vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –1 1 16 Joogamatot tulivat kirkkoon Kristillinen jooga herättää ihastusta ja vihastusta 12 Media käsittelee yleensä kristinuskoa myönteisesti Minna Canth sai paljon kritiikkiä kirkolta. 9 Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 4
Voi käydä niinkin, että rumat tilastot alkavat toteuttaa itseään. Keskitymme siihen, mikä kristinuskossa yhdistää. Alueelle on myöhemmin tavoitteena saada myös hoivapalveluita, kuten vanhusten perhehoitoa. Vuosien kuluessa idea on laajentunut ajatukseksi eri sukupolvia yhdistävästä kristillisestä asuinalueesta. – Kysymyksiä on herättänyt, miten alueelle hakeudutaan ja onko se avoin kaikille. Itse tulin mukaan vuonna 2010, kun Jumala antoi minulle näyn kristillisestä vanhusten asuinyhteisöstä. aluksi Tuija PyhäranTa Toimittajan vauva joutui kastetilastoinnissa väärään sarakkeeseen. 2 Miten kristillisyys tulee näkymään alueella. 3 Kenelle asunnot soveltuvat ja onko niille ollut kysyntää. Yhteiset tilat mahdollistavat yhteiset hetket esimerkiksi rukouksen äärellä. | Kuva: Jukka Granström hanna-lEEna ForsMan Laiho ry:n sihteeri ja Keski-Uudenmaan kristillisen koulun vararehtori itseään toteuttava tilasto T ämän lehden sivulla 7 on iloisia uutisia Helsingin kastetilastoista: vauvoja kastetaan luultua enemmän. EMilia Karhu ”Jumala antoi näyn kristillisestä asuinyhteisöstä” Parkkipaikan tilalle aiotaan rakentaa kristillinen asuinalue. Vuosittain kuudennes helsinkiläisvauvojen kasteista on tilastoitu väärin. | viikon henkilö | Keski-Uudenmaan kristillisen koulun ja päiväkodin läheisyyteen Järvenpäähän aiotaan rakentaa yhteiskristillinen, yhteisöllinen asuinalue. Kyseessä ei ole minkään yksittäisen seurakunnan asuinalue. Asuntojen myynnistä vastaa rakennuttaja Master Kodit Oy. Olimme lähdössä pian kasteen jälkeen ulkomaille juhlimaan ystäviemme häitä, mitä varten vauvalle piti saada passi ja siihen tietysti nimi. hankkeen puuhanaisen hanna-leena Forsmanin mukaan alueen asukkaita yhdistää raamattuun pohjautuva kristillinen usko. – Yhdistyksessä toimii eri kristillisiin seurakuntiin kuuluvia ihmisiä, joiden sydämellä on kristittyjen ikäihmisten tukeminen. Isoa kuvaa tilastoharhan paljastuminen ei muuta. Kysyntä on ollut vilkasta. KOTIMAA | 14.3.2019 2. Asukkaaksi ovat tervetulleita kaikki, jotka haluavat asua tällaisella alueella. Nyt Helsingin seurakuntayhtymä on korjannut kastetilastoa vastaamaan paremmin todellisuutta. – Tulevia asukkaita yhdistävät erityisesti Raamattuun pohjautuva kristillinen usko, lähimmäisenrakkaus ja rukous. Lisäksi on kyselty, onko hanke jonkin yksittäisen seurakunnan suunnittelema. – Asunnot soveltuvat sekä tukea tarvitsevien vanhusten että eri-ikäisten ihmisten ja perheiden kodeiksi. 4 Millaisiin ennakkoluuloihin olette törmänneet hankkeen saatua julkisuutta. Suunnitteilla on kolme asuinkorttelia, joista ensimmäiseen on tulossa 51 asuntoa. Ongelma koskee kaikkia seurakuntia, mutta Helsingin kastetilastoon se on tehnyt erityisen ison loven. Uutisesta opin, että aikanaan meidänkin vauvamme rumensi turhaan kastetilastoa. Osa kasteista on nimittäin tilastoitu väärin kirkkoon liittymisinä. Ensimmäisen vaiheen kaikki 17 vuokra-asuntoa on jo varattu, ja myös jonoa on muodostunut. Tärkeää olisi, että virhe tulee korjatuksi myös julkisuudessa. 1 Mistä idea yhteiskristillisestä asuinalueesta lähti. Edelleen on totta, että joka vuosi entistä pienempi osa vauvoista kastetaan. Mutta julkisuudessa esitetyt luvut ovat silti olleet ainakin Helsingin osalta tarpeettoman negatiivisia. Jos lehdissä kerrotaan, etteivät naapuritkaan kasta lapsiaan, saattaa alttarin kynnys nousta korkeaksi. Hankkeen taustalla on paikallinen Kristillinen vanhusten asumisyhdistys Laiho ry. Näin on käynyt vauvoille, joiden nimi on ilmoitettu ennen kastetta maistraattiin. Omistusasunnoistakin on varattu jo kolmasosa. Niinpä nimen ilmoittamisen kanssa ei ollut aikaa jäädä odottamaan kastekeskustelua, vaan kiikutimme paperit maistraattiin
| pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 14.3. Sitten menikin monta päivää sen pohtimiseen. Lisäksi on saatu 50 000 mrk:n suuruinen lahjasumma sekä Bennäsin aseman lähistöltä Lövöstä ilmainen tonttimaa. Kirkon on pysyttävä hereillä, jos se haluaa olla luonteva osa suomalaista elämäntodellisuutta. Hallitus ei saanut sitkeästi ajamaansa uudistusta maaliin osin perustuslaillisista syistä, osin poliittisesta vastustuksesta johtuen. Tarkoitukseen on kerätty varoja kannatussitomuslistoilla. tarvittuna oleminen on mukavaa tiettyyn pisteeseen asti. P ääministeri Juha Sipilän (kesk.) ilmoitus hallituksen erosta oli viime viikon uutinen, jolla on vaikutuksensa myös tähän viikkoon. Henkiseksi tueksi vaikeana aikana. Kirkon tulisi myös vaalia ja vahvistaa yhteyksiään maakuntatasoon. Kaunis maailma, sanon Jumalalle. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen, Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 49?000 KMT S2017/2018 Kotimaa 14.3.1919. En kuule vastausta hapuilevaan kommunikointiyritykseeni. Tiedostan kuitenkin mielessäni suuren Läsnäolon, Hiljaisuuden. Huokuna sanoi, että maakuntaja sote-uudistukseen varautuminen on selkiyttänyt kirkon omaa ymmärrystä sen tarjoamista palveluista ja niiden suhteesta kirkon ydintehtävään ja olemukseen. Mutta kuka meistä tahtoisi omissa ihmissuhteissaan olla vain auttaja, tarvittu. Ruotsinkielinen kristillinen kansanopisto perustetaan Pietarsaareen. Yllättävä kysymys sai minut hämilleen. Viime vuosina meillä on ollut pitkäikäisiä hallituksia. Ehkä kuvittelen, ehkä en, mutta toivon. Vaikka luterilaisen kirkon asema kapenee ja vaikutus ohenee, se on silti iso toimija, eikä vain historiallisesti. Seuraava hallitus saa pöydälleen edellisen hallituksen tekemän valmistelutyön, josta on hyvä jatkaa – toivottavasti maaliin tällä kertaa. Äkkiseltään tuli mieleen, että auttajaksi hädän hetkellä. Entä silloin, kun kaikki on oikeastaan aika hyvin tai olen jopa onnellinen. Sitä paitsi on luvassa ilmaiseksi tukkipuita ja päivätöitä. Huokuna korosti, että sote-uudistuksen raukeamisesta huolimatta tulevaisuudessakin on tärkeää jatkaa kunnan ja seurakunnan kumppanuutta. 1919 ???????. Sellaiseen vastavuoroisuuteenhan tasapainoiset suhteet perustuvat, miksi ei siis ihmisen ja Jumalan suhde. Aikuistuessani opin kantamaan vastuuta omista valinnoistani. Maalla on toki hallitus, toimitusministeriö, mutta sen kyky tehdä poliittisia avauksia on poissa. Nyt ollaan päästy niin pitkälle, että voidaan ajatella aatteen toteuttamista ennen pitkää. Mihin silloin tarvitsen Jumalaa. Kirkon on samaan aikaan oivallettava perimmäinen olemassaolonsa syy – kirkon tulee olla kirkko – sekä ymmärrettävä asemansa valtauskonnon rakenteena ja enemmistökirkkona, joka ei voi vetäytyä kuplaansa. Sipilän ratkaisua on sekä kiitelty suoraselkäisenä vastuunkantona että arvosteltu ovelana vaalipelinä. Pohjimmiltaan on kyse sotesta eli sosiaalija terveyspalvelujen uudistuksen ajautumisesta umpikujaan. Eduskuntavaaleihin on nelisen viikkoa. Oli tuleva sote minkälainen tahansa, tulevaisuuden yhteiskunta on entistä enemmän verkostoyhteiskunta. Sote-solmu opetti kirkkoakin ” Kirkon on pysyttävä hereillä, jos se haluaa olla luonteva osa suomalaista elämäntodellisuutta KOTIMAA | 14.3.2019 3. Itsenäisen Suomen aikana on istunut peräti 74 hallitusta, joten keskimäärin hallituksen ikä ei ole ollut kovin pitkä. Ikkunasta näkyy, miten auringossa kimaltavat lumihiutaleet satelevat talojen katoille. ?. Kirkossa on kuitenkin kannettu huolta siitä, tuleeko kaikkein heikoimpia riittävästi kuultua uudistuksessa ja ylipäänsä yhteiskunnassa. Pohjanmaan ruotsinkielinen kirkkokansa on jo aikaisemmin ryhtynyt alustaviin toimiin oman kristillisen kansanopiston perustamiseksi. Nuorena toivoin, että hän tekisi ratkaisuja puolestani. Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Pekka Huokuna kommentoi tuoreeltaan hallituksen eroa ja sen syytä, sotea, Kotimaa24:ssä kirkon näkökulmasta. Kirkko on Huokunan mukaan kaikissa sote-uudistusta koskevissa lausunnoissaan pitänyt sen tavoitteita kannatettavina. Siihenkö se tarve sitten jää. Hallituksen ero oli yllättävä, mutta sitä ei pidä liikaa dramatisoida, vaikka edellisen kerran hallitus kaatui ennen täyttä kautta vuonna 1982. Suomen tarvitaan sote-uudistus, siitä kaikki osapuolet lienevät yksimielisiä, mutta millainen siitä tulee ja miten se saadaan aikaan, se herättää yllättäviä intohimoja. Vanha tankaruno sen sanoo: ”Rakkauteni ei tiedä määränpäätä, ei pyri mihinkään: kohtaaminen on enin mitä tohdin toivoa.” FreiJa ÖzcaN Kirjoittaja on Kotimaan toimituspäällikkö. Mihin minä tarvitsen Jumalaa. Saajanakin on mukava olla
Siinäpä olisi ollut hyvä sauma alkaa kiemurrella, että eihän asia ole niin yksinkertainen. Ne konservatiivit, joille avioliitto on vaalissa kynnyskysymys, äänestävät Backströmiä tai jättävät kokonaan äänestämättä. Enckelliä kuvaillaan avoimeksi, välittömäksi ja iloiseksi ihmiseksi, joka ei yritä olla muuta kuin on. Hän on saanut kiitosta spontaaniudestaan ja siitä, ettei laskelmoi. Backström. Häntä pidetään myös määrätietoisena ja jämptinä. Tällä perusteella äänestäjät tietävät jo paljon siitä, mitä saavat. Hänen sanotaan kestävän erimielisyyttä ja etsivän kompromisseja. Konservatiivi, sanoi Harry S. Backströmistä tuli teologian maisteri ja pappi vuonna 2008. Siltä väliltä, totesi Sixten Ekstrand. On kuitenkin epäselvää, lunastaako hän paikkansa kaikkien konservatiivien kandidaattina. Backström siteeraa mielellään Raamattua ja puhuu tavalla, jota valtaosa kirkon jäsenistä pitää vieraana. Eniten erityistason palveluita saa Etelä-Suomessa. Isolle joukolle hiippakunnan väkeä Backström on uusi nimi. Tähän paastoon kutsumme kaikkia – että meillä kaikilla olisi toivo”, vetoomuksessa sanotaan. Sley luopuu säästösyistä myös ohjelmastaan Radio Deissä. Enckellin sukupuoli on herättänyt vaalikampanjan aikana innostusta. Viime vuonna Harry S. Backströmiä luonnehditaan luottamusta herättäväksi, reiluksi ja turvalliseksi. Lyhyestä virsi kaunis. Backströmin perheeseen kuuluvat vaimo, neljä lasta, yksi puolison lapsi ja kaksi lastenlasta. Moni turvautuu silti Backströmiin kuin hukkuva oljenkorteen. Radikaali, vastasi Lisa Enckell heti ja hymyili. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Porvoon hiippa| lyhyesti | Saattohoidon saatavuus vaihtelee Saattohoidon ja palliatiivisen hoidon saatavuus vaihtelee alueellisesti, kerrotaan sosiaalija terveysministeriön asettaman työryhmän väliraportissa. Backström on lähellä eläkeikää, mutta hänen pappisuransa on vasta vuosikymmenen mittainen. Backström on Porvoon piispanvaalin konservatiiviehdokas. Työpisteet eristetään muusta kirkkotilasta lasiseinillä. Liberaali siinä mielessä, että haluan tuoda Raamatun sanomaa tähän aikaan, muotoili Bo-Göran Åstrand. Backström. Radio Patmos on tarjonnut Sleyn Sanasta elämäksi -ohjelmalle ohjelma-aikaa ilmaiseksi. Backström on ehdokkaista ainoa, joka on sanonut vastustavansa samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Backström väitteli teologian tohtoriksi. | porvoon piispanvaali | Konservatiivi, radikaali, liberaali ja siltä väliltä profiilit | Porvoon hiippakunnan piispanvaalissa kisaa neljä ehdokasta. Ennen Yleisradiota hän on työskennellyt muun muassa sairaalapappina, Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijänä Kolumbiassa sekä Kirkon tiedotuskeskuksessa. Sley luopuu toimistotiloistaan Mittavia säästöjä tavoitteleva Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley) luopuu Helsingin Malminkadulla sijaitsevista toimistotiloistaan ja muuttaa toimistonsa Luther-kirkon lehtereille. Harry S. Diplomi myönnetään kirkollisille toimijoille, jotka sitoutuvat täyttämään sen kriteerit. Piispat vetoavat ilmaston puolesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat vetoavat paastokirjeessään ilmaston puolesta: ”Vetoamme valtiovaltaan, yrityksiin, yhteisöihin ja kansalaisiin, että yhdessä tekisimme kaikkemme ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. MEri ToivanEn KOTIMAA | 14.3.2019 4. Tällaisia kandidaatit ovat. 57-vuotias Enckell on ollut pappi 30 vuotta, mutta kirkollista uraa hän ei ole luonut. Backström on työskennellyt muun muassa metsäteollisuudessa. Kotimaa tutustui heidän puheisiinsa ja haastatteli ehdokkaiden kannattajia, tuttavia ja työtovereita. Siksi olikin ilahduttavaa, että kaikki vastasivat selkeästi. Sen mukaan saattohoitoa toteutetaan Suomessa pääasiassa perustason yksiköissä, joissa osaaminen vaihtelee. Lähetysseuralle kirkon ympäristödiplomi Kirkkohallituksen virastokollegio on myöntänyt Suomen Lähetysseuralle kirkon ympäristödiplomin ensimmäisenä kirkollisena järjestönä. Lisa Enckell, radikaali Ylen toimittajan Lisa Enckellin ehdokkuus Porvoon piispanvaalissa yllätti kaikki. Backström, konservatiivi Porvoon hiippakunnan piispanvaalin tuntemattomin ehdokas on 62-vuotias Länsi-Turunmaan ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra Harry S. Kiitos rehellisestä puheesta, ehdokkaat! Kyrkpressen-lehti julkaisi taannoin videot, joissa jokaiselta Porvoon piispaehdokkaalta kysyttiin kaksitoista kysymystä. Kaikkien mielestä Backström ei kuitenkaan ole henkilönä yhtä jyrkkä kuin kannattajansa. Yksi kysymyksistä oli yksinkertainen: oletko konservatiivi vai liberaali. Se on voimassa neljä vuotta. Saattohoito-osastoja ja -koteja on lähinnä isoissa kaupungeissa. Lisa Enckellin perheeseen kuuluvat aviomies, kaksi lasta ja kolme puolison lasta. Hän on koulutukseltaan myös insinööri, maatalousja metsätieteiden kandidaatti sekä valtiotieteiden maisteri. uutiset Harry S. Koulutukseltaan Enckell on teologian maisteri
Nyt hänen profiilinsa on liberaalimpi kuin tuolloin. Bo-Göran Åstrand ja Lisa Enckell kilpailevat liberaaleina ehdokkaina samoista äänestäjistä. Hän on suomenruotsalaisten Tapio Luoma. kunnassa on naispuolinen piispaehdokas. Hänen osaamistaan pidetään vahvana sekä hengellisesti että hallinnollisesti. Kirkolliskokouksessa Åstrand istuu kolmatta kautta. Enckell lähti piispanvaaliin kirkkokuplan ulkopuolelta eikä ole pyydellyt sitä anteeksi. Kannattajalistalla ovat entisen arkkipiispan John Vikströmin poika eli Porvoon nykyisen piispan Björn Vikströmin veli Ulf Vikström ja pitkäaikaisen Porvoon piispan Erik Vikströmin poika Stefan Vikström. Kiinnostus monenlaisia asioita kohtaan ja vaikeus sanoa ei voivat johtaa omien resurssien yliarvioimiseen. Åstrandia pidetään suosittuna pappina ja ystävällisenä ihmisenä, joka kuuntelee. Hän on naimisissa ja hänellä on kolme lasta ja neljä lastenlasta. Tässä vaalissa Ekstrand profiloituu keskitien kulkijaksi. Hän saa kiitosta myös ekumeenisesta suuntautumisestaan. Ekstrand on teologian tohtori. Ehdokas puhuu hyvin sekä ruotsia että suomea. Puheissaan Enckell onkin tuonut esille kirkon perusjäsenen näkökulmaa. Ekstrand on kerryttänyt työkokemusta myös seurakuntapappina, Kyrkans Ungdom -järjestön toiminnanjohtajana, Porvoon tuomiokapitulin hiippakuntadekaanina ja Åbo Akademin professorina. Åstrandia luonnehditaan diplomaatiksi ja tiimipelaajaksi, joka löytää ratkaisuja ja antaa tunnustusta myös toisten ideoille. Hiippakunnassa lempinimellä BG tunnettu ehdokas työskentelee Pietarsaaren ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherrana. Lisa Enckellin asiantuntemuksesta ollaan kahta mieltä. MEri ToivanEn KOTIMAA | 14.3.2019 5. Ekstrandin persoonaan kuuluvat myös lämminsydämisyys ja vilpitön hengellisyys. Koulutukseltaan Åstrand on teologian maisteri. Ekstrandin kampanja on toteutettu huolella. Toisaalta vaalin vahvana taisteluparina pidetään hiippakunnan tuttuja nimiä Bo-Göran Åstrandia ja Sixten Ekstrandia. Hänen kannattajalistallaan on myös useita suomenkielisiä kirkon työntekijöitä. Tällä hetkellä hän työskentelee Kirkon ruotsinkielisen työn keskuksen johtajana. Backström Lisa Enckell Bo-Göran Åstrand Sixten Ekstrand |K uv at : O lli Se pp äl ä Vaalin ensimmäinen kierros käydään tiistaina 19.3. Harry S. Hän on naimisissa ja hänellä on neljä lasta. Ne, jotka tuntevat Åstrandin, tietävät myös hänen hauskan puolensa. Toiset arvostavat sitä, että Enckellin teologia nousee arjesta ja elämästä. Bo-Göran Åstrand, liberaali Sanooko kolmas kerta toden Bo-Göran Åstrandille, 54, joka on pyrkinyt Porvoon hiippakunnan piispaksi myös vuosina 2006 ja 2009. Ekstrandia kehutaan hyväksi ja selkeäksi puhujaksi ja kirjoittajaksi. Häntä pidetään nöyränä ja luotettavana johtajana, jonka ominaisuuksina korostuvat ahkeruus ja vastuuntuntoisuus. Toisinaan Åstrand lupaa liikaa. Toista kertaa Porvoon hiippakunnan piispaehdokkaana oleva Ekstrand on tehnyt ainakin paperilla kaiken oikein. Sixten Ekstrand, siltä väliltä Piispallinen CV. Åstrand tuntee hiippakunnan ja sen kehittämistarpeet. Ehdokasta kuvataan periaatteelliseksi ja määrätietoiseksi. He arvostavat Enckellin mediataitoja: radiotoimittajana hän ei osaa eikä halua jaaritella. Kääntöpuolena voivat olla kuivuus ja värittömyys. Tätä taistoa silmällä pitäen jotkut vaalia seuraavat pitävät huomionarvoisena, että jotkut Vikströmien piispallisen suvun jäsenet tukevat julkisesti Bo-Göran Åstrandia. Lue tulokset ja ehdokkaiden haastattelut Kotimaa24:stä. Åstrand katsoo asioita laajasti, ja hänellä on monta rautaa tulessa. Sellainen on Sixten Ekstrandilla, 58. Toisten mielestä sillä menetetään sekä liberaalit äänestäjät että ne herätyskristityt, jotka vielä viime vaaleissa antoivat äänensä Ekstrandille. Ne, joiden mielestä piispan tärkein tehtävä on olla kirkon kasvot, kannattavat tässä vaalissa Enckelliä. Hän toimii myös useissa kirkollisissa luottamustehtävissä. Kannattajat odottavat hänestä tavallisen kansan modernia piispaa. Kymmenen vuotta sitten Sixten Ekstrand oli piispakisan kakkonen hävittyään vaalin toisella kierroksella Björn Vikströmille. Bo-Göran Åstrand ilmaisee itseään rauhallisesti, ja ensivaikutelma hänestä voi olla hillitty ja introvertti. Ehdokas ei herätä voimakkaita tunteita. Hän ei arkaile puhua Jeesuksesta. Vahvaa teologista osaamistaan Åstrand sanoittaa arkisesti. Enckellillä on verkostoja hiippakunnan ulkopuolella. Kotimaan mentyä painoon. Hän ei esitä kaikkitietävää, vaan olisi kyselevä johtaja. Hänen kanssaan on helppo tulla toimeen. Toisten mielestä se ei riitä piispan virkaan. Toiset uskovat, että keskitien linja kannattaa
40 prosentin alapuolelle jäsenyys vajoaisi vuonna 2051. ilmestyneessä Kotimaassa. Sen sijaan neljä kymmenestä kokee, että Ruotsin kirkolla on yhteiskunnallista merkitystä. Vuonna 2030 jäsenosuus on kirkon heikomman ennusteen mukaan 42,1 prosenttia ja toiveikkaamman ennusteen mukaan 44,5 prosenttia. Naisista osuus oli kolme prosenttia. Harvempi kuin joka viides 1990-luvulla tai sen jälkeen syntynyt pitää Ruotsin kirkkoa itselleen merkityksellisenä jokapäiväisessä elämässään. Vuoden 2017 lopussa kirkkoon kuului 59,4 ruotsalaisista. Ruotsissa kirkosta eronneissa nuoret aikuiset ovat edustettuina entistäkin vahvemmin. Nopeasti laskevista käyristä huolimatta Ruotsin kirkon asema kansankirkkona ei ole uhattuna, kirkon vt. Brundin toteaa, että kirkon sanoma koskee kaikkia lähimmäisiä, olivat he sitten kirkon jäseniä tai eivät. Tapahtumaan kuului yhteislaulutilaisuus kaupungin keskustorilla. pääsihteeri Erika Brundin kommentoi Kyrkans Tidningille. Tuolloin kirkkoon kuuluneiden osuus oli vielä 82,9 prosenttia. Hänen mukaansa kansankirkkoa ei arvioida vain lukujen, vaan myös kirkon luonteen perusteella. Kyrkans Tidning toteaa, että kirkosta eroamisten tahti on kiihtynyt Ruotsissa niin paljon, että aiempia jäsenennusteita on jouduttu tarkistamaan. Kirkon perustehtävä ei muutu, mutta seurakuntien tavat toimia paikallisesti vaikuttavat siihen, miten ihmisiä onnistutaan tavoittamaan. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa jäsenennusteet ovat samansuuntaiset kuin Ruotsin kirkossa. | Kuva: Johannes Frandsen / Ruotsin kirkko 50 prosentin vuonna 2037, siis 12 vuotta myöhemmin kuin Ruotsissa. Heistä lähes kolmannes, 30 000, oli 22–32-vuotiaita. MeRi Toivanen ” Tässä ennusteessa ei ole valonpilkahduksia. Luvut ovat dramaattisia ja osin lohduttomia. – Tässä ennusteessa ei ole valonpilkahduksia, analyysiyksikön päällikkö Pernilla Jonsson sanoo Kyrkans Tidningille. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan Suomessa kirkon jäsenten osuus laskee alle Ruotsin kirkon jäsenmäärä putoaa pian alle 50 prosentin naapurissa | Vuonna 2030 Ruotsin kirkon jäseneksi kastetaan ehkä vain joka viides Ruotsissa syntyvä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenennusteista kerrottiin laajemmin 17.1. Vuonna 2017 luku oli 42,4 prosenttia. Sama raportti osoittaa, että nuorten aikuisten sitoutuminen yhteiskuntaan ei ole kauttaaltaan vähentynyt. Ruotsin kirkko arvioi, että vuonna 2030 Ruotsissa syntyvistä 19,4 prosenttia kastetaan luterilaisen kirkon jäseniksi. Suomessa viime vuonna syntyneistä lapsista kastettiin 67,1 prosenttia. Ruotsin kirkon kirkkomusiikkisymposium järjestettiin vuonna 2018 Uppsalassa. Erityisenä piikkinä eroluvuissa näkyvät 27-vuotiaat miehet. Vuonna 1970 Ruotsin kirkkoon kastettiin 80,6 prosenttia Ruotsissa syntyneistä ja vuonna 2000 vielä 72,8 prosenttia. KOTIMAA | 14.3.2019 6. Ruotsin kirkko menetti asemansa valtionkirkkona vuonna 2000. Uusissa ennusteissa on otettu huomioon kunkin ikäryhmän erityinen erokäyttäytyminen. Ruotsin kirkon analyysiyksikön raportista käy ilmi myös, että harvempi kuin joka viides 1990-luvulla syntynyt ruotsalainen pitää itseään kristittynä ja neljä kymmenestä kutsuu itseään ateistiksi. Kirkko ennakoi, että sen jäsenmäärä laskee alle 50 prosenttiin väestöstä viimeistään vuonna 2025. uutiset | ennuste | R uotsin kirkko on julkaissut tuoreita ennusteita siitä, miten sen jäsenyys ja seurakuntalaisten osallistuminen kehittyvät tulevina vuosina ja vuosikymmeniä. Esimerkiksi 15–24-vuotiaiden kiinnostus politiikkaa kohtaan on pikemminkin kasvanut. Tämän ikäryhmän miehistä 4,7 prosenttia erosi kirkosta yhden vuoden aikana. – Kun Ruotsissa kastettujen määrä putosi alle 70 prosentin, kastamattomuus alkoi kiihtyä, Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki totesi Suomen lukuja kartoittaneessa Kotimaan jutussa. Ruotsin kirkon analyysiyksikön ennusteista kertoi sanomalehti Kyrkans Tidning. Vuonna 2017 Ruotsin kirkosta erosi 96 000 ihmistä
Rekisterinpitäjät ja Kirkon tutkimuskeskus tietävät Niemen mukaan hyvin, että on lapsikasteita, jotka eivät näy suoraan tilastoissa. Jos kaste on järjestetty myöhemmin tai lapselle on esimerkiksi haettu passia jo ennen kastetta, nimi on täytynyt ilmoittaa maistraattiin ennakkoon. – Tällä hetkellä tilastoihin tulee kokonaisluku. Kirkkoon liittyneitä alle yksivuotiaita eli maistraatin rekisteröimiä heistä oli 452. Ilmiö on valtakunnallinen. Tilastoista on kyllä erikseen saatavilla tieto, kuinka monta nollavuotiasta on liittynyt kirkkoon, Halmeenmäki toteaa. Se vaatii vain tarkempaa ajoa jäsenrekisteriin, Halmeenmäki arvioi. – Kun luvut ovat laskevia, tuntuu siltä, että kuitenkin olisi hyvä, jos ne olisivat todellisia, Niemi sanoo. Syynä on tilastoista paljastunut harha: kastettuihin lapsiin ei ole sisällytetty kaikkia alle yksivuotiaita kastettuja. Toisaalta kirkkoon liittyneisiin on laskettu mukaan ne kastetut lapset, joiden nimi on rekisteröity maistraatissa ennen kastetta. – Helsingissä määrä on poikkeuksellisen suuri verrattuna koko kirkkoon, Niemi toteaa. Tämän vuoden alusta muuttunut nimilaki pidentää aikaa kolmeen kuukauteen. Helsingin seurakuntayhtymän tilastoasiantuntijan Aki Niemen mukaan kyse ei ole uudesta asiasta, vaan kasteiden tilastoinnin selkeyttämisestä ja tarkentamisesta. – Jäsenrekisterin peruskäsitteissä mainitaan kastetut ja muuten kirkkoon liittyneet. Mutta saadaan näitä selvitettyä tarkemminkin. Sen myötä tilastoinnin mahdollisuudet ovat hänen mielestään parantuneet parin viime vuoden aikana. Lapsen nimi on viime vuoden loppuun saakka pitänyt lain mukaan ilmoittaa väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa syntymästä. Halmeenmäen mielestä jatkossa pitää miettiä, mikä olisi järkevä tapa tilastoida kasteita. Iän mukaan pystytään erottelemaan nollavuotiaat ja rippikoulun käyneet. Silloin vertailukelpoisuus katoaa. | Kuva: Jukka Granström KOTIMAA | 14.3.2019 7. – Itse lähestyn asiaa sillä tavalla, että tilastojen pitää tietysti olla tarkkoja ja kenelle tahansa ymmärrettäviä, varsinkin, kun toimittajat tarttuvat niihin, Niemi toteaa. Jäsentietojen vuositilaston mukaan Helsingissä kastettiin vuonna 2018 yhteensä 2 814 lasta. Viime vuonna joukkoon kuului 452 lasta. Nykyistä jäsenrekisteriä Kirjuria Halmeenmäki pitää hyvänä. | vuositilastot | H elsingin seurakuntayhtymä on tarkentanut uusimmassa jäsentietojen vuositilastossaan kastetilastojaan vastaamaan paremmin todellisuutta. Siksi esimerkiksi kirkon tilastollisissa vuosikirjoissa on huomioitu kaikki alle yksivuotiaat kastetut. ” Kun luvut ovat laskevia, tuntuu siltä, että kuitenkin olisi hyvä, jos ne olisivat todellisia. Periaatteessa alle yksivuotiaiden lisääminen kastettuihin olisi helppoa, mutta muutoksella on vaikutuksia. Sitten ne on tilastoitu samalla tavalla. Alle yksivuotiaiden siirtäminen kastettuihin vaikuttaa puolestaan kirkkoon liittyneiden lukumäärään, josta tosin voitaisiin erotella muitakin ryhmiä, kuten rippikoulussa kastetut, aikuisena kastetut ja kirkkoon muuten aikuisena palanneet. Ilman kirkkoon liittyneiden laskemista mukaan tilasto olisi siis näyttänyt siltä, että lapsena kastettuja olisi ollut vain 2 362. Eri puolilla Suomea osa vauvana kastetuista on siis rekisteröity kastettujen sijaan kirkkoon liittyjiksi. Tilastoasiantuntija Tuomo Halmeenmäki Kirkkohallituksen hallinto-osastolta vahvistaa, että Niemen havainto pitää paikkansa. Freija Özcan Kirkon jäseneksi kastettuja pikkulapsia on luultua enemmän tilastoharha | Noin kuudennes vauvojen kasteista on tilastoitu Helsingin seurakuntayhtymän vuositilastoihin kirkkoon liittymisinä. Helsingin Paavalin kirkossa vietettiin viime sunnuntaina kastepäivää. – Menneisyyttä ja aikasarjoja ei pystytä muuttamaan. Tällaisia tapauksia Helsingin seurakuntayhtymässä on noin kuudennes kaikista kastetuista
Korut ja muut kaunistukset voivat olla lähentävä tekijä joihinkin seurakuntalaisiin. Pukeutumistyyliä on hyvä vaihdella rennommasta virallisempaan riippuen työtehtävästä. Ohjeen mukaan papin sukupuoleen, ikään, ulkonäköön tai muihin ominaisuuksiin liittyviin toiveisiin ja tiedusteluihin suhtaudutaan asiallisen pidättyvästi, eikä niistä ryhdytä laajemmin keskustelemaan seurakuntalaisen kanssa. Ehtoollisvieras näkee hyvin kengät! Meillä ei ole ollut tarvetta antaa papeille erillistä ohjeistusta pukeutumisesta, koska papit ja avustajat ovat ymmärtäneet tehtävän luonteen. Käytämme alttarilla käsidesiä. Meikeistä tai koruista emme ole puhuneet keskenämme, eikä seurakuntalaisilta ole tullut niistä palautetta. Mia Bäck, Turun ruotsalainen seurakunta, Porvoon hiippakunta Samalla kun uusia pappeja perehdytetään tehtäviinsä, keskustelemme tarvittaessa siitä, millaisia vaatteita pappien odotetaan käyttävän eri tilanteissa. Pappien tulee pukeutua aina tilanteen mukaisesti ja ihmisiä arvostaen. Tässä vaatimattomuus voi kaunistaa. Emilia Karhu Pirkko hänninen Jukka Nevala Jouni Turtiainen Sari lehti mia Bäck Veli-Pekka Järvinen Pauli Niemelä KOTIMAA | 14.3.2019 8. Olemme kuitenkin ohjeistaneet Espoon palvelukeskusta siitä, miten suhtaudutaan papin ulkonäköön liittyviin toiveisiin kirkollisten toimitusten varauksien yhteydessä. mituksissa kiinnittämään huomiota omaan persoonaamme tai ulkonäköömme, vaan Häneen, jonka palveluksessa olemme. Olen tosin puolileikillään esittänyt, että sakastiin hankittaisiin kengänkiillottaja. Pauli Niemelä, Kiimingin seurakunta, Oulun hiippakunta: Olennaista on toimia Jumalan sanan ja sakramenttien palveluksessa, ei itsensä korostaminen. Samoin kengistä ja niiden puhtaudesta on keskusteltu. Pukeutuminen rakentaa osaltaan luottamusta kuulijoissa. Ehtoollista jakavan käsien pitää olla puhtaat kynnenalusia myöten. Veli-Pekka Järvinen, Tampereen Harjun seurakunta, Tampereen hiippakunta Siisteyden ja puhtauden tulee olla pukeutumisessa ykkösprioriteetti. Seurakunnassamme ei ole ohjeistusta koskien papiston pukeutumista, koska siihen ei ole ollut erityistä tarvetta. Ulkonäön tulee olla siisti. Olemme molemmat kokeneita pappeja ja olemme toimineet hyvin perinteiseen tyyliin: Kenkämme ovat umpinaiset ja mustat, työvaatteena on alba tai papin virkapuku jumalanpalvelustilanteesta riippuen. Toisaalta, jos papin ulkonäkö on ristiriidassa hänen välittämänsä viestin kanssa, voidaan kysyä, onko se enää asianmukaista. ottaa yhteyttä ja sopii tapaamisesta. virkapukeutuminen | Raatilaiset kertovat, ovatko he antaneet ohjeita pappien työpukeutumisesta, esimerkiksi kenkiin, koruihin, kelloihin, meikkeihin, hiuksiin tai lävistyksiin liittyen. Työnantaja tukee siistiä pukeutumista maksamalla yhden virkapaidan vuodessa. Jukka Nevala, Vantaan Hämeenkylän seurakunta, Helsingin hiippakunta Koska pappi hoitaa virkaa ja edustaa lähettäjäänsä, minimalistinen tyylikkyys on suositeltavaa. Näitä kysymyksiä käsitellään myös ordinaatiovalmennuksessa. Ajattelen, että papin ulkonäön tulee olla työpäivinä siisti hiusten, parran ja meikin osalta kuten muillakin virkanaisilla ja -miehillä. Määräyksiä tai kirjallisia ohjeita meillä ei ole annettu, koska pappien pukeutumisesta ei juuri ole tullut palautetta. Myös kirkon Jumalanpalvelusten oppaasta löytyy tarvittavat ohjeet papillista pukeutumista varten. Vaikka pappia ei olisi kutsuttu muistotilaisuuteen, hänellä pitää olla virkapuku alban alla. Mielestäni pappimme pukeutuvat piispojen ohjeistusten ja hyvän maun mukaisesti. uutiset Pirkko Hänninen, Hyrynsalmen seurakunta, Kuopion hiippakunta Hyrynsalmella on seurattu piispainkokouksen ohjeistusta, kirkkoherran neuvoja ei ole tarvittu. Pääsääntönä on, että seurakuntalaiselle ilmoitetaan, että pastori N.N. Meillä papit on ohjeistettu käyttämään alttarilla virkapukua tai albaa. Jouni Turtiainen, Espoonlahden seurakunta, Espoon hiippakunta Olemme sopineet, että emme pyri messuissa tai kirkollisissa toi| kirkkoherraraati | Annatteko papeille ohjeita ulkonäöstä. Liiallinen erikoisuus siinä ei välttämättä tue papin tehtävää. Pappien vaatteet tai muu ulkonäköön liittyvä eivät ole olleet ongelma seurakunnassamme. Sari Lehti, Raision seurakunta, Turun arkkihiippakunta Toisaalta on hyvä, että papisto näyttää omalta itseltään, pukeutuu persoonallisestikin. Edellytän, että papit käyttävät toimitusten yhteydessä aina virkapukua. Muutamia harvoja alipukeutumispalautteita on tullut. On vahinko, jos siunauksen, vihkimisen, kasteen, onnittelukäynnin tai messun jälkipuheenaiheeksi nousee papin vaatetus. Vapaus voi johtua siitä, että kuulumme herännäisalueeseen. Espoonlahden seurakunnassa ei ole erikseen sovittu jumalanpalveluksiin liittyviä konkreettisia pukeutumisohjeita, koska piispainkokous on jo ohjeistanut tätä riittävästi. Alban alla käytetään papin paitaa ja kenkien pitää olla tummat, mielellään nahkaiset. Olemme sopineet, että myös kotikasteilla ykkösvaihtoehto on alba, jonka alla on puku
Briteistä mukana olivat the Guardian, the Times, the Daily Telegraph, the Sunday Telegraph, the Mail on Sunday, the Independent, the Financial Times ja the Economist. Vähämaa kertoo kristinuskon nousevan valtamediassa juttuaiheeksi kolmen erilaisen logiikan mukaan niin Suomessa kuin Britanniassa. Kotimaisia lehtiä olivat Suomen Kuvalehti, Helsingin Sanomat, Keskisuomalainen ja Kaleva. Vähämaan mukaan kristinuskoa lähestytään Suomessa aiheena usein myös positiivisesti, mutta kriittisesti latautunutta käsittelytapaa on enemmän kuin Britanniassa. Tutkimusta varten haastateltiin 25 päätoimittajaa tai uskontoon erikoistunutta toimittajaa. Vuonna 2009 alkanut pitkittäistutkimus jatkuu vuoteen 2020. Toinen logiikka on käytössä julkista elämää ja politiikkaa käsiteltäessä. Kolmas on konfliktilogiikka: kristinusko nousee otsikoihin, kun skandaalin kriteerit täyttyvät. | media | S uomalaiset toimittajat arvioivat kristinuskoa juttuaiheena brittiläisiä kollegojaan polarisoituneemmin. |K uv ak oo ste : G un D am én KOTIMAA | 14.3.2019 9. – Tästä lähtökohdasta toimittaja voi lähestyä kristinuskoa vapaammin. Lisäksi arkkipiispa toteaa, että asiantuntevaa uskontojournalismia tarvitaan jo senkin takia, että uutisointi olisi uskottavaa, onpa se sitten positiivisesti tai kriittisesti latautunutta. – Elämän tragedioita ja onnistumisia perattaessa kristillinen usko nousee selittäväksi voimaksi – tämä näkyy esimerkiksi urheiluaiheissa. Hän tutkii uskonnon käsittelyä Suomen ja Iso-Britannian mediassa. – Uskontoaiheiden kiinnostavuuden soisi perustuvan ennen kaikkea siihen elämän merkityksellisyyden kokemukseen, jonka usko monille antaa, eikä niinkään kummallisuuksiin, joita uskonnollisuudessa on mahdollista osoitella, Luoma pohtii. julkaisukynnyksen, kun kristinusko on selvästi taustavoimana poliittisissa päätöksissä ja kannoissa. Vähämaa toteaa kristinuskon nousseen uutiseksi yhä useammin 1980-luvulta lähtien, vaikka samaan aikaan kirkkoon kuuluminen on vähentynyt sekä Suomessa että Iso-Britanniassa. Hänen mukaansa sekä Suomessa että Britanniassa islam nousee uutiseksi useimmiten ongelmalähtöisesti. Brittien rennompaa ja myönteisempää asennetta kristinuskoon selittää Vähämaan mukaan se, että Britannia on Suomea pidempään ollut monien eri uskontojen maa. Toisaalta on saattanut syntyä vaikutelma, että suomalaisessa mediassa uskonto on aina ongelma. Politiikan ja viestinnän koulutusohjelmaan sijoittuvan tutkimuksen rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö. – Uskonto on siis vahvistanut asemaansa uutisaiheena, vaikka se on menettänyt asemiaan uutisia lukevan yleisön henkilökohtaisessa elämässä. Äskettäin Vähämaa oli kertomassa tutkimustuloksista Kirkon viestinnän neuvottelukunnalle. Kristinuskoa liippaavissa aiheissa meilläkin pääsääntö on myönteisyys, Miika Vähämaa sanoo. Vähämaa toteaa islamin nousun otsikoihin lisänneen uskonnon näkyvyyttä valtamedioissa. Neuvottelukunnan puheenjohtaja, arkkipiispa Tapio Luoma pitää niitä hyvin kiinnostavina. Haastatteluaineistoa vertailtiin algoritmilla, joka mallintaa tarkasti sekä negatiivisesti että positiivisesti latautuneet termit ja käsitteet. – Brittijournalistit suhtautuvat kristinuskon aiheisiin suomalaisia rennommin. Näin arvioi Helsingin yliopiston tutkija, VTT Miika Vähämaa. Juttu ylittää Uskonto on vahvistanut asemaansa uutisaiheena tutkimus | Kristinuskoa käsitellään suomalaisessa mediassa pääsääntöisesti myönteisesti, mutta silti kriittisemmin kuin Iso-Britanniassa. JuHana unkurI ” Suomessa kristinuskon valta-asema edellyttää toimittajalta kriittisempää otetta. Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa pitkittäistutkimuksessa tutkitaan uskonnon käsittelyä Suomen ja Iso-Britannian printtimediassa. Suomessa kristinuskon selvä valta-asema ehkä edellyttää toimittajalta kriittisempää otetta
Haastattelussa Miikka Ruokanen sanoo kirkkomme siirtyneen ”totuuden jälkeiseen aikaan”. Havainto Lutherin teologian pneumatologisista virityksistä onkin omiaan tuomaan tuoreutta ja kuivaa ruutia kirkon julistukseen, eikö vain. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. kahden teologian veteraaniprofessorin, Miikka Ruokasen ja Jyrki Knuutilan laajat haastattelut. Luotan, että saarnaaja on Raamattunsa lukenut ja omantuntonsa ääntä kuullut. Jos se ajaa julistajansa paitsioon, kuten Ruokanen voivottelee, vetäköön johtopäätöksensä. Ruokasen huolena on, että kirkossa on yhä enemmän niitä, jotka eivät halua suvaita suvaitsemattomia. Kotimaa-lehti julkaisi 7.3. mielipiteet O len harmistuneena pannut merkille, että kirkkomme saarnoja kritisoidaan lisääntyvin negatiivisin äänenpainoin myös Kotimaa-lehdessä. Mutta oikeuttaako se puhumaan totuuden jälkeisestä ajasta kirkossamme. KOTIMAA | 14.3.2019 10. Me, Kristuksen kirkkona emme muusta voi elää. Uusi todentaminen luo uutta totuutta. Sen julistaminen on mielestäni aitoa pelastuksen julistusta, niin yksilölle kuin koko maailmalle. Häntä ei huoleta se, että nämä suvaitsemattomuuteen suivaantuneet jättävät kirkon sankoin joukoin. Eniten Ruokasen ja Knuutilan haastatteluissa ihmetyttää heidän yhteinen huolensa etiikan, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden korostumisesta kirkon julistuksessa. Jos sen sijaan asettuu kanonisen totuuden lipunkantajiksi, edessä on ristiriita. Kuka kirkossamme on kanonisoinut suureen ääneen julistetun, kirkkomme virallisesta kannasta poikkeavan totuuden ja millä valtuuksin. Kirkon suvaitsemattomuudesta kaikki kantavat huolta. saarna | Totuus, jonka edessä kirkkomme papit ja työtekijät tänään seisovat, on paljon avarampi kuin se kanoninen totuus, jonka perään Miikka Ruokanen näkyy haikailevan, kirjoittaa Raimo Nieminen. HaNNu VapaaVuoRi teologian tohtori Helsinki Veteraaniprofessorien huolet kummastuttavat Elämme aina ”totuuden jälkeistä aikaa” ” Lopetetaan fraasimainen höpinä kirkon uudistamisesta ja aletaan uudistaa itseämme. Ruokasen kritisoima monitouhuisuus, jota sananjulistajamme tässä ajassa joutuvat seurakunnissamme tekemään, saarnaamisesta puhumattakaan ei suju ilman rukousta, meditaatiota ja omantunnon kipuilua. Tämä huolimattomasti heitetty käsite kaipaisi vastuullisempaa perustelua. Onko totuus vain eräiden ”paavillisessa” hallussa ja me muut sokeita sen suhteen. Maallikkona en aseta niitä teologisen saivartelun kyyniseen syyniin, mikä näyttää olevan kirkkomme teologien helmasynti. Miikka Ruokanen peräänkuuluttaa saarnaajan omaa spiritualiteettia ikään kuin se puuttuisi kirkosta. Mistä muusta kristillisessä uskossa lopulta on kysymys kuin Jumalan radikaalin rakkauden vastaanottamisesta uskossa ja sen jakamisesta lähimmäisille ja koko luomakunnalle mahdollisimman jäännöksettömästi. Menkäämme rakentavin ja rakastavin mielin sanankuuloon. Tämä lienee akateemiselle ihmiselle selvää. Siitä ei selviä kuin ”ristin läpi katsomalla”. Ruokasen eräänä huolenaiheena on, että yliopiston teologisessa opetuksessa ja tutkimuksessa ollaan siirtymässä perinteisestä teologiasta yleisempään uskonnontutkimukseen. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Ehkä sieltä löytyy enemmän totuutta kuin kyynistä arvosteltavaa! Raimo NiemiNeN biologi, tiedetoimittaja (emeritus) Kouvola ja Porvoo Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Totuus syntyy todentamisen kautta, kuten me luonnontieteilijät olemme tottuneet ajattelemaan. Tuomo Mannermaan opetuksesta on jäänyt mieleeni erittäin keskeisenä Lutherin ajatus Kristuksesta lahjana ja tehtävänä. Mittani tuli täyteen, kun professori Miikka Ruokanen (Kotimaa 7.3.) akateemisella arvovallallaan mutta perusteetta sanoi, että ”saarna on luterilaisessa kirkossa jo pitkään ollut kriisissä”. Lopetetaan fraasimainen höpinä kirkon uudistamisesta ja aletaan uudistaa itseämme ja suhdettamme seurakuntaan. Oma viikoittainen kokemukseni eri seurakunnista on aivan muuta: saarnat ovat poikkeuksetta huolella valmisteltuja, puhuttelevia ja saarnaajan oman persoonan läpi tuotettuja. Totuus, jonka edessä kirkkomme papit ja työtekijät tänään seisovat, on paljon avarampi kuin se kanoninen totuus, jonka perään Miikka Ruokanen näkyy haikailevan. Me siis elämme aina ”totuuden jälkeistä aikaa”. Haastateltavat kantoivat huolta niin yliopiston kuin kirkonkin tilasta. Perinteinen teologia tarkoittanee kirkon opin ja oppineiden sekä heidän pohdintojensa tutkimista ja välittämistä jälkipolville ja kirkkokansalle. Ne ovat ajankohtaisia, hengellisesti koskettavia ja useimmiten suurenmoisesti päivän tekstejä avaavia. Oppien tunteminen ja tutkiminen on tietysti tärkeää, mutta oppikin on kuin tuli, hyvä renki, mutta huono isäntä. Siinä voi löytää sekä armon, totuuden että rakkauden. Näkökulmat vain vaihtelevat. Tästä hyvänä esimerkkinä lienee Ruokasen löytämä aukko Tuomo Mannermaan ajatuksista
Katsoin äskettäin Helsingin hiippakunnan julkaiseman videon, jossa miespapit lukivat ääneen naispappien kollegoiltaan ja seurakuntalaisiltaan saamia kommentteja. Uskallan olla Ruokasen kanssa hengellisistä asioista täysin samaa mieltä. ”En oo koskaan pannut naispappia, mutta mieli tekis.” ”Saisko sulta sielunja munanhoitoa?” ”En minä muuten vastusta, mutta kyllä se näyttää aika irvokkaalta kun pappi on maha pystyssä alttarilla.” Voiko tämä olla totta nykypäivän tasa-arvoisessa Suomessa. Vaikka 5×5=25, nyt väitetään yliopistoa myöten, että 5×5=14,3. Rohkenen väittää, että Suomen luterilaisen kirkon pappien pitäisi lukea tämä Ruokasta käsittelevä artikkeli ainakin kolmeen kertaan ja keittää pannullinen kahvia siinä tuumaustaukojen välissä, sekä käydä itsensä kanssa todella syvällinen keskustelu papin vaativasta työstä. Kaikki epäreilu kohtelu, jota yksilö kohtaa sukupuolensa takia. Kaikki se syrjintä, mitä koetaan työmarkkinoiden sukupuolittuneisuuden takia niin isoissa finanssiyhtiöissä kuin kirkossakin. On mielenkiintoista, että ketään ei tunnu häiritsevän kuudetta kertaa naimisissa oleva miespappi, alkoholiongelmainen kirkkoherra tai syrjähyppyjä harrastava vanhimmistoveli. Onko vastustajien sydämessä huoli kadotukseen lentävistä naispappien sieluista. Käytöksestä ja uskosta viis, he ovat kelvollisia kantamaan taivaan porttien avaimia ja saarnaamaan seurakunnan edessä, koska ovat miehiä. Keskustelua ei kannattaisi käydä kollegojen kanssa, koska silloin realisoituisi syvällinen kansanviisaus ”joukossa tyhmyys tiivistyy”, vaan mennä kammioonsa ja olla siellä Jumalan ja itsensä kanssa. Jos et sitä usko, olet ties mikä vihapuheen levittäjä ja suvaitsematon. Voitto niskanen Viitasaari Raamatun ohittaminen ei pysäytä jäsenkatoa Mistä paastossa on kysymys kotimaan (7.3.) pääkirjoituksessa viitataan ortodoksisen kirkon sovintosunnuntaihin ja suureen paastoon. Olin yhtäkkiä vapaata riistaa, merkitty nainen. Kun itse lähdin täydentämään tutkintoani saadakseni oikeuden papin virkaan, menetin paljon. Miksi nainen kelpuutetaan siihen, muttei papiksi. Loukkaukset ja ajattelemattomat sanat olivat sallittuja. Silmiinpistävän tarkasti hän analysoi tilannetta, jossa kirkko pyrkii pysäyttämään jäsenkadon olemalla mieliksi kaikille silläkin uhalla, että Raamatun totuus hylätään ja vesitetään. Raija sillanPää Digipostilla 3300 saarnaa vapaasti luettavissa www.kotimaapro.fi/digipostilla KOTIMAA | 14.3.2019 11. Efraim Syyrialaisen paastorukous: Herra, minun elämäni Valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki. Nuo samat, seurakunnan valitut miehet osoittavat naista sormellaan ja toteavat, että ehkä sinä olisit kelvollinen opettamaan lapsia. Tästä tutkistelusta taisi Ruokanenkin mainita. Eikö Jeesus sanonut, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Ilmeisesti meidän pitää saada kunnollinen pohjakosketus, ennen kuin heräämme. Sähköpostiini kilahti viesti, jossa minua muistutettiin siitä, että Jumala ei siunaa naispappeja. Aamen. Olisiko se sinun paikkasi. Missään protestanttisessa kirkossa ei ole pystytty jäsenkatoa tyrehdyttämään ohi Raamatun käyvillä ismeillä. S anoin kirjoittavani seksistä. Nythän olisi sopiva aikakin, kun paasto alkoi. Ystäviä, sovittuja puhujatilaisuuksia, yksityisyyteni rajat. Pia Rendic Kirjoittaja on teologi, tietokirjailija ja Vapauta Uhri ry:n toiminnanjohtaja. Kaikki se, mikä sisältää sukupuolten välistä erottelua. Jos sallitte, lyhyt anekdootti väliin. Anna minulle, sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki. Seksismi. naisen syrjintä Kiitos Miikka Ruokaselle erittäin tarkasta analyysistä Suomen luterilaisen kirkon tilasta ( Kotimaa 7.3.). Olin vastasyntyneen, vakavasti sairaan poikani kanssa sairaalassa. Nykypäivän kirkossa. Onnittelut myös toisen väitöskirjan valmistumisesta Cambridgesta. En saanut kutsua, koska ”tähän taloon ei jalallansakaan astu papiksi opiskeleva nainen!”. Ruokanen myös on hyväksynyt naispapit, kuten hän totesi. Miksi naispappeutta edelleen vastustetaan niin kovasti. Eikö lasten opettaminen ole seurakunnan tärkein ja arvokkain tehtävä, ihan noin kirkon kasvamistakin ajatellen. Pahoja asioita voi tapahtua! Samoihin aikoihin minua oli ehdotettu puhujaksi naistenpäiville. Mielestäni Ruokanen ohjeisti niin kirkkoa, yliopistoa kuin pappejakin, voisiko sanoa paimensauvallaan erittäin viisaasti, vaikka ei piispa olekaan. ” Olin yhtäkkiä vapaata riistaa, merkitty nainen. Miksei se ole seurakunnan valitun miehen paikka. Tai muita naisia. Petän lupaukseni, sillä kirjoitan seksin sijaan seksismistä. Vai häilyykö taustalla pelko kirkosta, jossa ei enää korosteta miesten auktoriteettiasemaa, vaan varhaiskristillisyydestä tuttua sukupuolten tasa-arvoa. Valitettavasti voi. Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä minun rikokseni ja anna, etten minä veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet sinä iankaikkisesti. Kirjoituksen sisällön johdosta tahdon antaa toimitukselle tiedoksi, mistä ortodoksisen kirkon suuressa paastossa on kysymys
Parhaillaan on menossa alan ensimmäinen pitempi koulutus, Hiljaisuuden joogan ohjauskurssi. Miniretriitti joogamatolla Kristilliselle joogalle on juuri nyt kysyntää. reportaasi TeksTi jA kuvAT | Olli seppälä KOTIMAA | 14.3.2019 12. Hiljaisuuden joogan ohjaajakoulutus järjestetään Helsingin Agricolan kirkon voimistelusalissa
Tämä on jooga-alalla yleinen käytäntö, ja siinä ollaan hienotunteisia. Istun Agricolan kirkon voimistelusalin lattialla oman joogamattoni päällä. Helsingin seurakuntayhtymä on mukana järjestäjänä Hiljaisuuden joogan koulutuksessa. Ne perustuivat hathajoogaan, jossa ei suin päin rynnätty kokeilemaan oman fysiikan rajoja. Sain sen pari vuotta sitten joululahjaksi tyttäreltäni ja hänen mieheltään. – Toiminnalle on ollut selkeästi kysyntää. Jättäkää se nuorempien ja notkeampien harrastuksesi, ajattelin. Toki nekin joogan pitkästä historiasta löytyvät. » KOTIMAA | 14.3.2019 13. – Kiinnostus Hiljaisuuden joogaa kohtaan on yllättänyt. Aluksi tuntui oudolta, mutta kaikkeen tottuu. Kehollinen rukous on liikesarja, jonka tekemiseen liittyy tietty rukous, virsitai raamatunteksti. Harjoitukset alkoivat tuntua mukavilta ja iloa tuovilta. Hathajoogassa keskitytään enemmän perusjoogaan ja hengittämiseen kuin vaikeisiin tai akrobaattisiin liikkeisiin. Nelisen vuotta sitten löysin itseni hieman yllättäen – ja vaimon yllytyksestä – Joogaterapiayhdistyksen pienestä kellarisalista makaamassa punaisella kumiseosmatolla. On tärkeää, että seurakunnissa ollaan mukana myös tällä tavalla ihmisten elämässä, Järvinen sanoo. Heli Harjunpään lisäksi joogaopettaja Rita Saari pitää säännöllisesti joogaryhmiä seurakunnissa. Osallistun ensimmäiseen Suomessa järjestettyyn kristillisen joogan ohjauskoulutukseen. Harjunpää alkoi ohjata joogaa valmistuttuaan joogaopettajaksi 2015. Hiljaisuuden jooga on Harjunpään kehittämä. Koulutuksen järjestää Hiljaisuuden Ystävät, mutta varsinaisesta koulutuksesta vastaa Heli Harjunpää, joka on Hiljaisuuden joogan nimellä kulkevan joogasovelluksen kehittäjä. – Kristinuskossa on keskeistä armo, siksi kristitylle jooga ei ole pelastustie, vaan apuväline, jolla voi parantaa kehon ja mielen hyvinvointia, avata tilaa rukoukselle, Harjunpää sanoo. V uosia naureskelin joogasta innostuneille, varsinkin itseni ikäisille eli plus miinus kuusikymppisille. Hänen mukaansa Hiljaisuuden jooga on kuin miniretriitti. Niin ikään järjestetään yksittäisiä teemakursseja ja joogaretriittejä. Perinteitä ja joogalajeja on lukuisia. – Jos joku muu kehittää toisenlaista kristillistä jooga, hän varmaan antaa sille toisen nimen. Hän kirjoitti myös kirjan Hiljaisuuden tie, jossa hahmotteli kristillisen joogan teologisia perusteita. Harjunpää on sairaalapappi, retriitinohjaaja ja joogaopettaja. Harjoituskokonaisuudessa liitytään vankasti kristilliseen perinteeseen rukouksilla, kuten myös Raamatun teksteillä ja virsien sanoilla, jotka yhdistyvät harjoituksiin ja kehollisiin rukouksiin, Harjunpää kertoo. Alkoi miesten joogaryhmä. – Toimintaa kehitetään koko ajan, joten lisää erilaisia ryhmiä ja juttuja on varmasti tulossa lähiaikoina, Järvinen sanoo ja viittaa Helsingin seurakuntien Hiljainentila.fi-sivustoon, joka kokoaa uuden hengellisyyden toimintaa ja kursseja. Havaitsin myös, että joogaan ei välttämättä liity mitään uskonnollisia tai erityisen vahvoja filosofisia painotuksia. Hän toivoo, että Hiljaisuuden joogaa ohjaisivat sillä nimellä vain ne ohjaajat, jotka ovat käyneet Hiljaisuuden joogan ohjauskoulutuksen. Hiljaisuuden joogan fyysinen perusta on Heli Harjunpään mukaan levollisen ja lempeän hathajoogan metodissa. Ohjaajakoulutuksen avulla pyrimme laajentamaan toimintaa ja lisäämään paikallista osaamista sen suhteen. Siihen osallistuu lisäkseni parikymmentä eri puolilta Suomea tulevaa, pääosin seurakuntien työntekijää. Tärkeää oli hengittää ja kuunnella omaa kehoaan. Ryhmiini eivät mahdu kaikki, jotka haluaisivat tulla, joten on hyvä kouluttaa uusia ohjaajia. Jooga on valtavan suosittu harrastusmuoto helsinkiläisten keskuudessa. – Hiljaisuuden jooga perustuu omaan pitkäaikaiseen harjoitteluuni, jossa yhdistyvät lempeä kehollinen harjoitus ja hengellisyys. Nuorten aikuisten papin Henri Järvisen mukaan kristillistä joogaa eri muodoissa on Helsingin seurakunnissa järjestetty jo vuosien ajan
Agricolan kirkossa järjestettiin keskustelutilaisuus, jonka otsikkona oli ”taipuuko kirkko joogaan”, Saari kertoo. Äänen värähtely kuullaan myös harjoituksen lopussa. Hän kehitti sen seitsemän vuotta sitten Helsingin seurakuntayhtymän pyynnöstä ja on siitä lähtien vetänyt ryhmiä useissa seurakunnissa. Heli Harjunpään kehittämä Hiljaisuuden jooga on yksi kristillisen joogan muoto. Ostan Janne Kontalan kirjan Joogan sydän. Se osoittautuu varsin päteväksi ja sisäistyneeksi johdannoksi joogaan, eikä välttele kysymystä joogan suhteesta absoluuttiin, kaiken olemisen keskukseen. Iyengarilta: ”Jooga itsessään ei ole uskonto, se on uskontojen tiede, jonka opiskelu tarjoaa joogan harjoittajalle mahdollisuuden syventää arvostustaan omaa uskontoaan kohtaan.” Juuri näin. Minäkin. Pysähdyn Suomen Joogaliiton kojulla. Saari ottaa huomioon joogaohjauksissaan kulloisenkin ryhmän, mutta hänen oma lähtökohtansa on painottaa fyysisyyden merkitystä. Festivaalilla on myös mahdollisuus tutustua ja osallistua erilaisiin joogamuotoihin. Luen myös harjoituksen aikana ääneen raamatuntekstejä, ja vietämme noin 15 minuuttia istuen hiljaisuudessa. – Kun toiminta alkoi, se herätti myös vastustusta. – Fyysinen harjoitus pakottaa levottoman mielen keskittymään ja auttaa saamaan yhteyden kehoon, joka on Pyhän Hengen temppeli. Se vaikuttaa myyntinäyttelyltä. Moni on seurakunnan työntekijä. Tarjolla on joogamattoja, vaatteita, kosmetiikkaa, luomutuotteita, kirjoja, koriste-esineitä. Hän on opettanut sitä kolmena vuonna Joogafestivaaleilla Helsingissä. Silmämääräisesti valtaosa kävijöistä on nuorehkoja naisia, mutta monen ikäistä etsijää mahtuu joukkoon. reportaasi Heli Harjunpään tavoin myös Rita Saari on kehittänyt omanlaisensa version kristillisestä joogasta. Tänä vuonna hän ei tosin ollut mukana. Tätä näkökulmaa ei pidä säikähtää. Rita Saari ei kutsu ohjaamaansa kristillistä joogaa millään erityisellä nimellä. Joogatunneille pitää yleensä ilmoittautua etukäteen, ja osa niistä on maksullisia. Saaren mukaan jooga on työkalu ja se taipuu kyllä kirkkoon, sillä työkalun käytön tarkoitus on johtaa yhteyteen Jumalan ja oman sielun kanssa. Se on maamme vanhin joogayhdistys, perustettu 1967, ja sen koulutus antaa joogaohjaajan pätevyyden. S. K. – Kun tuon joogaharjoituksen kirkkoon, niin aloitan sen pyhityksellä, että harjoitus voimistaisi Pyhän Hengen yhteyttä. Tunnit ovat poissa suuren yleisön katseilta, joten ulkoisesti festivaali voi olla pettymys. Jos kristitty joogaa, se on aina Äänimalja virittää joogaharjoituksen alkuun. Luen Kontalan kirjasta lainauksen yhdeltä modernin joogatyylin kehittäjältä B. KOTIMAA | 14.3.2019 14. Liiton näkemystä joogasta voisi luonnehtia sanalla neutraali. Hiljaisuuden joogan ohjaajakoulutukseen osallistuvat ovat eri puolita Suomea. Joogafestivaali Kaapelissa eli vanhalla kaapelitehtaalla Helsingissä maaliskuun alussa on hämmentävä tapahtuma
Jokainen ohjaaja puhuu oman kokemuksensa ja ymmärryksensä kautta. Jooga on lopullisesti länsimaistunut ja etääntynyt hindulaisista lähtökohdista niin kauas kuin mahdollista. Tätä kutsutaan jnanajoogaksi. – Tartun kämmenillä kyynärpäihin ja taivutan päätäni hieman eteenpäin – hengitän sisään: ole minun kanssani... Idea istuu hyvin kristilliseen retriitin teologiaan”, Broo sanoi. Seison, haen hyvän, luontevan asennon, niin sanotun vuoriasennon, ja keskityn. – Tartun kyynärpäihin ja taivutan päätäni eteenpäin – hengitän sisään Aamen. Joogaohjaajan rooli ja vastuullisuus korostuvat harjoituksissa. Törmäsin ajatukseen viime viikolla Facebook-keskustelussa. Toki tukeakin on tullut. Ensimmäinen liike on eräänlainen aurinkotervehdys. Sitä pelätään ja kavahdetaan. Nykyisin kehollisuutta korostetaan yhteiskunnassa ja sitä ymmärretään myös teologiassa. ”Idea ruumiillisuuden liittämisestä uskonnollisuuteen on nousussa ja jooga kannattaa nähdä siinä kontekstissa. Tajuan myös, että joogan maailma on avoin. Kehollisuus kiinnostaa Kristinuskossa on elänyt pitkään ja vahvana ajatus kehosta, ihmisruumiista, alempiarvoisena kuin henki ja sielu. Mietiskelyyn painottunutta joogaa kutsutaan rajajoogaksi. Muistan lukeneeni 1980-luvun alussa kirjan Gurun kuolema. Hiljaisuuden jooga vastaa erinomaisesti tähän tehtävään. Ensinnäkin itsekkäistä syistä. Kehosta ei ole tarvinnut välittää, kunhan taivasasiat ovat olleet kunnossa. Sahajajoogassa puolestaan on kyse kundaliinin eli ”energiakehoksi” kutsutun voiman herättämisestä. – Nostan käteni pääni päälle, katse eteenpäin – hengitän ulos: tänä päivänä... Se tuo kristillisen rukoushiljaisuuden uudella tavalla monien ihmisten saataville. Jooga on joidenkin mielestä portti itämaisiin uskontoihin. Jos ohjaaja puhuu kristillisen hengellisyyden kieltä, se kuulostaa, tuntuu ja vaikuttaa luonnollisesti erilaiselta, jos hän puhuu itämaisten uskontojen filosofian kieltä. Tästä käytetään nimitystä bhaktijooga. – Lasken kädet sivuille kämmenet ylöspäin ikään kuin kädet L-asennossa – hengitän ulos: Kiitos. Joogan voima on sen muodossa, fyysisessä harjoittelussa, joka sallii monenlaiset henkiset sisällöt. Sitten teen muut liikesarjat sanallistamatta. Iso osa länsimaista joogaa lasketaan tähän kategoriaan. Åbo Akademin yliopistonlehtori, dosentti Måns Broo viittasi haastattelussaan siihen, että tänä päivänä kirkoissa voi nähdä esimerkiksi liturgista tanssia. Teologia.fi-sivustolla viime vuonna julkaistussa teemanumerossa ruumiillisuudesta uskonnossa käsiteltiin myös kristillistä joogaa. Se on samalla aamurukous. Maharaj kertoo tiestään joogiksi ja matkastaan siitä pois kristityksi. Kristilliseen hartaudenharjoitukseen on aina kuulunut myös kehollista toimintaa, esimerkiksi polvistuminen, ristinmerkki, käsien kohottaminen rukoukseen, sormien ristiminen, kumartuminen tai maahan heittäytyminen. Tätä näkökulmaa kutsutaan karmajoogaksi. Harjoituksen sanallinen sisältö ja intentio, pohjimmainen tarkoitus, määrittelevät joogan uskonnollisen luonteen. Joogaa voidaan harjoittaa perinteisen näkemyksen mukaan kolmella tavalla. Fyysisen harjoituksen kautta voidaan hakea rauhoittumista ja keskittymistä, syventymistä rukoukseen tai raamattutekstiin. Kirjan lukemisen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Yksi Suomen ensimmäistä joogaopettajista oli Elvi Saari, teologi koulutukseltaan. Kristillinen jooga on yksi tämän kehon ja mielen yhteenkuuluvuutta tähdentävän ajattelun seuraus. Fyysisyyttä korostavia suuntia ovat astangaja sivanandajooga. Tietoisuuden korostaminen on keskeistä esimerkiksi kundaliinijoogassa. – Olemme strategiassamme päättäneet toteuttaa tätä muun muassa kehittämällä malleja tarjota rukoushiljaisuutta vastaukseksi hengelliseen etsintään. Siihen vedotaan yhä vieläkin. – Se voisi myös palvella diakonista terveyden edistämistä eri-ikäisten ihmisten parissa sekä auttaa kristittyjä tulemaan sinuiksi oman ruumiinsa kanssa ja sitoutumaan rukoukseen, joka voi kasvaa säännölliseksi harjoitukseksi. Omaa fysiikkaansa vastaan ei voi tehdä, eikä psyykettäkään, johon hengellisyys kuuluu. Olen kehittänyt itselleni ohjauskoulutuksen innoittamana lyhyen joka-aamuisen joogaharjoituksen. Kirjassa Rabindranath R. Lasken kädet alas ja käännän kämmenet vielä hetkeksi eteenpäin ulos hengittäen. Jos kiinnostuu joogasta, kannattaa etukäteen ottaa selvää, mistä joogamuodosta kulloinkin on kyse. Joogaa voidaan luokitella ja hahmottaa monin eri tavoin. Joogaan voi liittyä erilaisia uskonnollisia ja filosofisia ajatuksia riippuen kustakin joogaperinteestä ja sen alamuodosta. Pajusen toive säännöllisestä harjoituksesta on toteutunut, ainakin yhden äijän kohdalla. Kielteistä suhtautumista perustellaan joogan synnyllä, joka liittyy hindulaisuuden uskomuksiin. Ymmärrys joogan luonteesta lisääntyy. – Kohotan käteni ylöspäin, samoin kasvoni, taivutan kehoani hieman taaksepäin – hengitän sisään: Jumalani. – Avaan kämmenet eteenpäin – hengitän ulos ja sanon mielessäni: Tässä olen... Kristitylle jooga voi olla apuväline, joka auttaa hänet säännöllisen hengellisen elämän harjoittamisen äärelle. ” Kristitylle jooga ei ole pelastustie, vaan apuväline KOTIMAA | 14.3.2019 15. Hiljaisuuden Ystävien toiminnanjohtajan Mika K T Pajusen mielestä Heli Harjunpään kehittämä Hiljaisuuden jooga sopii hyvin yhdistykselle, jonka tehtävänä on ”vaalia spiritualiteettia tässä ajassa”. Toinen lähestymistapa on korostaa joogan henkisyyttä ja nähdä se henkiseen kasvuun liittyvänä harjoituksena sekä vapautuksena liiasta kiinnittymisestä maallisiin asioihin, myös kärsimykseen. Mitä pahaa sellaisessa muodossa voi olla. Ulkoinen hiljaisuus luo puitteet sisäiselle hiljaisuudelle, rukoukselle ja Jumalan kohtaamiselle. Mutta myös neutraalia, rentoutumiseen ja terveysvaikutuksiin keskittyvää joogaa on olemassa. Keho ja spiritualiteetti kuuluvat yhteen. Käytän muutamia pääosin seisten tehtäviä liikesarjoja, sen mukaan miten aikaa on. Myös minä olen muuttunut. Pajunen arvioi, että kehollisuuden ja kokonaisvaltaisuuden nousu kristillisessä uskossa ja teologiassa tukee sekä hiljaisuuden retriittejä että Hiljaisuuden joogaa. Jooga on väline johonkin minuutta korostavaan. Jos pitäisi nähdä tulevaisuuteen, niin kristillinen jooga on valtaamassa rauhallisesti jalansijaa yhtenä osana seurakunnan hengellistä tarjontaa ja yksilön spiritualiteettia. Minun tehtäväni joogamatolla on omaksua se, mikä sopii juuri minulle. Hän oli myös Suomen joogaliiton puheenjohtaja 1970-luvulla. Myös monilla Hiljaisuuden joogan ohjauskurssilaisilla on kokemuksia, että he ovat joutuneet puolustamaan harrastustaan esimerkiksi työyhteisöissään seurakunnissa. Kirkon piirissä vallitsee paikoin kiivas jooganvastainen näkemys. Kolmas tapa on nähdä jooga selkeästi omistautumisena korkeamman voiman, absoluutin tai Jumalan etsintään. Erikoisin on suoranaista kristillistä magiaa edustava ajatus, että jokin joogaliike olisi vaarallinen sellaisenaan, koska se avaa väyliä väärälle opille ja kutsuu pahoja henkiä. kristillistä joogaa. Kirja synnytti minussakin vuosikymmeniksi liki vainoharhaisen epäilyn joogan perimmäistä tarkoitusta kohtaan. Pajunen uskoo, että paikallisseurakunnissa Hiljaisuuden jooga voisi tarjota keitaan arjen kiireiden stressaamille ihmisille. Niin sanottua perusjoogaa kutsutaan hathajoogaksi, ja se pohjautuu rauhallisiin fyysisiin harjoituksiin. Näin välttyy ikäviltä maailmankatsomuksellisilta yllätyksiltä. – Niissä on perusteissaan kyse samasta ilmiöstä
”Piispa Johansson tosin paimenkirjeessään vakuuttamistaan vakuuttaa, että tämä kaikki on Jumalan pyhä maailmanjärjestys. Canth tuomittiin laajasti. WSOY 2019. Erityisesti Kuopion piispa Gustaf Johansson oli Canthin ankara kiistakumppani. pilkkasi kristinuskoa arvostellessaan pappeja tekopyhyydestä. Minna Canth rakasti Jumalaa ja arvosteli kirkkoa. Canthin syntymästä tulee 19.3. – Jännittävä asia oli, että Canth kiinnostui ennen kuolemaansa idän uskonnoista ja spiritismistä. Minä olen ’tahtonut kieltää rukouksen voiman, olen antanut Marin pahojen henkien valtaan juuri kohta sen jälkeen, kun hän kääntyy Jumalaan’ jne. Näytelmissään hän toi näkyviin köyhien surkeaa tilaa ja säätyläisten kovasydämisyyttä. ”Hänelle inhimillinen hätä ja sen syyt olivat realistisen kirjailijantyön ydintä”, Ahola summaa. Se, että hän vaati tasa-arvoisempaa asemaa naisille ja köyhille soti monien mielestä ”luonnollista järjestystä” vastaan. Omana aikanaan Minna Canthia pidettiin mielipiteittensä vuoksi jumalattomana ja siveettömänä. Näytelmä Köyhää kansaa kuvaa perhettä, joka joutuu kurjuuteen isän jäätyä työttömäksi. Koettiin, että hän Suvi Ahola perehtyi kirjassaan Minna Canthin teksteihin ja myös hänen uskonnollisuuteensa. Terävyydessään ja tarkkanäköisyydessään ne eivät jätä kylmäksi nykylukijaa. Kirja koostuu Aholan teemoittain järjestämistä otteista Canthin lehtiartikkeleista, kirjeistä ja näytelmistä, joita edeltää toimittajan johdanto. Minä puolestani uskon, että herra piispa siitä aivan turhaan Jumalaa syyttää. Maailmankuva alkoi kuitenkin repeillä keski-ikään tultaessa, mikä oli osa yleistä katsomuksellista liikehdintää kaikkialla Euroopassa. 270 s. Vuonna 1897 kuolleen kirjailijan ääni kaikuu terävänä ja vaikuttavana. – – se muka on ’Jumalan maailman järjestelmä’, joka määrää pienen osan ihmiskunnasta ylellisyydessä elämään ja suurimman osan kurjuutta kärsimään.”, Canth kirjoitti 1885. Se koski häneen, Ahola kertoo. Ja hämmästyttävän ajankohtaisena! Minna Canth muistetaan naisten oikeuksien ja koulutuksen esitaistelijana – ja sitä hän onkin – mutta hän ajoi myös laajempaa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Vaikka hän oli harras kristitty kuolemaansa saakka, hän joutui huomaamaan, että hänen kristillisyytensä ei ollut virallisen kirkon kristillisyyttä ja ettei häntä hyväksytty ajatuksineen kirkkoon. Canth otti voimakkaasti kantaa näytelmillään. ”Ihan veisivät polttoroviolle tai laittaisivat Siperiaan, jos vaan voisivat.” Tosipohjaa näytelmiin Canth sai vierailuillaan köyhien luo ja vaivaistaloon. – Kun Canth sitten näytelmissään käsitteli yhteiskunnallisia ongelmia, hän sai paljon kritiikkiä kirkolta. Näytelmän eriarvoisuutta alleviivaava sanoma oli liikaa yleisölle, jonka mielestä köyhät olivat laiskoja ja itse syypäitä kohtaloonsa. kuluneeksi 175 vuotta. TuijA Tiihonen Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi. KOTIMAA | 14.3.2019 16. | Kuva: Laura Arvela / WSOY Minna Canthin usko Suvi Aholalle ei ollut yllätys, että Minna Canthilla oli aikansa lapsena vankka kristillinen maailmankatsomus ja vakaumus. ”Jumalaiset on kahta kauheammat. Ahola tuo esiin laajemman yhteyden, jossa Canthin suhdetta kristinuskoon tulee arvioida. Harras ja kriittinen ”Minä rakastan Jumalaa, minä kidutan itseäni ollakseni hänelle ja hyvälle moraalille uskollinen, – ja minua viehättää tuo rohkeus ja uljuus, jolla ihminen luottaa vaan omaan voimaansa, tunnustamatta mitään valtaa itsensä ulkopuolella, jonka edessä hänen tulisi alistua”, Canth kirjoitti ystävälleen. Kun Canth jäi seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi ja muutti Kuopioon, hän ei saanut Jyväskylän jumalisilta ystäviltään tukea elämänvalinnoilleen, kauppiaaksi ja kirjailijaksi ryhtymiselle. kulttuuri | minna canth | ” Omana aikanaan Minna Canthia pidettiin mielipiteittensä vuoksi jumalattomana ja siveettömänä. – Repeilemiseen vaikuttivat myös hänen omat kokemuksensa. Kirkko oli hänestä sortomekanismi, joka ei ottanut kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Ehkä selitys on, että uudet aatteet ja tekniset keksinnöt mullistivat ihmisten käsityksiä niin, että ajatus kahdesta rinnakkaisesta todellisuudesta tuntui mahdolliselta, Ahola sanoo. Mari-äiti sortuu ahdingossa henkisesti. T oimittaja, kriitikko Suvi Ahola on tehnyt hienon kulttuuriteon nostamalla Minna Canthin äänen kuuluviin kirjallaan Mitä Minna Canth todella sanoi. 1800-luvun lopun uudet aatteet vaikuttivat Canthiin. Sanalla sanoen pauhina on suuri.” Aholan sujuva kirja innostaa tarttumaan Canthin teksteihin
Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Sen sijaan Sari Puumalaisen esittämä sisarpuoli Essi on niin syvällä omissa ongelmissaan, että koko hamosta jää outo olo. TV1 Ti 19.3. Näytelmän alussa kysellään tilannetta taivaan portilla. Teema & Fem Pe 15.3. Tutkija, kappalainen Esko M. On avattava ovi pimeään huoneeseen syvällä itsensä sisällä, astuttava sisään ja katsottava mitä sieltä löytyy. Saako onnistuja epäonnistua. Isä ( Heikki Nousiainen) yrittää ymmärtää poikansa. Jarkko sen sijaan pystyy kääntämään elämän vanhoille raiteille – vai pystyykö. Kirjapalkinnon voitti Terttu Välikangas Oulusta. Käsiohjelmaan on painettu Essin repliikki: ”Silloin mä tajusin sen: ihminen ei synny ihmiseks. HäKun kaukalo kammottaa Mikko Nousiainen ja Heikki Nousiainen ovat Sammakkokuningas-näytelmän ja tosielämän poika ja isä. Neljäntenä hahmona näyttämöllä on Jarkon toinen minä, jota esittää tanssija Mikko Orpana. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Isä ja poika Nousiaisen kohtaukset – he ovat ensimmäistä kertaa näyttämöllä isä ja poika – ovat parasta antia, oikein nautittavaa katsottavaa. Päärabbi Bent Lexner kertoo juutalaisten uudesta vuodesta, rosh hashanasta. Tekstin dynamiikka on kohdillaan ja asiassa mennään eteenpäin, henkilöiden suhteet syvenevät. | teatteri | Kansallisteatterin Sammakkokuninkaassa yhdistyvät kaksi asiaa, joista Suomessa puhutaan paljon: jääkiekko ja mielenterveysongelmat. klo 14.30 Minäkin olen Minna Canth. Kahden minän kohtaukset ovat vahvoja, sanattomuudessaan ne kertovat Jarkon ahdistuksesta. Essin tilanne näyttää lohduttomalta, pysyvämmältä. Nyt sinne ei mahdu juuri muita kuin norjalaisia. klo 13.20 Anna-Liisa. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Kansallisteatterin Willensaunassa on tarjolla hyvää näyttelijäntyötä. On valittava itsensä tullakseen itsekseen.” Sammakkokuninkaassa on myös etäisiä kirkollisia kaikuja, osin tahattomia ehkä. klo 19.00 Dokumenttiprojekti: Murtomaa. klo 17.25 Tietoisku uskonnosta. | Kuva: Tommi Mattila / Kansallisteatteri nen ongelmansa liittyvät elämän merkityksellisyyden ja sosiaalisten suhteiden katoamiseen. klo 15.05 Pisara. Yllättäviä tulokulmia 175 vuotta täyttävän Minna Canthin maailmaan ja ajatteluun Juha Hurmeen, Anna-Mari Kähärän, Jenni Haukion, Merja Ylä-Anttilan ja suurkuoron äänillä ja katseilla. TV1 La 16.3. Viimeaikoina suomalaisten hiihtäjien hentoiset otteet isoissa kisoissa ovat tuntuneet suuren yleisön silmissä jopa petokselta. saakka. Yhtä kaikki elämän peruskysymyksissä ollaan kiinni, eikä silloin voi koskaan välttää kristillistä ulottuvuutta. Ja valittava se mitä sieltä löytyy, mitä tahansa se on, miten tahansa rujoa tai elinkelvotonta. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Laine. Urheilijan epäonnistuminen on suomalaisille vaikea paikka, jopa vahingonilon ja vähättelyn aihe. Mutta entä, kun sankaria kohtaa jääkammo, paniikkikohtaus tai burn out. Sammakkokuningas on kolmen henkilön tilitysnäytelmä. Kotimaan numero 8 hyväksi jutuksi äänestettiin Hanna Mithikun haastattelu Kukkivatko kaikki kukat jo kirkossakin. J ääkiekko on Suomessa suosittu laji ja syystä. Suomi on aamuvirkkujen maa, jossa iltavirkut joutuvat taistelemaan laiskuusleiman ja aamuherätysten kanssa. Olemme siinä hyviä, pari kertaa olemme olleet jopa maailman parhaita. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –1 1 16 Joogamatot tulivat kirkkoon Kristillinen jooga herättää ihastusta ja vihastusta 12 Media käsittelee yleensä kristinuskoa myönteisesti Minna Canth sai paljon kritiikkiä kirkolta Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Menestyvä jääkiekkoilija on meille sankari, jos joku. Essi putoaa kuiluun syvemmälle kuin Jarkko. Pasi Lampelan kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Sammakkokuningas NHL-kiekkoilija Jarkko Rautala ( Mikko Nousiainen) tulee Suomeen pakoon mielen järkkymistä, sairaalloisiksi kasvaneita paineita ja uuden sopimuksen allekirjoittamista. KOTIMAA | 14.3.2019 17. OLLi SePPÄLÄ Sammakkokuningas Kansallisteatterin Willensaunassa 13.4. Suomeen saavuttuaan kymmenvuotias palestiinalaistyttö Farah haltioituu lumesta, oppii hiihtämään, etsii ja löytää paikkansa maailmassa. Teema & Fem Ti 19.3. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. | viikon tv-vinkit | 9 Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 4. klo 20.00 Akuutti: Kadonneen unen metsästäjät. TV1 To 21.3. Minna Canthin näytelmään perustuva elokuva vuodelta 1945. TV1 Ke 20.3. Aikanaan totuimme hiihdossa olemaan maailman kärjessä
Diakonian perinteinen kertomus on kuitenkin hapertunut. Lapsityövoiman sumeilematon hyväksikäyttö, ylipitkät työpäivät ja heikot asumisolot synnyttivät myös uuden liikkeen, joka edelleen hakee vertaistaan historiassa. Kauppinen-Perttula muistuttaakin, että ”antautumisessa diakonissan palvelustyölle ei ollut mitään rajaa.” Lisäksi kyse ei ollut vain pelkästään aineellisen avun antamisesta, sillä lopulta ”päämääränä oli sielun pelastus”. Tutkimus on osoittanut diakonialiikkeen raamatuntulkinnan viran osalta väärinkäsitykseksi. Köyhien auttaminen nähdään joskus vain apuvälineenä sielun pelastukselle, kirkolliskokouksessa diakoniatyöntekijöiden asemasta ei kyetä sopimaan ja uusi tieto diakonian alkuperästä kyseenalaistaa vanhan narratiivin. Syntyi huonosti toimeentulevien laaja joukko, köyhälistö, joka toimi poliittisena voimana nousevassa sosialistisessa liikkeessä. Alkuperäinen narratiivi ponnisti kahdesta lähtökohdasta. Kirkkoon kuulumisen kannalta merkittävintä on työ köyhien ja vähävaraisten parissa. Diakonissojen työ on kirkollistunut ja keskiluokkaistunut reilun vuosisadan aikana. Malli diakonissan seurakuntavirasta oli Jean Calvinin kehittämä ja Genevessä jo 1500-luvulla hyvin käytetty. Diakonian alkuperäinen narratiivi liittyy teollistumiseen. Teolliset työpaikat houkuttelivat muuttamaan työn perässä, mutta kaikille ei käynyt hyvin. Diako” Diakonissojen työ on kirkollistunut ja keskiluokkaistunut reilun vuosisadan aikana. Kaupungissa oli töitä ja vaurautta. Diakonia kaipaa uutta kertomusta L ähimmäisenrakkaus ja diakonia ovat kirkon lippulaiva, mutta myös kiistojen kohde. Ilman sitä kirkon jäsenyys romahtaisi vuosikymmenessä. Diakonissat tekivät uhrautuvaa työtä sairaiden, asunnottomien ja ylipäänsä yhteiskunnan myllyssä heikkoon asemaan joutuneiden parissa. Helsingissäkin diakonissalaitos perustettiin jo 1867. Ensinnäkin se halusi elvyttää alkukirkon ”raamatullisen” diakonissan viran, joka oli historian myötä ”kadonnut” ja toiseksi se vastasi teollisen vallankumouksen synnyttämään järkyttävän suureen inhimilliseen hätään. Tämä tapahtui vain kolme vuosikymmentä heuristisen alkuidean jälkeen, kun saksalainen pappi, Theodor Fliedner oli käynyt opintomatkalla Englannissa ja Hollannissa ja lanseerasi ”raamatullisen” diakonissan viran. Diakonissat muodostivat myös Suomessa sisarliikkeen, eräänlaisen länsimaisen version arjen keskellä elävästä naisluostarista. Ulla Maija Kauppinen-Perttulan tutkimus osoitti, kuinka uhrautuvasti ja ennakkoluulottomasti diakonissat toimivat. Myös kirkkojen kansainvälistä avustustyötä tekevät järjestöt, kuten Kirkon Ulkomaanapu ja Act Alliance, tuntuvat jatkuvasti kamppailevan kirkollisen ja humanitaarisen itseymmärryksen välillä. Diakonialiike syntyi Saksassa 1800-luvun toisella neljänneksellä ja löi läpi luterilaisessa maailmassa reilussa parissa vuosikymmenessä. Monen elämää kuitenkin varjostivat liika työ, uhrautuminen työn edessä ja uupuminen kohtuuttoman työmäärän alla. Fliednerin innovaatioiden seurauksena syntyi diakonissakoulutus. essee TeksTi | kari LaTvus – kuviTus | Päivi karjaLainen KOTIMAA | 14.3.2019 18
Virka: Kirkolliskokouksen tulee löytää riittävän selkeä ratkaisu virkakysymykseen. Diakonit toimivat seurakunnissa laajasti kaikenlaisissa tehtävissä. Kaikkien diakonia: Tarvitaan lisää avauksia koulutettujen työntekijöiden tekemän työn ja kaikkien seurakuntalaisten tekemän diakonian yhteensovittamiseksi ja erityisesti halua estää diakonian siiloutumista. Kyse on kriisiaikojen ja ahdingon kokeneiden liikkeestä. Vuonna 1976 hyväksytty väitöskirja julkaistiin kirjana 1990. Tutkimus onkin auttanut näkemään selkeämmin, että vastuu köyhistä kuului koko yhteisölle ja kaikille vastuuhenkilöille tasavertaisesti. Näin erityisesti Saksassa, jossa kirkon diakonia on osa sosiaalijärjestelmää ja valtava työnantaja. Konvivialiteetti kokoaa yhteisöjen, taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja keskinäisen kunnioituksen kysymyksiä oivalla tavalla yhteen. Yhteiskunnallisesti tarkkakatseinen ja vaikuttava profeetallinen diakonia on tarpeen. Huoli köyhistä, eliitin sortamista ja yhteiskunnan marginaaliin jääneistä on kulkenut yhtenä punaisena lankana juutalais-kristillisessä perinteessä kolmen vuosituhannen ajan. Kirjoittaja TT, dosentti Kari Latvus on johtava asiantuntija Kirkkohallituksessa. Collinsin aloittaman uuden tutkimusaallon yhden keskeisen ajatuksen. Diakonialiikkeen synnytti teollisen vallankumouksen tuoma murros ja kirkollisen aseman diakonia sai toisen maailmansodan keskellä. Yhteiskunta: Mikä on diakonian uusi rooli osana rakoilevaa hyvinvointivaltiota. nia on päässyt kirkkolakiin, diakonissojen rinnalle ovat tulleet diakonit ja diakoniaa tehdään osana seurakuntien työtä. Miten alueesta kasvavat kysymykset kohdataan yhteisön tasolla. Alue, yhteisö ja konvivialiteetti: Diakoniatyön käytäntöjen, toimintatapojen jatkuva arviointi: miten talousja henkilöresursseilla kohdataan alueen haasteet. KOTIMAA | 14.3.2019 19. Kirkkolain, nykyisin kirkkojärjestyksen, määritelmään tulikin tavoitteeksi ”avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta.” Vaikka suomalaisen hyvinvointijärjestelmän rakentajat 1960–1970-luvuilla rajasivat diakonian yhteiskunnallisen toimialueen minimiin, veti 1990-luvun lama diakonian taas auttamisen eturiviin. Malkavaaran mukaan suurin uhka diakonialle on sen syvimmän olemuksen, marginaaleihin menemisen, hämärtyminen muiden tavoitteiden alle. Diakonissalaitoksilla on vielä tehtävänsä, mutta diakoniatyöntekijät eivät enää elä arjen luostareissa, sisarkunnissa. Neljännesvuosisadan aikana tutkimustieto on osoittautunut pitäväksi ja osaltaan haastanut etsimään diakonian narratiivin uutta muotoilua. Toisaalta diakonin virka, ei siis diakonian, on ollut olemassa kirkon varhaisvaiheista asti. Muutos kertoo yhteiskunnan kehityksestä, mutta myös muuttuvasta diakonian narratiivista. Tässä tarvitaan myös papiston osaamista ja muutoinkin laajaa yhteistyötä. Näin tylysti voi typistää australialaisen tutkijan John N. Diakonian narratiivi ei ole selvinnyt vuosikymmenien saatossa ilman hapertumista, ja sanoitusta kaipaavat ainakin neljä laajaa aluetta. Ruoka-apu, velkaneuvonta, päihdetyö ja asunnottomien auttaminen ovat tästä vain esimerkkejä. Dosentti, yliopettaja Mikko Malkavaara on herättänyt kysymyksen diakonian liiasta kesyyntymisestä. Uuden testamentin tekstit tai varhaiskirkko eivät tunteneet sosiaalisiin tehtäviin keskittyneitä työntekijöitä, ja kreikankielinen ilmaus ”diakonia” on tulkittu kirkossa täysin väärin. Valeuutisia. Tämän jälkeenkin tutkimustuloksista vaiettiin yli vuosikymmeneksi, koska ne koettiin diakonialle kiusallisiksi. Oli kuitenkin historiallisesti harmittava väärinkäsitys luulla diakonin viran keskittyneen erityisesti köyhien ja sairaiden hoitamiseen. Erityisen mielenkiintoisia ovat solidaariseen yhteiselämään, konvivialiteettiin, liittyvät uudet sanoitukset. Tällä hetkellä diakonian ydinkertomuksen sanoittamisessa suomalaiset äänet tuntuvat vaimeammilta, mutta Luterilainen maailmanliitto, Kirkkojen maailmanneuvosto ja Eurodiaconia tuottavat jatkuvasti uusia avauksia, joista soisi nyt käytävän avointa ja runsasta keskustelua
Hän joutui kuitenkin keskeyttämään opintonsa väliaikaisesti vuotta myöhemmin Turkin poliittisten olosuhteiden muuttuessa niin huolestuttaviksi, että oli palattava Saksaan. Hän kertoo monien ihmetelleen, miksi hän alkoi perehtyä islamiin ja sitoutui siihen julkisesti. halusi saada myös liberaalien muslimien äänen kuuluviin ja vahvistaa näiden keskinäistä yhteenkuuluvuutta. Hän pitää tilojen löytymistä Berliinin Tiergartenin kaupunginosan evankelisesta seurakunnasta hienona asiana. Hän on uskaltanut arvostella myös maahanmuuttajia analysoidessaan syitä siihen, mistä kenkä kotouttamisessa puristaa. Lisäksi hän vaikuttaa kirjailijana, ihmisoikeusaktivistina ja humanistista islamia edistävän liikkeen jäsenenä. Toisen maailmansodan perimä vaikuttaa Saksassa niin, että monet saksalaiset varovat maahanmuuttajien arvostelemista. Olen syntynyt islamiin. Lapsuudestaan saakka islaminuskon ympäröimänä kasvanut Ate. He eivät kuitenkaan ole yhtä näkyvästi esillä kuin konservatiiviset muslimit, eikä heille ole juurikaan tarjolla kokoontumistiloja. Vastuumme ei rajoitu vain siihen, mitä teemme elämämme aikana. Ate. TeksTi | eeva Bode – kuvaT | Julius MaTuschik » KOTIMAA | 14.3.2019 20. Hän on kertonut esimerkiksi joidenkin maahanmuuttajamiesten tyypillisestä ongelmakäyttäytymisestä ja sukujen harjoittamasta kontrollista. Lisäksi hän on vakuuttunut siitä, että kaikilla ihmisillä on hyvin kattava vastuu omasta elämästään. Imaami rukoilee ja saarnaa moskeijassa perjantaisin seurakunnan johtohahmona. suhtautuu nauttimaansa hyväksyntään kunnioituksella. Ate?in lisäksi Ibn Rush-Goethen moskeijaan kuuluu osakkaina kaksi muuta oppinutta aktivistinaista, SaÏda Keller-Messahli ja tri Elham Manea. Ate. Liberaali imaami on maalliselta ammatiltaan asianajaja, ja hän arvelee sen vaikuttavan osaltaan siihen, että hän kokee tehtäväkseen ajaa tärkeinä pitämiään asioita. Moskeija toimii evankelisen seurakunnan tiloissa. päätti alkaa opiskella Koraania ja arabian kieltä systemaattisesti voidakseen vaikuttaa asioihin. Intensiiviset opinnot alkoivat yksityisen opettajan johdolla Istanbulissa vuonna 2015. johtaa Berliiniin perustamaansa liberaalia moskeijaa sen imaamina. Manea opettaa Zürichin yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella. Perinteisissä moskeijoissa naiset ja miehet erotellaan omiin tiloihinsa hartaudenharjoitusta varten. Nyt hän opiskelee islamtiedettä Berliinin Freie Universtität -yliopistolla. kertoo kokeneensa käytännön naisia syrjiväksi. Naisia ja miehiä kohdellaan tasa-arvoisesti. – Meidän moskeijaan ovat kaikki tervetulleita, eikä naisten täydy laittaa huivia päähän, Ate. Moskeijassa toivotetaan kaikki tervetulleiksi eikä erotella kävijöitä esimerkiksi sen mukaan, mitä islamin suuntausta nämä edustavat. haastattelu ” Meidän moskeijaan ovat kaikki tervetulleita, eikä naisten täydy laittaa huivia päähän. Liberaalin moskeijan perustaja haluaa edistää paitsi sukupuolten välistä tasa-arvoa ja vuoropuhelua, myös eri uskontojen kohtaamista. Lisäksi ihmeteltiin sitä, kuinka hän voi pitäytyä nimenomaan islaminuskossa, vaikka sen nimissä tehdään niin paljon väärää. Evankelinen isäntäseurakunta ja liberaali moskeija osallistuvat myös berliiniläiseen House of One -hankkeeseen, jonka pitkän tähtäimen tavoite on kristittyjen, muslimien ja juutalaisten yhteisen hartaudenharjoituspaikan rakentaminen. Moni ystävä ja tuttava tuntui ajattelevan, ettei uskonnollisuus sovi järkevälle asianajajalle ja edistykselliselle aktivistille. I hmisoikeusaktivistin ja feministin Seyran Ate?in mukaan liberaaleja muslimeja löytyy paljon enemmän kuin yleensä luullaan. koki liberaalin moskeijan perustamisen tehtäväkseen, koska päätyi siihen lopputulokseen, ettei sitä nähtävästi kukaan muukaan perusta. Saan kohtaamisista moskeijassa myös uusia voimia ja myönteistä energiaa. – Me olemme vastuussa myös siitä, mitä me jätämme tekemättä. Avoin ja suorasanainen musliminainen on saanut Saksassa paljon julkista tunnustusta osakseen. – Usein on vielä niin, että naisille tarjottu tila on huomattavasti vaatimattomampi. Hän on myös perustanut foorumin liberaalille islamille. on kiinnittänyt huomiota muun muassa sukupuolten väliseen epätasa-arvoon joidenkin islamilaisesta kulttuuripiiristä lähtöisin olevien maahanmuuttajien maailmassa. Kotouttamista puidessaan Ate. Ovet ovat yhtä lailla auki myös muiden uskontojen tunnustajille ja ateisteille samoin kuin seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluville. Ate. – Koen tehtäväkseni korottaa ääneni niiden puolesta, jotka eivät siihen syystä tai toisesta itse pysty. Imaami on myös tietynlainen esikuva seurakunnalle. sanoo. – Olisi ollut tietysti helpompi ottaa etäisyyttä ja kritisoida ulkopuolelta, mutta se olisi tuntunut jotenkin väärältä. Perustamalla modernin Ibn Rushd-Goethen moskeijan kesällä 2017 Ate. Keller-Messahli on tunisialais-sveitsiläinen romanisti ja ihmisoikeusaktivisti. Oikeutus imaamina toimimiselle määräytyy ensisijaisesti sen perusteella, että seurakunta hyväksyy henkilön imaamikseen. Paikalle tulee usein myös seurakunnan vakioporukan ulkopuolisia kiinnostuneita, jotIslamin tuulettaja Turkkilaistaustainen saksalainen Seyran Ate. Imaamina toimimista ei ole säännelty samalla tavoin kuin kristillisenä pappina työskentelemistä. – Pyrin olemaan perjantaisin henkilökohtaisesti läsnä moskeijassa. Islamilaisessa kontekstissa uutta on myös se, että naiset ja miehet rukoilevat yhdessä. – Sekin sattui loistavasti, että avasimme moskeijan näissä tiloissa nimenomaan reformaation 500-vuotisjuhlavuonna. Lisäksi hankkeeseen kuuluu luonnollisesti eri uskontojen välisen dialogin ja yhteistyön edistäminen