17. Minne katosivat kalenterista pyhäinmiestenpäivä ja toinen helluntaipäivä. sivut 14–15. vuosikerta | 0043595–17–34 33 pölyt pois tunnustuskirjoista! ja n i la u k k a n en Suomen luterilainen kirkko on sitoutunut 1500-luvun tunnustuskirjoihin. Kuka oikeasti tietää niiden koko sisällön. Pastori Juha Takala on yksi tunnustuskirjansa tunteva. elokuuta 2017 | hinta: 3,70€ | 112. sivu 13 usko ja psyykkinen hyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa, mutta uskon laadulla on väliä
Kenkä auttaa kulkemaan elämässä eteenpäin, mäkiä ylös ja alas laaksoihin. • Kunpa näkisimme, että sinä annat meille ominaisuutemme: uudistajalle, säilyttäjälle ja tasapainoilijalle. Yksi tarttuu yksityiskohtiin, toinen haastaa. Nyt kirkolle on käymässä vanhanaikaisesti. Ei ole hätää, kun lähtijän sielussa on rauha. Syy on uusi avioliittolaki ja kirkon yritykset reagoida muuttuneeseen tilanteeseen. Ne pitävät jalan kengässä eli yksilön kirkon seinien sisällä. Meissä on kyseenalaistajia, niitä, jotka eivät ota asioita turhan vakavasti, ja niitä, jotka haluavat kaiken saatavilla olevan tiedon. Rukoushetkestä tuli kirkollisen pilkunviilauksen ja käsitetanssin vertauskuva. Kengännauhat on solmittu vähän sinnepäin, ja itse aiheutettu kömmähdys on ajan kysymys. Kyse on paitsi pilkun paikasta hallinnossa myös mielikuvista suuren yleisön silmissä. Kirkkopäivillä, joihin sekä papit että maallikot kokoontuvat keskustelemaan ajan polttavista kysymyksistä ja tekemään olojen vaativia aloitteita, on nykyhetkellä oma erittäin tärkeä merkityksensä. Lapuan kapituli on omaehtoisesti käynnistänyt selvityksen tietoonsa tulleesta papista, joka on toiminut samoin. Tällä hetkellä tiedossa on yli 30 sateenkaariparin kirkollista vihkimistä tai avioliiton siunaamista. Joku ehkä oikeasti luuli, että tilanne oli ratkaistu sillä. Tällaisina persoonina me luemme Raamatun kirjoja. Liturgiaa ja ylipäätään järjestäytyneen uskonnonharjoituksen muotoja voi verrata kengännauhaan. 2 KOTIMAA 1 7. Emmy Achté, koulun johtajatar OLLI sePPäLä julkaisupäällikkö, olli.seppala@kotimaa.fi K irkkoa voi verrata kenkään. Itseään on vaikea ymmärtää, muiden käsittäminen käy välillä mahdottomaksi. Ei ihme, että tulee riitaa. 2 01 7 Pääkirjoitus sATA vuOTTA sITTen TuhAT MerKKIä TAIvAAsTA LAInA KOTIMAA Perustettu 1905 sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite Hietalahdenranta 13 00181 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä 040 522 0566 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24 Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen 040 737 4722 Tuottaja Tuija Tiihonen 040 051 5513 Toimitussihteeri Noora Wikman-Haavisto 040 178 8423 Graafikko Gun Damén Toimittajat Antti Berg Emilia Karhu Saara-Maria Pulkkinen Jussi Rytkönen Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen 050 515 1440 Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus 040 7747777 Lukijamäärä 64 000 KMT Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 Aika kulkee ohitsemme ja lävitsemme, vuodet ja vuosikymmenet vaihtuvat. • Tällaisina ihmisinä me kurotamme sinua kohti, Jumala. Kirkko kompastuu pian omiin kengännauhoihinsa Kyse on isossa kuvassa pienestä sivujuonteesta, mutta sen symbolinen merkitys on monin verroin suurempi. Kirkollinen varvastanssi liturgisten yksityiskohtien kanssa on kiusallista katsottavaa. Jäähyväiset on tavattoman kaunis ilmaisu. Ja ne kirjoittajat sitten: innostuneita, tarkkoja, uskonsa menettäneitä, fanaattisia. Vaatimukset ovat ylemmän kansakoulun oppimäärä, hyvä lauluääni ja hyvä musikaalinen korva. Olemme omalla paikallamme sukupolvien ketjussa. Rukoushetken tarkoitus oli hyvä, ja se oli parasta, mihin kirkollisen vastakkainasettelun keskellä päästiin. Kurssi on kolmevuotinen ja maksuton. MerI TOIvAnen. helsingin Lukkari-Urkurikoulu aloittaa toimintansa syyskuussa, jolloin uusia oppilaita vastaanotetaan. Kirkko tarvitsee kengännauhat. Olemalla liian sääntöuskovainen kirkko kompastuu ja joutuu pahimmassa tapauksessa naurunalaiseksi. Ketjun edelliset osat kutoutuvat hienonhienoina säikeinä omiimme. Kunpa ymmärtäisimme, että meidän riitamme eivät ole sinun riitojasi. Sinun maailmassasi on tilaa kaikille, sinun sanastasi saavat ammentaa kaikki, sinun työssäsi tarvitaan jokaista. 17.8.1917 ensi sunnuntain kirkkokolehti. Ne eivät saa olla auki, mutta eivät myöskään puristaa jalkaa kengässä tunnottomaksi. Se, miten Suomen evankelis-luterilainen kirkko selvittää tilanteen, vaikuttaa sen muuhun uskottavuuteen sekä ihmisten käsitykseen kirkosta ja halusta kuulua siihen. sateenkariparien vihkiminen tai siunaaminen ei kirkon virallisten papereiden mukaan ole sallittua. Meidän riitamme eivät ole sinun K aikilla meistä on oma katseemme. Joku eläytyy tarinoihin, toinen haluaa varmuutta, kolmas yrittää järkeillä. 8. Kunpa ymmärtäisimme, että sinä olet luonut meidät, mutta olet itse jotain kokonaan muuta. Kolmas janoaa rauhaa, neljäs logiikkaa. Kiukuttelevina, pelokkaina, uhkarohkeina, oikeutta hakevina, toiveikkaina. Nyt on helppo nähdä, että kirkon lähihistorian yksi kohtalokkaimmista virhepäätöksistä tehtiin vuonna 2010, kun luotiin rukoushetki samaa sukupuolta olevien parien kanssa ja puolesta. Ei ihme, että tulee riitaa. Jää hyvästi. Niin kuin tiedetään, on senaatti myöntynyt Sortavalan pappeinkokouksen anomukseen, että ensi sunnuntaina kannettaisiin kolehti syksyllä Turussa vietettävien yleisten kirkkopäivien tarpeisiin joihin kutsu on julkaistuna toisessa paikassa lehteämme. Uusi avioliittolaki teki parisuhderukouksesta tarpeettoman, vaikka kirkko siihen ripustautuukin. Ihminen on jalka. Helsingin tuomiokapitulilla on käsiteltävänään kantelu papista, joka on vihkinyt samaa sukupuolta olevia pareja. Jätämme sinut kaiken hyvän ympäröimäksi. Jos kengännauhat ovat auki, jalka hiertyy tai kulkija kompastuu nauhoihin ja löytää itsensä pitkin pituuttaan. Maria Hyväri Päivämiehen blogissaan 6.8. Kyse on isossa kuvassa pienestä sivujuonteesta, mutta sen symbolinen merkitys on monin verroin suurempi. Kapituleilla pitää kiirettä, jos ne aikovat Lapuan tavoin juosta kaikkien kiellettyihin toimituksiin osallistuneiden pappien perässä. Ei ollut. Kun ennalta määrätty aika on täysi, on päästettävä lopullisesti irti
Kapitulin lakimiesasessorin Ritva Saarion mukaan seksuaalinen häirintä kantelun aiheena on äärimmäisen harvinainen. päivänä toimittamista samaa sukupuolta olevien parien vihkimisistä ja siunaamisista. Kantelun mukaan pappi on myös ahdistellut seksuaalisesti useita muita henkilöitä. 2 01 7 vIIKOn KuvA KOOnnuT: nOOrA wIKMAn-hAAvIsTO helsingin Kallion kirkossa järjestettiin heinäkuun alussa tilaisuus, jossa siunattiin samaa sukupuolta olevan parin avioliitto. Hänen mukaansa tilanne ei ollut ristiriidassa piispojen kannanoton kanssa. He työskentelevät Suomen Lähetysseuran palveluksessa. MerI TOIvAnen Lue Jussi Rytkösen kolumni aiheesta sivulta 18. Asiasta kertoi ensimmäisenä Hufvudstadsbladet. Piispat eivät ole joukkona näyttäneet vihreää valoa sille, että papit vihkisivät tai siunaisivat samaa sukupuolta olevien liittoja. Lehti käyttää jutussaan persoonapronominia hen, joka ei paljasta kantelun kohteena olevan papin sukupuolta. – Kyse oli aiemmin maistraatissa vahvistetun avioliiton hengellisestä osuudesta, joka toteutti hiippakuntamme ohjeistusta, Askola kirjoittaa Kotimaalle sähköpostitse. Neljästoista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa saavuttaa eläkeiän ensi keväänä. helsingin kapitulissa kantelu seksuaalisesta häirinnästä . Krishna on yksi tunnetuimmista ja suosituimmista Vishnu-jumalan ilmenemismuodoista, avatarista. Askolan mielestä hän ei tilaisuuteen osallistumalla tehnyt itsestään jääviä käsittelemään samaa sukupuolta olevien vihkimisiin ja siunaamisiin liittyviä kanteluita. Helsingin hiippakunnan tuomikapituliin on tehty elokuun alussa kantelu papin harjoittamasta seksuaalisesta häirinnästä. Jos kukaan ehdokkaista ei saanut yli puolia äänistä, vaalin toinen kierros järjestetään 1.9. juhlittiin Intiassa ja hindujen keskuudessa Krishna janmashtamia eli Krishnan syntymäpäivää. Kiilunen ja Massa kertovat Kotimaalle, että he toimittivat Kallion kirkossa avioliiton siunaamisen, jossa he käyttivät kirkkokäsikirjassa olevaa avioliiton siunaamisen kaavaa. Moninainen hindulaisuus on kolmanneksi suurin maailmanuskonto kristinuskon ja islamin jälkeen. Vuodesta 2010 arkkipiispana toiminut Kari Mäkinen on ilmoittanut jäävänsä eläkkeelle 1.6.2018. Hän lausui tilaisuuden lopuksi seurakunnalle Herran siunauksen. Äänioikeus on arkkihiippakunnan papeilla ja lehtoreilla ja seurakuntien valitsemilla maallikkovalitsijoilla sekä kirkolliskokousedustajilla ja hiippakuntavaltuustojen, tuomiokapitulien ja kirkkohallituksen jäsenillä. Kallion kirkon tilaisuudesta tekee poikkeuksellisen se, että paikalla oli Helsingin piispa Irja Askola. Lue vaalitulos Kotimaa24:stä ja laajempi artikkeli ensi viikon Kotimaasta. Suomessa janmashtamia juhlitaan erityisesti Hare Krishna -liikkeessä. Keskiviikkona käydyn Helsingin piispanvaalin ensimmäisen kierroksen tulos ei ollut selvillä Kotimaan mennessä painoon. Piispa Irja Askola vahvistaa olleensa mukana Kallion kirkon tilaisuudessa, josta hän puhuu hääjuhlan ”hengellisenä osuutena”. Lehden mukaan kantelun kohteena olevalla papilla on ollut sukupuolisuhde seurakuntalaiseen, jonka sielunhoidosta hän on vastannut. Viime viikkoina vihkimisiä ja siunaamisia on ollut useita. helsingin piispanvaalin ensimmäisen kierroksen tulos Kotimaa24:ssä . Hindulaisuuden kannattajia arvioidaan olevan noin miljardi, joista valtaosa Intiassa. ”Pappi voi halutessaan osallistua maistraatissa solmitun avioliiton hääiloon siten, että juhlassa välittyy kirkon hyväksyntä ja Jumalan siunaus”, Askola kirjoitti hiippakunnan kiertokirjeessä viime syksynä. Piispa paikalla sateenkaariparin liiton siunaamisessa Arkkipiispa Kari Mäkinen jää eläkkeelle . Ehdokasasettelun aikataulu päätetään myöhemmin. Piispan johtama Helsingin tuomiokapituli käsittelee parhaillaan kantelua pastori Kai Sadinmaan maaliskuun 1. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli käsitteli asian viime viikolla ja päätti uuden arkkipiispan vaalista. Ehdolla vaalissa olivat Jaana Hallamaa, Kaisamari Hintikka ja Teemu Laajasalo. KuVA: LeHTIKuVA / AFP / ARIndAM dey Irja Askola lausui tilaisuuden lopuksi seurakunnalle Herran siunauksen.. Askola on aiemmin sanonut, että hän luottaa hiippakuntansa pappien ammattitaitoon, luovuuteen ja tilannetajuun silloin, kun nämä osallistuvat sateenkaariparien hääjuhliin. Kotimaan tietojen mukaan kirkon papit ovat kevään ja kesän aikana vihkineet ja siunanneet yli 30 sateenkaariparia. Kallion kirkon heinäkuisen tilaisuuden toimittivat Helsingin hiippakunnan papit Katariina Kiilunen ja Tero Massa. Päätöksestä on valitettu Helsingin hallinto-oikeuteen. Vaalin ensimmäinen kierros käydään torstaina 8.2.2018. Tiistaina 15.8. 8. KOTIMAA 3 1 7. Jos kukaan ehdokkaista ei saa yli puolta annetuista äänistä, toinen vaali käydään kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan kesken torstaina 1.3.2018. Kuvassa vanhemmat koristelevat koillisintilaisessa Argalassa lapsiaan koulussa pidettävää kilpailua varten. Kallion seurakunnan seurakuntaneuvosto päätti keväällä, että seurakunnan tilat ovat käytössä kaikkien parien kirkollisiin toimituksiin. Uusi arkkipiispa aloittaa tehtävässään kesäkuun alussa 2018
Jätteenkerääjien kaupunginosassa sijaitsevan Mokattamin kalliokirkon pihalla on poikkeuksellisen hiljaista. Kristittyjen tilanne on Egyptissä niin arka aihe, etteivät papit suostu kommentoimaan asiaa medialle edes anonyymisti. Kairon keskustassa Abbaseyan kaupunginosassa sijaitseva katedraali on Egyptin ortodoksien pääkirkko ja sen alueella sijaitsevassa hallintorakennuksessa on myös pappi Boules Halimin toimisto. 2 01 7 P yhän Markuksen katedraalin sisäänkäynnillä on tiukat turvatoimet. kuvat: Päivi arvonen egypTI. Halim on Kairon Heliopoliksessa sijaitsevan Pyhän Yrjön kirkon pappi mutta myös ortodoksikirkon virallinen puhemies. Vain viimeisimmät neljä terrori-iskua ovat ylittäneet isosti uutiskynYhä useampi kristitty miettii turvallisuuttaan TerrOrIsMI Noin sata ihmistä on kuollut puolen vuoden sisällä iskuissa kristittyjä vastaan Egyptissä. Aseistetut poliisit tarkastavat jokaisen portista kulkijan. 4 KOTIMAA 1 7. – Egyptin kristittyjen tilanne on paljon monimutkaisempi kuin median vääristämä kuva antaa ymmärtää. 8. Heinäkuussa kirkkorakennusten ulkopuoliset tapahtumat peruutettiin turvallisuussyistä
– Ihmiset eivät uskalla tulla kirkkoon, etenkin toukokuisen bussi-iskun toistuminen pelottaa monia, kertoo kirkon diakoni Maged Jacob. . Toukokuun 2017 lopussa ammuttiin 28 kristittyä, jotka olivat bussissa matkalla luostariin. Kristittyjä on noin kymmenen prosenttia Egyptin noin 100 miljoonasta asukkaasta. Silloisen asevoimien komentajan, nykyisen presidentin Al Sisin ilmoittaessa syrjäyttämisestä paikalla oli myös sunnimuslimien ylimmän auktoriteetin Al Azhar-instituutin edustajia. Kalliokirkon pihalla tatuoija Mina Girgiksen kojulle on jatkuva jono. NElJä IsKuA vIIMEIsEN PuOlEN vuOdEN AIKANA . Minä ainakin pelkään kuolemaa ja läheiseni ovat minulle tärkeitä elävinä eikä marttyyreina. Mitään yhtä dramaattista ei ollut ennen tapahtunut, Halim kertoo. Lisäksi Egypti tarvitsee apua koulutusjärjestelmän kehittämiseen. Egyptin kristittyjen ja muslimien välien kiristyminen FAKTA . Jacob on kuullut silminnäkijöiden kertovan bussi-iskusta. Kaikki kristityt eivät ole pelottomalla mielellä. Poliittinen tahto kristittyjen aseman parantamiseksi on Halimin mukaan Egyptissä vahva. He yrittivät pakottaa kristityt toistamaan islamin uskontunnustuksen ja kun nämä eivät suostuneet, he teloittivat ihmiset lähietäisyydeltä ampumalla. Juusolan mukaan on todennäköistä, että terrori-iskut kristittyjä vastaan jatkuvat Egyptissä. . Kristityille islamistien hallintokauden loppu oli positiivinen asia, mutta iskut kristittyjä vastaan kiihtyivät Mursin syrjäyttämisen jälkeen. – Miten kukaan ihminen voi ampua pieniä lapsia. Terroristit ovat pahempia kuin eläimet. Papit sanovat, ettei kuolemaa tarvitse pelätä ja että on hienoa olla marttyyri. PäIvI ArvONEN. Ranteessa olevan ristitatuoinnin lisäksi monet kristityt, etenkin miehet, haluavat isoja uskosta kertovia tatuointeja käsiinsä ja ylävartaloonsa. Egyptin ortodoksikirkon oman arvion mukaan kirkolla on 17 miljoonaa jäsentä, joista 1,5 miljoonaa asuu Egyptin ulkopuolella. – Terroristit voivat tappaa kristittyjä mutta he eivät voi heikentää kirkkoa, sillä jo alkukirkon ajoista asti on nähty, että marttyyrien veri vahvistaa kirkkoa ja ihmisten uskoa, Halim sanoo. Jätteenkerääjien kylän kallioon louhitussa kirkossa käy normaalisti jumalanpalveluksessa tuhansia ihmisiä. – Papit sanovat, ettei kuolemaa tarvitse pelätä ja että on hienoa olla marttyyri. . Kristittyihin kohdistuneiden viimeisimpien iskujen taustalla Juusola näkee väkivaltaisen islamismin globalisoitumisen. ei ole uusi ilmiö, vaan sitä on tapahtunut Egyptissä jo 1970-luvulta lähtien islamismin nousun myötä. Hänen mukaansa Egyptin kristittyjen tilanne paheni merkittävästi islamistipresidentti Mohamed Mursin presidenttikauden alussa kesällä 2012. Manal ja Anton esiintyvät omasta pyynnöstään artikkelissa vain etunimellään. Isis-terrorijärjestö on ottanut vastuun neljästä viimeisimmästä kristittyihin kohdistuneesta terrori-iskusta. Lisäksi ainakin 49 kristittyä on kidnapattu. Joulukuussa 2016 Kairossa kirkossa rähähtänyt pommi tappoi 25 kristittyä, lähinnä naisia ja lapsia. Kairolaisen Antonin tatuointi kertoo uskosta. KOTIMAA 5 1 7. 2 01 7 nyksen, mutta Egyptin kristityt ovat kärsineet jo vuosia, Halim sanoo. Heinäkuun puolivälissä Egyptin kirkoissa peruttiin turvallisuussyistä loppukuun ajaksi ulkoilmatapahtumat ja esimerkiksi nuorten kesäleirit lopetettiin aikaisemmin tai peruttiin. – Terrorismi ei uhkaa vain Egyptin kristittyjä vaan kaikkia egyptiläisiä ja Egyptin valtiota. Halim myöntää kirkkojen ja kristittyjen turvallisuuden takaamisen olevan iso haaste. . – Emme tarvitse apua ensisijaisesti kristityille vaan Egyptin valtio tarvitsee apua taistelussa terrorismia vastaan. . 8. – Mursin presidenttikaudella islamistit hyökkäsivät Pyhän Markuksen katedraalin hautajaisvieraita vastaan heittelemällä kiviä. Se on aivan kamalaa. – En pelkää terroristeja enkä pelkää olla kristitty, haluan näyttää uskoni isoilla tatuoinneilla, kertoo yli kymmenen senttiä leveän ”risti sydämessäni” -tatuoinnin juuri ottanut 25-vuotias kairolainen Anton. Valtaosa Egyptin kristityistä on ortodokseja, jotka kuuluvat itäisen ortodoksisen kirkkoyhteisön koptilais-ortodoksiseen kirkkoon. – Islamistit levittivät huhua, että kristityt olivat Mursin syrjäyttämisen takana, vaikka sitä vaativat spontaanisti miljoonat kaduilla miltään osoittaneet egyptiläiset. Minä ainakin pelkään kuolemaa ja läheiseni ovat minulle tärkeitä elävinä eikä marttyyreina, sanoo Assiutista kotoisin oleva 22-vuotias Manal. – Vihan kierrettä on nyt vaikea pysäyttää, mutta egyptiläisten kokema vahva yhteisen egyptiläisyyden perinne todennäköisesti ehkäisee tilannetta riistäytymästä käsistä kohti systemaattista kristittyjen vainoa. Maailman kristityiltä Halim toivoo esirukouksia Egyptin kristittyjen ja koko Egyptin kansan puolesta. Palmusunnuntaina 2017 kirkoissa räjähtäneet pommit tappoivat Tantassa 29 ja Aleksandriassa 18 kristittyä. Kalliokirkon diakoni Maged Jacob. Tuolloin aseistautunut joukko hyökkäsi linja-autoon Minyan maakunnassa, kun se oli matkalla vierailulle luostariin. Halimin mukaan Mursin kesällä 2013 tapahtuneen syrjäyttämisen jälkeen 75 kirkkoa on tuhottu lähinnä polttamalla ja hyökkäyksiä kristittyjä tai heidän omaisuuttaan vastaan on raportoitu ainakin 150. – Viime vuosina on ollut selkeästi enemmän iskuja kristittyjä vastaan, aiemmin välikohtaukset olivat enemmänkin paikallisia esimerkiksi maanomistukseen liittyviä kiistoja, sanoo Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola. – Kyse ei ole enää Egyptin sisäisestä tilanteesta vaan Egyptin terrori-iskut ovat osa laajempaa alueellista toimintaa, jolla haetaan näkyvyyttä maailman silmissä. Egyptin kristittyjen tilanne on paljon monimutkaisempi kuin median vääristämä kuva antaa ymmärtää. Kesäaikaan kirkon alueella on ollut hiljaista
Osa tapahtuman vieraista, niin nuorista kuin vanhoista, oli pukeutunut näyttäviin rooliasuihin. Monet Raamatusta tutut teemat, kuten veljeskateus, rakkaustarinat ja pelastajahahmot ovat tuttuja myös kirjallisuudenystäville. 8. Näissä tarinoissa on kuitenkin usein selvä ja yksiviivainen moraalinen opetus: paha saa palkkansa ja hyvyys voittaa. Ohjelmassa oli raamattuopetusta, ylistysja rukoushetkiä sekä musiikkia. Toki oli niitäkin, jotka ikään kuin olemuksellaan haastoivat ja olivat varmaan tulleet ihmetelläkseen, miten Raamattu mihinkään liittyy. Hänen mielestään kyseessä on arvovalinta, josta olisi syytä keskustella seurakuntayhtymän valtuustossa. Kuva: ESKo JämSä. 2 01 7 vIIKOn henKIlö hautakukkia tuhoavien kauriiden metsästyksestä kiistaa hämeenlinnassa . Mukana oli myös paljon apuvälineillä liikkuvia liikuntavammaisia. SAArA-MArIA PulKKInen Elias Tanni on ammatiltaan erityisluokanopettaja. – Ajattelen, että oli se sitten biologista tai Jumalan asettamaa, syvällä ihmisessä elää usko siihen, että hyvä kuitenkin lopulta voittaa. Esimerkiksi käsitys oikeasta ja väärästä on niin syvällä, että käytännössä kirjoissa ja elokuvissa väärää on se, mikä rikkoo kymmentä käskyä vastaan. Millainen tunnelma tapahtumassa oli. Eri asia on, tietääkö ihminen, milloin teemat nousevat Raamatusta. Tämänvuotiset evankelistapäivät pidettiin 14.–16. Tärkeää on halu kasvaa, aitous, mahdollisuus solmia merkittäviä ihmissuhteita ja selkeä hengellinen näky. Raamatun vaikutusta ei kuitenkaan pääse pakoon. Miten tapahtuman vieraat suhtautuivat luentoosi. Ilomantsissa asuva teologi Elias Tanni oli yksi tapahtuman luennoitsijoista. – Kyseessä oli aikamoinen massatapahtuma. Molemmissa ajatellaan, että viimeistä sanaa ei ole vielä sanottu. Piditkö siis scififaneille raamattutunnin. Luentosi aihe oli Raamattu ja fiktio. Hautausmaiden työnjohtajan Risto Heikkosen mukaan hautapaikat ovat eläinten vierailujen jäljiltä toisinaan kuin kaatopaikkoja. Hämeenlinnassa on syntynyt kiista hautausmaiden istutuksia tuhoavien metsäkauriiden ja rusakoiden metsästyksestä, kertoo Yle Uutiset. – Paikalle tuli ihmisiä, joita juuri tämä aihe lähtökohtaisesti kiinnosti. elokuuta Lahdessa paikallisen helluntaiseurakunnan ja evankelis-luterilaisen Keski-Lahden seurakunnan tiloissa. ”Raamatun vaikutusta ei pääse pakoon” H elsingissä järjestettiin viime viikonloppuna kansainvälinen tieteisja fantasiakirjallisuuteen keskittyvä Worldcon-tapahtuma. Metsästyksestä odotetaan eläimille pelotteluvaikutusta. Metsästys tapahtuu hautausmaan ulkopuolella. Heti, jos puhuu Raamatusta, aletaan kohdella hihhulina. Kaloinen sanoo, että kirkosta ollaan tekemässä mielikuvissa lahtaajaa ja eettisistä syistä metsästysluvasta pitäisi luopua. Vaikuttikin siltä, että kuulijakunta oli jo etukäteen hyvin perillä Raamatun sisällöstä. Onko epäilykseen syytä. 6 KOTIMAA 1 7. Suomen riistakeskus on myöntänyt seurakuntayhtymälle poikkeusluvan ampua metsäkauriita ja rusakoita, jotka syövät istutuksia Vuorentaan hautausmaalla. evankelistat kokoontuivat lahteen . Kasvavia seurakuntia tutkinut Uuden Verson pastori Ralf-Eerik Friman sanoo, ettei kasvu ole sattumaa. – Kävin läpi Raamatun sisältöä aina Vanhan testamentin patriarkkakertomuksista Ilmestyskirjan näkyihin asti. Perinteikäs tapahtuma pidettiin ensimmäistä kertaa Suomessa, ja se keräsi tuhansia osanottajia. Kristittyjen keskuudessa scifija fantasiakirjallisuutta pidetään joskus epäilyttävänä. Erityisesti ikäjakauman laajuus yllätti: paikalla oli väkeä lapsiperheistä iäkkäämpiin ihmisiin. Seurakunnan kasvu ei ole sattumaa . – On totta, että jotkin kirjallisuudenlajit yhdistetään turhan herkästi pimeyden voimien kanssa asioimiseen ja muuhun sellaiseen. Olit Worldconissa ensimmäistä kertaa. – Päätin jo etukäteen, etten aio käyttää tätä tilaisuutta uskonasioista kinastelemiseen. – Luennon jälkeen parikin ihmistä kävi sanomassa, että uskontoaiheet herättävät voimakasta vastustusta. Luentoni pääsanoma oli, että Raamatun kertomusten tunteminen on välttämätöntä, jos haluaa tuntea länsimaalaista kirjallisuutta ja kulttuuria. Seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston jäsen Sara Kaloinen paheksuu metsästyslupaa Ylen uutisessa. Teemana oli Yhteinen tehtävä. Kanavissa pohdittiin muun muassa evankelistan identiteettiä, vastuuta ja hengellistä elämää sekä armolahjoja, katulähetystä, alakulttuureja ja urheilutyötä. Se teema yhdistää myös fantasiakirjallisuutta ja Raamattua. Tunnelma oli väenpaljoudesta huolimatta hyväntuulinen ja salliva. Hän kuvaa itseään monipuoliseksi kirjallisuudenharrastajaksi, joka on myös kerännyt Tampereen seurakuntien leirikeskuksiin liittyviä kummitusjuttuja. Lue lisää Kotimaa Prosta. Nuorten aikuisten Uusi Verso -yhteisö on kasvanut Tampereella muutaman kymmenen hengen porukasta yli 400 sitoutuneen kävijän luterilaiseksi ilmiöksi. En siis pitänyt vakaumuksellista raamattutuntia, vaan ennemminkin oppitunnin Raamatusta ja siinä olevista tarinallisista elementeistä
Evoluution todellisuuden tunnustaminen ei merkitse siPuhe evoluutiosta on puhetta ihmisarvosta Perussuomalaisten ensimmäinen varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari toi evoluutionäkemyksiään julkisuuteen jo viime syksynä. Huhtasaari nousi evoluutionäkemyksillään julkisuuteen jo viime syksynä. 2 01 7 uuTIsessee S aako presidenttiehdokas kieltää evoluutioteorian. U hkakuvat ja kärjistyneet käsitykset eivät kuitenkaan saa johtaa silmien sulkemiseen tieteellisiltä tosiasioilta. Pikemminkin se on sateenvarjo, jonka alle mahtuu monenlaisia näennäistieteellisiä rakennelmia. Presidentinvaaleissa evoluutiokeskustelulla onkin merkitystä, jos se herättää keskustelua ehdokkaiden ihmiskuvasta. Tärkeämpää on, Huhtasaaren sanoin, ettei ”näin täydellistä maailmaa synny ihan vahingossa luonnonoikkuna” ja että ”ihmiset eivät ole eläimiä”. Silloin ei siis ole väliä sillä, mitä evoluutioteoria todella kertoo tai mikä siitä todistaa. Nuoren maan kreationistit ovat valmiita arvioimaan maapallon kuuden tuhannen vuoden ikäiseksi ja uskomaan dinosaurusten kuolleen, koska ne jäivät vedenpaisumuksessa Nooan arkin ulkopuolelle. T erminä kreationismi ei viittaa yhtenäiseen, jäsenneltyyn oppijärjestelmään tai maailmanselitykseen. Sen kannattajat eivät ole niinkään kiinnostuneita geologisista kerrostumista tai fossiilijäljistä tai välttämättä siitäkään, kuinka kokonaisvaltaisesti ja syvällisesti Raamattu tulkitsee Jumalan luomistyötä. Onko elämä eloonjäämiskamppailua, jossa jokainen ihminen ajaa vain itsensä ja oman laumansa etuja. Tärkeämpää on se, mistä evoluutioteorian luullaan kertovan ja mihin sen pelätään johtavan. Ovatko ihmiset eläimiä toisilleen, vai onko jokainen meistä luomistyön tuloksena yhtä arvokas. 8. ”Vaikka en uskoisi Jumalaan, en kyllä uskoisi Darwiniakaan.” Huhtasaaren näkemykset aiheuttivat närkästystä erityisesti sen takia, että hän on koulutukseltaan opettaja ja istuu muun muassa eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Evoluution todellisuuden tunnustaminen ei merkitse sitä, että kirkkokunnat väheksyisivät Jumalan roolia jokaisen ihmisen luojana ja elämän ihmeen ylläpitäjänä.. Sen allekirjoittavat luonnontieteellisenä selitysmallina useimmat kristilliset kirkkokunnat, myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Se antaa darvinistisen oikeutuksen maailmassa vallitsevalle epätasa-arvolle ja sorrolle. Tästä ihmisryhmästä suuri osa lienee kreationisteja. ”On ihan mahdoton teoria, että eläimistä tai eläimestä ajan saatossa tulisi ihminen”, hän kirjoitti tuolloin Facebookissa. Hidas luonnonvalinta kärjistyy arkikeskustelussa eloonjäämistaisteluksi, jossa vahvat menestyvät ja heikot poljetaan jalkoihin. Tämän evoluutioteorian peruskuvauksen kanssa eri mieltä oli 11 prosenttia vastanneista, siis noin joka yhdeksäs suomalainen. Jossain sateenvarjon alla sijaitsee myös kotikutoisempi luomisoppi. KOTIMAA 7 1 7. Hyvä esimerkki tästä on seurakuntien halu auttaa niitä, jotka eivät muualta apua saa, esimerkiksi paperittomia siirtolaisia. Kysymys on noussut esiin viime päivinä kansanedustaja Laura Huhtasaaren ilmoittauduttua presidentinvaaleihin perussuomalaisten ehdokkaana. Suomalaisten tiedenäkemyksiä kartoittavassa Tiedebarometrissa kysytään muutaman vuoden välein, mitä mieltä suomalaiset ovat väitteestä ”ihminen on kehittynyt vuosimiljoonien aikana muista, varhaisemmista eläinlajeista”. ”Ilman Darwinia ei olisi ollut Hitleriäkään”, kreationisti voi väittää. Presidenttiehdokkaana kansanedustajan evoluutiopuheet joutuvat vielä tarkemmin suurennuslasin alle. H uhtasaaren argumentit evoluutiota vastaan liittyvätkin enemmän kristinuskon etiikkaan kuin luonnontieteeseen. Evoluutioteoria on tieteellisesti paikkansapitävä kuvaus lajien kehittymisestä. kuva: antti aimo-koivisto / LeHtikuva tä, että kirkkokunnat väheksyisivät Jumalan roolia jokaisen ihmisen luojana ja elämän ihmeen ylläpitäjänä. Tiedebarometrissa huomattiin, että mitä enemmän vastanneet luottivat kirkkoon, sitä todennäköisemmin he vastustivat kehitysoppia. Kirkot haluavat seurata luomiseen pohjautuvaa periaatetta, jonka mukaan jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta ominaisuuksista tai taustasta. Evoluution uskotaan pakottavan ihmiset osaksi tätä eloonjäämistaistelua. Ja mitä evoluutio tekeekään puheelle ihmisarvosta ja jokaisen elämän ainutkertaisuudesta. Puoluehallitus esitti häntä ehdokkaaksi presidentivaaleihin elokuun alussa. sAArA-MArIA PulKKInen Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. Miten ehdokkaat hahmottavat ihmisen arvon. Huhtasaaren luomisopillisista näkemyksistä keskusteltaessa muistetaan mainita, että merkittävä osa suomalaisista epäilee evoluutioteoriaa. Evoluutioon saatetaan suhtautua ateistiseen maailmankatsomukseen houkuttelevana ideologiana, joka ei jätä tilaa luomistyöhön osallistuvalle Jumalalle. Älykäs suunnittelu on omaksunut tieteellisen yhteisön retoriikan ja pyrkii tekemään kreationismista uskottavan vaihtoehdon koulun biologiantunneille
Palautepyynnössä esitetään kahta vaihtoehtoa korvaamaan hiippakuntavaltuustot: 1. Jutilan perustelut ovat painavia. Jutila on huolissaan kirkon demokraattisuudesta. 8 KOTIMAA 1 7. Luottamushenkilön kohdalla luottamus viittaa siihen, että pitää luottaa piispan tai kirkkoherran esityksiin. Pekka Simojoki, Viktor Klimenko sekä Ami ja Monica Aspelund. Vapaa Hengelliset syventymispäivät Helsingissä 24.–27.8.2017 Järjestäjät: Suomen Raamattuopisto, Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys ja Helsingin tuomiokirkkoseurakunta www.syventymispaivat.fi Mukana mm. Seurakuntien on jätettävä palautteensa 8.9.2017 mennessä. Vastuun jakaminen hyvänä aikana on viisautta. artikkeli Kirkon luottamustesti). Jutila toteaa, että demokratian kannalta ilmiselvä ongelma on se, että kirkon päätöksenteossa sama henkilö voi edustaa valmistelua, päätöksenteon johtamista ja täytäntöönpanoa. Hiippakuntavaltuustojen lakkauttaminen herättää kysymyksiä. PenTTI leMeTTInen rovasti, Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkovaltuuston jäsen Mikä on perimmäinen syy kiirehtiä lakkauttamista. Missä asioissa valtuustot ovat epäonnistuneet. Kannattaa kaivaa tämä peltoon kätketty aarre esille myös hiippakunnallisessa päätöksenteossa ja hiippakuntavaltuuston lakkauttamisen sijaan lisätä sen valtuuksia tehdä todellisia päätöksiä. 2 01 7 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Nyt näyttää siltä, että hiippakuntavaltuustojen koeaika on jäämässä suhteellisen lyhyeksi. Klaus Härö, Anne Pohtamo, Markku Ojanen, Olavi Peltola ja Mirja Sinkkonen. Samaan aikaan kun valtio kehittää demokraattisilla vaaleilla valittuja alueellisia päätöksentekoyksiköitä, kirkko on kaventamassa hiippakuntakokousten lakkauttamisella rivijäsentensä mahdollisuuksia osallistua oman hiippakuntansa päätöksentekoon. Hänen mukaansa kirkon resursseista ja vallankäytöstä puhutaan julkisuudessa todella vähän verrattuna siihen, miten merkittävästä yhteiskunnallisesta toimijasta on kyse. Tuomiokapituleihin lisätään nykyisen yhden päätösvaltaisen maallikkojäsenen lisäksi 1–3 maallikkoa. Hiippakunnallista keskustelua varten piispat voivat kutsua säännöllisin väliajoin koolle hiippakuntansa seurakuntalaisia, seurakuntien luottamushenkilöitä sekä papistoa ja muita seurakuntien työntekijöitä. Jutilan yhteenveto edellä esitetystä on oikeastaan vetoomus: käyttäkää toimintaan perehtyneitä ja sitoutuneita luottamushenkilöitä ja heidän osaamistaan. On luonnollista, että menettely voi turhauttaa luottamushenkilöitä. Lisäksi seminaareja, musiikkia ja syksyn kursseista tietoa Armo-teltalla, lastenhoitoa sekä sielun hoitoja rukouspalvelu. Jutilan tekemä johtopäätös ei mairittele: luottamustehtävä ei välttämättä tarkoita tosiasiallista päätösvaltaa. Kirjamyynnissä syksyn kristilliset uutuuskirjat. Hänen mukaansa pappisviroissa olevien rooli on ollut vahva suhteessa luottamushenkilöihin. Kirkkomme hiippakunnissa tarvitaan todellisen vastuun aitoa jakamista, ei vain keskustelufoorumeita. Jutila kirjaa ongelmiksi ensiksi epätasa-arvon ja viittaa erityisesti naisten asemaan ja naispappeusvääntöön. Musiikissa mm. YT Karina Jutilan mielestä kirkossa aistitaan monia näkyviä yhteiskunnallisia muutoksia ja haasteita kuten esimerkiksi maahanmuutto (KAKS Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisun nro 106 Pilaako eliitti Suomen. Kuka tai ketkä ovat työlääntyneet hiippakuntavaltuustojen työskentelyyn tai tekeHiippakuntavaltuustojen lakkauttaminen ohentaisi maallikkojen vaikutusvaltaa HAllInTO Vastuuta päätöksenteosta pitäisi jakaa aidosti hiippakunnissa, kirjoittaa Pentti Lemettinen. Jos on kysymys työskentelyn tyhjäkäynnistä ja siihen työlääntymisestä, pitäisin pätevänä lääkkeenä hiippakuntavaltuustojen motivaation ja merkityksen lisäämiseksi kasvattaa päätettäviksi uskottuja asiakokonaisuuksia. Luottamushenkilöt, erityisesti maallikkoluottamushenkilöt ja heidän osaamisensa ovat 2020-luvulle valmistautuvalle kirkollemme aarre. Lähetys Radio Deissä la klo 10–16.30 ja su klo 10–12.. Hiippakuntavaltuustot on tarkoitus lakkauttaa ilman, että niiden tilalle perustetaan uutta hallintoelintä, todetaan Kirkkohallituksen seurakunnille lähettämässä palautepyynnössä. Kirkolliskokous antoi Kirkkohallitukselle tehtäväksi laatia esitys hiippakuntavaltuustojen lakkauttamisesta ja niille kuuluvien tehtävien hoitamisesta jatkossa, ja hiippakuntahallinnon synodaalisuuden turvaamisesta. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Tehtävänannon mukaan synodaalisuus tarkoittaa pappien ja maallikoiden osallistumista. Mutta kirkon on ratkottava pinnan alla olevia ongelmia, jotka hoitamattomina muuttuvat kriiseiksi. 8. Esitän seuraavassa niistä muutaman. Mikä on perimmäinen syy kiirehtiä lakkauttamista. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Hiippakuntavaltuustot korvasivat aiemmin kokoontuneet hiippakuntakokoukset. 2. Jutilan mukaan suostumalla näihin muutoksiin kirkko saa enemmän kuin menettää. miin päätöksiin ja miksi. Kuka tai ketkä ovat työlääntyneet hiippakuntavaltuustojen työskentelyyn tai tekemiin päätöksiin ja miksi. Jos lakkauttaminen toteutuu, sitä on vaikea tulkita muuksi kuin maallikoiden väheksymiseksi. Ohjelmaa Taiteiden yönä torstaina Luther-kirkossa klo 18-21.30 sekä Johanneksenkirkossa pe-iltana ja la-su koko päivän. Tuomiokapitulit saisivat mahdollisuuden keskittyä hengelliseen johtamiseen. Huom. Toiseksi ongelmaksi Jutila nostaa avoimuuden tai oikeastaan avoimuuden puutteen ja sen osana luottamushenkilöiden asemaa
8. Papin ei pidä olla omaan ääneensä ihastunut latteuksien toistaja. Riittää, kun tutkii Sanaa, vähän opettaakin sitä ja tukee maallikkoja. Ei se kovin paljon huonommin voisi mennä kuin nykyään. Muualla rahvaan tavoittaminen ja hyvällä sanalla palveleminen onnistuu seurakuntalaisten yhteistyöllä, jossa kirkon herrojen arvovaltapyyteet ja ryhmäkuntien uskonnolliset intohimot siirretään syrjään. Miksi heidän tekemäänsä raamatunkäännöstä ei noteerata. Perinteinen työnjako on ollut sellainen, että maallikot osallistuvat tukitoimintoihin ja papit vastaavat ydintoiminnoista. Ei ole syytä kadottaa uskosta sitä, mitä Rudolf Otto kutsui ”kauhistuttavaksi ja kiehtovaksi mysteeriksi”. Me papit sovimme hyvin myös niihin tehtäviin, joihin ei ole vapaaehtoisista tungosta. KOTIMAA 9 1 7. Jos sama on kaikkialla, miksi etsiäkään. Seurakunta ei ole yleisö vaan yhteisö. Oikeastaan löytyy neljäskin taso, eli yksilön kanssakäyminen Jumalan kanssa. Onko niin, että kun kaikesta pyritään tekemään rentoa ja arkipäiväistä, ei olekaan muuta kuin rentoa ja arkipäiväistä. Avainasemassa on maallikoiden ja pappien sujuva työnjako ja molemminpuolinen arvostaminen. ju k k a g r a n s tr ö m Ndongankielisestä raamatunkäännöksestä Sain myöhässä käsiini Kotimaan numeron 21, missä kerrottiin raamatunkäännöshankkeista sivuilla 22–23, joten voin kommentoida vasta nyt. Ja olisi se sitä usein seurakunnallekin. Viisautta – tai ainakin oikein ja kohtuullista – olisi, jos piispat voisivat tehdä tuon valinnan keskenään ja omista joukoistaan. Omakin kielenopettajani luki heidän kääntämiään tekstejä ja antoi niistä heille palautetta. KAIjA PeTT Kotimassa oli (3.8.) juttu Kirkon sata tärkeintä askelta. Tomi Karttunen 11.8.. Siihen ei tarvita keskushallinnon virkamiehiä. Hänen ei tarvitse olla esiintyjävirtuoosi, mediapelle tai jonglööri. Se jäi kyllä elämään veteraaniuskonnollisuudessa ja elpyi uusvaltiokirkollisuudessa, mutta aika oli kansainvälisyyden. Virastosta yhteisöksi Maallikko keittää kahvin, pappi juo sen. Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä kirkko oli kansallinen tukipilari ja isänmaalla oli kirkossa keskeinen asema. Seurakunnan on helppo luoda paikkakuntalaisiin ensikontakti, mutta miten he tulisivat toistekin. Pitkään se oli lähinnä virasto. Tämän viikon piispanvaalissakin ehdokkaat erottuivat toisistaan näiden tasojen mukaisesti. Isä Camilloja ei ole kuin elokuvissa ja Pälkäneellä. Suhteen voisi kääntää toisin päin. Toisessa maailmansodassa kansallinen näkökulma koki kolauksen. Olisin toivonut mainintoja diakonissoista, pyhäkoulutyöstä, partiolippukunnista sekä kirkon työstä pakolaisten auttamiseksi. Näinhän kävi Kari Mäkisenkin kohdalla, kun kyseinen Turun piispa sai painavamman ristin. Ei katsottu vain kirkkoa Suomessa, vaan kristinuskoa maailmassa. 2 01 7 KOLUMNI Teemu Kakkuri V iimeisen sadan vuoden aikana kirkossa on vaihdellut kolme horisonttia, kansallinen, kansainvälinen ja paikallinen. On hyvä, että kohtaamme myös toiseuden ja katsomme itseämme paljastavassa mutta armollisessa valossa, jotta näkisimme paremmin itsemme ja toisemme. Keskiöön nousivat ekumenia, lähetys ja kehitysmaatietoisuus. Melkoiselle osalle papeista olisi vain helpotus, jos maallikot hoitaisivat puhetilaisuudet. Kirkon tulevaisuuskomitea kehotti siirtymään virkavaltaisesta ja työntekijäkeskeisestä toimintakulttuurista seurakuntalaislähtöiseen. Muutama puute kuitenkin oli. Ja mikä surullisinta, Namibiassa, Botswanassa, Angolassa ja Etelä-Afrikassa asuvilla saneilla (pensastolaisilla) ei ole vielä ensimmäistäkään raamatunkäännöstä omilla äidinkielillään. Vai pitäisikö asettua pysyvästi ihmisten luo. LIISA KAArINA SIMOLA professori emerita Lisäyksiä kirkon tärkeisiin askeliin Poimintoja Kotimaa24:n blogikirjoituksista Arkkipiispan valitsee ensi keväänä vielä pienempi porukka kuin Helsingin piispan. Tärkeämmän tavoitteen tieltä. Verbi Dei minister – Jumalan sanan palvelija. Pääosin siihen poimitut tapahtumat tuntuivat oikeilta ja kiinnostavilta. Käännös on nimittäin periaatteessa Martti Rautasen 1900-luvun alussa valmiiksi saama käännös, jota on hieman korjailtu myöhemmin” ja kuvatekstiä: ”Nuoret eivät enää täysin ymmärrä vanhaa ndongankielistä raamatunkäännöstä, joka valmistui 1900-luvun alussa.” Samaan aikaan kanssani Namibiassa oli töissä 1980-luvulla Toivo Tirronen, joka teki uutta ndongankielistä raamatunkäännöstä yhdessä Eino Amaambo ja Jason Amakutuwa nimisten kansallisten pappien kanssa, ja käsittääkseni alkukielistä. On sama, mistä sitä etsii. Seurakuntalaiset huolehtisivat uskontopuolesta, kun palkatut työntekijät pitävät tilat siistinä ja lumet lakaistuna. Entä jos piispat luotsaisivat. Periaatteen nimi on Primus inter pares, ensimmäinen vertaistensa joukossa. TeeMU KAKKUrI Kirjoittaja on teologian tohtori ja seurakuntapastori. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maallikko keittää kahvin, pappi juo sen. Karsisin listasta seuraavat: virsikirjan lisävihko 1964 (ei kovin merkittävä), Hannu Salaman jumalapilkkaoikeudenkäynti (ei ole varsinaisesti kirkollinen tapaus, joskin kohu), Kotimaa24:n aloittamien (ei ollut mitenkään keskeistä valtakunnallisesti) sekä rippikoulusuunnitelma 2017 (ei kovin tärkeä, koska uusi suunnitelma on pääosin entisen rippikoulusuunnitelman kaltainen). Hannu Kiuru 12.8. Miten se toteutetaan. Sitä edustavat nykyisetkin odotukset kirkon näkyvyydelle yhteiskunnassamme. Veisaamaan haudalla hyytävässä räntäsateessa ”Sun haltuus …” Mikä pappi on. Työntekijäporukassa sitä, että suntio kytkee mikrofonin päälle ja pappi puhuu siihen. Nyt tulisi kiinnostua paikallisesta tasosta. En käsitä kappaletta: ”Tämä on totta varsinkin ndongankielisestä Raamatusta puhuttaessa
Näissä vanhoissa uskontunnustuksissa on kiteytetty kristinopin tärkeimmät asiat. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat koostuvat useista eri osista. 400tai 500-luvulla syntynyt uskontunnustus on varsin yksityiskohtainen. Monien vanhojen tekstien lailla sekin sisältää myös yllätyksiä. Kaikille suomalaisille tutut Apostolinen ja Nikean uskontunnustus ovat muotoutuneet 300ja 400-luvuille tultaessa. Esimerkkinä tapaus kymmenen vuoden takaa. Hyvä uutinen siis on, että meillä luterilaisillakin on taivaallinen kuningatar. Augsburgin tunnustus on se tunnustuskirja, jota erilaisissa suomalaisissa teologisissa ja kirkkopoliittisissa keskusteluissa useimmin siteerataan. Augsburgin tunnustus suomennettiin jo vuonna 1651. CA onkin sangen ekumeeninen – tänään katolinen kirkko tuskin näkisi isoja ongelmia sen pääosassa, eli ensimmäisissä 21 artiklassa. Joka ei tee niin, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen. Yhtä, Uppsalan kokouksen päätöstä, lukuun ottamatta niiden yhteisnimitys on myös Yksimielisyyden kirja. Se näyttää vihreää valoa esimerkiksi sille, että ”jopa suurimpien kunnianosoitusten arvoinen autuas Maria” rukoilee kirkon puolesta. Toki tunnustuskirjojen katsotaan selittävän ja tulkitsevan Raamattua oikein, joten niiden välistä ristiriitaa ei lähtökohtaisesti ole. Pitääkö olla huolissaan. Toisaalta Augsburgin tunnustus listaa myös poistettuja väärinkäytöksiä, kuten pappien selibaattipakko, ruokien erottelu ja luostarilupaukset. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat eivät ole yksi yhtenäinen möhkäle. Uskolla on tietty sisältö ja muoto. Luterilaisesta tunnustuksesta puhuttaessa on muistettava, että kirkko tunnustaa sitä uskoa, joka on ilmaistu Raamatussa . Sen 28 artiklassa perustellaan, miten Lutherin uskonpuhdistuksen omaksuneiden seurakuntien opetuksessa ei ole mitään Raamatun tai katolisen kirkon kanssa ristiriitaista, ”sikäli kun kirkon oppi on kirkkoisien kirjoituksista nähtävissä”. Myös sen kirjoitti Melanchthon latinaksi. Mutta pySitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Se on alun perin kirjoitettu sekä latinaksi että saksaksi ja on Philipp Melanchthonin käsialaa. 10 KOTIMAA 1 7. 2 01 7 K ristinuskossa tunnustustekstejä yhdistää se, että ne määrittelevät ja rajaavat oppia, ja ilmaisevat normatiivisesti sen, mihin uskotaan. Joka ei tee niin, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.” Kovaa tekstiä. teksti: Jussi Rytkönen & kuvat: Jani laukkanen sai hahmonsa Nikaian (325), Konstantinopolin (381) ja Khalkedonin (451) kirkolliskokouksien teologisessa mankelissa ja se on tunnettu koko kristikunnassa. Tästä syystä ensimmäiset luterilaiset tunnustustekstit ovat Apostolinen uskontunnustus, Nikaian (tai Nikean) uskontunnustus ja Athanasioksen tunnustus. Puolustus on nykyisinkin paljon käytetty tunnustuskirja, jota jokaisen saarnaajan kannattaa tutkia säännöllisesti. Sen oikeaa oppia rajaava tyyli on muistutusta siitä, miten uskoa on varjeltu eräiltä vinoutumilta. Augsburgin tunnustus Vuonna 1530 Augsburgin valtiopäivillä keisari Kaarle V:lle luovutettu Augsburgin tunnustus (Confessio Augustana, CA) on epäilemättä luterilaisten kirkkojen erityisten tunnustusten päätunnustus. 8. Puolustus Augsburgin tunnustus sai kirkkopoliittisista syistä jatkokseen Puolustuksen (Apologia) jo 1530. Re formaatio • 500 vuo tta •. Uusin käännös on osa kaikkien tunnustuskirjojemme suomennosta vuodelta 1990. Kirja syventää Augsburgin tunnustuksen artikloja ja on samalla sen huomattavan laaja kommentaari. Niiden koko syntyhistoria olisi monipolvinen kertomus. Athanasioksen uskontunnustus jopa muistuttaa, että yhteisessä kristillisessä uskossa pysyminen ei ole rusinoiden poimimista pullasta: ”Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Sen sijaan on aina uudelleen kysyttävä, miksi ne ovat tärkeitä ja mitä ne tämän päivän luterilaisuudelle puhuvat. Jälkimmäinen Tunnetko tunnustuskirjat. Uskontunnustukset Reformaatioajan luterilaiset eivät halunneet muodostaa uutta kirkkoa, vaan korostivat uskontulkintansa katolisuutta ja liittymistä vanhan kirkon vuosituhantiseen opetukseen. Ne ovat joukko tunnustustekstejä, joista suurin osa on syntynyt 1500-luvun Saksassa. 1500-luvulla muotoutuneet luterilaiset tunnustuskirjat ovat kiintopisteitä, joita 2010-luvun kirkkokaan ei saisi mennä siirtelemään. Kolmas eli Athanasioksen uskontunnustus tunnetaan Apostolisen uskontunnustuksen tavoin vain lännessä. Kun Luther-säätiön papit ryhtyivät kastamaan lapsia kirkon jäseniksi, kirkko viittasi Augsburgin tunnustuksen artiklaan XIV, jonka mukaan ”kirkossa kukaan ei saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman asianmukaista kutsumista.” Uudempi kierros samassa asiassa on tullut eteen, kun esikoislestadiolaiset maallikot ryhtyivät hoitamaan sakramentteja vuonna 2015
Suuri osa niiden sisällöstä on meille siis ihan itsestään selvää. 2 01 7 ”Tunnustuskirjat ovat ekumeenikon aarreaitta” Pappi ja tutkija Heidi Zitting Olen mukana ekumeenisessa työssä ja teen väitöskirjaa piispanvirasta. Tunnustuskirjat ovat minulle tärkeä ja arvokas aarreaitta. Eikä se tarkoita edes sitä, että tässä meidän aarreaitassamme kaikki sisältö olisi luovuttamattoman arvokasta. 8. Kirjakokoelmassa on tärkeämpiä ja vähemmän tärkeitä osia. Ajattelen, että kaikkein tärkeimmät, joissa pappina lupaan pysyä, ovat kolme vanhan kirkon tunnustusta. SAArA-MArIA PulKKInen. Käytän tunnustuskirjoja työvälineenä, sillä usein on tärkeää tietää, miten eri opinkohdat on siellä esitetty. Raamattu on kaiken kruunu. Tunnustuskirjoja lukemalla oppii sen pohjan, mille meidän kirkkomme teologia rakentuu. Kirkon rippikouluopetus pohjautuu Katekismukseen ja sitä kautta tunnustuskirjoihin. Mutta se, että meillä on aarre, ei tarkoita sitä, etteikö muilla kirkoilla voisi olla yhtä arvokkaita ja tutustumisen arvoisia aarteita. Se ohjaa myös tunnustuskirjojen lukemista, ei toisinpäin. Jos tunnustuskirjoja alettaisiin pitää Raamatun täydellisenä selityksenä, jota ei saa kriittisesti tarkastella, itse Lutherkin pyörisi haudassaan. Tunnustuskirjat tuntuvat useasta etäisiltä, mutta monet meidän kirkkomme jäsenet ovat tietämättään sisäistäneet niiden opin. KOTIMAA 11 1 7
Varsinkin Vähä Katekismus on klassisine Mitä se on -selityksineen ollut aikansa pedagogiikan helmi. Sen sijaan perusseurakuntalaisen ei ole pakko itseään tunnustuskirjoilla vaivata, Raamattu ja Vähä Katekismus riittävät. ”Kuin kiivasta Facebook-väittelyä” Pastori Juha Takala Minut vihittiin papiksi kaksi vuotta sitten. Niistä herää kysymyksiä laajemmasta keskustelusta, jonka osa ne ovat. Myös Yksimielisyyden ohje olisi edelleen varsin tärkeää luettavaa, sillä teologiassa vanhat peruskysymykset tuppaavat palaamaan aina uudelleen. Tämän laajan teologisen dokumentin tekivät jo toisen sukupolven saksalaiset reformaattorit. Pappina ei kuitenkaan kannata lesota siitä, että on joskus lukenut katekismuksen. Kirjassa esitetään myös kuuluisalla tavalla oppi lain kolmannesta eli uskovan elämää ohjaavasta käytöstä, jonka olemassaolon monet luterilaiset teologit ovat kuitenkin nykypäivään saakka kiivaasti kiistäneet. Ne ovat oikea katekismusten Katekismus. Teinonen (k. Joskus suuri tunne, ”musta tuntuu” tai teologian ulkopuoliset perustelut voivat korvata kirkon opin lähteet ja tulkinnat, teologisen tiedon ja analyyttisyyden. Yksimielisyyden ohje Yksimielisyyden ohje, eli Sovinnonkaava (Formula Concordiae, FC) vuodelta 1577 ei ole kaikkein siteeratuin luterilainen tunnustuskirja. Niin luterilainen, että päätöksen mukaan toisin uskovia ei saisi kuningaskunnassa asuakaan.. Helsingin yliopiston dogmatiikan professori Seppo A. Schmalkaldenin opinkohdat opettavat esimerkiksi kirkon avainten vallasta sitoa ja päästää synnistä. Vaikkapa kymmenen käskyn selitykset ovat tänäänkin maistuvaa ruisleipää, joka ei kaipaa seuraukseen kevytlevitteitä. Kun monet luterilaisetkin nykyisin fanittavat paavi Franciscusta, on hyvä muistaa, että Schmalkaldenin opinkohdat pitkälti kiistää paaviuden, siis sen, että apostoli Pietarille olisi uskottu jokin erityinen johtoasema kirkossa. Vuosikymmenien kiistojen jälkeen Ruotsin valtakunta oli hyväksynyt Uppsalassa Augsburgin tunnustuksen. Se on murskaavan kriittinen tutkielma paaviuden olemuksesta, rappiosta ja erheistä. 12 KOTIMAA 1 7. SO on hallitsijan tilaama teologinen kannanotto, mutta samalla se on eräänlainen Lutherin teologinen testamentti. Kastaja, muista tämä seuraavalla kerralla. Teologisesti tiiviiden opinmuotoilujen ohessa hän panee matalaksi ”paavilaisten” messu-uhrin, pyhien avuksi huutamisen, luostarit, paaviuden ja paavilaisten väärän parannuksen. Entä sitten Iso Katekismus. Kirkollista keskustelua nykyään seuraavan on tähän mielipiteeseen helppo yhtyä. He eivät saa tulla Kristuksen sijaan tai rukousten kohteiksi. Vähä Katekismus sisältää kuitenkin liitteenä Lutherin tekemän avioliittoon vihkimisen kaavan, jossa asiasta ei jää mitään epäselvyyttä. Yliopistossa tein kirkkohistorian opinnäytteeni kirkollisesta kansanopetuksesta, joten katekismukset ovat tulleet tutuiksi. 1995) totesi kirkon opin tuntemuksen olevan kirkon jäsenistön ja osittain myös sen työntekijäkunnan piirissä ”luvattoman heikkoa”. Kirja on luterilaisuuden sisäisten ongelmien perusteellista teologista selvittelyä ja konsensuksen hakemista. Tunnustuskirjoihin nostetut Vähä ja Iso Katekismus ovat tietysti tutuimmat ja rakkaimmat. Periaatteessa kaiketi nykyisten rippikoulun oppikirjojenkin pitäisi olla yhteensopivia sen kanssa. Rooman piispaa Luther tervehtisi sanoilla: ”Jumala rangaiskoon sinua, Saatana.” 1500-luvun virallisten dokumenttien kieli olisikin tämän päivän maailmassa sitä vihapuhetta. Sehän pitäisi oikeastaan jokaisen luterilaisen tuntea. Jos luterilaiset ja katolilaiset joskus pääsevät yhteisymmärrykseen kirkon virasta, paaviuskin arvioitaneen luterilaisittain uudelleen. Maasta tuli lopullisesti luterilainen. Tämä oli oman aikansa rajat kiinni -politiikkaa. Vähä ja Iso Katekismus Lutherin tunnetuimmat kirjat ovat 1520-luvulla syntyneet Vähä Katekismus (VK) ja Iso Katekismus (IK) Näiden kirjojen pitkäaikaista vaikutusta luterilaiseen kansanhurskauteen ei voida liioitella. Korostettiin myös sitä, että tässä manauksessa kyse ei ollut ruumiissa asuvan riivaajan häätämisestä. Vaikka syntipuhe voi nykymaailmassa herättää hilpeyttäkin, olisi kirkon muistettava, että parannuksen saarna ja katuvien syntien päästäminen, armon julistaminen, on juuri kirkon ydinosaamista. Lutherin kieli Schmalkaldenin opinkohdissa on Martti-tohtorin tavaramerkiksi tunnistettavaa vauhdikasta kiistakirjoitustyyliä. Kaupankäynnin ja matkustamisen vuoksi toisuskoisten retket kuitenkin sallittiin, kunhan luterilaista uskoa ei loukattaisi. Nykyisen avioliittokeskustelun aikana on esitetty, että Suomen kirkon kirjat ja vihkikaavat eivät puhuisi erikseen miehestä ja naisesta. 2 01 7 himykset ja Maria eivät silti anna syntejä anteeksi. Schmalkaldenin opinkohdat Martti Lutherin käsialaa ovat tunnustuskirjojen joukossa Schmalkaldenin opinkohdat, (SO) vuodelta 1537 ja kaksi Katekismusta. Schmalkaldenin opinkohtien liitteenä on tutkielma Paavin valta ja johtoasema. Vasta sitten on puheenvuorojen aika. Tunnustuskirjat eivät kuitenkaan ole oikeusnormeja. Uppsalassa päätettiin myös, että lasta kastettaessa Pahan karkottamista eli eksorkismia ei enää pidetty välttämättömänä. Niin luterilainen, että päätöksen mukaan toisin uskovia ei oikeastaan saisi kuningaskunnassa asuakaan. Ajattelin, että kun niihin on julkisesti sitouduttu, kai ne olisi hyvä hankkia omaan hyllyynkin. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat ovat kirkon uskon lujaa kivijalkaa. Luther kirjoitti kirjat saksaksi, edellisen kansalle, jälkimmäisen papeille. En kipuile tunnustukseen sitoutumisen kanssa, mutta itse tunnustuskirjojen teksti ei aina avaudu nykypäivän lukijalle, niin rikasta kuin se onkin. Se on pikkuveljensä suuresti laajennettu versio. 8. Aivan erinomaisia ovat esimerkiksi perisyntiä, vapaata tahtoa, ehtoollista ja Jumalan iankaikkista ennalta tietämystä ja eräitä harhaoppeja koskevat kohdat. Samana kesänä ostin itselleni tunnustuskirjat. Uppsalan kokouksen päätös Saksassa syntyneiden tunnustuskirjojen lisäksi Ruotsin ja Suomen kirkoilla on tunnustuskirjakokoelmassaan Uppsalan kokouksen päätös vuodelta 1593. Kirkon työntekijöistä varsinkin teologit perehtyvät niihin opinnoissaan ja niiden kertaamisen pitäisi kuulua papin ammattitaitoon. Niinpä kun nykyisin keskustellaan opeista, teologiasta ja tunnustuksesta, kun seurakuntalaisten henkistä hyvinvointia ehkä haluttaisiin edistää kirkon oppeja päivittämällä, on ensimmäinen asia tutustua kirkon uskoon ja oppiin. Ne perustuvat Raamattuun ja ne on ilmaistu juuri tunnustuskirjoissa, jotka ovat uskon todistusta ja julkilausumia. SAArA-MArIA PULKKInen Maasta tuli lopullisesti luterilainen. Esimerkiksi Augsburgin tunnustuksen puolustusta tai Schmalkaldenin opinkohtia lukiessa tuntuu kuin lukisi kiivasta Facebook-väittelyä, josta näkisi vain yhden henkilön kommentit
Hautausmailla tuikkivat tuhannet kynttilät. Vuonna 1929 merkintä Lutherista katosi ja sen korvasi Martti. Sana helluntai tulee ruotsista ja merkitsee pyhää päivää. Latinan kielessä septuagesima merkitsee seitsemättäkymmenettä. vietettävä Marian etsikkopäivä, joka tosin näkyi kalentereissa vuoteen 1907 asti. kUVA: WikiPEdiA. Päivä tuli almanakkaan Suomen Unicef-yhdistyksen aloitteesta. sijoitettiin taas naisennimi Anja. 5 Pyhäinmiestenpäivä Vuoteen 1954 asti almanakassa oli 1.11. Vierailua kuvaava Mariotto Albertinellin teos, englanninkieliseltä nimeltään The Visitation, on esillä Uffizin galleriassa Firenzessä. Vuoden 1908 nimipäiväuudistuksen jälkeen kalenterissa oli edelleen merkintä Martti Lutherista marraskuun 10. Vuoden 1624 almanakassa olivat jo merkinnät: 10.11. Näin helluntai muuttui meillä yksipäiväiseksi juhlaksi. 4 Kansainvälinen lastenpäivä Vuosina 1993– 2001 kalenterissa oli kansainvälinen lastenpäivä lokakuun ensimmäisenä maanantaina. Toinen helluntaipäivä on yhä vapaapäivä monissa Euroopan maissa, muun muassa Norjassa, Tanskassa, Ranskassa ja Saksassa. Koska tämä päivä tuli vähitellen lokakuista lastenpäivää tärkeämmäksi, Suomessakin lastenpäivä siirrettiin vuonna 2002 marraskuulle. 6 Martti Luther Kalenterissa on marraskuussa ollut kaksikin eri Martin päivää. 2 01 7 Kuusi Kadonnutta Kalenteripäivää 1 Septuagesimasunnuntai Suomalaisessa kalenterissa oli vuoteen 2000 asti merkittynä sellainen pyhäpäivä kuin septuagesimasunnuntai, josta on vanhastaan alkanut papiston paasto. KOTIMAA 13 1 7. ja 11.11. 2 Toinen helluntaipäivä Vuoteen 1972 asti kalenterissa oli helluntaipäivän jälkeen myös toinen helluntaipäivä. Luterilaisessa kirkossa pyhäinpäivänä muistellaan poisnukkuneita ja etsitään yhteyttä maallisen ja taivaallisen seurakunnan välillä. (piispa). Lipunkuvaa sillä ei vielä ole, vaikka sisäministeriö on jo neljänä vuonna suositellut yleistä liputusta. Kun kaikille pyhille ei kalenterissa riittänyt omaa nimikkopäivää, heitä voitiin juhlia tuona päivänä yhteisesti. Yksi näistä oli 2.7. Martti Luther kastettiin 11.11.1483 ja nimettiin tämän piispan kaimaksi. Esittelemme näistä päivistä kuusi. Vuoden 1955 pyhäpäiväuudistus siirsi sen kuitenkin pysyvästi lauantaille, ja päivän nimi muuttui pyhäinpäiväksi. YK:n yleiskokous oli jo vuonna 1954 esittänyt jäsenvaltioilleen, että niiden tulisi viettää kansainvälistä lastenpäivää juuri tuona päivänä. merkintä pyhäinmiestenpäivästä. on pyhän Martinuksen, 300-luvulla eläneen Toursin piispan, muistopäivä. 8. Luth. Päivä poistettiin kalenterista 1700-luvulla, koska valtiovallan mielestä työntekoa häiritseviä pyhiä oli liikaa. Kokonaan se poistui kalenterista vuoden 1986 pyhäuudistuksessa, joka tuli voimaan vuonna 1992. Nykyään kalenterissa ovat heinäkuun toisena päivänä nimet Mari, Maria, Marika, Maija, Maiju, Meeri, Riia, Maaria, Kukka-Maaria ja Maikki. YK:n lapsen oikeuksien julistus hyväksyttiin 1959 ja 1989 samalla päivämäärällä 20.11. Septuagesimasunnuntaista oli siten 70 päivää pääsiäiseen. Vuonna 1973 se siirtyi helluntaita edeltävälle lauantaille ja sai nimekseen helluntain valmistuspäivä. Helluntai on kristillisen seurakunnan syntymäjuhla. Marian etsikkopäivänä muisteltiin Neitsyt Marian vierailua Elisabethin luokse. päivänä pelkkä Martti, ilman mainintaa piispasta. MInnA SAAreLMA-PAuKKALA ALMAnAKKA Suomalaisilla on aiemmin ollut monia kirkollisia ja kansallisia merkkipäiviä, jotka on sittemmin tiputettu almanakasta pois. Luther oli syntynyt marraskuun 10. Martin Bisk. päivänä, ja hänen syntymäpäivästään tuli meilläkin merkkipäivä. 3 Marian etsikkopäivä Suomessa toteutettiin vuonna 1772 Kustaa III:n aikana ensimmäinen suuri pyhäuudistus. Martin. Marian etsikkoeli käyntipäivänä muistetaan vierailua, jonka Neitsyt Maria teki sukulaisensa Elisabetin luo saatuaan ilmoituksen Jeesuksen syntymästä. Martinus-piispan päivälle 11.11. Kansa kutsui tätä heinänteon aikaan osunutta päivää Heinä-Maijaksi tai Kukka-Maariaksi. Päivän nimeksi tuli lapsen oikeuksien päivä. Martinusta muistettiin Suomessakin keskiajalla, ja ensimmäisessä suomalaisessa almanakassa vuodelta 1608 on tuolla päivällä merkintä SMårthen. päivänä, mutta 11. Katolisessa kirkossa 11.11. Arkipäiviksi muutettiin silloin parikymmentä pyhää, koska valtiovallan mielestä kalenterissa oli liikaa työntekoa häiritseviä pyhiä. Päivän taustalla on katolisen kirkon kaikkien pyhien päivä. Vuonna 2000 evankelis-luterilainen kirkko poisti tämän nimityksen virallisesta käytöstä, ja nykyään kalenterissa puhutaan samalla kohdalla kolmannesta sunnuntaista ennen paastonaikaa
Muutos uskontoon suhtautumisessa näkyy psykiatrisessa diagnostiikassa. Usko voi nimittäin myös lisätä pelokkuutta ja ahdistuneisuutta sekä kielteisiä tunteita. Uskonto ennaltaehkäisee mielenterveyden häiriöitä. Hyvinvoinnin näkökulmasta pelkkä uskontokuntaan kuuluminen ei takaa mitään. Suomalaisittain voidaan ajatella, että satunnaisesti juhlapäivinä ilmenevä tapakristillisyys ei tuo elämään juuri sen enempää hyvinvointia kuin mikä tahansa myönteiseksi koettu tunnelmointi vaikkapa kulttuuritapahtumissa tai luontoretkillä. Koettu usko itsessään vaikuttaa hyvinvointiin pääosin myönteisesti. Tutkijat ovat puhuneet jopa siitä, että ”kielletystä u-sanasta” on tullut sallittu psykiatrisessa tutkimuksessa ja kliinisessä työssä. Sen sijaan säännöllinen osallistuminen uskonnon harjoittamiseen – jumalanpalveluksiin, seurakunnan tapahtumiin, vapaaehtoistyöhön tai vaikkapa kirkkokonsertteihin – on voimakkaammassa yhteydessä koettuun hyvinvointiin. Vahvimmin uskon on ajateltu tukevan ikääntyvien psyykkistä hyvinvointia. Uskonnolliset ihmiset huolehtivat itsestään ja noudattavat terveempiä elämäntapoja, jotka osaltaan tukevat mielenterveyttä. Nykyään uskonnollisuus on siis psykiatriassa itsenäinen ilmiö. Se on eri asia kuin uskonnon terapeuttinen käyttö jo olemassa oleviin pulmiin. Muutos on ollut suuri. Olennaista siis on, milNykyään uskonnollisuus on psykiatriassa itsenäinen ilmiö. Toisaalta tällöin uskontoa voidaan verrata mihin tahansa ihmistä osallistavaan, yhteisölliseen toimintaan. Uskon laadulla on kuitenkin mielenterveyden näkökulmasta väliä, kirjoittaa Anna-Kaisa Pitkänen. Se voi olla yhtä hyvin ihmisen kokema ongelma tai hänen voimavaransa.. Uskonnollisuuden ilmaukset nähtiin mielen vinoumina ja sairauden ilmauksina. Mielenterveyden näkökulmasta monien kuitenkin kannattaisi tehdä muutakin kuin uskoa. Syitä uskonnon välttelyyn on useita, mutta vahvimmat niistä liittyvät tieteenalan historiaan. Eniten lienee niitä, joiden kohdalla uskonnollisuus on joko neutraalissa tai monimuotoisessa suhteessa hyvinvointiin. Joitakin vuosikymmeniä sitten uskonnosta puhuva tutkija oli synonyymi sanalle epätieteellinen. Se voi olla yhtä hyvin ihmisen kokema ongelma tai hänen voimavaransa. U skonnon paluuta mahdolliseksi tutkimusaiheeksi selittää tieteellisen näkökulman muutos. Tämä kysymys herää, kun käy läpi tutkimuksia uskonnon yhteydestä mielen hyvinvointiin. Uskonnolliset myös kokevat syvempää tyytyväisyyttä parisuhteessa ja muissa ihmissuhteissaan. Saman yksilön elämänvaiheissa uskonto voi saada hyvin erilaisen roolin. Sellaisia voivat olla esimerkiksi uskon tai arvojen kyseenalaistaminen, uskonnollisen ryhmän jäsenyyden ongelmat ja uskon menettäminen. Uskon ja psyykkisen hyvinvoinnin tutkija on siis tekemisissä vähintään kaksiteräisen miekan kanssa. Sairauksien määrittelystä ja kuvaamisesta on siirrytty kohti positiivista psykologiaa, sairauksien ennaltaehkäisyä ja ihmisen voimavaroja korostavaa ajattelua. Kriittistä ääntä tukee myös arkielämästä ja mielenterveyspotilaiden hoidosta saatava kahtalainen kokemus: yksi kokee parantuneensa uskolla, toinen kärsii uskon tähden. 8. Jotkin asiat uskossa antavat voimavaroja, toiset syövät niitä. Siinä päädyttiin väittämään, että kahdeksan kymmenestä tieteellisestä tutkimuksesta on osoittanut uskonnon olevan yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Jos uskonnäkemyksissä painottuvat armo ja lohtu, usko vähentää ahdistusta ja pelkoja todennäköisemmin kuin tiukka ja tuomitseva usko. Samaan aikaan uskonnolla on kuitenkin ollut vahva terapeuttinen rooli esimerkiksi sairaalasielunhoidossa. Yhtä hyvin voi rukoilla tai käydä messussa. K iinnostus uskon ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä kohtaan on kasvanut, ja viime vuosikymmeninä aiheesta on tehty tuhansia akateemisia tutkimuksia. Keskustelua uskosta ja mielenterveydestä muutti merkittävimmin 2000-luvun alkupuolella tehty, yli 500 tutkimusta käsittänyt meta-analyysi. Uskonnollisuus eheyttää minäkuvaa, sillä usko antaa perustan näkemyksille siitä, kuka minä olen ja mikä on tehtäväni maailmassa. N ykytutkimus on keskittynyt kysymään, mitkä tekijät uskonnossa saavat ihmisen voimaan paremmin tai huonommin. Päinvastaisia tutkimustietoja ei tietenkään voida täysin sivuuttaa tai kumota. 14 KOTIMAA 1 7. Lisäksi tiedetään, että uskonnollisuus lieventää ahdistuneisuutta, pelkoja ja masennusoireita sekä vähentää itsetuhoisuutta. Psykiatriassa uskonto liitettiin pitkään leimallisesti lähinnä erilaisiin psykopatologioihin, kuten pakkoneurooseihin, narsistisiin harhoihin ja yleisesti psyyken taantuneisiin puolustusmekanismeihin. Väitteitä tukivat empiiriset tutkimukset, jotka vahvistivat ajatusta uskonnollisen maailmankuvan ja psyykkisen sairastavuuden yhteyksistä. Uskonnollinen osallistuminen on tutkitusti yhteydessä vähäisempään stressin kokemiseen, myönteisempään tunne-elämään ja luottavaisempaan elämänasenteeseen. Puhutaan jopa uskonnollisesta traumaoireyhtymästä. Uskon laadulla on kuitenkin väliä. Sigmund Freudin perinnön mukaan usko ja tiede hahmotettiin toistensa moraalisina vihollisina. 2 01 7 Usko ja voi hyvin Usko on tutkitusti yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. 1990-luvun puolivälissä uudistetussa diagnoosijärjestelmässä DSM-IV:ssä määriteltiin myös ”uskonnollinen tai hengellinen ongelma”. M iksi lähteä kuntosalille tai mindfulness-tunnille. Siinä uskonnon tuottama ahdistus, pelko ja huonommuuden tunne istuvat niin syvässä, ettei edes satuttavasta uskosta luopuminen tee ihmistä eheäksi. Ja toisaalta: millainen uskonnollisuus on neutraalissa suhteessa hyvinvointiimme
Usko ei vapauta huolista ja kärsimyksestä. Tällöin on painotettu uskonnon luonnetta ihmisen minuuden rajat ylittävänä kokemuksena. Viime vuosina onkin kiinnostuttu entistä enemmän myös siitä, mikä hengellisessä kokemisessa voi tehdä hyvää yksilölle. Uskonnon merkitys yksilöllisessä ja yhteisöllisessä stressinsäätelyssä on tunnettu kauan. Uskoa on myös vaikeaa ja tarpeetonta pukea kaupalliseksi hyvinvointituotteeksi. Kirkko tekee jo nyt omalla työllään todeksi mielenterveyden ja uskon välistä yhteyttä monenlaisessa sielunhoitotyössään ja ryhmätoiminnassaan sekä tietysti perheneuvonnassa ja päihdetyössä. Pitäisikö kirkon vetäistä ässä hihastaan ja rynnistää rinta rottingilla alati kasvaville hyvinvointimarkkinoille?. Kyllä ja ei. Nykyaika kuitenkin sanoittaa hengellisiä kysymyksiä hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta. Elämä on yllätyksellistä ja hallitsematonta, mutta uskon avulla voimme kaikesta huolimatta sitoutua arvokkaiden asioiden edistämiseen. Pä iv i K a r ja la in en AnnA-KAIsA PITKänen Kirjoittaja on toimittaja ja psykologi. Sisäisen motivaation erottaa ulkoisesta vahva henkilökohtainen samaistuminen ja sitoumus. Hengellinen kokeminen voi tarkoittaa eheyden tunteen lisääntymistä, johon kuuluvat kokemukset elämäntapahtumien ymmärrettävyydestä, hallittavuudesta ja mielekkyydestä. Uskonto siis linkittyy vahvasti ihmisen käyttäytymiseen, tunteisiin, uskomuksiin, ajattelun ja kokemisen tapoihin, arvoihin, asenteisiin ja ihmissuhteisiin. Pitäisikö sen vetäistä ässä hihastaan ja rynnistää rinta rottingilla alati kasvaville hyvinvointimarkkinoille. Ilmeisimmin uskonnollisuus on yhteydessä samoihin asioihin kuin terveys. 8. M iksi usko ja terveys ovat sitten niin kiinteästi sidoksissa toisiinsa. 2 01 7 laiseen Jumalaan ihminen todella sisäisesti uskoo. Tästä lienee vaikea muotoilla myyvää, kaiken lupaavaa mainoslausetta. Ihminen hakee paikkaansa ja merkityksellisyyttä keinoista, jotka auttavat häntä jaksamaan ja kukoistamaan. Kirkon sanoman vahvuus on siinä, että kaikki ei ole kaupan eikä kaikkea tarvitse kaupallistaa. KOTIMAA 15 1 7. Usko saa meidät tietoisemmiksi ympäröivän todellisuuden ja oman toimintamme laajemmista mittasuhteista. Uskonnollisesta kokemisesta voi löytää myös hyväksynnän ja nöyryyden näkökulman. Uskominen tuo tunnetta hallinnasta ja toisaalta vahvistaa tunteita, jotka auttavat kestämään vaikeuksia ja saamaan voimavaroja käyttöön. Parhaimmillaan se voi auttaa elämään niiden kanssa. Kyse ei ole passiivisesta nöyrtymistä vaikeuksien edessä, vaan kärsivällisyyden ja hyväksynnän harjoittamisesta. Edelliset teoriat korostavat hengellisen kokemisen yhteyttä eheyden ja elämänhallinnan kokemiseen. Uskonnollinen ihminen suuntautuu maailmaan paljolti sisäisen motivaationsa varassa. V aikka monenlainen puuhailu ja osallistuminen hoitavat mieltä, usko antaa monille enemmän kuin iltalenkki tai kuorolaulu. Se auttaa selviytymään keskeneräisessä ja rikkinäisessä maailmassa. M itä tämän sitten pitäisi merkitä kirkon toiminnan näkökulmasta. Sen vuoksi kirkko voisi ainakin joskus kohteliaasti kertoa: meilläkin on jotain, mikä voisi auttaa sinua voimaan paremmin. Aiheesta on erilaisia teorioita, joista yksikään ei ole hallitseva. Sitoutuminen arvoihin lisää toiminnan mielekkyyttä ja tarkoituksellisuutta. Evoluutiopsykologit ovat perustelleet uskon säilymistä ihmisen kehityksessä sen tuomalla mielekkyyden kokemuksella, joka ohjaa vahvasti toimintaa. Näitä ovat esimerkiksi terveyskäyttäytyminen, päihteiden käyttö, sosiaalinen tausta ja tukiverkko, persoonallisuus ja ikääntymisen muutokset. Samalla tiedetään, että uskonnollisuus on yhteydessä samoihin asioihin, jotka liitetään monien psyykkisten sairauksien kehittymiseen ja syntymekanismeihin. Samalla se voi auttaa sietämään epävarmuutta ja valintatilanteiden ristiriitoja. Mikään tutkimus, saati kristinuskon sanoma ei väitä, etteivät uskovat sairastuisi siinä missä muutkin ihmiset
Tämä kirkkokunta on yksi muiden metodistiryhmien joukossa. Laulamisen ilo näkyy ihmisten kasvoilla. Vaikka seurakuntalaisia on tällä hetkellä koolla vain 25, laulu kaikuu voimallisena. Alkulaulu löytyy Laulun aika -kirjasta, jota jumalanpalveluksessa käytetään. Kuvassa myös Marja-Liisa Virtanen. 16 KOTIMAA 1 7. Hänen vaimonsa Adwoa Brewu istuu penkissä lasten kanssa. Tunnelma on hyvin läheinen ja koTulkaa minun tyköni KIrKKOKunnAT Metodistikirkossa on ovet auki kaikille, jotka etsivät Jumalaa ja toiminnallista seurakuntayhteyttä. Suomen metodistikirkko on pieni, myös jäsenmäärältään. 8. Ilo ja innostus on myös pastorin puheessa. Pastori Timo Virtanen tuntee kaikki seurakuntalaisensa. KuVaT: OLLi SePPäLä KrIsTITyn vAellus. Istun kiiltäväksi kuluneella penkillä pienessä kirkossa Helsingin Punavuoressa. Janoan lähteesi vettä. Niitä soittaa ghanalainen Paul Brewu, joka pitää myöhemmin englanninkielisen jumalanpalveluksen. Suomenja ruotsinkielisiä jäseniä on yhteensä noin 1 500. Yhdessä jaetaan ilot ja surut, kirkkosali on monille kuin toinen koti. Kirkkosalin edessä on vaatimaton alttari krusifikseineen. Korkeista ikkunoista siilautuu vihreää hämyistä valoa suurille viherkasveille. Kansainvälinen Yhdistynyt metodistikirkko, johon Suomen metodistikirkko kuuluu, koostuu monista eri kulttuureista, perinteistä ja taustoista sekä myös uskonnon harjoittamistavoista. Ympäri maailmaa on nykyään noin 80 miljoonaa metodistia. Pianon lisäksi säestyksessä käytetään rumpuja. 2 01 7 H yvää huomenta ja Jumalan rauhaa! sanoo metodistikirkon pastori Timo Virtanen lämpimästi ja näyttää siltä, että tarkoittaa sitä
Ajattelen, että olen viime vuosina seilannut uskomisen risteilyllä elämän merellä. Omaiset, maailman tilanne, sairaudet ja parantumiset. Minun sydämessäni on jano. Pienessä seurakunnassa ihmiset tuntevat toisensa, mutta ensikertalainen otetaan myös sydämellisesti vastaan. Siksi meidän ehtoollispöytämmekin on avoin kaikille.. 020 754 2350 10 KIRKKOVUODEN KALENTERIT 2018 OVAT ILMESTYNEET TUTUSTU MALLISTOON WWW.SACRUM.FI K i rkon viikkoMUISTIO 2018 20 18 K i rkon viikkoKALENTERI 2018 20 18 KIRKOLLISET KALENTERIT EDULLISESTI JA NOPEASTI! KIRKON TASKUKALENTERI KIRKON VIIKKOKALENTERI KIRKON VIIKKOMUISTIO K i rkon TASKUKALENTERI 2018 20 18 dikas. Uskomme, että Jumalan armo koskee jokaista ihmistä. 1 7. Lisäksi muistetaan Intiaa, vepsäläisiä, Etiopiaa ja Brasiliaa, maita, joissa metodistit tekevät lähetystyötä. Ihmiset nousevat vuorollaan kertomaan huolenaiheitaan ja kiitoksia. Jumalan Henki on vaikuttanut alusta asti. Samantapainen kertomus on johdon assistentti Kreetta Heiskarin tie metodistikirkkoon. Kauniisti ja värikkäästi pukeutuneet naiset tanssivat kirkonpenkkien välissä ja käytävällä, pastori jammailee mikrofonin kanssa ja kertoo ilosanomaa. Jumalalle riittää, että olemme kuuliaisia ja uskollisia sekä oikeudenmukaisia, pastori sanoo. Pappi johtaa yhteiseen esirukoukseen ja muistaa jokaisen aiheet. 2 01 7 Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat kuten myös Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuun tuotteet. Lähinnä tunsin evankelis-luterilaisen kirkon perhejuhlat, kasteen, konfirmaation, häät ja hautajaiset. Jokaiselle on jotain tarjolla. Olen huomannut, että sama Jumalan taivas kaareutuu kaikkien yllä, sama jumalikävä ja uskonkaipuu on meissä kaikissa. Vanhurskaus, rauha ja ilo ovat sanoja, jotka toistuvat rukouksessa ja puheissa. Kahvipöytään on katettu suuri mansikkakakku, kuulemma pastorin vaimon leipoma. www.sacrum.fi MYYMÄLÄ : HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Sieluni janoaa Jumalaa. Englantilainen anglikaanipappi John Wesley oli johtohahmona 1700-luvun herätyksessä. Täällä oli niin rakastavia ihmisiä ja minut otettiin niin lämpimästi vastaan, että aloin juurtua, hän kertoo. Kun sydämessä on jano, täytyy rukoilla. Kävelin suoraan uuteen kotiseurakuntaan. Alttarin yläpuolella on katon kaareen kirjoitettu sanat tulkaa minun tyköni. Meidän pitäisi avautua, ovet auki, sydän auki, mieli avoinna. Metodistit luottavat vapauteen kristillistä oppia koskevissa asioissa. Käydään rukoukseen. Metodistien juuret ovat kahdensadan vuoden takana. Mitä sinä teet täällä tänään. Wesley tuli voimakkaaseen herätykseen ja hänen kerrotaan sanoneen, että hänen sydämensä lämpeni Jeesukselle. – Jumala toimii omalla aikataulullaan, rukousvastaus voi kestää vaikka 40 vuotta kuten israelilaisten erämaavaellus. Metodistikirkossa on demokraattinen hallinto, jokainen seurakunta on oma liittonsa ja siten myös omanlaisensa. Kiitos, että olet täällä meidän keskellämme. Luen metodistikirkon esitteestä: ”Uskomme, että Jumalan armo koskee jokaista ihmistä riippumatta siitä, mistä olet, miltä näytät tai mitä olet tehnyt. Hilkka Kiivuori tuli metodistikirkkoon nuorena tyttönä. Metodismi levisi nopeasti Englannissa ja muun muassa Pohjois-Amerikkaan. Liikkeen päämäärät ovat edelleen samat, rukoilla ja lukea Raamattua sekä pitää huolta tarvitsevista kaikkialla maailmassa. Esirukouksessa kysytään rukousaiheita. Nyt minulla oli hyvä syy, ja kuinkas kävikään. Livahdan ovenpieleen katsomaan. Uskoa ohjaavat Raamatun lisäksi traditio, kokemus ja järki. – En ollut rohjennut siihen mennessä käydä kristillisten yhteisöjen tilaisuuksissa. Näin Jumala kysyy meiltä. 8. Ihmisen sisin on vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Jumalanpalveluksessa lauletaan paljon ja saarna on lyhyt, mutta kohti käyvä. – Etsin silloin kotiseurakuntaa itselleni. Se tuntuu hyvältä, ajatus ei ehdi harhailla muualla, koska haluan kuulla joka sanan. Englanninkielisessä jumalanpalveluksessa on vauhtia, musiikkia ja tanssia. Sitä kuvataan liittojen ketjuna, joka yhdessä muodostaa maailmanlaajuisen metodistikirkon. Rummutus ja laulu alkavat kuulua kirkkokahvien aikana. Lapset juoksentelevat ja kulkevat edestakaisin kuin kotonaan, se kuuluu asiaan eikä häiritse ketään. Papin koko olemuksesta välittyy innostus ja vakaumus. Hän on toiminut seurakunnan rahastonhoitajana jo 50 vuoden ajan. Hänen tuleva aviomiehensä oli kertonut menevänsä kasteelle, ja Kreetta tuli mukaan katsomaan. Jäseniä Helsingin metodistiseurakunnassa on noin 200. Mukaan on tullut maahanmuuttajia, erityisesti ghanalaisia. Yksi pitkäaikaisista seurakunnan jäsenistä on täyttänyt 70 vuotta. Kiivuorta haastateltiin jumalanpalveluksen yhteydessä ja hänelle lauletaan sekä rukoillaan erityissiunausta. Leena HietaMies Helsingin metodistiseurakunnan kirkko sijaitsee Punavuoren kaupunginosassa. Wesleyn kuoleman jälkeen liike erosi Englannin kirkosta. Kirkon muodostavat kaikki uskovat kaikkialla. Mikä valloittava näky! Pidättyväisenä suomalaisena hymyilen iloisesti, mutta ehkä ensi kerralla uskaltaudun mukaan. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla. Pysähtelen erilaisiin paikkoihin ja yhteisöihin tutustumaan ja aistimaan tunnelmia. Metodistit ajattelevat kirkkoaan myös ihmissuhdeverkostona. Siksi meidän ehtoollispöytämmekin on avoin kaikille.” Metodisteilla on lapsikastekäytäntö, mutta myös aikuiskaste halukkaille seurakuntaan liittyville
Lisäksi yhden hiippakunnan ratkaisut asiassa luovat valtakunnallista linjaa. Piispojen ohjeiden mukaan uuden avioliittolain tultua voimaan samaa sukupuolta olevien pariskuntien kirkollinen vihkiminen tai heidän avioliittonsa siunaaminen ei edelleenkään ole mahdollista. Vaikka piispan päätös osallistua avioliiton siunaustilaisuuteen oli epäilemättä ihmisystävällinen, saattoi se olla myös teologisesti ja kirkkopoliittisesti huonoa harkintaa. Ja häät ne käy yhä vaikeammiks’ V iime viikon uutisiin kuului samaa sukupuolta olevan pariskunnan avioliiton siunaaminen Helsingin Kallion kirkossa. – Karjalaisille uskonnon toimivuus oli tärkeintä. Piispa Askola joutunee viranhoidossaan vielä käsittelemään kantelun tai kanteluita samaa sukupuolta olevia pareja vihkineistä tai heidän liittojaan siunanneista papeista. Kristinusko alkoi levitä etenkin kaupan kylkiäisinä. Periaatteessa piispa, papit ja muut läsnäolijat osallistuivat tilaisuuteen, jota ei pitäisi olla. Kun keskustelu kirkollisesta avioliittoon vihkimisestä on saanut lisää kierroksia ja myös hysteerisiä piirteitä, on koko asia samalla muuttunut vaikeammaksi, teologiseksi akrobatiaksi ja hiusten halkomiseksi siitä, mitä oikeastaan ollaan tekemässä, millä vallalla, millä kaavoilla ja sanoilla. Pelko ja varovaisuus avioliittoasian ympärillä lisääntyvät. Uusi usko näkyy koruissa, rahoissa ja kielessä. – Tärkeää ovat pyhien kunnioittaminen ja pyhiinvaellukset, joilla voi saada käytännön hyötyä. Eivät he tietoisesti ajatelleet, että nyt vaihdetaan vanhat jumalat kristillisiin pyhiin. Osa noudattaa Ludwig Wittgensteinin ohjetta: mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta. Tarinat kristinuskosta leviävät, mutta kestää monta vuosisataa ennen kuin usko vakiintuu, Laitila muistuttaa. Venäjän Karjalassa ei ole tavatonta, että vielä nykypäivänäkin viedään ruokaa kuolleille ja aterioidaan haudoilla. Teuvo Laitila ei tätä näkemystä niele. Kallion tilanteen teki kuitenkin poikkeukselliseksi se, että paikalla oli myös Helsingin piispa Irja Askola, joka luki kyseisen tilaisuuden päätteeksi seurakunnalle Herran siunauksen. – On arveltu, että karjalaisten esikristillinen usko on sukua pohjoiseuraasialaiselle shamanismille, Laitila sanoo. Mikään ei pakottanut heitä hylkäämään kokonaan vanhoja käsityksiä. Varhaisempi tutkimus esitti Karjalan asukkaat piilopakanoina, jotka olivat vain verhonneet vanhat jumalansa ja tapansa kristilliseen kaapuun. Silloin heräsi kysymys, kenen puolella ollaan ja kumman uskoa edustetaan. Sen toimitti kaksi Suomen Lähetysseuran palveluksessa olevaa pappia. – Se edellyttää opillista tietoisuutta, joita kaikki ihmiset eivät tänäkään päivänä omaa, hän sanoo. Laitilan mielestä maallisen ja hengellisen elinpiirin välillä ei ollut vahvaa rajaa. Kun Kiovan Rus -valtakunta omaksui kristinuskon, kristinusko tuli myös lähemmäs Karjalaa. Joidenkin tietojen mukaan yllä mainitussa avioliiton siunaamisessa olisi jätetty kysymättä kaavaan kuuluvat kysymykset. – Aleksanteri Syväriläisen luostarissa pidettiin vuotuisjuhlat ja markkinat samaan aikaan helluntaina. 8. Karjalan esikristillisestä uskosta on vaikea sanoa mitään varmaa. – Suvaitsevaisuus oli pikemminkin hallinnon tehottomuutta Venäjän reuna-alueilla. Pelko ja varovaisuus avioliittoasian ympärillä lisääntyvät.. – Kristinusko ei levinnyt opillisessa mielessä, vaan enemmänkin niin, että tälläkin tavalla voi toimia. Sen sijaan on mahdollisuus rukoukseen parien kanssa ja puolesta. Merkittäviksi kristinuskon keskuksiksi kohosivatkin 1300-luvulla syntyneen erämaakilvoittelubuumin myötä muun muassa Valamoon, Konevitsaan ja Solovetskiin perustetut luostarit. Karjalainen uskonmaisema on kiinnostanut Itä-Suomen yliopiston teologian osastolla opettavaa Laitilaa jo pitkään. Miltä karjalaisten arkiusko sitten näytti. Uskontotieteilijä Teuvo Laitila näkee asian toisin. Ne palvelivat aluksi lähinnä kilvoittelijoiden hengellistä elämää, mutta levittivät myöhemmin kristinuskoa myös lähiympäristöönsä. 2 01 7 KOluMnI jussI ryTKönen K arjalassa kansanusko limittyi kristinuskoon vuosisatojen ajan, esittää uusi tutkimus. Ne olivat hyvä tekosyy aluevaltauksille. Silti papit kertoivat Kotimaa24:n haastattelussa käyttäneensä kirkkokäsikirjan kaavaa. 18 KOTIMAA 1 7. Teuvo laitilan tutkimuksen otsikossa esiintyvä eletty ortodoksisuus viittaa käytännönläheiseen, arjessa elettyyn uskontoon. Onkin helppo ajatella, että ortodoksisuus on erityisen sallivaa ja avaraa. Hän on juuri julkaissut tutkimuksen Jumalat, haltiat ja pyhät – Eletty ortodoksisuus Karjalassa 1000–1900 (Suomen kirkkohistoriallinen seura 2017). Tuntuu siltä, että ennen niin selvät käsitteet ovat muuttuneet saippuapaloiksi, joista ei oikein saa enää otetta. Esikristillisen uskon piirteet ovat monissa muissa Itämeren ympäristön maissa kadonneet. Suomen kirkkohistoriallinen seura 2017. Kyse oli samasta asiasta, joka sai eri nimiä. Jotkut voivat nimittäin nyt ajatella, että tämän jälkeen hän on ainakin moraalisesti jäävi ottamaan tuomiokapitulissa kantaa vastaaviin tapauksiin. – Se, pidettiinkö ihmisiä pakanoina vai kristittyinä, aktualisoituu vastaa 1100-luvulla, kun Itämeren alueella aletaan tehdä ristiretkiä lännestä. Uutisissa on tietysti jo kerrottu joidenkin pappien vihkineen samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoonkin. TeOlOgIA Karjalaisille uskonnon toimivuus oli tärkeintä. sAIlA KesKIAhO Jumalat, haltiat ja pyhät – Eletty ortodoksisuus Karjalassa 1000–1900. Piilopakanoita vai arkiuskovia. Tuntuu siltä, että ennen niin selvät käsitteet ovat muuttuneet saippuapaloiksi, joista ei oikein saa enää otetta. Eivät he tietoisesti ajatelleet, että nyt vaihdetaan vanhat jumalat kristillisiin pyhiin. Ihmiset tulivat sekä kirkkoon että markkinoille. – Ihmiset elivät sellaista elämää kuin oli eletty jo vuosisatojen ajan. 258s
– Ortodoksisuudesta ei tehty mitään numeroa, mutta se oli koko ajan arjessa mukana, Karlin toteaa. Moni muisteli, että ennen Karjalassa piti ristiä silmänsä eli tehdä ristinmerkki ennen kuin kävi ruokapöytään. Maallikot pitivät palveluksia kodeissaan. Vieraanvaraisuudesta notkuvat pöydät kuuluivat asiaan, kun Karlin kuvasi ja haastatteli Karjalan evakkoja. Talonväki ei olisi päästänyt ryssiä sisään, mutta he itsepintaisesti jäivät. KOTIMAA 19 1 7. Valtakunnan mullistusten lisäksi vanhempien avioero pirstaloi perhettä. Ennen muuta karjalaisia Vuonna 1920 syntynyt Sanni Viskari on vanhin Karlinin kuvaamista evakoista. Hän koki, että oli tehnyt väärin. Osa Karlinin kohtaamista evakoista kaipasi yhä luovutettua Karjalaa, olipa eräällä evakolla vanhan kotitalonsa paperit kaiken varalta tallessa. Mummon tarina kiinnosti niin, että Karlin alkoi etsiä lisää evakkokokemuksia. 8. – Mummo on käynyt jokaisen koululuokkansa eri paikkakunnalla, Karlin sanoo. Toinen taas ihmetteli, mitä hän siellä korven keskellä tekisi. Kun evakkoperhe kaivoi nyssäköistään kortilla olevaa aitoa kahvia, majoittajien vastahanka suli. Lopulta eräs isäntä vinkkasi naapuritalosta mutta varoitti ylpeistä asukkaista. Karjalanpiirakoita nimittäin. Sota ajoi hänet kahdesti evakkoon. Näyttelyssä esiintyvät evakot lähtivät pakotaipaleelle lapsina tai nuorina aikuisina. – Toivoin, että kuvattavat ottaisivat kuvaan mukaan jotain, mikä symboloisi Karjalaa. SAILA KeSKIAhO · Laura Karlinin näyttely on syyskuun alusta lähtien esillä Imatran ortodoksisen kirkon seurakuntatalolla. Tarinat koukuttivat, eikä projekti ole välttämättä päätepisteessään. – Tunnistan itsessäni vieraanvaraisuutta ja avoimuutta, mutta haastattelemissani evakoissa on sitä paljon enemmän. Rajan toisella puolella uskonto siirtyi perhepiiriin, sillä varsinaisia kirkkoja ei ollut. Evakkojen kuvaamisen myötä Laura Karlin pääsi luotaamaan karjalaisia juuriaan. Karlinin mukaan sota oli monen mielestä jännittävä seikkailu. Ortodoksisen lehden toimittajana ja valokuvaajana hän tutustui yhä uusiin ihmisiin. Viskarin keittiötä koristaa Karjalan valistajien ikoni – samanlainen kuin hänen lapsuudenkodissaan Suojärven Hyrsylän mutkassa. Lapset saatettiin kastaa luterilaisiksi. Ortodoksisuus oli lähes kaikille luovuttamaton osa karjalaisuutta. Silti jotain asenteesta on tarttunut. Yksi näyttelyn evakoista on Laura Karlinin oma mummo, Suojärveltä kotoisin oleva Saara Hietala. 2 01 7 A ivan tarkkaa määrää Laura Karlin ei osaa sanoa, mutta runsaasti niitä tuli syötyä. Aikaa ja etäisyyttä rajantakaiseen Karjalaan on liikaa. Kaikki alkoi Laura Karlinin omasta mummosta, Suojärven evakosta. Kerran Karlin lähti Kouvolaan jututtamaan yhtä ihmistä mutta palasi kolmen evakkotarinan kanssa. Toisaalta lapset aistivat aikuisten huolen. – Mummo sanoo, että hän on joutunut aina sopeutumaan eikä ole mihinkään kotiutunut, ei edes nykyiseen kotiinsa, jossa on asunut vuosikymmeniä. Laura KarLin Lahja Wartiainen pitää yhä Kouvolan ortodoksiakeskus Sypressissä ortodoksiapiiriä. Moni valitsi ikonin, joku taidolla tehdyn käspaikan tai virpovitsan. Evakkolasten joukkoon lukeutuu Karlinin mummokin. – Haastattelemani Sanni vertasi evakkoja nykyisiin pakolaisiin. Aina ortodoksisuus ei saanut sydämellistä vastaanottoa. Hän vaikuttui evakkojen elämänmyönteisyydestä ja sitkeydestä. Ensimmäisellä evakkoreissulla mummon perheelle ei ollut löytyä yösijaa. Hehän ne lähtivät venäläisiä pakoon, Karlin ihmettelee. Hiitolasta kotoisin oleva Wartiainen muistaa, kuinka evakkopaikoissa ihmeteltiin karjalan kieltä ja supistiin: ”Ymmärtävätköhän nuo edes keskenään, mitä ne puhuvat?” NäyTTeLy Leena Leinoa muistuttaa Karjalasta naperkori, jolla hänen äitinsä vei naapurikylään kananmunia myytäväksi. Lähes kaikki Laura Karlinin kohtaamat evakot sanoivat olevansa ensisijaisesti karjalaisia, vaikka jokunen halusi korostaa suomalaisuuttaan. Omien evakkoaikojen takia on helppo ymmärtää nyt kotinsa jättäviä. Puhuttiin ryssänuskoisista ja karsastettiin ikoneita. Karjalaisena Karlin ei kuitenkaan itseään pidä. Haastattelemani Sanni vertasi evakkoja nykyisiin pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin.. Karjalaisuus oli heille avoimuutta, vieraanvaraisuutta, kädentaitoja ja karjalan kieltä. – Eräs nainen liittyi rippi-ikäisenä luterilaiseen kirkkoon mutta vaihtoi aikuisena takaisin ortodoksiseen kirkkoon. – Minulle tuli yllätyksenä, että mummoni perhettä ryssiteltiin. Evakkotarinoita-näyttely oli kesällä esillä Valamon opistossa
Upea, kiehtova Madrid 6.-11.10. Kuorolaisia on nykyään kolmisenkymmentä ja kuoronjohtajana toimii dir. AuLIKKI ALAKAngAs Teemu Mikkola on yritysmarkkinointia tekevä myyntineuvottelija, joka laulaa Haukiputaan Kirkon Kamarikuorossa. Sodan raunioittamassa Saksassa oli pulaa kaikesta. Kuorossa on mahdollisuus saada henkilökohtaista äänenmuodostuksen opetusta laulupedagogilta. Lapset perheineen Kun Teemu Mikkola etsi paikkaansa seurakunnassa, mieleen tuli ensimmäiseksi musiikki, olihan sillä aina ollut iso merkitys elämässä. Neljä vuotta sitten Mikkola aloitti laulamisen Haukiputaan Kirkon Kamarikuorossa tenorina. Joskus Mikkola laulaa lapsille Eero Erkkilän säveltämän ja Liisamaija Laaksosen sanoittaman Pienen iltarukouksen. Professorina Moritzen huolehti kannustavasti tieteellisestä jälkikasvusta toimimalla 20 väitöskirjaja 3 dosenttityön ja 15 ulkomaisen maisterityön ohjaajana. Väitöskirjaa varten kenkälaatikollisen kirjoituspaperia hänelle järjesti tuolloin Helsingin ev.lut. Kokoon tulkaa, taivaan linnut, suvi-ilmaan puhtaaseen. Hän oli kansainvälisesti verkostoitunut muun muassa Tansaniassa Tumaini yliopiston kanssa. Lapsuudenkodin vanhoillislestadiolainen arvomaailma antoi hyvän pohjan elämälle. mus. seurakuntien koulunuorisopappina 1951–1954 toiminut Erkki Arhinmäki (myöhemmin Munkkiniemen kirkkoherra). Kuva: auliKKi alaKangas Monenlainen musiikki kolahtaa hAuKIpudAs Kuoroharrastus tuo Teemu Mikkolalle vaihtelua arkeen. Iltapäivän päätteeksi rentoudutaan uusitussa Haikon kylpylässä ja ilta huipentuu Jukka Kuoppamäen “Elämäni Laulut” -konserttiin ja kartanon Suomi 100-vuotta illalliseen. Moritzen kutsuttiin Die Friedrich-Alexander-Universität Nürnberg-Erlangen teologisen tiedekunnan lähetysja uskontoteologian professorin virkaan 1967–1993. – Se on yksi lempilauluistani. Lähde Kotimaan Matkaklubin matkalle Porvooseen juhlistamaan Suomen juhlavuotta Haikon Kartanon teemalliseen vierailuun. Mikkola on yritysmarkkinointia tekevä myyntineuvottelija. Kuoro on perustettu 1964, ja oli silloin nimeltään Kirkkokuoro Haukiputaan Laulu. Visertäkää, pienet leivot, viinipuussa tuoreessa. liisa.mattila@hotmail.com. Opastettu kierros Porvoossa. Harvoin pienehkön kirkkokuoron laulaja saa nautiskella niin tasokkaassa seurassa. KuOLLEET Kotimaan matkaklubi Jukka Kuoppamäen konserttimatka sekä Suomi 100 vuotta Haikossa 29.9.-30.9. Hannu Niemelä. Jumalan johdatus on kuvattu hyvin vanhassa sanonnassa: kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. 6.8.2017 Sastamalassa Aurinkomme ylös nousi, paistaa voittovuorella. On ollut mielenkiintoisia esiintymisiä ja olemme tehneet äänitteitä. Opastus kestää 1,5 tuntia ja silloin kierrämme Porvoota bussilla, sekä jalkaisin vanhassa kaupungissa. 20.12.1931 Rovaniemellä k. 010 2323 109 tai ryhmat.helsinki@matkapojat.fi http://matkapojat.fi/teemamatkat/lukijamatkat KuOrOLAInEn Ilmoitusmyynti pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi. Ainoastaan raskas hevimetalli ei oikein uppoa, ja oopperaa tulee harvemmin kuunneltua. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa. Piano, poikkihuilu ja laulaminen olivat kuuluneet elämään varhaisimpina vuosina. Klassisen lisäksi kolahtaa iskelmä, pop ja kantri. 8. Haluan siirtää tätä perinnettä lapsilleni. Hän toimi myös teologisen tiedekunnan dekaanina ja vararehtorina sekä useita vuosia opettajakoulutuksen korkeakoulukomission johtajana. Se asettaa omat haasteensa, mutta on antoisaa ja voimaannuttavaa. Kuorossa laulaminen on pariskunnan yhteinen harrastus. Julkaistu tuotanto käsittää yli 400 nimikettä. Musiikin suhteen Mikkola on melkeinpä kaikkiruokainen. Tuolloin hän myös vastasi merkittävän Das Jahrbuch der Mission -vuosikirjan julkaisemisesta. Kotimaan Matkaklubin matkanjohtajana toimii Tarja Haapala. Madrid – kaupunki täynnä elämää! Lähde Kotimaan Matkaklubin matkalle Espanjan pääkaupunkiin, joka tarjoaa välittömän ja rennon ilmapiirin lisäksi upeita taide-elämyksiä, viihtyisiä tapasbaareja, flamencoesityksiä, lumoavia aukioita ja puistoja sekä loistavat ostosmahdollisuudet. Teemu Mikkolan Jumala on avarakatseinen ja täynnä rakkautta. Rakkaamme Elli Helena KÖKKÖ o.s. mennessä os. Harjoitusten ajaksi saa tarvittaessa lastenhoitoa. Siunauksen jälkeen muisto tilaisuus Vehmaan tilalla, Tampereentie 212, Sastamala, jonne ilmoittautumiset 20.8. – Arvostan kuoron tasokkuutta. Perheeseen kuuluu osapäivätyötä tekevä vaimo ja neljä lasta. – Se oli upeimpia tapahtumia, jossa olen ollut mukana. Matkan hinta: 1415 € /hlö + toimitusmaksu 12 € /tilaus. Ryhmän on mahdollista vierailla myös Brunbergin tehtaanmyymälässä ja muissakin Porvoon putiikeissa. (Vk 105: 1) Kaipauksella muistaen Jarmo ja Riitta perheineen Panu, Pekka ja Sami Riitta perheineen Liisa ja Mikko perheineen Risto ja Hanna perheineen Antti ja Mirja Muut sukulaiset ja ystävät Siunaus Tyrvään kirkossa, Kirkkokatu 1, Sastamala, la 26.8. Tällä matkalla pääset tutustumaan madridilaisen elämänmenon lisäksi myös historialliseen Segovian kaupunkiin, jota sijaitsee lyhyehkön ajomatkan päässä Madridista. 20 KOTIMAA 1 7. Jokela s. 2 01 7 Lämmin kiitos Teille kaikille, jotka eri tavoin olette kunnioittaneet rakkaan äitimme Martta Ahosen muistoa ja ottaneet osaa suruumme. Kotimaan Matkaklubin matkanjohtajana toimii Kotimaa–lehden toimittaja, rovasti Jussi Rytkönen. Lisämaksusta: yhden hengen huone: 420 € Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matkapojat Oy Lisätiedot ja varaukset: Matkapojat Oy, p. Tutkimustyön painopistealueina Moritzenilla olivat kristinuskon vaiheet Intiassa, uudet uskonnolliset liikkeet ja Lexikon der Weltmission. Hän opiskeli 1946–1951 teologiaa Kielin ja Erlangenin yliopistoissa ja väitteli Erlangenissa dogmihistorian alalta vuonna 1953. – Jumalaa ei voi syyttää, kun ihminen itse töpeksii. Matkan hinta: 215 €/hlö + toimitusmaksu 12 €/tilaus + 50 € 1h huonelisä. – Vanhemmillani oli tapana peitellä meidät sänkyyn ja lukea iltarukous. Niels-Peter Moritzen kuoli 15.6.2017 Erlangenissa 89 vuotiaana. Tästä Moritzen syvästi kiitollisena mainitsi allekirjoittaneelle vielä 1980-luvulla. – Mielimusiikkiani ovat II Divo-oopperakvartetin debyyttialbumi II Divo, Juha Piston Missa Borealis sekä Mendelssohnin säveltämä musiikki. Se toi turvallisen mielen ja tunteen, että perhe ja Jumala pitävät meistä huolen. Eniten Mikkolaa on kuorourallaan sykähdyttänyt esiintyminen Kanttoripäivien konsertissa Oulun Sinfonian ja maailmankuulun sopraanon Soile Isokosken kanssa. niels-peter Moritzen Lähetysja uskontotieteen professori Dr. Moritzen toimi 1955–1962 Sønderburgissa Tanskassa pappina saksalaisten keskuudessa, josta hänet kutsuttiin Hampurissa sijaitsevan Saksan evankelisten lähetysorganisaatioiden kattojärjestön (EMW) teologiksi ja pääsihteeriksi. TIMO VAsKO Missiologian dosentti TT Kirjoittaja toimi professori Niels-Peter Moritzenin johtaman lähetysja uskontotieteen laitoksen väitöskirjatutkijana, opettajana, tieteellisenä assistenttina ja kirjastonhoitajana Erlangenin tiedekunnassa 1981–1984. klo 12.00, joka ystävällisenä kutsuna ilmoitetaan