Kotimaa 14.2.2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –0 7 22 Vaeltavan kirkon paimen Kaisamari Hintikka vihittiin Espoon hiippakunnan piispaksi 4 Raamattupiirissä mieskin saa tunteilla. Mihin katosi luterilainen näkemys eläimistä. 14 Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 4
MEri tOiVAnEn Toimittaja kommentoi Sleyn ja kirkon ehtoollisyhteyttä. Toisaalta tässä on kyse kirkollisesta järjestyksestä ja siitä, että ehtoollisen toimittajan pitäisi olla nimenomaan pappi. Osa käy naispuolisen papin toimittamalla ehtoollisella, osa ei. Molemmat olivat paikalla. Jäsenkokous on harvoin tehnyt teologisia päätöksiä. 3 Mitä Sleyssä tehdään sen eteen, että liikkeen käsitys ehtoollisesta selventyisi. Kysymyksiin ehtoollisyhteydestä vastaa Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä. Tähän liittyy käsitys papin virasta. Hän haastoikin Sleyn edustajia keskustelemaan yhdistyksensä ehtoolliskäsityksestä. Siinä on eroja, voiko naispuolisen papin jakamaan ehtoolliseen osallistua. Sleyssä tehtävissä suurissa päätöksissä valta on viime kädessä jäsenistöllä. Sitten on henkilökohtainen taso, jossa mietitään, miten itse kokee oikeaksi toimia. Kirkko hyväksyy naisten pappeuden. aluksi | viikon henkilö | Kotimaan ja Radio Dein piispan kyselytunnilla piispa Jari Jolkkonen sanoi näyttävän ”siltä, että ehtoollisyhteys on katkaistu Sleyn puolelta”. – Ei missään tapauksessa. Aholan mukaan viimeaikaisissa suomalaisissa puheenvuoroissa ei ole keskitytty ehtoollisyhteyden puuttumiseen kirkon sisällä. – Tässä olen avarasydäminen. 2 Sleyssä naispappeuteen suhtaudutaan kielteisesti. – Sleyssä on sama käsitys ehtoollisesta kuin luterilaisessa kirkossa. Piispa Jolkkonen saa varmasti ehtoollisen, kun tulee Sleyn ehtoollispöytään. 1 Onko ehtoollisyhteys kirkon ja Sleyn välillä katkennut. On olemassa ehtoollisyhteyden taso, jossa linjauksia tekevät kirkolliskokous ja piispat. Sakramenteissa ei ole kyse vain siitä, miten ne käsitetään, vaan myös siitä, miten ne toimitetaan. Mikä on Sleyn käsitys ehtoollisesta. Asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Haasteen kuulivat sekä Sleyn toiminnanjohtaja tom Säilä että saman yhdistyksen lähetysjohtaja Ville Auvinen. Sleyn jäsenistä iso osa ei kuitenkaan osallistu naispuolisen papin toimittamalle ehtoolliselle. Ekumeenisesta kirkko-opista väitöskirjaa tekevä Miika Ahola huomautti Turussa tammikuussa järjestetyssä virkateologisessa seminaarissa, että kirkon ykseyteen tarvitaan yhteys uskonopissa ja sakramenteissa. | Kuva: Pasi Leino tOM Säilä Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) toiminnanjohtaja Särö ehtoollisessa S uomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) pomo sanoo viereisessä haastattelussa, että ehtoollisyhteys Sleyn ja kirkon välillä ei ole katkennut ja että yhdistyksellä on sama käsitys ehtoollisesta kuin luterilaisella kirkolla. Antti BErg ”Siinä on eroja, voiko naispapin jakamaan ehtoolliseen osallistua” Sleyn toiminnanjohtajan tom Säilän mukaan järjestössä on sama käsitys ehtoollisesta kuin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Olennaista on, että Kristusta julistetaan ja saarnataan, että eletään Hänessä. Ajattelen, että on monenlaisia kristittyjä: toisilla on eri perusteet ehtoolliselle osallistumiseen kuin toisilla. KOTIMAA | 14.2.2019 2. 4 Eikö kirkon jäsenten pitäisi voida osallistua kirkon pappien jakamalle ehtoolliselle. Ongelmat ehtoollisyhteydessä ovat päivänselviä. Toisaalta tunnustuskirjoissa on ajatus, että papin persoona ei ole sakramentin toimittamisessa kynnyskysymys. Ehtoolliseen liittyy nimittäin keskeisesti käsitys kirkon virasta. Sley toimii kirkon sisällä. Tämä on hirveän vaikea kysymys. Koska Sley ei anna naisten toimittaa ehtoollista tilaisuuksissaan, arkkipiispa ilmoitti, että Maata Näkyvissä -festareilla ei enää järjestetä tuhansien nuorten yhteistä ehtoollista. – Pidämme elokuussa avoimet teologiset päivät Karkussa, jossa pohdimme ehtoolliskysymystä. Tämä on lisäksi eri tason kysymys. Sama koskee kaikkia luterilaisia, maallikoita ja pappeja
Mutta todellisuudessa niitä on ainoastaan 4. Hiljainen tila näkyy ulospäin verkkosivustona, joka kokoaa yhteen uuden hengellisyyden toimintaa. Hiljainen tila on kirkon valttikortti KOTIMAA | 14.2.2019 3. Hiljaisen tilan messuosastoväen lisäksi edellä mainituissa tapahtumissa luulisi näkevän runsaasti seurakuntien työntekijöitä, joita kiinnostaa se henkinen ja uskonnollinen maailma, missä kirkko tekee työtään. Rajatietoväkeä lokakuussa kokoavilla Hengen ja Tiedon -messuilla Hiljaista tilaa ei sen sijaan nähdä, osin aikataulusyistä, ei niinkään periaatteellisista syistä. Jeremia välitti Jumalan tahdon: hän tahtoo kansaltaan uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Kirkko on Hiljaisena tilana läsnä Minä olen -messujen lisäksi maaliskuussa Jooga-festivaalissa ja lokakuussa I Love Me -messuilla. Jeremiaa kuunnellen: Ole uskollinen Jumalan sanalle, silloinkin, kun et saa siitä suosiota. Hiljainen tila on oiva esimerkki siitä uudenlaisesta otteesta, jolla kirkossa tehdään työtä. F inlandia-talossa viime lauantaina liki täysi salillinen kuunteli, kuinka kohota ”maapallon uusien ja entistä korkeampien energiavärähtelyjen myötä oman värähtelytasonsa viidenteen ulottuvuuteen”. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 14.2. Vanhoilla israelilaisilla oli sikäli helppoa, että ajoittain Herran profeetat jyrisivät heille ja kanava Jumalalta suoraan kansalle oli auki. Perinteinen kirkollinen puheenparsi tai herätyskristillinen Jeesus-julistus tuskin saavuttaisi vastakaikua avomielisten keskuudessa. Ehkä siksi, että kukaan ei niistä kertonut. Helsingin seurakunnissa havahduttiin kymmenkunta vuotta sitten siihen, että pääkaupunkilaisista noin kolmannes oli hengellisiä etsijöitä – nyttemmin puhutaan segmentistä eli osayleisöstä nimeltä avomieliset – joille ei kannattanut tarjoilla kirkon toimintaa vanhoin konstein. Kuutisen vuotta sitten syntyi Hiljainen tila, joka ei näytä eikä tunnu perinteiseltä kirkon toiminnalta. Uusi hengellisyys on kirkon valttikortti maallistuneilla uskontomarkkinoilla. Osahan todettiin vääriksi profeetoiksi. Kuvitellaanpa kirkolliskokousta, joka voisi kääntyä suoraan profeetan puoleen hankalien kysymyksien ratkaisuissa. Aloita vaikka antamalla Yhteisvastuukeräykseen. Kun ihmiset eroavat kirkosta ja suuntaavat silti retkille sisimpäänsä, voi hyvällä syyllä kysyä, miksi he eivät löytäneet oman kirkkonsa perinteestä ja käytännöistä vastauksia etsinnälleen. Marionettikuningas Sidkia heitti Jeremian tyrmään, vaikka profeetta oli jälkimaailman arvion mukaan oikealla asialla. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen, Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 49?000 KMT S2017/2018 Kotimaa 14.2.1919. Uutta hengellisyyttä edustavat esimerkiksi retriitit, Taizé-hengellisyys, Tuomasmessu, ignatiaaninen spritualiteetti sekä kristillinen jooga ja meditaatio. Toisaalta – nykyisin profeetat pantaisiin nopeasti joko hoitoon, some-tuomioistuimen eteen tai ihan oikeasti käräjille. Me emme haluaisi heitä kuulla, jos viesti ei sattuisi miellyttämään. Tätä rajapintaa ei pidä pelätä, vaan tutkia uteliaasti. Nyt nousee pääkaupungin väkiluku 200 000 asukkaaseen. Ja ehkä kehottaa syrjintäänkin, ainakin jollakin tavalla. ?. Oikeitakaan ei aina tahdottu kuunnella. Kirkon sanomalla ja uudella hengellisyydellä on yhtymäkohtia myös uushenkiseen liikehdintään. Niin ei välttämättä ole. Jos tahdottaisiin arvioida jonkun paikkakunnan uskonnollista elämää kirkkojen lukumäärän mukaan, tultaisiin masentaviin tuloksiin pääkaupunkiimme nähden. Minä olen -messut kokosi ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet paitsi edelläkuvatunlaisesta uushengellisyydestä, ennen kaikkea kehon ja mielen terveydestä sekä hyvinvoinnista. Kun 50 vuotta sitten Helsingissä oli 32 000 asukasta ja sen luterilaisella seurakunnalla kaksi kirkkoa, Nikolain ja Vanha kirkko. itse profeetoilla ei tosin Israelissa aina helppoa ollut. Myös Helsingin seurakuntayhtymä oli mukana messuilla, mutta uudelleen muotoiltuna Hiljainen tila -nimen alla. Hiljaisen tilan verkkosivua ei äkkinäinen tunnistaisi kirkon touhuksi lainkaan, paitsi sivun alalaidassa olevasta Kirkko Helsingissä -logosta. Miten niin joku väittää kertovansa meille Jumalan tahdon. Osa kirkon työntekijöistä kavahtaa kaikkea uushenkisyyttä, jota aikaisemmin kutsuttiin suppeammalla käsitteellä New Age. JuSSi RytKöNeN Kirjoittaja on Kotimaan artikkelitoimittaja. Se on siis kuusi kertaa suurempi silloista asukasmäärää ja nyt tulisi nykyisellä kuudella seurakunnalla olla yhteensä kuusi kertaa niin monta kirkkoa, eli 12 kirkkoa. Edistä oikeuden toteutumista maailmassa, vaikka se tuntuisi ylivoimaiselta. 1919 ???????. Puhetapa, tunneviesti ja ”värähtely” olisivat vääränlaisia. Yleisö kuuli myös chakroista, eräänlaisista ihmiskehon energiakeskuksista, joiden uskotaan vaikuttavan terveyteen
Hintikka muistutti, että samanmielisten yhteisö on illuusio, kuvitelma, jota ei ole. uutiset | piispanvihkimys | A urinko on Espoon hiippakunnan piispansauvan näkyvin yksityiskohta, arkkipiispa Tapio Luoma sanoi. Tänään saat aivan erityisen valtuutuksen ja rohkaisun tähän tehtävään, kun sinut vihitään Espoon hiippakunnan piispaksi, Luoma sanoi. Messussa oli mukana myös paljon muita kansainvälisiä vieraita. Hupaisaa yksityiskohtaa päästiin todistamaan, kun Hintikan tunnelmat | Kaisamari Hintikka sai käteensä Espoon hiippakunnan piispansauvan, jonka päässä loistava aurinko muistuttaa maailman valosta. Taivasten valtakunta on jo nyt meidän keskellämme, Hintikka totesi. Vihkimyksessä avustivat piispat luterilaisista kirkoista Islannista, Yhdysvalloista, Namibiasta, Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Arkkipiispa Tapio Luoma totesi Kaisamari Hintikalle osoittamassaan puheessa, että yksi piispanviran haasteista on suhteuttaa keskenään se, mikä näkyy lähellä ja mikä näkyy kauempana. Espoon tuomiokirkkoon mahtuu 550 ihmistä. Juhlapäivänään säteili myös piispaksi vihitty itse. Kaikkialla näkyy joka tapauksessa ihminen iloineen ja murheineen, kysymyksineen ja varmuuksineen, ihminen, joka kaipaa edes pientä Jumalan valon pilkahdusta. Juhlamessu oli kokonaisuudessaan luonteeltaan valoisa ja hyvällä tavalla keveä. Uuden piispan olemus säteili ennen kaikkea sen jälkeen, kun hän oli vihkimisen päätteeksi vastaanottanut piispanviran tunnukset: ristin, sauvan, hiipan ja kaavun. Auringon lailla loisti myös Kaisamari Hintikka, joka vihittiin Espoon piispan virkaan Espoon tuomiokirkossa viime sunnuntaina. |K uv at: O lli Sep pä lä KOTIMAA | 14.2.2019 4. Meissä jokaisessa asuu hyvä ja paha, itsekkyys ja rakkaus. – Kristus murtuu, jotta meidän rajamme murtuisivat ja yhteys keskellämme tulisi ehjäksi jälleen, uusi piispa sanoi ehtoolliseen viitaten. Uutta kollegaansa olivat pukemassa viran tunnuksiin Porvoon piispa Björn Vikström ja Helsingin piispa Teemu Laajasalo sekä Kaisamari Hintikan entinen esimies, Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Martin Junge. Kaisamari Hintikka saarnasi Matteuksen evankeliumin kohdasta, jossa puhutaan kahdenlaisesta kylvöstä. – Tämän valon heijastajaksi sinut on jo kasteessa kutsuttu. Se kulkee sisällämme. Hintikka huomautti, että viholliskuvia aletaan luoda, kun keinot tai tahto yhteisten ongelmien ratkomiseksi ovat vähissä. Saarna käsitteli rajoja ja ihmisten tarvetta vetää niitä sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti. Eräs messun kohokohdista koettiin heleydessä, jolla lapsikuoro lauloi tuoreelle piispalle John Rutterin sävellyksen A Claire Benediction, ja lämmössä, jolla Kaisamari Hintikka otti laulun vastaan. Aurinko, joka levittää säteitään joka puolelle ja muistuttaa, että piispan on määrä todistaa ylösnousseesta Kristuksesta, maailman valosta. – Meitä kaikkia yhdistää se, että olemme Jumalan kuvia ja siksi yhtä arvokkaita. Muulle seurakunnalle järjestettiin mahdollisuus osallistua messuun skriinin välityksellä läheisessä seurakuntatalossa. Piispanvihkimykseen pääsivät tällä kertaa mukaan vain kutsuvieraat ja messun toteuttajat. – Hyvän ja pahan, oikean ja väärän, synnin ja pelastuksen raja ei kulje meidän välillämme. Valoksi Espoon hiippakuntaan Kaisamari Hintikka otti vastaan piispuuden tunnukset: ristin, sauvan, hiipan ja kaavun. Iso merkitys oli musiikilla, erityisesti nuorisokuoro Candominolla, lapsikuoro CandoMinillä ja saksofonikvartetilla. Sen jälkeen kansainvälinen piispajoukko ja muut kirkkojen edustajat maailmalta siunasivat hänet virkaan
Piispa emerita Irja Askola totesi siellä, että Hintikan valinta oli ratkaisu, jota ei ”onneksi tarvinnut odottaa tämän pidempään”. – Kaisamari on ollut Suomen kirkon lahja ekumeeniselle työlle, ja nyt palautamme hänet takaisin, Junge sanoi. Kaisamari Hintikan punaisen kaavun oli suunnitellut Emilia Kuurila, joka on Espoossa toimivan Aalto-yliopiston muodin maisterivaiheen opiskelija. Kirkollista jatkuvuutta edustavat risti ja korusolki, jotka on siirretty uusiin liturgisiin vaatteisiin Espoon hiippakunnan edellisistä piispan hiipasta ja kaavusta. Kaapu on valmistettu luonnonmateriaaleista: villasta ja silkistä. Hän evästi virkasisartaan muistamaan työssään uteliaisuuden, kärsivällisyyden, ilon, suhteellisuudentajun ja levon. Asun punainen sävy viittaa Pyhään Henkeen ja Kristuksesta todistamiseen ja sen koristelussa toistuvat Espoon tuomiokirkon kattoja seinämaalausten kuviot. Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Martin Junge KOTIMAA | 14.2.2019 5. Hiippa oli toteutettu yhdessä Stadin ammattiopiston modistiopiskelijoiden kanssa. Junge luonnehti Hintikkaa myös verkostoitujaksi ja rukoilijaksi, joka puhuu ihmisille ja kuuntelee heitä. Jungen mukaan Kaisamari Hintikka on vahva teologi, jolla on hyvät kansainväliset suhteet. – Pidän tärkeänä naisasiaa mutta myös sitä, että Hintikka tuo kirkon käyttöön vahvan globaalin kokemuksensa ja ekumeenisen asiantuntemuksensa. – Jätä tilaa yllätyksille! Askola sanoi. Hieno päivä! huokaisi Kaisamari Hintikan entinen esimies, Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Martin Junge. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ei ole ollut yhtään naispuolista piispaa puoleentoista vuoteen. Hänen mielestään se, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispakunnassa on nainen, tekee kirkon kasvoista kokonaisemmat. – Olen niin täynnä iloa, etten oikein osaa vielä sanoittaa sitä! Askola summasi tunteensa. Hänen mielestään Hintikan olemuksessa näkyivät ilo ja kutsumus. Hintikka seuraa Luomaa espoon hiippakunnan johdossa. Kun se oli määrä asettaa Hintikan päähän, arkkipiispa katseli hetken kummastuneena ympärilleen, kunnes hiipan äkkäsi poimia Björn Vikström – piispa, joka ei itse halua käyttää hiippaa lainkaan. Ensimmäisenä naisena tehtävään valittu Irja Askola jäi eläkkeelle Helsingin hiippakunnan piispan virasta syksyllä 2017. – Hän on siis ihanteellinen valinta piispan virkaan! Meri Toivanen Piispa emerita irja askola espoon piispa Kaisamari Hintikka ja arkkipiispa Tapio Luoma olivat vihkimyksen jälkeen yhtä hymyä. Kirkko tarvitsee sitä. hiippa putosi siunaamisen tuoksinassa alttarikaiteelta lattialle. Messun jälkeen juotiin kirkkokahvit tuomiokirkon läheisyydessä sijaitsevassa koulutuskeskus Omniassa. Lisäksi mukaan on värjätty ja ommeltu Kaisamari Hintikan suvun pellavakankaita 1800-luvulta
Menetystä ei siis tarvitse enää pelätä, sanoo Espoon hiippakunnan uusi piispa Kaisamari Hintikka. Vuodenvaihteessa Kaisamari Hintikka muutti Suomeen Sveitsin Genevestä, missä hän päätti työnsä Luterilaisessa maailmanliitossa. Espoon hiippakunnan piispana Hintikka haluaa levittää samaa viestiä. Hintikan elämänvaiheet selittäkööt enemmän sitä, mitä hänen ydinviestinsä maailmalle pitää sisällään. | uusi piispa | K un Kaisamari Hintikka valmistautui pappisvihkimykseensä vuonna 2009, piispa Eero Huovinen kysyi pappiskokelaalta, mitä tämä haluaisi sanoa, jos saisi pitää elämässään vain yhden saarnan. hän kysyy itse työhuoneessaan Espoon hiippakunnan tuomiokapitulissa. ”Toivoa on, ja se toivo on Kristuksessa”, Hintikka vastasi. Koti on vielä väliaikainen ja tavarat pitää kaivaa pahvilaatikoista, mutta piispan kalenteri on täynnä kesäkuun loppuun asti. Mukana saapuivat puoliso ja perheen koululainen. Kirkko on nyt takertumisesta vapaa uutiset KOTIMAA | 14.2.2019 6. Pari viikkoa sitten Hintikka työnäky | Evankelis-luterilainen kirkko on menettänyt itsestään selvän asemansa yhteiskunnallisena instituutiona. – Mutta mitä se tarkoittaa. – Eihän tällaisia sloganeita voi heitellä ilman, että niitä avaa
osallistui neuvotteluun muiden evankelis-luterilaisen kirkon piispojen kanssa. Vaikkapa katolisen kirkon kanssa käydyt neuvottelut ovat kehittäneet tuntosarvia. – Ne vuodet syvensivät minulle sitä, miten evankeliumia eletään ” Pappisvihkimys oli hengellinen paini. – Rippikoulu oli minulle sitä, mitä se äärimmillään voi olla. Kristuksen kutsu tuntuu kaipuuna itsessä. todeksi pelkän julistamisen sijaan. Lopulta hän alkoi nähdä, että voisi palvella kirkkoa pappina myös kokonaiskirkon tasolla. Ennen kannanottoa täytyy kuunnella oikeita asiantuntijoita. Hintikka mainitsee kaksi esimerkkiä: Latinalaisen Amerikan luterilaiset kirkot ovat pieniä vähemmistökirkkoja. Ensimmäiset kristilliset vaikutteensa Hintikka katsoo saaneensa evankeliselta kummitädiltään. – Sillä Kristuksen kutsu ei aseta kriteereitä. Kaisamari Hintikka on paluumuuttaja. Niistä voi ammentaa suuntaviivoja kirkon kehittymiseen Suomessa. Hintikan mielestä valta-asemasta luopuminen vapauttaa takertumisesta. Kun ekumeenisissa neuvotteluissa tekee ensimmäisen siirron, ajatusten on oltava muutamaa siirtoa pidemmällä. Nelivuotiaana Kaisamari Hintikka aloitti Käpylän seurakunnan päiväkerhon, 15-vuotiaana hän kävi saman seurakunnan rippikoulun. – Toivon, että voin vinkata, että kun täällä tehdään tällaista ja tuolla tuollaista, teille saattaisi olla hyötyä yhteistyöstä. Heitä löytyy sekä kirkosta että sen ulkopuolelta. Tämän viestin Kaisamari Hintikka haluaa ihmisille kertoa. Myös oman hiippakuntansa papeille Kaisamari Hintikka haluaa olla kuunteleva piispa. – Sitähän me emme enää itsestään selvästi ole. Että se mullistaa täysin nuoren ihmisen elämän, ja seuraavina vuosina ei tee mitään muuta kuin viettää aikaa seurakunnan nuortenilloissa. Kaisamari Hintikan kaitsenta-alue, vuonna 2004 perustettu espoon hiippakunta, ulottuu Hangosta Mäntsälään. Silti tai ehkä juuri siksi ne uskaltavat toimia oikeudenmukaisuuden rakentamiseksi yhteiskunnissaan. Ja siitä kutsusta nousee myös tehtävä. – Se, mihin olemme viime vuosikymmeninä tottuneet, ei ole ainoa oikea tapa olla kirkko. Kuuntelemisen taitoa hän oppi johtamassaan työyhteisössä Luterilaisessa maailmanliitossa. Sen kautta yksittäiset kasvot voidaan tunnistaa kirkon kasvoiksi ja sen välityksellä osallistutaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, Hintikka sanoo. Kutsu kävi vahvaksi, mutta harasin vastaan. Perhe: Diplomi-insinööripuoliso ja yksi kouluikäinen lapsi. Kaisamari Hintikka sai pappisvihkimyksen Kirkkohallituksen palvelukseen. Kaisamari Hintikka, 51 Työ: Espoon hiippakunnan piispa. Hintikka toteaa, että suomalainen työkulttuuri on ratkaisukeskeinen, samoin hän itse. Joku on käynyt läpi saman tien kuin ihminen, ja se joku on Kristus. Hintikka koki olevansa luonnostaan suurempien kokonaisuuksien hahmottaja. Seitsemän viime vuotta hän työskenteli apulaispääsihteerinä Luterilaisessa maailmanliitossa. Meri Toivanen Kuka. Hänen mukaansa hiippakunnan alueella on avaintehtävissä ihmisiä, joilla on halu ja kyky tuoda eri tavalla ajattelevia yhteen. Etiopian Mekane Yesus -kirkolla taas on vahva lähetysnäky. Hän on paljasjalkainen helsinkiläinen, ja pääkaupunkiseudulla ovat myös hänen hengelliset juurensa. Työssään Kaisamari Hintikka tutustui erilaisiin luterilaisiin kirkkoihin maailmalla. Jos vain kiukuttelemme ja poljemme jalkaa, emme myöskään pysty rakentamaan uutta tapaa toimia kirkkona suomalaisessa yhteiskunnassa. virkistyksen lähteet: Ystävät kirkkokuplasta ja sen ulkopuolelta, perhe, rukous, lukeminen, liikkuminen suomalaisessa luonnossa. Kansainvälisessä työssään hän oppi huomioimaan, kuinka tärkeää kuulluksi tuleminen on ihmisille. Työskennellyt aiemmin Helsingin yliopiston kirkkohistorian laitoksella, Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla ja Luterilaisessa maailmanliitossa. Hintikka haluaa auttaa ainakin siinä, että seurakunnat tekisivät nykyistä enemmän yhteistyötä keskenään. Tutkijasta ja asiantuntijasta tuli pappi kuitenkin vasta 16 vuotta teologian maisteriksi valmistumisensa jälkeen. Toivoa on, ja se toivo on Kristuksessa. – Asiantuntijaorganisaatio on aina ainutlaatuinen, mutta kun asiantuntijat tuodaan yhteen eri puolilta maailmaa, syntyy työskentelytapojen ja -dynamiikkojen korkeakoulu. Koska Hintikka kuvattiin ennen piispaksi vihkimistä, hänen virkapaitansa väri on vielä musta. Sen jälkeen on aika arvioida, mitä niiden toiminnassa voidaan vahvistaa. Hän tahtoo ajatuksen pitävän sisällään lohdun siitä, että kukaan ei ole yksin. Useimmat heistä ovat Hintikalle ennestään tuttuja. Media on yksi tapa kutsua. – Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä. Hintikka opiskeli teologiaa ja viihtyi körttipiireissä. Väitöskirja käsitteli Romanian ortodoksista kirkkoa osana sosialistisen valtion ulkopolitiikkaa ja ekumeenista liikettä. Hintikka haluaa, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko lakkaa pitämästä itseään yhteiskunnallisena instituutiona. Hintikalle sanoma toivosta merkitsee myös rohkeutta rikkoa rajoja. Kirkon ja seurakuntien pitää itse toimia yhteiskunnassa koollekutsujina. Parhaiten Hintikka tuntee Tampereen piispan Matti Revon, joka oli vuosia hänen esimiehensä Kirkkohallituksen ulkoasiain osastolla. Hintikasta tuntuu jo nyt, että vaikka Espoon hiippakunnassa vaikuttavat erilaiset herätysliikkeet ja teologiset tulkinnat, aluetta eivät määrittele erot. Jos asema on jo menetetty, menettämisen puolesta ei tarvitse enää pelätä. Molemmilla oli valtava merkitys. | Jukka Granström KOTIMAA | 14.2.2019 7. Kaisamari Hintikka ei halua jäädä odottamaan, että muut toimijat kutsuvat kirkon mukaan. Hän huomauttaa, että piispa ei saa mediassa kuvitella olevansa kaikkien alojen asiantuntija. Kutsu kävi vahvaksi, mutta harasin vastaan. Lopulta ymmärsin, että palvelen Kristuksen kirkkoa parhaiten, kun käytän omia kykyjäni enkä yritä olla jotain, mikä minulle ei ole luontevaa. Rajojen rikkominen on niiden kutsumista mukaan, joita ei ole kutsuttu, ja uskallusta tulla itse mukaan, vaikka ei mielestään täytä kriteereitä. Tämä kuoli varhain, mutta rukoili Kaisamarin lapsuudessa hartaasti kummityttönsä puolesta. Koulutus: Teologian tohtori. Merkille pantavaa on, että lähetystyö on jokaisen kirkon jäsenen tehtävä. Kirkko vaeltaa, elää ja muuttuu. Oli vain yksi pulma: Työ paikallisseurakunnassa ei tuntunut omalta. Hintikka ajatteli pitkään, että pappisvihkimystä kuului hakea seurakuntaan. – Pappisvihkimys oli aikamoinen hengellinen paini. Tehtävä palvella muita. Ennen tämän vuoden loppua Kaisamari Hintikka aikoo kiertää hiippakuntansa 19 seurakuntaa
Jutussa ei mainittu piispainkokousta, joka on hiippakuntien piispojen ja tuomiokapitulien yhteinen neuvotteluelin. Vastauksissa joukon sisällä kävi jako kahteen. Yhteiskunta tai elinympäristö ei pakota siihen, ja enemmistö ihmisistä on jotakin muuta kuin muslimeja. Turun kaltaisissa suurissa kaupungeissa näiden lasten osuus syntyneistä oli vieläkin suurempi. Suo”Ei rukousta yhdessä, mutta toisten puolesta” turku | Monikulttuurisella Uskontotorilla Turun Varissuolla kohtasivat kristityt ja muslimit. Tapahtuma järjestettiin Yhdistyneiden Kansakuntien Uskontojen ja katsomusten yhteisymmärryksen viikon johdosta. Varoitus koskee sanomalehti Syd-Österbottenissa julkaistua Engströmin mielipidekirjoitusta, jossa Engström tuki esimiehensä, kirkkoherra Daniel Norrbackin jyrkkiä kommentteja homoseksuaalisuudesta. Hän lisäsi uusien muslimisukupolvien Suomessa olevan edellisiin, islamilaisissa maissa asuneisiin sukupolviin verrattuna poikkeuksellisessa asemassa. uutiset | lyhyesti | | uskontojen kohtaaminen | M itä on eläminen uskovaisena ja erityisesti nuorena monikulttuuriseksi muuttuvassa Turussa nyt ja 20 vuoden kuluttua. Engströmin saama varoitus tarkoittaa sitä, että tapauksen toistuessa hänet voidaan pidättää virasta. Hän joutui sairaalahoitoon ennen vuodenvaihdetta liukastuttuaan kadulla Helsingissä ja lyötyään päänsä. Piispainkokous käsittelee kirkon uskoa, julistusta ja työtä, ekumeniaa ja lähetystä sekä hiippakuntien hallintoon ja hoitoon liittyviä asioita. Aika paljon tulee myös kantasuomalaisia islamiin, Afrah Al Bayaty totesi. Piispan sairausloma jatkuu maaliskuun loppuun saakka. – Hän voi valita, haluaako hän olla muslimi vai ei. Goyarrola on hoitanut piispan tehtäviin kuuluvia juoksevia asioita tämän sairausloman aikana. Al Bayatyn mukaan lapsille ja nuorille on aikamoinen haaste, jos toinen vanhemmista on maahanmuuttaja ja toinen suomalainen. Maailmanlaajuisesti helluntailaisuus on tunnetusti satojen miljoonien kristittyjen yhteisö. KOTIMAA | 14.2.2019 8. Iltatilaisuudessa oli mahdollista tavata eri turkulaisten uskonnollisten yhteisöjen edustajia. Kaikkien muslimiryhmien edustajat arvioivat, että tuolloin heidän oma joukkonsa on paljon tai jonkin verran nykyistä suurempi. Puolet asukkaista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea. Kaupunginosan työttömyysaste on kuitenkin edelleen Turun suurimpia Paneelikeskustelua vetänyt Siirtolaisinstituutin toimitusjohtaja Tuomas Martikainen mainitsi Suomen väestön muutoksesta kertovia lukuja: viime vuonna 13 prosenttia maassa syntyneistä lapsista oli sellaisia, joiden vanhemmista ainakin toinen oli ulkomaalainen. Piispa Vikström antoi homoista kirjoittaneelle kappalaiselle varoituksen Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström on antanut varoituksen Kristiinankaupungin kappalaiselle Markus Engströmille kielenkäytöstä, kertoo Kyrkpressen-lehti. Muuten heille voi tulla identiteettikriisi. Piispa Teemu Sippo kotiutettiin sairaalasta Katolisen kirkon piispa Teemu Sippo on kotiutettu sairaalasta. – Joukkomme tulee kasvamaan. Yleisvikaari, isä Raimo Goyarrola kertoo tiedotteessa, että piispan kuntoutus jatkuu. – Vanhempien pitää silloin antaa lapsilleen täysi tuki heidän kasvussaan. helmikuuta. Kohu Kristiinankaupungissa alkoi kirkkoherra Norrbackin homoseksuaalisuutta koskevista kommenteista suljetussa Facebook-keskustelussa. Martikainen pyysi keskustelijoita arvioimaan, miltä heidän oma uskonyhteisönsä näyttää 20 vuoden kuluttua. Turun Normaalikoulun tiloissa järjestetyn illan ytimessä oli paneelikeskustelu, johon osallistuivat piispa Kaarlo Kalliala, Turun Katariinanseurakunnan nuorisotyönohjaaja Taru Heikkonen, Turun islamilaisen yhdyskunnan sihteeri Afrah Al Bayaty, Dzemat Turku -yhteisön puheenjohtaja Alma Cosic, Turun helluntaiseurakunnan pastori Antti Hirviniemi ja turkulaisia shiiamuslimeja edustava opiskelija Amir Kheder. Oikaisu Kotimaa Pro -liitteessä (7.2.) esiteltiin kirkollista päätöksentekoa sivuilla 2–5. Varissuo on suhteellisen vanha lähiö, joka on 2000-luvulla muuttunut maahanmuuttajavaltaiseksi. Helluntailaisia edustava Antti Hirviniemi ei ottanut kantaa oman uskonyhteisönsä tulevaan suuruusluokkaan mutta arvioi, että 20 vuoden kuluttua helluntaiseurakunta on tullut paljon nykyistä kansainvälisemmäksi. Tulemme olemaan 20 vuoden päästä huomattavasti suurempi yhdyskunta. Hän arvioi myös, että uudet polvet eivät tule olemaan automaattisesti maallistuneita. Helsingin katolisen hiippakunnan tiedotteen mukaan Sippo palasi kotiin perjantaina 8. Shiiamuslimien yhteisöä edustava Amir Khedar totesi hänkin, että Suomen ja Turun väestörakenne tulee muuttumaan. – Helluntailaisuus on kaikkialla oman kulttuurinsa näköistä. Varissuon monikulttuurisen lähiön keskellä sijaitsevaan tapahtumaan saapui satakunta ihmistä. – Kyllä he ainakin yrittävät ottaa selvää, mihin omat vanhemmat uskovat ja voisivatko he sitä uskoa itsekin harjoittaa, Khedar sanoi. Taustalla oli tieto siitä, että lapsia syntyy ja maahanmuutto mitä luultavimmin jatkuu. Kaikkien yhteisöjen edustajat olivat sitä mieltä, että uskonnosta toiseen siirtyminen on aina yksilön oma ja vapaaehtoinen asia, johon yhteisö ei saa pakolla puuttua. Alakoulunsa aloittavien kohdalla ei-suomenkielisten prosenttiosuus on jo 80. Aiemmin sosiaalisista ongelmistaan ja levottomuudestaan tunnettu lähiö on viime vuosina eri tahojen tietoisen toiminnan tuloksena rauhoittunut. Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Turun Varissuolla viime viikon tiistaina kristittyjen ja muslimien välisessä kohtaamisessa
Piispa Kaarlo Kalliala arvioi, että tulevaisuudessa luterilainen kirkko on varmasti nykyistä pienempi. Toisaalta myös tietoinen luterilaisen kirkon jäsenyys tulee lisääntymään, Kalliala sanoi. Se on hänen oma valintansa, kukaan ei voi kieltää, Khedar totesi. arkkipiispa Tapio Luoma: Kirkko ja tieteellinen maailmankuva erikoistutkija Anu Gretschel: Nuori sukupolvi ja instituutiot toimittaja Heikki Hakala: Muutos vai pysyvyys. – En oikein usko siihen, että eri uskontoihin kuuluvat voisivat rukoilla yhdessä. On yleisesti tunnettua, että islamilaisissa maissa islamin jättäminen voi olla yksilölle vaikeaa, jopa rangaistavaa ja vaarallista. Monikulttuurisen Uskontotorin paneelissa keskustelivat Alma Cosic (kuvassa vasemmalla), Antti Hirviniemi, Amir Kheder ja Afrah Al Bayaty, Kaarlo Kalliala ja Taru Heikkonen, joka ei näy kuvassa. Lämpimästi tervetuloa! Ilmoittautumiset 28.2. Näin se vain on. – Muistakaa jokainen rukoilla. mennessä kirkontutkimuskeskus.fi KOTIMAA | 14.2.2019 9. Mutta käännyttäminen on eri asia. – On syytä ruveta vähitellen puhumaan siitä, että uskonnonvapaus mahdollistaa omasta uskosta luopumisen, vaikka joku ei siitä pitäisi. Piispa Kalliala korosti suomalaista uskonnonvapautta. Amir Khedar piti parhaana sitä, että jokainen voisi rauhassa uskoa omalla tavallaan. Toisin kuin useimmat uudet vähemmistöuskonnot, Suomen evankelis-luterilainen kirkko menettää jäseniään tasaiseen tahtiin. Varissuon kohtaaminen kertoi monikulttuuristuvasta kaupunginosasta ja Suomesta. Onko eri uskontojen lähempi ”ekumeeninen” yhteys sitten mahdollista. Paneelin muut edustajat painottivat puheenvuoroissaan sitä, että uskontokunnan jättävälle halutaan tarjota mahdollisuuksia keskusteluun, mutta minkäänlaista pakkoa ei saa harjoittaa – Jos ihminen kokee, että islam ei ole hänen juttunsa, kehottaisin häntä itse ottamaan selvää muista uskonnoista ja kääntymään niihin. – Jumalanpalveluksemme tulkitaan eri kielille salin etuosassa. Hänen ajattelunsa taustalla on työ merimiespappina Alankomaissa 1980-luvulla. – Se on torjuttavaa pakkoa, siitä ei voi olla kysymys. Tavallinen suomalainen on ollut pitkään oletusarvoisesti luterilainen, mutta se vähenee. Mutta kyllä me voisimme rukoilla toistemme puolesta, Kaarlo Kalliala pohdiskeli. Tulevaisuus on monimuotoinen. Tähän annettiin varovaisia vastauksia. Jumala on suuri, Antti Hirviniemi sanoi. Tästä ei Varissuon paneelissa ollut puhetta, mutta paneelissa pohdittiin myös uskontokunnan vaihtamista. – Luterilaisen kirkkomme todellisuus tulee olemaan sen kaltainen kuin vanhoilla enemmistökirkoilla Hollannissa. Toisaalta Kalliala ei uskonut siihenkään, että nyt alaspäin osoittavat käyrät jatkavat oletusarvoisesti kulkuaan. Hirviniemi rohkaisi hänkin eri uskontoihin kuuluvia rukoukseen. Kansainvälistymisen näkee seurakunnassa Hirviniemen mukaan jo nyt. – Minun vanhempieni uskoa ei kunnioitettu Irakissa, ja siksi me olemme täällä, Khedar sanoi. | Kuva: Pasi Leino Turun islamilaisen yhdyskunnan viesti oli samansuuntainen. Hän muistutti myös, että uskonnonvapauden tavoittelu on voinut vaikuttaa siihen, että joku muuttaa Suomeen. JUssi RyTKönen Kirkon tutkimuskeskus 50 vuotta 13.3.2019 Tampere Seminaari klo 10–16 ja iltajuhla klo 18 Puhujina mm. Kuinka Kirkon tutkimuskeskus heijastelee aikansa todellisuutta. messa se on aika luterilaisen näköistä, Hirviniemi arvioi. – Tarjoamme tukea ja keskustelua, mutta Koraanin mukaan uskonnossa ei ole pakkoa: ei uskontoon liittymisessä eikä siitä pois lähtemisessä, Al Bayaty sanoi. Kääntäminen vaikkapa espanjaksi on tyyliltään hyvin latinalaista. Kalliala lisäsi, että kristinusko on lähetysuskonto
Vatikaanin L’Ossevatore Romano -lehden naisten liitteen Woman Church Worldin toimittaja Lucetta Scaraffia on moittinut lehdessä katolisen kirkon hitautta naisten seksuaalisen häirinnän käsittelyssä. Uskovaiset osallistumassa Pyhä Haralampin päivän juhlallisuuksiin 10. Christensenin puolustusasianajajat aikovat valittaa tuomiosta. Christensen tuomittiin 6. On pappeja ja piispoja, jotka ovat tehneet niin, paavi sanoi lentokoneessa pidetyssä lehdistökonferenssissa viime viikon tiistaina palatessaan Vatikaaniin Abu Dhabista. Christensen pidätettiin toukokuussa 2017, kun poliisi suoritti tarkastuksen hänen seurakuntaansa Orelissa, Moskovan eteläpuolella. – Se on totta. Ruotsalaislehti Aftonbladetin saamien tietojen mukaan ainakin osa aarteista on löytynyt tukholmalaislähiön roska-astiasta. Siunatun neitsyen kirkossa Blagoevgradissa ristinmuotoinen alusta on peitetty hunajapurkeilla, joiden seassa palaa tuohuksia. Vatikaani on ollut hiljaa. Strängnäs sijaitsee noin 60 kilometriä Tukholmasta länteen. Washington Postin mukaan kyseessä on yksi vakavimmista länsimaisen valtion kansalaiselle annetuista tuomioista Venäjällä. | Kuva: Dimitar Dilkoff / AFP / Lehtikuva maailmalta KOTIMAA | 14.2.2019 10. Pyhä Haralampi on mehiläiskasvattajien suojelija. helmikuuta Bulgariassa. Papit siunaavat hunajan, joka sitten viedään kotiin ja käytetään lääkkeenä. Jehovan todistaja tuomittiin Venäjällä Tanskalainen Jehovan todistaja Dennis Christensen on tuomittu kuudeksi vuodeksi vankilaan Venäjällä. Varastettujen esineiden joukossa olivat muun muassa Kaarle IX:n ja hänen vaimonsa Kristiinan kruunut sekä kultainen valtakunnanomena. Kruununjalokivet varastettiin tuomiokirkosta heinäkuussa. Paavi myönsi nunnien hyväksikäytön Paavi Franciscus on myöntänyt ensimmäistä kertaa julkisesti, että papit ja jopa piispat ovat syyllistyneet katolisessa kirkossa nunnien seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Strängnäsin tuomiokirkon jalokivet löytyivät Ruotsissa Strängnäsin tuomiokirkosta varastetut kruununjalokivet ovat luultavasti löytyneet, kertoo paikallinen poliisi verkkosivuillaan. helmikuuta ”ääriaatteiden levittämisestä”. Asiasta kertoo New York Times. Hän on ollut tutkintavankeudessa siitä alkaen. Paavi Franciscus totesi lehdistökonferenssissa, että Vatikaani työstää asiaa ja joitakin pappeja on pidätetty virasta. Hyväksikäytetyt katoliset nunnat Intiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Italiassa ovat jo pitkään yrittäneet saada oikeutta itselleen ja kirkon vaietessa turvautuneet paikallisten viranomaisten apuun. Scaraffia huomauttaa, että salailu tuottaa vain lisää skandaalin aineksia, kun nunnia pakotetaan aborttiin tai syntyy lapsia, joita papit eivät tunnusta omikseen
Seurakuntamme on saanut hyvää palautetta, että sen toiminta on maksutonta. Vanhempi on ilahtunut saadessaan koko perheelle villasukat diakonian kautta. Saara Huhanantti, Diakoniatyöntekijöiden liiton puheenjohtaja ja Tikkurilan seurakunnan koordinoiva esimies (vs.) Pikkulapsija koululaisperheissä toiveet käynneistä Superparkissa, HopLopissa ja Linnanmäellä eivät toteudu. Perheet kysyvät lapsille hiihtovälineitä ja luistimia. Torstaisin hyvänmielen arkinen ateria täyttyy myös lapsiperheistä. Some-yhteiskunnassa silmiinpistävää on lasten perheiden hyvinvointi | Raatilaiset kertovat, miten lapsiperheiden köyhyys näkyy diakoniatyön arjessa eri puolilla Suomea. Jos netti on hidas ja puhelin vanha, tämä aiheuttaa suurta häpeää lapselle ja nuorelle. Vaatteita etsitään kirpputoreilta. Muutamina vuosina olemme voineet lähettää perheitä maksutta Vivamoon Lasten Raamattukylään viettämään toiminnallista elämyspäivää. Nuorilta puuttuu jatko-opintoihin tarvittavat opiskeluvälineet. Pienituloisuuden pitkittyessä talouden hoito on vaativaa. Nuoret saattavat kokea paineita pukeutua merkkivaatteisiin tai omistaa uusimmat puhelimet ja laitteet, vaikka vanhemmat joutuisivat laskemaan jopa ruokarahat hyvin tarkasti. Köyhyys näkyy toisessa tai kolmannessa polvessa. Mutta on myös perheitä, joissa kadonneet talvikäsineet tai rikkoutuneet kumisaappaat ovat arjen taloudellinen katastrofi. Tulee myös lieveilmiöitä: kun ei jakseta jatkuvaa köyhyyttä, vähistäkin varoista ostetaan päihteitä. Lisäksi lapsiperheet näkyvät EU-elintarvikejakeluissa ja arkiruokailuissa. Syyllisyys ja häpeä estävät liikkeelle lähtöä. Joskus seurakunnan kerhoihin osallistuvat lapset ovat huomattavan nälkäisiä. Tanja Mäkelä, maaseututyön diakoni, Lohjan seurakunta Tukea tarvitaan elämisen peruskustannuksiin. Omilta vanhemmilta ei voi pyytää rahaa lainaksi, koska hekin ovat tiukilla. Lapsilla ei ole mahdollisuutta harrastaa kalliita harrastuksia kuten jääkiekkoa. Teini-ikäisten perheissä huolta aiheuttaa rahojen riittäminen välttämättömiin opiskelutarvikkeisiin ja lukiokirjoihin. ja nuorten vertailu. uutiset | diakoniaraati | Miten lapsiperheiden köyhyys näkyy. Tavaralahjoitukset ja yhdistysten keräykset ohjataan usein lapsiperheiden hyväksi. Seurakunnan lapsiparkki mahdollistaa vanhemman asioilla käynnin tai rauhallisen keskustelun diakoniatyöntekijän kanssa. Kansan Raamattuseura on mahdollistanut tämän. Lapsiperheet tarvitsevat lisääntyvässä määrin tukea arkeen ja jaksamiseen. Keskusteluissa vanhempien kanssa selviää, että perheessä puuttuu kenties ruokaa, vaatteet kierrätetään, harrastuksiin ei ole varaa eikä aina edes lääkärikäynteihin. Hävikkiruokaa hankitaan saatavilla olevien ruokasovellusten kautta. Lappeenrannan kaupungilla on vähävaraisille lapsiperheille tarkoitettu harrastustoiminta-avustus. Lahjoitetuille vaatteille, ruoalle ja harrastustarvikkeille on yhä enemmän tarvetta. Toisille kynnys hakea apua on liian suuri. Sirpa Toivo, kuurojen diakonissa, Tampereen seurakunnat Perheet tulevat diakonian vastaanotolle, kun eivät enää saa harkinnanvaraista toimeentulotukea. Voinko ostaa perheelle ruokaa ja vaippoja sekä muita jokapäiväisiä asioita, jotka sattuvat olemaan loppu samalla kertaa, kuten pyykinpesuainetta, shampoota, kahvia tai lemmikkieläimen ruokaa. Taloudellista ahdinkoa on vaikea myöntää. Apua haetaan usein viime tipassa. Perheissä on velkaantumista ja ylisukupolvista köyhyyttä. Apua hakevat ovat usein jo sinnitelleet äärirajoille. Anu Fedotoff, diakoniatyöntekijä, Oulujoen seurakunta Perheissä pohditaan, riittääkö tilillä oleva raha seuraavaan tulopäivään. Arkea eletään omin päin niin kauan kuin se on suinkin mahdollista. Ari Tuomikoski, diakoni, Lappeenrannan seurakuntayhtymän päihdeja kriminaalityö Yhteiskunnan kahtiajako näkyy liian usein juuri lasten elinolosuhteissa. Siitä syntyy riitoja, joista lapset kärsivät. Huoli on yhteinen. Ruoan vähyys kotona näkyy maanantaisin koulussa. Toinen käytettiin Muumimaailma-retkeen ja toinen HopLopin sisäänpääsymaksuihin Emilia Karhu anu Fedotoff Sami mitsman Sirpa Toivo Saara huhanantti ari Tuomikoski Tanja mäkelä KOTIMAA | 14.2.2019 11. Perheitä, joissa mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, on todella paljon, vaikka ruoasta ei olisikaan pulaa. Aiemmin tukea haettiin harrastusmenoihin, mutta viime aikoina opiskelukuluihin ja vaatteisiin. Vähät varat ovat kuluneet laskuihin ja pesukone on hajonnut yllättäen. Nuorten vanhemmilla jo omat opinnot ovat voineet jäädä kesken. Olen myös saanut kahdesti somerolaisen Tuliheilat -orkesterin konsertin lahjoitukset käytettäväksi Nummen alueen perheiden hyväksi. Kaikki perheiden hätä ei näy, sillä oranssilappuista alennusruokaa ostetaan aina kuin mahdollista. Sami Mitsman, diakonissa, Kuopion Männistön seurakunta Köyhyys on aineellista, mutta se muuttuu perheissä aineettomaksi, näkymättömäksi negatiiviseksi möykyksi. Tukikummit-avustusten tarve on lisääntynyt. Diakonia on verkostoitunut muiden lapsiperheitä auttavien tahojen kanssa. Perheiden kanssa toteutettavat projektit auttavat vanhempia löytämään verkostoja ja vertaistukea. Diakoniasta haetaan apua, kun rahat on loppu ja on useampi päivä seuraavaan tuloon. Opiskeluvälineet ja kirjat voivat olla ylivoimainen haaste
Suorittavan työn määrä tullee vähenemään, aivan niin kuin se väheni kehruu-Jennynkin keksimisen myötä, mutta pystyisikö tietokone keskustelemaan sarkastisesti päivänpolttavista poliittisista kysymyksistä tai tarjoamaan niitä käsiä, joita vanhuspalveluissa tarvitaan. Olemme pitäneet aikuisia ihmisiä ikuisina pyhäkoululaisina, joille ei ole kerrottu kriittisestä raamatuntulkinnasta tai epäilyksistä. Tietämättömyyteen perustuva fundamentalismi ei saisi silloin valtaa, vaan ymmärrys ja luottamus lisääntyisivät. Siksi on tärkeää oppia elämään tässä ja nyt. Aikuisrippikouluille on suuri tarve. Ennen ei kaikki ollut paremmin kuin nyt. Kun luemme Raamatun tekstiä, meidän on otettava selvää, kuka on tämän kirjoittanut, milloin, miksi ja kenelle. Se ei murenna uskoamme, vaan saa aikaan molemminpuolisen luottamuksen. KOTIMAA | 14.2.2019 12. ”Kirjaimellinen” raamatuntulkinta on mahdottomuus, koska jokainen lukija tulkitsee tekstin oman ymmärryksensä mukaan. Kun kerromme Hänestä muille, meidän tulee ottaa huomioon ympäristö. Siksi raamatuntulkinta, joka merkitsisi kaikille kaikkina aikoina kirjaimellisesti samaa, on mahdottomuus. Eihän kirkon mukanaolo sosiaalisessa mediassa tarkoita sitä, että kirkko lakkaa toteuttamasta jumalanpalveluksia ja muuta perinteistä yhteisöllisyyttä. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Tämä on ollut suuri virhe, ja on johtanut lapsenomaiseen fundamentalismiin. Apostolien teoissa Filippos kysyi etiopialaiselta hoviherralta: Ymmärtkö myös mitä luet. Kaikki ei ole niin kuin se luetaan. Tämä ei sulje pois sitä, että itselle kirkastunut asia Raamatusta on se totuus, johon voin luottaa. Jokaisen ymmärrys koostuu kasvatuksesta, ympäristöstä sekä psyyken rakenteesta. Pikemmin kehitys hävittää senkin mitä on, kun kone korvaa ihmisen. Viestinnän maailmanlaajuinen nopeutuminen on luonut monilla aloilla voimakasta kehitystä. Me papit olemme laiminlyöneet seurakuntalaisten opettamisen. Toisin kuin teollisen vallankumouksen aikana, teknologian kehitys ei Vahvasen mukaan luo uutta työtä tai juuri muutakaan lisäarvoa elämään. Emme voi siirtää tuhansia vuosia vanhoja asioita nykypäivään sinällään. Eikö jo kylmän sodankin aikana ollut olemassa järjestelmiä, joilla maailman olisi pystynyt pyyhkäisemään pois. Heikki Palmu avaa esseessään ( Kotimaa 24.1.) Raamatun ymmärtämisen vaikeutta. digitalisaatio | Viestintäteknologiaa hyödyntämällä kirkko voi toteuttaa entistä paremmin myös lähetyskäskyä, kirjoittaa Linnea Leivo. Filippoksen selityksien myötä hoviherra ymmärsi evankeliumin ja hänet kastettiin Jeesukseen uskovaksi. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Hoviherra totesi nöyrästi, ettei hän voi ymmärtää, kun ei kukaan selitä. Aikuinen usko kestää epäilyt, jotka testaavat uskoa ja vahvistavat sitä. Ei siihen digitalisaatiota tarvita. Jos kirkko saa viestintäteknologiaa hyödyntämällä sanomansa laajemmin kuuluville, niin se noudattaa entistä paremmin lähetyskäskyä. Aikoinaan kirjapainotaitokin otettiin luterilaisessa kirkossa nopeutensa ja tehokkuutensa ansiosta välittämään sanomaa. Usko on aina henkilökohtainen suhde Jumalaan. linnea leivO TM, FM Teknologian tehtävä on palvella ihmistä, ei toisinpäin ” Viestinnän maailmanlaajuinen nopeutuminen on luonut monilla aloilla voimakasta kehitystä. Aikaa ei voi ainakaan toistaiseksi ruuvata taaksepäin ja järkevää paluuta telefaksien surinaan ja kylmää sotaa käyvään 1980-luvun tilanteeseen ei ole. En kuitenkaan voi vaatia sitä muilta, joille asia on kirkastunut toisin. SOili Juntumaa rovasti, Orivesi Me papit olemme laiminlyöneet seurakuntalaisten opettamisen T ietokirjailija Pekka Vahvasen haastattelussa ”Teknologian ylivaltaa vastaan” ( Kotimaa 7.2.) annettiin hieman kärjistäen kuva tämänhetkisestä tilanteestamme, jossa tahdottomat markkinavoimien armoilla sätkivät ja älypuhelimeensa kahlitut kuluttajat kulkevat sitä itsekään huomaamatta kohti tuhoaan, jonka ovat kehittämillään teknologioilla synnyttäneet. Tämä näkyy esimerkiksi lääketieteen mahdollisuutena yhä paremmin pelastaa ihmishenkiä. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Nykyään tiedon oikeellisuus voidaan nopeasti tarkastaa ajantasaisesta, vertaisarvioidusta tietokannasta, toisin kuin ennen, kun tietoa etsittiin jo painosta tullessaan vanhentuneista opuksista. Teknologian tehtävä onkin palvella ihmistä, ei ihmisen teknologiaa. Absoluuttista totuutta ei ole olemassa – paitsi Herramme Jeesus, johon uskomalla voimme löytää sen hitusen totuudesta, minkä Hän haluaa meille kulloinkin kirkastaa
Mahdollistaako eläkeikäisten työssäolo nuorten pääsyn työmarkkinoille. Yksilön kokemus siitä, ettei kuulu häntä ympäröivään yhteisöön, on myös köyhyyttä. ” Yhtäkkiä koin olevani osa käsittämättömän pitkää sukupolvien ketjua. Vaivaantuneena hän kertoi, ettei ole vielä täysin luopunut töistä. Tein sitä, mitä isoäidit ovat aikojen alusta tehneet. Piispan saarnasta ei tarvinnut ottaa mitään pois eikä lisätä siihen mitään. Saman päivän iltana pesin taloni pyykkituvassa kasan tätä synnytyspyykkiä. Siinä mies kylvää peltoon hyvää siementä ja vihamies kylvää vehnän sekaan rikkaviljaa. Sain syliini ihmisen, jossa on pala minuakin. Siunausta Sinulle Kaisamari ja Korkeimman Suojelusta. Olen itse päätynyt asemaan, jossa en oikein ole missään järjestelmässä mukana. Rikkavilja näkyy täällä Suomessakin runsaana. Paavalin kirjeen ohjeet galatalaisille ovat minulle keskeisiä: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Voitto niSKAnen Kirkkoherrojen ajatukset eivät tavoita Kirkkoherrojen Sammeli juntusen ja jussi Mäkelän ajatukset (Kotimaa 7.2.) lähinnä etäännyttävät ihmisiä kirkosta ja Raamatun sanoman löytämisestä. Siltä minusta tuntui silloin, kun minusta tuli mummu. Köyhyys itsessään on moniulotteinen ongelma, ei vain taloudellinen kysymys. AijA Pöyri Kirjoittaja on mummu ja pappi. Lapsessa on jotain niin pyhää, että aikuisen tehtävä on vaieta pyhän äärellä ja sitoutua aina uudelleen ja uudelleen lapsen elämän suojelemiseen ja varjelemiseen. 5:13–14). En kuitenkaan täytä aktiivimallin velvoitteita, ja täten minulta voidaan alentaa työttömyyspäivämaksuja. Tässä iässä, tässä kohtaa elämää ihmiselämän herkkyys ja hauraus on muuttunut käsin kosketeltavaksi ja sielua riipaisevaksi. En ymmärrä, että luterilaisessa kirkossa edelleen puhutaan naispappeudesta ja että meillä olisi siinä jokin ristiriita. Ihminen on haavoittuva ilman toimeentuloa, mutta myös ilman toista ihmistä. 13:24–30). Sanat jäivät pyörimään mieleeni. Lain kaikki käskyt on pidetty, kun tätä yhtä noudatetaan: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Gal. Mikään ei ollut enää niin kuin ennen. Työttömyys syrjäyttää tuotannosta, mutta yksinäisyys syrjäyttää sosiaalisista yhteyksistä. Niin kauan kuin muistan, olen hurmioitunut vauvoista, ja toki oma lapsenlapsi on aivan omassa luokassaan vauvojen joukossa. Minun elämääni annettiin jotain äärimmäisen kallisarvoista. O nnittelen tuoreita isovanhempia aina toteamuksella, jonka kuvittelen keksineeni ihan itse: Lapset ovat lahja, mutta lastenlapset ovat silkkaa armoa. Oma aikamme ei paljon poikkea sukupolvien takaisesta maailmasta, jossa köyhät köyhtyivät ja rikkaat rikastuivat. Olen joillakin mittareilla mitattuna köyhä. Ihmeellinen lahja, jälleen aivan ilman omaa ansiotani. Sain pitää häntä sylissäni, kun hänellä oli ikää 45 minuuttia. Suomen luterilaisella kirkolla ei ole mitään hätää, kunhan se pidättäytyy Jumalan sanassa, kuten Kaisamari vastatessaan ”tahdon” arkkipiispan hänelle esittämiin lupauskysymyksiin. Vanhempani ovat vielä elossa, minulla on lapsia ja lastenlapsia. Kirkon tulisi antaa esimerkillään tukea syrjäytymisen ehkäisemisessä. Jatkossa kaikki minun elämässäni kulkisi jotenkin suhteessa tähän pieneen ihmiseen. Vaikka lapsi syntyikin veteen, tarvittiin kaikenlaista pyyhettä ja lakanaa. Kulkiessamme maisemat muuttuvat ja saamme uusia matkakumppaneita. Yhtenä ketjun lenkkinä minä olen myös ihan vain minä, joka yrittää kaiken rakkauden ja huolen keskellä olla unohtamatta itseään. Minulla on paikka tässä kaikessa, paikka joka oudosti on keskellä kaikkea mutta ikään kuin vailla selkeää asemaa. Minua voisi kai kutsua yhteiskunnasta syrjäytyneeksi. Odotin ensimmäistä lastenlastani ilolla ja innolla. Niinpä olen työtön työnhakija. En kuitenkaan osannut mitenkään varautua siihen, että koko maailmankaikkeus menee uuteen järjestykseen. Hän kertoi oivaltaneensa, että lisäveroprosentin ollessa niin alhainen hänen oli edullista tehdä vielä työtä, koska se hänen mielestään oli ”helppoa liksaa”. Tehtävämme on auttaa ihmisiä elämän tielle ja tiellä, jakaa näköaloja ja löytöjämme sekä luottaa Jumalan johdatukseen. Kaisamarille oli siunaantunut saarnatekstiksi evankeliumin aivan ydinteksti (Matt. Jäin miettimään, miten kirkko tukee syrjäytyneitä. Olen suhteessa kolmeen sukupolveen, jossain siellä välissä. Tuo kaikki oli minulle niin ihmeellistä, että tätä kirjoittaessani edelleenkin liikutuksen kyyneleet valuvat, vaikka hetkestä Kätilöopiston sairaalassa on kulunut yli seitsemän vuotta. Pientä ihmistä katsellessa sitä vain ajattelee, että kunpa elämä varjelisi. Kuuluisin sairaslomalle, mutta järjestelmä ei salli moista. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal. Toinen lapsenlapseni syntyi suunnitellusti kotonaan. Silkkaa armoa Tapasin hiljattain kahvilassa diakonin ja onnittelin häntä eläkkeelle pääsyn johdosta. KAtriinA KoSKio Helppoa liksaa eläkeläisille Siunausta Kaisamarille Katsoin Espoon piispan Kaisamari Hintikan vihkimysmessun. Tätä muistellessa mummukyyneleet valuvatkin jo aivan valtoimenaan. Yhtälailla eristäytyminen, yksinäisyys, erilaisuus, tasa-arvo, ravitsemus ja itsekunnioitus vaikuttavat yksilön vointiin. Naispappeus ei ole vanhurskautumisen este. Suhteellinen köyhyys syrjäyttää ennen kaikkea lisäämällä sosiaalista kuilua eri väestöryhmien välille. Yhtäkkiä koin olevani osa käsittämättömän pitkää sukupolvien ketjua. Jeesus, josta evankeliumit kertovat, kohtaa ihmisen persoonallisemmin. Henki salpautuisi ja näkökyky hämärtyisi. 5:1) sekä ”Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne. Tajusin, että vaikka minulla on paikka hänen elämässään, saan myös hyvällä tavalla pysyä sivussa, koska hänellä on omat vanhemmat, joille nyt koitti aika kasvaa tärkeään tehtävään. LiiSA KiVeKäS KOTIMAA | 14.2.2019 13. Saimme vereksiä voimia piispakuntaamme ja koko Suomen luterilaiseen kirkkoon. Juntusen ja Mäkelän matkassa tukehtuisin. En ole tämän ketjunosan alussa enkä lopussa
reportaasi Metsästyskoira Felix on isäntänsä, Suomen teologisen instituutin pääsihteerin Jari Rankisen, kolmas mäyräkoira. KOTIMAA | 14.2.2019 14
Lutherin jälkeen luterilaisuuden kosmiset näkymät luomakuntaan hiipuivat. Vaikka eläimet eivät olleet Lutherille keskeinen teologinen teema, hän pohti niitä usein. . . Mutta tämä on liian vähän. Mutta ei niissäkään juuri puhuta eläimistä, Kainulainen sanoo. JuTeksTi | danielle mieTTinen – kuvaT | jukka gransTröm » KOTIMAA | 14.2.2019 15. Kuka tahansa, joka tutustuu pariin possuun tai koiraan, huomaa, että ne ovat persoonallisia yksilöitä, hän perustelee. T aiteilija-teologi Limppu Witickin Vili-koiran tuhkat lepäävät uurnassa äidin vitriinissä. Kainulaistakin hämmästyttää, miten vähän luterilaisuudessa puhutaan eläimistä. Lutherin perheen Tölpel-koiran kuollessa isä lohdutti Margareta-tytärtään sanomalla, että Tölpel rientää Margaretaa vastaan taivaan portilla. Limppu Witickin mielestä eläimet pääsevät taivaaseen, ovathan ne Jumalan luomia persoonia. Koska Jumalan pyhyys läpäisee koko luomakunnan, myös eläimet ovat siitä osallisia, Pihkala summaa. Uskon, että Vili on taivaassa. Ilmasto-ohjelmassa kyllä sanotaan kauniisti, että luomistyön seurauksena ihmisellä ja eläimillä on erityinen suhde, he ovat samana päivänä luotuja kumppaneita toisilleen. Häneltä kysytään välillä, ovatko kaikki hyttysetkin taivaassa. Kirjassa on luku myös eläimistä. Luterilaisen kirkon opista ja elämästä eläimet puuttuvat lähes kokonaan. Ristiin rastiin soittelu osoittaa, että Witick on oikeassa. . . . Tiibetinspanieli oli Limpun ystävä 17 vuotta. Witick, Kainulainen, Pihkala ja Rankinen nostavat esille samoja tekstejä: luomiskertomuksen, psalmien rikkaat eläinkuvat, Jobin kirjan lopun ja Jeesuksen vertaukset. Mutta luterilaisuus! Se on kummallisen putsattu eläimistä, Pauliina Kainulainen harmittelee. Vaikka eläimen arvo on suuri ja Jumala ravitsee nekin hyvyydellään, ihmisen ja eläimen välillä on kuitenkin ratkaiseva ero. Lähiaikoina ilmestyvä monitieteellinen artikkelikokoelma Tulevaisuuden eläin yrittää vastata kysymykseen. Missä Vili on nyt. . Siihen joensuulainen teologi ei osaa vastata. Mitä sillä on väliä, puhutaanko kirkossa eläimistä. No, onhan meillä toki ollut runoilija Anna-Maija Raittila ja virsikirjasta löytyy joitakin virsiä luomakunnasta. Hän on ammentanut eläinajatteluunsa virikkeitä katolilaisuudesta, varsinkin mystikoilta ja Franciscus Assisilaiselta, sekä kelttiläisestä kristillisyydestä ja vähän ortodoksisuudesta. En tiedä, en ole tutustunut yhteenkään katkarapuun, Witick naurahtaa. Toissa jouluna äitinsä luona lomaillessaan Witick tiesi, ettei hän enää tapaisi ystäväänsä. Limppu Witick tuo teokseen teologian näkökulman kirjoituksellaan ”Kirkko, joka puolustaa kaikkein vähäisimpiä”. Kainulainen viimeistelee parhaillaan teosta Suuren järven syvä hengitys – Luontosuhde ja kokonainen mieli (Kirjapaja). Kainulainen oli mukana laatimassa ilmasto-ohjelmaa eikä itsekään huomannut, miten vähän siinä katsottiin asiaa eläinten kannalta. Lutherin mukaan eläimet ovat ”Jumalan jalanjälkiä” ja niitä pitää kohdella kunnioittavasti. Sillä oli hassu tapa öisin herättää minut kasvoja nuolemalla ja mennä sitten jalkopäähän nukkumaan. . Erityistä luterilaista käsitystä eläimestä tuskin onkaan, eikä Tunnustuskirjojen asiahakemistossa ole sanaa ’eläin’. Hänen lisäkseen Suomesta löytyy vain pari luterilaista teologia, jotka käsittelevät aihetta: tohtorit Pauliina Kainulainen ja Panu Pihkala. . Suomen teologisen instituutin pääsihteeri, pastori Jari Rankinen on huomannut saman: luterilaisuus ei jatkanut Lutherin eläinaiheisia ajatuskulkuja. Tänä päivänä hän toivoo, että kirkko ottaisi kantaa lihansyöntiin ilmaston lisäksi myös eläinsuojelun näkökulmasta. Ja Raamatussa elämistä on kerrottu paljon! Eläimillä on suuri arvo, koska ne ovat Jumalan luomistyötä. Ovatko katkaravutkin persoonia. Luterilaisuus hukkasi eläimet Martti Luther rakasti eläimiä ja kirjoitti niistä. Ekoteologi Panu Pihkala on nostanut esiin Lutherin moniulotteiset ajatukset eläimistä. Oli viimeisen rapsutuksen aika. Ja silloin sen jokaisen karvan päässä kimaltelee helmi. Jos lapsena tuli paha mieli ja lähdin murjottamaan, Vili tuli aina lohduttamaan. Hän aloittaa artikkelinsa pahoittelemalla, miten vähän kirkossa ja teologiassa puhutaan eläimistä. Mikä eläin on ja mihin sen arvo perustuu. Toisaalta voi Rankisen mielestä sanoa, että kaikki mitä Raamatussa on kerrottu eläimistä, on luterilaisuutta, koska luterilaisuus sitoutuu Raamattuun. . Entä kirkon ympäristödiplomi ja ilmasto-ohjelma, eikö niissä sentään. Anglikaanien tunnetuin eläinteologi Andrew Linzey pyörii kaikkien aihetta tutkivien lähdeluetteloissa
Uskon, että Kristuksen lunastustyöllä on kosminen merkitys, se ei koske vain ihmistä. Hän ei ota kantaa siihen, juokseeko hänen lapsuutensa lemmikkikilpikonna Santtu parhaillaan taivaassa kilpaa Lutherin Tölpel-koiran kanssa. Siihen piispa ei osaa eikä halua edes yrittää vastata. Kun Maria ja Joosef ihailivat Jeesus-vauvaa, häntä nuuhkivat myös eläimet. Kun tajusin, että eläintuotannossa yksilön arvo tunnustetaan vain siitä saadun hyödyn perusteella, ryhdyin vegaaniksi. KOTIMAA | 14.2.2019 16. . Tähän Repo toivoo teologien etsivän vastauksia. Tehotuotantoeläimen elämä on toisenlainen. . Jos eläin on Jumalan luoma yksilö, ihminen ei voi käyttää sitä hyväkseen . Itsekkyydelle tulee kuitenkin loppu, piispa lupaa. Repo muistuttaa, että Raamatun puhe taivaasta on kuvia uuden elämän toivosta, jonka ” Syntiinlankeemuksen jälkeen eläin muuttui saaliiksi ja joutui tuotantokarsinoihin. Sen nimi on Haluan suojella ja teemana eläinaktivisteista vallitsevat stereotypiat. Eläimestä hän ei sano niin, Jari Rankinen sanoo. . Tällä on merkitystä ihmisen toimille niin eläintensuojelun, ympäristönsuojelun kuin ruoantuotannon kannalta. Repokin myöntää, että eläimet ovat kirkon puheissa jääneet ilmaston, kierrätyksen, energian ja metsien jalkoihin. Eläin muuttui saaliiksi ja joutui tuotantokarsinoihin. Syntiinlankeemus rikkoi yhteyden ja halun kantaa vastuu. Koko luomakunnalla on toivo Kristuksen lunastuksen tähden. Tämä on yksi syy siihen, että hän metsästää. Limppu Witick näkee toisin. Olisi aihetta pohtia ihmisen ja eläimen kumppanuutta, tuotantoeläinten kohtelua ja uhanalaisten villieläinten säilymistä. . Se ei tarkoita, ettei eläintä saisi syödä tai muuten hyödyntää. . Olemme erottamattomassa kohtalonyhteydessä, ja ihmisellä on tästä yhteydestä vastuu. Rankisen mielestä Jumalan kaltaisuus tarkoittaa, että ihmisellä on velvollisuus huolehtia eläimistä. . Piispan mielestä kysymys sekoittaa biologian ja teologian väärällä tavalla. En velvoita itseäni enkä muita syömään vain kasviksia, koska Raamattu ei siihen velvoita. mala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen. Jänis saa elää lajityypillisen elämän ennen kuin se joutuu pataan. Parhaillaan hän ahkeroi vuonna 2020 avattavan näyttelynsä parissa. Miten tämä tapahtuu. jos ei ole pakko. reportaasi Felix viihtyy Jari Rankisen kanssa metsällä. Paavali kirjoittaa, että ’luomakunta huokaa ja vaikeroi’, kun se odottaa vapautumista katoavaisuudesta. Sivellin on synteettistä kuitua, hänen maaleissaan ja kynissään ei ole luuhiiltä. Vaikka Raamattu kertoo Jumalan antaneen lihan ihmisen ravinnoksi vasta syntiinlankeemuksen jälkeen, lihansyönti ei ole syntiä. Piispa Matti Revon mielestä on hyvä, että nuori sukupolvi haastaa vanhempia tekemään teologiaa eläimistä. . Entä pääsevätkö eläimet taivaaseen. Mieluummin hän kääntää katseet Betlehemiin. Luomisen lisäksi myös Nooan arkki näyttää, että eläimet kuuluvat yhteen ihmisen kanssa. Jeesus on tullut koko luomakuntaa varten. Witick tekee taideteoksensa vegaanisin välinein. Myös luonnontieteellinen tutkimus tuottaa haasteita; 98 prosenttia geeneistämme on yhteisiä simpanssin kanssa. Rankisen mielestä kulutustottumuksia täytyy kuitenkin pohtia sekä ympäristön että eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Mitä kädellisten yhteenkuuluminen ja erilaisuus merkitsevät teologisesti
|K uv a: Pe nt ti Po tk on en |K uv a: M at ti Ka rp pi ne n Taiteilija-teologi Limppu Witick Ekoteologi Panu Pihkala Piispa Matti Repo Ekoteologi Pauliina Kainulainen |K uv a: O lli Se pp äl ä |K uv a: Pe nt ti Po tk on en KOTIMAA | 14.2.2019 17. Niillä on tietoisuus, kyky nauttia ja tuntea tuskaa. Hän on useassa teoksessa toitottanut, että suhde luomakuntaan on teologinen ja hengellinen kysymys, jota kirkolla ei ole oikeutta sivuuttaa. Seurakunnissa olisi tarpeellista etsiä vaihtoehtoja avohakkuille. Mitä eläimen itseisarvo tarkoittaisi filosofian näkökulmasta. Tavoitteena on saada laki voimaan vuoden 2021 alusta samanaikaisesti maakuntauudistuksen kanssa. Lajien monimuotoisuus on suomen metsissä heikentynyt vakavasti. Ensimmäinen asia, joka Pauliina Kainulaiselle tulee mieleen, on seurakuntien suhde metsiin. Mitä kirkon kannalta merkitsee, että se on hukannut eläimet. Kauppisen mielestä tämä riittää perusteluksi sille, että ihmisen eläimestä saama hyöty ei oikeuta kohtelemaan eläintä miten sattuu. Joissakin alkuperäiskulttuureissa metsästys sallitaan sillä ehdolla, että suoritetaan kunnioittavat pyyntija kiitosrituaalit, Pihkala vastaa. Olen hirmuisen ilahtunut, jos minua perillä odottavat mäyräkoirani Saku ja Rolle. Se on vaikea asia, maaseutu halutaan säilyttää elävänä. Jotkut eläimet kykenevät tavoittelemaan omia päämääriään joustavasti ja rationaalisesti. Yritykset ymmärtää taivasta ovat kirjallisia tai taiteellisia luomuksia. Vanhassa testamentissa eläimet mainitaan usein. Puhe itseisarvosta lakitekstissä edellyttäisi Kauppisen mielestä nykyistä suurempaa yksimielisyyttä siitä, miten näemme eläimen aseman yhteiskunnassa. Kunnioitusta ilman itseisarvoa Eläinten hyvinvointilakiin ei ole tulossa kiisteltyä mainintaa eläimen itseisarvosta. Saku juoksi junan alle ja Rolle joutui jänisjahdissa heikoille jäille. Silloin ihmisten ja eläinten kumppanuus käy jälleen ilmi. Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professorin Antti Kauppisen mielestä vaikuttaa selvältä, että ainakin joillakin eläimillä, kuten monilla nisäkkäillä, on itseisarvoa. Entä voiko eläimen vangita, tappaa ja syödä, jos sillä on itseisarvoa. Tutkijatohtori Panu Pihkala on varovaisempi. Kauppisen mielestä itseisarvon ja välinearvon suhdetta täytyisi pystyä punnitsemaan, vaikka ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyjä periaatteita siitä, miten se tehdään. Jokainen eläin on yksilö, jolla on oikeus elää lajilleen tyypillistä ja arvokasta elämää. Keskusteluun täytyisi Kainulaisen mukaan uskaltaa ottaa myös eläinten kohtelu ruuantuotannossa. Se on liian usein teknologinen ja talouskeskeinen. . . Varsinkin Rollea surressaan Rankinen ymmärsi, miten syvä ihmisen kiintymys eläimeen voi olla. Kristuksen lunastus on tuonut. Pauliina Kainulainen huomauttaa, että Raamattu johtaa samaan suuntaan. Se vaatii muitakin perusteluja kuin sen, että niin on tehty ennenkin. Hänen mielestään ihminen ei voi kohdella vain välineenä sellaista olentoa, jolla on itseisarvo. Miltä suomalainen kristinusko näyttäisi, jos ammentaisimme enemmän kulttuurimme suomalais-ugrilaisesta kerrostumasta ja eläimet olisivat keskeisemmässä roolissa. Vasta näiden jälkeen lakiehdotus voi edetä eduskunnan täysistuntoon hyväksyttäväksi. ei pelkkä hyödyn lähde. – Heti kun myönnetään, että eläimellä on itseisarvoa, ruoaksi kasvattamisen oikeuttaminen on pulmallista. . Sialla on sialle arvoa. – Käsite ohjaa tarkempaan eettiseen pohdintaan ja suurempaan kunnioitukseen, Pihkala toteaa. ” Rollea surressaan Jari Rankinen ymmärsi, miten syvä ihmisen kiintymys eläimeen voi olla. Kauppisen mukaan voi. Eivätkä Jeesuksen vertausten linnut ja lampaat ole pelkkiä koristeita. Siksi en ihmettele, että tuotantoeläinpuolella ollaan tyytyväisiä, ettei lakitekstissä sanota enempää. . . Näillä näkymin sitä ei kuitenkaan ole tulossa. Jollei valmista tule nykyisen eduskunnan aikana, lakiehdotus raukeaa ja tarvitaan uusi hallituksen esitys. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ja Animalia ovat viime metreille asti vaatineet lakiin mainintaa eläimen itseisarvosta. Lewisin Narniassa, jossa lunastus voittaa pahan vallan ja tuo toivon mitä oudoimmille olioille. Silti pitäisi kysyä, kunnioittavatko tuotantomenetelmät eläimen pyhyyttä. Vähän niin kuin C.S. Ihmisen mielellekin tämä olisi tärkeää. Eläinten läsnäolo kirkon ajattelussa tekisi kirkosta ehyemmän ja mielenkiintoisemman, Kainulainen uskoo. Jeesukselle ja hänen aikalaisilleen eläin oli arvokas itsessään . Entä onko Jari Rankisen taivaassa eläimiä. Parhaillaan se on viimeisteltävänä eduskunnan maaja metsätalousvaliokunnassa, joka odottaa maakuntauudistuksen hyväksymistä ja perustuslakivaliokunnan lausuntoa. – Vaikka sika ei tietääksemme kykene käsitteelliseen ajatteluun, sialle on väliä sillä, kuinka sitä kohdellaan. – Tästä on erilaisia näkemyksiä. Uutta eläinten hyvinvointilakia on valmisteltu kahdeksan vuotta. – On ehkä hyvä, että itseisarvo jätetään toistaiseksi pois. Otetaan tosissaan se, mistä olemme samaa mieltä ja kunnioitetaan eläimiä
Historiateos kuvaa koulun näkökulmasta juutalaisten yhteisöä osana Suomea. Samalla tontilla on seurakunnan synagoga. Suomen itsenäistyessä juutalaisessa yhteisössä oli noin 1 500 jäsentä. Kuva on kirjasta Kyläkoulu keskellä kaupunkia – Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu 100 vuotta. Kuvassa vasemmalta neljäntenä seisoo rafael Waprinski (Wardi). Myös nykyisin kahden juutalaisen seurakunnan jäsenmäärä on noin 1 500 henkilöä. Samaan aikaan juutalaiset koulut Baltiassa ja Itä-Euroopassa – ja iso osa niiden oppilaista – tuhottiin holokaustissa. Historiateos korostaa, että keskeistä koululle on ollut toimia läpi vuosikymmenten osana Suomea ja suomalaista kulttuuria. Viimeisen sadan vuoden ajalta historiateos ei nosta esille käännyttämisyrityksiä. Satavuotiaan koulun historia merkitsee sitäkin, että joissakin perheissä tätä koulua on käyty jo usean sukupolven ajan. Juutalainen yhteiskoulu sijaitsee Helsingin ydinkeskustassa. Historiateoksen ovat toimittaneet Dan Kantor (vastaava toimittaja), Laura Ekholm, Simo Muir, Riitta Nurmi ja Daniel Weintraub. kulttuuri | historiateos | ” Seitsemän koulun oppilasta kuoli puolustaessaan Suomea talvisodassa ja neljä kuoli jatkosodassa. Koulun merkitys juutalaisen kulttuurin ja uskonnon ylläpitäjänä on kasvanut samalla kun kodeissa juutalaisuuteen liittyvä kasvatus on vähentynyt. Lupauksista huolimatta oppilaita yritettiin käännyttää ja pari lasta kastettiin. Joinakin vuosina kun valtion tukea ei ole myönnetty, koulun taloudesta on vastannut kokonaan Helsingin juutalainen seurakunta. Päteviä hepreankielentaitoisia opettajia on rekrytoitu välillä Israelista. Tämä käy hyvin esille kirjassa esiintyvissä nimissä, joissa on lukuisia julkisuudesta tunnettuja sukunimiä kuten Rung, Wardi, Liebkind, Furman, Grünstein, Katz, Smolar, Steinbock, Stiller ja Zyskowicz. Niiden sijaan koulun opettajina ja rehtoreina on työskennellyt ja työskentelee yhä kristittyjä. KOTIMAA | 14.2.2019 18. Juutalaista opetusta oli Suomessa jo ennen koulun perustamista. Uskonnollista identiteettiä on vahvistettu muun muassa kouluissa vietettävillä yhteisillä sapattiaterioilla. Helsingin juutalainen koulu on myös yksi niistä harvoista juutalaisten omista opinahjoista, joka onnistui toimimaan toisen maailmansodan ajan. Yksi hanke ennen varsinaisen oman koulun perustamista toteutui 1880-luvulla, jolloin historiateSata vuotta juutalaista koulua oksen mukaan eräät kristilliset piirit perustivat juutalaisille koulun, mutta lupasivat, että sen opetusohjelma ei sisällä kristinuskon opetusta. Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu täytti viime syksynä sata vuotta. Tosin ennen itsenäistymistä juutalaiset eivät saaneet täällä kansalaisoikeuksia. Joitakin entisiä oppilaita lähti Israeliin myös vuonna 1967 taisteluihin, mutta kaikki eivät ehtineet perille, ennen kuin kuuden päivän sota oli loppunut. Osa entisistä oppilaista osallistui myös Israelin itsenäisyystaisteluihin vuonna 1948. Yhden israelilaisen opettajapariskunnan Suomessa syntynyt poika on nykyisin Israelin armeijan kenraali. Juutalaisten merkitys muun muassa Suomen kulttuurielämässä, liike-elämässä, yliopistolla ja viihde-elämässä on huomattavasti suurempi kuin yhteisön koko. Juutalaisen koulun historiateos kuvaa hienolla tavalla eri kulttuurien ja uskontojen tuomaa rikkautta osana suomalaista yhteiskuntaa. Historiateos kuvaa koulun sitkeyttä toimia jatkuvien talousongelmien keskellä, pätevien opettajien saamisessa, oppilaiden maallistumisen suhteen sekä heikentyneessä turvallisuustilanteessa. Mari Teinilä Heprean ja uskonnonopettaja Zalman aronzon ja oppilaita vuonna 1940. H istoriateos Kyläkoulu keskellä kaupunkia – Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu 100 vuotta kertoo sitkeydestä, jolla pieni vähemmistö on pitänyt toiminnassa omaa koulua. Suomalaisuudesta kertoo sekin, että seitsemän koulun entistä oppilasta kuoli puolustaessaan Suomea talvisodassa ja neljä kuoli jatkosodassa
Akivan kihla-asiat ovat yksi juonikuvio. Katsoja voi vain ihmetellä ja ihailla, kuinka rajattu maailma – kupla – omine perhekeskeisine lainalaisuuksineen toimii. Kirjapalkinnon voitti Liisa Lahti-Nuuttila Seinäjoelta. Lopulta kirjasta jää hyvä mieli, sillä siitä välittyy alati hyväntahtoinen halu ymmärtää ihmistä. TV1 La 16.2. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | Mihin katosi luterilainen näkemys eläimistä. Suomessa Shtisel on nähtävissä Netflixissä. Ennen julkaisematon materiaali näyttää, kuinka järjestö auttoi yli 21 000 köyhää ja apua tarvitsevaa lasta. Tanska perusti v. | Kuva: Netflix Kotimaan numeron 4 hyväksi jutuksi äänestettiin Lappeenrannan lumikirkosta kertova juttu Lumikirkko tekee kunniaa historialle. Se on mukavaa vastapainoa konflikteja etsivälle, tuohtumuksesta ammentavalle mediamaailmankuvalle. Shtiseliä tehtiin vuosina 2013–2015 kaksi tuotantokautta, 12 osaa kummassakin. 1945 sodasta kärsivien lasten tueksi hyväntekeväisyysjärjestön. Välillä onkin unohtua, että romaani sijoittuu 1850-luvulle. Karhun keittoakin lukiessa mielessä häilyy, onko kirja nuorille suunnattu. Nimi on perheen sukunimi. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. klo 15.05 Pisara. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Uskonto on vahvasti läsnä kaikessa sarjan henkilöiden toiminnassa. Lisäksi hän on kirjoittanut muun muassa nuortenromaaneja. klo 12.00 Silloin, kun arabit tanssivat. Joku voisi pitää Shtiseliä saippuasarjana, mutta ihan sellainen se ei ole. Erään harediperheen elämästä kertoo kiinnostava ja hämmästyttävä israelilainen tv-sarja Shtisel. Like 2018. oLLi SePPäLä Haredijuutalaisten arkea Shtisel kertoo ortodoksijuutalaisen perheen arkisesta elämästä. Miehillä on parta ja hiuksissaan pitkät kiharat pään molemmin puolin. Mikael Niemen Karhun keitossa eletään vuotta 1852 Köngäksen kylällä Tornionjokilaaksossa. Siinä on haikuja vanhanajan nuorten seikkailukirjasta – modernisoidussa muodossa kylläkin. Erikoista, mutta täysin tunnistettavaa. Arabimaailmassa tanssilla ja musiikilla on pitkä ja tärkeä historia, jonka islamilaiset fudamentalistit haluaisivat tukahduttaa. Muuan piika löytyy tapettuna, ja kirjan päähenkilöt, rovasti Lars Levi Laestadius ja saamelaispoika Jussi, ryhtyvät tutkimaan veritekoa. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. klo 19.00 Historia: Sodan lapset. Näkövammainen Markus Jalonen. Teema & Fem La 16.2. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Naiset kulkevat pitkissä hameissa, matalakorkoisissa kengissä ja hiukset peitettyinä – tosin peruukkikin käy. Jos ei ole Laestadiusta fanittava teinipoika, pitää ehkä kuitenkin olla aikuinen, että Karhun keiton jaksaa lukea: kirjan alusta puuttuu kiinnostuksen herättävä koukku ja rikostarina etenee melko verkkaisesti. Gitti-siskon perheen vaikeat suhteet tulevat myös esille. klo 17.25 Tietoisku uskonnosta. Sarja on myös läpeensä uskonnollinen, sillä uskonto on kaikessa läsnä sarjan henkilöiden arkisessa elämässä, puheissa ja ratkaisuissa. Viitteitä historian Laestadiukseen on paljon, etunenässä raittiuden janoaminen. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Kun kyllin pitkälle pääsee, mielenkiinto Niemen punomaa juonta kohtaan kasvaa. Mikael Niemi on tyyliltään tarinankertoja, joka tunnetaan menestysteoksesta Populaarimusiikkia Vittulajänkältä (Like 2000). Tutkijat ovat arvioineet Laestadiuksen olleen esimerkiksi mustavalkoinen persoona, jolla oli hyvä itsetunto. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –0 7 22 Vaeltavan kirkon paimen Kaisamari Hintikka vihittiin Espoon hiippakunnan piispaksi 4 Raamattupiirissä mieskin saa tunteilla Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. 14 Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 4. Rikostutkinta on sekä yksinkertaisuudessaan että näppäryydessään melko koulupoikamaista. PaaVo aLaja Mikael Niemi: Karhun keitto. | tv-sarja | Haredijuutalaiset ovat ortodoksijuutalaisten vanhoillisempi siipi. Dokumentti tarjoaa vastaiskun mahdollisuuden islamilaisille taiteentekijöille. klo 21.30 Teemalauantain ohjelmat Fukushiman ydinvoimalan onnettomuudesta, japanilainen dokumentti ja saksalainen fiktioelokuva, kertovat suuronnettomuudesta jäljellejääneiden näkökulmasta. Karhun keitossa Laestadius näyttäytyy viisaana ja lempeänä isähahmona, joka sulautuisi hyvin modernien miesten joukkoon. Teema & Fem Pe 15.2. Teema & Fem Pe 15.2. Romaanihenkilö jää kuitenkin pintapuoliseksi tulkinnaksi Laestadiuksesta. Sarjan keskiössä on isä Shulem ja poika Akiva, jotka asuvat samaa taloutta. Rikosjuonen ohella romaanissa käydään läpi kotoaan karanneen Jussin tuntoja ja tarinaa sekä tutustutaan kasvienkeräilijä-pappi Laestadiukseen. Lisäksi kirjan iso ja tärkeä teema, miesten ihmissuhdetaidot, sopisi opettajan johdolla käytävän keskustelun aiheeksi. KOTIMAA | 14.2.2019 19. 409 sivua. TV1 Ma 18.2. Munkki Tenzin Droklar kertoo buddhalaisuuden tärkeimmästä juhlasta, Vesakista
Esimerkiksi vuonna 2008 julkaistu Rakkauden lahja sisältää pitkän kuvauksen ihmisen kasvusta ja identiteetin kehityksestä. Kirkko kutsuu asiantuntijoita keskustelemaan eettisistä kysymyksistä. essee TeksTi | Tuomas Hynynen – kuviTus | Päivi karjalainen KOTIMAA | 14.2.2019 20. Onko se kirkon virallisen linjan mukainen. Tosielämässä moraalista harkintaa harjoitetaan jossain ääripäiden välillä: perusteluja omalle kannalle haetaan Raamatusta, kirkon aiemmasta opetuksesta, sisarkirkkojen näkemyksistä, tieteestä, yleisistä käsityksistä ja asianosaisten kokemuksista. Kutsuvat sitä rakkaudeksi kuvaa miehen ja ” Tosielämässä moraalista harkintaa harjoitetaan jossain ääripäiden välillä. Kirkon puheenvuoroissa ja kehittämisasiakirjoissa pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä. Vuonna 2017 julkaistun Perhe ja avioliitto muutoksessa -teoksen kirjoittajiin kuului lapsiasiainvaltuutettu, perhetutkimuksen professori sekä Kelan, Väestöliiton ja Monimuotoiset perheet -verkoston asiantuntijoita. Rakkauden lahjan mukaan äidin, isän ja lapsen kolmiosuhde on ratkaiseva sekä tytön että pojan identiteetin kehitykselle. Eri mieltä lukijat voivat olla siitä, missä määrin Jumalan alkuperäiseen luomistahtoon kuuluu tietynlainen mieheys ja naiseus. Virallinen rakkauden linja. Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan mukaan kirkko toistaa ”toiseksi tekemisen kaavaa”: keskustelua homojen tai naisten asemasta käyvät innokkaimmin heteromiehet, joiden puheenvuoroista kuvastuu ajatus, että he itse ovat olemisen normi. Kun siis Sley-Median viime kesänä julkaisemaa Kutsuvat sitä rakkaudeksi -opasta haluaa peilata kirkon viralliseen kantaan, sitä tulee verrata ainakin Raamattuun, kirkon aiempaan opetukseen, kultaiseen sääntöön ja asianosaisten kokemuksiin. Erityisesti perheja seksuaalietiikan alueella kirkon kannanotot päätyvät toistamaan perinteisiä kantoja ja sivuuttavat asianosaisten kokemukset ja toiveet. E ettisiä kysymyksiä lähestytään kirkossa eri tavoilla. Kutsuvat sitä rakkaudeksi vaikuttaa sukupuolten kuvauksessa paikoittain jopa edistykselliseltä: sukupuoliroolit eivät ole ahtaita muotteja eikä ole vain yhtä tapaa olla mies tai nainen. Sley-Media julkaisi yhdessä parinkymmenen järjestön ja kirkkokunnan kanssa ihmissuhdeoppaan Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Molemmat ääripäät haluavat olla uskollisia Raamatulle ja elämän todellisuudelle, vaikka kumpikaan ei ole kumpaakaan toistensa näkökulmasta. Kun piispat tai kirkon toimielimet ottavat kantaa kysymyksiin, asiantuntijat korvautuvat teologeilla. Toisen ääripään edustajien mukaan Raamatun opetuksella ei ole muuta annettavaa moraaliseen harkintaan kuin yleisinhimillinen kultainen sääntö. On vaikea arvioida, missä määrin teoksen opetus nojaa tieteen valtavirtaan, johonkin marginaalisempaan tutkimukseen, kirkon kokemuksiin tai kirjoittajien omiin käsityksiin. Oppaan kuva luomisesta, syntiinlankeemuksesta, pelastuksesta ja ihmisarvosta on hyvin linjassa Katekismuksen kanssa. Kärjistäen voi sanoa, että yhden ääripään edustajat perustelevat kantansa Raamatulla ja värittävät faktat raamatuntulkintaan sopivilla sävyillä
Kirkko ei ole näistä kovinkaan kiinnostunut. Pornon sijasta piispojen puheenvuoroissa kritisoidaan viihdeteollisuuden kuvaa parisuhteista ja seksuaalisuudesta. Kutsuvat sitä rakkaudeksi kertoo itsetyydytyksestä ja pornosta kuuden sivun verran. Piispojen opetuksessa avioliitto on ihanne, oppaassa normi. Piispainkokouksen selvitys Parisuhdelain seuraukset kirkossa vuodelta 2010 ei Korinttilaiskirjeen yhteydessä puhu parisuhteista vaan ainoastaan homoseksuaalisesta käyttäytymisestä. Erityisesti Kasvamaan yhdessä vuodelta 1984 torjui mieskeskeiset alistussuhteisiin perustuvat hierarkiat aikasidonnaisina. Toisaalta voi olla vaikea olla täydellisen hyväksytty, kun Korintin seurakunnan uskovien kerrotaan luopuneen homosuhteista heidän halutessaan opetella elämään kristittyinä. Lisäksi lukijan tulee verrata opasta omaan raamatuntulkintaansa ja miettiä, miten lähimmäisenrakkautta toteutetaan tänään. Sama ihanteen ja normin ero näkyy suhtautumisessa aborttiin. Ensimmäinen tulkintalinja katsoo Raamatun suhtautuvan kaikenlaiseen homoseksuaalisuuteen torjuvasti. KOTIMAA | 14.2.2019 21. vaimon eri tehtäviä avioliitossa luomiskertomuksen ja Efesolaiskirjeen 5. Tällaista ymmärrystä ei löydy Kutsuvat sitä rakkaudeksi -oppaasta. Kirkon kannanotot 1960-luvulta alkaen muistuttavat, että homoseksuaalien loukkaaminen on lähimmäisenrakkauden vastaista. Piispainkokouksen 2000-luvulla hyväksymistä rippikoulukirjoista löysin vain yhden maininnan pornosta, en yhtään itsetyydytyksestä. Katekismus ja Rakkauden lahja kuvaavat miehen ja naisen elinikäistä avioliittoa ihanteena. Rakkauden lahjassa itsetyydytys mainitaan kerran omaan seksuaalisuuteen tutustumisen vaiheena ja todetaan itsetyydytyksen olevan turvallisempi seksuaalisuuden purkautumistie kuin irtosuhteet. Parisuhdelain seuraukset kirkossa totesi, että kirkossa on kaksi tulkintalinjaa Raamatun suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen. Rakkauden lahja osoittaa kuitenkin melko suurta ymmärrystä avoliitolle. Toisen tulkintalinjan mukaan Raamattu ei puhu nykyisenkaltaisesta kiintymykseen ja kunnioitukseen perustuvista parisuhteista. Rakkauden lahja sallii huomattavasti enemmän tilannekohtaista harkintaa kuin Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Kutsuvat sitä rakkaudeksi sanoittaa ensimmäisen tulkintalinjan mukaista käsitystä, mutta koko kirkon käsityksiä vain puoliksi. Lukijan tehtäväksi jää arvioida, onko kirkolla virallista linjaa ja muodostuuko se siteeraamissani asiakirjoissa. ” Piispojen opetuksessa avioliitto on ihanne, oppaassa normi. luvun pohjalta. Sen äärellä voisi miettiä, millainen yhteys uskonnollisuudella, seksuaalisuudella ja häpeällä on herätysliikkeiden opetuksessa. Tässä kirjoituksessa olen nostanut esille kohtia, joissa piispojen puheenvuorot ja kirkon kannanotot opettavat toisin kuin Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Monet kirkon ihanteina opettamat asiat kuvataan oppaassa normeina, jotka asettavat kovia vaatimuksia uskoville nuorille. Minulle opas toi mieleen nuoruuteni erään järjestön nuortentoiminnassa. Kirjoittaja on Lopen seurakunnan kirkkoherra, joka valmistelee väitöskirjaa kirkon eettisistä kannanotoista. Homoseksuaalisuudesta Kutsuvat sitä rakkaudeksi puhuu ristiriitaisesti. Yhtäältä opas muistuttaa, että jokainen on täydellisen hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on. Tässä opas poikkeaa piispojen puheenvuoroista, jotka korostavat sukupuolten tasa-arvoa ja toisiaan täydentävyyttä mutta ei puolisoiden erilaisia tehtäviä. Molemmille tulkintalinjoille tulisi olla tilaa kirkossa. Kokemukseni perusteella ehdottaisin, että aiheesta kiinnostunut nuori ottaisi oppaan rinnalle Paavo Kettusen teoksen Kätketty ja vaiettu. Piispainkokouksen selonteko vuodelta 2016 muistuttaa, että parisuhteen ja perheen ilot ja haasteet koskevat yhtä lailla seksuaalija sukupuolivähemmistöjä. Oppaan raamatuntulkinta poikkeaa kirkon valtavirrasta siinä, että oppaan mukaan samaa sukupuolta olevien parisuhteet olivat yleisiä ja hyväksyttyjä Korintissa
Jäsenten elämäntilanteet vaikuttivat ryhmän dynamiikkaan ja keskustelujen sisältöön, Merenlahti kertoo. Hengellistä auktoriteettia toi, jos uskovan elämää oli eletty jo pitkään. Tutkimuksissa kilpailullisuutta on pidetty tyypillisenä miesten välisen sosiaalisuuden piirteenä. KOTIMAA | 14.2.2019 22. – Raamatun ja opinkappaleiden avulla purettiin hierarkioita ja tehtiin tilaa tunteille. | Kuva: Olli Seppälä Piireissä korostui myös käytännöllisyys, joka tutkimuksessa on yleensä liitetty erityisesti työväenluokkaiseen maskuliinisuuteen. Kristillisyys on tuonut aina lisäväriä käsityksiin tavoiteltavasta maskuliinisuudesta, Merenlahti sanoo. Piirien miehet olivat eri-ikäisiä ja tulivat erilaisista sosioekonomisista taustoista. Uuden testamentin ihanteet elävät edelleen, kun Raamatusta etsitään kristityn miehen mallia, Petri Merenlahti sanoo. Tutkijan mukaan isoillekin näkemyseroille saatettiin miesten raamattupiirissä viitata kintaalla. Kysymys askarrutti teologian tohtori Petri Merenlahtea, kun hän muutama vuosi sitten alkoi tutkia miehen mallia kristillisissä miestenpiireissä. – Niin kauan kuin jokainen oli oman ilmoituksensa mukaan henkilökohtaisessa uskossa tai vähintään sille avoin, ryhmä suojeli toverin sieluntilaa kuin omaansa. Merenlahden mukaan osallistujia yhdisti ”uuspietistinen, herätyskristillinen eetos”. Hän esitteli miestenpiireissä tekemiään löytöjä Suomen Eksegeettisen Seuran järjestämässä Eksegeettisessä päivässä Helsingissä viime viikolla. Ryhmien jäsenten käsitykset Raamatun mukaisista elämänvalinnoista vaihtelivat. Perinteisiä ihanteita rikkoivat jo Jeesus ja opetuslapset. Usko nojautui Raamattuun ja henkilökohtaiseen ratkaisuun. R a a m a tuntulkinnan tärkeimmät taustat olivat kokemus ja arkijärki. Hänen mukaansa yhdessä eletty usko toi miesten maskuliinisuuteen joustavuutta. Isoillekin näkemyseroille saatettiin viitata kintaalla, Merenlahti sanoo. Ristiinnaulitseminen riisti Jeesuksen maskuliinisuuden lopullisesti. – Usko ei ollut miehille ensi sijassa yhdenmukainen maailmankatsomus vaan jaettu kristillinen identiteetti, Merenlahti tulkitsee. Ryhmissä ei ollut ammattivetäjää. Tutkimuksen tuloksia ei ole vielä julkaistu. Merenlahden mukaan tällainen kristillinen mieskuva muistuttaa tavallaan modernia, pehmeää miestä. Oikeanlaisen uskon ylläpitämisen nähtiin jäävän yhä enemmän miesten tehtäväksi. Miehen malli pehmeni, mutta samalla empaattisuuden lisääntyminen kirkossa herätti Merenlahden mukaan huolta: ymmärtäväisyyden pelättiin johtavan liikaan vapaamielisyyteen. Tästä epäiltiin erityisesti naisia. Merenlahden mukaan lopputulos oli kiehtova: vaikka pyhien kirjoitusten arvovaltaa ei saanut kyseenalaistaa, juuri mikään elämänvalinta ei vaikuttanut vaarantavan jäsenen kotipaikkaoikeutta ryhmässä. – Jeesuksen puheet palvelemisen esikuvallisuudesta vaikuttivat varmasti epäilyttävän pehmoisilta, Merenlahti epäilee. Miehet korostivat myös piirien tavoitteellisuutta: keskeistä oli suhde Jumalaan, ei toisten kanssa seurustelu. Raamattupiirissä miehet eivät kilpaile keskenään Kristillinen ajatus lunastuksesta kuitenkin kannustaa kasvamaan mieheksi, joka alistuu Jumalan tahtoon ja hyväksyy tarvitsevuutensa. Eräs keskeinen ilmiö oli Merenlahden mukaan se, että miestenpiirit eivät olleet kilpailun areenoita. Toisaalta kuuliaisuutta tai armon passiivista vastaanottamista voitiin pitää hengellisesti miehisinä hyveinä, vaikka ominaisuudet miellettiin perinteisesti feminiinisiksi. teologia | eksegetiikka | Petri Merenlahti tutustui raamattupiireihin kristillisen maskuliinisuuden rakennuspaikkana. – Uskonasioissa miehet sanoutuivat irti keskinäisestä kilpailusta ja hahmottivat itsensä ja toisensa samanvertaisina. Piirit tapasivat evankelis-luterilaisten seurakuntien tiloissa mutta olivat luonteeltaan yhteiskristillisiä. Erimielisyydet eivät kuitenkaan estäneet miehiä tukeutumasta toisiinsa. – Kokoontumisten tarkoitus ei ollut viisasteleminen kirjanoppineiden tapaan vaan toisten tukeminen vaelluksessa. Arkkipiispan teologisena erityisavustajana työskentelevä Merenlahti on perehtynyt raamatuntutkimukseen ja sukupuolentutkimukseen. Mieskuvan muutosta käsiteltiin aikanaan synnyttämällä rinnastuksia: kamppailu synnin houkutuksia vastaan saattoi vertautua sotilaan urheuteen. M iten maskuliinisuus ja kristillisyys sopivat yhteen. Piireihin osallistuneet miehet kuitenkin pyristelivät irti omavoimaisuudesta, sillä he uskoivat, ettei pelastus ole omaa ansiota. Meri Toivanen ” Kokoontumisten tarkoitus ei ollut viisasteleminen kirjanoppineiden tapaan vaan toisten tukeminen vaelluksessa. Ottaakseen selvää, miten maskuliinisuus ja kristillisyys suhteutuvat toisiinsa suomalaisten kristittyjen miesten todellisuudessa Petri Merenlahti osallistui puolen vuoden ajan kuuteen pääkaupunkiseudulla kokoontuvaan miesten raamattupiiriin. Luomisuskolla voidaan perustella perinteisiä maskuliinisuuden muotoja
Tradition mukaan hän oli pappi ja hän koki marttyyrikuoleman 14. Paimenkirje on erässä mielessä jatkoa vuonna 2013 päivänvalon nähneelle kirjalle Rohkeasti luterilainen. helmikuuta vuonna 269. Toinen vieras oli sheikki Ahmad Muhammad Al-Tayeb, joka on Kairossa sijaitsevan al-Azharin moskeijan suurimaami ja jota pidetään maailman sunnimuslimien oppineimpana edustajana. Julistus syntyi osapuolten käymästä kahdenkeskisestä keskustelusta ja sen mukaan muslimit ja katolilaiset lähtevät nyt yhdessä dialogin viitoittamalle polulle ohjeenaan yhteistyö ja metodinaan molemminpuolinen ymmärrys. Piispa kysyykin: ”Oppivatko lapsemme iltarukouksen. Julistus huomauttaa, että ”uskontojen ensimmäinen ja tärkein päämäärä on uskoa Jumalaan, kunnioittaa häntä ja kutsua kaikki miehet ja naiset uskomaan, että tämä maailmankaikkeus on riippuvainen Jumalasta, joka hallitsee sitä”. Korkean tason kohtaaminen siis todellakin! Abu Dhabissa paavi ja suurimaami allekirjoittivat historiallisen julistuksen ihmiskunnan veljeydestä maailman rauhan ja yhteiselon saavuttamiseksi. Esimerkiksi Peter Halldorfin, Risto Ahosen ja Jukka Relanderin kirjoituksiin viitaten Häkkinen kirjassaan yhtyy niihin, joiden mielestä kirkko keskittyy liikaa suuren yleisön kosiskeluun ja monitouhuisuuteen. Häkkisen mukaan ”jokaisella lapsella on oikeus kuulla evankeliumin sanoma hyvästä Jumalasta sekä luottaa ja turvautua häneen.” Kodin merkitys on piispan mielestä kristillisen uskon synnyssä ja tradition siirrossa keskeinen, niin keskeinen, että sen hengellistä perustaa ei voi korvata. Näin tekemällä kirkko yrittää näyttää olevansa aikaansa seuraava ja tarpeellinen, mutta miksi kirkossa ei keskityttäisi puhumaan uskosta ja Jumalasta. KOTIMAA | 14.2.2019 23. Pyhä Valentinus ei sijoitu katolisen kirkon pyhimyspörssissä lähellekään tärkeintä kärkeä. Hänen jäännöksiään säilytetään pyhinä reliikkeinä ainakin Roomassa ja Irlannin Dublinissa. Mitä tarkoittaa Valentinus ” Ihmiskunnan veljeyden lisäksi paavi ja suurimaami taisivat löytää myös yhteisen vihollisen. Entä sitten aina keskeiset koti ja kasvatus. Seppo Häkkinen: Rohkeasti kristitty. Hyvin päättäväisesti siinä julistetaan, etteivät uskonnot saa koskaan lietsoa sotaa, inhoavaa asennoitumista, vihamielisyyttä ja ääriliikkeitä, väkivaltaa tai verenvuodatusta. 182 sivua. Vähemmän huomiota mediassa herätti se, että ihmiskunnan veljeyden lisäksi paavi ja suurimaami taisivat löytää myös yhteisen vihollisen – sehän parhaimmillaan ryhmäyttää erinomaisesti. Suurimaami puolestaan löysi nykyajan hämmennyksen ja riitasointujen syyksi kapinan Jumalaa vastaan, rajattoman vapauden ja valistuksen aikana valloilleen päässeen uskonnonvastaisuuden. Se oli historiallinen paitsi siksi, että kyseessä oli ihka ensimmäinen paavin vierailu Arabian niemimaalla, myös siksi, että kyse oli kahden suuren maailmanuskonnon korkean tason kohtaamisesta. Tässä kirjassa Mikkelin piispan kiireetön, kyselevä ja rauhoittava kirjoitustyyli kätkee sisälleen joukon ajankohtaisia ja myös vaikeita kysymyksiä. JuSSi RytKönEn | kirja | | kolumni | Ystävänpäivänä 14.2. Noin 1,25 miljardia katolilaista – ja monien mielessä niitä loppujakin kristittyjä – edustava paavi Franciscus oli kutsuttu Abu Dhabiin uskontojen väliseen kokoukseen. Paikalla kokouksessa olleen Ahmarin mukaan paavi nyökytteli syvästi tietäväisen oloisena imaamin moittiessa valistusta. Tämä Seppo Häkkisen kirjallinen ulostulo on painavaa asiaa, johon kirkossamme pitäisi paneutua hiippakuntarajat ylittäen. Mikkelin piispa Seppo Häkkinen jatkaa tätä traditiota uudessa kirjassaan Rohkeasti kristitty. Sellaisista voisi mainita vaikkapa huolen kirkon ydinsanomasta. Siksi julistuksessa tuomitaan kaikki toimet, jotka uhkaavat elämää, kuten terrorismi, kansanmurha, ihmiskauppa mutta myös abortti ja eutanasia. Toimittaja Sohrab Ahmari kiinnittää Catholic Herald -lehdessä huomiota siihen, että paavi puheessaan asettui vastustamaan nykyajan individualismia ja utilitarismia. Paimenkirje. Tietävätkö he, miksi pääsiäistä vietetään?” Ylipäätään on niin, että Suomessa maallistumisprosessi pyrkii tunkemaan kirkot tyystin pois julkisuudesta. Tästä syystä kirkon pitää Häkkisen mukaan antautua julkiseen keskusteluun ja määrätietoisesti puolustaa vapautta uskontoon ja sen harjoittamiseen – myös julkisesti. Kirjapaja 2019. muistetaan läntisessä – oikeastaan katolisessa – kalenterissa Pyhää Valentinusta, joka oli 200-luvulla elänyt roomalainen ja pyhimys. Sunnimuslimeja on maailman 1,6 miljardista muslimista melkein 90 prosenttia. Veljet toisilleen FREiJA özcAn Kirjoittaja ihmettelee ajankohtaisia teologisia aiheita. Viime viikon tärkeä, jopa historiallinen hetki koettiin Abu Dhabissa. Kun hiippakunnan piispa haluaa lähestyä papistoaan ja seurakuntalaisiaan ajankohtaisten hengellisten, kirkollisten tai teologisten kysymyksien niin vaatiessa, on yksi perinteinen tapa viestin viemiseksi ollut paimenkirje. Silti hänestä on tullut muun muassa rakkauden, kihlattujen ja onnellisten avioliittojen suojeluspyhimys. Kirjan – tai paimenkirjeen – sisällön muodostavat neljä teemaa: lohtu, armo, rauha ja rohkeus. Muuta Valentinuksesta ei sitten paljon tiedetäkään. K irkko on täynnä monenlaista pientä kiinnostavaa vänkäystä, joiden rinnalla oikeasti merkittävät asiat tuppaavat unohtumaan. Tilanne on muun muassa kasteiden vähentyessä viime vuosina heikentynyt. Niiden alle asettuu vielä monia alaotsikoita, jotka kaikki jäsentävät Häkkisen viestiä hiippakunnalleen ja kirkolle juuri nyt. Hän suojelee myös mehiläishoitajia ja epileptikkoja
Merimieskirkko on ollut elämässä mukana Hampurissa ja Turussa. Viimeisen kerran Satu saapui Hampuriin kahdeksan vuotta sitten, kun hänet valittiin Hampurin suomalaisen merimieskirkon johtajaksi. Kuusivuotiaalle Katrille löytyi basaarista mukava homma onginnassa. Täällä sijaitsee Hampurin suomalainen merimieskirkko. Naapurissa ovat myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan merimieskirkot. Samalla reissulla Satu tutustui merimiespastori Sakari Lehmuskallioon, joka esitteli kahvikupin ääressä kirkon toimintaa uusille saksansuomalaisille. Perniössä syntyneen ja sairaanhoitajaksi kouluttautuneen Satu Oldendorffin suhde Merimieskirkon kanssa alkoi 36 vuotta sitten. Hampurin suomalaisen merimieskirkon eläkkeelle jäänyt johtaja yllättyi, kun omalle tyttärelle avautui Merimieskirkon pastorin paikka Hampurissa. – Jotenkin se kiinnosti, että ollaan täällä ulkosuomalaisia varten ja liikkuvien ihmisten kanssa tehdään työtä ja heitä palvellaan, Satu Äiti lähtee ja tytär tulee Mitenkäs tässä nyt näin kävi, naurahtaa Satu Oldendorff. Houkuttelevia tuoksuja kantautuu iltaisin Pescadorista, Casa Madeirasta, O´Farolista ja monesta muusta täyteen ahdetusta portugalilaistyylisestä paikasta. Suuret joulumyyjäiset eli basaari oli juuri valmisteluvaiheessa, ja Satu napattiin heti kirjapöytään myymään. Aiemmin Suomen Merimieskirkon ulkomaankohteita on johtanut pappi. Siitä alkoi äidin ja tyttären pitkä ystävyys Merimieskirkon kanssa, ja side pysyy vahvana edelleen. Jos portsari sattuu olemaan ovella, hän kyllä heittää terveiset Oldendorffin väelle. muistelee sitoutumistaan merimieskirkkoon. Kirkot sijaitsevat komean Landungsbrückenin satamarakennuksen nurkilla, Ditmar Koel Strassella, joka on Hampurin portugalilaiskorttelin sydänaluetta. haastattelu H ampurin ronskilta ja rouhealta näyttävä satama-alue on tuttu paikka Oldendorffin perheelle jo kolmessa polvessa. Satu OldenHampurin suomalainen merimieskirkko on tullut Satu Oldendorffille hyvin tutuksi. Satu on muuttanut kolme kertaa Saksaan ja yhtä monta kertaa takaisin Suomeen. TeKSTi ja KuvaT | laSSi läHTeenmäKi KOTIMAA | 14.2.2019 24. Satun uusi koti on nyt Helsingissä, mutta Hampurissa hän aikoo käydä tytärtä ja hänen perhettään tervehtimässä. Katri Oldendorffin ensimmäisiä tehtäviä uudessa virassa oli toimittaa äitinsä Satu Oldendorffin lähtöjuhlan messu Hampurin suomalaisessa merimieskirkossa. Saksaan muuton yhteydessä elokuussa vuonna 1982 hän kävi Katri-tyttärensä kanssa merimieskirkossa kysymässä Suomi-koulun alkamisesta. Kadun varrelta löytyy hyviä kalaravintoloita
– Se oli asia, johon vuosien varrella kasvoi. Hän ehti olla vain muutaman kuukauden töissä, kun Merimieskirkon nurkilla, Maelbeekin metroasemalla tapahtui terrori-isku. dorff oli ensimmäinen, jolla oli toinen koulutustausta. Kolme vuotta sitten Katri Oldendorff valittiin Benelux-maiden suomalaisen merimieskirkon papiksi ja johtajaksi. Valinta kannatti, sillä Satu käynnisti kahdeksan vuoden aikana lukuisia uusia toimintaryhmiä iäkkäille, vähäosaisille ja lapsiperheille. Sitten alkoi voimistua halu tehdä enemmän työtä kirkossa. Ensimmäisen vuoden opiskelun jälkeen Katri vakuuttui valinnastaan, irtisanoutui vanhasta työstään ja keskittyi tiiviimmin teologian opintoihin. Hän kouluttautui opettajaksi ja perusti perheen Turussa. Voimistui käsitys, että tätä haluaisin tehdä työkseni, Katri Oldendorff avautuu. Satun uusi koti on nyt Helsingissä, mutta Hampurissa hän aikoo käydä tytärtä ja hänen perhettään tervehtimässä. Myöhemmin hän toimi muun muassa yhteyspäällikkönä Suomen Merimieskirkon ja Suomen seurakuntien välillä. Työn ohessa hän toimi vapaaehtoisena Turun saksalaisessa seurakunnassa. Otettiin hyvin nopeasti henkisen huollon vastuu Brysselissä asuvien suomalaisten kesken, ja se tieto levisi kyllä aika hyvin heidän keskuudessaan, Katri sanoo. Viesti meni perille, ja projektityö Hernesaaressa alkoi. – Se halu, tahto ja näkemys, että papin työ on se, mitä haluan tehdä, meni kyllä kielenopetuksen ohi, Katri tiivistää. Katri Oldendorff sai äitinsä matkassa hyvän saksankielen taidon. Hampurin suomalainen merimieskirkko on tullut Satu Oldendorffille hyvin tutuksi. – Opiskelin työn ohessa teologiaa ensimmäisen vuoden kokeilumielessä eli testasin, onko tämä varmasti se polku, mille haluan, Katri muistelee. » KOTIMAA | 14.2.2019 25. Oldendorffin aikana korostui Merimieskirkon rooli olla ulkosuomalaisten, merenkulkijoiden ja rekkakuskien toinen koti ja Suomi pienoiskoossa. Pääpaikkana oli Bryssel. Opiskelujen loppusuoralla Katri Oldendorff ilmaisi halunsa työskennellä Merimieskirkossa. Opetuksen ja saksankielen parissa hän ehti työskennellä noin 15 vuotta. – Siitä lähti kriisisuunnitelman mukainen prosessi liikkeelle ja jokainen kirkon työntekijä tiesi oman tehtävänsä
Jostain sisältä kumpuaa se, että näin on oikein ja näin on myös tarpeellista. Mukana oli muun muassa Suomen Hampurin kunniakonsuli ja Hampurin merimieskirkon säätiön hallituksen puheenjohtaja Hans-Christoph Stadel, Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Hannu Suihkonen, suomalainen rallilegenda Simo Lampinen, omat lapset perheineen, kymmenet saksansuomalaiset ja muut ystävät läheltä ja kaukaa. Sadun läksiäismessua oli toimittamassa Katri-tytär. – Minulla on itselläni ollut hyvin nivelreumasairas äiti ja meidän sisarusten piti pärjätä keskenämme, kun äiti oli Heinolan reumasairaalassa usein pitkiä aikoja. Auttamisen halu on lähtökohta merimieskirkkotyössä. Nyt vanhin ja nuorin lapsi asuvat äidin kanssa Hampurissa ja poika saapuu isän kanssa Suomesta Saksaan, kun koulu on päätöksessä. Kiitossanoissa toistui Sadun positiivinen ja valoisa luonne, ahkeruus, sosiaalisuus ja lämpö. Äitiä ja tytärtä on kehuttu siitä, että yhteisissä kokouksissa he pysyvät rooleissaan ja asiassa, eli perhesuhde ei asioiden käsittelyä väritä. – Auttaminen on luontainen asia, jota ei ole tarvinnut päättää. Satu Oldendoff ehti vuosikymmenten aikana luoda siteitä moneen suuntaan, ja väkeä oli sen takia tulossa runsaasti. Annoin vatsanpohjan tunteen päättää asian, Katri jatkaa. Esimerkiksi viimeiset vuodet Satu ja Katri olivat samassa johtoryhmässä. ” Olen ehkä spontaanimpi ja uskallan kokeilla herkemmin. – Olen ehkä spontaanimpi ja uskallan kokeilla herkemmin, Satu pohtii. Eturivissä istuvat lisäksi Pohjois-Saksan merimiespappi Katri Oldendorff (vas.), Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Hannu Suihkonen ja Suomen Hampurin kunniakonsuli ja Hampurin merimieskirkon säätiön hallituksen puheenjohtaja Hans-Christoph Stadel. Näen sen omissa kolmessa lapsessani: he ovat keskenään hyvissä väleissä ja auttavat ystäviään, Satu Oldendorff sanoo. Merimieskirkon kirkkosaliin ahtautui reilusti yli 200 vierasta. Kun johtaja vaihtuu, lukuisia käytännön asioita pitää hoitaa. Moni halusi avautua vielä kuukausien jälkeen tapahtuneesta, Katri Oldendorff muistelee. – Katri Oldendorff Tammikuun kapulanvaihtojen jälkeen Hampurin merimieskirkon johtajana toimii Rotterdamin suomalaisen merimieskirkon entinen kuraattori Valtteri Salmi. Katrin toive toteutui, hänet valittiin Pohjois-Saksan alueen merimiespapiksi. Auttaminen ja vastuuntunto heijastuvat Satu Oldendorffin mukaan vahvasti koko perheessä. haastattelu Merimieskirkossa kävi tuolloin paljon varsinkin sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet ennen kirkossa ahkerammin käyneet. Katri on iloinen, että oma perhe hyväksyi päätöksen siirtyä Hampuriin. Eroja kuitenkin löytyy äidin ja tyttären tavassa työskennellä. Satu ja Katri Oldendorff ovat vuosien varrella olleet useasti työkavereita Merimieskirkon vapaaehtoisina ja myöhemmin viroissa. Sitten kun paikka virallisesti tuli avoimeksi, ajattelin, etten anna itselleni ikinä anteeksi, jos en hae sinne, mihin tunne hyvin vahvasti vetää. KOTIMAA | 14.2.2019 26. – Olen harkitsevampi, myöntää Katri. – Satu Oldendorff ” Olen harkitsevampi. Messun jälkeen puheenvuoroissa Satua kiiteltiin ja muisteltiin ainakin viidellä kielellä. Pohjoismaiset merimieskirkot olivat myös lähettämässä Satua eläkkeelle. Tammikuu oli Hampurin suomalaisessa merimieskirkossa yhtä hulinaa. – Siinä kohtaa, kun kriisi iskee, kaipuu ja halu purkaa tuntoja omalla äidinkielellä kasvaa. Eläkkeelle siirtymistä valmistellut ja Suomeen paluusta jo päätöksen tehnyt äiti olikin aluksi ihmeissään uudesta tilanteesta: äiti lähtee Suomeen ja tytär tulee Hampuriin töihin. Kun Pohjois-Saksan suomalainen merimiespappi päätti odotettua aiemmin palata Suomeen, alkoi Katri Oldendorffin päässä pyöriä ajatuksia vimmatusti: – Ensimmäinen reaktio oli se, että minun on pakko hakea paikkaa, kun on mahdollista päästä Hampuriin, vanhaan tuttuun ympäristöön tekemään työtä molemmilla äidinkielillä. Luulen, että jostain semmoisesta se poikii. Ihmiset minun ympärilläni ovat sen ansainneet, että heitä autetaan ja että heitä varten ollaan olemassa, pohtii Katri Oldendorff. – Sitten ajattelin, että minulla on vielä kaksi lasta perheineen Turussa, Hampuriin pääsee hyvin helpolla ja samalla yhteys Hampuriin pysyy, Satu Oldendorff ynnäilee. Sitten piti siinä ohessa valmistella lähtömessua ja -juhlaa. Satu Oldendorffin (oik.) lähtöjuhla Hampurin suomalaisella merimieskirkolla kesti viisi tuntia. – Sitten taas mietin, että minulla on niin hyvä työyhteisö ja monivivahteista työtä EU:n ytimessä, että olen ihan hullu, jos sieltä lähden
Kolme viikkoa ennen omaa itsemurhaansa Hitler määräsi hänet teloitettavaksi. Matti-Pekka Virtaniemi 2018, 377 s. Yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Tarjous on voimassa helmikuun ajan ja koskee vain uusia tilaajia Suomessa. Maaliskuussa 1943 salaliitto yritti murhaa ja huhtikuussa Bonhoeffer pidätettiin. 1.1.2013 alkaen vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomaja aikakauslehtien verokanta on 10?% ja Digilehden 24?%. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –5 9 Luontoa, vapautta ja turvallisuutta 10 eri-ikäistä kertoo, mitä suomalaisuus merkitsee 12 Naiset uupuvat pappeutensa kyseenalaistamiseen Kotimaa palkitsee Vartija-lehden päätoimittajat 4 Ka nn en ku va : Ja ni La uk ka ne n 11 3. Perhe ja avioliitto muutoksessa Eri alojen asiantuntijoiden kirjoittama tutkimus valottaa avioliittoja perhekäsitysten yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja kirkollisia muutoksia. Ensimmäinen suomenkielinen painos Lähetysseura 1963. Bonhoeffer hirtettiin 9.4.1945. Nykyään Bonhoefferiä pidetään marttyyrina ja vapaustaistelijana, jopa pyhimyksenä. Bonhoeffer palasi Berliiniin pappisseminaarin johtajaksi. Mukana on Anna-Maija Raittilan suomentama virsi 600 Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan, jonka Bonhoeffer kirjoitti joulutervehdyksenä läheisilleen. Kolmas painos Kirjapaja 2005. Tutkimus perustuu ALS-tautiin sairastuneiden haastatteluihin. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –3 4 16. 120 mm Postita tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi. Maarit Hytönen (toim.) 2017, 378 s. Monien siirtojen jälkeen hänet kuljetettiin Flossenbürgin keskitysleirille. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postikulut. SAAJA Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti TILAAJA Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja päättyy automaattisesti tilausjakson loputtua. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta: 8,21 snt/puh. + 14,9 snt/min. www.kotimaa24.fi Dietrich Bonhoeffer syntyi 1906 Breslaussa. LeenA HietAMies kristityn vaellus Kirkon tutkimuskeskuksen kirja-ale! Elämän tarkoitus ja vakava sairaus. 8 Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 3. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –1 1. Dietrich opiskeli teologiaa Tübingenin yliopistossa ja väitteli tohtoriksi 21-vuotiaana. elokuuta 2018 | hinta: 3,70 € 12 33 18 Kirjastosta mallia kirkolle Anna-Maria Soininvaaran johtama Helsingin keskustakirjasto Oodi kuuntelee käyttäjiä 20 Kristilliset kesäjuhlat tuottavat useimmiten tappiota Pyhän Olavin reitillä kohtaa itsensä ja ihmisiä Ystävälle maksutta neljäksi viikoksi! Hyvää ystävänpäivää! Tilaa ystävällesi maksutta -lehti neljäksi viikoksi. Erilaisista yhteisöistä elävä kirkko Artikkelikokoelma käsittelee yhteisöllisyyden muutoksia luterilaisessa kirkossa ja muissa yhteisöissä. Mustan väestön yhteiskunnallinen kurjuus järkytti. syyskuuta 2018 | hinta: 3,70 € 16 37 18 Kun sanoista tuli tekoja Diakonia ja pappeus ovat Kai Henttosen elämäntapa 18 Kirkko vastaa ilmastonmuutokseen hoitamalla metsiään Antti Eskola kritisoi kapitalismia ja etsi uskoa 26 Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 3. Soita 020 754 2333* Tilaa sähköpostilla: asiakaspalvelu@kotimaa.fi *Puhelun hinta: lankapuhelimesta: 8,21 snt/puh. Sodan syttymisen jälkeen Bonhoefferille annettiin puheja julkaisukielto koko valtakunnan alueella. Kirjeitä vankilasta sisältää Bonhoefferin vankeusaikana lähettämiä kirjeitä sekä niihin liittyviä rukouksia ja runoja. Hän palasi välillä Saksaan, mutta kansallissosialistien noustessa valtaan matkusti Lontooseen saksankielisen seurakunnan papiksi. Kiitoksena ystävyydestä. ALS-tautiin sairastuneen eksistentiaalinen prosessi Miten vakava sairaus muuttaa elämää. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –3 8 13. Hän toimi Barcelonassa ja Berliinin yliopistossa sekä tutkijana New Yorkissa, missä hän piti myös pyhäkoulua Harlemissa. Normaalihinta 35 € kpl, nyt 25 € kpl (+ postikulut) Lisää tarjoushintaisia julkaisujamme: kirkontutkimuskeskus.fi koko lev. von Hase koulutukseltaan opettaja. Isä Karl oli psykiatri ja neurologi, äiti Paula o.s. Gestapo kielsi seminaarin, mutta maanalaisena se koulutti pappeja rasismia ja kansalliskiihkoa vastustavaan Tunnustuskirkkoon. Sodan raaistuminen ja juutalaisten vaino saivat hänet lopulta hyväksymään Hitlerin murhan äärimmäisenä keinona. 105 mm, kork. | klassikko | KOTIMAA | 14.2.2019 27. 8 Ka nn en ku va : Ta ru Ra nt al a / Va st av al o 11 3. Maarit Hytönen, Kimmo Ketola, Veli-Matti Salminen, Jussi Sohlberg & Leena Sorsa (toim.) 2016, 317 s. maaliskuuta 2018 | hinta: 3,70 € 2 9 18 Pyhäkoulussa lapsi saa ihmetellä Jessi Orpana ohjaa Helsingin Pakilassa kotipyhäkoulua 12 Näin suomalaiset muistavat Billy Grahamia Ensimmäiset naiset papeiksi 30 vuotta sitten Kyllä kiitos! Tilaan Kotimaa-lehden ystävälleni maksutta neljäksi viikoksi. Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 Vastauslähetys TILAUSKORTTI KM_6_19 Minulle saa lähettää tietoa ja tarjouksia sähköpostilla ja tekstiviestillä. teki matkoja Euroopassa etsien kontaktia liittoutuneisiin, mutta ei saanut tukea. Hän Dietrich Bonhoeffer: Kirjeitä vankilasta. 297 sivua. . Alle 18-vuotiaalla tulee olla huoltajan lupa lehden tilaamiseen. Kotimaa maksaa postimaksun
Puhuessaan elämänvaiheistaan Irmeli usein aloitti kertomalla lapsuudestaan 1930-luvun ja sota-ajan Helsingissä, kouluajastaan Helsingin yhteislyseossa, toiminnastaan Johanneksen seurakunnassa sekä opinnoistaan yliopistossa. Hän oli syntynyt vuonna 1932. vaalisijalla. Hylättyjä ääniä annettiin 1 kappale. Kolmantena oli ryhtyminen kirkollisten matrikkelien ja kalenterien toimittajaksi. Kaikkiaan ääniä annettiin keskushallinnon erilaisissa komiteoissa ja johtokunnissa. Tähän näkökulmaan on helppo yhtyä. 1945) professorin arvonimen. Ensimmäisenä oli työ Nastolan seurakunta-, tiedotusja suunnittelusihteerinä 1981–89. Parhaiten Irmelin laaja-alainen kirkon ja seurakuntien toiminnan asiantuntemus ja osaaminen löysi käyttönsä, kun hänet valittiin 1989 Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin notaariksi. Myöhemminkin elämäntyötään arvioidessaan Irmeli koki notaarina voineensa parhaiten palvella kirkkoa ja sen seurakuntia. Usein hän löysi myös kehittämiskohteita, kuten ATK:n käyttöönotto tietohallinnossa. Puolison papinvirka Tampereen hiippakunnassa johdatti heidät Artjärven, Janakkalan ja Kärkölän kautta Lahden Launeen seurakuntaan 1959. Koskenriutta s. Hänen monista kirkollisista luottamustehtävistään merkittävimpiä ovat olleet Virsikirjakomitean sihteerinä toimiminen 1977–1979 ja 1981–1984, asiantuntijajäsenyys Käsikirjakomiteassa 1990–2001, puheenjohtajuus Käsikirjakomitean liturgiajaostossa 1991–1997 sekä jäsenyys Kirkon virkarakennekomiteassa 2000–2002. 31.1.2019 Lahti ”Perille kerran taivaan kotiin päästään vain yksin armostaan” siionin virsi 254 Pekka ja Päivi Annu, Sami ja Vilma Lauri, Saana, Teemu, Jussi ja Riina Ritva, Linn ja Markus Matti ja Ikke Sukulaiset ja ystävät Siunaus toimitettu läheisten läsnä ollessa. Elämän vakiintuminen mahdollisti Irmelille oman työuran aloittamisen. Suokunnas toimi teologisessa tiedekunnassa muun muassa käytännöllisen teologian assistenttina, vs. Seurakuntien käyttämiä Kirkon kalentereita ja työntekijöiden taskukalentereita hän toimitti 25 vuoden ajan. Energisenä, oma-aloitteisena ja määrätietoisena ihmisenä Irmeli selviytyi eteenpäin. Launeelta Paarmat siirtyivät Nastolaan 1966 Matti Paarman tultua valituksi ensin Nastolan kappalaiseksi ja sitten kirkkoherraksi 1971. helmikuuta 302 ääntä. Aikaa riitti myös Lahden virkanaisten toimintaan. Hän oli vaalissa ehdolla 2. Hän rakensi tulevaisuutta kolmesta hänelle luontevasta lähtökohdasta. Elämäntyöstään hänelle on myönnetty sekä Suomen Valkoisen Ruusun että Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkki. Hän on Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian dosentti. Hän viihtyi tarkkuutta ja järjestelmällisyyttä vaativassa työssään. Valkealan seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi on valittu Keski-Lahden seurakunnan seurakuntapastori arto Helle. professorina ja vs. Äänestysprosentti vaalissa oli 9,7. Hän toimi uskonnonopettajana Launeen yhteislyseossa 1960–67. Virassaan hän palveli kahta piispaa, Kalevi Toiviaista ja Voitto Huotaria. Näkyvä osa hänen elämäntyötään ovat Suomen teologit -matrikkelit vuosilta 1982, 1990 ja 1999. Hän viihtyi tietokoneen ääressä, matkoilla omaisten ja ystävien kanssa ja piti raamattupiiriä aivan viime kuukausiin asti. Syntyi vielä yksi Suomen teologit -matrikkeli 1999. Hän sai kirkkoherran vaalissa 10. Kirkon arkistoasian neuvottelukunnan jäsen hän oli 1985–89. Kolmas elämänvaihe alkoi, kun lääninrovasti Matti Paarma kuoli sairauskohtauksen yllättämänä 1980. Irmeli koki juuriltaan olevansa vahvasti helsinkiläinen. Irmeli jäi vuonna 1997 eläkkeelle, mutta ei toimettomaksi. Ylioppilastutkinnon hän suoritti 1952 ja valmistui teologian maisteriksi 1958. Toisen elämänvaiheen aloitti avioliitto opiskelutoveri Matti Paarman kanssa 1958. Mieluinen harrastus oli Marttojen toiminta. OurI MaTTIla Kirjoittaja on Irmelin työtoveri, eläkkeellä Mikkelin hiippakunnan hiippakuntadekaanin virasta. Tasavallan presidentti on myöntänyt teologian tohtori Seppo Ilmari Suokunnaalle (s. Hänelle oli kunnia-asia, että virheetön toimitustyö valmistui ajallaan. tiedoksi vaalissa 664 kappaletta. Tuomiokapitulissa, Mikkelin hiippakunnan seurakunnissa ja kokonaiskirkon tasolla muistetaan arvostaen hänen työtään. 28.7.1932 Helsinki k. Irmeli Paarma Tuomiokapitulin notaari, TM Irmeli Paarma nukkui pois tästä ajasta viime vaiheessaan nopeasti edenneen sairauden uuvuttamana 31.1.2019 Lahdessa. 1980-luvulla hän tuli tunnetuksi seurakuntien arkistojen järjestäjänä ja arkistotoimen kouluttajana. Ota yhteyttä ilmoitusmarkkinointi p. lehtorina. Arvonimen myöntämisen taustalla ovat Suokunnaan tehtävät Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan palveluksessa sekä hänen monet luottamustehtävänsä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon | nimitykset | Rakkaamme Tuomiokapitulin notaari Irmeli Marjatta PAARMA o.s. Irmeliä kaipaamaan jäivät lapset Pekka ja Ritva sekä lastenlapset ja muut läheiset. Hallinnon tasolla hän vaikutti Itä-Hämeen Marttapiirin valtuuskunnassa ja johtokunnassa sekä Emäntä-lehden toimituskunnassa. Kirkkoherran vaalin muista ehdokkaista Marjo Kujala sai 205 ääntä ja Pauli Heinola 156 ääntä. Irmelin opettajanura jatkui kansalaiskoulun uskon| kuolleet | nonopettajana 1969–70, kansalaisopiston opettajana 1974–89 sekä Pajulahden urheiluopiston opettajana 1975–86. Toisena oli kehittyminen kirkon arkistotoimen asiantuntijaksi. Papiston henkilöstöhallinto, tuomiokapitulin arkiston järjestäminen ja hoitaminen, piispantarkastukset, tuomiokapitulien istuntojen esityslistojen ja pöytäkirjojen laatiminen sekä asioiden toimeenpano yhdessä lakimiesasessorin kanssa muodostivat mielekkään työn kokonaisuuden. 040 750 3036 ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä KOTIMAA | 14.2.2019 28
Hinta 1340 e sis. Haku KirkkoHR:n kautta verkossa 1.3. www.kingtours.fi, info@kingtours.fi puh. Linkit sähköisiin hakuihin löytyvät hiippa kunnan kotisivuilta osoitteesta www.oulunhiippakunta.fi/kirkkoontoihin/ Armenian kohokohdat 6.–13.4.2019 Matkanjohtaja: Reijo Huuskonen. Virka täytetään 31.12.2019 asti, mahdollisesti jatkuu tämän jälkeenkin. Varaa ilmoituksesi 15.2.2019 mennessä. 0400 438 854 Lähde mukaan: KOTIMAA | 14.2.2019 29. lennot, täysi hoito, kaikki retket, hotelli majoitus kahden hengen huoneessa, oppaan palvelut, sisäänpääsymaksut. Katso sakasti.evl.fi/turistityohon Varkauden ev.lut. Viran voi ottaa vastaan heti tai sopimuksen mukaan. 24 % / h • Ilmoitusvaraukset ja aineistot: edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä sähköpostitse ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Tilaushinnat: Kestotilaus Kotimaa-lehti 12 kk 132,00 €, jatkuva tilaus 129,00 €, Kotimaa-näköislehti 12 kk 108,00 € • Vähintään kuukauden ajaksi tilattavien sanomatai aikakaus lehtien verokanta on 10. % 1.1.2013 lähtien ja digi lehden 24 ?% • Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkki nointiin henkilörekisteri lain puitteissa • Pidämme oikeuden hintojen muutokseen. saakka. Lisätiedot ja hakuohjeet: tyopaikat.oikotie.fi ja www.varkaudenseurakunta.fi TerveTuloa renToon ja huumorinTajuiseen joukkoomme! Iisalmen seurakunta hakee työntekijöitä leiripainotteiseen rippikouluja nuorisotyöhön. Hakuaika päättyy 28.2.2019 klo 13. 24 %. Paikkoja avoinna Tilaukset ja osoitteenmuutokset: puhelin 020 754 2333, tilauspalvelut@kotimaa.fi • Ilmoitusmyynti: Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi • Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Ilmoitushinnat: 2,50 € / pmm + alv. ylasavonseurakunnaT.fi IISALMEN SEURAKUNTA Nuorisotyö /avoimeT-TyopaikaT Matkailu Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa24.fi/tyopaikat-ja-virat Kokous-, kurssija leiritilat 21.2.2019 Kotimaa-lehdessä. Ilmoitusvalmistus 70,00 € + alv. Tarkempi hakuilmoitus seurakunnan sivuilla: www.hattulanseurakunta.fi/info-ja-asiointi/nuorisotyonohjaajanvirka-avoinna Lisätietoja kirkkoherra Virpi Järvinen 045 6578 777 tai pastori Tiina Heino 040 8277 635. Hattulan seurakunnassa on haettavana määräaikaisesti täytettävä nuorisotyönohjaajan virka. Ilmoittaudu heti. seurakunnassa on haettavana kaksi virkaa: Nuorisotyönohjaaja Hakuaika päättyy 28.2.2019 klo 12. Ilmoitusmyynti Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Julistetaan haettavaksi OULUN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI on julistanut haettavaksi Kalajoen seurakunnan kappalaisen viran Kiimingin seurakunnan kappalaisen viran Kokkolan suomalaisen seurakunnan kappalaisen viran Hakuajat päättyvät 7.3.2019 klo 15. NUORISOTYÖNOHJAAJAN VIRKA kokkolanseurakuntayhtyma.fi/tyopaikat Kokkolan suomalaisen seurakunnan kappalaisen virka on haettavana Oulun tuomiokapitulissa. Pari paikkaa jäljellä. Hakuaika päättyy to 7.3.2019. Hakuilmoitus ja linkki sähköiseen hakulomakkeeseen (KirkkoHR) nettisivuilla: KIRKON ULKOSUOMALAISTYÖ¤ Olisitko kiinnostunut TURISTIPAPIN tai TURISTIKANTTORIN tehtävistä. 24 %. Paikkoja avoinna ilmoitukset 2,70 € / pmm + alv
Kolehti kootaan lähetystyöntekijöiden kouluttamiseen ja lähettämiseen Aasiaan ja Afrikkaan sekä pakolaistyöhön Lähetysyhdistys Kylväjän kautta. 11.00 Katolinen messu Helsingin Pyhän Marian seurakunnasta. Ei ehkä pelkästään niin. Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. Siksi Jeesuskin turvautui vertauskuviin. Ke 20.2. 9:24–27, Matt. Uskaltaisimmeko ajatella, että sukupolvesta toiseen vaikuttanut evankeliumi näkyy siinä, että haluamme toisille hyvää. Tekstit: Ps. To 21.2. Markku Mäkinen. Liturgina Katja Kerkkänen. Virret: 265:1, 134:4, 932 (srk: 1,3,5-6, kuoro: 2,4), 443:1-3, 228A, 265:2. Luulen, että esimerkiksi sana taivasikävä ei kuulu heidän aktiivisanastoonsa. klo 12.05 Horisontti. Elämme ikuista elämää jo nyt. Gospelkuoro, joht. alttarilla on kaksi kynttilää. jumalanpalvelus sunnuntai 17.2. Kor. SCJ. kappalainen Jarkko Siekkinen, Kurikka. Virret Cantemus-laulukirjasta. Ota omasi ja mene. kotiäiti Niina Günther, Baptistikirkko. oppilaitospastori Mia Pusa, Turku. Messun viettää kirkkoherra, isä Ryszard Mi. Voisiko olla kristillisempää saavutusta! Evankeliumi ei muuta vain yksilöitä vaan myös yhteisöjä. 18:2–7, Jer. To 21.2. seurakuntapastori Nuusa Parkkinen, Paakki. Tässä kansakuntamme on kunnostautunut. Pe 15.2. Ti 19.2. Kirkkoherra Annakaisa Rantala saarnaa. Luulen, että luotamme niin tämänpuoleiseen kuin tuonpuoleiseen hyvään. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Yle radio 1 aamuhartaus klo 6.15 ja 7.15. Urkurina ja kuoron joht. | 3. Nuorempien sukupolvien taivasmaisema lienee aika erilainen. teol. Kanttori Martti Kuittinen. sunnuntai ennen paastonaikaa | Hyvä rajan tällä puolen Kirsi Pohjola Kirjoittaja on pappi ja sosiologi. Ma 18.2. Siunatessa me papit kyllä lohdutamme taivaankodilla, mutta saarnoissa taivas on esillä vähemmän. Ti 19.2. Siitä ollaan melko yksimielisiä, että kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole tietoa. |K uv a: G un D am én KOTIMAA | 14.2.2019 30. la 16.2. Meille kansankoulun käyneiden ikäpolvelle taivasten valtakunta huokuu turvaa. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan. la 16.2. iltahartaus klo 18.50, la klo 18.00, uusinta klo 23.00. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, Helsinki. Kirkon tutkimuskeskuksen tilastot kertovat, että ylipäätään usko kuolemanjälkeiseen elämään on heikentynyt huomattavasti 2000-luvulla. Yhdestä asiasta olen varma: jollain tapaa Jeesus meidät tuolla puolen yllättää. Emmekö me sopineet denaarista. Elämme luottamuksen yhteiskunnassa. Hän toimi niin, että ihmisillä olisi parempi elämä jo nyt eikä vasta taivasten valtakunnassa. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’ Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Vai olemmeko niin läpiarmahdettuja, että emme enää osaa kaivata taivasta saati pelätä helvettiä. Siitä myös kirkkoamme arvostetaan, kirkon diakoniaja auttamistyötä, että se tekee hyvää tämänpuoleisessa maailmassa Jeesuksen esimerkin mukaan. Pe 15.2. Ke 20.2. Taivasikävän ymmärtää, jos tämänpuoleisuus on täynnä pelkoa ja puutetta. 3. Artjärven mieskuoro. Urkuri Rita Honti. pyhä | ensi pyhänä | | radio | Matt. Kuoro: Chorus Sanctae Mariae. Meille on itsestäänselvyys, että lapset voivat kävellä itse kouluun ja että poliisi auttaa eikä kerää olemattomia sakkoja omaan taskuunsa. seurakuntapastori Anna Hälli, Turku. Tunnistamme myös huolipuheen taivaaseen pääsemisestä. Ei sillä, että emme siihen uskoisi, vaan varomme sanoja, jotka ovat muotoutuneet tämänpuoleisuudessa ja ovat huonoja kuvaamaan ikuisuutta. tri Tapio Leskinen. liturginen väri on vihreä. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Pyhäin yhteisö on koolla ehtoollispöydässä, me tällä puolen, he tuolla puolen, taivasten valtakunnassa. Pyhä ei ala vasta rajan tuolla puolen. kirkkoherra Jyrki Penttonen, Ortodoksinen kirkko. 9:22–23, 1. Taivas, ketä se kiinnostaa. näyttelijä Katja Aakkula lukee Samuelin kirjaa. kouluttaja Mika Aspinen, Vantaa. Suomi sijoittui vastikään ykköseksi kansainvälisessä vertailussa, jossa selvitettiin, kuinka paljon maat tuottavat hyvää muille maille – eivät siis itselleen, vaan ihmiskunnalle. Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’ Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.” I kuinen elämä, tuonpuoleinen, taivas; evankeliumissa Jeesus käyttää käsitettä taivasten valtakunta, jota hän avaa vertauksella. Aika pieni osa suomalaisista uskoo kirkon opetuksen mukaiseen jakoon taivaaseen ja helvettiin. Meidät on armahdettu tekemään hyvää, näin Lutheria mukaillen. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät. pappi Minna Korhonen, Jyväskylä. pastori Visa Viljamaa, Helsinki. Yhteisön rajat eivät kulje maiden rajojen mukaan. 20: 1–16 Jeesus sanoi: ”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. 10.00 Jumalanpalvelus Orimattilan kirkosta. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan. Miia Kettunen. 20:1–16. sunnuntai ennen paastonaikaa (Septuagesima) on aiheeltaan ”Ansaitsematon armo”. Muut ohjelmat su 17.2. Ma 18.2. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’ Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa. Kanttorina Piero Pollesello
Surun käsitteleminen kirkossa oli tuolloin vielä alkutekijöissään. Surun keskellä lämmitti monen pitäjäläisen mukanaolo hautajaisissa. Maija p. ” Olen voinut vähitellen ajatella menetykset osaksi elämäntarinaani. Viimeistelen parhaillaan keväällä ilmestyvää elämäkertaa Saima Harmajasta. | Kuva: Teppo Ritari Leppävirran kirkko . Kirkkoherra Jaana Marjanen tuli käymään miehensä kanssa. Menen sinne yhä juhannuskirkkoon. Hänen liikenneonnettomuudessa kuollut poikansa on siunattu siellä. Virpi KirVes-TorVinen ritva Ylönen Leppävirran kirkosta on tullut erityisen läheinen tietokirjailija ritva Ylöselle. Myöhemmin Helsingissä osallistuin Matteuksen seurakunnan sururyhmään. Leppävirran kirkossa on tilaa ja avaruutta. Siellä sain tilaa ja aikaa. Veljeni siunasi heidät Oulun Intiön kappelissa. Kaksiosainen Samuel Elmgrenin maalaama alttaritaulu esittää Jeesusta ristillä ja ehtoollisen asettamista. Hän kysyi päivittäin vointiani. Olen esittänyt toiveen perheelleni, että aikanaan tuhkani sijoitetaan Leppävirran hautausmaalle poikani viereen. Olen kiitollinen voimista kestää menetykseni. Keskustelu auttoi. Surun symboli on läsnä lohduttaen. Vuonna 1978 Petri kuoli liikenneonnettomuudessa. Monet jumalanpalvelukset ja Jorma Hynnisen konsertit ovat olleet mieleenpainuvia. Kirkon tehtävänä on tuoda pysyvyyttä, toivoa ja turvaa kaiken epävarmuuden keskellä. Sen tulisi olla lämmin syli, jossa voi turvallisesti purkaa omaa surua ja tuskaa. . Tyttäreni oli silloin viimeisillään raskaana, ja hänen odottamansa poika jäi henkiin. Olin itse yhteydessä kirkkoherraan. Hän kävi pyhäkoulussa ja Mikko Kuustosen vetämässä seurakunnan poikakerhossa. Rakennettu vuosina 1841–1846. Kirkon alttaritaulussa Maria suree Jeesuksen kohtaloa ristillä. Hänen tuskainenkin uskonkamppailunsa on koskettanut ja lohduttanut minua. Välillä koen iloisen yllätyksen sanan satuttaessa. Ristin takaa loistaa ylösnousemuksen valo. Poikani Petrin mukana menin seurakunnan toimintaan. Asuimme silloin Kuopiossa. Se selkiytti ajatuksiani. Mielessäni herää monia muistoja astuessani Leppävirran kirkkoon. Suunnittelija Carl Ludvig Engel. Oli ilo katsella Petrin loistavia silmiä ehtoollispöydässä. Kirkossa on hyvä hiljentyä ja istua omine ajatuksineen. Vastuunotto hänen elämästään on antanut paljon. Meillä oli hyvää yhteistä aikaa kummityttöni kanssa Leppävirran Herättäjäjuhlilla vuonna 1999. Iän myötä oma näkemykseni on kristallisoitunut. KOTIMAA | 14.2.2019 31. Kaikki turha on varissut pois. Kaksoisveljeni, rovasti Toivo Hyyryläinen siunasi Petrin Leppävirran kirkossa. Olen voinut vähitellen ajatella meSurun symboli on läsnä lohduttaen |K uv a: Su om al ai se n Ki rj al lis uu de n Se ur a netykset osaksi elämäntarinaani. Vuonna 2010 tyttäreni, vävyni ja heidän lapsensa kuolivat liikenneonnettomuudessa. Kaariholvit nostavat ajatukset maasta ylöspäin. | Kirkko & minä | M uutin vuonna 1972 perheeni kanssa Leppävirran Oravikosken kaivoskylään. Jumala ei ole sidottu paikkaan, usko ei vaadi ulkoisia merkkejä
– Hauska tutustua. Mutta kun onnistuu näkemään läheltä tuon pienen peippolintujen heimoon kuuluvan söpöläisen, hämmästyy. Linnun otsassa on punaista. Ihmiset olivat köyhiä, karja laihaa ja asutukset kurjia. Hänen vuoteensa vieressä seisoi joku. Tiet olivat huonoja, jos niitä oli ensinkään. Seuraavana yönä kauppias heräsi outoon tunteeseen. Kauppias oli nöyrää poikaa ja vastasi linnulle: – Kerro terveisiä Herrallesi, että olen samaa mieltä. Kauppias harmitteli, että oli tullut lähteneeksi kauas pohjoiseen, sillä kauppoja ei juuri syntynyt. Tänä talvena urpiaisia on näkynyt mukavasti, aina ei ole niin. Kiitos, että toistaiseksi siemen-pähkinä-seosta riittää ruokintapaikoilla. Linnut ovat keskenään hieman erinäköisiä, punaisen määrä otsassa ja rinnassa vaihtelee. Kauppias pyörtyi kauhusta. Luminen luonto on kaunis, mutta kauneudella ei elä. – Sinä kiitit minua päivällä, sanoi öinen vieras ivallisesti. luomakunta KOTIMAA | 14.2.2019 32. Lintu lennähti tiehensä ja huikkasi iloisesti: – Kerro itse! Olli Seppälä Urpiainen on tuttu näky lintulaudoilla. Ei pelkästään linnun otsa vaan myös sen pää ja rinta ovat punaiset, kuin vereen kastetut. Aamen. Talvikin vaikeutti matkantekoa ja kaikkien asioiden hoitoa. Talvisin ne kokoontuvat suuriksikin parviksi. Kauppias astui pihalle ja näki linnun, jolla oli punainen otsa. Suomessa urpiaisesta esiintyy kaksi alalajia, runsaslukuisempi nimilaji flammea ja harvinaisempi eteläinen cabaret. Tosin viime aikoina on kiistelty siitä, ovatko urpiainen ja tundraurpiainen sittenkään kaksi eri lajia. Kun hän viimein heräsi aamulla, aurinko paistoi. Kauan sitten eräs kauppias kulki matkoillaan Suomessa. Joinakin vuosina linnut vaeltavat etelämmäksi ravinnon perässä. Olen katsellut urpiaisia parillakin ruokintapaikalla. Kuvan yksilö on kuvattu Nurmijärvellä. Pieni mutta pippurinen Lintutalven elämyksiä on urpiaisparven ruokailun seuraaminen. – Pirulle kiitos tästäkin hukkareissusta, kauppias noitui ja otti viinaryypyn. – Kuka sinä olet, kauppias kysyi pelokkaana. Urpiainen on juuri sellainen, ”joku pikkulintu”. Hän pyysi sanomaan, että valo voittaa pimeyden, hyvyys pahuuden ja pieni lintu ison miehen. Joskus ruokintapaikoilla voi nähdä vaaleamman version, joka on tundraurpiainen. | Kuva: Mika Seppälä Rukous Oi, sinä Siementen Herra, anna minun löytää syötävää paksun hangen alta. En ainakaan minä, sinun uskollinen pikkulintusi. – Oletko sinä piru. Jotta asia ei olisi määritysmielessä liian helppo, punavatsainen urpiainen muistuttaa hieman punavatsaista hemppokoirasta. M oni lintu on kaukaa katsottuna vaatimattoman näköinen, jotenkin samanlainen kuin muutkin, harmahtavan viirukas. Ja vielä suurempi on hämmästys, jos näkee täysikasvuisen koiraan koko komeudessaan. Se lennähti aivan hänen jalkoihinsa ja avasi keltaisen nokkansa sanoen: – Terveisiä Meidän Herraltamme. Yön tapahtumat olivat etäinen muisto. Keväthanki loisti valoa. Urpiainen (Acanthis flammea) pesii koko Suomessa, erityisesti pohjoisessa tunturikoivikoissa ja pensaikoissa