Sivut 10–14 ma t teu s pent ti PaRiiSin iSkut terrorismista puhuttaessa eurooppa ja afrikka ovat samaa mannerta. vuosikerta | 0043595–15–03 PiiSPat taRkaStEttu Kotimaa kartoitti, missä asioissa piispat ovat onnistuneet ja missä heillä on kehittämisen varaa. Sivu 19. tammikuuta 2015 | hinta: 3,70€ | 110. Sivut 3 ja 5 RakkauS professori Risto saarisen uutuuskirja rakkaudesta muistuttaa elämäntapaopasta. 2 15
Meidän on tavoitettava ihmisiä viestinnällä. Esimerkiksi Teneriffalla on viisikymmentä aktiivia ja Aurinkorannikolla enemmän. – Tunnuslauseemme on ”Tukiverkkosi maailmalla”. Tietysti reagoimme muutoksiin, mutta emme päivässä vaan vuosittain. Heitä ei ole vain Espanjassa. Onko ulkomaille helppo löytää vapaaehtoisia. Osa ihmisistä tulee kertomaan kokemuksiaan. Uskonasiat nousevat eri tavoin pintaan kuin kotimaassa. Nettiaikana moni ostaa itse lennot ja hotellit. Kohteissa pitää olla paikkoja jumalanpalveluksille ja kokoontumisille. Aiemmin suomalaiset menivät ryhmämatkoille, joiden tervetuliaistilaisuuksiin osallistuimme. – Messujen noin 70 000 kävijästä reilu kolmetuhatta vierailee messupisteessämme. – Thaimaa on ollut lievässä laskussa ja Turkki nousussa. KUVA: MATTI KARPPINEN YhTÄ MATkAA s. RUkOUS s. 26 Näyttelijä, muusikko Reeta Vestman vei ikonin saunaan. Tänä vuonna meillä on toista kertaa tarjolla kirkkokahvit yhteistyössä Pauligin kanssa. Haluamme olla sitä kaikille suomalaisille. Kenelle kirkon turistityö on tarkoitettu. 20 Aikuinen kokee Kristityn vaelluksen toisin kuin lapsi. Toiminta on suunnattu kaikille matkailijoille ja niin sanotuille talvilinnuille, jotka asuvat talvet ulkomailla. Ei tarvitse olla montaa viikkoa Suomesta poissa, kun alkaa kysellä kuka minä olen. Valmius on todella tärkeä osa työtämme suomalaisten suosimissa turistikohteissa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon turistityö on viikonloppuna mukana Matkamessuilla Helsingissä. 9 Johanna Hurtig kysyy, mikä tekee keskustelusta avointa. Messupiste antaa työllemme näkyvyyttä ja kontaktin tavallisiin suomalaisiin ja matkanjärjestäjiin. He turvaavat jatkuvuuden, kun henkilökunta on joka toinen tai kolmas vuosi uutta. Vuonna 2008 Malagan bussionnettomuudessa kuoli useita suomalaisia. 16 Kati Miettunen sovittelee kiistoja Somaliassa. Olimme mukana, kun kriisi tuli ensimmäisen kerran kasvoille. Jotkut tiedustelevat jumalanpalveluksista Kanarian saarilla lomamatkansa aikana. Tämä on etsivää työtä. Yleisesti ottaen matkailu kasvaa koko maailmassa. lUOMAkUNTA s. Miten olette varautuneet luonnonkatastrofien tai esimerkiksi terrori-iskujen aiheuttamiin kriiseihin. Uskonto näyttäytyy helpommin osana identiteettiä. Yli puolet on eläkeläisiä, juuri eläkkeelle jääneitä tai virkavapaalla seurakunnista. Vaikka laulussa lauletaan ”kaikille paikkoja on”, se ei valitettavasti päde tässä. klASSikkOkiRJA s. Samalla tuomme koko kirkkoa esille. Sama koskee työntekijöitä. Osa tulee kyselemään esimerkiksi naimisiin menemisestä lomamatkan yhteydessä. Joulun alla Phuketissa järjestettiin suomalaisten uhrien kymmenvuotismuistotilaisuus. Turistien määrät eri paikoissa vaihtelevat. Vajaat kaksikymmentä pappia ja kanttoriamme ovat osaja määräaikaisessa työsuhteessa. RUNOTApAhTUMA s. 2 TÄNÄÄN Kotimaa 15.1.2015 TÄSSÄ NUMEROSSA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs (virkavapaalla) Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen Graafikko Gun Helminen Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä (virkavapaalla), Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski, Jussi Rytkönen (virkavapaalla), Olli Seppälä, Meri Toivanen, Noora Wikman Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Hämeen Paino, Forssa Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Liiketoimintajohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 69 000 lukijaa (KMT Lukija 2013) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi ”Ulkomailla uskonnosta tulee helpommin osa identiteettiä” ViikON hENkilö Kirkon turistityö on suomalaisten tukiverkko maailmalla, sanoo Bror Träskbacka. 6 Ortodoksinen kirkko on Venäjällä valtion palvelija. Työntekijöillämme maailmalla on valmius vastata tällaisiin tilanteisiin. He ovat suurkäyttäjiä, mutta myös vastuunkantajia. – Ilman vapaaehtoisia maallikoita tästä ei tulisi mitään. Miten nopeasti turistityö pystyy reagoimaan uusiin turistikohteisiin ja kohteiden suosion muutoksiin. 22 Kulttuuri ja usko löivät kättä Seinäjoella. RAUhANTYöSSÄ s. Viime vuonna joka viides hakija onnistui saamaan paikan. JOONA RAUdASkOSki Kirkon turistityön koordinaattori, teologian lisensiaatti Bror Träskbackan, 56, mukaan turistityö parantaa koko kirkon näkyvyyttä. Myös Suomen päässä olemme valmiina koko ajan. kOlUMNi s. On kohteita, joissa on kilpailua tehtävistä. 28 Ja niin sai alkunsa tykky, lumen kiehtova muoto.. Suomestakin yli neljän yön vapaa-ajan matkoja tehtiin toissa vuonna noin 3,4 miljoonaa. – Thaimaan tsunamista tuli jouluna kuluneeksi kymmenen vuotta. Mitä kysymyksiä ihmiset nostavat messuilla esiin, Kirkon turistityön koordinaattori Bror Träskbacka
Laulu tietää, että tie on liukas ja kivinen. Jos Jeesuksen valoa seuraa, ei koskaan kulje pimeässä. ¶ Kuluu vielä vuosia ennen kuin kastettu oppii kysymään ”Miksi?”. Nyt me tiedämme. Ennen viime viikon keskiviikkoa harva suomalainen oli kuullut Charlie Hebdo -lehdestä. Maan korvessa kulkevi Vesi kastelee pienen päälaen. Terrorismin suhteen Eurooppa ja Afrikka ovat samaa mannerta. Kun sketsihahmo polki Suomen lippua jalkoihinsa, osaa suomalaisista nauratti, osaa ei, ja osa Kingi-ohjelman katsojista loukkaantui syvästi. Muuan pappi kysyi kerran Yhdysvaltain presidentiltä tohtori Woodrow Wilsonilta, joka itse on papin poika, mikähän on syynä siihen, että pappein pojista – ainakin yleisen mielipiteen mukaan – niin usein tuli pahempia kuin muista lapsista. Suomessa uskonnollisia tai poliittisia ilmiöitä ei ole kuitenkaan tapana pilkata yhtä räävittömästi kuin tässä julkaisussa. U. Tohtori Wilson vastasi, että siinä luulossa iskettiin aivan harhaan. Yhden näistä iskuista terroristit toteuttivat sitomalla räjähteen noin kymmenvuotiaan tytön ympärille. Mutta kastetulla on itsessään myös toinen merkki, joka piirrettiin hänen otsaansa ja rintaansa kauan sitten. Tässä eurooppalaisessa voimannäytössä Eurooppa unohti Nigerian, kuten nigerialainen katolinen arkkipiispa Ignatius KaiSureva Eurooppa unohti Nigerian gama sanoi BBC:n uutisissa. Huumori toteutuu kulttuureissa eri tavoin, yhtä oikeaa tapaa ei ole. Se kertoo siitä, että Jumala kärsii hänen kanssaan, koko maailman kanssa. Sama merkki on koko maailman yllä. Kynttilä loistaa alttarilla. Viihdeohjelma esitettiin vain pari päivää sen jälkeen, kun Pariisissa oli hyökätty Charlie Hebdo -lehden toimitukseen ja sen jälkeen juutalaisten kosher-kauppaan. Ristinmerkki. Osa Charlie Hebdo -lehden pilapiirrosten aiheista nousi islamista tai Muhammedista. Yhdessä rintamassa he osoittivat kuitenkin vastustavansa terrorismia. Kauppias J. -Pyydämme suositella sitä arv. Osa meistä on ilmoittanut olevansa Charlie sanomalla ”Je suis Charlie” tai päivittämällä nämä sanat kuvansa kohdalle sosiaaliseen mediaan. Heidän joukossaan olivat Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu, palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas, Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja Suomen pääministeri Alexander Stubb. Kummeli ei naurata Ruotsissa. Sananvapauden kunnioittamisen ja toteuttamisen suhteen Pariisissa marssineet valtiomiehet edustivat kirjavaa joukkoa. Käsitys huumorista vaihtelee myös yksilöiden välillä. Niistä miehistä, jotka ovat piirtäneet nimensä Englannin historiaan, on 1,270 papin poikaa, 510 lakimiehen poikaa ja 350 lääkärin poikaa. Veijola on laskenut kauppaan uutta kotimaista Tammenterhokaakaota, jota jo parin vuoden ajan on kokeiltu berliiniläisissä sairashuoneissa. Pariisin kaduille kokoontui sunnuntaina 1,5 miljoonaa ihmistä osoittamaan mieltään terroristi-iskuja vastaan, sananvapauden puolesta. Tuntuu taasen kuin elettäisiin tyvenessä, mutta tietystikin sitä suurempaa myrskyä ennustamassa. Lopuksi lauletaan Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Arkkipiispa Kaigaman mukaan läntinen maailma on unohtanut ääri-islamistien hirmuteot Euroopan ulkopuolella. TÄNÄÄN 3 Kotimaa 15.1.2015 TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN PÄÄKIRJOITUS mari teinilÄ Päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi Siviilejä ampunut terroristi ei ymmärtänyt loukanneensa islamia monin verroin syvemmin kuin yksikään pilalehti. Se on aivan liian iso vauvalle. Näissä terrori-iskuissa kuoli yli 20 ihmistä. LAURA MÄKELÄ jukka f ordell N äyttelijä Aku Hirviniemen esittämä sketsihahmo Hannu Pakarainen polki jalkoihinsa Suomen lippua suorassa televisio-ohjelmassa. Hän toivoo, että Boko Haramin teot Nigeriassa synnyttäisivät samanlaisen yhteisen kansainvälisen rintaman kuin se, joka toteutui Pariisissa ja lukuisissa muissa Euroopan kaupungeissa. 15.1.1915 Tavallista vähemmän on tällä kertaa kerrottavana sotanäyttämöiltä. Poliisien luoteihin kuolleet nuoret miehet eivät ymmärtäneet, että siviilejä surmaamalla he loukkasivat islamia monin verroin syvemmin kuin mihin yksikään pilalehti pystyisi. Eurooppalaisena pitäisi yhä useammin sanoa, että ”minä olen afrikkalainen”.. ¶ Valkoinen mekko pursuaa kummin käsivarsien yli. Hänen elämänsä yllä on silloin kysymysmerkki. Tämä on se kohta, jossa hän kuolee Kristuksen kanssa ja nousee ylös Kristuksen kanssa. Niin ylitsepursuavaa on Jumalan armo. Tytön mukana menehtyi 18 ihmistä. perheenemännille. MTV3:n viihteellistä Kingi-ohjelmaa seurasi viime lauantaina 1,5 miljoonaa suomalaista. Miksi kaikki väkivalta, verenvuodatus, kärsimys. Ranskan iskujen kanssa samoina päivinä Boko Haram -järjestö surmasi Nigeriassa satoja ihmisiä. Hyökkääjät ilmoittivat puolustavansa islamia
fi -sivuston tilaston mukaan 79 393 ihmistä. Lisäksi maanjäristystä seurasi laaja koleraepidemia. Ansiotulojen kasvun ei kuitenkaan odoteta riittävän kompensoimaan jäsenistön vähenemistä enää vuoden 2014 ja 2015 osalta. Uskonnollisuus mielletään nykyään harmillisen usein vain yksilöllisenä asiana, vaikka kristinusko on perustaltaan yhteisöllinen. Suurten eromäärien ei tarvitse olla kehityskulku, johon on vain sopeuduttava. Maanjäristys tappoi tammikuussa 2010 yli 200 000 ihmistä ja jätti kaksi miljoonaa kodittomiksi. Tärkeämpää olisi, että kaikissa työryhmissä ja päätöksentekoelimissä suuntauduttaisiin vielä selkeämmin tulevaisuuteen ja nostettaisiin esiin seurakuntien perustyötä ja vahvuuksia. KuVa: Matti KarppinEn mandealaisuus uusi uskonto suomessa Vuonna 2014 rekisteröitiin 14 uutta itsenäistä uskonnollista yhdyskuntaa, muun muassa buddhalaisten Timanttipolku-yhteisö, Suomen Sikhit sekä useita islamilaisia yhteisöjä. Kirkon omien vahvistamattomien tilastojen mukaan eroajia olisi ollut 74 000. ”Hallituksen tulee olla vastuussa kansalaisilleen tekemisistään ja tekemättä jättämisistään, jotta Haitista voi tulla toimiva valtio, joka pystyy takaamaan kansalaistensa perusoikeuksien toteutumisen”, sanoo Haitin ohjelmapäällikkö Anna Salmivaara. Haitin jälleenrakennus jatkuu Poliittinen epävakaus ja hauraat yhteiskuntarakenteet ovat vaikeuttaneet Haitin jälleenrakennusta. Kristillisistä yhteisöistä rekisteröityivät muun muassa Jesus Christ Assembly, International Charismatic Bible Church sekä Suomen Vineyard -kirkko. Keskitalo iloitsee siitä, että kirkkoon liittyminen on viime vuosina lisääntynyt. Luku on poikkeuksellisen suuri. Kirkon johdolla on iso rooli siinä, että luottamus tulevaisuuteen vahvistuu seurakunnissa, Jukka Keskitalo sanoo. Viime vuonna kirkkoon liittyi vahvistamattomien tilastojen mukaan yli 15 500 henkilöä. Kirkonmiehiä ja -naisia pyrkii Arkadianmäelle kaikista eduskuntapuolueista. – Emme saa menettää toivoamme. – Kirkosta eroamisen syvällisin merkitys on hengellinen. Lähes 80 000 ihmisen erolla on vaikutuksia myös seurakuntien toimintaan ja talouteen. Usko eletään todeksi seurakuntayhteisössä, Jukka Keskitalo sanoo. Vaikka eroamisia pitää pyrkiä vähentämään, Keskitalo ei usko erityisten kriisityöryhmien olevan tarpeellisia. – Verohallinnolta saamamme tilaston mukaan seurakuntiin kuuluvien henkilöiden ansiotulot kasvoivat 1,2 prosentilla vuonna 2013. – Meidän pitää miettiä vielä tapoja, miten kirkkoon liittymisen prosessia helpotettaisiin. Kirkko voi vaikuttaa eroaaltojen suuruuteen panostamalla olemassa oleviin jäseniin ja uusien jäsenten kutsumiseen, kansliapäällikkö Jukka Keskitalo sanoo. Kirkon Ulkomaanavun mukaan valtio suurelta osin sivuutettiin maanjäristystä seuranneessa kansainvälisessä avustusoperaatiossa. Hän pitää todennäköisenä, että se jopa kasvaa tulevina vuosina. Se on gnostilainen uskonto, joka on perinteisesti vaikuttanut Irakin ja Iranin alueella. Samaan aikaan ansiotuloja saavien seurakuntalaisten lukumäärä väheni 0,6 prosenttia. Seurakunnat ovat jo joitakin vuosia varautuneet jäsenmäärän vähenemiseen ja verotulojen laskuun. Tähän liittyy sekä tietoteknisiä että periaatteellisia kysymyksiä, Jukka Keskitalo sanoo. Jokaisen ihmisen ero on suuri tappio kirkolle ja ihmiselle itselleen. 4 TÄNÄÄN Kotimaa 15.1.2015 LYHYET Eroaaltoja ei voi estää, mutta niiden suuruuteen voi vaikuttaa jÄsENYYs Viime vuonna kirkon jätti lähes 80 000 ihmistä, mutta kirkko ei voi nostaa käsiä pystyyn. Myös tarkempi kohderyhmien huomioon ottaminen ja kohdennetut kutsut ja toiminnot voisivat olla osaratkaisu. Ansiotulojen kasvu on näin ollen kompensoinut jäsenmäärän vähenemistä, taloussuunnittelupäällikkö Pasi Perander kirkkohallituksesta kertoo. Kirkon ei kuitenkaan tule nostaa käsiä pystyyn ilmiön edessä, toteaa kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo. Papit pyrkivät eduskuntaan Keväällä järjestettävissä eduskuntavaaleissa on jälleen mukana useita uskonnollisten yhdyskuntien työntekijöitä ja muita uskonnon ammattilaisia. Kirkosta eroamisessa onkin viime vuosina ollut trendin piirteitä. Työryhmiä kirkossa riittää muutenkin. – Meidän pitää kirkastaa tapaa, jolla kerromme sanomastamme. Eniten on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeja ja muita työntekijöitä, mutta myös esimerkiksi karismaattisten liikkeiden edustajia. Kirkosta eroamisen tärkein seuraus ei kuitenkaan liity talouteen ja resursseihin. Viime vuonna kirkosta erosi eroakirkosta. Tällä hetkellä pappeja on eniten mukana kristillisdemokraattien listoilla. Eduskuntaan hakevien pappien määrä on ainakin toistaiseksi pienempi kuin edellisissä vaaleissa. Ennätyslukemat, yli 84 000 kirkosta eronnutta ovat vuodelta 2010. Ehkä nyt pitäisikin kiinnittää huomiota olemassa oleviin jäseniin ja uusien jäsenten kutsumiseen. Joukossa on myös aiemmin Suomessa varsin tuntematon uskontokunta, mandealaisuus. oikaisu Kotimaan 8.1.2015 sivulla 15 ollut kuva oli Haapajärven kirkosta, ei Haapavedeltä.. Noora WiKmaN Viime vuonna kirkon jätti ja siihen liittyi ennätysmäärä ihmisiä. Tämä johtui siitä, että hallitus oli alkuvaiheessa toimintakyvytön. Keskitalon mukaan kirkko ei voi kokonaan estää eroaaltoja, mutta niiden suuruuteen voi vaikuttaa ainakin jonkin verran. Luku on suurempi kuin koskaan ennen. Tarkkaa verotulojen menetystä on kuitenkin mahdotonta laskea, sillä eroajien ansiotulot eivät ole tiedossa
Arabiemiraattien ulkoministeriö vaatii laajaa yhteistyötä terrorismin kitkemiseksi. Matka nosti molemmista persoonista esiin uusia asioita. Suomessa iskun on tuominnut juutalaisia, muslimeja ja kristittyjä edustava USKOT-foorumi. Maailmassa on noin 1,7 miljardia muslimia, joista valtaosalla ei ole mitään tekemistä äärijärjestöjen kanssa saati mahdollisuutta vaikuttaa niiden toimintaan. TUIJA PyHÄrANTA tuija.pyharanta@ kotimaa.fi rikolliset käyttivät islamia oikeuttaakseen viattomien ihmisten kylmäverisen murhan. Herkkävaistoisuus on taiteilijan tärkein työkalu. Ylen tietojen mukaan myös Hamas ja Hizbollah ovat tuominneet terrori-iskut. – Ei ole aivan helppoa etsiä ihmistä arkkipiispan roolin ja kaiken julkisen kohinan alta. Jordanian kuningatar Rania kirjoitti sunnuntaina Facebookissa loukkaantuvansa siitä, jos islamia tai muita uskontoja pilkataan. En ole koskaan joutunut erikseen irtisanoutumaan kristittyjen aborttiklinikoille tekemistä pommi-iskuista tai Norjassa 77 ihmistä murhanneesta Anders Breivikistä, joka halusi puolustaa kristillistä kulttuuria. Terroritekoja on tehty ja tehdään edelleen myös kristinuskon nimissä. TÄNÄÄN 5 Kotimaa 15.1.2015 TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA TOIMITTAJALTA Islam on rauhan uskonto, sanovat valtiot, järjestöt ja maltilliset muslimit. Monet muslimijärjestöt ovatkin totelleet ja irtisanoutuneet milloin mistäkin kammottavuudesta. Se toi prosessiin sekä erityisen syvyyden että haurauden. Sen mukaan paras turva viharikoksia vastaan on uskontojen, vakaumusten ja kulttuuritaustojen rinnakkainelo, vuoropuhelu ja yhteistyö. Lehtipisteissä Voit tilata Askelen myös kotiisi Asiakaspalvelu 020 754 2333 asiakaspalvelu@kotimaa.fi www.askellehti.fi. Aivan kuin kaikki muslimit olisivat syyllisiä, kunnes toisin todistetaan. ”Kuitenkin minua loukkaa enemmän se, että nämä rikolliset käyttivät islamia oikeuttaakseen viattomien ihmisten kylmäverisen murhan”, runsaasti jaetussa Facebook-päivityksessä todetaan. Myös Arabiliitto sekä sunnimuslimien keskuksena pidetty Al-Azharin yliopisto ovat tuominneet Pariisin terrori-iskun. Koska uskonasiat ovat Huoviselle henkilökohtaisesti tärkeitä, liittyi kirkonmiehen kuvien maalaamiseen hänen sydämessään aivan erityinen resonoinnin mahdollisuus. Lisäksi useat muslimimaat kuten Saudi-Arabia, Qatar, Malesia, Marokko, Indonesia, Egypti, Turkki, Arabiemiraatit, Jordania, Iran ja Libanon ovat julkaisseet iskujen vastaisia lausuntoja ja esittäneet osanottonsa. Miksi heidän pitäisi irtisanoutua niiden teoista. Oli arvokas kokemus saada olla sellaisen katseen kohteena, Mäkinen sanoo. Maher ei ole vaatimuksensa kanssa yksin. Muslimit ympäri maailmaa ovat tuominneet laajalti viimeviikkoisen terrori-iskun Charlie Hebdo -lehteen. KuvA: AArne OrMIO Syyllinen, kunnes toisin todistetaan ”Iskujen tuomitseminen ei riitä: jos et lisäksi tue kenen tahansa oikeutta tehdä pilaa mistä tahansa uskonnosta tai profeetasta, et ole maltillinen muslimi.” Näin twiittasi yhdysvaltalainen koomikko ja poliittinen kommentaattori Bill Maher islamistien hyökättyä satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen. ”Mikään ei ole moraalittomampaa ja loukkaavampaa rakastettua profeettaamme kohtaan, kuin tällainen kylmä murha”, The Muslim Council of Britain -järjestön pääsihteeri Shuhja Shavi sanoi. – Sitten huomasin, ettei hänen katseensa ollut arvosteleva, vaan kiinnostunut, kunnioittava ja armollinen. Esimerkiksi islamilaiset kattojärjestöt Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Kanadassa ovat julkaisseet lausuntoja, joissa isku tuomitaan islamin vastaiseksi. Maalaussessioiden myötä miesten väliseen vuorovaikutukseen tuli Huovisen mukaan luovaa, veitikkamaista spontaaniutta. Antti Huovinen ja Kari Mäkinen kuvaavat vuoden kestänyttä maalausten tekoprosessia yhteiseksi matkaksi. Pariisissa järjestettiin sunnuntaina terrorismin vastainen marssi, jolla oli mukana useita valtionpäämiehiä, muiden muassa Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu ja palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas. Jokaisesta Turun piispasta ja arkkipiispasta on maalattu muotokuva jo 1600-luvulta lähtien. NOOrA WIkMAN Muslimit tuomitsevat Pariisin iskun Taiteilija Antti Huovinen maalasi arkkipiispa Kari Mäkisestä sekä julkisen että yksityisen muotokuvan tämän 60-vuotisjuhlien kunniaksi. – Sain sellaisen vaikutelman, että arkkipiispa käyttää omaa hiljaista puoltaan viisaasti eikä asetu itsetarkoituksellisesti muiden yläpuolelle. EMILIA kArHU Taiteilija halusi nähdä arkkipiispassa ihmisen Arkkipiispa Mäkisen muotokuva päätyy Turun tuomiokapitulin seinälle arvovaltaisen joukon jatkoksi. Alussa Kari Mäkistä hirvitti olla taiteilijan tarkkailevan katseen kohteena. Mäkisen maalaus on 29. Halusin tallentaa muotokuvaan hänen levollista, harkitsevaa ja kuuntelevaa olemustaan, Huovinen sanoo. Esimerkiksi Saudi-Arabia on kuvaillut tapahtumia pelkurimaiseksi terrori-iskuksi, joka ei sovi yhteen islamin kanssa. rivistössä. Vaatimus irtisanoutua Breivikin terroriteosta olisi mieletön – yhtä järjetön kuin 1,7 miljardin ihmisen vastuuttaminen Ranskan viimeviikkoisista tapahtumista. Viime syyskuussa Barack Obama vaati YK:n yleiskokouksessa pitämässään puheessa erityisesti muslimiyhteisöjä tuomitsemaan Isiksen ja Al-Qaidan ideologian. Lisäksi lukemattomat yksityishenkilöt ovat jakaneet terrorismin vastaisia viestejä sosiaalisessa mediassa
Venäläisen kulttuuripiirin rajoja ei kansallismielisten mukaan tule vetää uskontojen eikä etnisyyden mukaan, vaan ne määritellään kielen ja kulttuurin perusteella. Tahtipuikkoa heiluttaa tiukasti Kreml. Mihin venäläisen maailman rajat sitten tulisi piirtää. Russki mir -järjestön johtoryhmän puheenjohtaja Vjatšeslav Nikonov toteaa, että venäläisyys on hyvyyden, oikeudenmukaisuuden ja uskon sivilisaatio. Kirkossa ajatellaan, että siihen kuuluvat kaikki venäläisen kulttuuripiirin venäläiset. KuVa: LEHTIKuVa / REuTERS / RIa NoVoSTI. Moskovan patriarkaatti ja Konstantinopolin patriarkaatti taistelevat alueista esimerkiksi Ukrainassa, mikä sopii hyvin myös Venäjän hallituksen ulkopolitiikkaan. Valtio ja kirkko soittavat Venäjällä samaa sinfoniaa. Patriarkka Kirillin puheet kirkon teologisesta itsenäisyydestä suhteessa valtioon eivät toteudu käytännössä. Laitilan mukaan painotukset ovat olleet samansuuntaisia 2000-luvun alusta lähtien. Vallan tahtipuikosta tiukasti kiinni pitävä Kreml on saanut kirkon johdosta mainiot soittajat orkesteriinsa. Kirkko haluaa olla tärkeä yhteiskunnallinen keskustelija ja muovata kansan käsityksiä vetoamalla ”venäläisiin arvoihin”. – Kirkko on valtion palvelija, sanoo Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistonlehtori Arto Luukkanen Helsingin yliopistosta. Presidentti Vladimir Putin rakastaa puhetta ”venäläisestä maailmasta” (”Russki mir”). Putinin perustaman Russki mir -järjestön mahtipontisella esittelyvideolla järjestön puheenjohtaja Ljudmila Verbatskaja visioi, että koko planeetta puhuu tulevaisuudessa venäjää. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden vastaisessa puheessaan kirkko perustelee kantaansa muun muassa sillä, että ”Venäläinen maailma” on kirkon ja valtion yhteinen unelma Venäjän presidentti Vladimir Putin sytytti joulukuussa tuohuksen pyhän Sergei Radonežilaisen kirkossa Pietarin lähistöllä. 6 TÄNÄÄN Kotimaa 15.1.2015 VeNÄjÄ Venäjän ortodoksinen kirkko on valjastettu vahvistamaan venäläistä identiteettiä myös ulkomailla. Venäjän ortodoksinen kirkko on patriarkka Kirillin aikana esittänyt samansuuntaisia ajatuksia. Presidentin johtama ja Venäjällä jatkuvasti vahvistuva nationalistinen projekti tavoittelee valtiota, johon kuuluu koko venäläinen kulttuuripiiri. Tavoitteen saavuttamiseksi myös Suomeen on perustettu venäläistaustaisille lapsille oman kielen ja kulttuurin kerhoja. – Patriarkka Kirill siis määrittelee kirkon hallinnollisen valta-alueen etnisesti ja nationalistisesti. Venäläisen maailman rakentajat piirtäisivät nämä rajat mielellään myös kartalle. Mukaan pitäisi nationalistien mielestä ottaa ainakin Valko-Venäjä ja osia Kaukasiasta, Ukrainasta ja Kazakstanista, kertoo ortodoksisen kirkkohistorian lehtori Teuvo Laitila Itä-Suomen yliopistosta. Venäjän johtaja osallistuu säännöllisesti kirkollisiin tilaisuuksiin
Venäjän kirkon ulkoasiain osaston johtaja Vsevolod Tšaplin väitti viime kesäkuussa, että kulttuurien kamppailu on väistämätöntä. Jaakko Heini mäki valottaa Mertonin mystiikkaa ja merkitystä, sisar Hannele Kivinen de Fau kertoo liturgisen rukouksen historiasta ja oman aikamme käytännöistä. DaNielle MieTTiNeN Venäjän uskonnollinen tilanne on pysynyt 2000-luvulla melko vakaana. Joulunaikaan Venäjän ortodoksisen kirkon viralliselle verkkosivustolle ilmestyi Venäjän ortodoksisen kirkon ulkoasiain johtajan, metropoliitta Ilarion Alfejevin haastattelu. – Huolestuttavaa kehityksessä on yritys luoda maailmasta uudelleen kulttuurien välisen kamppailun areena. Uskonto muuttuu vakaumuksesta kulttuuriksi Venäjän ortodoksinen kirkko sulkee silmänsä siltä tosiasialta, että kansallisvaltioiden ja etnisesti yhtenäisen kirkon aika on ohi. Ilmoittautumiset ja tiedustelut: sisar Hannele Kivinen de Fau p. Kommunismin jälkeen kirkko aloitti pappiskoulutuksensa lähes tyhjästä. Muita pieniä perinteisiä vähemmistöjä ovat armenialaiskristityt ja juutalaiset. DaNielle MieTTiNeN Lue lisää aiheesta Kotimaa24:stä. Tämä saattaa perustua siihen, että kaikki turkinsukuisten ja muiden islamilaisten kansojen jäsenet on laskettu muslimeiksi. Heistä suurin osa on tataareja. Paavi Franciscus palasi marraskuun lopussa Turkista, jossa hän tapasi Konstantinopolin patriarkka Bartolomeuksen. – Venäjällä keskustellaan nyt uskonnon opetuksesta ja siitä, pitäisikö yliopistojen tarjota teologista koulutusta. Se on liittoutunut poliittisen vallan kanssa. Se on kuitenkin periaatteellista, akateemista puhetta. Asumme Toledon paljasjalkaisten karmeliittaisien luostarissa. Basam Books 31 euroa EKUMEENIEN KARMELIITTAYHTEISÖ 13.–20.3.2015 Thomas Mertonin tekstien äärellä Toledossa Espanjassa Jaakko Heinimäen seurassa Hetkipalvelusten juhlaa: Suomenkielisiä, espajankielisiä ja Mertonin teksteihin perustuvia hetkipalveluksia. – Väitän, että näin puhuessaan Venäjän ortodoksinen kirkko sulkee silmänsä siltä tosiasialta, että maailma on muuttunut. Häntä pidettiin edeltäjäänsä rohkeampana ja itsenäisempänä suhteessa Kremliin. – Lukujen vaihtelu voi riippua myös siitä, lasketaanko Kaukasian muslimiväestöt, kuten tšetšeenit mukaan Venäjän muslimeihin vai ei, Laitila tulkitsee tilastoja. Myös paljon pienempiä lukuja on esitetty. Muslimien lukumäärää on väitetty myös kolme kertaa suuremmaksi. Itänaapurissa hengellinen hyve on kuuliaisuus, ei kriittisyys. Merkittävin muutos on uskonnon määritteleminen osaksi omaa kulttuuria. Teuvo Laitila on huolestunut siitä, että kirkko on irrottautunut osasta globalisoituvaa maailmaa ja kristittyjen ekumeenista keskusteluyhteyttä. Ekumeenisen suurtapauksen mahdollisuus on nyt lähempänä kuin koskaan. Joidenkin tilastojen mukaan vain 20 prosenttia Venäjän 142 miljoonasta kansalaisesta on ortodokseja. Tšaplin sanoi, että Venäjän ortodoksinen kirkko on tarjonnut eri yhteiskunnille kulttuurien välistä dialogia, mutta tarjousta ei ole otettu vastaan. Syynä ei suinkaan ollut Venäjän tai Ukrainan separatistien toiminta, vaan muun maailman kuurous. Laitilan mielestä nämä prosessit liittyvät toisiinsa. Hyvän teologisen koulutuksen järjestäminen ei Arto Luukkasen mukaan vielä riitä, vaan sen lisäksi olisi löydettävä myös papeiksi hyvin soveltuvat, lahjakkaat opiskelijat. Kirkko tekee mitä valtio sanoo. Lisätietoja: www.ekumeeniset karmeliitat.f1 homoseksuaalisuus ei kuulu venäläisiin arvoihin. He noudattavat itäisen kristikunnan perinnettä, mutta pitävät päämiehenään paavia. Sekä idässä että lännessä on odotettu jännittyneinä, mitä Moskovan patriarkaatista vastataan paavin toiveisiin. – Kirill kyllä sanoo, että kirkon tulee tarvittaessa arvostella valtiota. Jos kaikki onnistuu hyvin, kirkon seuraava pappispolvi on hengellisesti elävää, näkee kirkon Venäjän ortodoksisuutta suurempana kokonaisuutena ja kykenee keskustelemaan modernin ihmisen kielellä tämän omista kysymyksistä. Vaikka luostarit eivät enää ole kasvattaneet rohkeita yksilönvapauden puolustajia, ne ovat kuitenkin monin paikoin hengellisen elämän ja ortodoksisen teologian keitaita. Etnisten venäläisten osalta luku on luonnollisesti suurempi, noin 80 prosenttia. – Ei pidä jäädä bunkkeriin raapimaan mahaa, Luukkanen haastaa. Kansallisvaltioiden ja etnisesti yhtenäisen kirkon aika on ohi, Teuvo Laitila summaa. Kirillin aloittaessa patriarkkana moni pani merkille, että hän uskalsi puhua kirkon ja valtion erillisyydestä. +358 40 579 8771. TÄNÄÄN 7 Kotimaa 15.1.2015 Vuokatinrannan lumilomat Aurinkolatujen kirkkautta, mutkaisia mäkiä, kivaa koko perheelle. – Alfejev sanoi, että Venäjän kirkko on valmis tapaamiseen, Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leon avustaja Jyrki Härkönen kertoo. Franciscus haluaa tavata Kirillin. Vakaumuksellisia ateisteja lienee saman verran. – Pienempi luku kertoo todennäköisesti kirkollisesti aktiivisten ihmisten määrän ja suuremmat luvut taas niiden määrän, jotka pitävät itseään ortodokseina, Teuvo Laitila selostaa. Uusien uskonnollisten liikkeiden ja uudelleen elvytettyjen luonnonuskontojen kannattajia on yhteensä alle prosentti väestöstä. Hinta 1.317 euroa sisältää matkat, täysihoidon (aamiainen, lounas, illallinen, oma huone, jossa suihku + WC), hetkipalvelukset, opetuksen sekä Thomas Mertonin teoksen Hetkien kirja. Ilman poliittisen vallan tukea kirkko toimisi varmasti toisin. Tule nauttimaan hyvästä ruuasta, musiikista ja yhteydestä! VArAA lumi lomAsi nyT! p. Se on länsimaista höpsötystä. Tätä haastavat papit pannaan syrjään. Arviolta lähes 60 prosenttia venäläisistä kuuluu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Venäjän kirkon suuret haasteet liittyvät juuri teologisen sivistyksen siirtämiseen uudelle pappispolvelle. Pienempiä kristillisiä yhteisöjä ovat vanhauskoiset, protestantit ja katolilaiset, joita lienee kutakin noin yksi prosentti väestöstä. Viimeksi mainittujen määrä on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vähentynyt voimakkaasti. Venäjän toiseksi suurin uskonnollinen yhteisö on muslimit, joita on arviolta kahdeksan miljoonaa. Buddhalaisia on Venäjän väestöstä noin puoli prosenttia. Arto Luukkanen ei silti usko, että hallituksen arvosteleminen on mahdollista kirkossa. – Kirkko pyrkii tekemään itsestään keskeisen venäläisiä arvoja määrittävän instituution, Laitila sanoo. Myös Ukrainan kriisi on vahvistanut Venäjän ortodoksisen kirkon näkemystä, jonka mukaan venäläisyyden korostaminen on oikea tie Venäjän ja sen ortodoksisen kirkon aseman turvaamiseksi globalisoituvassa maailmassa. – Ei Venäjän ortodoksisessa kirkossa ole sellaista asiaa kuin autonomian tarve. Tämä kysymys on itänaapurissa niin suuri, että sen perusteella Venäjän ortodoksinen kirkko keskeytti syyskuussa yli 40 vuotta jatkuneet oppikeskustelut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa. Tapaamisen jälkeen paavi kertoi olevansa halukas tapaamaan myös Venäjän ortodoksisen kirkon päämiehen, Moskovan patriarkka Kirillin. Katolisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon päämiehet eivät ole koskaan virallisesti tavanneet. alfejev nosti samalla esille kysymyksen Ukrainan kreikkalaiskatolisten asemasta. – Venäjän ortodoksit toivovat paavin vaikuttavan siihen, etteivät Ukrainan kreikkalaiskatoliset tukisi Ukrainan ortodoksien itsenäistymistä Moskovan patriarkaatin alaisuudesta, Härkönen sanoo. Kanavoituuko autonomian tarve sitten esimerkiksi luostariliikkeeseen. 08 619 470, info@vuokatinranta.fi, www.vuokatinranta.fi 5 Vuokatinranta Hetkien kirjaan on koottu joitakin kaikkein kauneimpia ja oivaltavimpia katkelmia Thomas Mertonin kirjoituksista muokattuina päivittäisiksi rukouksiksi aamua, päivää, iltaa ja yötä varten. – Uskonnosta on tullut tapa määritellä itsensä tietyn yhteisön tai kansan jäseneksi, ei ilmaus henkilökohtaisesta vakaumuksesta, Teuvo Laitila kuvailee
Siinä ei ole miestä eikä naista, heteroa eikä homoa, mustaa eikä valkoista, rumaa eikä kaunista. 8 TÄNÄÄN Kotimaa 15.1.2015 MIELIPITEET Facebookin eräässä kirkollisessa ryhmässä oli teksti: ”Muista aina, että olet rakastettu”. Jeesuksen ristin sanoma on vaihtunut ihmisen mielihaluihin. Tuo postaus hätkähdytti. Jos uskonnollisen suhmuroijan omaan systeemiin on sisäänrakennettuna hänen edustamansa uskonto, tästä kokonaisuudestaan voidaan tehdä pilaa.” Juhani Huttunen ”Lopetan loppuvuoden ajaksi Maikkarin ohjelmien katsomisen vastalauseena Kingi-ohjelman lauantaiselle Suomen lipun häpäisylle. Tekstin alla oli sydämen kuva. Elämme Suomessa nyt monella tavalla itsetutkiskelun aikaa. Sisältä meitä repii eripura ja hajaannus. Pelottavat paineet puristavat ulkoa. Voihan ajatella, että joillekin ihmisille raha on pyhää. Meillä on käytössä väärä symboli. Olemmeko me kirkkona hukanneet voimanlähteemme. K24:n blogistit keskustelevat sananvapaudesta ja suvaitsevaisuudesta ”Yksityishenkilöistä ei saa levittää kiusallista tietoa, mutta vallanpitäjiä voidaan käsitellä esimerkiksi pilakuvissa tai pakinoissa. Jos vaikkapa ateisti tekee satiiria uskonnosta, hänen tulisi kysyä itseltään miten kokisi viestin, jos itse tosissaan uskoisi kyseisen uskonnon kaikki pyhät asiat tosiksi. Olemme työntäneet ristin pahennuksen sivuun ja sekoittaneet Jumalan täydellisen rakkauden inhimilliseen rakkauteen. Siinä Jumalan rakkaus kohtaa jokaisen ihmisen tasa-arvoisesti riippumatSydän vai risti. Vastuu viestistä on siis lähettäjällä, mutta vääräkään viesti ei oikeuta murhaan, ryöstöön eikä raiskaukseen.” Jukka Kivimäki ”Yhden päivän aikana Bangkokissa kohtaa monta totuutta. Suomessa on sananvapaus. Kun ympärillä pyörii joka päivä erilaisten totuuksien kirjo, miten käy oman totuuden. Sydämen kuva on vaihdettava takaisin ristiin, siihen pahennusta herättävään teloituspaaluun, jossa ei ole mitään kaunista eikä seksikästä. Jos minulta kysyttäisiin, puolustaisin Maikkarin oikeuttaa tehdä sellaista ohjelmaa kuin haluaa. Näin teen, oli kyseessä lippu tai joku muu kangas. On vain syntinen ihminen, jonka puolesta Kristus on ristillä kuollut. ta siitä, millainen kukin on. Viimeaikaisissa kiistoissa on vedottu rakkauteen ikään kuin puhuttaisiin Jumalan rakkaudesta, vaikka kyse on ollut ihmissuhteesta. Maallistuminen ei ole perannut kulttuurista pyhän symboleita, alttareita, ristejä, munkinkaapuja, temppeleitä, amuletteja ja tapaa rukoilla julkisesti. Se varoittaa, ettei ihmisen sydämestä tule mitään hyvää, vaan kaikki hyvä tulee Jumalan uhrautuvasta rakkaudesta, jonka symboli risti on. Eikö rahaa saisi pilkata. Jumala tahtoo, että jokaisella meistä olisi voimanamme sanoma rististä. Vastaanottajan osana on reagoida parhaan ymmärryksensä mukaan.. Sydämen muotoiseen rakkauteen liittyy kuitenkin aina enemmän tai vähemmän itsekkyyttä, alistamista, jonkun hylkäämistä ja niin edelleen. ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1 Kor 1:18) Ihmissydämelle risti on kauhistus, mutta silloin kun Jumala herättää meidät näkemään oman langenneen tilamme, se on voima ja pelastus. Raamattu ei ole ajastaan jälkeen jäänyt, vaan kiinni juuri tässä hetkessä ja tulevassa. Hengellisessä terminologiassa passiivimuotoisella ”rakastettu”-sanalla viitataan perinteisesti Jumalan rakkauteen, johon asiayhteyskin sen liitti. Miten oman uskon käy. Olisiko nyt korkea aika palata yhdessä Raamatun äärelle etsimään Jumalan viisautta ja voimaa. Jos jokin on minulle pyhää, minulla ei ole mitään valtuuksia vaatia, että sen täytyy olla muillekin pyhää. Ja jos tuo lauantai-iltainen huumoripätkä todettaisiin oikeudessa Suomen lipun häpäisemiseksi, olen ehdottomasti sitä mieltä, että Maikkarin tai tuotantoyhtiön tai näyttelijän kuuluu selvitä tapahtuneesta maksamalla oikeuden määräämät sakot. RaaMaTTu Olemmeko unohtaneet avioliittokeskustelussamme Raamatun käsityksen rakkaudesta, kysyy Veijo Pelkonen. VEIjo PELkoNEN Ylivieska Meillä on käytössä väärä symboli. Sydämen kuva on vaihdettava takaisin ristiin. Sitä merkitsee sananvapaus oikeusvaltiossa.” Tuomas Hynynen ”Vaikka mielipiteet eivät oikeuta murhaan, vastuu viestistä on kuitenkin sen lähettäjällä. Jos uskonnollinen vallanpitäjä suhmuroi, tästäkin aiheesta saadaan tehdä pilaa. Lähetystyöntekijänä tämä kysymys on joka päivä silmien edessä.” Tero Massa gun hel M inen. Ristin vaihtuminen sydämen kuvaan on saanut aikaan useita repeämiä. Sydämen ja ristin edustamat rakkaudet eivät välttämättä ole toistensa vastakohtia, mutta hengellisesti niissä on ratkaiseva ero. Juuri tästä Raamattu meitä varoittaa. Eri uskontojen totuudet poikkeavat toisistaan, mutta ne ilmentävät kaikki elämässä olevaa pyhän todellisuutta ja sen kaipausta
Vai vasta, jos uskallamme avata mieleemme tilaa sille, mitä toinen sanoo. Käypiä ohjeita ihmisyydelle ja yhdessä elämiselle, koko yhteiskunnassa, ei vain kirkossa. Näin tekevä on keskustelussa häviäjä. Miksi turvaudutaan helppoon arkipsykologiaan tai runolliseen ”ymmärtämiskieleen”. Keskustelusta käytetään usein laatumäärettä avoin. Kirkossa ja yhteiskunnassakin keskustelua peräänkuulutetaan. Tarvitaan suurta kulttuurista murrosta, että opimme olemaan auki toisillemme sekä erilaisille näkemyksille ja kokemuksille. Ihmetyttää, miten 70 prosentilla kirkollisista puhujista voi olla niin sisäistymätön, nykymaailmaan jäsentymätön ja vain opillisten fraasien varaan rakennettu puhetapa. Toisaalta tilanne ei ole täysi umpikuja, koska on kuitenkin olemassa tuo 30 prosenttia tosi hyviä kirkollisia puhujia. En halua puuttua teologien koulutukseen, mutta sen sijaan ehdotan, että valtakunnallisessa mediassa esiintyvän puhujan tukena olisi jo ennakkoon ryhmä, joka koostuisi sekä maallikoista että seurakunnan työntekijöistä. Näen toisiinsa liukuvia välähdyksiä, sotkua ja melua. Emme me luusereista tykkää. Osa jäsenistä allekirjoittaa tämän, mutta toiset eivät koe avoimuutena sitä, että näkemysten lopputulemat on mahdutettava totuttuun raamiin. Kuhmuja, voittoja ja viihdettä, arvostusta ja kiitosta saadaan, ja jokin ehkä muuttuu tai pysyy samana. Pinnistämällä saan suomalaisesta uskonnollisesta kentästä piirtymään esiin – en yksittäistä tapahtumaa tai asiaa, vaan niitä yhdistävän linjan. Mitä tapahtui. TErTTU KANErvO puheenjohtaja ArJA PANTSArI sihteeri KALEvI NIEMINEN hallituksen jäsen Poliittisesti sitoutumaton Eläkeläisten hyvinvointi ry Parannusta kirkolliseen puheeseen Luullakseni on paljon suomalaisia, jotka toivovat kirkolta aika paljon, mutta samalla uskovat, että aika vähän toivotusta toteutuu. Kulttuurissamme kiinni oleminen on äärimmäisen arvostettua. Sitä yritetään avata, käydä ja ylläpitää. Tutkimukseni kohdeyhteisössä, vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä, luotetaan siihen, että keskustelua käydään riittävästi ja se on laadultaan avointa. Samalla on kasvanut toivo, ettei niin tapahtuisi. JOhANNA hUrTIg Kirjoittaja on yhteiskuntatieteen tohtori ja sosiaalityön dosentti. Aloitteen aiheena on työeläkkeiden vuosikorotuksissa käytettävän taitetun indeksin epäoikeudenmukaisuus. Aloite löytyy internetistä haulla Kansalaisaloite.fi ja ”selaa kansalaisaloitteita”. Kun indeksi on vähentänyt eläkkeen ostovoimaa noin kaksi prosenttiyksikköä vuodessa, se on johtanut ikäsyrjintään, mikä on voimistunut eläkkeellä olon pidentyessä. Ryhmän työskentelyn mottona voisi olla: Onko puheen tässä lauseessa mitään järkeä päivän tekstin tai teeman kannalta. Sanoista tulee turhakkeita, kun ne kantavat sisällään paljon tai pyörivät liikaa siellä sun täällä. Yrityksistä huolimatta en ole saanut tarkaksi kuvaani kuluneesta vuodesta. Arvostamme sitä, joka pitää näkemyksistään kiinni tiukassa keskustelussa, runnoo niitä läpi. Ei ole mikään ihme, jos kirkko koetaan yhä vain epämielekkäämpänä sanojana ja instituutiona. Tässä suomenkielen lehtorit ja teatteriväki olisivat mainio apu. Mutta avoimuudesta tai keskustelusta ei ole kyse. Palaute: toimitus@kotimaa.fi Jolla korva on Maailma ei muutu, jos kaikilla on suu auki, mutta mieli kiinni. Kirkon sanomiset kuuluvat ennen kaikkea niillä foorumeilla, jotka media kirkolle nykyisin sallii: lehdistössä, televisiossa ja radiossa. TÄNÄÄN 9 Kotimaa 15.1.2015 MIELIPITEET KOLUMNI Johanna Hurtig Vuoden vaihtuessa tulee peilattua oman elämänsä lisäksi ympäröivää todellisuutta. Tätä peili näyttää itsellenikin: kuuntele, kuuntele, pysähdy! Jotta voi kuulla, on välillä oltava hiljaa. Seuraamme poliitikkojen ja keskusteluohjelmien väittelyitä ja odotamme osallistujilta voittoa. Näiden suomalaisten asenne ei ehkä kuitenkaan kohdistu niinkään siihen, mitä kirkko tekee, vaan mitä kirkko sanoo. Maailma ei muutu, jos kaikilla on suu auki, mutta mieli kiinni. Määreen sulkee mielellään samaan pussiin luottamuksen, haasteiden ja strategian kanssa. Siksi piispojen syksyiset teesit olivat tärkeitä. Sen johdosta työeläkkeellä olevien ostovoima on suuresti heikentynyt indeksin käyttöön ottamisesta vuodesta 1996 lähtien. Ketään ei perustuslakimme mukaan saisi asettaa eri asemaan iän perusteella. Voimmeko kokea keskustelun avoimeksi vasta, jos ajattelumme ja puheemme taustoja suostutaan kuulemaan ja edes hiukan myös ymmärtämään. Ryhmä keskustelisi, hioisi ja muokkaisi saarnaa ennakkoon kaikista mahdollisista näkökulmista. Kansalaisaloitteemme on tehty tämän, eläkkeellä olevan iän kasvaessa lisääntyvän syrjinnän poistamiseksi. Olen joutunut toistuvasti miettimään keskustelua ja sen avoimuutta. Kun eläkeläisenä seuraan aika tarkkaan varsinkin radiohartauksia ja jumalanpalveluksia, on itselläni usko kirkollisen puheen mielekkyyteen ohentunut. Tuo linja on keskustelu tai ehkä paremminkin yritys edetä siihen. Aloitteen otsikko on Kansalaisaloite työeläkkeellä olon pituuteen liittyvän ikäsyrjinnän poistamiseksi. Niissä muistutettiin asenteiden ja kohtaamisen merkityksestä, ristiriitojen ja keskeneräisyyden sietämisestä ja yhteyden vaalimisesta, kunnioittavasta avautumisesta toistemme näkemyksille. Voisin luetella monia. Avoimuuteen ei sekään riitä. Emme kantojen tarkistusta, puutteellisen ymmärryksen ja tietojen tunnustamista tai uudelle avautumista. Näin ollen tärkeintä kirkollista sanaa ovat hartaudet, jumalanpalvelukset ja kirkolliset palstat. M a t ti karppinen Eläkeläisten kansalaisaloite Eläkeläisten 1,5-miljoonaista joukkoa koskevalle kansalaisaloitteelle toivotaan riittävää kannatusta, jotta se pääsisi eduskuntakäsittelyyn. Keskustelu, jossa jokainen naulaa näkemyksiään vasara paukkuen, ei ole avointa. Käsitykseni on, että ehkä noin 30 prosenttia nykyisistä kirkollisista puheista toimii, lopuista olisi parempi, ettei niitä olisi koskaan pidetty. Näkemyksiään muuttavat ovat sellaisia tai vähintään takinkääntäjiä, hameväkeä, tuuliviirejä, huonosti asiaansa paneutuneita. Mutta milloin se on avointa. hEIKKI KIrJAvAINEN. Onko se sitä silloin, kun kaikki halukkaat, asemasta riippumatta, saavat osallistua
Hän on osoittanut linjakkuutta, ja sitä odotetaan häneltä yhä lisää. Osa kokee, että yhteiskunnallisten kantojen esittäminen myös kiinnostaa Mäkistä enemmän kuin kirkon sisäinen elämä. Karismaa hehkuva innovaattori hän ei ole. Nyt uudetkin piispat ovat ehtineet vakiinnuttaa asemansa hiippakunnissaan. Osa arkkipiispaa seuranneista katsoo hänen jopa epäonnistuneen tehtävässään kirkon yhtenäisyyden ylläpitäjänä. Tulevilla sivuilla esitellään kymmenen piispaa. Vaikka piispan virka ilmentää kirkon historiassa jatkuvuutta, piispoihin kohdistuvat vaatimukset ovat monelta osin aivan toisenlaiset kuin vajaa vuosikymmen sitten. V iimeksi kulunut vuosikymmen on merkinnyt luterilaisessa kirkossa piispanvaihtovuosia. Hän on sivistynyt, viisas ja ajatteleva ihminen, joka tuntee kirjallisuutta ja katsoo asioita laajasta perspektiivistä. Se kävi ilmi myös tähän juttuun haastateltuja ihmisiä kuunnellessa. Kirkon saama mediahuomio on moninkertaistunut. Erityisesti Mäkisen kannanotot sukupuolineutraalista avioliittolaista ovat muuttaneet käsitystä aiemmin värittömänä pidetystä piispasta. Kotimaa 15.1.2015 10 MATKALLA Väritön pohdiskelija löysi linjansa. 1955) on viime aikoina tullut kirkossa mielipiteitä jakava hahmo. Virkakautensa kuluessa arkkipiispa on osoittanut kykynsä hallinnollisissa asioissa. ”Näinä aikoina sanoessaan mielipiteensä ääneen saa heti kannattajia ja vastustajia”, eräs haastateltu toteaa. Haastattelemalla tarpeeksi monia otettiin selvää siitä, mitkä toimintatavat ja ominaisuudet ovat kullekin piispalle leimallisia. TyöryhMä: EMiLiA KArhu, TuijA PyhärAnTA, MAri TEiniLä, MEri ToivAnEn, noorA WiKMAn KuvAT: MATTEus PEnTTi Lue Kotimaa Prosta tarkempia luonnehdintoja piispoista sekä vuonna 2006 julkaistut piispojen kuvaukset! Kymmenen tapaa olla KirKOn piiSpA. Hän myös hallitsee julkisuutta koko ajan paremmin. Nykyisistä piispoista vain kaksi, Samuel Salmi ja Simo Peura, ovat aloittaneet tämänhetkisissä viroissaan ennen vuotta 2008. He ovat ottaneet haltuun piispan virkaan kuuluvat tehtävät: hiippakunnan hengellisen johtamisen, pappien tukemisen ja ohjaamisen, seurakuntien työyhteyden edistämisen, hiippakunnan hallinnon ja kirkon äänenä olemisen. Toiset sen sijaan kokevat Mäkisen keskittyvän pienten piirien asioihin sen sijaan, että hän pitäisi laumaa koossa. Kotimaa toteutti vastaavan jutun syksyllä 2006. Mäkinen on leimallisesti kuuntelija ja pohdiskelija. Missä asioissa piispat ovat onnistuneet, missä heillä on parantamisen varaa. Piispankin on liikuttava sosiaalisessa mediassa kuin kala vedessä. Hänen ajatuksensa ovat punnittuja, ja hän suhtautuu asioihin realistisesti. Aluksi jotkut epäilivät hänen hallinto-osaamistaan, mutta nykyään siihen ollaan erittäin tyytyväisiä. Haastateltavat puhuvat tässä jutussa nimettömästi. Arkkipiispan vetämistä kokouksista annetaan kiitosta. Arkkipiispana 2010–, Turun piispana 2006–2010 A rkkipiispa Kari Mäkisestä (s. Moni kokee, että Mäkisen johdolla on helppo työskennellä. Kaikki kuitenkin myöntävät, että aika on vaikea ja arkkipiispan tehtävä haastava. Mäkisellä on vahva pyrkimys yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Toisille Mäkinen on turvallinen ja empaattinen johtaja, toiset pitävät häntä harmaana, etäisenä ja vaikeasti lähestyttävänä. Kotimaa selvitti, millaisina piispat omilla alueillaan tunnetaan. Liberaalia profiiliaan vahvistanut Mäkinen on monen mielestä tänä syksynä kasvanut arkkipiispan viran vaatimiin mittoihin. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on arkkipiispa, sen jälkeen piispat esitellään aakkosjärjestyksessä. Hän ei tee päätöksiä hätiköiden. Kahtiajako on syventynyt, ja sillanrakentajille on aivan uudenlaista tilausta. Entä millaisia ihmisiä he ovat. Odotuksia on mahdotonta täyttää. Runsaan kahdeksan vuoden aikana on tapahtunut paljon: Kirkosta on eronnut satojatuhansia ihmisiä, ja kirkon asema yhteiskunnassa on muuttunut dramaattisesti. Kari Mäkinen, arkkipiispa + On löytänyt oman linjansa ja tuo sen esiin + Sivistynyt ajattelija + Katsoo asioita laajasta perspektiivistä + Hallitse hallinnon – Ei ole onnistunut yhtenäisyyden ylläpitäjänä – Joidenkin mielestä etäinen ja harmaa Kotimaa selvitti, miten kirkon piispat hoitavat virkaansa ja millaisia ihmisiä he ovat. Piispakuntaan kuuluva kenttäpiispa Pekka Särkiö jätettiin tämän jutun ulkopuolelle, sillä puolustusvoimien hengellisen työn johtaminen poikkeaa luonteeltaan alueellisen hiippakunnan johtamisesta. Jotkut ovat sitä mieltä, että Mäkinen ei kunnioita eri tavalla ajattelevia. Juttua varten soitettiin suurelle joukolle ihmisiä, jotka tekevät piispojen kanssa yhteistyötä kirkossa, seurakunnissa ja yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tässä jutussa puheenvuoron saavat piispojen työtoverit ja muut yhteistyökumppanit. Miten he hoitavat virkaansa
Toisaalta kirkollisen viestinnän kenttä on jäänyt piispalta vähemmälle huomiolle. 1952) on ”juuri sellainen piispa, jonka Helsinki tarvitsee”. Hänet koetaan myös rakentavaksi keskustelijaksi, joka ei muutu kylmäksi heillekään, jotka ajattelevat hänen kanssaan asioista eri tavoin. Piispana 2010– Irja Askola (s. Hän on uudistanut piispan toimiston toimintatapoja ja kulttuuria sekä piispantarkastuksia avoimempaan ja keskustelevampaan suuntaan. Jotkut ovat saaneet Häkkisestä hämärän tai etäisen kuvan. Arvostelijoiden mielestä Jolkkonen varoo rohkeita kannanottoja ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Hän on myös arka lähestymään poliittisia päättäjiä.. Jotkut pitävät häntä hieman liian korkeakirkollisena. Toisaalta haastateltavat arvostivat sitä, että Häkkinen jaksaa kuunnella eikä päsmäröi liikaa. Toisaalta hänen katsotaan voittavan myös vastustajia puolelleen avoimen ja lämpimän luonteensa ansiosta. Häkkinen on helposti lähestyttävä piispa. Piispa sai oman, perinteisen kantansa hyvin esille, mutta esiintyi myös sovittelevasti. Työntekijät kaipaisivat myös hieman vahvempaa pastoraalista johtamista. Toisaalta Askolan eettiset kannanotot ovat myös jakaneet hiippakuntaa. Toisinaan tämä näkyy piispan toiminnassa. Piispa voisi kuitenkin tehdä itseään rohkeammin tykö. Ihmiset ovat kokeneet tuleensa nähdyiksi ja kohdatuiksi. 1970) on hiippakunnassaan pidetty piispa. Enimmäkseen Jolkkosen ajatellaan kuitenkin astuneen taitavasti edeltäjänsä Wille Riekkisen suuriin saappaisiin. Hänessä on myös huumorintajua. Häkkinen pyrkii luomaan yhteyttä seurakunnissa ja tapaa ihmisiä mielellään. Kannanotoissaan Häkkinen ei ole erityisen rohkea, mutta hänen koetaan pyrkivän sovittelevaan keskusteluyhteyteen myös eri lailla ajattelevien kanssa. Opillisesti hänen koetaan palauttaneen Kuopion hiippakuntaa vanhoille raiteille Riekkisen ”liian liberaalin” kauden jälkeen. Vastauksissa toistuivat sanat empaattinen, avoin, paneutuva, selkeä, rohkaiseva, osaava ja turvallinen. Häkkinen ei kuitenkaan ole profiloitunut edeltäjänsä Voitto Huotarin kaltaisena yhteiskunnallisena ajattelijana. Hänen katsotaan edistäneen tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta ja luoneen kirkosta inhimillistä kuvaa. Jolkkosta pidetään analyyttisena ja oppineena luterilaisuuden asiantuntijana, joka ei kuitenkaan tuo viisauttaan esiin ylhäältäpäin. Irja Askola on verkostoitunut laajasti ja etsii aktiivisesti dialogia yhteiskunnan kanssa. Niin kirkon sisäkuin ulkopuolellakin Seppo Häkkisen katsotaan selviytyneen erityisen hyvin loppuvuoden avioliittokohusta. Häkkistä pidetään analyyttisena teoreetikkona. Energisyys on yksi Jolkkosen vahvuuksista. Erityisen paljon Häkkinen saa kiitosta selkeistä, kirkon perinteisestä opista nousevista näkemyksistään. Hiljaisella seuramiehellä nähdään parantamisen varaa sosiaalisuudessa. Jolkkosen nuoruus epäilytti monia piispanvaalin aikaan, ja osa vanhemmista papeista kokee hänet edelleen poikaseksi. Jolkkonen ilmaisee itseään selkeästi, tukee alueensa kirkkoherroja ja osallistuu aktiivisesti jumalanpalveluselämään sekä messun toimittajana että seurakuntalaisena. Askola ei rakenna arvovaltaansa ulkoisten tunnusmerkkien varaan. Seurakuntien työntekijöiden mielestä hän on kiinnostunut kaikista työaloista, ja häneen on tarvittaessa helppo olla yhteydessä. Irja Askola, Helsinki Lempeä ja luova piispa selviää ristiriidoista. Häkkistä pidetään mukavana miehenä, joka on toisinaan seurassa hiljainen. Kotimaa 15.1.2015 MATKALLA 11 Taitava kohtaaja varoo särmikkäitä kannanottoja. Askolaa kiitetään erityisesti hänen eettisistä kannanotoistaan ja esiintymisestään julkisuudessa. Piispana 2009– J äyhä, suomalainen perusmies, kuvaillaan Mikkelin piispaa Seppo Häkkistä (s. Soraääniäkin toki kuuluu. 1958). Askola on ottanut haltuun uusia viestinnällisiä keinoja, kuten sosiaalisen median. Irja Askolan seurassa uskaltaa sanoa mitä ajattelee. Jolkkonen tuntee hiippakuntansa ihmisten mielenmaiseman, ja hänen ajatuksensa ja puheensa löytävät sieltä vahvan kaikupohjan. Seppo Häkkinen pyrkii olemaan monessa mukana myös kirkon ulkopuolella. Hän ei kuitenkaan tyrkytä sanomaansa liikaa, vaan käyttäytyy diplomaattisesti. Askolan järjestämiin ”nuotioiltoihin” osallistuu ihmisiä yhteiskunnan kaikilta osa-alueilta. Toisaalta Askola osaa tarpeen vaatiessa myöntää osaamattomuutensa ja pyytää apua sekä delegoida tehtäviä. Piispana 2012– Jari Jolkkonen (s. Jolkkosella on haastateltavien mukaan aito kontaktipinta ihmisten arkeen, koska suuren perheen isänä hän ei pääse arkirealiteettien yläpuolelle. Hän on yhtä aikaa rento ja älykäs, humaani ja jämäkkä. Askolaa kuvaillaan useimmin sanoilla ystävällinen, lämmin, luova, kuunteleva, kannustava ja keskusteleva. Lähes kaikki haastatellut kuvasivat häntä helposti lähestyttäväksi kansanmieheksi, joka on kiinnostunut ihmisten kuulumisista. Jolkkonen edustaa aidolla tavalla kirkon yhdessä sovittua linjaa ja perinteistä oppia ja häntä pidetään siksi turvallisena. Hän myös pysyy sanojensa takana. Seppo Häkkinen, Mikkeli + verkostoitunut + purkaa vallan rakenteita + lämmin – seurakuntakokemuksen puute – kaikki eivät tunne omaksi piispakseen Jari Jolkkonen, Kuopio + kannanotot selkeitä + pitäytyy perinteessä + sovitteleva – hiljainen + Helposti lähestyttävä kansanmies + Rohkaiseva, rento ja älykäs + Edustaa kirkon yhdessä sovittua linjaa – Arka lähestymään poliitikkoja – Varovainen ajankohtaisissa kannanotoissaan Jolkkosen intensiivinen ja syvälle pureutuva katse on jäänyt monelle mieleen. Seurakuntatyötä tekevät huomauttavat, ettei piispalla ole seurakunnassa työskentelystä juurikaan kokemusta. Diplomaattinen kannanottaja on ujo seuramies. Hän on ottanut paikkansa alueen yhteiskunnallisena vaikuttajana ja yhteistyökumppanina, ja häntä arvostetaan myös kirkollisten piirien ulkopuolella. Jotkut pelkäävät, että Askola unohtaa hakea yhteyttä ja huomioida perinteisempää kristillistä ajattelua edustavat
Häntä pidetään miellyttävänä henkilönä, joka on taitava keskustelemaan ja kuuntelemaan. Hänen äänensä on kantava ja rahoittava, ”kuin luontodokumentin kertojalla”. Hänellä on kova into ja motivaatio työhönsä. Luoma ymmärtää erilaisia näkemyksiä ja suhtautuu muihin lämpimästi. Luoma on syvällinen teologi, joka osaa selittää ajatuksiaan kansantajuisesti. Hän ilmaisee asiat niin mutkikkaasti, että tavalliset ihmiset eivät ymmärrä, mitä hän tarkoittaa. Hän muistaa kohtaamansa ihmiset. Toisten mielestä on hienoa, että hän ei asetu kenenkään puolelle tai ketään vastaan eikä ryhdy mediassa eipäs-juupas-väittelyihin. Piispaa paremmin tuntevat kuitenkin vakuuttavat, että pohjimmiltaan hän on helposti lähestyttävä seuraihminen. Kallialaa kiitetään myös siitä, että hän ottaa vastaan kritiikkiä. Turun piispaa pidetään yleisesti viisaana ja humaanina ihmisenä, jolla on syvällinen ihmiskuva. Kotimaa 15.1.2015 12 MATKALLA Älykäs verbaalikko sortuu vaikeaselkoisuuteen. Yksimielisiä ollaan niin ikään siitä, että nokkela tekstinikkari sortuu usein vaikeaselkoisuuteen. Piispa on myös huumorintajuinen – tosin hänen huumoriaan eivät kaikki ymmärrä. Kallialan koetaan olevan teologisesti avarakatseinen piispa ja kristitty, joka on suvaitsevainen myös konservatiiveja kohtaan. Häntä luonnehditaan myös värittömäksi. Luoma ei suostu valitsemaan puoltaan liberaali–konservatiivi-akselilla. Kallialaa pidetään mielenkiintoisena keskustelukumppanina, jonka kanssa kannattaa uppoutua ajatustenvaihtoon pidemmäksi aikaa. 1962). Luoman arvioidaan olevan vahvasti sitoutunut kirkon ydinsanomaan. Tapio Luoma, Espoo Viisas ja välitön piispa ei valitse puoltaan. Ennen piispaksi tuloaan Kalliala työskenteli merimiespappina, diakoniajohtajana ja tuomiokapitulin dekaanina. Haastateltavien mukaan Luomalla ei ole noussut piispuus päähän, vaan hän on edelleen välitön, nöyrä ja hauska. Kallialan käytöksestä voi saada ylimielisen vaikutelman. Luoma pitää aktiivisesti yhteyttä kirkkoherroihin ja arvostaa ruohonjuuritason työtä ja seurakuntien työntekijöitä. Toiset taas toivovat, että Luoma ottaisi asioihin suoremmin kantaa. Luoman pitkä kokemus seurakuntatyöstä herättää luottamusta. Hiippakunnan alueella kuitenkin koetaan, että Kalliala voisi olla näkyvämpi vaikuttaja. 1952) ensimmäiseksi esiin hänen verbaalisuutensa ja älykkyytensä. Luomaa kuvataan myönteiseksi ihmiseksi, joka ei kuulu maailmanlopun tai kirkon lopun ennustajiin. Hänen teologisia puheitaan ja kirjoituksiaan arvioidaan hengellisesti hoitaviksi ja älyllisesti innoittaviksi. Liian ympäripyöreät muotoilut ärsyttävät, ja Luomaa pidetään niiden vuoksi poliitikkomaisena. Piispantarkastukset hän hoitaa leppoisaan tyyliin. ”Hänessä ruumiillistuu se, että kristitty on ikuinen optimisti.” + Verbaalisesti lahjakas + Humaani, syvällinen ihmiskuva + Huomioi eri tavalla ajattelevat – Vaikeaselkoinen – Voi vaikuttaa ylimieliseltä + Taitava keskustelija ja kuuntelija + Muistaa tapaamansa ihmiset + Välitön, nöyrä ja hauska – Kannanotoissaan ympäripyöreä – Väritön Kaarlo Kalliala, Turku. Piispana 2012– Espoon hiippakunta on tyytyväinen sovinnolliseen ja diplomaattiseen piispaansa Tapio Luomaan (s. Monen haastateltavan mielestä Kallialassa on samoja piirteitä kuin edeltäjässään, arkkipiispa Kari Mäkisessä. Piispana 2011– Lähes kaikki haastateltavat nostavat Kaarlo Kallialasta (s. Turun piispaa pidetään taitavana sanankäyttäjänä. Hän hoitaa tehtävänsä tunnollisesti ja kunnollisesti. Lähes kaikissa haastatteluissa Luomaa kuvailtiin myös rauhalliseksi ja selkeäksi. Pistävyyden koetaan vähentyneen vuosien mittaan. Luomaa pidetään myös jämptinä ja suoraselkäisenä. Turun kristillisessä elämässä piispaa näkee myös vapaa-ajalla. Työhistoria selittää sitä, että diakonia, koulutuskysymykset ja uskontodialogi ovat edelleen lähellä Kallialan sydäntä. Jotkut kokevat, että evankeliumin ydin hukkuu piispan puheissa ja teksteissä älyllisyyden alle. Häntä kiitetään Kristus-keskeisyydestä ja siitä, että hän ottaa aina evankeliumin esille puheenvuoroissaan. Hän pyrkii huomioimaan koko hiippakunnan ja eri tavalla ajattelevat seurakuntalaiset
Toisten mukaan hän joutui kohtuuttoman arvostelun ja jopa kiusaamisen uhriksi. Sen sijaan hänellä on paljon osaamista ja viisautta ekumeenisissa kysymyksissä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Matti Revon esikuntaa, Tampereen kapitulia, kehutaan osaavaksi ja avuliaaksi. Lapuan hiippakunnassa on parin viime vuoden aikana käyty keskustelua tuomiokapitulin mahdollisesta siirrosta Lapualta Seinäjoelle. Kotimaa 15.1.2015 MATKALLA 13 Simo Peura, Lapua Syvällinen puhuja kohtaa virkamiesmäisesti. Näissä tilanteissa vuorovaikutteisuus ei välttämättä korostu. Hänen puhujanlahjansa saavat kiitosta: Peuran saarnoista jää kuulijalle paljon ajateltavaa. Hän luottaa työtovereihinsa ja osaa antaa heille vastuuta. Hänestä näkyy, ettei hän ole tärkeä itsestään. Hänellä on taipumusta puhua pitkään ja pitää luentoja, joissa hän saattaa analysoida ja selostaa seikkaperäisesti asian teologisia ja historiallisia taustoja. Monen mielestä Peura on varautunut, virkamiesmäinen ja hierarkkinen. Erityisen hyvin Peuran koetaan onnistuneen alueensa pappien rekrytoinnissa. Toisaalta moni toteaa, että kun piispaan tutustuu paremmin, hän on lämmin, ymmärtävä, kuunteleva ja huumorintajuinen. Repo vastaa nopeasti sähköposteihin. + Taitava puhuja + Tekee teräviä havaintoja ihmisistä ja työyhteisöistä – Ei ymmärrä pohjalaista kansanluonnetta + Helposti lähestyttävä + Tuntee muita kirkkokuntia ja on kielitaitoinen – Luovii liikaa eri tavoin ajattelevien välillä – Opettamisinnoltaan ei aina muista vuorovaikutuksen arvoa. Pahimmillaan saattaa käydä niin, että piispa ei ilmaise kantaansa silloin, kun se pitäisi sanoa ääneen. Kun miellyttää eri tavalla ajattelevia, oma linja voi väistyä tai jäädä hahmottumatta. 1959) opettaa mielellään. Toiset pitävät piispaa vanhoillisena ja tiukkana. Ekumeenisten näkökulmien kautta korostuvat tahto ja taito yhteyden rakentamiseen. Piispana 2008– Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo (s. Vaikeissa tilanteissa hän pyrkii löytämään myönteisiä ratkaisuja. Hän keskittyy mieluummin kirkkoon ja kirkkoihin kuin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kahden kesken Repo osaa olla vuorovaikutteinen, empaattinen ja hauska. 1957) on oppinut, älykäs, kokenut ja ammattitaitoinen piispa. Revon tuntevat sanovat, että hän osaa luovia. Syyksi arvellaan muun muassa sitä, että Peuralla ei ole pitkää kokemusta seurakuntatyöstä ennen piispaksi tuloaan. Repo on kielitaitoinen ja tuntee hyvin ekumeenisia asioita. Opillisesti Peura nojautuu vahvasti kirkon perinteeseen, mistä häntä sekä kiitetään että moititaan. Prosessin aikana piispa perheineen joutui henkilökohtaisen arvostelun kohteeksi erityisesti Lapualla ja muuallakin hiippakunnassa. Jotkut kokevat, että Peura huolehtii ihailtavasti kirkon yhtenäisyydestä ja siitä, että kirkko pysyy tunnustuksessaan ja Raamatun sanassa. Toisaalta osa papistosta pitää myönteisenä juuri sitä, että Repo on analyyttinen ja harkitseva niin julkisuudessa kuin ottaessaan kantaa seurakuntien sisäisiin asioihin. Monen mielestä hän on helposti lähestyttävä ja huumorintajuinen. Häntä kuvaillaan rauhalliseksi, harkitsevaiseksi tiedemiestyypiksi. Lyhyitä twaarnoja hän sen sijaan ei kirjoita, sillä silloin ei voisi olla varma, onko kuulija ymmärtänyt asian oikein. Repo päivittää ahkerasti Facebook-sivuaan myös pitkillä kirjoituksilla. Yleisesti ongelmalliseksi koetaan se, että Peura ei ymmärrä pohjalaista kansanluonnetta. Tätä yhteyttä Repo pyrkii joskus rakentamaan myös eri herätysliikkeiden välille. Revon kireä aikataulu herättää huolta siitä, pystyykö piispa viettämään vapaa-aikaa ja rentoutumaan. Matti Repo, Tampere Opettava ekumeenikko luovii liiankin pitkälle. Peuralta kaivataan enemmän rentoutta ja välittömyyttä. Piispantarkastusten yhteydessä hän löytää työyhteisöjen vahvuudet ja kipupisteet ja osaa keskustella niistä. Piispana 2004– Simo Peura (s. Osa kysyy, ymmärtääkö hän liiankin pitkälle etenkin konservatiiveja. Osan mielestä piispa osoittautui prosessissa yhteistyökyvyttömäksi ja joustamattomaksi. Seurakuntalaisille ja jopa seurakuntien työntekijöille hän jää helposti etäiseksi
Piispan lausuntoja pidetään tasapainoisina. Hän ei takerru piispan rooliin: hän on kieltäytynyt käyttämästä piispan päähinettä ja sanonut toimivansa virassa korkeintaan kymmenen vuotta. Osa haastateltavista kuvaa Vikströmiä jopa vaatimattomaksi. Erityisesti herätysliikeväki on arvostellut Vikströmin tapaa tulkita Raamattua. Samuel Salmi, Oulu Sovitteleva diplomaatti jää etäiseksi. Piispan koetaan toimineen kaikissa kysymyksissä tavalla, joka heikentää ristiriitoja. Piispan näkökulmaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin arvostetaan ja tapaamiset koetaan tärkeiksi. Piispan vahvuutena pidetään sitä, että hän on asunut elämänsä eri vaiheissa eri puolilla hiippakuntaa. Monen mielestä Vikströmillä on teologina juuri niitä vahvuuksia, joita tarvitaan tässä ajassa. Toisten mielestä hän ymmärtää konservatiiveja liikaa. 1951) pidetään sovittelevana ja diplomaattisena piispana, joka on onnistunut edistämään ykseyttä niin maantieteellisesti kuin hengellisesti laajan hiippakuntansa paimenena. Oulun hiippakunta on kirkon hiippakunnista ylivoimaisesti suurin ja kattaa lähes puolet Suomen pinta-alasta. Salmen toivotaan pitävän paikallisseurakuntiin enemmän yhteyttä ja käyvän niissä useammin. Vikström on yhteiskunnallisesti aktiivinen ja aina valmis kommentoimaan. Seurakunnissa piispalta kaivataan niin ikään selväsanaisia kannanottoja työntekijöiden kohtaamiin kysymyksiin. Työteliästä ja vastuuntuntoista Vikströmiä pidetään kilttinä ihmisenä. + Sovitteleva ykseyden edistäjä + Taitava puhuja + Pitänyt esillä saamelaisten asemaa – Etäinen – Kannanotoissaan varovainen + Helposti lähestyttävä, tasavertainen + Haluaa olla sillanrakentaja + Syvällinen pohdiskelija – Ymmärtää eri osapuolia joskus liiankin pitkälle. ”Piispa kulkee liikaa oman kaapunsa varjossa”, kuului eräs luonnehdinta. Piispan tasapainoilu liberaalien ja konservatiivien välissä jakaa mielipiteet. Vikström on ottanut luonnollisen vaikuttajaroolin osana suomenruotsalaista yhteisöä. Piispana 2001– Jo neljäntoista vuoden ajan Oulun hiippakuntaa kaitsenutta Samuel Salmea (s. Se on haastateltavien mukaan joissakin tilanteissa myös hänen heikkoutensa. Näissä asioissa Björn Vikström muistuttaa monen mielestä isäänsä John Vikströmiä. Toisaalta moni luonnehtii piispaa etäiseksi hahmoksi, jota on vaikea lähestyä. Vikström on sivistynyt ja syvällinen pohdiskelija, jolla on nuori mieli. Alueen ihmiset arvostavat erityisesti Salmen linjakkuutta virkakysymyksessä ja saamelaisten aseman esiin nostamista. Salmea pidetään taitavana puhujana ja lämpimänä keskustelukumppanina. 1963) on miellyttävä ja sympaattinen ihminen. Ennen kaikkea Salmi on puhunut keskinäisen kunnioituksen puolesta. Toisten mielestä piispa voisi ottaa herätysliikkeiden edustajia enemmän huomioon. Median edustajat ja seurakuntaväki toivovat piispalta entistä rohkeampia kannanottoja. Seurakunnissa kiitetään myös Salmen viimeaikaisia kannanottoja avioliittolakiin. Piispana 2009– Haastateltavien kesken vallitsee täysi yksimielisyys siitä, että Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström (s. Diplomaattisella asenteella on kääntöpuolensa. Oppineen teologin katsotaan olevan erityisen vahvoilla kirjallisessa ilmaisussa. Hän etenee keskustellen eikä sanele tai komentele. Hän on tuonut esiin oman kantansa mutta jättänyt tilaa myös toisenlaisille tulkinnoille. Erityisesti huonoina aikoina kaivataan myös rohkaisua: haastatteluissa todettiin, että piispa voisi omalta osaltaan vahvistaa uskoa pohjoisen Suomen elinvoimaisuuteen. Porvoon hiippakunnassa on siipi, joka pitää Vikströmiä teologisesti liian liberaalina. Yhteiskunnan päättäjiin Salmi pitää yhteyttä, mutta yhteys voisi olla tiiviimpikin. Vikströmiä pidetään helposti lähestyttävänä ja tasavertaisena lähimmäisenä, jolla on jalat maassa. Vikströmiä kiitetään siitä, että hän pohtii aktiivisesti kirkon ja uskonnon merkitystä nykyajan ja tulevaisuuden Suomessa. Piispan toivotaan ottavan suorasanaisemmin kantaa ajankohtaisiin eettisiin kysymyksiin. Hän tietää, että media vaatii nopeaa reagointia. Kotimaa 15.1.2015 14 MATKALLA Björn Vikström, Porvoo Sympaattinen älykkö voi olla liiankin kiltti. Tasapainoilun takia Vikströmin oma linja jää toisinaan epäselväksi: osa haastateltavista pitää Vikströmiä teologisesti liberaalina, toiset sijoittavat hänet kirkolliseen keskustaan
Tulkitsetko isoa kirjaa kirjaimellisesti?
Rovaniemeltä kotoisin oleva Kati Miettunen työskentelee Mogadishussa Kirkon Ulkomaanavun projektimanagerina.. Kotimaa 15.1.2015 16 MATKALLA Rovaniemeltä kotoisin oleva Kati Miettunen työskentelee Mogadishussa Kirkon ulkomaanavun projektimanagerina
Molemmat ovat helteisen ja arvaamattoman arjen tärkeitä voimavaroja. Silti järjestö tekee täällä yhä lähes päivittäin tuhoisia iskuja. KUA:n ja sen paikallisten yhteistyökumppanien hahmottelema sovittelumalli on Somalian oloissa uusi. Se häädettiin rajujen kaupunkitaistelujen jälkeen Mogadishusta kolme vuotta sitten. Somaliassa ei ole tunnettu rauhaa sisällissodan puhjettua vuonna 1990. Kun taas hallintorakenteet puuttuvat, ei näitä kiistoja voida ratkoa. – Kolikon toisella puolella lukee siis rauhantyö, toisella hallintorakenteen vahvistaminen. Vaikka tilanne on yhä rauhaton ja riskialtis, edellytykset rauhantekoon voivat sittenkin olla paremmat kuin koskaan aiemmin.. Sitä toteutetaan romahtaneessa valtiossa, jossa ei ole ollut toimivaa keskushallintoa 25 vuoteen. Miettunen on työskennellyt kohta puoli vuotta KUA:n Somalian-ohjelmaa johtavan Jama Egalin ohjauksessa. Kati Miettunen alkaa selvittää vetämänsä Kirkon Ulkomaanavun Keski-Somalian rauhanhankkeen sisältöä. Sitten hopeiset egyptiläiset korvakorut heilahtavat. – Eväitä parempaa tulevaisuutta varten on tehtävä puitteissa, jotka ovat tarjolla, Miettunen korostaa ja asettaa vesipullon ja kännykän eteensä pihapöydälle. KUA on noussut Somaliassa merkittäväksi rauhanrakentajaksi aloitettuaan täällä sovintotyön vuonna 2008. Ne ovat kuitenkin lupautuneet nyt toimimaan hallituksen kanssa uuden yhtenäisen aluehallinnon perustamiseksi. Paikallissovittelun tuloksina klaanit ovat jo yli 20 kertaa kyenneet katkaisemaan pitkän vihanpidon seuduilla, missä hallituksella ei ole vaikutusvaltaa. Kun portti aukesi, edessä odotti ampumapesäke pyssymiehineen sekä ajoesteitä. Myös kädet käyvät, mutta maltillisesti. Siellä kasvaa jo toinen sukupolvi, jolle rauha on tuntematon käsite. – Ei mikään kovin selkeä tilanne. – Ei rauhantyössä silti tarvitse keksiä pyörää joka kerta uudelleen – oleellista on että saa sen pyörimään. – Somalit ovat jo kauan korostaneet, ettei rauhanhanke voi onnistua ilman perinteisten ja uskonnollisten johtajien määrätietoista mukanaoloa, Miettunen muistuttaa. – Heillä on todellista päätösja arvovaltaa. Väliaikaishallitus hallitsee lähinnä Mogadishua ja muutamaa suurempaa kaupunkia Afrikan unionin Amisom-joukkojen 22 000 sotilaan turvin. Sama kaava pätee aina: täytyy löytää oikeat henkilöt, joilla on oikea asenne ja valtuutus toimia. Kuten kaupunkiajot Mogadishussa yleensäkin, saapumiseni tapaamiseen on sujunut kuin agenttitarinoissa. KUA:n tuella vuonna 2010 pystytetty perinteisten ja uskonnollisten klaanijohtajien yhteistyöelin oli ratkaisevassa asemassa kun Somalian uutta perustuslakia laativa kansalliskokous sekä nykyhallitus luotiin. Miettusen mielestä linjavalinta on paitsi järkeenkäypä myös välttämätön. KUA:n majoitusalue sijaitsee tarkkaan vartioidulla alueella lentokentän liepeillä, minne useimmat kansainväliset järjestöt keskittävät toimintansa. Pidemmillä matkoilla autoa suojaa aseistettujen turvamiesten saattue omalla ajoneuvollaan. Mogadishu on yksi maailman riskialttiimpia paikkoja ulkomaisille työntekijöille. Suora katse mittailee kyselijää tarkkaan. Paikallisten kiistojen sovittelu ja aluehallinnon kehittäminen ovat sen avaintavoitteita. Siihen pysähtyisivät hyökkääjät. Mogadishussa jokainen lähestyvä auto on mahdollinen itsemurhapommittaja. Toinen ei toimi ilman toista, hän tiivistää. Tukevan teräsportin edessä on raskas metallipuomi. Kotimaa 15.1.2015 MATKALLA 17 Sovittelutyötä sotaisassa Somaliassa Kati Miettunen rakentaa rauhaa Keski-Somaliaan. Eikä olisi samalla lainkaan paha tutkia, miten oma menneisyytemmekin olisi voinut mennä ihan eri suuntaan. Silti oli syytä jarruttaa pehmeästi, ettei vartiomiehen ase kääntyisi tuulilasia kohti. Mikään ei paljasta, että sisällä toimii kansainvälinen järjestö. Istumme KUA:n työntekijöiden majoitusalueen sisäpihalla Somalian pääkaupungissa Mogadishussa, tilapäisesti suojassa 35 asteen terällä paahtavalta auringolta. Sitä ympäröi kahden miehen korkuinen vankka muuri, jonka harjaa kiertää piikkilankakieppi. Varsinkin kun nämä kolme ovat toisistaan sekä keskushallituksesta täysin erillisiä ja niiden välejä hiertävät erilaiset historialliset kitkat. teksti ja kuvat: Hannu Pesonen Punaisen huivin verhoama otsa rypistyy aavistuksen verran. – Suomella on hyvät eväät tukea rauhanhanketta. KUA:n Somalia-ohjelma lukeutuisi varmasti voittajaehdokkaisiin määritettäessä Suomen mutkikkainta kansainvälistä apuhanketta. Sota ja siihen liittyvät taudit ja puute ovat vaatineet miljoonan ihmisen hengen. Toisin kuin muu kansainvälinen yhteisö, KUA on nostanut perinteiset ja uskonnolliset johtajat sekä sovintotyön että hallintorakenteiden lujittamisen ytimeen. Onhan meillä oltu aika samanlaisessa tilanteessa kansalaissodan jälkeen. Tulokset hyödyttävät kymmeniä tuhansia ihmisiä. Se tähtää vakauden lisäämiseen ja sovintoon levottomalla, jatkuvien klaanikahinoiden koettelemalla alueella. Ulkopuolista tukea tarvitaan auttamaan osapuolet puheväleihin, kehittämään neuvottelumalleja sekä tuomaan käytännön voimavaroja. Yli puolta Somaliaa valvoo ääri-islamilainen Al-Shabaab-järjestö. Puolitoista miljoonaa somalia on paennut maasta, yhtä moni elää evakkoina kotimaassaan. Koti ei ole hänen linnansa vaan linnoituksensa. Keski-Somaliassa on Somalian väliaikaishallituksen hallintorakenteiden lisäksi kolme paikallista hallintoa. Mogadishun viranomaisten, hotellien ja ulkomaisten järjestöjen tilasuunnitteluun on syynsä. Kohteina ovat hallituksen rakennukset ja sotilaat, Amisom-joukot, ulkomaalaiset sekä ääri-islamilaisten käytösnormeja uhmaavat somalit. – Jos Somalian klaanien välisiä kitkanaiheita ei selvitetä, ne voivat lamauttaa uuden aluehallinnon toiminnan. Ympärillämme on muureja, verkkoaitaa, suljettuja portteja ja kalteri-ikkunoita. Omasta historiasta ja kokemuksista voi ammentaa oppia. Perinteisten johtajien lisäksi neuvotteluissa ovat mukana väkivallantekijät, vihanpidon uhrit ja heidän sukulaisensa. Nousin lähtöpaikassani salaa auton tummennettujen lasien taakse
– Äärimmäisyyksiä riittää suuntaan jos toiseen. Oma liikkumiseni on ennemminkin vähentynyt, koska minnekään ei oikein voi kävellä. Paluumuuttokin on vilkastunut. Samaan aikaan kaupunki on odottamattoman kaunis, varsinkin merenranta ja vanhakaupunki. Kaikki on silti yhä hauraalla pohjalla. Miettunen on kotoisin vajaan 300 asukkaan Vanttauskoskelta Rovaniemen liepeiltä. – Emme halua ehdoin tahdoin nostaa esiin kristillistä taustaa rauhantyössä tyystin islamilaisessa maassa. Egyptissä hän seurasi, miten arabikevään into haihtui raakaan valtataisteluun vanhan hallinnon, armeijan ja äärimuslimien välillä. Kyllä paikan päällä selviää, missä todellisuudessa tulen elämään. Seinissä on luodinjälkiä ja ammottavia aukkoja, kadut täynnä asemiehiä. Salamakehitystä on silti turha odottaa, ja turvallisuustilanne aaltoilee edestakaisin. Tai FCA, kuten työntekijät itse kutsuvat sitä. Kärsivällisyys ja itsehillintä ovat Lähi-idässä ja Itä-Afrikassa tärkeitä ominaisuuksia. Miksi turhaan muodostaa vääriä odotuksia. Korostamme, että KUA:n periaate on tukea kaikkia avuntarvitsijoita uskontoon katsomatta. – Ajattelemme liikaa sotimisen ideologisia perusteita. – Toivoa todellakin on. – Olen jopa vähän ihmetellyt näitä kulttuurishokkijuttuja. Pysyvämpi oleskelu olisi ongelmallista, koska somalikumppaneiden on vaikeampi vierailla siellä. Tampereen yliopistossa Miettunen luki kansainvälistä politiikkaa ja sosiologiaa. Somaliassa Miettunen aloitti Kenian pääkaupungissa Nairobissa käydyn lyhyen koulutusjakson jälkeen. Tai lentokentällä, joka toimii Mogadishun vihreänä vyöhykkeenä, suojattuna turva-alueena. – Länsimaalaiset eivät kävele Mogadishussa lentokentän ulkopuolella. Kemijoen yläjuoksun vanha uittokylä on energiayhtiö Kemijoki Oy:n tärkeitä vesivoiman lähteitä. Hänen työnään oli hallinnoida Egyptin ja Sudanin kansalaisyhteisöä tukevia kehityshankkeita. Opintojen edistyessä Miettunen pääsi vuonna 2009 Suomen Iranin-suurlähetystöön Teheraniin puoleksi vuodeksi korkeakouluharjoittelijaksi. Se loi hyvää pohjaa nykyiselle: tuen piiriin kuului naisten asemaa vahvistavia ja kidutuksen vastaisia hankkeita sekä ihmisoikeustarkkailua. Kärsivällisyyttä tarvitaan siinäkin. Paraikaa Somaliaa ja kansainvälistä yhteisöä piinaa huoli kolmen vuoden takaisen Afrikan sarven kuivuuden uusiutumisesta. Monesta tulee vapaa-ajanviettomahdollisuuksien puutteen vuoksi Somaliassa urheiluhullu. Kulttuurishokkia ei tullut. Tuolloin aution Bakaaron keskustorin liikkeitä on kunnostettu ja kauppa käy. Mikäli tilanne pahenee uudeksi nälkäkatastrofiksi, rauhanteon ainekset saattavat kuivua kasaan. Kotimaa 15.1.2015 18 MATKALLA – Somaliassa työskentely ja asuminen vaativat kärsivällisyyttä, Miettinen kertoo. Kerron, että omissa silmissäni Mogadishu näyttää selvästi vireämmältä ja toiveikkaammalta kuin se taistelujen ja nälkäpakolaisten täyttämä kaaosmainen rauniokaupunki, jossa viimeksi vierailin kolme vuotta sitten. Vaikka tilanne on yhä rauhaton ja riskialtis, edellytykset rauhantekoon voivat sittenkin olla paremmat kuin koskaan aiemmin. Muurin takana aasikärry kilkattaa, panssariautosaattue jyrisee ohi, jalkapallo läsähtää seinään ja äiti läksyttää viikareitaan tiukkasanaisesti. Näin suhtauduin myös Iraniin ja Egyptiin. Viime syksyn sateet jäivät suurelta osin taivaalle. Ennen kuin Kemijoen kohina vaihtui aavikon hiekkatuulten suhinaan, tarvittiin välietapeiksi Tampere, Teheran ja Kairo. • Kati Miettunen, 31 • Syntynyt Rovaniemellä, asuu Mogadishussa. Somalian kehitys kohti vakaampaa yhteiskuntaa ei ehkä Suomesta käsin näytä kovin huimaavalta, mutta paikallisnäkökulmasta eteenpäin on menty melkoisesti. Mitä enemmän tuloksia on tullut, sitä tarkemmin kansainvälinen yhteisö on kuitenkin alkanut kuunnella KUA:n viestiä ja hakea siltä asiantuntija-apua. Mogadishu on monessa suhteessa kummallinen paikka asua, Miettunen myöntää. Sodan jälkiä näkyy joka puolella. Miettusen päivät kuluvat KUA:n kumppanijärjestön CRD:n toimistolla sekä tapaamisissa hallituksen laitoksissa ja hotelleilla. Usein kyse on aivan käytännön syistä – jos ei ole työtä, tulevaisuutta tai koulutusta, voi olla että ainoa tapa ansaita ja tukea perhettä on ryhtyä Al-Shabaabin soturiksi. Valmistuttuaan vuonna 2011 hän työskenteli Suomen Egyptin-suurlähetystössä Kairossa vajaat kolme vuotta. • Perhe: Äiti, sisko ja kaksi veljeä sekä sekalainen valikoima tätejä, setiä ja serkkuja • Tehtävä: Projektimanageri, Somalian keskialueiden rauhanhanke • Harrastukset: Lukeminen, tanssi, ympäri maailmaa pliuvaaminen (edestakaisin kulkeminen) Silti YK, Yhdysvallat ja EU ovat keskittyneet lähinnä pumppaamaan neuvoja, rahaa ja aseita keskushallitukselle Mogadishuun. Postilaitos käynnistyi hiljattain. KUA tunnetaankin Somaliassa nimellä ”hay’adda aawatta”, rauhan järjestö. • Kati Miettunen, 31 • Syntynyt Rovaniemellä, asuu Mogadishussa. • Perhe: Äiti, sisko ja kaksi veljeä sekä sekalainen valikoima tätejä, setiä ja serkkuja • Tehtävä: Projektimanageri, Somalian keskialueiden rauhanhanke • Harrastukset: Lukeminen, tanssi, ympäri maailmaa pliuvaaminen (edestakaisin kulkeminen) Ympärillä on muureja, verkkoaitaa, suljettuja portteja ja kalteri-ikkunoita.. – Ja kivuliaasta historiasta huolimatta somalit ovat todella mukavia, avoimia ja vieraanvaraisia! – Somaliassa työskentely ja asuminen vaativat kärsivällisyyttä, Miettinen kertoo. Toisaalta eräs kokenut työtoveri muistutti, ettei pidä myöskään olla liian pitkämielinen – silloin ei mikään etene. KUKA. KUKA. Dollarinkuvat välkkyvät maan ensimmäisen pankkiautomaatin näyttöruudulla. KUA:n ohjelmaan liittyvät vahvasti naisille ja nuorille tarkoitetut koulutusja ansaitsemishankkeet. Toistaiseksi Somalian hallitus ja Al-Shabaab torjuvat kumpikin keskinäiset neuvottelut. Apumme tulkitaan muutenkin hyvin helposti hallinnon tukemiseksi. – Liikkuminen on lentokentällä vapaampaa ja voi seurustella muiden ulkomaalaisten kanssa. Lähi-itä oli silloin mielenkiintoisessa vaiheessa, mutta se oli myös synkkää aikaa: Miettunen näki Iranissa, miten orastava demokratialiike murskattiin. Pieni kylä, jossa on sopeuduttava muihin ja siihen, että asutaan tiiviisti. Arjen ulkoiset puitteet ovat ahtaat ja pelkistetyt. Miettunen on samaa mieltä. Mekin liikumme panssariautolla aseistettujen vartijoiden kanssa. – Miksi ylipäätään kiinnostua tästä alueesta, jos on kärsimätön. Sisäpihan nurkkiin jääneet pihapuut nuokkuvat keltaisen hiekkakalvon alla. Niillä pyritään karsimaan konfliktin syntysyitä ennakkoon. Luontokin voi iskeä vaarallisesti. – Olen ollut kiinnostunut maailmanpolitiikasta ja rauhanvälityksen mahdollisuuksista pienestä pitäen. Joskus saatamme viettää siellä viikonlopunkin. – Tämä on vähän kuin Vanttauskoski
Hän osoittaa, miten moninainen uskonnollisten liikkeiden kirjo on ollut ja sijoittaa ne hyvin aikansa yhteiskunnan muuhun kehitykseen. Uusia liikkeitä ja uusia ajatuksia nousee. Suomenkielisten tieteellisten julkaisujen painoarvoa kasvatettiin opetusja kulttuuriministeriön perusteissa tutkimuksen rahoitukselle. Kummallinen piirre suomalaisessa herätysliikeajattelussa on ollut niiden vakioiminen. JOOnA rAUDASKOSKI KIrJA Ekumeniikan professorin Risto Saarisen uutuuskirjassa on vahva elämäntapaoppaiden tyyli. Ja niin kuin ennenkin, vaikutteet tulevat ulkomailta. Hyvää ja kiihkotonta esitystä jää vaivaamaan totuuden käsitteen puutteellinen avaaminen. Rähinöitsijät nostettiin eturiviin. Kirjan yksi tarkoitus on ollut ottaa kantaa tuoreeseen avioliittolakiin. Ensin niitä oli pitkään neljä ja vähän yli 50 vuoden ajan niitä on sanottu olevan viisi. kuvA: TuiJA PyhäRAnTA Saarisen tarkastelussa rakkaus laajenee ihmisten välisistä suhteista esimerkiksi totuuden rakastamiseen tieteessä ja uskonnoissa.. Saarisen mukaan sekä uskonnolla että tieteellä on yhteinen pyrkimys totuuteen. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama Gaudeamus-kustantamo tunnetaan laadukkaista tiedekirjoistaan. Kristillisten liikkeitten kokonaistilanne ei ole kuitenkaan niin jähmeä kuin miltä virallinen herätysliikekartta näyttää. Herätysliikkeet ovat itse osallistuneet tämän kovin yksinkertaistetun mallin pyhittämiseen. Hänen mukaansa avioliitto on kahden ihmisen tahtoon perustuva vapaaehtoinen liitto. Professori Risto Saarinen pyrkii tuoreessa kirjassaan popularisoimaan johtamansa Suomen Akatemian Järki ja uskonnollinen hyväksyminen-huippuyksikön tutkimustuloksia. Suomalainen herätysliikekirjallisuus vankistui viime syksynä, kun Teemu Kakkuri julkaisi teoksen Suomalainen herätys. Raikasta uudelleenajattelua, ravisteluakin, kaivattaisiin vanhoissa kirkoissa Suomessa ja muualla. Myöhemmin tehdään toimintakeskuksia ja opetetaan lapset liikkeen omissa rippikouluissa. Tämä yhtäläisyys ei kuitenkaan ole sisällöllistä. Kirjan viimeinen luku on lyhyt puheenvuoro uskonnon ja tieteen välisistä suhteista. Se tarjoaa ajateltavaa niin suvaitsevaisuudesta kuin avioliitosta. Uusiin ajatuksiin kohdistuu moite: opillisesti arveluttavia. Menneiden sukupolvien tekemiä löytöjä vaalitaan oman porukan aarteina. Sellainen kehitys alkaa, kun perustetaan lehti, hankitaan kivitalo ja oma opisto. Kotimaa 15.1.2015 YHDESSÄ 19 TEOLOGIASSA TAPAHTUU V ellovassa lähetysmäärärahakeskustelussa on toistunut pahamaineisena sana herätysliikkeet. Kirjan taustalla on kaikesta huolimatta Saarisen tutkimustyö Suomen Akatemian Järki ja uskonnollinen hyväksyminen -huippuyksikössä. Näillä katolisesta teologiasta löytämillään perusteilla Saarinen esittää myönteisen kannan samaa sukupuolta olevien liitoille. Toinen outous on liikkeiden jähmettyminen. Samalla sanalla on ollut arveluttava kaiku, kun sukupuolija seksuaalivähemmistöjen oikeuksia koskeva keskustelu on liittynyt kirkollisiin teemoihin. Kirjan painopiste on länsimaisessa kulttuuriperinnössä. Samalla hän moittii katolisen kirkon ajattelua epäjohdonmukaiseksi. Tähän sopii mainiosti Saarisen huomio: uskonto ei yksin riitä selittämään kenenkään toimintaa. Kakkuri kuljettaa lukijansa 1700-luvun alusta nykypäivään. Väärästä opista syytettiin myös vanhoja liikkeitä silloin, kun ne olivat herätysliikkeitä. Yksittäisistä ajattelijoista merkittävimmän roolin saa kuitenkin kiinalainen mestari Kong eli Konfutse. MIKKO MALKAvAArA Kirjoittaja on teologian tohtori, joka toimii lehtorina Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Kirja julkaistiin viime viikon torstaina osana Helsingin yliopiston Tieteen päivät -tapahtumaa. Oppi rakkaudesta on suunnattu useimpia tiedekirjoja laajemmalle lukijakunnalle. Persoonat ovat yksittäisiä ideologioita monimutkaisempia. Saarinen kommentoi tuoreeltaan Nelosen hääohjelmaa kirjansa julkistamistilaisuudessa. Uskonnolliset säilöjät katsovat sellaista kauhuissaan. Lukujen loppuihin sijoitetut ajatuskaaviot helpottavat omien ajattelutapojen pohtimista. Saarisen tarkastelussa rakkaus laajenee ihmisten välisistä suhteista esimerkiksi totuuden rakastamiseen tieteessä ja uskonnoissa. Vähitellen näitä liikkeitä, muuntuneina tosin, alettiin kutsua meidän herätysliikkeiksemme, kirkollisen ja uskonnollisen elämän rikastuttajiksi. Kirkolle oli niistä paljon kiusaa ja vaivaa. Suuri osa tämän hetken uudistusliikkeistä toimii niiden ulkopuolella. Kirja muistuttaa sekä ulkoasunsa että kirjoitustyylinsä puolesta enemmän elämäntapaopasta kuin huippututkijan tieteellistä esitystä. Niin sanottujen johdantokertomusten päähenkilöt tarjoavat lukijalle samaistumisen kohteita. Sen kirjojen joukossa Oppi rakkaudesta on selvästi populaareimmasta päästä. Kirjan tekee ajankohtaiseksi myös Pariisin terrori-isku, joka on jälleen herättänyt keskustelua kulttuurien kohtaamisesta, islamista uskontona ja uskontojen suvaitsemisen rajoista. Samalla viikolla, kun Saarisen suvaitsevaisuutta, rakkautta ja avioliittoa käsittelevä kirja ilmestyi, huomiota sai televisiokanava Nelosen uusi ohjelma Ensitreffit alttarilla. Mielenkiintoisen näkökulman kirjan julkaisuajankohtaan ja tyyliin tuo yliopistojen rahoituksessa vuoden alussa tapahtunut muutos. Vastaavasti vastentahtoinen vihkitoimitus ei ole riittävä. Tiukimman tulkinnan mukaan avioliitto voi olla avioliitto myös ilman vihkitoimitusta. Gaudeamus kuuluu opetusministeriön käyttämälle Julkaisufoorumi-listaukselle ja Oppi rakkaudesta sen niin sanottuihin vertaisarvioituihin julkaisuihin. Teos saattaa nousta ajankohtaiseksi uudestaan, kun evankelis-luterilaisessa kirkossa aloitetaan keskustelu käytännön suhtautumisesta siihen. Toinen näkyvä rakkauden teoreetikko on italialainen renessanssiajan teologi Marsilio Ficino. Saarinen ei lähesty heitä erityisen analyyttisesti, vaan esittelevällä ja ymmärtävällä otteella. Herätys Oppitunti rakkaudesta Harva kirja osuu ilmestyessään yhtä sopivaan hetkeen kuin ekumeniikan professori Risto Saarisen Oppi rakkaudesta (Gaudeamus, 2015). Saarinen toteaa elämänfilosofisen tyylin valinnan olleen tietoinen yritys välttää tieteellisen esitystavan pitkäpiimäisyyttä. Aikoinaan herätysliikkeet olivat herättelijöitä ja haastajia
Kas, portin avaa Herra armossaan.” John Bunyan oli pidetty saarnaaja – paitsi anglikaanisen kirkon mielestä. Henkilöiden nimet kertovat heidän luonteensa. Monet menevät avarasta porMatkalla Taivaan iloon HENgELLINEN kIrJALLISUUS 1600-luvulla kirjoitettu Kristityn vaellus on kristillisen kirjallisuuden klassikko. Kun Jumala ryhtyi luomaan universumia, hän antoi kolminaisuuden liikkeen jatkaa virtaansa avaruuden laulussa, meren aalloilla, aviovuoteessa, kirkon pyhässä liturgiassa... Se sai seurakseen vuonna 1834 Kristityn vaelluksen jatko-osan Christityn Lesken ja Lasten Waellus Ijankaikkisuuteen. Kristityn vaelluksen esimerkki tekee kilvoittelusta seikkailun, elämänpituisen pyhiinvaelluksen. Jerusalemin temppelin valmistuttua ja pappien kannettua sinne Jumalan lain taulut, Daavid oli niin onnellinen, että hän tanssi. Epäilyksen suo, turhuuden markkinat ja oikealta polulta eksyminen tuntuvat kovin tutuilta tämänkin ajan kristityille. John Bunyan oli taitava kirjoittaja, hänen tekstinsä on värikästä, tunteita herättävää ja jopa huumorintajuista. Kun hän vietti joulun alla syntymäpäiviään Vatikaanissa, sadat parit tanssivat Pietarin kirkon aukiolla paavin lempitanssia, argentiinalaista tangoa. Kirja on allegorinen eli vertauskuvallinen opas kristityn elämän kuoppaiselle tielle. Kun Kristityn täytyy aloittaa matkansa ahtaan portin läpi, viitteenä on Matteuksen evankeliumin 7 luku, 13. Siinä Kristityn vaimo tulee herätykseen ja lähtee samankaltaiselle matkalle kuin miehensä aiemmin. On esittävää taidetanssia, ylistystanssia, gospelkuntotanssia, israelilaisia piiritansseja. Kun aikuisena luin Kristityn vaelluksen uusimman käännöksen, näin sen aivan eri silmin kuin lapsena. Kolme lähes kauhua herättänyttä teosta on jäänyt vahvasti mieleeni: Jöröjukka, Suomen kansan satuja ja tarinoita sekä John Bunyanin Kristityn vaellus. Myös ne 1800-luvun pelottavat piirroskuvat. Puritaani-baptisti John Bunyan joutui vankilaan 12 vuodeksi. DANIELLE MIETTINEN danielle.miettinen@kotimaa.fi Alussa oli tanssi Lapsuudenkotini laajasta kirjahyllystä löytyi lukemista myös lapsille. Kristityn vaellus perustuu uneen, jonka englantilainen kattilanpaikkaaja, kupariseppä ja saarnaaja John Bunyan (1628–1688) näki. Kirja ilmestyi vuonna 1678 nimellä The Pilgrim’s Progress from This World to That Which Is to Come. Evankelista ja Toivo ovat hyviä tyyppejä, pahiksia ovat muun muassa Epäluulo, Pelkuri, Tekopyhä ja Maailman Viisas. Tänä aikana hän kirjoitti muun muassa Kristityn vaelluksen. Maailmankaikkeus on syntynyt kolminaisuuden keskinäisestä rakkaudesta, joka on vuoropuhelua, liikettä, rytmiä – kuin tanssia. Se on positiivinen elämänlähde, joka on saattanut meidät yhteen.” Viime vuoden tiedon ja tarinoiden virrasta mieleeni jäi tanssitaiteilija Tero Saarisen radiohaastattelu. Häntä syytettiin luvattomasta saarnaamisesta, jumalanpalveluksen laiminlyömisestä ja tottelemattomuudesta piispaa kohtaan. Kotimaa 15.1.2015 20 YHDESSÄ NOJATUOLI ”T anssi asuu meissä kaikissa, ja on aina asunut. Alussa oleva lainaus on häneltä. Tulin tanssitunnilta kotiin haltioituneena. Kristityn vaellusta pitääkin lukea yhdessä Raamatun kanssa, jolloin se avautuu kunnolla. Se on myös armollinen, lankeemuksen jälkeen saa palata oikealle tielle. Viimeisin, Oili Räsäsen suomentama on ilmestynyt vuonna 2009 Päivä-kustannukselta. jae: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Oli taas kerran ollut mahtavaa heittäytyä yhdessä musiikin rytmiin ja nauttia ruumiillisuudesta. Kotona mies sai kuulla esitelmän siitä, mitä yhteistä on hyvässä messussa ja tanssimisessa. Kun israelilaiset pakenivat Egyptin orjuudesta, suuren meren kodin puoleisella rannalla Mirjam johti naiset kiitostanssiin. Altis Pelkuri John Bunyan. Englannin puritaanit eivät muuta kirjallisuutta hyväksyneet. Eikä meidän ole tarkoitus hypellä kameleiden lailla, vaan voidaksemme yhtyä tanssiin enkelikuoron kanssa.” Tanssi joutui kirkosta ulos sadoiksi vuosiksi, mutta nyt se on täällä taas. Viimeksi mainittu on herättänyt helvetinpelkoa ja ohjannut lukemattomia sukupolvia ahtaan portin kautta oikealle tielle. Konstantinopolin piispa, kirkkoisä Johannes Khrysostomos oli jo varovaisempi: ”Siellä missä on tanssimista, on myös paholainen. Onpa jopa sielunhoitoa, jossa käytetään tanssiterapian elementtejä. Vertauskuvallisessa kertomuksessa Kristitty (Mr Christian) vaeltaa Turmion kaupungista kohti Taivaan kaupunkia. Kirjan runot on suomentanut Anna-Maija Raittila. Vankilassa hänen lukemistonaan oli ainoastaan Raamattu. Engelskan kielellä kokoonpandu Johan Bunianilda, saarnamies Betfordisa.” Sittemmin suomennoksia on ilmestynyt lukuisia. Jumala ei ole antanut meille jalkoja tanssimista vaan kävelyä varten. Maailma ei tässä asiassa ole juurikaan muuttunut. Savon kruununvouti Jakob Johan Malmberg suomensi kirjan saksankielestä, ja se julkaistiin vuonna 1809 nimellä Yhden Kristityn Waellus. Piispa Basileios Suuri kysyi 300-luvulla, voiko olla mitään siunatumpaa maan päällä kuin imitoida enkelten piiritanssia. Ensimmäiset suomalaispainokset olivat vanhaa kirjasuomea. Matkallaan hän kohtaa monenlaisia kiusauksia, vaikeuksia ja vaaroja. Yksi Ahdas portti-luvun runoista on Marja Sévonin käsialaa: ”Ken sisään tahtoo, älköön empikö, vaan kolkuttakoon; älköön epäilkö, että mitään muuta vaaditaan. Hänen polkunsa varrelle ilmestyy myös lukuisia henkilöitä, jotka joko houkuttelevat luovuttamaan tai auttavat kulkijaa eteenpäin. Ensin mainitun kansilehden teksti kuuluu näin: ”Yhden kristityn vaellus autuahan ijankaikkisuteen, joka moninaisilla kauneilla kuvauxilla eteenasettaa katuvaisen ja Jumalata etsiväisen sielun tilan. Tanssista iloitsevilla kristityillä on kiinnostavia esikuvia, kuten paavi Franciscus