18 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 5. vu os ik er ta 00 43 59 5– 20 –0 3 20 2 20 Palanut mutta elämää täynnä Pyhän Annan kirkko Pietarissa on kasvavan seurakunnan koti 12 Henkisyyden vilkas tarjonta haastaa kirkon Eero Huovinen oppi lukemaan 25-vuotiaana
Jotkut teokset haluan pitää käden ulottuvilla: Mannermaan Kaksi rakkautta, Huovisen Katekismus ja monta muuta kirjaa eri aloilta. – Koko järjestelmä tulisi miettiä uudelleen. Katekismus siivilöi olennaisen uskosta ja käsittelee eettisiä kysymyksiä. 4 Tullaanko Suomessa siirtymään yhteiseen katsomusopetukseen. Ja että jokainen ihminen voi saada syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.” Eikä yksinäisiä susia ole. – Virallista kantaa ei ole, koska ei ole virallista esitystä yhteisestä katsomusaineesta, jolla olisi tietty sisältö. Kirja kerrallaan puntaroin: uuteen paikkaan, kotiin, kierrätykseen tai roskiin. Lähes puolet kannatti yhteistä ainetta. Tässä lehdessä sivulla 20–22 emerituspiispa Eero Huovinen tekee jos ei nyt suursiivousta niin ainakin ytimen harjausta monien tärkeiden asioiden alta. | Kuva: Jukka Granström TuOvi PääKKönEn Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja sekä uskonnon, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja KOTIMAA | 17.1.2020 2. Osoite muuttuu, isompi työyhteisö hajoaa ja tavaraa vähennetään. Osa on tehty pedagogisista lähtökohdista, osa opetuksen järjestämiseen liittyvistä syistä. Siinä ei synny kattavaa käsitystä valtauskonnoista. 3 Miten katsomusaineiden opetus mielestäsi pitäisi järjestää. Niin myös Suomen uskonnonopettajien liiton (SUOL) puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen. Eettisiinkin valintoihin siellä viitataan: ettei tule tappaa, varastaa tai pettää. Pitäisi alkaa keskustella siitä, mitä opetuksen sisällöt sitten olisivat. TuiJa PyhäranTa ”Uskontoja pitäisi opettaa kaikille, ei vain uskontokuntien jäsenille” Tuovi Pääkkösen mielestä olisi aika keskustella yhteisen katsomusaineen sisällöistä. Tiedätkö kuinka laajasti kokeiluja on tehty. Uskonnot eivät ole globaalisti katoamassa mihinkään. Viime syksynä teimme vapaamuotoisen kyselyn liittomme Facebook-sivulla. Kirkko on yhteisö, jossa saa tunnustaa uskonsa yhdessä toisten kanssa. Tällä hetkellä opetusministeriö selvittää elämänkatsomustiedon opetuksen avaamista kaikille. Sen sijaan että katsotaan, mihin oppilas kuuluu, pitäisi ajatella sitä, millaisia taitoja, tietoja ja osaamista nykymaailmassa tarvitaan. Osa kokeiluista on hyvin suunniteltuja ja osa käytännössä sitä, että evankelis-luterilaista uskontoa opetetaan kaikille. 1 Mikä on SuOL:n kanta yhteiseen katsomusaineeseen. aluksi | viikon henkilö | Kirja kerrallaan K otimaa muuttaa. Ehkä tärkein leimakirves on kuitenkin ajatus siitä, mikä joutaa mennä. – Olen saanut tiedon, että kokeiluja olisi jo noin 60 kunnassa. Se tarjoaa väsyneelle keitaan ja kaipaavalle paikan ikävöidä ja etsiä yhdessä. Kukkia, papereita, kirjoja. Ylen kyselyn mukaan 70 prosenttia suomalaisista kannattaa kaikille yhteistä katsomusainetta. Päivi PuhaKKa Toimittaja siivosi kaappia. – Sanoisin että tullaan, mutta ilman poliittista tahtoa se tuskin tapahtuu lähitulevaisuudessa. ET:ssä opetetaan kuitenkin uskonnoista hyvin vähän. Kirkko on laiva tai teltta, ei bunkkeri. Rakkaus on valintatilanteissa pätevä mittatikku. Erilaisia epävirallisia yhdistetyn katsomusopetuksen kokeiluja on Pääkkösen tietojen mukaan jo noin 60 kunnassa. Emme tietenkään hyväksy mitä tahansa, esimerkiksi elämänkatsomustiedon (ET) opetusta kaikille. ”Kristus on koko maailman Vapahtaja. Siksi niitä pitäisi opettaa kaikille, ei vain uskontokuntien jäsenille. Hui kauhistus! Valintaan vaikuttavat muistot, tunne, järkisyyt. Kirkolla on ainutlaatuinen sanoma, joka ei ole kysymys moraalista vaan armosta. 2 Joissain kouluissa on jo yhdistetty katsomusaineiden opetusta. Ydinkohdat löytyvät esimerkiksi siitä Katekismuksesta. Sisällöltään kokeilut ovat hyvin kirjavia. Liian painava moraalinen taakka tekee askeleen raskaaksi matkalla kotimaahan. Mikään niistä ei ole virallinen, siis opetusministeriön aloittama tai tukema. Välillä on hyvä tarkistaa suunta ja mitä repussa raahaa mukana
Ensi viikolla Jerusalemissa vietetään myös avajaisjuhlaa. Suomessa päivää kutsutaan nimellä vainojen uhrien muistopäivä. Tänä vuonna holokaustin muistopäivän teemana on Euroopassa lisääntyvä antisemitismi sekä rasismin vastustaminen maailmanlaajuisesti. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Kunnon hoitaminen on kristillinen velvollisuus. Ja kas, ei mennyt kauan kun jo huomasin virkistyväni, jaksavani enemmän. Silloin mittavan remontin jälkeen otetaan uudestaan käyttöön Suomen Lähetysseuran Jerusalemin keskustassa sijaitseva Shalhevetja-talo, nykyiseltä nimeltään Felm-keskuksen alatalo. Elävää vettä, ajattelin. Tämä lehdestä lukemani ajatus yllätti minut. Aluksi siellä oli juutalaisten lasten lastenkoti sekä koulu. Suomen Lähetysseuran toiminta käynnistyi tässä talossa tasan 70 vuotta sitten. Siispä aloin juoda enemmän vettä pitkin päivää. Selasin raivokkaasti kännykästäni sosiaalista mediaa tietämättä oikein mitä etsin. Se oli henkistä. Mieli oli apea, ärtynyt ja – kun hetken tunnetta makustelin – tyhjä. 1970 Mari Teinilä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. Olin käyttänyt kaiken sisäisen kapasiteettini. Juomapulloni vesi ei siihen riitä. Kotimaa 16.1.1970. FreiJa Özcan Kirjoittaja on Kotimaan toimituspäällikkö. KOTIMAA | 17.1.2020 3. Havahduin ajatukseen bussissa matkalla kotiin pitkän työviikon jälkeen. – – 25-vuotiaana aktiivinen harrastus jäi, mutta joka-aamuinen kotivoimistelu on säilynyt säännöllisessä ohjelmassa. Niissä pelon lietsominen, valheellisen informaation levittäminen ja muukalaisviha ovat aina olleet keskeisinä tekijöinä. Voimaa, joka virtaa ihmiseen korkeudesta kuin putouksena kallioon puhjenneesta vesilähteestä. Talo on sen jälkeen toiminut muun muassa arabilasten kouluna ja siirtotyöläisten kokoontumispaikkana. Jännittyneessä ja jakautuneessa Jerusalemissa Suomen Lähetysseuran talo on toiminut rauhan ja rinnakkaiselon paikkana. Mietin, miten vähän juon päivän aikana samalla, kun lämmitys kuivattaa huoneilmaa. Hiljaisuutta ja avaraa tilaa, talvisään tuulahdusta kasvoilla. Yhtä tärkeää on tunnistaa kansanmurhia edeltäneet tapahtumaketjut. Enää ei ollut nälkä. Holokausti sekä kaikki muut kansanmurhat ovat todellisuutta. – Minä kiinnyin urheiluun jo pikkupoikana siitä syystä, että ensimmäinen kirja, jonka sain, oli Troijan sota. Nyt jano ei ollut fyysistä. KoTiMaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien liiton jäsenlehti iSSn 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Matti Koli Myyntijohtaja: Otto Mattsson lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Jos sinun on nälkä, voikin olla, että sinun on jano. Ensi viikolla Jerusalemissa E nsi viikolla torstaina Jerusalemissa vietetään Auschwitzin keskitysleirin vapautuksen 75-vuotispäivää. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 16.1. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on yksi kymmenistä holokaustin muistotilaisuuteen osallistuvista valtiopäämiehistä. Ettenkö tunnistakaan janoa. Minun oli ollut jano. Minun on jano. Mutta mitä henkiseen janoon juodaan. YK:n yleiskokouksen nimittämä kansainvälinen holokaustin muistopäivä on virallisesti 27.1. Sosiaalinen mediakaan ei näemmä riitä. En vain ollut tiennyt sitä. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Arkkipiispa Tapio Luoma siunaa uudet toimitilat käyttöön. Ohjelman suorittaminen kestää vain neljä minuuttia. Sitä minä tarvitsen. Ne jotka sanovat, ettei ole aikaa, eivät tiedä mistä puhuvat, piispa toteaa. Mitään ei ollut jäljellä, vain rutikuivaa sisuskalua. ?. Käsitys historiasta, myös sen pimeimpiä vaiheita edeltäneistä tapahtumista, voi kannustaa tämän päivän päätöksentekijöitä rauhantöihin. Todeksi voi tulla Jeesuksen lupaus siitä, että autuaita ovat rauhantekijät. Sen välityksellä ihastuin kreikkalaisuuteen ja urheiluun – – piispa Elis Gulin toteaa. Valtioneuvoston kanslian päätöksellä silloin muistetaan myös armenialaisten kansanmurhaa sekä Neuvostoliiton terrorin uhreja. Siksi niiden pitää olla osa ihmiskunnan muistia
A. – Todistajakertomuksissa tärkein anti on se, että todistaja osaa kertoa, miten turvapaikanhakija on mukana yhteisössä ja miten hän harjoittaa uskontoaan, Pyysaari toteaa. Olennaista ei Pyysaaren mukaan ole se, osaako turvapaikanhakija uuden uskontonsa ydinasioita. Sen sijaan ne ovat B. – Meillä on sitten käytössämme hänestä kaikki materiaali, kirjallinen ja suullinen, vastuutuomari Taina Pyysaari toteaa. KOTIMAA | 17.1.2020 4. Korkeimman hallinto-oikeuden tuomari, oikeusneuvos Taina Pyysaari on vastuutuomarina turvapaikanhakijoita koskevissa asioissa. Kirkolliskokousja hiippakuntavaltuustovaalit pidetään 11.2. Miten se sen tekee. Jos turvapaikanhakija on esittänyt kansainvälisen suojelun tarpeensa perusteeksi sitä että hän on kääntynyt kristityksi, lähtökohtana on Pyysaaren mukaan arvioida aiheutuuko kristityksi kääntymisestä vainoa. Turvapaikanhakijaa on siis ensin suullisesti kuultu Maahanmuuttovirastossa ja sitten hallinto-oikeudessa ennen kuin hän päätyy hakemaan valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Myös tallenteet suullisista kuulemisista ovat kuunneltavissa haluttaessa. Kirkolliskokousvaalien ehdokasgalleria on avattu Tiedot niin kirkolliskokousvaalien kuin hiippakuntavaalien ehdokkaista ja valitsijayhdistyksistä löytyvät nyt netistä, kun Kirkon viestinnän toteuttama ehdokasgalleria on avattu. Vaalit käydään hiippakunnittain. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n ohjeistuksen mukaan on selvitettävä kääntymyksen olosuhteet, motiivi ja vaikutukset kotimaassa. – Ihmiset sitten kertovat motiiveistaan. – Ymmärrys kasteen merkityksestä on yksipuolistunut ja ohentunut samalla, kun yhteiskunnalliset ja uskonnolliset tavat ovat muuttuneet sekä kasteet vähentyneet, pääsihteeri Mari-Anna Auvinen sanoo. Esimerkiksi Iranissa hallinnon mielenkiinto kohdistuu seurakuntien johtajiin, ei niinkään yksittäisiin ihmisiin, Pyysaari huomauttaa. Suullisissa oikeudenkäynneissä kristityksi kääntyneellä turvapaikanhakijalla voi olla todistajana hänen kristillisen yhteisönsä edustaja. Tai sitten motiivi voi olla se, että halutaan turvapaikkaperuste, Pyysaari toteaa. Keskustelua leimaa epäluottamus viranomaisten ja oikeusprosessien toimintaan. Oikaisu Kotimaan (1/20) Kirkko ja minä -jutussa oli virhe. Thulen valmistamista uruista Suomen vanhimmat edelleen käytössä olevat. Julkilausumalla SEN haluaa avata keskustelua kasteesta. Auvinen kertoo, että SEN:in julkilausuma kasteesta on samalla kutsu kristityille voittaa kirkkojen välinen hajaannus ja tuoda niiden keskinäinen yhteys näkyvällä tavalla julki. Hän painottaa, että kaiken arvioinnin perusta on turvapaikanhakijan tarina hänen itsensä kertomana. Yhteisöllä voi olla merkitystä myös vakaumuksen ohella. Jos turvapaikanhakijan kääntyminen kristityksi on tapahtunut kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen, motiivin etsintä korostuu. Se voi olla sitä, että löytää kylmässä ja kolkossa Suomessa jonkin yhteisön. – Tämä on yhteydessä maatietoon. Etenkin kirkollisissa piireissä epäillään viranomaisten kykyä arvioida kääntyneen turvapaikanhakijan vakaumusta ilman teologista koulutusta. – On iso väärinymmärrys ajatella, että kyse olisi uskonnollisen tietämyksen tentistä, Pyysaari sanoo. – On tilanteita, joissa todistaja on ollut paljonkin tekemisissä ja kommunikoi turvapaikanhakijan kanssa tämän omalla kielellä. Mutta jos todistajana on kastanut pappi tai hengellinen johtaja, joka Vakaumusta arvioitaessa ihmisen tarina ratkaisee turvapaikanhakijat | Korkein hallinto-oikeus joutuu turvapaikkapäätöksiä käsitellessään arvioimaan kristityksi kääntyneiden vakaumuksen aitoutta. Äänioikeus vaaleissa on papeilla ja seurakuntien luottamushenkilöillä. Galleria on osoitteessa ehdokasgalleria.evl.fi. Kolmas selvitettävä asia on, miten turvapaikanhakija harjoittaisi uskontoaan kotimaassaan, onko kotimaan viranomaisilla tietoa hänen kääntymyksestään ja mitä siitä voi seurata. Arvioiminen tehdään hyvin vakiintuneella tavalla. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on valituslupatuomioistuin. Siinä yritetään päästä selville, onko motiivi se, että haluaa harjoittaa uutta uskontoa, vai onko se jokin muu. – Oletetaan toki, että jotain tietää. Toisin kuin jutun tietolaatikossa väitettiin Merikarvian kirkon urut eivät ole Suomen vanhimmat edelleen käytössä olevat urut. uutiset | lyhyesti | | korkein hallinto-oikeus | K un Suomessa kristityksi kääntynyt turvapaikanhakija ei saa turvapaikkaa vaan hänet palautetaan kotimaahansa, herättää se tunteita ja kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. – Yleensä suurin vainon vaara on, jos luopuu islamista, Pyysaari sanoo. Galleria tarjoaa ehdokkaille viestintäkanavan, jossa he pääsevät kertomaan itsestään ja valitsijayhdistyksestään. Ekumeeninen Neuvosto: Ymmärrys kasteesta on ohentunut Kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen yhteistyöelin Suomen Ekumeeninen Neuvosto (SEN) on huolissaan kasteen asemasta. Jos ei osaa nimetä mitään, mitä on tekemässä, se herättää kysymyksiä
– Teemme työmme hyvin ja pyrimme ymmärtämään turvapaikanhakijoiden usein inhimillisesti vaikeaa tilannetta, Pyysaari toteaa. UNHCR kouluttaa tuomareita turvapaikka-asioissa vuosittain. Kun Suomeen hyvin jo integroitunut ja kieltäkin osaava saa kielteisen päätöksen, se kiihdyttää. Kansalaiset eivät kuitenkaan aina tunnu luottavan siihen, että korkein hallinto-oikeus tekee juridisesti oikeita päätöksiä. Taina Pyysaari painottaa, että Suomi liikkuu turvapaikanhakijoita koskevissa päätöksissä samassa linjassa muun Euroopan kanssa. Hän korostaa sitä, ettei Suomeen integroiminen ole se, mitä korkein hallinto-oikeus arvioi. Ne perustuvat direktiiveihin, jotka on toimeenpantu ulkomaalaislaissa. Pyysaaren mukaan on paljon niitä turvapaikanhakijoita, joille ei myönnetä kansainvälistä suojelua mutta jotka jäävät kuitenkin maahan työperusteisesti. Siellä laaditaan ohjeistuksia. Korkeimman hallinto-oikeuden esittelijäneuvos Jenni Reboldin mukaan tarkkaa tilastotietoa tästä ei ole, mutta hallinto-oikeuksien päätöksiä on puolestaan muutettu vuoden 2019 aikana vain reilusti alle prosentissa turvapaikka-asioista. Silloin ei ole merkitystä sillä, onko turvapaikanhakijalla laaja ystäväpiiri Suomessa ja onko hän mukava ihminen, Rebold sanoo. Rebold huomauttaa, että alueelle, jolla turvapaikanhakija voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, ei palauteta sellaistakaan, joka on Suomessa syyllistynyt rikokseen. FREiJa Özcan KOTIMAA | 17.1.2020 5. Erilaisia ratkaisuja saatetaan Pyysaaren mukaan Euroopan maissa tehdä, mutta turvallisuusarviot ovat samat. Tässä otetaan huomioon se, että ihminen voi olla traumatisoitunut ja hänen muistinsa toimii pätkittäin, Pyysaari sanoo. Siitä, miten nimenomaan krisEsittelijäneuvos Jenny Reboldin (vas.) ja oikeusneuvos Taina Pyysaaren mukaan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen taakse kätkeytyy paljon työtä ja päätös on lopulta oikea. – Mehän seuraamme aktiivisesti Euroopan unionin tuomioistuimen ja ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöjä. Pidämme itsemme niistä tietoisina, Pyysaari sanoo. Jos on heti kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan ottanut yhteyttä johonkin seurakuntaan ja saanut nopeasti kasteen, vakaumusta voi epäillä. on ehkä yhden kerran keskustellut ennen kastetta tulkin välityksellä valittajan kanssa, miten hän sitä vakaumusta arvioi. ” Ei ole merkitystä sillä, onko turvapaikanhakijalla laaja ystäväpiiri Suomessa ja onko hän mukava ihminen. Jos ei osaa perustella kääntymisensä motivaatiota tai motivaatio liittyy pikemminkin länsimaisen yhteiskunnan perushyveisiin kuin kristinuskoon, se epäilyttää. Maahanmuuttoviraston kielteiset päätökset pitävät Pyysaaren mukaan hyvin korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä. – Eurooppa on tietyllä tavalla yhtenäinen. – Me arvioimme asioita siltä kannalta täyttyvätkö ulkomaalaislain ja direktiivien kriteerit. Iso kivijalka turvapaikkaratkaisuissa ovat Pyysaaren mukaan UNHCR:n ohjeistukset. – Ylipäätään, jos kertomus vaihtelee, se herättää kysymyksiä, joita pitää selvittää. Suomalaiset eivät siis tee omia päätöksiä tyhjiössä. – Kansainvälistä suojelua ei anneta sillä perusteella. Kielteisen päätöksen saaneista tapauksista löytyy Taina Pyysaaren mukaan yhdistäviä tekijöitä. | Kuvat: Freija Özcan tityksi kääntymisen perusteella saisi myönteisen turvapaikkapäätöksen, ei Reboldin mukaan myöskään ole olemassa tilastoja
logiaa. Kaiken pohjalla olevia termejä pitäisi avata ja analysoida. Kun kirkossa nykyisinkin puhutaan avioliitosta tai vaikkapa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä, taustalla on jokin näky näistä asioista, Audas sanoo. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että itse näistä asioista silti puhutaan kovin harvoin. – Miten oikeastaan tiedämme, mitä me niillä tarkoitamme. | Kuva: Ville Kavilo ” Tärkeä löytö tutkimuksessa on Audasin mukaan, että kirkko ei hyväksy tai vahvista rakkautta. Kristittyjen tehtävä on etsiä sitä, mikä on kristillinen näkemys. Audas haluaa, että kiivaana käyvän avioliittokeskustelun eri osapuolet pystyisivät näkemään omien argumenttiensa taakse. Mutta jos etsimme sitä rehellisesti, emme koskaan voi varmuudella sanoa, että ”nyt olemme sen löytäneet”. – Uskon itse, että on olemassa kristillinen näky avioliitosta. Sen juuret ovat modernissa ajassa, ja siitä tuli avioliittoteologinen ajatus vasta 1900-luvulla. – Voimme kirkkona kuitenkin sanoa, että näin pitkälle olemme tulleet. Audas pohdiskelee omaa tutkimustaan jälkikäteen myös kielen ja teologian kautta: joskus on helpompi sanoa, mitä avioliitto ei ole. Tutkijan mukaan on olemassa kristillinen tapa ajatella avioliitosta, mutta avioliittoteologiaan liittyviä kysymyksiä ei voida ratkaista niin kauan kuin rakkauden, sukupuolen, lapsien ja perheen kaltaisia aiheita pidetään itsestään selvinä lähtökohtina. Lähdemateriaali koostuu kirkon dokumenteista. Kirkon intressi on toisaalla. – Olen valinnut kolme valtavan laajaa teemaa: rakkaus, sukupuoli ja perhe. Juuri tähän tutkija on omassa työssään lähtenyt. Kirkon intressi on toisaalla. Se ei se tarkoita, että kaikki olisi epäselvää. Mutta homorakkaudesta puhuttaessa samasta rakkaudesta puhutaankin yleensä homoseksuaalisena haluna. Lähdemateriaali koostuu kirkon dokumenteista, joiden voi olettaa luonnehtivan kirkon virallista avioliitto-opetusta. Tutkimuksessaan Audas nostaa esille, että kirkon avioliittoteologian ”klassisessa” näkemyksessä on sekä epäselvyyksiä että ilmiselviä ristiriitaisuuksia. – Hyvä avioliittoteologia ei ole konservatiivista tai liberaalia. Audas muistuttaa, että pohjimmiltaan Raamatunkin viesti ja haaste on se, että Kristuksessa ei enää ole miestä eikä naista. Audas tutki väitöskirjassaan Det heliga äktenskapet (Pyhä avioliitto) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittoteoVäitöskirja: avioliiton taustalla ovat rakkaus, sukupuoli ja perhe turku | Tuore väitöskirja pyrkii osoittamaan, että avioliittoteologiassa pitäisi sukeltaa syvällisemmälle tasolle käsitteiden ja ennakko-olettamuksien maailmaan. uutiset | avioliittoteologia | Å bo Akademissa tämän viikon torstaina teologian tohtoriksi väitellyt Emma Audas asettaa systemaattisen teologian alan väitöskirjassaan tutkimuspöydälle ison peruskysymyksen: mikä avioliitto on. Tärkeä löytö tutkimuksessa on Audasin mukaan, että avioliittoon vihkiessään kirkko ei hyväksy tai vahvista rakkautta. Nämä liittyvät esimerkiksi moderniin rakkauskäsitykseen, miesten ja naisten eroavaisuuksiin ja siihen, että lasten saamista ei enää pidetä avioliiton perusteluna. Vaikka avioliitosta toki voidaan sanoa yhtä ja toista, pyrkimyksen ei hänen mielestään pidä olla se, että asetetaan reunoja tai rajoja. – Pikemminkin kirkko todistaa rakkaudesta ja viljelee rakkautta ja yrittää tukea ja rohkaista ihmisiä elämään tätä rakkautta. Audasin mukaan esimerkiksi halusta puhuttaessa sitä pidetään kirkon retoriikassa miehen ja naisen välillä luonnollisena. Rehelliseen totuuden etsimiseen kuuluu avoimuus sille, että ollaan väärässä, Audas sanoo. Yksi avioliittoa koskeva ”itsestäänselvyys” on Audasin mukaan ajatus siitä, että mies ja nainen täydentävät toisiaan fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. JuSSi RytkönEn KOTIMAA | 17.1.2020 6. Emma Audas tutki systemaattisen teologian väitöskirjassaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittoteologiaa ja sen taustalla vaikuttavia käsitteitä. Voimme tehdä virheitä ja oppia, mutta näemme totuudesta vain osan. Tämä tapa ymmärtää täydentävyys ei hänen mukaansa ole perinteinen kristillinen näkemys
Nettikyselynä toteutettuun tutkimukseen vastasi viime syksynä 1 069 nuorta ja nuorta aikuista. Tutkimusanalyytikko Heli Hagfors Insight360:stä arvelee, että syynä 16–17-vuotiaiden muita nuoria positiivisempiin asenteisiin on se, että he ovat ehtineet käydä rippikoulun ja muistot siitä ovat vielä tuoreina mielessä. He ovat turvallisuushakuisia ja arvostavat tasaista arkea, mutta toisaalta suhtautuvat luottavaisesti tulevaisuuteen ja muihin ihmisiin. Tämän joukon nuoret asuvat erityisesti pienillä paikkakunnilla pääkaupunkiseudun ja suurten kaupunkien ulkopuolella ja monet heistä vielä vanhempiensa luona. Segmentissä korostuvat 16–17-vuotiaat. Tutkimusanalyytikko heli hagfors selvitti nuorten arvoja ja asenteita myös kirkkoon liittyen. Positiivisia kokemuksia seurakunnasta on 59 prosentilla ikäluokasta. Tuija PyhäranTa Insight360 Oy on Kotimaalehteä julkaisevan Kotimaa Oy:n omistuksessa. Nuorten aikuisten kirkkosuhteessa on kuitenkin enemmän säröjä. Perinteiset isänmaalliset erottuvat kirkkomyönteisyyden osalta, Heli Hagfors kertoo. Kuhunkin ryhmään kuuluu noin neljännes suomalaisista nuorista. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään iän lisäksi myös muita erottavia tekijöitä nuorten välillä. Joka toinen vastaaja (51 prosenttia) kertoi, että voisi osallistua, jos seurakunta tarjoaisi kiinnostavaa toimintaa. Aineiston perusteella nuoret jaettiin segmentteihin eli osaryhmiin. Niitä ovat ”avarakatseiset tiedostavat”, ”perinteiset isänmaalliset”, ”globaalit suoriutujat” ja ”passiiviset oppimiskielteiset”. 25–29-vuotiaista enää 9 prosenttia kertoo, että luterilaisella kirkolla on heille suuri merkitys ja 10 prosenttia arvioi, että uskonto tarjoaa parhaat vastaukset elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Jatkossa tutkimus on tarkoitus toistaa vuosittain. Perinteisistä isänmaallisista nuorista runsas neljännes ajattelee, että luterilaisella kirkolla on omassa elämässä tärkeä rooli ja että uskonto tarjoaa parhaat vastaukset oman elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Aineistonkeruun toteutti IROResearch Oy. 16–17-vuotiaiden suhtautuminen kirkkoon ja uskontoon erottuu sekä suhteessa 15-vuotiaisiin että nuoriin aikuisiin. – Kirkkoon liittyvissä kysymyksissä ikä on vahKirkko puhuttelee rippikoulun käynyttä ikäluokkaa tutkimus | 16–17-vuotiaat suhtautuvat kirkkoon myönteisesti. Lähes yhtä suuri osuus ikäluokasta (19 prosenttia) arvioi, että uskonto tarjoaa parhaat vastaukset elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Arvojen todellinen muutos tai pysyvyys ajassa selviää, kun tutkimusta toistetaan useamman kerran. Esimerkiksi seurakunnat voivat selvittää Insight360:n käyttöliittymän avulla postinumeron tarkkuudella, minkälaisia nuoria seurakunnan alueella asuu. Tutkimuksen mukaan luterilaisella kirkolla on suuri merkitys runsaalle viidennekselle (22 prosenttia) 16–17-vuotiaiden ikäluokasta. – Muut ryhmät suhtautuvat kirkkoon melko samaan tapaan: sitä ei koeta kovin tärkeäksi. Hyviä kokemuksia seurakunnasta on 41 prosentilla ikäluokasta, ja 40 prosenttia arvioi voivansa osallistua seurakunnan toimintaan. Avarakatseisten tiedostavien ryhmä yleistyy vanhemmissa ikäluokissa. | Kuva: Jukka Granström KOTIMAA | 17.1.2020 7. Muissa nuorten ryhmissä samaa mieltä väitteiden kanssa on vain noin 3–7 prosenttia vastaajista. ” Vielä ei tiedetä, muuttuvatko nykyisten 16–17-vuotiaiden arvot myöhemmin. Otos painotettiin vastaamaan 15–29-vuotiaiden nuorten väestöä iän, sukupuolen ja asuinpaikan suhteen. vasti selittävä tekijä, mutta eroja on myös segmenttien välillä. Hagfors kuitenkin muistuttaa, että vielä ei tiedetä, muuttuvatko nykyisten 16–17-vuotiaiden arvot ja asenteet esimerkiksi kirkkoa kohtaan myöhemmin iän karttuessa. Laajassa tutkimuksessa oli mukana myös kirkkoa ja uskontoa käsitteleviä kysymyksiä. | nuoret | S uomalaisten 16–17-vuotiaiden nuorten asenteet luterilaista kirkkoa kohtaan ovat varsin positiivisia. Kirkon lisäksi perinteiset isänmaalliset nuoret arvostavat suomalaisuutta ja maanpuolustusta sekä perinteitä. Asia selviää tutkimusyhtiö Insight360:n tekemästä Nuoret360-tutkimuksesta, jossa selvitettiin 15–29-vuotiaiden suomalaisten arvoja ja asenteita sekä sitä, miten ne näkyvät arjen valinnoissa. – Nyt näyttäisi siltä, että tämä on nuorten segmentti. – Voi olla, että nuorten arvot muuttuvat vanhemmiten, mutta voi myös olla, että nämä nuoret ovat aidosti erilaisia kuin edeltävät. Nuoret voivat olla myös mukana seurakuntien nuorten toiminnassa. Tavoitteena on tarjota erilaisille yhteisöille nuorista sellaista tietoa, jota voidaan hyödyntää toiminnan suunnittelussa
Tätä palvelua kustantajilta myös odotetaan. Miehiä ja vieläpä pääosin iäkkäämpää sukupolvea. Niistä kymmenen aiheena on mies. Lähimpänä naiselämäkersukupuoli | Kristillisen elämäkertakirjan tyypillinen päähenkilö vuonna 2019 oli kristillisessä järjestössä työskentelevä mies. Tähän kirjallisuuslajiin sijoitettavia nimikkeitä löytyi yhteensä 12. Erityisesti herätysliikekustantajille elämäkertojen julkaiseminen on samalla liikkeen historian tallentamista. Kotimaa-lehti kävi läpi kymmenen suomenkielisen kristillisen kustantajan viime vuoden elämäkertatuotannon. Tarjonta osoittautui poikkeuksellisen ukkoutuneeksi. Tälle vuodelle kustantajat lupaavat jälleen myös naisten elämäkertoja. Miehet hallitsevat elämäkertoja Merkkihenkilöiden kavalkadi. Kaksi kirjaa kertoo avioparista. KOTIMAA | 17.1.2020 8. uutiset | kristilliset kustantajat | S eppo, Eero, Urho, Tapio, Tapani, Rauno, Kalervo, Olavi… Kristillisten kirjakauppojen elämäkertahyllyjen nimikavalkadi on paljonpuhuva
On vaikea löytää yleisesti tunnettuja hahmoja tästä kentästä, Kirjapajan kustannuspäällikkö Eeva Johansson toteaa. Heistä saa samalla kaupparatsun. Vapaa-ajalla moni kokee rentouttavampana lukea kertomakirjallisuutta ja ihmisten aitoja kokemuksia kuin lukea opetuskirjallisuutta. – Helluntailiikkeessä naiset ovat tehneet valtavasti työtä, mutta ehkä he pitävät vähemmän ääntä itsestään. Jos kyse on avioparista, miehen julkinen rooli korostuu usein enemmän. Sellainen sympatia realisoituu kuitenkin harvoin ostopäätökseksi. Tätä juttua kirjoitettaessa vuoden 2019 myyntiykköseksi ennakoitiin Jari Tervon teosta Loiri. Kristillisellä kirja-alalla 20–30-vuotiaat kohdehenkilöt ovat harvinaisuus. – Moni hanke on kompastunut henkilöiden omaan vaatimattomuuteen. Naisten elämäkertoja on toki ilmestynyt aiemmin, ja niitä on myös tekeillä. Juuri naisia on aktiiviseurakuntalaisten joukossa paljon. Kirjakauppaliiton taannoisen tutkimuksen mukaan elämäkerrat ovat erityisesti naisten suosima tietokirjallisuuden laji. – Ihmiset kiinnostavat ihmisiä. Heikki Salmela Missä nuorten elämäntarinat. Toissa vuoden myydyin kirja oli Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen (Siltala). Niitä olisi voinut olla enemmänkin: on kiinnostavia ihmisiä, joiden elämästä olisi kovasti kirjoitettavaa, mutta jotka itse ovat kieltäytyneet kirjanteosta, vaikka olemme sanoneet, että meillä on kirjoittajakin valmiina. Kuten usein ennenkin, huomattava osa on hengellisten yhteisöjen palveluksessa ammatikseen työskennelleitä. – Markkinoinnin kannalta on suotavaa, että kirja on jollakin tavalla esillä. Mukana on järjestöjohtajia, pastoreita, lähetysihmisiä sekä herätyshistorian suurmiehiä. Johanssonin mukaan on kaunista toivoa, että myös ”tavikset” näkyisivät elämäkertahyllyillä. Harvoihin poikkeuksiin lukeutuu Sinikka Klemettilän kirjoittama taiteilija-muusikko Hillel Tokazierin muistelmateos Pianomies Hillel Tokazier (Päivä). Kuvan ja Sanan toimitusjohtaja Pekka Haapasaari näkee ilmiön taustalla kaksi syytä: Kristillisellä kentällä alle 30-vuotiaat pääsevät harvoin esille. Elämäkertojen miespainotus ei toki ole vain kristillisen kustannuskentän ilmiö. kirjallisuuspäällikkö Anniina Jakonen näkee eroja sukupuolten halussa hakeutua näkyville. KOTIMAA | 17.1.2020 9. – Meillä on ollut joitakin tavallisista uskovista kertovia kirjoja. Kirjassa yhteistä tarinaa katsotaan Mirjan silmin. Eräässä selvityksessä peräti 90 prosenttia tarkastelluista elämäkerroista kertoi miehistä. Yleiskustantamojen taipumus julkaista enemmän miehistä kertovia elämäkertoja ylitti uutiskynnyksen muutama vuosi sitten. Osa kustannusyhtiöstä on reagoinut laskevaan myyntiin vähentämällä nimikkeiden lukumäärää. Kristillisten elämäkertojen kohdehenkilöiltä odotetaan esikuvallisuutta ja kypsyyttä. – Jos jo maallisella kustannuskentällä mietitään, voiko alle 30-vuotiaalla olla riittävästi kiinnostavaa kokemusta ja sanottavaa, vielä enemmän sitä pohditaan kristillisissä kustantamoissa. Kokemus osoittaa, että sellaisen henkilön kirjat myyvät hyvin, jolla on valmiiksi kosketuspintaa yleisöönsä. Aina hänen pitää kuitenkin olla tunnettu ihminen. Meillä kustantajilla voi olla ajatus, että luulemme lukijoiden pitävän alle 30-vuotiaita epäkypsinä ja siksi epäkiinnostavina. Naisten kynnys ehdottaa omaa tarinaansa kirjan aiheeksi tuntuu olevan korkeampi. Puhuttiin kirjallisuuslajin sukupuolivinoumasta. Lisäksi moni kaipaa tarkasteltaviin asioihin tarttumapintaa, Aikamedian Anniina Jakonen toteaa. Niissä tämäkin ikäluokka on esillä säännöllisesti. – Seurakunnissa ja mediassa esillä olevat hengelliset vaikuttajat tuppaavat olemaan pääosin miehiä. Naiset myös ostavat kirjoja miehiä enemmän. Kristillisten kustantajien harmiksi hengellisistä yhteisöistä ei ” Moni hanke on kompastunut henkilöiden omaan vaatimattomuuteen. Elämäkerta jyrää. Naisina me saatamme olla väärälläkin tavalla nöyriä. (Otava). Sellaisia oli viime vuoden elämäkertojen joukossa ainakin kolme. Kertooko kristityistä yleisjulkkiksista tehtyjen elämäkertojen vähyys siitä, että herätys heidän keskuudessaan on hiipunut. Etenkin jos henkilön tarina ja viesti kulkevat käsi kädessä, Kuvan ja Sanan toimitusjohtaja Pekka Haapasaari toteaa. – Arki on hektistä. Syy on osin raadollinen. Jos maallisella puolella myyvät raikulikirjat, kristillisellä kentällä kiinnostavat elämäkerrat, joissa raikulipoika tai -tyttö tulee uskoon. Juttua varten haastatellut kustannuspäälliköt tunnistavat kuitenkin elämäkertagenren miehisen yleissävyn. Vielä enemmän kustantamiskynnystä madaltaa, jos kohdehenkilön taustaorganisaatio ostaa osan painoksesta omaan käyttöönsä. – Etenkään tavallinen kansa ei tunne hengellisen kentän merkkihenkilöitä. KKJMK:n Tapani Rautalahti ei ole yhtä ehdoton. Jos ja kun julkkiksista on pulaa, taloudellisesti turvallisinta on tehdä kirjoja seurakunnissa kiertävistä puhujista. Tässä tilanteessa elämäkertojen merkitys saattaa jopa kasvaa. Maallisilla elämäkertamarkkinoilla on tarjolla kirjoja myös nuorista julkisuuden henkilöistä. Kristillinen kustannusala on elänyt haastavaa aikaa, kun seurakuntaväki on vähentänyt kirjojen ostamista. Jos ihmiset kuulevat mielenkiintoisen tarinan puhujan elämästä ja tarina on kirjana tarjolla samassa tilaisuudessa, se hommataan mukaan, Kristillinen kirjaja musiikkikustannus Oy:n (KKJMK) toimitusjohtaja Tapani Rautalahti kiteyttää. ” Sellaisen henkilön kirjat myyvät hyvin, jolla on valmiiksi kosketuspintaa yleisöönsä. löydy Vesa-Matti Loirin ja Kimi Räikkösen kiinnostavuusja tunnettuustasolle yltäviä hahmoja. Helluntailaisen Aikamedian vt. – Mitä erikoisempi elämäntarina henkilöllä on, sitä parempi. On kuitenkin eri asia tehdä Loiritai Räikkös-elämäkerta kuin esimerkiksi piispaelämäkerta. Kirjamarkkinoilla tunnettuus on keskeinen myyntivaltti, ja kristillisen kentän näkyvillä paikoilla on enemmän miehiä kuin naisia. He eivät ole nähneet omaa tarinaansa niin tärkeänä. Poikkeuksen muodostavat henkilön uskoontuloprosessista kertovat elämänmuutoskirjat. Myös päähenkilöiden tarinoiden samankaltaisuus kiinnittää huomion viime vuoden elämänkertavalikoimassa. Kirjallisuuslajina elämäkerta elää vahvaa aikaa. Alkaneelle vuodelle kristilliset kustantajat lupaavat elämäkerran muun muassa iskelmälaulaja Beritistä eli Tuula Nordströmistä sekä viidesläisistä naisvaikuttajista Mailis Janatuisesta ja Marja-Terttu Tolamosta. Missä ovat esimerkiksi poliitikot ja urheilijat – onhan heidänkin keskuudessa tunnustavia kristittyjä. taa on Mirja Reinikaisen kirjoittama Rakas Kongoni (Aikamedia), joka kertoo Reinikaisen ja hänen lähetyslääkärimiehensä Veikko Reinikaisen elämäntyöstä
Nykyisin eri tieteenalojen tutkimustulokset ja eräät Raamatun tekstit sellaisenaan näyttävät olevan keskenään joko ristiriidassa tai vähintäänkin vaativat Raamatun tekstien tulkintaa. Homoseksuaalisuus oli vielä 1960-luvulla rikos, mutta nykyään lain mukaan homoseksuaalien solmima parisuhteen liitto on samanarvoinen kuin heteroseksuaalienkin liitto. Rohkenenkin kysyä: onko mahdollista kirkon taholta selostaa esittämääni ongelmaa selkokielellä. tulkinnat | Kirkon kantaa ei monesti tunnu löytyvän tai sitä ei käytännössä noudateta edes kirkossa, kirjoittaa Vaikko Vaikkinen. Voiko seurakunnan päivystävä apupappi julkistaa tulkinnan, miltä osin Raamatun tekstit ovat seemiläisten heimojen folklorea ja historiaa. Kirjan toinen puoli kuvaa 30-vuotista päättäväistä taistelua homoseksuaalien tasa-arvon ja ihmisarvon puolesta. ” Kuka voisi olla kiinnostunut kirkosta, joka ei hallitse omaa sanomaansa. Raamatun tekstit ovat ihmisten kirjoittamia ja sen sisältökokonaisuuteen otettaviksi erikseen päätetyt. KOTIMAA | 17.1.2020 10. Kirkossa kiista yhä jatkuu. Piispoilla tuntuu olevan eri näkemyksiä, ja eri tuomiokapitulit tekevät samoista asioista erilaisia ratkaisuja. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Sanotaan, että ihmiset ovat maallistuneita eikä kehitykselle voi mitään. Huomasin nopeasti, miten sivistynyt ja syvästi ajatteleva kristitty Lisa oli. vaikkO vaikkinen Espoo Kuka selittäisi Raamatun selityksiä. Homoseksuaalinen rakkaus näyttäytyy kauniina, herkkänä ja kipeänä. En tarkoita, että ryhdyttäisiin selostamaan Raamatun kaikkia yksityiskohtia nykyaikaan sovellettuna. Sekään ei riitä, että saatavilla on raamatunselityskirjoja, jopa helppotajuisia. Turvaudutaanko hätänappiin, jossa lukee, että tieteellä ei ole tekemistä uskonnon kanssa. Lisan puolisoon Ritvaan en tämän vakavan sairauden tähden ennättänyt tutustua, mutta nyt hänen päiväkirjojensa kautta tarjoutuu mahdollisuus sisältäpäin ymmärtää homoseksuaalin nuoren elämää sodanjälkeisessä Suomessa. Kirkon kantaa ei monesti tunnu löytyvän, tai sitä ei käytännössä noudateta edes kirkossa. Tämä tutustuminen muutti omaa asennettani paljon. Homoseksuaalien asema Suomessa ja kirkossamme on muuttunut huikeasti 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Vain harvat niitä lukevat, varsinkin kun tähän yhteyteen voisi lisätä puolalaisen Stanislaw Jerzy Lecin tapaan: monta asiaa olisi ymmärtänyt, ellei minulle olisi niitä selitetty. Myös homoseksuaalilla on oikeus uskoa, rukoilla, olla kristitty kirkon jäsen ja saada liitolleen kirkon siunaus. Yrjö Tavaila sairaalapappi (el.), Lohja Kivet lentävät yhä N uoruudessani rippikouluissa annettiin ymmärtää, että Raamatun teksti on pilkulleen totta ja sellaisenaan noudatettava oikeaoppisessa kristillisessä elämässä. Tutustuin työssäni Ritva Kurjen elämäntoveriin ja taistelutoveriin Lisaan. Olen ymmärtänyt, että myös Suomen luterilainen papisto hyväksyi tämän ainakin hiljaisesti, jos sitten lienee perusteellisen teologisen koulutuksen saaneena jotain muutakin ajatellut. Voinko minä, maallikko ja riviseurakuntalainen, tulkita Raamattua yleisen pappeuden nojalla. Sillä yleisavaimella olisi helpompaa ratkoa yksityiskohtia. Ja vielä niin, että se olisi kirkon niin sanottu virallinen kanta eikä vain jonkin aikamme ”skolastikon” tämän hetkinen kanta. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Näin voimme sivuuttaa ilman tunnonvaivoja esimerkiksi Mooseksen kirjojen terveydenhoito-ohjeet ja tapakulttuurin nykyaikaan soveltumattomana. Jäsenistöä poistuu kiihtyvällä vauhdilla. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Kotimaa-lehteäkin lukiessa ei voi välttyä vaikutelmalta, että kirkko on jakautumassa sisäisiin oppiriitoihin. Olisiko jo aika nähdä periaatteiden sijasta ihminen ja nousta juoksuhaudoista kirkolliskokouksenkin istuntosalissa. Muutos ei ole tapahtunut itsestään, vaan taistelua on tarvittu. Tekstien uskotaan olevan Pyhän Hengen vaikutuksen alaisten ihmisten kirjoittamia oman aikansa ihmisille. Kiviä lentää yhä. Sen lukemista suosittelen erityisesti niille, jotka kokevat mahdottomaksi hyväksyä homoseksuaalisuutta siksi, että Raamattu näyttää torjuvan sen. Riittäisi, että yleisellä tasolla kerrottaisiin ja perusteltaisiin kuvaamani ongelman ratkaisu. Jos näin olisi, niin eikö Raamatun sisältö kannattaisi tarkistaa suunnilleen yhtä usein kuin sen kieliasukin. Tulkintakysymyksessä ongelma on siinä, mitä, kuinka ja kuka tulkitsee. Tärkeä sankari Suomessa on ollut Ritva Kurki (1939–2016). Vastaukseksi ei mielestäni oikein riitä, että tulkinnat ja Raamatun sanoman yksityiskohdat riippuvat ajasta, kunhan vain pidetään mielessä rakkauden kaksoiskäsky, kultainen sääntö tai muuta vastaavaa. Jos se on mahdotonta, mikä on johtopäätös. Taistelu homoseksuaalien oikeuksien puolesta on tarvinnut sankarinsa. Ellen ole väärässä, niin kirkon piirissä myönnetään tulkinnan välttämättömyys. Jos sanoma on väkinäisesti kyhätty saarna jostain evankeliumin kohdasta, jossa saarnan sisältöä ja johtopäätöksiä on kehitelty papin mielikuvituksen ja kekseliäisyyden perusteella, niin minä ainakin sellaisen saarnan aikana toivoisin olevani jossain muualla, vaikkapa katolisessa messussa tai ortodoksisessa palveluksessa. Onneksi raamatuntutkimus on edistynyt viidessäkymmenessä vuodessa. Hänen päiväkirjojensa pohjalta ilmestyi syksyllä kirja Totuus teki vapaaksi. Takertuminen viiteen tai kuuteen väärin tulkittuun Raamatun jakeeseen siirtyy helposti perittynä asenteena sukupolvelta toiselle. Kuka voisi olla kiinnostunut kirkosta, joka ei hallitse omaa sanomaansa. Mielestäni nuoren tytön kasvutarina on korkeatasoista kaunokirjallisuutta
Seurakuntalaisten ääni Kiitos kiinnostavasta sisäministeri Maria Ohisalon haastattelusta ( Kotimaa 1/20)! Olen iloinen, että meillä on nyt sisäministeri, jolla on paljon tietoa ja osaamista. Kirkko ei voi tarjota varsinaista hoitoa, koska siihen tarvittaisiin kokonaan toisen tyyppiset puitteet. Jos kirkko julkisuudessa vaikuttaa kovin ulossulkevalta, turvattomalta ja keskusteluun kykenemättömältä, onko ihme, jos moni ei halua sen toiminnassa olla mukana eikä halua siellä ääntään käyttää. He ovat ihmisryhmä, joka todella jää lähes kaiken avun ulkopuolelle. Monissa seurakunnissa heille on erilaista ryhmätoimintaa, retkiä ja leirejä. Ruoka-avun lisäksi diakoniatyö tarjoaa päihteidenkäyttäjille keskusteluapua ja palveluohjausta. Haluaisin kommentoida kahta haastattelussa esiin tullutta seikkaa: päihdetyötä ja yhteiskunnan marginaalissa olevia ihmisiä. On tärkeää pitää korvat auki siellä, missä ihmiset ovat. Joskus olisi kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, mitä sillä tarkoitamme. ” Kristittynä elämisestä suurin osa tapahtuu kuitenkin muualla kuin kirkossa. Olen itse kauan sitten toiminut keskisuuren seurakuntayhtymän päätoimisena päihdetyöntekijänä. Omassa kotiseurakunnassani toteutettiin aikoinaan kysely toivotusta jumalanpalveluksen alkamisajankohdasta. Päihdetyön keinot riippuvat myös siitä, onko tavoitteena tukea päihteidenkäyttäjän ihmisyyttä ja selviytymistä päihteistä huolimatta vai onko tavoitteena tukea päihteettömyyttä. Seurakunta on paljon laajempi kuin kirkolle kokoontuvien joukko. Jos sisällä olevien ääni peittää alleen muiden sisälle kutsuttujen äänet, ei voida puhua seurakuntalaisten äänen kuulemisesta. Hän kannattaa vaihtoehtoa, että seurakunnasta tulee yhdessäolo-organisaatio paikallisten yhteisöjen eikä suurten yhtymien suuntaan. Olenpa saattanut itsekin sitä toistella. Valtaosa seurakuntien jäsenistä muodostaa käsityksensä kirkosta julkisuuden perusteella. Seurakuntalaisten ääni kuuluu työpaikkojen kahvipöydissä, harrastusryhmien pukuhuoneissa ja lehtien palstoilla. Perusteluna vaatimukselle esitetään se, että miten muuten voi pysyä perillä seurakuntalaisten toiveista. Minusta seurakuntien luottamushenkilöt ja tavalliset oman alueensa seurakuntalaiset voivat rakentaa juurevaa yhteisöllisyyttä. Haluammeko kuulla heidän kaikkien äänet. Kristittynä elämisestä suurin osa tapahtuu kuitenkin muualla kuin kirkossa. Uusien asioiden kokeileminen ja totuttujen tapojen muuttaminen tyssää kirkossa usein siihen, että mielipidettä kysytään vain niiltä, jotka ovat jo aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa. Luottamushenkilön yksi tärkeä tehtävä onkin toimia niinä korvina, jotka kuulevat myös niiden seurakuntalaisten äänet, jotka syystä tai toisesta eivät kirkolle tule. On täysin ymmärrettävää, että heistä moni on tyytyväinen toimintaan. Myös heidät tiedetään diakoniatyössä ja erilaisin keinoin heille voidaan tarjota apua. Ovathan he myös toivottuja uusia seurakuntalaisia. On kyse yhteisen perustan luomisesta, jossa jokainen on tärkeä omalla paikallaan. Luottamushenkilönä kohtaa usein vaatimuksen siitä, että pitäisi olla enemmän kirkolla, käydä messussa, osallistua ryhmään jos toiseenkin. Kenen äänen haluamme kuulla. Haastattelussa puhutaan myös paperittomista. Suomalaisista lähes 70 prosenttia kuuluu kirkkoon. Seurakuntien ja kirkon ominta aluetta on henkevä yhteisöllisyys. Kirkon diakoniatyössä on päihdetyöstä pitkät perinteet. Hanna MitHiku Kirjoittaja on Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja projektipäällikkö. Murskaenemmistö kyselyyn vastanneista kahdestakymmenestä ihmisestä piti kello kymmentä hyvänä aloitusajankohtana. Sinänsä tavoite on hyvä. S eurakuntalaisten ääni pitää saada kuuluviin. Tarvitsen kotiseurakuntaa kotoutuakseni ympäristööni ja sen erilaisiin ihmisiin. Virka näyttää olevan edelleen olemassa. On haastavaa mutta myös ruokkivaa rakentaa kasvokkaista yhteyttä lähi-ihmisiin. Ja eikö meidän oikeastaan pitäisi kuulla myös niiden ääni, jotka eivät kirkkoon kuulu. Toki myös valtaosa kyselyn vastauksista kerättiin kello kymmeneltä alkaneen messun kirkkokahveilla. Palkatut työntekijät ja seurakuntaihmisten kustantama media voivat tukea tätä kirkolle elintärkeää tasoa. Arkkipiispa Tapio Luoma toivoi Kotimaan haastattelussa (47/19), että kirkko näkyisi julkisuudessa enemmän paikallisten seurakuntien kautta: ”Toivoisin tavallisen elämän näkyvän, sen miten hengellinen yhteisö kohtaa ihmisiä.” Viidenkymmenen vuoden pappiskokemuksen tuloksena minulle on muotoutunut seurakunnan määritelmäksi ”sekalainen seurustelukunta sanan ja sakramenttien ympärillä”. Kaiken kaikkiaan kirkkomme diakoniatyöntekijöillä on paljon tietoa syrjään jäävistä yhteiskuntamme jäsenistä. Diakoniatyöntekijöiden asiantuntijuutta kannattaisi hyödyntää enemmän. Se tarkoittaa sitä, että kuuntelee myös hiljaisia ääniä ja varmistaa sen, että ääntä käytetään kunnioittavasti ja toisia ulos sulkematta. Kirkossa haaveillaan seurakuntalaisten äänen kuulemisesta, mutta ei uskalleta kysyä sitä, miksi niin moni ei halua tai uskalla ääntään käyttää. Seurakuntalaisten äänen kuuleminen ei tarkoita vain äänekkäimpien kuuntelemista. Meidän on lupa uskoa, että kirkko tilana ja seurakunta yhteisönä pyhittävät ja ruokkivat aluettaan. Tuota mantraa kuulee usein hoettavan kirkon luottamustehtävissä. Joillakin seurakunnilla on tarjolla tuettua asumista. Eila Sainio Diakonissa, KM, Helsinki Diakoniatyö tekee laajasti päihdetyötä ”Miten kirkkomme voisi tänä päivänä omista lähtökohdistaan käsin olla luomassa ja tukemassa sellaista yhteisöllisyyttä, joka elimellisesti kuuluu sen alkuperäiseen luonteeseen?” Emeritusarkkipiispa John Vikström toivoi Kotimaan haastattelussa (48/19), että paikallisseurakunta ei enää kehittyisi byrokraattisen työntekijäkeskeisen palveluorganisaation suuntaan. Molemmissa tapauksissa diakoniatyö sekä tukee että tarjoaa osallisuutta. JarMo SakSMan Turun Varissuon maailman kylän messukeskuksen ovimies Henkevä yhteisöllisyys on kirkon aluetta KOTIMAA | 17.1.2020 11
Lisäksi kasvava uusi luterilainen seurakunta viettää näyttäviä ja paljon väkeä kokoavia jumalanpalveluksia. Tuhkasta kohosi Pyhän Annan kirkon ihme Tulipalossa tuhoutunut kirkko Pietarissa on osoittautunut Inkerin kirkolle siunaukseksi: kenenkään arvaamatta Pyhän Annan kirkosta on muodostunut varsinkin nuorten kaupunkilaisten suosima tutustumiskohde. Kirkon suojissa harjoitetaan erilaisia taiteita. reportaasi TeksTi | jussi ryTkönen – kuvaT| jukka gransTröm KOTIMAA | 17.1.2020 12
Kymmenen vuotta myöhemmin Pietarin kaupunki kunnosti kirkon ulkoapäin ja luovutPietarin Pyhän Annan liekkien tuhoista noussut kirkko on kuin vertauskuva: koko Inkerin kirkko kesti Neuvostoliiton harjoittaman kansanmurhan ja uskonnonvastaisen terrorin. Elävä musiikki ja votkan myynti kirkkorakennuksessa loppuivat kerta heitolla. Se rakennettiin uusklassiseen tyyliin 1775–1779 keisarinna Katariina Suuren ollessa Venäjän imperiumin yksinvaltias. V aikuttaa siltä, että Inkerin kirkon diakoni Jevgeni Raskatov ihmettelee hieman itsekin, miten tähän on tultu. joulukuuta vuonna 2002. Neuvostoliiton sortumisen jälkeen 1990-luvulla kirkko oli jonkin aikaa taas uskonnollisessa käytössä, mutta vuosituhannen vaihteessa se muutettiin yökerhoksi. Vuodessa kirkossa käy eri syistä noin 100 000 ihmistä. Alussa oli Pietarin saksalaisten kirkko. Toiminnasta, jota on luonnehdittu myös Inkerin kirkon ihmeeksi. Paljon myöhemmin vuonna 1935 kirkko suljettiin Josif Stalinin ollessa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 1. » KOTIMAA | 17.1.2020 13. Mutta samalla ne yhdessä uusien valaisimien ja erilaisten taide-esineiden kanssa luovat kirkkoon ainutlaatuisen, jännittävän atmosfäärin. Tuhoutunut, mutta ulkoa täysin korjattu ja sisäpuolelta tulipalon tuhojäljet paljastava Pyhän Annan kirkko on yllättäen puoleensa vetävä paikka. Tulipalo tuhosi kuitenkin rakennuksen 6. – Meillä on yli sata vapaaehtoista. Samaan aikaan toimistossa ja kirkon muissa tiloissa liikkuu erilaisia tehtäviä hoitavia vapaaehtoisia ja paikkaan tutustumaan tulleita ihmisiä. Kotimaan vierailupäivänä on tavallinen arkinen illansuu. pääsihteeri ja punaisen imperiumin yksinvaltias. Monet kirkkoa katsomaan tulevat pietarilaiset sanovat, etteivät he ole tienneet kirkon voivan olla myös tällainen, Jevgeni Raskatov sanoo. Eipä sitä oikein usko satunnainen suomalainen kävijäkään. On nimittäin poikkeuksellista, että tulipalossa tuhoutunut kirkko muodostuu nähtävyydeksi ja eläväksi kulttuurikeskukseksi, jonka keskelle syntyy tyhjästä kasvava luterilainen seurakunta. ” Pietarilaiset sanovat, etteivät he ole tienneet kirkon voivan olla myös tällainen. Vuonna 1940 kirkosta tuli elokuvateatteri ”Spartak”. Sen jälkeen se Hesekielin kirjan kuolleiden luiden tavoin heräsi eloon ja nousi maasta. Nuorehko kirkonmies vastaa Pietarin sydämessä toimivan Pyhän Annan kirkon ja sen luterilaisen seurakunnan toiminnasta. Mustuneet seinät, rapisseet rappaukset ja kipsikoristeet muistuttavat tuhosta. Raskatov kertoo toimistossaan kahvikupin ääressä toimittajalle kirkostaan ja seurakunnastaan. Toimintaa on runsaasti
Viimeksi sellaisessa meillä oli 600 kirkkovierasta. – Sitten alkoi ilmaantua ihmisiä, jotka halusivat paikasta konserttisalia. Raskatov ja hänen avustajansa päättivät hyödyntää asiaa. He olivat tavallisia kaupunkilaisia nuoria venäläisiä, eivät Inkerin kirkon jäseniä. Heistä 60 tuli paikalle, ja 38 jaksoi loppuun saakka. Seuraavaksi yli kolmen kuukauden kurssille ilmoittautui 90 ihmistä. Sana levisi, ja tulijoita uusiin rippikouluihin riitti. Ensimmäisessä rippikouluryhmässä oli kahdeksan ihmistä. reportaasi Marraskuun alussa vietetyssä messussa konfirmoitiin rippikoulun käyneitä uusia seurakuntalaisia hohtavan Kuun alla. Kirkon yläkertaan syntyi kahvila. Sitten eräänä päivänä vuonna 2016 kirkossa puuhailevan Raskatovin luokse tuli neljä nuorta ihmistä. Eräänlainen tähti oli syttynyt. Yhtäkkiä Raskatov huomasi pitävänsä kirkossa rippikoulua. |K uv a: An as ta si a Pa ni na ti sen Inkerin kirkolle. – Venäjä on monikulttuurinen, ja monilla ihmisillä täällä ei ole uskonnollisia juuria tai sellaista kasvatusta. Raskatov kysyy aina tulijoilta, miksi he ovat aloittamassa rippikoulun. – Osa sanoo suoraan, ettei ole tullut etsimään Jumalaa. Rupesin käymään noiden tilaisuuksien aluksi paikalla sanomassa muutaman sanan. Näin jatkui jonkin aikaa. Mutta he haluavat tutustua ” Messu on kuin jokin ’tapahtuma’. Luulen, että lopulta 12– 15 heistä konfirmoidaan. Pyhän Annan kirkon maine kulttuuritilana alkoi miljoonakaupungissa levitä. Vaikka ollaan maailman suurimman ortodoksisen kirkon maassa, uskonnollinen todellisuus ei Raskatovin mukaan ole yhdestä puusta veistetty. Tuore omistaja ei tosin ollut aivan varma siitä, miten se uutta, sisältä edelleen tuhoutunutta kiinteistöä käyttäisi. – He halusivat muodostaa seurakunnan. Omistajan edustajana Raskatov toivotti ihmisiä tervetulleiksi myös näyttelyjen avajaisissa. Jevgeni Raskatov kertoo, että vuosi 2013 kului kirkkoa siivotessa. Tulipalon kuumuus ja sammutusveden kosteus olivat jättäneet kaikkiin pintoihin jälkensä. Raskatovin mukaan ketään tulijaa ei painosteta mihinkään. Suuri osa konfirmoitiin seurakunnan jäseniksi. KOTIMAA | 17.1.2020 14. Tämä meno on jatkunut. – Rippikoulu pyörii non-stoppina. Ovista alkoi ilmestyä kuvataiteilijoita, jotka toivoivat voivansa pitää tiloissa nykytaiteen näyttelyitä. Minä, puolisoni ja muutama ystäväni olimme myös mukana. Nyt rippikouluja pidetään vuodessa kolme. Siksi opetamme kristinuskon perusteita. Jos haluaa liittyä kirkkoon, niin voi tehdä. Syksyllä 2019 rippikouluun tuli noin sata ihmistä ja 60 jatkaa edelleen. Myös valokuvia ottavien turistien määrä nousi äkkiä. Pyhän Annan seurakunta rekisteröitiin vuonna 2017. Mukaan tuleva aloittaa, koska haluaa. Kasvavan seurakunnan tyypillinen jäsen on Raskatovin mukaan koulutettu, 25–35-vuotias nuori aikuinen. – Rippikoululaiset tulivat ”kadulta”. Se oli uuden seurakunnan alku
KOTIMAA | 17.1.2020 15. Tiettyinä erityispyhinä tai -päivinä Pyhän Annan jumalanpalvelukset voivat olla visuaalisesti ja muutenkin erityisen näyttäviä. Monet ulkoa tarjottavat ehdotukset me kuitenkin torjumme, jos ne eivät syystä tai toisesta sovi kirkkotilaan. Kutsuimme ehtoollisen tullen siunattaviksi ne ihmiset, jotka eivät olleet kirkon jäseniä. – Silloin messu on kuin jokin ”tapahtuma”. – Ei, sinä olet täällä se nero, ohikulkeva hyväntuulinen nuori naisvapaaehtoinen huikkaa meille englanniksi. – Meillä on minun lisäkseni palkattuna myös kirkon ohjelmasta käytännössä vastaava henkilö – Art Director. kristinuskoon. Raskatovin mukaan erityistä hierarkiaa ei ole. Matkamuistomyymälästä tarttuu mukaan muutama pikkuesine. Pyhän Annan kirkon arkitoiminta on vilkasta ja se vaatii Raskatovilta usein paneutumista aamusta iltaan. Venäjän Facebookissa Vkontaktessa meillä on yli 100 000 seuraajaa. Meillä on noin 40 erilaista tapaa palvella ja kohdata ihmisiä, diakoniasta jumalanpalveluksiin. Iso osa joukosta liittyy nykyisin seurakuntaan, monet eivät. Paikka on Inkerin kirkossa ainutlaatuinen kulttuurin ja kristinuskon, vapaan kansalaistoiminnan ja Inkerin kirkon julistuksen kohtauspaikka. Lisäksi rakennuksen korjaamiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan rahaa. – Kirkko vuokraa näille toimijoille tilat. Diakoni Jevgeni Raskatov tiivistää Pyhän Annan kaiken toiminnan kahteen päämäärään: Ihmisille halutaan julistaa evankeliumia. Hän järjestää erilaiset tapahtumat. Hänen puolisonsa on mukana vapaaehtoisena. Kurssin aikana tehdään sitten päätöksiä. Myös niistä saatavat muutamat ruplat auttavat ylläpitämään ja kehittämään Inkerin kirkon Pyhän Annan ihmettä. Sunnuntaisin Pyhän Annan kirkossa on kaksi venäjänkielistä ja yksi englanninkielinen jumalanpalvelus. Tämä kirkko ei ole sellaisen areena. Suuri projekti tällä hetkellä on saada pääkirkkosaliin kunnollinen sähkölämmitys. Raskatovin mukaan kirkossa oli esimerkiksi vuonna 2018 noin tuhat erilaista tapahtumaa: taidenäyttelyitä, konsertteja, teatteriesityksiä, jopa nuoriso-ooppera. Viimeksi sellaisessa meillä oli 600 kirkkovierasta. Muuten monet asiat hoituvat kirkossa juohevasti. Me pidämme silti yhteyttä jälkeenpäin niihinkin, jotka eivät liity. Joskus hänen tarvitsee vain sopia ulkopuolisten tekijöiden kanssa tapahtumista. Hän on mielestään vain sparraaja ja mahdollistaa toisten tekemisen. Pariskunnalla on kolme lasta. Kirkon aulan mahtava, tulen kuluttama portaikko hyvästelee vieraat. Diakoni Jevgeni Raskatov (ylh.) työskentelee tulen vahingoittamassa kirkossa. Ihmiselämän tavoin kirkko on sisältä vielä keskeneräinen. Raskatov kertoo, ettei hän ole seurakunnassaan mikään ”paras tyyppi”. Tällainen on Raskatovin mukaan Venäjällä harvinaista. Taiteelliset päämäärät käyvät, mutta ihmisiin vaikuttamista erilaisilla tempuilla ja politiikkaa me emme suvaitse. On myös kodittomien auttamista. – Kuka tahansa voi aloittaa erilaisia projekteja. Englanninkieliset palvelukset pitää Yhdysvalloista muuttanut henkilö, joka palveli aikaisemmin Missouri-synodin pappina
kulttuuri | alttaritaulu | ” 36-vuotias Schjerfbeck suostui kohtuuhintaan mutta ei lopulta pitänyt työstään. Helene asui hänen kanssaan yli 20 vuotta Hyvinkäällä. Kummankaan tyypillistä saksalaista kirkkotaidetta edustavan työn tekijää ei tiedetä. Toinen töistä löytyi taitettuna pappilan ullakolta. | Kuva: Johannes Wiehn KOTIMAA | 17.1.2020 16. Ruotsinpyhtään nykyinen alttaritaulu 1800-luvun loppuvuosilta edustaa aikaa, jolloin sen tekijän matkat maailmalle väliaikaisesti vähenivät. Hannele niemi Schjerfbeckin ensimmäinen ja viimeinen alttaritaulu Ylösnousemus on Ruotsinpyhtään kirkon aarre, jota tullaan katsomaan eri puolilta maailmaa. Molemmissa Kristus roikkuu ristillä, kuvissa on verta ja pääkallo. Alttaritaulun valmistuessa Helene Schjerfbeck ei vielä ollut kuvataiteen kansainvälinen suurnimi, yksi suurimmista suomalaisista. ”Minulle kristinusko on sellaista, joka voi parhaiten lähentää ihmisiä toisiinsa – tällä en tarkoita kirkkoa vaan sielua”, hän kirjoitti vuonna 1929 ystävälleen. Helene Schjerfbeckin kristinuskon inspiroimia töitä tunnetaan varsin vähän. Työn hinta-arvio pyydettiin Schjerfbeckin ohella kahdelta miestaiteilijalta. Tervanmusta rakennus maalattiin vaaleaksi ja tyyli vaihtui uusgoottiseksi. Alttaritaulun kehykset sekä alttaripöydän suunnitteli Helenen isoveli, arkkitehti Magnus Schjerfbeck. Sen suunnitteli yliluutnantti ja ritari Olof Glansenstjerna. Molemmat työt kunnostettiin vuonna 2003, ja ne pääsivät kirkossa kunniapaikoille. Viimeistelyssä auttoi ystävä ja kollega Maria Wiik, jonka kädenjälki näkyy kalliorajan takaa nousevassa taivaassa. Ihmisen katoavaisuutta ja kuolemaa Schjerfbeck tutkii järisyttävänkin raadollisesti muun muassa omakuvissaan. Se on nähtävissä 26.1.2020 asti. Alttaritaulun ohella kirkko sai muun muassa uudet ikkunat. Hänen ainoaksi jäänyt alttaritaulunsa löytyy Ruotsinpyhtään kirkosta Itä-Uudeltamaalta. Symmetrinen, kahdeksankulmainen rakennus valmistui vuonna 1770. Alttaritaulu vaihdettiin kirkon peruskorjauksessa vuonna 1898. Loviisan seudun seurakuntayhtymän konkari kutsuu itseään mieluummin suntioksi. Äidin hoitaminen oli tyttärelle luonnollinen valinta. Ateneumin Schjerfbecknäyttely Maailmalta löysin itseni puolestaan keskittyy taiteilijan matkoihin. Ylösnousemuksen hän maalasi Ateneumin tiloissa. Kaksi aiempaa alttaritaulua edustavat synkempiä sävyjä. Taiteilijan varhaisempaa tuotantoa edustava valoisa alttaritaulu Ylösnousemus sen sijaan henkii toivoa. – Alttaritaulusta ammennan rauhaa ja hiljaisuutta. Ylösnousemuksessa Kristus on jo matkalla taivaaseen, hautakammion ovi on auki ja vartijat vielä unessa. Ruotsinpyhtäällä on Suomen vanhin keskeiskirkko. H elene Schjerfbeckin (1862–1946) kerrotaan pohtineen uskonnollisia kysymyksiä, mutta suhtautuneen kirkkoon varauksellisesti. Taidemaalarille läheinen äiti Olga Schjerfbeck oli uskova ihminen. Schjerfbeckin ainokainen henkii toivoa ja rauhaa – Iän myötä asenne kuulemma muuttui myönteisemmäksi, kertoo Ruotsinpyhtään kirkon perin juurin tunteva seurakuntamestari Pertti Rajala. Silloin vielä suhteellisen tuntematon, 36-vuotias naistaiteilija suostui kohtuuhintaan mutta ei lopulta pitänyt työstään. Lautamon puuseppäsuku Ruotsinkylästä teki kaikki uudistetun kirkon puutyöt. 28 vuotta myöhemmin oli peruskorjauksen aika. Seurakunnan päättäjät olivat määritelleet aiheen tarkkaan, eivätkä tiukat rajat miellyttäneet taiteilijaa
Tervetuloillallinen, infotilaisuus. Lipun arviohinta 90-120 euroa, lippu oikeuttaa kaikkiin ohjelmiin ja iltakonserttiin. Sopivia ja sopimattomia tarkastelee kysymystä parisuhteiden näkökulmasta. Elena Ferranten Napoli-sarjaan perustuva uusi draamasarja. Yle Radio 1 Su 19.1. Kirkkopäivien ohjelmaa. 233 s. Gizan pyramidi on yksi ihmiskunnan suurimmista saavutuksista. Laura Arikka, Tuomo Törmänen ja Terttu Malo keskustelevat kirkon johtamiskulttuurista. Tämä on raikas näkökulma parisuhdetta käsittelevään julkisuuteen, jota hallitsee yksilöllinen ja romanttinen tarkastelu. Aineisto koostuu 14:sta haastattelusta, jotka valottavat sitä, miten jokainen meistä kantaa parisuhteeseen oman menneisyytensä taakkoja ja aarteita. touko-kesäkuun vaihteessa 2020, pidätämme oikeuden muutoksiin. HUOM! Hinnat/aikataulut vahvistuvat n. Näin sai olla vain vanhoissa elokuvissa. Ne ovat suuri tapahtuma, joka peilaa laajasti kirkon elämää ja asemaa omassa yhteiskunnassaan ja laajemminkin. Luostari on tunnettu myös valkokankaalta: joitakin kohtauksia Sean Conneryn tähdittämästä Ruusun nimi –elokuvasta kuvattiin täällä. TV1 Ke 22.1. Vieraana muun muassa Patrick Tiainen. Kaupunkikierros, majoittuminen. Siksi kaikkein syvimmälle päästään, kun Järvinen ja Kolbe itse kertovat omista, hyvin erilaisista kokemuksistaan. Teema & Fem Su 19.1. Lempi, luokka ja suomalainen parisuhde. Kirkkopäivien ohjelmaa, mm. Yhteinen illallinen. Molemmat ovat aikaisemminkin julkaisseet kirjoja vanhemmistaan ja lapsuudestaan, mikä näkyy tekstin selkeydessä ja varmuudessa. Aamulento Frankfurtiin. Sopivia ja sopimattomia on helposti lähestyttävä, mutta silti syvällinen kirja siitä, miten ihmisten intiimeinkin elämä on yhteydessä yhteiskuntaan ja perhetaustoihin. 1136 perustettuun Eberbachin luostariin. Kirjassaan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (Kirjapaja 2007) Katariina Järvinen ja Laura Kolbe romuttivat myytin luokkien katoamisesta Suomessa. Uudet kaivaukset yhdistettynä uuteen tekniikkaan herättävät henkiin pyramidin salaisuudet. Jo Rooman valtakunnan aikana viininvalmistuksen taito tuotiin tälle Saksan alueelle ja munkit valmistivat ensimmäisinä viiniä juuri Eberbachissa. Viininmaistajaiset: ns. Kotimaan matkaklubin matka Saksan Ekumeeni sille Kirkko päiville Frankfurtiin 2021 Saksan evankeliset kirkkopäivät ovat käsite. klo 20.00 Akuutti: Ympäristöahdistus on totta. kiertomaistelu, jolla siirrytään huoneesta toiseen, maistetaan eri viinejä ja kuullaan viineistä, niiden valmistuksesta sekä luostarista. Alustava matkaohjelma: To 13.5. Iltapäivällä lähtö retkelle v. Parisuhde ei olekaan kahden kauppa, vaan kolmannen korvapuusti. Tutustuminen luostariin, sen historiaan ja viinikulttuuriin. klo 19.00 Historia: Pyramidin arvoitus. Ensirakkauden huumassa suhteessa on vain kaksi toisilleen aiemmin tuntematonta ihmistä, jotka tuskin huomaavat muita ympärillään. Perheiden ja luokkien lisäksi tekijät tarkastelevat heimojen ja kulttuurien vaikutusta suhteisiin. Ympäristössä voi tutustua linnoihin ja luostareihin, ja viinitiloilla saksalaisen Rieslingin kasvatukseen. Kirjapaja 2019. Hintaan sisältyy: • Finnairin reittilennot Helsinki-Frankfurt-Helsinki veroineen • matkatavarat lennoilla menopaluu (1 laukku max 23 kg/laukku) • lentokenttäkuljetukset, menokuljetuksella opas mukana • lyhyt, opastettu kaupunkikierros • majoitus Tryp by Wyndham –hotellissa • hotelliaamiaiset • 2 illallista • retki: Eberbachin luostari ja viininmaistajaiset Kirkkopäivien liput/ohjelma lisämaksusta: Kirkkopalvelut tilaa liput keskitetysti, samoin laskuttaa liput suoraan matkustajilta. klo 20.00 Loistava ystäväni. Teema & Fem Ke 22.1. Illansuussa kuljetus lentokentälle, iltalento Helsinkiin. Matka ei sovellu liikuntarajoitteisille (ei esteettömiä kuljetuksia eikä hotellia). Musikaalielokuvassa Cherbourgin sateenvarjot satuttaa, etteivät nuoret rakastavaiset, sateenvarjokauppiaan kaunis tytär ja komea automekaanikko saa toisiaan. klo 12.05 Horisontti. Yhteen muutettaessa tai viimeistään ensimmäisen lapsen syntyessä raha ja lapsuuden tavat ja kulttuuri, myös uskonto, tulevat mukaan suhteeseen. Erilaista ohjelmaa on erittäin paljon (jopa 2500!), tarkka ohjelma julkaistaan keväällä 2021. HeiKKi HiiLaMo TV1 La 18.1. Suosittu TV-sarja Kahden keikka on myös tehnyt kaupunkia suomalaisille tunnetuksi. klo 20.00 Maria ja kesäpuhujat. Matka-ajankohta ja alustava hinta: 13.-16.5. Teema & Fem La 18.1. 010 321 2800, helsinki@matka-agentit.fi, www.matka-agentit.fi KOTIMAA | 17.1.2020 17. Pastori Tiina Hallikainen. On jokaisen yksityisasia kenen kanssa hän solmii parisuhteen. VARAUKSET: Matka-Agentit, puh. päätöskonsertti. Matka edellyttää minimiosanottajamäärää, ja matkalla noudatetaan Yleisiä Matkapakettiehtoja sekä Suomen Matka-Agentit Oy:n erityisehtoja. Yksinmatkustavan on varattava yhden hengen huone, lisämaksu 240€. klo 13.35 Pisara. Su 16.5. klo 21.26 Ammatti: kirjailija: Rosa Liksom. Suomessa hyvinvointivaltion rakentamisen piti tarkoittaa yhteiskuntaluokkien kahleiden murtumista myös rakkaudessa. Kaupunki on sekoitus vanhaa ja modernia. Parisuhde on hyvin herkkä ja intiimi elämänalue. TV1 Ma 20.1. Euroopan keskuspankki. Siperian rata, pohjoisen tarinat ja työ nuorten tutkinta-asemalla tekivät Liksomista kirjailijan. 2021 (to-su) 1.045 €. Mutta loppukohtauksessa äidin ratkaisu naittaa tyttärensä rikkaalle timanttikauppiaalle tuntuu enemmän kuin ymmärrettävältä. Tule katsomaan ja kokemaan mistä on kyse! Samalla tutustut Main-joen varteen rakennettuun Frankfurtiin, jossa sijaitsee mm. Pe 14.5. | viikon kirja | | viikon vinkit | Katariina Järvinen & Laura Kolbe: Sopivia ja sopimattomia. Matkalla on mukana Kotimaan matkaklubin matkanjohtaja. La 15.5. Kuulummehan kaikki suureen keskiluokkaan, jossa omasta toimeentulosta vastataan palkkatyössä. Vähitellen tutustutaan kumppanin ystäviin, vanhempiin ja sukulaisiin. Monissa kertomuksissa toistuu havainto siitä, miten yhteiskuntaluokka vähitellen hiipii parisuhteisiin. Onko ympäristöahdistus terve reaktio sairaaseen maailmaan vai herkän ihmisen luoma ongelma. Vuoden 2021 kirkkopäivät Frankfurtissa ovat ekumeeniset. Sunnuntain messu
1800-luvun lopussa buddhalaiset ja hindulaiset vaikutteet tulivat osaksi kirjallisen eliitin ajattelumaailmaa. Molempiin ryhmiin kuuluu noin seitsemäsosa kansasta, mutta kuinka paljon enemmän kirkossa onkin keskitytty uskonnottomien asettamaan haasteeseen! Oman sukupolveni teologit ovat kyllä perehtyneet opinnoissaan Dietrich Bonhoefferiin, Paul Tillichiin ja Rudolf Bultmanniin, jotka pohtivat uskoa uskonnottomassa ajassa. Helppoa se ei ole, koska aikamme uskonnollisuudessa on niin monia virtauksia, jotka yksilöllisten valintojen kautta muodostavat lukuisia kombinaatioita. Henkisyys on in mutta institutionaalinen uskonnollisuus out. Kuinka tuttuja täällä ovat vaikkapa Raimon Panikkarin, Leonardo Boffin tai Kwok Pui-lanin teologiat, jotka voisivat antaa aineksia henkisyyden pohtimiselle. Mutta millaiset ovat valmiudet kohdata uutta uskonnollisuutta, joka on läsnä kirkon jäsenistössä. Joulukuussa 2018 toteutettu kysely osoitti selvää kasvua ryhmässä, joka ei pidä itseään uskonnollisena mutta on silti kiinnostunut henkisistä asioista. Mutta kävijäkunnassa on päällekkäisyyttä, eikä ole liian villi arvaus, että moni heistä osallistuu myös luterilaisen kirkon toimintaan. Osaamisen puutteita voi onneksi paikata. Erityisesti muutos koskee 25–34-vuotiaita naisia. Huomionarvoista on, että suomalaisissa näyttäisi olevan yhtä paljon vaihtoehtoisen henkisyyden kannattajia kuin niitä, joita voisi luonnehtia vakaumuksellisesti uskonnottomiksi. ”Olen henkinen, en uskonnollinen”). Joskus näihin filosofioihin kytkeytyy joogan ja ” Uuden uskonnollisuuden edessä joutuu ottamaan vakavasti asioita, joille kirkossa on aiemmin lähinnä hymähdelty. Lokakuussa järjestettiin Hengen ja Tiedon messut, marraskuussa intialainen Äiti Amma halasi palvojiaan urheiluhallissa ja helmikuussa vuorossa ovat Minä Olen -messut sekä Joogafestival Helsinki. Muutos on monisyinen, mutta kaiken voisi tiivistää sloganiin ”I am spiritual, not religious” (suom. Henkisyyden trendi näkyy Kirkon tutkimuskeskuksen uusimmassa tutkimusdatassa. Henkisyyden nousu muovaa kirkon kenttää N ew age -messujen kristallikivet ovat eri asia kuin intialaisen gurun ympärille syntynyt palvonnallinen liike. Ensinnäkin markkinoilla liikkuu valaistumisen filosofioita, joilla on takanaan kunnianarvoisa historia Aasiassa: uushindulainen vedanta-filosofia pyrkii korkeamman Itsen oivaltamiseen jumalallisena, kun taas buddhalaisuus opettaa näkemään todellisuuden sellaisena kuin se on – vailla pysyvää minää tai Jumalaa. essee Henkinen tarjonta pääkaupunkiseudulla on vilkasta. TeksTi | Jyri komulainen – kuviTus | Päivi karJalainen KOTIMAA | 17.1.2020 18. Oletusarvona on, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko edustaa jälkimmäistä, ellei toisin todisteta. Uskontososiologia on jo pitkään havainnoinut hidasta muutosta, joka muovaa uusiksi länsimaiden katsomuksellista kenttää. Populaarikulttuurissa uusi uskonnollisuus löi läpi 1960-luvun hippivuosina eikä ole kadonnut, vaikka trendit vaihtelevat. Henkisyys merkitsee vapaata etsintää ja mahdollisuutta muokata itselleen sopivin valikoima eri uskontojen perinteistä. Ajattelutapa heijastaa myöhäiskapitalistisen yhteiskunnan yleistä eetosta, eikä sitä voi estää kirkollisella reviirinvartioinnilla
Olisiko nyt aika tuoda erilaiset kokeilut toiminnan keskukseen ja ottaa uskonnollisen maaston muutos tosissaan kirkollisen teologian kaikilla tasoilla. On selvää, että uuden uskonnollisuuden kohtaamisessa ei voi edetä opillinen kärki edellä. mindfulnessin kaltaisia harjoitteita, mutta toisaalta nämä tekniikat ovat tulleet itsessään suosituiksi meditatiivisen terveysliikunnan kentällä. Tätä rönsyilevää meedioiden, enkelien ja shamaanien kenttää on luonnehdittu osuvasti moderniksi kansanuskoksi. 18:25–26). Kirjoittaja on uskontojen kohtaamisen teologiaan erikoistunut dosentti, joka työskentelee piispainkokouksen pääsihteerinä Kirkkohallituksessa. Teinonen kirjoittivat ennakkoluulottomasti oman aikansa uudesta uskonnollisuudesta. Osana Jumalan missiota kirkon tehtävä on lopultakin yksinkertainen: julistaa hyvä sanoma köyhille (Luuk. Paljon on jo tekeillä, on esimerkiksi kehitetty hiljaisuuden joogaa ja harjoitettu kristillistä meditaatiota. Tiedon lisäksi tarvitaan asenteellista avoimuutta. Esikuvia silti olisi, sillä ainakin Osmo Tiililä ja Seppo A. KOTIMAA | 17.1.2020 19. Osa suomalaisista kokee epäilemättä itsensä yksinäisiksi, mihin seurakuntien mahdollistama yhteisöllisyys on vastaus. Oma aikamme vaatii nyt kristillistä mystiikkaa 2.0, joka jäsentyy ympäröivään sosiologiseen todellisuuteen käyden dialogia eritoten aasialaisperäisten virtausten kanssa. Jos näin on, on syytä muistaa, että Uuden testamentin johanneslainen kirjallisuus omaksui samanlaisen tavan puhua kuin gnostilaisuus, vaikka sisällön puolesta ilmaisi jotain hyvin toisenlaista. Luulen, että uushenkisissä piireissä kirkollinen yhteisöllisyys koettaisiin varsin puristavaksi verrattuna Äiti Amman äidilliseen syleilyyn, joka jättää yksilölle avoimeksi monia mahdollisuuksia. Toisen merkittävän kategorian muodostaa new age -uskonnollisuus. Moni on löytänyt jotain. 21:19) ja Herran tienä (Ap. 2:2–3). Tiedollista jäsentämistä vaativampaa monelle saattaa olla se, että uuden uskonnollisuuden edessä joutuu ottamaan vakavasti asioita, joille kirkossa on aiemmin lähinnä hymähdelty. ” Tärkeää on ymmärtää, että kyse ei ole vain etsinnästä. Moni on löytänyt jotain. Kun sosiologisesti notkeaa ja liikkuvaa henkisyyden kenttää vasten asettaa kirkollisen puheen yhteisen uskon ilmaisemisesta, saattaa olla kyse kahdesta eri maailmasta, jotka eivät kohtaa. Ehkä uuden uskonnollisuuden kohtaaminen haastaa kirkon karsimaan turhan historiallisen painolastin minimiin ja keskittymään ytimeen. Joku saattaa nähdä uuden uskonnollisuuden oman aikamme gnostilaisuutena. 4:18–19) ja todistaa Jumalan salaisuudesta, Kristuksesta, jossa ovat kätkettyinä kaikki viisauden aarteet (Kol. Tämä voi olla erityisen vaikea kohta, mutta se on syytä ottaa vakavasti aihepiiriä tutkittaessa. t. Vaikka Äiti Amman tilaisuuksissa on satoja ihmisiä, he ovat tulleet kohtaamaan gurunsa ja palvomaan häntä lopultakin yksilöinä. Uudessa uskonnollisuudessa näkyy silti ilmeisen päinvastainen taipumus – henkisyys on oman itsensä etsimistä vastapainona arjen hektisyydelle ja sosiaalisuudelle. Se merkitsisi ennakko-olettamuksen vahvistamista: kirkko vaalii jähmettyneitä dogmeja ja tukahduttaa valtauskontona totuuden etsintää. Käsitteellä viitataan joukkoon ajatuksia ja käytänteitä, jotka palautuvat pitkälti länsimaiseen esoteriaan. Tärkeää on myös ymmärtää, että kyse ei ole vain etsinnästä. Itse vertaisin aikamme uskonnollisuutta mieluummin uusplatonismiin, jonka kanssa kristillinen hengenelämä kävi syvällistä vuorovaikutusta ja jonka pohjalta kehittyi klassinen kristillinen mystiikka. Kirkolla on silti mahdollisuus toisenlaiseen tapaan ilmaista olemustaan ainakin Uuden testamentin perusteella: onhan yksi vanhimmista tavoista mieltää kristinusko Jeesuksen seuraamisena (Joh. Olen miettinyt, onko kirkossa suosittu puhe yhteisöllisyydestä liian yksipuolista. Jos sitäkään, sillä dogmaatikkojen katse on kohdistunut ihan muualle kuin aikamme uskonnolliseen kenttään. Esimerkiksi uushindulaisia liikkeitä on mielekkäintä tarkastella yksilökeskeisen henkisyyden mahdollistajina
Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa eri tehtävissä 1971–1991. Vasemmistolaisen kirjailijan Jarno Pennasen sanat Suomen Kuvalehdessä pysäyttivät hämmentyneen nuoren teologin: ”Edessä ovat kovat ajat, uskomattoman kovat ajat. Helsingin hiippakunnan piispa 1991–2010. D. | Olli Seppälä ” Asiantuntemuksen ja mielipiteen välinen ero on toisinaan kadoksissa. Hänellä on avain niin sisäpihan porttiin kuin tiedekuntaankin. Kotia Herttoniemenrannassa hän sanoo pitävänsä yksityisalueena. Niistä oppii eniten, hän sanoi. Perhe: rouva, kaksi lasta ja neljä lastenlasta Viimeksi luettu kirja: Henrik Wikströmin Mitä Jeesus tekisi. Hänen isänsä Lauri Huovinen oli pappi, aluksi Evankeliumiyhdistyksen matkasaarnaaja, myöhemmin Malmin kirkkoherra ja Turun tuomiorovasti. Huoviseen olivat vaikuttaneet kokemukset monin tavoin mullistavan 1960-luvun lopulta. Viimeksi Huovinen oli dogmatiikan professori. Huovinen sanoo uskovansa vahvasti, että lukeminen lisää ymmärrystä. – Minusta tuli pappi isäni vuoksi, mutta myös hänestä huolimatta. N. Hän työskenteli siellä 20 vuotta eri tehtävissä ennen valintaansa Helsingin hiippakunnan piispaksi 1991. – Olin miltei 25-vuotias ennen kuin opin lukemaan. Kellyn kirja ohjasi varhaiskirkon opinmuodostuksen vaiheisiin. Vanhan professorisopimuksen perusteella hän saa yhä käyttää tutkijatiloja ja yliopiston sähköpostia. – Ja Helsingissä haluaisin myös kuolla, Huovinen sanoo samalla kertaa virnistäen ja vakavana. Tanskalaisen Regin Prenterin kirjoittama dogmatiikan yleisesitys eritteli niin perinteisiä kuin nykyaikaisia opillisia näkemyksiä. Opiskeluaikana Huovinen toimi Malmin seurakunnassa Pihlajamäessä nuorisotyössä apulaisena. haastattelu E merituspiispa Eero Huovinen on vastassa Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan edessä. Ranskalaisen Oscar Cullmannin kirja Kristuksesta historian keskuksena avasi raamatuntulkinnan peruskysymyksiä. – Helsingissä haluaisin myös kuolla, hän sanoo virnistäen ja vakavana. Huovinen on piispoista ehkä helsinkiläisin. Yliopistoon liittyy myös aihe, jolla Huovinen haluaa aloittaa. Kuka. Siellä hän vuonna 1967 pani koripalloillassa merkille itseään Piispoista helsinkiläisin Eero Huovinen on tehnyt koko työuransa pääkaupungissa. Haastattelu tapahtuu seminaarihuoneessa, jonka seinällä on muotokuva arvokkaan oloisesta teologista. Kirjat elävät edelleen mielessäni. – On luettava monenlaisia kirjoja. Osmo Tiililä, joka oli tiukka mies, kehotti lukemaan harhaoppisia kirjoja. TEKsTi jA KuVAT | olli sEPPälä KOTIMAA | 17.1.2020 20. Huovista viehättää myös Augustinuksen ja Anselm Canterburylaisen tunnuslause: ”Uskon, jotta ymmärtäisin.” Eero Huovinen syntyi Helsingissä 1944. Tietysti olin lukenut poikakirjoja ja päässyt ylioppilaaksi, mutta vasta oltuani yliopistossa neljä vuotta aloin ymmärtää, mitä paneutuva ja syvä lukeminen on. Haastattelupaikaksi Huovinen ehdotti yliopistoa. Alleviivauksia on paljon, samoin kommentteja ja kysymyksiä marginaalissa. Yliopisto on Huoviselle enemmän kuin tuttu paikka. Nyt ei riitä, että heiluttaa erivärisiä kirjoja – nyt on luettava niitä.” Huovinen totteli ja alkoi lukea. Papin poika joutui koulussa isän ammatin takia myös kiusatuksi, mutta sanoo, ettei saanut siitä suurta vammaa. Brittiläisen J. Hän nimeää kolme kirjaa, jotka sytyttivät palon teologian harjoittamiseen. Hän on syntynyt pääkaupungissa ja tehnyt siellä koko elämäntyönsä. Ainoa vaihtoehto ammatinvalinnalle olisi ehkä ollut historian opiskelu. Eero Huovinen, 75 Kotipaikka: Helsinki Ammatti: pappi ja teologi. – Katsoin hiljattain näitä kirjoja hyllyssäni ja ihmettelin, kuinka tarkkaan olen ne aikoinaan lukenut