vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –0 3 8 Rukous yhdistää eri kirkkojen kristittyjä Anna-Riina Hakala löysi säännöllisen rukouselämän 14 Lasten hengelliset oikeudet toteutuvat yhä paremmin Tulevaisuus: Kirkon hiljainen hiipuminen kiihtyy. 4 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4
Monia on tietysti tunnistamatta. Erilaiset itse luodut tai vapaaehtoisesti omaksutut säännöt ja lupaukset auttavat toimimaan omien toiveiden mukaan silloin, kun välittömän tyydytyksen saisi helpommin jostain toisaalta. Nyt se on kielletty, lähinnä turvallisuussyistä, koska emme osaa muokkausta vielä tarpeeksi hyvin. – Geenimuokkauksella voidaan hoitaa virheellisestä geenistä johtuvia sairauksia, joita tunnemme yli 6 000. Viime aikoina olen lukenut uudestaan ja uudestaan Chris haughtonin kuvakirjaa Voi sinua, Sulo!. Hyötyjen pitää olla suurempia kuin haitat. Potilaan suostumus ja ymmärrys pitää olla sille, mitä tehdään. Sitä varten pitää lukea esimerkiksi ilmastonmuutosta käsittelevä, jossain päin maailmaa kielletty sekä alle 18-vuotiaan suosittelema kirja. Taaperon suosikkikirja kertoo koirasta, joka jää yksin kotiin ja haluaisi olla kiltisti, muttei sitten kuitenkaan pysty vastustamaan kiusauksia. Minkälainen etiikka on se, josta puhutaan. 1 Mitä hyvää geenimuokkauksella voidaan lääketieteessä saavuttaa. 4 Minkälaisia riskejä ihmisen tai vaikkapa malariaa levittävien hyttysten geenien muokkaamiseen voi liittyä. – Osa syövistä ensimmäisenä, sitten veritaudit, immuunitaudit ja aineenvaihduntasairaudet. Hyttysen muokkauksessa voi olla ekologisia riskejä, joskaan en näe juuri tätä kovin suurena riskinä, koska hyttyslajeja on niin monia. Hakala kasvoi luterilaisena, kunnes löysi parikymppisenä katolisen kirkon. – Kaikki samat kuin aiemminkin lääketutkimuksissa: potilaan hyvinvointi. Lisäksi geenimuokkauksella voidaan aikaansaada paljon enemmän ja terveellisempää ruokaa, vähentää vaarallisia mikrobeja, kehittää rokotteita ja päästä eroon antibioottiresistenssistä. 2 Mitä tavallisia perinnöllisiä sairauksia arvioit voitavan hoitaa geenimuokkauksella, jos hoidot tulevat mahdollisiksi. – Jos muokkaus ei onnistu tai menee pieleen, seurauksena voi olla tauti, pahimmassa tapauksessa vaikeampi kuin se, jota hoidettiin. USA:ssa on samanlainen sopimus. Niinpä se syö kakun ja kuopii kukkamullat. Perinnöllinen muokkaus on asia erikseen, siitä keskustellaan paljon. jussi ryTkönen ”Geenimuokkauksessa hyötyjen pitää olla suurempia kuin haitat” Geenimuokkauksen avulla voidaan muun muassa hoitaa sairauksia, aikaansaada enemmän ja terveellisempää ruokaa ja päästä eroon antibioottiresistenssistä, sanoo perinnöllisyyslääkäri kirmo Wartiovaara. aluksi Tuija PyhäranTa Toimittaja haluaa hallita halunsa. Suhdettaan rukoukseen entisessä elämässään hän kuvaili siteeraamalla Paavalia: halu voi olla kova, mutta liha on heikko. Kääntymiseen johti säännöllisen rukouselämän kaipaus. Kirjan ensilehdille on painettu epiktetoksen ajatus, joka pätee niin lukemiseen kuin rukoukseenkin: ”Vapaa ei ole se, joka tekee mitä haluaa, vaan se, joka hallitsee halunsa.” KOTIMAA | 17.1.2019 2. 5 Geneettistä muokkausta pitäisi tehdä eettisesti kestävällä pohjalla. Siitä minua muistutti anna-riina hakala, jota haastattelin tämän lehden rukousjuttuun (sivut 14–17). | Kuva: Jukka Granström kirMo WarTiovaara Perinnöllisyyslääkäri vapauttavat säännöt O sallistun tänä vuonna kirjaston lukuhaasteeseen, sillä luen nykyään vähemmän kirjoja kuin haluaisin. Lukuhaaste on viidenkymmenen kohdan lista, jota noudattaen kirjat saa valita itse. – Euroopan (Oviedon) bio-oikeussopimus heijastelee länsimaista etiikkaa. | viikon henkilö | Perinnöllisyyslääkäri ja kantasolubiologian dosentti Kirmo Wartiovaara puhui Tieteen päivillä Helsingissä aiheesta ”Maailma paremmaksi geenimuokkauksella”. 3 Mitä eettisiä ongelmia geenimuokkaukseen voi liittyä
Katse ei rakasta, sillä rakastamiseen tarvitaan särö. Hän saattaa luulla, että sairaudet voitetaan taistelemalla ja heikkoudet yrittämällä kovemmin. Ovatko suomalaiset olleet liian sinisilmäisiä ja luottavaisia ottaessaan vastaan turvapaikanhakijoita. Hän ei purjehtinut maailman halki onnistumisten saattelemana. Mitä tulee tapahtumien itse kussakin herättämään pelkoon ja ahdistukseen, siinä on nyt kirkolla tuhannen taalan paikka tarjota osaamistaan turvana ja lohtuna. Sellainen, jossa rakastettava tietää, että toinenkin on joskus ollut pohjalla ja kelvoton. Jos ei ole mennyt rikki, ei voi tuntea myötätuntoa. meidän herramme Kristus tietää, mitä on olla syvimmässä kuilussa. On syytä muistaa, että juuri se on tuottanut meille maan, joka presidentti Sauli Niinistön sanoin on maailman vakain ja turvallisin maa. Selvää on, että raiskaus ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat ehdottoman tuomittavia rikoksia ja sitäkin inhottavampia, kun ne kohdistuvat alaikäisiin lapsiin. Aivan selvää on myös, että nämä rikokset eivät oikeuta ulkomaalaisvihan lietsomiseen ja väkivaltaan Suomessa asuvia kunniallista elämää viettäviä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kohtaan. He eivät ole syyllistyneet mihinkään, ja me suomalaiset pystymme kyllä osoittamaan suuruuttamme rakentavammalla tavalla. Tapahtumien herättämä keskustelu peilaa niitä tuntoja, joita Suomessa on noussut vuoden 2015 turvapaikkakriisin jälkeen. Selitystä tapahtuneelle kaivataan. Nyt on vedettävä henkeä ja annettava poliisille rauha selvittää, mitä on tapahtunut, ketkä ovat syyllisiä ja mitä syitä taustalta löytyy. Hän tunnusti, kaikkina aikoina, Raamatun kirjojen kirjaksi. On vaadittu lakien kiristämistä, karkottamisen helpottamista ja maahanmuuton rajoittamista ja, kuten kaikkien lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten kohdalla, kuulutettu kovempia rangaistuksia. Vastaukset eivät löydy spekuloimalla, sillä Oulun ja Helsingin tapahtumista tiedetään lopulta julkisuudessa kovin vähän yksityiskohtia. Apu löytyy myös siitä, että pidämme huolta toinen toisistamme ja kaikki yhdessä lapsistamme ja nuoristamme katsomatta siihen, kuka mistäkin on tänne tullut. Me tulemme, hän lausui kerrankin, välittömämmän, syvällisemmän ja rikkaamman elämän ilmapiiriin Raamatun kautta, joten kansallamme on syytä – niin hyvin käytännössä kuin teoriassakin – tulla sanan tekijäksikin eikä vaan kuulijaksi. ?. Rikolliset on saatettava vastuuseen ja heitä on rangaistava. Emmekö onnistuneet kotouttamisessa. Niinpä hänen katseensa ei ole tyhjä, vaan täynnä rakkautta. 1919 ???????. Oulun tapahtumat pelottavat KOTIMAA | 17.1.2019 3. Olisiko pitänyt seuloa maahantulijoista tiukemmin rikollinen aines esiin. Uhrit ja heidän perheensä ansaitsevat kaiken myötätunnon ja tuen. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen, Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 49?000 KMT S2017/2018 Kotimaa 17.1.1919. Mutta hänen julkisuudessa lausumista sanoistaan voimme kuitenkin nähdä, mikä hänen suhteensa oli kristinuskoon. Näin suomalainen oikeusvaltio toimii. Kiihkeässä keskustelussa liittyvät toisiinsa muuttuvan maailmantilanteen aiheuttama turvattomuus, pelko lasten ja oman turvallisuuden puolesta, epäluottamus oikeusvaltiota ja hallitusta kohtaan sekä halu hyödyntää tapahtumia omien poliittisten päämäärien edistämiseen. Se, joka ei ole mennyt rikki, ei ehkä katso langenneita tuomitsevasti, mutta hänen katseensa on tyhjä. Jos ei ole käynyt pimeydessä, ei nimittäin voi tietää, miltä siellä tuntuu. Lisäksi Helsingissä epäillään Suomessa asuvaa ulkomaalaista miestä törkeästä raiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän koki kaikki meidän taistelumme, joita ei voiteta omin voimin. Miksi me emme tiedä ajoissa, mitä lapsemme tekevät. Jos ihminen on onnenkantamoisten avulla tai sattuman oikusta puikkelehtinut vaarojen ohitse niin, ettei mikään ole, vielä, häneen pahasti osunut, hän alkaa helposti pitää itseään onnensa luojana. Minkälainen äsken kuolleen presidentti Rooseveltin sydämen suhde oli Kristukseen, ei ole meidän arvosteltavissamme. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 17.1. Hänen peräänsä huudettiin hurraata vain hetken. Eikä hän voittanut omaansa, ei tässä maailmassa. meri toiVaNeN Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. O ulun viimeaikaiset tapahtumat ovat järkyttäneet suomalaisia syvästi. Kristus katsoo jokaista pohjalla olevaa katseella, joka sanoo: minä tiedän, mitä sinä tunnet. Poliisi on ilmoittanut tutkivansa nyt jo yhdeksää Oulussa tapahtunutta seksuaalirikosjuttua, joissa uhrit ovat alaikäisiä ja tekijät edustavat neljää eri kansalaisuutta Suomen kansalaisuuden lisäksi
Kasvatuksen päivillä keskusteltiin myös kansallisesta lapsistrategiasta, jonka valmistelun hallitus aloitti keväällä 2018. Uusi piispa aloittaa tehtävässään 1.9. Ehdokasasettelu päättyi tiistaina. Oulun piispa Jukka Keskitalo sanoi maakuntalehti Kalevan haastattelussa ymmärtävänsä lastensa turvallisuudesta huolestuneiden vanhempien vihaa. 1970-luvulla evankelis-luterilaisten seurakuntien nuorisotyössä saattoi törmätä vielä Ilmestyskirjan jakeilla höystettyyn maailmanlopulla pelotteluun, uskonratkaisun vaatimuksiin ja ääneen rukoilemisen pakkoon. Päivien aikana järjestettiin kymmeniä työpajoja, paneelikeskusteluja, kanavatyöskentelyjä ja konsertteja. Heikkilä painotti lasten ja nuorten kuulemisen tärkeyttä. Seurakuntien määrä väheni Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien määrä pieneni vuodenvaihteessa. On kysyttävä heiltä itseltään, mitä he ajattelevat ja tarvitsevat. Toisen asteen opintojen pitää olla täysin maksuttomia ja kaikille lapsille pitää taata mahdollisuus harrastuksiin. – Leikin myös heidän kanssaan lattialla ja autan ulkohaalareiden riisumisessa. Lapsivaikutusten arviointi pitää saada osaksi kaikkea lapsia ja nuoria koskevaa päätöksentekoa. Sittemmin tällainen toiYhteisenä tavoitteena lapsimyönteisyys hengellinen kasvurauha | Kirkon kasvatuksen päivillä rakennettiin lapsija perheystävällistä kirkkoa ja yhteiskuntaa sekä pohdittiin, miten taata lapsille ja nuorille hengellinen turvallisuus ja kasvurauha. Rikoksista epäillään kaikkiaan yli kymmentä ulkomaalaistaustaista miestä. Työryhmässä on mukana myös piispa emerita Irja Askola. Sen tulee tähdätä pidemmälle kuin yhteen hallituskauteen, Marianne Heikkilä sanoi. Kunpa syntyisi konkreettisia päätöksiä eikä vain strategisia valtiollisen hyväntahdon eleitä. Kasvatuksen päivillä keskusteltiin myös hengellisestä kasvurauhasta ja turvallisuudesta. – Tarvitsemme strategian, joka sitoo toimijoita. Askola kertoi jättäneensä eläkkeelle jäätyään lähes kaikki luottamustoimensa ja ottaneensa tilalle yhden uuden. Seurakuntaliitokset koskivat 21 seurakuntaa. Oulun kirkkoherrat toteavat, että tapaukset ovat järkyttäneet koko kaupunkia ja suru on yhteinen. Kirkko vetoaa erityisesti lapsiperheköyhyyden vähentämisen puolesta. Vaalin ensimmäinen kierros käydään 19.3. Epäilevänä tuomaana kyselen arkikonkretian perään, sanoi lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Tarkoituksena on käydä laajaa yhteiskuntapoliittista keskustelua lapsija perhepolitiikasta sekä vahvistaa lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuvaa toimintakulttuuria päätöksenteossa ja palveluissa. Porvoon piispanvaaliin neljä ehdokasta Porvoon hiippakunnan piispanvaaliin on asetettu ehdolle neljä ehdokasta. uutiset | lyhyesti | | kasvatuksen päivät | K olmipäiväisille Kirkon kasvatuksen päiville Jyväskylään kokoontui jälleen viime viikolla yli tuhat kasvatuksen ammattilaista. Kirkko vaatii yhteiskunnan tukea ja lupaa sille, että uskonnot ja katsomukset saavat näkyä niin varhaiskasvatuksessa, koulumaailmassa kuin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Seurakuntia on nyt kaikkiaan 384. Harrastusten ja palveluiden saatavuudessa on toteuduttava alueellinen tasa-arvo. Lapsistrategia 2040 tavoittelee lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia, perheiden riittävää tukea ja työelämän perheystävällisyyden parantumista. Kirkkohallituksen kasvatuksen ja perheasioiden yksikön johtaja Jarmo Kokkonen kertoo, että kirkko ei aio luoda omaa lapsistrategiaa, vaan haluaa vaikuttaa osana yhteiskuntaa. Hän käy joka torstai kotinsa lähellä sijaitsevassa päiväkodissa lukemassa lapsille. Myös uskontodialogilla pitää olla sijansa kasvatustyössä. Porvoon nykyinen piispa Björn Vikström siirtyy Åbo Akademin teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian opettajan tehtävään syyskuussa. Heikkilän intensiivisten kalvosulkeisten jälkeen yleisö huokaili. – En ole kovin ahkera rukoilija, mutta nyt kävin rukoilemaan, että tässä kävisi hyvin. Lasten ja nuorten osallisuutta pitää edistää kaikessa toiminnassa sen suunnittelusta alkaen. Ehdolle asetettiin Länsi-Turunmaan ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Harry S. Kirkko pitää tärkeänä matalan kynnyksen maksuttomien palvelujen säilymistä. ja mahdollinen toinen kierros 10.4. KOTIMAA | 17.1.2019 4. Hän kuitenkin vetosi, että aikuiset kontrolloisivat somekäyttäytymistään, jotta eivät aiheuttaisi lisää turvattomuutta. Jotkut näkivät vuosia painajaisia ja tarvitsivat aikuisina terapiaa. – Hyvä että näillä päivillä ainakin jonkun rukouselämä on vilkastunut, vastasi Irja Askola ja sai yleisön remahtamaan nauruun. Neuvolatoiminnasta tai parija perhesuhteiden ongelmiin saatavissa olevasta avusta ei saa säästää. Oulun kirkkoherrat rikosepäilyistä: Kostoa ei pidä lietsoa Oulun kirkkoherrat ottivat viikonloppuna kantaa Oulussa ilmitulleisiin seksuaalirikosepäilyihin, joissa uhrit ovat alle 15-vuotiaita tyttöjä. Backström, Kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen johtaja Sixten Ekstrand, kulttuuritoimittaja Lisa Enckell ja Pietarsaaren ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherra Bo-Göran Åstrand. Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä työskentelee valmistelevan työryhmän projektipäällikkönä, ja hän esitteli työryhmän vaikuttamistyötä ja visioita. Asiaa tuli lyhyessä ajassa enemmän kuin kuulija pystyi sulattamaan. Kirkko on nostanut strategiatyöhön liittyvässä lausunnossa esiin muutaman keskeisen teeman. He muistuttavat myös, että kostoa tai vastakkainasettelua ei pidä lietsoa
Ketään ei saisi tuomita sen vuoksi, millainen hän on. Keskustelun juontaja Heli Pruuki kysyi panelisteilta, uhkaako kristillinen kasvatus ohentua liikaa, kun puhutaan vain rakkaudesta ja kunnioituksesta. ” Lasten hengelliset oikeudet toteutuvat Suomessa yhä paremmin. | Kuvat: Alpo Syvänen Diandra esiintyi päivillä useasti. lapsistrategiaa esitteli valmistelevan työryhmän puheenjohtaja marianne heikkilä. minta on vähentynyt radikaalisti. Kristillisessä kasvatuksessa ollaan lapsen puolella ja keskustelevasti lapsen rinnalla. Emilia Karhu Kirkon kasvatuksen päiville Jyväskylän Paviljonkiin kokoontui viime viikolla yli 1000 ihmistä. lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ja piispa emerita irja askola keskustelivat lapsiystävällisemmän kirkon ja yhteiskunnan kehittämisestä. Vaikka lapsiuhrien tukeminen on äärimmäisen tärkeää, se ei riitä. Häkkisen mukaan lapsen ja nuoren ainutlaatuisuuden kunnioitus ja diakoninen lähimmäisenrakkaus ovat nykyään seurakuntien lapsija nuorisotyön keskeisimmät periaatteet. – Tämä kysymys on tärkeä tiedostaa, silloin niin ei käy, Kurttila sanoi. Kristillisessä kasvatuksessa ollaan lapsen puolella. Turvallista yhteisöä luonnehtii Tolppasen mukaan sana luottamus. Tiina Häkkinen painotti kunnioituksen tärkeyttä. On väärin, jos lasten oikeuksia poljetaan vedoten siihen, että kaikkien uskonnollista vakaumusta tulee kunnioittaa. Tolppanen piti viisaana videoklipissä esiintyneiden seurakuntanuorten ajatuksia. Juutalaiseen uskoon kasvaneen rap-artisti Dan Tolppasen mukaan turvallinen hengellinen yhteisö on sellainen, jossa kaikki ovat aidosti samalla viivalla. Lapsi saatetaan jopa sulkea väärien näkemystensä vuoksi hengellisen perheen ulkopuolelle, mikä on hengellistä väkivaltaa. Vuorovaikutuksen on oltava aina toista kunnioittavaa. Aikuisen täytyy oppia tunnistamaan hengellisen kasvatustapansa väkivaltaisuus, ja hän tarvitsee kaiken tuen voidakseen olla terve kasvattaja, Kurttila sanoi. Tuomas Kurttila totesi, että kunnioitus on vaikea sana. Tuomas Kurttila oli varovaisesti samaa mieltä, mutta totesi törmäävänsä nykyäänkin siihen, että lapset eivät saa tietyissä uskonyhteisöissä esimerkiksi kyseenalaistaa uskoa. Näin totesi kristillistä kasvatusta tutkiva Diakin lehtori Tiina Häkkinen. Nuoret painottivat, että hengellinen turvallisuus ei riipu opista tai Raamatusta vaan siitä, miten lähellä elävät ihmiset niistä puhuvat ja niitä tulkitsevat. Kurttilan mukaan hengellinen turvallisuus ja hengellinen väkivalta kytkeytyvät monin tavoin vallankäyttöön. – Lasten hengelliset oikeudet toteutuvat Suomessa yhä paremmin. Ihmiset saavat tulla sellaisina kuin ovat, eikä uskon määrällä ole väliä. Kadotetaanko puhe Jeesuksesta ja jääkö kasteopetus sivuun. Tapojen ja normien opettaminen on menettänyt merkitystään. – Kun vanhemman ja lapsen vuorovaikutus rikkoutuu, pitäisi aina tehdä työtä myös aikuisen kanssa. KOTIMAA | 17.1.2019 5. Kehityssuunta on ollut tutkimukseni valossa viime vuosikymmeninä äärimmäisen hyvä, Häkkinen sanoi
Avajaisia varten oli järjestetty raskaat turvatoimet, sillä koptikristittyjä vastaan on isketty viime vuosina monia kertoja. Joidenkin arvioiden mukaan osallistujia on jopa 150 miljoonaa. Egyptin väestöstä koptikristittyjä on noin kymmenen prosenttia. Suomeksi siitä kertoi ensin Helsingin Sanomat. Käsitys pappien eettisyydestä väheni Yhdysvalloissa Käsitys pappien rehellisyydestä ja eettisyydestä on vähentynyt vuosikymmenten varrella huomattavasti, osoittaa yhdysvaltalaisen Gallup-tutkimusyrityksen kysely. Samaan aikaan katedraalin kanssa käyttöön otettiin Al-Fattah Al-Aleemin moskeija. Sinne mahtuu liki kaksi kertaa niin paljon ihmisiä kuin katedraaliin. Intiassa alkoi tiistaina 15.1. Gallupin mukaan arvostuksen laskua on tapahtunut etenkin 2000-luvulla. maailman suurimmaksi sanottu uskonnollinen tapahtuma, hindujen kolme kuukautta kestävä ja kolmen vuoden välein järjestettävä pyhiinvaellus, kumbh mela. Samana ajanjaksona Yhdysvalloissa on uutisoitu muun muassa hyväksikäyttöskandaaleista katolisessa kirkossa. Lisäksi Leinonen itse on vaatinut teosta poistettavaksi, sillä hän kertoo liittyneensä boikottiin, jossa kritisoidaan Israelia palestiinalaisten ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Katedraalin ja moskeijan yhteisessä avajaistilaisuudessa presidentti al-Sisi julisti puolustavansa kristittyjä ääriliikkeiltä, BBC kertoo. Juhlan aikana kymmenet miljoonat ihmiset käyvät kastautumassa Gangesissa. Pyhiä tuotteita). Israelin kulttuuriministeri on ilmaissut haluavansa teoksen pois. Viime vuonna toteutetussa kyselyssä runsas kolmannes vastaajista piti pappeja erityisen rehellisinä tai eettisinä, kun vastaava lukema vuonna 1978 oli hieman alle kaksi kolmannesta. Uuteen hallinnolliseen keskukseen lähelle Kairoa rakennettua Syntymän katedraalia oli vihkimässä Egyptin koptikirkon patriarkan Tawadros II:n lisäksi maan presidentti, muslimi Abdel Fattah al-Sisi, joka osallistui avajaismessuun. Egyptissä otettiin käyttöön Lähi-idän suurin kirkko, avajaisissa raskaat turvatoimet Egyptissä vihittiin loppiaisena 6. Viime viikolla museoon heitettiin polttopullo ja sadat osoittivat mieltä yrittäen tunkeutua tiloihin ja poistaa teoksen. Kuvan miehet kastautuivat puhdistuakseen varhain tiistaiaamulla Allahabadin kaupungissa, joka on yksi pyhiinvaellusten kohteista kolmen muun kaupungin ohella. Veistos on osa näyttelyä Sacred Goods (suom. Asiasta uutisoi muun muassa brittiläinen yleisradioyhtiö BBC. Katedraaliin mahtuu noin 8 000 ihmistä. | Kuva: Lehtikuva / AFP / Sanjay Kanojia maailmalta Suomalaistaiteilijan teos aiheutti mielenosoituksia Israelissa Kuvataiteilija Jani Leinosen veistos McJesus on aiheuttanut mielenosoituksia Israelissa. tammikuuta Lähi-idän suurin katedraali. Haifan taidemuseossa esillä olevassa teoksessa ristillä riippuu pikaruokayhtiö McDonaldsin klovnihahmo Ronald McDonald. Asiasta uutisoi israelilaislehti Haaretz. KOTIMAA | 17.1.2019 6. Juhlan taustalla on tarina jumalien ja demonien taistelusta, jonka aikana tietylle Gangesin alueelle putosi ruukusta pisara kuolemattomuuden nektaria
Oli se sitten Suvivirsi kevätjuhlassa tai hiljentyminen joulun aattohartaudessa. Yhtäältä pohdinnan kohteena on se, miten suuri maailmanuskonto näkyy yksittäisten ihmisten toiminnassa. Opetusmaailmassa moneen eri kulttuurin osa-alueeseen on liitetty sana lukutaito. Keskustelu voi olla niinkin yksinkertaista kuin sen kertomista, mikä itselle on tärkeää. Käytännössä lukutaitoa oppii joko koulussa tai oman kiinnostuksen kautta, joten lopulta uskontolukutaidonkin vaikutukset näkyvät etenkin nuoremmissa ikäluokissa. Joulun alla Ylen uutisessa Opetushallituksen opetusneuvos Pekka Iivonen kertoi uskontovastaisista vanhemmista, jotka vaativat uskontoa pois joulujuhlista. Sen jälkeen ihmiset ovat voineet vapaasti valita oman kuulumisensa tai kuulumattomuutensa. Lapset kastettiin, avioliittoon vihittiin kirkossa ja hautaan siunattiin. Suomi on huomattavan koulutettu maa, jossa kaikensorttinen koulutus ja osaaminen ovat olleet arvossa. Epäiltyjen tiedetään olevan ulkomaalaistaustaisia, ja keskustelussa on ehditty arvuutella heidän uskonnollista vakaumustaan. Uskontolukutaitoon panostaminen voisi olla ensi hätään oiva ratkaisu. Viime päivinä on uutisoitu, että Oulussa ja Helsingissä epäillään tapahtuneen vakavia seksuaalirikoksia, jotka ovat kohdistuneet lapsiin. Tämänkeväisissä eduskuntavaaleissa uskonnolla on varmasti osansa. Oikeastaan kyse on yhtenäiskulttuurin rapistumisesta. Silti uskontolukutaidon merkitys kirkastuu vasta tulevien vuosien aikana, kun uskonnottomien ja muunuskoisten määrä kasvaa Suomessa. | Kuva: Matti Porre / Tasavallan presidentin kanslia ” 2000-luvulla globaali ja eurooppalainen Suomi on joutunut myöntämään olevansa moniuskontoinen yhteiskunta. Uskonto näkyy keskustelussa hyvin erilaisilla tasoilla. Samassa uutisessa kerrotaan monen uskonnottoman vanhemman pelkäävän leimautuvansa, jos toivoo muutoksia joulujuhlien sisältöön. Uskontolukutaito kattaa laajan alan erilaisia asioita, kuten sen, miksi Suomessa monessa koulussa lauletaan virsiä kevätjuhlissa, miksi muslimit paastoavat vuosittain kuukauden ajan ja miten eroavat juutalaisten, kristittyjen ja muslimien ajatukset Jeesuksesta. | uutisessee | K un tasavallan presidentti toivottaa Jumalan siunausta, millaisena viestinä sinä luet sen. Uskontolukutaidon voi nähdä myös kutsuna dialogiin. Sama kehityskulku voi olla edessä uskontolukutaidonkin kanssa. Kielitoimiston sanakirjaan on tullut perinteisten nuotinlukutaidon ja sisälukutaidon rinnalle kuvanlukutaito, medialukutaito ja monilukutaito. Samaa ajattelua uskonnon näkökulmasta pohtii Uskonnontutkija-lehden katsauksessa yliopistonlehtori Johanna Konttori. Siitä lähtien uskontolukutaidon tarve on hiljalleen kasvanut, kunnes 2000-luvulla globaali ja eurooppalainen Suomen tasavalta on joutunut myöntämään olevansa moniuskontoinen yhteiskunta. Tietoa eri katsomuksista voi olla helposti saatavilla, mutta niiden omaksuminen saati hyödyntäminen saattaa jäädä vähälle. Antti Berg Tarvitsemme enemmän uskontolukutaitoa tasavallan presidentillä Sauli niinistöllä on tapana toivottaa Jumalan siunausta uudenvuoden puheessaan. Hän käy läpi sitä, mitä eri merkityksiä uskontolukutaidolla on. Ennen oli sanomattakin selvää, että Hoosianna ja Enkeli taivaan veisataan jouluisin ja Suvivirsi keväisin. Viime kädessä on kaikkien meidän vastuulla käydä avointa dialogia toisin ajattelevien kanssa siitä, kuinka haluaisimme julkista tilaa käytettävän. Oikeastaan tällaisen taidon opettaminen kuuluu jo uskonnonopetukseen ensimmäisestä luokasta alkaen. Alkupisteeksi muutokselle voi antaa monia hetkiä historiasta, mutta yksi hyvin konkreettinen sellainen oli uskonnonvapauslain voimaantulo vuonna 1923. Toisaalta uskonto liittyy kahnaukseen siitä, millaista yhteiselon julkisessa tilassa pitäisi olla. MTV:n Huomenta Suomessa on pohdittu ääneen, millainen on muslimien käsitys naisten oikeuksista. Tällaisessa yhteiskunnassa konfliktit eri vakaumusten välillä saattavat syntyä herkemmin, kun toisen tavat vaikuttavat uppo-oudoilta, jopa ahdistavilta. Silti tutkimusten mukaan Suomessa on alkanut ilmetä ongelmia lukutaidon kanssa, erityisesti nuorilla pojilla. KOTIMAA | 17.1.2019 7. Ei kuitenkaan pidä luottaa siihen, että yhteiskunta hoitaa vaikeimmat kysymykset ja itse voi nauttia työn hedelmistä. Uskontolukutaidolla on samat haasteet kuin muillakin lukutaidon muodoilla. ”Oppiaine edistää uskonnon ja kulttuurin välisen suhteen ymmärtämistä sekä uskontojen ja katsomusten monilukutaitoa”, kirjoitetaan vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa
uutiset | kirkon tulevaisuus | S uomen evankelis-luterilainen kirkko on edelleen suurten lukujen kirkko. Alle 40 prosentin lukemassa ollaan 2051. – Jos mietitään kirkon asemaa ja näkyvyyttä yhteiskunnassa ja sen oikeutusta olla suomalaisten TeksTi | Hannu kuosmanen – kuVa | jukka gransTröm KOTIMAA | 17.1.2019 8. Kirkon tutkimuskeskuksen johtajan Hanna Salomäen mielestä tästä pitäisi kirkossa keskustella nykyistä paljon enemmän. Verotusoikeus on taannut sen, että vajaan miljardin euron vuosittaiset tulot ovat pysyneet kohtuullisen tasaisina ja hyvin ennustettavina. Kirkon tutkimuskeskus (KTK) on laatinut kirkkoon kuulumisesta skenaarion, jossa väestökehityksen ja kirkon jäsenprosentin lisäksi yhtenä muuttujana on juuri kastettujen lasten määrä. Muutama eropiikki toki on säikäyttänyt, mutta kirkosta eroaminen on ollut kuitenkin varsin maltillista, joskin tasaisesti laskevaa. Sen lopputulema on, että vuonna 2037 kirkkoon kuuluminen putoaa valtakunnallisesti alle 50 jäsenkehitys | Kirkon tulevaisuuden ennusteissa vuonna 2025 kirkollisverojen tuotto kääntyy laskuun ja viimeistään vuonna 2037 kirkkoon kuuluminen putoaa alle 50 prosentin. Selvimmin tämä näkyy kasteiden ja kirkolliseen avioliittoon vihittyjen määrän romahtamisena. Viime vuonna koko maassa syntyneistä lapsista kastettiin 67,1 prosenttia ja kirkollisten vihkimisten osuus oli 40,3 prosenttia kaikista avioliitoista. Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, ja erityisesti kirkon jäsenkehityksessä muuttujia on paljon. Niillä elätetään 20 000 työntekijää ja ylläpidetään suuri määrä kiinteistöjä. Ehkä hälyttävintä on nuorten, parhaassa työiässä olevien tasainen virta kirkosta pois ja samalla irtautuminen kirkollisista perinteistä. Vähemmistökirkko on vain yhden sukupolven päässä prosentin. Molempiin taitekohtiin on siis vielä matkaa näkökulmasta riippuen paljon tai vähän. Mutta nyt on kirkollisen taivaan rannalla näkyvissä pilviä. Mutta nykyisten lukujen valossa näyttää vääjäämättömältä, että jo yhden sukupolven aikana kansankirkko siirtyy vähemmistökirkon asemaan. Globaalisti katsottuna sen huolet ovat kirkollisen yläluokan ongelmia. Voimakkaimmin trendi näkyy väestömäärältään suurissa kasvukeskuksissa: esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kastettujen lasten määrä on jo alle 50 prosenttia syntyneistä, Helsingissä jopa alle 40 prosenttia
– Kun kirkosta eroaminen keskittyy nimenomaan nuorempiin ikäluokkiin, tulee kirkon enemmistöaseman murtuminen näkymään ensimmäisenä juuri näissä ikäluokissa. – Kun Ruotsissa kastettujen määrä putosi alle 70 prosentin, kastamattomuus alkoi kiihtyä. enemmistöä edustava instituutio, kyllä siinä 50 prosenttia on merkittävä rajapyykki, Salomäki sanoo. Tässä asemassa kirkon on kuulunutkin Salomäen mukaan näkyä esimerkiksi uskonnonopetuksesta käytävässä keskustelussa. On todennäköistä, että meidän luvut seuraavat Ruotsin käyrän jyrkkyyttä. Mutta tämä ei välttämättä jatku enää pitkään. Kasteprosentin osalta Salomäki muistuttaa, että edelleenkin kirkossa on vahvasti sitoutunut joukko jäseniä, jotka myös jatkossa kastattavat lapsensa. Meillä tulee lähivuosina näkymään nykyistä suurempia kastamattomuuslukuja, joten nyt tehdyt skenaariot saattavat antaa turhan positiivisia lukuja kirkon jäsenyydestä. Aivan oma lukunsa on tietysti, mitä kirkon omalle työlle merkitsee se, jos ja kun jäsenmäärä putoaa esimerkiksi 45 prosenttiin. – Kun se alitetaan, voidaan kysyä, mikä itsestään selvä oikeus kirkolla on olla mukana esimerkiksi valtionhallinnon tai muiden julkisten instituutioiden yhteistyökuvioissa. » KOTIMAA | 17.1.2019 9. Enemmistökirkon asema on antanut kirkolle oikeutuksen edustaa suurta joukkoa päiväkotien lapsia ja koulujen oppilaita. 2037 Ennuste on, että viimeistään vuonna 2037 kirkkoon kuuluminen putoaa alle 50 prosentin. Tai missä mittakaavassa kirkon ääntä halutaan kuulla esimerkiksi lainvalmistelussa ja missä määrin kirkko voi näkyä vaikkapa kouluissa tai päiväkodeissa. Tämä tasaa laskukäyrää. Se alkaa jo näkyä verotuloissa niin, että joudutaan todella kysymään, minkälaista määrää palkattuja työntekijöitä kirkolla on varaa pitää – kiinteistöistä puhumattakaan. Yksi kuitenkin on varmaa: jo ainakin parikymmentä vuotta jatkunut keskustelu palkattujen työntekijöiden ja vapaaehtoisen suhteesta saa uutta vauhtia. Toisaalta Ruotsin esimerkki osoittaa, että kun entistä suurempi joukko on tehnyt päätöksen olla kastamatta lapsiaan, tästä tulee yhä todennäköisempi vaihtoehto kaikille muillekin
Lähivuosien odotettavissa oleva verotulojen kasvu taas selittyy Peranderin mukaan sillä, että yleinen talouskehitys on parantunut: työttömyys on vähentynyt, työllisyysaste on noussut ja pitkän nollalinjan jälkeen myös palkkoihin on tullut korotuksia. Samansuuntaisesti vaikuttaa myös se, että viime vuosina kirkosta eroaminen on painottunut nuorempiin ikäluokkiin. Siten esimerkiksi kastamattomien lasten aiheuttama jäsenmäärän lasku näkyy kirkon verotuloissa vasta yli 20 vuoden viiveellä, kun nyt syntyneet lapset siirtyvät työelämään. – Kukaan ei toisaalta tiedä, Kasteiden määrän kehityksellä korjattu Kirkon tutkimuskeskuksen skenaario kertoo, että kirkon jäsenmäärä tulee putoamaan alle 50 prosentin 18 vuoden kuluttua vuonna 2037. uutiset – Kyllä jäsenmäärän lasku potkii eteenpäin keskustelua kirkon missiologisesta lähtökohdasta niin, että aktiivinen ja ulospäin suuntautuva ote lisääntyy kaikessa kirkon työssä. Ajatellaan, että jokaisen ei tarvitse olla aktiivinen. He eivät koe suhdetta kirkkoon välttämättä arkipäivässä voimallisena, mutta kirkko kuuluu vielä heidän maailmaansa. Seurakuntavaalien äänestysprosentti 14,5 kertoo Hanna Salomäen mielestä itse asiassa varsin hyvin ja realistisesti siitä, missä kirkossa ihan oikeasti mennään. Se kuvaa myös hyvin suomalaisten tavanomaista suhdetta kirkkoon. Paradoksaalista suurten lukujen kirkossa on se, että lähivuosia tarkasteltaessa piristyneen talouden seurauksena kaikki näyttääkin ihan hyvältä. Itse asiassa kirkon verotulot näyttäisivät jopa vielä vain kasvavan seuraavina vuosina jopa niin, että ennusteen mukaan vuonna 2025 ylittyisi verotuloissa yli miljardin euron raja. Perander muistuttaa, että ennusteessa lähivuodet on pyritty arvioimaan mahdollisimman tarkasti, mutta pidemmälle ulottuva ennuste on puhtaan lineaarinen. Tuoreen suurille kaupungeille tehdyn tutkimuksen mukaan myöskään paikkakunnat eivät juuri eroa toisistaan. Sieltä saa apua, jos tulee tarvetta tai on akuutti tilanne. Mutta tämä ei ole koko totuus, muistuttaa kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander. Tämän tulisi merkitä myös vastuun antamista enemmän seurakuntalaisille, Salomäki sanoo. Verotuksen ulkopuolelle jäävät siis esimerkiksi lapset, nuoret, opiskelijat, työttömät, kaikkiaan noin 30 prosenttia eli 1,1 miljoonaa kirkon jäsentä. Ennuste osoittaa suunnan, mihin ollaan menossa. Mutta kovin vähäistä tämä keskustelu on ollut. Ensinnäkään kirkollisvero ei ole jäsenmaksu, jota maksaisivat kaikki jäsenet samansuuruisena. Mutta se mikä puuttuu, on arviot siitä, mitä talouden supistuminen merkitsee toimintapuolella, työntekijöiden määrässä, hallinnon rakenteissa tai toimintakulttuurin muutoksessa. Suuressa kuvassa ennuste on samansuuntainen KTK:n skenaarion kanssa. – Näillä muuttujilla arvioimme, että useilla seurakunnilla plus-merkkisiä vuosia olisi edessä jopa vuoteen 2024, jolloin verotulot vasta lähtisivät laskuun. Kirkkohallitus teetti viime syksynä ulkopuolisella julkishallinnon talouskonsultointiin erikoistuneella Perlacon Oy:llä laskelmat lähivuosien näkymistä. Tämä näkyi taas erityisen hyvin nyt joulun aikana. Neljänneksen pudotus verotuloissa tarkoittaisi, että vajaan 20 vuoden kuluttua verotuotto olisi noin 674 miljoonaa euroa, kun se nyt on 890 miljoonaa. Arvio siitä, että vuonna 2037 kirkon verotulot olisivat vähentyneet neljänneksellä, on Salomäen mielestä asia, josta todella pitäisi keskustella juuri nyt. Ylipäätään pitäisi keskustella siitä, mitä vaihtoehtoja kirkolla on, kun jäsenmäärä ja talous menevät tähän suuntaan. Kiinteistöjen osalta keskustelua toki jo käydään. Monissa tutkimuksissa kirkon omakseen kokevien aktiivikäyttäjien määrä on noin 10 prosenttia. Lähde: Kirkon tutkimuskeskus, Kirkkohallitus. Se on nimenomaan vero, jota maksetaan progressiivisesti veronalaisen ansiotulon mukaan. Tämä kompensoi tehokkaasti kirkosta eroamisen vaikutusta, joka kuitenkin on edelleen ollut suurista otsikoista huolimatta varsin marginaalista eli 1–2 prosentin luokkaa vuodessa. Erilaiset tutkimukset kertovat, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyvin tyytyväisiä kirkkoon, vaikka suhde onkin monille etäinen. Sen jälkeen kehitys vain kiihtyy, 40 prosenttiin mennään jo vuonna 2052. Kirkko on olemassa taustalla. Se on hyvin lähellä vaalien äänestysprosenttia. – Lisäksi meillä on iso joukko kirkkoon myönteisesti suhtautuvia. Perander selittää asiaa kirkollisveron luonteella. Jos oletetaan, että kirkon jäsenmäärä alenisi tasaisesti kaksi prosenttia vuodessa, niin verotulot vähenisivät nykytasoon verrattuna noin 23 prosenttia vuonna 2037, Perander sanoo. – Suhde on latentti. – Ilmiötä on tutkittu myös sijaisuskonnollisuuden näkökulmasta: muut hoitavat aktiivisen toiminnan ja toiset ovat passiivisessa roolissa. Tyytymättömiä on todella vähän. KOTIMAA | 17.1.2019 10. Tämä siitäkin huolimatta vaikka ennusteessa aktiivisen 30–49-vuotiaiden ikäluokan kirkosta eroamisia on painotettu nykyistä suuremmiksi. Toisekseen kirkollisveroa maksavien määrä on huomattavasti pienempi kuin kirkon jäsenmäärä: kirkollisveroa eivät maksa ne, joilla ei ole tuloja lainkaan tai joilla niitä on niin vähän, että verotettavaa tuloa ei synny. Ja tarvittaessa saadaan erilaisia kirkollisiin toimituksiin liittyviä palveluja. Yllättävää oli se, että jäsenmäärän laskusta huolimatta kirkollisveron tuotto ei alenisi samassa suhteessa, vaan monella seurakunnalla on odotettavissa kasvua. – Nyt puhutaan edessä olevista jo kovin vähäisistä vuosista
Epävarmuustekijöitä on aina niin paljon, että taloudessa ei helposti suostuta tekemään näin pitkälle ulottuvia skenaarioita. – Hanna Salomäki Kuolleet, henk. Sitä vastoin kasvukeskusten seurakunnat, joissa kirkkoon kuulumisen prosentit ovat alhaisempia ja kasteiden määrät suurimmassa laskussa, pärjäävät vielä taloudellisesti kohtuullisen hyvin. Tampereen seurakunnissa jäsenmäärä kasvoi vuonna 2017, ja kuluvana vuonna Tampereen hiippakunnan seurakuntatalouksista jäsenmäärää ovat kasvattaneet lisäksi Lempäälä ja Pirkkala. Kasteissa itse asiassa tapahtui dramaattinen käänne jo vuonna 2013, jolloin kastettujen lasten ja kuolleiden kirkon jäsenten käyrät leikkasivat toisensa. Hyviä esimerkkejä ovat Peranderin mukaan Oulun ja Tampereen seudut. Suhdetta korostaa vielä se, että kuolleet olivat pääasiassa kirkollisveron maksajia, kastetuista ei siihen rooliin ole vielä pariin vuosikymmeneen. | Kuva: Aarne Ormio ” Oleellisempaa olisikin seurata, miten kirkollisveroa maksavien määrä kehittyy. Kun talous kasvaa ja palkat nousevat, veron määrä sitä maksavien osalta kasvaa. Oulu on niin vahva kasvumoottori, että siellä vain neljänneksellä hiippakunnan seurakunnista talous pienenee. Nykyisin kirkollisveron keskimääräinen tuotto lasketaan yleensä kaikkia – myös ei-maksavia – jäseniä kohden, jolloin veron keskimääräinen määrä oli viime vuonna 225 euroa/jäsen. Kastetut, henk. Totaalista romahdusta kirkon taloudessa ei siis näytä olevan tulossa ainakaan lähivuosina, Perander vakuuttaa. Niissä kyllä erotaan, mutta niihin myös muutetaan. Sen jälkeen kastettujen määrä lähti jyrkkään laskuun. Mutta miten käy niille seurakunnille, joissa jäsenistö vähenee eikä alueen talous kasva. Toisaalta, jos kirkollisveron maksua käytetään mittarina kirkkoon sitoutumisesta ja kirkollisveron maksajat suhteutetaan koko väestöön, niin jo vuonna 2016 mentiin koko maassa alle 50 prosentin. Siinä yksi merkkipaalu on vuosi 2035, jolloin Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen mukaan Suomen koko väkiluku alkaa alentua. Tätä selittää voimakas muuttoliike ja suuri väestöpohja, joka kompensoi kirkosta eroamisen aiheuttamaa, toistaiseksi kuitenkin varsin marginaalista verotulojen laskua. Yksi seurakunta jopa alensi veroprosenttia. | Kuva: Hannu Jukola Kirkkohallituksen taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander. – Oleellisempaa olisikin seurata, miten kirkollisveroa maksavien määrä kehittyy. Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki. Voimakas polarisaatio vaikeuttaa myös kokonaiskuvan muodostamista. Muut hiippakunnat ovat vielä 50 prosentin rajan paremmalla puolella. Sitä vastoin hiljainen hiipuminen on kiihtyvä tosiasia. Kun aikaa on vielä, jonkin aikaa. – Megatrendi on se, että suuret kaupunkikeskukset vetävät väkeä. – Se näkyy jo nyt ja voimistuu koko ajan, Perander sanoo. Maaseudulla ei niinkään erota, mutta sieltä muutetaan pois, Perander kiteyttää. – Pasi Perander ” Jos mietitään kirkon asemaa ja näkyvyyttä yhteiskunnassa ja sen oikeutusta olla suomalaisten enemmistöä edustava instituutio, kyllä siinä 50 prosenttia on merkittävä rajapyykki. Kun talous kasvaa ja palkat nousevat, veron määrä sitä maksavien osalta kasvaa. Tänä vuonna kirkollisveron maksajia on Helsingin hiippakunnassa enää 39,2 prosenttia väestöstä, Espoon hiippakunnassa osuus on 42,3 ja Tampereella 48,3 prosenttia. KOTIMAA | 17.1.2019 11. Hoidetaanko asia seurakuntaliitoksilla vai avustuksina kirkon yhteisistä varoista. Kirkkoon kuulumisen prosenttia mielenkiintoisempaa olisikin Peranderin mielestä seurata, mitä tapahtuu kirkollisveroa maksaville kirkon jäsenille. Nettotappio oli 10 578 henkeä. Pääsääntöisesti nämä ovat Kuopion ja Mikkelin hiippakuntien muuttotappioseurakuntia, joita rasittavat usein myös korkeat kiinteistökustannukset. Dramaattinen muutos kirkon jäsenkehityksessä tapahtui 2013, jolloin kastettujen lasten ja kuolleisuuden käyrät leikkasivat toisensa. Perander uskoo kuitenkin, että monet seurakunnat tulevat kyllä selviytymään tulevasta, koska jo nyt on tehty talouden sopeutustoimia. Nyt olisi todella keskustelun paikka, kuten Hanna Salomäki sanoo. Lähde: Kirkon tutkimuskeskus, Kirkkohallitus. Lukumääräisesti veroa maksavia voi siis olla vähemmän, mutta ainakin jonkin aikaa vielä vero tuottaa enemmän, Perander sanoo. Sen jälkeen ero on vain kiihtynyt: viime vuonna kirkon jäsenistä kuoli 44 325 henkeä kun taas kasteen kautta kirkkoon liitettiin 33 747 lasta. Karkeasti voidaan sanoa, että nyt 30 prosentilla seurakunnista kaikki käyrät näyttävät alaspäin. Varmaa on nykyisen kehityksen vaikutus seurakuntien talouden polarisoitumiseen: rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. mitä tulevaisuudessa tarkkaan ottaen tulee tapahtumaan. Jos keskimääräistä veron määrää verrataan vain muihin veroa maksaviin jäseniin, luku olisi 330 euroa ja kirkkohallituksen ennusteessa se olisi vuonna 2030 jo 421 euroa
Kun puhutaan kirkon yhtenäisyydestä, pitäisi sisäpiirin lisäksi ottaa huomioon loput jäsenistä, eli melkein neljä miljoonaa ihmistä. 0400 597 787, tiedustelut Jaana Rantala p. Silloin yhtenäisyys voisi tarkoittaa palvelemaan suostumista. Miten, sitä emme vielä tiedä. Kun etsimme yhteyttä ihmisten kysymyksiin ja heidän elämäänsä, myös kirkon rikas hengellinen perintö tulee aikanaan käyttöön. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Kirkosta eroaminen tapahtuu tällä hetkellä noin prosentin vuosivauhtia. Kirkon työntekijät kohtaavat paljon ihmisiä kerran, usein toimituksissa. Kun kirkon palvelutehtävää mietitään, puhutaan usein siitä pitääkö kirkon olla yhteiskunnallinen vai hengellinen. Kirkon tulisi miettiä tulevaisuutta noin kymmenen vuoden horisontilla. Silloin merkityksellistä on myös se, mitä maailmassa juuri nyt tapahtuu. Kuinka kirkko voisi palvella entistä suurempaa osaa jäsenistöstä ja myös muista ihmisistä. Kuinka löydetään keskusteluyhteys niiden nuorten ikäluokkien kanssa, jotka ovat pian työelämässä ja päättämässä kirkon asemasta esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa. On myös kysyttävä ihmisiltä, mitä nämä kirkolta kaipaavat ja otettava vastaukset vakavasti. Kirkon tehtävä on palvella paitsi Jumalaa myös ihmisiä. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Miten toimimme erilaisissa yhteisöissä. Syyllistyn tähän usein itsekin. Kirkon yhtenäisyyttä palvelee se, että me sisäpiirissä olevat havahdumme siihen, että emme oikeasti ole sisäpiirissä. Myös tämä puheenvuoro nousee sisäpiiristä. Jaakko Elenius Kirkon körtti Seminaari Turun kristillisellä opistolla 23.3.2019 lauantai 23.3.2019 12.00 lounas 13.00 Jaakko Elenius – teologi, piispa Eero Huovinen 14.30 Jaakko Elenius ja Volgan takaiset staretsit, rehtori Petri Järveläinen 15.00 kahvi 15.30 Jaakko Elenius – lehtimies ja päätoimittaja, päätoimittaja Mari Teinilä 17.00 Jaakko Elenius – persoona ja ystävä, TT Jaakko Ripatti 18.30 Iltatee ja seurat, Minna Saarelma-_____--Paukkala--, Tapani Rantala, Pekka Hietanen ja Jaakko Elenius Tervetuloa mukaan jakamaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan! Järjestäjinä Herättäjä-Yhdistys, Kotimaa ja Turun kristillinen opisto. 0400 477 836. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Näkymättömyyden muurin rikkovat silloin tällöin mediassa pinnalle yltävät kiistat tai kohut. Kirkko on monille enimmäkseen näkymätön kirkon yhtenäisyys | Kuinka kirkko voisi palvella entistä suurempaa osaa jäsenistöstä ja myös muista ihmisistä, pohtii Stiven Naatus. Päivän hinta 30 € (sis. ” Millainen on kirkon rooli yhteiskunnassa, jossa se on selvästi jotakin muuta kuin kansankirkko. Millainen on kirkon rooli ja identiteetti yhteiskunnassa, jossa se on selvästi jotakin muuta kuin kansankirkko. ateriat ja ohjelman, mahdollisuus myös majoittua). Sisäpiiri löytyy heidän luotaan, joita muut eivät näe. Kirkko on olemassa, koska se on hengellinen yhteisö. Keskustelu kirkossa saattaa tuntua äänekkäältä, mutta kun astuu kirkon välittömän sisäpiirin läheltä etäämmälle, hiljaisuus sattuu korviin. Mutta ennen kuin asioissa päästää pintaa syvemmälle, on ihmisten välille avattava luottamuksen yhteys. Näitä ei voi asettaa vastakkain. Ilmoittautumiset 15.3. On realistista odottaa, että meillä jäsenkehityksessä tapahtuu myös jatkossa huomattavia notkahduksia, kuten Ruotsissa on käynyt. KOTIMAA | 17.1.2019 12. Kun kirkko tekee jotakin tai sanoo jotain, se toimii yhteiskunnallisesti. Oikea sisäpiiri on tavallisten ihmisten tavallisessa elämässä, heidän kysymyksissään. Miten rakennetaan kirkon omia erilaisia yhteisöjä. Hengellisiä asioita ei myöskään voi irrottaa konkreettisesta elämästä, niiden kontekstista. mennessä: https://wilma.tk-opisto.fi/browsecourses tai kurssisihteeri puh. Stiven naatuS oppilaitosyhteistyön ja yhteisötyön asiantuntija Kirkkohallituksessa ” Kun etsimme yhteyttä ihmisten kysymyksiin ja heidän elämäänsä, myös kirkon rikas hengellinen perintö tulee aikanaan käyttöön. Turun kristillinen opisto | Lustokatu 7, Turku www.turunkristillinenopisto.fi K irkon yhtenäisyydestä on puhuttu paljon. Kirkko on myös olemassa elävinä ihmisinä ja toimivana organisaationa. Mitä yhteiskunnassa ja maailmassa nyt tapahtuu. On pohdittava missä ihmiset kohdataan ja kuinka läsnäoloa on riittävästi. Kuinka tuetaan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä yhteistyössä järjestöjen ja julkisen vallan kanssa, kun kirkon omat resurssit vähenevät. Se siis on automaattisesti osa yhteiskuntaa ja samalla yhteiskunnallinen. Kirkko on niin sanotun tavallisen suomalaisen näkökulmasta enimmäkseen näkymätön, lukuun ottamatta niitä kertoja, jolloin kenties osallistutaan kirkollisiin toimituksiin. Silloin kirkolla tarkoitetaan usein vain pientä osaa kirkosta: päättäjiä, työntekijöitä, luottamushenkilöitä, seurakuntien aktiivijäseniä sekä kirkon lähellä toimivia järjestöjä
Siihen on mennyt vaivaiset 500 vuotta. Kun kokee saavuttaneensa jotain suurta, on syytä iloon, johon voi kutsua muita ihmisiä jakajiksi. Päivi Huuhtanen-Somero 13.1. Kotimaa24:n blogeissa sanottua KOTIMAA | 17.1.2019 13. Vuoden loppupuoliskolla Suomi ottaa ohjat käteensä. Esimerkiksi Jyväskylässä on yhdeksän alueneuvostoa, ja vaaleihin hakeutuvia miehiä alueneuvostojen hallintoon ei ole kaikkialla. Edistyminen on ollut todella hidasta. Kun Romania liittyi vuonna 2007 Euroopan unionin jäseneksi, maa lupasi tehdä korjauksia. Miksi alueneuvostoissa noudatetaan tasa-arvolakia. Ehdotankin, että Suomen ministerit ja mepit ottavat asian esille kokouksissaan. Olen pieni suuruutesi alla. Varapuheenjohtajana olen toiminut aikana, jona Alvar Aallon perinnettä jatkava kirkkomme on remontoitu. Ja se, joka on luullut laittavansa kirkon hallinnon kertaheitolla uusiin ja ”kansanvaltaisiin” puihin, törmää siihen, ettei ole niin luullessaan ymmärtänyt kirkon hallinnosta tuon taivaallista. Romanivastaisuus on itse asiassa kasvamassa monissa maissa yhdessä rasismin ja antisemitismin kanssa. arvoyhteisön paradoksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko noudattaa toisinaan tasa-arvolakia, muun muassa seurakuntavaalien jälkeisissä ratkaisuissa. Tiedän, että näin vaikean asian esille nostamista pidetään epäkohteliaana, mutta romanien hätä ei lue lakia eikä sitä mittaa kohteliaisuuden määrä. Romanit kohtaavat edelleen kaikkien direktiivien vastaisesti etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää koulutukseen pääsyssä, työllistymisessä asumisessa ja terveydenhuollossa. Onko Suomi kadottanut järkensä ja sydämensä. Liisa Jaakonsaari Kirjoittaja on europarlamentaarikko. ” Onko Suomi kadottanut järkensä ja sydämensä. Siellä miehiä on riittänyt. Ne ovat kaikki kommunisteja!” Vastaus veti minut hiljaiseksi. Aloitan paradoksikokoelmani esittelyn Euroopan unionista. Sitähän koko elämä on. Ihmettelin aikoinaan asiaa romanialaisille mepeille ja sanoin, että koko Euroopan unionin uskottavuus horjuu, kun toisesta EU-maasta tulee toiseen EU-maahan epätoivoisessa tilanteessa olevia ihmisiä kerjäämään. Kirkko tarvitsee aktiivisia seurakuntalaisia yhä enemmän. Seurauksena on se, että kaltaisiani ansioituneita naisia pudotetaan pois alueneuvostoista, koska tasa-arvolaki vaatii 40 prosentin osuutta. Lukion filosofian sivuilla sanotaan paradoksin olevan loogisesti moitteeton väite, joka tarkemmassa tarkastelussa osoittautuu ristiriitaiseksi. Juuri tätä työtä kirkko myös tarvitsee. Euroopan unioni kuvataan arvoyhteisöksi, missä kaikki perustuu ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion kunnioittamiselle. Siitä voisi yksinkertaisesti luopua ja täyttää paikat aktiivisilla toimijoilla. Se, joka on ajatellut käynnistävänsä suuren herätyksen ja kirkon hengellisen uudistuksen, löytää itsensä hallinnoimasta talousja henkilöstöhallinnon arjen kysymyksiä. Alueneuvostoissa taikka työryhmissä tehtävä työ on mielekästä ja rakentavaa. On hyvä muistaa, että seurakunta ei vain toimi vaan myös on. Vauraan ja varman oloinen romanialaismeppi vastasi minulle: ”Kuule, ei niistä kenenkään tarvitse välittää. Se ei kiellä sydämen aitoa nöyryyttä, jota ei muille tarvitse sanoin kuuluttaa ja tehdä itseään sen sankariksi. Toimin puheenjohtajana Korpilahden alueneuvostossa, kun Korpilahdelle rakennettiin seurakuntataloa Jyväskylän seurakuntaan liittymisen jälkeen 2009. Historia on. Toivo Loikkanen 14.1. Todellinen nöyryys kristillisessä mielessä nousee lain tunnosta ja Jumalan armon kohtaamisesta: Miten minä näine asioineni voisinkaan kuvitella ansaitsevani armosi. Nämä kaksi maata, Romania ja Suomi, voisivat nyt yhdessä panna vauhtia romanien aseman kohentamiseen. Postimerkkien sijasta minä kerään paradokseja, mutta mikä on paradoksi ja mistä niitä löytää. Paradoksaalista kyllä, myös Euroopan unionissa on vakavia ihmisoikeusongelmia. Kuinka aitoa ns. Suomi juuri kieltäytyi ottamasta vastaan mereltä pelastettuja. P ostimerkkien keräily on monille rakas harrastus. Risto Voipio 10.1. nöyryys todellisuudessa on suuren maineen siivillä. Tällä hetkellä Romania on EU:n puheenjohtajamaa. Taitelija, julkkis alalta mistä hyvänsä, korostaa pienuuttaan suuruutensa hetkellä. Kirkossa tuetaan patriarkaalista järjestystä, vaikka sen aika on ohi. Siihen liittyy jatkuvuuden ajatus: Kristuksen seurakunta on ollut ja on maailmassa – myös meistä riippumatta. Piispaksi nainen ei tahdo päästä vieläkään. Miksi tasa-arvolakia ei vastaavasti noudateta avioliittoon vihkimisissä! Naisen papiksi ottaminenkin joillakin paikkakunnilla on tiukkaa. Suomea pidetään esimerkkimaana romanien integroimisessa. Miehille sopii hakeutua kirkkovaltuustoon. Kirkko on. Se kertoi kaiken: romaneja tai mustalaisia kuten kirjailija Veijo Balzar itse kutsuu heimoveljiään, pidetään eräänlaisina ali-ihmisinä, joiden oloihin maa ei oikeasti halua vaikuttaa. Pitkät listat tukisivat tätä tavoitetta. Välimerelle on hukkunut yli 3 000 Eurooppaan pyrkinyttä ihmistä. Vanhusten ja lasten oikeudet eivät toteudu. Kannanottoni ei luonnollisestikaan koske pelkästään minua. Mikä tärkeintä, romanilapset täällä käyvät koulua, mutta koulunkäynnin keskeyttäminen nuorten romanien keskuudessa on vielä yleistä, joskin vähentynyt. Jokainen suomalainen huomaa sen omin silmin, kun Romaniasta ja Bulgariasta saapuu kevään myötä naisia, lapsia ja miehiä – kerjäämään. Joskus seurakunta mielletään vain toiminnaksi. EU:ssa on toki muitakin ihmisoikeusongelmia kuin romanien kohtelu ja integroituminen. arJa sahLberg YTT, Korpilahti, Jyväskylä Kirkko noudattaa tasa-arvolakia, kun se sattuu sopimaan Uusille seurakuntien luottamushenkilöille lähikuukaudet ovat monien yllätysten ja pettymyksien aikaa
Kävin Suomen RaamattuopisMatkakumppanina JuMala Rukous voi olla hiljainen huokaus, ruumiillinen teko tai se voi noudattaa valmista kaavaa. Kristittyjen ykseyden ekumeenista rukousviikkoa vietetään 18.–25.1. reportaasi KOTIMAA | 17.1.2019 14. ”Rukouselämän normit auttavat elämään uskoa todeksi” Anna-Riina Hakala, 30, teologian jatko-opiskelija, Helsinki O len kasvanut Kajaanissa luterilaisessa kodissa, mutta teini-iässä minulla oli pitkä hengellisen etsinnän aika. Kolme eri kirkkokuntia tuntevaa kristittyä kertoo, miten rukous on elämän aikana muuttunut
Se avasi minussa jotain, ja sain hengellisen kokemuksen: Jumala läpsäisi minua naamaan ja käski muuttaa suuntaa. Muutettuani Helsinkiin opiskelemaan aloin käydä Tuomasmessussa ja Kansan Raamattuseuran opiskelijailloissa. Suomalaisten virsien melankolia puhuttelee minua. Virret ovat hieno yhteisen rukouksen muoto. Jos en toteuta sitä, en toteuta olemassaoloni tarkoitusta. Ehkä se johtuu iästäkin. Jos olen ahdistunut tai huolestunut, rukoilen hengellistä äitiäni: Äiti, auta. Entisessä elämässäni minulla oli kokemus siitä, että halu voi olla kova, mutta liha on heikko. Minusta se tuntuu nykyään vieraalta. Rukouselämä pitää todellisen päämääräni kirkkaana, ja rukouselämän normit auttavat elämään sitä todeksi. Nuorena ajattelin, että omalla porukallani oli oikea usko ja toiset olivat vähän outoja. Rukouselämäni on hyvin säännöllistä. Aamuisin rukoilen puoli tuntia ja osallistun messuun kotikappelissamme. Ruotsissa en ole liittynyt mihinkään seurakuntaan. En ihmettele, että pappeus on haluttu avata naisille, koska ilman pappeutta naiseudelle ei jäisi luterilaisuudessa mitään sijaa. Päivittäin luen vartin jotakin hengellistä kirjaa ja iltapäivällä käytän puoli tuntia sisäiseen rukoukseen. Niille, jotka kokevat äänekkään rukoilemisen ja kielillä puhumisen siunauksena, sanon: antaa mennä vain. Se tarkoittaa, että olen naimaton ja asun Opus Dein keskuksessa. Kaipasin kokemusta siitä, että Jumalan läsnäolo lävistäisi koko elämäni. Varsinkaan talvella ei aina ole helppoa olla hereillä hetkessä. On kauhea ajatus, että lopettaisin rukoilemisen. Vaikka kansainvälisissä yhteyksissä sanotaan, että Suomen helluntailaiset ovat maailman hiljaisimpia helluntailaisia, jouduin aiemmassa elämässäni pyöritykseen, jossa en kokenut olevani oma itseni. Kokemukseni on, että luterilaisuus on ytimeltään miehistä. Samalla rukoilen jonkun ihmisen puolesta. Kun viimeksi muutin Ruotsiin kymmenen vuotta sitten, jätin helluntailaisen Saalem-seurakunnan Helsingissä. TuijA PyHäRAnTA ”Rukouksistani on tullut yhä lyhytsanaisempia” Kaj Aalto, 61, toimittaja, Jönköping, Ruotsi K asvoin helluntaipastorin poikana, ja Satakunnan helluntailaiset maalaisseurakunnat tulivat minulle lapsena tutuiksi. Pian matkan jälkeen menin katolisen kirkon infokurssille ja vuoden päästä minut otettiin kirkon täyteen jäsenyyteen. Anna-Riina Hakalalla oli vuosien etsikkoaika, kunnes hän kääntyi luterilaisesta katolilaiseksi. Illalla tutkin omaatuntoani ja mietin Jumalan läsnäolossa, miten päivä on mennyt, mistä voin olla kiitollinen ja mitä olisin voinut tehdä paremmin: olenko loukannut Jumalaa ja lähimmäistä jollakin tavalla. Saatan esimerkiksi ottaa enemmän sellaista ruokaa, josta en pidä, ja vähemmän sellaista, josta pidän. Vahvimmat hengelliset kokemukseni olen saanut hiljaisuuden retriitissä. Eivät kaikki hetket ystävyystai parisuhteissa ole upeita, vaan niihin kuuluu myös arkisia hetkiä. Herään joka aamu 5.45 ja rukous alkaa 6.20. Vuosien mittaan aloin kokea, että helluntailaisessa rukouksessa on hirveän paljon sanoja mutta sanoissa ei ole kovin paljon sisältöä. Monen muun ruotsinsuomalaisen tavoin koen, että rukoileminen ja ” Jos olen ahdistunut tai huolestunut, rukoilen hengellistä äitiäni Neitsyt Mariaa: Äiti, auta. Sellaista se on toisaalta ihmissuhteissakin. Se tuntui oudolta. ton järjestämässä raamattupiirissä, helluntaiseurakunnassa ja mietin ortodoksiseen kirkkoon liittymistä. Luterilaisuudesta kaipaan virsiperinnettä. Olen kiitollinen siitä, kuinka tiiviisti olen saanut olla Jumalan kanssa teini-ikäisestä lähtien. Kun on täyttänyt 60 vuotta ja elämä on kolhinut monin tavoin, Jumalan kasvoja etsii mielellään luonnosta ja hiljaisesta rukouksesta, ei niinkään väenpaljoudesta tai juhlahumusta. Taizéssa noudatettiin veljien rukousrytmiä, johon kuuluu kolme päivittäistä rukoushetkeä. Neitsyt Marian rukoileminen on osa päivittäistä, säännöllistä rukoustani. Olen ekumeeninen kristitty: käyn luterilaisessa jumalanpalveluksessa, helluntaiseurakunnassa ja Ekumeniakirkossa, joka vastaa Suomen Vapaakirkkoa. Välillä rukoileminen on vaikeaa. Oikeastaan en ole koskaan ollut sisimmältäni tyypillinen helluntailainen, vaan persoonana ennemmin hiljainen ja ujo. Paluumatkalla kerroin seurueellemme, että elämäni muuttuu, vaikka en vielä tiennyt miten. Katolisuuteen liittyy ajatus ruumiin rukouksesta. Meillä oli solu, jossa rukoilimme yhdessä ääneen niin, että kaikki sanovat vuorotellen jotain. Globaalisti meininki on kuitenkin vielä aivan toisenlaista. Kymmenen vuotta sitten osallistuin Helsingin Mikaelin seurakunnan retkelle Taizén ekumeeniseen luostariyhteisöön Ranskassa. Vaikka työskentelen osittain ruotsiksi, suomi on äidinkieleni. Helluntailainen rukous on hyvin spontaania. Jossain vaiheessa näin hengellisiä ylilyöntejä. Tietyt kieltäymykset, joita voi sanoa myös kuolettumiseksi, ovat rukousta. Jumalan pelko tarkoittaa pelkoa, että jättäisin Jumalan. Muistan lapsuudesta intensiivisen menon ja sen, että ihmiset rukoilivat kovaan ääneen. | Kuva: Jukka Granström Jumala on luonut ihmisen rakastamaan häntä. Joskus tunnelma oli ekstaattinen. Silloin puhun Jumalan kanssa samaan tapaan kuin päivän tapahtumista puhutaan ystävän tai puolison kanssa. Nykyään tuntuu hyvältä rukoilla yhdessä muiden kristittyjen kanssa. Nykyään olen Opus Dein numeraarijäsen. Se toi rukouselämään monenlaista uutta, ennen muuta säännöllisyyttä. Neitsyt Maria puuttuu luterilaisesta hengellisyydestä ja sen mukana perustavalla tavalla naiseus. – Anna-Riina Hakala » KOTIMAA | 17.1.2019 15. Ruumiin rukoukseen liittyvät myös rukousnauhan ja pyhitetyn veden käyttö, ristinmerkki ja ehtoollinen, jossa Kristus on ruumiillisesti läsnä. Se on suojellut monelta. Olen asunut Ruotsissa kahteen otteeseen, yhteensä 18 vuotta. Luterilaisena rukouselämäni ei kuitenkaan koskaan ollut säännöllistä
Se kuuluu näin: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.” Tuossa rukouksessa kiteytyy paljon elämän kokonaisuudesta. Äänekkään rukoilemisen ja kielillä puhumisen hän kokee nykyään vieraaksi. Ilman muuta, pappeus tuo rukoukseen uuden ulottuvuuden. Olen laiska rukoilija. Joskus asiat ovat niin solmussa, että sanoja ei löydy. Meidän tulisi pyrkiä palavaan rukoukseen. Tapana on myös pyytää esirukouksia ja jättää nimillä varustettuja lappuja kirkkoon läheisten puolesta. Soisin rukoilevani enemmän. Puolihuolimattomasti tehty ristinmerkki tai rukous, joka ei lähde sydämestä, ei kanna kovin pitkälle. Ortodoksinen kirkko opettaa, että meidän tulisi elää ristinmerkin ja rukouksen varassa aivan kaikessa, myös arjessa. Isä meidän -rukous on minulle tärkeä, samoin AA-liikkeen käyttämä tyyneysrukous, jolla on ruotsiksi nimi sinnesrobönen. Vaikka erilaiset kristityt rukoilevat eri tavoin, lähestymme samaa Jumalaa ja pyydämme, että Kristus armahtaisi meitä. Ortodoksisessa rukouselämässä on jo mainittujen asioiden ohessa myös eräitä muita keskeisiä periaatteita. Silloin on hyvä nousta ja ottaa itseään niskasta kiinni. Siitähän rukouksessa lopulta on kyse. Rukouksen ei tule rajoittua tilaan vaan olla läsnä, koska silloin Jumala on läsnä ja kulkee kanssamme. Oikeastaan ei. Ennen munkiksi vihkimistä etunimeni oli Matti. Mitä pidemmällä kilvoittelun teillä ihminen on, sitä pidempi on myös rukoussääntö. Tällä hetkellä hän ei kuulu virallisesti mihinkään kirkkokuntaan. Jumala loi ihmisen elämään yhteydessään, ja rukous toimii ikään kuin siltana ihmisen ja ihmisen tai ihmisen ja Jumalan välillä. Mutta sen sijaan: jos omasta rukoussäännöstä lipsuu, niin askeleiden ottaminen takaisin on paljon vaikeampaa. Kun tulee hätä, sitä huokaa Herran puoleen ja kun on hyviä hetkiä, kiittelee. No, Mattia ei enää ole. Tavallista on, että rippi-isä antaa rukoussäännön rippilapselleen. Kun tulee hätä, sitä huokaa Herran puoleen ja kun on hyviä hetkiä, kiittelee. Kristityn pitäisi olla kestävä rukouksessaan. Vaikkapa liturgiaa toimittaessa pappi lukee eukaristiaan kuuluvia rukouksia, joiden sisältö on täynnä us” Olen laiska rukoilija. Siksi rukouksessa olisi hyvä pyrkiä säännönmukaisuuteen. – Kaj Aalto Kaj aalto kasvoi helluntailaisessa kodissa. Pyhä Henki rukoilee kristityn sisimmässä. Raamatun lukeminen on kaikkein aidointa omalla kielellä. On olennaista, että Jumalalta ei vain anota jotain, vaan Häntä tulee myös kiittää ja ylistää. Tätä haastattelua varten minulta kysyttiin, rukoileeko persoonassani kristitty Matti vai piispa Elia. Olen joskus sanonut, että suhteemme Jumalaan ei pitäisi olla satunnainen ”leikkikaveri”, vaan Hän on elämämme keskipiste, jonka varassa tarkastelemme itseämme ja koko maailmaa. | Kuva: Jukka Granström reportaasi KOTIMAA | 17.1.2019 16. Heidän puolestaan toimitetaan muistopalveluksia ja pyhien haudoilla rukouspalveluksia. Meri Toivanen ”Jos rukoilemisen lopettaa, tietynlainen levottomuus valtaa sydämen” Metropoliitta Elia, 57, ortodoksisen kirkon piispa, Oulu R ukous on ihmisen luonnollinen tila. Silloin valmiit rukoukset auttavat. Tule ja asu meissä ja puhdista meidät kaikesta synnin pahuudesta sekä pelasta, Oi Hyvä meidän sielumme.” Tämä rukous on Pyhän Hengen kutsumista elämäämme, niin ilossa kuin surussa. Onko rukoileminen minulle joskus vaikeaa. Piispana johdan palvelusta sekä läsnä olevaa kansaa rukoukseen. Parhaiten asiaa voi mielestäni valaista erään tutun ortodoksisen rukouksen kautta: ”Taivaallinen kuningas, Lohduttaja, Totuuden Henki, joka paikassa oleva ja kaikki täyttävä, hyvyyden lähde ja elämän antaja. Rukouksistani on tullut iän myötä yhä lyhytsanaisempia. Erona lännen perinteeseen on ehkä se, että meidän perinteessämme esirukoukset vainajien puolesta ovat hyvin tärkeitä. Entistä useammin ne ovat valmiiksi muotoiltuja: Raamatun rukouksia tai toisten kirjoittamia tekstejä. Arkinen rutiini puuttuu. Jos hän lopettaa rukoilemisen, tietynlainen levottomuus valtaa sydämen helpommin. Munkiksi vihittävä saa uuden nimen, eikä vanhaa ihmistä siinä mielessä enää ole. Jos kysytään, mitä rukous merkitsee itselleni, vastaan, että rukous kulkee mukana ja on todellakin ikään kuin matkakumppani. Ilman rukousta sielun elämä helposti näivettyy, hengellisestä puhumattakaan
I Lehti käsittelee kattavasti luottamushenkilöitä kiinnosta via hallinnollisia ja taloudellisia kokonaisuuksia. Lapsena hänet kastettiin luterilaiseen kirkkoon, mutta rukouksen hän löysi vasta liityttyään ortodoksiseen kirkkoon. Haluan vielä sanoa, etten oikein pidä kirkkokuntien vertailusta, koska siinä helposti tulee vedettyä mutkat suoriksi, eikä sellainen tee oikeutta kenellekään. I Kotimaassa pääsevät esille kirkollisen keskustelun kaikki särmät. Ortodoksinen kirkko ja perinne ovat karjalaisen taustani vuoksi olleet minulle aina läheisempiä. | Kuva: Riitta Hirvonen / Rauhan Tervehdys komattoman syvällistä teologiaa. On etuoikeus olla toimittamassa liturgiaa kansan puolesta. Jussi RytkönEn ” Puolihuolimattomasti tehty ristinmerkki tai rukous, joka ei lähde sydämestä, ei kanna kovin pitkälle. Lehti tarjoaa taustatukea uusien luottamus henkilöiden perusperehdytyk seen. – Metropoliitta Elia KOTIMAA | 17.1.2019 17. I Se pitää luottamushenkilön ajan hermolla kirkkoa koske vien muutosten keskellä. Jokioisten seurakunta tilaa Kotimaan kaikille luottamushenkilöille koska Kirkkoherra Jyrki Koivisto I Kotimaa tuo tietoon kirkon talouden, tilastot ja toiminnan luottamushenkilöitä kiinnos tavalla tavalla. Jokaista kymmentä Kotimaan vuosikertatilausta kohden seurakunta saa tilata valitsemaansa osoitteeseen yhden maksuttoman Askellehden vuosikerran. Talouspäällikkö Tiitta Moberg Metropoliitta Elia on Oulun ortodoksisen hiippakunnan piispa. Mielestäni rukouselämän erilaisuus eri perinteissä on rikkautta ja hyvä niin. Kun nuorena aikuisena uskoon liittyvät kysymykset askarruttivat mieltä etsiessäni hengellistä kotiani, en edes harkinnut muuta vaihtoehtoa kuin ortodoksista kirkkoa. Mitä rukoukseen tulee, en osaa verrata rukouksen muutosta, koska minulla ei oikeastaan ollut rukouselämää ennen liittymistäni ortodoksiseen kirkkoon. Itse asiassa väitän, että vasta liturgian toimittaminen tekee papista papin. Minut on lapsena kastettu luterilaisessa kirkossa, mutta en ole koskaan kokenut sitä hengelliseksi kodikseni. PS. I Kotimaa auttaa suhteut tamaan omaa paikallista tilannetta kokonaiskirkon todellisuuteen
L. E. Kun kirkoilla ei ollut lähetystyöhön halua tai kykyä, syntyivät lähetysseurat. tammikuuta 1859. A. Kurvinen. Nissinen, M. B. Jurvelin, E. Heinonen, A. Edessä vasemmalla B. Piirainen ja K. Takana vasemmalla K. Rautanen, J. | Kuvat: Suomen Lähetysseuran kuva-arkisto KOTIMAA | 17.1.2019 18. Kutsu Ambomaalta historia Vuonna 1868 ensimmäiset Suomen Lähetysseuran lähetit lähtivät kohti Ambomaata. Björklund, K. Suomen Lähetysseura perustettiin 160 vuotta sitten, 19. Weikkolin ja P. Tolonen. Ensin englanninkielisessä maailmassa, sitten Euroopan mannermaalla ja Pohjoismaissa. Juntunen, J
Pappeja ei sen sijaan lähetyskentillä nähty. Vaikutusvaltainen teologi, professori Frans Ludvig Schauman puolusti lähetystyötä. Aleksanteri II:n noustua valtaan 1856 ilmapiiri vapautui. Hermann Onasch oli 25-vuotias opettaja. Monet lähetystalot olivat sisäoppilaitoksia, lähetyskoteja, joissa tulevat lähetit oppivat työhönsä lähetysjohtajan ja hänen emäntänsä isällisessä ja äidillisessä kaitsennassa. Lähetysvuosisata kosketti myös Suomea. P rotestanttiseen kristikuntaan levisi 1700-luvun lopulla lähetysherätys. Kuvassa Martti Rautanen opettaa ambolaisia vuonna 1911. ”Suomen kirkko on lähes ainoa kirkko, josta puuttuu sen hengelliseen elämään ehdottomasti kuuluva lähetystyö.” Schauman oli ensimmäinen allekirjoittaja, seuraavina olivat muut teologisen tiedekunnan professorit. Posti kulki 1800-luvulla hitaasti. Tällöin sääntöjen mukaan piti lähettää ”joku osa Seuran rahoista jollekin luterilaiselle lähetysseuralle ulkomailla.” Berliinissä toimivalla Gossnerin lähetysseuralla oli lähettejä, mutta ei varoja. Haittapuolena oli epävarma taloudellinen pohja. Voitiin tukea jotain, käytännössä saksalaista, lähetysseuraa rahoittamalla sen lähettejä. Ne herättelivät kiinnostusta lähetystyöhön: pidettiin kokouksia, julkaistiin lehtiä, kirjasia ja kirjoja. Kolmas vaihtoehto oli kouluttaa lähetit itse ja lähettää heidät omalle lähetyskentälle. Hän laati anomuksen lähetysseuran perustamiseksi, hankki sille allekirjoittajat ja toimitti sen senaattiin. Sääntöjen ensimmäisen pykälän mukaan seuran tarkoitus oli ”levittää evankelisluterilaista uskonoppia pakanain seassa”. J. Aluksi seuralla oli rahaa, mutta ei vielä lähetyssaarnaajia. J. Kotimaassa seuroilla oli kaksi tehtävää. Suomen Lähetysseuran ensimmäinen lähetyskenttä oli Ambomaalla. Ne antavat leimansa suurelle lähetysvuosisadalle, joka ulottui Ranskan vallankumouksesta vuoteen 1914. Johtokunnalla oli usein erilaiset näkemykset työstä kuin paikalliset olot tuntevilla läheteillä. Lähetit raportoivat säännöllisesti työstään lähetyskentällä. Allekirjoittajia kertyi 71: professoreita, heidän joukossaan Elias Lönnrot ja Zacharias Topelius, virkamiehiä, pappeja ja maallikoita. Seuralle kertyi jäseniä ja lahjoituksia, ja lähetyspiirit alkoivat toimia. Vielä 1800-luvun alkupuolella lähetysystävät suuntasivat kuitenkin tukensa lähinnä ruotsalaisille lähetysseuroille. Ortodoksinen kirkko teki itse lähetystyötä Siperian suomensukuisten kansojen parissa eikä kaivannut kilpailijoita. Se otti tarjouksen vastaan ja antoi suomalaisille oman nimikkolähetin. Lähetysseura rahoitti hänen matkansa Intiaan, Helsingin sotilasseurakunnan pappi K. Tämä pakotti lähettejä tekemään ratkaisunsa odottamatta lähetysjohdon lupaa. Yleensä niitä johtivat maallikot, mutta luterilaisissa maissa johtokunnissa istui myös papistoa. G. Voitiin myös lähettää suomalaisia kandidaatteja saksalaisten lähetystalojen koulutettaviksi ja niiden työkentille. Sirelius oli Helsingin sotilasseurakunnan pappi, joka oli saanut lähetysherätyksen aikaisemmassa virkapaikassaan Pietarissa. Lähetyskentillä varsinkin jesuiitat olivat kiusallisia kilpailijoita. Oli myös valittava ja koulutettava lähetyssaarnaajat. Opetusministeriön sihteeri G. Varoja kerättiin kolehdeilla, jäsenmaksuilla ja lahjoituksilla. Se lähtikin nopeasti liikkeelle. Oli myös mahdollista perustaa oma seura. Professori Frans Ludvig Schauman kirjoitti lähetystyötä puolustavan laajan lehtiartikkelin. tammikuuta 1859. Perustava kokous pidettiin Pyhän Henrikin päivänä 19. Lähetysseurat olivat itsenäisiä yhdistyksiä, erossa kankeasta kirkollisesta päätöksenteosta. Tarkoituspykälän jälkeen säännöt paneutuvat perusteellisesti seuran organisaatioon ja kotimaan toimintaan. Ulkolähetyksessä oli kolme vaihtoehtoa. Sen tuotto voitiin lähettää ulkomaisille lähetysseuroille. Suomenja ruotsinkieliset lähetyslehdet alkoivat ilmestyä jo 1859. Waenerberg huolehti, että anomus käsiteltiin senaatissa joustavasti ja että se päätyi keisarin eteen. Monet kokeneet lähetit olivat voimakkaita persoonallisuuksia, eivätkä riidat kotimaan johdon kanssa olleet harvinaisia. Nuoret käsityöläiset, kauppa-apulaiset, suutarit, sepät ja maatyöläiset lähtivät julistamaan evankeliumia pakanoille. Rakenteeltaan seurat muistuttivat toisiaan. Keisari hyväksyi 6. Ajan protestanttinen lähetysteologia piti katolilaisia puoliksi pakanoina. Lähetyksestä kertovia kirjoja julkaistiin ja levitettiin. Ajan mittaan tarvittiin muitakin työntekijöitä, niin että varsinkin Saksassa seurojen päämajat saattoivat olla suuria laitoksia, lähetystaloja. » KOTIMAA | 17.1.2019 19. Ei siis julistettu mitä tahansa kristinuskon muotoa, vaan ainoaa oikeaa. ”Suurivaltaisimmalle ja kaikkein armollisimmalle keisarille ja suuriruhtinaalle” osoitetulla anomuksella allekirjoittajat uskalsivat ”mitä syvimmällä alamaisella kunnioituksella” pyytää lupaa lähetysseuran perustamiseksi. Hän oli maan vaikutusvaltaisin teologi; Viljo Remeksen mukaan hänen mielipiteensä merkitsi käytännössä Suomen kirkon kantaa. Johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Schauman, varapuheenjohtajaksi Waenerberg ja sihteeriksi Sirelius. Sirelius laati anomuksen lähetysseuran perustamiseksi ja toimitti sen senaattiin. Seuraavana vuonna vietettiin kristinuskon maahan tulon 700-vuotisjuhlaa ja kirkoissa kerättiin kolehti lähetystyön hyväksi. Johtokunta valitsi päätoimisen sihteerin eli lähetysjohtajan. lokakuuta 1858 anomuksen ja sen liitteenä olevan sääntöehdotuksen, kuitenkin sillä rajoituksella, että seura ei toimisi Venäjän keisarikunnan alueella. Se oli nuorisoherätys ja maallikkoherätys. M. K. Kun kirkoilla ei ollut halua eikä kykyä lähetystyöhön, syntyivät lähetysseurat, ensin englanninkielisessä maailmassa, sitten Euroopan mannermaalla ja Pohjoismaissa. Suuriruhtinaanmaan esivalta ei katsonut hyvällä yhteyksiä entiseen emämaahan ja karsasti muutenkin herätysliikkeitä. G
Kolmen vuoden kuluttua yhteydet Gossnerin lähetysseuraan katkesivat ja nimikkolähetin rahoitus loppui. Yhteistyössä oli ongelmia, joista Malmström kirjoitti Lähetyssanomiin maaliskuussa 1867: ”Luulen suomalaisten ja saksalaisten töin tuskin sopivan yhteen. Seuraavana päivänä heidät ja neljä maallikkoveljeä siunattiin matkaan. Sillä oli nyt oma lähetyskenttä, jonne se saattoi lähettää omat nuorukaisensa. Onasch siirtyi toiselle lähetysasemalle eikä enää kirjoittanut Lähetyssanomiin. Suomen Lähetysseura oli joka tapauksessa pieneltä osaltaan tukenut saksalaista lähetysseuraa, jonka työn tuloksena syntyi eräs Intian suurimmista luterilaisista kirkoista, The Gossner Evangelical Lutheran Church. Sirelius kysyi saksalaisten lähetysseurojen mahdollisuutta ottaa neiti Dahl lähetikseen. Malmström oli Suomen Lähetysseuran ensimmäinen suomalainen lähetti, mutta saksalaisen seuran palveluksessa. Neljän vuoden opintojen jälkeen Malmström vihittiin lähetyssaarnaajaksi Hannoverissa maaliskuussa 1866. Hän vihki viisi lähetyssaarnaajaa Helsingin Nikolainkirkossa 10. Schauman ei ollut tottunut tällaisiin tappioihin ja erosi johtokunnasta. Hän aikoi opettajaksi lähetysmaille. Heimopäälliköt pyysivät lähetyssaarnaajia, mutta Reinin lähetysseura ei pystynyt laajentamaan työtään. Sillä on nykyään yli puoli miljoonaa jäsentä. Waenerberg siirtyi puheenjohtajaksi, Sirelius jätti sotilasseurakunnan ja ryhtyi johtamaan lähetyskoulua. Schauman vastusti sitä ja olisi jatkuvasti halunnut suomalaisten menevän kentälle saksalaisten kouluttamina. Enää ei ollut mielekästä antaa itse koulutettuja lähettejä ulkomaisten seurojen palvelukseen. Emme tiedä, säilyttikö suomalaisten varoilla rakennettu asema nimensä. Onaschin kirjeet olivat oman nimikkolähetin raportteja. Se aloitti työn Japanissa vuonna 1900 ja valitsi ensimmäiseksi lähetiksi 17-vuotiaan esteri Kurvisen. Seuran kokous asettui Sireliuksen taakse. Lähetysseurassa heille aukesi tie vasta vuosisadan lopulla. Hieman aikaisemmin olivat Vapaakirkon naislähetit aloittaneet työnsä Kiinassa ja Intiassa. Lähetyssanomissa oli aikaisemminkin julkaistu kuvauksia lähetystyöstä, mutta ne oli käännetty ulkomaisista lähetyslehdistä. Nämä valmistuivat lähetyskoulusta seuraavana vuonna. Ajatus oli Sireliuksen. Reinin lähetysseuran Lounais-Afrikan työn johtaja Carl Hugo Hahn oli tutustunut Sireliukseen jo tämän ollessa Pietarissa. Lähetysseura hyväksyi kutsun kokouksessaan syyskuussa 1867. Päätös omasta lähetyskoulusta merkitsi seuran itsenäistymistä. Hän kävi Helsingissä 1862 ja teki Afrikkaan palattuaan matkan Lounais-Afrikan pohjoisosaan, Ambomaalle. Neidin olisi parempi mennä kristilliseen avioliittoon ja palvella siinä Herraa.” Englantilaiset, amerikkalaiset ja eräät saksalaiset seurat olivat jo 1800-luvun alkupuolella lähettäneet naisia opettajiksi ja sairaanhoitajiksi. Minä tekisin mieluummin työtä maanmiehieni kanssa.” Toivomus toteutui. KOTIMAA | 17.1.2019 20. Seura oli jo 1861 päättänyt avata oman lähetyskoulun. Schaumanista oli tullut Porvoon piispa, ja hänen välinsä seuran johtoon olivat korjautuneet. Vuonna 1906 avatussa naislähetyskoulussa opiskelivat martta Auterinen, Selma Santalahti, Suoma Terho, ilmi Lammenranta ja Aini Packalen. Simo Heininen naisen paikka: neiti Helena Dahl närpiöläinen talonomistaja Helena Dahl tarjoutui huhtikuussa 1861 lähetyskouluun. Onasch saapui marraskuussa 1861 Gossnerin lähetysseuran työalalle Chota Nagpuriin Koillis-Intiaan. Hän purjehti Hermannsburgin omalla lähetyslaivalla Etelä-Afrikkaan, jossa hänet sijoitettiin Betsuanamaassa olevalle lähetysasemalle. Se löytyi pian. Heitä varten piti löytää oma työala. kesäkuuta 1868. Suomen Lähetysseuran tavoitteena oli omien lähettien kouluttaminen. Hän kirjoitti Lähetyssanomiin laveasti hengellisestä kehityksestään, matkastaan Intiaan sekä hindulaisoppineiden kanssa käymistään keskusteluista. Hermannsburgin hurskas johtaja vastasi: ”Haaveellista ja yli kolmekymmenvuotiasta naista ei missään tapauksessa tulisi lähettää Afrikkaan, jottei hän sortuisi ilmastokuumeeseen. historia kolmen vuoden elinkustannukset sekä uuden Suomi-nimisen lähetysaseman rakentamisen. Kun lähetyskoulua ei vielä ollut, lähetettiin kaksi halukasta, 18-vuotias Alexander Malmström ja 16-vuotias Karl Leonhard Jurvelin pohjoissaksalaiseen Hermannsburgin lähetyskouluun. ”Tulkaa tänne ja auttakaa meitä”, Hahn kirjoitti Sireliukselle. Myös Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys uskalsi seurata aikaansa
Alle nelikymppisenä kärsitty maksakirroosi oli vain yksi merkki kunnon kohtalokkaasta heikentymisestä. Juice-elokuva on näkemyksellinen ja näyttelijäntöitä myöten onnistunut esitys suomirockin pioneerin noususta ja itsetuhosta. Juice jätti lähtemättömän jälkensä lukemattomiin suomalaisiin teemoiltaan vakavissa, kriittisissä, herkissä ja koskettavissa kappaleissaan, kuten haikeissa rakkauslauluissa, joita veisataan vielä vuosikymmeniä. Tampereen yliopistossa opiskeleva nuorukainen voittaa ujoutensa verbaaliakrobatian ja viinin voimalla. Näillä kuvilla käynnistyy Teppo Airaksisen ohjaama ja Antti-Heikki Pesosen käsikirjoittama elokuva Juice. Entä lauluntekijän uskonnollinen ydin. Naisten kanssa suosio on taattu, kun Juice ( Riku Nieminen) perustaa Mikko Alatalon ( Antti Tuomas Heikkinen) ja Harri Rinteen ( Pekka Strang) kanssa rock-yhtyeen. Perheenkin hän perustaa, mutta kosteaa ja levotonta elämää viettävän, yhä itsekeskeisemmäksi ja -tuhoisammaksi muuttuvan muusikon mikään onni ei kestä. Elokuva tukeutuu Antti Heikkisen erinomaiseen elämäkertaan Risainen elämä (2014), muttei käsittele perusteellisen elämäkerturin tapaan Leskisen hengellistä katsantoa. Päinvastoin. Janne Villa Riku nieminen meni antaumuksellisesti roolihahmonsa nahkoihin laihduttamalla ensin kymmenen kiloa nuoreksi Juiceksi ja lihomalla sitten 26 kiloa. L oputon määrä hautajaisia herkän ja humoristisen Juhani-pojan perhepiirissä Juankoskella. Psykologisesti kyseessä ei ole kasvukertomus nokkelasta maalaispojasta popmusiikin vanhemmaksi valJuicen elämä on kuolemista tiomieheksi, vaikka monien musiikillisten kohokohtien kautta kuljetaankin. | Kuva: Anna Salmisalo KOTIMAA | 17.1.2019 21. Tuolloin kansantaiteilijan kestävin tuotanto oli jo takana. kulttuuri | elokuva | ” Juice jätti lähtemättömän jälkensä lukemattomiin suomalaisiin teemoiltaan vakavissa, kriittisissä, herkissä ja koskettavissa kappaleissaan. Ja poika käy ”teit’ isäin astumaan”. Juice kutsui Jeesusta kaverikseen ja piti Jumalaa korkeampana voimana, ”reiluna jätkänä, mutta myös täydellisenä olentona. Osa Juicen uskontoa käsittelevistä kappaleista ilmentää kristillisen perinteen kautta kiinnostavasti avautuvaa pohdintaa, osa vain huonoa makua tai uskovaisten ärsyttämistä. Jumalasta löytyi jopa vikoja, eihän ihminen muuten voisi Jumalan omakuva olla”, Heikkinen kirjoittaa. ”Ja kuka hyvänsä laittaa elämänsä risaiseksi, niin varautukoon siihen, että elämästä tulee risainen. Vitsikkäästi vinoilevasta sanataiturista tulee kitkerä suunsoittaja ja perheellisen vastuuseen kykenemätön alkoholisti. Se on ehdoin tahdoin tehtyä, eikä pidä surkutella sitä lopputulosta, koska se on sitä mitä tilattiin”, Leskinen totesi uhmakkaasti yhdessä viimeisistä haastatteluistaan. Tekijöiltä on armollinen ratkaisu rajata elokuva loppumaan 1980–1990-lukujen taitteeseen. Pojan isä on viinaanmenevä – ja nuorena kuoleva – naistennaurattaja, jonka touhut eivät tosin naurata äitiä. Tämä on tuttuudessaan masentava tarina henkilökohtaisten ristiriitojen täyteisen ja epäterveellisen elämäntavan tuottamasta tuhosta, rappiosta ja henkisestä taantumasta. Leskisen myöhemmät levytykset, keikat ja julkisuudessa heittämä läppä olivat surullisia ja synkkiä varjoja vuosista, jolloin Juice ruumiillisti rockin riemukasta elinvoimaa ja kevensi teräväkielisenä klovnina Kekkoslovakian ilmapiiriä. Vaimo ( Iida-Maria Heinonen) kiteyttää elokuvassa sen, minkä kansa sai 1980-luvulla lukea lööpistä: ”Olin Juicelle vain Alkon tsuppari.” Suomirockin suurmiestä Juhani Juice Leskistä (1950–2006) ei nosteta ihmisenä jalustalle. Jos miehen pää ja elimistö eivät kestäneetkään kliseistä rock-elämäntapaa, hänen tuotantonsa kova ydin kestää kulutusta
KOTIMAA | 17.1.2019 22. haastattelu Kari Pekka Kinnusen mielestä samaa sukupuolta olevien pitää saada mennä kirkossa naimisiin. Hänen kantansa kypsymiseen ovat vaikuttaneet vuosikymmenten varrella kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa
Hän oli alkanut opiskella teologiaa ja saanut opiskelukavereista hyviä ystäviä. Kinnunen lähti toimintaan heti. Kinnunen oli kasvanut Helsingissä. Se on hänen ensimmäinen selkeä homoseksuaalisuuteen liittyvä muistikuvansa. Vuosina 2008–2011 hän oli liikkeen kirkolliskokousedustaja. Eräänä päivänä yksi heistä kertoi olevansa homo. Hän tiesi, että keskustan lähellä Mäntymäellä miehet saattoivat tavata toisiaan. Olin valmistautunut seisomaan hänen rinnallaan, jos seurakunnassa olisi tapahtunut hylkimistä. Ystävässä ilmiö sai kuitenkin toisenlaiset, myönteiset kasvot. Silti hän oli valmis hyväksymään sen, ettei mies voinut jatkaa työssään. Nuorten vanhemmat eivät olisi voineet pitää häntä pojille sopivana roolimallina. Paidassa oli iskulauseita. Homous tuli lähelle ensi kerran Kinnusen ollessa 20-vuotias. Tarvittiin taas asian tuleminen liki. Täällä tytöllä olisi mahdollisuudet mihin tahansa! – Sillä hetkellä tajusin, että jos hän haluaisi papiksi, se ei onnistuisi. Kinnunen alkoi kutsua jokaiselle kurssilleen yhden tuntemansa homon tai lesbon kertomaan, mitä oli olla kristitty homo ja elää kaapissa. Nainen kertoi lukeneensa TeksTi | meri Toivanen – kuvaT | jukka gransTröm Uudisraivaaja Rovasti Kari Pekka Kinnunen on valmis vihkimään sateenkaaripareja avioliittoon. Se oli yllätys. – Unessa tuntematon homoseksuaali mies ahdisteli minua. – En pystynyt hänen taipumustaan sisäisesti ymmärtämään, mutta minun ei tarvinnut lyödä eikä juosta pakoon. Hän ei myöskään ollut kasvanut homokielteisessä uskonnollisessa yhteisössä. Puheiden perusteella he tekivät keskenään jotain inhottavaa. Tutut teologinaiset olivat maistereita ja lehtoreita, ja Kinnunen puolsi naisten pappeutta. 1970-luvun loppupuolella Kinnunen aloitti työt Seurakuntaopiston opettajana Järvenpäässä. Soittaja piti selvänä, ettei häntä siunattaisi haudan lepoon muiden kristittyjen arvoisesti. Kari Pekka Kinnunen ei tuntenut miestä eikä kyseistä seurakuntaa. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä niin yhteiskunnassa kuin Kinnusen mielessäkin. Vihimme, siunaamme, luki selkämyksessä. Tiesin olevani hetero, jolla oli homo ystävä. Vantaan Korson seurakunnasta kahdeksan vuotta sitten eläkkeelle jäänyt kirkkoherra Kinnunen oli mukana, sillä hän oli päätynyt siihen, että samaa sukupuolta olevien parien pitää saada mennä kirkossa naimisiin. En enää siinä vaiheessa kokenut tekeväni mitään erityistä. Mies joutui kokemaan, että Jumalan täysi siunaus kiellettäisiin häneltä seksuaalisen toisenlaisuuden takia jopa hautajaisissa! Kymmenen vuotta sitten Kinnusen seurakunnassa työskenteli nuorisopappina Laura Mäntylä, joka tuli tunnetuksi ensimmäisenä julkisuudessa homoseksuaalisuudestaan puhuneena pappina. Elettiin 1960-luvun loppua. ” Unessa tuntematon homoseksuaali mies ahdisteli minua. Kyseessä oli tempaus, jossa joukko sateenkaariparien vihkimiseen valmiita pappeja lähti tapaamaan kasvotusten kirkolliskokouksen edustajia. Ihmiset ryhtyivät ottamaan yhteyttä. Kun Kari Pekka Kinnunen oli 16-vuotias, hän näki unen. Tässä haastattelussa Kinnunen kertoo, miten hänen homoseksuaalisuuteen liittyvät ajatuksensa ja tunteensa ovat vuosikymmenten varrella muuttuneet. Aloin kannattaa naispappeutta aktiivisesti. Homoseksuaalisuus oli Suomessa vielä rikos ja sairaus. Herätessäni ajattelin, että jos niin käy joskus oikeassa elämässä, lyön niin kovaa kuin jaksan ja juoksen karkuun. Eräässä puhelussa vanhempi mies kertoi elävänsä Pohjanmaalla parisuhteessa miehen kanssa. Toisaalta Kinnunen muistaa olleensa itsekin varovainen vielä 1980-luvun puolivälissä. Mutta en huomannut mitään sellaista. Mies oli lukenut Kinnusen mielipidekirjoituksen lehdestä ja kysyi, voisiko tämä tulla siunaamaan hautaan hänet tai hänen kumppaninsa, kun aika on. V iime keväänä Kari Pekka Kinnunen matkusti kirkolliskokoukseen Turkuun yllään valkoinen t-paita. Nuorisoja diakoniatyöhön opiskelevien aineisiin kuului sielunhoito. Ajattelunsa muuttumiseen Kinnunen liittää myös naispappeuskeskustelun tihentymisen 1980-luvulla. Kun kristittyjen homojen piiri Malkus pyysi häntä iltaansa kertomaan bibliodraamasta, hän suostui kyllä mielellään. » KOTIMAA | 17.1.2019 23. Kinnusen mieleen on jäänyt myös iäkäs nainen, nyt jo edesmennyt, joka tuli kerran arkaillen puhumaan hänelle ja pelkäsi tehneensä vakavan synnin. Kinnunen pyysi, ettei hänen nimeään pantaisi illasta kertovaan lehti-ilmoitukseen. Hän ei kuitenkaan kokenut asiakseen ryhtyä taistelemaan sen puolesta. Ajat olivat muuttumassa. – Mietin, kuinka tuollainen kokemus oli mahdollinen tässä kirkossa. Matka tähän pisteeseen on ollut pitkä sekä yhteiskunnassa että Kari Pekka Kinnusen, 71, pään sisällä. – Toivotin hänelle kaikin tavoin siunausta tähän tehtävään, jonka hän koki omakseen. Vähemmistöjen asiaa kirkossa ajava Tulkaa kaikki -liike perustettiin vuonna 2005. Herätessäni ajattelin, että jos niin käy oikeassa elämässä, lyön niin kovaa kuin jaksan ja juoksen karkuun. 1970-luvun alussa lehdet julistivat skandaalina, että Helsingin Vanhassa kirkossa oli poikatyönohjaajana homomies. – Halusin, että jokainen kirkon työhön valmistuva olisi kohdannut tämän asian kasvotusten ja pelkäämättä. Kinnunen alkoi tulla tunnetuksi seksuaalisen yhdenvertaisuuden puolestapuhujana. Samalla mielessä kyti leiman pelko: luultaisiinko häntäkin homoksi. Kun Kinnunen vuonna 1984 sai tyttärensä ensi kertaa syliinsä, hän kanniskeli lasta sairaalassa ja puheli tälle, kuinka hienoa on syntyä Suomeen. Muutama teologituttavani kysyi, kuinka uskallan. Mäntylä kertoi ennakkoon esimiehelleen, että oli lupautunut tv:n Inhimillinen tekijä -ohjelmaan puhumaan aiheesta
Eläkkeelle Kari Pekka Kinnunen jäi vuonna 2011. Siellä on ollut tilaa kysellä ja pohtia. Kiistely jäi taka-alalle. Kinnuselle ajatusten muuttaminen on ollut ehkä helpompaa kuin monelle muulle. Kiitin häntä, että hän oli toteuttanut Jumalalta saamansa pyhän tehtävän. Sittemmin mielipiteet ovat muuttuneet nopeasti koko yhteiskunnassa. haastattelu vankileirillä Siperiassa haudatuille Herran siunauksen, kun saatavilla ei ollut pappia, joka olisi voinut siunata vainajat. Kinnusen mukaan on selvää, että Raamattu puhuu aikansa homoseksuaalisuudesta kielteisesti. Seksuaalisuus ja usko ovat ihmisessä samalla syvyystasolla olevia asioita, eivätkä ne ole ihmisen hallinnassa. Innostun, kun löydän uutta. Tämän vuosikymmenen alussa Kari Pekka Kinnunen ei vielä uskonut, että kirkko tulisi koskaan suostumaan homojen avioliittoon. – Uskon vakaasti, että Jeesus sanoisi: sallikaa näiden parien tulla luokseni. Nyt uusia versoja nousee voimalla. Ehkä niihinkin pitää vielä ottaa kantaa, mutta tällä hetkellä energia riittää avioliiton puolesta toimimiseen. Mysteerit ovat sekä ihastuttavia että pelottavia. Hän ei esimerkiksi vielä oikein osaa puhua muista sukupuolista kuin naisista ja miehistä. Vuonna 2013 eduskunta hyväksyi uuden avioliittolain kiivaan keskustelun jälkeen. Yhteiskunta puolestaan valmistautui muuttamaan avioliittolakia. Siksi hengellisyyskin on hänelle seikkailu uusien löytöjen pariin. Syy on sama kuin afroamerikkalaisella ihmisoikeusaktivistilla Rosa Parksilla, joka vuonna 1955 kieltäytyi antamasta bussissa paikkaansa valkoiselle miehelle. Ei Kinnunen itsekään kaikkeen ole valmis. Emme suhtaudu! Kari Pekka Kinnunen ymmärtää kyllä, miksi laiva on hidas kääntymään. KOTIMAA | 17.1.2019 24. Hänen tärkein hengellinen yhteisönsä on tätä nykyä herännäisyys. Kinnunen toteaa, että hän näkee asian näin ja joku toinen toisin. – Kun ratkaisu oli tehty, ilmasta tuli raikkaampaa. Samoihin aikoihin päättyi hänen kautensa kirkolliskokouksessa, joka oli juuri hyväksynyt laihan kompromissin: parisuhderukouksen samaa sukupuolta olevien kanssa ja puolesta. Me istumaan valmiit olemme kirkollisesti kansalaistottelemattomia, koska me näemme tämän asian toisin, emme ajan hengen takia, vaan teologisesti. Mikään signaali ei ole selkeä. Kinnunen on viihtynyt hiljaisuuden liikkeessä, Taizé-piireissä ja Tuomasmessussa. Ihmisenä Kinnunen pitää itseään elastisena ja rytmiltään nopeana. Emme olleet valmistautuneet muutokseen. – Piispat ovat varoittaneet meitä pappeja istumasta sille bussin penkille, jossa lukee: ”minä vihin”. – Unelmoin ja toimin sen puolesta, että kirkossa ei olisi enää erillisiä penkkejä homoille ja heteroille. Kirkossa avioliittoon vihkimisen edellytykset ovat vain seurakunnan jäsenyys ja rippikoulun käyminen. Siksi Kinnunen uskaltaa tavoitella sitä, että kaikki ovat kirkossa saman rakkauden ja uskollisuuden lain alaisia. Se, että homoseksuaalit olisivat kirkossa samanarvoisia kuin muut, ei kuitenkaan Kinnusen mukaan pidä paikkaansa. Kari Pekka Kinnunen uskoo, että 10–20 vuoden päästä ihmiset ihmettelevät, miten homoseksuaalisuudesta ajateltiin tällä vuosikymmenellä. Vähän yli sata samaa sukupuolta olevaa paria on vihitty tai siunattu kirkollisesti. Menen niistä kohteliaasti kumartaen ohi tai jään kamppailemaan niiden kanssa jaakobinpainiani. – Kirkon uskossa on monta kohtaa, joita en ymmärrä. Kinnunen suunnittelee lukevansa Setan sivuilta sukupuolen moninaisuuteen liittyviä termejä, sillä ne ovat hänelle vieraita. Vaikka Kinnunen ei ole vielä toimittanut yhtään vihkimistä, hän on päättänyt olla siihen valmis. Samalla esimiesasemassa olevat piispat vetoavat, että papit eivät toimittaisi samaa sukupuolta olevien vihkimisiä. Sekä hänen persoonansa että hengellinen ympäristönsä ovat tukeneet herkkyyttä muutokseen. – On falskia sanoa, että me suhtaudumme homoseksuaaleihin täysivaltaisina seurakuntalaisina. Silloin oli sen taistelun aika ja nyt tämän, Kinnunen ajattelee. Molemmat katsovat toteuttavansa Jumalan käskyä. Kuka. (Martin Luther King) ” Seksuaalisuus on ihmisessä niin suuri voima, että monet tarvitsevat suuret turvarakennelmat takaamaan, ettei se muutu. Kirkossa kiihkein keskustelu alkoi kuitenkin jälkijättöisesti. Kinnunen ei ole halunnut jäädä odottamaan. Kinnusen mukaan pappeja vedetään kahteen suuntaan. Kirkossa on tällä hetkellä satakunta pappia, jotka ovat kertoneet olevansa valmiita vihkimään sateenkaaripareja avioliittoon. Joitakin vuosia sitten hän huomasi, ettei hänellä ollut perusteita, joiden nojalla hän voisi rukoilla rekisteröityjen parisuhteiden puolesta mutta torjua samaa sukupuolta olevilta avioliitot. – Mutta ei Raamattu ota ollenkaan kantaa sellaiseen homoseksuaalisuuteen, jossa parit sitoutuvat pysyvästi toisiinsa ja kiittävät Jumalaa puolisostaan. Papeilla on yhteiskunnan ja kirkkojärjestyksen antama oikeus ja velvollisuus vihkiä ne, jotka sitä pyytävät. Kari Pekka Kinnunen, 71 Ammatti: Rovasti, eläkeläinen Asuu: Tuusulassa Perhe: Puoliso Sinikka Kinnunen, kolme aikuista lasta ja yksi neljän kuukauden ikäinen lapsenlapsi Motto: Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus. – Seksuaalisuus on ihmisessä niin suuri voima, että monet tarvitsevat suuret turvarakennelmat takaamaan, ettei se muutu. – Minua kosketti hurjan syvästi, että toinen kysyy, onko hän toiminut väärin, kun on tehnyt ihmisille viimeisen palveluksen. Hetkittäin se vilkuttaa vihreää tai voimakasta punaista. Kinnusen mielestä muutoksen vastustamisessa on kyse puolustautumisesta. Kirkon tämänhetkistä suhtautumista asiaan Kinnunen vertaa epäkunnossa olevaan liikennevalotolppaan: Se on odotuksen tilassa ja pysähtynyt näyttämään keltaista. Olen uudisraivaaja, joka on rajoilla katsomassa, mitä siellä kasvaa. Alkukirkon ajan kritiikki oli jossain määrin samanlaista kuin se, joka nykyään nousee esiin #metoo-liikkeen ja pedofiliarikosten yhteydessä. Hän ajatteli, ettei lähde edes ajamaan niin mahdottomalta tuntuvaa asiaa. En ole apologeetta, puolustaja
tV1 ti 22.1. Nyt Rajaniemi kuvaa vaihtoehtoista historiaa 1930-luvulla. Kuva: | Kuva: Peter Cederling / Yle Kuvapalvelu | tv-sarja | Hannu Rajaniemi: Kesämaa. 320 sivua. Silti, siltikin: jokin merkitys näyttää Kesämaassa olemassaolosta kadonneen. Kuolleiden maailma on huikea ajatusleikki, sillä sinne ei pääse kuka tahansa vaan sinne saavat pääsyn lähinnä vaikutusvaltaiset ja rikkaat. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Päivät joina kukat kukkivat Ystävät erik , Mikael ja Benny kasvavat yhdessä tukholman lähiössä 1970-luvulla. Suomalaisen scifin kärkinimen Hannu Rajaniemen viimeisin romaani vaihtaa uusiin maisemiin. Ihmiset ovat kuin pakollinen paha, jota Rajaniemi joutuu käyttämään esitelläkseen lukijalle huikaisevat maailmansa. tV1 Ma 21.1. Tämä maailma sijaitsee maan alla uudessa ulottuvuudessa. Sillä kuolleetkaan eivät näytä elävän ikuisesti vaan haipuvat jonnekin. Sarjan tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulle, 1990-luvun alkuun ja nykyaikaan. Erik ei tiedä, että elämä pian ottaa aivan uuden suunnan. kulttuuri Jonas Gardellin käsikirjoittama uusi sarja Päivät joina kukat kukkivat on kertomus menetyksestä ja eloonjäämisestä. Antti BeRg tV1 La 19.1. Sarja alkaa Yle Teema & Fem -kanavalla sunnuntaina 20.1. Bennystä tulee dramaatikko, ja hän hyödyntää nuoruusvuosien tapahtumia näytelmissään. Harmiksi Rajaniemen ajatuksia latistaa hänen tarinankerrontansa kliseisyys. Tero Valkonen. tV1 to 24.1. Nyt hän suuntaa valokeilan omaa perhettään kohti. Suom. Rajaniemen vakoiluromaani on yhtä lennokkaiden ajatusten tulvaa. KOTIMAA | 17.1.2019 25. Hän oli menettänyt uskonsa Jumalaan. Taustalla kulkee syvä hengellinen pohjavire. klo 23.25 Prisma: Vauvojen maailma 1/3. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Tutkimukset johdattavat hänet Viroon. Fysiikan lait taipuvat, ja teologiakin asettuu uuteen asentoon, kun katolilaiset ja protestantit riitelevät siitä, mitä kuolleille tapahtuu. Työpäivä kestää 18 tuntia ja monelle heistä väkivalta ja raiskaukset ovat arkea. Kuolleet nimittäin näkevät ihmisen tunteisiin, joten he ovat oivallisia vakoojia. Yhteistyö on tärkeää etenkin sodankäynnin kannalta. Henkilöhahmot ovat paperinmakuisia ja heidän käymänsä keskustelut läpeensä tylsiä. Kaunistelematon dokumenttielokuva elämästä kriisin keskellä ja sen jälkeen. Neuvostoliitossa on keksitty Läsnäolo, joka on tietoisuus, joka imee itseensä kaikki mahdolliset sielut ja uhkaa Kesämaata. Hän on keksinyt monia nostalgisia teknisiä vimpaimia, joita 1930-luvun ihmiset käyttävät. Nykytiedon valossa ihmisen tärkein kehitysvaihe on kaksi ensimmäistä elinvuotta. Liinu on parantumattomasti sairas ja tulee kuolemaan ennen kolmatta ikävuottaan. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. klo 19.00 Orjuus nyt: Lähi-idän kotiorjat. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | 4 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 4. Tutkijat seuraavat vauvojen reaktioita ja selvittävät, miten vauvan aivot kehittyvät ja mikä prosessia ohjaa. Samaan aikaan elävien maailmassa roihuaa Espanjan sisällissota, jossa britit ja neuvostoliittolaiset pyrkivät vaikuttamaan asioiden kulkuun. Heidän perheensä seurustelevat, kuten naapureilla on tapana, mutta kulissien takana koetaan niin surua kuin ikävää ja häpeää. Lähi-idässä tuhannet afrikkalaisnaiset tekevät työtä kotiapulaisina, lähes orjina. klo 18.30 Kun Anni-pastori menetti uskonsa Jumalaan. Erilaisin puhelimin ja muiden viestintäkojein ihminen rupattelee kuolleiden sielujen kanssa. Perheterapeutti Heli Pruuki. Gummerus 2018. Lisäksi maailmassa on niin paljon kaikkea, mistä olisi halunnut kuulla lisää. teema & Fem Ma 21.1. Kirjapalkinnon voitti Matti Saari Horonkylästä Teuvalta. Poissa ovat avaruusalukset, galaksienväliset matkat ja tekoälyoliot. Ihminen on saanut yhteyden kuolemanjälkeiseen maailmaan, Kesämaahan. Kaikki jaksot on julkaistu Yle Areenassa. Kun pastori Anni Paananen seisoi saarnastuolissa, hän huomasi sanojensa kuulostavan epäaidoilta. klo 15.35 Pisara. klo 20.00 Docstop: Meidän Liinu. Aikuisena Mikael joutuu vasten tahtoaan, edelleen, huolehtimaan isoveljestään, joka huumeiden väärinkäytöksellä piinasi perhettä Mikaelin varttuessa. Kesämaa on nimittäin surullisenkaunis kuvitelma, jossa ihminen vapautuu maallisen maailman taakasta ruumiillisten vaivojen kadottua. klo 21.00. Ystävät Erik, Mikael ja Benny kasvavat yhdessä Tukholman lähiössä. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Kotimaan numeron 51–52 / 2018 hyväksi jutuksi äänestettiin seimipolusta kertova tarina Tapahtui niinä päivinä Pihlavassa. Tarina kertoo brittiläisestä naisvakoojasta, joka pyrkii etenemään urallaan ja tekemään kaikkensa torjuakseen Neuvostoliiton uhan. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Erik alkaa tutkia perheensä juutalaistaustaa. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –0 3 8 Rukous yhdistää eri kirkkojen kristittyjä Anna-Riina Hakala löysi säännöllisen rukouselämän 14 Lasten hengelliset oikeudet toteutuvat yhä paremmin Tulevaisuus: Kirkon hiljainen hiipuminen kiihtyy Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu
teologia KOTIMAA | 17.1.2019 26. Taustalla oli päättynyt vuosi, jolloin naisten pappeus nousi esiin monessa kiistanalaisessa yhteydessä. Paikalla olivat kutsuttuina Sleystä toiminnanjohtaja Tom Säilä, lähetysjohtaja Ville Auvinen ja Luther-kirkon teologi, Suur-Helsingin piirivastaava Soili Haverinen. Jo Apostolien tekojen varhaisessa seurakunnan kuvauksessa puhutaan keskinäisestä yhteydestä ja leivän murtamisesta. Tilaisuudessa kuultiin kolme alustusta. – Kirkon ykseyteen tarvitaan siis yhteys sekä uskonopissa että sakramenteissa, Ahola sanoi. Hän totesi, että seurakunta rakentuu ehtoollisen ympärille. Lähes 30 kirkolliskokousedustajaa lähetti piispoille kirjeen, jossa vaadittiin naisten pappeuden vastustajille lisää elintilaa kirkossa. Virkateologinen seminaari sai alkunsa sosiaalisen median keskustelusta. | virkateologia | V oivatko naisten pappeuden vastustajat vielä toimia evankelis-luterilaisessa kirkossa. Vanhan virkakannan yhteisöistä mukana olivat myös Lähetysyhdistys Kylväjän kotimaantyön johtaja Hanna Lindberg ja Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Jari Rankinen. Ekumeenisesta kirkko-opista väitöskirjaa tekevä pappi Miika Ahola pohti omassa alustuksessaan kirkon ykseyttä. Keskustelua johtivat naispuoliset papit Heidi Zitting ja Kaisa Huhtala. Naisten pappeutta vastustava Ville Auvinen sai arkkipiispanvaalissa 15 prosentin kannatuksen. Tämän kysymyksen ympärille kokoonnuttiin tämän viikon maanantaina Turussa, missä Mikaelin seurakuntakotiin saapui vajaat 30 ihmistä, valtaosa heistä pappeja. Tavoitteena oli keskustella kunnioittavasti ja määritellä samaan kirkkoon kuulumisen edellytyksiä. Hänen mukaansa viimeaikaisissa suomalaisissa puheenvuoroissa ei ole keskitytty ehtoollisEhtoollisyhteys on rikki kirkon sisällä Virkateologisessa seminaarissa alustivat naisten pappeutta puoltava Miika Ahola ja vastustava Soili Haverinen (oik.). | Kuva: Pasi Leino Vastapuolet järjestivät teologisen keskustelun naisten pappeudesta. Evankelis-luterilaisen kirkon keskeisin tunnustuskirja Augsburgin tunnustus taas määrittelee kirkon pyhien yhteisöksi, jossa ”evankeliumi puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein jaetaan”. Niiden jälkeen käytyä keskustelua johtivat pappi, tohtorikoulutettava Heidi Zitting Espoosta ja kirkkoherra Kaisa Huhtala Porista. Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) Maata Näkyvissä -festareilla ei saanut enää järjestää naispapitonta messua. Tilaisuuden tavoitteet olivat kunnioittava keskustelu ja sen pohtiminen, millä edellytyksillä osapuolet voivat kuulua samaan kirkkoon. Mukana olivat kutsuttuina muun muassa Sleyn johtajat
Kotona, yhteiskunnassa ja seurakunnassa heillä on osittain erilaiset tehtävät. Näkökulma oli mielenkiintoinen. MeRi Toivanen ” Emme voi rakentaa yhteistä kirkkoa, jos emme voi käydä samaan ehtoollispöytään. Kirkon perinne merkitsee sitä, että valtaosa kristikunnasta toimii perinteisen virkakäsityksen mukaisesti. Tähän kaikkeen voi myös jämähtää kasvamatta koskaan kypsyyttä kohden. Viime viikolla pidetyt päivät käsittelivät tällä kertaa tieteen aloja rohkeuden näkökulmasta. Haverinen on teologian maisteri, joka ei hyväksy naisten pappeutta. Liitto kuitenkin edistää naisten asemaa jäsenkirkoissaan. Toki Niiniluoto totesi uskonnonfilosofian alojen synnyttävän nykyään ajattelua, jonka mukaan ihminen voi sitoutua uskonnolliseen elämänmuotoon vaikka ei dogmeja pitäisikään totena. Siinä Mäkinen totesi kokeneensa, että kirkossa me puhumme Jumalasta ikään kuin hän olisi poissaoleva. Siitä voi etsiä hyväksyntää ja rakkautta, jota ei tunne saavansa perheeltään tai itseltäänkään. Hänen mielestään tätä ei voi sanoa ääneen yhteiskunnassa, jossa ihmiset koetetaan saada mahdollisimman samaan asemaan. Tiede on siis rohkeaa ja etenevää, uskonto ilmeisen pelokasta ja jämähtänyttä. Ahola haastoi paikalla olleita Sleyn edustajia toteamalla, että järjestön olisi syytä keskustella ehtoolliskäsityksestään. Se, että Jeesus ei kutsunut naisia apostoleiksi, ei silti Haverisen mukaan tarkoita, etteivät naiset olisi muilla tärkeillä paikoilla. Ykseyteen on viitattu jaettuna uskonkäsityksenä, hallinnollisena yhteytenä tai piispojen kaitsentana. Haverisen mielestä ehtoollisyhteyttä pitäisi tarkastella myös ajallisesti. Väitöskirjatutkija Heidi Zitting totesi, että lähes 150 kirkon Luterilainen maailmanliitto on Raamattuun pohjaten sitoutunut naisten pappisvirkaan. – Meidän on hyväksyttävä sekin vaihtoehto, että keskustelu päättyy siihen, että Sley ei enää kuulu tähän kirkkoon, Ville Auvinen sanoi. Loppukeskustelussa kuultiin monta tunteikasta puheenvuoroa. Tällainen tietysti vaatii kristityltä rohkeutta kyseenalaistaa omaa ajatteluaan ja tarkastella kriittisesti oppimaansa. Rohkeutta kehiin! FReija Özcan Kirjoittaja ihmettelee ajankohtaisia teologisia aiheita. – Jumalan pelastavan työn suhteen nainen ja mies ovat samassa asemassa. Sunnuntaina yhdessä tilaisuudessa punnittiin rohkeutta tieteessä ja uskonnossa. Tottahan se on, että kristinuskonto tarjoaa pakopaikan monenlaisten pelkojen vaivaamille ihmisille. Itse hän kertoi saarnanneensa vielä opiskeluaikoina kesäteologina ollessaan. | kolumni | ” Onko tiede ehkä sammuttanut pappien rohkeuden. Helsingin yliopiston entinen kansleri Ilkka Niiniluoto veti alustuksessaan selvän eron tieteen ja uskonnon välille. yhteyden puuttumiseen kirkon sisällä. Siitä voi myös etsiä sääntöjä ja kuria, jolla oman hallitsemattoman kaaoksen saa jonkinlaiseen järjestykseen. T ieteen päivät on vireä vuotuinen tapahtuma Helsingin yliopistolla. Raamatun ihmiskuva pitää sisällään sen, että kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo, joka ei kuitenkaan edellytä samanlaisia tehtäviä tai valtaa, Haverinen sanoi. Aholan mukaan ponsi tuntuu sisältävän ristiriidan. Haverisen mukaan perinteinen virkakanta on uskollinen Raamatun ihmiskuvalle, Raamatun rajoituksille ja kirkon perinteelle. – Yhtäältä naisten pappisviran vastustajilla on oltava toimintavapaus ja mahdollisuus tulla vihityksi virkaan. Kun kirkolliskokous vuonna 1986 avasi pappisviran naisille, se kirjasi päätökseen ponnen, joka lupasi toimintavapauden kirkossa myös naisten pappisviran vastustajille. – Minun on vaikea ymmärtää, miten järjestö, joka ei ole täydessä yhteydessä meidän kirkon kanssa, voi tehdä kirkkomme lähetystyötä, Ahola sanoi. Jos näin on, onko tiede ehkä sammuttanut pappien rohkeuden fantasioida, tuntea ja unelmoida jostain Suuremmasta keskellämme. – Emme voi rakentaa yhteistä kirkkoa, jos emme voi käydä samaan ehtoollispöytään. Hän sanoi, että ykseyden varjeleminen on tehtävä luterilaisen ykseyskäsityksen raameissa. Vuoropuhelua päätettiin jatkaa keväällä Helsingissä. Toisaalta on varjeltava kirkon ykseyttä, mikä taas puolestaan vaatii sen, että ehtoollisyhteys ei katkea, Ahola totesi. Ne ovat yhteydessä toivoon, ja toivo on aina epävarmuustekijä. Raamatun rajoituksilla Haverinen tarkoitti sitä, että hänen mukaansa paimenvirka on Uudessa testamentissa rajattu pois naisilta. – Miika Ahola KOTIMAA | 17.1.2019 27. – Onko meillä ehtoollisyhteys Lutherin tai apostolien kanssa. Haverinen totesi, että kaikki vanhalla virkakannalla olevat eivät ajattele samalla tavalla siitä, mitkä tehtävät naisille kuuluvat. Niiniluoto totesi uskonnollisten yhteisöjen sen sijaan vain vaalivan vanhoja dogmejaan. Sleyn työntekijä Soili Haverinen avasi alustuksessaan perinteisen virkakannan teologisia perusteluja. Haverinen kysyi. Eihän kristinuskoa ihan järkeenkäyväksi ole koskaan edes tarkoitettu. Tieteellisten teorioiden esittäminen vaatii rohkeita avauksia, joita tiedeyhteisö sitten kritisoi ja sitä mukaa tuloksia korjataan. Niiden kautta syntyy oivalluksia. Luterilainen maailmanliitto on linjannut, että sen jäsenkirkot saavat olla sukupuolesta ja seksuaalisuudesta eri kannoilla. Kumpikin suuntautuu tärkeäksi koettuun ja ne ilmenevät tilanteessa, jossa toiminnan kannalta keskeistä tekijää ei tunneta. Uskon hypystä tämä kriittinen harkinta jää Niiniluodon mukaan puuttumaan. Hän viittasi viime kesänä Kotimaa24:ssä julkaistuun lähetysjohtaja Ville Auvisen haastatteluun, jossa tämä epäili järjestössä olevan kolmenlaista käsitystä siitä, miten ehtoollisen jakajan sukupuoli vaikuttaa sakramentin pätevyyteen. Siitä voi etsiä auktoriteettia, joka vapauttaa omasta vastuun ottamisesta. Hän löysi uskosta ja rohkeudesta yhteneväisyyttä. Toisaalta kristinuskon oma paradoksaalisuus ajaa ihmistä maailmankatsomuksellisiin kriiseihin ja ihmissuhdekriiseihinkin – sitä varten kai kristittyjen riitainen yhteisö on olemassa. Enää hän ei tekisi niin, koska katsoo sen olevan paimenvirkaan kuuluva tehtävä. Raamatussa on profetoivia naisia, nainen, joka antaa viimeisen voitelun Jeesukselle, ja naisapostoli Junia, Zitting luetteli. Samassa tilaisuudessa puhunut sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa esitti toisen näkökulman. Viimeksi mainittu on tosin Lutherin raamatunkäännöksessä käännetty mieheksi, ja naisten osuutta on muutenkin ajan saatossa pyritty häivyttämään, hän sanoi. Muuan rohkeuden ja kriittisen tarkastelun paikka juolahti mieleeni, kun katsoin tammikuun alussa Yleltä tulleen arkkipiispa emeritus Kari Mäkisen haastattelun. Uskon totuudet sulautuvat enemmän osaksi omaa itseä sen sijaan että olisivat ulkoa opittua. Kunnioittavaa keskustelua pidettiin tärkeänä mutta haastavana. Tiede yrittää ottaa todellisuuden haltuun käyttäen kriittistä harkintaa
Valmistumisen jälkeen ensimmäisen työpaikan löytäminen ei ollut helppoa. Matrikkelin mukaan Leenan harrastuksia olivat kuvamanipulointi, tietokonepelit, sarjakuvat, väitöskirja, kielet ja dogmit. Konservatiiveille hän oli liian itsenäinen ja ennakkoluuloton, liberaaleille taas liian asiantunteva ja kriittinen. Sanomien toimittajana hän työskenteli useiden vuosien ajan. Kulttuurin rinnalla luonto oli hänelle tärkeä. Leenalle totuuden etsiminen oli elämän ykkösasia. Suorapuheisen stadilaisen nimimerkki oli Huimapää. Hän toimi myös monia vuosia Kotkassa monikulttuurisen toimintakeskuksen Myllyn puheenjohtajana. Varpu Sintosella oli myös paljon kummilapsia ja muita läheisiä lapsia, joiden kanssa hän mielellään vietti aikaa. Ystävänä hän oli luotettava, rehellinen, huumorintajuinen ja avulias, keskustelut hänen kanssaan olivat antoisia ja kiinnostavia. Leena opiskeli aluksi suomen kieltä ja kirjallisuutta, mutta päätyi viron kielen spesialistiksi. Saatuaan 1988 pappisvihkimyksen Sintonen siirtyi seurakunnan aikuistyöhön. Hän toimi eläkevuosinaan aktiivisesti Kristillisessä taideseurassa, kävi konserteissa ja teatterissa, luki paljon ja matkusteli laajalti. Saarinen) kuoli pitkällisen sairauden uuvuttamana 18.12.2018. Pakolaisten ja maahanmuuttajien asema ja oikeudet oli eräs tärkeistä teemoista, joista hän kirjoitti usein. Liitto päättyi 2001 Aarnen kuolemaan, mutta Leena jatkoi yhteistä ajattelua. Vanhemmat olivat Karjalan evakkoja. Vasta kuolema, kaiken menettäminen, tekee Leenan mielestä mahdolliseksi ymmärtää, mistä Jumalan armossa on kysymys. Työssään hän halusi kohdata jokaisen nuoren yksilönä. Vuonna 1962 hän lähti opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Hän toimi yli 20 vuotta paikallisen sanomalehden kolumnistina. Leenan itsekriittisyyttä kuvasi, ettei hän ollut samaa mieltä vaan halusi syventää aihettaan. Läheisten sukulaisten lisäksi Varpu Sintosta jäi kaipaamaan hyvin laaja ystävien joukko. Helsingin seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajana ja Kirkkohallituksen maallikkojäsenenä hän toimi 1990-luvulla. Kirkollisena vaikuttajana Leena Huimalla oli merkittävä rooli. tiedoksi | kuolleet | Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa24.fi/tyopaikat-ja-virat Leena Huima Filosofian maisteri, toimittaja ja kirjailija Leena Marjaana Huima (o.s. Ajankohtaiset ja kärjekkäätkin kolumnit saivat runsaasti lukijoita ja herättivät usein vilkasta keskustelua Kotkan seudulla. Aineen professorin mielestä gradu olisi voitu suoraan hyväksyä väitöskirjaksi. EEro HuovinEn Kirjoittaja on piispa ja Leena Huiman ystävä varpu Sintonen Kotkalainen rovasti varpu Sintonen sai kutsun taivaan kotiin 28.11.2018 pitkän ja raskaan sairausjakson jälkeen. Ilmaisut olivat värikkäitä ja tarkkoja, huumoria ja terävyyttä riitti. Kun Leena Huima puhui täysistunnossa – ilman papereita –, kahvila tyhjeni ja väki riensi kuuntelemaan. Sintonen oli monipuolisesti kiinnostunut kirkosta, kulttuurista ja yhteiskunnasta. Hän oli syvästi kiinnostunut erilaisista aatevirtauksista ja niiden suhteesta kristillisen uskon perimmäisiin kysymyksiin. Laura Maria Latikka kirkkoherra, Varpun kummityttö rEEtta LESkinEn rovasti, Varpun ystävä KOTIMAA | 17.1.2019 28. Sintonen saarnasi mielellään, valmisti saarnansa huolella ja taidolla ja sai niistä hyvää palautetta. Kuvia Leena ei kumartanut. Kolumnistina Leena kirjoitti oivaltavia tekstejä niin Kotimaakuin Sana-lehteen. Lopuksi sairaus esti työn valmistumisen. Vuonna 1975 hän siirtyi Imatralta Kymin seurakuntaan lehtoriksi. Jo varhain Leena kohtasi tulevan puolisonsa, teinipastori Aarne Huiman. Valmistuttuaan vuonna 1969 Sintonen teki erilaisia sijaisuuksia, kunnes 1972 sai vakinaisen tiedottajan viran Imatran seurakunnasta. Kirkollisesti Leena Huimaa oli vaikeaa lokeroida. Monet naiset muistavat hänet rohkeana edelläkävijänä, tukijana ja kannustajana. Aktiiviset kannanotot saivat monet kirkossa suhtautumaan häneen varautuneesti tai negatiivisesti. Hän osallistui Helsingin Sanomien toimittajakoulun ensimmäiselle kurssille, muun muassa Ulpu Iivarin, Seppo Kievarin ja Aarno Laitisen kanssa. Hän oli maan oppineimpia maallikkoteologeja. Opiskeluaikanaan hän toimi aktiivisesti Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton Helsingin paikallisyhdistyksessä YKY:ssä sekä SKY:n lehden Etsijän toimittajana ja päätoimittajana. Kymissä kirkkoherra Rurik Tammekas antoi lehtorille tilaa työskennellä monipuolisesti, muun muassa oikeuden saarnata. Kirkkomme hengellisistä liikkeistä herännäisyys oli hänelle läheisin ja vuotuiset herättäjäjuhlat tärkeä tapahtuma. Sintonen oli taitava kirjoittaja, joka otti kantaa naisten ja miesten tasa-arvoon, papin viran avaamiseen naisille, kirkon miesvaltaisuuteen ja hierarkkisuuteen, yhteiskunnan ja kirkon syrjiviin rakenteisiin, syrjäytyneiden ihmisten tilanteisiin, sekä myös kansainvälisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiin kuten rotusortoon. Marjaja sieniretket olivat jokasyksyisiä ilon ja hyvän mielen tuojia. 1960ja 70-luvuilla Sintosen kannanotot toivat hänelle radikaalin ja feministin maineen, mutta ajan puoluepolitiikkaan hän ei mennyt mukaan. Siinä haaste meille, jotka olemme jääneet kaipaamaan. Varpu Sintosen rakkaimmaksi työalaksi Kymissä muodostui rippikouluja nuorisotyö. Huima oli kielen ilmaisuihin ja rakenteisiin kiintynyt kirjoittaja. Monista entisistä rippikoululaisista ja isosista tulikin hänelle elinikäisiä ystäviä. Tavanomaisuuksiin hän ei suostunut. Huima oli syntynyt Helsingissä 31.8.1946, ja helsinkiläinen hän oli myös mieleltään. Piispatkaan eivät säästyneet kritiikiltä. Totuuden janoinen nainen haastoi kuulijansa ajattelemaan. Kouluajoista alkaen hän oli palava ja vaati perusteluja, itseltään ja toisilta. Kirkolliskokouksen jäsen Leena oli pitkään ja sen historiassa ensimmäinen nainen, joka valittiin johtamaan valiokuntatyötä. Hänen aikanaan Kymin seurakunta oli kirkossamme ensimmäisiä, missä aloitettiin laaja ja monipuolinen rippikoulun isoskoulutus. Varpu Sintonen syntyi Messukylässä Tampereen lähellä 7.11.1943 nelilapsisen työläisperheen kolmantena tyttärenä. Pro gradu -tutkielman aiheena olivat viron ja suomen kieleen periytyneet Vanhan testamentin ironiset ja superlatiiviset fraasit. Mustasaaren kesäkodilla alkanut dialogi Lutherin vanhurskauttamisopista jatkui avioliitossa, jossa totuutta etsittiin intohimoisesti, tutkien ja kirjoittaen
Helsingin Roihuvuoren seurakunnassa on haettavana KAKSI DIAKONIAN VIRKAA Hakuaika päättyy 1.2.2019 klo 15. Nakkilan seurakunnan kirkkoneuvostolle osoitetut hakemukset liitteineen tulee lähettää 14.3.2019 klo 12 mennessä postitse osoitteeseen Nakkilan seurakunta, PL 17, 29251 Nakkila tai sähköpostilla osoitteeseen markku.jarvio@evl.fi. Nuoriso-, rippikouluja varhaisnuorisotyötä. Paikkoja avoinna Tilaukset ja osoitteenmuutokset: puhelin 020 754 2333, tilauspalvelut@kotimaa.fi • Ilmoitusmyynti: Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi • Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Ilmoitushinnat: 2,50 € / pmm + alv. 24 % / h • Ilmoitusvaraukset ja aineistot: edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä sähköpostitse ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Tilaushinnat: Kestotilaus 12 kk 129,00 €, Kotimaa-lehti ja DigiPro-paketti 12 kk 147,00 €, DigiPro-paketti 12 kk 120,00 € • Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakaus lehtien verokanta on 10. Virkaa haetaan ensisijaisesti KirkkoHR:n kautta. Ensisijaisesti kirkon nuorisotyönohjaajan kelpoisuus. Hakemus viimeistään 31.1. Talouspäällikön monipuoliseen ja haasteelliseen tehtävään kuuluu johtaa, valvoa ja suunnitella seurakunnan talousja palkkahallintoa, laskentatointa, hankintatointa, varojen ja omaisuuden hoitoa sekä hautausja kiinteistötointa. Nakkilan seurakunnassa on haettavana TALOUSPÄÄLLIKÖN VIRKA Nakkilan seurakunta on vireä noin 4500 jäsenen seurakunta Porin läheisyydessä. Paikkoja avoinna ilmoitukset 2,70 € / pmm + alv. Vakinaisia työntekijöitä on 13. klo 14: Mustasaaren suomalaisen seurakunnan seurakuntaneuvosto, PL 35, 65611 Mustasaari (käynti: Niilontie 3, 65610 Mustasaari) tai: jari.friman@evl.fi Seurakuntapastoriksi Kirkkonummelle. % 1.1.2013 lähtien ja digi lehden 24 ?% • Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkki nointiin henkilörekisteri lain puitteissa • Pidämme oikeuden hintojen muutokseen. 24 %. Katso tarkemmin: www.evl.fi/rekrytointi, www.tyopaikat.oikotie.fi tai www.riihimaenseurakunta.fi/info Koulutusta Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi KUOPION HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI on julistanut haettavaksi Joroisten seurakunnan kirkkoherran viran Hakuaika päättyy 11.2.2019 klo 15.00. Ilmoitusvalmistus 70,00 € + alv. Lisätietoja: nuorisotyönohjaaja Anu Turcios, 050 595 9270 tai kirkkoherra Jari Friman, 050 595 9275. Talouspäällikkö toimii myös hallinnon kokousten sihteerinä ja esittelijänä omia alojaan koskien sekä kiinteistötoimen työntekijöiden esimiehenä. Julistetaan haettavaksi Ota yhteyttä ilmoitusmarkkinointi p. Lisätiedot: roihuvuorenseurakunta.fi Mustasaaren suomalainen seurakunta etsii nuorisotyöhön lisävoimia: NUORISOTYÖNOHJAAJA (vaativuusryhmä 502) Määräaikainen 50-prosenttinen virka ajalle 16.2.–31.12.2019. tai Nakkilan seurakunnan kirkkoherranvirastoon, osoite Kirkkokatu 5, Nakkila. Valitun on esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus ja rikosrekisteriote. Hakuilmoitus on kokonaisuudessaan luettavissa hiippakunnan kotisivuilla osoitteessa www.kuopionhiippakunta.fi. 040 750 3036 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä KOTIMAA | 17.1.2019 29. Haku sähköisesti https://rekry.evl.fi/rekry2 kautta 25.1.2019 klo 15 mennessä. Kirkkonummen suomalaisessa seurakunnassa on avoinna NUORISOJA RIPPIKOULUPASTORIN VIRKA . Mahdollinen haastattelu 6.2. Lisätietoja antavat kirkkoherra Markku Järviö, puh 044 486 6511 tai markku.jarvio@evl.fi ja talouspäällikkö Soili Karilainen, puh 044 486 6530 tai soili.karilainen@evl.fi Riihimäen seurakunnassa on haettavana Talousjohtajan virka 4.2.2019 klo 12 päättyvällä hakuajalla. 24 %
Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. AVE-kuoro sekä yhteiskuoro. Ti 22.1. Maria ymmärsi paremmin kuin tavalliset äidit. notaari Pilvi Keravuori, Espoo. Juhlat ja perheen maine on pelastettu. toimittaja Samuli Suonpää, Helsinki. Kolehti kootaan kristittyjen yhteyden edistämiseen Suomen Ekumeenisen Neuvoston kautta. Soittokunta, joht. Kuinka paljon ja mitä kaikkea Maria oikeastaan tiesi. Miksei näinkin. Muut ohjelmat su 20.1. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. alttarilla on kaksi kynttilää. Äitiään, kyllä, ainakin ensimmäisen tunnustekonsa toteuttamisessa. On hämmästyttävää, miten vähän me Mariasta puhumme. Ke 23.1. Kanttoreina ja kuorojen joht.: Maie Kuusik ja Joona Saraste. Ma 21.1. näyttelijä Katja Aakkula lukee Samuelin kirjaa. TV1 klo 10.00 Pelastusarmeijan jumalanpalvelus. iltahartaus klo 18.50, la klo 18.00, uusinta klo 23.00. Ti 22.1. teol. To 24.1. Mahtihäissä viini ei kerta kaikkiaan saa loppua kesken. Pe 18.1. khra Antti Toivio, Uurainen. Johannes Krysostomoksen selitys Jeesuksen huonolle käytökselle oli, että vanhempien tahto ei saa olla esteenä hengellisen kutsumuksen toteuttamiselle. Kuinka paljon Marialla näyttäisikään olevan meille annettavaa! Ketä Jeesus totteli. Jeesus pääsee tunnemyrskyn yli ja käskee palvelijoita täyttämään astiat piripintaan. Ketä Jeesus totteli. Pelastusarmeijan päämajan ja Kouvolan osaston yhdistetty kuoro. Urkuri: Marika Leino. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Käskijä. khra Jussi Peräaho, Alavus. ”A nna minun olla, nainen”. tri Kari Kuula, Kuopio. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. tri Tapio Leskinen, Vantaa. Ei ihme, että Jeesus purkaa ahdistusta äitiinsä. Jeesus puhuu monessa kohtaa Isänsä tahdosta, jota Hän on tullut toteuttamaan. Ced Hills. Khra Markku Rautiainen saarnaa, liturgina Jenni Kallio. klo 12.05 Horisontti Johanneksen evankeliumi 2: 1–11 Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Miksi hän muuten olisi sanonut palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” Kirkkoisät yrittivät kaunistella Jeesuksen sanoja. Juhlat olivat kuitenkin saamassa nolon käänteen. 12:1–6, Room. Maria vinkkaa pojalleen, että viini on muuten loppu. jumalanpalvelukset sunnuntai 20.1. Vai oliko kyse sittenkään Jeesuksen ahdistuksesta tai pelosta. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Hääjuhlassa Galileassa ilo oli ylimmillään. To 24.1. Kun. teol. sunnuntai loppiaisesta on aiheeltaan ”Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa”. Kanttori ja kuoron joht. Ilmeisempi selitys käytökselle lienee, että Jeesus ymmärsi, mikä oli alkamassa – Hänen tehtävänsä maailmassa – eikä näkymä ollut helppo. Kamarikuoro Ora. Hän tiesi jo odottaessaan, että hänen lapsensa on erityinen. Sen nyt vielä ymmärtää, että siunaa muutamasta kalasta ja leivästä syömistä sadoille, sairaiden parantamisesta tai kuolleiden herättämisestä puhumattakaan. Ehkä Jeesusta ärsytti, että Hänen ensimmäinen näyttönsä jumalisuudesta oli proosallisesti turvata juhlien tarjoamiset ja pelastaa sulhasen maine. Juonto Saga Lippo. Maria tiesi, että Jeesus voi pelastaa tilanteen. kirkko, Viinijärvi. liturginen väri on vihreä. 2:1–11. isä Tuomas Kallonen, Ort. Virret: 484, 949, 923, 954, 910: 1,2. Saarna Kaisa Mäkelä-Tulander. 105:2–5, 39–42, 2. pyhä Kirsi Pohjola Kirjoittaja on pappi ja sosiologi. 11.00 Ekumeeninen jumalanpalvelus Rovaniemen kirkosta. Virret: 340; 902a; 416:3,5,7;171; 958; 330:1; 921; 333:1,6,7,9. Avustajat: Anne Lehmus; Leila Valmari, Vapaaseurakunta; Esa Pikkumäki, Helluntaiseurakunta; Jaakko Vainio, Lapin ort. yrittäjä Vesa Malin, Baptistikirkko, Jyväskylä. 10.00 Jumalanpalvelus Helsingin Kulosaaren kirkosta. 4:1–7 tai Jes. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. 12:6–16, Joh. pastori Olli Viljakainen, Tampere. sunnuntai loppiaisesta | | ensi pyhänä | | radio & tv | 2. seurakunta. Eikä Maria ole vain tietoinen, vaan tekemisen liikkeellepaneva voima. |K uv a: Gu n Da m én KOTIMAA | 17.1.2019 30. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Jeesus tästä hermostuu ja ärähtää äidilleen, sananmukaisesti käännettynä: ”Mitä sinulla ja minulla on tekemistä toistemme kanssa, nainen?” Kovia sanoja. No, ei ollut kyllä kovin kivasti sanottu äidille! Ollaan häissä, eikä missään vähäpätöisissä häissä. la 19.1. Kirsi Lemponen. pastori Sari Hakuri, Espoo. Pe 18.1. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Tuon kokoluokan kiviastioita, joista tekstissä puhutaan, oli vain varakkaissa perheissä. Tekstit: Ps. Äidit ymmärtävät, koska he tuntevat lapsensa. Neuvoja. Saarna ja liturgia khra Kari Yliräisänen. Ke 23.1. Sulhasen kunnia vain kasvaa, kun hän tarjoaa parasta loppuun saakka, laatuviiniä jo hieman hiprakassa olevalle juhlaväelle. Tahdosta, josta äiti näyttää hyvin olevan tietoinen. Ma 21.1. la 19.1. kappalainen Tuomas Vaura, Turku. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. aamuhartaus klo 6.15 ja 7.15. | 2
Kesti monta vuotta, ennen kuin teos tuli kirkkoon. Kaikkina näinä vuosina, kun on puhuttu tyhjistä kirkoista, Keravan kirkko ei ole ollut tyhjä. Menin kysymään lupaa kirkkoherra Jorma Helasvuolta. Vietin lapsuuteni maatilalla Keravan ja Tuusulan rajalla. Nuorten porukkamme oli muutenkin aktiivinen. Suunnittelija ahti Korhonen. Jouluna vierailimme Keravan vankilassa. Se on valoisa ja ilmava betonikirkko, mutta ei kuitenkaan kolkko. Alttariveistos ja Biafran lapset Kerran halusimme järjestää jumalapalveluksen kirkossa. Ainakin alttarikaidetta ihmeteltiin. Sen on täytynyt olla noin vuosi 1968. Tavallisessakin messussa voi olla jazzia. |K uv a: Si rk ka Py hä ra nt a KOTIMAA | 17.1.2019 31. Kävimme vanhusten luona auttamassa ja keräsimme diakoniapaketteja. Tuija pyhäranTa Marja Kantanen Kirkkohallituksen yhteiskunnallisessa työssä työuransa tehnyt Marja Kantanen harjoitteli nuoruudessaan vaikuttamistyötä Keravan kirkossa. Silloin kirkko herätti keskustelua. Taustalla on kai ajatus siitä, että alttarille on suora pääsy. Keravalla jumalanpalveluksiin satsataan, ja siellä on innostuneet kanttorit. Sekin tuo elävyyttä. Meillä oli aika vapaa kaava. Maija p. Kyllähän valo välkkyy siinä kauniisti. Ajattelin, että ihmiset kuolevat Biafrassa nälkään ja meillä rahaa käytetään tällaiseen. 1960-luvun opiskelijaliike vaikutti meidänkin toimintaamme. Meillä oli iso nuorisoporukka, jonka tahto oli, että rahat pitäisi käyttää jotenkin muuten. Järjestimme raamattupiiriä ja varttikirkkoja. Pienenä kävin äidin kanssa jumalanpalveluksissa Keravan Keskuskoulun juhlasalissa ja jouluna isän kanssa reellä Tuusulan kirkossa. En muista, mitä sanoimme tai kuinka hyviä eettisiä perusteita meillä oli, mutta teimme tahtomme tiettäväksi. Vähitellen kirkkoon on tuotu lisää taidetta, ja etuseinällä on nykyään lastennurkkaus. | Kuva: Keravan seurakunta Keravan kirkko . Kesäisin käyn kirkossa sunnuntaisin ja pitkään kävin siellä myös jouluja pääsiäisyön messuissa. Alttarireliefin Jumalan voima (1978) on tehnyt kuvanveistäjä Kauko räsänen. Hän lupasi, mutta pyysi, ettemme kutsuisi sitä jumalanpalvelukseksi. Keravan kirkko valmistui pari vuotta ennen kuin pääsin ripille. Marssimme kokoukseen, jonka päätettävänä asia oli. Järjestimme rauhaan ja ihmisoikeuksiin liittyviä tapahtumia. Minusta valittu veistos näytti rypytetyltä pelliltä, enkä ymmärtänyt ollenkaan, miksi sellainen sinne haluttiin. Alttariteoksen kanssa olen päässyt sopuun. Rakennettu vuosina 1962–1963. Silloin alttaritaulua ei tilattu. Kirkko on kulmikas, mutta ei suorakulmainen. . Kaiteet ovat suorat, ja kaide on keskeltä poikki. | Kirkko & minä | K aikki eivät pidä Keravan kirkosta, mutta minusta se on ollut aina kaunis. Keravan kirkko on minulle edelleen läheinen, vaikka en enää asu Keravalla. Voi hyvin olla, että syitä oli muitakin, mutta se oli voimaannuttava kokemus. Muutama vuosi valmistumisen jälkeen kirkkoon alettiin suunnitella alttariteosta. ” Meillä oli iso nuorisoporukka, jonka tahto oli, että rahat pitäisi käyttää jotenkin muuten
Mutta talvesta tuli leuto ja sula pysyi auki. Ravintoakin löytyi, niukasti, mutta kuitenkin. Epäreilua meitä muita kohtaan, jotka tottelimme. Tiettävästi alueella oli nähty myös tavi, mutta se ei osunut silmiini. Tällä kertaa jään reunalla istui kaksi kanadanhanhea ja yksi valkoposkihanhi. Sinne sorsaparka meni odottamaan varmana uhkaavaa kuolemaa. – Miten muka pysyit hengissä, kysyi johtajasorsa. Tämä oudohko ajatus ponnahti mieleeni kun katsoin sorsia Helsingin Töölönlahdella Tokoinrannassa. Aamen luomakunta KOTIMAA | 17.1.2019 32. Huomaa vedessä uiva talvipukuinen kalalokki. Se on perinteinen talvehJäljelle jääneet Kun väki muuttaa pois, kaikki eivät lähde. Itse asiassa suuresta lintuparvesta on yllättävän vaikea tunnistaa yksittäistä eri lajin yksilöä. – Mutta sinähän rikoit hänen käskyään, etkä tullut mukaan etelään. | Kuva: Olli Seppälä Rukous Herra, ota pois siipirikko palvelijasi, väsynyt kulkija maan. Rantakivikossa oli haapana. Ne, joiden taivasasiat ovat tip top, pelastuvat silmänräpäyksessä: heidät temmataan paratiisiin. Sorsien valtaosa on lähtenyt luonnon kutsun perusteella muuttomatkalle. tivien sinisorsien kokoontumispaikka. Kauan sitten Jumala määräsi sinisorsat muuttamaan talveksi etelään suotuisimmille talvehtimisalueille. Siipirikko näytti olevan hyvässä kunnossa ja valmiina aloittamaan pesinnän. Joku jää aina jäljelle. Tuli syksy ja ensimmäiset pakkaset. Autot heittelehtivät minne sattuu, kun kuljettajaa ei enää olekaan. – Luojan avulla. Varsinkin maailman loppua julistavat kristityt suosivat väkevää kuvaa ja hieman hataraa opetusta tempaamisesta. Se joutui jäämään järvelle, kun muut lähtivät Luojan käskystä muuttomatkalle. Jenkinsin luoma maailma pohjaa yhteen kristilliseen tulkintaan lopun ajoista. Kyllä Luoja tietää, että en olisi kävelemällä päässyt meren yli. Töölönlahdella on usein paikalla muitakin ”left behindeja”, jäljelle jääneitä. ”Yhtäkkiä miljoonia ihmisiä katoaa johonkin. – Miksi olet noin sydämetön. Läheinen kaislikko tarjosi suojaa petoja vastaan. Tuli talvi, järvi jäätyi, mutta järvestä lähtevän joen suulla oli virtauksesta johtuen sulaa. Mutta muutama lintu jää yrittämään talvehtimista Pohjolan karuissa oloissa. Moni ihmettelee pakokauhun vallassa, mitä oikein tapahtuu”, kuvaillaan Kadotetun maailman takakannessa. Yhdysvaltalaisten Tim LaHayen and Jerry B. Keväällä muut sinisorsat palasivat kotijärvelle ja hämmästyivät. V uonna 1995 ilmestyi kirja Left Behind, jäljelle jääneet. Kaikki tottelivat paitsi yksi, jonka siipi oli vioittunut. Yleensä on kyse sukulaislajista, eli samankaltaisuutta löytyy. Anna lähtökäskysi kiiriä ylitse elämänpiirini, että kaikki tietäisivät: Kiitos Luojan, hän pääsee lentoon, paratiisin pilvien taakse. Suomeksi kirja on ilmestynyt nimellä Kadotettu maailma. Siitä kasvoi 16-osainen suosittu kirjasarja, jonka pohjalta on tehty neljä elokuvaa. Paikalle lehahti myös muutamia talvipukuisia kalalokkeja. Muiden kohtalona on jäädä maan päälle. Olli Seppälä Talvehtivia sinisorsia Helsingin Töölönlahdella