vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –0 3 8 Rukous yhdistää eri kirkkojen kristittyjä Anna-Riina Hakala löysi säännöllisen rukouselämän 14 Lasten hengelliset oikeudet toteutuvat yhä paremmin Tulevaisuus: Kirkon hiljainen hiipuminen kiihtyy. 4 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4
Monia on tietysti tunnistamatta. Erilaiset itse luodut tai vapaaehtoisesti omaksutut säännöt ja lupaukset auttavat toimimaan omien toiveiden mukaan silloin, kun välittömän tyydytyksen saisi helpommin jostain toisaalta. Nyt se on kielletty, lähinnä turvallisuussyistä, koska emme osaa muokkausta vielä tarpeeksi hyvin. – Geenimuokkauksella voidaan hoitaa virheellisestä geenistä johtuvia sairauksia, joita tunnemme yli 6 000. Viime aikoina olen lukenut uudestaan ja uudestaan Chris haughtonin kuvakirjaa Voi sinua, Sulo!. Hyötyjen pitää olla suurempia kuin haitat. Potilaan suostumus ja ymmärrys pitää olla sille, mitä tehdään. Sitä varten pitää lukea esimerkiksi ilmastonmuutosta käsittelevä, jossain päin maailmaa kielletty sekä alle 18-vuotiaan suosittelema kirja. Taaperon suosikkikirja kertoo koirasta, joka jää yksin kotiin ja haluaisi olla kiltisti, muttei sitten kuitenkaan pysty vastustamaan kiusauksia. Minkälainen etiikka on se, josta puhutaan. 1 Mitä hyvää geenimuokkauksella voidaan lääketieteessä saavuttaa. 4 Minkälaisia riskejä ihmisen tai vaikkapa malariaa levittävien hyttysten geenien muokkaamiseen voi liittyä. – Osa syövistä ensimmäisenä, sitten veritaudit, immuunitaudit ja aineenvaihduntasairaudet. Hyttysen muokkauksessa voi olla ekologisia riskejä, joskaan en näe juuri tätä kovin suurena riskinä, koska hyttyslajeja on niin monia. Hakala kasvoi luterilaisena, kunnes löysi parikymppisenä katolisen kirkon. – Kaikki samat kuin aiemminkin lääketutkimuksissa: potilaan hyvinvointi. Lisäksi geenimuokkauksella voidaan aikaansaada paljon enemmän ja terveellisempää ruokaa, vähentää vaarallisia mikrobeja, kehittää rokotteita ja päästä eroon antibioottiresistenssistä. 2 Mitä tavallisia perinnöllisiä sairauksia arvioit voitavan hoitaa geenimuokkauksella, jos hoidot tulevat mahdollisiksi. – Jos muokkaus ei onnistu tai menee pieleen, seurauksena voi olla tauti, pahimmassa tapauksessa vaikeampi kuin se, jota hoidettiin. USA:ssa on samanlainen sopimus. Niinpä se syö kakun ja kuopii kukkamullat. Perinnöllinen muokkaus on asia erikseen, siitä keskustellaan paljon. jussi ryTkönen ”Geenimuokkauksessa hyötyjen pitää olla suurempia kuin haitat” Geenimuokkauksen avulla voidaan muun muassa hoitaa sairauksia, aikaansaada enemmän ja terveellisempää ruokaa ja päästä eroon antibioottiresistenssistä, sanoo perinnöllisyyslääkäri kirmo Wartiovaara. aluksi Tuija PyhäranTa Toimittaja haluaa hallita halunsa. Suhdettaan rukoukseen entisessä elämässään hän kuvaili siteeraamalla Paavalia: halu voi olla kova, mutta liha on heikko. Kääntymiseen johti säännöllisen rukouselämän kaipaus. Kirjan ensilehdille on painettu epiktetoksen ajatus, joka pätee niin lukemiseen kuin rukoukseenkin: ”Vapaa ei ole se, joka tekee mitä haluaa, vaan se, joka hallitsee halunsa.” KOTIMAA | 17.1.2019 2. 5 Geneettistä muokkausta pitäisi tehdä eettisesti kestävällä pohjalla. Siitä minua muistutti anna-riina hakala, jota haastattelin tämän lehden rukousjuttuun (sivut 14–17). | Kuva: Jukka Granström kirMo WarTiovaara Perinnöllisyyslääkäri vapauttavat säännöt O sallistun tänä vuonna kirjaston lukuhaasteeseen, sillä luen nykyään vähemmän kirjoja kuin haluaisin. Lukuhaaste on viidenkymmenen kohdan lista, jota noudattaen kirjat saa valita itse. – Euroopan (Oviedon) bio-oikeussopimus heijastelee länsimaista etiikkaa. | viikon henkilö | Perinnöllisyyslääkäri ja kantasolubiologian dosentti Kirmo Wartiovaara puhui Tieteen päivillä Helsingissä aiheesta ”Maailma paremmaksi geenimuokkauksella”. 3 Mitä eettisiä ongelmia geenimuokkaukseen voi liittyä
Katse ei rakasta, sillä rakastamiseen tarvitaan särö. Hän saattaa luulla, että sairaudet voitetaan taistelemalla ja heikkoudet yrittämällä kovemmin. Ovatko suomalaiset olleet liian sinisilmäisiä ja luottavaisia ottaessaan vastaan turvapaikanhakijoita. Hän ei purjehtinut maailman halki onnistumisten saattelemana. Mitä tulee tapahtumien itse kussakin herättämään pelkoon ja ahdistukseen, siinä on nyt kirkolla tuhannen taalan paikka tarjota osaamistaan turvana ja lohtuna. Sellainen, jossa rakastettava tietää, että toinenkin on joskus ollut pohjalla ja kelvoton. Jos ei ole mennyt rikki, ei voi tuntea myötätuntoa. meidän herramme Kristus tietää, mitä on olla syvimmässä kuilussa. On syytä muistaa, että juuri se on tuottanut meille maan, joka presidentti Sauli Niinistön sanoin on maailman vakain ja turvallisin maa. Selvää on, että raiskaus ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat ehdottoman tuomittavia rikoksia ja sitäkin inhottavampia, kun ne kohdistuvat alaikäisiin lapsiin. Aivan selvää on myös, että nämä rikokset eivät oikeuta ulkomaalaisvihan lietsomiseen ja väkivaltaan Suomessa asuvia kunniallista elämää viettäviä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kohtaan. He eivät ole syyllistyneet mihinkään, ja me suomalaiset pystymme kyllä osoittamaan suuruuttamme rakentavammalla tavalla. Tapahtumien herättämä keskustelu peilaa niitä tuntoja, joita Suomessa on noussut vuoden 2015 turvapaikkakriisin jälkeen. Selitystä tapahtuneelle kaivataan. Nyt on vedettävä henkeä ja annettava poliisille rauha selvittää, mitä on tapahtunut, ketkä ovat syyllisiä ja mitä syitä taustalta löytyy. Hän tunnusti, kaikkina aikoina, Raamatun kirjojen kirjaksi. On vaadittu lakien kiristämistä, karkottamisen helpottamista ja maahanmuuton rajoittamista ja, kuten kaikkien lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten kohdalla, kuulutettu kovempia rangaistuksia. Vastaukset eivät löydy spekuloimalla, sillä Oulun ja Helsingin tapahtumista tiedetään lopulta julkisuudessa kovin vähän yksityiskohtia. Apu löytyy myös siitä, että pidämme huolta toinen toisistamme ja kaikki yhdessä lapsistamme ja nuoristamme katsomatta siihen, kuka mistäkin on tänne tullut. Me tulemme, hän lausui kerrankin, välittömämmän, syvällisemmän ja rikkaamman elämän ilmapiiriin Raamatun kautta, joten kansallamme on syytä – niin hyvin käytännössä kuin teoriassakin – tulla sanan tekijäksikin eikä vaan kuulijaksi. ?. Rikolliset on saatettava vastuuseen ja heitä on rangaistava. Emmekö onnistuneet kotouttamisessa. Niinpä hänen katseensa ei ole tyhjä, vaan täynnä rakkautta. 1919 ???????. Oulun tapahtumat pelottavat KOTIMAA | 17.1.2019 3. Olisiko pitänyt seuloa maahantulijoista tiukemmin rikollinen aines esiin. Uhrit ja heidän perheensä ansaitsevat kaiken myötätunnon ja tuen. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen, Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 49?000 KMT S2017/2018 Kotimaa 17.1.1919. Mutta hänen julkisuudessa lausumista sanoistaan voimme kuitenkin nähdä, mikä hänen suhteensa oli kristinuskoon. Näin suomalainen oikeusvaltio toimii. Kiihkeässä keskustelussa liittyvät toisiinsa muuttuvan maailmantilanteen aiheuttama turvattomuus, pelko lasten ja oman turvallisuuden puolesta, epäluottamus oikeusvaltiota ja hallitusta kohtaan sekä halu hyödyntää tapahtumia omien poliittisten päämäärien edistämiseen. Se, joka ei ole mennyt rikki, ei ehkä katso langenneita tuomitsevasti, mutta hänen katseensa on tyhjä. Jos ei ole käynyt pimeydessä, ei nimittäin voi tietää, miltä siellä tuntuu. Lisäksi Helsingissä epäillään Suomessa asuvaa ulkomaalaista miestä törkeästä raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän koki kaikki meidän taistelumme, joita ei voiteta omin voimin. Miksi me emme tiedä ajoissa, mitä lapsemme tekevät. Jos ihminen on onnenkantamoisten avulla tai sattuman oikusta puikkelehtinut vaarojen ohitse niin, ettei mikään ole, vielä, häneen pahasti osunut, hän alkaa helposti pitää itseään onnensa luojana. Minkälainen äsken kuolleen presidentti Rooseveltin sydämen suhde oli Kristukseen, ei ole meidän arvosteltavissamme. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 17.1. Hänen peräänsä huudettiin hurraata vain hetken. Eikä hän voittanut omaansa, ei tässä maailmassa. meri toiVaNeN Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. O ulun viimeaikaiset tapahtumat ovat järkyttäneet suomalaisia syvästi. Kristus katsoo jokaista pohjalla olevaa katseella, joka sanoo: minä tiedän, mitä sinä tunnet. Poliisi on ilmoittanut tutkivansa nyt jo yhdeksää Oulussa tapahtunutta seksuaalirikosjuttua, joissa uhrit ovat alaikäisiä ja tekijät edustavat neljää eri kansalaisuutta Suomen kansalaisuuden lisäksi
Kasvatuksen päivillä keskusteltiin myös kansallisesta lapsistrategiasta, jonka valmistelun hallitus aloitti keväällä 2018. Uusi piispa aloittaa tehtävässään 1.9. Ehdokasasettelu päättyi tiistaina. Oulun piispa Jukka Keskitalo sanoi maakuntalehti Kalevan haastattelussa ymmärtävänsä lastensa turvallisuudesta huolestuneiden vanhempien vihaa. 1970-luvulla evankelis-luterilaisten seurakuntien nuorisotyössä saattoi törmätä vielä Ilmestyskirjan jakeilla höystettyyn maailmanlopulla pelotteluun, uskonratkaisun vaatimuksiin ja ääneen rukoilemisen pakkoon. Päivien aikana järjestettiin kymmeniä työpajoja, paneelikeskusteluja, kanavatyöskentelyjä ja konsertteja. Heikkilä painotti lasten ja nuorten kuulemisen tärkeyttä. Seurakuntien määrä väheni Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien määrä pieneni vuodenvaihteessa. On kysyttävä heiltä itseltään, mitä he ajattelevat ja tarvitsevat. Toisen asteen opintojen pitää olla täysin maksuttomia ja kaikille lapsille pitää taata mahdollisuus harrastuksiin. – Leikin myös heidän kanssaan lattialla ja autan ulkohaalareiden riisumisessa. Lapsivaikutusten arviointi pitää saada osaksi kaikkea lapsia ja nuoria koskevaa päätöksentekoa. Sittemmin tällainen toiYhteisenä tavoitteena lapsimyönteisyys hengellinen kasvurauha | Kirkon kasvatuksen päivillä rakennettiin lapsija perheystävällistä kirkkoa ja yhteiskuntaa sekä pohdittiin, miten taata lapsille ja nuorille hengellinen turvallisuus ja kasvurauha. Rikoksista epäillään kaikkiaan yli kymmentä ulkomaalaistaustaista miestä. Työryhmässä on mukana myös piispa emerita Irja Askola. Sen tulee tähdätä pidemmälle kuin yhteen hallituskauteen, Marianne Heikkilä sanoi. Kunpa syntyisi konkreettisia päätöksiä eikä vain strategisia valtiollisen hyväntahdon eleitä. Kasvatuksen päivillä keskusteltiin myös hengellisestä kasvurauhasta ja turvallisuudesta. – Tarvitsemme strategian, joka sitoo toimijoita. Askola kertoi jättäneensä eläkkeelle jäätyään lähes kaikki luottamustoimensa ja ottaneensa tilalle yhden uuden. Seurakuntaliitokset koskivat 21 seurakuntaa. Oulun kirkkoherrat toteavat, että tapaukset ovat järkyttäneet koko kaupunkia ja suru on yhteinen. Kirkko vetoaa erityisesti lapsiperheköyhyyden vähentämisen puolesta. Vaalin ensimmäinen kierros käydään 19.3. Epäilevänä tuomaana kyselen arkikonkretian perään, sanoi lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Tarkoituksena on käydä laajaa yhteiskuntapoliittista keskustelua lapsija perhepolitiikasta sekä vahvistaa lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuvaa toimintakulttuuria päätöksenteossa ja palveluissa. Porvoon piispanvaaliin neljä ehdokasta Porvoon hiippakunnan piispanvaaliin on asetettu ehdolle neljä ehdokasta. uutiset | lyhyesti | | kasvatuksen päivät | K olmipäiväisille Kirkon kasvatuksen päiville Jyväskylään kokoontui jälleen viime viikolla yli tuhat kasvatuksen ammattilaista. Kirkko vaatii yhteiskunnan tukea ja lupaa sille, että uskonnot ja katsomukset saavat näkyä niin varhaiskasvatuksessa, koulumaailmassa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Seurakuntia on nyt kaikkiaan 384. Harrastusten ja palveluiden saatavuudessa on toteuduttava alueellinen tasa-arvo. Lapsistrategia 2040 tavoittelee lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia, perheiden riittävää tukea ja työelämän perheystävällisyyden parantumista. Kirkkohallituksen kasvatuksen ja perheasioiden yksikön johtaja Jarmo Kokkonen kertoo, että kirkko ei aio luoda omaa lapsistrategiaa, vaan haluaa vaikuttaa osana yhteiskuntaa. Hän käy joka torstai kotinsa lähellä sijaitsevassa päiväkodissa lukemassa lapsille. Myös uskontodialogilla pitää olla sijansa kasvatustyössä. Porvoon nykyinen piispa Björn Vikström siirtyy Åbo Akademin teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian opettajan tehtävään syyskuussa. Heikkilän intensiivisten kalvosulkeisten jälkeen yleisö huokaili. – En ole kovin ahkera rukoilija, mutta nyt kävin rukoilemaan, että tässä kävisi hyvin. Lasten ja nuorten osallisuutta pitää edistää kaikessa toiminnassa sen suunnittelusta alkaen. Ehdolle asetettiin Länsi-Turunmaan ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Harry S. Kirkko pitää tärkeänä matalan kynnyksen maksuttomien palvelujen säilymistä. ja mahdollinen toinen kierros 10.4. KOTIMAA | 17.1.2019 4. Hän kuitenkin vetosi, että aikuiset kontrolloisivat somekäyttäytymistään, jotta eivät aiheuttaisi lisää turvattomuutta. Jotkut näkivät vuosia painajaisia ja tarvitsivat aikuisina terapiaa. – Hyvä että näillä päivillä ainakin jonkun rukouselämä on vilkastunut, vastasi Irja Askola ja sai yleisön remahtamaan nauruun. Neuvolatoiminnasta tai parija perhesuhteiden ongelmiin saatavissa olevasta avusta ei saa säästää. Oulun kirkkoherrat rikosepäilyistä: Kostoa ei pidä lietsoa Oulun kirkkoherrat ottivat viikonloppuna kantaa Oulussa ilmitulleisiin seksuaalirikosepäilyihin, joissa uhrit ovat alle 15-vuotiaita tyttöjä. Backström, Kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen johtaja Sixten Ekstrand, kulttuuritoimittaja Lisa Enckell ja Pietarsaaren ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Bo-Göran Åstrand. Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä työskentelee valmistelevan työryhmän projektipäällikkönä, ja hän esitteli työryhmän vaikuttamistyötä ja visioita. Asiaa tuli lyhyessä ajassa enemmän kuin kuulija pystyi sulattamaan. Kirkko on nostanut strategiatyöhön liittyvässä lausunnossa esiin muutaman keskeisen teeman. He muistuttavat myös, että kostoa tai vastakkainasettelua ei pidä lietsoa
Ketään ei saisi tuomita sen vuoksi, millainen hän on. Keskustelun juontaja Heli Pruuki kysyi panelisteilta, uhkaako kristillinen kasvatus ohentua liikaa, kun puhutaan vain rakkaudesta ja kunnioituksesta. ” Lasten hengelliset oikeudet toteutuvat Suomessa yhä paremmin. | Kuvat: Alpo Syvänen Diandra esiintyi päivillä useasti. lapsistrategiaa esitteli valmistelevan työryhmän puheenjohtaja marianne heikkilä. minta on vähentynyt radikaalisti. Kristillisessä kasvatuksessa ollaan lapsen puolella ja keskustelevasti lapsen rinnalla. Emilia Karhu Kirkon kasvatuksen päiville Jyväskylän Paviljonkiin kokoontui viime viikolla yli 1000 ihmistä. lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ja piispa emerita irja askola keskustelivat lapsiystävällisemmän kirkon ja yhteiskunnan kehittämisestä. Vaikka lapsiuhrien tukeminen on äärimmäisen tärkeää, se ei riitä. Häkkisen mukaan lapsen ja nuoren ainutlaatuisuuden kunnioitus ja diakoninen lähimmäisenrakkaus ovat nykyään seurakuntien lapsija nuorisotyön keskeisimmät periaatteet. – Tämä kysymys on tärkeä tiedostaa, silloin niin ei käy, Kurttila sanoi. Kristillisessä kasvatuksessa ollaan lapsen puolella. Turvallista yhteisöä luonnehtii Tolppasen mukaan sana luottamus. Tiina Häkkinen painotti kunnioituksen tärkeyttä. On väärin, jos lasten oikeuksia poljetaan vedoten siihen, että kaikkien uskonnollista vakaumusta tulee kunnioittaa. Tolppanen piti viisaana videoklipissä esiintyneiden seurakuntanuorten ajatuksia. Juutalaiseen uskoon kasvaneen rap-artisti Dan Tolppasen mukaan turvallinen hengellinen yhteisö on sellainen, jossa kaikki ovat aidosti samalla viivalla. Lapsi saatetaan jopa sulkea väärien näkemystensä vuoksi hengellisen perheen ulkopuolelle, mikä on hengellistä väkivaltaa. Vuorovaikutuksen on oltava aina toista kunnioittavaa. Aikuisen täytyy oppia tunnistamaan hengellisen kasvatustapansa väkivaltaisuus, ja hän tarvitsee kaiken tuen voidakseen olla terve kasvattaja, Kurttila sanoi. Tuomas Kurttila totesi, että kunnioitus on vaikea sana. Tuomas Kurttila oli varovaisesti samaa mieltä, mutta totesi törmäävänsä nykyäänkin siihen, että lapset eivät saa tietyissä uskonyhteisöissä esimerkiksi kyseenalaistaa uskoa. Näin totesi kristillistä kasvatusta tutkiva Diakin lehtori Tiina Häkkinen. Nuoret painottivat, että hengellinen turvallisuus ei riipu opista tai Raamatusta vaan siitä, miten lähellä elävät ihmiset niistä puhuvat ja niitä tulkitsevat. Kurttilan mukaan hengellinen turvallisuus ja hengellinen väkivalta kytkeytyvät monin tavoin vallankäyttöön. – Lasten hengelliset oikeudet toteutuvat Suomessa yhä paremmin. Ihmiset saavat tulla sellaisina kuin ovat, eikä uskon määrällä ole väliä. Kadotetaanko puhe Jeesuksesta ja jääkö kasteopetus sivuun. Tapojen ja normien opettaminen on menettänyt merkitystään. – Kun vanhemman ja lapsen vuorovaikutus rikkoutuu, pitäisi aina tehdä työtä myös aikuisen kanssa. KOTIMAA | 17.1.2019 5. Kehityssuunta on ollut tutkimukseni valossa viime vuosikymmeninä äärimmäisen hyvä, Häkkinen sanoi
Avajaisia varten oli järjestetty raskaat turvatoimet, sillä koptikristittyjä vastaan on isketty viime vuosina monia kertoja. Joidenkin arvioiden mukaan osallistujia on jopa 150 miljoonaa. Egyptin väestöstä koptikristittyjä on noin kymmenen prosenttia. Suomeksi siitä kertoi ensin Helsingin Sanomat. Käsitys pappien eettisyydestä väheni Yhdysvalloissa Käsitys pappien rehellisyydestä ja eettisyydestä on vähentynyt vuosikymmenten varrella huomattavasti, osoittaa yhdysvaltalaisen Gallup-tutkimusyrityksen kysely. Samaan aikaan katedraalin kanssa käyttöön otettiin Al-Fattah Al-Aleemin moskeija. Sinne mahtuu liki kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin katedraaliin. Intiassa alkoi tiistaina 15.1. Gallupin mukaan arvostuksen laskua on tapahtunut etenkin 2000-luvulla. maailman suurimmaksi sanottu uskonnollinen tapahtuma, hindujen kolme kuukautta kestävä ja kolmen vuoden välein järjestettävä pyhiinvaellus, kumbh mela. Samana ajanjaksona Yhdysvalloissa on uutisoitu muun muassa hyväksikäyttöskandaaleista katolisessa kirkossa. Lisäksi Leinonen itse on vaatinut teosta poistettavaksi, sillä hän kertoo liittyneensä boikottiin, jossa kritisoidaan Israelia palestiinalaisten ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Katedraalin ja moskeijan yhteisessä avajaistilaisuudessa presidentti al-Sisi julisti puolustavansa kristittyjä ääriliikkeiltä, BBC kertoo. Juhlan aikana kymmenet miljoonat ihmiset käyvät kastautumassa Gangesissa. Pyhiä tuotteita). Israelin kulttuuriministeri on ilmaissut haluavansa teoksen pois. Viime vuonna toteutetussa kyselyssä runsas kolmannes vastaajista piti pappeja erityisen rehellisinä tai eettisinä, kun vastaava lukema vuonna 1978 oli hieman alle kaksi kolmannesta. Uuteen hallinnolliseen keskukseen lähelle Kairoa rakennettua Syntymän katedraalia oli vihkimässä Egyptin koptikirkon patriarkan Tawadros II:n lisäksi maan presidentti, muslimi Abdel Fattah al-Sisi, joka osallistui avajaismessuun. Egyptissä otettiin käyttöön Lähi-idän suurin kirkko, avajaisissa raskaat turvatoimet Egyptissä vihittiin loppiaisena 6. Viime viikolla museoon heitettiin polttopullo ja sadat osoittivat mieltä yrittäen tunkeutua tiloihin ja poistaa teoksen. Kuvan miehet kastautuivat puhdistuakseen varhain tiistaiaamulla Allahabadin kaupungissa, joka on yksi pyhiinvaellusten kohteista kolmen muun kaupungin ohella. Veistos on osa näyttelyä Sacred Goods (suom. Asiasta uutisoi muun muassa brittiläinen yleisradioyhtiö BBC. Katedraaliin mahtuu noin 8 000 ihmistä. | Kuva: Lehtikuva / AFP / Sanjay Kanojia maailmalta Suomalaistaiteilijan teos aiheutti mielenosoituksia Israelissa Kuvataiteilija Jani Leinosen veistos McJesus on aiheuttanut mielenosoituksia Israelissa. tammikuuta Lähi-idän suurin katedraali. Haifan taidemuseossa esillä olevassa teoksessa ristillä riippuu pikaruokayhtiö McDonaldsin klovnihahmo Ronald McDonald. Asiasta uutisoi israelilaislehti Haaretz. KOTIMAA | 17.1.2019 6. Juhlan taustalla on tarina jumalien ja demonien taistelusta, jonka aikana tietylle Gangesin alueelle putosi ruukusta pisara kuolemattomuuden nektaria
Oli se sitten Suvivirsi kevätjuhlassa tai hiljentyminen joulun aattohartaudessa. Yhtäältä pohdinnan kohteena on se, miten suuri maailmanuskonto näkyy yksittäisten ihmisten toiminnassa. Opetusmaailmassa moneen eri kulttuurin osa-alueeseen on liitetty sana lukutaito. Keskustelu voi olla niinkin yksinkertaista kuin sen kertomista, mikä itselle on tärkeää. Käytännössä lukutaitoa oppii joko koulussa tai oman kiinnostuksen kautta, joten lopulta uskontolukutaidonkin vaikutukset näkyvät etenkin nuoremmissa ikäluokissa. Joulun alla Ylen uutisessa Opetushallituksen opetusneuvos Pekka Iivonen kertoi uskontovastaisista vanhemmista, jotka vaativat uskontoa pois joulujuhlista. Sen jälkeen ihmiset ovat voineet vapaasti valita oman kuulumisensa tai kuulumattomuutensa. Lapset kastettiin, avioliittoon vihittiin kirkossa ja hautaan siunattiin. Suomi on huomattavan koulutettu maa, jossa kaikensorttinen koulutus ja osaaminen ovat olleet arvossa. Epäiltyjen tiedetään olevan ulkomaalaistaustaisia, ja keskustelussa on ehditty arvuutella heidän uskonnollista vakaumustaan. Uskontolukutaitoon panostaminen voisi olla ensi hätään oiva ratkaisu. Viime päivinä on uutisoitu, että Oulussa ja Helsingissä epäillään tapahtuneen vakavia seksuaalirikoksia, jotka ovat kohdistuneet lapsiin. Tämänkeväisissä eduskuntavaaleissa uskonnolla on varmasti osansa. Oikeastaan kyse on yhtenäiskulttuurin rapistumisesta. Silti uskontolukutaidon merkitys kirkastuu vasta tulevien vuosien aikana, kun uskonnottomien ja muunuskoisten määrä kasvaa Suomessa. | Kuva: Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia ” 2000-luvulla globaali ja eurooppalainen Suomi on joutunut myöntämään olevansa moniuskontoinen yhteiskunta. Uskonto näkyy keskustelussa hyvin erilaisilla tasoilla. Samassa uutisessa kerrotaan monen uskonnottoman vanhemman pelkäävän leimautuvansa, jos toivoo muutoksia joulujuhlien sisältöön. Uskontolukutaito kattaa laajan alan erilaisia asioita, kuten sen, miksi Suomessa monessa koulussa lauletaan virsiä kevätjuhlissa, miksi muslimit paastoavat vuosittain kuukauden ajan ja miten eroavat juutalaisten, kristittyjen ja muslimien ajatukset Jeesuksesta. | uutisessee | K un tasavallan presidentti toivottaa Jumalan siunausta, millaisena viestinä sinä luet sen. Uskontolukutaidon voi nähdä myös kutsuna dialogiin. Sama kehityskulku voi olla edessä uskontolukutaidonkin kanssa. Kielitoimiston sanakirjaan on tullut perinteisten nuotinlukutaidon ja sisälukutaidon rinnalle kuvanlukutaito, medialukutaito ja monilukutaito. Samaa ajattelua uskonnon näkökulmasta pohtii Uskonnontutkija-lehden katsauksessa yliopistonlehtori Johanna Konttori. Siitä lähtien uskontolukutaidon tarve on hiljalleen kasvanut, kunnes 2000-luvulla globaali ja eurooppalainen Suomen tasavalta on joutunut myöntämään olevansa moniuskontoinen yhteiskunta. Tietoa eri katsomuksista voi olla helposti saatavilla, mutta niiden omaksuminen saati hyödyntäminen saattaa jäädä vähälle. Antti Berg Tarvitsemme enemmän uskontolukutaitoa tasavallan presidentillä Sauli niinistöllä on tapana toivottaa Jumalan siunausta uudenvuoden puheessaan. Hän käy läpi sitä, mitä eri merkityksiä uskontolukutaidolla on. Ennen oli sanomattakin selvää, että Hoosianna ja Enkeli taivaan veisataan jouluisin ja Suvivirsi keväisin. Viime kädessä on kaikkien meidän vastuulla käydä avointa dialogia toisin ajattelevien kanssa siitä, kuinka haluaisimme julkista tilaa käytettävän. Oikeastaan tällaisen taidon opettaminen kuuluu jo uskonnonopetukseen ensimmäisestä luokasta alkaen. Alkupisteeksi muutokselle voi antaa monia hetkiä historiasta, mutta yksi hyvin konkreettinen sellainen oli uskonnonvapauslain voimaantulo vuonna 1923. Toisaalta uskonto liittyy kahnaukseen siitä, millaista yhteiselon julkisessa tilassa pitäisi olla. MTV:n Huomenta Suomessa on pohdittu ääneen, millainen on muslimien käsitys naisten oikeuksista. Tällaisessa yhteiskunnassa konfliktit eri vakaumusten välillä saattavat syntyä herkemmin, kun toisen tavat vaikuttavat uppo-oudoilta, jopa ahdistavilta. Silti tutkimusten mukaan Suomessa on alkanut ilmetä ongelmia lukutaidon kanssa, erityisesti nuorilla pojilla. KOTIMAA | 17.1.2019 7. Ei kuitenkaan pidä luottaa siihen, että yhteiskunta hoitaa vaikeimmat kysymykset ja itse voi nauttia työn hedelmistä. Uskontolukutaidolla on samat haasteet kuin muillakin lukutaidon muodoilla. ”Oppiaine edistää uskonnon ja kulttuurin välisen suhteen ymmärtämistä sekä uskontojen ja katsomusten monilukutaitoa”, kirjoitetaan vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa
uutiset | kirkon tulevaisuus | S uomen evankelis-luterilainen kirkko on edelleen suurten lukujen kirkko. Alle 40 prosentin lukemassa ollaan 2051. – Jos mietitään kirkon asemaa ja näkyvyyttä yhteiskunnassa ja sen oikeutusta olla suomalaisten TeksTi | Hannu kuosmanen – kuVa | jukka gransTröm KOTIMAA | 17.1.2019 8. Kirkon tutkimuskeskuksen johtajan Hanna Salomäen mielestä tästä pitäisi kirkossa keskustella nykyistä paljon enemmän. Verotusoikeus on taannut sen, että vajaan miljardin euron vuosittaiset tulot ovat pysyneet kohtuullisen tasaisina ja hyvin ennustettavina. Kirkon tutkimuskeskus (KTK) on laatinut kirkkoon kuulumisesta skenaarion, jossa väestökehityksen ja kirkon jäsenprosentin lisäksi yhtenä muuttujana on juuri kastettujen lasten määrä. Muutama eropiikki toki on säikäyttänyt, mutta kirkosta eroaminen on ollut kuitenkin varsin maltillista, joskin tasaisesti laskevaa. Sen lopputulema on, että vuonna 2037 kirkkoon kuuluminen putoaa valtakunnallisesti alle 50 jäsenkehitys | Kirkon tulevaisuuden ennusteissa vuonna 2025 kirkollisverojen tuotto kääntyy laskuun ja viimeistään vuonna 2037 kirkkoon kuuluminen putoaa alle 50 prosentin. Selvimmin tämä näkyy kasteiden ja kirkolliseen avioliittoon vihittyjen määrän romahtamisena. Viime vuonna koko maassa syntyneistä lapsista kastettiin 67,1 prosenttia ja kirkollisten vihkimisten osuus oli 40,3 prosenttia kaikista avioliitoista. Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, ja erityisesti kirkon jäsenkehityksessä muuttujia on paljon. Niillä elätetään 20 000 työntekijää ja ylläpidetään suuri määrä kiinteistöjä. Ehkä hälyttävintä on nuorten, parhaassa työiässä olevien tasainen virta kirkosta pois ja samalla irtautuminen kirkollisista perinteistä. Vähemmistökirkko on vain yhden sukupolven päässä prosentin. Molempiin taitekohtiin on siis vielä matkaa näkökulmasta riippuen paljon tai vähän. Mutta nyt on kirkollisen taivaan rannalla näkyvissä pilviä. Mutta nykyisten lukujen valossa näyttää vääjäämättömältä, että jo yhden sukupolven aikana kansankirkko siirtyy vähemmistökirkon asemaan. Globaalisti katsottuna sen huolet ovat kirkollisen yläluokan ongelmia. Voimakkaimmin trendi näkyy väestömäärältään suurissa kasvukeskuksissa: esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kastettujen lasten määrä on jo alle 50 prosenttia syntyneistä, Helsingissä jopa alle 40 prosenttia
– Kun kirkosta eroaminen keskittyy nimenomaan nuorempiin ikäluokkiin, tulee kirkon enemmistöaseman murtuminen näkymään ensimmäisenä juuri näissä ikäluokissa. – Kun Ruotsissa kastettujen määrä putosi alle 70 prosentin, kastamattomuus alkoi kiihtyä. enemmistöä edustava instituutio, kyllä siinä 50 prosenttia on merkittävä rajapyykki, Salomäki sanoo. Tässä asemassa kirkon on kuulunutkin Salomäen mukaan näkyä esimerkiksi uskonnonopetuksesta käytävässä keskustelussa. On todennäköistä, että meidän luvut seuraavat Ruotsin käyrän jyrkkyyttä. Mutta tämä ei välttämättä jatku enää pitkään. Kasteprosentin osalta Salomäki muistuttaa, että edelleenkin kirkossa on vahvasti sitoutunut joukko jäseniä, jotka myös jatkossa kastattavat lapsensa. Meillä tulee lähivuosina näkymään nykyistä suurempia kastamattomuuslukuja, joten nyt tehdyt skenaariot saattavat antaa turhan positiivisia lukuja kirkon jäsenyydestä. Aivan oma lukunsa on tietysti, mitä kirkon omalle työlle merkitsee se, jos ja kun jäsenmäärä putoaa esimerkiksi 45 prosenttiin. – Kun se alitetaan, voidaan kysyä, mikä itsestään selvä oikeus kirkolla on olla mukana esimerkiksi valtionhallinnon tai muiden julkisten instituutioiden yhteistyökuvioissa. » KOTIMAA | 17.1.2019 9. Enemmistökirkon asema on antanut kirkolle oikeutuksen edustaa suurta joukkoa päiväkotien lapsia ja koulujen oppilaita. 2037 Ennuste on, että viimeistään vuonna 2037 kirkkoon kuuluminen putoaa alle 50 prosentin. Tai missä mittakaavassa kirkon ääntä halutaan kuulla esimerkiksi lainvalmistelussa ja missä määrin kirkko voi näkyä vaikkapa kouluissa tai päiväkodeissa. Tämä tasaa laskukäyrää. Se alkaa jo näkyä verotuloissa niin, että joudutaan todella kysymään, minkälaista määrää palkattuja työntekijöitä kirkolla on varaa pitää – kiinteistöistä puhumattakaan. Yksi kuitenkin on varmaa: jo ainakin parikymmentä vuotta jatkunut keskustelu palkattujen työntekijöiden ja vapaaehtoisen suhteesta saa uutta vauhtia. Toisaalta Ruotsin esimerkki osoittaa, että kun entistä suurempi joukko on tehnyt päätöksen olla kastamatta lapsiaan, tästä tulee yhä todennäköisempi vaihtoehto kaikille muillekin
Lähivuosien odotettavissa oleva verotulojen kasvu taas selittyy Peranderin mukaan sillä, että yleinen talouskehitys on parantunut: työttömyys on vähentynyt, työllisyysaste on noussut ja pitkän nollalinjan jälkeen myös palkkoihin on tullut korotuksia. Samansuuntaisesti vaikuttaa myös se, että viime vuosina kirkosta eroaminen on painottunut nuorempiin ikäluokkiin. Siten esimerkiksi kastamattomien lasten aiheuttama jäsenmäärän lasku näkyy kirkon verotuloissa vasta yli 20 vuoden viiveellä, kun nyt syntyneet lapset siirtyvät työelämään. – Kukaan ei toisaalta tiedä, Kasteiden määrän kehityksellä korjattu Kirkon tutkimuskeskuksen skenaario kertoo, että kirkon jäsenmäärä tulee putoamaan alle 50 prosentin 18 vuoden kuluttua vuonna 2037. uutiset – Kyllä jäsenmäärän lasku potkii eteenpäin keskustelua kirkon missiologisesta lähtökohdasta niin, että aktiivinen ja ulospäin suuntautuva ote lisääntyy kaikessa kirkon työssä. Ajatellaan, että jokaisen ei tarvitse olla aktiivinen. He eivät koe suhdetta kirkkoon välttämättä arkipäivässä voimallisena, mutta kirkko kuuluu vielä heidän maailmaansa. Seurakuntavaalien äänestysprosentti 14,5 kertoo Hanna Salomäen mielestä itse asiassa varsin hyvin ja realistisesti siitä, missä kirkossa ihan oikeasti mennään. Se kuvaa myös hyvin suomalaisten tavanomaista suhdetta kirkkoon. Paradoksaalista suurten lukujen kirkossa on se, että lähivuosia tarkasteltaessa piristyneen talouden seurauksena kaikki näyttääkin ihan hyvältä. Itse asiassa kirkon verotulot näyttäisivät jopa vielä vain kasvavan seuraavina vuosina jopa niin, että ennusteen mukaan vuonna 2025 ylittyisi verotuloissa yli miljardin euron raja. Perander muistuttaa, että ennusteessa lähivuodet on pyritty arvioimaan mahdollisimman tarkasti, mutta pidemmälle ulottuva ennuste on puhtaan lineaarinen. Tuoreen suurille kaupungeille tehdyn tutkimuksen mukaan myöskään paikkakunnat eivät juuri eroa toisistaan. Sieltä saa apua, jos tulee tarvetta tai on akuutti tilanne. Mutta tämä ei ole koko totuus, muistuttaa kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander. Tämän tulisi merkitä myös vastuun antamista enemmän seurakuntalaisille, Salomäki sanoo. Verotuksen ulkopuolelle jäävät siis esimerkiksi lapset, nuoret, opiskelijat, työttömät, kaikkiaan noin 30 prosenttia eli 1,1 miljoonaa kirkon jäsentä. Ennuste osoittaa suunnan, mihin ollaan menossa. Mutta kovin vähäistä tämä keskustelu on ollut. Ensinnäkään kirkollisvero ei ole jäsenmaksu, jota maksaisivat kaikki jäsenet samansuuruisena. Mutta se mikä puuttuu, on arviot siitä, mitä talouden supistuminen merkitsee toimintapuolella, työntekijöiden määrässä, hallinnon rakenteissa tai toimintakulttuurin muutoksessa. Suuressa kuvassa ennuste on samansuuntainen KTK:n skenaarion kanssa. – Näillä muuttujilla arvioimme, että useilla seurakunnilla plus-merkkisiä vuosia olisi edessä jopa vuoteen 2024, jolloin verotulot vasta lähtisivät laskuun. Kirkkohallitus teetti viime syksynä ulkopuolisella julkishallinnon talouskonsultointiin erikoistuneella Perlacon Oy:llä laskelmat lähivuosien näkymistä. Tämä näkyi taas erityisen hyvin nyt joulun aikana. Neljänneksen pudotus verotuloissa tarkoittaisi, että vajaan 20 vuoden kuluttua verotuotto olisi noin 674 miljoonaa euroa, kun se nyt on 890 miljoonaa. Arvio siitä, että vuonna 2037 kirkon verotulot olisivat vähentyneet neljänneksellä, on Salomäen mielestä asia, josta todella pitäisi keskustella juuri nyt. Ylipäätään pitäisi keskustella siitä, mitä vaihtoehtoja kirkolla on, kun jäsenmäärä ja talous menevät tähän suuntaan. Kiinteistöjen osalta keskustelua toki jo käydään. Monissa tutkimuksissa kirkon omakseen kokevien aktiivikäyttäjien määrä on noin 10 prosenttia. Lähde: Kirkon tutkimuskeskus, Kirkkohallitus. Se on nimenomaan vero, jota maksetaan progressiivisesti veronalaisen ansiotulon mukaan. Tämä kompensoi tehokkaasti kirkosta eroamisen vaikutusta, joka kuitenkin on edelleen ollut suurista otsikoista huolimatta varsin marginaalista eli 1–2 prosentin luokkaa vuodessa. Erilaiset tutkimukset kertovat, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyvin tyytyväisiä kirkkoon, vaikka suhde onkin monille etäinen. Sen jälkeen kehitys vain kiihtyy, 40 prosenttiin mennään jo vuonna 2052. Kirkko on olemassa taustalla. Se on hyvin lähellä vaalien äänestysprosenttia. – Lisäksi meillä on iso joukko kirkkoon myönteisesti suhtautuvia. Perander selittää asiaa kirkollisveron luonteella. Jos oletetaan, että kirkon jäsenmäärä alenisi tasaisesti kaksi prosenttia vuodessa, niin verotulot vähenisivät nykytasoon verrattuna noin 23 prosenttia vuonna 2037, Perander sanoo. – Suhde on latentti. – Ilmiötä on tutkittu myös sijaisuskonnollisuuden näkökulmasta: muut hoitavat aktiivisen toiminnan ja toiset ovat passiivisessa roolissa. Tyytymättömiä on todella vähän. KOTIMAA | 17.1.2019 10. Tämä siitäkin huolimatta vaikka ennusteessa aktiivisen 30–49-vuotiaiden ikäluokan kirkosta eroamisia on painotettu nykyistä suuremmiksi. Toisekseen kirkollisveroa maksavien määrä on huomattavasti pienempi kuin kirkon jäsenmäärä: kirkollisveroa eivät maksa ne, joilla ei ole tuloja lainkaan tai joilla niitä on niin vähän, että verotettavaa tuloa ei synny. Ja tarvittaessa saadaan erilaisia kirkollisiin toimituksiin liittyviä palveluja. Yllättävää oli se, että jäsenmäärän laskusta huolimatta kirkollisveron tuotto ei alenisi samassa suhteessa, vaan monella seurakunnalla on odotettavissa kasvua. – Nyt puhutaan edessä olevista jo kovin vähäisistä vuosista
Epävarmuustekijöitä on aina niin paljon, että taloudessa ei helposti suostuta tekemään näin pitkälle ulottuvia skenaarioita. – Hanna Salomäki Kuolleet, henk. Sitä vastoin kasvukeskusten seurakunnat, joissa kirkkoon kuulumisen prosentit ovat alhaisempia ja kasteiden määrät suurimmassa laskussa, pärjäävät vielä taloudellisesti kohtuullisen hyvin. Tampereen seurakunnissa jäsenmäärä kasvoi vuonna 2017, ja kuluvana vuonna Tampereen hiippakunnan seurakuntatalouksista jäsenmäärää ovat kasvattaneet lisäksi Lempäälä ja Pirkkala. Kasteissa itse asiassa tapahtui dramaattinen käänne jo vuonna 2013, jolloin kastettujen lasten ja kuolleiden kirkon jäsenten käyrät leikkasivat toisensa. Hyviä esimerkkejä ovat Peranderin mukaan Oulun ja Tampereen seudut. Suhdetta korostaa vielä se, että kuolleet olivat pääasiassa kirkollisveron maksajia, kastetuista ei siihen rooliin ole vielä pariin vuosikymmeneen. | Kuva: Aarne Ormio ” Oleellisempaa olisikin seurata, miten kirkollisveroa maksavien määrä kehittyy. Kun talous kasvaa ja palkat nousevat, veron määrä sitä maksavien osalta kasvaa. Oulu on niin vahva kasvumoottori, että siellä vain neljänneksellä hiippakunnan seurakunnista talous pienenee. Nykyisin kirkollisveron keskimääräinen tuotto lasketaan yleensä kaikkia – myös ei-maksavia – jäseniä kohden, jolloin veron keskimääräinen määrä oli viime vuonna 225 euroa/jäsen. Kastetut, henk. Totaalista romahdusta kirkon taloudessa ei siis näytä olevan tulossa ainakaan lähivuosina, Perander vakuuttaa. Niissä kyllä erotaan, mutta niihin myös muutetaan. Sen jälkeen kastettujen määrä lähti jyrkkään laskuun. Mutta miten käy niille seurakunnille, joissa jäsenistö vähenee eikä alueen talous kasva. Toisaalta, jos kirkollisveron maksua käytetään mittarina kirkkoon sitoutumisesta ja kirkollisveron maksajat suhteutetaan koko väestöön, niin jo vuonna 2016 mentiin koko maassa alle 50 prosentin. Siinä yksi merkkipaalu on vuosi 2035, jolloin Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen mukaan Suomen koko väkiluku alkaa alentua. Tätä selittää voimakas muuttoliike ja suuri väestöpohja, joka kompensoi kirkosta eroamisen aiheuttamaa, toistaiseksi kuitenkin varsin marginaalista verotulojen laskua. Yksi seurakunta jopa alensi veroprosenttia. | Kuva: Hannu Jukola Kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander. – Oleellisempaa olisikin seurata, miten kirkollisveroa maksavien määrä kehittyy. Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki. Voimakas polarisaatio vaikeuttaa myös kokonaiskuvan muodostamista. Muut hiippakunnat ovat vielä 50 prosentin rajan paremmalla puolella. Sitä vastoin hiljainen hiipuminen on kiihtyvä tosiasia. Kun aikaa on vielä, jonkin aikaa. – Megatrendi on se, että suuret kaupunkikeskukset vetävät väkeä. – Se näkyy jo nyt ja voimistuu koko ajan, Perander sanoo. Maaseudulla ei niinkään erota, mutta sieltä muutetaan pois, Perander kiteyttää. – Pasi Perander ” Jos mietitään kirkon asemaa ja näkyvyyttä yhteiskunnassa ja sen oikeutusta olla suomalaisten enemmistöä edustava instituutio, kyllä siinä 50 prosenttia on merkittävä rajapyykki. Kun talous kasvaa ja palkat nousevat, veron määrä sitä maksavien osalta kasvaa. Tänä vuonna kirkollisveron maksajia on Helsingin hiippakunnassa enää 39,2 prosenttia väestöstä, Espoon hiippakunnassa osuus on 42,3 ja Tampereella 48,3 prosenttia. KOTIMAA | 17.1.2019 11. Hoidetaanko asia seurakuntaliitoksilla vai avustuksina kirkon yhteisistä varoista. Kirkkoon kuulumisen prosenttia mielenkiintoisempaa olisikin Peranderin mielestä seurata, mitä tapahtuu kirkollisveroa maksaville kirkon jäsenille. Nettotappio oli 10 578 henkeä. Pääsääntöisesti nämä ovat Kuopion ja Mikkelin hiippakuntien muuttotappioseurakuntia, joita rasittavat usein myös korkeat kiinteistökustannukset. Dramaattinen muutos kirkon jäsenkehityksessä tapahtui 2013, jolloin kastettujen lasten ja kuolleisuuden käyrät leikkasivat toisensa. Perander uskoo kuitenkin, että monet seurakunnat tulevat kyllä selviytymään tulevasta, koska jo nyt on tehty talouden sopeutustoimia. Nyt olisi todella keskustelun paikka, kuten Hanna Salomäki sanoo. Lähde: Kirkon tutkimuskeskus, Kirkkohallitus. Lukumääräisesti veroa maksavia voi siis olla vähemmän, mutta ainakin jonkin aikaa vielä vero tuottaa enemmän, Perander sanoo. Sen jälkeen ero on vain kiihtynyt: viime vuonna kirkon jäsenistä kuoli 44 325 henkeä kun taas kasteen kautta kirkkoon liitettiin 33 747 lasta. Karkeasti voidaan sanoa, että nyt 30 prosentilla seurakunnista kaikki käyrät näyttävät alaspäin. Varmaa on nykyisen kehityksen vaikutus seurakuntien talouden polarisoitumiseen: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. mitä tulevaisuudessa tarkkaan ottaen tulee tapahtumaan. Jos keskimääräistä veron määrää verrataan vain muihin veroa maksaviin jäseniin, luku olisi 330 euroa ja kirkkohallituksen ennusteessa se olisi vuonna 2030 jo 421 euroa
Kun puhutaan kirkon yhtenäisyydestä, pitäisi sisäpiirin lisäksi ottaa huomioon loput jäsenistä, eli melkein neljä miljoonaa ihmistä. 0400 597 787, tiedustelut Jaana Rantala p. Silloin yhtenäisyys voisi tarkoittaa palvelemaan suostumista. Miten, sitä emme vielä tiedä. Kun etsimme yhteyttä ihmisten kysymyksiin ja heidän elämäänsä, myös kirkon rikas hengellinen perintö tulee aikanaan käyttöön. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Kirkosta eroaminen tapahtuu tällä hetkellä noin prosentin vuosivauhtia. Kirkon työntekijät kohtaavat paljon ihmisiä kerran, usein toimituksissa. Kun kirkon palvelutehtävää mietitään, puhutaan usein siitä pitääkö kirkon olla yhteiskunnallinen vai hengellinen. Kirkon tulisi miettiä tulevaisuutta noin kymmenen vuoden horisontilla. Silloin merkityksellistä on myös se, mitä maailmassa juuri nyt tapahtuu. Kuinka kirkko voisi palvella entistä suurempaa osaa jäsenistöstä ja myös muista ihmisistä. Kuinka löydetään keskusteluyhteys niiden nuorten ikäluokkien kanssa, jotka ovat pian työelämässä ja päättämässä kirkon asemasta esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa. On myös kysyttävä ihmisiltä, mitä nämä kirkolta kaipaavat ja otettava vastaukset vakavasti. Kirkon tehtävä on palvella paitsi Jumalaa myös ihmisiä. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Miten toimimme erilaisissa yhteisöissä. Syyllistyn tähän usein itsekin. Kirkon yhtenäisyyttä palvelee se, että me sisäpiirissä olevat havahdumme siihen, että emme oikeasti ole sisäpiirissä. Myös tämä puheenvuoro nousee sisäpiiristä. Jaakko Elenius Kirkon körtti Seminaari Turun kristillisellä opistolla 23.3.2019 lauantai 23.3.2019 12.00 lounas 13.00 Jaakko Elenius – teologi, piispa Eero Huovinen 14.30 Jaakko Elenius ja Volgan takaiset staretsit, rehtori Petri Järveläinen 15.00 kahvi 15.30 Jaakko Elenius – lehtimies ja päätoimittaja, päätoimittaja Mari Teinilä 17.00 Jaakko Elenius – persoona ja ystävä, TT Jaakko Ripatti 18.30 Iltatee ja seurat, Minna Saarelma-_____--Paukkala--, Tapani Rantala, Pekka Hietanen ja Jaakko Elenius Tervetuloa mukaan jakamaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan! Järjestäjinä Herättäjä-Yhdistys, Kotimaa ja Turun kristillinen opisto. 0400 477 836. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Näkymättömyyden muurin rikkovat silloin tällöin mediassa pinnalle yltävät kiistat tai kohut. Kirkko on monille enimmäkseen näkymätön kirkon yhtenäisyys | Kuinka kirkko voisi palvella entistä suurempaa osaa jäsenistöstä ja myös muista ihmisistä, pohtii Stiven Naatus. Päivän hinta 30 € (sis. ” Millainen on kirkon rooli yhteiskunnassa, jossa se on selvästi jotakin muuta kuin kansankirkko. Millainen on kirkon rooli ja identiteetti yhteiskunnassa, jossa se on selvästi jotakin muuta kuin kansankirkko. ateriat ja ohjelman, mahdollisuus myös majoittua). Sisäpiiri löytyy heidän luotaan, joita muut eivät näe. Kirkko on olemassa, koska se on hengellinen yhteisö. Keskustelu kirkossa saattaa tuntua äänekkäältä, mutta kun astuu kirkon välittömän sisäpiirin läheltä etäämmälle, hiljaisuus sattuu korviin. Mutta ennen kuin asioissa päästää pintaa syvemmälle, on ihmisten välille avattava luottamuksen yhteys. Näitä ei voi asettaa vastakkain. Ilmoittautumiset 15.3. On realistista odottaa, että meillä jäsenkehityksessä tapahtuu myös jatkossa huomattavia notkahduksia, kuten Ruotsissa on käynyt. KOTIMAA | 17.1.2019 12. Kun kirkko tekee jotakin tai sanoo jotain, se toimii yhteiskunnallisesti. Oikea sisäpiiri on tavallisten ihmisten tavallisessa elämässä, heidän kysymyksissään. Miten rakennetaan kirkon omia erilaisia yhteisöjä. Hengellisiä asioita ei myöskään voi irrottaa konkreettisesta elämästä, niiden kontekstista. mennessä: https://wilma.tk-opisto.fi/browsecourses tai kurssisihteeri puh. Stiven naatuS oppilaitosyhteistyön ja yhteisötyön asiantuntija Kirkkohallituksessa ” Kun etsimme yhteyttä ihmisten kysymyksiin ja heidän elämäänsä, myös kirkon rikas hengellinen perintö tulee aikanaan käyttöön. Turun kristillinen opisto | Lustokatu 7, Turku www.turunkristillinenopisto.fi K irkon yhtenäisyydestä on puhuttu paljon. Kirkko on myös olemassa elävinä ihmisinä ja toimivana organisaationa. Mitä yhteiskunnassa ja maailmassa nyt tapahtuu. On pohdittava missä ihmiset kohdataan ja kuinka läsnäoloa on riittävästi. Kuinka tuetaan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä yhteistyössä järjestöjen ja julkisen vallan kanssa, kun kirkon omat resurssit vähenevät. Se siis on automaattisesti osa yhteiskuntaa ja samalla yhteiskunnallinen. Kirkko on niin sanotun tavallisen suomalaisen näkökulmasta enimmäkseen näkymätön, lukuun ottamatta niitä kertoja, jolloin kenties osallistutaan kirkollisiin toimituksiin. Silloin kirkolla tarkoitetaan usein vain pientä osaa kirkosta: päättäjiä, työntekijöitä, luottamushenkilöitä, seurakuntien aktiivijäseniä sekä kirkon lähellä toimivia järjestöjä
Siihen on mennyt vaivaiset 500 vuotta. Kun kokee saavuttaneensa jotain suurta, on syytä iloon, johon voi kutsua muita ihmisiä jakajiksi. Päivi Huuhtanen-Somero 13.1. Kotimaa24:n blogeissa sanottua KOTIMAA | 17.1.2019 13. Vuoden loppupuoliskolla Suomi ottaa ohjat käteensä. Esimerkiksi Jyväskylässä on yhdeksän alueneuvostoa, ja vaaleihin hakeutuvia miehiä alueneuvostojen hallintoon ei ole kaikkialla. Edistyminen on ollut todella hidasta. Kun Romania liittyi vuonna 2007 Euroopan unionin jäseneksi, maa lupasi tehdä korjauksia. Miksi alueneuvostoissa noudatetaan tasa-arvolakia. Ehdotankin, että Suomen ministerit ja mepit ottavat asian esille kokouksissaan. Olen pieni suuruutesi alla. Varapuheenjohtajana olen toiminut aikana, jona Alvar Aallon perinnettä jatkava kirkkomme on remontoitu. Ja se, joka on luullut laittavansa kirkon hallinnon kertaheitolla uusiin ja ”kansanvaltaisiin” puihin, törmää siihen, ettei ole niin luullessaan ymmärtänyt kirkon hallinnosta tuon taivaallista. Romanivastaisuus on itse asiassa kasvamassa monissa maissa yhdessä rasismin ja antisemitismin kanssa. arvoyhteisön paradoksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko noudattaa toisinaan tasa-arvolakia, muun muassa seurakuntavaalien jälkeisissä ratkaisuissa. Tiedän, että näin vaikean asian esille nostamista pidetään epäkohteliaana, mutta romanien hätä ei lue lakia eikä sitä mittaa kohteliaisuuden määrä. Romanit kohtaavat edelleen kaikkien direktiivien vastaisesti etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää koulutukseen pääsyssä, työllistymisessä asumisessa ja terveydenhuollossa. Onko Suomi kadottanut järkensä ja sydämensä. Liisa Jaakonsaari Kirjoittaja on europarlamentaarikko. ” Onko Suomi kadottanut järkensä ja sydämensä. Siellä miehiä on riittänyt. Ne ovat kaikki kommunisteja!” Vastaus veti minut hiljaiseksi. Aloitan paradoksikokoelmani esittelyn Euroopan unionista. Sitähän koko elämä on. Ihmettelin aikoinaan asiaa romanialaisille mepeille ja sanoin, että koko Euroopan unionin uskottavuus horjuu, kun toisesta EU-maasta tulee toiseen EU-maahan epätoivoisessa tilanteessa olevia ihmisiä kerjäämään. Kirkko tarvitsee aktiivisia seurakuntalaisia yhä enemmän. Seurauksena on se, että kaltaisiani ansioituneita naisia pudotetaan pois alueneuvostoista, koska tasa-arvolaki vaatii 40 prosentin osuutta. Lukion filosofian sivuilla sanotaan paradoksin olevan loogisesti moitteeton väite, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu ristiriitaiseksi. Juuri tätä työtä kirkko myös tarvitsee. Euroopan unioni kuvataan arvoyhteisöksi, missä kaikki perustuu ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamiselle. Siitä voisi yksinkertaisesti luopua ja täyttää paikat aktiivisilla toimijoilla. Se, joka on ajatellut käynnistävänsä suuren herätyksen ja kirkon hengellisen uudistuksen, löytää itsensä hallinnoimasta talousja henkilöstöhallinnon arjen kysymyksiä. Alueneuvostoissa taikka työryhmissä tehtävä työ on mielekästä ja rakentavaa. On hyvä muistaa, että seurakunta ei vain toimi vaan myös on. Vauraan ja varman oloinen romanialaismeppi vastasi minulle: ”Kuule, ei niistä kenenkään tarvitse välittää. Se ei kiellä sydämen aitoa nöyryyttä, jota ei muille tarvitse sanoin kuuluttaa ja tehdä itseään sen sankariksi. Toimin puheenjohtajana Korpilahden alueneuvostossa, kun Korpilahdelle rakennettiin seurakuntataloa Jyväskylän seurakuntaan liittymisen jälkeen 2009. Historia on. Toivo Loikkanen 14.1. Todellinen nöyryys kristillisessä mielessä nousee lain tunnosta ja Jumalan armon kohtaamisesta: Miten minä näine asioineni voisinkaan kuvitella ansaitsevani armosi. Nämä kaksi maata, Romania ja Suomi, voisivat nyt yhdessä panna vauhtia romanien aseman kohentamiseen. Postimerkkien sijasta minä kerään paradokseja, mutta mikä on paradoksi ja mistä niitä löytää. Paradoksaalista kyllä, myös Euroopan unionissa on vakavia ihmisoikeusongelmia. Kuinka aitoa ns. Suomi juuri kieltäytyi ottamasta vastaan mereltä pelastettuja. P ostimerkkien keräily on monille rakas harrastus. Risto Voipio 10.1. nöyryys todellisuudessa on suuren maineen siivillä. Tällä hetkellä Romania on EU:n puheenjohtajamaa. Taitelija, julkkis alalta mistä hyvänsä, korostaa pienuuttaan suuruutensa hetkellä. Kirkossa tuetaan patriarkaalista järjestystä, vaikka sen aika on ohi. Siihen liittyy jatkuvuuden ajatus: Kristuksen seurakunta on ollut ja on maailmassa – myös meistä riippumatta. Piispaksi nainen ei tahdo päästä vieläkään. Miksi tasa-arvolakia ei vastaavasti noudateta avioliittoon vihkimisissä! Naisen papiksi ottaminenkin joillakin paikkakunnilla on tiukkaa. Suomea pidetään esimerkkimaana romanien integroimisessa. Miehille sopii hakeutua kirkkovaltuustoon. Kirkko on. Se kertoi kaiken: romaneja tai mustalaisia kuten kirjailija Veijo Balzar itse kutsuu heimoveljiään, pidetään eräänlaisina ali-ihmisinä, joiden oloihin maa ei oikeasti halua vaikuttaa. Pitkät listat tukisivat tätä tavoitetta. Välimerelle on hukkunut yli 3 000 Eurooppaan pyrkinyttä ihmistä. Vanhusten ja lasten oikeudet eivät toteudu. Kannanottoni ei luonnollisestikaan koske pelkästään minua. Mikä tärkeintä, romanilapset täällä käyvät koulua, mutta koulunkäynnin keskeyttäminen nuorten romanien keskuudessa on vielä yleistä, joskin vähentynyt. Jokainen suomalainen huomaa sen omin silmin, kun Romaniasta ja Bulgariasta saapuu kevään myötä naisia, lapsia ja miehiä – kerjäämään. Joskus seurakunta mielletään vain toiminnaksi. EU:ssa on toki muitakin ihmisoikeusongelmia kuin romanien kohtelu ja integroituminen. arJa sahLberg YTT, Korpilahti, Jyväskylä Kirkko noudattaa tasa-arvolakia, kun se sattuu sopimaan Uusille seurakuntien luottamushenkilöille lähikuukaudet ovat monien yllätysten ja pettymyksien aikaa
Kävin Suomen RaamattuopisMatkakumppanina JuMala Rukous voi olla hiljainen huokaus, ruumiillinen teko tai se voi noudattaa valmista kaavaa. Kristittyjen ykseyden ekumeenista rukousviikkoa vietetään 18.–25.1. reportaasi KOTIMAA | 17.1.2019 14. ”Rukouselämän normit auttavat elämään uskoa todeksi” Anna-Riina Hakala, 30, teologian jatko-opiskelija, Helsinki O len kasvanut Kajaanissa luterilaisessa kodissa, mutta teini-iässä minulla oli pitkä hengellisen etsinnän aika. Kolme eri kirkkokuntia tuntevaa kristittyä kertoo, miten rukous on elämän aikana muuttunut
Se avasi minussa jotain, ja sain hengellisen kokemuksen: Jumala läpsäisi minua naamaan ja käski muuttaa suuntaa. Muutettuani Helsinkiin opiskelemaan aloin käydä Tuomasmessussa ja Kansan Raamattuseuran opiskelijailloissa. Suomalaisten virsien melankolia puhuttelee minua. Virret ovat hieno yhteisen rukouksen muoto. Jos en toteuta sitä, en toteuta olemassaoloni tarkoitusta. Ehkä se johtuu iästäkin. Jos olen ahdistunut tai huolestunut, rukoilen hengellistä äitiäni: Äiti, auta. Entisessä elämässäni minulla oli kokemus siitä, että halu voi olla kova, mutta liha on heikko. Minusta se tuntuu nykyään vieraalta. Rukouselämä pitää todellisen päämääräni kirkkaana, ja rukouselämän normit auttavat elämään sitä todeksi. Nuorena ajattelin, että omalla porukallani oli oikea usko ja toiset olivat vähän outoja. Rukouselämäni on hyvin säännöllistä. Aamuisin rukoilen puoli tuntia ja osallistun messuun kotikappelissamme. Ruotsissa en ole liittynyt mihinkään seurakuntaan. En ihmettele, että pappeus on haluttu avata naisille, koska ilman pappeutta naiseudelle ei jäisi luterilaisuudessa mitään sijaa. Päivittäin luen vartin jotakin hengellistä kirjaa ja iltapäivällä käytän puoli tuntia sisäiseen rukoukseen. Niille, jotka kokevat äänekkään rukoilemisen ja kielillä puhumisen siunauksena, sanon: antaa mennä vain. Se tarkoittaa, että olen naimaton ja asun Opus Dein keskuksessa. Kaipasin kokemusta siitä, että Jumalan läsnäolo lävistäisi koko elämäni. Varsinkaan talvella ei aina ole helppoa olla hereillä hetkessä. On kauhea ajatus, että lopettaisin rukoilemisen. Vaikka kansainvälisissä yhteyksissä sanotaan, että Suomen helluntailaiset ovat maailman hiljaisimpia helluntailaisia, jouduin aiemmassa elämässäni pyöritykseen, jossa en kokenut olevani oma itseni. Kokemukseni on, että luterilaisuus on ytimeltään miehistä. Samalla rukoilen jonkun ihmisen puolesta. Kun viimeksi muutin Ruotsiin kymmenen vuotta sitten, jätin helluntailaisen Saalem-seurakunnan Helsingissä. TuijA PyHäRAnTA ”Rukouksistani on tullut yhä lyhytsanaisempia” Kaj Aalto, 61, toimittaja, Jönköping, Ruotsi K asvoin helluntaipastorin poikana, ja Satakunnan helluntailaiset maalaisseurakunnat tulivat minulle lapsena tutuiksi. Pian matkan jälkeen menin katolisen kirkon infokurssille ja vuoden päästä minut otettiin kirkon täyteen jäsenyyteen. Anna-Riina Hakalalla oli vuosien etsikkoaika, kunnes hän kääntyi luterilaisesta katolilaiseksi. Illalla tutkin omaatuntoani ja mietin Jumalan läsnäolossa, miten päivä on mennyt, mistä voin olla kiitollinen ja mitä olisin voinut tehdä paremmin: olenko loukannut Jumalaa ja lähimmäistä jollakin tavalla. Saatan esimerkiksi ottaa enemmän sellaista ruokaa, josta en pidä, ja vähemmän sellaista, josta pidän. Vahvimmat hengelliset kokemukseni olen saanut hiljaisuuden retriitissä. Eivät kaikki hetket ystävyystai parisuhteissa ole upeita, vaan niihin kuuluu myös arkisia hetkiä. Herään joka aamu 5.45 ja rukous alkaa 6.20. Vuosien mittaan aloin kokea, että helluntailaisessa rukouksessa on hirveän paljon sanoja mutta sanoissa ei ole kovin paljon sisältöä. Monen muun ruotsinsuomalaisen tavoin koen, että rukoileminen ja ” Jos olen ahdistunut tai huolestunut, rukoilen hengellistä äitiäni Neitsyt Mariaa: Äiti, auta. Sellaista se on toisaalta ihmissuhteissakin. Se tuntui oudolta. ton järjestämässä raamattupiirissä, helluntaiseurakunnassa ja mietin ortodoksiseen kirkkoon liittymistä. Luterilaisuudesta kaipaan virsiperinnettä. Olen kiitollinen siitä, kuinka tiiviisti olen saanut olla Jumalan kanssa teini-ikäisestä lähtien. Kun on täyttänyt 60 vuotta ja elämä on kolhinut monin tavoin, Jumalan kasvoja etsii mielellään luonnosta ja hiljaisesta rukouksesta, ei niinkään väenpaljoudesta tai juhlahumusta. Taizéssa noudatettiin veljien rukousrytmiä, johon kuuluu kolme päivittäistä rukoushetkeä. Neitsyt Marian rukoileminen on osa päivittäistä, säännöllistä rukoustani. Olen ekumeeninen kristitty: käyn luterilaisessa jumalanpalveluksessa, helluntaiseurakunnassa ja Ekumeniakirkossa, joka vastaa Suomen Vapaakirkkoa. Välillä rukoileminen on vaikeaa. Oikeastaan en ole koskaan ollut sisimmältäni tyypillinen helluntailainen, vaan persoonana ennemmin hiljainen ja ujo. Paluumatkalla kerroin seurueellemme, että elämäni muuttuu, vaikka en vielä tiennyt miten. Katolisuuteen liittyy ajatus ruumiin rukouksesta. Meillä oli solu, jossa rukoilimme yhdessä ääneen niin, että kaikki sanovat vuorotellen jotain. Globaalisti meininki on kuitenkin vielä aivan toisenlaista. Kymmenen vuotta sitten osallistuin Helsingin Mikaelin seurakunnan retkelle Taizén ekumeeniseen luostariyhteisöön Ranskassa. Vaikka työskentelen osittain ruotsiksi, suomi on äidinkieleni. Helluntailainen rukous on hyvin spontaania. Jossain vaiheessa näin hengellisiä ylilyöntejä. Tietyt kieltäymykset, joita voi sanoa myös kuolettumiseksi, ovat rukousta. Jumalan pelko tarkoittaa pelkoa, että jättäisin Jumalan. Muistan lapsuudesta intensiivisen menon ja sen, että ihmiset rukoilivat kovaan ääneen. | Kuva: Jukka Granström Jumala on luonut ihmisen rakastamaan häntä. Joskus tunnelma oli ekstaattinen. Silloin puhun Jumalan kanssa samaan tapaan kuin päivän tapahtumista puhutaan ystävän tai puolison kanssa. Nykyään tuntuu hyvältä rukoilla yhdessä muiden kristittyjen kanssa. Nykyään olen Opus Dein numeraarijäsen. Se toi rukouselämään monenlaista uutta, ennen muuta säännöllisyyttä. Neitsyt Maria puuttuu luterilaisesta hengellisyydestä ja sen mukana perustavalla tavalla naiseus. – Anna-Riina Hakala » KOTIMAA | 17.1.2019 15. Ruumiin rukoukseen liittyvät myös rukousnauhan ja pyhitetyn veden käyttö, ristinmerkki ja ehtoollinen, jossa Kristus on ruumiillisesti läsnä. Se on suojellut monelta. Olen asunut Ruotsissa kahteen otteeseen, yhteensä 18 vuotta. Luterilaisena rukouselämäni ei kuitenkaan koskaan ollut säännöllistä
Se kuuluu näin: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.” Tuossa rukouksessa kiteytyy paljon elämän kokonaisuudesta. Äänekkään rukoilemisen ja kielillä puhumisen hän kokee nykyään vieraaksi. Ilman muuta, pappeus tuo rukoukseen uuden ulottuvuuden. Olen laiska rukoilija. Joskus asiat ovat niin solmussa, että sanoja ei löydy. Meidän tulisi pyrkiä palavaan rukoukseen. Tapana on myös pyytää esirukouksia ja jättää nimillä varustettuja lappuja kirkkoon läheisten puolesta. Soisin rukoilevani enemmän. Puolihuolimattomasti tehty ristinmerkki tai rukous, joka ei lähde sydämestä, ei kanna kovin pitkälle. Ortodoksinen kirkko opettaa, että meidän tulisi elää ristinmerkin ja rukouksen varassa aivan kaikessa, myös arjessa. Isä meidän -rukous on minulle tärkeä, samoin AA-liikkeen käyttämä tyyneysrukous, jolla on ruotsiksi nimi sinnesrobönen. Vaikka erilaiset kristityt rukoilevat eri tavoin, lähestymme samaa Jumalaa ja pyydämme, että Kristus armahtaisi meitä. Ortodoksisessa rukouselämässä on jo mainittujen asioiden ohessa myös eräitä muita keskeisiä periaatteita. Silloin on hyvä nousta ja ottaa itseään niskasta kiinni. Siitähän rukouksessa lopulta on kyse. Rukouksen ei tule rajoittua tilaan vaan olla läsnä, koska silloin Jumala on läsnä ja kulkee kanssamme. Oikeastaan ei. Ennen munkiksi vihkimistä etunimeni oli Matti. Mitä pidemmällä kilvoittelun teillä ihminen on, sitä pidempi on myös rukoussääntö. Tällä hetkellä hän ei kuulu virallisesti mihinkään kirkkokuntaan. Jumala loi ihmisen elämään yhteydessään, ja rukous toimii ikään kuin siltana ihmisen ja ihmisen tai ihmisen ja Jumalan välillä. Mutta sen sijaan: jos omasta rukoussäännöstä lipsuu, niin askeleiden ottaminen takaisin on paljon vaikeampaa. Kun tulee hätä, sitä huokaa Herran puoleen ja kun on hyviä hetkiä, kiittelee. No, Mattia ei enää ole. Tavallista on, että rippi-isä antaa rukoussäännön rippilapselleen. Kun tulee hätä, sitä huokaa Herran puoleen ja kun on hyviä hetkiä, kiittelee. Kristityn pitäisi olla kestävä rukouksessaan. Vaikkapa liturgiaa toimittaessa pappi lukee eukaristiaan kuuluvia rukouksia, joiden sisältö on täynnä us” Olen laiska rukoilija. Siksi rukouksessa olisi hyvä pyrkiä säännönmukaisuuteen. – Kaj Aalto Kaj aalto kasvoi helluntailaisessa kodissa. Pyhä Henki rukoilee kristityn sisimmässä. Raamatun lukeminen on kaikkein aidointa omalla kielellä. On olennaista, että Jumalalta ei vain anota jotain, vaan Häntä tulee myös kiittää ja ylistää. Tätä haastattelua varten minulta kysyttiin, rukoileeko persoonassani kristitty Matti vai piispa Elia. Olen joskus sanonut, että suhteemme Jumalaan ei pitäisi olla satunnainen ”leikkikaveri”, vaan Hän on elämämme keskipiste, jonka varassa tarkastelemme itseämme ja koko maailmaa. | Kuva: Jukka Granström reportaasi KOTIMAA | 17.1.2019 16. Heidän puolestaan toimitetaan muistopalveluksia ja pyhien haudoilla rukouspalveluksia. Meri Toivanen ”Jos rukoilemisen lopettaa, tietynlainen levottomuus valtaa sydämen” Metropoliitta Elia, 57, ortodoksisen kirkon piispa, Oulu R ukous on ihmisen luonnollinen tila. Silloin valmiit rukoukset auttavat. Tule ja asu meissä ja puhdista meidät kaikesta synnin pahuudesta sekä pelasta, Oi Hyvä meidän sielumme.” Tämä rukous on Pyhän Hengen kutsumista elämäämme, niin ilossa kuin surussa. Onko rukoileminen minulle joskus vaikeaa. Piispana johdan palvelusta sekä läsnä olevaa kansaa rukoukseen. Parhaiten asiaa voi mielestäni valaista erään tutun ortodoksisen rukouksen kautta: ”Taivaallinen kuningas, Lohduttaja, Totuuden Henki, joka paikassa oleva ja kaikki täyttävä, hyvyyden lähde ja elämän antaja. Rukouksistani on tullut iän myötä yhä lyhytsanaisempia. Erona lännen perinteeseen on ehkä se, että meidän perinteessämme esirukoukset vainajien puolesta ovat hyvin tärkeitä. Entistä useammin ne ovat valmiiksi muotoiltuja: Raamatun rukouksia tai toisten kirjoittamia tekstejä. Arkinen rutiini puuttuu. Jos hän lopettaa rukoilemisen, tietynlainen levottomuus valtaa sydämen helpommin. Munkiksi vihittävä saa uuden nimen, eikä vanhaa ihmistä siinä mielessä enää ole. Jos kysytään, mitä rukous merkitsee itselleni, vastaan, että rukous kulkee mukana ja on todellakin ikään kuin matkakumppani. Ilman rukousta sielun elämä helposti näivettyy, hengellisestä puhumattakaan
I Lehti käsittelee kattavasti luottamushenkilöitä kiinnosta via hallinnollisia ja taloudellisia kokonaisuuksia. Lapsena hänet kastettiin luterilaiseen kirkkoon, mutta rukouksen hän löysi vasta liityttyään ortodoksiseen kirkkoon. Haluan vielä sanoa, etten oikein pidä kirkkokuntien vertailusta, koska siinä helposti tulee vedettyä mutkat suoriksi, eikä sellainen tee oikeutta kenellekään. I Kotimaassa pääsevät esille kirkollisen keskustelun kaikki särmät. Ortodoksinen kirkko ja perinne ovat karjalaisen taustani vuoksi olleet minulle aina läheisempiä. | Kuva: Riitta Hirvonen / Rauhan Tervehdys komattoman syvällistä teologiaa. On etuoikeus olla toimittamassa liturgiaa kansan puolesta. Jussi RytkönEn ” Puolihuolimattomasti tehty ristinmerkki tai rukous, joka ei lähde sydämestä, ei kanna kovin pitkälle. Lehti tarjoaa taustatukea uusien luottamus henkilöiden perusperehdytyk seen. – Metropoliitta Elia KOTIMAA | 17.1.2019 17. I Se pitää luottamushenkilön ajan hermolla kirkkoa koske vien muutosten keskellä. Jokioisten seurakunta tilaa Kotimaan kaikille luottamushenkilöille koska Kirkkoherra Jyrki Koivisto I Kotimaa tuo tietoon kirkon talouden, tilastot ja toiminnan luottamushenkilöitä kiinnos tavalla tavalla. Jokaista kymmentä Kotimaan vuosikertatilausta kohden seurakunta saa tilata valitsemaansa osoitteeseen yhden maksuttoman Askellehden vuosikerran. Talouspäällikkö Tiitta Moberg Metropoliitta Elia on Oulun ortodoksisen hiippakunnan piispa. Mielestäni rukouselämän erilaisuus eri perinteissä on rikkautta ja hyvä niin. Kun nuorena aikuisena uskoon liittyvät kysymykset askarruttivat mieltä etsiessäni hengellistä kotiani, en edes harkinnut muuta vaihtoehtoa kuin ortodoksista kirkkoa. Mitä rukoukseen tulee, en osaa verrata rukouksen muutosta, koska minulla ei oikeastaan ollut rukouselämää ennen liittymistäni ortodoksiseen kirkkoon. Itse asiassa väitän, että vasta liturgian toimittaminen tekee papista papin. Minut on lapsena kastettu luterilaisessa kirkossa, mutta en ole koskaan kokenut sitä hengelliseksi kodikseni. PS. I Kotimaa auttaa suhteut tamaan omaa paikallista tilannetta kokonaiskirkon todellisuuteen
L. E. Kun kirkoilla ei ollut lähetystyöhön halua tai kykyä, syntyivät lähetysseurat. tammikuuta 1859. A. Kurvinen. Nissinen, M. B. Jurvelin, E. Heinonen, A. Edessä vasemmalla B. Piirainen ja K. Takana vasemmalla K. Rautanen, J. | Kuvat: Suomen Lähetysseuran kuva-arkisto KOTIMAA | 17.1.2019 18. Kutsu Ambomaalta historia Vuonna 1868 ensimmäiset Suomen Lähetysseuran lähetit lähtivät kohti Ambomaata. Björklund, K. Suomen Lähetysseura perustettiin 160 vuotta sitten, 19. Weikkolin ja P. Tolonen. Ensin englanninkielisessä maailmassa, sitten Euroopan mannermaalla ja Pohjoismaissa. Juntunen, J
Pappeja ei sen sijaan lähetyskentillä nähty. Vaikutusvaltainen teologi, professori Frans Ludvig Schauman puolusti lähetystyötä. Aleksanteri II:n noustua valtaan 1856 ilmapiiri vapautui. Hermann Onasch oli 25-vuotias opettaja. Monet lähetystalot olivat sisäoppilaitoksia, lähetyskoteja, joissa tulevat lähetit oppivat työhönsä lähetysjohtajan ja hänen emäntänsä isällisessä ja äidillisessä kaitsennassa. Lähetysvuosisata kosketti myös Suomea. P rotestanttiseen kristikuntaan levisi 1700-luvun lopulla lähetysherätys. Kuvassa Martti Rautanen opettaa ambolaisia vuonna 1911. ”Suomen kirkko on lähes ainoa kirkko, josta puuttuu sen hengelliseen elämään ehdottomasti kuuluva lähetystyö.” Schauman oli ensimmäinen allekirjoittaja, seuraavina olivat muut teologisen tiedekunnan professorit. Posti kulki 1800-luvulla hitaasti. Tällöin sääntöjen mukaan piti lähettää ”joku osa Seuran rahoista jollekin luterilaiselle lähetysseuralle ulkomailla.” Berliinissä toimivalla Gossnerin lähetysseuralla oli lähettejä, mutta ei varoja. Haittapuolena oli epävarma taloudellinen pohja. Voitiin tukea jotain, käytännössä saksalaista, lähetysseuraa rahoittamalla sen lähettejä. Ne herättelivät kiinnostusta lähetystyöhön: pidettiin kokouksia, julkaistiin lehtiä, kirjasia ja kirjoja. Kolmas vaihtoehto oli kouluttaa lähetit itse ja lähettää heidät omalle lähetyskentälle. Hän laati anomuksen lähetysseuran perustamiseksi, hankki sille allekirjoittajat ja toimitti sen senaattiin. Sääntöjen ensimmäisen pykälän mukaan seuran tarkoitus oli ”levittää evankelisluterilaista uskonoppia pakanain seassa”. J. Aluksi seuralla oli rahaa, mutta ei vielä lähetyssaarnaajia. J. Kotimaassa seuroilla oli kaksi tehtävää. Suomen Lähetysseuran ensimmäinen lähetyskenttä oli Ambomaalla. Ne antavat leimansa suurelle lähetysvuosisadalle, joka ulottui Ranskan vallankumouksesta vuoteen 1914. Johtokunnalla oli usein erilaiset näkemykset työstä kuin paikalliset olot tuntevilla läheteillä. Lähetit raportoivat säännöllisesti työstään lähetyskentällä. Allekirjoittajia kertyi 71: professoreita, heidän joukossaan Elias Lönnrot ja Zacharias Topelius, virkamiehiä, pappeja ja maallikoita. Seuralle kertyi jäseniä ja lahjoituksia, ja lähetyspiirit alkoivat toimia. Vielä 1800-luvun alkupuolella lähetysystävät suuntasivat kuitenkin tukensa lähinnä ruotsalaisille lähetysseuroille. Ortodoksinen kirkko teki itse lähetystyötä Siperian suomensukuisten kansojen parissa eikä kaivannut kilpailijoita. Se otti tarjouksen vastaan ja antoi suomalaisille oman nimikkolähetin. Lähetysseura rahoitti hänen matkansa Intiaan, Helsingin sotilasseurakunnan pappi K. Tämä pakotti lähettejä tekemään ratkaisunsa odottamatta lähetysjohdon lupaa. Yleensä niitä johtivat maallikot, mutta luterilaisissa maissa johtokunnissa istui myös papistoa. G. Voitiin myös lähettää suomalaisia kandidaatteja saksalaisten lähetystalojen koulutettaviksi ja niiden työkentille. Sirelius oli Helsingin sotilasseurakunnan pappi, joka oli saanut lähetysherätyksen aikaisemmassa virkapaikassaan Pietarissa. Lähetyskentillä varsinkin jesuiitat olivat kiusallisia kilpailijoita. Oli myös valittava ja koulutettava lähetyssaarnaajat. Opetusministeriön sihteeri G. Varoja kerättiin kolehdeilla, jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla. Se lähtikin nopeasti liikkeelle. Oli myös mahdollista perustaa oma seura. Professori Frans Ludvig Schauman kirjoitti lähetystyötä puolustavan laajan lehtiartikkelin. tammikuuta 1859. Perustava kokous pidettiin Pyhän Henrikin päivänä 19. Lähetysseurat olivat itsenäisiä yhdistyksiä, erossa kankeasta kirkollisesta päätöksenteosta. Tarkoituspykälän jälkeen säännöt paneutuvat perusteellisesti seuran organisaatioon ja kotimaan toimintaan. Ulkolähetyksessä oli kolme vaihtoehtoa. Sen tuotto voitiin lähettää ulkomaisille lähetysseuroille. Suomenja ruotsinkieliset lähetyslehdet alkoivat ilmestyä jo 1859. Waenerberg huolehti, että anomus käsiteltiin senaatissa joustavasti ja että se päätyi keisarin eteen. Monet kokeneet lähetit olivat voimakkaita persoonallisuuksia, eivätkä riidat kotimaan johdon kanssa olleet harvinaisia. Nuoret käsityöläiset, kauppa-apulaiset, suutarit, sepät ja maatyöläiset lähtivät julistamaan evankeliumia pakanoille. Rakenteeltaan seurat muistuttivat toisiaan. Keisari hyväksyi 6. Ajan protestanttinen lähetysteologia piti katolilaisia puoliksi pakanoina. Lähetyksestä kertovia kirjoja julkaistiin ja levitettiin. Ajan mittaan tarvittiin muitakin työntekijöitä, niin että varsinkin Saksassa seurojen päämajat saattoivat olla suuria laitoksia, lähetystaloja. » KOTIMAA | 17.1.2019 19. Ei siis julistettu mitä tahansa kristinuskon muotoa, vaan ainoaa oikeaa. ”Suurivaltaisimmalle ja kaikkein armollisimmalle keisarille ja suuriruhtinaalle” osoitetulla anomuksella allekirjoittajat uskalsivat ”mitä syvimmällä alamaisella kunnioituksella” pyytää lupaa lähetysseuran perustamiseksi. Hän oli maan vaikutusvaltaisin teologi; Viljo Remeksen mukaan hänen mielipiteensä merkitsi käytännössä Suomen kirkon kantaa. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Schauman, varapuheenjohtajaksi Waenerberg ja sihteeriksi Sirelius. Sirelius laati anomuksen lähetysseuran perustamiseksi ja toimitti sen senaattiin. Seuraavana vuonna vietettiin kristinuskon maahan tulon 700-vuotisjuhlaa ja kirkoissa kerättiin kolehti lähetystyön hyväksi. Johtokunta valitsi päätoimisen sihteerin eli lähetysjohtajan. lokakuuta 1858 anomuksen ja sen liitteenä olevan sääntöehdotuksen, kuitenkin sillä rajoituksella, että seura ei toimisi Venäjän keisarikunnan alueella. Se oli nuorisoherätys ja maallikkoherätys. M. K. Kun kirkoilla ei ollut halua eikä kykyä lähetystyöhön, syntyivät lähetysseurat, ensin englanninkielisessä maailmassa, sitten Euroopan mannermaalla ja Pohjoismaissa. Suuriruhtinaanmaan esivalta ei katsonut hyvällä yhteyksiä entiseen emämaahan ja karsasti muutenkin herätysliikkeitä. G
Kolmen vuoden kuluttua yhteydet Gossnerin lähetysseuraan katkesivat ja nimikkolähetin rahoitus loppui. Yhteistyössä oli ongelmia, joista Malmström kirjoitti Lähetyssanomiin maaliskuussa 1867: ”Luulen suomalaisten ja saksalaisten töin tuskin sopivan yhteen. Seuraavana päivänä heidät ja neljä maallikkoveljeä siunattiin matkaan. Sillä oli nyt oma lähetyskenttä, jonne se saattoi lähettää omat nuorukaisensa. Onasch siirtyi toiselle lähetysasemalle eikä enää kirjoittanut Lähetyssanomiin. Suomen Lähetysseura oli joka tapauksessa pieneltä osaltaan tukenut saksalaista lähetysseuraa, jonka työn tuloksena syntyi eräs Intian suurimmista luterilaisista kirkoista, The Gossner Evangelical Lutheran Church. Sirelius kysyi saksalaisten lähetysseurojen mahdollisuutta ottaa neiti Dahl lähetikseen. Malmström oli Suomen Lähetysseuran ensimmäinen suomalainen lähetti, mutta saksalaisen seuran palveluksessa. Neljän vuoden opintojen jälkeen Malmström vihittiin lähetyssaarnaajaksi Hannoverissa maaliskuussa 1866. Hän vihki viisi lähetyssaarnaajaa Helsingin Nikolainkirkossa 10. Schauman ei ollut tottunut tällaisiin tappioihin ja erosi johtokunnasta. Hän aikoi opettajaksi lähetysmaille. Heimopäälliköt pyysivät lähetyssaarnaajia, mutta Reinin lähetysseura ei pystynyt laajentamaan työtään. Sillä on nykyään yli puoli miljoonaa jäsentä. Waenerberg siirtyi puheenjohtajaksi, Sirelius jätti sotilasseurakunnan ja ryhtyi johtamaan lähetyskoulua. Schauman vastusti sitä ja olisi jatkuvasti halunnut suomalaisten menevän kentälle saksalaisten kouluttamina. Enää ei ollut mielekästä antaa itse koulutettuja lähettejä ulkomaisten seurojen palvelukseen. Emme tiedä, säilyttikö suomalaisten varoilla rakennettu asema nimensä. Onaschin kirjeet olivat oman nimikkolähetin raportteja. Se aloitti työn Japanissa vuonna 1900 ja valitsi ensimmäiseksi lähetiksi 17-vuotiaan esteri Kurvisen. Seuran kokous asettui Sireliuksen taakse. Lähetysseurassa heille aukesi tie vasta vuosisadan lopulla. Hieman aikaisemmin olivat Vapaakirkon naislähetit aloittaneet työnsä Kiinassa ja Intiassa. Lähetyssanomissa oli aikaisemminkin julkaistu kuvauksia lähetystyöstä, mutta ne oli käännetty ulkomaisista lähetyslehdistä. Nämä valmistuivat lähetyskoulusta seuraavana vuonna. Ajatus oli Sireliuksen. Reinin lähetysseuran Lounais-Afrikan työn johtaja Carl Hugo Hahn oli tutustunut Sireliukseen jo tämän ollessa Pietarissa. Lähetysseura hyväksyi kutsun kokouksessaan syyskuussa 1867. Päätös omasta lähetyskoulusta merkitsi seuran itsenäistymistä. Hän kävi Helsingissä 1862 ja teki Afrikkaan palattuaan matkan Lounais-Afrikan pohjoisosaan, Ambomaalle. Neidin olisi parempi mennä kristilliseen avioliittoon ja palvella siinä Herraa.” Englantilaiset, amerikkalaiset ja eräät saksalaiset seurat olivat jo 1800-luvun alkupuolella lähettäneet naisia opettajiksi ja sairaanhoitajiksi. Minä tekisin mieluummin työtä maanmiehieni kanssa.” Toivomus toteutui. KOTIMAA | 17.1.2019 20. Seura oli jo 1861 päättänyt avata oman lähetyskoulun. Schaumanista oli tullut Porvoon piispa, ja hänen välinsä seuran johtoon olivat korjautuneet. Vuonna 1906 avatussa naislähetyskoulussa opiskelivat martta Auterinen, Selma Santalahti, Suoma Terho, ilmi Lammenranta ja Aini Packalen. Simo Heininen naisen paikka: neiti Helena Dahl närpiöläinen talonomistaja Helena Dahl tarjoutui huhtikuussa 1861 lähetyskouluun. Onasch saapui marraskuussa 1861 Gossnerin lähetysseuran työalalle Chota Nagpuriin Koillis-Intiaan. Hän purjehti Hermannsburgin omalla lähetyslaivalla Etelä-Afrikkaan, jossa hänet sijoitettiin Betsuanamaassa olevalle lähetysasemalle. Se löytyi pian. Heitä varten piti löytää oma työala. kesäkuuta 1868. Suomen Lähetysseuran tavoitteena oli omien lähettien kouluttaminen. Hän kirjoitti Lähetyssanomiin laveasti hengellisestä kehityksestään, matkastaan Intiaan sekä hindulaisoppineiden kanssa käymistään keskusteluista. Hermannsburgin hurskas johtaja vastasi: ”Haaveellista ja yli kolmekymmenvuotiasta naista ei missään tapauksessa tulisi lähettää Afrikkaan, jottei hän sortuisi ilmastokuumeeseen. historia kolmen vuoden elinkustannukset sekä uuden Suomi-nimisen lähetysaseman rakentamisen. Kun lähetyskoulua ei vielä ollut, lähetettiin kaksi halukasta, 18-vuotias Alexander Malmström ja 16-vuotias Karl Leonhard Jurvelin pohjoissaksalaiseen Hermannsburgin lähetyskouluun. ”Tulkaa tänne ja auttakaa meitä”, Hahn kirjoitti Sireliukselle. Myös Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys uskalsi seurata aikaansa