vuosikerta | 0043595–15–08 M aria vilj a. sivu 4 Yhdessä tehtY Messun toteuttaminen kuuluu seurakuntalaisille, korostettiin jumalanpalveluspäivillä. KirKKo Kahden naisen silmin Kahden Annan tarinat kuvaavat, miten seurakunnan jäsenyys on muuttunut 110 vuodessa. helmiKuuta 2015 | hinta: 3,70€ | 110. Sivut 10–13 omaishoitajat Osa omaishoitajista on sopimusten ulkopuolella, heidät halutaan uuden lain piiriin. sivu 6 KirKKo Kahden naisen silmin Kahden Annan tarinat kuvaavat, miten seurakunnan jäsenyys on muuttunut 110 vuodessa. Sivut 10–13 7 19
”Kehitysvammapappi auttoi löytämään seurat” ViiKON hENKilö Sami Helle pelkäsi, että kirkko torjuu kehitysvammaiset, mutta yllättyi iloisesti. ElOKUVA s. Viime kesänä kävin ensimmäistä kertaa herättäjäjuhlilla ja ensi kesänä lähden Sotkamon herättäjäjuhlille. Haluaisin kunnioittaa perinteitä, sillä heränneet esiisät ovat tehneet valtavan työn, että minä saisin pitää yhteyttä kaikkitietävään Jumalaan ja palvoa Häntä. Kehitysvammaisten ja vanhusten palvelut pitää jättää kilpailutuksen ulkopuolelle. Tunsin, että tää on mun koti! Olin ajelehtinut löytämättä satamaa sen jälkeen, kun veljeni kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 2000. Mutta kun kävelin seuroihin sisään, minulle sanottiin: Moro, tervetuloa! Kaikki tulivat tervehtimään minua. Miten päädyit sinne. – Kun ruvetaan purkamaan laitosasumista, pitää olla varovainen. Aion myös hankkia körttipuvun. Ajattelin, että kirkko on vanhoillinen ja vastustaa homoja ja naispappeja. Mitä vaikutusta Ei kilpailutukselle -kampanjalla on ollut. En haluaisi asua yksin. TUijA TiihONEN Sami Helle on Pertti Kurikan Nimipäivät -punkyhtyeen basisti ja tyytyväinen körtti. 2 TÄNÄÄN Kotimaa 19.2.2015 TÄSSÄ NUMEROSSA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Graafikko Gun Helminen Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä (virkavapaalla), Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski, Jussi Rytkönen (virkavapaalla), Sakari Sarkimaa, Olli Seppälä, Meri Toivanen, Noora Wikman Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 54.000 lukijaa (KMT syksy13/kevät14) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi VÄhEMMiSTöSSÄ s. Kiitin Jumalaa. 14 Teemu Sippo johtaa Suomen vanhinta kirkkoa. lUOSTARiElÄMÄÄ s. KOlUMNi s. Mitä kaikkea teet. – Haastatteluja on ollut tavallista enemmän, mutta se ei ole minua häirinnyt. KASVAVA KiRKKO s. – Soitan bassoa ja käyn keikoilla. – Pari vuotta sitten löysin uskon uudelleen. – Minua jännitti hirveästi, kun menin ensi kertaa seuroihin. Meillä on hauskaa ja leppoisaa. Miten sinut on otettu vastaan. Viime viikolla aloitimme suorat lähetykset. Olet usein nähty vieras Herättäjä-Yhdistyksen Körttikodin seuroissa. 20 Leena Hietamies hiljentyi rukoukseen kiireen keskellä. – Kampanja herätti keskustelua ja päättäjät ovat ottaneet vammaisten asiat vakavammin. Olin Karhumäen opistolla Lapualla kehitysvammaisten kirkkopyhässä ja kävin körttimuseossa katsomassa vanhoja kuvia. Luulin, että kirkko olisi myös kehitysvammaisia vastaan. Sami Helle, kehitysvammaisista muusikoista koostuva punk-yhtyeesi Pertti Kurikan Nimipäivät on päässyt jatkoon Uuden Musiikin Kilpailussa, jonka voittaja lähtee Suomen euroviisuedustajaksi. Kehitysvammaisilta asiakkailta pitää kysyä, mitä he tarvitsevat. 5 Jäsenistö putosi alle puoleen Paavalin seurakunnassa. Ajattelin, että voisi olla nastaa olla körtti. Näkyykö kilpailun tuoma julkisuus arjessasi. Silti körttiys ei ollut minulle kovin tuttua ennestään. 9 Heikki Hakala sai isän perinnöksi kritiikille avoimen uskon. Jotain vaan loksahti paikalleen. – Seija-tätini on piispa Wille Riekkisen vaimo. 18 Kirja Sibeliuksesta aukeaa kaikille aisteille. 19 Stephen Hawking pohtii myös maailmankatsomusta. KUVA: MATTI KARPPINEN. Jos iso potti sattuu tulemaan meille, sitten homma kyllä räjähtää käsiin. Halvalla ei saa hyvää palvelua. Körttikodin seuroissa tapaan usein serkkuni Wille-Hermanni Riekkisen. lApSillE s. Kuka puhuu niiden puolesta, jotka eivät halua asua yksin. 27 Hengellinen elämä on kamppailulaji. Kun herättäjäjuhlilla tuli ehtoollisen aika, sanottiin: Sami, mene sinä ekana. Mitä mieltä olet siitä, että kehitysvammaisten laitospaikoista halutaan kokonaan eroon vuoteen 2020 mennessä. Teit keväällä 2014 Kari Aallon kanssa kansalaisaloitteen kehitysvammaisten palveluiden kilpailuttamisen lopettamiseksi. Oletko kasvanut körttisuvussa. Lisäksi olen toimittajana kehitysvammaisten nettiradio Valossa, joka lähettää ohjelmaa torstaisin. EVANKEliUMi s. Kehitysvammapappi auttoi minua löytämään seurat. Miten kirkon pitäisi mielestäsi huomioida kehitysvammaiset. Työskentelet Lyhty ry:n Helsingin työpajalla. Asun 14 miehen ryhmäkodissa ja viihdyn hyvin. Se oli minulle hyväksyminen
Sinun puolestasi annettu, sinun puolestasi vuodatettu. En tiedä, mitä heidän mielessään liikkuu, kun he kohtaavat Kristuksensa, eivätkä he tiedä, mitä minun mielessäni liikkuu. Hirmuteot ovat levinneet myös isoille alueille muuta Afrikkaa Boko Haramin tekojen myötä. Brummerin heitä vastaan nostetusta syytteestä, että he olivat kastaneet luterinuskoon henkilöitä, jotka olisi pitänyt lain mukaan kasvattaa kreikkalais-katolisessa uskossa. Valoa voi pitää yllä rukoilemalla. Elämme pimenevässä maailmassa, jossa jotkut ääri-ilmiöt oikeuttavat tappamaan toisella tavalla ajattelevia tai uskovia ihmisiä. Silloin totinen pimeys vasta lankeaakin, jos ihmiskunnan enemmistö ei enää näe ihmistä toisen uskonnon edustajassa. Yksi niistä oli joukkoteloitus Libyassa, jossa äärijärjestö Isisin kannattajat leikkasivat pään irti 21 sieppaamaltaan egyptiläiseltä kristityltä. Pimenevä maailma tarvitsee soihdunkantajia. Muslimi ei ole vihollinen. Syyrialaistaustainen kurdirunoilija Amir Darwish on onnistunut tiivistämään islamin ansioita. Käsi hapuilee älypuhelinta heti tyhjän hetken tullen. Asenteet ja pelko islamia kohtaan ovat kuitenkin jyrkentyneet. Ajatella, että länsimaisuus edustaa kaikkea hyvää. Ukrainan sodan ja terroritekojen myötä Eurooppa on nyt pelottavampi paikka kuin pari vuotta sitten. Vaikka terrori-iskuja tekevät nyt enemmän ne tahot, jotka yhdistävät itsensä islamiin, islamia ei voi asettaa niistä vastuuseen. Siellä, missä jonot luikertelevat paahtavassa auringonpaisteessa urheilukentän eri laidoille. Jokainen edelläni ottaa oman aikansa. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, ikävien tosiasioiden tunnustaminen suurta viisautta. Vasta viime sunnuntaina Ukrainassa alkoi hauras tulitauko. Ajatella, että länsimaisuus edustaa kaikkea hyvää, tai että terroritekojen takana on aina islam. MERI TOIVANEN 19.2.1915 Prokuraattori on senaatin oikeusosastoon valittanut Viipurin hovioikeuden päätöksestä, jolla hovioikeus vapautti Polvijärven kirkkoherran J.H. Salaisuuden. mari teinilÄ Päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi PÄÄKIRJOITUS TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN Jonottajat Seison ehtoollisjonossa. ¶ Leivän ja viinin ottaa vastaan se, jonka kuorma on liian raskas, se, joka ei voinut suurempaa onnea osakseen toivoa ja se, joka ei tunne mitään. Hyvän puolelle voi asettua ruokkimalla myötätuntoa epäluulon sijaan ja kuuntelemalla huolestunutta kanssaihmistä. Tällainen mustavalkoisuus ei vastaa todellisuutta. jU kk A f ordell Hetkeksi pimeä otti johtopaikan. Makulatuuria myytävänä Kotimaan konttorissa. Äärijärjestöjen Pimeälle älä periksi anna tekemien iskujen lisäksi Eurooppaa pimentää kristittyjen keskenään käymä sota. Valo kasvaa sitä kautta, miten ihmisiksi me maanpiirin tavalliset ihmiset: kristityt, juutalaiset ja muslimit, osaamme elää suhteessa toisiimme.. Väkijuomakauppiaitten varastot on pantu poliisin sinetin taakse, joten niihin ei saa koskea. Siten salakapakoiminen on käynyt hyvin vaikeaksi, sillä salakapakoitsijainkin on vaikea saada juovutusjuomia, joita he voisivat myydä. Samassa viikonvaihteessa tapahtui muitakin pahoja asioita. Kaupassa, pankissa, esimiehen ovensuussa. Tässä tilanteessa on houkutusta yksinkertaistaa asioita. Niiden myötä unohtuu helposti kaikki se muu, mikä islamiin pitäisi liittää. ¶ Olen kärsimätön odottaja. Siellä, missä leipä kastetaan viiniin ja seisahdutaan hetkeksi. Pitkään listaan kuuluvat muun muassa algebra, alkoholin korvaaminen kahvilla, kello, matematiikka, numerot nollasta triljoonaan ja tähtitiede. Siellä, missä ihmiset polvistuvat yhtä aikaa alttarin ääreen. Me olemme tässä täysin yksin ja täysin yhdessä, jakamassa asian, jota kukaan meistä ei osaa selittää. Kun Kööpenhaminassa nuori mies hyökkäsi aseen kanssa sananvapautta käsittelevään tilaisuuteen ja sen jälkeen ampui ihmisen kuoliaaksi synagogan edustalta, oli vaikea nähdä kevätvalon lisääntyvän pohjoisella pallonpuoliskolla. Ihalaisen ja Terijoen kirkkoherran T.A. Juopuneita ei nähdä kuin aniharvoin, jos lainkaan. Tai lahjoittamalla rahaa järjestölle, joka auttaa suurimmassa hädässä olevia ihmisiä, esimerkiksi Syyriasta paenneita lapsia. Aikani käy niin helposti pitkäksi, ihmiset toimittavat asiansa hitaasti. TÄNÄÄN 3 Kotimaa 19.2.2015 Uutisten myötä on houkutusta yksinkertaistaa asioita. Islamin uskonoppineet ovat tuominneet ja irtisanoutuneet moneen kertaan ääriliikkeiden teoista. Ihmisiä, jotka omalla paikallaan tekevät parhaansa, ettei ympärillä oleva valo sammuisi. ¶ Mutta ehtoollisjonossa ärtymys on poissa. Hän listaa Parnasso-lehdessä julkaistussa runossa Muslimien ( ja muslimeiksi oletettujen) anteeksipyyntö ihmiskunnalle, mistä kaikesta muslimien pitäisi pyytää anteeksi. Juovutusjuomakielto Venäjällä. Norjan Utøyan verilöylyn tekijä katsoi puolustavansa länsimaisia arvoja
Lisäksi hän käy luennoimassa muun muassa sairaaloissa ja kerran viikossa vertaistukiryhmässä. Liitot kertovat kantavansa huolta siitä, että kanttorien tehtävänkuva kirkossa kaventuu nykyisestä, jos kirkkomuusikot jäävät uuden vihkimysviran ulkopuolelle. sosiaalija terveysministeriössä on käynnistynyt uuden omaishoitolain valmistelu. Nykyisin kunnilla on laaja harkintavalta tuen myöntämisessä, minkä vuoksi tuen hakijat ovat asuinkunnastaan riippuen eriarvoisessa asemassa. Omaishoitajat ja läheiset -liiton toiminnanjohtaja Marja Tuomi kertoo, että uuden lain piiriin tulisivat myös ne 20 000 omaishoitajaa, joilla sopimusta ei vielä ole. Julistuksen on allekirjoittanut muun muassa kari mäkinen, Samuel Salmi, Björn vikström ja Pekka Särkiö. Adressi luovutetaan toukokuussa kirkolliskokoukselle, joka käsittelee esityksen diakonivirasta. Alasten luona käy erikoissairaanhoitaja 20 tuntia kuukaudessa, ja pari kertaa vuodessa Marjo käy kuntoutuksessa. Äänioikeuden toteutuminen huolettaa Ihmisoikeusliitto on huolissaan Jehovan todistajien sekä suljettujen osastojen vankien, vammaisten ihmisten ja transihmisten äänioikeuden toteutumisesta Suomessa. Latinalainen amerikka ohitti Euroopan Vuosittain julkaistavan maailmanlaajan uskontotilaston mukaan eniten kristittyjä, arviolta 575 miljoonaa, on nykyisin Latinalaisessa Amerikassa. Hän muistuttaa, että omaishoito on yhteiskunnalle halpa hoitomuoto. Julistuksessa vaaditaan muun muassa välittömiä toimia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, arktisten alueiden alkuperäiskansojen oikeuksien turvaamista ja öljynporauksen kieltämistä sellaisella merialueella, jossa öljyvuotoon ei ole mahdollista reagoida asianmukaisesti. Muuten Aarre Alanen vastaa vaimonsa hoidosta, joka luokitellaan sairaanhoidolliseksi, erittäin raskaaksi, vaativaksi ja sitovaksi. Kirkkohallituksen omaishoidosta vastaava asiantuntija Irene Nummela kertoo, että kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyötä halutaan tehostaa. Viime syksynä Tampereen yliopistossa tarkastetun väitöskirjan mukaan omaishoitajat säästävät vuosittain 2,8 miljardia euroa kuntien hoitomenoja pelkästään ikääntyneiden osalta. Heistä kuitenkin vain kaksi kolmannesta on sopimusomaishoidon piirissä. Hänen arkeaan rytmittävät vaimon syöttäminen, lääkkeiden annostelu, suolen tyhjentäminen, katetroiminen, hampaidenpesu, ruuanlaitto ja kodinhoito. Suomessa on noin 350 000 omaishoitajaa, joista noin 60 000 tekee sitovaa ja vaativaa omaishoitotyötä. Kirkkoihin ja kristillisiin yhteisöihin kuuluvien määrä on jatkanut voimakasta kasvuaan Latinalaisen Amerikan lisäksi myös Afrikassa ja Aasiassa. Uudessa laissa säädettäisiin yhtenäiset omaishoidon tuen myöntämiskriteerit sekä yhtenäiset palkkiotasot koko maahan. Adressin taustalla ovat Suomen Kanttori-urkuriliitto sekä Kirkon akateemiset. Kristittyjä arvioidaan olevan Euroopassa nykyisin vajaat 560 miljoonaa. Viime keväänä valmistuneessa omaishoidon kehittämisohjelmassa tavoitteena on lisäksi parantaa omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittamista sekä omaishoitajien terveydenhuoltoa. Piispat vetoavat arktiksen puolesta Valtaosa Suomen piispoista on allekirjoittanut Arctic Declaration -julistuksen, jossa vaaditaan toimia arktisten alueiden suojelemiseksi. 4 TÄNÄÄN Kotimaa 19.2.2015 LYHYET Omaishoitolain uudistus korjaa eriarvoisuutta hoidon tukemisessa OmaisHOiTO Lakiuudistus toisi tuen piiriin noin 20 000 vaativaa hoitotyötä tekevää omaishoitajaa. Asian puolesta kerätään parhaillaan adressia netissä. Tuija PYHÄraNTa Suomen 350 000 omaishoitajaa säästävät vuosittain kuntien menoja 2,8 miljardia euroa. Nummelan mukaan yhteistyötä voitaisiin tehdä nykyistä enemmän esimerkiksi vapaaehtoisten kouluttamisessa ja hoidon järjestämisessä sillä aikaa, kun omaishoitaja osallistuu vertaistoimintaan. – Kyllä tähän kannattaisi vähän panostaa, Aarre Alanen sanoo. Siksi aikaa kotiin tulee Alasten lähistöllä asuva poika tai vaimon sisko. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi mattilan mukaan Jehovan todistajien ohjeistukset poliittiseen toimintaan osallistumisesta ovat kyseenalaisia ja voivat käytännössä estää osallistumisen.. Lakiuudistus on yksi sosiaalija terveysministeriön asettaman työryhmän ehdotuksista omaishoidon kehittämiseksi. Hän toimii Pirkanmaan omaishoitajien puheenjohtajana ja paneutuu yhdistystyöhön usein iltaisin Marjon mentyä nukkumaan. Yöllä hän herää kerran tai kaksi antamaan vaimolleen nukahtamislääkkeen. Johtopaikkaa viime vuosiin asti pitänyt Eurooppa on pudonnut kakkoseksi. – Kun tulen vertaistukiryhmästä, olen kuin uusi ihminen, Aarre Alanen sanoo. Seurakuntien, järjestöjen ja kuntien yhteistyötä omaishoidossa halutaan tehostaa. – Näkö, kuulo ja järki jäivät, mutta kaikki muu meni, Aarre Alanen sanoo. Vertaistoiminnalla on omaishoitajille suuri merkitys: Aarre Alanen kuvailee sitä terapiaksi. – Ilman näitä 20 000 omaishoitajaa heidän hoidettavansa olisivat laitoshoidossa, Tuomi sanoo Tamperelainen Aarre Alanen jäi vaimonsa Marjon omaishoitajaksi vuonna 2000 sen jälkeen, kun Marjo sai halvaannuttavan sairauskohtauksen. Ohjelmassa kiinnitetään huomiota myös seurakuntien ja järjestöjen rooliin. Järjestöt ja seurakunnat järjestävät omaishoitajille muun muassa tapaamisia ja virkistyspäiviä, joista osa on tarkoitettu vain hoitajille. kuva: antti aimOkOiviStO / Lehtikuva Kanttorit keräävät adressia Kanttorit tahtovat mukaan kirkon uuteen vihkimysvirkaan eli diakonivirkaan
Palkinnon perusteluissa Gardellin sanotaan toiminnallaan rohkaisseen ihmisiä ”löytämään Jumalan heille antama paikkansa elämässä”. TÄNÄÄN 5 Kotimaa 19.2.2015 Mikael agricolan kirkko › TehTaankaTu 23, helsinki › raTikka 3 ja bussiT 14 ja 18 Tuomasmessu – yhteistyössä Kotimaa-lehden kanssa Tervetuloa! 22.2. Kalliossa kirkkoon kuuluu 49,94 prosenttia väestöstä. Parviaisen mukaan ihmisten tavoittamisessa on myös onnistuttu. Paavalissa luku on ennakkotiedon mukaan 49,3. Jos joku kulma mätänee, koko rakennus uhkaa sortua. ”Kun pidän liikuttavia hartauksia palvelutaloissa ja vanhainkodeissa, asukkaat laittavat jo valmiiksi hihat ylös. Miehet kulkevat ympäri Eurooppaa takki auki, virne suupielessä ja ilman solmiota vaatimassa helpotuksia velkojen maksussa. OLLI SEPPÄLÄ Lisää aiheesta Kotimaa Pro:sta. Laajasalo arvioi, että ripillä on käynyt kymmeniä ihmisiä, sadoista ei voida vielä puhua. OLLI SEPPÄLÄ olli.seppala@ kotimaa.fi. Helle-Lahden mukaan kehollisuuden kautta voi mennä hyvin syvälliseen pohdiskeluun uskon todeksi elämisestä. Hän huomautti, että seurakuntien jäseninä on useita mainosalan ammattilaisia, joita voisi pyytää apuun ilmoitustaulujen käyttöä suunniteltaessa. Jäsenprosentin putoaminen alle 50 ei kuitenkaan tullut kirkkoherra Jorma Parviaiselle yllätyksenä, sillä se oli tiedossa jo edellisvuosien lukujen pohjalta. fi Saarna Olli Seppälä Liturgina Tapio Koivu Juontavat Mari Teinilä ja Tuija Tiihonen Musiikissa Tuomas Meurman ja yhtye. Uudella Kalasataman alueella on tarkoitus käydä muuttajat talo talolta lävitse. Maassa on jopa 28 prosentin työttömyys ja talouden vyötä on kiristetty tappiin. Jotkut korkeakirkolliset ovat innoissaan, että omaan messuelämään voi liittää yksityisen ripin. Eroajista puolet on 20–40-vuotiaita, ja heitä asuu alueellamme paljon. Liikuntapappi Eeva-Liisa Helle-Lahden kokoama kirja antaa käytännön neuvoja liikunnan lisäämiseksi seurakuntien työyhteisössä ja elämässä. Paavalissa kirkkoon kuuluu alle 50 prosenttia Paavalin seurakunnan alueella asuu paljon nuoria. Parviaisen mukaan toiminnan suunnittelussa pitää lähteä ihmisten tarpeista. Yhteiskunnat ovat kokonaisuus. – Kyllä se yllätti, että laski näin paljon. Minituomaat ja messujatkot. Helsingin piispaa Irja Askolaa puistattaa, kun hän kulkee seurakuntien ulkopuolella olevien ilmoitustaulujen ohi. Kasvojen ja omanarvontunnon säilyttäminen ovat inhimillisiä piirteitä myös kansojen tasolla. Mutta Kreikan kansaa on silti sääli. Palkinnon nimi on Hopeakerubi, Silverkerub. Loppuvuoden kirkosta eroamisbuumi syvensi pudotusta. klo 18 Agricolan kirkossa tuomasmessu. Askola paljasti asian viime viikolla Helsingin Kallion kirkossa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, jossa hänet houkuteltiin mainitsemaan yksi kriittinen asia kirkkorakennuksista. Kansan kyykyttäminen on aina huono ratkaisu. Ei porukoista tai joukoista vaan Matista, Liisasta, Pekasta tai Pirkosta. Viime vuonna Paavalin alueelle muutti noin tuhat uutta ihmistä, mutta seurakunnan jäsenmäärä lisääntyi vain sadalla. Alueen asunnoista 60 prosenttia on pieniä. Ruotsissa viime viikolla pidetyillä teologipäivillä palkittiin kirjailija, käsikirjoittaja ja stand up -koomikko Jonas Gardell. Nimittäin vain muutama Matti, Liisa, Pekka tai Pirkko olisi pitänyt meidät vielä 50 prosentissa, sanoo kirkkoherra Teemu Laajasalo. Se on ollut ahkerassa käytössä. Nyt suomalaissa herättää ärtymystä Kreikan vaalivoittajien rehvakas esiintyminen. Syypäitä olivat poliitikot ja maassa vallitseva yleinen henki, joka mahdollisti muun muassa rikkaiden laistamisen veronmaksusta. Helsingin Paavalin ja Kallion seurakunnissa alueen väestöstä alle 50 prosenttia kuuluu kirkkoon. Samalla pohdimme käsiemme elämänkaarta ja lähimmäisen hyväksi tehtyjä asioita, joita olemme saaneet käsillämme tehdä elämämme eri vaiheissa”, hän sanoo. Kirkkoherra Teemu Laajasalo nostaa esiin kolme eri käyttäjäryhmää. – Luvun tärkein viesti on se, että pitää olla kiinnostunut yksittäisistä ihmisistä. Ihmisten kohtaamisessa täytyy kirkkoherrojen mukaan kiinnostua yksittäisistä ihmisistä ja kuunnella heidän tarpeitaan. Kreikan kärsimys on kollektiivista. Ennen messua Soppasunnuntai alk. Hänen havaintonsa ei koske vain omaa hiippakuntaa. Suurin osa vailla mitään ansioita maan talousahdinkoon. Askola mainitsi, että esimerkiksi juhannusviikolla ilmoitustaululta saattaa löytää tiedon pääsiäistapahtumasta tai tapahtumainfo saattaa olla niin pienellä kirjoitettu, ettei tekstistä saa selvää. Tavallinen kansa maksaa ja kärsii. He tietävät, että jumppaamme väsyneitä ja kireitä kyynärvarren lihaksia rukoushetken päätteeksi. Nyt ovat luottoluokittajat kohdelleet myös Suomea tylysti ja oppimestarihenki on karissut niin hallituksen kuin opposition edustajiltakin. kuva: OllI SePPälä On sääli kreikkaa Paastoaikana on oikein ja kohtuullista ajatella Kreikkaa. Olemme monella tapaa erityinen alue, Parviainen sanoo. klo 15.30 – mahdollisuus tulla mukaan keittämään ja/tai syömään. Paavalin seurakunnassa yhden papin tehtävänä on keskittyä ihmisten kohtaamiseen. Jotkut taas tulevat kauempaa katsomaan ja haluavat kokeilla rippiä. Kreikan velkakriisin olisi voinut hoitaa toisinkin. Lisäksi ripillä käy pieni mutta kasvava joukko seurakunnan alueella asuvia ihmisiä. Aikanaan seurakunta mietti erillisen toimitilan rakentamista Arabianrannan asuinalueelle, mutta päätyi tilaan kerrostalon alakerrasta. VIIKON POIMINNAT VERKOSTA TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA TOIMITTAJALTA Syksyllä Helsingin Kallion luterilaisessa kirkossa käyttöön otettu rippituoli on alkanut herättää kiinnostusta ja saada myös jonkin verran vakituisia kävijöitä. Siis kaiken sen jälkeen mitä Suomi ja suomalaiset Kreikalle tekivät muutama vuosi sitten vaatiessaan tiukkoja lainavakuuksia ja esiintyessään kolmen A:n taloudenpidon mestariopettajina. Gardell suhtautuu kriittisesti kristilliseen uskoon, mutta asettuu myös tukemaan sitä. Luku voi vielä tarkentua kumpaakin suuntaan. Hopeakerubi on aiemmin annettu arkkipiispa KG Hammarille, kirjailija Ylva Eggehornille ja piispa Martin Lönnebolle
– Diakoninen messu on jo täällä ja tunnemme sen voiman ja hyödyn ihmisten arjen tukena, kirkkovaltuutettu ja kirkolliskokousedustaja Tuulikki Väliniemi totesi. Nuoret voivat vastata videoja äänilaitteiden käytöstä sekä musisoida nykyistä enemmän. Se ei ole koskaan valmis. Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivien ydinviesti oli, että messun toteuttaminen kuuluu seurakuntalaisille. lähetyssihteeri Nonna-Omena Helojoki kertoi. Olen aina puhunut, että messu ei voi olla tapahtuma, jonka pappi hoitaa ja seurakuntalaiset istuvat yleisönä penkissä, Rahkonen sanoo. Hiippakuntasihteeri Timo Vikman Mikkelistä totesi, että musiikki ennen messua auttaa hiljentymään. Lampela hehkuu ajatukselle, että jumalanpalveluksen hyviä ideoita pitää päästä jakamaan jatkossakin. Keskusteluissa todettiin, että kolehdin taustasta pitäisi opettaa enemmän, siunata kolehti kirkossa näyttävämmin ja kertoa sen kohteista nykyistä laajemmin. Pastori Heikki Nenonen kertoi, että Keravalla noin sadan kirkkoväärtiläisen ryhmä toteuttaa messuja. Joensuun Pielisensuun seurakunnan löytöjä esitellyt ryhmä korosti, että he luottavat kirkkoisä Pyhän Spontaniuksen voimaan ja rentouteen. – Tämä luo me-hengen, kodikkuuden ja lämmön. Palkatut työntekijät tekevät sen mahdolliseksi ja toteuttavat omat tehtävänsä, Hagman sanoo. Tapahtuma syntyi kirkkohallituksen jumalanpalveluselämän kehittämishankkeen Tiellä – på väg innostuksesta. Pielisensuun kanttori Tiina Korhonen Joensuusta sanoi, että hän pyytää toisinaan nuoria musisoimaan messussa tai ennen sitä. Muuramen kirkkoherra Simo Lampela toteaa, että seurakunnan työntekijöiden pitää valtuuttaa seurakuntalaiset toteuttamaan messua jo yhteisen ja yleisen pappeuden vuoksi. Yhdessä toteutettu messu luo seurakunnan ja yhdessä vietetty ehtoollinen luo kirkon, Patrik Hagman tiivisti. Sekä Gialloreti että Hagman totesivat, että nykyajan suurin köyhyys on yksinäisyys. Hagman kertoi, että kolehdin kerääminen ehtoollisen yhteydessä nousee alkuseurakunnan tavasta viettää ehtoollista. – Kukaan ei tunne oloaan vieraaksi kun näkee, mitä tapahtuu ja mitä lauletaan. Gialloretin mukaan hyvä messukokemus syntyy ihmisten kohtaamisesta ja koskettavasta saarnasta. He katsovat, että työntekijät ovat paremminkin seurakuntalaisten avustajia ja messun mahdollistajia. Omat bändit voivat elävöittää messua kuin messua. – Messun kehittäminen entistä ihmisläheisemmäksi on nyt kuuma aihe, järjestäjiin kuuluva Lapuan hiippakunnan hiippakuntasihteeri Kai Jantunen totesi. Messu on jotakin minulle, mutta myös jotakin minua enemmän, iankaikkista, hän sanoo. Heidän mukaansa seurakuntalaisia ei pidä nähdä työntekijöiden pikku apulaisina, joita käytetään vain messun höysteinä. Tikkakoskella uutena työmuotona on lapsityöntekijöille erotettu aikaa kotikäynteihin. Seurakunta katsoo samaan suuntaan ja hengittää samaan tahtiin, Toivakan kirkkovaltuuston puheenjohtaja Marja Korhonen kertoi. Lampela totesi, että messu vaatii jatkuvaa hiomista ja kokemusten vaihtoa. Jaetut eväät tapahtumasta vastasi Muuramen, Haapajärven ja Jyväskylän seurakunnat sekä Lapuan, Oulun, Kuopion ja Mikkelin hiippakunnat ja Kirkkohallitus. Kirkkohallituksen jumalanpalveluksen asiantuntija Terhi Paananen ja Lapuan hiippakunnan hiippakuntasihteeri Kai Jantunen korostavat samaa. Ajatuksena on, että kun jumalanpalvelus uudistuu yhteisöllisemmäksi, myös muu seurakunta uudistuu. – Hyviksi havaitut muiden kokemukset pitää napata omaan seurakuntaan ja saada messusta entistä parempi. – Kolehdin raha vastaa alkuseurakunnan ehtoollisruuan yhteen kokoamista. Siksi hyviä vinkkejä pitäisi päästä jakamaan useammin. Messua muokkaava asennemuutos lähtee jo termeistä. SaKari SarKiMaa Valta messusta kuuluu seurakuntalaisille juMalaNPalveluS Messun uudistamiseksi tarvitaan työntekijöiden ja seurakuntalaisten asennemuutos. Keskustelussa todettiin, että hyvä messu huomioi nuoret ja lapset. He voivat osallistua esimerkiksi kolehdin kantamiseen tai työntekijöiden siunaamisiin. Kirkkovaltuuston jäsen Tuula Rahkonen Imatralta riemastui puheenvuoroista. Jyväskylään kokoontui 13.–14.2. Diakoninen messu tarkoittaa paitsi köyhien ja sairaiden tukemista, myös yksinäisyyden vähentämistä. Tästä pursuaa iloa, innostusta ja rohkaisua seurakunnan kaikkeen toimintaan. – Kenenkään ei pitäisi lähteä messusta ilman, että joku keskustelee hänen kanssaan, Hagman sanoi. Puheensorina lakkaa, kun musiikki alkaa. Kaksipäiväisen Jaetut eväät -tapahtuman suosio yllätti järjestäjät. yli 500 henkeä eri puolilta maata. – Meidän ei pidä voivotella hupenevaa jäsenmäärää, vaan iloita siitä, mitä meillä on. Kansankirkossa kansa toteuttaa messun. Kirkkorohkeutta kuvaa se, että esikoululainen oli siunaamassa lapsityöntekijää tehtäväänsä, vs. Jumalanpalveluksesta kumpuaa koko seurakuntaelämän henki, Lampela toteaa. Päivien pääpuhujat olivat professori, neurologi Leonardo Gialloreti Italiasta Sant´ Egidio -yhteisöstä ja teologian tohtori, poliittisen teologian dosentti Patrik Hagman Turusta. – Messun valtikka kuuluu seurakuntalaisille, hän tiivistää. – Jumalanpalvelusten toimittaminen on jo livennyt seurakuntalaisten suuntaan. Pastori Vesa Häkkinen Kirkon lähetystyön keskuksesta vahvistaa, että kolehtia käsitellään kirkossa aivan liian vähän. Muuramen ja Toivakan seurakunnissa koko messu heijastetaan kerran kuussa valkokankaalle. Sadat seurakuntien edustajat kokoontuivat viime viikonloppuna Jyväskylään jakamaan ideoita seurakuntaelämän kehittämiseksi. Toivomme sen laajenevan vielä monimuotoisemmaksi. Tuomme nyt yhteen sitä mitä meillä on, eli rahaa. Suomi on yhä jumalanpalveluksen kehitysmaa.. – Lapsityöntekijät voivat auttaa lapsia vaikka läksyjen teossa. – Löytöjämme ovat muun muassa hoosianna-bingo. Muuramen kirkkoherra, lääninrovasti Simo Lampela on jumalanpalveluspäivien eräs käynnistäjä. Tehtävä voisi sopia nuorillekin. Sitten se jaetaan vaikeuksissa oleville diakoniatyön tai muun avun kautta, kuten alkuseurakunnassa jaettiin yli jäänyt ehtoollinen, Hagman sanoi. Patrik Hagmanin mukaan kansankirkko on kaikkia varten jäsenmäärästä riippumatta. Häntä harmitti aiemmin kuulemansa, että seurakuntien työntekijöiden työajasta menisi puolet ”vapaaehtoisten hyysäämiseen”. Foorumin teemana oli diakoninen jumalanpalvelus ja seurakunnan yhteisöllisyyden lisääminen. 6 TÄNÄÄN Kotimaa 19.2.2015 Yhteisöllisempi jumalanpalvelus uudistaa myös seurakuntaa. Hän sanoo, että jumalanpalvelus on koko seurakunnan uudistumisen moottori. – Ihmistä täytyy auttaa ymmärtämään messun kulku, mutta siihen kuuluu myös mysteeri, jota ei saa rationaalisesti ohittaa. Suomi on yhä jumalanpalveluksen kehitysmaa, Nenonen sanoi. – Pitää palata kirkon alkuperäiseen ideaan, että seurakuntalaiset toteuttavat messun työntekijöiden avustuksella eikä päinvastoin. – Olin jo ajatellut luovuttaa, mutta sain nyt uutta virtaa. Silloin seurakuntalainen ei koe itseään vieraaksi. Äidit voivat myös tuoda lapsia seurakuntaan parkkiin päästäkseen käymään omilla asioillaan, Tikkakosken alueseurakunnan lapsityönohjaaja Eija Simpanen kertoi. Keskusteluissa todettiin, että seurakuntien aktiiveja ei pitäisi kutsua avustajiksi eikä vapaaehtoisiksi, vaan seurakuntalaisiksi. Hän huomauttaa, että juuri tämä uudistaa seurakunnan, mutta toteutus vaatii sekä työntekijöiden että seurakuntalaisten asennemuutosta. Seuraava vastaava tapahtuma järjestetään Oulussa kahden vuoden kuluttua. Häkkisen mukaan jumalanpalvelusuudistuksessa kolehti ohitettiin kokonaan. Hän ehdottaa, että seurakuntalaiset saisivat valita nykyistä enemmän kolehdin kohteita ja ilmoittaa niistä messussa. Tapahtumassa todettiin, että messun toteuttaminen pitää kääntää nykyisestä mallista päälaelleen
KuvA: MiNeRvA SePPälä Annikki Jokinen (vas.) ja Tuulikki väliniemi Jyväskylästä kertoivat, kuinka seurakunta on jalkautunut ihmisten arkeen Keltinmäen asukastalossa. KuvA: MiNeRvA SePPälä lähetyssihteeri Nonna-Omena Helojoki kertoi, että ilmapiiri, kirkkorohkeus, yhteinen pappeus sekä spontaanisuus ovat Pielisensuun seurakunnan löytöjä. KuvA: MiNeRvA SePPälä Teologian tohtori Patrik Hagman. KuvA: MiNeRvA SePPälä Muuramen kirkkoherra Simo lampela sanoo, että työntekijöiden pitää valtuuttaa seurakuntalaiset toteuttamaan messua. KuvA: SAKARi SARKiMAA Professori leonardo Gialloreti sanoi, että hyvä messu syntyy ihmisten kohtaamisesta ja saarnasta. KuvA: SAKARi SARKiMAA. TÄNÄÄN 7 Kotimaa 19.2.2015 Pielisensuun seurakunnan työntekijöitä ja seurakuntalaisia enkelihuppareissaan, Atte Hokkanen, Niina Riihimäki, Tiina Korhonen, Nonna-Omena Helojoki ja Anja Niemeläinen
Kaikki muut siunataan tehtävään. ”Oikea oppi” on pirstonut kautta historian Kristuksen kirkkoa ihmispoppoisiin, joista jokainen väittää omistavansa totuuden. Raamatun ensimmäisellä lehdellä ihmisen historia alkaa avioliiton luomisella miehen ja naisen välille; ja viimeisellä lehdellä historia päättyy Jeesuksen toisessa tulemuksessa valtavaan Karitsan hääjuhlaan. Mutta kanttoreita ei vihitä, ja tutkimusten mukaan työtoverit arvostavat kanttoreiden työtä kaikkien vähiten työmuotojen joukossa. Mutta jotain me voisimme muuttaa niin kokoontumisessamme kuin käyttäytymisessämme. Eivät kaikki heidän tekonsa ole tarkoitettu nykykristityille ohjenuoraksi vaan pikemminkin varoitukseksi. Olkaa onnellisia omastanne, mutta tuntekaa vastuunne. Me herätysliikkeisiin kuulumattomat emme kaipaa Junkkaalan ylenkatsetta ja kristillisyytemme ja oppimme loukkausta. Onko diakoniviran ja virkaan vihkimisen suurin ongelma menestynyt rippikoulutyö. OLLI SaLOMÄENPÄÄ kanttori, Someron seurakunta Junkkaalan viidesläinen harha kotimaassa 12.2. Raamattu paljastaa samalla, miten Jumala viisaudessaan kääntää ihmisen erheet ja pahuuden palvelemaan omia tarkoitusperiään. Samalla hän indoktrinoi kaiken mitä esittää. Seurakuntien rahat vähenevät. Tai jos kesken saarnan tai liturgian kehotin antamaan tilaa myöhään saapuneille. Lopetan kenialaiseen rukoukseen: Vapauta minut pelkuruudesta, joka ei uskalla katsoa totuutta kasvoihin, velttoudesta, joka tyytyy puolitotuuksiin, röyhkeydestä, joka luulee tietävänsä koko totuuden, hyvä Jumala, vapauta minut. Ei ollut niin suuri synti, jos vähän poikkesin sanoissani, ei niin vaarallista, jos jotain unohdin, ei niin vaarallista, jos kirkkorukouksen sorvasin aika paljon omin sanoin. Tulikohan edes kyseisen sunnuntain evankeliumi luettua kyllin huolella. Totuus ilman rakkautta on kuitenkin vähäarvoista. Seurakunta kuuntelee – hartaana. Eikös se ole ihan sama kuka siellä messussa joka viikko ja kirkollisina juhla-aikoina vähän tiiviimminkin soittaa. Sehän on päivänselvä asia, syntiin langenneista tavallisista ihmisistä kun Raamatun henkilöissä on kysymys. Opin, että minä en palvele kaavaa vaan kaava minua ja seurakuntalaisia. On syytä muistaa, että viidesläisyys on kirkossamme toistaiseksi vähemmistönä, mutta esiintyy kuin sillä olisi ainoa totuus Kristuksen kirkossa. Voisimmeko me muut lopettaa vihkimyksestä kohkaamisen kokonaan. En väitä, että kaikki meidän jumalanpalveluksemme olisivat aneemisia tai innottomia. Mistä säästetään. Kun hän esittää, että viidesläisyydessä yhdistyvät kaikkien neljän aikaisemman herätysliikkeen parhaat puolet, olisiko älyllisesti ja teologisesti rehellistä myöntää, että ehkä myös niiden huonoimmat puolet. MIELIPITEET Välittömyyttä messuun! Olemme vaimoni kanssa olleet mukana messuissa niin livenä kuin tv:n äärellä. 10:33–40) Arvostan rehellisyyttä, jolla Eero Junkkaala leimaa itsensä viidesläiseksi. Ei edes kolumnin suojassa sovi puhua läpiä päähänsä. Väkeä oli ja on varmaan edelleen mukana ihan vapaaehtoisesti turistiseurakuntien jumalanpalveluksissa. Kun Junkkaala julistaa, että heillä on kaikkein oikein oppi, ihmettelen, miten pitkälle liikkeen indoktrinaatio on mennyt ja millä perusteella. Kyllähän tällaisia vapaaehtoisia on käytettävissä, ihan mittavin määrin. Mutta jos me kaikki olemme vakavan surullisen näköisiä, miksi messun pitäisi olla seurakuntaelämän keskeinen tapahtuma. Totta kai tiedän, että moni tulee messuun kipeitten elämänkokemustensa kanssa ja suru näkyy, saakin näkyä. (Mark. Yle Fem -kanavalla olemme usein katsoneet Ruotsista sunnuntaisin klo 11 lähetettävää jumalanpalvelusta. Jeesuksen opetuksissa se on mitä keskeisin teema. 8 TÄNÄÄN Kotimaa 19.2.2015 Suomen Lähetysseuran hallituksen jäsenten ehdolle asettaminen on alkanut joulukuussa kirkkoherroille lähetetyllä vaalitoimikunnan kirjeellä. Kun Junkkaala peräänkuuluttaa hengellistä kotia uskon säilyttämiseksi, tuntuu se tosiasioiden valossa juuri viidesläisen sanomana röyhkeälle ja tyhjälle vaalilauseelle. Yleensä messuihin on hyvin valmistauduttu: alttari kauniisti kukitettu, kanttori ja kuoro osaavat ja pappi miettinyt saarnansa. Luotetaan ihmisten vahvaan sisäiseen kutsumukseen. Onko tässä erinomainen esimerkki kirkollisesta salaliittoteoriasta. Mikään ei mene vikaan, mutta jokin olennainen usein puuttuu. kristuksen kirkko ulottuu viidesläisyyttä ja luterilaisuutta laajemmalle. Tai mummin hautajaisissa. Ratkaisu ongelmaan: vihitään virkaan jatkossa ainoastaan papit ja piispat. julkaistu kolumni nosti esiin asioita, joita edes kolumnistin viitan subjektiivisuudella ei hänen asemassaan olevan pitäisi laukoa. Vai eikö evankeliumi ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta olekaan vielä tavoittanut sisimpääni. Odotan iloa, joka tarttuisi kuulijasta toiseen. Jos taas on tavoittanut, niin – ollaan rohkeita ja iloisia näyttämään se muillekin! HEIkkI MaTTILa Hämeenkyrö Uhrataanko kanttorit rippikoulutyön varjolla. RaIMO NIEMINEN herätysliikkeisiin kuulumaton Kouvola/Porvoo avioliitto on Jumalan sydänasia Matti Huhta kirjoittaa Kotimaassa 29.1.: ”...lukuisat Raamatun kertomusten avioliitot ja keskeisten henkilöiden elämänvalinnat eivät läpäise allekirjoittaneiden pappien kriteerejä...”. Vastaava kirje on lähetetty tammikuussa lähetysteologeille sekä -sihteereille. kun tästä leiristä ammutaan jatkuvasti julkisuuteen suvaitsemattomia, epä-älyllisiä ja rakkaudettomia mielipiteitä, ikään kuin koko Suomen Siionin advokaatteina, ei ole ihme, että niin moni jättää pettyneenä sen ainoa hengellisen kodin, johon on kuulunut – kotiseurakuntansa. Miksi messun pitäminen vaikuttaa usein niin totiselta puurtamiselta. Opista on tullut juuri Junkkaalan kavahtama lyömäase. Voisin auttaa listaamaan: älyllinen ja teologinen epärehellisyys, Raamatun väärinkäyttö, sovinismi, tuomitsevuus, rakkaudettomuus, kristittyjen karsinointi pelastettuihin ja kadotukseen joutuviin jne. ILkka SIMOJOkI Oulunsalo. Seisovatko viidesläiset portsareina taivaan portilla. Kun totuus ja laki astuvat rakkauden edelle, edessä on kritiikitön indoktrinoituminen ja suvaitsemattomuus. Onneksi vanhemmat herätysliikkeet ovat vahvoja omillaan eikä heitä viidesläinen arroganssi hetkauta. Uudessa testamentissa avioliiton pyhyyttä korostaa usein toistuva avioliiton vertaaminen Kristuksen ja seurakunnan väliseen suhteeseen. Olin eläkkeelle jäätyäni muutamana talvena turistipappina. Jään siis kaipaamaan aitoa hymyä, paria sanaa, jolla voisimme tervehtiä toisiamme, vieraitakin. No ei ainakaan rippikoulusta, kun se olisi kauhea pr-katastrofi ja nuorisonohjaajat vihitään jatkossa virkaan. Ihmettelemme sitä iloa, välittömyyttä, aitoutta – nuoria yleensä paljon mukana – joka koskettaa katsojaa lahden tälläkin puolella. Määräaika ehdokkaiden asettamiselle umpeutuu perjantaina 28.2.2015, jolloin tiedon ehdokkaista tulee olla perillä Suomen Lähetysseurassa. Tai kuka pitää kuoroharjoituksen ja huolehtii urkujen kunnosta. Jään kaipaamaan vähän rosoista saarnaa, jossa on esimerkki juuri tästä elämästämme. Ja jos joillekin ammattiryhmille pitää antaa erityisoikeuksia, tehdään siitä hallinnollinen päätös. Jokainen heistä taisi kantaa valintojensa seuraukset. Halutaanko hyvän pr-maineen omaavan rippikoulutyön varjolla uhrata seurakunnan todellisessa ytimessä oleva kirkkomusiikkityö ja kanttorit. Kun kolumnissa julistetaan, että viidesläisyys on paras herätysliike, tämä on katteetonta sovinismia pahimmillaan
Suomessa seurakunnat ja seurakuntayhtymät ovat hyvin erilaisia. Toimintatapoja löytyy hyvin monenlaisia. Helpotus oli ennenaikainen, osa kanttoreista kun kokee joutuneensa syrjäytetyksi. Monet aikaisemmin varmat vastaukset olivat murentuneet ja muuttuneet kysymyksiksi, joihin vastausta sai etsiä, vaikka sitä ei löytyisikään. Säännöllisesti kävimme läpi lukemaamme, suosittelimme kirjoja toisillemme ja keskustelimme niistä kirjoista, jotka molemmat olivat lukeneet. Lukeminen avaa uusia maailmoja. Isäni oli intohimoinen lukija. KaIja RavOLaINEN kanttori, MuT, Sulkava Kohtuullisuutta valtionosuuden jakoon Pystyykö kirkko jakamaan varat oikeudenmukaisesti – syrjäseudun ihmisiä unohtamatta. Heikki Räisänen kiteyttää tämän toteamalla, että ihmiselle pitäisi olla mahdollista samaan aikaan sekä uskoa että pitää merkittävänä sitä, mitä oma järki sanoo. Ensinnäkin perintö liittyy lukemiseen. Me kanttorit saisimme olla kiitollisia siitä, ettemme ole päätymässä uudistukseen, jonka käytännöllisistä seurauksista ei asiaa valmisteltaessa ole kuultu juuri mitään. Se on keino kartuttaa tietoa, mutta myös suuri nautinnon lähde, jonka avulla voi lisätä kokemisen kerroksia, siirtyä paikassa ja ajassa, kulkea kirjojen ja mielikuvituksen avulla tuntemattomiin, ihmeellisiin maailmoihin ja saada haltuun sellaista, mitä muuten ei saisi, kokisi tai tuntisi. Minun perintöni on, että me uskomme ilosta. Olosuhteet täällä Pohjois-Karjalassa samoin kuin Pohjois-Suomessa ovat aivan erilaiset muun muassa pitkien välimatkojen ja harvan asutuksen myötä. HEIKKI HaKaLa Kirjoittaja on toistaiseksi lahtelainen journalisti. Minusta jakoperusteissa olisi otettava mukaan muitakin tekijöitä kuin kunnan väkiluku. Kolmas perintö liittyy perusturvallisuuteen. Ei aina kannata mennä sieltä, missä aita on matalin, vaan tulee ennakkoluulottomasti laatia uusia ratkaisuja. Se, että sain sen tällä tavalla, tulee merkitykselliseksi sen vuoksi, että se uskon perintö, jonka kodistani olen saanut, korostaa vapautta olla kriittinen, kyseenalaistaa ja koetella asioita. Sen varassa on ollut helppo irrottautua vääränlaisesta asioiden itsestään selvänä pitämisestä, ulkoa tulevista vaatimuksista kahlita ajattelua ja myös auktoriteettiuskosta ilman pelkoa siitä, että perustukseni järkkyvät. Toinen perintö liittyy tähän nimenomaiseen kirjaan, Heikki Räisäsen elämänkertaan. Toivottavasti saamme pian kuulla konkreettisia linjauksia. Viimeinen perintöni on: uskommeko me ilosta vai pelosta. Kanttoreiden asema kirkossa on muuttunut jo parin vuoden takaisen kirkkolain muutoksen johdosta. Näiden viikkojen aikana omassa mielessäni äitini ele, kirjan ojentaminen, on alkanut kasvaa. seurakunta. Mikäli kirkolliskokous hyväksyy uudet valtionosuuden jakoperusteet, Ilomantsin seurakunta menettää tuloja ennakkolaskelmien mukaan noin 33 prosenttia verrattuna nykyiseen yhteisöverotilitykseen. Ehdotus kanttoreille annettavasta ”musiikkipastorin” tittelistä ( Maire Gröhn-Niemeläinen, Kotimaa 5.2.) johtaa ajatukseni Rooman kirkossa kehittyneeseen virkauraan, jonka eri virka-asteet muuttuivat tärkeämmiksi kuin viran sisältö. Seurakuntien saama osuus yhteisöveron tuotosta lakkaa vuoden 2015 lopussa. Olisin hankkinut kirjan itselleni joka tapauksessa. Tuo ele sisälsi isäni perinnön minulle. Myöhemmin hän liittyi niihin viidesläisiin, jotka oman ajattelun ja älyllisen rehellisyyden avulla pystyivät irtautumaan liian ahtaaksi käyvästä uskon muotista ja uudistumaan henkisesti ja hengellisesti niin, että henkilökohtainen usko ei enää ollut ristiriidassa älyllisen rehellisyyden kanssa. Kirkonkin tavoite lienee turvata palvelut seurakuntalaisilleen mahdollisimman tasavertaisesti asuinpaikkakunnasta riippumatta. HILKKa HILTUNEN talouspäällikkö, Ilomantsin ev.lut. Eri henkilöstöryhmien seulominen heidän työnkuvansa hengellisyyden kautta tai inttäminen siitä, kuka on jumalanpalveluksen keskiössä, ei johda toimivaan ratkaisuun. Kirja on Heikki Räisäsen Taistelua ja tulkintaa, raamatuntutkijan tarina. Seurakunnissa on kehitelty, yhteistyössä muiden kunnan toimijoiden kanssa, tavat tehdä työtä seurakuntalaisten parissa. Katsokaamme rauhassa, miten työaika-, koulutusja toimenkuvakysymykset lähtevät järjestymään nyt mukaan otettujen ryhmien osalta. Kodin perintönä saatu innostus lukemiseen on minulle tärkeä. Kirkko ei, jäsenmäärän ja sitä tietä rahoituksen huvetessa, voi ylläpitää nykyisen kaltaista henkilöstömäärää. TÄNÄÄN 9 Kotimaa 19.2.2015 MIELIPITEET KOLUMNI Heikki Hakala Kun menin isäni kuoleman jälkeen tammikuussa tervehtimään äitiäni, hän ojensi minulle isältä keskenjääneen kirjan ja sanoi: ota sinä tuo. Tämä on aivan hurja menetys meille. Vähäiset voimavarat on yhdistetty. ma tti karppinen Jäitä hattuun, kanttorit! Ennätin jo huokaista helpotuksesta, kun diakonivirkaa koskeva päätös ei sisällyttänyt kanttoreita virkaan tulevien joukkoon. Sitä suuremmalla syyllä kanttorin virkaa on tarkasteltava erillisenä tulevasta diakonivirasta, johon tulevien työntekijäryhmien koulutus on käsittääkseni amk-pohjaista, kun kanttoreista huomattava osa on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Usko ei voi olla kilpailua siitä, kuinka helposti ihminen antaa periksi ja luopuu älyllisyydestään. Sotien jälkeinen railakas uskoontulo poikaleirillä teki isästäni viidennen herätysliikkeen lapsen. Kirkolliskokousedustajien tulee vaatia uusia laskelmia, joissa on otettu huomioon muitakin tekijöitä. Kotoa saatu perusturvallisuus on tehnyt mahdolliseksi asioiden kyseenalaistamisen, rohkeuden kriittiseen ajatteluun, minun tapauksessani myös journalismiin, siihen älylliseen ja vähän muuhunkin uteliaisuuteen, joka on ohjannut elämääni. Rahoitus maksetaan kirkon keskusrahastolle. Näin me ainakin vielä uskomme täällä itärajalla. Palaute: toimitus@kotimaa.fi Isän perintö Uskon perintö, jonka kodistani olen saanut, korostaa vapautta olla kriittinen. Ensi vuoden alussa astuu voimaan laki valtionrahoituksesta kirkon yhteiskunnallisiin tehtäviin. Tästä perusturvasta saan kiittää vanhempiani
Kangaskaupan myyjättärenä työskentelevä Anna elää Turussa kuohuvana suurlakkovuonna 1905. Kotimaa 19.2.2015 10 MATKALLA
Anna siirsi rivakasti kahvitarpeet syrjään, siisti huoneen ja puki pyhävaatteet ylleen. Jeesuksen kanssa oli vielä vai keampaa, ja neitseestäsyntymistä hän ei ym märtänyt ollenkaan. Linkki oli saanut parikymmentä tykkäystä, kommentti en lukemista Anna ei jaksanut edes aloittaa. Mutta ei se ollut ainoa syy. Lasten isäpuo li Mikko oli hakenut Veetin jalkapalloharjoi tuksista ja Ainon seurakunnan iltapäiväker hosta. Pikkuiset saisivat juoksennella aamupäivän pihamaalla lapsikatraan jatkona. Kolme vuot ta sitten, pian Annan isän kuoleman jälkeen, heidän luokseen oli muuttanut myös Annan äiti Matilda. Kun tätä juttua alettiin suunnitella, toimituksessa päätettiin, että Annat ovat tavallisia 35-vuotiaita naisia ja kirkon jäseniä. Anna halusi lähteä jumalanpalvelukseen ai na, kun se oli mahdollista. Samalla tarinat osoittavat, mikä jäsenyydessä kestää, vaikka vuosisata vaihtuu. Kumpikin Anna suhtautuu kirkkoon periaatteessa myönteisesti ja peilaa omia ajatuksiaan ajan tuuliin. Olo tuntui yhtä aikaa rentoutuneelta ja vireäl tä, ajatus kulki kirkkaasti. He, varsinkin nuoret ja miehet, kävivät mieluummin työväenyhdis tyksen tilaisuuksissa kuin jumalanpalveluk sissa. Sijainti oli erinomainen, lähellä Tu run keskustaa. Annat eivät ole todellisia ihmisiä eikä heillä ole oikeita esikuvia. Lukkari oli aloit tanut kirkonkellojen soiton. Jumalaan hän uskoi, mutta muuta hän ei sitten Jumalasta tiennytkään. Annojen tarinat kertovat, miten kirkon jäsenyys on muuttunut kaupunkiympäristössä 110 vuoden aikana. Hän sai tarpeekseen ja erosi kirkosta. Jäsenen silmin Kuvaan tässä jutussa kahden Annan elämää ja sidoksia kirkkoon. Hän ajatteli, että on pa rempi vaikuttaa kuin vaieta. Päästä vedettävät sängyt piti laittaa kokoon niin, että huoneeseen tuli enemmän tilaa. Anna oli ollut samas sa vaateliikkeessä töissä jo vuosia, mutta uu si rooli myymäläpäällikkönä otti voimille. Annasta tuntui yhä useammin, että hän ha luaisi aloittaa uudet opinnot, löytää itses tään uusia puolia, tehdä työkseen jotain hen kisempää. Kirkossa Annalle tuli jotenkin rauhallisem pi olo. Anna ja Jussi menisivät jumalanpalvelukseen kuten tavallista, äiti ja isot tytöt lähtisivät mukaan. Toinen elää Turussa Kotimaa-lehden perustamisvuonna 1905, toinen vuonna 2015. Välillä Anna mietti, oliko hän rehellinen edes itselleen. Anna tunsi useita, jotka olivat alkaneet vastustaa kirkkoa. Anna-nimiset naiset ovat 35-vuotiaita ja työskentelevät myyjinä. Ne ovat fiktiota, joka pohjautuu kirjallisuuteen ja asiantuntijoiden haastatteluihin. Päivä oli ollut raskas. Työka veri haastoi Annaa usein ja sanoi, että kirkol lisverorahoilla he pääsisivät viikonlopuksi jonnekin koko perhe. Joissakin lukeneissa piireissä taas uskottiin mieluummin tieteeseen kuin Jumalaan, niin Anna oli kuullut. He olivat suuttu neet papeille ja väittivät, että kirkko oli sorto kauden aikana myötäillyt valtaapitäviä. Kerran hän oli äänestänyt seurakun tavaaleissakin, kun postissa tulleessa seura kuntien lehdessä niistä muistutettiin. Moni työväestöön kuuluva vaati nyt kirkon erottamista valtiosta ja uskonnonopetuksen poistamista koulusta. Molemmat asuvat Turussa, toinen vuonna 1905, toinen nykyaikana. Kaksi Annaa, yksi kirkko Tämä kirjoitus kertoo kahden kuvitteellisen naisen elämästä ja sidoksista kirkkoon. Joku hänen ys tävistään oli taas linkannut uutisvirtaan jon kin negatiivisen uutisen kirkosta. Annaa ilmiö ärsytti. Niihin aikoihin ihmiset erosivat kirkosta joukoittain. Hän oli kirkon jäsen, mutta ei tiennyt, miten olisi liittänyt yhteen hengelli sen kokemuksensa ja kirkon. teksti: Meri toivanen & kuvat: Maria vilja 1905 Kaukaa kuului jo kuminaa. Myöhemmin illalla, kun lasten iltatoimet oli tehty, Anna avasi Facebookin. Maailmalla kuohui, Venäjä ja Japani kävivät sotaa. 2015 Anna nousi ylös matolta, joogatunti oli ohi. He olivat asuneet tässä puutalokorttelis sa jo seitsemän vuotta: hän ja Jussi sekä lap set Hilja, Helmi, Aada ja Vilho. Moni Annan ys tävä oli viime vuosina tehnyt samoin. He eivät ole myöskään tilastollisia keskiarvoja aikansa 35-vuotiaista naisista. Perhe odotti häntä jo kotona. Virsikirja ja kate kismus piti tuntea ja kirkossa käydä, niin hä nelle oli opetettu. Annasta tuntui, että nuo uutiset ja hänen omat kokemuksensa seurakunnasta olivat kuin eri todellisuuksia. He väittivät, että kirkko myötäili valtaapitäviä. Kotikortteliin jäisi väkeä, sillä monet naa puruston perheistä eivät lähteneet kirkkoon. Annaa kismitti sekin, että kirkko ei osannut päättää kantaansa homojen vihkimiseen. Anna tunsi useita, jotka olivat alkaneet suo rastaan vastustaa kirkkoa. Täältä heidän oli helppo käydä työssä, Annan myyjättärenä kangaskaupassa ja Jussin vossikkakuskina. Onko heillä muuta yhteistä. Jussi toi puut liiteristä ja lähti samalla oven avauksella hakemaan kaivosta vettä, kaksi lapsista kipitti huussiin pihan perälle. Anna riisui vasta takkia päältään, kun Aino juoksi eteiseen esittelemään kerhossa askartelemaansa oravaa. Hä nestä oli selvää, että samat oikeudet kuuluivat kaikille. Mutta tänään oli sunnuntai ja pyhä. Asunto oli pieni, vain huoneen ja keittiön kokoinen, mutta suuremmasta oli turha haa veilla. Mikko teki toisenlaisen ratkaisun. Annojen tarinat ovat yhdistelmä tutkittua tietoa ja kirjallista vapautta. Kotimaa 19.2.2015 mAtKAllA 11. meri toivAnen Kun kirkonkellot soivat sunnuntaiaamuna, heidän kodissaan loilottivat aamupiirrettyjen tunnusmusiikit
Villen äiti ja isä toimivat aktiivisesti seura kunnassa. Anna sen sijaan melkein suut tui, kun pappi puhui kastetilaisuudessa synnis tä ja kuolemasta. Yleensä ty töt jaksoivat istua jumalanpalveluksessa hyvin. Lapsista luopuminen oli Annalle hai keaa joka kerta, vaikka hänen ja Villen erosta oli jo vuosia. Hänen ja lasten takia Annan oli käytävä töissä. Oli Villen vuoro viet tää lasten kanssa viikonloppu. Hän kävi isoskoulutuksenkin, ja pääsi taas seuraavana kesänä viikoksi leirisaareen. 12 MATKALLA Kotimaa 19.2.2015. Villen van hemmat eivät pitäneet siitä, että he elivät avo liitossa, mutta Annan ja Villen mielestä häät Turun tuomiokirkossa olivat ajankohtaiset vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Viisi vuotta sitten Anna ja Ville erosivat, vii dentoista vuoden yhdessäolon jälkeen. Silti herrasväki suun nisti kirkon etuosaan, arkkipiispan paikka oli ensimmäisessä penkkirivissä. Osittain se joh tui siitä, että kauempana asuvilla oli nyt oma kirkko, keskustakorttelien ulkopuolelle val mistunut Mikaelinkirkko. Kotiin tuli uusi pappi, hauska ja lempeä nuori nainen. Myöhemmin, kun Veeti kasvoi ky selyikään, nämä vastailivat pojan uskonnolli siin kysymyksiin tavalla, josta Anna ei pitänyt. Lähetyssaarnaajien tekemästä työstä puhuttiin nyt paljon. Ysiluo kalla hän kuitenkin vietti seurakunnassa mel kein kaiken vapaaaikansa, eikä vain Villen ta kia. Kaupunkilähetyksen saarnaajien ja diako nissojen pitämistä ryhmistä oli tullut valtavan suosittuja. Uskonasioita Anna ei osannut vielä paljon pohtia, nyt aikui sena kysyttävää olisi ollut enemmän. Tämän vanhem matkin olivat tulossa lapsenlapsiaan tapaa maan. Ripari oli ollut Annalle mullistava kokemus. Istumapaikan valitseminen oli nykyään va paampaa kuin ennen. Anna lähti töistä, poikkesi ostamaan torilta perunoi ta ja silak kaa, haki sitten maitokaupasta maito pullot. Aino viihtyi seurakunnan iltapäiväkerhossa, päiväkerhossa kumpikin lapsista oli palvonut ohjaajaansa. Koko joukko lähtisi laiva matkalle ja viettäisi päivän Ruissalon saaressa! 2015 Lapset kiipesivät auton takapenkille, Ville heilautti Annalle kättään. Heiltä oli ky sytty kysymykset, ja heidät oli julistettu täysi valtaisiksi seurakunnan jäseniksi. Oli iso apu, että äiti saattoi huolehtia pienim mistä Annan myydessä kankaita. Annakin tiesi, että suunnitelmat olivat vain ihmisten suunnitelmia. He kaikki, tytöt ja pojat, olivat pukeu tuneet tummiin pyhäpukuihinsa. Heidän korttelissaan asui kolmen lapsen yk sinhuoltaja, joka ei olisi selvinnyt ilman ihmis ten armeliaisuutta. Hiljan ja Helmin pyhäkoulua pidettiin Nuor ten Naisten Kristillisen Yhdistyksen huoneis tossa. Sitten he oli vat saaneet ehtoollista ensimmäisen kerran. Palkat olivat huonot ja ruuasta oli pulaa. Jos ei ollut töitä, kävi huo nosti. Kun Anna pääsi lukiosta ja Ville armeijas ta, he muuttivat yhdessä Turkuun. Hän sai harjoitella ruotsin taitojaan. 1905 Anna ja Jussi astuivat sisälle hämyisään Tu run tuomiokirkkoon. Anna huomasi vanhempiensa yllättyneen sii tä, miten hyvin hän viihtyi seurakunnassa sen kin jälkeen, kun konfirmaatiopäivän rahalah jat oli saatu. Veetin kastepappiin Villen vanhemmat tieten kin ihastuivat. Suomalaiset oli vat lähteneet viemään evankeliumia Kiinaan kin, ja pakanalähetys tarvitsi jatkuvasti apua Suomesta. Virsi oli yksi Annan suosikeista, niin jylhä ja turvallinen. Ehtoollista jaet tiin harvoin, ja koska sakramentin nauttimi set kirjattiin muistiin, kirkko oli niillä kerroil la mustanaan väkeä. Jumalanpalveluksen jälkeen kirkon edustal la kävi kuhina. Anna muisti yhä konfirmaatiopäivänsä, vaik ka siitä oli kulunut jo melkein kaksi vuosikym mentä. Kaupunkilähetyksen dia konissa kävi tuomassa perheen kotiin poltto puita, ruokaa ja vaatteita lapsille. Tytöt olivat tuoneet pyhäkoulusta sän kynsä viereen kuvan, jossa Jeesus näytti lau piaalta. Ja kuinka hän pitikään työstään! Kankai ta tarvitsivat kaikki, joten asiakkaina näki mo nenlaisia ihmisiä. He istuivat penk kiin pitkän kirkkolaivan puolivälin tienoille. He tiesivät pääsevänsä mukaan kirkkoon sik si, että olivat isoja tyttöjä. Sitä paitsi työ oli Annan oma elä mänpiiri. Linkki oli saanut parikymmentä tykkäystä. Annan lapsuudenkoti ei ollut eri tyisen uskonnollinen, vaikka eivät vanhemmat vastustelleetkaan, kun naapurin Sanna ot ti hänet joskus mukaansa pyhäkouluun. Anna oli päässyt ompeluseuraan apulaiseksi. Viikko saaressa sai aikaan yhteishengen, jota ei koulussa voinut ikinä saavuttaa. Anna muisti, kuinka pyhäkoulunopettaja näytti pu naisia, keltaisia ja ruskeita lehtiä ja kertoi, että Jumala oli luonut ne kaikki. Hän oli palvellut niin mon taa asia kasta ja kaivellut päästään niin mon ta ruotsinkielistä ilmausta, että häntä melkein pyörrytti. Kun saarna oli kestänyt melkein puoli tuntia, Helmi nykäisi häntä hihansuusta. Kanttori aloitti virren Sinuhun turvaan Jumalan’, Anna yhtyi siihen ilolla. Hän mietti, että jot kut rakastivat työtään ehkä vie lä enemmän kuin hän. Jo ensimmäises sä nuortenillassa rippileirin jälkeisenä syksynä Anna pani merkille vuotta vanhemman söpön ja pitkän pojan. Ainon kasteen aikaan perhe asui jo uudes sa kodissa, toisen seurakunnan alueella. Hiljan jälkeen Anna ja Joku Annan ystävistä oli taas linkannut Facebookiin negatiivisen uutisen kirkosta. Hilja oli Annan käsi puolessa, Helmi isoäitinsä. Anna tiesi, että eh toollispyhinä kaikkiin kirkkoihin piti saapua aikaisemmin kuin muulloin. Niin kuin hänen nai maton serkkunsa Hilma, joka opiskeli Hel singissä diakonissaksi. Aina tehdastyö läisten arki ei kuitenkaan mennyt niin kuin oli suunniteltu. Annan perhe käveli kotiin ha kemaan Aadan ja Vilhon, sillä edessä oli poik keuksellinen päivä. He olivat tavanneet seurakuntanuoris sa 1990luvun puolivälissä. 1905 Anna vei kangaspakan takahuoneeseen ja hengähti hetken. Valmistumisensa jäl keen Hilma ja muut sisaret auttaisivat sai raita ja vanhuksia. Turkuun muutti yhä enemmän maalai sia, sillä kaupungissa heille oli tarjolla muuta kin kuin piian ja rengin töitä. Anna oli voinut palata töihin sen jälkeen, kun isä oli kuollut ja äiti muuttanut heille asumaan. Se ei muuttanut mitään, mutta teki tosiasioiden hyväksymises tä helpompaa. Kun Veeti muutama vuosi sitten siunattiin ekaluokkalaisena kouluun, Annalta pääsi kir kossa itku. Kaiken lisäksi Anna oli tutustunut työnsä ansiosta rouviin, jotka järjestivät ompeluseu roja ja tukivat niillä pyhäkoulutoimintaa ja lä hetystyötä. Vielä juuri ennen eroa he olivat päässeet tapaamaan seurakunnan perheneuvojaa. Mutta asiat eivät olleet niin yksinkertaisia. Eri puolilla kaupunkia pyhäkouluja kokoontui kymmeniä. Kirkkoon mahtui hyvin. Pyhäkoulussa lap set olivat jo oppineet monia kristinopin asioi ta. Anna valmistautui jo auttamaan omaa van henevaa äitiään. Kaupunkilähetystä tarvittiin nyt muutenkin paljon
Annan paras ystävä Henriikka oli saanut seurakunnan diakoniatyöstä tukea joitakin vuosia sitten romahdettuaan työttömyyden, eron ja masennuksen takia. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008–2011; Taloudellinen tiedotustoimisto: Kansan arvot 2014. Kirkollisveroa hän olisi voinut maksaa melkein pelkästään kirkon diakoniatyön takia. Pappi ehti juuri ja juuri tulla kotiin ja kastaa lapsen ennen kuin tämä nukkui pois. Isä oli ollut yksin neljä vuotta, siitä lähtien, kun Annan äiti kuoli nopeasti edenneeseen maksasyöpään. • Kirjoitusta varten on haastateltu käytännöllisen teologian professoria Jyrki Knuutilaa Helsingin yliopistosta, kirkkososiologian yliopistonlehtoria Kati Niemelää Helsingin yliopistosta, kulttuurihistorian dosentti Rauno Lahtista Turun yliopistosta, kirkkohistorian dosentti Ville Jalovaaraa Helsingin yliopistosta sekä historiantutkija, kirjailija Turkka Myllykylää. Sortovuosista nykypäiviin 1900–1990; Suominen, Heikki: Yhdessä eteenpäin. Anna yllättyi kuullessaan, että isä oli jutellut papin kanssa joitakin kertoja hautajaisten jälkeenkin. Päälle tuli huoli isästä. • Kirjallisuus: Kotimaa-lehdet 1905–1906; Huovinen, Lauri: Varsinais-Suomen seurakuntaelämä 1809–1917; Murtorinne, Eino: Suomen kirkon historia 4. Otto oli Annan kummipoika. Seuraukset olivat kauaskantoiset: kaksi edellistä talvea isä oli viettänyt siellä kokonaan. ”Otosta”, Veeti oli sanonut. Jooseppi oli Annalla ja Jussilla lainassa. Tapaamisia Henriikan ja Oton kanssa odotti edelleen koko perhe. Ennen äidin hautaan siunaamista Anna meni isän kanssa kirkolle tapaamaan pappia. Avun tarve oli osunut lähellekin. Vuosia sitten Veetin päiväkerhossa oli tapahtunut jotain, mitä Veeti ei ehkä itse edes muistanut. Anna käveli kotiinpäin, ajatteli soittavansa isälle illalla. Kotimaa 19.2.2015 MATKALLA 13. Tuohon aikaan Henriikan poika Otto vietti heillä paljon aikaa. Isä oli lähettänyt vähän epätarkan kuvaviestin, jossa näkyi parvekkeen reunaa, palmuja ja kauempana siintävä meri. Huone oli pieni, pöydällä paloi kynttilä. Vaatekaupan myymäläpäällikkönä työskentelevä Anna elää Turussa vuonna 2015. Keräyksiin Anna antoi aina jotain, parille järjestölle hän lahjoitti suoraan tililtään. Annan ja pojan siteen alku kudottiin kastetilaisuudessa, jossa hän sai olla Oton sylikummi. Suomalaisten kanssa oli helppo olla, lämpö tuli bonuksena. 2015 Anna pakkasi tavaransa työpaikan pukuhuoneessa, vilkaisi puhelintaan. Huone oli pieni, pöydällä paloi kynttilä. Isä kävi ulkosuomalaisten seurakunnassakin, vaikkei kirkon toiminta ollut kiinnostanut häntä Suomessa. Kun äidin kuolemasta oli kulunut muutama kuukausi, tuttavapariskunta otti isän mukaansa Espanjan Aurinkorannikolle. Bussipysäkillä hän huomasi yhteisvastuukerääjän ja kaivoi taskustaan kolikot. Annalle äidin menettäminen otti koville, erostakin oli silloin vasta vähän aikaa. Niin olivat neljä muutakin lasta, lainassa olevia lahjoja. Ennen äidin hautaan siunaamista Anna meni isän kanssa kirkolle tapaamaan pappia. Yhdistykset ja seurakunta kunnallisen sosiaalihuollon täydentäjinä Turussa 1875– 1922; Kirkon tutkimuskeskus: Haastettu kirkko. Jussi olivat saaneet pojan, Joosepin. Kerhossa oli juteltu siitä, mistä lapset haluaisivat kiittää iltarukouksessaan
– Kaipaisin myös lisää kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen tasa-arvoa. Kansainvälistä keskustelua eri puolilta maailmaa voisi olla enemmänkin. Voiko Jumalaa pilkata. Meillä on hyvä perustuslaki ja uskonnonvapaus. Millaisia iloja ja haasteita kirkollanne on juuri nyt. – Negatiivisen uskonnonvapauden sijaan tulee painottaa positiivista uskonnonvapautta. Tämä lämmitti sydäntä. Armeija oli järjestänyt heitä varten sielunhoitoa. – On myös erikoista, että esimerkiksi juutalaisen tai katolilaisen yrittäjän on maksettava yhteisöveroa luterilaiselle kirkolle. Sen ekumeeninen ote ilahduttaa. Asian toinen puoli on itsenäisyys, toinen puoli on valtion tuen ja verotusoikeuden puuttuminen. 110 vuoden aikana on tapahtunut valtava kehitys maatalousvaltaisesta luokkayhteiskunnasta tasa-arvoiseen kaupunkiyhteiskuntaan. Miten näette yhteiskunnallisen kehityksen. Katolilaiset eivät halunneet tätä, koska he pelkäsivät, että valtio vaikuttaisi liikaa kirkon asioihin. – Kirkko on köyhä, meillä on vain vähän taloudellisia, henkisiä ja hengellisiä resursseja. Katolinen piispa Teemu Sippo: ”Äitikirkko kutsuu takaisin yhteyteensä” Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Teemu Sippo johtaa Suomen vanhinta ja tasaisesti kasvavaa kirkkoa. Olette julkisesti arvostellut pääministeri Alexander Stubbin myönteistä suhtautumista samaa sukupuolta olevien avioliitMiten katolisen kirkon asema on muuttunut Suomessa viimeisten 110 vuoden aikana. Saamme valtiolta jäsentä kohden paljon vähemmän kuin luterilainen ja ortodoksinen kirkko. Valtion ei tule ajaa uskonnosta tyhjennettyä tilaa. Ei ole ihme, että ihmiset provosoituvat siitä. Missä määrin voimme sietää leikinlaskua pyhillä asioilla. – Vähitellen katolinen kirkko alkoi kasvaa itsenäisessä Suomessa. Jumalanpilkan yleinen salliminen ei palvele lopulta ketään. Vatikaanin II kirkolliskokous avasi katolisen kirkon ekumenialle. Valheita ei kenestäkään ainakaan saa levittää. Tuolloin se palveli lähinnä puolalaisia ja liettualaisia sotilaita, jotka työskentelivät tsaari Nikolai II:n armeijassa. Luotamme tekniikkaan, kännyköihin ja tietokoneisiin. Mitkä ovat tärkeimpiä hyvän Suomen rakennusaineksia. Ihanne ei ole se, ettei uskontoa ole. Vuonna 1955 tänne perustettiin oma hiippakunta. – Toisaalta kasvava hyvinvointi on tuonut etualalle aineelliset asiat, henkiset arvot ovat jääneet taka-alalle. – Ennen sotia kirkkojen väliset suhteet eivät olleet niin hyvät kuin nyt. Suomessa on keskusteltu jumalanpilkan kieltävän lain kumoamisesta. Myös suomalainen yhteiskunta on muuttunut valtavasti tänä aikana. Presidentti Sauli Niinistö toivotti uudenvuodenpuheensa lopuksi kansalle Jumalan siunausta. Olen ollut muutaman vuoden Suomen ekumeenisen neuvoston puheenjohtaja, tämä ei olisi ennen ollut mahdollista. Tämä tarkoittaa heikoimpien auttamista ja vähäosaisista huolehtimista. Nyt kirkkojen välillä on ystävyyttä. Luen mielelläni Kotimaata ja suosittelen sitä muillekin. – Ei sitä voi tuntea enää samaksi kuin vuonna 1905. Kun Suomi itsenäistyi ja venäläiset joukot lähtivät, katolilaisten lukumäärä laski. Se voi synnyttää vihamielisyyttä ja jopa vainoa ihmisryhmiä kohtaan. Myös katoliselle kirkolle tulisi antaa verotusoikeus, onhan se Suomen ensimmäinen kirkko. – Oikeudenmukaisuus, ihmisen kunnioittaminen ja sosiaalinen ajattelutapa. On hyvä kunnioittaa jokaista ihmistä ja hänen tunteitaan ja vakaumustaan. Onko ihmisen persoona näivettynyt, voiko kulttuurimme hyvin. Mutta jos sananvapaudella perustellaan sitä, että toisesta voi sanoa mitä tahansa, ollaan väärillä jäljillä. Venäläiset olivat rakentaneet katolisen Pyhän Henrikin kirkon samoihin aikoihin kuin Uspenskin katedraalin. Suomi on itsenäinen oikeusvaltio, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Valtion tulisi suhtautua myönteisesti uskonnonopetukseen, uskon ilmauksiin ja uskonnollisiin symboleihin. Ihmisen vakaumuksen ja uskonnon pilkkaaminen on ikävää. Uskonto on myönteinen asia. teksti: Danielle Miettinen & kuvat: Matti karppinen Helsingin katolisen hiippakunnan piispan terveiset 110-vuotiaalle Kotimaa-lehdelle: ”Onnittelen kunnianarvoista lehteä, joka on ajankohtainen ja antaa laajan keskustelufoorumin uskontojen ja kirkkojen kesken. Toivotan lehden toimitukselle ja lukijoille Jumalan siunausta!”. Tsaari oli suvaitsevainen eri uskontoja kohtaan. – Valtion taholta esitettiin kysymys, pitäisikö katolisen kirkon olla valtionkirkko luterilaisen ja ortodoksisen kirkon rinnalla. Suomi oli aluksi Roomasta riippuvainen apostolinen vikaarikunta. Olemme sodissa lunastaneet itsenäisyytemme. Hän muistuttaa, että ortodoksit, luterilaiset ja anglikaanit ovat lähteneet katolisen kirkon helmasta. Kotimaa 19.2.2015 14 MATKALLA Saamme kuitenkin apua säätiöiltä, varsinkin Saksasta. Tänne tuli diplomaattikuntaa ja muita ulkomaalaisia, joitakin suomalaisia kääntyi katolilaisuuteen. – Jokaisen pitäisi kestää kritiikkiä ja leikinlaskua, vaikka se voi sattuakin. Tämä on veteen piirretty viiva. – Ihminen voi pilkata mitä tahansa, myös Jumalaa, sekä julkisesti että yksityisesti. – Melkein pelkästään myönteisenä. Jos hiippakuntanne kirjoittaisi hallituspoliittisen ohjelman, mitä haluaisitte siihen
Piispat ovat kehottaneet väkivallan keskellä eläviä katolisia yhteisöjä pysymään siellä missä ne ovat. Tämä näkemys ei kuitenkaan anna oikeutta syrjimiseen, vainoon eikä pahoinpitelyyn. Jumala haluaa siunata sen erityisesti. Miten näette kirkkonne merkityksen kristittyjen yhteyden rakentajana. Islam ei periaatteessa ole väkivaltainen uskonto. Kirkolla ei ole aseita, sillä on vain jatkuva sanoma: ’Pyrkikää rauhaan, suvaitsevaisuuteen ja luopukaa väkivallasta.’ Meidän tulee pitäytyä dialogissa islaminuskoisten kanssa. – Tämä on vakava kysymys. Kotimaa 19.2.2015 MATKALLA 15 Piispa Teemu Sippo pitää katolisen kirkon vahvuutena rohkeutta näyttää suuntaa opillisissa kysymyksissä. Mitä globaali katolinen kirkko voisi tehdä Isisin ja terrorismin vastaisessa taistelussa. Mies ja nainen täydentävät toisiaan. – Ammoisista ajoista on ollut näin. – Kristittyjen tehtävä on pyrkiä ykseyteen. – Kaikki ihmiset kaipaavat elävää paimenta. Ykseys ei ole Paavi Franciscus on koko maailman kirkkoherra.. – Evankeliumin levittäminen Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan ja Jumalan rakkauden vastaanottaminen hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. – Samaa sukupuolta olevien suhde voi olla syvää ystävyyttä, jopa rakkauden kantamaa, mutta se on jotakin muuta kuin avioliitto. Tämä on luomiseen kuuluva asia ja kirkossa on katsottu, että se kuuluu Jumalan suunnitelmaan. Avioliitto on pyhä liitto, sakramentti. Miksi avioliitto on mielestänne miehen ja naisen välinen. Ortodoksit, luterilaiset ja anglikaanit ovat lähteneet katolisen kirkon helmasta, elämme tradition yhteydessä. Katolisella kirkolla on tässä keskeinen rooli suurimpana kirkkona, jolla on luonnostaan suhteita moniin kristillisiin yhteisöihin. toon. – Katolinen kirkko on monille äitikirkko, vapaille suunnille isoäitikirkko. Mikä on kirkon tehtävä maailmassa. Toimia Jumalan rakkauden mukaisesti ja rakentaa maailmaa omalla panoksellaan. Kirkko tekee koko ajan jotakin. Äitikirkko kutsuu yhteyteen takaisin. Ottaa vastaan pelastus, joka koskee jokaista ihmistä. Sukupuolisuus suuntautuu siihen, että avioliitto pyrkii laajentumaan perheeksi. Jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja arvostaa
Katoliseen hiippakuntaan liittyy vuosittain noin 500 uutta jäsentä. Mistä paavi Franciscuksen suosio johtuu. Nyt hänet on julistettu pyhäksi, Sippo sanoo. Mikä on kasvun salaisuus. – Luther merkitsee katolilaisille paljon. Kennedyn sekä kirjallisuudesta isä Camillon ja Välskärin kertomusten munkki Hieronymoksen. Paavi Franciscus haluaa avata tästä asiasta keskustelua. – Paavi Benedictus XVI on esittänyt minulle saman kysymyksen. – Kun paavi Johannes Paavali II vieraili Suomessa vuonna 1989, hän yöpyi tässä huoneessa. Julistus köyhien hyväksi saa aikaan kunnioitusta ja rakkautta häntä kohtaan. – Hän on välitön ihminen, joka intoutuu julkisuudessa puhumaan vapaasti. Papit ja jumalanpalveluksen toimittaminen ovat tehneet minuun pikkupojasta asti suuren vaikutuksen. Ei se ole työ, vaan jotakin, jota tekisin vaikka en saisi palkkaa. Siellä on paljon hyviä paimenia ja elävää hengellisyyttä esimerkiksi herätysliikkeissä. Mitä hyvää Suomen katolilaiset ovat saaneet luterilaiselta teologialta. Paavi sanoi, että se on armoa. – Luterilaisista teologeista Paul Tillich on ollut minulle merkittävä. Luterilainen kirkko on koko kansaa kantava kirkko, jonka ilmapiirissä elämme. Ruotsissa noin kymmenkunta luterilaista pappia on liittynyt katoliseen kirkkoon. Tämä ei ole Jumalan säädös, vaan kirkon säädös. Franciscus on esikuva, joka haluaa uudistaa kirkkoa ja aloitti uudistukset Rooman kuuriasta. Luther antaa meille edelleen hyviä impulsseja. – Tapasin paavin Vatikaanissa tammikuussa Suomen delegaation vierailulla, myös piispa Björn Vikström oli mukana. – Nämä uudet jäsenet ovat maahanmuuttajia, kastettuja ja katolilaisuuteen kääntyneitä. Filippiineillä miljoonat ihmiset kokoontuivat yhteen viettämään messua paavin kanssa ja kuulemaan häntä, Sri Lankassa kuulijoiden joukossa oli myös paljon hinduja ja muslimeita. Katolisessa kirkossa keskustellaan pappisviran avaamisesta naimisissa oleville miehille. – Tämä on jo mahdollista idän riituksiin kuuluvissa katolisissa kirkoissa. Monet kuitenkin toivovat, että selibaattisäädös säilyy, koska se on ollut suuri siunaus kirkolle. Ortodoksikirkon malli voisi olla yksi mahdollisuus. Sain jutella paavin kanssa kahden kesken kaksi minuuttia, minulla oli hänelle vähän asiaa. Minä vastasin, että joka päivä. Tämä on kutsumus, joka on minulle suotu. Hän on uskottava puheissa ja teoissa, ihmiset luottavat häneen. Paavi pyysi, että rukoilisimme hänen puolestaan. Miksi teistä tuli katolilainen. Kaikki ihmiset kaipaavat elävää paimenta. Raamattu antaa hengellistä ravintoa, mutta lisäksi tarvitaan elävä ihminen, joka johtaa ja näyttää suuntaa myös opillisissa kysymyksissä. Luen mielelläni myös Benedictus XVI:n tekstejä. Seinälle Johannes Paavali II:n valokuvan alle on kehystetty pyhäinjäännös eli reliikki, kappale paavin sutaanin vyöstä. Toisen kerroksen kappelia piispa esittelee ylpeänä. Sippo on Suomen ekumeenisen neuvoston puheenjohtaja. Olette syntynyt luterilaiseen kotiin Lahdessa. Kääntymiseni on minulle salaisuus. Opiskelin Freiburgin teologisessa tiedekunnassa ja siellä minuun vaikutti erityisesti uskontofilosofi Bernhard Welte. Siksi sitä voidaan muuttaa. Tiesin John F. Entä miksi teistä tuli pappi. – Sitäkään en pysty täysin selittämään. Hän on koko maailman kirkkoherra. Monia asioita katsomme ihaillen. Millaisia teologisia esikuvia teillä on. Armoa se on aina, kun ihminen saa uskon lahjan. Helsingin Eirassa sijaitsevan piispantalon isäntä on olemukseltaan lämmin ja hillityn huumorintajuinen. Teemu Sippo hiljentyy mielellään Helsingin piispantalon kappelissa. Haastattelussa hän asettelee sanansa kohteliaasti ja vastakkainasetteluja välttäen, mutta tarvittaessa puolustaa rohkeasti kirkkonsa kantaa. Miten luterilainen kirkko voisi taistella jäsenkatoa vastaan. Hänen myötään kirkko on kuitenkin jakautunut, mutta monet hänen ajatuksistaan ovat hyviä ja niitä on toteutettu. Mitä ajattelette tästä. Hän on toiminut muun muassa Helsingin katolisten seurakuntien pappina, Katolisen tiedotuskeskuksen johtajana sekä pitkään Pyhän Henrikin katedraaliseurakunnan kirkkoherrana. Toivon, että luterilainen kirkko toimisi rohkeammin suunnannäyttäjänä.. En tuntenut yhtään katolilaista kun minusta tuli katolilainen. Kirkon ei pidä pelätä. Niin kutsutussa latinalaisessa kirkossa on pappeina myös entisiä luterilaisia, jotka ovat perheellisiä. yhdenmukaisuutta, vaan se toteutuu moninaisuudessa. Paavi Benedictus XVI nimitti isä Teemu Sipon Helsingin piispaksi vuonna 2009 puolalaisen Józef Wróbelin SCJ seuraajaksi. Teemu Sippo kääntyi katolilaisuuteen 19-vuotiaana ja opiskeli diplomiteologiksi Freiburgin yliopistossa Saksassa. Kotimaa 19.2.2015 16 MATKALLA Jeesuksen pyhän sydämen pappi Lahdesta kotoisin oleva Jeesuksen pyhän sydämen pappi Teemu Sippo SCJ on ensimmäinen suomalainen katolinen piispa sitten reformaation. Jos pelkää, tekee aina vääriä ratkaisuja. – Toivon, että luterilainen kirkko toimisi rohkeammin suunnannäyttäjänä
139 ). Kustantaja: Kotimaa Oy, Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki, kotipaikka Helsinki, Y-tunnus 0213561-1 (norm. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. 139 ) (norm. Tarjous on voimassa 15.3.2015 saakka ja koskee vain uusia tilauksia Suomessa
Mantere on uskaltanut kirjoittaa myös elämän raadollisesta ja kipeästä puolesta. Elina Antikainen (s. Lasten Keskus 2015. 1988) on kirjannut ja piirtänyt ajatuksensa kauniiksi, viisaiksi tuokiokuviksi luopumisesta. Katri Kirkkopellon kirjoittama ja kuvittama lastenkirja Jean Sibeliuksesta, Soiva metsä, imaisee taikapiiriinsä heti myös aikuisen. Teos 2014. Orasen Aurora on itsekurilla ja lujalla tahdolla varustettu nainen, josta ei herkkyyttä puutu. Vaikka näin: kun Aurora lähtee kesänviettoon Ranskaan, hänelle vuokrataan asunto, jossa on 12 huonetta ja keittiö. Kirjassa yhdistyvät historia, kansallisromantiikka, arki ja jylhä suomalainen luonto kaikkine vivahteineen. Oma hovimestari seuraa mukana. 633 s. Matkan tarkan ohjelman löydät tuomasmessu.fi sivuilta. Mukana CD-levy. Tytär löytää äidinrakkauden voiman, joka kantaa yli kuoleman. Säveltäjän elämänvaiheista, matkoista ja konserteista kertoo kirjassa Aino-mummi. Yli KuolEmanKin pieni proosarunokirja Mikä on ihminen kertoo koskettavasti tyttären surusta äidin sairauden ja kuoleman aikana. Älä lähde, petyt heihin, joita kohtaat tiellä, petyt meihin kaikkiin. Suomen lähetysseura. Pieneen tulitikkurasiaan kerätään hiukan kosteaa sammalta. roHKaiSEva matKaKumppani pastori Raila Mantereen runoja pohdiskelukirja Sinä tulet valona on elämänmakuinen ja toivoa antava. Laskiaisen ja paastonajan rukousruno kertoo matkasta, jolle emme haluaisi päästää Jeesusta: ”Älä lähde matkalle, Golgata on kaikkialla, kuoleman kukkulat odottavat joka puolella. marja KuparinEn Raija Oranen: Aurora. Nyt piti vain löytää vielä hyvä keittäjä. Sinä lähdet kuitenkin -Vastahakoisesti, viivytellen alamme kulkea jäljessäsi. Tytöllä on yhtä vilkas mielikuvitus kuin papalla: molemmat ovat nähneet peikkoja ja keijukaisia. Kun keisari toivoo hänen avioituvan rikkaan Paul Demidovin kanssa, Aurora suostuu – ja opettelee myös rakastamaan. 36 s. Matkanjohtajana toimii tuomaspappi Pirjo Kantala, asiantuntijaoppaana opetusneuvos, rovasti Kalevi Virtanen. Se jaetaan kaikille Suomen alakouluille. minÄ, aurora Köyhien terveydenhoitoon ja sielun pelastukseen tähtäävän diakonissalaitoksen perustaja Aurora Karamzin (1808– 1902) saattaa mielikuvissa kummitella vaatimattomana ja hurskaana hahmona. Jos sitä kääntelee ja tutkii kämmenellään, katoaa sen siivistä loiste. Tyttö seikkailee Janne-papan kanssa metsässä, josta säveltäjämestari ammentaa päivittäin virikkeitä työhönsä. Vaatimattomuus oli todellisuudessa hänestä kaukana, hurskaus tihentyi iän karttuessa, mutta velvollisuudentunto säilyi aina – olihan se Jumalalle niin mieleen. Ehkä ne eivät lastenkirjaan kuulu, mutta jotakin säröä olisin rehellisyyden nimissä kaivannut silti. 71 s.. Azezian soittaa Sibeliuksen omaa, vanhaa flyygeliä. Siitä olisin kyllä kaivannut levylle kunnon orkesteriversiota. Kirja Sibelius 150 -juhlavuoden kuvakirja piirtää suuresta säveltäjästä kuvan herkkänä, väkevänä ihmisenä ja jännittävänä isoisänä. Ortodoksinen pääsiäisviikko eli Suuri viikko on vaikuttava, syvästi hengellinen juhla, jonka vuosisataiset ortodoksiset vahvat perinteet ovat jokaisessa päivässä läsnä. 90 s. Tyttö vie lukijat kanssaan Ainolan sikarintuoksuiseen hiljaisuuteen, jossa uuden sävellyksen itu piileskelee hirsiseinien lämpimän ruskeissa sävyissä tai lattialautojen narinassa. Sitä haistelemalla pääsee metsään yölläkin. Kuva kasvavasta Helsingistä on myös kiehtova, samoin ajan koko tapakulttuuri. Emilia KarHu Katri Kirkkopelto: Soiva metsä, Jean Sibeliuksen matkassa. Raija Orasen Aurora piirtää kuvan Suomen oloissa harvinaisen vaikutusvaltaisesta naisesta, joka kävi yksityiskeskusteluja Venäjän keisarinnan kanssa ja hoiteli virkanimityksiä. Oranen kuljettaa lukijaa salongeista juhlasaleihin pitkin Eurooppaa ja näyttää niin ajan aatteelliset taistot kuin rikkaiden elämäntyylinkin. Missä ovat särmät, ristiriidat, talousvaikeudet ja viinanhuuruiset taiteilijaillat. Koulukonserttien myötä syntyi idea myös tästä kirjasta. Kotimaa 19.2.2015 18 YHDESSÄ Kreikkalainen pääsiäinen Patmoksella 7.–14.4.2015 Tule kokemaan perinteinen ortodoksinen pääsiäinen Patmoksella – Kreikan pyhimmällä saarella. Aurora nautti kitsastelematta kauneudestaan, avioliittojen tuomasta rikkaudesta ja maineesta. Olet jättänyt meihin läsnäolosi ikävän.” lEEna HiEtamiES Raila Mantere: Sinä tulet valona. Kirjassa seurataan kirkkovuotta, joten sitä voi pitää yöpöydällä ja lukea pikkuhiljaa, teksteihin palaten. Kirjassa yhdistyvät historia, kansallisromantiikka, arki ja jylhä suomalainen luonto. Vastuullinen matkanjärjestäjä on EL-VE Tours Kyselyt ja varaukset: info@elvetours.gr Tiedustelut myös: Pirjo Kantala 040-511 1989 tai pirjo.kantala@tuomasmessu.fi Kalevi Virtanen 040-515 4950 Soiva metsä hivelee kaikkia aisteja Musiikki on kuin perhonen. Jussi Makkonen on esittänyt tarinallista Sibelius-konserttiaan sadoilletuhansille koululaisille eri puolilla Suomea. Ortodoksisen pääsiäisen ohessa tutustumme UT:n pääsiäiskertomuksiin Kalevi Virtasen opastuksella. Kirjan mukana tulee kuunneltavaksi Jussi Makkosen (sello) ja Nazig Azezianin (piano) levy, jolla he esittävät joitakin Sibeliuksen tunnettuja sävellyksiä. Kyllä se lentää edelleen, mutta ei se enää säteile. Euroopan matkalla soivat Valse triste ja Souvenir. Lieneekö Kuusi-sävellykseen maalattu kuva Ainolan suuresta pihakuusesta. Haluan kokea kaiken ahdistuksen ja kivun; elää tämän kuoleman.” Kirja on lohdullinen, vaikka jäljelle jää haikeus. Kuva Sibeliuksen persoonasta jää kirjassa hyvin silotelluksi ja ihanteelliseksi. Kirja on julkaistu myös ruotsiksi ja englanniksi. Suomen Lähetysseura 2014. MATKAN HINTA 1195 euroa/henkilö jaetussa kahden hengen huoneessa, 1355/henkilö yhden hengen huoneessa. Äiti sairastuu ja tytär putoaa ”syvään kuoppaan, jonka pohjalta kysyn itseltäni: onko minun oltava nyt iso tyttö?” Sairaalassa äidin sängyn vierellä nousee esiin tunteiden kirjo, päällimmäisenä hellyys ja kiitollisuus. Konserttikierros jatkuu, ulkomaillakin. Kunnes: ”Tämän yön minä haluan valvoa. Vaikka Sibelius teki kaikkiaan yli 40 ulkomaanmatkaa, hänen väkevimmät kokemuksensa liittyvät silti Pohjois-Karjalan jylhiin maisemiin ja joutsenten trumpettiääniin. Metsä soi ja tuoksuu, vihreä laulaa. Sibeliuksen elämään tutustutaan hänen lapsenlapsensa välityksellä. tuija tiiHonEn Elina Antikainen: Mikä on ihminen. Aatteet ja politiikka sekoittuvat kirjassa viihdyttävästi arkisiin huoliin, joita sukulaiset ja heidän lapsensa Auroralle järjestävät Träskändan kartanon tai Demidovin kaivosten ongelmista puhumattakaan. Kun Sibelius sävelsi musiikkia kuvaelmailtaan suomenkielisen lehdistön puolesta sensuuria vastaan, syntyi Finlandia
ELOkUvA ”Kaiken teoria” on selviytymistarina, vaikka kuvaa avioliiton loppua. MIkkO MALkAvAArA Kirjoittaja on teologian tohtori, joka toimii lehtorina Diakoniaammattikorkeakoulussa.. TUIjA TIIHOnEn Kaiken teoria (The Theory of Everything) Finnkinon elokuvateattereissa. Raamattu ei ole este diakoniviralle Toisen maailmansodan jälkeen teologian painopiste kääntyi kirkon ja sen olemuksen pohtimiseen. Toiset haluaisivat mennä edemmäs ja omaksua vanhakirkollisen kolmisäikeisen virkakäsityksen, joka on säilynyt monissa kirkoissa. Keskustelu aiheesta käy kiivaana juuri nyt kun Kirkkohallitus on tehnyt kirkolliskokoukselle esityksen uudesta diakonivirasta. Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi ottaa tuoreessa kirjassaan Ristin rakkaus kantaa diakoniviran uudistukseen. kuva: FocuS FEatuRES viimeinen Jumalan olemassaoloa koskeva keskustelu käydään juuri ennen eropäätöstä. kopperi kertoo Uuden testamentin tutkimuksen avartaneen käsitystä diakonivirasta ja sen tehtävistä. Vielä Ajan lyhyt historia -kirjassa (1988) Hawking piti jumalan olemassaoloa mahdollisena, mutta muutti käsitystään myöhemmin. Kiinnostus runouden tutkimiseen jää arjen pyörittämisen jalkoihin. Stephenin fyysinen kunto heikkenee, mutta aivot pelaavat senkin edestä. Hawkingit eroavat, ystävyys kuitenkin säilyy. Raamattu ei ole este laaja-alaiselle vihkimysviralle, joka edistää monimuotoisesti uskoa ja rakkautta. Näistä punoutuu myös tämän kevään keskustelu, joka toivottavasti ratkeaa. Hän katsoo osoittaneensa, ettei kaikkeus tarvinnut luojaa. Yllättävän vähän Kopperi painottaa kirkon ekumeenisia sitoumuksia. Kotimaa 19.2.2015 YHDESSÄ 19 TEOLOGIASSA TAPAHTUU Fyysikon rakkaus Draama huippufyysikko Stephen Hawkingin ja hänen ensimmäisen vaimonsa suhteesta perustuu osin Jane Hawkingin omaelämäkerralliseen teokseen, ja molemmat ex-puolisot ovat hyväksyneet elokuvan. Eddie Redmayne palkittiin juuri parhaan näyttelijän Bafta-palkinnolla roolistaan Stephen Hawkingina. Maailmankatsomusten ero on yksi elokuvan teemoista. Viidennet rähisevät siitä, mitä erityistehtäviä hoitavat ja millaisen koulutuksen suorittaneet olisivat virkaan kelpoisia. Pari vihitään ja perheeseen syntyy kolme lasta. Stephenille ei luvata kuin pari vuotta elinaikaa, mutta Jane ei luovuta. Elokuvan lopulla Hawking vastaa kysymykseen elämänkatsomuksestaan: ”Niin kauan kuin on elämää, on toivoa.” Elokuvasta jää päällimmäisenä mieleen sitkeä selviytymistaistelu ja rakkauden voima, joka ei tyhjene eroon. Janen henkireiäksi ilmaantuu kuorolaulu paikallisessa kirkkokuorossa. Elokuvan alussa lahjakas Stephen nauttii täysillä opiskelijaelämästä Cambridgen yliopistossa. Kopperi selostaa, miksi kymmeniä vuosia vireillä ollut prosessi velloo ratkaisemattomana. Ohjaaja James Marsh on tehnyt hyvällä tavalla vanhanaikaisen, kauniin ja koskettavan elokuvan. Kaiken teoria on kertomus rakkaudesta, taistelusta sairautta vastaan, pitkästä avioliitosta ja sen päättymisestä. Uudet ihmissuhteet tarjoavat ulospääsyn umpikujaan päätyneestä liitosta. Samaan aikaan Jane hoitaa kotona kolmea pikkulasta ja toimii liikuntakyvyttömän miehensä omaishoitajana. Lähikirkoissamme niiden nimissä on diakoniviran osalta otettu pitkiä askeleita. Tästä ei pahemmin riidellä, vaikka lähetystyön järjestämisessä pulmakysymyksiä onkin. Stephen Hawking on yksi maailman tunnetuimpia ateisteja, Jane puolestaan vakaumuksellinen anglikaanikirkon jäsen. Felicity Jones esittää hänen vaimoaan Janea. Hawkingia näyttelevä Eddie Redmayne tekee hämmästyttävän roolityön fysiikaltaan rampautuvana mutta hengenlentonsa ja huumorinsa säilyttävänä tiedemiehenä. Felicity Jones on herkkä mutta sitkeä Jane. Stephenin hoito muuttuu raskaammaksi, mutta fyysikko ei ymmärrä vaimonsa väsymistä eikä ensin hyväksy ulkopuolista apua. Hän tapaa fiksun ja suloisen humanistiopiskelija Jane Wilden, mutta pian musertava tieto parantumattomasta ALS-taudista tulee suhteen kolmanneksi pyöräksi. Lähetys on latinaksi missio, joka tarkoittaa kokonaistehtävää. Tieteen saavutukset jätetään sivuosaan, toki kiinnostavaan sellaiseen. Olen ollut esitystä valmistelemassa, mutta esittelen toisen keskustelijan. Virtauksen löytöjä on, että lähetys ja diakonia ovat osa kirkon olemusta, eivät sen erillistehtäviä. Toki tarinaa on siloteltu elokuvan tarpeisiin. Samalla kumpikin käsite on merkitykseltään laajentunut. Stephenille palkataan ponteva hoitaja. Yhdet pitävät esteenä Augsburgin tunnustusta, jota he tulkitsevat niin, että luterilaisessa kirkossa on vain pappisvirka. Kolmannet eivät halua enää yhtään lisää alleviivauksia kirkon työntekijäkeskeisyydelle, ja neljänsiä huolettaa se, että diakoneiksi kutsuttaisiin niitäkin, joiden tehtävät eivät liity diakoniatyöhön. Elokuvassa viimeinen Jumalan olemassaoloa koskeva keskustelu käydään juuri ennen eropäätöstä. Kuudennet miettivät, mitä muutos merkitsee palvelussuhteille uudistuvassa kirkossa. Hän väittelee tohtoriksi ja saavuttaa mustien aukkojen teorioillaan kansainvälisen tiedeyhteisön arvostuksen, vähitellen myös maailmanmaineen yleistajuisilla teoksillaan. Diakonit ja diakonia muodostavat visaisemman kysymyksen. Lähetys ei ole vain lähetystyötä
Jos herään yöllä säkkipimeään enkä näe edes varjoja, menen paniikkiin. Valovuoden päässä oleva paikka on ihan hirmuisen kaukana. Luostarissa asuu tällä hetkellä kymmenen nunnaa, mutta puolet heistä on sairaina flunssan takia. Mustan hunnun päällä on valkoinen ristikko ja siinä viisi pientä punaista pyörylää kuvaamassa Kristuksen orjantappurakruunua ja viittä haavaa. Emme halua häiritä emmekä rohkene mennä kovin lähelle, joten jäämme taaemmas istumaan. Jokin aika sitten päädyimme keittiön pöydän ääressä keskustelemaan valovuodesta. Valoisia kesäöitä siunaan. Jokaisella sisarella on samanlainen harmaa puku, jossa on valkeat kaulukset. Valovuoden aikana kaikki saavat oikein siristellä silmiään. Kaikkien kristittyjen yhteinen Isä meidän -rukous ja keskiajalta peräisin olevat ylistyslaulut hämärässä kirkossa tuudittavat turvalliseen ajattomaan oloon. Kirkasta kuutamoa kiitän. Hänen valonsa lupaa meille suojaa ja turvaa silloinkin, kun pelkäämme pimeässä. Luostarin salin ja kirkkosalin toisiaan erottava lasimaalausseinä hehkuu nunnien taustalla. Hämärästä nautin, mutta pilkkopimeys on kammottavaa. Neitsyt Mariasta käytetään hyvin kauniita ilmaisuja, kuten Enkelien kuningatar ja Mystinen ruusu. Kirkko on hämärä, kynttilät valaisevat sivualttaria ja liitonarkista muistuttavaa tabernaakkelia, koristeltua kaappia, jossa säilytetään siunattua ehtoollisleipää. Talvella on runsaasti lunta, josta auringon valo säteilee kirkkaasti. Kotimaa 19.2.2015 20 YHDESSÄ NOJATUOLI L apset voivat joskus selittää vaikeita sanoja hauskalla ja oivaltavalla tavalla väärin. Usein jätän vessaan valon koko yöksi ja oven hiukan raolleen. Sydän hakkaa hullun tavalla. Aivan kuin minut olisi tungettu ahtaaseen, suljettuun koppiin, josta ei ole ulospääsyä. Rukoile meidän syntisten puolesta…” Kauniit naisäänet lausuvat vanhoja pyhiä tekstejä suomenkieltä hieman murtaen. Kansion lopusta löytyy etsimämme, luostarin päiväohjelma: Aamulla klo 6.10 aamurukous, klo 7.00 mietiskely, klo 7.30 Pyhä messu, klo 8.00 aamiainen, klo 9-12 palvonta, klo 11.40 keskipäivän rukous, klo 12.00 lounas, klo 16.00 palvonta ja ruusukko, klo 16.30 vesper, klo 17.45 illallinen, klo 21.00 kompletorium. Tytön ajatuksissa valovuoden aikana aurinko paistaa paljon. Nahkavyöhön on kiinnitetty puisista helmistä koottu rukousnauha. Tuntuu siltä, etten saa henkeä. En tiedä olenko unessa vai valveilla, hengen hädässä vai turvassa omassa sängyssäni. Luostarissa on noin 40 vierashuonetta, sen nettisivuilla tarjotaan viihtymistä ja lepoa hiljaisuudessa. Minä pelkään pimeää. Viisi birgittalaissisarta on jo istumassa tai polvillaan odottamassa hetkipalvelun alkamista. Suoraan asiaan, puolisoni toteaa ja alkaa selata sivuja saadakseen tietää, miten sielut aiotaan pelastaa. Sen vierellä palaa jatkuvasti punainen lamppu muistutuksena Kristuksen läsnäolosta. Kesällä aurinko kimaltaa järvenselällä. Lopulta alan kuitenkin aina nähdä jotakin hämärässä ja rauhoitun. Pelastussuunnitelma on kuitenkin tulipalon varalta. Valon avulla jaksamme taittaa eteenpäin omaa matkaamme. Ehkä toivomme juuri tähän vuoteen paljon valoa, lämpöä, auringonpaistetta ja kirkkautta. Iltapäivällä yksi nunnista avaa oven, josta pääsee käytävän kautta kirkon puolelle. Se tarkoittaa matkaa, jonka valo kulkee vuoden aikana. Oikeasti valovuosi mittaa matkan pituutta. Ystävällinen nuori nunna avaa oven ja ottaa puolisoni ja minut vastaan. Jostakin syvältä kumpuaa huuto. Silti tytönkin ajatus valovuodesta on omalla tavallaan oikea. muutamaa tuntia myöhemmin Rukouksen talo keskellä kaupunkia LUOSTArIELÄmÄ Monilla luostareilla on edullisia vierasmajoja, joissa saa levätä ja yöpyä sekä osallistua hetkipalveluihin.. Halusimme viettää vuorokauden luostarin rauhassa ja osallistua rukoukseen ja messuihin. Kodikkaassa huoneessa on kansio, jonka kansilehdellä lukee ”Birgittalaisluostari, Pelastussuunnitelma”. Kirkossa ei ole sisarten ja meidän lisäksi muita. Ruusukon ja palvonnan jälkeen Pyhän Birgitan ja autuaan Hemmingin seurakunnan kappalainen Isä Anders osallistuu vesperiin ja toimittaa loppusiunauksen. Yöllisestä pimeänkauhusta tokeneminen kestää pitkään. Niitä kohti! EmILIA KArHU emilia.karhu@kotimaa.fi Valoa kohti! Turun Birgittalaisluostari vaalii keskiaikaisen Naantalin luostarin perinnettä rukoillen, palvellen ja työtä tehden. ”Terve Maria armoitettu, Herra sinun kanssasi. Ekaluokkalainen tyttömme kertoi aina luulleensa, että se tarkoittaa valoisaa vuotta. Aurinko antaa energiaa ja ihmiset jaksavat hyvin leikkiä, opiskella ja tehdä työtä. Pyhän Vapahtajan sääntökunnan Birgittalaisluostari on keskellä Turkua melko huomaamattomassa paikassa katolisen kirkon yhteydessä. Jeesus sanoi aikoinaan, että hän on maailman valo