8 Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 3. lokakuuta 2018 | hinta: 3,70 € 20 43 18 Kirkosta jäi kasa tuhkaa Kiinteistömestari Jouni Heiskanen oli palon sankari 12 Tällaisia ovat Espoon piispaehdokkaat Urpo Karjalainen: Kirkko ei saa olla hyvien piiri. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –4 4 25
aluksi | viikon henkilö | Ammatillisuus koetuksella E i taatusti ollut helppoa olla Kiihtelysvaaran seurakunnan kirkkoherra sinä aamuna, kun kirkko oli palanut maan tasalle. Kaikkien surulle ei ole tilaa samalla tavalla yhtä aikaa. Ari minAdis ”Meidän pitäisi päästä koulutuspolitiikan ytimeen” helena Ahonen on ensimmäinen nainen ja ensimmäinen kristillisen kansanopiston rehtori suomen Kansanopistoyhdistyksen johdossa. Kielletyt ja tukahdutetut tunteet eivät katoa. Sallitut menevät ajallansa ohi. Olemme myös aika huonosti tunnettu oppilaitosmuoto, ja esimerkiksi peruskoulun opinto-ohjaajat tuntevat huonosti koulutustarjontaamme. Myös koulutusvalintojaan tekevät opiskelijat tuntevat huonosti kansanopistojen mahdollisuuksia ammatillistentai korkeakouluopintojen tarjoajana. Puheenjohtajuuteni myötä kristilliset kansanopistot saavat paikkansa puheenjohtajaketjussa ensimmäistä kertaa kansanopistoliikkeen 130-vuotisessa historiassa. Suuri ammatillisuuden ja ihmisyyden haaste on myös se, kun vakavan rikoksen tehnyt ihminen ja hänen perheensä ja sukunsa ovat osa samaa yhteisöä, johon rikos on kohdistunut. Seurakunnan on kyettävä aina viestimään, että vihaan ei saa vastata vihalla. – Kyllä. EmiliA KArhu Toimittaja pohtii tunteiden ja ammatillisuuden välistä jännitettä kriisitilanteissa. Myös edeltävät puheenjohtajat ja yhdistyksen työntekijät ovat tehneet hyvää työtä ja tuloksiakin on saatu aikaan. Ne ovat yksi osa moniarvoista liikettä muiden joukossa. Samalla on osoitettava syvää ymmärrystä kaikille inhimillisille tunteille. Meidän pitäisi päästä koulutuspolitiikan ytimeen, jossa koulutuksen tulevaisuutta suunnitellaan. Kiihtelysvaaran seurakunnan kiinteistömestari Jouni Heiskanen toteaa tässä lehdessä viisaasti: Olen tyytyväinen, ettei minun tehtäväni ole kuulustella tai syyttää tekijää. Tärkeä merkitys on myös sillä, että osa kristillisistä kansanopistoista on kyennyt säilyttämään omien herätysliikkeidensä arvomaailmaan perustuvat opetussisällöt koulutustarjonnassaan. Oma syvä suru ja järkytys oli ohitettava, jotta pystyi auttaman ja tukemaan muita työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Lisäksi käymme tiivistä vuoropuhelua opetusja kulttuuriministeriön ja poliittisten päättäjien kanssa. – Kaikista kansanopistoista kristillisiä opistoja on noin puolet. Lue reportaasi Kiihtelysvaarasta sivuilta 12–15. Seurakuntaopiston rehtori, KT, Helena Ahonen valittiin Suomen Kansanopistoyhdistys ry:n puheenjohtajaksi. Kansanopistokentässä on edustettuna koko suomalainen arvopohja ja aatetausta. – Kansanopistojen yksi tärkeä yhteiskunnallinen merkitys on, että kaikki kansanopistot ovat syntyneet omien taustayhteisöjensä eli kansalaisjärjestöjen pohjalta. 3 haluatteko uutena puheenjohtajana tarttua näihin haasteisiin. 2 millaisia haasteita kansanopistokentällä on. Tällainen asetelma voi jatkua pitkään missä tahansa työyhteisössä, jossa on kohdattu jotakin järkyttävää. Miten suojella rikoksen tehnyttä ja hänen läheisiään ihmisten vihalta ja esiin nousevalta kostonhalulta. – Näkyvin haaste on siinä, että usein jäämme suomalaisen koulutusjärjestelmän ja koulutuspolitiikan keskustelun marginaaliin. | Kuva: Kotialbumi hElEnA AhonEn Seurakuntaopiston rehtori, Suomen Kansanopistoyhdistys ry:n puheenjohtaja KOTIMAA | 25.10.2018 2. Onneksi Suomessa on panostettu yksinäisten tai henkisesti kuormittavien työtehtävien osalta työntekijöiden työnohjaukseen. Koulutustehtävät ovat monimuotoistuneet, mutta edelleen opistot edustavat sitä arvoja aatetaustaa, jonka perustalle ovat syntyneet. 1 millainen on kansanopistojen ja kristillisten opistojen merkitys
Savinorppa ei paljon kysele, kuka on ja miksi ei ole kuin tuo kivan aktiivisesti kietoutunut napakettu. ?. Siinä helottaa monenlaista väriä, kokoa ja muotoa. Seurakuntien tietoon pyydämme saattaa seuraavaa: Ehtoollisleipiä on viime aikoina ollut mahdoton saada. Vaikka Suomi on monessa mielessä mallimaa, naisten työllistymisessä ja palkkauksessa on epäkohtia. Helluntaikirkko korostaa vuoropuhelua Vastuuviikon suuret teemat Parhaillaan on menossa Ekumeeninen vastuuviikko. Kysyy sitä ja kaikkea muutakin. Kirkkoviinipula voidaan nyt katsoa poistuneeksi. Ekumenian tavoite on maailmoja syleilevä eli hajallaan elävän kristikunnan saattaminen keskinäiseen yhteyteen. Oviin hän muotoilee savikoristeita vuodenaikojen mukaan – syksyllä helottavat pihlajanmarjat. 1918 ???????. Savesta saa taitava aikaan mitä vain. Kummitätini tekee savesta taidetta. FreiJa ÖzcaN Kirjoittaja on Kotimaan toimituspäällikkö. Peruslähtökohta on toisten kirkkokuntien kunnioittaminen sekä pyrkiminen vuoropuheluun ja toisten ymmärtämiseen. Syynä on ajatus kasteen ja ehtoollisen sakramenttien ja kirkon virkojen keskinäisestä tunnustamisesta sekä yhteisestä kirkon määritelmästä. Tänä vuonna 40. Suomen Helluntaikirkko edustaa noin 10 000 Suomen noin 46 000 helluntailaisesta, mutta sanoittaa linjauksellaan varmasti liikkeen kantoja laajemminkin. Vastuuviikko on vuosikymmenestä toiseen sitkeästi tuonut eri kirkkojen ja yhteisöjen jäsenille tietoa maailmassa vallitsevista epäkohdista ja osaltaan pyrkinyt toimimaan niiden poistamiseksi. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 25.10. Niin näemmä ihmisenkin alkumateriaalista. Niin pian kuin ehtoollisleipiä on jälleen saatavissa ilmoitetaan siitä m.m. Varsinkin opilliset kysymykset ovat todellinen kivi ekumenian kengässä. Mutta ihminen kysyy. On kuitenkin ryhdytty toimiin tämän epäkohdan poistamiseksi. Mitäänsanomattomasta solumassasta muotoutuu yksilö toisensa jälkeen miljardien ihmisten joukkoon. Hänen käsissään mitäänsanomaton massa taipuu eläimiksi. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Ari Minadis, Jussi Rytkönen (virkavap.), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 49?000 KMT S2017/2018 Kotimaa 25.10.1918. Kukapa taitaa kaiken ihmisen moninaisuuden laskea, ellei sitten ihmisen Muotoilija, joka ilokseen kai täyttää olohuoneensa sohvapöytiä ja nurkkia kokeiluillaan. Toistaiseksi saadaan vielä pienempiä määriä valtion varastoista, mutta pyydetään seurakuntia hyvissä ajoin tekemään tilauksensa, sillä hankintaan kuluu aina muutamia viikkoja. Vielä enemmän on sisäisiä muotoja: ärhäkästä vaeltajaa, laiskanpulskeaa köllijää, ovelaa kietoutujaa. On kulhoksi kietoutunut napakettu. Helluntailiikkeessä ei esimerkiksi ole sakramentteja tai pappisvirkaa sellaisina kuin ne vaikkapa luterilaisessa kirkossa tunnetaan. Niissä edistyminen on usein sietämättömän hidasta. Sen sijaan ekumeenisen liikkeen päämäärä, näkyvä ykseys, on Helluntaikirkon mukaan helluntailiikkeelle edelleen vieras. On arkaa ja rohkeaa, itsekästä ja uhrautujaa. Kirkko on elävä, koska se on enemmän kuin vain omat rajansa – se on osa maailmanlaajaa Kristuksen kirkkoa. Asia nousi taas ajankohtaiseksi, kun uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröity Suomen Helluntaikirkko julkaisi verkkosivullaan lähtökohtansa ekumeenisille keskusteluille. Helluntaikirkko puhuukin mieluummin dialogista kuin ekumeniasta. Myös tämänkertaisessa teemassa kyse on isosta asiasta, siitä että jokaisella ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen työhön ja toimeentuloon. Ekumenian vastustaminen ja siitä kieltäytyminen on näköalattomuutta, jota ei onneksi nykyisin esiinny luterilaisen kirkon piirissä samassa määrin kuin takavuosikymmeninä. Etenkin maahanmuuttajataustaisten naisten työllistyminen on vaikeaa. Se vaiva ihmisenä olemisessa tosin on, ettei ihminen ole mikään saviesine vaan elävä sielu. Saunan kiuaskivien lomassa väikkyvät löylyllä syksynväriset savilehdet. E kumeenisuus ja ekumeniasta puhuminen on olennainen osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon itseymmärrystä. On sopuliperhe vaeltamassa, norppa kellottelemassa sohvapöydällä. Palkoissa naisen euro on yhä miehen euroa alhaisempi. Kristittyjen yhteys tarkoittaa sekä uskon ja opin että elämän ja toiminnan yhteyttä. KOTIMAA | 25.10.2018 3. Kotimaassa. kertaa järjestettävä Vastuuviikko kiinnittää huomion naisten työllistymiseen ja tyttöjen koulutukseen. Helluntailiike on perinteisesti suhtautunut ekumeniaan vähintäänkin epäluuloisesti
– Väestönlaskennassa ei enää ole kirjattu äidinkieltä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, isä Mihail Atamanov sanoo. Udmurtinkielistä käännöstyötä auttoi Atamanovin mukaan se, että Udmurtiassa edelleen harjoitetaan paljon luonnonuskontoja. Udmurtinkielinen Raamattu oli ensimmäinen kokonaan Suomen sukukielellä julkaistu Raamattu Venäjällä. uutiset | lyhyesti | | suomen sukukielet | ” Joitakin termejä piti miettiä. Tarkkaa lukua on vaikea tietää. Nyt kun olin viimeisimmällä työmatkalla testaamassa mokšalaisia tekstejä, melkein jokainen muisti lastenraamatun. – Löytyi yhteisiä ilmaisuja. Sen jälkeen udmurtiksi on käännetty ja julkaistu vielä apokryfikirjat, jotka ovat ortodokseille osa Raamattua. Itä-Suomen hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että koska rukoushetkiä voidaan järjestää Savonlinnan seurakunnan muissa tiloissa, päätöksellä ei ole rajoitettu seurakunnan jäsenten oikeutta päästä osalliseksi seurakunnan tarjoamista eduista. Teimme sanaliittojen avulla uusia sanoja, jotta termi tulisi ymmärrettäväksi, Kuukauppi sanoo. Oikaisu Risto Nordellin kirjan arviossa (Kotimaa 18.10.) oli nimivirhe. – Joitakin termejä piti miettiä. – 90-luvulla mokšaksi julkaistiin lastenraamattu ja joitakin evankeliumeja. Äidinkielinen Raamattu valmistuu usein vaiheittain käännöstyö | Uuden testamentin käännökset kymmenelle suomensukuiselle kielelle ovat valmiit. Mokša ja ersä ovat täysin eri kieliä. – Olga Kuukauppi R aamattu Suomen suvulle -hanke on valmistumassa. Papitkin ihmettelivät eivätkä osanneet tulla kysymään asiaa. Kaksi luterilaisen kirkon pappia liitettiin Lähetyshiippakunnan papistoon Kaksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappia on liitetty tämän vuoden aikana Lähetyshiippakunnan pappiskollegion jäseniksi. Toisesta kulttuurista tulevan tekstin kääntäminen on vaatinut uusien sanojen luomista. Oskari Nummelan ja Jaakko Töllin liittämisestä papistoon kerrotaan Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan verkkosivuilla julkaistussa tuoreessa uutisessa. Kirkkoneuvoston mukaan tilaisuuksia varten tarjotaan muu sopiva seurakunnan tila. Nyt Uuden testamentin aiotut kymmenen käännöstä ovat valmiit. Teimme sanaliittojen avulla uusia sanoja. Kapitulien mukaan asiaa aletaan selvittää. Periaatteena on ollut uskollisuus alkutekstille. Valitus koski Savonlinnan seurakunnan kirkkoneuvoston päätöstä, jonka mukaan rukousta samaa sukupuolta olevien parien puolesta ja kanssa ei saa toteuttaa seurakunnan kirkoissa. Sitten käännetään loppu Uusi testamentti ja viimeiseksi Vanha testamentti. – Kun ensin painettiin kanoniset kirjat ja sitten tulivat apokryfiset kirjat, ihmiset ihmettelivät, että mikäs Raamattu tämä nyt on. Kirjassa olevat taideteosten esittelytekstit on kirjoittanut Liisa Väisänen, ei Liisa Seppänen, kuten jutussa väitettiin. – Mietimme mitä sanaa Mariasta voisi käyttää ja päädyimme käyttämään sanaliittoa ”miehenkoskematon nuori nainen”. Olisi hyvä niiden, jotka vielä Raamattua kääntävät, painaa kaikki samalla kertaa, Atamanov ehdottaa. Asia vahvistetaan Mikkelin ja Kuopion tuomiokapituleista. Raamattua käännetään yleensä osissa alkaen evankeliumeista. Hallinto-oikeus: Kirkkoneuvosto ei rikkonut lakia kieltäessään parisuhderukoukset kirkoissa Itä-Suomen hallinto-oikeus on hylännyt kahden Savonlinnan seurakunnan jäsenen tekemän kirkollisvalituksen. Hän on kääntänyt Raamattua äidinkielelleen udmurtiksi. Kääntäjien apuna ovat olleet Raamatunkäännösinstituutin käännöstarkastajat. Venäjällä asuu noin 2,7 miljoonaa suomen sukukielten puhujaa. Kuukauppi on syntyisin Mordvasta, missä noin 30 prosenttia asukkaista puhuu äidinkielenään mokšamordvaa tai ersämordvaa. Mistä samankaltaisuudet johtuvat, onko se yleisinhimillistä vai Lähi-idän kulttuureista kulkeutunut aikojen myötä tai kasaarien valtakunnan kautta, Atamanov ihmettelee. Samanlaisesta kokemuksesta kertoo Uutta testamenttia mokšamordvaksi kääntänyt filologi Olga Kuukauppi. ”Meillähän on jo Raamattu”, he ihmettelivät. Nykyään kuitenkin nuori nainen -sanaa käytetään jo vapaammin. Työn alla ovat vielä ersämordvan, komin ja niittymarin koko Raamatun käännökset, joiden arvellaan valmistuvan vuoteen 2023 mennessä. Atamanov arvelee, että udmurtin puhujia on vielä runsaat 300 000. Oskari Nummela kuuluu Mikkelin hiippakunnan papistoon ja Jaakko Tölli Kuopion hiippakunnan papistoon. Yhteensä niillä on puhujia runsaat 400 000. Hankkeen tavoitteena on kääntää Raamattu tai sen osia kahdelletoista suomen sukukielelle. Naimisissa olevista puhuttiin naisina. KOTIMAA | 25.10.2018 4. Atamanov on eläkkeellä oleva ortodoksisen kirkon ylidiakoni ja kielitieteen tohtori Ižlevskistä, Udmurtian pääkaupungista. Esimerkiksi mokšamordvan sana ”nuori nainen” on termi, jota aiemmin käytettiin neitsyistä. Vielä ei ole varmaa, käännetäänkö Vanha testamentti kokonaan mokšamordvaksi vai vain osia siitä. Atamanov näkee vaiheittaisessa julkaisemisessa ongelman. Olga Kuukauppi on juuri konsultoinut Ensimmäisen ja Toisen Mooseksen kirjan kääntämistä mokšamordvaksi. Suomen sukukielille raamatunkäännöstyötä on tehty venäjänkielisen synodaalikäännöksen pohjalta vertaamalla tekstiä alkukieliin ja kirkkoslaaviin
Pienempien kielten kuten karjalan ja vepsän kohdalla omakielinen raamatunkäännös on saattanut toimia myös kielenoppimateriaalina. Viime vuonna painetun mokšamordvankielisen Uuden testamentin julkistamistilaisuus ortodoksisessa kirkossa odottaa vielä. taudenharjoitukseen, mutta Kuukauppi arvelee, että yliopiston kielitieteen laitoksella sillä voi hyvinkin olla käyttöä. Kun meillekin tulee julkaisutilaisuus, Uutta testamenttia varmasti juostaan hakemaan, Kuukauppi sanoo. – Hämmästyin, miten Vanhan testamentin pappien vaatetus muistuttaa luonnonuskontojen uhripappien vaatetusta. Lukuohjelmia blogeja ja artikkeleita •. wwwpiplia fi Pip l i a sie ä m sä sinäkin •. Kaupungissa kasvanut Kuukauppi kertoo samaa Mordvasta. – Kun minä olin koulussa, silloin ei ollut äidinkielen opetusta. FReIjA ÖzcAn KOTIMAA | 25.10.2018 5. Se oli se sukupolvi, joka ei vielä osannut venäjää. ja Piplia sovellus julkaistaan . – Kun Uusi testamentti painettiin 90-luvulla, aivan valtavalla innolla ihmiset halusivat kirjoja. – Hän sanoi, että mokšalaisilla on ollut tätä ajattelua. – Sitä on jaettu protestanttisiin kirkkoihin, jotka ovat aktiivisesti jakaneet sitä kylissä ortodoksikirkon luvalla. Sitä tukevat instituutin yhteistyökumppanit Suomen Pipliaseura ja Avainmedia. Vuohet olivat uhreja vain pahoille hengille. Ja mielenkiintoista on, että uhria tarkoittava termi korban on udmurtiksi kurban. Mordvassa ei ole uhrikäytäntöä, Kuukauppi toteaa. Nykypolvet ovat jo käyneet koulua venäjäksi ja hallitsevat sen, Atamanov muistelee. Kuvat: Katri Saarela Raamatunkääntäjä Olga Kuukauppi (oik.) ja käännöstarkastaja Riitta Pyykkö kansallispuvuissa Raamattu Suomen suvulle -juhlassa 14.10. Uusi Raamattu . Atamanov muistaa, miten ihmiset rynnistivät hakemaan udmurtinkielistä Raamattua, kun sen julkaisujuhlaa vietettiin ortodoksisessa kirkossa vuonna 2013. Käännökset ruotsiksi venäjäksi ja englanniksi •. Atamanov puolestaan kertoo, että Udmurtiassa on uhrattu nautoja ja hevosia, hanhia, ankkoja ja lampaita, mutta ei vuohia toisin kuin Raamatussa. Atamanovin mukaan Udmurtian maaseudulla koulussa opetetaan vielä udmurtiaa äidinkielenä, mutta kaupungissa se on vapaaehtoinen oppiaine. Käyttöliittymät suomeksi ja ruotsiksi Erityisesti luonnonuskonnoista oli apua Vanhan testamentin uhrikäytäntöjen ymmärtämisessä, kuten siinä, minkälaisia eläimiä uhrataan, miten ja minne veri vuodatetaan. – Jos olisin ensimmäisen kerran avannut mokšaksi tai venäjäksi Raamatun, en olisi ymmärtänyt paljoakaan, koska en ole itse törmännyt uhreihin. Hevonen oli ei-puhdas, sitä ei saanut syödä. Uhrikäytännöt tuottivat päänvaivaa myös mokšamordvan kääntäjille. Udmurtian ja mokšamordvan kohdalla käännöstä tarvitaan lähinnä henkilökohtaiseen harIsä Mihail Atamanov (oik.) ja käännöstarkastaja Marja Kartano ovat kääntäneet Raamattua udmurtiaksi. Nyt se on otettu yhdeksi vapaaehtoiseksi oppiaineeksi. Hän kertoo uhrikäytännön osalta testanneensa käännöstä mokšamordvaa puhuneella naisella, joka yllättäen ymmärsikin ajatuksen puhtaista ja epäpuhtaista eläimistä. Raamatut / UT nykysuomeksi ja Agricolan UT •. Muuten kouluopetus on venäjäksi. Raamattu Suomen suvulle -hanketta hallinnoi Raamatunkäännösinstituutti
uutiset | lyhyesti | ” Venäjän ja Ukrainan välisessä kiistassa on kyse Neuvostoliiton hajoamisen jälkikouristuksista. – Meidän puoleltahan ehtoollisyhteyttä ei ole sanottu irti. Asiasta kertoo brittilehti The Guardian. Asiasta uutisoi brittilehti The Church Times. Virallisesti puhuttiin Virosta, mutta ongelma koski jo silloin myös Ukrainaa. Yhdysvaltalaisen museon Qumranin kääröjen fragmenteista osa paljastui väärennöksiksi Yhdysvaltain Washingtonissa sijaitseva The Museum of the Bible on ilmoittanut, että viisi sen arvokkaimmista esineistä on väärennöksiä. Saksassa tehdyissä tutkimuksissa testattiin viisi museon kuudestatoista fragmentista ja todettiin, että niissä on ominaisuuksia, jotka viittaavat muuhun kuin muinaiseen alkuperään. Englannin kirkko niitti menestystä digitaalisen mainonnan kilpailussa Englannin kirkko voitti viime viikolla viisi palkintoa digitaalisen mainonnan kilpailussa Isossa-Britanniassa. KOTIMAA | 25.10.2018 6. Nyt tilanne on vihdoin päätetty normalisoida, Heikki Huttunen sanoo. Isä Heikki Huttunen on Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeri ja Suomen ortodoksisen kirkon pappi. Kyseessä on arvokkaita fragmentteja Kuolleenmeren kääröjen kokoelmasta. Piispainkokous toteaa, että Suomen ortodoksisella kirkolla on perinteisesti ollut tiiviit yhteydet rajan taakse. Venäläiset ortodoksit voivat yhä tulla ehtoolliselle Suomessa ortodoksien kiista | Venäjän kirkon päätös katkaista ehtoollisyhteys Konstantinopolin patriarkaatin kanssa on yksipuolinen ja erittäin valitettava, sanoo Suomen ortodoksinen piispainkokous. | Ku va : Ja ni La uk ka ne n Paavi Franciscus saattaa vierailla Pohjois-Koreassa Paavi Franciscus on ilmoittanut, että hän saattaa tehdä virallisen vierailun Pohjois-Koreaan. Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeri, isä Heikki Huttunen korostaa, että Suomen ortodoksiseen kirkkoon kotiutuneet venäjänkieliset voivat osallistua edelleen normaalisti ehtoolliselle, vaikka eivät olisi virallisesti Suomen ortodoksisen kirkon jäseniä. Ehtoollisyhteys katkaistiin myös vuonna 1996 . – Kiista on paha, mutta tätä on tulkittu parhain päin niin, että Moskovakaan ei ehkä halua paisuttaa asiaa vielä pahemmaksi, Huttunen sanoo. Kim Jong-unin kutsu seuraa kahden kiinalaisen katolisen piispan tällä viikolla esittämää pyyntöä paaville vierailla Kiinassa sen jälkeen, kun Vatikaani ja Peking solmivat sopimuksen piispojen nimittämisestä. Viron ortodokseja koskeva kiista ratkaistiin patriarkaattien välisellä sopimuksella kolmen kuukauden kuluttua. Asiasta kertoo brittilehti The Guardian. Englannin kirkko sai parhaan palkinnon muun muassa parhaan yrityssovelluksen ja parhaan yritysverkkosivuston kategorioissa. Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin kutsun paaville toimitti viime torstaina Vatikaanissa Etelä-Korean presidentti, katolilainen Moon Jae-in. Rovasti Viktor Lioutik on Venäjän ortodoksisen kirkon virallinen edustaja Suomessa. Kansainvälisesti on myös kiinnitetty huomiota siihen, että ainakaan toistaiseksi Moskova ei ole vaatinut, että muut ortodoksiset kirkot valitsisivat tässä kysymyksessä puolensa. Moskova katkaisi ehtoollisyhteyden Konstantinopolin kanssa viimeksi 1996. Piispat toivovat, että esimerkiksi kulttuurinen yhteistyö voisi edelleen jatkua Venäjän ortodoksisen kirkon ja sen jäsenten kanssa. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena kirkkona Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin. . Ehtoollisyhteyden katkeaminen liittyy kiistaan Ukrainan ortodoksien asemasta. E htoollisyhteyden katkaiseminen ei vaikuta kirkkomme venäjänkielisten jäsenten kirkolliseen elämään Suomessa, tiedottavat Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Joensuun piispa Arseni ja Oulun metropoliitta Elia. Virossa on nyt kaksi ortodoksista kirkkoa. Vuonna 1948 perustetussa valtiossa ei ole vieraillut yksikään paavi
Ehtoollisyhteyden katkeamisen taustalla on se, että Konstantinopolin patriarkaatti lupasi myöntää Ukrainan ortodokseille itsenäisen aseman eli autokefalian. Lioutik uskoo, että kahdenkeskiset konferenssit Moskovan patriarkaatin edustuston ja Suomen ortodoksisen kirkon edustuston kanssa kuitenkin jatkuvat. Hän on Venäjän ortodoksisen kirkon virallinen edustaja Suomessa. – Venäjän ja Ukrainan välisessä kiistassa on kyse Neuvostoliiton hajoamisen jälkikouristuksista. Jotkut Venäjän ortodoksisen kirkon alaiset seurakunnat ovat aiemmin toimittaneet liturgioita Suomen ortodoksisen kirkon tiloissa. Siellähän on erilaisia ortodoksisia ryhmittymiä. Maiden välinen sotatila on verrattavissa siihen, jos Suomi ja Ruotsi sotisivat keskenään. Seurakuntien jäsenet ovat pääasiassa venäläisiä maahanmuuttajia. – Ukrainalaisten pitää nyt järjestää kirkolliskokous ja organisoitua kirkkona. Jumala auttaa meitä. Huttusen mukaan kiista ei liity uskoon tai kirkon järjestykseen vaan politiikkaan, valtiosuhteisiin ja kulttuuri-identiteettiin. na listeja perjantaina klo Osallistu myös arvontaan ja voita Raamattu nimipainatuksella arvo n Oma Raamattu klikkauksen päässä pipliakauppa . rovasti Viktor lioutik on Venäjän ortodoksisen kirkon virallinen edustaja Suomessa. Helsingissä toimii Moskovan patriarkaatin alainen Pyhän Nikolauksen seurakunta ja Ortodoksinen Pokrovan seurakunta. Hänen mielestään tilanne ei hankaloita Moskovan patriarkaatin alaisten seurakuntien toimintaa Suomessa. Hän pitää tilannetta ikävänä. Siksi asia herättää niin paljon tunteita eikä Moskovan patriarkaatti halua hyväksyä tätä tulkintaa kirkon perinteisestä mallista. – Kysymys Ukrainan ortodoksisen kirkon autokefaliasta on nyt tärkeä, mutta olen optimisti ja katson optimistisesti tulevaisuuteen. – Hirveän surullista tämä on eikä kerro hyvää kirkkojen kyvystä keskustella. | Ku va : Ju kk a G ra nst rö m Suomessa toimivat Moskovan patriarkaatin alaiset seurakunnat eivät saa tehdä liturgista yhteistyötä Suomen ortodoksisen kirkon kanssa. – Nyt tämä ei onnistu, koska liturgian aikana pitäisi mainita Konstantinopolin patriarkka Bartolomeoksen nimi. Kun he saavat tämän tehtyä, Konstantinopoli on luvannut myöntää Ukrainan kirkolle itsenäisyyden, Heikki Huttunen tarkentaa. KOTIMAA | 25.10.2018 7. ari minadiS ”Emme valitettavasti tee liturgista yhteistyötä” . Moskova ei hyväksy Konstantinopolin päätöstä. Seurakuntalaisemme eivät myöskään saa osallistua yhteiseen rukoukseen ja yhteiselle ehtoolliselle Suomen ortodoksisessa kirkossa, rovasti Viktor Lioutik sanoo. Osa Ukrainan ortodokseista on kuulunut Moskovan patriarkaatin alaisuuteen. Lioutik ei osaa sanoa miten tilanne tulee tulevaisuudessa kehittymään. – Emme valitettavasti tee liturgista yhteistyötä, koska meillä ei ole ehtoollisyhteyttä keskenämme. www piplia fi PIPLIA Kirjam sui a Olemme Helsingin kirjamessuilla osastolla d Tarjolla Raamattuja ja virsikirjoja vähintään alennuksella Osastollamme voit äänestää vuoden kris tillistä kirjaa Piispa Teemu Laajasalo haastattelee . Syynä on Moskovan patriarkaatin eli Venäjän ortodoksisen kirkon ja Konstantinopolin patriarkaatin välirikko. Huttusen mukaan on ortodoksisen kirkon perinteen mukaista, että itsenäisen valtion alueelle muodostetaan itsenäinen kirkko. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen autonomisena kirkkona. – Jatkamme pientä yhteistyötä ja tapaamme sekä keskustelemme edelleen Suomen ortodoksisen kirkon johtajien kanssa. Emilia Karhu isä heikki huttunen on Euroopan kirkkojen konferenssin pääsihteeri ja Suomen ortodoksisen kirkon pappi. Helsingin lisäksi seurakuntia toimii Porissa, Sastamalassa, Tampereella ja Turussa
Holmaa kuvataan osallistavaksi, sitouttavaksi, mukaansatempaavaksi ja epämuodolliseksi. Holman koetaan olevan kuunteleva, sävyisä, maltillinen ja harkitseva. Monen mielestä Hintikka antaisi kirkolle uudenlaiset kasvot. Toiset arvostelevat Hintikkaa sortumisesta pitkäpuheisuuteen ja kirkolliseen pyörittelyyn. Samaa sukupuolta olevien kirkolliseen vihkimiseen Hintikka suhtautuu myönteisesti. Holma saa kehuja myös hallinnollisesta osaamisesta. Toinen toteaa, että Hintikalle ei ole tärkeää olla oikeassa. Kolmas kutsuu Hintikkaa ”pirteäksi poikkeukseksi”. Kansainvälistä kokemusta pidetään tärkeänä pääkaupunkiseudun kirkollisessa todellisuudessa. Omassa työelämässään hän on halunnut etsiä uusia haasteita. Hintikan eduksi luetaan hänen kokemuksensa siitä, miten luterilaiset kirkot eri puolilla maailmaa ovat ratkaisseet niitä kohdanneet haasteet. Näin he kuvailivat piispakandidaatteja. Samalla häntä pidetään vaativana johtajana, joka edellyttää alaisiltaan osaamista ja itsenäisyyttä. Hintikka on naimisissa ja yhden kouluikäisen lapsen äiti. Ehdokkaan heikkoutena pidetään myös vähäistä kokemusta seurakuntapapin työstä. Sävyisä ja innostava Juhani Holma Espoon piispanvaalin toisen kierroksen haastaja on teologian tohtori ja musiikin maisteri Juhani Holma, 60. Hänen väitöskirjansa vuodelta 2000 käsitteli Romanian ortodoksista kirkkoa osana sosialistisen valtion ulkopolitiikkaa ja ekumeenista liikettä. Piispaehdokkaat muiden silmin uutiset KOTIMAA | 25.10.2018 8. Se on vienyt hänet suomalaisen kuplan ulkopuolelle. Hintikalle katsotaan olevan vaalissa etua siitä, että hän on kotoisin pääkaupunkiseudulta. Hänellä on neljä aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. Hän työskentelee Sveitsin Genevessä sijaitsevan Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteerinä ja teologian ja julkisen todistuksen osaston johtajana. Hän kannustaa odottamaan kirkolliskokouksen päätöksiä mutta ei halua rangaista sateenkaaripareja vihkiviä pappeja. Tukijoiden mielestä hänestä tulisi koko hiippakunnan piispa, joka keskustelee avoimin mielin myös erimielisten kanssa. Tutkijataustan katsotaan antaneen hänelle valmiuksia asioiden syvälliseen pohtimiseen. Hän työskentelee jumalanpalveluselämän kouluttajana Kirkon koulutuskeskuksessa Järvenpäässä. Nykyisessä työssään Holma kouluttaa pastoraalikursseilla kirEspoon hiippakunta | Kaisamari Hintikka ja Juhani Holma kisaavat Espoon piispanvaalin toisella kierroksella. | piispanvaali | Toiveikas ja jämäkkä Kaisamari Hintikka Piispanvaalin loppusuoralle kärkisijalta lähtevä Kaisamari Hintikka on 51-vuotias teologian tohtori. Hintikan kansainvälisyyttä pidetään sekä vahvuutena että heikkoutena. Temperamentiltaan Kaisamari Hintikka on nopea. Hintikka on oppinut sietämään kirkollisen päätöksenteon hitautta. ”Hintikka on säilyttänyt positiivisuutensa, vaikka on ollut kirkkoliitossa töissä”, toinen luonnehtii. Hintikan aikaisempia työpaikkoja ovat Euroopan kirkkojen konferenssi, Kirkkohallituksen ulkoasiain osasto ja Helsingin yliopiston kirkkohistorian laitos. Ehdokas on selkeä ja luonteva esiintyjä, joka monen mielestä puhuu ymmärrettävästi tavallisille suomalaisille ja haluaa uudistaa uskonnollista kieltä. Toisaalta se, että Hintikka on työskennellyt Suomen ulkopuolella vuosikymmenen alusta lähtien, voi näkyä aukkoina hänen yhteiskunnallisissa verkostoissaan. Ekumeenisissa tehtävissä Hintikka on oppinut myös keskustelun rakentamista. ”Hänellä on taito katsoa hankalia asioita ja löytää niihin ratkaisu”, eräs Hintikan tunteva sanoo. Hintikka saa kiitosta myös kielitaidostaan. Holman väitöskirja vuodelta 2008 käsitteli schwenckfeldiläisten rukouskirjaa Mikael Agricolan lähteenä. Hän pyrkii eteenpäin ja uskaltaa tehdä rohkeita avauksia. ”Hän on nauravainen, mutta ei kuitenkaan tyhjännauraja”, eräs ehdokkaan tunteva kuvaa. Hintikkaa pidetään helposti lähestyttävänä ihmisenä. Torniossa, missä Holma työskenteli pari vuosikymmentä, hänet tunnettiin ihmisläheisyytensä ansiosta suosittuna kaste-, vihkija siunauspappina. Kotimaa haastatteli tätä juttua varten lukuisia ehdokkaiden kannattajia, tuttavia ja työtovereita. Ehdokkaan tuntevat kuitenkin huomauttavat, ettei tämä pystyisi ekumeeniseen työskentelyyn, jos olisi kovin malttamaton. Tukijoiden mukaan yhteydenrakentajan otteesta kertoo, että Hintikka saa kannatusta erilaisissa piireissä ympäri hiippakuntaa. Moni sanoo, että Hintikan valoisaan ajatteluun sisältyy aina toivon näkökulma. Aiemmin hän on toiminut kanttorina, pappina ja kirkkoherrana Torniossa sekä Saksan evankelisen kirkon Luther-toimistossa, missä hän oli valmistelemassa reformaation merkkivuotta. Sukupuolten välistä tasa-arvoa Kaisamari Hintikan luonnehditaan ajavan vahvasti mutta ei aggressiivisesti. Hintikkaa kehutaan jämäkkyydestä ja paineensietokyvystä. Jos asioita ei tehdä niin kuin on sovittu, Hintikka saattaa turhautua. Juhani Holmaa pidetään innostavana rinnalla kulkijana, joka ottaa ihmiset tosissaan ja kannustaa heitä eteenpäin. Holma on naimisissa. Kaisamari Hintikkaa kuvaillaan älykkääksi, teologisesti osaavaksi ja asioihin perehtyneeksi ihmiseksi. Häntä kuvataan lämpimäksi, ennakkoluulottomaksi, tasapainoiseksi, maanläheiseksi ja miellyttäväksi. Luterilaisen maailmanliiton työssä hän on pohtinut niin tasa-arvoa, eriarvoistumista kuin maahanmuuttokysymyksiä
| Kuva:Jani Laukkanen Kaisamari Hintikkaa kuvaillaan älykkääksi, maanläheiseksi, valoisaksi ja nopeaksi. Vaalin ensimmäisellä kierroksella Juhani Holma sai erityisen paljon kannatusta kotija työseudullaan Tuusulan rovastikunnassa. Juhani Holman vahvuutena pidetään sitä, että hän toimii avoimesti eri tavoin ajattelevien kanssa. Vaalissa on noin 950 äänioikeutettua, joista puolet on hiippakunnan pappeja ja lehtoreita, puolet maallikkovalitsijoita. marraskuuta ilmestyvään Kotimaalehteen. Monelle Holman äänestäjälle on silti tärkeää, että ehdokas on perinteisen avioliittokäsityksen puolella. KOTIMAA | 25.10.2018 9. Kotimaa24 seuraa tuloksen kehittymistä ja julkaisee tuoreeltaan molempien ehdokkaiden haastattelut. Kotipaikkakunnallaan Järvenpäässä Holma tunnetaan, sillä hän osallistuu aktiivisesti seurakunnan toimintaan. | Kuva: Jukka Granström tuoreita kasvoja, Holma ei pärjää vastaehdokkaalleen. Holma on asunut Etelä-Suomessa vasta vuodesta 2012. Kannattajat uskovat tästä olevan apua monimuotoisessa Espoon hiippakunnassa. Hän haluaa kehittää niiden toimintaa ja tukea työntekijöitä. Vaalin tulos ei ehdi 1. Juhani Holmalla on vanhoillislestadiolaisia sukujuuria. Häntä kiitetään dialogista. kon pappeja ja pohtii heidän kanssaan jumalanpalveluksen nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Pastoraalikursseilla Juhani Holma on pidetty kouluttaja, joka arvostaa erilaisia perinteitä. ”Hän on sitoutunut kirkkoon ja hakee kaikessa sen hyvää”, sanoo yksi Holman tunteva. Holman vahvuutena pidetään vankkaa kokemusta kirkon arkityöstä. Piispanvaalin lestadiolaiset äänestäjät ovat suurelta osin ryhmittyneet Holman taakse, vaikkei hän itse ei kuulukaan liikkeeseen. Häntä itseään voi luonnehtia maltilliseksi konservatiiviksi, jonka ajatukset ovat vuosien varrella muuttuneet aiempaa liberaalimmiksi. ”Holma haluaa luoda ihmisläheisesti toimivaa, kodinomaista kirkkoa, jossa on tilaa toimia”, toinen luonnehtii. ”Jumalanpalveluselämän kehittämisessä ja rentouttamisessa Holma on maan parhaita”, yksi ehdokkaan tunteva toteaa. Joidenkuiden mielestä Holmaa on vaikeaa nähdä piispana, sillä yhteiskunnallinen verkostoituminen ja kannanotot eivät ole hänelle ominaista aluetta. marraskuuta Espoon piispanvaalin toinen kierros järjestetään torstaina 1. Osa pitää Holman heikkoutena ikää: virkavuosia olisi luvassa vain muutama. Sekä etelässä että pohjoisessa moni yllättyikin siitä, että hän lähti piispaehdokkaaksi Oulun sijaan Espooseen. marraskuuta. Siksi piispakisasta ensimmäisen kierroksen jälkeen pudonneen Sammeli Juntusen kannattajat tukevat toisella kierroksella todennäköisesti Holmaa, vaikka ehdokkaiden profiilit ovat avioliittokysymyksen ulkopuolella monin tavoin erilaiset. Vastakkain ovat ensimmäisellä kierroksella 338 ääntä saanut Kaisamari Hintikka ja 173 ääntä saanut Juhani Holma. Holma haluaa sopeutua kirkon ratkaisuihin. ”Holma on monessa asiassa kuin [Espoon piispan paikalta arkkipiispaksi valittu] Tapio Luoma. Holman sanotaan olevan kotonaan seurakuntien maailmassa. Hän haluaa olla rakentamassa jumalanpalvelusta, jonka toteuttamiseen seurakuntalaiset osallistuvat. Meri Toivanen, olli Seppälä espoon piispa valitaan 1. Ei yhtä sujuva ulosanniltaan mutta yhtä hyvä vuorovaikutuksessa”, eräs kannattaja kuvaa. Silti osa hänen kannattajistaankin katsoo, että jos kirkolle etsitään Juhani Holmaa pidetään kuuntelevana, maltillisena, mukaansatempaavana ja harkitsevana. Espoon piispanvaalissa Juhani Holma saa tukea konservatiiveilta
Kriisin ratkaisijaksi siitä ei ole, kirjoittaa Raija Sillanpää. Tekee mieli ihmetellä, voisiko toimitus johtopäätöksissään päästä yhtään kauemmas kristinuskon keskeisestä sanomasta. Kirkonmiehen politiikkaa ihmisten kiusaksi Ukrainan identiteetin korostamiseksi presidentti petro porošenko on pyytänyt Konstantinopolin patriarkaattia ottamaan Ukrainan ortodoksikirkon alaisuuteensa Venäjän ortodoksikirkon alaisuudesta. Onko teknologia ratkaisu ihmisen ahneuteen. Kovin painokkaana ratkaisuna heitetään kehiin teknologia insinööreineen, vaikka juuri ihmisen kehittämä teknologia ja siihen tiukasti kytkeytyvä alati kiihtyvä teknologian uskonnonkaltainen palvonta ovat aivan keskeinen syy ilmastonmuutoksen taustalla. On erikoista, että evankelisluterilaisen kirkon ”epävirallinen äänenkannattaja” esiintyy näin teknologiamyönteisenä ja myös sitä kautta yksilön vastuuta vähättelevänä tilanteessa, jonka luulisi pysäyttävän meidät kaikki miettimään totuttuja arvoja ja omaksuttua elämäntapaa. Lisäksi teknologiset ratkaisut esimerkiksi hiilidioksidin talteenottoon ilmakehästä ovat alkutekijöissä, käyttökelpoista viherkerosiinia lentokoneisiin ei ole näköpiirissäkään ja akkukemikaaleja sähköautoihin ei tule riittämään kuin pienelle murto-osalle nykyisistä automääristä. Jo Neuvostoliiton aikana Venäjän ortodoksikirkko toimi uskonnonvapauden kulissina, vaikka kirkkoja tuhottiin ja uskovia vainottiin. Se edellyttää myös pakottamista. Siihen vaikuttavat myös yksittäiset ihmiset valinnoillaan. Moskovan patriarkka Kirill meni (Ykkösaamu 16.10.) vielä pitemmälle sanoessaan, että kyse on lännen salajuonesta ja tulevaisuudessa ei ehkä ole enää Ukrainaa tai Valko-Venäjää. Pääkirjoitus piirtää aikamme kuvan teknologian kaikkivoipaisuuteen uskovasta ihmisestä, joka huutaa uskonsa kohteen puoleen vielä viimeiselläkin rajalla, vaikka katse olisi jo ajat sitten pitänyt kääntää omaan sisimpään. Tämän Venäjän ulkoministeri Sergei lavrov on tuominnut lännen hyökkäyksenä Venäjää kohtaan. Ylikulutustamme on karsittava kovalla kädellä. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Mielestäni se silti lähestyy aihetta liiaksi negaatioiden ja erikoisten painotusten kautta. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Paljon muutakin tarvitaan, esimerkiksi rahavirrat on suunnattava päästöttömiin energialähteisiin fossiilisten sijasta. Patriarkka Kirillillä on läheiset suhteet Kremliin ja presidentti Vladimir putiniin. Siksi haluan, tarkoituksella hieman kärjistäen, kommentoida tekstiä. K otimaa-lehden pääkirjoituksessa (11.10.) nähtiin toivon siemeniä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Kumpikaan ei hyväksy Ukrainan itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta. Mutta ei mitään uutta auringon alla. Hän toimii Putinin politiikan pelinappulana ortodoksikirkkojen ihmisten kiusaksi, myös omansa. Me suomalaiset kulutamme luonnonvaroja 3,6 kertaa enemmän kuin maapallon rajoissa on kestävää. Insinööritkö parantavat meidän kieroutuneet sydämemme, joille mikään ei riitä ja jotka vaativat koko ajan lisää lentomatkoja, isompia autoja, ylellisempiä asuntoja, halvempaa ruokaa, laajempia valikoimia ja uusia elämyksiä. Esimerkiksi sanomalehti Karjalainen (14.10.) otsikoi: ”Pienetkin teot auttavat – Yksittäinen ihminen voi vaikuttaa omilla asumisen, liikkumisen ja syömisen valinnoillaan”. Näin katkeaa myös yhteistyö Suomen ja Venäjän ortodoksikirkkojen välillä. Joko hän nyt alkaisi nähdä oman paikkansa. Kotimaan pääkirjoituksen (11.10.) mukaan ”yhden ihmisen ratkaisut eivät vielä muuta mitään”. Meidän on painostettava poliitikkoja ja muita päättäjiä pikaisiin toimiin kaiken kulutuksemme ohjaamiseksi kestävään suuntaan. ”Mitä voi pisara meren aaltojen voimalle?”, kysyttiin pääkirjoituksessa (Kotimaa 11.10.) Tästä luontovertauksesta tulee mieleen luomakunnan Herran tilalle itsensä asettanut, oman ylivertaisuutensa sokaisema ihminen, joka on kuvitellut taloudellisen edun nimissä alistavansa alleen meren aallotkin. ilmastonmuutos | Teknologinen kehitys on ilmastokriisin taustalla. Lehti luetteloi keskeisiä muutostarpeita, joilla se kannustaa tekemään pieniäkin ilmastotekoja epätoivoon ja passiivisuuteen vaipumisen sijasta. RiStO MOiSiO Tampere KOTIMAA | 25.10.2018 10. On selvää, että yksittäisten ihmisten teot eivät pelkästään riitä. Näin valta turmelee. Pääkirjoituksen mukaan ”toivoa herättää muun muassa teknologian kehittyminen...” ja ”maailman pelastamiseen tarvitaan insinöörejä”. Joka tapauksessa Moskovan patriarkaatti on päättänyt katkaista Konstantinopolin patriarkaatin kanssa pappien yhteistyön ja kirkkokuntien maallikkojen ehtoollisyhteyden. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Kirill toimii suoraan Jeesuksen kehotusta vastaan: kaikkien kristittyjen tulisi rakastaa toisiaan ja olla yhtä. Raija Sillanpää Yksilön vastuuta ei pidä vähätellä ” Me suomalaiset kulutamme luonnonvaroja 3,6 kertaa enemmän kuin maapallon rajoissa on kestävää
KOTIMAA | 25.10.2018 11. Argentiinan tämänhetkisessä epävakaassa yhteiskunnallisessa tilanteessa ”Leipää maailmalle” kuulostaa helposti poliittiselta mielenilmaukselta ja hallituksen arvostelulta. Järvenpäässä kaukolämpö tuotetaan puuperäisistä biopolttoaineista ja hevosen kuivikelannasta. Leipä on elinehto, yhteinen hyvä, joka kuuluu kaikille. Leipää tässä maailmassa on leivottu vuosituhansien ajan. Jos se puuttuu yksiltä, se puuttuu meiltä kaikilta. Isä meidän -rukouksessa pyydämme yhdessä jokapäiväistä leipäämme. Se on rukous, että leipää, elämisen edellytyksiä, riittäisi meille kaikille. Olemme mukana Yhdessä katettu -yhteistyöverkostossa, jossa järjestetään kaikille avoimia yhteisöllisiä ruokailuja. Niissä hyödynnetään paikallisten sopimuskumppaneiden lahjoittamaa ruokaa. Kasviksistakin syntyy hiilijalanjälkeä, enemmän kuin julkisuudessa esitetään, varsinkin kun otetaan huomioon kasvisten suuri osuus ruokahävikistä. Näin vähennämme ruokahävikkiä. Leirikeskuksemme ja uusin rakennuksemme, Kirkonkulma, lämmitetään maalämmöllä. Pian kaksi poliisia ilmestyi paikalle ja tivasi millä oikeudella mies oli lentokentällä mieltänsä ilmaisemassa. Lajittelemme jätteemme ja hautausmaan huoltoalueen laajalla kompostointialueella kompostoimme kasvijätteet mullaksi. Rukouksesta nousee myös kysymys: elänkö itse niin, että jokapäiväistä leipää riittää muillekin. Se on harmi, sillä vaaleissa nimenomaan paikalliset asiat kuuluvat kirkkovaltuuston tehtäviin, kuten Orimattilan kirkkoherra Annakaisa Rantala uutisen hännillä oivallisesti toteaa. Isännät olivat tilanneet taksin Buenos Airesin lentokentälle vieraita vastaan. ” Elänkö itse niin, että jokapäiväistä leipää riittää muillekin. Niitä olisi ollut useita. Syy, miksi näin olisi pitänyt menetellä, on Kirkkohallituksen asenteellinen, Kipa-tasoinen ymmärrys ilmastoasian ratkaisuista. Jos lihaa vältetään, korvataan se jollakin muulla. Lokakuun alussa kaksi BfdW:n työntekijää vieraili Argentiinassa tutustumassa paikallisen luterilaisen kirkon kanssa toteutettavaan yhteistyöhankkeeseen. Vaalikoneeseen olisi voinut tehdä ympäristöasioista monivalintakysymyksen, jossa olisi otettu mukaan oikeita ja vaikuttavia kirkkovaltuustojen päätäntävaltaan kuuluvia keinoja. Todettuaan saksalaiset nimet turhan hankaliksi, hän oli kirjoittanut lappuun vain heidän edustamansa järjestön nimen espanjaksi: ”Pan para el mundo” – Leipää maailmalle. Kuten ”Leipää maailmalle” -kyltin, niin myös Isä meidän -rukouksen pyyntö jokapäiväisestä leivästä ei ole jotakin, mitä pyydän vain itselleni. Meillä on 30 vuoden ajan toiminut upea kirpputori. E vankelisten maakirkkojen ja vapaakirkkojen yhdessä omistama Brot für die Welt on yksi Saksan merkittävimmistä kehitysyhteistyöjärjestöistä. Muiden kiinteistöjemme tavoin myös siunauskappeli liitetään kaukolämpöön. Olisikohan sittenkin parempi että kirkko pysyisi lestissään. ESCO-hankkeessa teimme isoja investointeja lämmön ja ilmastoinnin säätölaitteisiin päärakennuksissamme. Perhe, ystävät, terveys, rauha, sekä ”vastuulliset ja luotettavat esimiehet ja hyvä hallitus” – niistä on jokapäiväinen leipä tehty. Pitkäaikaisen luottamusmiesurani aikana olemme Järvenpään seurakunnassa ilman ilmastodiplomia tehneet ilmastoratkaisuja. Mielestäni vaalikoneeseen olisi voinut lisätä paikallisia kysymyksiä ja jättää ympäristökysymyksiä pois, vaikka ilmastoasiat ovatkin ajankohtaisia ja tärkeitä. Miksi ilmasto-ongelman ratkaisu on vaalikoneessa sälytetty seurakuntien ruokapalveluista vastaaville kysymällä, pitäisikö lihan tarjoamista pyrkiä välttämään seurakunnan tarjoiluissa. Leipää maailmalle Kotimaa (18.10.) uutisoi, että seurakuntavaalien vaalikoneen paikalliset kysymykset eivät kiinnostaneet seurakuntia. Siksi se on vaarallinen viesti. Muuallakin kuin kristillisen kulttuurin piirissä leipä symboloi paljon muutakin kuin ravintoa. EsKo LappaLainEn Sekasyöjä, kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen, Järvenpää Lihan välttäminen ei ole ilmasto-ongelman ainoa ratkaisu ” Järvenpään seurakunnan tarjoiluissa lihaa käytetään vuodessa noin 40 grammaa seurakunnan jäsentä kohden. Pohjavesialueen vuoksi emme saaneet hautausmaan huoltorakennusta maalämpöön, joten se liitettiin kaukolämpöön. Kuten tapana on, taksikuski seisoi lentokentän tuloaulassa pitelemässä lappua, jonka avulla tulijat tunnistaisivat hänet. Vähän katekismuksen mukaan pyydämme samalla ymmärrystä siitä, mitä kaikkea jokapäiväinen leipä ravinnon lisäksi voi tarkoittaa. Tulkaa edes opintomatkalle kehäkolmosen ulkopuolelle tutustumaan, miten päättäjät yhdessä virkamiesten kanssa tekevät seurakunnissa vaikuttavaa työtä ilmasto-ongelmamme ratkaisemiseksi! Sitten siitä lihan välttämisestä seurakunnan tarjoiluissa: Järvenpään seurakunnan tarjoiluissa lihaa käytetään vuodessa noin 40 grammaa seurakunnan jäsentä kohden. Tähän sisältyy myös lihan osuus. Se tukee kirkkojen diakoniahankkeita neljällä eri mantereella ja on yksi Luterilaisen maailmanliiton suurimmista yhteistyökumppaneista. Tuolla lihan välttämiselläkö täyttäisimme velvollisuutemme ilmasto-ongelman pienentämisessä. Tutkimuksen mukaan ruoka aiheuttaa ihmisen hiilijalanjäljestä 18 prosenttia. Kuljettaja vietiin takahuoneeseen, hänelle tehtiin ruumiintarkastus, häntä puhutettiin, ja – kun poliittisia motiiveja ei tuntunut löytyvän – hänet päästettiin viimein takaisin odotusaulaan, kuitenkin sillä ehdolla, että lappuun kirjoitettiin tällä kertaa vieraiden nimet. Toivon Kirkkohallituksen siirtävän kivihiilellä lämmitetyn toimistonsa Helsingistä Järvenpäähän. Kaisamari HintiKKa Kirjoittaja on Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri. Ilmastodiplomia pidän turhana byrokratiana, jota seurakunnissa on muutenkin liikaa
reportaasi Särkyneen sydämen kirkko KOTIMAA | 25.10.2018 12
Vaara-Karjalan Kiihtelysvaarassa haluttaisiin ryhtyä nopeasti rakentamaan uutta kirkkoa. Koska seurakunta ei voi julkisoikeudellisena ja verovaroja keräävänä yhteisönä järjestää keräystä, on järjestäjäksi lupautunut Kiihtelysvaara-seura. Tulipalon vaikutus jatkuu vielä, vaikka savu on haihtunut taivaan tuuliin. Tapahtuman (ylh.) kiihtelysvaaran kirkko paloi maan tasalle, mutta lähellä sijainnut kellotapuli onnistuttiin pelastamaan. Rahankeräys uutta kirkkoa varten odottaa vain virallista päätöstä kirkon rakentamisesta. Samalla into päästä rakentamaan uutta kirkkoa on suuri. Tuleeko Kiihtelysvaaraan vielä uusi kirkko. (vas.) vaara-karjalan seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja eevi väistö, kiinteistömestari jouni Heiskanen, seurakunnan emäntä Maikki Heiskanen ja kirkkoherra anne angervo kiihtelysvaaran syyskuussa palaneen kirkon rauniolla. Miksi, kysytään. Poliisin tiedotteen mukaan sytyttäjäksi epäilty on tunnustanut teon. Tapahtuma kosketti syvästi niin seurakunnan työntekijöitä kuin muitakin. Kiihtelysvaaran kirkon tulipalo kosketti syvästi paikkakunnan ihmisiä ja seurakunnan työntekijöitä. päivän tapahtumiin herättää tunteita seurakuntatalolle kokoontuneen joukon keskuudessa. Kirkko on enää kasa hiiltyneitä hirsiä. Moni toivoo, että kirkko voitaisiin rakentaa ainakin osin talkoilla. TeksTi ja kuvaT | Olli seppälä Oranssi aurinko kuultaa sumuverhon takaa. Tulipalo selvisi pian tahallaan sytytetyksi. Ajatuksia siitä, millainen kirkon tulisi olla tai ei tulisi olla, on jo olemassa. syyskuuta paikkakunnan 1700-luvulta peräisin oleva puinen ristikirkko paloi. Kiihtelysvaara oli hetken valtakunnan uutisten parrasvaloissa, kun 23. – Kyllä tulee, kuuluu kuin yhdestä suusta. Se lisäisi sitoutumista uuteen temppeliin. Tosin kaikki paikalliset tuntevat Maija-Leenan nimellä Maikki. Ruska antaa karulle pohjoiskarjalaiselle maisemalle lohdullisen ilmeen. Lokakuinen päivä nousee Kiihtelysvaarassa kauniina, mutta sadetta enteillen. Paluu syyskuun 23. Hän on kiihtelysvaaralainen, mikä lisää monen surua. Seurakuntatalolla ovat koolla Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo, seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Eevi Väistö sekä seurakunnan kiinteistömestari Jouni Heiskanen ja hänen vaimonsa, seurakunnan emäntä Maija-Leena Heiskanen. » KOTIMAA | 25.10.2018 13. Surullinen näky
En koe epämiellyttävänä kerrata tulipaloyön tapahtumia, se on minun tapani työstää asiaa, Heiskanen sanoo. KOTIMAA | 25.10.2018 14. Sitä ennen Kiihtelysvaaran kirkon palohälytysjärjestelmä oli antanut palokunnalle hälytyksen 4.50. Jouni Heiskanen oli tällä välin nostanut pelastamiaan tavaroita autoonsa, mutta kookas alttaritaulu ei sinne mahtunut. Tätä on laajasti ihmetelty. Järkytys aiheutti sydänkohtauksen. Ehtoollisastiaston hän kantoi kuusen alle suojaan. Ne hän vei kuusen alle. Kiihtelysvaaran kirkko on palanut. Hän sanoo, ettei muista matkasta juuri mitään. – Ei se minua haittaa, päinvastoin. Miten Jouni Heiskanen jaksoi yksin kantaa painavan alttaritaulun. Siellä oli viesti: Ota äkkiä yhteyttä. Raunioista löytyy vanhojen virsikirjojen osin hiiltyneitä sivuja Tältä näyttävät urkupillit tulipalon jälkeen. Hänestä on tullut suorastaan julkkis, joka saa kertoa tarinansa kerta toisensa jälkeen. Heiskanen kantoi painavan taulun kolmensadan metrin päähän seurakuntatalolle. Itse asiassa Anne Angervo kävi palopaikalla vasta monta päivää myöhemmin. He sopivat kuitenkin, että mies lähtee ja soittaa, jos jotain on tapahtunut. Jo matkan päästä hän näki oranssin kajon ja paloauton siniset vilkut. – Jos uudelle kirkolle kaivataan nimeä, minulla olisi hyvä ehdotus, hän hymyilee. He sopivat, että Jouni soittaa seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikölle Jussi Nevalaiselle ja Maikki kirkkoherra Anne Angervolle. Hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Sitten olinkin keskellä järkyttyneitä, itkuisia ihmisiä seurakuntatalolla. Ne saivat lisää voimaa kiivetessään tervattua paanukattoa pitkin. Sopii ajaa Joensuuhun Vaara-Karjalan seurakuntaan ja pyytää saada nostaa taulua. Maikki Heiskanen vietti viikon sairaalahoidossa. sairauskohtauksen. Irrottamisen seurauksena taulun kehys on ylhäältä hieman halki. Ei alttaritaulu ihan hevillä ilmaan nouse. Niin kuin kaikessa edellä kerrotussa ei olisi Heiskasten perheelle kylliksi yhden päivän tapahtumiksi, tapahtui vielä jotain dramaattista. Kello 5.06 hän soitti vaimolleen Maikille. Tultuaan kirkon parkkipaikalle siellä oli paloauto ja kolme palomiestä, joista yksi jo suihkutti vettä liekkeihin. Sitten hän puki päälleen huomioliivin ja lähti polkupyörällä kohti kirkkoa. puhelimensa Helsingissä aamulla kello seitsemän. Liekkejä ei vielä näkynyt. Hän haki sakastin lukitusta kaapista ehtoollisastialaatikot. Heiskasen oli tarkoitus herätä seitsemältä ja tulla hyvissä ajoin ennen jumalanpalveluksen alkua laittamaan pikarit paikoilleen. Tätä enkelipuhetta on sosiaalisessa mediassa naureskeltu ja epäilty, ettei alttaritaulu nyt niin painava voi olla. reportaasi muisto on kuin noki, joka tarttuu helposti ja josta on hankala päästä eroon. Heiskanen ehti unensekaisena ajatella, että koskaan aikaisemmin ei ole tullut palohälytystä, vain hälytysjärjestelmän vikailmoitus. Sieltä kerrottiin, että kirkossa on palohälytys. Ennen lähtöä Heiskasen vaimo, Maikki oli tarjoutunut lähtemään mukaan. Jos olisin nähnyt savuavan raunion, olisi surun tunne ottanut minut täysin valtaansa. ” Ehtoollisastiaston hän kantoi kuusen alle suojaan. Maikki soitti lisäksi seurakuntapastori Jussi Erkkilälle ja diakoni Reima Hassiselle. Jouni Heiskasen toimintaa pidetään sankarillisena, ja syystä. Heiskanen sanoi palomiehelle, että menee käymään kirkossa sakastin ovesta, sillä liekit eivät vielä olleet siellä. Häntä itketti koko ajan. Seuraavaksi hän meni kirkkosaliin, irrotti alttaritaulun ja kantoi sen kirkon kiviaitaa vasten. – En pystynyt katsomaan tyhjää, mustaa kirkonmäkeä. Kiinteistömestari Jouni Heiskanen nukkui sikeästi vuoteessaan, kun hänen puhelimensa soi kello 4.52. Se piti saada pois yltyvän kuumuuden ja sammutusveden alta. Maalauksen kangas on myös hieman auennut saumastaan painaumakohdassa. Kun auto alkoi nousta kohti Kiihtelysvaaraa, hän ei katsonut vasemmalle kirkon suuntaan. Jeesuksen polven kohdalle on tullut painauma, sillä Heiskanen kantoi taulua samalla tavalla kuin kipsilevyjä kannetaan eli sivuttain kantajan päähän nojaten. Kirkkoherra Anne Angervo avasi 23.9. Diagnoosi oli ”särkyneen sydämen oireyhtymä” eli takotsubo-kardiomyopatia. Kirkkopalon aiheuttama tunnekuohu sai aikaan fysiologisen reaktion. Se nimi on myös laitettu tämän jutun otsikoksi. Hän itse on sanonut, että apuna taisi olla pari enkeliä. Metallinen hautaristi kesti tulipalon kuumuuden. Tie kaartui tapulin kohdalla oikealla kohti seurakuntakeskusta. Angervo lähti miehensä kanssa saman tien ajamaan kohti Joensuuta. Minun itkemiseni ei olisi auttanut siinä tilanteessa ketään. Kyllä se voi. Seuraavaksi hän meni kirkkosaliin, irrotti alttaritaulun ja kantoi sen kirkon kiviaitaa vasten. Kolmannella käynnillään Heiskanen toi kirkosta ulos liturgisia vaatteita, joukossa vanha arvokas kilpikasukka. Maikki Heiskanen sai iltapäivällä 23.9. Hän kävi siellä illalla, koska halusi olla paikalla yksin. Heiskasen saama soitto tuli vartiointiliike Tanskaselta. Se nojaa Kiihtelysvaaran seurakuntatalon salin seinään. Hän pukeutui ja lähti autolla parin kilometrin päässä olevalle kirkolle
– Näen mielessäni kirkon yhä ehjänä. Tätä juttua varten 16. Uuden kirkon rakentaminen on kuitenkin pitkä ja monivaiheinen prosessi. Väistö avasi aamulla seitsemän maissa iPadin ja katsoi Ilta-Sanomien verkkosivua. Vaara-Karjalan seurakunnassa on yksitoista työntekijää. Palopaikka ja kirkon raunio veti heti tuoreeltaan ja vetää yhä ihmisiä paikalle. Hän poistuu seurakuntasalista hetkeksi ja tuo mukanaan Mirjami Lähteenkorvan runokirjan. Seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Eevi Väistö asuu parin kilometrin päässä kirkolta ja oli tuona kohtalokkaana aamuna tyystin tietämätön aamuyön tapahtumista. – En voi ennakoida päätöksiä, mutta tahtotila on sellainen, että yhteisen kirkkoneuvoston kokoukseen tuodaan esitys, joka tähtää uuden kirkon rakentamiseen. Mielessäni kuljen kirkkoon ja toimin niin kuin aina toimin. – Ajattelen, että puoli päivääkin kerrallaan riittää jaksamiseen. Mutta runossa onkin kyse näystä, jossa yhdistyvät suru menneestä ja toivo tulevasta. Anne Angervo sanoo, että kirkon mukana paloi osa häntä itseä, hänen ammattiaan ja persoonaansa. Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto saa mahdollisen rakentamisesityksen käsittelyynsä joulukuun alussa. Irtaimisto oli vakuutettu erikseen. Kiihtelysvaaran kirkon vakuutussumma on hieman yli kaksi miljoonaa euroa. Kiihtelysvaara ja Tuupovaara muodostavat Vaara-Karjalan seurakunnan, jolla on kaksi kirkkoa nyt palaneen kirkon lisäksi. Tässä vaiheessa arvioisin rakentamisbudjetin olevan 3–4 miljoonaa euroa, Mäki sanoo. Siinä puhuttiin jotain kirkon tulipalosta ja Kiihtelysvaarasta. Kirkosta säästyi myös yksi penkkirivi, joka otettiin pois kirkon takaosasta lasten leikkitilan alta. – Minulta on kysytty, kuinka jaksan ja selviän. Kiihtelysvaaran kirkon tulipaloon syyllinen ei herätä intohimoja Jouni Heiskasessa. Sen päätös on ratkaiseva kirkon rakentamisen jatkon kannalta. Viivyin kirkon luona pitkään. Kyläsepän takomia vanhoja nauloja on kerätty talteen, sillä niistä voidaan työstää esineitä myytäväksi kirkon hyväksi. – Laita kuitenkin siihen jutun loppuun jotain toiveikasta, Anne Angervo vielä pyytää. Kiihtelysvaarassa koetaan, että pieniä arkisia ihmeitä tapahtuu. Penkki on nyt kellotapulissa, joka säästyi tulipalolta. He tulevat hiljaisina katsomaan, mitä on jäljellä heidän elämänsä tärkeiden hetkien yhdestä näyttämöstä, omasta kirkosta. Maikki Heiskanen kertoo käyneensä läpi kirkkoa esine esineeltä ja kirjoittaneensa muistikuviaan paperille. lokakuuta. He haluaisivat tekemistä ja toimintaa uuden kirkon hyväksi. Kaipaan esimerkiksi alttariliinan pitsireunusta. He ovat keskustelleet psykologin kanssa. – Vakuutuskorvaus tuskin riittää uuden kirkon rakentamiseen. Nyt on suremisen aika. Täytyy toivoa, että into kestää asian vaatiman hallinnollisen tien, johon kuuluu myös Kirkkohallituksen päätös asiasta. Hallintojohtaja Tommi Mäen mukaan asiaa on valmisteltu työryhmissä. Tosin kiihtelysvaaralaisten näkökulmasta kumpikin on kaukana. Moni kiihtelysvaaralainen on kuitenkin Angervoa malttamattomampi tai kenties nopeampi surija. Jotenkin ajattelin jutun käsittelevän menneitä tapahtumia. Mäen mukaan tilanne Kiihtelysvaarassa poikkeaa tilanteesta Ylivieskassa, jossa paloi suurehkon seurakunnan pääkirkko. Yhteisen kirkkoneuvoston päätöksen jälkeen asiassa on Mäen mukaan myös jotain konkreettisempaa kerrottavaa julkisuuteen. Monia muitakin tuki-ideoita on esitetty. – On selvää, että mahdollinen kirkon rakentaminen lähtee tämän hetken tilanteesta ja tarpeista, Tommi Mäki sanoo. Väistön tavoin moni muukin oli aamun valjetessa tietämätön yön tapahtumista. – En heti alkuun tajunnut, että puhe oli meidän kirkosta. Jouni Heiskasen tuuraaja oli aiemmin vahingossa tönäissyt ehtoollispikaria, ja viinipisaroita oli läikkynyt pitsille. Sieltä hän näyttää Lasinen kirkko -runon ja erityisesti sen säkeet: ”Se minkä kadotin, jäi kuitenkin; / jäi minuun kaikki, jota rakastin, / vain ajan lasi välissä sen on.” Lasista kirkkoa Kiihtelysvaaraan tuskin tulee, vaan puinen, mikäli se on paikallisista ihmisistä kiinni. Luvallisesti etsittynä sitä on raunioista löytynytkin, sulaneita hopeisia kynttiläjalkoja. KOTIMAA | 25.10.2018 15. Asia on Joensuun seurakuntayhtymän virallisen hallintoelimen eli yhteisen kirkkoneuvoston käsittelyssä 31. Kiinteistömestari Jouni Heiskasen takana on Kiihtelysvaaran palaneen kirkon alttaritaulu, jonka Heiskanen onnistui kantamaan turvaan seurakuntatalolle. Olen vastannut, etten tiedä, sillä ei ole kokemusta siitä, kuinka reagoin, kun kirkko palaa. Palopaikalle on asetettu kameroita, sillä kirkon raunioilla havaittiin asiattomia penkojia – ehkä he etsivät ”aarteita”, mahdollisesti arvometallia. Angervoa lohduttaa virren 338 alku: päivä vain ja hetki kerrallansa. Paikkakunnalla on myös ollut vihan ja koston tunteita. – Kiihtelysvaarassa on nyt intoa kirkon rakentamiseen. lokakuuta otettu valokuva on vasta toinen kerta, kun Angervo on palaneen kirkon rauniolla. Jokaisella on oma tapansa käydä asioita läpi. Ne Jouni Heiskanen kantoi turvaan. – Olen tyytyväinen, ettei minun tehtäväni ole kuulustella tai syyttää tekijää. Ainakin konsertteja järjestetään myöhemmin syksyllä. Nyt pitsi on pesty ja tahra lähtenyt pois. Angervon sanottua tämän käykin äkkiä ilmi, että pitsireunus ei ollut kirkossa palohetkellä. Eräs paikkakuntalainen sai tiedon Ruotsin kautta, kun hänelle tuli sieltä puhelu, jossa häneltä kysyttiin kirkon palosta. – Silloin satoi. Uusi kirkko odottaa päätöstä Kiihtelysvaaran palaneen kirkon tilalle halutaan uusi kirkko
historia KOTIMAA | 25.10.2018 16. Ennen 1700-luvun lopulla käyttöön tulleita ukkosenjohdattimia monet palot saivat alkunsa salaman iskusta. Erityisen haavoittuvia ovat vanhat puukirkot. | Kuva: Kalevi Dahl / Museoviraston kuvakokoelmat Aina on kirkkoja palanut Tuli on kautta aikojen uhannut kirkkorakennuksia. historia V uosisatojen aikana monet suomalaisista puuja kivikirkoista ovat kokeneet kovia tulipaloissa. Niiden lisäksi ainakin kolme muuta kirkkoa on yritetty polttaa. 1900-luvun alkupuolella taas paHailuodon vanha puukirkko ja kellotapuli paloivat 2.8.1968. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana viisi kirkkoa on palanut lähes maan tasalle tuhopolton seurauksena. Palo syttyi maastoon heitetystä tupakan tumpista. Paloturvallisuuden parantumisesta huolimatta etenkin tuhopolttoa vastaan on vaikea täysin varautua
Vuonna 1620 rakennettu kirkko oli Suomen vanhin käytössä ollut puukirkko ja poikkeuksellisen hieno kokonaisuus. Tiili sen sijaan kestää suurtakin kuumuutta ” Kivikirkkojen tiiliholvit ovat olleet erittäin tehokas palomuuri ja edesauttaneet kirkon sisätilojen suojaamisessa. Kiviholvin kattamassa tilassa, jossa on pienet ikkuna-aukot ja matalalla oleva oviaukko, ei ollut riittävästi happea pitämään yllä tulta. Mikäli seurakunta on vähävarainen, se voi vaikuttaa vanhan kirkon palosuojaukseen, yliarkkitehti Antti Pihkala Kirkkohallituksesta toteaa. – Sisältä alkaneita paloja sen sijaan on ollut yllättävän vähän, vaikka kirkoissa käytettiin avotulta kynttilöissä. Tapana oli lisäksi levittää olkia lattialle, minkä olisi voinut ajatella olleen kohtalokas yhdistelmä, Hiekkanen huomauttaa. Vuonna 2006 tehdyn Porvoon tuomiokirkon tuhopolton jälkeen yhä useampaan kirkkoon on asennettu savuilmaisimia sisätilojen lisäksi myös ulkopuolelle. Vuonna 2006 humalaisen päähänpiston seurauksena Porvoon keskiaikaisen kirkon palo sen sijaan sytytettiin ulkopuolelta katon alustasta. Keskiaikaa tutkineen professori Markus Hiekkasen tutkimusten mukaan Suomen säilyneistä keskiaikaisista kivikirkoista ainakin 32 on palanut jossakin historiansa vaiheessa, osa jopa useamman kerran. Porvoon palo olisi mahdollisesti voitu torjua, jos savuilmaisimet olisivat olleet käytössä myös räystäiden alla. Siten kivikirkkojen tiiliholvit ovat olleet erittäin tehokas palomuuri ja edesauttaneet kirkon sisätilojen suojaamisessa. Hyöty on vastaava myös tilanteissa, joissa palo on syttynyt ympäröivistä rakennuksista lentäneistä kipinöistä. Sen sijaan alhaalta käsin sytytysnesteellä valeltu satoja vuosia vanha tervasmänty palaa tulen edetessä ylöspäin kuin soihtu ja niin kauan kuin palavaa materiaalia riittää. 2016 Ylivieskan kirkko . Kirkoissa on paloilmaisimet, ja kuivaputkijärjestelmien määrää on lisätty. Eniten tuhoja on kokenut Turun tuomiokirkko, jonka varmojen palojen lukumäärä on peräti yhdeksän. Salaman isku on lähes poikkeuksetta osunut katon harjaan, josta tuli on edennyt alaspäin katon rakenteissa. Lukuisia tällaisia kirkkoja on säilynyt meidän päiviimme asti. Tuhopolton torjuminen on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, sillä se edellyttäisi myös jatkuvaa valvontaa. Ylivieskan vuonna 2016 maan tasalle poltetussa kirkossa taas oli automaattinen, savuun reagoiva paloilmoitin sekä kuivaputkijärjestelmä, josta palokunta voi syöttää vettä putkistoon. – Kaikkiaan kirkkopalot ovat vähentyneet, mikä johtuu ensisijaisesti erilaisten turvalaitteiden yleistymisestä. Lisäksi rakennusmateriaalina oli käytetty hirsiä sitä edeltäneestä, keskiaikaisesta puukirkosta. Vuonna 1941 taas palopommi läpäisi kirkon katon ja keskiaikaisen holvin, mutta tulipalolta säästyttiin. Eri puolilla maata on toiminut taitavia, talonpoikaisia kirkonrakentajia, jotka olivat arvostettuja ammattimiehiä jo omana aikanaan. Myös näissä on omat riskinsä. Rakennuksen päätyjen aukoista tuli sai happea, joten esimerkiksi salamaniskusta alkanut palo pääsi leviämään. Viimeisimpien tuhopolttojen tekijät ovat jääneet kiinni ja joutuneet vankeuden lisäksi kantamaan koko elämän kestävää valtavaa taloudellista taakkaa. Ullakon puutavara saattoi olla hyvin kuivaa, pihkaista mäntyä. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkkojen tuhoutuessa menetetään ylisukupolvisten muistojen paikan lisäksi aineellista historiaa, jota ei voida mitenkään korvata. Esimerkiksi jouluaamun jumalanpalvelukseen jokainen talo saapui oman kynttilän kanssa. Sittemmin kirkkojen tuhopoltoista on tullut ikään kuin keino ilmaista jonkinlaista pahaa oloa. ArjA-LeenA PAAvoLA viimeisimmät kirkkojen tuhopoltot . Porvoon kirkko oli kokenut kovia jo aiemmin: esimerkiksi vuonna 1706 se syttyi venäläisten miehitysjoukkojen huolimattoman tulenkäsittelyn vuoksi, todennäköisesti silloinkin oli kyseessä humalaisten törttöily. loja syttyi etenkin lämmityskamiinoiden savuhormeista. Näiden joukkoon kuului myös Joensuun Kiihtelysvaaran vuonna 1770 valmistunut ristikirkko, joka syyskuussa poltettiin maan tasalle ulkoseinään valellulla palonesteellä. Tulen käyttäytyminen kirkkorakennuksessa riippuu siitä, mistä se on saanut alkunsa. Suomessa puu on ollut yleisin materiaali kirkoissa. Holvit saattoivat jopa olla vanhojen rakennusmestareiden harkitusti hyödyntämä keino suojata rakennuksen arvokkaimmat osat salamaniskun aiheuttamalta tuholta. 2006 Kaivokselan kirkko . 2006 Porvoon tuomiokirkko . Uhkaavassa tilanteessa liekit nousivat korkealle, myös lähialueiden puutalot olivat yöllä vaarassa tuulen kuljettaessa kipinöitä satojen metrien päähän palopaikasta. Kirkon koko puinen sisustus, runkohuoneen puuholvi ja kaikki katot tuhoutuivat, mutta sakaristossa säilytetyt huonekalut ja muutamat puiset muistot säilyivät, tosin mustiksi nokeentuneina. Porvoon tuomiokirkko paloi maanantaina aamuyöllä 29.5.2006. Ensin syttyi kellotapuli, josta saaristotuuli puhalsi liekit kohti kirkkorakennusta. – Kivikirkkojen rakentamiseen käytettiin puuta kattorakenteissa sekä sisätiloissa permannossa ja alttarilaitteessa. Lisäksi kattopaanut olivat tervattuja, joten nekin paloivat voimalla, Hiekkanen selittää. Vesikatot ja niiden tukirakenteet tuhoutuivat, mutta palon pysähtyminen osoitti jälleen tiiliholvien tehon palomuureina. | Kuva: Eastpress / ItäUudenmaan pelastuslaitos kärsimättä lainkaan. Kirkossa oli Mikael Toppeliuksen seinämaalauksia ja keskiaikaisia teoksia. Vuonna 1968 lämpimän ja kuivan kesän lopulla syttynyt Hailuodon kirkon palo sai ilmeisesti alkunsa maastoon heitetystä tupakan tumpista. Sotien ja ryöstöretkien yhteydessä kirkkoja on sytytetty tarkoituksellisesti myös aiempina vuosisatoina. Murtojälkiään peitellyt tuhopolttaja sytytti vuonna 1997 Tyrvään keskiaikaisen kirkon sisältä käsin. Silloin sammutukseen on edes jonkinlainen mahdollisuus. Se tuhoutui nopeasti eivätkä ihmiset kyenneet tekemään muuta, kuin avuttomina seuraamaan sivusta kirkkonsa tuhoutumista. Esimerkiksi muutama vuosi sitten sprinklerin laukeaminen aiheutti Helsingin tuomiokirkossa mittavan vesivahingon, Pihkala huomauttaa. 1997 Tyrvään Pyhän Olavin kirkko . Erityisen suuri menetys oli Hailuodon kirkon tuhoutuminen 50 vuotta sitten. 2018 Kiihtelysvaaran kirkko KOTIMAA | 25.10.2018 17. Palokunta pääsi nopeasti paikalle, mutta palon rajuuden vuoksi vedensyöttöjärjestelmää ei kyetty käyttämään. – Palo levisi nopeasti kattorakenteissa. – Vanhoihin kirkkoihin on alettu asentaa automaattisia sammutusjärjestelmiä
Vaaleilla valitun sosialistipresidentti Salvador Allienden syökseminen vallasta ja hänen kannattajiensa pidättäminen, kiduttaminen ja tappaminen nostattivat laajan kansainvälisen solidaarisuuden aallon. Siitä on näkymä seinälle, jossa on sotilasvallan aikana kadonneiden ja kuolleiden chileläisten kuvia. Kyse on opettajien mielenosoituksesta. kulttuuri | näyttely | Chilen pääkaupungissa Santiagossa on museo, jossa kerrotaan lähihistorian muistamisesta ja ihmisoikeuksista. Normalisoituminen alkoi vasta 1990-luvulla. Kuoleman listat. Museossa on myös vaihtuvia näyttelyjä, jotka liittyvät ihmisoikeusrikkomuksiin eri puolilla maailmaa. Aihe vaatii pysähtymään ja paneutumaan. Olli Seppälä Museon sydämen muodostaa lasinen kynttilöitä muistuttavilla valoilla valaistu kuutio. Museosta ulos tullessaan tuntee kiitollisuutta nykytilanteesta, olkoonkin, että Chile on vieläkin vahvasti jakautunut yhteiskunta, vaikka maan talous on Etelä-Amerikan kärkeä. Muistaminen on kaiken lähtökohta. Se sijaitsee aivan ison puiston, Parque Quinta Normalin vieressä. Monet chileläiset lähtivät maanpakoon, ja heistä parisataa tuli vuosina 1973 ja 1974 Suomeen poliittisina pakolaisina. Meikäläisen Chile-solidaarisuustoiminnan laajuudesta kertoo kaksi valokuvaa vuodelta 1974. Vuonna 2010 Chilen pääkaupungissa Santiagossa avattiin museo, joka on omistettu Augusto Pinochetin sotilasvallan uhreille ja laajemminkin kaikkien ihmisoikeuksien rikkomusten uhreille. El pueblo unido, jamás será vencido! Yhtenäistä kansaa ei voita mikään! Rytmikäs ja tarttuva Chilen uuden laululiikkeen tunnetuin iskulause on tuttu monista eri yhteyksistä myöhempinäkin vuosikymmeninä. Espanjaksi museo on nimeltään Museo de la Memoria y los Museo kertoo kansakunnan traumasta Derechos Humanos – suomeksi ”Muistamisen ja ihmisoikeuksien museo”. Suomalaista museovierasta ilahduttaa löytää ainakin kolme viittausta Suomeen. Kuvat, nimet ja elämäntarinat ovat olennainen osa museon tarkoitusta. Museo de la Memoria on vaativa vierailupaikka. Museo on vierailemisen arvoinen ja ilmainen. Siinä kerrotaan sotilasjuntan surmaaman laulaja Viktor Jaran muistofestivaalista Helsingissä. Kuutiossa on kynttilöitä muistuttavia valoja, ja siitä on näkymä seinälle, jossa on sotilasvallan aikana kadonneiden ja kuolleiden chileläisten kuvia. Heikki Hiilamo on kirjoittanut kirjan samoista tapahtumista. Kansainvälistä kulttuurisolidaarisuutta esittelevältä seinältä löytyy juliste vuodelta 1978. Chilen pakolaiset olivat ensimmäinen meille saapunut suuri pakolaisten ryhmä ja heidän kokemuksiaan ja sopeutumistaan seurattiin tarkasti medioissa. Lapsella on käsissään Chilen lippu ja Koulutyöntekijä-lehti. Kannattaa ottaa opasluuri ja kuunnella rauhassa eri kohteissa. Isommassa kuvassa on nainen ja lapsi Helsingin tuomiokirkon portailla. KOTIMAA | 25.10.2018 18. T uskin on montakaan kuusikymppistä tai sitä vanhempaa suomalaista, jolla ei olisi muistoja Chilen sotilasvallankaappauksesta vuonna 1973. Sotilasvallan aika Chilessä kesti kaikkiaan 17 vuotta, ja se on jättänyt lähtemättömän jäljen chileläiseen yhteiskuntaan. Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille ilmestyi 2010. Museon sydämen muodostaa lasinen kuutio, joka sijaitsee pääsalin yläpuolella. He auttoivat salaa noin 2000 chileläistä pakoon maansa rajojen ulkopuolelle. Sitä ei voi juosta läpi. Kuutiossa on myös tietokone, josta voi nimellä hakea kuvien henkilöitä ja lukea heidän tarinansa. Tapaus oli iso uutinen ja sen seurauksista raportoitiin laajasti. | Kuva: Olli Seppälä Tv-sarja sankareista Keväällä 2019 Ylen kanavalla nähtävä suomalais-chileläinen kuusiosainen tv-sarja Invisible Heroes (Näkymättömät sankarit) kertoo suomalaisten diplomaattien Tapani Brotheruksen ja ilkka Jaamalan työstä Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen 1973
Elämä kiertyi muutenkin pikemminkin tehtaan kuin kirkon ympärille.” Tarina kerrotaan kolmen sisaruksen näkökulmasta, joista jokainen on tavallaan syrjässä ja ulkopuolinen. klo 11.05 Kuolleista nouseminen. klo 11.30-17.25 Yle Areena, la 27.10. lokakuuta 2018 | hinta: 3,70 € 20 43 18 Kirkosta jäi kasa tuhkaa Kiinteistömestari Jouni Heiskanen oli palon sankari 12 Tällaisia ovat Espoon piispaehdokkaat Urpo Karjalainen: Kirkko ei saa olla hyvien piiri Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Tommi Kinnunen: Pintti. klo 18.30 Taivaallista menoa: Tyyni suru. Kylän henkistä maisemaa värittää työväenaate. Homo religiosus – Olavi Seppänen, Yle Puhe, tiistaisin klo 13.02. Kirjapalkinnon voitti Liisa Ikonen Hangosta. Karua todellisuutta ennen kunnallista päivähoitoa. Lopulta mies kuitenkin kuoli. klo 13.4016.00 Yle Teema TV1 La 27.10. klo 13.30-17.25 Yle Teema, la 27.10. Jussi sai lapsena diagnoosin ”kaatumatauti yhdistettynä mielen heikkouteen”. Hän jututtaa puututkijoita ja vakuuttuu puiden välttämättömyydestä koko maailman hyvinvoinnille. Kinnunen kuvaa hienosti naisten mielenliikkeitä ja kohtaloita. Tommi Kinnusen romaanin tapahtumat sijoittuvat kolmeen päivään vuosina 1949 ja 1951. Homo religiosus (suom. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | 8 Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 3. TV1 Ma 29.10. Jussi on päähenkilönä toisenlainen, hän ei tahdo satuttaa ketään. Häkkinen paneutui ohjelmissaan usein erilaisiin uskonnollisiin ilmiöihin ja alakulttuureihin. Miljöönä on eteläsuomalainen lasitehdas, jonka ympärille on muodostunut tiivis kyläyhteisö. Helmille ”ei jää ihmisten puheissa tilaa”. Hänelle löytyy kuitenkin lasiverstaalta hommia. Miten siinä tilanteessa käy uskon. Miehet jäävät sivuosiin, usein sodan rikkomien, väkivaltaisten ja kelvottomien isien rooliin. Helmi joutuu sitomaan pienen tyttärensä Saaran narulla kiinni pöydänjalkaan sillä aikaa, kun käy töissä. Kinnunen on perehtynyt tarkkaan tehtaan toimintaan ja lasinpuhallukseen. Seppäsen ohjelma kuullaan samalla paikalla, jolla oli tarkoitus kuulla elokuussa tapaturmaisesti kuolleen toimittaja Perttu Häkkisen nimeä kantavan radiosarjan uusia jaksoja. Vanha tehtaanpatruunoiden aika on väistymässä. Molemmat siskokset ovat joutuneet nuorena isänsä lähentelyiden kohteeksi. klo 19.00 Judi Dench ja puiden neljä vuodenaikaa. klo 11.30-17.25 Yle Areena, pe 26.10. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Romaanille nimensä antava ”pintti” on rikkinäistä lasia, jota kärrätään maastoon. klo 15.05 Pisara. Kotimaan numeron 41 hyväksi jutuksi äänestettiin Marzi Nymanista kertova juttu Utelias musiikin multitalentti. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). uskonnollinen ihminen) on uskontotieteellinen käsite, jolla viitataan uskonnollisuuteen ihmisille luontaisena ominaisuutena. Kun Evan mies sairastui, Eva ja hänen ystävänsä rukoilivat tämän paranemisen puolesta. Lokakuun lopulla Yle Puheen tiistain iltapäivissä aloittava Homo religiosus on helsinkiläisen teologian opiskelijan Olavi Seppäsen viikoittainen radioesseesarja, jossa hän tutkii yhdessä vieraidensa kanssa uskonnon, myyttien ja jumalien merkitystä. Yhtä ja toista, kuten teknologialla ja taikakonsteillakin. Maa-ainekseksi kelvoton pintti on vahva kuva tehdasyhteisön haavoittavista puolista. Kirjamessut Ylen kanavilla pe 26.10. Entä mitä yhteistä on James Bondilla ja Jeesuksella. Painajaisissa hän näkee lasinsirujen repimiä hiiriä. Homo religiosus olavi Seppänen | Kuva: Jukka Lintinen / Yle Kuvapalvelu KOTIMAA | 25.10.2018 19. ”Pitäjän ainoa kirkko sijaitsi eri kylässä, eikä kirkkoherra kovin usein uskaltautunut vasemmistolaisten työläisten luo. Lasse Spang Olsen tapaa ihmisiä, jotka ovat käyneet kuoleman porteilla. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Suomi on hitaasti toipumassa sodasta, mutta sieltä palanneet miehet eivät välttämättä koskaan tule ehjiksi. Ohjelmat voi kuunnella myös Yle Areenasta. Jussilla on erilainen havaintokyky kuin muilla, hän huomaa luonnon yksityiskohtien, muotojen ja värien kauneuden. 291 sivua. Mutta kyläyhteisö ja perhe ovat terävistä kulmistaan huolimatta myös täynnä välittämistä ja huolenpitoa. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –4 4 25. | radiosarja | Oletko koskaan ajatellut, mikä yhdistää rahaa ja pyhiä kirjoja. Lyhyen onnen ajan hän elää rakastettuna, mutta sen jälkeen masentuu. Legendaarinen Dame Judi Dench elää puiden neljä vuodenaikaa alkaen talvesta ja päättyen syksyyn. Räväkkä Raili raivaa oman tiensä. TV1 T 30.10. Tuija Tiihonen Yle Teema ja Yle areena seuraavat Helsingin kirjamessujen tapahtumia kahden päivän ajan. WSOY 2018. Tanssija, koreografi Tiina Lindfors. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Hänellä on menneisyys, josta kyläläiset huutelevat, mutta eivät tiedä syvimpiä salaisuuksia. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Ohjelmassa paneudutaan uskonnontutkimuksen näkökulmasta erilaisiin arjen ilmiöihin aina talouselämästä elokuviin. Teema & Fem Ma 29.10. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki
Münchenin olympialaisissa 5.9.1972 tapahtunut terrori-isku on syöpynyt Karjalaisen mieleen lähtemättömästi. Vilkkaan pojan harrastuksiin kuuluivat lisäksi yleisurheilu, hiihto, heinätyöt, perhosten keräily, kalastus ja urheilutulosten seuraaminen. Karjalainen kirjoitti vihkoon surmattujen urheilijoiden nimet ja teki selvityksen siitä, mikä on Palestiinan vapautusjärjestö PLO. haastattelu – Minulla on erikoinen muisti. Hän ajelee ympäri laajaa aluettaan pitämässä seuroja ja saarnaamassa Herättäjän kirkkopyhissä. Iso särö lapsuuden onneen tuli, kun terve isä kuoli yhtäkkisesti vuonna 1976 Urpon ollessa 14-vuotias. Karjalaisen perheen tuvassa ja pienessä kamarissa asuivat viisi lasta, äiti ja isä. Viime kuukaudet Urpo Karjalainen on asunut vanhalla kotitilallaan taas vakituisemmin, koska hoitaa Herättäjä-Yhdistyksen Pohjois-Suomen aluesihteerin pestiä. – Odotin Suomelle kaksoisvoittoa 5000 metrin juoksumatkalta. Vuodelta 1532 löytyy maininta Olli ja Erik Karjalaisesta, jotka ovat rakentaneet asumuksensa tänne Oulujärven perukoille. Keskiössä evankeliumin ohut kärki Kirkko ei saa olla hyvien ihmisten piiri. Avaimet voivat kyllä olla hukassa, mutta luvut eivät koskaan. Viihdyin puissa myös itsekseni. Karjalainen kuvaa varhaislapsuuttaan onnelliseksi. Koululaisena Urpo Karjalainen ahmi koulun kirjaston romaaneja ja eläinkirjoja ja innostui politiikasta. Kilpailu siirtyi kuitenkin päivällä terrori-iskun vuoksi, ja Juha Väätäinen sai noidannuolen. Hän oli kisassa viimeinen ajalla 13.53,8. – Simo-serkun kanssa leikimme Batmania ja Robinia sekä Tarzania. Lähimetsät olivat täynnä liaaneja. Tämä on Paavo Ruotsalaisen perintö, sanoo matkasaarnaaja Urpo Karjalainen. Karjalaisen lapsuudessa kaikki olivat kirkkokristittyjä. Tex Willer oli lisäksi kova innoittaja. Eivät ehkä erityisen hurskaita, mutta radiosta kuunneltiin aamuja iltahartaudet ja jumalanpalvelukset. Tuvassa oli aina elämää. Kaikenlaiset luvut ovat aina tarttuneet Karjalaisen päähän helposti. Viereisessä talossa seurana oli liuta serkkuja. Eero Karjalainen oli selvinnyt henTeksTi ja kuvaT | emilia karhu » KOTIMAA | 25.10.2018 20. Isä Eero Aukusti oli leikkisä ja äiti Rauha ystävällisyyden perikuva. Palestiinalaiset terroristit ottivat yksitoista israelilaista olympiaedustajaa panttivangeiksi ja surmasivat heistä kymmenen. Urpo oli perheen kuopus ja rakasti sarjakuvia ja urheilua. Kirjoitin mielessäni uusia Tarzan-kirjoja. Koulun lehteen hän kirjoitti pitkiä juttuja paikallisista tiehankkeista. Sen pitäisi auttaa pientä ihmistä kysymään, voisiko Kristus olla myös minun ystäväni. S e on kyllä tyylipuhdas vahinko, että minusta tuli pappi, sanoo Herättäjä-Yhdistyksen pitkäaikainen aluesihteeri Urpo Karjalainen ja laittaa teevettä lämpiämään hellalle. Hetkeäkään empimättä hän luettelee nytkin päivämääriä, vuosilukuja, keskilämpötiloja – ja niitä urheilutuloksia. Istumme hänen lapsuudenkodissaan Vaalan Väätäjänniemessä, jossa Karjalaisen sukua asui jo ennen Kustaa Vaasan Kainuussa suorittamia asutustoimia