Käännä siis kasvosi pimeästä kohti valoa. KATSO VALOON Adventista alkaa odotus, joka päättyy Jeesus-vauvan syntymään. SiVuT 4–5 24. mArrASKuuTA 2016 | hinta: 3,70€ | 111. SiVuT 9, 16–18 näille asioille arkkipiispa kari Mäkinen sytyttää adventtikynttilät. Käännä siis kasvosi pimeästä kohti valoa. r ii k k a ju v o n en virsikirjan lisävihko otetaan adventtina käyttöön. vuosikerta | 0043595–16–48 47. KATSO VALOON Adventista alkaa odotus, joka päättyy Jeesus-vauvan syntymään. riittääkö virsille veisaajia
Perheja peruspalveluministeri Juha Rehula pyysi valtiovallan puolesta anteeksi niiltä ihmisiltä, joita on kohdeltu kaltoin lastensuojelun sijaishuollossa. Selvityksen mukaan lastensuojelun sijaishuollon kaikissa eri muodoissa on tapahtunut kaltoin kohtelua ja väkivaltaa. Lauloimme posket hehkuen kuninkaasta, joka tuo hyvyyden, armon ja laupeuden. • Muureja pystytetään, kansat kääntyvät sisäänpäin. Uusi viehättävä nuorisoromaani Anni Swan: Iris Rukka. Projektisihteeri Laura Leipakka Anna-lehdessä 17.11. Riittävää valvontaa ei ollut, hän totesi. Tarkoitus on järjestää keräys sellaiseksi, että jokaisella henkilöllä maassa on tilaisuus lahjoitukseen. – Menen yksin kirkkoon kun kaipaan hiljaisuutta. vaatimuksia anteeksipyynnöistä ei pidä kuitenkaan esittää vain instituutioille. Kenties yllätyksistään tunnettu presidentti saapuisi koputtelemaan luokan ovea. Hiljaisuus houkuttaa, mutta paljon rohkeampaa on myöntää virheensä. Ilmoitus. Siksi on ymmärrettävää, että vaikka osalle ihmisiä riittää anteeksipyyntö, osa kaltoin kohdelluista toivoisi myös Suomessa rahallista korvausta. Painoin pään käsien väliin ja vollotin. Suomessa on yhä korjattavaa. Ministeri Rehula sanoi puheessaan, että vaikka hiljaisuus on yksi tapa käsitellä mennyttä, hiljaisuus on silti totuuden vastakohta. M inisteri esitti anteeksipyynnön. Se koskee myös yksilöitä. Vaille asianmukaista hoitoa jäävät mielenterveyspotilaat on yksi heitteille jätettyjen ihmisten ryhmä. Ruotsissa, Irlannissa ja Kanadassa on lisäksi maksettu korvauksia. Olin keskellä kaupunkia ja halusin mennä johonkin itkemään. 2 01 6 Pääkirjoitus sATA vuOTTA sITTen TuhAT MerKKIä TAIvAAsTA MArI TeInIlä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi lAInA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Tuottaja Tuija Tiihonen Toimitussihteerit Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Antti Berg Emilia Karhu Jussi Rytkönen Olli Seppälä Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus lukijamäärä 64 000 KMT 2016 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi 24.11.1916 uskonpuhdistuksen 400-vuotisriemujuhla. Ajattelin, että en kehtaa mennä kahvilaan tai kirjastoon. Anteeksipyytämisestä ja -antamisesta voi käynnistyä adventti, tien raivaaminen Jeesus-lapsen syntymälle. Rehulan tiivistyksen mukaan tässä suhteessa yhteiskunta epäonnistui. Asiat voivat olla pieniä tai suuria, mutta vaiettuina ne kuormittavat molempia osapuolia. JOuKO IKOlA pappi ja runoilija Viime syksynä olin vaarassa jäädä työttömäksi. Teidän hätäänne, huolta ja surua ei kuultu tai uskottu. yhteiskunnallisten ja kirkollisten johtohenkilöiden allekirjoittamana, jossa kehoitetaan kansaa uskonpuhdistuksen 400-vuotisriemujuhlan muistoksi ensi vuonna keräämään kaikkialla yli valtakunnan varoja riemujuhlalahjaksi rakkaudentyön edistämiseksi Ruotsin kirkossa. Laulutunnilla adventtivirsiä harjoituttava opettajaäitini kertoo huhusta, jonka mukaan presidentti Kekkonen olisi tulossa naapurikylään ystävänsä metsästysmajalle. Mutta yön portti raottuu ja Kristuksen ihana valo hiipii yön sylistä rakentaakseen majan murhehuoneisiimme. Kirkkoon kuvaaman tulleet turistit antoivat minun olla rauhassa. • Presidentti ei tullut, mutta adventtivirret opittiin. Valo hiipii murhehuoneisiin L apsuuteni adventtiin liittyy hyvin jännittävä muisto. Monissa maissa on tehty vastaavia selvityksiä, joiden perusteella on esitetty valtiovallan anteeksipyyntöjä. Tänäkin adventtina virsien hiljainen rauhanruhtinas kuiskaa sarastuksen, lohdun ja toivon uudelle kirkkovuodelle. Hyvinvointiyhteiskunnassa elää ihmisiä, jotka ovat kohtuuttoman vaikeassa asemassa. Kaltoin kohdelluksi tulemisen kokemukset vaihtelevat. Jokaisen lähipiirissä on ihminen, jolta olisi syytä pyytää anteeksi, ja jolle pitäisi antaa anteeksi. Kävelin Helsingin tuomiokirkkoon ja istahdin puiseen penkkiin. Saatan viipyä pitkään tai sitten vain kipaisen hengähtämässä kesken shoppailureissun. Taustalla oli ministeriön teettämä selvitys, joka perustui 300 lastensuojelun piirissä aikanaan olleen ihmisen haastatteluun. Ruotsissa on näinä päivinä annettu julistus Ruotsin kansalle valtioministeri Hammarskjöldin, arkkipiispa Söderblomin y.m. 2 KOTIMAA 24 . Vähintään yhtä tärkeää on keskittyä parhaillaan meneillään oleviin vääryyksiin. Ne tarttuivat sydämen reunaan elämänmittaisella sitkeydellä. 1 1 . Kuka pyytää heiltä aikanaan anteeksi. On lohdullista ajatella, että pienen kotikyläni ja maailman monien kylien adventtivirret laulavat samasta toivosta. On perusteltua, että eri instituutiot kirkko mukaan lukien tarkastelevat kriittisesti omaa historiaansa ja pyytävät tarvittaessa anteeksi. Uudessa teoksessaan Swan kuvaa suomalaista koulutyttömaailmaa. Mutta rauhanruhtinaan laupeudenvaltikka näyttää vain veljiä ja sisaria Jeesuksessa. Anna anteeksi! Anteeksipyytämisestä voi käynnistyä adventti, tien raivaaminen Jeesus-lapsen syntymälle.. -Suosittelemme sitä lämpimimmin. Toivo on hento, usko hätähuuto, rakkaus hauras ja puutteellinen
Lakimuutosta perustellaan sillä, että valtiontalouden menoja täytyy vähentää. Näin sanoi arkkipiispa Kari Mäkinen sen jälkeen, kun piispat olivat maanantaina tavanneet sisäministeri Paula Risikon (kok.). Hän jatkaa kolmannelle kaudelle myös Kirkon akateemiset AKIn puheenjohtajana. Tämän vuoden tuotolla tuetaan muun muassa kongolaisten pakolaisnuorten ammatillista koulutusta Ugandassa. Oikaisu . Hallituksen esityksessä rahoituksen määrä pysyisi vuodet 2017–2019 samalla tasolla kuin se oli tänä vuonna. Bachin koko urkutuotannon. kuva: MaaTa NäkYviSSä seurakuntien akuutilla avulla turvapaikanhakijoille ja paperittomille on kirkon johdon ja viranomaisten täysi tuki. Edessä on 21 konserttia. 1 1 . Turun tuomiokirkkoseurakunnan urkuri ja kansainvälisissäkin urkukilpailuissa palkittu Markku Hietaharju aikoo esittää reformaation juhlavuoden kunniaksi J. S. viikonlopun musiikkitarjonnasta vastasivat muiden muassa HB, Hawn Nelson, lZ7, audile, armonskandaali, Jellona ja kallio. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa. Lue Hietaharjun haastattelu Kotimaa Prosta. Toisin kuin Kotimaassa 17.11.2016 väitettiin, John the Baptist oratorio on Kristillisen taidesäätiön tuotanto, ei Kristillisen kulttuuriliiton.. Puheenjohtajuuskausi on Nivalan kolmas. Vuonna 2014 keräyssumma oli 3,9 miljoonaa euroa. Esitys liittyy vuoden 2017 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä. Tarkoituksena on ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä yhteistyössä partiolaisten kanssa. Arkkipiispan mukaan piispat toivat keskustelussa esiin vakavan huolen perheenyhdistämisen vaikeudesta ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kohtelusta. Vuoden 2016 tulos on hieman pienempi kuin edellisenä vuonna, jolloin tulos oli 3,6 miljoonaa euroa. Yleisö on kiittänyt Hietaharjua siitä, että hän keskittyy musiikilliseen ruisleipään, jossa ei ole yhtään siirappia päällä. piispat ja ministeri Risikko puhuivat paperittomista Piispat toivat esiin vakavan huolen perheenyhdistämisen vaikeudesta. Suomen Kanttori-urkuriliiton valtuusto valitsi uudeksi puheenjohtajaksi vuosiksi 2017– 2018 Lauttasaaren seurakunnan kanttorin, musiikkineuvos Marjukka anderssonin. Hänet valittiin myös AKIn hallitukseen vuosiksi 2017–2018. aihetta lähestyttiin lutherin tärkeimmän löydön, armon, kautta, kertoo tapahtumaa järjestävän Sleyn nuorisotyön johtaja Juha Heinonen. 32. Puheenjohtajavalintoja Pappisliitossa sekä Kanttoriurkuriliitossa . Yhteyksiä paperittomiin ja turvapaikkaprosessin eri vaiheissa oleviin on jonkin verran seurakunnissa eri puolilla Suomea, arkkipiispa Mäkinen sanoi tilaisuuden jälkeen Kotimaalle. Markku hietaharju esittää reformaation kunniaksi kaikki Bachin urkuteokset . Käytännössä evankelis-luterilainen kirkko saa siis 114 miljoonaa euroa ja ortodoksinen kirkko 2 543 000 euroa vuosittain. Yhteisvastuun keräyslipas. KOTIMAA 3 24 . – Määrät eivät ole vielä suuria, mutta tilanteisiin pyritään varautumaan. Vuoden 2017 Yhteisvastuukeräys torjuu ihmiskauppaa. Suomen kirkon pappisliiton puheenjohtajaksi on valittu vuosiksi 2017–2018 Alavieskan seurakunnan kirkkoherra, rovasti eija Nivala. Risikon koolle kutsumassa tapaamisessa olivat mukana kaikki kirkon piispat Oulun piispaa Samuel Salmea ja Lapuan piispaa Simo Peuraa lukuun ottamatta. Kotimaan kohteisiin menee 40 prosenttia keräyksen tuotosta. Tarinat ovat karuja ja kohtuuttomia, hän totesi. kertaa järjestetyt festivaalit olivat tänä vuonna osa reformaation merkkivuotta. 2 01 6 vIIKOn KuvA KOOnnuT: nOOrA wIKMAn-hAAvIsTO Tämän vuoden Yhteisvastuukeräys tuotti 3 450 000 euroa. kuva: Olli Seppälä Yhteisvastuu tuotti liki 3,5 miljoonaa Maata Näkyvissä -festarit keräsivät viime viikonloppuna Turun Gatorade Centerille ja Turun messukeskukseen hieman yli 19 000 nuorta. Hallitus on päättänyt esittää lakisääteisten indeksikorotusten jäädyttämistä valtion rahoitukseen evankelis-luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle. Aiheena olivat muun muassa maahanmuuttoasiat. Indeksikorotusten jäädytys toteutumassa . Keräyksen tuotosta 60 prosenttia ohjataan kehitysyhteistyöhön Kirkon Ulkomaanavun kautta. Bachille tuli lopulta niin merkittävä jalansija luterilaisessa kirkossa, että häntä on kutsuttu viidenneksi evankelistaksi. Keräys käynnistyy sunnuntaina 5.2.2017 ja sen esimiehenä toimii Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström
– Täällä luterilaisuuden ei ole tarvinnut profiloitua jotain toista vastaan, koska meillä ei ollut jakautuneen kirkon traumaa. Lapsen kautta ihmiselle tulee yllättävää iloa. 1 1 . Nykyään on kuitenkin mietittävä, missä määrin kirkon tapa olla ja puhua kuvastaa ihmisten arkea. Neljäs kynttilä syttyy kyllä lapsille, ollaan jo niin lähellä joulua. – Kristus astelee, ehkä huomaamattomasti, ihmisten keskellä. – Aina ei ehkä ymmärretä, miten merkityksellistä se oli, että Jeesus alkoi puhua meidän kieltämme. Niihin olivat osallistuneet kaikki Turun koululaiset. Oman kielen merkitys saattoi olla Suomessa vielä voimakkaampi kuin Keski-Euroopassa. Kolmas kynttilä on työstä tai työttömyydestä väsyneille, jotka kysyvät omaa kelpaamistaan ja pärjäämistään. MeRI TOIvANeN Kristus astelee, ehkä huomaamattomasti, ihmisten keskellä. 4 KOTIMAA 24 . Kysymykseen on hankala vastata arkkipiispan työhuoneesta käsin. Toinen kuva liittyy terveyskeskuksen vuodeosastolle, jossa ihminen tietää, että hän ei täältä enää lähde. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei kaikkea merkkivuoteen liittyvää ohjailla kirkon keskushallinnosta. Yksinäisyys liittyy kaikkiin ikäryhmiin. Omaa lapsenlasta sitä ajattelee. Nyt luterilaisuus liittyy osaksi maailmanlaajuista kristillisyyttä. Sama prosessi, joka teki arjen kielestä kirkkokelpoista, johti myös itse arjen pyhittymiseen. Se syttyy lasten elämänilolle ja mielikuvitukselle ja hetkessä elämiselle. Elämä on tässä, ei se ole muuttanut pois. – Toisaalta on hyvä, että tulevan vuoden aikana pysähdytään miettimään, mitä reformaation perintö meille tarkoittaa. Hän viittaa tuoreeseen Kirkon nelivuotiskertomukseen, jonka mukaan kolmannes suomalaisista on katsomukseltaan vahvasti luterilaisia riippumatta siitä, kuuluvatko he kirkkoon tai uskovatko he Jumalaan. Reformaation myötä tavallisten ihmisten, kalastajien, torimyyjien ja suutarien kielestä tuli kirkkoja kirjakelpoinen kieli. ensimmäisen kynttilän sytytän yksinäisille ihmisille. Se, ettei yhteiseläMeRKKIvuOsI Pohjoisen reformaation keskiössä oli arjen kieli, josta tuli kirkkokelpoista. Kun mieli haurastuu, muistotkaan eivät enää ankkuroidu hetkeen. Näillä sanoilla arkkipiispa Kari Mäkinen kuvailee suomalaisen luterilaisuuden erityispiirteitä. Toinen kynttilä syttyy vanhalle ihmiselle, joka on joutunut luopumaan jo paljosta, joulun odotusten muistamisestakin. Ajattelen niitä ihmisiä ja perheitä, jotka selviytyvät jotenkuten. Kirkko ei jakautunut vaan muuttui. Reformaatio toi pyhän keskelle arkea. Jos joulussa voisi olla sellainen viesti, jonka Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että tulkaa ja levähtäkää vähän. Vanhoille, haurastuneille, luopuneille ihmisille sytytän sellaisen kynttilän, että tässä on kuulkaa täyttä elämää, tässäkin. Merkittävämpää kuin se, että papit pääsivät nyt luvan kanssa naimisiin ja luostarit tyhjenivät vähitellen, oli se, että jumalanpalvelukset jatkuivat ja kirkko toi kansalle turvaa. Toiseksi luterilaisuus ei myöskään kiinnity yhteiskunnalliseen auktoriteettirakenteeseen, vaan toimii entistä enemmän osana kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisten arkea. Nykyään on kuitenkin mietittävä, onko uskon kieli ihmisille ymmärrettävää, sanoo arkkipiispa Kari Mäkinen. Siinä on kohtaus, jossa roskakuski Nikander, nuorehko mies, paistaa illalla yksiössään kananmunaa. – Minulle käytiin hiljattain tuomassa Turun koulujen tekemät reformaatiovuoden teesit. Muutokset tapahtuivat monen sukupolven aikana, eikä tavallinen kirkkokansa välttämättä edes huomannut niitä. Mäkinen aloittaa muistuttamalla, että täällä pohjoisessa reformaatio toteutui hitaasti. 2 01 6 Re formaatio • 500 vuo tta • Reformaatio toi pyhän keskelle arkea H iljainen, ujo, tavallinen kristillisyys. Mäkinen muistuttaa myös, että vuosien ketjussa ja ihmisten historiassa merkkivuosi on kuitenkin vain yksi vuosi muiden joukossa. Kielen ohella toinen reformaation merkittävä perintö Suomessa on arkkipiispan mukaan vahvan valtion perintö. Yksi pohjoisen reformaation vallankumouksellisimmista piirteistä oli arkkipiispan mukaan kieli. Reformaatio teki arjen kielestä kirkkokielen. Ensinnäkin luterilaisuus ja kirkon identiteetti eivät Mäkisen mukaan samaistu kansallisvaltioon samalla tavalla kuin itsenäisyyden alussa. Ei tämä nyt ihan pelkkää eliitin touhua ole. Hän kysyy mielessään, voisiko minua kuitenkin pitää vielä ihmisenä. Ajattelen niitä ihmisiä, jotka kaipaavat ja odottavat, että olisi minullekin joku tässä maailmassa. Pyhän laskeutuminen arjen keskelle näkyy Mäkisen mukaan niin jumalanpalveluksessa, virsilaulussa kuin yhteisessä pappeudessa. Sellaiselle elämisen riemulle, jota sitten vanhemmiten ei aina niin löydykään. Pelkistä valtarakenteista ei arkkipiispan mukaan ole kyse myöskään reformaation merkkivuoden vietossa. Onko kirkon arjen kieli hyvinvoivan enemmistön kieltä. Mielessäni on kaksi kuvaa. Reformaation perintö ja luterilaisuus ovat arkkipiispan mukaan niin syvällä suomalaisessa kulttuurissa, ettei sitä aina pysty kunnolla erottamaankaan. Mäkinen ajattelee, että esimerkiksi rippikouluissa uskon kieli ja tämän päivän arjen kieli ovat aidossa vuorovaikutuksessa. Mäkistä naurattaa, kun häneltä kysyy, onko vaarana, että juhlallisuudet kiinnostavat vain kirkkoeliittiä. – Luterilaisuus on jossain suomalaisen kulttuurin syväjuonteissa, mutta sen roolissa on tapahtunut muutoksia. hAAsTATTelu Arkkipiispan neljä adventtikynttilää Arkkipiispa Kari Mäkinen kertoo Kotimaan pyynnöstä, keille hän sytyttää adventin ajan kynttilät. Olemme sopineet Kotimaan perinteisen adventtihaastattelun teemaksi reformaation. Siihen liittyy yhteinen vastuullisuus. Parin sadan viime vuoden aikana uskon kieli on Mäkisen mukaan eriytynyt oman alakulttuurinsa kieleksi. Adventtikynttilä on rukouskynttilä ja samalla odotuksen, kaipuun ja toivon kynttilä. – Millä tavalla uskoa ja koko reformaation perintöä voidaan ilmaista sellaisella kielellä, joka on samanaikaisesti syvästi sisällyksekästä ja ihmisille ymmärrettävää. Kun sytytän adventtikynttilöitä, ajattelen, että tuossa kohtaa tarvittaisiin valoa. Sen tähden on ollut mahdollista olla luterilainen aika hiljakseen. Toinen on Aki Kaurismäen elokuvasta Varjoja paratiisissa. Hän ei viitsi ottaa sitä lautaselle, vaan ottaa paistinpannun ja menee ikkunan viereen ja syö siitä paistinpannusta ja katsoo kaupungille, missä ihmiset kulkevat
Se vaikuttaa niin maailman hahmottamiseen, ajatteluun kuin kieleenkin. NOORA WIKMAN-HAAvIsTO. Aina on kuitenkin meneillään joitakin muutoslinjoja, jotka hiljalleen muokkaavat yhteiskuntaa. Yhdeksi sellaiseksi Mäkinen nimeää pakolaisten maailmanlaajuisen suuren määrän. Tämä reformaation perintö voi arkkipiispan mukaan sekä hyvin että huonosti. Merkkivuoden aikana on hyvä pysähtyä miettimään, mitä reformaation perintö meille tarkoittaa. Kuva: Pasi Leino män perusta rakennu hyväntekeväisyydelle ja almuille. – Tämä yhteiskunnan perusrakenne on edelleen olemassa, mutta on näkyvissä semmoinen suunta, jossa ihmisten todellisuudet erkaantuvat toisistaan. KOTIMAA 5 24 . Vaikka pakolaisten määrä Suomessa on vähäisempi kuin joissakin muissa maissa, heidän läsnäolonsa on jo vaikuttanut kirkkoon ja ravistellut kansallista olemassaoloa. Toinen yhteiskuntaa muokkaava muutos on maailman digitalisoituminen. – Jokainen sukupolvi kuvittelee elävänsä poikkeuksellista muutosaikaa. Aikalaiset eivät kuitenkaan tienneet elävänsä murroskautta. 1 1 . Asioiden todelliset merkitykset paljastuvat vasta ajallisen etäisyyden päästä. – Ylipäänsä ihmisten liikkuvuus, tapahtuu se sitten virtuaalisesti tai fyysisessä maailmassa, rikastuttaa ja muuttaa myös kirkkoa. Kirkolle ihmiset eivät ole ensisijaisesti kansallisuutensa tai taustansa edustajia. Se tapa, jolla seurakunnat ovat toimineet ja ovat valmiita reagoimaan, kertoo vahvasta identiteetistä. – Kirkon osalta ajattelen, että se on vahvistanut kirkon itseymmärrystä. Hyvinvoinnin valitettavana, mutta väistämättömänä hintana aletaan pitää sitä, että jotkut jäävät ulkopuolelle. – Kun nämä kaksi ulottuvuutta liittyvät yhteen, olemme siinä eetoksessa, jolle pohjoismaista yhteiskuntaa on rakennettu. Mäkinen puhuu yhteiskunnasta, jossa asioita katsotaan kaikkein heikoimmalla olevien näkökulmasta ja huolehditaan valtion kautta siitä, että kaikilla menee riittävän hyvin. Reformaatio oli suuri yhteiskunnallinen ja uskonnollinen murros. 2 01 6 Pohjoisen reformaation merkittävimpiä perinteitä ovat arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan olleet kieli ja vahva valtio
Muutokset ovat vastoin sitä, mitä hän on oppinut tai mikä on hänelle rakasta. Heitä on hänen kokemuksensa mukaan kirkossa paljon. – Toisaalta pidän kansankirkkoa tärkeänä niin kauan kuin se on vähääkään kuosissa. Sorvari ei kavahda, jos häntä kutsutaan konservatiiviksi. Sorvari on ollut monissa kirkon korkeissa luottamustoimissa, mutta arvioi, että todella paljon seurakunnan toimintaan voi vaikuttaa alueneuvostossa ja seurakuntaneuvostossa paikallistasolla. Sorvarin mielestä on myös selvää, että ajat muuttuvat ja kirkon tulee reagoida siihen ja ottaa käyttöön uusia menetelmiä. Lähtö merkitsisi pettämistä. Samansisältöisiä viestejä tulee säännöllisesti. Minua johdattaa Paavalin sana: jokainen pysyköön edelleen siinä asemassa, jossa oli, kun Jumala hänet kutsui. 6 KOTIMAA 24 . Mutta ydintään kirkko ei saa kadottaa. Kukkonen sanoo, ettei ole harkinnut eroavansa kirkosta tai omasta herätysliikkeestään, herännäisyydestä. 1 1 . Sen vuoksi hänelle tullaan kertomaan tunteista, joita kirkon liberaalius herättää. – Pintavirta vie pois Jumalasta. 2 01 6 N äin konservatiivisena asioita seuranneena voin kertoa, mitkä asiat nostavat pahennusta. Näin alkaa Kotimaan toimitukseen pari viikkoa sitten tullut sähköposti. Hänestä herätysliikkeet voivat tarjota kirkon jäsenille yhteisöjä, käytännössä kuin henkilöseurakuntia, joissa heidän hengelliset ja yhteisölliset tarpeensa tulevat huomioon otetuiksi eri tavoin kuin luterilaisissa paikallisseurakunnissa. Se ei ole ainut laatuaan. Keiteleläinen maanviljelijä Jouko Kukkonen tunnistaa oitis jutun aloittaneen lainauksen sisältämän tunneviestin. Moni ei myöskään uskalla puhua suoraan mitä ajattelee, sillä pelkää tulevansa leimatuksi. Kukkonen kutsuu näitä ihmisiä tyynyyn itkijöiksi. Sorvari kuuluu itse vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen. Se vie Jumalaa kohti. Espoolainen diplomi-insinööri, kirkolliskokousedustaja Heikki Sorvari sanoo myös tunnistavansa hyvin niiden ihmisten mielialan, joiden mielestä kirkko ja sen sanoma romahtavat ympärillä. Kukkonen on puhunut tunnoistaan julkisuudessa muun muassa taannoisen ”körttikapinan” yhteydessä. – Konservatiivisiksi leimatuille näkemyksille ei anneta tilaa, joten parempi pitää näkemykset omana tietonaan. Mutta sitten on toinen, vastakkaiseen suuntaan kulkeva syvä pohjavirta, jossa on kyse hengellisyydestä ja herätyksestä. Valtakunnan luottamushenkilötasolla Sorvarin erikoisosaamista ovat talousasiat. ”Itse en voi kannattaa eutanasiaa, sillä sen käyttöönotto voi johtaa kriisitilanteissa arvaamattomiin seurauksiin. En ole varma, mitä tapahtuu, jos kirkko alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, jaksaako moni enää olla kirkon jäsen. Moni ei uskalla puhua suoraan mitä ajattelee, sillä pelkää tulevansa leimatuksi.. – Arvostan sitä, sillä silloin muutkin ovat huomanneet, että olen toiminut vakaumukseni mukaan. – Moni on kyllä lähtenyt kirkosta. Ne ovat vuoden 1992 Kirkkoraamattu ja sitten tuo meidän uusi virsikirja (1986), joista oikein haistaa tuon liberalistisen ja vesittyneen totuuden, joka on sitä ihmismielen mukaista sanomaa, jossa tuskin Jumalalla kaikkivaltiaana on mitään sanottavaa... – Tunnen itsekin surua, tuskaa ja hätää. – Kuuntelin kirkolliskokouksessa kaikki puheet avioliittolaista, ja pakko sanoa, että välillä tuli aika epätoivoinen tunne. – Minun käy jopa hieman sääliksi kirkon työntekijöitä, jotka joutuvat toimimaan ristiriitaisessa tilanteessa Raamatun mukaisen saarnan ja ihmisten toiveiden välillä. Kaikusalo on eläkkeellä, ja hän työskennellyt paitsi sairaanhoitajana myös miehensä omistamassa kristillisessä kirjakaupassa. En niinkään omasta puolestani, vaan niiden puolesta, jotka haluaisivat saada kirkosta hengellistä ravintoa ja ruokaa. Sorvari ei kuitenkaan pidä itseään epätoivoisena konservatiivina, vaikka kokee myös, että moni asia kirkossa on menossa pieleen. Salme Kaikusalon tuntevat kaikki Kotimaa24:n blogeja ja uutisten kommentteja lukeneet. Olen myös vanhan ajan sairaanhoitaja, joka on lausunut lupauksen ylläpitää elämää, ei edesauttaa kuolemaa”. Ennen sitä oli tarjolla, mutta ei enää. Maailma tuntuu hajoavan konservatiivin ympärillä. Kaikusalo on kirjoittanut aktiivisesti Kotimaa24:ssä koMuutoksen suru ja tuska ArvOT Moni kokee elämän kirkossa raskaana, sillä heidän mielestään hengellisyys on hukattu ja usein toimitaan Raamatun vastaisesti. Moni pitää surun ja hädän itsellään eikä tuo sitä esiin. Näissä viesteissä konservatiiviksi itsensä asemoiva ihminen – usein vanha, mutta ei välttämättä aina – kokee ahdistusta siitä, että hänelle tutut asiat kirkossa muuttuvat. Kukkonen muistuttaa, että kirkossa on pintavirta, johon kuuluvat monet päivänkohtaiset aiheet ja mediakohut, kuten avioliittolaki seurauksineen. Nyt pitää puhua vain armosta ja rakkaudesta. – Esimerkiksi enää ei syntiä saa saarnata synniksi. En tuomitse heitä, mutta minun ratkaisuni se ei ole. Minut hätä ja tuska sen sijaan pakottavat toimimaan. Järvenpääläisessä rivitalossa Salme Kaikusalo avaa tietokoneen ja kirjoittaa kommentin keskusteluun, joka koskee eutanasiaa
– Ruohonjuuritasolla ei tähän vastakkainasetteluun törmää, mutta nettikeskusteluissa sitäkin enemmän. Mutta esimerkiksi naispappeus ei ole minulle mikään ongelma, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että yhteiskunta vihkii samaa sukupuolta olevat parit. Pitäydyn siihen. Julkisuudessa näkyvä voimakas jako kirkon liberaaleihin ja konservatiiveihin ei Kaikusalon mukaan ole kuitenkaan seurakuntien arkea. OllI seppälä Alussa siteerattu lukijapalaute päättyy seuraavasti: ”On pakko sanoa, että eniten minua vaivaa kristikansan luisuminen uudistusvirtausten mukana ja perässä. Jotkut pitävät Kaikusaloa jopa kristillisen konservatiivin arkkityyppinä. ko sen olemassaolon ajan eli yli kuusi vuotta. Niinpä konservatiivi kirkon sisällä on ikään kuin kaksinkertainen konservatiivi. Onko meillä lainkaan halua kieltäytyä niistä asioista, joita emme uskovaisina omassa elämässämme näe oikeaksi ja hengellistä elämäämme rakentavaksi. . Jotkut äärikonservatiivit voivat tässä tilanteessa olla myös vihaisia. Konservatiivi-sanaa käytetään usein julkisuudessa tarkoitushakuisesti lyömäaseena tarkoittamaan patavanhoillista. . 1 1 . Toisaalta konservatiivisuus eli halu säilyttää perinnäisasioita on kirkon olemus. Oman lisämausteensa keskusteluun tuo tieto, että maailmalla konservatiivisesti hengellisyyteen asennoituvat kirkot pikemmin menestyvät kuin kuihtuvat. Kirkko uudistuu, mutta sen tarkoitus ei ole uudistaa itseään perinnöttömäksi. Kuitenkin yleisessä merkityksessä konservatiivisuus tarkoittaa varovaista suhtautumista uudistuksiin ja hyvän näkemistä perinteisissä toimivissa ratkaisuissa. Tehdäänkö asiat samalla tavalla kuin ennen vai annetaanko tilaa uusille näkemyksille. 2 01 6 Joulu . Kaikusalo kertoo keskustelleensa tavallisten seurakuntalaisten kanssa, jotka sanovat, että jos kirkko alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, he eroavat kirkosta. Kirkolla on perintö, ydin, josta se haluaa pitää kiinni ja jonka se haluaa olevan tärkeä myös tuleville sukupolville. KOTIMAA 7 24 . . Olemme liian mukautuvaisia sille, mitä yleisesti meille syötetään jopa hengellisen nimellä kauniissa paketissa. Konservatiiveja on kärjistäen kahdenlaisia. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa. Sen voi myös lukea monista hänen kommenteistaan. Heille konservatiivinen asennoituminen on luontaisempaa kuin jatkuva uudistushalu. Ensinnäkin ovat harkitsevat konservatiivit, jotka kuuntelevat myös uudistajia ja voivat olla heidän kanssaan samaa mieltä. Kirkkoa pidetään usein konservatiivisena eli perinteisten arvojen ja asenteiden kannattajana yhteiskunnassa. Kirkossa eletään konservatiivisuuden ja liberaalisuuden jännitteessä. Mutta kirkon ei tule tehdä niin. uunissa . Luterilainen kirkko on edelleen vahvasti hänen ”äitikirkkonsa”. – En usko heidän toteuttavan uhkaustaan, mutta turhautuneita he ovat. Kaikusaloa pidetään konservatiivina. Kuva: Olli Seppälä Varovainen asenne . puikoilla . . Mitä Jumala mahtaisi sanoa tästä kaikesta?” OllI seppälä KOMMenTTI. Ja sitten ovat jarrumies-konservatiivit, jotka vastustavat kaikkia muutoksia ja epäilevät aina uudistajien motiiveja. – Tunnen Raamatun hyvin. aatoksissa ASUMINEN • RUOKA • PERHE • TERVEYS • PUUTARHA • KÄSITYÖT • LUONTO • ELÄMÄÄ MAALLA 11 • 2 1 6 M A R R A S K U U ELÄMÄN MITTAINEN ÄIDIN IKÄVÄ PIHA KANALA KAUPUNGISSA 7,90 € (sis.alv) PERHE MUUTTI SVEITSISTÄ SUOMUSSALM ELLE . . Kaikusalo sanoo olevansa yhteiskristillinen ja näkee luterilaisen kirkon ytimen kaikesta huolimatta terveenä. Hän itse erosi luterilaisesta kirkosta jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta syyt eivät liittyneet kirkon liberaalisuuteen. Monissa kohdin tällainen asennoituminen on varsin perusteltua ja viisastakin. Ehkä on myös niin, että kirkon ja seurakuntien aktiiviseen toimintaan hakeutuu helpommin ihmisiä, joille perinteet tuovat turvallisuutta
– Lopettaisin fyysisen ja sosiaalisen väkivallan, parantaisin lasten koulutusta ja antaisin kaikille Irakin etnisille ja uskonnollisille ryhmille mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon. Asut Pohjois-Irakin kurdialueella Erbilissä. 1 1 . Jouluaaton jumalanpalvelukset ja hartaudet ovat pitäneet pintansa ylivoimaisesti suosituimpina kirkollisina tilaisuuksina. Juuri nyt terroristijärjestö Isisin valtaamasta Mosulista tulee leireille paljon ihmisiä. World Vision suosittelee, että palautuksia tehdään vain alueille, joissa perheet voivat elää turvassa. Palkinto jaettiin Oulun lastenja nuortenelokuvien festivaalilla viikonloppuna. Kirkko on ehdolla Konservointi-kategoriassa. Kirkon mediasäätiön Katso minuun… -palkinto on myönnetty ohjaaja selma vilhuselle elokuvasta Tyttö nimeltä Varpu. – Erbil on miellyttävä ja turvallinen kaupunki. Kolmanneksi eniten kirkossa käytiin viime vuonna kiirastorstaina, jolloin 116 500 ihmistä osallistui kirkollisiin tilaisuuksiin. Hallitus yrittää parhaillaan vallata Mosulia takaisin. Nykyisin hän pelaa, maalaa ja hymyileekin välillä. – Eräs Mosulista pakolaisleirille saapunut poika oli juuri menettänyt veljensä taisteluissa. Jos lähellä ei ole koulua, opetamme heille myös kouluaineita. Hän oli niin järkyttynyt, ettei pystynyt puhumaan. Onko siellä turvallista. Jos voisit muuttaa kolme asiaa Irakissa, mitkä ne olisivat. – Järjestämme pakolaisleireille turvallisia paikkoja, joissa lapset voivat unohtaa ahdistavat asiat ja leikkiä, laulaa ja maalata. Palkitsemispäätöksen tehneen Elina rislakin mukaan elokuva on riipaisevan rehellinen teos, joka vie katsojan pienen tytön maailmaan.. DAnIelle MIeTTInen Yhdysvaltalainen Aaron Moore työskentelee Irakissa erityisesti syyrialaisten pakolaislasten parissa. Mikä on tehtävänne Irakissa. Ne remontoitiin vanhoja suunnitelmia kunnioittaen ja kirkko avattiin uudistettuna toukokuussa 2016. Miten Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi vaikuttaa Irakin kehitykseen. Vuonna 2015 kirkkojen jouluaaton tilaisuuksiin osallistui yli 320 000 ihmistä, mikä on lähes kolme kertaa enemmän kuin seuraavaksi suosituimpana kirkkopyhänä, eli ensimmäisenä adventtisunnuntaina. He auttavat lapsia olemaan lapsia taas ja työstämään hirveitä muistojaan. Väkivallasta kärsivät erityisesti jesidit ja syyrialaiset kristityt, mutta myös shiiat ja sunnit. Vuonna 2014 Sleyssä tehtiin päätös palata uudestaan vanhoihin tiloihin. – Irakiin ei tule rauhaa ennen kuin kaikilla kansanryhmillä on tasa-arvoiset oikeudet. Ihmiseen kohdistuvat uhat riippuvat hänen perhetilanteestaan, etnisestä taustastaan, uskonnostaan, iästään ja sukupuolestaan. Maan tervehtyminen alkaa siitä, että arabit, kurdit, jesidit ja pakolaiset alkavat tehdä yhdessä työtä rauhan hyväksi. Keskitymme erityisesti lapsiin ja muihin heikoimmassa asemassa oleviin. Vuonna 2015 ensimmäisenä adventtisunnuntaina kirkossa kävi yli 120 000 henkilöä. Jouluaatto yhä suosituin kirkossakäyntipäivä . Vuodesta 1995 alkaen tiloissa on toiminut eri ravintoloita. Työntekijöillämme on psykososiaalista ammattitaitoa. Pakolaisleirin työntekijöiden ohjauksessa hän alkoi vähitellen avautua. Kirkossakäynnit tilastoidaan joka neljäs vuosi. Viimeisimmät tilastot ovat vuodelta 2015 ja ne on julkaistu osana Kirkon nelivuotiskertomusta vuosilta 2012–2015. Tämä vaikuttaa enemmän kuin minkään toisen valtion hallituksen toimet. 8 KOTIMAA 24 . kuvA: JukkA GrAnströM luther-kirkko ehdolla eU:n kulttuuriperintöpalkinnon saajaksi . 2 01 6 vIIKOn henKIlö ”Autamme pakolaislapsia nauramaan taas” R uoka, vesi ja suoja eivät riitä kehitysyhteistyöjärjestö World Visionin Irakin ohjelmajohtajalle Aaron Moorelle. Helsingin Kampissa sijaitseva Luther-kirkko on ehdolla Europa Nostran vuoden 2017 kulttuuriperintöpalkinnon saajaksi. Kirkon mediasäätiö palkitsi Tyttö nimeltä varpu -elokuvan . Hän haluaa kauheita asioita kokeneiden tyttöjen ja poikien löytävän sisältään kadonneen lapsen uudelleen. Mille alueille Irakiin turvapaikanhakijoita voi mielestäsi palauttaa. – Toimitamme irakilaisille ja syyrialaisille pakolaisille ensi hätään vettä, ruokaa ja suojaa. Jotkut lapsista, joiden kanssa teemme työtä, ovat nähneet siellä tappamista, hukanneet vanhempansa ja joutuneet pakoon ilman mitään tavaroita. Syyskuussa elokuvateattereissa ensi-iltansa saanut Tyttö nimeltä Varpu kertoo 12-vuotiaasta tytöstä. Vierailit viime viikolla Suomessa World Visionin strategiatyöpajassa. Eniten kärsivät aina naiset ja lapset. Autamme heitä myös hankkimaan itselleen toimeentuloa. Luther-kirkko on alun perin vuonna 1894 Sleyn rakennuttama uusgoottilainen rukoushuone. Tämä lähtee etsimään isäänsä, jota ei ole koskaan tavannut. Miten autatte pakolaislapsia. Sen sijaan Isisin hallitsemat alueet ja alueet, joista taistellaan, ovat todella vaarallisia. – Tätä ei voi määritellä yksinkertaisesti, koska väkivallan uhka voi tulla monelta suunnalta
– Joitakin tempauksiakin on tiedossa. Käytössä oleva vuoden 1986 suomenkielinen virsikirja sisältää 632 virttä ja ruotsinkielinen virsikirja 585 virttä. Uudet virret tarjoavat myös entistä monipuolisempaa musiikillista tyylikirjoa. Monet seurakunnat ovat päättäneet käyttää lisävihkon virsiä jo adventtimessussa tuttujen virsien rinnalla, kertoo asiantuntija Teija Tuukkanen Kirkkohallituksesta. Lisävihko täydentää nykyistä virsikirjaa tuoreilla virsillä, joiden aiheet ja kieli nousevat tämän päivän tarpeista. KOTIMAA 9 24 . Mukana on niin tuttuja hengellisiä lauluja kuin kansainvälisiä sävelmiä ja uusia sävellyksiä, kuten P. Uusista virsistä on iloittu jo etukäteen ja tieto lisävihkon valmistumisesta ja käyttöönotosta on saavuttanut ihmiset hyvin. Lue kanadalaisen Sheldon Yliojan haastattelu sivulta 30. Esimerkiksi Haapajärvellä järjestetään perjantaina maraton, jonka aikana lauletaan läpi kaikki lisävihkon virret. J. Näiden rinnalle suomenkielinen lisävihko tuo nyt 79 ja ruotsinkielinen 147 uutta virttä. 2 01 6 Ensi sunnuntaina eli ensimmäisenä adventtina seurakunnissa otetaan virallisesti käyttöön Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan lisävihko. NOOrA WIKMAN-HAAvIsTO Kotimaa on syksyn ajan julkaissut juttusarjaa, jossa haastatellaan uusien virsien tekijöitä. Exodus-kuoro laulaa uusia virsiä Espoon Tuomiokirkosta adventtisunnuntaina lähetettävässä televisiojumalanpalveluksessa. Teija Tuukkasen mukaan Kirkkohallitukseen on kantautunut lisävihkosta hyvää palautetta. kuva: Sari SaariSTo uudet virret raikuvat adventtina KIrKKOMusIIKKI Virsikirjan lisävihko tuo kirkkoihin tämän päivän tarpeista nousevia virsiä.. 1 1 . Hannikaisen Immi Hellénin runoon säveltämä Maan korvessa kulkevi lapsosen tie ja gaelilaisen kansanlaulun sävelmä Morning has broken, Nousta sain aamuun, joka tunnetaan Cat Stevensin lauluna
Se on rakenne, joka luo rakkautta ja anteeksiantoa toteuttavan yhteisön ja torjuu yhteiskuntanäkemyksen, joka perustuu yksilöiden armottomaan kilpailuun ja vahvimpien ylivaltaan. Ilman armoa maailma olisi sietämätön paikka. ARMOA 2017 Armo kuuluu kaikille. Jumala rakastaa jokaista ehdoitta, asettamatta vaatimuksia. Peilaan armo-käsitettä myös toimittamani Inhimillinen tekijä -ohjelman vieraisiin. Armoa tarvitaan alati auttaaksemme heikompiamme. Jokainen tekee virheitä, eikä kukaan yllä täydellisyyteen. Koska olen myös tulistuvaa sorttia, saan kokea armoa useinkin saadessani lähimmäisiltäni anteeksi. Itselleni armon käsite on laajempi. 1 1 . Heidän mukaansa armo on ansaitsematonta rakkautta, anteeksiantoa, huolenpitoa ja hyväksyntää. Lattialla pienten lasten kanssa kontatessa olen löytänyt armollisuutta itseäni kohtaan. Olen entinen seurakuntanuori ja ajattelen armon olevan Jumalan meille osoittamaa rakkautta. Kimmo Kivelä, kansanedustaja Rippikoulussa kiteytetään sana armo lyhennykseksi sanoista Ansioton Rakkaus Minun Osakseni. Voimakkain kokemukseni lahjaksi saadusta rakkaudesta ja anteeksiannosta oli keväällä 2005, kun sain kansalaisilta tukea oltuani lehdistön hampaissa virkaerooni johtaneen avioeroni takia. Pohjimmiltaan se liittyy käsitykseemme Jumalasta. Se tulee minulle esiin myös luonnossa, siinä että saan pyöräillä lumisateessa, lautailla pakkasessa, joogata auringossa ja uida meressä. Kokemukset armosta nousevat eri elämänvaiheissa erilaisin tavoin esiin. Ihmiset tuntevat uupuvansa vaatimusten paineiden alla. Anne Flinkkilä, toimittaja Ymmärrän armon ansaitsemattomana rakkautena. Lapsuudesta muistan kotoa tullutta palautetta kolttosia tehdessämme. Pohjoismainen hyvinvointivaltion malli nojaa vakaumukseen keskinäisen huolenpidon ja välittämisen tärkeydestä. Nyt armoa kirkastavat 1,5ja 4-vuotiaat lapsenlapseni. Armo on myös keskuudessamme vaikuttava Jumalan uutta luova rakkaus ja uudistava voima. Jälkikäteen olenkin joutunut toteamaan, että näin oli hyvä. Kyllä se näin on. Yhteiskuntamme on edelleenkin monilta osin sen varassa, että ihmiset rakastavat toisiaan ja tekevät siksi toisilleen hyvää enemmän kuin laki vaatii. Armollisuudelle täytyy olla yhteiskunnassamme sijaa. Me emme tule hänelle kelpaaviksi ja pelastuksen kohteiksi omien kykyjemme tai taitojemme vuoksi, vaan yksinomaan Jumalan hyvyydestä. Se on iso ilmaisu tässä ajassa, jossa hyötyajattelu on voimissaan. Jos näin ei ole, olemme kadottaneet ihmisyytemme. 2 01 6 Re formaatio • 500 vuo tta • Armo kuuluu kaikille Katja Tukiainen, kuvataiteilija Armo tarkoittaa perinteisesti luterilaiselle sitä, että Jumala antaa armon käydä oikeudesta eli antaa anteeksi eikä tuomitse virheistä. Tämä huoli näkyy ajoittain koventuneina asenteina, jopa armottomuutena köyhiä, työttömiä ja suojaa hakevia pakolaisia kohtaan. Minulla on armolle monta synonyymia: universumin lahja, hyvä karma ja kaunis energia. Joidenkin ihmisten armottomuus ja itsekkyys lyö ällikällä, mutta olisi falskia väittää, ettei minusta itsestäni löytyisi yhtään armottomuutta. ReFORMAATION MeRKKIvuOSI Kotimaa kysyi yhteiskunnallisilta vaikuttajilta, mitä armo heille merkitsee. Armo ei tarkoita vastuuttomuutta, sitä, että voisi päästä kuin koira veräjästä tehtyään väärin. Anteeksianto ja rakkaus ovat elämälle välttämättömiä. Olen luonteeltani huolestuvaa sorttia, joten olen kiitollinen ja nauravainen asioiden ollessa ihan arkisen armolliseen tapaan kohdallaan! Jolleivät ole, pistän asiat kuntoon. Se on arkipäivän armoa. Olisi hienoa, jos erilaisilta foorumeilta kuuluisi enemmän ”sinun täytyy” -vaatimusten sijaan lausuttavan ”sinä saat”. Arkisessa elämässä armollisuus merkitsee sitä, että harjaannun asettumaan toisen ihmisen asemaan. Ihmisen arvoa ei mitata tekojen, kykyjen tai rahan perusteella, vaan jokainen ihminen on arvokas. Vaikka tekisi elämässä virheitä ja hävettäisi ja kaduttaisi, voi saada anteeksi ja pelastua. 10 KOTIMAA 24 . Toiset pojat saattoivat saada ihan kunnolla ojennusta, mutta oma isäni tyytyi toteamaan, että pojat on poikia. Anna-Stina Nykänen, toimittaja Armo on sitä, että on hyväksytty juuri sellaisena kuin on, kaikkine vikoineenkin. Varsinkin me naiset vaadimme itseltämme valtavasti. Olen kovin arka puhumaan hengellisistä kokemuksistani. Talouskasvun pysähtyminen on herättänyt huolta kaikissa. Isovanhempana haluan kuitenkin opettaa asioiden suhteellisuutta. Jumalan merkillisen johdatuksen olen kuitenkin aistinut usein, esimerkiksi tilanteissa, joita olen suunnitellut kovasti ja ne ovatkin menneet toiseen suuntaan. Taloudellisen ja poliittisen eliitin valtaetäisyys kansalaisista on kasvanut samalla kun pitkäaikaistyöttömien ja köyhien määrä on lisääntynyt. He ovat opettaneet mummalleen pysähtymisen ja läsnäolon taitoa. Toimiessani piispana luulen osoittaneeni ajoittain armollisuutta hiippakunnassani alaisinani olleita pappeja kohtaan. Armo näkyy alati kaikessa hyvässä. Yhteiskunnallisessa ilmapiirissä on huolestuttavia merkkejä armottomuuden lisääntymisestä. Minua koskettavat ohjelmassa puhuneet ihmiset, joista säteilee lempeys ja tuomitsemattomuus muita ihmisiä kohtaan. Armoa on myös se, että minun tekemisiäni on katsottu joskus läpi sormien ja esimiestehtävissä olen menetellyt samoin. Selkokielinen esitys asiasta on Luukkaan evankeliumissa oleva kertomus tuhlaajapojasta ja hänen veljestään. Ilkka Kantola, kansanedustaja Minulle armo tarkoittaa lahjana saatua rakkautta ja anteeksiantoa. Armo näyttäytyy ihmisten välisenä rakkautena, välittämisenä ja anteeksiantona. Luterilainen on kristitty, joka uskoo Raamatun ja Martin Lutherin opetuksiin
Meillä kaikilla on vastuu siitä, lietsommeko eri väestöryhmien erkaantumista toisistaan. Sellainen ihmisen armon paikka on hyvä. Ketään ei saa heittää avun ulkopuolelle, koska sellaista ulkopuolta ei ole olemassakaan. Ja juhlivat sitä iltapuvussa gaalassa. Saan kantaa heidän viestiään eteenpäin. Enkä todellakaan koe, että se johtuisi minun kyvyistäni tai asemastani tai persoonastani. Siinä tapahtuu jotain isoa. Politiikassa on tärkeää käyttäytyä armeliaasti: jos sinulla on valtaa suhteessa toisiin, et saa nöyryyttää vastapuolta. Tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa armo on ajankohtaisempi kuin koskaan. Suomalaista yhteiskuntaa yritetään nyt muuttaa siihen suuntaan, että yksilön oma vastuu korostuisi enemmän. Ja silti saa olla. KOTIMAA 11 24 . Rasismi, kiusaaminen, toisten syrjään työntäminen ja silmien sulkeminen hädänalaisilta ovat armollisuuden vastakohtia. Suomalainen hyvinvointivaltio perustuu armoon: on tärkeää, että myös niitä autetaan, jotka ovat itse mokanneet elämänsä. KuVA: LEHTIKuVA / MARKKu uLANDER. Saa olla pää painuksissa, väsynyt, katuva ja ihan lopussa. Jokaisella on ihmisarvo. Armo ei ole hyväntekeväisyyttä, jossa yksittäiset ihmiset valitsevat, keitä on kiva auttaa. Ville Niinistö, kansanedustaja Minulle armo tarkoittaa toisen ihmisen inhimillistä kohtelua tilanteessa, jossa hän tarvitsee tukea. Meillä kirkossa ei tarvitse laulaa iloisia lauluja ja tanssia ja hillua. Poliittiset päättäjät punnitsevat koko ajan armollisuutta. Armolle pitää silti jättää sijansa. Yhdessä saatu hyvä ratkaisu on parempi kuin hetkellinen selkävoitto. Koen armon tärkeäksi meikäläisessä kirkossa, johon ihmisen on helppo tulla silloinkin, kun elämä on ihan finaalissa. Hyvähän sekin on. Kuva Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:n itsenäisyyspäivän linnanjuhlasta vuodelta 2015. Kirkolla on iso rooli keskusteluissa, ettei lähdetä likasankojen heittelyyn. On populistista asettaa vastakkain esimerkiksi pakolaiset ja vanhustenhuolto. 1 1 . Kaikkia ihmisiä pitää auttaa, myös niitä, jotka itsestä tuntuvat vastenmielisiltä, vaarallisilta tai ihan vain vetelyksiltä. 2 01 6 Toimittajana voin kävellä ihmisten luo ja kysyä mitä vain. Armoon perustuva yhteisö pitää huolta ihan kaikista. Mutta armo on eri asia. Armo kuuluu kaikille, eikä se ole kenenkään ansio. Ihmistä ei saa painaa alas, vaan hänelle on annettava uusi tilaisuus, jos hän on esimerkiksi epäonnistunut yrittäjänä, työtön, masentunut, alkoholisoitunut tai köyhä. Ja he oikeasti vastaavat, kertovat itsestään! Luottavat elämänsä asiat käsiini. Media revittelee toisinaan asioiden ja ihmisten kilpailuasetelmalla. SOIlI-SISKO ESKOlA Kotimaan haastattelemien yhteiskunnallisten vaikuttajien mielestä armolla on tärkeä sija suomalaisessa yhteiskunnassa. Me elämme täällä yhdessä ja myös oman elämämme onnellisuus perustuu sille, kuinka kohtelemme toisia. Monta kertaa haastattelun jälkeen olen ajatellut, että tässä on kyse armosta
Valtaosa vakavasti sairaista hyötyy saattohoidosta, mutta eivät kaikki. 12 KOTIMAA 24 . Epätoivoinen usko antaa varmuuden: Kuitenkin Jumala on. On aina ollut ja tulee aina olemaan tietty määrä ihmisiä, jotka kärsivät paljon saamastaan hoidosta huolimatta. Kuolema eristää hänet elämästä ja elävistä. • Ulla Saunaluoman raamattuopetus: Odottamaton vastaa odotukseen • Heli Karhumäen haastattelussa Sakari Timonen: ” Äreän miehen karu joulu” • Maukosen perheen joulun pohjavirtana kulkee viesti Jumalan rakkaudesta • Paula Koivuniemen mieli hiljenee jouluna • Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala: Jeesus, mumma ja paappa • Jouluristikko, lapsille askartelua, kertomuksia erilaisista jouluista ja paljon muuta! Joulukortit kaupan päälle: kahdella lehdellä saat viisi korttia, kolmella kymmenen jne, max 25. Itsensä kadottamisen pelko on ahdistava kaiken uhatessa tuhoutua. 1 1 . Kuoleva tarvitsee lohdutusta ja turvallisuutta. Suomessa ei ole ongelmaa löytää hoitohenkilökuntaa eikä lääkäriä eutanasiaprosessiin. Ne ovat kaksi eri asiaa. Joulun Sana on pitkään säilyvä joulukukka. 7 Yksinäisen miehen karu joulu s. Hoitotieteen, psykologian ja sielunhoidon mahdollisuudet tukea kuolevaa on otettava saattohoidossa vahvemmin käyttöön. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. 14 Siunaus kantoi Suomea s. Hän pelkää päiviä ennen kuolemaa. 7 Yksinäisen miehen karu joulu s. Hengellisyys, henkisyys ja usko tukevat ihmisen selviytymistä. KArI VIHOlAInen puheenjohtaja, Exitus ry Tutkimusten mukaan eksistentiaaliseen ahdistukseen vastaaminen lisää potilaan kokemusta hyvästä hoidosta yhtä paljon kuin kivunhoito. Kuoleva joutuu hyvästelemään rakkaat ja läheiset ihmiset. Luottamus siihen, että Jumala kannattelee, suojaa ja ottaa luokseen, antaa toivoa. Luottamus siihen, että Jumala kannattelee, suojaa ja ottaa luokseen, antaa toivoa. Kuoleva potilas kokee usein syvää yksinäisyyttä. Kuolemaan liittyy kärsimystä. Tästä huolimatta, saattohoito on lääketiedekeskeistä. 20 Joululehti 2016 J J J J Joululehti 2016 J Joulun Sana. Turvallisuuden tarve, lohdutus ja läheisten rakkaus kuuluvat ihmisen spirituaaliseen todellisuuteen. Koskaan ei kukaan muu toisen puolesta. Anna Joulun Sana lahjaksi viemään sanomaa Vapahtajan syntymästä eteenpäin, tai tilaa itsellesi joululukemista. Kuoleman hetken jokainen kohtaa yksin. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Kuoleman lähellä ihminen joutuu luopumaan elämästä sellaisena kuin hän on sen tuntenut. Kansalaisaloite on saanut hyvän vastaanoton, ja uskon aloitteen menevän eduskunnan käsittelyyn. On arvioitu, että Suomessa voisi vuositasolla olla noin 200–300 potilastapausta, jotka voisivat harkita omassa asiassaan eutanasiaa. Suomessa kuolee vuosittain noin 50 000 ihmistä. Suvelan valoisa kappeli oli erinomainen kokoontumispaikka. Molempia tarvitaan. Kirjan nimi kuvaa osuvasti 5.11. Lämmin kiitos päivän suunnitelleelle työryhmälle, Rekolan läheisille, piispallemme, seurakuntien työntekijöille, kirjailijoille ja taiteilijoille avatessanne myös henkilökohtaisia ajatuksianne ja kokemuksianne Juhani Rekolasta ja hänen näkemyksistään kirkosta, taiteesta, kirjallisuudesta, elämän illasta, yöstä ja aamusta, kun heräämme valkeudessa. Kuolevan ihmisen ja häntä hoivaavan henkilön vuorovaikutussuhde voi muodostua kuolevaa kannattelevaksi ja ahdistusta lievittäväksi. Hän tarvitsee ihmistä, joka ottaa ahdistuksen vastaan, ihmistä, joka uskaltaa viipyä ja pitää kädestä kiinni loppuun asti. VIrpI SIpOlA esh, TtM, sairaalapappi, sielunhoidon asiantuntija, KDS, Kirkkohallitus Herääminen pimeään Herääminen pimeään on pappi, esseisti ja kirjailija Juhani Rekolan (1916–1986) varhaisista kirjoituksista toimittaja Heimo Hatakan kokoama teos. Kukaan ei ole sellaista vaatimassa. Seminaarin sisältö oli asiantuntemuksella rakennettu ja se esitettiin mukaansatempaavasti. Kuolemaan voi liittyä myös fyysistä kipua. Muutamia kymmeniä ihmisiä kuolee siten, että he kärsivät kivuista, joita ei saada hallintaan. Hoitopäätösten oikea-aikaisuuteen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Hän pelkää kuolemanjälkeistä. 20 Joululehti 2016 J J J J Joululehti 2016 J Joulun Sana Joulun Sana 2016 virittää sydämet joulun odotukseen. 0207 681 615, tuotemyynti@sana.fi tai kirjasana.fi Ulla Saunaluoma: Odottamaton vastaa odotukseen s. Siihen millaisia merkityksiä ihminen antaa kuolemalle, vaikuttaa koko hänen eletty elämänsä. Eutanasiassa yksilö päättää itsestään. Kirkon piirissä on pitkään korostettu saattohoidon kehittämisen tärkeyttä. Sen varoin on järjestetty koulutusta ja kehitetty saattohoitoa kautta Suomen. Kuolevien hoitamisen tulee olla moniammatillista yhteistyötä. Hinta 6 e, CD 8 e Ulla Saunaluoma: Odottamaton vastaa odotukseen s. Ilomme on iloa pimeydessä. Nyt käynnissä olevassa kansalaisaloitteessa on lain tarve hyvin perusteltu. Tutkimusten mukaan eksistentiaaliseen ahdistukseen vastaaminen lisää potilaan kokemusta hyvästä hoidosta yhtä paljon kuin kivunhoito (Mattila 2012). Kristus kulkee kanssamme, vaikka emme Emmauksen opetuslasten tavoin sitä tietäisi emmekä tuntisi. Hengellisyys, henkisyys ja usko tukevat ihmisen selviytymistä. Kuolemansairas ihminen pelkää. Espoossa pidetyn Juhani Rekola -seminaarin väkevää antia. Saattohoito ei takaa arvokasta kuolemaa Kirsti Aalto totesi ( Kotimaa 17.11), että saattohoito takaisi arvokkaan kuoleman. Hän pelkää kuolemantapahtumaa. On hienoa, että myös kirkon piirissä on myönteisyyttä ja ymmärrystä eutanasialakia kohtaan. Myynti: kristilliset kirjakaupat, tai KRS/puh. Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Työtä on edelleen jatkettava, jotta jokaisella olisi tasavertainen mahdollisuus saada hyvää, ammattitaitoista kuolevan ja läheisten tarpeet kokonaisvaltaisesti huomioivaa saattohoitoa. Yhteisvastuukeräyksen vuoden 2014 kotimainen erityiskohde oli saattohoito. Eutanasian vastustajat vetoavat eettisyyteen, että on väärin vaatia lääkäriä suorittamaan sitä. Saattohoitoa tulee kehittää ja siinä olevia ongelmia poistaa, mutta se ei vähennä eutanasialain tarvetta. 2 01 6 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. 14 Siunaus kantoi Suomea s. HelMI MuSTOnen Espoo Kuolemansairas ihminen pelkää kärsimystä SAATTOHOITO Tarvitaan saattohoitotyötä, jossa kuolevan tarpeet huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Eutanasialainsäädännölle on olemassa oikeat ja hyvät perusteet. TÄSSÄ JOULULEHDESSÄ MM
Kun almuja joudutaan antamaan, siihen täytyy sisältyä myös kritiikki almujen tarpeeseen johtaneisiin syihin. 1990-luvun laman myötä seurakuntiin perustettiin ruokapankkeja. 2 01 6 KOLUMNI Tapio Pajunen Kerro mielipiteesi napakasti omalla nimelläsi. Lehti kertoi Pappiliiton perustelleen hänen valintaansa sillä, että hän oli aloittanut Helsingissä saattohoidon vapaaehtoisten kouluttamisen. Viestin hinta on 0,90 euroa. 1 1 . Diakonia on juuri sitä kirkon nelivuotiskertomuksen peräänkuuluttamaa vaikuttamistoimintaa. Leipäjonojen ensiapu on monelle välttämätöntä. Sitäkin se on, jopa hyvin laaja-alaisesti. toivon. Toivon, että radiokirkossa noudatettaisiin sananjumalanpalveluksen kaavaa, jolloin saarna voisi olla perusteellisempi. Siunattua adventtia kaikille! TAPIO PAJUNeN Kirjoittaja on Yhteisvastuun keräysjohtaja. Juuri näin hän on tehnyt, mutta asialla on myös historiaa: tasan 30 vuotta sitten, syksyllä 1986, koulutettiin Helsingissä 21 saattohoidon vapaaehtoista. Kyseinen koulutusohjelma kuvataan kirjassa Saattohoito kuolevan tukena (Kirjapaja 2013). Toimitus pidättää itsellään oikeuden valikoida lehdessä julkaistavat kommentit ja mielipiteet. Päivän uutisista oli noteerattu kirkolliskokouksessa esiin tuotu huoli siitä, että valtio oli perunut lupauksensa kirkolle kohdistettavan rahoituksen indeksikorotuksista. Ne tarkoitettiin väliaikaiseksi ensiavuksi ja diakoniatyö otti vastuun köyhien ruokkimisesta. En kyseenalaista sairaalan tarpeellisuutta. Skotlantilainen köyhyystutkija Mary Anne MacLeod totesi tänä syksynä leipäjonoistamme yksiselitteisesti: Näin ei asioita pidä hoitaa. Toivon, että esimerkiksi Kotimaanavun juuri käynnistämä köyhien ruokaturvakeräys voisi olla lajissaan viimeinen ja pikkuhiljaa pääsisimme eroon myös leipäjonoista. KOTIMAA 13 24 . m a t ti k a r p p in en. Osa koulutetuista toimi todistuksen saatuaan Laakson sairaalassa kuolevien potilaiden tukena, osa Terhokodissa heti sen aloitettua toimintansa vuonna 1988. Kommentti oli totta näiden herrojen arjessa. On väärin, että hyvinvointivaltiossa köyhät joutuvat elämään almujen varassa, koska viimesijaisten etuuksien taso on liian alhainen. Tuohtumusta saunassa herätti se, että kirkko nostaa metelin omasta rahoituksestaan, mutta on hiljaa pienten kansaneläkkeiden indeksin jäädyttämisestä. että H.P. Seurakunnissa diakonit toimivat myös asiakkaidensa asianajajina virkamiesten ja poliittisten päättäjien suuntaan. KIrsTI AALTO rovasti, eläkkeellä oleva sairaalasielunhoidon johtaja, kyseisen vapaaehtoisryhmän kouluttaja, Helsinki radiokirkon kuuntelijan toivomuksia Toivon, että radiokirkossa laulettavien virsien numerot ilmoitetaan oikein. Keräys vain oli ensimmäinen askel kohti hyväntekeväisyysyhteiskuntaa, jossa ihmisten perusturvaa ja hyvinvointia ei rahoitetakaan enää verovaroin vaan lahjoituksin. Kirkko ei kuulemma ole köyhän asialla. Tämän koulutusohjelman mukaisesti on Terhokodissa koulutettu noin kaksisataa saattohoidon vapaaehtoista vuosien aikana. Lähetä tekstiviesti nuOta kantaa Lähetä tekstiviesti! meroon 13526. JOrMA PyrhöNeN Joutseno U imahallin saunassa, vanhojen herrojen aamuparlamentissa sain niskaani melkoisen ryöpytyksen kirkon rajattomasta ahneudesta. Vuoden papiksi valitusta Merja Hållfastista. Viime kesään mennessä hän oli tehnyt yli kaksituhatta saattohoitoon liittyvää käyntiä Terhokodissa tai kotihoidossa olevan kuolevan potilaan luona. Koulutuksen järjesti silloinen Kirkon sairaalasielunhoidon keskus yhdessä Kirkon diakoniatyön keskuksen, Suomen Punaisen Ristin, Syöpäpotilaat ry:n ja Maaseudun Sivistysliiton kanssa. ehtoollisen toimituksessa on riittävästi avustajia, jolloin sanankuulija voi toivoa koko jumalanpalvelusliturgian noudattamista päätösmusiikkiin (kaavanumero 28) asti. Sen rinnalle tarvitaan kuitenkin myös kirkon johdon entistä voimakkaampi ja perusteltu huuto hyvinvointivaltion ja köyhien puolesta. Helposti ajattelemme diakonian vain kirkolliseksi auttamiseksi. Kyseinen ryhmä vietti 30-vuotisjuhlaansa tässä kuussa. Kirjoita viestin alkuun Kotimaa Mielipide (muista välilyönti!) ja sen jälkeen vapaasti se, mitä haluat sanoa. Ruokapankkeja sanottiin pankeiksi, jollaisia ei pitäisi olla. Diakonien oma ääni ei kantaudu valtakunnanverkkoon asti. Toin koulutusmallin Kaliforniasta kesällä 1983 tutustuttuani siellä hospice-hoitoon. Kritiikittömyyden vuoksi pidän jo päättynyttä lastensairaalakeräystäkin kansallisena häpeänä. Niiden määrä ja tarve on kuitenkin vain lisääntynyt. Vapaaehtoisia koulutettu saattohoitoon jo 30 vuotta sitten Kotimaa uutisoi 17.11. Diakoninen auttamisja avustustoiminta on kuitenkin vain väline diakonian ydintehtävään, ihmisarvon puolustamiseen. Se ei ole kaunopuheisuutta tai symbolisia tekoja, vaan nyrkit savessa toteutettua raakaa työtä. Jos messua radiokirkossa kuitenkin vietetään. Kirkko kyllä on köyhän asialla, mutta hiljaa. Häpeällisiä almuja! On väärin, että hyvinvointivaltiossa köyhät joutuvat elämään almujen varassa. Toivon, että päättäjillä olisi vihdoinkin rohkeutta ja viisautta ryhtyä toimiin köyhyyttä ja syrjäytymistä synnyttävien rakenteiden purkamiseksi. Opetus tapahtui Helsingin Diakonissalaitoksella. Toivon, että radiokirkossa noudatettavan liturgian sävelmäsarja ilmoitetaan virsi-ilmoituksen yhteydessä. Viimeinen oli ainakin tämä kirjoitukseni Kotimaan kolumnistina. Ryhmän kokenein on eläkkeellä oleva merikapteeni Seppo Laurell, joka edelleen toimii vapaaehtoisena Terhokodissa
Muusikko Katariina Airas etsi itseään pitkään. Mutta ei hän malta olla toivomatta, että virret ja niihin liittyvä perinne jäisivät ilon, lohdun ja toivon lähteiksi. Asiaan tutustuttuani ymmärsin kuitenkin pian, että uudistus on tulevia sukupolvia ajatellen välttämätöntä. Airakselle on selvää, että lapset valitsevat myöhemmin itse tiensä. Katariina Airas varttui vuosisataista pappisperinnettä kantavan Simojoki-Simelius-suvun vesana. Herättäjä-Yhdistyksen musiikkitoimikunnassa vaikuttava Airas myöntää reagoineensa ensin voimakkaasti Siionin virsien uudistamiseen. Esikoiseni Sofia on jo aikuinen, mutta pojilleni Jaakolle ja Niilolle saan onneksi vielä iltaisin laulaa. Ja on edelleen, vaikka yhtye elää parhaillaan hiljaisempaa vaihetta. Silti Airas piti valokuvaa Paavon pirtistä seinällään. Veisuun kannattelema Helsingissä teologiaa opiskeleva Katariina Airas nimittää kansanmusiikkiyhtye Suden aikaa musiikkiyliopistokseen. – Joillekin se on synkkä virsi, mutta minulle voimakasta evankeliumia. Ensin löytyi ääni ja sitten teologia. – Teini-iässä tuli voimakas halu ymmärtää, kuka olen aivan omana itsenäni, erillään perheestäni ja suvustani, erillään niistä vahvoista malleista, joita kasvuympäristöni on tarjonnut. Vahvistuksia löytyy myös äidinpuoleisesta suvusta. Ruotsalainen moraharppu on yksi hänen soittimistaan. Äidiksi hän tuli 23-vuotiaana. Uudistettu virsikokoelma otetaan virallisesti käyttöön Nilsiän herättäjäjuhlilla kesällä 2017. – Rakastan perinteitä ja vanhaa runokieltä. Se oli symboli hyväksynnästä ja rakkaudesta. Vuosien varrella Airas on laulanut kaikkien kolmen lapsensa kammareissa iltaveisuuna oman lapsuutensa rakasta iltavirttä Suojaavat siipes. Oriveden opistolla Airas tapasi tulevan miehensä Toni Airaksen. Silloin mietin, mitä haluan lapselleni välittää. Vaikka aikuisiän kynnyksellä fyysinen yhteys liikkeeseen katkesi vuosiksi, veisuu ei tauonnut. Hän muistaa millaista oli lapsena olla veisuun sylissä, kuin yhteisessä hengityksessä. Körttisuvun kasvatille veisuu on rukousta, happea ja hengitystä. • •Katariina Airas, 42 • •Asuinpaikka: Porvoon Ilolan kylä • •Työ: opiskelija ja muusikko • •Perhe: Aviomies Toni Airas ja lapset Sofia, 19, Niilo, 11, ja Jaakko, 6 • •Harrastus: Oppi 4-vuotiaana lukemaan ja on siitä lähtien kulkenut nenä kiinni kirjassa. Valoa vaikk´en näekään, sen tiedän loistavan, on säe, johon Airas palaa vieläkin, kun maailmantuska uhkaa käydä päälle. Jokainen säe ja sävel on tarkkaan punnittu. Vuosikausien tauosta huolimatta liittyessään yhteiseen veisuuseen Airas tajusi tulleensa kotiin. – Nykymittapuulla olin aika nuori. 2 01 6 KuKA. Totunnaiset ajatukset akateemisesta koulutuksesta vaihtuivat kaupanalan töihin. Ahdistuksessani sanat tuntuivat puhuvan juuri siitä mitä tunsin. Tajusin, että herännäisyys on se kehys, jossa itse olen kokenut turvaa, hyväksyntää ja rakkautta. Sen Airas tietää omasta kokemuksestaan. Välissä muutama kanttori ja sitten taas pappeja. Yhteinen iltahetki on ollut sekä minulle että lapsille tärkeää yhdessäoloa. 1 1 . – Muitakin lauluja laulamme, mutta tällä tutulla virrellä aina aloitamme. Nykyiset jäsenet: Katariina Airas, Veera Voima ja Liisa Matveinen • •Levyt: Viisi omaa levyä ja lisäksi kaksi Siionin virsi -levyä Herättäjä-Yhdistyksen kustantamana: Suojaavat siipes (2011), yhdessä Tellu Turkan kanssa, Harpuin, huiluin, kantelein (2015). – Herännäisyys ei voi olla vain perinneliike, vaan sen täytyy elää muuttuvan yhteiskunnan keskellä ja pitää virret elävinä, koska ne ovat herännäisyyden happi. Rippikoulu Aholansaaressa oli tärkeä kokemus, vaikka yhteys körttinuoriin katkesikin pian leirin jälkeen. Iso osa Airaksen elämää on ollut kansanmusiikkiyhtye Suden aika. Vaikeimpina itsensä etsimisen aikoina Airas saattoi istua yksin huoneessaan ja veisata Koska valaissee kointähtönen. 14 KOTIMAA 24 . Airaksen isä on pappi, kuten isoisä ja isoisoisäkin olivat. M uusikko Katariina Airas, 42, on kasvanut Siionin virsien keskellä. Airas ihailee pieteettiä, millä uudistusta on tehty vuosikausia. KuVA: JuKKA GRANSTRöM. Tuore äiti lähti vauvansa kanssa herättäjäjuhlille, vaikka ei tuntenut enää omanikäisiään körttiläisiä. Silloinkin, kun kiitettävien arvosanojen oppilas jätti lukion kesken. • •Suden aika: Tellu Turkan 2003 perustama lauluyhtye
Avulias opinto-ohjaaja kertoi, että jos Airas olisi valmis tekemään töitä, hän olisi jo seuraavan kevään ylioppilas. – Koskaan en kuitenkaan itse ole kokenut niin. 1 1 . Ja kyllä Airas uskoo johdatukseen. – Suden aika on minun musiikkiyliopistoni. Pitkän kaarroksen tehnyt ympyrä on sulkeutumassa. Myös Suden ajan kanssa levytetyt Siionin virsi -levyt ovat olleet askellusta lähemmäs lapsuuden viitekehystä. – Körttiläisyydessä puhutaan paljon avarasta, kannattavasta armosta, joka ulottuu ihmiseen synkimpänäkin hetkenä. Pohjola opetti meitä nuoria tekemään musiikkia huipputasolla ilman, että rasituimme liikaa. Jotain samaa, ihmisten rajat ylittävää, on körttiyhteisön veisuussa. Lukiovuoden aikana opiskelijan mielessä alkoi liikahdella ja kuplia. Ja Airashan oli. Siinä tilassa musiikkia ei esitetä, vaan kyse on yhdessä hengitetystä rukouksesta. Päästyään 11-vuotiaana arvostettuun Tapiolan kuoroon, Airas ymmärsi, että ääni on hänen soittimensa. Kuoron silloinen johtaja Erkki Pohjola vaikutti minuun suuresti. Muusikkonakin koen olevani enemmän välittäjä kuin musiikin tekijä. Aholansaaressa pidetyssä messussa tuntuivat olevan läsnä suvun menneet jäsenet. Niin tärkeä se oli. Teologian opintojen myötä Airas on kasvanut entistä lujemmin kiinni herännäisyyteen. Sisuuntuneena Airas tuli kokeesta kotiin ja soitti iltalukioon. – Tärkeämpää kuin uskosta puhuminen tai hienot ajatukset on ihmisten kohtaaminen rakkaudellisesti, arvottamatta ja tuomitsematta. Viime vuodet Katariina Airas on tehnyt elämässään suurta käännettä. Siinä sanoittuu sanoittamaton. Tarvittava alkusysäys oli hylkäys Sibelius-Akatemian pääsykokeissa 2011. Ääntä tuli niin paljon, että Airas haaveili hetken jopa oopperalaulajan urasta. Airaksen mielestä kuva kirkosta maailmanlaajuisena kristittyjen yhteisönä on äärimmäisen kaunis. – Minulle körttiläisyyden teologia, aikuisena, auki mietittynä, siten ettei enää puhuta vain tunnepohjaisesta asiasta, on hirveän totta. Viimetipassa valmistauduin pääsykokeeseen ja ihmeen kaupalla pääsin sisään. Yhtenä syynä oli keskiasteen koulutuksen puuttuminen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Airas valmistuu vuoden kuluttua teologian maisteriksi. En laula itseäni ilmaistakseni vaan ollakseni väylä ja yhteyden luoja. Sillä ihmiskunta on soinut historian alkuhämäristä saakka. – Musiikin kautta välittyy parhaimmillaan jumalallista kauneutta. Muusikon identiteetin alta on alkanut hahmottua uusi kutsumus. Airas ymmärtää, että ulkopuolelta tarkasteltuna körttiläisyys voi joskus näyttäytyä synkistelevänä ryömimisenä. Ruotsalainen moraharppu on yksi hänen soittimistaan. – Siihen sisältyy ajatus, että kun itse on pimennossa, toisten usko kantaa. PäIVI HäKKInen Helsingissä teologiaa opiskeleva Katariina Airas nimittää kansanmusiikkiyhtye Suden aikaa musiikkiyliopistokseen. Jotain, missä aiempi elämänkokemus ja lukuisat kiinnostuksen kohteet sulautuisivat yhteen. KuvA: JuKKA GRAnStRöm Yhteisveisuu on jumalanpalveluksen vahvin muoto. Se tuli elämääni vaiheessa, jossa tarvitsin muusikon identiteetilleni vahvistusta. Kurjinkin syntinen on yhtä tärkeä kuin pyhimys. Sitä Katariina Airas tulee olemaan myös tulevassa teologin ammatissaan. Pappissuvun vesana hän ei voi kuin nauraa makeasti itselleen. Joskus siitä voi nähdä vilauksen; kokea tietoisuuden siitä, että valo loistaa, vaikka sitä ei näekään. Haaveet musiikkialan pätevyydestä jäivät taustalle, kun Airas ymmärsi haluavansa tehdä ihmisläheistä työtä. Elämäni on avartanut minua olemaan myötätuntoisempi muita kohtaan; näkemään virheiden ja vastoinkäymisten luomat säröt ihmisessä kauneimpana. Siinä tilassa musiikkia ei esitetä, vaan kyse on yhdessä hengitetystä rukouksesta.. Airas kulki tinkimättömästi viikoittaisissa harjoituksissa ja jäi pois vasta lähes 20-vuotiaana. – Olen tehnyt ajattelemattomuuttani paljon virheitä, mutta saanut niistä arvokasta oppia. Yhtyeen myötä sain mahdollisuuden tehdä musiikkia ammattilaistasolla, huolimatta muodollisen pätevyyden puutteesta. Hetken mietittyään Airas lisää, että ihmiselle täytyy antaa myös vapaus olla uskomatta. Näen sen niin, että saan olla pieni, kesken, epäuskoinen ja epätoivoinenkin. KOTIMAA 15 24 . Ja jos kutsu käy, on Airas valmis papiksi. Airas ajattelee, että kaikki ihmiset on luotu laulamaan. Ja vaikka lukio myöhemmin jäi, Tapiolan kuoro ei jäänyt. – Onhan se kummallista, että olen oivaltanut tämän asian näin myöhään! Kun Airas ensimmäistä kertaa osallistui jumalanpalveluksen toteuttamiseen teologin roolissa, hänet valtasi kummallinen tunne. Oman äänen löytyminen ja yhdessä tekeminen. – Koen, että yhteisveisuu on jumalanpalveluksen vahvin muoto. Katariina tarttui jo alle kouluikäisenä pianoon ja viuluun, mutta ihmetteli, miksi ei tule soittamisesta yhtä onnelliseksi kuin siskonsa. Sen ytimessä on ihmisen pienuus, ikävöinti ja armon varaan jättäytyminen. Mutta kyse ei ole pelkästään tutusta ja turvallisesta perinteestä. – Lopulta kaikki oli hyvin yksinkertaista. Sittemmin Ritva-Liisa Korhosen laulutunneilla Airas oppi luopumaan hillityn hyvin kasvatetun tytön elkeistä ja päästämään äänen isosti ulos. – Laulaessani koin, että sisäinen sointini tulee minusta ulos luonnostaan. 2 01 6 Takana on monta levyä ja tiivistahtisia kiertueita Keski-Euroopassa. Hänen pedagogiikkansa oli nerokasta. Vastaus oli teologia
Virttä on veisattu aamussa ja illassa, elämän eri käänteissä. 2 01 6 A lussa oli virsi. 16 KOTIMAA 24 . – Veisuu ei jaksa ollenkaan kirkossamme. Mutta miten virsi voi tänään. miten virsi voi ja mitä olisi tehtävä. siihen vastaavat sangen eri tavoin urkuri ja virsiviisas, toimittaja Hannu Taanila sekä joukko kirkkomusiikin ammattilaisia. – Miksi suomalainen veisaisi. Miten suomalainen veisaa A.D. Eihän se vapaaehtoisesti veisaa enää mitään. Virsi tienhaarassa Toimittaja Hannu Taanilan mielestä suomalainen virrenveisuu on henkitoreissaan ja nykyisistä virsikirjoista on hävinnyt kaikki pyhyys. ”Eihän suomalainen veisaa.” Hätkähdyttävän toteamuksen takana on toimittaja Hannu Taanila. 2016. Se on kiusallista, se on hävettävää. Se on ollut katajaisen kansan tapa ilmaista yhteisöllisesti ja yksityisesti sielussa liikkuvaa ikävää sekä uskon, toivon, ikuisuuden ja totuuden kaipuuta. teksti: Jussi Rytkönen Luterilainen virsi on kasvattanut suomalaisia sukupolvien ajan. Veisuutin viime joulun alla ihmisiä Keravan kirkossa.. virrenveisuu ei kuitenkaan enää ole yhtenäiskulttuuria. Virsiä on paitsi veisattu, myös tunnettu ja siteerattu. 1 1 . Joskus vain sen takia, että on pakko, siis jos joutuu menemään messuun tai hautajaisiin, Taanila jyrää. kuva: Esko Jämsä adventtina otetaan käyttöön virsikirjan lisävihko. Pitkän uran julkisuudessa tehnyt Taanila on myös tunnettu urkumusiikin ystävä sekä kirkkomusiikin ja virsien tuntija
Kuorolaiset laulavat yksiäänisesti. Urut, soitinten kuningas, ovat Kinnusen mielestä edelleen yksi parhaita tapoja säestää veisaavaa seurakuntaa. Pyhän sijaan on tullut – ei kristillisyys, vaan ”kristillisyydellisyys”. Nämä torstaiharjoitukset ovat heille tärkeä tapahtuma joka viikko, Kinnunen toteaa. – Luther korosti musiikin olevan evankeliumin jälkeen Jumalan armolahjoista suurin. – Tämä on mahtava ja tähän tehtäväänsä sitoutunut porukka. Sieltä se taito on ennenkin lähtenyt. Toivon merkkejä on kuitenkin vain vähän, nuoret eivät Taanilan mukaan enää ymmärrä koko virsikirjan merkitystä tai sen sisältöä. Ne eivät silti peitä ihmisten luonnollista ääntä. Hän pohtii myös sitä, miten perinne jatkuu eteenpäin. Kinnunen tietää kuitenkin, että alueellista vaihtelua on. – Tämä porukka kyllä myös uusiutuu, mutta olisi oikeasti huolehdittava siitä, että veisuuperinne saadaan siirretyksi myös seuraavaan, nuorempaan polveen, Olli Kinnunen sanoo. Siellä vanhalla körttiseudulla osattiin virsiä, kuten myös täällä Kuusamossa. Messussa veisaavat miehet eivät ole vain Kuusamon rikkaus. Pietismi pilasi Taanilan mielestä virren teologiaa tuomalla sanoituksiin vielä Lutherin suosiman ”me”-muodon tilalle ”minän”. Kyseessä ei ole vain sopiva teksti liitettynä sopivaan musiikkiin. Veteraanikuorossa on mukana vajaat 30 kuorolaista. Ja kun koulussa päättyy lukukausi, he tunnelmoituvat veisaamalla Jo joutui armas aika, Taanila julistaa. Käytäntöä pidetään Kuusamossa hyvänä. – Olen ollut aikaisemmin kanttorina Lapualla. Hän kertoo oman seurakuntansa veisaavan komeasti. – Virret ovat rukousta ja niiden sanoma on vahva. Näin kertoo jyväskyläläinen kanttori Sirpa Lampinen. Myös kehittyvien Suurin osa nykyisestä virsikirjasta lisävihkoineen joutaa paperinkeräykseen. Veteraanikuoro harjoittelee. Adventtina käyttöön otettaviin uusiin virsiin kuuluva Kaija Pispan virsi Kahden maan kansalainen kaikuu komeasti. Hän aikoo ystävineen kuitenkin aloittaa tammikuussa Helsingin Temppeliaukion kirkossa kerran kuukaudessa pidettävät ”kirkkomusiikit”, joissa myös opetellaan virsiä. Suomen kansa pitäisi uudestaan saada veisaamaan. 1 1 . Kinnunen arvioi, että suomalaisten virsilaulu on jo pitkään mennyt huonompaan suuntaan. Kanttori Olli Kinnunen säestää virsiä pianolla. Virrenveisuun pitäisi Taanilan mielestä kuulua edelleen elämään. Esimerkiksi Jyväskylässä toimii Virsimiehet ja Muuramessa laulaa Virsiveljet-niminen joukko. – Se johtuu siitä, että kodeissa ja kouluissa ei enää entisessä määrin lauleta eikä opetella virsiä. Tästä kaikki lienevät yhtä mieltä. – Siksi suurin osa nykyisestä virsikirjasta lisävihkoineen joutaakin paperinkeräykseen. Nyt kun virsikirjat ovat paisuneet, sieltä on hävinnyt kaikki pyhä. Nuo kaksi edellä mainittua virttä luultavasti jotenkuten osataan, mutta niilläkään ei ole mitään tekemistä uskon tai opin kanssa. KOTIMAA 17 24 . Taanilan mielestä olennaiset asiat suomalaisessa virressä koottiin jo Jacobus Finnon (Jaakko Suomalainen) ensimmäiseen suomalaiseen virsikirjaan vuonna 1583. Joillakin paikkakunnilla virrenveisuu on vielä elävää. Pärjäisimme alle sadalla vanhalla virrellä, Taanila huokaa. Kun ihmiset menevät jouluaattona hartauteen, he Taanilan mukaan ”tunnelmoituvat” veisaamalla hapuillen Enkeli taivaan -virttä. Siellä tulee kyllä olemaan melkoisen taivaallinen meno ja meininki, Hannu Taanila lupaa. Ne ovat enää vain esteettisiä koruja. – Minä selitän virsien teologian, poetiikan ja historian. Kinnunen pitää virsilaulua luterilaisen kirkon rikkautena. Siksi mennään Kuusamoon. Ei uskonnollisuus, vaan ”uskonnollisuudellisuus”, Taanila tuhahtelee. Hannu Taanila. 2 01 6 Eiväthän ne osanneet edes jouluvirsiä! Useimpien suomalaisten tosiasiallinen virsisivistys rajoittuu Taanilan mielestä Enkeli taivaaseen ja Suvivirteen. Lisäksi Taanilaa harmittaa koko ajan lisääntynyt virren tietty arkipäiväistyminen. Sen jälkeen virsikirja on vuosisatojen ajan hänen mielestään ”sammakoitunut”, siis pöhöttynyt ja paisunut. Vanhojen miesten jykevä veisuu täyttää Kuusamon seurakuntatalon salin. – Sen kaikkia säkeistöjä he eivät tietenkään osaa. Virsi ei ylipäätään ole hänelle mikä tahansa hengellinen laulu. Mutta urut ja varsinkin matalat jalkioäänet tukevat veisuuta. Elvytystyö voi tuntua turhalta. Takavuosien radiopersoonana ja mielipiteitään auliisti julki tuovana esiintyjänä tunnetuksi tullut Taanila tunnustautuu olevansa ”synkkä vanhan taantumuksen mies”, mitä virsiin tulee. Mutta 20 vuotta sitten edellisen Kuusamon kanttorin Raimo Heikkilän perustama kuoro sekä jatkaa veteraaniperinnettä, että toimii myös uudemmassa roolissa. Hän ei tiedä, onko vastaavaa messujen veisuuta tukevaa ”ukkokuoroa” monessa muussa seurakunnassa. Kinnunen on ylpeä Kuusamon veisaavista miehistä. Sitten veisataan ja katsotaan, miten se menee. Lampisella on takanaan pitkä kanttorinura Helsingissä, Lohjalla ja nyt Jyväskylässä. – Kun olen johtamassa messun musiikkia, mukana on usein kuoroja. Virsi tervehtii kuusamolaista kotikontujen tienoota. Äänessä ovat miehet, jotka ovat oppineet veisaamaan jo lapsina. Oikeita veteraaneja heistä on enää yksi. – Jos Kuusamon kirkko on täynnä, ei esimerkiksi pianon voima riitä. Pärjäisimme alle sadalla vanhalla virrellä. – Sen sijaan suomalaiset eivät enää yleisesti osaa edes sitä loistavaa jenkkaa Joutukaa sielut, on aikamme kallis. Sen jälkeen kajahtaa Sillanpään marssilaulu. Virsi ja veisuu olisi pelastettava. Vähintään kerran kuukaudessa suuri osa heistä on paikalla jumalanpalveluksessa, jossa he äänellään tukevat seurakunnan veisuuta. – Ja sen pöhön kourissa oikeat virret ja virrenveisuu ovat henkitoreissaan
Lisävihkosta ei ollut tarkoitus tehdä suosikkivirsien kokoelmaa, johon valittaisiin viime aikojen parhaat palat, vaan sellaista lisää, mitä entisestä puuttuu, Koivuranta tiivistää. – Nyt käyttöön otettavissa lisävihon virsissä on talkoovirsikin. Koivurannan mukaan varsinkin Norjan uusi virsikirja on ollut antoisa. Koivurannan mukaan perusajatus on, että kyseessä on nyt virsikirjan lisävihko. 18 KOTIMAA 24 . – Jos elämässä tulee tilanteita, joissa rukouksen sanat loppuvat, niin virsi elää. Tämän vuoden adventtisunnuntaina otetaan käyttöön virsikirjan lisävihko. Laulamiselle on ollut Lampisen mielestä joidenkin ihmisten kohdalla tuhoisaa, jos koulussa tai muualla on huomauteltu että ”älä sinä laula, kun et osaa” tai ”älä laula, äänesi kuuluu läpi”. – Monia eri mahdollisuuksia on meillä käytetty vasta vähän. Kuoro tukee usein jumalanpalveluksissa seurakunnan veisuuta. Tätä mieltä on Kirkon koulutuskeskuksessa vs. Samoin kummi voisi hoitaa omaa kristillistä kasvatustehtäväänsä ja olla kummilapsensa aikuinen tukihenkilö, laulamalla vaikka Jumalan kämmenellä tai uudesta lisävihkosta Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. – Siksi koko lisävihko aloitettiin osastolla, joka johdattaa kiitollisuuteen ja iloon. Virsi kantaa kehdosta lehtoon, Katarina Engström painottaa. – Muistan itse 1960-luvun kansakoulussa, miten virsien sanoja kirjoitettiin kaunoja pölkkykirjaimilla kirjoitusvihkoon. Lisävihko on Koivurannan mielestä monin tavoin onnistunut. – Tarkoituksena oli lähteä etsimään lisää jotakin sellaista, joka tuo sisällöllistä ja tyylillistä uutta ja lisää vuoden 1986 virsikirjaan. Yksi tavoite on ollut kansainvälisyys ja tietty monikielisyys. – Jos se kotien veisuu alkaisi elpyä sitä kautta. Vanhemmat voivat sitten omalta osaltaan pitää sitä yllä ja laulaa lastensa kanssa. Koivurannan mukaan myös iloa ja kiitollisuutta haluttiin lisää. Sen myötä suomalaisille tarjotaan 79 uutta virttä. Keravan seurakunnan seurakuntapastori Samuli Koivuranta on toiminut virsikirjan lisävihkotyön sihteerinä. Uutta on myös luonnonsuojelun huomioiminen, Koivuranta tietää. Ihmiset kokevat, että yhteislaulu ei ole heidän juttunsa, Lampinen kertoo. Hän uskoo virteen, vaikka tiedostaa, että modernilla ihmisellä Suomessa ja muuallakin on jonkinlainen virsilukko päässään. Seurakuntien työntekijöiden pitäisi Lampisen mielestä aktiivisesti kutsua ihmisiä laulamaan. Vaikkapa pikkukoululaiset vielä laulavat, mutta rippikoululaiset enää eivät. Mukana on myös kansainvälisiä klassikkoja, kuten brittiläislähtöinen Oi ihmeellistä armoa (Amazing Grace) ja alkujaan saksalainen Luoja, Isä, sinulle. Rohkeasti vaan elvyttämään hyvää perinnettä! Virren pelastamisessa on Engströmin mukaan tarjolla työtä kaikille ikäpolville. Vaikka paastonaika on oleellinen osa kirkkovuotta, paastonajan virsiä ei ole monia. – Ihmiset ehkä kokevat, että heidän ei olisi ”lupa” osallistua lauluun. Kehittyvissä laulajissa jo tunnetaan, että ollaan sisällä. Ainakin minä opin aika monta virttä ulkoa. Lue lisää aiheesta Kotimaa24:stä. Materiaalia on saatu ulkomaalaisista virsikirjoista. Olisi oikeasti huolehdittava siitä, että veisuuperinne saadaan siirretyksi myös seuraavaan, nuorempaan polveen. Kodeissa veisataan nykyisin entistä vähemmän. Koivuranta toivoo, että uusien virsien myötä seurakuntien jumalanpalveluselämässä huomattaisiin entistä paremmin virren monimuotoisuus, rikkaus ja mahdollisuudet. Seurakunnan osallisuus virsilaulusta ja musisoimisesta voisi nyt uusien virsien myötä kasvaa entistä enemmän, Samuli Koivuranta toivoo. – Toivoisin, että isovanhemmat, jotka ovat itse laulaneet virsiä, laulaisivat niitä lastenlastensa kanssa. Veisaaminen luo yhteisöllisyyttä. Sirpa Lampisen mielestä yhdessä laulaminen olisikin maailman parasta lääkettä kaikkiin vaivoihin. Sirpa Lampinen. Kuvat: anna SOfia Levander laulajien ryhmiä olisi syytä olla usein mukana, Lampinen sanoo. – Jos näet ihmisen, hänet on pyydettävä mukaan! On sanottava, että tarvitsen sinua. Jos uudet polvet ottavat virren uudelleen omakseen, mitään hätää ei ole. Silti virrestä pitäisi pitää kiinni ja veisuuta pitäisi elvyttää. Ne ovat Engströmin mielestä suomalaisen sielunmaisemaa ilmentäviä virsiä. Se on sosiologinen ja kulttuurikysymys. – Nyt vihossa on virsien aiheina esimerkiksi talvea, kaupunkilaisuutta, isänpäivää, luonnonsuojelua ja paastonaikaa. 1 1 . Musiikkityylejä on hyvin erilaisia. – On myös afrikkalaistyylisiä vuoroja kerrattavia lauluja ja Taizé-lauluja. Virsi ei ole enää osa yhtenäiskulttuuria eikä muutenkaan mikään itsestäänselvyys. kouluttajana työskentelevä Raision seurakunnan kanttori Katarina Engström. Olli Kinnunen Jos ei ole ikinä laulanut, ei tiedä, miten hyvää se tekee. Suomalainen virsi ja virrenveisuu ovat adventtina 2016 jälleen yhdessä tienhaarassa. Lähivuosina tehtävät teologiset, hymnologiset, musiikilliset, pedagogiset ja käytännölliset ratkaisut näyttävät suuntaa sille, mitä virren edessä on. Virsikirja on pullollaan piinavirsiä, ei niinkään paastovirsiä. Engströmin mielestä virsien osaaminen on lahja, joka kantaa halki elämän. Silloin ei estoja ole, sellainen on ihailtua. – Silti tässä kulttuurissa karaokelaulu ja muut sellaiset ovat suosittuja. 2 01 6 Kanttori Olli Kinnunen harjoituttaa Kuusamon seurakunnan veteraanikuoroa. Nykyään koulumaailma on sellainen, että seurakunnat ovat kiitollisia siitä, jos koulu ottaa meitä vastaan, Engström sanoo. Sodan aikana monet miehet olivat korsussa veisanneet, mutta niihin virsiin he yhtyivät vielä dementiaosastollakin. Tarkoituksella etsittiin hyvin erilaisia musiikkityylejä. Jos ei ole ikinä laulanut, ei tiedä, miten hyvää se tekee
Jouluaaton valo on juhannusaurinkoa kirkkaampi. 17.12. Ilmastosopimus romuttuu! Irtisanomisia! Köyhyysloukku! Ja kuitenkin Jumalan maailmassa kaikkea on riittävästi, kaikille. Silti se on joulu. Raskainta on, kun ei tiedä, mitä odottaa. Tee kynttilän sytyttämisestä vertauskuvallinen teko, yksityinen ilonaihe. 14.12. Sairaalan ikkunaan viritetty paperinen joulutähti loisti yhtä säihkyvänä kuin tähti kerran Betlehemin yllä. Sellaista, joka tuntee totisen ilon. 3.12. Toivon, että jouluani leimaa hygge, joka on tanskalainen termi kotoisalle elämäntyylille ja rennolle oleskelulle läheisten kanssa. 24.12. 18.12. Se tulee, vaikka en tuntisikaan sen lähestymistä. 29.11. 7.12. Valo, joka rohkaisee avaamaan silmät. Tänä jouluna toivon itselleni ja sinulle lapsellista sydäntä. Näytä tie päivän matkalle. Viime joulun alla istuin ystävän kanssa glögille kesken jouluostosten. 4.12. Olen matkalla, mutta juuri nyt otan vain tämän askelen. 6.12. Muuta en valmisteluista muista, mutta sen hetken muistan. Kunhan hyggeilyni ei sulje muita ulkopuolelle, vaan kutsuu mukaan. Tämä joulu on erilainen. a r i a n d er s in / v a s ta v a lo. Innostuneen, ahdistuneen, malttamattoman ja kuormittuneen. Entä jos valmistautuminen ei olisikaan tänä vuonna tekemistä, vaan kuulolla olemista. Katson ympärilleni. 30.11. Sinua me odotamme, mutta olet jo nyt jokaisen odottavan mukana. Toinen viisaus kehottaa olemaan läsnä tässä hetkessä. Valo loistaa pimeässä. 5.12. Tähän maailmaan halusit tulla. Syö joulun herkkuja hitaasti nauttien. 22.12. Jospa tänä adventtina onnistuisin vetämään sen kirkkaalla äänellä! 28.11. Niin kuin jakaisit ne kaukaisten lähimmäisten kanssa samassa pöydässä. Amaryllis, hyasintti ja jouluruusu ovat kauniita, mutta ihmeellisin on kukkiva joulukaktus. Tänä adventtina paastoan liiasta tekemisestä, kiireestä ja valittamisesta. Jumala, käännä se kirkasvalolamppusi minuakin kohti. Joulun tulo ei mahdu päähäni eikä sydämeeni. 9.12. Kaamos on lupa levätä. 1 1 . 19.12. 12.12. KOOnnuT: MerI TOIvAnen AdvenTTIKAlenTerI Kotimaan toimittajat kirjoittivat ajatuksiaan adventista. Hyvässä joulusiivouksessa siivoaa sielunsa huolista. Suomessa on lähetetty joulukortteja vuodesta 1871 lähtien. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin sen näen: yhdessä vietetty aika on ainut arvokas lahja. 10.12. Rukoillaan yhdessä, että tänä jouluna pelkosi eivät käy toteen. 16.12. 11.12. Kaikki jouluperinteet on tehty aikanaan ensimmäistä kertaa. ”Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi” alkaa jykevä adventtivirsi. Adventti kutsuu odottamaan. Kenet yllättäisit kortilla nyt. Pelkäätkö joulua. 8.12. Syytä kiitollisuuteen: Suomi valmistautuu jo sadanteen itsenäisyysajan jouluun. Kiitos, että joulu on minua suurempi. Pimeyden ytimessä, sen tuntee nyt nahoissaan. 23.12. 21.12. 25.12. KOTIMAA 19 24 . Onneksi on olemassa edullista valohoitoa rukouksen päässä. Hoosianna! Herra auta! Siinä on kaikki, mitä jaksan sanoa. 20.12. Minulla se avaa itkun hanat. 1.12. 2.12. Ihmiseksi ihmisten joukkoon. Sen suurempaa ei ole kuin seimiasetelman Jeesus-vauva. 15.12. 2 01 6 Päivien ketju vie jouluun 27.11. Sytytän haudalle kynttilän. 13.12. Hyvä tahto vain puuttuu. Nämä kaksi eivät sulje pois toisiaan
Ja niiden keskinäistä suhdetta. Se koskee jo maailmaa ja Jumalaa. Armo ei niinkään ole maailmassa, vaan maailma jo itsessään on armoa. Me emme elä maailmassa, jossa ihmisparat sielunhädässään uurastavat niska limassa saavuttaakseen iankaikkisen pelastuksen. Ontologinen kysymys – siis itse olemassaolon kysymys – ei pysy kouriintuntuvia faktoja kaipaavissa käsissä. Hän kirjoittaa , että ”mystistä ei ole se, miten maailma on, vaan että se on.” Yhteen virkkeeseen Wittgenstein tiivistää, miksi tiedesivujen vastaukset maailman mysteeriin tuntuvat eksistentiaalisesta näkökulmasta niin puutteellisilta. 2 01 6 Armo tämän päivän maailmassa Armoon löytyy tulokulma, joka saattaisi läpäistä myös sekularisoituneen sydämen siilipuolustuksen, kirjoittaa Lauri Kemppainen. Ja kuitenkin: Myös kaikki kaunis elämässämme – rakkaus, ystävyys, myötätunto, armollisuus, ilo ja leikki – saa ilmenemiselleen näyttämön samasta maailmasta. K ristillinen armonjulistus ei koske nähdäkseni vain syntiä ja lakia. Kumpikin visio tunnistaa kokemuksen väkivaltaisuuden ja olemisen kauneuden, mutta tekee niistä selkoa oman, redusoimattomissa olevan mytologiansa ja partikulaarisen estetiikkansa mukaisesti.” M aailmasta johdettua Jumalaa on ehkä helppo kunnioittaa pelolla ja vavistuksella, mutta hänen rakastamisensa lapsistaan huolehtivana Isänä tuntuiMe elämme maailmassa, jossa koko puhe iankaikkisuudesta ja pelastuksesta ja Jumalasta kuulostaa monissa korvissa pikemminkin absurdilta kuin ahdistavalta. Sen sijaan juutalais-kristillinen ajatus tyhjästä luomisesta – creatio ex nihilo – tulkitsee maailman tahdotuksi, rakastetuksi ja kontingentiksi eli ei-välttämättömäksi. 1969) takaisin: ”Mitä oikein mietit, vai vielä upea maailma! Puhut täyttä paskaa.” Kumpi artisteista on oikeassa. Se myös havainnollistaa, kuinka kapeaksi ymmärryksemme Jumalasta on käymässä. Ne ovat kaikki, jos sinä olet se ihminen.” U skon jo puhtaasti erilaisten taideja popkulttuuri-ilmiöiden vakuuttamana, että mysteerintunto olemassaolon ihmeen äärellä on varsin jaettu inhimillinen kokemus. K irjoitin kerran Facebookiin päivityksen, joka koostui lyhyestä sitaatista: ”Nyt siis, rakas ystävä, voiko sinulle olla haitaksi että sallisit Jumalalle mahdollisuuden olla sinussa Jumala?” Sitaatti oli lähtöisin kristilliseltä mystikolta Mestari Eckhartilta (1260–1327/28). Filosofi Ludwig Wittgenstein (1889–1951) on kiteyttänyt erinomaisesti sen inhimilliseen kokemukseen hiipivän erikoisen tietoisuuden maailman hämmentävästä ihmeellisyydestä. N äkisinkin, että luterilaisuuden ytimeen kuuluvan armon julistuksen ensimmäinen haaste ei tänä päivänä koske lakia ja evankeliumia tai niiden keskinäistä suhdetta. Mikään ei tee jommastakummasta perspektiivistä itsestään selvästi toista oikeampaa – eivät edes kouriintuntuvat todisteet luonnon ’verisistä kynsistä ja hampaista’. Hart kirjoittaa, että ”vasta kun kristillinen ajattelu ilmaantui ja toi mukanaan opin luomisesta, totaliteetti murrettiin auki ja ensimmäistä kertaa koskaan filosofialle suotiin vilahdus olemisen suurenmoisesta merkillisyydestä, joka sisältyy sen silkkaan välittömyyteen ja tarpeettomuuteen.” Kristillinen ajattelu siis tarkastelee maailmaa lahjana. Ehkä. Hartin mukaan filosofisen ajattelun alkuperäinen erehdys on ollut tulkita maailma välttämättömäksi. Jos ihmiset eivät yritä ansaita omilla teoillaan pelastusta, heitä tuskin tarvitsee sellaisesta taakasta erityisemmin vapauttaakaan. Kuinka tällaisen maailman voisi nähdä lahjana tai armona. Ilman armoa kristillinen julistus jää kuitenkin auttamatta torsoksi, ehkä jopa tunnistamattomaksi. David Bentley Hart kiteyttää asetelman verratessaan kristillistä todellisuudentulkintaa filosofi Friedrich Nietzschen (1844–1900) painotuksiin: ”Nietzschen visiossa elämä on kamppailua, kristillisessä visiossa se on luotuisuutta: alkuperäistä ’lahjaa’ ja ’armoa’. Ilkeää, väkivaltaista, ja lyhyttä. Mitä tässä mittakaavassa ovat yhden ihmisen huolet, suru, ahdistus. Ellei esteeksi sitten nouse sama maailma, joka ihmeentunnon alunperinkin herättää. Kokonaiset ihmisryhmät riutuvat rakenteellisen köyhyyden kurimuksessa ja moni materiaalisesti etuoikeutettu taas tukehtuu masennuksen mustaan sappeen. 1975) kirjoittaa romaanissaan Marras: ”Jos Linnunradan voisi asettaa kämmenelleen, seuraava galaksi olisi kuukausien kävelymatkan päässä. Kristillinen usko kyllä näkee taivaan ja maan täynnä Jumalan kirkkautta, mutta Kristuksen kyynelten läpi.. Sillä suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elämä on. 20 KOTIMAA 24 . Hahmottelenkin nyt yhden – voisi sanoa: eksistentiaalisen eli ihmisenä olemisen kokemukseen liittyvän – tulokulman, jonka kautta puhe armosta saattaisi ehkä läpäistä myös sekularisoituneen sydämen siilipuolustuksen. Siitä filosofi Gottfried Leibnizin (1646–1716) kuuluisasta kysymyksestä: ”Miksi on jotain sen sijaan ettei olisi mitään?” Ortodoksiteologi David Bentley Hart (s. Päivitykseen tuli yksi ainoa kommentti. Pikemminkin se piirtyy maisemaksi sielun silmille. Tälläkin hetkellä tässä upeassa maailmassa viruu joku ihmiskaupan uhrina. Armo alkaa jo olemisesta. 1965) on käsitellyt teemaa puhumalla ”kristillisestä keskeytyksestä” länsimaisen ajattelun historiassa. Joku kärsii sairaalavuoteessa niin kammottavista fyysisistä kivuista, että unelmoi enää nopeasta kuolemasta. Voisiko tällaiseen tiedostamiseen siis kummuta myös aavistus alkuperäisestä armosta. Kommentti paljastaa, millaisia haasteita jumalapuhe kohtaa tämän päivän Suomessa. Galakseja oli universumissa ainakin sata miljardia. Me itse olemme elimellisesti osa maailmaa, kirjaimellisesti maailmallisia. Väittäisin, että fenomenologisella ja eksistentiaalisella tasolla myös maallistunut ihminen voi saada kiinni tällaisesta väitteestä. Kuten Sami Lopakka (s. 1 1 . Kun Louis Armstrong (1901–1971) laulaa miettivänsä itsekseen, että mikä upea maailma tämä onkaan, huutaa brasilialaisen metallibändi Sepulturan Max Cavalera (s. Lakonisen kaunopuheisesti siinä vastattiin Mestari Eckhartin kysymykseen näin: ”Menköön muualle loisimaan.” Huumoria tai ei, tämä itselleni tuntemattoman kirjoittajan ytimekäs tokaisu tiivistää varsin hyvin, mistä sekularismissa on kyse. Me elämme maailmassa, jossa koko puhe iankaikkisuudesta ja pelastuksesta ja Jumalasta kuulostaa monissa korvissa pikemminkin absurdilta kuin ahdistavalta