Kotimaa selvitti tämänhetkisen ehdokastilanteen. vuosikerta | 0043595–17–35 34 YHteINeN SuRu Piispa Kaarlo Kalliala, Turun islamilaisten yhdyskuntien imaami Zaid Esmail ja arkkipiispa Kari Mäkinen laskivat kukkia iskun tapahtumapaikalle Turun kauppatorilla sunnuntaina. SIvu 5 Helsingin piispanvaalin voittanut Teemu Laajasalo kertoo, miten hän valmistautuu uuteen virkaan. Sivut 2–3, 11 ja 18 LE H TI K U V A / V ES A M O IL A N EN Kenestä seuraava arkkipiispa. elokuuta 2017 | hinta: 3,70€ | 112. SIvut 6–7. 24
Kotimaan kirjeenvaihtajat ja ystävät. -3. Työt hoidetaan tyynesti ja asiallisesti. -2. Iskun jälkeen Osalla tiedotusvälineitä petti arvostelukyky Turun tapahtumien seurannan laajuudessa.. 2 01 7 Pääkirjoitus sATA vuOTTA sITTen TuhAT MerKKIä TAIvAAsTA MArI TeInIlä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi lAInA KOTIMAA Perustettu 1905 sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite Hietalahdenranta 13 00181 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä 040 522 0566 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24 Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen 040 737 4722 Tuottaja Tuija Tiihonen 040 051 5513 Toimitussihteeri Noora Wikman-Haavisto 040 178 8423 Graafikko Gun Damén Toimittajat Antti Berg Emilia Karhu Saara-Maria Pulkkinen Jussi Rytkönen Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen 050 515 1440 Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus 040 7747777 lukijamäärä 64 000 KMT Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 24.8.1917 vaaleihin. Se on kiinnitetty työasuun, jotta kärsimättömät asiakkaat hillitsisivät tuskastumisensa. Onnea, ehkä. Ja niin olen minäkin, ja minun tahtoni ja taitoni. • Samassa minussa herää vastustus: eihän elämä ole pelkkä harjoitus! Se on totta, tässä ja nyt, niin varmasti kuin sydämeni lyö. Silloin, kun käytän niitä, voimieni mukaan, vilppiä vailla, saan olla harjoittelija, sinun harjoittelijasi. Entä jos minä, tai jokainen, joka uppoaa pätemisen, yrittämisen ja suorittamisen suohon, saisi olla oman elämänsä harjoittelija. Näitä rohkeita henkiöitä olivat muun muassa Hassan Zubier, Mikko Kaarilahti ja Hasan Alazawii. 8. Monet häneen liitetyistä lauseista, puheenparsista, Raamatun jakeista viittaavat pikemmin rohkeaan dynaamiseen asenteeseen, mitä tulee aikansa pyhiin kirjoituksiin. Pahimmillaan laaja julkisuus saattaa osaltaan innostaa niitä, jotka harkitsevat vastaavia tekoja. Ota siis selkoa, keitä ovat edustajaehdokkaat sinun puolueessasi. Jokaisella suomalaisella on kuitenkin oikeus tuntea myös huolta ja pelkoa. Ensimmäistä kertaa kuolemiin johtanutta tekoa tutkitaan Suomessa terrorismina. 2 KOTIMAA 24 . Minäkin haluan kyltin! Sellaisen, joka antaa minulle luvan olla osaamatta, pärjäämättä, selviämättä. Esimerkiksi Yle esitti ylimääräisten uutislähetysten lisäksi toistuvasti tapahtumien kulkua minuutti minuutilta. Se on suuri kiitoksen aihe. Vapautta, varmasti. Ehkä harjoittelija on hidas, ehkä kömpelö tai osaamaton. Harjoittelijoina. Kyltti pyytää anteeksi jo valmiiksi. Turun iskun seuraukset herättävät suurta kiitollisuutta myös viranomaisten toiminnasta. Elämme maassa ja todellisuudessa, jossa muslimien sekä kristillisten kirkkojen johtajat sanoutuvat yhdessä irti väkivaltaisista teoista. Lisäksi kirkkotila osoittautui jälleen turvapaikaksi, johon järkyttävien tapahtumien satuttamat ihmiset saattoivat kokoontua jo samana iltana. Rämpivinä, kompuroivina, yrittävinä, erehtyvinä. On nolo. Ehkä hän tekee virheitä. Tällaisissa tilanteissa korostuu poliisien sekä terveydenhoitohenkilökunnan ammattietiikka. Olisi tietysti hyvä että samalla voisit esittää jonkun uuden ehdokkaan. S uru valtasi ihmisten mielet Turun tapahtumista. Erityisesti niistä ihmisistä, jotka oman henkensä vaarantaen pyrkivät estämään puukkomiestä ja auttoivat uhreja. Monet Vuorisaarnan kohdat ovat ohjeita siitä miten tulee katsoa kirjoitetun tekstin sisään ja taakse ja nähdä tekstin syvempi moraalinen tarkoitus. Olisi tärkeätä toimituksen saada luotettavia tietoja eri puolueiden edustajaehdokkaiden kannasta kristillisyyteen nähden. Mitä siitä seuraisi. Nyt tai ei koskaan on ensi eduskuntaa varten toimittava niin, ettei tulisi kristinuskon vastustajia eduskuntaan. Ainakin muutamissa paikoin on ne jo asetettu, mutta ei vielä kaikissa lopullisesti. Surun lisäksi myös muita tunteita nousi pintaan. Sen saattoi havaita esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Turun tapahtumat synnyttivät myös kiitollisuutta. Iskun historiallisuudesta huolimatta osalta tiedotusvälineitä petti arvostelukyky etenkin Turun iskun seurannan laajuudessa. MerI TOIvAnen On hyvä kysyä, mihin nykykoulukuntaan kristinuskon perustaja, Nasaretin Jeesus, luokittelisi itsensä. Ehkä hän ei muista kaikkea, mitä hänelle on opetettu. Oman elämänsä harjoittelija K ahvilan työntekijällä on rinnassa pieni kyltti. Rakas, riittävä. Kiitollisuutta saa tuntea myös kirkon työntekijöiden toiminnasta. Vieläkään ei ole myöhäistä – ei ainakaan kaikkialla – koettaa saada aikaan niin sanoaksemme puhdas kristillinen lista. Oleellisen tiedon sijaan yksityiskohtien toisto lisäsi kansalaisten ahdistusta. Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi Facebook-sivuillaan: ”Herra, anna rauhattomalle rauha, anna järkyttyneelle levollisuus, tuskaan ja epätietoisuuteen läsnäolosi.” Turkulainen imaami Zaid Esmail muistutti, että uskonnon nimissä voi väittää tekevänsä jotain, mitä suurin osa pitää vääränä. Jälleen kerran sai huomata miten helppoa siellä on lietsoa pelkoa ja vihaa, levittää huhuja. Suurin suru on niillä suomalaisilla, joiden läheisiä menehtyi iskussa. Mutta jos tekee näin, niin silloin ei ole oikea muslimi. Nyt tai ei koskaan. Matti Heiliö verkkolehti Vartijassa 17.8. Puolueneuvostot pitävät parhaillaan viimeisiä neuvotteluita edustajaehdokkaiden asettamiseksi. Ja sitten minä ajattelen sinun katsettasi, Jumala, ja olen varma, että juuri sellaisina sinä näet meidät. 1. Harjoittelija, siinä lukee. • Hetkessä tunne lävistää minut
TerrOrISMI Lisäksi rukoilimme hyökkääjän puolesta, että hän saisi elämässään nähdä Jeesuksen valon.. Paavi Franciscus viittasi Suomen tapahtumiin sunnuntaina Angelus-rukouksen jälkeen Pietarinaukiolla Roomassa. Pääkaupunkiseudun arabiankieliset kristityt pitivät sunnuntaina muiden seurakuntien tapaan hiljaisen hetken iskun uhrien muistoksi. päivätyssä kannanotossa. 2 01 7 E ri kirkkojen, seurakuntien ja uskontokuntien edustajat niin Suomessa kuin maailmalla ovat reagoineet viime perjantaina tapahtuneeseen Turun puukkoiskuun myötätunnonosoituksin ja rukouksin. Arkkipiispa Kari Mäkinen puhui viime lauantaina radioidussa aamuhartaudessa. ”Kannamme sydämissämme tuskaa niiden terrori-iskujen vuoksi, jotka ovat viime päivinä vieneet hengen monilta Burkina Fasossa, Espanjassa ja Suomessa. SAArA-MArIA PulKKInen, OllI SePPälä Niina KanniainenOrpo (vas), valtiovarainministeri Petteri Orpo, tasavallan presidentti Sauli Niinistö, sisäministeri Paula Risikko sekä perheja peruspalveluministeri Annika Saarikko osallistuivat Turun puukotusten uhrien muistoksi järjestettyyn rukoushetkeen Turun Tuomiokirkossa viime perjantaina. Suomen Islamilainen Neuvosto (SINE) tuomitsee lausunnossaan jyrkästi Turun perjantaiset puukotukset ja väkivaltaisen ideologian. Suomen Muslimiverkosto sanoo tuomitsevansa väkivallanteon ja peräänkuuluttaa rohkeutta toimia yhdessä. ”Vaikka teon motiivi on vielä epäselvä, on tärkeää lausua jo nyt ääneen, että tällaisia tekoja ei voi millään tavoin perustella. Tämä voi olla ihmiselle liian suuri kysymys. KuvA: LEHTIKuvA / vESA MOILANEN uskonnolliset yhteisöt reagoivat Turun iskuun lAuSunnOT Turun Islamilainen Yhdyskunta kutsuu eri uskontoja näyttämään yhdessä, ettei väkivalta aja turkulaisia erilleen. Kaksi ihmistä kuoli ja kahdeksan loukkaantui hyökkäyksessä. KOTIMAA 3 24 . Mutta se on hiljaisuutta, jossa Jumala on. – Miksi. Turun tapahtumat ovat järkyttäneet myös Lähi-idästä kotoisin olevia Suomessa asuvia kristittyjä. Rukoilkaamme kuolleiden ja loukkaantuneiden sekä heidän perheidensä puolesta ja pyytäkäämme, että Herra, laupeuden ja rauhan Jumala, vapauttaa maailman tästä epäinhimillisestä väkivallasta”, paavi sanoi Vatikaanin radion mukaan. Viattomiin siviileihin kohdistuva väkivalta – tapahtui se sitten Turussa, Barcelonassa tai Charlottesvillessä – on vastoin niin islamin kuin kaikkien muidenkin uskontojen perusperiaatteita ja yleisiä inhimillisiä arvoja”, sanotaan 19.8. Mäkinen sanoi, että syvimpään kysymykseen emme ehkä saa vastausta. SINEN lisäksi kannanoton allekirjoittajina ovat Vantaan Islamilainen Yhdyskunta ja Helsingin Muslimit -yhdyskunta. 8. Ortodoksisen kirkon Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo kommentoi tapahtumia myöhään perjantai-iltana. Sen edessä on enemmän hiljaisuutta kuin vastauksia. Yhteisön pappi Ramez Ansara kirjoitti Facebookissa, että kirkossa rukoiltiin Suomen rauhan puolesta. Yhdyskunta kutsuu Turun eri uskonnollisia seurakuntia tulemaan yhteen ja näyttämään, että väkivaltaiset teot eivät pysty ajamaan turkulaisia erilleen. Myös Turun Islamilainen Yhdyskunta sanoo Facebookissa julkaistussa lausunnossaan tuomitsevansa jyrkästi sen väkivaltaisen ideologian, joka on mahdollisesti ollut iskun innoittajana. ”Lisäksi rukoilimme hyökkääjän puolesta, että hän saisi elämässään nähdä Jeesuksen valon, joka muuttaisi hänet eläväksi ihmiseksi ja Jumalan lapseksi”, Ansara kertoo Facebook-päivityksessään. Miksi näin pitää ihmisen maailmassa olla. ”Surumme on yhteinen – niin myös vastuumme kaikille turvallisen yhteiskunnan rakentamisesta”, Leo totesi Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla
Vaatii suurta viisautta ohjata kirkkoa sen omista lähtökohdista käsin, aikaa seuraten, mutta ei mielipidekyselyjen varassa. Kirkollisten hallintoelinten puheenjohtajana Mäkinen on ollut taitava. Kannanotoissa tarvitaan malttia ja harkintaa. Hän tuntee hyvin seurakuntien arjen. Uusi arkkipiispa valitaan alkukeväästä. Kirkko tarvitsee hengellisen johtajan, joka tietää mikä on tärkeää ja säilyttämisen arvoista ja uskaltaa ennakkoluulottomasti luopua siitä, mikä joutaakin mennä. Joskus kannanotot ovat kuitenkin olleet turhan repiviä. KIRKKOhERRARAATI Arkkipiispa Kari Mäkinen on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle ensi kesänä. 2 01 7 hakijoiden auttamisessa hän on muistuttanut siitä, mikä on kristillisen kirkon tehtävä. 4 KOTIMAA 24 . Kirkon yhtenäisyyden vaalijana hän ei ole aina onnistunut. Hän on puolustanut rohkeasti vähemmistöjä kuten homoseksuaaleja, pakolaisia, köyhiä ja sairaita. KUvA: MAtti KArppinen. Luterilainen kirkko tarvitsee avoimeen keskusteluun alttiin arkkipiispan, joka on edellisen tavoin elämän ja sen moninaisuuden puolella, uskomme mukaan, ja uskaltaa sanoittaa sen. Tulevalla arkkipiispalla pitää olla vahva teologinen perusta ja näkemystä yhteiskunnallisista kysymyksistä. EMILIA KARhu ajanjakson, johon on sisältynyt muun muassa kirkon jäsenyyden ja yhteiskunnallisen aseman kyseenalaistamista, taloudellinen lama, pakolaistulva sekä avioliittolainsäädännön uudistaminen. Hän on onnistunut erityisen hyvin olemaan yhtä aikaa auktoriteetti ja inhimillinen. Marja-Liisa Malmi, Parikkalan seurakunta, Mikkelin hiippakunta Kari Mäkinen on kiirehtinyt eteenpäin, kun taas kirkkolaiva kääntyy hyvin hitaasti. Monin tavoin polarisoituneessa keskusteluilmapiirissä Mäkisellä on ollut välillä vaikeuksia kirkollisen yhtenäisyyden vaalimisessa. Hän on myös pitänyt hengellisesti rikkaita saarnoja, jotka ansaitsisivat tulla paremmin näkyviin. Uudelta arkkipiispalta edellytetään esiintymisja kielitaitoa, yhteistyöja johtamistaitoa, yhteyden vaalimista ja vahvistamista kirkon sisällä, yhteyksien solmimista kirkon ulkopuolella, apologeettista, pastoraalista ja teologista osaamista, hengellistä syvällisyyttä ja visionäärisyyttä. Jouko Ala-Prinkkilä, Kauhajoen seurakunta, Lapuan hiippakunta Kari Mäkinen on työskennellyt arkkipiispana haastavan Miten arkkipiispa Kari Mäkinen onnistui. Hänen luontaisen karismansa sekä syvän teologisen viisauden ja elämänkokemuksen myötä hioutunut ilmaisutapansa on tuonut kirkon uudella tavalla yhteiskunnalliseksi keskustelukumppaniksi. Risto Kormilainen, Suomussalmen seurakunta, Kuopion hiippakunta Arkkipiispa Mäkinen on käyttänyt yhteiskuntasuhteista hyviä puheenvuoroja ja tullut hyvin esiin. Kaikissa tulevissa piispanvaaleissa tullaan keskustelemaan myös sukupuolesta. Millaisen uuden arkkipiispan tarvitsemme. Tarvitsemme arkkipiispan, joka kestää yksinäisyyden paineet ja jolla on sanottavaa. Pakolaisten ja turvapaikanSatu Saarinen, Oulun tuomiokirkkoseurakunta, Oulun hiippakunta Kari Mäkinen on ollut rohkea ja ihmisläheinen arkkipiispa, joka on osannut sanoittaa haastavia teologisia kysymyksiä ymmärrettävällä tavalla. Pohdiskelevissa puheenvuoroissaan Mäkinen on usein onnistunut porautumaan sekä yhteiskunnallisiin että kirkollisiin kysymyksiin pintaa syvemmälle. Piispojen joukossa tarvitaan niin naisten kuin miestenkin ääntä. Viimeisimpänä on jäänyt mieleen hänen punnittu puheensa Suviseuroissa, jossa hän linjasi laajemminkin herätysliikkeiden paikkaa kirkossa. Kaikkia ei ole miellyttänyt Mäkisen tapa tehdä teologiaa, jossa dogmaattinen kieli ei ole ensisijainen. 8. Risto Leppänen, Liedon seurakunta, Turun arkkihiippakunta Arkkipiispan teologisena erityisavustajana opin arvostamaan hänen rohkeita ja syvällisiä yhteiskunnallisia puheenvuorojaan. Piispan tehtävä ykseyden vaalimiseksi käy aina vain vaikeammaksi. Kirkkoherraraati arvostaa eläkkeelle jäävän arkkipiispa Kari Mäkisen rohkeita ja syvällisiä yhteiskunnallisia ja kirkollisia puheenvuoroja. Joskus hänen kannanotoissaan on ollut irtioton makua piispojen neuvottelemasta konsensuksesta. Hän on patistellut kirkkoa ja valtiovaltaa parantamaan vähäväkisten asemaa. Persoonan pitäisi olla kirkon yhtenäisyyttä rakentava. Mäkinen esiintyy luontevasti mediassa. Turkuun tarvitaan nyt sujuvasti sanoittavaa, syvällisyyksiin sukeltavaa ja suurisydämisesti sovittelevaa arkkipiispaa. Tulevan arkkipiispan keskeisiä avuja ovat syvä teologinen ajattelu, kyky kuunnella ja keskustella eri tavoin ajattelevien kanssa, kirkosta vieraantuneen ihmisen ymmärtäminen, kirkas ajattelu ja selkeät sanat. Hän on asettunut heikkojen, köyhien ja syrjäytyneiden rinnalle
– Mutta jos näyttää siltä, että kaltaiselleni ehdokkaalle on tarvetta ja riittävästi kannatusta, harkitsen mukaan lähtöä. ”Ehdotukseni on ehkä yllättävä, mutta minusta kirkon tulevan arkkipiispan pitäisi olla kotiin palaava syvien vesien kulkija, pohdiskelija, kansanedustaja, piispa ja teologian tohtori Ilkka Kantola”, tukijoihin kuuluva Helsingin Malmin seurakunnan kirkkoherra Heikki Arikka kirjoitti Facebook-sivullaan. – Tämä on parhaillaan pohdittavanani, Espoon piispa Tapio Luoma, 55, sanoo. Hän täyttää tammikuussa 63 vuotta. – Seuraan tilannetta enkä tässä vaiheessa vielä ole valmis ilmaisemaan kantaani. Björn Vikströmin mukaan arkkipiispan pitää pystyä uskottavasti pitämään esillä uskon ydintä ja osoittamaan inspiroivasti, miten usko voi kantaa hedelmää lähimmäisenrakkaudessa, oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa ja luomakunnan varjelemisessa. Tampereen piispa Matti Repo, 58, sanoo, että kysymystä ehdokkuudesta on liian varhaista kommentoida. Kotimaan tietojen mukaan arkkipiispanvaaliin etsitään tällä hetkellä vilkkaasti ehdokkaiksi myös naisia. Björn Vikströmin mielestä nyt tarvitaan yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuvaa arkkipiispaa, joka pitää esillä kristinuskosta nousevia ihmisarvoon, armollisuuteen ja solidaarisuuteen liittyviä arvoja. Useimmat piispoista sanovat harkitsevansa asiaa. Itsenäisyyden aikana arkkipiispa on useimmiten valittu virassa olevien piispojen joukosta. Kantolan taakse on muodostumassa noin 30 hengen tukiryhmä, joka on saanut hankkeelleen tulevan ehdokkaan suostumuksen. Muitten piispojen tavoin pohdin mahdollista ehdokkuutta, Porvoon piispa Björn Vikström, 54, toteaa. MerI TOIVAnen, JussI ryTKönen Arkkipiispan paikka vapautuu ensi vuonna. – Kuten aina, nytkin tarvitaan hengellistä johtajuutta, joka työskentelee yhteyden hyväksi, kuulee ihmisten äänen, kysyy Jumalan tahtoa ja rohkaisee toivoon, Tapio Luoma luonnehtii. KOTIMAA 5 24 . Kotimaa kysyi asiaa kaikilta piispoilta. – Sitten pitää kuunnella myös muita. – Kuten pappisvihkimyksessä, piispanvaaliin vaaditaan ulkoinen ja sisäinen kutsu. 8. Kenttäpiispa Pekka Särkiö, 54, kertoo, että jos sopivia ja vahvoja ehdokkaita on riittävästi, hän ei lähde mukaan vaaliin. Samuel Salmen mukaan arkkipiispan pitäisi koota kansaa ja kirkkoa. Suomen itsenäisyyden aikana arkkipiispa on useimmiten valittu virassa olevien piispojen joukosta. Kotimaa kysyi piispoilta lisäksi, millaisen arkkipiispan kirkko ja Suomi nyt tarvitsevat. Björn Vikström toteaa, että hänelle on tullut yksittäisiä asiaan liittyviä yhteydenottoja. Ja vähän rukoillakin. Seppo Häkkinen toteaa, että arkkipiispaa tarvitaan arvojohtajana ja tarvittaessa yhteiskunnan kriitikkona. Oulun piispa Samuel Salmi, 66, Turun piispa Kaarlo Kalliala, 64, ja Lapuan piispa Simo Peura, 60, kertovat, etteivät ole käytettävissä vaaliin. kuvA: AArne OrmiO / kirkOn kuvApAnkki piispat panttaavat vielä lähtöään arkkipiispapeliin ehdOKKAAT Ensimmäisenä vaaliin ilmoittautui kansanedustaja ja entinen Turun piispa Ilkka Kantola. Ilkka Kantola sanoi Demokraatille, että on kiinnostavaa, näkevätkö valitsijat lisäarvoa siinä, että hän palaisi kirkon tehtäviin politiikasta. Kuopion piispa Jari Jolkkonen, 47, toteaa, että ensimmäinen kierros pitää käydä oman pään sisällä, eikä se saa olla läpihuutojuttu. Pekka Särkiön mielestä kirkko tarvitsee arkkipiispan, joka voi tukea kirkon perustehtävää sen olemuksesta käsin, yhdistää kirkkoa ja toimia koko suomalaisen yhteiskunnan parhaaksi. – Toiseksi tarvitaan arkkipiispa, jonka mahdollisimman moni jäsenistä ja työntekijöistä kokisi meidän kirkon arkkipiispaksi ja tiennäyttäjäksi. Kirkon ykseyden vaaliminen on viime vuosina tullut entistä tärkeämmäksi piispan tehtäväksi, Seppo Häkkinen toteaa. Tapio Luoma sanoo, että hänen valmiuttaan olla käytettävissä on kyselty. Arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle kesäkuussa. Mikkelin piispan Seppo Häkkisen, 59, mukaan arkkipiispan siirtyminen eläkkeelle tuli monille yllättäen. Kirkon virassa olevat piispat empivät vielä kertoa suoraan, ovatko he valmiita lähtemään ehdolle arkkipiispanvaaliin. ArKKIpIIspAn VAAlI Kotimaa kysyi piispoilta, millaisen arkkipiispan kirkko ja Suomi tarvitsevat nyt.. 2 01 7 A rkkipiispapeli pyörähti käyntiin kunnolla viime viikolla, kun kansanedustaja ja entinen Turun piispa Ilkka Kantola, 60, kertoi olevansa käytettävissä ensi helmikuussa käytävään vaaliin. Häkkinen sanoo, ettei ole ehtinyt ratkaista, miten vastaisi mahdolliseen pyyntöön asettua ehdolle. – Jumalasta ja elämää suojelevista kristillisistä arvoista luopuminen johtaa arvomaailman vääristymiseen, joka ilmenee yhteiskunnallisina ja ekologisina ongelmina. – Kirkko tarvitsee arkkipiispan, joka uskaltaa pitää esillä Jumalan sanaa ja korostaa kirkon hengellistä tehtävää. Useimmat kysymykseen vastanneista piispoista painottivat hengellistä johtajuutta ja kirkon ykseyden vaalimista. Lisäksi arkkipiispalla tulisi Salmen mukaan olla vahva spiritualiteetti, joka nousee kirkon perustehtävästä. Tuomalla kristinuskon eettisiä käsityksiä esille arkkipiispa palvelee yhteiskuntaa. Simo Peura sanoo, että näkemyserojen kärjistyessä arkkipiispaan kohdistuu odotus vastakkainasettelujen purkamisesta. – Mielestäni tarvitsemme arkkipiispan, joka kuuntelee eri tavoin ajattelevia ja haluaa rakentaa siltoja. Asiasta kertoi ensimmäisenä Demokraatti. Nöyrästi pohdin asiaa Jumalan edessä rukoillen ja pyytäen siihen hänen johdatustaan
Kolmanneksi jäänyt apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka sanoi olevansa surullinen piispakaartin uudesta miessuorasta. Hänen mukaansa sukupuolen piilomerkitys on valtava. Äänioikeutettuja oli yhteensä 1 788. Pelko jähmettää, vie voimat, ja kaikki hyvä jää piiloon. PIISPAnVAAlI Närkästystä herätti, että tieto Porvoon rovastikunnan tuloksista julkistettiin, vaikka osassa rovastikuntia vielä äänestettiin.. Tuomiorovastikunnassa ja Malmin rovastikunnassa toiselle kierrokselle olisivat menneet Laajasalo ja Hallamaa. Jos vaali olisi ratkaistu pelkästään Helsingin seurakuntayhtymässä, vaali olisi mennyt toiselle kierrokselle. Huopalahden rovastikunnassa toiselle kierrokselle olisi Laajasalon kanssa edennyt Hintikka. Ääniksi muutettuna Laajasalon saalis oli 795 ääntä. Koko hiippakunnan äänestysprosentti oli 86,8. Nyt on kaikkien hiippakuntien ja aktiivisten ihmisten asia katsoa kuvaa kokonaisuudessaan. Tyhjiä ääniä annettiin 3 ja hylättyjä 7. Alustava tieto Porvoon rovastikunnan tuloksista julkistettiin alle tunnissa, vaikka osassa rovastikuntia vielä äänestettiin. Ehdokkaat kohtasivat viime viikolla vaalipaneelissa Helsingin Sanomatalossa. 6 KOTIMAA 24 . 2 01 7 H elsingin hiippakunnan uudeksi piispaksi valittiin viime viikon keskiviikkona Kallion seurakunnan kirkkoherra, Helsingin seurakuntayhtymän johtaja Teemu Laajasalo, 43. Äänioikeus oli hiippakunnan papeilla sekä samalla määrällä seurakuntien valitsemia maallikkojäseniä. Helsingin hiippakunnan lakimiesasessori Ritva Saario toteaa, että alustavien äänestystulosten varhainen julkaiseminen ei ole menettelytapavirhe tai peruste uusille vaaleille. Hän toivoo, että vaalin voittanut Teemu Laajasalo ja muut piispat näkevät piispakunnan miesvaltaisuudessa aidon ongelman. Piispanvaaliin liittyi myös närkästystä äänestystulosten julkistamisen aikataulusta. Se ei ole tilanne, johon voi astella sisään koska vain. Sosiaalisessa mediassa todettiin, että tulosten julkistaminen saattoi vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen. Hän sai piispanvaalin ensimmäisellä kierroksella niukasti yli puolet äänistä ja tuli näin valituksi piispaksi ilman jatkokierrosta. Konservatiiveille hän lupasi, että haluaa hakea yhteyttä samassa kirkossa erimielisyyksistä huolimatta. Kampanja on testi vaativiin tehtäviin, Hallamaa kertoi tunnelmistaan. Hallamaan mielestä kirkossa vallitsee harha siitä, että sukupuolella ei ole väliä. – Sanotaan, että Helsingin hiippakunta olisi tehnyt osuutensa, kun täällä on jo kerran ollut naispuolinen piispa. Hallamaa sai 388 ja Hintikka 359 ääntä. Ihan yhtä lailla voisi ajatella, että twiittejä tulee ulos vaalikokouksessa läsnäolijoilta. Hän mainitsi julkisessa Facebook-päivityksessään ne, jotka pettyivät siihen, että piispaksi valittiin mies, ja ne, jotka olisivat toivoneet vaaleihin konservatiiviehdokasta. Laajasalo ilmoitti heti valintansa jälkeen kädenojennuksesta kahdelle ryhmälle. Genevessä työskentelevä ja asuva Hintikka kertoi yllättyneensä siitä, kuinka paljon pelko on läsnä suomalaisessa kirkollisessa keskustelukulttuurissa. Kirkossa omistajuus ja osallisuus kuuluvat kaikille sukupuolille, ja sen pitää myös näkyä, Hintikka sanoi. Kuva: MarKKu PiHlaJa laajasalo vei Helsingin vaalin ensimmäisellä kierroksella helSIngIn hIIPPAKunTA Jos vain helsinkiläiset olisivat äänestäneet, vaalia olisi jatkettu Teemu Laajasalon ja Jaana Hallamaan kesken. Äänet jakautuivat rovastikunnissa jonkin verran toisistaan poikkeavilla tavoilla. Yli puolet äänistä hän sai Porvoon, Vartiokylän ja Vantaan rovastikunnissa. Rovastikuntien vaalikokoukset alkoivat keskiviikkona kello 13. Sosiaalietiikan professorin Jaana Hallamaan, 59, osuus oli 25 prosenttia äänistä. MerI TOIVAnen, OllI SePPÄlÄ, AnTTI Berg Kaisamari Hintikka (oik.) suri vaali jälkeen sitä, että piispakaartissa ei jatkossa ole yhtään naista. 8. Laajasalo sai eniten ääniä kaikissa hiippakunnan kuudessa rovastikunnassa. – Tämä näkyy erityisesti suhtautumisessa uuteen avioliittolakiin. – Kaisamarin ja minun kohdalla on otettu esiin sukupuoli, vaikka Teemu on se, jota osa on äänestänyt sukupuolen perusteella. – Taustalla on se, että tämä piispanvaali ei ole avoin äänestystilaisuus, vaan vaalikokous, johon on kutsuttu tiettyyn kellonaikaan. Vaalissa toiseksi eniten ääniä saanut sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa harmitteli tuoreeltaan sitä, että vaali ei edennyt toiselle kierrokselle. Vastakkain olisivat olleet Teemu Laajasalo ja Jaana Hallamaa. – Menettelytapavirhe edellyttää, että vaalit olisi käyty lainsäädännön vastaisesti. Viestintäpuolta ei ole kirkkolaissa säännelty. – Vaikka lopputulos olisi ollut sama, sille, joka tulee valituksi, on terveellisempää joutua toiselle kierrokselle. On pappeja, jotka pelkäävät myös kirkkonsa suhtautumista, jos he vihkivät tai siunaavat sateenkaaripareja. On ihmisiä, jotka pelkäävät, kuinka kirkko suhtautuu heihin. Hän sanoi, että haluaa omalla työllään parantaa naisten sijoittumista johtotehtävissä. Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka, 50, sai 23,1 prosenttia äänistä. Laajasalo sai kaikista annetuista äänistä 51,2 prosenttia. Jaana Hallamaan mielestä sukupuolella on kirkossa valtava piilomerkitys. Piispa Irja Askolan erityisavustaja, vaalien Twitter-seurannasta vastannut Kaisa Kariranta toteaa, että ratkaisuun nopeasta tiedottamisesta päädyttiin pitkällisen pohdinnan jälkeen. Suurinta Laajasalon kannatus oli Vantaalla. Tosiasiallisesti tällaista toimintaa ei pysty estämään minkäänlaisilla kielloilla
Vuodesta 1900 käytössä olleen Lähetystalon tilat menevät myyntiin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Lasten näkökulmasta isillä on nyt uusi työ samalla työnantajalla. Miten yhdistät uran ja perheen. KOTIMAA 7 24 . En ajattele vuosikymmenten päähän, se olisi pöyhkeää. Piispan viran ei kuitenkaan missään nimessä pitäisi olla määräaikainen. Seura neuvottelee parhaillaan Helsingin kaupungin kanssa Lähetystalon palauttamiseksi asuinkäyttöön. – Toivottavasti palvelemalla ensin loppuun asti ja mahdollisimman hyvin Kallion seurakuntaa ja Helsingin seurakuntayhtymää. Se helpottaa tilannetta. 2 01 7 Lähetysseura myy Lähetystalon ja muuttaa Pasilaan . Uudet toimitilat Länsi-Pasilassa sijaitsevat yhdessä kerroksessa. Turun kupeessa sijaitsevassa Kaarinassa on kiirinyt seurakunnan tietoon, että alueella on vanhuksia, jotka eivät uskalla lainkaan ulos kodeistaan Turun puukotusten jälkeen. Pitäisikö piispan viran olla määräaikainen. Sinulla on kolme lasta. Kaikissa kirkon viroissa pitäisi olla miehiä ja naisia. Vaalin jälkeen sosiaalisessa mediassa on keskusteltu paljon sukupuolesta. Sinut vihitään virkaan 12. Kaikkien kanssa en ole puhunut. – Kehotan myös ihmisiä nyt vierailemaan niiden tuttaviensa luona, joilla on vaikkapa vaikea liikkua kotoaan, ja kysymään, mitä oikeasti kuuluu. On tehtävä mikä tahansa, en haluaisi koskaan jäädä eläkkeelle. Lähetysseura myy Tähtitorninkadun toimistorakennuksen, koska sen remontoiminen nykyaikaiseksi toimistoksi olisi tullut liian kalliiksi. – Sitä on vaikea arvioida tässä vaiheessa. Hän on Kallion kirkkoherra, Helsingin seurakuntayhtymän johtaja ja Helsingin hiippakunnan pappisasessori. KuvA: OLLI SEppäLä. Mitä uutta tuot nykyiseen piispakuntaan. Sen jälkeen pidän pienen vetäytymisen, jossa luen Raamattua, rukoilen ja olen hiljaa. Lähetysseuran kirkko sekä osa kokoustiloista Tähtitorninkadulla jäävät Lähetysseuran omistukseen. Kuuden kuukauden vaali on pitkä prosessi. Millainen kokemus piispanvaali oli ja mitä ajattelit, kun tulos selvisi. Siihen vihkimykseen haluan sitoutua, kun kerran kutsun olen saanut. – Keskustelu on ymmärrettävää, tärkeää ja totta. MerI TOIvAnen Teemu Laajasalo seuraa Irja Askolaa Helsingin hiippakunnan piispana. Jos vanhukset käyvät bussilla Turussa, he liikkuvat aina Kauppatorilla. Virka asettuu aina suhteeseen muun elämän kanssa. Haluan omalla työlläni parantaa naisten sijoittumista johtotehtävissä. Sanoit Kotimaan haastattelussa joitakin vuosia sitten, että kirkkoherran viran pitäisi olla määräaikainen virka. Se osoitti, että piispan viralla on hiippakunnan ihmisille suuri merkitys. Se on vihkimysvirka. Sanon silti ääneen, että haluan kuulla pettymyksen. Eihän piispa sellaisista jutuista päätä, ja on olemassa tarkka järjestys perusteista, joilla ihmiset valitaan. Hänen mukaansa parasta ensiapua pelkoihin on käydä rehellisesti läpi tunteitaan muiden ihmisten tai ammattiauttajien kanssa. Miten valmistaudut tähän tapahtumaan. Piispakunnassa on pian taas pelkkiä miehiä. Voin olla sitten vapaaehtoinen pyhäkoulunopettaja. Kaarinan seurakunnan kappalainen Tatu Kuoppala kertoo, että seurakunta on sopinut kaupunginjohtajan ja kaupungin kotipalvelun kanssa, että kotipalvelun työntekijät tarjoavat nyt aktiivisesti pelokkaille asiakkaille mahdollisuutta tavata seurakunnan työntekijä ja jutella. Samalla Lähetysseura luopuu Tähtitorninmäellä sijaitsevista toimistotiloistaan eli niin sanotusta Lähetystalosta. Yleisesti kuitenkin ajattelen, että elämä on hauras ja siihen pitää suhtautua kiitollisuudella ja nöyryydellä. Olin tosissani mukana, mutta vaalissa ei ole koskaan kontrollin tunnetta. Pelko on otettu heti vakavasti. Oman kalenterin johtaminen on yksi vaikeimmista ja johtajan tärkeimmistä tehtävistä. Kaupunki ja seurakunta auttavat pelokkaita vanhuksia Kaarinassa . Paikan valintaan vaikuttivat Lähetysseuran mukaan hyvät liikenneyhteydet ja tilan kustannustehokkuus. Laajasalo aloittaa tehtävässään marraskuun alussa, ja hänet vihitään virkaan 12.11. 8. Mitä ajattelet tästä. marraskuuta. vIIKOn henKILö ”Ennen vihkimystä vetäydyn, luen Raamattua, rukoilen ja olen hiljaa” H elsingin hiippakunnan seuraavaksi piispaksi äänestettiin Teemu Laajasalo, 43. Suomen Lähetysseuran toimisto muuttaa ensi vuoden maaliskuussa vuokratiloihin Länsi-Pasilan kaupunginosaan Helsingissä. – Kolme kirkollista työtä vaihtuu nyt yhteen. – On hyvin hankalaa, jos asuu yksin eikä saa jaettuja tunteitaan ja pelkojaan muiden kanssa, Kuoppala sanoo. – Olen sanonut, että jotkut johtajavirat voisivat olla määräaikaisia. Tuon ainakin kokemuksen Suomen suurimman seurakuntatalouden johtamisesta ja toisaalta Suomen maallistuneimman seurakunnan johtamisesta. Naispuolisten piispojen puuttumista ei ole syytä vähätellä tai selitellä. Useimpien piispojen kanssa olen käynyt joitakin keskusteluja. Olen voittanut vaaleja ja hävinnyt vaaleja ja se on opettanut, että Taivaan Isän tahtoon pitää sopeutua. – Vaali oli hyvä, opettavainen ja toivoa herättävä kokemus
Siitä on tullut paljon palautetta, ja välillä tilastovastaavat ovat itsekin joustaneet päivissä. Uusien yhteistyökumppanien etsiminen jo itsessään tuulettaisi totuttuja käytäntöjä. Kirkkohallituksen tilastoasiantuntija Tuomo Halmeenmäki, miksi uusiin tilastoihin siirryttiin. 8. Toistaiseksi myöskään diakonian antamien taloudellisten avustusten todellinen määrä ei näy Kylmälahden mukaan tilastoissa. Uusissa tilastoissa näkyvät myös jatkuvasti päivittyvät tiedot seurakuntien jäsenistöstä. Kirkon pitäisi Wäljaksen mielestä mennä rohkeammin uusille alueille ja tavoittaa tietoisesti erilaisia ihmisiä. – Voi luottaa siihen, että tässä mittakaavassa saamme parasta mahdollista tietoa. Tuomo Halmeenmäen mielestä kalenterijärjestelmässä tehty tilastointi on erityisen helppoa ja lomakkeetkin ovat nopeatäyttöisiä. – Kirkossa hellitään vinouUusi tapa tilastoida jakaa mielipiteet TIlASTOUUdISTUS Onko kohtaamisten ajantasainen tilastointi seurakunnissa hyvä apuväline vai väärää työajan priorisointia. 8 KOTIMAA 24 . Tuplatilastoinnin vaara poistuu kokonaan, kun käytetään yhtenäistä tilastotietokantaa. Tilastot paljastavat hänestä silti karun todellisuuden: kirkko järjestää valtavan määrän tapahtumia suhteellisen pienelle joukolle. – Tilastot täytyy muistaa tehdä mahdollisimman pian myös kiireisimpinä aikoina, Routi sanoo. – Ohjeet on ymmärretty niin, että ryhmät merkitään vuoden lopussa, vaikka ne olisi jo pitänyt merkitä, Kylmälahti sanoo. – Tilastoissa on puutteita, jotka varmaan kannattaa korjata. Se ei kuitenkaan johdu ryhmien vähyydestä vaan siitä, että tilastojärjestelmän aikatauluissa on ollut väärinkäsityksiä. Uusi, kootumpi tilastointi alkoi tämän vuoden alusta. Halmeenmäen mielestä seurakunnat voivat suunnitella toimintaansa yhä paremmin ja kertoa medialle ja valtiolle, missä kirkko menee. Kun kirkkoväki on poistunut ja pyhä tila taas tiptop, Routi kirjaa osallistujien määrän kirkon uuteen tilastotietokantaan. Ennen seurakunnat kokosivat tilastot aina vuoden lopussa, nyt tilastotietoja pitäisi tallentaa noin viikon kuluttua tilaisuudesta tai kohtaamisesta. Parhaintakin järjestelmää käyttävät ihmiset, joilla on rajallinen määrä aikaa ja muistia. Ensimmäisen vuoden aikana pyritään kehittämään ja tarkentamaan kysymyksenasettelua, Halmeenmäki sanoo. Lisäksi tilastoihin kootaan suoraan Kirkon palvelukeskuksesta tiedot seurakuntien taloudesta. Kohtaamisten tilastoiminen on Tampereen seurakuntien tiedottajan Eva Wäljaksen mukaan hyvä askel pois tapahtumakeskeisyydestä. – Tilastoista löytyy myös perusteluja verorahoille. Ne voivat käyttää omaa kalenterijärjestelmää, esimerkiksi Katrinaa tai Primea, joista tieto siirtyy suoraan meille. Kirkkohallituksen Tuomo Halmeenmäki myöntää, että tilastointia varten varattu viikon aikataulu on tiukka. – Tilastouudistusta ei tehty millään tavalla kommunikaatiossa seurakuntiemme kanssa. Ja tietenkin kävijämäärä on laskettava. Kirkkohallitus kokoaa seurakunnilta tietoa niiden toiminnasta, kuten messuista, tapahtumista ja diakonian kohtaamisista. Muisti ja sen aiheuttamat epävarmuustekijät huolettavat myös Hämeenlinnassa. Halmeenmäen mukaan inhimillisiä virheitä sattuu, mutta ison tilastodatan mittakaavassa ne menettävät merkityksensä. Tilastouudistus aiheutti Vantaalla närää jo ennen sen käyttöönottoa, sanoo Tikkurilan seurakunnan pastori Jaakko Hyttinen, joka koulutti vantaalaiset uusiin tilastoihin. – En vielä tiedä, mikä tallennusaika tulee olemaan, mutta todennäköisesti hieman pidempi kuin nykyinen. – Tästä selvitään, vaikka lisävaivaa tulee, Hyttinen tiivistää. – Kaikki tilaisuudet tulevat varmemmin huomioitua, Routi sanoo ja lisää: – Kunhan vain ehtii merkitä tiedot kalenteriin ajoissa eli kuuden päivän sisällä. – Onko tämä meidän työssämme se ykkösprioriteetti, Kylmälahti pohtii. Koulutusvaiheessa vantaalaiset ottivat tilastot kohtuullisesti vastaan. Ryhmätoiminnan graafinen esitys näyttää hyvin harvalta. Vähintään 80 prosenttia tiedosta tulee ohjelmiston kautta. Samojen tilastojen äärellä on viikoittain Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan johtava diakoni Virpi Kylmälahti. Lisäksi 20–30 seurakuntaa osallistui pilottiin, jossa uutta tilastointia kokeiltiin käytännössä. KIrKOn TIlASTOT Tilastot mittaavat osallistujien ja kohtaamisen määriä, mutta laatuun numerot eivät ylety.. – Aiemmin, kun tiedot kerättiin vuoden lopussa, seurakunnilla oli valtava urakka kerätä vuoden tiedot. Halmeenmäen mukaan uusi tilastointi parhaimmillaan säästää työaikaa. Routin mielestä aikatauluhuolet helpottaisivat, jos tilastot voisi aina merkitä mobiilisovelluksen kautta. Siihen kiteytyy moni tilastohaaste. Tarkempi tilastointi lisää tietojen luotettavuutta, hän uskoo. Tällä hetkellä mobiilisti voi tilastoida vain osan tilaisuuksista. 2 01 7 K un Turun tuomiokirkossa mennään naimisiin tai vietetään messua, ylivahtimestari Marja Routilla riittää töitä. – Seurakunnilla on kaksi vaihtoehtoa. Kireä aikataulu ja työläämpi tilastointimenetelmä herättivät kysymyksiä. – Kokoava säännöllinen toiminta tavoittaa vain uskolliset ja heistäkin vain pienen osan, Wäljas sanoo. Se ei vastaa tarpeisiimme kuin osittain. – Tarkemmasta tilastoinnista saadaan luotettavampaa ja ajantasaisempaa tietoa. Sekä ylivahtimestari Marja Routi että johtava diakoni Virpi Kylmälahti arvelevat, että tilastointi tekee aikataulusta yhä kireämmän. En väitä, että tilastot ovat sataprosenttisesti oikeassa, mutta ainakin yli 95-prosenttisesti ne ovat. Seurakunnille syntyy myös kustannuksia kalenteriohjelmien käytöstä, kun taas Kirkkohallituksen lomakkeet ovat ilmaisia. Kaikilla seurakunnilla ei kuitenkaan ole kalenterijärjestelmää. Tai sitten seurakunnat voivat käyttää Kirkkohallituksen lomakkeita, Halmeenmäki sanoo. Kunhan vain ehtii ja muistaa. Nykypäivänä tarvitaan muutakin kuin vuosidataa. On kirkkotekstiilejä ja tekniikkaa hoidettavaksi. Tilastointi myös helpottaa käytännön arkea, Routi ajattelee. Inhimilliset erehdykset näkyvät jo nyt Hämeenlinnan diakoniatilastoissa. Vantaalla oltiin jo ennen kirkon tilastouudistusta ehditty miettiä parempia tilastointitapoja. Kirkkohallituksen Tuomo Halmeenmäki kertoo, että ennen tilastouudistusta koottiin työryhmä, jossa oli mukana myös seurakuntien edustajia. Hän näkee tilastoista muun muassa sen, kuinka paljon ja millaisia kohtaamisia diakoneilla on ollut ja kuinka usein diakonian ryhmät kokoontuvat
– Se, että tarkastellaan asioita numeerisesti, ei kerro siitä, tuleeko ihminen autetuksi, Kylmälahti kiteyttää. Pitäisi luottaa siihen, että kirkon ykseys ei ole kiinni jäsenten yhdenmukaisuudesta, vaan siitä, että meillä on yksi Kristus. Tilastot mittaavat osallistujien ja kohtaamisen määriä, mutta laatuun numerot eivät ylety. kuva: pasi Leino Kohtaamisten tilastoiminen on hyvä askel pois tapahtumakeskeisyydestä.. Tilastojen kyky kertoa todellisuudesta on diakoni Virpi Kylmälahdenkin mielestä rajallinen. Kirkkohallituksessa ei Tuomo Halmeenmäen mukaan ole toistaiseksi suunnitelmia laadullisen arvioimisen kehittämiseksi. Vaatisin tässä kohtaa tulosvastuullisuutta kirkolta, että asetettaisiin tavoitteita kävijämäärille. – Tilastoista ei näe, miksi onnistuttiin tai miksi epäonnistuttiin, Eva Wäljas sanoo. – Enää ei tarvitse laatia omia taulukoita tilastotietojen kokoamista varten. Tai sitten voisi miettiä, voisiko joku vapaaehtoinen vetää piiriä. – Meillä on viikosta toiseen piirejä, joissa käy vähenevä määrä osallistujia, ja silti työntekijöiden aika on niissä kiinni. Kunhan alkuvaiheen kömpelyys vähitellen korjaantuu, uudesta tilastointijärjestelmästä tulee hyvä apuväline. Niin ajattelee myös Marja Routi. Erityisesti se korostuu diakonian parissa. KOTIMAA 9 24 . – Mutta vaikka ryhmässä olisi vain kuusi tai kahdeksan osallistujaa, sen merkitys ryhmän jäsenten elämänlaatuun voi olla todella suuri. – Tilastointi on niin alussa, ettei siitä vielä tiedä, mihin sitä voi hyödyntää, diakoni Virpi Kylmälahti sanoo. Toisaalta meillä on massatapahtumia, jotka eivät kuitenkaan ole diakoniatyön ydintä. SAIlA KeSKIAhO Turun tuomiokirkon ylivahtimestarin Marja Routin mukaan tilastointia helpottaisi, jos kävijämäärät voisi aina merkitä mobiilisovelluksen kautta. Hän uskoo, että ajan kanssa tilasto-ohjelma kehittyy paremmaksi ja sitä opitaan käyttämään. 2 01 7 tunutta ajatusta kirkon ykseydestä. 8. Hän myöntää, että laadun ja vaikuttavuuden arviointi on paljon vaikeampaa kuin pelkkien lukujen vertailu. Tällä hetkellä mobiilisti voi tilastoida vain osan tilaisuuksista. Uudet tilastot ovat olleet vajaan vuoden käytössä, ja seurakunnissa vasta opetellaan. Sen sijaan niistä näkyvät ryhmien ja piirien osallistujamäärät, ja niiden perusteella Wäljas olisi valmis tekemään johtopäätöksiä
Sodan poikkeusoloissa oli avioliittoja solmittu vain vähäisen tutustumisen perusteella. Mikäli Taskila tai liikkeen vaikuttajat eivät tätä halua Kirkon tärkeitä askeleita. Kiitos nopeakäyntisestä valmistelusta kuuluu/kuului arkkipiispa Martti Simojoelle. 10 KOTIMAA 24 . Valtuustoissa olisi kuitenkin päteviä henkilöitä käsittelemään paljoa muutakin. Vuosi oli muistaakseni 1945. Johannes Alaranta kirjoittaa oivallisesti blogissaan rehellisyyden olevan kaikkien mahdollisten keinojen jälkeen parhainta lääkettä. Minusta tämä oli hyvä esimerkki kahden regimentin opista, ja sen kertominen on aiheellista. Toimittaja Jussi Rytkönen kirjoittaessaan vanhoillislestadiolaisten Suviseuroista Porissa haastatteli vastavalittua johtomiestä Matti Taskilaa. Jos tähän asenteeseen ei tosimielellä puututa, saavat työntekijät ennemmin tai myöhemmin keskenään harjoittaa kristinuskoa. Pentti Lemettinen kirjoitti 17.8. Sodan aikaisen rukouksen merkitys olisi nostettavissa vähitellen korostetummin keskustelunkin kohteeksi. Se saattaisi olla mukavaa, mutta sellainen harmillinen puoli siinä on, ettei maksajia olisi. Hajaannuksen välttäminen kysymyksessä eronneiden vihkimisestä Jokin aika sitten oli maakuntalehdessämme selostus presidentti Paasikiven ja arkkipiispa Aleksi Lehtosen yhteistyöstä. 8. Paluuta asiaintilaan, jossa seurakuntalaiset mieltäisivät itsensä lampaiksi paimenen kaitsennassa, ei ole. Niiltä vuosilta löysin omasta arkistostani arkkipiispan minulle lähettämiä kirjeitä: 4.8., 14.8., ja 22.8.1972 (oman muistini mukaan ainakin yksi kirje on vielä kateissa). Onhan uskomatonta, jos liikkeen johtomiehet eivät osaa tai viitsi ottaa kantaa liikkeen seurakuntaoppiin, jonka mukaan liikkeen ulkopuolella olevat eivät voi pelastua koska heiltä puuttuu Pyhä Henki, jonka voivat omistaa ainoastaan tähän niin sanottuun Jumalan valtakuntaan kuuluvat. Hienosti säesti myös Teemu Kakkuri kolumnillaan ”Virastosta yhteisöksi” tuoden kirkon tulevaisuuden avainkysymyksen seurakuntatasolle. HArrI rAITIs hiippakuntavaltuuston jäsen edellisellä kaudella Onko vanhoillislestadiolainen opetus muuttunut vai ei. Kotimaa listasi numerossa 31 sata kirkon tärkeää hetkeä. Mikko Tunkkari Veteli Sopimusja neuvottelujärjestelmän nopea valmistuminen Oli ilahduttavaa lukea Kotimaan edellisestä numerosta toimituksen oma täydennys kirkon oman sopimusja neuvottelujärjestelmän valmistumisesta kirkon käyttöön. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Jorma Heikkilä Orimattila Hurmaava uutuus nyt kaupoissa. Otetaanko avainkysymys vakavasti. Kun Taskila haastattelussa lausui vanhoillislestadiolaisen opetuksen pysyvän kuitenkin edelleen muuttumattomana, on lukijalla ja kuulijalla edessään ratkaisematon yhtälö. Tuomiokapitulien toivoisi huomaavan, että se on mahdollisuus eikä uhka. Rauhan tultua ne alkoivat purkautua, ja syntyi keskustelu eronneiden uudelleen vihkimisen oikeutuksesta. Kyse on kirkon hallinnon demokraattisesta juonteesta. 2 01 7 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Pentti Lemettinen on oikeassa kun kirjoittaa: ”Jos lakkauttaminen toteutuu, sitä on vaikea tulkita muuksi kuin maallikkojen väheksymiseksi.” Teemu Kakkuri kiteyttää pappien ja maallikoiden perinteisen työnjaon: ”Käytännössä se tarkoittaa..., että maallikko keittää kahvin, ja pappi juo sen.” Pelottavan usein tuntuu siltä, että työntekijät kokevat seurakuntalaiset enemmän rasitteena kuin voimavarana. Rytkösen kysymykseen kyseisen liikkeen seurakuntaopista Taskila vältti vastaamasta ja pyysi palata asiaan myöhemmin. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Voitaneen jopa sanoa, että rukouksiin saatiin myös vastaus, joka antoi lopullisen tuen niin saadulle rauhalle kuin itsenäisyyden säilymiselle. Laki valmistui käyttötarkoitukseensa viidessä vuodessa. Hiippakuntavaltuustojen näennäisen tyhjäkäynnin syy on selvä: Tuomiokapitulit eivät ole katsoneet tarpeelliseksi tuoda käsiteltäväksi juuri muita asioita kuin pakolliset. Rukoileminen tuona aikana yhdisti kansaa ja antoi todellista voimaa niin yhtenäisyydelle kuin kestämiselle. Tämän asian valmistumisen yhteydessä kannattaisi huomioida silloisen arkkipiispan Martti Simojoen aktiivinen panos asian hyväksi. Toimitukseen on tullut runsaasti ehdotuksia listan jatkoksi. Yhdessä he pääsivät sopimukseen ja hajaannukselta vältyttiin. oivallisesti hiippakuntavaltuustojen lakkauttamishankkeesta. Mikäli opetus pysyy muuttumattomana, ja perustavanlaatuiseen kysymykseen seurakuntaopista vastavalittu nokkamies ei halua tai ei kykene vastaamaan, on pakko hämmästellä tällaista akrobatiaa ja on kysyttävä, mihin tällainen käsitteiden hämärtäminen johtaa ja mikä tämän kaiken takana oleva piiloleikki on. Se on vihdoin syytä ottaa vakavasti. Yleisesti erinomaisessa Kirkon tulevaisuuskomitean mietinnössä hiippakuntavaltuustoja käsitellään yliolkaisesti eikä ehdotus lakkauttamisesta vakuuta. Minulla on käsitys niistä tekijöistä, joissa valmistelu olisi kestänyt tuon 30 vuotta. Erkki Jeskanen SVTL:n puheenjohtaja 1969– 1975 Rukous sodan aikana Sodan aikana tuotiin esille jopa valtakunnan johdon tasolta pyyntö rukoustuesta. Voisi jopa väittää, että tällä kohtaa komitea kirjoittaa niitä periaatteita vastaan, joita se muualla esittää. Lehti kertoi, että osa konservatiivisesta papistosta oli kaivautumassa jo asemiin, kun Paasikivi kutsui Lehtosen neuvotteluihin. Kirkkoneuvosten arvio 17.12.1969 oli se, että työvaihe kestää 30 vuotta. Oman kanavansa muodosti arkkipiispan toive antaa tuoreimmat tiedot puhelimitse aamulla ennen klo 6.00. Toimin vuosina 1969–1975 Seurakuntien Viranja Toimenhaltijoiden liiton puheenjohtajana
Meillä on myös paljon Suomessa syntyneitä ja kasvaneita, joilta puuttuu toivo. Vähäinen muutos totuttuun kaavaan paransi osumatarkkuutta ja kuulijan ymmärrystä. 2 01 7 KOLUMNI Mikael Pentikäinen T urun puukkoisku on järkyttänyt suomalaisia. Siitä huolimatta Afrikassa, Lähi-idässä, Aasiassa ja muuallakin pitää edistää rauhaa ja uudistaa yhteiskuntia niin, että kasvavien maanosien asukkailla olisi toivo paremmasta – myös kotimaissaan. Tarvitsemme rakkautta kohdataksemme kaikki kanssaihmisinä, joilla on sama arvo, oli heidän syntyperänsä, uskontonsa ja ihonvärinsä mikä tahansa. Kotimaassa 17.8. Rakkautta on, että ketään ei leimata. Jos se onkin muuttunut, silloin koko opetus on muuttunut. Silloin ei auta enää vedota siihen, että sellaista tarkoitettiin. Turun sydämessä on paljon siltoja ja kirkko. Maailmalta liian tutuksi tullut terrori näyttää rantautuneen jossakin muodossa myös Suomeen. Tietääkseni sellaista ei ole. Surun keskellä tarvitaan myös kirkko, joka muistuttaa vastaamaan pahaan hyvällä, tuo kärsimyksiin toivon ja käy vuoropuhelua eri tavalla uskovien kanssa. Iskuja on pelolla odotettu mutta silti toivottu, että niitä ei tänne tulisi omien kouluja muiden surmiemme lisäksi. Tarvitsemme viisautta myös siihen, että kohtelemme oikeudenmukaisesti heitä, jotka ovat tulleet Suomeen hädän keskeltä paremman toivossa. Vikström kertoi kokeneensa totutusta poikkeavan ilmaisun osuvaksi ja eläväksi. Jos laissa on ollut tarkoitus sallia sateenkaariparien vihkimisessä poikkeus kirkolle, poikkeaman mahdollistava valtuussäännös olisi tullut kirjata omaksi pykäläkseen lakiin. Voimme tehdä paljon myös kotimaassa. Voimme kuitenkin elää myös niin, että raja onkin takanamme. Moni maahanmuuttaja elää tällä hetkellä pelossa, ja se on väärin. Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten ja millä perusteilla aiotaan rangaista niitä pappeja, jotka ovat valmiita noudattamaan lakia. Toivon on voinut viedä työn tai koulun puute, yksinäisyys, köyhyys tai sairaus – joskus kaikki nämä. Surun päivinä miettii, mitä on tehtävä, jotta tragediat eivät toistu. rISTO LAUrIALA muusikko Helsinki. Olli Seppälä kirjoittaa vielä kirkon löysälle jääneistä kengännauhoista uuden avioliittolain kiemuroissa. Mooseksen kirjan 6. Kuulumme jo tulevaan. Tämä ei koske vain pakolaisia ja siirtolaisia vaan kaikkia meitä. Tällä viikolla kuultiin radiosta kuulijoiden toivomana John Vikströmin pitämä aamuhartaus, jossa hän kertoi osallistumisestaan päiväjumalanpalvelukseen. Tarvitsemme myös viisasta kotouttamista. Siinä kirkon meno vaikuttaa kompuroinnilta. Isku tapahtui keskellä Turkua, jonka kirkonkellot ovat soittaneet meille vuosikymmenet rauhaa ja joka on ollut uskontojen vuoropuhelun edelläkävijä Suomessa. luvussa annettua Herramme lupausta. Jumala oli ilmaisun välittämänä läsnä tässä ja nyt. Kyse ei siis ollut papin konstailusta. Mennyt ja vanha maailma on se välttämättömyyden maailma, missä me elämme ja kuolemme. MIKAeL PeNTIKäINeN Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja. Jokainen meistä voi olla hyvien tekojen tekijä pahuutta vastaan. oli hyvä pääkirjoitus liturgisista kengännauhoista. Kirkkokäsikirjan mukainen käskytapaan rakentuva muoto näin väistyi. Meidän pitää varautua siihen, että suru-uutisia tulee myös jatkossa. Erityistä viisautta tarvitaan siihen, miten palautamme ne, joille ei kuulu turvapaikka, ja samalla turvaamme heidän oikeutensa. Nyt Turun sydämessä palaa kynttilämeri kaipuun ja toivon puolesta. Silloin on yhtä vähän tarpeen palvoa arvoja kuin ruveta tekemään niistä tiliä. Matka on pitkä ja vaikea. Hakematta tulee mieleen naispappeuskysymyksen yhteydessä annettu ”ponsilauselma”. Kun nuori kadottaa toivon, hän on altis väkivaltaan kannustavalle propagandalle, jota on tänään helposti tarjolla. Tarvitsemme viisautta siihen, että annamme viranomaisille välineet iskujen torjumiseen jo ennalta. Tarvitsemme sen ymmärtämistä, että toivo on paremman elämän ankkuri. 8. Lähtökohta on se, että pahaan ei pidä vastata pahalla vaan hyvällä. Muutos myös vastasi hyvin 4. Hän kuuluu menneeseen ja rakentaa sen varaan turvallisesti. Epäilemättä liturgia on tarpeen järjestäytyneen uskonnonharjoituksen turvaa luovana muotona. Totutusta liturgisesta menosta poikkeaminen voi toisinaan olla virkistävää ja havahduttavaa. Ne kuuluvat häviävään maailmaan, jonka meno katoaa ja joka kääritään kokoon kuin vaate.” ILKKA LINdSTröM Arvonnan voittaja Kotimaan Nilsiän herättäjäjuhlilla järjestämässä arvonnassa 200 euron Matkapoikien lahjakortin on voittanut Raili Puustinen Siilinjärveltä. Surun keskellä tarvitsemme siltoja, jotka yhdistävät meitä. Silti maailmanyhteisön on määrätietoisemmin ponnisteltava terrorismin juurisyiden kitkemiseksi. Hän kunnioittaa arvoja ja vaalii perinteitä. Hyvää pahaan Surun keskellä tarvitsemme siltoja, jotka yhdistävät meitä. Nyt tätä toivoa on aivan liian monella aivan liian vähän. Onnea voittajalle! Onko vanhoillislestadiolainen opetus muuttunut vai ei. tunnustaa, on kyseessä silmänkääntötemppu, jolla halutaan karistaa pois näkyvistä kyseinen kiusallinen seurakuntaoppi. Ne kalpenevat ja haalistuvat. Se perustuu perinteelle ja arvojen kunnioitukselle. KOTIMAA 11 24 . Jos opetus ei ole muuttunut, kuinka on seurakuntaopin laita. ju k k a g r a n st r ö m Liturgiset kengännauhat – solmussa vai löysällä. Siinä pappi messun päätteeksi siunasi kirkkokansan preesensmuotoisella Herran siunauksella. Juhani Rekola on sanonut niin laittamattomasti, etten malta olla siteeraamatta häntä: ”Ihminen elää menneisyyden ja tulevaisuuden yhtymäkohdassa. Valitettavasti kyseessä on ilmiö, joka ei hetkessä korjaannu. Hän voi elää niin, että raja on edessä. Tarvitsemme viisautta, ymmärtämystä ja rakkautta
Baikal-järven suurimmassa saaressa, Olhonissa, on pieni lampi, Nuku-Nur. Vuoden 2012 tilastojen mukaan Itä-Siperia poikkeaa merkittävästi koko Venäjästä, koska ortodoksisen kirkon jäseniä on alle 30 prosenttia, kun koko maassa heitä on 41 prosenttia. Kuljettaja kertoi, että Neuvostoliiton aikana kirjoitusta ei olisi voinut ajatellakaan. teksti & kuvat:Matti P. 8. Luostarissa tämän pyhän miehen ei uskota kuolleen, vaan vaipuneen syvään transsiin. Pulkkinen Buddhalainen lama uhraamassa Aršanin kaupungissa Burjatiassa. Neuvostoliiton aikana 70 vuotta teollistumista, kaupungistumista ja hyökkäävää ateismia ei tuhonnut uskontoa. Kommunisteilla oli suuria vaikeuksia vakiinnuttaa uskontovihamielinen valtansa Itä-Siperiaan. Valtauskontoina siellä ovat ortodoksisuus, buddhalaisuus ja šamanismi. Irkutskin alueella he muodostavat pienen kolmen prosentin vähemmistön, joka on kuitenkin merkittävä šamanistisen perinteen kantaja. Baikal-järven eteläpuolella sijaitsevan Burjatian tasavallan asukkaista kuitenkin vain 29 prosenttia on burjaatteja. Minua ja burjatilaista ystäväämme Indiraa lukuun ottamatta seurue koostui venäläisistä. Vasta vuonna 1945 anarkistien sisällissodassa puhtaaksi ryöstämä Ivolginskii datsanin buddhalainen luostari voitiin avata uudestaan. Se oli pitkään ainoa sallittu buddhalainen luostari Venäjällä. Maallistumisen ajateltiin ennen etenevän tieteen ja talouden kehittymisen myötä. Venäläiset ja mongolien sukukansa burjaatit ovat Itä-Siperian suurimmat väestöryhmät. Aktiivisesti šamanismia harjoitHän pirskotti nimettömällä ja peukalollaan viiniä kolmesti: auringolle, järvelle ja maalle.. Heti vuoden 1917 bolševikkivallankumouksen jälkeen Itä-Siperiassa alkoi valkoisten aseellinen vastarinta, jonka kommunistit saivat kukistetuksi vasta viiden vuoden sotimisen jälkeen. Alueen väestöstä 95 prosenttia on nykyisin kansallisuudeltaan venäläisiä tai ukrainalaisia. Hän ei ollut tosin koskaan tullut ottaneeksi selvää, mitä mantra tarkoitti. Vuonna 1988 näivettyvän neuvostovallan uskontopolitiikka muuttui vihamielisestä sallivaksi ja vähitellen jopa kannustavaksi. Ortodoksit, buddhalaiset ja šamanistit kärsivät liki 70 vuotta saman, tukahduttavan totalitarismin alla. Osallistuin kesäiseen retkeen, jonka venäläinen matkanjärjestäjä teki tälle šamanistien kulttipaikalle. Valkoisia tukenut ortodoksinen kirkko koki verisen koston. Marsh huomauttaakin, että sekularisaatioteoriaa voi pitää yllä enää vain valikoimalla havaintoaineiston. Yleiskristittyjä ja tunnustuskuntiin kuulumattomia uskonnollisia Irkutskin alueella oli sen sijaan puolet väestöstä. 2 01 7 I tä-Siperia poikkeaa siitä Venäjästä, jonka suomalaiset tuntevat. Juomauhrissa Burjatian šamanistin sormet ovat samassa asennossa kuin ortodokseilla ristinmerkkiä tehdessä. 12 KOTIMAA 24 . Kuten amerikkalainen tutkija Christopher Marsh on todennut, Neuvostoliiton ja Kiinan pakotetun sekularisaation eli maallistumisen vaihtuminen massiiviseksi desekularisaatioksi antaa uskonnollisuuden ja sekularismin suhteista ainutlaatuista havaintoaineistoa. Siperia on tosiaan omanlaisensa maa. Irkutskin alueella ja Burjatian tasavallassa asuu yhteensä vain noin 2,7 prosenttia Venäjän väestöstä. He ottivat lammessa rituaalisen kylvyn, joka toi mieleen Siperian ortodoksien talvisen teofaniauinnin. Vuonna 1988 vain 18,6 prosenttia Neuvostoliiton kansalaisista sanoi uskovansa Jumalaan. Myös punaisia vastaan päättäväisesti taistelleet buddhalaiset burjaatit joutuivat ankaran sorron kohteeksi. Eurooppa, jossa sekularisaatiohypoteesi näyttää toimivan, on maailmanlaajuisesti poikkeus. Siperia on suvaitseva Irkutskin alueella ja Burjatiassa ortodoksisuus, buddhalaisuus ja šamanismi elävät rauhassa rinnakkain. Vuonna 1999 Jumalaan uskovia venäläisiä oli 59,3 prosenttia. Matkustaessani Ivolginskii datsanin luostariin katsomaan harvoin näytettävää laman, eli tiibetiläisen buddhalaissuuntauksen hengellisen johtajan, muumiota kuljettajana oleva venäläissyntyinen burjatialainen näytti matkalla vuoren seinämään kirjoitettua mantraa ”Om mani padme hum”, joka tarkoittaa ”Terve, jalokivi lootuksessa”. Se ei estänyt häntä rukoilemasta hartaasti perillä luostarissa buddhalaisen reliikin edessä
Tiibetistä Itä-Siperiaan 1500-luvulta alkaen levinnyt lamalainen buddhalaisuus on sulauttanut itseensä šamanismin voimakasta luonnontunnetta. KOTIMAA 13 24 . Pieni lähdejärvi Nuku-Nur Baikal-järven suurella mutta kuivalla Olhon-saarella vetää puoleensa pyhiinvaeltajia uskonnosta riippumatta. Kulttipaikalla uhrataan savukkeita, kolikoita ja makeisia. 8. 2 01 7 Baikal-järven rannalla Burjatiassa sijaitseva buddhalainen kulttipaikka kehottaa tulijaa avaamaan sielunsa puhtaana ja saamaan voimaa järven ja vuoren energiasta. Pieni burjaattityttö odottaa äitiä laman luota Aršanin temppelissä.. Teollisuustuotteet ja raha olivat vielä viime vuosisadalla ylellisyyttä Itä-Siperian takamailla
Kiersimme Nuku-Nurin myötäpäivään, kuten buddhalainen kulttipaikka tulee kiertää. mi niiltä riisti. Jehovan todistajien toimintaa Venäjällä ollaan jopa kieltämässä. Itä-Siperian pieni muslimivähemmistö ei nauti samaa asemaa. Hän pirskotti nimettömällä ja peukalollaan viiniä kolmesti: auringolle, järvelle ja maalle. Traditionaalisten uskontojen näkökulmasta tämä on vanhojen vääryyksien korvaamista. 8. Kaupungin kauneimmalle paikalle rakennettu suuri temppeli valmistui vain muutamia vuosia sitten. Käsitteellinen teologinen ajattelu ei ole kovin suosittua elämyksellisyyteen verrattuna. Sen katsotaan olevan hyödyllistä sekä sielulle että ruumille. Sama vertaus pätee myös Siperian muihin vanhoihin uskontoihin. sa kehästä joutuu ottelemaan monia treenattuja vastustajia vastaan. Siperian muslimit ovat etelästä tulleita siirtolaisia, siis vieraita. Hänen sormensa olivat samassa asennossa kuin ortodoksilla ristinmerkkiä tehdessä. Se on kuitenkin johtanut ristiriitaan ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden kanssa, ja erityisesti aktiivisesti käännyttävät uskontokunnat ovat joutuneet vainon kohteiksi. Hyökkääjä on paikallinen mies.. Terroristijärjestö Isis väitti olevansa iskun takana, mutta paikallisviranomaiset eivät lehtitietojen mukaan pidä iskua terrorismina. 14 KOTIMAA 24 . Ortodoksinen kirkkokaan Siperiassa ei ole kovin kiinnostunut jäsentensä pienimuotoisista rajanylityksistä animismin tai buddhalaisuuden suuntaan, sillä ani harva ortodoksi varsinaisesti kääntyy toiseen uskoon. Uskonnollinen vuorovaikutus ylittää näin etnisiä rajoja ja loiventaa burjaattien ja venäläisten välisiä jännitteitä. Jos uskonnolliset perinteet sekoittuvatkin Siperiassa, se on merkki niiden elävyydestä. Itä-Siperian asukkaille ortodoksisuus, buddhalaisuus ja šamanismi ovat omaa traditiota. 2 01 7 tavan Indiran opastamana pieni seurueemme erosi muista. Ortodoksit, buddhalaiset ja šamanistit tulevat hyvin toimeen. Maassa, jossa ateismia julistettiin 70 vuotta ainoana totuutena, ollaan väsyneitä opilliseen kiivailuun. Seitsemän ihmistä haavoittui sarjapuukotuksessa Länsi-Siperiassa Surgutin kaupungissa viime lauantaina. Uskonnolliselle elämälle etsitään aktiivisesti uusia muotoja. Muun seurueen suorittaessa rituaalista kylpyä, jonka opillinen alkuperä oli kaikille hämärä, Indira suoritti kanssamme šamanistisen juomauhrin. Mikään näistä kolmesta ei ole pystynyt vastaamaan läntisten, aktiivista käännytystä harjoittavien uskontokuntien toimintaan. Luonnonkauniille tai muuten jylhille paikoille ilmaantuu šamanistisia rukousnauhoja, joita todennäköisesti solmivat myös venäläiset. Venäjän sortavan uskontopolitiikan taustalla on pyrkimys palauttaa kirkko ja muut perinteiset uskonnot asemaan, jonka kommunisAršanin lähteiden vettä tullaan juomaan matkojenkin takaa uskonnollisesta taustasta riippumatta. Tämä uskontojen sekoittuminen tapakulttuuriin ei tunnu häiritsevän ketään. Venäjän ortodoksista kirkkoa on joskus verrattu nyrkkeilijään, joka oltuaan vuosia poisRukousliput reunustavat Burjatian tasavallan pääkaupungin, Ulan-Uden buddhalaistemppeliä. Aršanin buddhalaisen temppelin laman luona käy hurskaita ortodokseja pyytämässä tietoa tulevaisuudesta
Olen mieltänyt asian niin, että koko maailmankaikkeus toimii rytmissä.” Sydämellinen ihminen on lämmin ja rakastava. Sillä on myös oma perusrytminsä. Se kuvataan useimmiten siten, että Jeesuksella on rinta auki ja sydän on näkyvissä aivan sydänsymbolin muotoisena.” Sydän on vahva rakkauden symboli, joka on runsaasta kaupallisesta käytöstään huolimatta pitänyt keskeisen merkityksensä. Sormus edustaa ikuisuutta ja täydellisyyttä, koska renkaalla ei ole alkua eikä loppua. Se on kahden ihmisen välisen liiton ja rakkauden symboli, jonka kristityt omaksuivat kihlauksen merkiksi keskiajalla. Niinpä kauniit kuvat joutsenpariskunnista uimassa kaulojen muodostaessa sydänkuvion ovat tulleet yleismaailmallisiksi rakkauden symboleiksi. Vanhan uskomuksen mukaan pelikaanit ruokkivat poikasiaan omalla verellään. Tämä itsensä uhraamisen ruumiillistuma on innoittanut kristillistä symboliikkaa. Sub rosa, hiljaisuuden sinetti tarkoittaa oikeastaan ”ruusun alla”. Symboleista kirjoittanut filosofian tohtori Liisa Väisänen liittää sydänsymbolin voimakkaasti tunne-elämään. Sanotaan, että nimettömään sormeen johtaa suoni suoraan sydämestä. 2 Sydän Vanhin rakkautta kuvaava symboli lienee sydän, joka on lähes yleismaailmallinen. Väisänen sanoo Suomen Sydänliiton sivustolla julkaistussa haastattelussa, että myös taiteen maailmassa sydän näkyy usein. Se muistuttaa meitä Kristuksen sovituksesta. Joutsen symboloi monille naisellista viehätysvoimaa ja tenhoa. KOTIMAA 15 24 . KAJ AAlTO RAKKAuS Visuaalisuuden aikakautena symbolien merkitys korostuu. Joutsenet elävät useimmiten pariuduttuaan yhdessä loppuelämänsä. 4 Joutsen Vaikka joutsen oli harvinainen lintu Välimerellä, se oli jo antiikin aikana tärkeä symboli. Vastakohta, sydämetön, mainitaan Raamatussakin. Jalomielinen pelikaani muistuttaa meitä Kristuksen kärsimyksestä, sovituksesta ja lunastuksesta. Ruusua pidettiin antiikin Kreikassa rakkauden jumalattaren Afroditeen omana kukkana, kauneuden symbolina. Jos sydän lakkaa sykkimästä ja pumppaamasta verta, elämä loppuu. 3 Ruusu Ruusu ja erityisesti punainen ruusu on rakkauden symboli. Rippituolien koristamiseksi alettiin kaivertaa viisiterälehtisiä ruusukkeita rippisalaisuuden merkiksi. 8. Kristityt ottivat etäisyyttä ruusuun, koska se yhdistettiin aistillisuuteen ja syntiseen elämäntyyliin. ”Tässä Jeesuksen hahmo, Pyhä Sydän, on yleisin. Suomessa vihkisormusta pidetään vasemman käden nimettömässä. Kaakkoisessa Euroopassa ja Aasiassa elävä pelikaani ruokkii poikasiaan pitkään nokkaansa keräämillään kaloilla. Ikivanhat symbolit ovat tulleet uuteen käyttöön, niin myös rakkauden symbolit, joista on tullut myös digitaalisia kuvakkeita. Sosiaalisessa mediassa tunnetiloja ilmaistaan emojien avulla. Rooman valtakunnan luhistuttua ruususta tuli Neitsyt Marian symboli. Antiikin mytologiassa Adoniksen, Afroditen rakastajan, verestä kasvoivat ensimmäiset ruusut. Sen pitkä, taipuisa kaula ja valkoinen sulkapeite tekivät siitä puhtauden symbolin. Kristillisessä symboliikassa punainen ruusu kuvaa ristiinnaulitun Kristuksen vuodattamaa verta. Suomalaisille joutsen on läheinen symboli, Suomen kansallislintu, joka on inspiroinut niin kuvataiteilijoita kuin säveltäjiäkin. Sydän on ihmisen elämän sykkivä elin ja ydin, josta elämä virtaa kaikkiin kehon osiin. Vanhan uskomuksen mukaan pelikaanit ruokkivat poikasiaan myös omalla verellään, joka vuotaa haavasta, jonka nämä itse nokkivat rintaansa. Ruusua pidetään myös hiljaisuuden symbolina. Liiton merkkinä oleva sormus edustaa ikuisesti kestävää yhteyttä. Sitä pidetään monissa kulttuureissa myös tunteiden syntypaikkana. 5 Pelikaani Harvinaisempi rakkauden symboli on pelikaani. Siitä tuli näin kuoleman voittavan rakkauden symboli. ”Sydän on fyysisesti ensimmäinen elin, joka reagoi erilaisiin tilanteisiin, kuten pelkoon ja rakkauteen. Kultasormus on tavallisin vihkisormus, onhan kulta jalometalli ja se on periaatteessa ikuista. Kristuksen uhrikuolema oli Jumalan rakkauden äärimmäinen ilmentymä. 2 01 7 Viisi rakkauden symbolia 1 Sormus Elämme visuaalisuuden aikaa, jolloin symbolien merkitys kasvaa. KuVa: OleKSii SergieieV / ScanStOcKphOtO
Pä iV i K a r ja la in en. Kuopion hiippakunnan piispana vuosina 1962–1974 toiminut Kares kantoi piispanristiä ainoana tunnuksena virastaan eikä hyväksynyt termiä piispan vihkimys, vaan kutsui tapahtumaa virkaan asettamiseksi. 8. Tekisi mieli kysyä, eikö naamiaispuvulla ole sama tarkoitus?” Kysymykset pappien pukeutumisesta ja kirkkojen halusta koreuteen nousevat esiin tänäkin päivänä. Syy ei tuntunut olevan ehtoollisen vietossa, jota tuolloin toteutettiin kerran kuukaudessa. Pappien liturgisista vaatteista hän kirjoitti: ”Sanotaan, että messupuku peittää ihmisen. Luterilaisen Maailmanliiton toukokuisessa yleiskokouksessa pääesitelmöitsijä kysyi, onko oikein, että kirkkojen johtajat pukeutuvat usein kuin prinssit. Ja entä, kun meillä on kirkoissamme kultaisia ristejä. Jos piispa Olavi Kares istui kirkonpenkissä, pappi asteli alttarille mustissa, jos taas piispa oli virketehtävissä muualla, saattoi pappi pukeutua vapaammin. 2 01 7 Papin vaate on aate Messua toimittavan papin pukeutuminen kertoo kristinuskosta ja papin identiteetistä seurakunnan kaitsijana, kirjoittaa pappi, kirjailija Kalevi Virtanen. Riittäisikö puinen risti yhtä hyvin. K uopion tuomiokirkon penkkiin 1960-luvulla istahtanut kirkkovieras saattoi muutaman käyntikerran jälkeen kysyä mielessään, miksi yhtenä sunnuntaina alttarille saapuva pappi oli pukeutunut mustaan papinpukuun, mutta toisena sunnuntaina taas valkeaan messupaitaan. Aikalaistodistajien mukaan syy oli varsin inhimillinen. 16 KOTIMAA 24 . Jotta tietäisi kuinka pukeutua, oli liturgin seurattava kirkkokansan kokoontumisen henkilögalleriaa sakastin ovenpielestä
Huijarisyndroomasta kärsivä ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan todisteista huolimatta, vaan odottaa sitä suunnatonta häpeää, joka tulee hänen osakseen, jos muut tajuavat, miten tyhmä hän todellisuudessa on. KAlevI vIrTAnen Kirjoittaja on helsinkiläinen pappi ja kirjailija. En kiinnittänyt tähän tuolloin mitään huomiota, koska evankelisessa liikkeessä, jonka piirissä olin kasvanut, puhujat pukeutuivat samalla tavalla. Tekstien viesti kertoi selviytymisen toivosta: Everything is hard before it is easy, kaikki on ensin vaikeaa, kunnes se on helppoa. Sen sanottiin olevan valistusaikaisen opetusja kasvatustilaisuuden luonteinen tapahtuma, ”jossa jumalanpalveluksen toimittajan ja seurakunnan suhde on kuin opettajan suhde opetettaviin. Joillakin papeilla oli tapana riisua kappa saarnan ajaksi ja saarnata pelkässä kaftaanissa, papinpuvussa. Teemu lupasi, että myöhemmin kangaspalat neulotaan yhteen ja niistä muodostuu viitta, jota hän kantaa konfirmaatiomessussa kasukan päällä. Jumalanpalvelushuoneen värimaailma muuttui kuitenkin nopeasti. Pappi asteli alttarille kantaen päällään nuorten elämää ja elämäntilannetta. Kares ja kumppanit näkivät nousevassa kiinnostuksessa jumalanpalvelusta kohtaan anglokatolisuutta ja korkeakirkollisuutta, luterilaisuudelle vieraita katolisia vaikutteita ja uudistuslinjan, joka tarjosi nälkäisille ihmisille leivän sijaan kiviä. Mutta jo 1970-luvun alussa alkoi useimmissa seurakunnissa olla käytäntönä, että konfirmoitavat saapuivat kirkkoon ristiä seuraavana kulkueena ja että kaikilla oli vaatetuksenaan seurakunnan juhlaan lainaama valkoinen alba, kastepuku. Siitäkin näystä tulee kirkas ja juhlallinen olo. Kun perinteiset liturgiset vaatteet ovat ammattilaisten suunnittelemia ja neulomia, monesti vanhoja sekä maksavat melkoisesti rahaa, olikin nyt papin päällä oleva vaate kertaluonteinen, rosoinen sekä aikaan ja paikkaan sidottu.. Mutta muutosta tapahtuu täälläkin: ennen pidettiin selvänä, että jumalanpalvelusta suorittava on pukeutunut moitteettomasti pukuun, kauluspaitaan ja solmioon tai naisena hameeseen. Oli myös ihmisiä, jotka näkivät asiat toisin. Vaikka yksi ystäväni puhuukin pappien pukeutumisesta retonkikristillisyytenä, mutta toinen ystävä taas aseteltiin arkkuun itse itselleen teettämässä kasukassa. kirkonkellari.fi. Ratkaisuksi löytyi työskentely, jossa luomisen teeman käsittelyn yhteydessä jokainen nuori sai eteensä pienen kangaspalan. Iso muutos tapahtui myös konfirmaatiokäytännöissä. Kirkkovuoden suurimpina juhlapäivinä liturgi puki ylleen messupaidan ja sen ylle kasukan. Näin on helluntailaisuudessa vielä tänäänkin. Jo 1970-luvulla useimmissa kirkoissa olivat käytössä liturgiset vaatteet, joista ainakin alttaria peittävä liina, antependium, ja papin valkoisen alban päällä kantama pappeuden merkki, stola, seurasivat kirkkovuoden pyhän mukaan vaihtuvaa väriä. Yleisvärin muuttuminen mustasta valkoiseksi ja liturgisten värien kirjo kertovat kirkon avautumisesta kansainvälisille, ekumeenisille vaikutteille, mutta myös halusta tuoda armoa ja iloa esille kristinuskon perussanomana. For every dark night there is a brighter day, jokaista pimeää yötä kohden on valoisa päivä. Auringonpaisteessa heitä oli kaunis katsella. Jumalanpalveluselämälle sydämensä antanut Heikki Kotila kirjoitti aikanaan, että ”aidon ja puhuttelevan liturgisen ilmaisun löytäminen edellyttää samanaikaisesti uskollisuutta tradition sisällölle ja rohkeutta etsiä ilmaisumuotoja, jotka tuovat tuon sisällön ilmi juuri nyt käsillä olevassa tilanteessa.” N erokas tapa yhdistää traditio ja elämäntilanne tuli esiin sukulaispojan konfirmaatiossa. Valkoinen jono kertoi jatkuvuudesta, mutta myös voimallisesta läsnäolosta torin historiallisessa ympäristössä. Pappi Teemu Reinikainen kertoo miettineensä työtovereidensa kanssa, miten nuoret voisivat näkyvästi osallistua konfirmaatiomessuun, ja miten kristinuskon perussanoma armosta kaiken mittana voisi nousta esiin nuorten omasta maailmasta, jossa monia vaivaa huijarisyndroomaksi kutsuttu psykologinen ilmiö. Heidän mielestään liturgisen linjan papit ja kirkkomuusikot painottivat vääriä asioita, kuten ulkonaisia muotoja ja silmillä nähtävää kauneutta. 2 01 7 Vaatteet on mun aatteet, lauloi Maukka Perusjätkä vuonna 1980. K ävin nuorena silloin tällöin myös helluntaiseurakunnan kokoontumisissa. Ne kertovat siitä, miten ymmärrämme kristinuskon ytimen ja mikä on papin identiteetti seurakunnan kaitsijana. En tiedä, johtuiko tämä siitä, että englanti on nuorten yleiskieli vai siitä, että liikutaan niin henkilökohtaisilla alueilla, että sanojen löytäminen on vaikeata. Turun seudulla toimi jopa Liturgiset veljet -niminen liike johtohahmonaan arkkipiispa Aleksi Lehtosen sihteerinä toiminut Toivo Harjunpää. Vielä 1960-luvulla rippikoululaiset saapuivat konfirmaatiokirkkoon omissa rippipuvuissaan, pojat mustissa, tytöt valkoisissa. Papin vaatetuksessa yhdistyivät niin ajaton ja ajallinen kuin traditio ja nykyhetki. Olen onnellinen, että elän kirkossa, jossa nämä molemmat suuntaukset elävät. Yleisvärin muuttuminen mustasta valkoiseksi ja liturgisten värien kirjo kertovat kirkon avautumisesta kansainvälisille, ekumeenisille vaikutteille, mutta myös halusta tuoda armoa ja iloa esille kristinuskon perussanomana. Monet kokivat, että jumalanpalvelusta vaivasi tylsyys, se ei vahvistanut yhteisöllisyyttä ja ehtoollista vietettiin liian harvoin. Nyt osa väestä, erityisesti nuoremmat, kyselee rennomman pukeutumisen perään. No matter how you feel, get up, dress up, show up and never give up, vaikka miltä tuntuisi, nouse ylös, pukeudu, lähde ulos, äläkä koskaan luovuta. Mustat puvut ja solmiot ovat vaihtumassa farkkuihin. Tehtävä oli piirtää tai kirjoittaa näkyville jotain, joka olisi ikään kuin oma kädenjälki, tekisi juuri hänet ainutlaatuisena Jumalan luomuksena näkyväksi. KOTIMAA 17 24 . Keskustelua jumalanpalveluksesta käytiin eri puolilla kirkkoa. Sen vaikutuksesta on pyritty välttämään erityisen pappeuden näkyvää korostusta. Siellä tilaisuuden johtaja, joka monesti oli samalla saarnamies, oli pukeutunut tummaan pukuun ja kravattiin. Suurin osa nuorten kirjoituksista, joiden seassa oli sydämen, tähtien, silmien, palmun, kitaran ja jalkapallon kuvia, oli kirjoitettu englanniksi. Kun perinteiset liturgiset vaatteet, esimerkiksi kasukat, ovat ammattilaisten suunnittelemia ja neulomia, monesti vanhoja sekä maksavat melkoisesti rahaa, olikin nyt Teemun päällä oleva vaate kertaluonteinen, rosoinen sekä aikaan ja paikkaan sidottu. Valtter Luoto, helluntailaisuuden ytimessä koko elämänsä elänyt, näkee, että suomalaisessa helluntailaisuudessa on vahva perinne yleisestä pappeudesta. Liikkeen piirissä kritisoitiin tuolloista jumalanpalvelusta. Ja näin todella tapahtui Joutjärven kirkossa. Tämän luontoisena jumalanpalvelus kohdistuu ihmiseen ensi sijassa älyperäisesti jättämällä hänen syvän uskonnollisen tunteensa ja uskonelämänsä tarpeet koskemattomiksi. But without the dark, we’d never see the stars, ilman pimeyttä emme koskaan näkisi tähtiä. K irkon musiikkijuhlien toukokuisessa messussa Helsingin senaatintorilla ehtoollista jakavat papit olivat pukeutuneet albaan ja stolaan. M uutokset eivät syntyneet tyhjästä. 8. You’re part of the past but now you’re the future, olet osa menneisyyttä, mutta nyt olet tulevaisuutta. Ajatusta soveltaen voi todeta, että vaatteet ovat kristillisen yhteisön aatteet. Heinäkuussa olivat herättäjäjuhlat Nilsiässä. Useimmissa evankeliumijuhlissa tummiin pukeutuneita maallikkopuhujia oli enemmän kuin pappeja. Olavi Kares, joka toimi tuolloin Turun kristillisen opiston rehtorina ja Turun tuomiorovastina, ja hänen hengenheimolaisensa painottivat suomalaisen kristillisyyden perustuvan nöyryydelle, sisäiselle tunnolle ja totuudelle. Ilmiöön vaikuttaa karismaattisen liikkeen rento meno. Lähteet: Mikko Malkavaaran artikkeli Liturginen liike ja jumalanpalveluksen uudistus; Heikki Kotila: Liturgian lähteillä, Kirjapaja 2004; www. Kirkkovieras saattoi odotellessaan ehtoollispöytään polvistumista katsella viitan kuvia ja lukea tekstejä. Jumalanpalvelus kantaa tällöin ’tämän maailman luontoisen’ puhetilaisuuden leimaa, jonka peruspiirteenä on ihmiskeskeisyys.” (Teologian tohtori Lauri Apajalahti kirjoituksessa Liturginen liike ja evankelinen kirkkomme). K un itse aloitin säännöllisen kirkossa käymisen 1960-luvun alussa Tampereella, papit muistini mukaan pukeutuivat mustaan, taakse kiinnitettävään kaapuun eli kappaan koko jumalanpalveluksen ajaksi. Siellä papit jakavat ehtoollista mustissa juhlapuvuissaan
Sen levikki on tällä hetkellä noin 3 500. Meitä on paljon, mutta emme osaa vaurastua! Kirkossa on siksi työntekijöiden vähentämisen uhkaa. Työkenttänä hänellä on kirkon laaja alue Pohjois-Namibiassa ja myös muualla maassa. Tomas Uushona on paitsi Omukwetun päätoimittaja, myös toimittaja, toimitussihteeri ja valokuvaaja. Juttuja tehdään kriittisesti ja itsenäisesti mielenkiintoisista ja ajankohtaisista asioista, henkilöistä ja ilmiöistä. – Ihmiset vaativat selityksiä sille, miksi meidän lehtemme suljettiin. Hyvästä lehdistönvapaudesta huolimatta Namibian evankelis-luterilaisen kirkon (ELCIN) Omukwetu-lehteä toimittava journalistipappi Tomas Uushona yllättyi, kun johtava piispa muutamia vuosia sitten ajoi läpi tämän kirkon lehden lopettamisen. Omukwetu ilmestyy kerran kuukaudessa. Uushona kertoo sitä tilattavan suoraan kotiosoitteisiin, mutta tavallista on myös, että seurakunnat tilaavat lehtinippuja ja joku paikallinen myy irtonumeroita seurakuntalaisille. Uushona haluaa pitää kiinni journalistisista periaatteista ja kertoo pitävänsä työstään. jussI ryTKönen Namibian kirkon vahtikoira valvoo Tomas Uushona työskentelee Omukwetu-lehden päätoimittajana, toimitussihteerinä, toimittajana ja valokuvaajana. – Käytämme lehdessä sekä ndongan että nkuanjaman kieliä. Voiko toisen ihmisen uskoa mitata. – Sen sijaan uutisia erilaisista ”Hoosiannan laulamisista” sopii kyllä tehdä, Uushona hymähtää. Samoin esimerkiksi joidenkin pappien holtittomasta viranhoidosta tai skandaaleista ei Uushonan mukaan useinkaan haluttaisi kirjoitettavan. Islam on kristinuskoon verrattuna usein korostetun ortopraksista: Lähi-idän muslimi kertoo uskosta kysyttäessä, miten hän rukoilee päivittäin, paastoaa ja niin edelleen. ”Enhän minä mikään uskovainen ole, mutta uskon omalla tavallani ja kuulun kirkkoon” kuuluu tavallinen kansankirkollinen oksymoron, toisensa kieltävä käsitepari. – Hän oli ärtynyt lehden kriittisestä, kirkon johdon erimielisyyksiä koskeneesta jutusta. Kaikkia ei journalismissa voi aina miellyttää. Toimistoni suljettiin, tehtäväni lopetettiin ja minut siirrettiin seurakuntatyöhön. Kirkollinen journalismi on yllättävän samanlaista niin Namibiassa kuin Suomessakin. Mutta tietysti muslimillakin on myös se sisin hengenelämä. 8. Ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Joskus ihmiset kirkossa, etenkin sen johdossa toivovat, että häivyttäisin kirkon ongelmia tai en ollenkaan kertoisi joistakin asioista. Esimerkkinä vaikeasta uutisaiheesta Uushona käyttää ELCIN:in taloustilannetta. Lisäksi tuntuu siltä, että muslimien uskoa mitataan usein toisin, kuin kristittyjen. Tätä kirjoitettaessa on medioissa kerrottu, että veriteoista epäilty marokkolaismies ei ollut kovin uskonnollinen, mutta että tämä olisi kuitenkin käynyt moskeijassa rukoilemassa. He kirjoittivat kirkon johdolle, eikä kestänyt kauan, kun lehti taas alkoi ilmestyä ja palasin päätoimittajan paikalle, Uushona sanoo. Mutta merkillistä ja hyvin huolestuttavaa on, jos rikosta toteuttava ihminen rukoilee ennen rikoksen tekemistä. Uskonnollisuutta siis on, jos siltä näyttää. Varainhankinnassa kirkkomme ei ole taitava. Uskonnollisuuden määrittely ei ole ihan helppoa. Uskonto on ikään kuin itsestäänselvyys muslimimaasta tulevan kohdalla. Ottamatta kantaa juuri Turun tapaukseen voidaan kysyä, miten yleensä määrittelemme ihmisen uskonnollisuuden määrää ja laatua. Myös lapsikaste, rippikoulu, joulukirkko ja pelkkä kirkon jäsenyys on usein koettu ”riittäviksi” kansankirkollisuuden, kaiketi myös uskonnollisuuden, indikaattoreiksi. Kristinusko taas on länsimaissa yleensä yksityinen, ihmisen sydämen asia, vaikka varsinkin katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä siihen liittyy myös kohtalaisen näkyviä julkisia demonstraatioita. 18 KOTIMAA 24 . Hän on toimituksen ainoa työntekijä. Toimitukseen tulee sekä myönteistä että kriittistä palautetta. En koskaan suostu sellaiseen. Uushona työskenteli nuorempana seurakuntapapin työssä noin kymmenen vuotta, kunnes tuli valituksi Omukwetun toimittajaksi vuonna 2010. – Joskus ihmiset kirkossa, etenkin sen johdossa toivovat, että häivyttäisin kirkon ongelmia tai en ollenkaan kertoisi joistakin asioista. Siitä seuraa myös suomalaisen yhteiskunnan kannalta joukko suuria ja vaikeita uusia kysymyksiä, jotka eivät ratkea vaikenemalla tai keskustelua tukahduttamalla. Uskovainen vai ei. kUva: JUssi RyTkönen usKOnTOjOurnAlIsMI Ei mikään kovin uskonnollinen mies T urun terrori-isku on jälleen tuonut esille sen, miten vaikeaa suomalaisessa mediassa on monenlaisten henkisten estojen ja poliittisten lukkojen vuoksi keskustella islamista, muslimeista ja maahanmuuttajista kuin mistä tahansa muusta uskonnosta ja ihmisryhmästä. Ihmiset vaativat saada sen. – Omukwetu on tärkeä lehti. Islam on kristinuskoon verrattuna usein korostetun ortopraksista: Lähi-idän muslimi kertoo uskosta kysyttäessä, miten hän rukoilee päivittäin, paastoaa ja niin edelleen.. Suomalaisessa kirkollisessa kontekstissa on yleensä oltu varovaisia. 2 01 7 KOluMnI jussI ryTKönen K ansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan eteläisessä Afrikassa sijaitseva Namibia sijoittuu lehdistönvapaudessa maailman vapaimpien valtioiden joukkoon. Toimitus sijaitsee ELCIN:in keskustoimistossa Oniipassa. En koskaan suostu sellaiseen. Toimittajan parhaita ystäviä ovat Namibiassa tilaajat ja lukijat, seurakuntalaiset. Pietismin perintöön taas kuuluu, että ei se jäsenyys, ahkerakaan kirkossa käyminen tai muu ulkoinen, mutta: Ovatko kääntymys, uskoontulo, parannus ja sisäinen uskonelämä oikeita ja riittäviä. Afrikassa se on lehdistönvapauden ykkönen. Kiperästä tilanteesta huolimatta suomalaisten lähetystyöntekijöiden voimin jo vuonna 1901 perustetun Omukwetun tarina ei päättynyt. Seurakunnissa alkoi voimistuva ihmettely ja kysely. – ELCIN on maan suurin kirkko, mutta se on tällä hetkellä melkein tyhjätasku. He ovat tukenani tässä työssä
Voisin kyllä käydä muissakin festivaalin tapahtumissa, Kaarakainen pohti avausillan jälkeen. Pekka Simojoki on ollut paikalla joka toinen vuosi. Karjala tarvitsi musiikillista ilosanomaa, totesi työryhmässä mukana ollut Hätönen. Uuden yhdistyksen puheenjohtajana toimii Pielisensuun kirkkoherra Tapani Nuutinen. Noljakan kirkkosali ei ole edes puolillaan. Gospel ei ole pelkkää nuorisomusiikkia, vaan se on hyvinkin keski-ikäistynyt. – Varsinaisesti teimme messun rippikoulukäyttöön, mutta on tätä muutenkin silloin tällöin herätelty eloon, kertoo Turunen. Turunen on kulkenut yhtä jalkaa Joensuun Gospelfestareiden kanssa. – En tykkää saarnaamisesta. – Positiivinen kokemus tämä oli. Ensimmäinen gospelkesä heitti kuperkeikan, sillä yleisöä oli vähän. Nuoren uskon messu esitettiin ensi kertaa tapahtuman yhteydessä 20 vuotta sitten. Ohjelmaan kuului kansanmusiikkia, bluesia klubilla, pikniktapahtuma puistossa, räppiä, ylistystä, lasten konsertti sekä vierailuja vanhainkoteihin ja palvelutaloihin. Siksi tulen kirkkoonkin mieluiten musiikin kuuloon. Kaksi vuotta sitten Hätönen jätti johtajuuden, mutta joensuulaiset eivät halunneet luopua musiikkitapahtumastaan. Iltapäivällä alkaa Rantakylän kirkossa Suomalainen juhlamessu, jonka toteutuksesta vastaavat Lasse Heikkilä ja Valkia-ryhmä sekä paikallinen kuoro. Isoin ääni on kanttori Matti Turusella, jonka säveltämään Nuoren uskon messuun Lähde-kuoro parhaillaan valmistautuu. Gospelia ovat esittäneet myös popja iskelmäartistit. Alkuperäinen ajatus tapahtuman yhteiskristillisyydestä on säilynyt. Samana iltana Joensuun kaupunginkirkossa on vielä tarjolla klassista musiikkia, kun Laura Pyrrö ja Tiina Korhonen konsertoivat. Suurin osa kuulijoista edustaa vanhempaa ikäluokkaa. 8. – Ihan aluksi asiaa esitti hotelli Kimmelin silloinen johtaja Ilkka Lyly. Hänen mielestään kaupunki tarvitsi uuden kesäfestivaalin Joensuun laulujuhlien tilalle, kertoo Hätönen. – Tavoitteena oli kynnyksetön tapahtuma, jossa musiikin pitää olla pääosassa. kuVat: PäiVi ketoLainen Matti turunen on kasvanut gospelin imussa seurakuntanuoresta noljakan kanttoriksi. JOensuun gOsPelfesTIvAAlIT ta gospel vei voiton. Messu avaa tämän vuoden gospelfestivaalin, joka jatkuu viikon ajan eri puolilla kaupunkia. PäIvI KeTOlAInen. Perustettiin oma yhdistys Suomen Gospel ry., mutta rahoitus tuotti ongelmia. Karaoke ja rap-musiikki ovat hänen juttunsa. Aiemmin festivaali on kestänyt pitkän viikonlopun. Tapahtumissa ovat vierailleet kaikki maan nimekkäät gospelmuusikot. Kun Hannu Hätönen ryhtyi 22 vuotta sitten johtamaan Joensuun Gospelfestivaaleja, hän halusi tavoittaa nimenomaan Kaarakaisen ja Lemisen tyyppisiä ihmisiä. Sanoituksen teki rippikoulukaveri Reijo Keskitalo. Hän sävelsi messun vain 15-vuotiaana. Seuraavina vuosina tehtiin tiukempia budjetteja, ja paljon tehtiin talkoilla. Nuoren uskon messua hän ei ole aiemmin kuullut. Ilmoille sinkoili ideoita. Paljon vettä on Pielisjoessa virrannut sitten vuoden 1995 ensimmäisten Joensuun Gospelfestivaalien. Velat maksettiin ja sponsoreita alkoi löytyä. Joensuun Gospel -yhdistys jatkaa siitä, mihin edellinen yhdistys lopetti. Artisti saa kehua Jeesusta korkeintaan kappaleiden välissä, muistelee Hätönen silloisia ajatuksiaan. festivaalin toinen päivä on sunnuntai. Nyt tapahtuma jatkui reilun viikon ja levittäytyi uudella konseptilla koko kaupunkiin. Joensuun Gospelfestarit ovat ainakin osin harmaantuneet kuulijaja esiintyjäkunnan mukana. Turunen on oman kylän poikia. Tällä kertaa kirkko on täynnä. Sellaisia, jotka eivät kovin ahkerasti kuluta kirkonpenkkejä. Päävastuuta tapahtumasta kantavat nyt seurakunnat. Jopa humppajuhlia esitti joku, mutFestarit levisivät kirkolta klubille ja palvelutalolle Lasse Heikkilä, Valkia-ryhmä sekä Suomalainen juhlamessu liikutti yleisön tanssilattialle asti Joensuun Gospelfestareilla. KOTIMAA 19 24 . 2 01 7 J oensuun Noljakan kirkon alasalista kuuluu iloinen naurunremakka. Joensuulainen Moona Kaarakainen tuli paikalle, koska hänen ystävänsä laulaa kuorossa. Yksi asia Joensuussa on reilun kahden vuosikymmenen aikana huomattu. Mukana on luterilainen seurakuntayhtymä, vapaaseurakunta sekä helluntaiseurakunta. Kontiolahtelainen Joni Leminen harrastaa itsekin musiikkia. Esiintyjät kiipeävät kirkkosaliin
Voittonen näkee kirkon tehneen murroksen keskellä ratkaisuja uudistuneen lainsäädännön sekä Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen puristuksessa. myönnetyt tutkinnot. Keskikoulun hän suoritti yksityisesti Tampereella. OLLI sEPPäLä Sirkka Lehto ja Ari-Pekka Palola (toim.) Vanhurskas elää uskosta. Pyydämme varaamaan ajan tervehdysten esittämiseen to 7.9. Teologian tohtorin tutkinto: Saarelainen, Suvi, Sildegs, Ugis, Teologian maisterin tutkinto: Ahlberg, Ella, Alakiikonen, Anni, Fält, Sanja, Heino, Anna-Liisa, Kemppainen, Atte-Veikko, Korsbäck, Rosanne, Koskimaa, Satu, Lampinen, Erkki, Lindholm, Marco, Maliniemi, Arto, Malmi, Aino, Matero, Tero, Mela, Matilda, Mertanen, Karri, Mäkinen, Ilkka, Nevalainen, Matti, Nygård, Anne-Mari, Ojanen, Piia, Orädd, Vuokko, Raumala, Tuula, Ruuska, Mari-Elena, Sahivirta, Ella, Salmela, Sini, Salmi, Ida, Takala, Hanna, Vaarna, Tero, Vepsäläinen, Timo, Vuorenniemi-Raappana, Tiina, Ylimaa, Markus, Yrjönen, Anna Teologian kandidaatin tutkinto: Behm, Katariina, Eiro, Sanna, Gröhn, Jiska, Haaraoja, Johanna, Hannula, Anssi, Huhtinen, Laura, Hänninen, Timo, Inkinen, Kaisa, Jantunen, Freja, Jurvelin, Hilla, Kiviharju, Ellen, Knuth, Mila, Kokljuschkin, Teija, Koskinen, Hanna, Koskinen, Kati, Kähkönen, Lauri, Linner, Tommi, Malinen, Ida, Merimaa, Jenny, Mäki-Leppilampi, Toni, Nieminen, Aleksi, Nyberg, Linnea, Ojansuu-Kaunisto, Kirsi, Pappinen, Lassi, Pöntinen, Henrikki, Rajala, Ida, Rannila, Arto, Rantala, Roosa-Maaria, Renko, Sanna-Kaisa, Rosslyn, Viivi, Salmela, Teemu, Salmi, Elo, Salokoski, Anna-Maria, Savola, Piritta, Sutinen, Severi, Syrjä, Anna-Katriina, Tillander, Rasmus, Tormas, Janne, Vahela-Cardoso, Saini, Valli, Saana, Wirtanen, Lauri, Yli-Jaakkola, Juha Myös viikon tai viikonlopun kursseja: Maahanmuuttajille: Avoin raamattukoulu viikottain Kristittynä Suomessa -linja Sielunhoitolinja viikonloppuisin YKI-treeni – suomen kielen kurssi Sisälle sanaan kuukausittain Helsingintie 10, Kauniainen www.sro.fi, info@sro.fi Onko sun juttu musa-, urheilu-, teatterivai raamattulinja. Virkanimike muuttui lehtoriksi ja vuonna 1988 pappisvihkimyksen myötä pastoriksi. 2 01 7 Juristimme on palveluksessasi, jos sinulla on testamenttia koskevia kysymyksiä. Joissakin ratkaisuissa kirkko on Voittosen mielestä unohtanut syvimmän tehtävänsä. Työn ohella ja siitä tinkimättä hän suoritti ylioppilastutkinnon, humanististen tieteiden ja teologian kandidaatin tutkinnot Helsingin yliopistossa ja aikanaan vielä pastoraalitutkinnon. (06) 433 5700 / Herättäjä-Yhdistys. Rovasti Olavi Voittosen kirjoitus käsittelee maallistumista. Hän suree kristillisestä uskosta vieraantumista, joka hänen mukaansa näkyy erityisesti yleisissä elämäntavoissa, eritoten ihmis-, perhe-, ja avioliittokäsitykissä. Hänen kaksi seuraajaansa olivat kasvaneet hänen kerhoissaan ja leireillään. Tarja Larmasuo, varatuomari tarja.larmasuo@suomenlahetysseura.fi 020 7127 204 suomenlahetysseura.fi/testamentti Kielo Lunnasvaara Elokuun 10. Sitten oli vuorossa nuorisonohjaajan koulutus Järvenpään seurakuntaopistossa. Näissä hän teki uranuurtajan työtä. mennessä puh. Vielä ehdit ilmoittautua syksyn opintoihin. Kesällä työ keskittyi kesäkodille. Kun varsinainen leirikeskus valmistui vuonna 1970, tyttöjen viikonloppuleireillä saattoi olla jopa 100 tyttöä yhden nuorisotyönohjaajan ja hänen nuorten apulaistensa varassa. Vuosikirja. Kulkuneuvona oli polkupyörä. Riihimäellä tyttötyötä oli tehty jo 1930-luvulla, mutta vakinainen virka oli perustettu vuonna 1952, ja Kielo Lunnasvaara tuli työhön vuonna 1954. Toisessa osastossa käsitellään yhteiskuntaa ja siinä liitytään Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlintaan. Kielo Lunnasvaara jäi eläkkeelle vuonna 1995 palveltuaan 41 vuotta Riihimäen seurakuntaa. Julkisen työn rinnalla hän toimi monen tytön tukena. Uusina tehtävinä tulivat koululaisja opiskelijatyö ja tiedotus. Syntymäpäiväkahvit ja tervehdysten vastaanotto Helsingin toimistolla (Ratakatu 1 A a3) ma 11.9. Suomen Rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Opillinen linjaus kirjassa on perinteinen. Rovasti Urpo Luokkala kirjoittaa, että yhteiskunta perustuu Jumalan järjestykseen. Talvikautena päätehtävänä oli kerhojen pitäminen eri puolilla Riihimäen kauppalaa, myös haja-asutusalueen kouluilla. Kaikkien taustat eivät olleet helppoja, ja perheissä oli silloinkin ongelmia. Koska valtio ja talouselämä toimivat pohjimmiltaan Jumalan säätämän järjestyksen mukaan, kristitty haluaa hoitaa yhteiskunnalliset velvoitteensa. 208 sivua. Leirien lisäksi oli tartuttava emännän ja talonmiehen töihin. Tiedot ja kuva palstalle toimitetaan viikkoa ennen toivottua julkaisupäivää kirjallisesti osoitteella Kotimaa, Perheuutiset, PL 279, 00181 Helsinki tai sähköpostitse: toimitus@kotimaa.fi Valokuva palautetaan, jos mukana on osoitteella ja postimerkillä varustettu kirjekuori. KuOLLEET PErHEuuTIsET TuTKInnOT Kommentteja kahteen merkkivuoteen vanhoillislestadiolaisen liikkeen vuosikirja 2017 liittyy sekä kirkolliseen että valtiolliseen juhlavuoteen. Kielo Lunnasvaaran opintie vaati melkoista oma-aloitteisuutta. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 1.6.–31.7. päivänä kuoli Tampereella Riihimäen seurakunnan pitkäaikainen työntekijä Kielo Lunnasvaara 84 vuoden iässä. Yksi esimerkki on terveydenhuolto, joka mahdollistaa raskauden keskeyttäminen, ja toinen esimerkki on avioero. Kaikkiaan vuosikirjassa on 36 artikkelia, kirjoittajia on 37, joista kahdeksan on naista. Kielo Lunnasvaara, ”Luisku”, oli tuttu monille. Monet muistavat kiitollisena häntä, uutteraa ja itsestään ääntä pitämätöntä työntekijää, kristittyä ja ystävää. Mahdolliset muistamiset pyydetään osoittamaan Herättäjä-Yhdistyksen nuorisoja opiskelijatyöhön, tili FI26 1095 3000 0135 89, viesti ”Simo 50/ lahjoittajan nimi”. Aktiivisen työntekijän työalueeksi tuli vielä lähetystyö. Perheuutiset -palstalla julkaistaan tietoja kastetuista, vihityistä, timantti-, kultaja hopeahäistä, kihloista sekä syntymäpäivistä. KIrjA. Seurakunnan ulkopuolella hän toimi kirkon nuorisotyönohjaajien järjestössä ja rippikoulukouluttajana. Tule opiskelemaan vuodeksi tai puoleksi. 20 KOTIMAA 24 . Vuonna 1976 hän siirtyi seurakunnassa toisiin tehtäviin. Kielo Lunnasvaara kuului ensimmäisten seurakuntaopistolla koulutuksensa saaneiden nuorisonohjaajien joukkoon. Rikosylikomisario Antero Aulakoski korostaa esivallan kunnioittamisen periaatetta, mutta mainitsee esimerkkejä siitä, kuinka maallisen esivallan määräykset ja ohjeet voivat olla ristiriidassa Raamatun opetukseksi tulkitun käytännön välillä. Ajankohtaista 2017. 8. klo 13–17. KALErvO HuTTunEn Riihimäen seurakunnasta eläkkeelle jäänyt kirkkoherra, rovasti 50 vuotta täyttää Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen. Hän oli talkoolaisena rakentamassa kirkkoa Nowa Hutassa Puolassa, vaelsi Lapissa, tuki ystäväperhettä Virossa ja kävi eri lähetyskentillä. Räväköitä avauksia vanhoillislestadiolaisuudessa kirjasta ei pidä etsiä. Perinteiseen tapaan kirjan ensimmäinen luku käsittelee oppia ja tällä kertaa teemana on reformaation 500-vuotinen perintö. Työ vaati oma-aloitteisuutta ja ripeyttä. ”Uskosta eläminen vapauttaa meidät toimimaan rohkeasti yhteiskunnan kaikilla aloilla”, Luokkala kirjoittaa
22.8. 12.12. 8 23.2. 020 741 6051 www.c2smartlight.com Uusheräyksen Keskusliitto ry www.uusherays.fi p. 15.8. 24.10. 7.3. Yhteisvastuu 6 9.2. 20 pe 18.5. 28.3. Hakuaika päättyy su 10.9.2017 klo 16. 37 13.9. 25.4. Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisteri lain puitteissa. 020 754 2000 Faksi 020 754 2343 Sähköpostit: etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Sari Havia 020 754 2284 Jaana Mehtälä 020 754 2309 Myyntija markkinointipäällikkö: Minna Zilliacus 020 754 2361 Ilmoitustrafiikki: Pirjo Teva 020 754 2292 Aineistot: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi (otsikoksi lehden nimi ja julkaisupäivä) Ilmoitushinnat 2,50 e /pmm 1/2 -sivu vaaka 1950 e 1/1 -sivu 3900 e Määräpaikka s. 13.6. Vaikuta. 21.11. 28.11. 11.4. 4.1. 6.6. Joulun tuplanumero MEDIATIEDOT 2012 Lisäveloitukset Ilmoitusvalmistus 60 e /tunti + alv 23 %. 29.8. 4.7. Adventti 49 pe 7.12. 08 4639 200 Raamattuaiheisia kursseja Helsingin Raamattukoulu www.helsinginraamattukoulu.fi Teologiset kirjat myy ja ostaa teologinenkirjakauppa.fi Puh. 9 1.3. 12 22.3. Kirkon musiikkijuhlat, Jyväskylä, lisäp. 5.9. 23 7.6. Kirja & kulttuuri (jaetaan Kirjamessuilla) 44 1.11. 33 16.8. Julkaisuaikataulu Palveluhakemisto joka numerossa alkaen 5.1.12. Opiskele monien mahdollisuuksien tutkinto Diakissa! Syksyn yhteishaku 6.–20.9.2017 diak.fi/yhteishaku Syksyn yhteishaussa sosiaalija terveysala sekä kirkon alan koulutukset. 51-52 20.12. www.sacrum.fi Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat kuten myös Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuun tuotteet. Ilmoitushintoihin lisätään arvonlisävero 23 %. 46 15.11. 19 10.5. 26.9. 13 29.3. Herättäjäjuhlat, lisäp. Kerhotoiminta alkaa viikolla 34. 040 676 5164 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 Ilmoitusmarkkinointi Pirjo Teva 040 680 4057 Minna Zilliacus 040 774 7777 Sähköposti: etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036 Sähköposti: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi viite: ”Kotimaa” Ilmoitushinnat 2,50 € / pmm + alv. % 1.1.2013 lähtien ja digilehden 24 ?%. 25.7. sakasti.fi/tyopaikat. Kirkkohallitus hakee Kirkon ruotsinkielisen työn keskukseen Nuorisotyön asiantuntijaa Su 27.8. 7.11. 18.1. 18 3.5. 040 750 3036 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä. 25.1. 18.7. 2 01 7 Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa24.fi/tyopaikat-ja-virat PAIKKOJA AVOINNA SEURAKUNNAT Ilmoitusmyynti Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi KOULUTUSTA Välitä. 1.8. 3000 kpl 22 31.5. 18.4. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla. 14-15 5.4. Kesämenot & kurssit 21 24.5. Pyydä tarjous p. Matkailu 4 26.1. 17 26.4. 35 30.8. 11.1. 45 8.11. 7 16.2. klo 18.30 Naisryhmä: Jepuan seurakuntatalossa. ti 4.12. 9.5. Kesän tuplanumero 30 26.7. 31.10. www.sakasti.fi/tyopaikat Kirkkohallitukselle osoitetut hakemukset liitteineen pyydämme lähettämään 14.9.2017 klo 15.00 mennessä sähköisen rekrytointipalvelun kautta, os. Pidätämme oikeuden hintojen muutokseen. 34 23.8. 29.2. 14.3. 2.5. 50 13.12. 8. 43 25.10. 14.11. 8.8. Koulu ja uskonnonopetus 5 2.2. 41 11.10. 15.2. 30.5. 8.2. Ota yhteyttä ilmoitusmarkkinointi p. Pääsiäisen tuplanumero 16 19.4. 1.2. 3.10. 3 19.1. 24 % Ilmoitusvaraukset ja aineistot: edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä Sähköpostitse tilauspalvelut@kotimaa.fi Tilaushinnat Kestotilaus 12 kk 127,00 € Kotimaa-lehti ja digipaketti 12 kk 147,00 € Digipaketti 12 kk 106,80 € Vähintään kuukauden ajaksi tilatta vien sanomatai aikakaus lehtien verokanta on 10. Kokous-, kurssija leiritilat 38 20.9. 40 4.10. 39 27.9. 17.10. klo 10 Messu kirkossa, Lemberg, ja Kalliokoski. Hakuilmoitus kokonaisuudessaan ja tarkemmat tiedot tehtävästä ovat luettavissa osoitteessa sakasti.fi/tyopaikat. 22.2. 28.12.11 2 12.1. Tarkemmat tiedot kotisivuillamme: www.pernajanseurakunta.fi www.karjalanevankelinenseura.net PÄIVÄN TUNNUSSANA Tikkupolku 1 49460 Hamina Puh. 23.5. 36 6.9. 32 9.8. Auta. 31 2.8. (06) 433 5700 FI44 4747 1020 0016 55 Lähetysyhdistys Rauhan Sana p. ti 15.5. Juhannuksen tuplanumero 27 5.7. 25-26 21.6. 27.6. Kokous-, kurssija leiritilat 11 15.3. Lisätietoja ja hakuoheet saat seurakunnan kotisivuilta www.tuusulanseurakunta.fi/280-avoimet-tyopaikat UUDENKAARLEPYYN SEURAKUNTA Ti 29.8. 19.9. 10 8.3. Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Haemme joukkoomme vakituiseen virkaan NUORISOTYÖNOHJAAJAA Tehtäviin kuuluu tällä hetkellä varsinainen nuorisotyö ja osallistuminen rippikoulutyöhön. 48 29.11. 5 oikea alakulma, 2 x 150 mm 825 e Takasivu ½-sivu vaaka 2145 e Takasivu 1/1-sivu 4290 e Nro Ilmestyy Varaus/aineisto Teema/erikoispainokset 1 5.1. KOTIMAA 21 24 . 21.3. 10.10. 05-755 6650 Fax 05-755 6670 PALVELUHAKEMISTO Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki PL 279, 00181 Helsinki Päätoimittaja: Mari Teinilä Levikki ja lukijamäärä 38.563 kpl (LT 2010) 76.000 lukijaa (KMT Lukija 2011) Ilmoitusmarkkinointi KOTIMAA-YHTIÖT Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki PL 279, 00181 Helsinki Puh. 3000 kpl 28-29 12.7. 12.9. www.kotimaa-yhtiot.fi www.h-y.fi hy@h-y.fi puh. 42 18.10. 47 22.11. 040 752 0868 www.lyrs.fi LED ulkovalaistusratkaisut pihoille ja hautausmaille. 24 14.6
Kirjailija, lääninrovasti Risto Kormilainen, Suomussalmi. Sinne sanan ääreen, rukoilemaan ja uskonsisarten yhteyteen on päästävä joka kerta, vaikka keli olisi kuinka huono. Tiistai 29.8. Musiikista vastaa Pekka Nyman. Joskus kysymme ihmisiltä, saammeko rukoilla yhdessä heidän kanssaan. Osa 8/8. Talojen kohdalla rukoilemme siellä asuvien ihmisten puolesta.. Minulla on muutama hyvä ystävätär, joiden kanssa teemme autolla rukousmatkoja lähikyliin ja vähän kauemmaksikin. Liturgina Kari Kauppinen. – On lohdullista, että Raamatun mukaan meillä on aina yksi varma esirukoilija – itse Jeesus (Hepr. Perjantai 25.8. 7:25). 8. (Joh. Toimittaja Kaisa Raittila, Helsinki. Niilläkin reissuilla rukous on vahvasti mukana. Vieraina 82-vuotias yksinasuja Aino Auranen, toimitusjohtaja Ulla-Maija Nikula ja ikääntymisen tutkija Tanja Kuronen. Lauantai 26.8. 20.00 Tavoitteena usko, toivo ja rakkaus. Perjantai 25.8. 2 01 7 MAIjA p. Tekstinlukijoina Jorma ja Päivi Katila. 6:8–11). Pastori Karoliina Haapakoski, Raisio. Tuula Saariniemi MInun ruKOuKSenI rAdI0 & Tv V alitsin aikoinaan päivärippikoulun, koska arvelin, että siellä ei ole niin suurta vaaraa tulla uskoon. Mukana on ystävä, pappeuden takia kirkon jättämään joutunut nainen sekä paavin Syyriasta mukaansa tuoma pakolainen. On kuitenkin ihmisiä, joilla ei ole yhtään esirukoilijaa. Maanantai 28.8. Tämä oli vastaus hiljaisiin huokauksiini, ja saan siitä vielä tänäänkin valtavasti voimaa. 15.05 Pisara. Tv1 Lauantai 26.8. jumalanpalvelukset Yle Radio 1 Sunnuntai 27.8. Näyttelijä Mikko Bredenberg lukee Danielin kirjaa. Sarjassa kaksi pappia, pastori ja diakoni etsivät rakkautta. Miksi vanhuus ja sairaus pelottaa niin, että kuolemanpilleri on parempi vaihtoehto. Kanttori Keijo Piirainen, Pudasjärvi. Kaikki menee kuitenkin juuri niin kuin on parasta. Siksi käyn omissa rukouksissani läpi nimi nimeltä oman perheen, sukulaiset, ystävät ja kyläläiset. Tiistai 29.8. 9.00 Minun totuuteni: Caroline krook. Nojatuolikirkkoa isännöi Ville Talola, pastorina on Teemu Paarlahti. Muut ohjelmat Yle Radio 1 Sunnuntai 27.8. Torstai 31.8. Messun viettää isä Anders Hamberg. Samalla jätämme hengellistä lukemista postilaatikoihin, ja joskus piipahdamme pihoilla juttelemassa. klo 12.15 Horisontti. Pastori Panu Pihkala, Helsinki. Synnyin keskosena, ja luulen, että olen siksi herkempi väsymään kuin muut. Toiminnanjohtaja Sirkka-Liisa Raunio, Helsinki. Mitä mieltä hän on naispappeuden vastustajista ja uskonnollisista fundamentalisteista. keskiviikko 30.8. Isä Manuel Prado, Katolinen kirkko, Helsinki. iltahartaus klo 18.50, lauantaina klo 18.00. Sitten jätän asian luottavaisin mielin Jeesuksen käsiin, ja hän hoitaa sitä eteenpäin. Talojen kohdalla rukoilemme siellä asuvien ihmisten puolesta. Saarnaa pastori Jukka Vänskä. Kerran katselin epätoivoisena uuden kotimme ikkunasta, ja samalla mieleeni nousivat Raamatun sanat: ”Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä rauhanliittoni horju”. Kotitalomme rakennusajan jälkeen 1970-luvulla olin myös aika uupunut. Vastaus rukoukseen ei ole aina sellainen kuin toivon ja oletan. Kirkkoherra Juha Rauhala, Haaparanta. Torstai 31.8. Yle Teema & Fem Perjantai 25.8. Teemme myös Venäjän työtä. 10.00 Jumalanpalvelus Riihimäen keskuskirkosta. Sunnuntai 27.8. Toimittaja Viena-Inkeri Lounela, Asikkala. Virret: 539:1-3, 104, 510, 462, 338. Lauantai 26.8. 17.10 inhimillinen tekijä. Arkkimandriitta Sergei, Ortodoksinen kirkko, Valamon luostari, Heinävesi. Torstai 24.8. Musiikista vastaa Groove Family -yhtye. Joskus olen myös liian kiltti, ja huono pitämään puoliani. Liikutuin kun oivalsin, että siinäpä mummille tehtävää: esirukous! Isä, äiti, mummi ja ukki ovat rukoilleet minun puolestani. Kansan Raamattuseuran järjestämät Kairoksen Naistenpäivät Pelkosenniemellä ovat minulle vuoden kohokohta. IrjA KeTOlA ”Teemme autolla rukousmatkoja lähikyliin” Sallan kirkkoherranvirastossa työuransa tehnyt Tuula Saariniemi, 64, on ahkera esirukoilija. Myöhemmin kotona pieni pojanpoikani konttasi ja pudotti lattialle sen Kairoksen kortin, ja myös toisen lapun, jossa luki ”esirukoukseni”. Kun minulla on jokin vaikea asia käsiteltävänä, rukoilen sen selviämistä. Elokuisen Nojatuolikirkon teemana on itsensä tutkiminen. Kappalainen Riikka Pajunen, Mäntsälä. 19.00 Franciskus – paavi, joka koskettaa. Viemme sinne vaatteita ja muuta tarpeellista. Maanantai 28.8. Kun olin oikein väsynyt, sain voimaa Kalevi Lehtisen hengellisistä puheista, joita kuuntelin työmatkoilla. 22 KOTIMAA 24 . Olen kokenut muun muassa työuupumuksen. Laulaja, näyttelijä Rosa Nyman. Mutta samana syksynä 1968 jatkorippileirillä annoin elämäni Jeesukselle. Kerran sain sieltä mukaani puhuttelevan kortin, jossa kaksi lasta rukoili polvillaan sängyn vieressä – olinhan juuri vähän aikaa sitten tullut isoäidiksi. Kolme ihmistä, joiden elämään paavi on suuresti vaikuttanut, kertoo tarinansa. 11.00 katolinen jumalanpalvelus Pyhän Olavin seurakunnasta Jyväskylästä. Tv1 10.00 Jumalanpalvelus. keskiviikko 30.8. kuva: HeTa aaTSinki Hartaudet Yle Radio 1 aamuhartaus arkisin klo 6.15 ja 7.50. Tukholman hiippakunnan entinen piispa Caroline Krook on piilotellut pakolaisia ja taistellut homoseksuaalien oikeuksien puolesta. Siitä asti rukous on ollut osana elämääni
Hän ei mitenkään voinut ajatella, että hänen lukijansa Roomassa pitäisivät häntä synnittömänä, kun hän itse myöntää toisin. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti. Vasta viimeisenä päivänä vapaudun synnistä kokonaan. Toki minä-muodossa saattoi kuvata isompaakin ihmisjoukkoa, ketä tahansa. Ne, jotka elävät vielä ”lihan mukaan”, eivät voi olla Jumalalle mieleen (Room. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Antiikin retoriikka ei tunne sellaista tehokeinoa, joka sulkisi puhujan itsensä ”minän” ulkopuolelle. Vähän niin kuin Mika Häkkinen sanoo toimittajalle: ”Jos sä jarrutat mutkassa liian myöhään, sä lennät ulos.” Tietenkin Mika tarkoittaa ”mä” kun sanoo ”sä”. Kor. Oliko Paavali käänteinen Häkkinen, tarkoittiko hän ”sä” kuin sanoi ”mä”. Kiitos, että olet luvannut olla lähellä kaikkia, joilla on paha mieli. Missä vika. 21:28–32. Olemme kaikki samalla viivalla. 7:14). Lutherin mielestä kun apostoli oli ”yhtä aikaa vanhurskas ja syntinen”. Keinotekoisen lukutavan keksivät kirkkoisät, joille apostolista oli tullut niin ”jumalallinen” ja pyhä, ettei hän voinut tehdä syntiä. Vai pitikö. Ja koska ”kuolema on synnin päiväraha” (Room. Aiheeseen palaa vielä 1. Juuri tätä jännitettä selittää päivän teksti. En tee sitä hyvää mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo! Näinhän se menee. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. telu olisi kieltämättä ollut siistiä, jos Kristus vapauttaisi synnistä kokonaan. 8:8–13). Ikään kuin jokin suurempi voima tarttuisi huomaamatta elämän ohjauspyörään. sunnunTAI heLLunTAIsTA Tänä sunnuntaina Paavali puhuu minusta. Sinun edessäsi ei kukaan voi kerskailla omilla ansioillaan tai hyvillä teoillaan. 2 01 7 ensI pyhänä OsuMIA ruKOus 12. Mutta nyt apostoli siirtyy arkirealismiin. Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia. Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Niin kauan kuin minussa on lihaa, olen myös synnin alla. 7:14–25, Matt. 6:2). Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. Jeesus vaatii usein kohtuuttoman kovaa moraalia, eikä nuhteettomaan elämään kehottava Paavali jää yleensä kakkoseksi. Kaikesta evankeliumista, Hengen työstä ja syvällisestä teologiasta huolimatta synti piti miestä otteessaan. Tekstit: Ps. Toisin meni: seurakunnissa tehtiin yhä syntiä ja jotkut jopa kuolivat. Kiitos, että olet opettanut, mikä elämässä on tärkeätä, mikä ei. Kiitos siitä, että olet näin täydellisesti jakanut elinehtomme, kiitos rakkaudestasi, jossa olet näin kokonaan antautunut meille. Pahan valtaan ei silti tarvitse jäädä. Hänen ei olisi tarvinnut kehottaa seurakuntalaisiaan elämään oikein. Paavalin ajatHäkkisen evankeliumi Kirje Roomalaisille 7:14–25 Me tiedämme, että laki on hengellinen. ”Jos minä en juo, minulle tulee jano.” Mutta tuo koskee myös puhujaa itseään. Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa. 17:37– 45, 48–50, Room. 8. Siksi teen yhä väärin ja siksi kuolen kerran. 12. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Ja jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. ”Kun kerran olemme kuolleet pois synnistä, kuinka voisimme edelleen elää siinä?” (Room. Tutkijoiden mukaan kyseessä on retorinen tehokeino. gun damén. Jeesus Kristus, sinä tulit maan päälle köyhänä ihmislapsena – ja sinä lähdit tästä maailmasta paljaaksi riistettynä ja alastomana. Rita Snowden Martan ja Marian rukouksia. Auta meitä tunnustamaan rikkomuksemme ja ottamaan vastaan anteeksiantava rakkautesi. Sam. Heidän mukaansa apostoli ei kuvannutkaan itseään vaan kääntymätöntä pakanaa. Anna minulle anteeksi, jos olen tänään valinnut muun kuin sinun tiesi ja jättänyt sinun tahtosi noudattamatta. Martin Lönnebo Kristuksen kärsimyksen äärellä. Kirjapaja Isä, sinun läheisyytesi voi muuttaa aivan toiseksi vaatimattomimmankin tehtävän ja yksinäisimmänkin hetken. Kirjapaja H arva raamatunkohta käy kohti niin kuin tämän päivän epistola. Ikään kuin jokin suurempi voima tarttuisi huomaamatta elämän ohjauspyörään. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan. pyhä Jumala. Olennaisinta on kuitenkin, mitä Paavali itse halusi viestittää. Sen pelikenttä supistuu sitä ahtaammaksi mitä enemmän Kristuksen armo saa tilaa minun sydämessäni. Nykytutkijat toppuuttelevat. Mistä oli kyse. 6:23), yksikään uskova ei olisi kuollut. Anna anteeksi ylpeytemme. Näin apostoli olisi kuvannut minä-muodolla pakanan taipumusta syntiin. LAurI Thurén Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori Itse kukin sortuu tavan takaa juuri siihen, mitä ei pitäisi tehdä. Miksi sitten Paavali sanoo olevansa ”synnin orjaksi myyty” (Room. Kuule rukouksemme Jeesuksen, Vapahtajamme tähden. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Saman lukutavan nostivat esiin viime vuosikymmenten teologit, jotka halusivat vapauttaa Paavalin ”luterilaisesta vankeudesta”. Ainakin Paavali tunnisti itsessään nämä oireet. Väitetään, että tuon erikoisen puheenparren mahdollisti antiikin puhujien tapa kuvata käsitteitä tai esineitä elävinä persoonina. 51:6–14, Job 42:1–6 tai 1. Kristittyhän on Paavalin mielestä vapaa synnistä, koska hänen tekojaan ohjaa Henki. Alttarilla on kaksi kynttilää. Käytännössä itse kukin sortuu tavan takaa juuri siihen, mitä ei pitäisi tehdä. Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista. Liturginen väri on vihreä. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Itsensä tutkiminen”. Mutta nyt jäätä hattuun. KOTIMAA 23 24 . En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. 15:50–56. Kuvasiko hän minä-muodossa ihmistä, joka ei vielä elä Kristuksessa. Kuka ei tietäisi, että kannattaa käydä lenkillä, syödä terveellisesti, jättää korkki avaamatta ja paha puhumatta
24 KOTIMAA 24 . Teos tarjoaa yksinkertaisia käsitteellisiä välineitä monenlaisen yhdessä toimimisen ymmärtämiseen ja moraaliseen pohtimiseen. 27,90 (32,00) GAUDEAMUS 27 90 Tommy Hellsten, Kalevi Virtanen Valo syntyy pimeässä – Havaintoja elämän keskeltä Etsimme ja kaipaamme, toivomme, uskomme ja rakastamme. Katolinen kirkko luonnollisesti hellii tätä näkökulmaa suurena linjaorganisaationa, mutta kyllä paikallista itsenäisyyttä korostava luterilaisuuskin on osallinen yhden talon politiikasta. 23,40 (26,00) PÄIVÄ 23 40 Kotimaa julkaisee vuoden ajan (27.10.2016 – 2.11.2017) jokaisessa numerossaan joka viikko yhden teesin reformaation merkkivuoden ja Lutherin vuonna 1517 naulaamien teesien kunniaksi. 8. Olli Seppälä. Mutta mitä luottamus pohjimmiltaan on. Niitäkin vaikeampaa voi kuitenkin olla toisen ihmisen tunnustaminen itsensä veroiseksi toimijaksi. Syvästi humaanilla otteella ja pitkän ammatillisen kokemuksensa kautta hän lähestyy kuolemaa elämänvoimana, joka rakkauden tavoin pakenee ymmärrystämme. Kirkkoisä Irenaeus sanoo, että vaikka kirkko on levinnyt maailman kaikkiin ääriin, sen perusta on pysynyt samana alusta saakka. Yhdessä toimimisen etiikka laajentaa perinteistä moraalikeskustelua tarkastelemalla erityisesti ihmisten välistä yhteistoimintaa. Turha luulo. 32,40 (36,00) GAUDEAMUS 32 40 Risto Saarinen Oppi luottamuksesta Ihminen toimii yhteiskunnassa ja läheissuhteissaan keskinäisen luottamuksen varassa. Kipua ja murtumista emme pääse pakoon, mutta juuri niihin kätkeytyy usein portti uuteen. Pirkko Siltala kirjoittaa teoksessaan kuolemasta ja kuolemisesta yksilön elämän perimmäisenä kysymyksenä. Tommy Hellstenin ja Kalevi Virtasen teos luotaa ihmisenä olemista, etsintäämme ja syvää kaipuutamme. Ekumeniikan professori Risto Saarinen lähestyy kirjassaan kysymystä ihmistieteiden ja aatehistorian näkökulmasta. Se on mukanamme joka hetki milloin pelkona tai luopumisen suruna, milloin syvänä ilona ja kiitollisuutena elämästä ja sen lahjoista. 26,90 (32,90) 26 90 Tapio Kangasniemi (toim.) Katso ihmistä – Näkökulmia kristilliseen ihmiskäsitykseen Suomen Vapaakirkon, evankelisluterilaisen, ortodoksisen, katolisen, Helluntai-, Adventti-, metodistija baptistikirkon edustajat valaisevat omissa antologian puheenvuoroissaan kristillistä käsitystä ihmisestä ja ihmisyydestä. Luottamuksen rapautumista pidetään kasvavana ongelmana yhteiskunnassa. 020 754 2350 IHMISESTÄ JA IHMISYYDESTÄ Pirkko Siltala Elämän päättyessä – Matka kohti kuolemaa Kuolema on ihmiselämän suurin ja kaikkein henkilökohtaisin kysymys. Siitä voi erehdyksessä päätyä ajatukseen, että uskoja olisi monta. Väite on väärinkäsitys, sillä uskoja on vain yksi, vaikka ihmisiä, kulttuureja ja aikakausia on monta. 21,90 (25,90) 21 90 Jaana Hallamaa Yhdessä toimimisen etiikka Hyvän tekeminen ja pahan välttäminen ovat moraalin vaativia haasteita. Elämä on meille vaatelias ja antelias joka hetki. Teoksen lyhyet tekstit kutsuvat pohtimaan kanssaan, rauhoittumaan ja levähtämään. Luottamus korostuu nykypäivän talousja työelämässä, mutta toisaalta juuri näiden elämänalueiden epävakaus ja ennustamattomuus murentavat ihmisten luottamusta. Sellaista kuoroa ei ole kuin teologisissa harhoissa. Kaadumme ja hapuilemme, kipuamme pystyyn, iloitsemme. Ikään kuin usko asuisi vain yhdessä talossa ja sillä olisi vain yksi sielu ja sydän, ja että julistaessaan sanomaa sillä olisi vain yksi suu. Teesit on osoitettu niin kirkolle kuin jokaiselle kristitylle. Vai vieläkö löytyy niitä, jotka siivoavat kaikki muut kristityt helvetin laskiämpäriin ja korottavat itsensä valtaistuimen ääreen enkelikuoron kanssa kilpaa ylistämään Jumala, joka antoi armonsa vain meidän porukalle. 2 01 7 VERKKOKAUPPA: www.sacrum.fi MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Vastaväitteet ja kommentit teesiin: toimitus@kotimaa.fi Viikon teesi 38 Re formaatio • 500 vuo tta • sko asuu yhdessä talossa Joskus kuulee väitettävän, että kristinuskossa on monta uskoa ja että jokainen tulee omallaan autuaaksi