Sivut 12–15 matti pikkujämsä innosTavaT virreT kauneimmat virret saivat innostuneen vastaanoton temppeliaukion kirkossa Helsingissä. Kirkkolaki määrittelee Tunnustuskirjoille keskeisen aseman. Papit asennoituvat kuitenkin kokoelmaan eri tavoin. sivu 16 TunnusTuskirjojen paikka. vuosikerta | 0043595–15–38. 37 17. syyskuuTa 2015 | hinta: 3,70€ | 110. TunnusTuskirjojen paikka. sivu 20 Takaisin Töissä seppo Rissanen palasi pitkältä sairauslomalta töihin Lähetysseuraan
Onko Kotimaanavun nimessä sekaantumisen vaaraa. kATSOMUSTiETO s. Rahankeräystoimet eivät ole näkyviä Yhteisvastuukampanjan aikana. Kotimaanapu kerää ne saman katon alle. 9 Mitä monikulttuurisuus tarkoittaa. – Ei, vaan ihmisten oma intressi on tukea itseään lähellä olevia asioita. 8 Kirkkoon mahtuu nukkumaan. Onko se erityisen kristillinen arvo. M-SANA s. – Kirkkopalveluiden seurakuntien diakoniaa tukevat toiminnot. 2 TÄNÄÄN Kotimaa 17.9.2015 TÄSSÄ NUMEROSSA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen ja Noora Wikman Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä (virkavapaalla), Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski, Jussi Rytkönen, Olli Seppälä, Meri Toivanen Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 54 000 lukijaa (KMT syksy13/kevät14) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi ”Ihmisten oma intressi on tukea itseään lähellä olevia” viikON hENkilö Yhteisvastuukeräyksen johtaja Tapio Pajunen auttaa uutta Kotimaanapua alkuun. – Kirkon diakoniarahasto jakaa taloudellista apua niissä tilanteissa, joissa seurakuntien omat rahat eivät riitä. Kirkkopalveluilla on jo diakonista työtä kotimaassa ja ulkomailla tukeva Yhteisvastuukeräys. Todennäköisesti vastaan tulee myös muslimeja, jotka eivät suostu vastaanottamaan apua kristityiltä. JOONA RAUdASkOSki Tapio Pajunen työskentelee Yhteisvastuukeräyksen keräysjohtajana. KUVA: JOONA RAUDASKOSKI TyöElÄMÄ s. Kaikki rahankeruu kilpailee keskenään. 23 Naisille käveltiin ammattia Nivalassa ja Rodoksella. Haluamme olla osana laajaa kirkkoa jakamassa hyvää. 27 Mihin ihmisen usko, katse suuntautuu?. TURvApAikkA s. Joissain vastaanottokeskuksissa se voi tarkoittaa esimerkiksi hygieniatuotteita tai erityisapuvälineitä. EvANkEliUMi s. – Sekaantumisen vaara voi olla yhtä lailla vaikka Apu-lehteen. Kuukausia pakomatkalla olleissa on varmasti erilaisten traumaja kriisipalveluiden tarpeessa olevia. kÄvEly s. Ensimmäinen keräys suuntautuu pakolaisten auttamiseen Suomessa. Joukossa on varmasti muslimeja, joille avun antajan taustalla ei ole merkitystä. Mikä Kotimaanavun suhde siihen on. Se näkyy tutkimuksissa ja lahjoituskäyttäytymisessä. Haluamme auttaa seurakuntien diakoniatyötä ja lisätä sen resursseja. – Yhteisvastuukeräys säilyy rooliltaan ja rakenteeltaan samanlaisena. Kristityn velvollisuus on kuitenkin antaa apua riippumatta ihmisen uskonnollisesta taustasta. picASSO s. Mikä on Kotimaanapu. Taustalla on usein oma tai läheisen sairastuminen. Emme missään nimessä ole maahanmuuttokriittinen tai kansallismielinen toimija, kuten joku saattaisi helposti palvelun nimestä tulkita. Emme halua ottaa lakisääteisiä tehtäviä julkiselta vallalta, koska niitä ei saa koskaan annettua takaisin. Kentältä on tullut viestiä, että halutaan lahjoittaa Suomessa olevien köyhien ja huono-osaisten auttamiseen. 21 Valamo esittelee jälleen mestareiden taideteoksia. Se on huuto johon vastasimme. Palvelun tunnuslause on ”Aloita auttaminen läheltä”. Vaara on missä tahansa nimessä. 4 Leikkaukset tuovat säästöjä kirkollekin. Se on yksi seurakuntien diakoniatyölle tarjoamamme resurssi. 6 Korvaako etiikka uskonnonopetuksen kouluissa. Kirkon resurssit ovat rajalliset, mutta Kirkkopalveluiden rahankeräyslupa mahdollistaa tämäntyyppisen keräämisen. Huolehdin, ettei kilpailua tapahdu. Mihin rahat konkreettisesti menevät. Markkinoinnin ammattilaisten kanssa päädyimme siihen, että se kuvastaa parhaiten Kirkkopalveluiden toimintakenttää Suomessa. Miten uusi palvelu eroaa diakoniarahastosta ja kilpaileeko se vanhojen avustusjärjestöjen kanssa. Kotimaanapu ei tule kilpailemaan sen kanssa. – Olemme selvittäneet viranomaisten kanssa, mitä perustarpeita valtion ei lakisääteisesti tarvitse hoitaa. Nimellä ei ole yhteyttä Kotimaa Osakeyhtiöön. Aineellisen avun lisäksi pyrimme organisoimaan tukitoimia. Kirkkopalvelut omistaa Kotimaa-lehteä kustantavan Kotimaa Oy:n. Täsmäkeräyksellä hankitaan sitä, mitä ei lahjoituksina kyetä saamaan. Suomalaisten mieluisimmat lahjoituskohteet ovat syöpäjärjestöt. Seurakuntien taloudelliset resurssit pienenevät samaan aikaan kun avun tarve kasvaa
¶ Toisin kuin nietzscheläiset syyttävät, kristityn taivaskaipuu ei ole hidasta itsemurhaa. Hämmentävää vain on, että hallituksen esittelemän keinovalikoiman – kuten loppiaisen ja helatorstain muuttaminen palkattomaksi vapaapäiväksi – vaikutuksista vientiteollisuuteen tai kilpailukykyyn ei ole mitään takeita. Kilpailukykykin laahaa perässä. Lentävä hollantilainen Logicomix-sarjakuvaromaanissa on aukeama, jonka äärelle palaan toistuvasti. 17 vuotias poika haluaa täysihoitoa vakavassa perheessä. LAURI KEMPPAINEN rap-artisti ja rukoileva kädellinen jukka f ordell P erjantaina monet pyörät pysähtyvät Suomessa, kun palkansaajien keskusjärjestöt ovat kutsuneet jäseniään poliittiseen mielenilmaisuun hallituksen valitsemia työelämän uudistuksia – tai kiristyksiä – vastaan. Vientikauppa ei vedä halutulla tavalla, sillä vetävät tuotteet puuttuvat. Oulu. ”Vaatimaton” Halutaan ostaa käytetty, hyvässä kunnossa oleva 5–12 hevosvoimainen lokomobiili. Päätöksiä tehtiin, hyvä niin, mutta onko niistä oikeasti apua. Työelämäpäätöksillään hallitus on kuitenkin tahtomattaan onnistunut huonontamaan yhteiskunnallista ilmapiiriä. konttoriin nimim. Kristillinen puhe taivaasta tarkoittaa, että tähän jännitteeseen odotetaan jonkinlaista selvyyttä. Vaikka kaikkien etu on vakaa kehitys ja terveellä pohjalla oleva talous, ei vallitse yhteisymmärrystä, miten niitä saataisiin pidettyä yllä tai vahvistettua. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus on eittämättä vaikean paikan edessä. Samaan hengenvetoon on sanottava, että lakkopuheet, mielenilmaisut ja vihjailut ensi vuoden vaikeista työmarkkinaneuvotteluista pilaavat lisää tätä ilmapiiriä. Sipilästä on tullut tavallinen poliittinen johtaja, vallankäyttäjä, jonka päätökset eivät voi miellyttää kaikkia. Niin sanottu yhteiskuntasopimus olisi voinut ilmapiirija luottamusmielessä pelastaa paljon, mutta ei ollut malttia antaa sen kypsyä päätökseen asti.. hintailmoituksineen t. Ja sotekin pitäisi kyhätä kasaan. Työntekijöitä korpeaa erityisesti hallituksen yritys ohittaa perinteinen suomalainen sopimusmalli ja rajata säädösteitse sitä, mistä neuvottelupöydissä voidaan työehdoista sopia. Jos tietoisuuteni siirrettäisiin muistitikulle, ja universumi päättäisikin puksuttaa loputtomiin, eikä aurinko sammuisi, ja Simpsoneista tulisi aina vain uusia tuotantokausia, ei se olisi kristillisen julistuksen tarkoittamaa ikuista elämää. Raunioiden, mudan ja savun saartamana. Pitäisi osoittaa päättäväisyyttä ja näyttää Suomelle suuntaa. Niin sanottu yhteiskuntasopimus ei ollutkaan läpihuutojuttu, jota voi perustella yhteisellä hyvällä ja talkoohengellä – sekä hallitusohjelman kirjauksilla. Tässä tilanteessa hallituksen päätös tehdä työelämää koskevia uudistuksia on ymmärrettävä. l. Vast. Ajatuskupla sanoittaa Wittgensteinin oivalluksen: Maailman merkitys ei ole maailmassa. Vastausta pyydetään nimimerkille ”Tarvitseva”, Kaiun kontt. On ollut pakko käydä tarmokkaaseen toimintaan, jotta valtioavustuksen poisjäämisen kautta syntynyt aukko kustannusarvioissa jotenkin saataisiin täytetyksi. Jos vaalivoittaja Sipilää aluksi pidettiin nohevana insinöörinä ja häneen suhtauduttiin myötäsukaisesti ja lisäksi hänessä nähtiin uudenlainen politiikan tunnelmanluoja, niin se kaikki on mennyttä. Kuvan alalaidassa Bertrand Russellin kertojanääni kommentoi kohtausta lakonisesti: Kuilun partaalla ihmisestä tulee joko mystikko tai mielipuoli – mikä on luultavasti sama asia. ¶ Minusta taas tuntuu ilmeiseltä, että maailman ja merkityksen välillä on erikoinen jännite. Mutta mitä on tapahtunut. Jälkikäteen voi ajatella jopa, että sen minkä hallitus ajatteli kehitysyhteistyörahoissa säästävänsä, se tarvitsee pakolaisten vastaanottoon ja kotoutukseen. Pakko tehdä päätöksiä Lisäksi pakolaisten määrä haastaa hallituksen siinä missä koko suomalaisen yhteiskunnankin ennen näkemättömällä tavalla. Olli seppälÄ Julkaisupäällikkö olli.seppala@kotimaa.fi 17.9.1915 Kansanopistojemme nykyinen taloudellinen ahdinkotila on luonnollisestikin kaikkien noiden opistojen johtohenkilöille ja etäämpänäkin oleville ystäville tuottanut huolta. Aukeama koostuu kuvasta, jossa nuori Wittgenstein seisoo maailmansodan hävityksessä. Sipilällä on ollut vaikeampi startti kuin kukaan osasi eduskuntavaalien jälkeen aavistaa. TÄNÄÄN 3 Kotimaa 17.9.2015 PÄÄKIRJOITUS TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN Sipilällä on ollut vaikeampi startti kuin kukaan osasi eduskuntavaalien jälkeen aavistaa. Taivas ei kumoa maailmaa vaan täydellistää sen. Mielenilmaus on muistutus siitä, että työelämässä on edelleenkin kolme osapuolta, työnantajat ja työntekijät sekä hallitus. Kaikki Suomessa ovat tietoisia maan talouden alavireisestä tilanteesta ja yleisestä apeuden ilmapiiristä, joka ei kannusta yrittäjyyteen tai innovaatioihin
Piekkala haluaa korostaa yhteistyötä tästä eteenpäin. Hallituksen toimien lisäksi tai niistä riippumatta työpaikoilla pitäisi miettiä, mitä me teemme ja miten. Kirkon työmarkkinalaitoksen johtaja Vuokko Piekkala muistuttaa, että hallituksen kaavailemat esitykset perustuvat niihin keinoihin, joita sillä on käytettävissä. Ojalan ja Niirasen mukaan synodaalikokous ei ole enää ainoa tapa, jolla papit ja piispat pitävät yhteyttä, joten suuri budjetti ei vastaa nykytilanteen tarvetta. – Tällöin työaikaa tulee pitkälomalaisille parisen viikkoa lisää. Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta on toistaiseksi Suomen viimeinen itsenäinen teologinen tiedekunta.. Piekkala ei osaa sanoa, millaisia työmarkkinaneuvotteluja kirkon sektorilla on luvassa. Hän toivoo löytyvän ratkaisuja, joiden pohjalle kirkon työtä voi rakentaa myös tulevaisuudessa. Ennakkoesityksen mukaan budjetiksi ehdotettiin 800 000 euroa, mitä kirkolliskokousedustajat Sami ojala ja Pekka Niiranen pitivät liian korkeana summana. AKI on linjannut, että seurakunnissa olisi siirryttävä säänneltyyn työaikaan myös hengellisessä työssä. Myös lomaoikeuden rajaaminen kuuluu esitykseen. – En tosin ymmärrä miten kiristyneet työehdot kirkon alalla lisäävät millään lailla Suomen kilpailukykyä tai tuottavuutta. Suurin osa työttömistä teologeista on muita kuin pappeja tai papeiksi pyrkiviä, sillä pappien työttömyystilanne on pysynyt alhaisena. Hengellisen työn tekijät ovat kuitenkin olleet erityisasemassa työajattomuuden vuoksi. – Käytännössä keinot ovat säädöksiä, koska sopimuksiahan hallitus ei eri työmarkkinaosapuolten kanssa voi tehdä. Teologinen tiedekunta sulautettaisiin mahdollisesti osaksi muita tiedekuntia, mutta teologian maisterin tutkinto säilyisi, vaikkei itsenäistä tiedekuntaa olisikaan. Työttömyysasteen kasvu liittyy yleiseen korkeakoulutettujen työttömien määrän kasvuun. – Hengellisen työn viranhaltijoita kohdellaan epätasa-arvoisesti muihin henkilöstöryhmiin nähden, sanoo pappeja ja kanttoreita edustava Kirkon akateemiset AKI ry:n toiminnanjohtaja Jussi Junni. arkiSTokuva: olli SePPälä Pentikäisestä neuvonantaja pakolaiskriisiin Pääministeri Juha Sipilä on ilmoittanut kutsuneensa Kirkon Ulkomaanavusta toimivapaalla olevan antti Pentikäisen neuvonantajakseen pakolaiskriisiin ja Välimeren tilanteeseen liittyen. Kirkkoa käsitellään työmarkkinaneuvotteluissa osana julkista sektoria, ja kirkossa on esimerkiksi julkisen sektorin pitkät lomat. Keinoja ovat loppiaisen ja helatorstain muuttuminen palkattomiksi vapaapäiviksi. 4 TÄNÄÄN Kotimaa 17.9.2015 LYHYET Työelämän kiristykset koskisivat myös kirkkoa TYÖELÄMÄ Lyhyemmät lomat ja arkipyhien palkattomuus saattaisivat tuoda seurakunnille säästöä. Syntyykö kirkkotyönantajalle hallituksen päätösten johdosta säästöä, joka auttaisi seurakuntia tiukkenevassa taloustilanteessa. OLLi SEPPÄLÄ Pyhätöissä. Hallitus kertoi viime viikolla keinoista, joilla se haluaa parantaa Suomen kilpailukykyä. Teologinen tiedekunta lakkautusuhan alla Helsingin yliopisto suunnittelee tiedekuntajaon uudistusta osana keskustakampuksen rakenteellisia kehityssuunnitelmia. Uudistus liittyy muun muassa tutkintovaatimusten muutoksiin. Teologien työttömyysaste on noin 5,5 prosenttia, eli teologeja on työttömänä yhteensä noin 350 henkilöä. Jytyliiton kirkon sektorista vastaava lakimies Anne Sarvi puolestaan sanoi Kotimaa24:ssä, että hallituksen kiristykset koskettavat erityisesti naisvaltaisia ja matalasti palkattuja aloja, kuten juuri kirkon alaa. Teologien työttömyys kasvaa Kirkon akateemiset kertoo, että teologien työttömyys on kasvussa. – Periaatteessa mahdollisuus säästöihin on olemassa ja samalla yksi keino lisää tiukkenevassa taloustilanteessa. Työajan lisääminen ei itsellään lisää tuottavuutta vaan päinvastoin, jos samoihin palveluihin käytetään enemmän työaikaa minkään muun muuttumatta, laatukin pysyy samana. Porvoon tuomiokirkon suntio Björn Ståhl sytyttää kattokruunun juhlajumalanpalveluksessa. Pentikäinen ei edusta tässä tehtävässä Kirkon Ulkomaanapua vaan toimii yksityishenkilönä. Hallitus odotti, että keskeisimmät työmarkkinakeskusjärjestöt olisivat voineet saada aikaiseksi yhteiskuntasopimuksen, mutta siinä ei onnistuttu. Synodaalikokousten budjetti herättää keskustelua Joka kuudes vuosi järjestettävän pappien synodaalikokouksen budjetista päätettiin tällä viikolla kirkkohallituksen täysistunnossa. Työ on palkaton luottamustoimi, ja alustavan tiedon mukaan Pentikäisen toimenkuvaan kuuluvat politiikan taustavalmistelut. Jytyliiton edustaja ihmettelee, miten kiristyneet työehdot kirkon alalla lisäävät Suomen kilpailukykyä tai tuottavuutta. Anne Sarvi on erityisen huolestunut siitä, jos hallitus lainsäädännöllä rajoittaa mahdollisuutta sopia työja virkaehtosopimuksella lakia paremmista työsuhteen ehdoista. – On tärkeää etsiä yhdessä eri henkilöstöryhmien ja työnantajan edustajien kesken ratkaisuja toiminnan järjestämiseen seurakuntalaisia ja vapaaehtoisia unohtamatta. Lisäksi hallitus haluaa pienentää ylityökorvauksia ja tehdä ensimmäisestä sairauspäivästä palkattoman. Piekkala arvelee, että vuosiloma-ajan lyhenemisellä, arkipyhien sisään tekemisellä ja ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudella saadaan lisättyä työaikaa ja säästettyä sairauslomakuluissa
Radiohiilianalyysin mukaan pergamentit, joille käsikirjoitukset on kirjoitettu, ajoittuvat vuosien 568 ja 645 välille. Kirkko nousi tuhkasta Kirkon asioita seuraavana toimittajana saa välillä osallistua ilojuhlaan. Jos äiti esimerkiksi kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, liian harvalle tulee mieleen kysellä isän jaksamisesta. ”Soittimista mukana ovat tavallisesti piano, sähkökitara, basso ja rummut. PS. – Toiminnan lopettaminen tällä aikataululla on suorastaan julmaa. Muutos juontuu hallituksen päätöksistä leikata ensi vuonna kehitysyhteistyöstä 43 prosenttia verrattuna tähän vuoteen. TÄNÄÄN 5 Kotimaa 17.9.2015 TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA PÄÄTOIMITTAJALTA VIIKON POIMINNAT VERKOSTA Kirkon Ulkomaanapu joutuu lopettamaan toimintansa Mosambikissa, johon ensi vuoden Yhteisvastuukeräyksen piti kohdistua. Juhlaan osallistui myös sitä iäkästä väkeä, joka muisti kirkon tuhon vuonna 1944 puna-armeijan hyökättyä Tarttoon. Linjama kuvaa monen miehen olevan ikään kuin pallon päällä lapsen syntyessä. Asiasta kertoivat Birminghamin yliopisto sekä New York Times. ilmestyvässä lehdessä. Maat ja hankkeet, joihin leikkaukset kohdistuvat, eivät kuitenkaan ole vielä täysin selvillä neuvottelujen keskeneräisyyden vuoksi. Suomen Lähetysseura lopettaa toimintansa ainakin Vietnamissa, jossa Lähetysseura on ollut tukemassa muun muassa opettajien koulutusta, perustanut pienkirjastoja, tuottanut ihmiskaupan vastaista materiaalia ja tiedottanut lasten oikeuksista. Ruotsissa on herättänyt hymyilyä hääparin idea pyytää pappia ottamaan alttarilla selfie, pappi-selfie eli palfie, jossa papin lisäksi näkyy hääpari. Myös Fida ja Suomen Lähetysseura joutuvat lopettamaan toimintaansa joissain maissa yhteistoimintaneuvottelujen takia. Orkesteri ja kolme kuoroa esittivät kirkossa syvästi julistavan Rudolf Tobiaksen oratorion Joonaksen lähettäminen. Hausjärven seurakunnan konfirmaatioissa kuullaan perinteisen urkumusiikin ja virsien sijasta nuorten aikuisten bändin soittoa ja laulua. Lisäksi leikkauksilla on suora vaikutus Eurooppaan suuntaavan pakolaismäärän kasvuun. Lopputulos on huikean kaunis. Siitä valuu helposti joko perheen ytimeen tai siitä pois. MARI TEINILÄ mari.teinila@kotimaa.fi Tutkija törmäsi Jumalaan Kotimaa24 täyttää 5 vuotta. Tarttolaiset ovat saaneet kristinuskoa rohkeasti ja valoisasti julistavan tilan, jota kannattaa käydä katsomassa kauempaakin. Tämän tunteen toinen nimi on kiitollisuus. Ruotsiksi kyseinen omakuva on nimeltään prälfie eli prästselfie. Tällaista juhlaa vietettiin Viron Tartossa, kun neuvostovallan aikana tulipalossa tuhoutunut Paavalin kirkko vihittiin remontoituna uudestaan käyttöön. Esimerkiksi kielteiset kokemukset äidin liiallisesta tilan haltuunotosta lapsen syntymän jälkeen voivat saada isän poistumaan hiljaa autotallin kautta perheen elämästä. Förslövin seurakunnan kirkkoherra John Liljeblad otti selfiekepillä alttarilla kuvan, jossa näkyy tuore aviopari Jonas ja Elin Eloffson. Hän kuvaa isyyttä hyödyntämättömänä yhteiskunnallisena potentiaalina. Asiasta kertoi Expressenin Kvällsposten. Bändi on toiminut eri kokoonpanoilla vuodesta 2010, ja vuosi sitten kesällä se soitti ensimmäistä kertaa kesän kaikissa konfirmaatioissa. KUvA: ville AsiKAinen Birminghamin yliopiston kokoelmista on löydetty maailman vanhimpiin kuuluvia käsikirjoitusfragmentteja Koraanista. Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajan Jouni Hembergin mukaan leikkausten aikataulutus on eettisesti kestämätöntä. Paavalin kirkko on Eliel Saarisen ainoa Eurooppaan suunnittelema kirkkorakennus. Paavalin kirkon juhlaan osallistunut sai tuntea taivaan hyvyyttä, kuten seurakunnan 101-vuotias jäsen Felita Viikna kuvaili. Linjaman mielestä isien näkökulma on jäänyt yleisestikin perheiden jaksamisesta keskusteltaessa taka-alalle. Orvoksi jäänyt Alberto Mabote sai hankkeesta apua koulunkäyntiin ja toimeentuloon. Bändin kanssa rinnan esiintyy usein Lauluklubi-niminen kuoro, jossa laulaa eri-ikäisiä seurakuntalaisia”, kertoo bändin ja kuoron vetäjä Kaisa Kaartinen. Juhlavuoden kunniaksi loppuvuoden tilaus vain 5 eurolla. Leikkausten johdosta Kirkon Ulkomaanapu joutuu lopettamaan toimintansa kokonaan Mosambikissa, Libanonissa, Guatemalassa, Hondurasissa sekä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Vain 5 e loppuvuosi Tilaa osoitteessa kotimaa24.fi. Lisäksi Ulkomaanapu joutuu vähentämään toimintaansa useissa muissa maissa. SIRIA KOHONEN Yhteisvastuukeräyksen kohde muuttuu Mosambik oli Yhteisvastuun ulkomaankohde viimeksi vuonna 2010. Virsien uusista sovituksista on pidetty, ja ikäihmisetkin ovat kommentoineet nuorten näköisiä jumalanpalveluksia rennoiksi ja mukaviksi. Kotimaa julkaisee Tarton Paavalin kirkosta laajan artikkelin 24.9. Muslimien perimätiedon mukaan Koraanin kokosi profeetta Muhammed, joka tiedettävästi eli vuosina 570–632. Leikkaukset pitäisi edes porrastaa, jotta meidän ja muidenkin järjestöjen olisi mahdollista ajaa kehitysyhteistyöhankkeet alas eettisesti kestävällä tavalla. Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila pitääkin epätodennäköisenä, että käsikirjoitus ajoittuisi tutkimuksen antaman aikahaarukan varhaisemmalle puolelle. Viron kansallinen sinfoniaorkesteri todisti väkevästi tästä väliaikaisuudesta. Vuoden 2016 Yhteisvastuukeräyksen kansainvälinen kohde vaihtuu johonkin muuhun maahan, jossa Kirkon Ulkomaanavulla on toimintaa. Kuvasta tuli oitis suosittu sosiaalisessa mediassa, mikä hämmensi kirkkoherraa. Lähes kymmenen vuotta kestäneen remontin suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Merja Nieminen ja Kari Järvinen. Juhlapäivinä katse oli kuitenkin tulevaisuudessa, kommunismin ja ateismin aika oli vain väliaikaista. Lapselliset miehet -blogin perustaneen Topi Linjaman mielestä kysymys isien näkökulmasta on jäänyt liian vähälle huomiolle. Välillä kuullaan myös akustista kitaraa, viulua ja huilua
Peruskoulun opetussuunnitelman uudet perusteet otetaan käyttöön ensi syksynä. Näen sen todellisena uhkana, Kallioniemi sanoo. Helsingin yliopiston uskonnon didaktiikan professorin Arto Kallioniemen mielestä kehitys kertoo uskonnonopetuksen marginalisoitumisesta. KUva: RaMi MaRjaMäKi koulu Uskontotuntien sisällöstä ja toteutuksesta ollaan eri mieltä. Kuvassa Linnainmaan koulun oppilaita uskonnontunnilla Tampereella. Uudessa opetussuunnitelmassa vuosiviikkotunteja on kymmenen. Samalla uskonnon oppiaine menettää jälleen tunteja. 6 TÄNÄÄN Kotimaa 17.9.2015 Maallistuneille luokanopettajille uskonto on vaikea aine opettaa, sanovat uskonnonopetukseen perehtyneet professorit. Nykyisen uskonnonopetuksen tavoitteena on tarjota mahdollisimman laaja uskonnollinen ja katsomuksellinen Uskonnonopetusta halutaan uudistaa Uskonnon oppiaine menettää jälleen tunteja peruskoulun uudessa opetussuunnitelmassa, joka tulee voimaan ensi syksynä. Pitäisikö opetuksen painottua etiikkaan vai tietosisältöihin?. – Jos uskonnonopetusta ei saada uudistettua, pelkään, että 2020-luvulla meillä on joku kaikille yhteinen elämänkatsomustiedon kaltainen uusi etiikan oppiaine. Vuoden 1970 peruskoulun opetussuunnitelmassa uskonnolle oli varattu viisitoista niin sanottua vuosiviikkotuntia, mutta sen jälkeen oppituntien määrä on laskenut tasaisesti
Räsäsen mielestä tämä on erityisen tärkeää nykyään, kun uskonnon rooli kotikasvatuksessa saattaa olla ohut. Monen vähemmistöuskonnon opetussuunnitelmassa mainitaan tavoitteeksi oppilaan uskonnollisen identiteetin vahvistaminen. Paikallisten opetussuunnitelmien muokkaaminen perusteiden pohjalta on parhaillaan käynnissä kunnissa. – Opettajankoulutuksessa uskonnon didaktiikan opetus on niin vähäistä, ettei siellä ole mahdollista opettaa esimerkiksi Raamatun kertomusten opettamista lapsille. 1990-luvun taitteeseen asti uskonnonopetuksen piti perustua evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin ja Raamattuun. Vireillepanijoista valtaosa on luokanopettajia, ja aloitteen kotisivuilla tukijoiksi on ilmoittautunut joukko opettajia ja rehtoreita. Käytännöstä luovuttiin vuonna 1991 ja samalla opetuksesta hävisi vaatimus, että uskonnonopettajan on kuuluttava evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Muotoilu poistuu uusista opetussuunnitelman perusteista, mutta Iivosen mukaan koulun tehtävä on edelleen antaa oppilaille välineitä rakentaa suomalaista identiteettiä. Kansalaisaloitteessa ehdotettua, työnimellä katsomustieto kulkevaa oppiainetta hän pitää kuitenkin osin ongelmallisena. Se voisi hyvin ottaa lähtökohdaksi yhteiskunnassa laajasti hyväksytyt monikulttuurisuuden ja moniarvoisuuden periaatteet, Räsänen sanoo. Antti Räsäsen mukaan luokanopettajat voivat kokea vakaumuksellisesti ristiriitaisena opettaa ainetta, jonka sisältöjä eivät pidä tosina. Opettajien kokemat vaikeudet ovat tuttuja uskonnon opetukseen perehtyneille professoreille. Sen hän uskoo antavan valmiudet vuorovaikutukseen muiden kanssa. Enemmistöuskonnon opetukseen osallistuu siis paljon sellaisia oppilaita, joille opetus ei ole oman uskonnon opetusta. Meillä on asioita, joista voimme olla suhteellisen varmoja, asioita joista voimme olla melko varmoja, sekä uskon alue, oma rikas maailmansa, jossa ei pelata samoilla lainalaisuuksilla. Käytännössä tunnustuksellisuudesta puhuttaessa kysytäänkin, sisältyykö opetukseen uskonnonharjoittamista. Se painottuu hänen mielestään liikaa eettisiin kysymyksiin ja liian vähän uskontoihin liittyviin tietosisältöihin. Pekka Iivosen mukaan uskonnon kohdalla työhön voi sidosryhmänä osallistua luontevasti paikallinen seurakunta. Opetusneuvos Pekka Iivonen Opetushallituksesta kertoo, että Opetushallitus on puhunut jo vuosia vain uskonnon opetuksen sitouttamattomuudesta tai sitouttavuudesta. – Koulun ei tarvitse tai pidä pyrkiä katsomuksellisuuteen neutraaliuteen. Siinä paljastuu oppiaineen perimmäinen luonne, kun puhutaan uskonvaraisista asioista. Oulun kaupungin laatupäällikkö Päivi Mäen mukaan evankelis-luterilaisen uskonnon opetuksesta ei ole tullut opetuksen järjestäjille kysymyksiä koko opetussuunnitelman voimassaolon aikana. Mielestäni se on nimenomaan yleissivistyksellinen tehtävä. Ensi vuonna käyttöön tuleva uusi opetussuunnitelma ei tuo oleellisia muutoksia uskonnon oppiaineen sisältöihin. Tällaista mallia on kokeiltu muun muassa Helsingin Kulosaaressa. Siinä määriteltiin alakoulun evankelis-luterilaisen uskonnon yhdeksi tavoitteeksi opettaa oppilaita luottamaan Jumalan huolenpitoon. Keskustelu ja erilaisten näkemysten sietäminen ja hyväksyminen ovat keskeisiä uskonnon opetuksen tavoitteita. Esimerkiksi vuorovaikutusta eri opetusryhmien välillä pitäisi lisätä. Tähän kuuluu myös vähemmistöjen enemmistöä suurempi tarve tuntea omaa perinnettään. – Joku voisi sanoa, että jos ei kotona välitetä opettaa, niin ei kai se koulunkaan tehtävä ole. Elokuun alussa sosiaalisessa mediassa levisi otteita Oulun kaupungin opetussuunnitelmasta. JOONa RaUdaskOski TUiJa PyhÄRaNTa Lue lisää Kotimaa24:stä. Peruskoulun oppilaista 91 prosenttia osallistuu evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen, vaikka suomalaisista kirkkoon kuuluu vain vajaa 74 prosenttia. Kouluopetuksella ei pyritä hankkimaan jäseniä millekään uskonnolliselle yhdyskunnalle. Tunnustuksellisuus sanana poistui asiakirjateksteistä lopullisesti uuden uskonnonvapauslain myötä vuonna 2003, mutta jäi elämään arkikieleen. – Opettajan tehtävä on tuoda asiat oppilaille pohdittaviksi. Mäen mukaan edellisessä opetussuunnitelman uudistusprosessissa perusteiden tekstiä ei sellaisenaan saanut laittaa kaupunkien suunnitelmiin. Nyt käynnissä olevassa opetussuunnitelman uudistuksessa perusteiden tekstiä ei tulkita kunnissa vaan sijoitetaan eri vuosiluokille. Helsingin yliopiston uskonnonpedagogiikan professori Antti Räsänen toivoo oppiaineen kehittämistä nykymallin pohjalta. Kuvan julkaisi Twitterissä oululainen luokanopettaja, joka koki sisältöjen olevan ristiriidassa oman maailmankatsomuksensa kanssa. – Kouluopetuksella ei pyritä hankkimaan jäseniä millekään uskonnolliselle yhdyskunnalle, Iivonen sanoo. Vaikka tavoitteet jaetaan laajasti, niiden toteuttamistavoista keskustellaan vilkkaasti. Tämä on yksi hedelmällinen lähtökohta uskonnonopetuksessa. Uskonnon oppiainetta on kritisoitu paitsi oppilaiden myös opettajien näkökulmasta. Piispainkokouksella oli tarkastusoikeus uskonnon oppikirjojen sisältöön. Opettajan ei Räsäsen mielestä kuitenkaan ole pakko tarjota oppilaille lopullista totuutta uskonkysymyksistä. Luokanopettajien on vaikea löytää mielekkäitä oppisisältöjä.. Oulun kaupungin kehittäjäopettaja Jussi Tervonen ei halua kommentoida vanhaa opetussuunnitelmaa, jota ei ole ollut laatimassa. TÄNÄÄN 7 Kotimaa 17.9.2015 yleissivistys. Luokanopettajia kouluttavan Arto Kallioniemen mukaan maallistuneiden luokanopettajien on vaikea löytää nykymallisesta uskonnonopetuksesta mielekkäitä oppisisältöjä. Tervonen uskoo, että katsomusaineissa opettajat osaavat ottaa huomioon oppilaiden erilaiset taustat ja ajattelumallit. Joku väljä maailmankatsomus kodeillakin yleensä on. Hänen mielestään lähtökohtana voisi pitää omaan uskontoon ja sen käsitteistöön tutustumista. Arto Kallioniemi kannattaa yhteisen, täysin uuden katsomusaineen luomista. Kaikille avoin enemmistöuskonnon opetus ei Iivosen mielestä voi sisältää samanlaista tavoitetta identiteetin vahvistamisesta. Kotimaan haastattelemat asiantuntijat uskovatkin, että varsinaiset muutokset näkyvät oppimiskäsityksessä ja oppiaineiden rajat ylittävissä kokonaisuuksissa. Sen hän arvelee mahdollistaneen ylilyönnit tai huolimattomat muotoilut. Elokuussa julkistettiin kansalaisaloite, jossa vaaditaan uutta kaikille yhteistä katsomusainetta. Se on yksi uskonnolliseen perinteeseen sitouttamisen muoto. Hän muistuttaa, että opetussuunnitelmien tekeminen on tasapainoilua riittävän selkeyden ja soveltamisvaaran välillä. Samanlaisia muotoiluja löytyy joidenkin muidenkin kuntien opetussuunnitelmista
Seurakunta laatii vastaanottokeskuksen budjetin ja rekrytoi työntekijät, ja valtio korvaa seurakunnalle toiminnan ylläpitämisestä aiheutuvat kulut. Lisäksi lukuisat seurakunnat ovat ilmoittaneet valmiudestaan majoittaa turvapaikanhakijoita tarpeen vaatiessa. Kun on tarve, seurakunta voi toimia jalustana ihmisten halulle auttaa, Rintamäki sanoo. 020 754 2350 sanaa joka päivälle 2490 Pirjo Kantala, Pekka Y. Se johtuu varmasti siitä, että kirkon johdon viesti on ollut niin yhdensuuntainen ja vahva, sanoo Kirkkohallituksen asiantuntija Marja-Liisa Laihia. Lauttasaaren kirkon liikuntasalin, kryptan ja kerhotilojen lattioilla yöpyy syyskuun loppuun asti noin 80 turvapaikanhakijaa. Lauttasaaren kirkko on yksi monista seurakuntien tarjoamista hätämajoitustiloista. – Seurakunnat ovat lähteneet tähän mukaan todella aktiivisesti. Seurakuntien apu ei rajoitu tiloihin. Majoitusta on järjestetty lisäksi ainakin Liedon ja Tarvasjoen seurakuntataloilla, Tampereen seurakuntien kurssikeskuksessa sekä Helsingin Agricolan kirkolla ja Munkkiniemen entisellä seurakuntatalolla. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla. – Kunnioitamme toinen toistemme uskontoa. Kaupunki tarjoaa patjat, petivaatteet ja ruuat, seurakunta tilat ja ruuanjakelun. Lauttasaaren kirkolla erilaista toimintaa turvapaikanhakijoille järjestääkin suuri joukko vapaaehtoisia. Seurakunta voi toimia jalustana auttamishalulle, sanoo kirkkoherra Juha Rintamäki. Kotimaa 17.9.2015 Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat kuten myös Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuun tuotteet. Hiltunen, Jaana Räntilä, Olli Valtonen Rukousten kirja Arkeen ja juhlaan Johdantotekstit avaavat rukoilemisen eri muotoja ja tarjoavat ajatuksia hiljentymisen mahdollisuuksista arjessa. – Kirkko on kanava, joka mahdollistaa tämän. Seurakunnat ovat moniammatillisia työyhteisöjä, joissa on osaamista muun muassa leirija virkistystoiminnan sekä henkisen huollon järjestämisestä. Kokoelma sekä täysin uusia että vanhoja klassisia rukouksia. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä on vuokrannut Heinänokan leirikeskuksen Suomen Punaisen Ristin käyttöön. 650 Anna-Mari Kaskinen, Miikka Ruokanen, Yrjö Sariola (toim.) Sanan aika 2015–2016 Vuosittain uudistuva Sanan aika elää mukana luterilaisessa kirkkovuodessa ja tarjoaa päivittäisen annoksen Raamatun sanaa arkeen ja juhlaan. www.sacrum.fi MYYMÄLÄ : HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. 24,90 (30,90) Päivän tunnussana Raamatun sanaa vuoden jokaiselle päivälle. Kuva: Joona RaudaSKoSKi Kun on tarve, seurakunta voi toimia jalustana ihmisten halulle auttaa.. Vihdin seurakunta aikoo ryhtyä ylläpitämään väliaikaista vastaanottokeskusta Riuttarannan leirikeskuksessa. He myös kunnioittavat kristinuskoa ja ovat hyvin kiitollisia kirkolle. Kirkon kerhotiloihin on avattu rukoushuone hiljentymistä ja rukousta varten. 6,50 (7,70) 650 Seurakuntalaiset järjestävät tulijoille suomen kielen opetusta ja kutsuvat pelaamaan jalkapalloa. Kirkkoherra Juha Rintamäki kertoo, että esimerkiksi opettajat ovat järjestäneet kirkolla suomen kielen oppitunteja. – Siihen päälle tulee vielä seurakuntalaisten osaaminen. Tilat otettiin käyttöön Helsingin kaupungin pyynnöstä muutaman tunnin varoitusajalla viime torstaina. Se ei Rintamäen mukaan ole aiheuttanut ongelmia ainakaan Lauttasaaressa. Siellä voi olla vaikka minkälaista ammattiosaamista, ihmisiä joiden palveluksia tarvittaisiin juuri nyt, Laihia sanoo. Värikäs kansi, koko 120 x 78 mm 6,50 Isompitekstinen, koko 165 x 115 mm 7,50 Alk. Tuija PyhäranTa Kirkot majoittavat turvapaikanhakijoita Seinään kirjoitetut viestit toivottavat turvapaikanhakijat tervetulleeksi Lauttasaaressa. Hätämajoituksen lisäksi seurakunnat ovat luovuttaneet leirikeskuksiaan talveksi väliaikaisiksi vastaanottokeskuksiksi. Turvapaikanhakijat ruokailevat kaikille avoimessa kirkkokahvilassa, joka toimii samalla paikallisen väestön ja tulijoiden kohtaamispaikkana. Päivän tunnussana on ilmestynyt vuosittain suomeksi vuodesta 1904 alkaen. Kahvilan seinällä erilaiset harrastusporukat toivottavat turvapaikanhakijoita tervetulleiksi mukaan toimintaan. Suuri osa nyt Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista on muslimeja
Ehdot. Smolnan keväässäkin taisivat perustavat neuvottelut m-sanojen merkityksistä jäädä käymättä. Kulttuurin selitys taas on niin moniaalle haarova, että monikulttuurisuuden merkitysten etsijä turhautuu. Vaikka yhtenäistä suomalaisuutta ei esimerkiksi kielen, uskonnon tai edes geenien perusteella pystytäkään todeksi osoittamaan, voidaan ajatella, että suomalaisuus on olemassa merkitysten maailmassa, diskursiivisena tosiasiana. Rodun asemesta on alettu käyttää termiä etninen ryhmä. Perussuomalaisten ajattelu on monikulttuurisuuskriittistä. Tästä todistaa esimerkiksi sanan neekeri historia. Senkin käyttö on osoittautunut ongelmalliseksi siksi, että sitä käytetään toisinaan rasistissävytteisesti. Mutta onko kristinusko sellainen kulttuuri, jonka voidaan sanoa olevan kaikessa moninaisuudessaan yhtenäinen. KompromisseiMelkein mahdottomat m-sanat Meillä on unelma -mielenosoitus monikulttuurisen Suomen puolesta keräsi heinäkuussa noin 15 000 mielenosoittajaa Helsinkiin. Osalla m-keskustelijoista keskeinen tarkoitus on saavuttaa yksipuolinen käsitteiden määrittelyvalta. Asioista on voitu neuvotteluissa sopia, vaikka sopijoiden näkemykset ovatkin olleet kaukana toisistaan. Yhteiskuntaan näyttää syntyneen jakolinja. Diskursiivinen suomalaisuuskin rakentuu jatkuvasti uudestaan. Olennaisempaa on toistella omia ”totuuksia” ja pyrkiä määräämään keskustelun tavat, ehdot ja sanat. Keskustelu monikulttuurisuudesta on tuomittu epäonnistumaan. Vesa heikkiNeN Kirjoittaja on suomen kielen dosentti. Etnisen taustan tai ryhmän rinnalla ja asemesta nyt puhutaan erilaisista kulttuureista ja monikulttuurisuudesta. Ajatellaanpa vaikka hallitusohjelmaa. Toisaalta yhteiskunnallisen keskustelun onnistuminen perustuu sopimuksiin sanojen merkityksistä. Erityisesti uhkaretoriikassa on hellitty ajatusta islamista brutaalina maailmanvalloittajauskontona. Sana alkoi vilahdella keskusteluissa 1990-luvulla, kun Suomea vietiin Euroopan unioniin. Monokulttuurisuutta on perusteltu uskonnollakin. Samalla on noussut esiin perustavia kysymyksiä demokratiamme tilasta ja maamme asenneilmastosta. Monikulttuurinen määritellään sanakirjassa useaan kulttuuriin liittyväksi, perustuvaksi tai kohdistuvaksi, monen eri kulttuurin piirteitä sisältäväksi. Ei voi olla kulttuurien moneutta, jos ei ole yksittäisiä kulttuureja. Tosin diskursiivisten tosiasioiden luonteeseen kuuluu, että näitä merkityksiä ei kukaan voi lyödä lukkoon. Diskursiivisten tosiasioiden luonteeseen kuuluu, että näitä merkityksiä ei kukaan voi lyödä lukkoon. TÄNÄÄN 9 Kotimaa 17.9.2015 yhTeiskuNTa Ruma kupla. Mono-puheeseen sisältyy tyypillisesti aitouden ja puhtauden vaatimus, ja monikulttuurisuus näyttäytyy uhkaavana likana. Myös leimakirves on heilunut: Rasisti! Suvakki! Kesällä 2015 keskustelu sai rajun käänteen, kun kansanedustaja Olli Immonen (ps.) julkaisi Facebookissa taistelukutsunsa: ”Unelmoin vahvasta, urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota kutsutaan monikulttuurisuudeksi.” Keskustelu on käynyt niin kiihkeänä, että keskustelukanavia on jouduttu sulkemaan. Politiikka on perinteisesti kompromissien taidetta, mutta toisinaan kompromissit vaikuttavat oudoilta. Tätä nykyä n-sanaa pidetään yleisesti rasistisena, ja suuri osa kieliyhteisöstä on omaksunut tämän normin. Kulttuuri voi tarkoittaa esimerkiksi yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuutta, sivistystä tai vakiintuneita toimintatapoja. Professori Mikko Lehtonen on huomauttanut, että suomalaisuus on kuin sika, joka syö kaiken. Toki monokulttuurisuusajatuksia puoltaviakin näkökantoja voidaan esittää. Ristikin on lännestä, ja muualta on saatu muun muassa tango, kahvi ja kirkkokin. kuva: NiclaS Mäkelä / OTavaMeDia / leHTikuva hin. Viime vuosina m-sanat on valjastettu politiikan palvelukseen. Myös termiin rotu liittyvät ongelmat on havaittu, eikä ihmisten määrittelemistä eri roduiksi pidetä tieteellisesti perusteltuna. Substantiivi monikulttuurisuus on lainattu suomeen lännestä. Ajatusta yhtenäiskulttuurista on kritisoitu myös kielinäkökulmasta. Ongelmallista tällaisissa sopimuksissa on se, että sopijat pelaavat onttoa kielipeliä, jossa hankalat kysymykset peitetään sovinnollisten korulauseiden alle. Kokoomuksen ja keskustan ohjelmissa monikulttuurisuus näyttäytyy suomalaisuuteen kuuluvana rikkautena. Diskursiivinen suomalaisuuskin rakentuu jatkuvasti uudestaan.. Yhtäältä olisi monikulttuurisuuden jyrkkiä vastustajia, toisaalta suvaitsevaisia puolustajia. Vai mahdollisuus. Monikulttuurisuudesta keskustelevilla ei aina tunnu olevan aitoa halua käydä keskustelua sanojen merkityksistä eikä tavoitella niistä yhteisymmärrystä. Mutta mitä on suomalainen monokulttuuri. Hallituspuolueiden käsitykset m-sanojen merkityksistä poikkeavat radikaalisti toisistaan. Helsingin Kaiku -lehdessä kirjoitettiin 1906, että ”neekeri ei ole läheskään niin lahjakas kuin valkoinen herransa” ja hänen ”moraalisiin ominaisuuksiinsa” kuuluu ”halu valehdella”. Suomessa puhutaan sataaviittäkymmentä eri äidinkieltä, ja muutamat vähemmistökielet nauttivat lain suojaa. Samalla tavalla kritiikittömästi m-keskusteluissa on usein puhuttu islamista yhtenä möhkäleenä, yhtenäisenä kulttuurina. Sanoilla, niiden käyttötavoilla ja tyyliarvoilla on myös tapana muuttua. Näistä lähtökohdista on päädytty hallitusohjelmaan, johon m-sanat eivät ole mahtuneet. Monikulttuurisuus-termin voi ajatella perustuvan oletukseen monokulttuurisuudesta. Suomalaisuutta on kautta historian rakennettu kielen keinoin ja siihen on perinteisesti kytketty tietynlaisia sisältöjä, kuten sisukkuus. Ajatellaan, että valta on sillä, kenellä on valta määritellä keskustelun agenda ja sanat
Pöydissä on kalliita virvokkeita. He saattavat etsiä unohdusta kulutuksen ja nautintojen tuomasta mielihyvästä. Kuinka moni ihminen aidosti uskoo, että maailma ja elämä muuttuvat paremmiksi 2000-luvulla. Pieni joukko yrittää jotain. Hän perusteli ehdotustaan useilla käytännön syillä ja myös sillä, että monissa alkuperäisissä juhlissa muisteltavien tapahtumien vuosilukukaan ei ole tiedossa. Elämme puoliksi piilevän ahdistuksen ja lamaannuksen aikaa, mutta emme haluaisi tunnustaa sitä. Tätä paradoksaalista asennetta eletään todeksi ilmastopyhiinvaelluksilla. Lähdemme vaeltamaan vastoin kaikkea todennäköisyyttä onnistumisen suhteen. Tunnetuin näistä juhlista lienee joulu. Tällöin uskonnollisten juhlien luku kasvoi. Päinvastoin jos ne olisivat sunnuntaina, voisi niiden merkitys vahvistua. Toinen joukko on se, joka varsinaisesti päättää maailman asioista talousfoorumeissa ja poliittisissa kokouksissa. EsKo KaLLIo kirkkoherra, Soini Vaikka eläisimme tragedian keskellä, toiminta ja toivo luo merkityksellisyyttä. Ehkä ihmiskunta yllättäen tekeekin edes jonkinlaisen kääntymyksen. Lukuisat ihmiset ajattelevatkin näin ja päättävät käyttää jäljellä olevan ajan toisin. Arkija muut juhlapyhät painivat ihan eri sarjassa. Useimmat niistä asetettiin Rooman valtakunnassa käytössä olevien juhlien paikalle ja niille annettiin kristillinen sisältö. Tätä asennetta eletään todeksi ilmastopyhiinvaelluksilla. Vaikka eläisimme tragedian keskellä, toiminta ja toivo luo merkityksellisyyttä. Muutama tarjosi helluntaita ja lopuilla ei ollut harmainta aavistusta. Työssäkäyvät ovat työssä ja lapset ja nuoret koulussa. Kun katsoo näiden kahden joukon eroa, voi pohtia, mitä ihmeen merkitystä on tienvarsien sekalaisella seurakunnalla. Maailman ympäristötilanne tällä vuosisadalla näyttää tutkimustulosten valossa niin lohduttomalta, että järjellä mitattuna toivoa ei juuri ole. 10 TÄNÄÄN Kotimaa 17.9.2015 MIELIPITEET Lepopäivän pyhittäminen tärkeintä Kotimaan numerossa 36 (10.9.) Puolangan kirkkoherra Hannes Seppänen teki ehdotuksen joidenkin arkipyhien siirtämisestä sunnuntaihin. Potentiaalisten kirkossakävijöiden määrä ei ole kovin suuri eivätkä hekään jaksa joka kerta kirkkoon. Meillä on niin paljon sunnuntaita ennen tai jälkeen jonkin juhlapäivän, että niitä voisi hyvinkin korvata näillä arkipyhien nimillä. Laulamme matkallamme. On muutakin elämää kuin kirkossakäyntiä. Välillä sade vihmoo ja on kylmä, toisinaan aurinko lämmittää. Olen osallistunut niistä moneen, Lauttasaaren kaduilla tai Viron sorateillä. Osa vaelluksista kulkee aina Pariisiin asti, jossa loppuvuodesta pidetään seuraava suuri kansainvälinen ilmastokokous. Seppänen oli näin ollen oikeassa todetessaan, että ”kovin vakavaa tämä (juhlien) ajallinen yhteys ei siis voi olla.” Vakavaa mielestäni on sen sijaan se, että kristityiksi tunnustautuvat ovat suurelta osin hylänneet Raamatun Jumalan sanana. Todennäköistä se ei ole, mutta Jumalalle ei toki mikään ole mahdotonta. Katso ympärillesi. Pitkien pyhäputkien sumassa ei todellakaan ole mitään järkeä. Valtavirta on aivan toisaalla. Erilainen joukko kokoontuu kiiltäviin huoneisiin, joissa jokaisesta yksityiskohdasta on pidetty visusti huolta. Arkipyhien siirto sunnuntaille ei mitenkään ohenna niiden sisältöä, mitä teologit pelkäävät. Pienen yksipappisen seurakunnan kirkkoherrana olen mietiskellyt samaa. Jos on jumalanpalvelus neljänä peräkkäisenä päivänä, kenen oletetaan tulevan kirkkoon. Tuulipukuja, papinkaapuja, nahkatakkeja. YMPÄrIsTÖ Kristittyjen kutsumuksena on iloita, vaikka tilanne olisi paha. Useimmat vaellukset ovat kuitenkin paikallisia, kuten Suomessa pidetyt Pyhiinvaellus Pariisiin -tapahtumat. Tällaisiksi sunnuntaille siirrettäviksi pyhiksi sopisivat loppiainen, helatorstai ja pyhäinpäivä. Se ei koskaan ole turhaa. Kristittyjen kutsumuksena on olla kiitollisia ja jopa iloisia, vaikka tilanne olisi hyvin paha, kuten paavi Franciscuskin muistutti tuoreessa ympäristökiertokirjeessään. Vuonna 2015 monet kristityt ovat ilmastopyhiinvaelluksella. • Katso lisää: www.pyhiinvaelluspariisiin.blogspot.fi ja samanniminen Facebook-ryhmä Arkipyhät sunnuntaille Kiitos Hannes Seppäselle hyvästä mielipidekirjoituksesta, joka koski arkipyhien siirtoa sunnuntaille. Aloite saattaisi edetä kirkolliskokoukseen asti ja toivon mukaan sitä kautta käsikirjakomitealle ja joskus viiden vuoden kuluttua käytäntöön. Ainoa toivo on, että Jumala on. Viime keväänä satuin kuulemaan radiosta seinäjokisten haastattelun koskien sitä, miksi helatorstaita vietetään. gu n he lm ine n. Palvelijat odottavat kravatti kaulassa tai jakkupuku yllä. läntisissä kirkoissa käytössä oleva kirkkovuosi syntyi 300-luvulla. Tai sitten he ahdistuvat ja masentuvat. Jos hallituksen kaavailema arkipyhien muutto työpäiviksi tai palkattomiksi vapaapäiviksi menee läpi, sellaisena päivänä jumalanpalveluksen toimittaminen on melko turhaa ja mielestäni itse asiassa lähes syrjintää. Ensimmäinen joukko on ilmastopyhiinvaeltajien porukka. PaNu PIHKaLa TT, pastori, kristillisen ympäristöjärjestö A Rocha Suomen puheenjohtaja • Ilmastopyhiinvaelluksia järjestävät monet seurakunnat ja ekumeeniset toimijat, kuten Suomen Ekumeeninen Neuvosto. Maailman mahtavat pitävät neuvotteluita suurissa saleissa, kaukana mutaisilta tienvieriltä. Ja vaikka sen päivän jumalanpalvelus olisi illalla, ei se todennäköisesti laajentaisi osallistujien joukkoa. He saattavat iloita perheenjäsenistä, siitä luonnosta mitä on jäljellä, elämän pienistä ja samalla suurista asioista. Useat ystäväni ajattelevat, että voisin käyttää aikani paremminkin. Heitä on lukuisissa eri paikoissa, mutta suuret kansanjoukot kiitävät aina autoilla ohi. Kun Jumala sanoo: ”Muista pyhittää lepopäivä”, hän tarkoittaa jotakin tärkeää. Taitaa olla niin, että ns. Osalla on kädessä sauva, risti tai banderolli. Kristittynä en voi muuta kuin roikkua kiinni toivossa ja sen lähteessä. TaIsTo HILLbErg eläkeläinen, Jämsänkoski Toivoton ilmastopyhiinvaellus. Tämä on kutsu tulla mukaan. Itse asiassa kymmenen käskyn ilmaisema viikoittainen lepopäivä on ainut pyhäpäivä, jonka takana on jumalallinen arvovalta. Sama tilanne on myös lukuisissa muissa kristillisissä ympäristötapahtumissa. omituinen joukko kävelee maantien laidalla. Siinä haastateltiin ainakin 10 ihmistä, joista yksi tiesi helatorstain merkityksen. Vain eläkeläisillä olisi mahdollisuus tulla kirkkoon. Esittäisinkin jollekin hiippakuntavaltuutetulle aloitteen tekemistä koskien arkipyhien siirtoa sunnuntaille. Lisäksi yhä useampi yksilö ja pienyhteisö yrittää muuttaa maailmaa teko kerrallaan
Vanhemmat piilottelevat vammaisia ja albiinoja pimeissä kanakopeissa ja muissa epäinhimillisissä oloissa. Jokainen ammus oli tappava ja suunnattu ihmistä kohti. Nyt on aika ihmisten ymmärtää, että aseteollisuutta on huimasti vähennettävä. Syyrian puolelta kuuluneet äänet olivat tuttuja, mutta silti kokonaan toisenlaisia. Etkö tekisi niin kuin Joosef, veisit perheen turvaan toiseen maahan, jos se vain suinkin olisi mahdollista. Kykenevätkö turvapaikan hakijat sopeutumaan. Eikö pitäisi auttaa paikan päällä. Olen ampunut rynnäkkökiväärillä kuntoisuuslomia ja entisenä aktiivireserviläisenä tottunut kaikenlaiseen paukkeeseen. Sanotaan, että matkailu avartaa. Jokaista pitää auttaa. Kaikesta näki, että hänen oli hyvä olla. Se kertoo, että meillä suomalaisilla on varaa auttaa myös Elisabethin koulua ja Syyriasta pakenevaa perhettä. Sen rinteillä olevasta kylästä kuului tykistötulta, kranaatinheittimien jysähdyksiä ja konetuliaseiden säksätystä. Jokainen ammus tuli asutuksen keskeltä, siis myös lasten, naisten ja vanhusten keskeltä. He kysyvät, kuinka moni Irakista ja Syyriasta pakeneva on aidosti avun tarpeessa. EEVa-MarIa MUUrMaN FM, teol.yo., Helsinki Mietittäväksi kulttuurieroista Olin aikanaan Lontoon Merimieskirkon vastaava toiminnanhoitaja. Jos matka ei olisi niin pitkä, ilmoittautuisin kirkkoherra Seppäsen avuksi pitämään yhden niistä lukuisista joulun ajan saarnoista, joita hän jo nyt pelolla odottaa. Ne särkivät sydämen. Toivon, että tämä otetaan yleiseksi saarnan aiheeksi kirkoissamme. – Lapseni on sairas, oli vastaus. Entisenä talouspäällikkönä ymmärrän kuitenkin, että jostain on saatava rahaa pakolaisten elämän parantamiseksi. Pappi saisi enemmän olla organisaattori, joka mahdollistaa sen, että maallikoilla on tila ja tehtävä yhteisessä messussa. Minulle yllättävä vastaus – eri kulttuurista. MarKKU TaPIO Klaukkala aseet työkaluiksi Ihmiset pakenevat asuinpaikoiltaan etsien turvaa ja parempia oloja. Ihmisten tappaminen on lopetettava ja mielenkiinto suunnattava tuhoamisen sijasta rakentamiseen. Eräänä päivänä hän ei ilmestynyt työpaikalle. Palaute: toimitus@kotimaa.fi Matkustaminen haavoittaa Jokainen ammus oli tappava ja suunnattu ihmistä kohti. Koetin ottaa yhteyttä puhelimitse – ei tulosta. TÄNÄÄN 11 Kotimaa 17.9.2015 MIELIPITEET KOLUMNI Jari Jolkkonen Maallikoille tilaa messun toteuttamiseen Vastauksena kirkkoherra Hannes Seppäsen mielipiteeseen ( Kotimaa 10.9.) älähdän, että minua maallikkona harmittaa papiston itseriittoisuus. Pakenevien kotimaissa on sotaa, asekauppaa, korruptiota, lapsikauppaa. Kaksi viikkoa sitten tapasin lievästi kehitysvammaisen Elisabeth-tytön vammaisten koulussa Tansanian Lushotossa. Hän teki erinomaista työtä. Luulen, että esimerkiksi Tuomas-messun menestyksen salaisuus on pitkälti yhteisessä tekemisessä. Silloin samatkin ajatukset voisivat olla tuoreita uusille kuulijoille. Kysymykset pitää sallia. Matkalla allekirjoitettiin kumppanuussopimus Kuopion hiippakunnan ja Pyhän maan evankelis-luterilaisen kirkon kanssa. aNITa LIIhO Raasepori Verkkokeskustelujen perusteella meissä suomalaisissa on paljon niitä, joiden mielestä turvapaikanhakijoita ei pidä ottaa Suomeen ja kehitysyhteistyöhön osoitettuja määrärahojakin joutaa leikata. Mitä tekisit suojelevana isänä tai huolehtivana äitinä. Tai toisiaan vastaan. Pyhän ja arjen rajaa ei saisi myöskään sekoittaa sillä, että viedään pyhätyökorvaukset pienituloisilta. Kehitysyhteistyön varojen leikkaamisen takia on lakkautettava orpokoti, sairaala tai vammaisten koulu. Entä onko syvässä lamassa rypevällä yleislakko-Suomella varaa. Myös harjoittelemaan halukkaita teologian opiskelijoita on tässä maassa. Saarnaideoitten etsimiseen voisi kokeilla raamattupiirejä, joissa seurakuntalaiset pohtivat tulevien pyhien tekstejä, vaikka pappi sitten kokoaisikin ajatukset saarnoiksi. Nuo äänet eivät särkeneet korvia. huomenna tuhannet suomalaiset kokoontuvat vastustamaan ehdotusta, jonka mukaan sunnuntaina saisi tuplapalkan sijasta vain 175 % palkan ja vuosiloma lyhenisi 38 päivästä 30:een. Reilua. Antamalla ihmisille tehtäviä jumalanpalveluksessa heidät myös sitoutetaan. Elisabeth hymyili, katsoi silmiin ja lahjoitti minulle ompelemansa kanga-liinan. Tuovatko he mukanaan yhteentörmäyksen islamin ja lännen välillä. Lisäksi toivon, että kirkko ei osaltaan edesauta pyhän hämärtymistä maassamme. Vaan niin, että kaukaisesta tuli lähimmäinen ja toisen hädästä osa omaa kipua. Ei niin, että olisin tullut hulluksi. JarI JOLKKONEN Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa. Mutta matkailu myös haavoittaa. Palasi mieleeni Jumalan lupaus Raamatussa, että tulee aika, jolloin aseet taotaan työvälineiksi. Jumalanpalveluksen pitäisi olla kohtaamisen paikka, jossa on tilaa myös maallikoiden aktiivisuudelle. Palkkalistalla oli Nigeriassa syntynyt siivooja. Kun auto vei meidät pois, nieleskelin pala kurkussa. Ja peräkkäisistä pyhäpäivistä yhtenä voisi olla vaikkapa perhemessu, toisena taas joku Martta-kerhon kirkkopyhä, joka vetäisi ihmisiä kirkkoon. Tämä kulttuurieroista. Työkiireiden keskellä arkipyhä on kaivattu levähdystauko. Mitä isänmaallista on jäädä keskelle järjetöntä sisällissotaa kaikkia vastaan. Tässä olisi kirkon tulevaisuus. Uskon, että se aika on nyt. Jokin kuudesta sadasta kapinallisryhmittymästä taisteli hallituksen joukkoja vastaan. Olen itse köyhä eläkeläinen. Luulisin tosin, että kykeneviä puhujia löytyy. Suomen valtion tukemassa Suomen Lähetysseuran ohjelmassa on tavoitettu yli 600 vammaista ja tarjottu koulupaikka kirkon ylläpitämässä koulussa. Tiesin osoitteen ja lähdin hakemaan häntä. Tai estääkö jokin vaihtamasta pappien vuoroja naapuriseurakuntien kesken. k uv a -mai Ja. Keskustelu ei etene, jos vastaamme leimaamalla jo etukäteen kysymykset harhaoppisiksi ja niiden esittäjät rasisteiksi. Tämäkin koulu on nyt lakkautuslistalla. Kirkon tehtävä on muistuttaa siitä, että on olemassa jotain pyhää, kun yhteiskuntamme tuntuu sen muuten unohtavan. Jos lapseni on sairas, siinä on kaikki. Tapasin hänet ja kysyin, miksi hän ei tullut työhön. Golanilta tähystimme laakson yli Syyrian puolella olevalle kukkulalle. Sain aisteihin perustuvan kosketuksen Syyrian sotaan Golanin kukkuloilla maaliskuussa 2014. Jumalanpalveluselämän kehittämisraporttiin Tiellä on kirjattu 10-vuotiaan Elmerin toteamus: Mä käyn nykyisin aika usein kirkossa, kun mulla on siellä niitä hommia
Kotimaa 17.9.2015 12 MATKALLA
Papiksi haluava Gröhn tutustui Tunnustuskirjoihin seurakuntanuorissa Halsualla ja osti ne itselleen Vetelin Luther-Divarista. – Mitä enemmän tankkaan niitä, sitä enemmän vahvistun kirkon uskossa ja sitä selvemmäksi minulle tulee lain ja evankeliumin ero, Gröhn sanoo. Uskomme isien ensimmäinen ”tunnustuskirja” pystytettiin yli kolmetuhatta vuotta sitten Israelin Sikemiin. Kotimaa 17.9.2015 MATKALLA 13 Teologianopiskelija Jiska Gröhn lukee Tunnustuskirjoja säännöllisesti. Tämän vuoksi reformaattoreiden asiaa kirkastavisTunnustajia ja tuunaajia Papit suhtautuvat luterilaisen kirkon Tunnustuskirjoihin hyvin eri tavoin. Ne auttavat erottamaan oikean opetuksen väärästä ja kuuluttavat kristillistä uskoa maailmassa. Usko voidaan yrittää kiteyttää uskontunnustukseksi eli symboliksi. Kirkkojärjestyksen ensimmäisen pykälän mukaan ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa.” Suomen kirkon tunnustuksella on juutalais-kristillisessä traditiossa pitkät juuret. Kansanjohtaja Joosua kirjoitti liiton säädökset lain kirjaan ja pystytti Sikemiin suuren kiven liiton solmimisen muistoksi. Niiden pitää olla käden ulottuvilla, kun opiskelukavereiden kanssa tulee keskustelua oikeasta opista tai kun hän valmistelee raamattuopetusta Evankelisten opiskelijoiden iltaan. 300-luvulla kristityt muokkasivat kirkolliskokouksissaan Nikeassa ja Konstantinopolissa tunnustuksen, joka on melkein kaikille kristityille yhteinen. Saksalaisen luterilaisen teologin Günther Gassmannin mukaan uskontunnustuksella on yhdeksän tehtävää. Kirkon työntekijän on oikeastaan mahdotonta olla Jiska Gröhnin kanssa eri mieltä, sillä Suomen evankelis-luterilainen kirkko on hyväksynyt Tunnustuskirjat identiteettinsä, oppinsa ja toimintansa perustaksi. Uskonpuhdistajat eivät halunneet synnyttää uusia kirkkoja, vaan uudistaa vanhaa, puhdistaa sen anekaupasta, pyhimysten rukoilemisesta ja tekojen vanhurskaudesta. Juutalaisuudessa sellaisena toimii Viidennen Mooseksen kirjan tunnustus ”Kuule, Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin”. Lännen kristityt käyttävät lisäksi Apostolista ja Athanasioksen uskontunnustusta. Toiset mittaavat sen mukaan oikean uskon, niin kuin kirkkolaissa käsketään. Toisten mielestä kokoelma on ulossulkeva ja aikansa elänyt. Islamin uskontunnustus puolestaan kuuluu: ”Todistan, että ei ole muuta Jumalaa kuin Allah, ja että Muhammed on hänen lähettiläänsä.” Tunnustukset määrittelevät uskoa. Se määrittelee uskontokunnan identiteetin ja opin, sulkee pois väärän opetuksen, rakentaa yhteisöä, julistaa, ylistää, selittää, opettaa ja yhdistää. Joosuan kirjassa kerrotaan, miten Israelin kansa valitsi Herran Jumalakseen ja tahtoi palvella häntä. Muutoksia oli perusteltava ja puolustettava. Kehittyneet uskonnolliset järjestelmät yleensä edellyttävät, että niihin sitoutuvien ihmisten uskolla on tietty sisältö ja muoto. Myös Uudessa testamentissa on kohtia, joita on käytetty tunnustuksen tapaan, kuten ”Jeesus on Herra” ja ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika”. Hän toivoo, että kaikki kirkon työntekijät käyttäisivät niitä opetuksensa lähteenä. tekstit: Danielle Miettinen & Jussi Rytkönen kuvitus: Matti pikkuJäMsä
Näihin sitoutumista edellytetään myös Luterilaisen maailmanliiton jäsenkirkoilta. Jussilan mielestä Tunnustuskirjat ovat historiallisia dokumentteja, jotka kertovat oman aikansa tarpeesta tehdä pesäeroa muihin kristillisiin kirkkoihin ja yhteisöihin. Reformoiduilla sellainen on, J ean Calvinin monumentaalinen Institutio Christianae religionis vuodelta 1536 . Jäykkä, ylimielinen ja dialogiin kyvytön asenne, joka heijastuu monista tunnustusteksteistä. Lutherin Vähä katekismus ilmestyi suomeksi jo Mikael Agricolan aikana. Sley on edelleen Tunnustuskirjojen ainoa kustantaja Suomessa. Kaikkien luterilaisten kirkkojen tunnustustekstien pienin yhteinen nimittäjä ovat Philipp Melanchthonin valmiiksi työstämä Augsburgin tunnustus eli Confessio Augustana ja Martti Lutherin Vähä katekismus. Kiistatilanteissa oikeaa tunnustuksellisuutta ei kuitenkaan ole helppo määritellä, koska luterilaisilta puuttuu maan päällä kävelevä ylin auktoriteetti. Suurin haaste on dogmatismi. Sen sijaan pitäisi päivittää asenne, jolla niitä luetaan. Yleensä sillä tarkoitetaan uskollisuutta kirkon tunnustukselle ja pyrkimystä elää, opettaa ja toimia sen mukaisesti. Luterilaisessa perinteessä Tunnustuskirjoina tunnettu kokonaisuus syntyi 1500-luvun loppuun mennessä. – Työläs päivitystyö ei ratkaisisi mitään niistä suurista kysymyksistä, joiden kanssa kirkko painii. Vähä katekismus on ollut paljon käytössä rippikouluissa ja joskus hän lainaa saarnoissaan Isoa katekismusta. Niiden keskeisin pyrkimys oli osoittaa, että luterilaisuus merkitsi pysymistä katolisessa uskossa ja paluuta katolisen kirkon vanhaan perintöön. – Olisi tärkeää, että näitä väittämiä voitaisiin tarkastella rohkeasti ja myös tunnustaa niiden heikkoudet. Näitä tulkitsee kirkon Kokoelma yli 400-vuotiaita saksalaisia tekstejä Luterilaiset Tunnustuskirjat ovat syntyneet 1500-luvulla Saksassa. – Mielestäni sana ”tunnustaminen” on paremmassa käytössä silloin, kun se viittaa Uuden testamentin tavoin tapahtumaan, jossa ihminen panee itsensä likoon seuratessaan Jeesusta. Oulun Tuiran seurakunnan kappalaiselle Päivi Jussilalle riittivät perusopinnot. Kirkon sitoutuminen tunnustukseen edellyttää, että myös sen papit sitoutuvat siihen. Suurin haaste on dogmatismi. Esimerkiksi katolisessa kirkossa oikean tulkinnan ratkaisee viime kädessä paavi. Entä mitä sitten on tunnustuksellisuus. Vain harvoilla kirkoilla on Raamatun rinnalla toista kirjaa, jolla on niin painava asema kuin Tunnustuskirjoilla on luterilaisille. tunnustuskirjojen mukainen opetus on edellytys sille, että voimme kutsua itseämme ja kirkkoamme luterilaisiksi. Maisteriopinnoissa dogmatiikan opiskelijat voivat halutessaan tenttiä koko Tunnustuskirjat. Päivi Jussila uskaltaa haastaa Lutherin keskeisimmät löydöt, jotka ovat ”Yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden”, sekä ”yksin Raamattu”. Jussila kokee silti vieraantuneensa 25 vuotta kestäneen pappisuransa aikana Tunnustuskirjoista. Jussila vierastaa ajatusta, että tunnustaminen tarkoittaa ensi sijassa jotakin, mikä liittyy järkeen ja kirjallisiin dokumentteihin. jäykkä, ylimielinen ja dialogiin kyvytön asenne, joka heijastuu monista tunnustusteksteistä. Kaikkien seurakuntapappien tavoin hän käyttää Tunnustuskirjoja viikoittain esimerkiksi tunnustamalla seurakunnan kanssa Apostolisen uskontunnustuksen. Oman kristityn identiteettini kannalta nämä tekstit eivät ole tärkeitä. Ville Auvinen KuVA: MAtti KArPPinen niilo räsänen KuVA: tiinAMAriiA SuoPAjärVi jiska Gröhn KuVA: eetu LehMuSVAArA Päivi jussila KuVA: SAnnA KrooK Mitä enemmän tankkaan niitä, sitä enemmän vahvistun kirkon uskossa. Muita Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoja ovat kolme antiikin ajalta periytyvää vanhan kirkon uskontunnustusta, Augsburgin tunnustuksen puolustus eli Apologia, Schmalkaldenin opinkohdat, Tutkielma paavin vallasta ja johtoasemasta, Martti Lutherin Iso katekismus ja luterilaisuuden sisäisiä kiistoja ratkaissut Yksimielisyyden ohje eli Formula Concordiae. Kuinka hyvin papit sitten tuntevat Tunnustuskirjat. Luterilaisten Tunnustuskirjojen kokonaisuus hyväksyttiin vuonna 1580 Saksassa nimellä Sovinnonkirja eli Yksimielisyyden kirja, latinaksi Liber concordiae. – Tunnustustekstien kieli on määrittelevää ja rajaavaa, eikä sen tähden puhuttele. Helsingin yliopistossa jokainen teologin kandidaatin tutkintoa suorittava opiskelija tutustuu kirkkohistorian ja systemaattisen teologian peruskursseilla Tunnustuskirjojen syntyyn ja sisältöön. – Ekumeenisen vuoropuhelun myötä emme enää koe tarpeelliseksi pitää yllä vastakkainasettelua, vaan tavoittelemme yhteyttä kaikkien kanssa. Iso katekismus ja Augsburgin tunnustus suomennettiin 1600-luvulla. Katolinen kirkko ammentaa oppinsa Raamatusta ja traditiosta. Sley on julkaissut Tunnustuskirjojen kokonaisuuden suomennokset ensimmäisen kerran vuonna 1848. Niiden opiskelu on myös osa kirkon pastoraalitutkintoa. On kiintoisaa, että yhteisesti hyväksytyt Tunnustuskirjat luonut luterilaisuus ei ole kyennyt laatimaan kaikille luterilaisille yhteistä, normatiivista tai muuten arvostettua dogmatiikkaa. Vaikka luterilaisuus jatkoi katolisen kirkon perintöä, evankelinen usko vaati uuden, uskonpuhdistuksen mukaisen identiteetin määrittelyn. Useimmat maailman luterilaisista kirkoista pitävät Tunnustuskirjoinaan ainakin Augsburgin tunnustusta ja Martti Lutherin Vähää katekismusta. Ne eivät ole uskon ydintä, vaan alisteisia Jeesuksen persoonalle, Raamatulle ja omakohtaiselle elämänkokemukselle. Tunnustuskirjoja ei kuitenkaan kannata Jussilan mielestä ryhtyä päivittämään. jos tunnustuskirjoja ei käytetä, ongelma on meissä eikä tunnustuskirjoissa.. Kotimaa 17.9.2015 14 MATKALLA ta kirjoituksista koottiin ajan myötä virallisia ja laajoja tunnustuskirjoja
– Jos Tunnustuskirjoja ei käytetä, ongelma on meissä eikä Tunnustuskirjoissa. Ortodoksisen kirkon sitova kirkkojärjestyksen ja kirkko-oikeuden tulkinta on koottu kanoneihin, jotka ovat kristittyjä velvoittavia määräyksiä. Seurakuntien uusille työntekijöille järjestetyllä orientoitumiskurssilla kurssilaiset kantoivat huolta siitä, osaavatko he opettaa kirkon opin mukaisesti. Se on hengellisen elämän rautaisannos sekä seurakunnan jäsenelle että työntekijälle. Kirja perustuu ekumeenisten kirkolliskokousten päätöksiin ja pyhien isien opetukseen. Onko Tunnustuskirjat tunnustuksellisten paavi. – Toivoisin, että se löydettäisiin uudestaan myös jokapäiväisenä hartauslukemistona ja hengellisen elämämme peruskirjana. Teos on suomennettu 1980-luvulla. Ne koostuvat pyhien apostolien, ekumeenisten ja paikallisten kirkolliskokousten sekä pyhien isien säännöistä. Opin katsotaan nousevan Raamatusta ja se on määritelty seitsemässä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa, joista viimeinen pidettiin Nikeassa vuonna 787. – Sitä sopii mietiskellen lukea yhä uudelleen. Papin on sen lisäksi syytä perehtyä erityisesti Isoon Katekismukseen sekä Augsburgin tunnustukseen, Häkkinen suosittelee. Uusi Katolinen Katekismus, joka ilmestyi suomeksi vuonna 2007, ei ole tunnustuskirja, niin yksityiskohtaisen tarkka opin esitys kuin se onkin. Se on armon evankeliumi siitä, että Jumalan edessä syyllinen ihminen vapautuu syyllisyydestään ja pelastuu ikuiseen elämään. Entä Raamattu sitten. Mikkelin piispan Seppo Häkkisen mielestä Tunnustuskirjoihin sisältyvä Vähä Katekismus on kirkon aarre, joka pitäisi saada nykyistä enemmän käyttöön. Se on monien saksalaisten evankelisten maakirkkojen tunnustusteksti. – Vastasin heille, että jos on Katekismuksen lukenut ja siinä pysyy, ei voi mennä kovin harhaan. Kanonit nousivat Suomessa puheenaiheeksi vuonna 2009, kun isä Mitro Repoa kiellettiin niiden perusteella toimimasta pappina sinä aikana, kun hän oli edustajana Euroopan parlamentissa. Toivon, että uskonpuhdistuksen juhlavuosi olisi Luther-renessanssin lisäksi myös Tunnustuskirja-renessanssi, Niilo Räsänen sanoo. Käykö tunnustuskirja-uskovaisille niin kuin he väittävät katolisille käyneen, kun he ovat hilanneet Raamatun ja ihmisen väliin paavin. Sen toimintaan ovat osallistuneet kymmenet elleivät sadat teologian opiskelijat. Kanonit julkaistiin Konstantinopolissa jo vuonna 883. Englannin kirkko: • Book of Common Prayer (alun perin 1549) • 39 uskontoartiklaa (1562) • Englannin kirkon Lambethin nelikulmio (1888) Reformoitu kirkko: • Jean Calvinin Katekismus (1542) • Ranskalainen tunnustus (1559) • Skotlannin tunnustus (1560) • Hollannin eli Belgialainen tunnustus (1561) • Heidelbergin katekismus (1563) • Myöhempi sveitsiläinen tunnustus (1566) • Dordrechtin kaanonit (1619) • Westminsterin tunnustus (1647). Ryttylän Kansanlähetysopiston rehtorin Niilo Räsäsen mielestä Tunnustuskirjoja tarvitaan tänä päivänä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. – On ikävää, jos papiksi vihittävä näin lupaa, mutta ei tiedä, mihin hän sitoutuu. Vaikka ortodoksit ovat kautta aikojen julkaisseet katekismuksia, heillä ei ole ollut lännen kirkkojen tavoin tapana koota opillista perinnettään yksityiskohtaisiksi ja järjestelmällisiksi opin yleisesityksiksi. Räsäsen mukaan Raamattu on tunnustukseen sitoutuneiden ylin auktoriteetti, jota Tunnustuskirjat avaa luotettavasti. Protestanttisuus haastoi katolista kirkkoa uudella tavalla sisältä käsin, toisin kuin juutalaisuus, ortodoksisuus ja islam – jotka olivat roomalaiskatoliselle kirkolle ennestään tuttuja, kilpailevia uskon muotoja. Niiden asema ei kuitenkaan yleensä ole niin sitova kuin Tunnustuskirjojen asema on luterilaisuudessa. – Kirkon tunnustus on olemukseltaan kaikkina aikoina sama kuin Pietarin vastaus, jonka saa aikaan Pyhä Henki: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”, piispa Seppo Häkkinen muistuttaa. Mikkelin hiippakunnan papiston tapaamisessa viime vuonna piispa Häkkinen muistutti, että uskon totuudet ovat usein paradokseja, järjelle käsittämättömiä. Kotimaa 17.9.2015 MATKALLA 15 opetusvirka, jota edustavat paavin ohella kirkollisja piispainkokoukset. Kirkon herätysliikkeissä Tunnustuskirjoja käytetään edelleen ahkerasti luterilaisuudelle vieraiden oppien torjumiseen. Eräänlainen klassikko ja poikkeus on 700-luvulla julkaistu Johannes Damaskolaisen Ortodoksisen uskon tarkka esitys. Aina kun Raamattua opetetaan oikein, sitä opetetaan Tunnustuskirjojen mukaan. Räsäsen mukaan kaiken kristillisen opetuksen pitää olla selkeää ja Tunnustuskirjojen mukaista. – Piirin tarkoituksena on osoittaa opiskelijoille, että kirkon syvien kamppailujen keskellä Tunnustuskirjat selittää Raamattua syvällisesti, Concordia-yhdistyksen puheenjohtaja Halvar Sandell sanoo. Kenties tähän ei aikaisemmin ollut erityistä tarvetta. Häkkisen mielestä erilaisten meditaatio-oppaiden kulta-aikana kirkon kannattaa pitää Katekismusta rohkeasti esillä. – Tunnustuskirjojen mukainen opetus on edellytys sille, että voimme kutsua itseämme ja kirkkoamme luterilaisiksi, Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Ville Auvinen sanoo. Kirkkojärjestyksen ensimmäisen pykälän mukaisesti jokainen papiksi vihittävä lupaa pappislupauksessaan pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. Paavi on katolisen kirkon mukaan opin tulkitsijana erehtymätön silloin, kun hän esittää oppia tai etiikkaa koskevia väitteitä kirkon johtajana, ex cathedra. Toisuskoisten määrä Suomessa lisääntyy ja kirkossa on opillista sekavuutta. Seppo Häkkinen kuva: Matti karppinen Jos on katekismuksen lukenut ja siinä pysyy, ei voi mennä kovin harhaan.. Samoin jokaisen kirkon jäsenen, joka sanoo olevansa luterilainen, olisi tiedettävä, mitä hän silloin oikeastaan sanoo, Auvinen toivoo. Muiden kirkkojen tunnustuksia 1500-luvulta lähtien on syntynyt paljon eri kirkkokuntien tunnustustekstejä. 1980-luvun lopulla pääkaupunkiseudulle perustettiin Tunnustuskirjoihin keskittyvä Concordia-piiri, joka kokoontuu nykyisin Suomen teologisessa instituutissa. Tunnustuskirjojen ydin on hänen mielestään yksinkertainen ja selkeä. Ortodoksisissa kirkoissa korostetaan kirkon velvollisuutta, tehtävää ja suvereenia oikeutta vaalia ja tulkita muuttumatonta opetusta. Hänen mukaansa kirkon luterilaisuus ei ole ensisijassa sen historiaan, vaan sen uskon sisältöön liittyvä määre. Katolisella kirkolla ei ole reformaation kirkkojen tunnustuskirjojen kaltaisia opillisia normeja, ellei sellaisina pidetä kirkolliskokousten päätöksiä. Katolinen oppi määriteltiin tarkasti vasta reformaation aikana Trenton kirkolliskokouksessa (1545–1563). Tarvitsemme kristinopin opettamisen renessanssia ja Katekismus on siihen oivallinen väline, Räsänen innostaa. Jos tätä ei voi hyväksyä, uskontunnustuksesta, neitseestäsyntymisestä ja Tunnustuskirjoista tulee kirkolle ongelma. Muita: • Anabaptistien Schleitheimin tunnustus (1527) • Luterilaisuutta vastaan suunnattu katolinen Augsburgin tunnustuksen kumoamus (Confutatio, 1530) • Metodistikirkon 27 uskontoartiklaa (1784) Moderneja tekstejä: • USA:n baptistien New Hampshiren tunnustus (1833) • Kongregationalististen kirkkojen Kansas Cityn selitys (1913) • Saksan tunnustuskirkon natsismin vastainen Barmenin julistus (1934). – Kun pysyy kiinni Raamatussa, pysyy kiinni Tunnustuskirjoissa. Nyt taistelun kohteena tosin ovat useimmiten kirkon omat äänet, jotka herätysliikkeiden mielestä hylkäävät tunnustuksen
Kotimaa 17.9.2015 16 MATKALLA
Lääkäri soitti Rissaselle, kun tämä oli ajamassa moottoritietä työtapaamiseen. – Siirryin uudenlaiseen tilaan. Sairaus vahvisti oppihistoriaan perehtyneessä teologian tohtorissa käsitystä, jonka mukaan uskossa tärkeintä on yksinkertainen luottamus Jumalaan. Yhtäkkiä mies tunsi outoa kipua jalassaan. Lääkärissäkäyntejä seurasi vuoden aikana useita. Hänellä oli valtavasti kiireitä muutenkin. – Arvostan piispa Younanin puheluja. Ihminen väsyy. Facebookissa hän on jakanut vielä melko tuoreet lääkärinsä sanat, joiden mukaan testitulokset eivät voisi olla parempia. Hoitopaikka oli yliopistollinen keskussairaala. Moni miettii, mikä merkitys uskolla on, kun sairastuu vakavasti. Kolmasosa meistä saa syövän jossakin elämänvaiheessa. Syöpä on eksistentiaalinen sairaus. Rissasen kipuja selitettiin hermopinteellä selässä. Olennaista on päästää tietoisuuteen, että minäkin voin saada eikä torjua sitä, tauti opetti Rissaselle. Se ei auttanut. Tätä on myös jo juhlistettu ystävien kanssa. Ihminen ei jaksa soittaa kaverille, mutta se että kaveri soittaa on valtavan tärkeää. Kotimaa 17.9.2015 MATKALLA 17 Suomen Lähetysseuran (SLS) toiminnanjohtaja Seppo Rissanen käveli vaimonsa kanssa Turussa sulatellen jouluruokaa. Kysymykseen, onko hän syövästä puhdas tai terve, hän vastaa, ettei tiedä. Elettiin vuosien 2012 ja 2013 taitetta. Kivut lisääntyivät. Hän olisi voinut olla pidempään sairauslomalla, mutta työt maistuivat. Elämä voi vielä jatkua, mutta tulevaisuudesta ei voi sanoa mitään. Hän kävi lääkärissä, joka määräsi särkylääkkeitä. Se on tila, jossa voi elää vain yhden päivän kerrallaan. TEKSTI: JohannES IJäS Seppo Rissanen Kairossa, Ibn Tulunin moskeijan minareetissa. Sitten hän pysähtyi soittamaan Lähetysseuran hallituksen puheenjohtajalle Matti Revolle kääntyvänsä takaisin kotiin ja aikovansa lääkärin hoitoon. Rissanen tiesi myös, että ihmiset rukoilevat, eivät vain luterilaisessa vaan myös ortodoksisessa kirkossa. Siinä on kaikki, muuta ei jaksa. Tulevaisuus päättyi. Minullakin oli kovaa yöhikoilua, mutta siitä ei kysytty. Aviopuoliso Terhi Rissanen oli käytännössä miehensä omaishoitajana. Rissasella oli niitä, jotka päättivät pitää häneen joka ikinen viikko kontaktia. Seppo Rissanen itse jaksoi toistaa vain rukousta: Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, ole minulle syntiselle ja sairaalle armollinen. Nyt Rissanen on palannut töihin, jo puoli vuotta sitten. Tulevaisuus päättyy. Syövän aktiivisuuteen viittaavaa ei kuitenkaan enää löydy. Lääkkeiden annosta lisättiin. – Ihminen väsyy. Rissasilla on Turun lisäksi miehen työn takia asunto Helsingissä. Tällainen lause jäi mieleen, vahvasti, Rissanen nauraa. Välillä väsyttää. Missä määrin yleislääkäri pystyy tunnistamaan sairauden, ja ollaanko meillä valveutuneita kysymään potilaan oireista. – Riippumatta mitä tapahtuu, olen turvallisesti Jumalan käsissä. Siellä Rissanenkin on kertonut tautinsa vaiheista. Kaikkien ihmisten ympärillä on syöpää sairastavia.. – Syöpäsairashan joutuu käymään kontrolleissa, ja vasta vuosien päästä tiedetään, mikä on hoidon lopullinen tulos. Ne alkavat yt-neuvottelujen vetämisellä. Kaikkien ihmisten ympärillä on syöpää sairastavia. Sairastamista Rissanen kuvaa seuraavan hoidon tai seuraavan kontrollin odotukseksi. Ihminen ei jaksa soittaa kaverille, mutta se että kaveri soittaa on valtavan tärkeää. Lääkäri kyllä sanoi, että kahden vuoden päästä tämä on vain synkkä muisto. – Mutta tulevaisuutta ei pysty ennustamaan. – Älkää jättäkö ketään syöpäsairasta ilman yhteyttä. Rissaselle se oli olennainen. Hoito kuitenkin onnistui ja Rissanen on palannut töihin. Sihteeri on hankkinut hänelle työhuoneeseen torkkupeiton. Tällainen oli esimerkiksi Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon piispa, suomea hyvin puhuva Munib Younan. Rissanen venytteli ja jumppasi. Kului vielä muutama kuukausi, ennen kuin tauti määrittyi imusolmukesyöväksi. Jo aikuiset lapPitkä piina Lähetysseuran toiminnanjohtajan kivut määrittyivät syöväksi vasta puolitoista vuotta niiden ilmaannuttua. Kuultuaan syövästä Rissanen huristeli vielä muutaman kilometrin kuin shokissa. Vuosi ensimmäisestä kipusignaalista Rissanen pääsi vihdoin magneettikuvaukseen. Hän oli ollut erittäin aktiivinen avun etsinnässä. Eräs syyrialainen tuttu imaami kertoi, että Sepon puolesta rukoillaan myös Syyriassa moskeijassa. Kaikki ovat osanneet suhtautua päivityksiin hyvällä tavalla. – Kysymyksiä nousi. Sairausaika kului Turussa. Rissanen on miettinyt, miksei tautia saatu tunnistettua heti. Facebookia hän suosittelee kaikille sairaille. On tärkeää, että on ihmisiä, jotka ottavat sinuun yhteyttä. Illalla rukoilin hyvin vakavasti: Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Yhtäkkiä saat tiedon, joka tuo tulevaisuuden eteen verhon. Se oli turvallista, vaikka tiesin, etten ehkä nousekaan. Miksi luustoa ehti tuhoutua niin, että käveleminen on vieläkin vaivalloista. Kuva: SuomeN LäHeTySSeuRa set ja hyvät ystävät pitivät yhteyttä
Dialogi kantaa aina sisällään myös evankeliumia ja toisinpäin. Hän nostaa esiin Namibian, Tansanian ja Etiopian. aloittaa yt-neuvottelut. – Kaikki myötätunto on työntekijöiden puolella, jotka ovat tehneet hyvää työtä. Lähetysseuran hallitus päätti 14.8. Meille ei annettu sopeutumisaikaa, mikä olisi ollut inhimillistä. – Kutsun ihmisiä työhön, se on minun tehtäväni. Niissä pitää opetella ensin lukemaan ennen kuin voi käynnistää esimerkiksi yritystoimintaa. sija vuonna 2010 • Harrastukset: Eräretkeily, kaunokirjallisuus, valokuvaus Meidän Herramme oli pakolainen. Kotimaan haastatteluun toiminnanjohtaja saapuu suoraan yt-neuvottelutapaamisesta. SLS tekee työtään kaikkein hauraimpien yhteisöjen parissa. sija vuonna 2005. Joissakin maissa työ on lopetettava kokonaan. Maan hallituksen suunnittelemat leikkaukset kehitysyhteistyömäärärahoihin tietävät Lähetysseuralle yli 3,3 miljoonan euron vähennystä kehitysyhteistyötuloihin vuoteen 2015 verrattuna. Rissanen kehuu arkkipiispan viestiä selkeäksi. – Me kristityt emme voi ajatella, että olisimme uskollisia Herralle, jos syyllistymme vihapuheeseen. SLS:llä oli vielä tänä vuonna 8,4 miljoonan euron valtion rahoitusosuus. Rissanen muistuttaa, että maat, joissa Suomikin on tehnyt kehitysyhteistyötä, eivät ole nyt turvapaikanhakijoiden lähtömaita. Samalla Mäkinen on vedonnut seurakuntiin, jotta ne antaisivat verotuloistaan enemmän lähetykseen ja kansainväliseen diakoniaan. Heitä ei voida pakottaa lähtemään takaisin kuolemaan. Asiat tulevat muualta, yhteiskunnasta ja seurakunnista. Rissasen mukaan vuoropuhelua ja evankeliumia ei voi repiä irti toisistaan eikä niitä voi myöskään asettaa vastakkain. Hän muistuttaa, että Jeesuskin joutui heti synnyttyään lähtemään maanpakoon. Yhtenä vaihtoehtona hän mainitsee aiemmin kehumansa Facebookin ja sosiaalisen median kielenkäytön. – Kuka sitä kotoaan lähtisi, jos olisi toivoa. Arkkipiispa Kari Mäkinen on arvostellut kehitysyhteistyöleikkauksia. Päätöksen tekeminen on minua syvästi haavoittava asia, Rissanen sanoo pidätellen liikutustaan. Hän toteaa, ettei syy ole työntekijöissä. Jokaisen asia on tutkittava yksilöllisesti. Minkä tähden meidän on nyt niin vaikeaa kohdata kärsimystä. Hänen mielestään suomalaiset poliitikot eivät ole sanoutuneet riittävän vakuuttavasti irti vihapuheesta. Mutta ei tällä tavalla. Rissasen on vaikea ymmärtää, miksi hallitus leikkaa äkillisesti niin paljon kehitysyhteistyöstä. – Tämä on julmaa. • Piispaehdokkuudet: Turun piispan vaalissa 2. Sitten yhtäkkiä joudun sanomaan, että meidän on vähennettävä. Kotimaa 17.9.2015 18 MATKALLA Helppoa ei ole Rissasella työssäkään. Rissanen hämmästelee kehitystyön leikkauksia siksikin, koska niillä Lähetysseuran kaltaiset toimijat voisivat nyt auttaa ihmisiä omissa maissaan eikä Eurooppaan tarvitsisi lähteä. Ne eivät ole vaihtoehto. • Seppo Rissanen, Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja, 60 • Perhe: Vaimo ja kolme aikuista lasta • Erityisosaaminen: Kristinuskon ja islamin kohtaamiseen liittyvät teologiset kysymykset. Lähetysseuran kohdemaissa ihmisiä jää nyt tyhjän päälle. KUKA. Rissasen mielestä leikkauksissa on kyse yhteiskunnan asenteiden koventumisesta hädässä olevia kohtaan. Rissanen ei osaa sanoa, miksi arvot Suomessa kovenevat. Henkilöstön vähennystarve on korkeintaan 25 henkilöä. – Meidän Herramme oli pakolainen. – On löydettävä ratkaisuja, joiden kanssa pystymme elämään tulevaisuudessa ilman häpeää. Rissanen sanoo ja siirtyy puhumaan Euroopasta turvapaikkaa hakevasta ihmispaljoudesta. Minkä tähden meidän on nyt niin vaikeaa kohdata kärsimystä?. Yksinkertaisesti näin ei saa tehdä. Varmaan olisimme ymmärtäneetkin, jos olisi vähennetty kohtuullisesti ja hallitulla aikataululla. Turun arkkipiispan vaalissa 4. Niissä on yritystoimintaa ja talouden rattaat pyörivät
– Suomen Lähetysseura on siitä erikoinen instituutio, että sillä on ollut kiinnekohta ulkoasianhallintoon koko 160 vuoden historian ajan. Kuitenkin muun muassa eräs turkulainen kirkkoherra, joka oli mukana rekrytointityöryhmässä, teki aktiivista suostuttelutyötä. – Isä puhui aina siitä, ettei pidä liikaa vaatia omia oikeuksiaan. Heidän pitää itse saada olla asianomistaja ja kantaa seuraukset. Olen ulkona tästä. Neljävuotiaana hän näki tulevan vaimonsa pyhäkoulussa. Toiminnanjohtaja on myös toiveikas, että seurakunnat kuulevat vetoomuksen. Koulut Rissanen kävi Turussa. Se oli Suomen ensimmäinen ulkomainen toimija. Tietoa ja tukea heille voi eri asioissa antaa. Esimerkiksi kiertävät romaniäidit olivat aina tervetulleita meille. Sitten hän jatkoi vielä Kansanlähetyksen idän työn sihteerinä vuoteen 1985. Näin toimimme myös Lähetysseuran kumppanien kanssa. Äiti oli elintarviketyöläinen. Seurakuntatyön Rissanen koki niin omakseen, että hän kieltäytyi monta kertaa ennen suostumistaan Lähetysseuran palvelukseen. Hän on perehtynyt kristilliseen oppiin ja uskontojen väliseen vuoropuheluun. Elä ja anna toistenkin elää, oli hänen tunnuslauseensa. Vuodet 1991–1992 kuluivat Saksan Göttingenissä teologian väitöksen parissa. 1977– 1981 Rissanen toimi Ryttylässä Kansanlähetyksen lähetyskoulun kulttuuriantropologian ja uskontojen opetuksen lehtorina. Suvun vuosisataiset juuret ovat Pohjois-Karjalassa. Rissanen painottaa sitä, että hankkeen on edettävä muslimien omilla ehdoilla. kuvA: SuomEn LähEtySSEurA Jukka Paarman kanssa vierailulla kuurojen koulussa Etiopian hosainassa vuonna 2006. – Heillä pitää olla oikeus rukoilla ja järjestää uskonnollisen yhteisön elämä, mutta en voi siihen itse sekaantua. Hanke on ollut paljon esillä julkisuudessa, koska sitä tukemassa on myös kirkon jäseniä. Olisin joutunut ristiriitaan, jos olisin sanonut ei. Joulusaarna Egyptin Assuanissa saksalaisen lähetyssairaalan kirkossa 1980-luvun alussa. Poika Janne Rissanen on Suomen ensimmäinen kuuro kuurojenpappi. – Kuuron lapsen kuntoutus vaati, että pysymme Suomessa. Kun Seppo oli kaksi, perhe muutti Turkuun. Tämän jälkeen hän oli perheineen lähetystyössä Kairossa. Opiskelijamaailmassa hän päätyi kansanlähetysläisen Suomen Evankelisluterilaisen Nuorisolähetyksen toimintaan ja sitä kautta Ryttylän piireihin. Heidän tilanne oli vielä vaikeampi kuin meillä, vaikkemme mekään ylellisyydessä eläneet. kuvA: SuomEn LähEtySSEurA kohtaamisia tansaniassa kirkon keskuksessa vuonna 2007. – Tämä koskee kaikkia vähemmistöryhmiä. Linja-aho) opiskeli kielitieteitä. Tähän tarvittiin erivapaus, sillä Rissasella ei vielä tuolloin ollut teologista loppututkintoa. – Hengellinen perintö on 1800-luvun alun herännäisyydessä. Siellä Seppo kävi kesätyössä ripari-ikäisenä. – Koin naispappeuden vastustamisen niin vieraaksi, että hakeuduin seurakuntatyöhön. – Kävin kamppailun. Lähetystyö alkoi kiinnostaa Rissasta ja hänen tyttöystäväänsä, tulevaa vaimoa, jo seurakuntanuorissa. kuvA; JAri BErg Seppo rissanen, piispa munib younan ja Jukka Paarma uskontodialogissa Damaskossa. Kotona elettiin niukasti, mutta naapurustossa oli paljon leikkikavereita. Keitimme kahvia ja ostimme pitsiliinoja. Ennen Lähetysseuran toiminnanjohtajuutta Rissanen työskenteli 15 vuotta pappina Turun seurakunnissa, viimeksi Mikaelinseurakunnan kirkkoherrana. Keskimmäinen kuulee. – Meidän kirkkomme on ollut jäljessä vammaisten oikeuksien kohdalla. Rissanen käy isännän ottein läpi järjestön menneisyyttä. Vapaa-aikansa Rissaset viettävät Nurmeksen mökillään, jonka metsät ovat Sepolle kuin lääkettä. – Äiti kantoi huolta muistakin kuin omasta perheestään. Kun pari avioitui ja ensimmäinen lapsi syntyi, suunnitelmat muuttuivat. Ne jäivät lämpimiksi muistoiksi asenteesta, jolla suhtautua vähemmistöön. – Pitää olla aika vakavat perustelut, jos ei halua kuulla sitä. Seppo Rissanen veti kirkon islam-työryhmää 25 vuotta. Emme sanele, mutta voimme olla tukemassa.. Rissanen on vanhin perheensä neljästä lapsesta. Myös seurakunnan kerhot ja nuorisotyö tulivat Sepolle tutuiksi. Viittomakielestä tuli kotikieli ja Terhi Rissaselle myös ammatti. En tiedä, miten se on hoidettu. Hän on opettanut maahamme useita viittomakielen tulkkeja. Paikallisseurakunnan toiminnassa Rissanen oli viihtynyt jo lapsena. kuvA: SuomEn LähEtySSEurA Hän koki, että moni muu olisi häntä pätevämpi. Rissasten jo kotoa lähteneistä lapsista esikoinen ja kuopus ovat kuuroja syntymästään saakka. Terhi Rissanen (os. Isä toimi sähköasentajana Neste Oy:n Naantalin öljynjalostamolla. Kotimaa 17.9.2015 MATKALLA 19 – Todistuksemme uskottavuus riippuu siitä, miten suhtaudumme köyhiin ja hätää kärsiviin. En tiedä, onko joku sekaantunut. Filosofian maisterin paperit hän suoritti kuitenkin Helsingissä. Nyt on kulunut 14 vuotta Lähetysseuran palveluksessa. Hänet yllätti, miten kovasti liikkeessä vastustettiin naisten papiksi vihkimistä. Kirkko pani sen toimeen. Seppo Rissanen on syntyjään nurmeslainen. Vaikka Rissanen oli Kansanlähetyksen palveluksessa, hän ei mieltänyt itseään viidesläiseksi. Olin aina sanonut, että lähetys on kirkolle kaikkein tärkein asia. Myös teologinen opinahjo oli Åbo Akademi. Piispa Paavo Kortekangas vihki Seppo Rissasen papiksi vuonna 1982. Päätöksen Lähetysseuran perustamisesta teki keisari Pietarissa. Isä Seppo on tehnyt kirkossa paljon työtä ajaakseen kuurojen asiaa. Yleisellä tasolla islamilaisten yhteisöjen pitää Rissasen mukaan käydä itse läpi prosessit, joilla he asettuvat suomalaiseen yhteiskuntaan. Seppo siirtyi teologian opintojen pariin. Rissaselta on kuitenkin vaikeaa saada selkeää kantaa siihen, mitä hän ajattelee Helsinkiin suunnitellusta islamilaisesta kulttuurikeskuksesta ja sen yhteydessä olevasta moskeijasta. Ajan yhteisöllisyys on jäänyt mieleen
Juontajat Anna-Mari Kaskinen ja Esa Ruuttunen kertoivat laulujen taustoista ja omista lempivirsistään. Kauneimmat virret kaikuivat kirkossa LauLuTiLaiSuuS Virsikirjan lisävihkoon ehdolla olevat hengelliset laulut saivat innostuneen vastaanoton.. Sävelmä on nykyään Irlannissa suosittu kansanlaulu. Osa lauluista painetaan eri kielillä, jolloin kaikki kirkkoon tulijat voisivat osallistua yhtä aikaa omalla kielellään yhteiseen lauluun. Esimerkkinä vihkossa on palestiinalaissävelellä laulettava Rauha lahjoita, Herra, jota lauletaan jo monissa maissa. Kaskiselle virren sanoma on tärkeä. Hannikaisen Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Yleisö sai myös toivoa lempivirsiään yhdessä laulettaviksi. Suomen Lähetysseura juhlii maailmanlaajuista kirkkoa järjestämällä yhdessä seurakuntien kanssa yhteislaulutilaisuuksia. Yksi tutuimmista on Amazing Grace, suomeksi Oi ihmeellistä armoa. Se tuntui olevan iäkkäämmille laulajille vähän liian nopeatempoinen. Esa Ruuttunen kertoi tämän virren olleen hänen ensimmäinen kosketuksensa musiikkiin. Kaskinen suomensi laulun sanat. Virsien ystävät toivoivat jatkuvia virsilauluhetkiä kirkkoihin. Näitä on toivottu lisättäväksi virsikokoelmaan. Hän tottui laulamaan jo pienenä isänsä kanssa. Ensimmäinen, virsi 125 Kosketa minua, Henki oli Terttu Ruuskasenkin toivevirsi. Kauneimmat joululaulut -tapahtumat keräävät suuret joukot väkeä yhteen. Kotimaa 17.9.2015 20 YHDESSÄ Temppeliaukion kirkossa Helsingin Töölön seurakunnassa veisattiin lähtölaukaus Kauneimmat virret -tilaisuuksille. Koskettavaksi lopuksi myös Töölön seurakunnassa kymmenen vuoden ajan pappina toiminut Esa Ruuttunen puki ylleen papin asun ja lauloi alttarilta Isä meidän rukouksen sekä vanhoin sanoin Herran siunauksen. Isä oli kova laulamaan, ja hänen kanssa käytiin muun muassa joulukirkoissa. Näissä tilaisuuksissa käytetään Kauneimmat virret -lauluvihkoa, johon on poimittu muutama virsikirjan lisävihkoon ehdolla olevista lauluista. Nuorille tuttu Tahtosi tiellä pohjautuu Isä meidän-rukoukseen. Anna-Mari Kaskisen oma lempivirsi on Anna-Maija Raittilan sanoittama Suurempi kuin sydämeni, virsi 525. Kauneimmat virret tilaisuudessa esitellyistä lauluista Terttu Ruuskaselle koskettavin oli tuttu klassikko Suojelusenkeli, Immi Hellénin ja P.J. Kyseessä on irlantilainen 700-luvulta peräisin oleva Be Thou my vision. Pilottitapahtumia järjestettiin aiemmin Kuopion Puijon seurakunnassa sekä Helsingin Roihuvuoressa. Yksi yleisön toiveista oli iltavirsi 552 Mua siipeis suojaan kätke. Temppeliaukion kirkko täyttyi veisaajista ja laulamisen ilosta. LEEna HiETamiES Terttu Ruuskanen on nauttinut laulamisesta pienestä pitäen. Anna-Mari Kaskinen oli kuullut radiosta tämän kauniin laulun englanninkielisenä ja etsi sen tiedot. Kokoelmassa on mukana myös lyhyempiä, meditatiivisia lauluja. Sunnuntaina 13.9. Virsikirjan lisävihkoon on tarjolla monikansallisuuteen, kristilliseen kasvatukseen ja kirkkovuoden eri ajankohtiin liittyviä lauluja. Myös Ruuskasen omat pojat ovat musikaalisia, kaksi heistä lauloi Cantores Minores -kuorossa ja yksi toimii nykyään kanttorina. Näin syntyi Kauneimpien joululaulujen ”pikkusisko”, kauneimmat virret. Ruuskanen sanoo pitävänsä virsistä ja veisaamisesta. – Täälläkin on laulettu hienoja lauluja ja virsiä, mutta tämä Maan korvessa on pysyvä suosikkini, hän kertoi. Idea lisävihkoon ehdolla olevien kansainvälisten virsien nostamisesta esille syntyi Suomen Lähetysseurassa, kun siellä pohdittiin miten ihmiset nykyään ilmentävät uskoaan. Se on muun muassa Norjan virsikirjassa. Myös muiden vapaavalintaisten virsilauluhetkien suosio on korkealla. Esa Ruuttunen kysäisi leikillään kanttori Tuomas Karjalaiselta onko tällä säkkipilliä. Vanha körttivirsi Soi virteni kiitosta Herran muistutti Ruuttusen mukaan lisävihkoon ehdotettua laulua Silmäni aukaise. Tilaisuudessa kerättiin kolehti Senegalin kirkon nuorisoja musiikkityölle. Yhteislaulun lisäksi yleisö sai kuulla Ruuttusen komeaa ja harrasta yksinlaulua Töölön seurakunnan kanttori Tuomas Karjalaisen säestyksellä. Suomen Lähetysseuran viestintäjohtaja Iiris Kivimäen mukaan jo 50 seurakuntaa on tilannut Kauneimmat virret -vihkoja ja aikeissa järjestää vastaavia yhteislaulutilaisuuksia. KuVaT: Jani LauKKanen iiris Kivimäki, anna-Mari Kaskinen ja esa Ruuttunen juonsivat virsitilaisuuden. Senegaliin on saatu studio, ja siellä kaikki saavat osallistua kirkon piirissä tehtävään musiikkityöhön