8 Ka nn en ku va : Vi lle Pa lo ne n 11 3. huhtikuuta 2018 | hinta: 3,70 € 22 16 18 Aikuisten kanssa leirillä Riparin kertausharjoitus tarjosi syviä kohtaamisia 12 Ylen johtaja: Uusi aamun järjestys löytää paikkansa Kaikki toimijat mukaan ettei kirkko käperry!. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –1 7 19
2 Millaista apua Saapas tarjoaa. 1 Miksi tunnustuspalkinto myönnettiin tänä vuonna juuri Saappaalle. Merkittävyys nousee siitä, että näillä palstoilla eri kristillisistä perinteistä ja eri puolilta maailmaa elävien ihmisten haastattelut auttavat ymmärtämään, että minun tapani rukoilla, tai minun suhteeni Raamattuun eivät ole ainoita, saati että ne olisivat ainoita oikeita. Silti he puhuvat samasta Raamatusta. Yleisesti ottaen nuoret ovat järkevöityneet. Heta Kola kertoi näin: ”Nykyään luen Raamattua eri tavoin kuin nuorena. | Kuva: Jukka Granström Ville ViljaKainen Saappaan valtakunnallisen toiminnan kehittäjä, kouluttaja ja erityisnuorisotyön sihteeri KOTIMAA | 19.4.2018 2. Lisäksi kuuntelemme ja neuvomme nuorta, jos hänen asiansa ovat huonosti. Suomi24:n keskusteluhuoneista toimintamme on laajentunut myös YouTubeen, Instagramiin ja viimeisimpänä kriisikeskus Tukinettiin. Rukoileminen tai tapa lukea ja tulkita Raamattua heijastavat aina ihmisen kokemuksia ja ympäristöä. 5 Millaista palautetta nuoret teille antavat. Näissä juttusarjoissa tunnetut ja vähemmän tunnetut ihmiset ovat kertoneet omasta suhteestaan rukoukseen tai Raamattuun. Kun aloitin toiminnassa 1990-luvun alussa, niin silloin kaverista ei oikein pidetty huolta niin kuin nyt. Nuoret voivat ihmetellä, emmekö saa palkkaa ja miksi haluamme tehdä tätä ilmaiseksi. 3 Onko nuorten vapaa-ajanvietto muuttunut. aRi MinadiS ”Alkoholin suhteen on siistiydytty todella paljon” Saapas panostaa tulevaisuudessa verkkotyöhön, kertoo erityisnuorisotyön sihteeri Ville Viljakainen nuori kirkko ry:stä. Enää en etsi johdatusta tiettyyn hetkeen, vaan haen pidempiä kohtia, kokonaisuutta etsien.” Lucas Ngoetjanan haastattelu sivulla 31. – Juttumme vahvuus on siinä, ettei toimijamme edusta tiettyä taustaa tai ammattikuntaa, vaan he ovat erilaisia eri elämäntaustoineen. Usein haastattelut kuvaavat, miten suhde rukoukseen tai Raamattuun on muuttunut vuosikymmenten aikana. aluksi | viikon henkilö | Monta Raamattua K otimaan merkittävimpiä juttusarjoja ovat olleet yhdeksän vuotta viikoittain julkaistu Minun rukoukseni -palsta sekä viime marraskuusta lähtien samalla paikalla ilmestynyt Raamattu ja minä -palsta. Siksi kouvolalaisen lastenohjaajan Heta Kolan Raamattu ja minä -haastattelu viime viikon Kotimaassa sisältää eri painotuksia kuin tällä viikolla eteläafrikkalaisen rotuerottelun vastaiseen taisteluun osallistuneen Lucas Ngoetjanan haastattelu. 4 Ketä Saappaassa työskentelee. – Saapas toimii kaduilla, festivaaleilla ja netissä. Usein nuorten on helpompi avautua meille, koska eivät välttämättä törmää meihin toiste. – Nuoret kokoontuvat viisaammin ja alkoholin suhteen on siistiydytty todella paljon. Verkkotyöhön panostamme myös tulevaisuudessa, sillä suurin osa nuorista elää verkossa. Saapas voi tykätä nuoren kommentista tai kirjoittaa hänelle kannustavan kommentin. – NettiSaappaan toiminta tapahtuu taas internetin eri alustoilla. – Valtaosin positiivista. MaRi Teinilä Päätoimittaja väittää, että on useita oikeita tapoja lukea Raamattua Kulttuuriministeri Sampo Terho myönsi viime viikolla kirkon erityisnuorisotyön palveluoperaatio Saappaalle 10 000 euron arvoisen nuorisotyön tunnustuspalkinnon. KatuSaapas jalkautuu kaduille tarjoten fyysistä apua esimerkiksi pienten loukkaantumisten tai päihtymyksen sattuessa. Jotkut ihmettelevät sitä, keitä olemme ja olemmeko vain kyttäämässä. Elämme nuorten mukana siellä missä hekin. – Saapas on ajan hermossa ja ilmiöissä vahvasti kiinni. FestariSaapas toimii samalla periaatteella, mutta festivaaliympäristössä
Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 tuottaja: Tuija Tiihonen (virkavap.) toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikko: Gun Damén toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Juha Ruotsalainen 050 515 1440 Lukijamäärä: 70 000 KMT 19.4. Lisäksi uskonnottomuuden käsite ei ole ideologinen tai opillinen kuin harvassa tapauksessa. Tästä seuraa, että samalla uskonnottomien määrä kasvaa. Osa lajeista kuolee ja katoaa, mutta syntyy myös uusia ekosysteemejä, joissa eliöiden ravintona onkin muovi. Myös avaruus on valloitettu, ja olemme siirtäneet sinne kaatopaikkamme. Virallinen jäsenyydestä luopuminen ei automaattisesti tarkoita uskonnollisuudesta luopumista. Totuusvapauttaa. Aluksi valtiot, Neuvostoliitto ja USA, jättivät romunsa taivaankannen taakse, nyt kiertoradoilla on ruuhkaa myös kaupallisten toimijoiden vuoksi. Suuria yllätyksiä ei ole tarjolla ellei sellaiseksi laske buddhalaisten määrän suurta suhteellista kasvua. Kaikki inhimillinen kanssakäyminen niin hyvässä kuin pahassa on myös kirkossa mahdollista. fi-verkkosivulle on koottu hämmentäviä tapauksia seurakuntien arjesta. Uskonnoton voi olla uskonnon suhteen välinpitämätön tai hän voi myös olla kiinnostunut uushenkisyydestä. Kaksi asiaa näkyy selvimmin, ja niistä on mediassakin puhuttu vuosien varrella paljon. ”Koko maa kumartuu eteesi, koko maa laulaa kiitostasi.” Ihanimmillaan ensi sunnuntain psalmikohta toteutuu, kun lumikello painaa päänsä roudasta vapautuneessa maassa ja mustarastas juoruilee kevättä rinnassa Luojansa suuruudesta. Kevät voi olla uusi alku. Samoin luterilaisesta kirkosta eronneet mutta esimerkiksi Lähetyshiippakunnan seurakuntien toiminnassa mukana olevat tilastoidaan uskonnottomiksi. Psalmi kutsuu kesteihin: ”Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä. Luterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee vääjäämättömästi vuosi vuodelta. pääsiäispäivänä jumalanpalveluksia, Katajanokan vangeille niin ikään useina pyhinä ja samoin yleisiin sairaaloihin. Tehtävämme viljellä ja varjella on vääristynyt riistoksi. Häirintä on tehtävä näkyväksi, sitä ei pidä salailla, sille ei pidä hymähdellä. Tilastokeskuksen väestörakennetilastosta löytyy tuoretta tietoa eli vuoden 2017 lopun tilanne rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmääristä. Hän on tehnyt meille suuria tekoja.” Päivi PuhaKKa Kirjoittaja on Askelen toimitussihteeri. Vapaaksi seksuaalisesta häirinnästä Viime viikonloppuna Helsingissä järjestettiin seminaari seksuaalisesta häirinnästä uskonnollisissa yhteisöissä. Yksi tapa tuoda asiaa tietoisuuteen on julkaista tapauskertomuksia, jotta nekin, jotka eivät tunnista ongelmaa tai vähättelevät sitä, ymmärtävät mistä on kyse. Häirintä on ilmiönä vastenmielinen, mutta sitä tapahtuu ja siksi siitä on puhuttava. Muutama vuosikymmen ja niissä on enemmän muovia kuin kalaa. 1918 Maaliskuun alussa muodostui Helsingin papiston toimesta sotavankien ja haavoittuneiden hyväksi työskentelevä toimikunta, joka järjesti kristillistä työtä vankiloihin ja sairaaloihin, mikäli siihen saatiin tilaisuutta. Uskontokenttä muuttuu, mutta hitaasti KOTIMAA | 19.4.2018 3. Uskontotilastot ovat kuitenkin vaikeasti tulkittavia ja satunnaiset vaihtelut sekä uusien rekisteröityjen yhteisöjen perustaminen saattavat selittää isojakin muutoksia, vaikka uskonnon kannattajien tosiasiallisessa määrässä ei yhtä suuria muutoksia tapahtuisikaan. Ihminen on kylvänyt bakeliittinsa maalla, merellä ja ilmassa. Muovi ja lääkkeet kuormittavat meriä. Tosin käsite uskonnoton on sillä tavoin epätarkka, että kirkosta eronnut voi liittyä johonkin toiseen uskonnolliseen yhteisöön vuosien päästä. ?. Miten voisimme elämäntavallamme juhlia yhdessä lumikellon ja mustarastaan kera. maa kumartuu myös häväistynä. Sairaaloissa käytiin myös laulutervehdyksellä ja haavoittuneita sekä valkoisia että punaisia yksitellen puhuttelemassa. Sekin kannattaa tunnustaa, että kirkollinen ympäristö ei ole sen kummempi kuin ihmisten yhteisöt yleensäkään. S uomen uskontokenttä on ollut muutoksessa jo pitkään. Uskontokenttä pirstaloituu, monipuolistuu – ja selkeytyy samalla kertaa. Suomeen syntyy vuosittain uusia rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia. Tilastollisesti uskonnottomiin kuuluvat lisäksi ne uskontojen harjoittajat, jotka ovat rekisteröityjen uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolella, kuten valtaosa Suomen muslimeista ja helluntailaisista. Sotavangeille Ruotsalaisella Realilyseolla onnistuttiin siten järjestämään Pitkänäperjantaina ja 1. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | ???????. Heitä oli viime vuoden alussa runsaat tuhat, nyt yli 1 800
Monet seurakunnat haluavat lähetykselle ”kasvot” nimikkolähetin kautta. Lähetit toimivat omalta osaltaan myös siltana meidän Suomessa olevien ja Kristuksen maailmanlaajan ruumiin välillä. Hän arvioi, että maahantulijoiden määrä voi laskea, mutta ilmiön loppuminen ei ole näköpiirissä. Samalla se kuuntelee myös ulkomailla olevien kumppaniensa ääntä. Monet Suomeen palanneet lähetit toimivat omassa seurakunlinjaukset | Kirkko sai vuodenvaihteessa kaksi päivitettyä kirkon lähetystehtävää säätelevää asiakirjaa. – Lähetystyön omistajuus on yhä enemmän seurakunnilla. uutiset | lähetystyö | K irkon lähetystyön keskuksen johtajan Risto Jukon mukaan kirkon ja seurakuntien merkitys lähetyksen toimijana on korostunut maailmalla ja sitä myöten myös Suomessa. Seurakunnat ovat myös Suomen Lähetysseuran jäseniä ja pystyvät oikeasti käyttämään valtaansa sen vuosikokouksessa. Kirkon keskushallinto ei sanele, minkä perussopimuksen solmineen järjestön työtä seurakunta tukee. Lähetysyhdistys Kylväjä on omalla tavallaan erikoistunut. Seurakunnan valintojen helpottamiseksi Kirkon lähetystyön keskus ohjaa kirkon lähetysjärjestöjä erikoistumaan ja sitä kautta erottumaan selkeämmin toisistaan. ” Lähetys on kirkon ja seurakunnan aivan perusjuttu. Kylväjän kotimaan työn johtaja Hanna Lindberg kertoo, että järjestön työn ja resurssien selkeä painopiste on ulkomailla. Yli puolet Kylväjän taloudesta koostuu työn ystävien suorasta vapaaehtoisesta kannatuksesta ja kaikilla läheteillä on lähettäjärenkaat. – Kylväjän pakolaisja maahanmuuttajatyön koordinaattori on pyydettäessä seurakuntien apuna. Sopimus astuu voimaan kesäkuussa, kun järjestöt ovat sen hyväksyneet. Seurakuntien omistajuuden korostaminen on Suomen Lähetysseuran kotimaan työn johtajan Satu Kantolan mukaan ollut asia, jota Lähetysseura on nimenomaan itse pyrkinyt sitkeästi edistämään. Seurakunnilla on enemmän valtaa lähetystyössä KOTIMAA | 19.4.2018 4. Järjestö määrittelee itsensä lähetystyön kanavaksi seurakunnille. – Kaikki kirkon kanssa perussopimuksen solmineet lähetysjärjestöt ovat jo nyt erilaisia ja toivottavasti yhä syvenevässä määrin erikoistuvat joko eri teemoihin, työmuotoihin tai maantieteellisiin alueisiin. Se on seurakunnan oma valinta. Tämä voi tarkoittaa seurakuntien auttamista siinä, että ne omaksuisivat lähetystyön osaksi identiteettiään. Kutsumme seurakuntia kokonaisvaltaiseen lähetyselämään, jota eletään niin työalueilla kuin kotimaassa, Hanna Lindberg avaa käsitettä. – Lähetys on kaikkien kristittyjen tehtävä ja etuoikeus. Peruslinjaus puolestaan huomioi turvapaikanhakijoiden myötä muuttuneen tilanteen kotimaassa. Tämä näkyy päivitetyssä perussopimuksessa, jonka kirkko solmii viisivuotiskaudeksi seitsemän lähetysjärjestön ja Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Sama jatkuu kyllä edelleen, Jukko toteaa. Se asettaa järjestöille isompia haasteita työn laadukkuuden, vaikuttavuuden ja yhteistyön suhteen, Jukko sanoo. Lisäksi se voi tarkoittaa esimerkiksi lähettien kielija kulttuuriosaamisen antamista seurakunnan käyttöön siellä, missä seurakunta kohtaa maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita. – On hieno juttu, että seurakuntien ääni on nyt entistä voimakkaampi. Tavalla tai toisella ne kaikki ovat olleet mukana talkoissa. Kehotamme niitä kutakin miettimään omaa paikkaansa lähetyksen kokonaisuudessa ja tekemään yhä enemmän yhteistyötä seurakuntien ja toistensa kanssa. Meillä se tarkoittaa sitä, että tehdään yhdessä seurakuntien kanssa työskentelyjä, joissa ne itse pohtivat omaa tahtotilaansa ja sitä, mitä ne tahtovat saada lähetystyöllä aikaan, Kantola sanoo. Lähetys onkin seurakuntalaisille yksi parhaimmista mahdollisuuksista kuulla ja olla mukana siinä, mitä Jumala tässä maailmassa tekee, Lindberg sanoo. Kylväjä painottaa ajattelussaan ”lähetyselämän” merkitystä. – Vuoden 2015 elokuun jälkeen kaikki lähetysjärjestöt ovat olleet valmiita auttamaan ja antamaan omaa osaamistaan seurakuntien käyttöön. Perussopimus korostaa lähetysyhteistyön merkitystä. – Olemme myös erityisesti lähettejä lähettävä järjestö. Lähetystyön päivitetty perussopimus velvoittaa sen allekirjoittaneita lähetysjärjestöjä myös edistämään lähetystyön toteutumista kotimaassa kirkon lähetyksen peruslinjauksen mukaisesti. Se on jo kauan ollut vaikeiden työalueiden lähetysjärjestön maineessa
Joissakin taas on rohkeasti lähdetty ylittämään työalarajoja niin, että lähetyselämä läpäisee ja yhdistää kaikki työalat ja kuuluu kaikille ja kaikenikäisille seurakuntalaisille. Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland . – Kun Jeesuksen opetuslapseudesta puhutaan, puhutaan kristityn identiteetistä. – Joissakin on jo pessimismiä, kun väki vähenee ja vanhenee. – Se on mahdollisuus ja haaste meille luutuneille. Lähetys on kirkon ja seurakunnan aivan perusjuttu, Kantola sanoo. Kirkkojen maailmanneuvoston maailmanlähetyskonferenssista Arushasta äskettäin palannut Risto Jukko nostaa vielä esiin kristityn identiteetin. – Se voisi levitä muuallekin ja siihen mielellään annamme konsultaatioapua. Myös maahanmuuttajien kotouttamiseen Lähetysseura osallistuu mielellään, jos sitä mukaan haastetaan. Kirkon Ulkomaanapu . Sen katoaminen länsimaissa uhkaa myös lähetyksen jatkuvuutta. Kysymys on identiteetistä. Medialähetys Sanansaattajat . Lähinnä Suomen Lähetysseura on ollut mukana Tampereelle syntyneessä kulttuurien kohtaamispaikassa Marhabanissa. Arushan kokouksessa puhuttiin paljon opetuslapseudesta. Freija Özcan . Suomen Pipliaseura Kirkon viralliset lähetysjärjestöt Musiikkikoululaisia kahvilakonsertissa etiopiassa. Mitä Jeesuksen seuraaminen merkitsee minulle tässä ja nyt. Mikä on minun suhteeni kirkkoon. Satu Kantola puolestaan suhtautuu epäilevästi siihen, miten paljon erityisosaamista lähetysjärjestöiltä todellisuudessa kaivataan turvapaikanhakijoiden kanssa toimimiseen. Olimme varautuneet tekemään operaatiota, mutta seurakunnat eivät ole sitä tarvinneet. | Kuva: Kati Keski-Mäenpää KOTIMAA | 19.4.2018 5. Suomen Lähetysseura . Entä kaste, Jukko kysyy. – Olemme hyvin kauan pohtineet kristityn identiteettiä ja sitä, onko koko lähetystyön aika tällaisessa muodossaan ohi. Monet länsimaissa eroavat kirkosta, koska kirkolla ei ole merkitystä heidän elämälleen. Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys . Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys . Niin ikään Arushan konferenssissa delegaattina olleen Hanna Lindbergin kokemuksen mukaan seurakuntien suhtautuminen ja panostus lähetystyöhön vaihtelee. Vastauksilla on vaikutusta siihen, miten kristitty suhtautuu lähetystyöhön. Olemme enemmän kuin mielellämme mukana kokonaisvaltaista lähetyselämää tukevassa yhteistyössä seurakuntien kanssa, Lindberg sanoo. Evankelis-luterilainen Lähetysyhdistys Kylväjä . nassaan pakolaistyön vapaaehtoisina käyttäen työalueella saatua kielija kulttuurituntemustaan niin kasteopetuksessa kuin rinnalla kulkemisessa, Hanna Lindberg kertoo. Me tietysti edelleen olemme sitkeästi sitä mieltä, että meidän varsinainen tehtävämme on siellä, missä Kristusta ei vielä tunneta, Satu Kantola toteaa ja kertoo, miten mukavalta tuntuu, kun bussilastillinen irakilaisia maahanmuuttajia tulee oma-aloitteisesti osallistumaan Kuopion lähetysjuhlille toukokuussa. etiopia on vanha lähetyskenttä, jolla useammalla kirkon virallisella järjestöllä on työtä. Yllättävän vähän on tullut pyyntöjä, Kantola kommentoi. – Tilanne kyllä rehellisesti sanottuna muuttui radikaalisti, kun turvapaikanhakijoiden määrä väheni
Tutkimuksesta uutisoi brittilehti The Guardian. Sen sijaan muslimeille avioero on mahdollinen heidän perheoikeutensa turvin. Kehotukset sisältyvät paavin uuteen kehotuskirjeeseen Gaudete et Exsultate (suom. Hän kehottaa kaikkia ihmisiä toimimaan kuin pyhimykset eli tekemään hyvää ja elämään evankeliumia parhaalla mahdollisella tavalla eikä takertumaan jäykkiin sääntöihin. Iloitkaa ja riemuitkaa), joka julkaistiin viime maanantaina. maailmalta Sumopainijat osallistuivat viime maanantaina Tokiossa Japanissa rukoukseen šintotempelissä pidetyssä rituaalissa ennen vuosittaista sumopainiturnausta. Presidentti Rodrigo Duterte ja maan piispat kuitenkin vastustavat tätä. Lakiehdotusta vastustaa todennäköisesti myös senaatti, jota tarvitaan lain vahvistamiseksi. Tutkimuksen mukaan viime vuonna antisemitististen väkivaltaisuuksien määrä pieneni yhdeksän prosenttia vuoteen 2016 verrattuna. Sumo on Japanissa urheilulaji, mutta sen juuret ulottuvat pitkälle japanilaiseen mytologiaan. Tutkimus: Moni eurooppalainen juutalainen tuntee turvattomuutta Moni eurooppalainen juutalainen tuntee turvattomuutta äärioikeiston nousun, vasemmistossa virinneen antisionistisen puheen sekä radikaalin islamin kasvun takia, kertoo antisemitismiä selvittänyt tutkimus. Sen sijaan ahdistelun ja hyväksikäytön luvut kasvoivat merkittävästi. Šintopyhäkköjen merkitys on paikallisyhteisöille suuri. Sen on tehnyt nykypäivän juutalaisuuteen keskittyvä Tel Avivin yliopiston Kantor Center. Hän kehottaa aborttien vastustajia olemaan yhtä kiinnostuneita myös köyhien ja sorrettujen elämästä. Senaatti, presidentti ja piispat vastustavat avioeron laillistamista Filippiineillä Filippiineillä otettiin askel kohti avioeron virallistamista maaliskuussa, kun parlamentin edustajainhuone ilmoitti tukevansa lakia, joka laillistaisi avioerot. Katolinen kirkko totesi, että hallituksen ei tulisi koskaan mahdollistaa avioeroa, vaan sen pitäisi ratkaista esimerkiksi hyväksikäyttötilanteet muiden lakien avulla. Asiasta kertoo uutistoimisto Reuters. Painiin liittyy yhä vielä paljon symboliikkaa ja esimerkiksi ottelualue on pyhitetty šintolaisuuden hengille. Filippiinit on Vatikaanin ohella ainoa valtio, jossa ei ole mahdollista saada avioeroa. Šintolaisuus (”jumalten tie”) on moni-ilmeinen vanha japanilainen uskonto, joka pitää sisällään muun muassa ajatuksen kameista, jokaisessa elävässä olennossa olevasta hengestä. Paavi ottaa myös kantaa niitä kirkon konservatiiveja kohtaan, jotka orjallisesti noudattavat kirkon oppia mutta eivät aina osoita armoa tai myötätuntoa muita kohtaan. Muslimeja on Filippiinien väestöstä noin 10 prosenttia. | Kuva: Toru Hanai / Reuters / Lehtikuva Paavi kehotuskirjeessä: ”Jotkut kristityt antavat liikaa merkityksiä tietyille säännöille” Paavi Franciscuksen mukaan katolilaisten ei tulisi antaa suurempaa merkitystä yksittäisille kirkon säännöille ja jättää toisia sääntöjä huomiotta. Asiasta kertoo uutistoimisto Reuters. KOTIMAA | 19.4.2018 6
Olennaista olisi yksin asuvien itsetunnon ja omanarvontunnon vahvistaminen. Ikävä kyllä välillä tulee sellainen olo, että yhteiskunta tukee ja auttaa lähinnä yhteiskunnan näkökulmasta tuottavia tai hyödyllisiä yksilöitä. Usein monivammaisen lapsen syntymistä pidetään taakkana ja joskus jopa Jumalan rangaistuksena. Olisi tärkeää selvittää, kuinka voitaisiin lisätä nuorille työtä tarjoavia paikkoja hyödyntäen tuettua työtoimintaa, palkkatukea ja työosuusrahoja. Takuueläke vanhukselle kattaa yhteiskunnan laskelmien mukaan laadukkaan elämän. He kokevat olevansa väliinputoajia. Lääkekustannuksiin ei toimeentulotuki välttämättä yllä, koska kyse on eläketulosta. Suuremmilla paikkakunnilla on varmasti saatavissa tukea ja vertaistukea, mutta läheskään joka paikkakunnalla näin ei ole. Autettaisiin heitä, jotka eivät osaa, halua tai pysty hakeutumaan itse palveluiden piiriin. Vanhukset laskevat senttejään. Yhteisvastuukeräyksellä voisi tukea nuorten matalan kynnyksen työllistämistä. Unelmatilanteessa ketään ei leimattaisi seurakunnassa mielenterveystai muuksi kuntoutujaksi. Ari Tuomikoski, diakoni, Lappeenrannan seurakuntayhtymän päihdeja kriminaalityö Suuntaisin rahaa ja huomiota siihen, miten nuoret saataisiin kiinnittymään työn kautta paremmin osaksi yhteiskuntaa. Arjenhallinta ja työelämätaidot vaativat joustavaa ja pitkäaikaista kehittämistä. avuntarve | Kotimaan diakoniaraatilaiset kertovat, minkä valitsisivat Yhteisvastuukeräyksen kotimaiseksi kohteeksi, jos saisivat päättää. Matalan kynnyksen paikkoja yksineläville onneksi on jo. Joskus pienetkin heilahdukset perheen taloudessa, kuten lääkärikulut, lääkkeet tai vaatehankinnat, ovat ylivoimaisia. Olen huolissani siitä, että aputyömiesten ja oppipoikien tehtävät ovat hävinneet työmarkkinoilta. Etsitään syitä, miksi perheeseen syntyi juuri tällainen erilainen lapsi. Varoja voisi suunnata esimerkiksi leireihin ja vertaistukeen. Se tarjoaa inhimillistä, arvostavaa ja etsivää kohtaamista päihdeja mielenterveysongelmien kanssa painiville. Anne-Mari Andersson, diakoni, Hollolan seurakunta Jos saisin päättää seuraavan Yhteisvastuun kotimaisen keräyskohteen, se olisi kadulle, puistoihin ja kuppiloihin jalkautuva päihdetyö. Useimmiten selityksiä ei löydy. Osa on mielenterveyskuntoutujia. Yksinäinen vanhus, joka on jäänyt neljän seinän sisälle, ei pysty harrastamaan mitään maksullista harrastusta. | diakoniaraati | Keille pitäisi kerätä Yhteisvastuukeräystä. Yhteiskunnan tarjoamat sosiaaliavut eivät ylety kaikkiin. Kouluikäiset lapset joutuvat jättämään luokkaretket ja muut maksulliset tapahtumat väliin perheen pienten tulojen vuoksi. Moni nuori ei löydä itselleen sopivaa työkokeilupaikkaa tai pysty sitoutumaan vaadittuihin työtunteihin. Syynä voi olla osaamattomuus hakea tukia tai leimaantumisen pelko. Osa on omasta tahdostaan hyvin itsellisiä, mutta kaikki eivät halua tai jaksa elää yksin. Kaikki tarvitsevat tukiverkkoja. Sami Mitsman, diakonissa, Kuopion Männistön seurakunta Haluaisin, että seuraavan yhteisvastuukeräyksen tuotto kohdennettaisiin perustoimeentulotuella eläviin lapsiperheisiin ja takuueläkkeellä sinnitteleviin vanhuksiin. Emilia Karhu anne-mari andersson helena Salminen Sami mitsman ari Tuomikoski Sirpa Toivo KOTIMAA | 19.4.2018 7. Yksin elävät esimerkiksi monet työn perässä muuttaneet, maahanmuuttajat, eläköityneet, sairastuneet, vammautuneet, leskeytyneet, eronneet, loukatut, ainoat lapset sekä uskonnollisesta tai aatteellisesta ryhmästä eronneet tai erotetut. Myös pelko joutua lastensuojelun asiakkaaksi on todellinen. Seurakunnan diakoniatyössä ihmisiä pitäisi varustaa löytämään kykynsä ja varmistaa, että jokainen on tasavertainen. Palveluita on tarjolla niille, joilla on varaa maksaa, mutta köyhät ja työkyvyttömät ovat aika unohdettuja. Jos vanhuksella on omistusasunto, katsotaan tämä tuloksi ja yhteiskunnan perustoimeentulotukeen ei ole oikeutta, saatikka harkinnanvaraiseen, vaikka yhtiövastike olisi kuinka suuri. Voitaisiin ohjata ja rohkaista ihmisiä palveluiden käyttäjiksi tai antaa heille edes kokemus siitä, että he ovat arvokkaita ja heistä välitetään. Jokainen ihminen on suuri ihme, kuten psalmissa 139 sanotaan, ja jokaisella on oikeus elää. Työpaikoilla ei ole aikaa eikä ylimääräisiä henkilöitä, jotka voisivat työn ohessa opettaa nuorille vaadittavia taitoja. Sirpa Toivo, kuurojen diakonissa, Tampereen seurakunnat Yksinelävien elämään pitäisi kiinnittää huomiota nykyistä enemmän. Kaikkia jäseniä tarvitaan – jokainen on tärkeä. Ruoan laatu kodeissa on hyvin yksipuolinen. Kun perheessä on vammainen lapsi, koko perhe tarvitsee paljon tukea. Jalkautuva päihdetyö loisi myös osaltaan turvallisuutta julkisille paikoille. Rahat voitaisiin kohdentaa toimintaan, jossa oikeasti mentäisiin sinne, missä päihdeongelmista kärsivät ihmiset elävät ja kulkevat. Onneksi kouluopetus on kaikille kuuluva oikeus. Niitä voitaisiin kehittää ja niistä edetä laajempaan yhteisöllisyyteen. Mutta erilaisilla lapsilla ja heidän perheillään pitäisi olla mahdollisuus myös vapaa-ajanviettoon, harrastuksiin ja seurakunnan toimintaan kaikkialla Suomessa. Helena Salminen, diakoni, Jämsän seurakunta Haluaisin ohjata varoja ja huomiota eri tavoin vammaisille lapsille ja heidän omaisilleen ja läheisilleen
Kivisen mukaan uudistuksen tavoitteena on palvella eri yleisöjä entistä paremmin. Kirjeen on allekirjoittanut 41 pappisnaista. Allekirjoittajien joukossa ovat muun muassa arkkipiispanvaalissa ehdokkaana ollut Heli Inkinen ja Helsingin piispanvaalissa ehdokkaana ollut Jaana Hallamaa. Ne ovat toivottuja ja kuunnelLauri Kivinen ymmärtää aamuhartauskapinan radio | Ylen toimitusjohtajan paikan jättävä Lauri Kivinen ymmärtää aamuhartauden uusinnan aikataulumuutoksesta aiheutuneen mielipahan. . Vuodesta 1965 alkaen samalla paikalla lähetetty ohjelma on rytmittänyt suuren joukon aamurutiineja ja tuonut arjen keskelle ripauksen pyhää. Moni haluaa hiljentyä samaan aikaan toisten kanssa, vaikka osaisikin käyttää Areenaa. Mäkisen mukaan kaikilta kirkon pappisvirkaan vihittäviltä ja siinä toimivilta edellytetään, että he toimivat yhteistyössä keskenään sukupuoleen katsomatta. On uutisia ja merisäätä ja muita vakioaikaisia ohjelmia. Ensimmäiset muutoksen jälkeen mitatut kuuntelijaluvut ovat luvassa tämän viikon keskiviikkona. Tutkimuksemme mukaan myös varttuneet kuuntelijat arvostavat laadukasta ajankohtaisjournalismia radio-ohjelmistossa. Vaikka aamuhartauden uusinnan kuuntelijoiden määrässä olisi tapahtunut romahdus, Yle ei ainakaan julkisuuteen kerro harkitsevansa lähetyksen palauttamista vanhalle paikalleen. Espoon piispanvaali on määrä järjestää loka–marraskuussa. Kartan laatijoiden on otettava huomioon monen muun asian lisäksi suomalaisten elämänrytmin muutokset. Hän vakuuttaa, että kyse ei ole hartausohjelmien väheksymisestä. Aamuhartaus lähetetään arkisin ensimmäisen kerran varttia yli kuusi ja iltahartaus toisen kerran yhdeltätoista. Sitä seurasi peräti 136 000 kuuntelijaa. He kritisoivat sitä, että joutuvat kohtaamaan syrjintää vielä 30 vuotta sen jälkeen, kun ensimmäiset naiset vihittiin papeiksi. Kuuntelijoiden suuttumusta ja mielipahaa on otettu vastaan Ylen lisäksi Kirkon viestinnässä, joka vastaa Ylen hartausohjelmien sisällöntuotannosta. KOTIMAA | 19.4.2018 8. Aamu on ruuhkainen. Huovinen kertoo Kotimaa24:lle, että häntä on pyydetty ehdokkaaksi ja hän on vastannut kyselyihin myöntävästi. Hartausohjelmat kuuluvat Ylelle jo lakiin kirjattuna tehtävänä. Niiden yhteensovittaminen ei ole helppoa. Allekirjoittajien mukaan kirkon papistoon otetaan sellaisia pappeja, jotka eivät ole valmiita yhteistyöhön naispappien kanssa, ja seurakunnat antavat tiloja sellaisten messujen viettämiseen, joiden palvelutehtäviin ei hyväksytä naispappeja. Seuraamme herkällä korvalla palautetta, Kivinen lupaa. uutiset | hartausohjelmat | K uinka paljon väliä on sillä, alkaako radion aamuhartaus varttia yli seitsemän vai kymmentä vaille kahdeksan. Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen ymmärtää harmin. Arkkipiispa Kari Mäkinen kertoo pappisnaisille antamassaan vastauksessa kuuntelevansa kokemuksia syrjinnästä huolestuneena. Aamuhartauden uusinta kymmentä vaille kahdeksan oli kuitenkin kaikkein suosituin. . . Ohjelmakartan laatiminen ei ole helppo tehtävä. Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri, pastori Kaisamari Hintikka, 50, kertoo Kotimaa24:lle pohtivansa ehdokkuutta vakavasti. Kirkon viestinnän ohjelmapäällikkö Kimmo Saares nosti Kotimaa24:n kuuntelijapalautetta käsitelleessä uutisessa esille radion aamuhartauden yhteisöllisen luonteen. Käytännössä Ylen näkemys parantuneesta palvelusta tarkoittaa pidempää Ykkösaamua, joka on politiikan ja talouden ajankohtaisohjelma. Palautteen perusteella paljonkin. Ymmärrän, että osa kuuntelijoista on pettynyt muutokseen, kun arjen aikataulu muuttuu. ” Jokainen tarvitsee hiljentymistä, kun maailman meno on mitä on. | lyhyesti | 41 pappisnaista vaatii piispoilta tukea Joukko pappeja on laatinut kirjeen, jossa he vaativat piispoilta selvää tuenosoitusta pappisvirassa toimiville naisille. Kaikesta porusta huolimatta Lauri Kivinen rauhoittelee kristillisiä sisältöjä kaipaavia radionkuuntelijoita. Kivinen huomauttaa, että iltahartauden toinen lähetys on lisäys hartausohjelmien päivittäiseen kokonaismäärään. Espoon piispanvaali käyntiin Johtavana oppilaitospappina ja kisapappina työskentelevä rovasti Leena Huovinen, 54, on lähdössä ehdolle Espoon hiippakunnan piispanvaaliin. Myös Kotimaa-lehden toimitus on lukenut aiheesta paljon sähköpostia ja kuunnellut puhelinsoittoja. Uskomme, että uusi aamun järjestys kyllä löytää paikkansa. Hiippakunnan nykyinen piispa Tapio Luoma aloittaa arkkipiispana kesäkuussa. Ohjelmakaaviot ovat erittäin huolellisesti suunniteltava asia, koska ne rytmittävät monien kuuntelijoiden päivää. Ylessä on ilmeisesti oltu sitä mieltä, että aamuhartauden kuuntelijat heräävät aikaisin ja iltahartauden kuuntelijat valvovat myöhään. Muutosta arvostelleet ovat huomauttaneet, että kuuntelijoiden joukossa oli paljon eläkeläisiä, joista monet eivät herää aikaisin eivätkä käytä Yle Areenaa, josta ohjelmat voi kuunnella silloin, kun itselle sopii. Yle ei ole työntämässä niitä ensin reunalle ja sitten vaivihkaa reunalta alas. Kirjeessä tuodaan esiin useita konkreettisia ongelmia, joita papiksi vihityt naiset kohtaavat työssään.
kokevat kirkkomusiikin tärkeäksi avuksi hiljentymisessä. – Jääkiekko nyt vain on suositumpaa kuin curling. Kivisen mielestä on hyvä, että Yle ei vastaa hartausohjelmien sisällöstä. Palautevyöry vakuutti Ylen päätoimittajan hartausohjelmien suosiosta Aamuhartauden ajankohdan siirtämisestä aiheutunut palautevyöry sai Yleisradion uutisja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Jouko Jokisen vakuuttumaan hartausohjelmien suosiosta. . Ylen aamuhartauksista saama palaute ei ole ollut mitään siihen vihaan verrattuna, jonka Yle sai niskaansa tästä ohjelmasarjasta. Tykkään siitä, että saa laulaa. Minä hiljennyn luonnossa ja musiikin kautta, musiikki on yhteyteni kirkkoon. Se voi vaikuttaa hyvän hartauden tapaan. Kivinen muistuttaa, että hartausohjelmien lisäksi Yle käsittelee maailmankatsomuksellisia ja hengellisiä kysymyksiä runsaasti myös asiaohjelmissa. Jokainen tarvitsee hiljentymistä, kun maailman meno on mitä on. Pidämme huolen, että kuvaamme maailmaa laajasti sellaisena kuin se on. Vahvan ammattitaidon kyllä huomaa. . Kivinen kertoo laulaneensa paljon kuoroissa, kirkkomusiikki on hänelle läheistä. Kirkkovuoden kierron huomioiminen on tärkeää. Muistutin yleläisiä siitä, että meidän on uudistumisen ohessa pidettävä huolta myös jatkuvuudesta ja pysyvistä asioista. Puhumme paljon erityisprojekteista ja uusista asioista. Hartausohjelmien sisältöä kehittää eri kirkkokuntien edustajista koottu neuvottelukunta yhdessä Kirkon viestinnän ja yleläisten kanssa. . kuten hän itse . Mietimme paljon sitä, että kirkkomusiikki saa ansaitsemansa huomion. Se on mielelle tärkeä aines. Kivinen kehuu musiikkitoimittajien kykyä ottaa soittovalinnoissaan huomioon hyvin monenlaisia asioita. Huhtikuussa työntekijöilleen pitämässään toimitusjohtajan katsauksessa Lauri Kivinen painotti, että uudistusten keskellä on pidettävä huolta myös siitä, mikä on pysyvää. . Hänen mielestään radion hartausohjelmia voi puolustaa vertaamalla jääkiekkoa ja curlingia. Kivisen havaintojen mukaan monet kuuntelijat . Ylen lähiaikoina jättävän toimitusjohtajan lempivirsi on 555. Presidentti Mauno Koiviston poismenon ja siunaustilaisuuden päivinä esimerkiksi Radio Suomi soitti harrasta musiikkia. Se on parempi niin, Ylen ei tarvitse ottaa kantaa jumaluusopillisiin kysymyksiin. Nämä ohjelmat reagoivat nopeasti. Hiljennyn mielelläni musiikin äärelle. Musiikkivalintoja tehtäessä monilla kanavilla pidetään mielessä vuodenkierron lisäksi myös kirkkovuosi. DanieLLe Miettinen KOTIMAA | 19.4.2018 9. . . Yle Radio 1 ja Yle Klassinen tarjoavat tähän hienoja mahdollisuuksia, Kivinen kehuu. . Eniten se kuuluu ykköskanavalla, mutta kyllä muuallakin. . Yleisten yhteiskunnallisten intressien näkökulmasta on pohdittava, miten muita uskontoja käsitellään, Kivinen toteaa. . Kristinusko ei monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa yhteiskunnassa tietenkään ole ainoa uskonto, jonka asioista Yle kertoo. . Jokisen mukaan monikulttuurisessa Suomessa laajeneva uskontojen kirjo on huomioitava Ylen muussa toiminnassa. Toki hartausohjelmiin liittyy myös perinne. Kolme vuotta sitten Yle Ykkönen toteutti sivistystehtäväänsä lähettämällä koko Koraanin 60-osaisena luentana. Ylen toimitusjohtajan Lauri Kivisen korviin ei ole kantautunut vaatimuksia uskonnollisen sisällön poistamisesta verorahoilla ylläpidetyiltä kanavilta. . Kun ihmisiltä kysytään, millä perusteella he kuuntelevat tiettyä kanavaa, usein syy on musiikki. tuja ohjelmia, ja meillä on tahto tehdä ne hyvin. Yle tulee tänä vuonna tekemään erityissisältöjä esimerkiksi ramadaniin liittyen, Jouko Jokinen kertoo. Tutkimusten mukaan radiokanava valitaankin usein juuri musiikin perusteella. Nämä eivät ole helppoja kysymyksiä. | Kuva: Antti AimoKoivisto / Lehtikuva Entä miten Lauri Kivinen itse hiljentyy. Se on haikea iltalaulu Oi, Herra luoksein jää, jo ilta on. – Uskontoaiheiden pitää olla ehkä suurempikin osa uutisten ja muiden ohjelmien sisältöä. Veisuu tuo minut usein kirkkoon
Monissa pienissä syrjäseudun seurakunnissa taloudelliset resurssit eivät riitä kunnolla edes niin sanottujen pakollisten toimintojen järjestämiseen. Kaikesta mahdollisesta on säästetty. Veronkantokyky heikkenee entisestään. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. M onen Pohjoisja Itä-Suomen syrjäisen seurakunnan taloudellisen tulevaisuuden yllä leijuvat mustat pilvet. Siellä missä seurakuntalaisten veronmaksukyky on kaikkein heikointa, kirkollisvero on kaikkein korkein ja päinvastoin. Täytyy pysyä herkkänä sille, etteivät kirkko ja siellä puhuttavat asiat heijastelisi vain säännöllisessä palkkatyössä olevien kokemusmaailmaa. Seurakuntien rahoitusvarallisuus ja lainat jakaantuvat myös epätasa-arvoisesti. meri VesanTo 12.4. aniTa ojala 12.4. Kotimaa24:n blogeissa sanottua Nuorena jouduin usein monenlaisten käännyttäjien kohteeksi, koska en ollut tarpeeksi röyhkeä ajamaan heitä pois, eikä minulla ollut oikeuttakaan: kunnioitin itsekin mielestäni Jumalaa, ja nämä ihmisethän vain tekivät sitä, mitä minunkin olisi pitänyt tehdä levittivät evankeliumia. Jossain kulkee säästämisenkin raja. Monissa syrjäseudun seurakunnissa taloustilanne on ollut tiukka jo vuosien ajan. Monet Pohjoisja Itä-Suomen seurakunnat ovat tunnettuja vahvasta ja aktiivisesta seurakuntaelämästä. Sittemmin on ollut vapauttavaa tajuta, että ristittyjen parissa on lukemattomia eri tapoja tulkita Raamattua ja elää todeksi uskoa. Vastaavasti esimerkiksi Taivalkosken seurakunta sai kokoon 1,65 kirkollisveroprosentilla 218 euroa kirkollisveroa yhtä jäsentä kohti ja Utajärven seurakunta 1,95 prosentin kirkollisverolla 245 euroa. Yksin nämä seurakunnat eivät selviydy. Tuomo Törmänen Koillismaan rovastikunnan lääninrovasti Taivalkosken seurakunnan kirkkoherra Yhteisvastuuta seurakuntien talouteen ” Ilman kokonaiskirkollista vastuunkantoa tulevina vuosina nähdään pienten syrjäisten seurakuntien joukkotuho. minna mannerT 10.4. Minä toivon, että voisimme tarjota lepopaikan mittaroimiseen väsyneelle ihmiselle, olipa tällä sitten nollan tai viiden tähden päivä, viikko tai vuosi. Ymmärrettävästi kukaan ei tahdo luopua omastaan. Seurakuntien välillä kirkollisveroprosentin ero on enimmillään kaksinkertainen. emilia Karhu 16.4. Taloudellinen hyvinvointi ei jakaudu tasaisesti eri puolille maata. Kirkollisveroa ei voi nostaa loputtomiin. Vaikka tulevaisuudessa seurakuntalaisten vapaaehtoisen vastuunkannon täytyy lisääntyä, ei se poista taloudellisen eriarvoisuuden ongelmaa. Esimerkiksi vuonna 2016 pääkaupunkiseudulla 1,0 kirkollisveroprosentilla Helsingin seurakuntayhtymässä saatiin kokoon yhtä jäsentä kohti kirkollisveroa 277 euroa, Espoon seurakuntayhtymässä 293 euroa ja Kauniaisten seurakuntayhtymässä 368 euroa. Kuitenkin kirkossa tulisi etsiä keinoja tasata talouden synnyttämää eriarvoisuutta ja mahdollistaa seurakuntatyön tulevaisuus koko maassa. Monissa pohjoisen seurakunnissa lainaa on jopa kymmenkertainen määrä. Rohkeita ja ennakkoluulottomia päätöksiä täytyisi tehdä nyt sekä paikallisseurakunnissa että kokonaiskirkon tasolla. Seurakuntatyön kehittäminen edellyttää taloudellisia resursseja. Vaikka Suomen taloustilanne kehittyy nopeasti parempaan suuntaan, Pohjoisja Itä-Suomen syrjäiset seurakunnat eivät pääse osallisiksi tästä talouden piristymisestä. Henkilöstöä ei voi vähentää loputtomiin. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Mitä vanhemmaksi tulin sitä enemmän aloin nähdä ongelmia ja sokeutta, jopa pahuutta tässä hengellisyydessä, joka teininä tuntui houkuttelevalta ja oikealta. Jumala kutsuu ja kohtelee meitä aina yksilöinä. Mutta lopputulos on ratkaiseva: että elää Jumalan yhteydessä, etsii ja tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pyrkii tuntemaan häntä yhä paremmin. Ilman kokonaiskirkollista vastuunkantoa tulevina vuosina nähdään pienten syrjäisten seurakuntien joukkotuho. Koko kirkon mittakaavassa seurakunnilla on lainaa keskimäärin reilut kaksikymmentä euroa yhtä seurakuntalaista kohden. Monien syrjäisten seurakuntien taloustilanne on tulevina vuosina edelleen tiukentumassa väestön ikääntymisen ja vähentymisen seurauksena. Vähäisillä taloudellisilla resursseilla on mahdollistettu aktiivinen seurakuntaelämä. aluepolitiikka | Taloudellinen epätasa-arvo seurakuntien välillä on kasvanut kohtuuttomaksi, kirjoittaa Taivalkosken kirkkoherra Tuomo Törmänen. Kokonaiskirkon tasolla tulisi etsiä sellaisia rakenneratkaisuja, jotka turvaavat seurakuntien toimintaedellytykset koko maassa. Kyse on kirkon aluepolitiikasta. Vuonna 2016 koko kirkossa kirkollisveron tuotto yhtä jäsentä kohti oli keskimäärin 257 euroa ja kirkollisveroprosentti keskimäärin 1,37. KOTIMAA | 19.4.2018 10. Investointeja täytyy tehdä. Jäsenistö vähenee ja vanhenee. Joissakin seurakunnissa on käytettävissä yhtä seurakuntalaista kohden rahaa huomattavasti enemmän kuin toisissa seurakunnissa. Lisäksi talouden sopeuttamistoimenpiteen laittavat koetukselle työntekijöiden jaksamisen, hyvinvoinnin ja työmotivaation. Kokonaiskirkon tasolla olisi nyt korkea aika keskustella taloudellisen yhteisvastuullisuuden periaatteista, jotta maan kaikilla seuduilla olisi riittävät taloudelliset edellytykset seurakuntatyölle. Taloudessa ei ole useinkaan näköpiirissä tilanteen muuttumista positiivisemmaksi. Tämä asettaa eri seurakuntien jäsenet keskenään huomattavan epätasa-arvoiseen asemaan. Taloudellinen tilanne pakottaa vähentämään seurakuntatyötä. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Taloudellinen epätasa-arvoisuus on kasvanut kohtuuttomaksi seurakuntien välillä. Voidaanko tämän ajatella olevan oikeudenmukaista seurakuntalaisten kannalta. Seurakuntaan kuuluminen on vahvaa, toiminnalle on suuri kysyntä. Kaikista kiinteistöistä ei ole mahdollista luopua. Kokonaiskirkon tasolla on vakavasti keskusteltava Pohjoisja Itä-Suomen syrjäseutujen köyhien seurakuntien taloudellisesta tulevaisuudesta
Kahdeksan seurakuntaneuvostovuoden aikana kirjoitin ylioppilaaksi, aloitin opinnot, muutin pois lapsuudenkodistani ja asuin ympäri pääkaupunkiseutua ainakin neljässä eri soitteessa, joista yksikään ei ollut Käpylän seurakunnan alueella. Lapselle voidaan kasteen jälkeen lisätä kummeja. Minkälainen lopputulos olisi mahtanut olla, jos tulevaisuuskomitean mietintöä koskevaan keskusteluun osallistuneista joka viides olisi itse ollut nuori, siis alle kolmekymppinen. On todella suuri vahinko, jos lapsi jää kastamatta ja ottamatta seurakunnan jäseneksi vain siitä syystä, ettei hänelle löydetty kummeja. alfrEd Varkki ” Heidän kokemuksensa maailmasta ja kirkosta on aivan yhtä tosi kuin meidänkin. Se oli nuorista koostuva luottamuselin, joka yhdessä työntekijöiden kanssa suunnitteli seurakunnan nuorisotyötä ja päätti sen toteutuksesta. Pyrkimyksenä oli hyvällä syyllä korjata ”nuorten voimakasta aliedustusta kirkollisessa päätöksenteossa”. Luterilainen teologia rakentuu oleellisesti kasteen perustalle, ei kummien. Nykytilanteessa kummius tulisi laittaa perusteelliseen remonttiin. / Hän on Pyhyys, hän on Rakkaus. Kirkkojärjestys (Kirkkolaki) sanoo kummeista: ”Kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä. Erityisestä syystä kaste voidaan toimittaa, vaikka kastettavalla on vain yksi kummi tai ei yhtään kumia. Olisiko löytynyt parempaa valmiutta etsiä hyviä syitä sille, miksi juuri tässä tilanteessa kiintiöt olisivat hyvä ja konkreettinen tapa varmistaa useampien sukupolvien osallisuus kirkon elämässä ja sitä koskevassa päätöksenteossa. luvun 16 § muutetaan muotoon: ”Kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia. Kastetta ei voi suorittaa, jos ei ole kummeja. Kummikelpoisuus pitäisi madaltaa, kun varsinkaan pääkaupunkiseudulla ei löydy ehdot täyttäviä kummeja, ei sitä ensimmäistäkään. Onko oikein jättää lapsi kasteen armon ulkopuolelle vain siksi, etteivät vanhemmat löytäneet yhtään mitan täyttävää kummia. Myös toinen uudistus pitäisi tehdä eli että lapsi voitaisiin kastaa ilman kummejakin. Nuorisokiintiö vahvistaa nuorten johtajuutta kaisamari HiNtikka Kirjoittaja on luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri. Nykyisin me kummit olemme pääasiassa lahja-automaatteja, ja siihen kelpaa kirkkoon kuulumatonkin. Toki tällainen muutos voisi merkitä rippikoulun arvostuksen hienoista laskua. Kummi-instituutio on jäänne, ja sillä oli aivan toinen merkitys kirkon alkuajan elämässä. Tässä vastukseni: Minä uskon elävään Jumalaan. Nykyisin lapsen kastajan tehtävä on tutkia kummit, täyttävätkö he laissa määritellyt ehdot. Perusteluissa rivien välistä ja välillä riveiltäkin paistaa huoli nuorten kykenemättömyydestä sitoutua useampivuotisiin luottamustehtäviin. Mielestäni kummien valinta pitäisi jättää tyystin vanhemmille: he ratkaisevat, kuka kelpaa heidän lapsensa kummiksi. Toukokuussa 2017 Namibian Windhoekissa kokoontunut maailmanliiton kahdestoista yleiskokous antoi vahvan suosituksen jäsenkirkoille, että nekin ottaisivat käyttöön nuorten luottamushenkilöiden kiintiöt. Kasteessa Jumala lahjoittaa ihmiselle jo kaiken sen, mitä pelastuksessa tarvitaan. He ovat tuoneet yhteisön elämään sellaista viisautta ja tarkkanäköisyyttä, johon me keski-ikäiset emme olisi koskaan keskenämme yltäneet. Kummin lisääminen merkitään kirkonkirjoihin siinä seurakunnassa, jossa lapsi on kastettu tai liitetty kirkon jäseneksi.” Esko kallio Rovasti, eläkeläinen Alajärvi Kummi-instituutio kaipaa remonttia Vaihtoehtoinen uskontunnustus kotimaan pääkirjoituksessa (12.4.) kehotettiin laittamaan paperille oma uskontunnustus. / Minä uskon pyhäin yhteyden – Kristuksessa me olemme yhtä. Kirkolliskokoukselle vuonna 2016 luovutettuun kirkon tulevaisuuskomitean mietintöön sisältyi ehdotus nuorisokiintiöiden ottamisesta käyttöön kirkon luottamuselimissä. Tosiasia lienee pääkaupunkiseudulla, että lapsia jää kastamatta siitä syystä, ettei löydy sitä ensimmäistäkään kummia. Pitäisi luottaa lapsen vanhempien kykyyn valita lapselleen parhaat mahdolliset kummit. Se on sitoutunut nimeämään kaikkiin luottamuselimiinsä ja työryhmiinsä vähintään 20 prosenttia alle 30-vuotiaita. Kaksi vuotta myöhemmin minusta tuli seurakuntaneuvoston jäsen. / Hän on Luoja, Lunastaja, Pyhittäjä. / Minun tulee nöyrtyä hänen pyhyytensä edessä. On jotenkin nurinkurista sanoa uskovista ihmisistä ja aktiivisista helluntailaisista, etteivät kelpaa kummiksi. Valiokuntakierroksella ehdotus torpattiin. Yhä useammin tarjotaan esimerkiksi helluntailaisia kummeiksi. Kummin ei tarvitsisi välttämättä olla konfirmoitu evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Heidän kokemuksensa maailmasta ja kirkosta on aivan yhtä tosi kuin meidänkin. Siksi nuoret luottamushenkilöt eivät ole vain tulevaisuuden, vaan jo tämän päivän päätöksentekijöitä. KOTIMAA | 19.4.2018 11. Tämän teki mahdolliseksi se, että vielä tuohon maailmanaikaan sain opiskelijana pitää kirjani vanhassa kotiseurakunnassani vaikka asuinkin muualla. Luterilaisen maailmanliitolla on hyviä kokemuksia nuorisokiintiöstä jo yli kolmelta vuosikymmeneltä. Koko tämän ajan säilytin seurakuntaneuvoston jäsenyyden. Ehdotan, että kirkkojärjestyksen 2. Kaste on sinänsä oikea ja pätevä ilman kummejakin, sen pätevyys ei riipu millään tavalla kummien läsnäolosta tai uskosta. Vuosien mittaan nuorten johtajuus luterilaisessa kirkkoyhteisössä on voimistunut. O lin muistaakseni 16-vuotias, kun tulin valituksi silloisen Käpylän seurakunnan nuorten parlamenttiin. Päätöksen kasteen toimittamisesta tekee sen seurakunnan kirkkoherra, jonka jäseneksi kastettava liittyy.” Kirkossamme merkillisesti yhdistetään kummit kasteeseen. Näiden lisäksi voi kummina olla myös muuhun evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö.” Vuonna 2010 tähän tuli lisäys: ”Erityisestä syystä kaste voidaan toimittaa, vaikka kastettavalla on vain yksi kummi, joka on konfirmoitu, evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäsen
» TeksTi | emilia karhu – kuvaT | ville palonen reportaasi KOTIMAA | 19.4.2018 12. Leiri kuin turvapaikka Aikuisille tarkoitettu riparin kertausharjoitusviikonloppu kokosi yhteen ihmisiä, joista osa on aiemmin suljettu haavoittavasti ulos seurakuntayhteydestä. Turvallinen tila rakensi uutta luottamusta, mahdollisti jakamisen, itkun ja naurun ja antoi korvaavia kokemuksia
Askarteluhetken päätteeksi jokainen sai halutessaan kertoa työstään. Leirillä myös askarreltiin omin käsin turvapaikka. Kuulimme puhuttelevia välähdyksiä ihmisten elämäntarinoista. KOTIMAA | 19.4.2018 13
Alkamassa on aikuisille tarkoitettu riparin kertausharjoitus. Leiriläisille halutaan taata henkisesti, fyysisesti ja hengellisesti turvallinen olo. Ikäheimo ei joutunut pettymään. Etukäteen olen kuullut, että leireillä on tilaa eri-ikäisille ihmisille ja kaikenlaiselle hengellisyydelle tai sen puutteelle. On tärkeää, että nämä jaksot puretaan huolella, Hanna Ikäheimo toteaa. Selvä. Välillä käsittelyssä on syviä aiheita, jotka menevät ihon alle. Saavun aulaan ja tervehdin. Hän on kiitollinen siitä, että elämään on palannut synkkien vuosien jälkeen luja luottamus Jumalaan ja orastava usko elämän kantavaan voimaan. Niiden vahva yhteisöllisyys ja intensiivinen elämänmaku jättivät lähtemättömän jäljen. Nyt olen hakenut näiltä aikuisten leireiltä korvaavia kokemuksia. – Meidän koko kirkon ajatus pitäisi olla se, että kaikki todella saavat tulla. Menetin myös uskoni Jumalaan. Ympärillä käy rento puheensorina. Pihalla törmään omintakeisiin veistoksiin, joita on tehty niin puusta kuin metalliromustakin. Aistin, etten ollut enää tervetullut seurakuntaan ja ajattelin, että antaa olla. Itse olin aikanaan rippikoulun jälkeen isosena varmaan kymmenellä rippileirillä. Siellä on leirikeskuksen pääovi. Itse tarkkailen vielä. – Minulle sanottiin suoraan, että emme olisi sinusta Hanna uskoneet, että tuollaiseen syntiin lankeat. Riparin kertausharjoitukset on suorittamisesta vapaa vyöhyke, painotti yksi leirin vetäjistä, nuorisotyönohjaaja Mikko Saari. Lopulta hän soitti pappi Laura Mäntylälle ja sopi kahvitreffit. – Niin syvälle en putoa, etten jotenkin sieltä aina nouse. Näitä Helsingin yliopistopappi Laura Mäntylän ja kollegansa Minna Tuomisen ideoimia viikonloppuja on järjestetty jo vuodesta 2010. Musiikki luo joskus yhteyttä sanoja nopeammin. Hän on kärsinyt elämässään vaikeasta masennuksesta. Jossakin vaiheessa hän myös ymmärsi, ettei olekaan hetero, mikä etäännytti häntä kirkosta entisestään. Otan viuluni ja liityn varovasti mukaan. Leirit ovat kaikesta syrjinnästä vapaita. Entinen viinatehdas on nykyisin rouhea ja tunnelmallinen Helsingin seurakuntien leirikeskus. Meitä on paikalla kolmisenkymmentä eri-ikäistä ihmistä. ” Täällä kaikki ovat tasaveroisia, rikkinäisiä ihmisiä ja turvassa. Joku on kaivanut kotelosta kitaran ja tapailee sointuja Nuoren seurakunnan veisukirjasta. – Tajusin, että minun on pakko alkaa jälleen uskoa. Edessä on kokonainen viikonloppu ventovieraiden ihmisten kanssa. Tajusin myös viiveellä, etten lopulta pettynyt seurakuntanuorissa Jumalaan vaan ihmisiin ympärilläni. Ennen sitä Hokka oli eronnut kirkosta ja elänyt parikymmentä vuotta etäällä kaikesta uskoon liittyvästä. Pian kokoonnumme saliin ja leirikeskuksen isäntä pitää seikkaperäisen infopläjäyksen säännöistä. Tuo nainen on diakonissaopiskelija Hanna Ikäheimo, 35. Olo on hiukan kuin teinillä. Lopulta hän ajatteli, että ihmiselle on vain helpompaa, kun hän antaa osan taakoistaan Jumalan kannettavaksi. – Olin silloin yksinäinen ja surullinen enkä osannut nauttia. Mutta kaipaus seurakuntayhteyteen oli lopulta suurempi kuin pelko. Nykyisin mielessäni on kuitenkin huomattavasti kriittisempiä ja vaativampia uskoon liittyviä kysymyksiä kuin nuorena, vaikken kai silloinkaan kaikkea purematta niellyt. Hokka alkoi lukea Tommy Hellstenin kirjoja ja sai oivalluksia. reportaasi aarran autoni Kellokosken juhlatalon pihaan. Kaverit ja arjen rutiinit menivät uusiksi. Häntä on ilahduttanut aikuisten leireillä se, että porukan yhteen hioutumiseen panostetaan ja yhteisöllisyys on syvää. Rakastan myös yhdessä laulamista. Uskonasioissa on lupa myös kyseenalaistaa. Pienen pohjalaispaikkakunnan seurakuntanuorille oli aikanaan liikaa, että hän sai yksin lapsen 18-vuotiaana. Isoseksi Mannerheimin Lastensuojeluliitossa työskentelevä nainen rohkaistui pari vuotta sitten, heti ensimmäisen riparin kertausharjoituksen jälkeen. Ensimmäisen illan iltahartaudessa puhutaan huolista, huolettomuudesta ja mielenrauhasta. Rajoja ei vedetä eikä ihmisiä lokeroida. Hiekoitushiekka ratisee kenkien alla, kun laskeudun portaita Keravanjoen rantaan. Ilmapiiri on hyväksyvä eikä mistään tarvitse stressata. KOTIMAA | 19.4.2018 14. Jotkut ohjeet hämmentävät: ”Älkää sitten liikutelko lakanoita pois huoneistanne”. – Viitisen vuotta sitten aloin miettiä uudelleen elämän tarkoitusta, stressiä ja ajankäyttöni mielekkyyttä. Hän on mukana riparin kertausharjoituksissa kolmatta kertaa. Hokka istui parvekkeella, poltti tupakkaa ja riiteli Jumalan kanssa aikansa. Ensimmäiselle leirille lähteminen jännitti todella paljon. Hartauden pitää yksi leirin isosista, Hanna Hokka, 41. Tarvitsen luottamusta siihen, että jollaKellokosken juhlatalo on entinen viinatehdas ja nykyisin rouhean tunnelmallinen Helsingin seurakuntien leirikeskus. Täällä ei tarvitse pelätä kiusaamista. Nuoruuden rippikoulusta Ikäheimolla ei ole hyviä muistoja. Jotkut näyttävät tuntevan toisensa ennestään. – Täällä on rento ja letkeä leirifiilis. Nainen vierellä kuiskaa virnistäen, että jäävät sitten toogabileet pitämättä. Parikymppisenä Hanna Hokka muutti Espooseen ja erosi kirkosta
Saavalaista koskettaa se, kuinka uudet ihmiset tulevat leirille arkaillen ja yllättyvät positiivisesti. Se oli koskettavaa. Hätäpoistumistien äärimmäisen kirkas valo häiritsee hiukan. – Olin epäillyt, voiko Jumala rakastaa minua, riittääkö Jumalan rakkaus myös seksuaalivähemmistöön kuuluvalle. ” Raamattu on minulle ehtymätön lähde ja loputon suo. Harmi, ettei toimintaidea ole vielä levinnyt kovin laajalle. Myönteistä siinä on se, että olen myös nukahtanut useasti. Aamupuuropöytään saavun kello 9 ja herään vähitellen. Mies on kotoisin Etelä-Afrikasta. kin on suunnitelma elämäni varalle, ja että asiat voivat joskus järjestyä ilman omaa murehtimistani. Ehtoollisella tunsin lämmön ja turvan ja Jumalan yhteyden. Mäntylä houkutteli hänet riparin kertausharjoituksiin. Aamunavauksen pitää toinen isonen, Sini Saavalainen, 33. Yliopistopappi Laura Mäntylä sai idean riparin kertausharjoituksista aikuisille, kun hän pohti, millaiseen seurakunnan toimintaan lähtisi itse mukaan. Sini Saavalainen on pappeudesta haaveileva teologian maisteri, joka on toistaiseksi toteuttanut kutsumustaan seurakunnan sekatyöläisenä erilaisissa määräaikaisissa tehtävissä. Hanna Hokka alkoi kaivata keskustelua uskosta ja Jumalasta myös muiden ihmisten kanssa. Pariskunta tutustui toisiinsa, kun molemmat olivat työharjoittelussa Helsingin kansainvälisessä seurakunnassa. Se on iso asia. Hän kävi myös ehtoollisella ensi kertaa 20 vuoden tauon jälkeen. Leirillä Hokka iloitsi mahdollisuudesta tutustua uusiin aikuisiin päihteettömässä tilanteessa. – Koin, että tässä tehdään jotakin uutta ja ainutlaatuista, joka uudistaa koko kirkon aikuistyötä. Sittemmin Hanna Hokka on hakeutunut muun muassa laulamaan kotiseurakuntansa kirkkokuoroon ja osallistunut innokkaasti muuhunkin seurakunnan toimintaan. En ole edelleenkään varma, millainen Jumala on tai pääsenkö taivaaseen, mutta nyt tiedän olevani sittenkin tervetullut seurakuntaan. Hän kannustaa kiinnittämään huomiota enemmän siihen, miten mahdollistaisimme hyvän toteutumisen, kuin epäonnistumisten torjuntaan matkalla. Saavalainen haastaa meidät pohtimaan, mitä toivomme tapahtuvaksi elämässämme erityisen hartaasti. Me olemme niistä toinen, Saavalaiset hymyilevät. Hän oli mukana riparin kertausharjoituksissa jo ensimmäisellä leirillä vuonna 2010. – Aluksi lähes inhosimme toisiamme. Monille leiri on ollut elämässä käännekohta johonkin uuteen. Sitten päädyimme yhteiselle pitkälle pyöräretkelle, jonka seurauksena syntyi kaksi pariskuntaa. Omia löytöjään on mukava jakaa. Lapsenusko palasi vähitellen. Hän halusi päivittää käsityksensä seurakunnasta, Raamatusta ja synnistä. Leirit ja niiden myötä syntyneet aikuisille tarkoitetut ”nuortenillat” Töölössä ovat myös harvinaista lapsettomille aikuisille sopivaa seurakunnan toimintaa. Kokkina työskentelevä Simon Saavalainen nauttii leireillä syvällisistä pohdiskeluista. Vetäydyn yöpuulle puoliltaöin. Lopuksi hän laulaa itse tekemänsä laulun, jossa puhutaan vahvuudesta, hauraudesta, uudesta suunnasta ja siitä, ettei koskaan pidä antaa periksi. Koin päässeeni takaisin kotiin. Olen huono nukkumaan vieraissa paikoissa ja herään yön aikana useasti. Saavalainen on leirillä yhdessä aviomiehensä Simon Saavalaisen, 34, kansa. – En olisi päässyt tähän pisteeseen ilman turvallisessa ilmapiirissä käytyjä keskusteluja näillä leireillä. Hän kaipasi syvällistä ja hulvatonta yhdessä elämistä. Sini Saavalainen iloitsee siitä, että näillä aikuisten leireillä heihin suhtaudutaan yksilöinä eikä suomalaisen ja maahanmuuttajan muodostamana pariskuntana. » KOTIMAA | 19.4.2018 15
Saa puhua tai olla puhumatta. Leimu Neittamon päiväkirjan sivuille syntyi tämänkin leirin aikana paljon tekstiä. Täällä saan olla myös vihainen Jumalalle ja kapinoida. Irtiotto yhteisöstä tuntui Leimu Neittamosta yhtä aikaa pahalta ja vapauttavalta. Täällä olen saanut olla rehellinen ja opetella uudelleen luottamaan ihmisiin. Hän on löytänyt vahvuutensa sielunhoidollisten aikuisryhmien ohjaajana. Maaseutumaisemassa on myös hyvä hengittää raikasta ilmaa. Opetuksellisia tavoitteita ei ole ja jokaisen ajatus saa lentää vapaasti. Onko kirkko ennen kaikkea totuusyhteisö vai rakkausyhteisö. Siksi riparin kertausEn ole edelleenkään varma, millainen Jumala on, mutta nyt tiedän olevani sittenkin tervetullut seurakuntaan, kertoo Hanna Hokka. On tärkeämpää olla valo kuin puhua valosta. Mitä pitää tai ei pidä sisällään se Jeesuksen toive kristityille, että he yhtä olisivat. Mäntylälle ajatus turvallisesta tilasta on luovuttamaton. – Tykkään huolehtia ja organisoida, mutta tämä ei ole liian rankkaa. Sini Saavalaiselle isosena oleminen on vapaaehtoistyötä, josta hän saa paljon myös itse. Töiden valmistuttua halukkaat saavat kertoa omastaan. Pelot kuitenkin sulivat vähitellen. Laura Mäntylä on samoilla linjoilla. Puhumme sanojen monitulkintaisuudesta, dialogin vaikeudesta ja sen välttämättömyydestä. Vähään aikaan hän ei uskaltanut ajatellakaan seurakuntayhteyttä. – Leirien syvä tavoite on, että jokainen tulisi nähdyksi itselleen sopivalla tavalla itselleen tärkeiden asioiden kanssa. Isolla porukalla laulamme ja soitamme Nuoren seurakunnan veisukirjan lauluja. – Ihmisten perustarpeet ovat samanlaisia joka iässä. Mikko Saari painottaa, että leiriviikonloppu on suorittamisesta vapaa vyöhyke. Samalla koin syvää ristiriitaa, kun en voinut olla aidosti juuri sellainen ihminen kuin olen. Sen aikana pyöritellään isoja asioita, mutta ei varsinaisesti etsitä ratkaisuja. Parhaiten mieleen jäävät luottamukselliset pienryhmäkeskustelut ja juttelut saunan lauteilla. Pääsen samaan pienryhmään Leimu Neittamon, 25, kanssa. Neittamo eli nuoruuttaan porukassa, jossa oli tiivistä ja hyvää yhteisöllisyyttä, mutta myös erittäin tiukkaa hengellisyyttä. Täällä ei tarvitse pelätä kiusaamista. Päivän mittaan puhumme pienryhmissä järjestä, tunteista, vaistoista ja kutsumuksesta. Piirissä jaetaan upeita oivalluksia. – Yhteisö oli minulle lähes koko elämä. KOTIMAA | 19.4.2018 16. Puhumme uskosta, epäuskosta, Jumalasta ja pelastuksesta. Hänelle tarjottiin valmis kaava, mihin ja miten uskoa. Kukaan ei saa joutua pelkäämän torjuntaa tai arvottomuutta. Kirkon pitää tarjota tila, jossa ihminen voi itse prosessoida suhdettaan Jumalaan. Hänen mukaansa jokaisella on oikeus olla oman elämänsä teologi. Askartelemme jokainen turvapaikan. reportaasi – Täällä kaikki ovat tasaveroisia, rikkinäisiä ihmisiä ja turvassa. Hän ei kokenut painostusta vaan hyväksyntää. Hän opiskelee Kuopiossa sosionomiksi, mutta on halunnut matkustaa jo useita kertoja näille aikuisten leireille etelään. Kun en enää jaksanut peitellä, tulin tuomituksi. Punainen kirja on moneen kertaan uudistunut sitten omien riparivuosieni, mutta tuttujakin lauluja löytyy. Tällä leirillä kukaan ei saa tulla häpäistyksi. Jaamme itseämme koskettaneita musiikkikappaleita ja niihin liittyviä elämäntarinoitamme. Leirejä on mainostettu sosiaalisessa mediassa, mutta parhaiten tieto niistä on kiirinyt puskaradion kautta. Ei seurakunnan työ ole ikäsektorityötä vaan ihmistyötä. – Tämä on huippupaikka, kun kukaan ei tuomitse. Toivon ihmisten rohkaistuvan leireillä mukaan kirkon elämään laajemminkin, myös rakentamaan kotiseurakunnissaan sellaista uutta toimintaa, mikä tuntuu heistä itsestään hyvältä. Leiristä ovat vastuussa vetäjäkonkarit yliopistopappi Laura Late Mäntylä ja Töölön seurakunnan nuorisotyönohjaaja Mikko Saari sekä tällä kertaa myös sateenkaarityöstä vastaava pappi Jaana Partti Kallion seurakunnasta. Seurakunnan jättäminen ei ollut oma valintani, mutta se teki minulle lopulta hyvää. Lähes kaikissa kohtaamisissa nousee esiin turvallisen tilan tärkeys. Osallistuminen ensimmäiselle leirille syksyllä 2013 pelotti Neittamoa kovasti. Torjutuksi tuleminen sekä jotkut lapsuuden vaikeat kokemukset tekivät hänestä aran ja varovaisen. Täällä aukeaa aina hirveästi uusia ajatuksia
Omia löytöjään on mukava jakaa. Vielä syvemmän vapautumisen hetken Tiina-Maarit Saraniemi koki vähän aikaa sitten käydessään koiran kanssa hiihtämässä keväthangilla pohjoisen jängällä ensi kertaa 15 vuoteen. Sodankylästä kotoisin oleva Tiina-Maarit Saraniemi, 30, opiskelee viimeistä vuotta laboratorio-analyytikoksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa. ” Täällä saan olla myös vihainen Jumalalle ja kapinoida. Olen kiitollinen, kun sain olla mukana ja minuun luotettiin. Herkistyin hartaudesta, jossa rohkaistiin jättämään hetkeksi murheet Jumalan kannettavaksi ja rentoutumaan. Täällä aukeaa aina hirveästi uusia ajatuksia. Sillä tarkoitetaan tyhjän päälle putoamista tai ahdistusta, joka saattaa hyökätä kimppuun intensiivisen leiriviikon tai -viikonlopun, hengellisten kesäjuhlien tai muunlaisen tiiviin yhdessäolon jälkeen. Yksi leirin kolmesta ahkerasta veisuun säestäjästä kitaransa kanssa on Miksu Väkiparta, 22. Raamattu on minulle ehtymätön lähde ja loputon suo. Koin ulkopuolisuutta. Sunnuntaina pohdimme hengellistä arkidarraa. Väsyneessä mielessäni pyörii messun päätteeksi luettu kelttiläinen rukous: Isän kädet kannatelkoot sinua, Vapahtajan kädet syleilkööt sinua, Hengen kädet keinutelkoot sinua. Olen saanut tosi hyviä uusia ystäviä, joiden kanssa jaamme elämää muutenkin. Tällä leirillä minua on puhutellut erityisesti Efesolaiskirjeen kohta, jossa sanotaan: Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne. Leirin päätteeksi Laura Mäntylä toivoo, että jokainen leiriläinen voisi tuntea Jumalan katsovan itseään kuin rakasta lasta ja tuntea olevansa rakastettu. Idea toimii hämmästyttävän hyvin ja tunnelma on vapaa mutta harras. Hän piti rippikouluja ja nuorten leirejä Kallion seurakunnassa 25 vuotta, kunnes siirtyi kolme vuotta sitten toisiin tehtäviin. Hän kaipasi yhdessä elämistä ja jakamista, samaan aikaan sekä syvällistä ja henkevää että hulvatonta ja riehakasta. Ennen leirejä ja aikuisten nuorteniltoja Saraniemellä ei ollut etelässä ketään, kenen kanssa puhua uskon asioista. Tällä leirilläkin käyn läpi menetystäni. Hän vietti Helsingin evankelisen opiston draamalinjalla lukuvuoden 2016–2017 ja hakee nyt yliopistoon opiskelemaan suomenkieltä. Miksu Väkiparta ei ole koskaan kokenut olevansa erityisen uskonnollinen. Sain tehtäväkseni raamattutyöskentelyn, josta kovasti pidän. – Olen ollut ennenkin seurakunnan leireillä ja myös isosena nuorten rippikoulussa. Jokaiselle jotakin. Raamattu on Saraniemelle tärkeä peili, josta hän etsii vastauksia, iloa, lohdutusta ja helpotusta elämään. Näillä aikuisten leireillä olen tullut hyväksytyksi enkä tunne olevani erilainen. Hän on leirillä toista kertaa ja muistelee saaneensa alun perin tiedon leireistä koulunsa kuraattorilta. Muut osiot toteutamme spontaanisti leiriläisten ehdotuksien mukaan. Alun perin hän sai tiedon näistä riparin kertausharjoituksista Facebookin Sateenkaari-Suomi-ryhmästä, jossa leirejä mainostettiin maailman parhaina. KOTIMAA | 19.4.2018 17. harjoituksissa yritetään ennen kaikkea elää todeksi Jumalalta saatua rakkautta eikä vain puhua siitä, Mäntylä sanoo. En ole koskaan jaksanut pöljiä leikkejä. Tajusin, että seurakunnassa on sittenkin tilaa myös muualta tulleelle nuorelle aikuiselle. Mäntylä sai idean riparin kertausharjoituksista aikuisille, kun hän pohti, millaiseen seurakunnan toimintaan lähtisi itse mukaan. On hienoa, että löytyy myös kristittyjä, jotka eivät tuomitse seksuaalitai sukupuolivähemmistöjä. Toisaalta on hienoa nähdä, että suurin osa porukasta nauttii myös niistä. – Olen oivaltanut, että kirkon opeista ei olekaan yhtä ainoaa totuutta, vaan niistä voidaan ajatella monin tavoin. Olin ihan yksin eikä missään kuulunut autojen kohinaa. Sain kuulla kipeitä ja kauniita elämäntarinoita. – Menetin hyvän ystäväni marraskuussa ja sain Raamatusta sellaista apua, jota en olisi voinut toisilta ihmisiltä saada. Ensimmäinen leiri oli herättävä kokemus. Tuota tunnetta usein kaipaan täällä etelässä. Nyt uskonasiat ovat kuitenkin alkaneet kiinnostaa syvemmin. – Tämä leiri on ihana, kun ei tarvitse valvoa ketään. Kynttilät ja matkaikoni loivat tunnelmaa saliin. Tajuan, miten tärkeä turvapaikka tämä leiri on monelle osallistujalle ollut. – On mahdollista yllättyä ja löytää yhteys myös sellaisen kanssa, josta ei olisi uskonut. Iltaohjelman ja iltapalan jälkeen luvassa on messu, josta on valmisteltu vain ehtoollisosuus rukouksineen. – Olin aikanaan isosena monta kertaa, mutta etelään muutettuani en löytänyt seurakuntayhteyttä. Olemme erilaisia, onneksi! Leikkien ja sketsien välissä saa laulaa ja soittaa. Aamen. – Tuntui, että kaikki taakka laskeutui harteilta, pystyin rauhoittumaan ja hengittämään raitista ilmaa. Jumalan Kaikkivaltiaan siunaus, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen siunaus pitäköön sinua ikuisesti sylissään. Jaana Partti lähti mukaan, koska ikävöi leirielämää. Se lohdutti ja vapautti. – Nyt on. Lauantain iltaohjelma on leirin ainoa osio, joka kyllästyttää minua. Vieressä istuva keski-ikäinen mies kokee samoin ja viestittelee vaivihkaa kännykällä vaimonsa kanssa, se lohduttaa. Väkiparta kertoo oppineensa leireillä luopumaan ennakkoluuloistaan ja kohtaamaan avoimin mielin hyvin erilaisia ja eri elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Ajattelen, että jos paluu arkeen on kovin vaikeaa, se saattaa viestiä myös muutostarpeista omassa elämässä. Isoset tekivät seinälle leiriohjelman samaan tyyliin kuin nuorten ripareilla. Väkiparta on leirillä toista kertaa
huhtikuuta. – Brasilialaisissa, samoin kuin afrikkalaisissa, käytännöissä on osa vanhaa esikristillistä perintöä, osa harrasta katolilaisuutta. M aailmanpeli jalkapallo on monissa maissa ja etenkin monille yksilöille enemmän kuin pelkkä yksi laji muiden joukossa. Osaksi se on varmaan hauskanpitoa. – Sinä et valitse joukkuetta vaan joukkue valitsee sinut! Vares karrikoi. Kokonaan toinen kysymys ovat pelin eettiset ja poliittiset ulottuvuudet. et valitse joukkuetta vaan joukkue valitsee sinut! Jalkapallofanin tunne muistuttaa uskonnollista kokemusta. Kyse ei ole pelkästään kristinuskon ottamisesta mukaan seurakulttuuriin, vaan myös magian ja mystiikan perinne elää jalkapallossa voimakkaana. Niiden yhdistäjät eivät luultavasti miellä niiden välillä ristiriitaa. – Oleellista on se, että jalkapallokatsomossa voi kenties saada samanlaisen yhteisöllisyyden ja tietyissä tapauksissa hurman kokemuksen kuin aikanaan uskonnollisissa yhteisöissä. Brasilian jalkapallohistoriassa on muun muassa haudattu eläinten luita pelikentän alle ja kieltäydytty tapaamasta tärkeän pelin alla henkilöä, joka pelasi hävityssä MM-finaalissa yli 40 vuotta aiemmin. Argentiinassa Diego Maradonan palvonnalle on perustettu rekisteröity uskonnollinen yhteisö, johon kuuluu yli 100 000 jäsentä. – Qatarin kisaisännyydelle ei ollut minkäänlaista urheilullista perustetta. Mutta toinen kysymys on, mikä viesti halutaan antaa järjestämällä kisat maassa, joka on liittänyt itseensä naapurimaahan kuuluvia osia, itsekin kisoja seuraava jalkapallon ystävä ja tutkija toteaa. Siinä on turva olla omiensa, samanmielisten joukossa, Vares tulkitsee. Jalkapallolla on 200 miljoonaa rekisteröityä pelaajaa, sillä tehdään miljardibisnestä. Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares muistuttaa juuri ilmestyneessä kirjassaan Pallon herruus – kuningaspelin valta ja lumo (Otava 2017) jalkapalloon yhdistetyistä uskonnollisista metaforista: Ultrafaneille stadion on temppeli, ja pelissä tapahtuu muun muassa ihmeitä (maalivahdin torjunta), pelastumisia (esimerkiksi sarjasta putoamisesta) ja kärsimystä (oman joukkueen vaikeudet). He eivät koe olevansa huonoja katolilaisia yhdistäessään uskontoonMatt Ritchie (oik.) teki Newcastle Unitedin toisen maalin ottelussa Arsenalia vastaan 15. Ilmiöt olivat samoja aikanaan Euroopassakin, Vesa Vares sanoo. Kuningaspelin ympärillä rehottavat nykyään myös hämäräbisnes ja valtapoliittiset ambitiot. Joukkueilla saattaa olla stadionien lähellä myös omia kappeleitaan. Futis on suosituin peli lähes kaikkialla muualla maailmassa paitsi Kanadassa ja Suomessa. Jalkapallobisnes on viime vuosina kasvanut entisestään ja se kiinnostaa myös hämärämiehiä ja diktaattoreja. – Venäjän osalta kisojen myöntämistä voi toki urheilullisesti perustella. Korruptioskandaalien ryvettämä Fifa järjestää MM-kisat seuraavaksi ensi kesänä Venäjällä ja neljän vuoden kuluttua rutikuivassa Qatarissa. Todennäköisesti se vain tunsi hakuprosessin pimeän puolen paremmin kuin muut. Otava 2018. JANNe KöNöNeN Vesa Vares: Pallon herruus. | Kuva: Lehtikuva / AFP Photo / Lindsey Parnaby sa uhrien ja magian elementtejä. Jeesus-paidat, ristinmerkit ja polvirukoukset kuuluvat siellä luonnollisena osana pelikulttuuriin. Kuningaslajin valta ja lumo. Vareksen mukaan kyse ei kuitenkaan ole niinkään yksilöiden, huippujalkapalloilijoiden samaistamisesta uskonnollisiin henkilöihin, vaan monien kohdalla itse pelikokemuksen tuottamasta tunne-elämyksestä. Huippujoukkueiden fanit toistavat tiettyjä menoja yhä uudelleen, laulavat samoja lauluja ja seuraavat omia karismaattisia johtajiaan. kulttuuri | jalkapallo | ” Sina. Uskonnon jäljittely ja menojen hartaus kielii kuitenkin siitä, ettei kyseessä ole myöskään pelkkää ”läppää”, vaan jotain, joka koskettaa identiteettiä. KOTIMAA | 19.4.2018 18. 414 sivua. Vasco da Gama -joukkueen stadionin yhteydessä on jopa täysimittainen kirkko, ja joukkueen pelaajat luottavat tiettyjen pyhimysten apuun. Etelä-Amerikka on oma maailmansa. – Maradona-kirkko on toki kuriositeetti. Vareksen mukaan Qatarille ei olisi koskaan pitänyt myöntää kisoja. Fanikulttuuriin kuuluu viittaus ”isien uskoon”, siihen, että tietyn joukkueen kannattaminen Maailmanpelin usko ja rappio on perittyä, jopa ”korkeammalta” saatua
Teema & Fem Ke 25.4. Vihainen leski muistuttaa, kuinka kulttuuri on täynnä stereotypioita, jotka suotta rajoittavat olemisen tapaa. Ollaan vanhojen ihmisten asialla ja yhteiskuntakritiikkiä tarjoillaan huumorin keinoin. Minkälaista elämä getossa oli ja mikä oli juutalaisten asema yhteiskunnassa. PAAVo ALAjA Minna Lindgren: Vihainen leski. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | | 3 kysymystä toimittajalle | |K uv a: La ila Ka ng as 1 Miten vieraat valitaan ohjelmaan. Loppuratkaisu on kuin naiivista farssista. Leskeydyttyään, 75-ikävuoden kynnyksellä, Ulla-Riitan elämässä alkaa uusi vaihe. 3 Mikä on hienointa ohjelman tekemisessä. TV1 La 21.4. Kirjan suuri teema on ristiriita ulkopuolelta tulevien odotusten ja kategorisointien sekä omien persoonallisten halujen toteuttamisen välillä. 247 sivua. Kuunneltavissa myös Yle Areenassa. Ovatko kehitysvammaiset uusia huutolaisia, joiden elämä alistetaan kilpailutukselle. Seniorisatiireille kuuluu olevan kysyntää, ja Minna Lindgren on löytänyt tästä genrestä omansa. Radiota kuunnellessa pystyy luomaan kuvista mielikuvan keskustelun pohjalta. Mitä kuvissa on ja mitä niistä kerrotaan, riippuu hyvin paljon vieraasta. Ari MinAdis Kuusi kuvaa Yle Radio 1:ssä la klo 8.05, uusinta su klo 17.15. klo 14.15 Suomi ja Tampere Herran vuonna 1918. Joku vieraista esiintyy kaikissa lähettämissään kuvissa itse, toisen kuvissa on vain muita ihmisiä elämänvarrelta. Teema & Fem Ma 23.4. Myös ihmisessä tapahtuvan muutoksen kuvaus jää kepeäksi eikä päähenkilön persoona tunnistettavista piirteistä huolimatta herää henkiin. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä astua omalle polulleen. Kalevankankaan taistelun 75-vuotispäivänä vuonna 1993 puhuvat valkoiset ja punaiset veteraanit. LisA EncKELL Kuusi kuvaa -radio-ohjelman toimittaja TV1 Pe 20.4. Ohjelman kuunteleminen ei ole riippuvainen kuvien näkemisestä, vaan valokuvat ovat väline kertoa ihmisen tarinaa ja viedä kuulijoita erilaisiin tilanteisiin ihmisten elämänvaiheissa. Teos 2018. Ulla-Riitta Rauskio käy esimerkkinä ihmisestä, joka voi huonosti, koska hän on ajautunut elämään muiden määrittelemässä muotissa. Voisi sanoa, että vieraat valikoituvat monista puroista, vaihtoehtoja on yleensä runsaasti. Minna Lindgrenin Vihainen leski on satiiri, jossa on paljon samoja aineksia kuin hänen suositussa Ehtoolehto-trilogiassaan. Ulla-Riitan sisällä porisee kuitenkin tarve saada olla oma itsensä ja löytää itselleen mieleistä elämänsisältöä. Kertomuksen juoni on enemmän puite, jonka turvin Lindgren tuottaa sujuvaa tekstiä. Osa ohjelman vieraista valikoituu ehdotusten tai toimituksen kiinnostuksen perusteella. Hienointa on se, kuinka erilaisia ihmisten tarinat ja kohtaamiset heidän kanssaan ovat. Kolmannella saattaa olla taas hyvin symbolisia kuvia. klo 19.00 Historia: Elämää Venetsian getossa. TV1 Ma 23.4. Venetsian getto perustettiin 1500-luvulla rajoittamaan juutalaisten oikeuksia ja asumista. Hän alkaa etsiä itselleen sopivaa tapaa elää vanhuusvuotensa. Kuinka kuva sopii radioon. Osa 1/6. Vakiintuneita ajattelumalleja Lindgren ravistelee muun muassa liittämällä ikäihmisiin seksipuheen, alkoholilla läträämisen ja yhden illan suhteet. Kun kuuntelee toisten tarinaa, niin voi samalla miettiä omaansa. Henkilö voidaan myös valita, jos hän viettää omaa juhlavuottaan tai on muuten ajankohtainen. Ohjelmalla on viikonloppuisin noin 100 000 kuuntelijaa. Ulkoisesti kiltti Ulla-Riitta myös kiroilee jatkuvasti oman päänsä sisällä, mikä tehokeino alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää. klo 15.00 Yhteinen sävel: Elämää juoksuhaudoissa. Erityisherkät huomioivat enemmän ja tuntevat syvemmin. Herkästi huumoriin reagoivia kirja ilostuttanee läpi mittansa, ja vakavamielisemmillekin Lindgrenillä on tarjota kelpo osumia. Siinä avuksi ovat muut ihmiset, mutta päätökset omasta elämäntavasta pitää saada tehdä itse. Ulla-riitta rauskion elämä on ollut tunnollista ulkonaisten ihanteiden toteuttamista: avioliitto, työ, lapset ja lopulta miehen omaishoitajana toimiminen. klo 15.01 Tiededokumentti: Erityisherkät. Lukukokemusta määrittää se, kuinka Lindgrenin yhteiskuntakritiikki ja huumori puhuttelevat. klo 21.05. Suomalaisen ja venäläisen musiikin yhteyttä ei pystynyt sotakaan murtamaan. 2 Kuvat kertovat yleensä enemmän kuin tuhat sanaa. Katsomme aina toimituksessa, kuka henkilö olisi sopivin ajankohtaan nähden. Radio on yksi visuaalisimmista välineistä. KOTIMAA | 19.4.2018 19
Kristinuskon kartaston muutokset ovat alkaneet näkyä meillä vasta viiveellä, eikä kadunmies taida vieläkään tiedostaa, että kristinusko ei ole länsimaalainen uskonto. Siellä tarkoituksena on rakentaa yhteyttä ekumeenisen liikkeen ja sen ulkopuolelle jääneiden, usein helluntailaisten yhteisöjen välille. essee Suurin osa maailman kristityistä elää globaalissa etelässä. Yhtä lailla kristinuskon symboleiksi sopisivat vaikkapa polynesialainen piispa, korealainen presbyteeri tai brasilialainen karismaatikko. Tämän päivän keskivertokristitty ei ole valkoinen mies vaan afrikkalainen nainen, joka yrittää tulla toimeen dollarilla päivässä. Kosketus heidän maailmoihinsa voimisti minussa vakaumusta siitä, että globaalin kristinuskon merkitystä ei Suomessa ole otettu riittävän vakavasti. KOTIMAA | 19.4.2018 20. Sen osoittavat kuluvan kevään kaksi isoa ekumeenista konferenssia, jotka molemmat sijoittuvat päiväntasaajan tuntumaan. Huhtikuun lopulla kokoontuu Kolumbian Bogotaan poikkeuksellisen laajapohjainen kristittyjen joukko, kun Global Christian Forum järjestää kolmannen yleiskokouksensa. Kristinuskon kartastolla ei ole keskusta, josta kristinusko laajenisi ulospäin. Elämme yhtä uskontohistorian suurista murroksista, jonka myötä moni aiemmin opittu ei pidä paikkaansa. Erityisen onnetonta on, että kristinuskon kartaston muutos näyttäisi meillä tulleen valjastetuksi osaksi kirkkopoliittista keskustelua. Ehkä helpoimmin päivitettävään osioon kuuluu se, että puhe kristikunnasta on vanhentunutta ja lähetystyö ei suuntaudu enää pohjoisesta etelään. Mission suhteen pätee iskulause: Mission from everywhere to everywhere. Vaikka globaali kristinusko on moninainen todellisuus, ekumeeninen pyrkimys keskinäiseen ymmärtämiseen on vahva. TeksTi | Jyri komulainen – kuviTus | Päivi karJalainen Teologiaa etelästä pohjoiseen M aapallon kristittyjen enemmistö asuu Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Liian usein kuulee väitteitä, että kasvavien etelän kirkkojen opetus on perinteistä. Kristittyjä asuu kaikkialla maailmassa, suurin osa heistä globaalissa etelässä ja usein vieläpä vähemmistönä, joten kaikki mielikuvat ”kristikunnasta” voi heittää historian romukoppaan. ” Tämän päivän keskivertokristitty on afrikkalainen nainen, joka yrittää tulla toimeen dollarilla päivässä. Tansanian Arushassa järjestettiin maaliskuussa Kirkkojen Maailmanneuvoston lähetyskonferenssi, joka nosti esille etelän äänen. Asetelma ei ole uusi. Kristinuskon kartasto on kääntynyt ylösalaisin, mutta näkyykö se teologiassamme. Itse osallistuin Arushan konferenssiin, jossa kuulin monia etelän kristittyjen puheenvuoroja. Lähetystyötä kaikkialta kaikkialle. Tutkijoiden mukaan jo 1980-luvun alussa kristinuskon maantieteellinen painopiste keinahti sinne, mitä tuolloin kutsuttiin kolmanneksi maailmaksi. Uutta maantiedettä kannattaa siksi kahvikutsuilla havainnollistaa sillä, että nykyinen paavi on argentiinalainen ja vedonlyöntitoimiston listausten valossa hänen seuraajansa tulee todennäköisesti Filippiineiltä