h u h t i ku u ta 20 1 4 . Sivuilla 20–22 Valtionavustus Jutta Urpilainen edistää yhteisövero-osuuden korvaamista valtionavustuksella. 1 09. Miten jatkossa. Sivulla 4 Diakonia Diakoniatyö on ollut lakisääteistä seurakunnissa 70 vuotta. v u os i k e rta . luokka Muusikko, runoilija, pianisti ja taiteilija kertovat ylösnousemuksen merkityksestä. | . | . h i n ta: 3,70 € . 0 04 3 59 5 –14 –1 7 Iloa tyhjällä haudalla Atte Oja, Pahkalan koulu, 4. Sivulla 16. Kalajoen Pahkalan koulun oppilaat piirsivät tyhjän haudan. Sivulla 10 Tiedenainen Eläkkeelle jäänyt kirkkososiologian professori Eila Helander iloitsee opiskelijoistaan. 1 7. |
Ilon laulut s. KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Toimitussihteeri Anna-Kaisa Pitkänen Graafikko Gun Helminen Toimittajat Leena Hietamies, Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Annmari Salmela, Olli Seppälä, Meri Toivanen Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Hämeen Paino, Forssa Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Jaakko Tapaninen www.kotimaa.fi Liiketoimintajohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 32963 kpl (LT 2012) 75 000 lukijaa (KMT Lukija 2012) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse tilauspalvelut@kotimaa.fi Sinut tunnetaan Ylen Toisenlaiset frendit -dokumenttisarjasta, joka kuvaa kehitysvammaisten ystävysten elämää. Kampanjassa autetaan afrikkalaisia kehitysvammaisia, koska niillä ei ole kaikki ihan hyvin. ”Vammaisten elämä kehitysmaissa on vaikeata” viikon henkilö Tv-kasvo Sanna Sepponen haluaa parantaa vammaisten henkilöiden asemaa. 23 Herätysliikkeiden lauluissa soi pääsiäisen ilo. – Olen harrastanut alppihiihtoa jo 25 vuotta. 27 Yhteistyöstä syntyy paras pääsiäisnäytelmä. Miksi lähdit kampanjaan mukaan. 14 Esko Miettinen kirjoittaa tuonelasta. Siellä on niin paljon köyhiä. Ristin tie s. Myöhemmin olemme mukana myös muissa tempauksissa. kuva: Sami Turunen toivoa tv:stä s.6 Iranissa kristitty saa vahvistusta televisiosta. 5 Diakoni vie ehtoollisen kotiin Lapuan hiippakunnassa. Frendien kanssa yritämme saada ihmisiä allekirjoittamaan Tasaus-kampanjan vetoomuksen. Meillä on ollut jo kaksi palaveria Lähetysseuran kanssa. Se on saippuadraamaa, se ei ole totta vaan pelkkää fiktiota. Ei ole helppoa mitenkään. – Voin sanoa suoraan, että kaikilla kehitysvammaisilla ei ole helppoa elää samalla lailla kuin muut ihmiset. Käyn myös kahdessa kehitysvammaisten kerhossa ja perjantaisin vesijumpassa. Salkkareissa näin paljon näyttelijöitä, siellä piti opetella omia vuorosanoja. Vammaiset eivät pääse kouluun ollenkaan. Noora Wikman. Haluan auttaa kehitysmaita, että ne saisivat rahaa, koulutarvikkeita, pyörätuoleja ja muita apuvälineitä. – Lähdin mukaan, koska on tulossa Maailma kylässä -tapahtuma Kaisaniemessä. Olet mukana Suomen Lähetysseuran Tasaus-kampanjassa, joka keskittyy vammaisten aseman parantamiseen kehitysmaissa. – Se on erittäin vaikeata. Minkälaista vammaisten henkilöiden elämä kehitysmaissa on. Siellä on paneelikeskustelu, jossa on mukana minun lisäkseni ainakin Lähetysseuran porukkaa. Siinä vaaditaan Suomea pitämään lupauksensa vammaisten ihmisten oikeuksien edistämisestä myös kansainvälisesti. Pitää korjata paljon. Harrastan myös jumppaamista, sauvalenkkeilyä, kesällä tennistä isän kanssa. 4 . Mitä muuta harrastat. 2 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 1 7. 28 Voiko pitkäperjantaista puhua lapsille. Pitäisi päästä palkkatöihin ja saada elää normaalia elämää. Kampanjassa kerätään allekirjoituksia kehitysministeri Pekka Haavistolle luovutettavaan vetoomukseen. 34 Jussi-Pekka Rantanen saa rukouksesta lohdun. Olen aika innokas liikkuja. TÄSSÄ NUMEROSSA Kotiehtoollinen s. Etiopiassa ja muissakin paikoissa on vaikeata elää. Joskus poljen kuntopyörää ja minulla on myös kahvakuula. – Täällä Suomessa on ihan sama kuin kehitysmaissa, että vammaisia kiusataan ja syrjitään. Olet myös urheilija ja voitit viime vuonna kehitysvammaisten Special Olympics -kilpailuissa hopeaa ja pronssia alppihiihdossa. Mitä olet oppinut televisiotyöstä. Ristiinnaulitse! s. Myös toisenlaiset frendit tulevat auttamaan tapahtumaan. 2 0 1 4 Toisenlainen frendi Sanna Sepponen haluaa parantaa vammaisten ihmisten asemaa Suomen Lähetysseuran Tasaus -kampanjan kautta. Lankalauantai s. Vammaisten asemaa voisi parantaa niin, että he saisivat vähän enemmän tukea ja apua. Rukous s. Minkälainen on vammaisten henkilöiden asema täällä Suomessa. Toisenlaiset frendit -sarjan lisäksi näyttelit Salatuissa elämissä Roosaa vuosina 2001–2004. – Se on mukavaa ja näen aika paljon kulissien taakse. Ehdit kaiken tämän lisäksi esiintyä vielä televisiossakin
Turvallisuusviranomaiset siellä kiduttavat julmasti jotain toisinajattelijaa. 4:8). Ristiinnaulitun runnellut kasvot ovat jäljellä. Juuri pimeimpiin vaiheisiin pääsiäinen saattaa kuitenkin tuoda kirkkaimman valon. Esimerkiksi pakistanilainen kristitty elää täysin toisenlaisessa tilanteessa. Näin lähellä toisiaan, samanaikaisesti, voivat olla läsnä kauneus ja ruma julmuus. ¶ Jumalakuvani toinen toisensa jälkeen ovat menneet romuksi. TÄN Ä ÄN K o t i m a a 1 7. Seinän takaa kuuluu kammottavia ääniä. Jumala ottaa Jeesuksessa pahan itseensä, ristikseen, heijastamatta sitä tuhoavasti takaisin. Jokaisella suomalaisella ja jokaisella kristityllä on siis syytä kiitokseen. Korkeatasoiset konsertit täyttävät kirkkotiloja kautta seurakun- 3 mari teinilÄ Päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi Auringon valo saa puutarhan vihreään hehkuun. Luettelo on nähtävänä t.l. Huolet tai surut voivat olla niin suuria, ettei edes pääsiäinen läpäise niitä. Kirkon kellot kutsuvat pääsiäisajan messuihin. Sellaisia ovat yhä lisääntyvä alaikäisten rikollisuus ja monin paikoin miltei rajattomaksi yltynyt nuorison huvittelun halu. Vaikka uskonnolliseen vakaumukseen liittyvä vaatetus on joillakin työpaikoilla herättänyt keskustelua, yhteiskunta ei rajoita uskonnollisen vakaumuksen perusteella työelämään sijoittumista tai opiskelupaikan saamista. Kukat alkavat avautua kivitalon seinustalla. Noin viisi miljardia ihmistä elää maissa, joissa valtio tai muut viralliset tahot rajoittavat uskonnonvapautta. Syvällä puutarhassa on helppo laulaa ylistysvirttä Luojalle, mutta jos lähestyy rakennusta, virsi särkyy ja sammuu kidutetun huutoihin. Golgatalla, samassa paikassa, on totta käsittämätön pahuus ja kärsimyksen pimeys, mutta yhtä totta myös kiduttajille anteeksiantoa rukoileva rakkaus. Hetken ajateltiin, että tämä armahtava rakkaus on Jeesuksen mukana tapettu ja haudattu, hävitetty lopullisesti tästä maailmasta. Jokaisessa elämänvaiheessa ihminen ei jaksa nähdä valoa, saati kiittää. Johann Sebastian Bachin säveltämä Matteus-passio soi kirkoissa ja Yle Teeman välityksellä. Menossa on lintujen kevätkonsertti. Jumala on rakkaus Uskonnonvapaus näkyy Suomessa monin tavoin. Ei tarvitsekaan, sillä suuri Jumala kestää raskasta elämänvaihetta elävän ihmisen pimeän ja kapinan. Seppo Tirkkonen rovasti, Helsinki KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN 17.4.1914 Pyhäkoulutyötä edistämään. Pääsiäisen ilon myötä on mahdollista tun- tea kiitollisuutta kaikesta Suomessa toteutuvasta hyvästä. Britannian pääministeri David Cameron muistutti pääsiäistä edeltävällä vastaanotollaan, että eniten uskontonsa tähden vainotaan kristittyjä. Vaikein tilanne tässä suhteessa on Saudi-Arabiassa, Iranissa ja Pohjois-Koreassa. tien. 4 . Hänen mielestään kirkkojen pitäisi puolustaa voimakkaammin vainon kohteeksi joutuneita kristittyjä. Useilta on suuri ilonlähde Jeesus jäänyt tuntemattomaksi ja niin he ammentavat ilojaan maailman sameista kaivoista. Vastaus t.l.k. Ne tekevät sen estämällä mahdollisuuden harjoittaa tai vaihtaa uskontoa. Kristityt eivät ole kuitenkaan pelkästään uhreja, esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallan väkivaltaisuuksissa kristityt tekevät iskuja muslimeita kohtaan. Muutoksiin liittyvä pelko voi lamauttaa, mutta kiitollisuus synnyttää suhteellisuudentajua. Ylilyönnit uskonnollisen perinnön poistamisessa tai uskontoon liittyvän lukutaidon heikkeneminen eivät poista sitä tosiasiaa, että Suomessa saa vapaasti valita uskonnon tai uskonnottomuuden. Tähän yhteen sanaan voi tiivistää oleellisen osan suomalaista todellisuutta. Kristittyjä yhdistävän pääsiäisen aikana on syytä muistaa, että yksittäiset ihmiset elävät hyvinkin erilaisissa elämäntilanteissa. konttorissa. Uskonnonvapaudesta sekä maailmanlaajuisesti yhä huomattavan varakkaan kirkon toimintamahdollisuuksista. Olin-vainajan kirjasto, johon kuuluu vanhempaa ja uudempaa teoloogista kirjallisuutta. Suomessa toteutuu uskonnonvapaus siitäkin huolimatta, että Suvivirrestä käydään keskustelua. ”Kansakoulun käynyt ja käymätön”.. 2 0 1 4 PÄÄKIRJOITUS TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA jukka fordell Vapaa kristitty kiittää U skonnonvapaus. Hengellisen kuoleman merkkejä on havaittavissa nuorisomme keskuudessa. Voiko tässä tuskanhuutojen maailmassa kukaan uskoa Johanneksen tavoin: ”Jumala on rakkaus” (1 Joh. Myytävänä kirkkoherra C.V. Monella ei ole ollut voimaa vastustaa kiusauksia, vaan on langennut. 2 nuorta maalaistyttöä haluaa palvelukseen. Yhdenkään uskonnollisen yhteisön kokoontumisiin ei tarvitse osallistua pommiuhkan pelossa. nimim. Kirkkovuoden merkittävimpänä juh- la-aikana uskonnonvapaus näkyy Suomessa monin tavoin. Kärsimysnäytelmät ja Ristin tie -kulkueet kokoavat kansaa kaduille. Ei se pidä paikkaansa. Kodeissa saa asua rauhassa ilman vakaumuksen aiheuttamaa pelkoa. Joskus vakaumuksestaan joutuu maksamaan hengellään. Suvivirren paikka sekä uskonnollisesta taustastaan siivotut palmusunnuntain virpomisvitsat ovat ajan merkkejä, joita on syytä kuunnella ja joihin pitää reagoida. Tuntea kiitollisuutta siitäkin huolimatta, että joillakin tasoilla kirkon asema ja merkitys ovat murroksessa
2 0 1 4 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen pyrkii jatkokaudelle SDP:n puheenjohtajaksi. Vatikaanin tiedotteen mukaan paavi sanoi tuntevansa, että hänen on otettava vastuuta ja pyydettävä anteeksi sitä vahinkoa, jonka lapsia hyväksikäyttäneet papit ovat saaneet aikaan. Urpilaisen mukaan isoja muutoksia kirkon ja valtion suhteissa ei tarvita Kirkko ja verot Hallitus haluaa korvata kirkon yhteisövero-osuuden valtionavustuksella. Muutoksessa ei kajota kirkollisverotuk- seen vaan ainoastaan yhteisöveroon. Voittoon joukkueen siivitti lähes täysi pistemäärä. Urpilaisen mukaan verohallinnolla ei uskonnollisten yhdyskuntien ja avustusjärjestöjen suuren määrän takia ole resursse- ja vastata laajalti jäsenmaksujen perinnästä ja tilittämisestä. Valtiovarainministeri painottaa kuitenkin avointa keskustelua. Raamattuvisan jaetulle toiselle sijalle tulivat Jyväskylän kristillisen koulun joukkue ja Lahden yhteiskoulun joukkue. Yhteisvastuumainos menestyi Yhteisvastuukeräys on saanut ulkomainonnan erikoispalkinnon mainosalan Vuoden huiput -kisassa. – Muutoksia verojärjestelmään ei ole valmisteilla ansiotuloverotuksessa. 4 TÄ N Ä Ä N LYHYET Raamattuvisan voitto Sastamalaan Varilan koulun joukkue Sastamalasta on voittanut valtakunnallisen Raamattuvisan. Minusta uudistus on hyvä tehdä aiotulla tavalla, Urpilainen sanoo. Yhteisvastuukeräyksen järjestäjä on Kirkkopalvelut ja kampanjan on suunnitellut helsinkiläinen mainostoimisto Smoy. kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva Herättäjä-Yhdistys SENin kumppaniksi Herättäjä-Yhdistys on hyväksytty Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) kumppanuusjärjestöksi. Uskonnollinen ja katsomuksellinen yleissivistys toteutuu hyvin tarjoamalla eri vaihtoehtoja eli oman uskonnon opetusta ja elämänkatsomustietoa. K o t i m a a 1 7. ”Jeesuksen vaimo” ei väärennös Vuonna 1999 julkisuuteen tullut, nyttemmin Yhdysvaltojen Harvardin yliopistossa tutkittavana oleva koptinkielinen papyrusfragmentti, jossa mainitaan ”Jeesuksen vaimo”, on osoittautunut keskiaikaiseksi. Papyrusmateriaalin arvioidaan nyt olevan peräisin 700-luvulta. Kirkon ja valtion suhteet ovat valtiova- rainministerin mukaan hyvässä kunnossa. Valtionvarainministeriön työryhmä esitti lokakuussa, että kirkon yhteisövero-osuus korvattaisiin vuodesta 2015 suoralla 114 miljoonan euron valtionavustuksella. Seurakuntien verotuskustannuksia alennettaisiin kuudella miljoonalla eurolla, koska seurakunnat eivät enää olisi yhteisöveron saajina. Johannes Ijäs. Heidät palkitaan jännittävällä kaksipäiväisellä retkellä kotimaassa. Työryhmän esitys on käsitelty hallituksessa, kertoo valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd) nyt Kotimaa-lehdelle. Heidän mielestään finaalissa oli helpompia kysymyksiä kuin aluekisassa. Aiemmin sen epäiltiin olevan viime vuosikymmenien väärennös. – Monipuoliseen maailmankuvaan kuuluu mielestäni perusteiden opetus niin historiasta kuin uskonnostakin. Kirkko on puolustanut oman uskonnon opetusta ja sitä, ettei opetuksen määrää leikattaisi. Kirkkohallitus on osaltaan pitänyt mah- dollisena yhteisövero-osuudesta luopumista ja siirtymistä valtionapuun aikaisintaan vuoden 2016 alusta. – Myös kirkkolakia tullaan muuttamaan, jotta Kirkon keskusrahastolle maksettava valtionavustus on mahdollista jakaa edelleen seurakunnille. Muille uskonnollisille yhdyskunnille myönnettäisiin miljoonan euron lisämääräraha opetus- ja kulttuuriministeriön kautta jaettavaksi. Lakivalmistelu on laitettu käyntiin ja kirkolliskokous tekee lausunnon asiasta toukokuussa. Tällaiset yhteisöt voivat kuitenkin saada yhteiskunnallisista tehtävistä korvaukseksi valtionavustuksia. Hän ei näe tarvetta suuriin muutoksiin. – Oikeus kirkollisveron perimiseen on sidottu siihen, että evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on lakisääteisiä tehtäviä, joita muilla uskonnollisilla yhteisöillä ei ole, hän jatkaa. Uutta rahoitusmallia sovelletaan vuoden 2016 alusta lukien. Pääpalkintona visassa oli Rooman-matka. Paavi pyysi anteeksi Paavi Franciscus on pyytänyt anteeksi katolisessa kirkossa tapahtunutta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Urpilainen katsoo, että lukion olisi tarjottava yleissivistys, johon kuuluu sekä monipuolinen maailmankuva että mahdollisuus syventyä omien valintojen mukaan. Vaihtoehtojen runsaus on rikkaus ja yhteinen kulttuuriperintömme arvokas. Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen totesi esittelypuheessaan, että on outoa, ettei järjestö ole aikaisemmin hakenut SENin kumppanuusjärjestön statusta. Tuomaristo perusteli valintaansa saattohoitoa kuvaavien julisteiden emotionaalisesti vaikuttavalla visuaalisella ilmeellä, joka osuu ja vaikuttaa jokaiseen. Urpilainen toteaa, että monet muut uskonnolliset yhdyskunnat ovat niin pieniä, että jäsenmaksut eivät riittäisi aiheutuvien verotuskustannusten kattamiseen. Talvisen keskustelun kuuma peruna on ollut uskonnonopetus. Hänen vastaehdokkaansa on Antti Rinne. 4 . Hallitus haluaa Urpilaisen mukaan edistää ehdotukseen pohjautuvaa uudistusta. – Esimerkiksi ehdotus maailmanuskontojen kurssin pitämisestä kaikille yhteisenä on harkitsemisen arvoinen. Sisäministeri Päivi Räsänen (kd) ehdotti syyskuussa Kotimaa24:ssä selvitystä siitä, olisiko kaikkien halukkaiden rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien ja ehkä myös suurien avustusjärjestöjen mahdollista kerätä oma jäsenmaksunsa verotuksen yhteydessä. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen kannattaa oman uskonnon opetuksen antamista lukiossa. Kolmihenkisessä joukkueessa kilpailivat Anna Kuukka, Sara Liljeström ja Roosa Rantala
kirkon kanssa. Viime elokuussa hän puhui Helsingin urheilutalolla. Maailman yksiuskontoisin valtio on Vatikaani. Lisäksi osa väestöstä tunnustaa hindulaisuutta, juutalaisuutta, kansanuskontoja tai muita uskontoja. Joku kävijöistä kertoi saaneensa suuhunsa kultahampaita. Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan avoin vuoropuhelu ja yhteydenpito Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Inkerin kirkon välillä on molempien osapuolten etu. Kaikkien kumppanuuskirkkojen viestit kertovat yhteistyön halusta ja yhteydenpidon sekä tietojen vaihdon tarpeesta. Olethan jo tutustunut. 2 0 1 4 Ehtoollinen omassa olohuoneessa TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA Arkipyhääsi älä heitä Sairas voi saada ehtoollisen myös kotiin. Liian vähän yhteiskunnassa pureudutaan kulttuurimme pohjavirtoihin ja historiaan. Herzog on vieraillut Suomessa aikaisemminkin. Yhdysvaltalainen evankelista ja parantaja David Herzog puhuu heinäkuussa lähes 40 000 katsojaa vetävällä Helsingin Olympiastadionilla. Messussa pyhitetyn leivän ja viinin voi viedä myös diakoni. Kotonakin oleva seurakuntalainen liittyy näin messunviettäjien joukkoon, kuvailee hiippakuntasihteeri Kai Jantunen toiminnan sisältöä. Kaikkein uskonnollisesti monimuotoisin valtio on Singapore. Johannes Ijäs johannes.ijas@ kotimaa.fi Twitter: @ ijasjo. Vaikka varallisuus ei jakaudu tasaisesti pohjoisen ja etelän välillä, tämä asenne kuvaa lähetystyön suunnan nykyistä asetelmaa, ”kaikkialta kaikkialle”. www.kotimaapro.fi mään, vaan suomalaisille tärkeät henkireiät saisivat jäädä paikoilleen. Kotimaa Pro antaa hyödyllisiä ideoita arkipäivän ja työn tueksi. Inspiroidu. Nyt on sovittu jo kaksi lisätapaamista ja näyttää siltä, että tuloksia saadaan vasta helatorstain jälkeen alkukesästä. Moni ei muista, miksi he- latorstaita ja loppiaista vietetään. Mäkinen seurueineen vieraili Pietarissa ja Inkerinmaalla 10.–13.4.2014 Inkerin kirkon piispan Aarre Kuukaupin kutsusta. – Mieluiten ehtoollinen viedään heti messun jälkeen, mutta käytännössä se tapah- tuu usein seuraavalla viikolla. Näistä sovitaan kuitenkin etukäteen, Paananen sanoo. Kirkkokäsikirjan mukaan yksityisen ehtoollisen edellytys on sairaus, joka estää henkilöä pääsemästä yhteiselle ehtoolliselle. Yhdysvaltalaisen Pew Research Centerin laatima tilasto kertoo, että uskonnollisesti monimuotoisimmat valtiot sijaitsevat Tyynenmeren alueella, Saharan alapuolises- sa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Sen asukkaissa on buddhalaisia, kristittyjä, uskonnollisesti sitoutumattomia ja muslimeita. Toissa vuonna yksityisiä ehtoollisia vietettiin Suomessa 6862 kertaa. Suomen kirkolle osoitettuihin toiveisiin liittyi poikkeuksetta ajatus, että kumppanuuskirkot voivat itse olla myös antavana osapuolena. Pilottikokeilussa Kurikan seurakunnan diakonian virkaan vihityt diakonit vievät ehtoollista suoraan messusta sairaille seurakuntalaisille. – Kotiin viety ehtoollinen ei siis korvaa, vaan täydentää messuyhteyttä. Päivi Ketolainen jo muutaman kerran kokoontuneet yhteen valmistelemaan selvitystä arkipyhistä. Ehkä työmarkkinakeskusjärjestöt antavat pian meille vastauksen. Järvenpäähän viime viikolla kokoontuneilta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon 38 ulkomaalaiselta kumppanuuskirkolta kysyttiin ennen kokousta, mikä on niiden tulevaisuuden visio kumppanuudesta Suomen ev.lut. kuva: Päivi Ketolainen Yksityisen ehtoollisen historia on pitkä. TÄN Ä ÄN K o t i m a a 1 7. Linkit kohteiden nettisivuille Kotimaa Prossa. Kun jo kelloja pitää vekslata kesä- ja talviaikaan ja stressi tämän vuoksi kasvaa, olisi paikallaan, ettei totuttuihin vuosirytmeihin kajottaisi. Säästöt etsittäkööt muualta. Niitä ovat muun muassa Visavuori Valkeakoskella, Halikon kirkko, Porvoon tuomiokirkko, Hiidenlinna, Pellavakeskus, erilaiset taiteilijakodit, Kolatun juustola Somerolla sekä Uuden Valamon luostari ja kansallispuisto Koli. Jumalanpalvelusoppaassa diakonisen yksityisen ehtoollisen perusohjeistus liikkuu hyvin yleisellä tasolla. Kirkko vastustaa siirtoa. Kotiin katettu ehtoollispöytä on tärkeä niille, jotka sairauden vuoksi eivät voi mennä kirkkoon. Yksityisen ehtoollisen viettoon halutaan rohkaista. Selvityksessä pohditaan arkipyhien historiallista, kulttuurista ja kirkollista merkitystä, lainsäädäntöä ja talousvaikutuksia. Suurin osa niistä toteutui sairaaloissa ja palvelukodeissa, sillä omaan kotiin ehtoollista pyydetään melko harvoin. Vierailun yhteydessä arkkipiispa tapasi myös Venäjän ortodoksisen kirkon edustajia vierailulla Pietarin Hengellisessä akatemiassa. Työmarkkinakeskusjärjestöjen ja kirkon edustajat ovat Ehtoollisen vientiä koteihin on Lapuan hiippakunnassa nostettu esille viime keväästä lähtien. Aina ei tarvita pappia. – Apostolien ajoista lähtien seurakunta on vienyt ehtoollista niille, jotka eivät pysty tulemaan yhteiseen pöytään, kertoo jumalanpalvelusasiantuntija Terhi Paananen Kirkkohallituksesta. Toivottavaa tietysti on, ettei pyhäpäiviä lähdettäisi siirtele- VIIKON POIMINNAT VERKOSTA Kotimaa on nyt enemmän. Johtavat diakoniatyöntekijät Sirpa Laaksonen 5 Loimaalta ja Otto Savolainen Seinäjoelta kertovat, mitkä ovat olleet aikuisille suunnattujen seurakuntaretkien parhaat kohteet. Työnantajapuolella on ollut halukkuutta siirtää arkipyhät loppiainen ja helatorstai lauantaille. Lapualla ollaankin laatimassa yksityiskohtaiset käytännön ohjeet seurakuntiin vaikkapa siitä, miten leivän ja viinin kanssa menetellään niiden kuljetuksen ajan. Selvitys sinänsä on kannatettava asia. Tilaisuudessa kerrotaan tapahtuneen muun muassa laihtumisihmeitä, hiusten äkillistä kasvua. Myös suntiolle. Neuvotteluja käydään huolella. 4 . Selvitys on sukua suvivirsikeskustelun kanssa: mistä olemme tulleet ja mihin kulttuuriperinteeseen kuulumme. Kotimaa on PRO
kuva: sini maria heikkilä ganistanista. Anita Hovsepianin mukaan iranilaisia nuoria kiinnostaakin enenevässä määrin evankeliumi ja tulevaisuuden toiveena on lisätä nuorille suunnattuja ohjelmia. Iranissa, Afganistanissa ja Tadžikistanissa näkyvä SAT-7 PARS-kanava tarjoaa kristityille mahdollisuuden uskontonsa harjoittamiseen maissa, joissa kristittyjen oikeudet ja ihmisoikeudet laajemminkin jäävät toteutumatta. Kristilliset televisiokanavat tavoittavat katsojia maissa, joissa uskonnonvapaustilanne on huono. – Lontoosta löytyy suuri iranilaisväestö. Vuonna 2009 aloittanut SAT7 PARS tuottaa ohjelmia Kyprokselta ja Lontoosta käsin. – Viime kuussa Facebook-sivullamme oli 700 tykkäystä Af- SAT-7 PARS -kanavan Lontoon toimistolla työskentelevä Anita Hovsepian on lähtöisin Iranista. Maailman suurimman kris- tillisen televisioaseman, SAT7:n viiden eri televisiokanavan lähetyksiä seuraa jopa 500 miljoonaa katsojaa vuosittain. – Satelliittivastaanottimien määrä on lisääntynyt Iranissa huomattavasti. SAT-7 PARS tavoittaa farsinkielisten lisäksi myös darinkielisiä ja afgaaneja. Vastoin yleisiä stereotypioita iranilaiset nuoret ovat varsin moderneja ja korkeasti koulutettuja, suuri osa elää hyvinkin vapaamielistä elämää. Kanavan asiakassuhteiden johtajan, Anita Hovsepianin, mukaan farsinkielisen tuotannon lähettäminen Lontoosta on ollut erinomainen strategia. kuva: Mikael Tunér / Sansa Televisio mahdollistaa uskonnonharjoituksen kristillinen tv SAT-7 PARS –kanava lähettää Iranin kristityille ohjelmaa Lontoosta ja Kyprokselta. 2 0 1 4 Sansan tukema Nikoo Ordodary haastattelee uuden vuoden ohjelmaan pappi Shoaib Ebadia. Todellinen arvio saattaa olla tätäkin korkeampi, Anita Hovsepian sanoo. 4 . Virallisten arvioiden mukaan noin 40 prosentilla iranilaisista on satelliittikanava. Täällä on myös kolme tunnettua farsinkielistä kirkkoa, joista olemme saaneet hyviä vierailevia puhujia lähetyksiimme, hän kertoo. Tämä todistaa, että kanavamme tavoittaa iranilaisia laajemman yleisön, Anita Hovsepian sanoo. – Haluaisimme jatkossa tuottaa ohjelmaa myös muilla alueen murteilla ja kielillä, hän jatkaa.. SAT-7 Pars tuottaa tällä hetkellä viittä eri farsinkielistä ohjelmaa, mutta kysyntää laajemmallekin tuotannolle löytyisi. Suuri osa SAT-7 PARS-kana- van katsojista on nuoria. 6 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 1 7
kirkot ovat olleet Nyt lähetämme hallituksen vainojen kohteepyynnöt raamattujen lähettämisestä Iranin maanalaiselna ja farsinkielisten kristittyle seurakunnalle, jotka vievät jen mahdollisuudet uskonnon raamattuja kyselijöille. Kun ohjelmat tuotetaan siellä, missä niitä katsotaan, kysymyksenasettelut pysyvät paikallisina. Suuntaa antaa sääntö, että kolmannes sisällöistä on hengellistä ja loput muuta. Järjestö tukee kahta kayksi Lähi-idän vanhimmista navan työntekijää, jotka tekevät kristityistä yhteisöistä. – Paikalliset kasvot ja kieli ovat tosi tärkeitä. Ekumeenisuus näyttää kristinuskon monimuotoisuuden, mutta ei ole katsojalukujen näkökulmasta otollisin toimintatapa. Viihallituksen kont- voivan lähettää me aikoina erityirolloinnin takia. oimaan tarkasti pyyntöjen aiVaikeuksista huolimatta eritouden, Anita Hovsepian kertyisesti kotiseurakuntien määtoo. Television luonteeseen kuuluu, että siltä odotetaan viihtymistä ja suuria tunteita. Se on ohjelmia lapsille ja nuorille. sesti farsinkieliset Raamattuja. Valtakunnallinen ja maksuton auttava puhelin päivystää ti ja to klo 12-15. 2 0 1 4 Satelliitti saavuttaa koko maailman ÄLÄ JÄÄ YKSIN MIETTIMÄÄN SAT-7 PARS -kanavan ohjaamo Kyproksella. Kun mukana on esimerkiksi kopteja, helluntailaisia, katoli- 7. Esimerkiksi arabiankielisiä kanavia on toistakymmentä. Rauhallinen tyyli on antanut Palautteesta suurin osa on tä vuosisadalta asti. Tarjonta on paitsi runsasta myös kirjavaa. rä on kuitenkin nopeassa kasvussa. SAT-7 televisioasema saa Iranin 77 miljoonaisesta väestukea myös Suomesta, Mediatöstä arviolta 450 000 on krislähetysjärjestö Sanansaattajien tittyjä. Sini Maria Heikkilä asunut maassa ensimmäisel- SAT-7:lle työrauhan eikä saata kristinuskoa huonoon huutoon. 0800-06776 Apua ja tukea kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa kokeneille ikääntyville. Toisaalta monet katselevat kristillisiä kanavia siksi, että ne poikkeavat valtavirrasta. Lakineuvonta joka parillisen viikon ke 16-18. Raamatun lähettäminen Iranissa on kuitenkin mer- Perheeni on armenialaiskristitty ja moni läkittävä riski. Moni pyytää esiru- misoikeustilanne on kuitenkin heikko ja myös kristittyjä vaikousta vaikeisiin elämäntilanteisiin tai toivoo kanavan työn- notaan. SAT-7 tunnetaan maltillisesta ja ekumeenisesta linjastaan. Eräs asia on kuitenkin varma: – Yksikään yhdysvaltalainen saarnamies ei pääse ruutuun. Esimerkiksi kärkevä ja islamia arvosteleva tyyli saattaa vaikeuttaa kristittyjen jo ennestään hankalaa asemaa. toosta, mutta näEsimerkiksi sekousta tai toivoo mä eivät koskaan täni tapettiin ustyöntekijöiden päätyneet perille konsa takia. Englannin kieltä taitava katsoja voi seurata kristillistä tv-ohjelmaa kaikkialla maailmassa. Iranin kristityt ovat kautta. Maan ihpositiivista. Osa ohjelmista on sellaisia, joita islamilaisten maiden vähemmistökristityt joskus toivovat lopetettavan. Kärjekkäät henkilöt ja islamin ja Koraanin ruotiminen tuovat kyllä katsojapiikkejä, mutta sen pitkäaikainen vaikutus suuressa yleisössä on yleensä aivan eri kuin tekijät toivovat. mattuja. Tarjonta kasvaa jatkuvasti myös muilla kielillä, etenkin Aasiassa. Hyvä ohjelmatarjonta on Reuhkalan mielestä sellaista, jossa ihminen otetaan huomioon kokonaisuutena. Hyvää pääsiäistä! Toimintaa tukee: Raha-automaattiyhdistys ry Satelliittitelevisioiden mahdollisuudet ovat valtavat. 4 . Niiden joukossa ovat SAT-7 Arabin lisäksi Yhdysvalloista rahoitettu Al Hayat ja norjalaistaustainen Miracle. – Muutin itse Iranista tekijöiden voivan lähettää RaaIso-Britanniaan vuonna 2004. Ohjelmia tehdään kuitenkin syvästi tietoisina siitä, että katsojien joukossa on paljon muslimeita, Reuhkala kertoo. TÄN Ä ÄN K o t i m a a 1 7. Moni – Olemme yritheiseni on koketäneet lähettää pyytää nut vainoa uskonraamattuja Lonesiru- sa takia Iranissa. – Alalle putkahtelee koko ajan uusia toimijoita, SAT-7:n Euroopan hallituksen puheenjohtaja Timo Reuhkala kertoo. Seuraava Kotimaa ilmestyy 2.5. Kanavan imagona on, että paikalliset kristityt tekevät ohjelmia paikallisille kristityille, Reuhkala sanoo. Paikalliset kristityt kärsivät muutenkin mielikuvasta, että kristinusko on länsimaista. Kiinniharjoittamiseen ovat kaventujäämisen riskit ovat kuitenkin neet merkittävästi, Anita Hovvaltavia, ja joudummekin arvisepian kertoo. danielle miettinen SOITA EDES SUVANTO-LINJA PUH. kuva: Timo Reuhkala / Sansa laisia ja reformoituja, kukaan ei pidä kaikista ohjelmista
On painavia perusteita sille, että alle viikon mittainen leiri tulee kirkolle pitkällä aikavälillä kalliiksi. Asia on juuri niin, kuin Auvinen kirjoittaa. Kirkosta mitä rippikoulun tava ilmapiiri. Seppo Häkkinen , kasvatuksen tehtäväalueen piispa Kati Niemelä , lehtori, rippikoulututkija (HY) Jouko Porkka , lehtori, rippikoulututkija (DIAK) Jarmo Kokkonen , asiantuntija, Kirkkohallitus Aamu- ja iltapäivätoiminta turvaa lapsen arkea Seurakuntien järjestämä pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta on kiinteä osa seurakunnan kristillistä kasvatustyötä ja kasteopetusta. Aamu- ja iltapäivätoiminta voi osaltaan helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista. Tämä on hyvä muistaa päätöksiä tehtäessä. Kunta toimii tällöin toiminnan järjestäjänä ja seurakunta palvelun tuottajana. julkaistu kirjoitus ”Kirkon perustehtävä”, on tärkeä puheenvuoro. Siihen on panosjuurikaan kasva. eroavat eniten ne Tutkimustulok- käyneet myöhem- nuoret aikuiset, set osoittavat sel- min ajattelevat joille rippikoulu västi, että nuorei henkilökohtaikirkosta ja sen ten tyytyväisyys sella tasolla ollut merkityksellinen. Leiriä rakennetaan yhdessä. Erityisesti kirkolliskokousvaali tuntuu hiertävän pahasti. Päätöksenteko kirkolliskokouksessa kuuluu vanhimmistolle. 4 . Leirit tarjoavat lapsille ja nuorille yhteisöllisyyttä, hiljentymistä, itsetunnon vahvistusta, itsenäistymisen ja onnistumisen kokemuksia sekä luontokokemuksia. Seurakuntien aamu- ja iltapäivätoiminta tarjoaa turvaa ja aikuisen läsnäoloa lapsille. Pappisedustajien vaali on myös välillinen. Toimintoja arvioitaessa taloudelliset tekijät muodostavat yhden tärkeän perusteen. leiriä ei ole lainkaan. Juuri nyt seurakunnissa varttuvat ne lapset ja nuoret, jotka vastaavat tulevaisuuden kirkon työstä. 2 0 1 4 MIELIPITEET Välillinen vaali on hyvä Kotimaan pääkirjoituksessa 3.4. Säästöt näkyvät muutaman vuoden päästä jäsenkehityksessä ja tätä kautta myös kasteiden vähenemisessä. On tarpeellista myös pohtia, mitä toimintojen supistaminen tai totaalinen leikkaaminen merkitsee lasten ja nuorten kokonaisvaltaiselle kasvulle ja hyvinvoinnille. Maallikko-vanhimmiston valintaan välillinen vaali, valtuustovaali, on hyvä. rippikoulua koh- uskosta. tettu ja siitä on pidetty huolta. työssä. Perheet arvostavat laadukasta toimintaa, kasvatuskumppanuutta sekä kodin kristillisen kasvatuksen tukemista. Tutkimusten perusteelpa ja osaamisen alue, kasvala leirijakson tulisi olla vähintuksen ohella myös diakoniatään 7–8 vuorokautta. Se tarjoaa myös kontaktin kotiseurakuntaan tai vahvistaa jo päiväkerhossa alkanutta seurakuntayhteyttä. Aikaa jää myös oleiluun, lepäämiseen ja ihmettelyyn. laan ja kokemus kirkon läheisyydestä lisääntyy sitä enemLeirityöstä on ajan myötä kemän, mitä pidempi leirijakso hittynyt merkittävä työtaon. Päivi Kähkönen , johtaja Heljä Petäjä , varhaiskasvatuksen asiantuntija Kirkkohallitus, kasvatus ja perheasiat. Tällä saralla kirkko on uranuurtaja. Teinilälle tuntuu olevan tärkeää, että kirkolliset vaalit olisivat kaikilla tasoilla ”demokraattiset”. Kirkossa näkyy nyt merkke- jä siitä, että lyhytnäköisiä säästöjä kohdistuu juuri leiritoimintaan. Pitkäkestoisella seurakuntayhteydellä ja nuorisotyöaktiivisuudella on pysyviä vaikutuksia kirkkoa ja sen uskoa kohtaan. Yhteisö, jossa pelkkä oleminen riittää, on nykynuorelle kaivattu kokemus. Kirkkolakia, kirkkojärjestystä ja kirkon oppia ei pidä ratkaista kevein päätöksin. Kirkkoon kuuluvien luun ja uskonnolliset muutokosuus ikäluokasta oli pienemset ovat merkittävästi vähäipi kuin koskaan, silti rippisempiä. Yksikin hyvä leirikokemus lapsuudessa on merkittävä rippikoulun kannalta. Vastakkainasettelu on tuhoisaa sekä varhaisnuorten että rippikoulun kannalta. Pahimmillaan työmuodot asetetaan kilpailuasemaan: varkkaleirit jäivät pitämättä, kun ripari vei kaikki leiriviikot. Monet eurooppalaiset kirkot ovat 2000-luvulla kehittäneet omaa rippikouluaan Suomen mallin suuntaan. Viime vuonna rippipi, mikäli leiri on kuusi vuokoulu tavoitti 15-vuotiaiden rokautta tai lyhyempi tai jos ikäluokasta 82,6 prosenttia. Raamattu on kaikessa luotettava. Sen olen minäkin, kovapäinen, oppinut vähien ja pahojen elinvuosieni aikana. Jos he saavat nauttia leirielämästä, voi leirityö säilyä kirkon aarteena myös tulevaisuudessa. Myös nuorten kiin- ten näkemysten välillä on selvä nostus uskonnollista osallisvielä 10 vuoden kuluttua rippitumista kohtaan, usko Jumakoulusta. Tavoittaessaan suuren määrän lapsiperheitä aamu- ja iltapäivätoiminta on oiva silta päiväkerhojen sekä tytöille ja pojille suunnatun toiminnan välillä. Tällöin Se on yhtä paljon kuin vuonnuorten tyytyväisyys rippikouna 2012. Pitkittäistutkimukset osoitSuosion salaisuutena on erityi- tavat, että nuorten kokemus sesti riittävän pitrippikoulusta Säästöt on suoraan yhkä leirijakso, tehtäviinsä koulutevaikut- teydessä heidän tut ja motivoitumyöhempään tavat neet isoset sekä kirkosta eroamisuoraan siihen, nuorta kunnioitseensa. Teinilän heitto ”demokratiavajeesta” tässä yhteydessä ei ole asiallinen. Matti Vanto laamanni, Turun arkkihiippakunnan hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Rippikoulu tarvitsee viikon leirijakson Rippikoululeiri Tutkimukset kertovat selvästi, että leirin kestolla on merkitystä. taan lisääntyy Yhteys rippikoumerkittävästi leirijakson pilukokemusten ja uskonnollisdentyessä. Parhaimmillaan valtionosuus kattaa suuren osan aamu- ja iltapäivätoiminnan kustannuksista. 8 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 1 7. Kunnan ja seurakunnan välisessä yhteistyösopimuksessa määritellään se, minkä osuuden kunta saamastaan valtionosuudesta seurakunnalle maksaa. Suomalainen rippikoulu on Rippikoulun merkitys nuoren onnistunut säilyttämään suoelämään on selvästi vähäisemsionsa. Seurakuntien talouden tiukentuessa lapsille ja lapsiperheille sekä nuorille suunnatuista toiminnoista karsimi- nen on lyhytnäköistä. Loputtomasti leirijakkoulun käyvien osuus säilyi soa ei ole syytä kasvattaa: yli ennallaan. Isostut- kimukset osoittavat, että lapsija varhaisnuorisotyöhön osallistuneiden on merkittävästi helpompaa aloittaa isostoiminta kuin niiden, jotka eivät ennen rippikoulua ole osallistuneet kokoavaan toimintaan. Tutkimukset osoittavat, että pidemmän aikaa isostoimintaan osallistuneet nuoret ovat kymmenen vuoden kuluttua selvästi useammin kirkon jäseniä ja sen uskoon sitoutuneita kuin ne nuoret, jotka eivät ole isostoimintaan osallistuneet. Oleellisinta on kuitenkin se, kuinka seurakunta ottaa huomioon, kohtaa ja pitää huolta pienistä lapsista perheineen. Kirjoitus on otsikoitu Vaikuttamisen valta vaalissa. Mari Teinilä käsittelee taas äänestämistä kirkossa. Pekka Kiuttu Hyvinkää Raamattu on luotettava Tohtori Ville Auvisen leh- dessänne 10.4. Lapsuudessa ja nuoruudessa luotu seurakuntayhteys kantaa pitkälle tulevaisuuteen. yhdeksän vuorokauden leirilRippikoulun vakaa asema ei lä positiivinen muutos ei enää ole sattumaa. Säästöt vaikuttavat suoraan siihen, mitä rippikoulun käyneet myöhemmin ajattelevat kirkosta ja sen uskosta. Toiminnalla on myös diakoninen ulottuvuus – pienten koululaisten yksinäiset iltapäivät ovat tutkitusti yksi syrjäytymiskehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Useimmissa maamme seurakunnissa lasten aamu- ja iltapäivätoiminta järjestetään yhteistyössä kunnan kanssa. Aamu- ja iltapäivätoiminta on seurakunnille iso taloudellinen satsaus, mutta valtaosassa seurakunnista se on myös yksi merkittävä ulkopuolelta saatava tulonlähde. Asiat, jotka ratkaistaan kirkolliskokouksessa, pitää rauhoittaa valikoitujen jäsenten hoidettaviksi
Naulitsen hänet yhteen totuuteen, minun omaani. Olimme aivan varmoja, että äiti tiesi, että olimme siinä läsnä. Ihmisen ratkaisu: Nauloiljaani föhr MIELIPITEET Ensi syksyn seurakuntavaalien tiedotuskampanja on jo käynnissä. Ystäväni, jos sinun kohdallesi tulee tilanne, jossa voisit olla lähellä rakasta ihmistä ja saattaa hänet ikuisuuden portille niin älä pelkää. Ihmikertoo sen, mitä me ihmisinä olemme. Äitinne kunto on romahtanut, pääsettekö tulemaan... reja. S aloisten kirkon puisen krusifiksin päältä luin jo muutaman vuoden vanhana: ”Meidän syntiemme tähden”. Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva Ei. Suoraviivainen ajattelu olettaa, että Jumala vaatii kostoa ihmiskunnan pahoista teoista. Ihminen tekee tyhmiä valintoja yhteisön pai- neen alla. Jeesukseen ei kohdistunut Jumalan, vaan ihmisen raivo. Ihminen haluaa huutaa toisten ylitse, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Vain ihminen on kiinPalaute: toimitus@kotimaa.fi nostunut oikeudenmukaisuudesta, jota jaetaan kostamalla. Kiitos sinulle, hoitaja, näistä sanoista, ne olivat tosia ja ymmärsimme sen sillä hetkellä. Jeesuksen rajallinen käsityskyky edellyttää kostoa sen ylösnousemus kertoo sen, millainen meivääryydestä. Siitä lähtien risti on vaivannut minua. Työkiireet olisivat olleet vain tekosyy. sus edustaisi syntipukkia, johon Jumalan raiHelena Paalanne vo kohdistuisi. Jeesus ei kunnioittanut perinnäissääntöjä. Äidin hengitys kävi hetki hetkeltä kevyemmäksi, meidän puhe kävi hiljaisemmaksi, aivan kuiskaukseksi. JuJeesukmala on kiinnostunut armosta. Hänen on pakko purkaa ihmisten synteihin kohdistuva raivonsa johonkin. Miten siis saada hänet pysymään paikoillaan. Se kohdislankeaa niille, jotka eitunut Jumalan, vät sitä ansaitse. Sitten tuli se viimeinen päivä. Sellainen vapaus sopii kolumneihin ja saarnoihin, mutta tosi elämässä sitä on vaikeampaa sietää. En ymmärrä, miksi tällainen kuva Jumaoululainen pappi, joka opiskelee parhaillaan lasta elää edelleen. Tuulikki Tuovinen Siikalatva Miksi Jeesus tapettiin. Siinä olimme siskoni ja veljeni kanssa, äidin käsi minun kädessäni. Yksi hoitajista sanoi: Kiitos että olette täällä, tätä matkaa ette tule katumaan, mutta tulisitte katumaan sitä, jos ette olisi tulleet. Me vuorottelimme niin, että meistä jokainen vuorollaan istui äidin sängyn vierellä ja piti häntä kädestä kiinni. Miksi Jumala tappoi Jeesuksen. Tuo joku on hänen viaton Poikansa, Jeesus. Miten saan toisen kunnioittamaan sitä, mitä minä kunnioitan. Miksi meidän syntimme vaativat tuollaisen uhrin. Hän ei näyttänyt rakastavan käskyjä. Tässä tapauksessa siten, että Jeedän Jumalamme on. Jeesusta ei uhrattu siksi, että Jumala leppyisi. Niiden heikkotasoisuus masensi minut uudelleen. Jumala on kosminen kostaja, jonka otsasuoni pullistelee. Sakastissa julkaistiin (sakasti.evl.fi) seurakuntien kotisivuille tarkoitettuja ”bannereita”. Ristinkuolema ei ol- vaan ihmisen raivo. Jeesuksen väkivaltainen ja verinen kuolema ma Jumalan vaatimaksi lepytysuhriksi. Taivas kosketti maata, äiti oli siirtynyt ajasta iäisyyteen. Hyvä niin. Jos vaaleissa halutaan politikoida avioliittolain muutoksen puolesta, teeman nostavat esiin ehdokaslistat tai yksittäiset ehdokkaat, ei seurakuntien tiedotus. Hoitaja sanoi, ettei kuolemassa ole mitään pelättävää. Jeesus uhrautui, jotta ihminen leppyisi. Ongelma, jonka aina joku jossakin meille aiheuttaa: Miten panna vapaa ihminen ruotuun. Äidin hengitys hidastui ja keveni vielä entisestään, se oli kuin linnun siiven värähdys, kunnes se loppui kokonaan. Ihminen kaipaa. Hänellä on vapaus loukata minua, tulla rajoilleni ja aiheuttaa minussa epämiellyttäviä tunteita. lut Jumalan tahto. TÄN Ä ÄN K o t i m a a 1 7. Toisen ihmisen vapaus on uhka omalle itsemääräämisoikeudelleni. Hän ei arvostanut fariseusten tapoja. Nyt minäkin voin toistaa hoitajien sanat: Kuolemassa ei ole mitään pelättävää. Tuli hiljaisuus. Perille päästyämme juttelimme ensin hoitajien kanssa, ettemme ole koskaan aikaisemmin, veljeni, siskoni ja minä, olleet vastaavassa tilanteessa ja että meitä pelotti. Se oli pienen ihmisen pienessä päässä syntynyt ratkaisu ongelmalle, jonka Jeesus aiheutti. ”Avioliitto kaikille vai avoliitto toisille?” Yhtä vastuuton logo. Olimme vajaan viikon äitimme luona, saimme aikaa sopeutua tulevaan. 2 0 1 4 KOLUMNI Helena Paalanne Seurakuntavaalien tiedotus menee metsään sesi.” Mitä roskaa! Tarkoitus kun olisi kasvaa Kristukseen ja tulla hänen kaltaisekseen. Hänelle on annettu vapaus julistaa Jumalan valtakuntaa ehkä toisin kuin oma ymmärrykseni Jumalan valtakunnasta on. Sukupuolineutraalin avioliiton ajaminen kirkkoon ei voi olla vaaleista tiedottavien seurakuntien asia. Ihminen tarvitsee. Jumala ei olisi saapunut paikalle ottamaan Jeesukselta henkeä sijaisuhriksi ihmisten synneistä. Hänellä on vapaus nähdä ja tulkita maailmaa aivan omalla ainutlaatuisella tavallaan. Menimme hiljaisina ja jonkin verran pelokkaina äidin huoneeseen. Ei Jumala kaipaa ihmisuhperheterapeutiksi. Varsinaisena logona on mainostoimisto Kultaisen Sherpan keksimä ”Usko hyvän tekemiseen”. Sammeli Juntunen kirkkoherra, Savonlinna Saattohoito hoitaa saattajaa ”Niin lyhyt on askel ajasta ikuisuuteen, niin kapea raja välillä taivaan ja maan.” Koin tämän todeksi, kun sain olla äitini vuoteen vierellä hänen viimeiset päivänsä. Hänellä on vapaus jättää väliin sellaisia tapoja, jotka minulle ovat tärkeitä ja pyhiä. Kaikki tapahtui äkkiä, tuli soitto hoitokodista, jossa äitini oli ollut reilun vuoden. Jos usko kohdistuu hyvän tekemiseen, ihminen lankeaa omavanhurskauteen tai vaihtoehtoisesti epätoivoon, kun hyvät teot eivät kanna. Siihen ideoidut mainoslauseet eivät kuitenkaan ole ongelmattomia. Eikä hän pelännyt vallanpitäjiä. Kuulostaa kivalta. Miten saan hänet arvostamaan mitä itse arvostan, rakastamaan mitä minä rakastan ja pelkäämään mitä itse pelkään. Sitten muistan, mitä olen oppinut: Uskon kohteena on oltava Jumala ja hänen pelastustyönsä Kristuksessa. 4 . Pari esimerkkiä: ”Asetu ehdolle ja tee kirkosta näköi- 9. Jumala ei sitä tarvitse. Onko Kirkon tiedotuskeskus tietoinen piispainkokouksen ja kirkkohallituksen päätöksestä, jonka mukaan ”Kirkko kannattaa historiallisista, kulttuurisista ja teologisista syistä avioliittolain säilyttämistä nykyisellään”. Armo on epäseen ei oikeudenmukaista. On ihmisen rajallisuutta käsittää ristinkuole- la
Kaikki diakonialaitokset vuorollaan saivat osuuden tuotosta. Diakonissat olivat kiertäviä kotisairaanhoitajia, jotka polkupyörillään kulkivat kaukaisimpiinkin syrjäkyliin tapaamaan huonokuntoisia. Tällöin Suomessa muotoutui teksti: Mikko Malkavaara kansainväliseksi diakoniaksi kutsuttu kirkkojen kansainvälinen apu. Kaupunkeihin luotiin vastaavia piiritoimikuntia. Ei ollut sattuma, että uudistus tehtiin sotavuosina. Kirkon sosiaalitoimikunnan yhteyteen perustettiin sosiaalisihteerin virka. Diakonia ei ollut kirkon ainoa sosiaalinen tehtävä. Kristinopin kirjoittaneen piispa Eino Sormusen mukaan kirkon virka jakautui sanan ja sakramenttien sekä rakkauden palvelun tehtäviin. Nimen Kirkon Ulkomaanapu se sai vuonna 1965. Olot vakaantuivat pian ja samalla yhteiskunnallinen ilmapiiri kiristyi. Kirkon johto antoi tukensa sosiaaliselle työnäylle, mutta seurakunnat halusivat diakonissojen sairaanhoitajaperinteen jatkuvan. Diakonissojen lähimpiä työtovereita olivat kunnan terveyssisaret, jotka yleensä keskittyivät lasten sairaanhoitoon. Heti sodan jälkeen kirkon diakoniatyötä alettiin organisoida. 4 . Päätös astui voimaan seuraavana vuonna 1944. Diakonia sai uusitun kirkkolain mukaisen aseman. Aloitetta oli kannatettu pitkään, mutta vasta sodan luoma tarve kansalliseen yhdentymiseen ja kirkon sosiaaliseen vastuuseen loivat ilmapiirin, jossa kirkkolain muutosehdotus voitiin hyväksyä huomattavalla äänten enemmistöllä. Sitä merkittävämpi diakoniatyön yhdistäjä oli helmikuussa 1950 ensi kertaa toteutettu Yhteisvastuukeräys. Ilmiö ei ollut pelkästään suomalainen. Niistä selvittiin vain yhteistyössä viranomaisten, poliittisten toimijoiden ja järjestöjen kanssa. Diakoniatyöstä erillinen kirkon yhteiskunnallinen työ, aluksi teollisuustyö, alkoi muotoutua vuonna 1949 pidetyillä Kotkan kirkkopäivillä. Suomen kirkolle ekumeeniset järjestöt merkitsivät vapautumista eristäytyneisyydestä. Kirkko halusi olla kansan palvelija. Diakonia oli 1940-luvun Suomessa diakonissalaitosten sisarten toimintaa. Pikemminkin nähtiin avun kohteeksi yksittäinen lähimmäinen. 2 0 1 4 Diakonia on osa kirkon olemusta Tänä vuonna on kulunut 70 vuotta siitä, kun seurakuntien diakoniatyöstä tehtiin lakisääteistä. Diakoniatyötä haluttiin kehittää avun antamisesta hädän syiden kartoittamiseen ja rakenteellisten ongelmien purkamiseen. Sosi-. Jo monta vuosisataa aikaisemmin reformaatiokaudella uskonpuhdistaja Jean Calvin halusi palauttaa uusitestamentillisena pitämänsä virkarakenteen, johon kuuluivat diakonit. Ekumeeniset kirkkojenväliset järjestöt tukivat taloudellisesti sodasta kärsineitä kirkkoja jälleenrakennuksessa. Diakonia ymmärrettiin entistä selvemmin osaksi kirkkoa itseään, eikä vain yhdeksi sen tehtäväksi. Järjestelmän avulla haluttiin löytää eniten apua tarvitsevat. Tavallaan onneksi Suomen Kirkon Sisälähetysseura oli myös hakenut keräyslupaa. Seurakuntien diakoniatoimikunnat toimivat yhteistyössä kylätoimikuntien kanssa. Sairaanhoitajina he toimivat kunnanlääkärin valtuutuksella. Kun totalitarismin hirmuteot sodan loppuvaiheissa paljastuivat, saivat kirkot syyn puhua entistä enemmän yhteiskunnallisesta vastuustaan. Uudistusta oli ajanut erityisesti suomalaisen diakonian grand old man Otto Aarnisalo (1864–1942). Suomen kirkon ratkaisu oli kuitenkin kirkkohistoriallinen harvinaisuus. Pietistissävyisessä seurakuntatyössä rakenteellinen sosiaalinen tehtävä ei korostunut. Tavoitteena oli saada jokainen seurakunta toimimaan sosiaalisena yksikkönä. Usein diakonissan palkkaukseen osallistui- Diakoni ei ollut vain apuliturgi eikä diakonia pelkkää myötätuntoista lähimmäisten palvelua, vaan se oli toimintaa yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseksi. Hiippakuntiin nimitettiin sosiaalipastorit, joiden tehtävänä oli kristillis-sosiaalisen työn yhtenäistämiseksi olla yhteydessä sosiaalisihteeriin. Jo en- nen toista maailmansotaa teologian painopiste oli siirtynyt kirkon ja sen olemuksen tutkimiseen. Mikko Malkavaara kirjoittaa muutoksista, joita diakoniatyö on läpikäynyt vuosikymmenten aikana. Talkoohenkeen nojannut keräys ylitti odotukset. Diakoniatyötä yhdistämään luotiin vuonna 1947 seurakuntien yhteinen Lähimmäisen päivä. Jälleenrakennuskauden päätyttyä ekumeeninen apu ohjautui itsenäistyviin entisiin siirtomaihin. Kirkosta ei ollut sosiaaliseksi sillanrakentajaksi. Uudentyyppinen kansankirkollisuus oli aikansa kontekstuaalista teologiaa: suoraan ajan tarpeesta nousevaa. Seurakuntasisarten työsarkaa oli aikuisten ja vanhusten kotisairaanhoito. Vähitellen diakonian käsitteet alkoivat vakiintua. Se antoi diakoniakasvatukselle yhteiset teemat ja työlle myönteistä huomiota. 10 M AT K AL L A K o t i m a a 1 7. Kansallinen hätätila, siirtoväen huolto, siirtoseurakuntien olojen kehittäminen ja kaatuneiden omaisten huolto ylittivät aikaisemman diakonian mittasuhteet. Vuoden 1948 Kristinoppi julisti: pelastettuna palvelemaan. Myös kirkon opetus nosti esiin diakoniaa. Diakoni ja diakonissa luettiin papin rinnalle seurakunnan virkoihin. vat myös kunnat. Tämän kevään kirkolliskokouksessa diakonian viran asema noussee taas keskusteluun seurakuntarakennemuutoksen yhteydessä. Niiden kautta levisivät myös uudet teologiset ajatukset. Yhteisvastuukeräyksen kimmoke oli Pohjois-Suomen hädän lieventäminen ja toisaalta sodanaikaisen Suomen Huollon toteuttamien Kansan Apu -keräysten jatkaminen. K eskellä toista maailmansotaa syksyllä 1943 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous kypsyi kauaskantoiseen ratkaisuun: diakoniatyöstä tehtiin lakisääteistä ja jokaisen seurakunnan piti palkata diakonissa. Työskentelyssä korostettiin yhteiskunnallista vastuuta, joten diakonian sijasta käytettiin sanaa sosiaalinen. Näin keräys integroi laitos- ja seurakuntadiakoniaa toisiinsa. Hiippakunnissa toimintaa koordinoivat asessorin johtamat sosiaali- eli diakoniatoimikunnat. Diakonian linjaksi nähtiin karitatiivinen eli rakkauteen perustuva lähimmäisten auttaminen. Keräykset yhdistettiin. Kehitettiin diakoniaa
4 . K o t i m a a 1 7. 2 0 1 4 M AT KAL L A 11 Diakonissa oppilaan kanssa lähdössä kotikäynnille, kuva Jalasjärveltä. kuvat: Diakonissalaitoksen museo Diakonissat Greta Brax ja Naomi von Bonsdorff Kotisairaanhoitaja Tyyne Pennanen vanhuksen luona.
Jatkuvan hädän kohtaaminen on ta, kun ei tiedä jatkuvatko työt vai ei. kuvan rakentuvan toisaalta yhteisön tarpei– Sain nuorena kutsumuksen seurakunnan den ja toisaalta omien osaamisalueiden mutyöhön ja ajattelin ensin, että se olisi nuokaan. heenkin elämään. Kahden regimentin oppiin vedoten kirkossa määritettiin taloudellisen avun kuuluvan yhteiskunnan tehtäviin. Diakonisen palvelun tuli vastata vapautuksen ja yhteiskunnallisen muutoksen tarpeisiin erityisesti siellä, missä ihmisoikeudet olivat uhattuina. Maaseudulla sairaanhoito diakonissojen työssä tosin säilyi, Pohjois- ja Itä-Suomessa vahvempana kuin etelässä. Myös miehet saivat nyt mahdollisuuden kouluttautua diakoniatyöhön. Diakoniatyöstä tuli erityisryhmien seurakuntatoimintaa ja sielunhoitoa. Kirkolle jäi aiempaan verrattuna kapea sosiaaliturvan täydentäjän tai ehdotuksien tekijän rooli. omaan motivaatioon kuin perkuttaa työhön ja sen pitääkin. Diakonissat menettivät asemansa terveydenhuollossa, kun kansanterveyslaki tuli voimaan vuonna 1972. Määräyksen poistuminen laista merkitsi, että virkaan vihkimistä ei pidetä diakonin tai diakonissan seurakuntaviran saamisen edellytyksenä eikä vihkimisen teologista merkitystä tunnusteta juridisesti. Siitä alkaen vihkiminen on perustunut yksinomaan kirkkokäsikirjan vihkimiskaavaan. Se omaksuttiin diakoniatyöhön, Petja Heiskanen työskentelee tällä hetkellä Janakkalan seurakunnassa, jossa hän vastaa Tervakosken ja Leppäkosken aluetyöstä. Monet kirkkojen edustajat liittyivät poliittisiin vapautus- ja emansipaatioliikkeisiin. Seuraavana vuonna kirkkolakiin lisättiin vihkimystä koskeva säädös. Kirkko sopeutui koko väestöstä huolta pitävään hyvinvointivaltioon. Piirit, retket ja leirit suunnattiin vanhuksille, vammaisille ja päihdeongelmaisille. Diakoni ei ollut vain apuliturgi eikä diakonia pelkkää myötätuntoista lähimmäisten palvelua, vaan se oli toimintaa yhteiskunnan rakenteiden muuttamiseksi. Hän taloudellista tukea, ryhmätyöskentelyä ja kotikäyntejä. Kirkossa oli tappiomielialaa, koska yhteiskun- K o t i m a a 1 7. Vapautuksen teologia syntyi. Oman kouParhaimmillaan diakonin työ on hyvin palluttautumisen suunnittelu on mahdotonkitsevaa. Yhteiskunnallisen diakonian sanoma sai vahvistusta 1980-luvun sosiaalipoliittisesta keskustelusta, jonka avainsanaksi nousi syrjäytyminen. rävämpiä ääniä yhteiskunnan huono-osaisten puolesta. Diakoniatyön toiminta-alue kapeni. aloitti opiskelut nuorisotyön linjalla, mutta Petja Heiskanen kertoo diakonin toimenvaihtoi sen pian diakoniatyöhön. Sen jälkeen töitä on löytynyt seurakunnan diakokanen sanoo. Jos koen kutsumusta tiettyyn työmuotoon, – Uuden aloittamista pitää miettiä kahdestulee siitä myös parempia tuloksia. Sen kehittymisen ajateltiin tekevän kirkolle ominaisen köyhien avustamisen tarpeettomaksi. Kirkkojen kansainvälinen avustustoiminta voimistui. Diakoniatyöntekijät vastasivat usein kotikäynneistä ikääntyvien seurakuntalaisten syntymäpäivinä. MonesHeiskasen mukaan raskasta, mutta palkitseti kesällä on käynyt niin, että itse olen töissä, vinta on se, kun voi edes jollain tavalla autkun muu perhe lomailee, Heiskanen kertoo. Seurakuntadiakoniaan omaksuttiin toimintatapoja yleisestä seurakuntatyöstä. Diakoniatyöstä aineellinen apu ei loppunut kokonaan, mutta 1970-luvun mittaan se väheni. Noora Wikman Tällä hetkellä Janakkalan seurakunnassa työskentelevän Heiskasen työtehtäviin kuuluu diakonian perustyötä, kuten tavallista Diakoniatyön piiristä alkoi kuulua myös te- Lamavuonna 1993 kirkkolakiin tehtiin merkittävä laajennus nostamalla lähimmäisenrakkauden toteuttaminen kirkon tuntomerkiksi sanan ja sakramenttien rinnalle. 2 0 1 4 nallisesti tärkeä sairaanhoitotehtävä ymmärrettiin menetetyksi. Kirkolle sopi paremmin muistuttajan rooli, jotta huono-osaiset saisivat palveluja. Vanha sisarkotijärjestelmä mureni vähitellen ja lakkasi lopullisesti 1959. Hyvinvointivaltion kehittyminen merkitsi julkisen sektorin tuottamia hyvinvointipalveluja. Diakoniksi ja diakonissaksi vihkimisen kaava tuli kirkkokäsikirjaan vuonna 1963. 4 . Diakonia siirtyi kokonaan seurakuntiin. Pitkään käydyssä diakonaattikeskustelussa ei ole löydetty kaikille sopivaa ratkaisua. 12 M AT K AL L A aalityön varaan suunniteltu diakonikoulutus alkoi Seurakuntaopistossa 1953. Kylmän sodan lopun keskusteluissa korostuivat profeetallisen diakonian ihanne sekä solidaarisuus kamppailussa oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon ja rauhan puolesta. Pätkätyöt vaikuttavat niin jotain uutta. kuva: philippe gueissaz. Virkateologinen keskustelu eteni ja vahvisti diakonin virkaa. Oli löydettävä uudenlaisia sisältöjä. lista erikoistua, varsinkin isoistaan, ja kehitän sa, kaupunkimaisissa seurakunMääräaikaisuuksien välissä nissa. Diakonian kuulumista kirkon olemukseen vahvistettiin teologisin perusteluin. taa. Diakoni Petja Heiskanen Sijaisuudesta toiseen Petja Heiskanen valmistui Diakonia-amasiakastyötä, henkilökohtaisia keskusteluja, mattikorkeakoulusta vuonna 2007. ti, kun on vain määräaikaisena. Diakonian muutos ei ollut pelätyn jyrkkä. Seurakunnat tosin palkkasivat Järvenpään diakoneja alkuun pikemmin nuorisotyöhön, mutta uusi suunta oli avattu. Niillä oli kansainvälinen taustansa. Kansainvälisesti toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet ovat merkinneet diakonian renessanssia. Opintojen aikana kutsu kuitenkin – Olen yrittänyt katsoa, että mitä alueella vahvistui auttamistyön puolelle, kun opin litarvitaan, ja kehitän tarvittaessa jotain uutsää diakoniasta ja siitä, mitä itse haluan. Diakonissat eivät olleet enää sidottuja laitokseensa. Pian valmistumisen jälkeen ta. Vihkimyksestään huolimatta diakoniatyöntekijät ovat maallikoita. on ollut myös työttömyysjaktarvittaessa – Totta kai oma persoona vaisoja. risotyötä. Ekumeenisessa keskustelussa korostui, että diakonian tuli vastata sekä aineellisiin että hengellisiin tarpeisiin. Työ ei synny minun tarpeideOlen Heiskanen sai ensimmäisen sini vaan seurakunnalta apua hayrittä- kevien tarpeiden mukaan, Heisjaisuuden. nyt niatyön lisäksi nuorisokodeisToisaalta työnkuvaa voi myös katsoa, että mitä ta, kunnalta ja yksityiseltä sekmuokata ja työssä on mahdolalueella tarvitorilta. Vuonna 1994 voimaan tulleista uudesta kirkkolaista ja kirkkojärjestyksestä vastaava määräys jäi pois
Mutta paljon tulee eteen uusiataan myös sairaalaa monipuolisempi työnkukin asioita. tyä työssä. Ne eivät olleet enää vain vihaisten uskalikkojen asia, vaan koskivat koko kirkkoa, joka aktivoitui antamaan apuaan. Isäni ehdotuksesta hain Pitkän työuran aikana ehtii nähjatkuvasti valpas dä ja kokea paljon. Keravalla syntyi sururyhmiä ja tiaana opiskelupaikkaa Lappeenrannan saiyhteistyössä naapuriseurakunnan kanssa itraanhoitajakoulusta, mutta häntä kehotettiin semurhan tehneiden läheisten hakemaan vuoden päästä uudesDiako- ryhmä. Se muutti seurakuntatyön lisäksi vanhainkotityöstä ja työnkuvaani ja työtapaani. Ilmeisesti Kohti yhteistä hyvää aloitti myös uuden aikakauden kirkon suhteessa julkisvaltaan. Ellinoora Siitosen eläkepäiviä värittää lastenlasten ja harrasteiden lisäksi diakoninen vapaaehtoistyö Keravan seurakunnan Katupappilassa. Sosiaalityötä muistuttavat työtavat ovat vakiintuneet. konissakurssille voisi vielä hakijän pitää olla keutua. Kirkko alkoi puolustaa vaikeuksiin joutuneita ja yhteiskunnan turvaverkkojen läpi pudonneita. Samoihin aiopiskelupaikkaa myös sieltä, Siiyhteiskunnallisis- koihin kun Siitonen aloitti seutonen kertoo. Halusin Työkokemusta oli ehtinyt kertyä perinteisen tietää lisää ja lähdin erikoistumaan. Kotikäynneille ei enää juuri ehditty, vaan asiakkaat tulivat vastaanotoille. Sen toiseen pykälään tehtiin merkittävä laajennus nostamalla lähimmäisenrakkauden toteuttaminen kirkon tuntomerkiksi sanan ja sakramenttien rinnalle. Nälkäryhmän kannanotto ja siihen liittynyt selvitys suomalaisesta köyhyydestä, Köyhyysongelman ratkaisua hakemassa (1998), ja kohta sen jälkeen ilmestynyt piispojen markkinaliberalismia kritisoinut paastokirje Kohti yhteistä hyvää (1999) olivat painavia puheenvuoroja, joita myös arvosteltiin. Siihen aikaan seurakunnan diakoniatyöstä vuonna 2006. Taloudellisen tilanteen vaikeutuminen näkyy jälleen asiakasmäärissä. santerveyslaki tuli voimaan. Diakoniatyöntekijän pitää olla jatva sekä mahdollisuus kouluttautua ja kehitkuvasti valpas yhteiskunnallisissa asioissa. Diakonian tulkinnan syveneminen ja laajeneminen yhteiskunnallisen ja sosiaalieettisen vaikuttamisen suuntaan alkoivat vaikuttaa toden teolla 1990-luvun lama-Suomessa. rakunnan diakoniatyössä, kanHän ei tiennyt etukäteen diako- sa asioissa. M AT KAL L A K o t i m a a 1 7. Siitonen toteutti ensin unelmanSiitonen kertoo muistelevansa tuota aikaa sa sairaanhoitajan työstä Diakonissalaitoksen erityisesti nyt, kun sote-uudistus on paljon sairaalan kirurgisella osastolla ja hakeutui julkisuudessa. Myös työtavat muuttuivat. niiden hoito oli sairaalapainotteista. Sairaanhoitaja olikin Siitosen Erikoistumisen myötä Siitonen alkoi kehitalkuperäinen unelma-ammatti. Kriitikoiden mielestä kirkko oli vasemmistolaistunut. Yhtä selkeitä yhteiskunnallisia tilannearvioita Suomen luterilainen kirkko ei ole tuon jälkeen antanut. Diakoniatyön linjassa ei ole 2000-luvulla tapahtunut suuria muutoksia. Seurakuntaan veti osaldestaan esiin. kuva: Matti Karppinen. Noora Wikman Ellinoora Siitonen jäi eläkkeelle Keravan 13 Kirkko otti rohkeasti roolin köyhyyden esil- lä pitäjänä. Kirkon apu laman uhreille oli menestystarina. tää ryhmätyömuotoja, joilla oli terapeuttiParikkalassa syntynyt Siitonen haki 18-vuosia tavoitteita. Tampereen seurakuntien ruokapankit levisivät valtakunnalliseksi ilmiöksi, kun Yhteisvastuukeräys otti toimintamuodon kohteekseen. Siinä tilanteessa kirkko osasi reagoida nopeasti. Lamavuonna 1993 kirkolliskokous hyväksyi uuden kirkkolain. Kirkon nauttima luottamus vahvistui, koska kirkko vetosi laman uhrien puolesta ja otti vastuuta heidän taloudellisesta auttamisestaan. Keskellä lamaa tehty päätös heijasti kansainvälistä diakonista uudistusaaltoa, jossa diakonialla on yhteisöllinen sisältö ja diakonia ymmärretään koko kirkon tehtäväksi. Diakonityöntekijöiltä hakivat apua velkaantuneet ja konkurssin kokeneet yrittäjät, avohoitoon siirretyt mielenterveysongelmaiset, vähitellen myös työttömät. Kirkko profiloitui moraaliseksi ääneksi, luovutti osan erityisasemastaan ja tuli kohti kansalaisyhteiskuntaa. Yhtä selkeitä yhteiskunnallisia tilannearvioita Suomen luterilainen kirkko ei ole tuon jälkeen antanut. kiinnostaa. Uusia yhteiskunnallisia avauksia kirkko ei ole tehnyt eikä suuria otsikoita ole näkynyt. Tutkimusten mukaan kirkon auttamistyö on tärkeimpiä syitä kirkkoon kuulumiselle. sairaalatyöstä. Talouden voimakkaalla murroksella ja Suomen syöksymisellä syvään lamaan 1990-luvun alussa oli pulaan joutuneiden työikäisten kasvot. Selvemmin kuin koskaan ennen 1990-luvun lopun kirkko asettui huono-osaisten puolustajaksi. Kriitikoiden mielestä kirkko oli vasemmistolaistunut. – Kyllä tälle 1960-luvulta 2000-luvulle ulotSeurakuntatyötä Ellinoora Siitonen teki entuvalle aikajanalle mahtuu kaikenlaista. Muutos ei ollut kuitenkaan aivan niin suuri ja yhtenäinen kuin aikalaisarviointi oletti. Enää ei ole uutinen, että kirkko on ihmisen puolella. Opiskelujen veyskeskuksia perustettiin ja kotisairaanhoiaikana diakoniatyö kuitenkin avautui ja alkoi toa alettiin kehittää. Erikoissairaanhoitaja-diakonissa Ellinoora Siitonen Eläkeläisen silmin – Keravalla heräsin siihen, että mielenterveysongelmat ovat varsin yleisiä. Sellaisia ei ollut diakoniatyöntekijöiden vastaanotoilla näkynyt kuin yksittäisten kriisien yhteydessä. 4 . Tutkimuksen mukaan monilla seuduilla diakoniatyö jäi entisiin uomiinsa. Kirkko-opillisessa keskustelussa oli vuosia korostettu, että kirkko oli olemassa julistusta ja diakoniaa varten ja että ne kuuluivat kirkon olemukseen. niasio- ja psykodraamakoulutusta ja – Kesäkuussa sitten oli Kotimaa-lehdessä ilmoitus, että diatyönte- käytti sitä työssään. Siitonen hankki myös sotaan. 2 0 1 4 jonka tuli oman määritelmänsä mukaan ”auttaa niitä, joiden hätä on suurin ja joihin muu apu ei ulotu”. Diakoniatyön muutoksen syy oli lama ja yhteiskunnan turvaverkkojen pettäminen. Lama merkitsi asiakaskunnan kasvua, nuorentumista ja ongelmien vakavoitumista. vuoden jälkeen seurakuntatyöhön. Ruokapankkiprojektin poliittinen vaikuttamistyö sai aikaan kuuden suurimman puolueen ja merkittävimpien kansalaisjärjestöjen yhteisen Nälkäryhmän kannanoton, joka siirtyi lähes sellaisenaan vuonna 1999 aloittaneen Paavo Lipposen hallituksen ohjelmaan. Mosin Helsingissä Oulunkylän seurakunnassa nista asioista ajattelee, että ai, tämä tuli uu1970-luvulla ja kotiäitivuosien jälkeen Keravan seurakunnassa. Terniasta juuri mitään
Kirjassa eletään elämän ja kuoleman myyttisellä rajalla. Joskus luontokin tuntuu säestävän tragediaa pukeutumalla synkkiin sadepilviin. Näissä esimerkeissä liikutaan samoilla alu- eilla kuin lauseessa ”Astui alas tuonelaan”. M itä ”Astui alas tuonelaan” tarkoittaa. He tarvitsevat siinä muun muassa tuonen lautturin apua. Hän jatkaa, että tuonela, kuolleiden valtakunta, on vanhentunut käsite, joka ei puhuttele enää nykyajan ihmistä. Vanhoista uskomuksista ja nykynuorten elämänpiiristä Vuorela on koonnut tarinan, joka on sekä surullinen että lohdullinen. Kuolleiden pitäisi päästä jatkamaan lopulliseen tuonpuoleisuuteen, eroon perheistään. Toinen tuonelasta kiinnostumisen esimerkki liittyy keskusteluun kuolemanrajakokemuksista. Pietarin kir-. Aurinkokin tanssii silloin ilosta, kertoo kansanperinne. Onko se vain ahdistunut hiljaisuus salaman leimahduksen ja sitä seuraavan jyrinän välissä. ”Descensus ad inferos” voisi jäädä kokonaan pois ilman, että mitään vahinkoa tapahtuisi. Pietilä ja Osmo Tiililä. Eben Alexanderin vuonna 2012 Yhdysvalloissa ilmestynyt kirja Totuus taivaasta, Tiedemiehen silmiä avaava kuolemanrajakokemus ilmestyi suomeksi viime vuonna. Näin siksi, että kuolema ei olisi vain tyly tuhoutuminen, liian kauhea, jotta sitä voisi millään tavalla käsitellä. Mielestäni ei. Kukaan ei siis väitä esimerkiksi, että tuonelanmatka olisi vain vertauskuvallinen puhetapa. Kuten 1. Lause tuottaa modernille ihmiselle päänvaivaa. Etsin vastausta laajoista suomalaisista teologian yleisesityksistä. No ei niin mitään, eikä asiaa kannata edes pohtia, vastaa moderni ihminen. 14 MAT K AL L A K o t i m a a 1 7. Tuonelassa oli jotain tekeillä. 2 0 1 4 Astui alas tuonelaan Hiljaisen viikon lauantaina Kristus ”astui alas tuonelaan”. Tekikö hän Golgatan rististä sillan tuonelan virran yli. Kirjoittajat ovat yksimielisiä siitä, että Kristus meni kuoltuaan sieluna tuonelaan – samaan aikaan kun hänen ruumiinsa lepäsi haudassa. Näin siksi, että kuolema ei olisi vain tyly tuhoutuminen, liian kauhea, jotta sitä voisi millään tavalla käsitellä ja prosessoida. Yhden lähtökohdan vastaukseen antavat pitkäperjantaihin liittyvät vaikeatajuiset sanat: ”haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös” (Matt. Tekijät – dogmatiikan professoreita kaikki – ovat A. Uskontunnustus pitäisi kirjoittaa tältä osin uudestaan. Ehkä he muistivat kirkkohistoriasta, että tällaisella käsityksellä ei Suomessa kannata leikitellä. Fr. Alexanderin jotenkin legendamaisessa kirjassa toistuvat aikaisemmista rajakokemuskuvauksista tutut asiat: vakava sairaus, tuonpuoleisessa koettujen näkyjen sarja ja paluu takaisin elämään. Vai astuiko hän tuonen lautturin purteen. Seuraavassa esitän kaksi esimerkkiä, jotka viittaavat päinvastaiseen suuntaan. Syksyllä 2013 se sai Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkinnon. Lankalauantailla on kuitenkin omakin teksti: ”Astui alas tuonelaan.” Se ei ole mikään vähäpätöinen lause, sillä jumalanpalveluksessa lausumme sen Apostolisessa uskontunnustuksessa melkein joka sunnuntai. Pääsiäisenä kuolema voitettiin. Vai onko sillä jokin oma rooli. Onko se pelkkää odotusta ja vaikenemista. N yt takaisin pääkysymykseen. Teokset on kirjoitettu suunnilleen vuosien 1860 ja 1960 välisenä aikana. Mutta onko puhe tuonelasta todella vanhentunutta. Hinta oli korkea. Nämä vainajat olivat päässeet sieltä karkuun. Seita Vuorelan nuortenkirja Karikko ilmestyi vuonna 2012. Pojat saavat nopeasti seuraa muista, jotenkin erikoislaatuisista teini-ikäisistä. jälkeen uskontunnustuksesta vähemmällä älyllisen omantunnon piinalla. Alexander kulki mielen matkallaan ensin läpi ankean tuonelan, sitten paratiisillisten maisemien, kunnes kohtasi lopullisen päätepisteen: Jumalan. 4 . Kuitenkin juuri nyt ollaan erityisen kiinnostuneita siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, Esko Miettinen kirjoittaa. Kulkiko Jeesus rajakokemuksista tuttua reittiä: ensin siirtyminen tunnelin läpi, sitten ruumiista irtaantuminen ja saapuminen tuonpuoleiseen maailmaan…. Kirjat yrittävät jotenkin havainnollistaa ihmisen kuolemanjälkeistä kohtaloa – siihen liitetään mielikuvitukseen vetoavia kuvia. Harvaa merkkipäivää muistetaan niin usein kuin lankalauantaita. Granfelt, Gustaf Johansson (myöhemmin pitkäaikainen arkkipiispa), Antti J. 27:52). Mitä ”Astui alas tuonelaan”, ”descensus ad inferos” lähemmin tarkasteltuna pitää sisällään. Mutta entä päivä siinä välissä, lankalauantai. 1600-luvulla Turun piispa Johannes Terserus nimitti tuonelanmatkaa vertauskuvaksi sillä ikävällä seurauksella, että hänet erotettiin virasta. Ehkä tuonela onkin juuri nyt kovin ajankohtainen ja ”Astui alas tuonelaan” Apostolisen uskontunnustuksen tuoreimpia kohtia. P itkäperjantaina maksettiin lunnaat ihmiskunnan synneistä. Päinvastoin: todellisuutta tieteellisen maailmankuvan läpi katselevat selviäisivät tämän Kuolemanjälkeiseen kohtaloon liitetään mielikuvitukseen vetoavia kuvia. Karikko kertoo leirintäalueelle saapuvasta äidistä ja hänen kahdesta pojastaan. Professorit osaavat myös kertoa, mitä Kristus tuonelassa teki
Ihmiskunta oli lunastettu ristin uhrilla, ja ensimmäisenä tämän saivat kuulla tuonelassa vapautusta odottavat vainajien sielut. Hänen mielestään myös sellainen ihminen, joka on elänyt keskellä kristillistä kulttuuria ja jopa selvästi vastannut kieltävästi evankeliumille, saa tuonelassa tilaisuuden tarkistaa kantaansa. Antti J. Granfeltille armo on siis kovin avara. painos 1870. Hän kehittelee teemaa pitkään ja harkiten. Johanssonin mielestä sanoma julistetaan niille, jotka eivät olleet kuulleet sitä elinaikanaan, Kristusta edeltäneille sukupolville. On suuri vaara, että hän hylkää evankeliumin myös kohdatessaan sen Kristuksen descensuksen jälkivaikutuksena vainajien valtakunnassa. 1932. Tähän professorit vastaavat eri tavoin. Oli kuin valtakuntaan olisi lisätty uusi alue, ja nyt hallitsija tuli esittäytymään uusille alamaisilleen. Ainakin me luterilaisina kristittyinä olemme oikeutetut rukoilemaan vainajien puolesta. ten jyrkästi kyseinen henkilö on kieltänyt Jumalan eläessään. Kristuksen ylösnousemus alkoi täältä, maan syvimmistä alhoista. Ajat lankalauantai-iltana jossain Pohjanmaalla, vaikkapa Sievin-Nivalan seudulla. Mitä, eihän nyt ole juhannus, ihmettelet. Granfeltin, Pietilän ja myös Tiililän teologioiden mukaan jostain tuonelan nurkkauksesta löytyy pieni portti, jonka kautta nykyajan ristin ryövärit voivat löytää reitin taivaaseen. Muuten ei karja saa olla rauhassa. Pettymys oli kauhea, kun hänen vain ihmiseksi luulemansa Jeesus paljasti jumalalliset voimansa. Ei kuitenkaan ihan rajaton. M AT KAL L A 15 päivi karjalainen K o t i m a a 1 7. O len tähän saakka puhunut Kristuksen tuonelanmatkasta teologian sanoin. Huomenna kokkoja ei enää tarvita. Gustaf Johansson: Pyhä uskomme. Vuoden 1984 Toimitusten kirja toi näkyvästi takaisin luterilaiseen hengellisyyteen vanhan hautausrukouksen: ”Herra, anna hänelle iankaikkinen lepo.” M yös siitä professorit ovat eri mieltä, kävikö Kristus tuonelassa jo lopullisesti voittaneena vai pitikö hänen siellä jatkaa taisteluaan. Hänet suljettaisiin tuonelan vankimpaan häkkiin. Lankalauantai on nimittäin vuoden vaarallisin päivä. Tässä ollaan lähellä ortodoksisesta teologiasta tuttua näkemystä. Kello on iltaseitsemän tai -kahdeksan, kohta alkaa hämärtää. Äkkiä näet palavan kokon ja ihmisiä sen ympärillä. Kirjallisuutta: Axel Fredrik Granfelt: Kristlig Dogmatik. Valkeita on alun perin sytytetty pahojen henkien karkottamiseksi. luku toteaa, Jeesus evankelioi vainajien henkiä. Vastaus: niitä on poltettu aina. Pietilä: Kristillinen dogmatiikka III. 1897. Osmo Tiililä: Systemaattinen teologia II. 2 0 1 4 jeen 4. Sitä pitää pelotella pääsiäisvalkeilla. Kristus on noussut kuolleista! Esko Miettinen Kirjoittaja on teologi ja eläkkeellä oleva toimittaja.. Pietiläkin tekee samantapaisen varauksen: kääntyminen on vielä tuonelassa mahdollinen, mutta mahdollisuuteen vaikuttaa se, mi- Myös siitä professorit ovat eri mieltä, kävikö Kristus tuonelassa jo lopullisesti voittaneena vai pitikö hänen siellä jatkaa taisteluaan. Seuraavassa kuvaan sitä toisenlaisella kielellä. Hän luuli, että kuoleman valtaa ihmeillään uhmannut Opettaja oli nyt saatu lopullisesti pimeyden vangiksi. Hän, äsken vielä kuolemalla rangaistu rikollinen, alkoi näyttäytyä todellisessa kuninkaallisessa vallassaan. Tuonelan päämies ei odottanut tällaista. Ehkä kaikki tuonelaiset eivät hyväksyneet uuden hallitsijan valtaoikeuksia. Tulet näyttävät tähän vuodenaikaan komeammilta kuin juhannuksena. 4 . Granfelt on toista mieltä. Pysähdyt ja kysyt, miksi valkeita poltetaan. Vähän matkan päässä näet toisen kokon. 2. K eille Kristus sitten julisti ilosanomaa pelastuksesta. Hän on paatunut. Mutta jos kerran kääntyminen on mahdollista tuonelassa, voivatko elävien esirukoukset siinä auttaa. Myöhemmin katsot kirjoista. Hän selittää, että ihminen on tekojensa summa. Siksi ihminen, joka on elämänsä aikana tottunut kieltämään evankeliumin, on rakentanut itselleen armoa vierovan persoonallisuuden. Kun Kristus on tuonelassa, pahuus on maan päällä voimissaan. 1954. Lankalauantai on pieni pääsiäinen. Sen sijaan ne, jotka olivat päässeet määrittelemään kantansa Kristukseen elinaikanaan, saavat nyt tyytyä osaansa. Mahdollisesti nykyinen Katekismus viittaa jonkinlaiseen välienselvittelyyn, kun siinä kirjoitetaan Jeesuksesta: ”Kun hän astui kuolleiden maailmaan, hän osoitti valtansa kaiken pahan keskellä.” Tiililä on löytänyt kaikkea ylimääräistä pohdiskelua vierastaneelta Lutherilta kohdan, jossa tämä kuvailee, miten Kristus rynnisti tuonelaan voitonlippu kädessä ja paiskoi demonit yhden sinne toisen tänne
4 . 16 M AT K AL L A K o t i m a a 1 7. 2 0 1 4 – Evankeliumi on iloinen asia, Eila Helander sanoo. Hän toivoo, että kirkossa keskityttäisiin ydinasioihin eikä jatkuvaan toistemme arvostelemiseen.
Toistaiseksi päivät täyttyvät artikkeleiden viimeistelystä. Eila Helanderin ja hänen puolisonsa, piispa ja emeritusprofessori Gustav Björkstrandin ykköskoti tosin sijaitsee Turussa. Työsuhdetta on tätä tehtävää varten jätetty jäljelle vielä viisi prosenttia. – Suhtaudun uteliaisuudella siihen, mitä elämä tuo tulessaan. – Hankala kysymys! Olen työkeskeinen, harrastuksista on tullut töitäni. Millaisen jäljen Helander on halunnut jättää opiskelijoihin. – On tärkeää oppia ajattelemaan yhteistä etua eikä vain puurtaa yksin oman edun eteen. Olen aina pitänyt työstäni ja haasteistani. Opettajan tehtävä on auttaa opiskelijoita löytämään ja kehittämään omia kykyjään. Kun seuloo nuoruutensa vaikutteet, voi myös nähdä, mitä hyvää niissä oli, Helander muistuttaa. Nuoruuden hengelliset vaikuttajat olivat ystävät, Raamattu ja viidesläinen Ylioppilaslähetys. K teksti: Danielle Miettinen & kuvat: matti karppinen uukauden eläkkeellä ollut Helsingin yliopiston kirkkososiologian grand old lady suostui persoonaansa käsittelevään haastatteluun tiukoin ehdoin. Entä onko aikaa jäänyt harrastuksille. Hän etsii Markku Kilpiön ja Anna-Maija Rait-. Ja ne kirjatkin ovat niin liberaaleja.” Vaikka Helander ei ymmärtänyt, miksi ekumeniaa ja katolista kirkkoa ja vähän kaikkea piti koko ajan vastustaa, hän pysyi viidennen liikkeen piirissä monta vuotta. Helander ehti hoitaa professuuria 17 vuotta. Kirjallisuutta Helander kyllä lukee, mutta hän ei ole varma, kelpaako lukeminen harrastukseksi. Elämäntyönsä merkitystä hän ei halua arvioida. Mustat korkokengät kopisten Helander hakee työhuoneestaan juuri nyt luvussa olevan teoksen. Tiukoissa ohjaksissa opiskelijat ovat päässeet hienosti maaliin. lä ryhmätyön voimaa. 4 . Hänet tunnetaan professorina, joka on ohjannut opiskelijoitaan poikkeuksellisen tarmokkaasti ja yksilöllisesti. – Se on toisten tehtävä, mutta ilonaiheista voin kyllä puhua. Onko kannustaminen Eila Helanderin kutsumus. Kirja tarkastelee nuoren ihmisen uskonnollista kehitystä ja musliminaisten identiteettiä kahden maailman välissä. Sitten riitti. Niitä ovat esimerkiksi ne 23 opiskelijaa, jotka aloittivat minun aikanani ja väittelivät kirkkososiologiasta tohtoreiksi. Minun on vaikea kestää oikeassa olemisen armolahjan omaavia ihmisiä. Toivon, että opiskelijoistani on myös tullut toisia kannustavia ja yhteistyöhön rohkaisevia ihmisiä. Tänään Suomenlahti on parhaimmillaan, keväinen päivä on tyyni ja aurinkoinen. 1960-luvun innossa joidenkin kuppi kuohui yli. Kun Helander oli lukemassa tenttiin, eräs herätykseen tullut opiskelijatoveri pysäytti hänet kampuksen kulmalla ja sanoi: ”Turhaan sinä siihen tenttiin luet, koska Jeesus tulee pian takaisin. Eila Helanderilla ei ole vielä aavistustakaan, millaista on tavallisen eläkeläisen arki. Ei terve ihminen istu kädet ristissä tekemättä mitään. Yli sata valitsi kirkkososiologian pääaineekseen ja valmistui siitä kirkon ja yhteiskunnan erilaisiin tehtäviin. Nykyisin väitöksiä syntyy entistä enemmän tutkijaryhmissä. – Olen ollut siitä lähtien allerginen rintamalinjojen vetämiselle. Kiinnostus kansainvälisiä asioita kohtaan vei hänet lähetystyöhön Itä-Afrikkaan, Karibialle ja Itävaltaan, missä hän toimi kansainvälisen evankelikaalisen järjestön (IFES) opiskelijasihteerinä. Se on pakistanilais-yhdysvaltalaisen Ayad Aktharin esikoinen American derwish. Tutkijana Helander on keskittynyt neljään ai- heeseen. Olenko onnistunut siinä, sekin on toisten arvioitava. – Olen halunnut olla kannustava. M AT KAL L A K o t i m a a 1 7. • Kirkkososiologian professori emerita Eila Helander • Kirjoittanut lukuisia teoksia, joista valitsi kolme: Kutsumus kantaa: Naislähetit Suomen Lähetysseuran työssä toisen maailmansodan jälkeen, 2001; Naiset eivät vaienneet: Naisevankelistainstituutio Suomen helluntailiikkeessä, 1988; Partnership and Power. Hänen seuraajansa Anne Birgitta Pessi kuvailee Helanderia vahvaksi ja karismaattiseksi tiikeriäidiksi, joka raivasi pioneerina tietä perässään tuleville naisille. Niwagilan kanssa), 1996. Pessi paljastaa, että luettelo sai Helanderin kyyneliin. Ohjelmassa jokainen sai luonnehtia juhlakalua muutamalla sanalla. Kotimaahan palattuaan hän oli muutaman vuoden töissä lehtorina Suomen Raamattuopistossa. – Dekkareiden lisäksi pidän afrikkalaisesta ja intialaisesta kaunokirjallisuudesta. 2 0 1 4 Tieteen tarmokas tiikeriäiti 17 Eila Helander on yhdistelmä lähetystyöntekijää ja voimakastahtoista tiedenaista. • Motto: Katso sitä mitä on, älä sitä, mikä puuttuu. – Eläkkeelle jääneen on osattava antaa tilaa seuraajalleen. On se ainakin innostavaa ja palkitsevaa ollut. Hengellisten juurtensa kanssa voi kuitenkin tehdä sovinnon. Tässä minulla on itseni kanssa taistelun paikka, Helander tunnustaa. Helsingin Kalliossa varttuneen Eila Helanderin lapsuudenkoti ei ollut uskonnollinen. Kuudennessa kerroksessa työpöytänsä ääressä istuessaan Helander näkee Korkeasaaren ja Katajanokan välistä kauas merelle. Ne ovat kumppanuus lähetystyössä, naiset uskonnollisina vaikuttajina, kirkko yhteiskunnassa ja EU:ssa sekä uskonnolliset yhteisöt ja lama. Hän istuu maitokahvin värisessä nojatuolissaan ja selailee pientä valkoista virsikirjaa. Helander vetää vielä reilun vuoden yliopistolla tutkimusprojektia, jossa tarkastellaan kirkon asemaa ja itseymmärrystä tämän päi- vän eurooppalaisissa yhteiskunnissa. Ei saa jäädä haamuvaikuttajaksi. Helander uskoo lujasti yhdessä tekemiseen. – Hohhoijaa, mitä on kutsumus. A Quest for Reconstruction in Mission (yhdessä Wilson B. Anne Birgitta Pessi järjesti ihailemalleen edeltäjälleen yllätysjuhlat, joihin kutsuttiin kaikki Helanderin ohjauksessa väitelleet tohtorit ja kirkkososiologian jatko-opiskelijat. Helander tiedostaa, että hänen elämänvaiheeseensa liittyy haaste. Hän oli mukana uudistamassa Helsingin yliopiston tohtorikoulutusta ja piti silloinkin esil- KUKA. Helsingin yliopistosta eläkkeelle jäänyt kirkkososiologian professori pitää uransa suurimpina ilonaiheina niitä 23 tohtoria, jotka valmistuivat hänen ohjauksessaan. – Emme halunneet luopua Helsingin asunnosta, täällä on vielä niin paljon tekemistä, Helander sanoo ja kehottaa vilkaisemaan maisemaa työhuoneensa ikkunasta. Puhelimessa hän sanoi: ”Haluan puhua kirkosta ja tutkimuksesta, en garderoobistani enkä lempiruuistani.” Yhteisymmärrys on tällä kohtaa saumaton ja ovi on auennut hänen kotiinsa Helsingin Merihaassa
Sitten tuli 1990-luvun alun lama. 1970-luvulla kirkon ymmärrys omasta tehtävästään alkoi muuttua. – Leipäjonot olivat ajan ikoni. Helanderin mukaan kirkon jäsenmäärä saattaa laskea jopa 50 prosenttiin. ihminen on ihmiset. Giddens puhuu uudenlaisesta yhteiskuntapolitiikasta, joka on ”elämän politiikkaa”. Pääsiäisen Eila Helander ja hänen puolisonsa Gustav Björkstrand viettävät perhepiirissä. Kirkossa moni haistoi muutoksessa jälleen mahdollisuuden. – Lähetystyö on aina vaihtosuhde. – Suurperhe on iloinen asia, Helander sanoo. – Minua häiritsee suunnattomasti se, että ihmisiä määritellään kristityiksi tai uskovaisiksi sen perusteella, mitä heiltä puuttuu. Tämän viisauden Helander on tuonut tuliaisina kaikkeen tekemiseensä: opetukseen, ohjaukseen ja hallintotehtäviin. Swahilin kielessä on sanonta: Mtu ni watu, Elämässä ei aina käy niin kuin ehdottomasti ajatellaan. Noina vuosina hän oppi mitä on yhteisöllisyys ja toivo. Pitää katsoa sitä, mitä ihmisellä jo on. 2000-luvun ymmärtämistä varten Eila He- lander nostaa esille tunnetun brittiläisen sosiologin Anthony Giddensin. Jäsenmäärä ei kuitenkaan kerro sitä, kuinka moni suomalainen on kiinnostunut kristinuskosta. – Surkuttelin naiselle tilannetta. Yhteiskunnan ja kirkon suhde on aihe, jos- tilan sanoittamaa virttä 525: ”Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus. Mitä Helander vastaa tähän. Suuri osa Jumalan kuviksi luoduista ihmisistä kuitenkin on kaikkea tätä. Afrikassa Helander oppi, mitä ovat yhteisöllisyys, kumppanuus ja toivo. – 60-luku oli auktoriteettien vastustamisen aikaa ja kirkkokin sai siitä osansa. Sitä arvosteltiin vanhoilliseksi, taantumukselliseksi ja epädemokraattiseksi. Ennen syväsukellusta suomalaiseen tiedemaa- ilmaan Afrikka kutsui Eila Helanderin luokseen vielä kerran. Suurempi kuin oma tahto Kutsujan on laupeus. Jos ei osaa ottaa vastaan, ei voi myöskään antaa. Nyt kirkko kelpasi auttajaksi siellä, missä yhteiskunnan voimavarat loppuivat. – Avioliiton myötä elämääni tuli kaksi aikuista lasta ja viisi lastenlasta. Helanderin mukaan oli tärkeää, että kirkko oli lamaan mennessä saavuttanut uudenlaisen asemansa. – Uhri ja sovitus ovat nykyihmiselle vaikeita käsitteitä. Kylmä sota hallitsi maailmanpolitiikkaa ja ehkäisypilleri mullisti seksuaalisen käyttäytymisen. Aika voi olla vakava, mutta murheen alla huokailuun ei ole syytä. – Ihmiset valitsevat monien uskonnollisten yhteisöjen väliltä. – Hyvän elämän etsijä etsii arvoja. Hän toivoo, että pääsiäisenä työvuoroissaan puurtavat kirkon palvelijat saisivat puettua sanomansa kielelle, jota nykysuomalainen ymmärtää. Moni miettii, selviääkö kirkko tästä noutopöytäuskonnollisuudesta. Hän toimi seitsemän vuotta lehtorina Tansaniassa Makumiran teologisessa korkeakoulussa Suomen Lähetysseuran lähettämänä. Tähän liittyvä tuhannen taalan kysymys on se, miten kirkko määrittää itsensä arvoinstituutiona. Pääsiäisen sisältö on anteeksiantamus, uuden elämän mahdollisuus, tulevaisuus ja toivo. Oikeisto haukkui eduskuntavaalien alla julkaistua kannanottoa ”pöyristyttävän vasemmistolaiseksi”. Tätä arvojen ja evankeliumin vastakkainasettelua purkaessaan Helander harmistuu. Tämä loi pohjan kirkon aktiiviselle yhteiskunnalliselle osallistumiselle, kun se ryhtyi toimimaan laman uhrien hyväksi. Siinä on oleellista nähdä yksilö sellaisena, joka haluaa ja kykenee etsimään itse oman hyvän elämänsä. Siihen asti se oli toiminut omien seiniensä sisällä. – Kuka tässä ketäkin oikein kannattelee, me Kristusta vai Kristus meitä. Millaista pitkään yksin eläneen on olla suuren joukon keskellä. Kun hän tarkastelee kirkon ja yhteiskunnan suhteiden muuttumista, kuulijasta tuntuu kuin hän olisi hyvin valmistetulla luennolla. Vietämme juhlaa heidän kanssaan. Nyt hän kätki multaan seitsemännen kylvön, perheensä siemenviljan. Helander muistaa Tansaniasta hyvin yhden pitkän kuivan kauden. – Nyt tultiin ulos, kirkonmäelle. Kirkon tehtävä on vahvistaa tätä jäsenyyttä. Kukapa ei näitä tarvitsisi?. 1980-luvulla suomalainen yhteiskunta keskiluokkaistui, ilmapiiri muuttui konservatiivisemmaksi ja poliittisten puolueiden erot lähes hävisivät. Sateet olivat viipyneet niin kauan, että eräs nainen oli kylvänyt peltonsa turhaan jo kuusi kertaa. – Kirkko näki tehtäväkseen auttaa poliitikkoja tekemään oikeudenmukaisia päätöksiä. Kirkko uudisti suhteensa sosiaalidemokratiaan, perusti vastuuviikon ja alkoi valmistautua naispappeuteen. Tämä kehitys synnytti vastapainokseen voimakkaan vaihtoehtoliikkeiden aallon. – Nyerere auttoi minua ymmärtämään kristityn vastuun yhteiskunnassa. Nyerere kieltäytyi hyväksymästä, että Jumala olisi köyhä, sairas, tietämätön tai sorrettu. – Olen nähnyt, että elämässä ei aina käy niin kuin ehdottomasti ajatellaan. Ihmiset saattavat sitoutua yhteisöihin, sitten hylätä ne ja etsiä uusia. – Kirkonmäki ei enää riittänyt. Kristus on kirkon Herra. 2 0 1 4 Eila Helander on ollut 13 vuotta lähetystyössä. Gallupeissa kansalaisten luottamus kirkkoon oli huipussaan. 18 MAT K AL L A K o t i m a a 1 7. Piispat sanoivat, ettei taloutta ja moraalia voi erottaa ja ilmaisivat syvän huolensa hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Jotta arvoja voidaan valita, jonkun täytyy tarjota niitä. Kirkko tuli näkyvästi esille heikoimman puolustajana. Kasteessa ihminen otetaan Jumalan lapseksi ja seurakunnan jäseneksi. – Hyvänen aika, katso millaisia vaiheita kristillinen kirkko on käynyt läpi ja selvinnyt niistä! Onko se sitä paitsi meistä kiinni. Aloitamme 1960-luvulta, jolloin vanhan Suomen rakenteet repeilivät. ta Eila Helander puhuu mielellään. – Kirkon tulee olla kirkko, sillä on tehtävä, jota millään muulla instituutiolla ei ole. Meidän tehtävämme on taistella Jumalan kuvaksi luotujen ihmisten paremman elämän puolesta. Se alkoi puhua kansainvälisestä solidaarisuudesta ja sai takaisin asemansa yhteiskunnallisissa neuvottelupöydissä. Nyt oli tilaus aktiiviselle ja osallistuvalle kirkolle. Mutta ei arvoja voi erottaa uskonnollisesta sanomasta, vaan sen uskonnollinen ydin tuottaa niitä. Helander pyytää tarkistamaan asennetta. Tai he voivat olla aktiivisia useassa yhteisössä yhtä aikaa. 4 . Maa jatkoi teollistumistaan, väki muutti kaupunkeihin ja koulutettujen määrä kasvoi voimakkaasti. Hän katsoi minuun ja sanoi: ’Vielä on toivoa, mehän olemme vielä elossa.’ Tästä asenteesta meillä olisi Helanderin mielestä paljon oppimista, mutta me länsimaiset ihmiset olemme usein henkisesti jumiutuneet auttajan asemaan. Vuosituhannen viimeisenä keväänä piispat kohauttivat yhteisellä paimenkirjeellä Kohti yhteistä hyvää. Uskonelämänsä yhtenä tärkeänä vaikuttajana Helander pitää Tansanian ensimmäisen presidentin Julius Nyereren ajatusta ihmisestä Jumalan kuvana. Suurempi kuin oma into, ehdottomuus mieleni – uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi.” Helander lukee virttä ääneen. Sitten hän alkoi odottaa sadetta. Herätysliikkeissä tällainen puhe kuullaan kirkon syvimmän olemuksen hylkäämisenä
Siihen ei koota vaikerruksia ja valituksia, vaan merkintöjä kaikesta siitä, joka sai meidät elämään enemmän, nauttimaan syvemmin ja iloitsemaan vapautuneemmin. Suom. Ainutlaatuinen dokumentti toisesta maailmansodasta kiinnosti häntä. Heistä saamme voimaa ja elämänhalua. Ja kun äiti kuolee, Lena iloitsee tämän ruokakupongeista. Sairauden, synnin ja pelon liitos tuntuu mahdottomalta murtaa. Arvot menevät monella kokonaan uusiksi. Tämä näyttelijä, käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja ja insinööri sairasti nuorena luusyöpää kymmenen vuoden ajan, menetti toisen jalkansa, keuhkon ja palasen maksaa. Sitten kirjailija listaa sairastumisen opettamat 23 asiaa. 192 s. Sen sijaan heitä uhattiin rekisteröinnillä ja eristämisellä. Keltainen maailma tuntuu ensi silmäyksellä pettävän kevyeltä, niin kuin rankimmat kokemukset olisi piilotettu rivien väleihin. Marja Kuparinen Rakkauden varjot tummuvat Kaksi nuorta poikaa pyöräilee keväisenä päivänä Tukholmassa. Johnny Kniga. Kirjan alussa on Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtajan Markku Kangaspuron artikkeli Leningradin piirityksestä. Elokuvamiehen taitoa on esimerkiksi se kohtaus, jossa nuori Albert tanssii sairaanhoitajan kanssa hetkeä ennen kuin hänen jalkansa amputoidaan. Takaumat pistäytyvät lapsuudessa, rikkoutuneissa suhteissa ja suuressa tulevaisuuden toivossa. y h d e s sä K o t i m a a 1 7. Nykyistä ruokakeskusteluamme Lena Muhina pitäisi varmaan järjettömänä. Niinpä Lenan kotona on teurastettu kissa. 300 s. Talviturkki on juuri ehditty heittää, ystävyys on tuore ja heillä tuntuu olevan kaikki maailman aika puolellaan. Suom. Mitä syöpä sitten voi antaa. 2 0 1 4 KirjaT Sairaudesta suurella ilolla Vakava sairaus saa ihmisen katselemaan elämää uusin silmin. Jokainen leipäannos lisää oman selviämisen mahdollisuuksia. Gardell liikkuu ajassa ihailtavan sujuvasti. Kirjan kieli on kaunista, niuk- kaa ja lauseet tehokkaita. 4 . Marja Kuparinen Albert Espinosa: Keltainen maailma. Otto Lappalainen. Suom. 1973) pieni kirja Keltainen maailma. Teksti on harvinaisen tiedostavaa ja omia tunteita analysoivaa. Yksi taito on esimerkiksi kärsivällisen odottamisen taito. Ilo maustaa kirjaa sen ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Monet niistä keskittyvät elämän myönteisiin puoliin ja ihmisen omaan tapaan kohdata vastaantuleva välttämättömyys. Pelko on saapunut kaupunkiin. Espinosan mukaan se voi opettaa ymmärtämään, kuka on ja millaisia muut ihmiset ovat. Sairaalassa kaikki potilaan tiedot kootaan hänen sairaskertomukseensa. Espinosa listaakin mieluummin kaikkea, mitä on saanut kuin menettänyt. Se ei ollut sodanjälkeisessä Neuvostoliitossa aivan valtavirtaa. He käyvät elämässämme, ja se kohtaaminen saa meidät tuntemaan olevamme erityisiä. Taina Helkamo. Nämä kohtaamiset voivat olla hyvinkin lyhyitä, mutta mitä heiltä silloin saamme, ei katoa sisältämme koskaan. Espinosa kirjoittaa kepeästi ja ikään kuin hymyillen. Nyt mukaan tulee enemmän myös heidän ystäviään. Hyvä esimerkki siitä, mitä sairaus voi ihmiselle opettaa, on Albert Espinosan (s. En olisi mil- lään voinut kuvitella että kissan liha on niin herkullista”, kirjoittaa Lena Muhina 18.12.1941. Huonona päivänä sellaisen kirjan sivuilta löytyy paljon voimaa jatkaa eteenpäin. Saartorengas puristaa leningradilaisia, ruokaa on vaikea saada. ta. Albert Espinosa suosittelee kaikille toisenlaisen päiväkirjan, oman elinkertomuksen pitämistä. Marja Kuparinen Lena Muhina: Piirityspäiväkirja. Toisaalla Benjaminin ja Rasmuksen onnessa, toisaalla sen väistämättömässä lopputuloksessa. Gardell kuvaa myötätunnolla myös Benjaminin jehovantodistajiin kuuluvia vanhempia, erityisesti äitiä. Saksan rinnalla sotiessaan Suomikin osallistui siihen välillisesti. Siitä riittäisi meille pitkäksi aikaa. Päiväkirjan sivuilla haaveilee aluksi nuori tyttö. Hän aikoo olla hyvä neuvostokoululainen, kasvaa ja kehittyä. Pauli Tapio, Bazar. Viimeinen opetus on hänestä arvokkain. Hän haluaa vain, että saa elämänsä aikana rakastaa jotakuta, joka rakastaa häntä. Lena toivoo kotonaan asuvan vanhan Akan kuolevan pian, jotta ruokaa riittäisi enemmän äidille ja hänelle. He ovat enemmän kuin ystäviä, melkein kuin rakastettuja. Mitä koulun ruokalasta tai kaupasta jonottamisen jälkeen saadaan, kuljetetaan kotiin ja sekoitetaan kuumaan veteen keitoksi. Joka hetki heidän on toimittava, reagoitava ja jopa tunnettava niin kuin on oikein ja hyväksyttyä. Muhinan päiväkirja on harvinainen siksikin, että se keskittyy yksilön kokemuksiin. Kissalla eli kokonaisen viikon ”Olisi hienoa saada jostakin vielä kissa. Rinnastukset ja aikasiirtymät tuovat tekstiin vahvoja rinnastuksia ja viiltäviä tunnekokemuksia. Kirjan nimi viittaa ihmisiin, keltaisiin, joita meille annetaan, kun heitä tarvitsemme. Kun poika jättää yhteisön, hänestä tulee vanhemmille kuin kuollut. Nuori Lena selvisi toisin kuin ne miljoona leningradilaista, jotka 900 eristyspäivän aikana kuolivat nälkään ja pommituksiin. Päiväkirja osoittaa hyvin, mitä nälkä tekee ihmisen tunteille ja ajatuksille. Nimetön lahjoittaja luovutti Muhinan päiväkirjan vuonna 1962 Neuvostoliiton valtionarkistoon, josta sen löysi historiantutkija Sergei Jarov. Se opettaa tuntemaan omat rajansa ja ennen kaikkea pääsemään kuolemanpelosta. Kaiken alla tuntuu kirjoittajan oikeutettu suuttumus: yhteiskunta ei pystynyt tarjoamaan parannuskeinoa, lievitystä eikä lohtua sairastuneille. 291 s.. Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -romaanin toinen osa Sairaus jatkaa ensimmäisestä osasta tuttujen Benjaminin ja Raskuksen elämän seuraamis- Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin: Sairaus. Kirjan kolmas osa, Kuolema, ilmestyy ensi syksynä. Lena Muhinan Piirityspäiväkirja kertoo 16-vuotiaan sotakokemuksista. Äkkiä katse osuu lehtikioskin kirkuvaan lööppiin: ”Pappi homoseksuaaleista: On hyvä että aids tarttuu heihin!” Eletään 1980-lukua, ja uusi tauti synnyttää otsikoita. Sodan sytyttyä sävy muuttuu. Herkän Benjaminin valinta on toinen. Bazar. Muhina kirjaa riipaisevan tarkkaan päivittäisiä syömi- 19 siään. Kun puute talven aikana lisääntyy, Lenan huomio kiinnittyy vain ruokaan ja kylmyyteen
Popmuusikko, runoilija, pianisti ja taidemaalari kertovat, mitä tyhjä hauta heille merkitsee. 2 0 1 4 Pääsiäisaamuna Jeesuksen hauta oli tyhjä. 4 . Pahkalan kylässä on noin 250 asukasta. luokka Pääsiäisaamupiirustukset ovat Pohjois-Pohjanmaalla, Kalajoella sijaitsevan pienen Pahkalan koulun oppilaiden tekemiä. tekstit: Danielle Miettinen Laura Puranen, Pahkalan koulu, 2. Pahkalan koulu on kyläkoulu, johon oppilaita tulee myös seitsemältä pieneltä lähikylältä.. 20 MAT KAL L A Hän ei ole täällä! K o t i m a a 1 7