vuosikerta | 0043595–16–17 16. Sivut 14–15 pä iv i k a r ja la in en kotimaan raportti juutalaisten vanhimmasta getosta venetsiassa. . . SIVUT 4–5 valtaosa seurakunnista on avustanut turvapaikanhakijoita. Toimittaja kertoo, miksi kuitenkin päätyi avioliittoon. AVIOLIITON PUOLESTA Yhä useampi kolmikymppinen valitsee avoliiton avioitumisen sijaan. SIVUT 10–12 21. hUhTIkUUTA 2016 | hinta: 3,70€ | 111
Huomattavasti suurempi vaara on kuitenkin, jos Juhani Rekolan perintöä ei nosteta lainkaan esille. 2 01 6 KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Uutispäällikkö Johannes Ijäs (virkavapaalla) Tuottaja Tuija Tiihonen Toimitussihteerit Leena Hietamies Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu Danielle Miettinen Jussi Rytkönen Olli Seppälä Meri Toivanen Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Lukijamäärä 58 000 (KMT 2015) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi Pääkirjoitus SATA VuOTTA SITTen TuhAT MerKKIä TAIVAASTA MArI TeInILä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi LAInA U sko on tie, ei talo. Lukiessaan ihminen laajentaa ja syventää maailmaansa. Silloin oma kokemus ei olekaan kaiken mitta. Luottamus ja jakaminen on ihmeistä suurimpia. Talossa asuva tietää, missä on. ¶ Tiellä kulkija ei voi kuin uneksia mukavuudesta ja varmuudesta. Näin on sanottu. Hän perehtyi teologian lisäksi historiaan ja seurasi kulttuuria. Suomessa se ei ole edes varallisuudesta kiinni, kiitos loistavan kirjastolaitoksen. Talossa voi olla lämmintä, siistiä ja jopa mukavaa. Tuoreus säilyy, koska hän ei juuri ota kantaa päivänpolttaviin asioihin ja kiistakysymyksiin. Tiellä ei aina tiedä, missä tarkkaan ottaen on. Lieneekö se sitte taukoamisen merkki vai uusien joukkoyritysten valmistelua. Turun kristillinen opisto on ollut niissä keskeinen toimija. Toiset ovat jutut, vaatteet ja aatteet. Kaikki kaipaavat elämän varrella Jumalan armoa ja hyväksyntää. Tekstit ovat ajankohtaisia vielä vuosikymmeniä ensijulkaisunsa jälkeen. Ihannekirkko on sellainen, jossa jokainen seurakuntalainen ja tietysti työntekijä tulee kohdatuksi. Mitä talossa saa olla ja mitä siellä ei ole. On opetettava välttämään turmiota tuottavien nautintoaineiden käyttöä, samoin ylellisyyttä vaatetuksessa y.m. Ja silti on toinenkin menossa samaan suuntaan. Tiellä voi tavata kaikenmoisia kulkijoita. Siksi Rekolan esseet perustuvat syvän teologian lisäksi vankkaan yleissivistykseen. Huomattava perintö Reformaation merkkivuoden keskeisen teeman pitäisi olla lukemisen ylistys Juhani Rekolan perintöä kunnioittaen.. Tiellä on alttiina helteelle ja pakkaselle, tuulelle ja tuiskulle. 2 KOTIMAA 2 1 .4 . Rekola oli papintyönsä lisäksi merkittävä esseisti ja kirjailija. Joskus voi käydä myös niin, että puhujat kertovat enemmän itsestään kuin kohteestaan. Tavoitteena voisi olla, että jokainen käyttäisi kirjallisuuteen esimerkiksi puoli tuntia päivässä. Ei vanhanaikainen kirkko, jossa luettiin sääntöjä ja määräyksiä ja kerrottiin jokaiselle samantapainen oikea tapa elää. Yhteen ihmiseen keskittyvässä seminaarissa on vaarana käsitellä kyseistä henkilöä niin ihannoivasti, ettei edes kohde tunnistaisi itseään. Ainoana tietona taju matkalla olemisesta, toive siitä, että on menossa johonkin. Kristillisen Työväen Nuorisoliiton ohjelma. Milloin yksin tykistöllä on sananvalta hävitystä jatkaakseen, milloin taas jalkaväkijoukot saavat astua näyttämölle tulisateeseen. Pari viikkoa sitten ilmestyi Heimo Hatakan toimittama Herääminen pimeään (Kirjapaja), johon on koottu pääasiassa Kotimaa-lehdessä julkaistuja esseitä 1960-luvulta. Niitä merkkejä, jotka seuraavat sen tien kulkijoita. reformaation merkkivuoden keskeisen teeman pitäisi olla lukemisen ylistys Juhani Rekolan perintöä kunnioittaen. Kirkko, joka arvostaa ihmisiä persoonina ja näkee siinä rikkauden. Ihminen on herkkä kapistus ja moni meistä murtuu matkan varrella, ja siihen kirkkoa juuri tarvitaan ja kirkon lohdullista sanomaa.” Petri Laaksonen Jyväskylän seurakunnan Henki & elämä -lehdessä (8.4.) V iime viikonvaihteessa Valamon luostariin kokoontui joukko ihmisiä kartoittamaan sata vuotta sitten syntyneen luterilaisen teologin Juhani Rekolan perintöä. rekolan kirjallisessa tuotannossa keskeistä on laaja-alainen sivistys ja kiinnostus ympäröivää maailmaa sekä ihmistä kohtaan. Tähän mennessä on järjestetty jo neljä Juhani Rekola -seminaaria tai tilaisuutta. Matkalla olija joutuu kestämään epävarmuutta ja epätietoisuutta. Juhani Rekola piirsi elämästä, kuolemasta ja kärsimyksestä nykyhetkeä suurempia kaaria. Rekola käytti aikaa sanomalehtien lisäksi tietokirjallisuuden ja kaunokirjallisuuden lukemiseen. Hän ei jaksa ilman toivoa. Kuitenkin on viime aikoina ollut huomattavissa saksalaisten joukkojen rynnistysten välillä yhä pitempiaikaisia lomia. Toivo päämäärästä on se, joka määrittää tien kulkijaa. -Osastojen tulee huolehtia siitä, että kaikki jäsenet ovat ehdottomasti raittiita sekä muuten viettävät kristillissiveellistä ja luonnonmukaista elämää. elämässä. TAPIO KOIVuKArI kirjailija Tiellä 25.4.1916 Verbunin luona Ranskassa yhä taistelu jatkuu. ¶ Tiellä voi tavata toisen, joka tulee aivan toisesta suunnasta. Nurkat tulee pitää puhtaana ja katto kunnossa. Jokainen kokee, että mahdun ja sovin tänne. Seminaarien lisäksi tähän perinnönjakoon tarjoaa välineitä hänen tuotantonsa julkaiseminen uudelleen. Jo alkukristityt sanoivat itseään ”sen tien kulkijoiksi”. Näin merkkivuosi korostaisi kirjojen ja pidempien lehtijuttujen merkitystä
Järjestön uudessa logossa ja värissä näkyy vahvasti Lähetyskirkko, joka sijaitsee Lähetystalossa Helsingin Tähtitorninmäen kupeessa. Kampanja alkoi maanantaina, kun SLS:n katupartiolaiset jakoivat Helsingin rautatieasemalla ohikulkijoille toivoa symboloivia ruohosipulinsiemeniä. Iso osa etenkin EU-maiden kehitysyhteistyömenojen kasvusta selittyy turvapaikanhakijoiden vastaanoton kasvaneilla kuluilla. Synkkyyden keskellä tapahtuu Lähetysseuran mukaan hyviä asioita. Monet suomalaiset auttavat heikommassa asemassa olevia, ja kehitysyhteistyöllä saadaan aikaan hyviä tuloksia köyhissä maissa. Lähetystalo on toiminut Lähetysseuran tukikohtana jo yli sata vuotta. Valtakunnalliset nuorisojärjestöt ja nuorisotyön palvelujärjestöt ovat saaneet opetusja kulttuuriministeriöltä avustuksia runsaat 12 miljoonaa euroa. KuvA: KIrSI ELo Lähetysseura toi toivoa arkiaamuun Teologiaa opiskelemaan haki koko Suomessa tänä vuonna vajaat tuhat ihmistä. Lähetysseura uudisti visuaalisen ilmeensä . Hakijoita oli noin 5 300 eli noin 700 ihmistä vähemmän kuin viime vuonna. Lähetysseura kertoo halunneensa toteuttaa uudistuksen raikkaasti ja seuran pitkää historiaa kunnioittaen. Suomen Lähetysseura on uudistanut visuaalisen ilmeensä. Seuran uudessa logossa on Lähetyskirkon ruusuikkuna ja risti. Myös diakonissan sekä kirkon nuorisotyönohjaajan kelpoisuuteen oikeuttavan sosionomikoulutuksen hakijamäärät ovat olleet laskussa viime vuosina. Seuraavaksi suurimmat sektorit Suomen kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä olivat tuki kehitysmaiden hallinnon parantamiseen ja kansalaisjärjestöjen työhön sekä tuki kehitysmaiden koulutukseen ja maaja metsätaloudelle. Viime vuonna hakijoita oli 778. Itä-Suomen yliopistossa hakijoita oli 227. norjan kirkko vihkii miesja naisparit . Heistä 88 äänesti sen puolesta, että vihkikaava laajennetaan koskemaan myös samaa sukupuolta olevia. Toivoa.fi-kampanjalla kerätään kehitysmaihin kuukausija kertalahjoituksia, joilla rakennetaan toivon positiivista kierrettä. Lähetysseuran uudeksi tunnusväriksi on valittu Lähetyskirkon seinän punainen tiili. Hakijoiden määrä laski 7,1 prosenttia. Myös Diakin kirkollinen koulutus kiinnosti hieman aiempaa harvempia. Hakijoita menetti erityisesti sosionomin tehtäviin ja kirkon diakoniatyöhön valmistava koulutus pääkaupunkiseudulla. 2 01 6 uuTIsvIIKKO KOOnnuT: nOOrA wIKMAn-hAAvIsTO suomi käytti kehitysyhteistyöhön 1,16 miljardia euroa vuonna 2015. Suomen kaikki kehitysyhteistyöksi laskettavat menot vuonna 2015 olivat ennakkotietojen mukaan 1 164 miljoonaa euroa, mikä vastaa 0,56 prosenttia bruttokansantulosta. KOTIMAA 3 2 1 .4 . Eniten kehitysyhteistyövaroja eli 105,7 miljoonaa euroa kohdistettiin humanitaariseen apuun ja katastrofien ehkäisyyn. Mukana ovat ortodoksisen teologian koulutusohjelmaan hakeneet. Mukana oli myös piispa Irja Askola. Aikataulullisesti kaavamuutos saatetaan hyväksyä kirkolliskokouksessa tammikuussa 2017. Suomen Lähetysseuran katupartiolaiset muistuttivat helsinkiläisiä toivosta. Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan oli tänä vuonna 723 hakijaa. Eniten varoja kohdistettiin humanitaariseen apuun, ilmenee Suomen kehitysyhteistyötä koskevista ulkoministeriön ennakkotiedoista. Kirkolliskokouksessa on 116 edustajaa. Vastaavat luvut olivat vuotta aiemmin 1 232 miljoonaa euroa ja 0,59 prosenttia bruttokansantulosta. Papeilla ja muilla kirkon työntekijöillä on oikeus valita, osallistuvatko he miesja naisparien vihkimiseen tai avioliiton siunaukseen.. Humanitaariseen apuun eniten kehitysvaroja Diakonia-ammattikorkeakouluun oli tänä keväänä hieman vähemmän hakijoita kuin viime keväänä. Kirkon järjestöille avustuspotti valtiolta . Åbo Akademissa hakijoita oli 38. Avustusta sai 69 järjestöä. Nämä kolme järjestöä valmistelevat yhdistymistä, jonka on tarkoitus toteutua ensi vuoden alussa. Suurimman avustuksen, runsaat 1,3 miljoonaa euroa, sai Suomen partiolaiset. Kristillisistä järjestöistä suurimmat avustukset saivat Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus – PTK, Nuorten Keskus ja Seurakuntien Lapsityön Keskus. Teologiaa opiskelemaan haki koko Suomessa tänä vuonna vajaat tuhat ihmistä. Norjan kirkon kirkolliskokous päätti viime viikolla, että kirkko vihkii myös miesja naispareja. Teologisen ja Diakin hakijamäärät laskivat suomen Lähetysseuran uusi kampanja muistuttaa, että maailmassa on vielä toivoa. Kehitysyhteistyövarojen määrä laski viime vuonna kuudessa OECD:n jäsenmaassa ja nousi peräti 22 maassa
Ahtaus ja syrjäinen sijainti kertovat karusti valtaväestön suhtautumisesta juutalaisiin. Geton viidestä synagogasta vain yksi on jatkuvassa käytössä. Huoleen on syytä. Heistä vain kahdeksan jäi henkiin. . Napoleon Bonaparte avasi geton portit vallattuaan Venetsian 1797. Enimmillään juutalaisia asui täällä noin 4 000, sanoo Favia. geton kujilla huomaa, että turvallisuuskysymykset ovat alati läsnä. Getossa ei ole mitään juhlittavaa. Toivon todella, että olemme oppineet historiasta. Getto-sana juontaa juurensa italian sanasta valimo, jollainen siellä aiemmin sijaitsi. VeneTsIA Juutalaiset matkailijaryhmät ovat löytäneet geton ravintolat. Venetsian getto on viime vuosikymmenet saanut nukkua Ruususen unta verrattuna muuhun ympäristöönsä. Brysselin ja Pariisin terrori-iskujen jälkimainingeissa on helppo uskoa, ettei kaikki kiinnostus välttämättä ole hyväntahtoista. Venetsian kaupunkitasavalta oli keskiajan Euroopan ainoita paikkoja, jossa juutalaiset saattoivat elää suhteellisen turvallista elämää. Se on pysynyt hiljaisena takakolkkana, vaikka maailman suosituimman kanavakaupungin matkailijamäärät paisuvat jatkuvasti. Getto koostuu vain muutamasta korttelista ja kahdesta pienestä toriaukiosta. . Perustettiin vuonna 1516, jolloin kaikki kaupunkitasavallan juutalaiset määrättiin muuttamaan sinne. Silti senkin tarjoama turva perustui pitkälti hyötylaskelmiin ja sisälsi syrjintää sekä alistamista, toteaa juutalaisen museon tutkija Roberta Favia. . 1500-luvun turvamiehet vahtivat, ettei yksikään juutalainen pääse livahtamaan pimeän laskeuduttua kaupungin kaduille muiden ihmisten joukkoon. Heidät oli syytä pitää sopivan lähellä, muttei muiden ihmisten keskuudessa. Turvakamerat valvovat liikkujia sisätiloissa ja ulkona. – Mutta vaikka elämä getossa oli köyhää ja surkeaa, se takasi turvan, Favia muistuttaa. Getossa asui enimmillään 4 000 juutalaista, nykyään alle 50. Gettoon kuljetaan yhä ahtaasta portista. Synagogien ovet ovat lukossa. Täyteen ahdetun geton rakennukset kohosivat jo 1600-luvulla Venetsian korkeimmiksi kerrostaloiksi. – Siksi vietämmekin muistovuotta, emme juhlavuotta. Heidän määränsä alueella on vähentynyt tasaisesti. 2 01 6 FAKTA VeneTsIAn geTTO . Juutalaisten ei tarvinnut geton kujilla kokea syrjintää, muukalaisvihaa ja pelkoa. 4 KOTIMAA 2 1 .4 . Saarelle johtavan sillan portti avattiin aamulla, jotta lääkärit ja oppineet, pankkiirit ja kauppiaat, käsityöläiset ja taiteilijat pääsivät kaupungille töihinsä. Kaikkiaan Venetsian pieneen, lukuisista vainoista selvinneeseen juutalaisyhteisöön kuuluu noin 400 jäsentä. Muistovuoden merkeissä käynnistettyjen kehityshankkeiden tavoitteena on kuitenkin tehdä getosta sekä aiempaa elinvoimaisempi että suositumpi vierailukohde. V iisisataa vuotta sitten Venetsiaan gettoon johtavan kapean puusillan päässä seisoi haarniskoitu vartiosotilas keihäs kädessään. Kaikkiaan Venetsian juutalaisyhteisöön kuuluu noin 400 ihmistä. Valtiojohto määräsi vuonna 1516 kaikki juutalaiset muuttamaan sillalla erotetulle luodolle. – Heitä on getossa enää kymmenkunta perhettä eli noin 50 ihmistä. Nyt paikalla on virkapukuinen poliisi revolveri vyöllään. Monet niistä ovat yhä käytössä, mutta aniharvassa asuu juutalaisia. Euroopassa on elintilaa perinteille ja kulttuureille, jotka kunnioittavat toisiaan.. Venetsian esimerkin mukaisesti juutalaiset muuallakin Euroopassa joko suljettiin tai painostettiin puolipakolla gettoihin vuosisatojen ajan. Natsi-Saksan toteuttamassa juutalaisten kansanmurhassa Venetsiasta kuljetettiin tuhoamisleireille 246 juutalaista. Monet mainostetut tapahtumat ja näyttelyt vetävät sinne lähikuukausina väkeä maailman kaikilta laidoilta. Jotain on puolessa vuosituhannessa kuitenkin muuttunut. Yöksi se lukittiin taas, kertoo Favia. Maailman ensimmäinen ja ainoa yhä elävä getto täyttää tänä keväänä 500 vuotta. Tämän päivän virkaveljien suurin huoli on, ettei kukaan ulkopuolinen pääse geton ja sen juutalaisten kimppuun. Ghetto Nuovon torilla sijaitsevien kansanmurhan muistomerkin, kosher-ravintolan ja juutalaisen museon tuntumassa seisoo poliisin koko ajan miehittämä vartiokoppi. . He saattoivat harjoittaa suhteellisen vapaasti valtaväestöstä poikkeavia tapojaan, millä oli suuri merkitys juutalaisen kulttuurin säilymiselle. Kaupankäynnillä rikastunut valtio tarvitsi juutalaisten ammattitaitoja ja taloudellista panosta. Sen jumalanViidensadan vuoden yksinäisyys on ohi geTTO Juutalaisten vanhin eristyspaikka muistaa, muttei juhli menneisyyttään. Geton synagogat täyttyvät nykyään pääasiassa vierailijaryhmistä eivätkä rukoilijoista
KOTIMAA 5 2 1 .4 . – Kohtaamme pikemminkin tietämättömyyttä kuin ennakkoluuloista antisemitismiä. Euroopassa on elintilaa perinteille ja kulttuureille, jotka kunnioittavat toisiaan, Rava sanoo painokkaasti. Natsi-Saksa pystytti getot uudelleen tuhoamispolitiikkansa työkaluiksi. Hän itse vetää muistovuoden hanketta, joka elvyttää synagogien unohdettuja ja ränsistyneitä puutarhoja kaikille avoimiksi viheralueiksi. Hänen insinööri-isoisänsä oli rakentamassa VePienet sillat vievät Ghetton saarelle, jonne juutalaiset määrättiin asumaan 1500-luvula Venetsiassa. Jos heillä on koulutusta, ideoita ja tahtoa, he voivat antaa meille paljon. – Toivon todella, että olemme oppineet historiasta. Meidän on autettava heitä siinä niin paljon kuin pystymme, sanoo juutalaisyhteisön aktiiveihin kuuluva Gaia Rava. Toisen maailmansodan jälkeen huipentui juutalaisten suuri joukkomuutto, aliya, Europasta Lähi-itään. kuVat: Hannu PeSonen netsian keskeisiin maamerkkeihin kuuluvaa Canal Granden yli rautatieasemalle vievää Scalzi-siltaa. – Juutalaisilla oli maa johon mennä, vaikka he olivatkin menettäneet kaiken täällä Euroopassa. Mutta enemmän tunnen myötätuntoa tulijoita kohtaan. Muusta yhteiskunnasta eristetyt getot katosivat Euroopasta 1800-luvun loppuun mennessä. Kysymykseen, kokeeko Venetsian juutalaisyhteisö turvallisuustilanteensa vaarantuvan, kun Eurooppaan virtaa paraikaa satoja tuhansia arabeja Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan ääri-islamistisen vihanpidon ydinalueilta, vastataan vältellen. Vähitellen alueet sulautuivat kaupunkirakenteeseen. Mutta myös suurta halua ymmärtää meitä. Vaikka pakolaisvirta on lisännyt muukalaisvihaa Italiassa, Rava ei ole huomannut sen heijastuvan juutalaisyhteisöön. Se vaatii jatkuvaa tasapainoilua, mutta Rava ei epäile, etteivätkö myös uudet tulokkaat Lähi-idästä pystyisi siihen. Osa juutalaisväestöstä jäi niihin, osa muutti pois ja heidän tilalleen tuli valtaväestöä. Getto-sanasta tuli juutalaisten kansanmurhan synkin vertauskuva tuhoamisleirien jälkeen. – Tarvitsemme uusia ihmisiä. Heitä voisi verrata juutalaisiin, jotka toisen maailmansodan alla ja aikana yrittivät epätoivoisesti päästä Sveitsiin käyttäen kaikki rahansa pakomatkan maksamiseen. Monet yhteisön jäsenet vaikuttavat ilmeisen kiusaantuneilta gettoa kohtaan virinneestä huomiosta ja pysyttelisivät yhä mieluummin omissa oloissaan. – Venetsian getto säilyi, koska asutus ja tavat olivat niin vahvasti juurtuneita tänne eikä sota tuhonnut sitä, sanoo Favia. Venetsian juutalaisyhteisö on joutunut vuosisatojen ajan ratkomaan arvoitusta, miten yhtä aikaa kotoutua ja säilyttää arvokkaalla tavalla oma kulttuurinsa ja uskontonsa. Toisen maailmansodan päätyttyä näitä avovankiloita ei enää asutettu uudelleen. 2 01 6 palveluksiin osallistuu yleensä noin 50 henkeä. Näillä tulijoilla ei ole. HAnnu PesOnen. Onko eurooppalainen yhteiskunta sivistynyt vuosisatojen mittaan niin paljon, että eri väestöryhmien rinnakkaiselolle on paremmat edellytykset. On itsestään selvää, että isät ja äidit yrittävät pelastaa lapsensa ja suojella heitä. – Jonkin verran tuo muuttovirta kyllä huolettaa. Sana getto juontuu italian kielen sanasta valimo, jollainen saarella aiemmin sijaitsi. Ravan suku on vaikuttanut Venetsian juutalaisyhteisössä kauan. Paraikaa Lähi-idästä Eurooppaan kohdistuu puolestaan nykyhistorian suurin arabien kansainvaellus
Hyvä olisi päästä esitelmistä evankeliumiin. Sen paikka ja asema pysyvät. Yhdysvalloissa työskennelleenä arvostan monien amerikkalaisten pappien puhujantaitoja. Siellä on pitkät perinteet siihen, että asioihin pyritään vaikuttamaan hyvillä puheilla. Ann-Maarit Joenperä, Mäntyharjun seurakunta, Mikkelin hiippakunta Saarnat ovat lyhentyneet viimeisten 20 vuoden aikana. Meillä on ollut tapana aloittaa saarnat jotenkin räväkästi kuulijoiden mielenkiinnon herättämiseksi. En osaa nimetä ketään esikuvaa, jonka jäljissä tietoisesti saarnaisin. Esikuvani saarnaajana on emerituspiispa Eero Huovinen. Aiemmin liturgia oli kuin kehys, joka ympäröi jumalanpalveluksen ydintä eli saarnaa. Kaanaanmaalta pitäisi päästä Suomen maahan. Hän asettuu saarnatessaan kuulijan vierelle ihmettelemään erilaisia ilmiöitä ja asioita lain ja evankeliumin valossa siten, että kuulijassa syntyy vahva tasavertaisuuden kokemus. Saarnaaja julistaa evankeliumia. Hänen saarnoissaan kuuluu vuosikymmeniä jatkunut teologinen pohdinta. Roger Rönnberg, Esbo svenska församling, Porvoon hiippakunta Saarnalla evankeliumin julistuksen välineenä tulee aina olemaan oma paikkansa jumalanpalveluksessa. Painopiste tulee silloin olemaan saarnaajan henkilökohtaisesti tärkeäksi kokemissa asioissa, joilla on yhteys Raamattuun. Sen on arvostettava kuulijoitaan. 6 KOTIMAA 2 1 .4 . Saarnaajan pitää laskeutua alas saarnatuolista ja päästä irti papereista, uskaltautua lähelle ihmistä vapaasti liikkuen. Visuaaliset elementit ja toiminnallisuus lisääntyvät. Kirkkotilan monipuolinen käyttö saarnan aikana kasvaa. Tämä on oiva neuvo saarnaajallekin. Myös muita henkilöitä kuin pappeja tullaan näkemään jatkossa yhä useammin saarnaajina. Uskon, että tämä suuntaus jatkuu. Suuri haaste on opetella puhumaan ihmisille sanoin ja termein, joita he ymmärtävät. Hänellä on lahja käsitellä ihmisyyttä syvällisesti, laaja-alaisesti ja samalla kiireettömästi ja hoitavasti. Kotimaa Pron kirkkoherraraati arvioi saarnan aseman pysyvän luterilaisessa jumalanpalveluksessa vahvana. Löysät lauseet eivät saarnaan kuulu. Kerronnallisuus ja tarinallisuus lisääntyvät saarnoissa ja virkkeet lyhenevät. Saarna kuitenkin laskeutuu yhä enemmän pöntöstä kansan pariin ja muuttuu vuorovaikutteisemmaksi. Keravalla jumalanpalveluselämän toimintasuunnitelmassa on kirjattuna tavoite: Pappien saarnojen laatuun panostaminen. Jari Sarasvuo saarnasi Kallion kirkossa vuonna 2013. KuVa: Jani LauKKanen. Palaute ja keskustelu rakentavat tulevia saarnoja. Myös itse puhumisen teknisiin aspekteihin tulee kiinnittää enemmän huomiota. Vaikeampaa on pitää mielenkiintoa yllä. Minulla on saarnaamisessa kolme erityistä esikuvaa: Kalevi Lehtinen elämänmakuisuudessa, Tapio Luoma viisaudessa ja Kaarlo Kalliala sanoilla leikittelemisessä. Saarna, joka lähtee liikkeelle sydämestä, koskettaa kuulijaa ja siinä syntyy yhteys Jumalaan. Olisi ehkä hyvä keskittää puhumiset saarnaan ja käyttää muissa kirkkotilaisuuksissa muita elementtejä. KySELy Kirkkoherraraadin mukaan tulevaisuudessa saarnoja pitävät yhä useammin muut kuin papit. Nyt saarna on alkanut liudentua osaksi liturgista kokonaisuutta. Ihmiset kyllä hiljentyvät kuuntelemaan. Sen muoto ehkä kuitenkin muuttuu selittämisestä ja puheesta yhä enemmän ”todistajan” vuoropuheluksi seurakunnan kanssa. EMILIA KARHu Miten saarnan asema ja muoto muuttuvat. Myös seurakuntalaisten asennoituminen saarnaa kohtaan on muutoksessa. Saarnalla tulee jatkossakin olemaan varsin keskeinen merkityksensä jumalanpalveluksissa. Kuulijoilla on mahdollisuus kommentoida saarnaa messujatkoilla. Saarna on jumalanpalveluksen luovuttamaton osa, jossa Sana tulee lihaksi. Oikeastaan kaikki saarnaajat, jotka puhuvat oman sydämensä kammiosta, ovat minulle esikuvina. 2 01 6 Kari Mantere, Ilmajoen seurakunta, Lapuan hiippakunta Musiikin , rukouksen ja ehtoollisen keskellä saarnan asema murenee, jos saarnaajat eivät uskalla pistää itseään likoon. Erilaisten visuaalisten elementtien ja toiminnallisten muotojen käyttäminen osana saarnoja lisääntyy. Ari Autio, Keravan seurakunta, Espoon hiippakunta Saarna elää ajassa. On oltava sanottavaa ja yksi asia riittää! Coco Chanel neuvoi pukeutujaa katsomaan peiliin ennen lähtöä ja ottamaan pois yhden koristuksen kuosistaan. Saarnaajan henkilökohtainen ote korostuu. Timo Hukka, Salon seurakunta, Turun arkkihiippakunta Puhetta piisaa kirkossamme vähän liiaksi, jolloin saarna menettää merkitystään
Ymmärrämme, että näin ei voi jatkua ikuisesti ja kirkossamme mietitään koko ajan keinoja taloudellisen itsenäisyyden lisäämiseksi. Luterilaisen maailmanliiton (LML) seuraava yleiskokous pidetään kesäkuussa 2017 Namibian Windhoekissa. Kiinalaiset eivät osta paljonkaan paikallisia tuotteita tai palveluita. Osa niistä tahtoo vain ihmisiltä rahaa ”profeetoilleen”. – Se työllistää meitä paljon jo nyt, vaikka päävastuu järjestelyistä on tietysti LML:n valmistelukomitealla. Hi-viruksen leviäminen siis hidastuu. – Ne ovat erittäin hyvät ja kirkkomme on saanut Suomesta paljon tukea ja apua. – Pääkaupunki Windhoek kasvaa nopeasti ja sinne muuttaa paljon nuoriamme pohjoisesta. Tilanne on kuitenkin kohtalaisen hyvin hallinnassa. Kokous on meille merkki siitä, että saamme kuulua suureen luterilaiseen perheeseen. KuVa: JaNi LauKKaNeN ”Kirkkomme taloudellista itsenäisyyttä lisättävä”. Luterilaisen maailmanliiton yleiskokous on meille merkki siitä, että saamme kuulua suureen luterilaiseen perheeseen. He tuntevat markkinat, valmistavat erinomaista tavaraa – vaikkapa elektroniikkaa – ja haistavat yleensä heti sen, mitä tavaraa Namibiassa kulloinkin tarvitaan. – Meillä on Windhoekissa kaksi luterilaista seurakuntaa ja neljä pappia. Kiinalaiset rakentavat taloja, tehtaita, teitä ja siltoja. – Se alkoi pari vuotta sitten. Entä Namibian yhteiskunnallinen tilanne. Esimerkiksi vihanneksia tuodaan Etelä-Afrikasta ja välittäjät ovat muslimeja. Hallitus kiistää tämän ja esittää toisenlaisia lukuja. – Työttömyys, varsinkin nuorisotyöttömyys on ongelma ja siitä keskustellaan meillä paljon. Voi sanoa, että islam tekee lähetystyötä Namibiassa. JussI RyTKönen Lue lisää Kotimaa24:stä. Esimerkiksi Windhoekissa ja Oshakatissa on nyt moskeijat. Windhoekissa toimii myös paljon uusia vapaiden suuntien seurakuntia, jotka houkuttavat luterilaisia esimerkiksi menestysteologialla. Rohkaisemme heitä opettamaan uudessa tilanteessa, mitä on luterilainen kristillisyys. Taloudellinen epäitsenäisyys luo myös sellaista odotusta, että kyllähän partnerikirkko auttaa. Näkyykö globaalin islamin vaikutus Namibiassa. Kiinalaiset ovat erittäin taitavia liike-elämässä. Vaarana on, että osa heistä vieraantuu kirkosta. Olemme onnistuneet pudottamaan uusien tartuntojen määrän puoleen siitä, mitä se pahimmillaan oli. vIIKOn henKIlö ”Kirkkomme taloudellista itsenäisyyttä lisättävä” Namibian luterilaisen kirkon piispa Veikko Munuyika osallistui alkuviikosta Helsingissä käytyihin eri kirkollisten ja muiden toimijoiden välisiin, Namibiaa käsitteleviin pyöreän pöydän keskusteluihin. Väestöä on valistettu ja kirkossa olemme kouluttaneet pappeja ymmärtämään hi-viruksen erilaisia seurauksia. LML tuki kansamme tietä itsenäisyyteen. Mitä odotatte konferenssilta. Maallistumista on meilläkin. Kun kirkkomme itsenäistyi, apu jatkui ehkä jopa liian pitkään. – Toinen iso ongelma on hiv. – Erittäin vahvasti. Opimme varmasti lisää myös siitä, mitä merkitsee olla luterilainen. He työllistävät kyllä jonkin verran namibialaisia, mutta tuovat työvoimaa myös Kiinasta. Tällainen harmittaa namibialaisia. He palkkaavat myös namibialaisia kristittyjä. Kaupat suljetaan aina rukouksien ajaksi. Kaikilla namibialaisilla on myös mahdollisuus ilmaiseen lääkehoitoon. Vuosi 2017 on myös reformaation juhlavuosi ja sen teema ”Pelastus, ihminen, luominen – ei myytävänä” on meille merkittävä. Kiina investoi paljon Afrikkaan. Niidenkin mukaan nuorisotyöttömyys olisi 43 prosentissa. Namibialaisille annetaan joskus lahjoja ja opiskelustipendejä, joihin voi kuitenkin liittyä siteitä. 2 01 6 N amibian evankelisluterilaisen kirkon läntisen hiippakunnan piispa Veikko Munyika vierailee kirkkonsa delegaation kanssa parhaillaan Suomessa. Miten Namibian luterilainen kirkko kohtaa kaupungistumisen haasteet. KOTIMAA 7 2 1 .4 . Taloudellisesti kirkkomme ei ole vieläkään itsenäinen ja se vaikuttaa kirkkona elämiseen. Miten arvioitte Suomen ja Namibian luterilaisten kirkkojen suhteita. Saamamme tiedot vaihtelevat. Joidenkin selvitysten mukaan nuorista jopa 51 prosenttia olisi työttöminä. Näkyykö se Namibiassa. Islam tulee meille liike-elämän kautta
Mielestäni tämä on selkeä kannanotto ja tehty pikemminkin etuajassa kuin myöhään. Tuo päätös tuotiin selkeästi esille myös saman lehden sivulla 3. Jos kirkko näkee avioliiton edelleen vain miehen ja naisen välisenä sopimuksena, kirkko, jolle avioliitto ei ole sakramentti, joutuu harkitsemaan, voiko Kristuksen kirkko toimia voimaan tulevan avioliittolain yhtenä täytäntöön panijana. takin parin keskinäisiä suhteita koskevia asioita. Uutisartikkelissa kerrotut selontekopyynnöt on tarkoitettu selkiinnyttämään tätä kirkon avioliittokäsitystä kirkollisessa ja muussakin julkisessa keskustelussa, eikä suinkaan vesittämään sitä. Tällä hetkellä on noussut kysymys kirkollisesta avioliiton vahvistamisesta. Se on määritelty kirkkolaissa ja -järjestyksessä kirkon peruskirjan Pyhän Raamatun ihmiskäsityksen mukaisesti. Mari Teinilä kirjoitti muun muassa näin: ”Kiihtymisen sijaan tasa-arvoista kirkollista vihkimistä vastustavien on viisasta pysähtyä ajattelemaan asian kaikkia puolia.” Asialla on kuitenkin toinenkin puoli, tämä: kiihtymisen sijaan tasa-arvoista kirkollista vihkimistä kannattavien on viisasta pysähtyä ajattelemaan asian kaikkia puolia. Olisikin näin ollen varsin loogista, että avioliiton myös vahvistaa julkisen vallan edustaja. Tunnetason tuntemukset, kuten kiihtyminen ja riemastuminen ynnä muu vaikeuttavat asioitten järkevää ja rauhallista pohtimista. Samaan aikaan kirkon jäsenistössä on vähiten ihmisiä ikäluokissa 20–29. Avioliiton purkautuessa puolisojen erosta päättää maallinen oikeus. VEIKKO LIndbErg Savukoski Kirkoton aikuisnuori. Pappien, jotka innoittelevat uhmaavansa näitä yhteisiä pääKirkko on jo ottanut kantaa avioliittolakiin LAKIMUUTOS Kirkon täytyy miettiä, pitäisikö sen uuden avioliittolain tullessa voimaan luopua vihkioikeudesta. Kirkolla on selkeä kanta avioliittoon. Vain nuoret aikuiset tekevät tulevaisuuden kirkon, jos se heille nyt sallitaan. On mielestäni vastuutonta kirkolliselta lehdeltä väittää tällaista. Toivon, että kirkon johto, tuleva kirkolliskokous ja erityisesti piispat arkkipiispaa myöden pitävät tiukasti kiinni Raamatusta, kirkon perinteestä ja kirkolliskokouksien päätöksistä. Tähän tulokseen voi helposti päätyä, kun näkee tuoreimmat tilastot viime vuodelta. töksiä ja kirkon säädöksiä, pitäisi malttaa mielensä, eikä lähteä hajottamaan kirkkoa, vaikka julkisuutta siitä saisivatkin. 8 KOTIMAA 2 1 .4 . Päätoimittaja Mari Teinilä moittii kirkon päätöksentekoa hitaaksi tässäkin asiassa ( Kotimaa 14.4.). Voihan nuoret aikuiset sisällyttää vaikka perhetyöhön, mutta silloin hukataan aktiivisten aikuisnuorten joukko, jotka eivät ole vielä perheellisiä, vaan elävät nuoren aikuisen omaa arkea. Havahduin, kun kysyttiin: ”Merkitäänkö jatkossa nuorten aikuisten työ erityisnuorisotyöksi vai kohtaan muu lapsija perhetyö?” Kysymyksen synnyttäjä oli Kipa-ohjelman käyttöön liittyvä talousnimikkeitten luettelo, josta ei valmiiksi löydy kohtaa nuoret aikuiset. Samassa kirkolliskokouksen hyväksymässä yleisvaliokunnan mietinnössä otettiin selkeä kanta siihen, että pappi, joka vihkii samaa sukupuolta olevan parin vastoin kirkon virallista kantaa, tekee virkavirheen ja se on rangaistava teko. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. 2 01 6 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Homoparit voivat vahvistaa liittonsa siviilivihkimisessä, koska lakikin on yhteiskunnan, ei kirkon. Tiedän, ettei kaikkia paikallisseurakuntien työmuotoja voi Kipa-luettelosta löytyä ja tarvittaessa sinne voidaan lisätä vaikka mitä. Ja kun hiukan palastellaan tuota lukua, niin pelkästään Tampereen hiippakunnassa tuosta luvusta löytyy 1 536 nuorta aikuista. Vuonna 2015 koko kirkossamme ilmoitettiin olevan toiminnassa mukana 3 921 nuorta aikuista. Tämä on asia, jossa kirkon tulee pysyä julkisesta painostuksesta ja yleisen mielipiteen voimakkaasta ohjailusta huolimatta, tiukasti Jumalan säätämän luomisjärjestyksen mukaisella kannalla. Lieneekö niin, että paikallisseurakuntien työtehtävien vastuujaoissa vain harvassa seurakunnassa muistetaan 18–30-vuotiaat seurakuntalaiset omana toimialanaan, mene ja tiedä. Periaatteessa nuorten aikuisten työlle ei oikeastaan ole tarvetta tai se tarve on hyvin harvinaista ja heikkoa koko kirkon tasolla. Sen mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välinen elinikäiseksi tarkoitettu liitto. Perinteisesti kirkollinen avioliiton vahKirkolla on kanta avioliittolakiin Pahoittelen , että Kotimaa-lehti on lähtenyt ajamaan voimakkaasti kirkon avioliittokäsitystä uuden eduskunnan hyväksymän avioliittolain mukaiseksi. Näin ollen olisi perusteltua kirkon luopua tehtävästään avioliiton vahvistavana viranomaisena. Pöytäseurueessa keskusteltiin arkisista työasioista. jos olisin seurakunnan työntekijänä pessimisti, niin voisin toivottaa kirkollemme hyvää matkaa ilman tulevaisuuden tekijöitä. Avioliittoa säätelevään lakiin tehdyt muutokset laajentavat avioliiton tarkoittamaan myös samaa sukupuolta olevien kesken vahvistettua sopimusta. TArU LOSSI Aikuisnuorten kirkossa Pirkkalan seurakunta Tunnetason tuntemukset, kuten kiihtyminen ja riemastuminen vaikeuttavat asioitten järkevää ja rauhallista pohtimista. Optimistina kannan yhdessä aikuisnuortemme kanssa uskonhippua kirkosta, jossa otetaan tosissaan nuorten aikuisten elämä ja jossa heillä on oikeus kantaa vastuuta kaikesta siitä, mistä kirkko syntyy. Kuitenkin vuosikymmeniä seurakunnassamme on budjetoitu toimintamäärärahoja nuorille aikuisille ja siksi tuo uutinen oli kummallista kuultavaa. ErKKI KUjALA YTT, väistyvä kirkolliskokousedustaja, Toholampi vistaminen on koskenut vain miehen ja naisen välistä suullista sopimusta parisuhteesta, joka sen jälkeen on rekisteröity. KAUKO KOSKELA Oulu. Avioliitto vahvistetaan nykyisellään joko kirkollisena tai maallisena toimituksena. Samassa yhteydessä saattaisi olla mahdollista vahvistaa muiVerkkaisuus voikin olla viisautta Avioliittolain muutosta käsitelleessä pääkirjoituksessaan 14.4. Muutama sana avioliitosta Perinteisesti avioliitto on tarkoittanut rekisteröityä sopimusta miehen ja naisen elää yhteistaloudessa ja luoda perhe. Se oli tavallinen kahvihetki töissä. Kirkossamme on seurakuntia 412, joten tuosta nuorten aikuisten toimintaan osallistuvien määrästä ei kovinkaan paljoa jaettavaa jää paikallisseurakunnille. Viimeksi tämä kanta päivitettiin kirkolliskokouksessa viime syksynä
Kehä Kolmosen ulkopuolella elää siis edelleen 80 prosenttia suomalaisista. Oppi tai järjestys eivät kiinnosta, koska Pyhän Hengen kuvitellaan antavan ohjeet. Nissinen pohdiskeli, mitä taivaassa ja Keskustan kenttäväen keskuudessa ajatellaan sunnuntain muuttumisesta kauppapäiväksi. Etelässä taas nähdään maalaisseurakunnat jonkinlaisina junttien reservaatteina, joissa eletään pysähtyneisyyden aikaa. Sosiaalisen median keskusteluissa on ehdotettu jopa oman kirkon perustamista Helsingin seudulle, koska elämä siellä on niin kovin erilaista. Pyhyyden pitää näkyä siinä, millainen yhteisö seurakunta on. Onko kirkon elämä maalla sitten jotenkin perustavalla tavalla erilaista. Silti suomalainen media ja yhteiskunnallinen keskustelu on kummallisen Helsinki-keskeistä. Nykyisin kaupat voivat olla auki milloin tahansa. Se on yhteisönä elämisen ja vastuun ottamisen mittari. Samassa hengessä on esitetty, että kaupunkilaisten tulisi saada valita itse oma seurakuntansa – näin samanmieliset voisivat viihtyä omissa kuplissaan. Pelkistettynä seurakunta on yhteisö, jonka jäsenet pitävät huolta toisistaan. Nissisen mielestä maamme nykyinen hallitus on näin tehnyt lepopäiväkäskystä turhan normin. Jo ennestään liian suurten seurakuntien kasvattaminen voi olla kohtalokas virhe. Saan asua maalla ja kaupungissa ja katsella suomalaista elämänmenoa kummastakin kulmasta. Usein ajatellaan, että kyse on työntekijöiden aputyttöinä ja -poikina toimimisesta. Kuplien vahvistaminen on kirkossamme valitettavan vahva trendi. Kirkolliskokouksessakin maakuntien väki saatetaan kokea muutosvastarintaiseksi kiviriipaksi, josta olisi hyvä päästä eroon, jotta edistys toteutuisi. Vastaavasti maalta tuleva voi hämmästyä, kun Helsingistä löytyykin mukavia ja maanläheisiä ihmisiä. Heitä kuormittavat samanlaiset ihmissuhdeongelmat, sairaudet ja toimeentulovaikeudet kuin kaupunkilaisia. Puhutaan paljon maallikkojen osuuden kasvamisesta. Luterilaisten seurakuntien on kyettävä säilyttämään vakuuttavuutensa näiden yrittäjien keskellä. Eri alueilla voi hyvin tehdä erilaista seurakuntatyötä, mutta kirkon sanoma on kaikille sama. Luterilaiset valitsivat kuitenkin sunnuntain kristillisen vapauden esimerkiksi, jotta ihmiset käsittäisivät, ettei minkään päivän vietto ole välttämätön. Keskustasta en osaa sanoa, mutta oltaisiinko taivaassa huolestuneempia kymmenen käskyn tarkoittaman lepopäivän hylkäämisestä kuin Sipilän hallituksen liikeaikalain muutoksista. Tämän mahdollistamiseksi keksittiin seurakuntayhtymät hoitamaan taloutta ja rakentamaan yhteistoimintaa. KOTIMAA 9 2 1 .4 . Tähän opetuksemme tähtää, ja tämä saa ihmiset ymmärtämään, että seurakunta on kaikille tärkeä. Pienillä paikkakunnilla seurakunnan rooli on varmasti näkyvämpi kuin kaupungissa, ja kirkosta erotaan harvemmin. Sunnuntaista tehtiin lepopäivä 300-luvulla Rooman keisarin käskyllä. Seurakunta on tässä mielessä pyhä. Maaseudulla asuu nykyään noin 1,6 miljoonaa suomalaista. Silloinen kirkko mukautui. Juntit ja valopäät Pohjoisen väki puhuu pilkallisesti kaikkitietävistä “etelän valopäistä”. Kahdella paikkakunnalla eläminen on kuluttavaa ja taloudellisesti järjetöntä. Nyt on eräillä paikkakunnilla käännetty suuntaa ja ryhdytty suurentamaan seurakuntia. Työskentelen yleensä viikot Helsingissä, ja viikonlopuksi matkustan kotiin Ruokolahdelle. Hyvä, jos jollakin sen lisäksi on halua palvelutehtäviin, mutta niihin osallistuminen ei ole seurakuntalaisuuden mittari. Syrjäkylien mummot ovat usein yllättävän avarakatseisia. Reformaation aikana asiaan otettiin kantaa. Seurakunnan hallinnossa vaikuttavat kirkolliskokous lain kautta, piispa kaitsennalla ja demokratia vaalien kautta. Ensimmäiseksi on hylättävä ajatus, että seurakunta olisi vain uskonnollisen toiminnan kehys. Pääkaupunkiseutu näyttäytyy meille usein edistyksellisenä innovaatiokeskuksena, muu Suomi taantumuksen tyyssijana. Hallituksen päätös kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta on linjassa luterilaisen tunnustuksen kanssa. Silti tässä on oma rikkautensa. Pyhän Hengen luomuksena seurakunta on osa uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan, siis uskon kohde. m a t ti k a r p p in en Kuka tahansa voi kerätä ympärilleen väkeä ja nimetä sen seurakunnaksi. Miksi emme rakentaisi kaikkien yhteistä kirkkoa sen sijaan, että vahvistamme kirkollisia kuplia. TAISTO HILLberg eläkeläinen, Jämsänkoski Mikä seurakunta on, entä maallikko?. Kuvaus tarkoista pyhäpäivinä tehtävistä työnteon määristä nähtiin omantunnon pauloiksi. Kuitenkin seurakuntalaisen keskeiset tehtävät ovat oman seurakunnan ylläpitäminen ja eläminen kristittynä. Työpaikat keskittyvät kasvukeskuksiin, ja väki seuraa kiltisti perässä. Tämä vastakkainasettelu on korostunut viime vuosina kirkossakin. Esimerkkinä mainittakoon, että Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä pienen Paattisten seurakunnan äänestysprosentti viime vaaleissa oli 14 yksikköä suurempi kuin suurimpien seurakuntien (24,9 vastaan 10,9). 2 01 6 KOLUMNI Minna Saarelma-Paukkala K irjoitan tätä kolumnia junassa, joka vie Helsingistä Etelä-Karjalaan. Liian suuri seurakunta muuttuu hallintoalueeksi, ja jäsenet mieltävät itsensä asiakkaiksi. Tämän päivän maaseutu ei silti ole mikään Suomi-filmien idylli. Äänestysvilkkaus on. Maaseudulla elävät ihmiset katsovat samoja televisio-ohjelmia kuin muutkin, shoppailevat samoissa marketeissa ja suuntaavat yhtä innokkaasti lomillaan etelän lämpöön. Viimeksi mainitun merkitys korostuu, koska se vaikuttaa myös kirkolliskokouksen ja piispan vaalissa. Luterilaisten päätunnustuksen, Augsburgin tunnustuksen mukaan sunnuntain vieton asettaminen sapatin sijalle nähtiin vääräksi. Maalla asuessa monet ennakkoluulot karisevat. Kuplat puhki ja elämä irti! MINNA SAAreLMA-PAUKKALA Kirjoittaja on dosentti ja Yliopiston almanakkatoimiston johtaja. Helsingissä on noin 631 000 asukasta ja koko pääkaupunkiseudulla 1,1 miljoonaa. Ihminen on lopulta vain ihminen. Loput 3,8 miljoonaa elää erilaisissa kaupunkimaisissa ympäristöissä. Vuosisatoja pyrittiin seurakunnat pitämään yhteisöinä jakamalla suuriksi kasvaneet. HArrI rAITIS kirkkovaltuutettu, seurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Normien purku Kotimaan numerossa 14 rovasti martti nissinen otti kantaa hallituksen poistamiin liikeaikalain rajoituksiin. Ongelmaksi tulee silloin, etteivät seurakuntalaiset saa valita edustajiaan johtamaan työtä. Yhteisöjä pyritään ylläpitämään esimerkiksi alueseurakunnilla. Tämä on yhä useamman suomalaisen todellisuutta. Pohjoisen väki puhuu pilkallisesti kaikkitietävistä ”etelän valopäistä”
Suomen kieli sanoo tervetuloa. Päivän teema on perhe. 10 KOTIMAA 2 1 .4 . Seurakunnat ja vapaaehtoiset ovat tarjonneet heille vaateapua, kerhoja ja kieliopetusta. Tapahtumat kulkevat filminauhana diakoni Saara Kerolan silmissä. Lähetyksen ja kansainvälisen työn työalasihteeri Ulla Klemettinen kertoo, että työ painottuu toistaiseksi paljolti vapaaehtoisten varaan. Jostain somen syövereistä ilmaantui myös kuin ihmeenä kurdimies tulkiksi. Kaiken aikaa virtaVapaaehtoisena työskentelevä Hellevi Malinen leikitti sil lä välin Nilofaria ja Mosdea, kun heidän äitinsä Soman opiskeli suomen kieltä. Heti laitettiin someen viesti, että talkooapua tarvitaan. Seurakunta suunnittelee varta vasten uusille tulokkaille suunnattuja toimintoja. Eeva Rousi ja Saara Tennilä ohjaavat ryhmää. Moni tulokas haluaa ottaa vastaan myös kristillisen arvomaailman. Kouluikäisille lapsillekin on tarjolla oma iltapäiväkerho. Kielikerhon vetäjät ovat aktiivisia seurakuntalaisia, mutta kielikerho ei ole seurakunnan toimintaa. Kuokkalan alueseurakunnassa toimii perhekerho maahanmuuttajataustaisille perheille. Turvapaikanhakijoita ei lähestytä seurakunnissa sanoma edellä, vaan toimintojen ja yhteistyön kautta. teksti: Päivi ketolainen saada katto pään päälle kymmenille turvapaikanhakijoille. Monet turvapaikanhakijat ovat osallistuneet myös hengelliseen toimintaan. Kerhon loputtua koko porukka siirtyy seinän takana sijaitsevaan seurakunnan kahvilaan Kustaankotoon. kuVa: PäiVi keTolaiNeN Heitä käy käy nuorten sählykerhossa, jumalanpalveluksissa, perhekerhossa ja sukkapiirissä.. Hekin ovat vapaaehtoisia. 2 01 6 S uomeen tuli viime syksynä 32 000 turvapaikanhakijaa. Heitä on myös diakonian asiakkaina, kertoo diakonissa Johanna Kovalainen. Oppimisen ilo näkyy kerholaisten kasvoilta, kun oudot sanat asettuvat vähitellen kielen päälle. Monisteeseen on piirretty vanhemmat, lapset, mummi ja vaari. Suomalaisesta jäykkyydestä ei näkynyt jälkeäkään, kun ihmiset innostuivat asiasta. Myös messussa käy porukkaa. Milloin vieraat saapuisivat. On pohdittu arabian kieltä osaavan projektityöntekijän mahdollisuuttakin. Jämsän seurakunnassa ei ole toistaiseksi korvamerkittyä toimintaa vastaanottokeskuksen asukkaille. Muslimitaustaiset kirkkovieraat ovat kuitenkin yllättäneet vaatimattoman kristikansan. Keitä he olisivat ja kuinka monta heitä tulisi. Pöydän ympärillä istuu viisi turvapaikanhakijaa. – Olin ollut kolme viikkoa töissä hoitovapaan jälkeen, kun tuli tieto, että meille on tulossa väkeä. Usein seurakunnat mahdollistavat toimintaa tarjoamalla vaikkapa tilat käyttöön. Heitä leikittää lattialla vapaaehtoinen Hellevi Malinen sillä välin, kun lasten äiti Soman opettelee suomen kielen sanoja. – Kangasvuoden vastaanottokeskuksen asukkaat käyvät Huhtasuon kirkolla pelaamassa futsalia ja kielikerhossa. Kovin aktiivisia toiminnan järjestäjiä seurakunnat eivät itse toistaiseksi ole. He ovat kuitenkin osallistuneet yleiseen toimintaan monin tavoin puolen vuoden aikana. Se tuli ripeästä toiminnasta hetkenä, jolloin piti Suomen kieli sanoo tervetuloa Turvapaikanhakijoiden suuri määrä yllätti suomalaiset viime syksynä. – Maahanmuuttajien lapsille on toivottu kesäleirejä. Kaikki ovat naisia ja yhdellä heistä on mukanaan kaksi pientä lasta, Nilofar ja Mosde. Pian vanhan seurakuntatalon tiloihin oli sijattu puolensataa vuodepaikkaa. – Heitä käy nuorten sählykerhossa, jumalanpalveluksissa, perhekerhossa ja sukkapiirissä. Sen niminen on kerho, joka kokoontuu jämsäläisen muistiyhdistyksen toimitiloissa kauniina kevätaamuna. Puolilta päivin alkoi jännittävä odotus. Jyväskylässä on kokemusta maahanmuuttajatyöstä jo parin vuosikymmenen ajalta. Syksyllä kaupungin alueelle avattiin kolme vastaanottokeskusta, mikä toi seurakuntatyöhönkin lisää haastetta. Patjat löytyivät varastoista ja Jyskistä loput. – Teemme tätä yksittäisinä kansalaisina matalalla profiililla, he korostavat. Liedon seurakunta sai maaliskuussa SPR:n Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirien Ennakkoluuloton edelläkävijä -tunnustuksen. Joissakin seurakunnissa maahanmuuttajatyöllä on pitkät perinteet, joissakin työ on lähtenyt käyntiin nollasta. Seurakunnat toimivat yllättävässä tilanteessa ripeästi ja tarjoavat edelleen tulijoille niin tukea kuin toimintaakin
Ystävyyttä ja harrastuksia voivat tarjota tulijoille monet tahot, mutta pappina Koivusalo tarjoaa verkostoon uskonnollista tietämystä. Iltasella kaartoi pihaan bussi, joka toi Lietoon 40 turvapaikanhakijaa. – Oli hienoa nähdä, kuinka nopeasti kykenemme tarpeen tullen reagoimaan. Kyläyhdistykset ja Martat ovat lähteneet aktiivisesti mukaan vapaaehtoisin voimin. Maahanmuuttajien parissa työskenteleville yhteistyöverkosto ja sen toimivuus on ensiarvoisen tärkeää. Kemin seurakunnassa rippikoulua on jo pidetty. Jumalanpalveluksiin on tullut muslimitaustaisia ihmisiä. Kerran piti papin itsensä ryhtyä kummiksi, kun muita ei löytynyt. KOTIMAA 11 2 1 .4 . Ennen joulua järjestettiin vaatekeräys ja joulujuhla tulijoita varten. Kenelläkään ei ollut niinä päivinä kiire palavereihin, ei mihinkään. kuVa: PäiVi ketolaiNeN si paikalle vaateapua ja muita lahjoituksia. – Kymmenen turvapaikanhakijaa on kastettu ja konfirmoitu. Kemissä yhteistyö toimii. Porukka ei viipynyt Liedossa kuin muutaman päivän. Kaikki halusivat keskittyä tilanteen hoitamiseen. – Seurakunta tekee paljon yhteistyötä kolmannen sektorin ja erityisesti SPR:n kanssa, sanoo diakoniatyöntekijä Sanna Rouvinen. Kiteellä on toiminut vastaanottokeskus viime syksystä alkaen. Rouvinen arvelee, että kysyntää voisi olla pian jopa rippikoululle. Sen jälkeen heille järjestyi pysyvämpi paikka Heinänokan leirikeskuksesta. Heti samana viikonloppuna järjesti Liedon pallo ystävyysjalkapallo-ottelun tulijoiden kanssa. – Ennakkoluulot karisivat nopeasti. – Siinä voittivat aivan varmasti molemmat, sanoo Kerola. Vapaaehtoisista kummeista on Kemissä jatkuva kysyntä. Seurakunnan nuorisotyö on tehnyt ahkerasti työtä nuorten tulijoiden parissa. He jatkavat toiminnassa, vaikka tilanne menikin ohi. Seurakuntaan löytyi uusia vapaaehtoisia. Kristillisestä näkökulmasta tärkeintä on aiOli hienoa nähdä, kuinka nopeasti kykenemme tarpeen tullen reagoimaan. Yhteinen ponnistus lisäsi yhteisöllisyyttä, mikä näkyy vieläkin. Joku murisi aluksi, mutta tuli kuitenkin mukaan auttamaan. He saivat iltapalaa ja lepoa pitkän matkansa jälkeen. 2 01 6 Vapaaehtoisena työskentelevä Hellevi Malinen leikitti sil lä välin Nilofaria ja Mosdea, kun heidän äitinsä Soman opiskeli suomen kieltä. Seurakuntaan löytyi uusia vapaaehtoisia.. Käynti oli lyhyt, mutta se jätti ison jäljen Lietoon. Seuraavaa ryhmää ollaan kokoamassa, sanoo maahanmuuttajatyöstä vastaava kappalainen Jani Koivusalo
Lähes yhdeksän kymmenestä, eli 88 prosenttia seurakunnasta reagoi turvapaikanhakijakriisiin. Suurin osa, 60 prosenttia, seurakunnista antoi tukea organisoimalla tavaratai vaatelahjoituksia. Kyselyyn vastasi 409 seurakuntaa. 12 KOTIMAA 2 1 .4 . Jos yhteistä kieltä ei löydy, aiheuttaa se papillekin haastetta. SPR ja Liedon seurakunta järjestivät maaliskuussa rasisminvastaisen tapahtuman Liedon kunnantalolla. Kotoutumisessa on kielitaito ykkösasioita. valtaosa seurakunnista on avustanut turvapaikanhakijoita Koen monin tavoin syvää vastuuta, jos toisuskoinen haluaa tulla kristityksi. Kirkon tutkimuskeskuksen kysely lähetettiin kaikkiin vuonna 2015 toimineisiin 412 seurakuntaan. Miten käy, jos hän joutuu palaamaan entiseen kotimaahansa. Runsas neljännes seurakunnista järjesti pakolaisille ja turvapaikanhakijoille ruokailuja, urheilutapahtumia tai muuta ohjelmaa. Hänen mukaansa seurakunnissa on monenlaista osaamista sekä kokemusta, jonka merkitys nyt nousi esiin. Silloin on kilautettu kaverille, josko sieltä löytyisi oljenkortta. – Koen monin tavoin syvää vastuuta, jos toisuskoinen haluaa tulla kristityksi. Jani Koivusalo on törmännyt työssään joskus tilanteeseen, jolloin ei ole selvitty kuvilla eikä eleillä, eikä edes netin käännössovelluksella. Jämsän vapaaehtoiset ovat huomanneet, kuinka tärkeää on järjestää naisille ikiomaa toimintaa. – On ilahduttavaa, että seurakunnat ovat aktiivisesti ja ripeästi ottaneet vastuuta turvapaikanhakijoiden vastaanottamisesta ja vuorovaikutuksen edistämisestä paikallisen väestön kanssa, sanoo Kirkkohallituksen pakolaisja maahanmuuttajatyön asiantuntija Marja-Liisa Laihia. Muulla tavalla. Nyt on eri kerho naisille ja miehille. Noin joka kuudes seurakunta järjesti ystävätai tukihenkilötoimintaa. Se toteutettiin osana kirkon nelivuotiskertomusta varten tehtävää laajempaa seurakuntien toimintaa kartoittavaa tilastokyselyä. Keräämällä ylimääräisen / ylimääräisiä kolehteja. Syyriasta Lietoon muuttanut Liida Mohammed Mustafa osallistui tapahtumaan. Kustaankodossa Jämsässä Sundus ottaa käsiinsä neuleen ja näyttää, miten heillä päin on tapana kutoa. Se toimii, sanoo ohjaaja Eeva Rousi. Seurakuntien apu turvapaikanhakijoille Lähde: Kirkon tutkimuskeskus Järjestämällä ystävätai tukihenkilötoimintaa. Tietysti jokaisesta uudesta kristitystä iloitaan. Tieto perustuu Kirkon tutkimuskeskuksen tammi-maaliskuussa 2016 seurakunnille tekemään kyselyyn. Miten käy, jos hän joutuu palaamaan entiseen kotimaahansa?. Kutsumalla pakolaisia ja turvapaikanhakijoita seurakunnan hengellisiin tilaisuuksiin ja yhteiseen rukoukseen. Noin joka kymmenes seurakunta antoi tiloja hätämajoituksen järjestämistä varten. 2 01 6 Järjestämällä pakolaisille ja turvapaikanhakijoille ruokailuja. Joka kymmenes seurakunta lisäsi taloudellista avustusta pakolaiskriisin hoitamiseen Suomessa. – Vaikka maahanmuuttajatyötä on tehty meillä pitkään, Kemissäkään ei ole seurakunnan budjetissa erillistä määrärahaa tulkkipalveluille, kertoo Koivusalo. Ehkä pitäisi. E vankelis-luterilaiset seurakunnat panostivat merkittävästi turvapaikanhakijoiden tukeen ja vastaanottamiseen viime vuonna. – Kun kielikerho alkoi, sinne tuli vain miehiä. Yli puolet, 53 prosenttia, seurakunnista keräsi ylimääräisiä kolehteja turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Lukuisat seurakunnat järjestivät yhteisiä tapaamisia tai toimintaa pakolaisille. Antamalla seurakunnan tiloja hätämajoituksen järjestämistä varten. Organisoimalla tavaratai vaatelahjoituksia. Nyt pitäisi ehtiä kouluttamaan heitä vapaaehtoisiksi, Koivusalo suunnittelee. Kun turvapaikanhakija hakeutuu rippikouluun, Koivusalo kertookin hänelle, ettei seurakunnan jäsenyys takaa turvapaikkaa. Yli kolmasosa seurakunnista kutsui pakolaisia ja turvapaikanhakijoita seurakunnan yhteisiin hengellisiin tilaisuuksiin. Lisäämällä taloudellista avustusta pakolaiskriisin hoitamiseen Suomessa. – Heillä on seurakunnalle paljon annettavaa. Vuoden 2015 loppuun mennessä eri puolille Suomea perustettiin kaikkiaan yli 180 uutta vastaanottokeskusta. KuvA: JAnicA viLen / TuRun SeuTuSAnOMAT kuisrippikoulutyö, seurakuntayhteyteen kutsuminen ja sielunhoito
Tarinoita kirkon saamiseksi riittää. Käännöstyötä tehtiin yli 20 vuotta. Ympäristöön alkoi nousta uusia asuinrakennuksia ja kirkkoa vastapäätä on nyt Kazanin korkein talo, jossa on 37 kerrosta. Kazanin maanalaisen ortodoksikirkon patriarkka oli mukana juhlassa. Tataareja on Venäjällä 5,5 miljoonaa, ja heitä asuu Tatarstanin lisäksi monissa Volgan alueen maissa. Lisäksi Salo tuki hanketta talousarviomäärärahoista ja lähetykselle tehdystä testamentista niin, että kokonaiskannatus yhden seurakunnan osalta nousi yli 200 000 euroon. Kauppansa myynyt mies tarkkaili Juha Väliahon tapaa toimia ja liittyi myös seurakuntaan. Vainojen aikana hänkin on omassa nahassaan kokenut vankeuden, seurakunnan hajottamisen ja kirkon ottamisen muuhun käyttöön. Väliahon avustamana syntyi luterilainen seurakunta, jonka Inkerin luterilainen kirkko hyväksyi jäsenekseen vuonna 2002. Hän piti parinkymmenen hengen kotikokouksia Kazanin miljoonakaupungissa kunnes tapasi pastori Juha Väliahon, joka oli työssä naapuriosavaltiossa Marissa. Kuvat: tuuliKKi vilhunen uutta kirkkoa onniteltiin lahjoin ja musiikkiesityksin. uralin rovastikunnassa on useita marilaisia seurakuntia. Kuvassa naapurivaltio Baškortostanissa sijaitsevan Birskin kaupungin marilaisen seurakunnan ryhmä. Vieraat otettiin sydämellisesti vastaan. Tatarstanin tasavallan asukkaista yli puolet on muslimeja, ja nyt myös alueen pääkaupungin Kazanin luterilaisen seurakunnan jäsenistä yli puolet on entisiä muslimeja. Kaupunki lahjoitti tonttimaan ja Inkerin kirkko kutsui varainkeräyksen vetäjäksi teologian tohtori Sakari Pinolan. Neljä vuotta kestäneen urakan aikana Salon seurakunnissa tehtiin lukuisia tempauksia ja saatiin kasaan yli 100 000 euroa. Rakennusprojektin aikana rahoja evättiin, luvat viipyivät, kirkon rahoituksesta kiisteltiin Suomessa, mutta rakentamista kannattavat ystävät ja tahot eivät lannistuneet. Kaikesta näkyi, että nuori seurakunta rakastaa uutta kirkkoaan. Monia vaikeuksia ja vastoinkäymisiä kokenut, neljä vuotta kestänyt kirkkoprojekti Kazanissa, Tatarstanin tasavallassa Keski-Venäjällä oli lopultakin vihkimistä vaille. – Ihmiset voivat kyllä kokoontua kodeissa, mutta kun heillä on kirkko, heillä on paikka ja koti maan päällä. Kirkko sijaitsee uuden ajoväylän risteyksessä kasvavalla asutusalueella. 2 01 6 S unnuntaina 10.4.2016 Kazanin luterilaisessa kirkossa kajahti nuorten muusikoiden soitto ja laulu kirkkosalia kiertävän lehterin jokaiselta laidalta. Kirkolle lahjoitettiin yksityisesti muun muassa kello ja risti. Nyt odotus ja uhraukset palkittiin ruhtinaallisesti. TuulIKKI VIlhunen Kazanin luterilaiset saivat vihdoin kirkon Kazanin luterilaisen kirkon vihkiäisiä vietettiin 10.4.2016. Hänellä on kokemusta siitä, että seurakunnalla ei ole kirkkoa. Kaunis sininen kirkko kutsuu sisään ja sinne käydessä valtaisa lasimaalaus alttariseinällä saa haukkomaan henkeä. Hän onnitteli sydämestään, että tämäkin seurakunta sai oman kirkon. Seurakunnan uskotaan kasvavan ja siitä tulee myös Uralin rovastikunnan koulutuskeskus. Kirkko rakennettiin täsmälleen kaupan paikalle, ja tilaa laajennettiin seurakuntasalilla. Kirkon rakentamisella on polveileva historia, jonka keskushenkilö on professori Anatoli Pogasi. Salon seurakunnan päätös tukea kirkkohanketta oli ratkaiseva. Kirkkoherra Timo Hukka teki esityksen hankkeen hyväksymisestä lähetystyön kohteeksi. KOTIMAA 13 2 1 .4 . Vuonna 2003 seurakunta osti vanhan pienen kaupan kokoustilakseen ja alkoi sen myötä kasvaa. Venäjä Ihmiset voivat kyllä kokoontua kodeissa, mutta kun heillä on kirkko, heillä on paikka ja koti maan päällä.. Kirkon valmistumisesta oli Salosta iloitsemassa Timo Hukan lisäksi lähetyspastori Tarja Laurila ja monia seurakuntalaisia. Kazan on yli tuhat vuotta vanha kaupunki ja sen linnoitetun keskustan muurien sisällä uuden moskeijan tornit ja vanhan suuren Kazanin katedraalin kupolit kurkottavat lähekkäin kohti sinistä taivasta. Kirkkohankkeelle kannettiin valtakunnallinen kolehti ja sitä tukivat määrärahoin ainakin Kuopion ja Lahden seurakuntayhtymät sekä Kouvolan ja Kymin seurakunnat. Täällä kuitenkin turkinsukuisten muslimien ja venäläisten ortodoksien välillä on linnarauha. Mutta matkassa oli lisäksi muutamia miehiä, vanhin 92-vuotias, jotka ovat kulkeneet rakentamassa kirkkoja sukukansoille muun muassa Marin tasavaltaan, Udmurtiaan ja Baskiriaan, jotka ovat Tatarstanin naapureita. Nuoret seurakuntalaiset ovat omin käsin tehneet sitä, mitä ovat pystyneet. Kauppa oli tuolloin ratkaiseva. Monien musiikkiesitysten ja onnittelujen joukossa tuotiin myös lahjaksi viikko sitten valmistunut ensimmäinen tataarinkielinen koko Raamattu. Sakari Pinola kuljetti itse paikan päälle 50 tuolia ja 12 lasten tuolia seurakuntasalia varten
Eräs hiljattain avioitunut ystäväni kertoo aikanaan yllättyneensä kihlauutisen saamasta vastaanotosta. Eräs koko nuoruutensa puolisonsa kanssa viettänyt ystäväni kuvaili, kuinka hän koki alttarilla syvää rauhaa. A voparien osuus suomalaisista perheistä on kasvanut nopeasti. M e 1980-luvun loppupuolella syntyneet vakiinnumme nyt vauhdilla. Koskaan ei ole tullut sopivaa hetkeä, kertoo eräs avopuolisonsa kanssa vuosia kihloissa ollut ystäväni. Vihkiminen toi suhteeseen sellaista vakautta ja varmuutta, jota siinä ei aikaisemmin ollut. Toiset haluaisivat kyllä naimisiin, mutta suunnitelman toteuttaminen on jäänyt, sillä yhdessä voi hyvin elää ilmankin ja häiden järjestäminen on kallista ja vaivalloista. Seuraavat häät, joihin osallistun, ovat omani. Perinteisesti tähän tarinaan kuuluisi kai myös avioliitto, mutta ystävieni elämässä sillä ei ole itsestään selvää paikkaa. Siltä ainakin vaikuttaa, kun seuraan ystäväpiirini puheenaiheita. Yksiöt ja kimppakämpät ovat vaihtuneet omakotitaloihin, keskusta-asuminen kaupunkien kehyskuntiin. Vuosituhannen taitteessa avoliitossa eli jo yli viidennes pareista, ja vuoteen 2014 mennessä osuus oli kasvanut reiluun neljännekseen. K ulttuurissa hyväksytyn parisuhteen ja perheen malli on samalla muuttunut. 14 KOTIMAA 2 1 .4 . Tietysti avioitua voisi melko vaivattomasti ja vaikka ilmaiseksi. Kun 1980-luvulla naiset solmivat ensimmäisen avioliittonsa keskimäärin 25-vuotiaana ja miehet 27-vuotiaana, nykyään vastaavat luvut ovat 30 ja 32. Enää ei puhuta halventavasti susipareista tai äpäristä. Lähimmistä ystävistäni valtaosa elää pitkissä sitoutuneissa parisuhteissa, mutta naimisissa heistä on karkeasti vain kolmannes. Yli puolet esikoisista syntyy nykyään avioliiton ulkopuolella. Avoliitossa elävien osuus on kasvanut viime vuosina kaikissa ikäryhmissä yli 80-vuotiaita lukuun ottamatta. Sellaisia kysymyksiä on sitä paitsi hyvin vaikea ajatella kolmekymppisenä. A violiiton paremmuutta piispat perustelevat toisaalta yhteiskunnallisilla syillä, kuten avioliiton tuomalla juridisella suojalla, toisaalta hengellisesti. Niinpä on pakko kysyä: miksi. Avoliitosta on tullut uusi normi. Tällaisia ovat ne avoliitot, joita olen seurannut vierestä. Se sitoo yhteen avioliittoa velvoittavammin siitä riippumatta, miten parisuhteen käy. Osalle tärkeintä on juridiikka. En tiedä parisuhteen vaativuudesta vielä paljoa, mutta uskon kokenutta perheneuvojaa. Kun määrää alettiin 1970-luvulla tilastoida, muodostivat avoparit yhdessä elävistä pariskunnista marginaalisen parin prosentin osuuden. Heidän perusteluissaan toistuvat samat teemat. Onpa hienoa, että nuoret haluavat vielä sitoutua, iloitsi joku uutisen kuultuaan. Väestöntutkimuslaitoksen tilastojen mukaan ikäisistäni 25–29-vuotiaista parisuhteessa elävistä avoliitossa on jo lähes kaksi kolmasosaa. Kirkossakaan avoliittoja ei tuomita, siitä huolimatta, että avioliittoa pidetään edelleen ensisijaisena parisuhteen muotona. Myös avoliiton taustalla voi avioliiton tapaan olla harkittu päätös ja tietoista sitoutumista. Valtaosa suomalaisista on tähän asti solminut avioliiton jossain vaiheessa elämäänsä. Avioliiton hengelliset perustelut tunnistan paremmin. He kannustavat avioliittoon sen antaman turvan takia: ”Jos ja kun rakastumisen tunne hälvenee, liitto suojaa.” Olen viime aikoina kysellyt avioituneilta ystäviltäni, miksi he halusivat naimisiin. Ystäväpiirini avopareilla on yhteisiä asuntolainoja ja joillain myös lapsia tai ainakin toive lapsesta. Avioliiton lakitekniset edut kuulostavat kyllä järkevältä syyltä mennä naimisiin, mutta valehtelisin jos väittäisin, että järjestämme juhlat iloitaksemme perintöasioiden järjestymistä. Viimeisen vuoden aikana keskusteluihin ovat vaivihkaa hiipineet asuntolainojen marginaalit, ovulaatiotestit ja turvakaukalot. M iksi pitäisi, on toisaalta moni kysynyt, kun olen viime aikoina tivannut avoliitossa eläviltä ystäviltäni syitä naimattomuudelle. Piispojen perhettä, avioliittoa ja seksuaalisuutta käsittelevässä puheenvuorossa Rakkauden lahja (2007) todetaan, että avoliitot ovat keskenään erilaisia. Onhan tässä sitouduttu jo ajat sitten, ajatteli vuosia puolisonsa kanssa asunut ystäväni. Monet ystäväni ovat kertoneet, että vihkimisen myötä jokin suhteessa muuttui. Kirkon perheneuvoja Seppo Viljamaa totesi hiljattain Kotimaassa parisuhteen olevan niin vaativa ihmissuhde, että siinä jos missä tarvitaan Jumalan siunauksen ja seurakunnan esirukouksen voimaa. Ainakin naimisiin mennään jatkuvasti vanhempina. Siinä missä avoliittoa piti muutama vuosikymmen sitten vielä perustella, nykyään perusteluja halutaan avioliitolle. 2 01 6 Merkkipäivä Yhdessä voi elää avioitumattakin, mutta avioliitolla on yhä tärkeä symbolinen merkitys, kirjoittaa toimittaja Tuija Pyhäranta. Moni kuitenkin haluaa juhlat.. Periaatteessa aikaa avioitumiselle on koko elämä, joten vielä ei voi tietää, etteikö tämä koskisi myös omaa sukupolveani
Solmin avioliiton tietoisena siitä, että useampi kuin joka kolmas ensimmäisistä liitoista päättyy eroon. Jostain syystä häähumuun heittäytymistä kuuluu vähän paheksua. Juridisesti avioliitto on luonteeltaan sopimus, jonka voi tarvittaessa purkaa. Haluamme tehdä rakkaudestamme ja päätöksestä sitoutua toisiimme julkista. M enimme naimisiin lähinnä sukulaisten takia, kertoo eräs ystäväni. Jos ja kun rakastumisen tunne hälvenee, merkit muistuttavat lupauksesta. A skartelukaupassa voi huomaamattaan viettää tuntikausia satiininauhojen ja kartonkien sävyjä vertaillen. Sen olen oppinut tänä keväänä häitä valmistellessani. Pari halusi juhlia rakkauttaan yhdessä suvun ja ystävien kanssa. Myös sulhaseni on toisinaan muistuttanut juhlajärjestelyiden viedessä yöunet: tärkeintä on, että menemme naimisiin. Toisaalta avioliitto ei ole merkki vain muille, vaan myös meille. Ystävilleni kerron tästä kaikesta omalle intoilulleni naureskellen. Samaan tapaan vastasi sulhaseni, kun kysyin, miksi hän haluaa mennä naimisiin: avioliitto on rakkautemme ja sitoutumisemme merkki. Onneksi perinteitä ei ole pakko toistaa. Työhuoneen nurkassa valmistuu sulhasen panema olut. TuIjA PyhärAnTA Kirjoittaja vihittiin 9.4. Jos perinteiset parisuhteen mallit ja roolit eivät tunnu sopivan omaan suhteeseen, ei niitä häissäkään ole pakko leikkiä. Eräs hiljattain avioitunut ystäväni kertoi, että häät oli yksi tärkeimmistä syistä avioitumiselle. Tuskin se on aivan merkityksetön muillekaan, sillä täysin ilman sitä ei Suomessa edes pääse naimisiin. Avioliitto on instituutio, joka tarjoaa juhlalle puitteet. KOTIMAA 15 2 1 .4 . Olen samaa mieltä. Juridisena sopimuksena avioliitto sitoo meitä toisiimme vain niin kauan kuin tahdomme niin. Välillä tuntuu, että häihin panostamista pidetään jopa kääntäen verrannollisena avioliitolle annetulle merkitykselle. Luulen, että tässä on paras suoja, jonka liitto voi antaa. Vihkiraamatun asetamme kirjahyllyyn, johonkin hääalbumin vierelle. Perinneuskollisimmat miehet kysyvät ennen kosintaa luvan kumppaninsa isältä, aivan kuin hänellä olisi päätösvaltaa. Pä iv i K a r ja la in en. Sormukset kulkevat mukanamme päivittäin. 2 01 6 Tietysti avioitua voisi melko vaivattomasti ja vaikka ilmaiseksi. Helmikuussa käytin yhden viikonlopun ja kaksi pikaliimatuubia kiinnittääkseni kolmesataa punaviinin tahrimaa viinipullonkorkkia sydämenmuotoiseen vaneriin. Pahimmillaan häissä taannutaan esittämään nykytodellisuudelle vieraita rooleja vuosikymmenten takaa. Joillekin häät näyttävät olevan tärkeämpi juttu kuin itse avioliitto, olen kuullut huokailtavan. Silti myös häärituaalilla on mielestäni merkitystä. Avioliittolaissa säädetyn rituaalin minimin mukaan kummankin kihlakumppanin on oltava yhtä aikaa läsnä ja vastattava myöntävästi vihkijän esittämään kysymykseen: tahdotko. Se on symbolinen teko, merkki muille, mutta ennen kaikkea meille. Morsian pukeutuu yhä valkoiseen siitä huolimatta, että ensimmäistä kertaa avioituvien naisten keski-ikä ohitti ensisynnyttäjien keski-iän jo 1990-luvulla. Avioliitto on merkki, jolla pari halusi viestiä muille, että tässä ollaan ihan tosissaan. Luotan symbolien suojelevaan voimaan kuin talismaaneihin. Vahvat perinteet mahdollistavat myös niiden tietoisen rikkomisen. Niin mekin. Häiden jälkeen ripustamme sen ehkä keittiön seinälle. Olisihan sitä toisaalta voinut järjestää häiden sijaan suuret rakkausbileet, ystäväni totesi, mutta ehkä vieraiden olisi ollut vaikea hahmottaa, mistä on kysymys. Luotan symbolien suojelevaan voimaan kuin talismaaneihin. Eräs ystäväni ei osaa päättää, mitä ajattelisi avioliitosta, sillä monet hääperinteet tuntuvat hänestä luotaantyöntäviltä. Essee on kirjoitettu ennen vihkimistä. Mutta avioliitto on muutakin. H äiden symboliikalla on kääntöpuolensa. Olemme käyneet pitkiä keskusteluja siitä, tarjoammeko siika-cevichea vai lämminsavulohta ja törmäilleet sohvapöytään häävalssia harjoitellessamme. Moni kuitenkin haluaa juhlat. Avioliitto itsessään on melko ketterä instituutio, joka on muuttunut ajan muuttuessa, mutta hääperinteet ovat jähmeämpiä. Häntä ei siis arveluta niinkään itse liitto, vaan siihen liittyvä perinteiden taakka. Omat vanhempani menivät vihille Turussa päivystävän papin luona. Siksi korkkisydämellä on tavallaan väliä
Vähäksi aikaa pois minun tutusta maailmastani, siis kotoa, työstä, perheen ja ystävien seurasta, kauas kaupoista, liikenteen äänistä. Katsoin sen läpi taivaalle. ”Nyt te näette kuin kuvastimesta.” Joskus rukoillessa tuntuu kuin vähän saisi tirkistää verhon läpi tai peilin taakse kirkkauteen ja rauhaan. Parinkymmenen kilometrin päässä on Espoon luonnonsuojelualueita, ylänköjärvet ja aarnimetsät. Jatkoin matkaa ja käännyin kapealle jyrkälle tielle, joka vei ylös järvelle. Kirkkoon meneminenkin oli nyt eri juttu. kuvAT: RAiMo JAATinen Pienessä asunnossamme ei ole kammiota, ja vaatehuoneeseen tai kylppäriin vetäytyminen ei nyt riittänyt.. Mistä löytäisin lähimmän erämaan. Pysähdyin usein vain katselemaan. Jumala tuntui leikkivän kanssani metsän kautta. Pakkasin laukkuni ja lähdin. Jumala puhuu Raamatun kautta. 2 01 6 KrIsTITyn vAellus honnut ikivanha lehtipuu oli saanut kylkeensä kääpiä, kuin askelmia ylös. Ainakin varjoja ja valoa, yllätyksiä. Kuolleen oksan tunnistaa siitä, että se on kuiva ja lämmin. Kaatunut puu oli ratkennut kahtia. Yleensä aina on olemassa kiertotie. Toisen puun keskelle lahoaminen oli aiheuttanut kolon, joka oli laajentunut reiäksi. Siellä astuin metsään. Jumalan puhe voi olla hyvin hiljaista. Lähdin kävelemään ensin autotien reunaa pitkin. Yksin kotona ollessa kaikki arjen asiat ovat kuitenkin ympärillä. Edessäni ojentui oksa, käden muotoinen, sillä oli viisi sormea. Hän puhuu luonnossa. Pystyyn laLuojan puhuttelussa yKsInäIsyyTeen veTäyTyMInen Kun Jumala kutsuu, on mentävä. Tervehdin mielessäni luostarin nunnia ja kiitin heitä rukouksista. Tiellä kulkiessa ei tiedä mitä edessä on. Ihan yksin johonkin, mutta ei kauas eikä pitkäksi aikaa. Miten helposti pelkään, ajattelen mahdollisia vaaroja, jotka ehkä ovat edessä, ja unohdan elää tätä hetkeä, jolloin kaikki on hyvin. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, sanoo Job. Nyt ei ollut yleisölle avoimen hetkipalveluksen aika. Ihan lähellä sitä on Karmeliittaluostari. Miten hiljaista, lähes äänetöntä. ”Kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa.” ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa.” Tunsin sisälläni vahvan kehotuksen vetäytyä rukoilemaan Jumalan kasvojen eteen. Paksun sammaleen peittämien kivien lomassa kannatti liikkua varovasti. Päätin yöpyä Myllyjärven alueella sijaitsevassa Kaisankodissa. Yksinäiseen paikkaan rukoilemaan ja kuuntelemaan. Sekin, että paikkaa on nykyään laajennettu kartanoravintolaksi ja kylpylähotelliksi, sopi oikein hyvin. Tartuin siihen ja kättelin, tervehdin metsää. Metsä toivottaa tervetulleeksi hiljaisen kulkijan. Sieluni kaipasi kipeästi erilaista irtiottoa. raamattu kertoo yli neljäkymmentä kertaa Jeesuksen vetäytyneen yksinäiseen paikkaan rukoilemaan, autiolle seudulle, erämaahan. luonnontilaisessa metsässä vaeltaessani hyräilin Taizé-laulua ”Pois jääköön huoli, pois jääköön murhe, Jumalaan turvaa, mitään ei puutu.” Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella, sitä vain ei huomata. Pienessä asunnossamme ei ole kammiota, ja vaatehuoneeseen tai kylppäriin vetäytyminen ei nyt riittänyt. Vetäydy sielusi salaiseen kammioon, siellä minä olen”, kuvittelin Jumalan sanovan. Pystysuorat kallioseinämät muistuttivat esteistä tiellä, umpikujasta, johon välillä luulee joutuneensa. Näin kulkiessani kamalan mustan pedon, jolla oli suuri kita. Perillä selasin Kaisankodin historiikkia. Sopi minulle. Ei se niin vaikeaa ollutkaan. Kaksi päivää kauniissa maisemissa. Oksakäsi oli kylmä, koska se elää, puun sisällä virtasivat kevään jääkylmät mahlat. Mökillä oli vielä kylmä, ja sielläkin olisin ollut liian kotona. 16 KOTIMAA 2 1 .4 . Presidentinrouva Kaisa Kallio oli alun perin perustanut paikan henkisesti ja fyysisesti väsyneitä naisia varten. Kävin katsomassa luostarin pihaa sekä Jumalanäiti-patsasta. ”Minä olen läsnä. Siitä käännyin hiekkatielle, joka kulki karmeliittaluostarin ohi. Parin tunnin vaeltamisen jälkeen alkoi olla nälkä, oli aiM ielessäni alkoi pyöriä pari raamatunlausetta jo kiusaksi asti. Ne hetket kantavat arjen ja huolien yli
Vähän ennen kuin astuin metsästä peltojen poikki kulkevalle tielle näin jotain mikä sai silmäni kostumaan. Itse nautin kun saan katsoa pitkäjännitteisen tapaa tehdä työtä. Seuraavan yön nukuin sikeästi puhtaiden lakanoiden välissä äidiltä peritty rukousnauha kädessäni. Ajattelin uida ja saunoa ennen nukkumaanmenoa. Aamulla olin virkeä ja tyytyväinen, valmis palaamaan kotiin. Rukoillessa saatamme joskus nähdä välähdyksen taivaasta. Nyt pehmeän leivän aikakautena lyhytjännitteinenkin pysyy hengissä. Suomalaisen on pitänyt olla sitkeä ja kärsivällinen, kun elämä on ollut kovaa, ja kaikki ruoka ja lämpö ovat olleet loputtoman työn takana. Kärsimätön on huono kuuntelija. Kun seinä tuntuu olevan edessä, Jumala auttaa löytämään tien eteenpäin. KOTIMAA 17 2 1 .4 . Vanhassa kartanorakennuksessa katsoin kauniita huoneita, huonekaluja ja tauluja. Mieleni teki polvistua pienen puun juurelle, mutta sammal oli läpimärkää. Siinä on levollinen olla ja seurata, nyt ei hosuta vaan tehdään juttu viimeisen päälle. 2 01 6 KOluMnI gun dAMén ka palata takaisin. Rakas Jumala armahda minua kärsimätöntä, anna hyvät kärsivälliset opettajat matkani varrelle, ja auta että oppisin pitämään suuni useammin kiinni ja korvani useammin auki. Lankea ristin juurelle, katso Hänen kärsiviä kasvojaan. Minä olen tässä.” Sanoin mielessäni yhdessä psalminkirjoittajan kanssa: Minä riemuitsen sinun puheestasi niin kuin suuren saaliin saanut. Ja on saanut jopa osakseen hiipivää arvonnousua yhteiskunnassa, joka vaatii nopeutta, moniosaamista ja ripeitä ratkaisuja. leenA HIeTAMIes Metsä toivottaa tervetulleeksi hiljaisen kulkijan. En osaa olla tarpeeksi sensitiivinen toisten tunteille, he eivät etsi minulta ratkaisua vaan kuuntelua. Ne muodostivat yhdessä krusifiksin. Nyt pehmeän leivän aikakautena lyhytjännitteinenkin pysyy hengissä.. Minusta tuntui, että Jumala puhui minulle tavallisia ja yksinkertaisia asioita: ”Kaikki on ihan ok. Mene syömään ja uimaan, lepää ja nauti. Miksi jaanata ja jarruttaa kun ripeämminkin pääsee melkein yhtä hyvään lopputulokseen. Näin ristiinnaulitut kädet, pään, jalat. Voin joskus puhua päälle, keskeyttää, kommentoida tai rationalisoida. Huoneen hintaan kuului myös kylpylän käyttö ja sauna. Mielenkiintoista on että jaksan kyllä seurata vierestä, mutta sitten kun olen itse puikoissa sisäinen vauhti kasvaa ja kiihtyy ja haluan päästä nopeasti jo seuraavaan. Kuusesta pudonnut kuiva oksa oli takertunut nuoreen pihlajaan. Olen jo melko sinut tämän temperamenttini kanssa, mutta yhtä asiaa en kestä. Slow life, slow food, hidas elämä ja ruuanlaitto, kaikenlainen käsitöiden tekeminen, uuden itseopiskelu tai palaverikestävyys ovat kaukaisia keitaita, joihin meikäläisen karavaani ei koskaan kulkeudu. Metsässä alkanut sisäinen rukous jatkui mielessäni. Puuseppää joka loputtomiin hioo jotain yksityiskohtaa, toimittajaa joka pilkuttaa yli oman kärsivällisyyteni ja korjaa ja korjaa vielä neljännen kerran sisältöä ja muotoa, ruuanlaittajaa joka löytää kahden tunnin valmistelun jälkeen vielä jotain, jonka voi tehdä paremmin. luin vuosia sitten Sinikka Nopolan kolumnin siitä, miten Suomessa arvostetaan pitkäjänteistä puurtajaa ja tällaista lyhytjännitteistä sinkoajaa katsellaan hieman alentuvan huvittuneesti. Kuulun siihen ryhmään populaatiota, joille hitaus ja pitkäpinnaisuus tuottavat harmaita hiuksia. Jumalan kärsimätön V uorisaarnan kohta, Autuaita kärsivälliset: he perivät maan, kuulostaa kärsimättömän ihmisen korvissa ylitsepääsemättömän vaativalta
Iso osa kirkon työstä tehdään viikonloppuisin. Vaikka kellokortti ei oikein hengellisen työn mittariksi sovellu, olisi jotenkin rajattu työaika myös hengellisessä työssä ahkeroivan suoja. Sen käyttö on sallittu kaikille kirkon jäsenille. – Varmaan aika moni nykyinen pappi tai piispa on lapsena leikkinyt jumalanpalvelusta – jakanut nukeilleen tai hirmuliskoilleen ehtoollisena keksejä ja mehua. Martti Luther oli Isossa Katekismuksessa sitä mieltä, että oppineet kristityt eivät lepopäivää lainkaan tarvitse. Jos Martti-tohtori eläisi nyt, tokkopa hänkään pitäisi hyvänä sitä, että papit, kanttorit, diakonian viranhaltijat ja nuorisotyöntekijät joskus uupuvat työnsä alle. Onko kirkkotekstiilitaide pyhää, vain kirkon tehtäviin vihittyjen aikuisten käyttöön sopivaa. Liekö sellaisia Herran viinamäessä koskaan ajateltukaan. Kun ottaa intention, asian pedagogisen puolen ja kirkkotekstiilien merkityksen huomioon, ei lasten liturgisten vaatteiden pedagogiselle käytölle ole Hulmin mukaan nähtävissä esteitä. Näin varmasti tehdäänkin. Siksi erilaiset moduulija muut työaikakokeilut ovat muutosta hyvään suuntaan. – Emme ole lasten tekstiilisarjan kanssa tekemässä lapsista pikkupappeja, eivätkä he osallistu pyhiin toimituksiin. Kommenteissa välittyy koko työajattomuuden kurjuus ja ihanuus – molempia nimittäin on. – Kirkkotekstiilienkin avulla halutaan korostaa evankeliumin viestiä, kirkon perimmäistä sanomaa. kuva: Silja van der Meer KIrKKOTeKsTIIlIT Alba on jumalanpalveluksen perusvaate. Sapatti on tavallista kansaa ja raskaan työn raatajia varten. Uudessakaupungissakin on puhuttu teologisista kysymyksistä, liturgisten vaatteiden roolista ja merkityksestä. Lapset osaavat ottaa liturgian leikkeihinsä joka tapauksessa, eikä sitä voi kieltää, Hulmi lisää. Sivuilla paljastuvat asian eri puolet. Jos Marttitohtori eläisi nyt, tokkopa hänkään pitäisi hyvänä sitä, että papit, kanttorit, diakonian viranhaltijat, nuorisotyöntekijät joskus uupuvat työnsä alle.. Heille on herännyt viisaita kysymyksiä jumalanpalveluksesta, ehtoollisesta, kasteesta ja papin tehtävistä, hän lisää. – Lasten kirkkotekstiilit on hankittu meille opetuskäyttöön. 18 KOTIMAA 2 1 .4 . Näkökulmia ajattomaan työhön (Edita). Mutta sopivatko papin puvut roolileikkiin. Sellaisessa työssä oleva joukko ei ole ihan pieni: heitä on kolmannes kirkon työntekijöistä. Ei kukaan jaksa ilman selkeää oikeutta omaan vapaa-aikaan. Taustalla olevat syyt ovat historiallisia ja käytännöllisiä. leenA HIeTAMIes Kasukka lapsen päällä tutustuttaa messuun Paavo-poika sai sovittaa oman kokoistaan arvokasta papin asua. Tätäkin nimittäin tapahtuu. Kärsiikö messuvaatteiden merkitys ja arvokkuus, jos ne puetaan lasten päälle minikokoisina. – Lapset ovat kantaneet tekstiilit hartaudella ja arvokkuudella. Sekin on nieltävä, että kirkko muista työnantajista poiketen torjuu sunnuntaija iltalisät. Suurin osa kirkon virkakunnasta pärjää myös hyvin. Ajattoman työn olemusta käsittelee uusi kirja, työaikatutkija Marketta Rantaman Taivaallinen työaika. Keskiajan lopulla papit jo käyttivät asuja, joiden pohjana olivat antiikin ihmisten vaatteet. Tekstiilit itsessään eivät ole minkäänlaisen kunnioituksen tai palvonnan kohteena. reformaatioajan elämänrytmi mahtoi olla verkkainen. Teologian tohtori Sini Hulmi toteaa, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Jumalanpalveluksen opas antaa ohjeen, että kirkkotekstiilejä on käsiteltävä huolellisesti, ja niiden säilytyksestä, puhtaudesta ja kunnosta tulee pitää erityistä huolta. Rantaman tutkimusta voi todella suositella jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle. Perheellekin on elettävä. Sen käyttö on sallittu kaikille kirkon jäsenille. Kirjassa käsitellään analyyttisesti haastatteluihin perustuen seurakunnan työntekijöiden erilaisia kokemuksia työajattomuudesta. Niiden avulla lapsia tutustutetaan jumalanpalveluselämään, lapsityönohjaaja Minna Rautanen sanoo. Niihin kuuluvat lasten alba, stolat liturgisissa väreissä, kasukka, matka-alttari ja alttariliina. Varhaiskirkossa ei käytetty liturgisia asuja tai virka-asemaa kuvaavia vaatteita, mutta kristinuskon tultua valtion-uskonnoksi 300-luvulla myös jumalanpalvelusvaatetus alkoi kehittyä. Tekstiilejä ei ole myöskään suunniteltu sananmukaisesti leikkiin vaan osaksi hartaushetkiä ja opetustilanteita, Rautanen sanoo. Ajattomassa työssä N iin kuin tiedetään, kirkon palveluksessa olevat hengellisen työn tekijät ovat olleet työaikalainsäädännön ulkopuolella. Sen vuoksi tietenkin lapsia ohjaavien aikuisten on hyvä kertoa, mikä kirkkotekstiilien merkitys on. Alba on jumalanpalveluksen perusvaate. On kieltämättä niin, että seurakuntalainen saa huolineen ja muine asioineen kääntyä vaikka pappinsa puoleen myös iltaisin. 2 01 6 KOluMnI jussI ryTKönen U udenkaupungin seurakunnassa on otettu käyttöön lasten kirkkotekstiilejä. – Lasten kirkkotekstiilisarjan idea on tuoda esille papin tärkeä ja pyhä tehtävä seurakunnissa ja lisätä lasten tietoisuutta kirkon liturgisista tekstiileistä, kirkkovuodesta ja symboliikasta, tekstiilisarjan suunnitellut Silja van der Meer sanoo. Monissa reformoiduissa kirkoissa niitä ei käytetä lainkaan, esimerkiksi Luther piti kysymystä messupuvuista täysin toisarvoisena. Kirjan sivuilla kartoitetaan kirkon työntekijöiden kokemuksia työajattomasta työstään. – Mukana on kuitenkin hyvä pitää sellainen sielunhoidollinen näkökulma, että joku seurakuntalainen saattaa luulla, että niillä leikkimisellä halvennetaan liturgian merkitystä. Vaikka tämä tiedetään alalle tultaessa, edellyttää se osalta kirkon virkakuntaa asennetta ja venymistä
1928) luonnehtii elämää Auschwitzin ja Birkenaun leirien jälkeen. P ieneen kirjaan voi mahtua elämän koko pakahduttava lyhyys, kuolemankin edessä taipumaton rakkaus, ihmisen syvä yksinäisyys, sinnikäs halu säilyä hengissä, suuren aatteen haaksirikko ja sodan mieletön loppunäytös. Kun neuvostoarmeija lähestyi idästä ja liittoutuneet lännestä, puhkesi pienessä Demminin kaupungissa itsemurhien aalto. Kirjan alkupuoli listaa henkilöitä, kokonaisia perheitä ja virkamiehiä, jotka eivät pystyneet tai halunneet katsoa muuttunutta todellisuutta silmiin. Todelliset ja fiktiiviset hahmot kietoutuvat yhteen ja luovat lumoavan tarinan uskosta, joka voisi olla totta ja todellisuudesta, johon ihmisluonto niin usein suistuu. Tytär kirjoittaa kirjassa isälleen ja kertoo, mikä oli leirillä selviämisen hinta ja miten maailma on sittemmin muuttunut. Ja elämää on jatkettava kaikesta koetusta huolimatta. Rothmann on hyvin taitava kuvatessaan luhistuvaa maailmaa ja sen rappiota Walterin silmin. MArjA KupArInen • Ralf Rothmann: Kuolema keväällä. Suomentanut Heidi Naski. Mutta toteltava on, jos mielii itse säilyä hengissä. Siinä on todellisia ja keksittyjä kirjeitä, uutisia, muistiinpanoja ja raportteja. Atena 2016, 302 s. Kansan perikato Kolmannessa valtakunnassa 1945. En ihmettele, sillä siinä on suurta ymmärtämisen ja näkemisen kauneutta. Kun Führeriä ja valtakuntaa ei enää ollut, ihmiset pelkäsivät vajoavansa tyhjyyteen. Hänen unelmansa on yritys perustaa Israeliin Jaakobin kirkko, kristitty juutalainen seurakunta, joka ei kieltäisi apua keneltäkään. Kirja on täynnä mielenkiintoisia teologisia keskusteluja, teorioita ja tulkintoja, joista on iloa ammattilaisille ja maallikoille. Päiväkirjat ja kirjeet tuovat ihmiset hyvin lähelle. KOTIMAA 19 2 1 .4 . 2 01 6 KIrjAllIsuus Toinen maailmansota nosti ihmisessä esiin parasta ja pahinta. Suomentanut Raija Nylander. Lupaathan tappaa itsesi on tavattoman kiinnostava teos, joka lisää ymmärrystä ihmisten valintoja ja selviämisen keinoja kohtaan. Kolmen viikon pikakoulutuksen jälkeen heidät lähetetään Unkariin. Atena 2016, 205 s. ”sen jälkeen kun sinua ei enää ollut, perheemme oli kuin paikka jossa huudetaan apua mutta kukaan ei kuule, ei koskaan.” Näin keskitysleiriltä selvinnyt Marceline Loridan–Ivens (synt. ”Olen elänyt sillä tavalla kuin opin leireillä: päivä kerrallaan.” Välillä hän haluaisi paeta maailmanhistoriaa takaisin isän ja tyttären yhteiseen historiaan. Huber on taitava myös kuvatessaan maan yleistä mielialaa, joka sodan lopun lähestyessä muuttaa ihmisten suhdetta ennen tabuna pidettyyn itsemurhaan. Maailma ei ole muuttunut paremmaksi, vaikka Marceline on välillä niin uskonut. Venäläiset ja liittoutuneet lähestyvät. Ratkaisu on hyvä, sillä sen mukana lukijan ymmärrys avartuu ja näkökyky tarkentuu myös nykyistä elämää kohtaan. Ulitskaja rakentaa kirjaa kuin tilkkutäkkiä. Isä, et koskaan palannut on kaunis rakkaudentunnustus isälle, jota ilman tytär joutui elämään. Tässä vaiheessa sotaa ei ole jäljellä enää glorian hitustakaan. Mutta näistä puhutaan vain toisten selviytyjien kanssa. Häntä kiinnostaa erityisesti se, mihin Jeesus itse uskoi. Monet se vei tuhoon, joillekin harvoille kirkastui elämän syvin tarkoitus. Isä, et koskaan palannut valittiin Ranskassa vuoden 2015 parhaaksi omaelämäkerraksi. Monet ihmiset ovat äänessä, aika vaihtuu edes takaisin. • Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut. Miksi varsinkin nuorille ihmisille luvattu loistava tulevaisuus oli ollut vastustamaton kutsu, joka antoi heille omanarvon tuntoa, yhteisyyden kokemuksen ja tehtäviä tulevaisuuden luomisessa. Mutta ihmettely siitä, että vielä jouduttiin rintamalle, on yhä ankarasti kielletty. Florian Huberin Lupaathan tappaa itsesi kertoo Saksan romahduksesta keväällä 1945, mutta näkökulmasta, jota ei ole usein käsitelty. Varsinaisiin leirikokemuksiin palataan silloin tällöin, eikä poissa olevalle isälle kerrota turhia yksityiskohtia. sota on jo lopuillaan. Suomentanut Marja Luoma. Kaikki perheessä eivät selvinneet, sillä leiri vaikutti niihinkin jotka eivät sinne koskaan joutuneet. Todelliset ja fiktiiviset hahmot kietoutuvat yhteen ja luovat lumoavan tarinan uskosta, joka voisi olla totta ja todellisuudesta, johon ihmisluonto niin usein suostuu.. Marcelinen suhde omaan ruumiiseen ja lapsiin muuttui kokonaan. Daniel Steinen perintö on yksinkertainen: tärkeää ei ole se, mihin uskot vaan se, miten käyttäydyt. Walter ja Fiete ovat hyvin läheisiä toisilleen. Huber kaivaa esiin paljon yksityisiä tarinoita. Ralf Rothmannin romaani Kuolema keväällä kertoo toisen maailmansodan neljästä viimeisestä viikosta keväällä 1945, jolloin 17-vuotiaat karjanhoitajina työskentelevät Walter ja Fiete huijataan Saksan armeijan riveihin. Tappion jälkeen moni koki itsensä uhriksi, kielsi syyllisyytensä ja vaikeni, kunnes tuli aika, jolloin oli pakko käydä läpi kaikki tapahtunut. Kaiken edellä luetun jälkeen oli suuri ilo tarttua Ljudmila Ulitskajan kirjaan Daniel Stein, sillä tarinassa on niin paljon valoa. sitten näkökulma muuttuu: Huber kertoo, mikä oli ollut heille suuren unelman lumo. • Ljudmila Ulitskaja: Daniel Stein. Millä ihmeen voimilla ihmiset ryömivät tällaisista raunioista ja saivat ajatuksensa ja identiteettinsä uuteen järjestykseen. Minun keskitysleiritarinani. Hänen Danielinsa (jolla on todellinen esikuva) on suurisydäminen, avara ja uskostaan elävä ihminen. Kolmannen valtakunnan johto ja tavalliset kansalaiset valitsivat muuallakin kuoleman vastuun kantamisen sijasta. Se on kaunein ja selvin silloin, kun aika on loppumassa, ja Walter joutuu sietämättömään moraaliseen ristiriitaan – sotilaskarkureille näet käy huonosti. Kaikesta kerrotusta piirtyy yhä tarkempi kuva juutalaisesta miehestä, joka joutui Ihmisiä sodan keskellä töihin saksalaisille ja venäläisille, auttoi juutalaisia, pelastautui luostariin, kääntyi kristityksi ja päätyi karmeliittaveljeksi Israeliin. Paikoin heidän välillään väreilee jopa hienoinen homoeroottinen läheisyys. • Florian Huber: Lupaathan tappaa itsesi. Suomentanut Arja Pikkupeura, Siltala 2016, 537 s. Gummerus 2016, 112 s. Siinä Rothmannin kirja muistuttaa Son of Saul -elokuvaa. Siinä on myös sietämätöntä kauneutta. Hän pohtii, olisiko ollut parempi olla koskaan palaamatta. ulitskajan tapa käsitellä uskontojen parhaita, pahimpia ja huvittavia puolia on lumoava. Kirjan tunneilmasto on vaikuttava ja vangitseva
Toiminta käynnistyy uudessa osakeyhtiössä vuoden 2017 alussa. Hakemukset liitteineen tulee lähettää ti 10.5.2016 mennessä Kuhmon seurakunnan kirkkoneuvostolle, osoitteella: Kirkkotie 6-8, 88900 KUHMO. +358 50 483 6313 Lahden Diakoniasäätiön johtaja Tiina Mäkelä 22.4. klo 16-18 26.4. Työ toteutetaan yhteistyössä paikallisten sisarkirkkojen kanssa. Sillä on vahva kokemus myös maahanmuuttajien ja erityisryhmien koulutuksesta. Edellytämme kirkon diakonian virkaan vaadittavaa tutkintoa. Toimitusjohtaja vastaa Suomen Diakoniaopiston taloudellisesta, tehokkaasta ja tuloksellisesta johtamisesta ja kehittämisestä sekä osakeyhtiölain mukaisista toimitusjohtajan tehtävistä. Tampereen tuomiokirkon urkuriksi on valittu musiikin maisteri, urkuritaiteilija Esa Toivola. +358 50 312 5601 Täytä hakemuslomake palkkatoiveineen ja liitä mukaan hakemuksesi sekä CV osoitteessa uratori.mps.fi 28.4.2016 mennessä. Sinulla on vahvaa strategista osaamista sekä verkostojohtamistaitoja. nykyisen toiminnanjohtajan Lasse Nikkarikosken jäädessä NIMITyKseT. 20 KOTIMAA 2 1 .4 . Sinulla on jo näyttöä vaativista osaamisorganisaation johtotehtävistä ja tuntemusta koulutuskentästä painottuen toisen asteen koulutukseen. Toiminnanjohtajaksi Säilä siirtyy Sleyn Afrikan aluekoordinaattorin tehtävästä. Tiedustelut: toiminnanjohtaja Riitta Hiedanpää 010 219 0302, asiamies Tiina Laine 010 219 0303. Vihko on toiminut myös muun muassa Espoon hiippakuntasihteerinä ja tuomiokapitulin pappisasessorina, piispainkokouksen jäsenenä sekä ulkosuomalaistyön pappina Yhdysvaltain Floridassa. Tehtävä tulee ottaa vastaa 8.8.2016 tai sopimuksen mukaan. Hakija voi esittää palkka toivomuksensa. Olet johtajana avoin, jämäkkä ja linjakas. Hän siirtyy Kirkkohallitukseen Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kirkkoherran virasta. Säilä aloitti Sleyn palveluksessa vuonna 1989. Hakuilmoitus kokonaisuudessaan osoitteessa www.evl.fi/rekrytointi. Edellytämme sinulta tehtävään soveltuvaa ylempää (yliopisto) korkeakoulututkintoa. Toivola on työskennellyt Tuomiokirkkoseurakunnan vs. Dtl on n. Lisätietoja tehtävästä antavat Suomen Diakoniaopisto Oy:n hallituksen puheenjohtaja Olli Holmström 19.4. Uusi oppilaitos on lähes 2000 opiskelijan hyvinvointi-, hoivaja kasvatusalan kouluttaja. Tule rakentamaan kanssamme uutta valtakunnallista toisen asteen oppilaitosta ja kehittämään sille yhteistä organisaatiokulttuuria henkilöstön ja hallituksen kanssa arvopohjalta, joka yhdistää meitä kaikkia omistajatahoja. Diakoniatyöntekijöiden Liitossa on avoinna AsiAmiehen Toimi Seurakunnassamme on haettavana muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävä KANTTORIN VIRKA ajalle 1.6.2016–31.5.2018. Kiinnostuitko. klo 12-14 puh. Hallitus Hyvä ilmoittaja! Kotimaan kesämenot ilmestyy 19.5.2016 Varausja aineistopäivä 13.5.2016 Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi eläkkeelle. Vihko aloittaa uudessa tehtävässään elokuussa. klo 11-13 puh. Tehtävä edellyttää matkustamista. Ennen sitä hän työskenteli Sibelius-Akatemian Kuopion yksikössä urkumusiikin lehtorina sekä Kangasalan seurakunnan kanttorina. Sinun tulee täyttää asetuksen edellyttämät opetustoimen rehtorin kelpoisuusvaatimukset. Haastattelut kutsutuille 26.5.2016, jatkoon valituille henkilö arviointi. klo 12-14 26.4. Kirkon ulkosuomalaistyötä tehdään lähes 40 maassa. +358 44 713 2200 Oulun Diakonissalaitoksen säätiön johtaja Tapani Turpeinen 22.4. Odotamme sinulta vahvaa halua ja kykyä uudistaa ja tehostaa koulutustoimintaa, taitoa johtaa monimutkaisia muutosprosesseja ja saada koko henkilöstö innostumaan ja osallistumaan. Suomalaistaustaisia on eri puolilla maailmaa noin 1,5 miljoonaa. klo 9-11 puh. Lähetä hakemuksesi ja CV:si 6.5.2016 klo 15 riitta.hiedanpaa@dtl.fi tai Diakoniatyöntekijöiden Liitto, Rautatieläisenkatu 6, 00520 Helsinki. Sley on evankelisen herätysliikkeen keskusjärjestö ja kirkon virallinen lähetysjärjestö. www.kuhmonseurakunta.fi www.perheniemi.com Kesän kursseja: Rakentavan vuorovaikutuksen ohjaaja Lähellä ihmistä -terapeuttisen sielunhoidon koulutus Kirjallisuusterapiaohjaajakoulutus Lähellä ihmistä -kriisiterapian ja sielunhoidon monimuotokoulutus Kolmannen vuosituhannen evankelista Tartu elämään! -johdatus terapeuttiseen sielunhoitoon 8.8.-8.3.17 22.8.-17.12.17 2.9.-21.5.17 23.9.-15.12.17 23.9.-17.12.17 10.10.-1.6.17 Syksyllä alkavat koulutukset: 05 7574100 Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö, Lahden Diakoniasäätiö ja Oulun Diakonissalaitoksen säätiö ovat yhdistäneet toisen asteen ammatilliset koulutuspalvelunsa valtakunnalliseksi oppilaitokseksi. haemme suomen diakoniaopisto oy : lle Toimitusjohtajaa/Rehtoria PAIKKOJA AVOINNA SUOMEN TEOLOGISEN INSTITUUTIN kevätkokous pidetään ke 18.5.2016 klo 14.30 STI:ssä, Kaisaniemenkatu 13 A. 2000 jäsenen akavalainen diakoniatyöntekijöiden ja alan opiskelijoiden ammattijärjestö, www.dtl.fi Diakoniatyön osaaja – kiinnostaako sinua edunvalvontaasiat. Yhdistymisen tarkoituksena on varmistaa edelläkävijyys koulutuskentän ja työelämän nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä kehittämällä koulutuksellista osaamista, tehostamalla toimintaa ja vahvistamalla opetuksen synergiaa työ-elämän kanssa. Arvostamme hankittua lisäkoulutusta. 2 01 6 KOKOuKsIA KOuLuTus Asiamiehen tehtäviin kuuluvat monipuolinen viestintä, diakonian ammatilliset asiat ja koulutuspolitiikka, jäsenneuvonta, opiskelijatyö sekä osastotoiminta. kanttorina Aleksanterin kirkossa heinäkuusta 2015 lähtien. Kirkon ulkosuomalaistyön johtajaksi on valittu kirkkoherra Mauri Vihko. Vahvat vuorovaikutustaitosi auttavat sinua johtamistyössäsi. Hän on toiminut aiemmin muun muassa Keski-Suomen piirin pappina ja lähettinä Sambiassa sekä Loimaan evankelisen opiston rehtorina. kello 10-12 27.4. Toimipaikkoina ovat Helsinki, Lahti, Oulu ja Ylitornio. Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen hallitus on valinnut yhdistyksen toiminnanjohtajaksi teologian maisteri Tom Säilän, 51. Valitun tulee olla yhteistyökykyinen ja kehitysorien toitunut. Hän aloittaa tehtävässään 1.9