vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –2 6 Eikä merta enää ole Myrskyluoto-sarjan luonut Anni Blomqvist eli Simskälan saarella karun kauniin elämän. kesäkuuta 2020 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ju ha Su lin / Va st av al o 11 5. 10 Irja Askolan essee: Korona särki palapelimme Kirkon tutkimuskeskus ja koulutuskeskus halutaan yhdistää. 14 5 N:o 25 | 26
2 KOTIMAA | 26.6.2020. Kun ollaan säätilojen kanssa tekemisissä, tarvitaan hyviä hermoja. Helsingissä asuessani merestä on tullut minulle tunturien korvike. Heitä tulee meille yhteensä tänä kesänä 130, joista osa on jo saapunut. – Vielä hetki sitten näytti siltä, että poimijoista tulee pulaa. Nyt vaikuttaa siltä, että jo aiemmin työluvan saaneet ukrainalaiset poimijat pääsevät tulemaan Suomeen. Meri on oikeastaan kuin elämä itse. Tämä on hyvin monipuolinen työ, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä. Sen kirkas turkoosi vesi on Itämeren sameaan väriin tottuneelle outo ja ihana. Mansikkamaitoon tulee lohkottuja mansikoita, maitoa ja vähän sokeria pintaan. Meri oli valtava ja tuoksui suolalta. Suomalaisia työntekijöitä saamme 350. 1 Miltä mansikkasato näyttää tänä vuonna. 3 Onko mansikanpoimijoita tulossa riittävästi tilallenne. Olen niin syntynyt tähän työhön. – Mansikkasato näyttää hyvältä, mutta myöhäiseltä. Ja sen kanssa hätään joutuneet pitää aina pelastaa. FREIJA ÖZCAN Toimituspäällikkö vaikuttuu meren voimasta. Se kantaa ja se vie mennessään. | Kuva: Rikhard Kroner VESA KOIVISTOINEN Mansikanviljelijä Merimietteitä L apin tyttärenä meri on aina ollut minulle vieras ja samalla kiehtova elementti. Tällä hetkellä poimijoita on meillä 100 henkilöä. Nautin herkun ruisleivän ja kinkkuviipaleen kera. 4 Miten itse nautit mansikat. Sen mahtavat aallot ovat kätkeneet alleen niin muinaisia puunilaisia, kreikkalaisia kuin roomalaisiakin ja nyttemmin onnettomia merta ylittäviä pakolaisia. Mutta miten hurja meri se onkaan. Siitä ajatuksesta huolimatta olen uinut sen sylissä. Koronarajoitusten purkaminen muutti tilanteen hyvään suuntaan. Tykkään paljon työstäni, mistä on todisteena 35 vuoden työura. Meri on arvaamaton ja julma. – Kun olen pellolla, maistelen tuoreita mansikoita. Tänä koronakesänä en ole päässyt Välimeren äärelle ja kaipaan sitä. JANICA PÖRHÖNEN ”Mansikanpoimijoita riittää” Vesa Koivistoisen tiloilta kulkeutuu mansikkaa pohjoisimmillaan Muonion kauppoihin asti. Tässä lehdessä sivulta 10 alkavassa jutussa kerrotaan kalastajanvaimon elämästä meren armoilla. Sitä katsoessa sielu avautuu ja löytää kohdilleen. – Mansikanpoiminta on alkanut, mikä vaatii moninaisia töitä. Nyt on niin lämpimät kelit, että sato näyttää kuitenkin lupaavalta. Olemme järjestäneet pelloille rasioita ja neuvoneet uusia poimijoita. Ensimmäiset mansikat ovat lähteneet meiltä juuri myyntiin Lahteen ja Vantaalle. Yrityksessä ovat mukana myös hänen kaksi vanhinta lastaan. Mutta meri on avara kuin tunturimaisema. Työhön kuuluu tietysti peltojen kastelua ja tarvittaessa maan lannoittamista. aluksi | viikon henkilö | Mansikanviljelijä Vesa Koivistoinen, 57, johtaa Koivistoisen mansikkapaikkaa, jolla on mansikkatilat Lahdessa, Hollolassa ja Vantaalla. Mansikkamaito on herkkuni, joka sopii hyvin jälkiruoaksi tai välipalaksi. Se vie mukanaan kenet tahtoo. Hän jatkaa Suomen suurinta mansikkapaikkaa kolmannessa sukupolvessa. Juhannuksen jälkeen mansikkaa on jo ihan hyvin myynnissä. Se on lempeää kimallusta laineilla ja raivokas hyökyaalto. 2 Mitä työhösi kuuluu tällä hetkellä. Sitä lukiessa tuntuu siltä, että metsän suojiin on viisainta ihmisen asettua. Myös tukkuja vähittäismyyntiin liittyviä asioita ja erinäisten tuotteiden tilausta olemme tehneet. Tilalla viljellään myös vadelmaa ja hernettä. Niissä on aivan liikaa aluskasvillisuutta, jotta näkisin tarpeeksi kauas. Muistan vieläkin ensimmäisen kohtaamiseni meren kanssa lapsena kummitätini elämää pitemmällä laiturilla Vaasassa. Etelän metsät, niin paljon niistä kuin pidänkin, ovat minulle outoja. Sen kanssa ei oikein voi muuta kuin luovia ja hankkia hyvä uimataito tai jäädä rannalle ruikuttamaan
Tulevan heinäkuun aikana esitellään Turun tuomikirkolta lähteviä pieniä pyhiinvaellusreittejä. Toki Jeesus puhui ja opetti myös silloin, kun opetuslapset ja muut kuulijat istuivat paikoillaan, mutta erityisen kiinnostavaa on liikkeessä olevan Jeesuksen puhe. Pyhiinvaellus on kuulunut suomalaiseen hengellisyyteen katolisella ajalla, mutta tapaan tuli pitkä tauko. Pyhiinvaellus on hyvä uuden hengellisyyden tai henkisyyden harjoittamisen muoto, sillä se on samalla toiminnallista eikä siihen kuulu osallistujien motiivien tenttaaminen. Edes kokeeksi. Kesäjuhlapyhiinvaelluksiin olennaisesti kuuluva sosiaalisuus jää nyt erilaiseksi. Suomalainen pyhiinvaelluksen omintakeinen ilmenemismuoto ovat olleet vuosittaiset herätysliikkeiden kesäjuhlat. Kuitenkaan ei voinut olla törmäämättä siihen, että ainakaan vielä kolmas maailma ei tunne tulleensa kuulluksi. Tulee aika ja jo on, jolloin vanha kristillinen länsi kuulee nuorten kirkkojen äänen Aasiasta, Afrikasta ja koko kolmannesta maailmasta. Olisi väärin luulla, että on kysymys vain kauniista sanoista. 3 KOTIMAA | 26.6.2020. Tänä vuonna ne ovat uudenlaisen tilanteen edessä. Lisäksi Jeesus kertoi opetuslapsilleen tarinoita, vertauksia ja opetuksiaan. Reilun kolmen–neljänkymmenen vuoden aikana kiinnostus pyhiinvaellukseen on kasvanut. Turun pyhiinvaelluskeskus on Turun kaupungin, kirkon keskusrahaston ja arkkihiippakunnan yhteinen hanke. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | ???????. Ihmiseksi tullut Jumala puhui kävellessään. On opittava juhlimaan etänä, verkon tai radion välityksellä. Miltä tuntuisi kävelevä jumalanpalvelus. Se edustaa uutta hengellisyyttä eli se ammentaa vanhasta perinteestä, mutta modernin elämäntunteen tarpeisiin. 26.6. Jumala ei ole vain istuvien ihmisten Jumala. Ihmiseksi tullut Jumala oli kehollinen, fyysinen ja hikinen – Pyhän maan aurinko kun osaa olla armoton. ?. Suomessa on useita pyhiinvaelluksesta kiinnostuneita yhteisöjä. Opetuslapset myös kysyivät asioita ja halusivat tarkennuksia joihinkin Mestarin ajatuksenkulkuihin. Ehtoolliselle myös kävellään. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Ehkä Jumala oikeasti seisoo valtaistuimellaan. Luulisi Jumalallekin kelpaavan. OLLI SEPPÄLÄ Kirjoittaja on Kotimaa24:n julkaisupäällikkö. Yhä erilai sem mat hengellisyyden ja henkisyyden ilmaisumuodot ovat sallittuja, jopa toivottavia. Ensi vuonna on tarkoitus saada Turun tuomiokirkon lähistölle varsinainen pyhiinvaelluskeskus, paikka, joka voisi koota pyhiinvaelluskeskuksesta kiinnostuneita ja jossa voitaisiin jakaa tietoa laajemmin pyhiinvaelluksen ideasta ja teologiasta – kahvilaa unohtamatta. Niin on sanottu. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Myös moni maallisempi ihminen osallistuu pyhiinvaellukselle. Ehkä ajoittain porukassa oli hiljaisempaa, mutta isosta miesjoukosta lähtee aina ääntä, vitsejäkin he ovat varmaan kertoilleet. Koronapandemia osoitti monen muuan asian ohella, että hengellisyyden ilmenemismuodot voivat muuttua, äkistikin. Geneve. OLLI SEPPÄLÄ julkaisupäällikkö olli.seppala@kotimaa.fi Hengellinen elämä hakee uusia uomia S uomalaisten hengellinen elämä jatkaa monipuolistumistaan. 1970 Kotimaa 26.6.1970. Sanottavaa kyllä on! Kun Jeesus ja opetuslapset kulkivat paikasta ja kaupungista toiseen poluilla, teillä ja tiettömillä taipaleilla, he tuskin olivat mykkiä, vaan juttelivat keskenään. Hyvänä esimerkkinä on Turussa toimintaansa vauhdilla aloitteleva pyhiinvaelluskeskus. Se sanottiin taas kerran Boseyn ekumeenisessa instituutissa, missä yli 70 pappia, lähetystyöntekijää ja nuorten kirkkojen edustajaa oli koolla, 20 eri kansallisuutta. Luterilainen jumalanpalvelus on pääosin istumista, mutta onneksi liturgiaan kuuluu jaksoja, joissa myös seistään. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Janica Pörhönen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Otto Mattsson Lukijamäärä: 50?000 K Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä
anarkismi | Kirjallisen huomautuksen syynä olivat ateismipuheet sekä somessa julkaistu asekuva. – Minusta se [anarkismi] sopii papille paremmin kuin monet muut poliittiset liikkeet tai jopa puolueet, Kovács sanoi. – Yleensä anarkismissa ei hyväksytä sitä, että äänestämällä voisi todella vaikuttaa, Kovács sanoi Kotimaa24:lle. Ateismipuheisiin liittyen Keskitalo kirjoittaa, että papilla voi muiden kristittyjen tapaan olla uskon epäilyjä. ”Pappi ei voi sanoa olevansa ateisti joutumatta ristiriitaan tunnustuksessa pysymisvelvoitteensa kanssa. Anarkistiseen ryhmään kuuluminen on Kovácsin mukaan hänen vapaa-ajan toimintaansa, joka ei ole ristiriidassa hänen pappislupauksensa kanssa. MERI TOIVANEN, JUSSI RYTKÖNEN 4 KOTIMAA | 26.6.2020. Huomautukseen on kaksi syytä. kesäkuuta julkaistu haastattelu tehtiin, ennen kuin Kovácsin saama huomautus tuli julki. Aikaisemmin Kotimaa24:n haastattelussa Kovács kommentoi kuulumistaan äärivasemmistolaiseen Oulun anarkistiliittoon. Puoluepolitiikka sen sijaan ei kuulu anarkismin keinovalikoimaan. Hänen mukaansa papin tulee kuitenkin pidättäytyä toiminnasta, joka herättää huolta turvallisuudesta tai on omiaan syömään papin uskottavuutta kaikkien seurakuntalaisten palvelijana. ”Papilla on oikeus yksityiselämään, mutta tunnustuksessa pysymisvelvoite ja papille sopivan käyttäytymisen vaade ulottuvat myös vapaa-ajalle”, Keskitalo kirjoittaa. – Ei ole olemassa pappia, joka kelpaisi kaikille. Kovácsin mukaan anarkismille nimenomaan kapitalismi on ongelma ja sitä vastaan voidaan taistella esimerkiksi kehottamalla yleislakkoon. uutiset | vapaa-aika ja virka | O ulussa työskentelevä pappi Árpád Kovács sai ennen juhannusta piispa Jukka Keskitalolta kirjallisen huomautuksen. Hän kertoi saaneensa toiminnastaan monenlaista palautetta, sekä paheksuvaa että tukevaa. Huomautuksessa Jukka Keskitalo toteaa, että pappi on velvollinen pitäytymään kirkon tunnustuksessa ja käyttäytymään pappisviran edustajalle sopivalla tavalla. Nyt poliisi on aloittanut esiselvityksen asekuvan julkaisemisesta. Oululaispappi Árpád Kovácsille piispallinen ohje Piispa Jukka Keskitalo antoi Árpad Kovácsille huomautuksen. Kovács harrastaa ammuntaa. Huomautus merkittiin Oulun tuomiokapitulin istunnossa tiedoksi 16. Sanoessaan olevansa ateisti ja että kysymys Jumalan olemassaolosta on yhdentekevä pappi julkisesti julistaa ja edistää kirkon tunnustuksen kanssa ristiriidassa olevaa oppia.” Keskitalo kehottaa huomautuksessa Kovácsia käyttäytymään pappisvirkaan soveltuvalla tavalla sekä pitäytymään opetuksessaan ja kannanotoissaan kirkon tunnustuksessa ja pappislupauksessaan. Hänen mukaansa niissä on kuitenkin kyse eri asiasta kuin ateismissa, joka on ideologinen näkemys siitä, ettei Jumalaa ole olemassa. Ensimmäinen koskee sosiaalisessa mediassa julkaistua tuoretta asekuvaa. Oulun poliisi on seurannut anarkistiryhmän toimintaa. – Meitä yhdistää vapauden ja tasa-arvon tavoittelu. Ne ovat seurakuntalaisten palvelemista, Kovács sanoi Kotimaa24:n haastattelussa. Jos taas tuuraan kollegoitani toimituksissa tai messussa, enhän minä niissä rupea julistamaan poliittisia mielipiteitäni. Sen on jakanut Oulun anarkistiliitto, jonka perustajajäseniin Árpád Kovács kuuluu. Keskitalo viittaa vuonna 2017 julkaistuun Ylen haastatteluun. Piispa jatkaa, että pappi on pappislupauksessa sitoutunut siihen, ettei julkisesti julista tai levitä eikä salaisesti edistä tai suosi kirkon tunnustusta vastaan sotivia oppeja. Kovács on Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kansainvälisen työn pastori. Kirjallisen huomautuksen toinen osa koskee Kovácsin julkisuudessa esittämiä puheita agnostismistaan ja ateismistaan. kesäkuuta. Siinä Kovács sanoo pitävänsä itseään 95-prosenttisesti agnostikkona ja 5-prosenttisesti ateistina ja lisää, että heikolla hetkellä asetelma kääntyy toisin päin. Kovács on sanonut, että hän ei ole kuvan naamioitunut henkilö mutta ase on hänen. Papin tulee myös pidättäytyä toiminnasta, jossa hän assosioituu väkivaltaa tai sen uhkaa sisältävään kuvastoon. Oulun anarkistiliitossa ei Kovácsin mukaan ihannoida väkivaltaa. Kuvat: Jaani Föhr ja Olli Seppälä Asekuvaan liittyen Keskitalo toteaa, että papilla on oikeus kuulua laillisiin yhdistyksiin ja toimia niissä. Vastustamme kaikenlaista rasismia ja vähemmistöjen syrjintää, Kovács sanoi Kotimaa24:lle. Maailmanlaajuisesti haluamme kiinnittää huomiota siihen, että maailmassa vallitsee huomattava epätasa-arvo: kukaan ei voi olla vapaa, ennen kuin kaikki ovat vapaita. 15. En ole salannut mielipiteitäni ja jos joku seurakuntalainen kääntyy puoleeni, hän tietää, mitä mieltä olen
Suunnitelmaan liittyy henkilövaihdoksia, jotka kansliapäällikön viranhaltijapäätöksellä toteutetaan aluksi tilapäisellä järjestelyllä 1.9.– 31.12.2020 väliseksi ajaksi. – Päätöksentekijät kirkolliskokouksessa tai kirkkohallituksen täysistunnossa voivat arvioida uudistuksen hyödyt ja haitat eri tavoin kuin valmisteluvaiheessa on arvioitu ja päätyä toteamaan, että muutos ei ole tarkoituksenmukainen. Uuden rakenteen odotetaan tehostavan myös viestintää. FREIJA ÖZCAN Kirkon tutkimuskeskusta suunnitellaan yhdistettäväksi Kirkon koulutuskeskukseen Uusi erillisyksikkö tulisi toimimaan Kirkon talossa Helsingissä ja Kirkon koulutuskeskuksen tiloissa Järvenpäässä. – Rakenteellinen muutos eli sama erillisyksikö ja yhteinen johto, mahdollistaisi tutkimuksen ja koulutuksen luontevan yhteistyön. | Kuva: Matti Karppinen 5 KOTIMAA | 26.6.2020. – On arvioitu, että Kirkkohallituksen sisäisen yhteistyön tiivistämiseksi ja helpottamiseksi uuden yksikön sijaintipaikan ei tulisi olla kokonaan erillinen, Kaira toteaa. Kirkon tutkimuskeskus sijaitsee tällä hetkellä Tampereella ja Kirkon koulutuskeskus Järvenpäässä. Nykyinen pääsihteeri Jyri Komulainen puolestaan aloittaa tutkijan virassa uudessa Kirkon tutkimus ja koulutus -erillisyksikössä. Viranhaltijoiden pysyvistä siirroista päättää kirkkohallituksen täysistunto, kunhan kirkolliskokous on ensin tehnyt päätöksensä. Jyri Komulainen siirtyy tutkijaksi ja Kari Kopperi piispainkokuksen pääsihteeriksi. Asia tulee kirkolliskokouksen käsittelyyn marraskuussa 2020 ja erillisyksikkö aloittaisi toimintansa 1.1.2021. Kirkon Koulutuskeskuksen nykyinen johtaja Kari Kopperi siirtyy piispainkokouksen pääsihteeriksi. Sen johtajaksi tulee Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki. Kirkkohallituksen kansliapäällikön erityisavustaja Terhi Kaira korostaa, että kyseessä on vielä suunnitelma eikä erillisyksikön perustamisesta ole tehty päätöstä. Muutoksilla tavoitellaan parempaa vaikuttavuutta ja lisäarvon tuottamista seurakunnille. Organisaatiorakenteen muutos vaatii kirkolliskokouksen päätöksen. K irkkohallituksessa valmistellaan Kirkon tutkimuskeskuksen ja Kirkon koulutuskeskuksen yhdistämistä yhdeksi erillisyksiköksi. | kirkon hallinto | uudistus | Hanna Salomäestä tulee uuden erillisyksikön johtaja. Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Kotimaata luetaan kesälläkin! Ilmoitus Kotimaassa tavoittaa 50.000 kohderyhmäsi lukijaa. Valmisteluissa on päädytty ehdottamaan, että uusi erillisyksikkö tulisi toimimaan Kirkon talossa Helsingissä ja Kirkon koulutuskeskuksen tiloissa Järvenpäässä. Kairan mukaan erillisyksikön käyttöön kohdennettaisiin viestinnän resursseja. Yksikön nimeksi tulisi Kirkon tutkimus ja koulutus. Siinä tapauksessa Kirkkohallituksen organisaatio säilyy tältä osin nykyisen kaltaisena, Kaira sanoo. Kirkon tutkimus ja koulutus -erillisyksikön perustaminen liittyy Kirkkohallituksen toimintatapoja uudistavaan Suunta-hankkeeseen. istunnossaan, ettei sillä ole huomauttamista henkilöstöä koskevaan muutossuunnitelmaan. Uudistus pyrkii ylittämään kapeat toimintasektorit, lisäämään joustavuutta ja etsimään Kirkkohallituksen sisäisellä uudelleenorganisoinnilla uusia voimavaroja, Kaira sanoo. Piispainkokous on todennut 15.4. Kairan mukaan hankkeen selvityksissä on todettu, että kirkko tarvitsee jatkossakin omaa tutkimusja koulutustoimintaa. Se tietäisi Kirkon tutkimuskeskukselle siirtoa Tampereelta Helsinkiin
Huoli ja häpeä imeytyvät vähitellen osaksi lapsen identiteettiä. Kirkkohallituksella ei kuitenkaan ole toimivaltaa antaa viran puolesta päätöksiä tekeville toimielimille lupaa etäkokouksiin normaalioloissa. Kirkon viestinnän viestintäpäällikön Eeva-Kaisa Heikuran mukaan Kirkkohallituksessa on etäkokousten myötä opittu uutta sähköisestä kokoustamisesta. 6 KOTIMAA | 26.6.2020. Hänen äitinsä jäi yksin hoitamaan perhettään, mutta ei onnistunut siinä. Opiskeltuaan yliopistossa maisteriksi pääaineenaan kulttuurien välinen vuorovaikutus hän halusi jatkaa lastensuojelun pariin ja täydensi opintojaan sosionomin tutkinnolla. Kun makaroni oli tarjouksessa, he ostivat sitä monta pussillista. Tämä on iso asia. Mielenterveysongelmat johtivat työttömyyteen. Stressi rahojen riittämisestä heijastuu koko perheen henkiseen hyvinvointiin. Lapset tarvitsevat puolustajia, jotka vievät heidän asioitaan eteenpäin.” Nämä ovat Aino Sarkian johtoajatuksia hänen työssään heikoimmassa asemassa olevien perheiden hyväksi. Uusia valiokuntasihteereitä ovat Tanja Koskela (käsikirjavaliokunta), Tuomas Vaura (perustevaliokunta), Heidi Jokinen (tulevaisuusvaliokunta) ja Päivi Vähäkangas (yleisvaliokunta). Kukaan ei pitänyt minusta huolta eikä huolehtinut, olenko syönyt. uutiset | lyhyesti | | haastattelu | S yöksykierre alkoi, kun Johanna Mäkinen oli yhdeksän. – Aikuisilla on valtava mahdollisuus valaa uskoa lapseen. Johanna ja hänen kaksi veljeään jonottivat ruoka-apua ja etsivät vaatteita kirpputoreilta. – Köyhien perheiden lapset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa ikätovereidensa kanssa. Edes yksi aikuinen ”Jokaisella lapsella pitäisi olla edes yksi aikuinen, jolle hän kokee olevansa tärkeä. Tuovinen siirtyy työntekijäksi kansainväliseen Mission Europe -lähetysjärjestöön, joka toimii myös Suomessa. Nyt määrä voi olla isompi, Pelastakaa Lapset -järjestön lapsiperheköyhyyden asiantuntija Aino Sarkia arvelee. Aino Sarkian mielestä lastensuojelussa on yhtä aikaa olemassa kaksi ristiriitaista totuutta. – Haluan tulevaisuudessa olla selvemmin ruohonjuuritason tehtävissä, Tuovinen sanoo tiedotteessa. Huolettoman lapsuuden sijaan elämä on kamppailua. Lapset tarvitsevat tukea siihen, että he löytävät oman tehtävänsä ja merkityksensä maailmassa. Miten Sarkia on onnistunut pitämään yllä toivoa. Kyse ei ole vain harrastuksista ja muusta vapaa-ajanvietosta, vaan omasta arvosta ja merkityksestä yhteiskunnan jäsenenä. Lupa etäkokouksiin päättyi kirkossa Kirkon ja seurakuntien päättävät toimielimet eivät voi enää kokoontua etäkokouksiin. Saattaa näyttää siltä, että lapsen kädessä on surkeat kortit, mutta suunnan muuttaminen on aina mahdollista. Toisaalta jokainen aikuinen voi vaikuttaa lapsen elämän suuntaan. Luku on tosin laskettu ennen koronarajoitusten aiheuttamaa talouskriisiä. Kansanlähetyksen lähetysjohtaja jättää työnsä Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Mika Tuovinen siirtyy vuodenvaihteessa uusiin tehtäviin. Jotta köyhyyden kielteisiä vaiLapsiperheiden köyhyys tulee Suomelle kalliiksi talous | Lapsiperheköyhyys tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin sen poistaminen, Pelastakaa Lapset -järjestön asiantuntija Aino Sarkia sanoo. Ja toisaalta aikuinen saa olla itseään kohtaan armollinen, sillä yksi ihminen ei pysty kaikkeen. Valiokuntasihteerit otettiin toimikaudelle 1.5.2020–30.4.2024. Kirkolliskokouksen notaariksi valittiin käräjänotaari Henrik Hurtig. Tehtäviä hakeneita oli 21, ja 16 hakijaa haastateltiin. Mahdollisuus etäkokouksiin päättyi 16.6., kun valmiuslaki lakkasi olemasta voimassa. Kun vanhempi laskee, miten ihmeessä seuraavan kuukauden menoista taas selvitään, lapsi voi kokea syyllisyyttä. Tehtävät ovat osa-aikaisia. Johannalla on Suomessa 112 000 kohtalotoveria – köyhässä perheessä elävää lasta. Kolmessa valiokunnassa jatkaa edellisen kauden sihteeri: Terhi Kaira valittiin talousvaliokuntaan, Ritva Saario lakivaliokuntaan ja Timo von Boehm hallintovaliokuntaan. – Tutkimuksista näemme, että lapsen perheen sosioekonominen asema vaikuttaa paljon osallisuuden tunteeseen: onko äänelläni merkitystä, olenko arvokas osa yhteiskuntaa. Lastensuojelu on vaativa työala, jolla moni muuttuu kyyniseksi. Nämä kokemukset alkavat rakentua jo varhain. – Jos kaikki ylimääräinen tekeminen jää pois, lapsi kokee itsensä ulkopuoliseksi. Hän on ilmoittanut jättävänsä lähetysjohtajan tehtävät 31.12.2020. – Jokaisessa lapsessa on sellaista, jota kannattaa vahvistaa, ja kaikilla on oma tehtävänsä tällä pallolla. ”En saanut luistimia, suksia tai sisäpelikenkiä, koska rahaa ei ollut. Lapsiperheköyhyydessä kyse on siitä, että tiettyjen lasten ihmisoikeudet toteutuvat heikommin kuin toisten, Sarkia painottaa. Usein en tiennyt, missä äitini oli”, Johanna kertoo Pelastakaa Lapset -järjestön tuoreimmassa vuosiraportissa. Hän voi ajatella, että ilman häntä vanhemmilla ei olisi niin vaikeaa. Vapaa-ajan harrastaminen voisi tuoda elämään onnistumisen ja vertaisuuden kokemuksia, mutta usein niihinkään ei ole mahdollisuutta. Sarkia kysyy. Miten tämä vaikuttaa itsetuntoon. Kirkolliskokouksen valiokuntasihteerit valittiin julkisella haulla Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokoukselle on ensimmäistä kertaa valittu valiokuntasihteerit ja notaari avoimella haulla
Muun muassa työttömyys-, sairausja vanhempainpäivärahojen vähimmäismääriä pitää nostaa. Köyhien perheiden lapsista jopa 43 prosenttia arvioi voivansa huonosti. – On vakavaa, jos lapsi ei löydä ketään, kenelle hän voi kertoa pahan olonsa. Sarkia kehuu järjestöjä ja seurakuntia diginotkeuden lisäksi myös aktiivisesta yhteistyöstä kuntien viranomaisten kanssa poikkeusolojen keskellä. Useampi kuin joka neljäs koki henkisen hyvinvointinsa huonoksi. Se on hyvä askel, mutta riittääkö se. Lasten ja nuorten elämän laatu on tärkeä asia tänään riippumatta siitä, millaisia veronmaksajia ja ongelmanratkaisijoita heistä tulevaisuudessa tulee. Tämä tarkoittaa, että kirjoja, tietokonetta, työasuja ja -tarvikkeita ei tarvitse maksaa itse. kutuksia voitaisiin vähentää, perheitä olisi tuettava ennen kuin haasteet kasvavat liian isoiksi. Miten Sarkia lähtisi korjaamaan tilannetta. Samaan hengenvetoon Sarkia lisää, että lapsuutta ja nuoruutta ei tule nähdä vain tulevaisuuden resursseina. Pelastakaa Lapset kysyi huhtikuussa yli 3 000 lapselta koronapandemian vaikutuksista heidän hyvinvointiinsa. Sarkia on nähnyt, että urahaaveet voivat tyssätä läppärin tai kokkiveitsen kustannuksiin. Ne eivät välttämättä korvaa kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista, mutta ovat hyvä apu sen rinnalla. Sarkian toivelistalla ovat myös kohtuuhintaiset vuokra-asunnot ja mielenterveyspalveluiden parempi saatavuus. – Jos oppivelvollisuusiän nosto 18 ikävuoteen onnistuu niin kuin hallitus on kaavaillut, kenenkään koulutuspolku ei enää katkea oppimateriaalikustannuksiin. Silloin pyysin apua Pelastakaa Lapsilta. – Perusturva on Suomessa liian pieni, se ei usein riitä mihinkään muuhun kuin vuokraan ja ruokaan. Vastaukset olivat hälyttäviä. Kun on hätä, apua pitää saada heti. Kuva: Jukka Granström 7 KOTIMAA | 26.6.2020. – Tarvitsemme erityisesti yksinhuoltajien talouksiin kohdennettuja toimia. Kyselyssä kävi ilmi, että lapset ja nuoret kokivat chat-tukipalvelut helpoiksi käyttää. Sarkia tietää, että tällainen puhe on koronan kurittaman ja valtavan lisäbudjetin Suomessa ristiriitaista kuultavaa. Hän kuitenkin uskoo, että lapsiperheköyhyys tulee ajan myötä yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin sen poistaminen. Toisen asteen opinnot tulisi Sarkian mukaan muuttaa viipymättä aidosti maksuttomiksi. -Koska halusin tarjota lapsille ja nuorille sitä apua, jota olisin itse aiemmin tarvinnut, jatkoin opiskelua ammattikorkeakoulussa ja valmistuin sosionomiksi. Monessa kunnassa jonot lasten mielenterveyspalveluihin olivat pitkät jo ennen koronarajoituksia. Digipalveluita olisi hyvä kehittää lapsilähtöisiksi. – Verkossa toimiminen on heille luontevaa. Hallitus nosti vuodenvaihteessa lapsilisän yksinhuoltajakorotusta kympillä. Olen saanut työn alakouluikäisten lasten erityisopettajana.” DANIELLE MIETTINEN – Kaikkia poliittisia päätöksiä pitäisi arvioida myös siitä näkökulmasta, miten ne vaikuttavat lapsiin ja nuoriin, lapsiköyhyyden asiantuntija Aino Sarkia muistuttaa. Sarkian mielestä olisi tärkeää, että lapset löytäisivät myös koulujen lomien aikana helposti psykologin, kuraattorin tai terveydenhoitajan vastaanotolle. Uudistusta odotellessa Aino Sarkia toivoo, että mahdollisimman monelle köyhän perheen lapselle kävisi yhtä hyvin kuin Pelastakaa Lapset -järjestön vuosiraportissa tarinansa kertoneelle Johanna Mäkiselle: ”Halusin opiskella lastenohjaajaksi, mutta minulla ei ollut rahaa oppikirjoihin
On saatava vallitsevaksi ”ihmisläheinen yrityskulttuuri”, jota moni ennen koronaa oravanpyörässä juossut ja nyt ja koronan jälkeen työpaikansa säilymisestä huolta kantava kaipaa. Toivon Suomen olevan sivistysja osaamistasoltaan sen verran fiksu kansa, että se tuntee oman tarinansa ja osaa sijoittaa sen ympäröivään maailmaan. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Niinpä kirkko ja seurakunnat voisivat uuden ”ovet auki” -strategiansa myötä ennakkoluulottomasti ja rohkeasti ottaa reippaita askelia yritysten suuntaan. Ollessani Kuopion Yrittäjien puheenjohtaja 2000-luvun alkupuolella oli järjestöllä jonkin verran yhteistyötä kirkon kanssa. Seurakuntalaisen kohtalo määräytyy lähinnä papiston omaksumasta virkateologiasta. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Seurakuntien luottamuselimissä toimii yrittäjiä, joten viesti tätäkin kautta kulkee. KOTIMAA | 26.6.2020. Jatkan pohdiskelua yrittäjien ja kirkon ja seurakuntien suhteista pohjautuen kokemuksiini seurakunnan luottamushenkilönä ja parikymmentä vuotta pienyrittäjänä ja yrittäjärjestössä toimineena. Hannu Paavola 20.6. Elinkeinoelämästä ja yrityselämästä tulee saada inhimillisempää. Se kummalle puolelle seurakuntalaisen kokemus kallistuu ei johdu viimekädessä papiston asenteista tai toimintakulttuurista, vaan niiden takana vaikuttavasta teologisesta valinnasta. Tuolloin Kuopion yrittäjissä alettiin kiinnittää erityistä huomiota yrittäjien hyvinvointiin. Ei olisi kuppikuntia ja keskenään kiisteleviä raamatunselityksiä. ” Elinkeinoelämästä ja yrityselämästä tulee saada inhimillisempää. Se ratkaisee, onko seurakuntalainen täysivaltainen kristitty joka voi itsenäisesti ajatella ja toimia seurakunnassa yhteisen pappeuden perusteella, vai onko hän alaikäisyyteen tuomittu opetuksen, huolenpidon ja kaitsemisen tarvitsija ja kohde. Uskoisin, että seurakuntatasolla kirkon edustajat hyvinkin ymmärtävät yrittäjiä ja ovat heidän toiminnastaan perillä. UPI HEINONEN Kuopion Alavan seurakunnan luottamushenkilö Yrityskummi ja mentori Kirkko voisi ymmärtää ja tehdä yrittäjien hyväksi enemmän kirkkosuhde | Kirkko tekee lapsityötä, nuorisotyötä, diakoniaa ja muuta mutta ei näytä olevan kiinnostunut yrittäjistä, kirjoittaa Upi Heinonen. toimintamuotoja, mutta ei ole yrittäjätyötä. Tuotteet voivat liittyä johtamisen uudistamiseen, työyhteisön ja työnteon tapojen ja yhteistyön kehittämiseen, yksilöiden työnohjaukseen ja niin edelleen. Ihminen, olipa yrittäjä tai ei, ei elä ainoastaan leivästä. Yrittäjiä ei tietääkseni ainakaan kovin aktiivisesti lähestytä eikä heille kerrota seurakunnasta ja sen palveluista. Toimiakseen kuin rasvattu salama kansanvalta tarvitsee välttämättä tuekseen historian ymmärryksen, jotta voitaisiin välttää yksilöitten ja kansakunnan sortuminen toistamaan menneisyyden virheitä. Uskoisin, että niiden ja vastaavien toimintojen tarve ei ole ainakaan vähentynyt, ja siinä olisi kirkon momentum olla aktiivinen ja kehittää palveluja yrittäjille. Perustettiin Hyvän jaksamisen -klubi, joka säännöllisesti tuotti erilaista tietoa ja tapahtumia aiheesta. Seurakunnan kanssa toteutettiin yrittäjien retriittejä, jotka olivat erittäin suosittuja. Lauri Lahtinen 21.6. Kotimaa24:n lukijablogeissa sanottua 8 mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. korvaa K otimaa-lehdessä 12.6.2020 Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo kyseli ”Ymmärtääkö kirkko yrittäjää” ja arveli, että paremminkin voisi ymmärtää. Jokaisella yrittäjällä on omakohtainen kirkkosuhde ja enemmän tai vähemmän aktiivinen uskonelämä ikään kuin ”kansalaisena”, ei yrittäjän roolissa. Jumala tarkoitti, että kaikkien ihmisten elämässä usko ja rakkaus lisääntyisi ja tekisi lopulta koko elämän alamaiseksi Jumalan tahdolle ja näin tulisi luontokin hoidetuksi, kun kukaan ei ahneuksissaan riistäisi sitä. Muun muassa Koulu Kongoon -hanke oli mittava kokonaisuus, jossa haastekampanjalla jäsenyrittäjät toivat varoja kirkolle. Hannu Kiuru 21.6. Lähteä ulos kyselemään ja kuulostelemaan ja sen jälkeen tuomaan jotain uutta hyvää yrittäjille ja yrityksiin. Niillä lopulta rakennettiin koulu Kongoon, ja se toimii ja kehittyy edelleen. Sekin on tärkeää ja joskus elintärkeää. Liekö Kirkon tutkimuskeskus edes selvittänyt yrittäjien suhtautumista kirkkoon. Ihmiset eivät kadehtisi toisiaan, ketään ei parjattaisi, ketään ei sorrettaisi minkään asian puolesta. Elämä olisi harmoniassa Jumalan tahdon ja luonnon tarpeiden kanssa. Ihmisten välinen taivaallinen rakkaus kaataisi kaikki muurit ja tekisi tyhjäksi kaikki salaliitot. Parhaimmillaan historian tuntemus kasvattaa kunnioittamaan ihmisten erilaisuutta ja lisää myötätuntoamme lähimmäisiämme kohtaan. Ei muuta kun palvelumuotoiluhankkeita käyntiin teemasta! Maallistumisen lisääntymisestä ja alenevista jäsenluvuista huolimatta – uskoisin että jopa koronakriisin vauhdittamana – on havaittavissa myös yhteisyyden, henkisyyden ja myös hengellisyyden kasvua. Olen melko varma, että löytyy runsaasti isompia tai pienempiä ”tuotteita”, joilla hyvää ja merkityksellistä elämää yrityksissä vahvistetaan ja lisätään jaksamista, työniloa ja armollista yrityskulttuuria. Käytännön toiminnasta kuitenkin tulee vaikutelma, että kirkko on eniten kiinnostunut muista kuin yrittäjistä – on lapsityö, nuorisotyö, diakonia jne
Ehdotammekin, että seurakunnat, hiippakunnat ja kirkkohallitus laativat yhteistyössä suosituksen, jolla seurakunnan luottamustoimeen valittava henkilö antaisi suostumuksensa henkilötietojensa käyttöön vaaliviestinnän osalta. Yhdenmukaista vaalimenettelyä edistäisi, jos kirkkohallitukseen ja hiippakuntiin nimettäisiin selkeä yksi vastuuhenkilö, joka vastaisi vaalimenettelyn yhdenmukaisuudesta vastuualueellaan ja kirkkohallituksessa. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Tarjous on voimassa 31.5.2020 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Askel menee ihon alle. Tätä ei korvaa pelkästään yhteisen vaaligallerian suppeahko tieto. Demokraattisten oikeuksien kannalta on ensiarvoista, että jokaisella äänioikeutetulla on helppo mahdollisuus saada tietoa ehdokkaista. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Valitsijayhdistysten aktiivien n ä k ö k u l m a s ta asioiden selvittäminen vaaleissa on työlästä ja ajoittain jopa tuskaista, kun selkeitä vastuuhenkilöitä ei ole ja vapaa-ajallaan asioita hoitavia vaaliaktiiveja pallotellaan virkahenkilöiltä toisille. + 14,9 snt/min. KATRI KOROLAINEN kirkolliskokousedustaja, Helsinki KAUKO MÄKINEN kirkkovaltuutettu, Imatra PENTTI RAUHALA hiippakuntavaltuutettu, Lahti Kirjoittajat ovat valtakunnallisen Tulkaa kaikki -liikkeen toimintaryhmän jäseniä. Tämä on luontevinta tehdä heti seurakuntavaalien jälkeen, jolloin yhteystietoja kerätään ja niiden luovuttamisista joka tapauksessa paikallistasolla sovitaan. Hiippakuntien erilaiset menettelyt yhteystietojen keräämisen ja luovuttamisen suhteen ovat asettaneet valitsijayhdistykset eri hiippakunnissa erilaiseen asemaan vaaliviestinnän mahdollisuuksien suhteen. | kolumni | ” Vain osa hiippakunnista keräsi seurakunnilta äänioikeutettujen sähköpostiosoitteet. Näin myös äänioikeutetut joutuvat eriarvoiseen asemaan vaaleista ja ehdokkaista saatavan informaation suhteen. Vain osa hiippakunnista keräsi seurakunnilta äänioikeutettujen sähköpostiosoitteet ja jakoivat ne valitsijayhdistysten käyttöön. 54 euroa), jonka jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisen akunnes irtisanot sen. jakso 6 lehteä vain 34,50 euroa (norm. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Hyvän elämän erikoislehti Tilaa itsellesi tai lahjaksi! Soita 020 754 2333 tai lähetä sähköpostia asiakaspalvelu@kotimaa.fi Askel on lehti, josta tulee hyvä ja voimaantunut mieli. Erilaiset menettelytavat eivät myöskään noudata hyvän hallinnon periaatteita. Toki EU:n tietosuoja-asetus GDPR rajaa henkilötietojen jakamista. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. 6 lehteä vain (Norm 54 €) 34, 50 9 KOTIMAA | 26.6.2020 Kirkolliskokous aloittaa uuden nelivuotiskautensa näillä näkymin elokuussa. Kun etsit elämällesi uutta suuntaa, älä säntää vaan pidä tauko — ja lue! Ota ensimmäinen askel kohti hyvää elämää ja seuraava tuleekin sitten postissa hintaan 34,50 €/6 kk. Vaaliasioiden selvittäminen ei saisi olla vapaaehtoisten aktiivisuuden varassa. Kirkolliskokousvaalit kaipaavat avoimuutta ja selkeää vastuunkantoa. Hiippakuntien tulisi jatkossa koostaa ja toimittaa sähköpostitse viralliset ehdokaslistat äänioikeutetuille ja antaa valitsijayhdistyksille kattava sähköpostilista äänioikeutetuista. Erilaiset menettelytavat loukkaavat sekä ihmisten perusoikeuksia saada tietoa että tasavertaisen kohtelun periaatteita. Kaupan päälle hyvä mieli; Askel tukee Naisten Pankkia yhdellä eurolla / tilaus. Kestotilaustarjous: 1. Kirkkoamme ja sen jäseniä kohtaan on olennaista, että voimme palvella tehtävässä moitteettomasti. Eri hiippakunnat menettelivät hyvin erilaisin tavoin vaalijärjestelyissä koskien valitsijayhdistysten mahdollisuuksia saada äänioikeutettujen (kirkkovaltuutetut ja yhtymien neuvostojen jäsenet) yhteystietoja vaalitiedottamista varten. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä toimielin ja vaalitoimitus yksi kirkkomme lakisääteisistä tehtävistä. Kun aikaa seuraaviin vaaleihin on nyt runsaasti, olisi aika päivittää vaalien vastuunjakoa ja parantaa vaaliviestintää. Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh
reportaasi Meri antoi ja meri otti reportaasi 10 KOTIMAA | 26.6.2020
Rakastetun Myrskyluoto-romaanisarjan luonut Anni Blomqvist eli myös itse kalastajan vaimona Ahvenanmaan kaukaisessa kolkassa. TEKSTI JA KUVAT | TARJARIITTA LEHTOLA Lähes koko elämänsä ajan Anni näki ikkunastaan tämän saaristomaiseman. Odottaminen oli Annin ja monen muun kalajastavaimon osa. 11 KOTIMAA | 26.6.2020. Kun oli menettänyt kaiken mitä odottaa. Mutta pahinta oli, kun oli menettänyt odottamisen oikeuden
Talonperijä äidistä tuli, koska oli ainoa eloon jäänyt kahdesti aviossa olleen isänsä lapsista. Myrskyluoto-sarjallaan Blomqvist ei sepitellyt satuja, vaan jokainen luoto, jokainen kallio täällä kertoo Annin ja Maijan tarinaa. Hän ei tarvitsisi uskoonsa kirkkoa eikä pappia. Hänen vanhempansa osasivat lukea ja kirjoittaa, joten he eivät monen muun lailla tarvinneet muistilleen mitään erityisiä kiinnekohtia, mutta silti sanottiin, että Anni oli syntynyt perunannostoaikaan. Hän ei saa valita itse aviopuolisoaan, ei paikkaa missä elää, ei edes mitä siellä tekee, mutta hän sopeutuu kaikkeen ihailtavalla tavalla. Työ oli kunnia ja siunaus. Meri antoi ja meri otti. Monelle Ahvenanmaa tuo mieleen Maijan ja hänen Myrskyluotonsa. Surusta syntyi esikoisteos I stormers spår – Meri yksin ystäväni, joka kertoo Annin ja Valterin tarinan sekä muistelee Valterin ja Tommyn kuolemaa. Esikoisteosta seurasi rakastettu Myrskyluoto-sarja, joka kertoo Annin Talo Simskälan saaressa oli Blomqvistin perheen koti vuosikymmenten ajan. Näin kulki myös Maijan elämä. Puolisot onneksi kuitenkin rakastavat toisiaan kaukaisella, karulla saarellaan, ja Maija saa myös paljon voimaa uskostaan. Hän otti esille siniruutuisen vihkon, istui keittiön pöydän ääreen ja alkoi kirjoittaa. Uskoon kasvatettiin siitä pitäen, kun pikku kätöset ristittiin ruokaja iltarukoukseen. Toisinaan elämä oli akansolmussa, solmittu väärinpäin, mutta yleensä hän tarrasi tiukasti Valterin suureen, lämpimään käteen. Matkalla on aikaa miettiä, millaista olisi liikkua näillä tienoilla soutamalla tai purjeveneellä syysmyrskyillä, olla totisesti meren armoilla. Maijan Jumala on läsnä silloin, kun hän seisoo kalliolla odottamassa Jannea kotiin, Maijan sydämessä ja ajatuksissa. Hänellä oli tapana pukeutua kansallispukuun saadessaan hienoja vieraita. Mieleenkään ei olisi juolahtanut käyttää kirkkovaatteita kotona, yhtä mahdotonta olisi ollut pukeutua arkitamineisiin sunnuntaiaamuna. 12 KOTIMAA | 26.6.2020. Anni oli omasta tahdostaan avioitunut nuoruudenrakkautensa Valterin kanssa. Keittiön kaapit ovat Annin puolison, Valter Blomqvistin rakentamat. Siihen käteen Anni turvasi silloinkin, kun hän vaikean odotusajan jälkeen synnytti kaksostytöt, joilla ei ollut voimia elää. Sen tiesi myös hänen isotätinsä Maija sekä tämän mies Janne, joiden tarinan Blomqvist kertoo rakastetuissa Myrskyluoto-kirjoissaan. Anni näki päivänvalon talossa, jossa oli syntynyt myös hänen äitinsä ja moni sukupolvi ennen heitä. Monissa kuvissa Anni Blomqvist on kansallispuku päällään. Sunnuntaisin ei tehty työtä, mutta kirkonmenojen aikaan oli leikkikielto eikä kylään menty, ennen kuin pappi oli laskeutunut alas saarnastuolista. Anni Blomqvist syntyi 7. Anni Blomqvist sen tiesi. Kirkkomatkalle lähdettiin silloinkin, kun tie johti yli tuulisten ulapoiden ja heikkojen jäiden. Lapset olivat mukana heinänja viljankorjuussa, silakanpyynnissä, navettatöissä ja hoitivat tietenkin pienempiä sisaruksiaan lähes heti, kun omat jalat alkoivat kantaa. Tuulinen saaristo ja kituliaat katajat ovat Annin ja Maijan sielunmaisemaa. Meri on aina ollut saaristolaisten pelto, joka antaa epävarmoja satoja. lokakuuta 1909 perheen ensimmäiseksi lapseksi. Kirjailijan elämä oli monessa suhteessa samanlainen kuin Maijan. Kun aviomies Valter ja vanhempi poika Tommy katosivat merelle, Annilla alkoi pitkä hiljaiselon kausi. Vaatteita oli kolmea lajia: arki-, pyhäja kirkkovaatteet. Kuolema oli joka perheessä tuttu vieras, mutta kaikki otettiin Jumalan kädestä. Annin syvä ja valoisa uskonnollinen vakaumus oli peräisin lapsuudenkodista. Elämä oli yksinkertaista, eikä valintoja juuri tarvinnut tehdä. Myrskyluodon Maija on yksi suomalaisen kirjallisuuden tunnetuimpia henkilöhahmoja. reportaasi V årdön saareen, Simskälaan pääsee, kun malttaa keinahdella kahden vaijerilossin kyydissä
Siinä pystyi seuraamaan sään ja vuodenaikojen vaihtelua. Saariston asukkailla oli usko, lohtu ja luottamus siihen, että Jumala on mitannut elinpäivät, eikä mitään tapahdu ilman hänen tahtoaan ja suunnitelmiaan. Koetan olla kiitollinen kaikesta, mikä minulla on vielä jäljellä.” Lähteitä ja kirjallisuutta: Anni Blomqvist: Eikä merta enää ole, Meri yksin ystäväni, Myrskyluoto-sarja. Sekä Kekkonen että Koivisto kävivät tervehtimässä Annia Ahvenanmaan matkoillaan. 13 KOTIMAA | 26.6.2020. Annin kirjahyllyssä on paljon valokuvia. Eikä merta enää ole, näin lukee merelle kaikki läheisensä menettäneen kirjailijan ja hänen nuoremman poikansa hautakivessä. Hän ajatteli, että yön oli oltava pitkä, että hän voisi nähdä, muistaa ja ymmärtää, että ei täällä ole mitään omaa. Matka saarella taittuu nykyisillä veneillä vartissa. Oli joku, jota odottaa. ”Jos sinä Jumala niin haluat, niin minä kyllä jatkan elämistä. isotädin Maja Mickelsdotterin elämäntarinan. Se on ollut suvun omistuksessa jo satoja vuosia. Samanniminen oli Blomqvistin viimeinen omaelämäkerrallinen teos, joka julkaistiin vain vuotta ennen kirjailijan kuolemaa. Anni kuoli vuonna 1990, ja jo seuraavana vuonna kodista tehtiin museo. Valteria ja Tommya ei ole koskaan löydetty, mutta Annin ja Bengtin hautakivessä liitävät linnut heidän muistokseen. Myrsky oli ainiaaksi ohi niiden osalta, joista palavat kynttilät muistuttivat. He makasivat meren pohjattomassa sylissä, mutta olivat kuitenkin paikalla siinä valosta, laulusta ja soitosta muodostuvassa keveässä aallokossa. Silti lähimmäistensä menettäminen merelle ei ollut helppoa. Tommyn ja Valterin mentyä Annin aika kului öisin hitaasti. Seinillä on paljon kuvia Valterista ja pojista. Suojelija ja varjelija, elämän ja kuoleman valtias. Oikeastaan talossa on kaikki aivan kuin sieltä olisi vain piipahdettu asioille. Että hänen täytyy kiittää kaikesta, mitä on saanut omistaa ja mitä on vielä jäljellä. Kiveen on kaiverrettu ”Havet finns inte mer – Eikä merta enää ole”. Kun Åke Lindman ohjasi Myrskyluoto-kirjojen pohjalta tehdyn tv-sarjan ja Lasse Mårtenson sävelsi sarjaan tunnusmusiikin, Annista tuli yksi Ahvenanmaan tunnetuimmista nähtävyyksistä. Laulajien äänet olivat kuin kevyesti aaltoileva meri. Anni poseeraa Myrskyluodon Maija -sarjan ohjanneen Åke Lindmanin kanssa sekä päärooleissa esiintyneiden Rose-Marie Rosenbackin (Maija) ja Leif Sundbergin (Janne) kanssa. Pihamaalta vie polku venevalkamaan, jossa sileä kallio laskeutuu mereen. Oikeus odottamiseen merkitsi oikeutta elää. Myrskyluodon Maijan tapahtumat Blomqvist on sijoittanut Väderskärille, Simskälasta pohjoiseen. Myös ”Manu” kävi Annin luona kylässä. Hänen aikansa ei ole vielä virrannut loppuun, sanottiin Maijan ja Annin aikaan jostakin myrskyävältä mereltä pelastuneesta. Juuri täällä Maija odotti Jannea yrittäen nähdä tutun purjeen lähestyvän. Siinä pystyi myös odottamaan. Kun aiemmin ikkunasta oli näkynyt vain kalastusveneitä, nyt hän sai seurata, miten turistibussi toisensa perään kaartoi hänen pihaansa. Saari on karuudessaan puhutteleva. Valterin ja Tommyn muistojumalanpalveluksessa oli lohduttava tunnelma. Keittiön pöydän ääressä meren puoleisen ikkunan luona Blomqvist kirjoitti lähes kaikki romaaninsa. Kaikki mikä muistuttaa nuoremmasta pojasta Bengtistä on jäljellä. Se oli saariston naisten osa, odotella päivin ja öin, myrskyssä ja sumussa miehiään ja poikiaan, jotka matkasivat heikoilla jäillä ja tyrskyävillä vesillä. Villapusero ja takki roikkuvat porstuan naulassa. Hän oli saanut kaksikymmentäviisi vuotta Valtterin kanssa ja kaksikymmentä kaksi vuotta Tommyn seurassa. Toisinaan pihaan saapuneesta autosta nousi itse tasavallan presidentti. Vajassa roikkuvat edelleen Bengtin verkot. Kun Bengtkin löydettiin hukkuneena, Anni oli antanut kaikkensa eikä hän odottanut enää. Samalla saarella Åke Lindman ohjasi tunnetun tv-sarjansa. Kirjailijan lapsuudenkoti on muutaman kilometrin päässä museokodista. Niin merellä kamppaileville kuin kotona odottaville Jumala oli voima, jonka puoleen käännyttiin
Monella meistä urbaaneista asujista on maaseutujuuret. On vain iloa ja kiitollisuutta erityisasiantuntevuudesta sekä arkiosaamisen elämäntuoksusta. Ehkä korona tuottaa yhteisöllistä liimaa. Hallinta on harhaa ja ihmisen ylivertaisuus mennyttä aikaa. Näinhän me aikuisetkin toimimme. Koronan kauhu ja kauneus E l äkepäivieni ilo ovat olleet viikoittaiset tuntini kotikorttelini päiväkodissa. Ihmisen kykyyn kuuluu rohkeus tunnustaa, että emme tiedä, missä olemme nyt. Ai, kosketus on merkityksellistä. Joskus palapeliä rakentaessamme kokonaiskuva rikkoutuu; palaset tippuvat pöydän alle, löytyvät mekon taskusta tai viereisen pöydän taulualustalta. Monella meistä on huoliahdistuksessamme lähes kadehdittavia kertomuksia maakunnista, joissa pieni tai suurempikin huoli kohdataan kasvokkain kymmenen minuutin kuluttua; ei digiä eikä robottia tarvinnut vaivata. Se tuttu, se hallittu, se toistuva rutiini ja välillä raivostuttavankin arkirytmin sekaannus on vienyt meidät tähän, missä nyt olemme. Mie” Ihmisen kykyyn kuuluu rohkeus tunnustaa, että emme tiedä, missä olemme nyt. Näissä asioissa ei ole suuria eikä pieniä. Jopa hämmästyksenä joillekin päättäjille. Meidän city-asukkaiden silmät ja korvat korona on avannut. Ai, ihmiset haluavat tulla nähdyksi, ei vain ikkunaruudun takaa. Kolmas vaihtaa kaveripiiriä; leikitään nyt tällä uudella tavalla. Ehkä oppiminen ei ole suuren sanelua eikä pienen pakenemista, vaan yhteisten ilojemme ja surujemme silmukoitumista. Monet maaseudulla, ne metsien miehet sekä navetan ja puutar hojensa emännät, ovat tämän tienneet vuosikymmeniä sitten. Korona on ollut palapelimme särkymistä. Mustarastaan sirkutus kuulostaa houkuttelevammalta kuin lentokenttäaulan kuulutus, vaikka juuri sitä oli kesäsuunnitelmissaan toivonut. Missä siis olemme. Yhden huuli väpättää, itku on lähellä. Ai, yksinäisyys sairastuttaa. essee TEKSTI | IRJA ASKOLA – KUVITUS ?| PÄIVI KARJALAINEN 14 KOTIMAA | 26.6.2020. Puhumme, oikeutetusti, Suomen jakaantumisesta. essee Arki sekosi, perusasiat nousivat esiin. Koronavirus on vähitellen ja huomaamattamme tuonut näköpiiriimme perusasiat kuin ihmeinä meille ihmisille. Tähän tytöt ja pojat valitsevat oman tapansa toimia. Toinen pakenee sohvannurkan yksinäisyyteen, pettymyksessään mykistyy. Missä me nyt olemme
lessäni sykkii Sinikka Sokan voimaannuttava tulkinta Brechtin sanoituksesta: ”Opi perusasiat.” Elämisen keinutuolissa kiikkuvat myös sanat. 15 KOTIMAA | 26.6.2020. Kirjoittaja on piispa emerita. Mitä se meistä kertoo. Konserttisävelistä se lähti, ja sain tartunnan. Jäänyt huomaamatta. Kiinalainen tori pysäytti amerikkalaisen valtavirran sekä paljasti suomalaisen terveydenhuollon erinomaisuudet ja samalla sen surulliset vajeet katsottavaksemme. Mutta kotikulmillammekin asustaa taloustuskaa, jota moni kätkee, salaa ja häpeää. Vasta seuraava sukupolvemme kertoo sen meistä. ” Kuinkahan moni on kokenut ja kokee jatkuvasti tuon tunteen: olen ikkunantakainen kansalainen. Me emme vaan ole ”sama sammalmätäs tai tilastorivi”. Esiäitimme ja esi-isämme ovat puhuneet sairauden salaisuudesta. Nyt hypetämme selviytymistarinoita, mutta mahtuuko sanastoomme ja kerrontaamme myös erilaisia tarinoita. Tilastokieli tarvitsee rinnalleen ihmiskielen, murteineenkin. He kävelevät, hölkkäävät, pyöräilevät ja keskenään hymyilevät. Koskaan en itse ole ollut ”ikkunan takaa haikaileva”. Koronan anti voi olla kiinnostuksemme ja uteliaisuutemme sitä kohtaan, mitä jo pidimme itsestäänselvyytenä. Sanapalapelissämme myös käsite yksinäisyys kutsuu, suorastaan huutaa monimuotoisuuden ymmärtämistä. Olemme nyt yksilöinä, suomalaisina ja globaalisti sillä sillalla, jossa käsiin tarttuminen pelottaa. Korona on nostanut päättäjille, myös median ja kansalaisten tietoisuuteen sen, mikä on unohtunut. Korona jättää kortteleihimme ja koteihimme pelkojälkiä ja neuvottomuuden nielemistä. Mehän olemme erilaisia niin nyt kuin ennenkin, ja kun ennenkään emme ole heistä piitanneet, saati kiinnostuneet. Miksi ajattelemme, että toteutamme hyvän tahtomme eettisyyttä ja hallinnollista suojelevuuttamme juuri nyt. Kadehdin ikkunan takaa katselemiani nuoria, reippaita ja onnellisilta näyttäviä. Vaarallinen virus myrkyttää vaivihkaa myös sanastoamme. Kuinkahan moni on kokenut ja kokee jatkuvasti tuon tunteen: olen ikkunantakainen kansalainen. Hämmästelin tottumustani hiljaisuuteen. Kansakunta kestää vain silloin, kun luuseritkin, lyödyt ja haavoitetut ovat olemassa, usein lopulta jopa voittajina. Sen globaaleja jälkilaineita tuskin edes aavistamme. Tervetulleena en pitänyt tuntematonta virusvierasta kodissani. Kaikille päättäjille tämä on yksi monimutkaisimpia harjoituksia tulevaisuudessa, ei vain budjettineuvotteluissa. Koronaeristykseni aikana, 75 päivää, hämmästyin omia ajatuksianikin. Iloitsin naapuriavusta. Mitä on nyt rohkeus ja missä lienee viisaus. Hekin, jotka eivät pysty slummeissa pitämään turvavälejä ja joille käsidesi on länsimainen vitsi. Pelon, vaikenemisen ja pakoilun historiassa verkostot jo viriävät. Mikä ihmeen vimma meillä on määritellä seitsenkymppisiä suojelukohteina kuin yhtenä ja samana sammalmättään osana. Yksinäisyys, yksinasuminen ja yksinolo eivät taivu enää yhteen eikä yhdenmukaistettuun todellisuuteemme. Korona on tuonut mukanaan myös talouskriisin. Sen vaikutuksia emme ehkä vielä ymmärrä
Suomalaisessa luterilaisuudessa pyhistä muistuttavat monet nimipäivämme ja kirkkomme. Mutta päivä ei aiheuta luterilaisessa kirkossa liturgisia toimenpiteitä. Luterilaisuudesta keskiajan vääristynyt pyhimysten kunnioittaminen pyyhittiin reformaatiossa soteriologisesti hyödyttömänä pois: vain usko Jeesukseen pelastaa. Nykyisin Suomessa ehkä näkyvin jäänne pyhimyksistä lienevät monet luterilaisetkin kirkot, jotka edelleen kantavat nimessään jonkun pyhimyksen muistoa. tunnetaan nykyisin paremmin ystävänpäivänä, sotilas ja marttyyri Georgius (Yrjänä) 23.4, lähetystyöntekijä Valburg (Valpuri) 1.5. Pyhimyksien pyhimys on tietenkin pyhä Neitsyt Maria, jonka monista juhlapäivistä meidän kalenterissamme on säilynyt maaliskuun lopulla (perinteisesti 25.3.) vietettävä Marian päivä. Vuoden toisella puolikkaalla muistopäiviään viettävät diakoni ja marttyyri Laurentius (Lauri) 10.8., arkkienkeli Mikael (Mikko) 29.9., evankelista Luukas 18.10., Franciscus Assisilainen (Frans) 4.11., sotilas ja piispa Martinus (Martti) 11.11., joulupukin esikuva, Smyrnan piispa Nikolaus (Niilo) 6.12., ensimmäinen marttyyri Stefanus (Tapani) 26.12. Pyhimyksiä on myös kunnanvaakunoissa, joista mainittakoon Liedon Pyhä Pietari ja Vehmaan Pyhä Margareta. Kirkkovuoden pyhä on tietysti myös heinäkuun Apostolien päivä, joka vuonna 2020 on 12.7. El Grecon maalaus esittää yhdessä pyhät apostolit Pietarin (vas.) ja Paavalin. | Kuva: Wikipedia/Public Domain Monia muinaisia pyhimysten päiviä on kalenteristamme kadonnut. M aanantaina 29.6. Luterilainen kirkko myöntää Tunnustuskirjoissaan, että pyhät rukoilevat kirkon puolesta. Me muistamme edelleenkin monia apostoleita. Jo mainitun Pietarin ja Paavalin lisäksi esimerkkeinä Jaakob (Jaakko) 25.7., Bartolomeus (Perttu) 24.8., Simon Kananeus (Simo) 28.10., Andreas (Antti) 30.11., Tuomas 21.12. ja Johannes Kastaja (Jussi) 24.6. Sisilialaisen marttyyrin Lucian päivää vietetään 13.12., mutta nimipäivä se ei ole. Myös muistopäivät eri tapoineen hiipuivat vuosisatojen kuluessa. on vanhan kirkollisen kalenterin mukaan pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin päivä. Olennaista on, että myös suomalaiseen luterilaisuuteen hengellisyyteen ja omaan kotoiseen kristilliseen traditioomme kuuluvat edelleen monet menneiden aikojen kristilliset pyhät. Suomalaisessa kalenterissa asiasta muistuttaa Pekan, Petrin, Petran, Pietarin ja monen muun latinan Petrus-nimestä suomeksi kääntyneen nimiversion kantajan nimipäivä. ja Johannes (Hannu) 27.12. Marian taivaaseenottamisen päivä taas on 15.8., jolloin nimipäiviään Suomessa viettävät esimerkiksi Jaana, Marjatta ja Maritta. Se on katolisessa kirkossa yksi tärkeimpiä pyhimysten muistopäiviä, ja sitä vietetään Suomessakin iltamessuna. teologia | teologia | Kalenteri on täynnä erilaisia pyhimysten muistopäiviä. Kirkon traditiossa pyhimykset ovat olleet esikuvallisia ja hyveellisiä kristittyjä, joiden elämään on liittynyt myös ihmeitä. Monet heistä ovat olleet veritodistajia eli marttyyreja. Kirkko on kanonisoinut tuhansia ihmisiä, joista osasta tiedetään enää hyvin vähän. Vuosina 1587–1592 valmistunut maalaus on esillä Pietarissa Eremitaašissa. Pyhimyksistämme muistuttaa myös Kristuksen kirkosta kertova virsi 164: ”Sen pyhät vartiossa kuitenkin odottaa, yön valta milloin päättyy ja aamu aukeaa.” JUSSI RYTKÖNEN 16 KOTIMAA | 26.6.2020. ja paavi Sylvester I 31.12. Nimipäivissä voi helposti hahmottaa, kuinka paljon pyhimyksiä luterilaisen Suomenkin vuodenkiertoon edelleen kuuluu. Suomessa kirkkoja, myös moderneja, on nimetty varsinkin Pyhän Laurin (esimerkiksi JanakkaSen pyhät vartiossa la, Lohja, Salo ja Vantaa), Pyhän Olavin (Saloinen, Sysmä, Tyrvää ja Ulvila) ja evankelistojen mukaan. Turun vaakunan liljat viittaavat Neitsyt Mariaan. Aikaisemmin se kuului katolisessa kirkossa niihin juhlapyhiin, joina uskovia velvoitettiin osallistumaan messuun. Pyhimykset muistuttavat myös luterilaista kristittyä siitä, että hän tulee jostakin, ja on vain lenkki vuorollaan maan päällä vaeltaneiden ja vaeltavien uskovien pitkässä ketjussa. Merkittävä määrä vanhan pyhimyskalenterin muistopäiviä on säilynyt pohjoismaisessa nimipäiväperinteessä. Olemme tosiaan katolisempia, kuin luulemmekaan. Marian ja eräiden sen nimivarianttien nimipäivä taas on 2.7., joka katolisessa kirkossa on tärkeä Marian etsikkoeli käyntipäivä. Luetteloita voisi jatkaa. Luterilaisten tärkein tunnustuskirja Augsburgin tunnustus muistuttaa, että pyhiä voidaan toki muistella, jotta seuraisimme heidän uskoaan ja hyviä tekojaan. Mutta siellä ovat edelleen nimipäiväsankarien nimien taustalla kanonisoituina esimerkiksi Suomen ensimmäinen piispa ja marttyyri Henrik (19.1.), marttyyri Agnes (Aune ja Auni) 21.1., piispa ja marttyyri Valentinus (Valentin), jonka päivä 14.2. Pyhistä itsestään puhutaan luterilaisuudessa lähinnä pyhäinpäivänä
Pottonen muistuttaa, että Marian rukoileminen on esirukouspyynnön esittämistä ja Herran äidin kunnioittamista. Mutta heikonkin uskon luulisi olevan jotakin muuta: kiusauksia ja epäuskon kausiahan tulee jokaiselle. Kirjoittaja itse tiivistää sanomaansa kirjansa lopussa: ”Ei ole luterilaista Neitsyt Mariaa, koska ei ole luterilaista kirkkoakaan. Heränneet ovat mielestään nöyriä alatien kulkijoita, mutta miksi oman itsen korottamista ja toisin uskovien kristittyjen dissaamista niin ylpeästi ja ylimielisesti usein harjoitetaan. Mutta on yhteinen ja apostolinen Kirkko, jossa mekin olemme ja jossa hän on Kirkon äiti.” JUSSI RYTKÖNEN | kirja | | kolumni | Risto Pottonen: Luterilainen Neitsyt Maria. Mielenkiintoinen on myös vertaus kastekaavan manaukseen: jos pahaa henkeä voidaan niin puhutella, miksei sitten pyhää Äitiä. On viimeinen päivä, ylösnousemus, tuomio ja iankaikkisuus. ” Heränneet ovat mielestään nöyriä, mutta miksi oman itsen korottamista ja toisin uskovien dissaamista niin ylpeästi ja ylimielisesti harjoitetaan. Isoja, isoja asioita, joita varsinkin teologien kannattaa mietiskellä. M.O.T Mua köyhää agnostikkoa JUSSI RYTKÖNEN Kirjoittaja ottaa kantaa ajankohtaisiin teologisiin aiheisiin. Eikö sopiva tietämättömyyden pilvi osoita, kuinka matalaksi kirkon kynnystä voidaan höylätä. Silti se myös pelottaa: mikä tuonpuoleisessa odottaa. Tämänja tuonpuoleinen O ululainen pastori Árpád Kovács on saanut piispa Jukka Keskitalolta huomautuksen. Pottonen analysoi mariologiaa myös kirjallisuudessa, messussa ja kirkkovuodessa. Ne voivat myös valmistaa meitä johonkin. Kirja selvittää Neitsyt Marian asemaa Tunnustuskirjoissa, Lutherilla ja kirkkotaiteessa. Mariaa etsitään myös katekismuksista, saarnoista, musiikista, virsistä ja raamatuntulkinnasta. Luterilaisessa kirkossa Neitsyt Marian asema on marginaalisempi. Sillä haetaan kirkossa valta-asemia, erilaisia uhripositioita ja ulosmitataan bonuksia. Kristillinen käsitys pyhistä ei banalisoi tuonpuoleista. Kun siirrytään ajasta iäisyyteen, ollaan ihmisjärjelle käsittämättömän, uskon ja toivon hahmottaman ajan ja tilan ääressä. Joten evvk. Tekstin perusteella ei liene liioiteltua sanoa, että luterilaisuus käytännössä ja teologiassakin 1900-luvulle tultaessa pitkälti unohti Herran äidin. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa hänen asemansa on keskeinen ja näkyvä: tämän kertoo Mariaa tai Mariaa ja Jeesus-lasta esittävien patsaiden ja ikonien runsaus. Vanhoillislestadiolaiset ovat niiiin kirkon herätysliike, mutta miksi muut kirkon jäsenet kuin he eivät voi päästä soittelemaan harpulla. Omien ryhmien identiteetteihin voi liittyä esimerkiksi lujaa Jumala-uskoa tai opillista nihilismiä. Tuonpuoleinen on meille tuntematonta ja kokematonta, uskon ja luottamuksen asia. Pottonen on tehnyt huolellista teologista työtä. 17 KOTIMAA | 26.6.2020. Erityisesti 1800-luku oli luterilaisuudelle muutenkin käänteentekevää. Agnostisismi tai ainakin korostettu epävarmuus uskonkysymyksissä saattaa olla monen mielestä cool, koska teologia, dogmit, opit ja Raamattuun vetoaminen yleensä voidaan kokea mahdottomiksi tai epätrendikkäiksi: miksi puhua neitseestäsyntymisestä, helvetistä tai Jeesuksen tekemistä ihmeistä. Monin esimerkein hän myös kertoo, miten Maria ja mariologia pitkälti putosivat kyydistä luterilaisuuden vankkureiden kolistessa luterilaisen ortodoksian ajasta läpi valistuksen nykyajan kirkkoon asti. Pottonen käy läpi kirkon teologianhistorian ja itseymmärryksen kannalta hyvin tärkeitä asioita. Koska valaissee kointähtönen mua köyhää agnostikkoa. Books on Demand 2020, 274 s. Sen yhtenä syynä olivat Kovácsin ateismija agnostikkopuheet. Näin kesäjuhlien aikana voisi sekä omaan että tuttujen sisäpiiriläisten asiantuntemukseen nojaten miettiä kriittisesti esimerkiksi herätysliikkeiden hellimiä ryhmäidentiteettejä. Yleisellä tasolla agnostisismi herättää varmaan suurta mielenkiintoa. Jälkimmäisessä voi olla huomionarvoista, että samalla kun Jumalasta ei tohdita sanoa oikein mitään, voi usko muihin ei-konkreettisiin asioihin olla kuitenkin raudanluja ja ehdoton: kannatan oikeudenmukaisuutta, eikä siitä ole kuin yksi totuus! Mutta identiteetit – myös agnostisismi – ovat petollisia. Ihminen kohtaa ajan rajan tällä puolella kuollessaan tuonpuoleisen rajan. Ajan raja tuo mieleen Anselm Canterburylaisen ajatuksen: ”Ei niin, että pyrkisin ymmärtämään, jotta uskoisin, vaan uskon, jotta ymmärtäisin.” Mitä tarkoittaa. Sillä voi olla seurauksensa inkarnaatioteologian ja soteriologian kannalta. Ylipäätään Pottosen teologiset ja historialliset löydöt ja ajatukset Mariasta tässä kirjassa ovat kenelle tahansa tutustumisen ja keskustelun arvoisia – ja teologisesti hyvin sivistäviä. Puhumme ajasta iäisyyteen siirtymisestä, Jumalan näkemisestä, riemuitsevasta seurakunnasta, jossa pyhät rukoilevat. Epävarmuudessa ja suhteellistamisessa lienee kyse myös yleistyneestä identiteettipolitiikasta. Kenties mielenkiintoisinta kirjassa on teologinen pohdinta siitä, pitäisikö myös luterilaisten kumartaa ja kunnioittaa Pyhää Neitsyttä ja voitaisiinko Mariaa rukoilla. Miksi näin on käynyt, onko näin oltava ja miten asian pitäisi olla, sitä käsittelee uudessa kirjassaan Luterilainen Neitsyt Maria Risto Pottonen. Evankelisuutta sanotaan iloiseksi, mutta miksi he usein ovat niin synkkiä, totisia ja pessimistisiä. Suomalaiset ovatkin usein agnostisia, varsinkin suhteessa kuolemanjälkeisyyteen. Kyse on katsomuksesta, jossa Jumalan olemassaoloa ei välttämättä kiistetä, mutta Hänestä ei ole mahdollista tietää mitään. Kristikunnan merkittävin pyhä tai pyhimys on Neitsyt Maria, Jumalansynnyttäjä, Herramme Jeesuksen äiti
Kenen pyhän apostolin nimeä muistuttaa suomalainen nimi Pekka. kirkkokahvit 18 KOTIMAA | 26.6.2020 Mysteerikuva | vastaus | | kasku | | paras juttu | Anna palautetta, Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi paras juttu. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. K otimaan valokuva-arkistossa on monta laatikollista vanhoja kuvia, joissa ei ole kunnollista tietoa siitä, milloin ja missä tilanteessa kuva on otettu. JANICA PÖRHÖNEN |K uv a: Ko tim aa n ku va -a rk is to Viime viikon mysteerikuva oli Kuopion tuomiokapitulin istuntosalista 70-luvun lopulta. Jutun kirjoitti Vesa Keinonen ja kuvat otti Jukka Granström. He ovat menossa sisälle kirkkoon. Minkä tunnetun romaanisarjan Anni Blomqvist on kirjoittanut. Kuvassa esiintyi myös Juhani Kopposela. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). 1. Kirjapalkinnon voitti Eila Alatolonen Tervolasta. Tuomo Korteniemen sijaan kuvassa oli Tuomo Jukkola. Minkä kirkon Leena Harjunpää suunnitteli miehelleen 50-vuotislahjaksi. Kotimaan nro 23 Paras juttu -äänestyksen suosituin oli maahanmuuttajanaisten puolesta työskentelevän Seida Sohrabin haastattelu Pelkäämättä vapauden puolesta. Keitä he ovat. Pie tar in 18. 2. Mysteerikuva-sarjassa Kotimaa ja Kotimaa24 julkaisevat kuvia arkistostaan. Pikku-Aino viittasi: – No ne varmaan myi mettää. Opettaja kysyi: – Millä Aatami ja Eeva tulivat toimeen, kun heidät oli karkoitettu ihanasta puutarhasta. Edellisen Kotimaan mysteerikuva sisälsi virheellistä tietoa. Missä ja milloin se on otettu. Voit perustella valintasi lyhyesti. Jos sinulla on tietoa kuvasta, kerro se viestillä osoitteeseen: kotimaa24@kotimaa.fi tai Kotimaa24:n Facebook-sivulla, jossa kuva myös julkaistaan. 1. Asiaa käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Mistä tilanteesta kuva mahdollisesti on. YliSok oja n kiv iki rko n 3. Tekstejä saatetaan käyttää osana seuraavia mysteerikuvajuttuja. Kuvassa vasemmalta oikealle ovat asessori Reijo Mattila, tuomiorovasti Olavi Lähdesmäki, piispa Paavo Kortekangas, notaari Lauri Vaalgamaa, asessori Matti Sihvonen ja lainoppinut asessori Eeva-Kaarina Kokkonen, myöhemmin Nurmiranta. Myr sky luo tosar jan 2. Tämän viikon kuvassa on kaksi sääntökuntapukuun pukeutunutta naista. Kyseessä on mahdollisesti tuomiokapitulin juhlaistunto, koska erilaisten juhlien yhteydessä otettiin tällaisia kuvia. 3. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. | 3 kysymystä | T apahtui syrjäkylillä joskus sotien jälkeen, että opettaja koulussa kertoi uskontotunnilla Aatamista ja Eevasta ja syntiinlankeemuksesta paratiisissa
Tärkein yhteinen harrastus on keskiaika, tämä kävi selväksi jo vuonna 1977. – Pidämme myös oman rukoushetken aina iltayhdeksältä. Malli kirkkoon on otettu Pyhtään kirkosta. Nykäsen kiinnostus keskiaikaan syveni kahdenkymmenenyhden Pyhtäällä vietetyn vuoden aikana. | Kuva: Päivi Karjalainen | harrastajat | 19 KOTIMAA | 26.6.2020. Eräänä vuonna pidimme myös dialogin pyhän Birgitan elämästä ja näyistä, Leena Harjunpää kertoo. Tilaisuus on kaikille avoin, Leena Harjunpää sanoo. Ihmiset ovat halutessaan voineet myös pukeutua keskiaikapukuihin. Vaellus on tavannut alkaa aamu kuudelta hartaudella ja matkaan siunaamisella Yli-Sokojan kivikirkolta. Harrastukseensa liittyen pariskunta on myös järjestänyt yhdessä muiden toimijoiden kanssa Kokkolassa vuodesta 2011 lähtien syyskuun alussa Keskiaikapäivät. Vaellus päättyy hartauteen Kaarlelan kirkolla. Erityisen tärkeäksi tuli 1460-luvulla rakennettu Pyhän Henrikin kirkko. TOMI OLLI Leena Harjunpää suunnitteli Yli-Sokojan kivikirkon miehelleen Martti Nykäselle 50-vuotislahjaksi. Olemme toteuttaneet Keskiaikapäivillä yhdessä Martti Nykänen ja Leena Harjunpää Keskiaika muiden kanssa messuja ja hartauksia. – Eräs ystävämme teki meille muinaispuvut, joiden malli on 1100-luvulta. Vaellus kiinnostaa yhä enemmän nuoriakin. P astoripariskunta Martti Nykästä ja Leena Harjunpäätä yhdistävät monet asiat. Aviopari on myös suunnitellut Keskiaikapäiviin liittyen pyhiinvaelluksen Kokkolan Yli-Sokojan kivikirkolta Kaarlelan kirkolle. Sen jälkeen ohjelmassa on ollut vaellus ja aamupuuro Kavilon tilalla. Yli-Sokojan kirkko on aina auki, siellä pidetään 10–15 kirkollista toimitusta vuodessa. – Ensimmäisellä kerralla mukana oli seitsemän vaeltajaa, ja enimmillään heitä on ollut nelisenkymmentä. Harjunpää kokee keskiaikaharrastuksen antavan rikastuttavan tavan tarkastella elämää. Leena taas tutustui jo lapsuudessaan 1500-luvulla rakennettuun Kokkolan Kaarlelan kirkkoon. – Olemme perehtyneet keskiaikaryhmän kokouksissa keskiajan ruokailuun, ruokailuvälineisiin, ruokailutapoihin, vaakunoihin, maailmankuvaan sekä vaatetukseen. Kirkon rakentamisesta vastasivat niin perheenjäsenet, kyläläiset kuin muut vapaaehtoiset. Martti Nykänen sanoo viitenä vuotena järjestetyn tapahtuman osallistujamäärän olleen kasvussa. – Olimme kurssitovereita teologiavuosikurssilla, kummankin pääaineena oli Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria, Martti Nykänen kertoo. Yli-Sokojan kivikirkko on hyvin erikoinen, sillä Leena Harjunpää suunnitteli sen miehelleen 50-vuotislahjaksi
Vuonna 2009 hän solmi uuden avioliiton ja vietti puolisonsa Leenan kanssa onnellisia vuosia talvisin Kanarialla ja kesäisin Lahdessa. Linkki sähköiseen hakuun löytyy hiippakunnan kotisivuilta osoitteesta www.oulunhiippakunta.fi/kirkkoon-toihin/ Siunattu lähimpien läsnäollessa. s. Hän toimi ensin vuoden Heränneiden Ylioppilaskodin isäntänä ja siirtyi sitten nuorisoja rippikoulutyöhön Helsingin Pakilan seurakuntaan, josta jäi eläkkeelle v. 29.7.1942 Kuusankoski k. Rovasti Elias MUILU s. Myöhemmin tennis tuli hänen ykköslajikseen. Sen valon tieltä varjot häviää. 21.5.2020 Järvenpää Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon, kun tieni painuu kuolon laaksohon. Elias opiskeli teologiaa ja valmistui papiksi v. 4.6.2020 ”Ainoa anteeksantamus ainoa synnin sovitus Jeesuksen risti yksin on” Eliasta muistaen Leena Mika perheineen Juha perheineen Elina Saara perheineen Sami perheineen Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa 5.6.2020 Järvenpäässä. 1970. Kouluvuodet Raudaskylässä muodostuivat käänteentekeviksi hänen elämälleen. 2007. Perheen muutettua Rääkkylään Elias aloitti kansakoulun siellä, mutta vanhemmat lähettivät vilkkaan poikansa tämän isovanhempien luokse Ylivieskan Raudaskylään, jossa hän suoritti kansakoulun viimeiset luokat ja jatkoi sitten oppikouluun Raudaskylän keskikouluun ja lukioon. Eläkkeelle jäätyään Elias vietti talvikuukausia Las Palmasissa toimien myös siellä pappina suomalaisten keskuudessa. 11.6.1943 k. Monelta huipputennispelaajalta rippikoulu olisi jäänyt suorittamatta ilman Ellun leirejä. Heidän palattuaan tänä keväänä Kanarialta Elias soitteli useille sukulaisille ja kertoi valoisaan tapaansa kesän suunnitelmista. Eliaksen elämänasenne säilyi aina valoisana ja positiivisena, vaikka puolison varhainen kuolema v. Vuodet 1982–1985 hän toimi Saksan suomalaisten siirtolaispappina Münchenissä, jonne hän muutti Mirja-vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Eliasta jäivät kaipaamaan puoliso, lapset perheineen, sisar ja veli perheineen sekä muut sukulaiset ja ystävät. 11.2.1936 Kuopio k. Virsi 555:4 Rakkaudella muistaen Arvi Anniina, Sami, Samu, Sauli ja Aino Janne, Salla, Daniel ja Lucy sukulaiset ja ystävät Julistetaan haettavaksi OULUN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI on julistanut haettavaksi Rovaniemen seurakunnan kappalaisen viran Hakuaika päättyy 5.9.2020 klo 15. Hän oli syntynyt Kuhmossa, jossa hänen isänsä tuolloin toimi rajaseutupappina. 1992 sekä omat terveyden ongelmat toivat raskaita vaiheita hänen elämäänsä. Raudaskylässä Elias löysi pesäpallon urheilulajiksi, johon hän sai purkaa liikunnallisen aktiivisuutensa. ESA RUUTTUNEN Kirjoittaja on Elias Muilun serkku | kuolleet | 20 KOTIMAA | 26.6.2020. Ne suunnitelmat jäivät toteutumatta. Erityisen merkittäväksi Elias usein haastatteluissaan mainitsi tuolloin kuulemansa isoäidin rukoukset kaikkien läheistensä puolesta. kävelyllä Lahdessa kodin lähipuistossa 76-vuotiaana. Me nuoremmat serkut saimme ihaillen ja ylpeinä seurata hänen huikeaa etenemisnopeuttaan, hänen lyöntiensä voimaa sekä ovelaa pelisilmää. Reijonen s. Lämmin kiitos osanotosta. Münchenistä käsin Elias haki Pakilassa avautunutta kappalaisen virkaa, johon hän tuli valituksi neljänneltä vaalisijalta Pakilan nuorten Äänestä Ellua -kampanjan seurauksena. Rakkaamme Mirja Katri Elisabet HÄKKINEN os. Kaivaten Asko Irma, Reino ja Maria Heli, Aki, Elmiina ja Emmi Raili sukulaiset ja ystävät Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä: ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi 040 750 3036 Rakkaamme Elias Muilu Rovasti Elias Muilu (1943– 2020) kuoli äkillisesti 4.5. Eliaksen ajattelua leimasi avara uskonnäkemys, intohimo rippikoulutyöhön ja haluttomuus johtopaikoille kirkossa. tiedoksi Ilmoitukset osoitteeseen: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Siunaus toimitettu Pakilan kirkossa 6.6.2020. ”Olen saanut hyvän osan, ja sitä minulta ei oteta pois”, sanoi hän kerran haastattelussa, jossa häneltä kysyttiin, miten hän on jaksanut koko uransa ajan pitää rippikouluja, kaikkiaan yli 200 noin 5000 rippikoululaiselle. ”Kappalaisena kirkkauteen”, hän kerran ilmaisi humoristiseen tyyliinsä ajatteluaan. 8.6.2020 Vantaa Nyt nukkuos untasi rauhaisaa, sitä siunatkoon Isä taivaan ja maan. Mäkelä s. Filosofian maisteri Eila Talvikki RAUTIOAHO o. Eläissä, kuollessa sä luoksein jää