vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –0 7 22 Vaeltavan kirkon paimen Kaisamari Hintikka vihittiin Espoon hiippakunnan piispaksi 4 Raamattupiirissä mieskin saa tunteilla. Mihin katosi luterilainen näkemys eläimistä. 14 Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 4
MEri tOiVAnEn Toimittaja kommentoi Sleyn ja kirkon ehtoollisyhteyttä. Toisaalta tässä on kyse kirkollisesta järjestyksestä ja siitä, että ehtoollisen toimittajan pitäisi olla nimenomaan pappi. Osa käy naispuolisen papin toimittamalla ehtoollisella, osa ei. Molemmat olivat paikalla. Jäsenkokous on harvoin tehnyt teologisia päätöksiä. 3 Mitä Sleyssä tehdään sen eteen, että liikkeen käsitys ehtoollisesta selventyisi. Kysymyksiin ehtoollisyhteydestä vastaa Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä. Tähän liittyy käsitys papin virasta. Hän haastoikin Sleyn edustajia keskustelemaan yhdistyksensä ehtoolliskäsityksestä. Siinä on eroja, voiko naispuolisen papin jakamaan ehtoolliseen osallistua. Sleyssä tehtävissä suurissa päätöksissä valta on viime kädessä jäsenistöllä. Sitten on henkilökohtainen taso, jossa mietitään, miten itse kokee oikeaksi toimia. Kirkko hyväksyy naisten pappeuden. aluksi | viikon henkilö | Kotimaan ja Radio Dein piispan kyselytunnilla piispa Jari Jolkkonen sanoi näyttävän ”siltä, että ehtoollisyhteys on katkaistu Sleyn puolelta”. – Ei missään tapauksessa. Aholan mukaan viimeaikaisissa suomalaisissa puheenvuoroissa ei ole keskitytty ehtoollisyhteyden puuttumiseen kirkon sisällä. – Tässä olen avarasydäminen. 2 Sleyssä naispappeuteen suhtaudutaan kielteisesti. – Sleyssä on sama käsitys ehtoollisesta kuin luterilaisessa kirkossa. Piispa Jolkkonen saa varmasti ehtoollisen, kun tulee Sleyn ehtoollispöytään. 1 Onko ehtoollisyhteys kirkon ja Sleyn välillä katkennut. On olemassa ehtoollisyhteyden taso, jossa linjauksia tekevät kirkolliskokous ja piispat. Sakramenteissa ei ole kyse vain siitä, miten ne käsitetään, vaan myös siitä, miten ne toimitetaan. Mikä on Sleyn käsitys ehtoollisesta. Asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Haasteen kuulivat sekä Sleyn toiminnanjohtaja tom Säilä että saman yhdistyksen lähetysjohtaja Ville Auvinen. Sleyn jäsenistä iso osa ei kuitenkaan osallistu naispuolisen papin toimittamalle ehtoolliselle. Ekumeenisesta kirkko-opista väitöskirjaa tekevä Miika Ahola huomautti Turussa tammikuussa järjestetyssä virkateologisessa seminaarissa, että kirkon ykseyteen tarvitaan yhteys uskonopissa ja sakramenteissa. | Kuva: Pasi Leino tOM Säilä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) toiminnanjohtaja Särö ehtoollisessa S uomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) pomo sanoo viereisessä haastattelussa, että ehtoollisyhteys Sleyn ja kirkon välillä ei ole katkennut ja että yhdistyksellä on sama käsitys ehtoollisesta kuin luterilaisella kirkolla. Antti BErg ”Siinä on eroja, voiko naispapin jakamaan ehtoolliseen osallistua” Sleyn toiminnanjohtajan tom Säilän mukaan järjestössä on sama käsitys ehtoollisesta kuin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Olennaista on, että Kristusta julistetaan ja saarnataan, että eletään Hänessä. Ajattelen, että on monenlaisia kristittyjä: toisilla on eri perusteet ehtoolliselle osallistumiseen kuin toisilla. KOTIMAA | 14.2.2019 2. 4 Eikö kirkon jäsenten pitäisi voida osallistua kirkon pappien jakamalle ehtoolliselle. Ongelmat ehtoollisyhteydessä ovat päivänselviä. Toisaalta tunnustuskirjoissa on ajatus, että papin persoona ei ole sakramentin toimittamisessa kynnyskysymys. Ehtoolliseen liittyy nimittäin keskeisesti käsitys kirkon virasta. Sley toimii kirkon sisällä. Tämä on hirveän vaikea kysymys. Koska Sley ei anna naisten toimittaa ehtoollista tilaisuuksissaan, arkkipiispa ilmoitti, että Maata Näkyvissä -festareilla ei enää järjestetä tuhansien nuorten yhteistä ehtoollista. – Pidämme elokuussa avoimet teologiset päivät Karkussa, jossa pohdimme ehtoolliskysymystä. Tämä on lisäksi eri tason kysymys. Sama koskee kaikkia luterilaisia, maallikoita ja pappeja
Mutta todellisuudessa niitä on ainoastaan 4. Hiljainen tila näkyy ulospäin verkkosivustona, joka kokoaa yhteen uuden hengellisyyden toimintaa. Hiljainen tila on kirkon valttikortti KOTIMAA | 14.2.2019 3. Hiljaisen tilan messuosastoväen lisäksi edellä mainituissa tapahtumissa luulisi näkevän runsaasti seurakuntien työntekijöitä, joita kiinnostaa se henkinen ja uskonnollinen maailma, missä kirkko tekee työtään. Rajatietoväkeä lokakuussa kokoavilla Hengen ja Tiedon -messuilla Hiljaista tilaa ei sen sijaan nähdä, osin aikataulusyistä, ei niinkään periaatteellisista syistä. Jeremia välitti Jumalan tahdon: hän tahtoo kansaltaan uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Kirkko on Hiljaisena tilana läsnä Minä olen -messujen lisäksi maaliskuussa Jooga-festivaalissa ja lokakuussa I Love Me -messuilla. Jeremiaa kuunnellen: Ole uskollinen Jumalan sanalle, silloinkin, kun et saa siitä suosiota. Hiljainen tila on oiva esimerkki siitä uudenlaisesta otteesta, jolla kirkossa tehdään työtä. F inlandia-talossa viime lauantaina liki täysi salillinen kuunteli, kuinka kohota ”maapallon uusien ja entistä korkeampien energiavärähtelyjen myötä oman värähtelytasonsa viidenteen ulottuvuuteen”. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 14.2. Vanhoilla israelilaisilla oli sikäli helppoa, että ajoittain Herran profeetat jyrisivät heille ja kanava Jumalalta suoraan kansalle oli auki. Perinteinen kirkollinen puheenparsi tai herätyskristillinen Jeesus-julistus tuskin saavuttaisi vastakaikua avomielisten keskuudessa. Ehkä siksi, että kukaan ei niistä kertonut. Helsingin seurakunnissa havahduttiin kymmenkunta vuotta sitten siihen, että pääkaupunkilaisista noin kolmannes oli hengellisiä etsijöitä – nyttemmin puhutaan segmentistä eli osayleisöstä nimeltä avomieliset – joille ei kannattanut tarjoilla kirkon toimintaa vanhoin konstein. Kuutisen vuotta sitten syntyi Hiljainen tila, joka ei näytä eikä tunnu perinteiseltä kirkon toiminnalta. Uusi hengellisyys on kirkon valttikortti maallistuneilla uskontomarkkinoilla. Osahan todettiin vääriksi profeetoiksi. Kuvitellaanpa kirkolliskokousta, joka voisi kääntyä suoraan profeetan puoleen hankalien kysymyksien ratkaisuissa. Aloita vaikka antamalla Yhteisvastuukeräykseen. Kun ihmiset eroavat kirkosta ja suuntaavat silti retkille sisimpäänsä, voi hyvällä syyllä kysyä, miksi he eivät löytäneet oman kirkkonsa perinteestä ja käytännöistä vastauksia etsinnälleen. Marionettikuningas Sidkia heitti Jeremian tyrmään, vaikka profeetta oli jälkimaailman arvion mukaan oikealla asialla. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen, Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 49?000 KMT S2017/2018 Kotimaa 14.2.1919. Uutta hengellisyyttä edustavat esimerkiksi retriitit, Taizé-hengellisyys, Tuomasmessu, ignatiaaninen spritualiteetti sekä kristillinen jooga ja meditaatio. Toisaalta – nykyisin profeetat pantaisiin nopeasti joko hoitoon, some-tuomioistuimen eteen tai ihan oikeasti käräjille. Me emme haluaisi heitä kuulla, jos viesti ei sattuisi miellyttämään. Tätä rajapintaa ei pidä pelätä, vaan tutkia uteliaasti. Nyt nousee pääkaupungin väkiluku 200 000 asukkaaseen. Ja ehkä kehottaa syrjintäänkin, ainakin jollakin tavalla. ?. Oikeitakaan ei aina tahdottu kuunnella. Kirkon sanomalla ja uudella hengellisyydellä on yhtymäkohtia myös uushenkiseen liikehdintään. Niin ei välttämättä ole. Jos tahdottaisiin arvioida jonkun paikkakunnan uskonnollista elämää kirkkojen lukumäärän mukaan, tultaisiin masentaviin tuloksiin pääkaupunkiimme nähden. Minä olen -messut kokosi ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet paitsi edelläkuvatunlaisesta uushengellisyydestä, ennen kaikkea kehon ja mielen terveydestä sekä hyvinvoinnista. Kun 50 vuotta sitten Helsingissä oli 32 000 asukasta ja sen luterilaisella seurakunnalla kaksi kirkkoa, Nikolain ja Vanha kirkko. itse profeetoilla ei tosin Israelissa aina helppoa ollut. Myös Helsingin seurakuntayhtymä oli mukana messuilla, mutta uudelleen muotoiltuna Hiljainen tila -nimen alla. Hiljaisen tilan verkkosivua ei äkkinäinen tunnistaisi kirkon touhuksi lainkaan, paitsi sivun alalaidassa olevasta Kirkko Helsingissä -logosta. Miten niin joku väittää kertovansa meille Jumalan tahdon. Osa kirkon työntekijöistä kavahtaa kaikkea uushenkisyyttä, jota aikaisemmin kutsuttiin suppeammalla käsitteellä New Age. JuSSi RytKöNeN Kirjoittaja on Kotimaan artikkelitoimittaja. Se on siis kuusi kertaa suurempi silloista asukasmäärää ja nyt tulisi nykyisellä kuudella seurakunnalla olla yhteensä kuusi kertaa niin monta kirkkoa, eli 12 kirkkoa. Edistä oikeuden toteutumista maailmassa, vaikka se tuntuisi ylivoimaiselta. 1919 ???????. Puhetapa, tunneviesti ja ”värähtely” olisivat vääränlaisia. Yleisö kuuli myös chakroista, eräänlaisista ihmiskehon energiakeskuksista, joiden uskotaan vaikuttavan terveyteen
Hintikka muistutti, että samanmielisten yhteisö on illuusio, kuvitelma, jota ei ole. uutiset | piispanvihkimys | A urinko on Espoon hiippakunnan piispansauvan näkyvin yksityiskohta, arkkipiispa Tapio Luoma sanoi. Tänään saat aivan erityisen valtuutuksen ja rohkaisun tähän tehtävään, kun sinut vihitään Espoon hiippakunnan piispaksi, Luoma sanoi. Messussa oli mukana myös paljon muita kansainvälisiä vieraita. Hupaisaa yksityiskohtaa päästiin todistamaan, kun Hintikan tunnelmat | Kaisamari Hintikka sai käteensä Espoon hiippakunnan piispansauvan, jonka päässä loistava aurinko muistuttaa maailman valosta. Taivasten valtakunta on jo nyt meidän keskellämme, Hintikka totesi. Vihkimyksessä avustivat piispat luterilaisista kirkoista Islannista, Yhdysvalloista, Namibiasta, Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Arkkipiispa Tapio Luoma totesi Kaisamari Hintikalle osoittamassaan puheessa, että yksi piispanviran haasteista on suhteuttaa keskenään se, mikä näkyy lähellä ja mikä näkyy kauempana. Espoon tuomiokirkkoon mahtuu 550 ihmistä. Juhlapäivänään säteili myös piispaksi vihitty itse. Kaikkialla näkyy joka tapauksessa ihminen iloineen ja murheineen, kysymyksineen ja varmuuksineen, ihminen, joka kaipaa edes pientä Jumalan valon pilkahdusta. Juhlamessu oli kokonaisuudessaan luonteeltaan valoisa ja hyvällä tavalla keveä. Uuden piispan olemus säteili ennen kaikkea sen jälkeen, kun hän oli vihkimisen päätteeksi vastaanottanut piispanviran tunnukset: ristin, sauvan, hiipan ja kaavun. Auringon lailla loisti myös Kaisamari Hintikka, joka vihittiin Espoon piispan virkaan Espoon tuomiokirkossa viime sunnuntaina. |K uv at: O lli Sep pä lä KOTIMAA | 14.2.2019 4. Meissä jokaisessa asuu hyvä ja paha, itsekkyys ja rakkaus. – Kristus murtuu, jotta meidän rajamme murtuisivat ja yhteys keskellämme tulisi ehjäksi jälleen, uusi piispa sanoi ehtoolliseen viitaten. Uutta kollegaansa olivat pukemassa viran tunnuksiin Porvoon piispa Björn Vikström ja Helsingin piispa Teemu Laajasalo sekä Kaisamari Hintikan entinen esimies, Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Martin Junge. Kaisamari Hintikka saarnasi Matteuksen evankeliumin kohdasta, jossa puhutaan kahdenlaisesta kylvöstä. – Tämän valon heijastajaksi sinut on jo kasteessa kutsuttu. Se kulkee sisällämme. Hintikka huomautti, että viholliskuvia aletaan luoda, kun keinot tai tahto yhteisten ongelmien ratkomiseksi ovat vähissä. Saarna käsitteli rajoja ja ihmisten tarvetta vetää niitä sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti. Eräs messun kohokohdista koettiin heleydessä, jolla lapsikuoro lauloi tuoreelle piispalle John Rutterin sävellyksen A Claire Benediction, ja lämmössä, jolla Kaisamari Hintikka otti laulun vastaan. Aurinko, joka levittää säteitään joka puolelle ja muistuttaa, että piispan on määrä todistaa ylösnousseesta Kristuksesta, maailman valosta. – Meitä kaikkia yhdistää se, että olemme Jumalan kuvia ja siksi yhtä arvokkaita. Muulle seurakunnalle järjestettiin mahdollisuus osallistua messuun skriinin välityksellä läheisessä seurakuntatalossa. Piispanvihkimykseen pääsivät tällä kertaa mukaan vain kutsuvieraat ja messun toteuttajat. – Hyvän ja pahan, oikean ja väärän, synnin ja pelastuksen raja ei kulje meidän välillämme. Valoksi Espoon hiippakuntaan Kaisamari Hintikka otti vastaan piispuuden tunnukset: ristin, sauvan, hiipan ja kaavun. Iso merkitys oli musiikilla, erityisesti nuorisokuoro Candominolla, lapsikuoro CandoMinillä ja saksofonikvartetilla. Sen jälkeen kansainvälinen piispajoukko ja muut kirkkojen edustajat maailmalta siunasivat hänet virkaan
Piispa emerita Irja Askola totesi siellä, että Hintikan valinta oli ratkaisu, jota ei ”onneksi tarvinnut odottaa tämän pidempään”. – Kaisamari on ollut Suomen kirkon lahja ekumeeniselle työlle, ja nyt palautamme hänet takaisin, Junge sanoi. Kaisamari Hintikan punaisen kaavun oli suunnitellut Emilia Kuurila, joka on Espoossa toimivan Aalto-yliopiston muodin maisterivaiheen opiskelija. Kirkollista jatkuvuutta edustavat risti ja korusolki, jotka on siirretty uusiin liturgisiin vaatteisiin Espoon hiippakunnan edellisistä piispan hiipasta ja kaavusta. Kaapu on valmistettu luonnonmateriaaleista: villasta ja silkistä. Hän evästi virkasisartaan muistamaan työssään uteliaisuuden, kärsivällisyyden, ilon, suhteellisuudentajun ja levon. Asun punainen sävy viittaa Pyhään Henkeen ja Kristuksesta todistamiseen ja sen koristelussa toistuvat Espoon tuomiokirkon kattoja seinämaalausten kuviot. Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Martin Junge KOTIMAA | 14.2.2019 5. Hiippa oli toteutettu yhdessä Stadin ammattiopiston modistiopiskelijoiden kanssa. Junge luonnehti Hintikkaa myös verkostoitujaksi ja rukoilijaksi, joka puhuu ihmisille ja kuuntelee heitä. Jungen mukaan Kaisamari Hintikka on vahva teologi, jolla on hyvät kansainväliset suhteet. – Pidän tärkeänä naisasiaa mutta myös sitä, että Hintikka tuo kirkon käyttöön vahvan globaalin kokemuksensa ja ekumeenisen asiantuntemuksensa. – Jätä tilaa yllätyksille! Askola sanoi. Hieno päivä! huokaisi Kaisamari Hintikan entinen esimies, Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Martin Junge. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ei ole ollut yhtään naispuolista piispaa puoleentoista vuoteen. Hänen mielestään se, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispakunnassa on nainen, tekee kirkon kasvoista kokonaisemmat. – Olen niin täynnä iloa, etten oikein osaa vielä sanoittaa sitä! Askola summasi tunteensa. Hänen mielestään Hintikan olemuksessa näkyivät ilo ja kutsumus. Hintikka seuraa Luomaa espoon hiippakunnan johdossa. Kun se oli määrä asettaa Hintikan päähän, arkkipiispa katseli hetken kummastuneena ympärilleen, kunnes hiipan äkkäsi poimia Björn Vikström – piispa, joka ei itse halua käyttää hiippaa lainkaan. Ensimmäisenä naisena tehtävään valittu Irja Askola jäi eläkkeelle Helsingin hiippakunnan piispan virasta syksyllä 2017. – Hän on siis ihanteellinen valinta piispan virkaan! Meri Toivanen Piispa emerita irja askola espoon piispa Kaisamari Hintikka ja arkkipiispa Tapio Luoma olivat vihkimyksen jälkeen yhtä hymyä. Kirkko tarvitsee sitä. hiippa putosi siunaamisen tuoksinassa alttarikaiteelta lattialle. Messun jälkeen juotiin kirkkokahvit tuomiokirkon läheisyydessä sijaitsevassa koulutuskeskus Omniassa. Lisäksi mukaan on värjätty ja ommeltu Kaisamari Hintikan suvun pellavakankaita 1800-luvulta
Menetystä ei siis tarvitse enää pelätä, sanoo Espoon hiippakunnan uusi piispa Kaisamari Hintikka. Vuodenvaihteessa Kaisamari Hintikka muutti Suomeen Sveitsin Genevestä, missä hän päätti työnsä Luterilaisessa maailmanliitossa. Espoon hiippakunnan piispana Hintikka haluaa levittää samaa viestiä. Hintikan elämänvaiheet selittäkööt enemmän sitä, mitä hänen ydinviestinsä maailmalle pitää sisällään. | uusi piispa | K un Kaisamari Hintikka valmistautui pappisvihkimykseensä vuonna 2009, piispa Eero Huovinen kysyi pappiskokelaalta, mitä tämä haluaisi sanoa, jos saisi pitää elämässään vain yhden saarnan. hän kysyy itse työhuoneessaan Espoon hiippakunnan tuomiokapitulissa. ”Toivoa on, ja se toivo on Kristuksessa”, Hintikka vastasi. Koti on vielä väliaikainen ja tavarat pitää kaivaa pahvilaatikoista, mutta piispan kalenteri on täynnä kesäkuun loppuun asti. Mukana saapuivat puoliso ja perheen koululainen. Kirkko on nyt takertumisesta vapaa uutiset KOTIMAA | 14.2.2019 6. Pari viikkoa sitten Hintikka työnäky | Evankelis-luterilainen kirkko on menettänyt itsestään selvän asemansa yhteiskunnallisena instituutiona. – Mutta mitä se tarkoittaa. – Eihän tällaisia sloganeita voi heitellä ilman, että niitä avaa
osallistui neuvotteluun muiden evankelis-luterilaisen kirkon piispojen kanssa. Vaikkapa katolisen kirkon kanssa käydyt neuvottelut ovat kehittäneet tuntosarvia. – Ne vuodet syvensivät minulle sitä, miten evankeliumia eletään ” Pappisvihkimys oli hengellinen paini. – Rippikoulu oli minulle sitä, mitä se äärimmillään voi olla. Kristuksen kutsu tuntuu kaipuuna itsessä. todeksi pelkän julistamisen sijaan. Lopulta hän alkoi nähdä, että voisi palvella kirkkoa pappina myös kokonaiskirkon tasolla. Ennen kannanottoa täytyy kuunnella oikeita asiantuntijoita. Hintikka mainitsee kaksi esimerkkiä: Latinalaisen Amerikan luterilaiset kirkot ovat pieniä vähemmistökirkkoja. Ensimmäiset kristilliset vaikutteensa Hintikka katsoo saaneensa evankeliselta kummitädiltään. – Sillä Kristuksen kutsu ei aseta kriteereitä. Kaisamari Hintikka on paluumuuttaja. Niistä voi ammentaa suuntaviivoja kirkon kehittymiseen Suomessa. Hintikan mielestä valta-asemasta luopuminen vapauttaa takertumisesta. Kun ekumeenisissa neuvotteluissa tekee ensimmäisen siirron, ajatusten on oltava muutamaa siirtoa pidemmällä. Nelivuotiaana Kaisamari Hintikka aloitti Käpylän seurakunnan päiväkerhon, 15-vuotiaana hän kävi saman seurakunnan rippikoulun. – Toivon, että voin vinkata, että kun täällä tehdään tällaista ja tuolla tuollaista, teille saattaisi olla hyötyä yhteistyöstä. Heitä löytyy sekä kirkosta että sen ulkopuolelta. Tämän viestin Kaisamari Hintikka haluaa ihmisille kertoa. Myös oman hiippakuntansa papeille Kaisamari Hintikka haluaa olla kuunteleva piispa. – Sitähän me emme enää itsestään selvästi ole. Että se mullistaa täysin nuoren ihmisen elämän, ja seuraavina vuosina ei tee mitään muuta kuin viettää aikaa seurakunnan nuortenilloissa. Kaisamari Hintikan kaitsenta-alue, vuonna 2004 perustettu espoon hiippakunta, ulottuu Hangosta Mäntsälään. Silti tai ehkä juuri siksi ne uskaltavat toimia oikeudenmukaisuuden rakentamiseksi yhteiskunnissaan. Ja siitä kutsusta nousee myös tehtävä. – Se, mihin olemme viime vuosikymmeninä tottuneet, ei ole ainoa oikea tapa olla kirkko. Kuuntelemisen taitoa hän oppi johtamassaan työyhteisössä Luterilaisessa maailmanliitossa. Sen kautta yksittäiset kasvot voidaan tunnistaa kirkon kasvoiksi ja sen välityksellä osallistutaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, Hintikka sanoo. Kutsu kävi vahvaksi, mutta harasin vastaan. Perhe: Diplomi-insinööripuoliso ja yksi kouluikäinen lapsi. Kaisamari Hintikka sai pappisvihkimyksen Kirkkohallituksen palvelukseen. Kaisamari Hintikka, 51 Työ: Espoon hiippakunnan piispa. Hintikka toteaa, että suomalainen työkulttuuri on ratkaisukeskeinen, samoin hän itse. Joku on käynyt läpi saman tien kuin ihminen, ja se joku on Kristus. Hintikka koki olevansa luonnostaan suurempien kokonaisuuksien hahmottaja. Seitsemän viime vuotta hän työskenteli apulaispääsihteerinä Luterilaisessa maailmanliitossa. Meri Toivanen Kuka. Hänen mukaansa hiippakunnan alueella on avaintehtävissä ihmisiä, joilla on halu ja kyky tuoda eri tavalla ajattelevia yhteen. Etiopian Mekane Yesus -kirkolla taas on vahva lähetysnäky. Hän on paljasjalkainen helsinkiläinen, ja pääkaupunkiseudulla ovat myös hänen hengelliset juurensa. Työssään Kaisamari Hintikka tutustui erilaisiin luterilaisiin kirkkoihin maailmalla. Jos vain kiukuttelemme ja poljemme jalkaa, emme myöskään pysty rakentamaan uutta tapaa toimia kirkkona suomalaisessa yhteiskunnassa. virkistyksen lähteet: Ystävät kirkkokuplasta ja sen ulkopuolelta, perhe, rukous, lukeminen, liikkuminen suomalaisessa luonnossa. Kansainvälisessä työssään hän oppi huomioimaan, kuinka tärkeää kuulluksi tuleminen on ihmisille. Työskennellyt aiemmin Helsingin yliopiston kirkkohistorian laitoksella, Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla ja Luterilaisessa maailmanliitossa. Hintikka haluaa auttaa ainakin siinä, että seurakunnat tekisivät nykyistä enemmän yhteistyötä keskenään. Tutkijasta ja asiantuntijasta tuli pappi kuitenkin vasta 16 vuotta teologian maisteriksi valmistumisensa jälkeen. Toivoa on, ja se toivo on Kristuksessa. – Asiantuntijaorganisaatio on aina ainutlaatuinen, mutta kun asiantuntijat tuodaan yhteen eri puolilta maailmaa, syntyy työskentelytapojen ja -dynamiikkojen korkeakoulu. Koska Hintikka kuvattiin ennen piispaksi vihkimistä, hänen virkapaitansa väri on vielä musta. Sen jälkeen on aika arvioida, mitä niiden toiminnassa voidaan vahvistaa. Hän tahtoo ajatuksen pitävän sisällään lohdun siitä, että kukaan ei ole yksin. Useimmat heistä ovat Hintikalle ennestään tuttuja. Media on yksi tapa kutsua. – Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä. Hintikka opiskeli teologiaa ja viihtyi körttipiireissä. Väitöskirja käsitteli Romanian ortodoksista kirkkoa osana sosialistisen valtion ulkopolitiikkaa ja ekumeenista liikettä. Hintikka haluaa, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko lakkaa pitämästä itseään yhteiskunnallisena instituutiona. Hintikalle sanoma toivosta merkitsee myös rohkeutta rikkoa rajoja. Kirkon ja seurakuntien pitää itse toimia yhteiskunnassa koollekutsujina. Parhaiten Hintikka tuntee Tampereen piispan Matti Revon, joka oli vuosia hänen esimiehensä Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla. Hintikasta tuntuu jo nyt, että vaikka Espoon hiippakunnassa vaikuttavat erilaiset herätysliikkeet ja teologiset tulkinnat, aluetta eivät määrittele erot. Jos asema on jo menetetty, menettämisen puolesta ei tarvitse enää pelätä. Molemmilla oli valtava merkitys. | Jukka Granström KOTIMAA | 14.2.2019 7. Kaisamari Hintikka ei halua jäädä odottamaan, että muut toimijat kutsuvat kirkon mukaan. Hän huomauttaa, että piispa ei saa mediassa kuvitella olevansa kaikkien alojen asiantuntija. Kutsu kävi vahvaksi, mutta harasin vastaan. Lopulta ymmärsin, että palvelen Kristuksen kirkkoa parhaiten, kun käytän omia kykyjäni enkä yritä olla jotain, mikä minulle ei ole luontevaa. Rajojen rikkominen on niiden kutsumista mukaan, joita ei ole kutsuttu, ja uskallusta tulla itse mukaan, vaikka ei mielestään täytä kriteereitä. Tämä kuoli varhain, mutta rukoili Kaisamarin lapsuudessa hartaasti kummityttönsä puolesta. Koulutus: Teologian tohtori. Merkille pantavaa on, että lähetystyö on jokaisen kirkon jäsenen tehtävä. Kirkko vaeltaa, elää ja muuttuu. Oli vain yksi pulma: Työ paikallisseurakunnassa ei tuntunut omalta. Hintikka ajatteli pitkään, että pappisvihkimystä kuului hakea seurakuntaan. – Pappisvihkimys oli aikamoinen hengellinen paini. Tehtävä palvella muita. Ennen tämän vuoden loppua Kaisamari Hintikka aikoo kiertää hiippakuntansa 19 seurakuntaa
Jutussa ei mainittu piispainkokousta, joka on hiippakuntien piispojen ja tuomiokapitulien yhteinen neuvotteluelin. Vastauksissa joukon sisällä kävi jako kahteen. Yhteiskunta tai elinympäristö ei pakota siihen, ja enemmistö ihmisistä on jotakin muuta kuin muslimeja. Turun kaltaisissa suurissa kaupungeissa näiden lasten osuus syntyneistä oli vieläkin suurempi. Suo”Ei rukousta yhdessä, mutta toisten puolesta” turku | Monikulttuurisella Uskontotorilla Turun Varissuolla kohtasivat kristityt ja muslimit. Tapahtuma järjestettiin Yhdistyneiden Kansakuntien Uskontojen ja katsomusten yhteisymmärryksen viikon johdosta. Varoitus koskee sanomalehti Syd-Österbottenissa julkaistua Engströmin mielipidekirjoitusta, jossa Engström tuki esimiehensä, kirkkoherra Daniel Norrbackin jyrkkiä kommentteja homoseksuaalisuudesta. Hän lisäsi uusien muslimisukupolvien Suomessa olevan edellisiin, islamilaisissa maissa asuneisiin sukupolviin verrattuna poikkeuksellisessa asemassa. uutiset | lyhyesti | | uskontojen kohtaaminen | M itä on eläminen uskovaisena ja erityisesti nuorena monikulttuuriseksi muuttuvassa Turussa nyt ja 20 vuoden kuluttua. Engströmin saama varoitus tarkoittaa sitä, että tapauksen toistuessa hänet voidaan pidättää virasta. Hän joutui sairaalahoitoon ennen vuodenvaihdetta liukastuttuaan kadulla Helsingissä ja lyötyään päänsä. Piispainkokous käsittelee kirkon uskoa, julistusta ja työtä, ekumeniaa ja lähetystä sekä hiippakuntien hallintoon ja hoitoon liittyviä asioita. Aika paljon tulee myös kantasuomalaisia islamiin, Afrah Al Bayaty totesi. Piispan sairausloma jatkuu maaliskuun loppuun saakka. – Hän voi valita, haluaako hän olla muslimi vai ei. Goyarrola on hoitanut piispan tehtäviin kuuluvia juoksevia asioita tämän sairausloman aikana. Al Bayatyn mukaan lapsille ja nuorille on aikamoinen haaste, jos toinen vanhemmista on maahanmuuttaja ja toinen suomalainen. Maailmanlaajuisesti helluntailaisuus on tunnetusti satojen miljoonien kristittyjen yhteisö. KOTIMAA | 14.2.2019 8. Iltatilaisuudessa oli mahdollista tavata eri turkulaisten uskonnollisten yhteisöjen edustajia. Kaikkien muslimiryhmien edustajat arvioivat, että tuolloin heidän oma joukkonsa on paljon tai jonkin verran nykyistä suurempi. Puolet asukkaista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Kaupunginosan työttömyysaste on kuitenkin edelleen Turun suurimpia Paneelikeskustelua vetänyt Siirtolaisinstituutin toimitusjohtaja Tuomas Martikainen mainitsi Suomen väestön muutoksesta kertovia lukuja: viime vuonna 13 prosenttia maassa syntyneistä lapsista oli sellaisia, joiden vanhemmista ainakin toinen oli ulkomaalainen. Piispa Vikström antoi homoista kirjoittaneelle kappalaiselle varoituksen Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström on antanut varoituksen Kristiinankaupungin kappalaiselle Markus Engströmille kielenkäytöstä, kertoo Kyrkpressen-lehti. Muuten heille voi tulla identiteettikriisi. Piispa Teemu Sippo kotiutettiin sairaalasta Katolisen kirkon piispa Teemu Sippo on kotiutettu sairaalasta. – Joukkomme tulee kasvamaan. Yleisvikaari, isä Raimo Goyarrola kertoo tiedotteessa, että piispan kuntoutus jatkuu. – Vanhempien pitää silloin antaa lapsilleen täysi tuki heidän kasvussaan. helmikuuta. Kohu Kristiinankaupungissa alkoi kirkkoherra Norrbackin homoseksuaalisuutta koskevista kommenteista suljetussa Facebook-keskustelussa. Martikainen pyysi keskustelijoita arvioimaan, miltä heidän oma uskonyhteisönsä näyttää 20 vuoden kuluttua. Turun Normaalikoulun tiloissa järjestetyn illan ytimessä oli paneelikeskustelu, johon osallistuivat piispa Kaarlo Kalliala, Turun Katariinanseurakunnan nuorisotyönohjaaja Taru Heikkonen, Turun islamilaisen yhdyskunnan sihteeri Afrah Al Bayaty, Dzemat Turku -yhteisön puheenjohtaja Alma Cosic, Turun helluntaiseurakunnan pastori Antti Hirviniemi ja turkulaisia shiiamuslimeja edustava opiskelija Amir Kheder. Oikaisu Kotimaa Pro -liitteessä (7.2.) esiteltiin kirkollista päätöksentekoa sivuilla 2–5. Varissuo on suhteellisen vanha lähiö, joka on 2000-luvulla muuttunut maahanmuuttajavaltaiseksi. Helluntailaisia edustava Antti Hirviniemi ei ottanut kantaa oman uskonyhteisönsä tulevaan suuruusluokkaan mutta arvioi, että 20 vuoden kuluttua helluntaiseurakunta on tullut paljon nykyistä kansainvälisemmäksi. Tulemme olemaan 20 vuoden päästä huomattavasti suurempi yhdyskunta. Hän arvioi myös, että uudet polvet eivät tule olemaan automaattisesti maallistuneita. Helsingin katolisen hiippakunnan tiedotteen mukaan Sippo palasi kotiin perjantaina 8. Shiiamuslimien yhteisöä edustava Amir Khedar totesi hänkin, että Suomen ja Turun väestörakenne tulee muuttumaan. – Helluntailaisuus on kaikkialla oman kulttuurinsa näköistä. Varissuon monikulttuurisen lähiön keskellä sijaitsevaan tapahtumaan saapui satakunta ihmistä. – Kyllä he ainakin yrittävät ottaa selvää, mihin omat vanhemmat uskovat ja voisivatko he sitä uskoa itsekin harjoittaa, Khedar sanoi. Taustalla oli tieto siitä, että lapsia syntyy ja maahanmuutto mitä luultavimmin jatkuu. Kaikkien yhteisöjen edustajat olivat sitä mieltä, että uskonnosta toiseen siirtyminen on aina yksilön oma ja vapaaehtoinen asia, johon yhteisö ei saa pakolla puuttua. Alakoulunsa aloittavien kohdalla ei-suomenkielisten prosenttiosuus on jo 80. Aiemmin sosiaalisista ongelmistaan ja levottomuudestaan tunnettu lähiö on viime vuosina eri tahojen tietoisen toiminnan tuloksena rauhoittunut. Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Turun Varissuolla viime viikon tiistaina kristittyjen ja muslimien välisessä kohtaamisessa
Piispa Kaarlo Kalliala arvioi, että tulevaisuudessa luterilainen kirkko on varmasti nykyistä pienempi. Toisaalta myös tietoinen luterilaisen kirkon jäsenyys tulee lisääntymään, Kalliala sanoi. Se on hänen oma valintansa, kukaan ei voi kieltää, Khedar totesi. arkkipiispa Tapio Luoma: Kirkko ja tieteellinen maailmankuva erikoistutkija Anu Gretschel: Nuori sukupolvi ja instituutiot toimittaja Heikki Hakala: Muutos vai pysyvyys. – En oikein usko siihen, että eri uskontoihin kuuluvat voisivat rukoilla yhdessä. On yleisesti tunnettua, että islamilaisissa maissa islamin jättäminen voi olla yksilölle vaikeaa, jopa rangaistavaa ja vaarallista. Monikulttuurisen Uskontotorin paneelissa keskustelivat Alma Cosic (kuvassa vasemmalla), Antti Hirviniemi, Amir Kheder ja Afrah Al Bayaty, Kaarlo Kalliala ja Taru Heikkonen, joka ei näy kuvassa. Lämpimästi tervetuloa! Ilmoittautumiset 28.2. Näin se vain on. – Muistakaa jokainen rukoilla. mennessä kirkontutkimuskeskus.fi KOTIMAA | 14.2.2019 9. Mutta käännyttäminen on eri asia. – On syytä ruveta vähitellen puhumaan siitä, että uskonnonvapaus mahdollistaa omasta uskosta luopumisen, vaikka joku ei siitä pitäisi. Piispa Kalliala korosti suomalaista uskonnonvapautta. Amir Khedar piti parhaana sitä, että jokainen voisi rauhassa uskoa omalla tavallaan. Toisin kuin useimmat uudet vähemmistöuskonnot, Suomen evankelis-luterilainen kirkko menettää jäseniään tasaiseen tahtiin. Varissuon kohtaaminen kertoi monikulttuuristuvasta kaupunginosasta ja Suomesta. Onko eri uskontojen lähempi ”ekumeeninen” yhteys sitten mahdollista. Paneelin muut edustajat painottivat puheenvuoroissaan sitä, että uskontokunnan jättävälle halutaan tarjota mahdollisuuksia keskusteluun, mutta minkäänlaista pakkoa ei saa harjoittaa – Jos ihminen kokee, että islam ei ole hänen juttunsa, kehottaisin häntä itse ottamaan selvää muista uskonnoista ja kääntymään niihin. – Jumalanpalveluksemme tulkitaan eri kielille salin etuosassa. Hänen ajattelunsa taustalla on työ merimiespappina Alankomaissa 1980-luvulla. – Se on torjuttavaa pakkoa, siitä ei voi olla kysymys. Tavallinen suomalainen on ollut pitkään oletusarvoisesti luterilainen, mutta se vähenee. Mutta kyllä me voisimme rukoilla toistemme puolesta, Kaarlo Kalliala pohdiskeli. Tulevaisuus on monimuotoinen. Tähän annettiin varovaisia vastauksia. Jumala on suuri, Antti Hirviniemi sanoi. Tästä ei Varissuon paneelissa ollut puhetta, mutta paneelissa pohdittiin myös uskontokunnan vaihtamista. – Luterilaisen kirkkomme todellisuus tulee olemaan sen kaltainen kuin vanhoilla enemmistökirkoilla Hollannissa. Toisaalta Kalliala ei uskonut siihenkään, että nyt alaspäin osoittavat käyrät jatkavat oletusarvoisesti kulkuaan. Hirviniemi rohkaisi hänkin eri uskontoihin kuuluvia rukoukseen. Kansainvälistymisen näkee seurakunnassa Hirviniemen mukaan jo nyt. – Minun vanhempieni uskoa ei kunnioitettu Irakissa, ja siksi me olemme täällä, Khedar sanoi. | Kuva: Pasi Leino Turun islamilaisen yhdyskunnan viesti oli samansuuntainen. Hän muistutti myös, että uskonnonvapauden tavoittelu on voinut vaikuttaa siihen, että joku muuttaa Suomeen. JUssi RyTKönen Kirkon tutkimuskeskus 50 vuotta 13.3.2019 Tampere Seminaari klo 10–16 ja iltajuhla klo 18 Puhujina mm. Kuinka Kirkon tutkimuskeskus heijastelee aikansa todellisuutta. messa se on aika luterilaisen näköistä, Hirviniemi arvioi. – Tarjoamme tukea ja keskustelua, mutta Koraanin mukaan uskonnossa ei ole pakkoa: ei uskontoon liittymisessä eikä siitä pois lähtemisessä, Al Bayaty sanoi. Kääntäminen vaikkapa espanjaksi on tyyliltään hyvin latinalaista. Kalliala lisäsi, että kristinusko on lähetysuskonto
Vatikaanin L’Ossevatore Romano -lehden naisten liitteen Woman Church Worldin toimittaja Lucetta Scaraffia on moittinut lehdessä katolisen kirkon hitautta naisten seksuaalisen häirinnän käsittelyssä. Uskovaiset osallistumassa Pyhä Haralampin päivän juhlallisuuksiin 10. Christensenin puolustusasianajajat aikovat valittaa tuomiosta. Christensen tuomittiin 6. On pappeja ja piispoja, jotka ovat tehneet niin, paavi sanoi lentokoneessa pidetyssä lehdistökonferenssissa viime viikon tiistaina palatessaan Vatikaaniin Abu Dhabista. Christensen pidätettiin toukokuussa 2017, kun poliisi suoritti tarkastuksen hänen seurakuntaansa Orelissa, Moskovan eteläpuolella. – Se on totta. Ruotsalaislehti Aftonbladetin saamien tietojen mukaan ainakin osa aarteista on löytynyt tukholmalaislähiön roska-astiasta. Siunatun neitsyen kirkossa Blagoevgradissa ristinmuotoinen alusta on peitetty hunajapurkeilla, joiden seassa palaa tuohuksia. Vatikaani on ollut hiljaa. Strängnäs sijaitsee noin 60 kilometriä Tukholmasta länteen. Washington Postin mukaan kyseessä on yksi vakavimmista länsimaisen valtion kansalaiselle annetuista tuomioista Venäjällä. | Kuva: Dimitar Dilkoff / AFP / Lehtikuva maailmalta KOTIMAA | 14.2.2019 10. Pyhä Haralampi on mehiläiskasvattajien suojelija. helmikuuta Bulgariassa. Papit siunaavat hunajan, joka sitten viedään kotiin ja käytetään lääkkeenä. Jehovan todistaja tuomittiin Venäjällä Tanskalainen Jehovan todistaja Dennis Christensen on tuomittu kuudeksi vuodeksi vankilaan Venäjällä. Varastettujen esineiden joukossa olivat muun muassa Kaarle IX:n ja hänen vaimonsa Kristiinan kruunut sekä kultainen valtakunnanomena. Kruununjalokivet varastettiin tuomiokirkosta heinäkuussa. Paavi myönsi nunnien hyväksikäytön Paavi Franciscus on myöntänyt ensimmäistä kertaa julkisesti, että papit ja jopa piispat ovat syyllistyneet katolisessa kirkossa nunnien seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Strängnäsin tuomiokirkon jalokivet löytyivät Ruotsissa Strängnäsin tuomiokirkosta varastetut kruununjalokivet ovat luultavasti löytyneet, kertoo paikallinen poliisi verkkosivuillaan. helmikuuta ”ääriaatteiden levittämisestä”. Asiasta kertoo New York Times. Hän on ollut tutkintavankeudessa siitä alkaen. Paavi Franciscus totesi lehdistökonferenssissa, että Vatikaani työstää asiaa ja joitakin pappeja on pidätetty virasta. Hyväksikäytetyt katoliset nunnat Intiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Italiassa ovat jo pitkään yrittäneet saada oikeutta itselleen ja kirkon vaietessa turvautuneet paikallisten viranomaisten apuun. Scaraffia huomauttaa, että salailu tuottaa vain lisää skandaalin aineksia, kun nunnia pakotetaan aborttiin tai syntyy lapsia, joita papit eivät tunnusta omikseen
Seurakuntamme on saanut hyvää palautetta, että sen toiminta on maksutonta. Vanhempi on ilahtunut saadessaan koko perheelle villasukat diakonian kautta. Saara Huhanantti, Diakoniatyöntekijöiden liiton puheenjohtaja ja Tikkurilan seurakunnan koordinoiva esimies (vs.) Pikkulapsija koululaisperheissä toiveet käynneistä Superparkissa, HopLopissa ja Linnanmäellä eivät toteudu. Perheet kysyvät lapsille hiihtovälineitä ja luistimia. Torstaisin hyvänmielen arkinen ateria täyttyy myös lapsiperheistä. Some-yhteiskunnassa silmiinpistävää on lasten perheiden hyvinvointi | Raatilaiset kertovat, miten lapsiperheiden köyhyys näkyy diakoniatyön arjessa eri puolilla Suomea. Jos netti on hidas ja puhelin vanha, tämä aiheuttaa suurta häpeää lapselle ja nuorelle. Vaatteita etsitään kirpputoreilta. Muutamina vuosina olemme voineet lähettää perheitä maksutta Vivamoon Lasten Raamattukylään viettämään toiminnallista elämyspäivää. Nuorilta puuttuu jatko-opintoihin tarvittavat opiskeluvälineet. Pienituloisuuden pitkittyessä talouden hoito on vaativaa. Nuoret saattavat kokea paineita pukeutua merkkivaatteisiin tai omistaa uusimmat puhelimet ja laitteet, vaikka vanhemmat joutuisivat laskemaan jopa ruokarahat hyvin tarkasti. Köyhyys näkyy toisessa tai kolmannessa polvessa. Mutta on myös perheitä, joissa kadonneet talvikäsineet tai rikkoutuneet kumisaappaat ovat arjen taloudellinen katastrofi. Tulee myös lieveilmiöitä: kun ei jakseta jatkuvaa köyhyyttä, vähistäkin varoista ostetaan päihteitä. Lisäksi lapsiperheet näkyvät EU-elintarvikejakeluissa ja arkiruokailuissa. Syyllisyys ja häpeä estävät liikkeelle lähtöä. Joskus seurakunnan kerhoihin osallistuvat lapset ovat huomattavan nälkäisiä. Tanja Mäkelä, maaseututyön diakoni, Lohjan seurakunta Tukea tarvitaan elämisen peruskustannuksiin. Omilta vanhemmilta ei voi pyytää rahaa lainaksi, koska hekin ovat tiukilla. Lapsilla ei ole mahdollisuutta harrastaa kalliita harrastuksia kuten jääkiekkoa. Teini-ikäisten perheissä huolta aiheuttaa rahojen riittäminen välttämättömiin opiskelutarvikkeisiin ja lukiokirjoihin. ja nuorten vertailu. uutiset | diakoniaraati | Miten lapsiperheiden köyhyys näkyy. Tavaralahjoitukset ja yhdistysten keräykset ohjataan usein lapsiperheiden hyväksi. Seurakunnan lapsiparkki mahdollistaa vanhemman asioilla käynnin tai rauhallisen keskustelun diakoniatyöntekijän kanssa. Kansan Raamattuseura on mahdollistanut tämän. Lapsiperheet tarvitsevat lisääntyvässä määrin tukea arkeen ja jaksamiseen. Keskusteluissa vanhempien kanssa selviää, että perheessä puuttuu kenties ruokaa, vaatteet kierrätetään, harrastuksiin ei ole varaa eikä aina edes lääkärikäynteihin. Hävikkiruokaa hankitaan saatavilla olevien ruokasovellusten kautta. Lappeenrannan kaupungilla on vähävaraisille lapsiperheille tarkoitettu harrastustoiminta-avustus. Lahjoitetuille vaatteille, ruoalle ja harrastustarvikkeille on yhä enemmän tarvetta. Toisille kynnys hakea apua on liian suuri. Sirpa Toivo, kuurojen diakonissa, Tampereen seurakunnat Perheet tulevat diakonian vastaanotolle, kun eivät enää saa harkinnanvaraista toimeentulotukea. Voinko ostaa perheelle ruokaa ja vaippoja sekä muita jokapäiväisiä asioita, jotka sattuvat olemaan loppu samalla kertaa, kuten pyykinpesuainetta, shampoota, kahvia tai lemmikkieläimen ruokaa. Taloudellista ahdinkoa on vaikea myöntää. Apua haetaan usein viime tipassa. Perheissä on velkaantumista ja ylisukupolvista köyhyyttä. Apua hakevat ovat usein jo sinnitelleet äärirajoille. Anu Fedotoff, diakoniatyöntekijä, Oulujoen seurakunta Perheissä pohditaan, riittääkö tilillä oleva raha seuraavaan tulopäivään. Arkea eletään omin päin niin kauan kuin se on suinkin mahdollista. Ari Tuomikoski, diakoni, Lappeenrannan seurakuntayhtymän päihdeja kriminaalityö Yhteiskunnan kahtiajako näkyy liian usein juuri lasten elinolosuhteissa. Siitä syntyy riitoja, joista lapset kärsivät. Huoli on yhteinen. Ruoan vähyys kotona näkyy maanantaisin koulussa. Toinen käytettiin Muumimaailma-retkeen ja toinen HopLopin sisäänpääsymaksuihin Emilia Karhu anu Fedotoff Sami mitsman Sirpa Toivo Saara huhanantti ari Tuomikoski Tanja mäkelä KOTIMAA | 14.2.2019 11. Perheitä, joissa mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, on todella paljon, vaikka ruoasta ei olisikaan pulaa. Aiemmin tukea haettiin harrastusmenoihin, mutta viime aikoina opiskelukuluihin ja vaatteisiin. Vähät varat ovat kuluneet laskuihin ja pesukone on hajonnut yllättäen. Nuorten vanhemmilla jo omat opinnot ovat voineet jäädä kesken. Olen myös saanut kahdesti somerolaisen Tuliheilat -orkesterin konsertin lahjoitukset käytettäväksi Nummen alueen perheiden hyväksi. Kaikki perheiden hätä ei näy, sillä oranssilappuista alennusruokaa ostetaan aina kuin mahdollista. Sami Mitsman, diakonissa, Kuopion Männistön seurakunta Köyhyys on aineellista, mutta se muuttuu perheissä aineettomaksi, näkymättömäksi negatiiviseksi möykyksi. Tukikummit-avustusten tarve on lisääntynyt. Diakonia on verkostoitunut muiden lapsiperheitä auttavien tahojen kanssa. Perheiden kanssa toteutettavat projektit auttavat vanhempia löytämään verkostoja ja vertaistukea. Diakoniasta haetaan apua, kun rahat on loppu ja on useampi päivä seuraavaan tuloon. Opiskeluvälineet ja kirjat voivat olla ylivoimainen haaste
Suorittavan työn määrä tullee vähenemään, aivan niin kuin se väheni kehruu-Jennynkin keksimisen myötä, mutta pystyisikö tietokone keskustelemaan sarkastisesti päivänpolttavista poliittisista kysymyksistä tai tarjoamaan niitä käsiä, joita vanhuspalveluissa tarvitaan. Olemme pitäneet aikuisia ihmisiä ikuisina pyhäkoululaisina, joille ei ole kerrottu kriittisestä raamatuntulkinnasta tai epäilyksistä. Tietämättömyyteen perustuva fundamentalismi ei saisi silloin valtaa, vaan ymmärrys ja luottamus lisääntyisivät. Siksi on tärkeää oppia elämään tässä ja nyt. Aikuisrippikouluille on suuri tarve. Ennen ei kaikki ollut paremmin kuin nyt. Kun luemme Raamatun tekstiä, meidän on otettava selvää, kuka on tämän kirjoittanut, milloin, miksi ja kenelle. Se ei murenna uskoamme, vaan saa aikaan molemminpuolisen luottamuksen. KOTIMAA | 14.2.2019 12. ”Kirjaimellinen” raamatuntulkinta on mahdottomuus, koska jokainen lukija tulkitsee tekstin oman ymmärryksensä mukaan. Kun kerromme Hänestä muille, meidän tulee ottaa huomioon ympäristö. Siksi raamatuntulkinta, joka merkitsisi kaikille kaikkina aikoina kirjaimellisesti samaa, on mahdottomuus. Eihän kirkon mukanaolo sosiaalisessa mediassa tarkoita sitä, että kirkko lakkaa toteuttamasta jumalanpalveluksia ja muuta perinteistä yhteisöllisyyttä. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Tämä on ollut suuri virhe, ja on johtanut lapsenomaiseen fundamentalismiin. Apostolien teoissa Filippos kysyi etiopialaiselta hoviherralta: Ymmärtkö myös mitä luet. Kaikki ei ole niin kuin se luetaan. Tämä ei sulje pois sitä, että itselle kirkastunut asia Raamatusta on se totuus, johon voin luottaa. Jokaisen ymmärrys koostuu kasvatuksesta, ympäristöstä sekä psyyken rakenteesta. Pikemmin kehitys hävittää senkin mitä on, kun kone korvaa ihmisen. Viestinnän maailmanlaajuinen nopeutuminen on luonut monilla aloilla voimakasta kehitystä. Me papit olemme laiminlyöneet seurakuntalaisten opettamisen. Toisin kuin teollisen vallankumouksen aikana, teknologian kehitys ei Vahvasen mukaan luo uutta työtä tai juuri muutakaan lisäarvoa elämään. Emme voi siirtää tuhansia vuosia vanhoja asioita nykypäivään sinällään. Eikö jo kylmän sodankin aikana ollut olemassa järjestelmiä, joilla maailman olisi pystynyt pyyhkäisemään pois. Heikki Palmu avaa esseessään ( Kotimaa 24.1.) Raamatun ymmärtämisen vaikeutta. digitalisaatio | Viestintäteknologiaa hyödyntämällä kirkko voi toteuttaa entistä paremmin myös lähetyskäskyä, kirjoittaa Linnea Leivo. Filippoksen selityksien myötä hoviherra ymmärsi evankeliumin ja hänet kastettiin Jeesukseen uskovaksi. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Hoviherra totesi nöyrästi, ettei hän voi ymmärtää, kun ei kukaan selitä. Aikuinen usko kestää epäilyt, jotka testaavat uskoa ja vahvistavat sitä. Ei siihen digitalisaatiota tarvita. Jos kirkko saa viestintäteknologiaa hyödyntämällä sanomansa laajemmin kuuluville, niin se noudattaa entistä paremmin lähetyskäskyä. Aikoinaan kirjapainotaitokin otettiin luterilaisessa kirkossa nopeutensa ja tehokkuutensa ansiosta välittämään sanomaa. Usko on aina henkilökohtainen suhde Jumalaan. linnea leivO TM, FM Teknologian tehtävä on palvella ihmistä, ei toisinpäin ” Viestinnän maailmanlaajuinen nopeutuminen on luonut monilla aloilla voimakasta kehitystä. Aikaa ei voi ainakaan toistaiseksi ruuvata taaksepäin ja järkevää paluuta telefaksien surinaan ja kylmää sotaa käyvään 1980-luvun tilanteeseen ei ole. En kuitenkaan voi vaatia sitä muilta, joille asia on kirkastunut toisin. SOili Juntumaa rovasti, Orivesi Me papit olemme laiminlyöneet seurakuntalaisten opettamisen T ietokirjailija Pekka Vahvasen haastattelussa ”Teknologian ylivaltaa vastaan” ( Kotimaa 7.2.) annettiin hieman kärjistäen kuva tämänhetkisestä tilanteestamme, jossa tahdottomat markkinavoimien armoilla sätkivät ja älypuhelimeensa kahlitut kuluttajat kulkevat sitä itsekään huomaamatta kohti tuhoaan, jonka ovat kehittämillään teknologioilla synnyttäneet. Tämä näkyy esimerkiksi lääketieteen mahdollisuutena yhä paremmin pelastaa ihmishenkiä. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Nykyään tiedon oikeellisuus voidaan nopeasti tarkastaa ajantasaisesta, vertaisarvioidusta tietokannasta, toisin kuin ennen, kun tietoa etsittiin jo painosta tullessaan vanhentuneista opuksista. Teknologian tehtävä onkin palvella ihmistä, ei ihmisen teknologiaa. Absoluuttista totuutta ei ole olemassa – paitsi Herramme Jeesus, johon uskomalla voimme löytää sen hitusen totuudesta, minkä Hän haluaa meille kulloinkin kirkastaa
Mahdollistaako eläkeikäisten työssäolo nuorten pääsyn työmarkkinoille. Yksilön kokemus siitä, ettei kuulu häntä ympäröivään yhteisöön, on myös köyhyyttä. ” Yhtäkkiä koin olevani osa käsittämättömän pitkää sukupolvien ketjua. Vaivaantuneena hän kertoi, ettei ole vielä täysin luopunut töistä. Tein sitä, mitä isoäidit ovat aikojen alusta tehneet. Piispan saarnasta ei tarvinnut ottaa mitään pois eikä lisätä siihen mitään. Saman päivän iltana pesin taloni pyykkituvassa kasan tätä synnytyspyykkiä. Siinä mies kylvää peltoon hyvää siementä ja vihamies kylvää vehnän sekaan rikkaviljaa. Sain syliini ihmisen, jossa on pala minuakin. Siunausta Sinulle Kaisamari ja Korkeimman Suojelusta. Olen itse päätynyt asemaan, jossa en oikein ole missään järjestelmässä mukana. Rikkavilja näkyy täällä Suomessakin runsaana. Paavalin kirjeen ohjeet galatalaisille ovat minulle keskeisiä: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Voitto niSKAnen Kirkkoherrojen ajatukset eivät tavoita Kirkkoherrojen Sammeli juntusen ja jussi Mäkelän ajatukset (Kotimaa 7.2.) lähinnä etäännyttävät ihmisiä kirkosta ja Raamatun sanoman löytämisestä. Siltä minusta tuntui silloin, kun minusta tuli mummu. Köyhyys itsessään on moniulotteinen ongelma, ei vain taloudellinen kysymys. AijA Pöyri Kirjoittaja on mummu ja pappi. Lapsessa on jotain niin pyhää, että aikuisen tehtävä on vaieta pyhän äärellä ja sitoutua aina uudelleen ja uudelleen lapsen elämän suojelemiseen ja varjelemiseen. 5:13–14). En kuitenkaan täytä aktiivimallin velvoitteita, ja täten minulta voidaan alentaa työttömyyspäivämaksuja. Tässä iässä, tässä kohtaa elämää ihmiselämän herkkyys ja hauraus on muuttunut käsin kosketeltavaksi ja sielua riipaisevaksi. En ymmärrä, että luterilaisessa kirkossa edelleen puhutaan naispappeudesta ja että meillä olisi siinä jokin ristiriita. Ihminen on haavoittuva ilman toimeentuloa, mutta myös ilman toista ihmistä. 13:24–30). Sanat jäivät pyörimään mieleeni. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Gal. Mikään ei ollut enää niin kuin ennen. Työttömyys syrjäyttää tuotannosta, mutta yksinäisyys syrjäyttää sosiaalisista yhteyksistä. Niin kauan kuin muistan, olen hurmioitunut vauvoista, ja toki oma lapsenlapsi on aivan omassa luokassaan vauvojen joukossa. Minun elämääni annettiin jotain äärimmäisen kallisarvoista. O nnittelen tuoreita isovanhempia aina toteamuksella, jonka kuvittelen keksineeni ihan itse: Lapset ovat lahja, mutta lastenlapset ovat silkkaa armoa. Oma aikamme ei paljon poikkea sukupolvien takaisesta maailmasta, jossa köyhät köyhtyivät ja rikkaat rikastuivat. Olen joillakin mittareilla mitattuna köyhä. Ihmeellinen lahja, jälleen aivan ilman omaa ansiotani. Sain pitää häntä sylissäni, kun hänellä oli ikää 45 minuuttia. Suomen luterilaisella kirkolla ei ole mitään hätää, kunhan se pidättäytyy Jumalan sanassa, kuten Kaisamari vastatessaan ”tahdon” arkkipiispan hänelle esittämiin lupauskysymyksiin. Vanhempani ovat vielä elossa, minulla on lapsia ja lastenlapsia. Kirkon tulisi antaa esimerkillään tukea syrjäytymisen ehkäisemisessä. Jatkossa kaikki minun elämässäni kulkisi jotenkin suhteessa tähän pieneen ihmiseen. Vaikka lapsi syntyikin veteen, tarvittiin kaikenlaista pyyhettä ja lakanaa. Kulkiessamme maisemat muuttuvat ja saamme uusia matkakumppaneita. Yhtenä ketjun lenkkinä minä olen myös ihan vain minä, joka yrittää kaiken rakkauden ja huolen keskellä olla unohtamatta itseään. Minulla on paikka tässä kaikessa, paikka joka oudosti on keskellä kaikkea mutta ikään kuin vailla selkeää asemaa. Minua voisi kai kutsua yhteiskunnasta syrjäytyneeksi. Odotin ensimmäistä lastenlastani ilolla ja innolla. Niinpä olen työtön työnhakija. En kuitenkaan osannut mitenkään varautua siihen, että koko maailmankaikkeus menee uuteen järjestykseen. Hän kertoi oivaltaneensa, että lisäveroprosentin ollessa niin alhainen hänen oli edullista tehdä vielä työtä, koska se hänen mielestään oli ”helppoa liksaa”. Tehtävämme on auttaa ihmisiä elämän tielle ja tiellä, jakaa näköaloja ja löytöjämme sekä luottaa Jumalan johdatukseen. Kaisamarille oli siunaantunut saarnatekstiksi evankeliumin aivan ydinteksti (Matt. Jäin miettimään, miten kirkko tukee syrjäytyneitä. Olen suhteessa kolmeen sukupolveen, jossain siellä välissä. Tuo kaikki oli minulle niin ihmeellistä, että tätä kirjoittaessani edelleenkin liikutuksen kyyneleet valuvat, vaikka hetkestä Kätilöopiston sairaalassa on kulunut yli seitsemän vuotta. Pientä ihmistä katsellessa sitä vain ajattelee, että kunpa elämä varjelisi. Kuuluisin sairaslomalle, mutta järjestelmä ei salli moista. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal. Toinen lapsenlapseni syntyi suunnitellusti kotonaan. Silkkaa armoa Tapasin hiljattain kahvilassa diakonin ja onnittelin häntä eläkkeelle pääsyn johdosta. KAtriinA KoSKio Helppoa liksaa eläkeläisille Siunausta Kaisamarille Katsoin Espoon piispan Kaisamari Hintikan vihkimysmessun. Tätä muistellessa mummukyyneleet valuvatkin jo aivan valtoimenaan. Yhtälailla eristäytyminen, yksinäisyys, erilaisuus, tasa-arvo, ravitsemus ja itsekunnioitus vaikuttavat yksilön vointiin. Naispappeus ei ole vanhurskautumisen este. Suhteellinen köyhyys syrjäyttää ennen kaikkea lisäämällä sosiaalista kuilua eri väestöryhmien välille. Yhtäkkiä koin olevani osa käsittämättömän pitkää sukupolvien ketjua. Jeesus, josta evankeliumit kertovat, kohtaa ihmisen persoonallisemmin. Henki salpautuisi ja näkökyky hämärtyisi. 5:1) sekä ”Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Tajusin, että vaikka minulla on paikka hänen elämässään, saan myös hyvällä tavalla pysyä sivussa, koska hänellä on omat vanhemmat, joille nyt koitti aika kasvaa tärkeään tehtävään. LiiSA KiVeKäS KOTIMAA | 14.2.2019 13. Saimme vereksiä voimia piispakuntaamme ja koko Suomen luterilaiseen kirkkoon. Juntusen ja Mäkelän matkassa tukehtuisin. En ole tämän ketjunosan alussa enkä lopussa
reportaasi Metsästyskoira Felix on isäntänsä, Suomen teologisen instituutin pääsihteerin Jari Rankisen, kolmas mäyräkoira. KOTIMAA | 14.2.2019 14
Lutherin jälkeen luterilaisuuden kosmiset näkymät luomakuntaan hiipuivat. Vaikka eläimet eivät olleet Lutherille keskeinen teologinen teema, hän pohti niitä usein. . . Mutta tämä on liian vähän. Mutta ei niissäkään juuri puhuta eläimistä, Kainulainen sanoo. JuTeksTi | danielle mieTTinen – kuvaT | jukka gransTröm » KOTIMAA | 14.2.2019 15. Kuka tahansa, joka tutustuu pariin possuun tai koiraan, huomaa, että ne ovat persoonallisia yksilöitä, hän perustelee. T aiteilija-teologi Limppu Witickin Vili-koiran tuhkat lepäävät uurnassa äidin vitriinissä. Kainulaistakin hämmästyttää, miten vähän luterilaisuudessa puhutaan eläimistä. Lutherin perheen Tölpel-koiran kuollessa isä lohdutti Margareta-tytärtään sanomalla, että Tölpel rientää Margaretaa vastaan taivaan portilla. Limppu Witickin mielestä eläimet pääsevät taivaaseen, ovathan ne Jumalan luomia persoonia. Koska Jumalan pyhyys läpäisee koko luomakunnan, myös eläimet ovat siitä osallisia, Pihkala summaa. Uskon, että Vili on taivaassa. Ilmasto-ohjelmassa kyllä sanotaan kauniisti, että luomistyön seurauksena ihmisellä ja eläimillä on erityinen suhde, he ovat samana päivänä luotuja kumppaneita toisilleen. Häneltä kysytään välillä, ovatko kaikki hyttysetkin taivaassa. Kirjassa on luku myös eläimistä. Luterilaisen kirkon opista ja elämästä eläimet puuttuvat lähes kokonaan. Ristiin rastiin soittelu osoittaa, että Witick on oikeassa. . . . Tiibetinspanieli oli Limpun ystävä 17 vuotta. Witick, Kainulainen, Pihkala ja Rankinen nostavat esille samoja tekstejä: luomiskertomuksen, psalmien rikkaat eläinkuvat, Jobin kirjan lopun ja Jeesuksen vertaukset. Mutta luterilaisuus! Se on kummallisen putsattu eläimistä, Pauliina Kainulainen harmittelee. Vaikka eläimen arvo on suuri ja Jumala ravitsee nekin hyvyydellään, ihmisen ja eläimen välillä on kuitenkin ratkaiseva ero. Lähiaikoina ilmestyvä monitieteellinen artikkelikokoelma Tulevaisuuden eläin yrittää vastata kysymykseen. Missä Vili on nyt. . Siihen joensuulainen teologi ei osaa vastata. Mitä sillä on väliä, puhutaanko kirkossa eläimistä. No, onhan meillä toki ollut runoilija Anna-Maija Raittila ja virsikirjasta löytyy joitakin virsiä luomakunnasta. Hän on ammentanut eläinajatteluunsa virikkeitä katolilaisuudesta, varsinkin mystikoilta ja Franciscus Assisilaiselta, sekä kelttiläisestä kristillisyydestä ja vähän ortodoksisuudesta. En tiedä, en ole tutustunut yhteenkään katkarapuun, Witick naurahtaa. Toissa jouluna äitinsä luona lomaillessaan Witick tiesi, ettei hän enää tapaisi ystäväänsä. Limppu Witick tuo teokseen teologian näkökulman kirjoituksellaan ”Kirkko, joka puolustaa kaikkein vähäisimpiä”. Kainulainen viimeistelee parhaillaan teosta Suuren järven syvä hengitys – Luontosuhde ja kokonainen mieli (Kirjapaja). Kainulainen oli mukana laatimassa ilmasto-ohjelmaa eikä itsekään huomannut, miten vähän siinä katsottiin asiaa eläinten kannalta. Lutherin mukaan eläimet ovat ”Jumalan jalanjälkiä” ja niitä pitää kohdella kunnioittavasti. Sillä oli hassu tapa öisin herättää minut kasvoja nuolemalla ja mennä sitten jalkopäähän nukkumaan. . Erityistä luterilaista käsitystä eläimestä tuskin onkaan, eikä Tunnustuskirjojen asiahakemistossa ole sanaa ’eläin’. Hänen lisäkseen Suomesta löytyy vain pari luterilaista teologia, jotka käsittelevät aihetta: tohtorit Pauliina Kainulainen ja Panu Pihkala. . Suomen teologisen instituutin pääsihteeri, pastori Jari Rankinen on huomannut saman: luterilaisuus ei jatkanut Lutherin eläinaiheisia ajatuskulkuja. Tänä päivänä hän toivoo, että kirkko ottaisi kantaa lihansyöntiin ilmaston lisäksi myös eläinsuojelun näkökulmasta. Ja Raamatussa elämistä on kerrottu paljon! Eläimillä on suuri arvo, koska ne ovat Jumalan luomistyötä. Ovatko katkaravutkin persoonia. Luterilaisuus hukkasi eläimet Martti Luther rakasti eläimiä ja kirjoitti niistä. Ekoteologi Panu Pihkala on nostanut esiin Lutherin moniulotteiset ajatukset eläimistä. Oli viimeisen rapsutuksen aika. Ja silloin sen jokaisen karvan päässä kimaltelee helmi. Jos lapsena tuli paha mieli ja lähdin murjottamaan, Vili tuli aina lohduttamaan. Hän aloittaa artikkelinsa pahoittelemalla, miten vähän kirkossa ja teologiassa puhutaan eläimistä. Mikä eläin on ja mihin sen arvo perustuu. Toisaalta voi Rankisen mielestä sanoa, että kaikki mitä Raamatussa on kerrottu eläimistä, on luterilaisuutta, koska luterilaisuus sitoutuu Raamattuun. . Entä kirkon ympäristödiplomi ja ilmasto-ohjelma, eikö niissä sentään. Anglikaanien tunnetuin eläinteologi Andrew Linzey pyörii kaikkien aihetta tutkivien lähdeluetteloissa
Uskon, että Kristuksen lunastustyöllä on kosminen merkitys, se ei koske vain ihmistä. Hän ei ota kantaa siihen, juokseeko hänen lapsuutensa lemmikkikilpikonna Santtu parhaillaan taivaassa kilpaa Lutherin Tölpel-koiran kanssa. Siihen piispa ei osaa eikä halua edes yrittää vastata. Kun Maria ja Joosef ihailivat Jeesus-vauvaa, häntä nuuhkivat myös eläimet. Kun tajusin, että eläintuotannossa yksilön arvo tunnustetaan vain siitä saadun hyödyn perusteella, ryhdyin vegaaniksi. KOTIMAA | 14.2.2019 16. . Tähän Repo toivoo teologien etsivän vastauksia. Tehotuotantoeläimen elämä on toisenlainen. . Jos eläin on Jumalan luoma yksilö, ihminen ei voi käyttää sitä hyväkseen . Itsekkyydelle tulee kuitenkin loppu, piispa lupaa. Repo muistuttaa, että Raamatun puhe taivaasta on kuvia uuden elämän toivosta, jonka ” Syntiinlankeemuksen jälkeen eläin muuttui saaliiksi ja joutui tuotantokarsinoihin. Sen nimi on Haluan suojella ja teemana eläinaktivisteista vallitsevat stereotypiat. Eläimestä hän ei sano niin, Jari Rankinen sanoo. . Tällä on merkitystä ihmisen toimille niin eläintensuojelun, ympäristönsuojelun kuin ruoantuotannon kannalta. Repokin myöntää, että eläimet ovat kirkon puheissa jääneet ilmaston, kierrätyksen, energian ja metsien jalkoihin. Eläin muuttui saaliiksi ja joutui tuotantokarsinoihin. Syntiinlankeemus rikkoi yhteyden ja halun kantaa vastuu. Koko luomakunnalla on toivo Kristuksen lunastuksen tähden. Tämä on yksi syy siihen, että hän metsästää. Limppu Witick näkee toisin. Olisi aihetta pohtia ihmisen ja eläimen kumppanuutta, tuotantoeläinten kohtelua ja uhanalaisten villieläinten säilymistä. . Se ei tarkoita, ettei eläintä saisi syödä tai muuten hyödyntää. . Olemme erottamattomassa kohtalonyhteydessä, ja ihmisellä on tästä yhteydestä vastuu. Rankisen mielestä Jumalan kaltaisuus tarkoittaa, että ihmisellä on velvollisuus huolehtia eläimistä. . Piispan mielestä kysymys sekoittaa biologian ja teologian väärällä tavalla. En velvoita itseäni enkä muita syömään vain kasviksia, koska Raamattu ei siihen velvoita. mala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Jänis saa elää lajityypillisen elämän ennen kuin se joutuu pataan. Parhaillaan hän ahkeroi vuonna 2020 avattavan näyttelynsä parissa. Miten tämä tapahtuu. jos ei ole pakko. reportaasi Felix viihtyy Jari Rankisen kanssa metsällä. Paavali kirjoittaa, että ’luomakunta huokaa ja vaikeroi’, kun se odottaa vapautumista katoavaisuudesta. Sivellin on synteettistä kuitua, hänen maaleissaan ja kynissään ei ole luuhiiltä. Vaikka Raamattu kertoo Jumalan antaneen lihan ihmisen ravinnoksi vasta syntiinlankeemuksen jälkeen, lihansyönti ei ole syntiä. Piispa Matti Revon mielestä on hyvä, että nuori sukupolvi haastaa vanhempia tekemään teologiaa eläimistä. . Entä pääsevätkö eläimet taivaaseen. Mieluummin hän kääntää katseet Betlehemiin. Luomisen lisäksi myös Nooan arkki näyttää, että eläimet kuuluvat yhteen ihmisen kanssa. Jeesus on tullut koko luomakuntaa varten. Witick tekee taideteoksensa vegaanisin välinein. Myös luonnontieteellinen tutkimus tuottaa haasteita; 98 prosenttia geeneistämme on yhteisiä simpanssin kanssa. Rankisen mielestä kulutustottumuksia täytyy kuitenkin pohtia sekä ympäristön että eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Mitä kädellisten yhteenkuuluminen ja erilaisuus merkitsevät teologisesti
|K uv a: Pe nt ti Po tk on en |K uv a: M at ti Ka rp pi ne n Taiteilija-teologi Limppu Witick Ekoteologi Panu Pihkala Piispa Matti Repo Ekoteologi Pauliina Kainulainen |K uv a: O lli Se pp äl ä |K uv a: Pe nt ti Po tk on en KOTIMAA | 14.2.2019 17. Niillä on tietoisuus, kyky nauttia ja tuntea tuskaa. Hän on useassa teoksessa toitottanut, että suhde luomakuntaan on teologinen ja hengellinen kysymys, jota kirkolla ei ole oikeutta sivuuttaa. Seurakunnissa olisi tarpeellista etsiä vaihtoehtoja avohakkuille. Mitä eläimen itseisarvo tarkoittaisi filosofian näkökulmasta. Tavoitteena on saada laki voimaan vuoden 2021 alusta samanaikaisesti maakuntauudistuksen kanssa. Lajien monimuotoisuus on suomen metsissä heikentynyt vakavasti. Ensimmäinen asia, joka Pauliina Kainulaiselle tulee mieleen, on seurakuntien suhde metsiin. Mitä kirkon kannalta merkitsee, että se on hukannut eläimet. Kauppisen mielestä tämä riittää perusteluksi sille, että ihmisen eläimestä saama hyöty ei oikeuta kohtelemaan eläintä miten sattuu. Joissakin alkuperäiskulttuureissa metsästys sallitaan sillä ehdolla, että suoritetaan kunnioittavat pyyntija kiitosrituaalit, Pihkala vastaa. Olen hirmuisen ilahtunut, jos minua perillä odottavat mäyräkoirani Saku ja Rolle. Se on vaikea asia, maaseutu halutaan säilyttää elävänä. Jotkut eläimet kykenevät tavoittelemaan omia päämääriään joustavasti ja rationaalisesti. Yritykset ymmärtää taivasta ovat kirjallisia tai taiteellisia luomuksia. Vanhassa testamentissa eläimet mainitaan usein. Puhe itseisarvosta lakitekstissä edellyttäisi Kauppisen mielestä nykyistä suurempaa yksimielisyyttä siitä, miten näemme eläimen aseman yhteiskunnassa. Kunnioitusta ilman itseisarvoa Eläinten hyvinvointilakiin ei ole tulossa kiisteltyä mainintaa eläimen itseisarvosta. Saku juoksi junan alle ja Rolle joutui jänisjahdissa heikoille jäille. Silloin ihmisten ja eläinten kumppanuus käy jälleen ilmi. Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professorin Antti Kauppisen mielestä vaikuttaa selvältä, että ainakin joillakin eläimillä, kuten monilla nisäkkäillä, on itseisarvoa. Entä voiko eläimen vangita, tappaa ja syödä, jos sillä on itseisarvoa. Tutkijatohtori Panu Pihkala on varovaisempi. Kauppisen mielestä itseisarvon ja välinearvon suhdetta täytyisi pystyä punnitsemaan, vaikka ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyjä periaatteita siitä, miten se tehdään. Jokainen eläin on yksilö, jolla on oikeus elää lajilleen tyypillistä ja arvokasta elämää. Keskusteluun täytyisi Kainulaisen mukaan uskaltaa ottaa myös eläinten kohtelu ruuantuotannossa. Se on liian usein teknologinen ja talouskeskeinen. . . Varsinkin Rollea surressaan Rankinen ymmärsi, miten syvä ihmisen kiintymys eläimeen voi olla. Kristuksen lunastus on tuonut. Pauliina Kainulainen huomauttaa, että Raamattu johtaa samaan suuntaan. Se vaatii muitakin perusteluja kuin sen, että niin on tehty ennenkin. Hänen mielestään ihminen ei voi kohdella vain välineenä sellaista olentoa, jolla on itseisarvo. Miltä suomalainen kristinusko näyttäisi, jos ammentaisimme enemmän kulttuurimme suomalais-ugrilaisesta kerrostumasta ja eläimet olisivat keskeisemmässä roolissa. Vasta näiden jälkeen lakiehdotus voi edetä eduskunnan täysistuntoon hyväksyttäväksi. ei pelkkä hyödyn lähde. – Heti kun myönnetään, että eläimellä on itseisarvoa, ruoaksi kasvattamisen oikeuttaminen on pulmallista. . Sialla on sialle arvoa. – Käsite ohjaa tarkempaan eettiseen pohdintaan ja suurempaan kunnioitukseen, Pihkala toteaa. ” Rollea surressaan Jari Rankinen ymmärsi, miten syvä ihmisen kiintymys eläimeen voi olla. Kauppisen mukaan voi. Eivätkä Jeesuksen vertausten linnut ja lampaat ole pelkkiä koristeita. Siksi en ihmettele, että tuotantoeläinpuolella ollaan tyytyväisiä, ettei lakitekstissä sanota enempää. . . Näillä näkymin sitä ei kuitenkaan ole tulossa. Jollei valmista tule nykyisen eduskunnan aikana, lakiehdotus raukeaa ja tarvitaan uusi hallituksen esitys. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ja Animalia ovat viime metreille asti vaatineet lakiin mainintaa eläimen itseisarvosta. Lewisin Narniassa, jossa lunastus voittaa pahan vallan ja tuo toivon mitä oudoimmille olioille. Silti pitäisi kysyä, kunnioittavatko tuotantomenetelmät eläimen pyhyyttä. Vähän niin kuin C.S. Ihmisen mielellekin tämä olisi tärkeää. Eläinten läsnäolo kirkon ajattelussa tekisi kirkosta ehyemmän ja mielenkiintoisemman, Kainulainen uskoo. Jeesukselle ja hänen aikalaisilleen eläin oli arvokas itsessään . Entä onko Jari Rankisen taivaassa eläimiä. Parhaillaan se on viimeisteltävänä eduskunnan maaja metsätalousvaliokunnassa, joka odottaa maakuntauudistuksen hyväksymistä ja perustuslakivaliokunnan lausuntoa. – Vaikka sika ei tietääksemme kykene käsitteelliseen ajatteluun, sialle on väliä sillä, kuinka sitä kohdellaan. – Tästä on erilaisia näkemyksiä. Uutta eläinten hyvinvointilakia on valmisteltu kahdeksan vuotta. – On ehkä hyvä, että itseisarvo jätetään toistaiseksi pois. Otetaan tosissaan se, mistä olemme samaa mieltä ja kunnioitetaan eläimiä
Historiateos kuvaa koulun näkökulmasta juutalaisten yhteisöä osana Suomea. Samalla tontilla on seurakunnan synagoga. Suomen itsenäistyessä juutalaisessa yhteisössä oli noin 1 500 jäsentä. Kuva on kirjasta Kyläkoulu keskellä kaupunkia – Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu 100 vuotta. Kuvassa vasemmalta neljäntenä seisoo rafael Waprinski (Wardi). Myös nykyisin kahden juutalaisen seurakunnan jäsenmäärä on noin 1 500 henkilöä. Samaan aikaan juutalaiset koulut Baltiassa ja Itä-Euroopassa – ja iso osa niiden oppilaista – tuhottiin holokaustissa. Historiateos korostaa, että keskeistä koululle on ollut toimia läpi vuosikymmenten osana Suomea ja suomalaista kulttuuria. Viimeisen sadan vuoden ajalta historiateos ei nosta esille käännyttämisyrityksiä. Satavuotiaan koulun historia merkitsee sitäkin, että joissakin perheissä tätä koulua on käyty jo usean sukupolven ajan. Juutalainen yhteiskoulu sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa. Historiateoksen ovat toimittaneet Dan Kantor (vastaava toimittaja), Laura Ekholm, Simo Muir, Riitta Nurmi ja Daniel Weintraub. kulttuuri | historiateos | ” Seitsemän koulun oppilasta kuoli puolustaessaan Suomea talvisodassa ja neljä kuoli jatkosodassa. Koulun merkitys juutalaisen kulttuurin ja uskonnon ylläpitäjänä on kasvanut samalla kun kodeissa juutalaisuuteen liittyvä kasvatus on vähentynyt. Lupauksista huolimatta oppilaita yritettiin käännyttää ja pari lasta kastettiin. Joinakin vuosina kun valtion tukea ei ole myönnetty, koulun taloudesta on vastannut kokonaan Helsingin juutalainen seurakunta. Päteviä hepreankielentaitoisia opettajia on rekrytoitu välillä Israelista. Tämä käy hyvin esille kirjassa esiintyvissä nimissä, joissa on lukuisia julkisuudesta tunnettuja sukunimiä kuten Rung, Wardi, Liebkind, Furman, Grünstein, Katz, Smolar, Steinbock, Stiller ja Zyskowicz. Niiden sijaan koulun opettajina ja rehtoreina on työskennellyt ja työskentelee yhä kristittyjä. KOTIMAA | 14.2.2019 18. Juutalaista opetusta oli Suomessa jo ennen koulun perustamista. Uskonnollista identiteettiä on vahvistettu muun muassa kouluissa vietettävillä yhteisillä sapattiaterioilla. Helsingin juutalainen koulu on myös yksi niistä harvoista juutalaisten omista opinahjoista, joka onnistui toimimaan toisen maailmansodan ajan. Yksi hanke ennen varsinaisen oman koulun perustamista toteutui 1880-luvulla, jolloin historiateSata vuotta juutalaista koulua oksen mukaan eräät kristilliset piirit perustivat juutalaisille koulun, mutta lupasivat, että sen opetusohjelma ei sisällä kristinuskon opetusta. Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu täytti viime syksynä sata vuotta. Tosin ennen itsenäistymistä juutalaiset eivät saaneet täällä kansalaisoikeuksia. Joitakin entisiä oppilaita lähti Israeliin myös vuonna 1967 taisteluihin, mutta kaikki eivät ehtineet perille, ennen kuin kuuden päivän sota oli loppunut. Osa entisistä oppilaista osallistui myös Israelin itsenäisyystaisteluihin vuonna 1948. Yhden israelilaisen opettajapariskunnan Suomessa syntynyt poika on nykyisin Israelin armeijan kenraali. Juutalaisten merkitys muun muassa Suomen kulttuurielämässä, liike-elämässä, yliopistolla ja viihde-elämässä on huomattavasti suurempi kuin yhteisön koko. Juutalaisen koulun historiateos kuvaa hienolla tavalla eri kulttuurien ja uskontojen tuomaa rikkautta osana suomalaista yhteiskuntaa. Historiateos kuvaa koulun sitkeyttä toimia jatkuvien talousongelmien keskellä, pätevien opettajien saamisessa, oppilaiden maallistumisen suhteen sekä heikentyneessä turvallisuustilanteessa. Mari Teinilä Heprean ja uskonnonopettaja Zalman aronzon ja oppilaita vuonna 1940. H istoriateos Kyläkoulu keskellä kaupunkia – Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu 100 vuotta kertoo sitkeydestä, jolla pieni vähemmistö on pitänyt toiminnassa omaa koulua. Suomalaisuudesta kertoo sekin, että seitsemän koulun entistä oppilasta kuoli puolustaessaan Suomea talvisodassa ja neljä kuoli jatkosodassa
Akivan kihla-asiat ovat yksi juonikuvio. Katsoja voi vain ihmetellä ja ihailla, kuinka rajattu maailma – kupla – omine perhekeskeisine lainalaisuuksineen toimii. Kirjapalkinnon voitti Liisa Lahti-Nuuttila Seinäjoelta. Lopulta kirjasta jää hyvä mieli, sillä siitä välittyy alati hyväntahtoinen halu ymmärtää ihmistä. TV1 La 16.2. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | Mihin katosi luterilainen näkemys eläimistä. Suomessa Shtisel on nähtävissä Netflixissä. Ennen julkaisematon materiaali näyttää, kuinka järjestö auttoi yli 21 000 köyhää ja apua tarvitsevaa lasta. Tanska perusti v. | Kuva: Netflix Kotimaan numeron 4 hyväksi jutuksi äänestettiin Lappeenrannan lumikirkosta kertova juttu Lumikirkko tekee kunniaa historialle. Se on mukavaa vastapainoa konflikteja etsivälle, tuohtumuksesta ammentavalle mediamaailmankuvalle. Shtiseliä tehtiin vuosina 2013–2015 kaksi tuotantokautta, 12 osaa kummassakin. 1945 sodasta kärsivien lasten tueksi hyväntekeväisyysjärjestön. Välillä onkin unohtua, että romaani sijoittuu 1850-luvulle. Karhun keittoakin lukiessa mielessä häilyy, onko kirja nuorille suunnattu. Nimi on perheen sukunimi. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. klo 15.05 Pisara. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Uskonto on vahvasti läsnä kaikessa sarjan henkilöiden toiminnassa. Lisäksi hän on kirjoittanut muun muassa nuortenromaaneja. klo 12.00 Silloin, kun arabit tanssivat. Joku voisi pitää Shtiseliä saippuasarjana, mutta ihan sellainen se ei ole. Erään harediperheen elämästä kertoo kiinnostava ja hämmästyttävä israelilainen tv-sarja Shtisel. Like 2018. oLLi SePPäLä Haredijuutalaisten arkea Shtisel kertoo ortodoksijuutalaisen perheen arkisesta elämästä. Miehillä on parta ja hiuksissaan pitkät kiharat pään molemmin puolin. Mikael Niemen Karhun keitossa eletään vuotta 1852 Köngäksen kylällä Tornionjokilaaksossa. Siinä on haikuja vanhanajan nuorten seikkailukirjasta – modernisoidussa muodossa kylläkin. Erikoista, mutta täysin tunnistettavaa. Arabimaailmassa tanssilla ja musiikilla on pitkä ja tärkeä historia, jonka islamilaiset fudamentalistit haluaisivat tukahduttaa. Muuan piika löytyy tapettuna, ja kirjan päähenkilöt, rovasti Lars Levi Laestadius ja saamelaispoika Jussi, ryhtyvät tutkimaan veritekoa. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. klo 19.00 Historia: Sodan lapset. Näkövammainen Markus Jalonen. Teema & Fem La 16.2. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Naiset kulkevat pitkissä hameissa, matalakorkoisissa kengissä ja hiukset peitettyinä – tosin peruukkikin käy. Jos ei ole Laestadiusta fanittava teinipoika, pitää ehkä kuitenkin olla aikuinen, että Karhun keiton jaksaa lukea: kirjan alusta puuttuu kiinnostuksen herättävä koukku ja rikostarina etenee melko verkkaisesti. Gitti-siskon perheen vaikeat suhteet tulevat myös esille. klo 17.25 Tietoisku uskonnosta. Sarja on myös läpeensä uskonnollinen, sillä uskonto on kaikessa läsnä sarjan henkilöiden arkisessa elämässä, puheissa ja ratkaisuissa. Viitteitä historian Laestadiukseen on paljon, etunenässä raittiuden janoaminen. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Kun kyllin pitkälle pääsee, mielenkiinto Niemen punomaa juonta kohtaan kasvaa. Mikael Niemi on tyyliltään tarinankertoja, joka tunnetaan menestysteoksesta Populaarimusiikkia Vittulajänkältä (Like 2000). Tutkijat ovat arvioineet Laestadiuksen olleen esimerkiksi mustavalkoinen persoona, jolla oli hyvä itsetunto. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –0 7 22 Vaeltavan kirkon paimen Kaisamari Hintikka vihittiin Espoon hiippakunnan piispaksi 4 Raamattupiirissä mieskin saa tunteilla Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. 14 Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 4. Rikostutkinta on sekä yksinkertaisuudessaan että näppäryydessään melko koulupoikamaista. PaaVo aLaja Mikael Niemi: Karhun keitto. | tv-sarja | Haredijuutalaiset ovat ortodoksijuutalaisten vanhoillisempi siipi. Dokumentti tarjoaa vastaiskun mahdollisuuden islamilaisille taiteentekijöille. klo 21.30 Teemalauantain ohjelmat Fukushiman ydinvoimalan onnettomuudesta, japanilainen dokumentti ja saksalainen fiktioelokuva, kertovat suuronnettomuudesta jäljellejääneiden näkökulmasta. Karhun keitossa Laestadius näyttäytyy viisaana ja lempeänä isähahmona, joka sulautuisi hyvin modernien miesten joukkoon. Teema & Fem Pe 15.2. Teema & Fem Pe 15.2. Romaanihenkilö jää kuitenkin pintapuoliseksi tulkinnaksi Laestadiuksesta. Sarjan keskiössä on isä Shulem ja poika Akiva, jotka asuvat samaa taloutta. Rikosjuonen ohella romaanissa käydään läpi kotoaan karanneen Jussin tuntoja ja tarinaa sekä tutustutaan kasvienkeräilijä-pappi Laestadiukseen. Lisäksi kirjan iso ja tärkeä teema, miesten ihmissuhdetaidot, sopisi opettajan johdolla käytävän keskustelun aiheeksi. KOTIMAA | 14.2.2019 19. 409 sivua. TV1 Ma 18.2. Munkki Tenzin Droklar kertoo buddhalaisuuden tärkeimmästä juhlasta, Vesakista
Esimerkiksi vuonna 2008 julkaistu Rakkauden lahja sisältää pitkän kuvauksen ihmisen kasvusta ja identiteetin kehityksestä. Kirkko kutsuu asiantuntijoita keskustelemaan eettisistä kysymyksistä. essee TeksTi | Tuomas Hynynen – kuviTus | Päivi karjalainen KOTIMAA | 14.2.2019 20. Onko se kirkon virallisen linjan mukainen. Tosielämässä moraalista harkintaa harjoitetaan jossain ääripäiden välillä: perusteluja omalle kannalle haetaan Raamatusta, kirkon aiemmasta opetuksesta, sisarkirkkojen näkemyksistä, tieteestä, yleisistä käsityksistä ja asianosaisten kokemuksista. Kutsuvat sitä rakkaudeksi kuvaa miehen ja ” Tosielämässä moraalista harkintaa harjoitetaan jossain ääripäiden välillä. Kirkon puheenvuoroissa ja kehittämisasiakirjoissa pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä. Vuonna 2017 julkaistun Perhe ja avioliitto muutoksessa -teoksen kirjoittajiin kuului lapsiasiainvaltuutettu, perhetutkimuksen professori sekä Kelan, Väestöliiton ja Monimuotoiset perheet -verkoston asiantuntijoita. Rakkauden lahjan mukaan äidin, isän ja lapsen kolmiosuhde on ratkaiseva sekä tytön että pojan identiteetin kehitykselle. Eri mieltä lukijat voivat olla siitä, missä määrin Jumalan alkuperäiseen luomistahtoon kuuluu tietynlainen mieheys ja naiseus. Virallinen rakkauden linja. Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan mukaan kirkko toistaa ”toiseksi tekemisen kaavaa”: keskustelua homojen tai naisten asemasta käyvät innokkaimmin heteromiehet, joiden puheenvuoroista kuvastuu ajatus, että he itse ovat olemisen normi. Kun siis Sley-Median viime kesänä julkaisemaa Kutsuvat sitä rakkaudeksi -opasta haluaa peilata kirkon viralliseen kantaan, sitä tulee verrata ainakin Raamattuun, kirkon aiempaan opetukseen, kultaiseen sääntöön ja asianosaisten kokemuksiin. Erityisesti perheja seksuaalietiikan alueella kirkon kannanotot päätyvät toistamaan perinteisiä kantoja ja sivuuttavat asianosaisten kokemukset ja toiveet. E ettisiä kysymyksiä lähestytään kirkossa eri tavoilla. Kutsuvat sitä rakkaudeksi vaikuttaa sukupuolten kuvauksessa paikoittain jopa edistykselliseltä: sukupuoliroolit eivät ole ahtaita muotteja eikä ole vain yhtä tapaa olla mies tai nainen. Sley-Media julkaisi yhdessä parinkymmenen järjestön ja kirkkokunnan kanssa ihmissuhdeoppaan Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Molemmat ääripäät haluavat olla uskollisia Raamatulle ja elämän todellisuudelle, vaikka kumpikaan ei ole kumpaakaan toistensa näkökulmasta. Kun piispat tai kirkon toimielimet ottavat kantaa kysymyksiin, asiantuntijat korvautuvat teologeilla. Toisen ääripään edustajien mukaan Raamatun opetuksella ei ole muuta annettavaa moraaliseen harkintaan kuin yleisinhimillinen kultainen sääntö. On vaikea arvioida, missä määrin teoksen opetus nojaa tieteen valtavirtaan, johonkin marginaalisempaan tutkimukseen, kirkon kokemuksiin tai kirjoittajien omiin käsityksiin. Oppaan kuva luomisesta, syntiinlankeemuksesta, pelastuksesta ja ihmisarvosta on hyvin linjassa Katekismuksen kanssa. Kärjistäen voi sanoa, että yhden ääripään edustajat perustelevat kantansa Raamatulla ja värittävät faktat raamatuntulkintaan sopivilla sävyillä