vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –3 8 22 Painavan salkun kantajaksi Tuleva EUkomissaari Jutta Urpilainen vahvistaisi EU:ta arvoyhteisönä 6 Kansallispuisto on ekologinen matkakohde Wille Riekkinen innostuu edelleen Raamatusta. 14 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4
Jotkut kirjoittajat tunsivat vuosikymmenten jälkeen pelkoa miettiessään historiaansa. Olen tavannut emerituspiispoista seuraavat: Porvoon erik Vikström, Kuopion Matti Sihvonen, Tampereen Juha pihkala, Mikkelin Voitto Huotari, Turun ja koko Suomen Jukka paarma, Lapuan Jorma laulaja ja Kuopion Wille Riekkinen. Nykyisinä yhteisöinä mainittiin herännäisyys, Tuomasmessu, hiljaisuuden retriitit ja yleiskirkollisuus. Kaikkiaan viidesläisyys on kirjoitusten perusteella pehmennyt vuosikymmenten varrella. Heillä on kokemuksen tuomaa tietoa ja ymmärrystä. MeRi TOiVanen ”Moni viidesläisyydestä lähtenyt menetti yhteisön mutta ei uskoa” eetu Kejonen tietää, että viides herätysliike on ollut monelle portti sisälle kirkkoon. – Vuosikymmeniä sitten mukana olleet mainitsivat syiksi ankaran opetuksen ja ryhmäkurin, joka edellytti uskovilta tietynlaista käytöstä. Myöhemmin mukana olleiden kirjoituksissa karkottavana asiana nousi usein esiin jyrkkä seksuaalietiikka. Haastattelut on tehty piispojen kotona, paitsi yksi, joka tehtiin samassa kerroksessa olevassa emerituspiispan työhuoneessa. | viikon henkilö | Viisaiden vieraana J o vuoden ajan olen tehnyt haastatteluja, joista alkaa muodostua sarja. 2 Missä järjestöissä kirjoittajat olivat olleet mukana. Tilaa on yksi aukeama. – Kirjoittajat liittivät viidesläisyyden nuoruuden intoon ja mustavalkoisuuteen. Ainakaan julkisesti. Eläkkeellä olevia piispoja kannattaa kuunnella. – Sain viime kevään aikana 15 kirjettä. | Kuva: Pasi Leino eeTu KeJOnen Herätysliiketutkija KOTIMAA | 19.9.2019 2. Olen vieraillut eläkkeellä olevien piispojen luona ja keskustellut heidän kanssaan muun muassa siitä, miten he päätyivät lukemaan teologiaa ja miltä kirkko nyt heistä näyttää. Moni arvosti viidesläisyyttä edelleen. He seuraavat kirkon tapahtumia ja ovat eri tavoin aktiivisia, vaikka eivät päivänkohtaiseen kirkkopolitiikkaan osallistukaan. Painostavat piirteet ovat lientyneet. Osa on kokenut hengellistä väkivaltaa. Olemme kosketelleet myös kirkon akuutteja kipupisteistä, mutta eläkepiispat ovat sivistyneitä, eivätkä ryhdy arvioimaan nykypiispojen tekoja tai tekemättä jättämisiä. Kirjoituksissa kerrottiin ulossulkemisesta ja lahkomaisista piirteistä. Puolet teksteistä koski 1960ja 70-lukujen viidesläisyyttä ja siitä irtautumista. 1 Ketkä kirjoittivat sinulle tarinoitaan. Hän pyysi tarinoita ihmisiltä, jotka ovat myös jättäneet liikkeen. 3 Miksi kirjoittajat olivat jättäneet viidesläisyyden. Piispat ovat olleet minulle vuosien varrelta enemmän tai vähemmän tuttuja. aluksi Olli Seppälä Toimittaja vierailee eläkepiispojen luona. Teologian tohtori Eetu Kejonen tutki omaelämäkerrallisia kertomuksia kirkon viidennestä herätysliikkeestä irtautuneilta. Haastattelutilanteet ovat olleet mieluisia ja lämminhenkisiä. Asiaa on piisannut yleensä enemmän kuin juttuun on mahtunut. Wille Riekkisen haastattelu on tässä numerossa sivuilla 22–23. 4 Millainen paikka viidennellä herätysliikkeellä on kertomusten perusteella kirkossa. Liike on tarjonnut tietyssä elämänvaiheessa vahvaa yhteisöllisyyttä. Useimmat minulle kirjoittaneet, varsinkaan naiset, eivät kuitenkaan olleet menettäneet uskoaan, vaan liikkuivat edelleen kristillisissä piireissä. Yhtäläisyyksiä oli kuitenkin niin paljon, että aineisto avaa erään ikkunan liikkeeseen. – Kirjoituksissa mainittiin etenkin Raamattuopisto ja Kansanlähetys, mutta myös Opiskelijaja koululaislähetys ja Kansan Raamattuseura. Toiset kirjoittajat olivat olleet mukana myöhemmin, osa vielä tällä vuosituhannella. Suppeasta aineistosta ei voi muodostaa viidesläisyydestä yleistettävää kuvaa
Tiedossa on, että kokemus joukkoon kuulumisesta, yhteisöllisyydestä on tärkeää kaiken ikäisille. Ihminen on lopulta hyvin tunteellinen olento. Enkö saa sitä tajuamaan. FreiJa ÖzcaN Kirjoittaja on Kotimaan toimituspäällikkö. Ruotsin kirkolla on tätä nykyä monenlaiset vastukset voitettavanaan. Kyselyyn vastasi lähes 15 000 rippikoululaista ja isosta, kaksi kertaa enemmän kuin vastaavaan kyselyyn vuosi sitten. Engberg käy taistelua uskonnottoman valtion puolesta. Tulokset kertovat osaltaan rippikoulun yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Järki sanoo jotain, mutta tunne vie mennessään. Sosiaalidemokraatti R. Hänen viimeisin päähänpistonsa on, että teologiset tiedekunnat on hävitettävä. Siksi pienetkään hyvyydenosoitukset eivät mene hukkaan. enimmäkseen ihmisen rinnalla on kuljettava kuunnellen, ei neuvoen. Lopulta huomaa, että eniten on oppinut sellaisilta ihmisiltä, joita kunnioittaa. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli myyntijohtaja: Otto Mattsson Lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 mari teiNiLä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi Kotimaa 16.9.1919. Joissakin seurakunnissa onkin järjestetty kokeiluluonteisesti esimerkiksi rippikoulun kertausharjoituksia. Seurakunnat voisivat tarjota eri-ikäisille aikuisille nykyistä enemmän yhteisöllisyyden kokemuksia esimerkiksi leirejä järjestämällä. Sisältäpäin jäytää sen elämää ja voimaa rationalismi, joka on levinnyt paljon laajemmalle kuin mitä ensi näkemällä voi huomatakaan. Pari vuosikymmentä sitten koko ikäluokasta rippikoulun kävi yli 90 prosenttia. Kolmanneksi vastaukset osoittavat, että seurakuntien toiminnassa on mukana monipuolisesti erilaisia ihmisiä. Silloinkin on oppinut eniten heidän asenteestaan, joka näkyy tekoina. Usko hyvään palautuu vain, jos kokee hyvyyttä. Nuoret olivat rippikoulussa kaikkein tyytyväisimpiä turvallisuuteen, viihtyvyyteen ja hyvään yhteishenkeen. KOTIMAA | 19.9.2019 3. Vaikka rippikoulu on yhä suomalainen menestystarina, siihenkin liittyy laskevia tilastoja. Kauhean vähän voi toista ihmistä neuvoa. Rippikoulun onnistumisista voisi vetää käytännön johtopäätöksiä seurakuntien aikuistoimintaan. Pahinta on, jos ei oikein usko omien ratkaisujensa vievän koskaan hyvään. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 16.9. Hätkähdyttävänä rippikoulukyselyssä voi pitää sitä, että isosista, joita kyselyyn osallistui 2 598, vain 51 prosenttia sanoi uskovansa Jumalaan. Eikö se nyt ymmärrä miten kannattaa toimia. ?. Toiseksi on syytä muistaa, että teini-ikäiset ovat usein vasta muodostamassa maailmankuvaansa. Näitä lisää! Paikoista se ei ole kiinni, sillä seurakunnilla ja kristillisillä järjestöillä on yhä omistuksessaan iso määrä leirikeskuksia. Rippikoululaisilla nämä luvut olivat vieläkin alhaisempia. Ulkoapäin uhkaa sitä vapaakirkollinen liitto ja kristinuskolle vihamieliset puolueet. Koko ikäluokasta rippikoulun kävi viime vuonna 77 prosenttia ja kirkkoon kuuluvista 90 prosenttia. Rippikoululle kiitettävä arvosana Y ksi ilonaihe kirkossa on se, että rippikoulut ovat saaneet kiitettävän arvosanan tänä vuonna tehdyssä laajassa kyselyssä. Epäily ja pohdinta ovat sallittua myös isosille. Sitä on mitä suurimmassa määrin esimerkiksi yksinäisyyttä tai mielenterveysongelmia potevan nuoren kokemus joukkoon kuulumisesta. Välillä tekee hyviä ja välillä huonoja ratkaisuja. Pitää tehdä jotain yhdessä. Siinä jännitteessä elää oikeastaan koko elämänsä. 1919 ???????. Teot kantavat aina pitemmälle kuin neuvot. Ruotsin kirkko ristiaallokossa. Hyviä ja jopa ikiaikaisia neuvoja on maailma täysi, mutta jokaisen on käytävä oma tiensä ja sen mutkat ennen kuin jonkin neuvon sisäistää. 43 prosenttia isosista uskoo Jeesuksen nousseen kuolleista. Pitää kuunnella iloa ja kärsimystä. Sivustakatsojalle on kipeää seurata läheisen ihmisen kolistelua ja sinkoilua elämän rajoja vasten. Jos tulosta katsoo myönteisesti, niin nämä luvut kertovat rehellisyydestä kysymyksiin vastattaessa. Silloin on elämästä kadonnut usko ja toivo, eikä se ole ihmiselle hyväksi
Hänen mukaansa kirkko voisi valmistua aikaisintaan kesäpuolella vuonna 2022. S yyskuun 23. Kolme arkkipiispa emeritusta kohtaa yleisön edessä Lokakuun alussa kolme emeritusarkkipiispaa asettuu yleisön eteen samaan keskusteluun. Parhaillaan Kiihtelysvaaran kirkkoa suunnitellaan hanketyöryhmässä, jonka saa työnsä päätökseen vuodenvaihteen tienoilla. Hänen suunnitelmissaan hirsirakenteisesta uudesta kirkosta tulisi paljolti samannäköinen kuin vanha kirkko oli. – Se on täysin henkilökohtainen omaksi iloksi ja surutyönä tehty ehdotus. Sanna Ukkola valitsee Vuoden kristillisen kirjan Toimittaja-juontaja Sanna Ukkola valitsee tänä vuonna Vuoden kristillisen kirjan. | kirkkopalo | kiinteistöt | Kiihtelysvaaran palaneen kirkon paikalle on tulossa uusi aikaisintaan vuonna 2022. Andersson toteaa HS:lle, että opetusministeriö selvittää muutosta tällä hallituskaudella. OLLi SePPäLä Vuosi tulipalon jälkeen Kiihtelysvaaran palaneen kirkon paikalla on rauniokirkko. John Vikström (arkkipiispana 1982–1998), Jukka Paarma (1998–2010) ja Kari Mäkinen (2010–2018) keskustelevat Liedon kirkossa 2.10. Heiskanen on koulutukseltaan rakennusinsinööri, ja hän on piirtänyt useita omakotija rivitaloja. Illan otsikkona on Kuuleeko Jumala. Keskustelua Liedon kirkosta voi seurata myös videostriiminä Youtubesta. lokakuuta. lokakuuta. Liedon seurakunnan kirkkoherra Risto Leppänen kertoo, että ajatuksena on kuulla kolmea pitkän kirkollisen uran tehnyttä arkkipiispaa, jotka katselevat kirkkoa eläkeläisinä vailla viran tuomaa painolastia. Koolla oli paikallista väkeä kertomassa, mitä he uudelta kirkolta odottavat. – Kaikki on vielä auki, sillä selvitämme, millainen kirkosta kannattaa tehdä, esimerkiksi kuinka paljon tulee istumapaikkoja ja mikä palvelee parhaiten alueen seurakunnallisia toimintoja, hallintojohtaja Tommi Mäki Joensuun seurakuntayhtymästä sanoo. kello 18–19.30. | lyhyesti | uutiset Opetusministeri Andersson avaisi elämänkatsomustiedon opetuksen kaikille Opetusministeri Li Andersson (vas.) toivoo, että elämänkatsomustiedon opiskelu voisi olla jatkossa mahdollista kaikille koululaisille, kertoo Helsingin Sanomat. – Mitään päätöksiä ei ole vielä tehty. Mutta lienee selvää, että kirkko on tarkoitus rakentaa puusta, eikä sitä varten varmaankaan järjestetä täysimittaista arkkitehtikilpailua, Mäki sanoo. Siellä vietetään suruhartautta sunnuntaina 22.9. Angervon mukaan Kiihtelysvaaran uutta kirkkoa suunnitellaan tulevaisuuden käyttötarpeita varten vuosikymmenien päähän. Samalla se asetti suunnittelutoimikunnan kartoittamaan ja kokoamaan kirkon palon jälkeiset tapahtumat sekä esittämään toimenpiteitä uuden kirkon rakentamisen aloittamiseksi. Ehdotus sai myönteisen vastaanoton. – Olisi myös hyvä ja viisasta, että paikkakuntalaisten näkökulmia otettaisiin mahdollisimman paljon huomioon. Uskontokuntiin kuulumattomat voivat valita elämänkatsomustiedon ja uskonnon opetuksen väliltä. Sanna Ukkolan valitsema Vuoden kristillinen kirja palkitaan Helsingin kirjamessuilla 26. Ehdotusta ei ole kirjattu hallitusohjelmaan. Kuuleeko kukaan. Vaara-Karjalan seurakunnan kirkkoherra Anne Angervo tulkitsee kiihtelysvaaralaisten tuntoja sanomalla, että moni olisi jo valmis aloittamaan kirkon rakentamisen. Kristilliset kustantajat ry:n järjestämä kilpailu on kaikille avoin. Mäki pitää kiinni 3–4 miljoonan euron rakennusbudjetista. Nyttemmin olen kehittänyt sitä hieman eteenpäin ja näytin kuvat uudelle hanketyöryhmälle, Heiskanen kertoo. Myös talkoohenkeä on ilmassa. Heti ensijärkytyksen jälkeen kiihtelysvaaralaisilla oli vahva tahtotila, että paikalle rakennetaan uusi kirkko. | Kuva: Jouni Heiskanen KOTIMAA | 19.9.2019 4. päivä 2018 Vaara-Karjalan seurakunnan Kiihtelysvaaran kirkko tuhoutui tulipalossa, joka osoittautui tuhopoltoksi. Angervo kertoo hanketyöryhmän saaneen käsiinsä Kirkkohallituksen julkaiseman Saman katon alle -mietinnön, jossa hahmotellaan kirkkotilan uusia käyttötarkoituksia: pyhä tila ja olohuone voidaan yhdistää. Joensuun seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto esitti loka-marraskuun vaihteessa, että palaneen kirkon tilalle rakennetaan uusi. Palavasta kirkosta alttaritaulun ja kirkollista esineistöä pelastanut kiinteistömestari Jouni Heiskanen esitteli työpajassa oman hahmotelmansa mahdolliseksi uudeksi kirkoksi. Kuusi finalistia julkistetaan Turun kirjamessuilla 4. Nykyisin uskontokuntiin kuuluvat peruskoulun ja lukion oppilaat eivät voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen. Helmikuussa valmistuneeseen raporttiin otettiin mukaan Kiihtelysvaarassa tammikuun puolivälissä järjestyn työpajan terveiset
Kustantaja eli Kirjapaja kertoo siitä tiedotteessaan: ”[Kirja] on nyt vedetty pois myynnistä siinä ilmenneiden arviointivirheiden takia. Kirjan noin 90 lyhyen tarinan joukossa on mukana myös muutamia muiden kirjoittamia tekstejä. Myös muilla maailman Rolf Steffansson: Suomen kirkon tuettava naisten pappeutta maailmalla virkaratkaisut | Naispappeuteen kielteisesti suhtautuvien järjestöjen on aika lopettaa lähetystyön jarruttaminen, Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja kirjoittaa Lähetyssanomissa. Yksi on nimeltään Pienokaisen päiväkirja. Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson perää täyttä tunnustusta naispappien tärkeydelle kirkon missiossa. – Erityisesti aborttiin liittyvä tarina oli sellainen, että se oli nyt väärässä paikassa. OLLi SeppäLä Kotimaa Oy on Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy:n vähemmistöomistaja. Steffanssonin mukaan osa kirkon kasvusta selittyy naisten asemalla. Kirjapajasta asiaa kommentoi viestintäpäällikkö Piia Latvala. Toinen kritiikkiä herättänyt tarina kertoo ihmiskaupan uhrista, joka pakotetaan kameran edessä seksiin. Abortti on aiheena hienovarainen ja herättää voimakkaita tunteita, keskusteluissa sitä täytyy käsitellä harkiten. MeRi TOivanen KOTIMAA | 19.9.2019 5. Kirkko hyväksyi naisten pappeuden vuonna 1990, ja tällä hetkellä kirkossa toimii pappeina 300 naista. Ainakin kolme tarinaa on herättänyt kritiikkiä. Kirjapaja veti myynnistä seurakunnille tarkoitetun tarinakokoelman kasvavilla luterilaisilla kirkoilla on samanlaisia kokemuksia”, Steffansson kirjoittaa. Siinä sikiö kertoo kehittymisestään. Steffanssonin mukaan naispappeuteen kielteisesti suhtautuvien lähetysjärjestöjen on aika ”lopettaa lähetystyön jarruttaminen” ja ”antaa täysi tunnustus naispappien tärkeydelle kirkon missiossa”. Naispappeuteen kielteisen kannan ottaneiden suomalaisten lähetysjärjestöjen johtajia ja hallituksia sama kehitys haastaa muuttamaan linjauksiaan, Steffansson katsoo. Steffansson kertoo naisten roolista Tansanian evankelis-luterilaisessa kirkossa. – Toimitusvaiheessa Kerron sinulle tarinan -kirjaan oli jäänyt sisältöjä, jotka nyt harkiten eivät sinne olisi kuuluneet, Latvala sanoo. | Kuva: Jukka Granström Seurakunnissa käytetyn ja suositun Kerron sinulle tarinan -sarjan uusin, neljäs osa on vedetty pois myynnistä. | lähetystyö | S uomen evankelis-luterilaisen kirkon pitää tukea nykyistä rohkeammin kumppanuuskirkkojensa naisten pappeutta, sanoo Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson. Steffansson kirjoittaa, että Lähetysseura toivoo Suomen kirkolta johdonmukaisuutta. Hänen mukaansa kirkon pitää tukea esimerkiksi Afrikassa toimivia pappisnaisia eikä mahdollistaa heidän työtään rajoittavien tahojen toimintaa. Steffanssonin mukaan naispappien kirkolle ja sen missiolle tuoma siunaus haastaa Suomen kirkkoa arvioimaan toimintaperiaatteitaan uudestaan. Kolmas kritisoitu tarina kertoo kirkon ihmisten ja ilotalon johtajan konfliktista. Latvala myös muistuttaa, että kustannusalalla tapahtuu silloin tällöin eri syistä kirjojen poisvetoja myynnistä. Kirkon suurinta lähetysjärjestöä johtava Steffansson kirjoittaa asiasta Lähetyssanomien uusimman numeron pääkirjoituksessa. Tarina on nimeltään Pornotarina. Hän kertoo, että kustantaja sai huolestuneita palautteita ja päätyi sen pohjalta vetämään kirjan pois myynnistä. Kirjaa on tarkoitus käyttää hartauksissa ja erilaisten keskustelujen alustuksena eri-ikäisten kanssa. Kyse on tietyistä teksteistä, jotka eivät edusta kustantamon linjaa ja arvomaailmaa.” Äskettäin ilmestyneen tarinakokoelman on kirjoittanut Mäntsälässä asuva pappi ja tohtorikoulutettava Timi Korhonen. Viimeinen merkintä kuuluu: ”Tänään äitini tappoi minut.” Tarinan kirjoittajaksi on merkitty Trad. Steffansson toteaa, että kirkon kansainvälisen työn linjauksen mukaan kirkon lähetysjärjestöt noudattavat ulkomaisten yhteistyökirkkojensa virkaratkaisuja eivätkä lisää jännitteitä omalla toiminnallaan. ”Naispappeuden hyväksyminen on vauhdittanut kirkon kasvua ja tuonut uutta osaamista kirkon missiolle
Suomen komissaariehdokkaaksi nimeäminen oli mieluisa yllätys Urpilaiselle. Urpilainen toteaa, että komission muodostaja Ursula von der Leyen on koonnut komission työagendan aiemmasta poikkeavalla tavalla. Viisivuotias Johannes ja kolmivuotias Joanna tietävät, että äiti on saanut uuden työn, mutta tuskin arvaavat, mitä se lopulta tarkoittaa. Urpilaisen perhe on suuren muutoksen edessä. Puoliso Juha Mustonen on jo nimitetty Brysselin Suomen EU-edustustoon diplomaatiksi. Työ kytkeytyy näin sukupolvemme suuriin kysymyksiin eli ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden torjuntaan, uusiin turvallisuusuhkiin vastaamiseen sekä esimerkiksi demokratiakehityksen tukemiseen. Urpilainen kuvailee Euroopan komission nimitystä prosessiksi. Samaan aikaan hän valmistautuu komissaarin pestiin. Urpilainen joutui puntaroimaan omaa uraansa ja perheen parasta. Hän vastasi Rinteen tarjoukseen myöntävästi. Ennen lopullisia nimityksiä parlamentti kuulee komissaariehdokkaita. Urpilainen kuitenkin muistuttaa, että työagenda on yksittäistä maanosaa laajempi ja käsittää kaiken Euroopan unionin globaalia kehitystä tukevan työn. Kirkon rooli on Urpilaisen mukaan entistä tärkeämpi. Tehtäviin kuuluu myös EU:n uuden Afrikka-strategian rakentaminen. Ministeriyshaaveet hälvenivät, kun puheenjohtaja Antti Rinne soitti kesken hallitusneuvotteluiden ja tarjosi komissaarin tehtävää. – Suomessakin voisi olla ministeriehdokkaiden kuuleminen valiokunnissa pääministerin ilmoituksen ohella, Urpilainen ehdottaa. Parhaillaan Jutta Urpilainen viettää vanhempainvapaata hoitaen kesällä perheeseen saatua tytärtä. Syksyllä perheen muuttokuorma suuntaa Helsingistä Brysseliin. KOTIMAA | 19.9.2019 6. Viime viikolla komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen kertoi komissaarien salkkujaosta. Tähän uudenlaiseen kumppanuuteen sisältyvät niin yhteistyö yksityisen sektorin kanssa kuin vaikkapa erilaiset kansainväliset kehityspolitiikkaa toteuttavat ohjelmat. Tuleva EU-komissaari Jutta Urpilainen on silti toiveikas. Valiokunnat tenttaavat ehdokkaita ja kartoittavat heidän asiantuntemustaan. – Samalla on luonnollista että maantieteellisen läheisyyden, suoranaisen kohtalonyhteyden, johdosta kiinnitämme erityistä huokansainvälisyys | Euroopassa on koettu lyhyen ajan sisällä euroja finanssikriisi, maahanmuuttokriisi, terroritekoja ja viimeisimpänä arvokriisi. Silloin Ursula von der Leyenin on saatava parlamentin enemmistön tuki. Jutta Urpilainen: Kriisin keskellä EU toimii parhaiten TeksTi | Päivi LiPPonen – kUvaT | JUkka gransTröm miota Afrikan maiden kehitykseen ja uusia mahdollisuuksia avaavaan kumppanuuteen alueen toimijoiden kanssa. haastattelu | euroopan unioni | S uomen tuleva EU-komissaari Jutta Urpilainen (sd.) istuu Helsingin Musiikkitalon kahvilassa. Hän on harrastanut EU-asioita jo nuoresta. – Tein eduskuntavaalit täysillä ja minulla oli motivaatio toimia kansanedustajana. Hänen vastuullaan ovat esimerkiksi kehityspolitiikka, Afrikka-suhteet sekä maahanmuuton juurisyihin puuttuminen. Lokakuussa parlamentti äänestää koko komissiosta. Tulevaa pestiään Urpilainen luonnehtii mielenkiintoiseksi. Myös kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan komissaarin tehtävä poikkeaa totutusta. Aikaisintaan Urpilainen pääsee työhön käsiksi marraskuun alussa. Hänestä huokuvat onni ja levollisuus. Toki ilmoitin jo vaalien aikana olevani käytettävissä vastuullisiin tehtäviin. Sen mukaan Urpilaisen vastuulle tulevat Euroopan Unionin kansainväliset kumppanuudet. – Kyseessä on aiempaa laajempi näkökulma tavoitellen uudenlaisia, tasavertaisia kumppanuuksia kehityspolitiikassa. – Pidän todella tärkeänä koko maanosan myönteistä kehitystä niin taloudellisen, sosiaalisen kuin ekologisenkin kestävyyden näkökulmasta, Urpilainen toteaa. Ajattelin tuolloin valtioneuvoston jäsenyyttä
Sen mukaan EU:n roolia on vahvistettava globaalina toimijana, jotta se voi ottaa paikkansa Kiinan, Venäjän ja USA:n rinnalla. Urpilainen näkee Euroopan unionilla tärkeän tehtävän. Kehitys on huonoa eikä vahvista Suomen asemaa. Nyt suurvallat vetäytyvät sopimuksista. Urpilainen puhuu sääntöperusteisen maailman puolesta, jota EU:n on puolustettava. EU:n kautta on myös luotava uutta normistoa robotiikan, ilmastopolitiikan ja kiertotalouden kehittämiseen. Tuon kaiken saavuttaminen edellyttää runsaasti yhteistyötä. Suomen etu on toimivat sisämarkkinat. Hillitty ilmastonmuutosta sitoutumalla ilmastosopimukseen. – Globaalit isot ongelmat vaativat kansainvälisiä sopimuksia. Hän tukee tasavallan presidentin Sauli Niinistön ulostuloa. – EU:n on tehtävä uusia kansainvälisiä kauppasopimuksia, KOTIMAA | 19.9.2019 7. Se onnistuu parhaiten, jos EU on vahva kansainvälinen toimija ja sisäisesti yhtenäinen. Asioita on ratkottu sopimuksin. » Euroopan komissiossa Jutta Urpilaisen vastuulle tulevat tämänhetkisen tiedon mukaan Euroopan unionin kansainväliset kumppanuudet. Urpilainen korostaa, että pienelle vientivetoiselle Suomelle pääsy tullittomalle EU:n talousalueelle on elintärkeää
Finanssija eurokriisiä seurasivat maahanmuuttokriisi, terroriteot ja nyt arvokriisi. Tuleva komissaari muistuttaa, että EU perustettiin arvoyhteisönä toisen maailmansodan raunioille. – Suomessa luterilaisella kirkolla on rooli yhteiskunnallisena keskustelijana. Kun paine tulee kovaksi, kyetään tekemään kompromisseja. – EU toimii parhaiten keskellä kriisiä. Se nostaa keskusteluun arvot, armon ja lähimmäisenrakkauden. Silloin kyettiin tekemään isoja päätöksiä, kuten perustettiin pankkiunioni. KOTIMAA | 19.9.2019 8. Nykykehitys huolestuttaa Jutta Urpilaista. Mutta jos arvokysymykset eroavat, se huolestuttaa. haastattelu jotta yritykset ja kansalaiset saavat vaikutusmahdollisuuksia. Urpilaisella on risti kaulassa ja vahva hengellinen vakaumus. Parlamentin poliittinen kenttä on entistä hajanaisempi, sillä kristillisdemokraatit tai sosialidemokraatit eivät enää ole enemmistöasemassa. Samalla hänen on seurattava kaikkea komission päätöksentekoa. Urpilainen on kuitenkin toiveikas. Tein ystäväni kanssa kuntalaisaloitteen huumevalistuksen lisäämisestä. Osa jäsenmaista on suorastaan kyseenalaistanut länsimaiset arvot. Hänen isänsä toimi kansanedustajana. Nyt on siirrytty järjestelmien ja ideologioiden väliseen kamppailuun. Länsimainen oikeusvaltio ja demokratian arvot ovat yhdistäneet kaikkia jäsenvaltioita. – Luokkatoveri sortui huumeisiin. Silloin tarvittiin kykyä sovittaa yhteen näkemyksiä ja rakentaa siltoja. Se on ymmärrettävää. Urpilainen peräänkuuluttaa ekumenian tärkeyttä ja katsoo, että kirkolla on entistä tärkeämpi tehtävä ihmiskäsityksen edistäjänä. Niin ei ole kaikissa maissa. – Ennen ajateltiin, että markkinatalous levittää demokratiaa, mutta niin ei ole käynyt. – Mailla on erilaisia näkemyksiä maahanmuutosta. Tunnelma vaalivalvojaisissa Tarja Halosen noustessa presidentiksi riemastuttaa Urpilaista vielä– Kirkolla olisi tärkeä rooli kertoa, että ihmisenä olet tärkeä, olipa sosiaalinen asemasi mikä tahansa, Jutta Urpilainen sanoo. Urpilaisen mukaan kulunut vuosikymmen on tarjonnut populistisille liikkeille hyvän maaperän. Niitä pitää viedä edelleen eteenpäin. Urpilainen muistuttaa toimineensa eurokriisin aikana kuuden puolueen hallituksen valtiovarainministerinä ja varapääministerinä. Euroopan Unioni on pääsääntöisesti katolinen. Kansallismieliset aatteet ovat vahvistuneet ja haastaneet politiikan. Ne eivät saisi enää vaikuttaa päätöksentekoon. Minulla on kokemus eurokriisin ajalta. Esikuvikseen Urpilainen nimeää myös Tarja Halosen ja Paavo Lipposen. Tämä linkittyy keskusteluun kansainvälisten sopimusten uskottavuudesta eli voiko asioista sopia, voidaanko vain erota sovitusta ja sitovatko sopimukset. Poliittisia esikuvia Urpilaisella on lähellä. Hän näkee, että Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan malli tarjoaisi ratkaisuja moniin nykyongelmiin. Komissio työskentelee kollegiona. EU:ta on vahvistettava arvoyhteisönä. Tytär koki monet työväentalon juhlat isän sylissä. Nyt 27 jäsenmaan päättäväisyys on koettu Iso-Britannian EU-eron eli Brexitin hoidossa. – Kirkolla ja kristillisellä sanomalla olisi tärkeä rooli kertoa, että ihmisenä olet tärkeä, olipa ammattisi tai sosiaalinen asemasi mikä tahansa. Oma isä on ollut Jutalle tärkeä sparraaja, joka on antanut kiperinä hetkinä neuvojakin. Kiertotaloudessa EU on maailman edelläkävijä. Jokaisella komissaarilla on oma vastuualueensa. Hän analysoi, että maailman muuttuessa ihmisten identiteetti on murroksessa, vanhat peruspilarit sortuvat ja ihmisen kiinnittyminen yhteisöön ei enää tapahdu tuttujen asioiden kuten työn kautta. Lapsuudessa politiikka oli läsnä, mutta oma poliittinen herääminen tapahtui vasta lukioiässä. Tälle osaamiselle hän uskoo olevan käyttöä komission jäsenenä, komission ja parlamentin välisestä mittelöstä puhumattakaan. Urpilainen haluaa nostaa esille myös EU:n sosiaalisen ulottuvuuden ja siihen liittyvän työntekijöiden oikeuksien vahvistamisen. Se pysäytti. Urpilainen nimeää turvallisuuden ja puolustuspolitiikan aloiksi, joissa on myös menty eteenpäin
Kansalliset ja finanssialan asenteet ovat nyt myönteisempiä talletussuojalle, jotta uusi kriisi ei nosta riskejä liian suuriksi. Tuleva komissaari ei usko, että uusi finanssikriisi iskisi Eurooppaan samalla voimalla kuin eurokriisi teki. – Lapsia on tärkeää ohjata kulttuurin harrastajiksi. – Lapsiperheen arki on saatava nopeasti rullaamaan. Apuna on pankkiunioni. Ministerinä työskentelin paljon Brysselissä. – Perustimme lipposklubin vaalimaan linjaa, että Suomi pysyy ytimessä, Urpilainen naurahtaa. Ylivahtimestari Maarit Ilonen: Palvelualtis pitää olla eikä kiirettä saa näyttää. – Elimme koko ajan lähtövalmiudessa. Toisaalta meillä oli Hosainan seudulla poikkeuksellisen avoimet mahEtiopiassa Amero Attassa, Kaffassa kiivetään kirkon pihamaalle pieniä tikasportaita pitkin. Kommunismin aikana kirkkojen työ oli rajoitettua. Vuonna 1974 maassa tapahtui sosialistinen sotilasvallankaappaus. Urpilainen korostaa, että jäsenmaiden on itse kannettava vastuu oman taloutensa hoidosta. Keskustelimme kaksi tuntia maailmanmenosta. Alkuvuosina Etiopiassa tarvittiin erityisesti seurakunnan työntekijöitä, terveydenhoitoalan väkeä, opettajia ja rakentajia. Uimassakin on käyty säiden salliessa. EU:n korkean tason edustaja Frederica Mogherini on puolestaan tuttu jo Jutan nuoruudesta. Sitä ei voi siirtää EU:lle. Monet kokoontuivat salaa. – Kävimme katsomassa lasten kesäteatterissa näytelmät Peppi Pitkätossu ja Mimmi, lehmä ja varis. Hyvä työtoveri Wolfgan Schäuble järjesti hänelle tapaamisen Schmidtin kanssa tämän Hampurin työhuoneella vuonna 2012. Haastavan työn ja perheen yhdistämistä helpottaa, että au-pairiksi muuttaa Jutan kummityttö. Meidät voitiin käskeä ulos maasta koska tahansa. Etiopiassa luotetaan hyvään Jumalaan historia | Suomalaisia luterilaisia lähetystyöntekijöitä on ollut Etiopiassa 1960-luvun lopulta lähtien. Hän toimi Tanskan talousministerinä, kun Urpilainen oli valtionvarainministeri. Harmittaa, että säästöt ovat vieneet resursseja päiväkodeilta ja kouluilta tarjota teatterielämyksiä lapsille. Parasta on, kun ei ole kiire ja voi olla läsnä. Suntion työ on monimuotoista ja viran perinteet ovat pitkät. Pitää tutkia millaisia harrastuksia lapsille uudesta kotikaupungista löytyisi. Mekane Yesus -kirkon kehittyessä itsenäisemmäksi lähetystyöntekijöiden rooli on painottunut koulutusja asiantuntijatehtäviin. Valmistautuessaan komissaarin tehtävään Urpilainen on keskustellut Suomen aiempien komissaarien kanssa. – Toivottavasti jotain on opittu edellisestä kerrasta. . Usein samalla henkilöllä oli monta tehtävää. Kirkkorakennuksia suljettiin ja kristityt kokivat myös suoranaista vainoa. – Se oli ikimuistoinen tilanne. – Vain yhtenäinen talletussuoja puuttuu. Pro-liite nro 8 ilmestyy 3.10. Tärkeintä on kuitenkin ymmärrys, että yhdessä olemme vahvempia kohtaamaan uusia kriisejä. Urpilainen haluaa välittää lapsilleen rakkauden suomalaiseen kulttuuriin ja kirjoihin. Pääministeri Paavo Lipposen periaatetta, että Suomen on oltava aktiivinen eurooppalainen toimija, hän ei halua unohtaa. . Ilmestyy 10 kertaa vuodessa ”Rippileiri oli elämän mullistava kokemus” rippikoulu | Eri-ikäiset kirkon vaikuttajat ja nuorisotyön ammattilaiset kertovat tässä Kotimaa Prossa omista rippikoulumuistoistaan ja siitä, mikä heidän mielestään on rippikoulussa luovuttamattominta. Mimmi-kirjaakin on kovasti luettu. Epäonnistumisia ei saa pelätä. On luotu säännöskehikko, yhteinen kriisinratkaisu ja Euroopan vakausmekanismi on käytössä. Tuolloin maahan saapuivat ensimmäiset Suomen Lähetysseuran ja Kansanlähetyksen työntekijät. Työtä on tehty yhdessä paikallisen luterilaisen Mekane Yesus -kirkon kanssa. E nsimmäisten suomalaisten lähetystyöntekijöiden saapuessa Etiopiaan maa oli vielä keisari Haile Selassien hallitsema. Hän iloitsee myös siitä, että tulevassa komissiossa jatkaa Tanskan Margrethe Vestager. Parhaillaan iltasatukirjana on Peppi Pitkätossu. Hädässä suntio tunnetaan – näin selviydyttiin kiperästä tilanteesta. kin. | Kuva: Risto Leikola / Suomen Lähetysseura » AIHEENA: Lähetystyö 4 19 Hyviä uutisia kirkon työntekijöille ja luottamushenkilöille: Kotimaa Pro -liite jaetaan Kotimaa-lehden välissä. . Kaikkein suurin idoli Urpilaiselle on Helmut Schmidt. Kirkot puuta ja suntiot rautaa. Pyysin häneltä lopuksi neuvoa nuorelle poliitikolle. Pojan kanssa on käyty musiikkileikkikoulussa. EU on hänen mielestään nyt vahvempi kuin eurokriisin aikana. Schmidt sanoi: Kuule Jutta, politiikassa on kuunneltava kansaa, ehkä kosiskeltavakin, mutta aina toimittava omantuntonsa mukaan. Yliopistonlehtori Janne Matikainen kannustaa seurakuntia ennakkoluulottomaan viestintään. Kesällä Jutta Urpilainen on kerännyt voimia uusiin haasteisiin ja nauttinut perhe-elämästä. Mihin kaikkeen työnkuva taipuu. Tuleva komissaari vakavoituu. |K uv a: Ro sa Pö pp ön en 5 19 AIHEENA: Rippikoulu . Hän oli kokenut sodan ja ollut Euroopan jälleenrakentamisessa mukana. – Lasten kanssa on retkeilty metsässä, on otettu eväät mukaan ja paistettu nuotiolla makkaraa. – Eurooppalaisen sosiaalidemokraattisen yhteistyön kautta minulla on monia ystäviä eri rooleissa. Teema: Suntiot Suurista hautajaispidoista intiimeihin muistotilaisuuksiin 6 19 AIHEENA: Hautajaiset ja hautausmaat 7 19 AIHEENA: Viestintä Onnistunut viestintä lähtee rohkeudesta Janne Matikainen, Pasi Kivioja ja Unna Lehtipuu antavat vinkkejä siihen, miten mediamaisemassa voi päästä esille. ” Politiikassa on kuunneltava kansaa, ehkä kosiskeltavakin, mutta aina on toimittavan omantuntonsa mukaan. Iso mielenkiinto kohdistuu juuri nyt Italiaan, jolla on isot taloudelliset haasteet ja poliittinen epävakaus. Jutta kokee, että perheen tulevaa kotiutumista Brysseliin auttavat lukuisat ystävät, toimelias Brysselin Suomi-yhteisö ja Merimieskirkko. | Kuva: Jukka Granström KOTIMAA | 19.9.2019 9. Suntio, vahtimestari vai kiinteistönhoitaja
Hangon siirtoleiriltä Susin perheen tie vei Varsinais-Suomen Mynämäelle. Kyyditsijöille oli jopa annettu kiintiöt. Neuvostoviranomaisiin luottaneilta otettiin jo rajalla kaikki omaisuus pois. Sitä ennen miestä oli pyöritetty eri vankiloissa ja Gulag-vankileireillä. Joka tapauksessa vankileireillä ja teloituksissa menehtyneitä on useita miljoonia. – Meillä Inkerinmaalla vaino kohdistui koko inkerinsuomalaiseen yhteisöön. Neuvostoliiton vankileireillä oli kaikenlaisia ihmisiä kymmenistä eri kansallisuuksista. Kuuluisan vankileirien saariston eli Gulagin vankimäärä oli suurimmillaan vasta 1950-luvun alussa. Pelkästään Stalinin valtakauden uhrien laskeminen on mahdoton urakka. Myöhemmin joutuisi maksamaan kaikki kulut itse! Helena Susi ei kuitenkaan taipunut. Koulumme ja kirkkomme lakkasivat toimimasta. Siellä upseeri oli lyönyt nyrkkiä pöytään ja uhkaillut. Kyseisinä vuosina vainot olivat kaikkein laajimmat ja väkivaltaisimmat. Valma Karlssonin mukaan kansallisuuksien väliset suhteet olivat Inkerissä hyvät ennen vainojen aikaa. Jo Leninin käynnistämä terrori huipentui Stalinin valtakaudella vuosina 1936–1938. Kyllä olin siitä sanasta ihmeissäni. Äitini ratkaisu osoittautui kuitenkin kaukonäköiseksi. Asian perusteellinen tutkiminen voisi olla palvelus nuoremmille sukupolville. Luultavasti ne eivät menneet koskaan perille. Nelihenkisen perheen elättäjä vietiin pois, emmekä enää koskaan nähneet häntä. Sieltä perhe laivattiin vuonna 1944 Suomeen. Ainoastaan yhden kerran minua haukuttiin koulussa ryssäksi. Vielä nyt pääsisi synnyinmaahan ilmaiseksi. Joka kylästä piti vangita tietty määrä ihmisiä. Vuonna 1942 saksalaiset evakuoivat Helena Susin ja hänen lapsensa taistelujen jaloista Viroon. Suomalaissyntyisistä leireillä viruivat muun muassa punaisten kansanvaltuuskunnan johtaja Kullervo Manner sekä kommunistijohtaja Otto Wille Kuusisen vaimo Aino. Venäläisväestön tilanne oli toisenlainen. – Äitini työskenteli Saksan armeijan palveluksessa ja sai hankittua sieltä perheellemme ruokaa. Susin perhe ei ollut ainoa, joka Neuvostoliitossa sai pelätä. – Äitini yritti toimittaa isälle vankilaan viestejä ja paketteja. Noina suuren terrorin aikoina myös joukoittain suomalaisia ja inkeriläisiä päätyi vankileireille ja kuolemaan. Suuri enemmistö vangeista oli miehiä, mutta joukossa oli naisia ja lapsiakin. – Äitimmekin sai kutsun Neuvostoliiton Turun konsulaattiin. – Rautateillä mekaanikkona työskennellyttä isääni syytettiin pyrkimyksestä räjäyttää rautatiet. Perhe jäi Suomeen pysyvästi. uutiset | inkeriläisten kohtalo | H elsingissä asuvan Valma Karlssonin elämä muuttui 4.4.1938. Aihe herättää myös paljon kiistelyä. Inkeriläisistä jotkut päättivät paeta Ruotsiin. Stalinistisen terrorin keinona käytettiin myös tahallaan aiheutettua nälänhätää. Niina oli syntynyt vuonna 1930 ja Valentina eli Valma vain hiukan ennen isän kyyditystä. He pitivät meitä tyhminä, koska emme toimineet samoin. Olinkin kylässämme ilmeisesti viimeinen, joka kastettiin. Alkunsa terrori sai jo vuonna 1918, ja se jatkui eri muodoissaan Neuvostoliiton lakkauttamiseen saakka. Toisen maailmansodan käynnistyttyä vauhdilla etenevät saksalaiset saapuivat myös Kuninkaalan kylään. Syyte oli tietenkin täysin tekaistu. Kaikkiaan noin 63 000 inkeriläistä evakuoitiin tuolloin maahamme. Eivätkä he kotiseudulleen heti päässeet. Sinä yönä Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n Mustaksi korpiksi kutsuttu auto ajoi heidän pihaansa Inkerinmaan Kuninkaalan kylässä Leningradin eteläpuolella. Kun isä katosi yöhön Väkivalta, taudit ja nälkä tappoivat Vuosien 1936–1938 suuri terrori oli vain yksi osa Neuvostoliiton pitkään jatkunutta poliittista sortoa. – Oikeusvaltiossa ei syytöntä ihmistä voisi keskellä yötä viedä kotoaan, mutta Neuvostoliitossa se oli mahdollista. Aatami Susin Helena-vaimon piti nyt selviytyä kahden tyttärensä kanssa. – Asuimme siellä kahdessa eri maalaistalossa ja meidän oli hyvä olla. Kymmenet tuhannet heistä joutuivat syyttöminä vangituiksi ja teloitetuiksi. Se aiheutti pelkästään Ukrainassa vuosina 1932–1933 arviolta 3–4 miljoonan ihmisen kuoleman. Paljon myöhemmin Valma on saanut arkistolähteistä selville, että hänen isänsä kuoli vuonna 1942. Kohtelumme olikin hyvää. Heistä Valma Karlssonilla on myönteisiä muistoja. Muita Neuvostoliitto yritti maanitella ja kovistellakin palaamaan. terrorin uhrit | Stalinin vainot iskivät ankarasti myös Neuvostoliiton suomalaissukuisiin. | Kuva: Jukka Granström KOTIMAA | 19.9.2019 10. – Monet sukulaisemme uskoivat puheita ja päättivät palata. Sodan päätyttyä tappioon Suomen poliittinen asema oli hyvin arkaluontoinen. Meitä inkerinsuomalaisia kehotettiin laittamaan päähämme valkoinen huivi. Äitini on kertonut, että isäni Aatami Susi oli hyvä ja kiltti aviomies, Karlsson sanoo. Sen jälkeen pappimme Pekka Braks pidätettiin
He olivat hirmuhallitsijan uhreja samalla tavoin, kuin lukuisat muutkin kansallisuudet. Helena Susi ja hänen kaksi lastaan saivat elää uudessa kotimaassaan hyvän elämän. Valma Karlsson kannattaa tutkimuksen tekemistä. Helsinkiläisrouva ei syytä tavallisia venäläisiä menneiden vuosikymmenten tapahtumista. Näin pääsimme viettämään pari yötä Inkerinmaalla sukulaisten kodeissa. | Kuva: Valma Karlssonin albumi Vuosien kuluessa idässä alkoivat puhaltaa hivenen leppeämmät tuulet. Katkera Valma Karlsson ei silti ole, vaikka menettikin isänsä. Monien uhrien vaiheet ovat edelleen hämärän peitossa, vaikka Venäjän arkistot alkoivatkin avautua jo 1990-luvulla. Kuitenkin pienin varauksin. Hän kuoli Komin alueella neljä vuotta myöhemmin. Helena Susin sylissä Valma ja vieressä Niina. artiklan mukaan. Neuvostodiktatuurikin avasi vähitellen oviaan. Valma pääsi vuonna 1958 äitinsä kanssa ensimmäistä kertaa tapaamaan Inkerissä asuvia sukulaisia. – Olemme jälkeläisten kanssa käyneet myös sukumme kotikonnuilla Inkerinmaalla. Perhe selviytyi vaikeiden sotavuosien läpi äidin nokkeluudella ja hyvällä onnellakin. Sukulaiset tulivat sinne meitä tapaamaan ja keksivät juonen. – Putinin hallinnon aggressiiviset toimet sen sijaan pelottavat. Olen Suomelle todella kiitollinen. Laitoimme huivit päähän ja olimme puhumatta. VeSa KeiNoNeN aatami Susi tuomittiin Neuvostoliiton rikoslain surullisenkuuluisan 58. Ne selvisivät Venäjällä asuneiden sukulaisten avustuksella vuonna 2005. Monia uusia vierailuja seurasi myöhemmin. Hän ei ehtinyt saada tietoa miehensä loppuvaiheista ja kuolinpaikasta. Suomessa käydään nyt keskustelua siitä, että 1930-luvun vainoissa menehtyneistä suomalaisista ja inkeriläisistä olisi syytä käynnistää laaja tutkimus. Eikö ihmiskunta lainkaan opi entisaikojen kauheuksista. – Asioiden perusteellinen selvittäminen voisi olla hyödyllistä nuoremmille, jotka eivät noista historian vaiheista niin paljoa tiedä. | Kuva: Valma Karlssonin albumi KOTIMAA | 19.9.2019 11. Toisaalta vanhempien sukupolvien kannalta tutkimus tulee liian myöhään. Valma Karlsson on nyt 82-vuotias. Hän on ilokseen päässyt siirtämään suvun muistiperintöä seuraaville sukupolville. – Mutta uskon isäni ja äitini tavanneen taivaassa, Karlsson hymyilee. Valman Helena-äiti kuoli vuonna 2002. – Turistien majoittuminen oli tuohon aikaan sallittua vain joissakin Leningradin hotelleissa. Kylämme paloi sodan aikana, mutta he pääsivät näkemään ja kokemaan sen maiseman. – Elämämme Neuvostoliitossa olisi varmasti ollut dramaattisesti huonompaa. Stalinin kauden massiivinen terrori on yksi ihmiskunnan historian häpeäpilkkuja. – Kyllä perheellämme on kuitenkin sen jälkeen ollut varjelus mukana. Eri maiden yhteiskuntia he pystyivät vertaamaan kokemuspohjaisesti
Partioliikkeen jakaantuminen kahtia ei varmasti ole kenenkään toive. Seurakunnan viranhaltijoiden toistelema lause ”alue on talousmetsää” luo mielikuvaa, jonka mukaan metsä ei ansaitse suojelua. Huomattiinko asutus. Osallistuminen voi tietysti olla merkki sitoutumisesta, ja on myös niin, että ihminen voi kadottaa kastettuna olemisen merkityksen, jos hänellä ei ole kosketusta sanaan ja sakramentteihin. Kehollista kokemusta yhteydestä ei synny. Lapsi sai nähdä katolisten kristittyjen innostuksen uutta paavia valittaessa. Tarkemmin ajatellen se on tunnustus: ”Emme näe metsää. Asuessamme Ranskassa luterilainen lapseni kävi katolista partiota. Kastettu on kuitenkin kristitty, vaikka hän kävisi vain kerran vuodessa joulukirkossa. Yleensä seurakunta tarjoaa lippukunnalle tilat veloituksetta käyttöön. Luther opasti pitämään kaikkia kastettuja sisarina ja veljinä Kristuksessa. Jos se halutaan pitää voimassa, tämän tulee perustua kaikkeen nyt saatavissa olevaan tietoon ja kirkkovaltuutettujen arvoihin. Timo-Matti Haapiainen 14.9. Vanha sanonta kuuluu: ”Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt”. Joissain seurakunnissa ainoa varhaisnuorisotyön muoto on kirkon tiloissa toimiva partio. Uskonnottomien vanhempien lapselle on varmasti ollut ja tulee jatkossakin olemaan yhtä mielenkiintoista päästä näkemään luterilaisen kirkon toimintaa ja tapoja. Toisaalta se, että seurakuntien tiloissa toimivat lippukunnat alkaisivat mahdollisen muutoksen jälkeen profiloitua omannäköisikseen, voisi tehdä lapsista avarakatseisempia. – – Entä jos ehtoollinen jaettaisiin jokaisessa messussa paikassa, joka on kaikille läsnäolijoille saavutettava – paikassa, joka voi olla aidosti yhteinen. Tomi Karttunen 17.9. Toimitus pahoittelee virhettä. Toisaalta partiolupausta ollaan muuttamassa niin sanottuun katsomusneutraaliin suuntaan. Me ihmiset emme saa kuitenkaan jaotella kastettuja vuohiin ja lampaisiin. Jutussa todetaan, että neljällä lippukunnalla viidestä on taustayhteisönään jokin kristillinen seurakunta. Portaat ovat hankalat. Metsäsuunnitelmassa näitä ei mainita. Seurakunnan käyttämän metsänhoitajan ”objektiivinen” arvio, että metsällä on tarve tulla avohakatuksi, kertoo paljon esittäjästään, vähän metsästä. Luiskaa ei ole. – – Tavallisesti dilemma uskonnon edustajien ja muiden välillä on ratkaistu siten, että uskontokuntaan kuuluvat ovat antaneet lupauksensa, valansa tai vakuutuksensa uskonnollisessa viitekehyksessä, uskontokuntaan kuulumattomat taas ei-uskonnollisessa neutraalissa muodossa. Kotimaa24:n blogeissa sanottua KOTIMAA | 19.9.2019 12. Partiolupauksen uudistamista käsittelevässä jutussa ( Kotimaa 12.9.) piispa Kaisamari Hintikka totesi, että partioliikkeen omistavat partiolaiset eikä sen arvoja voi sanella ulkopuolelta. – – Polvistuminen ei ole ainoa haaste. annamaRi juKKO Helsinki Partiossa uskonnottomankin lapsi pääsee näkemään luterilaisen kirkon tapoja Julkisuudessa on keskustelua herättänyt se, että yhtäältä uudessa partion peruskirjassa halutaan myönteisesti sitoutua niin sanotun positiivisen uskonnonvapauden periaatteeseen. mielipiteet Talous peittää metsän Kiitos kirkkoherra Harri Romarille vastauksesta metsäkirjoitukseeni (Kotimaa 12.9.). Usein ajattelemme mielestäni väärin, että osallistuminen [kirkon toimintaan] on mittari. Moni itselleni tärkeä ja rakas ihminen ei voi enää polvistua ehtoolliselle. Hiljan kuuntelemani pieni hömötiaisparvi (niitä on yhä!) ei maininnut moisesta. Jos asia haluttaisiin toteuttaa uskonnon ja katsomuksen vapauden periaatteiden mukaisesti, tulisi joko antaa uskontoon viittaava vaihtoehto, niin että esimerkiksi entiseen tapaan mainitaan Jumala ja sitten tämä ”katsomuksessani”, tai sitten muotoillaan täsmällisesti: ”kasvaa uskontoni tai katsomukseni mukaisesti”. Osoittaisi reiluutta ja rohkeutta, siis Laukaan seurakunnan arvoja, myöntää, että aika on ajanut vanhentunein ja vajain tiedoin tehdyn hakkuupäätöksen ohi. Toivo Loikkainen 12.9. Hän ymmärsi, että kirkossa on erilaisia jäseniä. Yhtä totta on se, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon asioista päättävät kirkon jäsenet itse tai edustajiensa välityksellä. Ajatus yhteisestä pöydästä jää ajatukseksi, kun käytännön syistä seurakunnan jäsenet ottavat vastaan ehtoollisen kuka missäkin ja kuka mitenkin. Lapuan hiippakunnan johtamisen päivillä kirkkorakennusten korjaamisesta oli alustamassa TT juhani Holma, ei Hannu, kuten tekstissä väitettiin. Moni itselleni tärkeä ja rakas ihminen ei pääse joissain kirkoissa alttarikaiteelle asti. Miten muuten on: etsikö metsänhoitaja liito-oravan papanoita hänelle normaalista mutta paikallisesti ainutlaatuisesta metsästä. Hän oli partioryhmänsä täysivaltainen jäsen, mutta pääsi samalla näkemään katolista kirkkoa sisältä päin ja vertaamaan sitä omaan kirkkoonsa. Jos Suomen partioliike alkaa toteuttaa uskonnonvapautta muodossa ”vapaus uskonnosta” ja hylkää positiivisen uskonnonvapauden periaatteen, seurakuntien on syytä miettiä yhteistyön jatkamisen mielekkyyttä. Sami Yli-KaRjanmaa Kuusa Oikaisu Sami Yli-Karjanmaan mielipidekirjoituksessa (Kotimaa 12.9.) oli toimituksen tekemä virhe. Talous on edessä.” Harri Romar ei kommentoi keskeisintä: millä tiedoilla edellinen valtuusto vahvisti vanhan päätöksen ”päätehakkuusta”. jouko ala-Prinkkilän mielipidekirjoituksessa (Kotimaa 12.9.) oli nimivirhe. Hän saattoi pohtia kanssamme katolisen partiomessun jälkeen, miksi katolisen kirkon uskontunnustuksessa on sanat ”église catholique” ja luterilaisen ”église universelle” tai miksi katoliset lapset käyvät rippikoulun jo 10-vuotiaina. Yli-Karjanmaan lähettämässä tekstissä luki: ”En voi uskoa, että kaiken tämän elämän, kauneuden, hiljaisuuden ja rauhan peruuttamaton hävitys on Laukaan seurakunnan, viime kädessä kirkkovaltuuston jäsenten, arvojen mukaista.” Editointivaiheessa virkkeestä oli poistettu neljä ensimmäistä sanaa, mikä muutti virkkeen merkityksen. Kysyttiinkö ulkoilusta tai luontoarvoista. Hän kuitenkin teki myös eron kirkon todellisten ja nimellisten jäsenien välillä
Ne, jotka kokivat autuaallisemmaksi nauttia pyhät lahjat entiseen malliin, olivat vapaat rauhassa polvistumaan alttarikaiteelle. Tulivat uudet papit ja päättäjätkin kääntäen ensi töikseen asiat entiseen malliin, siis ”niin kuin aina ennen”. Ehdotin, että tehdään niin kuin kristikunnan enemmistö asian hoitaa. Rajaa viilataan teräväksi, emme halua tehdä sillä tavalla kuin nuo toiset. Tuotiin pieni pöytä permannolle alttarikaiteen eteen ja katettiin pyhä ateria siihen. rauhaa pimeydestä Jarmo Kiilunen kirjoittaa järkimiehen ajatuksia ehtoollisenvietosta ( Kotimaa 5.9.). Kun arjen haasteet on hoidettu, lapset ruokittu ja kotiläksyt autettu, on aika nerokasta laittaa valot pois päältä ja vain mietiskellä hiljaisuudessa elämää, ihmisiä, rakkaita ja kaikkea muuta siitä väliltä. sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Ehtoolliselle tulevien joukossa kaksi miestä muistaa kumminkin Mannerheimin ohjetta – saavutetuista asemista ei luovuta – ja nauttii pyhän lahjan selkä suorana seisten. Valitettavan usein me valitsemme sen toisen vaihtoehdon – istumme ruudun edessä vielä tunnin tai pari katsellen jotakin jo kulunutta jännitystarinan juonta tai laskemme viimeisimmän päivityksen ”tykkäyksiä”. Riisumme itse itseltämme se mahdollisuuden rauhaan, jonka Herra viisaudessaan on suonut meille täällä pohjoisessa. Hänen mielestään sakramentin nauttiminen seisten pitäisi saada selvemmin normaaliksi vaihtoehdoksi ilman pelkoa joutua silmätikuksi. Kun kysyin, miksi hän istuu pimeässä, hän vastasi mietiskelevänsä ja rukoilevansa. Rukouksen tarkoitus oli minulle jo silloin selvä, mutta mietiskely pimeässä jäi vähän hämäräksi ajatukseksi, sillä nuorena piti olla liikkeellä, tehdä kaikenlaista ja ehtiä joka paikkaan. Ehtoolliselle osallistuminen lisääntyi. KOTIMAA | 19.9.2019 13. ” Hiljaisuus ilman mitään keinotekoista huminaa on jo harvinainen luonnonvara. Pappi pyhitti lahjat asianmukaisesti alttarissa ja toi avustajansa kanssa jakoon pöydän ääressä. Lähteekö meidän käsityksemme perinteisestä siitä, mihin oma muistimme yltää. Pappi innostui. Maailman politiikka on rauhatonta, talous on rauhatonta, luonto on rauhatonta ja hyvinvointiyhteiskunnan kylläisyydessä elävä ihminen on rauhaton. Milloin joku kompastuisi, luita murtuisi ja kenties tulisi siinä paikassa lähtö tuonilmoisiin. Hiljaisuus ilman mitään keinotekoista huminaa on jo harvinainen luonnonvara. Kaikkiaan messu toimi hyvin vuosien ajan. Hermann Kalmus Kirjoittaja on Pilistveren seurakunnan kirkkoherra. Vuosia sitten katselimme papin kanssa huolestuneina ikääntyneiden ja vaikeasti liikkuvien kompurointia alttarikaiteen portaalla. Nyt, toistakymmentä vuotta myöhemmin, kun omat lapseni ovat kasvamassa aikuiseksi, alan yhä enemmän ymmärtää pimeässä mietiskelyn viisautta. Vielä kirkkojen välisissä suhteissa erottavat seikat ovat monille tärkeämpiä ja rakkaampia kuin yhdistävät. Silmien edessä tai korvilla on jatkuvasti oltava jokin ärsyke. Tässä kohtaa muistelen omaa hiljattain edesmennyttä äitiäni. Täällä pohjoisessa on alkamassa syystalvinen kaamoksen aika. Mutta ehkä meidän pitää kysyä itseltämme, olemmeko ymmärtäneet hiljentää ylimääräisiä ärsykkeitä ja laittaa valoja pois päältä, että voisimme löytää rauhaa pimeydestä. Kaikki on valaistua, ja hyvin harvoin kohtaamme pilkkopimeää. Papin valta ja auktoriteetti on ylittämätön. Jokaisella papilla on oma käsialansa työssään ja hän pitää oikeutenaan toteuttaa omaa malliaan sekä henkilökohtaista uskonnäkemystään. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Nyt siis seurakunnassa on kaikki hyvin, tehdään niin kuin aina ennen. Vaivaiset ja terveemmät kokivat tasavertaisuutta. Kun väsymme elämään ja masennumme murheista, helpointa on syyttää maailmaa ja sen menoja. Sekin yhdistetään usein mielenterveysongelmiin ja masennukseen. Oppineet pitävät todennäköisenä, että Jeesus oppilaineen nautti ehtoollisen Lähi-idässä vallinneen tavan mukaan lattialla kyljellään maaten. Yksi kynttilä on ihan riittävä valaisemaan sitä toivoa, jonka Herra armossa antaa meidän jokaisen elämään. Kaikki kävi kauniisti ja joutuisasti. Kuitenkin vain 80–100 vuotta sitten yhteiskunnissamme sähkö ja sen tuottama valo oli harvinaisuus valtaenemmistössä kotitalouksista. Mitä tehdä. Kiintoisa on pohdiskella jämeriä perustesanoja ”aina ennen” tai ”perinteisesti”. Miksi ei tehdä niin kuin aina ennen. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Kun nuorena koululaisena tulin kotiin treeneistä tai ystävien luota, äiti aika usein istui yksin pimeässä. Asiallisesti opastettu seurakunta tuli hartaana jonossa ja sai pyhän ateriansa. Sitten elimme vuosisatoja katolisen kirkon jäsenyydessä sen tapoja noudattaen. Ihmiset elivät ihan hyvin kynttilän valossa ja nykypäivään verrattuna viettivät pitkiä iltoja lähes pimeässä. Mistä ihminen löytäisi rauhan. Olihan läheltä nähty hyvin toimiva esimerkki oman pitäjän luostarikirkoissa ja maailmalla katolista käytäntöä. Sitten pappi lähti eläkkeelle. Sama pätee myös pimeyteen. R auhattomuudesta puhutaan nykyään paljon, lähes kaikki on rauhatonta. Kuultiin sitten purnaustakin eräiden peruskirkollisten taholta. Luottamushenkilöissä ja kirkkorahvaassa konservatiivit ovat vahvoilla. martti issaKainen kirjailija, varakanttori ja seurakunnan luottamusmies, Heinävesi Ehtoollista voisi hyvin viettää seisten ” Oppineet pitävät todennäköisenä, että Jeesus oppilaineen nautti ehtoollisen Lähi-idässä vallinneen tavan mukaan lattialla kyljellään maaten. Sama pätee myös pimeyteen
Se on varsin pieni kansallispuisto. Ympärillä tuoksuu keAmerikantuliaisia Petkeljärven kansallispuisto on perustettu kansallispuistojen toisessa aallossa vuonna 1956, toisen maailmansodan jälkeen. Niiden hoito kuuluu Metsähallitukselle. Suomalaiset tutustuivat U.S. TeKsTi ja KuvaT | Freija Özcan » KOTIMAA | 19.9.2019 14. National Park Servicen hoitoja käyttösuunnitelmiin, joissa on sovitettu yhteen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen että retkeilyja virkistyskäyttö. Kansallispuistojen hoito-opit ovat yllättäen ”amerikantuliaisia”. Jos metsään haluat mennä nyt Suomalaiset kansallispuistot ovat hyvä ja ekologinen kotimaan matkakohde. Petkeljärvi sijaitsee parikymmentä kilometriä Ilomantsista itään. Silloin perustetuista puistoista Suomen puolella ovat edelleen Pallas-Ounastunturin ja Pyhätunturin kansallispuistot sekä Mallan ja Pisavaaran luonnonpuistot. Kansallispuistoista pohjoisin on Lemmenjoki, eteläisin Tammisaaren saaristo, suurin tietenkin Urho Kekkosen kansallispuisto Saariselällä. Tästä on hyvä lähteä metsään. Kuikan kierros, 6,5 kilometriä, lupaa sadunomaisia maisemia. Leirintäalueella nököttää muutama asuntoauto, mutta niissä vielä nukutaan. Muutama vaellusreitti sieltä kuitenkin löytyy. Ensimmäinen aalto oli vuonna 1938. – Suuntaa suoraan sinne harjulle, kuului Petkeljärvellä käyneeltä ystävältä saamani ohje. Saunapolkua koristavat sievät lyhdyt – tämä on hyvin siisti ja nätisti laitettu kansallispuisto, kuten useimmat Suomen 40 kansallispuistosta ovat. Taitajan taipaleelle en lähde, sillä sitä pitkin päätyisin 31 kilometriä pohjoiseen Mekrijärven kylään. Harjun korkeimmalla kohdalla kulkee polku. Lähden siis Kuikan kierroksen suuntaan ” Tunnen itseni pieneksi ja kuolevaiseksi mantujen tallaajaksi. Nykyään kansallispuistoja on 40. ja poikkean siitä Korkeasärkälle. reportaasi A urinkoinen loppukesän helle hemmottelee Pohjois-Karjalaa, kun pysähdyn Petkeljärven kansallispuiston luontotuvan parkkipaikalle. Kaiken tiedon kansallispuistoista löytää osoitteesta Luontoon.fi. Silloin perustettiin myös Liesjärven, Linnansaaren, Pyhä-Häkin, Rokuan, Oulangan ja Lemmenjoen kansallispuistot. Korkeasärkkää reunustaa vesi molemmin puolin. Samaa sovellettiin suomalaisiin kansallispuistoihin. Aamu on nuori, eikä muita autoja näy. Vasemmalle jää leirintäalueen rantasauna, kun astelen metsäpolkua alas lahdenpoukamaan. Valkiajärven vesi kimaltelee houkuttavasti ja on niin lämmin, että riisun päällimmäisen paidan jo heti alkuun. Petkeljärven harju on päättymätön kuin tunturin rinne. Harjupolku, 3,5 kilometriä, veisi Tuomipurolle
Täyty kiitollisuudesta ja ilosta. Metsähartaus Metsässä voi pitää itselleen pienen hartaushetken. 3) Katsele rauhassa kaukaisuuteen ja anna ajatusten virrata. Millaisia tuoksuja tunnet. 5) Jatka matkaa iloisen virren tai laulun tahtiin. 2) Hengitä syvään ja haistele samalla ilmaa. » KOTIMAA | 19.9.2019 15. 4) Lausu sinulle sopiva rukous ja erityisesti kiitä elämästä, luomakunnasta ja olemassaolosta. Keskity tuntemaan maaperä jalkojesi alla ja puun rungon pinta selässäsi. 1) Nojaa selkäsi mukavalta tuntuvaa puuta vasten
Korkealla harjun päällä kulkee polku. Taisteluja ei Petkeljärven puiston alueella kuitenkaan käyty, lähiseuduilla kylläkin. On viitat ja kartta, josta paikantaa itsensä. Siinä voi suoda hetken ajatuksen sotien veteraaneille. Kun oikein ajattelee, niin joen muotoiselta maakaistaleeltahan tämä harju näyttää. Maisema on hauska. divisioonan miehittämäksi. Luonnon erityispiirteistä kertovia tauluja on siroteltu matkan varrelle. Sen verran nousua ja laskua tällä kaksi kilometriä pitkällä harjupolulla on, ettei sitä ihan turhaan sanota vaativaksi reitiksi. Lenkkareilla joutuisin varomaan nilkkojani. Jää kulutti kallioperää ja irrotti maa-ainesta mukaansa. Vastaan tulee toisen maailmansodan aikaisten taistelujen muistomerkkejä ja asekätköpaikkoja. Suppa voi olla lammikko tai se on voinut ajan kuluessa kasvaa umpeen. Jossain edessäpäin on luvassa järvet yhdistävä salmi. Sellainen joki on tämänkin harjun muovannut. Kuivaa kangasta kulkiessa on vinkeä ajatella, että 20 000 vuotta sitten näitä seutuja peitti kaksi kilometriä korkea jäätikkö. Edessä jatkuu polveilevaa mäntymetsää, alhaalla molemmin puolin vettä. Pienen matkan päässä Möhkön kylä sen sijaan jäi Neuvostoliiton 155. Maastossa kulkee vanhoja juoksuhautoja. Voisin kuvitella, että nämä Pohjois-Karjalan laajat mäntymetsät selviytyvät ihmistä pitemmälle ja peittävät lopulta alleen ihmiskunnan aikaansaannokset. Tästä pitäisi nyt tarpoa kaksi kilometriä takaisin luontokeskukseen. Petkeljärven männikkö on yli 150 vuotta Kunnostettu korsu Petkeljärvellä on liikuttava muisto sodasta. Tämä suppa on kaunis punertavana rahkasammalena hohtava suo. Hiekkaan hautautunut jäälohkare on aikanaan sulanut, ja maa on painunut kuopalle ja täyttynyt vedellä. Muutaman pikkusupan jälkeen pysähdyn isomman äärelle. Vedän syvään henkeä ja erotan tuoksusta havujen ja suopursun lehtien väkevän vivahteen, mustikan varpujen ailahduksen ja kuivan jäkälän. Kovin on kuivaa. Vastaan tulee suppa eli harjuun syntynyt painanne. Sen itäpuolelle jää Valkiajärvi ja länsipuolelle Kaitajärvi. Korkeasärkkä harjun päädystä katsoen. Omaa karttaa ei tarvitse kantaa mukana, ellei halua erityisesti paneutua alueen topografisiin yksityiskohtiin. Pysähdyn katselemaan kohti taivasta. KOTIMAA | 19.9.2019 16. Kaiken tämän näen yhtä aikaa. Viimeisin jääkausi alkoi noin 115 000 vuotta sitten. Tällä lauhalla välikaudella kukoistava ihminen ei ehkä seuraavalle jääkaudelle asti selviydy tai on ainakin hyvin erilainen olento kuin nykyään. Onneksi ymmärsin laittaa jalkaan tukevat vaelluskengät. Sellaista jäämassaa on vaikea kuvitella. Kuikan kierros kääntyy oikealle suon viertä ja minä jatkan polkua suoraan eteenpäin Korkeasärkälle, joka on alueen harjuista komein. Täällä oli siis samanlaista kuin nykyään Grönlannissa. Korkeasärkkä työntyy vesistöön pitkänä ja kapeana kiemurana. Petkeljärven kansallispuiston harjut ovat osa 100 kilometriä pitkää harjumuodostumajaksoa, joka alkaa Venäjän Karjalasta Tolvajärveltä ja päättyy Ilomantsin pohjoisosaan. reportaasi Sotamuistoja Itärajan tuntumassa liikkuessa ei voi välttyä sotamuistoilta. Sen sisässä kulki sulavesien synnyttämiä jokia, jotka kuljettivat mukanaan hiekkaa. Harjun maaperä kuluu helposti. Polku nousee lahdenpohjukasta ylöspäin. Seuraava viivästyy ilmastonmuutoksen vuoksi, mutta on odotettavissa joskus 100 000 vuoden päästä. Sen risteyskohdat on hyvin merkitty. Hillan eli lakan lehdet ovat jo tummuneet sammalta vasten. Yli 20 000 vuosittaista vaeltajaa on uurtanut polusta esiin kiviä ja juurakkoa. Petkeljärven kansallispuistossa on nähtävillä entisöity sodanaikainen korsu, jota pääsee sisälle katsomaan. säinen kangasmetsä. Alueelta löytyy myös Joutenjärven rannalta hevossuojia. Siihen päättynee sitten ilmaston lämpiäminen
– Ensi vuonna käyn viisi ja sitten seuraavana viimeisen, Simola suunnittelee. Hän piti siellä parisenkymmentä vaellusrippikoulua 80–90-luvulla talvisin ja kesäisin. Rantakivet näyttävät kuitenkin liukkailta ja limaisilta, joten luovun ajatuksesta. – Näittekö kyyn, kysyn reippaalta pariskunnalta, joka harppoo eteenpäin vesipullo eväänään. Pitemmällä reitillä kartta on hyvä olla mukana. Monin paikoin on myös esteettömiä reittejä, joita pääsee kulkemaan pyörätuolilla. – On se pitkä matka, he päivittelevät. Olen pahasti häirinnyt sen rauhaisaa päivänpaistattelua. Ne on omanlaisiaan kaikki. Helppo niitä on kerätä, koska monet eivät ole kovin laajoja. Eväät syötyäni palaan samaa polkua takaisin. Tulin sen jälkeen Petkeljärvelle enkä nähnyt yhtään ihmistä koko päivänä. Vielä on kuusi käymättä. Parilla vedolla voisin uida siitä yli toiselle puolen, mistä harjumaisema jatkuu eteenpäin. Ihan ensimmäiseksi Simola arvelee käyneensä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Niiden lomassa tunnen itseni pieneksi ja kuolevaiseksi mantujen tallaajaksi. Oikeastaan kaikki käy ja siinä se viehätys onkin. – Kun olin Kroatiassa kansallispuistossa, siellä sai jonottaa, että pääsi katsomaan nähtävyyksiä. KOTIMAA | 19.9.2019 17. Mutta kansallispuistoilla on kaikenlaisia yhteistyökumppaneita, jotka tarjoavat majoitusja kuljetuspalveluja. – Kaikki eivät ole yhtä hyvässä kunnossa. Kangasmetsä on mun suosikki, mutta suotkin on kivoja. Soisin, että niitäkin käytettäisiin, koska se tuo työtä niille paikkakunnille. Kansallispuistojen keräilijä ” Erotan tuoksusta havujen ja suopursun lehtien väkevän vivahteen, mustikan varpujen ailahduksen ja kuivan jäkälän. Kansallispuistoretkelle varustautuminen Simolan mukaan riippuu siitä, miten pitkää reissua on tekemässä. Patikointi on nostanut hien pintaan, ja uimalämpimään veteen pulahtaminen houkuttaisi. Lyhyelle retkelle ei tarvitse karttaa, koska reitit on yleensä merkitty hyvin. Se kiemurtaa närkästyneenä kivenkoloon niin nopeasti, etten ehdi napata kameraa käsiin. Ajattelin, että minä voisin kerätä näitä. vanhaa. Parin päivän reissu saattaa riittää. En ryhdy tonkimaan esiin niissä piileviä lahottajia, mutta seuraan hetken muurahaisten vilistelyä lahoavan puun juurakossa. Vastaantulevalle vähintään nyökätään. Yhteinen kokemus luonnosta muuttaa tuntemattoman tutuksi. He eivät aio jatkaa harjua loppuun saakka. Simolan kokemuksen mukaan kansallispuistojen infrastruktuuri ja fasiliteetit ovat periaatteessa hyvät, mutta on niissä tasoeroja. Viimein putkahdan kuitenkin metsästä puuttomalle rantakaistaleelle. Se vilahti kivenkoloon. – Lauhanvuori on aika jännä. – Joku kerää postimerkkejä, joku rahoja tai perhosia. – Nuorempana ei ollut reissu eikä mikään, jos ei teltassa nukuttu. Pientä rapistelua kuulen varvikoista, mutta kyytä lukuun ottamatta eläinkunta pysyy metsän kätköissä. Suomalainen, joka ei yleensä tuntematonta tervehdi, solahtaa metsäpoluilla luonnostaan erilaiseen mielentilaan. – Sihisikö vihaisesti. Nyt vastaan tulee jo väkeä. Muutaman kepeän sanan voi vaihtaa. Siellä on talvisodan aikaisia juoksuhautoja, joita ei käytetty. Kansallispuiston vanhimmat ahkimännyt ovat 200-vuotiaita. Se on Pohjanmaalla ollut veden pinnalla, kun ympäristö on vielä ollut meren alla. Kaatuneissa keloissa sen sijaan vilisee paljon puhuttua metsän monimuotoisuutta. Kirkko ja kaupunki -lehden entinen päätoimittaja on käynyt 34 kansallispuistossa. Se terävöityy kärjeksi, joka päättyy kapeaan salmeen. Pitkospuut ovat huonossa kunnossa monessa paikassa. Se laskeutuu välillä ja kapenee kaistaleeksi, joka näyttää päättyvän veteen, mutta käännähtää ja nouseekin taas kerta toisensa jälkeen. Istahdan kivelle ja kaivan eväät repusta. – Sama tyyppi. Siellä on erilainen kasvillisuus kuin alempana. Harrastukseensa Simola solahti vielä töissä ollessaan. Olisi tärkeää, että ne olisivat hyvässä kunnossa, jotta ihmiset pysyisivät merkityillä reiteillä eivätkä kuluttaisi luontoa. – Hyttysiä on kyllä joskus aika paljon. Käytävänä ovat vielä Repovesi, Etelä-Konnevesi, Isojärvi, Pyhä-Häkki, Salamajärvi ja Tammisaaren saaristo. Seuraavaksi törmään kolmen hengen porukkaan, joka nautiskelee eväitään puolivälissä matkaa. Joku minua pienempi sihahtaa vihaisesti kengän vieressä. – Petkeljärvi on esimerkki siitä, että on hieno luontokohde, jossa sotahistoria on vahvasti läsnä. Onneksi niitä vastaan pystyy hyvin suojautumaan. Eläimiäkään ei välttämättä ruuhkaksi asti metsissä tapaa lintuja lukuun ottamatta. Aurinko saa pikimustan kyyn kimaltamaan. Ilmiö on sama kuin tunturin rinnettä kiivetessä: kuvittelee jo tulevansa laelle, mutta huomaakin päässeensä vain taas yhden harjanteen yli. Lähettyvillä on sitten taistelupaikkoja. Siitähän on keskusteltu, että Metsähallituksella on rahat vähissä. Lapin-harrastuksen myötä kaverin kanssa tuli katsastettua lisää puistoja. Korkeasärkkä tekee saman vaakatasossa. Monissa paikoin on luonnon lisäksi myös nähtävänä ihmisen historiaa, joten retkeillessään oppii uutta. Ihmisruuhkaan puistoissa harvemmin törmää. – Vähän kun kysyisit, kuka sun lapsista on rakkain. E läkepäiviään viettävä Seppo Simola harrastaa kansallispuistojen keräilyä. Ei ole yhtään sellaista, jossa ei olisi jotain jujua. Harjua tuntuu jatkuvan loputtomiin. Ne on hienoja paikkoja. – Nähtiin. Jossain vaiheessa hän huomasi käyneensä aika monessa kansallispuistossa. Melkein kaikissa kansallispuistoissa Simola on myös yöpynyt. Rokualla taas on mielenkiintoiset hiekkadyynit, jotka ovat olleet meren rantaa. – Niitä on sitten kertynyt vaellusreissuilla ja muissa yhteyksissä. Yksinäinen kuikka huhuilee jossain. Vaikuttavinta puistoa on Simolan mielestä vaikea nimetä
Nykyinen Venäjä on törmäyskurssilla paitsi muun maailman, myös itsensä kanssa. Like 2019. Mielenkiintoinen havainto on sekin, että putinistisella Venäjällä kaikesta on tullut poliittista. Kirja kertoo jo ennestään pääpiirteittäin tunnetun tarinan siitä, miten 1920ja 1930-luvuilla Neuvostoliiton Suomeen rajautuvissa osissa oli elinvoimainen suomalaisyhteisö. Osa suomalaisista oli Suomesta 1918 paenneita punaisia ja myöhempiä itään loikanneita, toiset tulivat lamakauden Yhdysvalloista ja Kanadasta rakentamaan sosialistista tulevaisuutta. Muuton taustalla vaikutti politiikan ohella rajulla vauhdilla teollistuvan Neuvostoliiton tarve saada ammattitaitoista työvoimaa. Ville Ropponen & Ville-Juhani Sutinen: Luiden tie. Se halusi kuolla.” Venäjä ilman tulevaisuutta on saanut Yhdysvalloissa lukuisia merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Näin väittää venäläis-amerikkalainen toimittaja ja kirjailija Masha Gessen, jonka uutuuskirja Venäjä ilman tulevaisuutta purkaa keisarilta kaikki vaatteet Venäjän nykytilaa paljastaessaan. 398 sivua. Lopputulos on toimiva ja informatiivinen. Suomalaiset olivat taitavia ja ahkeria, osaaminen oli neuvostotasoa parempaa. Kirjoittajan tulevaisuudenkuva Venäjästä on pessimistinen. Hän lopettaa kirjansa synkkiin sanoihin: ”Maa halusi tappaa itsensä – – koska elämän energia oli käynyt tälle yhteiskunnalle sietämättömäksi. 314 sivua. Kirja kuvaa venäläisten koulutettujen kaupunkilaisten elämää, kokemuksia ja havaintoja suuren kansakunnan muutoksen pyörteissä. Kerronta liikkuu siis dokumentin, tutkielman ja romaanin rajapinnoilla asettumatta selvästi mihinkään näistä lokeroista. KOTIMAA | 19.9.2019 18. He olivat Itä-Karjalan eliittiä, elinvoimaista ja ahkeraa joukkoa. Docendo 2018. Jos asetut poikkiteloin, sinulta voidaan viedä kaikki – vapaus ja omaisuus eivät ole suojassa. 528 sivua. Tämä käy ilmi Ossi Kemppisen tutkimuksessa Palkkana pelko ja kuolema – Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat. Amerikasta tulleet toivat myös modernia tekniikkaa ja innovaatioita. kulttuuri U usien Venäjä-kirjojen vyörystä voi poimia teoksia, joissa analysoidaan Suomen itänaapurin historian ja nykyisyyden salattuja sivuja. Mutta 1930-luvun Neuvosto-Karjalassa niin ei käynyt. Kaiken taustalla on se, että Neuvostoliiton jälkeen muotoutunut Venäjä on 2000-luvulla presidentti Vladimir Putinin johdolla palannut kiihtyvää vauhtia kohti totalitarismia. Gessenin kirjallinen ratkaisu on omaperäinen: Neuvostojärjestelmän romahduksen jälkeisen Venäjän ja sen yhteiskunnan faktinen historia käydään läpi neljän todellisen keskushenkilön kokemuksien ja kasvutarinoiden kautta. Lukijalle on ikävää kuulla Gessenin viestiä: erikoislaatuinen totalitarismin tuote Homo Sovieticus voi edelleen hyvin. Masha Gessen: Venäjä vailla tulevaisuutta. Venäjän lähihistoriasta tutut tapahtumat, poliitikot, kehityskulut ja muut kerrotaan kirjassa, mutta uusin, inhimilliset kasvot kaikelle antavin keinoin. Yksinvaltiuden paluu. Suomalaiset menestyivät varsinkin ”Siell´ ovat orjuus ja pakkotyö” Kolme uutta Venäjää ja sen lähimenneisyyttä käsittelevää kirjaa muistuttavat jälleen kerran suomalaiselle lukijalle, miten erilainen ja vaikeasti ymmärrettävä maailma itärajamme tuolla puolen avautuu. Docendo 2019. Ukrainan värivallankumous on ollut heille kuin Belsassarin pitojen kirjoitus seinällä. | kirjat | Ossi Kamppinen: Palkkana pelko ja kuolema. Lisäksi käytetään muuta dokumentaatiota, monia haastatteluja ja Gessenin omaa raportointia. Suomalaisen on sanottu pärjäävän missä vain. Kirja kertoo monin esimerkein, miten suomalaisilla aluksi meni melko hyvin. Kaikkiaan Itä-Karjalassa eli 1930-luvulla yli 20 000 sinne Suomesta ja Amerikasta muuttanutta suomalaista. Gulagin jäljillä. Voimaa haetaan myös uudelleen voimistuneesta Yhdysvaltojen kadehtimisesta ja vihaamisesta. Nyky-Venäjällä yksilö on Gessenin mukaan suojaton koko ajan mahtiaan lisäävän vallan edessä. Neuvosto-Karjalan suomalaiset rakentajat. Gessenin mukaan valtion ja yhteiskunnan ennestäänkin matala raja on nyttemmin täysin pyyhkiytynyt pois. Siksi kansakunta mobilisoidaan uhoon ja vieraan pelkoon. Venäjän neuvostohistoria oli myrskyisä ja maan tulevaisuus herättää kysymyksiä. Siitä huolimatta presidentti Putin ja hänen lähipiirinsä myös pelkäävät
Muistelutyötä tehdään, sittenkin. Missään demokratiassa ei tietenkään eletty. Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö; tähdet katsovat sitä.” Suomessa on oltava hereillä. Ihmisen sydämessä on kaipaus oppia tunetamaan Jumala ja kristillinen usko syvällisesti, koko elämää koskettavana salaisuutena. Valitut sanat ovat osa kristillisen uskon ja länsimaisen kulttuurin ja sivistyksen syvärakennetta. Nämä maanmiehemme olivat neuvostomaahan muuttaessaan tehneet karmean virheen. Tuhansia kirjoja ja monia lehtiä julkaistiin suomeksi. Tilanne huononi ja avoin terrori pääsi valloilleen 1937. 26,90 (33,90) Jukka Hautala Seitsemän kertaa seitsemän – 49 sanaa raamatusta, kristinuskosta ja kulttuurista 49 lyhyehköä vapaamuotoista pohdintaa sanoista. 21,90 (25,00) HERÄTTÄJÄ YHDISTYS 21 90 25 50 Juhani Rekola Kirkas mystiikka – Kirjoituksia tieteestä, taiteesta ja teologiasta Perimmäiset kysymyksemme ovat myös ensimmäisiä ja viimeisiä kysymyksiä. Sen jäljelle jääneitä jälkiä ovat nyttemmin etsineet entisen Neuvostoliiton koko alueelta nuoremman polven Venäjä-asiantuntijat, kirjailija Ville-Juhani Sutinen ja kirjailija-toimittaja Ville Ropponen. Historian hiekka peittää alleen sanojen ja ajatusten kerrostumia. Heidän työnsä tuloksena on kirja Luiden tie – Gulagin jäljillä. Kirja kertoo laajasti myös vapaa-ajasta: suomalaisilla oli omaa kulttuuritoimintaa ja suomenkielisiä kouluja. Ihminen törmää niihin, jos hän miettii elämän merkitystä. Yhtä totuutta asiasta ei ole. Elämä oli ajoittain myös puutetta ja vaikeuksia. Lutherin ylle on soviteltu niin sovinistin kuin feministin viittaa. Tuhannet ja taas tuhannet joutuivat vangituiksi, karkotetuiksi tai teloitetuiksi. Kirja tarkastelee Jumalan rakkauden salaisuutta, joka ilmenee Jeesuksessa Kristuksessa ja on läsnä rukoilijassa. Rukous on siis enemmän kuin meidän sanamme, pyyntömme ja kiitoksemme. Kuitenkin paikallisesti Venäjän eri puolilla on lukuisia erilaisia muistomerkkejä, muistitietoa sekä harrastajapohjalla toimivia erilaisia Gulag-museoita. Kirja kertoo, miten Stalinin silmukka alkoi kiristyä suomalaisten ympärille jo 1933. Selitykset ovat pieni ”arkeologinen” matka sanoihin. 020 754 2350 MYSTIIKAN TEOLOGIASTA JA LUTHERIN NAISISTA Sini Mikkola Rakkaat sisaret, riehaantuneet rouvat – Martti Lutherin naiset Työtovereita vai heikompia astioita. Sanat on valittu joko niiden yleisen painavuuden, monimerkityksellisyyden tai yllättävyyden näkökulmista. He olivat idän yhteiskunnalle sittenkin ulkomaalaisia, epäilyttäviä, kadehdittuja ja vihattujakin. 25,50 (33,90) Wilfrid Stinisen Sydän täynnä rukousta – Yön laskeutuessa avautuu tie sisäiseen rukoukseen Karmeliittaisän kirja mystiikan teologiasta. Minkälainen oli reformaattori Martin Lutherin naiskuva. Kaikilla näillä kärsimyksen, ihmiselämän tuhoamisen ja kuoleman kentillä kirjoittajat havainnoivat nykyisyyttä ja muistelevat mennyttä. Tämä kirja on yhtäältä tyypillinen satunnaisten reppureissaajien tutkimusmatka jättiläisvaltakunnan erikoisiin osiin. Amerikasta he toivat Karjalaan jazzin ja baseballin. Kaiken palkkana oli todellakin pelko ja kuolema. On kuitenkin toinenkin vaihtoehto, kirkas mystiikka, joka mahdollistaa uskon, tieteen ja taiteen vuoropuhelun. Suhteellinenkin auvo päättyi pian. Älykkäitä ajatte lijoita vai leveälanteisia, jotta istuisivat hiljaa. Sen lopputuloksena suomalaiset ja suomalaisuus juurittiin Karjalasta. Eräät parivaljakon tutkimista kohteista ovat Gulagin karmaisevan perinnön ja maineen tunnetuimpia loukkoja. Suomalaisilla oli myös omia rakennusosuuskuntia. Toisaalta se on tulos vaativasta tutkimuksesta alueilla, jonne kukaan ulkomaalainen ei normaalisti mene. Teos hahmottaa todelliset naiset karkurinunnien, pikkuvaimojen ja naispaholaisten takaa ja tarjoaa uuden näkökulman Lutherin lähipiiriin, henkilökuvaan ja ajatteluun. 22,50 (25,00) VÄYLÄKIRJAT 22 50 26 90 KOTIMAA | 19.9.2019 19. Ossi Kamppinen on vanginnut kirjaansa mielenkiintoisen ja traagisen vaiheen suomalaisten historiaa. Projekti oli vaativa, mutta suomalaiset rakensivat valtavan vesiputken puusta ennätysajassa ja upottivat sen Äänisjärveen vuonna 1933. Sellaisia ovat esimerkiksi Vienanmeren kanava, Jäämeren rannan Vorkuta hiilikenttineen, Kazakstanin Karaganda ja itäisimmän Siperian jäätävä Kolyma. Suomalaisten kohtalona Neuvostoliitossa oli Gulag, Leninin perustama ja Stalinin valmiiksi rakentama valtaisa vankileiriverkosto. Käy erikoisella tavalla ilmi, että muistamisessa Venäjä on jakautunut: valtiollisella tasolla Gulagia ja kommunismin rikoksia ei yleisesti ottaen haluta turhaan kaivella. Varsinkin kaksi viimeistä kirjaa tuovat historiansa lukeneelle suomalaiselle mieleen Uuno Kailaan tunnetut säkeet runosta Rajalla (1935) ”Synkeä, kylmä on talviyö, hyisenä henkii Itä. Nämä kirjat auttavat valvomaan. Jussi Rytkönen VERKKOKAUPPA: www.sacrum.fi MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Sanojen kuoret voivat säilyä samanlaisina, mutta niiden sisällöt ja tulkinta vaihtelevat. Lukukokemus on kuin parhaasta matkakirjasta – mutta konteksti on hyytävä. metsätöissä ja -teollisuudessa, rakennuksilla ja omissa ”kommuunoissaan”, joista varsinkin neuvostotila ”Hiilisuo” ja ”Säde” toimivat olosuhteisiin nähden hyvin. Suurin odotuksin Neuvostoliittoon tulleet suomalaiset pyyhittiin pois. Kaikki tässä esitellyt kolme uutta Venäjä-kirjaa ovat täynnä mielenkiintoista detaljitietoa sekä erilaisia analyyseja. Kun ihmisen tieto lisääntyy, Jumala voi kuolla tai jäädä hämärän mystiikan marginaaliin. Kirjan tarkka seuraaminen vaatisi hieman kirjan sisäkansille painettuja tarkemmat kartat. Kuriositeettina mainittakoon esimerkiksi Petroskoin uusi raakavesijohto. Luther oli kuitenkin ennen muuta aikansa lapsi, johon vaikuttivat sekä 1500-luvun käsitykset naiseudesta että henkilökohtaiset kokemukset
Rukous tuntuu myös arvoitukselliselta, täyteen ladatulta. Ja sitten, anna todellisuuden tulla, arjen ja vaelluksen alkaa. Herra syventymisen jälkeen pyydän: kiinnitä minut, valaise ja johdata, ankkuroi. Pieneen tilaan on mahdutettu suuri hengellinen matka. Onko kyse metodista tai mielensisäisestä dynamiikasta. Samalla kun rukous on vaativa, se houkuttelee ottamaan selvää, mistä on kyse. Jokainen joka on yrittänyt olla hetkeä pitempään rauhallisesti paikallaan, huomaa, että kummallisia arkisia asioita pyrkii mieleen pyytämättä. Lisäksi se on jollain tavalla selkeä ja kirkas, ehkä liiankin tyylipuhdas. Rukoilija pyytää ensin apua, opetusta ja rohkaisua johonkin aivan erityiseen, ikään kuin kulkemaan portaita ylös. Kirjoitetuissa rukouksissa on aina jokin taustaoletus ja -teologia. Keskittyminen on hälystä vapautumista. Oikeastaan mietiskely on enemmän olennaisen asian kokemista kuin sen ajattelemista saati analysointia. Paljastus erään rukouksen taustoista L öysin papereistani rukouksen. Näin useimmat kristilliset rukoukset alkavat. Ensin keskitytään, sitten mietiskellään, ja sen jälkeen syvennytään. Alku tuntuu sulkeutuneelta, lopussa tapahtuu avartuminen. Mikä tämä on. Kristillisessä mietiskelyssä lähtökohtana voi olla esimerkiksi Raamatun teksti – joku voi käyttää tästä mietiskelystä perinteistä ilmaisua ”tutkiskella sydämessään”. Minusta kyse näyttää olevan kristillisestä meditaatiotekniikasta. Tuntuuko rukous erilaiselta, jos tuntee sen taustat. Niin mieli toimii. Jotta voisi meditoida, on ensin keskityttävä. Syventyminen puolestaan on mietiskelyä kohdennetumpaa mielen toimintaa: siinä esiin siivilöityy kaikkein olennaisin. Rukous on filosofinen ja käytännöllinen samalla kertaa. Toisin sanoen, pyydetään, että se mitä on löydetty, pysyisi ja sen vaikutus tuntuisi jatkossakin. Edellä sanottu on hyvin abstraktia ja sisäänpäin kääntynyttä, kristilliseen mystiikkaan kuuluvaa, mutta onneksi lopussa rukoilija kääntää näkökulman päinvastaiseksi. Katson sitä kuin ensimmäistä kertaa. Rukouksessa pyydetään isoja asioita, abstrakteja käsitteitä. Mietiskely on keskittymisen tilassa tapahtuvaa ajattelemista. Rukous tuntuisi liittyvän hiljaisuuden viljelyyn, meditaatioon ja kristilliseen mystiikkaan. Eikä tässä vielä kaikki. Rukouksen lopussa on kirkollisen itseymmärryksen mukainen teologinen linjaus. Rukous alkaa perinteisellä rukouspuhuttelulla Herra eli Jeesus, Kristus, Jumala. Tässä tuo arvoituksellinen rukous: Herra, auta minua keskittymään, opeta mietiskelemään, rohkaise myös syventymään. Rukouksen lopuksi pyydetään kiinnittymistä, valaisua, johdatusta ja ankkuroitumista. Se on löydettävissä myös Kirkkohallituksen organisaatioessee TeksTi | olli seppälä – kuviTus | päivi karjalainen KOTIMAA | 19.9.2019 20. Vasta sitten voi mietiskellä ja lopulta syventyä