vu os ik er ta 00 43 59 5– 22 –1 7 Ajan kulku muuttaa työtä Porvoolaispappi Aino MäkiPunto ja muut konkarit muistelevat uraansa kirkossa 10 Yhä useampi seurakunta tarjoaa nuorille tarkoitettua ilmaista terapiaa Pandemian jäljiltä moni ei vielä uskalla tulla kirkkoon. huhtikuuta 2022 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 7. 18 4 N:o 16 | 22
Kun tavaraa ei hanki, ei sille tarvitse tehdä mitään muutakaan. Suursiivous jää usein alkutekijöihinsä, kun unohdun ihastelemaan lasten piirustuksia ja pikkuruisia vauvanvaatteita. Ilahduttavaa on Suomen kyky tehdä nopeita turvallisuuttamme parantavia päätöksiä. 2 KOTIMAA | 22.4.2022 aluksi. TUIJA PYHÄRANTA tuija.pyharanta@kotimaa.fi Toimitussihteeri ei tiedä, pitäisikö vauvan villasukat säästää vai kierrättää. | Kuva: Jukka Granström SEIJA KURUNMÄKI Aktivistimummot-liikkeen perustajamummo Turhaa ja tarpeellista S otkulla on kumma vaikutus aivoihin. – Olemme sitoutumattomia sekä poliittisesti että uskonnollisesti. Ne ovat myös hyvin kristillisiä arvoja, Seija Kurunmäki sanoo. – Jos siitä jotakin positiivista etsii, niin yksi on yhteisöllisyyden ja auttamishalun lisääntyminen. Vaatteita täytyy pestä ja paikata ja käytöstä pois jääneet kierrättää. Viime vuosina on alettu puhua tavaratyöstä. Kun kulutusta ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähennetään, elämä selkeytyy ja luonto kiittää. Ryhmässä on yli 6000 jäsentä. KAJ AALTO ”Kun kulutusta vähennetään, elämä selkeytyy ja luonto kiittää” Aktivistimummojen arvoja ovat myötätunto, oikeudenmukaisuus ja välittäminen. Mitä enemmän on leluja, sitä enemmän on myös siivottavaa. Sitä ennen elämä on voinut olla kuluttamiseen liittyvää hössötystä. 4 Mikä on aktivistimummojen suhde kirkkoon. – Tärkein viesti on se, että toivoa on. Me mummot, vaarit ja vanhemmat olemme samalla asialla ja vastuussa lasten ja nuorten tulevaisuudesta. Yksilötasolla sota on opettanut kiitollisuutta. 1 Mitä on elämänsiivous. Vaikeistakin asioista selvitään. Lasten kanssa sotkua on ollut pakko vähän opetella sietämään. 2 Mikä on aktivistimummojen viesti lapsille. – Elämänsiivous on mummojen korona-aikana luoma termi. Tärkeää ei nimittäin ole vain turhasta tavarasta luopuminen vaan oman kulutuksen vähentäminen. Tavaran määräkin on lapsiperheessä ihan toinen kuin se oli aikuisten taloudessa. Vaikka ilmastonmuutos ja kiihtyvä luontokato ovat isoja haasteita, on moniin ongelmiin jo valmiita ratkaisuja. Kyllä nämä kaikki ovat hyvin kristillisiä arvoja. Usein siisteihin kaappeihin tekisi nimittäin pian mieli hankkia uutta täytettä. Viereisessä jutussa Seija Kurunmäki puhuu elämänsiivouksesta, joka on aktivistimummojen pandemia-aikana keksimä vastine kuolinsiivoukselle. Vuonna 2019 perustetun ryhmän tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta ja luoda toivoa. Miten sitten erottaa toisistaan turha ja tarpeellinen. Itse kuulun kirkkoon ja kannatan kohtuutta ja yhdenvertaisuutta. Usein puhutaan kuolinsiivouksesta, kun vanhuusiässä aletaan vimmalla tyhjäämään kodin tavaraa. Päiväkoti-ikäiset eivät vielä osaa viedä mennessään ja tuoda tullessaan. Arvojamme ovat myötätunto, oikeudenmukaisuus sekä välittäminen luonnosta, toinen toisistamme ja tulevista sukupolvista. Sillä tarkoitetaan vaivaa, jota tavara tuo väistämättä mukanaan. Tavarasta onkin yllättäen tullut vähän ikävä juttu. Se on aikuisten ja päättäjien vastuulla. Pandemia opetti, että elämässä on merkityksellisempiä asioita kuin ulkomaanmatkat, kuluttaminen ja pinnalliset kissanristiäiset. Se täyttää paitsi pöydät ja lattiat myös mielen. Yltäkylläisyydessä tavarasta ei ole puutetta, mutta ajasta siitä huolehtimiseen on. Jos työtä ei tee, tulee kodista helposti varasto. | viikon henkilö | Aktivistimummo Seija Kurunmäki on yksi kirjoittajista piispa Teemu Laajasalon toimittamassa kirjassa Uusi alku – Elämä kulkutaudin muuttamassa maailmassa. Se tarkoittaa merkityksettömien asioiden ja tavaroiden poistamista elämästä tai niiden hankkimisesta pidättäytymistä. Siivottomassa kodissa on levoton olo. Tavaratyö on vaikeaa, mutta niin se saa ollakin. Siinä oivallus ei liity olemassa olevien tavaroiden kanssa puljaamiseen vaan niiden hankintaan. 3 Pandemia opetti elämänsiivousta, mitä Ukrainassa käytävä sota opettaa
Niistä kuitenkin vähän yli 400 toimivaa. Sen pituinen se. Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelin mukaan vain noin neljännes kirkosta eronneista ilmoitti syyn liittyvän uskomuksiin ja oppeihin eli kirkon uskonnolliseen sanomaan. Mutta on selvää, että tällä tiellä joudutaan ojasta allikkoon ellei kansasta saada synnytetyksi myöskin tietoisuutta väkijuomien turmiollisuudesta ja lainsäädännön tarpeellisuudesta tällä alalla. ”Kirkon on oltava merkityksellinen jäsenilleen, eikä se ole kiinni jäsenmäärästä”, Malinen sanoi. Sitä lannoitetaan huokauksilla ja vahvistetaan toivolla. Myös kirkollisverot ja uskon puute ovat syitä erolle. Tarkastelu osoitti, ehkä hieman yllättäen, että talouteen ja hyötyyn liittyvät seikat olivat merkittävin syy erota kirkosta. Tosin taloudelliset syyt ja hyödyt ovat ikään kuin hyvä tekosyy, jonka taakse voi kätkeytyä monenlaisia arvoristiriitoja ja eri mieltä olemista. Tämä satu on satua. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | ???????. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Tulevaisuuden kirkon täytyy samaan aikaan keskittyä omaan ydinsanomaansa, osata sanoittaa sitä ymmärrettävästi ja olla avoin ihmisten todellisuudelle sekä hengelliselle etsinnälle. Erojen syitä on tutkittu, ja tulokset ovat samansuuntaisia: Ihmiset eivät koe kirkon edustamien arvojen vastaavaan omia arvojaan tai kirkolla ei nähdä merkitystä. Toivoa tietysti aina sopii, mutta vasta tosiasiat tunnustamalla päästään eteenpäin. Jaakko rikastui itse. Äkkiä pavunvarren ääreen ilmestyvät Jaakko ja Jeesus. He kohtaavat puolivälissä. 21.4. Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (2/2022) julkaistussa Tuomas Äystön, Aki Koivulan, Anna Wessmanin, Jere Kyyrön ja Titus Hjelmin tutkimusartikkelissa tarkasteltiin Eroakirkosta.fi-palvelun aineistoa vuosilta 2011–2020. Siitä lähtien he ovat pysyneet täysin erossa. 1922 Lainsäädäntötietä on meillä näinä vuosina tehty uutteraa raittiustyötä. OLLI SEPPÄLÄ P.S. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Talouteen vetoaminen on järkevää, eikä sitä tarvitse selittää liikoja, kallista mikä kallista. Oikeasti Jeesus tuli maan päälle, ei pavun vartta pitkin, vaan ihmiseksi syntymällä. Taloudellisia syitä korostivat puolet erolleen selityksen jättäneistä ja etenkin 35–44-vuotiaat. – Paikallisia Raittiuden Ystävien yhdistyksiä on nimellisesti yhä 1516. Monet kirkosta eronneet ovat jättäneet palveluun myös selityksen erolleen. Jeesus voitti ihmiskuntaa vaivaavan kuolemanpelon ja korjasi ihmisen ja Jumalan välisen rikkoutuneen yhteyden. ?. 3 KOTIMAA | 22.4.2022. Hän kohtasi täällä jumalayhteyttä etsivän ihmiskunnan. OLLI SEPPÄLÄ julkaisupäällikkö olli.seppala@kotimaa.fi Onko kirkon jäsenyys jo liian kallista. Ennen tätä pesäeroa oli keskushallituksessa lakkaamattomia riitoja ja kahnauksia. Kumpikin alkaa kiivetä vartta pitkin. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa.fi : Olli Seppälä 040 587 7411 Toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Pupu Design Oy Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen Aikakausmedia ry:n jäsen ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Sacrum -Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: Kotimaa 61 000 (2021 KMT) Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Se ulottuu pilvien yläpuolelle. Jaakko maasta taivaaseen, Jeesus taivaasta maahan. Maan ja taivaan välillä kasvaa pavunvarsi. Ehkä joku kirkon työntekijöistä ja päättäjistä vielä toivoo, että erotilastot kääntyvät nousuun. Kirjoitus sai innoituksen kirkon jumalanpalveluspäivillä maaliskuussa Kuopiossa kuullusta nuorten saarnasta, jossa he yhdistivät Raamatun tekstin satuun Prinsessa Ruususesta. Jeesus rikastutti meitä kaikkia. Jaakko voitti jättiläisen ja onnistui tuomaan pilven päältä kultamunia munivan hanhen. Seurakunta palkitsi saarnan aplodein. S uomen evankelis-luterilaisesta kirkosta eroamisen tilastot ovat olleet surullista katsottavaa erityisesti viimeiset parikymmentä vuotta. Sosialistithan erosivat jo 1914 ja perustivat oman Suomen Työväen Raittiusliittonsa. Oikeasti Jaakko kiipesi pilvien yläpuolelle ja kohtasi kiukkuisen jättiläisen. Mutta siinä on opetus. Espoon Olarin seurakunnan uusi kirkkoherra Antti Malinen sanoi Kotimaa.fi:n haastattelussa, että hän on päässyt yli pahimmasta säikähdyksestä laskevien jäsentilastojen edessä. Millä kannalla vakaumuksellinen raittiustyö on ja mitä toiveita tähän työhön nähden on olemassa
– Päätimme ryhtyä kirkossa unilukkareiksi tässä asiassa ja tarjota nuorille matalan kynnyksen apua anonyymisti, ilman ajanvarausta ja maksutta. Hannu Holman haastattelussa (Kotimaa 1.4.) Holman ikä oli jutun leipätekstissä väärin. Terapia-nimikettä on Mäkelän mukaan jonkin verran kyseenalaistettu seurakunnan toiminnan yhteydessä, mutta nimike tulee vastaavista kansainvälisistä palveluista. Walk in -terapiaan voi vain kävellä sisään tiettynä päivänä viikossa tiettyyn kellonaikaan. Nyt sitä on tarjolla myös Helsingissä, Keravalla, Vantaalla, Espoossa ja Imatralla. Helsingin yhtymä aloittaa yt-neuvottelut Helsingin seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto on päättänyt yhteistoimintaneuvotteluiden aloittamisesta Helsingin seurakuntayhtymän yhteisissä palveluissa. Monelle on tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi. – Nuorten psyykkisellä auttamisella on vahva pohja diakoniassa. Päätös aloittamisesta on tehty lisäksi Jyväskylässä ja Oulussa. Yhteisten palveluiden arvioitu säästötarve vuoteen 2025 mennessä on noin 4,8 miljoonaa euroa, josta noin miljoona euroa pyritään toteuttamaan kustannussäästöin ja 300 000 euroa toimintatuottoja lisäämällä. Kirjan ovat suomentaneet Jarmo Kiilunen ja Aarre Huhtala. Suurin yksittäinen säästö saadaan KIRKKO-verkon uudistamistyöstä. Seuraavaksi suurimmat säästöt saadaan työtehtävien uudelleenjärjestelyin. Sopeuttamistarve on kaikkiaan kolme miljoonaa euroa. Oikaisut Jutussa Joseph Ratzingerin Eskatologia-teoksen suomennoksesta (Kotimaa 8.4.) oli nimivirhe. ” Tutkimusten mukaan kertaluontoisesta psyykkisestä avusta hyötyy jopa 70 prosenttia ihmisistä. Kustannussäästö on saatu aikaan ilman irtisanomisia. Mahdollisuus saada apua maksutta ja ilman jonotusta saattaa ehkäistä itsemurhia. Neuvotteluiden piirissä on yhteensä 493 viranhaltijaa ja työntekijää. Ne eivät koske Helsingin 20 seurakuntaa. Jokaista Luojan luomaa ihmettä pitää tukea. Ennen neuvottelujen alkua Kirkkohallituksesta kerrottiin, että ne voivat johtaa enintään 20 työntekijän irtisanomiseen. Se voi ennaltaehkäistä ongelmien eskaloitumista myös pienissä elämän kriiseissä. – Tutkimusten mukaan kertaluontoisesta psyykkisestä avusta hyötyy jopa 70 prosenttia ihmisistä. Kirkkohallituksen yt-neuvottelut päättyivät Kirkkohallituksen yt-neuvotteluissa vuosille 2023–2024 löydettiin säästöjä 969 003 euroa. Lahdessa mallia aiotaan kokeilla oppilaitoksissa. Pandemian myötä psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet entisestään. 4 KOTIMAA | 22.4.2022 uutiset. – Nuoret hakevat apua esimerkiksi mielialaongelmiin, stressiin, ahdistukseen, aggressio-ongelmiin , opiskelun tai parisuhteen ongelmiin, päihdeongelmiin ja elämän suunnan etsimiseen. Työnantajan mukaan muutokset voivat johtaa enintään 90 työntekijän tai viranhaltijan palvelussuhteen päättämiseen. Neuvottelujen tavoitteena on löytää keinot 3,5 miljoonan euron säästöihin. Ne painottavat vahvuuksien tunnistamista ja ratkaisujen hakemista. Uudelleenkin tapaamisiin saa silti luonnollisesti hakeutua. Walk in -terapia ei ole sairauden hoitoa, mutta siitä voi olla apua pärjäämisen esimerkiksi tilanteessa, jossa nuori odottaa pääsyä psykoterapiaan. Ystävät, vanhemmat ja isovanhemmat ovat ohjanneet nuoria näihin tapaamisiin, Mäkelä kertoo. Vaikka palvelu ei ole tarkoitettu mielen sairauksien hoitoon, Terapiaa ilman ajanvarausta saa jo monessa seurakunnassa mielenterveys | Kirkon Walk in -terapia on matalan kynnyksen ratkaisukeskeistä kertaluontoista terapiaa 16–30-vuotiaille. Tämä toiminta toteuttaa myös kirkon Ovet auki -strategiaa ja ulkopuolisuuden ehkäisyn tavoitteita, Mäkelä sanoo. Tuomas Perkiö Tampereen seurakuntien erityisnuorisotyöstä on ollut mukana syyskuussa 2021 alkaneessa Tampereen Vanhan kirkon Walk in -terapiakokeilussa alusta asti sekä joukkojen kokoajana että terapeuttina. Jotkut tulevat kokeilemaan, voisiko terapia ylipäätään sopia heille. Nyt kokeilu on levinnyt Tampereelta useille muille paikkakunnille. Yt-neuvottelut koskevat kaikkia yhteisten palveluiden osastoja ja yksiköitä. – Lähdemme liikkeelle siitä, mistä asiakas haluaa puhua ja mihin hän etsii ratkaisuja. Tampereen Vanhassa kirkossa Walk in -terapia alkoi syyskuussa 2021, kertoo kasvatusja perheasioiden asiantuntija Mikko Mäkelä Kirkkohallituksesta. Nyt etsityt säästöt liittyvät Kirkon keskusrahaston talouden tasapainottamisohjelmaan. Hannu Holma on 41-vuotias. Neuvottelujen tuloksena työtehtäviä päättyy yhteensä 5,6 henkilötyövuotta. | lyhyesti | | nuoret | J onot nuorisopsykiatrian poliklinikalle olivat monin paikoin pitkät jo ennen koronaa. Tapaamisissa työskennellään ratkaisukeskeisen lyhytterapian menetelmin. Neuvottelut alkavat 26.4. Keskustelut ovat kertaluontoisia eikä nuorelle voida luvata saman terapeutin tapaamista toistamiseen. Aikanaan kristinusko lähti 2000 vuotta sitten leviämään, kun ihmisiä autettiin pyyteettömästi
– Somemarkkinoinnin lisäksi olemme levittäneet julisteita ja laittaneet lappuja kauppojen ilmoitustauluille. Moni on miettinyt asioita jo paljon ja heillä on tietoa ja ymmärrystä. Toimintaa organisoiva seurakunta tai yhtymä vastaa paikallisen toiminnan organisoinnista ja terapeuttien pätevyysvaatimuksista. Perkiö vetoaa kirkon päättäjiin, että työntekijöiden täydennyskoulutukseen satsattaisiin rahaa. Tarvitaan vain joku luotettava ihminen, jonka kanssa reflektoida asioita, Tuomas Perkiö sanoo. Tarve ja hyvät kokemukset motivoivat. on Tampereella annettu tukea myös hoitojonossa odottaville nuorille, jotta he selviäisivät oireidensa kanssa ennen hoitoon pääsyä. Moni on miettinyt asioita, ja heillä on tietoa. Netistä meidät löytää osoitteesta www.walkin.fi. Tunnetila tai huoli on helpottanut ja on löytynyt ajatus siitä, miten jatkaa eteenpäin. Moni nuori on kertonut tapaamisen päätteeksi, että käynnistä on ollut hyötyä. Valtaosa kävijöistä käy vain kerran tai kahdesti, jotkut useammin. Verkostoyhteistyökumppanit ovat tärkeitä. Tämä herättää toivoa ja luottamuksen tulevaan. – Tekemällä opitaan. Toiminnan pikkusisarena Helsingin Malmin seurakunnassa on aloitettu myös Walking Talk -palvelu 13–20-vuotiaille. Palkat ja palkkiot maksaa yleensä seurakunta verotuloistaan eli toiminta rahoitetaan seurakuntalaisten jäsenmaksuilla. – Haluamme vahvistaa nuorten uskoa omaan pärjäämiseensä ja pystyvyyteensä. Uuden palvelun markkinointi on ollut haastavaa. Erityisesti mielenterveyden tukemisessa menetelmäopinnot ja jatkuva kouluttautuminen ovat hänen mukaansa välttämättömiä. Seitsemän kuukauden aikana käyntejä on ollut hiukan alle 100. | Kuva: Rami Marjamäki 5 KOTIMAA | 22.4.2022. Se myös sitoutuu järjestämään terapeuteille työnohjausta, esimerkiksi yhteistyössä paikallisen perheasiain neuvottelukeskuksen kanssa. Yksi heistä työskentelee ehkäisevän huumetyön yhdistyksessä ja muut seurakunnassa. Osa on psykoterapeutteja ja osa lyhytterapeutteja. Walk in -terapeuteissa on sekä seurakuntien työntekijöitä, järjestöjen työntekijöitä että vapaaehtoisia. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Walk in -terapeutit ovat saaneet koulutuksensa Valviran hyväksymiltä kouluttajapsykoterapeuteilta. Siinä nuoria kohtaavilta kirkon työntekijöiltä ei edellytetä terapiakoulutusta, vaan toiminnassa hyödynnetään kirkon kohtaamisen ammattilaisten perusosaamista. Paikan päällä Vanhassa kirkossa on maanantaisin kello 12–17 yleensä kolme terapeuttia odottamassa asiakkaita. EMILIA KARHU Erityisnuorisotyöntekijä Tuomas Perkiö kertoo, että kertaluontoisessa terapiassa vahvistetaan nuoren uskoa omaan pärjäämiseensä. Toiminta on edelleen pilottivaiheessa, mutta Perkiöllä on vahva usko sen jatkumiseen. Ratikassa oli mainoskampanja, ja olemme välittäneet tietoa auttamisverkostoihin. Tarvitaan vain joku luotettava ihminen, jonka kanssa käsitellä omia pohdintoja. Tämä on myös ammatillisesti tosi innostavaa
Alkuvaiheessa luultiin, että alttaritauluna ollut taiteilija Ville Vallgrenin tekemä ja lahjoittama krusifiksi sekä taiteilija Anna Sahlsténin maalaus Hyvä paimen tuhoutuivat tulipalossa. Poliisi tiedotti pitkäperjantaina, että tulipaloa epäillään tahallaan sytytetyksi. Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Äitienpäivä lähestyy Puhelun hinta matkapuhelimesta 8,21 snt / puh. 32 4 N:o 10 | 11. 6 KOTIMAA | 22.4.2022 uutiset. – Se oli hyvin kaunis ja koristeellinen ja erittäin suosittu vihkija kastepaikka. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että Sahlsténin maalaus selvisi nokijälkiä lukuunottamatta vahingoitta. FREIJA ÖZCAN Perkkaan kappeli tuhoutui tulipalossa Aamuyöllä syttyneen palon sammutustyöt jatkuivat kiirastorstaina. Hirsirakenteisesta kappelista ehdittiin pelastaa ehtoollisvälineistöä, messukasukoita ja kirkkotekstiilejä. | Kuva: Jukka Granström Tulipaloa epäillään tahallaan sytytetyksi. maaliskuuta 2022 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ra m i M ar ja m äk i 11 7. Perkkaan kappeli oli peruskorjattu vuonna 2014 ja sillä olisi Kalervo Salon mukaan ollut käyttöä pitkälle tulevaisuuteen. Sitä on käyttänyt myös Espoon seurakuntien kansainvälinen toiminta, jolle joudutaan nyt etsimään uudet tilat. Kampanjakoodi: KTÄIDIT/22 Lahjaksi 101 kipinää tyytyväiseen äitiyteen Printtilehtitilaus sisältää digilehden lukuoikeuden ja pääsyn Kotimaa.fi -sivuston kaikkiin uutisiin ja artikkeleihin. Kappelin läheisyydessä havaintoja tehneitä henkilöitä tai asiasta muuten jotain tietäviä pyydetään ilmoittamaan havainnoistaan poliisille. 020 754 2333 asiakaspalvelu@kotimaa.fi Kotimaa on valtakunnallinen viikkosanomalehti, joka kertoo monipuolisesti ja rakentavasti kirkon asioista sekä keskustelunaiheista yhteiskuntaa ja globaalia näkökulmaa unohtamatta. Siinä mielessä se on merkittävä menetys, Salo kertoo. Se on taas kivuliaan ajankohtainen. + 6,9 snt / min. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. + 14,9 snt / min, lankapuhelimesta 8,21 snt / puh. Espoossa on sukuja, joiden jäsenet muistavat isovanhempiensa olleen mukana sitä rakentamassa. Se on suuri me| espoo | netys Leppävaaran seurakunnalle ja Espoon ruotsinkieliselle seurakunnalle, joka on sitä käyttänyt. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. Tarjous on voimassa 8.5.2022 asti ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Kotimaasta löytyy aina ihmiset ja asiat sekä tunne ja toivon näkökulma. Se rakennettiin aikanaan vapaaehtoisvoimin. – Yöllä oli syttynyt, puoli neljän maissa saatiin hälytys. vu os ik er ta 00 43 59 5– 22 –1 1 Kahden maan kansalainen Kaija Pispan sanoittama laulu voitti Kotimaan lukijaäänestyksen. 12 Apu Ukrainaan kannattaa kanavoida harkitusti Sinitiainen ottaa väreillään kantaa Ukrainan puolesta 38 € Tilaus on määräaikainen 3 kk + kirja yhteensä (ovh 40,50 € + 19,19 €) E spoon Leppävaarassa aivan Kehä I:n tuntumassa sijaitseva Perkkaan kappeli tuhoutui tulipalossa kiirastorstain vastaisena yönä. Kiirastorstain iltana tuhoutuneen kappelin pihamaalla vietettiin ehtoollisjumalanpalvelusta. Näyttää siltä, että on palanut kivijalkaan asti, Leppävaaran seurakunnan kirkkoherra Kalervo Salo suri kiirastorstain aamuna. Vuonna 1929 rakennettu kappeli oli Espoon toiseksi vanhin kirkkotila. Lahja toimitetaan kun tilaus on maksettu
Se tarkoitti, että naisen ei tarvinnut myöskään pukeutua miespapin asuun. Kun naisten pappeus hyväksyttiin, monelle oli tärkeää, että naisen ei tarvitse mukautua mieheksi ollakseen pappi. Sekä Valonsäteellä että Vuokolla on niin ikään suosijansa. Papin arkipuku, tumma puku ja juhlapuku määritellään erikseen miehille ja naisille. Kyse ei ole vain muodista tai muutoksesta sukupuoliajattelussa. Tarkoituksena on joka tapauksessa päivittää ja yksinkertaistaa piispainkokouksen vuonna 2010 papin virkapukeutumisesta antamaa ohjetta, jossa pukeutumista määrittelee sukupuoli. Aloite on vasta hahmotelma ja keskustelunavaus. Suunnittelukilpailun voittanut Kirsimari Kärkkäinen tunnettiin erityisesti työvaatteiden suunnittelijana. M iten pappi pukeutuu tulevaisuudessa. Valonsäteestä on saatavilla myös äitiyspuku. Suomessa miehet ovat käyttäneet pitkään pystykauluksista papintakkia, kaftaania. Villakankainen asu on aina jakanut pappien mielipiteet: sitä on pidetty juhlavana mutta nunnamaisena ja kuumana. Runsaat kymmenen vuotta sitten käyttöön Virkapuku muuttuu, kun papisto muuttuu | ilmiö & näkökulma | otettiinkin Valonsäde-asu. He ovat myös Osuuskunta Pyhävaatteen jäseniä. Uuden asun valinnassa painotettiin käytännöllisyyttä ja muokattavuutta erilaisiin tilanteisiin ja erilaisille vartalotyypeille. 2000-luvulla papiksi vihityistä naisia on ollut jo enemmistö. Tällä hetkellä molemmat kirkon naispuoliset piispat ja virkapukualoitteen tekijät käyttävät papintakkia. Kun naisia 1980-luvun lopulla ryhdyttiin vihkimään papeiksi, miesja naispuolisten pappien juhlapukeutuminen eriytyi. Aloitteen naispuolisen papin virkaja juhlapuvun uudistamisesta teki Naisteologit ry. 1800-luvulla pitkä takki lyheni polvipituiseksi, ja sen kanssa alettiin käyttää housuja ja lipereitä. Keskustelu virkapuvusta kertoo pappiskentän myllerryksestä. Piispa Mari Leppänen käyttää sukupuolineutraalia papintakkia. | Kuvat: Olli Seppälä, Jani Laukkanen / Kirkon kuvapankki 7 KOTIMAA | 22.4.2022. Se ei olisi mitenkään ennenkuulumatonta: esimerkiksi Ruotsissa kaftaani lipereineen on yleisesti myös naispuolisten pappien käytössä. Papiston pukeutuminen on Euroopassa vaihdellut eri aikoina ja eri maissa. Arkenakin papin tunnistaa pantakauluksesta, ”sokeripalasta”. Kotimaa on osa Sacrum-Kotimaa Oy:tä, joka on suurin papinvaatteiden myyjä ja valmistaja Suomessa. Aloite kannustaa uuteen ohjeeseen, joka lisäisi valinnanvapautta pukeutumisessa eikä määrittelisi vaatteita sukupuolen mukaan. Sillä ei ole piispainkokouksen tunnustamaa asemaa papin virkapukeutumisessa, mutta vannoutuneet ystävänsä sillä on. Vuonna 2016 pappien perustama Osuuskunta Pyhävaate lanseerasi papintakin, josta on olemassa pitkä sutaani ja polvipituinen versio ja jota on markkinoitu sukupuolineutraalina vaihtoehtona. Osa naispuolisista papeista haluaisi käyttää lipereitä. MERI TOIVANEN meri.toivanen@kotimaa.fi ” Monen mielestä on alkanut tuntua kummalliselta, että naisella ja miehellä pitäisi olla erilaiset virkapuvut. Monen mielestä on alkanut tuntua kummalliselta, että naisella ja miehellä pitäisi olla erilaiset virkapuvut. Nyt naisia ja miehiä on pappeina yhtä paljon. Miespapin juhlapukuun kuuluvat liperit, naispapin tuorein juhlapuku on runsaat kymmenen vuotta sitten käyttöön otettu Valonsäde-asu. Kyse on myös viran vakiintumisesta yhteiseksi viraksi. Tanskassa papin asuun kuuluu edelleen myllynkivikaulus niin miehillä kuin naisilla. Kysymys nousi esiin piispainkokouksessa aiemmin tässä kuussa, kun Espoon piispa Kaisamari Hintikka ja Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen tekivät aloitteen papin virkapukeutumisesta. Vuokko Nurmesniemi suunnitteli naispapin juhlapuvun Kalevala Korun risteineen. Viran tunnuksilla kerrotaan, että pappi on palvelutehtävässä. Asia lähti piispainkokouksen kanslian jatkovalmisteluun
Olen itsekin tullut läheiseksi tutuksi mikrofonin kanssa. Huomiotani ovat kiinnittäneet Ylen toimittajat, jotka vuosien varrella ovat toinen toisensa jälkeen halunneet ilmoittaa kuuntelijoille käsityksensä uskonnosta ja uskosta: ”En ole erityisemmin uskonnollinen”, ”En kuulu kirkkoon”, ”Olen kai lähinnä agnostikko”. On melko vaikeata huomata ensin maailman elollisten ja elottomien olentojen käsittämättömän monimutkaiset rakenteet ja yhteydet ja sanoa sen jälkeen, että kaikki on syntynyt sattumalta. Uskonnoilla on lisääntyvä vaikutus yhä vahvemmin globalisoituvassa maailmassa. Jos halutaan kehittää koulun uskonnon ja muuta katsomusopetusta, kannattaa ensin kehittää islamin opetusta niin, että siitä tulee vuoteen 2030 mennessä ylioppilaskokeessa kirjoitettava oppiaine. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. On ollut sitä pian tuhat vuotta, ja on edelleen. Kaikki oppiaineet nousevat sisällöllisesti omasta tiedepohjastaan. Tosiasiassa termi on kouluja yliopistomies piispa Erkki Kansanahon lanseeraama, ja tuo pedagoginen tunnustuksellisuus koskee kaikkia oppiaineita. Sillä on yhteiskuntarauhaa ja toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajien integroitumista edistävä vaikutus. Kuuntelen paljon radiota. Onko kristinusko kaikkien uskontojen joukossa se, joka hiipuu hiljalleen jäsentensä rohkeuden puutteeseen. Ehkä vakuuttelu on joillekin eräänlainen puhdistautumisrituaali. HANNU KOSKINEN Suomen uskonnonopettajain liiton puheenjohtaja 1999–2012 Aineopettajaliiton puheenjohtaja 2009–2012 vanhempi lehtori em., rovasti Uskonnonopetus kuuluu suomalaisen perusoikeuksiin koulu | On tärkeää, että yleissivistävässä koululaitoksessa opitaan ensin oman uskonnon äidinkieli ja näin luodaan hyvä pohja laajemmalle uskontojen ja kulttuurien ymmärtämiselle, kirjoittaa Hannu Koskinen. Kirkko on yhteiskuntamme peruskivi. Siinä uskonnonvapauslaki erotettiin omaksi laikseen. 8 mielipiteet KOTIMAA | 22.4.2022. Maailmanuskonnot, uskonnot ilmiönä sekä uskontojen tutkimusta käsittelevät osiot voisivat olla kaikille yhteisesti opiskeltavaa aineistoa. Niiden ekonominen, sosiaalinen, kulttuurinen ja sotilaspoliittinen painoarvo on kasvussa. Koululainsäädännössä omaksuttiin termi ”oman uskonnon opetus” siksi, että aiemmin käytössä ollut ”tunnustuksellinen uskonnonopetus” oli väärinkäsitysten seurauksena leimautunut koskemaan uskonnonharjoittamista. Esimerkiksi uskonnonopetuksen sisältö perustuu pääasiassa teologiatieteeseen sekä osittain uskontotieteeseen. Tiedeja kulttuuritaustainen oman uskonnon opetus on keskeinen elementti siinä koulun tehtävässä, joka tähtää ihmiseksi tulemiseen meidän kulttuurimme määrittämällä tavalla. ” Maailmanuskonnot, uskonnot ilmiönä sekä uskontojen tutkimusta käsittelevät osiot voisivat olla yhteisesti opiskeltavaa aineistoa. Liitä viestiin myös yhteystietosi. Monen mielestä kirkkoon liittyneen historioitsijan Teemu Keskisarjan lausuma ”kristinusko on parasta, mitä tälle maalle on tapahtunut”, on puhetta, jota tämä yhteiskunta tarvitsee. Osa teksteistä voidaan julkaista myös Kotimaa.fi -sivustolla. Opetetaanhan niitä kaikkia niin sanotusti kotiseutuperiaatteella, eli lähdetään liikkeelle tutusta ja kehää laajennetaan askel askeleelta. Voidaan olettaa, että syntyisi ensinnäkin kilpailu siitä, mitkä nykyiset sisällöt opetetaan ja mihin tieteisiin uusi oppiaine ankkuroitaisiin. Se kertoo paljon. Ei maassa, jossa lähes 70 prosenttia kuuluu kirkkoon, tarvitse ikään kuin todistella syyttömyyttään. Ääniradio on erinomainen viestinnän vastaanottoväline. Se puolestaan hyvin vahvasti lausuu viittauspykälässään uskonnonopetuksen kuuluvan suomalaisen ihmisen perusoikeuksiin, jonka toteuttamistavasta säädetään erikseen koulutusta koskevassa lainsäädännössä. Uskon, että sama koskee myös elämänkatsomustietoa omassa viitekehyksessään. Se on myös hyvin laajasti ymmärrettynä kulttuurisensitiivinen ja ottaa oppijoiden kotien kulttuuritaustan huomioon, sen mikä koetaan näissä pyhäksi, kauniiksi ja arvokkaaksi. Oman uskonnon opetukselle ominaista on kotiseutuperiaatteen noudattaminen siten, että kun on opittu oma ”uskonnollinen äidinkieli,” laajennetaan kehää kohti muita uskontoja. Nuo lausunnot ovat paikallaan silloin, kun ohjelman aihe niitä edellyttää, mutta on vaikea ymmärtää niitä muissa yhteyksissä. Sitä tarkennettiin muutamin osin vuonna 1998, jolloin uudistettiin Suomen perustuslaki. korvaa N ykyinen uskonnonja elämänkatsomustiedon opetusmalli luotiin 1980-luvulla. Tämän perustuslaista nousevan oikeuden nykyinen säännöstö täyttää, mutta yhteinen katsomusopetus ei täyttäisi tiedepohjaisuuden eikä kodin arvoja kulttuuritaustaisuuden vaatimusta. Jos siis uskot, uskalla sanoa se. Keskisarjalla on rohkeutta sanoa se, mitä niin monet tapakristityt väistelevät viimeiseen asti. Joskus voi kokea pienen lohdutuksen kipinän, kun esimerkiksi mäkihyppääjä tai muuhun urheilusuoritukseen lähtevä tekee ristinmerkin ja katsoo hetken ylöspäin. ”Oikeudesta saada uskonnon opetusta säädetään erikseen”, laissa todetaan (uskonnonvapauslaki 6 §). Miksi emme uskalla sanoa: minä uskon Jumalaan. Mistä johtuu, että emme voi, uskalla tai kehtaa tunnustaa uskoamme. Nyt esille nostettu kaikille yhteinen katsomusopetus olisi toteutuessaan aivan jotain muuta kuin laki edellyttää. Siksi on tärkeää, että Suomen yleissivistävässä koululaitoksessa opitaan ensin oman uskonnon äidinkieli ja näin luodaan hyvä pohja laajemmalle uskontojen ja kulttuurien ymmärtämiselle. Lisäksi se koskettaa oppijan arvomaailmaa ja omantunnon piiriä, jotka nousevat samanaikaisesti kodin kasvatustavoitteiden suunnasta. Toisaalta tällainen katsomusopetus voitaisiin ajan mittaan lakkauttaa erillisenä oppiaineena ja liittää muiden oppiaineiden sisältöihin. JUHANI VAHTOKARI kirkkovaltuuston puheenjohtaja, Ylöjärvi Uskalla kertoa uskostasi ääneen Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki. Oman uskonnon opetuksella on siis vahva tiedepohja
Se ei pidä paikkaansa! Rantasalmen Lehti kirjoitti syyskuussa 2021, että Rantasalmen seurakunnassa oli vielä vuonna 2014 yhteensä kahdeksan vakituista virkaa. Pääsiäispäivänä saattelimme suurta kiitollisuutta tuntien laulajapojan taivaalliseen laulukuoroon. ” Vähintään kerran kuukaudessa Teuvon ja Veikon vastuulla oli huolehtia sunnuntaiaamun messun musiikista. Varsinaisen työuransa Veikko teki hitsarina ja putkimiehenä Nesteen öljynjalostamolla Porvoossa. Maailman tämän hetken tilanne on monella tapaa epävakaa. Veikko toimi jumalanpalveluksen esilaulajana viimeisen kerran viikkoa ennen kuolemaansa 76-vuotiaana. ANTTI ESALA Honkajoki V eikko Parviainen tunnettiin Taivalkosken Pavarottina. Heidän lisäkseen sanaa on käynyt julistamassa muutama Savonlinnan vakituisista sielunpaimenista. Parhaimpina vuosina laulukeikkoja oli vuodessa yli viisikymmentä. Työnjako oli selvä. Monta kertaa seurakunta olisi ollut hädässä ilman Veikkoa ja Puolakanahon Teuvoa. Helmikuussa 2021 Rantasalmen Lehdessä oli kirjoitus, josta kävi ilmi kappeliseurakunnan kappelineuvoston tammikuun kokouksen tuntoja: ”Viime vuoden 2020 kesäkuusta lähtien Rantasalmella on ollut käytännössä vain yksi pappi, joka on oman virkansa ohella hoitanut aluekappalaisen tehtäviä.” Vuosien 2016–2022 välisenä aikana Rantasalmella on ollut nimettynä jo kahdeksan eri pappia. Kotiseurakunnan palveleminen oli Veikolle sydämenasia ja tärkeä kutsumus. 9 KOTIMAA | 22.4.2022. Tänä päivänä on liitosta vastustavien määrä lisääntynyt kappeliseurakunnan aseman heikentyessä vuosi vuodelta. He olivat myös säännöllisesti mukana hautajaisissa, muistotilaisuuksissa ja häissä. Veikko ei varsinaisesti koskaan opiskellut laulamista. Rantasalmella liitosta Savonlinnan seurakuntaan vastusti vuonna 2015 Esa Lappalainen kirkkoneuvoston kokouksessa eriävällä mielipiteellä ja lehdessä julkisesti. | kolumni | Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Juho Tiainen ja vs. Tilanne on samanlainen kuin monella kotona asuvalla vanhuksella, jatkuvasti vaihtuu hoitaja. Seurakuntalaiset eivät ole ainoastaan työntekijöiden avustajia vaan nimenomaan itsenäisiä toimijoita. Lisäksi Veikko oli Kirkkokuoron kantavia voimia. Teuvo soitti ja Veikko lauloi. Kaarnetsaaren asiassa erikoista on asioiden valmistelun ja lupien salaaminen seurakuntalaisilta. Laulu ei lakkaa. Vaikeina aikoina on Suomessa aina turvattu Korkeimman voimaan ja saatu apu. Kiistatta voidaan osoittaa, että Savonlinnan seurakunta ei antanut tietoja kirkkoneuvostolle eikä Rantasalmen kappeliseurakunnan kappelineuvostolle ELY-keskuksen 28.5.2021 jättämästä ostotarjouksesta, eikä tietoja etukäteen saaren myynnin valmisteluista Järvisydämelle ennen 23.3.2021 kokousta eikä 100 metriä pitkän ja 530 neliömetriä olevan massiivisen laivalaiturin rakentamisesta saareen keväällä 2021, vaikka sille ei ole lupaa vieläkään 13.4.2022. Hän oli syntyjään hyvin musikaalinen ja lauloi korvakuulolta. Veikko on hieno ja kannustava esimerkki kotiseurakunnan palvelemisesta ja omien lahjojen käyttämisestä yhteiseksi hyväksi. Entistä enemmän vastuuta seurakuntaelämästä tulee siirtää seurakuntalaisille ja vapaaehtoisille. Seurakuntien työntekijöiltä edellytetään nykyistä vahvempaa luottamusta seurakuntalaisten kykyihin, osaamiseen ja näkemyksiin. On todella valitettavaa, että osa ihmisistä kokee tämän kirjojen kirjan ainutlaatuisen sanoman olevan vihapuhetta. Veikko sai tehdä kotiseurakunnassa juuri sitä, mikä oli hänelle mielekästä, rakasta ja luontevaa. En tiedä muistinko tarpeeksi usein kiittää Veikkoa siitä työstä, mitä hän seurakunnassa teki. Seurakunnan palveleminen eri tilanteissa antoi varmasti Veikon eläkevuosiin paljon sisältöä ja merkityksellisyyttä. Rahikainen ja Tiainen kirjoittavat Kotimaassa, että liitossopimuksen jälkeen mikään ei ole muuttunut Rantasalmella. Tulevaisuuden seurakunnissa tulee olemaan vakituisia työntekijöitä huomattavasti nykyistä vähemmän. Hän on vain siteerannut tämän maailman tärkeimmän kirjan esiin tuomaa sanomaa. Tarvitsemme Veikon kaltaisia toimijoita. Otetaan Veikosta mallia TUOMO TÖRMÄNEN tuomo.tormanen@evl.fi Kirjoittaja on Taivalkosken seurakunnan kirkkoherra ja Koillismaan rovastikunnan lääninrovasti. Mielestäni olisi myös tärkeää, että pitäydyttäisiin tämän kirjan alkuperäisessä tekstissä, jota vuoden 1938 käännös hyvin edustaa, siihen mitään lisäämättä ja pois ottamatta. Kun kutsu kävi, olivat Veikko ja Teuvo melkeinpä aina käytettävissä. Toivon että niin olisi jatkossakin. Räsänen on nyt todettu syyttömäksi oikeudessa, mikä on aivan oikea päätös. Taustalta on huomioitava, että Rantasalmen seurakunta oli tehnyt vuosina 2014 ja 2015 ylijäämäisen tilinpäätöksen, mutta Savonlinnan seurakunta alijäämäisen. Musiikin lahja oli Veikolle luonteva tapa elää todeksi kristityn kutsumusta. KIMMO KIANTO maallikko-metsikköseurakuntalainen Rantasalmesta ja Savonlinnasta vielä Raamattu käräjillä Kaikkihan me tiedämme, mitä Suomessa on viime aikoina tapahtunut ” Päivi Räsänen ja Raamattu” -tapauksen osalta. Seurakunnan tilaisuuksissa laulaminen oli Veikolle niin tärkeä asia, että perheen menoissa huomioitiin ensin Veikon laulukeikat ja sitten vasta katsottiin muut menemiset. Henkilökuntaa oli syksyllä 2021 aivan liian vähän, ja työntekijät olivat liikarasittuneita. Ajojahti Räsästä kohtaan on ollut ”ajan hengen mukaisesti” voimakasta ja vieläkin jatkuu syyttäjien ilmoitettua tyytymättömyytensä tuomioon. Lukemattomat kerrat viimeisen runsaan 20 vuoden aikana Veikko puki ylleen tumman puvun ja odotteli rauhassa kotinsa kiikkustuolissa kyytiä kirkolle kanttorin tehtäviin. Vähintään kerran kuukaudessa kanttorin viikonloppuvapaan aikana Teuvon ja Veikon vastuulla oli huolehtia sunnuntaiaamun messun musiikista. aluekappalainen Antti Rahikainen kirjoittivat otsikolla ”Rantasalmen ja Savonlinnan välillä ei ole riitaa” tarkoittaen Kaarnetsaaren myyntiä ( Kotimaa 11.3.). Raamattu on kautta aikojen ollut luetuin, tunnetuin, ostetuin ja luotettavin kirja, jonka päälle tänäkin päivänä lasketaan kaksi sormea oikeussalissa silloin, kun halutaan asian olevan oikein ja lain mukainen. Silloin ohjelmassa oli muun muassa Taizé-lauluja. Rantasalmen koko tilanteesta sai käsityksen, että on tapahtunut eräänlainen kappeliseurakunnan alasajo
Hautaukset ovat minulle mieluisimpia, sillä niissä koen olevani eniten pappi. Teen kirkollisia toimituksia edelleen. Työssäni haluan olla henkilökohtainen ja päästä lähelle ihmisiä. Lähellä ihmisiä elämän tärkeissä hetkissä Aino Mäki-Punto, pappi, Porvoo O len kastanut, vihkinyt ja siunannut hautaan porvoolaisia vuosikymmenten ajan. Valmistelemme siunaukset yhdessä omaisten kanssa. Olin lehtori vuoteen 1988, jolloin naisia alettiin vihkiä papiksi. Pappisvihkimykseni hellepäivänä 29.5.1988 oli elämäni suurimpia juhlia. He kertovat, miten kulttuuri, työ ja seurakuntalaiset ovat muuttuneet – ja mikä on pysynyt ennallaan. Aloitan sillä, millaiseen elämäntilanteeseen kuolema on perheessä tullut. Vasta työvuosina minulle kirkastui, että minusta voisi tulla pappi. Tälle keväälle on sovittuna kaksi siunausta ja kaksi kastetta. Useimmat toivovat, että pappi tulee mukaan myös uurnanlaskuun. Äiti-lapsipiireissä tutut äidit pyysivät kastamaan, ja jouduin sanomaan, että tulisin, mutta minulla ei ole vihkimystä. Minulla on turvallisempi olo, eikä heidän tarvitse pelätä, mitä pappi päästää suustaan. Nyt olen ollut kahdeksan ja puoli vuotta eläkkeellä. He saavat lukea käsiohjelman ja siunauspuheen etukäteen ja tehdä korjauksia ja lisäyksiä. Muutaman kerran olen siunannut uurnan. 10 KOTIMAA | 22.4.2022 haastattelu 10. Siunauspuheessani on aina kolme osaa. Porvoossakin hautauksista jo valtaosa on tuhkauksia. Nykyisin kanttorit suhtautuvat ihmisten toiveisiin joustavasti. Silloin vainaja Näköalapaikalla Pappi Aino Mäki-Punto, kanttori Tiina Korhonen, nuorisotyönohjaaja Hannu Keränen ja diakoni Erja Haho ovat tehneet kirkon työtä vuosikymmeniä. Ennen vanhaan hautajaisissa oltiin tarkempia siitä, mitä musiikkia soitettiin. Kun naisten pappeus tuli mahdolliseksi, koin, että minulla oli kirjaimellisesti seurakunnan kutsu. Tulin Porvoon suomalaiseen seurakuntaan töihin vuonna 1973. Toinen osa on elämäkerta, ja lopuksi on teologinen osuus
Isovanhemmille on oma rukous, vauvan isosisarus saa kuivata pään, kummi voi lukea lasten evankeliumin. | Kuva: Aino Mäki-Punnon arkisto Vielä eläkkeelläkin rovasti Aino Mäki-Punto on toimittanut runsaasti kasteita, häitä ja hautaan siunaamisia, yhtenä vuonna jopa 42. Yhdeksän sisarusten lasta olen vihkinyt. Lapsen kannalta ne ovat helppoja. Niin piispa aikanaan ohjeisti. Virallisten kummien lisäksi on usein ystäväkummeja. Olen osallistunut sellaiseenkin vihkimiseen, joka toimitettiin viittomakielellä, saksaksi ja suomeksi. Pidän haasteista. Kotikasteita on ollut paljon ennen ja on edelleen. Annan heillekin tehtäviä. Olen siunannut hautaan äitini, kaksi siskoani ja heidän miehensä sekä veljeni vaimon. Oli minulla vielä eläkkeelläkin yhtenä vuonna 42 toimitusta. Saman vuoden maaliskuussa naisia oli vihitty papiksi ensimmäisen kerran Suomessa. Olen 74-vuotias. Jos he pääsevät muistelussaan alkuun, tilaisuuksista tulee kodikkaita. Oli niin kuuma kesä ja vesi matalalla, että laiva ei voinut mennä satamaan. Nimiäisiin en menisi. | Kuva: Jukka Granström 11 KOTIMAA | 22.4.2022. Jatkan töitä, jos terveyttä annetaan. on kuollut ulkomailla tai ollut kuolleena pitkään. Työssä oli ollut rankkaa, sillä en osaa sanoa ei. 65-vuotiaana sain keuhkokuumeen ja olin pitkään heikkona. Siitähän se riippuu. Olen ollut mukana myös uurnanlaskussa, jossa tuhka on siroteltu mereen. Pidän toimitusten tekemisestä, eihän minun pakko olisi. Kerran vihin laivassa, josta minun piti päästä pois satamalaiturilla. Tänä talvena vihin parin 22.2.2022 kello kahdelta iltapäivällä. Keskellä merta laskeuduin korkeanpaikankammoisena alban, stolan ja kitaran kanssa pelastusveneeseen heiluvia köysitikkaita pitkin. Nykyään kannustan kaikkia osallistujia jakamaan muistojaan. Arvioin, että olen toimittanut 600–700 kastetta, 200–300 vihkimistä ja hautauksia ainakin 500. Jos jotkut kokevat olevansa kiitollisuudenvelassa, sanon, että saavat tukea lähetystyötä tai diakoniaa. Kasteita perheessä olen toimittanut lähemmäs 30. Kasteissa on nykyään pieniä mutta hyvin tärkeitä kunniatehtäviä, joihin kirkkokäsikirja kannustaa. Muistotilaisuuksissa oli ennen puheita ja virsiä. MERI TOIVANEN ” Keskellä merta laskeuduin alban, stolan ja kitaran kanssa pelastusveneeseen heiluvia köysitikkaita pitkin. Seurakuntalaisilta en saa ottaa toimituspalkkiota. Aino Mäki-Punnon pappisvihkimys oli toukokuussa 1988. Tämän kuun lopussa siunaan hautaan 106-vuotiaana kuolleen vainajan. Niitä kertyy, kun tunnen ihmisiä niin pitkältä ajalta ja he pyytävät. Aluksi tein niitä eläkkeellä myös seurakunnan palkkaamana. Toimituksia on riittänyt omassa perheessäkin. Toivuttuani marssin kirkkoherran luo ja ilmoitin, että jään eläkkeelle. Minä puhuin saksaa. Omaiset muistivat minut hänen 90-vuotispäiviltään. Häihin halutaan nykyään erikoinen päivämäärä tai paikka. Pappeuden alkuaikoina minulla oli eniten kasteita, nyt etupäässä hautauksia
Lapset voivat soittaa esimerkiksi virsien välisoittoja. En vielä ymmärtänyt yhteismusisoinnin rikkautta soittaen. Taustalla Nico Tapaninen ja Väinö Hiltunen. Nyt voi lykätä virsikirjan kitaristin eteen, eikä hänen tarvitse osata lukea nuotteja. Yritämme kuitenkin toteuttaa toiveita, sillä ne ovat pareille tärkeitä. Minulla on kuitenkin ollut tässä asiassa esimiesten tuki. Nykyään tätä keskustelua ei enää käydä. Heti kanttorikoulusta valmistuttuani keskityin enemmän vain laulupuoleen. Toivon, että lapsilla säilyy hengellisiin lauluihin sama mutkaton suhtautuminen, joka heillä on nyt. Musiikin rooli seurakuntaelämässä on mielestäni entistä merkittävämpi. Yhteislaulaminen on viime vuosina vähentynyt. Festareilla olen nähnyt, kuinka ihmiset laulavat Leijonakuningasta sydän pakahtuen. Virsiäkin on sovitettu ukulelelle. 90-luvulla keskusteltiin vielä siitä, mitkä soittimet sopivat kirkkoon. Nykylapsilla on aiempaa paremmat edellytykset tarttua soittimiin. Ehkä kaiken hiljaisuuden jälkeen koetaan uudenlainen yhteislaulun renessanssi. | Kuva: Olli Seppälä ” Välillä tuntuu, että kirkossa puheen keinot on käytetty, mutta musiikilla on vielä mahdollisuus. | Kuva: Tiina Korhosen arkisto Soitinten rooli kanttorin työssä on Tiina Korhosen mukaan kasvanut. Korona on tietenkin vaikuttanut tähän, mutta muutos oli näkyvissä jo sitä ennen. Erityisesti ukulele on tämän päivän soitin. Niitä soittaakseen ei tarvitse osata montaa sointua. Työskentelen Joensuussa Pielisensuun seurakunnassa lasten ja nuorten musiikista vastaavana kanttorina. Lapset jättävät reput luokan eteiseen, ja alttari muodostuu luokkaan. Se on kevyt pitää sylissä ja helppo oppia. Kontiolahdella kirkkoherraltakin joskus kysyttiin, onko nyt sopivaa, kun on näin paljon rytmisoittimia. Siirryin 1990-luvun alussa Kontiolahdelle ja aloin keskittyä lasten ja nuorten musiikkitoimintaan. Virsien valinta on vaikeaa, sillä parit eivät tunne niitä. Jumalanpalveluksissa yhteismusisointia vahvisti se, kun 2000-luvun alussa virsikirjoihin tuli sointumerkinnät. TUIJA PYHÄRANTA Tiina Korhosen ensimmäinen virka oli Parikkalassa. Jos ajattelee, miten perheet veisaavat hautajaisissa, niin nykyään on harvinaista, että saattoväki oikeasti laulaa. Musiikkielämä oli siellä vireää, ja seurakuntakuorossa oli monien alojen ammattilaisia. Nykylapsilla on edellytykset tarttua soittimiin Tiina Korhonen, kanttori, Joensuu A loitin kanttorina 1980-luvun puolivälissä Parikkalassa pienessä maalaisseurakunnassa. Hautajaisissa soitetaan vielä klassikoita, Järnefeltin Kehtolaulua ja Bachin Airia. Välillä meillä on vihkimisiä, joissa ei lauleta virttä ollenkaan. Siinä täytyy taipua moneen, ja joskus tulee mieleen, ettei kappalevalinta ole uruille ihan paras mahdollinen. Musiikkiryhmät kokoontuvat koulupäivän jälkeen koulujen musiikkiluokissa. 12 KOTIMAA | 22.4.2022 haastattelu. Nykyään myös virsikirjasta löytyy lauluja, joita tämän päivän ihmiset tykkäävät laulaa. Välillä tuntuu, että kirkossa puheen keinot on käytetty, mutta musiikilla on vielä mahdollisuus. On koskettimia ja perkussioita, äänentoisto ja mikrofonit. Hän valmistautui messuun lasten musiikkiryhmä Tiukun kanssa maaliskuussa Jaetut eväät -päivillä. Seurakuntakuoron kanssa reissattiin Tallinnassa. Koulujen musiikinopetus on niin paljon yhteismusisointia, ja mahdollisuudet soitinten käyttöön ovat ihan toisenlaiset kuin ennen. Häämusiikiksi halutaan entistä useammin jokin rakkaaksi tullut lempikappale. Jumalanpalvelus on työssä kaiken keskellä, valmistelemme sitä yhdessä. Ajattelen, ettei peliä ole vielä menetetty. Musiikkiluokissa on rivi ukuleleja, kanteleita ja kitaroita. Saattaa olla, ettei yhteislaulu ole oikeasti vähentynyt, vaan sen areenat ovat vain siirtyneet kirkosta muualle. Ihmisillä on yhä sama hengellinen kaipaus, ja musiikki on luonteva tapa ilmaista sitä. Sinne muodostui vahva nuorten musiikkiyhteisö soittajineen ja laulajineen
Työntekijät ja vapaaehtoiset tekevät työtä ihmisten hyväksi ympäristössä, joka on muuttunut 40 vuodessa. Kouluun meitä on toivottu ensimmäiseltä luokalta lukioon asti, sekä tukioppilastoimintaan että tekemään opetussuunnitelmaa. Työsuojeluvaltuutettuna olen nähnyt, miten kirkossa satsataan työhyvinvointiin. Alkuvuosia leimasi nuorisokulttuurin vahva nousu. Diakonaattiuudistus vielä laahaa, siinä piispat ja kirkolliskokous voisivat terästäytyä. Tarvitaan jalkautumista. Nuorisotyö on edelleen kuluttavaa hankaline työaikoineen. Kirkon nuorisotyötä haastoivat syrjäytyminen, huumeet ja mediapyrähdykset. Valmistuin vuonna 1981, ja Petäjäveden lisäksi olen toiminut Keuruulla, Rautavaaralla ja pisimpään täällä Sonkajärvellä. Saarnaan Sonkajärven kirkossa ja pidetään läksiäiset. Nyt maailma ja perheet ovat yhä rikkinäisempiä, kodin ote on heikentynyt ja moni kaipaa isän mallia. Huomasin pelon, kun tapasin kuraattorin kanssa tokaluokkalaisia. Pienellä paikkakunnalla yhteydenpito on helpompaa myös poliisin ja sosiaalialan suuntaan. Kun nuorisotyö kohtaa kiireen, tarjonnan runsauden, somemaailman, on hyvä muistaa: kohtaamista ei korvaa mikään! Turvallisen aikuisen nälkä on suurempi kuin koskaan. Nuorisotyöntekijä on parhaimmillaan vierellä kulkija ja suunnan näyttäjä. Haastavinta olivat päiväkerhot. Se olisi siinä! No, lupasin vetää syksyllä vielä yhden partiokoulutuksen ja osion hiippakuntapäivässä. Yhteiskunnallisessa murroksessa kirkko on etääntynyt, mutta siellä missä on tehty töitä yhdessä ja jalkauduttu, on löydetty yhteys. Kaikkina aikoina nuoret kysyvät, kritisoivat ja ahdistuvat. On hienoa kuulua tähän joukkoon, josta kirkon pitäisi olla kainostelematta ylpeä. Kun korona alkoi, nuorisotyö tavoitti nuoria eri kanavilla. Nuorisotyötä arvostettiin. Viidesluokkalaisten etiikantunnilla joku kysyi, onko korona Jumalan lähettämä vitsaus. Ehkä lauletaan nuorten suosikkia: Sama retki alla auringon, sama kaipaus sisällämme on, ilo lapsen, hymy vanhuksen, sama matka yhteinen. Osallistujamäärät notkahtivat. PÄIVI PUHAKKA 80-luvulta asti Hannu Keräsellä on ollut nuorisotyön johtoajatuksena ”kolminaisuus”: seurakunnan tulee olla matalan kynnyksen yhteisö, tehtäviä antava yhteisö sekä hoitava yhteisö. on jännä järjestöpyhä. 2020-luvulla haaste jatkuu. Kirkon ”nousukausi” tarkoitti uusia työmuotoja, leirikeskusten rakentamista, nuorisotiloja, lisää työntekijöitä. Yhteistyökuvioita hiottiin koulujen ja järjestöjen kanssa. Olen joukkuepeluri. 30 vuoden aikana Sonkajärvellä on kuollut nuoria traagisesti tai sairauteen yhden luokallisen verran. | Kuva: Tommi Korpihalla Hannu Keränen nuorena työntekijänä nuorten talviretkellä Kittilässä | Kuva: Hannu Keräsen arkisto ” Kerran kaupan hedelmäosastolla kajahti lapsen ääni: Äiti, kato, tuolta tulee kirkko! Sormi osoitti minua. Jokainen kohtaaminen on ollut merkityksellinen. Rippikouluun satsattiin. Kaik on suuremmas käres. Lähelle ihmistä, tämän ajan välineillä, unohtamatta perussanomaa! Vuosien kulun huomaa, kun rippikouluun tulee nuoria, joiden vanhemmat olivat oppilaitani. Olen omimmillani kouluttajana, varhaisnuorisotyössä, leireillä, tapahtumissa ja nuotiotulilla. Koulutus vahvisti työidentiteettiä. Meillä on myös viesti: sinä riität Jumalalle omana itsenäsi. Tutustuin ihmissuhdetaitoja kehittävään Nuiskuun, sielunhoitoon ja voimauttavaan valokuvaukseen. Nuorempana olisin tarvinnut mentorointia: mitä pitää säilyttää ja missä on uskallettava uuteen, joka vastaa paremmin nuorten tarpeita. Kerran kaupan hedelmäosastolla kajahti lapsen ääni: ”Äiti, kato, tuolta tulee kirkko!”. Työnantajana kirkko on koulutusmyönteinen. Nyt lapset seuraavat uutisvirtaa sodasta. Oli omaa musiikkia ja merkkifarkut. Olemme olleet läsnä surussa. 13 KOTIMAA | 22.4.2022. 24.4. Olen pitänyt huolta siitä, että on muutakin: perhe, luonto, suunnistus – nuorempana SM-tasolla – järjestötyö, opiskelu, opettajan ja toimittajan työt. 90-luvulla iski lama ja 2000-luvulla koulusurmat. Nuoret kysyvät, kritisoivat ja ahdistuvat kaikkina aikoina Hannu Keränen, nuorisotyönohjaaja, Sonkajärvi E nsimmäisessä työpaikassani Petäjävedellä nuoren seurakunnan suosikkiveisu oli Lapsuuden usko. Keväällä käyn koulujen päätösjuhlissa ja jään loman jälkeen eläkkeelle. Massat kohtaavat sosiaalisessa mediassa, ja uutta osaamista tarvitaan. Rankka ajatus! Noissa tilanteissa tehtäväni on tuoda toivoa. Sormi osoitti minua. Lääkäri sanoi minulle joskus: älä katso taaksepäin vaan eteenpäin. Kristillisestikin se on ollut voimavara työssä: Katson eteenpäin ja ristiin. 40 vuodessa suosikkilaulut ovat vaihtuneet, lapsuuden usko haalistunut ja maa maallistunut. Sonkajärvellä seurakunta on kunnan nuorisotyön, partion ja urheiluseurojen kanssa osa lasten laajaa turvaverkkoa. Pienelle ryhmälle se oli ok, mutta moni jäi kaipaamaan kohtaamista ja yhteistä tekemistä. 80-luvulla ei ollut mediaähkyä, silloin istuttiin alas pohtimaan. Taloustutkimuksen kyselyssä 80-luku oli monen mielestä paras vuosikymmen
Taloudellinen avustaminen on lisääntynyt ja hengellinen työ vähentynyt. Mielen ongelmat ja päihteet tuovat kohtaamisiin arvaamatto muutta Erja Haho, diakoni, Oulu K un aloitin työni Kiimingin seurakunnassa vuonna 2005, meillä oli diakoniatoimistossa vain lankapuhelin ja avoimet vastaanotot. | Kuva: Jaani Föhr 14 KOTIMAA | 22.4.2022 haastattelu. Nyt asiakkaista valtaosa on yhteiskunnan väliinputoajiksi jääneitä yksineläjiä. Taloudellista apua hakevien ei tarvinnut varata aikaa. Ihmiset ottivat niitä pal” Asiakkaamme ovat alkaneet kokea entistä tärkeämmäksi, että diakoniatyössä heidät kohdataan yhä kasvokkain. Diakoniksi valmistuin ja sain vihkimyksen vuonna 2004. Tapaamiset ovat valtaosin toimistolla. Olin pitkään kotiäitinä. Mielenterveyskuntoutujien ja moniongelmaisten määrä on kasvanut merkittävästi. Kiimingin seurakunnan diakoni Erja Haho toivoo, että seurakuntien sisäinen yhteistyö eri työalojen kesken lisääntyisi. Taloushuolien taustalta löytyy monenlaisia sairauksia, riippuvuusongelmia, avioeroja ja työttömyyttä. Työurani alussa asiakkaina oli paljon lapsiperheitä. Luettiin Raamattua, rukoiltiin yhdessä ja laulettiin virsiä. 2010-luvulta alkaen vuoteen 2020 pikavipit olivat valtava ongelma. Teimme paljon kotikäyntejä vanhusten luokse
Varat käytetään IRR-TV:ryn sääntöjen ja keräysluvassa määriteltyyn toimintaan kotimaassa ja ulkomailla. Joissakin paikoissa käymme vain työparin kanssa. Joudun pitämään myös kahta kalenteria, koska sähköiseen kalenteriin en halua kirjata asiakastietoja. – 16.10.2022 Yhteistyössä eri kirkkokuntien, herätysliikkeiden, kristillisten järjestöjen ja seurakuntien kanssa 15 KOTIMAA | 22.4.2022. Näin pystyimme hetken kuuntelemaan jokaisen hakijan huolia. Kun toimeentulotuki siirtyi sosiaalitoimelta Kelan hoidettavaksi 2017, asiakkaamme ovat alkaneet kokea entistä tärkeämmäksi, että diakoniatyössä heidät kohdataan yhä kasvokkain ja he tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi. Iloitsen tästä, koska joskus pelkkä Jumalan sanan kuuleminen voi nostaa ihmisen. | Kuva: Erja Hahon arkisto Lähde mukaan ja haasta ystäväsi! Lahjoita osoitteessa missio2022.fi/lahjoita OLETKO SINÄ yksi kolmestatuhannesta kristitystä, joka voisi lahjoittaa 500 € suomalaisten tavoittamiseksi evankeliumilla. Korona-ajan alussa vanhukset olivat valtavan ahdistuneita. Onneksi seurakunta huomioidaan nykyään erilaisissa hankkeissa merkittävänä toimijana. Tekniikka on lisääntynyt hirveästi. Keskitetty ajanvarus diakoniavastaanotoille on hyvä asia. PoHa on myöntänyt IRR-TV ry:lle uuden, toistaiseksi voimassa olevan rahankeräysluvan 1.1.2022 alkaen. Esimerkiksi kotikäynnillä parkkeeraamme auton aina niin, että nokka on lähtösuuntaan, ja asetumme talossa niin, että nopea poistuminen on mahdollista. Kun niiden sääntely tiukentui kesällä 2020, ongelma on selvästi vähentynyt. Yhteistyö kuntien ja järjestöjen kanssa on kuitenkin tärkeää ja myös tulevaisuutta. Kun diakoniaruokailut jouduttiin keskeyttämään, aloimme jakaa ruokakasseja ajanvarauksella. Luvan numero on RA/2021/1755. Moni on kaivannut hengellistä lohtua ja rohkaisua. Mielen ongelmat ja päihteiden sekakäyttö tuovat kohtaamisiin arvaamattomuutta. Lisäksi toivon yhteistyön lisääntymistä eri työalojen kesken seurakuntien sisällä. Koneella tehdään päätökset ja matkalaskut, ja tilastojakin pitää tehdä joka viikko. Diakoniatyön resurssien pitäisi säilyä, sillä työmme eivät tule loppumaan. Kiiminki liittyi osaksi Oulun kaupunkia ja Kiimingin seurakunta osaksi Oulun seurakuntayhtymää vuonna 2013. Harmillista on, että meidän aiemmat erinomaiset yhteytemme sosiaalitoimeen ja koihoitoon ovat kärsineet, kun työntekijöissä on ollut paljon vaihtuvuutta. Tietokoneen äärellä kuluu nyt paljon aikaa. jon, eivätkä ymmärtäneet, miten paljon niistä menee korkoa. Jatkuville lisäkoulutuksille olisi tarvetta. EMILIA KARHU Erja Haho siunattiin diakonin tehtävään Kiimingin kirkossa vuonna 2007. Valtakunnallinen mediakampanja 19.9. Lahjoita ja haasta! Missio muodostuu seuraavista: • Laaja medianäkyvyys • Henkilökohtaiset kohtaamiset • Seurakuntien tapahtumat • Diakonia MISSIO 2022 TULEE OLETKO VALMIS. Siitä on seurannut sekä hyvää että huonoa. Nyt erilaiset kerhot toimivat taas, ja niissä puhuttaa sota Euroopassa. Työn helmihetkiä on, kun joku on tullut autetuksi, haluaa liittyä kirkkoon ja tulee itse vapaaehtoiseksi auttamaan muita. Koronan myötä ihmisten sielunhoidolliset ja hengelliset tarpeet ovat nousseet jälleen esiin. Pelkoa oli paljon. Rahankeräyslupa on voimassa Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Diakoniayössä joutuu ajattelemaan turvallisuutta enemmän kuin ennen
Kai Montaaki on palomies, jonka tehtävä on polttaa kirjoja. Alkuperäistekstiä kunnioitetaan ja se tuodaan luovasti tähän päivään TikTokeineen, uudissanoineen ja Sofi Oksasineen. Joensuun kaupunginteatterin Hannes Mikkelssonin (Kai Montaaki), Minni Gråhnin (Mill-Reedi Montaaki) ja Anna Ojanteen (kapteeni Biitti) rinnalla myös ylioppilasteatterilaiset suoriutuvat rooleistaan ammattimaisin ja raikkain ottein. 16 KOTIMAA | 22.4.2022 kulttuuri. | Kuva: Miska Korpelainen ” Mitä oikeasti merkitsisi, jos Raamatulla ei enää olisi yhteiskunnassamme sijaa. Hän halusi päivittää romaanin 1950-luTotuus on valhetta vahvempi vun naiskäsityksen nykyhetkeen. | teatteri | Joensuun kaupunginteatterin Fahrenheit 451 muistuttaa kulttuurikadon ja valheellisen tiedon vaaroista. Yhteistyökumppanina on Joensuun ylioppilasteatteri. Dystopiaklassikosta on tehty aiemmin myös kaksi elokuvaversiota. Fahrenheit 451 muistuttaa oman ajattelun tärkeydestä. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat Peltolalle tärkeitä arvoja. Fahrenheit 451 on hyvä esimerkki teattereiden yhteistyön tuomasta lisäarvosta. Joensuun kaupunginteatterin ja Joensuun ylioppilasteatterin yhteistuotanto Fahrenheit 451 maalaa dystopian eli kauhukuvan siitä, millaiseksi elämä voi muodostua ilman kirjallisuutta. Jos laji olisi jokin muu kuin dystopia, Raamatun sivujen repimisen voisi tulkita eri tavoin. Dystopiassa voi esitellä idean, sen ei tarvitse vastata kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin, Peltola luonnehtii. Sivistymättömät kansalaiset turruttavat itseään halvalla viihteellä. Katsoja pääsee alusta asti mukaan uniikkiin, ydinsotaan ajautuvaan maailmaan, jossa kirjallisuus on kiellettyä. Hänet valtaa kuitenkin epäilys, voisiko kirjoissa sittenkin olla jotain merkittävää. – Jotkut asiat Fahrenheit 451 -kirjasta ovat jo nyt totta, kuten päätyminen todellisten valeuutisten vietäväksi. Amerikkalaisen tieteisja fantasiakirjailija Ray Bradburyn (1920–2012) samanniminen romaani ilmestyi vuonna 1953. Nykytekniikan vastapainona ovat yksinkertaiset ja pelkistetyt kohtaukset. VIRPI KIRVES-TORVINEN Esitykset Joensuun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 21. Näyttelijät muuntautuvat ovikelloista hammastahnamainoksiin ja paahtoleipäkoneisiin. toukokuuta asti. Jos emme arvosta oikeaa tieteen tekemistä ja monimutkaisempaa maailmankuvaa, joudumme seuraamaan uutisia, jotka eivät anna todellista kuvaa maailman tilanteesta. Kirjat auttavat toisten ihmisten tunteiden ymmärtämisessä ja heidän asemaansa asettumisessa. Työryhmä mässäilee ja keventää kokonaisuutta kuvatessaan dopamiiniviihdettä ja sen seuraajia. Peltola on onnistunut hienosti kokonaisuuden luotsaamisessa. Mikkelssonin ahdistus koskettaa. Mill-Reedi Montaaki suurkuluttaa viihdettä ja yrittää itsemurhaa. – Teoksessa tuntui hyvältä silmitön kirjojen tuhoamisen kuvaaminen. Hetkittäin tuntuu kuin katsoisi elokuvaa. Mukana näytelmässä on myös Raamattua esittävä kirja, jonka sivujen repiminen puhuttelee. He tarjoavat huikeita, kauniitakin elämyksiä varsinkin tulen ja veden kuvauksissa. O ikean tiedon sekä disinformaation välittämisen seuraukset ovat tulleet ennennäkemättömällä tavalla esiin koronapandemian ja Ukrainan sodan myötä. Joensuun kaupunginteatterin ohjaaja Piia Peltola käänsi ja dramatisoi siitä helmikuussa kotimaisen kantaesityksensä saaneen näytelmän. – Dystopia on hieno työkalu ja muoto, jolla voi kysyä kysymyksiä nykyajasta. Skenografi Kaisu Koponen, äänimestari Michael Böger ja valaistusmestari Mikko Pajanen onnistuvat välttämään sen. Mitä oikeasti merkitsisi, jos Raamatulla ei enää olisi yhteiskunnassamme sijaa. Peltolaa kiehtoi tuoda esiin helppoa dopamiiniviihdettä eli ”alhaisempia aivotasoja” puhuttelevaa mediasisältöä. Työryhmä on pitänyt kirjapiirejä, joissa on käsitelty niin ilmastoahdistusta kuin Ukrainan sodan herättämiä tuntoja. Nykytekniikan runsaassa käytössä piilee yliampumisen vaara. Nopeatempoinen esitys tarjoaa intensiivisen kokemuksen jättäen tilaa katsojan omalle pohdinnalle. Lukutaidon eteen on nähtävä vaivaa. Siitä tulivat mieleen kulttuurin ja vaikeamman taiteen vastustamisen suuntaukset. Peilit ja mellakkakilvet vaihtuvat lopuksi kynttilän liekkiin pimeässä. Kuvassa Joensuun ylioppilasteatterin Aino Kyrö ja kaupunginteatterin Hannes Mikkelsson. Sitä ironisoiden Peltola on myös yksinkertaistanut romaanihenkilöiden nimiä. Kirjan nimi kuvaa paperin syttymislämpötilaa
Tunnetuin tällainen sarja lienee meilläkin nähty yhdysvaltalainen Mullan alla (2001–2005). Erityisen ovelalta tuntuu kirjassa käyty keskustelu, jossa avataan kansallisen itsekkyysajattelun perusteita ja syitä siihen, miksi se vetoaa niin moniin. | Kuva: Netflix Lauri Kemppainen paljastaa lukijalle jo kirjan nimessä oman taustansa. Hunsvottipojan sekaantuminen toimiston käytäntöihin poikii sattumalta bisnesidean: tuodaan Marokosta maata ja haudataan vainaja Belgiaan. Koroman mukaan pandemia on mullistanut suhteemme koteihin, sillä niissä vietetään aiempaa enemmän aikaa. kirkonseutu.fi | komediasarja | Omaan maan multiin Hautaustoimisto on havaittu oivalliseksi tapahtumapaikaksi tv-sarjoille, usein mustalla huumorilla höystettynä. ”Uskon, että harmonisella tilalla voi lisätä ihmisten hyvinvointia”, Koroma sanoo. He majoittuvat vaimon isoisän hylättyyn taloon, josta äiti otettiin jo varhain huostaan. Isä lähtee pyhiinvaellukselle Mekkaan – paitsi ettei oikeasti lähde. Oikeastaan kyse on ”kotiuttamistoimistosta”, sillä yhteisössä on tapana, että vainaja lennätetään 48 tunnin kuluessa kuolemastaan kotimaahansa eli Marokkoon. 13.1.2022 1 kirkkojakaupunki.fi Ilkko saapuu tiensä päähän Sivu A 5 Pyhäkoulu liittää lapset sukupolvien ketjuun Sivut A 6–7 Kaikilla ihmisillä on jokin suhde uskomiseen Sivu A 12 K u v a: T T T / K ar i S u n n ar i K u v a: H an n u Ju ko la K u v a: T u u la V ar ti ai n e n siltalehti. Hän on pappi, teologian tohtori ja rap-artisti, joka käyttää nimeä Daikini. SIRKKU NYSTRÖM Lauri Kemppainen: Jumalan kämmenellä, Johnny Kniga, 2022. Trilleriksi kääntyvässä kirjassaan Kemppainen sivuaa samoja aiheita kuin lauluteksteissäänkin: olemisen syvyyksiä, ihmisen itsekkyyttä ja hyvyyttä. Sarja tarjoaa kohellusta ja vakavuutta, mutta myös mahdollisuuden tutustua erilaiseen hautauskulttuuriin. Vaatehuoneessa on ehkä hiljaista, mutta tuskin kovin viihtyisää. Parisuhdekriisiä läpikäyvä valokuvaaja-mainosmies ja hänen bloggari-vaimonsa tulevat vaimon kotiseudulle syksyn kuuran peittäessä maan ja päivien nopeasti lyhentyessä. Idea on siis vähän sama kuin Suomessa, kun evakon hautaan heitetään Terijoen rantojen hiekkaa tai rajan taakse jääneen kotitalon maata. Kirjassa yksi maailman kipukohta on luonnon armottomuus. Jumalan kämmenellä on Kainuusta kotoisin olevan Kemppaisen ensimmäinen romaani. Makuuhuoneesta pitäisi kuitenkin pysytellä poissa, jotta työt eivät tule uniin. Jännitystarinan napakan dialogin lomassa käydään syviä keskusteluja kristinuskosta, luonnon julmuudesta ja poliittisista ääriliikkeistä. Näistä lähtökohdista Kemppainen rakentaa lyhyin päälausein etenevän monitasoisen kertomuksen. Glorian koti -lehdessä (4/22) sisustusarkkitehti Hanni Koroma antaa vinkkejä kodin tilasuunnitteluun erityisesti etätöitä tekeville. OLLI SEPPÄLÄ Maata ja mammonaa nähtävissä Netflixissä. 8 Kun sielu tarvitsee hoitoa suomeksi maailmalla s. Puolet saa tytär ja tämän aviomies ja puolet perheen hunsvottipoika. fi Tamperelainen seurakuntalehti K u v a: H an n u Ju k o la Marraskuu 2021 Apocalyptica: Kirkossa on tilaa ajatuksille Sivut A 8–10 . Sitten kun työpiste on valmis, kannattaa välillä ottaa jalat alleen ja vaihtaa paikkaa. 18 HYVÄN TÄHDEN. Matot ja verhot pehmentävät äänimaailma, ja kodin valoisat kohdat kannattaa ottaa käyttöön. On katajaisen kansan poliittisesti hyödyllinen katkeruus ja paljon paisuteltuja salaisuuksia. Kokeile nojatuolia, pötköttele sohvalla, työskentele hetki kahvilassa tai lähde Teams-kokouksen ajaksi lenkille, Koroma ehdottaa. Kokonaisuutena Jumalan kämmenellä on silti oivallinen avaus. kotimaa.fi . Muutakin omituista taloon liittyy. Hän kehottaa kiinnittämään huomiota erityisesti akustiikkaan ja valoon. kirkkojakaupunki.fi . Sarjan tapahtumat käynnistyvät, kun isä luopuu toimistosta lastensa hyväksi. | painettua sanaa | | kirja | Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Mediamyynti: HYÖDYNNÄ TURVALLINEN MEDIAYMPÄRISTÖ 700 000 Tavoita kerralla yli taloutta Armoitettu mokailija Outi Olani s. Netflixin tuore belgialainen komediasarja Maata ja mammonaa kuvaa marokkolaisten muslimien hautaustoimistoa. Kirkon miehistä ja naisista dekkareita ovat julkaisseet ainakin Timo Saarto, Marja-Sisko Aalto ja metropoliitta Panteleimon. TUIJA PYHÄRANTA 17 KOTIMAA | 22.4.2022. Maata ja mammonaa kertoo Belgian marokkolaisten muslimien pyörittämän hautaustoimiston uudesta bisnesideasta. On korpien keskelle syntynyt ja kadonnut pieni uskonnollinen kommuuni. 192 sivua. 14 Vaikuttava taustaääni Television musiikki ohjelmista tuttu Jepa Lambert saa solistin loistamaan s. On tarina, jonka pelkokerroin kiertyy auki spiraalin lailla. Ne on punottu tarinaan taitavasti, mutta pysäyttävät paikoin liiankin unenomaisten kerronnan äkkinäisesti. Se on kristillisen lähimmäisenrakkauden täysi vastakohtana. Se kehittelee jännitettään taitavasti auki ja tarjoaa henkilöidensä välisissä keskusteluissa sellaisia filosofisia ja herkkupaloja ettei paremmasta väliä
Ehtoollinen vetää edelleen paikan päälle messuun, mutta näköjään harvemmin kuin ennen”, hän kirjoittaa. On helpotus, kun voin valita, seuraanko jumalanpalvelusta TV:sta, radiosta vai osallistunko striimattuun messuun. | Kuva: Olli Seppälä seuraan sitä useimmiten striiminä. Ehtoollista lukuun ottamatta saman kokemuksen saa kotisohvalla. Ritva Oja Nivalasta kirjoittaa: ”On ollut ilo palata kirkkoon koronarajoitusten jälkeen. ”Silloin, kun en ole itse toimittamassa jumalanpalvelusta, Ehtoollista oli ikävä Kotimaan kyselyyn vastanneista osa yhä harkitsee kirkkotielle paluuta. Missä olisi ilmahygienia tai maskit kohdallaan. Toki virsiä saattoi veisata ja äänensä sai hyvin kuuluviin, vaikka urkujen pauhu suhteettoman suurta olikin. Kirkkotiestä on tullut kirkkosokkelo”, kirjoittaa lukija Etelä-Suomesta. Loppilaisen Kalevi Nevanpään mukaan suoratoistomessut ovat huomattavasti aidompia kuin varsinaiset televisiojumalanpalvelukset, joissa hänen mukaansa on usein ohjelman tekemisen tunne ja liian hyvään pyrkiminen. Olen kokenut osallistumisen turvalliseksi käsihygieniaa ja maskisuositusta noudattaen.” Kokemukset striimauksesta vaihtelevat. ”Paluu tuntui toisaalta hyvältä ja helpottavalta, mutta myös masentavalta. Korona-ajan kokoontumisrajoitukset ovat väistyneet, mutta kaikki entisajan ahkerat kirkkokävijät eivät ole vielä palanneet kirkkotielle. Kotka-Kymin seurakunnassa pappina työskentelevä Taija Tiilikka kokee, että korona-aika on avannut uusia digitaalisia ovia. P andemia-ajan aiheuttaman muutoksen voi kiteyttää kahteen sanaan: vakauden häviäminen. Striimausten toivotaan jäävän pysyväksi vaihtoehdoksi. Kotimaa kysyi maaliskuussa lukijoiden kokemuksia paluusta kirkkotielle koronarajoitusten väistyttyä. ”Siihen vaikuttaa nilkkavamma, jonka sain liukastuessani jäisellä kelillä muutama viikko sitten. 18 KOTIMAA | 22.4.2022 reportaasi. Lopputoivotuksessa oli hiven ironiaa: ”Lähtekää rauhassa!”, minä kun olisin kaivannut tungosta.” Rovaniemeläinen Pirjo Pyhäjärvi kertoo katsoneensa mieluummin televisiosta jumalanpalveluksia kuin striimauksia. Yksi vastaajista totesi striimauksen olevan helppo tapa päästä mukaan. ”Ne edistävät oman uskonelämän harjoittamista ajasta tai paikasta riippumatta.” Ilkka Lindström Rovaniemeltä kertoo striimivaelluksensa vielä jatkuvan. Vapaamuotoisten kirkkokahvien tai helpon keittolounaan järjestäminen messun jälkeen voisi toimia houkuttimena kirkkotielle.” Eräs vastaaja sanoo, että striimatuissa jumalanpalveluksissa kuuluvuus on parempi: ”Olen suorastaan nauttinut siitä, että vihdoin olen pinnistelemättä saanut joka sanasta selvän. ”Jos kotona katsoo striimausta niin helposti tulee samalla tehtyä kotihommia.” Yksi vastaajista kertoi palanneensa kirkkoon heti kun se oli mahdollista. Aikansa istutaan penkissä, kuunnellaan ja lähdetään kotiin. Tiilikka toivoo striimien jäävän rinnakkaisvaihtoehdoksi. Se on virkistävää ja muistuttaa armon sanoista eri tavalla sekä antaa ideoita omaan työhön. ”Säännöllinen kotiseurakuntayhteys on korvautunut puikkelehtimisella: Mistä saa tai ei saa ehtoollista. Pirjo Pyhäjärvi on pohtinut sitä, miksi hän ei ole vielä palannut kirkkotielle. ”En halua väheksyä paikallista antia, mutta Ylen lähetykset on suunniteltu televisiointiin tai radiointiin ja ne ovat yleensä hyvin toteutettuja.” Vastakkainenkin mielipide löytyy. Olisiko juuri tänään sittenkin parempi osallistua vain etäjumalanpalvelukseen, tai rukoilla yksin yhteisen kirkon rukouksia?” ”Koronaan liittyvistä asioista keskustelu edellyttää herkkyyttä ja molemminpuolista kuuntelemisen taitoa, myös jatkossa.” Joidenkin mielestä kirkkoon voi jo mennä turvallisin mielin. Moni vastaajista vielä epäröi paluuta kirkkotilaan. Osallistun säännöllisesti usean eri seurakunnan jumalanpalveluksiin; Lahden Launeen, jossa olin teologiharjoittelussa, nuoruuteni Espoon tuomiokirkon, nykyisen työseurakuntani Kotka-Kymin ja muutamien Helsingin seurakuntien striimeihin. Entistäkin useampi kirkonpenkki pysyi tyhjänä. Messuun osallistuja ei välttämättä oikeasti tapaa kirkkoreissullaan ketään, Jumalan ehkä mutta ei ihmistä. ”Yksi syy voisi olla se, että kun pitkän eristäytyneisyyden jälkeen lähtee liikkeelle, haluaa kontaktia muihin ihmisiin. Toisaalta hän oli huomannut, että kirkossa vietetyssä jumalanpalveluksessa oli enemmän pyhän tuntua. Näin olen tullut tutustuneeksi moniin seurakuntiin, joista on tullut kuin kutsuvia kyläpaikkoja: Tornion ja Ylöjärven seurakunnat ovat nyt ” Missä olisi ilmahygienia tai maskit kohdallaan
Kun rajoitukset astuivat voimaan, se oli kuin ’pakkosiirtolaisuuteen’ joutuminen, ainakin evakkoon. Uskoisin ennen pitkää palaavani ruohottuneelle kirkkotielle, kun askeleeni vähä vähältä vankistuvat.” Torniolainen Mervi Mustonen kirjoittaa ehtoollisesta. vakiopaikkojani. On kuin Jumala huomaisi minut(kin) paremmin.” MARI TEINILÄ ” Lopputoivotuksessa oli hiven ironiaa: ”Lähtekää rauhassa!”, minä kun olisin kaivannut tungosta. Leppävirtalainen Leena Erikkilä muistuttaa myös siitä, että osalle suomalaisia kirkkotie on pitkä: ”Palasimme puolisoni kanssa kirkkotielle viime sunnuntaina. ”Ehkäpä tämänhetkinen maailman tilanne herättää ihmisissä halun tulla sanan ja sakramentin äärelle. Näin myös jatkamme pääosin, vaikka ehtoollisen sakramentti jää vähemmälle.” Nevanpään kokemuksen mukaan striimauksen taso vaihtelee eri seurakunnissa välttävästä kiitettävään. Olen 78-vuotias ja asun haja-asutusalueella. Se karsi osallistujia, kun piti ilmoittautua muinaiseen malliin.” Mervi Mustosen mukaan Torniossa väki näyttää palanneen kirkkoon. Koronan ja runsaan lumen vuoksi monesta kirkkomatkasta on pitänyt luopua. Aitoa jumalanpalvelusta on kyllä ollut ikävä.” Oulunkylän seurakunnan kappalaisen työstä eläkkeelle jäänyt Liisa Järvinen kirjoittaa: ”Paluuni kotiseurakunnan messuun on tapahtunut askel askeleelta sitä mukaa kuin jatkuvasti muuttuneet pandemia-säädökset ovat sallineet. Polttoaineiden hinnat nousevat, autojakaan ei ole kaikilla, sairaus tai liikuntaeste rajoittaa kirkkoon pääsyä”, Nevanpää kirjoittaa. Striimauksessa en kuitenkaan koe yhteistä osallisuutta enkä pääse yhteiseen pöytään. ”Striimaus oli hyvä korvike, joka ilmeisesti on tullut jäädäkseen. Virtuaaliset messut ovat olleet hätäapua, mutta ehtoollisyhteyden puuttuminen on ollut vaikeinta.” Liisa Järvinen on miettinyt sitä miksi seurakuntayhteys on hänelle niin tärkeää: ”Koen kirkossa seurakuntaväen mukana olevani Jumalan silmien alla täydemmin kuin omassa yksinäisyydessäni. Kirkkoon on matkaa 21 kilometriä. Seurakuntayhteys, ihan live sellainen, on ollut uskonkilvoitukseni kulmakivi. Ehtoollisen puuttuminen oli vaikein asia sulkuaikana. 19 KOTIMAA | 22.4.2022. Yhdessä rukoileminen ja kokeminen antaa toivoa tulevaisuuteen.” Kalevi Nevanpää kertoo, että pandemia on opettanut heille autoilun sijaan uuden tavan kiertää kirkoissa: ”Olemme päässeet osallisiksi messuihin etelästä pohjoiseen ja lännestä itään polttoainetta kuluttamatta ja luontoa saastuttamatta. ”Kiitollinen osallistuja ei valita, vaan on tyytyväinen saamaansa palveluun.” ”Toivon, että seurakunnat edelleen lähettävät verkkoon messunsa. Talvella huonolla kelillä ajaminen ei hirveästi houkuttele. Vietimme joskus yksityistä ehtoollista, tai jumalanpalveluksen jälkeen erikseen varattua ehtoollista
N ykyisellä Venäjällä maan vaikutusvaltainen ortodoksinen kirkko on autoritaarisen valtion tärkeä tukija. Suunnitelma oli valmis maaliskuussa 1922. Leninin aikaisemman käskyn mukaisesti vastustelevia pappeja tuomittiin ja teloitettiin runsaasti. Kriisiajan valtion rahapulaa ja nälänhätää syynä käyttäen uudet vallanpitäjät päättivät takavarikoida ortodoksisen kirkon omaisuutta, lähinnä jalometallisia kalleuksia. Pappeja ja uskovaisia vangittiin ja tuomittiin Gulagin keskitysleireille, joissa miljoonia ihmisiä menehtyi. Sata vuotta sitten alkaneista tapahtumista seurasi Neuvostoliitossa ja sen satelliittimaissa pitkä ja intensiteetiltään vaihteleva punaisen valtioateismin aika. Kirkon vaino alkoi jo Venäjän sisällissodan aikana, jolloin yli 300 pappia ja piispaa teloitettiin. JUSSI RYTKÖNEN Kirjoituksen lähteenä on hyödynnetty varsinkin Arto Luukkasen väitöstutkimusta The Party of Unbelief. Se painosti Tihonin eroamaan virastaan tilapäisesti. Patriarkka Tihon asetettiin yli vuodeksi kotiarestiin hänen vastustettuaan kommunistien väkija omavaltaisuuksia. Suomen historiallinen seura 1994. Toukokuussa 1922 kommunistien Neuvostovallan voitto kiihdytti kirkon vainoja väkivaltaisuuksia ja omavaltaisuuksia vastustanut patriarkka Tihon asetettiin yli vuodeksi kotiarestiin. Nyt sadan vuoden takaiset tapahtumat loivat pohjaa sille, mitä Neuvostoliitossa uskonnolle sittemmin tapahtui. Kantona bolševikkien kaskessa olivat kuitenkin kirkonmiesten lisäksi Venäjän laajat konservatiiviset yhteiskuntaryhmät ja varsinkin kymmenet miljoonat talonpojat, jotka eivät suvainneet hyökkäilyä kirkon kimppuun. Yksi niistä alkoi sata vuotta sitten. Tavoitteena oli yksinkertaisesti kirkon tuhoaminen. Vuonna 1925 perustettiin uskonnonvastaista propagandaa harjoittava Taistelevien jumalattomien liitto. Se päättyi vasta Neuvostoliiton romahduksen aattona 1980-luvun lopussa. Jo vuoden 1921 aikana omaksuttiin ”taistelevan ateismin” periaatteet ja uskonnonvastainen propaganda alkoi. Trotski vakuutteli myös kirkon myötäilijöille, että neuvostovalta ei sallisi heitä vahingoitettavan eikä puuttuisi kirkon elämään. Neuvostoviranomaiset alkoivat pidättää pappeja, jotka eivät pitäneet ”Elävän kirkon” edustamasta kirkollisesta vallankumouksesta. Neuvostoliitossa propaganda sekä ajoittaiset vainot ja murhat muuttuivat seuraavalla vuosikymmenellä totaaliseksi uskonvainoksi, jonka tuloksena liki kaikki kirkot suljettiin ja suuri osa niistä tuhottiin tai rappeutui. I. Toisaalta kirkon itsenäisyys on rajoitettua ja joissakin suhteissa se on yksinkertaisesti valtion taskussa. Uusi liberaali ryhmä ”Elävä kirkko” organisoitui kesällä 1922. 20 KOTIMAA | 22.4.2022 teologia. Tihon oli valittu patriarkaksi vuonna 1917. Keväällä 1922 alkanutta kirkon ryöstöä perusteltiin nälänhädän voittamisella, vaikka perimmäinen syy Trotskin ja Leninin mielessä olikin uskonnon juuriminen keinolla millä hyvänsä pois yhteiskunnasta uuden ateistisen ideologian tieltä. Kirkon omaisuuden ryöstö toteutui rajulla tavalla ympäri laajan Venäjän. Kirkkokuntien toiminta, julistus, opetus ja muu työ käytännössä miltei lakkasivat 1930-luvun loppuun mennessä. Marraskuussa 1917 Pietarissa vallan kaapanneiden punaisten bolševikkien ja toisaalta valkoisten venäläisten välillä alkoi sisällissota. The Religious Policy of the Bolshevik Party 1917–1929. | Kuva: Wikimedia Commons ” Pappeja ja uskovaisia vangittiin ja tuomittiin Gulagin keskitysleireille, joissa miljoonia ihmisiä menehtyi. Valtansa varmentaneet kommunistit kävivät ateistisen ideologiansa mukaisesti myös Venäjän ortodoksisen kirkon ja ylipäätään uskonnon kimppuun. Myöhemmin kirkon sisälle syntynyt neuvostomyönteinen ryhmä pakotti hänet eroamaan virastaan tilapäisesti. Sen toteuttaminen aiheutti kirkossa suurta vastustusta. Trotskin vedellessä naruista kirkon sisälle syntyi neuvostovaltaan myönteisesti suhtautuva ryhmä. Kirkon ja valtion suhteissa on Venäjän historiassa nähty monenlaisia vaiheita. Se kallistui monien vaiheiden jälkeen vuonna 1920 V. | uskonvainot | Keväällä 1922 valtansa varmistanut Neuvosto-Venäjän johto asetti patriarkka Tihonin kotiarestiin ja päätti ryöstää ortodoksisen kirkon omaisuuden. Leninin ja Lev Trotskin johtamien bolševikkien eli kommunistien voittoon. Samalla kirkko oli lakkauttanut Pietari Suuren liki 200 vuotta aikaisemmin perustaman Pyhän synodin, joka oli tehnyt kirkosta käytännössä valtion yhden viraston. Hän vapautui tunnustettuaan ”syntinsä” neuvostovaltaa vastaan ja johti kirkkoa valtiolle kuuliaisena vuonna 1925 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka