vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –3 8 22 Painavan salkun kantajaksi Tuleva EUkomissaari Jutta Urpilainen vahvistaisi EU:ta arvoyhteisönä 6 Kansallispuisto on ekologinen matkakohde Wille Riekkinen innostuu edelleen Raamatusta. 14 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4
Jotkut kirjoittajat tunsivat vuosikymmenten jälkeen pelkoa miettiessään historiaansa. Olen tavannut emerituspiispoista seuraavat: Porvoon erik Vikström, Kuopion Matti Sihvonen, Tampereen Juha pihkala, Mikkelin Voitto Huotari, Turun ja koko Suomen Jukka paarma, Lapuan Jorma laulaja ja Kuopion Wille Riekkinen. Nykyisinä yhteisöinä mainittiin herännäisyys, Tuomasmessu, hiljaisuuden retriitit ja yleiskirkollisuus. Kaikkiaan viidesläisyys on kirjoitusten perusteella pehmennyt vuosikymmenten varrella. Heillä on kokemuksen tuomaa tietoa ja ymmärrystä. MeRi TOiVanen ”Moni viidesläisyydestä lähtenyt menetti yhteisön mutta ei uskoa” eetu Kejonen tietää, että viides herätysliike on ollut monelle portti sisälle kirkkoon. – Vuosikymmeniä sitten mukana olleet mainitsivat syiksi ankaran opetuksen ja ryhmäkurin, joka edellytti uskovilta tietynlaista käytöstä. Myöhemmin mukana olleiden kirjoituksissa karkottavana asiana nousi usein esiin jyrkkä seksuaalietiikka. Haastattelut on tehty piispojen kotona, paitsi yksi, joka tehtiin samassa kerroksessa olevassa emerituspiispan työhuoneessa. | viikon henkilö | Viisaiden vieraana J o vuoden ajan olen tehnyt haastatteluja, joista alkaa muodostua sarja. 2 Missä järjestöissä kirjoittajat olivat olleet mukana. Tilaa on yksi aukeama. – Kirjoittajat liittivät viidesläisyyden nuoruuden intoon ja mustavalkoisuuteen. Ainakaan julkisesti. Eläkkeellä olevia piispoja kannattaa kuunnella. – Sain viime kevään aikana 15 kirjettä. | Kuva: Pasi Leino eeTu KeJOnen Herätysliiketutkija KOTIMAA | 19.9.2019 2. Olen vieraillut eläkkeellä olevien piispojen luona ja keskustellut heidän kanssaan muun muassa siitä, miten he päätyivät lukemaan teologiaa ja miltä kirkko nyt heistä näyttää. Moni arvosti viidesläisyyttä edelleen. He seuraavat kirkon tapahtumia ja ovat eri tavoin aktiivisia, vaikka eivät päivänkohtaiseen kirkkopolitiikkaan osallistukaan. Painostavat piirteet ovat lientyneet. Osa on kokenut hengellistä väkivaltaa. Olemme kosketelleet myös kirkon akuutteja kipupisteistä, mutta eläkepiispat ovat sivistyneitä, eivätkä ryhdy arvioimaan nykypiispojen tekoja tai tekemättä jättämisiä. Kirjoituksissa kerrottiin ulossulkemisesta ja lahkomaisista piirteistä. Puolet teksteistä koski 1960ja 70-lukujen viidesläisyyttä ja siitä irtautumista. 1 Ketkä kirjoittivat sinulle tarinoitaan. Hän pyysi tarinoita ihmisiltä, jotka ovat myös jättäneet liikkeen. 3 Miksi kirjoittajat olivat jättäneet viidesläisyyden. Piispat ovat olleet minulle vuosien varrelta enemmän tai vähemmän tuttuja. aluksi Olli Seppälä Toimittaja vierailee eläkepiispojen luona. Teologian tohtori Eetu Kejonen tutki omaelämäkerrallisia kertomuksia kirkon viidennestä herätysliikkeestä irtautuneilta. Haastattelutilanteet ovat olleet mieluisia ja lämminhenkisiä. Asiaa on piisannut yleensä enemmän kuin juttuun on mahtunut. Wille Riekkisen haastattelu on tässä numerossa sivuilla 22–23. 4 Millainen paikka viidennellä herätysliikkeellä on kertomusten perusteella kirkossa. Liike on tarjonnut tietyssä elämänvaiheessa vahvaa yhteisöllisyyttä. Useimmat minulle kirjoittaneet, varsinkaan naiset, eivät kuitenkaan olleet menettäneet uskoaan, vaan liikkuivat edelleen kristillisissä piireissä. Yhtäläisyyksiä oli kuitenkin niin paljon, että aineisto avaa erään ikkunan liikkeeseen. – Kirjoituksissa mainittiin etenkin Raamattuopisto ja Kansanlähetys, mutta myös Opiskelijaja koululaislähetys ja Kansan Raamattuseura. Toiset kirjoittajat olivat olleet mukana myöhemmin, osa vielä tällä vuosituhannella. Suppeasta aineistosta ei voi muodostaa viidesläisyydestä yleistettävää kuvaa
Tiedossa on, että kokemus joukkoon kuulumisesta, yhteisöllisyydestä on tärkeää kaiken ikäisille. Ihminen on lopulta hyvin tunteellinen olento. Enkö saa sitä tajuamaan. FreiJa ÖzcaN Kirjoittaja on Kotimaan toimituspäällikkö. Ruotsin kirkolla on tätä nykyä monenlaiset vastukset voitettavanaan. Kyselyyn vastasi lähes 15 000 rippikoululaista ja isosta, kaksi kertaa enemmän kuin vastaavaan kyselyyn vuosi sitten. Engberg käy taistelua uskonnottoman valtion puolesta. Tulokset kertovat osaltaan rippikoulun yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Järki sanoo jotain, mutta tunne vie mennessään. Sosiaalidemokraatti R. Hänen viimeisin päähänpistonsa on, että teologiset tiedekunnat on hävitettävä. Siksi pienetkään hyvyydenosoitukset eivät mene hukkaan. enimmäkseen ihmisen rinnalla on kuljettava kuunnellen, ei neuvoen. Lopulta huomaa, että eniten on oppinut sellaisilta ihmisiltä, joita kunnioittaa. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli myyntijohtaja: Otto Mattsson Lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 mari teiNiLä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi Kotimaa 16.9.1919. Joissakin seurakunnissa onkin järjestetty kokeiluluonteisesti esimerkiksi rippikoulun kertausharjoituksia. Seurakunnat voisivat tarjota eri-ikäisille aikuisille nykyistä enemmän yhteisöllisyyden kokemuksia esimerkiksi leirejä järjestämällä. Sisältäpäin jäytää sen elämää ja voimaa rationalismi, joka on levinnyt paljon laajemmalle kuin mitä ensi näkemällä voi huomatakaan. Pari vuosikymmentä sitten koko ikäluokasta rippikoulun kävi yli 90 prosenttia. Kolmanneksi vastaukset osoittavat, että seurakuntien toiminnassa on mukana monipuolisesti erilaisia ihmisiä. Silloinkin on oppinut eniten heidän asenteestaan, joka näkyy tekoina. Usko hyvään palautuu vain, jos kokee hyvyyttä. Nuoret olivat rippikoulussa kaikkein tyytyväisimpiä turvallisuuteen, viihtyvyyteen ja hyvään yhteishenkeen. KOTIMAA | 19.9.2019 3. Vaikka rippikoulu on yhä suomalainen menestystarina, siihenkin liittyy laskevia tilastoja. Kauhean vähän voi toista ihmistä neuvoa. Rippikoulun onnistumisista voisi vetää käytännön johtopäätöksiä seurakuntien aikuistoimintaan. Pahinta on, jos ei oikein usko omien ratkaisujensa vievän koskaan hyvään. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 16.9. Hätkähdyttävänä rippikoulukyselyssä voi pitää sitä, että isosista, joita kyselyyn osallistui 2 598, vain 51 prosenttia sanoi uskovansa Jumalaan. Eikö se nyt ymmärrä miten kannattaa toimia. ?. Toiseksi on syytä muistaa, että teini-ikäiset ovat usein vasta muodostamassa maailmankuvaansa. Näitä lisää! Paikoista se ei ole kiinni, sillä seurakunnilla ja kristillisillä järjestöillä on yhä omistuksessaan iso määrä leirikeskuksia. Rippikoululaisilla nämä luvut olivat vieläkin alhaisempia. Ulkoapäin uhkaa sitä vapaakirkollinen liitto ja kristinuskolle vihamieliset puolueet. Koko ikäluokasta rippikoulun kävi viime vuonna 77 prosenttia ja kirkkoon kuuluvista 90 prosenttia. Rippikoululle kiitettävä arvosana Y ksi ilonaihe kirkossa on se, että rippikoulut ovat saaneet kiitettävän arvosanan tänä vuonna tehdyssä laajassa kyselyssä. Epäily ja pohdinta ovat sallittua myös isosille. Sitä on mitä suurimmassa määrin esimerkiksi yksinäisyyttä tai mielenterveysongelmia potevan nuoren kokemus joukkoon kuulumisesta. Välillä tekee hyviä ja välillä huonoja ratkaisuja. Pitää tehdä jotain yhdessä. Siinä jännitteessä elää oikeastaan koko elämänsä. 1919 ???????. Teot kantavat aina pitemmälle kuin neuvot. Ruotsin kirkko ristiaallokossa. Hyviä ja jopa ikiaikaisia neuvoja on maailma täysi, mutta jokaisen on käytävä oma tiensä ja sen mutkat ennen kuin jonkin neuvon sisäistää. 43 prosenttia isosista uskoo Jeesuksen nousseen kuolleista. Pitää kuunnella iloa ja kärsimystä. Sivustakatsojalle on kipeää seurata läheisen ihmisen kolistelua ja sinkoilua elämän rajoja vasten. Jos tulosta katsoo myönteisesti, niin nämä luvut kertovat rehellisyydestä kysymyksiin vastattaessa. Silloin on elämästä kadonnut usko ja toivo, eikä se ole ihmiselle hyväksi
Hänen mukaansa kirkko voisi valmistua aikaisintaan kesäpuolella vuonna 2022. S yyskuun 23. Kolme arkkipiispa emeritusta kohtaa yleisön edessä Lokakuun alussa kolme emeritusarkkipiispaa asettuu yleisön eteen samaan keskusteluun. Parhaillaan Kiihtelysvaaran kirkkoa suunnitellaan hanketyöryhmässä, jonka saa työnsä päätökseen vuodenvaihteen tienoilla. Hänen suunnitelmissaan hirsirakenteisesta uudesta kirkosta tulisi paljolti samannäköinen kuin vanha kirkko oli. – Se on täysin henkilökohtainen omaksi iloksi ja surutyönä tehty ehdotus. Sanna Ukkola valitsee Vuoden kristillisen kirjan Toimittaja-juontaja Sanna Ukkola valitsee tänä vuonna Vuoden kristillisen kirjan. | kirkkopalo | kiinteistöt | Kiihtelysvaaran palaneen kirkon paikalle on tulossa uusi aikaisintaan vuonna 2022. Andersson toteaa HS:lle, että opetusministeriö selvittää muutosta tällä hallituskaudella. OLLi SePPäLä Vuosi tulipalon jälkeen Kiihtelysvaaran palaneen kirkon paikalla on rauniokirkko. John Vikström (arkkipiispana 1982–1998), Jukka Paarma (1998–2010) ja Kari Mäkinen (2010–2018) keskustelevat Liedon kirkossa 2.10. Heiskanen on koulutukseltaan rakennusinsinööri, ja hän on piirtänyt useita omakotija rivitaloja. Illan otsikkona on Kuuleeko Jumala. Keskustelua Liedon kirkosta voi seurata myös videostriiminä Youtubesta. lokakuuta. lokakuuta. Liedon seurakunnan kirkkoherra Risto Leppänen kertoo, että ajatuksena on kuulla kolmea pitkän kirkollisen uran tehnyttä arkkipiispaa, jotka katselevat kirkkoa eläkeläisinä vailla viran tuomaa painolastia. Koolla oli paikallista väkeä kertomassa, mitä he uudelta kirkolta odottavat. – Kaikki on vielä auki, sillä selvitämme, millainen kirkosta kannattaa tehdä, esimerkiksi kuinka paljon tulee istumapaikkoja ja mikä palvelee parhaiten alueen seurakunnallisia toimintoja, hallintojohtaja Tommi Mäki Joensuun seurakuntayhtymästä sanoo. kello 18–19.30. | lyhyesti | uutiset Opetusministeri Andersson avaisi elämänkatsomustiedon opetuksen kaikille Opetusministeri Li Andersson (vas.) toivoo, että elämänkatsomustiedon opiskelu voisi olla jatkossa mahdollista kaikille koululaisille, kertoo Helsingin Sanomat. – Mitään päätöksiä ei ole vielä tehty. Mutta lienee selvää, että kirkko on tarkoitus rakentaa puusta, eikä sitä varten varmaankaan järjestetä täysimittaista arkkitehtikilpailua, Mäki sanoo. Siellä vietetään suruhartautta sunnuntaina 22.9. Angervon mukaan Kiihtelysvaaran uutta kirkkoa suunnitellaan tulevaisuuden käyttötarpeita varten vuosikymmenien päähän. Samalla se asetti suunnittelutoimikunnan kartoittamaan ja kokoamaan kirkon palon jälkeiset tapahtumat sekä esittämään toimenpiteitä uuden kirkon rakentamisen aloittamiseksi. Ehdotus sai myönteisen vastaanoton. – Olisi myös hyvä ja viisasta, että paikkakuntalaisten näkökulmia otettaisiin mahdollisimman paljon huomioon. Uskontokuntiin kuulumattomat voivat valita elämänkatsomustiedon ja uskonnon opetuksen väliltä. Sanna Ukkolan valitsema Vuoden kristillinen kirja palkitaan Helsingin kirjamessuilla 26. Ehdotusta ei ole kirjattu hallitusohjelmaan. Kuuleeko kukaan. Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo tulkitsee kiihtelysvaaralaisten tuntoja sanomalla, että moni olisi jo valmis aloittamaan kirkon rakentamisen. Kristilliset kustantajat ry:n järjestämä kilpailu on kaikille avoin. Mäki pitää kiinni 3–4 miljoonan euron rakennusbudjetista. Nyttemmin olen kehittänyt sitä hieman eteenpäin ja näytin kuvat uudelle hanketyöryhmälle, Heiskanen kertoo. Myös talkoohenkeä on ilmassa. Heti ensijärkytyksen jälkeen kiihtelysvaaralaisilla oli vahva tahtotila, että paikalle rakennetaan uusi kirkko. | Kuva: Jouni Heiskanen KOTIMAA | 19.9.2019 4. päivä 2018 Vaara-Karjalan seurakunnan Kiihtelysvaaran kirkko tuhoutui tulipalossa, joka osoittautui tuhopoltoksi. Angervo kertoo hanketyöryhmän saaneen käsiinsä Kirkkohallituksen julkaiseman Saman katon alle -mietinnön, jossa hahmotellaan kirkkotilan uusia käyttötarkoituksia: pyhä tila ja olohuone voidaan yhdistää. Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto esitti loka-marraskuun vaihteessa, että palaneen kirkon tilalle rakennetaan uusi. Palavasta kirkosta alttaritaulun ja kirkollista esineistöä pelastanut kiinteistömestari Jouni Heiskanen esitteli työpajassa oman hahmotelmansa mahdolliseksi uudeksi kirkoksi. Kuusi finalistia julkistetaan Turun kirjamessuilla 4. Nykyisin uskontokuntiin kuuluvat peruskoulun ja lukion oppilaat eivät voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Helmikuussa valmistuneeseen raporttiin otettiin mukaan Kiihtelysvaarassa tammikuun puolivälissä järjestyn työpajan terveiset
Kustantaja eli Kirjapaja kertoo siitä tiedotteessaan: ”[Kirja] on nyt vedetty pois myynnistä siinä ilmenneiden arviointivirheiden takia. Kirjan noin 90 lyhyen tarinan joukossa on mukana myös muutamia muiden kirjoittamia tekstejä. Myös muilla maailman Rolf Steffansson: Suomen kirkon tuettava naisten pappeutta maailmalla virkaratkaisut | Naispappeuteen kielteisesti suhtautuvien järjestöjen on aika lopettaa lähetystyön jarruttaminen, Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja kirjoittaa Lähetyssanomissa. Yksi on nimeltään Pienokaisen päiväkirja. Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson perää täyttä tunnustusta naispappien tärkeydelle kirkon missiossa. – Erityisesti aborttiin liittyvä tarina oli sellainen, että se oli nyt väärässä paikassa. OLLi SeppäLä Kotimaa Oy on Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n vähemmistöomistaja. Steffanssonin mukaan osa kirkon kasvusta selittyy naisten asemalla. Kirjapajasta asiaa kommentoi viestintäpäällikkö Piia Latvala. Toinen kritiikkiä herättänyt tarina kertoo ihmiskaupan uhrista, joka pakotetaan kameran edessä seksiin. Abortti on aiheena hienovarainen ja herättää voimakkaita tunteita, keskusteluissa sitä täytyy käsitellä harkiten. MeRi TOivanen KOTIMAA | 19.9.2019 5. Kirkko hyväksyi naisten pappeuden vuonna 1990, ja tällä hetkellä kirkossa toimii pappeina 300 naista. Ainakin kolme tarinaa on herättänyt kritiikkiä. Kirjapaja veti myynnistä seurakunnille tarkoitetun tarinakokoelman kasvavilla luterilaisilla kirkoilla on samanlaisia kokemuksia”, Steffansson kirjoittaa. Siinä sikiö kertoo kehittymisestään. Steffanssonin mukaan naispappeuteen kielteisesti suhtautuvien lähetysjärjestöjen on aika ”lopettaa lähetystyön jarruttaminen” ja ”antaa täysi tunnustus naispappien tärkeydelle kirkon missiossa”. Naispappeuteen kielteisen kannan ottaneiden suomalaisten lähetysjärjestöjen johtajia ja hallituksia sama kehitys haastaa muuttamaan linjauksiaan, Steffansson katsoo. Steffansson kertoo naisten roolista Tansanian evankelis-luterilaisessa kirkossa. – Toimitusvaiheessa Kerron sinulle tarinan -kirjaan oli jäänyt sisältöjä, jotka nyt harkiten eivät sinne olisi kuuluneet, Latvala sanoo. | Kuva: Jukka Granström Seurakunnissa käytetyn ja suositun Kerron sinulle tarinan -sarjan uusin, neljäs osa on vedetty pois myynnistä. | lähetystyö | S uomen evankelis-luterilaisen kirkon pitää tukea nykyistä rohkeammin kumppanuuskirkkojensa naisten pappeutta, sanoo Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson. Steffansson kirjoittaa, että Lähetysseura toivoo Suomen kirkolta johdonmukaisuutta. Hänen mukaansa kirkon pitää tukea esimerkiksi Afrikassa toimivia pappisnaisia eikä mahdollistaa heidän työtään rajoittavien tahojen toimintaa. Steffanssonin mukaan naispappien kirkolle ja sen missiolle tuoma siunaus haastaa Suomen kirkkoa arvioimaan toimintaperiaatteitaan uudestaan. Kolmas kritisoitu tarina kertoo kirkon ihmisten ja ilotalon johtajan konfliktista. Latvala myös muistuttaa, että kustannusalalla tapahtuu silloin tällöin eri syistä kirjojen poisvetoja myynnistä. Kirkon suurinta lähetysjärjestöä johtava Steffansson kirjoittaa asiasta Lähetyssanomien uusimman numeron pääkirjoituksessa. Tarina on nimeltään Pornotarina. Hän kertoo, että kustantaja sai huolestuneita palautteita ja päätyi sen pohjalta vetämään kirjan pois myynnistä. Kirjaa on tarkoitus käyttää hartauksissa ja erilaisten keskustelujen alustuksena eri-ikäisten kanssa. Kyse on tietyistä teksteistä, jotka eivät edusta kustantamon linjaa ja arvomaailmaa.” Äskettäin ilmestyneen tarinakokoelman on kirjoittanut Mäntsälässä asuva pappi ja tohtorikoulutettava Timi Korhonen. Viimeinen merkintä kuuluu: ”Tänään äitini tappoi minut.” Tarinan kirjoittajaksi on merkitty Trad. Steffansson toteaa, että kirkon kansainvälisen työn linjauksen mukaan kirkon lähetysjärjestöt noudattavat ulkomaisten yhteistyökirkkojensa virkaratkaisuja eivätkä lisää jännitteitä omalla toiminnallaan. ”Naispappeuden hyväksyminen on vauhdittanut kirkon kasvua ja tuonut uutta osaamista kirkon missiolle
Suomen komissaariehdokkaaksi nimeäminen oli mieluisa yllätys Urpilaiselle. Urpilainen toteaa, että komission muodostaja Ursula von der Leyen on koonnut komission työagendan aiemmasta poikkeavalla tavalla. Viisivuotias Johannes ja kolmivuotias Joanna tietävät, että äiti on saanut uuden työn, mutta tuskin arvaavat, mitä se lopulta tarkoittaa. Urpilaisen perhe on suuren muutoksen edessä. Puoliso Juha Mustonen on jo nimitetty Brysselin Suomen EU-edustustoon diplomaatiksi. Työ kytkeytyy näin sukupolvemme suuriin kysymyksiin eli ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden torjuntaan, uusiin turvallisuusuhkiin vastaamiseen sekä esimerkiksi demokratiakehityksen tukemiseen. Urpilainen kuvailee Euroopan komission nimitystä prosessiksi. Samaan aikaan hän valmistautuu komissaarin pestiin. Urpilainen joutui puntaroimaan omaa uraansa ja perheen parasta. Hän vastasi Rinteen tarjoukseen myöntävästi. Ennen lopullisia nimityksiä parlamentti kuulee komissaariehdokkaita. Urpilainen kuitenkin muistuttaa, että työagenda on yksittäistä maanosaa laajempi ja käsittää kaiken Euroopan unionin globaalia kehitystä tukevan työn. Kirkon rooli on Urpilaisen mukaan entistä tärkeämpi. Tehtäviin kuuluu myös EU:n uuden Afrikka-strategian rakentaminen. Ministeriyshaaveet hälvenivät, kun puheenjohtaja Antti Rinne soitti kesken hallitusneuvotteluiden ja tarjosi komissaarin tehtävää. – Suomessakin voisi olla ministeriehdokkaiden kuuleminen valiokunnissa pääministerin ilmoituksen ohella, Urpilainen ehdottaa. Parhaillaan Jutta Urpilainen viettää vanhempainvapaata hoitaen kesällä perheeseen saatua tytärtä. Syksyllä perheen muuttokuorma suuntaa Helsingistä Brysseliin. KOTIMAA | 19.9.2019 6. Viime viikolla komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kertoi komissaarien salkkujaosta. Tähän uudenlaiseen kumppanuuteen sisältyvät niin yhteistyö yksityisen sektorin kanssa kuin vaikkapa erilaiset kansainväliset kehityspolitiikkaa toteuttavat ohjelmat. Tuleva EU-komissaari Jutta Urpilainen on silti toiveikas. Valiokunnat tenttaavat ehdokkaita ja kartoittavat heidän asiantuntemustaan. – Samalla on luonnollista että maantieteellisen läheisyyden, suoranaisen kohtalonyhteyden, johdosta kiinnitämme erityistä huokansainvälisyys | Euroopassa on koettu lyhyen ajan sisällä euroja finanssikriisi, maahanmuuttokriisi, terroritekoja ja viimeisimpänä arvokriisi. Silloin Ursula von der Leyenin on saatava parlamentin enemmistön tuki. Jutta Urpilainen: Kriisin keskellä EU toimii parhaiten TeksTi | Päivi LiPPonen – kUvaT | JUkka gransTröm miota Afrikan maiden kehitykseen ja uusia mahdollisuuksia avaavaan kumppanuuteen alueen toimijoiden kanssa. haastattelu | euroopan unioni | S uomen tuleva EU-komissaari Jutta Urpilainen (sd.) istuu Helsingin Musiikkitalon kahvilassa. Hän on harrastanut EU-asioita jo nuoresta. – Tein eduskuntavaalit täysillä ja minulla oli motivaatio toimia kansanedustajana. Hänen vastuullaan ovat esimerkiksi kehityspolitiikka, Afrikka-suhteet sekä maahanmuuton juurisyihin puuttuminen. Lokakuussa parlamentti äänestää koko komissiosta. Tulevaa pestiään Urpilainen luonnehtii mielenkiintoiseksi. Myös kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan komissaarin tehtävä poikkeaa totutusta. Aikaisintaan Urpilainen pääsee työhön käsiksi marraskuun alussa. Hänestä huokuvat onni ja levollisuus. Toki ilmoitin jo vaalien aikana olevani käytettävissä vastuullisiin tehtäviin. Sen mukaan Urpilaisen vastuulle tulevat Euroopan Unionin kansainväliset kumppanuudet. – Kyseessä on aiempaa laajempi näkökulma tavoitellen uudenlaisia, tasavertaisia kumppanuuksia kehityspolitiikassa. – Pidän todella tärkeänä koko maanosan myönteistä kehitystä niin taloudellisen, sosiaalisen kuin ekologisenkin kestävyyden näkökulmasta, Urpilainen toteaa. Ajattelin tuolloin valtioneuvoston jäsenyyttä
Sen mukaan EU:n roolia on vahvistettava globaalina toimijana, jotta se voi ottaa paikkansa Kiinan, Venäjän ja USA:n rinnalla. Urpilainen näkee Euroopan unionilla tärkeän tehtävän. Kehitys on huonoa eikä vahvista Suomen asemaa. Nyt suurvallat vetäytyvät sopimuksista. Urpilainen puhuu sääntöperusteisen maailman puolesta, jota EU:n on puolustettava. EU:n kautta on myös luotava uutta normistoa robotiikan, ilmastopolitiikan ja kiertotalouden kehittämiseen. Tuon kaiken saavuttaminen edellyttää runsaasti yhteistyötä. Suomen etu on toimivat sisämarkkinat. Hillitty ilmastonmuutosta sitoutumalla ilmastosopimukseen. – Globaalit isot ongelmat vaativat kansainvälisiä sopimuksia. Hän tukee tasavallan presidentin Sauli Niinistön ulostuloa. – EU:n on tehtävä uusia kansainvälisiä kauppasopimuksia, KOTIMAA | 19.9.2019 7. Se onnistuu parhaiten, jos EU on vahva kansainvälinen toimija ja sisäisesti yhtenäinen. Asioita on ratkottu sopimuksin. » Euroopan komissiossa Jutta Urpilaisen vastuulle tulevat tämänhetkisen tiedon mukaan Euroopan unionin kansainväliset kumppanuudet. Urpilainen korostaa, että pienelle vientivetoiselle Suomelle pääsy tullittomalle EU:n talousalueelle on elintärkeää
Finanssija eurokriisiä seurasivat maahanmuuttokriisi, terroriteot ja nyt arvokriisi. Tuleva komissaari muistuttaa, että EU perustettiin arvoyhteisönä toisen maailmansodan raunioille. – Suomessa luterilaisella kirkolla on rooli yhteiskunnallisena keskustelijana. Kun paine tulee kovaksi, kyetään tekemään kompromisseja. – EU toimii parhaiten keskellä kriisiä. Se nostaa keskusteluun arvot, armon ja lähimmäisenrakkauden. Silloin kyettiin tekemään isoja päätöksiä, kuten perustettiin pankkiunioni. KOTIMAA | 19.9.2019 8. Nykykehitys huolestuttaa Jutta Urpilaista. Mutta jos arvokysymykset eroavat, se huolestuttaa. haastattelu jotta yritykset ja kansalaiset saavat vaikutusmahdollisuuksia. Urpilaisella on risti kaulassa ja vahva hengellinen vakaumus. Parlamentin poliittinen kenttä on entistä hajanaisempi, sillä kristillisdemokraatit tai sosialidemokraatit eivät enää ole enemmistöasemassa. Samalla hänen on seurattava kaikkea komission päätöksentekoa. Urpilainen on kuitenkin toiveikas. Tein ystäväni kanssa kuntalaisaloitteen huumevalistuksen lisäämisestä. Osa jäsenmaista on suorastaan kyseenalaistanut länsimaiset arvot. Hänen isänsä toimi kansanedustajana. Nyt on siirrytty järjestelmien ja ideologioiden väliseen kamppailuun. Länsimainen oikeusvaltio ja demokratian arvot ovat yhdistäneet kaikkia jäsenvaltioita. – Luokkatoveri sortui huumeisiin. Silloin tarvittiin kykyä sovittaa yhteen näkemyksiä ja rakentaa siltoja. Se on ymmärrettävää. Urpilainen peräänkuuluttaa ekumenian tärkeyttä ja katsoo, että kirkolla on entistä tärkeämpi tehtävä ihmiskäsityksen edistäjänä. Niin ei ole kaikissa maissa. – Ennen ajateltiin, että markkinatalous levittää demokratiaa, mutta niin ei ole käynyt. – Mailla on erilaisia näkemyksiä maahanmuutosta. Tunnelma vaalivalvojaisissa Tarja Halosen noustessa presidentiksi riemastuttaa Urpilaista vielä– Kirkolla olisi tärkeä rooli kertoa, että ihmisenä olet tärkeä, olipa sosiaalinen asemasi mikä tahansa, Jutta Urpilainen sanoo. Urpilaisen mukaan kulunut vuosikymmen on tarjonnut populistisille liikkeille hyvän maaperän. Niitä pitää viedä edelleen eteenpäin. Urpilainen muistuttaa toimineensa eurokriisin aikana kuuden puolueen hallituksen valtiovarainministerinä ja varapääministerinä. Euroopan Unioni on pääsääntöisesti katolinen. Kansallismieliset aatteet ovat vahvistuneet ja haastaneet politiikan. Ne eivät saisi enää vaikuttaa päätöksentekoon. Minulla on kokemus eurokriisin ajalta. Esikuvikseen Urpilainen nimeää myös Tarja Halosen ja Paavo Lipposen. Tämä linkittyy keskusteluun kansainvälisten sopimusten uskottavuudesta eli voiko asioista sopia, voidaanko vain erota sovitusta ja sitovatko sopimukset. Poliittisia esikuvia Urpilaisella on lähellä. Hän näkee, että Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan malli tarjoaisi ratkaisuja moniin nykyongelmiin. Komissio työskentelee kollegiona. EU:ta on vahvistettava arvoyhteisönä. Tytär koki monet työväentalon juhlat isän sylissä. Nyt 27 jäsenmaan päättäväisyys on koettu Iso-Britannian EU-eron eli Brexitin hoidossa. – Kirkolla ja kristillisellä sanomalla olisi tärkeä rooli kertoa, että ihmisenä olet tärkeä, olipa ammattisi tai sosiaalinen asemasi mikä tahansa. Oma isä on ollut Jutalle tärkeä sparraaja, joka on antanut kiperinä hetkinä neuvojakin. Kiertotaloudessa EU on maailman edelläkävijä. Jokaisella komissaarilla on oma vastuualueensa. Hän analysoi, että maailman muuttuessa ihmisten identiteetti on murroksessa, vanhat peruspilarit sortuvat ja ihmisen kiinnittyminen yhteisöön ei enää tapahdu tuttujen asioiden kuten työn kautta. Lapsuudessa politiikka oli läsnä, mutta oma poliittinen herääminen tapahtui vasta lukioiässä. Tälle osaamiselle hän uskoo olevan käyttöä komission jäsenenä, komission ja parlamentin välisestä mittelöstä puhumattakaan. Urpilainen haluaa nostaa esille myös EU:n sosiaalisen ulottuvuuden ja siihen liittyvän työntekijöiden oikeuksien vahvistamisen. Se pysäytti. Urpilainen nimeää turvallisuuden ja puolustuspolitiikan aloiksi, joissa on myös menty eteenpäin
Kansalliset ja finanssialan asenteet ovat nyt myönteisempiä talletussuojalle, jotta uusi kriisi ei nosta riskejä liian suuriksi. Tuleva komissaari ei usko, että uusi finanssikriisi iskisi Eurooppaan samalla voimalla kuin eurokriisi teki. – Lapsia on tärkeää ohjata kulttuurin harrastajiksi. – Lapsiperheen arki on saatava nopeasti rullaamaan. Apuna on pankkiunioni. Ministerinä työskentelin paljon Brysselissä. – Perustimme lipposklubin vaalimaan linjaa, että Suomi pysyy ytimessä, Urpilainen naurahtaa. Ylivahtimestari Maarit Ilonen: Palvelualtis pitää olla eikä kiirettä saa näyttää. – Elimme koko ajan lähtövalmiudessa. Toisaalta meillä oli Hosainan seudulla poikkeuksellisen avoimet mahEtiopiassa Amero Attassa, Kaffassa kiivetään kirkon pihamaalle pieniä tikasportaita pitkin. Kommunismin aikana kirkkojen työ oli rajoitettua. Vuonna 1974 maassa tapahtui sosialistinen sotilasvallankaappaus. Urpilainen korostaa, että jäsenmaiden on itse kannettava vastuu oman taloutensa hoidosta. Keskustelimme kaksi tuntia maailmanmenosta. Alkuvuosina Etiopiassa tarvittiin erityisesti seurakunnan työntekijöitä, terveydenhoitoalan väkeä, opettajia ja rakentajia. Uimassakin on käyty säiden salliessa. EU:n korkean tason edustaja Frederica Mogherini on puolestaan tuttu jo Jutan nuoruudesta. Sitä ei voi siirtää EU:lle. Monet kokoontuivat salaa. – Kävimme katsomassa lasten kesäteatterissa näytelmät Peppi Pitkätossu ja Mimmi, lehmä ja varis. Hyvä työtoveri Wolfgan Schäuble järjesti hänelle tapaamisen Schmidtin kanssa tämän Hampurin työhuoneella vuonna 2012. Haastavan työn ja perheen yhdistämistä helpottaa, että au-pairiksi muuttaa Jutan kummityttö. Meidät voitiin käskeä ulos maasta koska tahansa. Etiopiassa luotetaan hyvään Jumalaan historia | Suomalaisia luterilaisia lähetystyöntekijöitä on ollut Etiopiassa 1960-luvun lopulta lähtien. Hän toimi Tanskan talousministerinä, kun Urpilainen oli valtionvarainministeri. Harmittaa, että säästöt ovat vieneet resursseja päiväkodeilta ja kouluilta tarjota teatterielämyksiä lapsille. Parasta on, kun ei ole kiire ja voi olla läsnä. Suntion työ on monimuotoista ja viran perinteet ovat pitkät. Pitää tutkia millaisia harrastuksia lapsille uudesta kotikaupungista löytyisi. Mekane Yesus -kirkon kehittyessä itsenäisemmäksi lähetystyöntekijöiden rooli on painottunut koulutusja asiantuntijatehtäviin. Valmistautuessaan komissaarin tehtävään Urpilainen on keskustellut Suomen aiempien komissaarien kanssa. – Toivottavasti jotain on opittu edellisestä kerrasta. . Usein samalla henkilöllä oli monta tehtävää. Kirkkorakennuksia suljettiin ja kristityt kokivat myös suoranaista vainoa. – Se oli ikimuistoinen tilanne. – Vain yhtenäinen talletussuoja puuttuu. Pro-liite nro 8 ilmestyy 3.10. Tärkeintä on kuitenkin ymmärrys, että yhdessä olemme vahvempia kohtaamaan uusia kriisejä. Urpilainen haluaa välittää lapsilleen rakkauden suomalaiseen kulttuuriin ja kirjoihin. Pääministeri Paavo Lipposen periaatetta, että Suomen on oltava aktiivinen eurooppalainen toimija, hän ei halua unohtaa. . Ilmestyy 10 kertaa vuodessa ”Rippileiri oli elämän mullistava kokemus” rippikoulu | Eri-ikäiset kirkon vaikuttajat ja nuorisotyön ammattilaiset kertovat tässä Kotimaa Prossa omista rippikoulumuistoistaan ja siitä, mikä heidän mielestään on rippikoulussa luovuttamattominta. Mimmi-kirjaakin on kovasti luettu. Epäonnistumisia ei saa pelätä. On luotu säännöskehikko, yhteinen kriisinratkaisu ja Euroopan vakausmekanismi on käytössä. Tuolloin maahan saapuivat ensimmäiset Suomen Lähetysseuran ja Kansanlähetyksen työntekijät. Työtä on tehty yhdessä paikallisen luterilaisen Mekane Yesus -kirkon kanssa. E nsimmäisten suomalaisten lähetystyöntekijöiden saapuessa Etiopiaan maa oli vielä keisari Haile Selassien hallitsema. Hän iloitsee myös siitä, että tulevassa komissiossa jatkaa Tanskan Margrethe Vestager. Parhaillaan iltasatukirjana on Peppi Pitkätossu. Hädässä suntio tunnetaan – näin selviydyttiin kiperästä tilanteesta. kin. | Kuva: Risto Leikola / Suomen Lähetysseura » AIHEENA: Lähetystyö 4 19 Hyviä uutisia kirkon työntekijöille ja luottamushenkilöille: Kotimaa Pro -liite jaetaan Kotimaa-lehden välissä. . Kaikkein suurin idoli Urpilaiselle on Helmut Schmidt. Kirkot puuta ja suntiot rautaa. Pyysin häneltä lopuksi neuvoa nuorelle poliitikolle. Pojan kanssa on käyty musiikkileikkikoulussa. EU on hänen mielestään nyt vahvempi kuin eurokriisin aikana. Schmidt sanoi: Kuule Jutta, politiikassa on kuunneltava kansaa, ehkä kosiskeltavakin, mutta aina toimittava omantuntonsa mukaan. Yliopistonlehtori Janne Matikainen kannustaa seurakuntia ennakkoluulottomaan viestintään. Kesällä Jutta Urpilainen on kerännyt voimia uusiin haasteisiin ja nauttinut perhe-elämästä. Mihin kaikkeen työnkuva taipuu. Tuleva komissaari vakavoituu. |K uv a: Ro sa Pö pp ön en 5 19 AIHEENA: Rippikoulu . Hän oli kokenut sodan ja ollut Euroopan jälleenrakentamisessa mukana. – Lasten kanssa on retkeilty metsässä, on otettu eväät mukaan ja paistettu nuotiolla makkaraa. – Eurooppalaisen sosiaalidemokraattisen yhteistyön kautta minulla on monia ystäviä eri rooleissa. Teema: Suntiot Suurista hautajaispidoista intiimeihin muistotilaisuuksiin 6 19 AIHEENA: Hautajaiset ja hautausmaat 7 19 AIHEENA: Viestintä Onnistunut viestintä lähtee rohkeudesta Janne Matikainen, Pasi Kivioja ja Unna Lehtipuu antavat vinkkejä siihen, miten mediamaisemassa voi päästä esille. ” Politiikassa on kuunneltava kansaa, ehkä kosiskeltavakin, mutta aina on toimittavan omantuntonsa mukaan. Iso mielenkiinto kohdistuu juuri nyt Italiaan, jolla on isot taloudelliset haasteet ja poliittinen epävakaus. Jutta kokee, että perheen tulevaa kotiutumista Brysseliin auttavat lukuisat ystävät, toimelias Brysselin Suomi-yhteisö ja Merimieskirkko. | Kuva: Jukka Granström KOTIMAA | 19.9.2019 9. Suntio, vahtimestari vai kiinteistönhoitaja
Hangon siirtoleiriltä Susin perheen tie vei Varsinais-Suomen Mynämäelle. Kyyditsijöille oli jopa annettu kiintiöt. Neuvostoviranomaisiin luottaneilta otettiin jo rajalla kaikki omaisuus pois. Sitä ennen miestä oli pyöritetty eri vankiloissa ja Gulag-vankileireillä. Joka tapauksessa vankileireillä ja teloituksissa menehtyneitä on useita miljoonia. – Meillä Inkerinmaalla vaino kohdistui koko inkerinsuomalaiseen yhteisöön. Neuvostoliiton vankileireillä oli kaikenlaisia ihmisiä kymmenistä eri kansallisuuksista. Kuuluisan vankileirien saariston eli Gulagin vankimäärä oli suurimmillaan vasta 1950-luvun alussa. Pelkästään Stalinin valtakauden uhrien laskeminen on mahdoton urakka. Myöhemmin joutuisi maksamaan kaikki kulut itse! Helena Susi ei kuitenkaan taipunut. Koulumme ja kirkkomme lakkasivat toimimasta. Siellä upseeri oli lyönyt nyrkkiä pöytään ja uhkaillut. Kyseisinä vuosina vainot olivat kaikkein laajimmat ja väkivaltaisimmat. Valma Karlssonin mukaan kansallisuuksien väliset suhteet olivat Inkerissä hyvät ennen vainojen aikaa. Jo Leninin käynnistämä terrori huipentui Stalinin valtakaudella vuosina 1936–1938. Kyllä olin siitä sanasta ihmeissäni. Äitini ratkaisu osoittautui kuitenkin kaukonäköiseksi. Asian perusteellinen tutkiminen voisi olla palvelus nuoremmille sukupolville. Luultavasti ne eivät menneet koskaan perille. Nelihenkisen perheen elättäjä vietiin pois, emmekä enää koskaan nähneet häntä. Sieltä perhe laivattiin vuonna 1944 Suomeen. Ainoastaan yhden kerran minua haukuttiin koulussa ryssäksi. Vielä nyt pääsisi synnyinmaahan ilmaiseksi. Joka kylästä piti vangita tietty määrä ihmisiä. Vuonna 1942 saksalaiset evakuoivat Helena Susin ja hänen lapsensa taistelujen jaloista Viroon. Suomalaissyntyisistä leireillä viruivat muun muassa punaisten kansanvaltuuskunnan johtaja Kullervo Manner sekä kommunistijohtaja Otto Wille Kuusisen vaimo Aino. Venäläisväestön tilanne oli toisenlainen. – Äitini työskenteli Saksan armeijan palveluksessa ja sai hankittua sieltä perheellemme ruokaa. Susin perhe ei ollut ainoa, joka Neuvostoliitossa sai pelätä. – Äitini yritti toimittaa isälle vankilaan viestejä ja paketteja. Noina suuren terrorin aikoina myös joukoittain suomalaisia ja inkeriläisiä päätyi vankileireille ja kuolemaan. Suuri enemmistö vangeista oli miehiä, mutta joukossa oli naisia ja lapsiakin. – Äitimmekin sai kutsun Neuvostoliiton Turun konsulaattiin. – Rautateillä mekaanikkona työskennellyttä isääni syytettiin pyrkimyksestä räjäyttää rautatiet. Perhe jäi Suomeen pysyvästi. uutiset | inkeriläisten kohtalo | H elsingissä asuvan Valma Karlssonin elämä muuttui 4.4.1938. Aihe herättää myös paljon kiistelyä. Inkeriläisistä jotkut päättivät paeta Ruotsiin. Stalinistisen terrorin keinona käytettiin myös tahallaan aiheutettua nälänhätää. Niina oli syntynyt vuonna 1930 ja Valentina eli Valma vain hiukan ennen isän kyyditystä. He pitivät meitä tyhminä, koska emme toimineet samoin. Olinkin kylässämme ilmeisesti viimeinen, joka kastettiin. Alkunsa terrori sai jo vuonna 1918, ja se jatkui eri muodoissaan Neuvostoliiton lakkauttamiseen saakka. Toisen maailmansodan käynnistyttyä vauhdilla etenevät saksalaiset saapuivat myös Kuninkaalan kylään. Syyte oli tietenkin täysin tekaistu. Kaikkiaan noin 63 000 inkeriläistä evakuoitiin tuolloin maahamme. Eivätkä he kotiseudulleen heti päässeet. Sinä yönä Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n Mustaksi korpiksi kutsuttu auto ajoi heidän pihaansa Inkerinmaan Kuninkaalan kylässä Leningradin eteläpuolella. Kun isä katosi yöhön Väkivalta, taudit ja nälkä tappoivat Vuosien 1936–1938 suuri terrori oli vain yksi osa Neuvostoliiton pitkään jatkunutta poliittista sortoa. – Oikeusvaltiossa ei syytöntä ihmistä voisi keskellä yötä viedä kotoaan, mutta Neuvostoliitossa se oli mahdollista. Aatami Susin Helena-vaimon piti nyt selviytyä kahden tyttärensä kanssa. – Asuimme siellä kahdessa eri maalaistalossa ja meidän oli hyvä olla. Kymmenet tuhannet heistä joutuivat syyttöminä vangituiksi ja teloitetuiksi. Se aiheutti pelkästään Ukrainassa vuosina 1932–1933 arviolta 3–4 miljoonan ihmisen kuoleman. Paljon myöhemmin Valma on saanut arkistolähteistä selville, että hänen isänsä kuoli vuonna 1942. Kohtelumme olikin hyvää. Heistä Valma Karlssonilla on myönteisiä muistoja. Muita Neuvostoliitto yritti maanitella ja kovistellakin palaamaan. terrorin uhrit | Stalinin vainot iskivät ankarasti myös Neuvostoliiton suomalaissukuisiin. | Kuva: Jukka Granström KOTIMAA | 19.9.2019 10. – Monet sukulaisemme uskoivat puheita ja päättivät palata. Sodan päätyttyä tappioon Suomen poliittinen asema oli hyvin arkaluontoinen. Meitä inkerinsuomalaisia kehotettiin laittamaan päähämme valkoinen huivi. Äitini on kertonut, että isäni Aatami Susi oli hyvä ja kiltti aviomies, Karlsson sanoo. Sen jälkeen pappimme Pekka Braks pidätettiin
He olivat hirmuhallitsijan uhreja samalla tavoin, kuin lukuisat muutkin kansallisuudet. Helena Susi ja hänen kaksi lastaan saivat elää uudessa kotimaassaan hyvän elämän. Valma Karlsson kannattaa tutkimuksen tekemistä. Helsinkiläisrouva ei syytä tavallisia venäläisiä menneiden vuosikymmenten tapahtumista. Näin pääsimme viettämään pari yötä Inkerinmaalla sukulaisten kodeissa. | Kuva: Valma Karlssonin albumi Vuosien kuluessa idässä alkoivat puhaltaa hivenen leppeämmät tuulet. Katkera Valma Karlsson ei silti ole, vaikka menettikin isänsä. Monien uhrien vaiheet ovat edelleen hämärän peitossa, vaikka Venäjän arkistot alkoivatkin avautua jo 1990-luvulla. Kuitenkin pienin varauksin. Hän kuoli Komin alueella neljä vuotta myöhemmin. Helena Susin sylissä Valma ja vieressä Niina. artiklan mukaan. Neuvostodiktatuurikin avasi vähitellen oviaan. Valma pääsi vuonna 1958 äitinsä kanssa ensimmäistä kertaa tapaamaan Inkerissä asuvia sukulaisia. – Olemme jälkeläisten kanssa käyneet myös sukumme kotikonnuilla Inkerinmaalla. Perhe selviytyi vaikeiden sotavuosien läpi äidin nokkeluudella ja hyvällä onnellakin. Sukulaiset tulivat sinne meitä tapaamaan ja keksivät juonen. – Putinin hallinnon aggressiiviset toimet sen sijaan pelottavat. Olen Suomelle todella kiitollinen. Laitoimme huivit päähän ja olimme puhumatta. VeSa KeiNoNeN aatami Susi tuomittiin Neuvostoliiton rikoslain surullisenkuuluisan 58. Ne selvisivät Venäjällä asuneiden sukulaisten avustuksella vuonna 2005. Monia uusia vierailuja seurasi myöhemmin. Hän ei ehtinyt saada tietoa miehensä loppuvaiheista ja kuolinpaikasta. Suomessa käydään nyt keskustelua siitä, että 1930-luvun vainoissa menehtyneistä suomalaisista ja inkeriläisistä olisi syytä käynnistää laaja tutkimus. Eikö ihmiskunta lainkaan opi entisaikojen kauheuksista. – Asioiden perusteellinen selvittäminen voisi olla hyödyllistä nuoremmille, jotka eivät noista historian vaiheista niin paljoa tiedä. | Kuva: Valma Karlssonin albumi KOTIMAA | 19.9.2019 11. Toisaalta vanhempien sukupolvien kannalta tutkimus tulee liian myöhään. Valma Karlsson on nyt 82-vuotias. Hän on ilokseen päässyt siirtämään suvun muistiperintöä seuraaville sukupolville. – Mutta uskon isäni ja äitini tavanneen taivaassa, Karlsson hymyilee. Valman Helena-äiti kuoli vuonna 2002. – Turistien majoittuminen oli tuohon aikaan sallittua vain joissakin Leningradin hotelleissa. Kylämme paloi sodan aikana, mutta he pääsivät näkemään ja kokemaan sen maiseman. – Elämämme Neuvostoliitossa olisi varmasti ollut dramaattisesti huonompaa. Stalinin kauden massiivinen terrori on yksi ihmiskunnan historian häpeäpilkkuja. – Kyllä perheellämme on kuitenkin sen jälkeen ollut varjelus mukana. Eri maiden yhteiskuntia he pystyivät vertaamaan kokemuspohjaisesti
Partioliikkeen jakaantuminen kahtia ei varmasti ole kenenkään toive. Seurakunnan viranhaltijoiden toistelema lause ”alue on talousmetsää” luo mielikuvaa, jonka mukaan metsä ei ansaitse suojelua. Huomattiinko asutus. Osallistuminen voi tietysti olla merkki sitoutumisesta, ja on myös niin, että ihminen voi kadottaa kastettuna olemisen merkityksen, jos hänellä ei ole kosketusta sanaan ja sakramentteihin. Kehollista kokemusta yhteydestä ei synny. Lapsi sai nähdä katolisten kristittyjen innostuksen uutta paavia valittaessa. Tarkemmin ajatellen se on tunnustus: ”Emme näe metsää. Asuessamme Ranskassa luterilainen lapseni kävi katolista partiota. Kastettu on kuitenkin kristitty, vaikka hän kävisi vain kerran vuodessa joulukirkossa. Yleensä seurakunta tarjoaa lippukunnalle tilat veloituksetta käyttöön. Luther opasti pitämään kaikkia kastettuja sisarina ja veljinä Kristuksessa. Jos se halutaan pitää voimassa, tämän tulee perustua kaikkeen nyt saatavissa olevaan tietoon ja kirkkovaltuutettujen arvoihin. Timo-Matti Haapiainen 14.9. Vanha sanonta kuuluu: ”Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt”. Joissain seurakunnissa ainoa varhaisnuorisotyön muoto on kirkon tiloissa toimiva partio. Uskonnottomien vanhempien lapselle on varmasti ollut ja tulee jatkossakin olemaan yhtä mielenkiintoista päästä näkemään luterilaisen kirkon toimintaa ja tapoja. Toisaalta se, että seurakuntien tiloissa toimivat lippukunnat alkaisivat mahdollisen muutoksen jälkeen profiloitua omannäköisikseen, voisi tehdä lapsista avarakatseisempia. – – Entä jos ehtoollinen jaettaisiin jokaisessa messussa paikassa, joka on kaikille läsnäolijoille saavutettava – paikassa, joka voi olla aidosti yhteinen. Tomi Karttunen 17.9. Toimitus pahoittelee virhettä. Toisaalta partiolupausta ollaan muuttamassa niin sanottuun katsomusneutraaliin suuntaan. Me ihmiset emme saa kuitenkaan jaotella kastettuja vuohiin ja lampaisiin. Jutussa todetaan, että neljällä lippukunnalla viidestä on taustayhteisönään jokin kristillinen seurakunta. Portaat ovat hankalat. Metsäsuunnitelmassa näitä ei mainita. Seurakunnan käyttämän metsänhoitajan ”objektiivinen” arvio, että metsällä on tarve tulla avohakatuksi, kertoo paljon esittäjästään, vähän metsästä. Luiskaa ei ole. – – Tavallisesti dilemma uskonnon edustajien ja muiden välillä on ratkaistu siten, että uskontokuntaan kuuluvat ovat antaneet lupauksensa, valansa tai vakuutuksensa uskonnollisessa viitekehyksessä, uskontokuntaan kuulumattomat taas ei-uskonnollisessa neutraalissa muodossa. Kotimaa24:n blogeissa sanottua KOTIMAA | 19.9.2019 12. Partiolupauksen uudistamista käsittelevässä jutussa ( Kotimaa 12.9.) piispa Kaisamari Hintikka totesi, että partioliikkeen omistavat partiolaiset eikä sen arvoja voi sanella ulkopuolelta. – – Polvistuminen ei ole ainoa haaste. annamaRi juKKO Helsinki Partiossa uskonnottomankin lapsi pääsee näkemään luterilaisen kirkon tapoja Julkisuudessa on keskustelua herättänyt se, että yhtäältä uudessa partion peruskirjassa halutaan myönteisesti sitoutua niin sanotun positiivisen uskonnonvapauden periaatteeseen. mielipiteet Talous peittää metsän Kiitos kirkkoherra Harri Romarille vastauksesta metsäkirjoitukseeni (Kotimaa 12.9.). Usein ajattelemme mielestäni väärin, että osallistuminen [kirkon toimintaan] on mittari. Moni itselleni tärkeä ja rakas ihminen ei voi enää polvistua ehtoolliselle. Hiljan kuuntelemani pieni hömötiaisparvi (niitä on yhä!) ei maininnut moisesta. Jos asia haluttaisiin toteuttaa uskonnon ja katsomuksen vapauden periaatteiden mukaisesti, tulisi joko antaa uskontoon viittaava vaihtoehto, niin että esimerkiksi entiseen tapaan mainitaan Jumala ja sitten tämä ”katsomuksessani”, tai sitten muotoillaan täsmällisesti: ”kasvaa uskontoni tai katsomukseni mukaisesti”. Osoittaisi reiluutta ja rohkeutta, siis Laukaan seurakunnan arvoja, myöntää, että aika on ajanut vanhentunein ja vajain tiedoin tehdyn hakkuupäätöksen ohi. Toivo Loikkainen 12.9. Hän ymmärsi, että kirkossa on erilaisia jäseniä. Yhtä totta on se, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon asioista päättävät kirkon jäsenet itse tai edustajiensa välityksellä. Ajatus yhteisestä pöydästä jää ajatukseksi, kun käytännön syistä seurakunnan jäsenet ottavat vastaan ehtoollisen kuka missäkin ja kuka mitenkin. Lapuan hiippakunnan johtamisen päivillä kirkkorakennusten korjaamisesta oli alustamassa TT juhani Holma, ei Hannu, kuten tekstissä väitettiin. Moni itselleni tärkeä ja rakas ihminen ei pääse joissain kirkoissa alttarikaiteelle asti. Miten muuten on: etsikö metsänhoitaja liito-oravan papanoita hänelle normaalista mutta paikallisesti ainutlaatuisesta metsästä. Hän oli partioryhmänsä täysivaltainen jäsen, mutta pääsi samalla näkemään katolista kirkkoa sisältä päin ja vertaamaan sitä omaan kirkkoonsa. Jos Suomen partioliike alkaa toteuttaa uskonnonvapautta muodossa ”vapaus uskonnosta” ja hylkää positiivisen uskonnonvapauden periaatteen, seurakuntien on syytä miettiä yhteistyön jatkamisen mielekkyyttä. Sami Yli-KaRjanmaa Kuusa Oikaisu Sami Yli-Karjanmaan mielipidekirjoituksessa (Kotimaa 12.9.) oli toimituksen tekemä virhe. Talous on edessä.” Harri Romar ei kommentoi keskeisintä: millä tiedoilla edellinen valtuusto vahvisti vanhan päätöksen ”päätehakkuusta”. jouko ala-Prinkkilän mielipidekirjoituksessa (Kotimaa 12.9.) oli nimivirhe. Hän saattoi pohtia kanssamme katolisen partiomessun jälkeen, miksi katolisen kirkon uskontunnustuksessa on sanat ”église catholique” ja luterilaisen ”église universelle” tai miksi katoliset lapset käyvät rippikoulun jo 10-vuotiaina. Yli-Karjanmaan lähettämässä tekstissä luki: ”En voi uskoa, että kaiken tämän elämän, kauneuden, hiljaisuuden ja rauhan peruuttamaton hävitys on Laukaan seurakunnan, viime kädessä kirkkovaltuuston jäsenten, arvojen mukaista.” Editointivaiheessa virkkeestä oli poistettu neljä ensimmäistä sanaa, mikä muutti virkkeen merkityksen. Kysyttiinkö ulkoilusta tai luontoarvoista. Hän kuitenkin teki myös eron kirkon todellisten ja nimellisten jäsenien välillä
Ne, jotka kokivat autuaallisemmaksi nauttia pyhät lahjat entiseen malliin, olivat vapaat rauhassa polvistumaan alttarikaiteelle. Tulivat uudet papit ja päättäjätkin kääntäen ensi töikseen asiat entiseen malliin, siis ”niin kuin aina ennen”. Ehdotin, että tehdään niin kuin kristikunnan enemmistö asian hoitaa. Rajaa viilataan teräväksi, emme halua tehdä sillä tavalla kuin nuo toiset. Tuotiin pieni pöytä permannolle alttarikaiteen eteen ja katettiin pyhä ateria siihen. rauhaa pimeydestä Jarmo Kiilunen kirjoittaa järkimiehen ajatuksia ehtoollisenvietosta ( Kotimaa 5.9.). Kun arjen haasteet on hoidettu, lapset ruokittu ja kotiläksyt autettu, on aika nerokasta laittaa valot pois päältä ja vain mietiskellä hiljaisuudessa elämää, ihmisiä, rakkaita ja kaikkea muuta siitä väliltä. sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Ehtoolliselle tulevien joukossa kaksi miestä muistaa kumminkin Mannerheimin ohjetta – saavutetuista asemista ei luovuta – ja nauttii pyhän lahjan selkä suorana seisten. Valitettavan usein me valitsemme sen toisen vaihtoehdon – istumme ruudun edessä vielä tunnin tai pari katsellen jotakin jo kulunutta jännitystarinan juonta tai laskemme viimeisimmän päivityksen ”tykkäyksiä”. Riisumme itse itseltämme se mahdollisuuden rauhaan, jonka Herra viisaudessaan on suonut meille täällä pohjoisessa. Hänen mielestään sakramentin nauttiminen seisten pitäisi saada selvemmin normaaliksi vaihtoehdoksi ilman pelkoa joutua silmätikuksi. Kun kysyin, miksi hän istuu pimeässä, hän vastasi mietiskelevänsä ja rukoilevansa. Rukouksen tarkoitus oli minulle jo silloin selvä, mutta mietiskely pimeässä jäi vähän hämäräksi ajatukseksi, sillä nuorena piti olla liikkeellä, tehdä kaikenlaista ja ehtiä joka paikkaan. Ehtoolliselle osallistuminen lisääntyi. KOTIMAA | 19.9.2019 13. ” Hiljaisuus ilman mitään keinotekoista huminaa on jo harvinainen luonnonvara. Pappi pyhitti lahjat asianmukaisesti alttarissa ja toi avustajansa kanssa jakoon pöydän ääressä. Lähteekö meidän käsityksemme perinteisestä siitä, mihin oma muistimme yltää. Pappi innostui. Maailman politiikka on rauhatonta, talous on rauhatonta, luonto on rauhatonta ja hyvinvointiyhteiskunnan kylläisyydessä elävä ihminen on rauhaton. Milloin joku kompastuisi, luita murtuisi ja kenties tulisi siinä paikassa lähtö tuonilmoisiin. Hiljaisuus ilman mitään keinotekoista huminaa on jo harvinainen luonnonvara. Kaikkiaan messu toimi hyvin vuosien ajan. Hermann Kalmus Kirjoittaja on Pilistveren seurakunnan kirkkoherra. Vuosia sitten katselimme papin kanssa huolestuneina ikääntyneiden ja vaikeasti liikkuvien kompurointia alttarikaiteen portaalla. Nyt, toistakymmentä vuotta myöhemmin, kun omat lapseni ovat kasvamassa aikuiseksi, alan yhä enemmän ymmärtää pimeässä mietiskelyn viisautta. Vielä kirkkojen välisissä suhteissa erottavat seikat ovat monille tärkeämpiä ja rakkaampia kuin yhdistävät. Silmien edessä tai korvilla on jatkuvasti oltava jokin ärsyke. Tässä kohtaa muistelen omaa hiljattain edesmennyttä äitiäni. Täällä pohjoisessa on alkamassa syystalvinen kaamoksen aika. Mutta ehkä meidän pitää kysyä itseltämme, olemmeko ymmärtäneet hiljentää ylimääräisiä ärsykkeitä ja laittaa valoja pois päältä, että voisimme löytää rauhaa pimeydestä. Kaikki on valaistua, ja hyvin harvoin kohtaamme pilkkopimeää. Papin valta ja auktoriteetti on ylittämätön. Jokaisella papilla on oma käsialansa työssään ja hän pitää oikeutenaan toteuttaa omaa malliaan sekä henkilökohtaista uskonnäkemystään. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Nyt siis seurakunnassa on kaikki hyvin, tehdään niin kuin aina ennen. Vaivaiset ja terveemmät kokivat tasavertaisuutta. Kun väsymme elämään ja masennumme murheista, helpointa on syyttää maailmaa ja sen menoja. Sekin yhdistetään usein mielenterveysongelmiin ja masennukseen. Oppineet pitävät todennäköisenä, että Jeesus oppilaineen nautti ehtoollisen Lähi-idässä vallinneen tavan mukaan lattialla kyljellään maaten. Yksi kynttilä on ihan riittävä valaisemaan sitä toivoa, jonka Herra armossa antaa meidän jokaisen elämään. Kaikki kävi kauniisti ja joutuisasti. Kuitenkin vain 80–100 vuotta sitten yhteiskunnissamme sähkö ja sen tuottama valo oli harvinaisuus valtaenemmistössä kotitalouksista. Mitä tehdä. Kiintoisa on pohdiskella jämeriä perustesanoja ”aina ennen” tai ”perinteisesti”. Miksi ei tehdä niin kuin aina ennen. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Kun nuorena koululaisena tulin kotiin treeneistä tai ystävien luota, äiti aika usein istui yksin pimeässä. Asiallisesti opastettu seurakunta tuli hartaana jonossa ja sai pyhän ateriansa. Sitten elimme vuosisatoja katolisen kirkon jäsenyydessä sen tapoja noudattaen. Ihmiset elivät ihan hyvin kynttilän valossa ja nykypäivään verrattuna viettivät pitkiä iltoja lähes pimeässä. Mistä ihminen löytäisi rauhan. Olihan läheltä nähty hyvin toimiva esimerkki oman pitäjän luostarikirkoissa ja maailmalla katolista käytäntöä. Sitten pappi lähti eläkkeelle. Sama pätee myös pimeyteen. R auhattomuudesta puhutaan nykyään paljon, lähes kaikki on rauhatonta. Kuultiin sitten purnaustakin eräiden peruskirkollisten taholta. Luottamushenkilöissä ja kirkkorahvaassa konservatiivit ovat vahvoilla. martti issaKainen kirjailija, varakanttori ja seurakunnan luottamusmies, Heinävesi Ehtoollista voisi hyvin viettää seisten ” Oppineet pitävät todennäköisenä, että Jeesus oppilaineen nautti ehtoollisen Lähi-idässä vallinneen tavan mukaan lattialla kyljellään maaten. Sama pätee myös pimeyteen
Se on varsin pieni kansallispuisto. Ympärillä tuoksuu keAmerikantuliaisia Petkeljärven kansallispuisto on perustettu kansallispuistojen toisessa aallossa vuonna 1956, toisen maailmansodan jälkeen. Niiden hoito kuuluu Metsähallitukselle. Suomalaiset tutustuivat U.S. TeKsTi ja KuvaT | Freija Özcan » KOTIMAA | 19.9.2019 14. National Park Servicen hoitoja käyttösuunnitelmiin, joissa on sovitettu yhteen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen että retkeilyja virkistyskäyttö. Kansallispuistojen hoito-opit ovat yllättäen ”amerikantuliaisia”. Jos metsään haluat mennä nyt Suomalaiset kansallispuistot ovat hyvä ja ekologinen kotimaan matkakohde. Petkeljärvi sijaitsee parikymmentä kilometriä Ilomantsista itään. Silloin perustetuista puistoista Suomen puolella ovat edelleen Pallas-Ounastunturin ja Pyhätunturin kansallispuistot sekä Mallan ja Pisavaaran luonnonpuistot. Kansallispuistoista pohjoisin on Lemmenjoki, eteläisin Tammisaaren saaristo, suurin tietenkin Urho Kekkosen kansallispuisto Saariselällä. Tästä on hyvä lähteä metsään. Kuikan kierros, 6,5 kilometriä, lupaa sadunomaisia maisemia. Leirintäalueella nököttää muutama asuntoauto, mutta niissä vielä nukutaan. Muutama vaellusreitti sieltä kuitenkin löytyy. Ensimmäinen aalto oli vuonna 1938. – Suuntaa suoraan sinne harjulle, kuului Petkeljärvellä käyneeltä ystävältä saamani ohje. Saunapolkua koristavat sievät lyhdyt – tämä on hyvin siisti ja nätisti laitettu kansallispuisto, kuten useimmat Suomen 40 kansallispuistosta ovat. Taitajan taipaleelle en lähde, sillä sitä pitkin päätyisin 31 kilometriä pohjoiseen Mekrijärven kylään. Harjun korkeimmalla kohdalla kulkee polku. Lähden siis Kuikan kierroksen suuntaan ” Tunnen itseni pieneksi ja kuolevaiseksi mantujen tallaajaksi. Nykyään kansallispuistoja on 40. ja poikkean siitä Korkeasärkälle. reportaasi A urinkoinen loppukesän helle hemmottelee Pohjois-Karjalaa, kun pysähdyn Petkeljärven kansallispuiston luontotuvan parkkipaikalle. Kaiken tiedon kansallispuistoista löytää osoitteesta Luontoon.fi. Silloin perustettiin myös Liesjärven, Linnansaaren, Pyhä-Häkin, Rokuan, Oulangan ja Lemmenjoen kansallispuistot. Korkeasärkkää reunustaa vesi molemmin puolin. Samaa sovellettiin suomalaisiin kansallispuistoihin. Aamu on nuori, eikä muita autoja näy. Vasemmalle jää leirintäalueen rantasauna, kun astelen metsäpolkua alas lahdenpoukamaan. Valkiajärven vesi kimaltelee houkuttavasti ja on niin lämmin, että riisun päällimmäisen paidan jo heti alkuun. Petkeljärven harju on päättymätön kuin tunturin rinne. Harjupolku, 3,5 kilometriä, veisi Tuomipurolle
Täyty kiitollisuudesta ja ilosta. Metsähartaus Metsässä voi pitää itselleen pienen hartaushetken. 3) Katsele rauhassa kaukaisuuteen ja anna ajatusten virrata. Millaisia tuoksuja tunnet. 5) Jatka matkaa iloisen virren tai laulun tahtiin. 2) Hengitä syvään ja haistele samalla ilmaa. » KOTIMAA | 19.9.2019 15. 4) Lausu sinulle sopiva rukous ja erityisesti kiitä elämästä, luomakunnasta ja olemassaolosta. Keskity tuntemaan maaperä jalkojesi alla ja puun rungon pinta selässäsi. 1) Nojaa selkäsi mukavalta tuntuvaa puuta vasten
Korkealla harjun päällä kulkee polku. Taisteluja ei Petkeljärven puiston alueella kuitenkaan käyty, lähiseuduilla kylläkin. On viitat ja kartta, josta paikantaa itsensä. Siinä voi suoda hetken ajatuksen sotien veteraaneille. Kun oikein ajattelee, niin joen muotoiselta maakaistaleeltahan tämä harju näyttää. Maisema on hauska. divisioonan miehittämäksi. Luonnon erityispiirteistä kertovia tauluja on siroteltu matkan varrelle. Sen verran nousua ja laskua tällä kaksi kilometriä pitkällä harjupolulla on, ettei sitä ihan turhaan sanota vaativaksi reitiksi. Lenkkareilla joutuisin varomaan nilkkojani. Jää kulutti kallioperää ja irrotti maa-ainesta mukaansa. Vastaan tulee toisen maailmansodan aikaisten taistelujen muistomerkkejä ja asekätköpaikkoja. Suppa voi olla lammikko tai se on voinut ajan kuluessa kasvaa umpeen. Jossain edessäpäin on luvassa järvet yhdistävä salmi. Sellainen joki on tämänkin harjun muovannut. Kuivaa kangasta kulkiessa on vinkeä ajatella, että 20 000 vuotta sitten näitä seutuja peitti kaksi kilometriä korkea jäätikkö. Edessä jatkuu polveilevaa mäntymetsää, alhaalla molemmin puolin vettä. Pienen matkan päässä Möhkön kylä sen sijaan jäi Neuvostoliiton 155. Maastossa kulkee vanhoja juoksuhautoja. Voisin kuvitella, että nämä Pohjois-Karjalan laajat mäntymetsät selviytyvät ihmistä pitemmälle ja peittävät lopulta alleen ihmiskunnan aikaansaannokset. Tästä pitäisi nyt tarpoa kaksi kilometriä takaisin luontokeskukseen. Petkeljärven männikkö on yli 150 vuotta Kunnostettu korsu Petkeljärvellä on liikuttava muisto sodasta. Tämä suppa on kaunis punertavana rahkasammalena hohtava suo. Hiekkaan hautautunut jäälohkare on aikanaan sulanut, ja maa on painunut kuopalle ja täyttynyt vedellä. Muutaman pikkusupan jälkeen pysähdyn isomman äärelle. Vedän syvään henkeä ja erotan tuoksusta havujen ja suopursun lehtien väkevän vivahteen, mustikan varpujen ailahduksen ja kuivan jäkälän. Kovin on kuivaa. Vastaan tulee suppa eli harjuun syntynyt painanne. Sen itäpuolelle jää Valkiajärvi ja länsipuolelle Kaitajärvi. Korkeasärkkä harjun päädystä katsoen. Omaa karttaa ei tarvitse kantaa mukana, ellei halua erityisesti paneutua alueen topografisiin yksityiskohtiin. Pysähdyn katselemaan kohti taivasta. KOTIMAA | 19.9.2019 16. Kaiken tämän näen yhtä aikaa. Viimeisin jääkausi alkoi noin 115 000 vuotta sitten. Tällä lauhalla välikaudella kukoistava ihminen ei ehkä seuraavalle jääkaudelle asti selviydy tai on ainakin hyvin erilainen olento kuin nykyään. Onneksi ymmärsin laittaa jalkaan tukevat vaelluskengät. Sellaista jäämassaa on vaikea kuvitella. Kuikan kierros kääntyy oikealle suon viertä ja minä jatkan polkua suoraan eteenpäin Korkeasärkälle, joka on alueen harjuista komein. Täällä oli siis samanlaista kuin nykyään Grönlannissa. Korkeasärkkä työntyy vesistöön pitkänä ja kapeana kiemurana. Petkeljärven kansallispuiston harjut ovat osa 100 kilometriä pitkää harjumuodostumajaksoa, joka alkaa Venäjän Karjalasta Tolvajärveltä ja päättyy Ilomantsin pohjoisosaan. reportaasi Sotamuistoja Itärajan tuntumassa liikkuessa ei voi välttyä sotamuistoilta. Sen sisässä kulki sulavesien synnyttämiä jokia, jotka kuljettivat mukanaan hiekkaa. Harjun maaperä kuluu helposti. Polku nousee lahdenpohjukasta ylöspäin. Seuraava viivästyy ilmastonmuutoksen vuoksi, mutta on odotettavissa joskus 100 000 vuoden päästä. Sen risteyskohdat on hyvin merkitty. Hillan eli lakan lehdet ovat jo tummuneet sammalta vasten. Yli 20 000 vuosittaista vaeltajaa on uurtanut polusta esiin kiviä ja juurakkoa. Petkeljärven kansallispuistossa on nähtävillä entisöity sodanaikainen korsu, jota pääsee sisälle katsomaan. säinen kangasmetsä. Alueelta löytyy myös Joutenjärven rannalta hevossuojia. Siihen päättynee sitten ilmaston lämpiäminen
– Ensi vuonna käyn viisi ja sitten seuraavana viimeisen, Simola suunnittelee. Hän piti siellä parisenkymmentä vaellusrippikoulua 80–90-luvulla talvisin ja kesäisin. Rantakivet näyttävät kuitenkin liukkailta ja limaisilta, joten luovun ajatuksesta. – Näittekö kyyn, kysyn reippaalta pariskunnalta, joka harppoo eteenpäin vesipullo eväänään. Pitemmällä reitillä kartta on hyvä olla mukana. Monin paikoin on myös esteettömiä reittejä, joita pääsee kulkemaan pyörätuolilla. – On se pitkä matka, he päivittelevät. Olen pahasti häirinnyt sen rauhaisaa päivänpaistattelua. Ne on omanlaisiaan kaikki. Helppo niitä on kerätä, koska monet eivät ole kovin laajoja. Eväät syötyäni palaan samaa polkua takaisin. Tulin sen jälkeen Petkeljärvelle enkä nähnyt yhtään ihmistä koko päivänä. Vielä on kuusi käymättä. Parilla vedolla voisin uida siitä yli toiselle puolen, mistä harjumaisema jatkuu eteenpäin. Ihan ensimmäiseksi Simola arvelee käyneensä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Niiden lomassa tunnen itseni pieneksi ja kuolevaiseksi mantujen tallaajaksi. Oikeastaan kaikki käy ja siinä se viehätys onkin. – Kun olin Kroatiassa kansallispuistossa, siellä sai jonottaa, että pääsi katsomaan nähtävyyksiä. KOTIMAA | 19.9.2019 17. Mutta kansallispuistoilla on kaikenlaisia yhteistyökumppaneita, jotka tarjoavat majoitusja kuljetuspalveluja. – Kaikki eivät ole yhtä hyvässä kunnossa. Kangasmetsä on mun suosikki, mutta suotkin on kivoja. Soisin, että niitäkin käytettäisiin, koska se tuo työtä niille paikkakunnille. Kansallispuistojen keräilijä ” Erotan tuoksusta havujen ja suopursun lehtien väkevän vivahteen, mustikan varpujen ailahduksen ja kuivan jäkälän. Kansallispuistoretkelle varustautuminen Simolan mukaan riippuu siitä, miten pitkää reissua on tekemässä. Patikointi on nostanut hien pintaan, ja uimalämpimään veteen pulahtaminen houkuttaisi. Lyhyelle retkelle ei tarvitse karttaa, koska reitit on yleensä merkitty hyvin. Se kiemurtaa närkästyneenä kivenkoloon niin nopeasti, etten ehdi napata kameraa käsiin. Ajattelin, että minä voisin kerätä näitä. vanhaa. Parin päivän reissu saattaa riittää. En ryhdy tonkimaan esiin niissä piileviä lahottajia, mutta seuraan hetken muurahaisten vilistelyä lahoavan puun juurakossa. Vastaantulevalle vähintään nyökätään. Yhteinen kokemus luonnosta muuttaa tuntemattoman tutuksi. He eivät aio jatkaa harjua loppuun saakka. Simolan kokemuksen mukaan kansallispuistojen infrastruktuuri ja fasiliteetit ovat periaatteessa hyvät, mutta on niissä tasoeroja. Viimein putkahdan kuitenkin metsästä puuttomalle rantakaistaleelle. Se vilahti kivenkoloon. – Lauhanvuori on aika jännä. – Joku kerää postimerkkejä, joku rahoja tai perhosia. – Nuorempana ei ollut reissu eikä mikään, jos ei teltassa nukuttu. Pientä rapistelua kuulen varvikoista, mutta kyytä lukuun ottamatta eläinkunta pysyy metsän kätköissä. Suomalainen, joka ei yleensä tuntematonta tervehdi, solahtaa metsäpoluilla luonnostaan erilaiseen mielentilaan. – Sihisikö vihaisesti. Nyt vastaan tulee jo väkeä. Muutaman kepeän sanan voi vaihtaa. Siellä on talvisodan aikaisia juoksuhautoja, joita ei käytetty. Kansallispuiston vanhimmat ahkimännyt ovat 200-vuotiaita. Se on Pohjanmaalla ollut veden pinnalla, kun ympäristö on vielä ollut meren alla. Kaatuneissa keloissa sen sijaan vilisee paljon puhuttua metsän monimuotoisuutta. Kirkko ja kaupunki -lehden entinen päätoimittaja on käynyt 34 kansallispuistossa. Se terävöityy kärjeksi, joka päättyy kapeaan salmeen. Pitkospuut ovat huonossa kunnossa monessa paikassa. Se laskeutuu välillä ja kapenee kaistaleeksi, joka näyttää päättyvän veteen, mutta käännähtää ja nouseekin taas kerta toisensa jälkeen. Istahdan kivelle ja kaivan eväät repusta. – Sama tyyppi. Siellä on erilainen kasvillisuus kuin alempana. Harrastukseensa Simola solahti vielä töissä ollessaan. Olisi tärkeää, että ne olisivat hyvässä kunnossa, jotta ihmiset pysyisivät merkityillä reiteillä eivätkä kuluttaisi luontoa. – Hyttysiä on kyllä joskus aika paljon. Käytävänä ovat vielä Repovesi, Etelä-Konnevesi, Isojärvi, Pyhä-Häkki, Salamajärvi ja Tammisaaren saaristo. Seuraavaksi törmään kolmen hengen porukkaan, joka nautiskelee eväitään puolivälissä matkaa. Joku minua pienempi sihahtaa vihaisesti kengän vieressä. – Petkeljärvi on esimerkki siitä, että on hieno luontokohde, jossa sotahistoria on vahvasti läsnä. Onneksi niitä vastaan pystyy hyvin suojautumaan. Eläimiäkään ei välttämättä ruuhkaksi asti metsissä tapaa lintuja lukuun ottamatta. Aurinko saa pikimustan kyyn kimaltamaan. Ilmiö on sama kuin tunturin rinnettä kiivetessä: kuvittelee jo tulevansa laelle, mutta huomaakin päässeensä vain taas yhden harjanteen yli. Lähettyvillä on sitten taistelupaikkoja. Siitähän on keskusteltu, että Metsähallituksella on rahat vähissä. Lapin-harrastuksen myötä kaverin kanssa tuli katsastettua lisää puistoja. Korkeasärkkä tekee saman vaakatasossa. Monissa paikoin on luonnon lisäksi myös nähtävänä ihmisen historiaa, joten retkeillessään oppii uutta. Ihmisruuhkaan puistoissa harvemmin törmää. – Vähän kun kysyisit, kuka sun lapsista on rakkain. E läkepäiviään viettävä Seppo Simola harrastaa kansallispuistojen keräilyä. Ei ole yhtään sellaista, jossa ei olisi jotain jujua. Harjua tuntuu jatkuvan loputtomiin. Ne on hienoja paikkoja. – Nähtiin. Jossain vaiheessa hän huomasi käyneensä aika monessa kansallispuistossa. Melkein kaikissa kansallispuistoissa Simola on myös yöpynyt. Rokualla taas on mielenkiintoiset hiekkadyynit, jotka ovat olleet meren rantaa. – Niitä on sitten kertynyt vaellusreissuilla ja muissa yhteyksissä. Yksinäinen kuikka huhuilee jossain. Vaikuttavinta puistoa on Simolan mielestä vaikea nimetä
Nykyinen Venäjä on törmäyskurssilla paitsi muun maailman, myös itsensä kanssa. Like 2019. Mielenkiintoinen havainto on sekin, että putinistisella Venäjällä kaikesta on tullut poliittista. Kirja kertoo jo ennestään pääpiirteittäin tunnetun tarinan siitä, miten 1920ja 1930-luvuilla Neuvostoliiton Suomeen rajautuvissa osissa oli elinvoimainen suomalaisyhteisö. Osa suomalaisista oli Suomesta 1918 paenneita punaisia ja myöhempiä itään loikanneita, toiset tulivat lamakauden Yhdysvalloista ja Kanadasta rakentamaan sosialistista tulevaisuutta. Muuton taustalla vaikutti politiikan ohella rajulla vauhdilla teollistuvan Neuvostoliiton tarve saada ammattitaitoista työvoimaa. Ville Ropponen & Ville-Juhani Sutinen: Luiden tie. Se halusi kuolla.” Venäjä ilman tulevaisuutta on saanut Yhdysvalloissa lukuisia merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Näin väittää venäläis-amerikkalainen toimittaja ja kirjailija Masha Gessen, jonka uutuuskirja Venäjä ilman tulevaisuutta purkaa keisarilta kaikki vaatteet Venäjän nykytilaa paljastaessaan. 398 sivua. Lopputulos on toimiva ja informatiivinen. Suomalaiset olivat taitavia ja ahkeria, osaaminen oli neuvostotasoa parempaa. Kirjoittajan tulevaisuudenkuva Venäjästä on pessimistinen. Hän lopettaa kirjansa synkkiin sanoihin: ”Maa halusi tappaa itsensä – – koska elämän energia oli käynyt tälle yhteiskunnalle sietämättömäksi. 314 sivua. Kirja kuvaa venäläisten koulutettujen kaupunkilaisten elämää, kokemuksia ja havaintoja suuren kansakunnan muutoksen pyörteissä. Kerronta liikkuu siis dokumentin, tutkielman ja romaanin rajapinnoilla asettumatta selvästi mihinkään näistä lokeroista. KOTIMAA | 19.9.2019 18. He olivat Itä-Karjalan eliittiä, elinvoimaista ja ahkeraa joukkoa. Docendo 2018. Jos asetut poikkiteloin, sinulta voidaan viedä kaikki – vapaus ja omaisuus eivät ole suojassa. 528 sivua. Tämä käy ilmi Ossi Kemppisen tutkimuksessa Palkkana pelko ja kuolema – Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat. Amerikasta tulleet toivat myös modernia tekniikkaa ja innovaatioita. kulttuuri U usien Venäjä-kirjojen vyörystä voi poimia teoksia, joissa analysoidaan Suomen itänaapurin historian ja nykyisyyden salattuja sivuja. Mutta 1930-luvun Neuvosto-Karjalassa niin ei käynyt. Kaiken taustalla on se, että Neuvostoliiton jälkeen muotoutunut Venäjä on 2000-luvulla presidentti Vladimir Putinin johdolla palannut kiihtyvää vauhtia kohti totalitarismia. Gessenin kirjallinen ratkaisu on omaperäinen: Neuvostojärjestelmän romahduksen jälkeisen Venäjän ja sen yhteiskunnan faktinen historia käydään läpi neljän todellisen keskushenkilön kokemuksien ja kasvutarinoiden kautta. Lukijalle on ikävää kuulla Gessenin viestiä: erikoislaatuinen totalitarismin tuote Homo Sovieticus voi edelleen hyvin. Masha Gessen: Venäjä vailla tulevaisuutta. Venäjän lähihistoriasta tutut tapahtumat, poliitikot, kehityskulut ja muut kerrotaan kirjassa, mutta uusin, inhimilliset kasvot kaikelle antavin keinoin. Yksinvaltiuden paluu. Suomalaiset menestyivät varsinkin ”Siell´ ovat orjuus ja pakkotyö” Kolme uutta Venäjää ja sen lähimenneisyyttä käsittelevää kirjaa muistuttavat jälleen kerran suomalaiselle lukijalle, miten erilainen ja vaikeasti ymmärrettävä maailma itärajamme tuolla puolen avautuu. Docendo 2019. Ukrainan värivallankumous on ollut heille kuin Belsassarin pitojen kirjoitus seinällä. | kirjat | Ossi Kamppinen: Palkkana pelko ja kuolema. Lisäksi käytetään muuta dokumentaatiota, monia haastatteluja ja Gessenin omaa raportointia. Suomalaisen on sanottu pärjäävän missä vain. Kirja kertoo monin esimerkein, miten suomalaisilla aluksi meni melko hyvin. Kaikkiaan Itä-Karjalassa eli 1930-luvulla yli 20 000 sinne Suomesta ja Amerikasta muuttanutta suomalaista. Gulagin jäljillä. Voimaa haetaan myös uudelleen voimistuneesta Yhdysvaltojen kadehtimisesta ja vihaamisesta. Nyky-Venäjällä yksilö on Gessenin mukaan suojaton koko ajan mahtiaan lisäävän vallan edessä. Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat. Gessenin mukaan valtion ja yhteiskunnan ennestäänkin matala raja on nyttemmin täysin pyyhkiytynyt pois. Siksi kansakunta mobilisoidaan uhoon ja vieraan pelkoon. Venäjän neuvostohistoria oli myrskyisä ja maan tulevaisuus herättää kysymyksiä. Siitä huolimatta presidentti Putin ja hänen lähipiirinsä myös pelkäävät
Muistelutyötä tehdään, sittenkin. Missään demokratiassa ei tietenkään eletty. Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö; tähdet katsovat sitä.” Suomessa on oltava hereillä. Ihmisen sydämessä on kaipaus oppia tunetamaan Jumala ja kristillinen usko syvällisesti, koko elämää koskettavana salaisuutena. Valitut sanat ovat osa kristillisen uskon ja länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen syvärakennetta. Nämä maanmiehemme olivat neuvostomaahan muuttaessaan tehneet karmean virheen. Tuhansia kirjoja ja monia lehtiä julkaistiin suomeksi. Tilanne huononi ja avoin terrori pääsi valloilleen 1937. 26,90 (33,90) Jukka Hautala Seitsemän kertaa seitsemän – 49 sanaa raamatusta, kristinuskosta ja kulttuurista 49 lyhyehköä vapaamuotoista pohdintaa sanoista. 21,90 (25,00) HERÄTTÄJÄ YHDISTYS 21 90 25 50 Juhani Rekola Kirkas mystiikka – Kirjoituksia tieteestä, taiteesta ja teologiasta Perimmäiset kysymyksemme ovat myös ensimmäisiä ja viimeisiä kysymyksiä. Sen jäljelle jääneitä jälkiä ovat nyttemmin etsineet entisen Neuvostoliiton koko alueelta nuoremman polven Venäjä-asiantuntijat, kirjailija Ville-Juhani Sutinen ja kirjailija-toimittaja Ville Ropponen. Historian hiekka peittää alleen sanojen ja ajatusten kerrostumia. Heidän työnsä tuloksena on kirja Luiden tie – Gulagin jäljillä. Kirja kertoo laajasti myös vapaa-ajasta: suomalaisilla oli omaa kulttuuritoimintaa ja suomenkielisiä kouluja. Ihminen törmää niihin, jos hän miettii elämän merkitystä. Yhtä totuutta asiasta ei ole. Elämä oli ajoittain myös puutetta ja vaikeuksia. Lutherin ylle on soviteltu niin sovinistin kuin feministin viittaa. Tuhannet ja taas tuhannet joutuivat vangituiksi, karkotetuiksi tai teloitetuiksi. Kirja tarkastelee Jumalan rakkauden salaisuutta, joka ilmenee Jeesuksessa Kristuksessa ja on läsnä rukoilijassa. Rukous on siis enemmän kuin meidän sanamme, pyyntömme ja kiitoksemme. Kuitenkin paikallisesti Venäjän eri puolilla on lukuisia erilaisia muistomerkkejä, muistitietoa sekä harrastajapohjalla toimivia erilaisia Gulag-museoita. Kirja kertoo, miten Stalinin silmukka alkoi kiristyä suomalaisten ympärille jo 1933. Selitykset ovat pieni ”arkeologinen” matka sanoihin. 020 754 2350 MYSTIIKAN TEOLOGIASTA JA LUTHERIN NAISISTA Sini Mikkola Rakkaat sisaret, riehaantuneet rouvat – Martti Lutherin naiset Työtovereita vai heikompia astioita. Sanat on valittu joko niiden yleisen painavuuden, monimerkityksellisyyden tai yllättävyyden näkökulmista. He olivat idän yhteiskunnalle sittenkin ulkomaalaisia, epäilyttäviä, kadehdittuja ja vihattujakin. 25,50 (33,90) Wilfrid Stinisen Sydän täynnä rukousta – Yön laskeutuessa avautuu tie sisäiseen rukoukseen Karmeliittaisän kirja mystiikan teologiasta. Minkälainen oli reformaattori Martin Lutherin naiskuva. Kaikilla näillä kärsimyksen, ihmiselämän tuhoamisen ja kuoleman kentillä kirjoittajat havainnoivat nykyisyyttä ja muistelevat mennyttä. Tämä kirja on yhtäältä tyypillinen satunnaisten reppureissaajien tutkimusmatka jättiläisvaltakunnan erikoisiin osiin. Amerikasta he toivat Karjalaan jazzin ja baseballin. Kaiken palkkana oli todellakin pelko ja kuolema. On kuitenkin toinenkin vaihtoehto, kirkas mystiikka, joka mahdollistaa uskon, tieteen ja taiteen vuoropuhelun. Suhteellinenkin auvo päättyi pian. Älykkäitä ajatte lijoita vai leveälanteisia, jotta istuisivat hiljaa. Sen lopputuloksena suomalaiset ja suomalaisuus juurittiin Karjalasta. Eräät parivaljakon tutkimista kohteista ovat Gulagin karmaisevan perinnön ja maineen tunnetuimpia loukkoja. Suomalaisilla oli myös omia rakennusosuuskuntia. Toisaalta se on tulos vaativasta tutkimuksesta alueilla, jonne kukaan ulkomaalainen ei normaalisti mene. Teos hahmottaa todelliset naiset karkurinunnien, pikkuvaimojen ja naispaholaisten takaa ja tarjoaa uuden näkökulman Lutherin lähipiiriin, henkilökuvaan ja ajatteluun. 22,50 (25,00) VÄYLÄKIRJAT 22 50 26 90 KOTIMAA | 19.9.2019 19. Ossi Kamppinen on vanginnut kirjaansa mielenkiintoisen ja traagisen vaiheen suomalaisten historiaa. Projekti oli vaativa, mutta suomalaiset rakensivat valtavan vesiputken puusta ennätysajassa ja upottivat sen Äänisjärveen vuonna 1933. Sellaisia ovat esimerkiksi Vienanmeren kanava, Jäämeren rannan Vorkuta hiilikenttineen, Kazakstanin Karaganda ja itäisimmän Siperian jäätävä Kolyma. Suomalaisten kohtalona Neuvostoliitossa oli Gulag, Leninin perustama ja Stalinin valmiiksi rakentama valtaisa vankileiriverkosto. Käy erikoisella tavalla ilmi, että muistamisessa Venäjä on jakautunut: valtiollisella tasolla Gulagia ja kommunismin rikoksia ei yleisesti ottaen haluta turhaan kaivella. Varsinkin kaksi viimeistä kirjaa tuovat historiansa lukeneelle suomalaiselle mieleen Uuno Kailaan tunnetut säkeet runosta Rajalla (1935) ”Synkeä, kylmä on talviyö, hyisenä henkii Itä. Nämä kirjat auttavat valvomaan. Jussi Rytkönen VERKKOKAUPPA: www.sacrum.fi MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Sanojen kuoret voivat säilyä samanlaisina, mutta niiden sisällöt ja tulkinta vaihtelevat. Lukukokemus on kuin parhaasta matkakirjasta – mutta konteksti on hyytävä. metsätöissä ja -teollisuudessa, rakennuksilla ja omissa ”kommuunoissaan”, joista varsinkin neuvostotila ”Hiilisuo” ja ”Säde” toimivat olosuhteisiin nähden hyvin. Suurin odotuksin Neuvostoliittoon tulleet suomalaiset pyyhittiin pois. Kaikki tässä esitellyt kolme uutta Venäjä-kirjaa ovat täynnä mielenkiintoista detaljitietoa sekä erilaisia analyyseja. Kun ihmisen tieto lisääntyy, Jumala voi kuolla tai jäädä hämärän mystiikan marginaaliin. Kirjan tarkka seuraaminen vaatisi hieman kirjan sisäkansille painettuja tarkemmat kartat. Kuriositeettina mainittakoon esimerkiksi Petroskoin uusi raakavesijohto. Luther oli kuitenkin ennen muuta aikansa lapsi, johon vaikuttivat sekä 1500-luvun käsitykset naiseudesta että henkilökohtaiset kokemukset
Rukous tuntuu myös arvoitukselliselta, täyteen ladatulta. Ja sitten, anna todellisuuden tulla, arjen ja vaelluksen alkaa. Herra syventymisen jälkeen pyydän: kiinnitä minut, valaise ja johdata, ankkuroi. Pieneen tilaan on mahdutettu suuri hengellinen matka. Onko kyse metodista tai mielensisäisestä dynamiikasta. Samalla kun rukous on vaativa, se houkuttelee ottamaan selvää, mistä on kyse. Jokainen joka on yrittänyt olla hetkeä pitempään rauhallisesti paikallaan, huomaa, että kummallisia arkisia asioita pyrkii mieleen pyytämättä. Lisäksi se on jollain tavalla selkeä ja kirkas, ehkä liiankin tyylipuhdas. Rukoilija pyytää ensin apua, opetusta ja rohkaisua johonkin aivan erityiseen, ikään kuin kulkemaan portaita ylös. Kirjoitetuissa rukouksissa on aina jokin taustaoletus ja -teologia. Keskittyminen on hälystä vapautumista. Oikeastaan mietiskely on enemmän olennaisen asian kokemista kuin sen ajattelemista saati analysointia. Paljastus erään rukouksen taustoista L öysin papereistani rukouksen. Näin useimmat kristilliset rukoukset alkavat. Ensin keskitytään, sitten mietiskellään, ja sen jälkeen syvennytään. Alku tuntuu sulkeutuneelta, lopussa tapahtuu avartuminen. Mikä tämä on. Kristillisessä mietiskelyssä lähtökohtana voi olla esimerkiksi Raamatun teksti – joku voi käyttää tästä mietiskelystä perinteistä ilmaisua ”tutkiskella sydämessään”. Minusta kyse näyttää olevan kristillisestä meditaatiotekniikasta. Tuntuuko rukous erilaiselta, jos tuntee sen taustat. Niin mieli toimii. Jotta voisi meditoida, on ensin keskityttävä. Syventyminen puolestaan on mietiskelyä kohdennetumpaa mielen toimintaa: siinä esiin siivilöityy kaikkein olennaisin. Rukous on filosofinen ja käytännöllinen samalla kertaa. Toisin sanoen, pyydetään, että se mitä on löydetty, pysyisi ja sen vaikutus tuntuisi jatkossakin. Edellä sanottu on hyvin abstraktia ja sisäänpäin kääntynyttä, kristilliseen mystiikkaan kuuluvaa, mutta onneksi lopussa rukoilija kääntää näkökulman päinvastaiseksi. Katson sitä kuin ensimmäistä kertaa. Rukouksessa pyydetään isoja asioita, abstrakteja käsitteitä. Mietiskely on keskittymisen tilassa tapahtuvaa ajattelemista. Rukous tuntuisi liittyvän hiljaisuuden viljelyyn, meditaatioon ja kristilliseen mystiikkaan. Eikä tässä vielä kaikki. Rukouksen lopussa on kirkollisen itseymmärryksen mukainen teologinen linjaus. Rukous alkaa perinteisellä rukouspuhuttelulla Herra eli Jeesus, Kristus, Jumala. Tässä tuo arvoituksellinen rukous: Herra, auta minua keskittymään, opeta mietiskelemään, rohkaise myös syventymään. Rukouksen lopuksi pyydetään kiinnittymistä, valaisua, johdatusta ja ankkuroitumista. Se on löydettävissä myös Kirkkohallituksen organisaatioessee TeksTi | olli seppälä – kuviTus | päivi karjalainen KOTIMAA | 19.9.2019 20. Vasta sitten voi mietiskellä ja lopulta syventyä
Myös diakonian dynamiikka toimii näin. Enää ei riitä, että hengellisyys on jotain sisäistä ja fyysinen keho on sen vihollinen. Vasta toiminta ja ympäristö antavat niille sisällön. Samalla ollaan yhä enemmän kiinnostuneita myös henkisyydestä ja sellaisesta uskontulkinnasta, jossa yhdistyvät mieli, ruumis ja henki. Tähän autuuden tilaan ei jäädä, vaan sieltä astutaan takaisin maailmaan, jossa uskon todellisuus, sen voima ja lempeys joutuvat testiin. Se, mitä rukoilija on keskittymällä, meditoimalla ja syventymällä oppinut, saa kohdata elävän elämän. Rukous tapahtuu kristillisen viitekehyksen sisällä tarkoituksenaan palvella yhteistä, hengellistä hyvää. Vasta sitten on vuorossa anteeksianto ja astuminen taivastielle. Kun ollaan Jumalan kasvojen edessä, päädytään ihmisten kasvojen eteen. Ei ole kasvavaa hengellistä elämää ilman mielen toimintojen erittelyä. Rukouksen ajatus neljästä portaasta (keskittyminen, mietiskely, syventyminen ja kiinnittyminen) on peräisin sieltä. Ne eivät ole toistensa vastakohtia vaan muodostavat maailman, jonka jännitteessä kristitty elää. Suomessa ollaan yhä kiinnostuneempia kristillisestä joogasta. Rukous kuvaa kääntymistä sisäänpäin, Jumalaan keskittymistä ja Jumalan salaisuuksien mietiskelyä. Toki edellyttäen, että lukija tai rukoilija on selvillä siitä, että myös kristillinen spiritualiteetti tarjoaa omia portaitaan ja mielen dynamiikkoja hengellisen elämän rakennukseksi. Lopuksi kysyn itseltäni, teinkö jotain väärin, kun yhdistin joogafilosofian dynamiikkaa kristilliseen rukoukseen ja hengelliseen elämään. Henki ja ruumis tai mieli ja keho kuuluvat yhteen. Olen kirjoittanut rukouksen itse. Yllä olevassa rukouksessa osoite määrää sisällön: Herra. tellut ja maistellut, sitä paremmin se mielestäni toimii. Jos kristitty käyttää samoja mietiskelytekniikkoja kuin esimerkiksi joogan harrastaja, niin mikä ero niillä on. kaaviosta, jossa on osasto nimeltä ”jumalanpalvelus ja yhteiskunta”. Kolmanneksi, kun kristitty rukoilee, hän ei voi koskaan rukoilla väärin. Hengellisyys on omanlaistaan psykologiaa. Nyt seuraa paljastus. Ainakin se, että kun kristitty joogaa, se on kristillistä joogaa. Mielen dynamiikka on tuttua myös herätyskristillisyydestä. Kirjoittaja on Kotimaa24:n julkaisupäällikkö. Kun kristitty mietiskelee, se on kristillistä mietiskelyä. Halusin kokeilla tätä dynamiikkaa kristillisessä ympäristössä, minkä vuoksi kirjoitin rukouksen. Patañjalin noin vuonna 350 jKr. Jumalanpalveluksesta on vain yksi tie ulos – myös hätäuloskäynti johtaa sinne: takaisin ulkoilmaan ja arkeen, yhteiskuntaan. Mitä enemmän olen tekstiä tunnusKOTIMAA | 19.9.2019 21. Heille jooga symbolisoi pimeyttä ja eksytystä, vaikka todellisuudessa he eivät usein tiedä joogasta juuri mitään. Toiseksi, minua oheinen rukous puhuttelee. Ensinnäkin, kaikkiin kirjoitettuihin rukouksiin sisältyy tausta-ajatuksia, filosofiaa ja teologiaa, ja aivan erityisesti tähän rukoukseen. Se hengellinen hyvä, minkä Jumala armossaan on rukoilijalle lahjoittanut, testataan jokapäiväisessä arjessa. Siihen liittyy voimakas kokemuksellinen elementti, joka palaa mieleeni aina rukousta lukiessani. ” Kun kristitty mietiskelee, se on kristillistä mietiskelyä. Tiedän, että jotkut kavahtavat jo pelkkää ajatusta, että rukouksella vois olla jotain tekemistä joogan kanssa. Kirjoittamiseen innosti joogafilosofian perusteos. Myös kristillinen paasto ja siihen liittyvä raamatunluku ja rukous edellyttävät käsitystä mielen toiminnasta ja hengellisen elämän dynamiikasta. kirjoittamasta Joogasutrasta ilmestyi viime vuonna Måns Broon uusi suomennos Joogan filosofia ja hänen siihen tekemänsä selitykset. Ensin tarvitaan synnintunto, jota seuraa katumus. Jos lukija tai rukoilija ei tunnista oheisen rukouksen taustoja, maistuuko se erilaiselta kuin silloin, jos hän tietää sen taustat. Oheisen rukouksen analyysi näyttää, että mietiskelytekniikat ja niitä kuvaavat käsitteet ovat lähinnä tyhjiä kuoria. Toki myönnän, että kokemus voi olla yksityinen – ehkä kukaan muu ei saa kiinni rukouksen syvämerkityksestä – mutta siitä huolimatta kokemus on minulle hengellisyydessään ja teologisuudessaan todistusvoimainen. Uskonnolta etsitään kokonaisvaltaista näkemystä ihmisenä olemisesta. Jumalan edestä ihmisten luo, alttaripöydän äärestä vapaaehtoistyöhön ruokajonoon
Helsinkiin Wille Riekkinen muutti Kuopiosta jäätyään piispan virasta eläkkeelle 2012. Opin avaraa suhtautumista uskonasioihin. Silloin osoitteena oli ”Vatikaani” eli Helsingin seurakuntien omistama talo Kallion kirkon vieressä. Arnkilien kotona kävi paljon aikakauden tunnettuja vaikuttajia, ja siellä kokoontui myös nuoria englantia puhuvia naismaistereita teehetkelle. Riekkinen on tullut haastattelua edeltävänä päivänä Berliinistä. Kirjasta otettiin lyhyessä ajassa 13 painosta. Talossa asuu lähinnä seurakuntien työntekijöitä, jollainen Riekkisen työnohjaajana työskentelevä Seija-vaimokin on. Ne kuuluvat suomenpystykorva Napille. Mutta utelias katse on myös isännällä, emerituspiispa Wille Riekkisellä. – Eräs luottamushenkilö taputti minua Puolangalla lohduttavasti selkään ja sanoi, että Kainuussa menee täydestä vähän huonompikin pappi, Riekkinen muistelee. – Rolf Arnkil antoi minulle luettavaksi elämänkatsomuksellisia kirjoja, joista sitten keskustelimme jälkeenpäin. Myös sitä ennen he asuivat Itä-Helsingissä. Wille Riekkinen, ristimänimiltään Vilho Heimo Juhani, syntyi vuonna 1946 maanviljelijäperheeseen Varpaisjärvelle Kuopion lähellä. Kodistaan hän sai myönteisen suhtautumisen kirkkoon. haastattelu ” Riekkinen ihmettelee varsinkin konservatiivisten ja herätyskristillisten piirien suosimaa käsitettä ”klassinen kristinusko”. Wille Riekkinen, 73 Kotoisin: Varpaisjärveltä (nykyisin osa Lapinlahtea), asuu Helsingissä Työ: raamattukouluttaja, Kuopion hiippakunnan piispa 1996–2012 Perhe: vaimo, perhepiirissä viisi aikuista lasta – ja suomenpystykorva Nappi Harrastukset: eränkäynti ja metsästys koiran kanssa KOTIMAA | 19.9.2019 22. Ne liittyvät enemmän tai vähemmän Raamattuun. Vuonna 1964 kuollut Rolf Arnkil tuli suurelle yleisölle tunnetuksi kirjeenvaihtoteoksesta Perimmäisten kysymysten äärellä. Varsinainen käännekohta Riekkisen elämässä oli tutustuminen ylimetsänhoitaja Rolf Arnkilin perheeseen. Hän muutti lukioaikana asumaan Arnkilien luo. Hän oli Saksassa vetämässä matkaa, jonka teemana olivat Luther ja Bach. Hän toimi HNMKY:n opiskelijasihteerinä ja Pakilan toimipisteen johtajana. Mietin, miksi juuri se on valittu juuri sille päivälle ja mihin laajempaan kokonaisuuteen kyseinen raamatunkohta liittyy, Riekkinen sanoo ja kantaa kahvipöytään kaksi berliininmunkkia. Riekkiset ovat asuneet Vuosaaressa vuoden verran. Työhuoneessa on esillä kirjoja, samoin olohuoneen pöydällä. – Luen Raamattua ja siihen liittyvää kirjallisuutta päivittäin, jos en muuta niin päivän tunnussanan. V uosaarelaisen kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa aukeaa ulko-ovi. Perheessä oli kolme poikaa. Rippikoulu toimi ikään kuin koulun jatkona eikä aiheuttanut erityistä innostusta seurakuntanuoriin. Ovesta pistävät esiin uteliaat silmät. Päätös lähteä lukemaan teologiaa kypsyi Wille Riekkisen mielessä vähitellen. Opiskeluaikana Riekkinen asui NMKY:n opiskelija-asuntolassa ja osallistui poikakerhotyöhön. Opintojaan Riekkinen jatkoi Zürichissä, JeIson Kirjan mies Kuopion piispa emeritus Wille Riekkinen viettää eläkepäiviään Helsingin Vuosaaressa ja innostuu edelleen Raamatusta. Riekkinen sanoo maalaispojan silmien auenneen isommille ympyröille ja kansainvälisyydelle. Hänelle aukesi taas uusi maailma. Heidän äitinsä oli englantilainen. Papiksi Riekkinen vihittiin papiksi 1972 Kuopiossa, ja ensimmäinen virkapaikka oli Kainuussa Puolangalla. Kun ratkaisun hetki tuli, teologia oli itsestään selvä valinta. |K uv at : O lli Se pp äl ä Kuka. Yhden perheen pojan, Tomin, kanssa Riekkinen voitti SM-mitalin purjehduksen Windmill-luokassa. Puolangalta Riekkinen palasi Helsinkiin HNMKY:n yleissihteeriksi, ja sieltä hän jatkoi jälleen papiksi Tuusniemelle ja Kuopioon. Vaihtoehtona oli ryhtyä metsänhoitajaksi
Vastasin jaein. Heidät pitäisi vapauttaa tekemään teologiaa. Pihaan ajoi auto, josta nousi piispa Matti Sihvonen ja kapitulin väkeä kukkapuska mukanaan. Sitten ei kuulut mitään, ennen kuin auto ajoi pihaan. Lisäksi mukaan tulee vielä perinne, joka vaikuttaa tulkintoihin. Riekkinen kertoo viime aikoina iloinneensa Marcus J. Riekkinen listaa, että hänellä oli piispakaudellaan (1996–2012) neljä asiaa, joita hän piti esillä ja korosti eri tilanteissa ja mediassa. Hänen mielestään papiston pitäisi käyttää enemmän aikaa Raamatun äärellä. – Borg sanoo, että fundamentalistinen Raamatun lukeminen saattaa sopia joillekin ihmisille, mutta kaikille se ei sovi. Kysymys piispuudesta ei varsinaisesti koskaan käynyt Riekkisen mielessä, mutta Genevestä paluun jälkeen Kirkon koulutuskeskuksessa muutamat ystävät alkoivat puhua siihen suuntaan, ja Riekkinen suostui ehdolle. Valinnastaan Kuopin piispaksi Riekkinen kuuli kotonaan, jossa hän oli juuri arkisesti imuroimassa alushousut jalassa. Eksegeetti, ekumeenikko ja eronnut. Se on myös arvokasta puhetta, joka kertoo tietyn ajan ihmisten ja kulttuurin näkemyksistä. Hän tarjoaa tilalle metaforista eli vertauskuvallista lukutapaa, joka johtaa uudelleen löydettyyn uskoon. Borgin kirjasta Kristinuskon sydän, joka etsii tapaa puhua uskosta ja Raamatusta tämän ajan ihmiselle ymmärrettävällä tavalla. Elettiin aikaa ennen kännyköitä ja sosiaalista mediaa. Riekkisen kasvot tulivat tutuiksi monille. Kun hän puhuu Isosta Kirjasta, on äänessä suurta intohimoa, kuin pystykorvalla, kun se tietää pääsevänsä metsälle. Jo Luther korosti Raamatun lisäksi järjen käyttöä eli tulkintaa. Vieläkin hän tapaa ihmisiä, jotka ensimmäiseksi muistavat hänet nimenomaan televisiosta. Ennen piispaksi valintaansa Riekkinen ehti juontaa MTV3:lle 14-osaisen sarjan Raamatun monet kasvot sekä piispa-aikana 7-osaiset sarjat Ilmestyskirjasta ja Paavalista. Kirkon piti valita näkemykset, jotka alkoivat kiteytyä yhteiseksi. Hän oli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa kirjastoassistenttina ja vt. Riekkinen myös korosti maallikkoaktiivisuutta ja maallikkojen merkitystä sekä luomakunnasta huolehtimista. – Ensimmäisenä oli Raamattu ja sen tulkinta tämän ajan ihmiselle. Siinä näkyivät NMKY:n ajan kokemukset. Olli Seppälä KOTIMAA | 19.9.2019 23. Riekkinen ihmettelee varsinkin konservatiivisten ja herätyskristillisten piirien suosimaa käsitettä ”klassinen kristinusko”. Riekkinen sanoo, että juuri nyt häntä kiinnostaa erityisesti Jeesuksen elämä. Eli sekä että, on harkittava tilanteen mukaan. – Vastaväittäjä kysyi, miten vastaan kysymykseen esivallan tottelemisesta, ja oder nein [kyllä vai ei]. Riekkinen ei väsy painottamasta, että Raamattua on luettava tulkiten. – Ajanlaskumme ensimmäiset vuosisadat olivat erilaisten, muun muassa Kristusta koskevien tulkintalinjojen törmäyskenttää. Raamattu ja opettaminen ovat olleet Wille Riekkisen uran kaksi perustaa. Nyt tekisi mieli täydentää sitä tai kirjoittaa kokonaan uusi kirja Jeesuksesta. – Raamattu on uskon puhetta Jumalasta. – Valintaani piispaksi myös vastustettiin kolmen e-kirjaimen tähden. Toisena oli lapsija nuorityö. rusalemissa ja Thübingenissä. lukua ja kristityn suhdetta esivaltaan. Raamattu on Wille Riekkiselle rakas asia. Hänen saksankielinen väitöskirjansa käsittelee Roomalaiskirjeen 13. – Ehkä omista kokemuksistani johtuen vierastan erilaisia ihanteita ja rimoja, joita kirkossa perhesuhteille asetetaan vieläpä Raamattuun vedoten. Ei ollut mitään yhtä klassista kristinuskoa, vaan jatkuvien tulkintojen sarja. Aiemmin vaalin vielä jatkuessa yhden rovastikunnan edustaja oli soittanut Riekkiselle kertoen, että hän oli saanut heiltä enimmät äänet. professorina, Kirkon koulutuskeskuksen raamattuteologian kouluttajana ja Kirkkojen maailmanneuvoston raamattuteologian konsulttina Genevessä yli neljä vuotta. Häneltä on myös peräisin ajatus, että olennaisinta on se, mikä ajaa Kristusta. Riekkinen veti kiireesti housut jalkaansa ja meni avaaman oven. Piispat laativat 2008 Rakkauden lahja -nimisen puheenvuoron perheestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta. – Kirjoitin 1995 Pienen kirjan Jeesuksesta. Riekkinen ja Turun piispana silloin ollut Kari Mäkinen sanoutuivat irti puheenvuorosta. Riekkinen oli tiettävästi ensimmäinen piispaksi valittu, joka oli eronnut. Riekkisen piispakauden aikana kirkossa alettiin toden teolla keskustella suhtautumisesta samaa sukupuolta oleviin ja heidän parisuhteisiinsa
Ja meistä kirkon perinteessä on paljon hyviä tarinoita, jotka ansaitsevat tulle kerrotuiksi uudestaan, Eero Hietala pohtii podcastin taustoja. – Tarina on hyvä keino saada ihminen viihtymään ja kuuntelemaan. Podcast on meille aluevaltaus ja eräänlainen omituinen harrastus, Rusama sanoo. | Kuva: Jukka Granström kristityn vaellus KOTIMAA | 19.9.2019 24. Usein podcast on ikään kuin radio-ohjelma tai ääniblogi. Rusamalla ja Hietalalla on kummallakin evankelinen tausta, ja he ovat vuosia sitten soittaneet gospelia samassa yhtyeessä. He sanovat uskovansa tarinoiden voimaan myös nykyaikana, jolloin Tarinoita kirkon parhaaksi Heikki Rusama ja Eero Hietala tekivät puheohjelman kirkon ihmeellisimmistä tarinoista. Ammennamme kirkon historiasta, tarinoista ja legendoista, Rusama sanoo. Rusama on työskennellyt myös Kotimaassa toimittajana. – Nyt halusimme tehdä jotain, mitä kumpikaan ei tee työkseen. Tällä hetkellä hän on toimitusjohtaja Freeed.com-yhtiössä, joka tekee digitaalista palvelua opettajille. – Meitä 2,4 miljardia kristittyä surullisesti yhdistää ehkä eniten erimielisyys. ” Kirkon perinteessä on paljon hyviä tarinoita, jotka ansaitsevat tulle kerrotuiksi uudestaan. – Poleemisuutta ja toisten ohi puhumista on tarpeeksi muutenkin. Idea sarjasta on Rusaman ja Hietalan. Jopa omassa pikkuruisessa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossamme osaamme olla lähes kaikesta eri mieltä. Kotimaa julkaisee yhteistyössä Heikki Rusaman ja Eero Hietalan kanssa kymmenosaisen podcastin, jonka nimenä on Kirkon ihmeellisimmät tarinat. Heikki Rusama on tehnyt työuransa pääosin opetusteknologian parissa. Moni lataa niitä esimerkiksi kännykkäänsä ja kuuntelee työmatkoilla tai lenkkeillessään. Hän oli mukana, kun Kotimaa24 luotiin kymmenen vuotta sitten ensin blogialustaksi. Media-alalla työskenteleville Heikki Rusamalle ja Eero Hietalalle podcastit ovat uusi aluevaltaus. P odcastit eli verkossa julkaistavat äänitiedostot ovat suosittuja. Mutta hyvästä tarinasta pitävät kaikki, Heikki Rusama sanoo. Tarina kelpaa kaikille, jos se vain on riittävän hyvä. Uutistoiminta seurasi vuotta myöhemmin. Kirkon ihmeellisimmät tarinat on heidän mielestään jatkumoa tarinankerrontaperinteelle. Rusama ja Hietala eivät halua podcasteillaan osallistu kirkkopolitiikkaan tai päivänpolttaviin puheenaiheisiin. Eero Hietala puolestaan on toimitusjohtaja tuotantoyhtiö Aito Mediassa, joka on monen suositun tv-ohjelman takana – esimerkkeinä Suomen huutokauppakeisari, Poliisit ja Kadonneen jäljillä sekä Ville Haapasalon ympärille rakentuneet sarjat. Sarjaan mahtuu tarinoita niin Suomesta kuin muualtakin, Torinon käärinliinasta Keminmaan muumioon. Hän vakuuttaa, että heillä on samanlainen into päällä kuin aikoinaan musiikkia tehdessä. Se on kuultavissa Kotimaa24:ssä
Henrik teki aktiivista lähetysja käännytystyötä, josta ei tiedetä kovin paljoa. Pyhimyslegenda ei maalaa Lallista yhtään miellyttävämpää kuvaa. Viereisellä sivulla kerrotaan ensimmäisen Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcastin aiheesta. Ja tämä kirkko perustettiinkin Nousiaisiin, nykyisiä teitä pitkin 76 kilometrin matkan päähän Köyliöstä. Hänen mukanaan kulki Ruotsin kuningas Eerik Pyhä, eli Suomalaiset heimot saivat astella paitsi kristinuskon, myös Ruotsin vallan alle. Murhamies pelkää lain kouraa ja pakenee Köyliön metsiin. Henrikin kuolemasta on jäänyt elämään tunnettu, kansanperinteeksi luettava piispa Henrikin surmavirsi. Katolinen kirkko pitää vielä tänäänkin piispa Henrikiä pyhimyksenä ja Suomen taivaallisena esirukoilijana. Lallin tilanne on siis perin ikävä, mutta kauheudet vain jatkuvat. eero hietala, heikki rusama KOTIMAA | 19.9.2019 25. Henrik vaati, että sinne minne härät jaksaisivat hänen ruumiinsa ilman lepoa vetää, piti perustaa Suomen ensimmäinen kirkko. Rusama ja Hietala toivovat, että heidän podcastiaan voisivat kuunnella myös ne, jotka eivät ole sisällä kirkon asioissa. Henrikin pyhäinjäännöstä säilytetään nykyisin Pyhän Henrikin katedraalin alttarilla Helsingissä. Juuri ennen kuolemaansa hän oli pyytänyt ajuriaan piiloutumaan ja viemään hänen ruumiinsa pois odotettavissa olleen verityön jälkeen. Suomen kirkon keskeisin tarina on värikkäämpi kuin moni arvaa. Tästä Lalli hurjistuu, lähtee veljiensä kanssa Henrikin perään Köyliönjärven jäälle ja tappaa kirkonmiehen sinne kirveellään. Ehkä juuri Lallin maineesta johtuen piispa Henrik oli aavistanut kohtalonsa. Tarina on kerrottu kahdessa lähteessä. Kutakin aihetta käsitellään kahdessa jaksossa, jotka julkaistaan perättäisinä viikkoina. Lalli ei ollut talossa, mutta paikalla oli Lallin vaimo Kerttu, joka usein jää tarinaa kerrottaessa unohduksiin. Kertomuksen mukaan Henrik nimittäin asiaankuuluvasti maksaa kaikista Lallin talossa nauttimistaan palveluksista ja lähtee matkoihinsa. Mitä kulttuurista jää jäljelle, jos siitä ottaa kristilliset vaikutteet pois, Hietala kysyy. Kun Lalli tulee kotiin, Kerttu väittää, että piispa ei olekaan maksanut mistään. Hän myös hakkaa Henrikin sormen irti ja laittaa piispansormuksen omaan sormeensa. Enemmän tiedetään hänen elämänsä viimeisistä hetkistä Köyliönjärven jäällä. Tämä hiirilauma ajaa Lallin puuhun ja kiipeää sinne hänen perässään. Että tarinat olisivat riittävän kiinnostavia. Kansanperinteen eli surmavirren mukaan Henrik tuli ajurinsa kanssa Köyliöön Lallin taloon ja pyysi ruokaa ja heiniä hevoselleen. Hänen elämäänsä käsittelee hieman tarkemmin myös Henrikin pyhimyslegenda, Suomen varhaisin kirjallinen teos. Ensimmäisessä osassa on käsittelyssä tarina ja toisessa on mukana vieras, jonka kanssa keskustelaan tarinan taustoista. Kuuntele Henrikin pyhäinjäännösten mutkikkaat vaiheet ja yllättäviä väitteitä Henrikin tarinan todenperäisyydestä osoitteessa: www.kotimaa24.fi/kirkonihmeellisimmattarinat. Nykyisessä Nousiaisten kirkossa on edelleen upea piispa Henrikin sarkofagi, jossa ei kuitenkaan ole enää hänen ruumistaan. P iispa Henrik toi kristinuskon Suomeen yleisen historiankirjoituksen mukaan vuonna 1155. – Podcastimme on myös eräänlaista rajankäyntiä kristillisyyden ja yleisen kulttuurin maastossa. Ahdistettu Lalli heittäytyy puusta kuolemaansa metsälampeen, joka tämä jälkeen nimetään Hiirijärveksi. Sen mukaan Lalli olisi ollut jo alun perin murhamies, jolle Henrik olisi ollut matkalla langettamaan kanonista tuomiota. Siellä hän saa peräänsä lauman metsähiiriä. Kun Lalli myöhemmin yrittää ottaa hattua pois päästään, häneltä irtoavat hiukset ja päänahka. Kerttu oli surmavirren mukaan lähes yhtä ikävä hahmo kuin Lalli. olli seppälä Linkki podcastiin löytyy osoitteesta: www.kotimaa24.fi Kun hiiret jahtasivat Lallia Moni muistaa Piispa Henrikin ja Lallin – mutta kuka enää muistaa Kerttua. Piispa Henrikin tarina ei pääty tähän. kaikki tuntuu muuttuvan kuvalliseksi ja nopeatempoiseksi. Pelkkä piispan surmaaminen ei riitä, vaan vihan vallassa Lalli ottaa Henrikin piispanhatun ja laittaa sen omaan päähänsä
Englanninkielinen tutkimus Church in a Divided World keskittyy Luterilaisen maailmanliiton (LML) toimintaan kylmässä sodassa. Teologian tohtori h.c. Varsinkin yhdysvaltalaiset rahoittivat LML:n laajenevaa avustustoimintaa sodassa kärsineille luterilaisille kirkoille. Se on välttämätöntä luettavaa jokaiselle, joka tahtoo ymmärtää näitä lähimenneisyyden tapahtumia. Niin Luterilaista maailmanliittoa, Unkarin kirkkoa kuin Etiopiankin kirkkoa koskevissa osissa näkyy asiat ja niiden taustat syvällisesti tunteneen pitkäaikaisen kansainvälisen kirkollisen vaikuttajan kokemus. Kirjan yhteenvedossa Lehtonen tuo esille, miten kylmä sota vaikeuksineen oli järjestölle monenlainen kehitysprosessi. Järjestö joutui vaikeissa tilanteissa ottamaan kantaa siihen, mitä Etiopiassa tapahtui. Lehtonen toimi itse 1970ja 1980-luvuilla LML:n tehtävissä. LML teki Etiopiassa työtään esimerkiksi tunnetun ja merkittävän kristillisen radioaseman kautta. Etiopian luterilainen Mekane Yesus -kirkko on oma mielenkiintoinen tarinansa. KOTIMAA | 19.9.2019 26. ” Keisari Haile Selassie syöstiin vallasta ja Etiopia joutui marksilaisen hallinnon, jopa suoranaisen punaisen terrorin valtaan. Kahden eri kirkon tarkastelu vie kokonaisuudesta huomattavan osan. LML kehittyi suurelta osin jakautuneen maailman katveen alla. JUssi RYTKönen Risto Lehtonen: Church in a divided world. Varsinaiseen valinkauhaan Etiopian kirkko joutui 1974 tapahtuneen vallankaappauksen jälkeen. Lehtosen kirjaa lukiessa huomaa nopeasti, että kirjoittaja keskittyy olennaiseen ja tekee sen erittäin mielenkiintoisella tavalla. Keisari Haile Selassie syöstiin vallasta ja maa joutui marksilaisen hallinnon, jopa suoranaisen punaisen terrorin valtaan. Lehtinen kertoo sen synnystä ja vaiheista myös oman LML-kokemuksensa suomalla asiantuntemuksella. K irkon ulkomaanavun pitkäaikainen eläkkeellä oleva johtaja Risto Lehtonen on julkaissut kirkkoja ja kylmää sotaa koskevan tutkimuksensa. Tutkimus käsittelee laajalti myös Unkarin luterilaisen kirkon ja Etiopian Mekane Yesus -kirkon vaiheita. 194 sivua. Asiaan vaikuttivat tuolloin vahvasti Yhdysvaltojen luterilaiset, sillä Saksa ja sen kirkot olivat raunioina ja Pohjoismaidenkin kirkot Ruotsia lukuun ottamatta sodan uuvuttamia. | Kuva: Jukka Granström kana viemässä ruoka-apua nälänhädässä kamppailevaan Etiopiaan 1984–1986. Reports and Studies in Education, Humanities, and Theology No 19, University of Eastern Finland 2019. Vaikka kirkot jätettiin aluksi rauhaan, otti yksipuoluejärjestelmä ne pian tiukkenevaan otteeseensa. Lehtonen kertaa ne periaatteessa yleisesti tunnetut tapahtumat, jotka toisen maailmansodan jälkeen johtivat LML:n syntymiseen. Aineiston rannattomuus ja voimavarojen rajallisuus kuitenkin supistivat suunnitelman julkaistuun laajuuteen. Tämä oli osa kolonisaatiosta vapautuneiden etelän kansojen kirkkojen nousua. Kaikki tämä vaikutti myös LML:n toimintaan. Lehtosen mukaan alun perin oli tarkoitus ottaa luupin alle myös Itä-Saksan ja Neuvostoliiton kirkkojen kokemuksia kylmän sodan vuosina. Lehtonen käsittelee kirkon dramaattiset vaiheet melko tarkasti Unkarin kansannousun jälkeiseen tilanteeseen saakka. Teksti huokuu laajojen kokonaisuuksien analyyttisen käsittelyn ohessa selkeästi esitettyjä yksityiskohtia, joista jopa aihepiiriä tunteva saa uutta tietoa. teologia | kirkkohistoria | Risto Lehtosen tutkimus nostaa LML:n sekä Etiopian ja Unkarin kirkkojen vaiheita idän ja lännen taistellessa maailman hegemoniasta. Lehtosen mukaan LML ei järjestönä suostunut minkään ideologisen järjestelmän palvelijaksi. Myöhemmin hän pohtii myös Káldyn arvoituksellista ja kritisoitua persoonaa. Mekane Yesus -kirkkoa vainottiin, satoja kirkkoja suljettiin ja Somaliaa vastaan käytiin sotaa. Myöhemmin LML oli muTeologian kunniatohtori Risto Lehtonen, 93, teki vuosina 1963–1993 pitkän ja monivaiheisen uran Ylioppilaiden kristillisessä maailmanliitossa, Luterilaisessa maailmanliitossa ja Kirkon Ulkomaanavussa. LML avusti unkarilaisia vielä vuoden 1956 kansannousun jälkeen. Lehtosen mukaan Mekane Yesus osoittautui aktiiviseksi ja merkittäväksi jäseneksi LML:n kirkkoperheessä. Luterilaiset kirkot kylmässä sodassa Suomalaisille läheinen Unkarin luterilainen kirkko joutui sodan jälkeen neuvostomiehityksen voimin maata haltuun ottavien kommunistien tulilinjalle. The Encounter of the Lutheran World Federation with the Cold War. Sen jälkeen siirrytään nopeasti piispa Zoltán Káldyn vuosikymmenien yli LML:n yleiskokoukseen Budapestissä vuonna 1984. Risto Lehtosen tutkimus on tiivis ja ansiokas paketti eräistä luterilaisen kirkkoperheen kylmän sodan aikaisista vaiheista ja ilmiöistä. Yleiskokouksen valmisteluvaihe oli kimurantti ja Lehtonen kertoo sen vaiheista yksityiskohtaisesti
Kirkko kehottaa ohjeissaan ihmisiä kunnioittamaan toistensa kantoja asiassa. Ja jos kulmakarvat joidenkin väitteiden kohdalla kohoaisivat, voi lukija kysyä itseltään, josko sen noinkin voisi ajatella. Mutta sitä on tarjolla myös jokaiselle, joka joutuu käymään debattia vaikeasta asiasta. Jos katselisi kehitystä optimistina, voi toivoa kaikkien osapuolien oppivan tästä kaikesta jotakin ja tekevän oikeat johtopäätökset. Olisi keskityttävä siihen, miten yhteisesti toimimalla saataisiin luoduksi rauhan ja oikeudenmukaisuuden parempi tulevaisuus. Koko asia jakaa brittejä pahasti ja keskustelu on länsimaisen demokratian kotimaassa sen mukaista. Jos ajattelee pessimistisesti, toteutunut Brexit voi aiheuttaa lumipalloefektin. Raudaskylän opiston entinen rehtori ja nykyinen Suomen Lähetysseuran työntekijä, TL Jukka Hautala selittää pienessä kirjasessaan Seitsemän kertaa seitsemän kaikkiaan 49 Raamatusta nousevaa kreikan kielen sanaa. Sanat selitetään kreikkalaisen aakkoston mukaisesti alfasta omegaan, Abbasta (isä) (h)oraan (tunti). Brexit-materiaalia voi käyttää liturgiassa ja erilaisissa kirkollisissa hetkissä. Mutta näyttää siltä, että kukat eivät nyt kuki muutenkaan. Kriisi on leimannut kirkon elämää aina. Omakustanne 2019. Englannin kirkon materiaalipaketissa on tyylikkäästi myös rukous kansakunnan puolesta: ”Toivon Jumala, yhdistä meidän kansakuntamme näinä muutoksen aikoina ja ohjaa johtajiamme viisaudellasi.” Tuon rukouksen voisi hyvin lukea myös jokaisessa suomalaisessa kirkossa. Kun 2000-luvun alkupuoliskon historiaa joskus kirjoitetaan, todetaan sen luultavasti olleen toisen maailmansotien jälkeisen maailman ja sen järjestyksen rikkoutumisen ja häviämisen aikaa. Mitä tarkoittaa Kriisi ” Meille eurooppalaisille ei koskaan luvattu (eihän?) ruusutarhaa. B ritannian EU-eroa edeltäneet vuodet ja viimeiset kuukaudet ovat olleet kiihtyvää vauhtia ja yllättäviä käänteitä täynnä. Mutta sen ajatukset ryydittävät kyllä mukavasti myös kenen tahansa kieltä kirkollisissa yhteyksissä käyttävän ajattelua, varsinkin jos on etsittävä merkityksiä vanhojen sanojen yltä ja alta. KOTIMAA | 19.9.2019 27. Jussi Rytkönen Sekä oheinen Risto Lehtosen tutkimuksen esittely että Englannin kirkon Brexit-tasapainoilu viittaavat tilanteisiin, joissa kirkko elää kriisissä tai kriisiä. teinosen toteamuksen mukaan kirkko on pysyvässä kriisissä, koska se on inkarnoitunut tähän maailmaan. Oikeastaan voisi jopa väittää, että tähän kirjaan on kirjoitettu 49 melko valmista seurapuhetta. 49 sanaa Raamatusta, kristinuskosta ja kulttuurista. Teologisen sanakirjan mukaan kreikkalaisperäisen krisis-sanan vastineita ovat erottaminen, ratkaisu, valinta, tuomitseminen, tuomio, käännekohta, murros ja suomen kielen kriisi. Sanat, erityisesti erityisalan sanat, ovat aina yhtä merkitystä laajempia, ja joskus ne elävät jopa omaa elämäänsä. Mitä se on. Englannin kirkon tarjoamissa Brexit-keskustelun ohjeissa todetaan asian jakavan. Vaikka jotkut piispat toki ovat mielipiteensä asiasta kertoneet, ei kirkko yleisesti ottaen ole lähtenyt kampanjoimaan Brexitin puolesta tai sitä vastaan. Hautala selittää sanoja tämän päivän näkökulmasta, selitystraditioita kunnioittaen. kirkon kimurantti Brexit Jussi Rytkönen Kirjoittaja ottaa kantaa ajankohtaisiin teologisiin aiheisiin. Kirjan alkusanoissa Hautala kertoo tekevänsä pienen ”arkeologisen” matkan näihin sanoihin. Toteavat, pohdiskelevat ja kokeilevat ajatukset ovat kautta linjan monella tavalla kosher ja Hautalan esittämät retoriset kysymykset yleensä hyvin kohdallaan. Kirkko kutsuu kansalaisia yhteen seurakuntien, paikallisyhteisöjen, kansakunnan ja Eurooppa-suhteiden hyvän ja hyödyn vuoksi. Jokaisen selitetyn sanan kohdalla on myös raamatunkohta tai -kohtia, joissa sanan voi Raamatun lehdillä löytää. Joukkoon on pujahtanut jokunen harvinaisuuskin, kuten ekusios (vapaaehtoinen). Seitsemän kertaa seitsemän on kuvitettu hienosti ja toimii siksi hyvin esimerkiksi lahjakirjana. Kirkko muistuttaa, että enää ei voida määritellä toista ihmistä sen mukaisesti, kuinka hän on äänestänyt Brexit-kansanäänestyksessä. Erilaiset ideologiat ja poliittiset intressit ovat aina luoneet kirkossa kriisejä, eikä nykypäivä ole poikkeus. Joukossa on enimmäkseen kristinuskossa hyvin keskeisiä termejä kuten agape, (rakkaus), bios ja zooe (elämä), dikaios (oikeamielinen), thanatos (kuolema), logos (sana), nomos (laki), stauros (risti) ja soter (pelastaja). Reformaation kriisi jakoi kirkon. Tämä koskee valtioita, talouselämää, kansalaisyhteiskuntaa ja uskontoa. | kirja | | kolumni | Jukka Hautala: Seitsemän kertaa seitsemän. 104 sivua. Mutta näyttää siltä, että kukat eivät nyt kuki muutenkaan. Meille eurooppalaisille ei koskaan luvattu (eihän?) ruusutarhaa. Siksi Hautalan kirjan harjoittama porautuminen sanojen sisältöön ja tulkintaan on kaiken kaikkiaan tuore ja ajatuksia herättävä palvelus sanojen käyttäjille ja kuulijoille. Eivät kirkkotarhassakaan. seppo A. Tämä kuvaa oivallisesti kirjoittajan valitsemaa lähestymiskulmaa. Tilanteen herkkyyttä ja jopa sosiaalista räjähdysalttiutta kuvaa se, että myös Englannin kirkko on julkaissut nettisivuillaan ohjeita siitä, millä tavalla Brexitistä pitäisi käydä keskustelua. Alkuvuosisatojen vainot olivat kirkon olemassaoloa uhkaava kriisi. Usko entiseen loppui, mutta uudet suuret näyt antoivat nekin odottaa itseään
Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi KOTIMAA | 19.9.2019 28. Vuonna 1989 ilmestyi hänen kirjoittamansa Antti-vaarin aarre. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Konttinen oli musikaalinen. Hänet tunnettiin uskollisena ja nöyränä sananpalvelijana sekä ahkerana ja kuuntelevana pappina, joka suhtautui ihmisiin ystävällisesti ja tasapuolisesti. Rakas vapaa-ajan harrastus oli luonnossa samoilu ja erityisesti kalastus, joka oli tuttua lapsuudesta kotikylältä Vihtarista kauniilta Kermajärveltä. Vuodesta 1994 lähtien hän toimi Kallaveden seurakunnan kappalaisena ja vuodesta 2005 lähtien Kallaveden seurakunnan kirkkoherrana eläkkeelle siirtymiseensä saakka. ”Vain viulu on vielä kokeilematta”, hän totesi taannoin. Hänellä oli myös uskonnon ja psykologian aineenopettajan pätevyys. 040 750 3036 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä Rovasti Esko Juhani KONTTINEN s. Eläkevuosinaan hän lauloi Karttulan kirkkokuorossa. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Pedagogina hän kertoi mielellään tarinoita sekä perhepiirissä että työssä. Kuopion Katulähetys ry:n puheenjohtajana Konttinen toimi 1995–2004 ja Tohtori Matthias Ingmanin säätiön hallituksen puheenjohtajana kirkkoherran virkakautensa ajan. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). klo 13 Pyhän Markuksen kappelissa, Siunauskappelintie 3, 70110 Kuopio. Aiemmalta koulutukseltaan Konttinen oli kirkon nuorisotyönohjaaja. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Rovastin arvon hän sai vuonna 2003. Siinä tehtävässä hän työskenteli Laukaan seurakunnassa 1973 ja sen jälkeen Suomen Raamattuopistossa nuorisotyön vastaavana opettajana 1973–1989. tiedoksi | kuolleet | Kiitämme Teitä kaikkia, jotka kunnioititte isämme Veli-Heikkki Vaahtoniemen muistoa ja otitte osaa suruumme. Esko Konttista jäivät kaipaamaan puoliso Marja-Leena, lapset puolisoineen ja lastenlapset. Seurakuntaa ja työyhteisöä hän johti rakkauden hengessä, lempeästi ja kannustavasti. Hänet vihittiin papiksi Helsingissä 1989, ja samana vuonna hän siirtyi Kuopioon. 18.8.1945 Heinävesi k. 27.8.2019 Kuopio “Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.” Kiitollisuudella ja rakkaudella muistaen Marja-Leena Mikko ja Sanna Ella ja Oona Hanna ja Matti Nooa, Väinö ja Mio Janne ja Tuulia Ebba, Benjamin ja Bea Sisaret perheineen Esko siunataan lauantaina 28.9. Jaana MarJanEn lääninrovasti 14 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4. Kirjapalkinnon voitti Pentti Tynkkynen Punkaharjulta. Esko Konttisen julistuksen ytimessä oli Jumalan armo, joka Kristuksessa on tullut ihmisten osaksi. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Ota yhteyttä lakimieheemme Tarja Larmasuo, varatuomari tarja.larmasuo@suomenlahetysseura.fi 020 7127 204 Voit myös tilata testamenttioppaamme suomenlahetysseura.fi/testamentti Ota yhteyttä ilmoitusmyyntiin p. mennessä. Konttisen aikana Kallaveden seurakunta kasvoi sekä Saaristokaupungin rakentamisen että Karttulan seurakuntaliitoksen myötä, mikä toi seurakunnalle monia haasteita. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Hän työskenteli nuorisopappina Puijon seurakunnassa 1989–1893. Lapset perheineen Esko Konttinen Rovasti Esko Juhani Konttinen syntyi 18.8.1945 Heinävedellä ja kuoli 27.8.2019 Kuopiossa levollisesti nukkuessaan. Autamme mielellämme testamenttia koskevissa asioissa. Kotimaan numero 35 hyväksi jutuksi äänestettiin uutinen sotilaspappien kertausharjoituksista Valmius korostuu yhä selvemmin. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –3 8 22 Painavan salkun kantajaksi Tuleva EUkomissaari Jutta Urpilainen vahvistaisi EU:ta arvoyhteisönä 6 Kansallispuisto on ekologinen matkakohde Wille Riekkinen innostuu edelleen Raamatusta Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Ystävällisesti pyydämme ilmoittautumaan muisto-tilaisuuteen Kallaveden seurakunta, 040 484 8377 tai eija.rasanen@evl.fi 23.9. Suuri tai pieni testamenttilahjoituksesi on mukana pitkäjänteisessä työssämme toivon, uskon ja lähimmäisenrakkauden puolesta. Hän opiskeli laulua ja opetteli soittamaan kitaran lisäksi muita soittimia
24 %. • Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakas suhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkki nointiin henkilörekisteri lain puitteissa • Pidämme oikeuden hintojen muutokseen. Tee tarjous!! ! Yhteydenotot:Timo Paavilainen 050 3645411 timo.paavilainen@ op.fi, katso lisää: www.etuovi.com. Myös vuokrattavaksi. www . LAHDEN SEURAKUNTAYHTYMÄ Toimit Marian Kammarin vapaaehtoisten ohjaajana ja vastaat kahvilan ja Lahden Missiokaupan jokapäiväisen (ma–pe) toiminnan sujumisesta. Pohjois-Satakunnassa Siikaisissa 80-luvun alussa arkkitehtitoimisto Kuttner Ky:n suunnittelema pientalo, 4h,k,s, 123 m 2 . Olet valmis kehittämään toimintaa sekä tuomaan uusia raikkaita ideoita! Tehtäviisi kuuluvat myös myytävien tuotteiden hankinta, markkinointi ja hinnoittelu. 24 %. Ilmoitusvalmistus 70,00 € + alv. Paikkoja avoinna Tapahtumia Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa24.fi/tyopaikat-ja-virat KANKAANPÄÄN SEURAKUNTA Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on julistanut haettavaksi Kankaanpään seurakunnan KIRKKOHERRAN VIRAN 27.9.2019 klo 15 mennessä. klo 18 Seurat Jepuan seurakuntakodilla. Ajankäyttöä välttämättömimmän tekemiseksi voimme räätälöidä; osa-aikainen työ mahdollinen. kd . Tämä aiemmin kanttorilana toiminut rakennus mukautuu hyvin omakotitaloasumiseen, akustiset ominaisuudet hyvät. Linkki sähköiseen hakuun löytyy hiippakunnan kotisivuilta osoitteesta www.oulunhiippakunta.fi/kirkkoontoihin/ KUOPION HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI julistaa haettavaksi Joroisten seurakunnan kappalaisen viran. 24 % / h • Ilmoitusvaraukset ja aineistot: edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä sähköpostitse ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Tilaushinnat: Kotimaa-lehti kestotilaus 12 kk 139 € ja 6 kk 70 €; määräaikainen tilaus 12 kk 149 € ja 6 kk 79 €, Kotimaa-näköislehti kestotilaus 12 kk 108 € ja Kotimaa Seurakunta Pro -tilaus 149 €. Hakuilmoitus kokonaisuudessaan on luettavissa Kuopion hiippakunnan kotisivuilla osoitteessa www.kuopionhiippakunta.fi. klo 14 Kaksikieliset seurat Pensalan rukoushuoneella, Pasi Palmu, Tuomo Jukkola, Tomas Klemets, Räyringin evankelinen kuoro, kitararyhmä SALEM. Lisätietoja pappisasessori Sari Lehti sari.lehti@evl.fi p. johtaja riku.suokas@evl.fi, 044 719 1288. Tilaisuuden vetää kansanedustaja Päivi Räsänen. Edellytämme hyviä vuorovaikutustaitoja, oma-aloitteisuutta, kehittämisvalmiutta, organisointikykyä ja verkostoitumistaitoja. klo 17 keskustelua EU:n turvapaikkaja maahanmuuttopolitiikan tulevaisuudesta Pikkuparlamentissa, Arkadiankatu 3 Asiantuntijapuheenvuorot: Anna-Kaisa Hiltunen UM, Jesse Seppälä Rajavartiolaitos ja Kimmo Lehto Maahanmuuttovirasto. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: puhelin 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Ilmoitusmyynti: Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi • Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Ilmoitushinnat: 2,50 € / pmm + alv. 0400 126 515 Töitä tarjolla kivassa porukassa! Haemme DIAKONIAN VIRANHALTIJAA 1.1.2020 alkaen vapaaehtoisja vammaistyön tiimiin. Virka täytetään määräajaksi kirkkoherran viranhaltijapäätöksellä. Su 22.9. Toimita hakemuksesi pe 11.10.2019 klo 12 mennessä. Paikkoja avoinna ilmoitukset 2,70 € / pmm + alv. Kuntotarkastus tehty. Jos olet kiinnostunut tulemaan töihin meille niin ota pikaisesti yhteyttä. Järjestäjä: VOISIKO SUOMEEN KOHDISTUA VOIMAKAS PAKOLAISAALTO. Julistetaan haettavaksi OULUN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI on julistanut haettavaksi Rovaniemen seurakunnan kappalaisen (Keskikaupungin aluekappalainen) viran Hakuaika päättyy 14.10.2019 klo 15. 044 716 0400 hiippakuntapastori Pauliina Järvinen, pauliina.jarvinen@evl.fi p. fi Eduskunnan kansalaisinfossa to 26.9. Auran seurakunta Nuorisotyönohjaajan viransijaisuus Täällä Auran seurakunnassa olisi tarjolla nuorisotyönohjaajan viransijaisuus ajalle 1.10.2019–31.3.2020 ja mahdollisesti vuoden 2020 loppuun saakka. Pätevyysvaatimuksena on tietysti piispainkokouksen määrittelemä pätevyysvaatimus nuorisotyönohjaajan virkaan. Tässä tapauksessa voimme kuitenkin ottaa töihin myös alalle opiskelevan henkilön. Myydään KOTIMAA | 19.9.2019 29. Hakuaika päättyy 14.10.2019 klo 15. Yhteydenotot ja tiedustelut: Kirkkoherra Torsten Sandberg, 040 589 56 82 tai torsten.sandberg@evl.fi Seurakunnat UUDENKAARLEPYYN SEURAKUNTA Pe 20.9. Työnkuva on monipuolinen ja arvostamme tiimityöhön sopivaa henkilöä. Katso lisää www.lahdenseurakunnat.fi/Info ja asiointi/Avoimet työpaikat Tiedustelut: vapaaehtoistyön johtava työntekijä jaana.grondahl@evl.fi, 044 719 1299 sekä diakonian ja sairaalasielunhoidon vs
Ma 23.9. Seurakuntapastori Lauri Holma, Helsinki. 136:1-9, 25-26, Jes. Kiittämättömyys on epäkunnioittavaa. Ti 24.9. Sanat tarkoittavat juuri sitä, että suhde parannetun ja Jumalan välille on nyt syntynyt. Jumalanpalvelukset Sunnuntai 22.9. sunnuntai helluntaista | Luuk. Spitaalilla viitattiin tuohon aikaan erilaisiin ihosairauksiin, joita ei osattu parantaa. Näinkin tämän sunnuntain evankeliumiteksti opettaa. Yhteiskunnan ulkopuolelle sulkeminen näyttää yhdistäneen heitä. Pastori Päivi Vainio, Vapaakirkko, Kankaanpää. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Kiitollisuus”. Uskosi on pelastanut sinut.” FReIJA ÖzcAn Kirjoittaja on toimituspäällikkö ja pappi. 5:15-20, Luuk. Heillä oli valmiutta ottaa se vastaan. Tällä kertaa hän tapaa rajaseudun spitaalisia, joiden joukossa ilmeisesti oli sekä juutalaisia että näiden halveksimia samarialaisia. | 15. Vieraskin osaa käyttäytyä paremmin ja kiittää. Pe 20.9. Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa?” Ja hän sanoi miehelle: ”Nouse ja mene. La 21.9. Urkuri: Tuomas Pyrhönen. J os joku parantaa sinut pahasta taudista, on syytä olla kiitollinen ja kiittää. Luukkaan evankeliumin kirjoittaja voi tähän myös sisällyttää viittauksen siihen, että evankeliumi levisi lopulta menestyksekkäästi pakanoiden joukkoon. Pakana tunnistaa joskus Jumalan tarkemmin kuin hurskas. Ke 25.9. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Kiittäjä kunnioittaa toista pukemalla sanoiksi sen, mitä toinen on hänen hyväkseen tehnyt ja mitä se on hänelle merkinnyt. Alttarilla on kaksi kynttilää. Vain samarialainen palasi Jeesuksen luo kiittämään tätä, jopa ennen kuin papit olivat ehtineet julistaa hänet terveeksi. Tartunnan pelossa sairastuneet eristettiin yhteisöstä. Pastori Juhani Huuskonen, Vapaakirkko, Tampere. TV1 klo 10.00 Yhteispohjoismainen jumalanpalvelus Tanskasta. Kun hän oli tulossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Ne parantuneet, jotka jatkoivat matkaansa, olivat varmasti iloisia ja onnellisia siitä, että olivat tiellä tavanneet tunnetun parantajan. Heidän avunhuutoonsa Jeesus vastaa samaan tapaan kuin profeetta Elisa sotapäällikkö Naamanille: hän käskee suorittamaan tehtävän. Liturgi: Marita Tiili. Kiittäminen on ihmissuhteeseen antautumista. Liturginen väri on vihreä. Se vaati uskoa. Näin tämän sunnuntain evankeliumiteksti opettaa. Sitten he jatkoivat elämäänsä. Näinkin evankeliumi opettaa, kun tarinaan katsahtaa hiukan syvemmin. 11.00 Ortodoksinen liturgia Ristin ylentämisen kirkosta Kouvolasta. Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa. Yle Radio 1 Aamuhartaus klo 6.15 ja 7.15 Pe 20.9. Takaisin palannut samarialainen sen sijaan ymmärsi saaneensa elämänsä takaisin ja että se elämä ei kuulunut enää vain hänelle itselleen. Khra Laura Laitinen, Petäjävesi. Kanttori: Raita Viljakainen. Matkalla pappien luo he kuitenkin paranivat. 17:11-19. Luukkaan evankeliumissa Jeesus tuntuu harhailevan pitkin ja poikin Pyhää maata. Opettaa se muutakin. Palveluksen toimittaa kirkkoherra Ville Kiiveri. Kuten Vanhassa testamentissa, jälleen Jumalan oma kansa on kovasydäminen ja kiittämätön. Kiittäminen on suhteen alku pyhä |K uv a: Gu n Da m én KOTIMAA | 19.9.2019 30. Kunnioituksestakin tässä on kyse. Ti 24.9. Saarna: Salla Romo. 17: 11–19 Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Lauri Mykrä fagotti. Ma 23.9. Kymmenen spitaalisen piti mennä näyttämään itsensä papeille. Mutta vain yksi kääntyi takaisin kesken matkan huomattuaan parantuneensa. Hän sanoi usein niin ihmisille, jotka hän paransi. Näyttelijä Tommi Korpela lukee Johanneksen evankeliumia. 38:16-20, Ef. Tämä mies oli samarialainen. Lauseessa voi nähdä viitteitä moneenkin suuntaan. Øster Nykirkessä saarnaa pyhiinvaelluspastori Elisabeth Lidell. Seurakuntapastori Ann-Mari Häggman-Niemi, Alajärvi. Virret: 327, 131, 329: 1-3, 954, 225, 903: 1,2,6. Tekstit: Ps. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Välttämättä kaikki kymmenen sairasta eivät sairastaneet nimenomaan sitä lepraa eli spitaalia, jonka me nykyään tunnemme. On annettu, vastaanotettu ja nyt solmitaan side. Missä ne yhdeksän muuta ovat. Iltahartaus klo 18.50, la klo 18. Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet. | ensi pyhänä | | radio & tv | 15. Nämä pysähtyivät matkan päähän ja huusivat: ”Jeesus, opettaja, armahda meitä!” Nähdessään miehet Jeesus sanoi heille: ”Menkää näyttämään itsenne papeille.” Mennessään he puhdistuivat. Khra Lotta Endtbacka, Pietarsaari. Uusinta klo 23. Naamanin piti sukeltaa Jordaniin seitsemän kertaa. Jeesuksen tapaamien ihosairaiden elämä oli epätoivoista. Oltuaan juuri Jerusalemin lähellä hän jälleen kulkee Galileasta Samarian läpi Jerusalemiin. Seurakuntapastori Hilkka Niemistö, Helsinki. To 26.9. La 21.9. Pastori Irja Aro-Heinilä, Naantali. Se joka parantaa, tulee väistämättä osalliseksi pelastamastaan elämästä. Sairaalapastori Matti Hanhisuanto, Vihti. Siinä ilmaistaan tunnetta, ja tunne on kahden välisen suhteen sidos. Ke 25.9. Pyhiinvaeltajat kulkevat Hærvejenin reitillä Kollemortenin ja Nørhovedin välillä rukoillen ja laulaen. ”Tämä muukalainenko on heistä ainoa, joka palasi ylistämään Jumalaa”, Jeesus ihmettelee. Seurakuntapastori Tapio Kilpiä, Savitaipale. Seurakuntapastori Eva Thölix, Vaasa. ”Uskosi on pelastanut sinut”, Jeesus sanoo samarialaiselle. Sanoiksi puettu kiitos on silta, joka yhdistää kaksi ihmistä. 10.00 Jumalanpalvelus Joensuun kirkosta. 65:2-6, 9 tai Ps. To 26.9
arkkitehtikilpailun uudesta kirkosta voitti ehdotus nimeltä Kaarikirkko. Tulipaloa seuranneena viikonloppuna oli ollut tarkoitus siunata mummoni haudan lepoon. Olin järkyttynyt, sillä kirkko oli tullut tutuksi. Muutimme eläkkeelle jäätyämme 2002 Orivedelle lapsuudenkotiini. Ajattelin, ettei se ole mahdollista, enkä uskonut, ennen kuin tulin kirkon luo ja näin savuavat rauniot. Mutta vähitellen paikkakuntalaiset oppivat pitämään uudesta kirkosta. Kirkon valoisuus puhuttelee yhä. Alttaritauluna on Kain Tapperin koivuista veistämä reliefi Golgatan Kallio. Olihan se ollut ihmisille sukupolvien ajan tärkeä paikka. Nyt Oriveden kirkko on kotikirkko. Muistan ihastuneeni uuden kirkon valoisuuteen ja avaruuteen. Osa oli aluksi järkyttynyt, sillä heillä oli mielessä vanhan kirkon perinteinen alttaritaulu. Siellä on hyvä akustiikka, jonka vuoksi konsertteja on ilo kuunnella. Perheemme kävi kirkossa miltei joka sunnuntai. Kirkko on Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema. Asuimme parin kolmen kilometrin päässä keskustasta emmekä havainneet kirkon paloa. Pidän myös Dora Jungin suunnittelemista kirkkotekstiileistä. Moni vanhempi orivesiläinen oli aluksi uutta kirkkoa vastaan, sillä heistä arkkitehtikilpailussa toiseksi tullut ehdotus olisi ollut parempi. Muistan, kuinka tulipalon jälkeen koulumatkalla kuljin kirkon ohitse ja näin, kuinka kirkon alla olleista haudoista nostettiin esiin pääkalloja. Kun Kain Tapperin moderni alttaritaulu paljastettiin vihkiäisjumalanpalveluksessa, seurakunnan keskuudesta kuului kohahdus. Oriveden kirkolla oli silloinkin erityisasema, sillä ovathan juureni täällä. Vanhan puukirkon tuhoutumista luonnollisesti surtiin Orivedellä. Tulipalo oli sytytetty tahallaan. Uusi alttaritaulu oli nimeltään Golgatan kallio, ja se kertoo siitä, kuinka Jeesus voitti kuoleman. Siunaustilaisuus jouduttiin pitämään haudalla. Oriveden kirkossa on siunattu hautaan kaksi poikaamme, joista toinen kuoli tänä kesänä 47-vuotiaana. Koulumatkalla sitten joku kertoi kirkon palaneen. Olli Seppälä annikki Vaherniemi annikki Vaherniemi muistaa Oriveden puukirkon tuhopolton 1958. Lauloin kirkkokuorossa, kun uusi kirkko vihittiin käyttöön 1961. . Maija p. | Kirkko & minä | O len nyt 77-vuotias ja kävin vielä koulua silloin kun Oriveden kirkko paloi 1958. Toimin uskonnonopettajana, ja mieheni oli kirkkoherrana Jämsässä, jonka kirkosta tuli vuosikausiksi tuttu ja rakas. Minulle tulee joka kerta pyhyyden tunne, kun astun sinne. Olin leirityttö, eli osallistuin innokkaasti kesäleireille, olin mukana seurakuntanuorissa ja toimin pyhäkoulunopettaja. Vihitty kirkoksi 1961. KOTIMAA | 19.9.2019 31. | Kuva: Olli Seppälä Oriveden kirkko . Lähdin Helsinkiin opiskelemaan ja olin sittemmin pitkään Orivedeltä pois. . Niin kävi myös isälValoisuutta ja pyhyyden tunnetta leni. Vanhasta kirkosta muistuttaa puinen kellotapuli, joka säästyi tulipalossa. ” Vähitellen paikkakuntalaiset oppivat pitämään uudesta kirkosta
Enkeli joutui rämpimään eteenpäin, sillä lentäminen ei sakeassa kuusikossa onnistunut. Niin tapahtui. – Lähetän sinut vierailulle maan päälle! Niin enkeliruhtinas löysi itsensä tiheästä suomalaisesta metsästä. Muistan kuinka kolme vuotta sitten näin tuon turkoosin lentävän korukiven ensimmäisen kerran yöllä perhoslampulla. Sydän pompahti. – Olen oppinut läksyni. En ehtinyt tarkentaa kameraa, mutta silmien verkkokalvolle piirtyi selkeä kuva: jaspisyökkönen. Enkeli oli ylpeä tehtävästään ja ennen kaikkea siihen kuuluvasta juhlallisesta vaatteesta sekä viitasta, joka oli koristeltu jaspiskivillä. Jaspisyökkösiä nähdään elokuun lopulta aina lokakuun alkuun. Epäilin, että odotuksesta tulisi pitkä, mutta toisin kävi. Kun lentoaikani on lopussa, anna uudet siivet, joilla pääsen taivaan maahan, paratiisin puutarhaan. Nykyisin se on melko yleinen lehtimetsien, puistojen ja puutarLentävä korukivi Jaspisyökkönen on kaunis ja eksoottisen näköinen yöperhonen. Tänä kesänä elokuun lopulla näin samalla kertaa peräti kolme jaspisyökköstä. – Onpas koppava tyyppi, sanoi muuan suojelusenkeli, joka oli taivaassa lomamatkalla. K un muutama vuosi sitten aloitin uudestaan perhosharrastuksen, oli yksi suurimmista toiveistani nähdä jaspisyökkönen. Laji tavattiin Suomessa ensimmäistä kertaa Ahvenanmaalla vuonna 1934. Sittemmin jaspisyökkönen on levinnyt Eteläja Keski-Suomeen. – Minä olen valtaistuimen vartija, se sanoi juhlallisella äänellä kaikille enkeleille tai pyhille, jotka uskalsivat lähestyä valtaistuinta. luomakunta KOTIMAA | 19.9.2019 32. Tarina kertoo korkea-arvoisesta enkeliruhtinaasta, joka vartioi Jumalan valtaistuimen vasenta tuolinjalkaa. Jaspisyökkönen (Staurophora celsia) on eksoottisen näköinen keskikokoinen yökkönen. – Kiitos Jumalani, se sanoi. hojen asukki. Sillä oli toki tuuraaja maan päällä. | Kuva: Olli Seppälä Rukous Yön herra, perhosten luoja! Katso minuun, kun räpiköin läpi elämäksi kutsutun hämärän. perhosen siipien väri on alkanut jo hieman vaaleta. Jaspisyökköstä ei voi sekoittaa mihinkään muuhun meillä tavattavaan perhoseen, sillä turkoosi väri ja ruskeat, jopa kultaisilta vaikuttavat, siipikuviot tekevät siitä eksoottisen ilmestyksen. – Halusin vain nähdä Meidän Luojamme pyhän istuimen edestä ja takaa, suojelusenkeli jatkoi. Ole aamun valo ja päivän turva. Kaikki jaspiskivet olivat irronneet. Äkkiä pimeydestä valon alle lennähti yökkönen, pysähtyi hetkeksi ja jatkoi matkaa. Olli Seppälä Jaspisyökkönen pärekorin kahvalla. Lopulta se tuli tuhansien järvien rantaan ja pyysi Jumalalta päästä takaisin työpaikalleen. Aamen. Niinpä Jumala kutsui enkeliruhtinaan luokseen. Jumalaa asia nauratti, mutta muuta taivaan väkeä ei. Vuosien varrella Jumalan korviin tuli valituksia valtaistuinvartijan paisuneesta egosta. Taivaassa ruhtinasenkeli huomasi, että sen tukka oli sekaisin, kasvot naarmuilla ja viitta riekaleina. Jaspis on kvartsin muunnos ja suosittu korukivi, jota tavataan epäpuhtauksista johtuen punaisena, keltaisena ja vihreänä