vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –0 4 20 Tällaisia ihmisiä ovat arkkipiispaehdokkaat Kotimaa kysyi yhteistyökumppaneilta ja työtovereilta 12 18. 4 Ka nn en ku va : M att eu s Pe ntt i 11 2. tammikuuta 2018 l hinta: 3,70€ 3 18 Luottokorteista on seurakunnissa selkeät ohjeet Kirkolla riittää rakkautta perheille muttei sinkuille
antti Berg Toimittaja liikuttuu, kun ihmiset eivät aina yritäkään puhua pahaa toisistaan. 4 Miten aktivointi tapahtuisi mielestäsi reilusti. Puhelu puhelulta kuva arkkipiispaksi pyrkivistä on tarkentunut. Haastattelujen pohjalta toimittajat ovat koostaneet näkemyksen siitä, millainen kuva ehdokkaista on välittynyt. Työttömyys on rakenteellinen ongelma, ei työttömän vika. Osallistun päivittäin somekeskusteluun ja jaan tietoa kansalaisaloitteesta sen kaatamiseksi. 3 Vastustit lain voimaantuloa ja nyt haluat kaataa sen. – Vaatimusten ei pitäisi kohdistua vain työttömiin, vaan myös niihin, jotka voivat tarjota työtä. Jos ei onnistu, työttömyysturvasta lohkaistaan noin viisi prosenttia. Danielle Miettinen ”Hyvä aktiivimalli nostaisi aktiivisen työttömän tuloja” Minna Huistinojan mielestä aktiivimalli eriarvoistaa. Tätä mieltä ovat myös asiantuntijat ja perustuslakivaliokunta. – Lain takana on ajatus, että työtön on laiska syljeskelijä, jonka täytyisi vain viitsiä kävellä nurkan takana odottavaan työpaikkaan. 1 Miksi vastustat aktiivimallia. Mallissa ei oteta huomioon, että työttömät ovat yksilöitä. Vaikkei heidän nimensä näy missään, he pyrkivät todistamaan lähimmäisestään hyvää. Miten. | Kuva: Danielle Miettinen Minna HuiStinoja Työtön pappi ja media-assistentti Riihimäeltä totta sekä hyvää horjumatta puolla K otimaan toimittajat ovat soitelleet viime viikkoina eri puolille Suomea ja kyselleet arkkipiispaehdokkaista. Jospa sama sävyisyys vallitsisi edes joskus kovimpien kiistojen kohdalla, esimerkiksi silloin, kun erimieliset keskustelevat samaa sukupuolta olevien avioparien kirkollisesta vihkimisestä tai jumalanpalvelusyhteistyöstä. Porkkanaa, ei keppiä! 2 Saatko kasaan 18 tuntia työtä kolmessa kuukaudessa. esimerkiksi pienillä paikkakunnilla ja maaseudulla auton omistavalla ja autottomalla on ihan erilaiset mahdollisuudet kulkea työtuntien perässä. Sosiaalinen media on antanut sekä nimettömille että nimensä ja kuvansa kanssa esiintyville ihmisille kanavan kajauttaa karkeuksiaan vailla minkään sortin vastuuta. – Toivon, että saan esimerkiksi kotiseurakunnastani riittävästi keikkatöitä. Lue Kotimaan kuvaukset arkkipiispanvaalin ehdokkaista sivuilta 12–17. Haastateltujen asenne oli toinen. On estettävä kahden kerroksen työmarkkinat, joilla toiset saavat samasta työstä palkkaa, työterveyshuollon ja eläkekertymän ja toiset yhdeksän euron kulukorvauksen päivältä. Sain nelisenkymmentä vastausta, joista suurin osa oli ymmärtäviä ja kannustavia. Jotkut pyysivät anteeksi, etteivät voineet estää lain voimaantuloa. Nyt työtöntä syyllistetään omasta tilanteestaan. KOTIMAA | 18.1.2018 2. aluksi | viikon henkilö | Työttömän on tehtävä kolmen kuukauden aikana 18 tuntia palkkatyötä, ansaittava 240 euroa yrittäjänä tai osallistuttava viitenä päivänä TE-keskuksen työllistymistä edistävään palveluun. Puhelun ovat saaneet piispaehdokkaita tunteneet papit ja maallikot, läheiset työtoverit tai kaukaiset kollegat, liberaalit ja konservatiivit. Tämä on ideologinen laki, sanoo yhteensä kymmenen vuotta työttömänä ollut pappi Minna Huistinoja. Liikuttavinta on ollut se, kuinka harva on suostunut keksimään kielteistä sanottavaa ehdokkaasta, vaikka olisi tämän kanssa monesta hyvin eri mieltä. – Olin yhteydessä kaikkiin kansanedustajiin. Oikea aktiivimalli olisi sellainen, että 18 tunnin työstä saisi 4,65 prosentin lisän työttömyysturvaan. Monesti luurin toisessa päässä vastaus on ollut hiljaisuus tai vakuutus siitä, että aina on tultu hyvin toimeen, vaikkei asioista ollakaan samaa mieltä. Se on ideologinen uudistus, joka kohtelee työttömiä törkeän rumasti
Jälkikäteen hän pyysi anteeksi osallistumistaan ”kaikilta, joita tämä on loukannut.” Kari Kanala on ennakkoluulottomasti tuonut kirkkoa lähemmäksi sellaisia ihmisiä, jotka eivät yleensä astu kirkon ovesta sisään. Jokainen poismeno riisuu meitä ja vie lähemmäs omaa kuolemaamme. Ehkä osa hänestä meni taivaaseen. Hän lupaa tukea ja auttaa molempia tahoja selvitystyössä. Omien ihmistemme kanssa me jaamme sen maailman, jonka tunnemme. Yhtenä Laajasalon talousasioihin liittyvänä ikävänä ilmiönä on se, että sekä Teemu Laajasaloon että Johanna Korhoseen on suunnattu täysin ala-arvoista kommentointia sosiaalisessa mediassa. Minä mietin, kuinka mikään muu olisi edes mahdollista. Kirkko on totuusyhteisö, tai sitä sen ainakin pitäisi olla. Hän esiintyi erittäin mielellään julkisuudessa jo ennen valintaansa. Ilmeisesti kenelläkään muulla ei ole ollut sitä. T eemu Laajasalon talousasiat ovat nousseet uudestaan julkisuuteen toimittaja ja luottamushenkilö Johanna Korhosen työn pohjalta. Saapuvilla hallituksen edustajana senaattori Setälä. Mitä useamman rakkaamme olemme saatelleet matkaan, sitä suuremman joukon saamme uskoa olevan meitä vastassa. Jokainen poismeno pakottaa tuntemaan, että minäkin murenen. Kirkkopäivien avajaiset Kallion kirkossa. Monen kristityn pitäisi hävetä sekä arvioida kriittisesti omia kommenttejaan. Jokainen poismeno saa hetkeksi ymmärtämään, että elämä on kaikki tai ei mitään. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 tuottaja: Tuija Tiihonen (virkavap.) toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikko: Gun Damén toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Juha Ruotsalainen 050 515 1440 markkinointipäällikkö: Minna Zilliacus 040 774 7777 Lukijamäärä: 70 000 KMT Suomen Evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäiset kirkkopäivät. Siellä jossain, tunnistettavina, omina ihmisinämme. Tuhatlukuinen kirkkokansa neuvottelemassa kansankirkkomme elinkysymyksistä. Poikkeuksellisilla tavoilla ja julkisuushakuisesti toimivalla papilla pitäisi olla kuitenkin erityistä arvostelukykyä valita julkiset esiintymisensä. Kanalan pilkka oli ollut ilmeisen osuvaa, sillä lehtiraporttien mukaan yleisö taputti eniten juuri hänelle. ?. Kirkon parhaan kannalta on tärkeää, että ikävätkin asiat nostetaan päivänvaloon. Aika näyttää, miten merkittävästi. Poliisi tekee esiselvityksen ja seurakuntayhtymä teettää ulkopuolisella toimijalla yksityiskohtaisen selvityksen yhtymän viranhaltijoiden luottokorttimaksuista. Erittäin onnistuneesti koristettuun Kallion uudenaikaiseen kirkkoon, jonka valoisat suojat moneen ensikertaiseen tulijaan vaikuttivat kuin ilmestys, olivat kirkkopäivien varsinaiset avajaiset ja ohjelmansuoritus sijoitetut. Hänelle tärkeä ihminen oli kuollut. osa minusta meni hautaan hänen mukanaan, läheiseni sanoi. Ehkä osa läheisestäni ei mennytkään rakkaan ihmisensä mukana hautaan. (mt) Anteeksipyyntöjen ja selvittelyjen aika KOTIMAA | 18.1.2018 3. Roastaamisen tarkoituksena on ilkeillä paikalla oleville julkisuuden henkilöille – yhteisestä sopimuksesta. Se vie olevaisuuden ja olemattomuuden rajalle, sinne, missä ihminen joko hengittää tai ei. Julkisuus voi olla myös kielteistä ja sen tavoittelu voi mennä liioitteluksi. Ei ihme, että vanhojen ihmisten on helpompi lähteä. Kokonaisuuden kannalta on kuitenkin hyvä, että hänellä on ollut sinnikkyyttä perehtyä asiaan. Muutama päivä sitten iltapäivälehti uutisoi Paavalin kirkkoherra Kari Kanalasta, joka oli osallistunut papinpuvussa ja Raamattu kädessään niin sanottua roastaamista sisältävään yleisötilaisuuteen. Jokainen poismeno ympärillämme vie meitä myös lähemmäs taivasta. Heistä luopuessamme luovumme osasta todellisuuttamme, osasta kaikkea, mitä meillä on. Vääryyksien paljastuminen johtaa muutoksiin. Teemu Laajasalo on ollut median suhteen täysin uudenlainen piispa. Päästettyään irti kymmenistä ikätovereista voi kai huoata: on aika. 1918 ???????. mEri toivaNEN Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. Tässä avoimessa asenteessa olisi mallia niille piispoille, jotka suhtautuvat mediaan nihkeästi ja lähtökohtaisen epäluuloisesti. Kirkkoherra Kanalalla on ilmeisesti varaa kehittää tätä puolta. Johanna Korhosta ei voi pitää tässä asiassa täysin puolueettomana tahona, koska hän oli Helsingin piispanvaalissa sitoutunut toisen ehdokkaan taakse. Kirkkoherra Kari Kanala ja piispa Teemu Laajasalo ovat toiminnallaan ja ratkaisuillaan vaikuttaneet kirkon julkisuuskuvaan. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 17.1. Laajasalo pyysi maanantaina lehdistötiedotteella anteeksi edellisessä virassa tekemiään arviointivirheitä ja huolimattomuutta
Luottokorttien käyttö ja luottokorttilaskujen hyväksynKuka vinguttaa kirkon luottokortteja. käytännöt | Luottokorttien käytöstä on seurakunnissa selkeät ohjeet. Vielä ei ole tiedossa, onko tapauksessa seikkoja, jotka antaisivat aihetta epäillä rikosta ja aloittaa esitutkinta. Helsingin seurakuntayhtymässä, eli yhteisessä hallinnossa ja 21 seurakunnassa, luottokortti viuhuu tiuhaan. Tositteita on puuttunut tai niistä on paljastunut, että hankinnat eivät ole aina olleet perusteltavissa ja ohjeiden mukaisia. Julkisuuteen on nostettu muun muassa ylimitoitettua hotellimajoitusta ja Coca Cola -ostoksia. Poliisi on ilmoittanut tekevänsä Laajasalon talousepäselvyyksistä esiselvityksen. Luottokortteja on käytössä noin 650 ja niillä ostetaan vuosittain noin 1,1 miljoonan euron edestä. Helsingin piispa Teemu Laajasalon luottokorttisotkut olivat viime viikolla lööpeissä. | talous | P iispa Teemu Laajasalon taloudenpito on ollut suuren julkisuuden kohteena viime aikoina. | Kuva: Mari Teinilä uutiset KOTIMAA | 18.1.2018 4. Erityisesti hänen Helsingin seurakuntayhtymän luottokorttiostonsa ja niiden tositteet ovat olleet tarkastelun kohteena. Viime viikolla Helsingin seurakuntayhtymä kertoi aikomuksestaan tehdä selvitys sisäisen valvontajärjestelmän toimivuudesta sekä talousasioita koskevista menettelytavoista ja hyväksymiskäytännöistä. Monissa seurakunnissa pärjätään ilman korttejakin
Ennen kortin käyttöönottoa työntekijä allekirjoittaa sopimuksen, jossa hän sitoutuu maksamaan omasta palkastaan puuttuvan summan, mikäli ei ole toimittanut kuitteja. – Vaikka Kuopiossa ei varsinaisia ongelmia ole ollut, niin Laajasalon tapauksen jälkeen muistutamme uudestaan työntekijöitä käytännöistä. – Asiat selvitetään pohjamutia myöten. Kirkko aloittaa yhteistyön vauva.fisivuston kanssa Kirkkohallitus ja Sanoma Media Finlandin Vauva. Onko esimerkiksi illallisen tarjoaminen juuri tässä tilanteessa asiallista. Niissä on käytössä yhteensä 207 luottokorttia. Lisäksi tilaisuudesta on sovittava etukäteen esimiehen kanssa ja tilaisuudella on oltava isäntä. Kommentointi ja bloggaaminen muuttuvat vapaaksi 29.1. Kuka valvoo, ettei kortti vingu turhaan. Seurakunnissa työnantajan luottokortin käyttö voi joskus tarkoittaa askartelumateriaaliin hankintaa tai lounaan tarjoamista tärkeälle sidosryhmälle. Kotimaa Pron käyttäjillä on pääsy myös Kotimaan näköislehteen ja näköislehtiarkistoon. – Tiedot kortilla tehdyistä ostoista ovat valmiina odottamassa Kipan järjestelmässä, joten ne on helppo poimia kululaskuun. Samalla laskujen hyväksymiskäytäntöjä tiukennettiin. Vasara sanoo Kipan eli kirkon taloushallinnon palvelukeskuksen helpottavan luottokorttimaksujen käsittelyä. Tavoitteena on myös, että vieraita on vähintään yhtä paljon kuin isäntiä. Se ei missään tapauksessa ole henkilökohtainen etu tai ääneen sanomaton bonus. Kuopiossa hallintojohtaja tarkistaa esimerkiksi kirkkoherrojen laskut. Tositteet täytyy toki liittää mukaan. – Epäselvyyksiä korttien käytössä ei ole ilmennyt, Vasara sanoo. – Laskutus niiden kanssa on toiminut hyvin. Askartelutarvikkeiden ostaminen on selkeää, kun hankitaan sitä mitä tarvitaan, ei turhaa tai ylimääräistä, mutta kestitys vaatii enemmän pohdintaa. Sen tarkoitus on helpottaa ja tehostaa sitä, mitä itse kunkin työtehtäviin kuuluu. Seurakuntayhtymien lisäksi suuri luottokorttien käyttäjä on Kirkkohallitus, jonka taloushallintaan kuuluvat sen itsensä lisäksi kaikki kahdeksan tuomiokapitulia sekä Oulussa sijaitseva taloushallinnon palvelukeskus Kipa. Miten on tilanne kirkon ja muiden seurakuntien luottokorttien kanssa. Kirkkohallituksen talousosaston kirjanpitopäällikkö Markku Vasaran mukaan jokainen kortinhaltija saa ohjeistuksen asiallisesta kortin käytöstä, ja tätä myös valvotaan. Kysymyksiä ratkovat kirkon parisuhdekysymyksiin erikoistuneet perheneuvojat. – Luottokorttien hankkimisesta ei ole edes keskusteltu. 95 000 jäsenellään Suomen suurimmassa seurakunnassa, Jyväskylässä, työntekijöillä ei ole käytössään luottokortteja. Hautala kertoi asiasta blogissaan. Työnantajan luottokortilla ei voi hankkia mitään henkilökohtaista. Suositulla sivustolla on avattu Parisuhdeneuvola-palvelu, jossa kirkon perheneuvojat vastaavat ihmissuhteisiin liittyviin kysymyksiin. Kortin käyttöä säätelevät yleensä tarkat ohjeet. ”Minua kiinnostavat yhteiskunnassa ja kirkossa meneillään olevat isot muutokset. Siksi uutisten kommentointi sekä blogin kirjoittaminen, perustaminen ja kommentointi edellyttävät voimassa olevaa tilausta vielä kahden viikon ajan. Lähden tälle ladulle nöyrin mielin ja Jumalan johdatusta kysellen”. Joissakin tapauksissa olemme hyväksyneet selvityksen, jos kuittia ei ole saatu, Korhonen sanoo. Esimerkiksi jos kirkkoherra tarjoaa lounaan, se tapahtuu sellaisessa ravintolassa, jonka kanssa meillä on hankintasopimus, Laitinen sanoo. Luottokortti on työkalu Työnantajan luottokortti on rinnastettavissa työkaluun. OLLi SeppäLä, mari TeiniLä ” Luottokortittomuus on merkinnyt vähäisempää kuittirumbaa. | lyhyesti | tä kuuluvat tähän kokonaisuuteen. Kirkkohallituksen talousyksikkö tarkastaa ensin kululaskut, jonka jälkeen ne menevät kortinhaltijan esimiehen hyväksyttäviksi. Keskitalon ilmoituksesta kertoi Kaleva. – Luottokortittomuus on merkinnyt vähäisempää kuittirumbaa. Ne innostavat antamaan oman panokseni ja osaamiseni yhteiseen käyttöön”, Hautala kirjoitti. Jyväskylän seurakunnassa on tehty lukuisia hankintasopimuksia, jolloin kyseiset yritykset laskuttavat seurakuntaa. Helsingin seurakuntayhtymä täsmensi loppuvuodesta muun muassa verkko-ostamista koskevia luottokortinkäytön pelisääntöjä. Missä niitä on ja miten niitä käytetään. Kun luottokortit otetaan käyttöön, niiden käyttäjien pitää ottaa huomioon kilpailutuksen tuomat rajoitteet. Monissa pienemmissäkään seurakunnissa ei ole vielä käytössä luottokortteja. Kuopion seurakuntayhtymän hallintojohtaja Timo Korhonen kertoo, että luottokortteja on yhtymällä yhteensä noin sata eli joka kolmannella työntekijällä on käytössään First Card -luottokortti. KOTIMAA | 18.1.2018 5. – Kuitit pitää toimittaa periaatteessa sitä mukaa, kun laskut tulevat. – Periaatepäätös luottokorttien hankkimisesta on tehty johtoryhmässä, mutta asia ei ole vielä edennyt käytännön tasolla, talouspäällikkö Markku Laitinen kertoo. Monet hankinnat, esimerkiksi elintarvikkeet ja toimistotarvikkeet, on ollut pakko kilpailuttaa ja siksi niitä ostetaan keskitetysti. Avoimuuteen ja vastuullisuuteen kuuluu, että epäselvyyksiä ei ole eikä jää. fi-verkkosivusto aloittavat yhteistyön. Jyväskylän suuruus monimutkaistaa kaikkia ostoja, myös luottokorttien käyttöä. Hän kommentoi asiaa myös Facebook-päivityksessään. Kotimaa24 avoin kaikille lukijoille Kotimaa24:n uutiset avautuivat vapaasti kaikkien luettaviksi maanantaina 15.1. Kirkkoherrojen laskut hyväksyy jatkossa hallintojohtaja ja yhtymän johtajan laskut yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Joissakin tapauksessa saattaa olla käytäntönä, että pelisäännöt hyväksytään, mutta niitä ei noudateta. Yksi sellainen on 7 300 jäsenen varsinaissuomalainen Laitilan seurakunta. Toisaalta Kipan myötä meillä on nyt myös ensi kertaa käytössä sähköinen ostolaskujen käsittely, sanoo talouspäällikkö Merja Jusi. OLLi SeppäLä Kotimaan julkaisupäällikkö Oulun piispanvaaliin jo kaksi ehdokasta Raudaskylän Kristillisen Opiston rehtori Jukka Hautala sekä Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ovat lähdössä ehdolle Oulun piispanvaaliin. Se tekee ajoittain tarkastuksen maksukorttien käytöstä. ”Tiedän, että edessä on pitkä matka, sillä vaali on vasta kesän jälkeen. Kotimaa Pron lukeminen edellyttää jatkossakin voimassa olevaa tilausta. Osana kattavaa selvitystä riippumaton taho käy läpi kaikki myös julkisuudessa esillä olleet väärinkäytösepäilyt, sanoo yhtymänjohtaja Juha Rintamäki. Sen mukaan yhteistyökumppaneille järjestettävää tarjoilua luonnehtivat sanat tavanomainen ja kohtuullinen. Viimeisin tarkastus on juuri suoritettu. Kirkkohallitus antoi vuonna 2014 yleiskirjeen vieraanvaraisuudesta. – Kirkon keskusrahaston sisäinen tarkastaja on Deloitte. Itse mielessäni olen sitä kuitenkin pohtinut, sillä kortti saattaisi tuoda helpotusta laskujen kierrätykseen. Piispa Samuel Salmi jää eläkkeelle marraskuussa. Järjestelmä uudistuu porrastetusti. Laitilassa seurakunta suosii pienostoissa paikallisia yrityksiä. Rintamäen mukaan luottokorttija matkalaskuepäselvyydet koskevat tällä tietoa vain yksittäisiä tapauksia ja henkilöitä
Ilman valtion lupaa toimivien kirkkojen lisääntyminen on saanut hallituksen vainoamaan kristittyjä. Yhdysvaltain kehitysapuvirasto USAID on ilmoittanut, että 55 miljoonaa dollaria sen 75 miljoonan dollarin maksusta YK:n kehitysohjelman UNDP:n Irakin vakauttamiseen tarkoitettuun rahastoon osoitetaan ”haavoittuvien uskonnollisten ja etnisten vähemmistöyhteisöjen tarpeisiin” Niniven provinssissa Irakissa. Lapsen vanhemmat pyysivät hautausta kirkosta, mutta Moskovan patriarkaatin alaisuuteen kuuluva kirkon pappi totesi, että he eivät hautaa lasta, koska hänet on kastettu huijarikirkossa. Lopulta lapsi haudattiin Kiovan patriarkaatin alaisessa kirkossa. Paavi matkusti Etelä-Amerikkaan, missä hän vierailee Chilessä ja Perussa. Ortodoksisten kirkkojen välinen riita pulpahti pintaan Ukrainassa Ukrainassa ortodoksien eripuraisuus nousi julkisuuteen surullisen tapahtumaketjun seurauksena. Rooman lentokentällä. Viime lokakuussa varapresidentti Mike Pence ilmoitti, että Yhdysvallat rahoittaa Irakin kristittyjen jälleenrakennustöitä. Paavi keskittyy matkalla erityisesti alkuperäiskansojen asioihin, ja tapaa muun muassa eteläisessä Chilessä ja Argentiinassa asuvan mapucheheimon edustajia. Humalainen mies teki itsemurhan uuden vuoden aattona hyppäämällä kerrostalosta. Kiinassa on noin 60 miljoonaa kristittyä. Lapsi oli kastettu Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon. Sen turvin nämä voivat jälleenrakentaa tuhoutuneet kotiseutunsa. Tekijöistä ei ole tietoa. Viranomaiset räjäyttivät kirkon Kiinassa Kiinan viranomaiset ovat repineet ja räjäyttäneet maan tasalle evankelisen kirkon Kiinan hiilentuotantoalueella Shanxin maakunnassa, kertoo kristillinen ihmisoikeusjärjestö ChinaAid. Anonyymi viranomainen kertoi valtion omistamalle Global Times -lehdelle, että kirkko tuhottiin, koska seurakunnalla ei ollut tarvittavia lupia. Chilessä ennen paavin matkaa pääkaupunki Santiagon lähistöllä heitettiin palopommi kolmeen kirkkoon. Nyt siitä on jäljellä enää kasa soraa, jonka päällä lojuu kirkon tornin huippu risteineen. Aikoinaan Kultaisen lampunjalan Myynnissä: Loimaan Uusi Kirjakauppa Turku; Pieni Kirjapuoti Tiedustelut: sointu.taatila@elisanet.fi Nyt saatavilla: Matti Taatilan Sananpalvelija 2. Samalla kuoli hänen alleen jäänyt pieni lapsi. | Kuva: Lehtikuva / Reuters / Max Rossi maailmalta KOTIMAA | 18.1.2018 6. Yhdysvalloilta tukea Irakin kristityille jälleenrakennustöihin Yhdysvallat tarjoaa suoraa apua vainotuille Irakin kristityille, kertoo Christian Post -lehti. Tuuli heilutti paavi Franciscuksen pukuun kuuluvan keepin helmoja, kun hän nousi lentokoneeseen sunnuntaina 15.1. Nyt Trumpin hallinto kertoo neuvotelleensa YK:n kanssa sopimuksen, joka takaa Isisin uhreiksi joutuneille kristityille, jesideille ja muille vähemmistöille YK:n avun, joka niiltä on aiemmin evätty. painos Kustannus HD 32 € kirkossa kokoontui jopa 50 000 ihmistä
Kastetilaisuuksia oli kolme. Pekkarinen on seurakunnan yhdeksäs pappi. Vapaaehtoiset alkavat ikääntyä. – Kaikki seurakunnan toiminta ja etenkin varainhankinta perustuu vapaaehtoistyöhön. – Suomenkielinen oma pappi on tärkeä iäkkäämmille suomalaisille, mutta olen huomannut, että moni toisen ja kolmannenkin polven suomalainen kokee suomalaisen papin läsnäolon tärkeäksi. – Toiminta jatkuu niin kauan kuin Jumala haluaa ja niin kauan kuin seurakuntalaiset jaksavat ja haluavat ylläpitää toimintaa. | Kuva: Päivi Arvonen AUSTrALiA Canberra KOTIMAA | 18.1.2018 7. Jumalanpalvelus järjestetään kuitenkin joka sunnuntai. Nuoremmat osallistuvat jumalanpalvelusten sijaan esimerkiksi myyjäisiin ja haluavat vaihtaa muutaman sanan kanssani, Canberran suomalaisen seurakunnan pappi Janne Pekkarinen kertoo. Seurakunnan tuloista pääosa saadaan Canberran keskusta-alueella sijaitsevan parkkipaikan vuokratuloista. Iäkkäämmät suomalaiset tarvitsevat kuitenkin papin ja seurakunnan palvelut suomen kielellä, joka on siirtolaisille tunneja hengellinen kieli. Vaihtoehtona päätoimisen papin palkkaamiselle Pekkarinen näkee osa-aikaisen eläkepapin, jolle seurakunnan ei tarvitsisi maksaa palkkaa. Seurakunta on ollut Canberran suomalaisille paitsi hengellisen elämän tukipilari myös tärkeä yhdysside suomalaiseen kulttuuriin, suomen kieleen ja toisiin suomalaisiin. Joulukirkossa ja muissa erityistilaisuuksissa läsnäolijoita on yli viisikymmentä, ja jouluja pääsiäismyyjäisissä käy jopa kaksisataa ihmistä. Viime kirkkovuoden aikana siunattiin hautaan kuusitoista seurakuntalaista. Pääosa tuloista tulee parkkipaikan vuokrista. Vapaaehtoistyöntekijöiden ikääntyminen ja jaksaminen on Pekkariselle iso huolenaihe. Hänen lisäkseen seurakunnassa on vain yksi palkattu työntekijä, joka huolehtii kirkkorakennuksen siivouksesta kerran viikossa. ” Parkkipaikan tuloilla saataisiin ehkä katettua kirkon ja pappilan ylläpito, tosin molemmat on rakennettu 60-luvun alussa ja kaipaavat kunnostusta. – Parkkipaikan tuloilla saataisiin ehkä katettua kirkon ja pappilan ylläpito, tosin molemmat on rakennettu 60-luvun alussa ja kaipaavat kunnostusta. Seurakuntalaisten ikääntyminen näkyy etenkin kirkollisissa toimituksissa. Päivi Arvonen Canberran suomalainen seurakunta elää parkkipaikkatuloilla kuihtuva seurakunta | Canberran suomalaisella seurakunnalla on vain kaksi palkattua työntekijää: pappi ja siivooja. – Olen valmis jatkamaan työtäni Canberrassa toistaiseksi, helmikuussa 60 vuotta täyttävä Pekkarinen kertoo. Canberran seurakunta ei omista maata eikä rakennuksiaan mutta seurakunnalla on tilojen täysi käyttöja hallintaoikeus sekä kunnossapitovelvollisuus niin kauan kuin toiminta jatkuu. | Australia | C anberran suomalainen luterilainen seurakunta perustettiin vuonna 1971. Vaihtoehtona toiminnan jatkumiselle olisi myös sulautuminen paikalliseen luterilaiseen kirkkoon. Suomen luterilainen kirkko on maksanut papille niin kutsuttua henkilökohtaista palkanlisää, joka on tänä vuonna puolet aiemmasta ja loppuu vuoden lopussa kokonaan. Hän on työskennellyt Canberran seurakunnassa vuodesta 2011 lähtien. On hyvä kysymys, kuinka kauan ydinporukka vielä jaksaa. Lisätuloja saadaan myyjäisistä ja kirkkosalin vuokraamisesta. Seurakunta on olemassa seurakuntalaisia, ei pappia varten, Canberran suomalaisen luterilaisen seurakunnan pappi Janne Pekkarinen sanoo. Ydinporukassa on mukana kymmenkunta ihmistä, ja esimerkiksi urkujen soittaminen on lähinnä yhden ihmisen varassa, Pekkarinen sanoo. – Lähes jokainen vapaaehtoinen on aktiivinen kaikessa muussakin suomalaistoiminnassa. Paikalla on yleensä hieman alle parikymmentä ihmistä. Parkkipaikkaa hoitaa vapaaehtoistyöntekijä
Vihapuheesta ei saisi tulla normaalia. Kysyessään nuorilta, onko Suomessa rasismia, hän sai vastaansa naururemakan. Hän kertoi esimerkin ajalta, jolloin toimi romaniasiain neuvottelukunnan jäsenenä ja isännöi romaninuorten vierailua eduskunnassa. Keskustelijat totesivat, että toivottomuus ajaa nuoria kautta maailman ei-toivottujen rekrytointien uhreiksi. – Sitten kysyin eräältä romanipojalta, miltä rasismi tuntuu. – Hän toivoi, että olisi olemassa kaverihoitajia samaan tapaan kuin omaishoitajia. Toisaalta osattiin vihapuhetta sata vuotta sittenkin, Vesa Valtonen totesi. Euroopan rauhaninstituutin puheenjohtaja, kansanedustaja Pekka Haavisto totesi, että nuoret kestävät uskomattomalla sitkeydellä asioita, joita heidän ei kuuluisi kestää eikä sietää. Janetta Vettenranta painotti, että rauhaa ei voi tuoda ulkoa päin. Kirkon päätös antaa äänioikeus vaaleissa jo 16-vuotiaille sai kiitosta. uutiset | kasvatus | K irkon kasvatuksen päivien suuri paneelikeskustelu käytiin räppäri Palefacen eli Karri Miettisen johdolla aiheesta Viha jyllää – mitä voimme tehdä. Salmisen mukaan nuoret nähdään kriiseissä usein uhreina tai syyllisinä, vaikka heitä pitäisi saada positiivisiksi, aktiivisiksi vaikuttajiksi kriisien ratkaisemisessa. Haaviston mielestä jokainen voi puuttua vihapuheeseen ja puuttumiskynnyksen pitäisi olla matala. Haavisto kertoi syrjäytyneeltä parikymppiseltä nuorelta mieheltä kuulemastaan sosiaalisesta innovaatiosta, jota piti erinomaisena. Pitää luoda järjestelmiä, jotka päinvastoin edistävät keskustelua ja ymmärrystä, Salminen linjasi. Tämä rapauttaa yhteiskuntaa. Sosiaalisen median algoritmit edistävät yhteiskunnan polarisoitumista. Hän kertoi, että ensin se tuntui pahalta, mutta sitten hän oli ruvennut ajattelemaan, ettei se ole henkilökohtaista vaan johtuu hänen rodustaan. Vastaus ongelmaan on taata kaikille mahdollisuus kouluttautua. ” Ihmisten alentaminen vihapuheella on mennyt kohtuuttomuuksiin. Haaviston mukaan suhtaudumme länsimaissa usein liian materialistisesti sotien syihin. – Ihmisten alentaminen on reportaasi | Viime viikolla Jyväskylässä vietetyt Kirkon kasvatuksen päivät pitivät sisällään valtavan määrän ohjelmaa ja keskusteluja, joiden ydinteemana oli rauha. Kansalaisten ei pidä olla uhreja, vaan hankkia medialukutaitoa ja osallistua. – Meillä Suomessa on aivan fantastinen kriiseihin varautumisen malli. YK-nuorisodelegaatti Ilmi Salminen ja kirkollisen työn koordinaattori Janetta Vettenranta Suomen Lähetysseurasta korostivat nuorten koulutuksen ja osallistumismahdollisuuksien sekä kattavan sosiaaliturvan merkitystä yhteiskuntarauhan takeina. Rauhan rakentaminen alkaa Vettenrannan mukaan aina siitä, että löydetään asia, joka yhdistää muutoin ehkä hyvinkin erilaisia ryhmiä toisiinsa. Suomessa lapset eivät toistaiseksi suuremmin pelkää sotaa. Keskustelijat kantoivat huolta siitä, että vihapuheen pelossa ihmiset eivät enää uskalla Suomessa vaikuttaa. Rauhan rakentamisessa ulkopuoliset kuitenkin voivat auttaa. – Esimerkiksi lapset ovat hyvä teema. – Rauhaa ja globaalia oikeudenmukaisuutta voidaan edistää sillä, että jokainen pyrkii kuuntelemaan ja ymmärtämään ympärillään eläviä ihmisiä. Hän peräänkuulutti myös median vastuuta ja juridista vastuuta. Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Valtonen painotti ennakoimisen tärkeyttä. – Vihapuhe on informaatiovaikuttamisen temmellyskenttä ja vakava asia. – Maailmalla soditaan paljon myös kunnian, periaatteiden, uskomusten ja kasvojen säilyttämisen vuoksi, Haavisto sanoi. – Kelkasta putoaminen johtaa katkeruuden kierteeseen ja ihmisoikeusloukkauksiin, Vettenranta sanoi. Vihapuhetta voidaan nykyään myös automatisoida. Paleface totesi, ettei ole koskaan ennen 20 vuotta kestäneen julkisen uransa aikana törmännyt yhtä mielipuoliseen solvaamiseen ja vihapuheeseen kuin nyt. Nuoret kehittävät uskomattomia puolustusmekanismeja selvitäkseen, Haavisto sanoi. Yhteistyöllä voimme tehdä lähiyhteisöistämme kriisinkestäviä, Valtonen sanoi. Se on paras ja kustannustehokkain tapa vaikuttaa konflikteihin. Kuvittelemme, että kiista öljystä tai vesivaroista selittäisi kaikki sodat. Tästä todisti myös videoinsertti, jossa lapset kertoivat ajatuksiaan rauhasta. Vastaus oli pysähdyttävä. He kulkisivat tukea tarvitsevien nuorten kanssa koulussa ja harrastuksissa vaikeiden vaiheiden läpi. Keskustelijoiden mukaan kirkolla voisi olla paljon annettavaa ja tehtävää rauhan rakentamisessa, koska sillä on uskontodialogin ja henkisen kriisinsietokyvyn osaamista sekä mahdollisuus kutsua eri tavoin ajattelevia ihmisiä yhteen. Rauhaa ei voi tuoda ulkopuolelta KOTIMAA | 18.1.2018 8. Kysymys oli ilmeisen tyhmä. ”Rauha on sitä, ettei tartte koko ajan juosta, että mä niinku lepään”, kertoi yksi lapsi. Ihmiset luovat rauhan paikallisesti itse. Lähes kaikki ovat sitä mieltä, että on tärkeää turvata lasten turvallisuus ja tulevaisuus
mennyt kohtuuttomuuksiin. Hänen mukaansa yksittäistenkin ihmisten teoilla ja esimerkillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Hanketoimintaa dokumentoidaan ja levitetään myös sosiaalisen median keinoin. Halki Euroopan tulta on kuljetettu vuodesta 1986 lähtien. Nuoret kestävät uskomattomalla sitkeydellä asioita, joita heidän ei kuuluisi kestää eikä sietää, sanoi Pekka Haavisto Kirkon kasvatuksen päivien paneelikeskustelussa. Keskustelun juonsi Paleface. Hankkeessa tuetaan opiskelijalähtöisesti maahanmuuttajien sosiaalista integroitumista oppilaitoksiin sekä ehkäistään vihapuhetta ja konflikteja kampuksilla. Projektissa kehitetyt toimenpiteet mallinnetaan ja jaetaan valtakunnallisesti. Hanketta esiteltiin kasvatuksen päivillä. Sen rahoittaa opetusja kulttuuriministeriö ja siitä vastaavat käytännössä Suomen ammattiin opiskelevien liitto SAKKI ry, Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuurija urheiluliitto SAKU ry ja Kirkkohallitus. Erilaisissa kulttuureissa kasvaneet opiskelijat pitäisi saada osaksi oppilaitosyhteisöä, joka olisi kaikille turvallinen. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvista ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista peräti neljännes on kokenut opiskelupaikassaan halventamista etnisen tai kulttuurisen taustansa takia. Partiolaiset kuljettavat sitä joulun aikaan kirkkoihin, vanhustentaloihin, päiväkoteihin, kouluihin, sairaaloihin, vankiloihin ja erilaisiin tapahtumiin muistuttamaan rauhan tärkeydestä. Liekki on kulkenut partiolaisten vaalimana yli 30 Euroopan maahan sekä Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. | Kuva: Alpo Syvänen Partiolaiset toivat Betlehemin rauhantulen Partiolaisten edustajat toivat Kirkon kasvatuksen päiville Betlehemin rauhantulen ja luovuttivat sen piispa Seppo Häkkiselle. Ikuinen tuli on palanut Betlehemissä jo yli tuhat vuotta Jeesuksen oletetulla syntymäpaikalla. Vieraskielisten opiskelijoiden määrä on kasvanut ammatillisissa oppilaitoksissa 75 prosenttia vuodesta 2010 vuoteen 2015. – Hankkeen aikana työstetään toimintamalleja yhteistyössä pilottioppilaitosten opiskelijoiden ja henkilöstön kanssa. Emilia KarHu KOTIMAA | 18.1.2018 9. Mukaan on lähtenyt myös paikallisseurakuntien työntekijöitä, kertoo asiantuntija Laura Arikka Kirkkohallituksesta. Näin kertoo loppuvuodesta 2017 julkaistu, ministeriöiden rahoittama Amisbarometri. – Kotoutumisessa ja rasismin ehkäisyssä ei ole saatavilla pikavoittoja. Työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Myös Vettenranta haastoi ihmiset myötäilyn ja vihapuheen sietämisen sijaan puhumaan rohkeasti oikeudenmukaisuuden puolesta. Heitä on nyt noin 26 000. – Sekä yhteiskuntarauhan että kirkon oman toiminnan näkökulmasta on tärkeää, että kirkko on omiin arvoihinsa nojaten valmis yhteistyöhön eri kumppaneiden kanssa, sanoo Kirkkohallituksen asiantuntija Stiven Naatus. Kaksivuotisessa #kampusrauhaa-hankkeessa puututaan asiaan
Tekopyhyys on kirkon erityinen kiusaus. Selvityspyynnön tekijä Johanna Korhonen soitti joulukuussa ja kysyi tietoja tapaamisesta elokuun 23. Mielestäni paras malli on suuret seurakunnat. Olin ihmeissäni. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Nyt kun kirkon jäsenmäärä on valitettavasti laskussa ja väestö ikääntymässä, tarvitaan nopeita ja radikaaleja ratkaisuja. Jos pienten, alle 1 000 jäsenen seurakuntien olemassaoloa perustellaan ”identiteetillä”, pidän sitä todella kevyenä perusteena. Tällainen kristillisisänmaallinen kirkonmies pitää lyhyesti sanottuna kirkon kasassa. Elokuisen tapaamisemme päätteeksi Teemu Laajasalo siirsi nauttimiensa virvokkeiden hinnan, 8,40 euroa, kirkon jäsenten maksettavaksi. Viime viikolla tiedotusvälineissä on keskusteltu vilkkaasti Helsingin piispan Teemu Laajasalon toiminnasta yrittäjänä ja Kallion kirkkoherrana. Tällaiset selitykset loukkaavat niitä – ihmisten suurta enemmistöä – jotka toimivat totuudellisesti. Tällaisen seurakunnan väkimäärä ei saisi mennä alle 10 000 jäsenen, paitsi ehkä jossakin Pohjois-Suomessa. Seistessään kanssamme Café Engelin kassajonossa Laajasalo otti esiin yhtymän luottokortin. Laajasalo oli luottokorttiyhtiön tilitykseen laatimansa kirjauksen mukaan (kuittia ei ollut) kustantanut piispaehdokkaille tarjottavaa. Monet ovat vedonneet ilmi tulleiden epäselvyyksien mittaluokkaan: kirkon jäsenten kustannettavaksi tulleet Coca-Cola-ostokset ja samppanjat, festariliput, hotelliyöt ja ravintolaillalliset ovat rahamääräisesti mitättömiä verrattuna seurakuntayhtymän kokonaistalouteen. Summan suuruus ei ole ainoa merkityksellinen arviointiperuste. Kuittia, jossa tarjoilut oli yksilöity, hän ei toimittanut työnantajalle, mutta luottokorttiyhtiön yhteenvedon selitteeksi hän myöhemmin merkitsi tapaamisemme. Peruste, joka monesti on tuotu esille – ilman tulosta – on henkilöstön ja tilojen tehokkaampi käyttö. Lain tuomitseva ankaruus kohdistetaan vähäväkisiin ja voimattomiin, kun taas evankeliumin armolla selitellään valtaapitävien toiminta inhimillisiksi erehdyksiksi. Suuren seurakunnan päällikkö – rovasti – arvovallallaan estää kaikenlaiset hullutukset ja Sanan vääristelyt. Kaisamari Hintikasta ja minusta tuli näin tietämättämme hänelle väline maksaa oma kestitys. päivänä Café Engelissä. Sähköpostiarkistoni ja tiliotteeni vahvistavat, että muistan oikein. Miten toimintaa olisi arvioitava. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Jaana Hallamaa Teemu Laajasalon talousepäselvyydet – mittakaavaa etsimässä ” Pitäisikö mittaluokaksi ottaa se, että monelle kirkon jäsenelle 8,40 euroa on raha, joka on saatava riittämään perheen päivittäisiin ruokamenoihin. Ehkä ne virkaja luottamushenkilöt, jotka pelkäävät leipäpuun oksan katkeavan. Mikä on oikea mittaluokka arvioida alle kympin maksaneen kahvilakäynnin merkitystä. Mikä hyöty suurista seurakunnista sitten saataisiin. luottokorttisotku I Lain tuomitseva ankaruus kohdistetaan vähäväkisiin, kun evankeliumin armolla selitellään valtaapitävien toiminta inhimillisiksi erehdyksiksi, kirjoittaa Jaana Hallamaa. Monella foorumilla on pohdittu, mikä on paras hallintomalli – seurakuntayhtymät, suuret seurakunnat vai nykytilanne 400 seurakuntineen. Onko rahasummaa verrattava seurakuntayhtymän vuosibudjettiin tai Kallion kirkkoherran kuukausipalkkaan. Tehokkain malli on suuret seurakunnat. Laajasalo lupautui tarjoamaan meille kahvit, minkä torjuin ennen kokoontumista: jokainen maksaisi oman osuutensa. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Toivottavasti olen väärässä. Pienten seurakuntien rajat tuntuvat edelleen olevan Berliinin muureja, joita ei saa ylittää. Kuka sitten painaa jarrua. anttI PekOla Kannatan suuria seurakuntia KOTIMAA | 18.1.2018 10. Olimme sopineet Hintikan ja Laajasalon kanssa tapaamisesta sähköpostitse. Myös minut ja Kaisamari Hintikka, taannoisen piispanvaalin ehdokkaat, on mainittu Laajasalon luottokorttiepäselvyyksiä koskevassa selvityspyynnössä. Seurakuntayhtymämalli kaatui pari vuotta sitten – onneksi! Sanon tämän tällä tavalla, sillä se ei olisi todellakaan tuonut lisäarvoa, vain monimutkaisen hallintohimmelin. Keskustelussa on toistuvasti otettu esille se, että Helsingin seurakuntayhtymän tarkastuskäytännöissä on ollut puutteita, ikään kuin työntekijät sitoutuisivat hallintoa ja taloudenpitoa koskeviin normeihin tarkastusten pelosta ymmärtämättä, että he käyttävät yhteisiä varoja, joista he ovat erityisellä tavalla vastuussa. Kuitenkin taloudellisia seikkoja tärkeämpi asia on kirkon perustehtävän toteutuminen. Olisiko sitä tarkasteltava suhteessa yhtymän toteuttamiin mittaviin säästöihin ja supistuksiin vai pitäisikö mittaluokaksi ottaa se, että monelle kirkon jäsenelle 8,40 euroa on raha, joka on saatava riittämään perheen päivittäisiin ruokamenoihin. Yksi viime vuosien kestopuheenaiheista kirkkomme piirissä on ollut seurakuntauudistus
Kallion kirkkoherrana hän on toiminut kohtuullisuuteen velvoittavan matkustussäännön vastaisesti ja ollut huomiota herättävän huolimaton tositteiden säilyttämisessä. Heli Inkinen arkkipiispaksi Unohtuuko lastenkulttuuri. Hän puhuu kaikkien heikommassa asemassa olevien puolesta ja luo tilaa keskustelulle eri osapuolten kesken. Kristillinen lastenlehdistö on sekin harventunut, mutta onneksi sinnikkäitä yrittäjiä riittää. Hänen teologiansa on rohkaisevaa, ulospäin suuntautunutta, kansainvälistä ja elämässä kiinni olevaa. Kirvelevin kritiikki nousee kirkon jäsenistön ruohonjuuresta, sieltä, missä halutaan tukea kirkkoa sen arvokkaassa työssä mutta toivotaan sen tekevän sitä kirkasotsaisen kutsumuksen hengessä. Silloin tällöin kuitenkin ilmestyy ilahduttavan korkeatasoisia kirjoja, vaikka lastenrunokirjoja, joiden unohtaminen ja katveeseen karkottaminen tuntuu ikävältä. Julkisen keskustelun perusteella kirkolta odotetaan askeettisempaa linjaa kuin työelämältä yleensä. Siksi tavallisen kirkon jäsenen on hyvä tietää, mihin kirkon raha menee. Viini ei sovi kirkon juhlapöytään. Hiippakuntasihteerinä ja dekaanin sijaisena hän on perehtynyt laajasti seurakuntaja hiippakuntatason hallintopuoleen. Kirkon työntekijät ovat aiheesta ahdistuneita. Riittävä läpinäkyvyys ei paljasta vain yksittäisiä väärinkäytöksiä vaan myös rakenteet, jotka on aika uudistaa. Väärinkäytösepäilyn varjo osuu myös heihin. Ryhtiliike Kaisa Raittila Kirjoittaja on toimittaja, kirjailija ja Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja. Luottokortin huoleton käyttö ei heilauta suuren toimijan kassaa, mutta paljastaa käyttäjän asenteen. Heli Inkisen ”Kutsu yhteiseen pöytään” on tervetullut viesti jakautuneessa maailmassa ja kirkossa. Lehdet kirjoittavat ja sosiaalisen median tuomioistuin jakaa ansaittua mutta kirvelevää kritiikkiä. Hänen ihmisläheinen työotteensa tekee hänestä helposti lähestyttävän. Juuri se loukkaa yhteistä oikeudentuntoa. Nyt kun palkintojen määrää kasvatetaan, yksi alue tuntuu helposti unohtuvan: kristillinen lastenkulttuuri. Mutta missä kulkee raja. Se on mahdollisuus keskusteluun ja rakentavaan yhteistyöhön eri tavoin ajattelevien kesken. Näistä syistä kannatamme Heli Inkistä seuraavaksi arkkipiispaksi. Hänen pitkäaikaisesta kokemuksesta nouseva ekumeeninen ajattelunsa ja käytännönläheinen otteensa ovat auttaneet häntä verkostoitumaan ja luomaan kestäviä ystävyyssuhteita yli valtamerien. Tutkimustyössään Heli Inkinen on syventänyt johtamisen ja työyhteisöjen kehittämisen osaamistaan sekä perehtynyt kansainvälisiin kysymyksiin ja kirkkojen toimintaan haastavissa olosuhteissa. Lehdet tarvitsevat tietysti uskollisia tilaajia, mutta yhtä paljon myös ystäviä, jotka jaksavat tiedottaa, kannustaa ja mainostaa! ismo loivamaa , Helsinki KOTIMAA | 18.1.2018 11. Korjausliikkeitä vaativista äänenpainoistani huolimatta olen osa toimintakulttuuria, joka kirkossa on hyvinä vuosina omaksuttu, vaikka monet pitävät sitä kirkolle sopimattomana. Kirjojen määrä on huolestuttavasti kutistunut, ja taiteellinen taso taantuu usein entisaikaisen käännytyskirjallisuuden kaltaiseksi. L ööpissä on hiippakuntani tuoreen piispan naama. Kristillinen lastenja nuortenkirjallisuus on nääntymäisillään. Hänellä on pitkä kokemus perusseurakuntatyöstä ensin lehtorina ja sitten seurakuntapastorina. Kirkon piirissä on paljon palkintoja. Palkinnot eivät ole yhdentekeviä, sillä ne rohkaisevat tekijöitä ja tekevät näkyväksi. Toisen suuren siivun vievät henkilöstön palkat. Milloin viimeksi esimerkiksi Kirkon tiedotuspalkinto, Kirkon kulttuuripalkinto tai Vuoden kristillisen kirjan tunnustus on annettu lastenkulttuurin tekijöille. Johtajat saavat liian hyvää palkkaa. Tai jos hän tietäisi, että kirkossa varastetaan työnantajalta useammin aikaa kuin rahaa. Vieraanvaraisuudeksi riittää työmaaruokalan lounas. Lue kaikki allekirjoittajat Kotimaa24:stä. Teologian tohtori Heli Inkinen on pätevöitynyt työurallaan monin tavoin arkkipiispan tehtävään. Pirjo Vahtola, rovasti, arkkihpk Riku laukkanen, kirkkoherra, arkkihpk Mirkka lehtonen, lastentarhanopettaja, luottamushenkilö, arkkihpk Helena Zitting, hpk-valtuuston varajäsen, Espoon hpk sara Paavolainen, hpk-valtuuston jäsen, Helsingin hpk Hannu Pöntinen, pappisasessori, Helsingin hpk Riikka Hakulinen, hpk-valtuuston jäsen, sairaalapappi, Kuopion hpk Matti Perälä, kirkolliskokousedustaja, teologian tohtori, Mikkelin hpk Helena Paalanne, pappi, kirkolliskokousedustaja, Oulun hpk Elina lehdeskoski, hpk-valtuuston jäsen, yhteiskuntatyön pappi, Tampereen hpk ja 72 muuta allekirjoittajaa. Tai kuinka paljon päällekkäistä kehitysja suunnittelutyötä kirkossa tehdään. Kirkolliskokouksen jäsenenä ja Kirkkohallituksen työalasihteerinä kokonaiskirkon näkökulma on hänelle tuttu. ” Julkisen keskustelun perusteella kirkolta odotetaan askeettisempaa linjaa kuin työelämältä yleensä. Johtavana luottamushenkilönä tunnen syvää epäonnistumista. Olen liian sinisilmäisesti luottanut käytäntöjen oikeellisuuteen ja valvonnan tarkkuuteen. Työsuhde-etuja pitää karsia. Ylimielisyyttä yhteisen rahan käytössä ei voi puolustella millään. Tai että kirkossa yhä pidetään epäilyttävänä työn vaikuttavuuden mittaamista ja käytetään voimavarat jäsenistön pienen aktiivisen murto-osan ylipalvelemiseen. Näyttää siltä, että lasten Raamatut kiinnostavat kustantajia vastaisuudessakin, mutta kristillisen lastenja nuortenkirjallisuuden laajempi kehittäminen ja rajojen etsiminen ei enää tunnu kiinnostavan. Aimo siivu kuluu kalliisti ylläpidettäviin ja vaikeasti myytäviin kirkkoihin ja seurakuntatiloihin. Vielä vaikeammalta heistä tuntuu perustella seurakuntalaisille tiukkoja säästöjä, kun johtaja ei ole euroista tarkka. Mitä veronmaksaja sanoisi, jos tietäisi, miten suhteettomasti kirkon työntekijäkunta on viime vuosikymmeninä paisunut, vaikka kirkon jäsenmäärä on vähentynyt. Heli Inkisellä on laaja-alaista yhteiskunnallista ymmärrystä ja kyky hahmottaa ajan ilmiöitä
He puhuvat tässä jutussa nimettömänä. Vaalissa on mukana viisi ehdokasta. Mitä vahvuuksia heillä olisi arkkipiispana, entä missä olisi kehitettävää. arkkipiispanvaali K evään aikana evankelis-luterilaiselle kirkolle valitaan uusi keulakuva. He ovat Ville Auvinen, Heli Inkinen, Ilkka Kantola, Tapio Luoma ja Björn Vikström. Arkkipiispanvaalin ensimmäinen kierros käydään 8.2. Jutussa ääneen pääsevät työtoverit ja yhteistyökumppanit. Näin saatiin selville kunkin ehdokkaan leimaavimmat ominaisuudet ja kehittämiskohteet. ja mahdollinen toinen kierros 1.3. |K uv a: Aa rn e O rm io Työryhmä: AnTTi Berg, Jussi ryTkönen, mAri Teinilä, meri ToivAnen, FreiJA özcAn kuviTukseT: mATTeus penTTi KOTIMAA | 18.1.2018 12. Kotimaa selvitti, minkälaisia ihmisiä arkkipiispaehdokkaat oikein ovat. Kotimaa haastatteli kymmeniä ehdokkaiden työtovereita ja yhteistyökumppaneita. Seuraavilla sivuilla esitellään kaikki viisi ehdokasta aakkosjärjestyksessä. Viisi ehdokasta – millaisen arkkipiispan kirkko saa
Evankelisessa liikkeessä hän edustaa uutta, ulospäin suuntautuvaa toimintakulttuuria. Hänen elämänasenteensa on ilmeisesti sellainen, ettei hän helposti kuormitu. » KOTIMAA | 18.1.2018 13. Hän on myös Turun kaupunginvaltuutettu ja tarkastuslautakunnan jäsen. S anansaattaja-lehden päätoimittajaa ja Suomen Luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) ts. Ville Auvinen Hyväntuulinen toiminnan mies Kuka. Toisaalta hän ei jää hautomaan asioita vaan myös tarttuu sanomisiin, kyseenalaistaa ja kysyy heti, jos hänelle jää jostakin asiasta epäselvyyttä. Hän on ollut lähetystyössä, oli hetken Suomen teologisen instituutin pääsihteerinä ja on muutamaan otteeseen ollut seurakuntatyössä pappina. Auvinen on työtoverina hauska ja inspiroiva. * Sanansaattaja-lehden päätoimittaja, Sleyn lähetysjohtaja (toimensijainen) Ville Auvinen * 52 vuotta * Perhe: puoliso ja kolme aikuista lasta * Syntynyt Turussa, joka on myös tämänhetkinen asuinpaikka * Koulutus: teologian tohtori Åbo Akademista Auvisesta sanottua ”Hän ei kuitenkaan mielestäni ole ”änkyrä” tai ”jyrä”, vaan osaa ottaa eri tavoin ajattelevat ihmiset huomioon.” ”Teologisesti Ville on luotettava luterilainen, ja armon evankeliumi kuuluu aina kirkkaana hänen puheissaan.” ”Hän on aina ajoissa.” Esimiehenä Auvinen koetaan keskustelevana, rohkeana ja luotettavana. Luottamustoimissaan Auvisen kerrotaan osallistuvan aktiivisesti keskusteluun. Small talk sujuu häneltä aina. Auvisen suoruus saattaa myös hämmentää ihmisiä. Hän kyselee myös puoluetovereittensa näkemyksiä ja arvostaa niitä. Turussa hän on luonut hyvät suhteet toisten puolueiden valtuutettuihin, mikä puoluetoverien mukaan on helpottanut yhteistyötä. Maltti voisi kuitenkin olla valttia, sillä hänellä on myös tapana innostua asioista ja haalia itselleen samanaikaisesti useita vastuullisia tehtäviä. Työn ohessa Auvisella on luottamustehtäviä. Hän sanoo avoimesti oman kantansa. Se myös koettelee niiden hermoja, jotka haluaisivat aina tehdä kaiken kuten ennenkin. Työuransa Auvinen on tehnyt pääasiassa Sleyn suojissa. lähetysjohtajaa Ville Auvista luonnehditaan avoimeksi ja välittömäksi ihmiseksi. Energiaa riittää, hän on aina liikkeessä ja häneltä syntyy uusia ideoita. Hän vastustaa naisten pappeutta ja samaa sukupuolta olevien vihkimistä kirkossa. Hänen sanotaan keksivän ennakkoluulottomasti uusia tapoja kertoa evankeliumia. Yhteisissä keskusteluissa ja toisaalta väittelytilanteissa hänen tunnustetaan kuitenkin käyttäytyvän hyvin asiallisesti. Yleensä hänellä on aina näkemys asioista. Toiminnan miehenä hän voi keskustelussa ohittaa hitaammin lämpenevän ihmisen, joka ei samalla tavalla pysty suoraan reagointiin. Paine ei hänestä juurikaan näy. Kaikki eivät kuitenkaan ole kokeneet Auvista yhtä lämpimänä ja välittömänä. Hän istuu kirkolliskokouksessa ja kuuluu sen käsikirjavaliokuntaan. Naispuoliset ja teologialtaan liberaalit papit tuntevatkin vaivautuneen, välttelevän ja viileän Auvisen. Auvinen ei ole peluri sen paremmin hyvässä kuin pahassakaan vaan hyvin suora ihminen. Hän paneutuu käsiteltäviin asioihin huolellisesti, olivat ne sitten teologisia tai kunnallispolitiikkaa. Hän tekee työnsä huolellisesti ja jakaa vastuuta toisillekin. Hän on lämmin persoona, jonka kanssa on helppo jutella. Hän on yleensä hyväntuulinen ja positiivinen
Heidän kanssaan Inkinen tulisi toimeen ja osaisi heitä kuunnella, koska hän osaa samaistua niihin, jotka kokevat syrjäytyvänsä. * Åbo Akademin ekonomian laitoksen yliopisto-opettaja Heli Inkinen * 60 vuotta * Perhe: puoliso, aikaisemmasta avioliitosta kaksi aikuista lasta * Syntynyt Sippolassa, asuu Turussa * Koulutus: teologian tohtori Åbo Akademista Inkisestä sanottua ”Tärkein kehittämisalue on se, että hän ei ole vielä piispa.” ”Hänessä on herkkyyttä ja naisellista vetovoimaa puolisona ja isoäitinä – lisäksi sopiva ripaus karjalaisuutta.” ”Arkkipiispana hän ei olisi hierarkkinen prelaatti, vaan empaattinen ja kykenevä eläytymään toisen tilanteeseen.” ”Teologiassa hänen lempilapsensa on vapautuksen teologia.” ”Miten noin pätevä ihminen voikin olla niin piilossa?” Inkistä luonnehditaan ihmiseksi, jolla on kyky asettua kuulijansa tasolle ja asemaan. Hän on teologian tohtori, mutta suorittanut myös kirkossa ylemmän pastoraalitutkinnon sekä työnohjaajan ja työyhteisön kehittäjän koulutukset. Koko piispakunnan tämänhetkinen miehisyys tuntuu väärältä, koska sellainen antaa kirkosta vääränlaisen kuvan. arkkipiispanvaali R ovasti Heli Inkinen poikkeaa kaikista muista arkkipiispakandidaateista ainakin siinä, että hän on vaalin ainoa naisehdokas. Inkisen toivotaan kehittävän esimerkiksi kykyjään toimia median kanssa. Kaiken tämän arvioidaan kertovan määrätietoisesta ja pitkäjännitteisestä luonteesta. Nykyisessä työssään Inkinen on perehtynyt johtamisen tutkimiseen ja kouluttamiseen. Jos vähemmistöjen ja heikossa asemassa olevien ymmärtäjää toivottaisiin arkkipiispaksi ja kirkonjohtajaksi, monien vastaajien mielestä vastaus olisi Inkinen. Kirkko tarvitsisi suunnannäyttäjää, jolla on selkeä näkemys varsinkin johtamisesta. Hänellä on omaa kokemusta naisena ja lehtorina työskentelystä kirkossa ja hänen arvioidaan siksi tietävän, mitä on turhautuminen oman kutsumuksensa ja työnäkynsä kanssa. Hän puhuu äidinkielensä ohella erinomaisesti ruotsia ja saksaa, lisäksi englantia ja jonkin verran espanjaa. Monien arvioiden mukaan tämä on myös vaalin kannalta erittäin merkityksellistä. Inkistä kuvataan myös liberaaliksi kontekstuaalisen teologian osaajaksi. Vähemmistöihin alkavat kuulua myös kirkon konservatiivit. Hän tuntee kirkon eri tasot hyvin, sillä hän on työskennellyt seurakunnassa lehtorina ja pappina, perehtynyt kasvatuksen kysymyksiin ja työskennellyt pitkään hiippakuntasihteerinä. Lisäksi hänellä on Certified Coach of Leaders and Teams -tutkinto. Inkisen työura on ollut varsin monipuolinen. KOTIMAA | 18.1.2018 14. Hallintohenkilönä Inkistä ei pidetä, joten arkkipiispana hän tarvitsisi ympärilleen vahvoja ja osaavia luottohenkilöitä. Hänessä on empaattisuutta, elämänviisautta ja sosiaalisia taitoja, mistä syystä hän kykenee kohtaamaan ihmisen aidolla tavalla. Heli Inkinen arvioidaan keskimääräistä kielitaitoisemmaksi. Kehitettävää voisi olla myös Inkisen henkilökohtaisessa teologiassa sekä siinä, että hänessä ei ehkä ole sellaista hengellisen johtamisen syvyyttä, jota jotkut voisivat kaivata. Heli Inkinen Oppinut vähemmistöjen ymmärtäjä Kuka. Hän ei toistaiseksi ole joutunut juuri olemaan suuren julkisuuden kohteena, eli arkkipiispana hän joutuisi opettelemaan uusia toimintatapoja. Jos oppineisuus olisi mittari, Inkisestä kirkko saisi erittäin meritoituneen arkkipiispan. Kirkolliskokouksen jäsenyys on antanut perspektiiviä kokonaiskirkon kysymyksiin. Hänen kokemustaan ekumeniasta ja kolmannesta maailmasta pidetään hyödyllisenä arkkipiispan tehtäviä ajatellen
Kantola itse on hänet tuntevien mukaan menneisyytensä kanssa sinut. Vaikka Kantola ei ole räväkkä hahmo, hän on saanut oman osansa kohuotsikoista. Kantolan linjaa kiitetään selkeydestä. Runsaat kymmenen vuotta kansanedustajana ovat luoneet Kantolalle siihen hyvät valmiudet. Toisten mielestä Kantolalla ei syystä tai toisesta tunnu olevan tässä vaalissa nostetta. Arkkipiispana Ilkka Kantolan vahvuuksiksi nähtäisiin rakentava ja sovitteleva persoona, yhteiskunnallinen kokemus ja humaanit äänenpainot. Kantolan tuntevat pitävät häntä syvällisenä, älykkäänä ja kannustavana ihmisenä, jolla on vahva läsnäolon taito. Kirkon edustaminen yhteiskunnassa vaatii verkostoitumista. Se on saattanut Ilkka Kantola Suurisydäminen ratkaisujen etsijä estää hänen nousunsa politiikan kaikkein terävimpään kärkeen. Kantolaa pidetään ihmisen kokoisena ja näköisenä piispana, jolle ikä on tuonut viisautta ja malttia. Joskus kyselevältä ja harkitsevalta pohdiskelijalta kuitenkin odotettaisiin nopeampia kannanottoja. Useampi Kantolan tunteva ihminen toteaa, että tämä ei ole päällepäsmäri. Kuka. Aivan kaikki kirkossa eivät ole unohtaneet 13 vuoden takaisia tapahtumia. Kantola ymmärtää realiteetit, mutta hänen olemisessaan ja tekemisessään on samalla vahva humaani pohjavire, joka ymmärtää ihmisten vajavaisuutta. Hän kuuntelee ja kokoaa ajatuksia kokonaisuudeksi, johon ihmiset voivat sitoutua. Kantolaan luotetaan, koska hän on työntekijänä uuttera, vakaa ja johdonmukainen. Tarpeen vaatiessa hän johtaa tilanteita tarkkanäköisesti, mutta on helposti valmis antamaan tilaa muille. Hän pyrkii löytämään eri ihmisten näkökulmista hyviä puolia. Toisten mielestä Kantolan valitseminen olisi kirkolta avara linjanveto, joka osoittaisi, että kirkko ei luota vain piispaputkeen, vaan arvostaa laajempaa osaamista. Poliitikkona hän ei ole osannut tai halunnut käyttää kyynärpäitä. Hän on ottanut arvokysymyksissä liberaalin kannan ja katsoo, että kirkko ei voi asettua poikkiteloin yhteiskunnan kanssa. * Kansanedustaja Ilkka Kantola (sd.) * 60 vuotta * Perhe: puoliso, kaksi aikuista lasta edellisestä avioliitosta * Syntynyt Rymättylässä, asuu Turussa ja Helsingissä * Koulutus: teologian tohtori Helsingin yliopistosta Kantolasta sanottua ”Jos Ilkka Kantolan kanssa ei tule toimeen, on syytä katsoa peiliin.” ”Hän ei ole leimallisesti ystäväpiiritai kuppikuntapoliitikko.” ”Kirkolle loisi turvaa se, että arkkipiispa tuntee kaikki keskeiset yhteiskunnan vaikuttajat ja vaikuttamisen väylät.” ”Hän pitää turhaan vakan alla tietoa ja suuria ajatuksiaan, joita kahden kesken jakaa.” » KOTIMAA | 18.1.2018 15. Kantolaa luonnehditaan kansanedustajaksi, joka hakee konfliktin sijaan ratkaisua ja on näin pystynyt nousemaan päivittäisten riitojen yläpuolelle. Kantolaa pidetään korostuneen vaatimattomana tarkkailijana, joka ei tuo itseään esiin. Moni toteaa, että Kantolalla on suuri sydän. K ansanedustaja Ilkka Kantola tunnetaan eduskunnassa sovittelevana, yhteistyökykyisenä ja rakentavana asiapoliitikkona. Piispakunnan johtamiseen menestyksekkäästi yhtenä joukkona Kantolalla katsotaan olevan hyvät edellytykset. Toiselta puolen ominaisuus voi näyttäytyä värittömyytenä ja ilmiselvän karisman puutteena. Kantolalta perätään uskallusta tuoda itseään enemmän esiin. Vuonna 2005 hän jätti Turun arkkihiippakunnan piispan viran sen jälkeen, kun hän oli kertonut avioerostaan ja hänen avioliiton ulkopuolinen suhteensa oli tullut julkisuuteen
Lähes jokainen haastateltava käytti Tapio Luomasta sanaa sillanrakentaja. Lausunnoissa korostui Luoman kyky selkeyteen ja diplomaattisuuteen. arkkipiispanvaali E spoon piispaa Tapio Luomaa kuvataan innostavaksi, analyyttiseksi ja selkeäksi esiintyjäksi. Arveltiin, että ehkä hän yrittää olla mieliksi kaikille ja olla kaikkien ystävä. * Espoon piispa Tapio Luoma * 55 vuotta * Perhe: puoliso sekä kolme aikuista lasta * Syntynyt Kurikassa, asuu Espoossa * Koulutus: teologian tohtori Helsingin yliopistosta Luomasta sanottua ”Ei kyllä tule mieleen kehittymisen varaa.” ”Oli aikoinaan innostava nuorisopappi ja teki uusia avauksia.” ”Tasapuolinen ja arvostava suhde eri heräysliikkeisiin. Vaarana voi olla se, että hän antaa joskus muiden vaikuttaa liikaa omiin näkemyksiinsä. Seinäjoki-vuosina hänestä saattoi jo nähdä, että mielessä ovat isommat ympyrät kuin yhden seurakunnan kirkkoherrana toimiminen. Vahva seurakuntatausta näkyy myönteisesti.” ”Puhuu luontevasti ilman papereita. Luoma osaa myös messuta ja hänellä on loistava lauluääni. Häntä pidetään aktiivisena sekä hyvänä verkostoitumaan. Luoman perusasenne elämään ja kirkkoon on valoisa ja toiveikas. Tämä saattoi näkyä esimerkiksi päätöksessä, joka koski papin rankaisemista samaa Tapio Luoma Sillanrakentaja ja selkeä esiintyjä Kuka. Asiaa läheltä seuranneiden mielestä Luoma hoiti erittäin hyvin seurakuntaliitokset Seinäjoen kirkkoherrana ollessaan. Hän on yhtä aikaa älyllinen ja hengellinen. Tähän liittyy myös se, että joidenkin mielestä on ollut tilanteita, joissa hän olisi voinut osoittaa selvemmin johtajuutta. Hän osaa puhua ilman papereita, ja hänen saarnoissaan on vahva, ajateltu sisältö. Luoma omaa erittäin hyvän seurakuntakokemuksen erikokoisista seurakunnista. Moni korosti sitä, että Luoma tulee hyvin toimeen eri herätysliikkeiden edustajien kanssa. Kehittämiskohteena pidetään päätöksentekokykyä ja nopeuden kehittämistä oman kantansa ilmaisemiseen. Niille, joiden mielestä kirkkoa uhkaa kahtiajakautumisen vaara, Luoma näyttäytyy yhtä aikaa riittävän liberaalina ja konservatiivina. KOTIMAA | 18.1.2018 16. Häntä luonnehditaan kansan ja kirkon mieheksi, joka ymmärtää myös, että kirkossa on tasa-arvovaje. Lisäksi häntä kuvattiin sanoilla yhteistyökykyinen, ystävällinen ja myönteinen. Pystyy puhumaan innostavasti mistä tahansa teologisesta aiheesta.” ”Henkisesti kotonaan eniten Etelä-Pohjanmaalla, ei ole oikein kotiutunut Espooseen.” sukupuolta olleen parin siunaustilanteesta. Hänellä on kyky analysoida laajoja kokonaisuuksia ja visioida tulevaa. Joskus työn ja viran paineet saattavat näkyä tiettynä kireytenä, hän ei aina jaksa kohdata ihmisiä. Häntä pidetään järkimiehenä, mutta myös huumorimiehenä, jonka kanssa voi puhua normaalisti. Luomasta välittyy energiaa, sanavalmiutta ja iloa. Toisaalta kaikkien haastateltavien mielestä hän ei ole aina jaksanut täysillä perehtyä hallintokuvioihin. Arkkipiispalle on erityisen tärkeää, että uskaltaa ottaa rohkeasti kantaa. Osa herätysliikeväestä on kuitenkin sitä mieltä, että puheet voisivat olla hengellisesti vieläkin ravitsevampia. Luoma on hyvä yhteistyökumppani, joka arvostaa maallikoita. Toisaalta hän voi olla joskus liiankin diplomaattinen, oma kanta pitäisi sanoa selkeämmin. Moni käytti myös sanaa kuuntelija. Hänellä on kyky ja halu huomata ympärillään olevat ihmiset ja luoda heihin kontakti. Hänen kanssaan saa olla eri mieltä. Pappeinkokouksessa saattoi pitää puolen tunnin alustuksen ilman papereita kaikkine alaviitteineen. Hän on helposti lähestyttävä. Haastateltavien mukaan Luoma on analyyttinen ja hän perehtyy asioihin perusteellisesti. Luoma saattaa jäädä joskus pyörittelemään asiaa, josta pitäisi osata jo sanoa oma näkemys
Toisaalta moni pitää Vikströmin ruotsinkielisyyttä yksiselitteisesti valttina ja kehuu hänen tuntevan hyvin myös ruotsalaisen teologisen keskustelun. Lisäksi hän on herättänyt kunnioitusta tulemalla tilaisuuteen kuin tilaisuuteen paperit lukeneena ja asiaan perehtyneenä. Kuka. Professori Eila Helanderin aiheesta tekemän selvityksen jälkeen hän muutti kantaansa. Teologina häntä pidetään terävänä ja analyyttisena. P orvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström on diplomaatin maineessa. Harva ajattelee, että Björn Vikström kärsisi siitä, että hänen isänsä John Vikström toimi arkkipiispana vuosina 1982– 1998. Syynä epäilyksille on yhteiskunnallisen ilmapiirin koventuminen, minkä pelätään heijastuvan äänestyskäyttäytymiseen. Moni pitää Vikströmiä akateemikkona, joka nauttii älyllisistä haasteista ja näkökulmia haastavista keskusteluista. Toiset taas ajattelevat, että hän jatkaisi osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun samalla tavalla kuin Mäkinen on tehnyt. Hän on piispoista ainut, joka ilmoittaa suoran numeronsa hiippakunnan verkkosivuilla. Mielipiteiltään häntä luonnehditaan liberaaliksi, jopa radikaalisti liberaaliksi. Porvoon hiippakunta levittyy laajalle ja hajanaiselle alueelle, ja siellä elävät rinnan hyvinkin konservatiiviset ja liberaalit mielipiteet. Moni näkee, että Vikström jatkaisi arkkipiispana Kari Mäkisen linjaa. Vikström on avoimesti kertonut kannattavansa sitä, että kirkossa vihittäisiin myös samaa sukupuolta olevia pareja. Osa tarkoittaa tällä sitä, että maallistumiskehitys ja kirkon julkikuvan liberalisoituminen jatkuisivat. Hän oli esimerkiksi aiemmin sitä mieltä, että kirkon pitäisi uuden avioliittolain myötä luopua vihkioikeudesta. * Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström * 54 vuotta * Perhe: puoliso, kolme aikuista lasta * Syntynyt Turussa, asuu Porvoossa * Koulutus: teologian tohtori Åbo Akademista Vikströmistä sanottua ”En ole koskaan kuullut hänen korottavan ääntään. Päinvastoin moni näkee hänellä olevan monia myönteisiä ominaisuuksia, joita hänen isällään oli, kuten harkitseva ja kuunteleva luonne. Björn Vikström Diplomaattinen älykkö Vikström on johtajana siitä poikkeuksellinen, että hänet on helppo saada kiinni. Jotkut esittävät epäilyksensä, että Vikströmin ruotsinkielisyys vaikuttaisi kielteisesti osaan äänestäjistä. Lisäksi hän vastaa sähköposteihin ripeästi. Hän myös muuttaa kantaansa parempien argumenttien edessä. Kahdeksan vuotta Porvoon hiippakunnan piispana ovat myös tuoneet Vikströmille sellaista johtamiskokemusta, jota hänen ansioluettelostaan on aiemmin puuttunut. Niiden keskellä Vikström on kyennyt johtamaan hiippakuntaa niin hyvin kuin tällaisissa olosuhteissa vain voi, moni häntä tunteva kertoi. Vikström onnistuu luovimaan piispana haastavassa hiippakunnassa. Ominaisuus herättää myös huolta siitä, miten hän aikoo käyttää aikansa arkkipiispana, kun hän joutuu jättämään asioita muiden hoidettavaksi. Valmius vastata yhteydenottoihin kuvaa laajemminkin hänen kykyään tarttua toimeen ja ottaa asia hoitaakseen. Hän saa kehuja siitä, että hän kuuntelee kaikkia osapuolia ja pystyy asettumaan keskustelukumppanin asemaan. Hän hillitsee aina omat tunteensa ja lähtee asiapohjalta asioissa eteenpäin.” ”Hän on valpas, pystyy reagoimaan nopeasti siihen, mitä tapahtuu yhteiskunnassa.” ”Hän kunnioittaa myös niitä, jotka edustavat muita näkökohtia.” KOTIMAA | 18.1.2018 17
Savun seassa hymyili keskuksen johtaja Pentti Laukama, joka kuului myös Suomen Ekumeenisen Neuvoston Näköala-lehden toimituskuntaan. Monella vapaakirkollisellakin on ikoni. Isä Heikki Huttusen johtaessa Suomen Ekumeenista Neuvostoa Vuorinen pääsi perehtymään lähietäisyydeltä ortodoksisuuteen. Parhaimmillaan ekumenia auttaa sekä riYkseys alkaa ymmärryksestä Tänään alkaa kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko, jota on vietetty Suomessa säännöllisesti yli 50 vuotta. . Vuorista viehätti naisellinen henkäys, jonka Maria toi miehisen menon keskelle. Laukama nousi tuoliltaan ja kysyi, miten hän voisi olla avuksi. Ei se niin itsestään selvää ole, Sirpa-Maija Vuorinen tokaisee. . Maailman mitassa ne eivät sitä suinkaan ole. Sellainen on olemassa jo esimerkiksi Saksassa. neuvoston näköala-lehden toimituskunnan jäsenen Pentti laukaman työhuone sijaitsi kirkon kupeessa. Sirpa-Maija Vuorinen ei tiennyt ekumeniasta vielä oikein mitään. . Pistäytymiset Pyhän Henrikin katedraalissa olivat Sirpa-Maija Vuoriselle aina pieniä opintomatkoja. Ortodoksit käyttävät rukouksissaan vuosisatoja käytössä olleita tekstejä, joita lausutaan samanlaisina sukupolvesta toiseen. Kasteen vastavuoroisen tunnustamisen asiakirja on vireillä. Vuorisen mielestä sanojen löytäminen rukouksessa ei ole aina helppoa. . Suomen Ekumeenisen Neuvoston hallintosihteeri Sirpa-Maija Vuorinen on nähnyt, ettei rukous ole ollut turhaa. Marian kunnioitus on minusta arvokasta. Kun on hyvin koetellut tekstit, niihin on helppo yhtyä. Isä Heikki tutustutti häntä esimerkiksi erilaisiin palveluksiin. Laukama tutustutti Vuorisen katolisen uskon maailmaan. Olen oppinut, että häntä ei palvota, vaan kunnioitetaan. Kaiken, mitä tiedän musiikista, olen oppinut Edströmiltä. . Ave Maria -rukouskin tuntuu hänestä nykyisin hyvältä: ”Jumalanäiti, rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkellä…” . Ajan henkeen kuuluva oppiminen toisiltamme on ekumenian maailmassa ihan hyvä juttu. Kun Abraham ja Saara pitivät vierainaan kolmea miestä, he palvelivatkin Jumalaa. Ymmärsipä asian niin tai näin, Vuorinen toivoo, että kaikki kirkot kuitenkin tunnustaisivat toistensa kasteen. Ensimmäisenä työnä oli ekumeenisen rukousviikon suomenkielisen aineiston toimittaminen. Ensimmäinen mitä hän oppi, oli Laukaman asenne: ekumenia on avun ja tiedon tarjoamista. Maria on esimerkki rohkeasta ja tehtävänsä mittaiseksi kasvavasta naisesta. Vaikka yhteyden rakentamisessa on vielä paljon työtä jäljellä, Sirpa-Maija Vuorisen mielestä ekumenia on mennyt Suomessa hyvin eteenpäin. Baptistipastori Jan Edströmin johtaessa Suomen Ekumeenista Neuvostoa tilaisuudet alkoivat usein trumpettisoololla. Hän avasi esimerkiksi Neitsyt Marian merkitystä. teksti: danielle miettinen & kuva: jukka granström Helsingin Pyhän Henrikin katedraali tuli sirpa-maija vuoriselle tutuksi 28 vuotta sitten, kun hän aloitti suomen ekumeenisen neuvoston julkaisusihteerinä. Kunnioitus ja yhteistyö tuntuvat jopa itsestään selviltä. . Naisihmisiä on voinut helpottaa, että heidän puolestaan rukoilee äiti. Mietin usein, onko paremhaastattelu pi kastaa vastasyntynyt vai ihminen, joka ilmaisee haluavansa uskoa. Yksi niistä oli rukouspalvelus työhön ryhdyttäessä. Sellainen saatettiin pitää vaikkapa ekumeenisen seminaarin aluksi. Huttunen opetti katsomaan jokaista ihmistä mahdollisuutena kohdata Jumala. Oli vuosi 1989 ja Vuorinen oli juuri aloittanut järjestön julkaisusihteerinä. Hänellä oli tapana sanoa, että ihminen on kuin instrumentti, jota korkeampi voima soittaa saaden sävelet esille. Keveydessä on Sirpa-Maija Vuorisen mielestä oma viehätyksensä. KOTIMAA | 18.1.2018 18. Jumala tulee luoksemme ihmisen hahmossa. Edströmin aikana hän tuli pohtineeksi paljon kastetta. Vapaakirkollisuudessa liturgisia kaavoja on vähän. P aksu tupakansavu oli vastassa Sirpa-Maija Vuorista, kun hän vieraili ensimmäisen kerran Katolisen tiedotuskeskuksen toimistossa Pyhän Henrikin katedraalin uumenissa Helsingissä. ” Ehtoollisyhteyden puuttuminen tuntuu jatkuvana pistona sydämessä
Rukouksessa on anteeksiannon sisäinen valo ja yhteys kaikkien aikojen uskoviin. Sen helmiä ovat suostuminen jatkuvaan muutokseen ja pyrkimys löytää evankeliumin voima omalle ajallemme. Ja tutkimusta selittämään on pätevät teologit, kuten hänen ensimmäinen esimiehensä, dosentti Jaakko Rusama ja nykyinen esimiehensä, TT Mari-Anna Auvinen. Myös siirryttyäni eläkkeelle. • Tämän vuoden aineisto tulee Karibialta ja teema on: Herran käsi on voimallinen. Toinen on luterilais-katolinen dialogidokumentti Vastakkainasettelusta yhteyteen. Toinen on Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista ja toinen Porvoon julistus. . Asiakirja, jonka allekirjoittamisen Vuorinen haluaisi vielä nähdä, on sopimus ehtoollisyhteydestä. • Kaikkialla maailmassa rukoillaan viikon aikana yhteisiä tekstejä seuraten ja yhdytään maapallon ympäri levittyvään rukouksen ketjuun. • Sitä vietetään ainakin 75 maassa. Kristuksen kirkko on kuitenkin yksi. Charta Oecumenica koskee kaikkia Euroopan kristillisiä kirkkoja ja yhteisöjä. . Rukoilen sen puolesta joka päivä. Sirpa-Maija Vuorinen ei ole milloinkaan harkinnut vaihtavansa kirkkokuntaa. Niiden runsaan 28 vuoden aikana, jotka Sirpa-Maija Vuorinen on ollut töissä Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa, huippuhetkiä ovat olleet kahden asiakirjan allekirjoittaminen. • Rukousviikko on kansainvälinen kahdeksan päivän intensiivinen rukousjakso kristittyjen ykseyden puolesta. Ehtoollisyhteyden puuttuminen tuntuu jatkuvana pistona sydämessä. • Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order -komissio ja Paavillinen kristittyjen ykseyden edistämisen neuvosto tuottavat yhteistyössä englanninkielisen aineiston, joka on paikallisesti valmisteltu jossakin maassa tai jollakin alueella. Aineisto käännetään maakohtaisesti eri kielille. . kastumaan toisten perinteistä että vahvistumaan omassa identiteetissä. Luterilaisuuden vahvuutena Vuorinen pitää arjen pyhittämisen esillä pitämistä. Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko • Kristittyjen ykseyden ekumeenista rukousviikkoa vietetään 18.–25. En ole koskaan ajatellut, että jättäisin oman kirkkoni. tammikuuta. Se lähtee siitä, että ekumeeniset ponnistelut tapahtuvat Kristuksessa jo yhteen kuuluvien kesken ja kolmiyhteisen Jumalan kunniaksi. On myös paljon tutkimusta, melkein kaikkeen on perustelut. • Lisää aiheesta: www.ekumenia.fi Vuorinen haluaa nostaa esille lisäksi kaksi muuta sopimusta, jotka ovat jääneet julkisuudessa hieman varjoon. KOTIMAA | 18.1.2018 19
Naimattomat tai vailla parisuhdetta elävät ihmiset kohtaavat yhä ennakkoluuloja ja ymmärtämättömyyttä. Vaikka viime vuosien kirkollinen keskustelu antaisi olettaa kirkon olevan ensisijaisesti kiinnostunut homojen parisuhteista, pyörii suuri osa seurakuntien työstä heteroiden rakkauselämän ympärillä. ” Sinkuista puhuminen vaatii jossain vaiheessa myös sinkkujen seksielämän tunnustamista. essee KOTIMAA | 18.1.2018 20. Sinkkuaikaa kohdellaan ohimenevänä vaiheena, josta kunnollisten ihmisten tulee päästä yli. teksti: saara-Maria Pulkkinen & kuva: Päivi karjalainen Unohdetut sinkut K irkossa rakastetaan rakkaudesta puhumista. Helsingissä jo useampi kuin joka toinen talous on yhden hengen käsissä. Kesäjuhlilla luennoidaan passiivis-aggressiivisesti aidon avioliiton onnesta. ”Kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan.” Ja silti: palvoessaan parisuhteita kirkko unohtaa tietyn ihmisjoukon. Riittääkö perhe-elämää hehkuttavassa kirkossa rakkautta myös sinkulle. Sinkut ovat parisuhteessa eläviä haavoittuvampia ja putoavat helpommin yhteiskunnan turvaverkkojen varaan tai niiden ulkopuolelle. Kirkkohäät ovat yhtä olennainen osa seurakunnan kesää kuin rippileirit. Väestöliiton tutkija kutsuu sinkkujen vanhempiensa luona viettämää lomaa ”nolla-ajaksi”, koska sinkku ei sen aikana pääse tutustumaan otollisiin puolisokandidaatteihin. Sinkkunaisia tavataan syyttää nirsoiksi. Useimmiten puhutaan sinkkutalouksista, eli ruokakunnista, joihin kuuluu vain yksi henkilö. Osa sinkuista viihtyy omillaan ja selviää haasteista. Vihkipuheessa muistutetaan avioliiton olevan kasvun paikka. Niin, kirkossa rakastetaan rakkaudesta puhumista. Täytyy vain avata silmät ja esimerkkejä löytää kaikkialta. Yli miljoona suomalaista elää yksin. Elämän nurjat puolet korostuvat ilman kumppania, jonka kanssa jakaa asuntolaina, auton huoltokustannukset tai arjen huolet. Mitä sinkkuihin tulee, yhteiskunta kulkee vauhdilla kaatuneen ohi. Kaikki eivät. Siteerataan lähes poikkeuksetta Ensimmäistä korinttilaiskirjettä. Itse asiassa yksin eläminen saattaa usein kuormittaa ihmistä enemmän kuin parisuhde. Kirkon ammattimaista ja laadukasta perheneuvontaa arvostavat kaikki, ja kasvavaa perhettä palvelee lapsityöntekijöiden armeija. Vanhanpiian tai peräkammarinpojan tittelit ovat ehkä jääneet pois arkikäytöstä, mutta nimitysten taustalla olevien asenteiden muutosta saa vielä odottaa. Osa etsii kumppania, osa ei ole ehkä koskaan seurustellut, joillakin on kädet täynnä työtä ilman parisuhdettakin. Hän saattaa olla oikeassa. Miljoonaan yksinasujaan ei lueta yksinhuoltajia tai asuntonsa kämppiksen kanssa jakavia sinkkuja. Seurakuntalehdet ja kirkon verkkoviestintä vilisevät vinkkejä niin parempaan parisuhteeseen kuin sujuvampaan seksiin. Lahjoitetaan Raamattu yhteiseen kotiin. Joku kaipaa omaa kultaa, toisella on jo sellainen eri osoitteessa. Tällaisia yksinasujia on yli miljoona. Häiden jälkeen koittaa arki. Vanhoillisten herätysliikkeiden tai kirkollisten järjestöjen lehtien kansissa komeilee lähes viikoittain miehen ja naisen välistä rakkautta ylistävä otsikko. Ehkä vastareaktiona sateenkaarikeskustelulle myös kirkon konservatiivilaita hempeilee nyt enemmän kuin aikoihin. Molempia pidetään itsekkäinä ja nautinnonhaluisina. Yksin asumisen on tutkittu heikentävän ihmisen terveyttä ja lyhentävän elinikää. Yksin asuvat suomalaiset ovat kirjavaa joukkoa: samaan tilastoon lasketaan niin lesket, eronneet kuin vastikään lapsuudenkodistaan muuttaneetkin. Sinkkuja joka tapauksessa riittää. Sen, jolla parisuhdetta ei ole. ”Voi yksinäistä, joka kaatuu – häntä auttamassa ei ole ketään”, jatkaa Saarnaaja. Sinkkujen määrää on Suomessa vaikea arvioida. Tietäähän Saarnaajakin, että kaksin on parempi kuin yksin. Ja miksipä ei. Moni ei koskaan päädy parisuhteeseen. Itsellisten naisten ja miesten määrän arviointia mutkistaa myös se, että kaikki sinkut eivät asu yksin. Sekin on juhlaa parisuhteisiin ihastuneille seurakunnille. Luvataan rakastaa myötäja vastamäissä, ehkäpä jopa aina kuolemaan saakka. Sinkkumiehet saavat osakseen huvittunutta sääliä