10 N:o 2/25 | 5. Liikettä arkeen Tuleva liikuntaministeri Mika Poutala laittaisi kansan liikkumaan ilman turhaa ponnistelua. helmikuuta 2025 | hinta: 14,50 € | www.kotimaa.fi 120 v.
040 735 2096 Wille Riekkinen Valo ja pimeys Emerituspiispan mukaan ”elämme täysin eri maailmassa kuin vuosituhat tai kaksi sitten. 2 Verkkokauppa: www.sacrum.fi | Myymälä: Kalevankatu 20, Helsinki | Avoinna: ma–pe 9–17, la 10–15 | Puh. Valitse laulu, kuuntele säestystä, laula mukana ja seuraa nuotteja! 40,00 Riikka Jäntti (toim.) Vauvavirsari Vauvan oma, pahvisivuinen ja suloisesti kuvitettu virsikirja sisältää 7 tuttua Lasten virren laulua. 23,30 (25,00) Henna-Maria Harju, Juhani Tikkanen & Satu Sinikumpu Soivat hengelliset lastenlaulut Ihastuttavasti kuvitettu soiva laulukirja sisältää 40 rakastettua hengellistä lastenlaulua nuotteineen. 24,20 (26,90) NIKEA 325 T O M I K A R T T U N E N VÄ Y L Ä K I R J AT Jakamattoman kirkon perintö 2000-luvulla Uskosta ja elämästä. Kirjan tukevat pahvisivut sopivat oivasti omatoimiseen tutkimiseen ja tarttumiseen. Meidän on löydettävä uusia tapoja esittää uskon kysymyksiä oman aikamme ihmisille.” 33,90 Phillip Cary Nikean uskontunnustus – Lyhyt johdanto 2025 on Nikean uskontunnustuksen juhlavuosi. Kirja tarjoaa tietoa tunnustuksen historiasta ja sisällöstä ja auttaa ymmärtämään, kuinka kristillinen maailmankuva ja teologia syntyivät. Historiallisen katsauksen lisäksi pohditaan tietä kohti sovintoa ja rauhaa, toivon tulevaisuutta. Säestys on kuunneltavissa kirjan kaiuttimesta. Näissä rukouksissa ei tarvitse olla hiljaa ja paikallaan. 29,90 Tomi Karttunen Nikea 325 – Jakamattoman kirkon perintö 2000-luvulla Teos avaa kristillisen uskon perintöä vuosien 325–787 ekumeenisten kirkolliskokousten valossa. 14,30 (15,90) Juha Luodeslampi & Hanna Paavilainen Liikuttava rukouskirja Ota rukous mukaan arkisiin asioihin: liikkeeseen, rutiineihin, rentoutumiseen! Osa rukouksista on vauhdikkaita, osa meditatiivisia, osaa voi harjoittaa vaikka ruuhkabussissa
Kun et tiedä mitä ajatella ja tuntea, ole armollinen itsellesi ja toisille lähellä ja kaukana. Budde virkaanastujaisten rukoushetkessä vetosi presidenttiin, jotta tämä osoittaisi armollisuutta vähemmistöille ja maahanmuuttajille. Ristiriitaisuus tuo tunteen sisäisestä ja ulkoisesta kaaoksesta, ehdottomuus on selkeämpää. Emme ole vain hyviä tai pahoja, viisaita tai tyhmiä vaan sekä että. Eihän meistä kukaan ajattele, toimi eikä tunne täydellisesti. Tasa-arvoa edistäviä lakeja on kumottu. Se kävi hyvin ilmi, kun Washingtonin episkopaalinen piispa Mariann E. Sitä sopii toivoa. Se on paljon helpompaa kuin hyväksyä se, että maailma, ihmiskunta ja meistä jokainen itse on lopulta täynnä ristiriitoja. 3 Armollisuus auttaa kestämään ristiriitoja D onald Trumpin virkaanastumisesta on jo kolmatta viikkoa. Trump itse uskoo olevansa rauhantekijän roolissa. Ihmisyyteen kuuluu taipumus ehdottomuuteen. Budden kuuluttamaa armollisuutta me kaikki tarvitsemme tässä hyvin jakautuneessa maailman ajassa. Rikollisia laittomia maahanmuuttajia on massapidätetty. Suhtautuminen Trumpiin jakaa oudosti myös suomalaista kristikuntaa. Armollisuus sen sijaan auttaa kestämään ristiriitoja ja hillitsee tunnetta kaaoksesta. Budde ei puhutellut Trumpiin vedotessaan yksityistä henkilöä vaan instituutiota. Presidentti ryhtyi heti tositoimiin. Sitä nyt kipeästi tässä ajassa tarvitaan. Toisin kuin luterilaiseen, episkopaalisen kirkon perinteeseen kuuluu olla kumartelematta kuninkaita ja julistaa totuutta valtiovallankin edessä. Toisaalta tuntuu siltä, että nyt tapahtuu asioita ja länsimainen maailmaa nytkähtää johonkin suuntaan. Armollisuudessa on sekin hyvä puoli, että lopulta se rakentaa siltoja kaiken jakaantumisen yli. Vastaus riippui selvästi siitä, suhtautuiko Trumpiin ja tämän edistämiin arvoihin myönteisesti vai kielteisesti. Saiko piispa näin toimia vai ei, kysymys aiheutti kiivasta keskustelua somealustoilla ja mediassa. pääkirjoitus Freija Özcan päätoimittaja |K uv a: Ja ni La uk ka ne n. Yhdysvaltain toiminnan seuraaminen on ollut kuin katsoisi kummallista elokuvaa, joka on kuitenkin totta ja vaikuttaa meille asti. Mihin, sitä on vielä vaikea sanoa. Virkamiehiä ja syyttäjiä on erotettu. Toisia valtioita on kiristetty toimimaan halutulla tavalla
4 sisällys 2/25 Tässä numerossa Uutiset 6 30 rippikoululaista kastettiin loppiaisena Turussa 10 Tuleva liikuntaministeri Mika Poutala lisäisi liikuntakasvatusta neuvoloihin 12 Nuorisopsykologi: Hädän äärilaidalla tarinat ovat vain surullisia 16 Saarnoja ja syötävää Pariisin kodittomille 18 Yhä harvempi haluaa kirkkoherraksi 21 Näkökulma: Kiitos kuuluu suomalaisille – Yhteisvastuukeräystä jo 75 vuotta 26 Kirkkomuskariin mahtuvat sekä puput että enkelit 27 Lahjoitushuoneen lokerot tehostivat auttamista 28 Näkökulma: Pidetään kokous! Teologia 30 Samanismissa olennaista on yhteys kaikkeen 33 Iisak Niniveläinen on nyt myös katolisen kirkon pyhä 35 Kolumni: Nimillä omitaan valtaa mutta johdetaan harhaan Isoja ajatuksia 36 Jotain on tapahtunut nuorille miehille 41 Piispa Mari Leppänen: Jakautumisella peloteltu kirkko 50 Kaisa Huhtala on ihmisten puolustaja 56 Essee: Et ole sama, joka olit 60 Luomakunta: Tuomioherran synty Kulttuuri 44 Näyttely: Lasitaiteilija Minna Tuohiosto-Kokon näyttely juhlistaa elämän pyhyyttä 46 Teatteri: Ystävä voi pelastaa jopa hengen 47 Kolumni: Kaunis elokuva uskosta jäi sanasodan jalkoihin 50 ”Jos ihmisyys ei riitä, niin sitten mikään ei riitä.” Kirkkoherra Kaisa Huhtala kertoo, miten hänestä tuli ihmisoikeuksien puolustaja. 2/25
Vastareaktio ja ihmisten loukkaantuminen on kuulemma symboliikan käyttäjälle toivottu reaktio. 55 Pyhä 62 Jumala tuntuu toimivan läpinäkyvästi ja reilusti 65 Hartaus: Kaikki katoaa – Niinkö. Hän naurahti ja kertoi pitävänsä ilmiötä vastenmielisenä, mutta totesi asiattoman kuvaston uusiokäytön tarkoituksen olevan silkassa ärsyttämisessä. Kotimaa kuuluu Julkisen sanan neuvoston itsesääntelyn piiriin ja on sitoutunut noudattamaan journalistin ohjeita. 66 Ensi pyhänä 70 Suntio & kirkko: ”Aivan mahtavia pieniä enkeleitä” 72 Kirkkokahvit 78 Radio ja tv 80 Ristikot 82 Mitä kuuluu, Liisa Tuovinen. En ole latistamassa ilmiötä kapinaksi tai vähättelemässä kenenkään uskoa, mutta ajatusleikki on mielestäni huvittavalla tavalla osuva: eikö ristin pitäisikin edustaa kapinaa. Päätoimittaja: Freija Özcan 040 683 8431 freija.ozcan@kotimaa.fi tuottaja: Noora Wikman 040 178 8423 noora.wikman@kotimaa.fi tuottaja, Askel: Emilia Karhu emilia.karhu@kotimaa.fi toimittaja: Niilo Rantala niilo.rantala@kotimaa.fi toimittaja: Jussi Rytkönen artikkelitoimittaja jussi.rytkonen@kotimaa.fi toimittaja: Tuija Pyhäranta tuija.pyharanta@kotimaa.fi toimittaja: Mari Teinilä mari.teinila@kotimaa.fi perustettu 1905 Toimitus Juttelin tutun black metal -harrastajan kanssa ja päädyin mutkan kautta kysymään, miten ihmeessä natsisymboliikka ja -kuvasto eksyi black metal -kulttuurin sakeimpiin syvänteisiin. ”Eivät teidän tienne ole minun teitäni”, saattaa nuori kapinallinen Jesajan sanoin härnätä. 2020-luvun yhteiskunnassa, missä uskonnollisuus on entistä enemmän ”yksityinen asia” ja kouluista on pyritty tekemään uskontoneutraaleja vyöhykkeitä, en voi kuin kuvitella, miten tehokkaalta provokaatiolta kristityksi julistautuminen saattaa jostain tuntua. Nyt hän haluaa levätä uskossa.. Nuorten miesten uskonnollisuuden noususta on puhuttu niin Kotimaan sivuilla kuin muuallakin yhteiskunnassa. NIILO RANTALA tuhat merkkiä taivaasta Seuraava Kotimaa ilmestyy 5.3. ASIAKASPALVELU: asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Ilmoita asiavirheestä: toimitus@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00131 Helsinki www.kotimaa.fi Käyntiosoite: Eteläranta 8, 00130 Helsinki Graafikko: Jesperi Virtanen Valokuvaaja: Jukka Granström Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Sisältömyyntipäällikkö: Riikka Kettunen, 040 400 860 862 Mediamyynti: Juha Kurvinen 040 665 5983, juha.kurvinen@kotimaa.fi Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-1135 (Kotimaa-lehti) ISSN 2814-6352 (Kotimaa.fi) Paino: Punamusta Oy Kustantaja: Sacrum -Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: 84 200 kokonaistavoittavuus (painettu + digi viikko, KMT 2024) Kotimaa painetaan paperille, jonka raaka-aine on peräisin kestävän kehityksen mukaisesti hoidetuista metsistä. Maaliskuun numerossa vieraillaan kristillisessä koulussa sekä katolisen kirkon jumalanpalveluksessa. Omilta teinivuosiltani muistan, miten keskeistä roolia nimenomaan provosoiminen ja reaktioiden kalastelu monen teinipojan maailmassa näyttelee. Numerossa kerrotaan myös, kuinka Patrick Tiainen yritti vuosia muuttaa itseään uskon voimalla. Kotimaan jakelusta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä, mutta Posti neutraloi niiden vaikutuksen rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Painotalo Punamustan tuotannon ympäristöystävällisyys on tarkastettu ja hiilijalanjälki laskettu
Ihana että nämä lisääntyvät. Turussa iso yhteiskaste: 30 rippikoululaista kastettiin loppiaisena Henrikinkirkossa T urun Henrikinkirkossa vietettiin loppiaisena poikkeuksellista kastejuhlaa. Henrikinkirkossa pidettyyn juhlaan nuoret olivat kutsuneet läheisiään. Läheiset taas olivat ottaneet tilaisuuden perhejuhlana, jonne tultiin juhlapuvuissa ja lahjojakin annettiin. Yhteiskastetilaisuuteen oli ilmoittautunut 30 rippikoululaista. – On mahdollisesti tulossa toinenkin tilaisuus, toteaa Turun ja Kaarinan seurakuntien yhteisen kasvatustyön nuorisosihteeri Marja Lindén. – Olemme miettineet, että onko tämä nyt sitä ikäluokkaa, jonka vanhemmat haluavat antaa lastensa itse päättää kasteesta. Lapsikasteethan ovat vähentyneet. 6 uutikatsaus leirikeskukset 2025 Seurakunnilla on 913 leirikeskusta. Se on positiivinen asia, Lindén sanoo. Yhteinen kasvatustyö tarjosi kastejuhlan, jossa tarjottavat olivat nuorten mielen mukaisia. FREIJA ÖZCAN Kastetut rippikoululaiset saivat seurakunnilta neilikat. Lindénin mukaan nuorille yhteinen kastetilaisuus on mieluinen, koska siinä ei nuori yksin joudu huomion keskipisteeksi. Turun ja Kaarinan seurakuntien rippileireille on nimittäin ilmoittautunut peräti 87 rippikoululaista, joita ei ole vielä kastettu. Heitä kastamassa oli viisi pappia. ”Vanhan korjaamisen sijaan olisi fiksumpaa tehdä saman tien kokonaan uusi leirikeskus” Salon kirkkoherra Timo Hukka Salon Seudun Sanomissa 3.1.2025 Koonnut: Tuija Pyhäranta Leirikeskuksista tyhjillään esimerkiksi myyntiä varten oli tilaston mukaan 94 Viime syksynä tai sen jälkeen ostotarjouksen leirikeskuksesta ovat hyväksyneet ainakin Juuan, Joutsan, Lahden, Sastamalan ja Savonlinnan seurakunnat. Luku perustuu kirkon rakennustilastoihin viime vuoden huhtikuulta. Yhteiskasteiden lisäksi heitä kastetaan seurakunnissa rippikoulun tai konfirmaation yhteydessä. | Kuva: Jens Salama. Paikalla oli lähes parisataa henkeä. – Ei voileipäkakkua, vaan herkkuja, mokkapaloja ja mehua
Teologian maisterin tutkinnon jälkeen Vehviläinen halusi uskonnon opettajaksi ja erikoistui yliopistossa islamiin. KARI PYRHÖNEN. Vehviläisen mukaan islamia opiskelevat oppilaat tulevat erilaisista taustoista. Heidi Vehviläinen kokoaa islamin opetusmateriaalin itse. Tämä käy ilmi kyselystä, jonka KARVI teki koulujen rehtoreille. Kymmenessä suurimassa kaupungissa noin puolet islamin opettajista on koulutukseltaan päteviä, muualla Suomessa noin neljäsosa. Vaikka opetushallitus laatii uskonnon opetussuunnitelman perusteet, se ei valvo opetuksen sisältöä sen enempää kuin oppimateriaalin pätevyyttä. Kuvassa on menossa 5-luokkalaisten oppitunti. Tällä hetkellä Suomessa on voimassa opetussuunnitelma neljäntoista eri uskonnon oppimäärälle. Hyödynnän tässä oppikirjoja ja tieteellisiä julkaisuja. – Pätevien islamin opettajien tarve on edelleen huomattava, vaikka heitä valmistuukin koko ajan pikkuhiljaa lisää, kertoo Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen KARVI:n johtava asiantuntija Matti Suomilammi. Opetus painottuu sen perusteella, minkä uskonnon oppimäärä on oppilaalle valikoitunut. Toiset käyvät moskeijassa joka viikko, jotkut eivät koskaan. | Kuva: Jukka Granström peruskoulu | Islamia opiskelevien oppilaiden määrä on kasvanut. Mutta koko pääkaupunkiseudulla muodollisesti päteviä opettajia ei ole tarpeeksi. Pääosin tähän suhtaudutaan hyvin. Islamin lehtori Heidi Vehviläinen opettaa useissa Vantaan peruskouluissa. – En juurikaan käytä kirjoja, koska niitä on vähän ja ne ovat vanhoja. Tämän uskonnon opettamiseen käytetään aikaa enemmän kuin muihin. Uskontoja ei arvoteta paremmuusjärjestykseen. Mitä kauemmin olen opettanut, sitä vähemmän kysellään. Itse hän ei kuulu mihinkään uskontokuntaan. – Emme rukoile, mutta keskustelemme rukouksista. – Omat oppilasmääräni ovat pysyneet maltillisina, koska Vantaalla islamin opettajia on riittävästi. Joskus opettaja saa oppitunneilla kuulla, että islam on ainoa oikea uskonto. Suurin haaste onkin nyt pula opettajista. Tämä kaikki auttaa oppilaita integroitumaan yhteiskuntaan, kotoutumaan. Paras keskustelufoorumi Vehviläiselle on suomalainen peruskoulu, koska siellä oppilaat voivat turvallisessa ja neutraalissa ympäristössä rakentaa uskonnollista identiteettiään ja tuntea, että heidän uskontoaan kunnioitetaan. Opetusneuvos Outi Raunio-Hannula opetushallituksesta muistuttaa, että kaikissa oppimäärissä opetetaan myös muita uskontoHeidi Vehviläinen opettaa islamin uskoa Vantaalla. Vastuu on kouluilla, viime kädessä rehtoreilla. Vuonna 2018 islamin oppilaita oli 13 400, tuorein tilasto vuodelta 2022 kertoo määräksi 17 500. ja. – Kerron avoimesti uskonnottomuudestani. 7 Pätevistä islamin opettajista on pulaa P eruskoulujen islamin opetus ensisijaisena uskontona on lisääntynyt viime vuosina runsaasti. Ymmärrys ja suvaitsevaisuus lisääntyvät puolin ja toisin, Vehviläinen sanoo. Hän kertoo selviytyvänsä opetustyöstään hyvin. Vehviläinen muistuttaa, että koulussa opetetaan uskontoja, mutta ei uskomaan. Kirjoitan opetusta varten itse selkokielisiä tekstejä. Koulujen uskonnonopetuksen raamit laatii opetushallitus. Tämä on kirjattu opetussuunnitelman perusteisiin. – Voimme käydä islamista myös kriittistä keskustelua ja oppia ymmärtämään muita maailmanuskontoja – sekä uskonnottomia. Tällaiset kommentit avaavat portin keskustelulle. Etenkin uudet oppilaat ja heidän vanhempansa kysyvät joskus Vehviläiseltä, miten hän voi opettaa islamia, vaikka ei ole muslimi
| Kuva: Vatican Media/IPA/SIPA meidän ekumeeninen kutsumuksemme. | Kuva: Freija Özcan. – Pessimismi johtaa toimimattomuuteen. Kun media keskittyy uutisoinnissaan maailmanpolitiikan kriiseihin ja presidenttikin aistii kansassa epävarmuuden tunnetta, Stubbin mielestä on pessimismin sijaan suosittava realismia. Pyhä Henrik on Suomen suojelupyhimys. – Kyynisyyttä on olettama, ettet pysty muuttamaan asioita ja tiedät toisen ajatuksista enemmän kuin ihminen itse. Delegaatiolle osoittamassaan puheessa paavi muistutti vuoden 2025 olevan riemuvuosi, jona kristityt ovat yhdessä matkalla toivon pyhiinvaeltajina. FREIJA ÖZCAN Piispa jututti presidenttiä. Realismi löytää ratkaisun, hän sanoi ja kehotti kaikkia ottamaan itse vastuuta omasta, perheenjäsenten ja kavereiden pärjäämisestä. – Kiitän teitä, Cappella Sanctae Mariae, tästä arvokkaasta palveluksesta, paavi kiitteli kuoroa. – Mutta elämme rauhattomuuden aikakautta. Meitä testataan Itämerellä, kyberhyökkäyksillä, informaatiosodalla. Mukana oli myös katolisen Pyhän Marian seurakunnan kuoro. Suomen ekumeenisessa delegaatiossa olivat mukana Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki, piispa Raimo Goyarrola katolisesta Helsingin hiippakunnasta, Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Elia, hiippakuntadekaani Terhi Kaira, kappalainen Johanna Tyynelä-Haapamäki, kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen, viestintäjohtaja Eeva-Kaisa Heikura, kirkkoherra Eze Nwoko Pyhän Ursulan seurakunnasta, isä Joosef Dang Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnasta ja teologinen sihteeri Jelisei Heikkilä. Kyynisyyttä Stubb kertoi vihaavansa. Me tullaan pärjäämään, hän lupasi. Helsingin tuomiokirkon kryptassa pidetyssä arvo keskustelussa. vastaan Suomen ekumeenisen delegaation Vatikaanissa. Paavi päätti tapaamisen kutsumalla osallistujia liittymään hänen kanssaan Isä meidän -rukoukseen. Ekumeenisella rukousviikolla vuosittain toteutettu vierailu liittyy pyhän Henrikin muistopäivään. Pidetään pää kylmänä ja pidetään kiinni meidän omasta henkisestä resilienssistä. Paikalla olleiden Tikkurilan lukion oppilaiden kysymykseen Venäjän uhan aiheuttamasta pelosta, Stubb totesi, ettei Suomeen kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa. Tuomiokirkon kryptassa presidentti Stubbia keskustelutti piispa Teemu Laajasalo. – Älkää koskaan unohtako tätä: Toivo ei petä. Sillä ”ei kuolema, ei elämä, eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä tuleva, eivät voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Tämän lihaksi tulleen rakkauden todistaminen on Piispa Matti Salomäki ojensi paaville lahjana maailman rauhaa Kirkon Ulkomaanavun kautta sekä Oiva Toikan Sovinnon kyyhkysen. Rauhan sanansaattajana pyhä Henrik kehottaa meitä olemaan koskaan lakkaamatta rukoilemasta rauhan lahjan puolesta, joka on yhtä kallisarvoinen kuin se on hauras, paavi sanoi. 8 uutikatsaus ”Älkää koskaan unohtako tätä: Toivo ei petä”, paavi sanoi suomalaiselle delegaatiolle P aavi Franciscus otti maanantaina 20.1. FREIJA ÖZCAN Presidentti: ”Me tullaan pärjäämään” – Vaikka maailma tuntuu kaatuvan päälle, kyllä me pärjätään, presidentti Alexander Stubb rohkaisi 28.1. – Pyhä Henrik on eräänlainen tämän toivon ikoni, jonka vakaa ja luja perusta on Jumalassa. Paavi totesi pyhän Henrikin olevan myös jumalallisen ykseyden symboli, sillä hänen juhlansa kokoaa edelleen yhteen kristittyjä eri kirkoista ja yhteisöistä yhteiseen Jumalan ylistykseen
Pentikäinen on ollut SKR:n mukaan synnyttämässä toiminnallaan useita merkittäviä rauhantyötä tukevia rakenteita, jotka ovat jatkaneet rauhan-, vakaudenja sovinnontyötä senkin jälkeen, kun Pentikäinen on siirtynyt uusiin haasteisiin. Mukana on 13 Aallon työtä eri puolilta Suomea. Suomen kristillinen rauhanliike palkitsi Antti Pentikäisen rauhanpalkinnolla Suomen kristillinen rauhanliike (SKR) on päättänyt antaa vuoden 2025 rauhanpalkintonsa tutkimusprofessori Antti Pentikäiselle. Ne ovat Aalto-ateljee, Aaltojen kotitalo, Finlandia-talo, Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo ja Kulttuuritalo Helsingissä, Aallon kampus, Muuratsalon koetalo ja Säynätsalon kunnantalo Jyväskylässä, Paimion parantola, Seinäjoen Aalto-keskus, Sunilan asuinalue Kotkassa, Villa Mairea Porissa sekä Kolmen Ristin kirkko Imatralla. Pro ecclesia -mitalin saivat toimittaja Pekka Heikkilä (Turun arkkihiippakunta), LT, erikoislääkäri S eija Kuikka (Mikkelin hiippakunta), valtiotieteen maisteri, kulttuurineuvos Jouni Mykkänen (Espoon hiippakunta), johtava diakoniatyöntekijä Pirjo Maritta Sariola (Lapuan hiippakunta) ja erikoislääkäri Åsa A. 9 Yhteisvastuukeräys tukee taas nuoria Yhteisvastuukeräys on jälleen käynnistynyt. Aikamme kutsuu sellaista rauhantyön johtajuutta, jota Pentikäinen jo vuosien ajan osoittaa, sanoo SKR:n hallituksen puheenjohtaja Jussi Ojala tiedotteessa. Keräyksen varoilla halutaan mahdollistaa nuorten turvallista kasvua, harrastamista ja uusien taitojen oppimista, jotta jokaisella nuorella olisi mahdollisuus unelmoida ja rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Tällä kertaa Yhteisvastuukeräys toteutetaan yhteistyössä seurakuntien, Suomen Partiolaisten ja Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Pro Ecclesia -mitali viidelle ansioista kirkon työssä Kirkkohallituksen täysistunto myönsi kokouksessaan 21.1. Joensuun ja Imatran seurakunnat avasivat ovensa kaikille pareille Joensuun ja Imatran seurakunnat ovat tehneet päätöksen, jonka myötä myös samaa sukupuolta olevat parit voidaan jatkossa vihkiä kirkon ja seurakunnan tiloissa. – Antti Pentikäisen palo edistää rauhantyötä on täysin poikkeuksellista, ja se roihu tarttuu muihin. Esityksen kohteista on valmistellut opetusja kulttuuriministeriön toimeksiannosta Museovirasto yhteistyössä Alvar Aalto säätiön sekä kohteiden taustayhteisöjen kanssa. | Kuva: Yhteisvastuukeräys 2025 Suomi esittää Unescolle uutta maailman perintökohteiden sarjaa Suomi esittää Unescon maailmanperintöluetteloon lisättäväksi Alvar Aallon arkkitehtuurikohteista muodostuvaa kokonaisuutta. Yhteiskunta, jossa nuoret pystyvät näihin asioihin, voi todennäköisesti myös kokonaisuutena hyvin ja kestävästi, Suomen Partiolaisten toiminnanjohtaja Kati Palsanen sanoo Yhteisvastuukeräyksen tiedotteessa. Päätöstä ”Aalto works” -kohteen mahdollisesta hyväksymisestä maailmanperintöluetteloon joudutaan vielä odottamaan. Pro ecclesia -mitalin viidelle henkilölle. Westerlund (Porvoon hiippakunta). Mitali voidaan myöntää erityisistä ansioista kirkon työssä seurakunnan, hiippakunnan tai kokonaiskirkon tasolla. Imatran Kolmen ristin kirkon lisäksi Aallon kirkkoarkkitehtuuria kokonaisuudessa edustaa Seinäjoen Aalto-keskukseen kuuluva Lakeuden risti. Seurakuntia Suomessa on yhteensä 354. Keräyksen tuotosta 30 prosenttia ohjataan seurakuntien kautta paikalliseen auttamistyöhän, 20 prosenttia Suomen Partiolaisten valtakunnalliseen toimintaan ja 50 prosenttia Kirkon Ulkomaanavun kautta kansainväliseen katastrofityöhön. – Nuorten tulevaisuususko, toimijuus ja mahdollisuus unelmointiin ovat nuorten hyvinvoinnin tärkeimpiä indikaattoreita. 75-vuotisjuhlaansa viettävä keräys tukee tänäkin vuonna nuoria Suomessa ja maailman katastrofialueilla. lyhyesti. Tiedotteen mukaan maailmanperintökomitea voisi päättää asiasta kesällä 2026. Keräysvaroilla tuetaan partion kautta vähävaraisten nuorten leirija varustehankintoja, jotta kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet harrastamiseen ja sen tarjoamaan kasvuun. Joensuussa päätös tehtiin 22.1. Rauhanpalkintoa SKR perustelee Antti Pentikäisen pitkällä ja monipuolisella uralla rauhantyön edistämisessä. Kotimaan tilaston mukaan Suomessa on nyt 66 seurakuntaa, jotka ovat tehteet päätöksen tilojensa avaamisesta sateenkaaripareille. Yhteisvastuukeräystä toteuttaa Kirkkopalvelut, joka omistaa Kotimaata kustantavan Kotimaa-Sacrum Oy:n. ja Imatralla 15.1
– Totta kai se auttaa, mutta voitaisiin keskittyä enemmän siihen, millä menet kouluun. Meillä kun kuitenkin on ongelmana myös lasten ja nuorten yksinäisyys, niin siihen harrastus on mahtava tukikeino. Ennen vanhaan aloitettiin kymmenvuotiaana ja lopetettiin noin 15-vuotiaana. Kun tiedetään ikävuodet, voitaisiin tarjota edullista matalan kynnyksen harrastustoimintaa. Kun mennään tiettyyn ikävuoteen asti, seuroilla ei ole riittävästi tarjota höntsäfudista. Mikä avuksi. Ennen kesää ensimmäisen kauden kansanedustajasta ja entisestä huippu-urheilijasta tulee liikunta-, urheiluja nuorisoministeri. Monesti tämä lähtee siitä, että vanhemmilla pitäisi olla sellainen, jotta se tulee esimerkin kautta. 10 ”Pitäisi lisätä liikuntakasvatusta neuvoloihin” Vaikka on talvi, Mika Poutala (kd.) on hurauttanut pyörällä töihin eduskuntaan 16 kilometriä. Mielestäni seurojen pitäisi kantaa vastuuta tuosta puolesta. – Pääasiassa tehtävänä on toteuttaa hallitusohjelmaa. 1 Millaiset tavoitteet sinulla on ministerin tehtävään. – Jos katsotaan 10–20 vuoden perspektiivillä, harrastamisaika ei ole juuri muuttunut, mutta se on aikaistunut tosi paljon. Ennen vanhaan mentiin paljon kävellen, pyörällä ja jopa hiihtäen. Liikuntaharrastus tuo yhteisöllisyyttä ja mentaalista hyvää. Jos vanhemmilla ei sellaista ole, niin neuvolassa on hyvä siihen kannustaa ja tarjota apua. – Yksi tavoite on, että pitäisi lisätä liikuntakasvatusta neuvoloihin. 3 Auttaisiko koululiikunnan lisääminen liikkuvan elämäntavan omaksumisessa. Hallitusohjelmassa oleva Suomi liikkeelle -ohjelma on poikkeuksellinen siinä mielessä, että hallitusohjelmassa ei ole ollut aiemmin tällaista selkeästi liikuntaan liittyvää ohjelmaa. Isossa kuvassa puhutaan koko kansan liikuttamisesta, liikkuvan elämäntavan juurruttamisesta ihmisiin. Nyt aloitetaan viisivuotiaana ja lopetetaan 12–13-vuotiaana. Jos on kauppaan kilometri, kuten minulla, ei menisikään sinne autolla vaan pyörällä tai joskus kävellen. Että tulisi arkeen liikuntaa, ei niinkään urheilua. 2 Lasten ja nuorten liikkuminen on meillä pitkälti urheiluseurojen varassa ja jossain vaiheessa harrastus aina lopahtaa. – Seuratoiminnassa puhutaan nimenomaan urheilusta, mutta liikunta ja liikkuminen on se, mitä meidän pitäisi saada kansan tavaksi. Pienestä asti pitäisi miettiä, miten ihminen omaksuu liikunnallisen elämäntavan. Tänä päivänä vanhemmat aika pienellä kynnyksellä kuukauden henkilö Mika Poutala – tuleva liikunta-, urheiluja nuorisoministeri
| Kuva: Jani Laukkanen. Ymmärrän, että siinä on turvallisuusnäkökulma, mutta meidänkin lapset on alkaneet kaksivuotiaana pyöräilemään ja kuusivuotiaina osaavat jo sen homman. Se vaatii viitseliäisyyttä, varsinkin, jos yöllä on satanut lunta. Talvella on nastarenkaat alla. Se on henkinen pakopaikka ja tuki kaikessa. 6 Miten neuvoisit etätyön laiskistamaa aikuista lähtemään liikkeelle, kun painoakin on päässyt kertymään. Ne on pyritty tekemään semmoisiksi, että niitä voisivat lähialueen lapset käyttää koulun jälkeen. FREIJA ÖZCAN Pikaluistelijana Mika Poutala erikoistui sprinttimatkoille. – Liikunta merkitsee minulle sekä henkistä että fyysistä hyvää oloa ja terveyttä. Mitä nuorempana lähtee liikkeelle, sitä varmemmin liikunta jää arkeen. Lenkkeilen, kiipeilen ja pelaan vähän golfia kesällä. Täällä eduskunnassa on kolme kuntosalia, tatamit ja golflyöntipaikat. Olen tullut armollisemmaksi sekä itseäni että muita kohtaan. Kuntosalia käytän eniten ja siellä juoksumattoa ja vapaita painoja. – Aloittaisin nukkumisesta. Kun tulee uusia kouluja, otetaan liikunnallisuus huomioon. Kannattaa tuoda liikuntaa arkeen niin, että se ei vie ylimääräistä aikaa eikä vaadi ponnisteluja. – Tykkään tehdä monta asiaa. Palaverin voi pitää ulkona metsässä tai puistossa. Kun nukkuminen on kunnossa, keskittyisin ruokailuun: monipuolisesti ja paljon itse tehtyä ruokaa. 4 Miten itse liikut. Kolmanneksi keskittyisin liikuntaan. On aidattuja minikenttiä ja paljon oikeasti muuta kuin hiekkakenttä, joka tänä päivänä ei inspiroi edes jalkapallon pelaamiseen. – Hyvää on se, että koulujen kentät alkavat olla suunniteltuja liikuntaan. – Harrastan työmatkapyöräilyä. Pitää olla fiksumpi sen suhteen, että saa liikuntaa arkeen mukaan. – Kannattaa miettiä, miten voit päivää jaksottaa ja käydä edes kävelemässä kotipihan ympäri muutaman kerran. Kuulun myös eduskunnan jalkapallojoukkueeseen. 5 Mitä liikunta sinulle merkitsee. 11 lähtevät kuskaamaan meidän kullannuppuja kouluun, mitä minäkin olen harrastanut. Lasten kanssa harrastan vaellushommia. Ongelmallista on, että ennen kolmatta luokaa ei saisi tulla pyörällä kouluun. Vuoden 2023 vaaleissa hänet valittiin kansanedustajaksi Kristillisdemokraattien listalta. Se on myös puhtaasti fyysisen hyvinvoinnin ja suorituskyvyn ylläpitämistä. Mutta olen tullut siihen johtopäätökseen, että ehkä pitää sietää enemmän kinastelua ja laittaa lapset menemään omin keinoin. – Harrastan nykyään liikuntaa, en urheilua
– Oma vinkkelini on, että olen tekemisissä hädän äärilaidan kanssa. Hän työskentelee vaativan tason sijoitusosastoilla, jotka ovat jatkuvasti täynnä. Itsetuhoisuus on iso uhka nuoren kehitykselle. – Sillä saatetaan myös pyrkiä viestimään muulle maailmalle, että tarvitsen apua. – Nuori etsii apua sieltä, mistä sitä saa. Syitä ovat esimerkiksi päihteiden käyttö, psyykkiset ongelmat ja itsetuhoinen tai väkivaltainen käytös. Monesti päihteiden käyttäjillä on paljon poissaoloja koulusta, ja näin alkaa myös koulupudokkaan kierre. Ne ovat iso osa ongelmia pahoinvoivien nuorten joukossa. Hakamäki toteaa olevansa lasten ja nuorten elämässä mukana siinä vaiheessa, kun asiat ovat jo tosi pahasti pielessä. Niihin tulevat nekin nuoret, jotka eivät pärjää perhesijoituksessa eivätkä perustason osastohoidossa. Perinteinen paineiden itsehoitomuoto on päihteet. Silloin aikuisten ja ammattilaisten tehtävä on suojella lasta pysymään hengissä. Viiltelyllä yritetään saada pois omaa pahaa oloa, mutta eihän se toimi. ”Itselääkinnässä” alkoholi on jäänyt taka-alalle verrattuna huumeisiin, joita TEKSTI | JANNE VILLA – KUVAT | JUKKA GRANSTRÖM ajankohtaista Vanhempien pahoinvointi on monien kiireellisesti sijoitettujen nuorten ongelmien taustalla, ja tässäkin päihteet korostuvat. Näille osastoille lapsi tai nuori joutuu, kun hänen kehityksensä vaarantuu vakavasti omasta tai ympäristön, useimmiten perheen, toimesta. V aikka valtaosa suomalaislapsista ja -nuorista voi varsin hyvin, ovat pahoinvoivan joukon ongelmat entistä pahempia ja moninaisempia. Niistä voi saada hetkellisen helpotuksen, mutta ne eivät auta mitään. Työssäni näen pelkästään surullisia tilanteita. ”Tavallistenkin” nuorten elämään mahtuu monia haasteita. Pääkaupungissa kiireellisten sijoitusten määrä on lisääntynyt eli erityisen haavoittuvassa asemassa olevien nuorten joukko on kasvanut, kertoo Helsingin kaupungin lastensuojelun psykologi Tuomas Hakamäki. Kukaan ei ole huvikseen kiireellisessä sijoituksessa. – Nuorten osastoilla pelastetaan tämän tästä kirjaimellisesti viime hetkessä henkiä, mutta kaikki eivät ole avun piirissä. 12 Hädän äärilaidalla tarinat ovat vain surullisia Yleisesti ottaen nuorilla menee hyvin, mutta sillä joukolla, jolla menee huonosti, menee todella huonosti, sanoo psykologi Tuomas Hakamäki. Jos hän ei saa oikeaa apua, tilalle voivat tulla valheelliset avut eli päihteet. Viiltely on yleinen tahallisen itsensä vahingoittamisen muoto. – Maailma muuttuu kovaa vauhtia. Sinne pääsy voi olla vaikeaa. ». Pitäisi pärjätä ja löytää sellainen polku, jota haluaa kulkea. Suomessa on korkeat itsemurhaluvut. Psyykkiset ongelmat, esimerkiksi masennuspohjaiset häiriöt ja ahdistus, uhkaavat hoitamattomina vakavimmillaan henkeä. Hädän rankimmassa ääripäässä nuori haluaa kuolla
13 Kuka. Tuomas Hakamäki, 40 Koulutus: Psykologi, traumaterapeutti Työ: Helsingin kaupungin lastensuojelun psykologi Kiinnostaa auttaa vaikeimmassa tilanteessa olevia lapsia ja nuoria.
Osa maahanmuuttajataustaisista nuorista on traumatisoitunut matkalla tultuaan tänne esimerkiksi sodan jaloista. – Vanhemmat saattavat sanoa, että jos nuori on tällainen, hän ei voi kuulua perheeseen. – Lapset ja vanhemmat ovat nähneet ehkä hirveitä asioita. Nuoria täytyy myös auttaa löytämään järkevää tekemistä. – Osalla ongelmat tulevat täysin puun takaa. Hän ei tule nähdyksi ja kuulluksi. Joskus vanhemmat eivät hyväksy lapsen seksuaali-identiteettiä, ja sekin saattaa sysätä liikkeelle pahoja psyykkisiä ongelmia. Huonovointisuuden historia on pitkä. – Hyvinvoivia vanhempia tarvitaan enemmän, sillä heidän pahoinvointinsa näkyy nuorissa ennemmin tai myöhemmin. Jos nuorella ei ole mitään pintoja, mistä pitää kiinni, on helppoa eksyä rikolliseen toimintaan. Ellei tällaisia traumakokemuksia kyetä hoitamaan ja huonoja kierteitä katkaisemaan, pahoinvointia on tiedossa. Jos elämän täyttävät hyvien harrastusten sijasta moniongelmaiset kaveriporukat, syrjäytymisriski kasvaa suuresti. Kriisi voi tulla kenelle vain. Nuoret tarvitsevat ennen kaikkea turvallisia aikuisia, jotka ovat sitoutuneita tukemaan heitä kanssakulkijoina ja vaikuttavat positiivisesti omaan kehitykseen, Tuomas Hakamäki korostaa. Myös rauhoittavien, voimakkaiden lääkkeiden väärinkäyttö tulee Tuomas Hakamäen työssä toistuvasti vastaan. He tarvitsevat avoimia ovia, joiden sisällä tulevat hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat. Heillä ovat menneet asiat tosi huonoiksi vain muutamassa kuukaudessa, ja sitten ollaan syöksykierteessä. – Urheilu, teatteri, kutominen, luistelu, matematiikka… Ihan mitä vain hyvää sisältöä, joka tuntuu omalta jutulta, ja jonka kautta tulee hyväksyntää oikealla tavalla. Hakamäellä on ollut asiakkaita, jotNuoret tarvitsevat ennen kaikkea turvallisia aikuisia, jotka ovat sitoutuneita tukemaan heitä kanssakulkijoina. Vanhempien pahoinvointi on monien kiireellisesti sijoitettujen nuorten ongelmien taustalla, ja tässäkin päihteet korostuvat. Identiteetin tukipuita löytyy rakentavista harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista. 14 on helppo saada. – Suomessa on onneksi hyvät ja tukevat systeemit, eikä pudokkaita ole paljon. Hakamäellä on ollut kantasuomalaisja maahanmuuttaja-asiakkaita, jotka olleet jengeissä juoksupoikina, hyvää korvausta vastaan. Kiireellinen sijoitus tehdään, koska koti on turvaton paikka eikä lapsen hyvinvointia pystytä turvaamaan. Pahoinvointia on kaikissa yhteiskunnan luokissa ja asemissa. Kotiin ulottuvia viranomaisten toimenpiteitä täytyisi tehdä riittävän varhain ja vahvasti, mutta siihen työhön resursseja ei ole Hakamäen mukaan läheskään riittävästi. Hänellä on asiakkaita, joiden huono kierre on lähtenyt rakentumaan jo varhaisvuosina. Jotkut nuorten huonovointisuuden tekijät johtuvat suoraan vanhemmista. – On myös psyykkistä kaltoinkohtelua, jonka haavat jäävät mielen sisään. Onneksi nuorten täydellinen hylkääminen on harvinaista, mutta monissa tilanteissa perhe on ensin sanonut, että tämä oli tässä. Pahoinvoivasta nuoresta voi tulla koulupudokas. Tällaisia tapauksia tulee työssäni vastaan liian usein. Vanhempien harjoittamaa kaltoinkohtelua on monenlaista. – Jengikulttuuri on rantautumassa Suomeen. Vääränlainen seura löytää Tuomas Hakamäen mukaan aina kohteensa erityisesti haavoittuvassa tilanteessa olevista nuorista. Sellaisia aikuisia löytyy Hakamäen mukaan kaupungin nuorisotoimesta, järjestöistä ja myös seurakunnista, joissa tehdään tärkeää nuorisotyötä ja tarjotaan paikkoja, jonne voi mennä. Nopeaan alamäkeen voi johtaa vaikkapa rikoksen uhriksi joutuminen. Kovilla huumeilla tulee nopeasti pahaa jälkeä. Huono kierre voi vahvistua myös ongelmilla koulussa. – Tässä on jonkinlainen sukupolvimuutos. – Tarvitsemme monenlaisia toimijoita ja ryhmiä, jotka tekevät työtä lasten ja nuorten kanssa. Nykyään huumausaineet tulevat pelikentälle ennen alkoholia. – Yhteiskunnan pitäisi ottaa nuorten puolesta koppia myös näistä huonosti voivista aikuisista. Psykologi Tuomas Hakamäki puhuu ”lumipalloefektistä”. Lasta tai nuorta mitätöidään ja hänelle huudetaan. Ongelmat voivat olla ylisukupolvisia, myös vanhemmilla ja isovanhemmilla elämä on ollut vaikeaa. Kun rakennamme pohjaa hyvälle aikuisuudelle, mikään määrä panostusta ei ole liian iso. Sellainen seura voi tarjota nuorelle sitä, mitä hän sillä hetkellä hakee: hyväksyntää, ihailua tai voimakkaan identiteetin, tunteen siitä, että on jollekin tärkeä ja kuuluu johonkin porukkaan. – Tytöillä on huonossa seurassa riski tulla hyväksikäytetyksi. ajankohtaista. Samanaikaiset psyykkisen pahoinvoinnin ja perheen ongelmat ruokkivat toisiaan. Väkivallasta voi jäädä fyysisiä jälkiä, jotka lääkäri tai poliisi voi havaita
Lastensuojelun psykologin asiakkaat ovat haastavia, ja heidän tarinansa ovat surullisia, mutta Tuomas Hakamäki puhuu työstään hyvin positiivisesti. Paljon on pudonnut nuoria turvaverkkojen läpi, mutta suuresta osasta joku saa kuitenkin sen kopin ja tukevan otteen. – Erittäin tärkeää on, että joku taho kykenee ottamaan kopin pahoinvoivasta lapsesta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lastensuojelu toimii hänestä valtaosin hienosti ja siellä tehdään hyvää työtä, vaikka resurssit ovatkin rajalliset. Hakamäki ei tapaa työssään niitä nuoria, joiden kohdalla tämä varhainen puuttuminen on onnistunut. – Teen työtä nuorten ja perheiden kanssa kriisitilanteissa, kertoo Helsingin lastensuojelussa työskentelevä Tuomas Hakamäki. Kouluväkivallalla pyritään tekemään toisen elämästä helvettiä. Se voi sysätä monen nuoren polun pahasti raiteiltaan. Oma ongelmansa on koulukiusaaminen, jossa sosiaalisella medialla on iso rooli. – Raaistuneen kiusaamisen kohdalla pitää puhua kouluväkivallasta. Elämässä koko ajan läsnä oleva some vaikuttaa nykynuorten elämään valtavasti. Hän haluaa kuitenkin aina uskoa, että kriisivaiheestakin on mahdollista palautua normaaliin elämään. 15 ka putosivat koulupolulta koronan seurauksena. ”Rullaava psykologi” luennoi lisäksi paljon psyykkisestä hyvinvoinnista, kriiseistä selviämisestä, esteettömyydestä ja vammaisuudesta.. Suomessa on koulupsykologeja ja perheneuvojia, mutta nämä hoitopolut eivät tavoita kaikkia avun tarvitsijoita. Joskus lyhytaikainenkin kuukauden tai kahden kriisisijoitus saattaa auttaa, ja nuori pystyy sen jälkeen palaamaan kotiin ja jatkamaan elämäänsä siellä. Voi olla, ettei kiusaamista pääse missään pakoon, koska netti on kaikkialla ja nettiuhkailu ja -kiusaaminen on helppoa. Hän on halunnut jo opiskeluajoista lähtien työskennellä nuorten kanssa. Etäopetus ei sopinut kaikille. – Jos on kelkasta pudonnut, on vaikea päästä takaisin. Voi olla, ettei kiusaamista pääse missään pakoon, koska netti on kaikkialla ja nettiuhkailu ja -kiusaaminen on helppoa. – Jos yhden nuoren pystyy pelastamaan ja estämään syrjäytymästä, silloin työntekijä on vähintään tienannut koko elämänsä palkan
Paikan toimintaa johtava Éric Gélanor ajattelee, että tärkein apu on mahdollisuus postin vastaanottamiseen toimitilan osoitteeseen. Toinen on uskonnollinen järjestö Mission Évangélique parmi les Sans-Logis (Evankelinen lähetystyö kodittomien keskuudessa). Myös Mission Évangélique parmi les Sans-Logis -järjestön puheenjohtaja ja läheisen kirkon pastori Gilles Boucomont näkee, että kodittomien määrä Pariisissa on lisääntynyt. Sainte-Marthen aukiolta löytyi paikka, joka tuntui kuin saarelta avoimella merellä. Toinen on sosiaalinen järjestö Entraide & Partage avec les Sans-Logis (Keskinäinen apu ja jakaminen kodittomien kanssa). Kodittomat saavat päivittäin syötävää ja juotavaa. – Enää en tarvitse täältä kahvia ja lämpöä, koska minulla on ollut koti kuusi kuukautta. Pariisista, Bellevillen kaupunginosasta, löytyy paikka, jossa saa syödä päivittäin ja käydä jumalanpalveluksessa sunnuntaisin. 16 uutiset Saarnoja ja syötävää samassa paikassa Pariisissa asunnottomuus | Kodittomana on etsittävä koko ajan jotakin, sanoo Christian Page. Page haki asuntoa vuonna 2014 ja sai asunnon vuonna 2024. Heille jaetaan vaatteita ja tarjotaan mahdollisuus peseytyä. Kun sinne saapuu arki aamuna, tapaa vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka tarjoilevat aamupalaa, vaikkapa muroja ja kaakaota.. Pagen mukaa Ranskassa on nykyisin niin epävakaata, että uusia ihmisiä joutuu kadulle työttömyyden ja siitä johtuvan asunnon menettämisen takia. Hän nukkui siltojen alla, parkkialueilla, yleisissä puutarhoissa ja toisinaan hotelleissa. | Kuva: Hanna Hirvonen P ariisissa asuva Christian Page tietää kokemuksesta, että elämä ilman kotia on vaikeaa. Tulen tänne, koska tarvitsen ihmisten kanssa puhumista. Näin syntyi Pagen kirja, jonka nimi on Belleville au coeur (Belleville sydämessä). – Sain käydä kulmassa olevassa ravintolassa vessassa. Paikkaa, josta kodittomat saavat apua ja tukea, pyörittää yhteistyössä kaksi järjestöä. Tulen tänne tapaamaan ystäviä. Hänen kaverillaan oli koti ja tietokone, joten kaveri pystyi kirjoittamaan muistiinpanot puhtaaksi. Ehkä nukuit kadulla, ja, kun aamulla haluat juoda ja syödä, pitää ensin löytää paikka, jossa voi niin tehdä, Page sanoo. – Ennen koronaa tarjoilimme illassa noin 70 lämmintä ateriaa. Nykyään aterioita tarjoillaan toisinaan kolminkertainen määrä. Ranskassa on nykyisin paljon paitsi asunnottomia, myös ”uusia köyhiä”. Siellä minulle myös tarjottiin kahvia. Kodittomana mahdollisuuksia esimerkiksi syödä ja juoda, nukkua ja peseytyä täytyy jatkuvasti etsiä. – Kun herää aamulla, pitäisi juoda kahvia, syödä jotain, käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Hän sai kuitenkin paljon apua. Kun olet koditon, se on monimutkaista. Silloin hän vietti aikaa enimmäkseen Bellevillen kaupunginosassa Pariisissa. Page oli asunnoton kymmenen vuotta. Ihmisiä, jotka vuokraavat pienen huoneen, mutta joiden rahat Kun Christian Page oli koditon, hän kirjoitti kokemuksistaan paljon muistiinpanoja
Ratkaisuvaihtoehtoja olisi monia, Boucomont pohtii. Sainte-Marthen aukiolla, kahden järjestön yhteisessä toiminnassa, on auttamassa kaikkiaan kuutisenkymmentä vapaaehtoista. Kodittomat majoittuvat teltoissa ja patjoilla, katujen varsien pusikoissa ja siltojen alla. Aamulla syöjiä on tavallisesti 60–70. | Kuva: Hanna Hirvonen Aamiaisella tarjotaan sitä, mitä ruokapankista on saatu, vaikkapa leipää ja hilloa.. Kaduilla on vaarallisinta iltayhdeksän ja aamuneljän välillä. – Ehkä 40 prosenttia ihmisistä, jotka syövät täällä, ovat siinä tilanteessa, Boucomont sanoo. Tavallisesti järjestötoiminta ei Ranskassa voi olla uskonnollista ja sosiaalista yhtä aikaa. Haberey kertoo, että aamiaisella tarjotaan sitä, mitä ruokapankista on saatu, vaikkapa leipää ja hilloa. – Oma arvioni on, että kaduilla on noin 7 000 ihmistä. Aamupala tarjoillaan ulkona, koska korona-aikana aamupalalle tulijoiden määrä lisääntyi, eikä väki enää mahdu syömään sisätiloihin. – Pitäisi säätää laki, joka velvoittaa asunnonomistajat vuokraamaan asunnot tai antamaan ne valtiolle, jotta valtio voi majoittaa kodittomia. Yleinen syy joutua kodittomaksi Pariisissa on avioero. Aika ei ole myöhäinen niille, jotka pääsevät nukkumaan vasta aamuneljältä. Page kertoo, että Pariisissa on hätämajoitusta, jossa voi nukkua, käydä suihkussa ja saada jotain syötävää. Esimerkiksi viiden vuoden päästä asunnon saisi uusittuna takaisin. Entraide & Partage avec les Sans-Logis ja Mission Évangélique parmi les Sans-Logis -järjestöjen tiloissa ja toiminnassa erityistä on, että kristillistä uskontoa harjoitetaan ja sosiaalisia palveluita tarjotaan samassa paikassa. HANNA HIRVONEN Fréderic Parmentier-Courreau (vas.), Roland Haberey ja Edith Haberey tekevät vapaaehtoistyötä kodittomien parissa. Myös Pagen kodittomuuden taustalla oli vaikea avioero. Kuulijat yleensä reagoivat jumalanpalveluksessa siihen, mitä pastori puhuu. Mikäli rahaa niiltä tahoilta käytettäisiin, olisi sitouduttava siihen, että ei evankelioi. 17 eivät riitä mihinkään muuhun. Jos jollakulla ei ole yöpaikkaa, hän nukkuu mieluummin noiden tuntien jälkeen, tietää Boucomont. Koska poliitikot eivät kunnioita lakia, hän toteaa. Hän lisää, että pääkaupungissa on kodittomille verrattain paljon järjestöjen apua, ja siksi kodittomia muualtakin maasta hakeutuu sinne. Se saa molemmat ajattelemaan, että asunnottomuus voitaisiin lopettaa, jos valtion päättäjillä riittäisi siihen tahtoa. Muita merkittäviä kodittomien parissa toimivia järjestöjä Pariisissa ovat e s i m e r k i k si Centre d’Action Sociale Protestant, jonka kautta voi löytää asunnon, ja Les Restos du Cœur, joka on tärkeä toimija ruoan parissa. He ovat useimmiten vapaaehtoisille entuudestaan tuttuja, joten myös kuulumisten vaihtaminen on tärkeää. Toimintaan ei haeta rahoitusta valtiolta tai kaupungilta. – Kun saarnaan, he keskeyttävät ja sanovat, jos eivät ole samaa mieltä. Niitä yöpymispaikkoja on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin asunnottomia. Sitten asioista keskustellaan yhdessä. Aamupalaa Sainte-Marthen aukiolla saa puolikymmenestä alkaen. Jotkut nukkuvat sisällä rakennuksissa, portaikkojen alla. Avioero aiheuttaa usein henkistä pahoinvointia ja esimerkiksi liiallista päihteiden käyttöä ja sitten työn, toimeentulon ja asunnon menettämisen. Boucomont huomauttaa, että Pariisissa on tyhjillään valtavat määrät asuntoja. – Haluamme olla vapaita evankelioimaan. Ruonlaitossa ja tarjoilemisessa tehdään yhteistyötä myös kirkkojen kanssa; lauan taisista aterioista vastaavat vapaaehtoisten ryhmät, jotka tulevat kaupungin eri kirkoista. Page muistuttaa, että lain mukaan kenenkään Ranskassa ei kuitenkaan pitäisi nukkua kadulla. – Miksi asunnottomia on. Tarkkaa lukua Pariisissa olevien kodittomien määrästä ei hänen mukaansa ole saatavilla. – Olemme monille asunnottomille heidän kirkkonsa, vaikka emme ole kirkko perinteisessä mielessä. – Meidän kaksi laillista rakennettamme, uskonnollinen ja sosiaalinen, mahdollistavat sen, mikä ei muuten olisi mahdollista, Boucomont sanoo. Vapaaehtoistyöntekijä Edith Haberey valmistaa aamiaisen yhdessä miehensä ja kolmannen vapaaehtoisen kanssa joka tiistai ja keskiviikko. Järjestöjen toimitilassa pidetään sunnuntaisin jumalanpalvelus, johon tulee aina pieni ryhmä ihmisiä
Neljä kertaa virkaa haki vain kaksi henkilöä. Kahden viran hakuaikaa jatkettiin toisella hakuajalla, mutta siltikään ei löytynyt hakijoita. Viime vuonna hiippakunnassa oli 12 kirkkoherranviran täyttöprosessia. » Työn vaativuutta ei pystytä kompensoimaan pelkästään palkalla.. Laulaja jatkaa: ”Henkilöstötaidot sinulla hallussa on, hallinto, talous, korvaamattomia, seurakuntatyön kokemusta, sitä vaaditaan.” Videon on tehnyt Janakkalan seurakunnan viestintäasiantuntija Maria Penttinen tekoälyn avulla. Siellä kirkkovaltuusto valitsi virkaan Jani Latva-Nikkolan. Hiippakuntapastori Pauliina Järvinen Turun arkkihiippakunnasta kertoo hakijamäärien pienentyneen. Muista viidestä hakijasta kolme peruutti hakemuksensa ennen vaalia. Videon taustalla näkyy kesäisiä kuvia Janakkalan seurakunnasta. Myrskylän seurakunta on virallisesti kaksikielinen. Lapuan hiippakunnassa oli viime vuonna kahdeksan avointa kirkkoherran virkaa. Tammikuun alussa hakijat kohtasivat paneelikeskustelussa Janakkalan kirkossa. 18 Yhä harvempi tahtoo kirkkoherraksi työnhaku | Kirkkoherran avoimeen virkaan ei aina löydy edes yhtä hakijaa. Lapuan hiippakunnan piispan teologinen sihteeri ja pappien rekrytoinnista vastaava Jaakko Antila muistuttaa, etteivät hakijamäärät ole yksiselitteisiä. Viranhakijoiden kelpoisuudesta tai määrästä kertoo se, että niistä seitsemän kertaa virka laitettiin uudestaan haettavaksi, tai hakuaikaa jatkettiin. Kolmessa eri virantäytössä ensimmäisellä kierroksella ei ollut yhtään hakijaa. Myrskylän seurakunnassa avoinna olleeseen kirkkoherran virkaan oli kaksi hakijaa. uutiset ” H ae meille kirkkoherraksi, me sinua odotetaan”, laulaa mieheltä kuulostava ääni pianon säestyksellä. Janakkalassa kirkkovaltuustolla on mistä valita. Ensimmäisellä kierroksella heistä kumpikaan ei täyttänyt viran kielivaatimusta ruotsin osalta. Helsingin hiippakunnassa oli viime vuonna auki yksi kirkkoherran virka. Esimerkiksi Oulun hiippakunnassa hakijoita on useimmiten paljon vähemmän, aina ei yhtään. Osalla hakijoista ei ole virkaan vaadittavaa kelpoisuutta, mutta he ovat hakeneet esimerkiksi säilyttääkseen työttömyysturvan. Viime vuonna sekä Kokemäen että Nousiaisten seurakuntien kirkkoherran virkaa haki yksi henkilö. Osa puolestaan vetää hakupaperit pois prosessin ollessa vielä kesken. Niihin oli yhteensä kolme hakijaa. Miksi seurakunnan johtaminen ei näytä kiinnostavan. Hiippakunnan notaarin Linus Stråh lmanin mukaan tämä on Porvoon hiippakunnassa normaali tilanne. Janakkalan seurakunnan kirkkoherraksi haki poikkeuksellisen monta eli kuusi virkaan kelpoista hakijaa. Esimerkiksi Vaasan suomalaisen seurakunnan kirkkoherranvirkaa haki alun perin kuusi henkilöä, joista yhdellä ei ollut pappisoikeuksia Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kaikkialla tilanne ei ole näin hyvä. Vain Kurikassa hakuaikaa ei jatkettu tai virkaa laitettu uudestaan auki. – Katsantokannasta riippuen voi sanoa, että kirkkoherran virkaa haki kuusi henkilöä, tai että seurakuntaneuvosto pääsi valitsemaan kahden ehdokkaan välillä, Antila sanoo. Ehkä se on osaltaan innostanut hakemaan virkaa. Tämän lehden ilmestymisen aikoihin kirkkovaltuusto valitsee välillisessä vaalissa käsityksensä mukaan parhaan ehdokkaan. Tässä suhteessa vaikein tilanne on kuitenkin Porvoon hiippakunnassa, jossa oli viime vuonna viisi kirkkoherranvirkaa auki. – Meillä oli aikaisemmin harvinaista, että on vain yksi hakija, Järvinen sanoo
| Kuva:Pekka Mustakallio. 19 Salla Autere asetettiin Haukiputaan kirkkoherraksi 29.9.2024
Valtaosassa hiippakuntia todellisuus on kuitenkin toinen. Ennen suuria rakenteellisia muutoksia paras vaihtoehto Junnin mielestä on, että seurakunnat hakevat yhteistyömalleja yli seurakuntarajojen. Näin tapahtuu esimerkiksi Posion ja Taivalkosken seurakunnissa. AKI-liitot ry:n toiminnanjohtaja Jussi Junnin mukaan myös ammattiliitossa on se tuntuma, että kirkkoherranvirkoihin on yhä vaikeampi löytää hakijoita. Varsinkaan pienissä seurakunnissa ei ole mahdollista palkata koulutettua henkilökuntaa hoitamaan edellä mainittuja asioita. – Ne helpottavat myös kirkkoherrojen työtä, niin ettei heidän tarvitse keksiä pyörää aina uudestaan. Yhtä mallia hänen mukaansa ei ole siihen, miten se tulisi tehdä. – Aina paras vaihtoehto ei ole sekään, että kolme pientä ja köyhää seurakuntaa liittyy yhteen. Tässä suhteessa esimerkiksi käy Espoon hiippakunta. – Joka tapauksessa rakenteelliset muutokset vievät vuosikausia niihin kuuluvan lainsäädännön muutosten takia. Junnin mukaan vähenevien hakijamäärien taustalla on useampia tekijöitä, joista isoimmat ovat julkisoikeudelliseen virkaan kuuluva vastuu ja työmäärä. Viime vuonna siellä järjestettiin kaksi kirkkoherran vaalia, joista toiseen oli kahdeksan ja toiseen neljä hakijaa. Pääkaupunkiseudulla ei ainakaan vielä ole tätä ongelmaa, Junni sanoo. Virka on nyt täytetty väliaikaisesti vuoden 2025 loppuun. Rakennemuutos tavalla tai toisella on Junnin mielestä väistämätön. Yhteistyön voimistamiseen hän peräänkuuluttaa apua myös tuomiokapituleista. Jussi Junnin mukaan keskisuurissa ja suurissa seurakunnissa sekä seurakunta yhtymissä tilanne on helpompi, kun kirkkoherra voi keskittyä enemmän hengelliseen työhön. – Työn vaativuutta ei pystytä kompensoimaan pelkästään palkalla, vaan tarvittaisiin isompia rakenteellisia muutoksia. | Kuva:jukka Granström. Vastauksissa nousivat esille liuutiset turgia, ihmisten kohtaaminen, toimitukset ja kriisitilanteet. MARI TEINILÄ Jussi Junni kannustaa pieniä seurakuntia hakemaan yhteistyömalleja yli seurakuntarajojen. – Tämä pätee erityisesti pieniin maaseutuseurakuntiin. Janakkalan seurakunnan kirkkoherran virkaan hakevien paneelikeskustelussa yksi kysymys koski sitä, missä he itse katsovat olevansa parhaita. – Joissakin pienemmissä seurakunnissa tehdään jo yhteistyötä seurakunta rajojen yli esimerkiksi talousasioissa, Junni sanoo. 20 Kun virka julistettiin uudestaan haettavaksi, vain yksi henkilö haki sitä, eikä hänkään täyttänyt kielivaatimusta. Junni muistuttaa myös siitä, että on olemassa isoja yhteishankkeita kuten Lukkari-verkkosivustot ja it-yhteistyö, joilla on onnistuttu ylittämään seurakuntarajoja. Yksikään ehdokkaista ei sanonut olevansa parhaimmillaan hallinnossa tai omaisuuden hoidossa. Pienten seurakuntien tilanteeseen ei ole tulossa helpotusta, sillä valtaosa niistä on alueella, jossa väestö vähenee entisestään. – Kirkkoherran pitäisi hallita hallinnollisen ja hengellisen työn lisäksi alueet, joihin hänellä ei ole koulutusta, esimerkiksi omaisuuden hoito, joihin kuuluvat kiinteistöt ja metsät
Hänen mukaansa sanan käyttö yleistyi sota-aikana. Tuotto on tärkeä mittari keräyksen onnistumista arvioitaessa, mutta siihen ei pidä juuttua. Ensimmäisenä ulkomaisena kohteena oli Ambo-Kavangon kirkko silloisessa Lounais-Afrikassa. Tilannetta helpottamaan useampi kirkollinen vaikuttaja päätti järjestää kansalaiskeräyksen. Kansainvälisiä keräyskohteita ovat olleet muun muassa Haitin maanjäristyksen uhrien auttaminen, koulutuksen kehittäminen eri maissa, aidsiin sairastuneet sekä Guatemalan alkuperäiskansojen ihmisoikeuksien parantaminen. Yhteisvastuukeräystä toteuttaa Kirkkopalvelut, joka omistaa Kotimaata kustantavan Kotimaa-Sacrum Oy:n. näkökulma Mari Teinilä mari.teinila@kotimaa.fi Yhteisvastuukeräyksen julisteita eri vuosilta.. Keräyksen tuotto alkoi laskea vähitellen, ja alimmillaan se oli noin kahdessa miljoonassa eurossa pahimpina koronavuosina, kun keräystavat olivat rajoitettuja. Alustavien tietojen mukaan viime vuoden keräystulos jää kuitenkin viimevuotista tuottoa noin 200 000 euroa pienemmäksi. Tämänkin vuoden lahjoittajien ja kerääjien ansiosta helpotetaan lukuisten yksilöiden elämää ja parannetaan maailmaa. Onnistuminen innosti osaltaan jatkamaan ja kehittämään keräystä. Suhteessa aiempaa enemmän ohjataan kotimaahan. Nimi muutettiin Yhteisvastuukeräykseksi. Kaikkien keräykseen osallistujien määrä 75 vuoden aikana yltänee seitsemännumeroiseen lukuun. Vuonna 2010 Yhteisvastuukeräyksellä oli historiansa suurin tuotto, 6,8 miljoonaa euroa. Keräys onnistui, tuotto oli kolminkertainen tavoitteeseen nähden. Sen jälkeen tuotto lähti uudestaan nousuun. Tänä vuonna Yhteisvastuukeräyksen tuotonjako uudistui. Tarvetta siihen totisesti on. Suomalaiset ovat keränneet ja lahjoittaneet varoja Suomessa muun muassa kehitysvammaisten ihmisten työllistämiseen ja saattohoidon kehittämiseen. Yhtenä mallina Yhteisvastuukeräyksille olivatkin sota-aikana toteutetut Kansan apu -keräykset. Malkavaara muistuttaa tekstissään yhteisvastuun sitovuudesta muun muassa velallisten suhteen. Vuonna 1963 Yhteisvastuukeräyksen tuotto laajennettiin koskemaan ulkomaita. 21 Kiitos kuuluu suomalaisille – Yhteisvastuukeräystä jo 75 vuotta S otien jälkeen vuonna 1950 Suomi oli vielä monella tapaa köyhä maa. Nykyiseltä nimeltään se on evankelis-luterilainen kirkko Namibiassa. Konkreettisen avun lisäksi keräyskohteisiin liittyvän tiedon jakaminen on oleellista. Toinen tärkeä tehtävä etenkin Suomessa on ollut yhteiskunnallisiin epäkohtiin vaikuttaminen, esimerkiksi saattohoidon kehittämisessä. Ensimmäisen keräyksen tuotto jaettiin seurakunnan diakoniatyöhön paikallisseurakunnissa sekä laitos diakonian kehittämiseen. Tuotosta 30 prosenttia kohdistuu oman seurakunnan diakoniatyöhön, Suomen Partiolaiset saavat 20 prosenttia, ja 50 prosenttia ohjataan kriisitilanteissa eläville nuorille eri maissa Kirkon Ulkomaan avun kautta. Suuri kiitos kuuluu kaikille niille suomalaisille, jotka ovat lahjoittaneet keräykseen, tai toimineet vapaaehtoisina kerääjinä. Tutkija ja kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara avaa yhteisvastuun käsitettä tammikuussa 2024 julkaistussa Dialogi-verkkojulkaisussa. Kansan apu jakoi tukea sotaleskille ja -orvoille, sotainvalideille ja siirtoväelle. Yhteisvastuu oli isänmaallisuutta ja yhteisiä tavoitteita tarkoittava sana
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on menossa huolestuttavaan suuntaan. Olisiko kuitenkin yleissivistyksen kannalta parempi vaihtoehto, että myös vähemmistöt saisivat laajempaa tietoisuutta kuin vain erityisryhmille osoitettuna. ERKKI HELLMAN Rymättylä. Olisiko kuitenkin parempi, että tiedetään katsomuksista enemmän kuin että niistä tiedetään vähemmän. Kun lopulta huomataan että on tehty virheitä, monessa tapauksessa on myöhäistä korjata vahinkoja. Nykyään kunnat elävät omaa elämäänsä ja yhteys seurakuntiin on katkennut. Lakkautettuja aitoja seurakuntia on vaikea perustaa uudelleen. Uskonnonopetuksen valtakunnallinen opetussuunnitelma puolestaan tarjoaa hyvän pohjan uskontoja koskevan yleissivistävän opetuksen pohjaksi. Asiaa vastustaa kaksi argumenttia: Ensinnäkin vähemmistöt puolustavat noin 15 erilaista uskonnon valtakunnallista opetussuunnitelmaa sanoen, että kyse on identiteetistä. Suuri syy seurakuntien yhdistämisille tai yhtymien perustamisille ovat kuntaliitokset. Tämä monelle nurinkurinen seikka juontuu aikaan, jolloin kunnat perustettiin. 1800-luvun loppupuolella alkoi maallisia asioita olla niin paljon, että kirkkopitäjään piti perustaa erillinen toimikunta asioita hoitamaan. Myös nykyiset pakkoliitetyt seurakunnat voivat halutessaan itsenäistyä uudelleen. Tämä mahdollistaa sen, että tulevissa kuntaliitoksissa ei pakoteta epäoikeudenmukaisiin seurakunta liitoksiin tai huonosti toimiviin seurakuntayhtymiin. On esitetty, että tulisi olla yhteinen katsomus opetus. Kun esimerkiksi tällä hetkellä vaikkapa ortodoksinen uskonto esitetään uskonnonoppikirjoissa yhdellä sivulla siten, että on verotusoikeus, ja toisella siten, että on ikoneita, olisiko parempi, että kaikki kansalaiset saisivat hieman enemmän tietoa tästä. Kirkkolain mukaan kunnan on oltava kokonaan saman seurakunnan tai seurakuntayhtymän alueella. Kirkkopitäjä ei tietenkään voinut ulottaa toimikuntansa toimintaa toisen pitäjän alueelle. Kehitystä ohjaa raha ja tehokkuus. ET puolestaan valtakunnallisessa opetussuunnitelmassaan sisältää etiikan ja filosofian opetusta sekä joko humanismiin tai kristinuskoon tutustumista. 22 mielipiteet Olisiko kuitenkin parempi tietää enemmän kuin vähemmän. Se on muotoutunut yleiseksi filosofian ja etiikan opetukseksi. PETRI JÄRVELÄINEN Mihin seurakunnat ovat menossa. Todellisten seurakuntien sijaan suositaan ja perustetaan suuria yksiköitä. Yhteisöllisyys ja identiteetti puuttuvat, sekä kokemus siitä että seurakunta olemme me. Menneinä vuosisatoina kirkkopitäjät, joita nykyisin kutsutaan seurakunniksi, huolehtivat pitäjän kaikista, niin hengellisistä kuin maallisista asioista. ET on alun perin uskonnonopetuksen vaihtoehdoksi muodostettu opetus. Onhan ortodoksinen kirkko hieman enemmän maailmanlaajempi kuin esimerkiksi luterilainen, mikä olisi sopivaista ottaa huomioon myös kouluopetuksessa. Esimerkiksi yläkoulussa uskontojen opetuksen yleinen opetussuunnitelma sisältää kristillisen perinteen opetusta, maailmanuskontojen opetusta ja etiikan opetusta. ET ei kuitenkaan valtakunnallisessa opetussuunnitelmassaan edusta laajaa katsomusopetusta. Tästä syystä koulujen on vaikea korostaa vain yhtä uskontoa opetuksissaan, joskin opetussuunnitelmat eivät enää tätä korostusta sisälläkään. Tätä toimikuntaa alettiin kutsua lyhyesti kunnaksi. Uskonnonopetus sisältää laajemmin eri katsomusten opetusta ja osa siitä on yleistä etiikan opetusta. Kymmenien tuhansien jäsenten yhteisöt eivät ole seurakuntia vaan laitoksia, jotka suorittavat kirkollisia toimituksia ja erilaisia tapahtumia tehokkaasti. Kirkkolakia on muutettava siten, että kunnassa voi olla useita seurakuntia. ET:n valtakunnallisen opetussuunnitelman pohjalta on mahdotonta suunnitella yleistä katsomusopetusta, koska opetussuunnitelmaan ei sisälly laajaa katsomusten tarkastelua. Koulujen elämässä moniuskontoisuus korostuu. Toinen vasta-argumentti on ET-opetus. Tästä syystä olisi perusteltua, että perusopetuksessa jakaannuttaisiin kaikille yhteisiin aineisiin: filosofiaan ja etiikkaan sekä uskontotietoon. Tästä juontuu määräys, että kunnan on oltava kokonaan saman seurakunnan alueella. K oulun katsomuksellisesta opetuksesta on käyty keskustelua
Sellaisena hän saa kasvaa Kaikkivaltiaan huolenpidossa aina rippikouluikään saakka. He ovat löytäneet elämän tarkoituksen. Tämä vastuumme yhteiskunnasta nousee Jeesuksen Kristuksen esimerkistä. Israel on tällä hetkellä pääministeri Netanjahun äärioikeistolaisen, jyrkän linjan hallituksen vallassa. Haluan naispuolisen lääkärin.” Tuollaisessa hetkessä uutta lääkäriä on turha toivoa. Itsekin olen pappina joutunut erilaisiin epäilyttäviin juttuihin, joissa on tuotu aivan törkeästi esiin ja epäilty pappisoikeuttani ja -valmiuttani! Haukuntaa on tullut, kun kateellisena on katsottu minuun pappina ja työni suorittamiseen. Hallitus valitaan parlamentaarisesti ja sen on nautittava eduskunnan luottamusta. Näin tulee ilmi myös se Suomen demokratian kansanvallan kunnioitus, kun tasavallan presidentin jälkeen eduskunta on hierarkkisesti toinen toimielin ja ne molemmat on valittu suoralla kansanvaalilla. Naiset, jotka ovat saaneet virallisen kutsun papiksi, ovat toimineet virassa kuten mies. Se on sitä rauhantyötä, jota itse Rauhanruhtinas Jeesus Kristus toivoi meidän tekevän. Sen sijaan meidän tulisi rukoilla rauhaa Lähi-itään ja siellä kostonkierteen loppumisen puolesta. Yhteisessä esirukouksessa rukoiltiin ”Tasavallan presidentin Aleksander Stubbin ja pääministeri Petteri Orpon puolesta” ja Israelin puolesta. Sen jälkeen nuori kasvaa omilleen ja löytää elämän ilon. Mitä meidän olisi tiedettävä kasteesta. Jos me nyt esirukoilemme Israelin puolesta, me vähättelemme ja mitätöimme sen kaiken tappamisen, tuhoamisen, jota Israelin hallitus on tehnyt Gazassa. Tämän olettaisi olevan selvää papeille. Ja hänestä tulee kunniallinen kansalainen ja hän löytää paikkansa. Näin ollen eduskunnan puhemies on demokratiassamme toiseksi tärkein henkilö ja vasta sitten tulee hallituksen pääministeri. Hampurissa pastori Maija Priess vakuuttaa (Kotimaa 1/2025) että me, naiset ja miehet, olemme samalla viivalla, jossa ei voi olla parempi tai huonompi. He osaavat laittaa arvot kohdilleen siten, että jokainen on täysin samanarvoinen. Siitä saattaa seurata kuolemaan johtavat tulokset. Se on samanlaista kuin naispotilas sanoisi leikkaavalle mieslääkärille: ”En hyväksy teitä. Leikkaus jää tekemättä. Tämä muutos on todellakin sujunut mutkattoman hienosti. KIRSI OJANSUU-KAUNISTO Yhteiskunnallisen työn seurakuntapastori, Malmin srk, Hämeenlinna Onko sinulla mielipide. Me uskomme, että kasteen kautta vauva otetaan Jumalan lapseksi. Se ei tarkoita kuitenkaan messuissa tiettyjen poliitikkojen nimien mainitsemisesta yhteisissä esirukouksissa. Esirukouksiemme tulee olla puolueettomia ja nyt se on vielä erityisen tärkeää, kun keväällä edessä on vaalit. Kotimaa on aloittanut tärkeistä aiheista Me olemme hyväksyneet jo vuodesta 1988 alkaen naisen papiksi. messu toimitettu, avioliittoon vihkiminen sekä siunaus suoritettu sekä kasteet toimitettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Siksi maan puolesta rukoilu on mielestäni vastuutonta. Kristillinen kirkko suojelee kastettuja. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Kaikki työt on tehty, mm. Hän, pappina, lienee joutunut tilanteisiin kuin tilanteisiin. Eihän sellaista kukaan toivo. Siksi esirukouksissamme on vastuullista käyttää ilmaisuja tasavallan presidentin, eduskunnan, hallituksen ja muun julkisen vallan puolesta. 23 Hätkähdin messussa esirukousta T ammikuun alussa istuin kirkon penkissä messuvieraana, kun esirukouksen aikana hätkähdin. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 2000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Kirkon tulee olla rohkeasti poliittinen mutta ei puoluepoliittinen. Ja jaksavat elää elämäänsä mallikkaasti, itseään ja toisiaan kunnioittaen. Kotimaa on ensimmäisestä numerosta alkaen aloittanut tärkeistä, keskeisistä asioista. Kirkossa ja seurakunnissa on vastuullista rukoilla yhteisessä esirukouksessa maamme, sen demokratian ja hyvinvointivaltion puolesta. Hän oli rohkea syrjittyjen puolustaja ja uskalsi toimia heidän puolestaan. Joten: ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin.” KAARINA KARHAPÄÄ yhteiskuntatieteiden maisteri 1974, teologian maisteri 1988. Meidän on kirkossamme syytä varjella ja puolustaa vapaata länsimaista demokratiaa, ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuuden toteutumista. Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00131 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa.fi-verkkosivustolla
Petri Karttunen kiinnitti huomiota seurakunnan jäsenten arvostamiseen, seurakuntalaisten uskollisuuteen ja siihen kätkeytyviin resursseihin, jotka tukevat yhteisöllisyyttä ja joita voi moninaisesti käyttää. Vanhastaan seurakuntaidentiteetti on muovautunut oman ”pitäjän” mukaan. Miten antaa seurakunnalle identiteetti ja kasvot, tuttuus. LASSE ÖSTRING rovasti, organisaatiokonsultti Sosiaalipsykologisesti mammuttiseurakunnasta on lähes mahdotonta puhua yhteisönä.. Kirkossa onkin ollut hankkeita olla mukana erilaisissa verkostoissa ja niiden keskusteluissa. Yhdistetyille seurakunnille on annettu uusia nimiä. Vanhalla kotiseudulla ja seurakunnalla on usein lämmin sija ihmisten mielessä. Kannattaa pitää huolta siitä, mitä kirkolla jo on. Näihin kiinnitti huomiota Petri Karttunen mielipidekirjoituksessaan. Pitäisi olla rohkeutta erottaa seurakuntanimitys ja talouden kantokyky toisistaan. Jos nimen muutoksen myötä katkeaa historiallinen yhteys, voi käydä kuin puulle, kun sen juuret katkaistaan. Kirkko puhuu yhteisöllisyydestä, mutta otetaanko yhteisöllisyyden lainalaisuudet huomioon organisaatioita järjestettäessä. Sillä on luonnollisesti merkitystä, kun mietitään kirkon tulevaisuutta ja sitä mikä tekee osallisuuden mielekkääksi. 40 000 hengen seurakunnassa. Muutama huomio: Näissä suurissa seurakuntarakennelmissa on hämärtynyt käsitys seurakunnasta. Sitähän Taipaleen seurakunnan viranhaltijat halusivat kuvata vastineessaan Petri Karttusen kirjoitukseen. Paikkakunnan nimellä on kuitenkin merkityksensä ja historiansa. Sillä on yhteys identiteettiin ja ymmärrykseen. Maaseudulla hyvin tunnetaan kotipaikalleen palaavat kesävieraat ja -asukkaat sekä paluumuuttajat. Mihin yhteisöön voi kokea liittyvänsä esim. Mitä kertoo se, että seurakunnalla on vanha puukirkko kauniilla paikalla järven rannassa, kesäasukkaita tuhansittain ja kesällä 2023 järjestettiin kirkossa 3 messua ja tänä kesänä pantiin paremmaksi järjestämällä 2 messua. Sillä on luonnollisesti haluttu viestiä tasa-arvoa ja tasapuolisuutta, että jokainen liitetty seurakunta on samanarvoinen uusien kumppaneiden kanssa. Mikä on silloin seurakuntaidentiteetti, kokemus kuulumisesta. Tietysti se saattaa vaatia muutoksia kirkkolakiin ja säädöksiin tai rohkeutta käyttää niitä mahdollisuuksia, joita nykyinenkin laki tarjoaa. Samalla kuitenkin kaivataan eläviä kontakteja kasvotusten ihmisten välille. Jos rakennetaan isompia talousyksiköitä, seurakuntanimitys, seurakunta pitäisi säilyttää yhteisöllisyyden ja läheisyyden mukaan. Onkohan sitä oikeastaan selvitetty. Siksi nimi on herkkä asia. Millaisena seurakuntaelämä säilyy liitosten jälkeen. Jos ihmiseltä kysytään, mistä hän on kotoisin, hän usein kertoo syntymäpaikkansa. Muina aikoina vaatii aktiivisuutta seurata, milloin mahtaa messu olla ja missä. Nykyisenä nettiaikana identiteetit ja yhteisöt ovat liikkeessä eivätkä ole sidottuja asuinpaikkaan. 24 mielipiteet Kannattaa pitää huolta siitä, mitä kirkolla jo on – kuten seurakunnista K otimaa-lehdessä oli 8.11.2024 artikkeli seurakuntien rakennemuutoksista, niiden perusteluista ja käytänteistä, mikä on tarkoittanut suurten yksiköiden, seurakuntien rakentamista. Sitä olen omin silmin seurannut. Oma kysymyksensä on myös seurakunnan nimi. Samaan aikaan kirkossa korostetaan ja painotetaan messun merkitystä ja vuosittain kokoonnutaan niitä kehittämään. En ihmettele liitettävien seurakuntien pelkoa ja huolta omasta tulevaisuudestaan. Siihen Petri Karttunenkin kirjoittaessaan viittasi. Sosiaalipsykologisesti mammuttiseurakunnasta on lähes mahdotonta puhua yhteisönä. Yhtä lailla seurakunnat voivat ja ovat luoneet omia verkkoyhteisöjä. Ymmärrän taloudelliset realiteetit, ymmärrän realiteetit, jotka liittyvät työvoiman käyttöön, mutta mikä tekee seurakunnasta seurakunnan, mikä luo tunteen kodista. Kirkko on isojen kysymysten edessä jäsenmäärän laskun ja kulttuuri-ilmapiirin muutosten vuoksi
Sukupuuttoon kuolleita eliölajeja, avaruusromua, joka ympäröi planeettaamme. Hän paleli kovasti, suorastaan tärisi ja valitti viluaan. Miten kirkko kaiken kaikkiaan purjehtii muutoksen aallokossa. Tuhottuja metsiä, saastuneita meriä, aavikoita, autioituneita taloja, raunioituneita ihmisiä. BIRGITTA WULF Salo. Toivomme parasta. Toivottavasti ihminen herää ja lakkaa lisääntymästä nykyistä vauhtia, sillä tulevat sukupolvet eivät tulee näkemään sitä kauneutta ympärillään, mitä edelliset sukupolvemme näkivät. Ennen rakensimme jopa talomme kauniiksi masadrikattoineen ja autommekin olivat pehmeälinjaisempia, toki samalla myös kestävämpiä. Kun meiltä viedään oikeus kulttuuriin, tanssiin, taiteeseen ja musiikkiin. Toivotamme voimia ja kiitämme viisaita, virkeitä toimittajia, joista on ajan myötä tullut aivan ajatuksen kumppaneita ja hengen sukulaisia! Ajasta aikaan on Jumala ohjannut kirkkoaan. – Kyllä Helsingissä on sitten ihania rouvia, kiitteli mies. Näissä ajatuksissa astumme uuteen aikaan. Kauneus on katoavaista sanotaan, tässä kohdin se pitää paikkansa. 25 | tapahtuipa kerran | Bussipysäkillä TEKSTI & KUVA | ANNIKKA TAPANINEN Oli erittäin kylmä talvi-ilta ja odottelin tutulla pysäkillä Espoon bussia. Ellemme sitten herää näkemään kauneutta ympärillämme uudestaan. Samalla pysäkillä seisoi kanssani muuan mies, laitapuolen kulkija, aikamoisessa humalassa. Tässä toivossa jatkamme. Kauneus oli ihanne, silmiemme ilo. MARTTI ISSAKAINEN kirjailija Heinävedeltä Kauneus katoaa Heräsin pohtimaan asiaa, kun lapsiltamme vietiin oikeus kaunokirjoitukseen. Oliko muutos välttämätön, miten paljon enemmän olisi tarvittu tilausmaksua että entiseen tahtiin olisi voitu jatkaa. Viikon lopulla postista tullut lehti on ilmestymisellään virittänyt mieltä pyhään, antanut tukea, avannut näköaloja, herättänyt ajatusta. Vuosikymmenestä toiseen se on pitänyt esillä ja antanut tietoa kirkon elämästä. Ja sitten me hypimme yhdessä ylös, alas, ylös, alas. Mikä ylipäätään on painetun sanan tulevaisuus. Mitä me 2000 luvulla jätämme perinnöksi tuleville sukupolville. Kiitos Kotimaalle Kotimaa-lehti on yksi kirkkomme aarteista. Mitä jätämme silloin jälkeemme. Ainakin voimme kiittää tähänastisesta. Mieleen nousee kysymyksiä – viekö muutos parempaan vai huonompaan. Suunnattoman määrän jätteitä, mikä kertoo tavastamme kuluttaa. Uutena vuotena on tapahtunut muutos, lehti tuodaan harvemmin. – Hypitään, sanoin, niin tulee lämmin
Monilla suhde jatkuu vuosia. Itselleni on tärkeää saada tutustua perheisiin, antaa aikaa kohtaamisille, olla rinnalla kulkija. Tulijoita olisi enemmänkin, etenkin alle 3-vuotiaiden ryhmiin. – Hengellisyyden välittämiseen ei tarvita aina tiettyjä sanoja. Lapsenkokoiset laulut sopivat hyvin aikuisellekin. Se voi vahvistaa muutakin seurakuntayhteyttä. Kirkkomuskarilaisia ei edes mainita, vaikka näppituntuma on, että heitä on viikoittain nyt ainakin yhtä paljon kuin päiväkerholaisia ja pyhäkoululaisia aiemmin yhteensä, Jäntti sanoo. Tarkkaa määrää on vaikea arvioida, sillä kirkkomuskarille ei ole kirkon tilastoissa omaa paikkaa, kuten vaikkapa päiväkerhoryhmille. – Itselleni musiikki on ollut elämää kantava voima. Siinä on jotain pyhää. Ydin on Soinion mukaan musiikin ilossa ja lumossa. Suuri merkitys kirkkomuskarissa on myös kohtaamisilla. – Aika pysähtyy, kun kyykistyt luoksesi tulleen lapsen eteen ja katsot häntä silmiin. STEP-kouluttajan ja lasten ja nuorten keskuksen musiikkituottajan Riikka Jäntin mukaan osallistujia on viikoittain jopa 10 000. – Viimeisimmässä kirkon nelivuotiskertomuksessa todetaan alle kouluikäisten määrän vähentyneen. Sitä toivon voivani välittää. Puolessa tunnissa ennätetään lämmitellä itseä rytmikäsillä, etsiä laatikossa piileskelevää nalle Nupposta, laulaa, liikkua ja lorutella. Yksi tai useampi ryhmä kokoontuu viikoittain noin puolissa Suomen seurakunnista, osa avoimina, osaan ilmoittaudutaan. Tulla huomatuksi, omalla nimellä. Yhtä tärkeää on yhteisöllisyys. Kirkkomuskaritarjontaa on vauvoista eskareihin. 26 näin meillä Kirkkomuskariin mahtuvat sekä puput että enkelit Kirkkomuskareita on tarjolla seurakunnissa vauvoista eskareihin. – Noin puolivuotiaita on jonossa parikymmentä. – Mukavaa on sekin, että tänne voi tulla ihan sellaisena kuin on, vaikka univaatteissa. Kuoroihinkin tuntuisi innostuvan sanan kulkiessa puolet päiväkotiryhmistä. En esimerkiksi osaa pitää jotain laulua hengellisenä tai ei-hengellisenä. – Aikuiselle kirkkomuskari on usein arjen voimavara. – Etenkin ainoat lapset ja he, joilla ei ole samanikäistä sisarusta, saavat tutustua ja ihmetellä toisiaan. ”Unelma-ammatti”, Espoon Tapiolan seurakunnan muskariopettaja Liisa Soinio toteaa yli 20 vuoden kokemuksella. Liisa Soiniolla ryhmiä on viikossa 13, niissä lapsia 185, aikuisia 132. 8 kk, ovat käyneet Ta piolan kirkkomuskarissa reilun vuoden, vaikka eivät enää edes ole tapiolalaisia. Muskari vetäjineen tuli tärkeäksi Theon nyt 10-vuotiaan siskon ollessa pieni. Osa on ilmaisia, osa maksullisia. Muskariope korostaa olevansa myös aikuisia varten. Hengellisyyttä viestii vaikkapa laulu pikku pupusta, joka saadaan turvaan, Liisa Soinio sanoo. Lisäksi hän vetää kahta GospelKids-kuoroa. Vetäjäänkin. | Kuva: Erja Saarinen. Pouttu pitää tärkeänä kirkkomuskarin lapselle tarjoamaa mahdollisuutta kokea ja ilmaista musiikkia eri tavoin. Aikuiselle tärkeää on yhteys muihin vanhempiin. Muskarin jälkeen Tapiolassa voi jatkaa yhdessäoloa toisessa tilassa. ERJA SAARINEN Tapiolan seurakunnan muskariopettaja Liisa Soiniolla on viikossa 13 muskariryhmää. Resurssit eivät vain riitä kaikkeen. Parhaimmillaan syntyy pitkä ikäisiä ystävyyksiä. Toimintaan tehty Lasten keskuksen materiaali, samoin kuin muskariopettajien ammattitaito, on muovannut myös jumalanpalveluselämää niin sanoitusten kuin toimintatapojen osalta: lapsi tarpeineen huomioidaan seurakuntalaisena. Kynnys on matala siksikin, ettei muskarissa puhuta liiak si ”kirkkoa”. Camilla Pouttu ja Theo, 2 v. Ryhmäkoon Soinio yrittää rajata kymmeneen, mutta vaikeaa on jättää jonoon yhtä lasta tai tauon jälkeen johonkin ryhmään pyrkivää vanhaa tuttua. K ilikello kertoo pienimmillekin: kirkkomuskari alkaa. Vetäjät ovat vähintään joko varhaiskasvatuksen tai musiikin ammattilaisia
Riihimäen seurakunnan diakoniatyö muutti uusiin tiloihin viime vuoden lopulla. – Niihin voi jättää sovittuja lahjoitettavia tavaroita. – Hieman yli 500 ihmistä sai joulun alla ruoka-apua ja joululahjoja lokerikon kautta. Huoneen ja lokeroiden ovet avautuvat koodilla, kertoo diakoni Tiina Heiskanen. Heiskanen huomauttaa, että avustustyön tehostaminen innovoimalla hyödyttää kaikkia. Diakoniatyön aikaisemmissa tiloissa lahjoitustavarat jätettiin kasseissa rappukäytävään. Tiina Heiskanen kiittelee riihimäkeläistä auttamisen ilmapiiriä. Tiina Heiskanen nousi tammikuun alussa otsikoihin, kun Diakoniatyöntekijöiden Liitto DTL valitsi hänet Vuoden diakoniatyöntekijäksi. Siksi iloitsen uudesta toimintatavasta. Tämä operaatio olisi onnistunut ilman lokeroitakin, mutta silloin olisin saanut olla töissä iltoja ja viikonloppujakin. Riihimäen seurakunnan diakoniatyössä lahjoitusten vastaanottoa ja jakamista rationalisoitiin lokeroilla. Joissakin seurakunnissa on tarkemmin rajattu se, mitä diakoniatyöntekijän on sopivaa tehdä. – Yksilötasolla on kuitenkin paljon tehtävissä. – Lahjoituslokerikkoidean taustalla on noin kymmenen vuotta sitten Facebookiin perustettu Riihimäen Tukiverkosto. – Käytäntöä ei voi pitää kestävänä ja varkauksien mahdollisuus kasvaa. Joillakin apu jää kertaluonteiseksi ja toisilla saattaa kestää vuodesta toiseen. | Kuva: Vesa Keinonen. Sen kautta riihimäkeläiset voivat pyytää apua ja kuka tahansa voi toteuttaa pyynnön. Osaamistamme tarvitaan varsinaiseen kohtaavaan asiakastyöhön. Samalla päästiin testaamaan lokerojärjestelmän toimivuutta. Huoneessa on myös kameravalvonta. Ratkaisu on yksinkertainen. Avuntarvitsija pääsee hakemaan tavarat lokerosta oman aikataulunsa mukaan. Heiskanen on kokeneena diakoniatyön ammattilaisena realisti. Turvallisuussyistä lahjoittajille ja asiakkaille annettavat koodit vaihdetaan säännöllisesti. – Tarvetta voi olla esimerkiksi lasten talvikengille, vaatteille tai koulurepulle. Hän ymmärtää hyvin, että lahjoituksilla ja muulla diakonisella tuella ei pystytä muuttamaan koko maailmaa. Monesti työmme on kannattelua. – Koko diakoniatiimimme on koulutettuja asiantuntijoita. Heiskasen mukaan kyseessä ovat aina vähävaraisten ihmisten tarpeista nousevat täsmälahjoitukset. Näiden lahjoitusten arvo oli kaikkiaan yli 21 000 euroa. Uusiin toimitiloihin rakennettiin erillinen pieni huone, jossa on eri kokoisia lukittavia lokeroita. – Tunnen paljon kollegoita muualta, ja kaikkialla ei näin ole. Kokeilut sallitaan, ja niihin kannustetaankin. 27 Lahjoitushuoneen lokerot tehostivat auttamista D iakonian kautta tulevan avun tarve kasvaa jatkuvasti, ja siksi toimintaa pitää kehittää. Hän kiittelee suuresti työnantajaansa myötämielisestä suhtautumisesta diakoniatyöhön. Lahjoittaminen on vuosien mittaan vain lisääntynyt, vaikka ajat ovat nytkin kovat. Ei ole järkevää täyttää kalentereitamme lahjoitustavaroiden vastaanottamisella ja vaatenyyttien jakamisella. VESA KEINONEN Diakoni Tiina Heiskanen iloitsee siitä, että hän kollegoineen pystyy lokerojen avulla auttamaan suurta ihmismäärää hieman pienemmillä resursseilla
Oopperat nykyaikaistetaan käsittelemään kapitalismin ongelmia. Yhteisen asian äärelle kerääntyminen ja ongelmien ratkaiseminen onkin tavallaan universaali ja ajaton ilmiö. Harva taho lienee kirkkoa tehokkaampi siinä, että työntekijät keksivät itse itselleen töitä erinäisten kokousten ja seminaarien merkeissä. Ja mikäpä muu yhdistäisikään byrokratian ja kahvittelun niin mainiosti kuin kokoustaminen. | Kuva: Pixabay Mikäli yritysmaailmassa jonkun firman toiminta olisi tehotonta ja kokoukset yhtä ponnettomia, firma ei kirjautuisi pörssiin vaan hakeutuisi konkurssiin.. Mikäli yritysmaailmassa jonkun firman toiminta olisi tehotonta ja kokoukset yhtä ponnettomia, firma ei kirjautuisi pörssiin vaan hakeutuisi konkurssiin. Looginen jatkumo tälle olisi, että kaikki työelämää ja yhdessä tekemistä käsittelevä taide sijoitettaisiin kokousympäristöön. Kokemus siitä, että töitään ei ehdi tehdä, sillä kokoustaminen vie liikaa aikaa, yhdisti kumpaakin. Tutkija Tomi Laapotti, joka on tutkinut kokouksia antropologian kautta, pitää kokoustamista historian hämäriin asti ulottuvana instituutiona. Hidas byrokratia suojaa uskoa, mutta voisiko hitauden säilyttää keveämmällä byrokratialla. Absurdeja ovat myös linjaukset kohtaamisten kirjaamisesta. Kaksi puhelinhaastattelua ei ole kummoinenkaan otanta, mutta uskon monen allekirjoittavan ongelmallisen ilmiön. Toinen pappistuttuni kertoi, että kun hän oli kerran kyseenalaistanut kokousten tiheyden ja ennalta ilmoitetun keston, hänelle vastattiin, että on tärkeä viettää aikaa työyhteisön sisällä. näkökulma Niilo Rantala niilo.rantala@kotimaa.fi Kokoukset kärsivät inflaation, jos ne ovat työntekijän kalenterin yleisin ylöskirjaus. Joku vanha netissä kiertävä meemikin sen jo tiivistää: ”Oletko yksinäinen etkä halua tehdä päätöksiä – järjestä kokous!” Kokoustaminen ei sinänsä ole ilmiönä mitenkään tuore. Ne kärsivät kuitenkin inflaation, mikäli niistä tulee seurakunnan työntekijän kalenterien yleisin ylöskirjaus. Kirkon on päivitettävä suhdettaan byrokratiaan ja kokouskulttuuriin, ei vain seurakunnallisella vaan kokonaiskirkollisella tasolla. 28 Pidetään kokous! N ykyään klassikkoromaanit sovitetaan näyttämölle niin, että ne kommentoivat luokkia ja vähemmistöjä. Kirkon hidas päätöksenteko on siunaukseksi, mutta tarpeeton könöttäminen tylsistyttää ja koituu pahimmillaan työn kohtaloksi. Kokous on kokous ja yhdessäolo yhdessäoloa. Kirkolliseen elämään liitetään hyvänja pahantekemiseen liittyvien stereotyyppisten, joskin paikoin osuvien, mielleyhtymien lisäksi vahvasti byrokratia ja kahvittelu. Mitä määrä kertoo. Korreloivatko keskustelujen määrä ja laatu. Kokoustaminen on aikamme sana. Kysyessäni tutuilta papeilta, mikä heidän mielestään on seurakuntatyön arkirytmin isoimpia ongelmia, kaksi kolmesta vastasi että kokoustaminen. Pappien tulisi nykyisin kirjata ylös kaikki useampia lauseita sisältävät keskustelut seurakuntalaisten kanssa, jotta kohtaamisten määrästä pysyttäisiin kärryillä. Sekin on totta, mutta ainakaan minun aivoni eivät toimi noin. Ketä tällainen vaatimus palvelee muuta kuin tilastoja. Kirjoitan tästä siksi, että pidän kokouksia ja seminaareja tärkeänä
• Läheisempi yhteys lukijoihin: Huomioimme seurakuntien hyviä käytäntöjä ympäri Suomen. Laskun voi jakaa kolmeen erään. 81 €) Uudistunut Kotimaa! 120 v. Tarjoukseen sisältyy kerran kuukaudessa ilmestyvä laadukas painettu aikakauslehti sekä Kotimaa.fi digisisältö. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Tilaa uudistunut Kotimaa! Tarjoamme nyt entistä syvempää taustoitusta ajankohtaisiin kirkollis-yhteiskunnallisiin uutisiin ja ilmiöihin. 6 KK DIGI + PRINTTI 51 € (Norm. https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1948. Paperilaskulisä 5 € + alv 10 %. • Laajempi Kotimaa.fi: Painetun lehden tilaajana saat täydet lukuoikeudet verkkosisältöön, josta löytyy päivittäinen uutisointi. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. • Uusia sisältöjä: Ristikko sekä laajempi katsaus hartausja muihin tvja radio-ohjelmiin. + 6,9 snt/min. Merkityksellistä sisältöä Tilaus on määräaikainen. 29 asiakaspalvelu@kotimaa.fi • 020 754 2333 Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh
Puhutaan tutkijan paikantamisesta. Tutkijan on tehtävä lukijalle selväksi, mitä hän näkee tutkijana ja mitä samaanina. – Olen oppinut kyseenalaistamaan omia käsityksiäni ja tajunnut, että elämä ei ole yksinkertaista vaan valtavan rikasta kaikessa monimuotoisuudessaan. Jo nuorena Kourin suhde hengellisyyteen oli intensiivinen. Roolit eivät ole vastakkaisia. Yliopistolla en ole kohdannut suuria ennakkoluuloja. Minua on kohdeltu kuin ketä tahansa tutkijaa. Ihmisten välinen yhteys ja lämpö sekä kansan myyteologia Tiede ja kokemuksellinen tieto ovat eri tiedon lajeja ja laajentavat molemmat käsitystä siitä, mitä on olla ihminen. Hän ajatteli, että Jumala on ennen kaikkea rakkaus ja Jeesuksen työ sovitti kaikki synnit. Vuonna 2017 valmistuneen uskontotieteen väitöskirjansa Kouri teki historiantuottamisesta merkityksenantoprosessina. ». Hän tutki itselleen tärkeän, Kustavissa sijaitsevan Lypyrtin kylän asukkaiden kylään liittyviä muistoja autoetnografisesti. Kouri kokee itsensä välittäjäksi tieteellisen tiedon ja samanismin harjoittajien kokemuksellisen tiedon välillä. Käänteentekevää oli, kun hän pääsi tutkimusapulaiseksi Amerikan manterelle irokeeseihin kuuluvien senecojen pariin ja teki gradunsa vanhojen seneca-naisten elämästä. T urkulainen yliopisto-opettaja Jaana Kouri on harjoittanut aktiivisesti samanismia jo 30 vuotta, mutta hän on tullut kaapista asian kanssa ystäville ja työkavereille pikkuhiljaa. Kouri kasvoi tavallisessa, keskiluokkaisessa, luterilaisessa perheessä Raisiossa. Samaani olen vain pyydettäessä tai kun teen rituaaleja. – Tiede ja kokemuksellinen tieto ovat eri tiedon lajeja ja laajentavat molemmat käsitystä siitä, mitä on olla ihminen. Kouri kastettiin kirkon jäseneksi ja konfirmoitiin rippikoulun jälkeen. Tiedemaailmaan Kouri on puolestaan tuonut uutta sanoittamalla autoetnografisella tutkimusotteella kokemuksiaan samanismista ja tuomalla tämän kokemustiedon akateemiseen keskusteluun. Vastakkainasettelu ei ole hedelmällistä. Kouria kiinnostivat myös muut uskonnot ja filosofiat, runous, taide ja vaihtoehtoiset elämäntavat. Hän koki tulleensa kotiin. Ystävien vanavedessä hän osallistui myös raamattupiireihin ja alleviivasi Raamattuaan ahkerasti noin 16-vuotiaaksi asti. Jeesuksen puheet ja käytännön kristillisyys puhuttelivat, mutta paatoksellinen tuomitsevuus ja puhe synnistä tuntuivat vierailta. Hän kokee itsensä välittäjäksi tieteellisen tiedon ja samanismin harjoittajien kokemuksellisen tiedon välillä. Luottamus turvalliseen Jumalaan oli vahva. On oltava hyvin huolellinen, että kirjoittaa auki, missä roolissa lausuu mitäkin. 30 Samanismissa olennaista on yhteys kaikkeen etnografia | Uskontotieteilijä Jaana Kouri julkaisi viime vuonna omakohtaisesta samaanin polustaan kirjan Tulitanssi. – Aikanaan luokanopettajana sekä työssäni yliopistolla olen tietenkin ollut aina opettaja ja tutkija, tavallinen työyhteisön jäsen. – Autoetnografia on vaativaa. Kourin mukaan eri tiedon lajien ja myös eri tieteenalojen vuorovaikutus ja monitieteinen tutkimus olisi ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi vakavien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi. Samaanimatkoillaankin Kouri on kokonainen ihminen, myös tutkija. Tiedemaailma on antanut Kourin elämään suhteellisuudentajua, avoimuutta ja suvaitsevaisuutta. Kansansadut ihmekertomuksineen puhuttelivat häntä pienestä pitäen. Hän hakeutui Turun yliopistoon opiskelemaan uskontotiedettä
Jaana Kouri kuitenkin painottaa, että vakavasti mieleltään järkkyneet ihmiset samaanin tulee ohjata ensisijaisesti mielenterveyden ammattilaisten puheille. | Kuva: Pasi Leino. 31 Samanismin avulla haetaan apua osin samoihin ongelmiin kuin terapian avulla
Kouri ei usko pahoihin henkiin. Kastevesi haettiin paikasta, jossa lähdevesi kohtaa meriveden. Sieltä haetaan elämänvoimaa ja parannusta itselle tai asiakkaalle. Alhaalla myrskysi meri. Samanismissa opilla ja hierarkioilla ei ole merkitystä. SKS Kirjat 2024. Se ylläpitää elämää. 32 tit ja samanistiset kertomukset tekivät häneen suunnattoman vaikutuksen. Matka kestää noin 20 minuuttia. EMILIA KARHU Jaana Kouri: Tulitanssi. Kouri ei ajattele kääntyneensä samaaniksi, vaikka onkin eronnut kirkosta. Tilaisuuteen saapui ystäviä ja sukulaisia lapsineen. Se perustuu kokemukseen. Kallion laella oli tyyntä ja salvia paloi tuoksuen. Siellä Kouri on tavannut hengellisiä opettajia kuten buddhalaisia munkkeja. Kuolema ja elämä ovat tavallaan sama asia, suuri mysteeri. Myös henkilökohtaisen voimaeläimensä voi kohdata alisessa. 360 sivua. Pahuus ja sairaudet selittyvät hänen mukaansa yleensä voiman epätasapainolla tai sillä, että ihmiset käyttävät voimaa väärin muiden alistamiseen. Kasteessa lapsi saatetaan veden avulla yhteyteen kaiken kanssa. Samaanimatkalle lähtiessään Kouri ei käytä päihteitä. Animistinen maailmankuva, jossa kaikki on elävää ja kaikessa on henki, on vähitellen tullut hänelle tärkeäksi. teologia Ensimmäisen oman rummun valmistaminen oli Jaana Kourille tärkeä prosessi matkalla samaaniksi. – Vesi on tainnut olla minulle aina elementeistä tärkein. Askeleita samaanin polulla. Siellä voi kohdata myös esimerkiksi enkeleitä, esi-isiä, esiäitejä, Jeesuksen tai Taivaan Isän. – En usko, että loppua on olemassa. Olennaista on syklisyys. Ylisestä haetaan viisautta ja neuvoja. Lopuksi yksi sisaruksista luki katkelman kalevalaisesta Karhun synty -runosta. Elämme ja kuolemme joka päivä. Hän kysyy hengiltä neuvoa ja apua kaikissa elämän asioissa. Samanismissa alinen ei ole paha paikka. Rummut kutsuivat joka ilmansuunnasta paikalle hyviä ja rakastavia henkiä. Suvun nuorimmaisen päähän valeltu vesi välitti lapselle yhteyttä veteen ja elämänvoimaan. | Kuva: Pasi Leino. Keskisen matkoilla etsitään usein vastauksia tämän maailman arkisiin kysymyksiin, mutta matkustaa voidaan myös eri aikakausissa ja vaikkapa avaruudessa. Kaikki maailmassa on yhtä, saman maailmankaikkeuden voiman piirissä. Matkalle yliseen, aliseen tai keskiseen maailmaan hän pääsee suorittamalla henkien kutsun rummuttamalla itse valmistamallaan samaanirummulla tai helistämällä. – Kristinuskon ja animismin ero on erityisesti siinä, että kristinusko on melko ihmiskeskeistä, mutta animismissa ihminen on osa kaikkeutta ja täysin yhtä kaiken muun kanssa. Sen suoritti suvun vanhin meren rannalla korkean kallion päällä. Kouri elää hengessä, hiukan samaan tapaan kuin karismaattiset kristityt. Näen kristillisessä kasteessa tavallaan saman idean, Kouri sanoo. Animistisessa ajattelussa henki on paitsi ihmisissä, eläimissä ja kasveissa myös vaikkapa kivissä, kynttilöissä, kännyköissä ja tietokoneissa. Kourin nuorinta lasta ei aikanaan liitetty kirkon jäseneksi, mutta kasteen hän sai. – Omassa elämässäni usko on muuttunut kokonaisvaltaiseksi luottamukseksi. Mikään ei häviä. Samanistisissa matkoissa ja rukouksessa on hänen mukaansa paljon samaa: molemmat ovat tietoisia, rituaalisia yhteydenottoja, joissa pyydetään ja saadaan apua. Samanismi ei ole hänen mukaansa uskonto vaan kokoelma erilaisia tekniikoita olla yhteydessä henkimaailman kanssa. Myös kultainen sääntö yhdistää
Athosvuoren arkkimand riitta Vasileios on jopa todennut: ”Minkään heresian on mahdotonta päästä hänen teologiaansa, mikään virhe ei voi kestää hänen läsnäoloaan.” Tämä – samoin kuin Iisakin roomalaiskatolinen tunnustaminen – on harvinaisen mielenkiintoista sitä taustaa vasten, että Iisak edusti vähemmistönäkemystä, jonka mukaan kaikki luodut pääsevät lopulta taivaaseen. Sellaisessa tilassa pyhät enkelit ovat nyt. Iisak Niniveläinen oli kotoisin nykyisen Qatarin alueelta mutta päätyi 670-luvulla piispaksi Pohjois-Irakin Mosuliin, muinaisen Niniven hiippakuntaan. Vuonna 1994 roomalaiskatolinen kirkko ja idän assyrialainen kirkko allekirjoittivat yhteisen julkilausuman, jossa vanha kiista Kristuksesta ja Marian titteleistä ratkaistiin – molemmat osapuolet tunnustavat samaa uskoa Kristuksen jumaluuteen ja ihmisyyteen ja kunnioittavat toisen tradition sanavalintoja. | Kuva: Wikimedia commons. Paavin ja assyrialaisen patriarkan tapaaminen marraskuussa 2024 liittyi tämän saavutuksen 30-vuotisjuhlallisuuksiin. Autuaita ne, jotka ovat juoneet tätä viiniä!” Jopa väliaikainen helvetti selittyy rakkaudesta käsin: ”Helvetissä vaivattavia piinataan rakkauden ruoskin”, Iisak kirjoitti. Suomalaisilla on tähän poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet, sillä Serafim Seppälä on suomentanut 900 sivua Iisakin kirjoituksia yksien kansien väliin. Ensin Persian ja sittemmin arabien vallan alla ollut idän kirkko on historiassa tunnettu nimellä nestoriolainen, sillä se ei osallistunut 400-luvulla Rooman valtakunnassa pidettyihin kirkolliskokouksiin eikä allekirjoittanut Konstantinopolin patriarkka Nestorioksen tuomitsemista. päivänä 2024 idän assyrialaisen kirkon patriarkan Mar Awa III Royelin. Samalla hän teki tiettäväksi, että idän kirkkoon kuulunut piispa Iisak Niniveläinen lisätään katolisen kirkon viralliseen pyhimyslistaan, Martyrologium Romanumiin. Iisakilta ovat peräisin esimerkiksi seuraavat sitaatit: ”Ole viisas ja aseta vaelluksesi perusta Jumalan tielle.” ”Joka on maistanut totuutta, ei ala riitelemään totuudesta.” ”Puhu ikään kuin oppilaan tasolta äläkä ylivertaisena mahtina.” ”Älä tee eroa rikkaan ja köyhän välillä, äläkä ole tietävinäsi, kuka on arvollinen ja kuka arvoton. Hän kirjoitti Jumalasta seuraavasti: ”On selvää, että Hän ei jätä ketään heidän langettuaankaan: demonit eivät jää demoniseen tilaansa eivätkä syntiset synteihinsä, vaan Hän on saattava heidät yhteen tasaveroiseen täydellisyyden tilaan suhteessa Hänen ikiolevaisuuteensa. Se on rakkauden täyttymystä ja himotonta ajattelua.” Serafim Seppälän mukaan Iisakin kaikkien opetusten avaimena on rakkaus: ”Rakkaus ravitsee ihmistä enemmän kuin ruoka ja juoma; se on viini, joka ilahduttaa ihmisen sydämen. Se konkretisoi Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen (1965) sanat, joiden mukaan katolilaisten on opittava tuntemaan ”erossa olevien veljien keskuudessa” esiintyviä ”todella kristillisiä aarteita”. Seppälän mukaan Iisakia on viime vuosituhannen aikana siteerattu ortodoksisessa hengellisessä kirjallisuudessa ”kenties enemmän kuin ketään toista kirjoittajaa”. Toiveena on, että syyriaksi eli arameaksi kirjoittaneen Iisakin opetukset löydettäisiin uudelleen ja opittaisiin tuntemaan paljon entistä laajemmin. Teko on ekumeenisesti erittäin merkittävä, sillä se tunnustaa konkreettisesti pyhyyden ilmentymän yli kirkkokuntarajojen, jopa kirkossa, jota pidettiin vuosisatoja harhaoppisena. Tällaista kokoomateosta ei ole muilla kielillä edes saatavilla. Muita teemoja Iisakin teksteissä ovat esimerkiksi rukous, kilvoitus, nöyryys, hiljaisuus, hyveet, kiusaukset, synti, armo ja luottamus Jumalaan. Ekumeenisesti merkittävä teko korostaa Lähi-idän kristittyjen hengellistä perintöä. Nestoriolaisuus tarkoitti käytännössä sitä, että idän kirkko ei kutsunut Mariaa Jumalansynnyttäjäksi vaan Kristuksen äidiksi. P aavi Franciscus tapasi marraskuun 9. Pidä omalta puoleltasi kaikkia ihmisiä hyvyyden arvoisina.” EMIL ANTON Iisak Niniveläinen (noin 613 – noin 700) arabialaisessa ikonissa. 33 Iisak Niniveläinen on nyt myös katolisen kirkon pyhä pyhimykset | Katolinen kirkko lisäsi viralliseen pyhimyslistaansa 600-luvulla eläneen piispan, joka kuului idän kirkkoon
Senkin takia artikkelikokoelma Vähemmistöt ja Raamattu on ajankohtainen katsaus. Kysymyksiä kuitenkin herää, kun Kinnunen ja Vikman kertovat luvussa ”Miksi ja miten tutkia vähemmistöjä” omista seksuaalisista suuntautumisistaan, identiteeteistään ja diagnooseistaan. Eikö tiettyihin tavoitteisiin sitoutunut tutkimus ole vastannut omaan kysymykseensä jo ainakin jossain määrin etukäteen. Artikkelit sivistävät, ja esimerkiksi Riikka Vuoksenmaan vammaistutkimukselliset näkökulmat parantamiskertomuksiin ja Joanna Töyräänvuoren katsaus juutalaisnaisten identiteettiin ovat opettavaista luettavaa, vain pari mainitakseni. Artikkelikokoelman merkitystä alleviivaa Kinnusen ja Vikmanin muistutus siitä, kuinka sortavasti Raamattua on käytetty — ja käytetään yhä. Kun Yli-Räisänen toteaa Raamattua tutkitun erityisesti valkoisten miesten toimesta, pohdin, kuka varhaisista kirkkoisistä täyttää valkoisuuden kriteerit. Hermeneutiikan kannalta on oltava tietoinen tutkijan identiteetin mahdollisista vaikutuksista tulkintaan ja tutkimukseen. Jos kirkkoa tällä hetkellä jokin repii, se on raamattukäsitys. Onko aiemmin tavoiteltu objektiivisuus intersektionalistisen ajattelun myötä mukautunut niin painokkaaksi subjektiivisuuden tunnistamiseksi, että se kääntyy jopa sen tavoittelemiseksi. Kun Talvitie kuitenkin päätyy syyttelemään tuoreintakin raamatunkäännöstä ”queeriyden peittelemisestä”, on ajatusta vaikea sellaisenaan jakaa. Suomen Eksegeettinen Seura 2024. Se kuitenkin herättää kysymyksen siitä, voiko tutkimuksen tekijän identiteetti määrittää tutkimuksen pätevyyttä tai vastaanottoa. Yli-Räisänen pitää olennaisena pohtia esimerkiksi Paavalin juutalaisuuden ja mieheyden vaikutusta tämän ajatteluun. 34 teologia Moona Kinnunen, Jarkko Vikman (toim.): Vähemmistöt ja Raamattu. Talvitie käsittelee antiikin kirjoittajien ja kristittyjen suhdetta kolmanteen sukupuoleen ja purkaa lopuksi ”Raamatun queerteoreettisen manifestin”. He ovat halunneet nostaa esiin vähemmistöjen tekemää tutkimusta. Sama pätee teologian historiaan. Vaikka jotkin tieteenfilosofiset lähtökohdat herättäväisivätkin hämmennystä, on teos silti kaikille raamatuntutkimuksesta kiinnostuneille valaiseva lukukokemus. Raamatun hermeneuttisena avaimena intersektionaalisuus on mielenkiintoinen. Moona Kinnusen ja Jarkko Vikmanin toimittaman kokoelman teemat vaihtelevat ostialaisista kulteista aina narratiivisen psykologian tutkimuskäyttöön. Heli Yli-Räisänen esittelee artikkelissaan eksegetiikan intersektionalistisia suuntauksia ja tarkastelee intersektionalistisin linssein kertomusta Dinasta ja leskeyttä muinaisessa Israelissa. On äärimmäisen tärkeää, että vähemmistöjen ääni kohoaa korkeimmalle vähemmistöjä koskevassa keskustelussa. 322 sivua. Mielenkiintoinen on Daniel Talvitien artikkeli, joka esittelee Uuden testamentin eunukkeja. Yli-Räisäsen mukaan myös Lutherin teologiassa on tarkasteltava, miten siihen vaikuttivat hänen ”valkoisuutensa, mieheytensä ja luokkansa”. Siksi teos sisältää useamman queer-vähemmistöön kuuluvan kirjoittajan artikkeleita. Näkökulmia marginalisoituihin ryhmiin eksegetiikassa. Tunnistan pohtiessani oman etuoikeutetun asemani, ja kun objektiivisuuden historiaa katsoo, on syytä myös kysyä, keiden ja kenen väitetystä objektiivisuudesta on kyse. NIILO RANTALA Marginalisoidut pääsevät ääneen, mutta kysymyksiä herää | kirja |. Sen avaaminen ei ole ongelma. Se nostaa ohitetut jalustalle ja tuo peiteltyä valoon. Emansipatorinen tiedonintressi vaikuttaa osassa artikkeleita vahvana – jos feministinen tutkimus pitää sisällään ”ajatuksen muutokseen pyrkimisestä”, miten se vaikuttaa tutkimukseen. Vaikka ihmistieteiden ja teologian saralla objektiivisuuden toteutumisesta ja siihen pyrkimisestä voidaan olla montaa mieltä, on objektiivisuuden ihanne elänyt kauan. Ilmiriidaksi kiista roihahtaa, kun raamattukäsitys liitetään keskusteluun vähemmistöistä, sukupuolesta tai seksuaalisuudesta. Kinnunen ja Vikman vaientavat intersektionalismin mahdollisen kritiikin toteamalla, että ”kuten jokainen yhdenvertaisempaa maailmaa eteenpäin ajava aate, myös intersektionaalisuus on saanut osakseen kritiikkiä ja vihaa”. Mainittava osa ensimmäisten vuosisatojen teologikunnasta oli etnisesti joko vähäaasialaisia, pohjoisafrikkalaisia tai Välimeren itäpuolen rantaseutujen miehiä. Toimittajat pitävät tärkeänä, että teos ei pelkästään käsittele vähemmistöjä
Toivottavasti monelle etsijälle ei käy niin kuin minulle kävi Antonionin suhteen. Ketkä ovat ”kristittyjä”. Kuka on kirkon äänenkannattaja. Antonionin elokuvista valitsin sen, jolla on iskevin nimi. Olen parillekin tutulleni joutunut oikaisemaan, ettei Seurakuntalainen ole Suomen seurakuntien lehti eikä kristillisdemokraatit ole kristityiksi itsensä mieltävien ilmeinen puoluevalinta. Vaikka tällaisten rajojen vetäminen on jo itsessään epäkristillistä, näiden rajojen piirtäjiä löytyy. Kun asialle halutaan arvovaltaa, sitä on helppo hankkia nimellä. Kirkkopolitiikassa hämmentyä voisi konservatiivien kirkolliskokousryhmittymästä ”kirkon kivijalka”, jolla ilmeisesti tässä kontekstissa viitataan sateenkaariparien vihkimättömyyteen ja yleiseen muutosvastarintaan. Sanojen ja sisällön kohtaamattomuudesta syntyvä hämmennys on yleinen ongelma. Kuluttajia ja äänestäjiä on yllättävän helppo ohjailla etuliitteillä ”koko kansan” ja ”suomalaisten puolesta”. Oma lukunsa on Ytimeen-verkosto, joka vuonna 2024 perustettiin edustamaan perinteisessä avioliittokäsityksessä pitäytyviä pappeja. Usein jätetään tahallaan määrittelemättä, keihin ”koko kansalla” tai ”suomalaisilla” viitataan. Samanlaiset kielipelit kalvavat kirkkoa. Melanchthonin en muista esimerkiksi siitä mitään Ydinkohdissaan kirjoittaneen, saatika evankeliumien aiheeseen sen enempää keskittyvän. 35 Nimillä omitaan valtaa mutta johdetaan harhaan Niilo Rantala niilo.rantala@kotimaa.fi Kirjoittaja pohtii ajankohtaisia teologisia aiheita. Muuttuvatko nimet sitä mahtipontisemmiksi ja kristinuskon väitettyä ydintä ja kirkkokansaa omivimmiksi, mitä syvemmälle marginaaliin ajattelu siirtyy. Enemmistö kirkkokansasta kun ei näiden näkemysten taakse ryhmity. Minä en löytänyt Seikkailusta seikkailua. Epäilen, ettei Ytimestä löydy ydintä ainakaan tällä konseptilla eikä Kirkkokansasta läheskään koko kirkkokansaa. Harmillisen harhaanjohtava on myös ”perinteisen” virkaja avioliittokäsityksen taakse ryhmittyneiden verkkosivu, joka on nimetty Kirkkokansaksi. Esimerkiksi Perussuomalaiset ovat kiintoisasti kaapanneet ”tavallisen suomalaisen” käsitteen. Muutama vuosi sitten halusin tutustua italialaisohjaaja Michelangelo Antonionin tuotantoon. Moni käyttää nimeä valttina. kolumni Muuttuvatko nimet sitä mahtipontisemmiksi, mitä syvemmälle marginaaliin ajattelu siirtyy?. Ajatus on merkillinen – voiko avioliittoa tai ylipäätään ihmissuhdetta pitää millään muotoa kristinuskon tai kirkon kannalta ydinasiana. Eivätkä Facebookissa itseään rennoksi mainostavat ryhmätkään ole rentoja. Lupauksiin ei oikein voi enää uskoa, kun joka toinen näytelmä on ”pysäyttävä”, joka toinen kirja ”riipaiseva” ja jokainen poppibiisi ”tajunnanräjäyttävä”. Sanojen arvon puolesta ilmiö kuitenkin todistaa. Usein nimeen kuuluu myös omimisen ulottuvuus. Joskus rajaukset ovat erityisen toiseuttavia tai harhaanjohtavia. Eihän siinä ollut seikkailua nimeksikään! Vain vieraantuneita ihmisiä harhailemassa kylmässä maailmassa. Katsottuani Seikkailun (1960) oloni oli kuitenkin petetty
Kyselyn mukaan isät vaikuttivat halukkaammilta kastamaan lapsensa kuin äidit. Nuorten miesten ja nuorten naisten välinen kuilu on kasvanut. TEKSTI | NIILO RANTALA – KUVAT | JANI LAUKKANEN JA RAMI MARJAMÄKI hengellisyys N uorten miesten uudenlaisesta uskontosuhteesta on puhuttu kiihtyvällä tahdilla viimeiset viisi vuotta. Moni on pohtinut kytkeytyykö nuor. Syksyllä 2024 julkaistun Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan 38 prosenttia alle 30-vuotiaista miehistä pitää Jeesusta Jumalan poikana. Salomäestä nuorten miesten hengellisyyden kasvua suurempi muutos on kuitenkin nuorten naisten irtaantuminen kristinuskosta. Oli kyse sitten kasteen merkityksestä tai Jeesuksen ylösnousemuksesta, nuoret miehet uskovat kyselyiden mukaan naisia enemmän, Salomäki toteaa. Peräti 40 prosenttia uskoo Jeesuksen opetusten soveltuvan erinomaisesti elämänohjeiksi. Miehistä ateistien osuus on vain neljännes. Aihe nousi Kotimaan kyselyssä myös vuoden 2024 uskontouutiseksi. – Alle 30-vuotiaista naisista pitää ateisteina itseään lähes kolmannes. 28 prosenttia uskoo siihen, että Jeesus sovitti synnit ja voitti kuoleman. Salomäki kertoo, että jo tuolloisen kastekyselyn perusteella nähtiin nuorten miesten suhtautuvat kristillisyyteen nuoria naisia myönteisemmin. 36 Jotain on tapahtunut nuorille miehille Nuorten miesten uskonnollisuudessa on tapahtunut muutos. Kotimaa kysyi tutkijalta, papilta ja nuorilta miehiltä itseltään, mistä ilmiössä on kysymys. Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki muistaa keskustelun nuorten miesten hengellisyydestä heränneen vuoden 2019 kaste kyselyn myötä
Suurin osa nuorista aikuisista kuuluu Salomäen mukaan kuitenkin niin kutsuttuun sumearajaisten ryhmään. Uskovaisuus oli noloa. Tällaisen hengellisyyden ja kristinuskokäsityksen juuret kumpuavat angloamerikkalaisesta kulttuurista, joka dominoi vahvasti sosiaalisen median todellisuutta. Myös Hanna Salomäki tunnistaa somejulkkisten merkityksen. Kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan peräti puolet Jumalaan uskovista alle 30-vuotiaista miehistä piti sosiaalisen median hengellistä sisältöä erityisen tärkeänä. Esimerkiksi nuorten naisten keskuudessa usko karmaan ja jälleensyntymiseen on kovassa nousussa. – Ja sitä nuoremmissa. Monet nuoret miehet ovat innostuneet kanadalaisen professori Jordan B. Hyvä elämä saatetaan nähdä pakettina, johon kuuluu vaimo, omakotitalo, taloudellinen riippumattomuus ja hyvä kunto. Yksi teema, josta Salomäki kertoo nuorten miesten olevan kasvavissa määrin kiinnostuneita, on kristinuskon älyllinen puoli ja teologinen pohdinta. – Kristillisyys ei ole siinä todellisuudessa mitenkään noloa. Tulevaisuudessa juuri sumearajaisten ryhmä on ratkaisemassa sitä, minkälaiseksi Suomen uskonnollinen kenttä muodostuu. Se voi johtaa siihen, että nuori nainen ei halua leimautua kirkkoon. Hernesahon mukaan tämän päivän nuoret seuraavat räppäreitä ja urheilijoita, jotka päivittävät hengellisyydestään avoimesti nuorten suosimiin medioihin. Petersonin kaltaisista puhujista, jotka puhuvat perinteisten arvojen ja kristinuskon puolesta. Hernesaho uskoo yksittäisten vaikuttajien voimaan, joiden kautta kulttuurillinen murros on tapahtunut. – Ja sitten siihen liitetään jumalasuhde. – Yli 30 prosenttia nuorista naisista uskoo jälleensyntymiseen. Nuorille naisille kristinuskosta välittyy nimenomaan konservatiivinen ja jopa oikeistolainen kuva. – Nuorten naisten keskuudessa tasa-arvo on erityisen merkittävä asia. Muutos näkyy sielläkin. Kirkko on heidän kokemusmaailmansa mukaan näissä asioissa ristiriitainen. Jeesuksen ylösnousemukseen heistä uskoo 14 prosenttia. – Avoimesti kristityt tubettajat, näyttelijät, räppärit, jalkapalloilijat – he ovat mahdollistaneet tämän. Kun itse olin peruskoulussa ja uskoin Jeesukseen, se oli sosiaalisesti kiusallinen asia. Tämän ryhmän hengellisyys on vaihtelevaa ja värikästä. Hernesahon omat lapset ovat alakouluikäisiä. Peräti kaksi kolmasosaa ei tunnustaudu suoraan uskonnolliseksi tai ei-uskonnolliseksi, vaan joksikin siltä väliltä. Mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään, sen vahvempaa kiinnostus kristinuskoa kohtaan on, Hernesaho täräyttää. Ilmiö näkyy selvästi rippikoulutyössäkin. Hernesaho arvelee monen nuoren miehen kokevan kristinuskon osaksi ”menestyksen pakettia”.. Sosiaalisella medialla on merkittävä rooli uskonnollisen identiteetin rakentamisessa. Kyseessä on Hernesahon mielestä tietynlainen kristillisyyden amerikkalaistuminen. Nuorten aikuisten pastori, Mission Europe -järjestön evankelista ja someaktiivi Matti Hernesaho tunnistaa nuorten miesten kaipuun eikä pelkää puhua siitä suoraan. Hän on nuorten aikuisten pappina huomannut erityistä liikkuvuutta 20–25-vuotiaissa miehissä. Tietyssä mielessä sosiaalisen median vaikuttajat voivat jopa syventää kuilua sukupuolten välillä. Salomäen mukaan kyselyt viittaavat siihen suuntaan, mutta ero muihin ikäluokan miehiin on huomattavasti pienempi kuin naisilla vastaavissa ryhmässä. 37 » ten miesten uskonnollisuuden kasvu konservatiivisuuteen. Salomäki toteaa, että pitkään jatkunut naispappeuskeskustelu ja keskustelu seksuaalivähemmistöjen oikeuksista kirkossa saavat kirkon näyttämään hankalalta nuorten naisten silmissä. Kristinusko on nyt cool. Hernesaho arvelee monen nuoren miehen kokevan kristinuskon osaksi ”menestyksen pakettia”. – Se on ihan konkreettinen muutos
Meidän nuorisopastori kysyi, Eelis Mäkipää on iloinen siitä, ettei uskomista tarvitse enää piilotella. Hernesahon mukaan monet nuoret pojat katsovat muslimikavereitaan, jotka eivät salaile uskoaan lainkaan. hengellisyys Eelis Mäkipää: ”Nuoret miehet haluavat erityisesti vastauksia” 24, Hämeenkyrö ”Älyllinen pohdinta, Raamattu ja kykenemättömyys sanoa ei. Olen iloinen siitä, että olen saanut jo nuorena tutustua Jeesukseen. Hernesaho uskoo, että taustalla vaikuttaa myös eräänlainen kapinaliike. Heistä otetaan vaikutteita. Moni hänen kavereistaan on avoimesti hengellinen.. Mulla oli semmoinen koppimönkijä, ja kaikki tunnisti sen kaukaa. – Moni nuori muslimi harjoittaa uskoaan ylpeänä ja maskuliinisesti. Mulla ei ole mitään sellaista selvää heräämisen hetkeä. Jäin sitten aika aktiiviseksi seurakuntanuoreksi ja se oli tavallaan aika kauheata aikaa. Kun seurakunnan väki kävi koululla tarjoamassa kahvia, kaikki muut kaverit meni sinne heti. Mun täytyi aina jättää se puolen kilometrin päähän seurakunnan tiloista ja hiipiä sinne pimeällä niin kuin johonkin salaseuraan. Uskonnollisuuden kasvu on myös kapinaa vanhempien arvomaailmaa kohtaan. – Miten kirkko puhuu näille nuorille, joiden käsitys kristinuskosta on kummunnut täältä. No, salailu ei onnistunut kovin pitkään. Kirkon tarjonta ei tällä hetkellä vastaa tähän. Erityisesti nuoret pojat nauravat monelle yhteiskunnalliselle keskustelulle, ja tietty uskontohysteria synnyttää kapinahenkeä. En halunnut, että kaverit tunnistaa, että käyn jossain seurakunnan jutuissa. Moni omaksuu kristillisen vakaumuksen Instagramin tai TikTokin välityksellä. Joillain lastenleireillä silti olin ja riparilla ja niin edelleen. 38 Kirkon kannalta Hernesaho pitää tilannetta haasteellisena. Siinä kolme asiaa, jotka ovat sitoneet seurakuntaan. Mun perhe ei ole ollut kovin uskonnollinen. Sitten kun mua pyydettiin isoseksi, en vaan osannut sanoa ei. Se saa jotkut nuoret miehet pohtimaan, että mikäs tämä meidän oma juttu nyt olikaan. Mä aina kieltäydyin, koska en halunnut että koulukaverit tajuaa, että mä oon niille tuttu tyyppi. – Uskonto on piilotettu kouluista. Hämeenkyrön kokoisessa paikassa meitä oli ehkä joku kolme samanikäistä jätkää, jotka kävi noissa. Oma roolinsa on myös islamin kasvulla
Kun istuin iltaa Helsingissä, niin törmäsin ikäisiini tyyppeihin, jotka eivät koskaan olleet tavanneet ketään nuorta, joka uskoo Jumalaan. Moni somepersoona, joka kristinuskosta puhuu, on aika konservatiivinen. Tuo jaottelu pitäisi lopettaa, sillä se johtaa pahimmillaan vain ehdottomuuden lisääntymiseen. Monelle nuorelle miehelle uskonnollisuus on myös vastareaktio kaikelle, mitä ympärillä tapahtuu. Seurakunta oli aktiivinen yhteisö, johon muodostui paljon henkilökohtaisia siteitä. Mä olen 24-vuotias opiskelija enkä pidä itseäni seurakunnassa mitenkään erityisen aktiivisena. Yksi vaikuttava. Hämeenkyrössä kukaan tuskin enää ihmettelee, jos nuoret käy seurakunnan tapahtumissa tai nuortenilloissa. Olen saanut voimaa siitä, että Euroopan fiksuimmat ihmiset ovat rakentaneet tätä kristinuskon perinnettä satojen vuosien ajan. Siksi suuri osa tulee varmasti seurakuntiin vastausten, ei uusien kysymysten perässä. Se johtaa siihen, että olen joissain asioissa konservatiivisempi kuin ikäiseni, mutta toisaalta joissain asioissa myös liberaalimpi. Toki myös tietysti hengellinen ulottuvuus. Meillä nuorilla miehillä tähän on vaikuttanut varmaan paljon some. Jos porukoiden johtohahmot muuttuvat avoimiksi uskonnolle, niin yhtäkkiä se on ok koko porukalle. Lopuksi selvisi, että kyseessä on lehti, joka jaetaan seurakunnan alueella kaikkiin koteihin ja mä olen kannessa. Lähimmäisen rakastaminen ja rakkauden kaksoiskäsky. Nuorten todellisuus Suomessa on aika sirpaloitunut. Se on keskeisin ympäristö, missä mä olen tutustunut teologiaan ja filosofiaan. Tää kertoo paljon. Se on vähän sama juttu kuin haluaisi mennä pelaamaan jääkiekkoa lätkäjoukkueeseen ja ekoissa treeneissä ilmoitetaan, että lähdetään pelaamaan jalkapalloa. Jos joku nuori mies tulee seurakunnan juttuihin, eikä siellä olekaan mitään kristillistä sisältöä, niin on varmasti hölmö olo. Mulle tärkeää roolia kristinuskon ja uskon perustelemisen suhteen on näytellyt YouTube. Uskominen ei ole enää noloa. Olen iloinen siitä, että ajat ovat muuttuneet. Kun mietin, mitä teen tai mitä jostain ajattelen, niin tahdon ensin tutkia, mitä Raamattu sanoo asiasta. Sen jälkeen ei tarvinnut enää pysäköidä traktorimönkijää kulman taakse. Pelkään, että jos kristinusko hylätään, hylkäämme samalla koko tämän perinteen ja myös sen filosofian ja moraalin. Monet on tavallaan sekä että. Musta tuntuu, että nuoret miehet haluavat erityisesti vastauksia. Se oli heistä ihan käsittämätöntä. Se miten Jeesuksen löytää, on sinänsä samantekevää. Mä sitten suostuin, ja otettiin kuvat ja kaikki. Moni mun kaveri on ihan avoimesti hengellinen. Mulle tärkein ohjenuora elämään on Raamattu. Ja kuitenkin niin, että keskiössä on Jeesus. Moni saa sieltä rohkaisua ja monen kohdalla juuri se some herättää uteliaisuuden, että mikäs tää kristinusko nyt onkaan. Tärkeintä, että löytää.” » Santeri Leinonen: ”Omimman kristillisen yhteisön muodostaa mediayhteisö” 24, Hyvinkää ”Kristinusko on mulle moraalifilosofian pohja. Jokainen nuori haluaa olla osa porukkaa ja löytää ystäviä. Kun sitten juttelin pohjalaisen tuttavani kanssa, niin hän kertoi kaveristaan, joka ei ollut ikinä tavannut ateistia. Tärkeintä olisi, että seurakunnat oppisivat rakentamaan yhteisöjä. Moni miettii, ovatko ne nuoret miehet konservatiiveja vai liberaaleja vai mitä. Kun mä ajattelen mun tuttuja, niin nuorten maailmassahan on ne päähahmot ja hännystelijät. Mutta kai mä sitten olen, koska olen luottamushenkilönä kirkkovaltuustossa ja kirkkoneuvostossa ja lisäksi käyn muutaman kerran vuodessa kirkossa. Nuoret ei enää joudu salaamaan sitä, että kristinusko kiinnostaa. Sitten kun siellä tulee vastaan ihmisiä, joita katsotaan ylöspäin ja jotka eivät piilottele uskoaan, niin moni kokee, että hei mäkin voin olla kristitty. Jotain on tapahtunut. Me ollaan eletty jo meidän kouluaika sillä lailla, että etsitään yhdessä ja pohditaan. Siinä ei ole mitään piiloteltavaa. Jos kuitenkin nuoria miehiä lähtee sitä kautta pohtimaan, että ollaanko me nyt liberaaleja vai konservatiiveja, niin äkkiä ajetaan ojaan. 39 antaisinko haastattelua seurakunnan pääsiäislehteen. Se muistuttaa myös, että en ole ensimmäinen ihminen, joka kohtaa kriisejä tai jonka läheinen on kuollut. Hyvinkäällä olin jo teininä seurakuntanuori. Tuosta akselista on nyt päästävä eteenpäin. Se millä tavalla kristinuskon pariin päätyy on sinänsä ihan yks ja sama. Muutos on tapahtunut ensisijaisesti ihmisissä
Kerran vuodessa olisi joku juttu ja sitten muuten vaikka vaan parin kaverin kanssa pohtisi näitä ja laulaisi virsiä. Kristillisyys on nuorten miesten mediassa läsnä aika vahvasti, usein vähintään symboliikan tasolla. Myös amerikkalaiset väittelijät ja kristinuskon puolustajat ovat monelle nuorelle miehelle tärkeitä. Silti kokee samalla olevansa osa suurempaa yhteisöä. Tuntui vaan, että en saanut Helsingin seurakunnilta kuin pari jääkaappimagneettia. Olen joskus kuullut, että jumalanpalveluksessa pitää käydä 100 kertaa, että siitä oppii pitämään. Kuuntelin esimerkiksi urkuvartin. Se iski vasten kasvoja. Esimerkiksi joissain opiskelijoiden hengellisissä tilaisuuksissa koin vahvaa seurakuntayhteyttä, vaikkapa joissakin Virsiä ja viiniä -illoissa. Ja joku pelimaailman ritarikuvasto samoin. Materiaali tulee ulkomailta. Sieltä nousee ihanteita. Ehkä jotkut yksittäiset herätysliikkeet tai satunnaiset somepahengellisyys pit, mutta ei muuten. Tuntuu, että meidän kirkko ei tuota tällaista sisältöä lainkaan. Mun kristillisyyteni on tavallaan tällaista aika perinteistä luterilaista kristillisyyttä. Joskus yliopistolla luentojen välissä saatoin käydä kuitenkin istumassa Tuomiokirkossa. Mun hengellisyyteni ei muuttunut enkä mitenkään hylännyt kirkkoa. Miten kirkko onnistuisi samanlaisessa. Kun sitten aloin opiskella Helsingissä, niin tuntui, että nuorille aikuisille ei ole tarjolla mitään. Siihen kuuluu Jaakko Löytty, Pekka Simojoki, Kotimaa-lehti, Lähetysseura ja niin edelleen. Nyt olen varmaan käynyt ainakin sen 100 kertaa ja alkanut ihan tykätä.” Santeri Leinosesta mediayhteisöt ovat nuorille miehille omimpia yhteisöjä, mutta kirkko ei ole sellaista onnistunut rakentamaan.. Olisi hienoa, jos kirkko osaisi luoda sellaisen paikkaan sitoutumattoman mediayhteisön kuin vaikkapa nörtti kulttuuri. Nörttikulttuurissa voit käydä kerran vuodessa RopeCon-tapahtumassa ja muuten pelata netissä kolmen kaverin kanssa. Kyllä mä koen, että se yhteisö on nuorelle aikuiselle se juttu. Nyt on toki tullut muutama TikTok-pappi, mutta tuo somepuoli tuntuu olevan heille lähinnä harrastus. Monelle nuorelle miehelle sen omimman kristillisen yhteisön muodostaa joku mediayhteisö. Siellä oli lämmitys, mehua, keksejä ja ihmisiä. Mun mielestä evankelis-luterilainen kirkko ei ole osannut rakentaa nuorille someyhteisöä. Kun kirjoitin ylioppilaaksi 2019, oli ihan normaalia mennä hengailemaan seurakunnan nuorisotalolle. Esimerkiksi metallimusiikki on täynnä kristillistä symboliikkaa ja viittauksia vaikkapa ristiretkiin. Siellä on sellaista analyyttista settiä, jolla puolustetaan Jumalan olemassaoloa ja kristillistä maailmankuvaa. 40 tekijä oli kirkkoteatteri
Kirkon opetuksen ytimessä on kaikkien ihmisten yhtäläinen arvo. Pysyvyys ei kuitenkaan tarkoita muuttumattomuutta. Frostin mukaan jakautumista ei tule pelätä, jos se auttaa kirkkoa tulemaan uskollisemmaksi omalle missiolleen. Jokainen syrjään jätetty on Kristuksen silmäterä. Ihminen tunnistaa mitätöimisen sielläkin, missä tehdään kohteliaasti yhteistyötä, vaikka ei hyväksytä toisen pappeutta tai uskoa. Kotimaan medioissa on käyty julkista kirjeenvaihtoa emeritusarkkipiispa John Vikströmin ja Sleyn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvaisen välillä. Yhteisöjä yhdistää se, että niiden messuihin voi osallistua ilman pelkoa naispuolisista papeista. Mutta miten kirkko sitten muuttuu, kysyy Frost. Selvää on, että kirkko voi paremmin, kun sen arki ja käytännöt ovat linjassa sen elämää tukevan teologian kanssa. Samalla unohtuu, että siellä, missä vietetään messua omin voimin eikä tulla yhteiseen pöytään, kirkko on jo jakautunut. Kirja vie ajatukset myös oman kirkkomme tulevaisuuteen. toimitus@kotimaa.fi S ain Kirjamessuilta mukaani Carrie Frederick Frostin kirjan Lastenlastemme kirkko. Tulevaisuutta ei kannata rakentaa pelosta käsin. On vaarallista kuvitella, että maanpäällinen kirkko olisi täydellinen tai muuttumaton, toteaa Frost kirjassaan. Frost on yhdysvaltalainen ortodoksisen teologian professori, ja kirja käsittelee naisten elämää ortodoksisessa kirkossa. Muuttumaton sanoma Jumalan rakkaudesta pysyy, vaikka kirkko muuttuu. Kirkon elämän inhimillinen heikkous ilmenee esimerkiksi vallan väärinkäyttönä, naisten alistamisena, seksuaalisena hyväksikäyttönä ja hengellisenä väkivaltana. kolumni Jakautumista ei tule pelätä, jos se auttaa kirkkoa tulemaan uskollisemmaksi omalle missiolleen.. Sivulle on koottu tietoa eri järjestöjen jumalanpalvelusyhteisöistä Suomessa. Sitä emme tarkalleen tiedä, sillä se on jotakin, mitä emme ole vielä kokeneet. Naisten asema on jälleen puheenaihe myös meillä. Naisten ja vähemmistöjen huono kohtelu on jakanut kirkkoa jo pitkään. Maailman muutosten keskellä kaipaamme turvaa ja pysyvyyttä. Mieleen tulee Frostin ajatus siitä, että usein naisen arvo tunnustetaan teologiassa periaatteellisella tasolla, mutta tämä ei näy kirkon rakenteissa ja käytännöissä. 41 Jakautumisella peloteltu kirkko Mari Leppänen Kirjoittaja on Turun arkkihiippakunnan piispa. Vikström kiteyttää, että naisten pappeuden este ei näytä olevan virkakäsityksessä, vaan naiskäsityksessä. Pelkäämme kirkon jakautumista, ja siksi naisten ohittamiseen puuttuminen voi tuntua vaikealta. Frostin kirjan näkökulma on kahden sukupolven päässä, lastenlastemme kirkossa. Samoihin aikoihin kirjeenvaihdon kanssa avattiin ”kirkkokansalle” suunnattu verkkosivusto
Kurssit järjestetään Lehmirannan lomakeskuksessa, Salossa. Kurssit ovat maksuttomia matkakuluja lukuun ottamatta. kokous-, kurssija leiritilat Seuraavat alkavat kurssimme: Ratkaisukeskeinen kristillinen terapeutti Vaasa / Efo toukokuu 2025 infotilaisuus 15.3.2025 Ratkaisukeskeinen kristillinen terapeutti Turku lokakuu 2025 Tunnelukko seminaari 2 pv Markku ja Teija Veilo 14.3.–15.3.2025 Efo/Vaasa Tunnelukko seminaari 2 pv syksyllä Turussa, seuraa ilmoittelua sivuillamme Uusi koulutuksemme traumaterapia 30 op menetelmäopinnot sopii RKT jatkokoulutuksena tai jo alalla oleville. Hae mukaan Eläkeliiton järjestämille kursseille! Erosta eheäksi® -kurssit on tarkoitettu avotai avioeron kohdanneille yli 50-vuotiaille. Seuraavat Erosta eheäksi -kurssit: Erosta eheäksi® -kurssi 25.-29.3.2025 Erosta eheäksi® -kurssi 25.-29.11.2025 Seuraavat Yhtäkkiä yksin -kurssit: Yhtäkkiä yksin® -kurssi 8.-12.4.2025 Yhtäkkiä yksin® -kurssi 3.-7.6.2025 Yhtäkkiä yksin® -kurssi 16.-20.9.2025 Yhtäkkiä yksin® -kurssi 11.-15.11.2025 Lisätietoja kursseista ja ohjeet niille hakemiseen: www.elakeliitto.fi/sopeutuminen tai numerosta 040 7257 340 / sopeutumista tukevien kurssien suunnittelija. Koulutus sisältää Psykoterapeuttiset valmiudet -opintokokonaisuuden (30 op), joka on suunniteltu ja toteutettu valtakunnallisen psykoterapeuttikoulutuskonsortion suosituksen mukaisesti niin, että se soveltuu lisäopinnoiksi sosiaalija terveysalan tai muun soveltuvan alan ammattihenkilöille psykoterapiakoulutuksen hakukelpoisuuden saavuttamiseksi (VNA 1120/2012 § 2a). Tarkoituksena on löytää oma, uusi elämänpolku. Lisätietoja kursseista löydät sivuiltamme: www.kristillinenterapiainstituutti.fi Ratkaisukeskeinen kristillinen terapeutti 80 op Ratkaisukeskeinen kristillinen terapeutti RKT (monimuoto-opetus 80 op) antaa tiedot ja taidot toimia terapiatyössä ja kristillisen henkisen auttamistyön alueella sekä valmiudet toimia ratkaisukeskeisenä terapeuttina tai sielunhoitoterapeuttina. Eläkeliitto järjestää sopeutumista tukevia kursseja yli 50-vuotiaille, vähintään puoli vuotta ja pääsääntöisesti korkeintaan kolme vuotta aiemmin eronneille tai leskeksi jääneille henkilöille. Koulutuksen kohderyhmään kuuluvat:sosiaalija terveydenhoitoala, kirkollinen ala, opetusja kasvatusala, seurakunnissa tai hengellisissä yhteisöissä toimivat työntekijät ja maallikot, henkilöt, jotka tarvitsevat täydennystä sielunhoitoterapian koulutukselle, ratkaisukeskeisestätyöskentelytavasta kiinnostuneet eri alojen henkilöt jotka tarvitsevat psykoterapiakoulutusta edeltäviä lisäopintoja ennen psykoterapeuttikoulutukseen hakeutumista. Osallistu minen ei edellytä Eläkeliiton jäsenyyttä. Otan vastaan uusia asiakkaita kevään aikana. Hakemukset: Kirjoita vapaamuotoinen hakemus ja liitä CV sähköpostilla: hakemukset@kristillinenterapiainstituutti.fi. KRISTILLINEN TERAPIAINSTITUUTTI – UUDET KOULUTUKSET Kela-kuntoutusmahdollisuus. Yksilöja pariterapiaa etäyhteydellä. Tavoitteena on antaa myös riittävä, valmiudet psykoterapian jatko-opintoihin. 42 Oletko eronnut tai jäänyt leskeksi. Yhtäkkiä yksin® -kurssit on suunnattu yli 50-vuotiaille leskeksi jääneille. Koulutus alkaa 25.10.2025 Turussa ja jatkuu Zoomkoulutuksena. Kirjoita otsikkoon mille kurssille olet hakeutumassa. Kurssien tavoitteena on uusien näkökulmien saaminen muuttuneeseen elämäntilanteeseen ja oman identiteetin uudelleen rakentaminen. Yhteydenotot: Yksilöja pariterapeutti Heidi Rauha terapiapalvelut@hewixy.fi. Leskeyteen ja eroon liittyviä asioita käsitellään kursseilla yhdessä vertaisten kanssa ammattilaisten ohjauksessa
43 Tilaa yhdessäololle YMPÄRI SUOMEA Kirkon Paikat kokoaa yhteen 40 leirija kurssikeskusta, joissa järjestät helposti: • kokousja koulutuspäivät • virkistysja TYHY-päivät • harrasteleirit • ryhmien majoitukset ja ruokailut • leirikoulut ja ryhmäytyspäivät • juhlatilaisuudet • saunaillat ja paljon muuta! Tutustu kohteisiin osoitteessa www.kirkonpaikat.fi
Avarassa ja korkeassa ateljeehuoneessa valo siivilöityy ikkunalle ripustettujen värikkäiden lasimaalausten läpi. Lasimosaiikkiteosten työprosessit ovat pitkiä, ja rinnalla kulkee muitakin näyttelyitä, apurahahakemuksia sekä tilaustöitä. Ateljeen akustiikka on hyvä, ja Tuohisto-Kokko onkin järjestänyt täällä lukuisia näyttelyitä ja tapahtumia aina kinkereistä konsertteihin. Kokemus oli kuusivuotiaalle niin pysäyttävä, että hän pyörtyi arkun viereen. Minna Tuohisto-Kokko oli kuuden vanha, kun mummu tuotiin arkussa sisään tupaan suvun hyvästeltäväksi keskipohjalaiseen tapaan. – Ajattelin pienenä, että minusta tulee itkijänainen. Ulkonäkö kuitenkin hämää, sillä se on rakennettu 2000-luvun alussa. Hän toivottaa hyvät huomenet aamu taivaalle ja hyvästelee iltaisin iltataivaan. Täällä Minna Tuohisto-Kokko työskentelee ja tekee usein kymmentuntisia työpäiviä. Isot seinäteokset ovat Minna Tuohisto-Kokon tuotannossa uutta. Niiden takana eteläpohjalainen tasainen sänkipelto jatkuu silmänkantamattomiin. Työskennellessä ajatukset muhivat taiteilijan päässä ja antavat sysäyksen aina johonkin uuteen. 44 Sielun peilaaja K eskellä Ilmajoen Koskenkorvan laakeaa p e l t o m a i s e maa seisoo ateljeerakennus, joka voisi olla vanha riihi. Osa teoksista on veistoksia. Taiteilijan uusia ja vanhoja töitä on seinillä ja pöydillä pitkin tilaa. Lapuan taidemuseon Sielun peili -näyttelyn töissä hän juhlistaa iloa ja elämän pyhyyttä. Ehkä siksi elämän peruskysymykset, kuten syntymä ja kuolema, ovat kulkeneet läheisesti Tuohisto-Kokon töissä. Peililasista tehty kuva kertoo äitiyden pyhyydestä. Työmatkaa kotitalosta on 30 metriä. Teema kumpuaa lasitaiteilijan lapsuudesta. Tulee vähän pyhä olo, kuin olisi astunut kirkkoon. Kun on iso suku, olen ollut pienestä pitäen monissa kulttuuri lasitaide | Ilmajokinen lasitaiteilija Minna Tuohisto-Kokko on kokenut elämässään raskaita menetyksiä, joita hän on käsitellyt taiteessaan. | Kuva: Johannes Tervo. Sielun peili -näyttelyä hän on työstänyt nyt lähes kahden vuoden ajan, ja aikaa Lapuan taidemuseon näyttelyn avajaisiin on enää kolme viikkoa. Yli kolmikymmenvuotisen uransa ajan Tuohisto-Kokko on käsitellyt taiteessaan elämän ja kuoleman vuoropuhelua eri näkökulmista. – Välillä tulee tollikko, kun on liikaa kaikkea ja koko ajan on jokin deadline, lasitaiteilija huokaa ja nauraa. Näyttelyyn on tulossa kaikkiaan 25 taideteosta, joista yksi teoskokonaisuus sisältää 20 teosta
Yksi lasinpala on käynyt hänen käsissään vähintään kahdeksan kertaa teosta tehdessä. Tuohisto-Kokko löysi muutama vuosi sitten värillisen peililasin ja hurmaantui. saakka. Tuohisto-Kokon haaveena on päästä tekemään isompia teoksia niin kirkkoihin kuin muihinkin julkisiin tiloihin. Sen avulla pystyn rakentamaan niin kirkon lasimaalauksia kuin restauroimaan niitä. Osa näyttelyn teoksista käsittelee äitiyttä, kolmen tyttären äiti kertoo ja jatkaa: – Olen pohtinut paljon pyhyyttä ja kuinka sitä voisi kuvata olematta liian alleviivaava. Kirkkojen ikkunat on yleensä tehty lyijylasitekniikalla. Taidetta hän sanoo tekevänsä varmasti loppuelämänsä. Jokainen lasipala on leikattu yksitellen käsin. Näyttelyn kaikki teokset ovat peililasia. Kun teosta katsoo, näkee vain itsensä. Tekniikka vaatii harvinaista erikoisosaamista, ja osaajat alkavat olla Suomessa vähissä. Taideleireillä hän on käynyt alle kymmenvuotiaasta asti. Koko työuransa ajan Tuohisto-Kokko on opiskellut ja täydentänyt osaamistaan lisää. – Taiteilijana ei ole koskaan valmis, koko ajan voi oppia uutta. Lapuan näyttelyn avajaisten jälkeen katse kääntyy Saksassa alkavaan näyttelyyn. Limingan taidekoulussa Tuohisto-Kokko opiskeli kylmä lasitekniikkaa amerikkalaisen Mary Jane Gregoryn johdolla, joka toi studiolasitaiteen Suomeen. Vastaavaa lasi mosaiikkia taiteilija ei ole nähnyt missään muualla. Nimittäin Tuohisto-Kokon päämetodi on lyijylasitekniikka, jossa lasityö rakennetaan lyijypuitteiden avulla. Seinäteokset, jotka ovat samaan aikaan maalauksellisia ja graafisia, ovat taiteilijan omassakin tuotannossa uutta. Minna Tuohisto-Kokkoa suretti, kuinka hoivakodin ihmiset saivat korona-aikaan tavata omaisensa vain ikkunan takaa. 45 hautajaisissa. Äitiys on iso seinälle kiinnitettävä pyöreä ja moderni lasimosaiikkiteos. Hänestä tuli kuitenkin lasi taiteilija. Hänen viimeisin kirkollinen taideteoksensa on Ilmajoen Ahonkylän seurakuntakotiin tehty alttariristi Elämän verso. | Kuva: Johannes Tervo. Kylmälasitekniikassa lasia käsitellään nimensä mukaisesti kylmänä, ja sama taiteilija suunnittelee ja valmistaa teoksen alusta loppuun asti. Siinä missä Tuohisto-Kokko on aiemmissa näyttelyissään käsitellyt paljon surua ja kuolemaa, nyt hän keskittyy elämän iloon ja kiitollisuuteen. Näyttelyssä on myös teoskokonaisuus, joka koostuu ikonin muotoisista peiliteoksista. Tuohisto-Kokko on kuitenkin halunnut ikuistaa siihen tavallisen äidin, joka kumartuu lapsensa puoleen. – Lyijylasitekniikka on ollut ihan alusta asti itselleni mieluisinta. – Yritän teoksillani pysäyttää ihmisen omien ajatusten ääreen näkemään itsensä ja elämän pyhyyden. Tuohisto-Kokko on korjannut muun muassa Lapuan tuomiokirkon ja Kauhavan sekä Kauhajoen kirkkojen lasimaalauksia. Toisaalta minusta olisi voinut tulla myös diakoni. Kun luokkakaverit olivat TET-harjoittelussa oman pitäjän kaupoissa, Minna hakeutui Helsingin kuvataideakatemiaan. – Mielestäni äitiydessä on jotain tosi pyhää. Minusta ihminen itsessään on pyhä. Suurin osa Tuohisto-Kokon Sielun peili -näyttelyn teoksista on vielä piilossa, mutta esillä on teos Äitiys, jonka hän haluaa esitellä. Edessä olevassa Itku-veistoksessa taiteilija on leikannut ja sulattanut jokaisen lasipalan. Olen pohtinut paljon pyhyyttä ja kuinka sitä voisi kuvata olematta liian alleviivaava. Valo elää joka suunnasta teoksessa, jossa joku voisi nähdä Marian ja Jeesus-lapsen. Minusta ihminen itsessään on pyhä. Kuoleman ja surun äärellä oleminen on minulle luontevaa, Tuohisto-Kokko kertoo. JAANA KALLIOKOSKI Sielun peili -näyttely esillä Lapuan Taidemuseossa 24.5. Syntyi teos Jäähyväiset, jossa antiikkilasiin on upotettu mustia ja vihreitä vehkan lehtiä kuvaamaan elämää ja muistoja
Sen hienoimpia hetkiä ovat kokonaisvaltaiset, unenomaisina viipyilevät taide-elämykset, joissa yhdistyy näyttelijöiden työ, Annukka Mäntysen lavastus, Topi Lindhin videotrailerit, Jukka Laukkasen valosuunnittelu ja Petra Poutasen musiikki. A nni Mikkelssonin kirjoittama ja ohjaama kantaesitys Vienanmeri Kajaanin kaupunginteatterissa vuonna 2022 käsitteli itää meissä sekä Suomen, Karjalan ja Venäjän rajapintoja. Vuoden 2024 Pohjois-Suomen paras rakennusteko -palkinnon saanut peruskorjattu teatteri kruunaa elämyksen. Käsikirjoituksessa on viittauksia Anton Tséhovin Kolme sisarta -teokseen. Sovitus Elli Salo ja Anni Mikkelsson. Karoliina Niskanen vakuuttaa varsinkin epävarmuuden monimuotoisuudessa, kun taas Tarja Heinula ja Heidi Syrjäkari vahvojen naisten rooleissa, joilla on omat heikkoutensa. 46 kulttuuri Ystävä voi pelastaa jopa hengen teatteri | Kajaanin kaupunginteatterin Keräilijät osuu nauruhermoon, rajoihin ja ikisuruun. Kaupunkilaiselle arkeologille ei ole itsestään selvää sopeutua karuihin olosuhteisiin. Elämä on arvokasta myös eristettynä korvessa, pimeänä ja kylmänä talvijaksona. Kukin roolihahmo käsittelee traumojaan ja menetyksiään omalla tavallaan. Mikkelsson jättää ohjauksessaan tilaa katsojien omille mielikuville ja tulkinnoille, se tekee siitä erityisen onnistuneen. Keräilijät on hieno esimerkki siitä, miten kipeitä asioita voi käsitellä ja keventää naurun voimin. Kajaanin kaupunginteatteri. Tragikomedia pohjautuu näytelmäkirjailija Elli Salon samannimiseen, toukokuussa 2025 ilmestyvään kirjaan. Näytelmän musiikillisessa kuvastossa on tilaa myös Samuli Edelmannin laulamalle Suojelusenkeli-virrelle. Näytelmä kertoo yhteyden etsimisestä ja erilaisten ihmisten tulemisesta toisiaan vastaan. Ihmisen tuki toiselle voi olla jopa elossa pitävä voima. Huumori on kunnianhimoisempaa ja yllättävämpää kuin väkisin naurattamista ja perinteisiä ”mies naisen vaatteissa”-aineksia. | Kuva: Minna Hyvönen Lavastuksessa pienet asiat, kuten natsikypärä ja vainajan muistoa kunnioittava karsikkoristi luovat ison jännitteen.. Näytelmän kiehtovat kuvaukset ajasta, rajoista ja ikisurusta saavat pohtimaan omaa suhdettaan niihin. Traumojen esiintuomisessa näyttelijät onnistuvat erityisesti. Ohjaus Anni Mikkelsson. Nyt teatterin johtajana hänen ohjaamansa kantaesitys Keräilijät paneutuu elämään itärajalla tässä ja nyt. Villieläinkuvaaja Ani (Tarja Heinula), rajavartiolaitoksessa palvellut saksanpaimenkoira Ystävä (Mika Silvennoinen) ja nuori arkeologi Heini (Karoliina Niskanen) ovat kukin omalla tavallaan traumatisoituneita ja osuvat tietämättään toistensa kipupisteisiin Keräilijät-näytelmässä. Arvio on tehty 12.12.2024 esityksestä. Vanhaa joukkohautaa etsimään tullut arkeologi Heini ( Karoliina Niskanen) saapuu itärajan tuntumassa sijaitsevalle leirintäalueelle, jossa majailevat villieläinkuvaaja Ani ( Tarja Heinula), kostamuslainen kirjastonhoitaja Ljudmila ( Heidi Syrjäkari) sekä rajavartiolaitoksessa palvellut Ystävä-saksanpaimenkoira ( Mika Silvennoinen). Teksti Elli Salo. Varsinkin koiranomistaja voi hykerrellä ja heltyä Mika Silvennoisen heittäytymisestä nenän sierainten liikkeitä myöten. Elämän epävarmuuden ja kivun läpi voi nähdä äärimmäisen kauniita asioita. Lavastuksessa pienet asiat, kuten natsikypärä ja vainajan muistoa kunnioittava karsikkoristi luovat ison jännitteen. Tuomitsemisen sijaan näytelmä käsittelee ihmistä lempeydellä ja ymmärryksellä. Nykyinen maailmantilanne ja historia kietoutuvat toisiinsa muukalaisvihaa unohtamatta. VIRPI KIRVES-TORVINEN Keräilijät. Kainuulainen puheenparsi ja luontosuhde välittyvät vahvana, samoin karkea kielenkäyttö ja ronski huumori, kuten Vienanmeri-esityksessäkin
vastaisena yönä. On vaikuttavaa, kun heistä yksi ( Isabella Rosselini) vihdoin avaa suunsa. Ehdolla se on peräti kahdeksassa kategoriassa. Berger kuvaa kardinaaleja palvelevien nunnien hiljaisuutta läpi elokuvan. Moni lehti oli jättänyt elokuvan kokonaan käsittelemättä tai arviot olivat edellä kuvatun kaltaisia. Mutta ne ovat myös tunnistettavia, eivätkä yksin katolisen kirkon kontekstissa. Minun oli hieman vaikea tunnistaa kommenteista näkemääni. Mutta tekeekö kannan ottaminen elokuvasta tosiaan antikatolisen. On ehkä helpompi asettua uhrin rooliin kuin ryhtyä aitoon keskusteluun elokuvan teemoista. Hahmot ovat karikatyyrejä, sitä ei käy kiistäminen. Koko elämänsä kirkolle omistaneen miehen uskon horjumisen hienovarainen kuvaus tekee Conclavesta hengellisellä tasolla puhuttelevan elokuvan. Erityisesti tästä syystä minun oli vaikea ymmärtää katolilaisten kriitikoiden parkua. Sen väite on, että joissain asioissa kirkon pitäisi muuttua. Amerikkalaiset lehdet taisivat seurata konservatiivisen poliittisen kommentaattorin Ben Shapiron viitoittamalla polulla. Edward Bergerin hienon Conclaven katsottuani halusin tietää, miten elokuva on otettu vastaan katolisissa lehdissä. Tähän linjaristiriitaan keskityttiin useimmissa löytämissäni katolisten lehtien kritiikeissä. Tarinan ytimessä on kirkkopoliittinen linjaristiriita. Kritiikkien ohella jotkut lehdet olivat uutisoineet minnesotalaisen piispan Robert Barronin varoitukset elokuvasta: ”Juoskaa pakoon niin kovaa kuin pääsette.” Paavin valintaa ja siihen liittyvää poliittista peliä kuvaava trilleri on yksi tämän vuoden Oscar-kisan ennakkosuosikeista. Elokuvassa on kuitenkin sen ohella toinen vähintään yhtä tärkeä ja ajattomampi tarina. Harmi, ettei Linnasmäen opisto tarjoa aivan Vatikaanin veroisia puitteita elokuvalle. Oscar-palkinnot jaetaan Suomen aikaa maanantain 3.3. Kantaaottava Conclave ehdottomasti on. Hän oli loukkaantunut elokuvasta katolilaisten puolesta jo ennen sen julkaisua. Erilaisia linjoja (tai linjattomuutta) edustaa kutakin yksi kardinaali: on paksuja sikareita poltteleva, muukalaisvihamielinen traditionalisti, moralistinen mutta langennut konservatiivi, lipevä ja keinoja kaihtamaton keskitien kulkija sekä virkaan näennäisen haluton juonitteleva liberaali – ja sitten vielä yllättäjä, joka vaikuttaa periaatteen mieheltä, mutta johon selvästi liittyy jokin salaisuus. Elokuvan väite kun ei ole, että katolisen kirkon pitäisi kadota. Muutettavat muuttaen on helppo siirtää elokuvan poliittinen konflikti omaan kirkkoomme. Golden Globe -gaalassa Peter Straughanin käsikirjoitus jo palkittiin. kolumni On ehkä helpompi asettua uhrin rooliin kuin ryhtyä aitoon keskusteluun elokuvan teemoista.. Vaikuttaa siltä kuin tätä uskoa itsessään käsittelevää tasoa ei olisi haluttu nähdä. 47 Kaunis elokuva uskosta jäi sanasodan jalkoihin Tuija Pyhäranta tuija.pyharanta@kotimaa.fi ” T äynnä ennakkoluuloja katolista kirkkoa kohtaan” ( Angelus News), ”antikatolista propagandaa” ( Catholic World Report) ja ”lähtökohdiltaan säädytön” ( The Catholic Thing). Se kuvaa konsiilia vastentahtoisesti johtavan kardinaali Lawrencen ( Ralph Fiennes) uskonkriisiä. Bergerin ohjaama elokuva perustuu Robert Harrisin samannimiseen romaaniin vuodelta 2016
Tammikuussa ilmestyneessä elämäkerrassaan Janne Kataja – Loppuunmyyty Kataja kertoo harrastavansa vierailuja erilaisten uskontojen ja hengellisten Sarjan toisessa jaksossa Janne Kataja tutustuu Jehovan todistajiin ja osallistuu kokoukseen valtakunnansalilla. Ilahduttavaa on, että Raitis kirjoittaa edelleen. Rentoon, jutustelevaan sävyyn Kataja kysyy muun muassa Jehovan todistajilta karttamiskäytännöstä. Janne Katajan uskontoja käsittelevän dokumenttisarjan ensimmäisen jakson aiheena pitäisi olla skientologia, mutta suomalaiset skientologit eivät halua kertoa uskostaan. Piispa on siepattu. Kovin syvälle näiden suurten kysymysten käsittelyssä ei päästä. Ja livahtaapa siellä myös kirkon äänenkantajalehti ”Matkasauvakin”, jonka toimittaja Nils Strand haaveilee tangokuninkuudesta. Kun Kataja saapuu vierailulle liikkeeseen kuuluvan lapsiperheen luo ja huomaa yllättäen, että paikalla on myös Jehovan todistajien tiedottaja, Katajan kertojaääni toteaa iloisesti asian kertonevan yhteisöllisyydestä. Neliosaisen dokumenttisarjan jaksoissa perehdytään kussakin yhteen Suomessa harjoitettavaan uskontoon. 48 kulttuuri | tv-vinkki | Uskontojen luona kylässä Tehtävä vaikuttaa mahdottomalta. MTV Katsomossa ja MTV3:lla torstaisin klo 21.00 6.2. | Kuva: MTV3 | kirja | Harri Raitis. 278 sivua. Sarjaa katsoessa olo onkin kuin innostuneen ja asiaansa perehtyneen turistin matkassa olisi. Viime syksynä julkaistu Piispa on siepattu on lajissaan kummajainen: terhakkarytminen kirkollinen veijari romaani, jonka huumori on sekä lämmintä että pisteliästä. NIILO RANTALA Veijariromaani varastetusta piispasta liikkeiden tärkeisiin paikkoihin. TUIJA PYHÄRANTA Janne Kataja: Uskoisitko. Katsojan tulkinnan varaan jää, onko arvio aivan rehellinen. Sittemmin tie on vienyt toisaalle, ja viime marraskuussa Kataja liittyi ortodoksiseen kirkkoon. Hymistelyyn sarja ei silti sorru. Perustelu valinnalle on ihailtavan rehellinen ja samalla vastaansanomaton: kirjan mukaan Kataja halusi elämäänsä ”ihan uuden visuaalisen ärsykkeen”. Kirjassa käsitellään myös Katajan omaa suhdetta uskoon. Mukaan mahtuu romaaneja, nuorten kirjallisuutta, oopperalibrettoja, näytelmiä, historiikkeja ja kulttikirjailija Boris Hurtan kanssa yhteistyönä kirjoitettuja teoksia. Lopulta yksi halukas löytyy, tosin Ruotsista. Jo kuudella vuosikymmenellä kirjoja julkaisseen Harri Raittiin tuotanto on monipuolisuudessaan huomattava. Sarjan alkujuonnossa Kataja kertoo haluavansa selvittää, mistä ihmiset etsivät vastauksia elämän, kuoleman ja tuonpuoleisen kysymyksiin. Lämpimällä ironialla ruoditaan niin konservatiivisia kuppikuntia kuin kapitulien byrokratiaakin. Viihdeohjelmista tutun Katajan tyyli on hänelle ominaisen kepeä. Erilaiset uskonnot ja hengellisyys ovat kiehtoneet Katajaa aina, ja lapsena hänellä oli tapana kirjoittaa omia saarnojaan. Haaveena oli pappeus. Enostone kustannus 2024. Raittiin syvä kirkollinen tuntemus ja taju kristikansan kirjavuudesta säteilee paikoin pulp-romaanin taajuudella viilettävien rivien välistä. Suurten maailmanuskontojen sijaan esiteltäväksi on valittu pieniä erikoisuuksia: skientologia, Jehovan todistajat, nykynoituus ja Urantia-liike. Kirkolliset ilmiöt ja kiistat ovat tunnistettavia, mukaan lukien ”Turun piispa Maria”. alkaen.
Huima ei hänen mielestään jeesustellut vaan puhui elämän todellisista asioista. Hellyyttä ei perheessä saanut. Tätä tukee niin kansitaide kuin levyn monipuolinen instrumentaatio. ”Utopiamustalaiset mielistelevät suomalaisia ja kertovat paremmat tarinat”, hän ruoskii. Tämän vaiheen elämästään hän kuittaa kirjassa lyhyesti ja toteaa lukeneensa teologiaa ja pyörittäneensä jossain välissä jopa omaa seurakuntaa. Uusmoderniksi mustalaiseksi identifioituva Isberg kumoaa romaneista luotua julkikuvaa elämäkerrassaan, joka tempaa mukaansa ja jättää lukijankin haavoille. Suomen alamaailmassa tunnettu Isberg itse kokee syntyneensä rikolliseksi. Romanien brutaali kulttuuri ja väkivaltainen historia on Isbergin mukaan virtahepo olohuoneessa. Päivä Oy 2024. 49 | kirja | Vartti Isberg, Rami Mäkinen, Osmos ”Opa” Okoh. ”Oikeat mustalaiset eivät kuulemma ammuskele toisiaan, vaan juovat kahvia, syövät pullaa ja pitävät mummoja hyvänä”, Vartti Isberg sanoo ja kieltäytyy käyttämästä itsestään nimitystä romani. Kaksitoista vuotta olisi saanut lisää pontta, jos myös äänimaailmassa olisi lähdetty rohkeammin ammentamaan Pyhän maan tienoilta. Johnny Kniga 2023. Hän ampui isänsä ja tätinsä murhanneen Gunnar Palmrothin oltuaan tämän jäljillä vuosikausia ja sai siitä myös tuomion. Jumala on Rakkaus ja Armo, joka kuulee sanattomatkin huokaukset. Silti hänellä on oma kunniantuntonsa ja halu pyrkiä elämässä eteenpäin. Elämäkerta piirtää Isbergistä hirvittävän itsetuntoisen ja suorasanaisen, mutta myös oudosti sympaattisen kuvan. Jos vertaa Exit-yhtyeen musiikkiin, nyt ei kerrota tarinoita. Humalapäissään isä hakkasi pientä poikaansa aina siihen saakka, kunnes tämä itse osasi antaa takaisin. Mustalaisjohtajan elämä. FREIJA ÖZCAN Suoraa puhetta romanikulttuurin brutaalista puolesta | musiikki | Suomigospelin legenda Pekka Simojoki julkaisi marraskuussa uuden ylistysalbumin Maranata. Levyn mukaansatempaavin biisi on Syttyköön. Heikki Pohdon huilu soi siinä kauniisti. Viimeinkin-kappaleessa Simojoki duetoi yhdessä tyttärensä Heidi Simeliuksen kanssa. Siitä ei puhuta. Biisi Hänen kauttaan korostaa ihmisen omaa päätösvaltaa suhteessa Jumalaan. HEIKKI MUSTAKALLIO Pekka Simojoki: Maranata. Avausraita Toivoa tulvillaan on vauhdikas ralli, jossa solistina on Teri Mantere. Isberg varttui romaniperheessä, jossa vanhemmat myivät viinaa ja satunnaisia tavaroita hengenpitimikseen. Hetken aikaa 90-luvulla olemukseltaan jo nuorena hyvin karismaattinen Isberg tunnettiin myös helluntailaisuudessa. Pyhän Hengen tuuli puhaltaa. Isbergin elämän suuri kulminaatio oli paljon julkisuutta saanut verikosto keskellä päivää Tukholman keskustassa. Et Cetera -kuoro henkii ja hönkii Saharan eteläpuolista Afrikkaa. Ei tarinoita vaan ylistystä. Verikosto. Teologisesti levy nostaa esiin uskon ihmeitä monipuolisesti. Jotain siitä kokemuksesta summaa kuivahko toteamus: ”Suomalaiset ovat kuin helluntailaiset. 256 sivua. Siihen Isbergin tarina ei kuitenkaan pääty. Levylle on haettu livetunnelmaa ottamalla mukaan studiossa tehtyjä taputuksia ja huudahduksia. Heti kun jotain pikkuisen tapahtuu, he vaikka kompastuvat tai kaatuvat tai joku varastaa heiltä polkupyörän, he ovat menevinään johonkin traumaattiseen psykoosiin.” Sen sijaan Isberg kehuu Sörkän edesmennyttä vankilapappia Aarne Huimaa, jota hän pitää hyvänä psykologina ja kunnioittaa särmikkäänä miehenä. Tai jos kerrotaan, tarinoita on oikeastaan vain yksi: Jumalan suuruus, jota palvomme. Loppufiilistelyssä otetaan käsijarru pois päältä ja hyödynnetään hauskasti lainoja monille tutuista biiseistä
Kaisa Huhtala, 61 kirkkoherra Juuri nyt mietin yhteisöllistä ruoka-apua ja hyvin toimeentulevien vastuuta hyvinvoinnin jakautumisesta. Rukoilen kristityille nöyryyttä kunnioittaa toinen toisiaan myös näkemysten erotessa. TEKSTI | MARI TEINILÄ – KUVAT | JUSSI PARTANEN haastattelu. 50 Kuka. Mikä on saanut kirkkoherra Kaisa Huhtalan toimimaan ihmisoikeuksien puolesta. Ihmisten puolustaja Maahanmuuttajataustaiset ihmiset ovat osa seurakuntaa Porin Teljässä, ja työntekijät auttavat aktiivisesti turvapaikanhakijoita
Seurakuntaneuvosto oli myös tehnyt siitä myönteisen periaatepäätöksen. Hän toivoo voivansa elää rauhassa ja kasvattaa lapsensa. Ensin tuli yksi, sitten muita hänen perässään. Teljän seurakunnan jumalanpalveluksiin osallistuu viikoittain toista sataa ihmistä, joista maahanmuuttajataustaisia on noin 30–40. Teljän seurakunnassa muutkin työntekijät toimivat turvapaikanhakijoiden ja muiden maahanmuuttajataustaisten ihmisten parissa, Huhtala korostaa. Myös työntekijöissä uudet seurakuntalaiset herättivät aluksi kysymyksiä työnkuvan mahdollisista muutoksista, tai siitä, miten toimia oikein eri tilanteissa. Hussein (nimi muutettu) on vähän yli vuosi sitten Suomesta karkotettu irakilainen turvapaikanhakija. – Asiantuntijana kerron millaisista kristinopin asioista olen keskustellut turvapaikanhakijan kanssa. Seurakuntaan alkoi tulla maahanmuuttajataustaisia ihmisiä kahdeksan vuotta sitten. – Vaikka se on pieni asia, syntyy tunne, että kaikki ihmiset tahdotaan ottaa huomioon. 51 K aisa Huhtala kertoo Husseinin olevan elossa. Hän on esimerkiksi kantanut muuttokuormaansa ratikassa huonekalu kerrallaan. – Hänen kanssaan kävimme pitkän tien ja vieläkin olemme yhteyksissä. Joka pyhä kirkkokahvien jälkeen pidetään tulkattu raamattutunti. Teljän kirkkokuorossa laulavan Kaisa Lindewallin mielestä on hyvä, että seurakunnan esirukousta rukoillaan eri kielillä. Huhtalalle oli itsestään selvää auttaa turvapaikanhakijaa. Diakoninen ote näkyy seurakunnan koko toiminnassa. – Pidän tärkeänä, että seurakunnassa on yksi messu, johon kaikki tulevat. Ainakin toistaiseksi Hussein on hengissä, tosin hän joutuu elämään piilossa myös omalta suvultaan. Hän ei saanut Suomesta turvapaikkaa, vaan lopulta Britanniasta. Ensimmäinen turvapaikanhakija tuli Teljän kirkolle vuonna 2016. Teljän kirkkoherra Kaisa Huhtala on Husseinin lisäksi auttanut kymmeniä turvapaikanhakijoita. Siellä ihmiset voivat tutustua toisiinsa, Huhtala sanoo. – Tunnustuskunnan sijaan heille suurempi merkitys on siinä, että tämä on Kristuksen kirkko. Jumalanpalveluksissa esirukoukset luetaan?eri kielillä. – Lisäksi on suuri joukko vapaaehtoisia, jotka auttavat monin eri käytännön tavoin. Hussein ei kuitenkaan onnistunut vakuuttamaan viranomaisia siitä, että hänen on vaarallista palata kotimaahansa Irakiin kristityksi kääntymisensä takia. Osa heistä on päässyt pakenemaan Suomeen ja Poriin. Mikä on saanut Huhtalan toimimaan aktiivisesti ihmisoikeuksien puolesta sekä avaamaan seurakuntansa eri maiden ihmisille. Eräs toinen seurakuntalainen on sanonut Kaisa Huhtalalle: ”Kun avasitte oven maahanmuuttajataustaisille ihmisille, niin se on ollut siunaukseksi tälle seurakunnalle.” Nykyään seurakunnassa käytetään termiä kansainvälinen työ. Podcastissa haastatellaan jo kertaalleen käännytyspäätöksen Suomessa saanutta naista. ». Tarina kertoo, että Huhtalan käsiala on niin epäselvää, ettei teologisen tiedekunnan professori saanut hänen tenttivastauksistaan selvää, joten hän pyysi Huhtalaa lukemaan kirjoittamansa vastaukset. Toimittaja Jenna Vehviläisen Ylen Ulkolinjaan tekemässä podcastissa kerrotaan nigerialaisten pakkoprostituoitujen tilanteesta. Podcast vie myös jumalanpalvelukseen Teljän kirkkoon. Kirkkosalin ovenpielessä raamatuntekstit ja rukoukset löytyvät paperille painettuna yli kymmenellä kielellä. Seurakunta laulaa Jaakko Löytyn sanoittamaa virttä 501, jossa pyydetään jokapäiväistä leipää, rauhaa ja siunausta koko maailmaan. Lisäksi minun on pitänyt arvioida, miten hakijan elämä on muuttunut kristityksi kääntymisen jälkeen. Hän on muun muassa antanut hallinto-oikeuksille asiantuntijalausuntoja ja etsinyt juristeja turvapaikkaa hakevien avustajiksi. Yhteensä hän on ollut hallinto-oikeudessa kuultavana jo yli 20 kertaa. Maahanmuuttajataustaiset seurakuntalaiset ovat lähtöisin eri kirkkokunnista ja yhteisöistä. Esimerkiksi siinä, että keskiviikkoisin vietetään Sykettä, Siunaavan yhteyden keskiviikkoa, johon kuuluu lounas. Huhtala ei itsekään Pidän tärkeänä, että seurakunnassa on yksi messu, johon kaikki tulevat. Siinä on vapaaehtoinen maksu. Kirkon eteisessä on pakastin, jonne saa tuoda ja josta saa hakea ruokaa. Heidän joukossaan on muun muassa katolilaisia ja helluntailaisia. Suomessa hän oli kääntynyt kristityksi ja oli aloittanut Teljän seurakunnassa messuavustajakoulutuksen. Heille oli valehdeltu, että he pääsevät Euroopassa kaupan myyjiksi, mutta perillä Italiassa odotti pakkoprostituutio. – Alkuun seurakuntalaiset olivat vähän hämmentyneitä, kun jumalanpalveluksiin tuli enemmän liikettä ja ääntä. Ilman heitä emme pystyisi tähän työhön. Hänet opiskeluajoista lähtien tunteneiden Sini Hulmin ja Kirsi Hiilamon mukaan Huhtalaa kuvaa rohkeus, joka näkyy asioiden tekemisenä toisin kuin on tapana. Nyt tähän on jo totuttu
– Äiti korosti aina, että asiat eivät ole jotakin vain siksi että joku sanoo niin, vaan oma kantansa pitää voida perustella. Huhtala toistaa usein ajatusta ihmisen perusarvosta. Hänen isänsä Heikki Huhtala oli Ulvilan kirkkoherra, äiti opetusneuvos Kaarina Huhtala paikallisen koulun rehtori. Vaikka henkilö olisi oleskellut Suomessa jo vuosia, ja lähtömaan tilanne muuttunut sinä aikana, henkilö ei voi vaihtaa syytä oleskeluluvan hakemiseen. Nykyistä turvapaikanhakumenettelyä hän muuttaisi siten, että muillakin kuin haavoittuvassa asemassa olevilla henkilöillä olisi jo ensimmäisessä puhuttelussa oikeus avustajaan Turvapaikanhakijan kokemukset lähtömaan poliiseista saattavat olla niin huonoja, että puhuteltava katsoo turvallisimmaksi vaieta kokonaan kokemuksistaan. Se olisi epäloogista. Huhtalan mielestä ongelmallista on esimerkiksi se, että viime vuoden syyskuusta lähtien turvapaikkaa hakevalta on estetty niin sanottu kaistanvaihto. Hiilamon ja Hulmin mukaan Huhtala oli jo opiskeluaikana ennakkoluuloton eikä väistellyt vaikeita keskusteluja. Toinen asia, johon hän tahtoisi muutosta, on ihmiskaupan uhrien aseman parantaminen. Aktiivisuutta ihmisoikeuskysymyksissä voi selittää myös Huhtalan lapsuus. Hänen mukaansa nykyisen hallituksen aikana pyritään ylipäätään vähentämään turvapaikan hakemista Suomesta. Sellaisia, joissa ihminen on päässyt rakentamaan rauhallista elämää Suomessa. – Teljässä autetaan kaikkia ihmisiä uskonnosta riippumatta. Vuonna 1988 Huhtala vihittiin papiksi Turun tuomiokirkossa 24-vuotiaana. Huhtala sanoo, ettei häntä kasvatettu kiltiksi, vaan kotona kannustettiin keskustelemaan, kyseenalaistamaan ja muodostamaan mielipiteet niitä perustellen. Huhtala toivoisi kokonaiskirkolta aktiivisempaa otetta ihmisoikeuskysymyksiin. – Käytännössä se tarkoittaa, että Suomesta karkotetaan työelämässä mukana olevia, hyvää suomenkieltä puhuvia ihmisiä. He sanovat hänen hoitavan ihmisoikeuksiin liittyviä asioita vähäeleisesti ja kiitosta odottamatta. Sleyn käytännön mukaa niissä ei ole naisia pappeina. Asenteet kristityksi kääntyneitä kohtaan ovat Huhtalan mukaan koventuneet sekä Suomessa että maailmanlaajuisesti. Jälkimmäisenä jotkut pitävät sitä, että hän on antanut Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen työntekijän järjestää Teljän Väinölän kirkossa jumalanpalveluksia. Kolmanneksi Huhtala pitää tärkeänä, ettei turvapaikan hakemista estettäisi, kuten nyt voi tapahtua mikäli käännytyslaki tulee voimaan. Kotona kävi paljon ulkomaisia vieraita muun muassa ystävyysseurakunnista. – Avustaja pystyisi vakuuttamaan puhuteltavaa siitä, ettei poliisi tai kukaan muu viranomainen pahoinpitele häntä. Tai tarinoita, joissa viime hetkellä hyvän avustajan avulla ihminen on tullut kuulluksi viranomaisten taholta ja karkotusmääräys on peruttu. Kodissamme keskusteltiin myös globaaleista aiheista. » haastattelu. Hän antaa myönteistä palautetta Turun arkkihiippakunnan piispalle Mari Leppäselle siitä, että tämä otti kantaa Husseinin karkottamispäätöstä vastaan. Jos ihmisyys ei riitä, niin sitten mikään ei riitä. Isä opiskeli eläkkeellä ollessaan latvian kielen. Rohkeutta on sekin, että hän on yhtä aikaa liberaali ja konservatiivi. Jos Suomessa kristityksi kääntynyt ja kastettu ihminen ei pysty vakuuttamaan maahanmuuttoviranomaisia siitä että on kristitty, niin miten muualla päin maailmaa asuva ihminen voisi sen todistaa. Kirkkohallitus voisi Huhtalan mielestä vaikuttaa pontevammin siihen, että viranomaiset kuuntelisivat aina asiantuntijoita silloin, kun määritelÄiti korosti aina, että asiat eivät ole jotakin vain siksi että joku sanoo niin. – Niin että pakkoprostituoidulla ihmisellä olisi mahdollisuus vapaaseen elämään ilman, että hänet karkotetaan takaisin lähtömaahansa ihmiskauppiaiden armoille. Hän pääsi sisälle molempiin tiedekuntiin, mutta vähitellen teologia vei voiton, osin siksi, että erityisesti dogmatiikka kiinnosti. Vuonna 1932 syntynyt äiti oli Amnestyn jäsen, ja vuotta aiemmin syntynyt isä kävi eläkeikäisenä esimerkiksi Taizéssa. Huhtala haki aikanaan opiskelemaan teologian lisäksi pohjoismaisia kieliä. – Auttaminen perustuu ihmisyyteen, siihen että apua tarvitsee toinen ihminen. 52 saanut käsialastaan selvää, mutta se ei estänyt häntä lukemasta vastauksia. Hän ei kuitenkaan näe perusteita sille, että Suomeen otettaisiin vain kristittyjä kiintiöpakolaisia. Vuosien varrella hän on saanut todistaa myös hyviä tarinoita. Teljän kirkko Porissa sijaitsee seitsemän kilometrin päässä Huhtalan lapsuudenkodista, Ulvilan Pikkupappilasta. Tentti meni läpi. – Se näkyy painostuksena ja eristämisenä. Lähtömaista tulee yhä enemmän tappouhkauksia kristityiksi kääntyneille. Hän oli joukon nuorin historiallisessa tapahtumassa, jossa Suomessa vihittiin ensimmäistä kertaa naisia papeiksi
Jos ihmisyys ei riitä, niin sitten mikään ei riitä, Kaisa Huhtala sanoo.. 53 » – Teljässä autetaan kaikkia ihmisiä uskonnosta riippumatta
Kirkkoturva Saksassa tarkoittaa käytännössä suojan, ravinnon sekä oikeusavun antamista, mutta ei kuitenkaan pakolaisen piilottamista. Ruotsiin heidän jälkeläisiään tuli etenkin 1700-luvulla. Kaisa Huhtala toivoo piispojen käyttävän entistä vahvemmin profeetallista ääntä ihmisoikeuskysymyksissä.. Suomesta karkotetaan työelämässä mukana olevia, hyvää suomenkieltä puhuvia ihmisiä. Hän muistuttaa, että Suomessa ei ole sellaista kirkkoturvaa kuin esimerkiksi Saksassa. Huhtalan puoliso Heimo Hietanen on Keski-Porin seurakunnan kirkkoherra. Osa maahanmuuttajataustaisista ihmisistä kutsuu heitä äidiksi ja isäksi. Hugenotit olivat 1500ja 1600-luvulla Ranskassa asuneita protestantteja, joista iso osa pakeni vainoja. Ehkä yksi syy tekoja synnyttäneeseen myötätuntoon löytyy 1600-luvulta, esivanhempien kokemuksista. Joku vuosi sitten Huhtala ja Hietanen vierailivat pienessä hugenottimuseossa Saksassa Bad Karlshafenissa. En ole saanut yhtä yksiselitteistä vastausta siihen, mikä on saanut Huhtalan toimimaan aktiivisesti turvapaikanhakijoiden ja ihmisoikeuksien puolesta. – Mutta niinhän sukulaisten kanssa on tapana tehdä. 54 lään, onko turvapaikanhakija oikeasti kristitty. Vahvistamattoman perimätiedon mukaan Huhtalan suku on hugenottien jälkeläisiä. – Toivoisin piispakunnan käyttävän entistä vahvemmin profeetallista ääntään ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa. Joidenkin kanssa vietetään yhdessä juhlapyhiä. – Oli liikuttavaa nähdä 1600-luvulla kirjoitettuja kirjeitä, joissa pyydettiin suojelusta pakolaisena elävälle ihmiselle
Asiakasnumerosi löytyy Kotimaa-lehden osoitekentästä nimesi alta. Klikkaamalla sinisellä olevaa tekstiä rekisteröitymään, sinulle avautuu rekisteröitymislomake. Klikkaa sivuilla Sinulle avautuu tämän näköinen ikkuna: Kirjautumisikkunan yläosassa on kohta: Mikäli olet uusi käyttäjä siirry rekisteröitymään. Painetun lehden näköislehti on luettavissa verkossa jo ilmestymispäivää edeltävänä päivänä alkaen kello 8.00. Näin rekisteröidyt Kotimaa.fi lukijaksi https://www.kotimaa.fi/ Merkityksellistä sisältöä ETUSIVU JUTUT LUKIJABLOGIT NÄKÖISLEHTI TILAA Tilaajana pääset lukemaan verkkosivujen kaikki jutut ja monipuolisen sisältömme. v 2. Paina Sähköpostiisi tulee linkki, jolla vahvistat rekisteröitymisen. Jos kohtaat haasteita kirjautumisessa tai rekisteröitymisessä, autamme mielellämme! Ota yhteyttä asiakaspalveluumme: asiakaspalvelu@kotimaa.fi • 020 754 2333 Rekisteröityminen tehdään Kotimaa.fi verkkosivuilla, osoitteessa www.kotimaa.fi 1. Täytä tiedot. 3
56
Sillä on yhteiskunnalliset seurauksensa. TEKSTI | MERI TOIVANEN – KUVITUS | MATTEUS PENTTI Et ole sama, joka olit I stuimme illallisella, neljä ystävystä, kaikilla omat kuulumisensa. 57 Pelkäämme muistisairauksia, sillä ne ravistelevat minuutta. Toinen oletti, että ahtaassa junan eteisessä rattaat väistävät polkupyörää. Että olisi olemassa jokin aito minä. Jälkimmäiset opettavat minän ja sinän rajoja. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, vaan toistuva kokemus kaupungilla liikkuessa. On selvästi houkuttelevaa ajatella, että nuoruuden minä olisi pysyvä minä. Se, että ajattelemme lapsuuden olevan jonkinlaista esiminuutta ja vanhuuden jälkiminuutta, vaikuttaa siihen, miten joukkona suhtaudumme lapsiin ja vanhuksiin. En ole varma, liittyvätkö arvostuksemme enemmän ikään vai suorituskykyyn. Sitten mieleeni tuli vastenmielinen ajatus. Siis: ajattelemmeko, että ihminen on eniten oma itsensä terveimmillään, terävimmillään ja kuntohuipussaan. Hänestä tuntui, etteivät lapset olleet tervetulleita yhteiseen tilaan. Onko jopa minuus mielestämme todellisinta silloin, kun olemme kaikkein toimintakykyisimpiä. Sitähän julkinen puhekin vahvistaa: Löydä oma juttusi! Ole oma itsesi! Tiedepiirit ovat aina olleet keskenään erimielisiä siitä, mikä osuus ihmisen persoonallisuudesta on perimän ja mikä ympäristön vaiessee On selvästi houkuttelevaa ajatella, että nuoruuden minä olisi pysyvä minä. ”Suomi on lapsivihamielinen yhteiskunta”, hän väitti. Persoonallisuuden muodostumiseen vaikuttavat synnynnäinen temperamentti ja varhaislapsuuden vuorovaikutussuhteet. Tapaamisen jälkeen pohdin, kuka on se ihannekansalainen, jota ei syrjitä ja johon muita verrataan. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että minuutta pidetään todellisimpana vaiheessa, jossa ollaan parhaassa tikissä – ja tietysti kulutetaan eniten. Että olisi olemassa jokin aito minä. ». Minän muutosta ei kuitenkaan voi estää, osoittaa Ylen suosikkisarja Queen of Fucking Everything. Yksi matkustaja oli yrittänyt kiilata nelivuotiaan edestä istumapaikalle. Ikänsä puolesta ihanteellinen kansalainen on ehkä pärjäävä nuori aikuinen, tuottavaksi ehtinyt muttei vielä ruuhkavuosien uuvuttama. Rasismiin saakka emme edes päässeet. Se on välttämätöntä ehjälle minuudelle. Erilainen ei tietenkään saa olla. Lisäksi luulen, että toimintakyvyn pitää olla priimaa. Yksi halusi puhua junamatkoista pienten lastensa kanssa. Se, joka ei ole toisten tiellä. Uhmaiässä minä vahvistuu, murrosiässä samoin. Minä jatkoin, että samaa vihamielisyyttä taitaa kokea moni: ikääntyvät, teinit, vammaiset ihmiset
Yksilöillä on siis kokoelma kasvoja, jotka ovat lainassa yhteiskunnalta. Yksi pelottavimmista muutoksista on sairastuminen muistisairauteen, kenties siksi, että se ravistelee minuutta niin perustavalla tavalla. Äskettäin ilmestyneessä kirjassa Puolisoni Alzheimer Markku Niskanen kertoo tarinansa muistisairaan rinnalla. Muistisairaan kuvaillaan menettäneen itsensä. Muutos on kuitenkin vääjäämätön. Muutos koskettaa siis monia, sairastuneiden lisäksi suurta läheisten joukkoa. Lampinen ajattelee, että minuus määrittää niin monia asioita, että siihen kohdistuva muutos voi tuntua kaiken muuttumiselta. Entiseen minuuteensa takertuessaan päähenkilö Linda päätyy omaksumaan yhä syvemmin uuden identiteetin, rikollisen minuuden. Hänelle puoliso ei ollut lopuksi enää Maila, jonka kanssa hän oli elänyt 50 vuotta. 58 kutusta. Monet läheisistä sanovat, ettei muistisairas ole enää sama ihminen, joka hän oli. Suomessa muistisairausdiagnoosin saa joka vuosi 23 000 ihmistä. Asian äärellä ollaan Ylen draamasarjassa Queen of Fucking Everything, jota puoli Suomea on alkuvuonna kerääntynyt katsomaan. Soitin Lampiselle. Siksi minuuden pysyvyyttä suojataan viimeiseen asti. Yhä useammin kuitenkin ajatellaan, että persoonallisuus muuttuu läpi elämän. Suurin osa meistä käyttäytyy ainakin jonkin verran eri tavoin erilaisissa tilanteissa, eri ihmisten seurassa ja eri elämänvaiheissa. Psykoterapeutti ja tietokirjailija Katriina Järvinen toteaa kirjassaan Saanko esitellä – monenlaiset minämme, että eri elämänvaiheissa ihminen voi olla eri minä. Uskonnollisen yhteisön jäsen voi kokea, että hänen on lähdettävä. Mielestäni on selvää, että jos yhteiskunta antaa minuuksia yksilöille, se antaa niitä myös ikävaiheille. Muutos kuitenkin pelottaa meitä. Minuudet ovat kuin maatuskanukkeja: iän myötä tulee lisää kerroksia, joita kuoria. Järvinen lainaa sosiologi Erving Goffmania, jonka mukaan minuus ei ole yksilön ominaisuus, vaan syntyy ihmisten välisen vuorovaikutuksen moraalisista säännöistä. Todellisuus, sellaisena kuin ihminen on sen tottunut tuntemaan, uhkaa kadota kokonaan. Siksi kartamme muutoksessa ja erityisesti kriisissä olevia ihmisiä. Minäkuvan säilyttämisestä tulee niin tärkeää, että rikoksetkin ovat siitä pieni hinta. Ohjaajansa innoittamana Lampinen kiehtoutui Lutherin vanhurskauttamisopista ihmisyyden muutostarinana: kuinka kadotuksen tilassa oleva ihminen tulee lain paljastamaksi ja päätyy Kristuksen pelastustyön kautta jatkuvaan muutoksen tilaan. Lampinen alkoi kirjoittaa – enimmäkseen pöytälaatikkoon – filosofisia tekstejä muun muassa siitä, miten minuus muuttuu kriiseissä: Alkoholisti saattaa päätyä tilanteeseen, jossa lähiympäristö ei kestä häntä. Tutkimusta kuitenkin ohjasi systemaattisen teologian professori ja Luther-tutkija Eeva Martikainen. Harha minän pysyvyydestä luo turvaa. Päädyin lukemaan verkosta kiinnostavaa artikkelia minuuden muutoksista. Vaimon. Sarjassa Laura Malmivaaran näyttelemän päähenkilön on selvittävä yllättävistä miljoonaveloista. Vielä vaikeampaa taloudellisen menestyjän on hyväksyä identiteetin muutos. Tieteessä tapahtuu -lehdessä julkaistun artikkelin oli kirjoittanut filosofian tohtori Ahti Lampinen. Kävi ilmi, että hänen 15 vuoden takainen väitöskirjansa liittyi luonnontieteiden filosofiaan, ei juurikaan minuuteen
Samasta syystä koin irvokkaaksi Ylen tuoreen uutisen, jonka mukaan hyvinvointialueet pyrkivät suursäästöihin korvaamalla vanhusten – pitkälti muistisairaiden – kotihoitoa etähoivalla. Jumalan kanssa paini tunnetusti Vanhan testamentin Job, joka valitti: ”Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen. He eivät voi esittää itseään sosiaalisessa mediassa. Some on silti todiste siitä, että minuus rakentuu aina suhteessa toisiin ihmisiin. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” Psalmin kirjoittaja luottaa, että Jumala tuntee ihmisen minuudet. He eivät esitä olemista, vaan ovat. Usein kuitenkin tuntuu, että somesta osattomien minuus on todellisinta minuutta. Sairastunut elämä on uusi kerros minuudessa, yhtä totta kuin aiemmatkin.. Etäyhteydessä kadotetaan aivan kaikki, millä muistisairaan voi tavoittaa. Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston, olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.” Siinä ovat yhtä ruumis, mieli ja sielu, Jumala ja ihminen, tuska ja luottamus. ”Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Luterilaisen kirkon rippikoulusuunnitelman ytimeksi on valittu psalmi 139. Toisaalta aina niin ei ole. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ei niin, eikä kohtaa ketään. Professori Teppo Kröger sanoi uutisessa, että digitalisaatio ei vie ketään vessaan. Huonon itsetunnon kanssa kamppaileva vie saman painin jumalasuhteeseensa. Haluankin sanoa: Ehkä muistisairaan minuus ei katoa. Emeritusprofessori Paavo Kettunen tunnetaan hengellistä häpeää käsittelevistä kirjoistaan, mutta viime vuosina hän on kirjoittanut myös hengellisestä minuudesta. Läheinen voi tuntua totaalisen vieraalta, hän voi olla ilkeä ja aggressiivinen. – – Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Jos emme hyväksy sairautta osaksi minuutta, emme hyväksy sairautta osaksi ihmisyyttä. Niissä elävät rinnakkain vaihtoehtoiset minuudet, ihanneminuudet, jopa valeminuudet. Ehkä muistisairaan minuus ei katoa. Minuuden rakentaminen ilmenee tässä ajassa someperformansseina. 59 tilalle tuli kokonaan toinen persoona, Alzheimer. Kettusen mukaan hengellistä elämää elävä heijastelee jumalasuhdettaan koko minuudessaan, sen yksityisessä ja sosiaalisessa puolessa, ihanneminuudessakin. Jobin hengellinen minuus. Sairastunut elämä on uusi kerros minuudessa, yhtä totta kuin aiemmatkin. Joskus tragedia on kohtuuton sekä sairastuneelle että omaisille. Eräs asia yhdistää pieniä lapsia ja muistisairaita ihmisiä. Muistisairaan perheenjäsenenä toistakymmentä vuotta eläneenä en puhuisi minuuden katoamisesta, vaikka myönnän, että lopullinen kokemus asiasta on aina vain sairastuneella itsellään. Raamatun lävistää Jumalan suhde ihmisiin, meidän minuuteemme. Muistisairauksien oireet ovat monenlaiset. Ennakoimaton, toisenlainen, tuskallinenkin, mutta osa häntä. Ne kaikki. Minästä kertovat tutut katseet, kosketukset, nauru, itku. Sen kuitenkin tiedän, että minuutta ei ole vain kognitiivinen kyvykkyys. ”Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut”, psalmissa kirjoitetaan. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu
Kesäisin pesimäaikaan se piilottelee. | Kuva: Martti Santakari 60. 60 Punatulkkua nähdään talvisin ihmisasutuksen liepeillä ja lintulaudoilla
Ruotsiksi punatulkku ( pyrrhula pyrrhula) on domherre, tuomioherra. Nimi viittaa viimeiseen tuomioon, mutta myös katolisen kardinaalin punaiseen vyöhön. Norjassa tosin ajateltiin, että jos joulun tienoilla pihapiirissä oli paljon punatulkkuja, se tiesi että uudesta vuodesta tulee hyvä. Seurakuntalaiset olivat köyhiä ja likaisia. Lohdutin häntä kertomalla, että juuri äsken kuusikon takaa kuului punatulkun ääni. Hän oli nimittäin nähnyt unen, jossa enkelit olivat kutsuneet hänet syrjäseudulle, jossa häntä vastassa olisi itse meidän Herramme. – Tämän siitä saa kun uskoo uniin! Astuttuaan ulos käymälästä hän näki puiden latvoissa lintuja, jotka olivat tehneet itselleen vyöstä punaisen asun ja kaavusta mustan päähineen. Nimen taustalla on myös tuntematon tarina, joka tässä kerrottakoon. Pihapiiriin ilmaantuneiden punatulkkujen arveltiin ennustavan kovia pakkasia, mutta myös tauteja ja huonoa onnea. Paikkakunnalla tieto tapahtumasta levisi, ja lintua alettiin kutsua domherreksi. T uttava harmitteli kävelyretkellä, ettei punatulkkuja enää näe missään. Laji pesii koko Suomessa havumetsäalueella. Aamen 61. Kardinaali riisui punaisen vyönsä ja mustan kaapunsa ja laittoi ne puun osalle käymälän ulkopuolelle roikkumaan. Kun kardinaali pääsi kotiinsa, unessa hän kuuli lempeän äänen sanovan: – Kiitos kun kävit minua katsomassa. Kesäisin pesimäaikaan punatulkku piilottelee, talvisin sitä nähdään ihmisasutuksen liepeillä ja lintulaudoilla. Kardinaali jatkoi matkaansa ja tapasi pappeja, joita olivat oppimatonta ja karkeaa väkeä. Punatulkkukanta luokitellaan elinvoimaiseksi. Sinä levität siipesi ihmiskunnan ylle ja minä kuulen kuinka linnut laulavat puissa. Kansanperinteessä punatulkkuun on liitetty monia asioita. Istuessaan asioilla kardinaali näki kuinka parvi harmaita lintuja tuli ja otti hänen punaisen vyönsä ja lensi tiehensä. Kun Ruotsi oli vielä syvästi katolinen maa, muuan kardinaali matkusti syrjäiselle seudulle tapamaan alueen pappeja. OLLI SEPPÄLÄ Rukous Tuomion Herra, maailman alku ja loppu. Punatulkun ääni on surumielinen, hillityn huilumainen ”hfyu” tai ”pjyu” – miten itse kukin kirjallisesti kuvailee kuulemaansa ääntä. Sen jälkeen tuli toinen parvi ja otti hänen mustan kaapunsa. Meidän Herrastamme ei näkynyt vilaustakaan. Niinpä kardinaali kulki halki vaikeakulkuisen maaston. Hän yöpyi majatalossa. Kardinaali ei voinut asialle sillä siunaamalla mitään, kihisi vain kiukusta. Aamulla kardinaalille tuli asiaa käymälään, joka sijaitsi metsän reunassa. 61 luomakunta Tuomioherran synty Punatulkkuun on liitetty paljon uskomuksia
Tarvitsemme muutosvoimaksi tiettyä vihaisuutta ja yhteiskuntakritiikkiä, Ulla Kosonen sanoo.. TEKSTI | JANNE VILLA – KUVAT | JUKKA GRANSTRÖM hengellinen ajattelija – Tarve arvostella muita nousee usein omista peloista. 62 Jumala tuntui toimivan läpinäkyvästi ja reilusti Hengellinen tieni on ollut tavanomainen ja tylsä, mutta sen varrella on ollut paljon upeita kukkaketoja, sanoo ”kliseisen” reitin kirkkoherraksi kulkenut Ulla Kosonen. Hengellisen tasapainon ei tarvitse kuitenkaan johtaa hampaattomuuteen
Ulkopuolisuuden kokemusten vastapainoksi seurakunta tarjosi yhteyden mahdollisuuden Siilinjärvellä koulunsa käyneelle Kososelle. Kosonen seurasi opiskelutoveriensa löytöjä vierestä ja mietti, että oma uskonelämä on aika väritöntä. – Tämän tajuaminen on tasoittanut kriittisyyttäni ja kärsimättömyyttäni ihmisiä kohtaan. Lapsena perheen ulkopuolella koetut turvattomat tilanteet jättivät luottamuspulan ihmisiin ja vaikuttivat epävarmuuteen ihmissuhteiden rakentamisessa. Myös molemmat isoäidit olivat vahvoja hengellisiä vaikuttajia. Viidennestä herätysliikkeestä ja evankelisuudesta virikkeitä saaneet vanhemmat tukivat ajattelun kehitystä. – Minut otettiin vastaan vähän pitkin hampain, mutta kai he tajusivat, että tuo ihminen tarvitsee tätä paikkaa. – Minulla ei ollut myöskään järisyttäviä ahaa-elämyksiä, joita joillakin opiskelukavereilla oli fundamentalismista ääriliberalismiin. Lapsena Kososelle avautui jumalakuva, jossa on samaan aikaan ”suurta ja syvää kauneutta ja jotain kauhistuttavaa”. Yhteys Jumalaan on opettanut näkemään kauneutta kaikkialla luomakunnassa. Kosonen vaihtoi lukemaan teologiaa ja koki pappiskutsumuksen. Isän peruja puoleensa veti evankelisten opiskelijoiden porukka, jonka meno tuntui armolliselta, iloiselta ja avaralta. Ajatuspoliisit vahtivat, kuka ajattelee liberaalisti. Hän pitää taustaansa papille ”kliseenomaisena”: pyhäkoulussa ja seurakunnan kerhoissa käynti sekä isosen, kerhonohjaajan ja pyhäkoulun vetäjän tehtävät tekivät kristilliset käsitteet tutuiksi. Jo lukioikäisenä Kososelle selvisi, ettei hän pystyisi saamaan lapsia. – Hengellinen tieni on tavanomainen ja tylsä, mutta sen varrella on ollut paljon upeita kukkaketoja. Kosonen tottui jo lapsena kysymään, kyseenalaistamaan ja keskustelemaan haastavistakin teologisista teemoista. Tuntui, että keskustelunvapaus loppui. Kosonen muistaa matkan DDR:ssä, vierailun keskitysleirillä ja yöpymisen kirkossa alttaripöydän alla. Ensimmäisellä kerralla 1980-luvulla Kosonen meni yhteisöön ilmoittautumatta, mutta sai viipyä puolitoista kuukautta. En pystynyt puhumaan kipeimmistä asioista. Humanistisen herätyksen lukiossa kokenut Kosonen opiskeli ensin yliopistossa venäjän kieltä ja kirjallisuutta. – Halusin nuorena liittyä ihmisiin, mutta pidin muut mielellään käsivarren päässä. Erilaisten ihmisten parissa kasvaminen kirkasti kristillistä ihmiskuvaa: Jumala katsoo kaikkia meitä hyväksyvästi ja rakastavasti niin kuin äiti sylilastaan. Isä työskenteli erityisopettajana, ja Ulla Kosonen kävi vammaisten lasten kerhossa. Jos ». Jumala tuntui toimivan läpinäkyvästi ja reilusti, toisin kuin monet ihmiset, Kosonen kertoo liikuttuen. Helsinkiläisen Oulunkylän seurakunnan kirkkoherra miettii kriittisesti ja itsereflektiivisesti, ovatko puhutut ja saarnatut sanat totta myös omassa elämässä. Mietin joskus, lähdinkö näiden turvallisten ja miellyttävien mummolan muistikuvien takia opiskelemaan teologiaa. Taizén väki piti yhteyttä Itä-Euroopan kristittyihin, jotka joutuivat piilottelemaan vakaumustaan. – Jumala ei johtanut minua täydellisyyden vaatimusten kehään tai moralistiseen tapaan katsoa maailmaa, vaan ymmärrystä etsivään uskoon. Läheinen suhde uskoon ja Raamattuun ei järkkynyt. – Olen kamppaillut sen kanssa, että kun maailma on monella tavalla tosi ruma ja raaka, miten Jumala on siinä mukana. – Vasta aikuisena tajusin, että kauhistuksen tunne liittyy ihmistä paljon isompaan ja aika käsittämättömään Jumalaan. Uskonnollista asennetta ruokki kokemus omasta yksinäisyydestä kosmoksessa. Tämä johti joskus itsetuhoisiin elämänvaiheisiin. – Varmaan se tunneilmasto vaikutti minuun. Hengellisenä äitinä toimi sisar Agnes, joka työskenteli teologian professorina. – En ajatellut infantiilisti, että Jumala olisi kiiltokuvamainen valkopartainen ukko, joka ratkaisee ongelmani, vaan koin hänen läsnäoloaan: Minun ei tarvitse olla yksin maailmassa, ja maailmassa on mahdollista nähdä myös jotain hyvää. – Mummeilla oli hengellisyys voimavarana arjessa, vaikka he eivät puhuneetkaan Jeesuksesta tai taivastiestä. – Kun naispappeus hyväksyttiin, evankelisuuden ilmapiiri muuttui kireäksi. – Kaikkien tapaamieni kivojen nuorten yhteystiedot piti tuhota, kun yksi nunna selitti Stasin agenttien toiminnasta. Hän suhtautui uteliaasti Raamattuun uskon lähteenä ja peilauspintana. Toivon, että omakin uskoni näyttäytyisi samanlaisena voimavarana. Kristillinen maailma avartui entisestään Taizén ekumeenisessa yhteisössä Ranskassa, jossa nuori Kosonen vieraili viitenä kesänä. 63 H engellisyydestä puhuessaan Ulla Kosonen haluaa olla ”myytinmurtaja”. – Tämä tarjosi toisenlaisen tulkintahorisontin siihen, miten erilaisilla tavoilla elämänkulku voi toteutua. Ahdistuksissaan Ulla Kosonen sai rauhaa ja lohtua Jumalasta. – Välillä keskeytin opinnot, koska tunsin olevani ihan liian keskeneräinen ihminen ja elämäni oli liian repaleista. Mikkelin mummi lauloi leipoessaan virsiä
Hiljaisuuden harjoittaminen auttaa kiireistä kirkkoherraa maadoittumaan. Merkityksellisen elämän rakentamisessa tärkeintä on lähimmäisenrakkaus. – Hiljaisuus on muodostunut niin tärkeäksi osaksi hengellisyyttäni, että jos se otettaisiin pois, hengellisyydestäni saattaisi jäädä jäljelle helmikuinen joulukuusen ranka. Myöhemmin lapsirakas Kosonen tunsi kaipausta, kun lähipiirissä ystävät alkoivat saada lapsenlapsia. – Meitä viedään ja vedätetään niin moneen suuntaan, että on mietittävä tarkasti, mihin käytän aikani. En halua joutua sellaiseen luuppiin enkä vaipua hengelliseen horrokseen! Vaikka Ulla Kosonen pitää hengellistä tietään tyypillisenä, hän on kokenut eläneensä aina vähän erillisenä muista, erilaisten yhteisöjen rajalla. Sitä kannattelee kirkon pitkä perinne. Ymmärtääkseen nuorten ihmisten maailmaa Kosonen raivaa aikaa rippikoulutyöhön ja keskusteluihin nuorten teologien kanssa. Kosonen ottaa tilaisuuden tullen vaikkapa kymmenen minuutin oman ajan, jolloin hyppää musiikin virtaan ja katsoo tyhjyyteen. Ulkopuolisten agendat valtaavat helposti mielen. Olenko tärkeä ihminen tuleville sukupolville. – Jumalayhteys ei ole yksin oman kokemukseni varassa. – Jos jonkun elämä menee eri tavalla kuin enemmistön, sen ei tarvitse olla huono asia – eikä se ole mikään erityisdiakonian kysymys! Hiljaisuus on muodostunut niin tärkeäksi osaksi hengellisyyttäni, että jos se otettaisiin pois, hengellisyydestäni saattaisi jäädä jäljelle helmikuinen joulukuusen ranka. Minua kannattaneet uskontotuudet ja virret voivat olla itselleni loppuun asti tärkeitä, mutta ne eivät ole sitä välttämättä muille. 64 olen rehellinen, olin nuorena huojentunut siitä, että voisin tehdä hyvin itsenäisiä valintoja. Hengellisyys voi toimia mittatikkuna sille, miten elää arjessa hyvää elämää, joka on merkityksellistä ja arvokasta. – Ilman kosketusta nuoriin ymmärrys elämästä kapenee. Hiljaisuus yhdistyy rakenteelliseen hengellisyyteen, seurakuntaan ja kirkkoon. Hän kehuu vuolaasti seurakuntaansa, joka on ”hengellisesti avara, muttei laiska, leväperäinen tai välinpitämätön”. Helsingissä on puolet yhden hengen talouksia ja ihmisten moninaisuuden kirjo on laaja, joten yksin asumisessakaan ei ole mitään ihmeellistä. – Oulunkylässä on vahva perinne siihen, että saamme olla täydesti ihmisiä ja kasvaa vapaasti kristittyinä. Kalliisti varjeltu vapaa-aika ei riitä retriitteihin, vaan hengellisyys toteutuu arjen keskellä. Se tuntui oikealta tavalta tehdä työtä – olla tasa-arvoisesti ihmisten rinnalla. Teologin ensimmäinen työpaikka oli merimiespappina. – Olen sosiaalinen, tykkään ja olen kiinnostunut ihmisistä, mutta sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa ja vie energiaa. – Kirkkotiloissa pappi on herra ja hidalgo, mutta laivassa ollaan toisten tilassa, joka asettaa raamit olemiselle. Hengelliselle ja älylliselle tutkailulle on tilaa. Kummilastensa kanssa Kosonen on nähnyt, miten lapsi ja nuori luo maailman mielessään aina uudelleen. – Uhkakuva oli joskus, että alan toistaa oppimiani totuuksia papukaijana. Nykyisessä työssään Kosonen on enemmän ”actiontyyppi” kuin hillitty hiljaisuuden ihminen. Kun olin ollut pari vuotta kirkkoherrana, tajusin miksi. Jonnekin se aggressio täytyy purkaa, Ulla Kosonen toteaa. – Ihminen pysähtyy miettimään uudestaan elämäänsä, kun nuoruuden dynamo alkaa hiipua ja vauhti hiljenee. hengellinen ajattelija. – Moni tuttu kirkkoherra hakkaa halkoja tyhjentääkseen aivonsa. Hän tarvitsee kuitenkin tilaa rauhoittumiselle ja yksin olemiselle. On arvostettava ja kuunneltava muita ihmisiä ja omaa itseä. Nuorempana teologi käytti monta tuntia päivässä lukemiseen ja ajattelemiseen. Nykyään klassisen musiikin kuunteleminen tarjoaa monesti vastaavan hiljentymisen tilan. Vuoden oulunkyläläiseksi valittu Ulla Kosonen on lämmin ja pidetty pappi
Laajenevan kosmoksen valtavuutta ja kaiken loppumista on vaikeaa ymmärtää. Vielä koittaa kevät, vielä luonto näyttää meille mahtavuutensa ohessa myös kauneutensa ja lämpönsä. Pohjolan helmikuisessa talvessa luonto uinuu vielä lumen ja jään alla. Jumalan armo ja rakkaus vievät syntisen pysyvästi uuteen kevääseen, katoavaisuuden rajan yli. Ehkä ne sitä ennen tuhoutuvat. Silloin kosmoksen äänettömät kiiturit olisivat viimeinen muisto ja viesti ihmisestä. Kevään merkkejä alkaa tuntua. Kristinuskoon kuuluu aikakäsitys, jonka mukaan kerran Jumala loi maailman, ja kerran aikojen pauhussa maailma loppuu, Raamatussa ennustetulla tavalla. Päivät ovat jo selvästi pidentyneet joulunajan pitkästä hämäryydestä. Eino Leino kirjoitti 124 vuotta sitten runossaan Virta venhettä vie elämästä ja ajan päättymisestä: ”Mihin päättyvi tie. Katoavaisuus on talvisydämen hyytävyydessä kosketeltavaa. Meri, taivas ja maa kaikki, kaikk’ katoaa – kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?” Niinpä. Ihmisen elämällä on tarkoitus: viljele ja varjele, liity elämän virtaan, säilytä rauha, muista kaikessa Jumalan pelko ja lähimmäisen epäitsekäs rakastaminen. Niitä voidaan lähettää vielä lisää. Miten käytimme aikamme. Mutta ihminen kurkistelee allakka kädessään pirttinsä ikkunasta ulos. 65 Kaikki katoaa – niinkö. hartaus TEKSTI | JUSSI RYTKÖNEN | Kuva: Jorma Lehti / Vastavalo. Tämän kuun lopulla auringon voima jo lämmittää poskea. Ehkä jokin vieras elämänmuoto jossakin Vegan tai Siriuksen takana saa ne haltuunsa ja ihmettelee niitä. Vaikka ne etenevät huimaavaa vauhtia, ehtivät ne muihin aurinkokuntiin vasta monien satojen tai tuhansien vuosien kuluttua. Tai ehkä ne vaeltavat kosmoksessa ikuisesti. T ähtienvälisessä avaruudessa kiitää useita ihmisen Maasta lähettämiä luotaimia. Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään. Vielä on toivoa. Mutta vuodenkierto muistuttaa myös Jumalan armosta ja hyvyydestä: vielä on armon päiviä. Tuossa vaiheessa ihmiskuntaa ei kenties enää ole, jos elämä Maassa on romahtanut. Viimeiset tapahtumat ovat kuitenkin osa Jumalan ilmoitusta meille
Työmiehet kysyvät, mistä peltoon on tullut rikkaviljaa. Tuskin he tätä tietämättömyyttään kyselevät – rikkavilja oli yleinen riesa – vaan siksi, etteivät he odottaisi Jumalan pellossa kasvavan mitään huonoa. Meidät kutsutaan mukaan kasvamaan, ei kitkemään. sunnuntai loppiaisesta | Kahdenlainen kylvö Tekstit: Ps. Toisissa vertauksissa Jumalan valtakunta leviää kuin itsestään, mutta nyt nähdään hyvän kylvön keskellä vastustusta. Vertaus yllättää. Vertauksen selityksessä Jeesus lupaa, että elonkorjuun päivänä Jumalan omat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. 33:10–16, Kol. Kitkemisen sijaan Jeesus käskee odottamaan. 3:12–17, Matt. Isäntä käski antaa vehnän ja rikkaviljan kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti, jolloin vehnä kootaan aittoihin ja rikkavilja poltetaan. Kylvimme vain hyvää, ja näemme rikkaviljaa. Kolehti kerätään diakoniatyöhön maailmalla Lähetysyhdistys Kylväjän kautta. 37:1–9, Hes. Jumalan lupaukset antavat toivon ja tarkoituksen silloinKärsivällinen kasvu kin, kun oma katse on painumassa multaan. 13:24–30 Liturginen väri on vihreä. Jeesus kertoo vertauksen taivasten valtakunnasta: mies kylvi hyvää siementä peltoonsa, mutta vihamies kylvi rikkaviljaa vehnän sekaan. Meidänkin kanssamme sadonkorjaaja on kärsivällinen ja jaksaa odottaa. 66 ensi pyhänä | 5. Jeesus opettaa hyväksymään kesken eräisyyttä ja harjoittamaan kärsivällisyyttä. Jumalan valtakunta kasvaa tässä maailmassa. Maailma on sekoitus vehnää ja rikkaviljaa. Kylvötyö kohtaa vastustusta. Olemme valtakunnan työntekijöitä, mutta myös viljaa. Taivasten valtakunnassa tärkeintä on varjella hyvän kasvua. Pohdittavaksi: Miten pysyä kärsivällisenä ja luottavaisena, kun kohtaa vaikeuksia ja epäilyksiä?. Kitkeminen voisi vaarantaa vehnänkin, eikä sitä saa joutua hukkaan. Voimme vilpittömästi yrittää parhaamme, ja lopputulos voi silti näyttää huonolta. Alttarilla on kaksi kynttilää
Vain tunnin työskennelleet saivat kohtuuttoman edun. Ansiota ei määritä oman työn määrä. Yhdennellätoista tunnilla, juuri ennen päivän päättymistä, tuskin oli tarvetta lisäkäsille. 20:1–16 Liturginen väri on vihreä. Kor. | 3. Sadonkorjuuaikaan lisätyövoimaa saattoi tarvita myös kesken päivän, jos oli vaikkapa sateen uhka. Toimettomien ottaminen töihin vain hetkeksi kokonaisen päiväpalkan edestä on taloudellisesti epäviisasta, mutta antaa näille huono-onnisille kuitenkin päivän toimeentulon. Alttarilla on kaksi kynttilää. 9:24–27, Matt. Isäntä lupaa: ”minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa”. Kun palkanmaksun aika koittaa, ensiksi palkatut työntekijät olettavat saavansa enemmän, mutta he saavatkin vain denaarin, kuten muutkin. 18:2–7, Jer. Voisiko isännän anteliaisuus ohjata katsomaan sitä, kuka antaa – ei sitä, kuka saa ja miten paljon. 9:22–23, 1. Hän sopii aamulla tulleiden kanssa yhden denaarin päiväpalkasta, mutta palkkaa pitkin päivää uusia työntekijöitä. Isäntä puolustautuu: hän ei tee kenellekään vääryyttä, sillä he ovat sopineet denaarista. Kaikkia koskee sama lupaus: ”Minä maksan sen, mitä kuuluu maksaa.” Kenenkään ei tarvitse pettyä. He valittavat isännälle, että viimeksi tulleet saavat saman palkkion, vaikka nämä ovat tehneet työtä vain yhden tunnin. Isännän toiminta kääntää odotuksemme ylösalaisin. Jumalan armo ei kulu, vaikka se jaetaan täytenä kaikille. Aamusta asti ahertaneiden kokema epäoikeudenmukaisuus on kuitenkin perusteltu. Kolehti on seurakunnan valittavissa. 67 Tuukka Kauhanen toimitus@kotimaa.fi Kirjoittaja on Vanhan testamentin eksegetiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa. Eri työ, sama armo Jeesus vertaa taivasten valtakuntaa isäntään, joka palkkaa työntekijöitä viinitarhaansa. Tälle isännälle ei tee mieli tulla toiste töihin – miksi raataa päivä, jos saman palkan saa viimeisestä tunnista. sunnuntai ennen paastonaikaa | Ansaitsematon armo Tekstit: Ps. Pohdittavaksi: Jumala kysyy: katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?
Jumalan sanaa tulee kylvää kaikkialle. 68 ensi pyhänä | 2. 55:6–11, Ap. t. 16:9–15, Luuk. Hän on siemen, jonka piti pudota maahan ja kuolla tuottaakseen paljon hedelmää. 44:2–5, Jes. Kristus on myös sade, joka on tullut taivaasta täyttämään Jumalan antaman tehtävän. Muokkaus on kovaa työtä, ja se voi tuntua kipeältä. 55:10– 11) Jumalan sana on Kristus itse. Pohdittavaksi: Tarvitseeko sydämesi nyt sadetta, juurien syventämistä tai ohdakkeiden kitkemistä?. 8:4–15 Liturginen väri on vihreä. Kasvun salaisuus on juurissa, ei siinä, mikä näkyy pinnalla. Hän kastelee sydämet, pehmentää kovat pinnat ja antaa elämän juurille, Kylvö ja sade jotka kasvavat pinnan alla. Jumalan sana tarvitsee tilaa kasvaa syvälle. Maa pitää muokata. Moni multapaakku pitää rikkoa, moni kivi nostaa pois. Kolehti kerätään Suomen Lähetysseuran humanitaariseen työhön. Siemen, joka ei pääse juurtumaan, kuivuu ja kuolee. Jesajan kirjassa Jumala lupaa: ”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo – – niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” (Jes. Alttarilla on kaksi kynttilää. Mutta hyvä maa ei ole itsestäänselvyys. sunnuntai ennen paastonaikaa | Jumalan sanan kylvö Tekstit: Ps. Mitä syvemmällä ovat juuret, sitä paremmin kestämme myös elämän tuulet ja kuivuuden. Hyvään maahan on helppo työntää vahvat juuret. Muokattavana oleminen voi turhauttaa: enkö vieläkään saa nähdä kasvua. Osa sanasta jää tien varteen, kalliolle tai ohdakkeiden keskelle, mutta osa putoaa hyvään maahan ja kantaa runsaan sadon. Hyväkin maa tarvitsee sadetta
Hänen tehtävänsä sovittajana ja parantajana kuuluvat yhteen. Jumalan rakkaus kohtaa meidät Jeesuksen kärsimyksessä. Kor. Jerikon tiellä hän antoi sokealle näön. He odottivat Messiaan saapuvan voittoisana kuninkaana, joka tuo vapautuksen. Opetuslasten oli mahdotonta ymmärtää tätä. | laskiaissunnuntai | Jumalan rakkauden uhritie Tekstit: Ps. Sokea mies ei näe Jeesusta, mutta hän ymmärtää, kuka Jeesus on. Rakkaus ei ohittanut ristin kärsimystä, vaan suostui kulkemaan sen läpi meidän puolestamme. 13, Luuk. ”Daavidin Poika, armahda minua!” Jeesus pysähtyy ja kysyy: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies pyytää: ”Herra, anna minulle näköni.” Kärsimystään kohti kulkeva Messias ei ohita kärsivän pyyntöä. Kärsivänä voittava Messias toi vapautuksen. Kolehti kerätään Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahastoon. 69 kuukauden rukous Rakas Taivaallinen Isämme, Kiitämme sinua siitä, että tänäkin aikana katsot meidän puolemme. Amen. Jesaja kirjoitti myös, miten Messias tuo mukanaan parannuksen: ”Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa hyppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan.” (Jes. Jumalan rakkaus ei käänny pois lähimmäisenkään kärsimyksestä, vaan kohtaa ja kantaa sen. Pysähtymällä Rakkaus kohtaa kärsimyksen avun tarvitsijan kohdalle välitämme Jumalan rakkautta eteenpäin. Sinä näet kaiken hätämme ja ahdistuksemme. Mitä hän haluaisi sinun tekevän hänen puolestaan?. Vala meidän syntisten sydämiin toivo. Parantaja on myös pelastaja. Jeesus antaa myös kyvyn nähdä lähimmäisen kärsimyksen ja avun tarpeen. Jeesus kertoo opetuslapsilleen, että hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan, hän kärsii ja kuolee. 53). Jesaja oli kirjoittanut Herran palvelijasta, jota halveksitaan ja häpäistään, mutta joka kantaa kansan synnit (Jes. 35:5–6) Kerrottuaan opetuslapsilleen kuolemastaan, Jeesus kohtaa sokean Jerikon tiellä. Kaikki on Sinun käsissäsi ja Sinä viet meidät kerran kotiin. Alttarilla on kaksi kynttilää. Pohdittavaksi: Mitä haluat Jeesuksen tekevän sinulle. 58:1–9, 1. 18:31–43 Liturginen väri on vihreä. Jeesus kärsii meidän puolestamme, mutta ei jätä meitä kärsimykseen. Meille hän antaa kyvyn nähdä oma parannuksen tarpeemme ja Jumalan rakkauden äärettömyys. 31:2–6, Jes
Ilkka Vasalampi iloitsee saadessaan apulaiseksi lapsenlapsensa Urho Holmin Kokkolan Kaarlelan kirkkoon. Se on yksi Pohjanmaan seitsemästä keskiaikaisesta kivikirkoista ja kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Suntion työt hän aloitti Kaarlelan kirkossa viisi vuotta sitten. . Vasalampi iloitsee kirkon hyvästä kunnossapidosta: vuonna 2023 sen paanukatto kunnostettiin ja tervattiin, vuotta aiemmin valmistui laaja julkisivuremontti. . Kirkko on suojeltu kirkkolailla ja rauhoitettu muinaismuistolain nojalla. Alttariseinän on tehnyt alaveteliläinen kirkkomaalari Johan Backman 1749. Kaarlelan kirkko valittiin vuonna 2019 Kokkolan kauneimmaksi rakennukseksi. Kirkon vanhimmat osat ovat 1460-luvulta. Kirkon historiaan liittyvät niin nuijaja kansalaissota, kuin eri herätysliikkeet. | Kuvat: Päivi Karjalainen. – Kirkonmäki on valtavan hieno ja ainutlaatuinen alue. 70 suntio & kirkko ”Aivan mahtavia pieniä enkeleitä” P uuvanteinen Dodge Brothers, vuosimallia 1929 johdatti Ilkka Vasalammen Kaarlelan kirkon miljööseen parikymmentä vuotta sitten. Joka kerta Kaarlelan kirkkoa esitellessään suntio mainitsee taloudellisen liberalismin edustajan, Kokkolan kirkkoherrana toiKaarlelan kirkko . Laajennettu ristikirkoksi 1700-luvun loppupuolella, valkoiseksi kalkittu kivikirkko. Kirkon itäpuolella sijaitsee karoliininen Kaarlelan eli Chydeniuksen pappila. Hääparit kyselivät häntä kuljettajaksi, ja samalla Vasalampi tarjosi heille hengellistä luettavaa
Lapsenlapsi Urho Holm on ollut jo vuosia suntion apulaisena. Minulle työkalut kertovat enkeleiden erilaisista tehtävistä auttaa ihmisiä. Tekemisen onnistuessa tulee hyvälle päälle ja se heijastuu myös ulospäin seurakuntalaisiin. Suntion työ on mahdollistanut myös rakkaan harrastuksen, veneiden rakentamisen. VIRPI KIRVES-TORVINEN lkka Vasalampi . Vasalampi valmistui suntioksi Raudaskylän Kristillisestä Opistosta vuonna 2016. Se on lähentänyt kaksikkoa, he myös rukoilevat yhdessä. Suntion työssä on parasta organisoida pienessä kiireessä tehtäviä. – Siinä on aivan mahtavia pieniä enkeleitä, joilla on erilaisia työkaluja. Se on täynnä erityisiä yksityiskohtia. Hän piti huolta nuorista, joissa näki tulevaisuuden.. Ammattirakentajana Vasalampea kiehtoo 1975 kirkolle lahjoitettu A lf Svenforsin rakentama votiivilaiva, joka on pyhiinvaeltajia Amerikkaan kuljettaneen Mayflowerin pienoismalli. Vainajan isän toive toteutui. Hän hakeutui alalle käsikipujen myötä. – Se on tosi kaunislinjainen laiva, jossa varsinkin keulapiikki on värikäs ja hienosti koristeltu. Suntion uran koskettavin tilaisuus oli se, kun kirkkoherra Jouni Sirviö antoi Vasalammen siunata haudan lepoon kirkkoon kuulumattoman, nuorehkon syöpää sairastaneen miehen, johon Vasalampi oli tutustunut sairaalassa. mineen Anders Chydeniuksen (1729– 1803). Vasa Villa on Urho Kekkosen Kultaranta IV -veneen sisarus, vuosien uurastuksen taidonnäyte. . Suntio . Hän oli herätyshenkinen pappi, joka valvoi seurakuntaa. – Kirkkoherra Anders Chydeniuksen aikana se [kirkko] sai ristikirkon muodon. Minulle ne kertovat enkeleiden erilaisista tehtävistä auttaa ihmisiä. Saarnatuolin toi Ruotsista kirkkoherra Jacob Skepperus vuonna 1622. 71 Chydeniuksen kuva on saarnatuolin vieressä, joka on yksi maamme vanhimmista. Ollut alalla kymmenen vuotta. Silloin hän oli työskennellyt suntiona pari vuotta. Ruotsia hän oppi aikoinaan vanhoilta puusepiltä veneveistämö Baltic Yachtsilla
Arkistonhoitaja pyytää Kotimaan lukijoiden apua kuvien tietojen selvittämisessä. Jos sinulla on tietoa kuvasta, kerro se sähköpostiviestillä osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, aiheeksi mysteerikuva, tai kommenttina Kotimaan Facebook-sivulla, jossa kuva myös julkaistaan. Kuka on tämä sivistyneen oloinen henkilö. Tällä kertaa arkistonhoitaja on valinnut kuvan arvokkaasta henkilöstä, jolle kirjallisuus ja lukeminen näyttävät olleen tai olevan tärkeitä arvoja. kirkkokahvit. 72 Mysteerikuva K otimaan valokuva-arkistosta löytyy monta laatikollista kuvia, joista ei käy ainakaan kunnolla ilmi keitä kuvassa on, eikä missä ja milloin se on otettu
Sen käsissä on henkinen hoito armeijassa, sairaaloissa ja tärkeältä osalta vankiloissakin. Fre der ik. Sen valvonnan alaisena annetaan uskonnonopetusta kouluissa. 3. 5 kysymystä 1. Vas tau kse t: 1. Wal ter Run ebe rg, poi ka 2. Ilkka Sysimetsä täyttää 2. Kuka on tehnyt patsaan ja mitä sukua hän on runoilijalle. Millä nimellä hänet paremmin tunnetaan. helmikuuta 80 vuotta. Martti Ahtisaaren vasemmalla puolella oli puoliso Eeva Ahtisaari. Sen johdossa on 9600 pyhäkoulua, joissa on noin 200 000 oppilasta ja 20 000 opettajaa. Tämän kirkon palveluksessa on yli 1000 pappia, yli 570 kanttori-urkuria ja n. Pyh ä Val ent inu s 4. Juhlaa vietettiin vuonna 1984. – – Osanotto päiväjumalanpalveluksiin on koko maassa keskimäärin 326 kesällä ja 217 talvella ja osanotto hartaushetkiin on kautta maan yleensä runsas. Mikä on kirjallisuustieteellinen nimi niin sanotulle kalevalamitalle. Arkistonhoitaja selvitti, että kyseessä oli Suomen Lähetysseuran 125-vuotisjuhlatilaisuus Finlandiatalolla. 1925 Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu 98,09 pros. Fre dri ka Run ebe rg 3. Annika Lauha tunnisti kuvan toisesta rivistä oikealta isoisänsä Aarre Lauhan. Kuka kirjoitti romaanin Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä. 5. 450 diakonia ja diakonissaa. Ketä roomalaista kirkonmiestä pidetään ystävänpäivän suojeluspyhimyksenä. Toisella rivillä olivat myös muun muassa Alpo Hukka, Leena Hukka ja Juhani Lukkari. koko kansasta. Mysteerikuvan vastaus Kiitos kaikille vastanneille! John Vikström tunnisti henkilöistä muun muassa eturivistä Martti Ahtisaaren, hänen oikealta puoleltaan Bodil Smedjebackan ja Lähetysseuran silloisen johtajan Henrik Smedjebackan. Nel ipo lvi nen tro kee 5. 4. 2. Kansallisrunoilija Runebergin patsas löytyy Helsingin Esplanadilta. John ja Birgitta Vikström eturivissä vasemmalla. 73 6.2
LOTTA ESKO, MARJA-LEENA KÄYHTY, RIITTA KOLEHMAINEN, HEIKKI MÄKELÄINEN Kirjoittajat ovat vainajan tytär ja työvereita. Master of Theology -tutkinnon Esko suoritti Waterloossa Kanadassa 1979 ja väitteli tohtoriksi 1985 Bostonissa Yhdysvalloissa isyydestä. Vuodesta 2007 Esko oli jäsenenä hallitusohjelmaan merkityssä sosiaalija terveysministeriön ja Stakesin neljä vuotta toimineessa Perhekeskus-hankkeen asiantuntijatyöryhmässä ja ministeriöitten hallitusohjelmaryhmässä Hyvinvoiva lapsiperhe. Esko osallistui lähes vuosittain perheterapian kansainvälisiin kongresseihin, joista hän ammensi innostusta. Hän oli kutsuttuna jäsenenä ministeriöiden ja järjestöjen asiantuntijaryhmissä. Samana vuonna Martti Esko sai Väestöliiton Tirkistys tulevaisuuteen -palkinnon tunnustuksena pitkäaikaiselle työlleen suomalaisten parisuhteiden ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi sekä sille, että hän otti julkisuudessa voimakkaasti ja ennakkoluulottomasti kantaa toimivien parisuhteiden ja parisuhdetyön puolesta sekä puolusti ihmisen oikeutta omaan seksuaaliseen identiteettiinsä. Sirkka on kertonut rukoilleensa joka ilta, että isä palaisi rintamalta kotiin. Kansakoulun ja jatkoluokkien jälkeen, vuonna 1952, Sirkka lähti opiskelemaan Järvenpään Seurakuntaopiston kansankorkeakouluun. Oman energiansa Martti Esko ammensi perheen lisäksi mökkeilystä, luonnosta ja matkailusta. Työn tuloksena syntyi itsemurhien ehkäisyn tavoiteja toimintaohjelma. Hän toimi Oulun seurakunnissa pappina 1970–74, Helsingin seurakuntayhtymän sairaalapastorina 1975 ja 10 vuotta perheneuvojana Espoossa. Hän muistetaan lämpimänä ja sitoutuneena perheenisänä, joka eli todeksi sen, mitä hän työssään korosti – perheyhteyden ja ihmisten välisen välittämisen voiman. lokakuuta 2024. Esko oli jäsenenä sosiaalija terveysministeriön Traumaattisten suuronnettomuustilanteitten psykososiaalisen tuen ja palveluiden työryhmässä. Elämän juhlan viettämistä hän piti erityisen tärkeänä ja toteutti sitä myös arjessa. Esko osallistui yhteiskunnalliseen perhepoliittiseen keskusteluun työryhmissä ja mediassa. Valmistuttuaan diakoniksi vuonna 1962 Sirkka aloitti työt Helsingin Meilahden seurakunnassa. Martti Esko jätti jälkeensä pysyvän perinnön, joka näkyy hänen työssään perheiden hyvinvoinnin ja yhteiskunnan inhimillisyyden edistämiseksi. Kriisityön osaajana Martti Esko osallistui merkittäviin tehtäviin; Estonian uppoamisyönä hänet lennätettiin pelastustöitä tehneelle laivalle tukemaan pelastustyöntekijöitä. 74 tiedoksi Martti Esko Vaativan erityistason perheterapeutti, teologian tohtori Toivo Martti Juhani Esko kuoli 79-vuotiaana pitkäaikaiseen sairauteen Espoossa 30. Lääkintöhallituksen itsemurhien ehkäisyn asiantuntijaryhmään Esko kuului koko projektin viisivuotisen keston ajan. Elämän juhlan viettämistä hän piti erityisen tärkeänä ja toteutti sitä myös arjessa. Vaimo Marjukka, neljä tytärtä ja kymmenen lastenlasta olivat hänen elämässään kaikkein tärkeimmät. Vuodesta 1985 Martti Esko työskenteli Kirkkohallituksen perheasiain keskuksessa koulutussihteerinä, pääsihteerinä ja johtajana eläköitymiseensä saakka. | kuolleet | Sirkka Kekki Sirkka Kyllikki Kekki (o.s. Hän oli syntynyt 16.10.1945 Torniossa. Julkaisujen ja artikkeleiden kirjoittajana sekä toimituskuntien jäsenenä Esko vaikutti useissa lehdissä ja vuositeemajulkaisuissa. Hän vastasi Malagan bussionnettomuuden kriisiauttajien jälkipuinnista Espanjassa. Tämän ajatuksen myös Sirkka omaksui. Paluu Suomeen kuitenkin koitti, kun hän sai kuulla, että Helsingin | kuolleet |. Sota-aika leimasi lapsuutta. Johtajana oli uudistusmielinen Aarne Siirala, joka kehitti kirkon diakoniatyötä ja korosti vahvasti yhteiskunnallista näkemystä seurakuntatyössä. Perhe antoi hänelle voimaa ja merkityksen hänen elämälleen. Kekäläinen) syntyi Sääksmäellä Rapolan kartanon muonamiehen mökissä 22.7.1937. Diakoniopinnot kuitenkin kiinnostivat, ja Sirkka aloitti opiskelun entuudestaan tutussa opinahjossa Järvenpäässä. Namibian luterilainen kirkko kutsui Eskon kirkkonsa perheneuvonnan ja sielunhoidon vuosina 1996–1997 toteutettavan sielunhoidon ja perheneuvojakoulutuksen vastaavaksi kouluttajaksi. 1960-luvulla Sirkka opiskeli ja työskenteli myös Englannissa. Esko kirjoitti ylioppilaaksi Pellon lukiosta 1966 ja valmistui teologian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1969. Eskon omia julkaisuja ovat Mies ja isyys ja Myytit ja muutokset – perheen voima: lapsi ja perhe arvoonsa. Julkaisuna ilmestyi vuonna 2000 lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyä ja kirkon vastuuta pohtiva kirjanen. Kansankorkeakoulun jälkeen Sirkka hakeutui nuoriso-ohjaajakurssille ja työskenteli nuoriso-ohjaajana Imatralla Tainionkosken seurakunnassa. Hän toimi vuonna 2008 sekä Jokelan junaonnettomuuden että Kauhajoen koulutragedian henkisen huollon koordinaattorina ja konsulttina
Kotimaa näköislehtenä sekä digitaalinen arkisto) 12 kk132 € kestotilauksena • Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakas suhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkki nointiin henkilörekisteri lain puitteissa • Pidätämme oikeuden hintojen muutokseen. asiakaspalvelu@kotimaa.fi • 020 754 2333 Kalentereita myydään niin kauan kuin niitä riittää. kotimaa.fi/mainostajalle. Voit tilata kalenterin asiakaspalvelustamme hintaan 16,95 € (sis. ”jengityön” yksikkö. www.kirkkorekry.fi ILMOITUKSET • Ilmoitustrafiikki: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Mediamyynti: Juha Kurvinen 040 665 5983, juha.kurvinen@kotimaa.fi, www.kotimaa.fi/mediamyynti/• Ilmoitushinnat: 2,80 € / pmm + alv. Ilmoitusvalmistus 80 € + alv. Hän oli kolme kautta Järvenpään kaupunginvaltuustossa ja toimi niin sosiaalilautakunnan puheenjohtajana kuin kaupunginhallituksessakin. Rakkaassa kesäpaikassa Saimaan Joutenvedellä oli aikaa sienestää ja kalastaa. 25,5 % / h. Sirkka muutti Järvenpäähän ja lapset Eriikka ja Taneli syntyivät vuosina 1973 ja 1978. Myös uudelle kodille, kulttuurille sekä puutarhaja käsitöille oli aikaa, kun kiireiset työvuodet ja vastuutehtävät olivat takanapäin. Mökillä ihmeteltiin karhun jälkiä ja tarkkailtiin norppia. Tammikuussa 1971 Seurakuntien neuvottelupäivillä Järvenpäässä Sirkka tapasi Jarmo Kekin, ja avioliitto solmittiin saman vuoden joulukuussa. Vaalitapana on välillinen vaali. Paperilaskutuslisä 3 € • Ilmoitusvaraukset kts. Tutut virret tuudittivat lapset uneen iltaisin ja isoäidin läsnäolo toi ikiaikaista perusturvaa. Sirkka oli samaan aikaan kansainvälinen ja isänmaallinen. 25,5 %. seurakuntien nuorisotyöhön oli 1967 perustettu erityisnuorisotyön, ns. 75 Haluatko ostaa Kotimaan vuoden 2025 taskukalenterin. Kotimaa painettuna, näköislehdet, digitaalinen arkisto, kalenteri) 12 kk 156 € kesto tilauksena. Seurakunnan perheneuvontatyössä Sirkka työskenteli suurimman osan työurastaan eli liki 30 vuotta. OULUN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI julistaa haettavaksi Karjasillan seurakunnan kappalaisen viran hakuaika 14.2.2025 klo 15 saakka, sekä uudelleen haettavaksi Hailuodon seurakunnan kirkkoherran viran hakuaika 13.2.2025 klo 15 saakka. Sirkka nukkui pois rauhallisesti rakkaidensa ympäröimänä Valkeakoskella 28.11.2024, ja hänet siunattiin Sääksmäen kirkossa Lucian päivänä 13.12.2024. Hakuilmoitukset on kokonaisuudessaan luettavissa hakuaikana os. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ihmisten välinen tasa-arvo olivat Sirkalle aivan ehdottomia arvoja. 1960-luvulla kuohui ja radikalismi sekoittui sota-ajan epävarmuuden ja jälleenrakennuksen pula-ajan nähneen lapsen identiteettiin. Neljälle lapsenlapselleen Sirkka oli maailman paras isoäiti. Sirkka jäi eläkkeelle vuonna 2000 ja muutti puolisonsa kanssa Valkeakoskelle lapsuuden maisemiinsa. Samassa kirkossa Sirkka oli aikoinaan päässyt myös ripille ja kirkonmäeltä vain pienen matkan päässä on edelleen punainen mökki, jossa hän syntyi 87 vuotta aiemmin. Kotimaa vain diginä -tilaus (sis. Hän oli rohkea, ennakkoluuloton ja suvaitsevainen. alv. Sirkka rohkaisi ihmisiä ottamaan vastuuta kunnan ja seurakunnan luottamustoimissa. Sirkka aloitti työt perheneuvojana Järvenpään, Keravan ja Tuusulan yhteisessä perheasiain neuvottelukeskuksessa. Hänen panoksensa vahvisti seurakuntien luottamusta työmuotoa kohtaan ja hän oli pidetty työntekijä. ERIIKKA KEKKI tytär LIISA TUOVINEN ystävä ja kollega. Hakukuulutus on luettavissa hakuaikana osoitteessa www.kuopionhiippakunta.fi. sekä postimaksu). Julistetaan haettavaksi KUOPION HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI julisti Ilomantsin seurakunnan kirkkoherran viran uudelleen haettavaksi. Toimintaan haluttiin mukaan kaksi naistyöntekijää ja mukaan pyydettiin juuri Sirkkaa. Sirkka huolehti Vieno-äidistään tämän viimeiset vuodet. Hakuaika päättyy 17.2.2025 klo 15.00 . Hän oli vakaumuksellinen kristitty, mutta vahvasti vasemmistolainen sosiaalidemokraatti. Hän jaksoi kuunnella, pysähtyä ihmettelemään muurahaiskekoja, tarkkailla lintuja luontoretkellä aamun varhaisina tunteina, leipoa pullaa ja viedä teatteriin. • Tilaushinnat: Koko Kotimaa -tilaus (sis. Virkaa haetaan KirkkoRekry:n kautta
Hän oli syntynyt 12.2.1934 Pohjois-Pirkkalassa (nykyisin Nokia). 76 tiedoksi Martti Lepola Kärkölän entinen kirkkoherra, lääninrovasti Martti Lepola kuoli hoivakodissa Lahdessa 90-vuotiaana 25.11.2024. kappalaiseksi 1.1.–31.12.25, Sonja Muje Joutsenon seurakuntapastoriksi 1.1.25 lukien. seurakuntayhtymän oppilaitospapiksi 1.1.25 lukien, Sanna-Marika Hallayö Kajaanin rovastikunnan vammaistyön virkaan 1.2.25 lukien tai sopimuksen mukaan, Anne-Mari Riekkinen Pyhäselän I seurakuntapastoriksi 1.2.25 lukien. Hän jäi eläkkeelle 60-vuotiaana, pari vuotta vaikean aivokasvainleikkauksen jälkeen. Helsingin hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Hannu Pöntinen Askolan-Pukkilan kirkkoherraksi 1.1.25 alkaen, Mervi Rosnell Askolan-Pukkilan kappalaiseksi 1.1.25 alkaen, Toni Mäki-Leppilampi Askolan-Pukkilan seurakuntapastoriksi 1.1.25–31.12.26, Heidi Meriläinen Töölön I seurakuntapastoriksi 1.1.25 lukien, Sanna Uusitalo Vantaan seurakuntayhtymän työpaikkapapiksi 1.1.25 lukien, Riikka Porkola Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan VIII seurakuntapastoriksi 19.1.–31.12.25, Erika Herala Porvoon suomalaisen seurakunnan seurakuntapastoriksi 15.1.–31.12.25, Sanna Parkkinen Helsingin seurakuntayhtymän Mustasaaren toimintakeskuksen toiminnanjohtajaksi 1.1.–31.12.25. Maalaisseurakunnan ja sen kehittämiskiistojenkin keskeltä oli mieltä kohottavaa päästä keskustele| kuolleet |. seurakuntayhtymän kehitysvammaistyön pastoriksi 1.8.26 lukien. Oulun hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Jari Valkonen Taivalkosken kirkkoherraksi 1.2.25 alkaen, Teemu Isokääntä Raahen kirkkoherraksi 1.4.25 alkaen, Mira Pauna Raahen kappalaiseksi 1.1.25 alkaen. kirkkoherrana Ruovedellä 1961–68. Martti Lepola toimi pastorina ja vt. Martti ja viisi sisarusta tottuivat vastaamaan kyselijöille, ettei isä ole kotona. Etunimensä Martti sai Lutherin mukaan, ja suuren esikuvan sanoma armollisesta Jumalasta välittyi hänen puheidensa kautta läpi elämän. Kärkölän kirkkoherraksi hänet valittiin 34-vuotiaana, ja pian hänestä tuli Janakkalan rovastikunnan lääninrovastina Suomen nuorin. 76 hiippakuntauutisia Lapuan hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Vähänkyrön kirkkoherra Petri Hautala Vaasan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi 2025–2026, Jani Latva-Nikkola Kurikan kirkkoherraksi 1.1.25 lukien, Johanna Tyynelä-Haapamäki Laihian kappalaiseksi 1.1.25 lukien, Hanna Laakso Jyväskylän XII kappalaiseksi 1.1.25 lukien, Panu Partanen Jyväskylän XIII kappalaiseksi 1.1.25 lukien, Hannele Kakkonen Jyväskylän XIV seurakuntapastoriksi 1.1.25 lukien, Joona Wikström Muuramen seurakuntapastoriksi 6.1.25 lukien, Ville Suomela Vaasan suomalaisen seurakunnan V seurakuntapastoriksi 1.1.25 lukien, Juho Vornanen Vaasan suomalaisen seurakunnan VII seurakuntapastoriksi 1.1.25 lukien, Miina Karasti Jyväskylän VIII kappalaiseksi (Keskustan alue) 1.2.25 lukien, Miika Mäkinen Jyväskylän XV seurakuntapastoriksi (Yhteinen seurakuntatyö, oppilaitospappi) 1.3.25 lukien. Kuopion hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Oona Leiviskä Joensuun ev.lut. Perhettä kohtasi tragedia, kun kuopus Jorma hukkui hiihtoretkellä 12-vuotiaana. Tampereen hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Ari Rantavaara Sääksmäen kirkkoherraksi 1.2.25 lukien, Petra Paimenkallio Nokian seurakuntapastoriksi 1.2.25 alkaen, Riikka Vuori Tampereen ev.lut. Isä Väinö, orpo hänkin, kiersi korkeaan ikään asti seurakunnissa pitämässä tilaisuuksia ja hankkimassa varoja lastenkodille. Turun arkkihiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Jarno Johansson Nousiaisten kirkkoherraksi 16.1.25 lukien. Porvoon hiippakunta Förordnanden: Gunilla Teir fortsättningsvis som församlingspastor i Kristinestads svenska församling 1.6.25–31.5.26. Mikkelin hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Risto Herranen Lauritsalan kappalaiseksi 1.1.25 lukien, Sirkku Pelkonen Orimattilan vt. Äiti Ester oli Nokialla sijainneen Siunaukselan orpokodin ensimmäisiä lapsia vuonna 1912. Kirkolliskokouksessa hänestä tuntui siltä kuin olisi päässyt taivaaseen. Kirkolliskokousedustajana Martti toimi kaudet 1974–1978 ja 1978–1982
Martti oli myös kirkon toimikuntavaliokunnassa. Lähetystyö ja kirkon kansainvälinen avustustyö olivat hänelle tärkeitä. Hänen aikanaan Ruovedelle ja Kärkölään rakennettiin seurakuntatalo, leirikeskuksia kehitettiin ja laajennettiin. Ruumiin siunauksen toimitti Katja-Margit Takatalo, uskollinen sielunhoitaja ja perhepappi, Martin jälkeen myöhemmässä vaiheessa Kärkölän kirkkoherranakin toiminut. Hän kirjoitti tunnustusta saaneen kirjan Järvelän alueen postija paikallishistoriasta, Riihimäki-Lahti-radan varrelta. Seurakunnan toimintaedellytysten parantaminen oli Martin työssä keskeistä. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Nuoruudessa sukulaisilta opituilla rakennustaidoilla Martti teki kaksi kesämökkiä ja poikansa kanssa kaksi omakotitaloa. https://esuite-kotimaa.atexsoftware.com/add-to-cart/1974 6 kk 44 € (Norm. Martti toimi vuosikymmeniä Kotimaan asiamiehenä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tarjousjakson loputtua. Poikavuosina Nokialla partiossa ollut perusti Ruoveden seurakuntaan poikalippukunnan. Martti Lepola oli kasvanut evankelisen liikkeen piirissä, mutta hän oli ensisijaisesti seurakuntapappi. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Eläkeläisenä Martti hoiti vaimonsa Ritvan kanssa lähistöllä asuvia lastenlapsia, ja hänestä tuli myös innokas filatelisti. Viimeisillä voimillaan hän vielä muistutti itseään ja perheväkeään turvautumaan Jumalan armoon, Kristuksen sovitustyöhön. Haaramäki on ollut perustamassa seuraa vuonna 2006. Tilaa Askel puoleksi vuodeksi edulliseen tutustumishintaan! Tilaus on määräaikainen. Siihen aikaan samalla matkalla saattoi käydä Syyriassa, Israelissa, Jordaniassa ja Egyptissä. Kärkölän kirkkoon tehtiin peruskorjaus satavuotisjuhlia varten. Martti sai musikaalisen Ritvan kanssa neljä lasta, kahdeksan lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta. Martti veti myös suosittuja seurakuntaretkiä eri puolille Suomea ja pari matkaa Israeliinkin. asiakaspalvelu@kotimaa.fi 020 754 2333 Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. | merkkipäivä | Erkki Jeskanen arkkidiakoni Järvenpää 90 v 1.2.2025. 1960-luvun alussa hän voitti asiamiesarvonnassa matkan Lähi-itään. 56 €) | nimitys | Teologian tohtori Ossi Haaramäki kutsuttiin Mikael Agricola -seuran kunniajäseneksi 7.5.2024. PIRRE SAARIO Kirjoittaja on Martti Lepolan tytär. Paperilasku 5 € + alv 10 %. Ruoveden-mökki oli tärkeä latautumisen ja käsillä tekemisen paikka. Puoliso kuoli vuonna 2020. 77 77 | kuolleet | maan kollegojen kanssa koko kirkon asioista. Ajan myötä hän vakuuttui siitä, että pappeus on yhtä hyvin naisten kuin miesten. Laskun voi jakaa kahteen erään. Tarjous koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Papin identiteetti Martilla oli vahva, mutta hän oli myös huolehtiva isä ja vaari. Ensimmäisellä kerralla kirkolliskokouksessa hän äänesti naisten pappisvihkimystä vastaan, toisella kerralla hän jätti äänestämättä. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. + 14,9 snt/min, lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. + 6,9 snt/min. Partiolaiset retkeilivät Näsijärven ja nykyisen Helvetinjärven kansallispuiston maisemissa
Ke 5.3. Ti 4.3. seurakuntapastori Sanna Hassinen, Järvenpää. lapsi-, nuorisoja koulutyön kehittäjä Marjut Lindholm-Holopainen, Helluntaiherätys, Pieksämäki. Ma 24.2. ja san. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Muutimme Kuusamosta Tampereen seudulle, ja se herättää monenlaisia kysymyksiä. Pe 14.2. Ti 18.2. To 13.2. La 8.2. La 15.2. To 20.2. Saarnaa rovasti Hans-Christian Daniel. TV1 klo 10 Messu Turun tuomiokirkossa. diakoniaja kansalaistoiminnan johtaja Marko Huhtala, Riihimäki. Pe 21.2. everstiluutnantti Saga Lippo, Pelastusarmeija, Helsinki. Ti 25.2. ja san. Musiikki: Anu Åberg, Markku Hietaharju, Turun tuomiokirkon oratoriokuoro, TCYC ja Ilonpisarat. La 8.2. seurakuntapastori Marika Villikka, Pirkkala. – Työskentelen Harjun seurakunnassa Tesoman lähiökirkkopappina. Musiikki: Make Perttilä yhtyeineen. pastori Helena Turja, Seinäjoki. kirkkoherra Teemu Isokääntä, Tyrnävä. kanttori Jenni Urponen, Mynämäki. pastori Liisa Ruusukallio, Tampere. Sanna Kurki. La 1.3. Liturgi Sofia Flinck, saarna Aulikki Mäkinen. Alkumusiikki: Jumalan perhe, säv. Ke 26.2. Kanttorina Helena Yli-Jaskari. toimittaja Mikko Kurenlahti, Helsinki. Ma 24.2. Helsinki. Ti 11.2. Pe 28.2. Päätösmusiikki: Kohta, kohta vaan, säv. kirkkoherra Tuomo Törmänen, Pirkkala. kirkkoherra Tuomo Törmänen, Pirkkala. Lasse Heikkilä. & san. Ma 17.2. lähetystyön ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Matti Mäkinen, Kangasala. pastori Helena Turja, Seinäjoki. diakoniaja kansalaistoiminnan johtaja Marko Huhtala, Riihimäki. Ma 3.3. Muu musiikki: Sana Jumalan, säv. Radio 1 klo 20.00 Ehtoopalvelus Pyhän Aleksanteri Nevskin ja pyhän NikolaokKatso jumalanpalveluksia eri puolilta Suomea jumalanpalvelusverkossa.fi |K uv a: H an nu Ju ko la. Pe 21.2. seurakuntapastori Marika Villikka, Pirkkala. – Henkilökohtaisesti työstän vielä elämänmuutosta. Liturgina seurakunnan puheenjohtaja Olli Aarnio. artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen, Tuusula. Ke 19.2. Helena Yli-Jaskari. La 22.2. Ihmissuhteet ovat aina erilaisia kuin ihmisen jumalasuhde. näyttelijä Krista Kosonen lukee Psalmeja (VT2024). Ke 19.2. Andraé Crouch. pastori Tuukka Rantanen, Ortodoksinen kirkko, Oulu. Ortodoksinen kirkko. professori Veli-Matti Kärkkäinen, Temple City, Kalifornia. Iltahartaus ma-to klo 18.50, pe klo 18.30, la klo 18.00. TV1 klo 10 Kirkkovieras. Katolinen kirkko. kirkkoherra Tuomo Törmänen, Pirkkala. näyttelijä Krista Kosonen lukee Psalmeja (VT2024). To 27.2. Pe 14.2. La 22.2. 78 78 Yle Radio 1 Aamuhartaus ma-pe klo 6.50, la 8.25 To 6.2. lähetystyön ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Matti Mäkinen, Kangasala. La 1.3. Ke 12.2. Mukana Elina Vaittinen ja Verkosto Kollektiivi. piirikunnanjohtaja Jori Brander, Metodistikirkko, Vesivehmaa. Tesoma on perinteinen, mutta kasvava lähiö. Maria Villikan aamuhartaus Yle Radio 1 perjantaina 21.2. Ke 12.2. Ma 17.2. To 20.2. professori Veli-Matti Kärkkäinen, Temple City, Kalifornia. Ti 25.2. Ossi Mäki-Reini ja Henna-Maria Harju. seurakuntapastori Hannamaria Yliraudanjoki, Lappeenranta. opetusneuvos Kalevi Virtanen, Helsinki. Kuoro: Okra-kuoro, joht. pastori Mari-Anna Auvinen, Helsinki. ja san. Kuoro: Vapaaseurakunnan kuoro, joht. Mistä pyhän kokemus löytyy kaupungin vilinässä. kanttori Varvara Merras-Häyrynen, Ortodoksinen kirkko, Helsinki. To 6.2. seurakuntapastori Visa Viljamaa, Helsinki. Radio 1 klo 10.00 Jumalanpalvelus Espoonlahden kirkosta. Ti 4.3. To 13.2. toimittaja Ariel Neulaniemi, Seinäjoki. näyttelijä Krista Kosonen lukee Psalmeja (VT2024). Juontaja-pappeina Elina Vaittinen ja Kristiina Hyppölä. Ke 26.2. ja 28.2. Ti 18.2. Ma 10.2. toimittaja Ariel Neulaniemi, Seinäjoki. Pe 7.2. näyttelijä Krista Kosonen lukee Psalmeja (VT2024). pastori Mari-Anna Auvinen, Helsinki. Liturgina kappalainen Niko Huttunen. Pe 7.2. Puhujana pastori Kim Auvinen. To 27.2. Ti 11.2. toimittaja Mikko Kurenlahti, Helsinki. pastori Liisa Ruusukallio, Tampere. Kuoro: Pohjalainen uskontunnustus, säv. kirkkoherra Teemu Isokääntä, Tyrnävä. Ma 10.2. Toinen toistuva aihe on ihmisen ja Jumalan erilaisuus. Adventtikirkko. Yhteislaulut: Ajasta aikaan; Kaikkivaltias. diakoniaja kansalaistoiminnan johtaja Marko Huhtala, Riihimäki. Jumalanpalvelukset Sunnuntai 9.2. Millaisia teemoja on luvassa aamuhartauksissasi. Suomen Pipliaseuran verkkoviestintäpäällikkö Hanna Paavilainen, Helsinki. rovasti Jaana Marjanen, Kuopio. Sunnuntai 16.2. sairaalapastori Pirjo Kantala, radio & tv radio ja tv Hartauspuhuja: Maria Villikka Kuka olet. kanttori Jenni Urponen, Mynämäki. Hyvän ja pahan rajalla. Ma 3.3. Pe 28.2. pastori Helena Turja, Seinäjoki. Radio 1 klo 20.00 Jumalanpalvelus Kouvolan Vapaaseurakunnasta. pastori Nana Kivimäki, Vapaakirkko, Tampere. Pappina Remo Ronkainen. La 15.2. Helsingin Laajasalon kirkon messussa ammattinyrkkeilijä Niklas Räsänen. Muusikot: Sanna Kurki, piano, Juho Ruhanen, kitara. Ke 5.3. Radio 1 klo 10 Sohvakirkko. Lynn DeShazo
TV 1 klo 10.00 Riemuvuoden katolinen messu Pyhän Henrikin katedraalista Helsingistä. Mukana on enemmän ja vähemmän tunnettuja vieraita kertomassa, milloin he ensimmäisen kerran törmäsivät gospelmusiikkiin. Kirkkokuoro, joht. Musiikki: kanttori Riitta Piippo, Madetojan musiikkilukion tyttökuoro, joht. Radio 1 klo 10.00 Jumalanpalvelus Perniön kirkosta. Sunnuntai 23.2. Me ja gospel Radio Deissä keskiviikkoisin klo 10.10 ja lauantaisin uusintana klo 10.35. 79 79 sen kirkosta Tampereelta. Saarnaa kappalainen Johannes Alaranta. Saarnaa kirkkoherra Tuomo Törmänen. Radio 1 klo 20.00 Katolinen messu Studium Catholicumista Helsingistä. Sunnuntai 2.3. kanttori Markus Hänninen. Radio 1 klo 20.00 Jumalanpalvelus Pelastusarmeijan Helsingin osastosta. Radio 1 klo 10.00 Jumalanpalvelus Pirkkalan kirkosta. TV1 klo 10.00 Rippikoulumessu Oulun Karjasillan kirkossa. Radio Dei Ma-Pe klo 6.00–18.00 4.00 Aamuvirkut 6.03 Raamattu kannesta kanteen (u) 6.36 Päivän sana 7.03 Raamattuavain 7.15–10 Herätys! (ma-to) 7.50 Radiohartaus 8.10 Päivän blogi 8.50 Israel tänään (ma, to) 9.05 Viikon debatti (ke)/ Piispan kyselytunti (12.2.)/ Jälki-istunto (pe) 9.10 Kirsin kanssa (ti) 10.03 Viikon seurakuntalainen (ma)/ Kirjaseurassa (ti) 10.10 Me ja Gospel (ke) 10.15 Tohtori Susanna Kokkonen ja holokaustin ihmiskohtalot 11.03 Kuuntelijan toivelista (u) 12.12 Päivän rukous 12.30 Suolapala 12.50 Päivän blogi (u) 1 3.03 Ikuisia säveliä 14.15–18 Aalloilla 14.30 Minä uskon (ke) 14.45 Jumalan puu (to) 15.40 Aalloilla-extra (ti) 16.30 Janoinen lammas (ke)/Kinoteekki (pe) 16.50 Radiohartaus (u) 17.03 Kuuntelijan toivelista Maanantai-ilta 18.03 Iltalamppu 20.03 Radio Puistokatu (parittomat viikot)/Mikaelin kirkonmäellä (parilliset viikot) 20.40 Raamattuavain (u) 21.03 Raamattu kannesta kanteen 21.36 Päivän sana (u) 21.38 Päivän rukous (u) 21.40 KD-kompassi (u) 22.03 Yrittäjyyden ilo ja tuska 23.00–4.00 Yöuusintoja ja hengellistä musiikkia Tiistai-ilta 18.03 Rukous Suomen puolesta 18.30 Radioraamattupiiri 19.03 Sana Jerusalemista 19.30 Open Doors – maailmankatsaus 19.50 Raamattuavain (u) 20.03 Marttyyrien ääni (u) 20.30 Itäraportti (u) 21.03 Raamattu kannesta kanteen 21.36 Päivän sana (u) 21.38 Päivän rukous (u) 22.05 Ex-Criminals 23.00–4.00 Yöuusintoja ja hengellistä musiikkia Keskiviikko-ilta 18.03 OneWay 19.03 Jippu ja ihmisen ääni (parittomat viikot)/Markku Koivisto ja ihmisen ääni (parilliset viikot) 20.05 Lähellä ihmistä, lähelle Jumalaa 21.03 Raamattu kannesta kanteen 21.36 Päivän sana (u) 21.38 Päivän rukous (u) 21.40 Raamattuavain (u) 22.03 Gospel Flow 23.03 Words and Songs of Redemption 24.00–4.00 Yöuusintoja ja hengellistä musiikkia Torstai-ilta 18.03 Avainradio 18.30 Miestä väkevämpi 20.03 Petra31 (6.2.) 20.20 Lähetyssydän 20.40 Raamattuavain (u) 21.03 Raamattu kannesta kanteen 21.36 Päivän sana (u) 21.38 Päivän rukous (u) 21.40 Itäraportti (u) 22.10 Yhdessä ylistämään (u) 23.00–4.00 Yöuusintoja ja hengellistä musiikkia Perjantai-ilta 18.03 Janoinen lammas (u) 19.03 Evankelistan puolituntinen (21.2.) Hyvää iltaa Kuopiosta (28.2.) 19.30 Veli-Matin juttusilla 20.03 Rukousasema 21.03 Raamattu kannesta kanteen 21.36 Päivän sana (u) 21.38 Päivän rukous (u) 21.45 Raamattuavain (u) 22.00–8.00 Yöuusintoja ja hengellistä musiikkia Lauantai 8.02 Pakina 8.35 Raamattuavain extra 10.03 Gospel Train 10.35 Me ja Gospel (u) 11.05 Viikon debatti (u)/Piispan kyselytunti (u) (15.2.) 12.03 Yhdessä ylistämään 12.50 KD-Kompassi 13.02 Itäraportti 13.35 GO – mennään ja tehdään 14.03 Pieni ihminen suuressa mukana (parittomat viikot) 15.03 Marttyyrien ääni 15.20 Tohtori Susanna Kokkonen ja holokaustin ihmiskohtalot (u) 15.45 Pakina (u) 16.02 Toivekonsertti 19.00 Sanan ja rukouksen ilta 21.03 Iltalamppu (u) 23.00–7.45 Yöuusintoja ja hengellistä musiikkia Sunnuntai 7.45 Virsivartti 8.00–9.00 Lastenmakasiini 8.30 Donkkipodi 8.45 Lapset lukevat Raamattua -kooste 9.05 Pyhäpäivän esittely 9.20 Gospelkirkkokuoro 9.55–12.00 Alueellista ohjelmaa 12.03 Radioraamattupiiri (u) 12.50 Jumalan puu (u) 13.03 Minä uskon (u) 13.35 Avainradio 14.35 Open Doors – maailmankatsaus 15.02 Itäraportti (u) 15.35 Lähetysvartti 16.03 Ex-Criminals (u) 17.03 Sana elää 17.40 Kirkko maailmalla 18.00 Tuomasmessu 21.03 Kaksi käsin maailmaan 21.30 Taivaan ja maan väliltä 24.00–4.00 Yöuusintoja ja hengellistä Käänteentekevä biisi Mikael Juntunen ja Matias Villberg etsivät sitä yhtä käänteentekevää biisiä ohjelmassa Me ja Gospel. Liturgina Pekka Mustakallio, saarna Iida Glumoff. – Jutellaan siitä, mitä se on vaikuttanut ja mihin se on johtanut. Lopulta selvitetään, mikä on se biisi, joka on tehnyt suurimman vaikutuksen, ja soitetaan se kappale, Mikael Juntunen kertoo. Esa Lappi ja Sauli Orbinski. Puhujana everstiluutnantti Saga Lippo. Mukana Karjasillan seurakunnan isosia ja nuorisotyöntekijöitä. Toimittaa pastori Tuomas Kallonen. Ensiesitys 19.2.2023. Messun viettää Marie-Augustin Laurent-Huyghues-Beaufond OP. Piispa Raimo Goyarrola. Elina Kärki, sekä Oulun seurakuntien, Konservatorion ja Oulu-opiston puhallinorkesteri Viventi, joht. |K uv a: M ikk o H uh da nm äk i
/ laadinta Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen ristikot 2/25 Ristikon ja krypton ratkaisut löytyvät tehtävien ratkaisuista osoitteesta Kotimaa.fi Vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto.. KOVA VETO HIUSPOHJAN HARMI SUKKAHOUSUAINES TUNTURI MYÖNNETTYÄ COHEN IKUISESTI PIKKUTIRSAT VERTAILUSANA AJANKULUA AZER TAI ORTUM -I SEIKKAPERÄISTÄ EXKESKUSLIIKE MONIN MÄTTÄIN SAUDIEN RAHA PUHEEN MELODIA www.sanaris. 80 A B B A S U O J U S O M A T T O I S A A L L A A N S A R I A R S I L O U K K U A R V I L I S A A T T E L O T I O N A S E T T A A L J A N N E S U L F A N U I T A R A T O T I N L A T O S I S A R I A O I N K A S T O P J O U L U A I H E P A S S I I K E I T T I Ö A L A A K A I L S E N Y L O N Y L L Ä S L E O N A R D V A L O K U V A O T T O I Ä T I U N O S E T M S P O L E K S P L I S I I T T I S Y Y S T U K O R Ä M E E T A L L I R I A L M U L K O S A L L A I N T O N A A T I O R Ä Ä T ”olut” raukka muualla EXPM nenistä varkain -pito ONNAMAINEN TAI OSA TAMPERETTA JELTSIN TÖRRÖTTÄÄ RAAMATUN KUNINGAS ONNETARTEN HOMMIA RASKAANA VIISUVOITOSTA MAINEESEEN YKSITYISET KASVIHUONE HIIHTÄJÄ RUUSKANEN KÖYHYYDENKIN AIHEUTTAMA LIND SOILLE MONA HARJANNE KOSTEUSEMULSIO KANNATTAJA RATKAISEVA "SIBELIUS" LÄÄKITSEVÄ JUOKSIJA VAINIO TYHMYRI KREIKAN SAARI SAITUREITA NASEVA TERMI HOPSU LOPPUVUODEN SAARNASSA PITUUSYKSIKKÖ ALENIUKSEN KAIMAT RAJAJOKI ASIAKIRJA RISTILLÄ RANSKASSA MONOPOLI -1
81
Rovasti Liisa Tuovinen, 86, on kehittänyt keskeisesti seurakuntien perhetyötä. Hänen kanssaan oli myös pitkä yhteistyö ratkaisu keskeisen terapian kouluttajina. Koulutimme tuhansia seurakuntien maallikoita ja työntekijöitä ohjaamaan näitä kursseja. Sen ensimmäinen painopiste liittyi puolisoiden suhteen vahvistamiseen. Hän alkoi yhdessä tiimin kanssa kehitellä kurssia, jolla vanhemmat oppisivat kuuntelemaan lapsiaan ymmärtääkseen heimitä kuuluu. Ratkaisevaa oli, että monet kirkon perheneuvojat puolisoineen tulivat mukaan. Perusoivallus oli se, että vuorovaikutustaitoja voidaan ymmärtää ja opetella. Idean ja mallin tästä saimme amerikkalaisilta työtovereilta. Vielä 1970-luvun alussa ajatus siitä, että kokoonnuttaisiin vieraan ryhmän kanssa puhumaan omasta parisuhteesta tuntui mahdottomalta. – Työhön vanhemmuuden tukemiseksi. Toiminta alkoi vuonna 1972. Näitä kahdenkeskisen tapaamisen herättämiä tunteita ja havaintoja vahvistaa niiden jakaminen ryhmässä. Ei parisuhteesta kotonakaan puhuttu – asioiden esille nostaminen oli pelottavaa Kotimaa kysyy kuulumisia kirkossa aikanaan vaikuttaneilta henkilöiltä. Monet omat fyysiset kyvyt ikävästi heikkenevät ja katoavat. Eihän siitä. Ilo on myös siitä, että lapset ja lapsenlapset voivat hyvin. Lisäksi voi kertoa toiselle omista tavoitteista, mahdollisesti muutostoiveista. 82 kotonakaan puhuttu. Saimme sen Suomeen yhdysvaltalaisen professori Elam Nunnallyn kautta. Jotkut lapsuuden ja nuoruuden ystävät sekä vuosien työtoverit yhä elävät. Voisiko puolisoiden ystävyyttä syventää, rohkaista kertomaan toiveista, vaikeuksista, näkemään vahvuuksia ja jakamaan kokemusta toisten parien kanssa. Miten työ laajeni. – Päivittäinen ilo on siitä, että saan elää yhteisessä, omin käsin rakennetussa kodissamme puolison kanssa. – Parisuhteessa usein itsekin pakenin vaikenemiseen. Mihin asioihin perheiden hyvinvoinnissa KPK tahtoi silloin eniten vaikuttaa. Rauhallisessa paikassa viikon lopun aikana pareilla olisi mahdollisuus keskenään jakaa kokemusta siitä, mikä parisuhteessa ja kumppanissa, tämän persoonassa ja tavassa olla on hyvää ja omaa jaksamista tukevaa. Yhdysvaltalainen psykologian tohtori Thomas Gordon, joka toimi lasten ja nuorten terapeuttina, kiinnitti huomiota siihen, miten vanhempia syytetään, mutta kukaan ei auttanut heitä toimimaan paremmin. Toimit pitkään Kirkon perheasiain keskuksen perheasiain työalasihteerinä. Asioiden esille nostaminen oli pelottavaa. – 30 vuoden ajan työalani oli seurakuntien perhetyö. Hän on Yhteys-liikkeen perustajajäsen. – Parisuhdetyön merkittävä kulmakivi oli myös Pariviestinnän kurssi. Heidän panoksensa oli korvaamaton. Mitä kuuluu
Mitkä tekijät ovat edesauttaneet pitkää liittoa. – Isoveljeni kanssa jaoimme ystävyydessä elämää ja kaikkea tekemistämme. Ilman yhteistä kokemusta vuorovaikutustaitojen opettelussa ja uskalluksessa avoimuuteen työni ei olisi ollut mahdollista. Silloisen arkkipiispa John Vikströmin ja emeritusarkkipiispa Mikko Juvan tuki olivat ratkaisevan tärkeitä liikkeen syntyvaiheissa 2000-luvun alussa. – Tutustuimme kristillisen opiskelijatyön piirissä. Mikään yksittäinen tapahtuma ei ole paras muisto vaan se on äitini läsnäolo ja kyky kertoa satuja ja tarinoita. | Kuvat: Jukka Granström & Kotimaan kuva-arkisto. Isän persoonallisuus ja olemassaolo on myös vahva. – Sydänten muutos. Kuvassa mukana tärkeät Ainoja Kimmo-nuket. Pidimme pariviestinnän kursseja Ruotsissa, Norjassa ja Virossa. Toinen erityisen merkittävä Gordonin kurssi oli Nuisku eli nuorten ihmissuhdetaitojen kurssi. Paras lapsuusmuistosi. Hän oli turvani pelkoa vastaan. – Suomen aloitteesta syntyi Gordonin kurssien Euroopan yhteistyöverkosto. – Oleellista on, että seurakunnissa ihmisten kohtaamisessa uskallettaisiin kysyä, miten ihmiset voivat tärkeimmissä suhteissaan sekä miten voisi vahvistaa sitä mikä on hyvin. Entä missä asioissa sen pitäisi vielä muuttua. Johtavana ajatuksena oli ongelmien ratkaisu ymmärrystä lisäämällä, ei valtaa käyttämällä. Halu eläytyä myötätunnolla niiden elämään, jotka ovat syntyneet erilaiseen todellisuuteen, eivätkä voi muuttaa sitä mitä heille on syntymässä annettu. – Olen elänyt lapsuuteni sodan vuosina ja heti sodan jälkeen vanhempani erosivat. Toimit vuoden 1988 presidentinvaaleissa valitsijamiehenä. Meillä oli myös saman suuntainen näkemys kristinuskon kantavasta voima. Meitä yhdisti näkemys maailmassa ja yhteisöissä olevasta hyvästä sekä siitä mitä pitäisi muuttaa ja korjata. Kirkon kentässä tärkeä oli lastenohjaajille sovellettu ihmissuhde taitojen kurssi. Siitä tuli tärkeä osa rippikoulun isosten koulutusta. Olit aikanaan perustamassa Yhteysliikettä. Toinen taito oli oppia puhumaan niin, että lapset haluavat kuunnella. – Teologisessa rehellisyydessä ja kyvyssä myötätuntoon. – Uhkaavinta on vihamielinen vastakkainasettelu ja tutkitun tiedon hyljeksintä. 83 dän elämäänsä. Oma avioliittosi on kestänyt 60 vuotta. Missä asioissa kokonaiskirkko on mennyt parempaan suuntaan. – Ratkaisevaa on ollut yhteinen työ parisuhteiden ja perheiden hyväksi. – Ehkä kirkko on ymmärtämässä, että sen rikkaus on jäsenissä. Missä asioissa kirkon pitäisi olla nyt erityisenä tukena perheille ja parisuhteille. Mitä muutoksia kirkossa pitäisi vielä tapahtua suhteessa seksuaalivähemmistöihin. Mitä ajattelet nykyisestyä poliittisesta ilmapiiristä. MARI TEINILÄ Liisa Tuovinen teki työuransa seurakuntien perhetyössä, joka laajeni 1970-luvulla parisuhteen tukemisesta vanhemmuuden tukemiseksi
s a c r u m . Nidottu 320 s. f i 32 €. 84 Tapio Ahokallion kirjauutuus Ateistinen materialismi – Aikamme epätosi aivopesu Käsillä olevassa teoksessa platonis-kristillinen teismi paljastaa ateistisen materialismin mielettömäksi uskomukseksi, koska sitä ristiriitaisena väitteenä ei vastaa mikään asiantila