vuosikerta | 0043595–16–38 37. SIvUT 6–7 15. SIvUT 4–5 pakistanissa kuolemanvaaraan joutunut pappi hakee turvapaikkaa Suomesta. ERI MIELTÄ HUUTAMATTA Toimittaja Johanna Korhonen julkaisi kirjan koventuneesta keskustelukulttuurista. SyySkUUTA 2016 | hinta: 3,70€ | 111. Hän tuntee aiheen myös henkilökohtaisesti. Sivut 18–19 v il le pa lo n en Johanna Korhonen, kirkolliskokousedustaja, toimittaja. ville palonen avustustyöntekijöiden henki yhä useammin uhattuna
Yliopiston jumaluusopillinen tiedekunta. MervI PönTInen harrastelija, Mikkeli 15.9.1916 Alasimelta. vuokralle tarjotaan. Hän pyrkiköön muille aloille, ettei suotta kansan varoja tuhlaa. Rohkeaa puhetta Jumalasta Jos kirkko siivoaa Jumalan pois viestinnästään, kirkosta on vaarassa tulla hyväntekeväisyysjärjestö muiden joukkoon.. Yksi siivo, tupakoimaton lukumies, miel. Viestinnän yhteistyömuotojen kehittämiseen tarvitaan enemmän rohkeutta. -Ellei todella voi siihen antautua, ellei tunne, että juuri tällä eikä millään muulla alalla on minun paikkani, ei tunne itse tyydytystä työstään eikä voi sitä täydellä voimalla tehdä. Jumalaa ei ihmisjärki hahmota eikä kykene määrittelemään. Mutta lukumiehetkin punnitkoot tarkoin, minne suuntaavat elämänsä. Muualla Suomessa tilanne ei ole näin hyvä. Siksi nykyään olen Jumalasta puhuttaessa erityisen mieltynyt vanhaan mietelauseeseen: uskon, koska se on mahdotonta. • Tällä välin kalastajan vaimo perkasi liiterin takana silakoita kohmeisin käsin, itku silmässä. Lopuksi heille soitettiin fanfaari ja heidän hautansa koristeltiin kimmeltävin sateenkaarisuomuin. Vaikka yksittäistä juttujen vaihtoa jo tapahtuukin, seurakuntien viestintäihmisillä Kehä kolmosen pohjoispuolella on varaa kehittää vielä pontevammin rajat ylittävää yhteistyötä. Alateesien toisena kohtana on ”Puhumme rohkeasti Jumalasta.” Rohkeasti Jumalasta puhuminen toistuu muuallakin viestintäohjelmassa. Voi minun pientä, naurettavan surkeaa elämääni! Nämä kurjat niljaiset sintit joka päivä, eikä yhtään sankaritekoa koskaan! Kukaan ei minua edes näe! Putoaisivatpa hevostensa selästä nuo kerskurit! Voi minun jääkylmää kateuttani! • Mutta nyt syttyy sana silakansiivoajan sydämessä, nyt nousee miekoista säihkyvin puolustamaan tätä tyytymätöntä kadehtijaa, se miekka, jota ilman myös kuuluisin sankari pysyy pelkkänä avuttomana kerjäläisenä, ja Kristuksen ääni, äänistä lämpimin saartaa häntä: Minä olen sinun luonasi joka päivä maailman loppuun saakka. Yksi teeseistä kuuluu: ”Teemme yhteistyötä yli seurakuntaja hallintorajojen.” Pääkaupunkiseudun kolme seurakuntayhtymää toteuttaakin kiitettävällä ja ennakkoluulottomalla tavalla rajat ylittävää yhteistyötä. Koko maailma katseli heidän urotekojaan. Sillä jos käy niin, että seurakuntien viestintä keskittyy tiedottamaan kaikesta siitä hyvästä, mitä seurakunnat ja kirkko tekevät, kirkosta on vaarassa tulla yksi hyväntekeväisyysjärjestö muiden joukkoon. Jumalan olemus ja olemassaolo, ihmiselämän tarkoitus, johdatus ja kohtalo – näistä emme koskaan saa varmuutta. 2 01 6 Pääkirjoitus sATA vuOTTA sITTen TuhAT MerKKIä TAIvAAsTA MArI TeInIlä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi lAInA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Tuottaja Tuija Tiihonen Toimitussihteerit Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Antti Berg Emilia Karhu Jussi Rytkönen Olli Seppälä Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus lukijamäärä 58 000 (KMT 2015) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi Silakat, lohikäärmeet L ohikäärmeentappajat kiitivät ratsuillaan taivaanrajaa. Nyt ollaan ytimessä. Pyhän raamatun alkukielen apulaisen virka on julistettu haettavaksi 56 päivän kuluessa. Seurakunnasta ei saa muodostua samankaltaisten uskovaisten yhteisöä. Minä en halveksi kurjan kärsimystä enkä katso sitä ylen. Suomuja oli hänellä hiuksissakin ja seuranaan pataljoona hyttysiä. Sulkemisen sijaan portteja pitää avata toivottamalla jokainen tervetulleeksi. teologi (kaksikin sop. Vuodenvaihteessa yhtymien seurakuntalehdet muodostavat yhteisen yli 20 hengen toimituksen. – Jumala on mysteeri. Jatkossa tämä yhteistoimitus tekee verkkosivujen lisäksi pääosin samansisältöistä, joka toinen viikko ilmestyvää seurakuntalehteä. V iestintä on totuudellista. Ensimmäinen perusteesi toteaa, että viestinnän kivijalka on kirkon perussanomassa. Veri virtasi, miekat välkkyivät. Jälleen joudumme tunnustamaan, että juuri elämän suurimmat kysymykset näyttävät usein pakenevan ihmisen ymmärryksen ja niin kutsutun tieteellisen tiedon ulkopuolelle. Tätä painottaa kirkon julkaisema uusi ohjelma viestintä2020! (Kyllä, pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna). Kansanedustaja Sampo Terho (ps.) 10.9 Kirkko ja kaupungissa. -Lukutyöhön haluttomasta ei yliopistoalalla tekemälläkään kalua tule. Seurakuntalehdissä ja verkkosivuilla voisi julkaista paljon enemmän sellaista yhteistä sisältöä, jota ei tarvitse ideoida ja tuottaa alusta pitäen jokaisessa seurakunnassa. muk.) saa asunnon Kapteeninkatu 1, C, ovi 24. 2 KOTIMAA 1 5.9. Siksi on perusteltua, että kirkon viestintäohjelma korostaa rohkeutta puhua Jumalasta. Rohkeuden lisäksi tarvitaan viisautta, ettei kirkon ydinsanoman esillä pitäminen rajaa yhtään ihmistä ulkopuolelle. Kirkon uusi viestintäohjelma ehdottaa myös konkreettisia asioita. Silloin voi unohtua se, ettei kirkko ole täällä pelkästään helpottamassa ihmisten arkea, vaan tarjoamassa Elämän leipää
Partaharjun toimintakeskus Pieksämäellä on ollut palkintoraadin mukaan vahvasti aloitteellinen esteettömien ulkoilumahdollisuuksien rakentamisessa. Hän puhui sodan keskellä elävistä naisista, jotka kärsivät nyt samalla tavoin kuin lapsensa menettäneet naiset liki sata vuotta sitten. 2 01 6 uuTIsvIIKKO KOOnnuT: nOOrA wIKMAn-hAAvIsTO Lapuan hiippakunnan piispana vuosina 1974–1995 toiminut teologian tohtori Yrjö Sariola on kuollut Jyväskylässä 10. Suokonautio jäi eläkkeelle Sonkajärven kirkkoherran virasta viime vuoden maaliskuussa. Partaharjun toimintakeskus ja sen pyhiinvaelluspolku ja esteetön luontopolku saivat Kirkkohallituksen vuoden 2016 ympäristökasvatuspalkinnon. Tämä ilmenee tohtorikoulutettava Meri-Anna Hintsalan tänä keväänä tekemästä kyselytutkimuksesta, jossa selvitettiin digitaalisen nuorisotyön tilannetta seurakunnissa tällä hetkellä. KOTIMAA 3 1 5.9. Digitaalisilla peleillä tarkoitetaan verkkoja konsolipelejä. Yrjö Sariola oli Lapuan hiippakunnan piispa. Esteetön polku valmistuu syksyn aikana. Hän oli kuollessaan 84-vuotias. tampereen tuomiokirkossa järjestetyn jumalanpalveluksen voi katsoa Yle areenasta tai tv1:stä ensi sunnuntaina. Esteetön reitti on 1,8 kilometriä pitkä. Digitaalista nuorisotyötä arvostetaan seurakunnissa Kahdenkeskisiä chatkeskusteluja piti nyt mielekkäänä 90 prosenttia vastaajista. suokonautiolle kirjallinen varoitus . Useimmiten kyse on pikaviestittelystä nuorten kanssa erilaisista tapahtumista tai nuorten kuulumisista. Korvausta on nimitetty kulukorvaukseksi, ja se pitää sisällään sekä toimituspalkkion että matkakorvauksen. Vastaajista 94 prosenttia käytti internetiä nuorisotyössä tavalla tai toisella. Hän kirjoitti aiheesta myös useita kirjoja. – Kun sen ymmärtää, on selvää, että perheiden yhteen saattamista tulee helpottaa, ei vaikeuttaa, Mäkinen sanoi. Vuonna 2012 vain 13 prosenttia vastaajista piti digitaalisia pelejä mielekkäänä nuorisotyön muotona. Pyörätuolikelpoisen luontopolun syvimpänä tarkoituksena on tarjota kaikille mahdollisuus liikkua luonnossa itsenäisesti. Hänet tunnettiin kirkon piirissä aktiivisesta roolistaan jumalapalveluksen kehittämisessä ja uudistamisessa. kuva: Jukka GranStröm Piispa Yrjö Sariola on kuollut Digitaalisten pelien näkeminen mielekkäänä seurakuntien työnä on kasvanut vuodesta 2012 vuoteen 2016. Lukijoita Kotimaalla on nyt 64 000. sunnuntaina radiojumalanpalveluksessa saarnannut arkkipiispa Kari Mäkinen vertasi 1900-luvun sisällissodan Tamperetta nykypäivän Suomeen. syyskuuta. Tänä keväänä niihin suhtautui myönteisesti jo 62 prosenttia vastaajista. Sariolan vaikutus kirkossa näkyi muun muassa homiletiikkaa eli saarnaa sekä kirkkomusiikin teologiaan käsittelevissä kirjoissa, jotka kuuluivat teologian opiskelijoiden ja kanttoriopiskelijoiden tenttikirjoihin. ”Olen iloinen ja lukijoille kiitollinen. Tuomikapituli sai kantelun hänen toiminnastaan. Kapitulin mukaan toiminnassa ei ollut kyse yksittäistapauksesta vaan järjestelmällisestä pidemmän aikaa jatkuneesta tietoisesta toiminnasta. Kotimaan kokonaiskattavuus, eli keskimääräisen numeron lukijamäärä lisättynä keskimääräisen viikon aikana eri digitaalisia versioita käyttäneiden määrällä on 69 000. Vuonna 2012 näitä keskusteluja piti mielekkäänä 62 prosenttia kirkon työntekijöistä ja nyt jopa 90 prosenttia vastaajista. ”Kirvespappina” tunnetuksi tullut pastori markku Suokonautio on saanut Kuopion tuomiokapitulilta kirjallisen varoituksen. Mäkinen totesi, että myötätunnon avulla ihminen tajuaa, millaista pelkoa ja murhetta Suomeen sodan keskeltä saapuneet tuntevat läheisistään. Sariola oli syntynyt Laukaassa. Kotimaan lukijamäärä on Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan kasvanut. Vuonna 2015 lukijoita oli 58 000. Kotimaan lukijamäärä kasvoi . Hän oli muun muassa kirkon jumalanpalveluskomitean ja käsikirjakomitean jäsen ja puheenjohtaja. Uskon lukijamäärän kasvun heijastavan lisääntyvää kiinnostusta uskontojournalismia kohtaan”, sanoo Kotimaan päätoimittaja mari teinilä. kuvakaaPPauS YLe areenaSta arkkipiispa radiosaarnassa: Perheenyhdistämistä tulee helpottaa. Kirkon ympäristökasvatuspalkinto esteettömälle pyhiinvaellusreitille . Suokonautio on pyytänyt kirkollisten toimitusten suorittamisesta korvausta 250–300 euron väliltä. Syynä on kirkkojärjestyksen 2 luvun 26 §:n vastainen toiminta, joka kieltää palkkion ottamisen kirkollisesta toimituksesta. Myös kahdenkeskisten chat-keskustelujen arvostus osana seurakunnan nuorisotyötä on lisääntynyt. Tampereella järjestettiin Ylen 90 vuotta täyttävän radiojumalanpalveluksen kunniaksi juhlajumalanpalvelus. Hänet vihittiin papiksi 1957
Vaarallisimpia maita tällä hetkellä ovat Syyria, Afganistan, Jemen, Somalia ja Etelä-Sudan. YK:n tilastojen mukaan 308 avustustyöntekijää on kuollut tammikuun 2015 ja kesäkuun 2016 välisenä aikana. Avustustyöntekijöihin kohdistuneiden hyökkäysten määrä on ollut kasvussa viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan, kertoo Ulkoministeriön humanitaarisen avun yksikön päällikkö Claus Jerker Lindroos. Apua tarvitsee arvioiden mukaan lähes 100 miljoonaa ihmistä noin 40 eri maassa. KuvA: lEHTIKuvA / AFP PHOTO / HO / SAvE THE CHIlDREN. 4 KOTIMAA 1 5.9. – Samalla on hyvä pitää mielessä, että myös avustustyöntekijöiden määrä on noussut sitä mukaa kuin avun tarvekin on noussut. Näissä maissa tapahtuu kaksi kolmasosaa kaikista avustustyöntekijöihin kohdistuvista iskuista. Avustustyön vaarat juontuvat entistä monimutkaisemmikAuttajat ovat vaarassa KrIIsIT Satoja avustustyöntekijöitä joutuu hyökkäyksen kohteeksi vuosittain. Avustustyöntekijöitä on myös jäänyt taisteluiden tai poliisioperaatioiden ristituleen tai väkijoukon väkivaltaisuuksien uhriksi. 2 01 6 H umanitaarisen avun tarve on maailmassa ennätyksellisellä tasolla. Hänen mukaansa tilastoista ei kuitenkaan voi päätellä, että kansainvälisenä trendinä olisi avustustyöntekijöiden kimppuun hyökkääminen. Suurimmassa vaarassa ovat paikalliset työntekijät. Samalla humanitaarinen avustustyö on käynyt entistä vaarallisemmaksi. Tyypillisiä tilanteita ovat autosaattueeseen tai yksittäiseen henkilöön kohdistuva hyökkäys tai järjestöjen tiloihin kohdistuva ratsia. huMAnITAArInen Työ Pelastakaa lapset -järjestön julkaisemassa kuvassa ihmiset kerääntyvät tuhoutuneen äitiyssairaalan raunioille kapinallisten hallitsemassa Kafar Takharimin kaupungissa Syyriassa. Järjestön mukaan sen tukemaa sairaalaa pommitettiin heinäkuun lopussa. Lisäksi 304 avustustyöntekijää on ollut väkivaltaisen hyökkäyksen kohteena ja 204 on kidnapattu
Vuonna 2015 maailman lapsipakolaisista 45 prosenttia oli kotoisin näistä maista. Eija Alajarvan mukaan myös paikallisten työntekijöiden turvallisuus pyritään varmistamaan, kun ulkomaiset työntekijät evakuoidaan. Pitkittyneiden kriisien ratkaiseminen on aikaa vievää, eikä sillä saa nopeita poliittisia pisteitä. 148 turvallisuusuhkaa . ostetuista lipuista. – Olennaista on se, että ihmiset saavat apua. Sellaisista, joissa yhdellä maantieteellisellä alueella taistelee useampia aseellisia osapuolia valtioissa, joissa laki ja järjestys ovat romahtaneet. Timo Frilander kertoo, että läheltä piti -tilanteita on jatkuvasti. NOOrA WIKMAN-HAAvISTO Unicef: 50 miljoonaa lasta pakolaisena Suomi takaa tietoisesti paremmin toimeentulevien vanhempien lapsille paremmat oikeudet. Hän ei kuitenkaan usko, että vaikeutunut turvallisuustilanne muuttaisi avustusjärjestöjen toimintaa. Esimerkiksi sellaisissa kuin Syyria. 287 avustustyöntekijää joutui väkivallan uhriksi . – En halua tässä nimetä maita, mutta paikalliset työntekijämme ovat joutuneet väkivallan uhreiksi, Eija Alajarva sanoo. Tilanteet saattavat muuttua äkkiarvaamatta, jolloin on entistä vaikeampaa ennakoida niin työtä kuin turvallisuusseikkoja. Esimerkiksi kaksi alaikäistä lastaan ja puolisonsa Suomeen haluavalta perheenkokoajalta edellytetään 2 600 euron kuukausituloja. Lapsipakolaisten määrä on kaksinkertaistunut vuosien 2005 ja 2015 välillä. 044 438 4515) ja EP:n matkailussa. 38 prosenttia uhreista kuoli, 38 prosenttia haavoittui ja 24 prosenttia kidnapattiin . – Puhutaan siis elintärkeistä tarvikkeista, joita pitäisi kansainvälisten sopimusten mukaan saada toimittaa kaikissa olosuhteissa. – On paljon alueita, jonne ei voi mennä. Myös Eija Alajarva peräänkuuluttaa poliittisia ratkaisuja konflikteihin, jotta hätäavusta voitaisiin siirtyä pitkäjänteiseen työhön. Joissakin maissa viranomaistahot voivat olla osa konfliktia, eikä heitä kiinnosta hyökkäysten selvittäminen. NOOrA WIKMAN-HAAvISTO Jemen Somalia Etelä-Sudan Syyria Afganistan Avustustyöntekijöihin kohdistunut väkivalta vuonna 2015 . Lähtömaina korostuvat Syyria ja Afganistan. Meidän velvollisuutemme on viestittää, ettei tämä ole hyväksyttävää, Lindroos sanoo. Herkässä tilanteessa uskontotaustaiset toimijat voivat osoittaa hyvää uskonnollista lukutaitoa, Frilander sanoo. Mikk Murdvee (Viro), urkusolistina Kalevi Kiviniemi LA 24.9. 90 prosenttia uhreista oli paikallisia työntekijöitä Lähde: YK Kaksi kolmasosaa avustustyöntekijöihin kohdistuneista iskuista tapahtui vuonna 2015 Afganistanissa, Etelä-Sudanissa, Jemenissä, Somaliassa ja Syyriassa. urkurit Kiviniemi, Dubois, Sakari, tenori Mika Nisula, sellotaiteilija Marius Järvi (Viro) SU 25.9. Työntekijät ovat jo palanneet Etelä-Sudaniin, humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva sanoo. Timo Frilander muistuttaa, että vaikka humanitaarinen työ vaikeutuu, sen tarve kasvaa koko ajan. Lindroosin mukaan merkkejä turvallisuustilanteen muuttumisesta ei ole nähtävissä. si muuttuneista konflikteista. Suomen Unicefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki pitää viimeaikaisia ulkomaalaislain muutoksia monessa mielessä ongelmallisina lapsen oikeuksien kannalta. 2 01 6 www.lapuanurkufestivaali.fi Lipunmyynti 1.8.2016 alkaen Vanhan Paukun infopisteessä (Ma-to klo 12-17, puh. klo 19.00 Vincent Dubois, urut (Ranska) klo 21.00 Maraton-konsertti, mm. Ratkaisuksi hän esittää toisaalta jatkuvaa kansainvälistä yhteistyötä valtioiden välillä ja toisaalta humanitaaristen periaatteiden tähdentämistä paikallisella tasolla. – Tarpeet ovat riskimaissa suurimpia. Koska heidän oikeudellinen asemansa on epäselvä, he ovat erityisen suuressa vaarassa joutua esimerkiksi ihmiskaupan uhreiksi tai säilöön otetuiksi. He ovat niitä ihmisiä, jotka eivät nouse täällä otsikoihin.. – He ovat niitä ihmisiä, jotka eivät nouse täällä otsikoihin, Timo Frilander sanoo. Viimeisimmällä lakimuutoksella toimeentuloedellytyksiä alettiin soveltaa myös kansainvälistä suojelua saavien perheenjäseniin. – Siinä on riski, että tulee leimatuksi johonkin alueen toimijaan. Avustustyöntekijät voivat joutua turvautumaan viranomaisten tai armeijan tukeen tai työskentely voi myös olla mahdollista vain jonkin tietyn toimijan alueella. Isoilla järjestöillä on suuremmat resurssit turvallisuuden takaamiseksi, mutta pienillä järjestöillä on hankalampaa, Eija Alajarva sanoo. Kun ulkomaiset työntekijät evakuoidaan, ei paikallisilla ole paikkaa minne poistua. Vaikeissa konflikteissa kaikki osapuolet eivät välttämättä kunnioita kansainvälisiä sodankäyntiä ja humanitaarista apua koskevia sopimuksia tai avustusjärjestöjen puolueettomuutta. Avun perille toimittaminen on erittäin hankalaa konfliktialueilla, joilla on useita taistelevia ryhmiä, kertoo myös katastrofityön koordinaattori Timo Frilander Suomen Lähetysseurasta. – Jos turvallisuustilanne on niin heikko, ettei pystytä toimimaan, niin sitten ei toimita. Hetemäen mukaan Suomi tietoisesti erottelee lapsia varallisuuteen perustuen takaamalla paremmin toimeentulevien vanhempien lapsille paremmat oikeudet. S-Etukortilla alennuksia 1.8.-15.9. Heistä 10 miljoonaa on pakolaisia, yksi miljoona turvapaikanhakijoita ja 17 miljoonaa maiden sisäisiä pakolaisia. Lindroosin mukaan Syyriassa jopa hätäavun toimittamisesta on tullut neuvotteluvaltti: Pääsette tähän paikkaan vuorokaudeksi jakamaan lääkkeitä ja ruokaa, jos tuo osapuoli lopettaa hyökkäykset. Suurimmassa vaarassa missä tahansa konfliktissa ovat kuitenkin järjestöjen paikalliset työntekijät. Varautuminen, turvallisuuden kartoittaminen ja mahdolliset evakuoinnit tekevät avustustyöstä entistä kalliimpaa. – Kaikista väkivaltaisuuksista huolimatta liikenne on edelleen suurin riskitekijä. Perheenyhdistämiskäytäntöjä on kiristetty vuodesta 2010 lähtien jo kolmesti. klo 19.00 Tampere Filharmonia, joht. klo 15.00 Lauluyhtye Rajaton klo 19.00 Pétur Sakari, urut LIPPU 25€ LIPPU 15€ LIPPU 25€ LIPPU 25€ LIPPU 15€ Jopa 28 miljoonaa lasta eri puolilla maailmaa on joutunut pakenemaan konflikteja ja väkivaltaa, selviää Unicefin raportista. – Nythän tämä on tällaista laastarointia. KOTIMAA 5 1 5.9. Sekä Lähetysseuran että Ulkomaanavun työntekijät ovat joutuneet vaaratilanteisiin kriisialueilla. Lisäksi noin 20 miljoonaa lasta on joutunut jättämään kotinsa muista syistä, esimerkiksi köyhyyden, luonnonkatastrofien ja kasvavan epätasa-arvon vuoksi. VII LAPUAN URKUFESTIVAALI Lapuan tuomiokirkossa Suomen suurimmilla uruilla PE 23.9. Monet konfliktit ovat paitsi monimutkaisia, myös nopeatempoisia. Kirkon Ulkomaanapu toimii monissa riskimaissa, kuten Etelä-Sudanissa, josta jouduttiin elokuun alussa evakuoimaan lähetetyt työntekijät. Pyrimme auttamaan, mutta emme ota tietoisia riskejä. Kun humanitaarisen avustustyön riskit kasvavat, järjestöjen työ vaikeutuu. – Pitkittyneissä konflikteissa yhteisten normien vastainen toiminta voi jatkua kenenkään siihen puuttumatta. Suomen Lähetysseurassakin vastuu paikallisten työntekijöiden turvallisuudesta on jatkuvan keskustelun aiheena. Claus Jerker Lindroosin mukaan järjestöt joutuvat entistä tarkemmin miettimään, missä maissa apua annetaan
Episodin jälkeen pastori yritti jatkaa työtään, mutta painostus jatkui. Pian hänen ja hänen vaiKarkotus Suomesta kuol emanvaaraan TurvAPAIKAnhAKIjAT Tällaisessa tilanteessa me Pakistanin kristityt emme voi tehdä mitään, koska maamme jumalanpilkkalaki on täysin mullahien käsissä. Samassa rakennuksessa asuu kymmeniä turvapaikkaa hakevia perheitä. Pastori kertoo, miten pari kuukautta myöhemmin samainen mullah tuli katuravintolassa hänen luokseen syytöksiä singoten. Hän oli luokkansa ainoa kristitty. Perheen tarina on kertomus siitä, minkälaista kristittyjen elämä voi olla islamilaisessa Pakistanissa. Migri antoi kieltävän päätöksen jo viime vuonna. Lisäksi Pakistanin passissa on merkintä uskontokunnastani, pastori sanoo. Vanhemmat ovat saaneet tehdä vapaaehtoistyötä, mutta enimmäkP akistanilainen pastori katsoo tummilla silmillään haastattelijaa suoraan kasvoihin. – Jos ihmiset olisivat tienneet, mistä me keskustelimme, he olisivat kääntyneet minua vastaan ja tappaneet minut. Sivulliset puuttuivat siihen ja pastori pääsi pakenemaan kotiinsa. – Jos palaan Pakistaniin, minut voidaan murhata jo lentokentällä. Siksi perhe on juuri jättänyt uuden turvapaikkahakemuksen. Käytännössä paperi kytkeytyy kehotukseen poistua maasta. Jätimme Pakistaniin kaiken. Hän tuli kouluun ja antoi papin pojalle selkäsaunan. Eräänä päivänä yli kaksi vuotta sitten perheen poika pudotti koulussa vahingossa pulpetilta lattialle kirjan. Perheen lapset ovat käyneet koulua Oravaisissa. Pastori ja hänen vaimonsa hoitivat vielä kaksi vuotta sitten työkseen pientä 60 hengen helluntaiseurakuntaa Pakistanin pääkaupungissa Islamabadissa. Olohuoneen seinällä on lasten paperiarkille piirtämä yksinkertainen risti. Hän puhuu kiihtyneenä ja itkee. Poika viihtyy neljännellä luokalla ja puhuu suomea jo hyvin. Pastori, hänen puolisonsa sekä 11 ja 7 vuotiaat lapset saapuivat Suomeen vuoden 2014 syksyllä. Tilanne uhkasi muuttua käsirysyksi. 2 01 6 monsa kimppuun käytiin heidän kotonaan. sinkoilivat tiukat kysymykset. Perhe on majoitettu nukkavierussa punatiilisessä kaksikerroksisessa kerrostalossa sijaitsevaan pieneen, karuun kaksioon. Heitä hakattiin ja vaadittiin kääntymään islamiin. Suomessa perhe haki turvapaikkaa. Olemme Oravaisten vastaanottokeskuksessa Pohjanmaan rannikolla. Työ oli antoisaa ja perhe tuli hyvin toimeen. Tuorein käänne asiassa ovat Pakistanista saadut uudet todisteet tilanteen vaarallisuudesta pastorille. Pisimpään he ovat odottaneet päätöksiä Oravaisissa. 6 KOTIMAA 1 5.9. Itkevän miehen edessä pöydällä on poliisilta Helsingistä saatu englanninkielinen tiedote erilaisten tukien loppumisesta, koska perhe ei ole saanut turvapaikkaa tai muuta lupaa oleskella Suomessa. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi valituksen asiasta tämän vuoden kesällä. Poliisi tietää, että minua odottaa syyte profeetan pilkasta. – Tällaisessa tilanteessa me Pakistanin kristityt emme voi tehdä mitään, koska maamme jumalanpilkkalaki on täysin mullahien käsissä. Jos asetumme mullaheja vastaan, poliisi on heidän puolellaan. Pastori on huolissaan perheensä turvallisuudesta, siksi jutussa ei mainita heidän nimiään. Pakistanin jumalanpilkkalaki mahdollistaa täydellisen mielivallan maan ei-islamilaisia vähemmistöjä kohtaan. Mutta minä en ikinä ole pilkannut islamia millään tavalla. – Pyysin viikon miettimisaikaa. Muut pojat kerääntyivät hänen ympärilleen suuttuneina. Perhe on anonut valituslupaa. Pienessä kaksiossa tuoksuu herkullisesti keittokomerossa valmisteilla oleva aasialainen ruoka. – Miksi pudotit kirjan lattialle. Sen rakennukset sijaitsevat pienen kaksikielisen kirkonkylän laitamilla. Päätöksen mukaan Pakistan on perheelle turvallinen. Asia olisi kenties jäänyt sikseen, mutta erään pojan isä oli paikallinen islamilainen uskonoppinut, mullah. Etkö kunnioita islamia ja profeettaa. Kun se myönnettiin, pakenimme Turkin kautta lentäen Suomeen. – Sen jälkeen poikani alkoi pelätä eikä enää mennyt kouluun, pastori kertoo. Huoneistossa on vain sängyt ja muutama pöytä. Kirja sattui olemaan profeetta Muhammedin elämäkerta, jota valtionkin kouluissa käytetään oppikirjana. Koulun rehtori varoitti häntä, että mullah saattaisi jopa uhata papin henkeä. Meidän Pakistanin kristittyjen ainoa virhe on se, että olemme kristittyjä. OrAvAInEn Pakistanilainen pappi pelkää tulevansa surmatuksi kotimaassaan, koska häntä voidaan syyttää profeetan pilkasta.. Pastori nojaa kyynärpäillään pöytään
Yli puolet kaikista pakolaisista on lähtenyt Syyriasta, Somaliasta ja Afganistanista. JussI RyTKönen Perheen uutta oleskelulupa-anomusta siivittää nyt myös Kokkolassa viikonvaihteessa pidetyn Kyrkhelg-tapahtuman yli tuhannen osanottajan allekirjoittama, presidentti Sauli Niinistölle osoitettu vetoomus. aBC-kirja pakolaisuudesta G u N D a m éN Kirja kyseenalaistaa yleisen taipumuksen ajatella pakolaisista yhtenäisenä rajattuna ryhmänä.. – Suomalaiset ystävät ovat luvanneet huolehtia lapsieni koulunkäynnistä, jos minulle tapahtuisi jotakin. Eniten hän on huolissaan lapsistaan, jotka kärsivät vanhempien väsymyksestä. Kirja kyseenalaistaa yleisen taipumuksen ajatella pakolaisista yhtenäisenä rajattuna ryhmänä. Myanmarista kiintiöpakolaisena aikoinaan Suomeen tullut Mi Reh kysyy: ”Katsellessani Suomeen tulevia turvapaikanhakijoita en voi olla ihmettelemättä, miksi ihmiset eivät halua tänne ulkomaalaisia: miksi suomalaiset eivät pysty enää rakastamaan toisia. Tähän kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Hän ei laske leikkiä. KOTIMAA 7 1 5.9. Hermot ovat kireällä. Euroopassa pakolaisten vastaanottaminen on sen sijaan kriisiytynyt. Maailman pakolaisista 86 prosenttia elää kehittyvissä maissa. Asiatekstien lomaan on koottu turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten sekä heidän parissaan työskennelleiden suomalaisten omakohtaisia kertomuksia. Vaikka kirjoittajia on useita, tekstit muodostavat toimivan kokonaisuuden. Pastori on ahdistunut. Kirja sisältää myös keskeisen pakolaisuutta koskevan termistön selityksineen. Lapset eivät tahdo mennä enää pakistanilaiseen kouluun, jossa kristittyjä painostetaan. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuonna 2030 pääkaupunkiseudun asukkaista 20– 23 prosenttia on vieraskielisiä. Gaudeamus. Vaikka julkisessa keskustelussa puhutaan pakolaiskriisistä, varsinainen kriisi on niillä alueilla, joista ihmiset ovat joutuneet lähtemään. Siihen saakka on odotettava. Mukana ollut pastorin sisar katosi samassa nujakassa. Tämän perheen suuri toive olisi lupa jäädä Suomeen. 2016. Tätä teemaa käsitellään muun muassa lainsäädännön, kiintiöpakolaisuuden, turvapaikanhakijoiden, kiintiöpakolaisten, terveysriskien, kotouttamisen sekä muuttuvan Suomen kautta. Kuva: JyrKi JohaNNeS Tervo Raili Gothónin ja Ulla Siirron toimittama Pakolaisuudesta kotiin -kirja on vankka tietopaketti siitä, miten ihmisyys toteutuu suhteessa maailman noin 60 miljoonaan pakolaiseen. Euroopassa on suhteellisesti ottaen vain vähän pakolaisia. 275 sivua. 2 01 6 Karkotus Suomesta kuol emanvaaraan seen elämä on odottamista. Hän kertoo, että perheen paon jälkeen hänen iäkäs isänsä tapettiin tämän yrittäessä sovitella pastoripoikansa asiaa mullahien kanssa. Tässä se onnistuu hyvin. Hän ei ymmärrä, miten kristittyyn Suomeen paenneet kristityt voisivat joutua palautetuiksi ilmeiseen vaaraan. Onko Suomi enää kristitty maa?” MARI TeInIlä Pakolaisuudesta kotiin. Miksi me emme saa oikeutta. Kirja nostaa esille uskontojen lukutaidon merkitystä pakolaisuuden ymmärtämisessä sekä pakolaisten kanssa toimiessa. Satakunnassa väestöstä alle 2 prosenttia on maahanmuuttajia. Toimittaneet Raili Gothóni ja Ulla Siirto. Jos paluu Pakistaniin on edessä, tilanne muuttuu pastorin mukaan mahdottomaksi. Lääkkeitä kuluu. Myös Suomessa eletään hyvin erilaisissa todellisuuksissa. Odottaminen ja pelko käyvät voimille. Pastori kertoo koko perheen olevan jännittynyt ja masentunut. – Suomi on oikeudenmukainen yhteiskunta. Tämän syksyn aikana selviää, miten heille käy
Radiojumalanpalveluksissa on näkynyt esimerkiksi kristillisen nuorisomusiikin yleistyminen ja naispappeuden toteutuminen. Miten radiojumalanpalvelukset ovat muuttuneet vuosien aikana. Toistaiseksi Suomen islamilaiset yhteisöt tai juutalainen seurakunta eivät ole olleet kiinnostuneita. ”Enpä ole kuullut, eikä kuulu omaan näköpiiriini”, arkkipiispa vastasi lakonisesti sähköpostilla. KuvA: ESKO JäMSä. Tämän tyyppistä teknistä ongelmaa ei ole tietääkseni ollut koskaan televisiojumalanpalvelusten lähetyshistoriassa. – Syynä oli erittäin harvinainen häiriö laitteistossa, joka lähettää ohjelmaa satelliittiin. Pelättiin, että vihollinen voisi horjuttaa moraalia iskemällä lähetyspaikkaan. Yt-neuvotteluja perustellaan yleisellä taloudellisella tilanteella, kustannusalan heikolla kehityksellä ja yhtiön uusien liiketoimintojen odotettua suuremmilla investointikuluilla, joiden takia loppuvuosi näyttää tuloskehityksen kannalta haasteelliselta. Sen tulisi tarjota mahdollisuus uuteen oivallukseen, uuteen näkökulmaan Jumalan läsnäolosta tässä todellisuudessa. Kiinan protestanttisen kirkon teologinen keskus Nanjingin teologinen seminaari aloittaa syyskuussa teologian tohtorien koulutuksen. Arvioitu henkilöstön vähentämistarve on enimmillään viisi henkilöä. Yhtiössä on vuositasolla tarve noin 150 000–200 000 euron säästöihin henkilöstökuluissa. Jatkossa on tarkoituksena tarjota muitakin teologian oppiaineita. Merkitys ei ole enää aivan sama, mutta kuuntelijoita on edelleen vajaat 200 000, ja heille on tärkeää seurata nimenomaan radiojumalanpalvelusta. – Sellainen, joka saa kuulijan kiinnostumaan aidosti heti alussa. Se tekee noin 90 suomenkielistä lähetystä vuodessa. Siinä tulee myös draaman lakien mukaan olla jossakin kohtaa käänne, joka koukuttaa kuulijaa edelleen. Ne muodostavat Suomen suurimman seurakunnan. Seminaarin tiedotteen mukaan tämä on ensimmäinen kerta, kun Manner-Kiinassa opetetaan teologiaa tohtorintutkintoon asti. – Kansanvalistuksen kannalta voisi olla hyvä päästä kurkistamaan, mitä synagogassa tai moskeijassa puhutaan. Laitetta ei saatu enää toimimaan. Niin ei näköjään ole, vaan ne elävät ja muuttavat muotoaan. Suomalaiset kouluttavat teologian tohtoreita Kiinassa . Viime sunnuntaina lähetettiin Tampereen tuomiokirkosta Ylen 90-vuotisjuhlajumalanpalveluksen televisiointi. Sotien aikana ne olivat osa kansallista identiteettiä jopa siinä määrin, että niitä lähetettiin salaisista paikoista. 2 01 6 vIIKOn henKIlö lasten Keskus ja Kirjapaja aloittaa yt-neuvottelut . Myös yhtiölle keskeiset seurakuntamarkkinat virsikirjoja lukuun ottamatta ovat sen ilmoituksen mukaan merkittävästi pienentyneet. 8 KOTIMAA 1 5.9. Kuinka usein hartaussisältöjä lähetetään. Lisäksi televisiojumalanpalveluksia lähetetään noin 35 sekä radion aamuja iltahartauksia noin 600 vuodessa. Minkälainen merkitys radiojumalanpalveluksilla on ollut historiansa aikana. Millainen on hyvä radiosaarna. Kotimaa24 kysyi asiaa suoraan arkkipiispa Kari Mäkiseltä. Opettajina toimivat muun muassa professori Miikka Ruokanen Helsingin yliopistosta ja Helsingissä teologisessa tiedekunnassa tohtoriksi väitellyt apulaisprofessori Abraham Chen Yongtao Nanjingin seminaarista. Helsingin Sanomien mukaan SDP:n presidenttipohdinnoissa on nostettu esiin myös arkkipiispa Kari Mäkisen nimi vuoden 2018 vaaleissa. hS: Arkkipiispaa kaavailtu presidenttiehdokkaaksi . nOOrA WIKMAn-hAAvISTO Ohjelmapäällikkö Kimmo Saares on jumalanpalveluksien ja hartausohjelmien vastaava tuottaja ja toimittaja. Nelivuotiseen ohjelmaan on hyväksytty kolme tohtorikoulutettavaa systemaattisen teologian oppiaineeseen. Instituutiot eivät kuole, vaan muuttavat muotoaan, sanoo Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelmapäällikkö Kimmo Saares. – Joka sunnuntai kuullaan radiosta ensin evankelisluterilainen ja sen jälkeen ortodoksinen, katolinen tai vapaiden suuntien järjestämä jumalanpalvelus, sekä juhlapyhinä omat lähetyksensä. ”Radiojumalanpalvelus kokoaa Suomen suurimman seurakunnan” E nsimmäinen Ylen radiojumalanpalvelus kuultiin 90 vuotta sitten Tampereelta. Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy aloittaa yhteistoimintaneuvottelut. Juhlajumalanpalvelus lähetetään uusintana sunnuntaina 18.9. klo 10 TV1:ssä. Sen ei pitäisi kuitenkaan leikata kristillisten yhteisöjen ohjelma-aikaa. Niissä on näkynyt myös tapa, jolla uskosta puhutaan. – Radiojumalanpalvelus kuultiin jo Yleisradion kolmantena toimintapäivänä, ja se on ollut ohjelmistossa siitä lähtien. Lähetys katkesi yllättäen noin kymmenen minuutin kohdalla. Mahtuisiko mukaan myös muiden uskontojen lähetyksiä. Mitä tapahtui. Sotien jälkeen 44 prosenttia kansasta kuunteli radiojumalanpalveluksia, ja voi sanoa, että ne koskettivat jokaista suomalaista. Paatokselliset parannussaarnat ovat esimerkiksi vähentyneet. – Usein sanotaan, että instituutiot kuolevat
Näkemysten erilaisuus saa aikaan jännitteitä, jotka pitävät keskustelua yllä mutta samalla myös haittaavat sitä. Tällaisilta argumenteilta vaaditaan paljon, mutta juuri niistä kannattaa keskustella. K irkkomme sisällä sukupuolineutraali avioliitto on vaikea asia ensinnäkin siksi, että toisin kuin useat muut ”suuret kysymykset”, kuten abortti tai eutanasia, se konkretisoituu kirkollisissa toimituksissa. Ajatus ihmissuvun jatkumisesta ja sukupuolten toisiaan täydentävästä luonteesta on tälle tasolle ominaista. Jäljelle jää näkemys avioliitosta yksilön ja yhteiskunnan vapaasti muokattavissa olevana instituutiona. Ehdottomasti vaikeinta on kuitenkin löytää ja säilyttää ilmapiiri, joka antaa tilaa ja aikaa vakavasti otettavien näkökohtien etsimiseen ja niiden yhteiseen punnitsemiseen. Riippumatta siitä, millaista lopputulosta kukin pitää parhaimpana, vain dialogi erilaisten näkemysten kesken vie kirkkoa eteenpäin. Aihe pysyy edelleen hankalana laajemminkin yhteiskunnassa, sillä eduskunnan päätös avioliittolain muuttamisesta ei pysty vaikuttamaan totuttuihin käsityksiin ja asenteisiin nopeasti. Tämän hahmotuksen valossa ensi keväänä voimaan astuva avioliittolaki jättää pois laskuista sen taustalla kauan vaikuttaneen yliyhteisöllisen tason, joka vielä muutaman kuukauden voimassa olevan perinteisen avioliittokäsityksen mukaan on ihmisen päätösvallan ulottumattomissa. Siihen pyrkii omalta osaltaan piispainkokous viime viikolla julkistamassaan selonteossa. Avioliittoon vihkiminen tai avioliiton siunaaminen sitoo papin kirkon avioliittokäsitykseen, jonka pohjalta käytäntöjä ohjaavat kirkkokäsikirjat on kirkolliskokouksessa aikanaan hyväksytty. Yliyhteisöllisellä tasolla avioliitto nähdään miehen ja naisen välisenä suhteena, jonka ajatellaan perustuvan esimerkiksi Jumalan säätämykseen tai – vähemmän uskonnollisesti perusteltuna luonnon omaan järjestykseen. Vaikeus selittyy pitkälti sillä, että kulttuurissamme avioliiton on perinteisesti nähty liittyvän niin sanottuihin ”suuriin kysymyksiin”, jotka tarkastelevat elämän syntyä, jatkumista ja päättymistä, ja joihin väistämättä kuuluu maailmankatsomuksellinen sävy. Kirkon käsitys avioliitosta ja keskustelu samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen mahdollisuuksista kaipaa selkeyttämistä. Piispainkokouksen selonteossa mainitaan kolme vaihtoehtoa asian ratkaisemiseksi: nykyinen käytäntö vihkiä eri sukupuolta olevia pareja säilyy, vihkimiset laajentuvat myös samaa sukupuolta oleviin pareihin tai kirkko luopuu kokonaan vihkioikeudestaan. Sukupuolineutraali avioliitto on kirkolle vaikea asia pohjimmiltaan toisesta, periaatteellisemmasta syystä. Yhteisön taso pitää sisällään valtiovallan hyväksymän ja kaikkia tasavertaisesti koskevan lainsäädännön, joka antaa puolisoiden keskinäiselle sopimukselle yhteiskunnan suojan. Siinä vaikuttavat kulttuuriset syvävirrat, uskomukset, asenteet ja käsitykset tavalla, joita ei aina ole selvästi ilmaistu. 2 01 6 uuTIsessee P iispainkokouksen selonteko kirkon avioliittokäsityksestä ja sitä seurannut keskustelu ovat jälleen kerran osoittaneet, miten vaikea asia sukupuolineutraali avioliitto kirkossa on. Selonteossa kuvataan kirkolliskokouksen antaman tehtävän mukaisesti kirkon avioliittokäsityksen nykytilaa ja sen taustoja. K eskustelu sukupuolineutraalin avioliiton kirkollisesta vihkimisestä voi edetä kahdella tavalla. kUva: Matti karppinen TApIO LuOMA Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan piispa. Kolmatta tasoa voi nimittää yliyhteisölliseksi. Uusi avioliittolaki jättää jäljelle näkemyksen avioliitosta vapaasti muokattavissa olevana instituutiona. Yliyhteisöllisellä tasolla avioliitto nähdään miehen ja naisen välisenä suhteena, jonka ajatellaan perustuvan Jumalan säätämykseen tai luonnon järjestykseen. avioliittokäsityksen yliyhteisöllisestä tasosta ja keskittyy vain yksilön ja yhteisön tasoihin. Tämä ei kuitenkaan ole uskottava ratkaisu kirkossa, sillä se näkee koko olemuksensa perustuvan sellaiseen, mikä ei ole ihmisen eikä ihmisyhteisöjen päätettävissä. Uusia linjauksia ei siis tehty. KOTIMAA 9 1 5.9. Yksilön tasolla avioliitto perustuu puolisoiden keskinäiseen sopimiseen, heidän keskinäiseen rakkauteensa ja kumppanuuteensa. Toinen, kirkon uskon ja elämän kannalta parempi, mutta samalla vaikeampi vaihtoehto on kysyä, millaisin argumentein yliyhteisöllisen tason voi ajatella koskevan myös sukupuolineutraalia avioliittoa. Ensinnäkin kirkko voi päättää, että seurataan muitta mutkitta lainsäädännön muutosta, joka irtaantuu perinteisen Miksi sateenkaariparin vihkiminen on kirkolle vaikeaa. Riippumatta siitä, millaista lopputulosta kukin pitää parhaimpana, vain dialogi erilaisten näkemysten kesken vie kirkkoa eteenpäin.. Perinteisessä avioliittonäkemyksessä, jota kirkko edustaa, voidaan nähdä kolme tasoa
Jokainen menestysaskel ympäristönsuojelun maailmassa on edellyttänyt ongelman ja sen syiden syvää ymmärrystä, konkreettisten keinojen etsimistä ongelman ratkaisuun sekä pitkän aikavälin sitoutumista niiden käyttöön. Yhdessä voimme tarjota kattavat ja laadukkaat sielunhoidon palvelut eri tavoin tukea kaipaaville alueen asukkaille riippumatta siitä, minkä ikäisiä he ovat, ovatko he omassa tai hoivakodissa, laitoksessa tai sairaalassa. Jos keskuksessa on ihminen, joka tarvitsee sielunhoitoa, ei organisaatio tai virkapohja missä tai mistä käsin työskennellään, eikö lopulta ole kyse vain työn uudelleentarkastelusta ja järjestäytymisestä. rantajilla” on todella sanottavanaan. Kerro mielipiteesi napakasti, kommentoi tiukasti. Keskustelu sielunhoidosta kaipaa sairaalatyötä laajempaa näkökulmaa ja rohkeampaa suuntautumista tulevaan. Omassa työyhteisössäni tämä on merkinnyt diakonian, kasvatuksen ja papiston yhteistyön tiivistämistä. Pelko sielunhoidon erityisvirkojen vähenemisestä tai paikallisseurakuntien aikatai osaamisresurssien riittävyydestä ei toivottavasti asetu tämän välttämättömän dialogin esteeksi. Pakko tekee ihmisen usein nokkelaksi ja aikaansaavaksi. On osattava tehdä selväksi, että nykyinen luonnon ja ympäristön riisto on loukkaus luonnon pyhyyttä ja ihmisyyttä kohtaan. Tämä pitää sisällään muun muassa kaikkien alueen palvelutalojen nimikkotyöntekijät ja säännöllisen hartauselämän, ympärivuorokautisen kuolinviestija saattohoitopäivystyksen sekä valmiuden tarjota sururyhmätoimintaa lapsista aikuisiin. Jos perspektiivi on liian laaja, seurauksena on ahdistus ja epätoivo. Mikseipä syntikin! On selvää, että nykyisten rippikouluikäisten aikuisuudessa tarvitaan aivan uutta asennoitumista ja arvopohjaa, jotta ympäristömme voisi edes teoriassa pelastua. Tarjolla on jopa itsepetoksen vaara. Kirjoita viestin alkuun Kotimaa Mielipide (muista välilyönti!) ja sen jälkeen vapaasti se, mitä haluat sanoa. Aikuiset reagoivat samaan asiaan myös kyynisyydellä ja välinpitämättömyydellä. Esimerkkinä mainittakoon keskustelu palveluasumisesta. Työn sisältöä ja resursseja pohditaan päivittäin. Siteerattujen tutkimusten keskeinen sanoma on ollut varsin strukturoituna meidän biologien ja sosiologien tiedossa jo muutaman vuosikymmenen ajan. On pohdittava, miten kaikki osaaminen saadaan yhdessä palvelemaan oman alueen sielunhoitotyön ja ihmisten parasta ja miten työn laatua voidaan lisätä sielunhoidon osa-alueilla. Toimitus pidättää itsellään oikeuden valikoida lehdessä julkaistavat kommentit ja mielipiteet. Ja miksi näin on syytä tehdä ja tehtävä. Voimia ekoteologian työhön! rAIMO nIEMInEn biologi, tietokirjailija Kouvola/Porvoo. Siedän keskeneräisyyttä. Siihen minusta myös ekoteologisen kasvatuksen olisi tähdättävä. Sellaisena maailmankuvan elementit ja arvot voivat jäädä heppoisiksi. Omasta elämästä. On vaara, että tärkeä etsikkoaika nuoren terveen maailmankuvan muodostamisessa hukataan. Tullakseen omaksi ja dynaamiseksi ympäristöarvojen on kosketettava omaa elämää ja arkipäivää. Ota kantaa Lähetä tekstiviesti! Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Diakoniatiimin huoneentaulumme muistuttaa ja tuuppii eteenpäin: Uskallan kokeilla. EKOTEOLOgIA Kun ahdistus vaihtuu arvopohjaiseksi huolenpidoksi, se myös muuttuu toiminnaksi. Viestin hinta on 0,90 euroa. Muututtava henkilökohtaisiksi käyttäytymiskoodeiksi. Yhteisen polun pään löytäminen on välttämätöntä, mikäli kirkko haluaa tarjota laadukkaat ja kattavat sielunhoidon palvelut myös tulevaisuudessa. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Tässä riittää sitten terapoitavaa, tutkittavaa ja selitettävää. 10 KOTIMAA 1 5.9. Toisaalta, kaikki tämä on mahdollista ilman yhdenkään työntekijän 100-prosenttista työpanosta sielunhoitotyöhön. Sielunhoitopolkujen eriytyminen sairaalatyöhön ja paikallisseurakuntien työhön on valitettava tosiasia. Usein myös lainsäädännön keinojen käyttöä. Yksilöstä, yhteisöstä, kansakunnasta. SIrKKu LAITInEn Diakoniatyön kappalainen ja kirkon kouluttama sairaalapastori Hollolassa Nykyisten rippikouluikäisten aikuisuudessa tarvitaan aivan uutta asennoitumista ja arvopohjaa, jotta ympäristömme voisi edes teoriassa pelastua. Tällaiset tunteet ovat tuhoisia ja passivoivia – ymmärrettäviä, mutta hyödyttömiä. Väheksymisen asemasta on ehkä hyvä myös keskittyä kuuntelemaan, mitä ”maailmanpaYmpäristöahdistus toivoksi. Arvostan suuresti siinä esitettyä pyrkimystä kasvattaa nuorisoa ympäristötietoisuuteen ja oman käyttäytymisensä analysointiin ympäristöasioissa. Ahdistus ja epätoivo on looginen ja luonnollinen nuoren mielen reaktio ongelmiin, joiden koetaan olevan oman käsityskyvyn ja vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa. Ruokin arkista palautteen antamista. Uskon työni tärkeyteen. Näin ja tosissaan tekemällä maailma alkaa muuttua. Luin kiinnostuksella Panu Pihkalan ympäristöesseen Kotimaassa 8.9. On vastattava konkreettisesti, uskottavasti ja vastuullisesti nuorille, mitä minä ja he jokainen voivat tehdä omissa valinnoissaan ja arkipäivässään. Ylätasoinen ekohyminä tai terapointi ei tuota mitään hyvää ja pysyvää. Kestävän arvopohjan tarjoaminen on kasvattajien suurin haaste juuri nyt. Kaiken seurauksena on pakeneminen ”vapaamatkustajuuteen” eli antaa asiantuntijoiden ja poliitikkojen hoitaa ongelmat. Ja keinoton ja voimaton syyllisyys. Kun ahdistus vaihtuu positiiviseksi arvopohjaiseksi huolenpidoksi, se myös muuttuu toiminnaksi. On muutettava tarkastelukulmaa – myös ekoteologiassa ja mediassa – tajuten, että globaali muutos alkaa aina läheltä. Tässä ei ole mitään uutta. Työntekijät liikkuvat tarpeen mukaan sinne, missä tukea toivova ihminen tai häntä hoitava työryhmä on. Sielunhoidossa yhteistyö välttämätöntä jatkossa Sosiaalija terveydenhuollon kentällä ja seurakunnissa tapahtuu rakennemuutoksia. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Siis selkeitä ekotekoja. Uutta on vain ongelmien mittakaava ja globaalisuus. Nykyinen aikuisten lineaarinen kasvuajattelu on heille todella huono elementti ja esikuva oman maailmankuvan arvopohjana. Mikään tästä ei olisi resurssien puolesta mahdollista ilman yhteistyötä. Kuuntelen erilaisuutta. Tästä asenteesta ei ole maailmaa muuttamaan. 2 01 6 Mielipiteet . Ekoteologian vaarana on muodikas ”terapeuttinen sively” eli ahdistuksesta toivoon -ohjelma, joka hetkellisesti voi luoda illuusion paremmasta, mutta jää helposti substanssiltaan kevyeksi ja ulkokohtaiseksi. Lähetä tekstiviesti numeroon 13526. Vain siten ihmiset sitoutuvat ekotekoihin. Mielestäni ekoteologian suurena missiona on saada ihmiset oivaltamaan luonnon ja ympäristön luovuttamaton pyhyys ja jumalallisuus sekä ihmisen vastuu ja mahdollisuudet ympäristön vaalijana
Kristittyinä meidän on syytä katsoa peiliin ja tunnustaa, että emme ole aina toimineet oikealla tavalla uskomme välittämisessä ja ihmisten kutsumisessa Kristuksen seuraajiksi. Virkavirheet tietenkin ovat asia erikseen. Se haluaa saada taakseen koko maakunnan tuen, mutta käännytettävää riittää vielä omissakin. Onko käännyttämisen pelko johtanut kirkkomme olemaan ylivarovainen julistuksessa ja ihmisten kohtaamisessa. Lainaan pääkirjoituksesta yhden virkkeen: ”Ihmisoikeuksiin kuuluu tasa-arvo sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta”. Dosentti Risto Ahonen on kirjassaan Käännyttämistä vai kääntymystä. Käsitesotkun seurauksena myös kääntyminen hylätään, vaikka se on keskeistä kristinuskossa. Tuntuu siltä kuin häpeäisimme asiaamme. Raamatusta, kirkon historiasta ja nykypäivästä löytyy lukuisia ihmisten kertomuksia kääntymisestä. Kotimaan lukijoiden ei tarvitse pohtia, mikä on lehden kanta, se käy ilmi jokaisesta pääkirjoituksestanne. Tehtäväksi antoon kuuluu kastaminen ja opettaminen, mutta myös ihmisten kutsuminen Kristuksen seuraajiksi ja hänen kirkkonsa jäseniksi. Kirkon tehtävä on kutsua Jumalan valtakuntaan. Toivotan Jukureille onnea käännytystyössään. Lienee kirkolliskokouksen vallassa muuttaa halutessaan määrävähemmistösäännöksiä. Näin ollen YK:n ihmisoikeusjulistukseen ei voida uudessa avioliittokäsityksessä vedota. Siksi niin mielellämme sen torjumme. KOTIMAA 11 1 5.9. Kirjoititte: ”Toisin kuin vähemmistökirkot luterilainen kirkko korostaa luovuttamatonta ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia samalla kun se perustelee perinteistä avioliittokäsitystä. Eihän missään julistuksen 30 artiklassa ole käytetty tällaista ilmaisua. Kari Mäkinen on esittänyt, että kirkossamme pitää keskustella siitä, mitä avioliitto on. Avioliitto on tässä julistuksessa yleismaailmallisesti tarkoitettu ja käsitetty miehen ja naisen liitoksi ja siihen perustuen on todettava, että Suomessakin on jokaisella täysi-ikäisellä miehellä ja naisella tasavertainen oikeus solmia avioliitto toista sukupuolta olevan kanssa. Siitä voisimme kirkossakin ottaa oppia ja pitää sanomaamme reilusti ja rohkeasti esillä, ei pakottaen ja painostaen, vaan Jumalan valtaan ja voimaan luottaen. (2010) todennut vahingolliseksi sen, että käsitteet käännyttäminen ja kääntyminen sekoitetaan toisiinsa. Virhe ja ristiriita on siinä ajattelussa, jossa ”ihmisoikeuksien” ja ”tasa-arvoisuuden” synonyymina pidetään ”samanlaisuutta”. Käännyttäminen oli tässäkin uutisessa esillä. Uskonnon nimissä on tehty paljon väärin ja väärää. SeppO HäKKINeN Kirjoittaja on Mikkelin hiippakunnan piispa Käännytys vai kääntymys Onko käännyttämisen pelko johtanut kirkkomme olemaan ylivarovainen julistuksessa ja ihmisten kohtaamisessa. Emme missään tapauksessa ole käännyttämässä ketään omasta uskonnostaan tai hakemassa uusia jäseniä muista uskonnoista. Tässä on ristiriita. Muutama viikko sitten julkisuudessa keskusteltiin siitä, saako rippikoulussa tulla uskoon. On hyvä, että olette sitoutunut avioliittoasiassa vankasti niin sanottuun sukupuolineutraaliin avioliittokäsitykseen. Toivoisin, että piispoilta saataisiin Kotimaahan perusteltuja näkemyksiä asiasta. Onko meiltä peräti kadonnut taju perustehtävästä tehdä kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Tällainen iso otsikko oli Yle Mikkelin uutisissa viime viikolla (7.9.). Pariin kertaan todettiin, kuinka aikeena ei kirkossa ole käännytystyö. Pääkirjoituksessanne 8.9. VeIKKO LINdberg savukoskelainen eläkeläispappi. Kirkonkin elämässä vallankäyttö on usein syrjäyttänyt rakkauden. Kirkossa pelkäämme viimeiseen saakka, ettei meitä vain syytettäisi käännyttämisestä. Olisi tärkeää nähdä, käyttävätkö piispat Raamattua vai ajan henkeä perusteluittensa lähteenä. Tällaisesta käännyttämisestä onkin syytä sanoutua irti. Heillä on yhtäläiset oikeudet avioliittoon, avioliiton aikana ja sen purkamisen jälkeen”. Kyllä piispoilla valtaa on, mutta nimenomaan heille kuuluvien asioitten hoitamisessa. 2 01 6 KOLUMNI Seppo Häkkinen M ikkeliläisissäkin riittää vielä käännytettävää. Olennaista on myös se, että julistuksessa ei puhuta parisuhteiden, vaan yksilöiden henkilökohtaisista oikeuksista. ArMO rAILOMA Kuopio Kirkon avioliittokäsitystä muuttamassa päätoimittaja Mari Teinilä. Uskonnollinen käännyttäminen sisältää kielteisiä mielikuvia pakottamisesta, hengellisestä väkivallasta ja vallankäytöstä. Ihmisoikeuksiin kuuluu tasa-arvo sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.” Esittämänne asiat eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään. Asetelma on mielenkiintoinen. Muutamaa päivää aiemmin (4.9.) oli Helsingin Sanomat kirjoittanut uudesta Suvelan kappelista. m a tt i k a r p p in en Ihmisoikeusjulistukseen ei voi vedota Ihmetellen sitä, miten Kotimaan päätoimittajakin ( KM 36 / 8.9.2016) erehtyy tulkitsemaan avioliittokysymyksessä YK:n ihmisoikeusjulistusta, haluan palauttaa lukijoita todellisuuteen. Arvelen hänen tarkoittavan sitä, että pitäisi saada muutettua kirkon nykyinen avioliittokäsitys. sanotte, ettei piispoilla ole valtaa. Samanaikaisesti muilla elämänalueilla tehdään hartiavoimin töitä ihmisten käännyttämiseksi ja saamiseksi oman joukon kannattajaksi, on kyse sitten urheilusta tai politiikasta. Jääkiekon SM-liigaan noussut Mikkelin Jukurit ei kainostele. Te näette nykyisen säännöksen huonona, arveletteko sen voivan estää ”suuren päätöksen” avioliittoasiassa. Uutisen mukaan käännytystyötä on tehty jo keväästä saakka. Tämän muuttamisen te olette ottanut sydämen asiaksenne. Vain artiklat 2 ja 16 sisältävät määrittelyä avioliitosta ja siellä artiklassa 16 sanotaan näin: ”Täysi-ikäisillä miehillä ja naisilla on oikeus solmia avioliitto ja perustaa perhe ilman minkäänlaista rodusta, kansalaisuudesta tai uskonnosta johtuvia rajoituksia. Kirjoititte piispojen esittäneen erilaisia näkemyksiä avioliitosta. Julistuksessa ei käytetä ilmaisua ”sukupuolinen suuntautuminen”. Piispallinen ohjausvalta ei kuitenkaan näytä riittävän opastamaan pappeja viranhoidossaan – vähän liioitellen voidaan sanoa, että kirkossamme pappi voi opettaa mitä tahansa ja hoitaa virkaansa miten haluaa
040 511 9599 orisberg@sana.fi, orisberg.fi Tervonsalmi Levinniementie 15, 72210 TERVO puh. 0207 681 730 kairosmaja@sana.f, kairosmaja.fi Kokoukset, riparit, kurssit, tyhy-päivät, loma... 050-310 5824 www.kuusamonseurakunta.fi KUUSAMOON!. luonnon keskellä Heposelän rannalla. 2 01 6 KOKOUS,-KURSSIJA LEIRITILAT HEINÄKALLION LEIRIKOTI KANGASALLA sopivasti sivussa kiireestä ja hälystä (Tampereelta vain 30 km) Majoitustilat n. Yhteydenotot ja varaukset: Käylän rajaseutukeskus p. Talviaikaan edullisemmat hinnat! Katso lisätietoja www.heinakallio.fi Varaustilanne ja tarjoukset: heinakallio@kkro.fi , Sirpa Bergman 044 4639 226 Oronmylly Oronmyllyntie 250, 59310 SÄRKISALMI puh. majoitusja ruokailumahdollisuuden luonnonkauniissa Kuusamossa. 0207 681 760 vivamo@sana.fi, vivamo.fi Kairosmaja Kappelitie 2, 98530 PYHÄTUNTURI puh. Kansan Raamattuseuran lomaja kurssikeskukset tarjoavat elämyksiä ja monipuolista ohjelmaa ympäri vuoden. 0207 681 740 oronmylly@sana.fi, oronmylly.fi Vivamontie 2, 08200 LOHJA puh. 040 576 4412 saynamo@sana.fi, saynamo.fi kansanraamattuseura.fi Vivamo Tervonsalmi Oronmylly Kairosmaja Kuusamon seurakunta tarjoaa retkeileville ryhmille, leirikouluille ym. Tutustu kurssija tapahtumatarjontaamme. Orisberg Åbergintie 38–88, 61560 ORISBERG (Isokyrö) puh. 12 KOTIMAA 1 5.9. Oiva paikka pitää rippikoulut, leirikoulut, koulutustai hiljentymispäivät, avioparitapahtumat, juhlatilaisuudet ym. Leirija kurssitoimintaa ympäri vuoden. 017 387 2185 tai 044 384 6134 tervonsalmi@sana.fi, tervonsalmi.fi Säynämö Sompasaarentie 42, 79700 HEINÄVESI puh. Tule yöpymään tai lomailemaan. 60 hengelle, rantasauna, kappeli ym
Raamattutietoutta ja taidetta näyttelysaleissa, kokoontumistilat. Ota yhteyttä ja kysy lisää: Minna Zilliacus, p. Saunat ja ohjelmat . p. Suomenlinnan kirkko . info@launokorpi.com, 040 541 7033 sekä yhteiskuljetus Rovaniemeltä ja Helsingistä, tiedustelut 0400 380 093 Kesän 2017 srk-vierailujen kohteeksi elämyksellinen Lasten Raamattupuisto Parikkalan Särkisalmella, Kodintie 34. Lapsille puuhaja liikuntapisteitä. Mikäpä olisi sen parempi paikka näkyä ja kertoa tarjonnasta kuin ilmoitus lehdessä. Kahvit ja ruoka sopimuksesta. Iloinen henkilökunta ja hyvä fiilis! . 041 454 6594, jaana.mehtala@kotimaa.fi Haluatko koko maan kattavaa vai paikallista näkyvyyttä?. 2 01 6 KOKOUS,-KURSSIJA LEIRITILAT . Ainutlaatuinen ympäristö linnoitussaaressa . Ilm. 040 553 4722 tai 044 271 6418. Majoitus ja ateriat . 050 550 0194) ja rovasti Lasse Vahtola . Vartin lauttamatkan päässä keskustasta . Valittavanasi tarjouspakettiin ovat valtakunnalliset lehdet Kotimaa tai Askel sekä paikalliset seurakuntalehdet. Kaksi aittahuonetta yhteismajoitukseen (9+9). Kilpailukykyiset hinnat . ja tied. Lasten Raamattupuisto Saa rakastaa. Kampanja-aika on 6.10.-31.12.2016. Muunneltavat kokoustai hartaustilat . KOTIMAA 13 1 5.9. Auki ympäri vuoden . Kokemus ja yhteistyö www.hostelhelsinki.fi ryhmat@suokki.fi 09 684 74 71 Kokoukset, kurssit ja leirit onnistuu Vuontispirtillä 99340 RAATTAMA Puh. 040 774 7777, minna.zilliacus@kotimaa.fi Pirjo Teva, p. Etuus koskee vain uusia varauksia. 0400 380 093 www.vuontispirtti.fi Majoitusta huoneissa tai mökeissä. Tied. 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi Jaana Mehtälä, p. www.kotimaa.fi Osta 3 maksa 2! Yksi vuoden parhaimmista myyntisesongeista on ovella. Pyydä tarjous! Joulumatka Turusta matkanjohtajana rovasti Pirjo Vahtola (puh
Tässä mielessä matka Roomaan tuntuu kotiseutumatkalta”, Heimo Hatakka kirjoittaa. JuHa MääTTä / VasTaValo Heimo Hatakka lähti viikoksi Roomaan seuranaan joukko teologian opiskelijoita ja esseistipappi Juhani Rekolan muistiinpanot Roomasta vuodelta 1973. Millaisia tarinoita kaupunki kertoo nykyluterilaiselle?. 2 01 6 Kotiseutumatkalla Roomassa ”Rooma on kansojen ja ideologioiden sulatusuuni, joka auttaa ymmärtämään vuoroin yhdentyvää ja riitelevää Eurooppaa sekä omaa ajattelua ja sen juuria. 14 KOTIMAA 1 5.9
Tässä mielessä matka Roomaan tuntuu kotiseutumatkalta. Myöhäisbarokin kirkkojen keskeinen materiaali oli valo ja sitä palvelevat yksityiskohdat. Kun jesuiitat lähtivät lähetystyöhön Etelä-Amerikkaan, he veivät kuvaohjelmansa mennessään. Yhdysvaltain demokratia ei olisi kestänyt 250 vuotta, ellei valtaosa presidenteistä ja kongressiedustajista uskoisi ihmisoikeuksiin. Haastatellessani Leiviskää ennen matkaa hän kehotti käymään katsomassa kuuluisan barokkiarkkitehdin Francesco Borrominin (1599–1667) ensimmäistä Rooman-työtä. Kirkkotilassa aistii avaruutta, jota siinä ei kokonsa puolesta pitäisi olla. ”Luterilaisuuden suurin onnettomuus on ollut, että se on liiaksi luottanut aikaan. Kulttuurien kohtaaminen näkyy myös modernissa suomalaisessa kirkkoarkkitehtuurissa. Juha Leiviskän päätyöt kuten Oulun Pyhän Tuomaan kirkko, Männistön kirkko Kuopiossa ja Myyrmäen kirkko Vantaalla ovat paljossa velkaa myöhäisbarokin mestareille. Kuvien ja reliikkien palvonta tuomittiin idolatriaksi, joten kuvien tehtäväksi jäi herättää hurskautta, selventää opetusta ja tarjota esikuvia kristityn vaellukseen. ”Jumalakaan ei tiedä kolmea mysteeriä: Mistä fransiskaanit saavat omaisuutensa, mitä jesuiitat todella ajattelevat ja montako erilaista nunnakuntaa on katolisessa kirkossa.” Uskonnollisuus näkyy Roomassa kaikkialla: rakennusperinnössä, ruuhkabussissa, johon mahtuu aina vähintään yksi nunna jostakin sääntökunnasta, ja kirkkojen ympärillä rehottavassa matkamuistobisneksessä. Vastalahjaksi hän sai vapaat kädet toteuttaa ideoitaan. Yleisesti hyväksytty totuus jopa tieteen piirissä alkaa olla se, että elämme tarinoista ja kertomuksista. Tämä kulttuurien kohtaaminen johti uniikin mestitsibarokin syntyyn, mutta myös törmäyskurssille paavin ja Rooman valtaapitävien kanssa. Leiviskän varhaiset opintomatkat Keskija Etelä-Eurooppaan rokottivat hänet arkkitehtuurin muoti-ilmiöitä vastaan. Jesuiitat suosivat väriä, teatraalisuutta ja tunneilmaisua tarjoten täten ratkaisevan impulssin uudelle tyylisuunnalle, barokille. Jesuiitat kannattivat lähetystyössään paikallisten uskomusperinteiden sulauttamista katoliseen teologiaan ja taiteeseen. Todistaako tämä uskonnollisuus ihmisen loputtomasta kyvystä keksiä ja kaupallistaa vai ajanlaskun alun historiallisista käänteestä Rooman valtakunnassa. Heti majoittumisen jälkeen siirrymme ensimmäiseen tutustumiskohteeseen, jesuiittojen Il Gesu -kirkkoon, jonka kuvamaailmaan meidät johdattelee Carita Cruz. Hän tutkii jesuiittojen taiteen heijastuksia bolivialaisessa kuvataiteessa. Ylävalo ja paksut kiviseinät suojaavat tilan ympäröivältä liikenteeltä ja hälinältä hiljentymisen keitaaksi. Moderni talousjärjestelmä ei olisi pysynyt pystyssä päivääkään, ellei valtaosa sijoittajista ja pankkiireista uskoisi kapitalismiin.” Jos Hararin väitettä epäilee, käynti Roomassa palauttaa uskon uskoon. San Carlo alle Quattro Fontane eli lempinimeltään San Carlino on ulkoisesti vaatimaton kirkko, jonka etupihana toimii vilkas tienristeys. Kaupunkia on mahdotonta ymmärtää ilman suuria tarinoita.. Leiviskän arkkitehtuuria tunteva löytää San Carlinosta tuttuja elementtejä: suljetun ja avoimen vuoropuhelun, sisätilojen rytmikkäät sarjat, hallitsevan ylävalon ja ihmisen mitoista johdetun mittakaavan. KOTIMAA 15 1 5.9. Rooma on kansojen ja ideologioiden sulatusuuni, joka auttaa ymmärtämään vuoroin yhdentyvää ja riitelevää Eurooppaa sekä omaa ajattelua ja sen juuria. Siinä missä reformaattorit painottivat kirjainta, jesuiitat halusivat houkutella eksyneet äitikirkkoon puoleensavetävän taiteen avulla. Kokouksessa pohdittiin myös kysymystä, millaista kirkkotaiteen tulisi olla. Israelilainen historian tohtori Yaval Noah Harari pitää kirjassaan Sapiens – Ihmisen lyhyt historia ihmislajin menestyksen salaisuutena juuri kykyä rakentaa mielikuvituksen ja kuvitteellisen varaan. Jos me haluamme viedä kehitystä eteenpäin ja toivomme, että työllämme oliKäynti Roomassa palauttaa uskon uskoon. Lähden Roomaan oppaanani minulle tärkeän ja katolisuudesta syvästi kiinnostuneen esseistipappi Juhani Rekolan (1916–1986) viisas ajatus. ”Typerykset, kuten monet tähtiarkkitehdit, kuvittelevat, että siteet menneisyyteen pitää katkaista. 2 01 6 V anha vitsi kuvaa hyvin tunnelmia, joita viikon kirkkohistoriaan painottuva matka Roomaan herättää. Harari toteaa: ”Kristinusko ei olisi pysynyt pystyssä kahdentuhannen vuoden ajan, ellei valtaosa piispoista ja papeista uskoisi Jeesukseen. Mutta millaisista tarinoista kaupunki kertoo 2010-luvun luterilaiselle, joka valmistautuu reformaation merkkivuoteen tietämättä oikein, pitäisikö välirikkoa äitikirkkoon surra vai juhlia. Kokouksen tavoite oli vahvistaa katolista oppia ja uudistaa katolisen kirkon rakenteita. Tästä niin sanotusta vastauskonpuhdistuksesta käytetään nykyään ilmaisua katolinen reformaatio. Kyynikot eivät rakenna imperiumeja, sillä ne perustetaan uskolle. Pieni tila avautuu kohti taivaita. Katolilaiset pitivät Trenton kirkolliskokouksen 1545–63. Kaupunkia on mahdotonta ymmärtää ilman suuria tarinoita. Borromini suunnitteli lähes palkatta pienen luostarin ja kirkon espanjalaiselle trinitaariveljeskunnalle. Se on oiva esimerkki barokin illusionismista. Vähän kummastakin. Roomalaiskatolisen kirkon onnettomuus on ollut, että se on aina liikaa epäillyt aikaa ja siksi lyönyt maahan ne, jotka ovat yrittäneet keskustella ajan kanssa.” Matkaseurueemme muodostaa parisenkymmentä teologian opiskelijaa ja dogmatiikan yliopistonlehtori Minna Hietamäki
Mieleeni tulevat auttamatta katolisen kirkon uhrit. Nykytaideteos antiikin raunioissa kuvaa niitä kysymyksiä, joita moderni pyhiinvaeltaja kohtaa Roomassa. Roomassa Birgitta asettui seurueineen Piazza Farnesen varrella sijaitsevaan taloon, jonka yhteydessä Rooman birgittalaisluostari toimii edelleen. Birgitan tytär Katariina jatkoi äitinsä työtä Vadstenan birgittalaisluostaLuuseri. Tätä marginaaliväkeä saamme kohdata seuraavana iltana Sant’Egidion järjestämässä asunnottomien ruokailussa, jossa toimimme viiden minuutin ja muutaman italian sanan pikakurssin jälkeen tarjoilijoina ja keittiöhenkilökuntana. Tiistaiaamun aloitamme Rooman metodistikirkossa. Kun Colosseum vihittiin käyttöön vuonna 80, sata päivää kestäneissä avajaisissa 9 000 eläintä ja 1 000 gladiaattoria pääsi hengestään. Birgitta puolestaan suuntasi kohti Roomaa hakemaan paavin hyväksyntää uudelle luostarisäännölleen. Kristittyjen kunniaksi voi sanoa, että he suhtautuivat näihin näytöksiin halveksuen. 2 01 6 si merkitys myös tulevaisuudelle, meillä on oltava lujat siteet perinteeseen”, Juha Leiviskä muotoilee arkkitehtonisen uskontunnustuksensa. Muistan myös Spotlight-elokuvan, joka kertoo, kuinka Boston Globe -sanomalehti onnistui paljastamaan katolisten pappien peitellyn pedofilian. Sen jälkeen he ovat saaneet paeta sekä kirkon että maallisten hallitsijoiden vainoa. Pian he lähtivät Rooman varjoisille kujille auttamaan vähäosaisia ja asunnottomia. Hän katseli Michelangelon pietà-veistosta, jossa kauniin nuoren Marian sylissä lepää saman ikäiseltä vaikuttava komea nuorukainen. Hän vieraili pari vuotta sitten ensimmäisenä paavina valdolaiskirkossa ja pyysi anteeksi valdolaisten kohtelua. Palaan taas Rekolaan, joka vaelsi Vatikaanissa niin ikään ristiriitaisin tuntein. Museo on kertomus kristinuskon loistosta ja kuvataiteen mestariteoksista. Valdolaisuus syntyi 1170-luvulla Ranskassa, kun rikas kauppias Pierre Valdes koki kääntymyksen, möi omaisuutensa ja alkoi vaeltaa köyhänä saarnamiehenä. Rekola muistaa Bonnissa näkemänsä Roettgenin pietà-patsaan, joka on pelottava, ruma ja epäsuhtainen. Roomassa metodistikirkko tekee tiivistä yhteistyötä valdolaisyhteisön kanssa. Reformaatioita ja uudistuksia tarvitaan, mutta niiden tekijät eivät saa langeta menneen vähättelyyn ja halpaan populismiin. Paavin keskiviikkovastaanotto, johon osallistumme yli tuhannen muun ihmisen joukossa, ei juuri eroa maallisempien maailmantähtien esiintymisistä. Metodistikirkkoon kuuluu reilut pari sataa jäsentä, lähinnä italialaisia ja filippiiniläisiä. Joukkoon mahtui aviottoman lapsen synnyttäneitä, raiskattuja ja henkisesti hauraita. Rooman-matka innoitti myös Tukholmassa elämäntyönsä tehneen Rekolan kirjoittamaan kuuluisasta maannaisestaan. Vuonna 1968 aloitettu Sant’Egidio on katolisen kirkon yhteyteen syntynyt maallikkoliike. kuva: Heimo Hatakka Francesco Borrominin suunnittelema San Carlo alle Quattro Fontane -kirkko on vaikuttanut Juha Leiviskän arkkitehtuuriin. Vaellus läpi Vatikaanin museon jatkuu samoissa ristiriitaisissa tunnelmissa. Sant’Egidion kiireisessä illassa toteutuu jotain syvästi kristillistä. Jos Sant’Egidiossa näkee katolisen uskon ruohonjuuret, Vatikaani palauttaa mieleen vallan ja uskon liiton. Aviomies kuoli paluumatkalla, minkä jälkeen Birgitta alkoi toteuttaa määrätietoisesti kutsumustaan Kristuksen morsiamena. Siitä lähtien kirkko on ollut osallisena vallan jumalallistamisessa ja betonoinnissa. Vaan ei mitään uutta auringon alla. Hänen näkyihinsä tukeutui muiden muassa kuningas Maunu Eerikinpoika, joka lähti Birgitan neuvosta epäonniselle ristiretkelle Novgorodiin. 16 KOTIMAA 1 5.9. lokakuuta 1391. Ensimmäisen pyhiinvaelluksensa Birgitta teki miehensä kanssa noin nelikymppisenä Espanjan Santiago de Compostelaan. Myöhemmin osa kristityistä päätyi itsekin kauhujen teatterin väliaikanumeroksi. Sittemmin toiminta on levinnyt yli 70 maahan. Se on hyvä muistutus, että Roomaan mahtuu muutakin kuin korkeakirkollista loistoa. Turvatoimet ovat massiiviset ja yleisön reaktiot muistuttavat fanitusta. Teoksissa on särmää, kapinaa ja epäilyä, jota Vatikaanista on muuten vaikea löytää. Rekola lainaa Thomas Mannia: ”Epäsointu on kaiken korkean, vakavan, hurskaan, henkisen ilmaus, kun taas harmoninen ja sointuva kuvaa helvettiä.” Pohjolan lahja Rooman pyhien joukkoon on 1300-luvulla vaikuttanut Pyhä Birgitta, joka muutti Roomaan viisikymppisenä ja josta tuli ensimmäinen Euroopan laajuisesti tunnettu Ruotsi–Suomen nainen. Lukiolaispoika Andrea Riccardi alkoi kokoontua ystäviensä kanssa rukoilemaan. Colosseum sai Juhani Rekolan pohtimaan 43 vuotta sitten nykyajan marttyyriutta. kuva: WeLLeSCHik/ Wikimedia. Nykyinen paavi Franciscus on ojentanut sovinnon käden valdolaisten suuntaan. Hänet julistettiin pyhäksi 7. Joni Mitchell on omistanut osalle heistä laulun The Magdalene Laundries, joka kertoo Irlannin vuonna 1765 alkaneesta ja yli kaksi vuosisataa jatkuneesta julmasta käytännöstä, jossa naisia suljettiin katolisiin työlaitoksiin. Valta koitui kristinuskon kohtaloksi, kun se nousi Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi. Niitä suuremman vaikutuksen minuun tekevät ennen sikstiiniläiskappelia avautuvat sivuhuoneet, joissa on esillä hengellisiä, siis perin inhimillisiä kysymyksiä pohtivaa nykytaidetta. Mielenkiintoisin ajattelu syntyy perinteen ja profetian vuoropuhelussa. ”Ehkä pelottavinta on se marttyyrius, joka on pakollista, sokeata, nimetöntä ja jonka kohdalla ei kysytä, onko siihen halua, uskoa ja rohkeutta.” Näitä marttyyreita ei viedä ihmisten katsottavaksi, vaan heidät siivotaan pois silmistä, marginaaliin. Birgitta naitettiin 13-vuotiaana ja hän synnytti kahdeksan lasta. Leiviskän ajatus pätee myös teologiaan. Kirkon valtaapitäville Valdesin saarna oli liian radikaali, ja valdolaiset erotettiin katolisesta kirkosta. Filippiineiltä lähteneen ja Italiassa opiskelleen naispastorin mukaan seurakunnan ajankohtaisia kysymyksiä ovat muun muassa maahanmuutto sekä transsukupuolisten kohtelu. Rekolan on todettava, että Michelangelon versio jättää hänet kylmäksi toisin kuin Pietà Roettgen, jota katsoessaan tietää, ”mistä on kysymys”
Siinä riittää haastetta ja pähkäiltävää sekä äitikirkolle että sen perillisille. kuVa: sant’Egidio Sunnuntaiaamu todistaa ikääntyvästä Euroopasta ja väistyvästä kristinuskosta. Katakombeissa käytiin muistelemassa menneitä pyhiä, mutta messut vietettiin mahdollisuuksien mukaan päivänvalossa. Nykytutkimuksen valossa legenda kristittyjen maanalaisista seurakunnista on kuitenkin liioittelua. Kirkkoherra Kari Kanala järjesti tänä kesänä Paavalin seurakunnassa Helsingissä jalkapallon EM-kisakatsomon kirkkosaliin saadakseen pitkästä aikaa nuoret miehet kirkkoon. Lopulta hän unohtaa syytetyn nimenkin. Kun paholainen alkaa käydä läpi syytelistaansa, hän ei enää muistakaan, mistä Karlia piti syyttää. Edellisillan AS Roman kotiottelussa näki, kuinka roomalaisisät kuljettavat yhä poikiaan suosikkiseuransa kotipeliin, mutta vastaavaan kotouttamiseen ei törmää Santa Maria Maggioressa. Legendan mukaan Karl kuoli äitinsä käsiin Roomassa ja pian sen jälkeen äiti näki näyn, jossa paholainen taisteli enkeliä ja Mariaa vastaan Karlin sielusta. Kulissi on taas kerran suuri ja mahtava. St. Roomalaisen hautaustradition rikkaudesta todistavat myös hyvin säilyneet St. Tässä vaiheessa Michelangelon Pietà Pietarinkirkossa Vatikaanissa. Krypta vakuuttaa lakonisen painokkaasti, ettei kukaan meistä lähde maailmasta voittajana. kuVa: krzysztof slusarczyk /scanstockPhoto Birgitta kuulee enkelin sanovan: ”Taivaassa häntä kutsutaan Kyynelten pojaksi.” ”Kirkko on olemassa sen tähden, että täällä kuollaan.” Santeri Kaleva johdattelee meidät näillä Osmo Tiililän sanoilla kapusiinimunkkien kryptaan, jossa kuolema on levollisesti läsnä. 2 01 6 rin abbedissana. Kirkko on olemassa, koska täällä kysellään, kärsitään, kiitetään, kilvoitellaan ja lopulta kuollaan. Messu kuitenkin paljastaa, että katolinen Roomakin maallistuu. Kirkosta ei saa tulla äijäluolaa muttei mummotunneliakaan. Meidänkin Rooman-viikkomme päättyy messuun Santa Maria Maggiore -kirkossa. sant´Egidio-yhteisön jäsenet kokoontuivat aterialle vuonna 2013 santa Maria in trastevere -kirkossa. KOTIMAA 17 1 5.9. Callistoon mahtuu puolen maratonin verran käytäviä ja niiden vierustoilla avautuvia hautakammioita. Kirkon turistiryysis hellittää hetkeksi, kun hengellinen toiminta siirtyy sivualttareilta päälaivaan. Ainut särö tässä katoavaisuuden saarnassa on kryptan kaiuttimista tihkuva hengellinen hissimusiikki, jolta ei voi välttyä Rooman pyhäköissä. Kryptan huoneentaulu kuuluu suomeksi: ”Mitä te olette, mekin olimme. Calliston katakombit. Hän on toimittanut Juhani Rekolan postuumisti julkaistut teokset Irlantilainen päiväkirja ja Herääminen pimeään – varhaiset kirjoitukset.. Paholainen vakuutti omistavansa aineistoa, jonka nojalla Karlin sielu kuuluu hänelle. heIMO hATAKKA Kirjoittaja on ET-lehden toimittaja, laulujen sanoittaja ja teologian aikuisopiskelija. Mitä me olemme, tekin tulette olemaan.” Kapusiinimunkkien kirkon krypta on koristeltu taitavasti tuhansien kuolleiden munkkiveljien luilla. Roomassa moinen taidettaisiin tuomita kahden pyhän asian häväistyksenä. Sunnuntaiaamu todistaa ikääntyvästä Euroopasta ja väistyvästä kristinuskosta. Rekola kirjoittaa kuitenkin perheen mustasta lampaasta Karlista
– Vaikka tilaisuuden nimi olisi konsertti, siinä ollaan yhdessä niiden ihmisten kanssa. Sekä oman että keskustelukumppanin ajattelun taustalla vaikuttavat syvärakenteen tunnistamisesta voi olla hyötyä keskustelun etenemiselle. Hän kertoo myös inhoavansa klassisen musiikin maailmaa, jossa toinen toistaan parempia muusikkoja kilpailutetaan toisiaan vastaan beetasalpaajien voimalla. Korhosen mielestä keskustelukumppania kannattaa ihan aidosti yrittää ymmärtää myös siksi, että vaikka keinoista ollaan eri mieltä, yleensä on löydettävissä yhteinen tavoite. – Aivan viisaat, järkevät ja osaavat ihmiset eivät pysty keskustelemaan keskenään siten, että haettaisiin jotakin ratkaisua, Korhonen sanoo. Miksi keskustelusta on tullut tällaista mesoamista juuri nyt. Lakoff kiinnostui siitä, miksi usein samat ihmiset kannattavat Yhdysvaltojen kovaa ulkopolitiikkaa ja vapaata asekauppaa mutta toisaalta vastustavat abortteja. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Korhonen pääsi ensin Tampereen yliopistoon lukemaan tiedotusoppia ja sitten Helsingin Sanomien toimittajakouluun. Rukouslaulu ei ole luonteeltaan esiintymistä vaan rukousta, hiljentymistä ja meditaatiota. Johanna Korhonen kutsuu ajattelua nipputiedoksi. – Mitä on tapahtunut aivoissa, ennen kuin tällaisen kirjoittaa. Pian Korhosen ja Hilkka-Liisa Vuoren Vox Silentii -yhtye ja Korkalainen olivat jo tekemässä yhteistä levyä, joka yhdistää kirkkolaulun ja körttiveisuun. Hän on opiskellut myös klassista laulua Oulun konservatoriossa. Hänen mielestään yhteiskunnallisesta keskustelusta on viime vuosina tullut epäkeskustelua, jonka tavoitteena on oman näkemyksen huutaminen. v il le pa lo n en. Miksi usein samat ihmiset vastustavat sekä maahanmuuttoa, sukupuolija seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja koulujen kasvisruokapäiviä. Korhosen mielestä kirkollinen keskustelu on tuntunut mahdottomalta jo pitkään, mutta viime vuosina hän on alkanut huomata samanlaisia piirteitä myös talouspolitiikassa. Toiselta ammatiltaan Johanna Korhonen on kirkkolaulaja. Toisiin ihmisiin tulee suhtautua ystävällisesti, lauhkeasti ja hyväksyvästi. Sitten, kun osallistujat ovat huutaneet aikansa, tilanne päättyy siihen, että ohjelma-aika on ohi. Siinä missä aikaisemmin rivikansalainen saattoi yrittää osallistua lähinnä kirjoittamalla sanomalehden mielipidepalstalle, nykyään kuka tahansa voi julkaista näkemyksensä netissä. Samankaltainen leiriytyminen näkyy myös kotimaisessa keskustelussa. Mallia noudattava arvostaa itsenäistä ajattelua ennemmin kuin selkeitä sääntöjä ja joustavuutta enemmän kuin ennustettavuutta. Mikä niitä riivaa. Lisäksi viime vuosina on tapahtunut nopeita yhteiskunnallisia muutoksia, kuten maahanmuuton äkillinen vilkastuminen. Tämän mallin sisäistänyt arvostaa ennalta määrättyjä hierarkioita, joiden avulla saavutetaan turvallisuuden tunne ja ennustettavuus. Sittemmin hän on työskennellyt muun muassa Journalistin päätoimittajana, toimittanut niin televisiokuin radio-ohjelmiakin ja kirjoittanut kolumneja lukuisiin eri lehtiin. Musiikkiperinteen lisäksi körttiläisyydessä Korhoseen vetoaa ihmiskäsitys: Jumala on suuri, mutta ihminen pieni. Tai oikeastaan: mikä meitä riivaa. Korhonen kysyy juuri julkaistussa kirjassaan (Kirjapaja 2016). – Meillä sai aina olla kaikenlaista mieltä, eikä tarvinnut olla samaa mieltä kuin muut perheenjäsenet. Kirkkolaulun pariin hänet ajoi esiintymisjännitys. Kirsti-äiti oli maantiedon ja biologian opettaja, ja Pentti-isä johti yliopiston tietohallintoa. Se näkyy Korhosen mukaan myös julkisessa keskustelussa, jossa kaikki kokevat olevansa samanarvoisia. Mikä näitä aiheita muka yhdistää, Lakoff mietti, kunnes huomasi olevansa itse jokaisesta kysymyksestä tismalleen päinvastaista mieltä. Korhosen mukaan taustalla vaikuttaa kolme tekijää. Ajatusketju menee suunnilleen näin: Ryhmä a on kanssani samaa mieltä kysymyksestä x. Kotona yhteiskunnallisista kysymyksistä keskusteltiin, mutta kukkotappeluita ei järjestetty. Siis puhutaan keskustelukumppanin päälle, jankataan tai jopa huudetaan, mutta ei varsinaisesti kuunnella. Ankaran isän maailmassa toimiva yhteiskunta perustuu selkeille säännöille ja periaatteille, joita noudattamalla kuka tahansa voi menestyä. Tässä nyt koitetaan yhdessä rämpiä kuka milläkin tavalla, Korhonen kuvailee. Rukouslaulun kautta Korhonen löysi myös Siionin virret, kun hän tapasi sattumalta Samuli Korkalaisen, jota Korhonen kuvailee käveleväksi Siionin virret -kirjaksi. Keskustelua on kuitenkin helpompi jatkaa, jos pääsee yli siitä ensimmäisestä ajatuksesta, että tuossa ei ole mitään tolkkua ja hän on päästään pimeä. Kysymyksestä z en tiedä mitään, mutta koska ryhmä a ajattelee siitä näin, ajattelen minäkin. Entä miksi jotkut puolustavat niitä kaikkia. Kysymys ei ole retorinen. 1990-luvun taitteessa Korhonen löysi keskiaikaisen latinalaisen kirkkolaulun, jossa keskeistä ei ole esiintyminen saati kilpailu. Nipputiedolla on George Lakoffin mukaan aivobiologinen pohja. Sen perusteella on helppo valita kantansa mihin tahansa kysymykseen. Suomalainen keskustelukulttuuri vuonna 2016 on körttien hyväksyvästä hengestä kaukana. Oulusta lähtöisin oleva Johanna Korhonen on kolmilapsisen perheen esikoinen. Kaksi ajattelumallia Lakoff nimesi ankaraksi isäksi ja hoivaavaksi vanhemmaksi. 2 01 6 Yhteiskunnallisesta keskustelusta on tullut huutamista. Toimittaja ja kirkolliskokousedustaja Johanna Korhonen löysi ratkaisun ongelmaan kognitiotieteestä. Mikä järki tämmöisessä on. Ajatteluamme ohjaavat kaksi erilaista aivojen syvärakennetta, jotka vaikuttavat meihin tiedostamattomalla tavalla. Juuri tämänkaltaisiin keskusteluihin toimittaja ja kirkolliskokousedustaja Johanna Korhonen kyllästyi. Kotiin tilattiin paljon lehtiä, mikä saattoi olla merkityksellistä myös ammatinvalinnan kannalta. Ensinnäkin julkiseen keskusteluun osallistuu nykyään paljon aiempaa suurempi joukko. – Studioihin järjestetään kukkotappeluita. – Voi olla, että hänen näkemyksensä ovat edelleen mielestäni ääliömäisiä. Korhosen mielestä erityisesti talouspolitiikasta, maahanmuutosta ja seksuaalija sukupuolivähemmistöistä keskusteleminen on alkanut vaikuttaa mahdottomalta. – Emme me ole täällä toisiamme tuomitsemassa. Lakoffin mukaan meillä kaikilla on molemmat, mutta useimmilla toinen malli on hallitseva. Hoivaavan vanhemman maailmassa moraali ja toimiva yhteiskunta perustuvat empatiaan. Vastauksen siihen Korhonen löysi yhdysvaltalaisen kognitiotieteen ja lingvistiikan professorin George Lakoffin ajattelusta. Ihmiset osallistuvat ja jakavat saman rukouksen äänettömyydelläänkin. 18 KOTIMAA 1 5.9. T iedäthän sellaiset tv-keskustelut, joissa studioon on tuotu kahdella eri tavalla ajattelevia ja sitten ”keskustellaan”. Keskustelukulttuurin raaistumiseen Johanna Korhonen havahtui törmätessään erään ministerin Facebook-seinällä nykyaikaiseen tapaan puhutella valtioneuvoston jäsentä: ”sinä vitun ministeri”. Samaan aikaan hierarkiat ovat madaltuneet. Esimerkiksi talouspolitiikassa useimmat kai jakavat tavoitteen sellaisesta talouden tilasta, joka JärJen ääni Kirkon olemukseen kuuluu, että meidän täytyy yrittää sietää toisiamme. Kohtaaminen oli merkittävä paitsi musiikillisesti myös hengellisesti, sillä Siionin virsien kautta Korhonen löysi oman herätysliikkeensä
On huojentavaa ajatella, että vihapostittajien problematiikka ei välttämättä liity ollenkaan minuun vaan heihin. Niin hän suhtautuu myös saamaansa vihapostiin. – Väheneminen johtuu siitä, että viestit jaKuKA. TuIJA PyhärAnTA Aivan viisaat, järkevät ja osaavat ihmiset eivät pysty keskustelemaan keskenään siten, että haettaisiin jotakin ratkaisua.. Aina on yksittäisiä hulluja. Vuonna 2013 Korhonen haastatteli Olivia-lehden juttua varten neljää hänelle vihapostia lähettänyttä henkilöä. Vielä muutama vuosi sitten Korhonen arkistoi kaikki saamansa viestit siltä varalta, että niitä tarvittaisiin tutkimuskäyttöön. Niitä menee valitettavasti myös muille ihmisille, Korhonen toteaa lakonisesti. Kirkollisessa keskustelussa motiivi keskustelukumppanin aitoon kuuntelemiseen löytyy Korhosen mielestä kirkon olemuksesta. Korhosen mukaan viesteistä näkee, etteivät niiden esittäjät ole aikeissa toteuttaa uhkaustaan. Nykyään ne lentävät suoraan paperikoriin, ja ällöttävimmät viestit hän polttaa. Rauhallisella pientaloalueella sijaitsevaa kotitaloa ei silti saa kuvata tunnistettavasti. Korhonen vaikuttaa ihmiseltä, joka lähestyy useimpia asioita elämässä järki edellä. Tai kärsiä toisiamme, kuten ystäväni Jaana Hallamaa sanoo. • •Ikä: 48 • •Ammatti: Toimittaja ja kirkkolaulaja. KOTIMAA 19 1 5.9. – Se oli hyödyllistä. – Se ei ole hysteriaa vaan riskien minimoimista. Johanna Korhonen on joutunut kohtaamaan raa’an keskustelukulttuurin myös yksityiselämässään. Sitä paitsi, kun ymmärtää, miten toinen ajattelee, voi siihen yrittää vaikuttaa. Omasta mielestään näillä henkilöillä ei ollut valtaa riittävästi ja heiltä puuttui arvostusta. • •Kirkolliset luottamustehtävät: Kirkolliskokousedustaja ja yleisvaliokunnan puheenjohtaja, Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja, Vantaan kirkkovaltuuston ja Tikkurilan seurakuntaneuvoston jäsen. – Sitä he yrittivät sitten tällä tavalla hankkia. 2 01 6 tuottaa hyvinvointia. • •Motto: Jollei riesoja ole, niitä täytyy hankkia. kautuvat tasaisemmin. Hetkittäin vihaposti tuntuu lamauttavalta. – Kirkon olemukseen kuuluu, että meidän täytyy yrittää sietää toisiamme. Vihapostia tulee Korhoselle paitsi perinteisenä paperipostina myös sähköpostitse ja tekstiviesteinä, nykyään kuitenkin vähemmän kuin vielä muutama vuosi sitten. Ennen sitä olin ajatellut, että he lähettävät vihapostia, koska he ovat ääliöitä. Tappouhkauksetkaan eivät kuitenkaan aiheuta hänessä pelkoa. Haastatteluissa oli Korhosen mukaan kuitenkin kuultavissa, että taustalla ovat vallan rakenteet. • •Perhe: Puoliso Pirkko Kotila ja kaksi lasta. – Tuo on aika hyvä nielu, Korhonen sanoo ja osoittaa olohuoneen keskellä olevaa takkaa
Paksut kiviseinät ja taitava rakennustapa takaavat ilmanvaihdon ja miellyttävän vilpoisan sisäilman, jossa lapsilla on hyvä oleskella. Sen pihasta on tullut kyläläisten kokoontumispaikka. 20 KOTIMAA 1 5.9. KuvA:Timo LiNdhoLm KrIsTITyn vAellus. Koulussa opiskelee noin 150 lasta, jotka tuntuivat olevan innoissaan. Sääolosuhteet estivät tämän tästä opiskelun ja lapset olivat paljon poissa koulusta. – Tapasin myös kylän vanhimman ja hän halusi tulkLasten usko tulevaisuuteen tuo hyvän mielen KOuluTus Rovaniemeläisen Seppo Ahon lahjoituksen turvin Kirkon Ulkomaanapu rakennutti Kambodžaan kyläkoulun, joka on toiminut jo neljän vuoden ajan. Entinen koulu oli alkeellinen rakennus, jossa ei ollut edes seiniä. Aho on tehnyt Kirkon Ulkomaanavun kautta lahjoituksen, jolla kylään rakennettiin koulu. 2 01 6 T ämän vuoden alussa rovaniemeläinen rakennusneuvos, yrittäjä Seppo Aho kävi Kambodžassa Dountepin kylässä. He olivat tulleet kouluun, vaikka oli lauantai ja lomapäivä, kertoo Seppo Aho. Koulurakennus valmistui vuoden kuluessa. Nyt koulu on toiminut neljä vuotta. Seppo Aho vieraili Kambodžassa lahjoittamansa koulun avajaisissa vuonna 2012 ja uudelleen tämän vuoden alussa. Lämpötila oli nelissäkymmenissä ja matka oli uuvuttava, mutta samalla palkitseva. Oikein hyvä vaikutelma minulle sieltä jäi, rahat olivat menneet oikeaan kohteeseen. – Näin, että monen lapsen elämää on autettu ja hyvinvointi jatkuu. Dountepin kylässä on 751 asukasta, joista alle 18-vuotiaita on 459. – Tapaamisemme koululla oli hyvin lämminhenkinen. Koulu on siis suuri kylän asukaslukuun nähden. Asiat olivat järjestyksessä, ja se ilahdutti kovin