elokuuta 2019 | hinta: 3,90 € 8 33 19 Pappilan parempi elämä Kirkkoherra Petri Hautala elävöittää vanhaa kulttuuria Vähässäkyrössä 12 Päiväkerhot menettävät lapsia päiväkodeille Liikunta lisääntyy seurakunnissa vinhaa vauhtia. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –3 4 22. 4 Ka nn en ku va : M ik ko Le ht im äk i 11 4
3 Mikä on bloggaamisessa tärkeää. Se oli aluksi vain blogisivusto ja keskustelufoorumi. Lyhyet kappaleet helpottavat lukemista. Kotimaa24 on tullut minulle yhteisöksi, joka on osa elämääni ja pappeuttani. Sitäkin laajennetaan kokoavan toiminnan ulkopuolelle. Yhä useammat seurakunnat reagoivat kehitykseen ottamalla päiväkerhoihin jo kaksivuotiaita. KOTIMAA | 22.8.2019 2. Kirkon rakenneasiat ja ”oikean kokoisen ja muotoisen” seurakuntayhteisön etsiminen on ollut usein teemana. Mistä motivaatio. Yksi ensimmäisistä bloggaajista oli Toivo Loikkanen, nykyisin rovasti ja Kerimäen aluekappalainen Savonlinnan seurakunnassa. – Minusta meillä on hieno foorumi käytössä, johon kannattaa tulla mukaan, kirjoittamaan ja keskustelemaan. – Olen kirjoittanut paljon kirkon mission toteuttamiseen, kirkon jäsenyyteen ja kansankirkollisuuteen liittyvistä teemoista. Meri TOivanen Toimittaja oli päiväkerholainen 1980-luvulla. Olen myös melko sosiaalinen ja pidän keskusteluihin osallistumisesta. Olli Seppälä ”Blogi on minulle vaikuttamisen foorumi ja henkireikä” Kotimaa24:stä on tullut Toivo loikkaselle kymmenessä vuodessa tärkeä yhteisö. Lisäksi kirjoittaminen on mielekäs harrastus, joka auttaa jäsentämään myös omia ajatuksia ja näkemyksiä. Kokoavan toiminnan kultavuosina 1980-luvun alussa oma perhepäivähoitajani kuljetti minut ja kaverini seurakunnan päiväkerhoon kahdesti viikossa. Eikä lasten toimintakaan voi jäädä vain odottelemaan. Ryhmät ja piirit eivät enää vedä. Se on mahdollisuus, mutta se vaatii uudenlaista asennetta ja osaamista. – Olen harrastanut kirjoittamista kouluiästä lähtien. Toivon, että sinne saadaan kirkon elämässä ja yhteiskunnassa eri rooleissa toimivia, eri-ikäisiä ja eri puolilta maatamme olevia ihmisiä. – Kirjoituksessa perussääntö on se, että alun ja selkeän lopun välissä on jotakin asiaa. Kannattaa ottaa kuhunkin kirjoitukseen yksi aihe, josta kirjoittaa. Seurakuntien on mentävä sinne, missä ihmiset muutenkin ovat. Se voi olla hyvinkin rajattu ja pieni. Yksi esimerkki ovat päiväkerhot, joiden uusimmista kuulumisista kerrotaan tämän lehden sivuilla 4–5. 1 Kirjoitat edelleen blogiasi Kotimaa24:ään. Silti senkin on etsittävä uusia muotoja. Ensimmäisissä seurakunnissa eri puolilla Suomea lastenohjaajat ovat alkaneet tehdä lyhyitä lastenhoitokeikkoja koteihin. 4 Miten rohkaisisit uusia bloggaajia tulemaan mukaan. Seurakunnan tiloissa tapahtuvalla säännöllisellä toiminnalla on yhä paikkansa. Olen siitä kiitollinen. Tämä ei tietenkään ole koko totuus. Kotimaa24-sivuston blogi on minulle vaikuttamisen foorumi ja henkireikä. | Kuva: Toivo Loikkanen TOivO lOiKKanen aluekappalainen ja bloggaaja Uusia sapluunoita K okoavan toiminnan aika on ohi, sanotaan. Blogikirjoitus ei saa minusta olla kovin pitkä. Muutos on tapahtunut samassa tahdissa, kun päivähoito on yleistynyt ja muiden tahojen tarjoama lasten ja perheiden toiminta lisääntynyt. Myös kirkon kansainvälisen vastuun, diakonian ja ihmisten yhdenvertaisuuteen liittyvät teemat ovat minulle läheisiä. 2 Onko sinulla aiheita, joihin huomaat palaavasi aina uudestaan. Kaksivuotiaiden kerhoja ei vedetä samalla sapluunalla kuin isompien. Päiväkerhojen suosio on vajonnut muutamassa vuosikymmenessä. Hyvä varhaiskasvatus syntyy kokoelmasta erilaista toimintaa ja erilaisia kontakteja. aluksi | viikon henkilö | Kotimaa24 aloitti toimintansa 10 vuotta sitten elokuussa
Toisaalta globaalissa näkökulmassa suomalaisten vähäinen määrä on hyvä asia, sillä kulutamme paljon ja hiilijalanjälkemme on suuri. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 Kotimaa 22.8.1919. Ihan hyvä niin. Sitä odotellessa yksilölliset ratkaisut ja arjen valinnat voivat toimia esimerkkinä. Puhe uhkaa muuttua kohinaksi, jonka sisältöä ei enää jakseta kuunnella. Omat elämän valintani ovat ehkä lopulta Savenvalajan kätten työtä. Listauksessa ylivoimaisesti suurimman ”syntitaakan” sai aikaan lapsen hankita. Emme me ihmiset niin vapaina valintojamme tee. Valtioneuvosto on päättänyt, että kuluvan vuoden menosääntöön otettu 600,000 mkn suuruinen määräraha apurahoiksi kirkollisten alkukoulujen opettajille on jaettava siten, että kukin opettaja saa osakseen 450 mk. Häkellyttävä tulos johtuu paljolti siitä, että syntyvän lapsen aikaansaama ilmastotaakka sälytetään selvityksessä kokonaisuudessaan hänen vanhempiensa niskaan, samoin mahdollisten lastenlasten vaikutus ilmastoon. KOTIMAA | 22.8.2019 3. Perhe päättää siitä tykönään, eikä ulkopuolisten näkemyksillä saati yhteiskunnan toimilla välttämättä ole vaikutusta siihen, syntyykö lapsia yksi vai enemmän, vai syntyykö lainkaan. Lasten hankkiminen on herkkä asia. Kun katson elämää taaksepäin, huomaan taitekohtia, joissa olisin voinut valita toisin. Näkemys myös haastaa perinteisen ja monissa kristillisissä yhteisöissä yhä ajankohtaisen ”sallikaa lasten tulla” -periaatteen. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Olosuhteet, tilanteet, oma kypsymättömyys ajavat meitä eteenpäin. Helsingin Sanomat esitteli (18.8.) kyseistä selvitystä, jossa laskettiin yksilön tekojen ja valintojen ilmastovaikutus. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 22.8. Se olisi harmi. Ellei sitten yhteisillä päätöksillä päästä ympäristöä vähemmän kuluttavaan elämäntapaan. Mutta täysin riippumatta meikäläisten vauvojen pienestä määrästä maapallon väkiluku jatkaa kasvuaan. Eikä minulla olisi ympärilläni niitä ihmisiä, jotka ovat omiani nyt. Olisi toinen ammatti, toisenlainen perhe tai ei ehkä perhettä ollenkaan, erilaiset ystävät, toinen asuinpaikka... I lmastonmuutoksesta puhutaan monen mielestä jo enemmän kuin tarpeeksi. Pyörittää hyrränä dreijalla ja hakee muotoja esiin käsien alla soljuvasta aineesta. Paitsi näitä apurahan saantiin oikeutettuja kouluja, on vielä olemassa noin 200 koulua, joita pidetään voimassa maan seurakuntien myöntämillä varoilla. Ehkä kipeääkin leikkiä, sillä mennyttä miettiessä tunnen aina pieniä katumuksen värähdyksiä. oLLi SePPäLä julkaisupäällikkö olli.seppala@kotimaa.fi Ovatko vauvat uhka ilmastolle. Toisenlainen se ainakin olisi. 1919 ???????. Olisiko elämä silloin parempi, sitä on vaikea tietää, koska valinnat johtavat aina erilaisille reiteille. Mutta jos jossain kohtaa olisin valinnut toisin, en olisi se ihminen, joka nyt olen. Väkimäärän kasvu ja samanaikainen hyvinvoinnin lisääntyminen ovat myrkkyä ilmastolle. Elämä työstää ajan myötä minua kuin Savenvalaja astiaa. Haaste on siis yleisesti hankala ja yksilöä syyllistävä. Paras ilmastoteko olisi niin ollen joko lapsen hankinnasta luopuminen tai ainakin lapsiluvun pitäminen mahdollisimman pienenä. Silloin elämä olisi saanut erilaisen suunnan. Hiljalleen siinä muotoutuu, ja kun on hyväksi poltettu ja valmis, onkin jo aika särkyä maaksi taas. Vuonna 1918 jaettiin tällaista apurahaa, 1188 koulun opettajille ja kuluvana vuonna on avustukseen pääsevien koulujen luku 1315. On sanottu, että kansakunnan tulee uudistaa itsensä kohtuullisen syntyvyyden avulla. Tällä kysymyksellä on kiva leikkiä. FreiJa ÖzcaN Kirjoittaja on Kotimaan toimituspäällikkö. Lisäksi on tahatonta lapsettomuutta. Viime aikoina on oltu huolissaan Suomen alhaisesta syntyvyydestä. Jos saisin valita, mitä tekisin elämässäni toisin. Sanottakoon kuitenkin selvästi: ilmastonmuutoksen torjuntaa ei tehdä synnytyslaitoksissa vaan jossain ihan muualla, siellä missä tehdään koulutusta, hyvinvointia, teollisuutta, teknologiaa ja kauppaa koskevia sopimuksia. Tuoretta Lundin yliopiston selvitystä kannattaa kuitenkin kuunnella, sillä se haastaa isoihin niin yksilöä kuin yhteiskuntaa ja koko ihmiskuntaa koskeviin pohdintoihin. ?. Lundin yliopiston selvitys on näköalaltaan varsin ankea: yksi lapsi vähemmän on iso ilmastoteko, monin verroin isompi kuin autottomuus, kierrätys tai kasvissyönti
– Lapuan hiippakunnassa ja osin Oulun hiippakunnassa osallistujamäärä on paljon korkeampi kuin pääkaupunkiseudulla. Varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuus on noussut Suomessa vähitellen 2000-luvulla. Silloin valitaan usein kaupungin tarjoama varhaiskasvatus. Mitä isommista lapsista on kyse, sitä suurempi osa heistä on päivähoidossa. Esikoulun yleistymisen myötä päiväkerholaisten ikä on kuitenkin pudonnut vähitellen 3–5-vuotiaisiin. Yhä useammissa perheissä vanhemmat lähtevät töihin entistä varhaisemmin. Viestinnässä ja markkinoinnissa käytettävän nimen uudistamisen taustalla on Diakonissalaitoksen pyrkimys kasvaa ja laajentaa toimintaansa, toimitusjohtaja Olli Holmström perustelee tiedotteessa. Pienet kerholaiset otetaan huoPäiväkerholaiset ovat entistä pienempiä lapset | Seurakuntien päiväkerhoissa käy vuosi vuodelta vähemmän lapsia. Espoon Tapiolassa kerholaisten määrä puolittui kymmenessä vuodessa. 1980ja 1990-lukujen huippuvuosina seurakuntien päiväkerhot tavoittivat yli 100 000 lasta vuosittain. Uudesta vaalista tehty valitus jätettiin heinäkuussa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Joissain seurakunnissa kaksivuotiaiden päiväkerhoja järjestetään jo nyt. uutiset | lyhyesti | | varhaiskasvatus | L ähiviikkoina monissa seurakunnissa aloitetaan jälleen uusi päiväkerhokausi. Tornion kirkkoherranvaalista valitettiin jälleen Toukokuun lopussa Tornion seurakunnan kirkkoherraksi valittiin Mirja-Liisa Lindström. Perinteisten 3–5-vuotiaiden päiväkerhojen suosio on hiipunut jo pitkään. Pienten kerhot ovat monin tavoin erilaisia kuin perinteiset yli kolmevuotiaiden kerhot, Riina Nissinen kertoo. Päiväkerholaisten määrään hiipuminen on tuttu ilmiö myös Espoossa. Marraskuussa kampanjan työryhmä tekee päätöksen parhaasta ideasta ja ehdottaa sitä lisättäväksi kansainväliseen emojivalikoimaan. Lasten määrä väheni kymmenessä vuodessa neljänneksellä. Aiemmin seurakuntien päiväkerhot oli suunnattu pääsääntöisesti 4–6-vuotiaille. Edellinen vaali määrättiin uusittavaksi hallinto-oikeuden päätöksellä. Edessä saattaa olla samankaltainen muutos jälleen vuotta nuorempaan ikäluokkaan. Vuoden 2017 lopulla kolmevuotiaista varhaiskasvatuksen piirissä oli 77,4 prosenttia ikäluokasta. Raija Ojell muistuttaa, että seurakunnissa kolmevuotiaidenkin päiväkerhot ovat verrattain uusi asia. Vanhemmat ovat pidempään kotona ja perheet suurempia, Ojell sanoo. Espoossa seurakunnat noudattavat kaupungin varhaiskasvatuksen ohjeistusta: kaksivuotiaiden ryhmiin otetaan korkeintaan kahdeksan lasta, kun yli kolmevuotiaiden ryhmään voidaan ottaa 12 lasta. Helsingin Diakonissalaitos säilyy säätiön virallisena nimenä. Kerholaisia mukana on kuitenkin todennäköisesti jälleen vähemmän kuin edellisvuonna. Meidän kannattaa tarjota varhaiskasvatusta ja perhetyötä siinä vaiheessa, kun lapset ovat vielä kotona, Nissinen sanoo. Esimerkiksi Espoossa kaikki seurakunnat järjestävät tästä syksystä lähtien päiväkerhoja kaksivuotiaille. Suurin ero on, että kerhoryhmät ovat pienempiä. Kaikilla ryhmillä on kaksi ohjaajaa. KOTIMAA | 22.8.2019 4. Kymmenen vuotta sitten Espoon seurakuntien päiväkerhoissa kävi kaikkiaan 1 317 lasta. Kaikkiaan kokeilun piirissä on lähes kolmannes suomalaisista viisivuotiaista. Kaksivuotiaat voivat olla keskenään hyvin eri vaiheessa kasvussa ja kehityksessä, Nissinen toteaa. Silloin kerhoissa kävi 37 923 lasta. Viimeisimmät tilastot päiväkerholaisten määrästä kaikissa seurakunnissa ovat vuodelta 2016. Kaksivuotiaistakin varhaiskasvatukseen osallistui 62,5 prosenttia. Yksi merkittävä syy päiväkerhojen suosion laskulle on todennäköisesti se, että valtaosa päiväkerhoikäisistä lapsista on päivähoidossa kodin ulkopuolella. Valituksen vuoksi Oulun hiippakunnan tuomiokapituli on antanut Lindströmille virkamääräyksen kirkkoherran tehtävään vain vuodeksi lokakuun alusta lähtien. Kampanjan verkkosivuilla anteeksiantamisen emojia voi äänestää valmiista vaihtoehdoista tai lähettää oman ehdotuksensa. Kirkko etsii anteeksiannon emojia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon aloitteesta syntynyt #forgivemoji-kampanja etsii ideoita anteeksiantamisen emojiksi eli kuvasymboliksi. Valitus koskee kolmen vaalilautakunnan jäsenen ja yhden varajäsenen esteellisyyttä, sillä he olivat julkisesti ilmoittaneet tukevansa yhtä ehdokasta. – Pyrimme tarjoamaan perheille sitä, mitä he tarvitsevat. Viime vuonna päiväkerholaisia oli 992. Vuonna 2008 päiväkerhoihin osallistui 57 023 lasta. Helsingin Diakonissalaitos vaihtaa nimeä Sosiaalija terveyspalveluita tuottavan Helsingin Diakonissalaitoksen brändinimi lyhenee Diakonissalaitokseksi. Osa seurakunnista pyrkii elvyttämään kerhoja ottamalla mukaan myös kaksivuotiaita. Tänä syksynä jo 27 kuntaa on mukana viisivuotiaiden maksuttoman osa-aikaisen varhaiskasvatuksen kokeilussa. – Toki alueellisia eroja on paljon, huomauttaa asiantuntija Raija Ojell Kirkkohallituksesta. Pienimmät kerholaiset voivat olla jopa alle kaksivuotiaita, sillä mukaan pääsee, jos täyttää syyskauden kuluessa kaksi, kertoo lapsityönohjaaja Riina Nissinen. Tänä syksynä seurakunnassa aloittaa uusi kaksivuotiaiden kerhoryhmä. Hallitusohjelmassa suunnitellaan kokeilun laajentamista ja kaksivuotisen esikoulun pilotoimista. – Jos ryhmässä on erityistä tukea tarvitsevia lapsia, ryhmää ei oteta täyteen. Vaalista on tehty valitus, kuten tehtiin myös vuonna 2016 järjestetystä Tornion kirkkoherranvaalista. Kulttuuri on siellä erilainen
Hänninen arvioi, että merkittävä päiväkerholaisten määrään vaikuttava tekijä on yhteiskunnallinen kehitys. Sitä nuoremmille päiväkerhoja ei kuitenkaan toistaiseksi ole juuri toivottu. – Lapsi saa kokemusta ryhmässä olemisesta. Myös Seinäjoella päiväkerholaisten määrä on vähitellen pienentynyt, mutta kerhot pitävät vielä pintansa, sanoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Päivi Linna Seinäjoen seurakunnasta. Kaveritaitojen ensiaskeleet painottuvat toiminnassa, Riina Nissinen sanoo. Tärkeää on läheisyys, turvallinen ryhmä ja aikuinen sekä se, ettei kerho ole liian pitkä eikä liian usein. | Kuva: Sanna Krook KOTIMAA | 22.8.2019 5. – Vanhempi saa samalla aikaa olla pienemmän sisaruksen kanssa, hoitaa asioita tai hengähtää. Seinäjoella kerhoja tarjottiin vielä aivan viime vuosiin saakka ensisijaisesti 4–6-vuotiaille lapsille. Hännisen mukaan kaksivuotiaiden kerhot vastaavat sekä aikuisten että lasten tarpeisiin. – Eri järjestöt ja kaupunki järjestävät toimintaa lapsille ja perheille. Tuija PyhäranTa nykyään useimmissa seurakunnissa päiväkerhoja tarjotaan 3 – 5-vuotiaille. – Pystymme tekemään ketteriäkin kokeiluja tarvittaessa. Myös taloudellinen tilanne ja se, miten yhteiskunta tukee kotona olemista, vaikuttaa. Lisäksi kerhon toiminta on erilaista kuin isompien kerhoissa. Se on hyvä jatkumo. Seinäjoen alueseurakunnan ja kappeliseurakuntien päiväkerhotoiminta yhdistyi vasta viime vuonna, joten tilastot eivät ole suoraan verrattavissa. Hän kertoo, että seurakunnan työntekijät kuuntelevat vanhempien toiveita tarkalla korvalla. Päiväkerholaisten määrään vaikuttaa Hännisen mukaan myös kaupungin ja erilaisten järjestön tarjoama lasten ja perheiden toiminta, jonka määrä on lisääntynyt. – Meillä on ekavauvakerhoja ja perhekerhoja sekä päivällä että illalla. Tänä vuonna Espoo lähtee mukaan viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluun, eikä kaupungin kerhotoiminnastakaan peritä maksua. Espoossa valtaosa seurakuntien päiväkerholaisista on nykyään 2–3-vuotiaita, kertoo kasvatuksen asiantuntija Tiina Hänninen Espoon seurakuntayhtymästä. Hän pääsee harjoittelemaan kaveritaitoja, jakamista ja yhdessäoloa. Pienemmät kulkevat siellä ja sitä kautta tulevat päiväkerhon puolelle. – Nyt otetaan koko ajan enemmän ja enemmän 3-vuotiaita. Periaatteessa estettä kaksivuotiaiden kerhoille ei Linnan mukaan ole. Tosin eri seurakuntien välillä on alueellisia eroja. Kerhossa harjoitellaan vanhemmasta erossa olemista pienessä, turvallisessa ryhmässä. Espoossa kaupunki on viime vuosina lisännyt kerhojen määrää. Vielä kymmenen vuotta sitten tarjontaa ei ollut niin paljon. Seurakunnan päiväkerhot olivat varteenotettava varhaiskasvatuksen muoto päivähoidon rinnalla, Tiina Hänninen sanoo. Silloin ei ehkä jäädäkään pitkäksi aikaa kotiin. ” Mitä isommista lapsista on kyse, sitä suurempi osa heistä on päivähoidossa. Espoon seurakunnat perivät toistaiseksi päiväkerholaisista pientä maksua. – Tämä ei ole leikkaa–liimaakerho. Heille kysytään kerhopaikkoja todella paljon, Linna kertoo. mioon myös siinä, että syyskauden alussa vanhemmat voivat aluksi olla lapsen mukana kerhossa. – Ikä, jossa lapsia tehdään, on korkeampi
Erityisesti valtioiden asettamat rajoitukset ovat lisääntyneet Euroopassa. Parsilaiset ovat Intiassa asuvien zarathustralaisten etninen vähemmistö. Esimerkkinä mainitaan juutalaisiin ja muslimeihin vihamielisesti suhtautuva Pohjoismainen vastarintaliike, jonka toiminnan korkein oikeus kielsi Suomessa viime maaliskuussa. Onko muinainen profetia toteutumassa, Israelissa pohditaan Joukko kettuja on nähty liikuskelemassa Itkumuurin lähellä Jerusalemin Temppelivuorella. Raportissa kerrotaan myös häirinnästä, johon syyllistyvät paitsi yksittäiset toimijat myös järjestäytyneet ryhmät. Kaikkiaan zarathustralaisia arvioidaan olevan noin 120 000. Paavi lahjoitti 6 000 rukousnauhaa Syyriaan Paavi Franciscus on lahjoittanut 6 000 rukousnauhaa Syyrian katolisille yhteisöille, kertoo Catholic News Agency. – Aivan tässä liikuttuu kyyneliin, kun profetia ”ketut siellä juoksentelevat” on toteutumassa, sanoi Itkumuurista ja Jerusalemin vanhankaupungin pyhistä paikoista vastaava rabbi Shmuel Rabinowitz nähdessään kuvia ketuista The Jerusalem Post -lehden mukaan. Marian taivaaseen ottamisen juhlan yhteydessä angelus-puheessaan. Eräiden tutkijoiden mukaan zarathustralaisuus on vaikuttanut suoraan juutalaisuuteen ja sitä kautta myös kristinuskoon ja islamiin, muun muassa niiden Saatana-käsityksiin. ja toinen 70 jKr. Talmudin mukaan kohta liittyy profeetta Sakarjan ennustukseen Jerusalemin temppelin jälleenrakentamisesta. Rabbi viittaa Raamatun Valitusvirsien kohtaan 5:18, jossa suomeksi tosin puhutaan sakaaleista. Ortodoksijuutalaiset uskovat, että messiaanisena aikana temppeli rakennetaan kolmannen kerran. maailmalta Parsilaiseen yhteisöön kuuluvat naiset tervehtivät toisiaan Mumbaissa Intiassa 17.8., jolloin vietettiin parsilaisten uutta vuotta, navrozonea. Zarathustralaisuutta on kutsuttu ensimmäiseksi yksijumalaiseksi uskonnoksi, ja se syntyi Persiassa 600-luvulla eKr. Rukousnauhat on tehnyt katolinen hyväntekeväisyysjärjestö Catholic Charity Aid to the Church in Need. – Uskon rukous on voimakas! Rukoilemme rukousnauhan avulla rauhaa Lähi-itään ja koko maailmaan, paavi sanoi 15.8. KOTIMAA | 22.8.2019 6. Uskontoon sisältyy kuitenkin vahva dualistinen, kaksijakoisen, näkemys hyvästä ja pahasta. Intian parsilaiset ovat suurin yksittäisessä maassa oleva zarathustralaisyhteisö. Ilmiö herättää kysymyksen, onko muinainen profetia toteutumassa, pohtii asiasta ensimmäisenä kertonut ortodoksijuutalainen verkkolehti The Yeshiva World. Nykyään vuorella sijaitsevat muslimeille pyhä Kalliomoskeija ja Al-Aqsan moskeija. Heidän esi-isänsä pakenivat muslimien sortoa 600-luvulla Persiasta, mistä myös nimitys parsilainen juontuu. Ensimmäinen temppeli tuhottiin vuonna 423 eKr. Monet Euroopan maat ja kaupungit ovat kieltäneet uskonnollisten asujen ja symbolien käyttämisen joko kokonaan tai tietyissä tilanteissa. | Kuva: Lehtikuva / AFP / Indranil Mukherjee Uskonnollisen elämän rajoitukset lisääntyivät Euroopassa Euroopassa uskonnollista elämää rajoitetaan aiempaa tiukemmin, kertoo amerikkalainen tutkimuskeskus Pew. Paavi siunasi rukousnauhat ja sanoi, että läheisiään menettäneet syyrialaiset perheet ovat hänen sydäntään lähellä. Pew’n raportissa tarkasteltiin erilaisia uskonnollisen elämän rajoituksia eri puolilla maailmaa vuosina 2007–2017. Parsilaisia on noin 60 000
Suomen ulkopuolelta löytyy esimerkkejä tapauksista, joissa neuvotellaan, onko esimerkiksi krusifiksi uskonnollinen vai kulttuurinen symboli. Uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira Helsingin yliopistosta on tutkinut Suvivirrestä käytyä keskustelua. Nämä ovat Tairan mielestä tärkeitä kysymyksiä, jotta voisimme ymmärtää aikaamme. Keskustelun määrään vaikuttavat toimittajien lisäksi merkittävästi viranomaisten, poliitikkojen ja koulujen linjaukset ja kannanotot. Vaikka vastustusta sen esittämistä kohtaan esitetään hyvin vähän, Suvivirrestä keskustellaan ahkerasti, sanoo uskontotieteen yliopistonlehtori, FT Teemu Taira. Vaikka juuri samanlaista esimerkkiä ei löytyisi muualta, siinä on heille paljon tuttua. Suvivirren vastustaminen on Tairan mukaan muutenkin hyvin vähäistä. 1). – Tämä voi selittyä sillä, että keskustelu on ollut osittain reaktio tarpeeseen käsitellä 1990-luvulla kiihtynyttä katsomuksellisen monimuotoisuuden kasvua myös koulukontekstissa. Keskustelu Suvivirrestä on Tairan mukaan hieman laantunut, mutta ei suinkaan loppunut. Miksi näin tehdään ja kuka siitä hyötyy. Taira huomasi, että vaikutusvaltaisimmat mediat eivät vastusta laulamiskäytäntöä, mutta ne ylläpitävät keskustelua, joka vaatii toimiakseen ainakin kuviteltuja vastustajia. Monissa muissa maissa, kuten Italiassa ja Kanadassa, kysymysten käsittely on siirtynyt mediasta oikeussaleihin. Silti keskustelijat tekevät heistä oletuksia. Taira pohtii, milloin näin käy Suomessakin. – Lisäksi Suvivirren laulamiHarva vastustaa Suvivirttä, mutta silti siitä keskustellaan media | Teemu Tairan mukaan Suvivirsi on esimerkki kansainvälisestä kehityskulusta, jossa aiemmin uskonnollisiksi luokiteltuja symboleita nimetään kulttuuriksi. – Keskustelu onkin osaltaan reaktiota kasvaneeseen katsomukselliseen monimuotoisuuteen, Taira sanoo. Tämä ei kuitenkaan ole kannanotto puolesta eikä vastaan. Tutkimuksesta selviää, että uskonnolliset vähemmistöt eivät vastusta Suvivirren laulamiskäytäntöä ja ovat pääosin keskustelun ulkopuolella. – Suvivirren laulaminen kouluissa on ollut pitkään yhteiskunnallisen keskustelun aihe. Toisin sanoen sillä, määritelläänkö Suvivirsi kulttuuriperinteeksi vai uskonnolliseksi perinteeksi edistetään joidenkin toimijoiden asemaa toisten kustannuksella. Tairan mukaan kyse on kansainvälisestä kehityskulusta, jossa aikaisemmin uskonnollisiksi luokiteltuja symboleita ja käytäntöjä nimetään kulttuuriksi ja perinteiksi. – Ulkomaiset kollegani ovat pitäneet Suvivirttä koskevaa keskustelua hyvin kiinnostavana esimerkkinä yleisemmistä kehityskuluista. Siksi suunnan ja määrän ennustaminen on vaikeaa. Taira selvittää Suvivirrestä käytyä keskustelua suomalaisessa mediassa artikkelissaan, joka on julkaistu Suomen Uskontotieteellisen Seuran tieteellisessä Uskonnontutkija-verkkolehdessä (vol. – Yleisempi tieteellinen kiinnostus on siinä, miten luokitteluilla ylläpidetään valtasuhteita. Tairan mielestä kiinnostavaa on ennen kaikkea se, miten Suomessa tullaan jatkossa käsittelemään ja luokittelemaan muiden uskonnollisina pidettyjen symbolien ja käytäntöjen läsnäoloa julkisissa instituutioissa ja työpaikoilla. – Kokonaisuutena väitän, että kulttuuriksi luokittelu tukee kristillisten katsomusten valta-asemaa ja tekee uskonnottomille ja muille katsomuksellisille vähemmistöille vaikeammaksi löytää kieltä, jolla puhua oikeuksistaan. | Kuva: Olli Seppälä sen luokitteleminen ”kulttuuriksi” ja ”perinteeksi” eikä uskonnon harjoittamiseksi on yleistä, ja se tekee laulamiskäytännön vastustamisesta vaikeampaa. uutiset | perinteet | S uvivirren laulamisella on vankka suosio, jota myös media tukee varsin yhtenäisesti. KOTIMAA | 22.8.2019 7. Vaikka se on välillä toisteista ja puuduttavaakin, keskustelun ytimessä on tärkeä kysymys siitä, miten yhdessä kasvatusinstituutiossa ja sen toiminnassa käsitellään katsomuksellista monimuotoisuutta, Taira sanoo. Ari MinAdiS ” Suvivirren luokitteleminen kulttuuriksi tukee kristillisten katsomusten valtaasemaa. 8 nro. Vastustajille kyse on periaatteiden ja pelisääntöjen selventämisestä eikä siitä, että yksi virsi olisi haitallinen
Tänä vuonna St. Vanhimmat vakiokävijät ovat täyttäneet 80 vuotta. Liikunta on vastapainoa kestävyysistunnalle uutiset Tamperelainen St. – Salin käyttäjistä nuorimmat ovat juuri kastettuja vauvoja perhekerhon liikunta-aamuissa. Myös muilla seurakunnilla on omia joukkueita, jotka mittelöivät vuosittain järjestettävissä seurakuntien salibandyn ja jalkapallon SM-kisoissa. Players, jonka nuorisotyönohjaaja Ari Santaharju perusti vuonna 1988. Tänä päivänä monissa seurakunnissa panostetaan monipuoliseen liikuntaan. Löytyypä kirkolta myös jalkapallojoukkue FC Papit. | terveys | K irkon työ liikunnan parissa on vuosien varrella kehittynyt vinhaa vauhtia. Niissä hyödynnetään urheilun kokoavaa voimaa ja yhteenkuuluvuutta, Santaharju sanoo. Perinteisten lajien ohella tarjolla on myös kekseliäitä liikuntamuotoja, kuten hölkkäkirkko, pystykahvit ja rollaattoriralli. | Kuvat: Jiri Santaharju KOTIMAA | 22.8.2019 8. liikkuva seurakunta | Seurakunnissa voi nykyään harrastaa salibandyn lisäksi esimerkiksi cheerleadingiä tai perhekuntonyrkkeilyä. Esimerkiksi Tampereen Messukylän seurakunnan urheiluseura on nimeltään Saints & Sinners ja Malmin seurakunnan urheiluseura tunnetaan Christian Unitedina. Helsingin Kallion seurakunnalla on käytössään oma liikuntaja kuntosali Alppilan kirkolla. Liikuntavuorojen jakamisessa huomioidaan myös erityisryhmät. Arvostan sitä käyttäjien iäkkäintä joukkoa, joka viikoittain kokoontuu säännöllisesti pelaamaan sählyä, Kallion seurakunnan kirkkoherra Riikka Reina kertoo. Joukkueen riveissä voi pelata salibandya, jalkapalloa ja futsalia sekä harrastaa cheerleadingiä. Players voitti seurakuntien SM-turnauksen niin salibandyssa kuin jalkapallossakin. Sen riveissä voi harrastaa salibandya, jalkapalloa, futsalia ja cheerleadingia. Tampereella on Suomen vanhin ja menestynein yhä toimiva seurakuntien liikuntakasvatustyön joukkue St. – Joukkueen lajit ovat helposti harrastettavia lajeja, joihin on helppo lähteä mukaan. Liikunta ylläpitää terveyttä, mutta sitä tarvitaan myös kohtaamistyöhön. Players on vanhin yhä toimiva seurakuntien liikuntakasvatustyön joukkue
Lisäksi seurakunta mahdollistaa tavoitteelliseen urheiluharrastamisen. Lapuan tuomiokirkkoseurakunnassa on tarjolla liikuntaa kaikenikäisille. – Kirkko Helsingissä rahoittaa kauttamme diakoniaprojektia, jossa tarjoamme 10-vuotiaille pojille mahdollisuuden pelata kilpatason koripalloa huippuvalmennuksessa. liikkumisen hyödyistä. Liikunta-agentit ovat pääasiassa kirkon työntekijöitä, kuten lastenohjaajia, nuorisotyönohjaajia, pappeja tai diakoneja. Liikunta tarjoaa seurakunnille hyvän alustan ihmisten kohtaamiselle. Joukkue harjoittelee Alppilan kirkon liikuntasalissa. Mäkelä muistuttaa siitä, että kristillinen ihmiskäsitys on kokonaisvaltainen. Pilottien pohjalta ideoitiin Nuori Kirkko ry:n kanssa seurakuntien liikunta-agenttimalli. Ari MinAdis Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53€/min+pvm) Ryhmämyynti (03) 752 6000 / Väliaikatarjoilut (03) 7826 474 www.lahdenkaupunginteatteri.fi • www.lippu.fi Tommi Kinnunen NELJÄNTIENRISTEYS Jokainen sukupolvi on uusi alku Tommi Kinnusen menestysromaaniin pohjautuva tarina neljästä sukupolvesta perhesalaisuuksien varjossa. Seisomaan nouseminen, kumartuminen, ristinmerkin tekeminen, ehtoollispöytään käveleminen, polvistuminen ja joskus jopa käsien kohottaminen ovat jumalanpalveluksissa näkyvää liikettä. Riikka Reinan mukaan on tärkeää, että kirkko ja seurakunta ovat tilojen tarjoajana toiminnan mahdollistajia. Kilpaurheilu on pääkaupunkiseudulla niin kallista, että monilla ei ole siihen varaa, Reina sanoo. Nyt ympäri Suomea vaikuttaa jo yli 40 liikunta-agenttia. Esimerkiksi Iin seurakuntaan rakennettiin kunnan kanssa yhteistyössä kaikille avoin leikkija liikuntapuisto, joka on hyvin aktiivisessa käytössä. – Meidät on kutsuttu tekemään toinen ihminen näkyväksi, niin että kukaan ei jää yksin. Yhdessä liikkuminen on tuonut luontevalla tavalla eri tavallakin uskovia ihmisiä yhteen. Joulukuussa perustettu koripalloseura AlBa toimii yhteistyössä Kallion seurakunnan kanssa. – Meille liikkumiseen panostaminen on tahtoa kulkea ihmisten arjessa ja ottaa vakavasti jokainen ihminen kokonaisuutena. Seurakunnassa on liikunnantäyteisiä lenkkikirkkoja, lapsille suunnattua kirkonympärijuoksua sekä varsinkin naisten parissa suosittua gospel-jumppaa. Hän myös haastoi seurakuntalaisia hiihtämään Yhteisvastuun hyväksi. Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen on jo vuosia kävelyttänyt kaikenikäisiä ja -kuntoisia mikkeliläisiä Apostolin kyydillä -nimeä kantavassa kävelytapahtumassa. Haluamme haastaa nuoret itse miettimään ja kokeilemaan, mikä olisi paras malli. Jokaisella hiippakunnalla on omat liikunta-agenttinsa, mutta lisääkin heitä on koulutettu rovastikuntien tarpeita varten. Usko näkyy myös liikkeessä. Hän pitäisi esillä liikkumisen iloa ja liikunnan mahdollisuuksia seurakuntatyössä, Mikko Mäkelä sanoo. Kaikki seurakunnat tarjoaisivat kerran viikossa avointa liikuntaa, joka voisi näin jatkua läpi elämän. He tekevät näkyväksi seurakunnissa tapahtuvaa liikuntaa, luovat verkostoja paikallisiin yrityksiin, kouluihin ja urheiluseuroihin sekä välittävät tietoa kokonaisvaltaisen ” Meidät on kutsuttu tekemään toinen ihminen näkyväksi, niin että kukaan ei jää yksin. Viime syksystä Kallion seurakunta on tarjonnut omia vuoroja sukupuolivähemmistöille. Mäkelä väläyttää yhtenä mahdollisuutena rippikoulun jälkeistä vapaamuotoista liikuntaa. Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo on puolestaan ideoinut syksyllä ensimmäistä kertaa pyöräiltävän Piispanpyöräily -liikuntatapahtuman. Lahden seurakuntien yhteistyö Pajulahden urheiluopiston kanssa ja harjoittelupaikat vähensivät työntekijöiden sairausmenoja, Mikko Mäkelä kertoo. Toisaalta hän kertoo oivaltaneensa, että tavallinen jumalanpalveluskin sisältää paljon liikettä, joka on niin asiaankuuluvaa ja totuttua, ettei siihen välttämättä kiinnitä huomiota. Suomen NMKY:n Urheiluliiton ja evankelis-luterilaisen kirkon kolmivuotisessa (2014–2016) hankkeessa oli mukana kaikkiaan kymmenen pilottiseurakuntaa. Liikunta tarjoaa hyvän mahdollisuuden kohtaamistyöhön. Sen aikana seurakunta ideoi osan uniikeista urheilumuodoistaan. – Olemme hakeneet resursseja tämän asian pilotointiin. – Malli on syntynyt tekemään näkyväksi sitä, kuinka paljon seurakunnissa jo nyt liikutaan. Yhdessä tekemällä luottamus syvenee, ja voimme toimia syrjäytymistä sekä ulkopuolisuutta vastaan. Salomäen mukaan lenkkikirkosta puuttuu tavanomainen pönöttäminen, kun ollaan liikkeellä lenkkivaatteissa. – Rollaattorirallissa yhdistyi pieni helpotus hoitolaitosten hoitajapulaan ja diakoninen näkökulma vanhusten auttamisesta. Hankkeen pohjalta syntyi Liikkuva seurakunta -toimintamalli. Ulkoilutimme heitä porukalla pienen lenkin ja liitimme sen alkuun tai loppuun virttä sekä hartautta, Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra, tuomiorovasti Matti Salomäki kertoo. Rollaattorirallissa ei kaahata, vaan seurakunnan työntekijät jalkautuvat ulkoilemaan vanhusten kanssa. Lapuan tuomiokirkkoseurakunta oli mukana yhtenä pilottiseurakuntana Liikkuva seurakunta -hankkeessa. Viime vuonna täyttäessään 50 vuotta Salomäki hiihti 50:n kilometrin matkan. – Liikkuminen on toki tärkeää seurakunnassakin harrastettavan kestävyysistunnan vastapainona, mutta liikkumiseen liittyy myös monia oivia aasinsiltoja teologisista näkökulmista. Ja sitäkään ei kannata unohtaa, että liikkumattomuus on uusi kansantauti. Jopa piispat ovat lähteneet mukaan edistämään liikuntaa liikunta-agentteina. Haluamme lisätä liikettä ja ehkäistä ulkopuolisuutta, kirkon liikuntaja urheilutyöstä vastaava asiantuntija Mikko Mäkelä sanoo. – Hankkeen tiimoilta saimme paljon tietoa erikokoisista seurakunnista. Jeesuksen sanatkin olivat aika aktiiviset: menkää ja tehkää. Olemmehan osa liikkeelle lähetettyä ja matkaa tekevää pyhiinvaeltajien joukkoa. – Unelmana on, että jokaisessa seurakunnassa olisi oma liikunta-agentti. Mäkelän toiveena on nähdä liikkuminen luonnollisena osana niin seurakuntalaisten kuin työntekijöidenkin arkea. Dramatisointi Paula Salminen / Ohjaus Aino Kivi / ENSI-ILTA 9.10.2019 LIPUT 32 € / 29 € / 21 € la peruslippu 32 € hinnat sis.palvelumaksun Hintaetu yli 30 hengen ryhmille! syksyn ohjelmistossa myös: Nunnia ja konnia • Isä • Aarresaari KOTIMAA | 22.8.2019 9
Lopuksi haluan sanoa Roomalaiskirjeen sanoilla: ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Oliko heitä jotain tuhat neljäsataa. Olin pyhänä omassa Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Hormonihoito tai leikkaus sukupuolen dysforiaa varten on jonkin verran kiistanalainen tiettyjen fysikaalisten muutosten peruuttamattomuuden vuoksi. Hienoa! anJa Järvi-KeLin KOTIMAA | 22.8.2019 10. Siinä todetaan, ”että sukupuolen epäjohdonmukaisuus ei ole sama asia kuin sukupuolen dysforia ja että sukupuolen epäjohdonmukaisuus ei sinänsä ole mielenterveyshäiriö”. Katsoin sen vasta maanantaina. Yhtenä perusteluna on käytetty ehtoollisrukousta, jossa lausutaan: ”Siunaa nämä lahjat, leipä ja viini, joiden kautta tulemme osallisiksi Kristuksen ruumiista ja verestä.” Lisäämällä rukoukseen yhden tavun väärinkäsityksen mahdollisuus poistuisi. Diagnosoitujen henkilöiden hoito voi sisältää psykoterapiaa, yksilön haluamaa hormonihoitoa tai kirurgisia toimenpiteitä. Merkittävä osa sukupuolen dysforiaa ”sairastavista” pienistä lapsista ei oireile myöhemmässä iässä sukupuoli-identiteettihäiriöitä. Yritän ymmärtää sen puoltajia ja vastustajia kirjoituksessani. Kaiken kaikkiaan on mielestäni tärkeää, että keskustelua käydään asiallisesti, tosiasioiden pohjalta, eikä subjektiivisilla kannanotoilla. Toisaalta heidän, jotka haluavat vaihtaa sukupuoltaan, olisi tarpeellista tutustua Luukkaan evankeliumin luvun 14 kohtaan, jossa neuvotaan: ”Sillä jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi” (KR 38). mielipiteet K eskustelu biologisesta ja sosiaalisesta sukupuolesta on hämmentänyt niin minua kuin muitakin kansalaisia. Sukupuoli-identiteettihäiriöitä hoitavat ammattilaiset ovat alkaneet määrätä oireileville hormoneja, jotka viivästyttävät murrosikää, kunnes lapsi on tarpeeksi vanha voidakseen tehdä päätöksen siitä, voiko hormonaalinen sukupuolenvaihdos johtaa kirurgiseen sukupuolenvaihdokseen ja onko se kyseisen henkilön edun mukaista. On sanottu, että ehtoollisesta on tehty katoliseen tapaan uhri tai meidän ihmisten Jumalalle antama lahja. Valitettavasti vastakkainasettelu gender-ideologian omaksuneiden ja vastustajien, usein kristityiksi itsensä tunnustavien välillä on saanut erilaista molemminpuolista hyväksymättömyyttä toisiaan kohtaan, mikä on ilmennyt puheina ja kirjoitteluna. Tutkimukset osoittivat transsukupuolisilla olevan muuta väestöä suurempi syömishäiriöiden ja päihteiden väärinkäytön riski. Sen sijaan tutkimus osoitti myös perheen tuen vaikutuksen itsemurhia alentavana nimenomaan niissä tapauksissa, joissa perhesiteet olivat vahvoja. Ryhmässä, jossa tutkittiin 6 450 transsukupuolista henkilöä, osoittautui, että 41 prosenttia oli yrittänyt itsemurhaa, kun maan keskiarvo on 1,6 prosenttia. Tilaisuus Pisara-suurleiriltä oli ihanan elävä, jopa hauska, ja kuitenkin jumalanpalveluksen tärkeät osat olivat kauniisti mukana. dialogi | On tärkeää, että keskustelua biologisesta ja sosiaalisesta sukupuolesta käydään asiallisesti, tosiasioiden pohjalta, eikä subjektiivisilla kannanotoilla, Matti Turunen kirjoittaa. tavu lisää ehtoollisrukoukseen poistaisi tulkinnanvaraisuuden Sain osallistua Rauman Pyhän Ristin kirkossa 18.8. DSM:n kehitettiin siksi, että Maailman terveysjärjestön WHO:n kehittämässä laajemmassa tautiluokitusjärjestelmässä psykiatriset diagnoosit olivat usein riittämättömiä eivätkä ne siksi olleet kovin käyttökelpoisia psykiatrisen diagnostiikan työvälineitä. Pieneen aikaikkunaan mahtui paljon lämpöä ja kauneutta. Yhteiskunnan velvollisuus on pyrkiä löytämään oikeat tai parhaat keinot oireilevien lasten ja myös aikuisten auttamiseen, heidän elämänlaatunsa kohentamiseksi, siitä ei varmaan kukaan ole erimieltä. Englannin kielen sana gender voidaan ymmärtää suomenkielessä sanoilla, ”sosiaalinen sukupuoli”. ehtoollisjumalanpalvelukseen, jossa entinen oppilaani oli jakamassa alttarin sakramenttia. Lainaan American Psychiatric Association, DSM-5:n kustantajan määritelmää. Jos sanamuoto kuuluisi: ”Siunaa nämä lahjasi, leipä ja viini…”, ei jäisi tulkinnanvaraa, kenen lahja ehtoollinen on. On suuri kiitollisuuden aihe, että tänä luopumuksen aikana Herran pyhä ehtoollinen on yhä saatavilla kirkoissamme niin, että kristitty saa hyvällä omallatunnolla nauttia sen Kristuksen käskyn mukaisesti asetettuna ja jaettuna. Nykyinen jumalanpalveluskaava on tosin aiheuttanut keskusteluja ja myös herätysliikkeen irtautumisen kirkon järjestyksestä. Valitettavasti sukupuolen muuttamisesta toiseksi ei tutkimuksia ole saatavilla kovinkaan kattavasti. Juuri ennen Partaharjun tapahtumaa Pisara-ohjelma esitti välähdyksiä kanttori seppo Murron eläkkeellejäämisjuhlasta. Nyt sain nähdä suunnattoman määrän nuorta väkeä Partaharjun rinteellä. Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että transsukupuolisilla on erittäin suuri itsemurha-alttius. Vaikka lainaamani Luukkaan evankeliumin kohta on tarkoitettu aivan erilaiseen kontekstiin, sen neuvo kannattaa ottaa huomioon, kun harkitsee elämänsä muuttamista ja nimenomaan silloin, kun muutosta on vaikea tai mahdoton peruuttaa. Kirjoitukseni perustuu yhdysvaltalaiseen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmään, Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM). Yleensä olisi suotavaa, että tutustutaan niihin tutkimuksiin, joita on saatavilla. Seppo Murto sanoi jatkavansa neljän kuoron kanssa. Gender-ideologian vastustajien soisi hyväksyvän ihmisen, vaikka he eivät hyväksykään ideologiaa. En tiedä, miten kiittäisin. TV-jumalanpalveluksesta. Juha-Lassi tast Rauma Kiitos elävästä ja hauskastakin tvjumalanpalveluksesta Suuret hämmästelevät kiitokseni sunnuntain 5.8. Ne harvat tutkimukset, joita sukupuolen vaihdoksesta on tehty, ovat amerikkalaisia johtuen siitä, että heillä on pitempi historia aiheesta kuin meillä Suomessa. Kysymys siitä, pitäisikö pieniä lapsia kannustaa onnellisuuteen heidän biologisesti omaksutun sukupuolensa kanssa vai rohkaista jatkamaan käyttäytymismuotoja, jotka eivät vastaa heidän biologista sukupuoltaan, vai tutkia transseksuaalista muuttumista, on kiistanalainen. Psykologinen hoito voi sisältää neuvontaa, joka johtaa elämäntapamuutoksiin tai fyysisiin muutoksiin. Näin rakkaus toteuttaa koko lain” Matti turunen eläkeläinen Gender-ideologiasta pitää keskustella asiallisesti ” Yhteiskunnan velvollisuus on pyrkiä löytämään oikeat tai parhaat keinot oireilevien lasten ja myös aikuisten auttamiseen
Keskustelussa menestyksen mittariksi eivät sovi toisen epäonnistuminen, nitistäminen ja häpäisy. Väittelyn jalona tavoitteena on siis pyrkimys rakentaa yhdessä. Moos. Kahta saman jalan kenkää ei kutsuta kenkäpariksi, vaikka ne voivat kyllä olla suhteessa toisiinsa. Meillä aikuisilla on kyky kauhistua lasten koulukiusaamista. Molemmilla käsiparin osapuolilla on yhteisiä tekijöitä, mutta ne myös eroavat ratkaisevilta osin toisistaan. mennessä sähköpostitse osoitteeseen satakunnankl@sekl.fi. Kunhan niissä toteutuu uskollisuuden ja sitoutumisen periaate. Aikuisten kesken sosiaalisessa mediassa kiusaamisen tunnustaminen on vaikeampaa. Arjen elämässä puhumme kenkäparista, käsiparista tai avioparista. Haluamme olla rohkeita ja puuttua vääryyksiin. Avioliittoa koskevassa väittelyssäkin on syytä kiinnittää huomio keskeisiin käsitteisiin. Myös oikea kätemme on erilainen kuin vasen. PenTTi HeiniLä Porin seurakuntien entiset nuoret koolle ” Kristitylle vapaus sanaan antaa mahdollisuuden ennemmin puhua kauniisti kuin näpäyttää nokkelasti. Ohjelma alkaa 12.30 ja päättyy klo 18.00 alkaviin kaikille avoimiin seuroihin, jossa puhuvat mm kirkkoherra Heimo Hietanen sekä rovastit Iikka Silvola ja Lassi Stenman. Kaikki sen aikaiset seurakuntanuoret olette lämpimästi tervetulleita yhteiseen kokoontumiseen. Yhdessä ne muodostavat ”parin”. Sanomisen vapaudesta ja sietämisen välttämättömyydestä huolimatta kristityn velvollisuus on yrittää olla hyvä toiselle. Kun yhteiskunta muutti avioliittokäsitystään, tapahtui radikaali uudelleen tulkinta. Peittelemättä vaaditaan nyt, ettei Jumalan asettaman järjestyksen mukaista miehen ja naisen välistä avioliittoa saa enää asettaa esikuvaksi. Muutaman kuukauden sisällä yli 100 nuorta sai omalle kohdalleen uskon lahjan ja tuli mukaan seurakuntanuorten toimintaan. Merkittävä joukko näistä ”entisistä nuorista” on tehnyt elämäntyönsä pappeina, nuorisotyönohjaajina, diakoniatyöntekijöinä, lähetystyöntekijöinä sekä monissa muissa ammateissa. Entiset Porin seurakuntanuoret kokoontuvat Poriin muisteloiden päivään lauantaina 12.10. Myös entiset nuoret käyttävät seuroissa lyhyitä puheenvuoroja. Teemu LaajasaLo Kirjoittaja on Helsingin hiippakunnan piispa. Sanomme ironiaksi, vitsiksi, kritiikiksi tai keskusteluksi sitä, mikä tosiasiallisesti on kiusaamista. Kiinnostava ajatus pääsee esille riippumatta sen esittäjän taustasta. Onhan kirkon sanomassa paljon muutakin, mitä tämä maailma ei hyväksy. Vastaavasti elämässä selviämisen kannalta on välttämätöntä, että ihmisillä on resilienssiä, psyykkistä joustavuutta kohdata erilaiset mielipiteet. Kokouspaikkana on Seurakuntakeskuksen toisen kerroksen pääsali, Itäpuisto 14. Mutta onko se mikään riski. Sananvapauden kannalta on välttämätöntä, että voimme kertoa ilman sordiinoa mielipiteemme ja olla kovasti eri mieltä. 2:18). Aloitamme klo 11.30–12.30 ruokailulla. Tähän mennessä jo yli 40 entistä seurakuntanuorta on ilmoittautunut mukaan. Paavi Franciscus on äskettäin lyhyesti painottanut: ”Ihmiset puhuvat nykyisin perheen monista muodoista, ja kuitenkin ovat vain mies ja nainen perhe Jumalan kuvana.” PerTTi sisTonen teol.lis., Vihti Avioparin käsitettä tulisi selventää KOTIMAA | 22.8.2019 11. Kiihtyneiden kasvottomien keskustelujen seurauksena ei synny yhteinen ymmärrys vaan muserrettu mieli, joka odottaa vuoroa vastanöyryytykseen. Kristitylle vapaus sanaan antaa mahdollisuuden ennemmin puhua kauniisti kuin näpäyttää nokkelasti. Tiedustelut ja ilmoittautumiset tarjoilujen tähden 31.8. Kirkon avioliittokäsitykseen kohdistuvia paineita tarkastellessaan ( Kotimaa 25.7.) Tuomas Hynynen näki riskin, ”että kirkko ajautuu tilanteeseen, jossa kirkon uskon varassa ylläpidetään näkemystä, jota yhteiskunnassa ei pidetä eettisesti oikeana”. Kahdeksannen käskyn selityksessä Lutherin mukaan on erityisenä syntinä ”mainittava panetteleminen ja mustaus, tuo masentava ja häpeällinen pahe, johon Perkele meidät riivaa”. V anhastaan on ajateltu, että keskusteluja väittelytaito ovat tärkeitä, koska niiden avulla voidaan saavuttaa parempi tietämisen taso, kokonaisvaltaisempi käsitys maailmasta. Sosiaalinen media on luonut ennennäkemätöntä hyvää. Keskustelua vai kiusaamista. Monet löysivät paikkansa kirkkomme seurakuntatyössä, kirkollisissa järjestöissä, myös lähetysjärjestöissä. Mitä sisältyy sanoihin avioliitto, avosuhde, parisuhde tai pariskunta. Yksin oleminen irrotetaan kuitenkin Raamatun tarkoittamasta miehen ja naisen suhteesta, niin että myös samaa sukupuolta olevien suhteet tulisivat hyväksytyiksi. Kiusaamisen kriteereiksi ne käyvät erinomaisesti. Porin seurakunnissa koettiin 1960-luvun alussa väkevä nuorisoherätys, joka jatkui vielä 1970-luvulle asti. Keskeiseksi on noussut uusi näkemys Vanhan testamentin ilmaisusta: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään” (1. Sosiaalinen media mahdollistaa ihmisten näkyväksi tulemisen myös toisilleen, ahtaalla oleva voi löytää elintärkeän vertaistuen. Moni äänetön on saanut äänen. Hyvän ohella sosiaalisen median voima on vahvistanut myös olemassa olevaa pahaa. Monilla on yhteinen kokemus siitä, että sosiaalisen median keskustelu on epärakentavaa, mutta samat järkevät ihmiset ilmeisen tahallisesti ylevöittävät juuri väärinymmärtämistä, yksittäisiin sanoihin tarttumista ja pahantahtoista pikkunäppäryyttä. Aikuisten pitää sietää enemmän kuin lasten, etuoikeutettujen pitää sietää enemmän kuin eri tavoin syrjäytettyjen. Kuten yksin jäänyt voi löytää yhteisön, voi myös kiusaaja löytää kannattajan
Kirkkoherra Petri Hautala asuu ja toimii omiensa joukossa. Eläväksi tekijä Vähänkyrön pappilassa sykkii seurakunnan sydän. Pappilan asuttaminen on koko perheen yhteinen projekti. haastattelu TeksTi | AnnmAri sAlmelA – kuvAT | mikko lehTimäki Petri hautala perheineen on asuttanut vähänkyrön pappilaa vuodesta 2006. KOTIMAA | 22.8.2019 12
Asuinkäyttöön se saatiin 1817. Petri Hautala kertookin, että lapset ovat aina olleen ”pappilan lapsia”. » KOTIMAA | 22.8.2019 13. Minulla itselläni ei tällaista historiaa ole. Vierasta osataan odottaa. Pappila on entisöity kauttaaltaan vanhaa kunnioittaen. Se oli perheellemme luonteva valinta; olihan Vähänkyrön pappiloissa asunut kirkkoherra yhtäjaksoisesti 400 vuoden ajan. Kun perheen poika Jaakko, 18, saapuu kesätyömaaltaan kotiinsa lounaalle, on helppo havaita, että myös elämäntapana yhdistäminen on onnistunut. Samalla paikalla sijainneista pappiloista tämän kolmas, Mustasaaresta hirsi hirreltä siirretty hovioikeudenpresidentti Reuterholmin huvila. Sekä hän että pappila toivottavat saapujan heti tervetulleeksi. Niin luontevasti nuori mies tulee tervehtimään ja vaihtamaan muutaman sanasen. Pappiloissa asuminen alkoi jo Pylkönmäen seurakunnasta runsaat parikymmentä vuotta sitten. kirkkoherra. Tuolloinkin rakennus peruskorjattiin nuoren perheen käyttöön. – Kun täällä oli vuonna 2004 kirkkoherran vaalipaneeli, minulta kysyttiin muuttaisimmeko pappilaan. Seurakunnan kirkkoherra Petri Hautala saapuu ovelle vastaan. Hautala tietää olevansa seurakunnan 26. Minulle on tärkeää voida olla ylläpitämässä sitä jatkumoa. V ähänkyrön komian punaisen pappilan ovenpuolikas on kutsuvasti auki. – Ei tämä varmasti onnistuisi, ellei vaimoni Maria olisi ollut itsekin pappilan lapsi neljännessä polvessa. On aikamoinen taitotemppu yhdistää yksityinen ja julkinen elämä pappilan komeissa huoneissa, ihan fyysisesti
Täysin yksityistä tilaa pappilassa ei ole. Myöhemmin hän otti perustamishakemukset esiin ja niin saatiin paperit eteenpäin, myöhemmästä katumuksesta huolimatta, Hautala naurahtaa. Kun Vähänkyrön pappilarakennus oli peruskorjattu päästä häntään, Hautaloille ilmoitettiin suuresta vuokran korotuksesta. Perussiivoamista perhe jaksottaa myös, jotta se ei muodostuisi kohtuuttomaksi urakaksi. Vähäkyrö liittyi Vaasan seurakuntayhtymään 2013. Huoneet ovat vanhan arkkitehtuurin mukaisesti läpiaukeavia. Kinkerit, seurat, ja monet muut kokoontumiset ovat arkipäivää. Perheen kaikki jäsenet tietävät, mitä puolijulkinen eläminen vaatii. Kirkkoherra kutsui silmäätekevät juhliin pappilaan, tarjottiin hyvät ruuat ja totiakin. – Olemme pesseet ikkunoita parin vuoden välein näihin juhliin, ruutuja on nimittäin satoja. Yhä löytyvät seinästä ne haulit, joihin liittyy kaksikin eri tarinaversiota. – Kerran pihaan ajoi yksi auto Venäjän rekisterissä: 95-vuotias rouva halusi näyttää 70-vuotiaalle pojalleen, missä oli viettänyt evakkovuotensa. – Tarinoita sieltäkin on runsaasti toki. 18-vuotias Jaakko on vielä hetken kotona, mutta ensi keväänä päästään pesemään ikkunoita hänen ylioppilasjuhliaan varten. Nykyään kirkko ja pappila ovat parin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Kakluunit palautettiin, tapettimallit saatiin Ruotsista, salista tehtiin kustavilaistyylinen jurvalaisen huonekalutehtaan avustuksella. haastattelu Aivan ensimmäiseksi pappila oli peruskorjattava. On pokaaleja ja mitaleja, ja kuulemma ”käytössä lautaset, maljat ja maljakot”. Arjessa taas salin ovet ovat kiinni, jotta perheen kissa ”Muku” ei pääse karvoineen kaikkialle. Kerran laskin, että se olisi parin kolmen päivän tauoton työ, jos ne tehtäisiin kerralla, Hautala muistuttaa ohimennen siitä mitä rakennus heiltä vaatii. Lähihistoriassa toki on yksi kohta, mihin on pakko hetkeksi palata. Toisen mukaan lehtitoimittaja oli ampunut pappilan kummitusta, ”pikku valkoista”. Vieraita käy muistelemassa muutenkin. Kysyin mediassa siitä, mikä on kohtuullista: pappila ei ole vain meidän yksityisasuntomme, vaan sitä käytetään myös seurakunnan tilana. Koko perhe urheilee. Aiemmin kirkko oli pappilaa vastapäätä sijainneessa Kirkkosaaressa, ja pappilan valtavat maatalousmaat jatkuivat suoraan päätilalta eteenpäin. Samoin verottajan tulkintaan liittyen mietin, mitä näistä kaikista hukkatiloista pitäisi oikein maksaa, muun muassa kolmesta eteisestä. Aino on muuttanut kotoa kolme vuotta ja Maiju vuosi sitten. – Vöyrillä on maailman parhaat ympärivuotisen hiihdon mahdollisuudet, hän hehkuttaa. ” Kun Vähänkyrön pappilarakennus oli peruskorjattu päästä häntään, Hautaloille ilmoitettiin suuresta vuokran korotuksesta. Itse emme ole mitään aaveita täällä nähneet, Hautala naurahtaa. Tietysti käyty puhumassa myös elämän nurjemman puolen asioista, Hautala kertoo. Seurakuntaneuvoston kokouksiin ovet laitetaan kiinni perheen huoneiden puolelle. Asuntotarjouksiakin perheelle tuli runsaasti, mutta onneksi verottaja ja seurakuntayhtymä löysivät sopuratkaisun. Seurakunnat ovat myös myyneet rakennuksia, sillä niiden ylläpito on kallista. Nykyinen kirkko on rakennettu Kyröjoen varrelle kalliolle 1800-luvulla, missä yhä sijaitsevat alkuperäisestä käytöstään poistetut kanttorila ja Savilahden koulu, yksi Suomen vanhimmista kansakouluista. – Onhan täällä normaalisti lehtipinoja, tietokoneita, papereita, urheilukamoja kaikkialla, ihan niin kuin missä tahansa perheessä, Hautala naurahtaa. Vähäkyrön pappila on suojeltu rakennus. – Tein asiasta julkisen. Suurin syy on se, että juuri siitä Petri Hautala pitää: kirkkoherra asuu pappilassa, ovet ovat avoinna, ihmiset ovat tervetulleita. Monet kirkkoherrat ovat joutuneet lähtemään pois pappiloista siksi, että seurakuntien pyytämät vuokrat ovat olleet palkkoja suurempia. Sekä verottajalla että uudella omistajalla oli oma näkemyksensä siitä, mikä uuden oikean vuokratason tulisi olla. Vähänkyrön pappila on aivan Kyrönjoen rannassa. Edellinen suuri kunnostus oli tehty 1950-luvulla. Vaikka sekä Petri että apteekkarina työskentelevä Maria Hautala ovat sitoutuneet pappilakulttuurin ylläpitämiseen, olisi taloudellinen kuorma ollut kohtuuton. Alkuperäisiä huonekaluja kun ei ollut jäljellä enää kuin vintiltä löytyneet puusohva ja tuolit. Ajatus ei tietysti ottanut tulta, koska koulun pelättiin vievän parhaat voimat maataloustöistä. – Kutsuimme kaikki avoimiin oviin pappilan 200-vuotisjuhliin. Huoneet ovat siistit, kun vieraita on talossa. Toisen mukaan venäläiset kasakat ovat ampuneet siellä. Olen joka aamu radalla viimeistään kuudelta 30–40 kilometrin lenkillä, parhaimpina päivinä kaksi kertaa, Hautala innostuu. Eri huoneissa pyörähtäessä katse kiinnittyy lukuisiin palkintoihin. Nyt sinne valmistui rata rullahiihtoa varten. Karjalasta evakuoitu rouva oli asunut vintin yhdessä yläkammarissa. Yläkertaa siis on. KOTIMAA | 22.8.2019 14. – Silloinen kirkkoherra Jonas Erlin oli ehdottanut kylänmiehille, että pitäisi saada koulu. Ovet ovat kuitenkin auki monenlaiselle muulle seurakunnan toiminnalle. Jotta pappila saataisiin palautettua alkuperäiseen loistoonsa, se oli korjattava myös ulkopuolelta. Hautala viittaa teoksiin ja menneisiin henkilöihin, mutta luonteelleen tyypillisemmin hän katsoo eteenpäin. Nyt lähellä on enää hautausmaa. – Aivan lähellä, 12 kilometrin päässä, voi hiihtää lumella lokakuusta huhtikuun loppuun. Vähäkyrön seurakunnan ja pappilan historia on pistetty kirjoihin ja kansiin hyvinkin tarkkaan. Siksi sisätilojen entisöintityöstä vastasi asiantuntijana Gunilla Lång-Kivilinna, jolla oli kokemusta muistakin vastaavista projekteista. Vintille emme kapua, sillä Hautalan perhe ei sitä käytä kuin varastona. 200 neliötä tyhjää tilaa ja molemmissa päissä pienet palvelusväen kammarit. Sisätilat valmistuivat vuonna 2006, ja viisihenkinen perhe pääsi keskustakolmiosta aivan Kyröjoen rantaan. Samanlaisia kalaaseja ei nykyisessä pappilassa enää järjestetä. Monilla on omia hienoja muistoja rakennuksesta, sillä täällä on myös kastettu ja vihitty. Kolmekymmentä vuotta rakennusta asuttaneen kirkkoherra Lauri Jaakkolan aikaan suuria korjauksia ei ollut tehty. Maria Hautala vetää vapaaehtoistyönä yleisurheilupuolen treenejä. Julkisivuremontti vei kesän 2013, mutta lopputulosta kelpaa katsoa. Seurakuntaneuvosto pitää kokouksensa pääsääntöisesti pappilan suuressa salissa. – Lapsemme aikuistuvat pikkuhiljaa. Petri Hautala on innokas hiihtomies
Molemmissa tapauksissa kirkkoherra on yhteydessä ihmisiin. – Mutta aivan parasta on, kun pääsee kastamaan, vihkimään ja hautaamaan. Silloin kirkon kynnyskin, tai ainakin papin hihasta nykäisemisen kynnys pysyy matalana. Toinen se, että vähäkyröläiseen mentaliteettiin kuuluu se, että kaikkien kanssa tullaan toimeen. Soittaminen onnistuu, sillä väkimäärä on sopivan kokoinen. Vainajan oma päätös on sukulaisten tahtoa vahvempi. On aika lähteä. KOTIMAA | 22.8.2019 15. Paikkakunnan historia on vahvasti läsnä. On hienoa, kun tuntee jotkut ihmiset ihan lapsesta saakka. Seuraavana vuorossa on Kirkkosaaren kehittäminen. Pappilan uuninpankolla onkin komea rivi pläkkimukeja ja -mittoja. Vain jos taivaspaikkoja ruvetaan kovin tiukasti jakamaan, siihen saatan puuttua. – Se hiljaisuus ja rauha, kevätaamuna varhain kaikki ne heräävän luonnon tuoksut! Samalla kirkkoherra, lääninrovasti ja myös Vaasan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja valmistautuu päivän haasteisiin, joita nykypäivän seurakuntaelämä tarjoaa niin loppumattomien kokousten kuin jatkuvien järjestelmäuudistusten muodossa. Niitä kaupiteltaessa opittiin puhumaan kaikenlaisten ihmisten kanssa. – Haetaan EU-rahaa ja tehdään siitä myös nähtävyys. – Ja kun elämä on ihmisten tapaamista, on hyvä olla aina hetki myös itsekseen. Petri Hautala nauttii elämästä Vähänkyrön pappilassa, jonka ovet ovat auki monenlaiselle seurakunnan toiminnalle. Kirkolliset toimitukset, Hautala iloitsee. Yhtenä syynä on Hautalan körttiläinen ajattelun avaruus. Kirkosta eronneen kohdalla pitää aina olla riittävät perusteet kirkolliselle siunaamiselle, mikäli sellainen halutaan. Kirkosta erotaan Vähässäkyrössäkin, mutta myös liitytään. Pihalla vastaan tulee Vaasan kaupungin Vähänkyrön aluepalvelupäällikkö Suvi Aho, jonka aloitteesta vanhasta kanttorilasta saatiin kesäksi kirkon pihalle Cafe Kanttorila. Myös metsäkirkkojen pitäminen joulun aikaan tuo aivan uuden seurakunnan silmien eteen. – Eroaville lähetän kirjeen, missä muistutan näistä juridisistakin seurauksista. Pappilan valo säteilee siis suoraan kyläyhteisöön. Hyvin tämä yhteistyö sujuu, niin kuin täällä aina, Petri Hautala huikkaa ja siirtyy sisään pappilaan seuraavan vieraan kera. Vähäkyrön seurakunnan ikärakenne on hyvä ja terve. Vaikka ikääntyneiden osuus lisääntyy, ja kasteiden määrä vähenee, muuttovirta pysyy tasaisena. – Tuo tenavien valmentaminen on mahtavaa. – Sen perinteen toin mukanani Keski-Suomesta. Liittyjiltä kyselen syitä aiempaan eroon ja iloitsen heidän päätöksestään, Hautala kertoo. Kirkko ja kunta jatkavat luontevasti yhteistyötä. – Olen oppinut paljon muulla tavoin ajattelevilta, enkä siksi lähde kovin ankarasti kenenkään oppia ruotimaan, vaikka en aina olisikaan samoilla linjoilla. Yhteistyö monien eri kristillisten suuntausten kanssa sujuu myös hyvin. Erityisen tärkeää olisi, että ihmiset muistaisivat kertoa läheisilleen tästä. Toki yleiset trendit näkyvät ja heijastuvat seurakuntien taloustilanteisiin. – Tämä on vanha pläkkäripaikkakunta: ennen muovia kaikki tehtiin pläkkipellistä, mukit, mitat, astiat. Myös yhteistyö Vaasan seurakuntayhtymässä sujuu hyvin kuuden vuoden harjoittelun jälkeen
Näytelmä sijoittuu Jämsään. Taidokas puvustus ja näyttämön etuosan lavastus sopivat ajan henkeen. O n pimeää, kuuluu ukkosen jyrinää, valot välähtävät. Annan ( Venla Antikainen) ja Heikin ( Niko Lyyra) puolustuspuhe rakkaudesta koskettaa. | Kuva: Markku Lyyra ” Kirkkoherra jylisee kansalle helvetin tulesta, mutta arvelee Jumalan ymmärtävän omaa sivusuhdettaan. Puhdasoppisuus eli ortodoksia näkyy näytelmässä myös Svanstrupen pyrkimyksissä kitkeä kansaa taikauskosta ja turmeltuneista tavoista. Pieksämäellä esitettävässä näytelmässä olisikin ollut luontevaa siirtää tapahtumat omalle paikkakunnalle. Olennaisena kysymyksenä on teema vallasta; kenen päätettävissä on oikea ja väärä. Parhaimmillaan lennokas ja oivaltava huumori tulee esiin persoonissa, kuten Niilon ( Isto Hamunen) esittäessä hulluksi tulemista tai Sipi Matinpojan ( Jan Ivanov) pohtiessa, miten hän tulisi vaimonsa kanssa toimeen. Nyt Poleenin näyttämön tarjoamat mahdollisuudet silmin nähden tukevat ja innoittavat koko ryhmää. Kirkkoherra Tapani Svanstrupen Jumala on kostonhimoinen. Näytelmän teema saa pohtimaan vallankäyttöä kirkossa nykyhetkessä. Tarina sijoittuu 1600-luvulle puhdasoppisuuden aikaan, jota ei juuri kesäteatterissa käsitellä. Pitkälle viety puhdasoppisuuden vaatimus tuo mukanaan traagisiakin lieveilmiöitä. Hän saa vahvana vaikuttajana helvetin kauhut elämään rahvaan mielessä, pelolla on helppo hallita. Ansiokas käsikirjoitus pohjautuu Kyynelten kallion legendaan Varsinais-Suomen Taivassalossa. Paikkakuntansa vanhimpana teatteriryhmänä VR:n näytelmäkerho Pieksämäellä on yli 50-vuotinen historia. Hullu pappi! -esitykset jatkuvat Kulttuurikeskus Poleenissa Pieksämäellä 8. Jatkuvasti viljellystä huumorista jää väkisin naurattamisen maku. Näytelmää kannattelevat yksilösuoritukset, varsinkin Svanstrupe (Marko Lyyra) mahtipontisella ja jylisevällä persoonallaan, vaimonsa pettämispuuhille sokea nimismies ( Pertti Pulliainen), sekä jalkapuussa istuva vääräleuka Matti ( Jere Poikolainen). Huumori olisi toiminut valikoidumpana paremmin. Tuolloin serkusten liittoa seurasi laissa kuolemanrangaistus. elokuuta. Olisi ollut uskottavampaa, jos kirkkoherra olisi itse pohtinut enemmän kaksinaismoralistista käytöstään tai kokenut synnintuntoa. Näytelmän Jumala vaikuttaa yksipuolisen ankaralta. kulttuuri | kesäteatteri | VR:n näytelmäkerho Pieksämäki muistuttaa puhdasoppisuuden ajan tragediasta. Takaosan lavastus vaikuttaa niiden rinnalla keinotekoiselta. Näyttämön täyttää veden solina ja lintujen laulu. Ensi-illassa on jämsäläisen näytelmäkirjailijan ja toimittajan Risto Hakolan käsikirjoittama draamakomedia Hullu pappi! Se sai kantaesityksensä vuonna 2012 Jämsän Himosteatterissa. Kirkkoherra jylisee kansalle helvetin tulesta, mutta arvelee Jumalan ymmärtävän omaa siHullun papin Jumala ei tunne armoa vusuhdettaan. Näytelmä on tyypillisestä kesäteatteriohjelmistosta poikkeava, rohkea valinta. KOTIMAA | 22.8.2019 16. Näytelmän teema olisi mahdollistanut syvemmän tarkastelun. Kahden tunnin mittaisen näytelmän onnellinen loppu on katsojaystävällinen. Enää ainoa Suomessa toimiva VR:n näytelmäkerho Pieksämäki esiintyy ensimmäistä kertaa Kulttuurikeskus Poleenin tiloissa. Kirkkoherra svanstrupe (Marko Lyyra) ja nimismiehen Kaisa-vaimo (orvokki Lyyra) saavat huomata, miten vaikeaa suhteen salaaminen on. syyskuuta asti. Vaikka helvetin kauhuja julistava kirkko tuntuu kaukaiselta, on vallankäyttöä edelleen olemassa. Näytelmän ohjaa näytelmäkerhon puheenjohtaja Marko Lyyra, joka tulkitsee myös pääroolia, pappi ja kirkkoherra Tapani Svanstrupea. Sen mukaan rakastuneet serkukset ja heidän pieni lapsensa teloitettiin. Viime vuosina se on esiintynyt ulkoilmanäyttämöllä. Virpi KirVes-TorVinen Arvio ensi-illasta 16
– Elimme koko ajan lähtövalmiudessa. Vaikka Nousiaisen elinaikana hengellinen väkivalta oli vielä vieras käsite, olisi ollut kiinnostavaa lukea pohdintaa evankelistan mahdollisesta suhtautumisesta siihen. Nousiaisen tyttärenpoika, opettajana työskentelevä Miika Tynjälä on tehnyt hänestä ensimmäisen elämäkerran. Elämäkerran kiinnostavuutta lisäävät Nousiaisen suhteet aikansa julistajiin, kuten Paavo Hiltuseen ja Hilja Aaltoseen. Vuonna 1974 maassa tapahtui sosialistinen sotilasvallankaappaus. Kirjan kiinnostavinta antia on Nousiaisen kristillisen käsityksen muuttuminen ja syventyminen elämänkokemuksen ja kärsiMiika Tynjälä: Kunhan vaellamme samaa tietä. Miten journalisti taipuu kirkon viestijäksi. Päivä Osakeyhtiö 2019. Kotimaan numeron 31 hyväksi jutuksi äänestettiin Suomesta turvapaikkaa hakeneen Sardarin haastattelu Kemijärvellä kastettu Sardar odottaa pakkopalautusta Iraniin. | Kuva: Risto Leikola / Suomen Lähetysseura » AIHEENA: Lähetystyö 4 19 Hyviä uutisia kirkon työntekijöille ja luottamushenkilöille: Kotimaa Pro -liite jaetaan Kotimaa-lehden välissä. . Asiantuntijat kannustavat seurakuntien viestintää rohkeuteen ja kokeiluihin. Toisaalta meillä oli Hosainan seudulla poikkeuksellisen avoimet mahEtiopiassa Amero Attassa, Kaffassa kiivetään kirkon pihamaalle pieniä tikasportaita pitkin. Tampereella seura kuntien ja median yhteistyö toimii erinomaisesti. |K uv a: Ro sa Pö pp ön en 5 19 AIHEENA: Rippikoulu . Työtä on tehty yhdessä paikallisen luterilaisen Mekane Yesus -kirkon kanssa. Kirjapalkinnon voitti Marja-Liisa Kaihola Juvalta. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@ kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Usein samalla henkilöllä oli monta tehtävää. Kommunismin aikana kirkkojen työ oli rajoitettua. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Esimerkiksi saarnaja runokatkelmat valottavat Nousiaisen persoonaa. 431 sivua. Ilmestyy 10 kertaa vuodessa ”Rippileiri oli elämän mullistava kokemus” rippikoulu | Eri-ikäiset kirkon vaikuttajat ja nuorisotyön ammattilaiset kertovat tässä Kotimaa Prossa omista rippikoulumuistoistaan ja siitä, mikä heidän mielestään on rippikoulussa luovuttamattominta. Some-persoonaksi hän ei kaipaa. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Kirjassa korostuu erityisesti Suomen Vapaakirkossa ja helluntaiseurakunnassa vaikuttaneen Nousiaisen monipuolisuus ihmisenä, eri tehtävissään ja kristillisen yhteyden vaalijana. Ylivieskan seurakunnan viestintä oppi kirkkopalosta. Kirjasta huokuu pyrkimys kunnioittaa Nousiaisen muistoa ja hengellistä perintöä. Olisin odottanut kirjoittajalta enemmän kriittisyyttä. E nsimmäisten suomalaisten lähetystyöntekijöiden saapuessa Etiopiaan maa oli vielä keisari Haile Selassien hallitsema. Kirja olisi muutenkin kaivannut tiivistämistä. Se on myös ajankuvaa niin Suomen historiasta kuin hengellisten yhteisöjen ja vaikuttajien vaiheista. Kotimaa Pro tekee siitä nyt selkoa. Filippiineillä vuodesta 2014 asunut Tynjälä on käyttänyt laajasti eri lähteitä. . » | Kuva: Jukka Granström 2 19 AIHEENA: Päätöksenteko |K uv a: O lli Se pp äl ä Tällainen on hyvä saarna Maallikot kertovat: AIHEENA: Jumalanpalvelus 3 19 Etiopiassa luotetaan hyvään Jumalaan historia | Suomalaisia luterilaisia lähetystyöntekijöitä on ollut Etiopiassa 1960-luvun lopulta lähtien. Teema: Viestintä Suurista hautajaispidoista intiimeihin muistotilaisuuksiin 6 19 AIHEENA: Hautajaiset ja hautausmaat KOTIMAA | 22.8.2019 17. Meidät voitiin käskeä ulos maasta koska tahansa. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Arkkipiispa Tapio Luomalle Twitter on luonteva viestintäkanava. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –3 4 22. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Tuolloin maahan saapuivat ensimmäiset Suomen Lähetysseuran ja Kansanlähetyksen työntekijät. Molemmista kirjoista on otettu lukuisia painoksia. Mekane Yesus -kirkon kehittyessä itsenäisemmäksi lähetystyöntekijöiden rooli on painottunut koulutusja asiantuntijatehtäviin. Kirkkorakennuksia suljettiin ja kristityt kokivat myös suoranaista vainoa. VirPi KirVES-TorViNEN Kirkon hallinto on melkoinen himmeli | vaikuttaminen | Kirkon päätöksentekojärjestelmää kuulee usein moitittavan sekavaksi, eikä väite ole aivan tuulesta temmattu. . Suorittaminen vaihtuu armoon ja ymmärrykseen, myös eri tavoin ajattelevia kristittyjä kohtaan. . Luterilaiselle, matalan kynnyksen kristillisyyden kannattajalle, kirja herättää ristiriitaisia tunteita varsinkin hengellisissä tulkinnoissa ja siinä, millainen kristityn tulisi olla. Monet kokoontuivat salaa. Aiheen tärkeydestä huolimatta se tuntuu elämäkerrassa irralliselta. | viikon kirja | 4 Ka nn en ku va : M ik ko Le ht im äk i 11 4. myksen myötä. elokuuta 2019 | hinta: 3,90 € 8 33 19 Pappilan parempi elämä Kirkkoherra Petri Hautala elävöittää vanhaa kulttuuria Vähässäkyrössä 12 Päiväkerhot menettävät lapsia päiväkodeille Liikunta lisääntyy seurakunnissa vinhaa vauhtia Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Pro-liite nro 7 ilmestyy 5.9. Tapio Nousiaisen elämä ja palvelutyö kristittyjen yhteyden puolesta. Evankeliointikirja Yksi ainoa elämä sekä runoteos Leipää ja suolaa tulevat meille monille mieleen ensimmäisenä evankelista, kirjailija ja tuomari Tapio Nousiaisesta (1914–1981). Kirjan alkupuolella on esipuhe kristittyjen yhteydestä yleensä. Porin seurakuntien viestintäpäällikkö Matti Kuhna kertoo. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Alkuvuosina Etiopiassa tarvittiin erityisesti seurakunnan työntekijöitä, terveydenhoitoalan väkeä, opettajia ja rakentajia. Kirjassa tehdään perinteinen jako uskoviin ja ei-uskoviin, ja siinä käytetään ihmisten uskonelämän tilasta määritelmiä kuten ”elävässä uskossa oleva”
Niinpä piispan sauvakaan ei ole mitään muuta kuin symbolinen paimensauva, usein vielä kippurapäinen. Sillä hän saa vedettyä väärän opin tai uskon hylkäämisen puolelle luiskahtaneen lampaan takaisin turvaan laumaan. Johanneksen evankeliumin tekstissä puhutaan lampaiden lisäksi paimenesta, mikä lienee kohdan ydin. Eläimet tuijottivat takaisin, ehkä hieman epäluuloisina. Minä olen hyvä paimen. En pidä myöskään pastorieli paimenvertauskuvasta. En pidä lammasvertauskuvasta. Evankeliumiteksti sisälsi ehkä yhden Raamatun tunnetuiman kielikuvan, joka oli myös kyseisen sunnuntain teema: Hyvä paimen. Toki lammasvertaus on ymmärrettävä ja havainnollinen, jos tuntee lampaiden käyttäytymistä ja laumadynamiikkaa. Latinaksi: ergo sum pastor bonus. Entä mikä lammasrotu haluat mielikuvissasi olla. Tai kenties ruotsalainen turkislammas. Kainuunharmas. Kuka kokee, että häntä parhaiten kuvaava vertauskuva on juuri lammas. Kuten yleensäkin, vertauskuvat ovat monitulkintaisia. Viaton ja luottavainen. Menimme lähemmäksi katsomaan niitä uteliaina. Suomenlammas. Mutta kuka nykyaikana haluaa olla lammas. Minusta on aina tuntunut jotenkin epäsopivalta rinnastaa itseni lampaaseen. Oli haikea ja seesteinen olo. Se edellyttää myös kaitsettavaa laumaa, lampaita. Jeesus käyttää kielikuvaa: Minä olen hyvä paimen. Katsoin erityisen tarkkaan lampaita, sillä tiesin, että minulla olisi reilun kuukauden kuluttua saarnavuoro Tuomasmessussa. Lammas. Tuo kristityn vertauskuva. Hyvä paimen on kaunis ja vahva vertauskuva. Kävelimme vaitonaisina läheiselle koetilalle, ja huomasin, että muutamia lehmiä ja lampaita oli ulkona. Lammas kaipaa uusia vertauskuvia M aaliskuussa astuin ulos Viikissä Yliopistollisen eläinsairaalan pieneläinklinikan ovesta tyttäreni kanssa. Muut attribuutit eli symboliin liitetyt asiat ja esineet avaavat vertausta. Aistit jotenkin herkillä. Texel. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut...” Lammas. Karitsa lipun kanssa on Kristus. Oxford down. Tulimme eutanasiahuoneesta, jossa perheemme villakoira oli juuri päässyt taivaalliseen Kenneliin. Laumaeläin ja lauhkea luonteeltaan. Kovin harvassa kuitenkin ovat nykypäivänä he, joilla on ollut tekemistä lampaiden kanssa, muuten kuin ehkä pääsiäisruokana. Pastori tarkoittaa siis paimenta. essee TeksTi | Olli seppälä – kuviTus | päivi karjalainen KOTIMAA | 22.8.2019 18. Pappi on paimen, ehkä paimenpoika tai -tyttö. Se tuntuu ” Rakkaalla kirkollamme on ongelma, jos sen syvästi hellimä kielikuva aiheuttaa ahdistusta ja tuntuu hassunkuriselta. En ole koskaan pitänyt. Kirkkotaiteessa kuva lampaasta voi tarkoittaa joko kristittyä tai Kristusta. Johanneksen evankeliumissa sanotaan: ”Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta... Tuo Kristuksen vertauskuva, uhrikaritsa. Kuka haluaa olla lammas
Taistelu vakiintuneita kielija mielikuvia vastaan on kuin Don Quijoten kuuluisa rynnäkkö tuulimyllyjä vastaan. Niihin on ladattu jotain pyhää ja sen vuoksi muuttumatonta, vaikka nekin ovat aikaan syntyneet ja ehkä kilpailleet muiden kielikuvien kanssa. Kirkossa Jeesus on hyvä paimen ja me seurakuntana hänen laumaansa. Viime vuoden keväällä pastori Olli Valtonen muotoili Tuomasmessussa uusiksi uskontunnustuksen perinteistä sanamuotoa – hän ei esimerkiksi puhunut komiyhteisestä, vaan kolmiulotteisesta Jumalasta. KOTIMAA | 22.8.2019 19. Lammasvertaus tuntuu vastaavan vain jälkimmäiseen. Ja niin se epäilemättä tulee olemaan, ellei keksitä uusia sanoja ja käsitteitä, jotka paremmin tekevät ymmärrettäväksi sen, mitä halutaan sanoa. Lampaaseen liittyy monia mielleyhtymiä ja merkityksiä, joista ”kadonnut lammas” nousee Raamatusta. Olen kuullut leikkisän heiton, että Hyvä Paimen voisi olla nimeltään Pätevä Personal Trainer, Tiiminvetäjä tai Taivaallinen Retriittiohjaaja. Haloohan siitä nousi. ” Haloo nousee aina, kun kajotaan vakiintuneisiin käsitteisiin ja kielikuviin. Nykyihmisessä riitelee kaksi olemisen tarvetta: toinen haluaa olla itsenäinen, yksilöllinen ja vapaa, toinen hakee yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta. Jeesus sanoo: ”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa.” Yksi perinteinen tulkinta tästä kohdasta on, että se antaa perusteluja lähetystyölle: Jeesus kuuluu myös muille kansoille kuin vain israelilaisille. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan kielikuvien portit. Puhe ”mustasta lampaasta” sisältää yhdenmukaisuuden vaatimuksen. Kirjoitus pohjautuu saarnaan, joka on pidetty Tuomasmessussa Agricolan kirkossa 5.5. Vielä ongelmallisempaa on mielestäni kirkollinen kaipuu paimenen perään. Hyvän paimenen sunnuntain evankeliumitekstissä on yksi kohta, joka puhutteli ainakin minua uudella tavalla ja avasi yhden uuden mielija mielikuvan. Kuinka vapauttavaa. Minkä vuoksi juuri lammaspaimen, miksi ei karjapaimen, cowboy. Yhtä kaikki, lampaana oleminen, lampaisuus tai kenties lampaus – ei kuitenkaan lammasmaisuus – on ongelmallista tunteen ja kotieläintalouden tuntemisen näkökulmasta. Se on hyödyllinen, sillä käsitteen olemassaolo on ikään kuin lupaus, että vaikka me joutuisimme omille teillemme ja eksyksiin, niin hyvä paimen noutaa meidät kyllä takaisin. Papit puhuvat paimenuudesta eli siitä, kenen piispansauvan kantomatkan päässä he ovat. Rakkaalla kirkollamme on ongelma, jos sen syvästi hellimä kielija mielikuva aiheuttaa ahdistusta ja tuntuu hassunkuriselta. sekä hitusen ahdistavalta että erittäinkin koomiselta. Mitä jos en sanokaan kuuluvani Hyvän Paimenen laumaan, vaan Hyvän Moderaattorin kuplaan. Jos erottuu joukosta, on aina silmätikku. Toinen tulkinta tulee paljon lähemmäksi: meillä on meidän jengi, mutta Jeesuksella on muitakin jengejä. Mutta uutta sanoitusta ei voi löytää, jos sitä ei etsi. Mustan lampaan kohtalo on hankala, sillä lauma on yksivärinen. Ellei sitten ole mustien lampaiden omassa laumassa, tai harmaiden tai mustavalkoisten. Niin se on ollut. Silti on hyvä olla tietoinen käyttämiensä kielikuvien tunnevaikutuksista. Sopii makustella myös Ohjelmointivelhoa, Moderaattoria tai Ylläpitoa. Niin se on nyt. Enkä usko olevani ainut. Vakavasti puhuen noista heitoista ei taida olla pelastajaksi kirkon vertauskuvakriisissä. Ihan sama ei päde mielikuvaan ”mustasta lampaasta” eli erilaisesta ihmisestä yhteisössä. Meidän kuplamme ei olekaan ainoa kupla. No, tätä mielikuvapallottelua voisi jatkaa, mutta saattaa olla, että lyhyellä aikajuoksulla se ei johda mihinkään. Haloo nousee aina, kun kajotaan vakiintuneisiin käsitteisiin ja kielikuviin. Siis jotain mikä liittyy moderniin elämänmenoon ja ihmisen paikkaa osana ryhmää ja yhteisöä. Osa kielikuvista on heppoisia, osa ei puhuttele laumaa, joka istuu kirkonpenkissä. Minusta meidän pitäisi etsiä uusia kielikuvia, vertauksia