Karoliina Nivari, Antti Heikkinen ja May Roth-Edelmann kertovat, mistä he ovat kiitollisia edellisille sukupolville. vuosikerta | 0043595–17–45 44 kIItOs mummILLE Kiitos, että rohkaisit minua tavoittelemaan unelmia. sIvu 7 Pääkirjoitus perustelee monta syytä kiitollisuuteen Irja Askolan piispakaudesta. sIvu 2. marraskuuta 2017 | hinta: 3,70€ | 112. . 2. . Sivut 10–13 es k o jä m s ä kanteluita kapituliin on liian helppo tehdä, olli seppälä kirjoittaa esseessä
Pyhäin päivä. Että kädessäni näkyisi kristityn tatuointi: myötätunto ja tahto oikeudenmukaisuuteen. Askolalla on piispoista pisin kansainvälinen työura. Ei varmaan olisi pitänyt, tässä tilanteessa. ”Onko Herralle mikään mahdotonta?” Pelästynyt Saara, kiinni jäänyt, kieltää nauraneensa. Näin ikääntynyt mies. Huonoja ne olivat ja heikkoja, samalla tavalla kun mekin. Tälle painotukselle kirkossa on ollut ja on yhä enenevässä määrin tarvetta. Italian armeija on kärsinyt musertavan tappion, menettäen viidessä päivässä kaikki mitä se äärettömillä ponnistuksilla ja parhaiden poikiensa verellä oli saavuttanut 15 kuukaudessa ja voitonvarmat viholliset ovat jo laviinin tavoin vyörymässä Italian ainoalle viljatasangolle, Lombardiaan. Edelläkävijä monella tapaa Piispana Irja Askola on korostanut vuoropuhelun ja samassa pöydässä istumisen merkitystä eri tavoin ajattelevien kristittyjen kesken.. Kuulee siinä teltan ovella jotain, jota ei usko todeksi. Ensimmäisenä naispiispana Irja Askola on raivannut tietä sille, että seuraavien piispoiksi valittujen naisten ei tarvitse ottaa vastaan sukupuoleen liittyvää erityistä huomiota. Saara itse seisoo teltan ovella, turvallisen välimatkan päässä. Mutta se teki heidät pyhiksi ja suuriksi Jumalan miehiksi, että he pyhittivät koko elämänsä synteineen ja heikkouksineen, Herralle, taivaan Jumalalle. Mutta ei sitä voinut estääkään. Naurua, jonka mukaan nimetään kauan odotettuja lapsia. ”Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.” Samaa naurua nauraa jokainen, jonka Herra on päässyt yllättämään. Jokaista yritystä kristityn elämäksi sopii kunnioittaa ja vaalia sen muistoa rakkaudella. Hän työskenteli lähes koko 1990-luvun Euroopan kirkkojen konferenssin palveluksessa ja asui Genevessä. Naurua, jonka syytä ei tarvitse kysyä. Kädet kyynärpäitä myöten jauhoissa, leipoessa on tullut kiire. Näin kuihtunut nainen. Miksi olisi luopunutkaan. 2 01 7 Pääkirjoitus sATA vuOTTA sITTen TuhAT MerKKIä TAIvAAsTA MArI TeInIlä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi lAInA KOTIMAA Perustettu 1905 sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite Hietalahdenranta 13 00181 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä 040 522 0566 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24 Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen 040 737 4722 Tuottaja Tuija Tiihonen (virkavapaalla) Toimitussihteeri Noora Wikman-Haavisto 040 178 8423 Graafikko Gun Damén Toimittajat Antti Berg Emilia Karhu Saara-Maria Pulkkinen Jussi Rytkönen Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen 050 515 1440 Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus 040 7747777 lukijamäärä 70 000 KMT Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 2.11.1917 Maailmansota. ”Ensi vuonna vaimollasi on poika”, sanoo yksi vieraista. Turun hiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala Sana-lehdessä 26.10. Ehkä vielä koittaa aika, jolloin nainen piispana on yhtä tavallinen kuin mieskin. Sellaisia olivat ne Jumalan pyhät miehet, joiden muistolle pyhäin päivä on omistettu. Hän ei luopunut runomitasta piispaksi ryhtyessään. edelläkävijä hän on ollut myös työkokemuksensa kautta. I rja Askola luovutti piispanviran tunnukset tiistai-iltana juhlamessussa Helsingin tuomiokirkossa. • Silloin se tulee, sellainen toivonsa menettäneen naisen surullinen naurahdus. sAArA-MArIA PulKKInen Pyhäinpäivänä jokaisen kristityn vaellus tunnistetaan muistamisen arvoiseksi. Pari vuotta sitten lähimmäisen sunnuntain alla hän kirjoitti näin: Jumala, tuo elämiseeni energiaa, jotta en olisi etäinen vaan lähimmäinen, että kuulisin enemmän kuin puhuisin, että en auttaisi omin periaattein, vaan tietämiseni kadottaen, silmäkorkeudelta ihmisiä kohdaten. Silloin Saara nauraa uudestaan katsellessaan vastasyntynyttä. 1 1 . Piispana Irja Askola on johdonmukaisesti korostanut vuoropuhelun ja samassa pöydässä istumisen merkitystä eri tavoin ajattelevien kristittyjen kesken. Askola on luterilaisesta piispakunnasta ainoa perheetön piispa. On aivan paikallaan, että nykyinen pyhäinpäivä sulauttaa yhteen aiemmat kaikkien pyhimysten päivän ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivän. • Myöhemmin on toinen aika. Hän on erityisellä tarmolla puolustanut ja nostanut esille sukupuolivähemmistöjen asemaa kirkossa. edelläkävijä Irja Askola on myös runoilijana. Kuplivaa, hersyvää naurua, joka ei lopu. Järjestelee ja hääräilee, vanha mies. Hän on ollut edelläkävijä monesta muustakin syystä kuin siitä, että hän oli ensimmäinen nainen piispana. Kiitollisuuteen on useita syitä. Kansainvälinen kokemus näkyy raikkaiden maailmanlaajojen näköalojen lisäksi sosiaalisina taitoina erilaisten ihmisten kanssa. Saara naurahtaa, ja Herra soimaa epäuskoista naista. Yksi aikakausi on päättynyt. Viran tuomaa painoa olisi varmasti ollut helpompi kantaa puolison tuella. 2 KOTIMAA 2 . Surun ja ilon naurut S aara seuraa, kuinka Abraham kestitsee kolmea yllätysvierasta Mamren tammistossa. Kysymys on suorastaan Italian armeijan tuhoamisesta ja sen poistamisesta riveistä
Papit ovat valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia. – On historiallista perua, että opetus on painottunut kristinuskoon. Niiden piirissä ovat järjestön kotija ulkomaantyö sekä Kansanlähetysopisto, mutta eivät Kansanlähetyksen piirijärjestöt. KOTIMAA 3 2 . Papeista valtaosa eli 24 kuuluu Helsingin tuomiokapitulin alaisuuteen. Uuden suomennoksen julkaisi Helsingin Sanomat viime sunnuntaina. Hän kertoi ehdokkaaksi lähtemisestään viime perjantaina. Dekaani toteaa, että teologinen tiedekunta on määrittänyt jo pitkään tehtäväkseen uskonnon asiantuntijuuden ja tutkimuksen vahvistamisen. 2 01 7 vIIKOn KuvA KOOnnuT: MerI TOIvAnen Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan perustetaan islamilaisen teologian yliopistonlehtorin tehtävä. Tuomiokapituleista saatujen tietojen mukaan kantelun viesti on, että ilmoittaessaan halukkuudestaan vihkiä avioliittoon samaa sukupuolta olevia henkilöitä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi toimii vastoin piispainkokouksen linjausta. Alijäämiä on katettu testamenteilla ja omaisuutta myymällä. Teesi numero 27 eli aneiden myyjän tunnettu iskulause ”kun raha kirstuun kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa” kuuluu nyt ”kun raha kilahtaa arkkuun, niin sielu livahtaa kiirastulesta karkuun”. Neuvottelut koskevat 116 työntekijää. Kanteluiden sisältö on samankaltainen. Ei ole koskaan ollut periaatteellista syytä, ettei voitaisi keskittyä myös muihin uskontoihin. Halloween on erityisesti Yhdysvalloissa suosittu karnevaali, joka ajoittuu lokakuun viimeiseen päivään eli pyhäinpäivän aattoon. Vain kantelussa mainittujen pappien nimet vaihtelevat kapituleittain. Niinpä Jack-parka kulkee välitilassa kurpitsalyhdyn (englanniksi jack-o’-lantern) kanssa etsien sielulleen lepopaikkaa. Donald Trump ja Melania Trump ottivat vastaan Halloweenia viettäviä Washingtonin alueen ja sotilaiden lapsia Valkoisessa talossa 30.10. Halloweenin tunnus on kurpitsalyhty. Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys on aloittanut yt-neuvottelut. lähetysjohtajana ja Sanansaattaja-lehden päätoimittajana työskentelevä Auvinen kertoi Sleyn verkkosivuilla, että kirkko tarvitsee johtajan, joka uskaltaa seistä Jumalan sanan pohjalla silloinkin, kun se on vastoin enemmistön näkemystä. Kansanlähetyksen toiminnallinen tulos on ollut negatiivinen vuodesta 2008. Islamilaisen teologian yliopistonlehtorin tehtävään on kansainvälinen haku. Tällä hetkellä keskeisin niistä on islam. Sen taustalla on tarina kulkurista, Jackista, jota ei otettu helvettiin eikä päästetty taivaaseen. Tiedekunnan dekaani Ismo Dunderberg perustelee tehtävän perustamista sillä, että opiskelijoille tarjotaan aiempaa monipuolisempaa koulutusta. Dunderberg ei näe estettä sille, että tiedekunnassa lisättäisiin muidenkin uskontojen opetusta. Forsbergin mukaan teeseissä ei vielä selkeästi näkynyt Lutherin vanhurskauttamisoppi. Karkki vai kepponen, herra presidentti. Liittohallitus ja liittokokous antoivat johtoryhmälle tehtäväksi laatia vuoden 2018 talousarvion niin, että toiminnallinen tulos ilman testamenttituloja on positiivinen. Teologian tohtori Juhani Forsberg on tehnyt uuden suomennoksen 95 teesistä, jotka Martti Luther tarinan mukaan naulasi Wittenbergin linnankirkon oveen 31.10.1557. 1 1 . Auvisen mukaan hänen taustajoukoissaan on erityisesti niitä, jotka edustavat ”perinteistä kristillistä uskoa” ja haluavat kirkon säilyttävän ”nykyisen raamatunmukaisen avioliittonäkemyksensä”. Kantelun kaikkiin tuomiokapituleihin on tehnyt tässä kuussa sama yksityishenkilö. Suomessa pyhäinpäivä on kalenterissa liikkuva pyhä. Lutherin teesit koskivat ennen kaikkea katolisen kirkon harjoittamaa anekauppaa ja siihen liittyviä väärinkäytöksiä. Sleyn vs. Valtakunnallinen kantelu näin suuresta pappijoukosta on erittäin harvinainen. Lutherin 95 teesistä julkaistiin uusi suomennos . Arkkipiispan vaalin ehdokasasettelu päättyy 27.11. Tänä vuonna se on 4.11. Lisäksi toiminnan katsotaan kantelussa olevan vastoin niitä velvollisuuksia, joihin pappi on pappisvihkimyksessään sitoutunut. Kansanlähetys aloitti yt-neuvottelut . AnTTI Berg Teologinen tiedekunta palkkaa islamin tuntijan Kaikkiin yhdeksään tuomiokapituliin on tehty yhteensä 41 pappia koskeva kantelu. Kantelussa mainitut papit ovat ilmoittaneet julkisuudessa olevansa valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia avioliittoon. KuVA: AP / LEHTIKuVA / PAbLo MArTINEz MoNSIVAIS. Työntekijän on määrä aloittaa opettaminen syksyllä 2018. JussI ryTKönen Kapituleihin 41 pappia koskeva jättikantelu ville Auvinen ehdolle arkkipiispan vaaliin . Arkkipiispan vaali saa viidennen ehdokkaan pastori, teologian tohtori Ville Auvisesta. Dunderbergin mukaan islamilaisen teologian tuntemusta tarvitsevat kaikkien tiedekunnan opintolinjojen opiskelijat. Paikka täytetään vuoden loppuun mennessä. Dunderbergin mukaan lehtorinpaikan avaaminen ei ole uusi ajatus, vaan asiaa on mietitty jo kymmenisen vuotta
– Kun ollaan elämän ja kuoleman rajalla, tarvitaan tulkkia, joka sanoittaa tilannetta. 1 1 . Suuronnettomuudessa prikaati sai apua myös kunnan ja kirkon ammattilaisilta sekä puolustusvoimien muista joukko-osastoista. Paikalliset seurakunnat reagoivat torstaina nopeasti Raaseporin onnettomuuteen. Osa-aikaisia sotilaspastoreita on kymmenkunta. Sotilaspastori Markus Weckströmin työtehtäviin kuului käynti onnettomuuspaikalla. Turmassa kuoli kolme varusmiestä. Sotilaslääketieteen keskus lähetti paikalle psykologin ja psykiatrin, ja Merivoimien esikunnan sotilaspastori tuki puhelimitse työtä. Paikalle saapuivat sotilaspappi ja kuraattori Rannikkoprikaatista Upinniemestä ja Santahaminasta Kaartin Jääkäriprikaatista. 4 KOTIMAA 2 . Puolustusvoimissa työskentelee 25 virassa olevaa sotilaspastoria. Kriisitilanteen ulkopuolella sotilaspastorille voi puhua niin raskaasta palvelusajasta kuin ihmissuhdehuolista tai läheisen kuolemasta. 2 01 7 V iime viikon torstaina varusmiehiä kenttäharjoitukseen kuljettanut kuorma-auto jäi tasoristeyksessä junan alle Raaseporissa. Weckströmin mukaan prikaatissa palataan nyt vähitellen arkeen. – Kerromme selvästi, että asiasta kannattaa puhua, sotilaspastori Weckström toteaa. kuva: MaRkku ulandeR / lehTikuva Kirkon ovet avattiin raaseporissa . Ensimmäisten joukossa onnettomuudesta kuullut prikaatin sotilaspastori Markus Weckström lähti prikaatin sosiaalikuraattorin kanssa Raaseporin sairaalaan ja sitten onnettomuuspaikalle. Iltapäivän ja illan aikana onnettomuutta ja varusmiesten sekä henkilökunnan tuntemuksia käytiin läpi prikaatissa, Hangon harjoitusalueen leirissä ja kahdenkeskisissä keskusteluissa. 11 ihmistä loukkaantui, osa vakavasti. – Se oli raskas tehtävä. Onnettomuudessa kuoli kolme Uudenmaan prikaatissa palvellutta varusmiestä ja yksi junan matkustaja. Myöhemmin sama ryhmä vieraili Töölön sairaalassa tapaamassa vakavimmin loukkaantuneiden varusmiesten omaisia. Siellä sosiaalikuraattori alkoi käydä tilannetta läpi varusmiesten kanssa. Perjantai-iltana kirkossa järjestettiin suruhartaus, johon tuli 60–70 ihmistä. Prikaatin kriisiryhmä kerättiin koolle heti onnettomuuden jälkeen. Onnettomuus kosketti raaseporilaisia laajasti. PuOluSTuSvOIMAT Juna törmäsi puolustusvoimien Masi-ajoneuvoon Raaseporissa viime viikon torstaina. SAArA-MArIA PulKKInen Sotilaspastorit mukana onnettomuuden kriisityössä rAASePOrIn junATurMA Kriisitilanteessa pastorin erityisrooli korostuu, kenttäpiispa Pekka Särkiö sanoo. Ajattelin, että jos Jeesus on läsnä kaikkina päivinä, on hän näinä raskainakin. Aloitin työssäni 2003, ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun jouduin siihen tilanteeseen, Weckström sanoo. – Monet ovat siellä töissä ja monet ovat käyneet siellä armeijan tai ainakin tuntevat jonkun, joka on käynyt.. Poikkeustilanteissa se nousee esiin erityisellä tavalla. Papilla on tähän erityistä asiantuntemusta. Anders Lindströmin mukaan varuskunnalla on yhteisössä keskeinen rooli. Kirkon työntekijöitä vieraili myös varuskunnassa ja sairaalassa. Kenttäpiispa Pekka Särkiön mukaan sotilasyhteisöissä papeilla on vakiintunut roolinsa. Torstaina työntekijät päivystivät Tammisaaren kirkossa. – Minua kantoi Jeesuksen lupaus ”minä olen kanssanne joka päivä”. Uudenmaan prikaatissa apua on edelleen tarjolla, ja siitä tiedotetaan niin varusmiehille kuin henkilökunnalle. Raaseporilaisen Ekenäsnejdens svenska församlingin kirkkoherra anders lindström kertoo, että tiedon saatuaan seurakunta päätti puolessa tunnissa, miten tilanteessa edettäisiin. Weckström sai tehtäväksi lähteä viemään suruviestiä yhdessä prikaatin komentajan ja kuolleiden varusmiesten pataljoonan komentajan kanssa. Heistä osa on ortodoksisen kirkon pappeja. Jotkut kirkon aloille opiskelevat varusmiehet suorittavat palveluksensa varusmiespappina tai -diakonina. Vaikka surun ja kuoleman kohtaaminen on osa sotilaspastorin tehtävää, onnettomuutta seuranneet tunnit ja päivät olivat Weckströmillekin raskaita. Sotilaspastorit pitävät myös peruskoulutukseen kuuluvia oppitunteja eettisistä kysymyksistä ja ovat mukana prikaatin juhlahetkissä
Heidän mukaansa Raamattua voidaan tulkita eri tavoin, ja erilaisia näkemyksiä on kunnioitettava. Allekirjoittajien mukaan sovittelevalla aloitteella etsitään ratkaisua kirkkoa pitkään hiertäneeseen kysymykseen. Siitä käy ilmi, miten laajoja säädösmuutoksia termien uudistaminen vaatisi. Piispainkokouksen mukaan Helanderin selvitys on syytä ottaa huomioon, kun kirkolliskokous käsittelee edustaja-aloitetta kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi. Kirkolliskokous antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi valmistella 17 toimenpidettä, joilla pyritään uudistamaan kirkon organisaatiota ja toimintakulttuuria. – Piispainkokouksen esityksen lähetekeskustelussa aloitetta varmaan sivutaan, vaikkei se varsinaisesti asialistalla olekaan, Katri Kuuskoski sanoo. Asiasta on valmistunut lakivaliokunnan mietintö. Aloitteen työstäminen jatkuu valiokunnissa. Kyselyssä selvisi myös, että nuorten vaikutusmahdollisuudet seurakunnassa ovat heikot. Käsiteltävänä on nyt lukumääräisesti harvinaisen vähän asioita, mutta aiheet ovat isoja ja puhuttavia.. Keskustelua kirkolliskokouksessa herättänee myös kirkkohallituksen ilmoitus siitä, miten ja milloin se edistää kirkolliskokouksen viime keväänä hyväksymiä uudistuksia kirkossa. Edustaja-aloite avioliittokäsityksen laajentamiseksi ei kuitenkaan tule kirkolliskokouksen täysistunnon käsittelyyn vielä tänä syksynä. Kuva kevään 2017 kirkolliskokouksesta. KOTIMAA 5 2 . KIrKOllIsKOKOus Edustaja-aloite avioliittokäsityksen laajentamiseksi ei tule täysistunnon käsittelyyn vielä tänä syksynä. Kannatusta saivat myös hiippakunnalliset nuorisoparlamentit ja seurakuntien nuorisovaltuustot. Aloitteessa pyydettiin riippumattoman arvion teettämistä kirkon keskushallinnon vastuulla olevien tietohallintohankkeiden, kuten Kirjurin ja Kipan, vaikutuksista seurakuntiin. Keskustelua kirkolliskokouksessa saattaa herättää myös talousvaliokunnan mietintö, joka liittyy kirkon tietohallintokuluja, -hankkeita ja -organisaatiota koskevaa selvitystä peräävään edustaja-aloitteeseen. Keväällä 2019 tehdään virkaja hallintoterminologian uudistamiseen liittyvä selvitys. Jo sunnuntaina edustajat kokoontuvat Turkuun reformaatiovuoden pääjuhlaan. Helanderin mukaan kirkko voisi pitäytyä virallisesti nykyisessä vihkimiskäytännössään mutta hyväksyä samalla, että kirkon sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli, jossa vihitään ja siunataan myös samaa sukupuolta olevia pareja. Perustevaliokunta valmistelee asiasta mietintöä. 1 1 . Viime keväänä jätetyssä aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous ryhtyisi valmistelemaan tarvittavia muutoksia kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi myös samaa sukupuolta olevia pareja koskevaksi. Tavoitteena on, että erilaiset avioliittokäsitykset voisivat elää kirkossa rinnakkain eikä asia hajottaisi kirkkoa. Selvityksen teki kirkkososiologian emeritaprofessori Eila Helander. Päätettäväksi istuntoviikolla tulevat myös Kirkon keskusrahaston ja Kirkon eläkerahaston ensi vuoden talousarviot sekä toimintaja taloussuunnitelmat vuosille 2018–2020. Kirkkohallituksen esitys seurakuntavaalisäännösten tarkistamiseksi pitää sisällään esityksen seurakuntavaalien ajankohdan siirtämisestä viikolla eteenpäin eli pois isänpäivän päältä. Vastaajien mielestä paras tapa vahvistaa nuorten osallisuutta päätöksenteossa olisivat nuorten ja päättäjien vapaamuotoiset tapaamiset. Käsiteltävät asiat ovat kuitenkin isoja ja herättänevät runsaasti keskustelua. EMIlIA KArhu Kirkolliskokous istuu Turussa ensi viikon maanantaista torstaihin. Kuva: Olli Seppälä Syksyn kirkolliskokous puhuu taas avioliitosta PääTöKsEnTEKO Piispainkokouksen avioliittoselvityksen lisäksi kokousviikon aiheita ovat tulevaisuus, talousarviot ja Kipa. Kirkolliskokous saa nyt myös raportin uudistuksiin liittyneestä seurakuntien ja hiippakuntien kuulemisesta. 2 01 7 E nsi viikolla pidettävässä kirkolliskokouksen syysistunnossa 6.–9.11. Eniten puheenvuoroja käytetään Kuuskosken arvion mukaan piispainkokouksen tilaamasta selvityksestä, joka käsittelee kirkon vihkioikeudesta luopumista ja avioliittoon vihkimisen merkitystä. Piispainkokouksen mukaan kirkon on nykyisessä tilanteessa syytä säilyttää vihkioikeutensa. Perinteisellä tavalla avioliittoon suhtautuville pitäisi aloitteen mukaan turvata mahdollisuus olla ja toimia kirkossa tasavertaisesti. Laajassa kyselyssä selvisi muun muassa, että kirkossa ollaan tyytymättömiä tuomio-alkuiseen terminologiaan, kuten sanoihin tuomiokapituli, tuomiorovasti, tuomiokirkko ja tuomiokirkkoseurakunta. Aloitteen allekirjoitti 22 kirkolliskokousedustajaa. Asiaa käsittelee myös yleisvaliokunta, joka antaa perustevaliokunnalle lausunnon. on käsiteltävänä lukumääräisesti poikkeuksellisen vähän asioita, kertoo kirkolliskokouksen pääsihteeri, varatuomari Katri Kuuskoski. Listaus toimenpiteistä perustui kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan mietintöön, jonka pohjana oli kirkon tulevaisuuskomitean mietintö
Kallialan mukaan herätysliikkeet ovat hankalalla tiellä silloin, jos ne katsovat edustavansa muita parempaa evankeliumia. Eräs haastavimpia työtehtäviäni Vantaan seurakuntien palveluksessa on ollut valokuvista koostuvan rukouskorttivihkosen teko sairaalasielunhoidon käyttöön. Apua näyttelyn kokoamiseen ja pystyttämiseen saa esimerkiksi taideoppilaitoksista. Miksi hakeuduit kirkon töihin. 6 KOTIMAA 2 . – Olen tehnyt työkseni monenlaista kulttuurintuottamista teatterin ja nykytaiteen parissa. Raadin mukaan Askola on Minna Canthin hengessä toimiva suomalainen nainen, jonka sanoja ja uusia runoja tarvitaan paremman Suomen ja maailman rakentamisessa. Taustalla Minna Maria Lenfeldovan työ Sovitettu. Kirkossa mietitään paljon, millaiset tapahtumat ja messut koskettaisivat nykyihmistä. AKIn käsityksen mukaan tämä muodostaa työttömyysturvalain mukaisen pätevän syyn kieltäytyä TE-toimiston työtarjouksesta.. – Taide voi mennä jonnekin hyvin syvälle ihmisen tunneja kokemusmaailmaan. Tekstiä rukouskorteissa on vain vähän. saakka avoinna laaja nykytaiteen näyttely Taiteilijat keskustelevat totuudesta. Saan tehdä hommia niiden kanssa, jotka vievät seurakunnan viestiä talon ulkopuolelle, oppilaitoksiin ja sairaaloihin. kuVa: JaNi LaukkaNeN Piispa Kalliala: herätysliikkeet ovat rikkaus pysyessään kirkon piirissä . Liitto painottaa, että jos työnhakijaa ei ole vihitty papiksi, häntä ei voida valita kirkkoherraksi, kappalaiseksi eikä seurakuntayhtymän papinvirkaan, kuten sairaalatai oppilaitospastorin virkaan. Kirkkotila kiinnosti taiteilijoita, ja näyttelyyn tuli kaikkiaan 45 tasokasta hakemusta. Mitä erityistä nykytaide voi kirkkovieraalle antaa. 2 01 7 vIIKOn henKIlö ”Nykytaiteen kieli tavoittaa ihmisiä, joita kirkon sanat eivät tavoita” V antaan Hämeenkylän kirkossa on 12.11. Ihmiset hahmottavat maailmaa eri tavoin: jotkut sanojen kautta, toiset visuaalisesti, kolmannet liikkeen avulla. 1 1 . AKI: Teologeilta evätty työttömyysetuuksia väärin perustein . Luterilaisuus on toisinaan turhan turvallisuushakuista. Yhteistyö taiteilijoiden kanssa on ollut helppoa, hauskaa ja antoisaa. Kirkon akateemiset AKI ry on puuttunut ongelmaan avoimella kirjeellä. – Ehdottomasti. Kirkon pitäisi yhä enemmän mennä sinne, missä ihmiset ovat. Turun arkkihiippakunnan piispa kaarlo kalliala varoittaa herätysliikkeitä itseriittoisesta ajattelusta. Kuoleman lähestyessä ihminen voi olla hyvin ahdistunut. Hänelle nousivat spontaanisti kyyneleet silmiin. Mistä syntyi idea kirkkoon pystytettävästä nykytaiteen näyttelystä. Nykytaide toimii samoin, kun seurakunnissa vain uskalletaan ottaa askeleita sen esille saamiseksi. Raadissa oli edustaja Ensija turvakotien liitosta, HelsinkiMissiosta, Suomen Journalistiliitosta, Minna Canthin seurasta, Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry:stä, Suomen Kirjailijaliitosta ja Suomen Yrittäjänaisista. – Mietimme, miten reformaation merkkivuotta voisi juhlistaa muutenkin kuin konserteilla. Nykytaiteen kieli tavoittaa ihmisiä, joita kirkon sanat eivät tavoita. Piispa Askolalle ensimmäisen kerran jaettu Minna Canth -palkinto . – Muistisairaat vanhukset heräävät usein eloon kuullessaan tuttuja lauluja. Olen koulutukseltani taiteen maisteri. Kun he ovat jättäneet hakematta työtä, he ovat jääneet ilman työttömyysetuutta. Uskon että valokuvat voivat toimia samoin. Hevimessut ja tanssi ovat tuoneet kirkkoon uusia ihmisiä. Näyttelyn on kuratoinut Laura Ohtonen, joka työskentelee Vantaan seurakuntien kasvatusja sairaalatyön sihteerinä. Kirkossa saan tehdä työtä, jolla on syvä merkitys. Monipuoliseen toimenkuvaan kuuluvat myös tapahtumajärjestelyt. Joku seurakuntalainen ei ehkä koskaan tavoita messussa sellaista syvyyttä kuin katsoessaan yksittäistä taideteosta. Hämeenkylän seurakunnan pappi Katja-Maaria Vilén keksi idean taidenäyttelystä ja pyysi minua toteuttamaan sitä. Ohtonen toteutti näyttelyn Vantaan Hämeenkylän kirkkoon. Helsingin piispa irja askola on saanut ensimmäistä kertaa jaetun kirjailija Minna Canthin nimeä kantavan palkinnon. On tärkeää löytää keinot, joilla tuodaan turvaa, luottamusta ja rauhaa ihmisten viimeisiin hetkiin. ”Kärjistyneessä mielipideilmastossa Askola on ottanut vahvasti kantaa inhimillisyyden, suvaitsevaisuuden, monikulttuurisuuden ja tasa-arvon puolesta”, palkintoraati toteaa. Teologian maistereille on lähetetty työtarjouksia papin viroista, joihin heillä ei ole pätevyyttä. Valikoin korttivihkoseen luontokuvia, jotka välittävät näitä tunteita. eMIlIA KArhu Vantaan seurakuntien kasvatusja sairaalatyön sihteeri Laura Ohtonen rohkaisee seurakuntia tuomaan nykytaidetta moderneihin kirkkoihin. Pitäisikö nykytaidetta hyödyntää kirkossa nykyistä enemmän. Saatuani lapsia aloin kaivata rauhallisempaa työympäristöä. Miten kuvia voisi käyttää sairaalassa, vanhusten parissa ja saattohoidossa. Toivon, että Hämeenkylän esimerkki rohkaisee kirkkoherroja järjestämään vastaavia näyttelyitä muuallakin, erityisesti moderneissa kirkoissa. Kalliala sanoi Radio Dein ja Kotimaan Piispan kyselytunnilla herätysliikkeiden olevan rikkaus silloin, kun ne pysyvät kirkon herätysliikkeinä ja tuovat omat oivalluksensa kirkon jakoon. Kun pystytimme näyttelyä Hämeenkylässä, paikalle saapui henkilö, joka näki erään veistoksen
P appien tekemisistä tai tekemättä jättämisistä voi tehdä kantelun kuka hyvänsä mistä päin Suomen Siionia tahansa. 1 1 . Piispa paimentaa, ja kansa kantelee. Sateenkaariparia vihkivää pappia ei kuitenkaan kannata verrata myyntijohtajaan, joka vetää osan voitoista omaan taskuunsa. Kantelussa sormella osoitetut papit ovat ilmoittaneet julkisuudessa olevansa valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Aiemmin kantelu olikin vakava asia. Aina parempi, jos laittaa viestinsä otsikoksi ”kantelu” ja perustelee asiansa fiksusti ja juridisin sanakääntein. kanssa. Syynä olivat hänen liian suvaitsevaisiksi koetut puheensa homosuhteista. Esimies eli kirkkoherra ei kuitenkaan käsittele papeistaan tehtyjä valituksia. Asian äärelle kokoontuu tuomiokapitulin kollegio, johon kuuluvat piispa, tuomiorovasti, lakimiesasessori, kaksi pappisasessoria, hiippakuntadekaani ja maallikkojäsen. Merkintä rangaistuksesta nimikirjaan voi olla monelle papille surun ja mielipahan aihe lopun ikää. Kanteluiden takana on yksi ja sama henkilö. Samaan hengenvetoon on syytä muistaa, että papin yksilöllinen työnäky on ollut kirkollinen erikoisuus aina pietismin ajoista asti. Turvapaikanhakijoiden kanssa työtä tehneestä pastori Marjaana Toiviaisesta tehtiin Helsingin kapitulille kymmeniä kanteluita. Jo keväällä kirkon järjestelmä tuntui liki komedialta. Syynä on kantelun eli valituksen tekemisen helppous. Papit eivät myöskään itse suhtaudu niihin enää haudanvakavasti. Pappi, josta ei ole tehty kantelua, on joko ponneton tai sovinnainen. Nytkin jokaisesta piispasta voitaisiin tehdä kantelu tulkitsemalla jotain heidän tekemäänsä tai sanomaansa piispalle sopimattomaksi käytökseksi, pappisvalan rikkomiseksi, tunnustuksen vastaiseksi tai aseman väärinkäyttämiseksi. Kotimaa24 selvitti toukokuussa, että vilkkainta oli vuonna 2008, jolloin tuomiokapitulit saivat koko maassa käsiteltävikseen 89 kantelua. Mutta viimeistään nyt on selvinnyt, että kantelut papeista tuomiokapituleihin ovat liian helppoja keinoja tehdä samalla koko kirkko naurunalaiseksi. Ja päälle muhevat naurut! T ällä vuosituhannella papeista tehtyjen kanteluiden määrät vaihtelevat rajusti hiippakunnittain ja vuodesta toiseen. Ei ole papillakaan helppoa. KOTIMAA 7 2 . Useimpien pappien varsinaisia työnantajia ja palkanmaksajia ovat paikallisseurakunnat. Kapituli joutuisi tekemään toimistonsa johtajasta selvityksen. Sähköposti ja sosiaalinen media helpottavat kantelun tekemistä. Seurakunnat ovat ulkoistaneet papiston kaitsennan piispalle ja kapitulille, jotka säätelevät ammattikunnan opillis-kulttuurista tasalaatuisuutta. Kumpikin näytelmä oli tympeä eikä naurattanut yhtään. Toki kapituli voi itsekin tehdä ”kanteluita” eli laittaa vireille selvitysprosessin saadessaan tiedon esimerkiksi, että pappi on vihkinyt sateenkaariparin tai siunannut heidän liittonsa. Näin saataisiin karnevalisoitua pönäkäksi koettua kirkollista hierarkiaa. Porukalla tai yksityisesti tehtaillut kantelut saavat järjestelmän näyttämään naurettavalta. Toki kapituleilla on työnantajan roolissa velvollisuus vahtia papistoaan. Jos kirkkoa katsoo kuin mitä tahansa työnantajaa, ”vihkijäpappien” toiminta näyttää yhteisten pelisääntöjen rikkomiselta. Vastaava kantelu tehtiin 2014 arkkipiispa Kari Mäkisestä hänen kommentoituaan sukupuolineutraalia avioliittolakia myönteisesti sosiaalisessa mediassa. Kantelu on käytännössä mikä tahansa valitus. Kynnys puuttua pappien tekemisiin on matala. Kantelut eivät johtaneet seuraamuksiin. Lähikirkkohistoriaa muistavilla on mielessä, kuinka arkkipiispa John Vikströmistä kanneltiin kapituliin vuonna 1993. 2 01 7 uuTIsessee V iime viikon kirkollisiin uutispommeihin kuului kantelu, joka on tehty kaikkiin tuomiokapituleihin yhteensä 41 papista. Papin yksilöllinen työnäky on ollut kirkollinen erikoisuus aina pietismin ajoista asti.. Kuvassa Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin pihalla oleva kyltti, joka osoittaa kapitulin käyttöön varattua autopaikkaa. Riittää, että on eri mieltä. Herätyskristilliset papit ovat aina olleet laitoskirkkoa paremmissa väleissä Jumalansa Kantelut pappien tekemisistä ovat muuttuneet lähes vitsiksi Pappia koskevan kantelun voi tehdä kuka hyvänsä mistä päin Suomea tahansa. Tänä vuonna valtakunnassa tehdään ainakin 2000-luvun kantelujen uusi vuosiennätys. Kuva: Olli SEPPälä OllI seppälä Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö. Kapitulilla on velvollisuus aloittaa tutkinta ja kysyä kaitsentaansa kuuluvalta papilta selitystä. Nyt sama ilmenee niin sanottujen liberaalien pappien toiminnassa. Kirkko mieltää itsensä enemmäksi kuin vain firmaksi tai työpaikaksi muiden joukossa – nimittäin totuusyhteisöksi, jossa omatunto on arvossaan. K anteluita käsitellään raskaalla viranomais-juridisella proseduurilla
Elämän rikkinäisyyden ja moninaisuuden keskellä on vaikea kuvitella, että pyhän arvostaminen lähtisi automaatiosta tai pakottamisesta. Laura Leverin Mitä pidemmälle ja erilaisimmissa työpaikoissa, elämäntilanteissa jne. Tänäänkin lukemattomat lapset ja nuoret jäävät eri syistä osattomiksi sellaisista harrastuksista, joista terve kasvuympäristö rakentuu. 50 heistä osallistuu isoskoulutukseen, jonka jatkokurssille ilmestyy seuraavana vuonna 20 heistä. Sadasta rippikoululaisesta viidelle aktiivihengellisyys jää tärkeäksi harrastukseksi. Jussi Koivisto. Seurakunta on pyhä. Kuvaavaa on, että musiikkitoiminta on kirkon työmuodoista ainoa, joka kasvaa; vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan peräti 6 000 harrastajalla vuoden 2006 jälkeen. En koe olevani mitenkään erityisen pyhä, mutta tunnistan pyhyyttä kun sitä kohtaan. Rippikoulusuunnitelman ideologisten tavoitteiden sijaan kirkon tulisi voimakkaasti karsia hengellisyyspedagogiikkaa ja siirtää resursseja käytännölliseen vapaa-ajan toimintaan. Ainoa poikkeus on edelleen kirkon musiikkityö, johon osallistuvan ei vieläkään odoteta näyttävän ”puoluekirjaa”. Maailman eri aspekteille avautuminen ja omalta mukavuusalueelta poistuminen on tehnyt elämästä kymmenen kertaa mielekkäämpää. Yhteistyötä tehtiin nuorisoja urheiluseurojen, partiojärjestön, koulujen ja kunnallisen nuorisotoimen kanssa. 1970-luvun reformiin saakka kirkko tarjosi lapsille ja nuorille laajan valikoiman varsin maallista harrastustoimintaa. Rippikoulu on kirkon pyhä lehmä Pieni aktivistijoukko on pitkään vaatinut kansankirkkoa panostamaan vapaakirkkojen tapaan elämyshengellisyyteen tapakirkollisuuden sijaan. Kirkko on pyhä. Voit tilata Askelen myös kotiisi. Mutta millä tavoin pyhyys näyttäytyy kirkon, meidän seurakuntalaisten olemuksessa, toiminnassa ja puheissa. Eikö Jumalan pyhyyden ansiosta kirkkoa tulee automaattisesti kunnioittaa ja arvostaa. olen saanut pappina elää ja kasvaa, sitä enemmän olen oppinut arvostamaan muutakin kuin teologiaa ja kristinuskoa. Poimintoja Kotimaa24:n blogeista Pappina koen tekeväni arvokasta työtä ihmisten keskuudessa, mutta jumalallisella asialla. Yllättävää kyllä mukavuusalueelta poistuminen on antanut paremmat eväät myös seurakuntatyöhön. Laimea, mutta perinteikäs tapakristillisyys on kuitenkin saanut väistyä yhä subjektiivisemman elämysuskovaisuuden tieltä. Siitä viidestä prosentista, joka jää pysyvästi ripariherätykseensä, kirkko kuitenkin rekrytoi lähes kaikki työntekijänsä ja päättäjänsä. Kirkon palvelukseen ei enää vie elämä vaan rippikoulu. Kunnioittaminen, joka rakentuu käskyjen noudattamiselle, tuntuu väkinäiseltä. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Jos kirkon priorisoinnitkaan eivät tunnu olennaisilta, alkaa kirkollisverokin tuntua rasitteelta. Näin julistamme uskontunnustusten sanoin Jumalalle, itsellemme ja toinen toisillemme joka sunnuntai, joka pyhä. Asiakaspalvelu 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi www.askellehti.fi Uusi lehtipisteissä. Tätä kurssia ei ole koskaan kyseenalaistettu ja uunituore rippikoulusuunnitelma on vain jälleen yksi päivitys. 8 KOTIMAA 2 . Sen ensimmäinen versio merkitsi 1970-luvulla kirkon modernin historian suurinta strategista kurssinmuutosta. senistä – kirkon rahoittajista – ei ymmärrä. Parin vuoden päästä enää viisi heistä on mukana seurakunnan toiminnassa. Tällaisella suunnanmuutoksella tehtäisiin myös oikeutta niille monille omistautuneille nuorisotyöntekijöille, joiden elämäntyö mureni, kun rippikoulu hotkaisi kitaansa koko kirkon nuorisotoiminnan. Pian viimeinenkin pätevä leipäpappi ja osa-aikauskovainen on savustettu piireistä pihalle. 2 01 7 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Kaiken tämän profaanin toiminnan rippikoulusuunnitelma kitki pois ja pian hengellinen puhdistus ulottui aivan kaikkeen seurakuntatyöhön. Kirkon henkilöstö ja päättäjät puhuvat riparijargonia, jota 95 prosenttia jäKIRKON NUORISOTYÖ Rippikoululla on liian suuri siivu nuorten parissa tehtävässä työssä. Muut 95 palaavat pian riparin jälkeen maallisten askareittensa pariin – niin kuin pitääkin arkisessa maailmassa konkreettisine velvoitteineen. Vielä 30 vuotta sitten tavallinen tapakristitty ja avoimella kirkkokäsityksellä varustettu leipäpappi uskalsi kysyä, oliko yksityisen hengellisyyden julkinen näytteillepano todella välttämätöntä. 1 1 . Pyhyydessä on jotakin uskomattoman kaunista, puhdasta ja aitoa. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Tämän ideologian tärkein manifesti on rippikouluopetussuunnitelma. Vahva hengellinen vietti ei ollut pääsylippu kirkonpenkkiin tai edes kirkolliselle ammattiuralle. Kun elämän paino tuntuu julmalta, arkiselta tai ahdistavalta, onko silloin oikeana vastauksena käskyt, kiellot ja rangaistuksen uhka. Seuraava fiktiivinen, mutta totuudellinen esimerkki valaiskoon asiaa: Jonakin tiettynä vuonna sata teiniä käy seurakuntansa rippikoulun. Vai tarvitseeko sen näkyä. MARKUS MAlMgReN Musiikin tohtori, riviseurakuntalainen Espoo Kirkon palvelukseen ei enää vie elämä vaan rippikoulu
Se säikähti ensimmäistä syntyjää ja loikkasi ylähyllylle pudottaen pennun. Me olemme saman planeetan kansaa, kasvit ja sienet, eläimet ja ihmiset. Tunnustaisi paremmin sen, miten me kaikki tarvitsemme toisiamme. Miehistä ei tehty naisia, naisista ei tehty miehiä eivätkä isät synnyttäneet. Kolmekymmentä vuotta olin oppinut tiedon, uskon ja rakkauden sanoja. Tasapuolisuuden ja hyvän maun rajoja koeteltiin. Sunnuntaiaamuisin oli kirkkokansa liikkeellä, oli Jumalan pelko ja ruokasiunaus. Sunnuntaisin ja öisin kaupat eivät olleet auki. Eikä pidäkään. En oikein ymmärrä tämän päivän valittajia. Kirkon työntekijät ovat iät ajat olleet teatterifarssien ehtymätön lähde. Melkein kaikki toimii nopeasti ja nykyaikaisesti sormia näpäyttämällä vai toimiiko. ee ro ta m m iv uo ri Tv-huumori ei onnistunut siskonpeti TV2:ssa 26.10. Haudat kaivettiin lapiolla, vainaja siunattiin hautaan päin sunnuntaina. Tunnistaisi yksinäisyytemme ja avuttomuutemme kuoleman edessä, ja sen yhteyden, jonka tuo jaettu yksinäisyys synnyttää. 1 1 . Arjen yhdessäolo yhdistää erimieliset. Ruokapöydässä ei oltu lakki päässä. Hommat tuntuvat vaikeutuvan, kun esimerkiksi puhelinluetteloja ei enää toimiteta. Oli korttiaika, jolloin kaupasta sai ostaa vain hyvin niukasti tavaraa. On tärkeää määritellä, kuka on kristitty ja kuka ei, kuka oikeassa ja kuka väärässä. Iltamessussa tulivat kyynelet kiitosvirren myötä. Tuntuu aivan siltä, kuin yhteiskunnan pitäisi korvata melkein kaikki, kun ”on pulaa ja puutetta”, olemattomastakin valitetaan. haki huumoria uskonasioista. Siskot yrittivät tehdä pilaa myös uskon sisällöstä, muun muassa Pyhästä Hengestä ja Jeesuksesta. 2 01 7 KOLUMNI Eeva-Kaisa Rossi P ennut syntyivät sunnuntai-iltapäivänä. Kädet täristen pyyhin sen kasvot. Mikä tänään on uutta, se on jo huomenna vanhaa. Otin käteeni limaisen olennon, se liikahteli hiljaa. Elettiin aikoja, jolloin Suomen valuuttana oli markka ja isäntänä tasavallan presidentti. Ei ollut synnytysvirttä, ei imetysrukousta. Oletettavasti rippikoulun käyneet näyttelijät kyllä tiesivät mistä pilailivat. Oli karbiinivalot, puulämmitys, pokaja justeerisahat, joilla tehtiin polttopuut, ja talvella 30–40 asteen pakkaset, paljon lunta ja vahvat jäät. Eläkkeestäkin valitetaan. On yksi ikäluokka, joka kuuluu väliinputoajiin. Pikkuruinen tassu ojentui tavoittamaan tuntematonta. Tervetuloa. Vaikka Elämän Antajan silmät näkivät hänet jo idullaan. Siskonpeti meni mielestäni överiksi. Meistä osa ehkä hallitsee tietokoneen pankkikortteineen, jos on ymmärtänyt olla valveilla ja aktiivinen vuosia sitten. Pilke silmässä ei nyt vain ihan onnistunut. Lainaukset Martin Buberin kirjasta Minä ja Sinä. Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan kun tähän asti, jää huominen täysin arvailujen varaan. KOTIMAA 9 2 . ”Näe: olennot elävät ympärilläsi. Kissanpentuja, joita tarvitsen. Nyt niistä ei ollut mihinkään. Hymyssä suin. Isäntä oli päätellyt siihen, että ”onkoohan se vähän lyhkäänenkin”. Aikaa, joka kuluu ja kuluttaa. Olen sen ikäinen, että lapsilisät ja vanhusten kansaneläkkeet alkoivat, kun kävin kansakoulua. Tutkin sydämeeni talletettua: sanoja, tunteita ja kohtaamisia. Ei ollut edes kumisaappaita tai kuulakärkikyniä, ei alv:tä, avaruuslentoja, veikkausta, kirpputoreja, kriisiapua, huumeita, kouluampumisia, eikä jatkuvia kiireitä. Ei se todellakaan järisyttävän suuri ole, mutta tulee aina määrättynä päivänä, ainakin toistaiseksi. Laskin pennun Missin viereen, se löysi nisän ja ryhtyi imemään. Salaisuuden äärellä Ikävöin uskoa, joka antaisi tilaa kaikkeudelle, erottelematta. Ojensin pentua emolleen. Todennäköisesti myös loukattiin tavallisen suomalaisen kristityn uskoa ja arvoja. Vauhti on ollut todella raju. TIMO PAATTINIEMI rovasti Lohjalta Oi niitä aikoja Olen sota-ajan kasvatti. Pyhät sanat erottavat heitä toisistaan. Silloin ei juuri ollut traktoreita, mopoja, asfalttimaanteitä eikä polkupyöriä. Se nuuhki sitä, alkoi kehrätä ja nuolla lastaan puhtaaksi. Jeesuksen sovitustyö avaa kristityille lunastuksen salaisuutta, mutta luomisen salaisuudesta me tulemme ja sinne me palaamme. Se on ikäluokka 70 ja kuoleman välillä, joka pelkää sydän syrjällään, koska käteinen raha putoaa pois pahasti kolahtaen. Pappi ei vihkinyt homopareja kristilliseen avioliittoon. Lunastuksen teologiassa luominen ei ollut mykistävä ihme, vaan melkein itsestäänselvyys. Missi meni vaatekaapin perälle naukuen minua lähelleen. Taivaalla oli Luojan luoma täydellinen otsonikerros ja terveellinen auringonpaiste sekä puhdas hengitettävä ilma. Ikävöin uskoa, joka antaisi tilaa kaikkeudelle, erottelematta. Siksi siinä säilyy kohtaamisen henki, kun se kääntyy takaisin itseensä; auringon katse säilyy onnellisessa silmässä, joka muistaa oman auringonkaltaisuutensa, ja elementtien ystävyys saattaa ihmistä kuolemisen ja syntymisen hiljaisuuteen.” Kun kristikunnan protestantit riemuitsevat reformaation muistopäivänä monin sanoin ja sävelin, vetäydyn hiljaisuuden retriittiin. Tähän päivään verrattuna aivan kuin heittäytyisi hämärästä pirtistä atomiaikaan. Vähän hävetti näyttelijöiden ja asioiden puolesta. ”Kun Minä sanoo ruusulle: ’Se olet siis Sinä’, se on ruusun kanssa samassa aktuaalisuudessa. Vanhempani iloitsivat, kun tuli rahaa aivan kuin tyhjästä, sitä ei tarvinnut ansaita. Minkä tahansa puoleen käännytkin, tulet aina jonkin olennon luo”, kirjoittaa Martin Buber. Itsekin olen näytellyt sellaisissa. ANTTI EsALA Honkajoki. ”Kaikki, joissa henki on, kiittämään jo tulkohon.” Messusta palattuani kotiovella vastassa oli riemukas ihmislapsi: ”Nyt niitä on viisi!” Kun hän syntyi, sanani katosivat. Elämän yhteys on lohdutus eroon joutuneelle sydämelle. En usko, että Ylessä esitettäisiin milloinkaan vastaavanlaista pilaa islamin uskosta. Mahdollisuus selvitä on ollut myös heillä, jotka ovat saaneet nuoremmalta polvelta tuuppausta tietokoneen kiemuroihin. Tarkastajat olivat sanoneet, että ”tie on kaikella tavalla huonosti hoidettu”. Elämä paljaimmillaan ei kysy. Kissanpentujen äärellä unohtuvat tuomiokapitulien rangaistukset ja kirkolliskokousten lausunnot. ”Kutojatar kutoo: kaikki on kudottu yhdestä langasta eikä enää ole nimeltään tähdet ja olennot ja maailma, vaan Yksi ja kaikki.” EEvA-KAIsA ROssI Kirjoittaja on pappi ja kuvantekijä. On kuin entisen isäntämiehen maantienhoito-osuus. Siksi ihminen lepää metsässä ja kelluu järven kannattelemana
Hänenkin haudalleen kynttilän vien. May Roth-Edelmannille oman suvun tarina on opettanut, että elämä kantaa. Minusta ihminen on elossa niin pitkään kuin hänestä on jokin muisto olemassa.. Surun kääntöpuolena voi olla myös kiitollisuus menneille sukupolville. Outoa kyllä, se on yleensä ainoa kynttilä siellä, vaikka ollaan Nilsiässä, tässä körttipitäjässä. Se tässä minulla taustalla on, että olin paikallislehdessä toimittajana ja hautausmaalla on jo hirveästi sakkia, joista olen aikoinaan tehnyt 80tai 90-vuotisjutun. Ei se pyhäinpäivä sen voimakkaammin tuo muistoja kuolleista kuin muutkaan päivät. 1 1 . Kyllä me vaimon ja lasten kanssa sankarihaudoillekin kynttilä viedään. Niin, ja Paavo Ruotsalaisellekin olen aika monennessa polvessa sukua. Tänä vuonna on ollut myös monet kylänmiehen hautajaiset, joissa olen ollut mukana. Siksi varsinkin tänä vuonna he ovat olleet mielessä. He ovat eläneet ihmisten puheissa, kun itse olin penska. Kiitollisuutta voi tuntea sellaisiakin ihmisiä kohtaan, joita ei ole tuntenut henkilökohtaisesti. Eikä se kiitollisuus tule pelkästään pyhäinpäivästä. Kyllä siihen se kiitollisuus liittyy, en minä tavan vuoksi kynttilöitä vie. Antti Heikkinen käy tapaamassa hautausmaalla pötköttäviä kyläläisiä muulloinkin kuin pyhäinpäivänä. Kun kuulee tai lukee kirkollisista ilmoituksista, että joku oma kyläläinen on kupsahtanut, niin kyllä se yleensä jonkinnäköistä kelloa soittaa. Kun kirjoitin tuoretta Mummo-romaania, kuuntelin viime keväänä, kesänä ja syksynä paljon vanhoja haastattelunauhoja nyttemmin jo poismenneistä ihmisistä ja heidän jutuistaan. Karoliina Nivari sai isovanhemmiltaan itseluottamusta. Kiitos menneille sukupolville Pyhäinpäivänä suomalaiset sytyttävät hautausmaalle kynttilän edesmenneiden läheisten muistoksi. 10 KOTIMAA 2 . 2 01 7 ”Koko mummoni sukupolven vaikutus näkyy kielessäni” Antti Heikkinen, 32, Nilsiä, kirjailija M uistelen paljon ihmisiä ja käyn hautausmaalla tepsuttelemassa muutenkin kuin pyhäinpäivänä. Yleensä koputan muutamaa hautakiveä ja kerron kuulumisia, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Minulle läheisiä edesmenneitä sukulaisia ovat isovanhempieni lisäksi esimerkiksi isovanhempieni vanhemmat ja heidän sisaruksensa. Se on kiitollisuutta sitä kohtaan, mitä joku toinen on itselle antanut. Kyllähän ihmiset kantaa Juice Leskisen ja muiden ikonien haudoille kynttilöitä, vaikkei heillä olisi henkilökohtaista tuttavuutta. Se ruokkii muistoja. Minusta ihminen on elossa niin pitkään, kuin hänestä on jokin muisto olemassa. Yhdellä tavalla ihminen ja kroppa ovat voineet hävitä, mutta muistot heistä silti säilyvät. En minä heitä ehtinyt näkemään, mutta heitä on muisteltu paljon, ja on iso osa pyhäinpäivää viedä kynttilöitä heidän haudoilleen. Voiko sanoa, että se on aika kaunistakin
1 1 . KOTIMAA 11 2 . 2 01 7 Antti Heikkinen käy usein kävelyllä Nilsiän hautausmaalla. kuvA: Petri SummANeN / SyväriN kuvA
Hän oli neuvonantajani. Pentuna pyhäinpäivään liittyi sellainen traditio, että vanhalla kansakoululla oli metsästysseuran keittämää hirvisoppaa tarjolla. Karoliina Nivarin mummi Salme Sarajas-Korte rohkaisi häntä tavoittelemaan unelmiaan. Salme-mummin, äitini äidin, sain pitää viime maaliskuuhun asti. Mummi pesi käsin järvessä meidän kaikkien pyykit. Olen kiitollinen tästä ulkoilmahenkisyydestä ja teen edelleen mielelläni puutalkoita maalla. Olen kristitty varmasti siksi, että Risto-vaari rakasti meitä. Kaksi vuotta myöhemmin tuli sinun vuorosi lähteä. ”Älä koskaan anna kenenkään seistä olkapääsi takana!” oli mummin ohje. 2 01 7 Mummoni, voisi melkein sanoa koko mummoni sukupolven, vaikutus näkyy minun kielessäni. Siis älä pelkää auktoriteetteja, älä anna muiden vaikuttaa siihen, mikä on oma näkysi. Perheen äiti väsyi suurperhe-elämään ja jätti perheen. Sitten siellä pötköttää toinen ukko, joka oli noitumaan opettaneen ukon poika. Ihailen hänen rohkeuttaan ja pidän häntä esikuvana. Hän oli käytännöllisin teologi, jonka tiedän. Tanskassa hän kävi meijerikoulun, ja jatkoi sitten Suomeen vuonna 1905. Hänen isänsä oli puuseppä. Siellä hautausmaalla pötköttää yksi vanhempi mies, joka opetti minut kiroamaan. Kai-vaari lausui meille runoja ja opetti monia asioita. AnTTI Berg ”Kiitos, että uskoitte minuun!” Karoliina Nivari, 43, Helsinki, kehittämiskonsultti, kouluttaja, valtiotieteiden tohtori J os isäni isä Risto Nivari, pappi ja perheterapeutti, tulisi tähän nyt, halaisimme lujasti ja sanoisin: – Risto-vaari, olen pärjännyt, vaikka silloin kun kuolit luulin, etten selviäisi siitä. Ja veden kantamista, kun tiskattiin 15 hengen tiskit. Saattaa olla, että kerkeän hirvisopat käydä syömässä siinä päivällä. Hän ei hyväksynyt hyvä veli -käytäntöä ja sai osakseen paljon arvostelua ja vastustusta. Minullakin on kaksi tytärtä. Yöllä keikan jälkeen ajattelin käydä hautausmaalla. Uskallan sanoa, että aika runsas sanavarasto minulla on ja se on ihan varmasti heidän ansiotaan. Jos olisit tässä, Kai-vaari, sanoisin sinulle: – Kiitos, että aina uskoit minuun! Sinulta sain itsetunnon. Oma tiivis suhteeni isoisääni ja isoäitiini on opettanut, että isovanhemmat ovat tärkeitä.. Sitten joku on opettanut ja aikanaan puhunut asioita, joista en tiedä, olenko niiden pointteja silloin hoksannutkaan. Yksi aika tärkeä on työnteon kulttuuri. Luin aikani kuluksi teologiaa ja filosofiaa – ja nyt olen kirkolla konsulttina. Hän ehkä aavisti sen. Salme Sarajas-Korte, taidehistorian tutkija ja professori, eli 92-vuotiaaksi. Oppikohan hän sodan taisteluhaudoissa maatessaan sen taidon, ettei järky pienestä. 12 KOTIMAA 2 . Isoisäni päätyi hyvään perheeseen. Sinulle olen eniten velkaa siitä, millainen olen nyt. Laulan bändin kanssa tansseissa. En tiennyt, että näin hänet silloin viimeisen kerran. Kun loppukeväällä 1990 menin taas kerran isovanhempiemme luo, Risto-vaari poimi hyllyiltä kirjoja, joista tiesi minun pitävän ja kirjoitti niihin omistuskirjoituksen. Hän pysyi silti rauhallisena. Hän oli lämmin, tarmokas ja oikeudenmukainen. Se on tapa, jonka olen siirtänyt myös omalle jälkikasvulleni. Hän varttui ja lähti nuorena miehenä ruoan perässä pohjoiseen. 1 1 . Kaikenlaisesta pinnallisuudesta, kuvien kumartamisesta ja siitä, mikä se loppujen lopuksi on tärkeätä. Näen sukupolvien ketjun tärkeänä. Hän vei meitä metsään, maalasi kanssamme, kuuntelimme yhdessä oopperaa. Jos voisin vielä mennä hänen luokseen, sanoisin: – Kiitos mummi, että rohkaisit minua tavoittelemaan unelmiani! Mummi oli itse seurannut unelmaansa. Olen aina uskonut tyttöihin. Isoisäni oli kotoisin Sveitsistä, kymmenlapsisesta perheestä. Olen omille isovanhemmilleni paljosta kiitollinen. Fyysisen työn arvostaminen on mummin ja hänen miehensä Kai Kortteen perintöä meille. Aavistitkohan jo, että olit itse sairastumassa syöpään. Sitten puusepänverstaskin paloi. Me lapsetkin teimme raskaita töitä, vaarin kanssa risusavottaa, halkojen hakkaamista ja pinoamista. – Muistan kuinka olit laskemassa Risto-vaaria hautaan, horjahdit ja kauhistuit kuoleman läheisyyttä. Isoisäni uskoi varmasti omalla tavallaan. Sukumme hautajaisvirsi on ollut kiitosvirsi 341: Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta hän ryhtyi opiskelemaan taidehistoriaa ja lähti Ranskaan asti opiskelemaan museologiaa. Miten kiitollinen olenkaan kaikesta siitä, mitä olen saanut! KyllIKKI KrApInOjA ”Isovanhemmiltani opin, ettei pidä luovuttaa” May Roth-Edelmann, 76, Nurmijärvi, omaishoitaja P yhäinpäivänä käymme perheeni kanssa Lahdessa sytyttämässä kynttilät isovanhempieni Paul Jakob Rothin ja Hilda Maria Rothin (syntyjään Hallonbacka) haudoille. Että voi olla oma itsensä ja siitä huolimatta määrittää käytöksensä niin, ettei loukkaa toisen tunteita. Hän avasi meille ovia maailmaan, istutti paljon ja antoi kaiken kasvaa. Jos jotakin haluan siirtää eteenpäin sukuni naisten ketjussa, se on toisten naisten ainutlaatuisten vahvuuksien näkeminen ja tukeminen. Naisen osa tutkijana ei ollut helppo 1950-luvulla, eikä se ole sitä vielä 2000-luvullakaan. Sain viettää iltapäiviä koulun jälkeen vaarin kirjastossa. Olin 16-vuotias, ja sinä olit sielunkumppanini. Olin yhdeksänvuotias kun hänestä tuli oikeuskansleri. Ei hän juurikaan puhunut meille uskosta tai Jumalasta, mutta elämällään hän oli meille sisaruksille Jumalan kuva. Kai-vaari preppasi minua, kun pyrin valtiotieteelliseen tiedekuntaan ja piti valitsemaani alaa hyvänä naisille. Suvussamme on paljon tyttöjä. Lapsista tuli huutolaisia: heidät myytiin eri perheisiin sen mukaan, kuka otti lapsen halvimmalla. Niitä oppeja on niin monenlaisia, mitä olen vanhoilta ihmisiltä saanut. Isoisäni isä marssi lasten kanssa kunnantalolle, sanoi, että pitäkää nämä ja läksi pois. Kuva: ESKo JämSä Jos jotakin haluan siirtää eteenpäin sukuni naisten ketjussa, se on toisten naisten ainutlaatuisten vahvuuksien näkeminen ja tukeminen. Kai-vaari oli ostanut Ruovedeltä torpan 1960-luvulla, ja vietimme siellä yhdessä kesät. Nyt kun olen ammatiltani freelanceri, tämän pyhäinpäivän vietän elämäni ensimmäistä kertaa töissä. Lapinjärveltä isoisä löysi isoäitini. Hän opetti sen, että käytöstään täytyy säädellä eri paikoissa. Ajattelen, että kiitollisuus on surun kääntöpuoli. Häntä kiinnosti myös toimittajan työni – olihan hän jonkun aikaa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja. Kun elämässä tuli isoja kysymyksiä eteen tai väitöskirjan tekemisessä tiukka paikka, hän asetti huoleni oikeisiin mittasuhteisiinsa
Isovanhemmiltani opin, ettei pidä luovuttaa. Yhteydet sinne ovat kuitenkin säilyneet, ja tiedän, että moni isoisän sisaruksista menestyi elämässä vaikeasta alusta huolimatta. Nyt Rajamäessä tuen myös Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita. Minulla on neljä lastenlasta. Hän opetti suomalaisille juustontekoa ja sai sitten lähteä. Lahteen hän lopulta perusti sementtivalimon. Tosin kerran, kun eräs nuori mies oli työnhaussa ja kysyi, olisiko Ruutin papalla antaa töitä, pappa tulistui ja vastasi, perkules, en ole sin pappas. Isoisäni työskenteli eri meijereissä. Häneltä opin, että joka aamu on armo uus. Olen 76-vuotias, mutta jaksan vielä toimia mieheni omaishoitajana. Kun olin 15-vuotias, Suomessa järjestettiin keräys Unkarin kansannousua paenneiden hyväksi. Työ kuin työ. Minusta sukuni tarina on voimaa-antava. 2 01 7 May Roth-Edelmannin isoisä muutti Suomeen Sveitsistä. Paikkakunta vaihtui usein. Meitä suomalaisia Rothin papan ja mamman jälkeläisiä on jäljellä 11 serkusta, ja Sveitsin kansallispäivä der Erste Augusti on juhlapäivä, jota vietetään isovanhemmista keskustellen. Muistan isoisäni hyvin anteliaana miehenä. Elämä voi olla vaikeaa, mutta siitä voi löytää ne myönteiset puolet. Minulle isoisä näytti luontoa. Istuin hänen hartioillaan ja hän vihelteli Aidan juhlamarssia. 1 1 . Isoisäni kävi Suomeen muuttonsa jälkeen Sveitsissä vain kerran. Siitäkin olen kiitollinen. Oma tiivis suhteeni isoisääni ja isoäitiini on opettanut, että isovanhemmat ovat tärkeitä. KOTIMAA 13 2 . Hän asui meillä kotona vielä kuusi vuotta, kuolemaansa asti. SAArA-MArIA PulKKInen. Perheeni on hyvin kiinteä. Isoisäni tarina auttaa minua ymmärtämään heidän tilannettaan. Nuorempi tyttäreni syntyi lyhytkasvuisena. Se oli minulle hirveän rankkaa. Toimin Lahdessa erään kaupunginosan keräyksen vastuuhenkilönä. Sellaista se oli siihen aikaan. Kuljin pienenä tyttönä hänen kanssaan ja istuin nuotion ääressä. Toivon, että olen voinut olla heille läsnä. Hän hoiti sitten talven kartanon sikoja vihellellen. Ollessani 9-vuotias isoisäni halvaantui. kuva: ESko JäMSä Isoäitini taas oli muromalaisia, ja hän kasvatti minua tähän uskoon. Muualta tulleena hänellä oli vaikeuksia, ja hän oli aika kiivas mies. Isoisäni oli innovatiivinen ja ahkera, sellainen kalvinisti. Isovanhempana pidän heihin itse yhteyttä, en vain odottele, että he soittaisivat minulle. Siinä he ovat minulle esikuvia. Se kertoo, että elämä kantaa. Sen jälkeen olen tehnyt paljon työtä järjestöissä, partiolaisissa ja Suomen Punaisessa Ristissä. Kerran hän joutui vaikeuksiin erään kartanonherran kanssa ja sai potkut meijeristä. Sitten oli minun vuoroni hoitaa häntä. Aina voi aloittaa alusta. Hän otti töihin ihmisiä, jotka tarvitsivat työtä. Heidän jälkeläisensä eivät halua muistella sukunsa kipeää historiaa. Hän teki työtä eri aloilla. Myös muu jälkikasvu on pysynyt kirkon piirissä. Tyttäreni, josta varttui hieno ihminen, työskentelee kotiseurakunnassa. Meijerialalla oli paljon ulkomailta tulleita ammatti-ihmisiä
Helsinkiläispoikana pääsin näkemään oikeastaan ensimmäisen kerran herätysliikeväkeä elävänä luonnossa. Myös porukan kirkolliset taustat olivat kirjavat. 2 01 7 Jaetut muistot jättävät jäljen Yhteinen nuoruus on jaettujen kokemusten ja ihanteiden aikaa. 14 KOTIMAA 2 . Graduni aihe oli ”Visio Dei Dante Alighierin Divina Commediassa”. Jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana minulle selvisi, ettei minusta sittenkään tule pappia. Ihmiset tulivat eri puolilta maata ja puhuivat kuka mitäkin murretta. Opiskelijajoukossa oli muutamia tuttuja kasvoja, mutta moni asia yllätti. S yksyllä 1977 Helsingin yliopistossa aloitti opintonsa kaksisataa teologian opiskelijaa, minä yhtenä muiden joukossa. Kävin dogmatiikan laudaturseminaarin. 1 1 . Teinonen sanoi seminaariesitelmiäni luettuaan, että niiden ote on kirjallisuustieteellinen. En lopulta valmistuPä iv i K a r ja la in en. Professori Seppo A. Hän oli oikeassa. Mitä jää jäljelle, kun vuodet vierivät, pohtii teologikurssinsa 40-vuotistapaamiseen osallistunut toimittaja Olli Seppälä. Jatkoin kuitenkin opiskelua ja olin kesäteologina Vuolijoella, joka on nyttemmin osa Kajaania
Nyt nuorempi polvi on ihmeissään ajasta, jolloin nainen vaikeni seurakunnassa. Se on hyvä, että edes entiset kollegat arvostavat toisiaan. Vaikka kirkkoa, yhteiskuntaa tai maailmaa ei rakenneta pelkkien muistojen varassa, muistot ovat yksi kokemuksen perustoista. Kuulun ikävuosieni perusteella Arikan jaottelussa säilyttäjiin. Aika tekee tehtävänsä. Muistoilla on yleensä arvoa ensisijaisesti muistelijalle itselleen. Nelisenkymmentä haastattelua on toimitettu Turun yliopistoon mahdollisen tutkimuksen käyttöön. En muista, että naisten pappeus olisi ollut opintojeni alkuvuosina mikään järin vakava keskustelunaihe. Joku kurssilaisistani kertoi lähteneensä opiskelemaan teologiaa aikomuksenaan valmistua papiksi, vaikka se ei ollut realistisesti edes näköpiirissä. 1 1 . N eljä vuosikymmentä sitten teologian opiskelu näyttäytyi kovin erilaiselta riippuen siitä, oliko mies vai nainen. Tunnistin huutajan ja ajattelin, että onhan se tuokin asiantuntijan kirkkokritiikkiä. V iime viikolla osallistuin ulkopuolisena ohjelmansuorittajana Partaharjun toimintakeskuksessa Pieksämäellä järjestettyyn tapaamiseen. Yhtenäisyys näyttäytyi haavekuvana, hurskaana toiveena ja väärinkäsityksenä. Alkusyksystä tuli myös tieto erään kurssitoverimme, niin ikään kirkkoherran, poismenosta. Mitä olet saanut elämässäsi aikaan. Kaikkia on elämä viskonut ja aika muovannut. On kuitenkin kolme syytä, miksi kannattaa vastata myönteisesti, kun kutsu kurssijuhlaan tai siihen rinnastettavaan tapaamiseen tulee. Mitä muut ovat saaneet aikaan. KOTIMAA 15 2 . Silti he olivat siellä – katso vaikka kurssikuvasta. Se tarkoittaa, että ihanteeni olisi yhtenäinen kirkko, sellainen kuin silloin ennen. Sinulla on oma tarinasi. Sukupolvilla on aikansa. Tuohon italianherkkuun liittyy lähtemätön muisto. Kun tarkkailet, miten samoja ihanteita ja kiinnostuksen kohteita jakaneet ikätoverisi ovat muuttuneet, saat selville oman muuttumisesi. Se tuntui pysyvän kirkollisen päätöksentekokoneiston jäykkyyden takia aina yhtä etäisenä. Moni on kirkossa johtavassa asemassa. Kolmanneksi: suhteellisuudentajusi lisääntyy. Räfsössä käytyjen keskustelujen perusteella kysymys pappeudesta oli monille naispuolisille kurssitovereilleni varsin traumaattinen asia. Arikan mukaan erilaisista kokemuksista seuraa myös kolme erilaista tapaa nähdä kirkon tulevaisuus, suhtautua uudistuksiin ja käydä keskustelua. T oiset käyvät kurssijuhlissa ja toiset vierastavat niitä. Kolmas eli professori Jaana Hallamaa oli elokuussa ehdolla Helsingin piispanvaalissa. He ovat pitäneet jo vuosia vastaavanlaisia palavereja. Kirkon virat kutsuivat papinhommista haaveilevia miehiä. Tapaat silloisia sielunkumppaneitasi, uskonveljiä ja -sisaria, joista olet vieraantunut. Moni kokee vieraantuneensa silloisesta ajattelustaan ja jopa silloisesta itsestään. Erään opettajan väitettiin jopa tokaisseen luentonsa aluksi, että ei teologiaa opiskelleista naisista pappeja tule mutta erinomaisia papinvaimoja kyllä. Koolla oli viisitoista eläkkeellä olevaa miestä, jotka olivat työskennelleet kirkon kasvatustyön johtopaikoilla. K uukausi sitten teologikurssi -77 kokoontui juhlistamaan 40-vuotista taivaltaan. Kuuntelemalla ja katsomalla kurssitovereitasi huomaat, että elämä on samanlaista mutta myös erilaista. Mielestäni en kuitenkaan todellisuudessa kuulu tuohon ryhmään, sillä minun nuoruuteni kirkko ei ollut yhtenäinen kuin hetken. Vietimme ehtoollista Kirkkonummen seurakuntien leirisaaressa, Pyhän Nikolauksen kotakappelissa. Minusta tuli filosofian maisteri naapuritiedekunnasta. Eikä vähiten sen vuoksi, että kurssitoverini kautta tutustuin hänen siskoonsa, jonka kanssa olen yhä naimisissa. Moni kurssini naisista oli lopulta ensimmäisten papiksi vihittävien naisten joukossa 1988 ja heti sen jälkeen. Oletko mukana jossain kansalaistoiminnassa, harrastatko mitään. Kaikkia on elämä viskonut ja aika muovannut. Nuoruuden ihannointi on jossain määrin kirkollinenkin pahe – tai voi se jonkun mielestä olla hyvekin. Eräässä Helsingin pizzaravintolassa – niitä ei totisesti vielä silloin ollut monta – havaitsin pöytäseurueen, johon kuului muutamia teologisen tiedekunnan opettajia. Innokkaasta on tullut haluton, liberaalista konservatiivi, uteliaasta nurkkakuntainen. Usko, toivo ja intohimo veivät läpi harmaan kirkolliskokouksen, jossa päätös vuonna 1986 vihdoin syntyi. Joku kurssitovereistani on eronnut kirkosta, joku jättänyt pappiskirjansa, useampi on kokenut avioeron, muutama on jo eläkkeellä, joku asuu ulkomailla. Opiskeluvuodet – ainakin takavuosikymmeninä – olivat intensiivistä ja porukkaa yhteen hitsaavaa aikaa. Ainakin kirkon nuorisotyön veteraanien muistoja ja kokemuksia on kerätty talteen haastattelemalla heitä. Paikalla on varmasti ihmisiä, joiden nimeä tai kasvoja et muista. Ensinnäkin joudut katsomaan itseäsi. Osallistuin mielenosoituksiin rauhan puolesta ja atomivoimaa vastaan. Toiseksi sinulla on mahdollisuus verkostoitua. OllI Seppälä Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö.. Tällä kertaa suruviestejä ei ollut. Joka kerta kun porukka on kokoontunut, tuomisina on ollut tieto jonkun entisen kollegan poismenosta. 2 01 7 nut teologikurssilta. Mutta haluaako kukaan kuulla. Se oli puhutteleva hetki. Rippikoulun jälkeen kitara soi, nuoren seurakunnan veisut kajahtivat ja maailma näytti kokonaiselta muutaman vuoden. He kokevat, että heillä saattaisi olla vielä jotain annettavaa tai kommentoitavaa nykykirkolle. Havaitsin kuitenkin jo ennen teologian opintojen aloittamista, että peruskirkollisuuden lisäksi oli olemassa yhteiskunnallinen ja herätyskristillinen tapa suhtautua uskoon ja kirkkoon. Näet nykyisiä kollegoja ja voit vaihtaa edes joitakin merkityksellisiä ajatuksia. Kurssijuhlassa sen ainutlaatuisuus korostuu. Jossain vaiheessa pöydästä kuului humalainen karjaisu: ”Kirkko on v----mainen laitos!”. Oletko yhtä kuin työsi vai ovatko perhe ja läheiset ihmiset tärkeämpiä. Olin kuitenkin vuosia osa teologikurssia, ja kurssitoverien kanssa käydyt keskustelut ja heidän kanssaan vietetty aika oli minulle monin tavoin merkityksellistä. On hyvä, että kaikenlaiset porukat kokoontuvat muistelemaan, viihtymään ja löytämään merkitystä elämälleen. 1970-luvun lopulla aihe hiipi uudelleen keskusteluihin. Opiskeluaikana oma valintani oli kirkon yhteiskunnallinen suunta. Kun tarkkailee, miten ikätoverit ovat muuttuneet, saa selville oman muuttumisensa. Se toimitettiin kurssitoverillemme, kirkkoherralle, jonka sairaus oli edennyt pitkälle. Kirkossa oli keskusteltu naispappeudesta vuosikausia, mutta asia oli aina torjuttu kirkolliskokouksessa. Partaharjun porukka kutsuu itseään nimellä Harmaat parrat tai pelkästään Harmaat. Listalle päästäkseen on päästävä ensin eläkkeelle. Kukaan meistä ei ole niin yksilöllinen kuin kuvittelee. Haluatko vielä muuttaa maailmaa vai tyydytkö arkeen ja siinä selviämiseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä tutustua kurssitovereihin. Yhteinen nuoruus on kaukainen asia. Tai kaikki onkin mennyt päinvastoin. Kahdesta kurssitoveristani, Simo Peurasta ja Seppo Häkkisestä, on tullut piispoja. Opiskelemalla jotain alaa me liitymme muihin, joilla on sama kiinnostuksen kohde. Hiljaisella tiedolla ja historiallisten tapahtumien sisäpiiritiedolla voi vielä joskus olla kysyntää. Kuka meistä olisi 40 vuotta sitten arvannut, että kuusikymppisinä kohtaisimme juuri tällä porukalla uskon salaisuuden äärellä. Pä iv i K a r ja la in en Keräsimme nimiä postikorttiin. Naisten tilanne oli paljon hankalampi ja tulevaisuus arvoituksellinen. Postituslistalla on nelisenkymmentä nimeä. Se muovaa jokaista, ketä lempeämmin, ketä kovakouraisemmin. H elsingin Malmin seurakunnan kirkkoherra Heikki Arikka, joka on aloittanut teologian opintonsa 1990-luvulla, kirjoitti Kotimaassa syyskuussa eri sukupolvien kokemuksesta kirkosta. Räfsössä kerättiin myös nimiä postikorttiin, joka toimitettiin tervehdyksenä kurssitoverillemme, kirkkoherralle, jonka kohtalokas sairaus oli jo edennyt pitkälle. Kirkossa ei ole eläkkeelle siirtyneiden kokemuksille kysyntää sen enempää kuin muuallakaan yhteiskunnassa. Kukaan ei ole pysynyt samana. 1970-luvun lopussa opin myös syömään pizzaa. Samanlaisilta vaikuttavat tarinat eroavat ainakin yksityiskohdissa. Alkuperäisestä porukasta Helsingin yliopistolle ja sen jälkeen Räfsön kurssikeskukseen Kirkkonummelle tuli nelisenkymmentä entistä opiskelijaa
Saarnastuolin portaissa tungeksii lisää varhaisnuoria. Millä merimiehet liikkuivat. Sen QR-koodi ei kuitenkaan avaudu. Kaksi tyttöä on saanut vihjeeksi, että tällaisen merimiehet lahjoittivat kirkolle hyvin menneen merimatkan tai merihädästä pelastumisen jälkeen. Paraisten kirkon QR-seikkailu on toteutettu poikkeuksellisella koulun ja seurakunnan yhteistyöllä. Opettajat Turkka Kytöhonka ja Ulla Selin olivat mukana kirkon ja koulun QR-yhteistyössä. Videolla näkyy viidesluokkalainen lapsi, joka kertoo saarnastuolin historiasta. KrIsTITyn vAellus Martta Kerokoski ja Eemil Skantsi esiintyivät QR-seikkailun videoilla. – Mietipä hetkisen. KUvaT: MaRia KESTi. Sitten tulee oivallus. Lapsia konttailee arkailematta alttaripöydän juuressa etsimässä koodeja. vinkkaa Länsi-Turunmaan suomenkielisen seurakunnan varhaisnuorisotyöntekijä Mika Wallin. 16 KOTIMAA 2 . 1 1 . Votiivilaivan luona QR-koodi tärppää. Tytöt katsovat häntä hämmentyneinä eivätkä keksi. Lopuksi tulee vihje, mistä löytyy seuraava QR-koodi, ja sinne tulee kova kiire. 2 01 7 L asten päitä kurkistelee Paraisten keskiaikaisen kirkon saarnastuolista. Mitähän merimiehet olisivat voineet lahjoittaa. – Minä tiedän, mikä se on! huudahtaa toinen tytöistä ja juoksee kolehtihaavin luokse. Lapset lukevat sen tablettitietokoneella ja siirtyvät nopeasti syrjään katsomaan tabletilta videota, jonka koodi avasi. Lopulta etsitty löytyy: QR-koodi. Koivuhaan koulun 6A-luokkalaiset etsiskelevät tuolista kiivaasti jotain. Muutamat ovat istuutuneet mutkattomasti alttarin polvistumiskorokkeelle kuuntelemaan, mitä tabletilla kerrotaan. Urkuparvella käy ryminä. – Kirkon vieressä Vanhan Malmin puutaloalueella järjesQR-koodi pädiin ja kirkkoseikkailulle PArAInen Seurakunta, oppilaat ja opettajat laativat yhdessä seikkailun, jonka periaatteena on, että kirkossa saa koskea kaikkeen
– Tämä elävöittää kirkkohistorian ja -taiteen opetusta. 2 . – Mikä on kristillinen symboli. Koivuhaan koulun 6A-luokka otti Paraisten kirkon omakseen QR-seikkailussa. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla. Yhdessä vihjeessä pitäisi löytää kristillinen symboli, joka on punaisen ympyrän sisällä. 27,90 (32,90) 27 90 Martin Scorsese Silence dvd Jukka Norvanto 365 – Sana vuoden jokaiselle päivälle PERUSSANOMA Risto Lindstedt Pallon henki 14 50 tettiin alkusyksyllä QR-koodiseikkailu. Englannin tunti odottaa. 7-luokkalaisten käynneistä neuvotellaan parhaillaan. Luulo ei ole maailmalla kulkiessa tiedon väärti, mutta ihmettely, se kannattaa aina. Alttarilla Benjamin Ahtinen ja Miro Kokkala. Yhteistyön kitkattomuus yllätti kaikki mukana olleet aikuiset, samoin se, miten innoissaan sekä videoita tehneet että seikkailua läpi käyneet lapset ovat olleet. Huvila kuvailee, että QR-seikkailu oli hyvä esimerkki peruskoulun uuden opetussuunnitelman jalkauttamisesta: opetuksen sisältöä ei laadittu vain koulun sisällä vaan yhdessä koulun ulkopuolisen toimijan kanssa. 14,50 Pariskunta matkustaa – nyt kun aikaa vielä on eivätkä työhuolet enää paina. Minulla välähti, että hetkinen, tätähän voisi hyödyntää Kotikirkkoviikolla, kertoo Wallin. · Yleisin käyttötapa on sisällyttää koodiin nettiosoite. Yhtäkkiä joku hoksaa: – Se on risti! Vielä pitäisi löytää risti punaisen ympyrän sisältä. Lapset pyörittelevät hämmentyneinä silmiään. Celina Sandell ja Greta Holmberg ovat ehtineet jo käydä seikkailun loppuun. Maailma on yhä kiinnostava paikka ja verkalleen kulkiessa malttaa pysähtyä katsomaan sellaista, mitä muuten ei näkisi. 25,50 (28,00) 25 50 Oscar-voittaja Martin Scorsesen upea ja puhutteleva mestariteos perustuu japanilaisen Shûsaku Endôn samannimiseen romaaniin. 020 754 2350 ISÄLLE! Päivittäiseksi matkaevääksi. MAriA Kesti MiKä Qr. Voisiko kirkkoon järjestää toiminnallisen seikkailun. Alttarikaiteeseen nojaa Mika Wallin, ja hänen takanaan näkyvät Elina Vermola sekä oppilaat Greta Holmberg ja Celina Sandell. Kotikirkkoviikolla kukin luokka kävi kirkossa seikkailemassa Wallinin avustamana. – Tai siis vaakunaa, yksi heistä huomaa korjata. Kumpikin oli kuullut hämmentäviä tietoja esimerkiksi siitä, miten pitkiä urkupillit ovat. Kummastakin hauskin koodi aukesi urkujen luona, jossa tuli esille urkumusiikkia. – Vaikka ilman pädejä. Muutama poika vaeltaa Paraisten kirkon käytävällä. – Aika harvoin kirkossa pääsee minne tahansa, Selin miettii. Koulussa innostuttiinkin Wallinin ehdotuksesta heti. Valmisteluaikaa oli vain pari viikkoa, ja työ polkaistiin pikavauhtia käyntiin. Seikkailuun saatiin myös sisällytettyä uskonnon ja historian lisäksi musiikkia, kuvataidetta ja matematiikkaa. Kaikki oppilaat alkavat olla valmiita, ja takit puetaan päälle. · QR on lyhenne sanoista Quick Response, eli nopea reaktio. Samaan aikaan Koivuhaan koulussa oli pohdittu, miten pystyttäisiin vähentämään lasten jännitystä ja pelkoa kirkossa. Risto Lindstedtin teos kuljettaa lukijan matkalle kotikulmilta Westminster Abbeyn ja roomalaisen kattoterassin kautta Afrikkaan ja takaisin. – Ja tämä yhteistyö osoittaa myös, että koulu ei koe kirkkoa ja uskontoa rajaavana ja uhkaavana vaan mahdollisuutena. Tällä hetkellä Paraisten kaikki suomenkieliset 4–6-luokat sekä muutama 3-luokka ovat käyneet QR-seikkailemassa. Seurakunnassa Wallin teki lopulliset valinnat ja kirjoitti tekstit. – Kristillinen symboli. Hän huolehti myös yleisesti tekniikasta ja antoi seurakunnalle tabletit käyttöön. · QR-koodeja voidaan lukea älypuhelimeen tai tablettitietokoneeseen ladatulla ohjelmalla. 2 01 7 Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat kuten myös Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuun tuotteet. · Älypuhelimen tai tabletin kameran ja nettiyhteyden avulla ohjelma tulkitsee koodin ja ohjaa käyttäjän haluttuun nettiosoitteeseen. Otimme periaatteeksi sen, että kaikkeen kirkossa saa koskea.. 1 1 . – Otimme periaatteeksi sen, että kaikkeen kirkossa saa koskea: että aina ei varoiteltaisi lapsia, että ole hiljaa äläkä koske, Länsi-Turunmaan suomenkielisen seurakunnan kirkkoherra Juho Kopperoinen taustoittaa. · QR-koodi toimii samalla tavoin, kuin tavallinen viivakoodi. He kertovat etsivänsä erästä logoa. Viidennen luokan uskonnon jaksossa oli aiheena kotikirkko ja kirkkohistoria. – Saa tulla uudestaan! Wallin huikkaa heidän peräänsä. Elokuva kertoo kahdesta 1600-luvulla eläneestä jesuiittapapista (Andrew Garfield, Adam Driver), jotka lähtevät uhkarohkealle matkalle Japaniin löytääkseen kadonneen oppi-isänsä (Liam Neeson) ja levittääkseen kristinuskon sanomaa henkensä kaupalla. Lyhyet hartaustekstit vuoden jokaiselle päivälle on koottu pastori Jukka Norvannon laajasta kirjatuotannosta. Wallin vinkkaa, että se näkyy aina kirkon katolla ja se löytyy itse asiassa myös sanasta kristillinen. lapset ihmettelevät. – Saatiin paljon uutta tietoa, ja tämä oli kivaa, he luonnehtivat. Koulussa 12 viidesluokkalaista luki tekstit videolle, jotka Kytöhonka nauhoitti. Yhteistyöhön lähtivät viidennelle luokalle uskontoa opettavat luokanopettaja Ulla Selin ja rehtori Merja Huvila sekä digitutor ja luokanopettaja Turkka Kytöhonka. On aivan eri asia löytää opitut asiat täältä kuin vain katsoa niitä kirjoista tai taululta, hän kuvailee. Teknisessä mielessä QR-koodi kuitenkin sisältää enemmän tietoa kuin viivakoodi. Wenla Kurvinen ja Saana Urpilainen huomaavat, mistä löytyy seuraava koodi. www.sacrum.fi MYYMÄLÄ : HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Koulu antoi toiveita, minkä tyyppisiä QR-koodilla aukeavien videoiden sisällöt voisivat olla. 6A-luokan luokanvalvoja Elina Vermola kehuu sitä, miten lapset joutuivat seikkailussa paneutumaan
Raportti luovutetaan vielä tämän vuoden puolella Genevessä Luterilaiselle maailmanliitolle ja tammikuusPaavi on myös luterilaisten paimen eKuMenIA Maanantaina julkistettu luterilais-katolisen dialogikomission raportti toimitetaan Luterilaiselle maailmanliitolle ja paavi Franciscukselle. 1 1 . Paikalla oli myös dialogityöryhmän sihteeri, Kirkon ulkoasian osaston johtava asiantuntija Tomi Karttunen. Katolisen Pyhän Henrikin seurakunnan tiloissa järjestetyssä tilaisuudessa dialogikomission puheenjohtajat, Lapuan piispa Simo Peura ja Helsingin katolinen piispa Teemu Sippo luovuttivat englanniksi kirjoitetun raportin arkkipiispa Kari Mäkiselle. Raportissa tarkastellaan kirkko-oppia, ehtoollisen sakramenttia ja kirkon virkaa. Declaration on the Church, Eucharist and Ministry (Kasvavaa yhteyttä: Julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta). Sen taustana ovat kansainvälinen vuoden 1999 Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta sekä eräät kansainväliset ja ruotsalais-suomalaisen luterilais-katolisen dialogin aikaisemmat yhteiset dokumentit. 2 01 7 M aanantaina julkistettiin Helsingissä suomalaisen luterilais-katolisen dialogikomission raportti Communion in Growth. 18 KOTIMAA 2 . Siinä kirkot lausuvat yhdessä pitkälle menevän yksimielisyytensä kirkosta, ehtoollisesta ja kirkon virasta. Tämä raportti on vasta paikallisekumeeninen dokumentti, joka sisältää samalla eräitä ehdotuksia kirkkojen sisäistä ja kirkkojen välistä kriittistä jatkokäsittelyä varten. Kuva: JuSSi RyTKönen. dIAlOgIrApOrTTI Suomalaisen luterilais-katolisen dialogikomission raportti julkistettiin maanantaina Helsingissä. Kuvassa arkkipiispa Kari Mäkinen, piispa Simo Peura ja Helsingin katolinen piispa Teemu Sippo
Kumpikin osapuoli korostaa Kristuksen todellista läsnäoloa. Tästä huolimatta dialogiraportin artikla 227 toteaa, että ”katolinen kirkko voi pyrkiä yhteisymmärrykseen pappeuden luonteesta ja merkityksestä ilman, että kysymys vihittävistä henkilöistä fundamentaalisesti vaarantaisi sellaisen yhteisymmärryksen ja sen käytännölliset seuraukset kirkon kasvavalle ykseydelle”. Kumpikin osapuoli korostaa Kristuksen todellista läsnäoloa. Peuran mukaan myös kysymys Kristuksen ainutkertaisen uhrin ja ehtoollisen uhriluonteen (messu-uhri) suhteesta nähdään nyt uudessa valossa. Toisissa artikloissa lausutaan myös niitä kohtia, joissa yksimielisyys on tällä hetkellä puutteellista tai sitä ei ole. Luterilaisten paavi. Saksalaisten ja brittiläisten viestimien mukaan Vatikaanissa olisi jopa käynnissä pienoinen sota liian vapaamieliseksi koettua paavia vastaan. Declaration on the Church, Eucharist, and Ministry (Kasvavaa yhteyttä: Julistus kirkosta, eukaristiasta ja virasta) on luonteeltaan sopiva ekumeeninen pamaus reformaation 500-vuotismerkkivuoden aikaan. Peuran mielestä ryhmä koki, että luterilaisten ja katolilaisten yhteinen näkemys on odotettua laajempi. Kirkkoon on myös uusia, mielenkiintoisia näkökulmia. Mutta toisille hän voi olla ”luterilainen” uudistaja. Huovinen on myös kansainvälisen luterilais-katolisen dialogikomission puheenjohtaja. Puheessaan piispa Peura muistutti siitä, että nyt käsillä oleva asiakirja on osa prosessia, jolla pyritään kirkkojen näkyvään ykseyteen. Jos dialogiraportti tulevaisuudessa johtaisi LML:n ja Vatikaanin tasolla tuloksiin, merkitsisi se kaiketi myös maailman luterilaisten kirkkojen enenevää jakautumista.. jussI ryTKönen Dialogiraportin otteiden suomennos: Jussi Rytkönen Ehtoollisessa näkemysero on luultua pienempi. – Jäljelle jäävät erot ehtoolliskäsityksissä ovat hyväksyttävissä. Tämä voi kuulostaa joistakin luterilaisilta loogiselta päämäärältä. Katolisen transsubstantiaatio-opin ja luterilaisten korostaman reaalipreesens-opin välistä eroa on aiemmin pidetty suurena. Piispa Peuran mukaan tällainen vaihtoehto saattaisi olla tie eteenpäin, mutta asiaa jouduttaneen pohtimaan varsinkin katolisen kirkon puolella. Piispa Sippo luonnehti kysymystä mielenkiintoiseksi, mutta arvioi asian pihvin olevan kysymyksissä apostolisesta seuraannosta ja siitä, että katolisen näkemyksen mukaan pappeus antaa vihitylle kasteeseen verrattavan pysyvän luonteen. Ken elää, näkee. Yksi johdonmukainen kirkko-opillinen kysymys tähän liittyen olisi piispa Peuran mukaan se, miten luterilaisten kirkkojen kommuunio Pietarin viran kanssa tulevaisuudessa järjestetään. 1 1 . Lisäksi virkakysymykseen liittyvät myös kysymykset yhteisestä pappeudesta ja siitä, onko virka kolmisäikeinen (diakoni pappi piispa) ja kuka paavi luterilaisesta näkökulmasta on. Toivon, että tämä raportti omalta osaltaan edistää keskustelua. Raportissa todetaan, että Kristuksen uhri maailman syntien vuoksi oli ainutkertainen, eikä sitä voida toistaa tai täydentää. Kirkko ei ole uusi sakramentti, mutta se toimii sakramentaalisena puitteena, jossa sakramentit toimitetaan, Peura sanoi. Virkateologiassakin on edistystä. Ehkä varsinkin luterilaisille raportti sisältää myös jymy-yllätyksen. – Toteamme yhdessä myös sen, että Rooman piispa, eli paavi on tosiasiallisesti paimen ei vain katolisille kristityille, vaan myös toisten kirkkojen johtajille ja jäsenille, Peura sanoi. Raportissa mennään varsin pitkälle yhteisen opinkäsityksen tiellä. Ylipäätään Peura arvioi, että jatkoa ajatellen ehkä suurimmaksi avoimeksi kysymykseksi jää, miten luterilaisten kirkkojen kommuunio eli yhteys Pietarin viran eli paaviuden kanssa järjestetään. Englanninkielinen dokumentti Communion in Growth. Kirkot eivät ole tunnustaneet toistensa virkaa oikeaksi. – Vasta sitten tätä voidaan tarkastella paikallisessa ekumeenisessa kontekstissa, kuten kirkoissa ja Suomen ekumeenisessa neuvostossa. – Ehtoollisaineiden muuttumista koskeva näkemysero on luultua pienempi. Leipä ja viini ovat pyhittämisen jälkeen Kristuksen ruumis ja veri. Eri puolilla maailmaa olevat katoliset piispainkokoukset ovat eri linjoilla seksuaalietiikasta ja paavillisista linjauksista, joiden mukaan esimerkiksi uudelleen avioituneiden päästämisestä ehtoolliselle pitäisi keskustella. Kirkon ykseyden konkretian lisäksi Vatikaani tarjoaisi myös kirkkopoliittista suojaa ajan tuulilta. Helsingissä kuultiin myös yleisön joukosta nousevia kysymyksiä. Arkkipiispa Mäkinen kiitti työryhmää ja totesi puheenvuorossaan, että raportin merkitys jatkossa nähdään vasta siinä, miten se otetaan kirkoissa vastaan. Niin paljon, että ehtoollisyhteyden tunnelin päässä ehkä näkyy jo valoa. Tällä taas on yhteytensä siihen, että ehtoollisyhteyden mahdollisuus on antanut ekumenian aikanakin odottaa itseään. Transsubstantiaatio-opin mukaan ehtoollisaineet muuttuvat olemuksellisesti Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, ja reaalipreesens-opin mukaan Kristus on ehtoollisaineissa läsnä. Paavi on jakava luterilaiset S uomalainen, vuosina 2014–2017 työskennellyt luterilais-katolinen dialogikomissio julkisti maanantaina Helsingissä raporttinsa. Onkin mahdollista, että dialogiraportin käsittely Suomen luterilaisessa kirkossa tulee olemaan myrskyisää. Työryhmä on työnsä nyt tehnyt. Dokumentissa todetaan yhteisesti, että sekä miehillä että naisilla on tärkeä kutsumus kirkon virassa maailmassa. Se sisältää kolmea pääaihealuettaan koskien kaikkiaan 369 numeroitua artiklaa. Dialogiraportissa ilmaistu yksimielisyys on Peuran mukaan sangen laaja. Dokumentin liitteenä on luterilaisia ja katolilaisia ehtoollisrukouksia sekä molempien kirkkojen pappisvihkimyksen liturgisia elementtejä. Sanan kirkon ja sakramenttien kirkon välillä ei ole ristiriitaa, kuten aiemmin väitettiin. Kuitenkin kysymyksen naisten pappisvihkimyksestä todetaan olevan katolilaisia ja luterilaisia jakava – osittain myös luterilaisia keskenään jakava. Dialogiraportti Communion in Growth. yksi luterilaisia kirkkoja ja katolista kirkkoa jakava asia on ollut kysymys pappeudesta. 2 01 7 KOluMnI jussI ryTKönen sa Roomassa paavi Franciscukselle. Taustalla on katolisessa kirkossa tilanne, jossa paavi Franciscuksen vastainen teologinen ja kirkkopoliittinen oppositio muuttuu entistä äänekkäämmäksi. Kirkkoa puolestaan luonnehditaan raportissa ”sakramentaaliseksi puitteeksi”, jossa sakramentit toimitetaan. Näistä syistä johtuen katolisen kirkon sisällä paavi Franciscus on joillekin jopa kerettiläinen. Myös ehtoollista koskien yksimielisyys osoittautui Peuran mukaan yllättävän laajaksi. Hän peräänkuulutti myös raportin suomentamista. Jotkut pelkäävät kirkon repeämistä. Dialogiraportti tulee ulos todella mielenkiintoiseen aikaan. Jälkimmäisiin kuuluu katolisesta näkökulmasta se virkakysymyksen yksityiskohta, että monet luterilaiset kirkot hyväksyvät naisten vihkimisen papeiksi. Mutta joitakin luterilaisia nyt epäilemättä myös hieman hirvittää. KOTIMAA 19 2 . Ehtoollisteologiassa on hyvin paljon samaa säveltä. Suuressa osassa niistä todetaan se, mistä luterilaiset ja katolilaiset voivat olla yhtä mieltä. nyt julkaistu dialogiraportti on tehty englanniksi laajaa kansainvälistä ekumeenista käyttöä ajatellen. Ehtoollisen uhriluonne voidaan ilmaista monin eri tavoin. 1500-luvun ehtoollista koskevat oppituomiot eivät enää osu kumpaankaan osapuoleen, Peura totesi. Luterilaista osapuolta dialogissa johtanut Lapuan piispa Simo Peura muistutti julkistamistilaisuudessa, että luterilaisille universaali Kristuksen kirkko on hieman hahmoton, ei-näkyvä. Declaration on the Church, Eucharist and Ministry löytyy englanninkielisenä kirkon työntekijöiden Sakasti-nettisivuilta osoitteessa sakasti.evl.fi/. Helsingin emerituspiispa Eero Huovinen kysyi, olisiko mahdollista, että kirkot saavuttaisivat jonkinlaisen väliaikaisen perusyksimielisyyden pappisja piispanvirasta, mutta haastaviksi havaitut kysymykset paavin asemasta ja naispappeudesta jätettäisiin vielä auki, myöhemmin ratkaistaviksi. – Kirkko-opissa meitä yhdistää niin sanottu communio-ekklesiologia. Jos raportti tulevaisuudessa johtaisi LML:n ja Vatikaanin tasolla tuloksiin, merkitsisi se kaiketi myös maailman luterilaisten kirkkojen enenevää jakautumista. Tästä muistuttaa myös Vatikaanin II kirkolliskokouksen kuuluisa dekreetti maallikkojen apostolaatista
Selitystä vastoinkäymisiin, mielen sairauksiin tai päihderiippuvuuteen saatetaan etsiä liiankin helposti omista vanhemmista tai isovanhemmista. Suomalaiselta lukijalta saattaa puuttua tieto siitä, että kirjoittaja Alex Schulman on Ruotsissa julkisuuden henkilö. Oman näkökulmansa siihen tuo se, että kirja käsittelee helluntailaista perhettä. 2 01 7 harvinaisia eikä asioita ylipäätään selvitetä keskustelemalla. Romaani kertoo kuitenkin kunnioituksella ja myötätunnolla syrjäseudun naisen vahvan elämäntarinan. Kirja kuvaa myös Holmbergin perheen kaikkien kolmen jäsenen liittymistä ortodoksiseen kirkkoon. Myös ne ovat osa hänen ja äidin yhteistä historiaa. Annina Holmbergin teos Tahto ja hohto. K aksi tänä syksynä ilmestynyttä kirjaa kertoo lapsuudesta sairaan äidin kanssa. Muitakin tekijöitä mielisairauksille löytynee, sillä samojen vanhempien jälkeläisistä osa saattaa sairastua ja osa saa elää terveenä. Kohtuullista olisi, että kun edellisen sukupolven edustaja nimetään syylliseksi, niin silloin pitäisi ottaa huomioon kaikki myös häntä edeltäneet sukupolvet. · Heini Röyskö: Mustat ikkunat. Sisukas Maija, kertomuksen mummo, syntyy 1920-luvulla ja Marja-Liisa, kertomuksen äiti, sodan jalkoihin. Maatalon raadannan täyteistä arkea eletään sisulla puskien, kiroillen, toisista huolta pitäen ja Jumalaa peläten. Kirjassa kaunista on myös se, että siinä esiintyviä kymmeniä kulttuuri-ihmisiä ei muistella ilkeästi, saati kerrota heistä ikäviä asioita, vaikka niitäkin muistoja varmasti on. Äitien varjossa ja valossa KIrjAllIsuus Kovasisuisen naisen tarina Antti Heikkisen Mummo on sukupolviromaani, joka kertoo pohjoissavolaisen suvun naisista. Lopulta myös Maijan kovuus ja pahansisuisuus saavat selityksensä ja sovituksensa. Ritva Holmberg valitsi ortodoksiseen kirkkoon liittyessään taivaalliseksi esirukoilijakseen kreikkalaisen Sofian, joka tarkoittaa viisautta ja edustaa äidinrakkautta. Hyvien hetkien pohjalta löytyi tahtoa rakentaa aikuisen pojan ja äidin välinen suhde. Usko näyttäytyy ankaruutena, ei lempeytenä, mutta rukous kulkee sukupolvelta toiselle vahvana turvana. Nemo 2017. 175 sivua. Sekä Alex Schulmanin että Heini Röyskön teokset herättävät lukijassa kysymyksiä siitä, miten paljon menneitä sukupolvia on kohtuullista syyllistää seuraavien sukupolvien sairauksista tai epäonnistumisista. Alex Schulmanin äidinisä oli Ruotsissa tunnettu kirjailija ja kulttuurihenkilö Sven Stolpe. Kirja selittää äidin sairastumista osin Ambomaalla, isovanhempien ”toimimattomalla avioliitolla” ja isoisän kärjekkäällä luonteella. Hyvät sanat ovat perheessä Heikkisen kieli rönsyää omintakeisia murresanoja ja ruokottomuuksia. 303 sivua. 183 sivua. 1 1 . Metropoliitta Ambrosiuksella on ollut merkittävä vaikutus Holmbergin perheen elämässä ilon ja surun aikoina. Periksi ei anneta. Koska hän on tunnistanut itsessään sellaista vihaa ja ilkeyttä, joita hän pitää äitinsä ja äidinisänsä perintönä, hän on päättänyt olla antamatta niitä perinnöksi omille lapsilleen. Nyt esimerkiksi siirtymät Ambomaan ja Suomen välillä jäävät osin keinotekoisiksi. Röyskön kirja perustuu osin omiin kokemuksiin sairaan äidin lapsena. Kirja käsittelee myös äidin vanhempia, eli Röyskön isovanhempia, jotka olivat lähetystyöntekijöitä Ambomaalla, nykyisen Namibian alueella. Äiti oli välillä pitkiäkin aikoja töidensä takia poissa kotoa. Kustantaja Sakari Röyskö 2017. 20 KOTIMAA 2 . TuIjA TIIHOnen Antti Heikkinen: Mummo. Heini Röyskön kirja Mustat ikkunat kuvaa tärkeää aihetta, mielisairaan äidin ja hänen perheensä elämää. Annina Holmberg puhuttelee itseään kirjassa tyttärenä, ei minämuodossa. Vaietut salaisuudet painavat mieliä ja pyrkivät päivänvaloon. Poikkeuksellista oli se, että he molemmat loivat hienon uran. Ritva Holmbergin taiteilijatie kertoo suomalaisesta teatterimaailmasta ja kulttuurihenkilöistä viidellä vuosikymmenellä. Tämän kirjan kiinnostavuus ei perustu siihen, onko kirjoittaja tunnettu henkilö vai ei. Henkilöt ovat kokonaisia ja uskottavia. Ruotsalaisen Alex Schulmanin kirja Unohda minut kertoo alkoholismista, Heini Röyskön esikoisteos Mustat ikkunat mielisairaudesta. Tässä kirjassa hän onnistuu parhaiten kuvatessaan mielisairaan ihmisen vaikutusta lähiomaisiinsa sekä helluntailaisten suhtautumista lähetystyössä oleviin perheisiin. Röyskö onnistuu parhaiten kuvatessaan mielisairaan ihmisen vaikutusta lähiomaisiinsa sekä helluntailaisten suhtautumista lähetystyössä oleviin perheisiin.. Kirja olisi kuitenkin kaivannut kustannustoimittajaa. Tyttären perusturvallisuus on ollut ilmeisen taattu, sillä näitäkään vaiheita hän ei muistele ikävinä. 381 sivua. Suomentanut Raija Rintamäki. Vasta lopussa selviää, kenen mummosta ja äidistä on kyse. Ritva Holmbergin taiteilijantie. Heini Röyskö kirjoittaa taitavasti. Schulman kertoo myös äidin kanssa eletyistä ihanista, turvallisista ja rakkaudentäyttämistä hetkistä. Enimmäkseen yhden maatalon väkeen pitäytyvä kertomus vangitsee pian lukijan mielenkiinnon. Annina Holmberg kirjoittaa lämpimällä tavalla sivistyneesti. Se ei kuitenkaan estä tarvittaessa turvautumasta vanhoihin taikakeinoihin. Toivottavasti Röyskö jatkaa kirjoittamista. Kirja nostaa Stolpesta esille hirviömäisiä puolia, jotka kirjailijan mukaan osin selittävät tyttären eli Alex Schulmanin äidin alkoholisoitumista. Tälle ajalle luonteenomaista on syyllisten löytäminen. Loistavan taiteilijauran lisäksi kirja on kertomus eräästä äidistä. Röyskö on käyttänyt kirjan taustamateriaalina isovanhempiensa kirjeenvaihtoa. Schulman nostaa sukupolvesta toiseen jatkuvista kielteisistä kierteistä kuitenkin esille erityisen oleellista ja parempaa luovaa. Kirja nostaa esille myös Ritva Holmbergin Suomessa vähemmän tunnettua uraa Ruotsissa. Alex Schulman nostaa sukupolvesta toiseen jatkuvista kielteisistä kierteistä kuitenkin esille erityisen oleellista ja parempaa luovaa. Kustannusosakeyhtiö Siltala 2017. Kodissa asunut, valtaa käyttänyt virtahepo oli ilkeä, arvaamaton ja julma. Sana-lehden haastattelussa Heini Röyskö sanoo, että tapahtumat eivät ole eksakteja, mutta tunnelmat ovat. Eri aikatasoissa etenevän kertomuksen henkilöiden perässä on aluksi hankala pysyä. MArI TeInIlä Annina Holmberg: Tahto ja hohto. Alex Schulmanin äidin yli 30 vuotta kestäneestä juomisesta ei saanut puhua, ei edes perheen kesken. MArI TeInIlä · Alex Schulman: Unohda minut. äiti ja taiteilija Annina Holmbergin vanhemmat Kalle Holmberg ja Ritva Holmberg vaikuttivat vuosikymmenten ajan keskeisesti Suomen teatterimaailmassa. WSOY 2017