Miksi muutos on niin hidasta. 21. Sivut 12–15 pa s i le in o Humanismin ongelma on, miten se selittää ihmisen pahuuden, kirjoittaa Teemu Kakkuri. sIvut 4–5. . vuosikerta | 0043595–17–39 38 sItkEÄt RukOILIJat Sisar Elisabeth ja sisar Janina kuuluvat noin 50 Suomessa asuvan nunnan joukkoon. sIvut 18–19 Kirkon johto on yhä miesvaltaista. syyskuuta 2017 | hinta: 3,70€ | 112.
Esimerkiksi Jumala ei ole vain teologisesti määritelty sukupuolineutraali huoltaja, vaan vahvasti roolittunut toimija, lapsen eli kristityn näkökulmasta isä ja äiti samassa persoonassa, minun maailmani luoja, tuki ja turva. Juha Riikonen, Ortodoksiviesti 6/17 sukupuolittuneen kielen kysymykset ovat nousseet jälleen yleiseen keskusteluun. Miespapin historiaa henkivä puku ainakin korostaa virkamiesmäisyyttä. • Auringonkukkaöljyä, rypsiöljyä, oliivi-, neitsytoliivi-, ekstra-neitsytoliiviöljyä. Sen sijaan käsite pääluottamusmies elää vielä. Olen jakamattomasta runsaudesta köyhä. Kotimaa24:ssä oli viime perjantaina uutinen Virosta, jossa tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun myös naisia alettiin vihkiä papeiksi. Kirkolliseen sukupuolittuneisuuteen kuuluu myös naisja miespuolisten pappien erilainen juhlapuku. Hän paransi sairaita, ruokki ihmisiä ja otti huomaansa hyljeksittyjä. Arkisin niistä lienee kirkkoherra. Kun se oli syöty, jauhoruukku ja öljypullo eivät tyhjentyneet ennen kuin sateet tulivat ja maa antoi viljan, kuten Jumala oli luvannut. On päätetty, että m.m. Vehnäjauhoa, erikoisvehnäjauhoa, spelttiä, gluteiinitonta, karkeaa, puolikarkeaa. 2 KOTIMAA 2 1 .9. Kyseinen uutinen ei ollut merkki Kotimaan uudesta linjauksesta. Tasa-arvossa on varmaan suurempiakin ongelmia kuin yksittäiset sanat ja niiden tosiasiallinen tai oletettu sukupuolittuneisuus. avioliiton ulkopuolella oleville sotamiesten vaimoille, joilla on lapsia, kuin myös raskauden tilassa oleville on suoritettava avustusta samoilla perusteilla kun sotamiesten laillisille perheille. Asiasta kertominen ei tarvitse enää nais-etuliitettä. Kun puro ehtyi ja korpit lopettivat ruokatoimitukset, hän pyysi vettä ja leipää leskeltä, jolla oli myös poika ruokittavana. Kieli kantaa piilomerkityksiä Voisiko kirkkoherran korvaajaksi sopia seurakunnan johtajapappi tai arkkipappi?. Toimituksessa kuitenkin kiinnitetään huomiota siihen, miten sanoja ja käsitteitä käytetään niin, etteivät ne ole leimaavia tai sisällä piilomerkityksiä. suomen kielessä sukupuolittuneisuudessa kyse on ensisijaisesti sanoista, toisin kuin kielissä, joiden rakenteeseen jo kuuluu sanojen jako feminiinisiksi ja maskuliinisiksi – mutta myös neutreiksi. Jäljellä oli jauhokourallinen ja öljytilkka. Kirkollisessa kielessä on myös omat sanansa, jotka liittyvät sukupuoleen. Ehkä kukaan lukija ei edes kiinnittänyt asiaan huomiota. Esimerkiksi ruotsalaiset ovat yrittäneet korvata sanat hon ja han sanalla hen. 2 01 7 Pääkirjoitus sATA vuOTTA sITTen TuhAT MerKKIä TAIvAAsTA LAInA KOTIMAA Perustettu 1905 sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite Hietalahdenranta 13 00181 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä 040 522 0566 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24 Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen 040 737 4722 Tuottaja Tuija Tiihonen 040 051 5513 Toimitussihteeri Noora Wikman-Haavisto 040 178 8423 Graafikko Gun Damén Toimittajat Antti Berg Emilia Karhu Saara-Maria Pulkkinen Jussi Rytkönen Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen 050 515 1440 Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus 040 7747777 Lukijamäärä 64 000 KMT Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 21.9.1917 väliaikaisen hallituksen käskystä on Suomen valtion varoja käytetty haureuden edistämiseen maassamme. Niinpä vaaleissa valitaan luottamushenkilöitä, ei luottamusmiehiä tai -naisia. -Senaatti on katsonut että tällainen päätös edistää epäsiveellisyyttä. Kielen sukupuolittavasta luonteesta on puhuttu paljon ja siitä on yritetty päästä eroon yhteiskunnan muuttuessa. Sen sijaan seurakunnan johtajapappi tai arkkipappi voisivat toimia. Miehillä on perinteinen kaftaani lipereineen ja naisilla Valonsäde-niminen puku. Kun eräs perheenisä ilmoitti sisäänkirjoitettavaksi lapsiaan kansakouluun, kieltäytyi koulun opettaja vastaanottamasta lapsia kouluun, koska eivät olleet saaneet kirkollista kastetta. Kristuksen ylipapillinen esimerkki velvoittaa edelleen kirkon johtajia, piispoja, valvomaan ja kehittämään edelleen Kristuksen esimerkin toteutumista seurakunnissa, sillä he ovat apostolisen työn välittömiä jatkajia. Sen korvaajaksi tuskin sopii seurakunnan johtaja, sillä se viittaa vapaisiin suuntiin. PäIvI PuhAKKA Askeleen toimitussihteeri OLLI sePPäLä julkaisupäällikkö, olli.seppala@kotimaa.fi Kristus itse oli ensimmäinen ”diakoni”. Varsinkin otsikoissa tämä on erityisen tärkeää. Lasten isä ilmoitti asiasta kansakoulujen tarkastajalle, joka kuitenkin selitti opettajan kielteisen kannan asiasta oikeaksi eikä sanonut voivansa opettajan päätöstä muuttaa. Jutussa ei käytetty kertaakaan sanaa naispappi. Aamulehti esimerkiksi ilmoitti pääkirjoituksessaan (17.9.) pyrkivänsä jatkossa sukupuolineutraaliin kieleen. Sen purkaminen tuskin onnistuu vain sanoja vaihtamalla. Lyhyessä ruokajonossa olivat siis Elia, poika ja leski, joka luuli leipovansa viimeisen leivän. Ehkä joku aromi tuli anteliaisuuden juuresta ja Jumalan huolenpidosta. Se, että Jumala ymmärretään Herraksi ja Isäksi, on paljon syvällisempi teologinen kysymys. • Maistoiko Sarpatin leski viimeisessä leivässä kuolemankarkeuden vai nälän tuoman täyteläisen maun. Joskus toukat ovat vallanneet kauan kaapissa olleet jauhot ja biojäteastia on pöllynnyt erikois-ekstra-sekoituksista. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö itsestäänselvyyksiin kannata ottaa kriittistä näkökulmaa. Leipä K uivuuden kurittamassa maassa luonto ruokki ihmeellisesti profeetta Eliaa. Viimeinen ateria ennen kuolemaa
Kaksi jäsentä jätti siitä eriävän mielipiteen. Asia tuli kapitulin tietoon väestökirjanpidon kautta. Kirkkolaki ei kuitenkaan tällä hetkellä taivu tähän. Jalkapuussa hänen kanssaan istui miespari, jonka Sadinmaa vihki maaliskuussa. Olen myös itse tehnyt työtä tämän muutoksen puolesta. – Pastori Sadinmaan saama moite kuvaa kirkkomme jakautumista tasa-arvoisen avioliittolain seuraamuksista, sanoo tuomiokapitulin istunnon puheenjohtaja, piispa Irja Askola tuomiokapitulin tiedotteessa. Päätös syntyi äänin 5–2. Vikström toivoo, että tulevan arkkipiispanvaalin aikana käydään keskusteluja asioista, joilla on merkitystä kirkon tulevaisuuden kannalta. KOTIMAA 3 2 1 .9. Haluan käyttää kokemustani kirkon parhaaksi. Niitä ovat hänen mukaansa muun muassa jäsenmäärän pieneneminen, nuorten ihmisten kohtaaminen ja heikkenevä taloustilanne. KuVA: ISmo PeKKARInen / LehtIKuVA. Hän vahvisti ehdokkuutensa maanantaina. Lisäksi kapituli selvittää Kallion kirkossa ollutta sateenkaariparin siunaamista. Sadinmaa ilmaisi mieltään ennen tuomiokapitulin istuntoa pistämällä itsensä jalkapuuhun Bulevardilla Helsingissä sijaitsevien kapitulin tilojen eteen. Syyskuun vaihtelevat säät ovat hidastaneet kasvustojen valmistumista puintikuntoon, selviää Pro Agrian kasvukatsauksesta. Kotimaa24:n keräämien tietojen mukaan Lapuan hiippakunnan kapitulissa on pyydetty selvitys kahdelta papilta. – Lähden mukaan vaaliin, sillä minulla on takana suhteellisen pitkä toiminta seurakuntapappina ja nyt kahdeksan vuotta piispana, lisäksi olen saanut opiskella teologiaa ja soveltaa sitä käytännössä. Lähetyslentäjät on osa kansainvälistä lähetyslentojärjestö Mission Aviation Fellowshipia (MAF). Suomen Lähetyslentäjien toiminnanjohtajan Janne Ropposen mukaan tarkoituksena ei ole tehdä kirkon lähetystyöstä entistä pirstaleisempaa vaan varmistaa lähetyslentotyön jatkuminen. Kai sadinmaata koskevaa tuomiokapitulin päätöstä pidettiin etukäteen ennakkotapauksena, joka vaikuttaisi muiden kapitulien vastaaviin tapauksiin. Heidän mukaansa Sadinmaa ”on joutunut toimimaan oikeudellisesti epäselvässä ja kiistanalaisessa tilanteessa ja tehnyt asiassa ratkaisun, jossa hän on soveltanut voimassa olevan lainsäädännön määräyksiä painottaen kirkon jäsenten yhdenvertaista kohtelua. Toinen heistä on julkisuudessa asian vuoksi ollut seinäjokelainen Henna Salo. OllI seppälä Kai Sadinmaalle vakava moite sateenkaariparien vihkimisestä AVIOlIITTO Neljässä kapitulissa on meneillään viisi selvitystä sateenkaaripareja vihkineistä tai siunanneista papeista. Ensimmäinen vihkimisistä tapahtui maaliskuussa, toinen heinäkuussa. Korjaamatta jäävän sadon rahallinen arvo on varovaisimpienkin arvioiden mukaan vähintään 150–200 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä toimii seitsemän lähetysjärjestöä. suomen lähetyslentäjät hakee kirkon lähetysjärjestöksi . Yhdessä sovittujen pelisääntöjen ohittaminen johti tähän päätökseen, piispa Irja Askola sanoo tiedotteessa. Oulun tuomiokapituli on pyytänyt selvityksen yhdeltä sateenkaariparin vihkineeltä papilta. Sen mukaan merkittävä osa sadosta jää väistämättä korjaamatta, ja osa sadosta on heikkolaatuista. Mielenilmausta tuli seuraamaan kymmenittäin ihmisiä ja tiedotusvälineiden edustajia. Toisen papin tapaus tuli kapitulin tietoon, koska pappi kertoi asiasta kirkkoherralle. 2 01 7 VIIKOn KuVA KOOnnuT: nOOrA wIKMAn-hAAVIsTO Kahden samaa sukupuolta olevan parin vihkinyt pappi Kai Sadinmaa on saanut vakavan moitteen ja kehotuksen pysyä pappislupauksessaan. Suomen Lähetyslentäjät hakee evankelis-luterilaisen kirkon viralliseksi lähetysjärjestöksi. Tähän toimitukseen perustuu Sadinmaasta tehty kantelu. Lämpimiä poutasäitä toivotaan vielä ainakin kuukaudeksi, jotta sadonkorjuutyöt saadaan tehtyä. Se on myös osallistunut avustustöihin katastrofialueilla esimerkiksi Haitissa ja Nepalissa. Tilaisuudessa oli läsnä piispa Askola. Neljän hiippakunnan tuomiokapitulissa on meneillään viisi selvitystä niiden tietoon tulleista papeista, jotka ovat vihkineet tai siunanneet samaa sukupuolta olevan parin. – Omassa hiippakunnassamme enemmistö papeista toivoo mahdollisuutta vihkiä tai siunata samaa sukupuolta olevien avioliitto. Vikström kertoo harkinneensa ehdokkuutta pitkään ja olevansa helpottunut, että päätös vihdoin kypsyi. Asiasta päätti Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli istunnossaan viime viikolla. Björn Vikström mukaan arkkipiispan vaaliin . Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström on neljäs ehdokas arkkipiispanvaalissa. Lähetyslentotoimintaan keskittyvä yhdistys on toimittanut Kirkkohallitukselle hakemuksen lähetystyön perussopimuksen solmimiseksi. Espoon kapitulissa on tulossa käsittelyyn tapaus, jossa pappi on itse ilmoittanut piispalle siunanneensa samaa sukupuolta olevan parin. Järjestöllä on 130 pienkonetta 30 maassa. Tämän vuoksi tuomiokapitulilla ei ollut edellytyksiä katsoa, että Sadinmaa olisi toiminut pappisviran asettamien velvollisuuksien vastaisesti kirkkolain 5 luvun 3 §:n tarkoittamalla tavalla”. Ekumeeninen järjestö lentää pienkoneilla avustusja sairaankuljetuslentoja alueilla, joilla on huonot kulkuyhteydet. Hänen selvityksensä käsitellään kapitulissa 20.9. Helsingin kapitulissa tulee käsittelyyn yhden papin toimittama vihkiminen. Syyskuussa on satanut tavallista enemmän lähes koko maassa
– Ei naisilla ole tarvetta kilpailla miesten kanssa uhriutumisesta. Tämä koskee myös suuria seurakuntia ja seurakuntayhtymiä. Kirkkohallituksen virastokollegiossa puolet on naisia, mutta yksikään naisista ei ole teologi. – Nyt on kaikkien hiippakuntien ja aktiivisten ihmisten asia katsoa kuvaa kokonaisuudessaan. Vaalissa niin ikään mukana ollut Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka sanoi olevansa surullinen piispakaartin uudesta miessuorasta. Johtopaikoilla olevat teologinaiset ovat vielä poikkeuksia, jotka vain vahvistavat säännön. Jos niin käy, aletaan jo kohta puhua miehestä ja hänen ahdingostaan. 4 KOTIMAA 2 1 .9. Äkkiä pinnan alla käyty sukupuolinäkökulma nousi laajempaan kirkollisen keskusteluun. Mutta miten voi avata keskustelua tästä aiheesta ilman että ”valkoinen heteromies” ei koe itseään uhatuksi. suKupuOlI TAsA-ArvOsuunnITelMA Myös seurAKunnIssA . Keskustelun onnistumiselle on tärkeää, ettei kukaan koe itseään uhatuksi. Helena Paalanne sanoo, että on itsekin vasta viime aikoina oivaltanut, mikä on se hahmoton tunne, joka hänellä on ollut naisena kirkossa. Paalanteen mukaan nainen muuttaa aina jotakin, kun hän tulee teologian kentälle. Miehisyys on tiedostamatta kirkossa suurempi ansio kuin muualla yhteiskunnassa. Mies on kirkon normaali, ainakin mitä tulee teologikoulutusta vaativiin johtotason tehtäviin. Kannanotossa muistutetaan, että marraskuusta lähtien kaikki piispat ovat miehiä, kuten kaikki hiippakuntadekaanitkin. – Naispappeus toteutui jo 30 vuotta sitten, mutta onko nainen vieläkään täysivaltainen keskustelija kirkon ja teologian kentällä. Siitäkö allekirjoitusten vyöryssä oli kysymys. – Sukupuolella on aina merkitystä, myös tässä vaalissa. – Kyse ei oikeastaan ollut vain yhdestä kirjoituksesta ja reaktiosta siihen, vaan laajemmasta kysymyksestä ja turhautumisesta, joka on ollut pinnan alla pitkään, sanoo oululainen pappi ja kirkolliskokousedustaja Helena Paalanne, joka oli kannanoton alullepanija ja ensimmäinen allekirjoittaja. Niiden tulee huolehtia, että tasa-arvosuunnitelma ja siihen sisältyvä palkkakartoitus on tehty ja että niitä päivitetään asianmukaisesti, vaikka mitään erityisiä ongelmia ei olisikaan havaittu. Juuri tämä näkökulma ja asenne saa naiset näkemään punaista. Kirkossa omistajuus ja osallisuus kuuluvat kaikille sukupuolille, ja sen pitää myös näkyä, Hintikka totesi Kotimaa24:ssä. Tuomiorovasteista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat miehiä. Miksi mies on yhä kirkon normaali. Nainen ei jatka pappina olemista samalla tavalla kuin miehet ovat tehneet. Lisäksi molempien sukupuolten urakehitystä tulee edistää tasapuolisesti, kuten myös perhevapaiden tasapuolisempaa jakautumista. Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalon valinta Helsingin piispaksi tekee piispajoukosta marraskuusta lähtien taas miehisen. Tasa-arvosuunnitelma velvoittaa esimerkiksi korjaamaan perusteettomat palkkaerot. Kokonaiskuva näyttää johtopaikkojen suhteen varsin perinteiseltä. Nimet oli kerätty spontaanisti yhden viikonlopun aikana Facebookin suljetussa naispappien ryhmässä. – Kyse on teologisesta johtajuudesta. Mielipide oli vastaus toimittaja Jussi Rytkösen kolumniin, jossa hän käsitteli kirkon sukupuolittunutta käsitteistöä ja kuvaili eräänlaista kirkon mieskriisiä. – Naispappeuden vastustajat olivat aikanaan oikeassa ja kaukonäköisiä siinä, että he oi. Vaalin jälkeen toiseksi tullut sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa sanoi, että kirkossa on harha siitä, että sukupuolella ei ole väliä, vaikka sukupuolen piilomerkitys on valtava. Arkkipiispan vaaliin ilmoittautunut hiippakuntasihteerinä pitkään työskennellyt tutkija Heli Inkinen sanoi katsovansa kirkkohistorian ja työelämän tutkijana asioita gender-silmälasien, eli sosiaalisen sukupuolen silmälasien läpi. 2 01 7 FAKTA K otimaassa julkaistiin viime viikolla kannanotto, jonka allekirjoittajien joukko oli poikkeuksellisen suuri. Tasa-arvosuunnitelmalla ei suoraan ole vaikutusta kirkollisiin vaaleihin ja niiden tuloksiin. Nimiä olisi saattanut tulla enemmänkin, mutta määräaika tuli vastaan. Piispakunnassa ei ole pian yhtään naista, eikä koko piispainkokouksessa, kun asessorit eivät enää ole osa piispainkokousta. Osa kirkon miehistä sen sijaan ajattelee, että koska kyse on vaaleista, niin pulinat pois. TAsA-ArvO Kun Teemu Laajasalon valittiin Helsingin piispaksi, moni havahtui kysymään, missä ovat kirkon johdossa olevat naiset. Myös osa miehistä on havahtunut tilanteeseen. Kaikki 254 allekirjoittajaa olivat naisia ja pappeja. Tämä asetelma ei vastaa kirkon jäsenistön tai työntekijäkunnan kokoonpanoa, Inkinen sanoi. Lisäksi kirkkoherroista 83 prosenttia on miehiä. Miksi vain mies tuntuu kelpaavan siihen rooliin. Miehet eivät ikään kuin hahmota rakenteellista tilannetta, joka vaalikäyttäytymisen taustalla vaikuttaa yksilöiden ratkaisuihin. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta eli niin sanottu tasa-arvolaki edellyttää kaikkia säännöllisesti vähintään 30 työntekijää työllistäviä työnantajia laatimaan vuosittain tasa-arvosuunnitelman
Samat rakenteet ovat olleet myös muualla yhteiskunnassa, mutta kirkossa teologia lisää vaikeuskerrointa niiden purkamiseen. KOTIMAA 5 2 1 .9. Tätä uutta ja tuntematonta naispappeuden vastustajat eivät halunneet. Mäkinen ehdottaa, että 40/60-periaatteen käyttöä tulisi laajentaa, jolloin sekä naisia että miehiä olisi jommassakummassa suhteessa myös johtavissa tehtävissä. – Varsinkaan piispanvaaleja ei voi ajatella paikallisvaaleina, vaan pitäisi ottaa huomioon kirkon kokonaisuus ja huolehtia siitä, että miehiä ja naisia on piispoina. Joku on aina oikeassa tai joku uhriutuu, sanoo Mäkinen, joka myös on 254 allekirjoittajan joukossa. Kuopion Männistön seurakunnan kirkkoherra, kirkolliskokousedustaja Aulikki Mäkinen tuli Saksassa viettämiensä työvuosien jälkeen Suomeen 2004. Jumala antaa vallan piispalle, joka antaa sen kirkkoherralle. – Tiedän, että paikallisesti tämä ajatus voidaan kokea hankalaksi, mutta asia täytyy voida ottaa puheeksi. Keskustelua aiheesta vaikeuttaa se, että meillä ei kirkossa ole oikein vapaan keskustelun perinnettä. Paalanne näkee kirkossa paljon rakenteellisia tekijöitä, joiden vuoksi perinteinen sukupuolimalli on vahvoilla. Naisten ääni ja ihmisten huoli tasa-arvon toteutumisesta pitää ottaa vakavasti, Mäkinen sanoo. Mäkisen mielestä nyt tarvitaan kiihkotonta keskustelua tasa-arvosta yhdessä ilman vastakkainasettelua. OllI Seppälä Täytyy olla jokin tapa, jolla piispoiksi saadaan sekä naisia että miehiä. Täytyy olla jokin tapa, jolla piispoiksi saadaan sekä naisia että miehiä. Naispapit ovatkin osoittautuneet esimerkiksi asenteiltaan liberaalimmiksi kuin miehet ja he ovat tutkimusten mukaan äänestäneet suhteellisen usein vihreitä. Ainoa muutos ei ollut se, että sukupuoli messukasukan alla vaihtuu. KuvA: KIrKon KuvApAnKKI / AArne ormIo. Monille miehille piispuus on vieläkin aatelisherran malli ja maailma hierarkkinen. Kirkkohallitus noudattaa tätä periaatetta, mutta se ei toteudu enää työryhmien puheenjohtajia valittaessa. Esimerkiksi raamatunjakeet, joissa korostetaan naisen alisteista asemaa mieheen nähden. Kuvassa nykyinen piispakunta poistuu Turun tuomiokirkosta kirkolliskokouksen avajaismessun jälkeen toukokuussa 2016. – Tässä ei ole kyse vain naisasiasta, vaan kirkon yhteisestä asiasta, yhteisestä edusta. Hän törmäsi keskusteluun naisen asemasta kirkossa tavalla, joka Saksassa oli jo menneisyyttä. – Suomessa tullaan tässä asiassa jäljessä. Irja Askolan jäädessä eläkkeelle piispakunta kostuu jälleen pelkistä miehistä. – Nainen ei jatka pappina olemista samalla tavalla kuin miehet ovat tehneet. Saksan evankelisen kirkon (EKD) piirissä oli luontevaa, että naisia oli kaikilla kirkon johtavilla paikoilla. 2 01 7 valsivat pappisvirassa olevien naisten tuovan jotakin uutta teologiaan
Vanhuksen näkökulmasta me emme korvaa mitään ammatillista apua vaan tarjoamme ihmisen, joka tulee käymään juuri sinun takiasi. – Me voisimme nähdä vanhukset arvokkaina. – Heidän käsityksensä on lähempänä yhdysvaltalaisten kreationistien karikatyyriä kuin todellisuutta. Tutkija Guy Hayward toteaa, että kyselyn myötä selviää, että uskonnottomilla on heikko kuva siitä, mihin uskonnolliset uskovat. Siellä on pannu kuumana ja tarjolla myös pullaa ja välillä sämpylää. Torstaisin on hartaus ja toivevirret. Meillä on kymmenen palkattua työntekijää, joista kaksi on Tampereen kaupungin työntekijöitä. Eutanasiaa käsittelevässä seminaarissa puhui kansanedustaja, lääkäri Päivi Räsänen (kd.). Millaista toimintaa Mummon Kammari järjestää. AnTTI Berg ruotsinkielisen herätysliikeväen Kyrkhelg keräsi liki 2 000 kävijää . Tiedotteen mukaan raamattuopetuksissa käsiteltiin reformaation keskeisiä ajatuksia, kuten armon merkitystä. Kymmenettä kertaa järjestetyn tapahtuman teemana oli tänä vuonna Jumalan voima pelastukseksi. Jopa Yhdysvalloissa kristittyjen valtavirta ei allekirjoita luomiskertomuksen kirjaimellisesti ottavaa kreationismia. Työkaveri sanoi ihanasti, että vanhuksen silmät alkavat loistaa, kun oma vapaaehtoinen tulee kylään. Ne ovat lyhyitä käyntejä, ja ihmisen kohtaaminen saattaa jäädä. Tärkein juttumme on, että välitämme vapaaehtoista apua vanhuksille koteihin ja laitoksiin. Se perustuu inhimillisyyteen ja Jumalan kuvana olemiseen. – Mummon Kammari on vapaaehtoisen vanhustyön keskus. Ihmisarvo ei perustu siihen, että käy töissä ja maksaa suuria veroja. – Toimintamme sisältää myös kyläpaikan Tampereen keskustassa, missä on toimintaa neljänä päivänä viikossa. En kritisoi hoitajia, sillä tilanne ei varmasti ole heidänkään toiveensa. Niiden jälkeen on haastattelut, joissa selvitämme, mitä he voisivat tehdä. 6 KOTIMAA 2 1 .9. – Kyläpaikassa on aina emäntä ja isäntä, jotka ottavat vastaan ja kertovat toiminnasta. Ruotsinkielisen herätysliikeväen yhteistapaaminen Kyrkhelg kokosi viime viikonvaihteessa Kokkolaan lähes 2 000 kävijää, tapahtuma kertoo tiedotteessaan. – Mummon Kammarilla järjestetään säännöllisesti uusien vapaaehtoisten perehdytyskursseja. Jos vanhus tarvitsee saattoapua vaikka lääkärille tai kauppareissulle, meiltä voi tilata apua tällaiseen. – Se on erilaista, että kävijänä on omainen kuin että vierailulle tulee ulkopuolinen ihminen. Tutkimus: Ateistit uskovat virheellisesti kristittyjen kiistävän evoluutioteorian . Kaikki pyynnöt tulevat seurakuntien avunvälityspuhelimen kautta, jonne voi soittaa kolmena päivänä viikossa. Tutkimuksesta kertoi The Guardian.. Sen mukaan näin vastasi kuitenkin vain 19 prosenttia uskonnolliseksi itsensä luonnehtineista vastaajista. Alle viidesosa uskonnollisista siis kertoi luottavansa enemmän Raamatun luomiskertomukseen kuin Darwiniin ja evoluutioteoriaan. Lauantaina ohjelmassa oli myös 14 seminaaria ajankohtaisista aiheista. Itse asiassa monilla tutkijoilla on uskonnollisia tai hengellisiä käsityksiä, ja he eivät näe niiden olevan ristiriidassa tieteen kanssa. Raamattua opettivat Norjan luterilaisen lähetysliiton viestintäjohtaja Espen Ottosen, Luodon seurakunnan kirkkoherra MaxOlav Lassila ja Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela. Kyläpaikkaan voi tulla ihan kuka vain. Miten Mummon Kammari vaikuttaa vanhusten elämään. KuVa: RaMi MaRjaMäKi Mitä vapaaehtoiset tekevät. Missä meillä olisi Suomessa parannettavaa suhtautumisessa vanhuksiin ja vanhentumiseen. Kyselyn oli tehnyt birminghamilaisen Newman Universityn tutkijaryhmä. – On niin paljon yksinäisiä vanhuksia, kun kaikilla on kauhea kiire. Heillä saattaa käydä monta tahoa, kuten kotihoito ja ateriapalvelut. Vanhat ihmiset eivät ole taakka, vaan heillä on paljon annettavaa nimenomaan nuoremmille ikäpolville. Me välitämme myös ystäviä kotona asuville sekä hoivakodeissa ja palvelutaloissa asuville vanhuksille. Mummon Kammarin toiminnanjohtajana elokuussa aloittanut Maria Vuoristo on työskennellyt aiemmin muun muassa Ylöjärven kunnalla projektityöntekijänä ja seurakunnalla diakoniatyöntekijänä. Aamulla on leipojia, jotka tekevät pullaa ja sämpylää. – Viime vuonna avunvälitykseen on tullut 2 365 pyyntöä. Uuden brittiläisen YouGov-kyselytutkimuksen mukaan 72 prosenttia kyselyyn vastanneista ateisteista ajatteli, että uskonnolliset ihmiset eivät hyväksy evoluutioteoriaa. 2 01 7 vIIKOn henKIlö ”Vanhat ihmiset eivät ole taakka, vaan heillä on paljon annettavaa” T ampereen seurakuntayhtymän Mummon Kammarin vapaaehtoistoiminnan toiminnanohjaajaksi valittiin elokuussa sosionomi (AMK) diakoni Maria Vuoristo. Vapaaehtoinen voi korvata aukkoa, kun ystäväpiiri on haihtunut ajan mukana olemattomiin tai lapset eivät tule käymään. Meillä on täällä erilaisia ryhmiä, kuten käsityöryhmiä, kirjojenystäviä, luentoja ja koulutuksia. Eräänä pohdintana oli se, että armoa ei voi ymmärtää, ellei ymmärrä synnin vakavuutta. Vapaaehtoisia on liki tuhat. Vapaaehtoisiin lukeutuvat myös käsitöiden tekijät ja niin sanotut pikkaraiset, jotka voivat vaihtaa lamppua, laittaa taulun seinään tai tehdä pieniä lumitöitä
Emme voi kysyä esimerkiksi, onko hakija jonkin puolueen jäsen, vaikka on nähty, että sillä on merkitystä joidenkin viranhoitoon. Pienellä paikkakunnalla pienemmätkin paikalliset sidonnaisuudet voivat siten merkitä paljon. Ajan henki varmasti on, että myös kirkon puolella pitäisi velvoittaa ilmoittamaan merkittävät sidonnaisuudet. Kun sidonnaisuudet ovat jo vaalin yhteydessä tiedossa, valitsijat tietävät (ainakin tältä osin), mitä saavat. Julkiseen virkaan ja julkiseen vallankäyttöön kuuluu julkisuus myös tältä osin. Paras hakija saattaa jäädä valitsematta vain ihmisten ennakkoluulojen perusteella. On tärkeää, miltä asiat näyttävät. Sidonnaisuuksista kysellään valintatilanteessa kirkonkin vaaleissa, mutta ilmoitusvelvollisuutta ei ole. Valitsijan kuluttajansuoja edellyttää, että hän valintaa tehdessään tietää valintaan vaikuttavat sidonnaisuudet eli sen, miltä osin valittavan kyky päätöksentekoon on sidottua ja ei-vapaata. Läpinäkyvyys lisää aina luottamusta. Jos joku sidonnaisuus tai kiusallinen asia tulee esiin vasta valinnan jälkeen, saattaa äänestäjille ja suurelle yleisölle jäädä petetty olo. Kirkon kentässä erityisesti kirkollisilla sidonnaisuuksilla (esimerkiksi luottamustehtävä herätysliikkeessä, jäsenyyskin) on merkitystä. EMILIA KARHu. Petri Hautala, Vähänkyrön seurakunta, Lapuan hiippakunta Kyllä sidonnaisuuksista ilmoittamiseen pitäisi velvoittaa myös kirkon johtotehtäviin pyrittäessä, vaikka kirkon johtavia viranhaltijoita ei voi suoraan verrata esimerkiksi ministereihin. KIRKKOHERRARAATI Arto Marttinen, Imatran seurakunta, Mikkelin hiippakunta Julkiseen virkaan valittaessa päätöksenteon tulee olla läpinäkyvää ja avointa. Raja mennee siellä, missä kunnissa ja valtiollakin. Se, mitä kaikkea pitäisi ilmoittaa, on vaikeampi asia. Ja vaikka valitulla ei olisi sidonnaisuuksia, ei sekään tarkoita, etteikö hän voisi toimia väärin. Kirkon piirissä pitäisi aina ajatella, miltä joku asia näyttää ulospäin. Siksi piispantai kirkkoherranvaalitilanteessa ehdokkaan oma ilmoitus lisää avoimuutta. Annakaisa Rantala, Orimattilan seurakunta, Tampereen hiippakunta Sidonnaisuuksia on kovin monenlaisia: taloudellisia, aatteellisia, luottamustehtäviin liittyviä. Selkeät kiinnittymiset näihin olisi helppo listata ja niistä tulisi ilmoittaa. Ilkka Järvinen, Hyvinkään seurakunta, Espoon hiippakunta Avoimuus on hyvä asia ja lisää luottamusta. Nyrkkisääntö voisi olla: jos itse epäröi, pitäisikö joku asia tuoda esiin, kannattaa soittaa parille kollegalle ja kysyä, mitä he asiasta ajattelevat. Näin myös taitetaan etukäteen kärki tulevilta spekulaatioilta. Annetaan hakijoille sama oikeus yksityisyyteen kuin muillakin on! Hakijan sidonnaisuudet eivät väistämättä tuota tiettyä lopputulosta. kuva: jukka granström kirkkoherraraadin mukaan kirkossakin vaaleihin osallistuvien olisi hyödyllistä ilmoittaa tarkasti sidonnaisuutensa. Olisiko aika tunnistaa itsestämme pikku fariseuksen piirteet ja myöntää, että kyse on kyltymättömästä uteliaisuudestamme. Maalaisjärjellä näissä pitäisi pärjätä. Vaikka olisin jonkun liikkeen jäsen tai kuuluisin esimerkiksi jonkun järjestön hallitukseen, virassa minulta odotetaan tasapuolisuutta ja reilua peliä. Jos hän ei niin tee, on vain oikeus ja kohtuus, että asia nostetaan julkiseksi. 2 01 7 Jussi Mäkelä, Helsingin Vuosaaren seurakunta, Helsingin hiippakunta Tendenssi näyttäisi olevan, että johtaviin asemiin pyrkivillä ei saisi olla mitään yksityistä. KOTIMAA 7 2 1 .9. Pitäisikö piispat ja kirkkoherrat vaatia ilmoittamaan sidonnaisuutensa vaaleissa. On hyvä tietää valittavan hengellinen tausta, mahdollinen sijoittajaprofiili ja erilaiset jäsenyydet, mutta rekrytoinnin näkökulmasta haluaisin eteeni myös soveltuvuusarvion sekä kattavat tiedot hakijan urasta aikaisempien esimiesten ja työtoverien lausunnoilla täydennettynä. Meillä on laki yksityisyyden suojasta työelämässä. Vapaaehtoiset sidonnaisuudet kertovat mielenkiinnon kohteista ja sydämen suunnasta. Aina on parempi tuoda asiat esiin etukäteen kuin että ne tulevat julki lööppien kautta. Itsestäänselvyys on, että viranhaltijan tulee jäävätä itsensä päätöksenteosta, jos hänellä on oma lehmä ojassa. Kunnissa ja valtiolla on omat määräykset sidonnaisuuksien ilmoittamisesta. Ovatko taloudelliset sidonnaisuudet sellaisia, jotka tulisi ilmoittaa pyrkiessään kirkkoherran tai piispan virkaan. Hedelmistään se puu yhä tunnetaan. Kristillisessä kentässä kiinnostavat sidonnaisuudet herätysliikkeisiin ja järjestöihin. toisaalta kysytään, saako johtavissa asemissa olevilla olla enää mitään yksityistä. Käytännön työssä seurakunnan kirkkoherra saattaa joutua jääväämään itsensä jossain tilanteessa esimerkiksi talousarviomäärärahojen käsittelyssä. Silti mikään ilmoitus ei paljasta sidoksen psykologista sitovuusastetta. Pienellä paikkakunnalla pienikin sidonnaisuus on merkittävä
Kodin, uskonnon ja isänmaan kolmikkoon perinteisesti nojannut kansa on siis muuttumassa. 2 01 7 U skonto ja kirkko. kUva: JUkka GranStröm. Aalto yliopiston kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll ja Enontekiön kunnanjohtaja, entinen maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Jari Rantapelkonen tutustuivat viime vuonna noin sadan nuoren ajatuksiin turvallisuudesta. hAAsTATTelu Luottamus on yhtenäisen kansan rakennusaine, ja vain yhtenäinen kansa on vahva ulkoisten uhkien edessä. Eri puolilla Suomea eläviä nuoria haastateltiin esimerkiksi siitä, millaiset asiat vaikuttavat heidän turvallisuuden tunteeseensa ja millaisia uhkia he näkevät tulevaisuudessa. 8 KOTIMAA 2 1 .9. Ne puuttuivat tyystin nuorten puheesta, kun heiltä kysyttiin turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Oletin, että johonkin suurempaan uskominen olisi tullut esille, Limnéll kertoo. Nuoret ja turvallisuuden tulevaisuus (Docendo). – Tämä oli yllätys. Uskonto ja kirkko eivät nousseet nuorten keskusteluissa esiin lainkaan. Talvisodan alkaessa yliUsko puuttuu nuorten turvallisuuspuheesta TurvAllIsuus Turvallisuusprofessori Jarno Limnéll kannustaa kirkkoa mukaan keskusteluun ihmisyyden tulevaisuudesta. Siksi nuoren sukupolven luottamus yhteiskuntaan ja viranomaisiin on saatava säilymään, professori Jarno Limnéll toteaa. Tutkimuksen tulokset ja niiden pohjalta kirjoitetut teesit julkaistiin tiistaina kirjana Pelottaako
Mutta heille olisi luotava kanavia, joiden kautta he voisivat opiskella esimerkiksi pelastustaitoja ja kriiseihin varautumista kotona. Ortodoksisen kirkon mukaan ortodoksi ei voi osallistua evankelis-luterilaisen tai jonkin muun kristillisen kirkon ehtoolliseen, kirkko toteaa verkkosivuillaan. – Kyllä se tuo turvallisuuden tunnetta. Tulevaisuudessa Suomen johtaja sanoo tiukan paikan tullen todennäköisesti jotakin muuta. Tästä näkökulmasta ajateltuna luterilaisen kirkon esitys ei rakenna ekumeenista yhteyttä, vaan tuo siihen helposti säröjä vastoin kirkkomme toiveita”, artikkelissa todetaan. Paljon julkisuudessa esiintyvä Limnéll ei ole tuonut esille omaa suhdettaan uskontoon ja kirkkoon. Hän pelkää, etteivät ortodoksiset näkemykset tule kuulluksi luterilaisessa seurakuntatyössä. Tai sitten nuoret ovat tyytymättömiä kirkkoon, esimerkiksi sen aktiiviseen rooliin yhteiskunnallisissa ja poliittisissa kysymyksissä. Sivuston mukaan ortodoksiselle kirkolle ajatus ehtoollisyhteydestä ilman yhteistä dogmaa ei ole mahdollinen. Jos mediaa on uskominen, tulevaisuuden rakentajilla on loputtomasti huolia. Lääkkeeksi Limnéll tarjoaa hyvää koulutusta ja terveydenhuoltoa kaikille. ”Eriävän näkemyksen korostaminen ei kuitenkaan ole traditiosta kiinnipitämisen tarkoitus, koska tradition seuraamisella pyritään ilmaisemaan omaa ortodoksista uskoa, ei arvostelemaan toisia. Esa Ilmolahti, hiljaisuuden maailmaan perehtynyt toimittaja ja kuvaaja. Hänellä on pitkä tausta ignatiaanisena retriitinohjaajana. 23.–30.4.2018 HILJAINEN VALOKUVARETRIITTI SEGOVIAN LUOSTARISSA Oma kamera on hyvä olla, mutta kamerapuhelinkin riittää. Hän toivoo, että keskustelua kävisivät muutkin kuin tutkijat ja professorit. Limnéllin mielestä myös hyökkäykset älyllisyyttä, faktoja ja tiedettä vastaan ovat uhka turvallisuudelle. Ihmiskunta on julkaissut tähän mennessä noin 50 miljoonaa tieteellistä artikkelia, joista puolet on julkaistu viimeisten 20 vuoden aikana. Hänen englanninkielensä on selkeää ja helppotajuista. Opettelemme pohtimaan hiljaisuutta ja omia havaintoja siitä valokuvan avulla. Rovasti Tuula Sääksi on itse käynyt läpi kolmenkymmenen päivät harjoitukset ja ohjannut sekä Suomessa että Espanjassa vuosien ajan kahdeksan päivän ignatiaanisia retriittejä. Tasa-arvoista olisi Limnéllin mielestä sekin, että kaikki naiset oppisivat ymmärtämään esimerkiksi informaatiovaikuttamista ja kyberturvallisuutta. Hänen mukaansa kysymys ehtoollisesta on merkittävä, sillä monet ortodoksisen kirkon jäsenet ovat avioituneet luterilaisen kanssa. Olisiko kirkolla tähän keskusteluun annettavaa. Ilmoittautumiset: sisar Hannele +358 40 579 8771. Tiedän, että kun tarvitsen apua, saan sitä itsekin. Voidaanko Suomen ja maailman haasteisiin oikeasti löytää ratkaisuja. Pian ei ole enää kyse siitä, mitä koneet voivat tehdä, vaan mitä niiden annetaan tehdä. Piispainkokous linjasi toissa viikolla Jyväskylässä, että ”myös muun kristillisen kirkon kastettu jäsen voi osallistua yksittäistapauksessa ehtoolliseen, jos hänellä on omassa kirkossaan oikeus ehtoolliseen ja hän hyväksyy luterilaisen käsityksen ehtoollisesta Kristuksen todellisen läsnäolon ja syntien anteeksiantamisen ateriana”. Uskon, että meitä ohjaa jokin korkeampi voima, se luo henkistä turvaa. Limnéll pohtii aihetta ensi keskiviikkona keskustelutilaisuudessa Tampereen teknillisessä yliopistossa yhdessä ilmastonmuutostutkija, akateemikko Markku Kulmalan kanssa. Tieteen kehittyminen ja tutkimuksen määrä tulee muuttamaan lähes kaiken, mitä tiedämme ja teemme. ”Mikäli ortodoksisen kirkon jäsen tämän ymmärtäen tietoisesti osallistuu ehtoolliseen evankelis-luterilaisessa kirkossa, hän tulee erottaneeksi itsensä ortodoksisen kirkon jäsenyydestä”, sivustolla todetaan. Perustuslain seitsemännen pykälän mukaan jokaisella on oikeus turvallisuuteen. 2 01 7 päällikkö Mannerheim päätti ensimmäisen päiväkäskynsä sanomalla, että ”me taistelemme kodin, uskonnon ja Isänmaan puolesta”. Jos jokainen luo ympärilleen turvallisuutta turvattomuuden sijaan, aalto leviää ja koko Suomesta tulee turvallisempi. – En tarkoita, että kaikki naiset kutsuttaisiin Israelin malliin asepalvelukseen. Retriitin ohjaajat: Jesuiittaisä Josep Maria Bullich (engl.) Hän on ohjannut useita kolmenkymmenen päivän sekä kahdeksan päivän ignatiaanisia harjoituksia Espanjassa ja Suomessa suomalaisille osallistujille. Moni pelkää luonnon tasapainon järkkymistä, pakolaisvirtoja, terrorismia, järjestäytynyttä rikollisuutta ja hybridiuhkia. Pastori Marko Mäkinen luonnehtii artikkelissaan Huomioita ortodoksisesta ehtoolliskäsityksestä piispainkokouksen päätöksen teologisia perusteluja ”suppeiksi”. Juuri tämä tekee Suomesta alttiin ulkoisille uhkatekijöille. Ilmoittautumiset: sisar Hannele +358 40 579 8771 Piispainkokouksen linjaus ehtoollisesta on saanut ortodoksisen kirkon napakan vastauksen. DAnIelle MIeTTInen Kannustan kirkkoa ottamaan aktiivisesti kantaa ihmisyyden tulevaisuuteen: mitä se on, ja mikä on ihmisen ja koneen perimmäinen ero. – Olisi paljonkin. – Tiedämme tulevaisuudesta varmasti kuitenkin vain yhden asian: se yllättää meidät. Jos trendi jatkuu, seuraavien parinkymmenen vuoden aikana julkaistaan yhtä paljon tiedettä kuin tähän mennessä yhteensä. Limnéll muistuttaa tuoreessa kirjassaan tiedon määrän lisääntyvän sellaista vauhtia, että meidän on vaikea kuvitella, mitä kaikkea sen avulla voidaan ratkaista. Limnéll arvelee, että uskonto on jäämässä nuorten elämässä marginaaliin. Vai toivommeko vain, koska muuten ei jaksa. Matkojen hintaan kuuluvat ohjaus, lennot, bussimatkat, täysihoito, oma huone ja wc+suihku. – Jos ystävällä on vaikeaa, haluan tukea häntä ja antaa aikaa. Limnéll pitää nuorten arvioita oikeaan osuvina. Hänenkin mielestään suurin turvallisuusuhka on yhtenäisyyden rapautuminen. Tasa-arvoisuus ja tasaveroisuus luovat yhtenäisen ja vahvan kansakunnan. Geeni-, informaatioja bioteknologia luovat haaveita maailmasta, jossa voidaan ylittää nykyihmisyyteen kuuluvat fyysiset ja psyykkiset rajoitukset, kuten vanheneminen. KOTIMAA 9 2 1 .9. Kannustan kirkkoa ottamaan aktiivisesti kantaa ihmisyyden tulevaisuuteen: mitä se on, ja mikä on ihmisen ja koneen perimmäinen ero. Entä saako turvallisuusprofessori itse turvaa uskostaan. Hän muistuttaa, että lopulta lähipiiri on ihmisen suurin turvallisuuden tuottaja. Pitkästä murheluettelosta huolimatta pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmaan on kirjattu kunnianhimoinen tavoite: ”Suomi on maailman turvallisin maa asua, yrittää ja tehdä työtä.” Paloiksi pilkottuna tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Suomi on kyberturvallisuudessa maailman edelläkävijä ja että maailman luotetuin digitaalinen liiketoiminta tulee Suomesta. Hän on hyvän käytöksen ystävä, ja hyviin tapoihin kuuluu, että kysyttäessä vastataan. Retriitin ohjaajat: Pekka Punkari, monien selkeiden kuvausoppaiden tekijä ja suosittu kouluttaja, entinen Kamera-lehden päätoimittaja. Uskonto on luonnollinen osa elämääni, mutta jos toinen näkee eri tavalla, mikä minä olen sitä tuomitsemaan. Tasa-arvoon kuuluu Limnéllin mielestä myös naisten saaminen mukaan turvallisuuden tuottamiseen. Rovasti Esa Kekki on itse osallistunut Espanjassa Loyolassa kolmenkymmenen päivän hengellisiin harjoituksiin. Arvailujen sijaan tarvittaisiin Limnéllin mielestä lisää tutkimusta, joka selvittäisi muutoksen syitä. Tämän on historia meille opettanut, kyberprofessori sanoo. Hannele Kivinen de Fau, Ekumeenisen Karmeliittayhteisö. Kun Limnéll ja Rantapelkonen kokosivat nuorten ajatuksia turvallisuusuhkista, puheesta puuttuivat valtakunnan viralliset huolenaiheet, kuten maailmanpolitiikka ja suurvaltasuhteet. – Tulemme tässä eettisten kysymysten äärelle. Hurjalta kuulostaa esimerkiksi transhumanistisen liikkeen pyrkimys siirtää ihmisen mieli kehosta koneeseen. Päätöksestä tulee vielä lausunto laintarkistustoimikunnalta, jonka jälkeen se voidaan hyväksyä lopullisesti. Puhumme ihmisyyden tulevaisuudesta. Retriitin hinta on 1450 €. Tulevaisuudessa teknologian ja ihmisen välinen rajapinta hämärtyy. Nuorten mielestä Suomen turvallisuustilanne heikkenee, mutta suurin turvallisuusuhka tulee Suomen sisältä. Ulkoja turvallisuuspoliittinen tilanne muuttuu entistä arvaamattomammaksi. Isojen haasteiden lisäksi Jarno Limnéll yrittää katsoa joka päivä myös lähelle. Sivustollaan Ort.fi ortodoksit ovat julkaisseet kaksi erillistä kirjoitusta, joissa molemmissa todetaan jyrkästi, ettei ortodoksi voi osallistua luterilaiseen ehtoolliseen. Hinta 1390 €. Tarvitsemme Limnéllin mielestä pikaisesti keskustelua siitä, mikä viime kädessä tekee ihmisestä ihmisen. Varusmiehille näitä kansalaistaitoja opetetaan. Lisätietoja matkoista: www.ekumeenisetkarmeliitat.fi. 18.–27.3.2018 KAHDEKSAN PÄIVÄN IGNATIAANISET HENGELLISET HARJOITUKSET MANRESAN JESUIITTAKESKUKSESSA Manresa on tärkeä historiallinen hengellinen keskus, joka on rakennettu luolan EKUMEENINEN KARMELIITTAYHTEISÖ päälle, jossa jesuiittojen perustaja Ignatius Loyola kirjoitti hengelliset harjoitukset. AnTTI Berg Piispojen ehtoollislinjaus sai jyrkän vastauksen Luterilaisen kirkon esitys ei rakenna ekumeenista yhteyttä.. On huolehdittava siitä, ettei tämä puoli unohdu kehityksen keskellä. – Olen pienestä pojasta asti kuulunut kirkkoon
Tilanne on yllättävä, sillä kukaan ei ole pyytänyt selvityshenkilönä toimineelta Helanderilta minkäänlaista esitystä. Keskeisenä arvioinnin tuloksena oli, että ”tällä hetkellä kirkolla ei ole aihetta luopua vihkioikeudestaan”. Kirkon ei ole nyt syytä kiirehtiä mihinkään suuntaan, vaan asioita on pohdittava ja punnittava kiihkottomasti ja rauhallisesti. oli Kaj Aallon kirjoitus uskonpuhdistuksen ajan virsistä. Epäilyjä on esitetty myös kirkon nykyisen avioliittokäsityksen kannalla olevien pappien niin sanottua omantunnonsuojaa kohtaan. Kyseessä ei siis ole mikään orkesteriesitys vaan orkesteri säestää laulajia. Tätä näkökulmaa ovat pitäneet esillä erityisesti ne, jotka ovat kokeneet, että vastaavanlainen omantunnonvapaus luvattiin aikoinaan myös naispappeuden vastustajille, joiden elintila on kirkossa silti jatkuvasti kaventunut. eIlA HelANder professori emerita Joulurauhan julistuksessa virsi on tarkoitettu laulettavaksi Kotimaassa 7.9. Kirkolliskokouksessa kiinnitettiin jo tuoreeltaan huomiota tällaisen kaksilla raiteilla ajamisen ongelmallisuuteen. Tämän jälkeen arvioin tehtävänannossa esitettyjä vihkioikeuden säilyttämisen eri vaihtoehtoja. kymmenen vuotta myöhemmin. Kirkkososiologian professori emerita Eila Helander jätti piispoille tekemänsä selvityksen, joka sisältää ”kompromissiesityksen”. Mutta näytteille asetetulla vanhalla raamattulaitoksella ei todellakaan ole käyttöä. Teoreettiset vaihtoehdot (6 kpl) sekä niiden kuvaus ja arvio kunkin toteutumiskelpoisuudesta, näiden vaihtoehtojen juridiset edellytykset, merkitys jäsenille, vaikutus kirkon identiteettiin, kirkon ja valtion suhteisiin, henkilöstöön ja talouteen. Kirkko säilyttää vihkioikeutensa ja siunaa siviilivihityn avioliiton, B. Selvityspyynnön Helanderille teki piispainkokous, joka valmistelee asiaa kirkolliskokouksen toimeksiannosta. Lisäksi keskeltä alttaria oli tarpeen siirtää pois kirjateline. Eila Helander vastaa Niiraselle Piispainkokous pyysi minulta taustaselvityksen, joka sisältäisi ”perinpohjaisen kartoituksen avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille ja siitä millaisia vaihtoehtoja kirkolla on edessään”. Tapahtuma, jonka pyhyydelle ja ainutlaatuisuudelle ei ole vertaa. Kirkko luopuu kaikista avioliiton solmimiseen liittyvistä toimenpiteistä. Siinä mainittiin myös joulurauhan julistus, jossa kirjoituksen mukaan puhallinorkesteri soittaa virren Jumala ompi linnamme. Olen iloinen, että tämä on oivallettu useissa seurakunnissa. Helanderilta on pyydetty ainoastaan taustaselvitys avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille ja siitä, millaisia vaihtoehtoja kirkolla on edessään. Koska selvityksissä tuodaan usein esille myös saadusta tiedosta tehtävät johtopäätökset, toimin näin. Päätökset on myös pystyttävä perustelemaan teologisesti – Raamattua unohtamatta. Kuinka kauan kirkossa suvaittaisiin tällaisia pappeja. Kirkko luopuu vihkioikeudesta ja siunaa siviilivihityn avioliiton, C. Helanderin esitys on kaiken lisäksi tarpeeton, sillä asia on jo kirkossa vireillä ja pohdinnassa. Selvitysten luonteeseen kuuluu, että niissä esille tuotu tieto, arvioinnit ja johtopäätökset eivät sido eivätkä velvoita niiden tilaajia ja päätöksen tekijöitä. Lopuksi tulisi olla ”kokoava arviointi” eri vaihtoehdoista. Messu on aarteitten aarre (eikä tämä ole vain romanttinen huudahdus). Kor. JArI ArJOrANTA Alttari on Herran pöytä Tulin kirkkoherran virkaan Vampulaan vuonna 1958 ja Koskelle Tl. Kumpi niistä olisi ”oikea” ja ”raamatullinen”. PeKKA NIIrANeN kirkolliskokousedustaja perustevaliokunnan jäsen Kuopio Kirkon avioliittokanta: Hiljaa hyvä tulee AvIOlIITTO Eila Helanderin kompromissiesitys sateenkaariparien vihkimisestä on yllättävä, kirjoittaa kirkolliskokousedustaja Pekka Niiranen. Valmistelu tähtää siihen, että kirkolliskokous saa oman päätöksentekonsa pohjaksi käsityksen siitä, mitä myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia on vihkioikeuden säilyttämisellä tai siitä luopumisella. Piispainkokous sai syyskuun kokouksessaan postia. Jos aloite hyväksyttäisiin, kirkolla ja kirkossa olisi kaksi erilaista avioliittokäsitystä. Molemmissa paikoissa ensimmäisiä tehtäviäni oli puhdistaa kirkon alttari sille kuulumattomista esineistä: virsikirjoista, messujen nuoteista, tulitikkulaatikoista ja vanhasta Raamatusta. Yllä sanottu ei pienennä hitustakaan Raamatun arvovaltaa. 10 KOTIMAA 2 1 .9. Saadun tiedon arviointi ja siitä tehtävät johtopäätökset eivät ole esityksiä. Kirkolliset päättäjät tekevät aikanaan itsenäisesti päätöksensä. Olen keskustellut säännöllisin väliajoin piispainkokouksen tuekseni asettaman ohjausryhmän kanssa ja ymmärrykseni mukaan saanut tuen sille, että olen toiminut annetun tehtävän mukaisesti ja sen puitteissa. 2 01 7 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. vanhauskoisille papeille taattaisiin omantunnonvapaus olla vihkimättä homopareja. Esittämäni johtopäätökset ovat tietysti oma näkemykseni. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Alttaripöydän keskikohta, sen sydän, kuuluu Alttarin Herralle. Saamani tehtävänannon mukaan tarkasteltavia kysymyksiä ja aiheita voisivat olla: Mitä kirkollinen vihkiminen merkitsee suhteessa avioliittoon yhteiskunnallisena instituutiona. Todellisuudessa virsi on tarkoitettu kuoron johdolla yhdessä laulettavaksi kuten Maamme-laulukin. Sen mukaan evankelis-luterilainen kirkko ei luovu vihkioikeudesta, mutta halukkaille papeille sallittaisiin ”teologisin perustein” homoparien vihkiminen. Kristus, kansansa Pää ja Sulhanen, saapukoon kunniapaikalle palvottavaksemme ja suullisesti nautittavaksemme. Selvityksen luvussa 6 esitän koosteen ja arvioin eri vaihtoehtoja saamani tehtävänannon mukaisesti: A. Kirkolliskokouksessa kiinnitettiin jo tuoreeltaan huomiota tällaisen kaksilla raiteilla ajamisen ongelmallisuuteen. Kirkossa sen pyhä viesti on kuultavanamme aidosti psalmissa, kahdessa lukukappaleessa ja pyhässä evankeliumissa. Muiden kirkkojen ratkaisut ja niiden seuraukset. Näihin sisältyi useita alateemoja, jotka käsittivät muun muassa teologisen ja käytännöllisen tradition, pastoraalisen vastuun, vihkioikeudesta luopumisen seurausvaikutukset rippikoululle ja lasten kastamiselle sekä kaikki vaihtoehdot kattavan kyselytutkimuksen. Aloitteen julkilausuttuna tavoitteena on kompromissi, jonka mukaan evankelis-luterilainen kirkko ryhtyisi vihkimään myös samaa sukupuolta olevia pareja, mutta jolloin ns. Laatimani selvitys noudattaa tätä piispainkokouksen linjaamaa rakennetta. Tekemääni selvitykseen liittyvistä ratkaisuista ja sisällöstä vastaan luonnollisesti itse. Hän saapuu siihen lupauksensa mukaan: ”Tämä on minun ruumiini, uusi liitto minun veressäni.” Kirkon alttari on Herran pöytä (2. 10:21). Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. eINO leHTISAArI. Kirkolliskokouksen perustevaliokunta on parhaillaan laatimassa mietintöä aloitteesta, jolla pyritään kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseen
Elän sen ristiriidan kanssa, että molemmat eivät ole tässä mahdollisia. P.S. Läheiset tulevat eteen rukoilemaan vuorotellen vihkiparin puolesta. Ojennettuani vihkiraamatun lähetän heidät rauhassa palvelemaan Herraa iloiten. Samalla siihen sisältyy myös huoli siitä, että meille tärkeä kirkko voisi olla myös lapsillemme merkittävä toimija. Se on esimerkiksi inklusiivisen kielenkäytön opettelua. Pappislupaukseni mukaan olen tahtonut noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella seurakuntalaisia. Sillä valtuutuksella, joka minulle on uskottu, julistan heidät aviopuolisoiksi. Samoin sukupuolinäkökulma tulee huomioida, kun valitaan jäseniä kirkon eri toimikuntien ja työryhmien puheenjohtajiksi. EEvA-KAIsA ROssI Kirjoittaja on pappi ja kuvantekijä. Olkoon vaikka tämä: ne vihitään, jotka sitä pyytävät. Heidän tarpeensa on suurempi kuin piispan, sillä he ovat asianosaisia. Sitä tietähän perinteisesti kuljetaan kirkon näkyviin virkoihin. Jumalanpalveluskielemme on yksipuolista ja yksi yleisimpiä Jumalaa kuvaavia sanoja on Herra. Eivät myöskään seurakuntayhtymät, joissa suurin osa papistoa on töissä, voi kehua olevansa naisteologien johtama maailma. Minulla ei ole vaihtoehtoa: nämä ihmiset tarvitsevat kirkkoa, Jumalan siunausta liitolleen, ja minua sen välittäjäksi. Ekumeniaa ruohonjuuritasolla. ”Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu – häntä auttamassa ei ole ketään. Akat hiljaa – seuraava askel 254 naisteologin ”Akat hiljaa!” -mielipidekirjoitus oli hyvin tiivistetty, perusteltu ja ajankohtainen puheenvuoro. Vihkijät moititaan, elämä jatkuu. Jo nyt hallinnossa edellytettävää 40/60 sukupuolijakoa tulee käyttää entistä laajemmin. Kiitos Suomen valtiolle tästä valtuutuksesta. Minun osani taas on jo Lapuan tuomiokapitulin tiedossa. Niistä suurin on rakkaus. Tarvitaan kirkolliskokouksen yhteinen päätös, tietenkin. Kolmas toimintamalliehdotuksemme liittyy keskinäiseen vuorovaikutukseemme ja siinä ihmisen psyyken rakenteisiin. Esimerkiksi piispainkokous, jolle on kirkkomme järjestyksen mukaan annettu selkeitä tehtäviä, on muutettava niin, että 40/60 toteutuu myös siellä. Siksi tarvitaan myös väliajan toimintamalli. Toivottavasti lukija saa niistä kuitenkin kiinni. Meidän on ymmärrettävä, että käyttämämme kieli luo todellisuutta. Häätarinan kertomiseen on vihkiparin lupa. Naurua. Vanha isoäiti rollaattoriinsa nojaten kiittää minua kauniista seremoniasta ja hyvin valituista raamatunkohdista. Täytyy uskoa!” Hän pyytää vihkikaavan virikkeeksi tutuille papeille eri maissa, joiden kirkot ovat juuri avanneet vihkimisen samaa sukupuolta oleville pareille. Kirkkomme rakenteista ja teologiasta nousevat patriarkaaliset rakenteet ovat edelleen voimakkaasti läsnä toiminnassamme. Kesähäissä Nämä ihmiset tarvitsevat kirkkoa, Jumalan siunausta liitolleen, ja minua sen välittäjäksi. ”Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Usko, toivo ja rakkaus pysyvät. Toinen isä, pappiskollega sisarkirkosta, rohkaisee minua: ”Vaikeaa se meilläkin oli, mutta se menee ohi. Ja itse asiassa moni meistä tietoisesti puolustaa patriarkaalisia rakenteita – jopa suurella intohimolla. Kirjoitamme tätä lojaalisuudestamme naiskollegojamme kohtaan. Mitä tämä on käytännössä. Tai silloin kun kirkolliskokouksessa valiokuntiin valitaan puheenjohtajaksi pappi. Kerron, että asia jakaa kirkkoamme kipeästi. Listausta meidän miesteologien hallitsemasta kirkollisesta maailmasta olisi valitettavasti voinut jatkaa vielä pidemmälle, sillä me hallinnoimme mielipidekirjoituksessa mainittujen virkojen lisäksi myös seurakunnallisia palveluja lähetysjärjestöjä sekä säätiöitä. 2 01 7 KOLUMNI Eeva-Kaisa Rossi S ieltä he saapuvat, hehkuvan kauniit valkoisissaan. Meidän miespappien on aika esittää konkreettisia tapoja tehdä asialle jotain ihan oikeasti. Ylpeät isät saattavat molempia. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.” Ääni liikutuksesta murtuen he lausuvat toisilleen lupauksensa ja pujottavat sormukset. Ilman tätä taas maailmamme pirstoutuu toisiaan haavoittaviin ryhmiin. KOTIMAA 11 2 1 .9. Kirkon valtuutuksen kanssa olen paininut kauan, sillä toimin piispani käskyä vastaan. Mitä enemmän naiset tai muut tällä hetkellä kirkon johtamistehtävän ulkopuolelle jätetyt ryhmät integroidaan kirkon johtamisen yhteisen todellisuuden hahmottamiseen ja jakamiseen, sitä enemmän alkavat johtamisrakenteet eheytyä ja kokemukset yksipuolisesta johtamisesta vähentyä. 254 naisen teksti avaa valtavan näköalan, jossa kysytään kirkkomme uskottavuuden perään. Tässä tarjoamme kolmea asiaa, jotka avaamme lyhyesti ja yleisellä tasolla. Mutta siinä voi mennä kymmeniä vuosia. Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin, mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin?” Puhun heille Ruutin kirjasta, kahdesta naisesta, joiden rakkaus ylitti rajat. Toiseksi kirkossamme on vihdoin lähdettävä kitkemään pois patriarkaalista teologisointia ja siitä nousevia käytänteitä. Ihmisten elämät eivät odota. Tätä kautta saamme naisteologeille hallinnollista kokemusta, verkostoja ja tunnettavuutta. Moni haluaa jutella kirkon muutoksesta, sen vaikeudesta ja tarpeesta. Tuuli tarttuu toisen huntuun ja lennättää sen veteen. EERO JOKELA TM, yhteisen seurakuntatyön päällikkö AKU KAURA Perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja, Perheja traumapsykoterapeutti VET MATTI PEIPONEN TT, monikulttuurisuustyön sihteeri Kirjoittajat ovat yhteisen seurakuntatyön miespuoliset esimiehet Espoon seurakuntayhtymässä.. Veisaamme virren Make Me A Channel of Your Peace, Franciscus Assisilaisen rukouksen, että Jumala tekisi meistä rauhansa välikappaleita. Näin on, vaikka me miespapit mielellämme naureskelemme tällaiselle puheelle. Ensinnäkin meidän tulee ottaa käyttöön ehkä kulmikas mutta välttämätön sukupuolten tasa-arvoisuutta lisäävä työkalu kirkon hallintokulttuuriin. Tämä on erityisesti meidän teologien tehtävä. Mitä jos ensimmäinen teologiharjoittelumme olisi, että yhden vuoden ajan etsisimme aktiivisesti jumalanpalveluselämässämme muita tapoja kuvata Jumalan kirkkautta, läsnäoloa ja kunniaa. ”Kaksin on parempi kuin yksin”, he valitsivat raamatunkohdaksi. Tarvitsemme kirkon johtamisessa vahvemmin integroivaa todellisuuden hahmottamista. Tällä tarkoitamme keskinäisessä vuorovaikutuksessa syntyvää yhteyttä, elämän jakamista, asioiden silloittamista ja uuden luomista yhdessä. Ystävät soittavat kamarimusiikkia. Ensimmäinen monista, joiden kanssa juttelen vihkimisestä illan kuluessa. Ihmiset oppivat ymmärtämään
Kuten sisaret kaikkialla maailmassa, kirkkokunnasta ja järjestöstä riippumatta. Suomessa on ollut sääntökuntaelämää keskiajalta lähtien. Nykyään he, viitisenkymmentä eri-ikäistä naista ympäri Suomea, tekevät tuohuksia, johtavat päiväkoteja, viljelevät yrttejä, kirjoittavat kirjoja, antavat uskonnonopetusta, majoittavat matkailijoita ja jakavat voileipiä kadunmiehille. Sisar Elisabet (vas.) ja sisar Janina pukeutuvat mariantyttärinä siniseen. Se on neitsyt Marian ja parannuksenteon väri.. Ja rukoilevat. 2 01 7 H eitä on tullut vuosisatojen varrella lännestä ja idästä. Heitä yhdistää rukouselämä, pyrkimys ykseyteen ja vankkumaton luottamus Jumalaan. Reformaation jälkeen sääntökuntaelämään tuli pitkä katkos, mutta 1800-luvulla läntisen kirkon sääntökunnat alkoivat tehdä paluuta pohjolaan. Suomen keskiajan katolisista luostareista ehkä tunnetuin, Naantalin luostari perustettiin 1400-luvulla. Lintulan naisluostarin juuret ovat 1800-luvulla, ja Valamon miesluostarin historia ulottuu 1300-luvulle. teksti: saara-Maria Pulkkinen & kuvat: Pasi leino ja naimattomuutta sekä kuuliaisuutta yhteisön sääntöä ja sen johtajia kohtaan. Läntisessä kristillisyydessä, eli katolisessa ja protestanttisissa kirkoissa, naisten tai miesten uskonnolliseen elämään keskittyviä yhteisöjä kutsutaan tavallisesti sääntökunniksi. Ortodoksisen kirkon luostarihistoria on sekin pitkä. Sääntökuntiin liittyvät naiset lupaavat tavallisesti köyhyyttä Sisaremme Suomessa Suomessa on noin 50 kristilliseen yhteisöön sitoutunutta nunnaa ja sääntökuntasisarta. Nimi tulee luostarisäännöstä, joka määrittää yhteisön jäsenten toimintaa. He ymmärsivät ensimmäisinä naisten kouluttamisen tärkeyden, ja opettivat suomalaiset myös neulomaan sukkapuikoilla. 12 KOTIMAA 2 1 .9
Sen sijaan he ovat sisaria, joiden enkelielämä sujuu jalat tukevasti maassa. Suurin osa suomalaisista sääntökuntalaisista ei kuitenkaan ole nunnia ainakaan sanan tiukassa merkityksessä. Siellä katolisen kirkon yhteydessä asuvat birgittalaissisaret elävät puoliklausuurissa. Idässä luostarielämästä puhutaan usein enkelielämänä. Sisaret vierailevat seurakuntalaisten kodeissa ja sairaaloissa sekä auttavat tarvittaessa kirkon kunnossapidossa ja seurakunnan tehtävissä. Turun katolisen kirkon lasimaalauksissa kuvataan katolisen kirkon historiaa Suomessa. Vuosi sitten pyhimykseksi julistettu Hesselblad kastettiin alun perin luterilaiseen kirkkoon. Ortodoksikirkossa kaikki lupaukset tehneet naispuoliset kilvoittelijat ovat nunnia. Birgittalaissisarten luostarin yhteydessä toimii myös vieraskoti. Birgittalaissisarten sääntökunta on monikulttuurinen. – Voima tähän elämään tulee ylhäältä ja ristiltä. Se tarkoittaa sitä, että vierailla ei ole pääsyä sisarten omiin huoneisiin, mutta että sisaret voivat liikkua tarvittaessa niiden ulkopuolella. Katoliset karmeliittanunnat tulivat Suomeen Kaliforniasta 1980-luvun lopulla. 2 01 7 Sisar Marja-Liisa löysi birgittalaissisaret puhelinluettelosta. Siksi kirkkojen yhteys ja ekumenia näkyvät birgittalaisilla niin teoissa kuin rukouselämässä. Ja tarvettahan on. Arkikielessä sääntökuntaan kuuluvista naisista käytetään sanaa nunna. Tarkalleen ottaen erityisesti katolisessa kirkossa kaikki sisaret eivät ole nunnia, vaan nunnaksi kutsutaan vain niitä naisia, jotka asuvat pysyvästi luostarissa eivätkä lähde niiden ulkopuolelle kuin hätätapauksissa. Maailmassa on 55 birgittalaisluostaria, ja aina jossakin on alkamassa rukoushetki. Pienessä paikalliskirkossa eri järjestöjen karismat täydentävät toisiaan. – Vieraskoti on kuitenkin vain väline, jolla toteutamme karismaamme, sisar Marja-Liisa muistuttaa. Nykyään lähes kaikki suomalaiset ortodoksinunnat elävät enkelielämäänsä Lintulan luostarissa Heinävedellä, mutta myös Helsingistä löytyy pikkuinen ortodoksinen luostariyhteisö. KOTIMAA 13 2 1 .9. He pysyttelevät luostarin muurien takana ja puhuvat vierailijoillekin vain klausuurirajan yli. Suomessa tällaisen ankaran klausuurisäännön alaisina elää viisi naista Espoon karmeliittaluostarissa. Suomalaiset birgittalaissisaret ovat Naantalissa keskiajalla toimineen pyhän Birgitan sääntökunnan jälkeläisiä, mutta he kuuluvat järjestön uuteen haaraan, jonka perusti ruotsalainen Elisabeth Hesselblad 1900-luvun alussa. Muodostamme rukousjatkumon, kuin helminauhan.. Birgittalaisten karismaan kuuluu erilaisten ihmisten kohtaaminen, Kristuksen rakkaudesta todistaminen ja kirkon ykseyden vaaliminen. Intialaissyntyinen sisar Dia (oik.) on asunut Suomessa yli 20 vuotta. Jokaisella katolisella sääntökunnalla on oma karisma, jota voisi kuvata sääntökunnan tehtäväksi ja tarkoitukseksi kirkon sisällä. Lisäksi he pyörittävät opiskelija-asuntolaa ja vieraskotia, jonka vieraat tulevat yllättävistäkin taustoista. Birgittalaissisar Marja-Liisa kertoo, että esimerkiksi ensi kesän Ruisrock-festivaalivierailta on jo tullut majoituskyselyitä. Birgittalaissisaret osallistuvat seurakunnan messuun päivittäin. Näin on esimerkiksi Turussa
Jos luterilaisessa kirkossa on kutsumuksia, sitten se jatkuu. Suomalainen luostarielämä on alusta alkaen ollut kansainvälistä. Keskustelu käydään suomeksi. Pienelle yhteisölle ekumenia on luontevaa: kutsumuselämä yhdistää, ja ystäviä löytyy niin katolisista sääntökuntasisarista kuin ortodokseista. Kaikesta voi päätellä, että pientä luostaria tukee uskollinen ystäväpiiri. Tulevaisuudesta he eivät tiedä. Tutustujia kaivattaisiin muihinkin sääntökuntiin. Keltaista puutaloa ei mutkaiselta kylätieltä nähtynä aavistaisi luostariksi. Kuuliaisuusvala tarkoittaa sitä, että olemme valmiita siirtymään tarvittaessa paikasta toiseen. Mariantyttäret ovat asuneet Naantalissa yli neljäkymmentä vuotta. Sisaret kannustavat kokeilemaan elämää itse. – Luostarielämän tulevaisuus on kiinni siitä, onko kutsumuksia. Paulina Mariantyttärenä myöhemmin tunnettu Gunvor Paulina Norrman kokosi ympärilleen naisyhteisön, joka eli yhdessä rukouselämää – tai kuten sisaret sitä kuvailevat, rakkauden elämää. Mariantytärten sääntökunta on kotoisin Ruotsista. Muodostamme rukousjatkumon, kuin helminauhan, Marja-Liisa kertoo. Useimmat suomalaissisaret ovat seniori-iässä, ja katolistenkin sääntökuntien yhteisöt pienenevät samalla kun katolinen kirkko Suomessa kasvaa. Luostarin ympäristö on siisti ja rakennukset hyvässä kunnossa. Säännöllisiä rukoushetkiä, ihmisten kohtaamista, taloustöitä. Naantalin Mariantyttäret eivät ole ainoa ikääntyvä luostariyhteisö. Pohjanmaalta kotoisin oleva sisar Marja-Liisa on luostarissa pidemmällä vierailulla, ja palaa syyskuun lopulla takaisin yhteisön päätaloon Roomaan. Kiinnostuneita on vuosien varrella ollut, erityisesti suomenkielisten parissa. 2 01 7 – Meillä on neljä rukoushetkeä päivässä, ensimmäinen tavallisesti aamukuudelta. Hän on tullut poimimaan omenoita luostarin puutarhasta. Kutsumus on kantanut vuosien yli tavalla, jota on vaikea pukea sanoiksi. Kolmisenkymmentä vuotta sitten avatussa Turun birgittalaisluostarissa asuu yksi italialainen ja intialaisia sisaria, ja yhteisön tuore ylisisar Bernabé on Meksikosta. Anglikaanisessa ja reformoiduissa kirkoissa reformaation yhteydessä katkennutta perinnettä heräteltiin uudestaan 1800-luvulta alkaen, ja Suomessakin asuu muutamia protestanttisten tai ekumeenisten yhteisöjen jäseniä. Mutta kun on ollut aika luopua vanhasta ja sitoutua sääntökuntaelämään, kiinnostus on loppunut. – Päätalossa nähdään sisariston kokonaistilanne. – Mehän olemme aika vanhoja, Janina toteaa. Se löytyy Naantalista. – Siinä on se, että kun sinä lähdet, äiti itkee, sisar Janina kuvaa. Kutsu Armonlaaksoon tuli Elisabetille ihmeenomaisesti hänen vieraillessaan Naantalin kirkossa. Lähempänä taloa aidanpielessä on pieni kyltti, jossa lukee Mariadöttrarna av den Evangeliska Mariavägen, Evankelisen Mariatien Mariantyttäret. Ruotsalaiset Mariantyttäret olivat kokemuksesta kuultuaan valmiita lähettämään sisaret paistinpannun ja vaatekassin kanssa Suomeen perustamaan uutta luostaria. Talon sinipukuiset asukkaat sisar Elisabet ja sisar Janina vaihtavat kuistilla kuulumisia naapurin kanssa. – Maailmassa on 55 birgittalaisluostaria, ja aina jossakin on alkamassa rukoushetki. Rukousten kautta sekä viemme eteenpäin pyhän Birgitan ja pyhän äiti Elisabethin viestiä kirkon ykseydestä että valmistamme omia sielujamme taivasta kohti. Yhteistyö Pohjoismaiden välillä oli aktiivista, ja ensimmäiset Mariantyttäret antoivat lupauksensa Tanskan kirkossa. – Tulkaa katsomaan, Elisabet rohkaisee. Keskenään suomenruotsalaiset sisaret puhuvat äidinkieltään. Sisaret elävät omalaatuista elämäänsä yhä päivä kerrallaan. – Luterilainen kirkko on se, mihin olemme syntyneet, mutta voimme avautua muuhunkin. Kysymys on siitä, mitä Jumala haluaa, Elisabet sanoo. Sunnuntaisin mennään taksilla Naantalin kirkkoon. 14 KOTIMAA 2 1 .9. Se antaa rikkautta, sisar Janina sanoo. Muualle avautuminen antaa rikkautta, sanoo sisar Janina (vas.) Siinä on se, että kun sinä lähdet, äiti itkee.. Toinen yhteisöistä on Algeriassa toisen Ekumeeninen elämä on luontevaa Mariantyttärille. Vaikeuksista huolimatta sisaret ovat tyytyväisiä elämäänsä. Mitä on luterilainen sääntökuntaelämä. Mutta on Suomessa yksi luterilainen sääntökuntakin. Ystäviä tulee ja menee, vaikka sisaret eivät pidä itsestään meteliä. Pohjoismaiset sisaret ovat läsnä Naantalissa valokuvissa, Elisabet ja Janina asuvat talossa kaksin. Luterilaisen kirkon sisällä luostarihengellisyyttä ja kristillistä yhteisöelämää on vuosien varrella vaalittu esimerkiksi Anna-Maija Raittilan Morbackassa ja Enonkosken luostariyhteisössä, mutta sääntökuntaperinne luterilaiselta kirkolta puuttuu. – Etsivä löytää, niin sanotaan, sisar Elisabet kuittaa kyselyt. Katolisten birgittalaissisarten lailla Mariantyttäret rukoilevat ykseyttä kirkkojen ja seurakuntien välille. Yksi esimerkki muuttuvasta tilanteesta löytyy Tampereelta, jonka katolista seurakuntaa on pitkään palvellut sisaria kahdesta eri yhteisöstä
Keltainen talo kätkee sisälleen Suomen ainoan luterilaisen sääntökunnan. Mariantyttärillä ei ole kotisivuja tai sähköpostiosoitetta. Sinivalkoisiin sareihin pukeutuvat Äiti Teresan Rakkauden lähetyssisaret olivat ennen tuttu näky Helsingissä. Sisar Leila on seurannut suomalaista sääntökuntaelämää 1970-luvulta asti. Myös birgittalaissisar Marja-Liisa kertoo rukoilevansa kutsumusten puolesta. Samalla he, haurainakin, todistavat luottamuksesta Jumalaan. Tuolloin sisar Leilakin muistutti Helsingin hiippakunnan Fides-lehdessä uskovia rukoilemaan kutsumusten puolesta. Tampereella sääntökunta oli jo 1960-luvulla, ensin työläiskaupunginosassa Amurissa. Suomessa on viime vuosina vihitty useita miehiä papeiksi sekä eri sääntökuntiin että suoraan hiippakunnan alaisuuteen, mutta naisten parissa uusia sisarkokelaita tavataan äärimmäisen harvoin. Charles de Foucauldin hengellisyyden pohjalle rakentavalla katolisella järjestöllä oli Suomessa viitisenkymmentä vuotta sitten useita pieniä yhteisöjä. Nyt kuusikymmenvuotiaan ”Enkun” oppilaat saavat jättää hyvästit sääntökunnalle. Kyllä Jumala pitää huolen siitä viinipuusta, jonka on istuttanut. Hoitajaksi tai opettajaksi pääsee nykymaailmassa ilman hengellistä kutsumusta. Sisaret pyrkivät välittämään Kristuksen rakkautta eteenpäin. Sääntökuntien hengellinen perintö välittyy nykyäänkin eteenpäin maallikkojäsenten voimalla. Nuoria, kutsumusta tuntevia naisia Marja-Liisa kannustaa kokeilemaan luostarielämää rohkeasti. Sisaret asuivat sääntökuntansa ohjeiden mukaan ympäri maailmaa tavallisten, usein vähäosaisten ihmisten keskellä. Marja-Liisan mukaan sääntökunnat ovat vahva osa katolista seurakuntaelämää. Sääntökuntaelämän jatkuminen on sisar Leilalle rukousaihe. Vielä ei ole selvää, millaiselta kaupunki näyttää kun sisaret sen jättävät. Suurta huolta hän kieltää kantavansa. Sen kaksi vielä Tampereella asuvaa sisarta palaavat Yhdysvaltoihin lokakuussa. Vuonna 2015 katolisessa kirkossa vietettiin hengellisten kutsumusten teemavuotta. Juttua varten on haastateltu myös Katolisen tiedotuskeskuksen johtajaa Marko Tervaporttia. Ja muutama vuosi sitten Suomeen saapui kaksi aivan uuden yhteisön jäsentä. Muualle avautuminen antaa rikkautta, sanoo sisar Janina (vas.) Rukoilen, että Pyhä Henki puhuttelee nuoria, ja että heillä on avoimuutta valita tällainen elämä.. Sääntökunnan perustaja Paulina Mariantytär on läsnä valokuvissa. Sisarten merkitystä ei kuitenkaan käy kieltäminen. Turun katolisen seurakunnan yhteydessä asui aikaisemmin hollantilaisia Pyhän Sydämen sisaria, jotka toimivat myös Jyväskylässä ja Helsingissä. Tai, kuten sisar Marja-Liisa sanoo: – Pyhän Birgitan sääntökunta perustettiin 1300-luvulla, ja esimerkiksi benediktiinit ja dominikaanit ovat sitäkin vanhempia. Pysyvä sitoutuminen kurinalaiseen elämään voi tuntua vaikealta, eikä luostarielämää tunneta. Viime vuodesta lähtien järjestön kontemplatiivinen haara on toiminut Oulussa. Jeesuksen pikkusisarten luostari on kerrostaloasunto, jonka jakavat pikkusisaret Leila ja Margareta. Näissä kaupungeissa sisarten perustamia päiväkoteja ylläpitää puolalaisperäinen, opetustehtävälle omistautunut ursuliinisisarten sääntökunta. Hän toivoo, että kaikissa Suomen katolisissa seurakunnissa olisi tulevaisuudessa jonkin sääntökunnan sisaria. Tampere on ollut pitkään koti myös yhdysvaltalaisperäisille Kalleimman veren sisarille. Ekumeeninen elämä on luontevaa Mariantyttärille. He ovat tällä hetkellä ainoat sääntökunnan edustajat Suomessa. KOTIMAA 15 2 1 .9. Kun sisar Leilalta kysyy sääntökuntasisarten merkityksestä, hän puhuu todistuksesta. Jeesuksen pikkusisarten perustaja Magdeleine aloitti sääntökuntaelämänsä muslimipaimentolaisten rinnalla Saharassa. – Kyllä minä rukoilen, että Pyhä Henki puhuttelee nuoria, ja että heillä on avoimuutta valita tällainen elämä. maailmansodan syttymisen aikoihin perustettu Jeesuksen pikkusisaret. Tästä todistuksesta kuulee kaikuja sisarten puheissa aina, kun kyselee suomalaisen sääntökuntaelämän tulevaisuudesta. Muutosta selittävät muun muassa pieni lapsiluku ja naisen kohentunut asema. Yhteydenpito sujuu lankapuhelimella ja kirjeitse. Tampereella Kalleimman veren sisaret ovat Leilan mukaan olleet katolisen seurakunnan tukipilareita. He perustivat Tampereelle englanninkielisen päiväkodin vuonna 1957. Järjestön sisaret työskentelivät muiden tamperelaisten tapaan tehtaissa ja muuttivat Hervantaan uuden kaupunginosan syntyessä. Afrikkalaistaustaiset Jeesuksen ja Marian rakkauden kahden sydämen sisaret kuulostelevat parhaillaan, mikä heidän roolinsa voisi olla suomalaisessa kirkollisessa elämässä. Myös monet Opus Dein kaltaiset sekä yksittäisistä papeista ja maallikoista että perheistä koostuvat liikkeet vetoavat ihmisiin, jotka eivät tunne kutsua perinteiseen sääntökuntaelämään. Kutsumukset sääntökuntaelämään ovat vähentyneet erityisesti jälkiteollisissa maissa. 2 01 7 Mariantyttärien kotia koristaa kristillinen taide ja ikonit. Sinä aikana sääntökuntien määrä, sijainti ja tehtävät ovat aina olleet muutoksessa. Yli seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin pikkusisaret asuvat Hervannassa ympäristössä, jossa muiden uskontojen tunnustajia elää samassa rappukäytävässä. Voi toki olla, että sen rukouksen hedelmät kannetaan vaikka Australiassa, Leila hymähtää. Sisar Leila kertoo kuulleensa, että yksi sisar vastaa työpanokseltaan 3–4 maallikkoa
Sophie-Madeleine kertoo, että tutustuessaan Timo-Mattiin hän ei ihan heti kertonut Luterilaisen papin Timo-matti Haapiaisen ja hänen puolisonsa, katolilaisen opettajan sophiemadeleine Haapiaisen avioliitossa eläminen kahden uskontulkinnan kohtaamispisteessä on arkea. Suomen Lähetysseuran Jakaranda-musiikkiryhmässä vuosia laulanut Timo-Matti istui iltaa stemmakaverinsa kotona Jakarandan 20-vuotisjuhlien jälkeen vuonna 2005. Haapiaisten tapauksessa on palattava runsaat kymmenen vuotta ajassa taaksepäin. Se oli kyllä molemminpuolista, Sophie-Madeleine vahvistaa. Kun ovi avautuu, vierasta tervehtii vantaalainen perusperhe. Haapiaiset seurasivat tässä suomalaista käytäntöä, jossa lapset yleensä seuraavat uskonnollisessa perinteessä äitiään. Mutta yhdessä mielessä perhe on suomalaisittain harvinainen: TiEkumeeninen perhe mo-Matti Haapiainen on luterilainen pappi, teologian tohtori ja Vantaankosken seurakunnan jäsen, ja Sophie-Madeleine, e. Katolisessa kirkossa Suomessa on vajaat 14 000 jäsentä. Re formaatio • 500 vuo tta •. – Se oli kyllä rakkautta ensi silmäyksellä, Timo-Matti sanoo. 16 KOTIMAA 2 1 .9. Isä Timo-Matti Haapiainen, äiti Sophie-Madeleine sekä pojat Daniel ja Kasper. – Siitä se sitten tosiaan lähti. Perheen pojat on kastettu katolisen kirkon jäseniksi. Illan mittaan hän ja Timo-Matti huomasivat viihtyvänsä toistensa seurassa. Ystävättärensä kanssa paikalle saapui vieraaksi myös Sophie-Madeleine. Haapiaisten perhe on niin koivua ja tähteä kuin olla ja saattaa. Lindgren puolestaan kuuluu katoliseen Pyhän Marian seurakuntaan. Pojat osallistuvat katoliseen uskonnonopetukseen mutta oppivat myös luterilaisuutta kotona ja isän seurakunnassa. Vähemmistökirkon jäsenistössä ekumeeniset avioliitot ovat tavallisia, luterilaisille taas kohtalaisen harvinaisia. Luterilaisia taas on lähes neljä miljoonaa. 2 01 7 Ekumeeninen perhe Haapiaisten perheessä otetaan huomioon molempien kirkkokuntien perinteitä. kuva: Esko Jämsä K odin ovessa lukee Haapiainen
Mutta yhteys on kuitenkin rajoitettu ehtoollispöydässä, Sophie-Madelaine toteaa. Sophie-Madeleinen mielestä luterilaisella kirkolla esimerkiksi on rikas ja hienosti hoidettu musiikkityö. Luterilaisen ja katolilaisen avioliitossa törmätään ennen pitkää erääseen vaikeaan teologiseen kysymykseen. Meillä on yksi Kristus ja yksi pelastus. Yli tuhatsivuinen Katolisen kirkon katekismus viehättää Timo-Mattia muutenkin jämptiydellään ja monipuolisuudellaan. Haapiaisten perheen kirjahyllyssä on itäistä traditiota edustava, mutta nykyisin ekumeenisesti käytetty ikoni. Kirkko ei torju homoseksuaaleja ihmisinä. Katolinen kirkko taas on omassa muuttumattomassa kannassaan järkkymätön. On yhteinen rukous, yhteinen Raamattu ja molemminpuolinen kasteen tunnustaminen. Toisen kirkkokunnan jumalanpalvelus tulee tutuksi myös kyseiseen kirkkoon kuulumattomille perheenjäsenille. Myös ajatusta eutanasiasta pidän ongelmallisena. Ruokailut keskiviikkoisin ja perjantaisin yritetään pitää lihattomina. ekumeenisessa perheessä otetaan huomioon molempien kirkkojen juhlia ja traditioita. Se on myös ja varsinkin sitä, että kristityt elävät uskoaan todeksi toisiaan arjessa ja juhlassa rakastaen ja kunnioittaen. Pojat osallistuvat koulussa katoliseen uskonnonopetukseen, mutta oppivat kotona ja isän seurakunnassa myös paljon luterilaisuudesta. Pääsiäistä ja joulua edeltävät paastonajat ovat merkityksellisiä koko perheelle, toteaa Sophie-Madeleine. – Omat luterilaiset moraalikäsitykseni ovat aika yhteensopivia katolisen ajattelun kanssa. Sophie-Madeleine kertoo miettineensä sitäkin, olisiko hän uskontokuntansa vuoksi rasite tulevan puolisonsa pappisuralle. – Meidät vihki avioliittoon luterilainen pappi, mutta samassa tilaisuudessa katolinen pappi siunasi avioliittomme, Timo-Matti kertoo. Kirkoilla ei kaikesta ekumeenisesta lähentymisestä huolimatta ole vielä ehtoollisyhteyttä. Toimittajana poistun haastattelutilanteesta Haapiaisten kodista jotakin uutta oppineena. Tämä on erityinen kipupiste aviopuolisoiden välillä. Meillä on aviopuolisoina täysi yhteys keskenämme. Kävin luterilaisen kirkon rippikoulun Kansan Raamattuseuran (KRS) leirillä Lohjan Vivamossa, mutta minua ei tietenkään konfirmoitu siellä. Jos kertoo vaikkapa seurassa olevansa katolilainen, se voi vaikuttaa pommin lailla, Sophie-Madeleine sanoo. Rippikoulun jälkeenkin olin mukana Kansanlähetyksen toiminnassa. – Suomessa monet ihmiset jollakin tavalla tuntuivat jopa pelkäävän katolista kirkkoa. – Minulla oli hyvä kuva katolisesta kirkosta. Mikä siihen johti. Timo-Matti pyrkii noudattamaan tarkimmin – ekologisistakin syistä – jakamattoman kirkon paastosääntöjä. 2 01 7 KeTKä. He osallistuvat perheenä säännöllisesti sekä luterilaisen että katolisen seurakunnan elämään. – Itselläni on luottavainen olo, koska oma katolinen kirkkoni pysyy aina samana. Tässä tilanteessa hän kokee olevansa eräänlainen kirkkojen välisen juovan inkarnaatio. Kun Sophie-Madeleine kertoi olevansa katolilainen, välitön reaktioni oli vain ”cool!”. Timo-Matti ei tulevan puolisonsa katolisuutta hätkähtänyt. KOTIMAA 17 2 1 .9. Ei ole sellaista pelkoa, että se muuttaisi suuntaansa.. Ei ole sellaista pelkoa, että se muuttaisi suuntaansa. Timo-Matti noudattaa muuta perhettä tarkemmin viikkopaastoa. Sophie-Madeleine toteaakin perheen isännän tuntevan emäntää syvällisemmin katolisen kirkon opin. Ekumeeniset avioliitot ovat kuva tulevaisuuden Suomesta jo nyt. Timo-Matti ihailee katolista spiritualiteetin teologiaa ja messun kansainvälisyyttä ja lapsiystävällisyyttä. Lastenkasvatusta koskevat kysymykset voivat joskus olla ristiriidan aihe luterilaisen ja katolilaisen välillä. – Katolisessa kirkossa avioliitto on sakramentti. Muutenkaan kirkko ei kysele seurakuntalaisilta, miten kirkkona ollaan. – Olen sanonut Sophie-Madeleinelle, että kun sinä aikanaan olet kiirastulessa, minä jo odottelen sinua taivaassa, Timo-Matti sanoo. • •Timo-Matti Haapiainen, 40, Reformaation merkkivuoden projektisihteeri • •Timo-Matin lempivirsi katolisesta virsikirjasta: Veni, veni, Emmánuel (Cantemus 30), josta luterilaisen virsikirjan lisävihkoon on saatu versio numerolla 933. Katolilaisuus tuli puheeksi vasta kolmannella tapaamiskerralla. Minun mielestäni on ongelma, jos jo hedelmöittynyt ihmisen alkio surmataan jollakin tavalla. – Tämä näkyy esimerkiksi ripissä, jossa kirkko pyrkii opastamaan ihmistä yhteisen hyvän vuoksi oikeaan päämäärään, Sophie-Madeleine sanoo. JussI RyTKönen Itselläni on luottavainen olo, koska oma katolinen kirkkoni pysyy aina samana. • •Sophie-Madeleine, 37, kieltenopettaja ja erityisopettaja • •Sophie-Madeleinen lempivirsi luterilaisesta virsikirjasta: Kun on turva Jumalassa (387) olevansa katolilainen. Haapiaiset arvostavat toistensa kirkkoja. Hänen isänsä syntyi suomalaiseen luterilaiseen perheeseen, joskin liittyi pari vuotta sitten katoliseen kirkkoon. Myös katolisesta messusta on muodostunut minulle erittäin tärkeä, Timo-Matti tunnustaa. Luterilaisuuden juuret löytyvät tänä päivänäkin Katolisen kirkon katekismuksessa. Luterilainen kirkko natisee liitoksissaan homoseksuaalisuudesta käytävien kiistojen vuoksi. Haapiaiset vihittiin avioliittoon tammikuussa vuonna 2007. Ekumenia ei ole vain teologista työtä, tutkimusta ja kokouksia. Hän ei ole saanut osakseen sakramentin puolikasta, Sophie-Madeleine sanoo. – Elsassissa on myös paljon protestantteja, myös luterilaisia. – Luterilainen kirkkokaan ei ole muuttanut virallista avioliittoteologiaansa, vaikka jotkut papit vihkivätkin samaa sukupuolta olevia pareja. Taivas on yhteinen. Mitä luterilaisiin naispappeihin tulee, katolilaiset suhtautuvat heihin Sophie-Madeleinen mukaan arvostaen, mutta tiedostaen, että he eivät ole katolisia pappeja. Vaikeinta on jo nyt luterilaisuuden sisäinen ”ekumenia”, Timo-Matti arvioi. Päinvastoin. – Meillä ei ole perheessä ongelmia siinä, että pitäisi tehdä jotenkin siksi, että toisen kirkko on sitä mieltä. Samalla ymmärrän näiden kysymysten kompleksisuuden, Timo-Matti sanoo. Timo-Matti pitää ehtoollisyhteyden puuttumista erittäin tuskallisena asiana. Minut kastettiin katolilaiseksi, mutta olen jo nuorena elänyt elämääni kahden kirkon toiminnassa mukana ollen. Joitakin opinkohtia täytyy perheessä käsitellä huumorilla. Timo-Matti kertoo käyvänsä katolisella ehtoollisella siunattavana. Tämä koskee myös Timo-Mattia. – Katolisen kirkon näkökulmasta meidän avioliittomme on sakramentaalinen. Äiti taas on Ranskan Elsassista kotoisin oleva katolilainen. Otetaan vaikkapa elämän kunnioittaminen. Haapiaisilla ei. – Faktahan on se, että edustan katolisesta näkökulmasta itse sitä porukkaa, joka lähti menemään pois. Pian pääsin kuitenkin kiinni rukouksen tasoon. – Varsinkin reformaation merkkivuotena olen joutunut mietiskelemään, oliko kirkon hajoaminen 500 vuotta sitten välttämätöntä. – Katolisessa messussa kiinnitin aluksi eniten huomiota hieman ulkoisiin seikkoihin
Toisessa pyörii ihmisoikeuksia, toisessa tradition kunnioitusta. Irja Kilpeläisen kirjan otsikko riitti hyvin elämänohjeeksi, vaikka kirjaa ei olisi avannutkaan: ”Osaammeko kuunnella ja auttaa?” P itkälle 1980-luvulle saakka ei herätyskristillinen asennoituminen estänyt olemasta samalla humanisti. Todella suurella talikolla haarukoiden siinä on jotain perääkin. Sanoma hukkuu mölinään, signaali kohinaan. Osa joukosta hakee virikkeitä aina vain mielikuvituksellisempiin ulottuvuuksiin yltävästä karismaattisuudesta ja sytyttää Suomea tulen liekkeihin ties kuinka monetta kertaa. Kiitoksia ei pidä kuitenkaan lähettää yksinomaan 1500-luvun Saksaan, jos ollenkaan. Sitä hitsattiin selkäytimeeni kansakoulussa ja kasvoin yhteisessä uskontajussa siitä, mikä on sivistystä. Ja sillä hän ei suinkaan tarkoittanut mitään kielteistä, vaan päinvastoin aisti ilmapiirin, joka oli suotuisa hänen uskolleen. Kun skotlantilainen raamattukustantaja John Paterson vieraili 1810-luvulla pohjoismaisen piispan residenssissä, hän kirjoitti ihastuneena arvion muistikirjaansa piispasta: liberal. Ovathan kansalaisvapaudet kristityissä, ja varsinkin protestanttisissa, maissa aivan eri tasolla kuin suurimmassa osassa ihmiskuntaa. Myöhemmin kirkolliseen keskusteluun ilmestyivät niin sanotut ääripäät, jotka alkoivat etääntyä toisistaan kiihtyvällä vauhdilla. Sanalla ei ollut paha kaiku, eikä konservatiivista kristillisyyttä ja humanistista elämänasennetta tarvinnut pitää toisilleen vastakkaisina vaihtoehtoina. Humanismin ongelma on, miten se selittää ihmisen pahuuden, pohtii Teemu Kakkuri. Olemme kasvaneet samoissa liemissä, kuin sammakonkutu kevätojassa. Juhani Forsbergin virsilyriikoissa (virsi 509) se lausuttiin ytimekkäästi: Jumalan uudistavan työn tavoite on ”olla ihminen”. Siinä tehdään tilaa lähimmäiselle ja tingitään omasta. Samalla kun tunnistan itseni niin sanotuksi suvaitsevaiseksi, ymmärrän hyvin, ettei arvomaailmani silloin edusta erityisesti kristinuskoa, vaan humanismia. Se ei haasta maailmaa muutokseen, vaan tarjoilee joko uudelleenlämmitettyä 1970-luvun evankelioimiskulttuuria tai puhuu islamin uhasta ja avioliiton kriisistä. Eroja on siinä, mitä tunnistamme ja tunnustamme arvojemme pohjaksi. Kirkon arvot ja yhteiskunnan arvot olivat yhteneväiset, kristityn osaksi jäikin vain kilvoitella arjessa elääkseen ihmisten lailla. Enemmän Samalla kun tunnistan itseni niin sanotuksi suvaitsevaiseksi, ymmärrän hyvin, ettei arvomaailmani silloin edusta erityisesti kristinuskoa, vaan humanismia.. Kenen joukoissa itse seison. Piispa oli jättämässä taakseen rationalismin aikakaudelle tyypilliset järjen, hyödyn ja hyveen ylikorostuksen, mutta vanha vapauden arvostus oli kristallisoitunut toiminnaksi. Jos reformaattorit saivatkin hetkeksi raotettua Rooman kirkon kontrollia, oli entistä äreämpi jyrä jo käynnistymässä. Se elää uhkakuvista, uhriutuu ja antaa ympäröivän maailman kirjoittaa itselleen esityslistaa. Haastattelin vuonna 1991 juuri piispaksi valittua Eero Huovista erääseen kirkolliseen lehteen. Yksi niistä oli maahanmuuttajien asema ja vieraiden uskontojen näkyvyys Helsingin hiippakunnassa. Reformaatiosta ei yllä kaarisiltaa omaan aikaamme, vaan Eurooppa on kahlannut sen jälkeen ortodoksian, valistuksen, pietismin, romantiikan, nationalismin ja rationalismin sekä kaikkien näiden retrokerrannaisten raskaassa mudassa. Kumpikaan aihe ei ole noussut kirkon omalta esityslistalta. Mitä meiltä mahdetaankaan kysyä seuraavalla vuosikymmenellä, jos sellainen vielä kirkolle koittaa. Saman kirjan tiedettiin tuovan valoa niin tielle taivaaseen kuin parempaan elämään maan päällä. Ne on lätkäisty silmien eteen ja nyt vaaditaan toimia. Lännessä kristityt jakavat omissa maissaan samat arvot kuin uskonnolle välinpitämättömät ihmisetkin. Me kutsuisimme sitä ehkä aidoksi suvaitsevaisuudeksi. Humanistin ja kristityn yhteiseen arvopohjaan kuuluu maltillisuus, kansainvälinen avarakatseisuus ja pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon. Se ei olekaan ihan yksinkertainen punos selvitettäväksi. 2 01 7 Kristitty humanisti – outo lintu aatteiden eläinpuistossa Kristillisen maailmankatsomuksen ongelma on, miten se selittää ihmisen hyvyyden. Nyt vaikuttaa siltä, ettei kristinuskossa enää mistään muusta ole kysymyskään. K irkon puheenaiheet eivät ole aina ennakoitavissa. R eformaation merkkivuonna on tullut tavaksi korostaa reformaation merkitystä ajallemme alleviivaamalla sen vaikutusta kulttuuriimme, pohjoismaiseen demokratiaan ja esimerkiksi tieteen vapauteen. Samalla se näyttäytyy kansalle, josta Jeesus käski tehdä opetuslapsensa, yhä oudommalta ja etäisemmältä. Siksi ne ovat nousseet myös jakolinjoiksi. Ajattelun, tutkimuksen ja poliittisen ilmaisun vapaudet ovat kasvaneet nykyisiin mittoihinsa Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Oman aikamme herätyskristillisyys vaikuttaa voimattomalta. Suomen kansa sai Raamattujen suurpainokset – ei siksi, että edistys olisi näin tukahdutettu raamatullisella auktoriteettiuskolla, vaan koska Jumalan sanalla ajateltiin olevan merkitystä myös kulttuuriselle ja taloudelliselle uudistumiselle. Koska juttua oli paljon ja tilaa vain rajallisesti, jätimme käsittelemättä joitain kysymyksiä, joita olin tilanteeseen varannut. Kirkko elää ikään kuin suurten jauhinkivien puristuksessa. 18 KOTIMAA 2 1 .9. Syvimmiltään ihmisoikeuksienkin juuret voi löytää Jeesus Nasaretilaisen opetuksesta ja uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan, mutta tulkintojen paljous pyörryttää. Kysymys samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ei tullut pieneen mieleenikään vielä moneen vuoteen. Kirkkojen jäsenet ja johtajat asemoivat itsensä kartalle sen mukaan, miten suhtautuvat polttaviin ajankohtaisiin asioihin. Yhteinen tapa katsoa maailmaa vaihtui ensin vuoropuheluun, joka sitten katkesi ja alkoi ohipuhumisen aikakausi
Tosin valistuskin nauttii yliarvostettua gloriaa. Kirkko ja papisto olivat vallankumouksellisille haaste ja ärsyke taisteluun. Sen tulkinta kristinuskosta oli viritetty ruhtinashovien palvelukseen. Se korosti sivistystä ja nosti inhimillisyyden keskiöön. Kulttuuriimme kuitenkin kuuluu tarve antaa hyville intentioille nimi ja aikakausi. Omalta puoleltaan konservatiivit käyttävät humanismia yleisnimityksenä kaikelle kielteiselle kehitykselle, jumalanvastaisuudelle ja moraaliselle rappiolle. Matkan varrella ovat ajatteluumme vaikuttaneet aatteita ja ihanteita enemmän sodat, nälkä, taudit ja kuolema. Valistuksen suuria ja edelleen vaikuttavia mullistuksia oli ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien arvostaminen valtion mielivallan edelle. Nyt elämme uuden kynnyksellä ja kysymme yhä useammin, kumpaa pitää enemmän totella, Jumalaa vai ihmisiä. Tarvitsemme kipsipäitä kaapin päälle ja symboleita viireihin. Ehkä hieman epäoikeudenmukaisesti toinen on ihasteltu kirkkaaksi ja toinen saanut aiheettoman synkän värityksen jälkipolvilta. Vain Raamattu mahdollisti perustuksen etiikalle ja kulttuurille. Raskaan sarjan humanistitkin ovat ottaneet etäisyyttä kirkkoon ja kristinuskoon. Kirkonvastaisuus synnytti varsinkin Ranskassa 1700-luvulla jumalankielteisyyden aallon. Pä iv i K a r ja la in en Matkan varrella ovat ajatteluumme vaikuttaneet aatteita ja ihanteita enemmän sodat, nälkä, taudit ja kuolema. Ei ole kulunut sataakaan vuotta siitä, kun Suomen arkkipiispa piti aatteellisia pyrkimyksiä elämän ja yhteiskunnan kohentamiseksi vain hyödyttömänä ihmisviisautena. Ei ole sattumaa, että valistus ja pietismi ovat paitsi samanaikaisia, myös hyvin samansuuntaisia aatevirtauksia. He rakentavat mielellään kristillisyydestä olkiukon, joka perustuu kauhukuviin amerikkalaisesta fundamentalismista ja sen poliittisista sovelluksista ja seuraajista omassa maassammekin. Humanismin ongelma on, miten se selittää ihmisen pahuuden. Humanismiksi kutsutaan reformaatiota edeltänyttä renessanssin kiinnostusta antiikin kulttuuriin ja kieliin sekä siitä virinnyttä tieteen ja taiteen nousukautta. Koko nimitys, ”valistus”, on melkoisen propagandistinen otsikko aatevirtauksille, jotka meidän näkökulmastamme eivät olleet pelkkää valoa ja kirkastamista. Tai se on kuin paroni Münchausen, joka pääsee ylös suonsilmäkkeestä tarttumalla omiin hiuksiinsa ja vetämällä itsensä. Kun kristillisen oppiin on aikojen alusta alkaen kuulunut synnin todellisuuden tunnustaminen, kokevat monet kristityt, että koko ajallista elämää tulisi pitää pahana ja surkeana asiana. 2 01 7 kuin Luther ja Melanchthon, jylläävät päässämme Kant, Hegel ja Marx. KOTIMAA 19 2 1 .9. Se, minkä miellämme reformaation vaikutukseksi, onkin siis paljolti valistuksen esiin nostamaa yleisinhimillistä hyvää. Nyt sitä eivät kysy enää vain maailmasta pakenevat erikoiset uskonlahkot, vaan kirkolliset johtohenkilöt esimerkiksi pakolaiskysymyksen takia. Silläkin nimityksellä on monta merkitystä. Sen jälkeen humanismi on saanut uusia merkityksiä aina 1800-luvun kulttuurivirtauksesta 1900-luvun ateismiin saakka. Kaikessa uskonnonvastaisuudessaankin ne ovat kuitenkin toteuttaneet kristinuskon ihanteita niitä tunnistamatta ja tunnustamatta. Vaikka valistushenkinen humanismi kuvataan usein syystäkin kristinuskolle kielteisenä, on myös kristikunta saanut happea vapauden, veljeyden ja tasa-arvoisuuden toteuttamisesta. Valistuksen henkinen perintö elää väkevimmin kaikessa siinä, mitä kutsumme humanismiksi. TeeMu KAKKurI Kirjoittaja on teologian tohtori ja pappi.. Länsimainen humanismi on kuin silta, jonka alta on pilarit poistettu, mutta joka kantaa vielä kansirakenteensa varassa. V alistuksen ajan kirkoilla oli takanaan lähes puolentoista vuosituhannen symbioosi yhteiskunnallisen vallan kanssa. Hänen mielestään esimerkiksi naisasialiike oli kapinaa Jumalan luomisjärjestystä vastaan ja aiheutti naissukupuolelle turmion. Vaikka aatevirtaukset ovat huuhdelleet kirkon sanomaa toisesta ovesta sisään ja toisesta ulos, on valtiokytkös kestänyt aina meidän päiviimme saakka. K ristillisen maailmankatsomuksen ongelma on, miten se selittää ihmisen hyvyyden. Reformaation eväät oli syöty parissa vuosisadassa ja protestanttinen kristikunta sai uuden impulssin valistuksesta, joka alkoi 1600-luvun lopulla Ranskassa ja kukoisti seuraavalla vuosisadalla. Tähän on nykyään aihettakin. Poliittiset konservatiivit pitävät meteliä omasta kristillisyydestään ja antavat ymmärtää, että usko, Raamattu ja kristinusko ovat yhtä ja samaa konservatismia. Vastaavasti yhteiskunnalliset uudistusliikkeet ovat kokeneet kirkon ja sen takana kristinuskon uudistusten esteeksi ja vanhoillisuuden linnakkeeksi
Hänen mukaansa kristittyihin kohdistuu paljon vainoa ja vihaa, mutta enemmänkin epäsuorasti ja salaisesti kuin julkisesti. 20 KOTIMAA 2 1 .9. Protestantteja on vain muutamia tuhansia. Vanhemmilla oli vaikeuksia hyväksyä myös tyttärensä aviopuoliso. Etnisten vähemmistöjen tilanne on vielä vaikeampi kuin uskonnollisten vähemmistöjen. En voinut ymmärtää Jumalaa, joka halusi uhrata ihmisiä. Turkkilaisuuden käsitteeseen kuuluu automaattisesti se, että ihminen on muslimi. Aylin salasi kääntymisensä pitkään perheeltään. – Lähestyin Jumalaa, mutta etäännyin islamista. Hengellisen kotinsa Aylin löysi protestanttisesta kirkosta. Moni salaa kääntymisen lähisukulaisiltaankin tai ainakin naapureiltaan. – Kaukaisimmille sukulaisille tai naapureille en halua paljastaa olevani kristitty. Yksi tunnetuimmista kristittyihin kohdistuneesta väkivallanteosta tapahTurkkilainen kristitty on jatku vasti varuillaan TurKKI Kristityn ja etenkin muslimista kristityksi kääntyneen elämä Turkissa ei ole helppoa. Kääntymisen jälkeen hän tapasi Turkissa työskentelevän kristityn kanadalaisen miehen, nykyisen aviopuolisonsa. 2 01 7 A ylin, 35, on moderni istanbulilainen korkeakoulututkinnon suorittanut nainen, joka ei ole koskaan käyttänyt huivia. Nyt vanhemmat ovat hyväksyneet myös Aylinin puolison, mutta uskonasioista ovat tietoisia vain lähimmät perheenjäsenet. Kuva: Päivi arvonen KrIsTITyn vAellus. Julkisuudessa on esimerkiksi vaadittu alun perin kirkoksi rakennetun, nykyään museona toimivan Hagia Sofian muuttamista jälleen moskeijaksi. Kristinuskosta löysin Jumalan, joka uhrasi poikansa ihmisten tähden ja tajusin, että juuri näin sen pitääkin olla. Mitä enemmän hän perehtyi oppiin, sitä enemmän häntä alkoi häiritä moni asia islamissa. – Rukoilin päivittäiset rukoukset ja opiskelin islamin teologiaa, halusin päästä lähemmäksi Jumalaa, Aylin kertoo. Lähes kaikki turkkilaiset, noin 99 prosenttia, ovat muslimeja. – Kristittyjä tapetaan ja häviää, mutta asiasta ei puhuta. Olin saavuttanut sisäisen rauhan ja se näkyi ulospäin. Noin 80 miljoonasta kansalaisesta vain 0,2 prosenttia on kristittyjä. Turkissa uskonto on sama asia kuin kulttuuri. – Mieheni on ollut paras mentorini ja tukijani. Suurimpia kristittyjä ryhmiä ovat Syyrian, Armenian ja Kreikan ortodoksit sekä katolilaiset. – Ongelma mieheni suhteen oli enemmänkin se, että hän on ulkomaalainen. – Kristityksi syntyneellä kristityllä on jonkin verran helpompaa kuin kristityksi kääntyneellä, mutta moni ajattelee, ettei kristitty turkkilainen voi olla oikea turkkilainen. Emme puhu näistä asioista edes kristittyjen kesken ellemme tunne toista ihmistä todella hyvin. Hän syntyi melko liberaaliin muslimiperheeseen ja kasvoi uskontoa harjoittavaksi muslimiksi. Elämä yksin kristittynä olisi hyvin vaikeaa. Julkisuuteen asti kristittyihin kohdistuneet iskut päätyvät harvoin. Lopulta hän kertoi vanhemmilleen, että hänestä on tullut kristitty. – Heille oli vaikeinta hyväksyä se, että kääntyessäni jouduin hylkäämään heidän kulttuurinsa ja perinteensä. Kukaan ei uskalla puhua. Turkissa on vaikeampaa olla ulkomaalainen kuin kristitty. Vanhemmat katkaisivat välit Ayliniin kuukausiksi, mutta suhde parani vähitellen. Pohjimmiltaan he kuitenkin halusivat minun parastani. Turkissa lähes jokainen kristitty pelkää tai on ainakin varuillaan. – Vanhempani näkivät minussa tapahtuneen muutoksen. Kulttuuri peritään, mutta uskonnon ei tulisi olla geneettistä. Turkin perustuslaissa on määritelty uskonnon harjoittamisen vapaus. Kristittyihin kohdistuu Turkissa paljon epäsuoraa vainoa ja vihaa