vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –1 2 26 Riihimäen kolme kirkkoherraa Sirpa Viherä ja hänen edeltäjänsä Kalervo Huttunen ja Raimo Virekunnas osuvat usein samaan messuun 12 Aurinkopaneeleja on jo kirkkojen katoilla Kristityt ja muslimit rukoilevat Äiti Marian talossa. 4 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4
Se on ensimmäisiä harppauksia pois koululaisen roolista, kun työpaikkaa pitää hakea itse ja mennä täysin uuteen ympäristöön. Olen myös itse päässyt kirjoittamaan uutisia ja blogeja sekä nähnyt, miten ne syntyvät. Jotain häirintää on ollut, mutta emme pelkää sitä vaan yksittäisiä väkivallantekoja. | Kuva: Jukka Granström yaROn nadbORnik USKOT-foorumin puheenjohtaja ja Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja KOTIMAA | 21.3.2019 2. Olen itse ainakin kokenut, että koko tutustumisen ideana onkin haastaa nuoria ja valmistaa meitä tulevaisuuteen. Meille uskontodialogi on puheyhteyden lisäämistä uskontojen välillä. | viikon henkilö | Viikkoni kotimaa-lehdessä T yöelämään tutustuminen (TET) on jännittävää aikaa nuorille. Hän tutustui työelämään Kotimaan toimituksessa. näkyykö ilmiö Suomessa. Viime aikoina myös Oulun moskeijassa ja Nurmijärven buddhalaistemppelissä on ollut ilkivaltaa, puhumattakaan Uuden-Seelannin terrori-iskusta. – Helsingin juutalaisessa seurakunnassa antisemitismi näkyy turvatoimina. Olen päässyt omista ennakkoluuloistani USKOT-foorumissa toimimisen ansiosta. – USKOT-foorumi keskittyy uskontojen välisen yhteistyön edistämiseen, mutta emme käy teologista dialogia. Olen työelämään tutustumisessani oppinut monia hyvän kirjoittajan keinoja, erityisesti erilaisten artikkeleiden kirjoittamiseen. Valitettavasti iskut toisten pyhäkköihin ovat lisääntyneet. Tuija pyhäRanTa ”Iskut toisten pyhäkköihin ovat lisääntyneet” yaron nadbornik on ollut mukana uSkOT-foorumissa vuodesta 2010. Olen myös oppinut paljon työnteosta, esimerkiksi sen, että välillä iskee inspiraatio tiettyyn juttuun ja toisinaan pitää vaan luoda tekstiä parhaansa mukaan. aluksi Vappu Räikkönen Kirjoittaja käy 8. Enenevissä määrin haluamme toimia myös ruohonjuuritasolla. luokkaa Töölön yhteiskoulussa. Pyrimme tuomaan yhteistä viestiä yhteiskunnalliseen keskusteluun. 3 Viime vuosina antisemitismi on noussut euroopassa. – Länsimaisten yhteiskuntien maallistuessa ymmärrys uskonnoista vähenee. Minulle TET on ollut hyvin antoisa kokemus täynnä yrittämistä, onnistumisia ja epäonnistumisia, sekä valmistautumista rippileiriin ja työelämään kiinnostavien uskonnollisten aiheiden parissa. – Muistan keskustelun erään musliminaisen kanssa pariisilaiseen kosher-kauppaan tehdyn iskun jälkeen. 2 Minkälaiset kysymykset ovat ajankohtaisia. Toisen näkökulman ymmärtäminen tuo rikkautta. Toivomme, että poliitikot ja muut vaikuttajat tuomitsisivat teot voimakkaasti julkisuudessa. Haluamme muistuttaa, että uskontojen näkökulmaa ei saa sivuuttaa vaikkapa lainsäädännössä. Hän tietenkin tuomitsi iskun mutta kertoi, kuinka vaikeaa hänen oli ollut liikkua metrolla sen jälkeen, kun kaikki tuijottivat. Viime vuonna järjestimme juutalaisten ja muslimien yhteisen uudenvuodenjuhlan. Vaikeaa on ollut se, että on pitänyt miettiä tarkkaan kaikki, mitä kirjoittaa, ja antaa kirjoituksensa ammattitoimittajien luettavaksi. 1 Mitä uskontodialogi tarkoittaa. Hiljaisuus voidaan tulkita välinpitämättömyydeksi. Kun kohtaamiset lisääntyvät, luottamus kasvaa ihmisten välillä ja koko yhteiskunnassa. 4 Mitä yhteistyö muiden uskontojen kanssa on opettanut sinulle. Uskontojen yhteistyötä edistävän USKOT-foorumin puheenjohtajaksi valittiin Yaron Nadbornik. TET-jaksolla Kotimaalehdessä olen päässyt sisälle monien kiinnostavien juttujen tekemiseen ja seuraamaan vuoropuhelua uutiskokouksissa
Tekeekö sitä enää kukaan. meri toiVaNeN Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen, Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 49?000 KMT S2017/2018 Kotimaa 21.3.1919. Köyhyys voi toimia polttovoimana terroriteoille. Itsenäinen, toisenlainen, ei Jumala vaan ihminen. Kun Jumala on teitittelysuhteen päässä, hän on mysteeri. ?. Eri uskontojen pyhäköt ovat olleet viime vuosina enenevässä määrin hyökkäyksien kohteina. Köyhyyden vähentäminen vähentää ääriliikkeiden houkuttelevuutta. Hänelle jokainen ihminen on sinä, jonka hän, Luoja, tuntee ytimiä myöten. Siksi jokainen valtio, järjestö ja yhteisö, joka pyrkii vähentämään köyhyyttä ja edistämään koulunkäyntimahdollisuuksia, tekee työtä rauhan puolesta. tuli puhetta teitittelystä ja sinuttelusta. Lisäksi monet tukevat vapaaehtoisesti niitä järjestöjä, jotka eri puolilla maailmaa toimivat koulutuksen lisäämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Koulukuntia on monia, ja harvoin niistä päätetään tietoisesti. Tämän useilla paikkakunnilla sietämättömäksi käyneen, lasten ja nuorison elämää turmelevan paheen poisjuurruttamiseksi lausui kokous vakavimpana toivomuksenaan, että kaikki korttipelin vastustajat ryhtyisivät vaikuttamaan siihen suuntaan, että yleinen mielipide rupeaisi voimakkaasti tuomitsemaan mainitun pelin paheeksi ja sen harjoittajat kansan turmelijoiksi. Ihminen, joka saa itse päättää, miltä etäisyydeltä hän luojaansa etsii. Ehkä läheinenkin, mutta tuntematon, toinen. T ällä tietoa 50 ihmistä kuoli viime viikolla Uudessa-Seelannissa moskeijoihin tehdyissä iskuissa Christchurchin kaupungissa. Uskontojen välisen yhteisymmärryksen lisääminen on yksi keino rakentaa parempaa maailmaa. Jumala ei valitse teitittelyn ja sinuttelun väliltä, niin uskon. Esimerkiksi Egyptissä koptikirkkoihin on tehty iskuja, joissa on kuollut kymmeniä ihmisiä. 1919 ???????. Tammikuussa Filippiineillä katoliseen kirkkoon Jolon kaupungissa tehdyssä pommi-iskussa kuoli yli 20 ihmistä. Lokakuussa Yhdysvalloissa synagogaan hyökkäsi mies, joka ampui kuoliaaksi 11 ihmistä. Elinolosuhteiden parantaminen on toinen keino. Mutta niin vain yksi vaikenee kunnioitusta herättävän korkeamman voiman edessä, toisen kuiskaavassa rukouksessa sihahtelevat sä-pronominin ässät. Hyvää kehitystä on se, että ainakin valtaosa medioista julkaisi Christchurchin moskeijaan suunnatun iskun tekijästä valokuvan, jossa hänen kasvonsa on peitetty tunnistamattomaksi. Suomessa tätä yhteisymmärrystä ja oikean uskontoihin liittyvän tiedon levittämistä edistää muun muassa USKOT-foorumi, jonka uutta puheenjohtajaa on haastateltu viereisellä sivulla. Sujuuko se luontevasti. Raukkamaisia tekoja ” Jokainen kirkon jäsen osallistuu terrorisminvastaiseen työhön. KOTIMAA | 21.3.2019 3. Pyhäkköihin tehdyt iskut kohdistuvat ihmisten lisäksi aina kyseiseen uskontoon. Valitettavasti kaikkia terroristisia tekoja ei voi selittää köyhyydellä. Sitä paitsi olisi sanomalehtien kirjoitettava kortinpeluun turmiollisuudesta. Kun terrori-iskujen tekijöitä ei mediassa yksilöidä valokuvilla, se voi osaltaan vähentää muiden vastaavia iskuja suunnittelevien intoa. Köyhyyden poistaminen on kuitenkin yksi keskeinen keino terrorisminvastaisessa työssä. Pahuus ei tuo julkisuutta. Kun Jumala on sinä, hän on joka päivä vierellä, kaikessa arkisessa. Sama Jumala, eri kaipaus. Kun tulevaisuus näyttää elannon suhteen turvatulta, on ääriliikkeiden ja äärimmäisten tekojen vaikeampi saada kannatusta. Kristikansan neuvottelukokous Perä-Pohjolassa. Kortinpeluusta. Henkilökohtaisen julkisuuden saaminen on yksi motiivi terroristiselle teolle. mietin, että niin kuin pronomini kertoo suhteestamme toiseen ihmiseen, sama ilmiö heijastelee suhdettamme Jumalaan. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 21.3. Mutta jokainen yksilö on Jumalalle myös te. Pitääkö siitä sopia. Jokainen kirkon jäsen osallistuu tähän työhön jo sitä kautta, että seurakunnat tukevat suoraan kehitysyhteistyötä tekevää Kirkon Ulkomaanapua sekä lähetysjärjestöjä. Siitä, milloin nyky-Suomessa on tarpeen osoittaa kunnioitusta tai arvostusta ikäeron tai aseman takia niin, että puhuttelu vaihtuu muotoon te
kirkkorakennukset | Ruotsissa ja Norjassa aurinkopaneeleja on alettu asentaa myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin kirkkoihin. Kirkkoa ympäröimään on tehty lammasaita, koska ensi kesänä ruohonleikkuusta vastaavat lampaat. Esimerkiksi kirkkomaa, jossa ei enää tarvita niin paljon hautapaikkoja tuhkahautausten yleistyttyä, on otettu muuhun käyttöön. Aurinkopaneelit ovat oma lukunsa, mutta lääninhallituksen myönteiseen lupaan vaikutti myös se, että kyseessä on kokonainen ympäristöprojekti. Kun saamme aurinkopaneelit tuottamaan rahaa, se on etu, kirkkoherra Mats Andersson Risberg sanoo. KOTIMAA | 21.3.2019 4. Kerran kuussa pidettävä vihreä messu on suosittu, Ranta kertoo vieraillessamme Virken kirkolla. Kirkon Mediasäätiön elokuvapalkinnon sai Aatos ja Amine Kirkon Mediasäätiön elokuvapalkinto 2019 on myönnetty ohjaaja Reetta Huhtaselle elokuvasta Aatos ja Amine. Skåne on perinteisesti tärkeää omenanviljelyaluetta. – Kirkon katto pitää uusia ja se tulee kalliiksi. Ruotsissa ensimmäiset aurinkopaneelit kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kirkon katolle asennettiin helmikuussa Stugun kirkkoon Härnösandin hiippakunnassa. Hän pitää aurinkopaneelihanketta kannatettavana, mutta on huolissaan kirkon harmaantuvasta julkisivusta. Fossiiliset polttoaineet pyritään korvaamaan vihreällä energialla. Onhan Lundin hiippakunta perustettu jo 1060. – Aurinkoenergia on tulevaisuutta. Esteettisesti puhuttelevasta puukehikosta ja istutetuista omenapuista muodostuva Omenakatedraali on ulkoilmatila, jossa voidaan viettää erilaisia tilaisuuksia kuten kasteita. Kirkkohallituksen kulttuuriperintöasiantuntijan Saana Tammiston mukaan viime aikoina eniten on puhuttu maalämmöstä, kun kirkkoihin on etsitty ekologisempia energiavaihtoehtoja. Nyt luvat ovat kuitenkin kunnossa ja urakkaa kilpailutetaan. Käräjäoikeus perusteli lievennystä sillä, että Laajasaloon kohdistuneiden perusteettomien rikosepäilyjen saama julkisuus nousi kohtuuttomiin mittasuhteisiin. Aurinkopaneeleja alkaa ilmestyä myös kirkkojen katoille, onhan aurinkoenergia ilmaista, kun investoinnit on maksettu. | ilmastonmuutos | Syyttäjä valittaa Teemu Laajasalon tuomiosta Kihlakunnansyyttäjä Mari Mattila on valittanut Helsingin hovioikeuteen piispa Teemu Laajasalon saamasta tuomiosta. Ruotsalaisen kulttuuriperintöasiantuntijan mielestä aurinkopaneeleissakin on eettiset ongelmansa. Seurakuntien toiminnassa eniten päästöjä syntyy kiinteistöjen lämmittämisestä ja sähkönkulutuksesta. Oikaisu Porvoon piispanvaalin ehdokkaista kertovassa jutussa (Kotimaa 14.3.) väitettiin virheellisesti, että Lisa Enckell olisi ensimmäinen nainen ehdolla hiippakunnan piispaksi. Elokuvassa kerrotaan myös sen tekemisen aikaan Brysseliin osuneista terroristi-iskuista. Olisiko aurinkoenergia ratkaisu. Alueella on noin 500 kirkkoa ja kappelia, joista suurin osa satoja vuosia vanhoja. Syyttäjä hakee lupaa asian jatkokäsittelyyn, koska ei hyväksy lievennyksen perusteluja. Nykyaikaisen kirkon tasakatolle niiden asentaminen ei tuottanut ongelmia, mutta seurakunnassa hanketta vastustettiin loppuun saakka. Se kertoo kahden pienen, eri kulttuurija uskontotaustoista tulevan pojan ystävyydestä pahamaineisessa Molenbeekin kaupunginosassa Brysselissä. Hiippakunnan kirkkoantikvaari Heikki Ranta on Skånen ja Blekingen maakuntien alueella toimivan hiippakunnan kirkkojen suojelemisesta vastaava kirkon työntekijä. Suomen kirkoista aurinkopaneelit sai ensimmäisenä Hämeenkylän kirkko Vantaalla vuonna 2016. Piispankirjeissä muistutetaan maapallon suojelemisesta ja kirkot pyrkivät hiilineutraaleiksi. Syyttäjän vaatimus oli 35 päiväsakkoa, tuomio lievennettiin 20 päiväsakkoon. Kirkon pitäisi olla eturivissä tässä kehityksessä, Hämeenkylän kirkkoherra Jukka Nevala sanoo. Asiasta kertoi ensimmäisenä Kirkko ja kaupunki. Skånen kirkot ovat tyypillisesti maalattu valkoisella kalkkimaalilla. Vanhoihin suojeltuihin kirkkoihin ei Suomessa tiettävästi ole asennettu aurinkopaneeleja. Viime vuonna aurinkopaneelit asennettiin uuteen kirkkorakennukseen Sipoon Söderkullassa. uutiset | lyhyesti | I lmastopäästöjen vähentäminen on nyt kaikkien huulilla, eikä kirkoissa haluta olla jälkijunassa. – Tämän seurakunnan kirkkoherra on ekoteologi. Lääninhallitus on myöntänyt luvan aurinkopaneelien asentamiseksi myös Etelä-Ruotsissa sijaitsevan, vuonna 1862 valmistuneen Virken kirkon katolle. Aikaisemmin ehdolla Porvoon piispaksi ovat olleet Juanita Fagerholm-Urch ja Helene Liljeström. – Meille kylän asukkaille on tärkeää, että kirkko on hyvässä kunnossa, Sturesson sanoo. Lundin hiippakunta tukee hanketta. Virken kirkko on pioneeriprojekti, johon kuuluu kokonainen ekoteologinen ohjelma. Hän kertoo, että lupaprosessi kesti neljä vuotta. Palkinnon saajan valinnut emerituspäätoimittaja Seppo Simola sanoo perusteluissaan, että elokuva käsittelee eri tavalla ajattelevien ja uskovien keskinäistä yhteyttä ja ystävyyttä hyväntuulisesti mutta syvästi. Teemu Laajasalo tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa tuottamuksellisesta kirjanpitorikoksesta. Nyt asenteet ovat muuttuneet, kun on nähty tuloksia, ja katolle on tarkoitus asentaa lisää paneeleja. Ranta kertoo, että ympäristön Sopiiko aurinkopaneeli kirkon katolle. Kirkkoa vastapäätä asuva naapuri, maanviljelijä Fredrik Sturesson tulee jututtamaan vieraita. Liuskekivikatteen näköisistä aurinkopaneeleista uskotaan saatavan energiaa jopa sähköautojen lataamiseen
Öljylämmityksestä on päästy melkein kokonaan eroon. – Onko tämä eettisesti kestävää. Sähkölaitteisiin käytetään harvinaisia metalleja, joista 80 prosenttia kaivetaan Kongossa hirvittävissä olosuhteissa ja lapsityövoimaa käyttäen, Ranta huomauttaa. Ovatko aurinkopaneelit varteenotettava vaihtoehto vanhojen kirkkojen katolla. | Kuva: Kaj Aalto Virken kirkko Skånessa saa uuden katon. Taivaallista energiaa suosii myös hallituksen politiikka, joten lukuisten vanhojen kirkkojen katoille on asennettu aurinkopaneeleja. Etelän puolelle asennetaan aurinkopaneelit, joiden tuottamalla sähköllä ladataan tulevaisuudessa sähköautoja. kannalta kalkkimaali on ongelmallinen, eikä kirkkoja tulisi maalata liian usein. Siksi ainoa yleistys, jonka voi tehdä on, ettei voi tehdä yleistyksiä, Tammisto sanoo. Norjassa kaksi kirkkoa on saanut luvan asentaa historiallisiin kirkkoihin aurinkokennoja. – Aurinkopaneeleihin liittyy ongelmia, koska ei ole olemassa luotettavia elinkaarianalyyseja. Kaj aalto Heikki Ranta työskentelee lundin hiippakuntakansliassa. Betoni ja kalkkiteollisuus aiheuttavat erittäin suuren ympäristökuorman maailmanlaajuisesti. Kuinka paljon ympäristöä rasittaa paneelien tuottaminen ja kuljettaminen. Entä sitten 40 vuoden kuluttua, kun paneelit ovat tulleet käyttöikänsä päähän. Hän toteaa, että kaikkia oleellisia muutoksia kirkoissa on tarkasteltava kokonaisuuden kannalta. – Vihreä sähkö on erittäin ympäristöystävällinen energiavaihtoehto, koska rakennustyöt on tehty aikoja sitten, eikä tarvita isoja investointeja, Heikki Ranta sanoo. – Suomessa on paljon harmaakivikirkkoja, joten siellä ei ole tätä ongelmaa, Ranta sanoo. Kirkon pitää ottaa eettinen vastuu kestävästä kehityksestä, ja tässä kohtaa on iso tahra. Samoin Isossa Britanniassa sadat kirkot ovat tällä vuosikymmenellä saaneet katoilleen energialaskuja keventäviä ratkaisuja. Vihreät sähkösopimukset, joissa ei käytetä fossiilisia polttoaineita vaan tuulija vesivoimaa, ovat yleisimpiä. Ja käyttö taas edellyttää kirkkojen kehittämistä tämän päivän ja tulevaisuuden toimintaa palvelemaan, Ranta sanoo. Aurinkopaneelien ulkonäko ja tehokkuus kehittyvät koko ajan, ja ne voivat osaltaan auttaa eroon fossiilisista polttoaineista. Lämpöpumput, lattialämmitys ja suora sähkölämmitys ovat toimivia vaihtoehtoja. Hänen vastuullaan on Skånen ja Blekingen alueella sijaitsevien noin 500 kirkon suojelemista ja kehittämistä koskevat asiat. Saksassa aurinko paistaa pidempään ja aurinkokennoista saadaan enemmän tehoja kuin Pohjoismaissa. – Jokainen kirkko on kuitenkin yksilö, ja jokainen tapaus erilainen. – On erittäin hyvä, että uusiutuvan energian eri vaihtoehtoihin paneudutaan, Kirkkohallituksen kulttuuriperintöasiantuntija Saana Tammisto sanoo. Ongelma koskee myös älypuhelimia, joita nykyään kaikki työntekijät käyttävät. Niistä useimmat eivät ole suojeltuja. Lundin hiippakunnassa on 50 kirkkoa, jotka on rakennettu vuoden 1940 jälkeen. | Kuva: Heikki Ranta KOTIMAA | 21.3.2019 5. Kirkkoantikvaari Heikki Ranta kertoo, että Ruotsin hallituksen kulttuurihistoriallinen ohjelma edellyttää, että kirkkoja pitää sekä suojella, käyttää että kehittää. Parempi olisi välillä vain pestä lika pois ja korjata mahdolliset halkeamat. Yli kymmeneen niistä on asennettu aurinkopaneeleja. – Ilman rakennusten aktiivista käyttöä ei ole mahdollista suojella niitä. Ei ole ollenkaan itsestään selvää, että kaikkien kirkkojen katoille pitäisi laittaa aurinkopaneelit, Ranta sanoo
Osapuolilla on siis vuosi aikaa päästä lain tulkinnasta yhteisymmärrykseen. Työajan pelätään vaikuttavan myös siihen, miten kirkko voi palvella seurakuntalaisia: uhkakuvissa leirejä saa pitää yhä vähemmän ja sunnuntaisin voi järjestää vain pakolliset messut ja toimitukset. Liittojen tulkinnan mukaan nyt hyväksytty laki estää poikkeamiset vain sellaisten uskonnollisia toimituksia tekevien kohdalla, joita koskee tosiasiallinen työaika-autonomia. Kirkon työmarkkinalaitos kertoi tuoreeltaan, että se alkaa selvittää, mitä vaikutuksia lailla on Kirkon virkaja työehtosopimukseen. Lakimuutoksen vaikutuksista kirkkoon syntyi heti kaksi tulkintalinjaa, jotka poikkeavat radikaalisti toisistaan. Palkanmaksajakin hyötyy, jos kirkko säilyy kiinnostavana työnantajana. Osa työntekijöistä on huolissaan siitä, ettei kirkolla ole jatkossa varaa maksaa kaikista niistä tunneista, joita työntekijät käytännössä paiskivat, lisistä puhumattakaan. Työt eivät jakaudu seurakunnissa oikeudenmukaisesti. Kirkon akateemiset AKI ry tulkitsee, että työaikaa sovellettaisiin jatkossa kaikkiin diakonian viranhaltijoihin, nuorisotyönohjaajiin ja varhaiskasvatuksen ohjaajiin sekä suurimpaan osaan papeista ja kanttoreista. Liittojen mukaan hengellistä työtä tekevien työ on lain myötä mahdollista saada aiempaa tasapuolisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Se tulee voimaan ensi vuoden alussa ja on linjassa EU:n työaikadirektiivin kanssa. Keskustelussa on esitetty erilaisia tulkintoja siitä, millaisia korvaukset olisivat ja koskisivatko ne yhdenmukaisesti kaikkia työntekijäryhmiä. Työaikakeskustelussa punnitaan se, onko hengellinen työ ihan tavallista työtä vai jotain ihan muuta. Se tarkoittaa, että tulevina vuosikymmeninä kirkko voi maksaa yhä harvemmalle työntekijälle yhtään mitään. Kun lähtökohdat ovat näin kaukana toisistaan, neuvotteluista voi tulla pitkät. Kyynisemmät eivät kuitenkaan usko, että työajan seuranta muuttaa käytännössä mitään. Työnantaja tulkitsee lakia toisin kuin liitot. Ammattiliittojen mukaan uusi laki tuo työajan kirkon hengelliseen työhön, jossa on tähän saakka laskettu vain työpäiviä, ei työtunteja. Kirkon hengellistä työtä tekevät työntekijät on tähän saakka rajattu työaikalain ulkopuolelle kirkon työaika-asetuksella. uutiset | uutisessee | E duskunta hyväksyi viime viikolla uuden työaikalain. Vaakakupin toisella puolella on tasapuolisuus. Työaikaa kokeilleissa pilottiseurakunnissa uutta linjaa on perusteltu juuri sillä, että tunnollisia suojellaan uupumiselta. Myös työaikakorvaukset ulottuisivat AKIn mukaan hengelliseen työhön, jonka tekijöille kuuluisivat arkipyhälyhennykset sekä lisä-, ylityöja sunnuntaikorvaukset. Kirkon akateemiset, Diakoniatyöntekijöiden liitto ja Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat toivottavat uuden työaikalain tervetulleeksi. Kirkon akateemisten mukaan kirkon työajattomissa tehtävissä tosiasiallinen autonomia koskee nykyään lähinnä kirkkoherroja ja joitakin erityistehtävissä toimivia, kuten sairaalaja oppilaitospappeja. Tällä hetkellä voimassa olevan työaikalain säädöksiä noudatetaan kirkossa joka tapauksessa maaliskuuhun 2020, jolloin nykyinen sopimuskausi päättyy. Se on ymmärrettävää: vaikka työ olisi kutsumustyötä, siitä on saatava kohtuullinen korvaus. Laiskottelijat laiskottelevat edelleen ja tunnolliset väsyvät. | Kuva: Olli Seppälä ” Lakimuutoksen vaikutuksista kirkkoon syntyi kaksi radikaalisti erilaista tulkintalinjaa. Siksi liittojen tulkinnat eivät saa kaikkia työntekijöitä hihkumaan ilosta. Uutinen laista hämmensi kirkon työntekijöitä. Ruotsin kirkossa työaika on jo käytössä. Monen mielestä työajattomuus kuuluu elimellisesti hengellisen työn identiteettiin. Samalla työaikavääntöön sisältyy pidemmän aikavälin näkökulma, jota on ajateltava jo nyt: Kirkon rahat vähenevät. Siinä, miten hengellistä työtä tehdään, miten sitä lasketaan ja miten siitä maksetaan, on kyse syvällisellä tavalla koko työn luonteesta. Meri Toivanen Puheet hengellisen työn työajasta riemastuttavat ja kauhistuttavat Työntekijöiden ja työnantajan edustajat ovat eri linjoilla siitä, miten uusi työaikalaki vaikuttaa kirkkoon. Tällä tarkoitetaan työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, milloin ja millaisissa jaksoissa hän työnsä tekee. Kirkon työntekijöille pyritään siis saamaan lisää etuja. Työnantajan näkemyksen mukaan kirkon hengellisen työn viranhaltijoiden työajattomuus on tarkoitettu pysymään entisellään. Ristiriita on ilmeinen. Tähän viittaisi lain perustelujen sanamuoto. KOTIMAA | 21.3.2019 6
| eduskuntavaalit | E duskuntavaaleissa on perinteisesti ollut ehdolla myös pappeja, muita luterilaisen kirkon työntekijöitä sekä kirkon luottamushenkilöitä. Kirkolliskokousedustajista ainakin valtiotieteiden tohtori Jouko Jääskeläinen (kd.) ja toimittaja, teologian tohtori Pekka Niiranen (kok.) ovat ehdolla eduskuntaan. Olli SEppälä KOTIMAA | 21.3.2019 7. Kirkon nuorisotyönohjaajan koulutuksen on saanut maatalouslomittaja Eliisa Panttila (ps.). Diakonissan koulutuksen ovat saaneet ainakin Seija Muurinen (kok.), Tuulikki Vuorinen (ks.) ja Eila Virtanen (vihr.). Seurakunnallisen luottamustoimen ilmoittavat vaalisivuilla ainakin Ada Seppälä (kok.), Rita Kostama (kok.) ja Jari Känä (vihr.). Tänä vuonna näitä halukkaita Arkadianmäelle on kuitenkin vähemmän kuin edellisissä vaaleissa 2015. Teologian ylioppilaita on ehdolla ainakin kolme: Miikka Korpiranta (kd.), Klaus SalKristillisdemokraatit kerää kirkon ehdokkaat demokratia | Eduskuntavaaleissa on edellisten vaalien tapaan paljon niin sanottuja kirkollisia ehdokkaita, mutta määrä on laskussa. Tähän juttuun on listattu puolueiden sivuilta löytyviä ehdokkaita, jotka toimivat kirkon, kristillisen järjestön tai seurakunnan työntekijöinä tai muuten tuntevat koulutuksensa perusteella kirkkoa. Ylivoimaisesti eniten kirkollisiksi luokiteltavia ehdokkaita löytyy kristillisdemokraattien listoilta. Silloin kirkollisia ehdokkaita oli lähes seitsemänkymmentä, nyt vain viitisenkymmentä. | Kimmo Brandt / Compic linen (kesk.) ja Roosa-Maria Kauppinen (kd.). Teologian kandidaatteja ovat entinen kansanedustaja Kirsi Ojansuu-Kaunisto (vihr.) ja nuorisopastori Toni Eronen (sin.). Kuva eduskunnan täysistunnosta viime huhtikuulta. Vapaiden suuntien pastoreista ovat ehdolla ainakin Mauri Venemies (kd.), Andrei Hinkonen (kd.), Stefan Salonen (kd.), Kirsi Toivola (ps.), Pertti Vallittu (kd.), Kai Karjalainen (sin.), Björn Cederberg (kd.), Miko Puustelli (kd.) sekä kansanedustaja, sosiaalineuvos Antero Laukkanen (kd.). Myös vapaiden suuntien työntekijöitä ja vaikuttajia on ehdolla kuten eri tavoin kirkollisesti harrastuneita ehdokkaitakin. Ehdolla on myös eläkkeellä oleva diakoni Unto Mikkonen (vihr.). Varsinkin vapaiden suuntien pastoreissa heitä on yhdeksän kymmenestä. Teologian maisterin koulutuksen ilmoittavat muun muassa seuraavat ehdokkaat: Soili Haverinen (kd.), Sonja Falk (kd.) Ruut Sjöblom (kok.), Pia Rendic (kd.), Pirkko Kaartinen (kd.), Eija Saarenmaa (kd.), Juha Hänninen (kok.), Tomi Kuosmanen (kd.) Risto Ojala (kd.) sekä lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila (sd.). Edellisissä eduskuntavaleissa 2015 virassa olevia kirkkoherroja oli ehdolla neljä, nyt vain yksi, Enon seurakunnan kirkkoherra, rovasti, Armi Rautavuori (sd.) Kaikkiaan luterilaisen kirkon pappeja oli edellisissä vaalissa ehdolla 31 mutta nyt 15: Haukiputaan seurakuntapastori Pekka Aittakumpu (kesk.), raamattukouluttaja Mika Ebeling (kd.), eläkeläinen Lauri Oinonen (kesk.), eläkeläinen Pauli Tuohioja (kd.), eläkeläinen Erkki O. Ehdolla olevien pappien määrä on puolittunut. Luterilaisten seurakuntien työntekijöitä ehdokkaista ovat ainakin Pielaveden diakoni-lähetyssihteeri Minna Sahlberg (kd.), Raahen lähetysja kansainvälisen työn sihteeri Henri Oksanen (kd.), Juvan lähetyssihteeri Aila Asikainen (kd.), Nokian nuorisotyönohjaaja Tapio Salomäki (sin.), Askolan nuorisotyönohjaaja Susanna Koivula (kd.) ja Kokemäen nuorisotyöntekijä Varpu Kivelä (kd.). Gospelmuusikoksi ilmoittautuu vaalisivulla päiväkodin johtaja Kikkis Mikkola (kd.). Osa ehdokkaista ilmoittaa myös kirkolliset luottamustoimet selkeästi vaali-ilmoituksissaan, osa on häivyttänyt ne. Ehdolla Arkadianmäelle ovat myös lestadiolaisen Rauhan sana ry:n lähetysjohtaja Jukka Paananen (kd.), Seurakuntalainen.fi:n päätoimittaja Sari Savela (kd.), Kirkon Ulkomaanavun hankekoordinaattori Habiba Ali (sd.) sekä konservatiivisesta näkökulmasta kristinuskosta paljon kirjoittanut professori Tapio Puolimatka (kd.). Erityisesti vapaiden suuntien väki pyrkii eduskuntaan kristillisdemokraattien listoilta. Auranen (sin.), Länsi-Porin kappalainen Jussi Kärmeranta (kd.), yrittäjä Jari Koskela (ps.), Harjun seurakuntapastori, rokkipappi Tarvo Laakso (kd.), tutkija Mari Parkkinen (vihr.), eläkeläinen, Rantakylän entinen kirkkoherra Tuomo Käyhkö (kd.), Joutjärven kappalainen Erkki Suhonen (kd.), Laukaan kappalainen Hanna Laakso (kok.) ja entinen Turun piispa Ilkka Kantola (sd.) sekä Seinäjoen seurakuntapastori Henna Salo (vihr.), joka kutsuu vaalisivulla itseään sateenkaaripapiksi
Turun ja Kaarinan seurakunta aloitti KirDin kärkipilotoijana viime lokakuussa. Vakituisen henkilökunnan lisäksi palkattuna oli yksi tai kaksi siviilipalvelusmiestä. Oulun seurakuntayhtymällä on ollut keskusrekisteri jo vuodesta 1966. Se on kestämätön tilanne. Kirkko on pitänyt kirjaa jäsenistään jo 1500-luvulta lähtien. Digitaalisuus vaatii kirkonkirjojen ja perhelehtien siirtämistä sähköiseen muotoon. Jos kaikki olisi ollut virheetöntä, työ olisi turhauttanut. – Veijo Koivula Kirkonkirjojen pito keskitetään aluekeskusrekistereihin KOTIMAA | 21.3.2019 8. Vuosi sitten siitä tuli keskitetyn aluekeskusrekisterin pilotti ja se otti entisten lisäksi huolehtiakseen seitsemän seurakunnan digitaalisuus | Kirkonkirjojen digitointi on loppusuoralla. Toimistohenkilöstön tarve ei kuitenkaan poistu. Asiakas voi tehdä tietopyynnön joko kotiseurakunnassaan, aluekeskusrekisterissä tai internetissä vahvan tunnistautumisen kautta. Kirkkohallitus on linjannut, että kirkonkirjojen pito keskitetään tulevaisuudessa alueellisiin keskusrekistereihin. Ajankohtaisin tietotaito on nyt Turun ja Kaarinan seurakuntien keskusrekisterissä, mutta sen hoitaja ei voi oman työnsä ohessa tehdä koulutusmatkoja kaikkiin Suomen seurakuntiin. – Tiedon ylläpitäminen ja kouluttaminen on helpompaa, jos se tehdään ihmisille, jotka tekevät sitä päätoimisesti ja kokoaikaisesti. uutiset | jäsenrekisteri | V altion väestötietojärjestelmä lähestyy vasta viisikymppisiään, eikä tule toimeen ilman kirkon jäsenrekisteriä. – Tarkastustyö kesti kolme vuotta. Seurakuntalaisten syntymät, kuolemat, avioliitot, ripit ja lukutaito kirjattiin suuriin kirkonkirjoihin ja myöhemmin perhekohtaisille lehdille. Kuvaustyö ostettiin, mutta kuvauksen jälkeen piti vielä tarkistaa jokainen kuva metatietoineen. Tänä vuonna pilotointiin liittyi Helsinki, ja huhtikuussa aloittaa Oulu. KirDin lisääntyville käyttäjille tarvitaan koulutusta. – Koimme löytyneet virheet onnellisena asiana. Veijo Koivula on mukana Kirkkohallituksen työryhmässä, joka on laatinut tehtävänjaot, johtosäännöt, kustannuslaskelmat ja sopimuspohjat aluerekisterien perustamista varten. Aluekeskusrekisterit ovat liitoshankkeiden tavoin herättäneet pelkoa seurakuntien itsenäisyyden ja työpaikkojen menettämisestä. Samalla ne velvoitettiin digitoimaan kaikki vanhat kirkonkirjat ja perhelehdet vuosilta 1860–2005. Kaikki luppoaika käytettiin siihen. Missä päin Suomea tahansa rekisterin hoitaja voi laatia tilaajalle sukuselvityksen vähintään vuodesta 1860 alkaen esimerkiksi perukirjaa varten. Seurakunnissa siirryttiin jäsentietojen sähköiseen tallennukseen vuoden 2005 alusta. Oulun keskusrekisterissä digitointityö vei kymmenen vuotta. Seurakunnan toimisto hoitaa seurakunnalliset tehtävät, esimerkiksi kirkon ja pappien varaukset ja hautausjärjestelyt. ” Minulle tulee usein tietoa siitä, että seurakunnissa tietoja on tallennettu ja luovutettu väärin. Kahvilla sai sentään käydä, Oulun aluekeskusrekisterin johtaja Veijo Koivula naurahtaa. Mutta 80 prosenttia on jo sellainen luku, että on pystytty käynnistämään valtakunnallista palvelua. Nykyään maistraattien ja seurakuntien saumattomaan yhteistyöhön tarvitaan digitaalisia järjestelmiä. Jatkossa niiden tietoja tallennetaan ja luovutetaan vain alueellisissa keskusrekistereissä. – Kaikki asiat, jotka liittyvät tietojen tallentamiseen ja luovuttamiseen, hoidetaan aluekeskusrekisterissä. Kirkonkirjojen digitoinnin suunniteltiin valmistuvan seurakunnissa vuoteen 2017 mennessä, mutta Kirkkohallituksen rekisterijohtajan Sanna Heickellin mukaan noin viidennes työstä on vielä tekemättä. Digitaaliset kirkonkirjat eli KirDi avaa uusia mahdollisuuksia kirkon jäsenrekisterin ja valtion väestörekisterin käytössä. – Keskushallinnosta ja hiippakunnista on kovasti yritetty potkia työtä eteenpäin. Siksi aluekeskusrekisteriasia on todella tärkeä, Sanna Heickell sanoo
Ja jos vain yksi kummi on kummikelpoinen, tarvitaan kirkkoherralta erillinen päätös. – Papin pitäisi tarkistaa kummikelpoisuuden ehdot jo ennen kuin lähtee kastamaan. Rajattu vastuualue mahdollistaa syvän osaamisen. Lomatuuraaja voi olla talouspäällikkö, suntio tai joku muu, jolloin tuuraajan osaaminen on vielä ohuempaa kuin varsinaisen. Uusimpia ovat nimilaki, isyyslaki, uskonnonvapauslaki, EU:n uusi tietosuoja-asetus ja kotimainen tietosuojalainsäädäntö. Jotkut heistä ovat erikoistuneet kasteasioihin, toiset vihkimisiin, tietojen luovuttamiseen tai muihin osa-alueisiin. Yhä enemmän seurakunnissa kastetaan vauvoja vanhempia ihmisiä, esimerkiksi sellaisia kirkkoon liittyviä maahanmuuttajia, joilla ei ole Suomessa kotikuntaa. Tänä vuonna aluekeskusrekisteri on aloitettu Kuopiossa, Tampereella ja Vantaalla. – He pitävät joka torstai-iltapäivä nimiraadin kokouksen. Nyt kentällä on kovasti pöhinää, kun joka puolella on käynnissä aluekeskusrekisterin perustaminen, Heickell sanoo. Lapuan hiippakunnassa on suunnitteilla suurimittainen, heti koko hiippakunnan kokoinen yksikkö. Epäselvät tapaukset ohjataan Koivulalle. Veijo Koivula arvelee, että seurakunnat ovat tähän asti selvinneet kirkonkirjojen pidosta, koska muutokset ovat tapahtuneet vähitellen. Oulussa yhteistyö maistraatin kanssa sujuu erinomaisesti. – Jos pappi ei ole tarkkana, hän saattaa kastaa tilanteessa, jossa vanhemmat eivät ole naimisissa, äiti ei kuulu kirkkoon eikä isyyttä ole vahvistettu. Ja jos toimistoihminen on yksin virastossa, milloin hän pystyy lähtemään mihinkään koulutukseen. Koivula huomauttaa, että kirkkoherra vastaa myös henkilöstöhallinnosta, jumalanpalveluselämästä, diakoniatyöstä ja päätöksenteosta, joten kirkonkirjamerkintöjen pohtimiseen ei liikene kovin paljon aikaa. Seurakuntien Kirjuri-järjestelmä on rakennettu toimimaan kirkkolain pohjalta. Raija KuRKi Oulun aluekeskusrekisterin johtaja Veijo Koivula lehteilee suurta kirkonkirjaa aluekeskusrekisterin arkistossa. Oulussa kirkonkirjojen tiedot on jo siirretty digitaaliseen muotoon. Joskus lomakkeesta uupuu huoltajien allekirjoitus. – Jos minulla ei ole selvää vastausta, nimi lähtee maistraattiin. Nimilaissa tuli tällainen velvoitus. Myös muuttoliike ja kansainvälistyminen haastavat jäsenrekisterin. Nykyään uusia lakeja säädetään tiuhaan tahtiin. Toisinaan Herranen joutuu soittamaan papeille tai lapsen vanhemmille. Aluekeskusrekisteri on siellä kasvanut hallitusti pikkuhiljaa. Itsenäisessä seurakunnassa kirkonkirjan pidosta vastaa kirkkoherra. Turun hiippakunnassa perustamisesta neuvotellaan. – Oulun antamat kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Kun papin kirjoittama kastelomake saapuu rekisteröitäväksi, hän tarkistaa tiedot ja allekirjoitukset. Kun kummeilta kerätään henkilötunnukset, aika pienellä vaivalla asian voi tarkistaa järjestelmästä. Oulun aluekeskusrekisterissä työskentelee kymmenen palvelusihteeriä. | Kuva: Jaani Föhr KOTIMAA | 21.3.2019 9. – Jos tekee jotakin hommaa vain kerran viikossa tai kuukaudessa, niin tietomäärä ei voi pysyä ajan tasalla. Sattumalta maistraattien työnjaossa suomenkielisten nimien käsittely on keskitetty juuri Ouluun. Kirjuri ei anna tallentaa sellaista, Herranen sanoo. Palvelusihteeri Leila Herranen on erikoistunut kastetietojen kirjaamiseen. kirkonkirjojen pidon. – Minulle tulee usein tietoa siitä, että seurakunnissa tietoja on tallennettu ja luovutettu väärin, ja se on pitemmän päälle kestämätön tilanne. Jos kaste on lauantaina ja nimiasia tuodaan meille torstaiaamuna, se ehtii vielä kokoukseen. Toinen haaste ovat lapsille aiotut erikoiset nimet. Sittemmin siihen on liittynyt kolme seurakuntaa ja ensi vuonna todennäköisesti ainakin kolme suurehkoa seurakuntaa
Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Jos yksilötyön ja sitä kautta kontaktien määrän väheneminen johtaa virkojen lakkauttamiseen, sahaa työntekijä omaa oksaansa kehittämällä uusia yhteisöllisen työn muotoja. Hänen näkemyksessään keskeistä on myös kansankirkon rooli moraalisena selkärankana ja yhteiskunnan omanatuntona. Meitä diakonian ammattilaisia huolestuttavat aivan toisenlaiset asiat. Mutta kuka käyttää diakonian ääntä. Saara huhanantti Diakoniatyöntekijöiden liiton puheenjohtaja Diakonian koordinoiva esimies (vt.), Tikkurilan seurakunta Kuka saa kertoa diakonian tarinan. KOTIMAA | 21.3.2019 10. Nämä kysymykset ovat ratkaisevia kun mietitään, mistä syntyy nykypäivän diakonian kertomus, perusta ja oikeutus. Valitettavan usein diakoniatyötä ja sen vaikuttavuutta arvioidaan ainoastaan asiakaskontaktien määrän perusteella. ”Ne, joiden hätä on suurin ja joita ei muilla tavoin auteta”, löytyvät eri aikoina erilaisista marginaaleista. Vähemmistökirkkona kirkkomme tulee ehkä saamaan uudenlaista rohkeutta olla ihmisoikeuksien puolustaja ja tarvittaessa vastakulttuurinen toimija. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Näkemystä ovat pohtineet monet teologit. Salomäen mukaan kansankirkolta murenevat perusteet, kun kirkon jäsenmäärä laskee alle puoleen. Aktiivinen yhteydenpito jäsenistöön vahvistaa yhteisöllisyyttä. Entistä merkittävämpi osaalue diakoniatyössä on vaikuttaminen – diakonian rooli rakoilevassa hyvinvointivaltiossa, ”yhteiskunnallisesti tarkkakatseinen ja profeetallinen diakonia”. Diakonian tehtävä on tehdä näkyväksi yhteiskunnan muutoksia sekä leikkausten ja heikennysten vaikutuksia ahtaalla olevien ihmisten arkeen. Tilastouudistus on tehnyt näkyväksi vapaaehtoisten tekemät kotikäynnit ja kohtaamiset, mikä on hieno asia, mutta se jäi edelleen huomioimatta, että vapaaehtoistyö tarvitsee aina ammattilaisen työtä ja tukea. Saksalainen Friedrich Schleiermacher (1768–1834) korosti kansakunnan kristillistämistä. Uudet avaukset ja jo pidemmälle viedyt kokeilut yhteisöllisestä työstä pyrkivät vastaamaan alueelliseen hätään, yksinäisyyteen ja hyvinvointivaltion sosiaaliturvajärjestelmän riittämättömyyden aiheuttamaan pysyvään nälkään. Diakonian rooliin kirkossa ja sen hierarkiassa vaikuttaa mitä suurimassa määrin kirkon virkakysymys. Uteliaisuudesta keräsimme omaa tilastoa työntekijöiden kohtaamisista vapaaehtoisten kanssa. Valitettavasti diakonian ammattilaisilla on tässä keskustelussa hyvin vähän äänioikeutta. Latvuksen tavoin toivon, että kirkolliskokous löytää siihen riittävän selkeän ratkaisun. Siksi luotan siihen, että kansankirkkonäyllä on tulevaisuus meillä Suomessa. Suomen luterilainen kirkko on uudistanut kansankirkkonäkemystään vuosikymmenten aikana. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Uudella tavalla tulisi nähdä jäsenyyden merkitys. Diakonian narratiivi kirjoitetaan jossain muualla kuin seurakuntien diakoniatyössä. Diakonian siiloutuminen huolestuttaa Latvusta, kuten muutamia muitakin diakonian asiantuntijoita. VeikkO Pöyhönen opetusneuvos, Helsinki Kansankirkko ei ole sidottu jäsenmäärään K irkkohallituksen johtava asiantuntija Kari Latvus kuvaa esseessään ( Kotimaa 14.3.) diakonian narratiivin hapertumista ja toivoo sanoitusta nykypäivän diakonian ydinkertomukselle. Kuka päättää sen, mikä osa työstä tehdään näkyväksi. Diakonian kertomuksen luominen ja diakonian ytimen sanoittaminen liittyy keskeisesti valtaan. kirkon työ | Diakonian kertomuksen luominen ja sen ytimen sanoittaminen liittyy keskeisesti valtaan, kirjoittaa Saara Huhanantti. Maallistuminen vaatii kansankirkkonäkemyksen päivittämistä. Ottamalla kantaa virkakysymykseen kirkolliskokous lopulta määrittelee diakonian aseman ja legitimiteetin ja sen, kuka kirjoittaa diakonian narratiivin tulevaisuuden kirkossa. Samalla painotettiin paikallisuuden merkitystä. Kenellä on valtaa määritellä diakonian suunta, kuka käyttää diakonian ääntä. kansankirkon tulevaisuutta arvioidessaan laskevan jäsenkehityksen seurauksia. Näitä kohtaamisia oli vuoden aikana yhtä paljon kuin kohtaamisia asiakkaiden kanssa. Uudistuvassa näyssä jäsenlähtöisyys asettuu työntekijäkeskeisyyden edelle. Tämä vaatinee suuria korjauksia kirkon hallintoon ja toimintakulttuuriin. Uuden marginaalin muodostavat liian tavalliset ihmiset, jotka jäävät kaikkien määritelmien ulkopuolelle. Itsenäisesti toimivat seurakunnat ja hiippakunnat olivat parokiaalisuuden tunnusmerkkejä. Yhdessä seurakuntalaisten kanssa toteutettu työ on arkipäivää diakoniatyössä. Kaikkea ei silti tarvitse hylätä. Yhteisöjen rakentamisen rinnalla ammatillinen diakonia paikkaa yhteiskunnan turvaverkkojen aukkoja, antaa palveluohjausta ja tukee järjestelmästä putoavia. Matala jäsenyyden kynnys, lapsikaste, avara uskontulkinta ja suvaitsevaisuus kirkon sisällä sekä ihmisen elämänkaaren seuraamista arvostava toiminta kannattanee säilyttää. Kokemukset sodista, pappien läsnäolo sotilaiden rinnalla sekä myöhemmin asevelipapit korostivat kirkon roolia henkisen ja hengellisen tuen antajana ja kanssaihmisen rinnalle asettujana. Johtaja Hanna Salomäki käsitteli Kirkon tutkimuskeskuksen juhlaseminaarissa 13.3. Perinteisesti kansankirkko on ensisijaisesti ollut työnäky. Kansankirkko rakentaa kansakunnalle kristillisen arvopohjan julistamalla evankeliumia ja opettamalla. ” Uuden marginaalin muodostavat liian tavalliset ihmiset, jotka jäävät kaikkien määritelmien ulkopuolelle. Tarvitaanko tähän papiston osaamista ja teologian tutkintoa
Kristuksen käsky velvoittaa meidät niin kirkkona kuin yksittäisinä kristittyinä tekemään kaikkemme kehityksen kääntämiseksi. Se tarkoittaa, että kirkon sanoma tavoittaa yhä harvemman suomalaisen. Hermann Kalmus Kirjoittaja on Pilistveren seurakunnan kirkkoherra Kirkkomme julkaisi helmikuussa uuden kastesivuston ja aloitti yhä laajemman yhteistyön Vauva-lehden ja vauva.fi-verkkopalvelun kanssa. Otsikon kysymystä on hyvä pohtia muistutuksena siitä, mistä saamme olla kiitollisia ja mitä hyvää meillä on. Kaikkein nopeinta kehitys on kaupunkiseuduilla; viime vuonna Helsingissä kastettiin alle 40 prosenttia syntyneistä lapsista. Se on myös lapsen ensimmäinen askel seurakuntaan. Haluammehan kutsua kaikkia perheitä kastemaljan ääreen, seurakuntaan ja pelastavan Jumalan yhteyteen. Tässä uusi materiaali näyttää onnistuvan. Huomattavasti vähemmän virolaiset tuntevat konkreettista luterilaisen kirkon sortoa Virossa, sen toiminnan estämistä kaikin keinon julkisuudessa ja kirkon työntekijöiden vainoa ja vangitsemista. Olemme saaneet perehtyä kansojemme eri kehitysvaiheisiin ja olla kiitollisia esivanhempiemme rohkeudesta ja päättäväisyydestä. Yhä useammin myös koko perheen seurakuntayhteys saa uuden alun lapsen kasteen myötä. Syventymistä ei kuitenkaan tapahdu lainkaan, jos ensimmäinenkin askel jäsenyyteen jää ottamatta. Silloin menehtyi noin 700 henkeä ja noin viidennes kaupunkilaisista jäi ilman kotia. maaliskuuta 1944 pommitettiin Tallinnaa. Uusi materiaali tähtää Helluntain ihmeen hengessä siihen, että kukin kuulisi puhuttavan Jumalan hyvyydestä omalla kielellään. Tämä ensimmäinen askel jää kuitenkin tällä hetkellä monelta ottamatta. Virossa pidämme elossa muistoa niistä hirmutöistä, joita Venäjän valta toi Viroon. Nyt on panostettu siihen, mikä on puuttunut: hengelliseen ja käytännölliseen viestiin tämän hetken tavallisille nuorille perheille heidän tuntemassaan ympäristössä, heille tutummalla sanastolla. Hengellinen syventyminen tapahtuu seurakunnassa. Kun siihen lisää vielä Kalevalan tarut ja Kalevalan pojan tarut ja Maamme-laulun ”varastelut” puolin ja toisin, niin näemme avaran ja syvän yhteyden veljeskansoina. Kolumnin otsikossa esitettyä kärjistettyä kysymystä esitän myös suomalaisille riparinuorille, kun pidän oppituntia historiasta ja kansojemme eri kehitysvaiheista. Kaste on kirkon perustehtävän ydintä. Tavoitteena on kertoa kasteesta tavalla, joka vastaa tämän hetken perheellistyvien nuorten aikuisten kysymyksiin. www. kotimaa24.fi KOTIMAA | 21.3.2019 11. Se itsestään selvä hyvinvointivaltio ja esimerkkimaa, joka Suomi on, on rakennettu tietyltä arvopohjalta. Siksi toivomme, että toistemme kritikoimisen asemesta keskittyisimme tekemään yhdessä työtä, jotta kaikenlaiset ihmiset löytäisivät tien seurakunnan yhteyteen ja pelastavan Kristuksen luo. Vastaavasti tuli meidän puoleltamme yli kolme tuhatta miestä taistelemaan talvisotaan. Nyt on panostettu siihen, mikä on puuttunut. Kirkossamme ei kuitenkaan ole pulaa kasteen teologisista sanoituksista. Toivottavasti on sitten myös viisautta ymmärtää, miten eri osa-alueet yhteiskunnassa on kytketty toisiinsa ja miten niiden siteiden rikkominen voi johtaa muutoksiin, jotka aina eivät ole kehitystä parempaan. Virossa syrjittiin kirkko yhteiskunnan äärialueille vieraan vallan toimesta, Suomessa sitä tehdään oma-aloitteisesti kaiken maailman suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon nimissä. Kaatuuko suomi siihen. V iime vuosina olemme saaneet Suomen ja Viron kansoina iloita satavuotisista valtioistamme. Nämä kaksi historianhetkeä ovat hyviä esimerkkejä kansojemme ja kulttuuriemme läheisyydestä. Virossa saamme olla kiitollisia noin viidelle tuhannelle suomalaiselle vapaaehtoiselle, jotka tulivat taistelemaan Viron itsenäisyyssodassa vuosina 1918–1920. Toisen maailmansodan jälkeen kehittyivät maamme sitten aika eri suuntiin Neuvostoliiton vallan takia. Päätoimittaja Leif Nummela kritisoi materiaalia pääkirjoituksessa ( Uusi Tie 20.2.) teologisesta ohuudesta ja tuntuu kaipaavan siltä laajempaa teologista sisältöä. 9. Siitä kertovat sen suosio Vauva-mediassa ja se, että seurakuntiin on tilattu pian 20 000 liitettä perheille jaettavaksi. Katri Korolainen Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Nuori kirkko ry:n viestintäjohtaja teemu laajasalo Helsingin hiippakunnan piispa Kaste ja kummius -hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Uusi kastemateriaali toteuttaa Helluntain sanomaa ” Virossa syrjittiin kirkko yhteiskunnan äärialueille vieraan vallan toimesta, Suomessa sitä tehdään oma-aloitteisesti. On hyvä, että varmistamme sisällön laadun ja emme sorru teologiseen tyhjyyteen. ”Kaikkien kansojen” kastevelvoitteen äärellä meidän on oltava hyvin huolissaan kasteiden määrän laskusta. Vaikka kehityksemme näyttää huimalta ulkopuolelta katsottuna, ja varmaan se sitä onkin, sisältäpäin näkyy myös monia puutteita, jotka liittyvät juuri henkisiin asenteisiin ihmisten välillä. maaliskuuta 1949 kyyditettiin Viron maalaisväestöä Siperiaan noin 22 000 henkeä. Arvopohjassa hyvin keskeisessä asemassa on ollut kristillinen arvomaailma ja tarkemmin juuri luterilainen yhteiskuntakäsitys. 25. Siitä vastaa myös toimituskeskustelun käyvä pappi. Viro on hyvä esimerkkimaa siitä, miten tietyt arvot yhteiskunnassa tehdään naurunalaisiksi tai suljetaan pois opetuksesta ja kasvatuksesta. Vaikka sodan vaikutus tuntui, sai Suomi kehittyä rauhassa oman kansan päätöksien mukaan. ” Kirkossamme ei ole pulaa kasteen teologisista sanoituksista. Korostavana esimerkkinä voi sanoa, että Viron luterilainen kirkko menetti noin kaksi kolmasosaa papeistaan siinä historian vaiheessa
reportaasi reportaasi Raimo Vierikunnas (vasemmalla), Sirpa Viherä ja Kalervo Huttunen ovat johtaneet Riihimäen seurakuntaa yhteensä yli neljä vuosikymmentä. KOTIMAA | 21.3.2019 12
Monille kirkko on joko liian liberaali tai liian konservatiivinen. Surullisin vastaus on, ettei kirkolla ole minulle mitään merkitystä. Täytyy jaksaa tutustua, luoda suhteita, rakentaa luottamusta. Enemmän kuin verotuloista olen huolissani eroavien sieluista. Niissä oli luottamuksellinen yhteys. Se tuo turvallisuuden tunteen. Selvisimme kuitenkin hyvin ja meillä on edelleen hyvät välit. Jakautuneisuudesta ja jäsenmäärän laskusta huolimatta näen Riihimäen seurakunnan tulevaisuuden valoisana. He tuntevat kehityskaaren, jonka olen käynyt läpi. Mikä yhteys meillä sitten on. On tyhjää ja näköalatonta, jos kirkon usko ei merkitse mitään. Odotan jännityksellä, millaista puhetta kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa syntyy. Surullisin vastaus on, ettei kirkolla ole minulle mitään merkitystä. Täytyy ymmärtää, minkälainen julistus mihinkin sopii. Rovastikunnan kirkkoherrojen kokoukset olivat minulle alussa tärkeitä. Roolinvaihto ei ollut kivuton. Seurakunta on elänyt halki vuosikymmenten yhdessä tämän kaupungin kanssa, ja olemme haluttu yhteistyökumppani. Lähetän eroajille kirjeen ja joidenkin kanssa käyn pitkän kirjeenvaihdon. Sellaisena pysyminen vaatii kyllä voimia. TeksTi | danielle mieTTinen – kuvaT| Jukka GransTröm » KOTIMAA | 21.3.2019 13. Kolme kirkkoherraa messussa Kun Riihimäen kirkkoherra Sirpa Viherä kiipeää saarnatuoliin, hänen edeltäjänsä Kalervo Huttunen kuuntelee usein kuoroparvella ja tämän edeltäjä Raimo Virekunnas tapittaa alhaalla salissa. Koin, että tarvitsimme aluksi hiukan etäisyyttä. On viisautta pitää lähellään ihmisiä, jotka ovat viisaita, mutta vastuutaan ei voi siirtää toisen käsiin. Marraskuun seurakuntavaaleissa meillä oli paljon ehdokkaita. Miten me pääsemme sinne, missä ihmiset ovat. Miten ihmisille voisi tehdä helpoksi tulla kirkkoon. Olin Kalervo Huttusen alainen 18 vuotta, ja sitten hänestä tuli minun alaiseni. Yhä enemmän menemme mukaan siihen, mitä muut jo tekevät. Konservatiivisiipi aktivoitui. Edeltäjiäni on kiva nähdä kirkossa. Jos joku löytää hengellisen kodin toisesta kristillisestä kirkosta, hänelle toivotan hyvää matkaa. Jos emme olisi niin tuttuja, voisi tulla näyttämisenhalu. Seuraan aika tarkasti, keitä seurakunnasta eroaa ja keitä siihen liittyy. Pidimme niitä vuorotellen toistemme kodeissa. Tiesin kuitenkin, mitä tuleman pitää. Sirpa Viherä K un minusta tuli kirkkoherra, Riihimäen seurakunnasta oli juuri eronnut monta sataa jäsentä syksyn 2010 Homoillan jälkimainingeissa. Kyllä se satuttaa, kun meillä ei ole kirkkovaltuuston kesken ehtoollisyhteyttä. Tarvitsemme kunnioittavaa keskustelua ja pienimmän yhteisen nimittäjän etsimistä. Johtajan paikka on tuulinen ja yksinäinen. Valituksi tuli aikaisempaa enemmän äärilaidoilla olevia ihmisiä. Kolme kirkkoherraa on nähnyt, miten kirkko on muuttunut 1960-luvulta tähän päivään. Haluan viestiä, että jokaisella on merkitystä. Useimmiten pettymykset liittyvät turvapaikanhakijoihin, homosuhteisiin ja raamatuntulkintaan. Jos Kalervo olisi jäänyt eläkkeelle tai minä olisin tullut jostakin muualta, olisin varmasti tukeutunut häneen enemmänkin. Ohi alkaa olla aika, jolloin kirkonmäeltä huudeltiin, että tulkaa meille. He ovat olleet täällä aina, kuulleet minua ensimmäisestä saarnastani alkaen. Olemme menossa kohti vähemmistökirkon asemaa. Tunnen molemmat 30 vuoden ajalta, en voi enää muuttaa heidän mielikuvaansa minusta. Seurakunnan jäsenmäärään kietoutuu niin paljon. ” Seuraan aika tarkasti, keitä seurakunnasta eroaa ja keitä siihen liittyy. Havahduin ensimmäistä kertaa kunnolla siihen, että meidänkin jäsenmäärä laskee
Se tuntui lamauttavan koko yhteiskunnan. Kirkko ei ole kovin taitava hiljaisen tiedon käyttämisessä. Kaikilla oli oma paikkansa. Kun kirkkoon kuuluminen vähenee, työmuotoja joudutaan miettimään uusiksi. Kun halusin aloittelijana tietää, miten joku asia oli ennen hoidettu, soitin edeltäjilleni Lauri Palvalle ja Raimo Virekunnakselle. Ei seurakunta tarvitse emeritusta, joka huutelee katsomosta. Raimo Virekunnas ” Ei seurakunta tarvitse emeritusta, joka huutelee katsomosta. Olin saanut kyllikseni hallinnon hoitamisesta ja kokouksista. Jokainen vuosikymmen on ollut erilainen. Samaan aikaan iski 1990-luvun lama. Nykyisin laulan oman seurakunnan kirkkokuorossa. Ovet auki joka suuntaan! Seurakuntaan pitää mahtua erilaisia ihmisiä ja täytyy kalastaa monenlaisilla kalastusvälineillä. Olin silloin 61-vuotias ja ollut kirkkoherrana 18 vuotta. Jos joku on kysynyt neuvoja, olen vastannut. reportaasi Kalervo Huttunen A loittaessani kirkkoherrana seurakunnassa oli hyvä draivi. Kun virka jäi avoimeksi, sitä ei voitu heti täyttää. KOTIMAA | 21.3.2019 14. Liike-elämässä puhutaan hiljaisen tiedon siirtämisestä. Lokakuussa 2010 TV2 lähetti surullisen Homoilta-keskusteluohjelman. Riihimäkeläiset ovat tahdikkaita, ei minulta tulla kysymään mitä mieltä olen siitä tai tästä päätöksestä. Johtamiseen ja hallintoon ei pidä puuttua, mutta olisi hienoa, jos eläkkeellä olevia pappeja voitaisiin toivottaa tervetulleiksi muuhun seurakuntatyöhön. Riihimäen keskuskirkko on seissyt paikallaan vuodesta 1905. Asialla on toinenkin puoli. Kirkkoherran on luotettava sekä työntekijöihin että seurakuntalaisiin. Kolmen vuoden päästä seurakunta täyttää sata vuotta. Harvoin tuli tilanteita, joissa oli vedettävä rajaa. Raamattuja seurakuntapiirit, seurat, saarnaaminen ja ihmisten kohtaaminen innostivat edelleen. Minulle oli yllätys, että yksi ohjelma voi saada aikaan sellaisen liikehdinnän. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämpää on päästä ehtoolliselle. Pidän siitä, että eläkeläisenä voi piipahtaa vaihtelun vuoksi myös naapuriseurakunnissa. Kirkkoherrana ajattelin maolaisittain, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Määrä on kolminkertaistunut. Iloitsin Pekka Simojoen aloittamista Little light ja Big light -illoista sekä Tuomasmessuista, kirkkonäytelmistä ja rukousilloista. Yhteiskunnassa pantiin merkille seurakuntien yritys auttaa ja kirkosta eroaminen väheni huomattavasti. Diakoniatyöntekijät yrittivät tehdä työttömien hyväksi sen minkä pystyivät. Luovuttuani kirkkoherran virasta en missään tapauksessa halunnut mennä mihinkään hallintoelimeen. Perustehtävä säilyy, mutta miten se kulloisenakin aikana toteutetaan, siihen on rukoiltava viisautta. Lähden edelleen mielelläni saarnaamaan ja tekemään toimituksia. Sitä seuranneen kirkosta eroamisen aallon koin erittäin raskaana. Järjestimme työttömien ruokailuja ja tuimme työttömien yhdistyksen toimintaa. Olin ensimmäisenä ylioppilaskesänä seurakunnassa suntiona eikä minulla ollut yhtään vapaapäivää. Se oli vaikea syksy. 60-luvulla työtä tehtiin pienellä porukalla: oli neljä pappia, yksi lehtori, yksi kanttori, kaksi diakonissaa ja kaksi nuorisotyöntekijää. Järki sanoi, että nyt riittää. Tavallisesta papintyöstä en kuitenkaan halunnut vielä luopua
. AIHEENA: Työhyvinvointi 1 19 työyhteisön ongelmat | Kotimaa Pro pyysi sosiaalisen median kautta tietoja seurakuntatyöyhteisöjen ongelmista. Kotimaa Pro selvitti, miten lähetystyö on organisoitu ja rahoitettu luterilaisissa sisarkirkoissa Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Yhteiskunnallisen murroksen myötä kirkkoon kuulumisesta alkoi tulla henkilökohtainen valinta, se ei ollut enää pelkkä perinne. Suomalaiset luterilaiset ovat tehneet lähetystyötä Etiopiassa jo 50 vuotta. Arkkipiispa: Kriisitietoisuus ilman toivoa vie lamaannukseen jäsenyys | Kirkon kaikki mittarit näyttävät alaspäin. Vaikka hän ei ole enää mukana, kirkonpenkissä on edelleen kotoisaa istua. Kun on taloudellisesti tiukkaa, yritetään tehdä yhteistyötä. Työntekijä on osaltaan vastuus» | Kuva: Kristiina Kontoniemi |K uv a: O lli Se pp äl ä Tällainen on hyvä saarna Maallikot kertovat: AIHEENA: Jumalanpalvelus 3 19 . T yöhyvinvointi on yksilöllinen kokemus, johon heijastuvat esimerkiksi työpaikan ihmissuhteet, oma ammattitaito ja johtaminen. J os on Suomi murheellisten laulujen maa, on evankelis-luterilainen kirkkomme murheellisten lukujen kirkko. Kasteiden määrä on romahtanut ja entistä harvempi avioliitto solmitaan kirkollisesti. Kun Anitalla puhkesi muistisairaus, pappilaelämämme hiipui. Siellä on jokapäiväisen leivän maku ja oma väki ympärillä. Siirtyminen sivuun on tapahtunut pikkuhiljaa. Olennaisinta ei ole, kuinka monta jäsentä siihen kuuluu, vaan että olemme aito ja kilvoitteleva armon yhteisö. Kaikki mittarit näyttävät alaspäin ja pahimmat lukemat koskevat suurimpien kaupunkien nuoria aikuisia. Mika Lehtinen (Kansanlähetys) tiesi jo rippikouluikäisenä haluavansa lähetystyöhön. Lopulta jää vain Kristus. T ulin Riihimäen seurakuntaan papiksi 1961. Tästä huolimatta seurakunnan ja kaupungin välit pysyivät läheisinä. KOTIMAA | 21.3.2019 15. Ilmestyy 10 kertaa vuodessa Kirkon hallinto on melkoinen himmeli | vaikuttaminen | Kirkon päätöksentekojärjestelmää kuulee usein moitittavan sekavaksi, eikä väite ole aivan tuulesta temmattu. Alussa olin arka, etten hypi seuraajani varpaille. . Viesteistä koostimme viisi tapausta, joita työyhteisökehittäjä, työnohjaaja Pekka Puukko kommentoi ja ratkoo. Kirkon on oltava jatkossakin läsnä kaikkialla Suomessa. Kirkolliset vaalit muuttuivat niin, että poliittisten puolueiden väriä näkyi enemmän ja kirkkovaltuustoon tuli maallikkopuheenjohtaja. ” Arvostan kirkon elämässä kovasti sitä, että voimme olla yhdessä eri mieltä. Alimmillaan kirkkoon kuuluminen on perheen perustamisvaiheessa olevien 20–30 -vuotiaiden ikäluokissa. Esille nousivat ajan kirkolliset kysymykset. Anita piirsi kuvia fläppitaululle samalla kun minä saarnasin. Teimme paljon kouluvierailuita ja rakensimme yhteyttä ammattijärjestöihin. Se ei vielä näy verotuloissa, mutta kohta näkyy. Kun minusta tuli kirkkoherra 1975, voimaan astui virkaehtosopimusjärjestelmä. Työnantajan tehtävänä on huolehtia muun muassa työturvallisuudesta, hyvästä johtamisesta ja työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta. Molemmat luovat myös kotiseutuhenkeä. Päivi Anttila (Suomen Lähetysseura) oppi etiopialaisilta järkähtämätöntä luottamusta hyvään Jumalaan. Palva sanoi, että hän ei sitä enää opettele, hoida homma. Sen edistäminen on sekä työnantajan että työntekijöiden vastuulla. Työnantajan vastuulla on luoda työolot, jotka eivät aiheuta vaaraa työntekijöiden fyysiselle tai psyykkiselle terveydelle. Vaimoni Anitan kanssa ryhdyimme pitämään perhekirkkoja. Seurakuntalaisten keskuudessa jakaantuneisuutta oli nykyistä vähemmän. Seurakunta ja kunta ovat tehneet yhteistyötä esimerkiksi vanhuspalveluiden ja nuorisotyön järjestämisessä. Se oli aikaa, jolloin rippikoululaisen äiti niiasi papille ja kirkossa kävi paljon perheitä. Kun seurakuntaa alkoivat painaa taloushuolet, sain kimmokkeen jäädä eläkkeelle jo 61-vuotiaana. Kirkkoherra Lauri Palva oli oikea vanhanajan rovasti, isähahmo ja ihmisten mielissä toinen kaupunginjohtaja. Arvostan kirkon elämässä kovasti sitä, että voimme olla yhdessä eri mieltä. Meillä oli Kalervon kanssa sopiva ikäero, 15 vuotta. Seuraajiini olen ollut varsin tyytyväinen. Voi miten minuun, entiseen Lähetyskodin opiskelijaan sattui, kun joku Lähetysseurasta siirtyi vastaperustettuun Kansanlähetykseen. Kun Riihimäellä suoritettiin piispantarkastus, kaupunginhallitus antoi määräyksen liputtaa. Seurakunnan tulevaisuuden näen valoisana. Pro-liite ilmestyy 4.4. Kirkossa eletään sen valoisasta ydinsanomasta. Kun jäin pois kirkkoherran tehtävästä vuonna 1993, kirkkoa uskallettiin avoimesti arvostella. Kun kirkkoon kuuluminen vähenee, erimieliset ajautuvat lähemmäksi toisiaan. » | Kuva: Jukka Granström 2 19 AIHEENA: Päätöksenteko Työyhteisö voi pahoin – Mikä avuksi. Teemana lähetystyö. Esimiesvastuu rassasi minua, olin kai vähän herkkä johtajaksi. Rovastikunnassa pidettiin joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina pappien veljespiiriä. Rovastin sana lakkasi olemasta laki. Ohjakset oli helppo jättää toiselle, kun sain kuitenkin olla mukana aamuhartauskierroksilla kouluissa ja tehdä toimituksia. Kaupungin ja seurakunnan yhteistyö säilyy hyvänä olosuhteiden pakostakin. . Suhtauduimme toisiimme arvostavasti, ja luulen, etten loukannut häntä. Lisäksi kirkkoon vielä sitoutuneet suuret » | Kuva: Pekka Nieminen / Otavamedia / Lehtikuva 2 18 AIHEENA: Talous Hyviä uutisia kirkon työntekijöille ja luottamushenkilöille: Kotimaa Pro -liite jaetaan Kotimaa-lehden välissä. Kokoonnuimme kodeissa, isäntä piti alustuksen ja sitten keskusteltiin. Kun joutuu koville, raja-aidat madaltuvat. Kotimaa Pro tekee siitä nyt selkoa. Tapio Luoma muistuttaa, että pienenevän kirkon ääni voi myös vahvistua. Lundilainen sosiaalisen kristillisyyden henki sai viidesläisyydestä haastajan. Nyt hänen seitsemänhenkinen perheensä asuu Addis Abebassa. Siirryin vapaaehtoistyöhön
Riittikö taivaallinen suudelma vai tarvittiinko muutakin. Toinen oli taivaallinen Isän, Pojan ja Hengen yhteys. Joakim ei suinkaan ollut Annan ainoa mies, vaan hänellä oli peräti kolme puolisoa. Keitä 1400-luvulla veistetyn patsaan hahmot esittävät. Maassa lepäävät hänen vaatteensa, sininen ja punainen. Katolisessa kirkossa eli 1400-luvulla käsitys kahdesta kolminaisuudesta. Uskonpuhdistusta seuranneen kuvainraaston aikana uudistajat tuhosivat Hollannissa paljon kirkkojen taideaarteita. Tietenkin Annaa ja Joakimia, Neitsyt Marian vanhempia, taidehistorioitsija Peter Wagemakers kertoo Hollannin Vapaan sivistysakatemian järjestämällä luennolla. Toinen oli maallinen kolminaisuus, joka käsitti Annan, Marian ja Jeesuksen. DANielle MieTTiNeN ” Katolisessa kirkossa eli 1400-luvulla käsitys kahdesta kolminaisuudesta. Noin 1495. Tiepolo oli ensimmäisiä, joka maalasi öljyväreillä luonnoksia alttariveistoksia varten. Pyhä neitsyys. Moni Maria-aiheinen taulu ja alttariveistos tuli matkansa päähän. Joakimin ja Annan suutelu tapahtuu taivaallisen Jerusalemin portilla. Kierroksen aiheena on Neitsyt Marian elämä keskiaikaisten taiteilijoiden silmin. Sympaattinen veistos sijaitsee Amsterdamissa Alankomaiden kansallismuseossa. Tiepolon teokset säilyivät, sillä ne olivat sekä syntyajankohtansa että -paikkansa puolesta kuvainraastajien ulottumattomissa. V anhan naisen ja miehen huulet ovat koskettamaisillaan toisiaan. Geertgen tot sint Jansin ateljee. Öljy puulle. Teoksessa Pyhä neitsyys maalari paljastaa hänestä jännittävän legendan. Taka-alalla on useita miehiä, joiden joukossa on Annan toinen puoliso, kenties se kolmaskin. Italialainen Giovanni Battista Tiepolo kuvasi Neitsyt Marian sikiämisen poikkeuksellisella tavalla vielä 1700-luvun jälkipuoliskolla. Tilalle tuli käsite kaksiyhteys, joka tarkoitti Annan ja Marian yhteyttä. Enkeli ilmestyi Joakimille kertoakseen, että lapsetonta pariskuntaa kohtaisi vielä syntymän ihme. KOTIMAA | 21.3.2019 16. Osa Marian elämää kuvaavasta alttariveistoskokonaisuudesta noin vuodelta 1470. Tämä mestarillisen pensselinkäyttäjän työ oli luonnos italialaiseen luostariin tilattua alttariveistosta varten. Jeesuksen isoäiti Anna nousi 1400-luvulla suosituimmaksi katoliseksi pyhimykseksi. Trenton konsiilin ja uskonpuhdistuksen jälkeen kolminaisuus-sanaa sopi käyttää vain Jumalan kuvaamiseen. Toinen oli maallinen kolminaisuus, joka käsitti Annan, Marian ja Jeesuksen. Ne ovat Marian tunnusvärit. kulttuuri | keskiaikainen kuvataide | Neitsyt Marialla on hätkähdyttävä menneisyys keskiaikaisessa maalaustaiteessa. Kolme Mariaa on kolminaisuuden dogmihistorian mielenkiintoinen sivupolku. Katolisessa kirkossa oli kokonaisia koulukuntia, joilla perusteltiin molempia näkemyksiä. Tarinoiden mukaan Jeesuksen mummi Anna oli esikoisensa syntymän jälkeen varsinainen miestennielijä. Joakim seisoo maalauksen keskivaiheilla Joosefin, Jeesuksen isäpuolen kanssa. Esille nousee Jeesuksen lapsuudenperheeseen Naisia kolminaisuudessa liitetty hätkähdyttävä kertomusja kulttiperinne. Taivaallinen Isä lähettää Poikansa Äidin maan päälle Annan ja Joakimin haltuun. Annan ja Joakimin kohtaaminen. Tammiveistos. Maria katselee haikean alistuvana ylös kohti todellista kotiaan. Ja kaikkien kanssa Anna sai tyttären nimeltä Maria. Toisen näkemyksen mukaan kyseessä onkin Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen. Siellä perisynnitön Maria sai alkunsa. Hänen uskottiin saaneen Jeesuksen äidin Marian yliluonnollisesti
Maila Berchtold. Miten kohdata lähestyvä kuolema. Teema & Fem Su 24.3. Maataloustuottajien ahdinko tulee dokumentissa näkyviin uutisten kautta: televisiossa puhutaan katovuosista ja Maaseudun Tulevaisuuden otsikko kertoo, kuinka Valio leikkaa tuottajahintoja. Isä Juha jäisi jo eläkkeelle, kunhan Henry vain ostaisi tilan. Mika Rantosen ja Verena Netzerin ohjaamassa elokuvassa on todella kauniita kuvia, joita ehtii ihailla, sillä verkkaisessa dokumentissa kamera pysyy paikallaan. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | 4 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4. Teema & Fem Pe 22.3. Saatat yllättyä. klo 17.25 Tietoisku uskonnosta. Tuija PyhäranTa Yle TV1 torstaina 28.3. Ruotsila analysoi myös Suomessa harvoin nähdyllä tavalla sitä, miksi Barack Obama ja hillary Clinton koettiin Yhdysvalloissa laajalti vääränlaisina poliitikkoina. Sirpa Lundgren on saattohoitokodin vapaaehtoistyöntekijä. KOTIMAA | 21.3.2019 17. 33-vuotiaan Turo Tuomisen syöpähoidot lopetettiin tuloksettomina. Hän tapaa isänsä menettäneen Melanien ja tyttärensä menettäneen Carstenin. Tunnelmaa keventävät tilan lapset, jotka puuhastelevat kaikkea sellaista, mitä nyt lapsilla on tapana vanhempien keskittyessä töihinsä. Donald Trump, amerikkalainen konservatismi ja äärioikeiston nousu. Hindu Abita Jiny Balakrishnan kertoo valon juhlasta diwalista. TV1 La 23.3. Kirjassaan Sydänmaiden kapina Yhdysvaltojen historian asiantuntija, dosentti Markku ruotsila avaa suomalaiselle lukijalle yhdysvaltalaisen konservatismin ja uskonnollisuuden liiton arvoitusta, joka lopulta – vastoin eurooppalaista viisautta – tuotti myös Trump-ilmiön. Kirjan keskeinen viesti on, että konservatiivisuuden nousu ja yhdysvaltalaisen yhteiskunnan muuttuminen eivät ole yllättäviä tai irrallisia ilmiöitä. Niin isällä kuin pojallakin on pienet lapset huollettavinaan. Koska Yhdysvallat vaikuttaa myös meidän elämäämme, on hyvä perehtyä pintamedioita syvemmin siihen, mistä Amerikka on tehty. TV1 Ke 27.3. Surullisia kuvia maalta hevoset ovat maitotilallisen juha Partasen harrastus. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Aleksi Rannan säveltämä musiikki luo pysähtyneisiin kuviin surumielisen tunnelman. Draamaelokuva talousmahtien kokouksesta, jossa salaperäinen munkki on läsnä. Uusi sarja 1/4. Toimittaja Esben Kjær on kohdannut tilanteen menetettyään poikansa. Yhdysvaltojen nykyisyyttä ihmeteltäessä on Ruotsilan mukaan mentävä demokraattipresidentti Franklin D. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Päivä, jona elin todeksi Jumalan lupaukset. | dokumentti | Dokumenttielokuva Luonnonlaki kuvaa syrjäseutujen maanviljelijöiden kamppailua viime vuosien Suomessa. Miksi on niin vaikeaa tukea toista surun hetkellä. Henkisesti ja poliittisesti jakautuneen Amerikan historian ja todellisuuden kautta Ruotsila muistuttaa myös toistuvasti, miten syvällisesti uskonto ja teologia lopulta vaikuttavat ihmisyhteisöjen arvoihin ja ratkaisuihin. | Kuva: Yle kuvapalvelu republikaani Donald Trumpin vaalivoitto vuonna 2016 paljasti sen, miten vähän Euroopassa lopulta tunnetaan ja ymmärretään Yhdysvaltoja sekä sen poliittista historiaa ja kulttuuria. klo 15.05 Pisara. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. rooseveltiin ja hänen New Deal -politiikkaansa: se myös loi ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen historiassa järjestelmiä, joissa valtio alkoi puuttua monella tavalla kansalaisten jokapäiväiseen elämään. klo 19.00. Teema & Fem Ma 25.3. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Suurin osa Ruotsilan kirjasta on itse asiassa Yhdysvaltojen 1900-luvun ja vuosituhannen vaihteen yhteiskunnallisen ilmapiirin analyysia. klo 12.00 Kino: Tunnustukset. 391 sivua. klo 20.00 Akuutti: Hyvä kuolema. Tämä ja eräät muut syyt käynnistivät monimutkaisen ja polveilevan vuosikymmenien vastareaktion, jonka hedelmiä on korjattu Yhdysvalloissa 1980-luvulta lähtien. Henry on asunut koko ikänsä maitotilalla Pohjois-Savossa. IMF:n johtaja hakee tältä synninpäästöä ja löytyy myöhemmin kuolleena. Kotimaan numeron 9 hyväksi jutuksi äänestettiin professori Miikka Ruokasen haastattelu ”Kirkkoonkin on hiipinyt totuuden jälkeinen aika”. klo 18.30 Suremisen kauneus. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Kirjapalkinnon voitti Jorma Hännikkälä Porista. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Sydänmaiden kapina on harvinainen ja ajankohtainen, poliittisesti epäkorrekti ja myös yllättäviä näkökulmia sisältävä analyysi Yhdysvaltojen laajojen kansanosien maailmankuvasta ja elämäntavasta. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –1 2 26 Riihimäen kolme kirkkoherraa Sirpa Viherä ja hänen edeltäjänsä Kalervo Huttunen ja Raimo Virekunnas osuvat usein samaan messuun 12 Aurinkopaneeleja on jo kirkkojen katoilla Kristityt ja muslimit rukoilevat Äiti Marian talossa Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Gaudeamus 2018. juSSi ryTKönen Markku Ruotsila: Sydänmaiden kapina. Mutta pankki kieltäytyy rahoittamasta velkaisen tilan sukupolvenvaihdosta
Vanhassa virsikirjassa ja muutenkin 1600-luvun kristillisyydessä korostuvat kristilliset opit. Kysyisi, mitä löytyy, jos vanhan musiikin herätyksen tavoin kääntäisi katseen vuosisatojen takaiseen suomalaiseen kristillisyyteen. Tai voidaan sanoa, että yleiseen tietoisuuteen vanhan musiikin uudelleenelpyminen, englanniksi ”revival”, levisi toisen maailmansodan jälkeen. Siellä sanotaan, että vanhan musiikin liike on suuntautunut romantiikan paisutteluja vastaan ja korostanut musiikin ”kirkkautta, tasapainoa ja objektiivisuutta”. Mutta kannattaako tällaista opetusta jäädä kuuntelemaan, vai kannattaisiko paeta takaisin nykyisin yleiseen uskontulkintaan. 1600-luku opastaa meitä uskontunnustuksen, uskontiedon suuntaan. Englanninkielinen sana ”revival” merkitsee myös ”herätysliikettä”. Selaan vuoden 1701 virsikirjaa, niin sanottua Vanhaa virsikirjaa. Vanhasta musiikista innostuneet ovat siis etsineet juuri tuota objektiivisuutta, jota työtoverini eivät arvostaneet. Entä jos tekisi saman kristilliselle perinteelle. Kaikkea katsotaan uskon peruskäsitteitten näkökulmasta, ei kokemuksen kautta. Myös esimerkiksi osaston ”Ihmisen lankeemuksesta ja lunastuksesta” teksti on hyvin opillista. Entä jos kristityt kiinnostuisivat ”vanhasta uskosta”. Vanhat sävellykset, soittimet ja esitystavat on – usein suurellakin vaivalla – pengottu esiin museoiden ja arkistojen varastolaatikoista. Löytyisikö sieltä ideoita, joita voisi sovittaa nykyhetkeen. Sen voi ajoittaa unohduksissa olleen Bachin Matteus-passion esitykseen vuonna 1829. Kaikki vastasivat, että luottamus, subjektiivinen usko on tärkeää, objektiiviset uskonlauseet eivät niinkään. Takavuosina kysyin pienessä työryhmässämme, kumpaa työtoverit pitivät tärkeämpänä, uskontunnustuksen sisältöjä vai Jumalaan luottamisen tuntua. Sellaiset vanhan musiikin vaikuttajat kuin Nicolaus Harnoncourt ja John Eliot Gardiner ovat musiikkipiireissä yleisesti tunnettuja. Tässä vaiheessa on taas kiinnostavaa hypätä musiikinhistorian puolelle. TeksTi | esko MieTTinen – kuviTus | Päivi karjalainen essee KOTIMAA | 21.3.2019 18. Sen ensimmäisen osaston nimi on ”Katekismus virsiksi tehty”. Ehkä jotain kristillisyydestä noin ennen vuotta 1700 voisi siirtää meidän rikkaudeksemme. Myös vanhan musiikin ystävät pyrkivät siihen, että löydetyt sävellykset koskettavat nykyajan kuulijaa. Vanhaan musiikkiin liittyy myös vanhojen soitinten rakentaminen ja niiden käyttäminen esityksissä. Vanhalla musiikilla tarkoitetaan yleensä musiikkia ajalta ennen vuotta 1750. Musiikissa syntyi 1900-luvulla kapinaliike. Usko on vanhastaan jaettu kahteen muotoon, ”uskoon joka uskotaan” (uskontieto, fides quae creditur) ja ”uskoon jolla uskotaan” (luottamus, fides qua creditur). Vanha musiikki ja vanha usko V anhan musiikin liikkeen alkukohta voidaan asettaa eri tavoin. ” Meitä ympäröivät niin voimakkaat erilaisten katsomusten hyökyaallot, että jos emme tunne oman uskomme ydintä, voimme upota. Alettiin esittää vanhaa, ennen vuotta 1750 sävellettyä musiikkia. Joskus soittajat ovat pukeutuneetkin sen aikakauden asuihin, jonka musiikkia esittävät. Mutta samalla se on tuonut valtavirtaan omia painotuksiaan. Nykyisin vanhan musiikin herätysliike alkaa tosin olla jo sopeutumassa musiikin valtavirtaan
Kun nykyisin monessa uudessa kirkossa on ”kuvituksena” pelkkä risti, 1600-luvulla olisi tässä suhteessa meille paljon opetettavaa. Museokirkon penkit ovat kovin epämukavat, sellaisia en nykyisiin kirkkoihin kaipaa. Sillä vaikka professori Svenonius (k. Meitä ympäröivät niin voimakkaat erilaisten katsomusten, ideologioitten, mytologioitten ja uskomusten hyökyaallot, että jos emme tunne oman uskomme ydintä, voimme upota. Bergroth näkee nämä kaksi sukulaisilmiöinä, ei suinkaan toistensa vastakohtina: ”Luonnollista onkin, että kirkko, joka elpyi uuteen toimintaan, tahtoi tuntea juurensa semmoisina kuin ne tunkevat halki vuosisatojen historiamme alkuhämäriin asti.” Ilman menneisyyttä elävän kirkon ei kannata odottaa paljon tulevaisuudeltakaan. Myös sivuseinillä oli maalauksia, ja taisi siellä olla krusifiksikin. Perinteen kunnioitus näkyy aivan mahtavalla tavalla edellisellä vuosisadalla vuonna 1544 julkaistussa Mikael Agricolan Rukouskirjassa. Laukaan 1600-luvun lopulla valmistuneen järjestyksessä toisen kirkon nimi oli keskiajan tyylin mukaan Pyhän Olavin kirkko. Ehkä pitäisi saada syntymään erityinen kirkkomaalareitten ryhmä, jossa pensselien ja värien lisäksi tunnettaisiin myös Raamattu. 1600-luku oli sen ymmärtänyt ja oli toisaalta pitänyt mielessään keskiajan kirkollisen estetiikan perusnäkemykset. Kuulen nyt korvissani protestointia. Itse odotan herätystä, joka nostaisi uskon peruskäsitteet, sen ”mihin uskotaan”, nykyistä keskeisempään asemaan. Seurakunnissa on raamattupiirejä, mutta voisi siellä katekismuspiirejäkin olla. Miksi etsiä oppia vuosisatojen takaa. Toisaalta Agricola suomentaa kirjaansa runsain määrin keskiaikaisia tekstejä ja sitoo näin reformaation ihmiset kirkon vanhaan uskoon. Puukirkko on rakennettu vuonna 1685. Urkuparven kaide oli maalattu täyteen pelastushistorian henkilöitä. Sanoohan aikamme kansanmusiikkiguru Heikki Laitinenkin: ”Arkaainen on avantgardea.” ” Ilman menneisyyttä elävän kirkon ei kannata odottaa paljon tulevaisuudeltakaan. Eikö nykyisyys tule toimeen omin voimin. 1906) sanoilla. Toisaalta silloin elettiin vilkasta kirkollisen kehityksen aikaa. Vanhalla uskolla on muutakin annettavaa kuin kristilliset opit. Suuri osa 1600-luvun puukirkoista rakennettiin kokonaishahmoltaan keskiajan kivikirkkojen näköisiksi. Historiaan kääntyminen on vaarallista taantumusta! Puolustaudun merimieslähetyksen uranuurtajan ja kirkkohistorioitsijan Elis Bergrothin (k. 1688) Turussa kuinka voimallisesti kiivaili katolista kirkkoa vastaan, kansa ei kuitenkaan ollut 150 vuoden aikana kokonaan luopunut keskiaikaisista pitämyksistä. Oli hiljaista, mutta silti oli menossa monta saarnaa. Kolmanneksi vanhan uskon liike voisi opettaa meille kristillisen perinteen kunnioitusta yleensä. Tällainen on mielestäni ihannekirkko, ja sellainen sopii oikein hyvin luterilaiseen peruskatsomukseenkin, joka ei siedä kuvainraastoa. Jokin aika sitten menin Helsingin Seurasaareen siirrettyyn Karunan kirkkoon. Mutta kun katsoin kirkossa ympärilleni, hämmästyin. Siinä on reformaation periaatteet ilmaistu selkeästi. Tosin tilanne on ongelmallinen, sillä nykyiset taidekäsitykset eivät oikein sovi kirkolliseen taiteeseen, jonka ehdottomasti, aivan välttämättä on oltava ymmärrettävää. Alttariseinällä oli kolme maalausta, ainakin ristiinnaulittu ja ehtoollinen. Kristilliset kuvat julistivat. Hän kertoo, että 1800-luvun puolessa välissä ensimmäistä kertaa yritettiin antaa kokonaiskuvaa Suomen kirkon vaiheista. KOTIMAA | 21.3.2019 19. Se on tuhannen vuoden kirja: Agricolan toinen käsi viittaa kauas keskiaikaan, toinen uuteen aikaan, meidän päiviimme saakka. Vuonna 1930 palaneen Saloisten kirkon vuonna 1641 maalattuihin taideteoksiin kuului muun muassa Pyhän Dorothean kuva
– Iän myötä olen yhä enemmän auki ja läsnä tässä hetkessä. Ulla itse kävi lestadiolaisten seuroissa ja luterilaisen seurakunnan leikkikoulussa. – Imin jo äidinmaidossa ajattelutavan, jossa jokaisen uskolla on oma arvonsa ja sitä tulee kunnioittaa. Hän syntyi vuonna 1970 Pielaveden kirkonkylään ja alkoi piirtää heti, kun väriliidut pysyivät kädessä. Remeksen mukaan hänen taiteelleen on ollut lapsuudesta saakka tunnusomaista paksun ja ohuen viivan sekä jämäkän ja valuvan värin dialogi. Isä oli agrologi ja viljeli puolikasta sukutilaa. ”Yhteisötaiteesta löysin pappeuteni” Kerran rantakalliolla seistessään Ulla Remes päätti, että hänestä tulee taiteilija, joka puhuu lapsuuden, ihmisyyden ja tunteiden merkityksistä taiteen keinoin mutta ihmisten kielellä. Seuraavat kaksi kuukautta hän kulki äitinsä kannoilla kertoen, että tarvitsee öljyvärit. Ulla-vauvasta huolehti vanha isoäiti. Maisema on minulle tunteiden tulkki. Hänen paras ystävänsä ja leikkikaverinsa oli ortodoksi. Olen saanut innoitusta myös luonnosta ja viihdyin nuorena hyvin mökillä, myös yksin. Remes muistaa lämmöllä toimeliasta, vanhaa ja viisasta Inka-mummua, joka heikoksi tultuaan istui tuvan keinutuolissa, kun muut häärivät sukutilan töissä. – Hän kuunteli, mitä meillä lapsilla oli mielenpäällä, siunasi meitä ja rukoili. Meditointi ja rukous ovat tulleet tärkeäksi osaksi hengellisyyttäni, Remes kertoo. Sittemmin tytön viikot täyttyivät koulun ja öljyvärimaalauksen lisäksi myös kuvanveistosta, grafiikasta ja pianonsoitosta. Jo 2-vuotiaana hänen lennokkaita piirroksiaan löytyi seiniltä, pöytien ja tuolien alapinnoilta ja vuodevaatelaatikon pohjasta. Uskon, että jokainen kulkee haavaansa kohti ja kasvaa siinä. – Menin mukaan kansalaisopiston kuvataideryhmään eläkkeellä olevien emäntien joukkoon. Luokalla oli myös helluntailaisia ja Jehovan todistaja. Lisäksi yksi tädeistä oli kansakoulunopettaja, feministi ja kulttuuri-ihminen. – Niiden kautta tutkin vahvan ja herkän, voimakkaan ja hiljaisen, erillisyyden ja yhteyden vuorovaikutusta. Vimmainen halu kehittää itseään kuvataiteilijana seurasi Ulla Remestä koko nuoruuden. Ensimmäisen oman näyttelynsä hän piti 17-vuotiaana paikallisen kuvataideyhdistyksen kutsusta. Lopulta isä taipui. Äidin umpisuoli puhkesi synnytyksen jälkeen, eikä sitä huomattu ajoissa. Yhä 30 vuoden jälkeen minusta tun” Lapsena menin mukaan kansalaisopiston kuvataideryhmään eläkkeellä olevien emäntien joukkoon. Koti oli aina avoin myös koulukavereille. Erityisesti Remestä kiinnosti maailmankuvatutkimus. Pieni kirkonkylä oli lapselle turvallinen ja yhteisöllinen. Opin, että jokainen ihminen on ehdottoman tasa-arvoinen. ”Tässä on minun pappeuteni: näe ja kuule ihminen, tuo lohtua, kanna toivoa.” TeksTi | emilia karhu – kuva | jukka gransTröm » KOTIMAA | 21.3.2019 20. Niinpä hän päätyi opiskelemaan uskontotiedettä Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Ullan syntymää seurasivat dramaattiset käänteet ja hän jäi perheensä ainoaksi lapseksi. Remes ajattelee, että ihminen on yhtä aikaa syntinen ja pyhä. Mummu asui kotona lähes loppuun asti, 97-vuotiaaksi. Naimisiin pariskunta meni seuraavana uudenvuodenaattona. Ymmärsin, että kristinuskon ytimessä on armo. Omasta suvusta löytyi vanhoillislestadiolaisia ja körttejä. Äiti teki työuransa hoitajana vanhainkodissa. Ympärillä on suuri suku ja paljon serkkuja. Elämä virtaa ja Jumala kantaa. Hän opiskeli myös pedagogiikkaa, tiedotusta ja taidetta eri oppilaitoksissa. – Luulen, että tuon kokemuksen vuoksi ihmissuhteiden päättyminen on minulle erityisen vaikeaa. En osaa kuvata, kuinka puhdistavaa on saada syntinsä anteeksi. Yksinäinen Ulla Remes ei ole koskaan ollut, vaikka olikin lapsena kiinnostunut eri asioista kuin muut ikäisensä. Toisaalta nuoren naisen sielukas maailmantuska purkautui lukioaikana myös runoja ja novelleja kirjoittaen. Toinen teki 100-vuotiaan kyläkoulun piharakennuksessa humanistista tutkimusta. Noin 8-vuotiaana Ulla sai kokeilla koulun kuvataidekerhossa ensi kertaa öljyvärimaalausta. Lopulta äiti joutui hengenvaarallisen vatsakalvontulehduksen vuoksi viikoiksi teho-osastolle ja kuukausiksi sairaalaan. Ulla Remeksen kasvuympäristö oli hyvin ekumeeninen. Remeksen töitä oli ensimmäisen kerran esillä näyttelyssä, kun hän oli 13-vuotias. – Ymmärsin heti, että tuossa on elämäni rakkaus. Ulla Remes vietti kesät samanikäisten serkkujensa kanssa sukulaisten luona esimerkiksi maalaistaloissa ja apteekkariperheessä. haastattelu T aide on kuin hengitys tai seksuaalisuus, olennainen osa ihmisluontoa, sanoo teologi, yhteisötaiteilija ja nykytaiteilija Ulla Remes. Hän kuitenkin ymmärsi, että taiteilijalla täytyy olla sisällöllisesti annettavaa. Hän oli myyty. Meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin turvata Jeesuksen sovitustyöhön. Vuonna 1989 Ranuan kesäyössä Ulla Remeksen edessä seisoi nuori, lämminkatseinen mies, jonka autossa oli tilaa Savoon kyytiä kaivanneelle nuorelle naiselle. Taiteellani luon yhteyttä ja mahdollistan suhteiden, tunteiden ja tarpeiden näkyväksi tulemista. Suvun henki oli, että valittamisen sijaan tartutaan toimeen ja tehdään maailmasta parempi. Suvun perintönä tulivat myös vahvat yhteiskunnalliset ja sosiaaliset arvot sekä oikeudentaju