7 Ka nn en ku va : Pa si Le in o 11 4. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –0 4 18 Talvesta tropiikkiin Uskontotieteilijä Tuija Hovi löytää kasvitieteellisestä puutarhasta pyhiä kasveja 26 Teknologia tuottaa pian pyhän kokemuksia On keskusteltava siitä miten Raamattua luetaan
aluksi | viikon henkilö | Minne menet, luterilaisuus. 2 Mitä Kirkon tilastot voivat meille kertoa. – Olen mukana Diakin kanssa tehtävässä, seurakuntien toimintakulttuuria tutkivassa hankkeessa sekä kirkon kanttoreita ja musiikkityön ammattilaisia koskevassa tutkimuksessa. Niissä seurataan usein neljää tunnuslukua: kastettujen, liittyneiden, eronneiden ja kuolleiden määrää. Varmaa on, että peilistä katsoo yhtäältä entistä harmaampi ja toisaalta yhä useammille vaikutteille avoin seurakunta. – Edelliseen Kirkon nelivuotiskertomukseen tutkin diakoniaa ja auttamishalukkuutta. Samalla kun kotoisen luterilaisuuden muodot häipyvät peilikuvassa, taustalla tapahtuu paljon. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen on puhunut viime viikkoina Kirkon tilastoista monille eri medioille. – Tällä hetkellä kiinnostaa arvotutkimus, jonka tiedot saadaan pian käytettäväksi. On moneen taipuvia kaupunkiyhteisöjä, kuten Uusi Verso ja Verkosto. Se on oman aikansa merkki, että jotakin on katkeamassa. Sitten on näiden tilastojen ja kyselyiden käsittely sekä vastaaminen median kysymyksiin. – Ne kuvaavat kirkon jäsenten kirkkosuhdetta. 3 Mitkä tilastotiedot ovat yllättäneet sinut. Siinä mielessä työ on vaihtelevaa, että yksikään viikko ei ole samanlainen. | Kuva: Rami Marjamäki Veli-MAtti SAlMinen tutkija KOTIMAA | 24.1.2019 2. Mitäpä sitten. Viime syksynä kirkolliskokouksessa moni puhui huolestuneena siitä, että yhä harvempi vanhempi kastaa lapsensa. Antti Berg ”Usein tilastoissa yllättää se, ettei yllätyksiä hirveästi ole” Veli-Matti Salminen työskentelee Kirkon tutkimuskeskuksessa tampereella. Miten tulevat vuosikymmenet kohtelevat tätä kutistuvaa kirkkoa. 4 Mitkä tutkimushankkeet ovat innostaneet sinua viime aikoina. Ja on keskikokoisia seurakuntia, jotka tekevät suuria muutoksia jumalanpalveluselämäänsä, kuten Muurame ja Haapajärvi. Se ilmentää sitä, että arvot muuttuvat hitaasti, mutta niihin liittyvät käytännöt voivat muuttua nopeastikin. Kasteita on vuosi vuodelta vähemmän, kuolleita huomattavasti enemmän. 1 Mitä tutkijantyöhösi kuuluu. Jokavuotinen uutisointi kirkon neljästä suuresta tunnusluvusta menee samoja latuja. Esimerkiksi toisten auttaminen voi olla vuodesta toiseen tärkeää, mutta vapaaehtoistyöhön käytetyn ajan määrä saattaa vähentyä paljon. Siitä kertoo Veli-Matti Kärkkäisen Suomen Lähetysseuran 160-vuotissymposiumissa pitämä puheenvuoro, josta kerrotaan lehden sivuilla 24. Ehkä joitakin häivähdyksiä tulevaisuudesta on jo nähtävissä. – Usein yllättää se, ettei yllätyksiä hirveästi ole. Kirkon sisällä pyöritellään, että mikä olisi tapa tavoittaa näitä ihmisiä, eikä oikein tunnuta löytävän, että mikä se tapa on. Antti Berg Toimittajan mielestä luterilaisuus on toimiva käyttöliittymä hengellisyyteen. Esimerkiksi viime vuosien aikana kastettujen lasten osuus syntyneistä on alittanut kirkkoon kuuluvien osuuden. Siinä kiinnosti se, miten kirkon diakonisen työn paikkana on olla osana järjestelmää tässä hyvinvointivaltiossa. Samalla on muistettava, että maailmalla moni kirkko menee toiseen suuntaan eli kasvaa kasvamistaan. Kehityskulku on ollut olemassa vuosien ajan, mutta suurhuoli siitä muodostunee vasta tulevina vuosina. Monet kirkot Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja osassa Aasiaa kukoistavat. Eroajia on karkeasti sanottuna viitisenkymmentätuhatta, liittyjiä kolmannes siitä. Asiat tuntuvat toistuvan vuodesta toiseen, kuten se, että 20–29-vuotiaiden ja 30–39-vuotiaiden ikäryhmät ovat eniten edustettuja kirkosta eronneista ja liittyneistä
Ihminen ei ole pohjimmiltaan hyvä, vaan paha. Myöhemmin idässä on suomalaisia heidän suomalaisuutensa vuoksi vangittu, murhattu ja häädetty kotikonnuiltaan. Samaan aikaan kun kristittynä eläminen Suomessa on helppoa, toisaalla maailmassa se on vaarallista. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen, Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 49?000 KMT S2017/2018 Kotimaa 24.1.1919. Kun suomalaisten tulotaso kasvaa, tietää se hyvää myös kirkolle. Kunnes tulee piste, jolloin kirkosta eroaminen alkaa toden teolla näkyä myös veroeuroina. Käsiä ei kannata nostaa ilmaan, mutta ristiin laittamista kannattaa harkita. Väestön koulutus, hyvinvointi, kulutuskeskeisyys ja länsimainen uskonnottomuuden ihanne näivettävät niitä. Kuten emerituspiispa Juha Pihkala tämän numeron haastattelussa toteaa, hän näkee kirkon tulevaisuuden valoisana, mutta ei välttämättä oman luterilaisen kirkkonsa. Porvarillisten vaalikokouksissa on uskonnolla ollut huomattava sija, ja maallistamissuunnitelmat ovat kohdanneet ankaraa vastustusta. Kirkon taloudellisesta ahdingosta vilkkaan kirkosta eroamisen seurauksena on varoiteltu jo vuosia. JuSSi RytKöNeN Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. Emme me toki ole kärsineet yhtä paljon kuin kansanmurhan kohteiksi joutuneet juutalaiset tai armenialaiset – tai Lähi-idän vainotut kristityt. Nyt pudotus oli yli prosenttiyksikön verran. Keskiajalla suomalaisia ryöstettiin orjiksi Venäjälle ja kenties Persiaan saakka. Arvioiden mukaan vuonna 2037 alle 50 prosenttia suomalaisista on luterilaisen kirkon jäseniä. ?. Aika entinen ei enää palaa. Jos niitä ei ota vakavasti, panee päänsä pensaaseen. Toissa vuonna oltiin vielä 70,8 prosentissa, mutta kuten ennalta tiedettiin, kirkkoon kuulumisprosentti putoaa vääjäämättä vuosittain – kuinka paljon, se hieman vaihtelee. 1919 ???????. T ilastoja innokkaasti keräävä Suomen evankelis-luterilainen kirkko on myös tilastojensa vanki. Kaikkien kansojen Jumala on salattu Jumala. Vielä Isonvihan aikana Pohjanmaalla riistettiin kasakoiden joukkoraiskauksista ja -murhista säästyneitä joukoittain orjuuteen itään. Elämme nyt tätä aikaa, ja sen arvot ja asenteet heijastuvat kirkkoon. Kristinuskolla avoimessa merkityksessä menee maailmalla paikoin jopa hyvin, mutta läntisten laitoskirkkojen edustaman kristinuskon tilanne on toinen. Kirkon toimintaja osallistumistilastojen alaspäin liukuvia prosenttilukuja seuraamalla joutuu hyväksymään realiteetit. Tilastot kun eivät ole itsetarkoitus, vaan toimintaan vaikuttava ja sitä ohjaava tieto. World Watch List seuraa kristittyjen uskonnonvapaustilannetta 150 maassa. Hankalin kristittyjen tilanne on Pohjois-Koreassa, Afganistanissa, Somaliassa ja Libyassa. Länsinaapurissa on rajoitettu suomen kielen käyttöä. Huomattava ajan merkki on, että Saksan vapaamieliset, jotka tähän saakka eivät ole osoittaneet sanottavaa mielenkiintoa uskonnolle ja kirkolle, ovat näissä vaaleissa vaaliohjelmiinsa ottaneet lupauksen voimakkaasta kirkon tukemisesta. Kirkolliset tilastot ohittivat viime viikolla historiallisen rajapyykin, kun kirkon omien tilastojen ennakkotiedoista ja Tilastokeskuksen ennakkoväkiluvusta kävi ilmi, että viime vuoden lopussa luterilaiseen kirkkoon kuului alle 70 prosenttia eli 69,7 prosenttia suomalaisista. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 24.1. Kirkon tulevaisuus kun ei ole viime kädessä prosenteista kiinni. Yhteensä 245 miljoonaa kristittyä kärsii nyt vakavasta vainosta, kertoi Open Doors -järjestön viime viikolla julkaisema tuore World Watch -listaus. Loppiaisaikana, Vainojen uhrien muistopäivänä ja nykyisen ahdistuksen aikana on havahduttavaa muistaa kuuluvansa itsekin kansaan, joka on ollut uhri. Viime vuonna kristityt kokivat vainoa 73 maassa. Emme tiedä, miksi hän sallii heikkojen ja jo kärsineiden joutua vielä vainojenkin kohteiksi. Tilastokirkollisuuden edessä on toinenkin rajapyykki. Voimme tehdä myös sen virheen, että emme ymmärrä kaiken tämän pahuuden kertovan ihmiskunnan jatkuvasta lankeemuksesta. Me saatamme unohtaa vainojen uhrit. Samalla kun me yltäkylläisessä kirkossa laiskanpulskeasti huolestumme hitaasti alenevista prosenttiluvuista, toisaalla vaikeissa olosuhteissa ollaan huolestuneita uskonveljien ja -sisarten jokapäiväisestä turvallisuudesta. Viimeisiä heistä ajetaan parhaillaan pois vuosituhantisilta kotiseuduiltaan. Kirkon tulevaisuus ei ole prosenteissa KOTIMAA | 24.1.2019 3. Uskonnollinen liike, jota Saksassa turhaan odotettiin, kun Saksan voittoisat sotajoukot olivat vihollismaissa, näyttää nyt heräävän eri tahoilla. Toistaiseksi raha on kilahtanut kirstuun, ja kilahtaa monin paikoin vielä lähivuosinakin
Kaikkiaan alueella on noin 600 hautausta vuodessa. Hautaustoimistojen rooli on liki sivuutettu, vaikka niiden edustaja oli alussa mukana työskentelyssä. Omaisten kannalta on hankalaa, jos käytännöt vaihtelevat seurakunnittain paljonkin. Polku löytyy jo Riihimäen ja Janakkalan seurakuntien nettisivuilta. Vuosina 2016–2018 seurakunnissa toteutettiin kehittämishanke, johon saatiin rahoitusta Työsuojelurahastolta ja Kirkkohallitukselta. Myös omaisilta tuli palautetta, jonka mukaan seurakuntien hautauskäytännöt koettiin monimutkaisiksi. Mahdollinen uusi dokumentti purkaisi samalla kirkkojen 1500-luvulla toisilleen langettamat oppituomiot. Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmäärä laski alle 60 000:n Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmäärä laski vuoden 2018 lopussa alle 60 000:n. Syntyi ajatus selvittää hautaamiseen liittyvät seurakuntien työprosessit. Kansallisen Radiotutkimuksen mukaan Jouluradio tavoitti joulukuun aikana 787 000 viikkokuuntelijaa ja oli koko Suomen viidenneksi kuunnelluin kanava kanavaosuuksissa mitattuna. Erot eivät olleet dramaattisia, mutta pientä erilaisuutta esiintyi monin paikoin. Toinen on Riihimäen seurakunnan talousjohtaja Päivi Jokinen. Hautaustoimistot voivat myös asioida seurakuntiin päin ja tehHautauspolku auttaa omaisia kuoleman kohdatessa seurakuntatyön kehittäminen | Kuoleman ja hautaamisen välissä pitää muistaa monta vaihetta. Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta oli merkittävä ekumeeninen virstanpylväs. Paljon tapahtuu vielä hautaan siunaamisen jälkeenkin. KOTIMAA | 24.1.2019 4. Hanke oli ensisijaisesti KirTekon eli Kirkon työelämäohjelma 2020 mukainen työyhteisön sisäinen kehittämishanke, mutta siitä on suoraa hyötyä myös omaisille. Kolme vuotta hanketyöryhmä tutki ja kirjasi hautaukseen liittyviä asioita sanalliseen ja myös kuvalliseen muotoon. Piispa Jolkkonen tapasi paavi Franciscuksen Pyhän Henrikin päivän yksityisvastaanotolla viime lauantaina Roomassa. Suomalaisessa kulttuurissa hautaaminen ei yleensä käy kädenkäänteessä, vaan vaatii aikaa. Siitä on tehty myös painettu kortti. Toiveena oli saada ihmiset asioimaan seurakuntien kanssa suoraan. Riihimäen, Janakkalan, Hausjärven ja Lopen seurakunnissa eli entisessä Janakkalan rovastikunnassa, joka on nykyisin osa Hämeenlinnan rovastikuntaa, havahduttiin hautaamiseen liittyviin seurakuntien erilaisiin käytäntöihin. Kun itse hoitaa hautaamiseen liittyviä käytännön asioita, se voi palvella myös surutyötä. Samalla saa kokemuksen, että asioista selvitään. Polku on omaisille ikään kuin muistilista, mitä kaikkea tulee huomioida kuoleman kohdatessa, Virtanen ja Jokinen sanovat. Kyseessä olisi Yhteinen julistus kirkosta, ehtoollisesta ja kirkon virasta. Jäsenmäärä laski kuudetta vuotta peräkkäin. Tavoitteenamme oli kuvata hautauspolku, josta olisi hyötyä niin omaisille kuin seurakunnillekin, sanoo Janakkalan seurakunnan talouspäällikkö Arja Virtanen, joka oli hankeen toinen vetäjä. Ennen hautajaisia täytyy muun muassa hankkia hautauslupa, sopia musiikista kanttorin kanssa ja varata hautapaikka. Jos tällainen dokumentti saataisiin aikaan, se olisi Jolkkosen mukaan jatkoa sille tielle, jonka Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta vuodelta 1999 avasi. ” Omaisilta tuli palautetta, jonka mukaan seurakuntien hautauskäytännöt koettiin monimutkaisiksi. – Toivomme, että tämä polku ja kortti auttavat omaisia tekemään asiat oikeassa järjestyksessä, oikealla tavalla. – Tärkeää oli herääminen siihen, että mehän teemme samoja asioita eri tavoin. uutiset | lyhyesti | | hautaus | K un ihminen kuolee, hänet haudataan. Viimeksi ortodoksisen kirkon jäsenmäärä on ollut alle 60 000 vuonna 2002. Hän muistuttaa, että kaikessa hautaamiseen liittyvässä tulee ottaa huomioon vainajaa kunnioittava tapa toimia. Ennen kuin saattoväki kokoontuu arkun äärelle, on tapahtunut paljon sellaista, josta hautajaisvieraat eivät välttämättä ole tietoisia. Hanke kasvoi valtakunnalliseksi ja lopputuloksena syntyi nettisivusto, joka opastaa omaisia läheisen kuollessa. Riihimäen ja sen ympärysseurakuntien alueella tuhkausprosentti on 69. Suositus on, että vainaja haudattaisiin 2–4 viikon kuluessa. Neljän seurakunnan yhteistyönä syntynyt hautauspolku opastaa omaisia hautauksen käytännön järjestelyissä. Se ei kuitenkaan johtanut ehtoollisyhteyteen eikä kirkkojen vastavuoroiseen tunnustamiseen. Vuodenvaihteessa kirkkoon kuului sen omien tilastojen mukaan 59 560 jäsentä. Innovaatiot hautauspalveluissa -hankkeen lopputulema on korostuneen seurakuntakeskeinen. Lähin krematorio löytyy Hyvinkäältä. Jouluradio oli Suomen viidenneksi kuunnelluin kanava Marraskuun alusta loppiaiseen radioaalloilla soinut Jouluradio tavoitti jälleen ennätysmäärän kuulijoita. Tarvittaessa hautaustoimistosta voi ostaa miltei kaiken hautaamiseen tarvittavan palvelun. Piispa Jolkkonen ehdottaa paaville yhteistä julistusta Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen ehdottaa paavi Franciscukselle uuden ekumeenisen kirkkoasiakirjan laatimista
KirTeko-hanke oli yhteistoiminnallinen ja sen tulokset ovat jaettavissa ja sovellettavissa valtakunnallisesti. Kuva on Riihimäen hautausmaalta. Marttila kuului hankeen ohjausryhmään. Vaikka omaiset pyrkisivät hoitamaan useimmat hautaukseen liittyvät käytännön järjestelyt itse, yleensä hautaustoimistojen kautta hoituvat ainakin arkun ostaminen ja vainajan kuljetukset. Riihimäen, Janakkalan, Hausjärven ja Lopen seurakuntien hautauspolku ei ole ensimmäinen yritys mallintaa hautaukseen liittyviä asioita yhdeksi kokonaisuudeksi. Riihimäen, Janakkalan, Hausjärven ja Lopen seurakunnissa on vuosittain kaikkiaan noin 600 hautausta. Hanke ei tähtää siihen, että kaikki hautaukseen liittyvä pitäisi tehdä samalla tavalla. OLLI SePPäLä Hautauspolkuun voi tutustua osoitteessa: www.janakkalanseurakunta.fi/hautajaiset KOTIMAA | 24.1.2019 5. | Kuvat: Olli Seppälä Riihimäen seurakunnan talousjohtaja Päivi Jokinen ja Janakkalan seurakunnan talouspäällikkö Arja Virtanen vetivät Innovaatiot hautauspalveluissa -kehittämishanketta, jossa luotiin hautaamisen eri vaiheita kuvaava hautauspolku. Esimerkiksi Seinäjoen seurakunnan verkkosivulta löytyy erillinen Hautausten palvelupolku -dokumentti. Innovaatiot hautauspalveluissa -hanke on Kirkon työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikkö Oili Marttilan mielestä hyvä esimerkki työelämän kehittämishankkeesta. Osa käytännöistä on kuitenkin perustellumpia kuin toiset. dä tarvittavat varaukset. Hankkeessa on keskitytty erityisesti lakisääteisiin asioihin kuten hautauslupaan ja haudan hallinta-asioihin. Lisäksi on paljon hautaamiseen liittyviä alueellisia tapoja, kuten se, miten kukat lasketaan arkulle, johon hautapolkukaaviossa ei varsinaisesti otetta kantaa. Ne saattavat säästää aikaa, työvoimaa ja viime kädessä myös rahaa
Meri Toivanen Lähteet: Syd-Österbotten, Svenska Yle, Kyrkpressen Selkkaus homokannoista näytti Porvoon hiippakunnan kasvot Kristiinankaupungin ruotsalaisen seurakunnan kappalainen Markus engström perusteli homoseksuaalisuutta käsitellyttä kirjoitustaan Syd-Österbotten-lehdessä. Piispa Björn Vikström kertoi, että asia tutkitaan tuomiokapitulissa ja että selvitys kohdistuu nimenomaan Engströmiin. Kirkkoherra Daniel Norrback on surkutellut sitä, että hänen oma kommentointinsa suljetussa Facebook-keskustelussa paisui lopulta näin suuriin mittasuhteisiin. Tapahtumien etenemistä herkeämättä seuranneen Syd-Österbottenin päätoimittaja Mats Ekman totesi lehtensä pääkirjoituksessa, että seurakunnan luottamushenkilöiden on aika sanoa suoraan, mitä he pappien puheista ajattelevat. Hän päätyi puhumaan keskustelussa homoseksuaalisuudesta viitaten Sodomaan, Gomorraan ja seksuaalisiin perversioihin. Syd-Österbottenin vastaava päätoimittaja Mats Ekman perusteli kirjoituksen julkaisemista sillä, että lukijoilla ja seurakuntalaisilla on oikeus tietää, mitä kappalainen ajattelee. Närpiössä ilmestyvä ruotsinkielinen sanomalehti Syd-Österbotten uutisoi ensin kirkkoherran kommenteista. Niissä elää niin maan liberaalia kulttuurieliittiä kuin jyrkkä konservatiivisiipi, joka tekee pienissä seurakunnissaan mitä haluaa. Viime viikolla kolme ehdokasta neljästä kiiruhti ottamaan Kristiinankaupungin tilanteeseen tuomitsevan kannan. Engström käytti keskustelussa homoseksuaaleista ilmaisuja, joita paheksuttiin sosiaalisessa mediassa ja epäiltiin jopa kiihotukseksi kansanryhmää vastaan. Myös hiippakunnan tuleva piispa joutuu löytämään oman tapansa luovia. Vikströmillä on ollut vastustajansa koko piispakautensa ajan. Keskustelu levisi nopeasti lehdistöön. Pappien kannat eivät ole uusia, mutta nyt paine heitä kohtaan on kasvanut. Lisa Enckell sanoi, että herkistä asioista täytyy keskustella kunnioittavasti. Hän kommentoi, että Herran palvelijana hänen pitää kertoa totuus ja että hänen sijaansa tutkinta pitäisi kohdistaa piispa Vikströmin homomyönteiseen agendaan. Vastakkainasettelusta on tehnyt ehkä siedettävää se, että nykyistä piispaa pidetään niin mukavana ihmisenä. ” Kahden Pohjanmaalla vaikuttavan papin lausunnot kuohuttivat suomenruotsalaista kirkkoyhteisöä. Tapahtumat ovat aiheuttaneet Kristiinankaupungissa piikin kirkosta eroamisissa. Sixten Ekstrand totesi kirjoituksen sanavalintojen haavoittavan monia seurakuntalaisia, joita Engström on asetettu palvelemaan. Bo-Göran Åstrand piti sopimattomana, että pappi puhuu Engströmin tavoin ryhmästä, joka on kokenut voimakasta syrjintää. KOTIMAA | 24.1.2019 6. Vuonna 2010 Engström, tuolloin sukunimeltään Saarinen, kieltäytyi osallistumasta seurakuntansa piispantarkastukseen, koska piti Vikströmiä ”vääränä opettajana”. Kahden Pohjanmaalla vaikuttavan papin jyrkät lausunnot homoseksuaaleista kuohuttivat viime viikolla koko suomenruotsalaista kirkkoyhteisöä. uutiset | uutisessee | P orvoon piispanvaalin ehdokasasettelu oli juuri päättynyt, kun hiippakunnassa jymähti. Piispan asema on Porvoon hiippakunnassa ehkä kimurantimpi kuin missään muualla Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kappalainen Engström on noussut vastustamaan piispa Vikströmiä ennenkin. Tuoretta episodia on syytä tarkastella, sillä se kertoo hiippakunnasta jotain olennaista. Hiippakuntaan kuuluu hyvin erilaisia alueita. Pian lehden mielipidepalstalle häntä tukemaan riensi kappalainen Markus Engström. Yksityishenkilö on tehnyt kirjoituksesta rikosilmoituksen, joka kohdistuu sekä tekstiin että sen julkaisemiseen. Markus Engström pysyi visusti kannassaan. Tapahtumaketju sai alkunsa tammikuun alussa käydystä suljetusta Facebook-keskustelusta, johon osallistui muiden joukossa Kristiinankaupungin ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Daniel Norrback. Porvoon hiippakunta on omalakinen ympäristö, joka kiinnostaa monia kirkon suomenkielisiä hämmentävän vähän. Kristiinankaupungin ruotsinkielinen yläkoulu ja lukio ilmoittivat lopettavansa yhteistyön kirkkoherra Norrbackin ja kappalainen Engströmin kanssa. Piispaksi haluavat saivat kertalaakista muistutuksen siitä, millaista maastoa pyrkivät kaitsemaan. Vikström sanoi, että ilmaisunvapauteen tai teologiaan vetoamalla ei voi perustella sellaisten tunteettomien ja nöyryyttävien ilmaisujen kuin ”iljettävä” tai ”epänormaali” käyttämistä toisista ihmisistä ja heidän elämänvalinnoistaan
Uusia yhteisöjä syntyy etenkin kaupungeissa, ja ne saavat liikkeelle nuoria. Rakenteet ovat patriarkaalisia. Hän huomautti, että karismaattinen liike puhuu Jumalasta narratiivisesti ja kokemuksiin perustuen. Tällainen teknologia voi uudistaa melkoisesti vaikkapa uskonnonopetusta. | tulevaisuus | G lobaali kirkko tulee olemaan digitaalinen. Julistajien teologisen koulutuksen puute korvautuu suoralla yhteydellä Jumalaan. – Ne voivat syntyä skismasta ja keskittyvät vahvan johtajan ympärille, Gammelin totesi. Helluntailais-karismaattisia kristittyjä on maailmassa 600– 700 miljoonaa. FrEija Özcan ” Jos on suitsuketta, sen tuoksu voidaan jakaa. – Meillä on Isä, Poika ja Lintu, Kemppainen totesi ja kysyi, puuttuuko luterilaisuudesta äiti, feminiininen kuvasto. Luterilaisuudessa Pyhästä Hengestä puhumista haittaa kuitenkin Kemppaisen mukaan se, että se tuo mieleen karismaattisuuden ja menestysteologian. Ehtoollisleipä voidaan tulostaa 3D-tulostimella ja maistaa toisessa päässä. Ne alkavat rukousryhmistä ja kasvavat voimakkaasti. Siitä tarjosi hätkähdyttävän välähdyksen professori Erkki Sutinen Suomen Lähetysseuran 160-vuotissymposiumissa viime viikolla Helsingissä. | Kuva: Freija Özcan vän ihmisen jalanjäljissä, miltä se tuntuu. Hän haastaa uudistumaan joka päivä ja meidän kauttamme uudistaa jotakin meidän ulkopuolellamme olevaa. Lähetysseuran teologinen asiantuntija Kati Kemppainen kiinnitti huomion siihen, että Pyhä Henki on noussut globaalin kirkon ytimeen. Professori Erkki Sutinen hämmensi yleisöä valoisan positiivisella suhtautumisella uskonnon digitalisoitumiseen. – Jos et itse pysty lähtemään pyhiinvaellukselle, voit kokea toisen sinulle merkittäTeknologialla digitaalisia pyhän kokemuksia symposium | Kirkko on tulevaisuudessa karismaattinen ja digitaalinen, arvioitiin Suomen Lähetysseuran juhlasymposiumissa. Voidaanko ajatella, että Pyhä Henki on äiti ja kokemus Pyhästä Hengestä on kuin hoitava lepääminen äidin sylissä. Ne eivät synny lähetystyön kautta, eikä niillä välttämättä ole suhteita muihin kirkkoihin. Saharan eteläpuolinen Afrikka on karismaattisen kristillisyyden keskeisimpiä kasvualueita. Entä jos ne kuuluvatkin luomisen teologian piiriin. Kemppainen laajentaisi luterilaista suhtautumista Pyhään Henkeen myös riisumalla armolahjoista mystiikkaa. – Uskoa voi ilmaista tiedoin, taidoin, toimin. – Erkki Sutinen KOTIMAA | 24.1.2019 7. – Voisivatko armolahjat olla meidän luontaisia ominaisuuksiamme, jotka Pyhä Henki kirkastaa. Gammelinin mukaan karismaattisuuden vahvuutena pidetään sitä, että se on sekä globaalia että paikallista. Kahden koulun väliin voidaan rakentaa teknologinen silta, jossa koululaiset voivat kokea toistensa läsnäoloa eri aistein. Globaalin kirkon tulevaisuus on myös karismaattinen, koska nykyisyys on jo vahvasti sitä, totesi alustuksessaan tohtoritutkija Lotta Gammelin Lundin yliopistosta. Uusia kirkkoja syntyy ja sammuu jatkuvasti. Teknologian avulla voidaan välittää paitsi kuvaa ja ääntä, myös tuoksuja. Karismaattisuuden tyypillisiä piirteitä ovat Pyhän Hengen korostaminen, parantaminen ja hengellinen sodankäynti. Paikallisuuden myötä liike myös pirstoutuu. – Levittäytyessään se tuo mukaan sille tyypillisiä piirteitä ja oppeja mutta löytää tarttumapintaa paikallisista kulttuureista. – Voidaan rakentaa digitaalisia pyhän kokemuksia. Kehitteillä on esimerkiksi etäläsnäolon mahdollistavaa teknologiaa. – Pyhä Henki kutsuu liikkeelle, kutsuu muuttumaan ja muuttaa tapaa, jolla seuraamme Kristusta. – Tyypillistä on, että seurakuntalaiset ovat nuorehkoja naisia mutta johtajat miehiä. Nämä kaikki voidaan digitalisoida. – Meillä ei ole Neitsyt Mariaa, koska hän meni kuin lapsi pesuveden mukana. Samaa voisi hyödyntää eri paikkakunnalla pidettäviin messuihin, kasteeseen tai konfirmaatioon. Siinä Raamattua ei vain lueta vaan osallistuja pääsee virtuaalilasien avulla visuaalisesti mukaan Jeesuksen kanssa myrskyävälle merelle. Pyhiinvaeltaakin voi teknologian avulla. Jos on suitsuketta, sen tuoksu voidaan jakaa. Sutinen johtaa tulevaisuuden teknologioiden laitosta Turun yliopistossa. Hänen mukaansa tulevaisuuden teknologiaa on myös digiteologia, joka kehittää uskon ilmaisua digitaalisin ja interaktiivisin menetelmin. Sutinen kertoi, että tulevaisuuden teknologian laitos rakentaa Pipliaseuran kanssa yhdistävän todellisuuden kokemusta
Ohjelmien tuotannosta vastasi silloin ja edelleen Gossner-kirkko, ja ohjelmat radioi Sansan mediakumppani TWR-Intia. Odotamme kaikilta tahoilta yhteiseen hyvään pyrkivää toimintaa ja lupauksia, jotka täytetään käytännössä. Saksalaisen lähetysseuran työn tuloksena syntyi eräs Intian suurimmista luterilaisista kirkoista, The Gossner Evangelical Lutheran Church. Vanhassa Intian kartassa kyseisessä kohdassa lukee ”Suomi”. Työmuotomme tarjoavat matalan kynnyksen apua ja meillä on kymmenien, joillakin jopa yli sadan vuoden aikana kertynyt ihmisläheisen työtavan osaaminen. Juuri nyt kaikkien aikuisten pitäisi antaa aikaa lapselle ja nuorelle kysyäksemme, mitä hänelle kuuluu. Lapselle ja nuorelle annettu häiriötön hetki on tärkeä. Sansalla on yhteistyösopimus Intian luterilaisen kirkkoliiton UELCI:n kanssa ja erikseen Gossner-kirkon kanssa. Suomalaisten rahoittamien sisältöjen ulottuvilla on yhteensä 550 miljoonaa intialaista. Kirkot saavat asiantuntevaa mediakoulutusta ja tekevät ohjelmia kukin omalla kielellään. Kirjallisuus ja netti tuottavat aikuisille tauotta tietoa ajanhallintamenetelmistä, joiden luvataan tuottavan tulosta. Paikalla toimii aktiivinen seurakunta kirkkoineen, pappiloineen ja kouluineen. Eri puolilla Intiaa Sansa tukee ohjelmia 14 kielellä, mukaan lukien hindinkielinen televisiotyö. Tapaamme säännöllisesti ja kirkon johtavat piispat sekä ohjelmantuottajat ovat kutsustamme vierailleet Suomessa. Meidät kutsutaan nyt yhdessä toimintaan pahaa vastaan. Meitä kolmannen sektorin toimijoita voidaan käyttää asiantuntijoina. Lapsi ja nuori tarvitsee aikuisen, joka sanoo, että vierailta tuleviin viesteihin sisältyy vaara ja siksi niistä täytyy kertoa aikuisille. Mutta kenelle säästyvä aika tuloutetaan. Meidän aikuisten on oltava valmiita tekemään paljon lastemme ja nuortemme vahvistamiseksi ja heidän tasapainoisen tulevaisuutensa turvaamiseksi. Vielä kauemmaksi ulottuvan yhteisen historian vuoksi meidät suomalaiset on otettu saksalaisten ja intialaisten muodostamaan ”Gossner-perheeseen”. Gossner-kirkon ohella Intiassa toimii kymmenen Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkkoa, joihin kuuluu yhteensä lähes neljä miljoonaa jäsentä. E meritusprofessori Simo Heininen kirjoitti Suomen Lähetysseuran 160-vuotisen toiminnan alkuvaiheista Kotimaa-lehdessä 17.1. Tätä tarvetta väärinkäyttäjät ulosmittaavat. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Luterilaiset kirkot tunnetaan laajamittaisesta koulutusja sosiaalityöstä sekä lähetysinnostuksesta, jonka myötä monien kirkkojen toiminta on levinnyt syntysijoiltaan useampaan Intian osavaltioon. Nujertaaksemme liikkeellä olevat tuhovoimat, tarvitaan lisävalmiuksia koteihin, kouluihin ja kaikille lasten kanssa työskenteleville. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Sellaisista hetkistä voi syntyä turvaverkko lapselle ja nuorelle todellisten vaarojen maailmassa. Unohdettu nuori janoaa kehuja ja imarteluja. Sinikka vilén, puheenjohtaja irJa eSkelinen, pääsihteeri Suomen Valkonauhaliitto ry Valkonauhan Kotipesän yksilötyön ja ryhmätoiminnan työntekijät Aikuinen, anna lapsille ja nuorille aikaa KOTIMAA | 24.1.2019 8. Nuorella on vahva tarve tulla nähdyksi. Mitä hyötyä on hallita päivän tunnit tehokkaasti, jollei ole selvillä elämän vastuullemme antamien hyvinvoinnista. Yli 30 vuoden aikana Sansan ja Gossner-kirkon yhteistyö on laajentunut koskemaan myös muita koillis-Intian kieliä. Tilanne on herättänyt pelkoa, suuttumusta ja ahdistusta. Juha auvinen toiminnanjohtaja, rovasti Medialähetys Sanansaattajat Sansa jatkaa työtä Intian Gossner-kirkon kanssa ” Yhteisen historian vuoksi meidät suomalaiset on otettu saksalaisten ja intialaisten muodostamaan ”Gossner-perheeseen” lähetystyö | Medialähetys Sanansaattajien toiminnanjohtaja Juha Auvinen tarjoaa lisätietoja Simo Heinisen juttuun Suomen Lähetysseuran alkuvaiheista. Tämän yhteistyön kautta luterilaiset kirkot ja TWR-Intia ovat löytäneet toisensa. Yhteiskunta valmistautuu eduskuntavaaleihin. Lainsäätäjien tulee huolehtia pikaisesti pakollinen ja aukoton kulttuuriimme perehdyttäminen osaksi turvapaikkaja maahanmuuttojärjestelmäämme. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Lähiviikkojen uutisointia ovat hallinneet Oulussa ja Helsingissä esille tulleet nuoriin kohdistuneet seksuaalirikokset. Suomalaisen lähetystyön näkökulmasta ympyrä on sulkeutunut siinä mielessä, että Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) aloittaessa radiotyön tukemisen Intiassa vuonna 1988 ensimmäisenä radiokielenä oli yksi Gossner-kirkon käyttämistä kielistä, kurukh. Lämpimät onnittelut sisarjärjestölle! Heininen mainitsee kirjoituksessaan, että alussa Lähetysseura otti nimikkolähetikseen Berliinissä toimivan Gossnerin lähetysseuran Hermann Onashin ja rahoitti tämän matkan Intiaan. Heinisen mainitsema suomalaisten varoilla rakennettu lähetysasema on yhä olemassa Hazaribaghin kaupungin liepeillä, joskin alkuperäinen päärakennus on osin tuhoutunut
Messu-sanan käytön jumalanpalveluksen sijasta koen vastenmieliseksi ja luterilaisuuteen sopimattomaksi. Voisikohan joku asiantuntija kirjoittaa tässä lehdessä jumalanpalvelusja messu-sanan historiasta. ihminen muuttuu KOTIMAA | 24.1.2019 9. Tätäkin asiaa voisi valottaa joku tämän lehden palstoilla. ” Samalla löysin itsestäni körtin. Vääristääkö äänekkään vähemmistön ääni kirkkomme todellisuuden. Kuten sanottu, minun pitäisi kiittää tätiäni paljosta. Itse voin vastata vain omalta kohdaltani ja vastaus kuuluu, että muuttuu ja parempaan suuntaan. Simpauttajan tekstiäkin ihastelin, sellaisen kirjoittaja tuntui yli-ihmiseltä, jolle en koskaan uskaltaisi sanoa edes päivää. Kerro mistä olet saanut hengellistä evästä eli virikkeitä ja kestäviä periaatteita kristittynä elämiseen. Hän teki elämäntyönsä toimittajana ja todisti sillä sen, etten ole ainoa musta lammas ruuhkaksi saakka luovan työn tekijöitä pursuamattomassa suvussamme. Luitko uusia näkemyksiä avaavan kirjan. Nuori ihminen on usein pösilö. Kirkkomme on astuttava tulevaisuuteen uusin ottein ja pystyssä päin. Arto Paasilinnat ja Veikko Huoviset eivät vahingoittaneet lapsensieluani, päinvastoin. Viittasin sillä hänen pöydällään olevaan Kotimaahan. Ne otin lainaan, kun sain päälle parikymppisenä ensimmäistä kertaa esitettäväkseni Paavon roolin ja etsiskelin hahmoani kirjojen sivuilta. Se on nykyisin minun hyllyssäni, nyttemmin tekijän signeeraamana. Olen ymmärtänyt, että luterilaisille se on tärkein juhla. Miksei vanhempikin, mutta ainakin joissain asioissa ihminen voi muuttua parempaan päin. Hengitykset höyrysivät ja näyttelijät palelivat, mutta hoitelivat hommansa kuin parhaat ammattilaiset. Tämä on ensimmäinen kolumnini kyseiseen lehteen. Anja Elinalle tulee tämä lehti yhä. Minulla on häntä paljosta kiittäminen, mutta kiittämättä on jäänyt. Voiko kirkkomme kristillinen ihmiskäsitys juuttua liiaksi antiikin maailmaan tai keskiajan pimeyteen. Signeeraus on hyvin toverillinen, koska Heikki on lapseni kummi. Minulla on täti, Anja Elina. Esityksen jälkeen lainasin Anja Elinan kirjahyllystä Heikki Turusen esikoisromaanin. Olemme aina käyneet verrattoman kovia henkisiä taistoja ja joskus teininä kyseenalaistin tätini mielipiteet toteamalla, että sinä luetkin vain noita uskovaisten lehtiä. Kirjoituksia voidaan käyttää Kotimaan jutussa aiheesta. Joissain asioissa ainakin. Myöhemmin lainasin Anja Elinan hyllystä muutakin. Kuulitko mieltä uudistavan hengellisen laulun. Minäpä perustelen. Näin ei ole, ellei sellaiseksi katsota ”ostosuskovaisia” ja heidän temppeleitään ostoskeskuksia korkeine torneineen. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkintoja. Itse pidän pääsiäistä ortodoksien tärkeimpänä juhlana, mutten luterilaisten. Jouko niemelä Espoo kuka antoi sinulle HenGelliSet eVäät. Samainen tunnus viestikenttään, jos lähetät ajatuksiasi sähköpostilla toimitus@kotimaa.fi. RAimo nieminen seurakuntalainen, Kouvola ja Porvoo Kirkostako vähemmistökirkko. Kirkollisista juhlista tärkeimpänä olen pitänyt joulua. M uuttuuko ihminen ja mihin suuntaan. On varsin tulkinnallista, missä määrin pakonomaiset ponnistelut yhtenäisyyden säilyttämiseksi hinnalla millä hyvänsä ovat vaikuttaneet ja jatkuvasti vaikuttavat kirkkomme jäsenmäärään. Ja anteeksi. Keskustelitko viisaan sielunhoitajan tai hengellisen ohjaajan kanssa. Niin että kiitos. Voit kirjoittaa perinteisesti kirjeellä osoitteeseen: Kotimaa, PL 279, 00181 Helsinki – kuoreen tunnus ”Eväät”. Kotimaa-lehdessä (17.1.) oli mielenkiintoinen kirkkomme tulevaisuutta käsitellyt Hannu Kuosmasen artikkeli ”Vähemmistökirkko on vain yhden sukupolven päässä”. Sehän merkitsisi, että luterilainen kirkko olisi jäämässä maassamme vähemmistökirkoksi jonkun muun johtavan kirkon rinnalla. Jos taas tulevaisuudessa kirkkomme mielipide-erojen takia hajoaa useampaan osaan, tilanne on toinen ja artikkelin sisällön ulkopuolella. Pieniä havaintoja jumalanpalveluselämästä olen usein käynyt kirkossa eli jumalanpalveluksissa viimeisen 2–3 vuoden aikana. Jos ei riittävästi kuulu, kansa äänestää jaloillaan. Vastauksia on niin monia kuin vastaajiakin. Suurin osa on edelleen palauttamatta, keskeisimpinä Paavo Ruotsalaisen elämästä kertovat kirjat. Seurakuntani pappi sanoi tässä taannoin, että pääsiäinen on tärkein juhla. Siinä uskossa vakaasti elän. Kuuluuko riviseurakuntalaisen ääni kirkossamme. Samalla löysin itsestäni körtin ja vaikka toteutan Paavon oppeja sielussani enkä seuroissa, ovat ne tehneet elämästäni oikeamman. Antti Heikkinen Kirjoittaja on kirjailija ja teatterintekijä Nilsiästä. Miten eväät on syöty, onko niistä vieläkin ammennettavaa. Nilsiän harrastajateatteri esitti Tahkolahden pohjukassa Simpauttajaa, satoi vettä ja Syväriltä vinkasi. Kävitkö jossain pyhiinvaelluskohteessa. Hänen kanssaan näin myös elämäni ensimmäisen teatteriesityksenkin, olin silloin ehkä kymmenen. Valitettavasti jutun huolimaton otsake johti ajatukset sisältöä ajatellen harhaan. Esityksen jälkeen ajattelin, että lavalle on päästävä minunkin. On lähdettävä siitä, että se on jatkossakin suomalaisten rakas enemmistökirkko. Nuoruuteni kirkossakäynnit ja rippikoulu ovat säilyneet mielessäni. Hänen hyllystään löysin lukemaan opittuani Suomen historian pikkujättiläisen ja hänen ansiostaan opin jo pikkupenskana lukemaan muutakin kuin sellaisia kirjoja, joita pikkupenskan lukea kuuluisi. Kuullessani tämän se oli minulle suuri yllätys. kuuntelitko jotain tunnettua saarnamiestä tai herätyspuhujaa. Pidän sitä kunnia-asiana. Tätä ennen kävin kirkossa ani harvoin. Mutta yhtä, tai ainakin yhtä, olisi pyydettävä anteeksikin
Kun poislähtiessä saatetaan kysyä maksusta, eläkepäivieni ajan vastaus on ollut: ei näitä hetkiä voi rahalla mitata. Perhelainsäädäntö muuttuu nopeasti. Väinö Reinilä, 77, toimi viimeksi lähes 22 vuotta Jurvan kirkkoherrana ja sinä aikana myös sekä Isonkyrön että Kauhajoen rovastikuntien lääninrovastina. – Lentäen ja linja-autolla matkasimme lähes kolme viikkoa. Sitten hän on tehnyt joitakin sijaisuuksia seurakunnissa. Jäätyään eläkkeelle vuonna 2002 hän toimi aluksi Herättäjä-Yhdistyksen aluesihteerin äitiysloman palkattomana sijaisena. – Eläkkeellä olen ollut vähän seurapuhujana körttiseuroissa maakunnassa ja hoitanut jonkin verran yksittäisiä kirkollisia toimituksia. Hän korostaa monen muun haastatellun tapaan, että eläkevuosina on saanut olla enemmän perheen isänä ja paappana. Viimeiset kymmenen vuotta Reinilä on ollut mukana myös Sotaveteraaniliiton hengellisessä työssä. – Eläkepäivämmehän ovat lähes samanlaiset kuin virallisina työvuosina. Arvi Kallio vihittiin papiksi 1960-luvun alussa. Kallio ja hänen vaimonsa Raili osallistuivat Untamalan kuoromatkalle Ruotsin inkerinsuomalaisten 25-vuotisjuhlaan ja sitten matkaan amerikansuomalaisten luokse. ” Kuinka sinä nyt jaksat. Eteläpohjalaiset eläkepapit kertovat työkiireistä ja rauhoittumisesta. – Jo ensimmäisenä syksynä minua pyydettiin sijaiseksi Lappajärvelle. Tällainen kysymys taitaa olla papin parhaita, syvällisimpiä saarnoja. Reinilä epäilee, osaisiko enää edes toimia oikein messun liturginakaan. Seurakuntalaisten toivomuksesta Kallio on matkannut sittemmin ryhmien kanssa monesti muun muassa Israeliin. – Arvi Kallio TeksTi | Olli Mäkelä – kuvaT | jOhannes TervO KOTIMAA | 24.1.2019 10. Sain tehtäväkseni järjestää kymmenkunta esiintymistä ja koko reissun ohjelman. He rajaavat tehtäviä eri tavalla kuin ennen tehtiin. – Minä olen nyt myös isopaappana. – Jeesuksen opetus ja papin kutsumus pitäisi viedä lähelle seurakuntalaista, varsinkin yksinäistä, ja kysyä arasti, kuinka sinä nyt jaksat. Seurakunnat olivat Laihia, Ylistaro ja Pihtipudas. Papin pehmeä pudotus Eläkkeelle siirtyvästä papista ei välttämättä sukeudu suitsait ”tavallista” seurakuntalaista. Varsinkin hautajaiset ovat tilaisuuksia, joissa pitkäaikainen ystävyys on hyvin merkityksellistä. Seppo Ruotsala Kauhavalta jäi eläkkeelle keväällä 2012. – Nuoret papit erottavat meitä selkeämmin työn ja vapaa-ajan. – Koen papin työn niin tärkeäksi nopeasti maallistuvassa yhteiskunnassa, ettei minulla ole ollut koskaan lupa kieltäytyä kutsusta. Kun Kallio on nuorempien kollegojen kanssa tekemisissä, hän korostaa, ettei saarnojen fiilaus, kännykän selailu tai netin tutkiminen ole niinkään tärkeää. reportaasi K ahden vuoden päästä 90 vuotta täyttävä, Ylihärmässä syntynyt Arvi Kallio on jatkanut papin töitä eläkkeellä lähes neljännesvuosisadan. Olin siellä muutaman kuukauden. Tällainen kysymys taitaa olla papin parhaita, syvällisimpiä saarnoja. Hän palasi 1965 Ylistaroon, josta hän siirtyi eläkkeelle syksyllä 1994
Näitä tehtäviä hän sanoo hoitaneensa sen mukaan, miten allakka omista menoista antaa tilaa. Seurapuhujaksi tulee kutsu silloin tällöin. Sijaisuuksia jatkui sitten joka vuosi: Evijärvi, Kuortane ja Kortesjärvi. Kaikissa seurakunnissa Ruotsala hoiti muun muassa uuden kirkkoherran vaalin. Se on mukavaa. Erehtyä saa, töpätäkin saa. Kotiseurakunnassa Kauhavalla Ruotsala on hoitanut eläkevuosina toimituksia ja jumalanpalveluksia harvakseltaan. Ne kestivät muutamasta kuukaudesta runsaaseen puoleen vuoteen. Ruotsalan syvin halu on rohkaista jokaista aloittelevaa pappia. Ruotsala on jutellut monen aloittelevan papin kanssa seurakuntatyön järjestelyistä, toimitusten ja jumalanpalvelusten käytännön hoitamisesta, saarnan valmistelusta, oman työn rytmittämisestä työn ja vapaa-ajan suhteen sekä seurakuntalaisten kohtaamisesta. – Jäin sopivasti eläkkeelle ennen uuden jäsentietojärjestelmän Kirjurin tuloa. On tullut Kipa (kirkon palvelukeskus) ja mitä kaikkea. Kallio tekee edelleen papin töitä, vaikka on ollut eläkkeellä neljännesvuosisadan. Suuri tehtävä oli viime syksyn seurakuntavaalien vaalilautakunnan puheenjohtajuus. – Täytettyäni viime keväänä 70 vuotta päätin, että nyt taitaa riittää. Ei vanhana enää jaksa. – Miniäkin, joka on pappi, on kysellyt aina silloin tällöin jotakin. Puhumattakaan keskustelusta avioliitosta, kir» KOTIMAA | 24.1.2019 11. Eläkepappi Arvi Kallio (oikealla) sai Ylistaron kylällä juttuseuraa Antti Loukosta
– Hyvänä vinkkinä työkaverini lahjoitti minulle kävelysauvat. Veikkola on ollut virkatehtävissä Jurvassa, Laihialla, Kauhavan seurakunnan Ylihärmän kappeliseurakunnassa ja vs. Pentti Lemettisen mielestä eläkeläisen etuoikeus on vapaaehtoisuus: kutsuun saa vastata kyllä tai ei. Veikkola sanoo jättäneensä tiedon Lapuan hiippakuntaan, että tekee mielellään työjaksoja, jos tarvetta jossain seurakunnassa on. Hän uskoo, että ehkä sitten, kun he pääsevät alkuun työssään, yrittävät he tehdä parhaansa seurakuntatyössä. Kokemukset ovat olleet myönteisiä. – Mielelläni lähden palvelemaan seurakuntaa edelleen. – Nyt tuntuu erikoiselta, kun ei ole kiire töihin. Liikunta on jäänyt vähäiseksi työvuosien aikana. Nuoret papit tuulettavat monta kertaa hienosti. Olen kuunnellut entisten työtoverien huokauksia näiden haasteiden keskellä. Hän on tehnyt monia sijaisuuksia, muun muassa puoli vuotta Iisalmessa ja kahtena talvena turistipappina Teneriffalla Ikola on mentoroinut aloittelevia pappeja lähinnä sijaisuuksien yhteydessä. Veikkola sanoo, että Kipan tulo seurakuntaan vei liikaa työaikaa. ” Vierellä oleminen, tarkkaavainen kuuntelu ja elämän syvien kokemusten jakaminen on usein tärkeämpää kuin fiksut ja valmiit ajatukset. johtavana kappalaisena Kortesjärvellä, josta hän tuli Seinäjoen seurakuntaan Ylistaron kappalaisen virkaan. Olen luvannut monelle viedä kotiehtoollista vielä tulevinakin vuosina. kosta eroamisista... Nuorilla on Veikkolan käsityksen mukaan erilainen työmoraali kuin vanhemmilla on ollut. Seurakunnan taloustoimiston viranhaltijat olisivat voineet hoitaa talousasioita. KOTIMAA | 24.1.2019 12. – Toivon kyllä, että eivät olisi liikaa vain päätetyöskentelyn takana vaan lähtisivät tapaamaan seurakuntalaisia. – Jouko Ikola reportaasi Marketta Veikkola lähtee eläkkeelläkin mielellään palvelemaan seurakuntaa. En osaa oikein olla vielä työn ulkopuolella. Ruotsala on toiminut aina seurakuntapappina: Kotkassa, Pyhtäällä, Vaasan suomalaisessa seurakunnassa ja Kauhavan seurakunnassa, jonka kirkkoherran virasta hän jäi eläkkeelle 1992. Nurmon seurakunnassa yli 30 vuotta pappina, kymmenen vuotta kirkkoherrana, työskennellyt Jouko Ikola jäi eläkkeelle 2015. Rippikoulu on hyvä mittari ajan muutoksille. Pappikin kuormittuu, jos on paljon tehtävää. Ovathan he ammattiinsa perehtyneitä ihmisiä. Marketta Veikkola jäi vuoden lopussa eläkkeelle, mutta oli jo loppiaisena Isonkyrön kirkossa saarnaamassa ja päiväjuhlassa seurakuntatalolla. Nyt tulossa on hyvän ystävän puolison hautaan siunaaminen. – Itse koin nuorena pappina voimakkaasti, että minun pitäisi antaa vastauksia ihmisten kysymyksiin. Nyt koen yhä vahvemmin, että vierellä oleminen, tarkkaavainen kuuntelu ja elämän syvien kokemusten jakaminen on usein tärkeämpää kuin fiksut ja valmiit ajatukset. – Olen auttanut uusia pappeja kasteen, vihkimisen ja hautaan siunaamisen opettelussa ja muissakin seurakunnan käytännöissä. – Huomasin pappisuran lopulla, että uusien nuorten sukupolvien kristinuskon tuntemus on ohentunut ja monia asioita kyseenalaistetaan entistä herkemmin. On löydettävä uusia tapoja avata nuorille kristinuskon keskeistä sisältöä
Esa Vaittinen, Ylihärmän eläkerovasti, 68, on tehnyt eläkevuosinaan kirkollisia toimituksia harvakseltaan. – Ainakaan meillä seurakunta ei ohjaa näitä pyyntöjä eteenpäin vaan ne tulee esittää henkilökohtaisesti. Hän sanoo varsinaisten työvuosiensa merkittävimmäksi työmaaksi seurakunnat, joissa teki nuorisotyötä heti valmistuttuaan papiksi. – Toivoisin, että nuoria teologeja vihittäisiin enemmän papeiksi ilman virkamääräystä, jotta he voisivat avustaa papistoa esimerkiksi heidän vapaapäivinään, sairausja vuosilomillaan. Kodissamme kokoontuu raamattupiiri, ja osallistun vaimoni kanssa valtakunnalliseen ME-avioparityöhön. Hän toimi koko työuransa Kauhajoen seurakunnassa. Näin he pääsisivät sisälle seurakuntatyöhön ja eläköityvät papit saisivat siirtyä vapaalle. Siinä sai havaita kirkon työn monipuolisuuden. – Kävimme erittäin merkittäviä keskusteluja teologiasta ja työstä, joka tapahtuu kovin toisenlaisessa ympäristössä kuin seurakuntapapin. Samaa hiljaista tietoa on tietysti työssä olevilla muilla papeilla. Se on ihmisten kohtaamista arjessa ja juhlassa. Körttirovasti, lapualainen Pentti Lemettinen jäi 2013 eläkkeelle kristillisen kansanopiston rehtorin työstä. Olen myös kirjoittanut muutaman hartauskirjoituksen. – Jos nuorilla ei ole uudistavaa vaikutusta papin tai opettajan tehtävään, on jotain pahasti pielessä kirkossa, yhteiskunnassa tai yhteisöissämme. Mutta yritys, erehdys, IT-tuki ja osaavat työtoverit, niiden avulla päästiin eteenpäin. Ei kaikessa tarvitsisi seurata orjallisesti perässä yhteiskunnan muutoksissa. Holmasta tuntuu, että parina viimeisenä vuotena käytiin ylikierroksilla. Eläkkeelle jääneet suhtautuvat pyyntöihin hyvin vaihtelevasti. Linko itse ei lähtisi eläköitynyttä virkakollegaa keikkatöihin huhuilemaan ilman varmuutta siitä, että tätä saa tarvittaessa kysyä. – Ehkä myös rennompi esiintymistyyli on meitä vanhempia saattanut jonkin verran vapauttaa turhasta jäykkyydestä. Isonkyrön kappalaisena Holma oli kasvatuksen ja lähetystyön pappina. – Eläkeläisen etuoikeus on vapaaehtoisuus. Hän kertoo saaneensa mentoroida aloittelevaa pappia. – Jos olisin ollut fyysisesti vaativammassa työssä, esimerkiksi maalarina kuten isäni, olisin joutunut eläkkeelle jo 45-vuotiaana sairastuttuani nivelreumaan. Papin työ ei Vaittisen mielestä ole fyysisesti raskasta perusterveelle ihmiselle, mutta henkisesti se voi olla joskus raskastakin. Nuorille papeille Kauppinen on tavatessa joitakin neuvoja antanut. Papin työ on antoisaa mutta myös kulut” Papin perustyö ei mielestäni muutu. – Olavi Kauppinen tavaa. Vaittinen uskoo nuorten tuovan uutta seurakuntaan, koska nämä ovat kasvaneet hyviksi älylaitteiden käyttäjiksi. I sonkyrön kirkkoherra Satu Linko toteaa, että seurakuntalaiset mielellään pyytävät tuttua eläköitynyttä pappia työtehtäviin. Valmistelutyötä on paljon, ja se on tehtävä pääasiassa kotona, koska lähdeaineisto on siellä. – No ei todellakaan, koska muutos on niin hidasta. Pääosan virkaurastaan Vaittinen palveli Ylihärmän seurakuntaa, yhteensä vajaat 35 vuotta, josta hän oli kirkkoherran virassa 27 vuotta. Peräaho korostaa, että muuten eläkepapit tekevät aika vähän toimituksia, sillä Alavudella pappisresurssi on ollut riittävä ja pappien poissaoloja on ollut vähän. – Eläkepapit ovat erittäin hyviä, kun tarvitaan nopeasti pappi. Kokemukset olivat pääosin myönteisiä, kun siinä joutui perustelemaan myös itselleen työskentelytapojaan. Joskus fyysinen kunto saattoi pettää, kun työn paineet kävivät ylivoimaisiksi. – Nyt en ole ottanut vastaan virallisia toimituksia, mutta vapaan sanan voin jossain seurakunnan tilaisuudessa käyttää. Soinin seurakunnan kirkkoherran virasta hiljattain eläköitynyt Esko Kallio on työvuosien jälkeen kastanut joitakin lapsia, siunannut hautaan ja vihkinyt. Uusien pappien perehdyttäminen ei Peräahon mukaan ole eläkepappien vastuulla, vaan tästä pyritään huolehtimaan työssä olevien avulla. Puolisonsa kanssa Kauppinen on kävellyt Santiagon pyhiinvaelluspolun ja pyöräillyt Tonavan vartta läpi Itävallan. – Olen toimittanut messun pari kertaa ja käynyt puhumassa joissain hengellisissä tilaisuuksissa. Hän ei ole tehnyt sen jälkeen varsinaisia keikkoja tai sijaisuuksia, mutta kasteita, hautaan siunaamisia ja avioliittoon vihkimisiä hän on toimittanut ja antanut opetusta kursseilla. Saa sanoa joko kyllä tai ei. Eläkkeen korvalla voi olla ja ihmetellä. – Opettelimme Kipaa, Katriinaa, tilastointia, uutta ohjelmistoa. Varhaisnuorten telttaleirit ja rippikoulunuoret ovat jääneet mieleen. Kallio sanoo oppineensa eläkkeelle siirtyessään taidon olla laiskakin. On ollut muutama lyhyt sijaisuus ja niissä messun toimittaminen sekä yksittäisiä hartauspuheita seuroissa ja muissa tilaisuuksissa. Kirkollisten toimitusten kaavat ja kirkkokäsikirja eivät ole muuttuneet montakaan kertaa 40 vuoden aikana, jona toimin pappina. – Olen saanut opastaa aloittelevia pappeja esimiehenä ja vanhempana työtoverina. – Papin perustyö ei mielestäni muutu. Kallio vastaa nasevasti kysymykseen, putoaako papin töistä helposti kärryiltä. – Olen kirjoittanut ylioppilaaksi espanjasta ja julkaissut pari kirjaa. Eläkkeellä on jäänyt aikaa luovalle työlle ja opiskelulle. Se on ihmisten kohtaamista arjessa ja juhlassa, iloissa ja suruissa. Hän uskoo nuoriin. Vihkimyksestä uuden papin saaminen kestää puolisen vuotta. Vaittisen mielestä muutos kirkon töissä on jatkuvaa ja liiankin nopeaa. Täystyöllistetyksi eläkerovastiksi itseään tituleeraava Olavi Kauppinen sanoo tehneensä hyvin vähän papin töitä jäätyään eläkkeelle vuonna 2011. – Eläköityvä saattaa ennen eläkettä jäädä pitkälle lomalle, jolloin hiljaisen tiedon siirtäminen ei onnistu. Lemettinen sanoo, että hänestä ei ole nuorten pappien mentoriksi eikä opettajia mentoroimaan ole kukaan hoksannut pyytää. Kirkollisten toimitusten ohella hän näki seurakuntalaisten vastuunkantoa yhteisistä tapahtumista. ”Kun tarvitaan pappi nopeasti” KOTIMAA | 24.1.2019 13. Alavuden seurakunnan kirkkoherra Jussi Peräaho kertoo, että seurakuntapastorin lähdettyä toiseen tehtävään kutsuttiin nuorimmainen eläkeläinen hoitamaan seurakuntapastorin virkaa reilun puolen vuoden ajan. Tämän vuoden maaliskuun alussa eläkkeelle siirtyvä Isonkyrön kappalainen Eero Holma ei ole ainakaan vielä suunnitellut eläkeaikaisia papin töitä. – On hienoa, kun saa murtaa nuorten ennakkoluuloja
– Tietoisuus sukutaustasta ei lapsena vaikuttanut millään tavalla. Jos lukee Marxia ja suhteuttaa lukemansa 1800-luvun teollistuvan maailman yhteiskunnallisiin oloihin, niin puhuuhan hän järkeä siinä mielessä, että epäoikeudenmukaisuus oli räikeää. – Hakeuduin jatko-opintojen pariin, koska tuntui, että pystyäkseni toimimaan pappina tarvitsin uusia näkökulmia ja ymmärrystä. Pihkala oli Suomen Lähetysseuran puheenjohtaja ja joutui käsittelemään asiaa paljonkin. Pihkala oli jo opiskeluaikaan tutustunut vasemmistolaiseen ajatteluun, mutta Riihimäellä hän päätti ottaa tarkemmin selvää, mistä ideologiassa oikein oli kyse. Koivisto johti karismaattista Nokian herätystä ja päätyi lopulta perustamaan oman uskonyhteisön. Vanhempi sisareni Marjatta oli jo lukenut sitä pari vuotta ja hänen esimerkkinsä innosti. Pihkala muistelee hymyssä suin isänsä antamaa neuvoa: Pitää opiskella niin pitkälle, ettei joudu itseään tyhmempien komennettavaksi. Varsinaisesti Pihkala on kasvanut ja käynyt koulunsa Tampereen Härmälässä, jossa sijaitsi ilmavoimien varikko. Suhde kypsyi hitaasti ja he menivät naimisiin 1967, pari kuukautta Juhla Pihkalan pappisvihkimyksen jälkeen. Hän on pianisti. Se rentouttaa ja vie ajatukset johonkin ihan muuhun. Pääsihteerin työstä Pihkala haki Kirkon koulutuskeskuksen johtajaksi ja tuli valituksi 1985. Pappisuransa Pihkala aloitti Riihimäellä, jossa vaikutti aktiivisesti stalinistinen, jyrkän vasemmistolainen nuorisoliike. Hän myös osasi kertoa minulle opinnoista ja tiedekunnan ilmapiiristä etukäteen. Toisin sanoen Kansanaho teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Hän oli työssään kapitulissa ja koulutuskeskuksessa ollut tekemisissä piispojen kanssa ja nähnyt läheltä myös työn ikävät puolet. Juha Pihkalan syntymäpaikka on Kouvola, sillä hänen isänsä oli töissä Utissa ilmavoimien insinöörinä. Pihhaastattelu Kuka. Koivisto tuomittiin alaikäiseen mieheen kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ja hän joutui luopumaan kaikesta toiminnasta perustamassan uskonnollisessa liikkeessä. Sinne tultiin töihin eri puolilta Suomea. Pihkala on saanut pienoismallin lahjaksi ja koonnut sen. TeksTi JA kuVA | Olli sePPälä KOTIMAA | 24.1.2019 14. Koti ja perhe olivat Tampereella, viikot kuluivat Järvenpäässä. sukupolvessa. Ensinnäkin on päästävä ilmaan, sitten on löydettävä perille ja kolmanneksi on laskeuduttava turvallisesti, Pihkala sanoo. Tampereen klassisessa lyseossa matematiikan opetus oli kuitenkin niin ohutta ja lyhyttä, että lääkärin opintoja varten olisi pitänyt päntätä paljon. – Teologia ei ollut mikään hätävara. Väitöskirjansa Pihkala teki erityisesti Lopella ollessaan. Kului muutama viikko ja puhelin soi taas. Merkit olivat olemassa jo kauan. – Lentämisessä on kolme erittäin kriittistä kohtaa, jotka sopivat myös eettisten asioiden pohdintaan. Pihkalalla on päiväkirjamerkintöjä muun muassa Nokian herätyksen ajoilta. Hän ei kuitenkaan ole suin päin ryhtymässä elämäkerran kirjoittamiseen. Tämä ei kuitenkaan ollut Pihkalan näkökulmasta totuus. Tai niin luulin. Hänen isoisänsä vanhin veli oli Tampereen piispa Jaakko Gummerus. Juha Pihkala, 77 Ammatti: Tampereen hiippakunnan piispa 1997–2008, eläkkeellä Perhe: vaimo Tuula, neljä tytärtä ja yhdeksän lastenlasta Harrastukset: valokuvaus ja lentosimulaattorilla lentäminen Musiikki: Kuuntelen erityisesti vaimoni pianonsoittoa. Siellä oli piispa Erkki Kansanaho, joka sanoi: Asessori Paarma soitti, tuliko asia selväksi. Koululaisena Juha Pihkala ajatteli ryhtyvänsä lääkäriksi. – En ollut järin innostunut asiasta, ja se jäi. Eräänä päivänä soi puhelin ja pappisasessori Jukka Paarma kyseli, kiinnostiko Pihkalaa ryhtyä hiippakunnan pääsihteeriksi – nykyisin puhutaan hiippakuntadekaanista. Juha Pihkala kuuluu Gummerusten pappisja sivistyssukuun. Pihkalalla ei ole lentolupakirjaa, mutta hän on silti lentänyt apukuljettajana koneita, muun muassa ilmavoimien taannoista koulutusja yhteyskonetta Valmet L-90 Redigoa. – Minulle ei ollut yllätys, että Koiviston toiminta loppui niin kuin loppui. En kuitenkaan voinut tuoda julkisuuteen yksityisissä keskusteluissa saamiani tietoja. Sitä ennen Amos Ozin Juudas herätti paljon ajatuksia. Riihimäeltä Pihkala siirtyi kappalaiseksi Lopelle. Julkisuudessa asia nähtiin monasti niin, että Pihkala edusti pahaa instituutiota ja Koivisto hyvää spontaania toimintaa. Tullessaan piispaksi 1997 Juha Pihkalalla ei ollut mitään harhakuvitelmia piispuuden gloriasta. Sain paljon sisäpiirin tietoa yhteisön toiminnasta. Lentokone ei ole sattumalta emerituspiispan katossa. Hän harrastaa lentosimulaattorilla lentämistä. Toimiessaan Tampereella kesäkodin isäntänä Pihkala tapasi siellä Tuula Nissisen, tulevan vaimonsa. Toinen julkisuuteenkin noussut tapahtuma Pihkalan piispanuralla oli Taiwanin oppilaskodin tapaus. kalakin joutui tekemisiin useiden seurakuntien kanssa, joiden työyhteisöissä oli vakavia ongelmia. – Härmälä oli tavallaan oma pieni maailmansa Tampereen sisällä, eikä siellä oppinut puhumaan Tampereen murretta. Isäni tai isoisäni ei ollut pappi, joten pappeus hyppäsi meillä kahden sukupolven yli. Toisessa sukuhaarassa ollaan pappeja jo 12. T ampereen hiippakunnan emerituspiispan Juha Pihkalan, 77, työhuoneen katossa roikkuu ensimmäisen maailmansodan aikaisen englantilaisen Sopwith Camelin pienoismalli. Se käsitteli Saksan kirkkotaistelua eli kirkon suhdetta natsi-Saksaan ja erityisesti Hans Asmussenin kirkkokäsitystä. Viimeksi luettu kirja: Parhaillaan luen englanniksi Tarua sormusten herrasta. Kyse oli hyLentävä piispa Emerituspiispa Juha Pihkala ei aio suin päin rynnätä elämäkerran tekoon, vaikka hänellä on runsaasti kiinnostavia päiväkirjamerkintöjä. Samaisella kaksitasolla Tenavat-sarjakuvan Ressu-koira kuvittelee lentävänsä. Seurakuntanuorissa toimiminen 1950-luvun lopussa ja 60-luvun alussa innosti Pihkalan hakeutumaan teologian opintoihin. Hän tilasi Marxin, Leninin ja Engelsin koottuja teoksia ja myös luki niitä – liekö ainoa piispa, joka on todella lukenut Marxinsa. – Opin ymmärtämään stalinisteja. Suuri yleisö muistaa Pihkalan kuitenkin erityisesti hänen keskusteluistaan Nokian kirkkoherran Markku Koiviston kanssa
– Toivo on yksi uskon muoto, se osa, joka on vielä tulossa, Pihkala määrittelee. He ovat voittaneet kaksi kertaa Vuoden kristillisen kirja -palkinnon. Työhuone on pieni parinkymmenen neliön yksiö. Pihkala tulee päivittäin kammioonsa, lukee, kirjoittaa, tutkii ja valmistelee muun muassa oppituntejaan, joita hän yhä pitää Venäjällä Inkerin kirkon Kelton teologisessa seminaarissa. Juha Pihkalan koti on vuorattu kirjoilla aina eteistä myöten. Juha Pihkala katsoo ikkunasta ulos – siellä sataa hiljalleen lunta, vai räntääkö lie. – Uskon ja tieteen kysymykset ovat kiinnostaneet minua aina seurakuntanuoriajoista asti ja kiinnostavat yhä edelleen. väksikäytöstä, jonka kerrottiin tapahtuneen Lähetysseuran ylläpitämässä oppilaskodissa. Haastattelun lopuksi Pihkala hakee eteisen hyllystä kirjan, josta siteeraa marxilaista filosofia, yhteiskuntaja kulttuurikriitikkoa Walter Benjaminia omana suomennoksenaan: Vain toivottomuuden tähden meille on annettu toivo. Juha Pihkalan työhuone sijaitsee samassa kerroksessa, jossa Pihkaloiden asuntokin. Taiwanin oppilaskodin tapahtumia on käsitelty vuosikausia, eikä niistä kaikkien mielestä ole saatu lopullista totuutta vieläkään. – Näen kirkon tulevaisuuden hyvänä, mutta en tarkoita välttämättä Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, vaan kristinuskoa yleensä. ” Pihkala tulee päivittäin kammioonsa, lukee, kirjoittaa, tutkii ja valmistelee muun muassa oppituntejaan, joita hän yhä pitää. Kirkon hiipuminen on ensisijaisesti Euroopan ongelma. Ensimmäinen tuli 2004 keskustelukirjasta Nurkkaan ajettu Jumala ja toinen 2010 niin ikään keskustelukirjasta Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Työhuone on käytännössä vuorattu kirjoilla. Juha Pihkala oli julkisuudessa myös yhdessä avaruustähtitieteen professorin Esko Valtaojan kanssa. Työhuoneen katossa roikkuu ensimmäisen maailmansodan aikaisen lentokoneen pienoismalli, jonka Pihkala on koonnut itse. KOTIMAA | 24.1.2019 15
Heidän taiteensa on samalla kertaa rajua ja hellyttävää, ja he myös shokeeraavat. Lontoo-sarjassa on isokokoinen työ, joka koostuu asuntojen hinnoista. Helsingin taidemuseossa HAM:issa on jo viime vuoden lokakuusta lähtien ollut esillä Gilbert & Georgen näyttely The Major Exhibition. Gilbert & George näyttävät kilteiltä brittisediltä, jotka ovat ikään kuin hieman pihalla nykyisestä maailmanmenosta. Yhdessä kuvassa on leijailevia krusifikseja. saakka. Suuret työt vaativat pysähtymistä, eivätkä ne välttämättä aukea heti. Lontoossa varsinkin islamilaisuus on näkyvää, ainakin Gilbert & Georgen asuinseuduilla. Teos väittää, että raha on meidän uskontomme. Monet työt muistuttavat lasimaalauksia, vaikka ovat kuvankäsittelyohjelman tulosteita. Gilbert & Georgen työt ovat yritys saada muuttuva maailma hallintaan. Islamin läsnäolo tulee esille myös kuvien hunnutettuina naisina ja moskeijoiden arkisissa kylteissä. Esillä on 50 teosta, joista osa on poikkeuksellisen suurikokoisia, miltei seinän peittäviä. Gilbert & George: papillista, sarjasta Syntipukkiuskuvat (2013). Kaksikko on usein tavalla tai toisella myös itse olennainen osa taideteosta. Kuvan nimi on Free Fall, Vapaa pudotus. Eniten näyttelyssä on Parta-kuvia (The Beard Pictures), jotka ovat myös tuoreimpia teoksia. Kuvissa Gilbert & George esiintyvät partaisina. Osa Helsingissä esillä olevista töistä on aiheeltaan varsin karkeita, mutta osa hyvin puhuttelevia. | Kuva: Olli Seppälä Gilbert & George: euforia, sarjasta Syntipukkiuskuvat (2013). B rittiläinen taiteilijapari Gilbert & George, eli Gilbert Prousch ja George Passmore, ovat pitkän linjan käsitetaiteilijoita. Toki kuvien estetiikka on tarkoin harkittua. Mitä vielä! Heidän imagonsa auttaa myös katsojaa – hämmästelemme yhdessä modernia elämänmenoa ympärillämme. Kuvassa miehet itse ovat täynnä hiilihappopatruunoita. Gilbert & George eivät ole moralisteja, vaan suorasukaisia nykytaitelijoita, jotka ovat luoneet oman kuvallisen näkökulman. | Kuva: HAM KOTIMAA | 24.1.2019 16. Kokonaisuuden hahmottamisessa auttaa, kun tajuaa, että näyttelyn kuvat muodostuvat useista vuosina 1991–2016 tehdyistä temaattisista sarjoista. islam näkyy Gilbert & Georgen elämänpiirin katukuvassa ja siten myös taiteessa. Kuvissa on mukana pieni lappu, joka läheltä katsottuna osoittautuu traktaatiksi, islamin uskontunnustukseksi. Myös uskonto saa Gilbertin & Georgen kuvataiteessa osansa sen verran kuin se näkyy katukuvassa. He ovat nousseet suorastaan ilmiöksi omintakeisilla töillään. Teoksia oli esillä reformaation merkkivuonna 2017 kiertonäyttelyssä Saksassa myös kirkkotilassa, Hämmästyttää, kummastuttaa jonne ne tuntuivat sopivan hyvin. Kuvissa oleva teksti on keskeinen osa teosta. kulttuuri | taidenäyttely | Gilbert & Georgen kirkkojen lasimaalauksia muistuttavien töiden sisältö on arkisesta elämästä. Olli Seppälä Gilbert & George Helsingin taidemuseossa HAM:issa 24.2. Kuvat muistuttavat kirkkojen lasimaalauksia, mutta niiden sisältö on arkisesta elämästä
Toimittaja, tietokirjailija Ani Kellomäki ja terapeutti Heli Suutari Anne Flinkkilän vieraina. klo 17.10 Flinkkilä & Tastula. Sarjan ensimmäisessä jaksossa tutustutaan paholaiskuviin. Myöhemmin sarjassa käsitellään muun muassa kolmiota, erilaisia käsimerkkejä, lukuihin liittyvää symboliikkaa sekä Graalin maljaa. Anna Lindman pohtii kahdeksan tunnetun ruotsalaisen kanssa elämän tarkoitusta. – Symbolit ovat kieli ja välittävät informaatiota kaikkialla maailmassa. klo 14.50 Pisara. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. klo 20.00. TV1 La 26.1. Teema & Fem Pe 25.1. Mielestäni symbolien kieltä on tärkeämpi osata kuin vaikkapa englantia, Liisa Väisänen sanoo. TV1 La 26.1. TV1 Ti 29.1. Samalla Katajavuori osoittaa olevansa poikkeuksellisen lahjakas tietokirjailija. Yhdeksi kysymykseksi nousee, voiko elollisten taipumus itsetuhoon johtaa joillain tavoin myös tämän taipumuksen tuhoutumiseen. | Kuva: Yle kuvapalvelu Ekologi Maria Katajavuoren Kuoleman ja elämän kysymys johdattelee heti ensimmäisellä sivullaan mielenkiintoisen näkökulman äärelle: Ihmisen solut tuhoutuvat kaiken aikaa, joten ihminen on aloittanut kuolemisen jo ennen syntymäänsä. Oma tila, oma vapaus vai oma riippuvuus. PaaVo aLaja Maria Katajavuori: Kuoleman ja elämän kysymys. Tanskalaisessa sarjassa kerrotaan uskonnollisista juhlista. Biologiasta Katajavuori kirjoittaa paikoin melko yksityiskohtaisesti, mutta niin, että ainakin lukiopohjalta asia on ymmärrettävissä. klo 18.30 Elämän tarkoitus 1/8. KOTIMAA | 24.1.2019 17. Viimeisessä luvussa vedetään aiempaa yhteen ja pohditaan ajankohtaisia ympäristöasioita. Mikko Paasi oli pelastamassa thaimaalaisia nuoria luolasta. Ajankohtaiset ympäristöasiat aiheuttavat monissa ahdistusta, mutta Katajavuoren kirjan äärellä voi muistaa, että tieto on pelolle parasta lääkettä. 468 sivua. Nyt hän palaa luolaan ja käy läpi tapahtumia, myös tehtyjä virheitä. Se on kuin muistutus ajasta, jolloin tietosivistys oli arvossaan ja tiivistäminen toissijaista. Tietoa kirjassa on valtavasti. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Sarja käsittelee symboleita, joita kohtaamme arjessamme, vaikka emme niitä aina tunnista. Kotimaan numeron 1 hyväksi jutuksi äänestettiin Marja-Liisa ja David Ezzinestä kertova haastattelu Casablancasta Kauhajoelle. Atena 2018. Jos ymmärtää ihmisen osan maailmankaikkeudessa, voi hahmottaa niitä rajoja ja mahdollisuuksia, joiden puitteissa ihminen toimii. Kirjan pohjalta voi pohtia myös teologiaan ja uskontoon liittyviä elämän ja kuoleman kysymyksiä. Merkkien salat -sarjassa symboleihin tutustutaan symbolitutkija Liisa Väisäsen ja toimittaja Ella Kannisen johdattelemina. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –0 4 18 Talvesta tropiikkiin Uskontotieteilijä Tuija Hovi löytää kasvitieteellisestä puutarhasta pyhiä kasveja 26 Teknologia tuottaa pian pyhän kokemuksia On keskusteltava siitä miten Raamattua luetaan Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Teema & Fem Ma 28.1. Mukana ainutlaatuista materiaalia, joka on kuvattu pelastusoperaation aikana. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | 7 Ka nn en ku va : Pa si Le in o 11 4. Miten yksilöt, lajit ja yhteiskunnat altistavat itsensä tuholle. Symbolien avulla ihmiset voivat kommunikoida keskenään, vaikka eivät ymmärtäisi sanaakaan toistensa puheista. Sarjan tekijöiden mukaan erilaisiin populaarikulttuurin merkkeihin, uskonnollisiin symboleihin ja jopa liikennemerkkien muotoihin ja väreihin kätkeytyy salattu maailma. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). | tv-sarja | Kolmiot, emoijit, käsimerkit ja muut symbolit ympäröivät meitä. Kirjailija Theodor Kallifatides matkustaa Annan kanssa synnyinkaupunkiinsa Ateenaan keskustelemaan elämän suurista kysymyksistä. klo 17.25 Tietoisku uskonnosta 1/9. Yle TV1 torstaina 31.1. Käytämme symboleita etenkin silloin, kun sanat eivät riitä tai puhe on liian hidasta. Merkkien salat Ylen uudessa sarjassa tutustutaan symboleihin Ella Kannisen ja Liisa Väisäsen johdattelemina. Kirjapalkinnon voitti Terhi Hakala-Vappula Tampereelta. Hänellä on ihailtava kyky muokata eri lähteistä hankitusta tiedosta ajateltua ja sujuvaa tekstiä. Kirkkoherra Kirsten Kruchov Sønderby kertoo kristittyjen tärkeimmästä juhlasta, pääsiäisestä. Kirjan pääpaino on biologiassa, mutta etenkin yhteiskuntia käsittelevässä luvussa tarkastelu on monitieteellisempää. klo 20.00 Docstop: Sukeltaja. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Kirkossa biologiatiedon käsitteleminen tuntuu olevan usein vaikeaa ja vierastettua, mutta luonnollisen kehityksen ja tieteellisen tiedon hyväksyvälle kristillisyydelle Kuoleman ja elämän kysymyksellä on tarjottavanaan tuoreita näkökulmia. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Elollisia ja niiden tuhoutumista käsittelevä kirja jakautuu neljään osaan: itsetuhoa tarkastellaan ensin eliöyksilöiden tasolla, sitten eliöistä ryhmiteltävien lajien tasolla ja kolmanneksi ihmislajin muodostaman yhteiskunnan tasolla. Itsetuhoisuus on ihmisiin sisäänrakennettu. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki
Lopultakaan ei päästy kaikille kirkoille yhtenäiseen kokoelmaan. Edellä sanottu ei ole koko totuus. Hänen kirjansa Kristinuskon sydän – Uu” Puhe Raamatulle uskollisista kristityistä sisältää väitteen, että toiset olisivat sille uskottomia. Kirkon historian perusteella ei ole mahdollista päästä sovintoon uskon sisällöstä. Kirkko on uudestaan ja uudestaan jakautunut. Samaan aikaan keskusteltiin ja kiisteltiin uskon sisällöstä. Neljä evankelistaa antoi Jeesuksesta neljä erilaista kuvaa eri asioita painottaen. Uskon peruskivi H armonista ja yksiäänistä luterilaista kirkkoa ei enää ole. Siksi kannattaa kysyä, miten juuri me luemme Raamattua. Joka ainoa kirkon kysymys on lopulta raamattukysymys. Mikä sitten on oman evankelis-luterilaisen kirkkomme itseymmärrys. Yhden tulkinnan saamme amerikkalaiselta eksegeetiltä Markus J. Oli keskinäistä kilpailua ja väittelyä totuudesta sekä yhteenottoja ulkoisten kilpailijoiden ja uhkatekijöiden kanssa. Kiistanalaisin apostoli oli Paavali. Kirkkolaivan ankkurina on siis evankeliumi, Uusi testamentti, Raamattu. Apostoli Paavali kutsui seurakuntakirjeensä vastaanottajia ”mielettömiksi” ja ”oikeasta evankeliumista syrjään poikenneiksi”. Sitä on aina luettava ja sovellettava nykyhetkeen, elämään tässä ja nyt. Nykyään lähestymme tilannetta, joka vallitsi kirkossa sen ensimmäisinä vuosisatoina. Asian tärkeys – ja vaikeus – käy selväksi, kun kumpikin perustelee kantansa Raamatun sanalla. Mutta onko yksiääninen kirkko joskus ollut. Puhe Raamatulle uskollisista kristityistä sisältää väitteen, että toiset olisivat sille uskottomia. Hän joutui monesti taistelemaan oman arvovaltansa puolesta. Pikemmin päinvastoin. Borgilta (1942–2015). Kysymys kristityn elämästä, kysymys kirkon virasta ja kysymys avioliittoon vihkimisestä. Katolinen kirkko muodostaa tavallaan poikkeuksen säännöstä, mutta erityisesti protestanttisessa kristikunnassa jakautuminen muistuttaa biologista ilmiötä, solun jakautumista. Myöhemmin taisteltiin siitä, mitkä tekstit otettiin mukaan kristittyjen pyhään kirjaan. Ilman tulkintaa Raamatun sanan soveltaminen omaan aikaamme muuttuu mahdottomaksi. TeksTi | Heikki Palmu – kuviTus | Päivi karjalainen essee KOTIMAA | 24.1.2019 18. Kirkon historian perusteella kaipaus harmoniaan on utopiaa, siis kaipausta paikkaan, jota ei koskaan ole ollut. Suuri vaikutus seurakuntien kasvuun oli diakonialla ja konkreettisella rakkaudella, jonka ympärillä olleet näkivät. Iso kysymys, johon vastatakseen on mentävä Lutheria ja 1500-luvun reformaatiota syvemmälle aina jakamattoman alkukirkon aikaan. Siksi kannattaa kysyä, miten juuri me luemme Raamattua. Miksi olemme kirkko ja minkälainen kirkko me olemme. Yhtä kaikki, jokainen niistä on raamattukysymys. Joka ainoa kirkon kysymys palaa lopulta Raamattuun, käsitykseen Raamatusta. Tavallisin ja ehkä eniten käytetty vastaus hakee muotoilunsa Augsburgista, puolen vuosituhannen takaa: kirkko eli seurakunta on uskovien yhteisö, jossa evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan. Vielä selvemmin erot tulivat näkyviin epistoloissa, Herran apostolien kirjeissä seurakunnille. Alkukirkko, se jakamaton, ei ollut yksiääninen
Borg ei pyri kumoamaan konservatiivista ajattelua. Liberaalin tulkinnan, jota Markus J. On kysymys enemmästä, suhteesta elävään Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Keskustelu Raamatusta on sekä tärkeää että tarpeellista. Borgin kirjassa minuun vahvimmin vaikuttaa ajatus siitä, ettei yksi, pyhä, kristillinen uskomme ole ensisijaisesti joidenkin sanojen uskomista tai totena pitämistä. Rukoilevais-körttiläisenä pietistinä ja kristittynä sosialistina koen kuuluvani välillä molempiin ja välillä taas en kumpaankaan ryhmään. Usko on suhde siihen Jumalaan, josta Raamattu kertoo. Se on uskomme ydintä, kristillisen uskon peruskysymys. Raamatun tuntemus ja tietoisuus sen lukemisesta ja tulkinnasta uhkaa nyt jakautua seurakunnissa kahtia. Kenttä on avoin, kilpailu on avointa. delleen löydetty usko ilmestyi suomeksi 2016 Kari Kuulan suomentamana ja Wille Riekkisen esipuheella varustettuna. Jeesukselle perustava uskon yhteisö on täällä siksi, että täällä eletään. Sen myötä esimerkiksi meillä ennen tuntematon kreationismi ja enkeliuskovaisuus leviävät. Borg kutsuu ”nousevaksi ajattelutavaksi”, mukaan Raamattu on ihmisen reaktio ja vastaus Jumalalle. Markus J. Konservatiiveilla se on muuntunut puheeksi sielun pelastuksesta. Samalla se on suhde toiseen ihmiseen ja toisiin ihmisiin. Kun niitä kuitenkin käytetään, on kysyttävä, miten määritelmiä voi luonnehtia. Siihen tarvitsemme uskoa, ja se kantaa elämää. Sitä tulkitaan kirjaimellisesti ja sen ydin on pelastumisessa eli kuoleman jälkeisessä elämässä. Uskon ydin on tämän elämän uudistuminen jumalasuhteen kautta. Heidän piirissään kukoistaa lapsenomainen luottamus, jossa kysymyksille saati epäilylle ei ole sijaa. Teologien raamattutieto ei välity seurakuntalaisille. KOTIMAA | 24.1.2019 19. Kalevi Virtanen esitteli kirjaa esseessään Kotimaassa viime toukokuussa. Kirjoittaja on turkulainen pappi ja kirjailija. Suomalainen yhtenäiskulttuuri on enää muisto vain. ” Raamatun tuntemus uhkaa jakautua seurakunnissa kahtia. Hänestä molemmat mahtuvat kirkkoon ja voivat olla siellä sovinnossa rinnakkain. Jeesus puhuu Jumalan valtakunnasta ja Jumalan tahdon noudattamisesta. Iso kysymys on, suostuvatko ajatustavat tähän rinnakkaineloon. Sitä tulkitaan historiallisesti ja vertauskuvallisesti. Konservatiiville Raamatulla on jumalallinen arvovalta. Paavali kiipesi sille ja julisti rohkeasti, liittyen siihen, mikä oli ympärillä ja minkä hän Jeesukselta oli saanut. Jeesusta tärkeämmäksi uskon opettajaksi on nostettu Herran apostoli Paavali. Se oli alkukirkon tilanne, ja se on nyt meidän tilanteemme. Teologien ja pappien historiallis-kriittinen raamattutieto ei välity seurakuntalaisille. Sana-uskovaisuutta Jeesus itse arvosteli: Ei jokainen, joka sanoo minulle Herra, Herra... Ratkaisua samaa sukupuolta olevien vihkimiseen ei haeta Jeesukselta vaan hänen apostoliltaan. Henkilökohtaisesti minusta on hämmentävintä Borgin ja nousevan ajatustavan korostetun metaforinen eli vertauskuvallinen tulkintatapa. Myös Raamattu-keskustelussa puhutaan konservatiiveista ja liberaaleista. Mielestäni juuri konservatiivisessa kristillisyydessä Jeesuksen hyvin konkreettinen opetus on muuntunut vertauskuvalliseksi. Kaikki kriittinen kysely torjutaan, ikään kuin usko ei sitä kestäisi. Hänen kirjeitään luetaan kirjainta ja pilkkua myöten. Hänen voimassaan saamme elää, uudistua ja voimaantua. Mustavalkoinen jako on mielestäni epätarkka. Ateenassa käyneet tietävät, mikä oli ja on Areiopagi: valtava irtokivilohkare. Käsitteet soveltuvat ehkä parhaiten leimakirveinä käytettäviksi
He ovat myös minua nuorempia. Ensin Heikkinen ehti kuitenkin työskennellä sairaalassa mielenterveyshoitajana sekä lastensuojelussa. Kuitenkin sisälläni oli sellainen olo, että vielä jotakin puuttuu. Tyttöjen liikuntatunnilla häntä kiellettiin heittämästä pesäpalloa täysillä. Heikkistä ei tunnettu minään sievistelijänä. Parayleisurheilun MM-kisat pidetään ensi vuoden marraskuussa Arabiemiirikuntien Dubaissa. TeKSTi | veSA Keinonen – KuvAT | rAMi MArjAMäKi KOTIMAA | 24.1.2019 20. V ammaisurheilija Marjaana Heikkisen lähivuosien ohjelma on paalutettu kolmen arvokisan varaan. Ja on monia muitakin keihäänheittäjiä, jotka kehittyvät koko ajan. – Noista suurkisoista Euroopan ulkopuoliset ovat erityisen haasteellisia. Marjaana Heikkinen, 51 Asuu: Kuopiossa Ammatti: parakeihäänheittäjä Koulutus: diakonissa-sairaanhoitaja Saavutukset: Kaksi MM-hopeaa (2013 ja 2017). Marjaana Heikkinen vammautui vasta nelikymppisenä. Taitoa ja voimaakin riitti. Minulla ei ole varaa minkäänlaiseen löysäämiseen, mikäli haluan jatkossakin pärjätä, Heikkinen miettii. – Kutsumus diakoniksi on kytenyt mielessä varmaan noin 12-vuotiaasta. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa pohjoissavolaisella maaseudulla oli turvallinen ja erittäin liikunnallinen. Useita EM-mitaleita. – Oli kiva porukalla viskellä keihästä, mutta kilpailuvietti minulta puuttui siihen aikaan kokonaan, Heikkinen kertoo. Ahdingosta maailman huipulle Parakeihäänheittäjä Marjaana Heikkinen on joutunut kulkemaan kovan tien päästäkseen lajinsa huipulle. Välillä hänet siirrettiin poikien liikuntatunneille Kaikkein mieluisin yleisurheilulaji oli suomalaisille rakas keihäänheitto, jota hän alkoi harrastaa lukiolaisena. Se vaikutti perheen elämään erityisesti Marjaana Heikkisen isovanhempien kautta. – Ylivoimani oli hiukan näennäistäkin. Heikkinen muistuttaa, että parakeihäänheitto on lajina hidas. Urheilijat sidotaan jokaista suoritusta varten heittotuoliin, ja kilpailu saattaa kestää kolmekin tuntia. Keihäslegenda Kimmo Kinnusen valmentama kuopiolainen voitti elokuussa Berliinissä käydyissä EM-kisoissa kultaa selvällä erolla muihin mitalisteihin. Lapselle jäivät mieleen körttipuvut, joita jotkut vielä silloin 1970-luvulla pitivät. Kesän 2020 kilpailukalenterissa ovat puolestaan EM-kisat sekä Tokion paralympialaiset. Paralympialaisista hopeaa (2016) ja pronssia (2012). Savolaistytölle alkoi jo varhain hahmottua, mitä hän haluaisi aikuisena tehdä työkseen. Japanin kohdalla on huomattava aikaerokin. Se asettaa kovat vaatimukset myös heittäjien henkiselle kestävyydelle. – Mummoni jäi leskeksi ja muutti sitten meille. Kisapaikat ovat kaukana ja ilmasto on kuuma. haastattelu Kuka. Kotonamme pidettiin joskus körttiseurojakin. Toinen lapsuusajan tärkeä asia oli körttiläisyys. – Pidin niistä tehtävistä. Vammautumisen jälkeen uskokin oli koetuksella. Suomalaisten paraurheilijoiden eliittiin kuuluvan Marjaana Heikkisen viime kausi oli mainio. Olin mukana teeilloissa ja näin miten seurakuntasisaret niitä vetivät. Saksalaiset kilpakumppanit taisivat jännittää kotikisoja