vu os ik er ta 00 43 59 5– 21 –2 3 Tervetuloa Taidekappeliin! Aira Kuvaja on uusi toiminnanjohtaja Turun Hirvensalossa sijaitsevassa Pyhän Henrikin Ekumeenisessa Taidekappelissa. 16 Jyväskylän seurakunta luopuu useista kiinteistöistään Heinolassa haudattiin uudestaan sisällissodan uhreja. kesäkuuta 2021 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Pa si Le in o 11 6. 12 4 N:o 22 | 4
| Kuva: Pete Lehto TIMO-MATTI HAAPIAINEN Kirkkohallituksen asiantuntija, pappi Sata vuotta lottia S odan aikaan mummini oli ilmavalvontalotta. | viikon henkilö | Suomen evankelis-luterilainen kirkko on julkaissut verkossa selkokieliset päivän rukoukset, jotka ovat kiinteä osa jumalanpalveluksen liturgiaa. 2 Ketkä hyötyvät selkokielisistä rukouksista. – Rukouksissa on pyritty siihen, että ne sulkevat sisäänsä kaikki. Ennen lakkautusta järjestö ehti siirtää suurimman osan varoistaan Suomen Naisten Huoltosäätiölle, joka vuonna 2004 vaihtoi nimensä Lotta Svärd Säätiöksi. Tämän lehden sivulla 20 kerrotaan Jyväskylässä esillä olevasta lottapukujen näyttelystä. Tuittuinen ja topakka nainen ei varmaankaan turhia pelännyt vaan pikemminkin halusi osallistua johonkin jännittävään. Ne on laatinut asiantuntija Timo-Matti Haapiainen. Esimerkiksi jos on asunut koko ikänsä laitoksessa, puhe perheestä voi olla ulossulkevaa. EMILIA KARHU ”Selkokielisissä rukouksissa kaikki pysyvät kyydissä mukana” Alun perin selkokieli on kehitetty erityisryhmiä varten, mutta nykyään se on valtavirtaistunut. Liian vaikeaselkoisia termejä on vältetty, mutta lisäksi on mietitty perinteisten kielikuvien toimivuutta eri elämäntilanteissa. He tekivät merkittävää työtä vapauttaessaan saman verran miehiä siihen tärkeimpään, taistelemaan vihollista vastaan. Rukousten kohde Jumala ymmärtää ihan kaikkia kieliä. Ilmavalvontalottana olo ei ollut mikään heppoinen tehtävä vaan jännitystä siinä riitti. 1 Mikä on näiden rukousten tarkoitus. Kiitos, lotat silloin ja nyt! FREIJA ÖZCAN Toimituspäällikkö ihailee sankarinaisia. Pukuja on säilynyt, vaikka ne piti hävittää, kun Lotta Svärd -järjestö oli Valvontakomission vaatimuksesta lakkautettava vuonna 1944. Sen huoltoja avustustoiminnasta on saanut ja saa moni entinen lotta ja pikkulotta edelleen kuntoutusta ja apua vanhuuden päivinään. 2 KOTIMAA | 4.6.2021 aluksi. Jälkikäteen olen miettinyt, että se sopi kyllä hänen luonteelleen. Kuka haluaa vaikeaselkoisen tekstin, jos valittavana on ymmärrettävämpikin, Timo-Matti Haapiainen pohtii. – Rukousten tarkoitus on poistaa esteitä osallisuuden tieltä. Idea on sama kuin jalkansa menettäneen sotainvalidi-isoisäni kohdalla. Kaikki arjessa mietittiin niin, että hän pärjää mukana tekojalan kanssa. Pommitusten ja pakkasen myötä oli lotta kuolemanvaarassa, ja desantteihinkin saattoi törmätä matkalla tornille. Sen sijaan että puhutaan seurakunnasta perheenä, voidaan mennä termin taakse ja kuvata, kuinka seurakunnassa on lämpöä ja välittämistä ja siellä kuulutaan yhteen vahvoin sitein. – Ihmiset, joille yleiskielen ymmärtäminen on vaikeaa esimerkiksi kehitysvamman, kehityshäiriön, puutteellisen kielitaidon, heikentyneen kuulon tai iän vuoksi. Näiden rukousten tavoite on, että jokainen voisi liittyä niihin ja olla osallinen Kristuksen ruumiista. Tilastojen mukaan ilmavalvontaa hoiti talvisodan aikaan lähes 7 000 lottaa. Selkokieltä tarvitsee Suomessa noin 650 000–750 000 ihmistä ja vielä useampi hyötyy siitä. Mitä se tarkoittaa. Ne ovat piispainkokouksen hyväksymää virikemateriaalia, jota toivottavasti käytetään paljon. Niin minulle on kerrottu. Niissä on pyritty siihen, että kukaan ei jäisi jumalanpalveluksen ulkopuolelle kielellisistä syistä, vaan kaikki pysyisivät kyydissä. Sankarinaiset tähystivät viholliskoneita korkeista paikoista, ilmavalvontatorneista, kirkontorneista, talojen katoilta. – Viranomaistekstien selkokielisissä versioissa niiden lukija on kohde, jonka ymmärrys on päätavoite. Rukoukset ovat täyspainoisia ja perinteen mukaisia, nyansseista ei ole tingitty. 3 Rukouksissa on noudatettu inkluusioperiaatetta. Kenellekään selkokielestä ei ole haittaa
Saksalaiset sulkivat hereroja myös keskitysleireille. Belgia ei ole kuitenkaan suoraan pyytänyt anteeksi, vaan on lähinnä pahoitellut Leopold II:n toimia Kongossa. Irtain omaisuus olisi sitä vastoin jätettävä luostarille ja samoin toistaiseksi käyttöoikeus sille tarpeellisiin rakennuksiin ja maa-alueisiin, ilmaiseksi tai pientä vuokraa vastaan. Saksa päätyi pyytämään anteeksi hereroihin kohdistunutta kansanmurhaa, joka ajoittui vuosiin 1904–1908. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. JUSSI RYTKÖNEN Afrikka, anna anteeksi P yydämme anteeksi, Saksan ulkoministeri Heiko Maas sanoi viime viikolla. Ranskan tukema Ruandan hutujohtoinen hallinto ja sen äärihutujoukot surmasivat vuonna 1994 sadan päivän aikana 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Neljä vuotta kestäneessä kansanmurhassa kuoli jopa 100 000 hereroa ja namaa. Hän tavoittelee enemmän ja täydellisyyttä, kurkottaa kohti taivaita – ja myy samalla sielunsa paholaiselle. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Modernia länsimaista ihmistä on kutsuttu faustiseksi. Hererot asuivat silloisen Lounais-Afrikan, nykyisen Namibian, alueella. Euroopan valtioiden häpeälliset toimet Afrikan mantereella eivät pääty tähän. 3 KOTIMAA | 4.6.2021. Ihmisen olisi hyvä antaa Jumalan sanoa sanottavansa. Viime viikolle ajoittui myös Ranskan presidentti Emmanuel Macronin valtiovierailu Ruandaan. Jälkipolvien arvioitavaksi jää, tekivätkö maailman rikkaimmat valtiot korona-rokotusten suhteen kaiken voitavansa, niin että myös köyhimpien maiden ihmisillä oli pääsy rokotuksiin. Hän luottaa siihen, että hänen saavutuksensa, haluamisensa ja pyrkimyksensä ovat niiden laadusta riippumatta ihmisen yritteliäisyyttä, ehkä jaloa, ehkä kaunista – mutta kuitenkin katoavaa. Tapahtumista julkaistun raportin mukaan Ranskan tuolloinen johto tiesi hutujohdon valmistelevan kansanmurhaa. Vain ansaitsematon armo, jumalattoman vanhurskauttaminen, voi pelastaa ihmisen kadotuksesta. Katoamattomat aarteet kootaan ihmiselle taivaassa. Vierailun yhteydessä hän myönsi Ranskan osavastuun Ruandan kansanmurhasta. Tämä koskee esimerkiksi maailmanlaajuista pandemiaa. Menneisyyden hirmutekojen anteeksipyytäminen on perusteltua, mutta se ei saa sokaista näkemästä 2020-luvun tekoja ja tekemättä jättämisiä, silloinkin kun ne eivät ole kansanmurhiin verrattavissa. ?. Lounais-Afrikasta oli tullut Saksan siirtomaa, kun Euroopan maat jakoivat 1800-luvun lopussa Afrikkaa toisilleen. | tuhat merkkiä taivaasta | | pääkirjoitus | 3.6. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.” Tässä ihminen, menestynyt ja terve tahi köyhä ja vaivainen, heittäytyy Jumalan eteen tarpeineen. – Olisiko luostari, jonka elämä osoittaa kuihtumisen oireita, hävitettävä pois ja jäljellä olevat munkit siirrettävä Valamon luostariin, jolloin valtio ottaisi luostarin kiinteän omaisuuden suorastaan haltuunsa. Samalla tavalla sielunsa tosin myy aineellista tai aineetonta gloriaa tavoitteleva minkä tahansa kulttuurin tai uskontokunnan jäsen. 1921 Petsamon lääninhallitus on sisäministeriölle lähettämässään kirjelmässä ehdottanut, että koska Petsamon luostarin omaisuus, alueen siirtyessä Suomelle, oli Venäjän valtion omaisuutta, se olisi nyt katsottava Suomen valtion omaisuudeksi. Kovin erilainen on Sananlaskujen kirjan kuuluisa itsetutkiskelu: ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa.fi : Olli Seppälä 040 587 7411 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Pupu Design Oy Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: Kotimaa 74 000 (2020 KMT) Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Anteeksipyynnön lisäksi Saksa maksaa yli miljardi euroa korvauksena kansanmurhan uhrien jälkeläisiä hyödyttäviin hankkeisiin. Synnintuntonsa säilyttänyt kuulee Jumalan äänen omassatunnossaan. MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. Belgian kuningas Leopold II toinen piti 1800 ja 1900 -lukujen vaihteessa Kongoa henkilökohtaisena omaisuutenaan ja kongolaisia orjatyövoimanaan. Miljoonia, jopa kymmenen miljoonaa kongolaista, kuoli julmuuksissa
Oikaisu Kotimaassa nro 18 (7.5.) kirjoitettiin virheellisesti aneista. Myytävien tilojen listalla ovat muun muassa keskustassa sijaitseva Vanha pappila sekä Neulaskodin ja Kortepohjan seurakuntakeskukset. – Jyväskylään rakennettiin 1960ja -70-luvuilla seurakuntien toimitiloja uusiin lähiöihin. siirtyy verkkoon ja on osittain kuunneltavissa myös radiosta. Kiinteistöllä (kiinteällä omaisuudella) tarkoitetaan rakennusten lisäksi myös rakennuksiin liittyviä maapohjia ja rakentamattomia tontteja sekä metsäkiinteistöjä. Tilaisuuksissa noudatetaan niin sanottua sektorimallia. Niiden ylläpitämiseen ja hoitamiseen käytetään noin neljännes seurakuntien käyttömenoista. Seurakunnan vuosien 2020– 2030 kiinteistöstrategiasta selviää, että seurakunta aikoo luopua useista kiinteistöistään. 4 KOTIMAA | 4.6.2021 uutiset. Muista leviämisvaiheen alueista Turun arkkihiippakunta ohjeistaa, että Satakunnan seurakunnissa jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin voi tulla 50 henkilöä, ellei paikallisesta koronatilanteesta muuta johdu. Rajoitukset höllentyvät Etelä-Suomen kirkoissa Etelä-Suomen hiippakunnat Helsinki, Espoo ja Porvoo tekevät uusissa koronaohjeistuksissaan aiempaa itsenäisempiä tulkintoja aluehallintovirastojen kokoontumisrajoituksista. Kotimaa.fi tähtijuttu Korona-aika on ollut kulttuuriammattilaisille raskas. Pitääkö tehdä remontti. Mikä on niiden käyttöaste. Suomen suurin seurakunta jäsenmäärällä mitattuna on Jyväskylä. Hanhisen mukaan nyt myytävien kohteiden ylläpitokulut ovat tällä hetkellä seurakunnalle 355 000 euroa vuodessa. Ostajana on Järvi-Suomen Asunnot Oy. Uuden strategian mukaan Jyväskylän seurakunta luopuu useista kiinteistöistään seuraavien kymmenen vuoden aikana. Varsinais-Suomen seurakunnissa voidaan käyttää 50 prosenttia tilan istumapaikoista. Kotimaan tähtijutussa Pekka Simojoki, Jouko Mäki-Lohiluoma sekä Eve & Ossi -duo kertovat, kuinka koronavuosi on heitä kohdellut. Kansanlähetyspäivät verkkoon Kansanlähetyspäivien pääohjelma 2.–4.7. – Selvitykset ovat paljastaneet, että seurakunnalle ei oikein ole täysimittaista käyttöä Vanhalle pappilalle, Anu Hanhinen sanoo. Kiinteistöstrategioihin otetaan mukaan myös mahdolliset suunnitelmat rakennuksista luopumisesta. Esisopimus kaupasta on hyväksytty kirkkovaltuustossa. Nyt niistä ollaan luopumassa, ja se herättää myös vastustusta, sillä seurakunnan tila saattaa olla viimeinen palvelu alueella. Sitä on aiemmin käytetty ainakin Kuopion, Mikkelin ja Oulun hiippakunnissa. Tuoreimmassa strategissa Jyväskylän seurakunta linjaa myös huolehtivansa siitä, että myyntien Seurakuntien kiinteistöjen myynti herättää tunteita rakennukset | Seurakuntien kiinteistökauppoja on vuosittain noin 250–300. Kaupat ja muut ovat ehkä jo lopettaneet, sanoo hallintojohtaja Anu Hanhinen. Taustalla on koronatilanteen vaikeutuminen Kanta-Hämeessä. Juttu on Kotimaan tilaajien luettavissa Kotimaa.fi -sivustolla. Samalla myydään Palokassa sijaitseva rakentamaton tontti. Vanhasta pappilasta on tehty selvitys, jonka mukaan sen remontti ajanmukaiseen seurakuntakäyttöön tulisi maksaan noin 4,6 miljoonaa euroa. Tarvitaanko seurakunnan ydintoiminnan toteuttamiseen kaikkia rakennuksia. Myyntipäätös on tehty jo Jyväskylän keskusseurakuntatalosta sekä Lohikosken, Halssilan ja Huhtasuon seurakuntakeskuksista. Tapahtumaa oli tähän saakka valmisteltu toteutettavaksi nettiohjelman ohella 500 henkilön rajoituksella Hausjärven Ryttylässä. Ane on lievitys synnistä koituvasta rangaistuksesta. Ihmisiä saa olla kuitenkin koolla korkeintaan 50. Kiinteistökauppa tarvitsee vielä Kirkkohallituksen hyväksynnän, mutta ennen sitä Lapuan tuomiokapitulin täytyy käsitellä kaksi kaupasta tehtyä valitusta ja asukashuomautus. | lyhyesti | | talous | L uterilaiset seurakunnat omistavat yhteensä yli 8 000 rakennusta, joukossa muun muassa kirkkoja, kappeleita seurakuntakoteja, pappiloita, leirikeskuksia ja hautausmaiden huoltorakennuksia. Jyväskylän seurakunta oli ensimmäisiä Kirkkohallituksen suositusten mukaisen kiinteistöstrategian tekijöitä jo 10 vuotta sitten. Seurakunnat laativat Kirkkohallituksen suosituksesta erityisiä kiinteistöstrategioita, joissa kiinnitetään huomiota muun muassa tilojen käyttöasteisiin ja rakennusten lämmityskuluihin sekä tuleviin remonttitarpeisiin. ” Enemmistö kaupoista koskee maapalstoja ja lisämaa-alueita. Tuoreet ohjeet mahdollistavat suurtenkin ihmismäärien kokoontumisen suuriin kirkkoihin jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin. Paljonko se maksaa. Edullisemman, eli vain perusremontin tekemisen kustannukseksi tulisi noin 2,5 miljoonaa euroa. Niissä vedotaan muun muassa tarkoituksenmukaisuuteen ja puutteelliseen ympäristövaikutuksen tekemiseen. Niin ikään Tampereen hiippakunnassa jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin voidaan ottaa korkeintaan 50 henkilöä. Jyväskylän seurakunnassa luovutaan useista kiinteistöistä
Enemmistö kaupoista koskee maapalstoja ja lisämaa-alueita. Ruhtinansalmen kirkko on vuodelta 1968, ja siitä luopumisesta on Suomussalmen seurakunnan kiinteistöstrategiassa maininta, mutta ei vielä päätöstä. Kirkkoa kutsutaan myös Juntusrannan kirkoksi, ja sen säilyttämisen puolesta kerätään parhaillaan adressia, jossa vedotaan, että ”seurakunnan päättäjät teettäisivät vielä kuntotarkastuksen ja ryhtyisivät tarpeellisiin toimenpiteisiin”. Varsinaisia kirkkolain mukaisia kirkkoja ei ole ollut myynnissä juuri koskaan, Palo sanoo. Tätä taustaa vasten rakennusten perusteelliset ja kalliit remontit ovat ongelma, sanoo Suomussalmen seurakunnan kirkkoherra Miia Seppänen. Sen myyntiä yritettiin jo viime vuonna, ja asiasta saatiin Kirkkohallituksen päätös, mutta ostaja vetäytyi viime hetkellä. | Kuva: Atte Sauranen 5 KOTIMAA | 4.6.2021. Alkuvuodesta meillä on ollut kaksi kastetta ja yli 40 hautaan siunaamista. – Vuosittain Kirkkohallituksen päätettäväksi tulee 250–300 seurakuntien kiinteistökauppaa, kertoo maankäyttöpäällikkö Harri Palo Kirkkohallituksesta. OLLI SEPPÄLÄ Jyväskylän seurakunnan Vanhan pappilan remontti ajanmukaiseen käyttöön tulisi maksamaan yli 4 miljoonaa euroa. – Seurakuntien rakennukset ovat osa paikallista identiteettiä. Seurakunnalla ei ole pappilalle täysmittaista käyttöä. Myös tilojen yhteiskäyttö työalojen rajat ylittäen ja uusien kumppanuuksien kanssa alleviivataan kiinteistöstrategiassa. Tänä vuonna Näljängän kirkko tuli jälleen myyntiin ja on nyt menossa yksityishenkilölle. Tosin senkin jälkeen kauppa voi pitkittyä, sillä siitä voidaan valittaa hallinto-oikeuteen. Niistä kahdesta ollaan luopumassa, kolmannen luopumisesta on periaatepäätös. Rakennusten myynnit ovat harvinaisempia. Seurakunta lahjoittaa kirkon viime vuonna perustetulle Vuokin rajaseutukirkko ry:lle, joka aikoo säilyttää sen kirkkokäytössä. Vuokin rajaseutukirkko on valmistunut 1954, ja se on virallisesti kirkko. Vuosittain muutamia kauppoja myös peruuntuu tämän vuoksi. Kirkkohallitus saanee Jyväskylän seurakunnan arvoltaan noin 2,5–3 miljoonan euron kiinteistökaupan käsiteltäväksi syyskuussa. – Korona aikana on yleisesti tehty paljon kiinteistökauppoja, joten se näkyy seurakuntienkin tekemissä kaupoissa. – Seurakunnan väkimäärä vähenee. Palo pitää asiaankuuluvana, että seurakunnan rakennusten myynti herättää paikallisesti tunteita. jälkeen käyttöön jäävät rakennukset ovat ”terveellisiä, turvallisia ja pääosin esteettömiä, noudattavat kiinteistöjen käytössä ja hoidossa seurakunnan ympäristöohjelmaa ja toimivat kiinteistöjen kulttuuriperintöä arvostaen”. Sen sijaan hän puhuu seurakuntien kiinteistöjen myynnistä yleisellä tasolla. Palo korostaa, että ei ota kantaa Jyväskylän kauppaan, koska asia on kesken. Näljänkään valmistui 1981 seurakuntakeskus, mutta rakennusta kutsutaan kirkoksi. – Kun seurakunnat myyvät kiinteistöjään, rakennuksia tai maata, tarkoituksena ei ole rikastuminen vaan pääseminen eroon ylläpitokustannuksista tilanteessa, jossa kiinteistöille ei ole käyttöä eivätkä ne ole sijoituskohteita. OLLI SEPPÄLÄ Kolmen kirkon kohtalo Suomussalmen seurakunnassa on noin 6 300 jäsentä ja viisi kirkkoa. Tämäkin tulee ottaa kiinteistöstrategioissa huomioon. Ihmisten puheissa esimerkiksi seurakuntakeskuksista käytetään usein nimitystä kirkko. Kiinteistökaupat pitää alistaa Kirkkohallitukselle, joka valvoo, ettei seurakuntien omaisuutta myydä riittämättömin perustein
JUSSI RYTKÖNEN Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian kannatuksen muutoksia 2010-luvulla analysoidaan Kotimaan tilaajille tarkoitetussa tähtijutussa Kotimaa.fi -sivustolla. Vanhan sanonnan mukaan kirkko on lähetys. Konservatiivisilta järjestöiltä on siellä täällä suljettu tai kiristetty kirkon rahahanoja. Raha puhuu lähetystyössä – mitä on edessä. 6 KOTIMAA | 4.6.2021 uutiset. Vuosikymmeniä kestänyt lähetyskannatuksen kasvu näyttää pysähtyneen. Tulevaisuudessa kirkko voinee tukea ulkomissiota entistä vähemmän. Ajoittain pitää myös katsoa peiliin. Suomalaisia lähetystyöntekijöitä ei tarvita maailmalla perinteisissä suorittavissa tehtävissä yhtä paljon kuin ennen: paikallisia kirkkoja tuetaan ja rahoitetaan Suomesta käsin myös toisilla tavoilla. Menestyjiä kannatuksen nostamisessa ovat olleet Sansa ja varsinkin Kylväjä. Kirkon Lähetystyön Keskuksen tilastot kertovat, että 2010-luvulla suora yksityinen vapaaehtoinen tuki järjestöille on pitänyt pintansa, jopa kasvanut. Niin järjestöt makaavat kuin petaavat. Pienten purojen monipuolinen tuki voisi kuitenkin olla muutoksissa turvallisempi. 2010-luvun puolessavälissä kahdeksan järjestön yhteenlaskettu kokonaiskannatus oli lähes 54 miljoonaa euroa. 2020-luvun lähetyskannatuksen yksi ydinkysymys on: palaako kannatus nousu-uralle, vai alkaako nyt pitkä alamäki. Suomen Lähetysseurankin kurimusta selittänevät lähetystyötä pitkään koskeneet sisältöja linjariidat. Saako Pyhä Henki muistuttaa, kenen työssä lähetyksessä ollaan. Koronavuonna 2020 mentiin sen ali. Onhan se. Muut järjestöt ovat olleet menettäjiä tai pitäneet pintansa. Mutta talouden niukentumisen seurauksena tämäkin työ voi muuttua vaikeammaksi. Lähetysjärjestöillä sitä ei nykytilanteessa ole. Ehkä niiden pitäisi yhdessä seurakuntien kanssa kiinnittää osaamisellaan enemmän huomiota myös Suomessa asuvien ei-kristittyjen kasvavaan joukkoon. Vuonna 2019 lukema oli hieman yli 50 miljoonaa. Jälkikasvu perii mission. Jos seurakunnallisen kannatuksen kakku ei jatkossa kasva ja varsinkin jos se kutistuu, alkaa kannatuseuroista kilpaileminen – nykymuotoisessa ajattelussa – mahdollisesti olla järjestöille nollasummapeliä. Monia järjestöjä jäytää myös lähetystyötä perinteisesti tukeneiden lähetysystävien ja -piirien ikääntyminen ja vähentyminen. Talousarviorahoista suodut lähetyskannatusvarat saattavat entistä enemmän keskittyä suuriin seurakuntayhtymiin. S uomen kirkon lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun yksityisiltä ja seurakunnilta saama kokonaiskannatus on kasvanut vuosikymmenien ajan. 2010-luvun yleiskuvassa jyrkintä alamäkeä näyttää laskeneen Suomen Lähetysseura, jonka kokonaiskannatus putosi vuosikymmenessä lähes 20 miljoonasta eurosta noin 16 miljoonaan euroon. Ehkä järjestöjen on entistä enemmän myös erikoistuttava. Kirkolla on perinteisesti ollut aikaa. | Kuva: Helena Soininen | uutisessee | ” Ehkä järjestöjen on entistä enemmän myös erikoistuttava. Hieman loivemmin ovat pienentyneet seurakuntien talousarvioavustukset. Järjestöjen ja seurakuntien välisten nimikkoja yhteistyösopimuksien määrä on suuresti pienentynyt. Lähetystyöstä ja sen tukemisesta kiinnostuneita nuoria kaivataan kaikkialla. Järjestöt näyttävät onnistuneen kannatuskamppailuissaan vaihtelevasti. Kannatusta kuvaavia lukuja voidaan toki tulkita eri tavoin. Kannatuksen muodot elävät eri tavoin. Kannatuksen muutoksia voidaan selittää seurakuntien talouden nopealla kiristymisellä, kirkkopolitiikalla, käteisen rahan käytön vähentymisellä ja vuonna 2020 myös koronaviruksen vaikutuksella: ei messuja, tilaisuuksia ja kesäjuhlia, ei kolehteja. Lähetystyön ja kansainvälisen diakonian resurssien kiristyessä on järjestöissä ja kirkoissa uudelleen kysyttävä, mikä on kirkon ulkomission ydintä. Kaikkeen ei enää kyetä. Muistetaanko työssä, että kristittykään ei elä ainoastaan hengestä. Kuitenkin seurakunnallinen vapaaehtoinen tuki, johon kuuluvat esimerkiksi kolehdit, on 2010-luvulla liki romahtanut. Testamenttitulot ovat aina vaihdelleet. Kuva Lähetysseuran diakoniaseminaarista Angolassa. Hinnan maksavat lopulta yhteistyökirkot ja niiden usein köyhät jäsenet
House of Onessa kaikki voivat tunnustaa omaa uskoaan ja kohdata rakentavan yhteistyön merkeissä. Hohberg kertoo kuluneiden vuosien olleen jatkuvan kasvun aikaa. – On suuri ilon aihe, että olemme päässeet näin pitkälle. Petri-St. Berliinin vanhimman tunnetun kirkon kerrotaan sijainneen tulevan monen uskonnon yhteisen talon paikalla. Päivä alkoi muslimien aamurukouksella, puolenpäivän aikaan seurasi kristillinen hartaus ja ohjelman päätti juutalainen iltasiunaus. Lähi-idän levottomuudet ovat heijastuneet myös Saksaan. Rabbi Andreas Nachama ja imaami Kadir Sanci osallistuivat kutsuvieraina helluntain jumalanpalvelukseen St. Hanke onkin saanut merkittävää taloudellista tukea sekä Berliinin kaupungilta että Saksan liittovaltiolta. Seurakunta päätti kuitenkin, että olisi paikallaan reagoida lisääntyneeseen monimuotoisuuteen ja alkaa rakentaa uudenlaista yhteistyötä muiden uskontojen kanssa. Vanhan pyhän paikan kohtalo pohditutti seurakuntalaisia. | Kuva: René Arnold ” Positiivista palautetta on tullut paljon, ja Jumala on ollut kanssamme. Talon ovet tulevat olemaan avoinna myös muiden uskontojen edustajille ja maallistuneille etsijöille. toukokuuta 2021. Myös vaikutusvaltaisia poliittisia päättäjiä, kuten liittopäivien puhemies Wolfgang Schäuble ja Berliinin pormestari Michael Müller, osallistui peruskiven laskemiseen. Aloitteen teki Berliinin evankelinen seurakunta St. Projektin eteen on tehty väsymättä työtä viimeiset kymmenen vuotta. Vuonna 2011 perustettiin ensin yhdistys, joka aloitti toiminnan uskontojen välisen ymmärryksen ja kanssakäymisen lisäämiseksi. . Marien -seurakunnan pappi Gregor Hohberg, rabbi Andreas Nachama ja imaami Kadir Sanci House of One -pyhäkön peruskiven muuraustilaisuudessa. Historiallinen Petrikirche koki kovia toisen maailmansodan aikana ja purettiin DDR:n aikana. Marien seurakunnan toimialueella. Marien. – Seurakunta on mukana projektissa suurella sydämellä, ja se näkyy arjessa monin tavoin. St. | Saksa | B erliinin keskustaan kohoaa kristittyjen, juutalaisten ja muslimien yhteinen pyhä paikka, jonka peruskivi muurattiin juhlallisesti viime viikolla. Positiivista palautetta on tullut paljon, ja Jumala on ollut kanssamme, Hohberg sanoo. – Minusta on hienoa, että vanhalla pyhällä paikalla kasvaa jotain ihan uutta, joka auttaa luomaan parempaa tulevaisuutta. Yhtenä mahdollisena suunnitelmana mietittiin uuden evankelisen kirkon rakentamista. Työmuotoihin ovat kuuluneet muun muassa esitelmät, keskustelut ja aiheeseen liittyvät työpajat. Kun alueella alettiin tehdä arkeologisia kaivauksia vuonna 2007, maan alta löytyi muun muassa vanhan kirkon jäänteitä. Mukaan lähti Berliinin juutalainen seurakunta ja rabbiseminaari Abraham-Geiger-Kolleg sekä muslimijärjestö Dialogintiative Forum Dialog e.V. EEVA BODE Kristityt, juutalaiset ja muslimit rakentavat yhdessä uskonnot | Aloite House of One -nimisen avoimen pyhäkön rakentamiseen tuli paikallisesta evankelisesta seurakunnasta. Petri-St. Yhdistystä seurasi House of One -säätiö vuonna 2016. Myös muiden uskontojen edustajat ja uskontokuntiin kuulumattomat toivotetaan tervetulleiksi. 7 KOTIMAA | 4.6.2021. Marienkirchessä. Rauhanomainen rinnakkaiselo mahdollistuu vain erilaisuudet hyväksymällä. Petri-St. Petri-St. Hanke toteutettiin yhteistyössä juutalaisja muslimikumppanien kanssa. . On yhteisiä tilaisuuksia yli tunnustuksellisten rajojen, ja vierailemme myös toistemme jumalanpalveluksissa. House of One . Hengellisesti monipuolista juhlaa vietettiin korona-aikaan sopivasti netissä. Evankelisen St. House of One -säätiö on tiedottanut saaneensa lisäksi lukuisia lahjoituksia ja kertonut, että kirkollisveroja ei ole käytetty hankkeeseen. Perinteikäs tontti sijaitsee aloitteen tehneen evankelisen St. Koronan takia vierailut ovat tosin vähentyneet, mutta esimerkiksi juuri vähän ennen peruskiven muuraustilaisuutta vietimme helluntain jumalanpalvelusta yhdessä. House of One on uskontojen välistä rauhantyötä, Hohberg sanoo. Kristittyjen, juutalaisten ja muslimien tuleva yhteinen pyhäkkö Berliinissä, jonka peruskivi muurattiin 27. Marien -seurakunnan pappi Gregor Hohberg pitää peruskiven muuraamista yhdessä muslimien ja juutalaisten kanssa merkittävänä rauhan symbolina. Seurakunnan pappi Hohberg kertoo, että DDR:n aikana alueella oli parkkipaikka
| hankkeet | S eurakunnan kokoontumistiloihin ohjaavassa opaspylväässä Kouvolan Korialla lukee ”Alakouluntie”. Hyötyjen osoittamistakin voi tiimi jännittää. Työvalmennus hyödytti etenkin maahanmuuttajia. lut. Siitä huolimatta haulla löytyi ainoastaan kahdeksan hanketta, jossa seurakunnat ovat tällä toimintalinjalla päätoteuttajina (Kajaani, Tampere, Raahe, Helsinki, Mikkeli, Kuopio, Oulu ja Joensuu). Helsingin seurakuntayhtymän Kykyportaat-hankkeessa 2018– 2020 työpajatoimintaan kirkon lounasravintolassa osallistui 24 17–29-vuotiasta nuorta. Kuva: Martti Kivistö 8 KOTIMAA | 4.6.2021 uutiset. Ja lisää muuttaa edullisten asuntojen perässä. Aina ei edes tohdita pyytää apua. Hänelle seurakunta on myös läheinen ja tuttu. Viiden vuoden päästä taloustilanne voi olla entistä haasteellisempi. Myös perinteisestä perhekerhosta ollaan luomassa uudenlainen avoimen kohtaamisen paikka entiset roolirajat ylittäen. Rossi nostaa esiin sosiaalisen osallisuuden ja köyhyyden torjunnasta Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan, jonka vuoden lopussa päättyvä Hyvä teko tarttuu -hankkeella kehitetään muun muassa vapaaehtoistyön muotoja. Jo vuosien ajan on kirkkoherran työtiimissä diakoni Marja Rintasen ja lastenohjaaja Marika Lohman-Mettälän kanssa tiedostettu muutoksen tarve. Kuopion ev. Rossi tiesi, että seurakunnat tekevät paljon työtä köyhyyden ja yksinäisyyden poistamiseksi. Elimäellä otetaan EU:n hankepoluilla vasta ensiaskeleita, mutta tärkein on jo oivallettu: – Ei ole enää paluuta entiseen, vaikka hakemus hylättäisiin. Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten aseman parantaminen nähdään Elimäellä seurakunnan tehtäväksi, koska pontimena on lähimmäisenrakkaus. Katse haluttiin kääntää työyhteisöjen tarkastelusta työn sujuvuuden, tavoittavuuden ja vaikuttavuuden arviointiin. seurakuntien ApuVa 2020 -hankkeen pääyhrahoitus | EU:n hankepoluille kaivataan lisää kirkollista väkeä. Pykäläviidakossa tarvitaan tsemppaajia. Jo vuosien ajan on kerrytetty vapaaehtoisverkostoa ja luotu kontakteja ympäröiviin toimijoihin, pidetty asukasiltoja ja paistettu piknikillä makkaraa. Muutos ympärillä ajaa uudistumaan Merja Rossi tietää, että hankkeella on oltava todellinen tarve, anojilla myös näkemys, miten maaliin päästään. Kymmenessä vuodessa uskotaan 10 prosenttia seurakunnan jäsenistä osallistuvan vapaaehtoistoimintaan. Diakoni Rintasen työpöydän taakse pilkottaa myös mitalin toinen puoli: Moni tulija elää muutosvaihetta elämässään. Silti on iloittu jokaisesta tulijasta, Hämäläinen kiittelee. Siksi Korialla lastenohjaaja on verkostoitunut viereiseen kaupungin perhekeskukseen. Nyt hankehakemusta rustaavan tiimin tavoitteena on toimia, näkyä ja tavoittaa. – Työntekijä ei pysty keräämään ihmisiä paikalle kelloa soittamalla. Missiona on saada myös kohderyhmä aktiivisesti mukaan suunnitteluun. Jos ei nyt reagoida, toimintaedellytykset yhä vain kapenevat, kirkkoherra Kirsi Hämäläinen sanoo. Samalla luodaan verkostoa muihin ympäristön toimijoihin ja tutustutaan alueen ihmisiin. Joissain tapauksissa hyväksytyn hankkeen suunnitelmaa joudutaan korjailemaan ”matkalla” vastaamaan paremmin kohderyhmän ja toimintaympäristön tarpeita. Päättyneeltä ohjelmakaudelta 2014–2020 hän laski, että 13:sta seurakuntien hankkeesta seitsemän oli alkanut vasta vuoden 2019 jälkeen. Vauhtia antaa myös tietoisuus, että maaseutukirkonkylässä asuu enää parisen tuhatta henkeä, mutta Kouvolan kainalossa Korialla määrä on tuplasti enemmän. Kun Hämäläinen tarvitsee lisää eksaktia EU-tietoa, sitä antaa Kouvolassa asuva, myös EU-rahoitusasiantuntijana ennen eläköitymistä työskennellyt Merja Rossi. Toisaalta Hämäläisen mielestä nyt on hyvä aika tehdä kokeiluja, kun maailma ympärillä muuttuu. Rossin mukaan hankehakemuksista hyväksytään noin kolmannes. Hankejunaan on Rossin mukaan hypätty seurakunnissa verrattain myöhään. Mahdollisena esteenä voi olla, että hankesuunnitelma edellyttää osallistujien kirjautumista. Kiintoisana Rossi pitää Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin Kohdataan-hanketta 2019–2021, jossa uutta työotetta kehitettiin kahdeksassa pohjoissuomalaisessa seurakunnassa. Yhteyksiä pitää paitsi luoda, myös hoitaa. Moni yksineläjä syrjäytyy helposti neljän seinän sisälle. Äiti voi olla sidottu pitkäksi aikaa kotiin ilman ulkopuolisia kontakteja. – Viisivuotiaatkin lähtevät nyt esikouluun, joten lapsityössä kävijämäärä supistuu
Hankkeet kasvattavat ja syventävät verkostoja ympäröivään yhteiskuntaan sekä vahvistavat omaa osaamista. Valmistelussa oleva EU-hanke kerää yhteen tulevaisuutta suunnittelemaan niin seurakunnan, kaupungin kuin myös kohderyhmän ihmiset. Suurin hyöty hankkeista on lisäresurssien saaminen toiminnan ja palveluiden monipuolistamiseen. Hän toimi tuolloin nuorisotyönohjaajan virkapaikalta hankkeen projektipäällikkönä Kuopiossa. Diakoni Marja Rintanen (vas.) ja kirkkoherra Kirsi Hämäläinen Korian asukkaille tärkeiden opasviittojen keskellä. Myös johtavien viranhaltijoiden ja organi” Suurin hyöty hankkeista on lisäresurssien saaminen toiminnan ja palveluiden monipuolistamiseen. Tulevaisuuden ongelmina Wasama pitää kyvykkäiden asiantuntijoiden tunnistamista, projektihallintaosaamisen kehittämistä sekä hanketoiminnan näkemistä keskeisenä organisaation strategiaa jalkautettaessa. Oulun seurakuntayhtymän yhtymäjohtaja Pekka Asikainen kertoo, että heillä hanketoiminta on strategialähtöistä. MARTTI KIVISTÖ Henki & Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Kotimaa, Askel, Kirkko ja kaupunki, Henki & elämä, Kirkonseutu, Kirkkotie ja Pääsky Verkkoon: kotimaa.fi ja kirkkojakaupunki.fi Kesän merkityksellisin medianäkyvyys Kotimaan mediamyynnin kautta printti-ilmoitukset seuraaviin lehtiin: Soita ja kysy tarjous omasta peittopaketistasi! 9 KOTIMAA | 4.6.2021. Lyhyehkö OuluToivo2020 -hanke kohdistui toimintaan poikkeusoloissa. saation johdon tulee ymmärtää asian tärkeys. Kyseessä on yhteishanke, jossa seurakuntayhtymän mukana ovat Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy ja Oulun hiippakunnan tuomiokapituli. Tulevan kesän matkailureittiä voi kuka vain hyödyntää. – Haasteellisinta oli ”myydä’” hanke omalle henkilöstölle, kertoo nyt iisalmelainen pastori Marjukka Borgman. Arvokasta on myös kehittämisimpulssien aktiivinen herättely. | Kuva: Martti Kivistö teistyökumppanina toimi Kuopion kaupunki. Yhtymä on Prikassa osatoteuttajana, päätoteuttaja on Helsingin Diakonissalaitoksen Säätiö. Toimet lievittivät selvästi koronasta kärsineiden perheiden ja lasten asemaa. Hankkeessa keskitytään muun muassa hyötyruokaan, työllisyyden ja osallisuuden sekä kiertotalouden kehittämiseen. Seurakuntaa pidettiin luotettavana, joustavana ja tehokkaana yhteistyökumppanina. Apu oli nopeaa, konkreettista ja perille menevää. – Organisaation kehittämisessä annan EUja yleensäkin ulkopuolisella rahoituksella toteutettaville hankkeille arvosanaksi 9,5. Osallisuus suhteessa (2020–2022) eli osallistava johtaminen ja hyvinvointi työyhteisössä -hankkeen keskiössä on ikääntyvän henkilöstön johtamisen vahvistaminen. Vasta nyt ovat kirkolliset toimijat heränneet. Hankepäällikkö Kim Wasama yhtymästä arvioi, että koko rahoitusarsenaalin hyödyntämisessä on vielä paljon tehtävää. Prikka Kiertoon ja OuluToivo2020 -hankkeet edistävät ihmisten välistä yhteyttä vastakkainasettelun sijaan, Osallisuus suhteessa -hanke liittyy työelämän muutokseen ja teknologian ja digitalisaation hyödyntämiseen. Suomessa yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä alueelliset elinkeinoyhtiöt ovat olleet aktiivisia toimijoita EU:n rakennerahastojen, lähinnä ESRja EAKR-rahoituksen, hyödyntämisessä. Mittava OKM -rahoitteinen Oulujoen pyhiinvaellus -hanke puolestaan vahvistaa hengellisyyttä ja arjen kristillisyyttä
ANTTI VANHANEN Eläkepappi, Lappeenranta 10 mielipiteet KOTIMAA | 4.6.2021. Siellä työntekijä haravoi pudonneita lehtiä. Sukuselvitys valmistui korkeintaan viikossa. Lopun 20 prosentin kompensoinnissa on tarkoitus turvautua muun muassa metsiin hiilensitojina. Selvityksessä ei ole noteerattu metsien monitavoitteisuutta ja seurakunnittain vaihtelevia metsäomaisuuden merkityksiä. Seurakunnatkin ovat metsänomistajina erilaisia. Ymmärrän, että keskittämisessä on painotettu sitä, että todistuksen saa yhdestä paikasta eli ei tarvitse mahdollisesti tilata sitä monesta seurakunnasta. Selvityksessä tuotetut vaihtoehtoiset metsänkäsittelyohjelmat eivät ole realistisia metsäsuunnitelmia. Sama koski suurempiakin seurakuntia. Miksi. Kirkon energiaja ilmastostrategian tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2030. Paljonko hakkuita voitaisiin nostaa ilman hiilinielun vajoamista negatiiviseksi. Selityksiksi eivät kelpaa sairaudet, lomat tai työvoimapula, sillä samoja vaikeuksia voi olla seurakunnissakin. Jo pelkkä tapaaminen ja asioitten hoito on viesti kirkosta. Viime aikoina on ollut esillä metsät osana kirkon hiilineutraaliustavoitetta. Kirkkohallitus ja Luke ovat tehneet selvityksen seurakuntien metsien hiilivarastoista ja hiilinielusta. korvaa K eskustelu metsistä on kiihtynyt myös kirkon piirissä. Tämä totesi: ”Mitähän tästä piispantarkastuksestakin tulee, kun noita lehtiä on näin paljon?” Kirkkoherra Kivekäs käytti tätä tapaamista esimerkkinä siitä, että kirkon työntekijä pitää tehtäväänsä tärkeänä osana paikallisseurakuntaa ja välittää siitä viestiä. Osalle metsät ovat merkittävää varallisuutta ja metsätulot tärkeitä, toisille niillä ei juuri ole taloudellista roolia. Kirkon energiaja ilmastostrategian kannalta keskeisimpiin kysymyksiin vastaaminen kaipaisi lisää ja realistisempia suunnittelulaskelmia. Jokaisella meistä on oma metsäsuhteemme. Jokaisessa portaassa on seurakunnan ja kirkon työntekijä. Realistisemmilla suunnittelulaskelmilla saataisiin pohjaa myös keskustelulle siitä, miten eri seurakuntien metsänkäytön tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Kirkkoherra Herkko Kivekäs kulki kirkkoon johtavaa puistokäytävää. Muun muassa seuraavat laskelmat olisivat paikallaan seurakuntien metsille: Miten kehittyvät hiilinielu ja hiilivarasto, jos jatketaan nykyisen kaltaista metsätaloutta. Metsien käyttöä tarkastellaan helposti vain yhdestä näkökulmasta kerrallaan. Minkälaisella metsänkäsittelyllä turvattaisiin kirkon hiilineutraaliuspyrkimyksen mukainen edellä mainittu 20 prosentin päästökompensaatiotarve tai osa siitä. ” Selvityksessä tuotetut vaihtoehtoiset metsänkäsittelyohjelmat eivät ole realistisia metsäsuunnitelmia. Lähivai kaukopalvelua. Otollisimmat metsänkäsittelyohjelmat ovat erilaisia eri seurakunnissa. Entä nyt. Olen kuullut, että todistus saattaa kestää jopa seitsemän viikkoakin. Lappeenrannan seurakunnassa oli syksyllä piispantarkastus. Siitä ei ole mahdottoman pitkä aika, kun pienen seurakunnan kirkkoherranvirastoon tuli mies: ”Kun se meidän mamma kuoli, niin pitäisi saada sukuselvitys perukirjaa varten?” Kanslisti tunsi vainajan ja suvun. Olisiko voitu toimia toisin. Lähes kaikki Suomen metsät ovat monikäytössä: samoja hehtaareja hyödynnetään samanaikaisesti esimerkiksi hakkuutulojen hankintaan, virkistykseen, luonnontuotteiden keruuseen, hiilensidontaan ja biodiversiteetin vaalintaan. Kirkkojärjestyksen mukaan seurakunnan omaisuutta on hoidettava tuottavasti sekä riskit halliten. Onkin ymmärrettävää, että Kotimaa-lehden kirjoitus seurakuntien metsien hiilivarastoista (19.3.), jonka otsikossa todettiin, että ”Tämä tarkoittaa hakkuiden radikaalia vähentämistä”, on herättänyt kummeksuntaa. Oliko suunnitteluprosessissa mukana pienen tai keskisuuren seurakunnan kirkkoherra ja kanslisti. JYRKI KANGAS Metsäbiotalouden professori, Itä-Suomen yliopisto, Suomen Akatemian lippulaivaohjelmaan kuuluvan UNITE-lippulaivan johtaja Seurakuntien metsillä on muitakin merkityksiä kuin hiilivarasto ympäristö | Kirkon selvitys seurakuntien metsien hiilivarastoista ja hiilinielusta ei noteeraa metsien monitavoitteisuutta, kirjoittaa metsäbiotalouden professori Jyrki Kangas. Se on luontevaa, ovathan seurakunnat merkittävä metsänomistajaryhmä, jonka metsäomaisuuden arvo lasketaan sadoissamiljoonissa euroissa. Virastosta ilmoitetaan, että tämänkaltaiset selvitykset on keskitetty alueellisesti. Samalla on kuitenkin etäännytetty ihmisiä omasta paikallisseurakunnastaan pienin askelin. Se todetaan myös raportin viimeisessä tekstikappaleessa. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin Kirkkohallituksessa tehtiin alueellistamispäätös. Tämän tueksi on linjattu, että ”laaditaan suunnitelma ja annetaan suositus, jonka avulla seurakuntien metsiä hoidetaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävästi siten, että niiden tila myös hiilivarastoina ja arvo hiilinieluina paranee” – huomioiden siis kestävän kehityksen kaikki ulottuvuudet. Metsillä on kuitenkin monia merkityksiä. Selvityksen laskelmat on osaavasti tehty, mutta metsiä on niissä tutkittu yksiniitisesti vain joko hiilivarastojen ja -nielujen maksimoinnin näkökulmasta tai ylimitoittaen lähivuosien hakkuut epärealistisen suuriksi. Kasvihuonekaasupäästöjä pyritään vähentämään 80 prosenttia. Ei ole olemassa yhtä ainoaa kaikille parasta metsäsuunnitelmaa, vaan eri metsänkäsittelyjen paremmuus riippuu metsälle asetetuista tavoitteista. Miten maksimoidaan metsien hiilivarasto sekä hiilinielu ja samalla hankitaan seurakuntien tarvitsemat hakkuutulot. Mitä hyötyä on saatu. Pyydän arvoisalta Kirkkohallitukselta vastausta esittämääni ongelmaan. Tapaamisessa kyse ei ollut vain lakiin sidotusta todistuksesta, vaan ihmisistä ja heidän vaiheistaan. Ne antaisivat myös tiedon, joko seurakuntien metsät nykyisellä käytöllään täyttävät kirkon hiilineutraaliustavoitteen mukaisen kompensaatio-odotuksen. Kirkko ei voi kulkea samaan suuntaan kuin muu yhteiskunta: keskittämiseen
Mitä napakammin kirjoitat, sitä todennäköisemmin tekstisi julkaistaan. Esimerkiksi Suomen 48 000 eliölajista noin joka yhdeksäs on uhanalainen. Kun hänelle oli opetettu, että Jeesus on lasten ystävä, joka kulkee rinnalla ja varjelee meitä maailman vaaroilta, oli poika hetken ihmeissään. Luonnon monimuotoisuuden kato on ilmiönä näkymätön, kuin oma vanhenemisemme. Vielä vähemmän muutokset näkyvät maaperän, pieneliöstön tai ötököiden muutoksissa. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa.fi-verkkosivustolla. Nyt uskalsin jo ottaa kantaa näihin vaikeisiin kysymyksiin. Mamma kertoi mitä äkkiseltään muisti. Naispappeus, samaa sukupuolta olevien parien vihkimiset, ehtoollisyhteys ynnä muut kirkollemme vaikeat asiat ovat vakioaiheita. Poika kuunteli ja nyökkäili ja sitten hän kertoi riemullisena oman tietonsa: Jeesus muutti veden simaksi ja käveli veden päällä! Sepä oli jotakin mitä jotkut pokemonit tai supersankarit eivät osanneet. Hän otti lapsen esikuvaksi sanoen: ”Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan”. Jeesus ratkaisi tämän kiistan hienosti. Se tapahtuu pikkuhiljaa, ja vaikutukset tulevat näkyviksi vasta vuosien päästä. Luonnon monimuotoisuuden hiljainen tuho SIRPA PIETIKÄINEN Kirjoittaja on europarlamentaarikko. Hän ei ollut nähnyt Jeesusta rinnallaan. ” Voimme jokainen kantaa kortemme kekoon luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Ennen kuin ehdin vastata hän jatkoi kysymystään, onko Jeesuksella peppu, onko kikki. Ilahdun nähdessäni hyvin hoidettuja puistoja, olipa ne sitten kirkkomaita tai muita viheralueita. Sen sijaan yksilajinen viljapelto kärsii nopeasti sopimattomista olosuhteista. Vehreät pihat ja puistoalueet ovat tärkeitä luonnon elämää ylläpitäviä keitaita rakennetuilla alueilla. Lapsenlapset ovat olleet mammalle ja papalle todellinen taivaan lahja ja elämän ilo. Tarkkaan mitoiltaan ja muodoiltaan samanlaisten kivien sijaan voisi antaa vapaammat kädet valita, ja rohkeammin sallia kaikkien erilaisten kasvien kukoistaa. Kunnilla on erityinen tehtävä biodiversiteetin vaalimisessa, sillä asia pitäisi ottaa huomioon kaavoituksessa. L uonnon lajikato luvattiin ensimmäisen kerran pysäyttää jo 1990-luvulla, mutta lajien köyhtyminen on vain kiihtynyt. Vastikään hän tuli kysymään mammalta, mitä tiedät Jeesuksesta. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 3000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Minulle on näistä mielipidekiistoista tullut mieleen opetuslasten kiistely siitä, kuka heistä on suurin uskossa. Kasvien ja kukkien kestävyys ja helppohoitoisuus ovat ymmärrettävästi tärkeitä valintaperusteita, mutta eri lajeja olisi hyvä suosia mahdollisimman laajasti tukemaan monimuotoisuuden säilymistä. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. | kolumni | Arvostamme ihmisiä usein heidän asemansa, oppineisuutensa ja varallisuutensa perusteella. Mosaiikkisuojelun periaate on, että kolmannes, olipa se kolmannes kaupungista, kaupunginosasta tai talon pihasta, säilytetään luonnontilaisena. Nelivuotias pojanpoikani on opettanut minulle, mitä on lapsenkaltaisuus arkielämässä. Olemme yhdessä pohtineet muitakin vastaavanlaisia kysymyksiä. Näin on tehty myös puutarhassani Hämeenlinnassa. Biodiversiteettikato on hiljainen tuhoaja. EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti kolmannes alueista pitäisi olla luonnontilaista ja luonnontilaisuutta pitäisi palauttaa, ei vain suojella olemassa olevaa. Vanhat hautausmaat ovat tärkeitä paitsi biodiversiteetin, myös kulttuurihistorian säilyttäjinä. Jeesus oli Jumalan poika, kuoli meidän puolestamme, nousi kuolleista ja on ylösnoussut. Sammaloituneet, vanhat kivet kertovat historiaa, ja ne kannattaa säilyttää jälkipolville vaikkapa alueita reunustamassa. Kyllä Jeesuksella oli varmasti peppu ja kikki, koska hän oli Jumalan poika, joka eli myös ihmisenä ihmisten joukossa, mutta Jumalasta en osaa sanoa. REINO KAIRAVUO Onnellinen pappa Lapsen usko Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi. Hetken mietittyään hän kuitenkin ratkaisi asian mielessään: Jeesus on varmasti läpinäkyvä, kun en ole häntä nähnyt. Haastaisinkin kirkon ja seurakunnat mukaan miettimään, miten luonnon monimuotoisuutta voitaisiin lisätä, ja palauttaa luonnontilaisuus kolmannekseen niiden omistamilla alueilla, myös metsissä. Olimme vastikään saunasta tultuamme pesuhuoneessa istumassa, kun hän kysyi minulta, pappa onko Jumalalla peppu. Voimme jokainen kantaa kortemme kekoon luonnon monimuotoisuuden suojelussa. Lajit vain katoavat, eikä varpusia, nokkosperhosia tai tiettyä tienvarsikukkaa enää vain ole. Näinhän asian täytyi tietysti olla, ei vaan tullut aikuiselle mieleen. Kotimaan mielipidepalstalla oppineet teologit ja maallikot sekä piispat ja papit esittävät näkemyksiään oikeasta kristillisyydestä, niin opista kuin käytännön seurakuntaelämästä. Monimuotoinen luonto havainnollistuu kukkaniityllä, koska niitty muodostuu eri lajeista, jotka menestyvät erilaisissa olosuhteissa. Nyt jo viisivuotiaan elämässä Jeesus on säilyttänyt asemansa muiden supersankarien ja dinosaurusten joukossa. Kirkkomailla voisi sallia nykyistä enemmän erilaisten kivien käytön, kunhan se on kunnioittavaa. Papan selitys oli ilmeisesti riittävä, koska asia unohtui ja lähdimme nauttimaan saunajuomat. 11 KOTIMAA | 4.6.2021. Tärkeä rooli on myös kaupunkien ja seurakuntien puutarhureilla
Tavallisia ihmisiä Heinolassa saatettiin uudestaan haudan lepoon 50 vainajaa. Suru on vihaa voimakkaampaa ja voittavampaa, kirjailija Sirpa Kähkönen sanoi puheessaan. He olivat huhtikuussa 1918 punaisten puolella kaatuneita ja teloitettuja. TEKSTI??|??MARI TEINILÄ – KUVAT??|??KIRKON KUVAPANKKI/MARKKU PIHLAJA 12 KOTIMAA | 4.6.2021 reportaasi
Uskon, että isoisäni olisi onnellinen tietäessään, että uudessa Suomessa punikin pojasta saattoi tulla arvostettu ja itsellinen maanviljelijä ja pojanpojasta tohtori, Tapio Koivisto sanoi tilaisuudessa. » 13 KOTIMAA | 4.6.2021. Isoisän kuolemasta todettiin vain, että hän kuoli kapinan aikana. Olen kiitollinen isoisälleni elämästäni. Viime lauantaina, kirkkaana alkukesän päivänä oli alkamassa poikkeuksellinen tilaisuus, kun Vierumäen joukkohaudasta löytyneiden 50 vainajan jäännökset haudattiin uudestaan Heinolan hautausmaalle. Sisällissodassa kaatuneiden tai teloitettujen joukkohauta Vierumäellä oli jäämässä teollisuusalueen keskelle. Vuosia kestäneen prosessin aikana Versowood Oy kustansi joukkohaudan kartoituksen ja tutkimukset. Koronapandemian takia väkimäärältään rajoitetussa rukoushetkessä ja sitä seuranneessa tilaisuudessa oli paikalla noin sata ihmistä. Hänen mielestään on ” Tapahtumat keväällä 1918 muistuttavat, miten hauraita ihmisen arvo ja arvokkuus, rauha ja oikeudenmukaisuus ovat. Mummoni menetti samana päivänä sekä sulhasensa että veljensä. – Isoisäni ja mummoni veli ovat mitä todennäköisimmin nyt haudattavien joukossa. Myöhemmin Koivisto kertoi, että suvun parissa sisällissodan vaiheista vaiettiin lähes kokonaan. Mustiin pukeutunut saattoväki seurasi hiljaisina pienten arkkujen kantamista uuteen joukkohautaan. Ennen kaikkea he olivat tavallisia ihmisiä, kuten muistopuheessa sanottiin. Tilaisuus alkoi, kun kaikki 50 arkkua oli aseteltu paikoilleen. Vainajat olivat sisällissodan taisteluissa kaatuneita tai teloitettuja punaisia. Heinolan seurakunta vastasi yhdessä ohjausryhmän kanssa uudelleen hautaamisesta. Pienet vaaleat arkut aseteltiin hiekkapohjaiseen hautaan vieri viereen kymmeneen riviin. Vain yksi mummon veljistä kertoi kokemuksistaan muun muassa Hennalan vankileiriltä. Koivistolla on Vierumäellä vapaa-ajanpaikka lapsuudenkotinsa vieressä. Uudelleen hautaamiseen päädyttiin, koska Vierumäen joukkohauta oli jäämässä Versowood Oy:n teollisuusalueen keskelle. Osa heistä oli uudelleen haudattavien vainajien omaisia. Tilaisuuteen osallistui vainajien omaisia. Vainajat haudattiin uudelleen Heinolan hautausmaalle. P ieniä arkkuja kannettiin mustista autoista kahteen riviin Heinolan hautausmaalla. Hän asetti muistomerkille punaisen ruusun. Taustalla kuului liikenteen ääniä ja lintujen laulua
– Itsenäisyytemme ja isänmaanrakkautemme on tänä päivänä yhteinen asiamme, kansallinen muistijälki siitä on vahva ja yhteinen. Yksi ilman oikeudenkäyntiä teloitetuista ja joukkohautaan haudatuista oli Adèle Lehto. – Kaikkivaltias Jumala tuntee myös meidät, tämän ajan ihmiset. Syvintä on yhteinen avuttomuus, ihmisen avuttomuus ja voimattomuus elämän julmuuden ja kauhistuttavuuden edessä.” Seppo Häkkinen toimi ennen piispaksi valintaansa Heinolan maalaisseurakunnan kirkkoherrana ja asui paikkakunnalla 20 vuoden ajan. Meille välittyy avoimen haudan ääreltä viesti: Nyt on aika rakastaa ja nyt on aika rauhalla. Kirja kertoo Lehdon toimineen aikanaan Härkälän työväenyhdistyksessä ja maaliskuusta ” Meidänkin on yhdessä tehtävä työtä sen eteen, ettei meitä suomalaisia johdeta enää koskaan toisiamme vastaan. Nämä haudat, kuin myös valkoisen osapuolen haudat, muistuttavat meitä tänäkin päivänä yhteiskunnallisen vakauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden välttämättömyydestä. 14 KOTIMAA | 4.6.2021 reportaasi. – Heidän elämänsä päättyi traagisesti vihan ja sodan seurauksena. Suurin osa vainajista on taistelussa kaatuneita tai taistelun jälkeen teloitettuja. Hän oli ehkä jotain sellaista, jota Ilmari Kianto tunnetussa sanomalehti Keskisuomalaisen julkaisemassa kirjoituksessaan luonnehti sanalla ”susinarttu”; perinteisen naiseuden kaavat rikkonut ja siksi pelottava hahmo.” Lahtelainen kansanedustaja Mika Kari (sd.) muistutti puheessaan siitä, että näissä haudoissa lepää ensisijaisesti tavallisia ihmisiä. Vainajille ei toimitettu siunaamista, sillä joukkohauta oli siunattu Vierumäellä vuonna 2008 Heinolan silloisen kirkkoherra Simo-Pekka Rantalan toimesta. Siksi tämä hautaamistilaisuus muistuttaa vahvasti siitä, että nyt on aika rakastaa. Toimittaja Leena Kekkonen on kirjoittanut hänestä kirjassa Heinola 1918, Kapinan aika. Nyt on aika rakentaa sovintoa ja rauhaa, kun vastakkainasettelut tuntuvat yhteiskunnassa vahvistuvan, Mikkelin piispa Seppo Häkkinen sanoi. – Toki toivon, että vainajista ja heidän mahdollisista omaisistaan tehtäisiin dna-tutkimukset, tutkija ja dosentti Tapio Koivisto sanoo. Niissä ei lepää vain punaisia, vaan ihmisiä, joita yhdisti toivo paremmasta elämästä ja ihanteet, jotka kumpusivat eletyn elämän epävarmuudesta sekä ensimmäisen maailmansodan käynnistämästä kehityksen vyörystä. Tosin hän ei tiettävästi osallistunut taisteluihin, vaan oli lähtenyt taisteluita pakoon ”Huukin sydänmaille”. Siinä levännyt vainaja oli syntynyt keväällä 1918, samoihin aikoihin kun nyt haudatut olivat Mikkelin piispa Seppo Häkkisen mukaan monesta sisällissotaan liittyvästä asiasta on vaiettu. Vainajien jäännösten dna-tietojen vertaaminen elossa olevien sukulaisiin on osin taloudellinen kysymys. 1918 lähtien punakaartissa. Hänen isänisänsä oli sisällissodassa valkoisten puolella. Hän tietää ja tuntee heidät. Adèle Lehto oli itse ilmoittautunut suojeluskuntalaisille, mutta silti hänet teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä. Nyt harmittaa, kun en riittävän ajoissa ottanut asioista selvää. Isänmaanrakkaudesta osaltaan kertoi joukkohaudan vieressä ollut vanhempi hauta. On ymmärrettävää, että osalle omaisista tämä on ollut suuri pettymys. – Pappa ei sota-ajasta puhunut. Uudelleen hautaamisen koskettava tilaisuus koostui ekumeenisesta rukoushetkestä, puheista ja musiikista. Jätämme heidät ihmisiä rakastavan ja armollisen Jumalan haltuun. Ne murenevat huomaamatta, ellei niistä pidetä määrätietoisesti kiinni. Näin on käynyt myös Häkkisen omassa suvussa. – Me emme ole valitettavasti tälle kehitykselle immuuneja, vaan meidänkin on yhdessä tehtävä työtä sen eteen, ettei meitä suomalaisia johdeta enää koskaan toisiamme vastaan. Jokunen valokuva on sentään jäljellä, mutta niissä ei ole muuta tekstiä kuin ”vuosi 1918”. Nyt joukkohautaan haudattujen vainajien tunnistaminen tulevaisuudessa on kuitenkin mahdollista, sillä kaikista vainajista on otettu dna-näytteet talteen. Piispa Häkkinen muistutti puheessaan siitä, että viisikymmentä arkkua kertovat yhtä monesta ainutkertaisesta ihmisestä ja elämästä. hyvä, että vainajat siirrettiin uuteen paikkaan, teollisuusalueella heitä olisi ollut hankala käydä muistamassa. Tutkimusten mukaan joukkohaudan vainajat ovat kotoisin Lahden seudulta, itäiseltä Uudeltamaalta, Kymenlaaksosta ja Helsingistä. Kirjailija Sirpa Kähkönen puhui tilaisuudessa. Kaikkien vainajien jäännösten tunnistaminen dna-näytteiden perusteella jää ainakin toistaiseksi toteuttamatta. Nyt heidät haudataan muiden kirkon jäsenten tavoin siunattuun kirkkomaahan, lohdutuksesta ja toivosta viestivään paikkaan. – Meidän ei kuitenkaan tule ajatella vuoden 1918 tapahtumia vain ja ainoastaan historiallisena tapahtumasarjana. – Tapahtumat keväällä 1918 muistuttavat, miten hauraita ihmisen arvo ja arvokkuus, rauha ja oikeudenmukaisuus ovat. Kari muistutti myös siitä, että se mitä tapahtui vasta itsenäistyneelle Suomelle, tapahtuu tänäkin päivänä eri puolilla maailmaa käytävissä kriiseissä. Leena Kekkonen kirjoittaa: ”Väkisin tunkee ajatus, että voittajien raivo kohdistui Adèleen siksi, että hän oli nainen. Puheessaan hän lainasi arkkipiispa Kari Mäkisen sanoja vuodelta 2018: ”Syvintä, mikä meitä yhdistää, eivät ole kertomukset ja tulkinnat, ei historia. Hän sanoo, että monesta sisällissotaan liittyvästä asiasta yhä vaiettiin. Vaikka kaikkia vainajia ei pystytä nyt nimeämään, Vierumäen taisteluita ja muita huhtikuun 1918 vaiheita Heinolassa on kuitenkin tutkittu perin pohjin. Aihe ei ollut kielletty, mutta jotenkin aistin, ettei siitä oikein sopinut kysyäkään. Asiasta ei myöskään puhuttu perheen tai suvun kesken
Minun osakseni tuli etsiä niille sanoja, Kähkönen kertoi ennen tilaisuutta. Hiljaisuus oli täynnä vaikeita tunteita. – Sen vuoksi – ja myös oman kristillisen vakaumukseni vuoksi – mielestäni parasta vuoden 1918 tapahtumienkin osalta olisi lopulta anteeksianto sodan molemmille osapuolille. Niiden alla pitämässään puheessa Kähkönen pohti, millaista on kuolla keväällä koivujen alla. – Enimmän ajan sodasta nuori isoisäni vietti kuitenkin punaisten alueella eikä heti valkoisten saavuttua Vesilahdelle liittynyt näihin. – Levätköön Vierumäen haudan uhrit rauhassa uudessa lepopaikassaan ja muistuttakoon meitä kaikkia siitä, mihin vastakkainasettelu ihmisten välillä voi pahimmillaan johtaa, Hoppu päätti tilaisuudessa pitämänsä puheen. Hoppu kertoo, ettei sisällissodasta ole suoraan hänen vanhempiensa kautta välittynyt kovinkaan montaa tarinaa. – Äidin puoleisen sukuni elämää ja yhteis” Voittajakaan ei jäänyt haavoittumattomaksi. kuolleet taisteluissa tai teloitettuina. – Sisällissotaan liittyvistä asioista sekä puhuttiin että vaiettiin hyvin painokkaasti. Sen seurauksena suvussa on ollut radikalisaatiota, vankeutta ja Neuvostoliittoon lähtemistä sekä Stalinin vainoissa tuhoutuneita omaisia, mikä on jättänyt syvät haavat sukuun. Niitä on sekä punaisten että valkoisten jälkeläisillä. Hän laski muistomerkille punaisen ruusun. Hänestä on kuitenkin olemassa valokuva, jossa hänellä on valkoinen nauha kädessä. – Nöyrästi me tunnustamme, miten paljon vihaa on ollut. Omasta suvustaan Tuomas Hoppu tietää, että hänen isoisänsä suku oli ajatusmaailmaltaan valkoista, talonpoikaista sukua Vesilahden Hinsalan kylässä. Frans Kärki oli valkoisten mukana kulkenut sotapappi, joka edusti varsin säälimätöntä kantaa punaisiin nähden. – Voittajakaan ei jäänyt haavoittumattomaksi. Tapio Koiviston isoisä ja mummon veli ovat todennäköisesti uudelleen haudattujen vainajien joukossa. Käsittääkseni hän on voinut olla valkoisten hevosmies sodan lopussa. – Tiedän kuitenkin isäni puolen suvusta vuoden 1918 osalta enemmänkin, koska isoäitini veli oli pappi Frans Kärki. Hän oli kerännyt SKS:lle vuotta 1918 koskevaa muistitietoa, jossa on jonkin verran myös oman sukuni asioita. Millaista on, kun elämä katkeaa kesken kukinnan, niin kuin oli käynyt muutamaa päivää aiemmin myrskyssä kaatuneelle, täydessä kukassa olleelle kirsikkapuulle. Vuonna 1918 syntyneen miehen haudalla oli laatta merkiksi siitä, että hän oli yksi Mannerheim-ristin ritareista. Kuopiosta lähtöisin oleva kirjailija Sirpa Kähkönen on käsitellyt laajassa tuotannossaan sukunsa vaiheita. – Meidän on tehtävä uupumatta työtä sen eteen, että Suomessa jokainen ihminen voi kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja etteivät kansalliset tunnuksemme tai isänmaallisuus ole vain jonkun ryhmittymän keinotekoinen itseoikeus. Heinolan joukkohaudan ympärillä kasvaa korkeita kuusia, luultavasti ajalta ennen sisällissotaa. Viha on kuitenkin voinut muuttua myös suruksi. Kähkönen kertoi, että kiertäessään sisällissodan muistovuonna eri puolilla Suomea vuoden 1918 tapahtumia käsitelleissä tilaisuuksissa, hän ymmärsi, miten paljon kaikilla on haavoja. Suru on lopulta voimakkaampaa ja voittavampaa kuin viha, ja kun ihminen kykenee suruun, hän kykenee myös hyvään, Sirpa Kähkönen sanoi puheessaan. Yhteinen vihollinen yhdisti kansakunnan, kun sisällissodasta oli kulunut yksi sukupolvi. – Koko elämäntyöni on kietoutunut sisällissodan aiheuttaman trauman ja hiljaisuuksien käsittelemiseen. – Äidin suku puolestaan oli Kullaan Järventakaa ja köyhempään väestönosaan kuuluvana kallelleen pikemminkin punaisille. Tutkija Tuomas Hoppu sanoi puheessaan, että vieläkin tapaa ajoittain sisällissotaan liittyviä ennakkoluuloja, jonkinlaista vastakkainasettelua. Mika Kari jatkoi puheessaan tämän päivän isänmaallisuudesta. Hänen mukaansa vuonna 1918 Suomessa elettiin niin toisenlaisissa olosuhteissa, että nykypäivän ihmisen on äärimmäisen vaikea edes yrittää arvioida sisällissodan aikaisten ihmisten toimien motiiveja. kunnallista kokemusta määritti voimakkaasti sisällissotaan osallistuminen punaisella puolella. 15 KOTIMAA | 4.6.2021. Tarinan mukaan isoäitini isä joutui piileskelemään valkoisia sodan jälkeen ja nuori isoäitini vei hänelle ruokaa metsään
Taidekappelin omilla sivuilla rakennusta kuvataankin symbolisesti kokemuksella, jossa tulija kulkee Herraan turvanneen Jooan tavoin suunnattoman suuren kalan vatsaan. Vuosien myötä Rannikkolaivaston sotilaspappina, kuvaja lasitaiteilijana toiminut Konola sai ympärilleen asiasta innostuneita ihmisiä. Rukoilen lasteni ja lastenlasteni sekä muiden läheisteni puolesta. Taidekappelin toiminnanjohtaja Aira Kuvaja tuntee tehtävässään tulleensa kotiin. Viime lokakuussa ajasta ikuisuuteen siirtynyt Hannu Konola pohti miten Sanaa tulisi viljellä ja pitää esillä niin, että se puhuttelisi silmiä, sielua ja sydäntä, kaikkia aisteja. Erityisesti rakastan asunnon ranskalaista parveketta. Arkkitehtikilpailun oli voittanut ylivoimaisesti Sanaksenaho Arkkitehdit -toimiston pääosin puusta valmistettava ”Ikhthys”, kreikaksi kalaa merkitsevä ehdotus. Into ja rakkaus elämään kuultaa Kuvajan sanojen läpi. Kuten monesti elämän kriisien yhteydessä, myös Kuvaja koki avioeronsa myötä Jumalan Kuka. Asun Turussa 1950-luvun rapatussa kerrostalossa, 7. Luen tällä hetkellä kristillisiä kirjoja, sillä minut on valittu Vuoden kristillinen kirja -kilpailun esiraatiin. Erityisesti keskiaikaiset kivikirkot ovat kutsuneet tykönsä. Taide ja usko kulkevat myös omassa elämässä luontevasti rinnakkain. Erityislaatuisen sävynsä tehtävän aloittamiseen on antanut korona ja taidekappelin isän Hannu Konolan kuolema. M etsän reunalla, meren äärellä kohoaa taidekappeli, joka jo rakennuksena on kuin taideteos. Usko ei aina ole ollut osa Aira Kuvajan elämää. 1990-luvun alussa perustettiin kappelin kannatusyhdistys, jonka eteenpäin puskevan työn avulla helluntaina 2005 taidekappeli vihittiin käyttöön. Olen myös ylpeä lapsistani Villestä, Ollista ja Kallesta sekä lapsenlapsistani Hertasta ja Martasta. TEKSTI | MARI VAINIO – KUVAT | PASI LEINO ” Olen aina ajatellut, että kuulun suureen perheeseen, jossa kaikki kristityt ovat veljiäni ja sisariani. Aira Kuvaja on sen uusi toiminnanjohtaja. Työtä toivon ja ilon paikassa Pyhän Henrikin Ekumeeninen Taidekappeli on ainutlaatuinen kirkkorakennus Turun Hirvensalon saarella. – Olen aina ollut kiinnostunut arkkitehtuurista ja reissatessani olen vieraillut usein kirkoissa. Olen myös käynyt mielelläni kirkkokonserteissa. Sen kalaan ja veneeseen viittaava muoto kertoo kristittyjen yhteydestä, yhteisestä matkasta ja suunnasta kohti Jumalan valtakuntaa. Ekumeenisessa kappelissa jumalanpalveluksia ja rukoushetkiä voivat toimittaa kaikki kristikunnat. Kiitollisena Kuvaja muistelee muutamaa kohtaamistaan hänen kanssaan. Koulutukseltaan hän on kotitalousopettaja ja kasvatustieteen maisteri. Samalla se avaa vierailijalleen taiteen monipuolista maailmaa. Se on pyhä paikka myös häille, ristiäisille ja hautajaisille. Suomen virallinen matkailusivusto VisitFinland on listannut Taidekappelin yhdeksi Suomen ikonisimmista nykyarkkitehtuurikohteista. Elämässäni olen ylpeä siitä, että olen tahdonvoimalla saanut unelmani toteutumaan. Pohdintojen tuloksena syntyi ajatus rakennuksesta, jossa rukouksen ja eri taiteenlajien avulla saadaan ihmisille välitettyä toivoa ja iloa elämään. Harrastan taidetta ja kulttuuria, lukemista, liikuntaa, saunomista, ruuanlaittoa ja leipomista, viherkasveja ja eläimiä, öljyvärimaalausta ja pianonsoittoa, kielten opiskelua ja kahviloissa käymistä. Monipuolista työkokemusta on takana niin Suomen Kotitalousopettajien liiton toiminnanjohtajana, Bergvikin Säätiön puheenjohtajana kuin toimittajana ja yrittäjänä. Aira Kuvaja, 54 vuotta Juuri nyt suunnittelen Taidekappelin kesää, mitä voimme tarjota matkailijoille sekä vihkitilaisuuksien ja juhlien järjestäjille. Osansa sen löytämiseen antoivat juuri kirkot. Taidekappeli oli nuoren abiturientin rakkaudella elämäänsä kantama ajatus. Aira Kuvajan oma polku kappelin työhön on ollut täynnä erilaisia elämän näkymiä. Konola osasi jakaa elämän kokoisen näkynsä myös muitten kanssa. Se on kuin turvapaikka jokaiselle elämän kulkijalle. kerroksessa josta on upea näköala. » 16 KOTIMAA | 4.6.2021 haastattelu
17 KOTIMAA | 4.6.2021. Pyhän Henrikin Ekumeenisen Taidekappelin toiminnanjohtaja tuntee tehtävässä tulleensa kotiin
– Koin, että niissä tehtävissä kristityt auttavat ihmisiä, tekevät hyvää yhdessä kohti parempaa jaettua maailmaa. – Sain kuitenkin pian tutustua ihmisiin, joiden kautta uskoni vahvistui ja löysin oman tapani elää sitä todeksi. Kuvaja myöntyy kuitenkin omaan suorittamisen painolastiinsa. Uskoon tulo on ollut Aira Kuvajalle hiljainen kasvun paikka kohti Jumalaa. – Koin, että retriitissä ei tarvitse todistaa mitään. Oman sävynsä liialle suorittamiselle on antanut Hiljaisuuden liike. – En usko, että taivaan portilla kukaan saa asemastaan lisäpisteitä. Olo tuntui aluksi yksinäiseltä. 18 KOTIMAA | 4.6.2021 haastattelu. – Ymmärsin, että haluan kulkea kohti omaa uskoani. Hän kertoo jatkuvasti työskentelevänsä itsensä kanssa, jotta ymmärtäisi oman armonsa saada olla se joka on ilman painavaa tekemisen taakkaa. – Uskon Jeesukseen Kristukseen Jumalan Poikaan ja toimin elämässä avarasti sen kautta. Kappelin isää muistetaan ensi syksynä järjestettävässä muistonäyttelyssä ja -konsertissa. Ymmärsin, ettei minun tarvitse kulkea eteenpäin vain omassa voimassani. – Olen aina ajatellut, että kuulun suureen perheeseen, jossa kaikki kristityt ovat veljiäni ja sisariani. Usko kun on hänelle rukouksen rinnalla myös tekoja niin itselle kuin lähimmäisille. Sain vain olla. Uskoontulo ei ollut Kuvajalle terävä salamanisku taivaasta vaan hiljainen kasvun paikka kohti Jumalaa. Taidekappelissa apuna ovat vapaaehtoiset, jotka antavat oman tärkeän panoksensa rakennuksen jokapäiväiseen toimintaan. kutsuvan häntä lähelleen. Aira Kuvaja kertoo itselleen olevan erityisen tärkeää katsoa ja nähdä asioita eri kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kautta. Ne olivat Aira Kuvajalle tärkeät, yksinkertaiset sanat. Hänen mukaansa riittää kun tahtoo uskoa. Itse asiassa juuri hiljaisuus kantoi kutsullaan yhä lähemmäs omaa uskon tapaa. Aloin luottaa siihen, että ehkä se tahto todella riittää. Aira Kuvaja kuvaa itseään käytännön ihmiseksi. Saan laskeutua lepoon, nojata Jumalan olkapäätä vasten. Siksi myös toiminnanjohtajan paikka on hänelle luonteva. Aira Kuvaja toimii myös hiljaisuuden retriitinohjaajana. Tiukka karsinoihin jaottelu, ajatus vain yhdestä oikeasta tavasta uskoa, on Kuvajalle vieras. Hänen avara uskonnäkemyksensä kosketti minua. Tämän ajatuksen Kuvaja näkee antaneen suunnan myös kohti Taidekappelin työtä, jossa laaja ekumeenisuus kulkee rakentavasti rinnakkain. – Kerran kuitenkin luin aikakauslehdestä haastattelun saaristossa työskentelevästä naispapista. Kappelin päädyssä hohtavat hänen lasimaalauksensa elämän va” En usko, että taivaan portilla kukaan saa asemastaan lisäpisteitä. Kaiken tämän Kuvaja kokee liittyvän armoon ja hyväksytyksi tulemiseen sellaisena ihmisenä kuin on. Hannu Konolan viitoittama tie jatkaa taidekappelissa kulkuaan. Turkulaisena hän meni heti uskoon tulon jälkeen mukaan muun muassa Operaatio Ruokakassin yhteiskristilliseen ruoka-aputyöhön. Hän kertoo taustalla olleen ”epäilevän Tuomaan”, joka ei voinut pelkäämättä avata uskomisen ovia. Ateistinen lapsuuden kasvuympäristö ei aiemmin suonut uskolle kasvun sijaa. Hiljaisuudessa olo kuin tuntui turvalliselta ja rauhoittavalta, kuin kevyessä pumpulissa leijumiselta. Olemme Jumalalle kaikki samanarvoisia, niin myös minulle kaikki ovat yhtä arvokkaita – ja myös minä muitten rinnalla. Toiminnanjohtajan syvä vakaumus on kohdata kaikki ihmiset samanlaisina heidän työtehtävästään tai yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta
Sen lisäksi näyttelyyn pyritään saada mukaan Konolan monissa yksityisissä kodeissa olevia maalauksia. Aira Kuvaja on asettunut rauhassa Taidekappelin avaraan henkeen. Verkkokauppa: www.sacrum.fi Myymälä: Fabianinkatu 8, Helsinki Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 Puh. ” Elämässä on paljon asioita, jotka jäävät avoimiksi, ikuisiksi mysteereiksi. Suurin osa tapahtumista on asetettu syksyyn. Sisään otetaan kerrallaan maksimissaan 10 henkilöä. Kotimaiset kirkkovirsikirjat Vihkiraamattu Aika varautua kesähäihin! Valkoiset, ajattoman kauniit Vihkiraamatut. Kuvaja toivoo myös paikallisten ekumeenisten pyhiinvaellusten yltävän taidekappelille saakka. Astu ovesta sisään, istahda rauhassa Ikhthyksen syliin, hiljenny ja anna aistien avautua kuulemaan ja näkemään se mitä juuri siinä hetkessä rukous ja taide sinulle antavat. Juuri nyt kappeli odottaa ympäröivän maailman kanssa yhä laajempaa mahdollisuutta olla yhdessä taiteen ja rukouksen äärellä. Kirkonkuvaja tekstipainatus mahdollinen kanteen. Ja niin saa olla. Kaikkea ei voi käsittää. Koko 115 x 190 mm. loa. Intohimoisena lukijana toiminnanjohtaja toivoo kappelille myös esimerkiksi runoja ja musiikkia sisältäviä kirjallisia iltoja ja kirjan julkistamistilaisuuksia. Raamattuun saatavissa seurakunnan oma vihkilehti sekä kanteen kirkonkuvapainatus ja /tai seurakunnan nimipainatus. Ja niin saa olla. Elämässä on paljon asioita, jotka jäävät avoimiksi, ikuisiksi mysteereiksi. Aira Kuvajan mukaan suunnitteilla on muun muassa Liikemiesten lähetysliiton kanssa järjestettävä Taidemessu, jossa taide eri muodoissaan olisi siinä osana. Kaksi eriväristä lukunauhaa ja kestävä lankasidos. – Uskossa ja elämässä ajattelen, että on paljon sellaista, jota en ymmärrä tai tiedä. Kappeliin ja sen näyttelyihin voi kuitenkin tutustua jo nyt. Elämä on kuitenkin hyvä koulu oppia ymmärtämään. Kalenterit sisältävät laajan kirkollisen tieto paketin – etu jota et muista kalentereista löydä! Kirkkovirsikirja Nuotit ja laadukkaat soinnutukset sekä selkeä taitto. Seurakuntien omat, suomalaiset kynttilät! Juhava kasteja alttarikynttilöitä on valmistettu Suomessa seurakuntien tarpeisiin vuodesta 1942 alkaen. – Toivon, että tulevaisuudessa yhteistyö eri kirkkokuntien välillä laajenisi entisestään. Juhava-kynttilöitä voi polttaa turvallisin mielin niin kotona kuin kirkoissa, puhtaasti palava kynttilä tarkoittaa myös puhdasta hengitysilmaa ja nokeamattomia pintoja. Suunnitelmissa ovat mukana rukousja hartaushetket, keskustelutilaisuudet sekä tapahtumasarja, jossa eri kirkkokunnat esittelisivät tapojaan ja traditioitaan. Kastekynttilä Elämänkirja Kastekynttilä Maria Tilaa ennakkotilaushintaan 30.6.2021 mennessä! KALENTERIT ENNAKKOTILAUSHINTAAN 19 KOTIMAA | 4.6.2021. Turun Hirvensalon saarella sijaitseva Pyhän Henrikin Ekumeeninen taidekappeli syntyi Hannu Konolan työn tuloksena. Rukouksen äärellä taide on jatkossakin vahva osa kappelin toimintaa. Eikä sovi unohtaa kirjoja. 020 754 2350 Kirkolliset kalenterit 2022 Seurakunnan työntekijöille suunnatut vuosi kalenterit huomioivat seurakuntien erityistarpeet ja viikonlopputyön vaatimukset. Pitkä polttoaika ja hyvä hinta-laatusuhde. Kutsu on annettu. Pyhän Henrikin ekumeeninen taidekappeli avaa ovensa kaikille uskoville – tai uskoaan haparoivasti etsiville. Sacrumilla yli 1000 kuvalaattaa kirkoista ympäri Suomea ja uusia laattoja tehdään tarpeen mukaan nopeasti. Vielä hetki on pandemian varjossa odotettava. Kauniista, vahvasta suomalaisesta ohkopaperista valmistettu markkinoiden ohuin kirja. Joskus maailman edessä kun on vain nöyrryttävä
| Kuva: Keski-Suomen Lottaperinneyhdistys/ Suomen käsityön museo ” Kirkko loi yhteisöllisyyden tunteen. Kaikilla saman paikallisosaston lotilla oli oltava samanlainen puku. Uskonnolla ja kirkolla oli korostunut merkitys päättyneen vapaussodan jälkeen. Uskonto tuli esiin esimerkiksi lottien ja pikkulottien laulukirjoissa. Tänä vuonna Lotta Svärd -järjestön perustamisesta tulee sata vuotta. | näyttely | Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita -näyttely avaa pukujen ja esineistön kautta paikallistoimintaa Jyväskylässä. E eva-Kaisa Peura löysi parikymmentä vuotta sitten Laukaan kotitalonsa aitan vintiltä matonkuteiden seasta pikkulottapukunsa. Lottien arvot koti, uskonto ja isänmaa ovat säilyneet Peuralla tähän päivään. Lisäksi mukana on yksityishenkilöiltä ja Keski-Suomen Ilmavoimamuseolta kerättyä esineistöä sekä kirjallisuutta. Näyttelyn videolle on koottu kuvakokoelma Lotta Svärdin Jyväskylän, Keski-Suomen ja Sisä-Suomen piiristä vuosilta 1921– 1944. Lähtö sankarihaudoille. Fredriksonin äiti toimi lottana talvisodassa ilmavalvontatehtävissä. Harvinaisuutena on laukaalaisen, Jyväskylän piirin ensimmäisen puheenjohtajan, Eevi Spolanderin sinivalkoraitainen puku ajalta ennen vuoden 1926 virallista lottapukua. – Kirkko loi yhteisöllisyyden tunteen. Näyttelyssä on esillä viisi lottapukua ja kaksi pikkulottapukua käyttäjien tarinoineen. Ajatuksena oli, että vain kirkkoon sitoutunut kansa voi olla luotettava. Uskonnon ja kirkon kautta lotat kiinnittyivät länsimaiseen kulttuuriperinteeseen ja suomalaiseen historiaan. – Minulle oli itsestään selvää lähteä mukaan pikkulottatoimintaan. Lottapuvut piti hävittää Lotta Svärd -järjestön lakkauttamisen yhteydessä vuonna 1944. Se on nyt yksi Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita -näyttelyn asuista Suomen käsityön museossa Jyväskylässä. Keski-Suomessa oli vuonna 1942 noin 9 000 lottaa. Osa käytti lottapukunsa loppuun työvaatteena. Se oli hieno hetki. Pikkulottien Kultaisiin sanoihin kuuluivat esimerPikkulottapuku löytyi matonkuteiden seasta kiksi ajatukset: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja huomaa luonnon kauneudessa Luojan suuruus. Lotat pitivät uskontoa isiltä perittynä arvona. Lotat antoivat lupauksensa kirkossa tai papille saaden siunauksen työllensä. 20 KOTIMAA | 4.6.2021 kulttuuri. Jyväskylän Lottala. VIRPI KIRVES-TORVINEN Lottapukujen keskisuomalaisia tarinoita -näyttely jatkuu Suomen käsityön museon Kujalla Jyväskylässä 17. Fredriksonia kosketti vanhempiensa sota-aikainen kirjeenvaihto. Ennen talvisotaa Jyväskylän piirissä oli jo toistatuhatta pikkulottaa. Se kuvasti hänestä hyvin sen aikaista ilmapiiriä. Ne ovat hyviä elämänohjeita, joita kannattaa vieläkin noudattaa. Se selittää, miksi niitä ei ole säilynyt monien muiden pukujen tavoin. – Pikkulottien Kultaisiin sanoihin suhtauduin kunnioittavasti. Tyypillisesti äidit ottivat lapsensa mukaan itselleen tärkeäksi kokemaansa toimintaan. Kirkko ja lottatoiminta olivat erottamattomat yhdessä. Jäsenlehdet Lotta ja Pikkulotta tarjosivat elämänohjeita. Lotat pitivät uskontoa isiltä perittynä arvona. Keski-Suomen Lottaperinneyhdistyksen puheenjohtaja, emerita professori Maija Fredriksonin mukaan uskonto ja kirkko vahvistivat lottien yhtenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. – Vaikka vanhempani eivät olleet erityisen uskonnollisia, jokaisessa kirjeessä he toivottivat toisilleen Jumalan siunausta ja suunnittelivat tapaavansa taivaassa, jos jompikumpi kuolisi rintamalla. Joku saattoi lukea iltarukouksen tai hengellisen runon. – Pesin sen järvessä, ettei se hajoaisi, Peura kertoo. lokakuuta saakka. Kerhoilloissa lauloimme iltavirren tai hengellisen laulun. Sen yhteydessä järjestetään kuukausittain lottakanttiini koronarajoitusten salliessa. Niissä piti olla aina mukana, Peura sanoo. Peura kutoi armeijalle lapasia sekä ompeli tyynyliinoja ja esiliinoja vähävaraisille perheille. Näyttely on keskittynyt lääkintä-, muonitusja ilmavalvontalottiin. Hän lähti mukaan pikkulottatoimintaan kahdeksanvuotiaana. Näyttely ei ole iso, mutta se tarjoaa paljon tietoa lottien paikallistoiminnasta erityisesti Keski-Suomen alueesta kiinnostuneille. Eeva-Kaisa Peura on Keski-Suomen Lottaperinneyhdistyksen kunniajäsen. Uskonto yhtenäisti kansan. Ompelija teki sen aikoinaan Peuran äidin lottapuvusta. Peuran äiti toimi muonituspäällikkönä, tytär auttoi. – Lottatoiminnassa oli vahva arvomaailma taustalla. Myös sankarihautajaiset koin äärettömän tärkeiksi