HuHTIKuuTA 2015 | hinta: 3,70€ | 110. SIVu 4 TIuKKA PAIKKA professori Sixten korkmanin terveiset uudelle hallitukselle. vuosikerta | 0043595–15–16. VAPAAEHTOISEN KIIREET Ulla Pesola teki pitkän työuran Yhteisvastuukeräyksessä ja ruokapankkitoiminnassa. SiVU 6 15 16. Sivut 16–17 ma t ti karppinen HAllITuSOHjElmA kotimaa tutki, minkä puolueen painotukset ovat lähimpänä kirkon tavoitteita. Eläkkeelle jäätyään hän ei hiljentänyt tahtia, nyt kutsuvat vapaaehtoistyöt
Konfliktien lietsojien ja median logiikka kietoutui toisiinsa kummallisella tavalla. – Voi kysyä, olisiko Pariisin terrori-iskuja tapahtunut ilman mediaa. Voiko media ratkaista konflikteja. Sitä voitaisiin suomalaisessa yhteiskunnassa yrittää ymmärtää paremmin, syvällisemmin ja nyansoidummin. Kysymys ei ole kuitenkaan vain ammattitoimittajien tuottamasta journalismista vaan myös sosiaalisesta mediasta. Kun akuutti tilanne on ohi, voidaan pohtia, mistä on kysymys, mitä tapahtui ja miten sitä pitäisi tulkita. Olisi liian yksioikoista väittää, että kuvat olivat iskun syy, mutta on mielenkiintoista pohtia, mikä vaikutus niillä oli. – Luennon otsikko on tilaisuuden järjestäjän keksimä ja varmasti tarkoituksella provokatiivinen, jotta se herättäisi ajatuksia ja keskustelua. kiRkkOkiERTUE s. 22 Ninni Poijärvi esiintyy isoisänsä suunnittelemissa kirkoissa. – On kuitenkin olemassa myös hidasta journalismia, joka pyrkii tekemään asioita ymmärrettäväksi. – Kilpailu ja kaupallisuus vaikuttavat median toimintaan. Luennoit ensi viikolla Tampereen seurakuntien järjestämässä Uskon Akatemia -luentosarjassa mediasta uskonnollisten konfliktien synnyttäjänä. – Suomessa valtakunnallinen media tulkitsee ilmiöitä maallistuneesta kehyksestä käsin. Se ei auta ymmärtämään, mistä on kysymys. EVANkEliUMi s.27 Jumalallinen sävel kertoo, mihin laumaan kuulut.. Myös ISIS käyttää mediaa hyvin taitavasti synnyttääkseen pelkoa. Sitä kautta se voi heikentää mustavalkoisia ja demonisoivia asetelmia. 18 Henkesi edestä -elokuva herättelee eettisiä pohdintoja. 5 Lähetyshiippakunnan papit menettivät pappisoikeutensa. Silloin laadukas, asiantunteva ja monista eri näkökulmista asioita tarkasteleva media voi auttaa ilmiön ymmärtämisessä. – Jostain näkökulmasta voi tulla mieleen sellainenkin ajatus, että olisiko parempi, jos vain laitettaisiin kaikki kanavat kiinni. Länsimaiseen kulttuuriin kuuluu kuitenkin vahvana ajatus sananvapaudesta. hUUMORi s. Israel-Palestiina-konfliktissa valtavirtamedia on jakautunut. Toimijoita on valtava määrä. Synnyttääkö media uskonnollisia konflikteja. Olen esimerkiksi ymmärtänyt, että eri puolilla maailmaa on valtavasti muslimeja, joita Muhammedin kuvan näyttäminen loukkaa, mutta heille ei tulisi mieleenkään ottaa asetta käteen. Kaupallinen logiikka tuottaa yksinkertaistuksia. ARVOT s. 20 Yksinäiset sydämet romaaneissa. Räväkämmät otsikot myyvät paremmin ja keräävät enemmän klikkauksia. ElOkUVA s. KUVA: MATTI KARPPINEN EROTETUT s. TUijA PyhÄRANTA Medialla on vaikutusta konfliktin kärjistymiseen, sanoo mediatutkija Johanna Sumiala. Ei tarvitse hyväksyä, mutta pitäisi yrittää ymmärtää. 10 Kristillinen arvotraditio on voimavara, kirjoittaa Ville Päivänsalo. Lisäksi toiseen iskun tekijöistä olivat vaikuttaneet Abu Ghraibin vankilasta levinneet kuvat, joissa häpäistiin muslimivankeja. kiRjAlliSUUS s. Iskun tekijät käyttivät mediaa taitavasti hyväkseen monin tavoin. Media ei voi synnyttää konfliktia tyhjästä, mutta sillä miten media käsittelee ilmiöitä, on merkitystä sen kannalta, kärjistyykö konflikti. 2 TÄNÄÄN Kotimaa 16.4.2015 TÄSSÄ NUMEROSSA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Graafikko Gun Helminen Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä (virkavapaalla), Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski, Jussi Rytkönen (virkavapaalla), Sakari Sarkimaa, Olli Seppälä, Meri Toivanen, Noora Wikman Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 55?000 lukijaa (KMT 2014) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi ”Media on konflikteissa keskeinen toimija” ViikON hENkilö Johanna Sumialan mukaan media voi syventää uskonnollisia konflikteja. – Ihmisillä jotka tuntevat jotakin monoteistista uskontoa, saattaa olla paremmat mahdollisuudet ymmärtää toisen monoteistisen uskonnon edustajan ajattelua. 12 Koomikkopapit rikkovat ennakkoluuloja. Onko suomalainen media uskonnollisia konflikteja lietsova vai ratkaiseva voima. Ongelma on se, että informaatiota on niin paljon ja osa siitä on disinformaatiota. Missä uskonnollisissa konflikteissa medialla on ollut keskeinen rooli. He voivat eläytyä tapaan ajatella. Olen kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, ettei media vain välitä tietoa tai kerro tapahtumista vaan on myös itse keskeinen toimija. Ajatellaan, että meillä on oikeus saada tietoa ja sen avulla voimme tehdä ratkaisuja
Kyselen armoa. toiv. Nyt Suomeen haetaan vastuullisia ja yhteistyökykyisiä poliitikkoja. saan. Heitä löytyy varmasti joka puolueesta, mutta pääsevätkö juuri he Arkadianmäelle, riippuu luonnollisesti äänestäjistä. Pojan ääni, outo särkyneisyys: Isä kuoli yöllä. Hyvinvoinnin rahoitus vain näyttäytyy puolueille eri tavoin. kolyanilaisessa malmivuoressa Länsi-Siperiassa Objoen rannalla. Tekstiviesti tulee hautaan siunaamisaamuna: Jumala ON armollinen valo. jukka f ordell. Tyylipisteitä ei tule oikein kenellekään, ei edes oppositiolle. Eikö todellakaan omassa Suomessamme ole henkilöä, joka kutsuisi kodittoman siv. nuoren tytön kotilietensä lempeään valoon. Vastuullinen äänestäjä joutuu pohtimaan suuria linjoja, sillä Euroopan ja maailman taloustilanne kaventaa puolueiden liikkumatilaa. On kuin armon kosketuksen olisi oltava yhtä vahva kuin kuoleman järkytys. Samalla tehdään jo esityslistaa seuraaville vaaleille, sillä mikään hallitus ei saa maata valmiiksi, vaan joutuu jatkamaan siitä, mihin edellinen hallitus ja eduskunta jäivät. Vaalilupauksia ja kumisevia sanoja toki riittää, mutta äänestäjän on osattava suodattaa populismi ja katteeton ideologia pois. Hallituksen omat toimet ovat pääosin hyytyneet ja saaneet osakseen ansaittua kritiikkiä. Liiallinen nokittelu sen sijaan johtaa pisteiden keruuseen ja julkisuudessa paistatteluun. Saapuneen sähkösanoman mukaan on asessori Svinhufvud siirretty Tomskista Kolyvaniin, joka on vuorityöpaikka hopearikkaudestaan tunnetussa n.s. AINO-KAARINA MÄKISAlO pappi ja kirjailija 16.4.1915 Asessori P. Ja vielä parempi jos päätökset tuovat – vaikka mutkan kautta – hyvää myös ihmiskunnalle laajemmin. Äänestäjä joutuu nyt valitsemaan vivahteiden välillä. Demokratian logiikkaan kuuluu hallituksen ja opposition vastakkainasettelu. ¶ Sitten yllättää syyllisyys. Lastenlasten elämään tulee kokemus, että nurkan takaa voi tulla järkyttävä yllätys. Svinhufvudin karkoituspaikka. Suuria ideologisia eroavuuksia puolueiden välillä on kovin vähän. talousaskareissa ja käsitöissä. Isä oli lapsille läheinen. Paasikalliolta Kuhmoisissa. odott. Oppositio on päässyt tavallista helpommalla. Nykyisen eduskunnan loppukausi ja Stubbin pätkähallitus on tahattomasti jättänyt nuhjuuntuneen kuvan politiikasta ja poliittisesta päätöksenteosta. Päätökset nousevat omista arvoista sekä keskusteluista, joissa erilaiset arvot kohtaavat ja hioutuvat toiminnaksi, joka palvelee ihmistä ja Suomea. Nyt ei auta vängätä Politiikka on edelleen yhteisten asioiden hoitamista. vast. Ymmärryksessä, että eronnutkin saa surra entistä puolisoaan. Mutta kuinka monelle äänestäjälle ilmastonmuutos on vaalien ykkösasia, vaikka todella isossa kuvassa se voi olla kohtalokkain aihe. Suomalainen politiikka on viimeiset neljä vuotta ollut oudossa turbulenssissa. Paljaus. Kirkon keskeiset tavoitteet liittyvät lapsiperheiden arkeen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen sekä ääri-ilmiöiden torjuntaan. Median ei ole tarvinnut esittää politiikkaa vähättelevässä valossa, poliitikot tekivät sen itse. Vaalin tulos on yritys nähdä tulevaisuuteen: kuka pystyy parhaiten hoitamaan maan asioita seuraavat neljä vuotta. Asioita jäi kesken. Alan nähdä, miten armo on ollut läsnä puhelinkeskusteluissa, sähköpostiviesteissä, korteissa ja runoissa, joita olen saanut. E. Automobiili saatavissa. TÄNÄÄN 3 Kotimaa 16.4.2015 Nukkuvien puolue on paljon vartijana. Mielel. Niinpä viime hetken lausunnot ja mediaesiintyminen saattavat vaikuttaa kynän kulkuun äänestyskopissa. Nukkuvien puolue on paljon vartijana. Se on peli, joka hyvin toimiessaan tuottaa hyödyllisiä ja kauaskantoisia ratkaisuja. nimim. Myös vapaaehtoistyön tukeminen ja maaseudun elinvoimaisuuden turvaaminen ovat kirkon listalla. PÄÄKIRJOITUS KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA Olli SeppälÄ Julkaisupäällikkö olli.seppala@kotimaa.fi S uomi äänestää ensi sunnuntaina. Armo ON Aamulla soi puhelin. Samaan aikaan ulkoinen paine eurokriiseineen on kaventanut liikkumatilaa. Fiksulla ja rakentavalla otteella voitetaan nyt enemmän kuin ideologisella vänkäämisellä. ”Omnibus esto benignus” Viipuri, Kaislahti. Lähempiä tietoja saa kirjeellisesti ja myöskin telefoonissa nimismies Osk. Arv. Kysymys hyvinvointivaltion säilyttämisestä on toki sellainen, mutta tuskin kukaan on sitä aktiivisesti romuttamassa. Ei siis ihme, että epävarmojen äänestäjien määrä on ollut tavallista suurempi. Kirkkohallituksen julkaisemat hallitusohjelmatavoitteet ovat varmasti pääosin hyväksyttäviä kaikissa puolueissa. Keskustan suosio kertoo, että se on Juha Sipilän johdolla onnistunut synnyttämään tällaisen järkevän vaikutelman. Että jää keskeneräisiä asioita. Elämästä tulee kokonainen. ¶ Onko yli kaksikymmentä vuotta sitten eronneella oikeus surra entistä puolisoaan. Toivoin, että jonain päivänä olemme niin vanhoja ja heltyneitä, että anteeksiantoa tapahtuu. Ehkä konkreettiset toimenpiteet ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi jakavat puolueita. Suru tulee ensin lasten kautta. Kesävieraat saavat asunnon täysihoidolla luonnonihanalla paikalla järven rannalla Kuhmoisissa. Kokeneet poliitikot tunnistavat tilanteen ja yrittävät välttää liiallisia irtiottoja tai möläytyksiä. Hallitus ei saa sanella kaikessa, eikä oppositio jarruttaa kaikessa. Mieleen tulee kuvia yhteisen elämän ajalta: tutustuminen, pitkä seurustelu, avioliitto opiskeluaikana, kodit, lasten syntymä
Vihreät puhuvat lapsiperheköyhyyden vähentämisestä. Perussuomalaisten ohjelmassa oli Heikkisen mukaan havaittavissa eniten kirkon tavoitteille vastakkaisia tavoitteita. Kivelä on evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja nykyinen kansanedustaja. Ensimmäisessä kokonaisuudessa vaaditaan tukea lapsiperheille, vapaaehtoisja talkootyön sekä alueiden tasapuolista edistämistä. Heidän määränsä lisääntyy lähinnä länsimaissa, joissa väestönkasvu on huomattavasti globaalin etelän maita hitaampaa.. Apulaisoikeusasiamies on pyytänyt Helsingin vankilalta selvitystä uusista toimenpiteistä ongelman ratkaisemiseksi. Itsestään selvänä odotuksena tuntuu olevan, että perhe rakentuu miehen ja naisen avioliiton varaan, Heikkinen huomaa. Heikkisen kirjauksissa miinuksen sai, jos asiasta oli puolueen ohjelmassa kirkon tavoitteeseen nähden vastakkainen kanta tai siitä ei ollut mainintaa. Hänen mukaansa myös köyhyydestä puhutaan puolueiden vaaliohjelmissa melko vähän. Kirkko vaatii muun muassa pienten lasten perheiden auttamista kriisitilanteissa ja lapsiperheiden köyhyyden vähentämistä. Toinen osio keskittyy ilmastoon ja kehitysyhteistyön vahvistamiseen ja kolmas väkivaltaisten ääri-ilmiöiden ehkäisyyn, pakolaiskiintiön korottamiseen ja uskonnonvapauden turvaamiseen turvapaikkaprosessissa sekä maamme vankiloissa. Dosentti Vesa Heikkinen luki Kotimaan pyynnöstä puolueiden vaaliohjelmat ja vertaili niitä kirkon hallitusohjelmatavoitteisiin. Vankilassa valittava perhe tai jumalanpalvelus Eduskunnan oikeusasiamies Jussi Pajuojan mukaan Helsingin vankilan on muutettava päiväjärjestystään sunnuntaina. Linjat erosivat kehitysyhteistyöja pakolaisasioissa. muslimien määrä kasvaa Väestönkasvu tuo muslimien määrän maailmanlaajuisesti kristittyjen rinnalle, ennustaa kansainvälinen Pew Research Center tuoreessa tutkimuksessaan. Puolueen ohjelmassa puhutaan esimerkiksi kristillisistä arvoista. Ne on jaoteltu kolmeen kokonaisuuteen, jotka ovat arjen hyvinvointi, globaalit kysymykset ja turvallisuus ja perusoikeuskysymykset. Haastajan asemaan Iltalehti nimeää eija Nivalan (kesk), Seppo Särkiniemen (kesk), Simo Rundgrenin (kesk), ilkka Kantolan (sd), Jari Koskelan (ps), Lauri Oinosen (kesk), arto Luukkasen (ps) sekä Kirsi Ojansuu-Kauniston (vihr). Heikkisen luennassa RKP:lle kertyi eniten plussia, eli kirkon hallitusohjelmatavoitteet olivat parhaiten edustettuina sen vaaliohjelmassa. Kantelijan mukaan tilanne on ollut kuvatunalainen noin kolmen vuoden ajan. Syynä muutosvaatimukseen on, että vankilassa on järjestetty perhetapaamisia ja jumalanpalveluksia samaan aikaan. Oikeusasiamiehelle tulleen kantelun mukaan käytännön tasolla läntisen selliosaston vanki joutuu valitsemaan, osallistuuko jumalanpalvelukseen vai tapaako perhettään. Uskontojen edustajien määrien muutokset johtuvat lähes kokonaan väestönkasvusta. Puolueet kampanjoivat tiiviisti Helsingin Narinkkatorilla. Muutamille heistä povataan eri lehtien ennustuksissa myös läpimenoa. Politiikan kieleen perehtynyt Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Vesa Heikkinen selvitti Kotimaan pyynnöstä, kuinka paljon kirkon yhdeksän hallitusohjelmatavoitetta keräävät mainintoja vaaliohjelmissa ja strategisissa hallitusohjelmissa. 4 TÄNÄÄN Kotimaa 16.4.2015 LYHYET RKP:n vaaliohjelma yhteneväisin kirkon tavoitteiden kanssa HaLLiTusoHjELma Perussuomalaisilla eri kannat muun muassa pakolaisja ilmastopolitiikassa. Kanta voisi olla sama kuin kirkon, mutta sitä ei mainita. Kirkkohallituksen täysistunto hyväksyi tammikuussa yhdeksän tavoitetta hallitusohjelmalle. KuVa: Matti KaRPPiNeN Kirkollisille ehdokkaille povataan läpimenoa Kotimaa24 listasi maaliskuussa ne eduskuntavaaliehdokkaat, joilla on kirkollisia kytköksiä. Myös aluepolitiikka ja eri alueiden tasapuolinen kehittäminen näkyy keskustan, SDP:n, KD:n ja perussuomalaisten tavoin. Kristillisdemokraatit ovat poikkeus. Poikkeuksena tässäkin on perussuomalaiset, joka vaatii ”viherveroja” pois. – Kirkon paperista puuttuu kannanotto esimerkiksi translakiin tai siihen, miten vanhempainvapaat pitäisi jakaa. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi ateistien, agnostikkojen ja täysin uskonnottomien määrä tulee laskemaan rajusti suhteessa maapallon kokonaisväestöön. Kirkon ohjelmassa puhutaan ensimmäiseksi perheistä. KD on selkein poikkeus. Iltalehti pitää Kimmo Kivelän (ps) läpimenoa todennäköisenä. Tavoitteet ovat niin yksityiskohtaisia, ettei niitä välttämättä kirjata vaaliohjelmiin. Myös KD:llä ja SDP:llä oli paljon yhteisiä kirjattuja tavoitteita kirkon kanssa, eivätkä vasemmistoliitto ja keskustakaan olleet kaukana. Jos väestönkehitys jatkuu nykyisen kaltaisena, Euroopan väestöstä 10 prosenttia on muslimeja vuoteen 2050 mennessä. Vesa Heikkinen toteaa, että ylipäänsä uskonnosta ei ole eduskuntapuolueiden vaaliohjelmissa juuri mainintoja. Sen vaaliohjelmassa on jopa samoja ilmauksia kuin kirkolla. joHaNNEs ijÄs Vesa Heikkinen on Yle Puheen Politiikkaradion vakiovieras. Heikkisen mukaan puolueiden vaaliohjelmissa on yllättävän vähän puhetta perheistä. Helsingin Sanomat puolestaan povaa menestystä Jari Koskelalle sekä antero Laukkaselle (kd). Ilmaston suojelemisessa miltei kaikki puolueet ovat samaa pataa kirkon kanssa. Puolue esimerkiksi vaatii kirkon tavoin pakolaiskiintiön korottamista. Vihreille ja kokoomukselle Heikkinen kirjasi paljon kysymysmerkkejä eli kirkon yksityiskohtaisista tavoitteista saatettiin puolueen ohjelmassa kirjoittaa hyvin yleisellä tasolla
Sjöbergin mukaan ortodoksisen ja katolisen kirkon välillä on mahdollista viettää ehtoollista, kun oman kirkon ehtoollinen ei ole saatavilla. Hän kuitenkin lisää ymmärtävänsä sen olevan kirkkojen tapa toimia. Hän näkee sen liittyvän vähemmistöidentiteettiin. Aiemmin kolme lähetyshiippakunnan pappia on menettänyt pappeutensa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Eduskunnan varapuhemies ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi Anssi Joutsenlahti kirjoitti viime viikolla blogissaan, ettei hänelle jaettu ehtoollista Tampereen ortodoksisen kirkon liturgiassa. kirkossa on kannettu kovasti huolta ykseyden puolesta moniäänisyyden keskellä. – Mutta kummallisen pahasti se sattuu, Vaahtoranta sanoo. Tällä hän viittaa siihen, että etelässä tavataan olla teologisesti liberaalimpia kuin pohjoisessa. Papeilla on tapana kysyä suoraan, jos he epäilevät ehtoolliselle pyrkivän kuuluvan johonkin muuhun kirkkokuntaan. Me katsomme, että me emme ole luopuneet siitä, mihin olemme pappisvalassa sitoutuneet, vaan valan toinen osapuoli on rikkonut sitoumuksen. Jos jokainen osaisi edes vähän nauraa itselleen, kuinka paljon helpompaa ykseyden rakentaminen olisikaan. Pikkaraisella tuli, totta kai, Valomerkki-nimestä mieleen hänen kirkkoonsa lanseeraama sanapari ”etelän valopäät”. Haastattelijakin sai nauraa puhelimessa, molempien kanssa. NOOrA WIkMAN Viisi pappia menetti pappisoikeutensa Piispa Kaarlo Kallialan mukaan päätöksessä ei otettu kantaa erotettujen pappien uskoon. Simolan oma suosikki HIFK oli jo ulkona pudotuspeleistä eikä edes pelannut pitkänäperjantaina. Piispa Kaarlo Kalliala korostaa, että tuomiokapituli otti ratkaisussaan kantaa nimenomaan papin toimimiseen toisessa kirkossa. JOONA rAUdASkOSkI Ekumeeninen irtiotto tyssäsi ehtoollisjonoon Anssi Joutsenlahti KuVA: PErussuOMALAisEt Kir KK O h ALL itu s / A A rn E Or M iO M A A ri A n s Eur AK unt A. Kirjailija ja runoilija Juhani Siljo on sanonut, että huumori on elämänkatsomuksista lempein. Liberaaliksi mielletty Simola taas sanaili siitä, ettei Pikkarainen mennyt pitkänäperjantaina Oulun Kärppien jääkiekkopeliin. Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Aleksej Sjöbergin mukaan keskiviikon liturgiaan oli kutsuttu ortodoksisessa uskonnonopetuksessa olevia tamperelaisia lapsia. Siksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ei voi kuulua lähetyshiippakunnan papistoon. Martti Vaahtoranta piti Kotimaa24:n haastattelussa päätöstä odotettuna. Sisäinen riitely rasittaa. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on määrännyt viisi hiippakunnan pappia, Sakari Korpisen, Miika Niemisen, Anssi Simojoen, Markku Sumialan ja Martti Vaahtorannan menettämään pappisoikeutensa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Piispat katsovat, että papin toimiminen lähetyshiippakunnan tehtävissä on ristiriidassa papilta odotettavan lojaalisuuden ja pappislupauksen kanssa. Hänen mielestään nyt on asetettu etusijalle sitoutuminen piispaan ja organisaatioon, kun hän itse on sitoutunut Raamattuun ja tunnustukseen. JOHANNES IJÄS johannes.ijas@ kotimaa.fi Twitter: @ijasjo Ortodoksisen kirkon pappi toimi kirkkonsa käytännön mukaan kieltäessään eduskunnan varapuhemieheltä ehtoollisen. Erotetut papit toimivat Luther-Säätiön perustaman Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan tehtävissä. Kukaan heistä ei työskentele seurakuntavirassa. Yksi apukeino olisi lämmin huumori. – Luterilaisilla ei ainakaan Suomessa ole tällaista käytännöstä nousevaa tarvetta, Sjöberg sanoo. Sen kivun jaan Joutsenlahden kanssa, Sjöberg toteaa. ”Me olemme täällä etelässä paljon hurskaampia”, hän välitti terveisiä Ouluun. Sjöbergin kokemuksen mukaan liturgiassa huomaa helposti, onko joku ortodoksi vai ei. Samalla hän kertoo ihmetelleensä, miksei keneltäkään muulta kuin häneltä kysytty kirkkoon kuulumista ennen ehtoollista. Herrat veistelivät toisilleen hymyssä suin haastattelun välityksellä. Kirkko oli Joutsenlahden mukaan täynnä koululaisia. Sama koskee myös niin sanottuja orientaaliortodoksisten kirkkojen jäseniä, kuten kopteja. TÄNÄÄN 5 Kotimaa 16.4.2015 TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA TOIMITTAJALTA Lähetyshiippakunnassa toimimisen katsottiin olevan vastoin pappislupausta. – Tässä on ollut koko ajan jännite. Miksi tällaisia raja-aitoja pitää olla, Joutsenlahti ihmettelee Kotimaalle. Tuomiorovasti pyysi kysymään Simolalta, ”mitä mieltä valopää on uudesta nimestä”. Päätös ei ole kannanotto erotettujen pappien uskoon. Hänen mukaansa ehtoollista toimittanut pappi toimi normaalin käytännön mukaan. On puhuttu erilaisuuden etiikasta ja siitä miten erilaisia kantoja pitäisi sietää, vaikka ne eivät omia vastaisikaan. Martti Vaahtorannalle päätös oli odotettu, mutta kipeä. – Juttu todistaa, että ehtoollinen on tärkeä ja yhteyden puuttuminen kipeä asia. Asia on noussut esiin kirkolliskokousaloitteenakin. Elämänkatsomuksista lempein Haastattelin hiljattain Kotimaa24:ään Oulun tuomiorovastia Matti Pikkaraista ja pääkaupunkiseudun tuoreen Valomerkki-verkkojulkaisun vastaavaa päätoimittajaa Seppo Simolaa. Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti. Lähetyshiippakunta ei ole järjestäytynyt muodollisesti omaksi kirkokseen, vaikka käytännössä se toimii sellaisena. – Tiedän erittäin hyvin, ettei kirkkojen välillä ole ehtoollisyhteyttä. – On sääli, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei heille tällaisena kelpaa, piispa Kalliala sanoo. Ekumenian on kuitenkin lähdettävä täältä ruohonjuuritasolta
• Aalto-yliopiston taloustieteen laitoksen osa-aikainen professori vuodesta 2012.. Onko alituinen talouskasvu sitten välttämätöntä. • Suomen valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja 1989–1996. – Menoleikkauksia on suotavaa lykätä, kunnes talous kääntyy kasvuun. Hänellä on ilmiömäinen kyky kertoa monimutkaisia asioita kansantajuisesti. – Vaikea näitä ongelmia on korjata, jos Suomen taloutta ei saada käännettyä kasvuun. Jokainen talousratkaisu on eettinen valinta HyViNVoiNTiValTio Sixten Korkmanin mielestä Suomi ei ole konkurssikypsä maa, vaan huikea menestystarina. Laajemmin tämä johtaa kuitenkin ojasta allikkoon. Jyrkät menoleikkaukset kaventavat verotuloja, lisäävät työttömyyttä, vähentävät kotimaista kysyntää ja heikentävät sosiaaliturvaa. • Valtiotieteen tohtori. • EU:n neuvoston rahaja talouspolitiikan pääosaston ecofinin johtaja Brysselissä 1995–2005. Liian suuret menoleikkaukset voivat rapauttaa hyvinvointivaltion sen sijaan että pelastaisivat sen. 6 TÄNÄÄN Kotimaa 16.4.2015 Sixten Korkman on tunnettu talouden kansanvalistaja. Taustalla Aalto-yliopiston taloustieteen laitos. • Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen etlan ja elinkeinoelämän valtuuskunnan evan toimitusjohtaja 2005–2012. Huonoina aikoina kannattaa Korkmanin mielestä rakentaa. Ilman kasvua ja korkeaa työllisyyttä se on vaikeaa. Korkmanin mielestä tarvitaan palkkamalttia ja satsauksia tutkimukseen, uusiutuvaan energiaan ja innovaatioihin. KuVA: MATTi KArppinen KUKa. Korkman sanoo, että kukin voi vähentää kulutusta ja elää halutessaan vaatimattomammin. Korkman ei vaadi uudelta hallitukselta nopeita menoleikkauksia, vaikka tunnistaa leikkausten välttämättömyyden pitkällä aikavälillä. Suomen perusongelmia ovat hänen mukaansa julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyysvaje, liian korkea työttömyys sekä Euroopan nopeimmin ikääntyvä kansakunta. Optimismia ja visioita hän toivoo poliitikoiltakin siitä, miten hyvää Suomea rakennetaan. Kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta. Hallitus voi vain parantaa elinkeinoelämän toiminnan edellytyksiä ja toivoa, että vientimarkkinat alkavat hiljalleen vetää. Kyllä tämäkin taantuma aikanaan päättyy, Korkman rauhoittelee. Ongelmista huolimatta Korkman varoo synkistelemästä. Edullisten vuokra-asuntojen rakentaminen pääkaupunkiseudulle on välttämätöntä, sillä korkea asumisen hinta estää työllistymistä. Tulevaa hallitusta hän evästää seuraavasti: ”Nyt kaivataan lämpimän sydämen lisäksi kylmää päätä; pitkäjänteisyyttä, määrätietoisuutta, hyvää valmistelutyötä ja rohkeutta tunnustaa talouden saneeraustarve”, Korkman kirjoittaa (HS 16.3.2015). – Hyvinvointivaltion rahoitus edellyttää isoa verokertymää. Korkman on kysytty talouden kommentaattori ja luennoitsija. – Lisäksi pitää tehdä rakenteellisia uudistuksia, jotka vähentävät julkisia menoja huonontamatta kansalaisten palveluksia. Vuodesta toiseen hän on selostanut suomalaisille selkokielisesti talouden kuvioita. Hänellä on pitkä ura Suomen ja Euroopan talousasioiden ytimessä. Sixten Korkman on herra Talous. • Sixten Korkman, syntynyt 1948 Vaasassa. Hän on luonteeltaan optimisti. Valitettavasti sellaista vipua ei ole, josta vääntämällä kasvu lähtisi hyrräämään. Valtiotieteen tohtori, professori Sixten Korkmanin mielestä päättyvän vaalikauden hallitukset ovat olleet Suomen kaikkien aikojen huonoimmat
Korkman arvelee, että me suomalaiset pelkäämme asioiden päättyvän lopulta huonosti. Hän sanoo, että olemme kuitenkin jo pitkään asustaneet kehittyneessä hyvinvointivaltiossa, joka tarjoaa kansainvälisesti katsoen hyvää perusturvaa ja erinomaista koulutusta. Ensimmäistä kertaa hän aikoo lähteä protestimarssiin Itämeri-tapahtumaan Helsingin Narinkkatorille. Korkman innostuu pohtimaan suomalaisuutta. Kaiketi voimme jatkaa töissäkin pidempään. Suvussa kasvaa uusia kansalaisvaikuttajia. Erityisen huono on yli 55-vuotiaiden miesten työllisyystilanne. Olemme alisuorittajia. – Euron hajoamista ei voi sulkea pois, mutta se ei näytä todennäköiseltä. – Kristinusko on tärkeä osa Euroopan ja Suomen aatehistoriaa ja arvomaailmaa. Tule nauttimaan aktiivisesta elämästä yhdessä. Korkmanin mielestä ikääntyvän pitäisi saada keventää töitään vaihtamalla uusiin tehtäviin tai osa-aikatyöhön. Sitä ei myöskään ole syytä toivoa, sillä euron purkaminen olisi kaoottinen prosessi. – Osa-aikaisena pystyy satsaamaan aikaansa vaikka hyväntekeväisyyteen. – Jokainen talouspoliittinen suositus nojaa eettisiin lähtökohtiin. Toukokuussa Korkman aikoo itse tehdä jotain poikkeuksellista. Siksi tarvitaan lisää työvoiman tarjontaa. Talouden kunniallisuuden palauttivat hänen mukaansa vasta uskonpuhdistajat Martin Luther ja Jean Calvin. Koulutuksen ansiosta lapsi saa hyvät mahdollisuudet pärjätä ja ihmisen sosiaaliluokka voi kohota. Historia puhuu. Kirjoituksesta virisi kansalaisliike. Tapahtuman käynnistivät hänen lapsenlapsensa Vera, 8, ja Isak, 6, Meriläinen, jotka kirjoittivat vajaa vuosi sitten mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin ja Hufvudstadsbladetiin Itämeren suojelusta. Näillä näkymin lapset perivät tärveltyneen ympäristön lisäksi runsaasti valtion velkaa”, hän kirjoittaa talouskatsauksessaan (HS 11.4.2015). ”Edellinen katsoi arkisen aherruksen olevan Jumalan asettama kutsumus, jälkimmäinen näki taloudellisen menestymisen olevan merkki valittujen joukkoon kuulumisesta”, Korkman kirjoittaa (HS 7.10.2014). – Työperusteinen maahanmuutto tähtää siihen, että talouden elpyessä maassamme olisi nykyistä korkeampi työllisyysaste ja enemmän veronmaksajia. Ikääntyvät nähdään yritysten voimavarana osaamisen vuoksi. Voit nauttia talon monista palveluista, ylläpitää kuntoa uima-altaassa, kävellä merellisessä ympäristössä ja rientää omiin menoihisi raitiovaunulla. Korkman kertoo liittyneensä kirkkoon muutama vuosi sitten, vaikka sanoo olevansa ”vain nimikristitty”. Korkman sanoo, että vaalien alla kannetaan huolta menoleikkauksista, jotka uhkaavat etuuksia. Korkman kannattaa myös eläkeiän nostamista. Kirkkomme on positiivinen tekijä – sillä edellytyksellä, että se on aravakatseinen ja vapaamielinen pikemmin kuin fundamentalistinen. Euroa hän ei pidä oikein onnistuneena, mutta sanoo, että euroalue on kääntymässä positiiviseen suuntaan seitsemän huonon vuoden jälkeen. Keinoja voivat olla sekä kepit että porkkanat. Taantumassa ympäristö jää helposti taka-alalle. Meillähän yli 55-vuotiaita ei monikaan tahdo enää palkata töihin. Taloustiede on moraalitiedettä. – Kyse on Itämerestä, demokratian toimivuudesta ja lastemme tulevaisuudesta, hän korostaa. 050 305 9051 tai carola.sandberg@suomenkukkasrahasto.fi Tutustu meihin: www.suomenkukkasrahasto.fi Hyvää asumista Helsingin sydämessä, Katajanokalla Oma koti palvelutalossa Teot ratkaisevat 17 Pirkanmaan vaalipiiri www .juhanirasanen.fi Maksaja: ehdokas Juhani Räsänen TM, kappalainen (sit.) Rakennetaan yhdessä tulevaisuutta Korkman sanoo, että Suomessa on huomattavasti huonompi työllisyysaste kuin Ruotsissa. ”Haluamme verokevennyksiä ja ostovoimaa. – Suomi on äideille maailman paras maa. Arvostan myös sitä, että kirkkomme piispat puhuvat nykyään usein viisaasti korostaen niin kristillisiä kuin yleisinhimillisiäkin arvoja. Korkman on pohtinut, voiko talous olla kunniallista. Meillä ateriat valmistetaan omassa keittiössä ja tarjoillaan pöytiin kodin ruokasalissa. SaKari SarKimaa Nyt tarvitaan poliitikoilta visioita, miten työllisyys käännetään kasvuun. Hän sanoo, että antiikin ajattelija Aristoteles suhtautui rahatalouteen nuivasti. TÄNÄÄN 7 Kotimaa 16.4.2015 Suomen Kukkasrahasto ry:n palvelukoti on yhteisöllinen, hyvän asumisen vaihtoehto Katajanokalla Merisotilaantori 1:ssä. Ruotsissa hyväksytään myös se, että palkka kevenee tehtävien kevenemisen myötä. Hän jakaa tunnustusta Kirkon Ulkomaanavulle, diakoniatyölle, lähimmäisavulle sekä rauhantyön aloitteille. Vain se tuo lisää veropohjaa. Lasten Itämeri-materiaalista kootaan vaatimuslista uusille kansanedustajille. – Elämme entistä terveempinä ja entistä pidempään. Korkman toivoo, että kirkko olisi enemmän huolissaan jäsentensä taloudesta kuin omasta taloudestaan. – Työn verotusta kannattaisi vähän keventää, varsinkin jos työmarkkinajärjestöt sopivat tiukan palkkamaltin jatkamisesta, hän ehdottaa. Korkman ei ole pelkkä kylmien lukujen mies, vaan myös syvällinen ajattelija. Kirkon rituaalit ovat hänelle tärkeitä, koska ne edustavat jatkuvuutta. – Tosin diakoniatyötä voisi olla enemmän, jos Raamatun mukaan mennään, hän toteaa. Ehkä silloin olisi helpompi kääntää talous nousuun. Hänen mukaansa Aristoteleen kriittinen asenne voitontavoitteluun on vaikuttanut etenkin roomalaiskatoliseen talousetiikkaan. Euron heikkeneminen avittaa nyt talouskasvua. EU on Korkmanin mielestä puutteistaan huolimatta Suomelle enemmän etu kuin haitta. Suomen valtionvelka on kansainvälisesti vielä siedettävällä tasolla, 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.. Olemme kohdanneet nälkävuosia, sisällissotaa, sotia ison naapurin kanssa, rajuja rakennemuutoksia ja joukkotyöttömyyttä. Tämä edellyttää sekä työntekijöiden että työnantajien asennemuutoksia. Pelot eivät ole olleet aiheettomia, Korkman miettii. Mutta jotain vikaa meillä on korvien välissä. – Nyt voisi olla aika sille, että meillä olisi tervettä itsetuntoa ja enemmän rohkeutta ja luottamusta itseemme ja huomiseen. Korkman toivoo, että lasten vanhemmat ja opettajat tukisivat hanketta. Lisätietoja toiminnastamme antaa palvelukodin johtaja Carola Sandberg, puh. Nyt tarjolla yksiöitä. Jos meillä olisi sama työllisyysaste kuin Ruotsissa, ei julkisen talouden rahoitusongelmia olisi. Väestön ikääntyminen tuo huolen työvoiman riittävyydestä
jaaKKO NIKULa Lappeenranta Nyt heille ojennetaan kättä ihmisiän verran liian myöhään. Aittokallio. Huonokuuloisille messu oli valitettavan poikkeuksellinen. Tervheisin Ebba aHONEN Käylän ämmi Hyvä saarna tabletilta Keravalla Kuuntelin mielenkiinnolla saarnaa (Keravan kirkon televisioidusta jumalanpalveluksesta). Moni valitseekin vetäytymisen elämänsä ehkä keskeisistäkin verkostoista suojellakseen itseään, perhettään ja lähimmäisiään. Homoseksuaalien ei pidä joutua terapoimaan koko maailmaa omasta homoseksuaalisuudestaan. Kor 12 ja 14) osoittaa, että kaikki toiminta seurakunnan hyväksi oli vapaata palvelua, johon vaativat saadut armolahjat ja pakotti rakkaus. Se ei ollut virallista eikä sidottua palvelua. Tällaista isällistä tai äidillistä selkärankaa soisi löytyvän muiltakin kirkon miehiltä ja naisilta kuin vain perheneuvojilta tai homojen vanhemmilta. 8 TÄNÄÄN Kotimaa 16.4.2015 MIELIPITEET Maksaja: Timo Keskinen 8 myyntijohtaja, kasvatustieteen maisteri, Kangasala 5 kautta Kangasalan kirkkovaltuustossa 2 kautta kirkkovaltuuston puheenjohtajana Pirkanmaan vaalipiiri TIMO KESKINEN www.timokeskinen.. Pappi käytti tablettia eleettömästi ja hienovaraisesti. Onko mielenterveytensä ja elämänsä menettäneiden kanssasisarten vain todettava meille nuoremmille vähemmistöön kuuluville: ”Hienoa, että te saatte mahdollisuuden elämään, te, jotka saitte syntyä tähän nykyaikaan.” Uskallan väittää, että suru, rikkimenneet ja menetetyt elämät ja mahdollisuudet, itsemurhat ja julmuus ovat ollee edellisen sukupolven kohtaloissa usein sellaista mittaluokkaa, että pelkkä orientaatiomuutos ei kaikkea tuhoa kuittaa. Näin alkoi kehittyä opettajanvirka. Kiitos Heikki Hakala! Olipa hyvä ”saarna”! Jos sinun laillasi saarnaavia pappeja olisi tässä armaassa maassamme, niin uskon, että kirkot täyttyisivät. Kaiken tämän keskellä he ovat toimineet pelastusrenkaana monen elämässä, kokonaiskirkon laahautuessa kaukana perässä. Mitä kertoo todellisesta vähemmistön asemasta se, miten kirkossa moni reagoi arkkipiispa Kari Mäkisen anteeksipyyntöön. SUSaNNa aIrOLa Helsinki Perheneuvojat toimineet homoseksuaalien pelastusrenkaina MUUTOS Voiko menneisyyden unohtaa kuittaamalla se joidenkin kirkon vaikuttajien hyväntahtoisuudella. Mistä me voimme tietää, miten monella papilla on tabletti korkeassa saarnastuolissa, ei se näy. Siinä ei oletettu, että huonokuuloiset ovat iäkkäämpiä, jotka osaavat ulkoa tai vähintään arvaavat puheenvuorojen sisällöt. Olen samaa mieltä johtavan perheneuvojan kanssa. Monella ei ole enää voimavaroja tai kiinnostusta juuttua keskusteluun homoseksuaalisuudesta. Eikö se pyritty mitätöimään ja alleviivaamaan sitä, että se oli yksityishenkilön yksittäinen mielipide. Hieman saattaa tulla tekopyhä olo, kun moni kokemusasiantuntija seisoo elämänsä raunioilla nöyränä ja vaiennettuna, ja nyt heille ojennetaan kättä ihmisiän verran liian myöhään. Apostoleja ei voi pitää saarnan haltijoina, sillä heitä ei oltu kiinnitetty tiettyihin seurakuntiin, niin kuin ei evankelistojakaan. Jutussa avattiin keskustelua niistä haasteista, joita perhe kohtaa lapsen paljastuessa homoseksuaaliksi. Edellisessä sukupolvessa isät vaikenivat. Vasta myöhemmin syntyi opettajille vanhimpien toimi ja sääty, joka ei kuitenkaan vielä sisältänyt yksityisiä virkoja. Näin lukee Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirjassa. gu N helmi N eN. Perheneuvoja Sari Sundvall-Piha toteaa hyvin viisaasti, ettei kaikkia omia kysymyksiään tule käsitellä oman nuoren tai homoseksuaalin perheenjäsenen kanssa. Kiitollisuuteni on suuri perheneuvojien työtä kohtaan. Välitettävänä olleeseen sanomaan saattoi mennä mukaan, kun pääosa voimavaroista ei mennytkään ajatusten kuulemiseen. Kirkossa vierailevan ei tarvinnut tietää, missä kuulovajeisten opasteet ovat. Iloitsin tästä. LaHja SILvENNOINEN Huonokuuloinen iloitsi Keravalla Kalevi Koskela ( Kotimaa 9.4.) käsitteli mielenkiintoista asiaa käyttäen apuna televisioitua pääsiäispäivän messua Keravan kirkosta. Vetäytyminen on sosiaalisen paineen pakottamaa. On hienoa, että suhtautuminen homoseksuaalisuuteen halutaan päivittää ajan tasalle. On raskas taakka jo ilmankin jaksaa ympäristön paineita ja ihmettelyä. Osa odottaa vaikenemista yhä. Uskallan pohtia ja kysyä muilta kirkon vaikuttajilta: Onko menneisyys mahdollista unohtaa kuittaamalla se joidenkin kirkon vaikuttajien hyväntahtoisuudella. On upeaa, että pappisisä astuu esiin ja seisoo nuoren rinnalla näkyvästi. Koin sen paljon antavaksi ja älylliseksi. Korintin seurakunnan esimerkki (1. Silloin kun taisteltiin harhaoppeja vastaan, kävi tarpeelliseksi uskoa opettaminen erityisesti sellaisille, jotka siihen kykenivät (2. Tim 2:2). Kuitenkin tätä keskustelua yhä käydään ja varmaan aiheesta. Messussa ymmärrettiin, että runsas kirkkokansa oli tullut sanan kuuloon. Oma isäni osasi aikanaan sanoittaa lämmin pilke silmäkulmassaan, että noissa avioliitto-oppaissa ei ole mitään muuta vikaa kuin että ne kirjoitettiin hänen kannaltaan 40-vuotta liian myöhään. Se ei siis ole Kristuksen perustama, vaan kirkon historiallisen kehityksen tulos. Sodankylässä oli aikoinaan kirkkoherrana legendaarinen Y.A. Rakentaa tulevaisuutta Kotimaassa (9.4.) oli upea juttu kirkon perheneuvonnan juhlaseminaarista. Nyt sopeutetaan ja terapoidaan enemmistöä tietämättömyyden tuhoista. LEILa ITÄraNTa 81 v mummi, Lieksa Opettajanvirka kehittyi vähitellen raamatussa ei mainita varsinaista saarnaa, eikä sitä ollut myöskään alkukirkossa. Se oli hänen tapansa ilmaista anteeksipyyntö puolisolleen ja perheelleen kirkonkin puolesta. Vielä toistuu usein asetelma, jossa vähemmistö terapoi ympäristöä. Tulivat hänen saarnansa mieleen, kun luin tuota kolumniasi. Ei ole montaa vuotta siitä, kuin homojen käskettiin pidättäytyä kokonaan parisuhteesta halutessaan kirkon virkaan. Arvasin kyllä, että haloo tabletista syntyy. Kirkkorakennusta tarkastelin myös, on uusi ja erikoinen
Vai eivätkö he uskalla sitä sanoa. m At ti k A rppinen. Kannattaisi kuitenkin muistaa, että kristinuskossa on kysymys jostakin aivan muusta kuin siitä, kenellä on parhaat kristinoppia koskevat mielipiteet. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Islam etenee voimakkaasti ja uskonnottomien määrä kasvaa. Kysymykseni ovat naiiveja. Siksi minä ja me voimme tehdä mitä tahdomme seurauksista piittaamatta, eikä toista eikä etenkään toisenlaista tarvitse kuunnella tai ottaa huomioon. Opillisia asioita on aika vähän. Jotkin niistä ovat fiksummin perusteltuja kuin toiset, ja sehän juuri tekee teologiasta kiinnostavaa. Silloin pakanat, vaikka heillä ei lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Mikä heitä odottaa. Mutta nykyisestä ihmiskunnasta kristittyjä on vähemmistö. Niissäkin on kyse siitä, miten näkymätön ja käsittämätön Jumala tulee näkyväksi ja käsitettäväksi. Miksi näistä ei nykyisin saarnoissa kuule juuri koskaan. aarNE LaUrILa Helsinki Erilaisten harhaoppisuustuomioiden sinkoileminen on yllättävän yleistä, kun ottaa huomioon, että kristinuskoon kuuluu opillisia asioita oikeastaan aika vähän. Eräs vanha erottelu on myös käyttökelpoinen, kun etsitään sivistynyttä teologista keskustelukulttuuria. Kirkolla on toki käsitys ja opetus avioliitosta. Paavalin näkemys on avara. Tilannetta saattaa selittää kulttuuriamme läpäisevä hybris. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisen sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi”. Jotkut kirkot ovat lähestyneet muiden uskontojen harjoittajia keskinäisen kunnioituksen hengessä; eniten lienee keskusteltu muslimien kanssa. Kun syyllisyyden taakkamme on lähes sietämätön, on myös armo välttämättömämpää kuin menneinä aikoina. Eivätkö papit tätä tiedä. Niitä vasten tarkastellaan muita uskoa ja elämää liippaavia asioita. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oppi kirkosta, siis siitä, mistä kirkossa oikeastaan on kysymys, on oppia kolmiyhteisestä Jumalasta ja Kristuksesta, jolla on sekä jumalallinen että inhimillinen luonto. JaaKKO HEINIMÄKI Kirjoittaja on helsinkiläinen pappi ja tietokirjailija, joka pitää hyvästä ja inhoaa pahaa. Miksi minä saan elää miten tahdon, ja seuraukset koetaan jossain aivan muualla. Ja että niistä johtopäätöksistä on mahdollista keskustella toisella tavalla ajattelevia kunnioittaen ja arvostaen, harhaoppituomioita sinkoilematta. Syyllisyytemme taakka on musertava. TÄNÄÄN 9 Kotimaa 16.4.2015 MIELIPITEET KOLUMNI Jaakko Heinimäki Ekosysteemin laki on Jumalan laki Johanna Hurtig kirjoitti painavaa asiaa ja hyvin osuvasti ( Kotimaa 9.4.) Tekomme ja valintamme tuhoavat elonkehää kiihtyvässä tahdissa, minäkeskeinen välinpitämättömyys ja lyhytjänteinen hedonismi murentavat ihmissuhteita ja yhteisöjä. PEKKa KOsONEN Jyväskylä Entä se enemmistö. Puhutaanko ilmastonmuutoksesta, heitteillejätöistä, sodista ja muista ihmisten tekojen seurauksista liian vähän. Voiko kirkkomme julistuksessaan pysyttäytyä vain kristittyjen piirissä. Ensimmäisessä kirjeessä roomalaisille Paavali on pohtinut muidenkin kuin kristittyjen kohtaloa: ”Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Eikä siitäkään, oliko Jeesus totisesti Jumalan Poika vai ei – vaikka näistäkin asioista toki voi käydä kiinnostavaa teologista keskustelua ja mielipiteenvaihtoa. Toisaalta jotkut kirkot ja ryhmät kauhistuvat tällaista lähentymistä, samoin osa muslimeista. Lapsuuteni ajan saarnoissa ja seurapuheissa käsiteltiin usein syyllisyyttämme: lakia, ja sitten armoa. Liian monet ihmiset ja yhteisöt uskovat olevansa muita parempia ja enemmän oikeassa. Silti tällaisia kysymyksiä on tehtävä ja niistä keskusteltava. Edes jotenkin. Toisin kuin oppi, joka on muuttumaton, käsitys ja opetus avioliitosta ovat aikain saatossa muuttuneet. Häviävätkö miljardien ihmisten sielut kuolemassa. Entä uskonnottomien joukko, jossa saattaa olla itsekunkin tuntemia ihmisiä, ehkä läheisiäkin. Voimmeko jättää sikseen tuon muiden uskontojen ihmisistä ja uskonnottomista koostuvan enemmistön. Rikomme ekosysteemin lakeja, Jumalan lakeja. Vanhastaan teologiassa on puhuttu opin hierarkiasta, jonka huipulla — ja siis varsinaisia oppeja — ovat ainoastaan Jumalan kolminaisuuteen ja Kristuksen kahteen luontoon liittyvät seikat. Kristikunta on jälleen pääsiäisenä kuullut lupauksen iankaikkisesta elämästä. Miksi kirkon suola on käynyt mauttomaksi – vaikka sen makua ja ytyä elämänmenomme niin kipeästi tarvitsee. Nimittäin erottelu dogmin ja teologisen mielipiteen välillä. Sovitamme tekomme ja mielipiteemme ympäristömme ja viiteryhmämme normeihin ja odotuksiin. On nimittäin syytä ymmärtää, että kirkossa ja kristinuskossa mikään ei ole koskaan pelkkää hallintoa tai ajanvietettä, vaikka nekin toki ovat ihmiselon merkittäviä ulottuvuuksia. Se ei oikeastaan ole edes oppi eli dogmi, vaan tulkintaa siitä, mitä kirkko opettaa Kristuksesta ja hänen jumalallisesta ja inhimillisestä luonnostaan. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Siitä, onko jumalia nolla vai yksi vai neljätoista, ei voi kristillisessä kirkossa vallita moniäänisyys ja käsitysten kirjo. Palaute: toimitus@kotimaa.fi Oppia ikä kaikki Anteeksi tämä teologinen sössötys, mutta oikeastaan tämä on tärkeätä. Ei, vaikka rikomme Jumalan lakeja monin verroin enemmän muun muassa nautintoon, kulutukseen ja viihteeseen keskittyvän elämäntavan ja kehittyneen teknologian takia. Kirkolla on dogmeja, yksittäisillä teologeilla ja muilla uskonnon funtsaajilla on niitä koskevia mielipiteitä. Vastauksia niihin tuskin tulee. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kristillinen oppi ihmisestä ei ole mikään irrallinen opinkohta. Ne ovat hyvin usein farisealaisen hybriksen sävyttämiä. Anteeksi tämä teologinen sössötys, mutta oikeastaan tämä on tärkeätä. Mikä estää meitä tajuamasta tätä. Oli esimerkiksi aika, jolloin eri säätyjen väliset avioliitot olivat kauhistus, myös kirkon silmissä ja opetuksessa. Sen sijaan sellaisissa asioissa, jotka eivät kuulu opin hierarkian ylimmälle tasolle, pitäisi kristittyjen kesken pystyä hyväksymään se, että samalta opilliselta perustalta voidaan päätyä monenlaisiin johtopäätöksiin. Kirkolla ei esimerkiksi ole oppia avioliitosta
Lähimmäisenrakkaudella on yhteiskunnallinenkin ulottuvuutensa. Kristillisillä arvoilla tarkoitetaan usein joidenkin sinänsä hyvien arvojen luetteloa, kuten lähimmäisenrakkaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja toivo. Jeesus siirsi Mooseksen lain tulkinnan painopistettä oleellisesti kiteyttämällä sen kokonaisuudessaan rakkauden kaksoiskäskyyn, rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. pitkä kristillinen arvotraditio voidaan kuitenkin nähdä myös suurena voimavarana elämää turvaavan oikeudenmukaisuuden edistämiselle, kirjoittaa teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti ville päivänsalo. Mieleen saattavat tulla myös pyhän kunnioitus, vapaus, kiitollisuus, ilo, nöyryys, rohkeus, pitkämielisyys, yhteisöllisyys ja elävä luomakunta kaikkinensa. Kyseiset käskyt voivat sen sijaan osaltaan tukea kaikissa yhteiskunnissa tarvittavaa, elämää suojelevaa oikeudenmukaisuutta. Asiakirja koSopisiko meille kenties paremmin puhua kymmenestä arvosta. Kymmentä käskyä ei ole kristillisessä perinteessä yritetty noudattaa aivan kirjaimellisesti edes alun perin. Pitkä kristillinen arvotraditio voidaan kuitenkin nähdä myös suurena voimavarana elämää turvaavan oikeudenmukaisuuden edistämiselle. M artin Luther korosti aikanaan, että Jumalan edessä ihmisen on ennen kaikkea turvauduttava armoon. Samalla muuttuu myös näkökulma käskyyn rakastaa Jumalaa. Tätä erottelua ei kuitenkaan nähdä asiakirjassa aivan ehdottomaksi. Luterilaisessa perinteessä sekä kymmenen käskyä että kultainen sääntö on tulkittu osaksi samaa, luomisessa lahjoitettua ja kaikkien ymmärrettävissä olevaa luonnollista moraalilakia. Tuskin sentään. Jeesus itse tulkitsi sapattikäskyä joustavasti. vai onko riittävää sanoa, että murhaaminen ei sovi arvoihini. Onko puhe kymmenestä käskystä kuitenkin käynyt nykyajan näkökulmasta liian ankaraksi. Luomiskertomusten ohella kristillisten arvojen tärkeimmäksi perustaksi mielletään vastikään orjuudesta vapautetulle erämaakansalle annetut kymmenen käskyä. Sopisiko meille kenties paremmin puhua kymmenestä arvosta. Kotimaa 16.4.2015 10 MATKALLA Sunnuntain eduskuntavaalit näkyvät myös katukuvassa. Ongelmalliseksi nähdään puolestaan esimerkiksi sellainen rakkauden etiikan pietistinen korostaminen, joka johtaa kristityn tarkkailemaan omantuntonsa tilaa liiaksi. Intialaisen luterilaisen teologin Gloria Rajarathnamin mukaan käsky rakastaa Jumalaa ”on aina evankeliumia ennen kuin se on lakia.” Tällainen pyhän kunnioittaminen voi parhaimmillaan motivoida myös muiden käskyjen toteuttamiseen. S uuri osa kristillistä arvoista periytyy muinaisjuutalaisista tekstikokoelmista. Kuva: matti Karppinen Epävarma aika muuttaa arvoja politiikan alueella puhe kristillisistä arvoista mieltyy toisinaan uskovaisten omien asioiden ajamiseksi. Sunnuntain eduskuntavaalit näkyvät myös katukuvassa. Kyllä kai elämää perustavalla tavalla suojelevien käskyjen on oltava käskyjä tänäkin päivänä. Voiko kahdentuhannen vuoden takaa alkunsa saanut uskonto olla tasa-arvon uskonto. Kadunvarsimainoksia Helsingissä. Politiikan alueella puhe kristillisistä arvoista mieltyy toisinaan ongelmallisesti uskovaisten omien asioiden ajamiseksi. Aikojen saatossa tämä etiikka on kietoutunut paljolti yhteen antiikin suurten filosofien hyve-etiikan kanssa. Tällöin ei voida sivuuttaa ihmisarvoa, yhteistä hyvää, kutsumuksellisuutta ja totuudellista ihmiskuvaa. Asiakirjassa sosiaalieettinen vastuu jäsentyy osaksi kokonaisnäkemystä elämästä Jumalan luomassa ja lunastamassa luomakunnassa. Vai onko riittävää sanoa, että murhaaminen ei sovi arvoihini. Kuva: matti Karppinen. Etenkin näin eduskuntavaalien alla herää kysymys kristillisistä arvoista politiikassa. Kadunvarsimainoksia Helsingissä. Hyveja arvoajatteluun on kuitenkin juutalais-kristillisessä perinteessä aina liittynyt tietty käskyeettinen perusvire – pahimmillaan moralistinen ja parhaimmillaan elämää oikeasti suojeleva. Suomessa arkkipiispa Martti Simojoen johdolla laadittu Pelastus ja yhteiskunta -asiakirja linjasi yli 40 vuotta sitten, että uskolla on oma alueensa, ja sosiaalieettiset kysymykset kuuluvat puolestaan omalle järjen ja luonnon alueelleen. Ihmisten välisten suhteiden osalta kristillisen etiikan ytimeen jäi siten yksi käsky ylitse muiden, kultainen sääntö. Tasa-arvokin on usein vahvasti esillä, joskin myös epäilyjä herättäen
M aailmanlaajuisesti katsoen aikamme kenties merkittävin arvojen vastakkainasettelu vallitsee perinteisten ja järjellis-maallisten arvojen välillä. rostaa mieluummin monipuolista ihmiskuvaa, perusteellista yhteiskunta-analyysia ja luonnollisen järjen etiikkaa. Esimerkiksi vähävaraisten vanhempien tavoite ansaita paljon rahaa voi johtaa läsnäolon puutteeseen kotona. Tämä sisältyy jo elämää suojaavaan oikeudenmukaisuuteen ja rakkauden käskyyn. Luterilaisittain katsoen he voisivat myös ajatella, että heidän virkaansa vanhempina kuuluu pyrkiä takaamaan lapselleen materiaalisesti perusturvalliset lähtökohdat. Onhan heillä myös paljon taloudellista valtaa. Kovin ankara taloudellinen vyönkiristäminen voi kuitenkin johtaa välittömästi niin suuriin inhimillisiin ongelmiin, ettei se enää suojele elämää myöskään pitemmän päälle. Ja jos niistä puhutaan juuri kristillisinä arvoina, silloin kuin ne eivät ole selviä käskyjäkään, on vain muistettava että yhteisten asioiden hoidossa tarvitaan näitä samoja arvoja miltä katsomustaustalta tahansa. Varakkaimpien arvovalintoihin tosin liittyy ylimääräistä vastuuta. Yleensä tämä ei ole kristillisen perinteen kannalta ongelma. Niiden synnyttäminen poliittisilla päätöksillä tosin tuskin toimii. Jälkimmäiset, järjellis-maalliset arvot ovat näille vastakohtaisia. Aberdeenin yliopistosta koordinoidun, maailman arvoja tutkivan World Values Survey (WVS) -hankkeen mukaan edellisissä korostuvat esimerkiksi uskonto, perinteiset perhe-arvot, abortin ja eutanasian vastustaminen sekä kansallisylpeys. Itseilmaisun arvoista, kuten ilosta voisi tässä olla merkittävästi taustatukea. Olettakaamme kuitenkin, että kyseisellä avioparilla on paljon asuntovelkaa ja lapsi tulossa. Samalla puoluepoliittisesti sitoutumattomalle ja tietoisen moniarvoiselle kirkolle voi muodostua entistä tärkeämpi rooli yhteiskunnallisten arvojännitteiden välittäjänä. Kotimaa 16.4.2015 MATKALLA 11 välinearvosta, eli rahasta, päämääräarvon. Tällöin he voivat varsin perustellusti – turvatakseen materiaaliset edellytykset onnelliseen elämään koko perheelleen – yrittää ansaita elämänsä seuraavalla nelivuotiskaudella rapsakasti. Pitäisin esimerkiksi kohtuullisuutta, toivoa, rohkeutta, pitkämielisyyttä ja kutsumuksellisuutta tervetulleina hyveinä myös politiikassa. ViLLe PäiVänsALo Kirjoittaja toimii globaalin teologian, maailmankuvien ja aatevirtausten apulaisprofessorin tehtävässä Helsingin yliopistossa.. Tällöin ei tosin tulisi unohtaa tulevien sukupolvienkaan edustajien taloudellisia oikeuksia. I ntialaisessa luterilaisuudessa, ainakin osassa sitä, saattaa yllättää rohkeuden ja vapaamielisyyden yhdistelmä. Siten ne eivät suinkaan välttämättä lukeudu mahdollisen niukkuuden aikakauden nousijoihin. Valtaosassa Latinalaista Amerikkaa itseilmaisun arvot kulkevat puolestaan käsi kädessä perinteisten arvojen kanssa. Vaikkapa hindulaisuudella voi olla tällaiselle elämänarvon etiikalle paljon annettavaa, muttei kuitenkaan kastijärjestelmän osalta. WVS:n mukaan järjellis-maalliset arvot yhdistyvät laajalti itseilmaisun arvoihin esimerkiksi Ruotsissa. Mitä enemmän kyseessä on puolestaan materiaalisen hyvinvoinnin tavoittelu yli jonkinlaisen kohtuullisen perustason, sitä enemmän voidaan puhua myös arvovalinnoista. Kristillisiin käskyihin ja arvoihin sopii tavoitella vaikeidenkin päätösten kautta sellaista yhteiskuntaa, jossa mahdollisimman harva joutuisi kärsimään taloudellista niukkuutta. Evankeliumin syvemmästä ymmärtämisestä saattaisi sen sijaan olla apua. Heidän voidaan jopa arvella erehtyneen tekemään Suomi tarvitsee arvoperinteitään voimavaroina selvitäkseen niukkuuden olosuhteista. Suomi tarvitsee arvoperinteitään voimavaroina selvitäkseen niukkuuden olosuhteista elämää suojelevan oikeudenmukaisuuden tielle vieläpä niin, ettei perinteisten ja maallis-järjellisten arvojen vastakkainasettelu kärjisty. Arvovalinnoista voidaan puhua myös niukkuutta jaettaessa, kun mikään käytettävissä olevista keinoista ei toteuta turvallista oikeudenmukaisuutta. O ikeastaan minkä tahansa järjellisen katsomuksen mukaan arvoja on lupa toteuttaa vain toisten oikeuksia kunnioittaen. Eettis-poliittisina voimavaroina toimiakseen pitkien arvotraditioiden onkin riittävästi mukauduttava hyväksyttävissä olevan, elämää turvaavan oikeudenmukaisuuden puitteisiin. Taloudellisen niukkuuden ja arvomaailmojen vastakkainasettelun aikana maltillisia arvoperinteitä ei sovi unohtaa elämää turvaavan oikeudenmukaisuuden voimavaroina. Esimerkiksi Ruotsin ja Suomen luterilaiset kirkot ovat kuitenkin muodostuneet osittain maallis-järjellisten arvojen edustajiksi. Aikojen muuttuminen entistä epävarmemmiksi voi siis olla avuksi perinteisille arvoyhteisöille. Lisäksi hän tulkitsee viidennen käskyn koskevan myös epäsuoraa tappamista. Kuitenkin juuri silloin, kun niukat ajat mahdollisesti ryydittävät arvomaailmojen ongelmallisia äärimuotoja, voi korostua järjellisten uskontotaustaisten arvojen tärkeys. Hän korostaa tappamisen kiellon tärkeyttä nykyaikana esimerkiksi tyttövauvojen, morsianten ja kastittomien surmaamisten kohdalla. Niistä siirrytään usein perinteisempiin, kun ihmiset kokevat olemassaolonsa entistä turvattomammaksi – ja päinvastoin. Jos vaikkapa aviopari asettaa tavoitteekseen hankkia seuraavan neljän vuoden aikana paljon rahaa, tämä voi äkkiseltään näyttää pinnalliselta ja harkitsemattomalta tavoitteelta. Rajarathnam kyllä näkee luterilaisittain, että Jumala on sekä elämän arvon että rakkauden lähde. Esimerkiksi Gloria Rajarathnam keskittyy yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja hyvän edistämiseen paljolti sekulaarilla otteella. Oman merkityksensä kehityskulkuihin tuovat itseilmaisun arvot. Vastaavaa arvoharkintaa tarvitaan myös politiikassa. Tällöin on kyse kuolemista, jotka aiheutuvat laajamittaisesta ja osin rakenteellisesta ihmisarvon, oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja välittävän rakkauden puutteesta
Nykyään stand up -klubeja järjestetään säännöllisesti useimmissa suurissa kaupungeissa. – Ihmisillä on mielikuva kristityistä kurttunaamoista, ja se on kyllä meidän oma vikamme, Sampsa Simpanen nauraa. Ja aika monelle hauska pappi on ristiriita, jota on mahdoton käsittää. Stand up pysytteli pitkään marginaalissa, mutta viime vuosina siitä on tullut koko kansan huvia. Aloittelevia koomikoita ja stand upin harrastajia on lisäksi runsaasti. Aika moni heistä on myös pappi. He ovat paitsi pappeja myös stand up -koomikoita. Yhdysvalloissa viime vuosisadan puolivälissä syntynyt laji rantautui Suomeen 1990-luvulla. Suomessa on kymmenkunta tunnettua huippukoomikkoa, ja heidän lisäkseen pari-kolmekymmentä stand upia päätyönään tekevää ammattilaista. Koomikkopapit Johannes Melander ja Sampsa Simpanen rikkovat kristittyihin kohdistuvia ennakkoluuloja naurattamalla. Tähän kysymykseen Sampsa Simpanen ja Johannes Melander ovat tottuneet vastaamaan uudestaan ja uudestaan. Molemmat kertovat pappeudestaan keikoilla avoimesti ja käsittelevät jutuissaan uskoon ja seurakuntaelämään liittyviä aiheita. Johannes Melanderin ja Sampsa Simpasen lisäksi stand up -komiikkaa tekevät ainakin Viitasaaren seurakunnan pastori Sami Siltanen, Kouvolan seurakunnan pastori Tero Kajander ja Kansanlähetyksen pastori Mauno Lehto. Kotimaa 16.4.2015 12 MATKALLA Oppilaitospastorina työskentelevä Johannes Melander innostui stand upista opiskeluaikanaan. Stand upin perusidea on yksinkertainen: yksi ihminen kertoo lavalla juttuja, joiden on tarkoitus olla hauskoja. Myös papiksi aikovissa teologian opiskelijoissa stand up -koomikoita on useita, ainakin joensuulaiset Jussi Herranen ja Kari-Antti Kitunen. Niinpä lähes aina joku yleisön jäsen käy keikan jälkeen varmistamassa, onko lavalla itsensä papiksi esitellyt mies ihan oikeasti pappi. Ihmisillä on mielikuva kristityistä kurttunaamoista, ja se on kyllä meidän oma vikamme.. Kuopion metodistiseurakunnassa pastorina työskennellyt Sampsa Simpanen jätti seuraIlosanoma Oppilaitospastorina työskentelevä Johannes Melander innostui stand upista opiskeluaikanaan. teksti: tuija Pyhäranta & kuvat: minerva sePPälä Oletko ihan oikeasti pappi
Stand up on sydämen asia, siihen on älytön polte, Melander kertoo. Sen jälkeen Melander on esiintynyt kerran tai pari viikossa, joskus useamminkin. Luonnollisesti en ole sitä aina ollut vaan koulutukseltani ja ammatiltani olen pappi. Kotimaa 16.4.2015 MATKALLA 13 Sampsa Simpanen jätti papin työt metodistiseurakunnassa ryhtyäkseen täyspäiväiseksi koomikoksi. Oppilaitospastorin työajat ovat papille poikkeuksellisen säännölliset ja mahdollistavat tiiviin keikkailun. – Moi, mun nimi on Sampsa Simpanen ja olen stand up -koomikko. Sampsa Simpanen jätti papin työt metodistiseurakunnassa ryhtyäkseen täyspäiväiseksi koomikoksi. kuntatyönsä viime kesänä ja heittäytyi täysipäiväiseksi koomikoksi. Melander saattaa aloittaa kertomalla kaljan loppumisen ärsyttäneen häntä niin paljon, että erosi kirkosta. Sen jälkeen olin koukussa, Simpanen kertoo. Vitsi kirkosta eroamisista saa lisää pontta, kun Melander jatkaa:. Ja näin hiljennetään baari. – Ajattelin, että en voi olla näin huono. Simpanen ja Melander paljastavat yleensä yleisölle heti kättelyssä olevansa myös pappeja. Melko nopeasti hänelle paljastui, ettei yleisön naurattaminen ole niin helppoa kuin miltä se parhaimmillaan näyttää. Nousin uudestaan ja uudestaan lavalle, kunnes kahdeksannella keikalla sain ensimmäiset kunnon naurut. Hyvinkäällä oppilaitospastorina työskentelevä Johannes Melander innostui komiikasta opiskeluaikanaan. Kaksi vuotta sitten Simpanen pääsi kokeilemaan itse Kuopion Komediafestivaalin Keltanokkien iltapäivässä. Hän ihaili sitä, kuinka helpolta laji näytti. – Pappeus on kutsumustyö ja stand up harrastus. Näin Simpanen aloittaa useimmat keikkansa. Ensimmäinen keikka oli kamala kokemus, eivätkä seuraavat olleet juuri sen parempia. Ensin Melander testaili taitojaan satunnaisesti rippikoululaisten edessä kesäteologina työskennellessään, mutta pari vuotta sitten hän hakeutui Suomen Stand Up Clubin järjestämälle kurssille. Stand up alkoi kiinnostaa Simpasta jo vuosikymmen sitten
Hän on saanut kiitosta myös siitä, että menee sinne, missä ihmiset ovat, ja puhuu samaa kieltä heidän kanssaan, hymistelemättä. Pappina. Joku saattaa loukkaantua siitä, että kristinuskoa käsitellään humoristisesti, toinen siitä, että pappi vitsailee. Rajamäki oli aikaisemmin torpannut hallituksen esityksen, joka olisi tuonut paperittomille ulkomaalaisille oikeuden välttämättömiin terveyspalveluihin. Kotimaa 16.4.2015 14 MATKALLA – Ei siinä muuten mitään, mutta kun olen seurakunnassa töissä. Se on hänen valintansa ja hänen tiensä. Hänen mielestään kaikkia uskontoja ja kaikella tavoin uskovia pitää kunnioittaa. Sampsa Simpaselta ja Johannes Melanderilta tullaan keikan jälkeen kysymään, ovatko he oikeasti pappeja.. Jos se on väärin, niin hän vastaa siitä itse. Mitä vaikeampi aihe, sitä taitavamman koomikon se vaatii, hän sanoo. Joku voi kokea jutut kristinuskosta loukkaavina, vaikka en haluaisi loukata. Pyrin olemaan oma itseni, Melander sanoo. Niin Sampsa Simpanen kuin Johannes Melanderkin korostavat, ettei heillä ole erikseen papin ja koomikon rooleja. – Pari kertaa olen sanonut takahuoneessa, että mielestäni tuossa ei ollut mitään hauskaa. Baarin lavalla voi sanoa sellaista, mitä saarnastuolissa ei voi, linjaa puolestaan Johannes Melander. – Papin ei sovi puhua kuten roolihahmoni puhuu, Laajasalo sanoi Kotimaa24:n haastattelussa. Pappi on pappi myös esiintyessään stand up -klubin lavalla perjantai-iltana baariin kokoontuneen seurakunnan edessä. – Totta kai käyttäydyn eri tavalla eri tilanteissa, mutta en ajattele, että minulla olisi rooleja. Olennaista on valita huolella näkökulma. Hän käsittelee kuitenkin myös vaikeita aiheita ja ottaa jutuissaan kantaa. Hänelle tärkeintä on, että keikan jälkeen ainakin valtaosalla yleisöstä olisi hyvä mieli. Melander kertoo luottavansa siihen, että Jumala pitää huumorista – ja useimmilla ihmisilläkin huumorintajua on riittävästi. Mutta jos muslimi heittää vitsiä omasta uskostaan, niin se voikin olla hauskaa. Maaliskuussa kansanedustaja Kari Rajamäki (sd) loukkaantui Kallion kirkkoherralle Teemu Laajasalolle, jonka oli tulkinnut kutsuneen itseään murhaajaksi. Myös Sampsa Simpasen mielestä kaikesta voi tehdä komiikkaa. Hän ei esimerkiksi koskaan kiroile lavalla. Komiikan ja pappeuden yhdistäminen ei aina ole mutkatonta. Muuten menisin sekaisin ja tulisi teennäinen olo. Mutta en voi valita, mistä joku toinen koomikko puhuu tai ei puhu. Pääasiassa Simpasen jutut käsittelevät arkipäivän hassuja sattumuksia. Sampsa Simpanen linjaa, että juttujen täytyy olla riittävän hauskoja baariin ja riittävän siistejä kirkkoon. Se on tärkeä osa sekä papin että koomikon työtä. Molemmissa ammateissa täytyy huomioida kenelle ja missä puhuu. Ylen lauantai-iltojen poliittisessa satiiriohjelmassa YleLeaksissa Laajasalon esittämä hahmo Teemu Tammisalo sanoi, että Rajamäki on onnistunut tappamaan monta pakolaista hoitamattomiin sairauksiin. Pappina minun on helpompi heittää vitsiä kristinuskosta, kristityn elämästä ja kirkosta, Melander sanoo. – Kaikesta voi tehdä vitsiä, mutta se vaatii oikean koomikon, oikean yleisön ja oikean tilaisuuden. Monet Melanderinkin jutuista kertovat viattomista ja arkipäiväisistä seurakuntaelämän sattumuksista. Kaikkia uskonnoista tehdyt vitsit eivät naurata. Joku saattaa ajatella uskonnon olevan niin pyhä asia, ettei mistään siihen liittyvästä saisi tehdä pilaa. Melanderin mielestä kristinuskon historiaan ja nykyisyyteen mahtuu paljon hölmöjä ja hullujakin juttuja, joista voi helposti tehdä vitsejä. Syitä juutalaisten koomikoiden suosioon on etsitty juutalaiseen kulttuuriin olennaisesti kuuluvasta itseironisesta ja mustasta huumorintajusta. Simpanen kutsuu itseään hyvän mielen koomikoksi. – Jos ajattelee vaikka sitä, että melkein koko keskiajan papit saarnasivat kirkossa latinaksi, kielellä jota ihmiset eivät ymmärtäneet, eli messusivat seinille. – Huumori on luonteeltaan yliampuvaa. Simpasella on kolme pientä lasta ja hän puhuu paljon pikkulapsiperheen arjesta. Joidenkin Melanderin juttujen kertojaksi voisi helposti kuvitella myös ateistin, mutta kehys on erilainen, kun kertoja on pappi. Sitäkin suurempi syy saattaa kuitenkin löytyä juutalaisten vainotusta asemasta. – Saman jutun täytyy toimia sekä kirkossa että baarissa. En halua lähteä siihen, hän sanoo. Komiikkaan kuuluu liioittelu, kärjistäminen ja jopa vääristely. Komiikka on vainotun vähemmistön keino Viihdyttäminen on ykkösasia, mutta samalla voi yrittää sanoa myös jotain järkevää. Milloinkohan ne huomaa, että olen valepappi. Häneltä jää huomaamatta, ettei koomikko tarkoita kaikkea, mitä sanoo. Hän saattaa keikallaan puhua hassuista sattumuksista koulukirkossa mutta myös siitä, minkälaista on, kun saa pappina siunata perunamaan, mutta ei homoparia. Hän korostaa tilannetajua. Sellaisia, kun maha on päässyt kasvamaan niin, ettei sen yli enää jaksaisi kurkotella vetääkseen molempia sukkia jalkaan, tai sitä, kuinka hän on huomannut aukovansa suutaan samalla kuin syöttää lastaan. – Se voi toisaalta olla hankalaa. Monet modernin stand upin ensimmäisistä kärkinimistä, kuten stand upin esi-isänä pidetty Lenny Bruce, olivat juutalaisia. Vitsit jättävät kuulijalle runsaasti tulkinnanvaraa, joten väärinymmärrysten vaara on suuri. Niin onhan se ihan älytöntä, Melander nauraa. – Kristinuskossa ajaudutaan ytimestä, eli rakkaudesta ja armosta, helposti todella outoihin juttuihin, julmiksi ja armottomiksi itseä ja toisia kohtaan. Pappeus tulee keikan aikana ilmi monta kertaa, mutta pappeus tai usko eivät itsessään ole vitsien aiheita. Johannes Melander korostaa kunnioituksen merkitystä. Simpanen kertookin joskus antaneensa koomikkokollegoillensa palautetta huonoista, pilkallisista jutuista. Siksi Simpanen ei tee juttuja liian rankoista aiheista kuten pedofiliasta tai edes politiikasta. Vaikka uskonnon ja komiikan suhde koetaan usein jännitteiseksi, erilaisten uskonnollisten ryhmien tekemällä komiikalla on pitkät perinteet. Joku voi loukkaantua, jos ei ymmärrä, että vitsi on tarkoituksella vedetty överiksi. Melander ei halua murskata kristinuskoa vaan kritisoida epäkohtia. Laajasalo puolustautui sanomalla, että Tammisalo on roolihahmo, jonka ajatuksilla tai mielipiteillä ei ole mitään tekemistä hänen omien näkemystensä kanssa. – On tärkeää löytää yhteinen kieli ja yhteys niihin ihmisiin, joiden kanssa on tekemisissä, Melander sanoo. – Jos menisin tekemään vitsiä, jossa herjattaisiin muslimeja ja Allahia, niin eihän se olisi hauskaa. On kysymys pyhistä asioista. Työkaverit ovat kehuneet Melanderia siitä, että hän ravistelee kirkkoa hyvällä tavalla. Vaikka pappeus yhdistää Simpasta ja Melanderia, he ovat melko erilaisia koomikoita. Kaikki jutut eivät häntä kuitenkaan naurata. Siitä julmuudesta ja armottomuudesta voi tehdä komiikkaa. Esimerkiksi rasismi on herkullinen komiikan aihe, mutta rasistinen vitsi ei ole Melanderin mielestä hauska. Se ei tarkoita, ettei uskosta ja uskonnoista saisi tehdä vitsejä
Tylsää koomikkoa ei jaksa kuunnella kukaan, vaikka sanoma olisikin hyvä. Vaikka uskonnon ja komiikan suhde koetaan jännitteiseksi, erilaisten uskonnollisten ryhmien tekemällä komiikalla on pitkät perinteet.. Simpanen kertoo, että hänet on otettu koomikoiden yhteisön jäseneksi nimenomaan pappina. Se tarkoittaa, että aion tappaa teidät, Usman jatkaa ja yleisö räjähtää nauramaan. Katso video Sampsa Simpasen ja Johannes Melanderin keikoilta Kotimaa24:stä. Kiertueen otsikkona oli Allah made me funny, Allah teki minusta hauskan. Vain kaksi vuotta iskujen jälkeen muslimikoomikot Bryant ”Preacher” Moss, Azhar Usman ja Azeem Muhammad lähtivät kiertueelle tuulettamaan ennakkoluuloja. – Huomaan, että paikalla on myös ei-muslimeita, joten selitän teille, mitä se tarkoittaa. Melanderin mukaan huumori voi helpottaa ihmisten kohtaamista myös seurakuntatyössä. Ainoa mitä voi tehdä, on kaapata Finnairin kone ja laulaa karaokea, Jahangiri sanoo ja asettaa ennakkoluulot naurunalaisiksi. Papin tehtävä on luoda jumalanpalveluksesta ihmisille hetken levähdyspaikka. – Heidän menneisyydessään voi olla jotain, joka sulkee pois sen mahdollisuuden, että kristinusko voisi olla iloinen asia, Simpanen sanoo. Melander kertoo haluavansa luoda positiivista kuvaa siitä, millaista on olla kristitty. Sampsa Simpanen ja Johannes Melander sanovat kumpikin, etteivät mene stand up -klubille saarnaamaan. – Monilla on mielikuva kristitystä tiukkapiposta, joka kulkee happamana ja haluaa kieltää kaiken, hän sanoo. Tilaa verkosta www.kotimaa.fi/loppuvuosi tehdä itseään tutummaksi ja siten myös hyväksytymmäksi. Kotimaa 16.4.2015 MATKALLA 15 Kotimaa on arkipäivän koulutusta Kun mietit, miten seurakuntasi koulutuksen budjetti rahat jakautuvat, suuntaa ne Kotimaa-tilauksiin. Ihmiset selvästi nauttivat siitä, että joku, joka kutsuu itseään kristityksi, uskaltaa nauraa. – Tiedättekö miten vaikeaa on olla kännissä ja terroristi samaan aikaan. Onhan seurakunnassasi jokaiselle oma Kotimaa-tilaus. Silloin kun Simpanen vielä työskenteli Kuopion metodistiseurakunnassa, hän kehotti kysyjää tarkistamaan asian seurakunnan kotisivuilta mutta varoitti heti perään tehneensä sivut itse. – Stand up voi olla tapa kohdata ja tavoittaa ihmisiä, hän sanoo. Tee nyt lisätilaukset loppuvuodeksi etuhintaan. Lavalla tärkeintä on olla hauska. Toisaalta nimenomaan olemalla hauskoja papit voivat murtaa ennakkoluulon kristityistä tosikoista. Sitten voidaan puhua ihan mistä vaan, myös kirkosta, uskosta tai pyhäkoulumuistoista. Voisivatko myös koomikkopapit murskata kristittyihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Keikoilta kuvatuilla Youtube-videoilla koomikot tarttuvat muslimistereotypioihin suoraan. Lavalla olen ensisijaisesti koomikko ja koomikon ainoa tehtävä on saada yleisö nauramaan, Simpanen sanoo. Myöhemmin mukaan liittyi myös Mohammed ”Mo” Amer. – Se on yhteistä papin työn kanssa. Joskus kysyjä jää juttusille. Yleisölle hauskan papin tapaaminen voi olla vapauttava kokemus. Joskus joku on pyytänyt tiukassa paikassa rukoilemaan puolestaan. Bravuurissaan Jahangiri kertoo olevansa alkoholiongelmainen muslimi. – Viihdyttäminen on ykkösasia, mutta samalla voi yrittää sanoa myös jotain järkevää. Suomessa islamiin ja muslimeihin kohdistuvia ennakkoluuoja on käsitellyt Iranissa syntynyt ja Helsingin Kontulassa kasvanut koomikko Ali Jahangiri. – Salam aleikum, Azhar Usman tervehtii yleisöä. Melander kertoo, että tosinaan vastaan tulee etsijöitä, jotka hakeutuvat keskustelemaan, kun tapaavat papin odottamatta, yllättävässä ympäristössä. Hän on vihkinyt avioliittoon useamman kollegansa. Kun Johannes Melanderilta ja Sampsa Simpaselta tullaan keikan jälkeen kysymään, ovatko he ihan oikeasti pappeja, he saattavat vastata vitsillä. Jopa näennäisen pilkalliset jutut saattavat toimia näin. – Stereotypioiden murtaminen ei ole tietoinen tavoite tai missio. Vuosituhannen alun WTC-iskujen jälkeen nousussa on ollut muslimien tekemä komiikka. – Kun he sitten ymmärtävät, että jätkä on ihan tosissaan... Parhaimmillaan oikeassa hetkessä heitetty huuli murtaa jään papin ja seurakuntalaisen välillä. Siitä työntekijät ja luottamusmiehet hyötyvät ja oppivat joka päivä. Melander vastaa usein olevansa valepappi
– Kinusin aikanaan johtajalta, eikö meillä voisi olla myynnissä myös yhteisvastuutuotteita. – Numerot merkitsevät minulle paljon. • Ulla Pesola, 68. Yhtenä noloimmista Ulla Pesolalle on jäänyt mieleen se, kun varoja kerättiin ylivelkaantuneita auttavalle Takuusäätiölle. Keräystuloksia oli hyvä havainnollistaa. Kotimaa 16.4.2015 16 MATKALLA Ulla Pesola ideoi ja toteutti Yhteisvastuukeräystä työkseen vuosikymmenten ajan. Laadukkaat yhteisvastuutuotteet ovat nykyisin itsestään selvä osa keräyskampanjaa. – Yhteisvastuukeräys on ollut aikuiskasvatusta. Suku tartutti salmin murteen taidon myös Ulla-tyttöön. – Pidin työstäni aivan rajattomasti. Teinien opettaminen ei koskaan tuntunut opettajan koulutuksen saaneelle Ulla Pesolalle unelmien työltä ja hänen mukaansa oli onni, ettei hän saanut vakituista paikkaa siltä alalta. Samalla hänessä syttyi rakkaus vapaaehtoistyöhön, joka leimahti eläkkeelle jäädessä täyteen roihuun. Tuloksia kirjattiin ylös kirjoituskoneella kalkkeripapereiden monistaessa tekstin. Kauppa alkoi käydä hyvin ja vähitellen tuotemyynti paisui niin isoksi, ettei keräystoimisto enää voinut huolehtia siitä yksin, vaan se päätyi Sacrumin hoidettavaksi. – Muistan miten jännää oli, kun toimistoon tuli ensimmäinen faksilaite. Pesola on kokenut emännän roolissaan vahvasti yhteiskunnan muutoksen ja kehityksen. Sittemminhän tietokone mullisti kaiken ja tekniikasta on ollut kovasti apua. Pitkän uran varrelle mahtui myös epäonnistumisia ja mokia. Työssään Yhteisvastuukeräyksen hyväksi Pesola ei koskaan kokenut ongelmalliseksi omaa ortodoksisuuttaan. – Sotien jälkeen saari oli melko hoitamaton. Pitkään Yhteisvastuukeräyksellä oli vain kaksi palkattua työntekijää: johtaja ja sihteeri. Laadin mielelläni myös graafeja ja kuvioita. Isän vanhemmat olivat Karjalasta, Salmin pitäjästä. Kun yhteisvastuuorganisaatio sitten suureni, piti titteleitä yhtenäistää ja palasin palvelusihteeriksi. Vielä 1980–90 -lukujen taitteessa keräystuloksia ynnättiin ruutupaperilla ja laskimessa kului kuittirullaa metritolkulla. Pesola on itse ortodoksisen kirkon jäsen. – Yhteisvastuun ideahan on auttaa kaikkia rotuun, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Pesolan Suomenlinnan mummi oli ruotsinkielinen ja hän koki osaavansa toista kotimaista ihan hyvin. Jestas kuinka ihmettelimme sitä, että puhelinlankoja pitkin meille voi tulla tekstiä paperille jostakin kaukaa. Sihteerin tointa hoiti viime vuosikymmenet valoisalla ja luovalla otteella äidinkielenopettaja Ulla Pesola. – Yhteisvastuutuotteiden kanssa häärääminen oli minulle kuitenkin niin tärkeää, että lykkäsin itseni usein mukaan Sacrumin seurakuntakiertueille markkinoimaan ja esittelemään tuotteita. – Kysyin aikanaan, mitä se tarkoittaa. Pesola kertoo rakastavansa matematiikkaa. Olin aivan myyty. Kun seurakuntiin tehtiin esite Takuusäätiön toiminnasta ja säännöistä, Pesola päätti kääntää sen ruotsinkielisiä seurakuntia varten itse. Ruotsinkielisiä esitteiRouva Yhteisvastuu KUKA. Sen sydämen kanssa olen sitten ympäri maata ja maailmaa kiertänyt. Niitä sitten pakkasin ja postittelin pimeässä, ahtaassa kellarivarastossa. Se tuntui tylsältä. – Painatin sellaisia käyntikorttejakin itselleni. • Kotipaikka: Helsingin Käpylä • Perheeseeni kuuluu: Lähellä asuvat lapset ja kaksi lastenlasta • Lempiharrastukseni: Kävely ja cappuzzino • Mielimusiikkini: Kaikki käy • Viimeksi lukemani kirja: Ikonin filosofia • Mottoni on: Ajattele sydämellä!. Aloitimme kokeilun yhteisvastuun logolla varustetuista paidoista. Hän vietti varhaislapsuutensa Suomenlinnassa äidin suvun kanssa, omakotitalossa lähellä Kustaanmiekkaa. Koska Ulla Pesolan rooli Yhteisvastuukeräyksen taustalla oli varsin kokonaisvaltainen, hän päätti alkaa kutsua itseään yhteisvastuuemännäksi. Emäntä oli mielestäni hyvä sana, koska emäntä huolehtii vähän kaikesta. Lämmöllä muistelen eväsretkiä ja päiväkahveja pihamaan villiintyneessä heinikossa. Yhteisvastuu on diakonian selkokieltä. Ilman Ulla Pesolaa näin ei ehkä olisi. Minulle kerrottiin, että sydän kuvaa lähimmäisenrakkautta ja risti Taivaan Isän loputonta rakkautta meitä kohtaan. Samalla syntyi elinikäisiä ystävyyssuhteita seurakuntien työntekijöihin eri puolilla Suomea. Olen ihan himo Excelin käyttäjä. – Kun esitteet oli sitten postitettu, alkoi minulle tulvia palautetta vakavista käännösvirheistä. Se kertoo yksinkertaisella tavalla siitä, mikä on kirkon ydin. Minulla oli hyvät esimiehet, jotka antoivat minun vapaasti viedä keräysintoa turuille ja toreille. Se on paljon motivoivampaa! Yhteisvastuukeräyksen symboli, sydän ja risti, ovat innostaneet ja kantaneet Pesolaa
Ruokailijoiden antama palaute on usein liikuttanut Pesolaa. Sihteerin homma ei tuntunut ikinä tylsältä. Joillekin diakoniaruokailu on viikon ainoa lämmin ateria. Ulla Pesola valmistaa ja tarjoilee joka tiistai ruokaa ortodoksisen seurakunnan diakoniaruokailussa yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa. Episodin seurauksena Ulla Pesolalle avautui sydämellinen ystävyys ruotsinkielisiin seurakuntiin. EMiLiA KArhu Yhteisvastuukeräystä koordinoiva Kirkkopalvelut on Kotimaa Oy:n omistaja. Se, joka on saanut paljon anteeksi, myös rakastaa eniten. – Kerran eräs ahavoitunut mies sanoi, että sä olet varmaan laittanut tähän muusiin paljon rakkautta, kun se maistuu niin hyvältä. Niistä on ollut hyötyä vapaaehtoistyössä: ortodoksikirkkoon kuuluu myös venäjänkielisiä mummoja, jotka tarvitsevat silloin tällöin lähimmäisapua. Palaute yllätti minut täysin. Mistään muusta työstä en ole saanut niin valtavasti myönteistä palautetta kuin tästä. Siinä voi ottaa itselleen mielekkäitä tehtäviä, jotka tuovat omaan elämään vaihtelua ja onnistumisen kokemuksia. Selityskin oli Pesolan mukaan ymmärrettävä. Energinen Pesola tekee myös monenlaista muuta vapaaehtoistyötä. Yhteisvastuukeräyksen rahoittaman projektin avulla kylien taloihin valettiin betonialustoja, jotta asumukset eivät huuhtoutuisi tulvien mukana jokeen. Minusta se oli hyvin sanottu. Maassa oltiin pakon edessä ekologisesti ja tietoteknisesti edistyksellisiä. Yhteisvastuukeräyksellä on joka vuosi uudet kohteet. Ruokailu on monille tärkeä sosiaalinen tapahtuma. – Lähetin seurakuntiin kirjeen, joissa kerroin tilanteen ja mainitsin, että esite on nyt menossa oikealle kääntäjälle. Niinpä hän päätyikin opiskelemaan venäjää, ja kieliopinnot jatkuvat edelleen. kerran eräs ahavoitunut mies sanoi, että sä olet varmaan laittanut tähän muusiin paljon rakkautta, kun se maistuu niin hyvältä.. Potkuista ei ollut puhettakaan. Kun näen, miten mummo on odottanut minua ja käymme sitten syvällisiäkin keskusteluja, lähden hänen luotaan pois melkein tanssiaskelin. Toinen mieleen painunut matkamuisto Ulla Pesolalla liittyy Bangladeshiin, jossa hän pääsi bambuveneellä pitkin Bramabutran jokea kyliin, jotka kärsivät toistuvista tulvista. Kun ovet avataan kello 12, on ulkona lähes aina jo pientä jonoa. – Ei vapaaehtoistyö oikeastaan ole vaativaa, sehän perustuu omaan valintaan. Ruokakassin hakeminen on Pesolan mukaan helppo ja luonteva syy lähestyä seurakuntaa. Kirjeen jälkeen minulle alkoi tulvia kortteja, joiden viesti oli: ei haittaa, hyvä kun yritit, kysy meiltä neuvoa seuraavalla kerralla jos tarvitset kääntämiseen apua! Miten ihanaa olikaan huomata, että isoista mokistakin voi selvitä. Ilmassa oli aina semmoinen diakoninen jytke, jonka virrassa pääsi sukeltamaan yhä uusiin aihepiireihin. – Kaikilla matkoilla mieleeni syöpyi ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus muualta tulleita kohtaan. Ulla Pesolan voimanlähteitä elämässä ovat olleet kolme kovaa koota: konst (taide), kunskap (tiede) ja kärlek (rakkaus). – Vapaaehtoistyö tekee minut äärettömän onnelliseksi. Myös asiakkaat ovat kommentoineet, että ateriasta tulee heidän mielestään siunauksen myötä vieläkin arvokkaampi. Vapaaehtoistyössä on tärkeää tuntea rajansa ja lupautua tehtäviin vain sen verran kuin jaksaa. – Vaikka rutiinityöt olivat samoja, minulla oli sellainen tunne kuin olisin saanut uuden työn joka vuosi. Tänä vuonna Kirkkopalvelut on anonut EU:lta jaettavaksi toista miljoonaa kiloa ruoka-apua. – Muistan miten hämmentyneitä olimme siitä, että intialaisessa yliopistossa kaikilla opiskelijoilla oli jo 1990-luvun puolivälissä omat tietokoneet, vaikka meillä ne vasta alkoivat rantautua vähitellen opetukseen. Koska Pesola halusi tuntumaa ruoka-apuasiaan myös käytännön tasolla, hän hakeutui vapaaehtoiseksi oman kotiseurakuntansa eli Helsingin ortodoksisen seurakunnan diakoniaruokailuun. kUVAt: mAtti kArPPinEn ilmassa oli aina semmoinen diakoninen jytke, jonka virrassa pääsi sukeltamaan yhä uusiin aihepiireihin. Hän päätti jatkaa rohkeasti ruotsin puhumista aina kun mahdollista. Vaikka joskus väsyttäisi lähteä aamulla liikkeelle, niin tällaisen palautteen jälkeen kotiin palaa virkistyneenä ja voimaantuneena. Tulee niin kevyt olo! Aikanaan Pesola hakeutui vuorotteluvapaalla puuseppäkurssille, mutta mursi kätensä juuri ennen sen alkua. Kotimaa 16.4.2015 MATKALLA 17 täkin oli painettu sentään reilut 30 000 kappaletta, joten itkeä tuhersin illalla ja pelkäsin saavani potkut. Ihmiset vaikuttivat köyhyyden ja ongelmien keskellä paitsi kuormittuneilta myös onnellisilta. Pesolalle on merkityksellistä, että pappi tulee ja siunaa ruuan. Aamulla, kun Pesola meni esimiehen juttusille, tämä vain naureskeli, että kun olet tällaisen virheen tehnyt, niin korjaapa se myös itse. Ruokapankkityötä hän tekee edelleen, vaikka on muuten jo eläkkeellä. Hän käy esimerkiksi tapaamassa säännöllisesti viikoittain kahta mummoa, vie heille ruokaa, ompelee verhoja, juttelee ja pitää seuraa. Yhteisvastuuemäntänä Ulla Pesola on päässyt matkustamaan muutamiin Yhteisvastuukeräyksen ulkomaisiin avustuskohteisiin. Kaikki kuuntelevat yhdessä ja nöyrinä siunauksen sanoja. Samalla moni voi rohkaistua puhumaan muistakin asioistaan ja saa kevennettyä sydäntään. – Joka tiistai menen kello yhdeksän seurakuntatalolle valmistelemaan ruokailua. Vasemmalta Anneli Ståhlberg ja Eini Forsman. Ulla Pesolan mielestä keräys onkin juuri siksi valtava aarreaitta. Vapaaehtoisten kanssa on kiva touhuta porukalla ja parantaa maailmaa. Moka ei ole maailmanloppu. Vuodesta 1997 saakka Pesola on koordinoinut seurakuntiin EU:n myöntämää elintarviketukea. – Muistan jonkun papin sanoneen, että meille on annettu kaksi silmää siksi, että toisella näkisimme Taivaan Isän luoman kauniin maailman ja kiittäisimme siitä, ja toisella näkisimme lähimmäisemme ja auttaisimme häntä. Tärkein takataskuun jäänyt opetus tuli kuitenkin esimiehen rohkaisevien sanojen myötä. Tuon määrän tulisi riittää kolmeen seurakuntajakeluun. Intiassa ei ole metsiä, joista voisi tehdä paperia, jolle voisi painattaa kirjoja. – Tässä toiminnassa on mukana noin 250 seurakuntaa. Erityisen vahvoina hänen mieleensä ovat jääneet matkat Intiaan ja Bangladeshiin
Hitaasti Kiialle selviää, että hän on yliajaja ja että hänen miehensä on jättänyt Timon loukkaantuneena tienposkeen. jOOnA RAUDASKOSKI Henkesi edestä elokuvateattereissa. Naispappeuteen kielteisesti suhtautuvia sukupolvia kasvaa edelleen, ja voidaan vain arvailla, miten pitkään avioliittolaista tullaan keskustelemaan. Lauri vakuuttelee, ettei pappi voisi toimia räikeästi omia arvojaan vastaan jättämällä loukkaantunut heitteille, ja tuo siten mieleen alun laupiaan samarialaisen kertomuksesta. Samalla hän estää myös kovista omantunnontuskista kärsivää Kiiaa ottamasta vastuuta ja saamasta siten sovitusta tai synninpäästöä, johon myös elokuvan ruotsinkielinen nimi Absolution viittaa. Toistaiseksi kreationismikysymys ei ole tuntunut ajankohtaiselta, mutta kyteekö pinnan alla jo uusi kiista. Toisaalta katsojalle jää käteen tukku eettisiä ongelmia, joita jokaisen olisi hyvä pysähtyä pohtimaan pidemmäksikin aikaa. ELOKUvA Pappeus toimii suojamuurina omaa syyllisyyttä vastaan. Toinen mieleen nouseva Raamatun teksti on tuomiosunnuntain evankeliumin kuvaus viimeisestä tuomiosta. Lähtiessään sairaalasta Kiia tapaa Hannan ( Mari Rantasila), jonka miehen Timon ( Teijo Eloranta) yli on ajettu autolla. Teorioista OEC hyväksyy maailman tieteellisen iän, mutta YEC:n mukaan maailma on vain noin 6000 vuoden ikäinen. Siinä tuomio annetaan tekemättä jättämisten mukaan. Laura Birnin esittämä Kiia ja hänen pappipuolisonsa Lauri (Eero Aho) joutuvat vaikean valinnan eteen. Yhtenä sivujuonteena Nieminen pohtiikin, että tulevaisuudessa syntyisi uusia uskontoja, jotka pohjautuisivat kristinuskon oppeihin, mutta joilla olisi oma kreationistinen kaanon täydentämässä Raamattua. Inhimillisestä näkökulmasta lapsen ja vaimon puolesta hädissään olleen Laurin toimintaa olisi voinut tarkastella heitteillejätön osalta vielä armollisesti. Omantunnon tuskat hän selittää pois uskottelemalla muille ja itselleen, että luuli Timon kuolleen heti auton törmäykseen. Tilanteen tarkastamassa käynyt Lauri kertoo vaimolleen törmäyksen johtuneen todennäköisesti peurasta ja kiirehtii viemään vaimoaan sairaalaan. Merkittävä aihe, joka ei juuri ylitä uutiskynnyksiä, mutta josta kristityt eivät jaa yhteistä mielipidettä. Ne joko puolsivat nuoren maan (YEC) ja vanhan maan (OEC) kreationismeja ja älykkään suunnittelun (ID) teoriaa, tai olivat niihin kohdistettuja evoluutiolle myönteisiä vastineita. Helppo ristiriitatilanne syntyy laittamalla pappi toimimaan näitä periaatteita vastaan. Laurin itsekkyys ajaa lopulta koko perheen tuhon partaalle. Itä-Suomen yliopistossa tarkastetussa systemaattisen teologian väitöskirjassa A unified theory of creationism: Argumentation, experiential thinking and emerging doctrine, LT, FT, TM Petteri Nieminen tutkii argumentaation uskottavuutta englanninja suomenkielisissä teksteissä. Kristinuskoa voi siis mahdollisesti uhata laajempikin aihekokonaisuus, kuin yksittäisten kristillisten kirkkojen riidat naisten pappisoikeuksista tai homoseksuaalien kirkkohäistä. Taustalla olisi YEC:n osalta luottamus Raamatun tieteelliseen näyttöön, ja ID/ OEC:llä agnostinen suhtautuminen kaiken suunnittelijan identiteettiin. Kanttori Kiian ( Laura Birn) synnytys käynnistyy yllättäen pariskunnan istuessa autossa. KuvA: JAAnA RAnniKKo / vERtigo PRoduction Lauri vakuuttelee, ettei pappi voisi toimia räikeästi omia arvojaan vastaan.. Kotimaa 16.4.2015 18 YHDESSÄ TEOLOGIASSA TAPAHTUU Naispappeus ja tasa-arvoinen avioliittolaki repivät tämän ajan kristillistä kirkkoa sisältä päin. Hän ei kuitenkaan vaimonsa vaatimuksista ja useista mahdollisuuksista huolimatta myönnä virhettään ja pyydä sitä anteeksi. Lauri rakentaa pappeudesta itselleen moraalisen suojamuurin, jonka taakse hän väistää vastuutaan. Visuaalisesti näyttävän ja kauniin elokuvan loppu on raju, mutta jää tunnelmaltaan vaisuksi. Tutkimus on mielenkiintoinen. Kreationismin ja evoluution välinen keskustelu yhdistettiin esimerkiksi Kristuksen ja saatanan väliseen taisteluun, ja YEC:n osalta siihen, ettei evoluutioteorian hyväksyvä voisi olla oikea kristitty. Ehkä papin ajatellaan asemallaan edustavan kirkon perusarvoja, heikoista huolehtimista ja lähimmäisenrakkautta. Pariskunnan käännyttyä kohti sairaalaa Kiia törmää autolla johonkin. Vihamielisimmillään tilanteen voi lukea pappien ja uskonnollisten ihmisten todellisen petollisuuden paljastumisena. Kotwica hyödyntää elokuvassaan runsaasti uskonnollista symboliikkaa. EvELIInA OjALA Väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto Kysymys kreationismista Papin omatunto Pappeus edustaa edelleen suomalaisessa kulttuurissa jonkinlaista moraalisuuden julkisuuskuvaa tai ihannetta. Parhaiten sen hyödyntäminen onnistuu hiukan ennalta arvattavassa kohtauksessa, jossa luetaan Isä meidän -rukousta yhtä aikaa Kiian ja Laurin lapsen ristiäisissä ja Timon hautajaisissa. Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta on niin ikään yllätyksetön veri-teeman toistuminen sinällään melko verettömässä elokuvassa. Kiia ei ole päästänyt pappismiestään Lauria ( Eero Aho) nousemaan rattiin, koska tämä on nauttinut alkoholia aiemmin päivällä toimittamassaan kastejuhlassa. Juuri siitä lähtee liikkeelle Petri Kotwican perjantaina ensi-iltansa saanut Henkesi edestä. Tutkimuksen mukaan tieteellisen tiedon sijaan todisteluissa käytettiin molemmin puolin paljon esimerkiksi ihmiseen vetoavaa (ad hominem) virheargumentointia, tunteisiin vetoamista ja todistuspuheenvuoroja
26 Esa Erävalo kauppatieteiden maisteri, toiminnanjohtaja 25 Kristiina Drotár johtava ylilääkäri 32 Kaarina Järvenpää kirjailija, TV-tuottaja 28 Auli Happonen ministerin erityisavustaja, TM 30 Soili Haverinen UUSIMAA HELSINKI KAAKKOIS-SUOMI SAVO-KARJAL A KESKI-SUOMI kansanedustaja, erityisopettaja 45 Sari Palm liikuntapaikkamestari 38 Petri Himanen aluemyyntipäällikkö, sit. maisteri 40 Simo Korpela KM, erityisluokanopettaja 35 Leena Askeli myynnin assistentti 92 Veera Köpsi projektikoordinaattori, Sit. 77 Juhani Laurinkari VAASA yrittäjä 61 Mauri Salo toimitusjohtaja 63 Kauko Turunen HÄME sisäministeri, lääkäri 120 Päivi Räsänen hallintopäällikkö 117 Ismo Portin PIRKANMAA kansanedustaja, tekniikan tohtori 2 Sauli Ahvenjärvi myyntijohtaja, kasvatustieteiden maisteri 8 Timo Keskinen erikoislääkäri 20 Sari Tanus anestesiasairaanhoitaja, aoh 19 Satu Sipilä RAKENTAA TULEVAISUUTTA ROHKEUS Puolustamme perheitä ja perinteisen avioliiton asemaa Lapsista, vanhuksista ja sairaista on pidettävä huolta Suomen velkaantuminen on saatava kuriin Panostamme yrittäjyyteen ja työnteon kannattavuuteen Vahvistamme Suomen puolustuskykyä ja sisäistä turvallisuutta Seurakuntien ja kirkkojen asema on turvattava Vaalimme omantunnonja uskonnonvapautta Uskonnonopetus on säilytettävä kouluissa TUTUSTU KAIKKIIN EHDOKKAISIIMME: WWW.KD.FI. 40 Sami Järvinen viestintäjohtaja, radioja TVtoimittaja 53 Markku Tenhunen englannin opettaja, FM 43 Antti Kivimäki loma-ja kurssikeskuksen johtaja, kätilö 37 Sari Behm asiantuntijaylilääkäri, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri 6 Aira Korhonen vanhempi konstaapeli 14 Tuomas Wilkman puoluesihteeri, KTM 10 Asmo Maanselkä pastori, opettaja, kirjailija 7 Eero Koskela humanististen tieteiden kandidaatti 213 Terho Nikulainen erikoislääkäri 212 Sari Mäkimattila kiinteistövälittäjä 214 Risto Nurkkala ekonomi, KTM 70 Sari Essayah sosiaalipolitiikan professori, teologi, sit. Maksaja: Ehdokkaat L APPI FM, biologian ja maantiedon lehtori 48 Pirkka Aalto VARSINAIS-SUOMI SATAKUNTA OULU mat. 46 Marjut Ounila kaupunginvaltuutettu, sosiaalineuvos 42 Antero Laukkanen rakennusurakoitsija, byggentreprenör 47 Ari Henrik Paloheimo valtiotieteiden tohtori, kansanedustaja 33 Jouko Jääskeläinen diplomi-insinööri, Ph.D
Kirja on avaran myötätuntoinen: elämä vain on ja kukin selvittelee sitä eteenpäin voimiensa mukaan. Marko Leino on kirjassaan Syntymättömät suurien surujen äärellä. Kotimaa 16.4.2015 20 YHDESSÄ ”Perhe-elämän täyteys tai yksinäisyyden uskollisuus – molemmat valintoja, joiden takana saattoi olla rohkeus tai pelko – eivät vaikuta loppujen lopuksi millään tavalla siihen läpitunkevaan ja hämmentävään yksinäisyyteen, joka jokaisessa ihmissydämessä vallitsee,” sanoo Yiyun Li surumielisen kauniissa kirjassaan Yksinäisyyttä kalliimpaa. Siirtymät Erikin kesken jääneisiin romaaneihin ja niiden tarinoihin eivät tunnu vievän lukijaa syvemmälle, vaikka kuvaavatkin menettämisen pelon tuomaa mielen hajanaisuutta. He kaikki ovat menettäneet viattomuutensa ja kantavat menneisyyttä mukanaan: ”Pahin ei ole hetki, joka ryöstetään ihmisen elämästä, vaan se mitä jää hetken tilalle: kuilu johon kaikki muut hetket voivat helposti solahtaa. 217 s. Perheoikeuden tuomari Fiona Maye päättää tarkasti muotoilluin lausein muiden elämästä, mutta omat perustukset huojuvat, kun pitkän avioliiton jälkeen mies haluaa vielä etsiä suurta intohimoa. Juuri nyt olisi kuitenkin mahdollisuus: syntymätön lapsi voi olla uusi tarkoitus. Like 2015. 272 s. Suom. Lampinen selittää saarnojensa lopussa käyttämiään menetelmiä. Matille ensimmäisen elokuvan Kilimanjaron lumien näkeminen merkitsee uuden maailman avautumista. Pihassa sattuu ja tapahtuu, eikä Matti kavereineen osaa vielä moralisoida aikuisten tavoin. Tiananmenin aukion mielenosoitusten (1989) nujertamisen jälkeen nuorten elämä ei sujunut toiveiden mukaan. Hän kertoo vetoamisesta kuulijoiden aisteihin ja tunteisiin sekä myöntää myös epäonnistuneensa, kun yritti pitää keskustelusaarnan tai liittää vitsejä mukaan. Lapsen maailmassa on kiihdyttäviä tunteita, tuoksuja, rosoa ja raadollisuutta, mutta ennen muuta elämän seikkailua ja selviytymistä, huumoria ja monenlaisia kolhuja. Romaanissa Lapsen oikeus englantilainen Ian McEwan virittää lukijalle koukuttavan ja houkuttavan ansan joutua myös omakohtaisiin moraalipohdintoihin. Kirjassa lomittuvat oikeudellisen ongelmat, elämän monimuotoisuus ja ihmisten intohimot loistavalla tavalla. 240 s. Kiltteyteen suojautuva Moran ja itsehillinnän mestari Ruyu päätyvät Yhdysvaltoihin, Boyang luo miehistä uraa Pekingissä. SaKaRi SaRKiMaa Tapio Lampinen: Poliittinen postilla. Ajankohtaiseksi aiheen teki se, että Tampereen piispa oli edellisenä päivänä siunannut Hämeenlinnaan haudatut tuhannet punaiset. Poliisin pojissa hän vie lukijansa katsomaan satamakaupungin – se voisi olla vaikka Kotka – korttelipihan elämää 1950-luvun murrosvuosina. Lapsen näkökulma tuo kirjaan myös elämän mehevän konkreettisuuden: tavat, ruuat ja esineet herättävät omiakin muistoja. Juuri näin vaikeaa elämä joskus on, ja näin korkeita ovat muurit, joita monet joutuvat ympärilleen rakentamaan selvitäkseen. Painajaisesta ei herää vapaana.” Helene Büzovin suomennosta on vaivatonta lukea. Armin ja Gilin junamatka pitkin Suomea on suuri tapaus. Mikä on totta, mikä kuvitelmaa. ”Saatanan sekasikiö. Vielä enemmän tietoa, tunnetta ja näkemyksiä hän lataa esiin yhteiskunnallisista kysymyksistä. Lampinen on koonnut Poliittiseen postillaansa 45 saarnaansa viideltä vuosikymmeneltä. Paljon on mennyt pieleen, mies on sotkenut ja sekoillut. ”KaiKKi SaaRnat ovat PoliittiSia tEKoja” Käytännöllisen teologian dosentti Tapio Lampinen, 72, on opettanut saarnaamista yli 40 vuotta. Sinun olisi pitänyt kuolla”, kiljaisee Erikin isä pojalleen. ”Silloin tajusin ensimmäisen kerran kirjaimellisesti, että elämä ei tule koskaan valmiiksi, ei kenenkään osalta, se vain loppuu”, Erik tiivistää. MaRja KuPaRinEn • Yiyun Li: Yksinäisyyttä kalliimpaa. Vaikka Lampinen on tehnyt saarnoista väitöskirjansa, hän itse on saarnannut vain melko satunnaisesti. Kirjan kieli on rauhallista, kuulasta, sivut täynnä sävähdyttäviä huomioita elämästä. Otava 2015. Lampinen tosin sanoo, että kaikki saarnat ovat poliittisia tekoja, vaikka vain vasemmistolaisesti korostuneita näkemyksiä on kirkossa pidetty politiikkana. Siksi kirja on poliittisten saarnojen kokoelma. Samoin lapsen oikeus saada tolkulliset vanhemmat, huolenpito ja tarkoitus elämälleen. Saarnapyynnöt yleistyvät 1980-luvun lopulla, jolloin hän alkoi toimia SDP: ssä. Jos pelastaa hänet, seuraako siitä tarkoitus. Tammi 2015. Raija Sinikka Rantala on minulle uusi mieluisa tuttavuus. • Ian McEwan: Lapsen oikeus. Pihan elämää seurataan entisen poliisin Matti-pojan kautta. Aikasiirtymissään Yksinäisyyttä kalliimpaa kuvaa myös Kiinan muutosta ja näyttää uuteen kulttuuriin sopeutumisen hinnan. Hän odottaa, että auto-onnettomuuteen joutunut vaimo heräisi, lapsi hänen kohdussaan jatkaisi kasvuaan ja elämää olisi vielä. Varsinkaan jälkimmäistä tuomari ei pysty antamaan, minkä Fiona rankan kautta oppii. Kirja on kiinnostava kattaus suomalaisen saarnan sieluun, joskin jotkut kirjoitusvirheet häiritsevät. Nuoren naisen, Shaoain myrkytys on musta juonne nuorten suhteissa ja selviää vasta kirjan lopussa. Vuosia myöhemmin tämän perinnön saanut poika istuu vaimonsa Ellenin sairasvuoteen äärellä ja kelaa elämäänsä. Suom. • Marko Leino: Syntymättömät. Kaikki oppivat vanhan polven korostaman tunteiden hallinnan. Väylä 2014. Se olisi hyvin riittänyt. 316 s. Kirjan nuorista on helppo pitää. Perheoikeudessa ei juuri ratkota vankilatuomioihin johtavia rikoksia, mutta ihmisten raadollisuus saa siellä hyvän läpivalaisun. Vuonna 2006 hän puhui isoisänsä kohtalosta, joka kuoli punavankien leirillä nälkään ja liitti puheeseen äitivainajansa tunteita. Hänet tunnetaan myös sosialidemokraattien uskontopolitiikan edustajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Teos 2015. Joku menestyi taloudellisesti, toiset oppivat tulemaan toimeen vähällä. Paljon itseruoskintaa, terävää oivallusta ja suurta tunnetta: Leino on parhaimmillaan kuvatessaan yksinkertaisin sanoin väistämätöntä ja sietämätöntä. Yksinäisyys kietoutuu lähes kaikkeen, mitä romaanin neljälle nuorelle kiinalaiselle tapahtuu. ”Olen päätynyt siihen, että hänen henkensä on arvokkaampi asia kuin hänen itsekunnioituksensa.” Ian McEwan: Lapsen oikeus. Yksinäisiä sydämiä RoMaanit Olitpa lapsi tai aikuinen Kiinassa, Englannissa tai Suomessa, ihmisen sydämen perusyksinäisyys on yhteinen. 671 s. Kirjoittaja tuo esiin paljon tietoa Raamatun tapahtumista. Miten saarnaamista opettanut ylipistotutkija ja yhteiskunnallinen osallistuja itse saarnaa. Helene Büzow. Siihen on vaikea suostua. Lampinen ei kaihda henkilökohtaisten asioiden nostamista saarnoihin. Pihan rehevää elämää odottaa kuitenkin väistämättä niin sanottu kehitys: pihan talojen tilalle kaavaillaan modernia liikekeskusta. McEwanin selkeää, soljuvaa tarinaa on nautinto lukea – kiitos Juhani Lindholmin suomennoksen. Juhani Lindholm. • Raija Sinikka Rantala: Poliisin pojat. Asukkaiden hätä puristaa sydäntä pitkään. Saako esimerkiksi melkein 18-vuotiaalle jehovantodistajalle tehdä tahdonvastaisen verensiirron, jos se pelastaa hänen henkensä