Seurakunnat palvelevat uusin keinoin. 7 12 24 Ka nn en ku va : Va lti on eu vo st on ka ns lia 11 5. vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –1 2 Kun maailma muuttui Hallitus teki kovia päätöksiä koronan hillitsemiseksi. 3-7 Lähetysjuhlat on peruttu nyt ensimmäistä kertaa Helena Valkeapää käänsi Raamatun pohjoissaameksi Muslimista kristityksi kääntyminen on vaiheikas prosessi
Olli SEPPälä Julkaisupäällikkö pohtii opillisia kysymyksiä. Nythän meillä on keinoja. 2 Miten hyvinvoinnistaan kannattaa epidemian aikana huolehtia. Ei oppi ojaan kaada, mutta ei automaattisesti sieltä nostakaan. – Meille kaikille riittävät inhimilliset kontaktit ovat tärkeitä, että pää pysyy kasassa. Henkisiä siteitä voi vahvistaa myös ilman fyysistä kontaktia. Perheneuvonnan asiantuntija, psykoterapeutti Anne Anttonen kertoo, miten henkisestä hyvinvoinnista voi pitää huolta poikkeusoloissa. Palmu kirjoittaa harhaopista nimeltä pelagiolaisuus, joka ponnahtaa säännöllisesti esiin kuin vieteriukko. Mies muuttui surulliseksi kuultuaan vastauksen ja sanoi: – Minä en ole mielestäni tehnyt syntiä, mutta haluaisin kokea anteeksiantamuksen ja armon. Ne auttavat myös säilyttämään suhteellisuudentajun. Pelagiolaisuudessa on kyse on siitä, mikä on ihmisen oma vaikutus pelastukseen. Opilliset totuudet ja henkilökohtainen kokemus voivat olla joskus ristiriidassa. Se oli: voiko syntejä saada anteeksi toisten puolesta. – Evl.fi-sivustolle päivitetään jatkuvasti linkkejä virtuaaliohjelmasta lapsille, nuorilla ja aikuisille. Koronaepidemian hillitsemiseksi muiden ihmisten tapaamista pitäisi välttää. Silloin pinna kiristyy. Tuija PyHäranTa ”Riittävät inhimilliset kontaktit ovat tärkeitä, että pää pysyy kasassa” Monet suomalaiset ovat siirtyneet työskentelemään kotioloihin. Alamme kiinnostua läheisistä ja taistella yhdessä yksinäisyyden kokemusta vastaan. – Näen tässä toisaalta myös mahdollisuuden. Lisäksi seurakunnat tiedottavat omilla alustoillaan. Virallinen luterilainen opetus on, että ei sitten pennin vertaa. – Yksinäisyyden kokemuksessa musertavinta on ajatus, että kukaan ei kanna minua mielessään. 3 Miten voisimme helpottaa riskiryhmään kuuluvien vanhusten yksinäisyyttä nyt kun tapaamista pitäisi välttää. Päällimmäisenä mielessä saattaa pyöriä kysymys siitä, mitä vielä on tulossa. | Kuva: Jukka Granström annE anTTOnEn Perheneuvonnan asiantuntija Kirkkohallituksessa KOTIMAA | 20.3.2020 2. aluksi | viikon henkilö | Ei oppi ojaan kaada T arina kertoo miehestä, joka meni kysymään kirkkoherralta vastausta opilliseen ongelmaan. Samasta ongelmasta on kyse Heikki Palmun esseessä sivuilla 18–19. Jos voisin ottaa julkisyntisen veljeni teoista ja puheista edes osan omalle kontolleni. – Toimenpiteet pakottavat muuttamaan normaaleja toimintatapoja, ja se herättää epävarmuutta ja ahdistusta. Kirkkoherra hölmistyi lisää, mietti hetken ja sanoi sitten: – Onneksi meillä on perisynti. Hölmistyksestä selvittyään kirkkoherra vastasi, että ei tietenkään voi, sillä jokainen vastaa viimeisellä tuomiolla omista teoistaan. Vitsikäs tarina muistuttaa kristillisen opin moni-ilmeisyydestä. Kun ei voikaan suorittaa, asiat pelkistyvät. Ideoita on liikkeellä valtavan paljon. Jos asioita jää miettimään yksin, airot nousevat helposti ilmaan. Myös anne anttonen tekee etätöitä kotonaan. Pelastus on yksin Jumalan armoa, johon ihmisellä ei ole mitään vaikutusta. Koteihin vetäytyminen on raskaampaa niille, jotka asuvat yksin. On pakko pysähtyä näkemään, mikä lopulta on tärkeää. Paitsi että monen kokemus kertoo toista. Puheluilla voi välittää viestin, että ajattelemme sinua ja olemme kiinnostuneita siitä, miten voit. Siksi kannattaisi olla aktiivinen myös ulospäin. 1 Minkälaisia vaikutuksia epidemian hillitsemiseksi tehdyillä toimilla voi olla hyvinvointiin. Puheluiden lisäksi käytössä on tekniikkaa, joka mahdollistaa esimerkiksi videopuhelut. 4 Miten kirkko voi tukea suomalaisia
Poikkeusolot mittaavat johtajuutta P oikkeusolot ja valmiuslaki asettavat Suomen ja suomalaiset uuteen vaiheeseen koronaviruksen torjumisessa. Arki muuttuu ja on pakko sietää epävarmuutta. Hyvä ja paha, totuus ja valhe taistelevat: Marian Poika murskaa käärmeen pään, mutta Saatanakin taistelee. Siitä, miksi ihminen ja maailma ovat usein sellaisia kuin ne ovat: vajavaisia ja petollisia. Alku on ollut lupaava. Heillä on erityisen arvokasta kokemusta siitä, että tästäkin selvitään. JuSSi ryTkönen kotimaa 20.3.1970. He molemmat ovat korostaneet sitä, että tämän yhteiskunnan arvoihin kuuluu heikoimmista ja toinen toisestaan huolen pitäminen. Puhumalla selkeästi ja rauhallisesti he ovat luoneet uskoa siihen, että tästäkin selvitään. Ikäihmisistä vanhimmat ovat kuitenkin sitä sukupolvea, joka on karaistunut elämän ankariin oloihin sotavuosina. Ja minä näin, aloittaa näkijä Johannes kuvauksensa, niistä lopunajan ennustuksista ja tapahtumista, jotka hänen annettiin nähdä pian kaksi vuosituhatta sitten. Mari Teinilä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi 20.3. Aina kun näin todistellaan, Piru nauraa. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Sitä kuvaavat alastomuuden peittäminen ja piiloutuminen Isän Jumalan katseen alta. Tiukan paikan tullen suomalaiset osaavat olla lähimmäisiään rakastava kansa. Yksi nykyajan harha on se, että vuosituhantinen juutalais-kristillinen opetus ihmisen lankeemuksesta, turmeltuneisuudesta ja syntisyydestä ei pitäisikään paikkaansa, koska nykyään me tiedämme paremmin. Pohdinta päätyy siihen, että keskellä julmuuksia, poikkeustiloja tai ruttoa yksilön ainoa tie löytää rauha on tuntea myötätuntoa. Avaruustutkijan sana Ilmestyskirjan ennustuksista. Lopulta totuus ja hyvä voittavat. Lääkärinä työskentelevä kirjan päähenkilö pohtii kärsimystä. KOTIMAA | 20.3.2020 3. Tuhansien vuosien ikäinen kertomus puhuttelee myös siksi, että Jumalan ja ihmisen suhde tulee selväksi. Piispakunnan ohjeistuksen mukaan jumalanpalvelukset jatkuvat, mutta ilman läsnä olevaa kirkkokansaa. Miehen ja naisen paratiisimainen, viattomuuteen viittaava nakuilu on päättynyt. Vanhan Testamentin profetiat huomioon ottaen voi katsoa arjessamme olevan paljonkin lopun aikaan viittaavia tapahtumia, hän sanoo. Avaruustuntijamme dipl. Tässä tilanteessa kysytään, miten voin olla avuksi. Kiitettävän moni seurakunta pystyi jo ennen valmiuslakia viime pyhänä välittämään jumalanpalveluksen verkon kautta. Kirkkoherroilla näyttää olevan kykyä sietää painetta sekä reagoida muuttuviin tilanteisiin. 1970 Syntiinlankeemuskertomus tuntuu sitä paremmalta, mitä vanhemmaksi itse tulee. Siinä on tiivistettynä jotakin totuudellista ihmisestä. Atomi ja avaruusajan tiedemieskin näkee kauas ja osin samoja asioita kuin Johannes. Myös kirkkoherrat joutuvat toteuttamaan johtajuuttaan nyt poikkeusoloissa. Korona ja poikkeustila koskevat erityisellä tavalla iäkkäitä ihmisiä ja heidän läheisiään. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli myyntijohtaja: Otto Mattsson Lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | ???????. Pertti Jotuni ei uskalla sanoa, että näin olisi, mutta ei myöskään kiellä sellaista mahdollisuutta. Ihminen on omasta syystään langennut syntiin ja saanut ylleen häpeän. Lopunajasta tulisi puhua – mutta asiallisesti. ?. Poikkeusolojen todellisuudessa pääministeri Sanna Marinin sekä presidentti Sauli Niinistön esiintyminen viime päivinä on ollut esimerkillistä johtajuutta. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Suomessa myötätunto on jo toteutunut esimeriksi eri puolilla käynnistyneiden naapuriapujärjestelyjen kautta. Ainoa tepsivä lääke ihmisen lankeemuksen seurauksia vastaan on Golgatalla vuotanut veri. Nobel-kirjailija Albert Camus on kuvannut epidemiaa teoksessaan Rutto. ins. Ilman Neitsyt Marian kuuliaisuutta ja suostumista Jumalan tahdon välikappaleeksi tätä synnin sovitusta ei olisi tapahtunut. Yrittäjät joutuvat talouden suhteen huomattavan vaikeaan asemaan. Ikäihmiset tarvitsevat erityistä suojelua koronan tarttumista vastaan
Kirkoissa oli viime sunnuntaina tavallista vähemmän ihmisiä. | koronavirus | H allitus ilmoitti maanantaina 16.3. saakka. Kirkolliskokouksen osalta mahdollisista muutoksista päättää kirkkohallituksen täysistunto. on peruttu. Muun muassa yli kymmenen hengen kokoontumiset kielletään. Kokoontuminen voi olla mahdotonta esimerkiksi silloin, jos asetetaan matkustusja liikkumisrajoituksia, kirkolliskokouksen pääsihteeri Birgitta Hämäläinen toteaa. Piispojen Jumalanpalvelukset toimitetaan tyhjissä kirkoissa, seurakunta muodostuu netissä kirkko poikkeusoloissa | Koronavirusepidemian ehkäisemiseksi määrätyt rajoitukset vaikuttavat rajusti myös seurakuntien toimintaan. Kirkkohallituksen hallintopäällikkö Asta Virtaniemi kertoo, että poikkeusoloissa viisi kirkkohallituksen jäsentä riittää täysistunnon päätösvaltaisuuteen. Tavoitteena on koronaviruksen leviämisen hillitseminen. Pääministeri Sanna Marin (sd.) kertoi päätöksestä ottaa valmiuslaki käyttöön maanantaina 16.3. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovatkin päättäneet, että jumalanpalvelukset julkisina tilaisuuksina keskeytetään toistaiseksi. Piispainkokous on ilmoitettu seuraavan kerran pidettäväksi 15.4. uutiset KOTIMAA | 20.3.2020 4. valmiuslain käyttöönotosta. Uskonnollisten yhteisöjen suositellaan toimivan samoin. Toimenpiteet vaikuttavat kansalaisten arkeen monin tavoin. Tilannetta arvioidaan alati päivittyvien viranomaisten ohjeiden valossa. Jumalanpalvelukset kuitenkin pidetään sanajumalanpalveluksina jokaisessa seurakunnassa siten, että paikalla ovat vain jumalanpalveluksen toimittajat, piispat toteavat. Piispainkokouksen pääsihteerin Jyri Komulaisen mukaan piispat seuraavat tilannetta tiiviisti, ottavat huomioon viranomaisten ohjeet ja ohjeistavat niiden mukaisesti seurakuntia sekä pyrkivät rohkaisemaan ihmisiä poikkeuksellisessa tilanteessa. Jumalanpalvelukset on tarkoitus striimata ja lähettää internetissä kussakin seurakunnassa käytettävissä olevin keinoin. Kotimaan mennessä painoon näyttää todennäköiseltä, että kirkkohallituksen täysistunto järjestetään 24.3. Valtio ja kunnat sulkevat lukuisat tilansa. Kuvituskuva Kokkolan kirkosta. Kirkkohallitus voi kutsua kirkolliskokouksen koolle määräämäänsä paikkaan tai se voi päättää eräistä kirkolliskokoukselle muutoin kuuluvista asioista, jos kirkolliskokous ei voi kokoontua. Kirkolliskokouksen kevätistuntokausi on suunniteltu pidettäväksi Turun kristillisellä opistolla 4.–8. 5. | Kuva: Olli Seppälä Piispojen neuvotteluviikko peruttu Piispojen neuvotteluviikko Rantasalmella 30.3.–3.4. Toimet ovat voimassa 13.4. Piispojen mukaan kirkkoa tarvitaan nyt
Toiminnan rajaamisesta mahdollisesti vapautuvia resursseja tulisi siirtää Kirkon keskusteluapuun. Toiminnan painopisteitä tulisi muuttaa vastaamaan tarpeita. Seurakuntalaisille informoidaan myös yksityisen ehtoollisen ja sielunhoidon mahdollisuudesta. Kirkkohallitus painotti, että seurakuntien tulee varautua hoitamaan tehtäväänsä kaikissa olosuhteissa. Seurakunnan Facebook-sivun seuraajien määrä onkin kasvanut. Tampereella keskustan isoissa kirkoissa oli kussakin noin 80 sanankuulijaa, kun heitä on tavallisesti selvästi yli sata. Monet ovat huolissaan ja kaipaavat sielunhoitoa, kuunteluapua ja lohtua”, piispat sanovat. Tilaisuus kuitenkin peruttiin. – Kun katsoin joukkoa, niin iäkkäämpää väkeä he olivat ja monet kuuluivat varmasti riskiryhmään. Piispat perustelevat päätöstä sillä, että jumalanpalvelus on kirkkolain mukaan pidettävä. ”Kirkkoa tarvitaan nyt. Kairavuo sanoo, että seurakunnan elämä jatkuu nyt paljolti sosiaalisessa mediassa. Yli 80-vuotiaisiin otetaan yhteyttä puhelimella ja kysytään, mitä heille kuuluu. Kehotus perustui valtioneuvoston silloin antamiin ohjeisiin koronavirusepidemian torjumiseksi. antamassaan ohjeistuksessa seurakuntia luopumaan kaikista kokoontumisista, jotka eivät ole välttämättömiä seurakunnan lakisääteisten tehtävien hoitamisen kannalta. ” Seurakunnan elämä jatkuu nyt paljolti sosiaalisessa mediassa. Piispat myös kehottavat seurakuntia ja kristittyjä rukoilemaan erityisesti sairaiden ja sairastumista pelkäävien puolesta. Muu seurakuntien normaali viikkotoiminta keskeytetään toistaiseksi, mutta siirretään verkossa tapahtuvaksi aina kun se on mahdollista. Kotimaan soittokierroksen perusteella ainakin Jyväskylässä, Tampereella, Turussa ja Askolassa väkeä oli reilusti tavallista vähemmän, paikoin jopa alle puolet edellisen sunnuntain kävijämääristä. Paikalla on pappi tai muu seurakunnan työntekijä. Ohjeistuksen mukaan seurakuntien ja hiippakuntien tulisi lieventää yksinäisyyttä ja muita kielteisiä ilmiöitä, jotka seuraavat avointen kokoontumisten vähentämisestä. Haudalla tapahtuvaa siunaamista suositaan. Turun Katariinanseurakunnan kirkkoherra Leena Kairavuo sanoo, että tilanne on valitettava ja kurja, mutta seurakunnan elämä jatkuu tämän jälkeenkin. En pidä koronaepidemian leviämisen estämiseen tähtääviä varautumistoimia liioiteltuina, Hallikainen sanoi. Hällin mukaan paikallisseurakunnan vahvuus on nimenomaan paikallisuus. Hiljentymisen ja rukouksen mahdollistaminen kirkkotilassa on piispojen mukaan kansakunnan kriisinkestävyyden kannalta tärkeä asia. Seurakuntamme Facebook-sivulla on ollut muun muassa iltahartausvideo kirkkoherran kotoa. Ihmiset pääsevät osallistumaan sosiaalisen median kautta tilanteisiin, joissa on tuttuja ihmisiä. Sinne odotettiin tulevaksi noin 300 ihmistä. Vaikka joudumme sulkemaan tiloja ja toimintoja, silmien, korvien ja sydänten on oltava sitäkin enemmän auki. – Ajattelimme, että emme tee samaa kuin kaikki muut seurakunnat eli striimaa vain jumalanpalveluksia. Sen sijaan Virtuaalikirkko-palvelun kautta Kuopion tuomiokirkon jumalapalvelukseen osallistuneiden määrä nousi selvästi: tavallisesti ihmisiä on mukana noin tuhat, nyt 1 800. Olli Seppälä, Tuija pyhäranTa KOTIMAA | 20.3.2020 5. Varautuminen koronavirusepidemiaan näkyi jumalanpalvelusten kävijämäärissä jo viime viikon sunnuntaina eri puolilla Suomea. Lisäksi Kirkkohallitus kehotti kehittämään väyliä olla yhteydessä ihmisiin sähköisesti sekä luomaan toimintamallit muualla kuin seurakunnan omissa tiloissa suoritettavaan työhön. Kirkkohallitus kehotti jo 12.3. Tuomiorovasti Olli Hallikainen saarnasi Kalevan kirkossa, missä oli alun perin tarkoitus järjestää jumalanpalveluksen jälkeen talvisodan päättymisen muistotilaisuus. Jos jotain hyvää haluaa nähdä, niin tämän jälkeen saatamme olla viisaampia siinä, miten resursseja kannattaa jatkossa suunata. ”Näissä poikkeuksellisissa olosuhteissa on tärkeää, että seurakunnat välittävät toivon ja luottamuksen sanomaa. Suomen suurimmassa seurakunnassa Jyväskylässä jumalanpalvelukset kokosivat esimerkiksi Palokan kirkkoon 27 kävijää (edellisenä sunnuntaina 75), Kuokkalan kirkkoon 43 (105) ja Kaupunginkirkkoon 39 (108) ihmistä. Mainos Kotimaassa Kotimaa-lehden tuplanumero ilmestyy 3.4. Varaa paikkasi! Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi tavoittaa 50 000 lukijaa, joille pääsiäinen on iso juhla. Tasavallan presidentin kehotuksen mukaisesti meidän on syytä lisätä henkistä läheisyyttä, vaikka fyysistä etäisyyttä joudutaankin kasvattamaan”, sanovat kaikki piispat allekirjoittamassaan linjauksessa. Kirkossa muistetaan esirukouksessa erityisesti terveydenhoitohenkilökuntaa ja muita kriisin keskellä vastuuta kantavia. Katariinanseurakunnan kappalainen ja viestintäpappi Anna Hälli sanoo, että sosiaalinen media on ollut tähänkin asti ja on nyt vielä enemmän paikka, jossa seurakunta voi olla läsnä. Kirkolliset toimitukset hoidetaan piispojen linjauksen mukaan poikkeusjärjestelyin. – Nyt moni asia on tauolla. Jumalanpalveluksessa oli 80 ihmistä. Huomioon tulisi ottaa työn muuttaminen mahdollisten karanteenien ajaksi. Kirkon pysyvänä rukousaiheena ovat myös tasavallan presidentti, eduskunta ja maan hallitus sekä muut päättäjät. mukaan jumalanpalvelusten seurakunta muodostuu etäyhteyksin niihin osallistuvista. Yhdessä perheiden ja omaisten kanssa sopien kirkollisissa toimituksissa voi olla paikalla enintään noin 10 ihmistä. Kirkot on piispojen päätöksen mukaan tarkoitus pitää auki myös sielunhoidollisia keskusteluja varten vähintään kaksi tuntia seurakunnan pääkirkossa pidetyn jumalanpalveluksen jälkeen
Hänen mukaansa pandemia osoittaa ensinnäkin, että niin kutsuttua tehokkuutta ei voi vetää globaalissa markkinataloudessa liian tiukille. Toiseksi se todistaa, että ihmisten välillä on syvä kohtalonyhteys. Sosiaalisessa mediassa moititaan eri maissa tehtyjä toimenpiteitä. Kuva on vuodelta 2017. – Eläinten virukset muuntuvat, kun ihmiset käyttävät eläimiä hyväkseen. Miten valmiita olemme mieltämään, että olemme kaikki tässä yhdessä. Tämä ilmeni muun muassa aasialaisen näköisten ihmisten välttelemisenä pandemian alkuvaiheessa, jolloin tauti riehui lähinnä Kiinassa. – Tämä pandemia osoittaa, että maailma on yksi, Hallamaa sanoo. Miten valmiita olemme tukemaan ihmisiä, jotka kantavat nyt vastuuta. Hallamaa huomauttaa, että monet viime vuosien vaaralliset epidemiat ovat syntyneet ihmisen ja eläimen rajapinnassa. Kuten kaikessa muussakin, tässäkin pandemiassa vaikutukset jakautuvat epätasaisesti. – Eikä kukaan tiedä, kuinka kauan tämä kestää. | Kuva: Olli Seppälä ustilan, jollaista Suomessa ei ole koettu sitten sota-aikojen. Toisaalta kehittyvien maiden voi olla entistä vaikeampi saada apua. Kriisillä on sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, jotka ilmenevät pitkällä aikavälillä. Toisaalta virukset leviävät yhä nopeammin. Hankalimpia oireita se kuitenkin tuottaa levitessään vanhoille ja jo valmiiksi sairaille. Jaana Hallamaa toteaa, että pandemiassa vaikutukset jakautuvat epätasaisesti. Ei ole sireenejä tai pommikoneita, vaan mikrobi. – Tällä kertaa uhka on näkymätön. Hallamaan mukaan meneillään on myös kollektiivinen paniikkireaktio. – Perjantaina osallistuinkin sitten jo seitsemän tuntia eri virtuaalikokouksiin, Hallamaa toteaa. Vaikutukset leviävät dominoefektin lailla kaikkialle. Yhteiskunnissa, myös Suomessa, koronaviruksen aiheuttamat epidemiat testaavat ennen kaikkea ihmisten välistä solidaarisuutta, Hallamaa sanoo. uutiset | koronavirus | U uden koronaviruksen aiheuttama pandemia on tuonut lukuisat yhteiskunnat eri puolilla maailmaa uudenlaisen todellisuuden eteen. Viruksen globaalit vaikutukset ovat monimuotoisia. Koronavirus on aiheuttanut poikkeNäkymätön uhka osoittaa, että maailma on yksi etiikka | Koronaviruksen aiheuttama pandemia testaa ihmisten välistä solidaarisuutta, sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa sanoo. Hallitukset valitsevat erilaisia strategioita, eikä vielä voida tietää, mikä lopulta on paras tapa menetellä. KOTIMAA | 20.3.2020 6. Ensimmäiset ihmisten saamat koronavirustartunnat on jäljitetty Kiinan Wuhaniin kalatorille, jolla myytiin villieläimiä. – Tässäkin kärsivät ne, joiden terveys on jo valmiiksi syystä tai toisesta heikompi, Hallamaa sanoo. Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa toteaa, että länsimaissakin joudutaan nyt sopeutumaan tilanteisiin, jotka ovat aiemmin maailmanhistoriassa olleet arkipäivää. Pandemia paljastaa paitsi yhteiskuntien tehokkuuden, myös niiden haurauden. Meri Toivanen ” Pandemia paljastaa paitsi yhteiskuntien tehokkuuden, myös niiden haurauden. Hallitus totesi, että ihmisten liikkumista voidaan rajoittaa henkeä ja terveyttä uhkaavan vakavan vaaran vuoksi. Nykyään maailmassa on enemmän taitoa vastata epidemioiden aiheuttamiin haasteisiin. Huomio pitää kiinnittää siihen, että voi itse olla tartuttaja eikä vain tartunnan saaja, Hallamaa toteaa. – Länsimaat voivat sanoa, että meillä on nyt tämä oma tilanne. Koronavirus on alkanut Suomessa pääosin nuorten ja hyväkuntoisten lieväoireisena sairautena. Ja uhka leviää arvokkaiden asioiden kautta: siitä, että liikumme ja tapaamme toisiamme, Hallamaa toteaa. Vielä viime viikon keskiviikkona Jaana Hallamaa istui itsekin Tampere-talossa suuressa tilaisuudessa, ja illan hän vietti Kansallisoopperassa. – Tämä tilanne näyttää, miten valmiita olemme jakamaan rasitusta, joka tästä vääjäämättä koituu. Sairauden seuraukset iskevät pahimmin niihin, jotka ovat muutenkin heikoilla. Koronavirus muuttaa suhteemme sairastamiseen. Toisaalta voimakkaat pelot ovat ryöpsähtäneet myös syrjintäreaktioiksi. Hallamaa pitää mahdollisena, että ihmisten suhde matkustamiseen muuttuu pysyvästi. Maanantaina valtioneuvosto kertoi, että käyttöön otetaan merkittävät rajoittamistoimet mahdollistava valmiuslaki. Sairauteen ja sen seurauksiin liittyy paljon eettisiä kysymyksiä. Suomessa kaikki on tapahtunut nopeasti
Seuraavat Lähetysjuhlat on tarkoitus järjestää yhteistyössä Kirkkopäivien kanssa Oulussa 21.– 23.5.2021. Olemme historiallisessa ja hämmentävässä tilanteessa. Aaro Rytkösen vaimon nimi on Eija Rytkönen, ei Erja. Herätysliikkeiden kesäjuhlien osalta ei ole vielä tietoa peruutuksista. – Messulähetysten sijaan alamme tuottaa Radio Dein kanssa vaihtoehtoista ohjelmaa kyseisen sunnuntain teemaan, Kantala kertoo. Tänä vuonna tarkoituksena oli juhlistaa Lähetysseuran työn alkamista 150 vuotta sitten Namibiassa. Myös Tuomasmessut sekä Helsingissä että Tampereella on peruttu toukokuun loppuun saakka. Valmistelut yhdessä Lahden seurakuntien kanssa ovat sujuneet erinomaisesti ja pohdimme, voisimmeko lähitulevaisuudessa tehdä jotain samankaltaista tapahtumaa yhdessä ja hyödyntää tehtyä työtä, Kantola sanoo. KOTIMAA | 20.3.2020 7. Tänä vuonna Lähetysjuhlat joudutaan perumaan ensimmäisen kerran niiden pitkän historian aikana. Päiville oli tulossa yli 500 ihmistä. Lahdessa. Körttien herättäjäjuhlat pidetään perinteisesti heinäkuun alussa. Suurimmat niistä ovat Reisjärvellä pidettävät vanhoillislestadiolaisten suviseurat kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. | korona vaikuttaa | T oistaiseksi suurin koronavirusepidemian vuoksi peruttu kirkollinen tapahtuma on Suomen Lähetysseuran Lähetysjuhlat. toiminnanjohtaja Kalle Hiltunen toteaa, että jos tarve vaatii, herättäjäjuhlien siirtämisestä myöhempään ajankohtaan lähdetään neuvottelemaan. Meri Toivanen, Mari TeiniLä oikaisu aaro rytkösestä kertovassa jutussa ”Koti Omanissa” (Kotimaa 13.3.) oli nimivirhe. syyskuuta. Juhlilla on ollut paljon kansainvälisiä vieraita. Suomen Lähetysseuran varatoiminnanjohtaja Satu Kantola pahoitteli juhlien tiedotteessa päätöstä ja totesi, ettei järjestäjillä viranomaislinjauksen vuoksi ollut muuta vaihtoehtoa. Vuosittain Via Crucis -vaellukseen on osallistunut noin 15 000–20 000 ihmistä. – Lähetysjuhlille on tultu sotien aikana ja monenlaisina vaikeina vuosina. Helsingissä Tieteiden talolla tällä viikolla pidettäväksi aiotut ensimmäiset Teologian ja uskonnontutkimuksen päivät siirretään pidettäviksi 10.–11. | Kuva: Olli Seppälä singin Tuomasmessun pappi Pirjo Kantala sanoo. Lähetysjuhlia ei ole peruttu koskaan aiemmin. – Hereillä ollaan ja eri vaihtoehtoja mietitään. Herättäjä-Yhdistyksen vs. Isoista kevään yleisötapahtumista pääsiäislauantaina Helsingissä järjestettävä pääsiäisvaellus Via Crucis on peruttu. – Erittäin valitettava tilanne, mutta vaihtoehtoja ei ollut, HelLähetysjuhlien pitkä perinne katkeaa ensimmäisen kerran peruutuksia | Herätysliikkeiden suurimmat kesäjuhlat suviseurat ja herättäjäjuhlat odottavat tilanteen selkiytymistä. Lähetysjuhlat on yksi Suomen vanhimmista vuosittain järjestettävistä yleisötapahtumista ja suurin kirkon kansainvälisen toiminnan tapahtuma. Lähetysjuhlia vietettiin viime vuonna Jyväskylässä Kirkkopäivien yhteydessä. Tapahtumamme on niin iso, että kevään aikana pitää saada selvyys siihen, voidaanko seurat järjestää kesä-heinäkuun vaihteessa, Kaarivaara sanoo. Juhlille oli tulossa kunniavieraita Namibiasta, muun muassa Namibian evankelisluterilaisen kirkon piispa Veikko Munyika. Tämänvuotisia Lähetysjuhlia järjestämässä olleet Suomen Lähetysseura ja Lahden seurakuntayhtymä ilmoittivat peruutuksesta viime viikon perjantaina. Juhlat oli tarkoitus pitää 22.–24.5. Ne on järjestetty vuosittain Suomen Lähetysseuran perustamisesta eli vuodesta 1859 lähtien, ja ne kokoavat useita tuhansia kävijöitä. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääsihteeri Juha Kaarivaara sanoo, että toistaiseksi valmisteluja jatketaan yhteistyössä viranomaisten kanssa
Seuraavassa kokouksessa päätetään laaditun listan perusteella jatkotoimenpiteistä kunkin papin kohdalla.” Ortodoksisen kirkon piispainkokouksen sihteeri Jelisei Heikkilä ymmärtää, että teksti on herättänyt ihmettelyä. Pidemmästä toimituskiellosta päättää piispainkokous. Jelisei Heikkilä huomauttaa, että papiston lista ei ole mikä tahansa luettelo, vaan kanoninen käsite. Passiivisista papeista laadittavat listat kummastuttavat. Papit ovat luvanneet olla kuuliaisia piispalle ja asettua hänen kaitsentaansa. Metropoliitta Arseni kertoo, että pastoraalinen kaitsenta alkaa jo piispan arvioidessa pappiskandidaatin kelpoisuutta papin virkaan. Papiston listalle tullaan ja siitä poistutaan kanonisen lain tarkasti säätämän menettelyn mukaan. – Kirkollinen elämä tarkoittaa papin kohdalla paljon enemmän kuin maallikon kohdalla, Heikkilä huomauttaa. Tämän vuoksi piispoilla on velvollisuus tietää, mitä heidän papistolleen kuuluu. Papille annetaan aina mahdollisuus tehdä elämässään korjausliike, jonka jälkeen hän voi palata papin työhön. Entä jos pappi on sairas, hyvin iäkäs tai muusta syystä niin heikossa kunnossa, ettei hän pääse liikkeelle kotoaan. Ortodoksinen elämä eletään alttarin ympärillä, Jelisei Heikkilä sanoo. Tiedotteessa luki näin: ”Osa vihityistä papiston jäsenistä ei osallistu lainkaan kirkolliseen elämään. Piispainkokouksen järein toimenpide on määrätä pappeus menetetyksi. Silloin syynä on vakava tai toistuva velvollisuuksien rikkominen, Heikkilä selventää. Ortodoksisen kirkon papistoon kuuluvat diakonit, papit ja piispat. – Siksi he eivät keskustele vain työstä, vaan myös siviilielämästä, Heikkilä sanoo. Eräät eivät käy edes rukoilemassa kirkossa. Lista, kartoittaminen ja jatkotoimenpide ovat sanoja, joiden avulla ei välity se, mistä keskustelussa Heikkilän mukaan oli kysymys. Danielle MieTTinen KOTIMAA | 20.3.2020 8. Piispainkokous keskusteli asiasta ja päätti aloittaa tilanteen kartoittamisen laatimalla listan hiippakuntien passiivisesta papistosta. – Jos papiston jäsen toimii vastoin velvollisuuksiaan tai asemansa vastaisesti, hiippakunnan piispa voi keskustelun jälkeen määrätä hänet puoleksi vuodeksi toimituskieltoon. – Rakkauden lisäksi on kyse selkeydestä. Piispalla on oltava käsitys hiippakuntansa pappien elämästä. Toimessa oleviin pappeihin piispat ovat aina pitäneet säännöllisesti yhteyttä. Kuva on Turun ortodoksisesta kirkosta. Metropoliitta Arseni toteaa, että nyt yhteyden piiriin halutaan tuoda kaikki papit. uutiset | ortodoksinen kirkko | O rtodoksisen kirkon piispainkokouksen tiedote sai muutama viikko sitten puhelimet ja somen laulamaan. | Kuva: Olli Seppälä ” Niiden, jotka siihen kykenevät, tulee osallistua kirkon elämään. Joidenkin kohdalla keskusteluissa voi ilmetä, että heille itselleen ei ole enää suotuisaa toimia pappeina, vaan on parempi, että he palaavat seurakunnan yhteyteen maallikon asemassa. Piispat olivat keskustelleet helmikuussa toimista, joihin heidän pitäisi ryhtyä kirkon elämästä etääntyneiden pappien kohdalla. Vihkimys tuo papin kanonisen oikeuden piiriin, jossa papin elämä ja toimet määritellään tarkasti. Mutta niiden, jotka siihen kykenevät, tulee osallistua kirkon elämään. Papiston luettelossa on noin 200 nimeä, mutta heistä alle 50 hoitaa tointa kirkossa. Arvio perustuu Timoteuksen kirjeessä Passiivinen papisto luupin alle ortodoksikirkossa pappeus | Ortodoksipiispat haluavat koko papiston kiinteästi mukaan kirkon elämään. Papillisiin vihkimyksiin kutsutuilla on rippi-isä, joka myös arvioi henkilön kelpoisuuden. Ortodoksinen elämä eletään alttarin ympärillä, kuvailee Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksen sihteeri Jelisei Heikkilä. Passiivisen papiston kohdalla ei kuitenkaan ole kyse kanonisista toimenpiteistä, vaan pastoraalisesta huolenpidosta, Heikkilä painottaa. He eivät toimita jumalanpalveluksia tai suorita pyhiä toimituksia. kaitsijalle asetettuihin vaatimuksiin, kanonisen oikeuden määräyksiin ja henkilön maineeseen. Pappi luopuu tietoisesti ja vapaaehtoisesti joistakin vapauksistaan. Nimittäin rakkaudesta. – Tietenkään ei ole kirkon tradition hengen mukaista asettaa tällaisia ihmisiä toimituskieltoon. Hän toimii myös arkkipiispan teologisena sihteerinä ja on perehtynyt kanoniseen lakiin
Rauha ei merkitse ainoastaan väkivallan poissaoloa, vaan sen on myös määrä vahvistaa kykyä sietää epävarmuutta”, Luoma kirjoitti puheessaan. Talvisodan päättymisen muistoksi nuoret sytyttivät kirkonkellojen soidessa Helsingin tuomiokirkon portaille 105 kynttilää – yhden sodan jokaiselle päivälle. | Kuvat: Olli Seppälä Nuoret sytyttivät 105 kynttilää Helsingin tuomiokirkon portaille. Ulkoministeri Pekka Haavisto, pääministeri Sanna Marin, tasavallan presidentti Sauli Niinistö, elinkeinoministeri Katri Kulmuni ja valtiovarainministeri Mika Lintilä kuuntelivat kellojen soittoa Valtioneuvoston linnan parvekkeella. Arkkipiispa Tapio Luoman oli tarkoitus pitää muistohetkessä Helsingin tuomiokirkossa puhe. – tuntui hänestä tärkeältä ja ajankohtaiselta. T alvisodan päättymisestä tuli viime viikon perjantaina 13.3. Luoman mukaan ”sisäisen rauhan, turvallisuuden ja luottamuksen ilmapiirin rakentaminen on yhteinen vastuumme tämän maan asukkaina ja kansalaisina”. Nuoret olivat Helsingin Grundskolan Norsenin, Kruununhaan yläasteen ja Kulosaaren yhteiskoulun oppilaita. kuluneeksi 80 vuotta. ”Ulkoinen rauha on antanut tilaa tunnistaa niitä asioita, jotka edelleen kaipaavat kohentamista, herättävät levottomuutta ja pitävät yllä epävarmuutta. Kirkonkellojen soitolla muistettiin hetkeä, jolloin sota päättyi. OLLi SePPäLä KOTIMAA | 20.3.2020 9. Useimpien Suomen luterilaisten, ortodoksisten ja katolisten kirkkojen kirkonkelloja soitettiin kello 10.55–11.00. Sanalla sanoen, ihminen kaipaa ei vain ulkoista vaan myös sisäistä rauhaa. Hän oli ehtinyt kirjoittaa puheen ja julkaisi sen hiippakunnan sivulla, koska puheen aihe – rauha Kirkonkellojen soitto muistutti talvisodan päättymisestä Liput liehuivat eri puolilla Suomea viime perjantaina, vaikka monet talvisodan muistohetkistä jouduttiin perumaan koronavirusepidemian takia. Helsingin tuomiokirkossa yleisölle tarkoitettu valtakunnallinen talvisodan muistohetki ja Senaatintorin muistopäivän kahvit oli peruttu koronavirustilanteen vuoksi. Valtionjohto hiljentyi tasavallan presidentti Sauli Niinistön johdolla Senaatintorilla kuuntelemaan Helsingin tuomiokirkon kirkonkellojen soittoa
Hän ei pitänyt oman terveyden varjelemista vääränä niin kauan kuin auttajia silti riitti, mutta katsoi, että niiden jotka olivat tärkeissä rooleissa sekä fyysisen että hengellisen avun kannalta, olisi pysyttävä paikoillaan. Mielestäni ihmisellä ei ole edellytyksiä arvioida maailmankaikkeuden älyllisyyttä juuri millään tavalla, ainakaan teologisessa mielessä. Vastustaja on näkymätön. Luther piti oikeina toimenpiteitä taudin hillitsemiseksi, mutta avasi oman kotinsa ovet sairaille tartuntavaarasta huolimatta. Mikä ylipäänsä olisi synti sellaisessa avaruusolentojen sivilisaatiossa, josta meillä ei voi olla minkäänlaista käsitystä. Onko perusteltua olettaa, että näillä muilla olennoilla on tapahtunut samanlainen syntiinlankeemus kuin Eevalla ja Aatamilla. Virus kulkee oireettomien kantajien mukana ja iskee heikoimpiin. 121:4, KR38) ”Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa.” (Ps. Sikäli vertaus ontuu, ettei vihamielinen taho uhkaa murskata Suomea eivätkä inhimilliset tai aineelliset tappiot varmaankaan kohoa Talvisodan lukujen tasolle. Kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan täytyi jo etukäteen tietää, että Maan asukkaat eivät läpäise testiä. Vesa Nissinen pohdiskelee, että joidenkin aurinkokunnassa olevien olentojen kohtaaminen aiheuttaisi päänvaivaa pelastusopin suhteen, koska hekin tarvitsisivat pelastusta. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Hän kyselee, miten Jumala voisi jättää muualla olevat olennot oman onnensa nojaan. Maailmankaikkeudessa olevan elämän arviointi on ongelmallista, koska se voi tapahtua vain omista lähtökohdistamme. Näin ollen yksijumalaisuus ei voi edes tunnustaa monikkomuotoa ”he jotka”. Sen mukaan Jumala ei vaikuta tapahtumien kulkuun puuttumalla luonnonlakien toimintaan. Toisilla (perusterveillä) ihmisillä voi olla enemmän valinnanvaraa sen suhteen, meneekö oman elämän varjeleminen toisten auttamisen edelle. Vesa Nissinen päätyy ajatukseen, että Jumalan luomistahto kaikkialla on elämän syntyminen. Jotkut kristilliset kirjoittajat ovat muistuttaneet Martti Lutherin ajatuksista. 97:10) ”Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.” (Matt. Seuraukset leviävät kaikkialle yhteiskunnassa ja uhkaavat halvaannuttaa elämän. talvisodan päättymisen 80vuotispäivää 13.3. Tuntuu oudolta, jos erityisesti kirkon piirissä Hän-muodon erityisyyttä ei kunnioitettaisi: ”Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet.” (Sananl. 22:28, KR38) ”Älä siirrä ikivanhaa rajaa, äläkä mene orpojen pelloille.” (Sananl. Jos näin olisi, olennothan ovat voineet läpäistä testin ja toimia oikein, varsinkin jos heidän älyllinen tasonsa olisi huomattavasti korkeampi kuin Maan asukkaiden. Riitta Bonny 16.3. Onko Jumala pannut nämä muut olennot samanlaiseen testiin kuin ensimmäiset ihmiset paratiisissa, kun he eivät malttaneet olla syömättä hyvän ja pahan tiedon puusta. Ymmärtääkseni Jumala on kuitenkin kaiken alku, hän on absoluuttisesti kaiken aineen, kaikkien voimien ja luonnonlakien luoja ja yläpuolella, eikä vain osa niitä. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Emme voi aavistaa, mikä olisi Maan ulkopuolisen sivilisaation älyllisyyden taso. 5:42, KR38) Pronominien oikea käyttö jäntevöittää kieltä. Entä jos Jumala näki jo ennalta, että joku muu sivilisaatio ei tule tekemään syntiä eikä näin ollen tarvitse pelastusta. Pekka Särkiö 16.3. Meillä ei ole tietoa siitä, miksi oman sivilisaatiomme kehityksen piti mennä niin pieleen, että pelastusta tarvitaan sekä teologisessa että ekologisessa mielessä. Teoria ei ota huomioon mahdollisuutta, että muut avaruuden olennot eivät ehkä tarvitsisi pelastusta. Tästä seuraa se, että Jumala voi puuttua luonnonlakien toimintaan. ”ne jotka”, ”Hän joka” Setälä–Niemisen Suomen kieliopissa on aivan yksiselitteinen kielioppisääntö. Onko loogista tutkia sitä oman uskontomme luomisteologian, pelastusopin ja etiikan näkökulmasta. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Nissisen mukaan monilla teologeilla on panenteistinen käsitys Jumalasta. KOTIMAA | 20.3.2020 10. Miltä heidät mahdollisesti pitäisi pelastaa. Jostakin syystä Jumala ei antanut meille sitä ymmärrystä, jota tähän vaadittaisiin. Sellaista ei ole! Raamatun teksti on hyvin johdonmukaista: ”Hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.” (Ps. Luther pohti mustan surman keskellä, oliko oikein paeta vai jäädä auttamaan. muistettiin pienimuotoisesti. J ussi Rytkösen juttu ”Maan ulkopuolinen elämä mullistaisi teologian” ( Kotimaa 6.3.) käsitteli Vesa Nissisen uskonnonfilosofian väitöskirjaa. 23:10, KR38) PeKKa Kiuttu Hyvinkää Kotimaa24:n blogeissa sanottua epidemioiden aikana on oltava todella kiitollinen lääkäreistä ja sairaanhoitajista, jotka hoitavat muita vaikeissa olosuhteissa. Vastausta mysteeriin ei vielä ole, koska tämän tiedon ja ymmärryksen rajat ovat meille tässä ajassa ylittämättömiä. Juhlan aihe on ollut kuitenkin monien mielissä: Tämän hetken sukupolvella on edessään taistelu, jossa tarvitaan Talvisodan henkeä, yhtenäisyyttä ja henkistä kriisinsietokykyä. ”Hän joka” -ilmausta käytetään vain puhuttaessa Jumalasta. Saana KauKO Maan ulkopuolisen elämän arviointi on ongelmallista ” Teoria ei ota huomioon mahdollisuutta, että muut avaruuden olennot eivät ehkä tarvitsisi pelastusta. ”Se joka”, ”ne jotka” käytetään puhuttaessa ihmisistä. Tämä ei tunnu perustellulta, koska asiasta ei ole mitään tiedossa olevaa havaintoa. avaruus | Ihmisellä ei ole edellytyksiä arvioida maailmankaikkeuden älyllisyyttä, ainakaan teologisessa mielessä, kirjoittaa Saana Kauko
Ongelmat ja kipeät kysymykset raamatuntulkinnassa johtuvat Raamatusta itsestään, sen tekstien luonteesta ja prosessista, jossa ne ovat syntyneet. Sen osaavat parhaiten lapset. Me katolilaiset emme palvo muita kuin kolmiyhteistä Jumalaa. Hän tietää, mikä tulee olemaan pojan tehtävä. Sen epätieteellisen käsityksen lisäksi, että pedofilia johtuu selibaatista, tekstissä oli kaksi teologista virhettä, jotka kaipaavat oikaisua: Kirjoittajien mielestä Seppo Teinonen omistautui lopulta ”synnittä siinneen” Neitsyt Marian ”palvontaan”. Hän tuntee sen hengityksen ja haistaa sen hajun, kun se loikkaa. Lundbergin tarina on oivaltava ja syvästi koskettava kuvaus kauneuden ja merkityksen kokemisesta. Katolisen opin mukaan Neitsyt Maria tuli maailmaan ilman perisyntiä. Poika sanoo, että se potkaisi häntä. Antiloopin jalka kalliossa jää kesken. Mutta muutkin, me ulkopuoliset, voimme nähdä kohti sadesumua loikkaavat antiloopit ja niiden kauneuden ja tuntea niiden kostean hengityksen. Syntiä vai perisyntiä. Poika näkee, miten heimon kuvantekijän käsi loihtii eläimen esiin ja se muuttuu todelliseksi. Kalliomaalausten todellisen merkityksen ymmärsivät vain ne, joiden kulttuurissa maalaukset syntyivät. Taideyleisö haluaisi mielellään tietää, mitä runoilija tai maalari on ajatellut teosta tehdessään. Muuta vaihtoehtoa meillä ei ole, sillä olemme aina sidotut ympäröivään maailmaan. On selvää, että maalittaminen, vainoaminen ja syrjiminen ovat asioita, joista on tehtävä parannusta ja joita ei voi hyväksyä. Poika saa oman sulkapensselin ja kilpikonnankuorikulhossa punaista maalia. Vielä takimmainen jalka, poika kurkottaa – antilooppi potkaisee häntä ja hän putoaa kielekkeeltä. Voisimmeko puhua kirkossa näistä erilaisista tulkinnoista ja oppia toisistamme. Ulla-Lena Lundberg kuvaa Sade-romaanissaan Kalaharin san-kansan sateentekorituaaleja ja niihin liittyviä kalliomaalauksia. Voisiko olla, että ympäröivä yhteiskunta on joissain asioissa sisäistänyt evankeliumin sanoman kirkkoa paremmin. Kysymykset ovat vaikeita ja erityisen vaikeita niistä tulee, kun alamme keskustella esimerkiksi pelastukseen liittyvistä teemoista. Hän kiipeää kallion kielekkeelle ja alkaa maalata omaa antilooppiaan, ajattelee sen pehmeää turpaa ja notkeita jalkoja. Sateentekijät Erkki Laitinen nosti esiin tärkeän kysymyksen Raamattuun luottamisesta, sen tulkitsemisesta ja kirkon sopeutumisesta yhteiskuntaan ( Kotimaa 31.1.). Taideteos viittaa aina johonkin itsensä ulkopuolelle, filosofi, kirjailija Eero Ojanen muistuttaa. Jotenkin meidän tulisi pystyä keskustelemaan näistä tulkinnoista ja elämään sovussa. Hän luo jotain niin kaunista ja poikkeavaa, että vastaanottajan edessä avautuu yllättävä näkymä olemassaolon todellisuuteen ja sen valtaviin ulottuvuuksiin. Taiteen tekeminen ei ole helppoa. Tekstit ovat aina auki lukijansa ja uskonyhteisönsä tulkinnalle, joka taas elää tietyssä ajassa ja paikassa. Raamattu on kirjana tärkeä, mutta se on sitä ilmoittamansa Kristuksen ja hänen evankeliuminsa tähden. Mutta taiteilijasta taideteosten synnyn selittäminen tuntuu usein rautalangasta vääntämiseltä. Muinaiset kalliomaalaukset liittyvät metsästysja sateentekorituaaleihin ja ovat syvästi uskonnollisia. Taiteesta nauttiakseen ja taidetta tehdäkseen on katsottava ja nähtävä, on tunnettava, oltava läsnä. Tietäjä näkee, että antiloopin sorkka on mennyt sisään pojan kyljestä ja jäänyt sinne. Mutta vaikeus tuskin on syy olla puhumatta niistä, erityisesti kirkossa. Raamatun arvovallan tai aseman muutos johtuu Raamatusta itsestään. S uuri urosantilooppi loikkaa lauma perässään korkealla luolan katossa ja häipyy sadesumuun. Esimerkiksi tekstikritiikki asettaa ison kysymyksen siitä, mitä me ajattelemme muuttumattomana ja pyhänä tekstinä. Taideteoksen aiheen tai lähtökohdan kautta teosta voidaan lähestyä ja yrittää tulkita. He ymmärtävät vaistomaisesti, mitä kuvassa on, vaikka kuva ei esittäisikään mitään tuttua. Alun tarinassa Oras-pojasta tulee taiteilija ja sateentekijä. Jokainen taiteilija on sateentekijä. Raamatuntutkimus on nostanut esiin monia kiperiä kysymyksiä, joihin Raamatusta ei aina löydy vastausta. Kulttuurinsa edustajille ne olivat merkki siitä, että paikka oli pyhä. HeiKKi HeSSo pastori, Pori Erilaisista tulkinnoista täytyy pystyä keskustelemaan KOTIMAA | 20.3.2020 11. Monia taiteilijoita heidän kuvittelemansa antilooppi joskus potkaisee ja sorkka kyljessä kipuilee kovastikin. ” Muinaiset kalliomaalaukset ovat syvästi uskonnollisia. Se on eri asia kuin synti, minkä uskoisin kirjoittajienkin tietävän. Uskon, että myös he, jotka Laitisen mukaan pyrkivät sopeutumaan maallistuneen yhteiskunnan arvoihin, nimenomaan haluavat seurata Jeesuksen opetusta, evankeliumia ja Raamatun sanomaa. Se vaatii paljon voimaa. Kuivan arkisen ankeuden keskelle hän tuo teostensa kautta virvoittavaa sadetta. Neitsyt Maria ja pyhimykset, taivasperheemme, ovat kunnioituksemme kohteita, eivät palvonnan. Kriittisten kysymysten takana ei ole ilkeys, epäusko tai hajaannuksen kylväminen vaan huomiot, jotka Raamattua lukiessa jäävät riivaamaan ja joiden ohi ei voi vain kävellä hattua nostaen. Laitisen mainitsemat hyvät asiat ovat jo osa evankeliumia, ne nousevat Jeesuksen sanomasta ja opetuksesta. Se on kokoelma eri aikoina ja eri tilanteissa kirjoitettuja tekstejä, joiden suhteen tämän ajan lukija – me olemme kaikki tämän ajan lukijoita – joutuu tekemään tulkintaa. Risto Miettinen ja Jaakko Saari lyttäsivät Seppo Teinosen mielipidekirjoituksessa (Kotimaa 13.3.), jossa ekumeeninen henki ja suvaitsevaisuus toisin ajattelevia kohtaan loistivat poissaolollaan. Rauni VoRnanen katolilainen KaiJa PiSPa Kirjoittaja on kirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Heille jää eläytymisen ja kuvittelun kyky, taito loikata yli todellisuuden rajan sinne, missä kaikki on mahdollista. Lähes kaikki, joista tulee taiteilijoita, jäävät sisimmässään hiukan lapsiksi. Teoksesta ei ole yhtä tulkintaa, vaan jokainen saa tulkita sitä omalla tavallaan, hän ajattelee
TEkSTi | SuSaNNa VilppoNEN – kuVaT | Saara laVi KOTIMAA | 20.3.2020 12. haastattelu Pohjoissaamen lähettiläs Helena Valkeapää käänsi Raamattua kolme vuosikymmentä omalle äidinkielelleen. Helenan ja hänen miehensä Nils-Henrik Valkeapään esimerkki rohkaisi myös muita saamelaisia käyttämään kieltä 1970ja 80-luvuilla Enontekiöllä. Saamelaisuus on ollut Helena Valkeapäälle aina itsestäänselvyys
Itkosen matkat suuntautuivat 1900-luvun alussa myös omalle kotiseudulleni Utsjoen varteen. Ja niin hän lähti. » KOTIMAA | 20.3.2020 13. H elena Valkeapään käsissä on valkeakantinen kirja. Keskellä valkeaa avaruutta hiihtäjä etenee hitaasti horisontissa. Helena Valkeapää, 74 Juuri nyt kudon räsymattoja ja tarkistan Ruotsin kirkon pohjoissaamenkielisen virsikirjan tekstejä. – Toiseksi vanhin sisko kertoi heränneensä yöllä ja nähneensä enkelin, joka peitteli sairaana olleet sisarukset. Toinen esittelee neulomiaan villasukkia. Pari tuttavaa tulee tapaamaan Helena Valkeapäätä. Mutta ensin syödään porokeittoa. Perheeseen oli syntynyt tytär vain pari viikkoa ennen rauhaa. Helena Valkeapään (os. Äiti tuli Valkeapäätä vastaan postiautolle ja kysyi, halusiko Valkeapää lähteä hänen mukaansa hautajaisiin. Kahdeksanvuotiaana pieni tyttö joutui Ivalon sairaalaan lastenosastolle. Menetyksen jälkeen äiti kertoi, että vanhempi tytär oli laulanut yhtä tiettyä virttä syksystä lähtien. Olen myös saanut kolme lasta, kuusi lastenlasta ja yhden lapsenlapsenlapsen. Pohjanmaalle siirretyt pohjoisen evakot odottivat kotiin pääsyä, niin myös Alavieskassa evakossa ollut perhe Inarijoen varresta. Mutta hänellä ei ollut voimia sanoa, kun oli ollut itsekin sairas, Valkeapää pyyhkii silmänurkkiaan. Ne repivät monet irti kodeistaan ja kielestään. ” Asuntolakoulut repivät monet irti kodeistaan ja kielestään. Niin minut vietiin Outakosken tyhjään asuntolaan yksin muiden oppilaiden ollessa lomalla. Perhe oli kohdannut kuolemaa jo aiemmin. Kuka. Suomen evankelis-luterilainen kirkko otti painetun pohjoissaamenkielisen käännöksen virallisesti käyttöön 1. syyskuuta 2019. Äidin isä oli menehtynyt. Vasta joutuessaan 7-vuotiaana asuntolakouluun Outakoskelle Valkeapään piti opetella uusi kieli. Isä kulki välillä saarnamiehen matkassa ja käänsi tämän puhetta pohjoissaameksi. Myös muut käsityöt innostavat häntä. Hän oli yrittänyt sanoa, että peitä minutkin. Yli kolmekymmentä vuotta sitten Valkeapää lähti mukaan projektiin, jonka määränpää tuntui kaukaiselta. Pirtissä pidettiin usein seuroja, jonne kokoontuivat lähiseudun ihmiset. – Raamatun sana tuli tutuksi. Helena Valkeapään kaksi sisarusta menehtyi todennäköisesti lavantautiin 3ja 5-vuotiaina. Valkeapää keskimmäisenä yhdeksästä sisaruksesta istui paikoillaan ja kuunteli isän tulkkausta, vaikka mieli olisi tehnyt leikkimään. Kirja näyttää uudelta, sellaiselta, jonka sivuja ei ole vielä ehditty paljon käännellä. Välissä oli vain muutama päivä. – Sisko oli kuulemma sanonut, että hän on lähdössä Jumalan luokse. Hän ryhtyi kääntämään Raamattua pohjoissaameksi. Hän leikki sisarustensa kanssa pelloilla ja joessa. Valkeapää osallistui kodin töihin pienestä pitäen ja esimerkiksi hoiti sukulaistensa lapsia heinänteon aikaan jo alle kouluikäisenä. Työmäärä oli valtava. Hänellä oli pääsiäisen kunniaksi mukanaan kori värillisiä makeisia. Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Sairaalasta toipilaan haki Outakosken terveyssisar. Myös Laitin suku on käsityöläisyydestään tunnettu. Nautin valon lisääntymisestä ja oikeasta talvesta. Ehkä myös ikävän takia sairastuin pitkäkestoiseen kuumeeseen, muistelee Valkeapää. Itkosen mielenkiintoista kirjaa Lapin-matkani. Viime syksynä urakka sai pisteen. – Opin kutomaan sukkia jo ennen kouluun menoa, hän kertoo. Uusi vauva nimettiin siskon mukaan. I. Saame oli perheen kotikieli. Kirja alkaa sanoin: Álggus Ipmil sivdnidii almmi ja eatnama. Valkeapään ilo ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Suomea Valkeapää ei osannut lapsena lainkaan. Ikkunasta näkyy Inarijärvi. Enontekiöläisen päätyminen projektiin on monen sattuman ja johdatuksen summa. – Ujostelin ja olin niin häkellyksissä kaikesta, etten saanut sanaa suustani. Sairaalassa puhuttiin vain suomea, jota myös Valkeapää oppi kuukauden aikana. Kantta koristaa pyöreä symboli, jonka keskellä on risti. Nykyään Valkeapää tekee perheen gáktit eli saamenpuvut. Mukana oli myös rohkeutta. Kolmen kuukauden ikäisenä tyttö pääsi kotiin, Kuolnan kylään, Utsjoen eteläisimpään taloon. Keväällä 1945 elettiin sodan loppumisen hetkiä. – Koti-ikävä oli hirveä. Kuvitus on saamelaistaiteilija Britta Marakatt-Labban taidonnäyte. Laiti) lapsuudenkoti oli pieni maatila. Elämässäni olen ylpeä siitä, että sain syntyä Maarit Kirsti ja Mikko Laitin saamelaisperheeseen. Valkeapää selailee Biibbalia Inarin vanhassa pappilassa. Punaiset kirjaimet muodostavat sanan Biibbal, Raamattu pohjoissaameksi. Asuntolakouluja perustettiin sodan jälkeen saamelaisten lapsien suomalaistamiseksi. Pappilan ovi käy. Luen parhaillaan kansantieteilijä T. – Olen todella kiitollinen ja onnellinen, että työ on saatu päätökseen, Helena Valkeapää iloitsee. Kun lapsi syntyi, oli hänellä samanlaiset silmät kuin edesmenneellä siskollaan. Valkeapäällä riittää kerrottavaa. Myöhemmin raskaana ollessaan äiti oli nähnyt unen, jossa menehtynyt tytär sanoi tulevansa takaisin. Se tuntui luonnolliselta, Valkeapää kertoo. Vuodet vierivät
Yksiin he päätyivät Valkeapään ystävän avustuksella. Kun Helena ja Nils-Henrik Valkeapää muuttivat asumaan Enontekiön Hettaan, halusivat he lapsilleen mahdollisuuden saada äidinkielen opetusta. Molemmat esiintyivät tapahtumassa, Helena laulaen, Nils-Henrik joikaten. Oaidnaleapmai, toivotetaan saameksi. Ja mun lean dinguin buot beivviid gitta máilmmi loahpa rádjái.” Suomenkielinen käännös, 1992: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Päivisin Valkeapää opetti, iltaisin ja viikonloppuisin hän käänsi Raamattua. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” KOTIMAA | 20.3.2020 14. Virsikirjatyössä auttoi Valkeapään isän työ saarnatulkkina. – Hauska juttu oli se, että olin lapsuudenkodissa äänittänyt vanhan virsikirjan sävelmistöstä sen osan, minkä meidän perän ihmiset osasivat. Enontekiöllä suomalaisuus oli ehtinyt jo vyöryä päälle niin voimakkaasti, että saamelaiset olivat lannistuneet ja melkein lopettaneet saamen kielen puhumisen. – En opiskeluaikoina tykännyt yhtään lähteä istumaan iltaa. – Aluksi ajattelin, että osaanko ja uskallanko minä. Se vilisee skandinavismeja, sillä käännös sai paljon vaikutteita norjan kielestä. – Papille oli eräs paikallinen sanonut, että yksikin saamenkielinen sana kirkossa on liikaa, Valkeapää puistelee päätään. Sittemmin jumalanpalveluksia alettiin pitää molemmilla kielillä esimerkiksi Marianpäivänä. Aivan tyhjästä Valkeapää ei lähtenyt tekemään käännöstyötä. Siitä lapsetkin rohkaistuivat. haastattelu – Olen jo pitkään keräillyt kaikki vanhat farkut kirpputoreilta. – Me puhuimme keskenämme saamea ja käytimme juhlissa saamenpukua. – Se oli suuri siunaus. Heti asia ei saanut hyväksyntää, mutta lopulta saamenkielen opetus järjestettiin. Nykyään Saamenmaalla järjestetään kirkollisia toimituksia kaikilla kolmella Suomessa puhutulla saamen kielellä, pohjoissaamen lisäksi inarinsaameksi ja koltansaameksi. Mies opiskeli matemaattisia aineita, joskin Helsingissä. Rohkeus kumpusi syvältä sisimmästä. Nuoret tapasivat ensimmäisen kerran Enontekiöllä joikuja lauluiltamissa, jotka järjestettiin Hetan koululla. Matt 28:18–20 Lähetyskäsky Pohjoissaamenkielinen käännös, 1895: ”Munji læ addujuvvum buok fabmo almest ja ædman alde. Ystäväni kuitenkin vihjasi miehestä, jonka ajatteli olevan minulle sopiva kaveri. Helena opiskeli opettajaksi Kemijärvellä. Kähkönen oli vanha tuttu Valkeapään opettajaseminaarin ajoilta. Lapsuudenkodin tuoma uskon luontevuus oli kuitenkin vahvasti läsnä Valkeapään elämässä. Marianpäivä on koonnut saamelaisia kirkonmenoihin Enontekiön kirkolle kevättalvella viettämään häitä, kastajaisia ja hautajaisia jo 1500-luvulta lähtien. Hän oli ollut mukana kirkollisten kirjojen uudistamisen työryhmässä sekä virsikirjakomiteassa. Vulgget damditi ja dakket buok olbmuid mattajægjen gastašedinædek sin A?i ja Barne ja Bassevuoi?a nammi ja oapatedinædek sin doallat buok dam, maid mon læn digjidi go??om! Ja gæ?a, mon læn dinguim buok beivid gidda mailme loapa ragjai.” Pohjoissaamenkielinen käännös, 2019: ”Munnje lea addojuvvon buot fápmu almmis ja eatnama alde. Valkeapää hörppää kahvia kuksastaan. Saamelaisuus on ollut Valkeapäälle aina selvä ja tärkeä asia. Osaa kasetille nauhoitetuista saarnamiehen ja Valkeapään vanhempien laulamista virsistä käytettiin hyväksi virsikirjan käännöstyössä. Kahden saamelaisopettajan tulo kouluun vaikutti voimakkaasti saamelaislapsiin. Niistä saa tehtyä vaikka mitä. – Käytin päivästä riippuen yhdestä viiteen ” Päivisin Valkeapää opetti, iltaisin ja viikonloppuisin hän käänsi Raamattua. Kun Vanhan testamentin vuoro tuli, siirtyi Valkeapää kommentoijasta kääntäjäksi. 1980-luvun alkupuolella Valkeapää päätti opiskella saamen kielen lehtorin pätevyyden ja muutti Ouluun vuodeksi. – Lopulta päätin, että osaanhan minä samalla tavalla kuin joku muukin. Ensimmäinen pohjoissaamenkielinen raamatunkäännös on vuodelta 1895. Norjassa ryhdyttiin työstämään uutta pohjoissaamenkielistä Raamatun käännöstä 1980-luvun lopulla. – Monet nuoret saivat äidinkielensä takaisin. Nähdään taas! Valkeapää laittaa päähänsä punaisen saamelaisten naisten lakin. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. – Se vuosi oli rankka, sillä se aika oli perheeltä pois, Valkeapää huokaisee. Pariskunta on pitänyt yhtä yli 50 vuoden ajan. Harteilla on punainen villahuivi. Vulget dan dihtii ja dahket buot álbmogiid mu máhttájeaddjin: Gásttašehket sin Áh?i ja Bártni ja Bassi Vuoi??a nammii ja oahpahehket sin doallat buot maid mun lean goh??on din doallat. Alun perin hänet pyysi työryhmään saamelaispappi Antti Kähkönen. Osa paikallisista suomalaisista vastusti myös saamen kielen käyttämistä kirkossa. Kun yhteispohjoismainen pohjoissaamen kirjoitustapa hyväksyttiin vuonna 1979, ajatus uudestaan käännetystä Raamatusta sai sysäyksen eteenpäin. – Mutta autolla ajamisen taito parani, hän virnistää. Vieraat tekevät lähtöä. Sen puolesta on joutunut myös taistelemaan. Se aloitettiin Uuden testamentin kääntämisellä, jossa Valkeapää oli yhtenä käännösten palautteen antajana kymmenen vuoden ajan. Opiskelijat tykästyivät toisiinsa ja alkoivat seurustella, ensin kaukana toisistaan, sitten yhdessä Saamenmaalla. Valmistuttuaan Valkeapää sai paikan Hetan lukion ja peruskoulun saamen kielen lehtorina. Virsikirjan uudistamisessa käännettiin yli sata suomenkielistä virttä pohjoissaamenkielelle. Helena Valkeapää on käymässä Inarissa miehensä Nils-Henrikin kanssa. Vaikeasti ymmärrettävä kieli tarvitsi kipeästi päivitystä
Biibbal eli Raamattu on osaltaan vaikuttanut merkittävästi pohjoissaamen kielen säilymiseen. Silti valtava käännösurakka ei ole kyllästyttänyt Valkeapäätä tarttumaan Raamattuun uudestaan ja uudestaan. Käsissä vilisivät erikieliset Raamatun tekstit, kun käännöksiä vertailtiin keskenään. Tärkeää kääntäessä oli myös huomioida tekstin ja sanavalintojen tyyli. Ei saanut korjata sitä, mikä oli hyvää vanhassa käännöksessä. Neljä kertaa vuodessa Suomen puolen käännöstyöryhmä kokoontui yhteen. – Luen Biibbalia aina iltaisin ennen nukkumaan menoa. – Vanhan Biibbalin kielikuvia ja käsitteitä tuli hyödyntää niin paljon kuin mahdollista, ettei uusi käännös etääntyisi lukijoista. Helena Valkeapään mielestä on erittäin tärkeää, että pohjoissaamen kielialueelle on nyt saatu yhteinen Raamattu. Omakielisen Raamatun merkitys on sanoinkuvaamaton. Nuoria ja aikuisia oli kutsuttu lukemaan seurakuntatalolle uutta Biibbalia. Kääntäjät käyttivät apunaan niin suomen-, norjan-, ruotsin-, englannin-, saksankuin eestinkielisiä Raamattuja. Uuden käännöksen tarkoituksena oli nykypäiväistää kieli ja karsia siitä muiden kielten vaikutukset. Heidän mielestään kieli oli sujuvaa ja ymmärrettävää. Toisaalta siinä on myös luopumisen tunne, haikea mieli siitä, että projekti loppui. Hankaluuksia aiheuttivat rakennuksiin ja sotaan liittyvät termit. Silloin käännyttiin asiantuntijoiden puoleen, kertoo Valkeapää. Kielen piti kuitenkin olla Raamatun alkukielen mukaista. Urakka oli valtava. Valkeapää muistuttaa kuitenkin, että hän on ollut vain yksi pieni osa useiden muiden joukossa. Myös sotilasarvot tuottivat päänvaivaa. Vasta vuonna 2011 kääntäjät saivat käyttöönsä Paratext-tietokoneohjelman, jossa erikielisiä käännöksiä oli mahdollista tarkastella tietokoneen ruudulla vierekkäin muutamalla klikkauksella. – Se helpotti työtä suuresti, kun ei enää tarvinnut katsoa useista eri kirjoista. Se sujuvoitti tekstiä huomattavasti. Pohjoissaamen kielen puolesta taistellut nainen on ollut jälleen tekemässä historiaa oman kansan kielen jatkuvuuden hyväksi. Lisäksi huomioon tuli ottaa vuoden 1895 käännöksen ilmaisut ja sanavalinnat. – Esimerkiksi kun puhuttiin Hesekielin temppelistä, niin siinä sai miettiä mitä sanoja käytetään. Vihdoin vuonna 2016 kaikki työryhmälle osoitetut käännöstyöt oli tehty. Valkeapään mukaan on erittäin tärkeää, että pohjoissaamen kielialueella on nyt yhteinen Raamattu. Kokouksissa tekstit käytiin läpi lause lauseelta. – Aloimme lukea tekstejä ääneen. – Biibbalin valmistuminen toi suuren ilon ja kiitollisuuden. Silloin huomasimme parhaiten, jos joku sana ei sopinut asiayhteyteen. Se oli tosi hienoa kuulla, Valkeapää kertoo. KOTIMAA | 20.3.2020 15. – Toivon, että uusi käännös saa pohjoissaamen kielen säilymään ja pysymään yhtenäisenä, Valkeapää sanoo. Esimerkiksi Laulujen laulu, Sananlaskujen kirja ja Psalmit ovat mielenkiintoisia, Valkeapää hymyilee. – Piti muistaa, että kieli toimii pyhänä tekstinä. Tuhansien tuntien mittaisen työrupeaman loppumiseen liittyy niin helpotusta kuin irtipäästämisen vaikeutta. – Ihmiset kertoivat, että uutta käännöstä oli helppo lukea. tuntia töiden jälkeen muutamien viikkojen ajan ennen työryhmän kokouksia. Viime vuoden syyskuussa Helena Valkeapää pukeutui parhaimpiinsa. Enontekiön seurakunnassa juhlistettiin uutta käännöstä
Liian moderniksi arvioitu taide on myös saanut vastustusta osakseen. Kaksi vuotta sitten käytiin kiivasta keskustelua Iitin kirkon ”rumasta Jeesuksesta”, joka oli siirretty alttarilta varastoon. –?Karkea ilmaisu on ollut sopivaa ajassa, jossa on haluttu korostaa totista kristillisyyttä. Tosin nykyään pääkallo on erittäin suosittu kuva-aihe lasten vaatteissa ja leluissa. Kristinuskon lapsiystävällisyys ei mielestäni ole kuvan, vaan sanan asia. –?Aloitteet ovat aina tulleet kentältä. Alttaritaulun vaihtamista kannattavien perusteluna on se, että teos on taiteellisesti kehno, pääkallo häiritsee eikä kuva ole lapsiystävällinen, kirkkoherra Pet ri Satomaa Oulunsalon seurakunnasta kertoo. Muutoksen myötä lapsivaikutuksen arviointi voisi saada paremmat tulokset, Satomaa perustelee. Esimerkiksi Paltaniemen kirkossa on aiheutettu peruuttamatonta tuhoa. A. Kömpelö maalaus kuvastaa kuitenkin hyvin omaa aikaansa. Pääkallo osoittaa, että kyse on Golgatasta, Aatamin hautapaikasta. – Mikäli teos korvattaisiin, voisi aiheena olla esimerkiksi Jeesus tyynnyttää myrskyn, Jeesus siunaa lapsia tai Ylösnousemus. –?Kristus on uusi Aatami, ihmiskunnan perisyntien lunastaja. Asiasta on puhuttu jo pitkään, viimeisin keskustelu käytiin tänä talvena. Omana aikanaan Hugo Simbergin ja Magnus Enckellin Tampereen tuomiokirkon maalaukset kohtasivat rajua kritiikkiä. Paikallinen kulttuuriyhdistys pelasti teoksen ja maksoi konservoinnin. Käsityöläismaalareiden teok sia on muissakin kirkoissa. Pääkallo ristin juurella kuuluu perinteisesti aiheeseen, mutta seurakuntalaiset sanovat sen pelottavan lapsia. P. Maalaus on merkinnyt aikalaisilleen paljon. Korkeakirkollisia, romantisoituja teoksia sen sijaan saatettiin pitää uskonnollisuuden kannalta teennäisinä, taidehistorian professori Heikki Hanka Jyväskylän yliopistosta huomauttaa. Tyylimieltymykset ja muodit heijastuvat arvostukseen. Eri aikoina kirkkotaidetta on poistettu näkyvältä paikalta ja jopa tuhottu. O ululaisen G. Köyhässä Suomessa taulumaalaukset olivat suuri investointi eikä taiteilijoiksi pyrkivillä ollut aina saataPelottava pääkallo ja ”ruma Jeesus” villa perusteellista koulutusta. kulttuuri | kirkkotaide | ” On pappien ja muiden kirkon lapsityössä toimivien tehtävä saada vaikeat aiheet lapsille sopiviksi ja perinne välitettyä seurakunnalle. Tätä C. Elfströmin maalausta Kristuksen ylösnousemus (1830) on moitittu myös Jeesuksen pulleasta vatsasta. Se pelastettiin aiemman kirkon tulipalosta leikkaamalla irti kehyksistään. Herätyskristillisyyden visuaalinen perinne on tämän päivän näkökulmasta muutenkin hieman järkyttävää raadollisine yksityiskohtineen. Emanuel Granberg sai vuonna 1781 valmiiksi kirkon upeat seinämaalaukset. Nykyään ne tunnustetaan symbolismin mestariteoksiksi. Ristiinnaulittua esittävä maalaus vuodelta 1885 on ehdotettu korvattavaksi jollakin muulla aiheella. Vuonna 2017 se palautettiin kirkkoon sivuseinälle, yhä vastalauseiden saattelemana. On pappien ja muiden kirkon lapsityössä toimivien tehtävä saada vaikeat aiheet lapsille sopiviksi ja perinne välitettyä seurakunnalle, Hanka korostaa. Maalaus edustaa 1800-luvun suomalaista käsityöläismaalarien tuotantoa. Toki myös eräät seurakuntalaisista ovat nyt puolustaneet teosta historiallisista syistä. Dahl strömin tekemän alttaritaulun poistamista on perusteltu erityisesti sillä, että maalaus on ruma ja että siinä oleva pääkallo on kammottava. ArjA-LeenA PAAvoLA | Kuva: Riitta Hirvonen Oulunsalon kirkon vanhan alttaritaulun asema on herättänyt pohdintaa seurakuntalaisissa. KOTIMAA | 20.3.2020 16. Myöhemmin viimeistä tuomiota esittävästä maalauksesta helvettiä kuvaava alaosa on yksinkertaisesti höylätty pois seurakunnan rouvasväen koettua sen järkyttäväksi
Hän kirjoittaa ja jutustelee miellyttävän kultturellisti. Mitä se on ollut. Kirjan lopussa on luettelo – pohjautuen Castrénin serkun Heikki Soininvaaran, Osmo Soininvaaran isän, tekemään tutkimukseen – näiden sukujen ja erityisesti Castrén-suvun papeista. Castrén on yksi johtavia Pompeji-asiantuntijoita. 399 sivua. Pappilan pojan sivumääräisesti laajin muistelu keskittyy Paavo Castrénin uraan ja toimintaan akateemisessa maailmassa sekä Suomessa että Italiassa ja Kreikassa Suomen Ateenan instituutin johtajana. Pappislistalla on vain yksi nainen, sukuun naitu hänkin, Puumalan nykyinen kirkkoherra Helena Castrén. 6 lehteä vain (Norm 54,00) 34 , 50 Henkistä hyvinvointia, juurevaa arkea ja ihmissuhteita. Se on tyrmäävää luettavaa, hengenmiehiä on niin paljon eri sukuhaaroissa. jakso 6 lehteä vain 34,50 euroa (norm 54 €), jonka jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena kunnes irtisanot sen. Nimija yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointi tarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. + 14,9 snt/min. Tarjous on voimassa kotimaassa 30.4.2020 asti uusille tilauksille. Kaupan päälle hyvä mieli; Askel tukee Naisten Pankkia yhdellä eurolla/tilaus. Inkerinmaalta Auschwitziin ja Siperiaan. Kulttuuripersoona ja -vaikuttajana hän haluaa olla pappilan poika, ei pahanteosta haukuttu papin poika. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tähän liittyy yksityiskohta: Castrén kertoo lopettaneensa Kotimaan tilauksen, kun lehti ei tarttunut hänen esittämäänsä huoleen pappilakulttuurin katoamisesta vaan antoi myöhemmin saman asian esille ottamisesta kunnian toiselle henkilölle. Toisaalta siinä paneudutaan hänen sukunsa historiaan, ennen kaikkea sen pappisvaltaisuuteen. Sieltä lähti 1600-luvun lopussa maailmalle yritteliäitä nuoria miehiä, joista sai alkunsa neljä pappisja virkamiessukua, joista Castrénit ovat pitkäaikaisimpia. Kestotilaustarjous: 1. klo 19.00 Historia: Kelttihaudan arvoitus. Ohjelmassa keskutellaan koronavirusepidemiasta toivon näkökulmasta. Alpeilla sijaitsevasta suolakaivoksesta on löydetty yli 1 500 ihmisen jäänteet. Toisin kävi: syntyikin otollinen maaperä Donald Trumpin valtaannousulle ja kansa jakautui kahteen leiriin yhä vahvemmin. Hyvän elämän erikoislehti Tilaa Askel-lehti itsellesi tai lahjaksi! Soita: 020 754 2333* Lähetä sähköpostia: asiakaspalvelu@kotimaa.fi TILAUSKOODI: KM-11-20-K KOTIMAA | 20.3.2020 17. Castrénin pappisja kulttuurisuvun lähtöpiste on Sääksmäen Linnaisten kylän Mattilan rusthollissa. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Häntä kuuntelee, vaikka antiikintutkimus ei ominta alaa olisikaan. *Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Mystisiä druideja vai raakalaismaisia sotureita – millainen kansa keltit oikein olivat. Uramuistelmat ovat aina kaksiteräinen miekka. klo 23.30 ja to 26.3. Lukija joko jaksaa innostua tai uupuu matkalla yksityiskohtien kiemuroissa. Yle Radio 1 Su 22.3. Castrénin muistelmateos on jotenkin kahtalainen. Vastaus piilee maan uumenissa säilyneissä 3000-vuotisissa kelttihaudoissa. klo 12.05 Horisontti. TV1 La 21.3 klo 17.10 Flinkkilä & Tastula. Castrénin etuna ovat kuitenkin armoitetut kertojanlahjat. Myös arkkipiispa Martti Simojoen nimi löytyy listalta, jossa on sukuun naituja. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | ”Mielestäni ’pappilan poika’ on käsitteenä aivan eri asia kuin ’papin poika’”, aloittaa klassillisen filologian emeritusprofessori Paavo Castrén muistelmateoksensa. OLLi SePPäLä Paavo Castrén: Pappilan poika. TV1 Ma 23.3. TV1 La 21.3. Simojoen vaimo Aune kun oli omaa sukua Castrén. klo 22.00 Ulkolinja: USA:n syvä kahtiajako. Lauri Randla ja Lea Pakkanen kertovat suvun vaietut tarinat. Otava 2019. Yhdysvalloissa politiikasta on tullut katkeraa ja myrkyllistä – kansan kahtiajako on syvä. Pekka Hiltunen. klo 13.30 Pisara. TV1 Su 22.3. Barack Obama lupasi yhdistää kansan
essee Harhaoppiseksi julistetun Pelagiuksen ajattelu ei ole kadonnut, vaikka sen ovat torjuneet kaikki suuret kirkkokunnat. Kiinnostavaa on, miten me ja muut kristityt nykyään ajattelemme. TeksTi | Heikki Palmu – kuva | Päivi karjalainen Pelagiolaisuus ei tunnu vieraalta H istoriassa on asioita ja henkilöitä, jotka eivät unohdu vaan säilyvät ajankohtaisina. Mitä teemme. Samalla nykypelagiolaisuus on sen unohtamista, ettei Jumalan armo poista inhimillistä ” Pelagiuksen mukaan ihmisen oma usko, tahto ja kyky riittävät. Puolen vuosituhannen takainen reformaatio ja sen nimet, Luther ja Calvin – mikä on kirkon ja uskonnon vaikutus pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon. Paavi Franciscus luonnehtii nykypelagiolaisuutta ihmisen varmuudeksi siitä, että omalle tahdolle kaikki on mahdollista. Ihminen tarvitsee siis myös Jumalan armoa. Mistä sitten johtuu, ettei pelagiolaisuus aikamme kristillisessä julistuksessa vaikuta ollenkaan vieraalta. Mitä jätämme tekemättä. Pelagiuksen mukaan ihmisen oma usko, tahto ja kyky riittävät. Tekstilainaukset vaatisivat paljon tilaa. Britanniasta Roomaan tullut Pelagius vaikutti 300ja 400-lukujen vaihteessa. Riittääkö uskoon ”Jeesus on Herra” tai jonkin muun sanan uskominen ja lausuminen vai kysytäänkö myös elämää. Vielä paljon kauemmin, yli 1600 vuotta, on kulunut siitä, kun kirkonmies nimeltään Pelagius julistettiin harhaoppiseksi parissakin kirkolliskokouksessa. Kuka siis oli tämä kirkonmies ja mikä oli hänen uskonoppinsa. Vaikka kaikki suuret kirkkokunnat ovat torjuneet hänen ajattelunsa, vieläkään Pelagius ei ole kadonnut historian hämärään. Ilman niitä uskallan väittää, ettei ihmisen osuutta korostavaa pelagiolaisuutta vanhoista virsistä ja lauluista juuri löydy. Elävä osa kirkkoamme ovat sen herätysliikkeet. Mitä ne sanovat vapaasta tahdosta ja ihmisen ja Jumalan suhteesta. Augustinuksen ja myöhemmin Lutherin mukaan armo on yksin Jumalan – hänen armonsa, Kristuksen tähden ja uskon kautta. ”Nyky-pelagiolaisuutta” on pohtinut muun muassa paavi Franciscus. Sen mukaan ihmisen omat eväät eivät täysin riitä, vaan kysymys on yhteistyöstä Jumalan kanssa. Pelagiuksen mukaan ihmisellä on vapaa tahto sekä kyky elää Jeesuksen opetuksen mukaan ja siten ansaita pelastumisensa hyvillä teoillaan. Koetan tässä lyhyesti ja ymmärrettävästi sanoa, mistä oli ja on kysymys. Erityisen pahana Pelagiusta piti Martti Luther. Puolipelagiolaisuus on loiventunut käsitys. Vaikka Augustinus vastusti pelagiolaisuutta, Pelagius ja Augustinus eivät olleet kaikesta eri mieltä. Niissä ihminen on syntinen, hän elää synnin kahleissa ja hänet pelastaa vain Jumalan armo, ennen muuta Jeesuksen, Vapahtajan sovitustyö. Pelagiolaisuutta ja semieli puolipelagiolaisuutta vastaan toimi jo aikalainen, kirkkoisä Augustinus. Jouluaaton Helsingin Sanomissa Sixten Korkman kirjoitti pääkirjoitusaukeaman kolumnissaan Lutherin ajattelusta hyvinvointivaltion pohjustajana. KOTIMAA | 20.3.2020 18
Kolmessa yliopistossa harjoitettu kirkkohistoria on tähän mennessä selvittänyt vasta vähän 1940ja 1950-lukujen uskonnollista tilannetta meillä, siis viidennen herätysliikkeen nousua, sen virikkeitä ja resursseja. Ja vielä: uskoa, toivoa ja rakkautta. Eikö jo ihmisen oman ratkaisun korostaminen ole pelagiolaisuutta. Isä oli pettynyt siihen, ettei kokouksessa ilmoittautuneiden joukossa ollut ainuttakaan ”uutta” nimeä. Manipulointi, maanittelu ja taivuttelu, ihmisen houkuttelu ”ottamaan Jeesus vastaan” on mielestäni pelagiolaisuutta. Miettiä voi tietysti sitäkin, kuinka paljon mukana on psykologiaa tai erilaista kansanluonnetta. Pelagiolaista oppia ja painotusta voi meille tuoda myös, kuten näyttää, koko ajan koveneva kilpailu ja suorituskeskeisyys. Se tunkee työelämästä kaikille elämänalueille. Vielä toinen lapsuuden tai nuoruuden muisto. Evankeliumien Jeesus ei maanittele, hän puhuu suoraan. Jumalan ehdottomuus ja kaikkivaltius toisaalla – ja toisaalla apostoli kutsumassa ihmistä Jumalan työtoveriksi. Seurakunta järjesti kesällä tilaisuuksia monena peräkkäisenä iltana. Yksi vastaus on, ettei kristillinen usko ole vain sanojen tai ajatusten totena pitämistä. Pystytäänkö kysymys ratkaisemaan teologisella tai dogmaattisella keskustelulla. Siinä kehotettiin ottamaan yhteyttä mukana olleisiin kalantilaisiin. heikkoutta. Onko mentävä neljästä historiallisesta herätysliikkeestä eteenpäin viidenteen, joka monin tavoin leimasi sotien jälkeistä kristillisyyttä Suomessa. Se on kaukana imelyydestä. Usko ei elä umpiossa, se vaikuttaa ja siihen vaikutetaan. Isäni oli kirkkoherra. Entä meillä. Ja apostoli kirjoitti: ”Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee.” Mitä meistä tulee. Taas toisaalta televisiolla ja internetillä on nyt yhä enemmän globaalia vaikuttavuutta. Ainoa pysyvä on muutos, niin sanotaan. Kaikki olivat hänelle tuttuja, hengellisyydestään tunnettuja. Amerikkalaisen puheenparsi tuntuisi olevan toisenlainen kuin meillä. Vaikka sama toistui joka ilta, sen muistan, etten koskaan mennyt. Mikä oli esimerkiksi Frank Mangsin ja megatähti Billy Grahamin rooli ja vaikutus. Aiheena oli, leviäisikö herätys Stadionilta koko Suomeen. Vaikka ne olivat luterilaisen seurakunnan tilaisuuksia, luulen, että niiden kulku oli sama eri puolilla Suomea. ” Eikö jo ihmisen oman ratkaisun korostaminen ole pelagiolaisuutta. Tuntuu tärkeältä, että paavi näkee tämän vaarana myös katolisessa kirkossa. Hän kertoi tilaisuuden järjestäjien kirjeestä seurakuntaan. Uskoon vaikuttaa yhteiskunta ja maailma, jossa elämme. Maalaispojan muistoni noilta ajoilta eivät ole Stadionilta vaan Kalannin sivukulmalta. Jeesuksen puhe ei ole mainospuhetta. Vai nousevatko vaikeat ja vastakkaiset kysymykset jo evankeliumeista. Maatalon pihalla oli suuri, kai helluntaiseurakunnalta lainattu, teltta. ”Rakas ystävä, kun sinä tänään kuulet Jeesuksen kutsun, älä epäröi vaan tee uskon ratkaisu ja valitse Jeesus.” Kehotettiin nostamaan kättä tai astumaan eteen saarnamiesten luo. Tarvitaan myös vapautta, rohkeutta, arvostelukykyä. Kirjoittaja on turkulainen pappi ja kirjailija. KOTIMAA | 20.3.2020 19. Billy Graham vieraili Helsingissä jo 1954 ja sai Helsingin Olympiastadionille 28 000 kuulijaa. Vuonna 1987 hän sai yhdessä Kalevi Lehtisen kanssa kuutena päivänä Missio Helsingin tilaisuuksiin Stadionille 180 000 kuulijan valtavan väkijoukon. Vuotta en muista, vain sen, että keskustelu liittyi herätyskokouksiin Helsingissä, joissa pääpuhujana oli amerikkalainen saarnamies. Mitä tehdä. Illan herätyskokousten puhujat tulivat Helsingistä, Raamattuopistolta ja Kansan Raamattuseurasta. Tavoitteena oli henkilökohtainen uskonratkaisu ja niin kutsuttu yhteiskristillisyys, kirkko yhdessä vapaiden suuntien kanssa. Harrastukset ja vapaa-aika uhkaavat nekin muuttua suorittamiseksi
KOTIMAA | 20.3.2020 20. – Isäni oli syntynyt 1904, ja siksi hän oli sotilaana ”yli-ikäinen”. Niitä 81-vuotias Martti Joensuu poikasena usein kiinnostuneena kuunteli kotonaan pohjalaistalon tuvassa sekä isänsä matkassa tämän tavatessa veteraanituttaviaan eri puolilla kotipitäjää ja Etelä-Pohjanmaan Järviseutua. Pienenä poikana hän seurasi tapahtumia sankarihaudalla istuen kirkkomaan kiviaidalla ikäistensä kanssa. Todennäköistä silti on, että Raamatun vaiheista ei koskaan saada täyttä selvyyttä. Revohkan miehiksi Martti Joensuun isä puhutteli veteraaniveljiään. Raamattuun liittyvä tarina on kiehtonut Joensuuta aina. Painoksen on kustantanut Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys. Kirjahyllyssä kunniapaikalla hän on aina säilyttänyt paksua ja painavaa nahkakantista kirjaa, aivan kuten hänen vanhempansa aikoinaan tekivät. Siinä on useita aukkoja, joita hän kokeneena sukututkijana on pyrkinyt jo pitkään täyttämään. Revohkan miehiä, suomalaisia sotilaita Joensuu on ollut saattamassa myös maan multiin. kaksikko esittelee Martti joensuulle (kesk.) vanhaa työvälineistöä, jota on ainakin osittain tarvittu myös joensuun hallussa olevan vanhan raamatun tekemiseen. Juuri itärajan takaiseen Vuokkiniemeen, Vienan Karjalaan, liittyy eräs sodanaikainen tapahtumaketju, josta Joensuu kuuli revohkan miesten usein puhuvan. Vanha Raamattu on painettu 1923 Suomen kirkon Sisälähetysseuran kirjapainossa Sortavalassa Karjalassa Laatokan pohjoisrannalla. Nahkaisen kannen alle, Pyhän kirjan ensimmäiselle aukeamalle, valkoiselle sivulle, Kielletyn kirjan tarina Nahkakantinen ja painava Raamattu kotiutui suomalaisen sotilaan repussa Vienan Karjalasta talvisodan jälkeen. Aikuisena Joensuu on halunnut kunnioittaa monien tuttujen miesten viimeistä matkaa heidän siunausja muistotilaisuudessaan. TeksTi | Anne sAArikeTTu – kuvAT |Päivi kArjAlAinen » Antti välikangas (kuvassa vasemmalla) ja Heikki Hintsala (oik.) hallitsevat nykyään harvinaisen taidon: käsinladonnan. Martti Joensuun lapsuudenkoti on ollut hänen omistuksessaan jo vuosikymmeniä. reportaasi R evohkan juttuja. Talvisodassa isäni palveli pioneerien huoltoporukassa Vuokkiniemessä, Joensuu kertoo