Toimittaja Jussi Rytkönen kulki reittiä, jota on käytetty satojen vuosien ajan. vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –2 5 Hämeen härkätiellä Kotimaan matkailu on nousussa. toukokuuta 2020 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ju ss i Ry tk ön en 11 5. 12 Jyri Komulaisen essee missionaarisesta kirkosta 8. Kati Kinnusesta Kotimaa Oy:n toimitusjohtaja 22 N:o 24 | 18
Mitä lämpimämpi ja parempi sää, sitä enemmän on vesillä liikkujia. | Kuva: Virpi Kirves-Torvinen OLIVER KUUSTONEN Vapaaehtoinen meripelastaja KOTIMAA | 18.6.2020 2. Olen itsekin tottunut suuntaamaan kesälomalla niin kauas kuin budjetti sallii. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Toimitussihteeri innostuu kotimaan matkailusta. Puhelin voi soida keskellä yötä. Vesiskootterit ja SUP-laudat tuovat omanlaisiaan haasteita meidän työhömme. VIRPI KIRVES-TORVINEN ”Sääennusteiden mukaan voimme odottaa vesillä ennätysvilkasta juhannusta” Oliver Kuustonen painottaa tähystämisen ja valppaana olon merkitystä vesillä. 3 Millainen on tyypillinen päivä meripelastustehtävissä. Yhä useammat ovat suuntautuneet yksityiskäytöstä yhteiskäyttöveneisiin, jolloin vastuut ovat erilaisia. Ei meillä silti ole kiire lentokoneeseen. – Olennaista on valmistautuminen. Kiinnostavia kotimaan lomakohteita ja käymisen arvoisia paikkoa löydät tämän lehden sivuilta 12–17. Lähdemme aluksillamme partioon torstai-iltana ja päivystämme sunnuntai-iltaan asti. Jos kaukomailla käy vähän harvemmin, tuntuu lomamatka sitäkin erityisemmältä. 4 Mitä vesillä liikkuessa pitää muistaa. Lentokoneessa tunteet ovat vaihdelleet lomainnostuksesta ilmastosyyllisyyteen. – Ihmiset ovat siirtyneet aiempaa enemmän retkiveneilystä päiväveneilyyn. En halunnut tieten tahtoen altistaa lentokoneessa kanssamatkustajien tärykalvoja lapseni karjumiselle. Tehtävä voi osoittautua ihan erilaiseksi, mitä esitiedoissa lukee. Pandemia on kurittanut taloutta, mutta ei ilmastoa. – Olemme mukana valtakunnallisessa Meripelastusseuran järjestämässä Operaatio Meritähdessä. Talvisin hän toimii vapaaehtoisena Etelä-Saimaan alueella. Nyt lapsi on jo isompi ja luottoni hänen käytökseensä vahvempi. Löysimme upeita paikkoja ja aitoa lomatunnelmaa. Ensin kannattaa tarkistaa aluksen merikelpoisuus ja miehistön kyvykkyys. MTK:n mukaan kotimaan matkailulla onkin suuri rooli talouden elyttämisessä. Pelastusaluksen päällikkö Oliver Kuustonen Kuopion Järvipelastajista päivystää myös tänä juhannuksena Kallaveden alueella. 2 Mihin suuntaan meno vesillä on muuttunut viime vuosina. Sääennusteiden mukaan voimme odottaa vesillä ennätysvilkasta juhannusta. S uomalaiset matkailijat ovat kuluttaneet vuosittain miljardeja euroja ulkomailla. Viimeiset kaksi vuotta olemme siis tehneet lyhyitä matkoja kohteisiin, joihin pääsee maata pitkin tai vesiteitse. | viikon henkilö | aluksi Minne mennä kesälomalla. Nyt koronapandemia muutti monen lomasuunnitelmat ja katseet kääntyvät kotimaan matkailuun. Viime vuoden juhannus oli historiallisen vilkas. 1 Miten tuleva juhannus näkyy vesipelastajan työssä. Toimimme viranomaisen apuna. päivä voimaanastunut uusi vesiliikennelaki toi enemmän velvoitteita myös vesillä liikkujille. Lapsen syntymä pari vuotta sitten sai kuitenkin muuttamaan lomatottumuksia. – Juhannus on kesän kiireisintä aikaa, ihmisiä on tavallista enemmän liikkeellä. Kesäkuun 1. Vaikka monet Euroopan maat ovatkin avanneet rajojaan, ei ulkomaille matkustaminen välttämättä tunnu tänä kesänä kovin houkuttelevalta. Noudatamme etukäteen miettimäämme koronasuojausta niin vesillä liikkujia kuin vesipelastajia ajatellen. Koskaan ei voi tietää, mitä odottaa. Myös koronakevät on alkanut työntäyteisesti. Vesille kannattaa lähteä selvin päin, oikealla asenteella ja kaikessa rauhassa, silloin siitä nauttii myös kaikkein eniten. Kun lentokoneet eivät nouse ilmaan ja työmatkalaisten autot pysyvät kotipihassa, maapallo voi paremmin. – Yleensä päivystykset koostuvat kiireettömistä avustustehtävistä, kuten hajonneen veneen hinaamisesta rantaan
Tässä Kotimaa-lehdessä on julkaistu herätysliikkeiden ja kristillisten järjestöjen yhteinen ilmoitus. Lähiviikkoina suurimmat kristilliset kesäjuhlat, eli vanhoillislestadiolaisten suviseurat sekä körttien herättäjäjuhlat siirtyvät verkkoon. Luonto ikään kuin todistaa taivaallisen valon ja lämmön siunauksesta. Verkko tai radio eivät korvaa paikallaoloa, kuulumista koolla olevaan juhlakansaan, ihmisten tapaamista kasvoista kasvoihin ja yhdessä ehtoolliselle osallistumista. Odotustemme kohde, juhannus, on jälleen käsillä. Tuulikappi-ihmisiä ei pidä syyllistää tai hyljeksiä, vaikka Raamatusta ehdottomuuden vaatimuskin löytyy: ”Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma!” Kristittyjen enemmistö on kuitenkin haaleita. Jumalan kiitos, voisi sanoa, sillä kuumilla on usein lämpötilasta johtuen taipumus klikkiytyä ja tuomita muita – mikä tuskin lienee luomakunnan Herran tahto. OLLI SEPPÄLÄ Kirjoittaja on Kotimaa-lehden ja Kotimaa24n julkaisupäällikkö Kristilliset järjestöt ovat ahtaalla V iime viikonvaihteessa vietettiin Sanan suvipäiviä, mutta ei alkuperäisen suunnitelman mukaan Tampereella, vaan verkossa. Verkkoon siirtyneiden kesäjuhlien sekä tilaisuuksien ja kirkkotiloissa avointen jumalanpalvelusten peruuntuminen heikentävät monen kristillisen järjestön taloudellista tilannetta. Epidemia leviää nyt erityisesti siellä, missä väestötiheys on korkea ja paikallinen terveydenhoito on heikko.” Kotimaan toimitus toivottaa lukijoille siunattua juhannusta 2020! | tuhat merkkiä taivaasta | 3 KOTIMAA | 18.6.2020. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Otto Mattsson Lukijamäärä: 50?000 K Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Hän säät ja ilmat säätää ja ihmismielen kolostansa häätää: luonnon mahtavuuden edessä uskoo vahingossa ateistikin. Osalla oli talousongelmia jo ennen koronakevättä. Lähikuukausina selviää, onko seurakunnilla kuitenkin tahtoa nähdä omaa piiriä pidemmälle. Vetoomus muistutti, että ”globaalista näkökulmasta koronan tarina on vasta alussa. Suomalaisten kirkkosuhdetta on kuvattu toisinaan sanalla luonto. Tukea voi osoittaa myös lehtitilauksella. | pääkirjoitus | MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Siksi ilo ja kiitollisuus ovat juhlamielessä päällimmäisinä. Metsä on monelle kirkko, ikihongat temppelin pilaristo. Onhan yö ja pimeys voitettu. Myös kansanlähetysläiset sekä evankeeliset kokoontuvat kesäjuhlille verkon kautta. Perinteisten suurten kesäjuhlien peruuntuminen muuttaa yli 100 000:n niillä vuodesta toiseen käyvän ihmisen kesäohjelmaa. 1970 Kotimaa 19.6.1970. On onnellista ja kiittämisen arvoista valvoa kesäauringon kanssa yötöntä yötä. Jäädään puolitiehen, tyydytään muruihin, kun voitaisiin saada paistotuoretta. Valo on todella elämää kuolettavan kaamoksen jälkeen. Siksi olisi väärin, jos ”kymmenen virran maassa” nukkumalla kuluttaisi lyhyen valoisan ajan. ?. Ei liene ihme, että siitä on tullut suomalaiselle suven korkea juhlahetki. Luonnon ja Jumalan yhdistäminen ei sinänsä ole epäkristillistä, siinä liikutaan teologisesti avarilla vesillä. 19.6. Kristillisten järjestöjen ahdinko ei vaikuta pelkästään suomalaisiin, vaan lähetysjärjestöjen ja Kirkon ulkomaanavun kautta köyhimmissä maissa asuviin ihmisiin. Kirkon lähetystyön toimikunta julkisti viime viikolla seurakunnille suunnatun vetoomuksen, että lähetystyöhön ja kansainväliseen diakoniaan budjetoitavat varat säilyisivät ennallaan. Monilla seurakunnilla on koronan seurauksena edessä tiukkoja aikoja. Yhteinen ilmoitus kannustaa Kotimaan lukijoita tilaamaan itselleen läheisen herätysliikkeen tai yhteisön lehden, jos sitä ei vielä tule. Toki ankaran opillisuuden näkökulmasta arvioituna liiallinen luonnon näkeminen jumalallisena on niin sanottua tuulikaappiuskonnollisuutta. Sama kiitosmieli levännee myös niiden kokkotulien vaiheilla, jotka Karjalan kunnailla ja Hämeen mäkimaisemissa syttyvät päivän valon jatkoksi. Onhan Jumala Luoja, kasvun antaja, elämän herra. Valo luo elämää. Se on ensimmäinen laatuaan. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Ollaan ikään kuin kirkon lähistöllä, mutta ei tulla kirkkosalin puolelle
Avustus on menolisäys, ja sen seurauksena Kirkon keskusrahaston ylijäämä pienenee. Hiippakunta kertoo asiasta tiedotteessaan. – Tässä tapauksessa avustuksia voitaneen myöntää myös vuonna 2021. Valtiolta puolestaan on tulossa luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle runsaan neljän miljoonan euron avustus diakoniatyöhön. uutiset | lyhyesti | | koronan vaikutukset | K irkkohallitus esittää, että kirkon yhteisen toiminnan avustusosaan lisätään neljä miljoonaa euroa, joka käytettäisiin seurakuntien ja kirkollisten järjestöjen taloudelliseen tukemiseen koronaviruspandemiasta selviytymisessä. Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi asian 9.6. Avustus kohdistettaisiin seurakunnille, jotka ovat nimenomaan koronapandemian seurauksena menettäneet merkittävästi verotulojaan ja kirkollisille järjestöille, joiden toimintaedellytykset ovat huomattavasti heikentyneet. Työntekijöiden edustajat olivat sitä mieltä, että hengellisen työn tekijät kuuluvat jatkossa työajan piiriin. Kaksivuotinen sopimus on voimassa 1.4.2020–28.2.2022. Sopimukseen sisältyy 1.8.2020 alkaen yleiseen palkkausjärjestelmään 1,5 prosentin korotus ja 1.5.2021 alkaen 1,9 prosentin korotus. Kirkkohallituksen esittämän avustuksen lisäksi valtion lisätalousarvioesityksessä esitetään evankelis-luterilaiselle kirkolle ja ortodoksiselle kirkolle yhteensä 4,5 miljoonan euron ylimääräistä tukea koronaviruspandemian vuoksi saamatta jäävien verotulojen kattamiseksi. Kirkon työmarkkinalaitos oli vastakkaisella kannalla. Kirkon Ulkomaanavun säätiölle uusi hallitus Kirkkohallituksen täysistunto on nimennyt Kirkon Ulkomaanavun säätiölle uuden hallituksen kaudelle 2020–2023. Hallinto-oikeus: Konneveden kirkkoherran irtisanomiselle oli asiallinen syy Itä-Suomen hallinto-oikeus on 5.6. Lähetysseurassa käytiin yhdet yt-neuvottelut jo aiemmin tänä keväänä. | Kuva: Olli Seppälä Suomen Lähetysseura aloittaa yt-neuvottelut Suomen Lähetysseura aloittaa koko henkilöstöä koskevat yhteistoimintaneuvottelut, joiden taustalla ovat koronaepidemian aiheuttama taloustilanne, tuottojen väheneminen ja organisaation tehostaminen. Pääosin tilanne seurakunnissa jatkuu työajan osalta entisellään, eli hengellisen työn tekijät ovat työajattomia. Jatkossa työntekijä voi kuitenkin vaatia, että hänen asemaansa tarkastellaan uudelleen. Valtionavustukset jaettaisiin seurakuntien kesken laskennallisin perustein suhteutettuna seurakunnan alueella olevan kunnan tai kuntien väkilukuun. Lisäbudjetissa valtion avustus kohdistuisi erityisesti evankelis-luterilaisten ja ortodoksisten seurakuntien diakoniatoimintaan. Tavoitteena on, että täysistunto jakaa avustukset vuoden 2020 loppuun mennessä, kirkkoneuvos Leena Rantanen kommentoi Kotimaa24:lle. Hallitukseen nimettiin seuraavat henkilöt: Kansainvälisten asioiden asiantuntija Tarja Kantola, (puheenjohtaja), asianajaja Tuomas Aho, johtaja Sixten Ekstrand, kansaedustaja Atte Harjanne, piispa Kaisamari Hintikka, kansanedustaja Anna-Kaisa Ikonen, kirkkoherra Juhani Lavanko, toimittaja Reetta Meriläinen, KTM Ritva Ohmeroluoma, toimittaja Aila Paloniemi, työelämäprofessori Ritva Reinikka, monikulttuurisuustyön pastori Mark Saba, kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuth, ja teologian ylioppilas Hanna Ylikangas. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan irtisanomiselle on ollut Virtasesta johtuva kirkkolaissa tarkoitettu asiallinen ja painava syy. OLLI SEPPÄLÄ Seurakunnille ja järjestöille ehdotetaan ylimääräistä pandemiarahaa aloite | Kirkkohallitus esittää lisäavustusta neljä miljoonaa euroa. Sopimusneuvotteluja vaikeuttivat etukäteen työnantajapuolen ja työntekijäpuolen toisistaan poikkeavat näkemykset uuden työaikalain soveltamisesta hengellisen työn tekijöihin. Pienempi osa, noin miljoona euroa, jaettaisiin kirkollisille järjestöille. Avustusta olisi tulossa Kirkkohallitukselta ja valtiolta. Rantanen pitää mahdollisena, että kaikki taloudelliset vaikutukset eivät riittävältä osin ole selvillä vielä kuluvan vuoden aikana. Suurin osa kirkkohallituksen määrärahasta, noin kolme miljoonaa euroa, on tarkoitus jakaa harkinnanvaraisina avustuksina seurakunnille. Seuraavaksi esitystä käsittelee kirkolliskokouksen talousvaliokunta. Kirkon uusi virkaja työehtosopimus on hyväksytty pääsopijaosapuolten hallintoelimissä. Neuvotteluilla sopeutetaan organisaation toimintaa pienentyviin talouskehyksiin ja varmistetaan työn jatkuvuutta ja järjestön toimintakykyä, järjestö toteaa tiedotteessaan. hylännyt Olavi Virtasen valituksen, joka koski Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulin päätöstä irtisanoa Virtanen Konneveden seurakunnan kirkkoherran virasta. OLLI SEPPÄLÄ Kirkon uusi työehtosopimus hyväksytty 4 KOTIMAA | 18.6.2020. Kuopion tuomiokapituli irtisanoi Virtasen 8.2.2018. – Jos kirkolliskokous hyväksyy talousarvion muutosesityksen, kirkkohallituksen täysistunto vahvistaa tukipaketin myöntöperiaatteet ja taloudellisten vaikutusten arvioinnissa käytettävät mittarit
Aloitteen tekijät pitävät vanhentuneena käytäntönä sitä, että kirkon jäsenyyttä vaaditaan molemmilta vihittäviltä. ” Mikään kirkollinen toimitus ei ole suunnattu vain kyseiselle henkilölle, vaan myös heidän läheisilleen. Päätöksessään hiippakuntavaltuusto asettui erimieliseksi Helsingin tuomiokapitulin kanssa. Korkalaisen ja Äijön mukaan kirkko menettää tällä hetkellä mahdollisuuksia kohdata jäseniään ja heidän lähipiiriään. Tuomiokapituli toteaa päätösesityksessään, että aloite liittyy periaatteelliseen kysymykseen siitä, mikä kirkon toiminta on kohdistettu kaikille ja mikä vain kirkon jäsenille. Kyseessä on alun perin Helsingin Paavalin seurakuntaneuvoston esitys Helsingin hiippakuntavaltuustolle. Seurakuntaneuvoston jäsenten Samuli Korkalaisen ja Petteri Äijön aloite lähetettiin hiippakuntavaltuustolle helmikuussa. Tuomiokapituli huomauttaa, että kirkolliset toimitukset ovat nimenomaan kirkon jäsenille kuuluvia oikeuksia. Korkalainen toteaa, että kirkkohäillä on laskevista käyristä huolimatta edelleen vahva asema suomalaisessa kulttuurissa. Aloitteen tekijät ja Helsingin tuomiokapituli painottavat eri tavoin kirkollisten toimitusten ja kirkon jäsenyyden merkitystä. Korkalaisen mukaan tuomiokapitulin väite siitä, että kirkolliset toimitukset on rajattu kirkon jäsenille, on pastoraalisesta näkökulmasta ajattelematon. Kirkollisen vihkimisen voi myös saada, jos toinen pariskunnasta kuuluu kirkkoon ja toinen johonkin muuhun kristilliseen kirkkokuntaan. Tuomiokapitulin mukaan aloitteen tavoitteet ovat hyviä, mutta niiden pohjalta tehty johtopäätös on ongelmallinen. Kapitulin mielestä aloitteen hyväksyminen viestisi, ettei kirkko arvosta avioliiton siunaamista kirkollisena toimituksena. Aloitteen mukaan kirkko ikään kuin rankaisee niitä jäseniään, joiden aviopuoliso ei ole kristillisen kirkon jäsen. Avioliitto voidaan siunata siviilivihkimisen jälkeen, jos ainakin toinen vihittävistä on kirkon jäsen. aloite | Helsingin hiippakuntavaltuusto ja tuomiokapituli ovat erimielisiä siitä, pitäisikö kirkollisen vihkimisen olla mahdollista puolisoille, joista vain toinen on kirkon jäsen. Kirkollisen vihkimisen laajentamista kirkkoon kuulumattomiin ja muiden uskontojen edustajiin se pitäisi tästä merkittävänä poikkeuksena. Hän huomauttaa, että mikään kirkollinen toimitus ei ole suunnattu vain kyseiselle henkilölle tai henkilöille, vaan myös heidän läheisilleen, perheilleen ja ystävilleen. ”Nykyinen tilanne tiukkoine ehtoineen murentaa tätä asemaa, mutta aloitteemme hyväksyminen vahvistaisi sitä”, hän kirjoittaa. Alkuperäisen aloitteen tekijä, hiippakuntavaltuuston jäsen Samuli Korkalainen teki valtuustolle vastaesityksen, joka voitti äänestyksen. Tällä hetkellä kirkkojärjestyksessä todetaan, että molempien kirkossa vihittävien pitää olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Korkalaisen mukaan on ikävää, että tuomiokapituli suhtautuu kirkolliseen vihkimiseen jäsenrekrytointina. Aloitteessa todetaan myös, että pappien vihkioikeus ei ole muuttuvassa yhteiskunnassa enää itsestäänselvyys. Tällä hetkellä molempien vihittävien tulee olla kirkon jäseniä. Kapituli esitti hiippakuntavaltuustolle, että aloite jätetään raukeamaan. Päätös aloitteen lähettämisestä kirkolliskokoukselle tehtiin Helsingin hiippakuntavaltuustossa äänin 13–5. Kirkollisen vihkimisen voi saada myös pari, josta toinen kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja toinen johonkin muuhun kristilliseen kirkkokuntaan. Korkalaisen mielestä tuomiokapituli lähestyy perusteluissaan kysymystä vain kirkon ei-jäsenen näkökulmasta ja jätti huomiotta vihittävän parin sen puolison, joka on kirkon jäsen ja jolla on oikeus toimituksiin. Korkalaisen mukaan uusi vihkimiskäytäntö ei olisi kirkollisten toimitusten joukossa poikkeus, koska jo nyt kirkkoon kuulumattomia kastetaan ja useimmat heistä siunataan hautaan kirkollisesti. MERI TOIVANEN Riittääkö, että vain toinen vihittävä kuuluu kirkkoon. Samuli Korkalainen piti vastaesityksensä yhteydessä puheenvuoron, jonka sisältöä hän avaa Kotiseurakuntana Paavali -ryhmän blogissa. Avioliiton siunaamista pidetään hänen mukaansa jo tilastojen valossa joka tapauksessa kakkosvaihtoehtona avioliittoon vihkimiselle. | Kuva: Olli Seppälä 5 KOTIMAA | 18.6.2020. Lapsi voidaan kastaa, jos toinen vanhempi kuuluu kirkkoon. Kapituli toteaa myös, että aloitteen hyväksyminen olisi ristiriidassa kirkon jäsenyyden tukemisen kanssa, sillä mahdollisuus kirkkohäihin ja kummiuteen ovat keskeisiä syitä kirkkoon liittymiseen. | jäsenyys | H elsingin hiippakuntavaltuusto lähettää kirkolliskokoukselle aloitteen, jonka mukaan kirkolliseen vihkimiseen pitäisi riittää, että toinen vihittävä on kirkon jäsen
– Monet heistä eivät tule elämässä muualla vastaan. Vaimonkin sairastuttua Salomaa jätti paikkansa Kansan Raamattuseuran säätiön hallituksessa. Yliopistonlehtorin työstä eläkkeelle jäänyt ja työnohjaajana toimiva Salomaa ymmärtää sen, ettei ihmisiä ole nyt viisaskesäjuhlat | Sanan Suvipäivät järjestettiin viikonvaihteessa online-tapahtumana. Hän pohti vaimonsa kanssa, mitä kesästä jää puuttumaan, kun hengellisiä kesäjuhlia voi seurata tänä vuonna vain netistä. Juhlilla ollaan yhteisessä matkasaatossa, Jumala hoitaa joukkoon kuulumisen kautta. Nykyisin hän on mukana KRS:n Joensuun Nyyttikesti-iltojen valmistelutiimissä. Hän kuitenkin seurasi online-tapahtumaa verkossa koko viikonlopun. – Elämys syntyy parhaiten ulkoilmassa, urheiluhallissa ei niinkään. Tietenkin juhlille tullaan tapaamaan myös ystäviä, mutta sekin saa oman sävynsä. Joensuulainen Heikki Salomaa tunnisti kokonaisuudesta tutun kesäjuhlan. Hänellä on siitä itselläänkin kokemusta. Juhlakentiltä verkkoon Joensuulainen Heikki Salomaa oli haikealla mielellä kuultuaan Sanan Suvipäivien peruuntuvan. Usein käymme tärkeitä keskusteluja, ja joskus voi joku tokaista, että vielä ollaan elossa. – Joku virrenvärssy voi upota sydämeen kuin kuuma veitsi voihin. Tokaisun ymmärtää, kun Salomaa kertoo, että hän on sairastanut vaimonsa kanssa perä perää syövän. Salomaat ovat käyneet usein Sanan Suvipäivillä ja Heinäveden kirkastusjuhlilla. – Se on kuin uppoutumista syliin. Salomaan mielestä ei ole niin olennaista, minkä liikkeen tapahtuma kulloinkin on kyseessä, mutta miljööllä on sen sijaan väliä. uutiset 6 KOTIMAA | 18.6.2020. Hän uskoo, että Jumala voi puhutella kuulijoita myös radion äärellä. Olennaista on lohdutus ja rohkaisu. | Kuva: Pentti Potkonen ta kutsua koolle suurin joukoin. Kaikki tämä muodostaa vahvan elämyksen. Molemmat järjestää Kansan Raamattuseura. Nettiin tehdyt tapahtumat loivat kuitenkin yhteisen juhlan tunnelmaa. | Sanan Suvipäivät | J oensuulainen Heikki Salomaa istui viime viikolla haikeana rantasaunassa. Jumalan toimintaa ei voi tilata mittatilaustyönä. Rankkasateessa asia on tietysti toisin. Millaiset asiat sitten synnyttävät haikeuden, kun juhlille ei pääse. Salomaan mielestä kesäjuhlat ovat suomalaisten kristittyjen pyhiinvaelluksia, joilla tavataan ”matkaystäviä”. Jumalan toimintaa ei voi tilata mittatilaustyönä.. Salomaa kuvaa saapumista juhla-alueelle, ystävällisiä liikenteenohjaajia, juhlakentälle virtaavaa väenpaljoutta, kaiuttimista kuuluvaa laulua ja puhetta. ” Joku virrenvärssy voi upota sydämeen kuin kuuma veitsi voihin. Hän toimii yllättäen, tilanteissa, joissa en osaa sitä odottaa
Kolmas plussa tulee siitä, ettei liike suosi ”erontekopuhetta”, ihmisten jakamista sisäja ulkopuolisiin. Amerikkalaisuuden sijasta työn juuret ovat ”stadilaisten” luterilaisten pappien työssä. Ohjelma oli selkeä ja olo vähän levollisempi kuin perinteisillä kesäjuhlilla, joilla on rinnakkaiskanavia ja valinnan vaikeutta. Salomaa uskoo, että jos KRS pysyy avoimena ja julistaa evankeliumia, se uudistuu jatkuvasti ja löytää paikkansa kirkossa. Lauloin jopa mukana Pyysalon ja Tuikkasen musiikkipariskuntien kanssa. Liikkeensä tunnetuimpiin julistajiin kuulunut Erkki Leminen on ollut nuorempien esikuva. – Tunnistin kokonaisuudesta Sanan Suvipäivät. Seuraavan sukupolven Nyman, ohjaaja Matias, kertoi 15-vuotisjuhlia viettävästä Raamattukylästä. Juhlilla korostui luovuttamaton näky, jonka ytimessä on risti ja jokaista ihmistä rakastava Jumala. Verkon puolelle on syntynyt kuitenkin uusia toimintamuotoja. Voin tehdä työni etänä ja juhlia hengelliset kesäjuhlani virtuaalisesti. Niin kuin juhlilla vilkuilee. oli pakko, muuttui kevään aikana mahdollisuuksiksi”. – Meillä ei ole ollut mahdollista tehdä seurakuntavierailuja. Viikonloppua rytmittivät kahvinkeitto, kuihtuneiden kukkien nyppiminen ja tasatunnein käynnistyneet ohjelmat: musiikki, raamattutunnit, puheet ja keskustelut. – Arviomme mukaan Kansan Raamattuseuralle on tullut lähes puolen miljoonan tulon menetykset maaliskuun puolesta välistä toukokuun loppuun. – Olen täällä kokenut, että Jumala on armossaan hyvin lähellä, ilman vaatimuksia. Alun perin nukketeatteria varten suunniteltu Sasu-koira siirtyi YouTubeen Sasu-TeeVee-kanavalle lapsia ja perheitä varten. Jotain uutta, jotain vanhaa. Nuorena miehenä hän löysi Kansan Raamattuseuran kautta Jumalan yhteyteen. Kuvassa toiminnanjohtaja Ulla Saunaluoma | Kuva: Raija Kumpula Digiloikkia ja jättilaukkoja Kotimaan toimittaja osallistui Sanan Suvipäiville pihakeinussa. Kun ei voitu tavata juhlakentällä ja makkarajonossa, lähetettiin virtuaaliviestejä. Poikkeusolot ovat luonnollisesti vaikuttaneet Kansan Raamattuseuran toimintaan ja talouteen. Ohjelmalehtisen korvasi kännykkä tai tietokone. Tilaa annettiin niin hengelliselle, henkiselle kuin sosiaaliselle hyvinvoinnille. Sen edessä on puhuttu, polvistuttu ja rukoiltu. Näillä juhlilla tärkeää oli tekniikan sujuvuus, sekä studiossa että kotikeinussa. Online-lähetyksissä esiintyjien taustalla kasvoi komea koivikko, kuin Kristus ja Mataleena -teoksessa. Juhlakansa osallistui lähettämällä Facebook-sivulle terveisiä. Seurasin jopa lasten Sasu TeeVeen sympaattista varttia. Jotain uutta. Juhlat verkossa. Siinä oli syvällinen ihmiskuva. Puuttumaan jäi se, mitä perinteisillä juhlakentillä koetaan, halaukset ja makkarajonot. Sinisen noukin pihakeinussa pilvettömältä taivaalta ja tietokoneruudun valosta. DANIELLE MIETTINEN 7 KOTIMAA | 18.6.2020. Toki yhteyksiä oli myös merten taa – Amerikan luterilaisiin. Lomaja kurssikeskukset jouduttiin myös sulkemaan, Saunaluoma kertoo. – Hän kuvasi matkanteon kompurointia ilman tuomiohenkeä ja kutsui kuulijat olemaan totta omana itsenään. Jo ennen poikkeusaikaa käynnistynyt Kotipaikkakunnan parhaaksi -hanke kokoaa kaupunkien ja kuntien toimijoita yhteen moderneilla keinoilla. Heikki Salomaa seurasi liikkeensä kesäjuhlia verkossa perjantaista sunnuntaihin. – Juhlien järjestäminen on ollut hyvin innostavaa, ja työntekijämme ovat olleet hienosti mukana ohjelman toteutuksessa, Saunaluoma sanoo. Moni on jättänyt nuoruutensa hengellisen yhteisön, mutta Salomaan ei ole tarvinnut sitä tehdä. Lauantaiaamun psalmihetkessä ihailin työntekijäkvartetin lauluvoimaa. Osa Sanan Suvipäivien ohjelmasta tuli suorana Vivamon kirkkoon rakennetusta studiosta, osa videona puhujien kodeista ja konttoreista. Sasu-TeeVee on myös toteuttanut yhdessä Kirkkohallituksen kanssa materiaalia seurakuntien varhaisnuorisotyölle. Jättilaukat keinuivat tuulessa, minä keinussa. Muodot uudistuvat. Keitäs täällä on. Varatoiminnanjohtaja Kalle Virta summasi, että vaikka korona ajoi talouden tiukalle, ”se mikä 13.3. Laaja kangas on ollut vuodesta 2015 Suvipäivien ja konfirmaatioiden somisteena juhlateltassa. Osa ohjelmasta tuli online, suorana Lohjalta, Vivamon kirkkoon rakennetusta studiosta, osa videoina puhujien kodeista ja konttoreista. Jotain vanhaa. Julistettu sana on hoitanut rikkinäistä sielua. Syntyi 6 100 jäsenen Facebookja rukousryhmä Sanan Koronabaari. Kavereille suosittelin avointa parisuhdeluentoa, Jari Sinkkosen esitystä onnellisesta lapsesta ja Satu Lähteenkorvan puhetta persoonan tasapainosta. Digijuhlien parhaat hetket syntyivät live-lähetyksissä pienine kommelluksineen. Nyt Suvivirsi kajahti sekä Särkyneen sydämen kirkossa että kotikeinussa. – Laumalle ei luoda karsinaa, vaan elämässä kolhuja saaneetkin voivat tulla. O sallistuin Sanan Suvipäiville poikkeusoloissa, jotka tarjosivat jotain uutta ja jotain vanhaa. Salomaata ilahdutti ihmisen huomioiminen kokonaisuutena. Puheet eivät olleet vain seurapuheita, vaan hyvin valmisteltuja raamattuopetuksia. Lisäksi Sanan Koronabaari perustettiin Facebookiin keskusteluja rukousryhmäksi. Yt-neuvottelujen myötä lomautukset ovat koskeneet koko työyhteisöämme, Saunaluoma lisää. Saunaluoman mukaan syy juhlien toteuttamiselle oli ensinnäkin se, että poikkeusolojen myötä järjestön toiminta siirtyi vahvasti nettiin sekä Facebookja YouTube-kanaville. Kouluttaja Virpi Nymanin mukaa KRS on tehnyt ”digikolmiloikan”. Edellisen toiminnanjohtajan, Hannu Nymanin katsaus 75-vuotisjuhliaan viettävän järjestön historiaan romutti pinttyneitä käsityksiä. Hyvässä mullassa vanhat juuret puskevat uutta kukkaa. PÄIVI PUHAKKA Poikkeusolot ovat vaikuttaneet järjestöön Kansan Raamattuseuran toiminnanjohtaja, rovasti Ulla Saunaluoman mukaan Suvipäivien online-juhliat sisälsivät samanlaisia ohjelmaosioita kuin normaalistikin, vaikka toteutustapa oli erilainen kokoontumisrajoituksista johtuen. JANICA PÖRHÖNEN Salomaa arvostaa Kansan Raamattuseurassa sen matalaa kynnystä ja kykyä liittyä tämän ajan ihmisen kysymyksiin. Kuuntelin ohjelmia ja vilkuilin tuttuja nimiä viestiketjuissa. Nostin kuulokkeet korvilta, kuuntelin tuulta ja tuijotin laukan huojuntaa. – Esimerkiksi psykiatri Jari Sinkkosen lauantai-iltapäivän puhe onnellisesta lapsesta sopi hyvin hengellisille kesäjuhlille. Toiseksi Kansan Raamattuseura viettää tänä vuonna 75-vuotisjuhlavuotta, minkä vuoksi juhlien järjestäminen koettiin tärkeäksi
Seurakunnat ja muut toimijat ovat pyrkineet mahdollistamaan vuorovaikutusta digitaalisessa ympäristössä. Ikäihmiset ovat teemana ensi vuonna myös Yhteisvastuun kansainvälisissä kohteissa. Ruoka-avun asiakkaina eläkeläisten osuus on kasvanut merkittävästi, keräysjohtaja Tapio Pajunen kertoo. Kati Kinnunen siirtyy Kotimaan toimitusjohtajaksi Grano Oy:n myyntija asiakaspalvelujohtajan tehtävästä. Hän oli Grano Oy:n palveluksessa kolme vuotta. | Kuva: Jukka Granström Ensi vuoden Yhteisvastuukeräys auttaa ikäihmisiä kriisin keskellä 8 KOTIMAA | 18.6.2020. Yksi syy tähän on asumiskulujen nouseminen etenkin suurissa kaupungeissa. Kotimaa-konserni on Kirkkopalvelut ry:n alakonserni. Kotimaa Oy:hyn kuuluvat myös tutkimuspalveluja tarjoava Insight360 Oy, verkkokauppayhtiö Sacrum Oy ja Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy. Ikäihmiset ovat keräyksen teemana myös kansainvälisissä kohteissa. Yli 75-vuotiaista pienituloisia on yli 20 prosenttia. Osalla ikäihmisistä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta käyttää digitaalisia välineitä taloudellisista syistä, oppimiseen liittyvistä syistä tai muista tekijöistä johtuen. Yhteisvastuukeräyksen suojelija on tasavallan presidentti Sauli Niinistö, ja ensi vuoden keräyksen esimies on Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo. Huhtikuussa yhtiön toimitusjohtajana aloittanut Otto Mattsson siirtyy toisen yhtiön palvelukseen. Sitä ennen hän on työskennellyt Fonectalla myynnin ja After Sales -johdon tehtävissä, Sanoma Media Finlandissa kaupallisissa ja myynnin johdon tehtävissä sekä Alma Mediassa erilaisissa myynnin tehtävissä. Otto Mattsson jätti eropyynnön omasta toiveestaan siirtyäkseen toisen työnantajan palvelukseen. Kirkkopalvelut on Kotimaa Oy:n suurin omistaja. ” Ruoka-avun asiakkaina eläkeläisten osuus on kasvanut merkittävästi. Kotimaa Oy on etenkin seurakuntia palveleva mediaja monialayhtiö. Työntekijöitä on 45. Koulutukseen haetaan ihmisiä muun muassa seurakuntien diakoniatyön kautta, ja sitä annetaan myös ruotsiksi. – On kunnia-asia päästä varmistamaan omalla työllään yhteistyössä uuden tiimini kanssa, että Kotimaa-lehti, jonka ensi numero ilmestyi jo vuonna 1905, kukoistaa myös tulevina vuosina, hän jatkaa. – Suomessa Ikäihmisten taloudellista tilannetta helpotetaan muun muassa seurakuntien oman suoran tuen kautta ja Kirkon diakoniarahaston avulla, Pajunen sanoo. Mattila nostaa esille Kati Kinnusen vahvan osaamisen digitaalisten mediapalvelujen myynnissä ja asiakaskokemuksen johtamistyössä sekä pitkän kokemuksen mediataloista. | Kuva: Olli Seppälä K otimaa Oy:n uutena toimitusjohtajana aloittaa 1.8. Se kustantaa Kotimaaja Askel-lehtiä ja verkkopalvelu Kotimaa24.fi:tä. – Köyhimmissä maissa ikäihmisten köyhyyttä lisäävät merkittävästi muun muassa ilmastonmuutos, aavikoituminen, konfliktit ja pakolaisuus, Tapio Pajunen sanoo. Tapio Pajunen on toiminut keräysjohtajana vuodesta 2008. – Kotimaan toimitusjohtajan vaihdos on yllättävä käänne edellisen toimitusjohtajan vasta aloitettua tehtävässään. Sen liikevaihto vuonna 2019 oli 7,2 miljoonaa euroa. Asiaan ei liity dramatiikkaa Mattssonin tai Kotimaa Oy:n puolelta. Kati Kinnunen Kotimaa Oy:n toimitusjohtajaksi Kati Kinnunen aloittaa Kotimaa Oy:n toimitusjohtajana elokuussa. Uskon kuitenkin vahvasti, että ajankohtainen ja mielenkiintoinen sisältö niin mediassa kuin verkkopalveluissa löytää kävijäja käyttäjäkunnan jatkossakin, Kati Kinnunen sanoo. Olemme kuitenkin enemmän kuin innoissamme, että juuri Kati Kinnunen aloittaa nyt Kotimaa Oy:n toimintojen luotsaajana, sanoo Kotimaa Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja Kirkkopalvelujen johtaja Ilkka Mattila. Kun nuoret saavat työtä, he voivat osaltaan tukea suvun vanhimpien elämää. Seurakuntaopiston kokoama kansanopistoverkosto aikoo järjestää ikäihmisille keräystuotolla maksutonta koulutusta raha-asioiden hoitamisessa ja Kela-asioinnissa verkossa. Ensi vuoden keräysteeman ajankohtaisuutta on lisännyt koronakriisi, joka on nostanut esiin ikäihmisten elämään liittyviä kysymyksiä. Yksi keino tukea heidän elinolojaan on nuorten ihmisten koulutusmahdollisuuksien kehittäminen. Eläkeikäisten pienituloisuusaste on kasvanut viime vuosina. uutiset V uoden 2021 Yhteisvastuukeräyksen teemaksi on valittu ”Ikäihmiset kriisin keskellä”. Keräyksessä nostetaan esiin eläkeläisköyhyys ja digitalisaation aiheuttamat haasteet. – Tällä taustalla hänellä on hyvät eväät tehtävässä onnistumiselle mediamurroksen keskelläkin. MARI TEINILÄ Kotimaa24:n julkaisija Kotimaa Oy on osa Yhteisvastuukeräystä toteuttavaa Kirkkopalvelut-konsernia. – Diakoniayöntekijöiltä ja ruoka-avun palveluista on jo pitkään tullut vahvaa viestiä ikäihmisten köyhyydestä. alkaen Kati Kinnunen, 48. – Aloitan uuden pestin vaikeassa taloustilanteessa
P. Tilaa: www.urly.fi/1FnC Tilaus on määräaikainen. Jos tilaus ei ole voimassa, nyt on oikea hetki korjata asia. Evankelisen liikkeen lehti jo vuodesta 1876. tilauspalvelu@uusitie.com . 044 4477 827 Ajankohtaiset ilmiöt, sytyttävät henkilö haastattelut, rakentava raamattuopetus. Hyviä lukuhetkiä! Tule mukaan lehtitalkoisiin! Tee tilauksesi verkko sivuillamme, sähköpostilla tai puhelimitse: . Määräaikainen tilaus. Tutustumistarjous 25 € / 4 numeroa (jatkuu kestotilauksena) Kestotilaus 61 €/vuosi (8 numeroa) Tilaukset puh. 13 numeroa. Itselleen läheistä yhteisöä voi tukea tilaamalla sen julkaiseman lehden. 40€ N:o 9 | 2020 Ikoneita ja muuta kristillistä kuvataidetta SIVU 5 Ekumeniaa lähetyskentillä SIVU 10 Tämän kesän Evankeliumijuhla on ”Juhla, jota ei peruta” SIVU 26 JOANNE BIRGEN: ”Haluan, että lapseni oppivat tuntemaan Jumalan” SIVU 18 Tilaa Sanansaattaja tarjoushintaan kauppa.sley.fi tai 040 700 7707 (ma-pe 9-14) sähköposti: tilaajapalvelu@sley.fi / 6 kuukautta. Tutustu ihmisiin ja kulttuureihin eri puolilla maailmaa. uusitie.com/tilauspalvelu . Hengellinen Kuukauslehti antaa rakennuspuita ihmisen hengelliseen elämään ja välineitä ajankohtaisten kirkollisten ja yhteiskunnallisten ilmiöiden pohdintaan. Tilaa lehti kesätarjouksena: u paperilehti 12 kk 29 € u digilehti 12 kk 19 € Tilaukset: www.h-y.fi/rinnalla. 020 712 7220 tai www.suomenlahetysseura.fi/lahetyssanomat Hyvä Kotimaa-lehden lukija, viime kuukaudet ovat koetelleet monen kristillisen herätysliikkeen ja järjestön taloutta. Uusi Tie on kristillinen viikkolehti, joka ei jätä kylmäksi! Tutustu nyt 1 kuukausi ilmaiseksi tai tilaa 3 kuukauden numerot hintaan 20 euroa! Elämän tutkija ja ihmettelijä sivut 16–18 Raamatun kertomusten sanoittaja sivut 20–21 Körttivaellus Partaharjulla kutsuu sivu 11 K U U K A U S L E H T I 4/ 2 2 Hengellinen Kuukauslehti on yli 130 vuotta ollut suomalaisten tukena niin ilon hetkinä kuin kriisiaikoina. 4 nroa Tarjo us! Yhden kuukauden Sana-lehdet 17,60 € Tilaa Lähetyssanomat! Lähetystyön tuoreimmat kuulumiset ja kiinnostavimmat jutut sinulle kotiin kannettuna
Kuka on nähnyt mainitun asennemuutoksen ja työkulttuurin kehittämisen läpäisevän kirkkoa. Vapaaehtoisuus on käypä, mutta ei ehkä paras mahdollinen sana kuvaamaan kristityn elämää kutsumuksensa mukaan. Idylli kirkosta keskellä kylää ja ihmisiä alkaa murentua väestökadon ja taloudellisten resurssien kuihtumisen takia. ” Kuka on nähnyt seurakuntien työntekijöitä haastettavan antamaan seurakuntalaisten toiminnalle tilaa. Se siitä solidaarisuudesta ja lähimmäisenrakkaudesta! Samanlainen mahalasku tapahtui tänä keväänä Juvalla, Puumalassa ja Sulkavalla. Toisin sanoen jo kuusi vuotta sitten todettiin, että seurakuntalaisten toimintaa tukevan asennemuutoksen ja työkulttuurin kehittämisen tulee läpäistä koko kirkko. Rahaa paloi noin 50 000 euroa ja mitään ei syntynyt. Onko joku huomannut tämän haasteen hallitsevan työntekijöiden täydennyskoulutusta. Kertonee vallalla olevasta virkakäsityksestä jotakin sekin.” Piispa Hintikan mukaan seurakunnissa on jumiuduttu sellaiseen pappisjohtoiseen malliin, joka tekee seurakuntalaisista lähinnä pappien avustajia. Ehkä asennemuutos ja seurakuntien työkulttuurin kehittäminen etenee hiljaisena trendinä jossakin. ’Vapaaehtoisuus’ ei ole erillinen toimintamuoto vaan tapa elää todeksi kristillistä uskoa ja kasteeseen perustuvaa yhteistä pappeutta. Ennen kuin joku keksii ruveta laatimaan seurakuntalaisen ydinosaamisen kuvausta, heitä pitäisi yksinkertaisesti ja määrätietoisesti rohkaista, innostaa, tukea ja auttaa löytämään oma kutsumuksensa Jumalan valtakunnassa ja antamaan lahjansa käyttöön seurakunnan toiminnassa. Olin pari vuotta sitten lääninrovastina mukana pihtisynnyttämässä vapaaehtoisena hankkeena Joensuun seudulle laajennettua seurakuntayhtymää. Uudistuvassa kirkossa vapaaehtoisuuden asemaa tulee vahvistaa. Seurakuntien itsehallinnon rajat estävät tehokkaasti Mennäänkö enää suon yli, että heilahtaa. Taannoinen kirkolliskokouksen onneton päätös olla perustamatta yhtymiä on kiihdyttänyt tätä kehitystä. Vauraat vaurastuvat ja köyhät köyhtyvät. 10 KOTIMAA | 18.6.2020 10 mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Vauraimmat seurakunnat eivät halunneet lähteä rakentamaan uutta tulevaisuutta, jossa rahaa kyllä olisi ollut vähemmän seurakuntaa kohden, mutta olisipa ollut ne kuuluisat ”leveämmät hartiat” ottaa vastaan tulevaisuuden haasteet. Minä en usko, uskooko joku. ”S eurakuntalaisten työ on kirkon työtä. Pastorit Matti Hernesaho ja Janne Keränen ottivat esille Kotimaa-lehdessä 12.6.2020 tärkeän asian. Jossakin tätä varmasti tapahtuukin, mutta onko joku nähnyt asian läpäisevän kirkon toimintaa. Tulevaisuuden kirkossa yksi keskeisimpiä palkattujen työntekijöiden haasteita on se, miten he onnistuvat antamaan vapaaehtoisille tilaa, näkemään heidät työkumppaneina ja vahvistamaan heidän osallisuuttaan seurakunnan elämässä ja toiminnassa.” Näin sanoi Jari Jolkkonen marraskuussa 2014 kirkollikokouksessa esitellessään kirkon tulevaisuusselontekoa Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Vapaaehtoistyötä tukevan asennemuutoksen ja työkulttuurin kehittämisen tulee läpäistä koko kirkko. Viimeisin tukisi myös keskustelua maallikoiden tehtävästä seurakunnassa. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Tai kuka on nähnyt seurakuntien työntekijöitä haastettavan antamaan seurakuntalaisten toiminnalle tilaa. Mitä kaikkea seurakuntalaisten roolin vahvistamiseen liittyvää minulta on jäänyt näkemättä. Mielestäni se ei voi olla luterilaisen virkateologian syy, vai voiko. Mielestäni tällä hetkellä Suomen Siionissa on menossa pudotuspeli. Nyt olemme jumittuneet pappisjohtoiseen malliin, jossa heille jää lähinnä avustajan rooli. Seurakuntaliitos ei onnistunut, koska paikalliset päättäjät tekivät ja tekevät päätöksiä illuusioiden varassa. HANNU PAAVOLA Rovasti Kauniita sanoja seurakuntalaisuudesta Vapaaehtoisuus | Jo kuusi vuotta sitten todettiin, että seurakuntalaisten toimintaa tukevan asennemuutoksen tulee läpäistä koko kirkko, kirjoittaa rovasti Hannu Paavola. Jo lääninrovastina ollessa heitin ilmaan lausahduksen: seurakunta saa ajaa itsensä konkurssiin kenenkään siihen puuttumatta! Ongelma on osittain myös rakenteessa. Kysymys on nimenomaan pienistä seurakunnista maaseudulla. Ehkä se on piilotettu kaiken kattaviin ydinosaamisen kuvauksiin, joita hiljattain on ollut liikkeellä. Ja että yksi keskeisimpiä palkattujen työntekijöiden haasteita on se, miten he onnistuvat antamaan vapaaehtoisille tilaa, näkemään heidät työkumppaneina ja vahvistamaan heidän osallisuuttaan seurakunnan elämässä ja toiminnassa. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Kaksi vuotta sitten saatiin lukea silloisen LML:n apulaispääsihteerin Kaisamari Hintikan virkateologiaa koskeva kolumni, joka päättyi seuraavasti: ”Virkakeskustelua ei pitäisi käydä ilman, että puhumme myös Raamatusta ja sen tulkinnasta, kristillisestä ihmiskäsityksestä, kirkosta, seurakunnasta ja kaikkien kastettujen yhteisestä virasta, yleisestä pappeudesta. Näin kauniisti seurakuntalaisten osallisuudesta kuluneiden kuuden vuoden aikana on puhunut ainoastaan kirkolliskokouksen tulevaisuuskomitean mietintö vuonna 2016. KOTIMAA | 18.6.2020
Unohdettu taiteilija KAIJA PISPA Kirjoittaja on kirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Seurakuntalainen kokee toimivansa ”hyyryläisenä muiden nurkissa”. Ei ihme, että kirkosta erotaan, kun seurakuntaa ei koeta omaksi. Kirjanpitoa ja palkanlaskentaa on siirretty kirkon palvelukeskukseen. Tukholmassa Joseph heittäytyi tutkimaan taidetta. Gallén-Kallelan melko väkivaltaisen maskuliiniseen vaikutelmaan verrattuna Alasella kuvien kansanrunomaailma on pehmeä ja syvän lempeä, dynaaminen ja rytmisesti kiehtova. Seurakunnan pitäisi tuntua meidän yhteisöltä, jossa sanaa julistetaan, jaetaan sakramentteja ja toimitaan lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. Eduskunta voi vain joko hyväksyä tai hylätä lain. Nykyään kirkkoa uudistetaan talouden ja hallinnon ehdoilla. Tiedän kyllä niin sanotun puuttumiskynnysten olemassaolosta, mutta epäilen niiden pykälien vaikuttavuutta. Yhtymä pitää muuttaa palvelulaitokseksi. Virkatodistusja sukuselvitysasiat, sukututkimusasiat, kirkkoon liittymiset, avioliiton esteiden tutkinnat ja kirkollisten toimitusten rekisteröinnit (kaste, rippikoulu, avioliittoon vihkiminen, kirkollinen siunaaminen) ollaan siirtämässä keskusrekistereihin. Se on vain vähän käytetty tekniikka suomalaisessa taiteessa. Valiokunnat ovat kuitenkin puuttuneet lain valmisteluun ja laki ei ole edennyt eduskunnan päätettäväksi. Hän teki Kalevalan runoihin yli sata maalausta, joista osa on hävinnyt ja osa tuhoutunut. Seurakuntalaisten maksamat verot pitää tulouttaa seurakunnalle, ei yhtymään. Kaikki kannatettavia asioita, mutta onko perusasia unohtunut. | kolumni | Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolakia ollaan muuttamassa. Nämähän ovat ihmeellisiä; yhtä aikaa tyyliteltyjä, symbolisia ja abstrakteja, mutta myös lähelle tulevia, koskettavia ja välillä tahallisen humoristisia. Varsinainen ongelma on seurakuntayhtymässä, jossa roolit ovat hukassa. Museoon astuessani ajattelin ensiksi: Äh, näitä Gallénin matkijoita taas. Entäs jos kukaan naapureista ei halua ottaa völjyynsä taloudellisissa vaikeuksissa olevaa seurakuntaa. muutoksen. Tällöin mahdolliset kuntaliitokset eivät sotke seurakuntarakennetta. Nyt 100 vuotta myöhemmin hänen ensimmäinen laaja näyttelynsä sulkeutui korona-viruksen takia. Hän syntyi Tampereella työnjohtajan poikana 1885. Seurakunnan ylintä päätäntävaltaa käyttää yhtymä. Alanen käytti tempera-tekniikkaa, jota muun muassa ikonimaalarit käyttävät. Olen näiden rohkeiden pastoreiden kanssa samaa mieltä. Hän opiskeli sähköteknikoksi Tampereen teknillisessä opistossa ja oli Tukholmassa Ericssonin puhelintehtalla töissä. Taloudellinen ja hallinnollinen taakka alkaa olla pienissä maalaisseurakunnissa liian suuri. Joseph Alanen tunsi pääsevänsä sisälle kansanrunouteen ja sen ihmisten kokemusmaailmaan. Kun toimintoja vähä vähältä siirretään ulkopuolisille, yhteisöllisyys ja identiteetti katoavat. ” Maalauksista välittyy arkaainen suomalaisuus, jossa luonto elää ihmisessä ja ihminen luonnossa. Uudistusten lähtökohtana pitää olla se, että seurakuntalaiset kokevat yhteisön omakseen. Jo ensimmäisten kuvien kohdalla havahduin. Se päättää seurakuntien rahoista, omaisuudesta ja suurelta osin seurakuntien alueella toimivista henkilöistä. Vaaleilla valittu yhteinen kirkkovaltuusto ja yhteinen kirkkoneuvosto pitää lakkauttaa. Laki on valmisteltava kokonaan uudelleen. Kävin Tampereen taidemuseossa ennen korona-karanteenien alkamista. Kirkkoherrat tekemään hengellistä työtä sen sijaan, että kaikki aika männöö ”toimitusjohtajan” töitä tehdessä ja vastaillessa keskushallinnon kysymyksiin striimauksen onnistumisesta! MIKKO LAPPALAINEN Rovasti 11 KOTIMAA | 18.6.2020 11 KOTIMAA | 18.6.2020. Hän perehtyi eri kulttuurien tapaan kuvittaa myyttejä ja tarinoita ja päätyi siihen, että kuvaamisen täytyi olla tyyliteltyä ja koristeaiheiden tuli syventää aihetta. Tampereen taidemuseo on tehnyt merkittävän kultturiteon kokoamalla Alasen näyttelyn nyt, kun hänen kuolemastaan on kulunut 100 vuotta. ERKKI HELLMAN Rymättylä Seurakuntien itsenäisyys K erron hieman eräästä historiankirjoittajien huomiotta jättämästä taiteilijasta, Joseph Alasesta. Seurakunnan pitää päättää alueellaan toimivista työntekijöistään. Solidaarisuus ei yllä naapuriseurakunnan puolelle. Kirkkolain maininta siitä, että seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai saman seurakuntayhtymän alueella, pitää poistaa. Nyt kun kirkkolakia ja -järjestystä uudelleen valmistellaan, voidaan korjata myös seurakuntien itsenäisyyttä rajoittavia säädöksiä. Minulla ei ollut aavistustakaan Joseph Alasen taiteesta. Kirkolliskokous hyväksyi ehdotuksen uudeksi kirkkolaiksi toukokuussa 2018 ja lähetti sen eduskunnan hyväksyttäväksi. Hänellä ei kuitenkaan ollut varakkaita tukijoita kuten monilla säätyläisperheiden taiteiljoiksi ryhtyneillä lapsilla. Seurakunta ostaa yhtymältä niitä palveluja joita se nykyisen lainkin voimassa ollessa tuottaa, mutta palvelusopimuksen mukaisesti nykyisen perussopimuksen sijaan. Hän halusi kiihkeästi päästä käsiksi taiteen tekemiseen ja vietti aikaa Berliinissä ja Dresdenissä opiskellen taidetta. Hänen oli palattava Tampereelle ja ansaittava elantonsa sähköteknikon töillä tai piirustuksenopettajana uudessa käsityökoulussa. Jo varhain Joseph kokeili Gallén-Kallelan innostamana Kalevala-aiheita. Kuten kansanrunoudessakin Alasen töistä tulee tunne, että luontoa ei pakoteta vaan suostutellaan ihmiselle suosiolliseksi lempein keinoin, sanoin, lauluin ja soitoin, ja suuret taistelut käydään luonnon mahtivoimien avulla. Kirkko, muut kiinteistöt ja omaisuus pitää palauttaa seurakunnalle. Äiti oli hyvin kulttuurimyönteinen, mutta isä toivoi, että monilahjainen Joseph hankkisi ammatin. Seurakunnat valitsevat edustajansa yhtymän päätöksentekoelimeen. Muuten olen sitä mieltä, että suuret seurakunnat eivät ole yhteisöjä, vaan laitoksia. Joseph Alanen kuoli espanjantautiin vuonna 1920. Onneksi näyttely sai jatkoaikaa elokuuhun. Maalauksista välittyy arkaainen suomalaisuus, jossa luonto elää ihmisessä ja ihminen luonnossa
Hämeen linna on Härkätien koillisessa päätepisteessä. Missään periferiassa se ei ajan mittapuulla ollut: Vanajaveden rannoilta nimittäin kulki jo kauan ennen linnaa merenrantaan Turkuun ikivanha tie, Hämeen Härkätie. Hieman sivummalle jää Inkalan kartano. Härkätietä pitkin kuljetettiin Turkuun ja maailmalle rautakauden lopun, keskiajan ja uudemmankin ajan Suomen vientituotteita, hämäläisten pyytämiä turkiksia ja lääkkeenä arvostettua haustetta. Siinä se on seissyt jo yli 700 vuotta, ruotsalaisen Birger-jaarlin Hämeeseen 1250-luvulla johtaman niin sanotun toisen ristiretken tuloksena. Toisaalta härkä on hevosen vauhtiin verrattuna etana. Joitakin soratieosuuksia on säilytetty museoteinä. Tiellä kulkivat kauppiaiden lisäksi sotilaat, kuriirit, pyhiinvaeltajat, vangit ja talonpojat. Sieltä Härkätien ura lähtee Ahveniston harjun läpi kohti Renkoa. Tien varteen Hattulassa jää pian jo 1500-luvulla tunnettu Inkalan kartano. Härkätie on nykyisin enimmäkseen päällystetty. TEKSTI JA KUVAT???|???JUSSI RYTKÖNEN V arhain kesäkuisena aamuna katselen Hämeen linnaa. ”Tulin pitkin Turuntietä, hämäläisten Härkätietä.” Kirjallisuudessa ja kansanperinteessä Härkätiestä on paljon tarinoita. Sen varressa merkittävien risteyksien kohdalla on merkitty, mihin suuntaan Härkätie jatkuu. Sen ytimessä on Renkajokivarren ja Kirkkojärven vä” Härkätie on ollut osa kymmenien sukupolvien elämää. Härkätien kyltit saattelevat Renkoon. Erikoinen nimi voi viitata härkään vetoeläimenä. Hämeen Härkätie oli satoja vuosia vain mutkitteleva kapea ura, mutta se oli valtatie Itämereltä Hämeen sydämeen. Onhan se nykyisin merkitty maastoon selkein kyltein. Hyvästi vanha koulukaupunkini Hämeenlinna. Linna rakennettiin aikoinaan sydän-Hämeeseen sen strategisen sijainnin ja vakiintuneen asutuksen vuoksi. Toiseen suuntaan liikkui suolaa, kankaita, aseita ja ylellisyystavaroita. Taustalla voisikin olla myös ruotsin sotajoukkoa tarkoittava sana här. Historiallinen Hämeen Härkätie on merkitty maastoon. Siellä asui nuorena Fredrika Wetterhoff, joka perusti Hämeenlinnaan vuonna 1885 kuuluisan käsija taideteollisuusoppilaitoksen. Härkätie vie kulkijan sydänmaille Kotimaan toimittaja ajoi historiallisen Hämeen Härkätien Hämeenlinnasta Turkuun. Ja kuolemaa. Hiljainen Härkätie odottaa uusia kulkijoita. Kuvassa soratieosuutta Hämeenlinnan Rengossa. Kahden maakunnan matka avasi kiireen unohtamaa maata, jossa tuhatvuotinen menneisyys ja nykyaika elävät arjessa vierekkäin. reportaasi 12 KOTIMAA | 18.6.2020. Haluan selvittää, mikä Härkätien reitti nykyään on. Tie jatkuu mutkittelevana eteenpäin
On pakko ajatella, miten tästä, Härkätietä pitkin, kulki vuosisatoja sitten pölyisiä huovien osastoja, kauppiaita, kaukomailta palaavia tai Rengon ja Hattulan kirkkoihin samoavia pyhiinvaeltajia. Ja kuolemaa. Kirkko oli aikoinaan suosittu pyhiinvaelluskohde. Siellä etsittiin yhteyttä jumaliin. Rengon kirkkomaalla jyhkeän kirkon ja eri ikäisten hautojen keskellä liikkuessa on pakko ajatella mennyttä meissä. Kapean Turpoonjoen musta vesi valuu pohjoiseen, kohti Tammelan Kuivaja Pyhäjärviä. Nyt aika tuntuu melkein unohtaneen valtaväylien katveeseen jääneen kylän. » Tammelan Portaan Nahkurinverstas on sekä nahkatehdasmuseo että rauhallinen majoituspaikka. Kylä on vilkas ja taistelee elinmahdollisuuksiensa puolesta. Niitä tai osaa niistä pidetään muinaisina uhrikivinä. Kukaan ei enää tiedä, minkälainen liturgia oli käytössä. Sieltä virtaus jatkuu Loimijokena Forssan ja Loimaan kautta Kokemäenjokeen. Rengon jälkeen Härkätiellä seuraa Tammelan ylängöksi kutsuttu karu moreenimaa. Katselen ympärilleni, kysymysmerkkinä. 13 KOTIMAA | 18.6.2020. Härkätie on ollut osa kymmenien sukupolvien elämää. Tämä olisi hyvä paikka levähtää lomamatkalla. Letku on valittu Vuoden hämäläiseksi kyläksi vuosina 2005 ja 2012. Siitä ovat osoituksena alakoulun pihassa olevat ison traktorin kokoiset kivenjärkäleet. Kirkon vieressä on Renko-seuran ylläpitämä Härkätien museo. Suurikokoinen puuvene on kumollaan jokirannassa. Terassilta ympäröivää peltomaisemaa tarkkailtaessa hiljaisuuden voi kuulla. Matka jatkuu. Välillä tien kätkee metsän korkeiden puiden vihreä hämy. Kyläkauppias pyörittää kuuluisassa Letkun Puodissa Härkätien kupeessa myös pientä kahvilaa. lissä seisova 1500-luvun alussa rakennettu ja myöhemmin suuresti muuteltu Pyhän Jaakon harmaakivikirkko. Täällä ihmisasutus on vanhaa. Tie on tällä kohtaa niin sanottu museotie, mikä tarkoittaa tietoisesti kapeana ja mutkittelevana soratienä pidettyjä osuuksia. Mitä hiiden luona muinoin tapahtui. Jos esimerkiksi riistaeläin pääsi hengestään ja kivenkoloihin virtasi veri, on kristillinen ehtoollinen myös yleisuskonnollisesti todella asian ytimessä. Se kertoo paitsi Härkätien historiasta, myös Rengon menneisyydestä. Hämeenlinnan Rengon Pyhän Jaakon kirkko on vanha pyhiinvaelluskohde. Härkätien näiden varsien erämaan kaltaisuudesta kertoo sekin, että tie mutkittelee Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistojen välistä. Tuhat vuotta sitten, ennen Ristin Kiesuksen voittoa näillä mailla, tässä mahtoi olla hiisi, pyhä lehto. Esikristillisenä aikana sen tienoilla on sijainnut uhrilehto ja käräjäpaikka. Letkun Puodin kauppias Marko Hätönen ylläpitää Härkätien kulkijan yhtä pysähdyspaikkaa. Metsää on paljon ja asutusta vähän. Tammelan Letkussa maisema alkaa muuttua viljellymmäksi. Letku oli keskellä maailmaa. Vasta Portaan kylässä avautuvat taas pellot ja taloja on enemmän. Tammelan Letkun koulun pihamaan kivenjärkäleissä on menneisyyden arvoitus. Entinen ammattimiehen asuinja työpaikka on nykyisin suojaisen pihapiirin ja puiden kattaman jokirannan tarjoava majoitusliike. Katsastan Portaan Nahkurinverstaan
Liipola lahjoitti taidekokoelmansa Kosken kunnalle vuonna 1956. Viimeksi mainittu on haudattu Someron kirkkomaalle. Mitä hiiden luona muinoin tapahtui. Lisäksi museossa on 11 puimuria ja paljon muita maatalouskoneita. Kirkon seinässä oleva laatta kertoo, että kirkkoherra Henrik Tuomaanpoika mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1409. Sen portilla tulijaa tervehtivät toista metriä korkeat puusta veistetyt värikkäät rovastija veisaavat hahmot. Härkätien härkä tuijottaa ohikulkijaa Someron keskustassa. Vanhat, 1700ja 1800-luvulla tehdyt harmaat hirsirakennukset on siirretty paikkaan eri puolilta Someroa ja naapuripitäjiä. Vappuna härkä saa sarviensa väliin ylioppilaslakin. Tällä kohdalla myös muinaiset Härkätien kulkijat ovat huomanneet, että kylät ja kirkot ovat lähempänä toisiaan kuin Hämeessä. Tämä on usein unohtuvaa tekniikan ja arjen työn historiaa. Asutus on vanhaa ja laajat tasaiset pellot sen mukaisia. Härkätie jatkuu Somerolta Paimionjoen vartta kohti Turkua. Joku viisas on muuten sanonut, että öljyn kerran loppuessa viimeinen paikka, minne polttoainetta kaadetaan, ovat traktorin ja puimurin tankit. Someron kirkko on keskustasta sivussa. Pitkäjärven kohdalla Härkätie vaihtaa kulkuaan joen vasemmalle rannalle. Ollaan kuitenkin siinä osassa maata, jossa ilmasto on viljelykselle lauhin ja kasvukausi pisin. Ihmisen, eläinten ja koneen voima on luonut maatalouskulttuurin. Suurikokoinen kirkko on vuodelta 1859. Tiiviiseen muodostelmaan ajettujen traktoreiden väleissä on kapeita kulku-uria. Juuri ennen Kosken rajaa on pakko poiketa Härkätieltä puolisen kilometriä joen toiselle puolelle Kaurakedon kylälle: haluan nähdä Mäkilän Traktorimuseon. Härkätien varteen jää myös Marttila ja sen kirkko. Liipola tunnetaan muun muassa lukuisista monumenttija hautaveistoksista. Monia harvinaisuuksiakin. Sen on paikkakuntalaisille lahjoittanut Lions-klubi. Ollaan vielä historiallisesti Hämeessä, vaikka kaupunki kuuluu nykyisin Varsinais-Suomeen. Nykyinen puukirkko on rakennettu 1765. Somerolainen erikoisuus ovat tienvarsien hieman huomaamattomat seitsemän Ruotsin ja Venäjän hallitsijoille omistettua Kuninkaankiveä. Muita tunnettuja koskelaisia ovat esimerkiksi pilapiirtäjä Olavi Hurmerinta ja professori Martti Tiuri. Keskellä umpipihaa voi tehdä aikamatkan, jota häiritsee vain Härkätien tällä kohdalla vilkas liikenne. Kuuluisia paikkakunnalla syntyneitä ovat esimerkiksi pietistisaarnaaja Abraham Achrenius, säveltäjä Unto Mononen, oopperalaulaja Karita Mattila ja rocklaulaja Rauli ”Badding” Somerjoki. Keskustan tuntumassa Hämeen Härkätien varressa sijaitsee Someron Torppamuseo. Lisäksi hän on tehnyt sankaripatsaita eri puolilla Suomea. Someron keskusta on kuin mikä tahansa suuri pikkukaupunki. Ilman niitä maailma ei saa ruokaa. Alueen talot ja pellot uhkuvat vanhaa kulttuuria – mutta joukossa on siellä täällä myös hoitamatta jätettyjä rappeutuvia kiinteistöjä. 14 KOTIMAA | 18.6.2020. Hämeen Härkätie palaa joen oikealle rannalle. Mutta järjestäytynyttä kirkollista elämää on näillä main ollut kauan aikaisemmin. Yhden tarinan mukaan sen lehteriltä voi oikeasta kulmasta alttaritaulua katsoessaan nähdä samanaikaisesti tämänja tuonpuoleisen. Mukana tuli myös unkarilainen vaimo. Pitäjä on pieni, mutta sen keskustassa on harvinainen ja lämmin tuulahdus Keski-Euroopasta: kuvanveistäjä Yrjö Liipolan museo. Puusta veistetty rovastihahmo tervehtii tulijoita Someron kirkonmäellä. Ilmassa tuoksuvat diesel, rasva, metalli ja maali. Haudalla on Liipolan itsensä tekemä veistos. Suuressa hallissa on toistasataa traktoria Someron erikoisuuksiin kuuluu myös Mäkilän traktorimuseo. vuosilta 1924–1965. Koskella syntynyt, mutta Unkarissa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä uransa aloittanut Liipola palasi Suomeen vasta 1934. Hänet on puolisoineen haudattu Koskelle. Taidemuseon opas Minna Ylieskola toivottaa Härkätien kulkijat tervetulleiksi tutustumaan Yrjö Liipolan veistoksiin Koskella. Traktorien joukossa on monia merkkejä, nykyisiä ja menneitä. reportaasi ” Katselen ympärilleni, kysymysmerkkinä. Hänen työtään ovat esimerkiksi Vapaussodan sankaripatsaat Lapualla ja Loimaalla, Joensuun Vapaudenpatsas, Suomen Vapaudenpatsas Vaasassa, Tellervo Tapion tytär Helsingin Diananpuistossa ja Kurun haaksirikon muistomerkki Tampereella. Härkätie saavuttaa vähän yllättäenkin Someron. Koskelta länteen Paimionjoki virtaa painaumassa, jossa sen molemmilla rannoilla on reheviä niittyjä. Ehkä kuvittelen, mutta vanhaan Varsinais-Suomeen ja Koskelle tultaessa kukkivien omenapuiden määrä talojen puutarhoissa näyttäisi lisääntyvän. Erään aukion reunassa seisoo jalustallaan Härkäpatsas. Tähdet tähdet, luoksenne tahtoisin pois
Vuonna 1779 valmistunut puukirkko on kolmas samalla paikalla sijaitseva kirkko. Se sijaitsee melko korkealla kumpareella, ei kaukana Härkätiestä. Olen nähnyt Härkätien, mutta raapaissut vain pintaa sen varren nähtävyyksistä. Kaksi autolauttaa tekee illalla linnan kupeessa satamassa lähtöä. Jos olisivat nousseet, Suomea ei ehkä olisi koskaan Ruotsiin kytkettykään. Kulttuurimaisema muuttuu hitaasti, ihmisyksilö on siinä vain lyhytaikainen vieras. Kirkko on hiljainen. Marttilan taistelun muistomerkki kertoo kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan joukkojen yhteenotosta vuodelta 1599. Lehtereiden kaiteissa on kuvattuna lukuisia Raamatun hahmoja. Kalliolla kukkii mäkitervakkoa vaaleanpunaisina hohtavina mattoina. Muitakin villikukkia on runsaasti. Joskus niillä olisi hyvä kulkea. Taas hiipivät mieleen Härkätien monenlaiset kulkijat. Täällä sinetti on revitty auki ja tuima hallintomies on analysoinut tilannetta. Kipuamista auttavat hyvät puuportaat. Se johtaa tällä kertaa Aurajoen viertä kulkien Liedon Vanhanlinnan kallion juurelle. Suurin osa Hämeen Härkätietä on jo kuljettu. Jossakin sen alla on mutkitellut myös Härkätien viimeinen osuus. Härkätien lounaisesta päästä Turun linnasta käsin hallittiin keskiajan Suomea. Kuvittelen, miten Hämeen linnan päällikkö on kirjelmöinyt vaikkapa idän uhasta Turkuun. Härkätien varren hautausmaat ovat muiden vastaavien tavoin kauniita pysähtymisen paikkoja. Ylhäällä avautuu hieno näkymä Aurajoen laaksoon ja Härkätien hiekkaiselle loppuosuudelle. Rekkoja ja henkilöautoja ajetaan sisään. Liedon Vanhalinnan kukkulalta on muinoin valvottu sekä Härkätien että Aurajoen liikennettä. Se alkoi menettää merkitystään varustuksena Turun linnan valmistuessa 1200-luvun lopussa. Liedon Vanhalinna joutui ruotsalaisten haltuun 1170-luvulla. Mutta jos turisteja ei näy, miksi yrittäjät ja kunnat investoisivat. Kaikenlainen tavara ja tieto kulki sukupolvien ajan Härkätietä eri suuntiin. Sellaiset osoittavat muinaisten suomalaisten kykyä organisoitumiseen ulkoisen uhan edessä. Minulle on syntynyt kokemus unohdetusta reitistä, joka vielä odottaa kiinnostunutta kulkijaansa. Toisaalta Turussa on myös käyty kauppaa. Rauha, historia, luonto ja mielenkiintoiset paikalliset tarinat odottavat sen kulkijaa. Niistä vähäisin ei ole kristinuskon leviäminen Suomessa, mistä varsinaissuomalaisten laulukin muistuttaa: Kristinuskon, tiedon valta, nosti heimot kaikkialta, turvaks armaan synnyinmaan. Rakennukset ja muinaislinna ovat säätiön kautta Turun yliopiston omistuksessa. Tarvasjoen puukirkko on valmistunut vuonna 1779. Tienvarren palvelut ja kohteet eivät ehkä ole vielä niin hyvät ja toimivat, kuin ne voisivat olla. Liedon Tarvasjoen kirkon kuori. Rahvas seurasi menoa mökkiensä ja savupirttiensä räppänöistä. Marttilan ja Kosken välissä Härkätie hipaisee kivistä muistomerkkiä: sen lähellä käytiin vuonna 1599 Ruotsin sisällissodassa Kaarle-herttuan ja kuningas Sigismundin joukkojen välinen verinen taistelu. Jos Härkätien varsi jotakin kulkijalle opettaa, niin tämän: elettiinpä ennenkin ja sitä on kunnioitettava. 15 KOTIMAA | 18.6.2020. Alttariseinällä pistää silmään erikoisuus: siellä aikaa näyttää iäkäs valkoinen kaappikello. Kallion ääressä on hieno kartanorakennus, jossa toimii nykyisin Vanhanlinnan museo. Karjalan puolesta iski aikoinaan koko Suomi, läntisiä kolkkia myöten. ” Taas hiipivät mieleen Härkätien monenlaiset kulkijat. Sen lähemmäksi keskiaikaista valtiota suomalaiset eivät ilmeisesti ennen ruotsalaisvalloitusta nousseet. Härkätien ja joen liikennettä jo esikristillisenä aikana valvonut linna on ollut myös turvapaikka. Onhan siitä jo jokunen kvartaali. Tuonkin teurastuksen jälkeen lähtivät pikalähetit ratsuillaan viemään viestiä. Kallion päällä lienee ollut hirsija tiilivarustuksia. Poistun kirkosta ja astelen alas kohti pysäköintipaikkaa. Sinne, länteen, on ollut Hämeen Härkätien jatko jo muinaisista ajoista alkaen. Sen laella on sijainnut muinaislinna. Sinne on muinoin päättynyt Hämeen sydämestä tuleva vanha kulku-ura. Hieman sateisessa säässä nousen kymmeniä metrejä ympäristöstään Aurajoen lähellä kohoavan muinaislinnan kallion laelle. Liedon ohi mentyäni poikkean viimeiselle Hämeen Härkätien sorapohjaiselle museotieosuudelle. Syke nousee mukavasti. Kohta touvit irtoavat ja alkaa matka kohti Tukholmaa. Härkätien hiekkainen museotieosuus päättyy ja perille Turkuun saavutaan valtatie 10:tä pitkin. Turun linnaa korjataan. Ulkoa keltaiseksi maalattu temppeli on sisältä harvinaisen värikäs: sinistä, valkoista, lakattua puuta ja punaista. Tuonkin teurastuksen jälkeen lähtivät pikalähetit ratsuillaan viemään viestiä. Tämän rauhoittumisen paikan saa ohikulkija ilmaiseksi. Vasemmalle jäävät Tarvasjoen sankarivainajat punaisten graniittipaasien alle. Ollaan jo lähellä Turkua ja Härkätien muinainen linjaus on enimmäkseen poissa
Sieltä löytyy muun muassa useita seimiä ja monenlaisia teemanäyttelyitä. | Kuva: Tuija Pyhäranta Vasikkasaaressa on kesämökkejä, mutta saari on avoin myös ulkoilijoille. Monella muullakin UKK:n tunturirotkolla on raamatullinen nimi. Kummallisesti nimetty kuru yllättää Paratiisikurua on kehuttu Urho Kekkosen kansallispuiston kauneimmaksi nähtävyydeksi. Yhdellä sen seinämistä on kapea halkeama ja sen vieressä yksi Suomen yli sadasta tunnetusta kalliomaalauksesta. Pihapiirissä laiduntaa kesäisin lampaita. TUIJA PYHÄRANTA suomenmuinaistaideseura.fi, kyppi.fi Sastamalan Wanha-Harsu sopii vaeltajille Sastamalan Karkun idyllisen kylän kautta kulkee uudelleen henkiin herätetty historiallinen Pyhän Olavin vaellusreitti. Wanha-Harsusta lähtee noin 20 kilometrin pituinen Sastamalan kirkkovaellus, jonka voi tehdä omatoimisesti tai opastettuna keväästä syksyyn. Bongausta suunnittelevan kannattaa ottaa huomioon, että useimmat maalauksista ovat melko vaikeasti saavutettavissa ja monia pääsee katsomaan vain vesiteitse. | Kuva: Noora Wikman-Haavisto Rumakuru Vasikka saari 16 KOTIMAA | 18.6.2020. Sen varrella Karkussa sijaitseva museokoti Wanha-Harsu on Harsun tilan nykymuotoinen pihapiiri rakennuksineen ja muistoineen. Kalliomaalausten lukeminen vaatii tosin melkoisesti tulkintaa, sillä monet niistä ovat hyvin kuluneita. Kotimaan toimitus listasi niistä muutaman. Omien reittien varrelle sopivia maalauksia voi etsiä esimerkiksi Museoviraston muinaisjäännösrekisteristä, Suomen muinaistaideseuran ylläpitämästä tietokannasta tai Jukka Parkkisen ja Tuija Wetterstrandin kirjasta Suomen kalliomaalaukset – Bongarin käsikirja (SKS 2013). Eniten maalauksia on Itä-Suomen järvialueilla, mutta poikkeuksiakin on. Kallioihin on kuvattu muun muassa kämmeniä, ihmishahmoja ja hirviä. Yli satavuotias tila on toiminut aikoinaan myös kestikievarina. Murronvuoren kolmesta punaisesta läiskästä yhden on arveltu esittävän kämmentä. Näin hieman etukäteen suunnitellen vaelluksen voivat tehdä myös ilman autoa liikkeellä olevat. Pääsiäiskurun nimi on sen sijaan arvoituksellisempi. VESA KEINONEN wanhaharsu.com/ Matkalla Suomessa Tänä kesänä suomalaiset eivät suuntaakaan lomamatkalle ulkomaille ja moni etsii sopivaa lomatekemistä kotimaasta. Kirkkovaelluksen ohjelehtisen ja eväät saa tarvittaessa matkaan mukaan Wanha-Harsusta. Rumakurun reunalle kiipeämiseen tarvitaan neljää raajaa. Suomesta löytyy monia kiinnostavia matkakohteita. Vaellusreitti kulkee Rautaveden tuntumassa kyläteitä pitkin Karkun, Sastamalan Pyhän Marian ja Tyrvään Pyhän Olavin kirkkojen kautta Tyrvään kirkolle. Vammalan ja Karkun asemilla pysähtyy päivittäin useita Tampere–Pori-junayhteyden vuoroja. Vanhimpien niistä on arveltu olevan 7 000 vuoden takaa. matkailu Kuvia tuhansien vuosien takaa Muutaman mutkan päässä mökkirannastamme kohoaa lohkareinen Murronvuori. Kivikkoisen Pirunportin etymologia on lähes yhtä ilmeinen kuin Paratiisikurulla. Tarjolla on myös opasja ohjelmapalvelua. Muitakin elämiä voi bongata tilan ympäristöstä. Kahdesta jäljelle jäävästä ei uskalla esittää edes arvausta. Kivisten seinämien ympäröimän rotkon pohjalla on oikea keidas vesiputouksineen. Uusia punamullalla tehtyjä maalauksia löydetään yhä. Maiju ja Upi Vuorenojan emännöimä ja isännöimä Wanha-Harsu on jo paikkana melkoinen nähtävyys
Muutama vuosi sitten kiipesimme ystävien kanssa sen reunalle. Tammisaaressa asuneen ja maalanneen taiteilijan töitä voi nähdä EKTA:n museossa. Matkalla Suomessa Sotilassaarena aiemmin toiminut Isosaari on palvellut virkistäytyjiä jo muutaman kesän. Luonto on säilynyt monin paikoin koskemattomana, mutta saareen pääsee tutustumaan myös hyviä kävelyteitä pitkin. Kiipeämiseen tarvitaan neljää raajaa, ja kaltaiselleni korkeanpaikankammoiselle kokemus vastaa vuorikiipeilyä. 1800-luvulla kirkko tuhoutui kaupungissa riehuneessa tulipalossa. Näitä ovat perinteinen maaja metsätalous, kalastus ja tervakauppa. Vaikka nimi antaa ymmärtää muuta, Rumakuru on vaikuttava näky. Kapuaminen onnistui silti meiltäkin, vaikka mukanamme kulki kantorepuissa kaksi vauvaa. Metsähallitus varoittaa kesäisin irtokivien ja talvisien lumivyöryjen vaarasta. Tervahistoria juontaa juurensa siitä, että paikka sijaitsee vanhan tervankuljetusreitin varrella ja siellä ylläpidetään yhä tervanpolttoperinnettä. Yleisösaunaan pääsee ilmaiseksi, jos tulee saarelle reittialuksella tai omalla veneellä. Monipuolinen kasvija eläinlajisto kukoistaa alueella. JANICA PÖRHÖNEN ouka.fi/oulu/luuppi/turkansaaren-ulkomuseo Puukirkko on yksi Turkansaaren historiallisesti tärkeimmistä rakennuksista. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1651 kreivi Gustav Adolf Leijonhufvudin johdolla. NOORA WIKMAN-HAAVISTO visitisosaari.fi vasikkasaari.org luontoon.fi/vallisaari Merellinen pikkukaupunki kutsuu elämyksiin Entisessä 1500-luvun kalastajakylässä on nykyisin Raaseporiin kuuluva Tammisaaren pikkukaupunki. TUIJA PYHÄRANTA luontoon.fi/urhokekkosenkansallispuisto/nahtavyydet Saariseikkailuja Helsingin kaupunki on avannut viime vuosina vierailijoilta aiemmin suljettuna olleita saaria ulkoiluja virkistyskäyttöön. Kirkkoa koristaviksi väreiksi tulivat valkoinen ja kulta. Puukirkko ja 1600-luvun pappila ovat alueen historiallisesti tärkeimmät rakennukset. Kaikkein kummallisin nimi on kuitenkin maallisesti nimetyllä Rumakurulla. Luonnon helmassa sijaitsevalla ulkomuseolla on yli 40 rakennusta, joissa pääsee tutustumaan Oulun seudun pohjoispohjalaiseen talonpoikaiskulttuuriin ja vanhoihin elinkeinoihin. Reitti päivätuvalle on helppo ja matka kohtuullinen niin Saariselältä kuin Kiilopäältäkin. | Kuva: Gun Damén Tammisaari Turkansaari 17 KOTIMAA | 18.6.2020. Laiturin tuntumassa on kaupungin ylläpitämä grillipaikka ja eväät voi nauttia myös merkityillä näköalapaikoilla. heinäkuuta. Saarella riittää tutkittavaa vaikka useammaksi päiväksi. | Kuva: Vastavalo Merellisyys ja luonnon rauha yhdistyvät Tammisaaressa. Myös Suomenlinnan takana sijaitseva Vallisaari on tutustumisen arvoinen. JANICA PÖRHÖNEN visitraseborg.com Historiaa huokuva ulkomuseo Kolmella saarella, noin 16 kilometrin päässä Oulun keskustasta, sijaitsee Turkansaaren ulkomuseo. Isosaaresta löytyy myös ravintola ja kahvila, joten omia eväitä ei välttämättä tarvitse pakata. Saarta pääsee kiertelemään polkuja pitkin ja matkan varrelta löytyy muutamia nähtävyyksiäkin, kuten komendantin talon rauniot ja ruostunut öljysäiliö. Vanhan kaupungin keskelle on rakennettu Suomen ainoa barokkityylinen harmaakivikirkko. Ulkomuseoalueelle on tuotu myös muualta rakennuksia kuten vanha pappila Yli-Torniosta, Sorvon savupirtti Sanginjoelta ja Yli-Juuruksen talo Maikkulasta. Viimeisin entisöinti tehtiin vuosina 1989–1990. Jos mielii luonnon sydämeen, kannattaa suunnata noin kilometrin päähän keskustasta Ramsholmenin puistometsäalueelle. Turkansaaren ulkomuseo on avautuu 1. Museo on Suomen toiseksi vanhin ulkomuseo, jonka alkuna voidaan pitää vuotta 1925. Rumakurun reunalle päästyään sitä kannattaa ihailla turvallisen etäisyyden päästä. Moniin niistä pääsee yhteysaluksella Kauppatorilta. Taiteilija Helene Schjerfbeckin muiston kunniaksi pystytettyä kelloa voi soittaa Skepparträdgårdenin puistossa. Viime kesänä avattu Vasikkasaari on ollut aiemmin lähinnä mökkiläisten käytössä. Vasikkasaaren virkistyskäytön kehittäminen on vielä työn alla, mutta sitä hauskempaa on metsikköisellä saarella seikkailu. Nousu kurun reunalle on sen sijaan jyrkkä. Sinne pääsee nousemaan Rumakurun päivätuvalta, joka on aivan kurun päässä. Uudelleen rakentaminen tapahtui vuonna 1841, jolloin barokkityyli vaihtui uusklassismin arkkitehtuuriin. Oulun keskustasta matka alueelle taittuu helpoiten autolla tai pyörällä
Juuri nyt elän elämäni parasta aikaa. Taiteen tekemisen ohella Vierimaan arkeen ovat kuuluneet kaikenlaiset sisäja ulkoaskareet halkojen hakkaamisesta rantasaunan lämmitykseen. Kaverini kertoi puhuvansa itsekseen. Juhani Vierimaa, 72 Asun Helsingissä. Hän on uinut myös haastattelupäivän aamuna. haastattelu Kuka. Vakituinen laulujoutsenpariskunta pesii kaislikossa, kuikka on yhtä äänekäs. Männikköinen ja kivikkoinen tontti Mikkelin Haukivuoren Kalvitsan kylällä sijaitsee monen mutkan takana Kyyveden rannalla. – Samanlainen tunne ja tekemisen ilo tulee mieleen koulusta kolmannelta luokalta saadessani ensimmäisen kerran siveltimen ja tussin käteeni. Sanoin, etten ole niin mökkihöperö, vaan puhun pihatikan kanssa. Myös korppi käy juttelemassa ja sanoo ”krook”. – Nyt on ollut riittävästi aikaa pystyäkseni käsittelemään taiteen tekemiseni ja muun elämäni tarkoitusta ja sitä, miten ne liittyvät toisiinsa. Vierimaan vaimo, Kallion seurakunnan pastori ja entinen Ylen radiotoimittaja Lisa Enckell lunasti paikan omakseen sisaruksiltaan neljä vuotta sitten. Keväällä surin lumikkoa, jonka joku otus tappoi. Minulle tuli valtava ahaa-elämys ja oivallus siitä, mitä voi saada aikaan muutamalla vedolla. Henkisen kasvun polkuni on ollut hidasta. Pihapiirissä on aitta, leikkimökki, kesäkeittiö ja kylmäkellari. Viikkorytmi on koronaeristyksessä vakiintunut. Kesäpaikan pihan, ympäristön rakentamista, ehkä hiukan japanilaisen puutarhan hengessä. – Pihatikka oli talvella hissun kissun, keväällä se on vilkastunut. Harmaahaikarakin on vieraillut viime vuosina. TEKSTI: VIRPI KIRVES-TORVINEN & KUVAT: JOHANNES WIEHN Juhani Vierimaalle korona-ajan erakkoelämä on antanut mahdollisuuden pohtia taidetta, elämää ja sen tarkoitusta. – Saan itseni hereille aamulla pulahtamalla järveen. Harrastan kasvien istuttamista, polkujen tekemistä ja kiviasetelmia. Vierimaa on seurannut kiikarilla palokärjen puuhia, tepasteluakin rannassa. Helsinkiläinen kuvataiteilija ja eläkkeellä oleva työnohjaaja Juhani Vierimaa on asunut huvilalla koronaeristyksessä helmi-toukokuun ajan. Näyttelyyn on tulossa toistakymmentä taulua ja muutamia veistoksia. Hän tarttuu niihin kaivatessaan taukoa. 18 KOTIMAA | 18.6.2020. Hän istuu tuoliin ja katsoo yhä uudestaan, onko teos juuri sellainen, kun hän haluaa sen olevan. Vierimaa on pitänyt lukuisia omia ja yhteisnäyttelyitä ja hänen töitään on julkisissa tiloissa. Kolmen hehtaarin tontin päärakennus on valmistunut 1941. Erillisessä työhuoneessa on valmiiden ja keskeneräisten maalausten lisäksi myös useita soittimia Vierimaan lempisoittimesta munniharpusta kanteleeseen ja afrikkalaisiin zjembe-rumpuihin. Yhtä näyttelyyn tulevaa maalausta työstäesKorpiajattelija Kuvataiteilija Juhani Vierimaa on valmistellut taidenäyttelyään Mikkelin Haukivuorella sijaitsevalla kesähuvilalla eristyksissä ja epävarmuudessa sen toteutumisen ajankohdasta. Kokonaisuuden työstämistä on koronakriisissä leimannut epävarmuus myös näyttelyn toteutumisen ajankohdasta. Omasta muististani ja kokemuksistani pyrkii valtavasti materiaalia ulos. Elämä on tällaista, ja siihen on totuttava. Elämässäni olen ylpeä siitä, että minulla on kolme tytärtä ja neljä lastenlasta. – Vaikka minulla olisi sata vuotta aikaa tehdä asioita, jotain jäisi kesken. Toinen toistaan kiehtovimmat kiviasetelmat, taideteokset ja muut yksityiskohdat kiinnittävät huomion. Jos on kylmä aamu, laitan takkaan tulet, Vierimaa kertoo. Koronaeristyksen opetus minulle on ollut itseni hillitseminen. Ei minulla ole kiire mihinkään, valmista meistä ei koskaan tule, Vierimaa pohtii. Jo syksyllä Vierimaa alkoi viettää huvilalla aiempaa pidempiä aikoja. – Olen pyrkinyt tietoisesti hallitsemaan taiteentekoprosessia, etten työskentelisi liian nopeasti. Päätös heinäkuun taidenäyttelystä GalleriArissa Mikkelissä syntyi vuoden 2019 keväällä. K esä on herännyt eloon eri sävyissään. Tarinan kertominen ja hetkessä tekeminen ovat Vierimaalle ominaisia piirteitä. Aurinko paistaa lempeän tuulen viilentäessä
– Lähdin lopulta kauppaan, kun moottorisahaan piti ostaa uusi ketju. Hernekeittopurkkeja on vieläkin jäljellä. Se on tärkeää. En tiedä, onko Jumala olemassa, mutta minä uskon. Tänä vuonna Vierimaa on ollut ensimmäistä kertaa huvilalla yksin talviaikana. – Tänne ei tullut lehtiä, kuuntelin radiosta Ylen Ykkösen ohjelmia. Työn idea lähti kuumailmapallosta Turkin Cappadociassa. Todennäköisesti äiti on antanut niitä minulle, etten piirtäisi pöytäliinaan. Huolellinen varustautuminen oli Vierimaan ohjenuorana hänen lähtiessään viettämään erakkoelämää. – Mitä vanhemmaksi tulen, tunnistan itsestäni keskipohjalaisia piirteitä. – Vaikka minusta tulisi mitä, sillä ei olisi suurta merkitystä. Siinä vaiheessa kahvia oli vain hyvin vähän ja margariinikin oli loppu. Minulla on kolme tytärtä, neljä lastenlasta ja vaimo. Kaikki, minkä hän oli suunnitellut, tuntuikin valuvan tyhjiin. Minä oioin ne ja käytin piirustuspaperina. Taiteilijaksi kasvaminen on ollut hidasta. » 19 KOTIMAA | 18.6.2020. Uusinta James Folletin kuunnelmasarjasta Maata etsimässä ja Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä antoivat paljon eristysarkeen. Äidin talonpoikaissuku on Ylä-Savosta, isän suku Keski-Pohjanmaalta. Korona-aika on ollut Vierimaalle kokonaisuudessaan eheyttävä kokemus. Esikuvana on vaikuttanut enoni Seppo ” Ateisti en ole, buddhalaista minusta ei tule, siispä olen körttipoika. Täydet ruoka-, pakastinja jääkaapit, kylmäkellarin antimet sekä säilykkeet varmistivat ruuan riittävyyden. Lopullisessa työssä yhdistyivät vanha ja uusi luomus. sään Vierimaa koki joutuvansa kuilun partaalle. Äidin puolella on ollut seppiä, isän puolella suutareita. – Äitini toi kotiin leipäpaperia. Vierimaa vietti lähes kaksi kuukautta käymättä kaupassa. Kiinnostus piirtämiseen syttyi alle kouluikäisenä Lapinlahdella
Taiteen ja kasvatuksen yhdistäminen on ollut Vierimaalle punainen lanka. Epäonnistuneista ylioppilaskirjoituksista huolimatta Vierimaa pääsi ”Atskiin”, Taideteolliseen oppilaitokseen 1969 menestyttyään kaksiviikkoisissa pääsykokeissa erityisen hyvin. Vierimaa päätti mennä ”Atskiin” kuullessaan siitä opettajaltaan Juhani Järveläiseltä. haastattelu Walta, mutta osin identiteetin hakeminen jatkuu yhä. Piirustus ja ainekirjoitus olivat ainoita hyvin sujuvia aineita. Ylioppilaskirjoitusten arvosana keväällä 1968 oli hylätty improbatur. Juhani Vierimaa tarttuu mielellään taiteen tekemisen lomassa eri soittimiin. Vierimaa oli kuudentoista perheen muuttaessa takaisin Lapinlahdelle ja hänen jäädessä Kuopioon. Vieläkään kirkon sisällä ei ole päästy tasa-arvoon. 20 KOTIMAA | 18.6.2020. Vietnamin sodan vastustaminen, vapautuksen teologia ja pasifismi siviilipalvelusta myöten viehättivät maailman tuskaa potenutta Niin maalaamisessa kuin kuvanveistossa Juhani Vierimaalle on tyypillistä eri tekniikoiden yhdistäminen. Kolmenkymmenen asteen pakkasella isä sanoi, älä nuku, vaan tee töitä ja heitä halkoja, niin ei palele. Uransa lastensuojelussa Vierimaa aloitti vuonna 1975. Olen ollut oman tieni kulkija. Matematiikka ja saksakin menivät penkin alle. – Ehkä olen itsekin ollut jollakin tavalla erityislapsi. Moni erityislapsi on istunut alkuun hänen vieressään seuraten taiteilijan työtä. – Työura lastensuojelussa on kypsyttänyt taidekäsityksiä, ja taide on auttanut jaksamaan lastensuojelussa. Oppiminen takkuili oppikoulussa. – Vain ainekirjoitus lähti yo-lautakuntaan laudaturina. Osin nämä asiat ovat olemassa vieläkin. – Jälkeenpäin ajateltuna se on ollut parasta kasvatusta. Kuullun ymmärtämisessä ääni puuroutui ja menin täysin lukkoon. – Minulla oli ongelmia varsinkin lukiossa. – Erosin kirkosta heti opiskelemaan tultuani. Pikkuhiljaa Vierimaa on voinut huomata lapsenkin tarttuneen siveltimeen. Kuvassa mandoliini. Kun syksyllä olisi ollut uusinnat, ajattelin nuorena miehenä: pitäkää tunkkinne. Samalla Vierimaa sai sen takaisin, mikä on ollut suuri ilo. Poika oli esikoisena isän mukana halkojen ajossa. Kirkko oli epätasa-arvoinen, epäoikeudenmukainen eikä se puolustanut tarpeeksi hyviä asioita. Suhdettaan kirkkoon Vierimaa kuvailee pitkäksi ja mutkikkaaksi. Vierimaa esittelee ensimmäistä työtään, jonka hän myi äidinkielen opettajalleen Anna-Maija Nenoselle. Vuotta myöhemmin hän liittyi silloisen KTV:n (nykyinen JHL) jäseneksi vaikuttaen edustajistossa ja toimi myös pitkään Helsingin Lastensuojelijoiden hallituksen puheenjohtajana. Vuosikymmeniä myöhemmin opettaja antoi työn näyttelyyn. Keskittyminen oli vaikeaa, etenkin kielet tuottivat tuskaa. Lastensuojelu on tuonut sisältöä taiteeseeni ja ajatteluuni