Meri-Anna Hintsalan väitöstutkimus keskittyy nettikeskusteluihin. siVut 4–5 Vastakirjoitus jussi Rytkösen teologia-kolumniin kokosi ennätysmäärän allekirjoittajia. siVu 8. syyskuuta 2017 | hinta: 3,70€ | 112. vuosikerta | 0043595–17–38 37 VERkkO VaPauttaa Vanhoillislestadiolaiset naiset tekevät verkossa syvällistä teologiaa, jota ei kuulla puhujapöntöistä. Sivut 12–14 es k o jä m s ä Arkkipiispanvaalin tämänhetkinen tilanne: kolme lupautunut ehdolle, kaksi kieltäytynyt. 14
• Jesaja puhuu lopun ajoista ja jäljelle jääneistä. Kirkon ja seurakuntien viestintä rahoitetaan julkisin varoin. Olisiko uuden mission aika. 14.9.1917 Turhaa parannuksentekoa. Ehkä nyt tarvitaan avoimuutta sille, että Isä Jumala puhuu meille uusilla tavoilla, vaikka maahanmuuttajien kautta. Kun pieni vesipisara valahtaa vauvan otsalla, se kertoo pelastumisen ihmeestä: Kasteessa sinä annat armosi tulvia ylitsemme, vapautat meidät synnin, kuoleman ja pahan vallasta ja liität Kristukseen. Tuulen siivellä vesi hukuttaa ja vesi kantaa. Lähetyssaarnaaja selitti miten tarpeetonta itsekidutus oli, kun Jumalan poika oli vapahtanut maailman synneistä, mutta hindu pudisti päätään ja jatkoi matkaansa. Toinen nostaa purjeet ja toteuttaa ulapalla unelmansa. 2 KOTIMAA 14 .9. Tässä suhteessa pitää löytyä rohkeutta muutoksiin, jotka palvelevat paremmin kirkon jäsenistöä. 2 01 7 Pääkirjoitus sATA vuOTTA sITTen TuhAT MerKKIä TAIvAAsTA MArI TeInIlä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi lAInA KOTIMAA Perustettu 1905 sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite Hietalahdenranta 13 00181 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä 040 522 0566 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24 Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen 040 737 4722 Tuottaja Tuija Tiihonen 040 051 5513 Toimitussihteeri Noora Wikman-Haavisto 040 178 8423 Graafikko Gun Damén Toimittajat Antti Berg Emilia Karhu Saara-Maria Pulkkinen Jussi Rytkönen Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen 050 515 1440 Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus 040 7747777 lukijamäärä 64 000 KMT Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 Billy Graham oli karismaattinen ja arvokas Jumalan mies, jolla oli myös nöyryys. Monta viestijää, niukasti yhteistyötä Kaikki voittavat, jos kirkollisessa viestinnässä löytyy tahtoa ja tapoja tehdä enemmän yhteistyötä.. Nämä ovat selkeitä tavoitteita myös seurakuntalehdille. Kirkon viestinnän kivijalka on kirkon perussanomassa. Oman määrittelynsä mukaisesti viestinnän on oltava totuudellista, sen pitää puhua rohkeasti Jumalasta ja pitää kirkon toimintaa avoimena ja hallintoa läpinäkyvänä. Tämä muutos näkyy myös välineiden muutoksessa. Väkeä eri rannoilta ja ilmansuunnista kutsutaan: Huutakaa siis lännessä ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta, kunnioittakaa Herraa. Näin se pyrkii olemaan mukana tässä ajassa. Nimen muutos kuvaa meneillään olevaa muutosta. Lea Taivalsaari Askelen 9/2017 jutussa, jossa muistellaan 30 vuotta sitten ollutta Missio Helsinkiä ja Billy Grahamin vierailua. Nyt kirkko painottaa verkon ja sosiaalisen median merkitystä. Lisäksi kristilliset mediat ovat osa kirkon viestintää ja sen julkisuuskuvan rakentamista. Kristillis-yhteiskunnallinen Kotimaa on toteuttanut tätä tehtävää jo 112 vuotta lehtenä ja toteuttaa sitä yhä enenevässä määrin myös verkossa. Kahden eri rahoitusjärjestelmän varassa toimivat mediat tekevät yhden ja saman kirkon viestintää. Perinteiset mediat saavuttavat kohderyhmänsä sitä paremmin, mitä ikääntyneimpiä kuulijat ovat. peninkulman päässä olevaan Pandharpurin kaupunkiin ja olevansa valtuutettu tällä matkalla ansaitsemaan Jumalan siunauksen ja anteeksiantamuksen. Ilmoitus. Etelä-Intiassa kertoo eräs lähetyssaarnaaja, miten hän näki erään hindun vierittävän itseään maantiellä. Määrien hiipumisesta huolimatta esimerkiksi radio kokoaa vaikuttavia kuulijaja katsojamääriä. Hän selitti olevansa menossa 350 engl. Sairaanhoitajattaren toimi Kiukaisten seurakunnassa on haettavana ennen syyskuun loppua. Ranta R annoilla tuulee. Kaikki voittavat, jos viestinnässä löytyy tahtoa ja tapoja yhdistää niukkenevia voimavaroja. Niiden välillä on kuitenkin liian vähän yhteistyötä esimerkiksi uutistoiminnassa. • Kun meren massa vyöryy, se tuhoaa. Mielikuva kirkosta syntyy myös siitä, minkälainen kohtaaminen itse kullakin on esimerkiksi suntion, diakonin, kanttorin, lapsityönohjaajan tai papin kanssa. Hän pysäytti hindun ja kysyi, minne matka vei. Kolmannen kohdalla tuuli kerää voimansa äärimmilleen, vie kodin, toimeentulon, jopa koko yhteisön ja hengen. Joltakin lempeä tuuli puhaltaa pois työstressin lomarannalla. Hakupaperit todistuksineen ja palkkavaatimuksineen sopii lähettää Kiukaisten pastorinvirastolle. PäIvI PuhAKKA Askelen toimitussihteeri V iime viikolla kirkon viestinnän väki juhli Espoossa 50-vuotiasta Kirkon tiedotuskeskusta. Radion aamuhartausohjelmia kuuntelee päivittäin (vuonna 2015) 137 000 ihmistä ja viikoittaista Horisontti-ohjelmaa 83 000 ihmistä. verkon ja perinteisten medioiden lisäksi kaikki seurakuntien työntekijät ovat viestijöitä. Verkkoa pitääkin korostaa, jos tahtoo tavoittaa kaikki sukupolvet. Viimeisillä vesillä voi tapahtua ihme, jollaisen lapsuutensa sodalle menettänyt sukulaismies koki mökkisaaressa, veneessä, vaimonsa sylissä: sydän seisahtui, rauha laskeutui. Taivaanranta läheni. Kyse ei ole enää yksisuuntaisesta tiedottamisesta vaan vuorovaikutuksellisesta viestinnästä. Meren saarilla ja rannoilla kunnioittakaa Herran nimeä, hänen, joka on Israelin Jumala. Syyskuun alussa tiedotuskeskuksen nimi vaihtui Kirkon viestinnäksi. Kaikki muu kristillinen viestintä kustannetaan tilaajien, mahdollisten tukijoiden sekä mediamyynnin eli ilmoitusten kautta. (–) Mission ja sen jälkeen syntyneen Tuomasmessun kerrannaisvaikutuksia on vaikea mitata, mutta jälki on iso vuosikymmenten aikana
Pöyrillä on tarkka tieto 25 vihkimisestä ja 22 siunaamisesta, eli yhteensä tapauksia on 47. sateenkaariparien kirkollisia vihkimisiä tai siunaamisia jo viitisenkymmentä . Kirkoille tästä koituva haitta olisi merkittävä. Lähes 500 pappia ja teologia on allekirjoittanut adressin kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden tueksi. Jotta kaikkia seurakuntalaisia kohdellaan samalla tavalla, hiippakunnan tulee Helanderin mukaan huolehtia siitä, että samaa sukupuolta olevan kihlaparin kohdalla vihkijän löytyminen ei jää vain heidän omaksi asiakseen. – Tämä on vaikea rasti, ja tarvitsemme vielä aikaa, jotta voimme tehdä tarvittavat johtopäätökset. Sitä pitää kysyä kirkolta. syyskuuta sisäministeri paula Risikolle ja Maahanmuuttoviraston ylijohtajalle Jaana Vuoriolle. Huhtalan mukaan heitä painostetaan ja uhkaillaan entisessä kotimaassa. Se aiotaan antaa 20. Arkkipiispa Kari Mäkinen pitää Helanderin selvitystä kirkon vihkioikeudesta hyvänä pohjana jatkokeskustelulle. Helanderin mukaan nyt on kirkon tehtävä pohtia, kuinka merkittävä teologinen kysymys avioliittoon vihkiminen sille on. KOTIMAA 3 14 .9. Myös tätä toista näkemystä kannattavat papit voisivat toimia omantuntonsa mukaan. Selvitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille luovutettiin piispainkokoukselle viime viikolla Jyväskylässä. Hän pitää vihkimisistä ja siunaamisista anonyymiä kirjanpitoa ryhmässä, joka kokoaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen myönteisesti suhtautuvia pappeja. Elokuun loppuun mennessä Suomessa solmittiin 456 uutta samaa sukupuolta olevien avioliittoa. Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala kertoo adressin olevan kaksisyinen. Huhtala huomauttaa, etteivät papit pyri vastustamaan esivaltaa vaan tuomaan keskusteluun myös turvapaikkaa hakeneiden näkökulman. ”Pyrimme nostamaan tapaamiemme ihmisten tarpeet esille ja vaikuttamaan siihen, että keskustelussa nähtäisiin myös yksittäisen ihmisen pelko ja hätä.” Adressin allekirjoittaneiden joukossa on myös muiden kirkkokuntien edustajia. OllI sEppälä Kirkko elää jo tilanteessa, jossa osa papeista on vihkinyt samaa sukupuolta olevia pareja. Mäkinen ei halua ottaa kantaa Helanderin suositukseen, mutta sanoo sen olevan yksi perusteltu ratkaisu, jota aletaan arvioida. Mäkisen mukaan Helanderin selitys tekee myös hyvin selväksi, että nykyinen tilanne, jossa osa papeista vihkii sateenkaripareja, vaikka kirkko virallisesti kieltää sen, ei voi jatkua. Eila helander sanoo, että ei lähde luulemaan tekemänsä selvityksen jatkokäsittelystä mitään. – Olen omat johtopäätökseni tehnyt, nyt piispainkokous tekee vuorostaan omansa. ”Papin ammattitaitoon pitäisi pystyä luottamaan. Luterilaisen kirkon papit ovat vihkineet tai siunanneet jo viitisenkymmentä sateenkaariliittoa. Helanderin esittämä suositus on kompromissi, jossa kirkko pitäytyy nykyiseen miehen ja naisen väliseen vihkikäytäntöön, mutta hyväksyy samalla, että kirkon sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli siitä, keitä kirkko voi vihkiä avioliittoon ja keiden siviiliavioliiton se voi siunata. – Onko avioliittoon vihkimisessä ja siunaamisessa kyse ihmisen pelastukseen liittyvästä asiasta. Se on viimeisin vaihe kirkon pohdinnoissa, miten se suhtautuisi kirkolliseen avioliittoon, siihen vihkimiseen ja siunaamiseen. Jyrkkä pitäytyminen vain miehen ja naisen avioliittoon johtaa ongelmiin ainakin kirkon imagon ja jäsenyyden kannalta. Me adressin allekirjoittaneet ajattelemme, että jos pappi antaa rippikoulun jälkeen kasteen, se on harkittu asia ja se pitäisi ottaa huomioon”, Huhtala kertoo. Vaarana on myös, että näitä tapauksia aletaan ratkaista tuomioistuimissa. Toiseksi adressissa vedotaan siihen, että kristityksi kääntyneillä on hätä. Lisäksi Pöyrillä on tietoa noin kymmenestä muusta vihkimisestä tai siunaamisesta. Kuva viime maaliskuussa järjestetystä Vihdoinkin vihille -tapahtumasta musiikkiteatteri Kapsäkissä. 2 01 7 uuTIsvIIKKO KOOnnuT: nOOrA wIKMAn-hAAvIsTO Kirkko voisi pitäytyä nykyisessä vihkimiskäytännössään mutta hyväksyä samalla, että kirkon sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli. Tiedot käyvät ilmi Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä.. Tiedon vahvistaa pastori aija pöyri Kotimaa24:lle. Helanderin mukaan kirkon on päädyttävä johonkin ratkaisuun, mieluiten sellaiseen joka ottaa huomioon erilaiset näkemykset. Ensinnäkin allekirjoittajat painottavat sitä, että turvapaikanhakijan kääntymisen ja vakaumuksen arvioiminen ei ole yksinkertaista. Tosiasia on, että osa papeista on jo vihkinyt sateenkaaripareja. Tällöin kummankin käytännön kannattajat voisivat toimia saman kirkon sisällä. Näihin kirkon olisi mielestäni profiloiduttava. papeilta adressi sisäministeriölle . Piispainkokous keskustelee lokakuussa Helanderin selvityksestä ja vie sen omilla näkemyksillään varustettuna aikanaan kirkolliskokoukselle. Olen tehnyt työtä pyydettyä, se oli mielenkiintoista ja haastavaa. Samaan aikaan 1 122 aiemmin rekisteröityä parisuhdetta oli muutettu avioliitoksi. KuVa: olli Seppälä Selvitys ehdottaa kompromissia avioliittokysymykseen Tämä on vaikea rasti, ja tarvitsemme vielä aikaa, jotta voimme tehdä tarvittavat johtopäätökset. Miksi sitä ei ole tehty jo aikaisemmin. Selvitys antaa hyvät valmiudet nähdä, missä olemme. Näin toteaa kirkkososiologian professori emerita Eila Helander tuoreessa selvityksessään. Kyseessä on vasta ehdotus, vaikka siihen sisältyy toimintasuositus. Eikö kirkon tehtävä ole julistaa evankeliumin sanomaa, pelastusta, toivoa ja uuden elämän mahdollisuutta
Kuvassa arkkipiispan virka-asunto Turussa. 2 01 7 T ulevan arkkipiispan vaalin ehdokasasettelu alkaa maanantaina 25.9. Ensimmäisenä julkisuuteen tuli Sdp:n kansanedustaja, entinen Turun piispa Ilkka Kantola. Arkkipiispa Kari Mäkinen ilmoitti elokuussa jäävänsä eläkkeelle kesäkuussa 2018. Hänen jälkeensä vaaliin kertoi osallistuvansa turkulainen pappi Heli Inkinen. Hän tiedotti asiasta tiistaiaamuna. Mutta olen kirkon vihitty pappi, ja intohimoni on ollut aina työskennellä kirkon hyväksi ja kirkossa. Nyt minulta sitten Kolme ehdokasta otti varaslähdön vaaleihin ArKKIpIIspAn vAAlI Ehdokasasettelun alkuun on puolitoista viikkoa. 4 KOTIMAA 14 .9. Annoin oman suostumukseni harkinnan jälkeen, hän kertoo Kotimaalle. Luoma kertoo, että suostumiseen ei ole yhtä isoa syytä. Tämä tie on kuljettanut minua tähän asti. Arkuus kuvaa tämänhetkisiä tuntojani paremmin. Silti jo kolme kandidaattia on kertonut suostuvansa ehdolle. – Uskon, että jokainen piispa on joutunut miettimään tätä asiaa, kun kesällä tuli varsin yllättävä tieto nykyisen arkkipiispan eläkkeelle jäämisestä. KuvA: AArne OrMiO AnAlyysI. – Innostus olisi tässä vaiheessa liian voimakas sana. Kaksi viikkoa ennen ehdokasasettelun alkua kolme mahdollista ehdokasta on kertonut olevansa valmiita vaaleihin. Viimeisimpänä Espoon piispa Tapio Luoma on kertonut olevansa käytettävissä arkkipiispan vaalissa
Inkinen on tullut tutuksi Turun alueen seurakunnissa, mutta muualla Suomessa hän on tuntemattomampi. Inkisen mukaan kirkko saisi hänestä helposti lähestyttävän, kielitaitoisen ja kokeneen arkkipiispan. – Meikäläisen perusominaisuus ja työtapa ovat sellaisia, että kuuntelen ihmisiä ja rakennan dialogia ja yhteistä tietä. – Vastasin silloin, etten ole käytettävissä, sillä ero piispan virasta oli tuolloin lähellä ja olin muutamaa vuotta aiemmin aloittanut kansanedustajana ja puolueen varapuheenjohtajana. Vuosina 1994– 2015 hän oli kasvatuksen hiippakuntasihteeri Turun tuomiokapitulissa. Kirkollisen yhteyden vuoksi haluan tehdä työtä, kuten tähänkin asti. AnTTI BErg, jussI ryTKönEn. Mietin asiaa ja päädyin siihen, että suostun. Ehdokas arvioi itse, että kasvatuksen työntekijät tuntevat hänet eri puolilla maata. Siihen kuuluu yhteyden rakentaminen kirkon sisällä, kirkkojen kesken sekä kirkon ja yhteiskunnan välillä. Nämä olisivat niitä keskeisiä vallankäytön menetelmiä, joita arkkipiispana tulisin käyttämään. Kannatusta on hänen käsityksensä mukaan eri puolilla Suomea. Inkinen on vihitty papiksi 1989. Luoma arvioi kannattajien joukossa ilmeisesti koetun, että hänen tapansa hoitaa papinja piispanvirkaa on ollut luottamusta herättävää. Tulevan arkkipiispan olisi hänen mukaansa pidettävä ennen kaikkea Jumalan sanaa esillä ja korostaa kirkon hengellistä tehtävää. Keskeistä oli, että huomasin saavani kannatusta myös ihmisiltä, jotka eivät minua edes tunne, Inkinen sanoi Kotimaa24:lle haastattelussa elokuun lopussa. Inkinen sanoo arvostavansa nykyisen arkkipiispan Kari Mäkisen toimintaa arvojohtajana. Ratkaisu ei ollut helppo. Kantola työskenteli piispana vuosina 1998–2005, kunnes jäi pois virastaan avioeroonsa liittyvän kohun takia. Se värittää kaikkea sitä, mitä minä sanon tai teen. Häkkinen julkaisi viime sunnuntaina Facebook-päivityksen, jossa hän kertoi, ettei asetu ehdolle vaalissa. – Arkkipiispan ja piispan tehtävään tullaan vain, jos kutsu tulee. – Eniten minua on kuitenkin rohkaissut se kannatuksen ilIlkka Kantola Kuva: KImmo Brandt / EdusKunta Heli Inkinen Kuva: mattI KarppInEn seppo Häkkinen ja Jari Jolkkonen eivät ole mukana arkkipiispanvaaleissa. Sisimmältäni olen seurakuntapappi. 2 01 7 on kysytty, voisinko olla käytettävissä myös arkkipiispanvaalissa. Meikäläisen perusominaisuus ja työtapa ovat sellaisia, että kuuntelen ihmisiä ja rakennan dialogia ja yhteistä tietä. Moni asia on muuttunut, kuten arkkipiispan virka. Kuvat: ollI sEppälä tapio luoma Kuva: JuKKa Granström maus, että muut luottavat mahdollisen ehdokkaan kykyyn enemmän kuin ehdokas itse. – Yllättäen tuli kysely, että olisinko käytettävissä. Nyt hän työskentelee Åbo Akademissa. Asioista, joita hän itse haluaisi pitää esillä, Inkinen mainitsee ihmisoikeuksien toteutumisen ja kunnioituksen ilmapiirin silloin, kun puhutaan vaikeista asioista. Minut valittiin viisi ja puoli vuotta sitten piispaksi Kuopion hiippakuntaan, ja olen sitoutunut siihen, hän kertoi lehdelle. – Arkkipiispan virka on nykyisin erittäin vaativa ja raskas virka. Heli Inkinen Sisimmältäni olen seurakuntapappi. Tuomalla kristinuskon eettisiä käsityksiä esille arkkipiispa palvelee yhteiskuntaa. – Ei tätä tarvinnut pitkään pohdiskella. Inkinen ajattelee itsekin, että sukupuoli on arkkipiispan vaalissa olennainen asia. Voisin tuoda uutta kokemusta kirkon ja valtiosuhteiden kannalta, kun on minulla kokemusta eduskunnasta kymmenen vuoden ajalta, Kantola kertoo Kotimaalle. – Kirkon ykseyden vaaliminen on viime vuosina tullut entistä tärkeämmäksi arkkipiispan tehtäväksi. Ilkka Kantola ilmoitti suostuvansa ehdokkuuteen arkkipiispan vaalissa jo elokuun puolivälissä. Hänen mukaansa päätös ei tälläkään kertaa ollut helppo. KOTIMAA 5 14 .9. Ilkka Kantola En ole ollut mediapersoona, mutta työtä olen tehnyt vuosikymmeniä. Olen tätä taustaa vasten joutunut miettimään, minkälaisen taakan kantamiseen olen henkilökohtaisesti valmis. – Olen päätynyt siihen, että kutsumukseni on palvella kirkkoamme Mikkelin hiippakunnassa, hän sanoo päivityksessään. Piispakunnassa ei ole pian yhtään naista, eikä koko piispainkokouksessa, kun asessorit eivät enää ole osa piispainkokousta. Tapio Luoma Vikström ei tiistaiaamuun mennessä ollut vielä ilmoittanut, lähteekö ehdolle vai ei. – Arvioin tulevani toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa ja haluan ymmärtää erilaisia ihmisiä. Mietin myös sitä, minkälainen on se kirkko, johon palaisin töihin. Sukupuolella on aina merkitystä, myös tässä vaalissa. – Sitä kautta tunnen ulkosuomalaisten ja Merimieskirkon elämää. Ajattelin mahdollisuuksiani tulla valituksi, onko niitä vai ei. – Kirkkohistorian ja työelämän tutkijana katson asioita gender-silmälasien läpi. – En ole ollut mediapersoona, mutta työtä olen tehnyt vuosikymmeniä. Se värittää kaikkea sitä, mitä minä sanon tai teen. – Suhteellisen iso joukko kannattajia arkkihiippakunnasta ja muualta Suomesta pyysi minua ehdokkaaksi. Tämä asetelma ei vastaa kirkon jäsenistön tai työntekijäkunnan kokoonpanoa. Siinä viranhaltijaan kohdistuva julkisuuden paine on melkoinen. Ajattelin, että olen edelleen kiinnostunut työstä kirkon piirissä. Elokuun lopussa vaaliin lähti mukaan myös Heli Inkinen. Hän taustoittaa, että häntä kysyttiin ehdokkaaksi myös vuoden 2010 arkkipiispan vaaleihin. Kantola arvioi, että hänen vahvuutensa ovat esimerkiksi kokemus politiikasta ja verkostot päätöksentekijöihin. Hän ei kertonut lehdelle, millainen tulevan arkkipiispan pitäisi olla. Jolkkonen kertoi viime perjantaina Savon Sanomille, että aikoo pysyä hiippakunnassaan. Arkkipiispa on hänestä myös merkittävä arvojohtaja. Inkisen tukijat ovat halunneet löytää vaaliin ehdokkaaksi naisen. – Kristilliset arvot ovat kestävä perusta yhteiselämälle. Luoman mukaan hän olisi arkkipiispana hyvin samanlainen kuin on ollut piispana. Nykyisin Inkinen asuu osittain Brysselissä, missä hänen puolisonsa työskentelee Euroopan komissiossa. Samalla Jolkkonen vetosi jo Kuopioon juurtuneisiin viiteen lapseensa. Tuolloin hän kieltäytyi vedoten vastikään aloitettuun työhön kansanedustajana. Mahdollisina ehdokkaina on pidetty Porvoon piispaa Björn Vikströmiä, Kuopion piispaa Jari Jolkkosta, Mikkelin piispaa Seppo Häkkistä
Laitinen johti ja soitti Ilmari krohnin ja markus virtasen sävellyksiä, perehtyi klassiseen liturgiseen urkujensoittoon ja ideoi jumalanpalvelusmusiikin uusia muotoja. Kansanlähetys puolestaan kouluttaa lähetystyöntekijät vuoden kestävällä lähetyslinjalla, johon sisältyy niin lähiopiskelua kuin monimuotokoulutusta. Valtakunnalliset koulutustoiminnan säästöt näkyvät kansanopistojen rahoituksessa valitettavan selvästi. Sibelius-Akatemiassa tarkastetaan ensimmäinen kirkkomusiikin alan taiteellinen tohtorintutkinto. Millainen on herännäisyyteen sitoutuneiden kansanopistojen tulevaisuus. kuva: Jukka GRansTRöm. Opiskelijat eivät enää välttämättä opi Siionin virsiä tai käymään seuroissa. Myös Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys järjestää kurssinsa monimuotokoulutuksena noin kolmen vuoden välein. Kaikissa yhdistyksissä ja laajemmin instituutioissa väki on lievästi vähenemässä. Millaisen puheenjohtajan yhdistys sinusta saa. 6 KOTIMAA 14 .9. Hän halusi asettaa musiikin ja liturgisten tilaisuuksien muun sisällön molempia hyödyttävään vuorovaikutukseen, jolla on taiteellista arvoa. Seuraavan lähetyskurssinsa Kansanlähetys aloittaa syksyllä 2018. MuM, FM martti Laitinen tarkastelee 23. – En millään tavoin. Sibelius-Akatemiassa ensimmäinen kirkkomusiikin alan taiteellinen tohtorintutkinto . – Kansanopistomieshän minä olen. – Herännäisyys on Siionin virsien veisaamista, seuroihin kokoontumista ja ystävyyden harjoittamista. AnTTI BeRg Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittu Tapani Rantala haluaa varmistaa riittävät resurssit nuoriso-, opiskelijaja musiikkityöhön. On myös tärkeää varmistaa riittävät resurssit nuoriso-, opiskelijaja musiikkityössä. Kaikki tämä voi saada myös uusia ja yllättäviä muotoja. Nyt on tärkeää mahdollistaa, että virret tulevat mahdollisimman tutuiksi, että niitä voi opetella ja veisata ja että uusi laitos istuu veisaajan käteen. Kylväjän kurssi on ainoa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestöjen järjestämä lähetyskurssi tänä lukuvuonna. 2 01 7 Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittu Tapani Rantala haluaa varmistaa riittävät resurssit nuoriso-, opiskelijaja musiikkityöhön. Oleellisinta Raamatussa on Kristus ja ihminen, heidän väliinsä ei saa laittaa mitään. – Moni opisto on taloudellisesti tiukoilla. – Siihen mahtuu monenlaisia näkemyksiä. Mistä löytyvät tulevat körttipolvet. – Ei siis ole tarpeen tuijottaa numeroita ja saada keinolla millä hyvänsä isosti väkeä liikkeelle. Millä tavoin aiot muuttaa Herättäjä-Yhdistyksen linjaa. Ihmisten kohtaamisella ja hyvällä rippikoulutyöllä avataan ovia osallistua ja tulla. Se ei ole yhden ihmisen asia. Mutta olen myös lähetysmies, ollut pitkään Suomen Lähetysseuran hallituksessa. Sellaisen seuraliikkeen, joka houkuttelee ystävällisyydessään ja sisällöllisyydessään, ei pidä kovin paljon murehtia pelkkiä kävijämääriä. ”kristuksen ja ihmisen väliin ei saa laittaa mitään” H erättäjä-Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin lauantaina Turun kristillisen opiston rehtori Tapani Rantala. syyskuuta tarkastettavassa tohtorintutkinnossaan musiikin ja jumalanpalveluksen liturgisen sisällön suhdetta ja vuoropuhelua. Lähetysyhdistys Kylväjän lähetyskurssi alkoi maanantaina Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa, kerrotaan Kylväjän verkkosivuilla. Toki siellä on asioita, joita alleviivaan, kuten juuri valmistunut Siionin virsien uudistus. Tutkinto koostuu viiden laajamuotoisen jumalanpalveluksen musiikista sekä niihin liittyvästä tutkielmasta. Se järjestetään yhteistyössä Kirkon lähetystyön keskuksen, Medialähetys Sanansaattajien ja Suomen Raamattuopiston kanssa. Perinteiset lähiopetuksena pidettävät lähetyskurssit ovat käyneet viime vuosina suhteellisen harvinaisiksi. Opistojen yhteys taustaliikkeeseen on liudentunut. – Näen, että tehtävänäni on tukea tätä valittua linjaa. kuva: Jukka GRansTRöm vIIKOn henKIlö lähetyskurssi alkoi Raamattuopistolla – se on ainoa tänä syksynä . Herännäisyydessä ei ole omaa teologiaa, teologiamme on kirkkomme teologiaa. Puoli vuotta kestävälle kurssille osallistuu 10 Lähetysyhdistys Kylväjän ja kaksi Medialähetys Sanansaattajien kandidaattia. Herättäjäjuhlien kävijämäärät eivät ole ainakaan nousussa ja väki on vuosi vuodelta hopeahiuksisempaa. Millaista on mielestäsi 2010-luvun herännäisyys. – Herännäisyys näkyy opistojen arvoissa ja toimintatavoissa. Tiukoista tilanteista on selvitty ennenkin. Esimerkiksi Suomen Lähetysseura kouluttaa lähettinsä työn ohessa suoritettavalla, henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan perustuvalla monimuotokoulutuksella. Herännäisyys pyrkii välttämään moralismia. Minusta puheenjohtajan on hyvä olla ylipäätään sellainen, että hän kuuntelee ja tajuaa, ettei tämä ole yhden miehen tai naisen pelikenttä vaan kansanliike ja yhteisö. – Toivottavasti puheenjohtajana olen yhteistyökykyinen, riittävän harkitseva ja riittävän rohkea. Meillä on voimassa oleva strategia, joka linjaa yhdistyksen työtä vuoteen 2020 asti. Raamatun tulkinnassa korostuu se, mikä ajaa Kristusta. Lisäksi olen ollut mukana kirkon ekumeenisissa tehtävissä ja myös kolme vuotta Lontoon Merimieskirkon johtajana. – Tässä kohtaa on syytä katsoa suurempaa kuvaa. Yhdistyksemme hyvänä linjana on kiinnittää huomiota siihen, mitä teemme ja mitä sisältömme ovat
Osa tutkijoista näkee sen olleen ratkaiseva ja toiset taas pitävät sitä savuverhona muille valtapyrkimyksille. Sitä, kuten niin monta muutakaan Brexittiin liittyvää kysymystä ei kuitenkaan näytä kukaan pohtineen. Vaikka edistystä on tapahtunut, pitkän konfliktin haavat ovat yhä varsin tuoreet ja voivat aueta, jos niitä kovin paljon venyttää. Vaikka selkkaus jatkuu propagandan tasolla, harva haluaa palata sekasorron vuosiin. Irlannin saarelta on vaikea löytää niitä, jotka toivoisivat Brexitin johtavan rajanylityksen merkittävään vaikeutumiseen. P ohjois-Irlannin rauhanprosessin näkökulmasta Brexit oli todella huono uutinen. Totuus lienee jossain välimaastossa. E U:lla ja Britannialla on kaksi maarajaa, Gibraltarilla ja Irlannissa. Kestääkö Pohjois-Irlannin rauha Brexitin. Pian asia voi olla toisin. Mielipidemittaukset kertoivat kuitenkin, ettei tälle löydy enemmistön tukea. 2 01 7 uuTIsessee K esäkuussa 2016 Yhdistynyt kuningaskunta päätti kansanäänestyksellä erota Euroopan unionista. Uskonnon roolista selkkauksessa ei ole konsensusta. Huonoimmassa tapauksessa vaarana on levottomuuksien alkaminen uudelleen. Brittihallitus on myös pohtinut rajalle kameravalvontaa, jonka järkevyys on kyseenalaistettu. Nyt EU:n ulkoraja uhkaa jakaa aiemmista konflikteista toipuvan Irlannin kahtia, eikä toimivaa ratkaisua tahdota löytää. May kärsi kuitenkin tappion ja sai apupuolueeksi hankalan liittolaisen, eli Pohjois-Irlannin Demokraattisen unionistipuolueen, joka on perustettu varta vasten varjelemaan unionia. Varsinkin nuoret toivovat, että Irlannin saaren pohjoisosa tunnettaisiin mieluummin Game of Thrones -fantasiasarjan kuvauspaikkana tai kaupunkina, joka rakensi Titanicin. Protestanttisten unionistien ja tasavaltalaisten katolisten konflikti tiivistyi Etelä-Belfastin lähiöissä, joissa sotaisat muraalit ja asuinalueita yhä erottavat muurit saavat pohtimaan, missä vaiheessa toipuminen on. Olipa ratkaisu mikä tahansa, varmasti moni on toivonut, että kansanäänestyksen järjestänyt David Cameronin hallitus olisi etukäteen miettinyt, että miten Brexit Pohjois-Irlannissa hoidetaan. Jotkut ovat ehdottaneet ratkaisuksi sitä, että Pohjois-Irlanti pysyisi osana EU:ta kuningaskunnan muiden osien erotessa. Nopeusrajoitus muuttuu maileista kilometriksi ja rahayksikkö punnista euroiksi. Eron kannattajat saivat täpärän enemmistön, mutta Pohjois-Irlannissa 55.7 prosenttia äänestäneistä halusi pysyä unionissa. Pohjois-Irlanti oli 1960-luvun lopulta 1990-luvun loppuun katolisten ja protestanttien 3 500 uhria vaatineen konfliktin näyttämö. Brexitistä on yli vuosi ja Pohjois-Irlannin kysymys on ratkaisematta. KOTIMAA 7 14 .9. Irlannissa pitävä raja vaatisi miljoonien investoinnit, lamauttaisi arjen ja olisi ristiriidassa rauhansopimuksen kanssa. Protestanttien alueella IRA:n vuonna 1975 tekemän pommi-iskun paikalla Sinn Féiniä verrataan terrorijärjestö Isikseen. Tässä ongelma on se, että Skotlanti seuraisi perässä ja Lontoo on syystä huolissaan maan yhtenäisyydestä. ”Troubles” -nimellä kutsutussa konfliktissa katoliset halusivat liittää alueen Irlannin tasavaltaan ja protestantit pitää sen osana Iso-Britanniaa. Muurin toisella puolella, katolisella alueella, julisteissa varoitetaan yhteistyöstä poliisin kanssa. Britannian kesäkuun alun vaalien oli määrä antaa pääministeri Theresa Maylle selkänoja Brexitin toteuttamiseen. EU:n ulkoraja uhkaa jakaa aiemmista konflikteista toipuvan Irlannin kahtia, eikä toimivaa ratkaisua ei tahdota löytää.. Brexitin jälkeen vapaa liikkuvuus EU:n ja Iso-Britannian välillä ei voi jatkua samana. Pohjois-Irlannin konfliktin haavat voivat edelleen aueta helposti. Asiasta ei tosin päätetä sen enempää Dublinissa kuin Belfastissakaan, vaan Lontoossa. Sinn Feinin päämajassa Belfastissa on muraaliin kuvattu nälkälakkoon vankilassa vuonna 1981 kuollut IRA:n johtaja Bobby Sands. Tämä ajatus sopisi hyvin Sinn Féinille, mutta ei ikinä Theresa Mayn hallituksen apupuolue DUP:lle. Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välistä 499 kilometrin rajaa ei nykyisin maastosta erota. kuvA: vIlle JAlovAARA VIlle JAlOVAArA Kirjoittaja on historioitsija ja Helsingin yliopiston dosentti, joka vieraili Pohjois-Irlannissa heinäkuussa 2017. Brexit on voimistanut Pohjois-Irlannissa tasavaltalaisia ääniä, joiden mukaan helpoin ratkaisu olisi Sinn Féinin unelman toteuttaminen, eli yksi yhtenäinen, EU:hun kuuluva Irlanti. Kesällä Irlannin pääministeri Leo Varadkar ehdotti, että rajatarkastukset tehtäisiin tulevaisuudessa Pohjois-Irlannin ja pääsaaren välillä
Kirkkomme tulisi seurata Luterilaisen Maailmanliiton linjauksia sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta, mutta valitettavasti sellaista ei ole nähtävissä. johtava oppilaitospastori, Espoo, Kristiina Kartano, pappi, Helsinki, Irina Kaukinen, kirkkoherra, Punkalaidun, Aino-Elina Kilpeläinen, pappi, tohtorikoulutettava, Espoo, Maija Judén, pappi, Lahti, Päivi Salmesvuori, pappi, tutkija, Helsinki.. Hänen tulkintansa mukaan ”miehen valinta piispaksi näyttää olevan lähtökohtainen tasa-arvo-ongelma”. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Kun keskustelua naisten asemasta kirkossa on yritetty virittää, toiseuden kokemus on mitätöity ja keskustelu on käännetty puheeksi miehestä. 8 KOTIMAA 14 .9. kirkkoherra, Heinola, Anna Hälli, pappi, Turku, Sirpa Viherä, kirkkoherra, rovasti, Riihimäki, Satu-Elina Ansas, pappi, opettaja, Helsinki, Anne Huoponen, vs. Pappisviran avaaminen naisille merkitsi myös uudenlaisen teologian virtaamista perinteisiin vallan kammioihin. Kaikki hiippakuntadekaanit ovat miehiä. Mekosta tulee ongelma vain silloin, jos elämme kulttuurissa, jossa pojan ei pitäisi sellaista päälleen pukea, ettei hän vaikuttaisi naismaiselta. Rytkönen kirjoittaa naispiispan valinnan aiheuttavan mahdollisesti ”turbulenssia toisessa ääripäässä”. Vallan näkökulmasta kirkkoherran ja lastenohjaajan rinnastaminen toisiinsa on harhaanjohtavaa, vaikka se sukupuolijakaumana usein nostetaankin esiin. Seuraavan sukupolven pappeina monet naiset joutuvat edelleen kysymään, onko kirkko vieläkään valmis siihen, että he tuovat oman äänensä teologiseen keskusteluun. sairaalapappi, Hyvinkää, Johanna Tyynelä-Haapamäki, pappi, Laihia, Sanna Mertanen, pappi, Kuopio, Karoliina Haapakoski, pappi, Raisio, Jenni Kahenvirta, pappi, Helsinki, Tuija Kruus, kappalainen, kirkolliskokousedustaja, Pori, Ida Vartiala, pappi, Nurmijärvi, Katri Oldenderff, merimiespappi, Beneluxmaiden suomalaisen merimieskirkon johtaja, Bryssel, Jenny Vainio, FT, pappi, Espoo, Jaana Hallamaa, pastori, professori, Helsinki, Petra Kuivala, pappi, tohtorikoulutettava, Helsinki, Satu Linko, kappalainen, Kauhava, Merja Lampila, kappalainen, Seinäjoki, Sini Mikkola, pappi, tohtorikoulutettava, Vantaa, Kira Hatanpää, pappi, Kolari, Tarja Autio, sairaalapappi, Seinäjoki, Auli Härkönen, pappi, Seinäjoki, Lotta Endtbacka, kirkkoherra, Pedersöre, Hanna Riikonen, seurakuntapastori, Hämeenlinna, Anu Ristimäki, pappi, Espoo, Pirjo Vahtola, rovasti, Kaarina, Hilkka Olkinuora, rovasti, Uusimaa, Freija Özcan, pappi, toimittaja, Helsinki, Kristiina Hyppölä, kappalainen, Helsinki, Sanna Ålander, pappi, Seinäjoki, Arja Kortelainen, pappi, Helsinki, Elisa Varkemaa, pappi, Kerava, Aulikki Mäkinen, TT, kirkkoherra, Kuopio, Hanna Tervanotko, pastori, apulaisprofessori, Hamilton, Kanada, Heidi Zitting, pappi, väitöskirjatutkija, Helsinki, Minna Salmi, pappi, psykoterapeutti, Oulu, Meri Ala-Kokko, pappi, Helsinki, Sirkku Tukiainen, rovasti, kouluttaja, psykoterapeutti, Lahti, Mimosa Mäkinen, kirkkoherra, Vihti, Hannele Juutinen, pappi, Tampere, Elina Aro, pappi, Helsinki, Elina Jokipaltio, yhteisöpappi, Helsinki, Piialiina Helminen, pappi, erityisopettaja, Espoo, Eija Harmanen, TT, pappi, psykoterapeutti, Seinäjoki, Anna Saaristo, pappi, Seinäjoki, Auli Saarsalmi-Paalasmaa, pappi, opettaja, Helsinki, Pia Repo-Laine, pappi, väitöskirjatutkija, Sveitsin ulkosuomalaistyö, Anna-Leena Verkasalo, rovasti, Helsinki, Henna Salo, seurakuntapastori, Seinäjoki, Kaisamari Hintikka, TT, pappi, apulaispääsihteeri, Geneve, Raisa Jarkkola, pappi, Helsinki, Kati Pirttimaa, pastori, kanttori, asiantuntija, Espoo, Minna Rikkinen, TT, vs. Tasa-arvo-ongelma kirkossamme ei nouse tai kaadu yhteen piispaksi valittuun mieheen. kirkkoherra, tohtorikoulutettava, Simo, Tuuli Aitolehti, pastori, Helsinki, Sanna Bäckvall, Uppsalan pastoraatin suomenkielinen pappi, Ruotsin kirkko, Kati Reukauf, seurakuntapastori, Jyväskylä, Terhi Varjoranta, pastori, Kemiönsaari, Marja Saukkonen, kuurojenpappi, Jyväskylä, Pauliina Tuomanen, merimiespappi, Rotterdam, Anne Tikkanen-Lippl, pastori, Mödling, Itävalta, Emilia Teerikangas, pappi, Kokkola, Sanna Erkanaho, kappalainen, Tampere, Sini Ikävalko, pappi, Helsinki, Suvi Korhonen, pappi, Helsinki, Iina Matikainen, pastori, uskonnon ja psykologian lehtori, Ylivieska, Katri Jussila, pastori, pääsihteeri, Helsinki, Marjaana Härkönen, pappi, merimieskirkon johtaja, Lontoo, Mia Bäck, tf kyrkohärde, Åbo, Soili Pitkänen, pappi, Oulu, Hanna Vuollo, merimiespappi, Helsinki, Annamari Simpanen, sairaalapastori, Espoo, Marita Toivonen, pastori, Helsinki, Mirka Härkönen, pappi, Vantaa, Epsu Helle-Lahti, liikuntapappi, Kuortaneen urheiluopisto, Ulla Oinonen, pappi, Helsinki, Anna Eklund, merimiespastori, sosiaalikuraattori, Hampuri, Anni Punkka, johtava aluepastori, Helsinki, Satu Kreivi-Palosaari, kappalainen, Oulu, Anita Ahtiainen, pappi, päätoimittaja, kouluttaja, Helsinki, Elina Perttilä, TT, pappi, Helsinki, Johanna Joronen, pappi, Helsinki, Tuuli Kapraali, kappalainen, Tornio, Anne-Maria Oikarinen, pappi, Helsinki, Tea Talhola, pappi, perheneuvoja, Sipoo, Tarja Liljendahl, pappi, Kerava, Kaija Karvala, kappalainen, Tampere, Eva Thölix, pappi, Vaasa, Kaisu Suvanto, pappi, Lehmo, Kirsi Hiilamo, pappi, perheneuvoja, psykoterapeutti, Helsinki, Tarja Frilander, pappi, Helsinki, Tiina Åkerfeldt, pappi, työnohjaaja, työyhteisökonsultti, Liperi, Heli Ahonen, pappi, Jyväskylä, Heli Pääkkönen, pappi, Jyväskylä, Reetta Karjalainen, pappi, Lappeenranta, Tiina Keinänen, oppilaitospastori, hiippakuntavaltuutettu, Vaasa, Heli Pruuki, TT, pappi, perheterapeutti, Helsinki, Marika Huttu, pappi, lähetyssihteeri, Kiiminki, Saija Lottonen, pappi, Hyvinkää, Pirkko Nurminen, seurakuntapastori, Kirkkonummi, Margit Helin, pappi, Vantaa, Noora Tikkala, seurakuntapastori, Rovaniemi, Matleena Ikola, oppilaitospastori, Hämeenlinna, Eeva-Kaisa Rossi, pappi, Vaajakoski, Akat hiljaa! suKupuOlI Tasa-arvon edistäminen kirkossa ei ole ääripää, todetaan 254 allekirjoittajan kannanotossa. Lopuksi. Tasa-arvon edistäminen kirkossa ei ole ääripää, vaan sen pitäisi olla itsestäänselvyys jokaiselle. Kastemekko ei ole sukupuolittava sana. musiikkija aluesihteeri, Helsinki, Mira Salmelainen, siirtolaispappi, Kanada, Varpu Sintonen, rovasti, Kotka, Marja-Riitta Ojala, vs. Kirkkohallituksen virastokollegiossa puolet on naisia, mutta yksikään naisista ei ole teologi. Toimittaja Jussi Rytkönen kirjoittaa kirkollisen terminologian muutosehdotuksia käsittelevässä Kotimaan kolumnissaan 30.8., että naisvaltaistuvassa kirkossa on kasvamassa ”mieskriisi”. Tällaisella sanojen asettelulla viitataan siihen, että tasa-arvoa edistävät äänet ovat toinen ääripää. Teologiset johtotehtävät näyttävät yhä kasaantuvan ensisijaisesti miesjoukolle. Vai eletäänkö edelleen todeksi sitä tiedostamatonta toivetta, että nainen vaikenisi seurakunnassa. On erikoista puhua ”mieskriisistä” kirkossa, jossa marraskuusta eteenpäin kaikki piispat ovat miehiä. Olisi tärkeää käydä keskustelua naisen asemasta ja naisten mahdollisuuksista edetä urallaan nyt, kun ensimmäisten naisten vihkimisestä pappisvirkaan tulee ensi vuonna kuluneeksi 30 vuotta. 2 01 7 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Helena Paalanne, pappi, kirkolliskokousedustaja, Oulu, Riikka Myllys, pappi, tohtorikoulutettava, Helsinki, Laura Mäntylä, yliopistopappi, Helsinki, Anna-Kaisa Tenhunen, kappalainen, Helsinki, Ulla Kosonen, lääninrovasti, Helsinki, Tuija Wilman, kappalainen, Raasepori, Tiina Huhtanen, TT, seurakuntapastori, Espoo, Annette Markkanen, seurakuntapastori, Helsinki, Aija Pöyri, seurakuntapastori, Helsinki, Mari Puska, församlingspastor, Borgå, Elina Ahola, seurakuntapastori, Turku, Minna Jaakkola, pappi, asiantuntija, Helsinki, Kati Jansa, pappi, hiippakuntasihteeri, Kuopio, Miia Seppänen, kappalainen, Kiiminki, Anu Sorjonen, pappi, Järvenpää, Anna-Maria Veijo, seurakuntapastori, Oulu, Marja Alfthan, pappi, Helsinki, Lena Hildén, pappi, kasvatuksen työalajohtaja, Mellerud, Ruotsin kirkko, Karin Airaksinen, pappi, Helsinki, Matilda Hakkarainen, pappi, Helsinki, Päivi Linervo, pappi, Helsinki, Emilia Jalkanen, pappi, Rautalampi, Sanni Rissanen, pappi, Lappeenranta, Reetta Leskinen, rovasti, Vantaa, Päivi Vähäkangas, TT, ulkosuomalaispappi, Hampuri, Marjo Kiljunen, kappalainen, Helsinki, Riikka Reina, pappi, ammatillisen koulutuksen asiantuntija, Järvenpää, Seija Riekkinen, pappi, päätoiminen työnohjaaja, Helsinki, Riitta Hepomäki, pastori, Assistant to the Bishop, ELCIC, Kanada, Lea Nattila, komminister, Botkyrka församling, Tukholman hiippakunta, Ruotsin kirkko, Nanna Helaakoski, pappi, Helsinki, Krista Wedman, pappi, Kerava, Leena Väyrynen-Si, pastori, ma. Kirkkoherroista 83 prosenttia on miehiä. Hienosyinen rakenteellinen syrjintä jää huomaamatta silloin, kun etuoikeutetussa asemassa oleva kieltäytyy kuulemasta niitä, joita ongelma todellisuudessa koskettaa. Elina Lehdeskoski, yhteiskuntatyön pappi, Lahti, Annaelina Mäkilampi, pappi, Helsinki, Kaisa Heininen, kappalainen, Helsinki, Raija Korhonen, yhteiskunnallisen työn pappi, Helsinki, Reetta Mourujärvi, oppilaitospappi, Kokkola, Suvi Kouri, pappi, tohtorikoulutettava, Jyväskylä, Ulla Ruusukallio, sairaalapastori, työnohjaaja, kirkolliskokousedustaja, hiippakuntavaltuuston jäsen, Nokia, Mia Pusa, korkeakoulupastori, Turku, Satu Helo, pappi, Espoo, Elina Hellqvist, TT, pappi, Espoo, Tuula Sääksi, rovasti, Helsinki, Hanna Paavilainen, pappi, toimittaja, Helsinki, Jenna Utriainen, pappi, Vaasa, Johanna Toivonen, pappi, Vantaa, Annemari Siistonen, pappi, Jyväskylä, Laura Laitinen, pappi, Vaajakoski, Riikka Uuksulainen, TT, pappi, perheneuvoja, Vaasa, Marjut Mulari, oppilaitospastori, Espoo, Sanna Heikurinen, pappi, Vantaa, Marianna Saartio-Itkonen, pappi, tohtorikoulutettava, Helsinki, Kati Tuomainen, pappi, uskonnonopettaja, Kirkkonummi, Laura Korhonen, pappi, Vantaa, Outi Tukia-Takala, pappi, Lieto, Erja Oikarinen, kappalainen, Oulu, Tiia Tuovinen, pappi, Helsinki, Hanna Similä, oppilaitospappi, Hyvinkää, Liisi Kärkkäinen, kappalainen, Salo, Pirkko Järvinen, pappi, Vantaa, Laura Leverin, seurakuntapastori, Vantaa, Tarja Jalli, pappi, Helsinki, Katariina Pitkänen, oppilaitospappi, Oulu, Minna Ruuttunen, pappi, Helsinki, Elina Oksanen, pappi, Tampere, Elina Antikainen, vs. Tuomiorovasteista yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat miehiä. Päinvastoin se on hyvällä tavalla perinteisiä sukupuolinormeja ja miehen ahdasta sukupuoliroolia avartava ilmaus. seurakuntapastori, ekonomi, Kauniainen, Leena Kairavuo, kirkkoherra, Turku, Heli Seppänen, pappi, työnohjaaja, Järvenpää, Kaarina Koho-Leppänen, rovasti, VTM, Lahti, Tiina Talvitie, pappi, New York, Kati Eloranta, pappi, Tampere, Eija Kallinen, rovasti, johtaja, Espoo, Jaana Marjanen, lääninrovasti, Kuopio, Ella Järvinen, pappi, Tukholma, Virpi Koskinen, kappalainen, Helsinki, Sanna Jattu, pappi, Hyvinkää, Paula Närhi, TT, johtava aluepastori, Helsinki, Linda Wallgren, pappi, Ruotsi, Elina Juntunen, TT, pappi, palvelujohtaja, Espoo, Marja Ruuska, pappi, Vantaa, Teija Pitkänen, pappi, Pori, Miina Karasti, pappi, Jyväskylä, Terhi Paananen, pappi, asiantuntija, Helsinki, Heli Airikka, äiti, nuorisopappi, Ylöjärvi, Salla Romo, kappalainen, Joensuu, Anna-Kaisa Hautala, kirkkoherra, logoterapeutti LIF, työyhteisökonsultti, työnohjaaja, Pori, Aila Orsila, korkeakoulupastori, työyhteisövalmentaja, työnohjaaja, Seinäjoki, Hanna Piira, pappi, ekonomi, Helsinki, Salla Ulvi-Altio, vs. kappalainen, Joensuu, Sara Pykäläinen, pappi, Helsinki, Eija Juuma, hallintopastori, Mikkeli, Tiinakaisa Honkasalo, viestintäpappi, Turku, Kaiju Himanen, johtava kappalainen, perheneuvoja, Vihti, Sini Hulmi, TT, yliopistonlehtori, pappi, Espoo, Anna Katri Kuronen, pappi, Ruotsi, Eeva-Kaisa Heikura, pappi, FM, viestintäpäällikkö, Helsinki, Terhi Nissilä, pappi, Vaasa, Satu Saarinen, FT, tuomiorovasti, Oulu, Anna-Maija Viljanen-Pihkala, seurakuntapastori, Helsinki, Ulla Pohjolan-Pirhonen, rovasti, Vantaa, Raija Henttonen, seurakuntapastori, geronomiopiskelija, Ruokolahti, Laura-Elina Koivisto, pappi, Helsinki, Raili Pursiainen, rovasti, Kuopio, Elina Kaunisto, vs. sairaalapastori, Tampere, Hilkka Niemistö, pastori, TT, Helsinki, Tiina Heino, pappi, puheenjohtaja, Kirkon alat ry, Hattula, Jaana Partti, sateenkaarityön pastori, Helsinki, Krista Riipinen, sairaalapastori, Vaasa, Katri Vilen, kappalainen, Joensuu, Virpi Sillanpää-Posio, oppilaitospappi, Oulu, Seija Molina, TT, VTM, rovasti, Helsinki, Päivi Hakkari, pappi, Helsinki, Riikka Saarno, pappi, Helsinki, Ulla Lumijärvi, pappi, Porvoo, Nina Tetri-Mustonen, pappi, Lahti, Suvi Laaksonen, kappalainen, Salo, Tiina Laakkonen, kappalainen, Joensuu, Mari Mäkelä, pappi, luutnantti res., Espoo, Hanna-Leena Kevätsalo-Vuorio, hallintokappalainen, Hämeenlinna, Laura Pentti, seurakuntapastori, Espoo, Katja Niskala, seurakuntapastori, Vaala, Annaleena Piepponen, pappi, Askola, Oona Huttunen, pappi, Kuopio, Tuire Wuorijärvi, kehitysvammatyön pappi, Seinäjoki, Maija Haaparanta, sairaalapastori, Mikkeli, Tuula Paasivirta, pastori, Helsinki, Anna-Kaisa Inkala, TT, FM, pappi, Helsinki, Merja Hermonen, kirkkoherra, TT, Piikkiö, Kaisa Kontiainen, pastori, Imatra, Hanna Kärmeranta, pappi, kotiäiti, Pori, Titi Gävert, pappi, diakoni, asiantuntija, Espoo, Johanna Hirsto, kappalainen, kasvatuksen pappi, Espoo, Tiina Peippo, pappi, asiantuntija, Hyvinkää, Annakaisa Rantala, kirkkoherra, lääninrovasti, Orimattila, Päivi Erkkilä, rovasti, hiippakuntasihteeri, työyhteisökonsultti, Mikkeli/ Askola, Kaisa Kahra, pappi, Lahti, Marita Hakala, oppilaitospappi, työnohjaaja, Tampere, Ilona Hägglund, pappi, Turku, Satu Suonperä, TL, kappalainen, Hämeenlinna, Sara Toivanen, pappi, Helsinki, Tuuli Arola-Haverinen, pappi, Tampere, Annika Schmidt, pappi, Helsinki, Sari Aittoniemi, pappi, opettaja, Helsinki, Margit Peltovirta, vs
Tämän ei pitäisi olla vaikeata. Evianiin asti luterilaisessa kirkkoperheessä oli kiistelty, pitäisikö kirkkojen lainkaan ottaa kantaa tasa-arvoon liittyviin kysymyksiin ja ihmisoikeuksiin. Tämä vahvistaa kirkon kahtiajakautumista. Tähtäimeni on pitemmällä. Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa Genesistä on tulkittu niin, että nainen ja mies ovat tosin tasavertaisia, mutta heillä on eri tehtävät. Toinen etu on se, että äänestäjän ei tarvitse taktikoida antamalla äänensä sellaiselle ehdokkaalle, jonka uskoo pääsevän toiselle kierrokselle. Jos vaalissa on mukana kaksi naispuolista ehdokasta, kutistuvat heidän mahdollisuutensa tulla valituksi lähelle nollaa. Tasa-arvoon liittyvät pyrkimykset nousevat pikemminkin luterilaisesta itseymmärryksestä, joka alkoi kehkeytyä Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksessa Evianissa vuonna 1970. Silloin tuloksena melkein aina on, että puolet valitsijoista kokee hävinneensä vaalit. KOTIMAA 9 14 .9. Näin on vastakin. Siirtoäänivaalitavassa voittaja on äänestäjien enemmistön mielestä vähintään ok. Ihmisoikeuskysymyksissä, naispappien asemaan liittyvissä ongelmissa, homoseksuaalien oikeuksissa ja viimeksi naisten ja miesten tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä olemme olleet kehityksen junan jarruvaunussa. PATrIK HAgMAN Kirjoittaja on teologi ja kirjailija. On aika panna täytäntöön luterilaisesta itseymmärryksestä nouseva tasa-arvon ihanne. Se vain siirtyy kyseisen valitsijan kakkossijalle asettamalle ehdokkaalle. Kirjoitukseni ei ole kannanotto mihinkään yksittäiseen vaaliin. 2 01 7 KOLUMNI Patrik Hagman Helsingin piispanvaalin jälkeen Suomen piispakunnassa ei ole enää yhtään naista. Tällä on suuri merkitys, jos ajattelemme, että piispan tärkein tehtävä on vaalia kirkon ykseyttä. Olen kuvannut tätä prosessia yksityiskohtaisesti kirjassani Vapaina ja tasavertaisina (Kirjapaja 2014). Laiskuuttamme pidämme kiinni tästä vaalitavasta, vaikka on olemassa parempiakin vaihtoehtoja. Se ei ole mikään pieni haaste. Miespapit ovat edelleenkin kelpoisia ehdokkaiksi naisten rinnalle. On vahinko, jos kirkko ei käytä heidän armolahjojaan miesten rinnalla. Haittoja on helppo luetella. Äänen voi antaa ehdokkaalle, jonka oikeasti haluaa tulevan valituksi. Sen sijaan kirkko organisoituisi omien periaatteidensa ja päämääriensä mukaan. Luterilaisissa kirkoissa puolestaan on korostettu, että nainen ja mies ovat tasa-arvoisia ja juuri siksi heillä on samat tehtävät. Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta, ja se onkin ainoa kritiikki tätä vaalitapaa kohtaan. Tämä koskee kaikkia kirkon tehtäviä, aina korkeimpiin virkoihin asti. Tällaisessa järjestelmässä ratkaisevaa on vaali eikä ehdokasasettelu. Kaikki äänet lasketaan. Monimutkaisuus vaikuttaa kuitenkin vain ääntenlaskijoihin. Nyt olisi sanottava: ”now”, nyt on naisten aika. Martti Simojoen kirje Evianin päättäjille on aika panna täytäntöön. Samaa järjestelmää käytetään Irlannissa kaikissa vaaleissa. Äänestäjille siirtoäänivaalitapa on helppo, eivätkä edut lopu tähän. Piispakunnan rakenteen arviointi ei nouse vain Ranskan vallankumouksen jälkeen syntyneestä vapausihanteesta. Jos haluaa ehdottomasti, että valituksi tulee nainen tai vaikka herätysliiketaustainen henkilö, voi asettaa nämä ehdot täyttävän ehdokkaan ensimmäiselle sijalle ja tämän valituksi tulemisen todennäköisyys kasvaa. Vaalijärjestelmä voi johtaa kahtiajakautumiseen, kun toisella kierroksella kohtaavat melkein aina ”liberaali” ja ”konservatiivi” ehdokas. Suomen luterilaisen kirkon kannalta on hyvä havaita, miten kirkkomme reagoi Evianissa tapahtuneeseen suunnanmuutokseen. Keskustelun ei pitäisi rajoittua siihen, kuka valitaan, vaan kirkossa pitäisi puhua siitä, miten valinta tehdään. Tämä pakottaa taktikointiin. Evianissa luovuttiin vanhasta kiistasta ”whether or not”, eli kyllä vai ei tasa-arvokysymyksille, ja otettiin käyttöön ilmaisu ”how”, miten. MIKKO HEIKKA emerituspiispa • Mielipiteet jatkuvat seuraavalla sivulla. Silloin ei riskeeraa haluamiensa ehdokkaiden mahdollisuuksia äänestämällä jotain toista. Evianissa kysyttiin, ”how”, miten mies ja nainen ovat tasavertaisia. Kaikissa viimeaikaisissa piispanvaaleissa on ollut päteviä, osaavia ja syvästi kutsumuksensa tuntevia naisia. Esimerkiksi Englannin kirkko käyttää siirtoäänivaalitapaa, joka toimii erittäin hyvin. Tällä perusteella pappisvirka avattiin naisille ja samoin perustein myös piispanvirka tuli naisille mahdolliseksi. Päällimmäisenä tunteena ei ole oman ykkösehdokkaan häviäminen, vaan se, että toiseksi paras ihminen voitti. Kirkko käyttää suurelta osin samaa vaalijärjestelmää kuin Suomen valtio, mikä on käytössä olevan vaalitavan ainoa hyvä puoli. Siirtoäänivaalitapa toimii niin, että äänestäjä laittaa ehdokkaat paremmuusjärjestykseen. Genesiksessä ei ole pienintäkään viitettä siihen, ettei nainen olisi kaikissa suhteissa yhtä arvokas kuin mies. Tärkeintä on, että tämä siirtoäänivaalitapa suosii kirkon pyrkimystä olla yhteisö, joka kerää ihmisiä eri taustoista, mielipiteistä ja ajatustavoista yhden pöydän, ja yhden Herran ääreen. Jos tämä ehdokas saa vain vähän kannatusta, ei ääni ole ”hukkaan heitetty”. Kun yleiskokous pyysi paikalliskirkkoja arvioimaan, millaisia tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia kirkoissa on havaittavissa, Suomen kirkko lähetti perusteellisen arvion. Tämä on valitettava asia sekä kirkon julkisuuskuvan että tasa-arvoon liittyvien ponnistelujen kannalta. Silloinen arkkipiispa Martti Simojoki nosti raportissaan kirkkomme kehityksen kärkeen, sillä yksikään muu luterilainen paikalliskirkko ei katsonut asiakseen vastata yleiskokoukselle. Lopuksi, jättämällä taakseen valtion käyttämän vaalijärjestelmän kirkko näyttäisi itselleen ja maailmalle, ettei se ole osa valtiokoneistoa. Tämä tarkoittaa sitä, että ehdokkailla, jotka osaavat polarisoinnin sijaan yhdistää, on paremmat mahdollisuudet voittaa. Jos kukaan ehdokkaista ei saa 50 prosenttia äänistä, otetaan vähiten ääniä saaneen ehdokkaan äänet ja jaetaan nämä kakkosvaihtoehdoksi nimetyille ehdokkaille. Evianin jälkeisessä kehityksessä on korostettu miehen ja naisen tasa-arvoa luomisteologiaan liittyvin perustein. Ruotsista kääntänyt: Noora Wikman-Haavisto Valitkaamme piispa toisella tavalla pa s i le in o. Kirkkomme on valunut noista päivistä luterilaisten kirkkojen alimmille askelmille. Sitten lasketaan, kuinka moni on valinnut kunkin ehdokkaan ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Näin jatketaan, kunnes joku ehdokkaista saa 50 prosenttia äänistä. Nyt on naisten aika P ian valitsemme seuraajan arkkipiispa Kari Mäkisen saappaisiin. Asiaan pitää saada korjaus. Jumala on luonut miehen ja naisen omaksi kuvakseen. Kirkkomme on astuttava taas luterilaisen kirkkoperheen ylimmille askelmille arvoiseensa seuraan
Kwanjamankielinen vuonna 1974 ilmestyneen raamatunkäännöksen kieli on varsin vanhakantaista. Ngodji muistuttaa siitä, että nyt maan itsenäistyttyä ihmisten liikkuvuus on lisääntynyt, ja etenkin nuoriso valitsee nykyään usein jonkin englanninkielisen raamatunkäännöksen omankielisten sijaan. 2 01 7 KOKOUS-, KURSSIJA LEIRITILAT Mielipiteet Hyvä ilmoittaja! Nyt on aika miettiä syksyn ja joulun ajan markkinointia. Oli upea elämys päästä vihdoin esittämään pitkään ja hartaasti harjoitettuja sävellyksiä valtavan suurkuoron kanssa. Kiitos säveltäjille, kaikille kuoronjohtajille niin harjoituskaudella kuin juhlillakin sekä tietysti juhlien järjestäjille! ANU VALJAKKA KAARINA HäNNINEN Mikkelin tuomiokirkkokuoro Kwanjamanja ndongankielisestä raamatunkäännöksestä Kiitos Jussi Rytköselle Kotimaan numeron 21 jutusta namibialais-angolalaisista raamatunkäännöshankkeista. Ombiimbeli Ondjapukin käänsivät ndongaa äidinkielenään puhuvat pastorit Einoa Amaambo ja Jason Amakutuwa yhdessä suomalaisen lähetystyöntekijän Toivo Tirrosen kanssa. Tänä vuonna alkaneen käännöshankkeen johtaja Martin Ngodji kertoo, että vuonna 1968 alkanut ndongankielinen käännös oli suunnattu nimenomaan nuorille lukijoille. Rakennetaan sopiva kampanja. Niinpä nyt laaditaan yhtäaikaa ndonganja kwanjamankieliset tämän vuosituhannen alun nuorisolle suunnatut käännökset. RIIKKA HALME-BERNEKINg Raamatunkäännöskonsultti, SLS/UBS Toukokuisia musiikkijuhlia muistellen. Ole yhteydessä Pirjo Teva p. Hän sanoo: ”Me sen ajan nuoret pidimmekin siitä kovasti!” Namibian Pipliaseuran tekemän kartoituksen mukaan vuoden 1986 ndongankielinen käännös on ndongan puhujien mielestä kyllä Rautasen käännöstä helpompi ymmärtää, mutta uudelle käännökselle on tarvetta 2010-luvun nuorisoa ajatellen. Myös musiikkijuhlien oheisohjelman konserttitarjonta oli runsas ja korkeatasoinen. Haasteellisten laulujen opettelu motivoi kuorolaisia ja kohottaa hienolla tavalla yhteishenkeä. Eksegeettiset ratkaisut tehdään yhdessä, mutta molemmille kielille laaditaan omat käännökset. Koko juhlaviikonloppu sujui myönteisessä hengessä ja hyvin aikataulussa. Kiitos myös Kaija Pettille vastineesta, jossa hän peräänkuuluttaa mainintaa vuonna 1986 ilmestyneestä ndongankielisestä Raamatusta. Monista juhlien teoksista jäi varmasti usealle kuorolle ohjelmanumeroita käytettäväksi myös oman seurakunnan tapahtumissa. Monien kuorojen harjoitusten alkajaisiksi muistellaan varmasti edellisen laulukauden juhlavaa päätöstä Helsingissä toukokuussa järjestetyillä Kirkon musiikkijuhlilla. Hyvällä mielellä muistelemme yleisön innostuneita aplodeja varsinkin Halleluja-esitysten jälkeen. 10 KOTIMAA 14 .9. Hankkeessa on mukana myös kwanjaman puhujia Angolasta. 040 680 4057, pirjo.teva@kotimaa.fi Syksyn saapuessa viriää jälleen myös seurakuntien kuorotoiminta
050 310 5824 ja 050 596 5346 www.kuusamonseurakunta.fi KUUSAMOON! Törmälän perinteinen joulu 23.–26.12.2017 Joulun hinta 360 euroa / henkilö, kahden hengen paketti 650 euroa. majoitusja ruokailumahdollisuuden luonnonkauniissa Kuusamossa. 0207 681 730 kairosmaja@sana.f, kairosmaja.fi Kokoukset, riparit, kurssit, tyhy-päivät, loma... Tutustu kurssija tapahtumatarjontaamme. KOTIMAA 11 14 .9. 0207 681 760 vivamo@sana.fi, vivamo.fi Vivamo KURSSEJA JYVÄSKYLÄSSÄ! JYVÄSKYLÄN KRISTILLINEN OPISTO Sulkulantie 28, Jyväskylä p. Tule yöpymään tai lomailemaan. 014 3348 000 toimisto@jko.fi 10. Yhteydenotot ja varaukset: Käylän rajaseutukeskus p. Soita ja kysy vapaita aikoja! Kuusamon seurakunta tarjoaa retkeileville ryhmille, leirikouluille ym. 24.10. 24.11. Kansan Raamattuseuran lomaja kurssikeskukset tarjoavat elämyksiä ja monipuolista ohjelmaa ympäri vuoden. Tunneja turvataitokasvatus KATSO VUODEN 2018 KURSSITA RJONTA www.jko.f i Kurssikuvaukset, lisätiedot ja ilmoittautumiset: www.jko.fi/lyhytkurssit Kokoukset, kurssit ja leirit onnistuu Vuontispirtillä 99340 RAATTAMA Puh. 0400 380 093 www.vuontispirtti.fi Majoitusta huoneissa tai mökeissä. Hautausmaatyöntekijöiden ja hautaustoimen ajankohtaispäivät 21.11. 11.10. 017 387 2185 tai 044 384 6134 tervonsalmi@sana.fi, tervonsalmi.fi Säynämö Sompasaarentie 42, 79700 HEINÄVESI puh. Orisberg Åbergintie 38, 61560 ORISBERG puh. Sopimukset selviksi 23. 040 576 4412 saynamo@sana.fi, saynamo.fi kansanraamattuseura.fi Vivamontie 2, 08200 LOHJA puh. Kädentaitoja kierrätysmateriaaleista 23. 040 511 9599 orisberg@sana.fi, orisberg.fi Tervonsalmi Levinniementie 15, 72210 TERVO puh. 2 01 7 KOKOUS-, KURSSIJA LEIRITILAT Kairosmaja Kappelitie 2, 98530 PYHÄTUNTURI puh. Ryhmille hyvät tarjoukset! Ensi kevään viikoilla vielä tilaa
Ytimessä on usko Jumalaan luojana ja elämän antajana. Naisten teologiassa näkyy selkeästi, että hinnalla millä hyvänsä synnyttäminen ei ole oikein. Jos en ehkäise, se johtaa tietoisesti syntiin eli jo elämässä olevien lasten laiminlyöntiin”, kirjoitti eräs nainen tutkimusaineistossa. Vanhoillislestadiolaisuuden ruumiillisuutta koskeva teologinen opetus kietoutuu tiukasti arkeen. Usein juuri ruumis alkaa reaktioillaan vastustaa systeemiä. ”Jos ehkäisen, se saarnataan synniksi. Tämä on yksi monista pappi ja tutkija Meri-Anna Hintsalan keskeisistä löydöistä väitöskirjamatkallaan. Verkossa lestadiolaisnaiset tulkitsevat Raamattua omista lähtökohdistaan ja arkitodellisuudestaan käsin. Voimavarojen rajallisuus ja lasten oikeus saada riittävästi huomiota ja hoivaa tiedostetaan naisten teologiassa vahvasti. Hän soisi naisten teologialle olevan tilaa myös Rauhanyhdistysten arjessa. Toivon, että se tulisi kuulluksi ja näkyväksi jatkossa paremmin. teksti: emilia karhu & kuvat: esko jämsä KuKA • •Meri-Anna Hintsala, 34, tutkija, pappi ja viestintäpäällikkö • •Perhe: Kolme kouluikäistä lasta ja aviomies • •Kotipaikka: Espoo • •Tärkeä hengellinen laulu: Siionin laulu ‘Oi katsohan lintua oksalla puun’ • •Harrastukset: sienestys, luonnossa liikkuminen, lukeminen, Osuuskunta Pyhävaate • •Lempikirja: Syvälliset tarinat kuten Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe tai Tito Colliander: Ristisaatto V erkossa vanhoillislestadiolaiset naiset tekevät syvällistä teologiaa. Hintsalan kirkkososiologian väitöstilaisuus on Helsingin yliopistolla ensi lauantaina. Ehkäisy opetetaan liikkeessä synniksi. Sama ilmiö näkyy myös maailmalla muissa uskonnollisissa ryhmissä, joissa naisilla ei ole julkista puhevaltaa. Myös huoli jo olemassa olevien lasten hyvinvoinnista haastaa perinteisen ehkäisyopetuksen vanhoillislestadiolaisten verkkokeskusteluissa. Raskaana, imettävänä ja synnyttävänä lestadiolainen nainen on koko ajan arjessaan pyhän äärellä. Naisten teologiassa keskeiseksi nousee paitsi oma ruumis pyhän luomistyön välikappaleena erityisesti lasten asema ja oikeudet suhteessa oppiin ehkäisemättömyydestä. Hän sai itse suuresta lapsuudenperheestään hyvät eväät elämään. Hintsala kuitenkin huomauttaa, että se on joille. Ruumis on yleensä myös se, joka pakottaa kyseenalaistamaan ja muovaamaan uudelleen liikkeen virallista oppia. 2 01 7 Meri-Anna Hintsalalle selvisi verkkokeskusteluja tutkiessa, että vanhoillislestadiolaisten ihmisten arki on huomattavasti monimuotoisempaa kuin liikkeen virallinen, yhtenäinen oppi antaa ymmärtää. Tätä on ulkopuolelta vaikea ymmärtää, itsekin vanhoillislestadiolaiseen perheeseen syntynyt Hintsala sanoo. Hintsalan mukaan arki on lestadiolaisuudessa pyhää. Ehkäisemättömyys näyttäytyy nyky-yhteiskunnassa monille naisten alistamisena. Päätökset omaa ruumista koskien nähdään ikuisuuskysymyksinä, jolloin ruumis on osa Jumala-suhdetta. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi muslimit ja ortodoksijuutalaiset. Jumalan luomistyön kunnioitus ja lasten kasvattaminen taivasta varten kurkottavat mystiikan puolelle ja poikkeavat näin valtavirtaluterilaisuudesta. KOTIMAA 13 14 .9. Vaikka nainen pelkäisi yhteisön jäsenten reaktiota siihen, että hän alkaa vastoin opetusta käyttää ehkäisyä, hän ei pelkää välttämättä Jumalan suhtautumista, koska uskoo Jumalan todella näkevän sydämeen asti. – Kun oma keho tai mieli ei jostakin syystä kestäkään jatkuvia raskauksia ja synnytyksiä, ihminen joutuu pohtimaan suhteensa oppiin uusiksi, Hintsala sanoo. Taivasta varten luotu: Usko ja ruumis vanhoillislestadiolaisuutta koskevissa verkkokeskusteluissa on kiinnostava akateeminen puheenvuoro, jossa tutkittiin, kuinka ihmiset ottavat itselleen tilan ja saavat äänensä kuuluviin verkossa. Teologia muovaa naisen suhdetta ruumiiseensa, mutta myös ruumis rakentaa teologiaa. – Pyhän äärellä oleminen antaa myös kärsimykselle suunnan. – On todella sääli, jos naisten tekemä teologia jää vain verkkoon! Sillä olisi valtavasti annettavaa myös liikkeen ytimessä. Pyhä konkretisoituu ehkäisemättömyydessä eli luomistapahtuman kunnioittamisena
– Pappeus on tapani olla ja tehtäväni maailmassa. Tämä näkyy aineistossa siten, että todellinen vapaus, uskomisen ilo ja luottamus ovat löytyneet vasta sen jälkeen, kun ihmiset ovat vapauttaneet itsensä jatkuvasta synnin etsimisestä itsestä ja toisista. Verkkokeskusteluissa sekä kuuliaisten uskovien että uskosta luopujien keskeisesti viestimä tunne oli kiitollisuus. Kyseenalaistamista seuraa rauha. – Verkkokeskusteluissa näkyi, miten vaipanvaihtokin koetaan jumalanpalvelukseksi. Aineiston kertomuksissa moni ihminen on kieltänyt julkisesti uskonsa, mutta kokee edelleen olevansa sydämessään uskomassa. Hän havaitsi, että Hanna Nurmisen väitöstutkimuksessaan esiin nostamat vanhoillislestadiolaisuuden kaksi pelastuskäsitystä 1970-luvulta elävät yhä molemmat. Kärsimys ei ole arvokasta kärsimyksen vuoksi vaan uskonnollisista syistä. – Toisaalta lestadiolaisäidit toki pyrkivät vaalimaan terveyttään ja urheilevat. Hintsalaa hämmästytti, miten monet verkkokeskustelut kiertyivät lopulta pelastuskäsityksiin. Hintsalan lapsuuden perhe muutti usein ja Meri-Anna on asunut tähän mennessä 18 paikassa eri puolilla Suomea ja ulkomailla. Pikkulapsiarjessa toteutuu Jumalan antama tehtävä. Myös kristityn vapaus ja syvä luottamus siihen, että Kristus on ylösnoussut minunkin puolestani, on jo kodin perintöä. – Olen saanut olla lapsi ja lukea paljon. 2 01 7 Meri-Anna Hintsala tutki vanhoillislestadiolaisten nettikeskusteluja seitsemän vuoden ajan. Halutaan oppia kiittämään myös haastavista asioista, Hintsala huomioi. Tällöin ehkäisykin asettuu uuteen valoon suhteessa uskon keskeisiin sisältöihin. Tämä muokkaa ihmisen suhdetta uskonnolliseen yhteisöön, uskoon ja sen tulkintaan sekä yhteiskuntaan. Se tapahtui keskellä tutkimusprosessia ja pakotti hänet ottamaan tutkimukseenkin tilapäisesti etäisyyttä. Pyhityslinja ja armolinja näkyivät ehkäisykeskustelussa. On vaikeaa tasapainoilla kahden maailman välissä. Ihminen voi neuvotella tilanteensa uudelleen Jumalan kanssa verkkoyhteisön tukemana ja kannustamana. – Tämä saa minut kysymään, onko vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä riittävästi tilaa keskeneräisyydelle, epäilylle ja aidolle pohdinnalle ihmisten erilaisuudesta ja yksilöllisistä haasteista. – Minussa elää yhä vanhoillislestadiolainen käsitys ehdottomasta armosta, uskonlahjasta, joka annetaan ilman mitään omia ansioita. Pyhityslinjan tulkinta pelastuksesta ja Jumalalle kelpaamisesta on se, että ehkäisemättömyys on ainoa vaihtoehto säilyä uskomassa. Myös ne voivat osaltaan muuttua tässä prosessissa ajan kanssa. – On tärkeää saada näistä asioista myös akateemisesti punnittua ja arvioitua tietoa. Tutkimusmateriaali, 380 omaelämäkerrallista kertomusta, on koottu useilta avoimilta nettikeskustelufoorumeilta pääasiassa vuonna 2011. Erityisesti lasten saantiin ja lapsiin liittyvällä kivulla, kärsimyksellä ja väsymyksellä on liikkeen naisten kokemuksissa uskonnollinen merkitys ristin kantamisena ja oman uskonnollisen identiteetin todeksi osoittamisena. Hintsalan havaintojen mukaan ne kuitenkin tekevät ihmisten uskosta sitoutuneempaa, tiedostetumpaa ja omakohtaisempaa, päätyypä ihminen jäämään liikkeen sisälle tai lähtemään. kin lestadiolaisnaisille pohdittu, harkittu, vastakulttuurinen, modernin naisen valinta. Luopujat iloitsivat, kun olivat vapautuneet kahlehtivan uskonnollisuuden ikeestä ja saaneet tulla pitkällisen prosessin kautta enemmän omaksi itsekseen. Hänen lapsuutensa oli rauhallinen ja onnellinen. – Olen kasvanut ekumeeniseen suuntaan. Lestadiolainen liike ei hyväksy naisjäsentensä pappeutta. Teot ja valinnat ovat pelastuksen kannalta olennaisia ja ehkäisy voidaan nähdä jopa helvettiin johtavana syntinä. Verkkokeskusteluissa ilmenee, miten ihmisen ruumis joko vastustaa, joustaa tai mukautuu suhteessa vanhoillislestadiolaisen liikkeen opetukseen. Suljetun seurakuntaopin Hintsala on sen sijaan jättänyt taakseen. Jos elää pyhityslinjan mukaisen opetuksen piirissä, saattaa joutua ”kieltämään uskonsa” vain siksi, ettei jaksa, pysty tai halua synnyttää jatkuvasti. Hintsalan sovelsi tutkimuksessaan auto-netnografista tutkimusotetta, jossa tutkija elää osana tutkimaansa verkkokulttuuria. Ruumiillinen kärsimys voi viedä lähemmäs Jumalaa ja synnyttää kivun, tuskan ja kuorman teologiaa. – Opetuksesta ei irrottauduta hälläväliä-otteella, vaan perusteluissa ovat käytössä samat raamatunkohdat ja Lutherin tekstit kuin virallisessa opetuksessakin. Epäilijöiden keskeinen tunne oli sen sijaan ahdistus. Haasteena on analyyttisen etäisyyden saavuttaminen aiheeseen, joka tulee iholle, Hintsala pohtii väitöskirjassaan. Uskon kieltäminen onkin näissä tapauksissa usein sosiaalinen ratkaisu, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä ihmisen hengellisyyden ja henkilökohtaisen uskonelämän kanssa. 14 KOTIMAA 14 .9. Tutkimusmenetelmä on omiaan herättämään tutkijassa voimakkaita tunteita. En tiedä mitään ihanampaa kuin siunata ihmisiä Tuomas-messussa. Hintsala kokee kuitenkin saaneensa vanhoillislestadiolaisesta taustasta myös paljon rukiista evästä pappeuteensa. Tutkimusta tehdessä Meri-Anna Hintsalalle kävi selväksi, että vanhoillislestadiolaisten ihmisten arki on huomattavasti monimuotoisempaa ja kirjavampaa kuin liikkeen tiukka, virallinen, yhtenäinen oppi antaa ymmärtää. On todella sääli, jos naisten tekemä teologia jää vain verkkoon! Siinä näkyy selkeästi, että hinnalla millä hyvänsä synnyttäminen ei ole oikein.. Sen etuna on, että sanojen ja lauseiden semanttiset, symboliset ja yhteisölliset piilomerkitykset avautuvat helpommin sisäpuolella olevalle tutkijalle. Kärsimys ei siis ole vain toiminnan seurausta vaan valittua uskonnollista toimijuutta. Nykyisin Vantaan seurakuntien viestintäpäällikkönä työskentelevä Meri-Anna Hintsala tutki vanhoillislestadiolaisten nettikeskusteluja seitsemän vuotta, enimmäkseen sivutoimisesti ja hetkittäin myös päätoimisesti. Kaikkien kolmen ryhmän elämässä merkittävää roolia näytteli väsymys. Meri-Anna Hintsala syntyi Oulussa 14-lapsiseen vanhoillislestadiolaiseen perheeseen. Arjen pyhyys antaa elämään mielekkyyttä, niin että sen vuoksi ollaan valmiita myös kärsimään. Ihmisellä ei ole valtaa määritellä Jumalan valtakunnan rajoja. Kokemuspuhe on äärimmäisen merkityksellistä, mutta tutkittu tieto antaa toisenlaisia käsitteitä maailman ymmärtämiseen. Sekä liikkeen opetukselle kuuliaiset, opetusta omaan elämäänsä paremmin sopivaksi muokkaavat että liikkeestä irrottautuneet perustelevat ratkaisujaan teologisesti. Armolinjan tulkinnassa ruumiillisilla teoilla ei ole vanhurskautta lisäävää tai estävää vaikutusta. Näitä ovat esimerkiksi vahva tietopohja kristinopin perusteista sekä virsien ja hengellisen musiikin laaja tuntemus. Kertomukset käsittelevät äitiyttä, isyyttä, sukupuolta, seksuaalisuutta, naiseutta, miehuutta ja sukupuolivähemmistöjä vanhoillislestadiolaisessa ympäristössä. – Lisäksi verkkokeskusteluissa näkyi, kuinka kiitollisuutta opetellaan tietoisesti. Erilaisiin joustaviin ja omaehtoisiin arjen ratkaisuihin päädytään lähes aina syvällisen teologisen pohdiskelun kautta. Verkkokeskustelut on nähty vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä usein uhkaksi. Olen aina pitänyt opiskelusta ja siihen minua on myös kotoa kannustettu. Myös uskovien kiitollisuuden aiheena oli usein vapaus sekä ilo siitä, että he voivat turvallisesti elää taivasta varten, kun toimivat oikein. Olen ollut aina itsenäinen ja kasvanut jollain lailla vapaaksi sieluksi. Menetelmällä pyritään ymmärtämään ja analysoimaan virtuaaliyhteisöjä ja niiden kulttuureja vuorovaikutuksellisesti. Taivalkosken mummulassa nautin maalaiselämästä. Eräänlainen viimeinen niitti lestadiolaisuudesta irtautumisessa Hintsalalle oli pappisvihkimys. Löytyy mahdollisuus tehdä pieniä, olennaisia liikkeen opin vastaisia muutoksia omassa arjessa ja pysyä silti liikkeen jäsenenä. – Tajusin jo nuorena, että lestadiolaisille ehdottomasti kielletyt asiat olivat eri puolella Suomea erilaisia, joten nämä käytännöt eivät voi olla jotakin luovuttamatonta
Edellä sanottu on kaksiteräinen miekka. Ideologisessa muukalaisvastaisuudessa on mukana vähintään ripaus psykologista ksenofobiaa. Ainakin käsitettä kuulee käytettävän tiuhaan niin mediassa kuin ihmisten välisissä keskusteluissa. Osa ateismista on saanut kristofobisen tartunnan. kuva: Jukka GranStröm. Se voi olla myös maahanmuuttovastaisuutta, joka puetaan uskontokritiikiksi. 5 Ksenofobia Muukalaisuuden pelko on kaikkea toiseuteen ja ulkomaalaisuuteen liittyvää pelkoa, joka ilmenee vihana, jopa väkivaltana. Toisaalta helvetinpelon ajatellaan olevan synnintuntoon liittyvä hengellisen heräämisen psykologian yksi vaihe. 6 Helvetinpelko Helvettiin joutuminen on ikuiseen kadotukseen joutumista. 3 Theofobia Jumalafobia tarkoittaa kaiken jumaluuksiin tai määriteltyyn Jumalaan liittyvän kaihtamista niin omassa ajattelussa, sosiaalisessa kanssakäymisessä ja aivan erityisesti älyllisissä mittelöissä. Lievimmillään se on sitä, että uskontoa kohtaan tunnetaan antipatiaa. Religiofobian lähtökohta voi olla aktiivinen ateismin harrastus, mutta myös huonot kokemukset uskonnollisista ääriryhmistä. Jumalan käyttäminen minkään asian selittäjänä on theofoobikolle punainen vaate. 7 Antisemitismi Juutalaisvastaisuus on paitsi etniseen ryhmään myös sen uskontoon kohdistuvaa vihaa ja pelkoa. Religiofoobikko ei halua julkisessa tilassa kenenkään edes ajattelevan uskontoa, sillä hän voi loukkaantua syvästi, jos sellainen saa näkyvän ilmaisumuodon. Jumala on theofoobikolle kauhistus, intellektuaalisen syyhyn aihe. Hevimusiikin yksi alalaji elää kristinuskon häpäisystä. Islamofoobikko kavahtaa muslimeja. OllI Seppälä fObIAT Ihmisillä on monenlaisia pelkoja, myös uskontoon kohdistuvia. Myös nykyiseen Israelin valtioon kohdistuva kritiikki voi olla luonteeltaan antisemitististä ja kohdistua myös uskontoon, vaikka kritiikin esittäjä ajattelee puhuvansa vain kansanryhmien välisestä sorrosta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Islamofoobikko kauhistuu kaikkea islamiin liittyvää, mutta aivan erityisesti häntä puistattavat muslimit. Ei siis syytä huoleen. 4 Religiofobia Religiofobia eli uskontopelko on kaikkeen uskontoon liittyvän närästämistä. Ilman helvettiä ei ole taivasta, eikä sitä tarvita toiveiden kohteeksi. Voidaan myös pelätä, että jonkun ääneen ilmaisema uskonnollisuus tarttuu. Äärimmillään helvetinpelko voi olla osasyy psyykkiseen sairastumiseen. Hänelle kaikki tieteellinen puhe, joka edes viittaa uskontoon ilman tuomitsevaa kritiikkiä, on surkeuden huippu. Toisaalta ikuisella kadotuksella ja helvetin lieskoilla pelottelu aiheuttaa paljon ahdistusta ja pelkoa, joka ajaa ihmisen pois kaikesta herätyskristillisestä elämänpiiristä ja ajattelusta. Jos esimerkiksi on nähnyt uskonnollista tyrkyttämistä, alistamista ja kyyläämistä koko lapsuutensa, voi hyvin saada religiofobisen kohtauksen, jos joku alkaa hihhuloida uskonnolla. Helvetin ajatellaan olevan poispäin työntävä voima, taivaan luokseen kutsuva voima. KOTIMAA 15 14 .9. Äärimmäinen opillisen puhtauden vaaliminen on tahtomattaan ”teologista ksenofobiaa”. Uskonto koetaan jo lähtökohdiltaan kielteisenä. 2 01 7 SeitSemän uSkontoon liittyvää pelkoa 1 Islamofobia Islamin pelko lienee tavallisin nyky-Suomessa tavattava suoranainen uskontoon liittyvä pelko. Uskonnollinen ksenofobia liittyy kaiken kuvitellun vieraan uskonnollisen vaikutteen kieltämiseen ja sen hysteeriseen etsimiseen ja tunnustamiseen. Kristofoobikolla voi olla pakkomielteinen ja aggresiivinen suhtautuminen kaikkeen, mikä edes viittaa kristinuskoon. Toisin sanoen se on myös muslimivastaisuutta eli käytännössä maahanmuuttovastaisuutta, joka toisinaan puetaan uskontokritiikiksi. Taruston vampyyrit ovat kristofoobikkoja, koska kavahtavat uskon keskistä symbolia, krusifiksia. Siitä puhutaan selittävänä tekijänä ja sitä käytetään lyömäaseena. Kunnon kristityn tuleekin sitä pelätä, mutta pelkoon takertumiseen ei ole perusteita, sillä Kristus on varmistanut pelastumisen. Tiukempi versio suhtautuu uskonnoista erityisen halveksivasti ja vähättelevästi kristinuskoon, mutta jättää muut uskonnot vähemmälle kuittailulle. Antisemitismi on rasistinen ideologia, joka voidaan jakaa poliittiseen, taloudelliseen, uskonnolliseen, nationalistiseen ja rodulliseen antisemitismiin. Uskontofoobikko loukkaantuu, pahastuu ja närkästyy uskonnosta. 2 Kristofobia Kristofobia on kristinuskon pelkoa, joka ilmenee lievimmillään ajatuksena, että kristinusko kieltää kaiken hauskan
Valkoisine hiuksineni ja valkoisine partoineni näytin varmaan vanhalta. Nokkela heitto syntymäpäiväpuheessa pitää sisällään faktaa ihmisen solujen uudistumiskyvystä. T yttäreni oli neljä vuotta sitten vaihto-oppilaana Chilessä. Vanheneminen etenee ja näkyy eri ihmisillä eri tahtia. Seniori, ikäihminen, kolmasikäläinen, harmaa pantteri. I hmisen äärimmäinen elinikä on 120 vuotta, mikä tiedettiin jo raamatuntekstien syntyaikoina. Lisäksi naisilla hedelmällisyys laskee neljänkympin jälkeen nopeasPä iv i Ka rj al aiN eN ti. Eläkeukolta etelän auringon alla.. Ikävä kyllä se on joka vuosi paljon muutakin. Kysymyksen hetkellä eläkeikääni oli aikaa noin kahdeksan vuotta. On vanhaa kettua ja konkaria, vanhaa kunnon sitä ja tätä. Vanha kaupunki on uutta kiinnostavampi, vanhempi konstaapeli nuorempaa pätevämpi”, Karisto kirjoittaa. Raskaat reissut ja huonosti nukutut yöt tuntuvat kropassa pitempään. Kieltämättä hölmistyin, mutta yritin nähdä itseni ulkopuolisen silmin ja tajusin, että toden totta, valkoisine hiuksineni ja valkoisine partoineni näytin varmaan vanhalta. En tuntenut itseäni Chilessä vanhaksi, vaikka luonnollisesti lento maapallon toiselle puolelle tuotti aikaeron vuoksi pieniä ongelmia. Nyt ei auta paeta vanhan helpon hokeman taakse, että ikä on vain numeroita. Kiertoilmaisuja vanhukselle on useita. Se tuntui kovin kaukaiselta tulevaisuudelta. Olet sen ikäinen miltä näytät. K un ihminen täyttää 40, takuu lakkaa. Kävimme siellä tapaamassa häntä ja tutustuimme paitsi pääkaupunki Santiagoon ja satamakaupunki Valparaísoon myös viinitarhoihin Valle de Casablancassa. Toinen heistä tiedusteli jossain vaiheessa rupatellessamme: ”Are you retired?” – Olenko jo eläkkeellä. Jos suomalainen elää elinikäodotteensa mukaisesti, hän kuolee vanhuksena. Olen pikku hiljaa muuttumassa seniorikansalaiseksi, jollaiselta ilmeisesti jo näytin Chilessä amerikkalaisen turistin silmissä. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (6:3) Jumala sanoo, että ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen, minkä vuosi hänen elinikänsä on korkeintaan 120 vuotta. 2 01 7 Vanheneminen on elämän merkki Nyt ei auta paeta vanhan hokeman taakse, että ikä on vain numeroita. ”Vanha-sanan myönteisetkin sivumerkitykset huuhtoutuvat pois. Lähimpänä on niin kutsuttu kolmas ikä, joka koittaa eläkkeelle pääsemisen jälkeen, tosin sillä edellytyksellä, että on hyväkuntoinen, riittävän varakas matkustelemaan ja kuluttamaan, nauttimaan elämästä. Monelta 40-vuotiaalta uhkaa mennä yöunet, kun hän tajuaa, että on juuri astunut ikääntyvien kategoriaan. Pitäisikö se säästää vasta yli 80-vuotiaisiin. Se on muutakin, kirjoittaa pyöreitä täyttävä toimittaja Olli Seppälä. Niitä nimittäin on. Paljon lohdullisempi on toinen hokema, että jos ei aamulla missään kohtaa kroppaa tunnu kolotusta, on kuollut. Eläkkeelle jäänyt vanhenemisen tutkimuksen professori Antti Karisto pohti taannoisessa kirjoituskokoelmassaan Yksi piano vai kymmenen lehmää. Tarkkaa ajankohtaa on vaikea sanoa, mutta ihmisen fysiologia asettaa tietyt reunaehdot. Vanhenemisen huomaa viimeistään siitä, että ei palaudu fyysisestä rasituksesta samalla tavoin kuin joskus nuorena. Vaikka yli 100-vuotiaita on entistä enemmän – Suomessa noin 800 – vain aniharva heistä saavuttaa enää 110 vuoden iän. Nimittäin määritelmällisesti vanhukseksi voidaan kutsua 75-vuotiasta ja sitä vanhempaa. Kolmas ikä kattaa vuodet noin 64–74. Yli 55-vuotias on saavuttanut päämäärän eli hän on jo ikääntynyt. On jopa arvioitu, että elimistö rapistuu yhden prosentin vuosivauhdilla. Heitä ovat 40–54-vuotiaat. Viiniretkellä oli mukana kaksi yhdysvaltalaista nelikymppistä naista. Karisto kirjoittaa: ”Jos ketään ei saa sanoa vanhaksi tai vanhukseksi, loogista olisi kieltää myös nuori-sana käyttö. Raamatulliseen yläikärajaan on siis vielä matkaa. Minä kuulun tuohon viimeksi mainittuun ryhmään. Joskus hyppäykset voivat olla suurempiakin. Karisto on huolissaan siitä, että käsitys vanhuudesta muuttuu entistä kielteisemmäksi, jos vanhoista ja vanhuksista ei saisi puhua. vanhus-sanan käyttöä. Vanhuutta edeltää monta elämänvaihetta. Kumpikin sukupuoli joutuu monin tavoin hyvästelemään nuoruuden täytettyään 40, ellei ole tajunnut tehdä sitä jo aikaisemmin. Ikäneutraali yhteiskunta. Suomessa vastasyntyneen elinajanodote on pojilla 78,4 vuotta ja tytöillä 84,1 vuotta. Se tuntuu hankalalta ja leimaavalta. Eläkeukolta etelän auringon alla. Se oli ensimmäinen kerta kun minulta kysyttiin asiaa päin naamaa. Jos ei muusta sitä huomaa, niin iso osa ihmisistä saa lukulasit 43–45-vuotiaana. Mistä vanheneminen alkaa. Viimeistään kolmekymppisellä elimistö alkaa osoittaa vanhenemisen merkkejä, jotka tulevat vääjäämättömästi näkyviksi 40-ikävuoden jälkeen. Lentomatka sinne kesti kaikkineen 23 tuntia – paluumatka vielä enemmän. 16 KOTIMAA 14 .9. Maailman vanhin ihminen on todistettavasti elänyt 122-vuotiaaksi. Ikää ei saisi mainita ollenkaan.” Mainio ajatus
T yttäreni palasi aikanaan vaihto-oppilasreissultaan. Vuonna 2016 suomalaisten keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä oli työeläkejärjestelmässä 61,1 vuotta. Toivottavasti voin joskus sanoa samoin. Milloin pääsen eläkkeelle. Paljon lohdullisempi on hokema, että jos ei aamulla missään kohtaa kroppaa tunnu kolotusta, on kuollut. Joku voi ryhtyä vanhemmiten jumaliseksi ja alkaa syytämään suustaan jyrkkiä näkemyksiä nykyajan monimuotoisesta syntisyydestä. Jos on ehtinyt täyttää 50 vuotta, eläkkeelle siirtymisen odoteikä oli hitusen korkeampi eli 62,8. Vai pääsenkö koskaan. Minua nuorempien alin eläkeikä nousee kolmella kuukaudella vuodessa. Eläkeläisenä on helpompi mennä sunnuntaiaamuna kirkkoon kuin ruuhkavuosia elävän tai työelämän pyörteissä rimpuilevan. Työvuosia on siis vielä jäljellä, jos Herra suo ja työnantaja sietää. Viime sunnuntaina minusta tuli vaari. Mediakin heijastelee näitä mielikuvia, stereotypioita, ja osaltaan ylläpitää ja vahvistaa niitä. Elämä tarjoaa yllätyksiä, eivätkä kaikki niistä ole miellyttäviä. Mäkisen mielestä vanhenemista ei voi suorittaa hyvin tai huonosti. Ihmisen arvokkuuden ei pitäisi liittyä hänen suorituksiinsa”, Eskola sanoo. Valparaísossa kävimme Nobel-runoilija Pablo Nerudan kotimuseossa. Tietysti edellyttäen, että on olemassa kirkossa käymisen malli ja tarve. Myös poliitikkoja ikääntyneiden joukko kiinnostaa, sillä he tarvitsevat kalliita sote-palveluita. Toki poikkeuksiakin on. Toiselle voi myydä golfloman, toiselle rollaattorin. Ihminen vanhenee ja ikääntyy – käytetään prosessista mitä termiä tahansa. Yhä useampi ylsi vanhuuseläkkeen alaikärajaan eli 63-vuotiaaksi. 2 01 7 Vanheneminen on elämän merkki Ikä on ihmisen seuralainen, varjo, joka seuraa häntä elämänkaaren koko matkan. Heitä oli lähes 40 prosenttia eläkkeelle jäävistä. Heistä vanhuuseläkkeelle jäi kolme neljästä, yhteensä 57 000 henkilöä, mikä on enemmän kuin kertaakaan aiemmin. KOTIMAA 17 14 .9. Kurjuutta, sairautta ja vastoinkäymisiäkin on jokaiselle varattuna. OllI Seppälä Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö.. Ikääntyminen ja vanheneminen ovat yksilöllisiä matkoja, vaikka samanlaisiin elämäntilanteisiin liittyy samanlaisia vaivoja, onnistumisia ja tunteitakin. Ajatus yksilösielun kuolemattomuudesta kiehtoo, taivaan puutarhat vetävät puoleensa ja Jumalan säteilyn lämmössä on hyvä kellahtaa ikiuneen. Suomalaisten eläkeiästä on puhuttu viimevuosina runsaasti. Ei siis ihme että kuulen lähiympäristössäni ajoittaista huokailua ja hammastenkiristystä. Se on ollut politiikan, baarija kahvipöytäpuheiden aihe. Milloin joudun eläkkeelle. Oikeassa ovat. V äitetään, että vanhemmiten ihminen tulee uskonnollisemmaksi. Ikäsyrjintä on tuttu ilmiö työmarkkinoilta, ja se alkaa jo kauan ennen eläkeikää. Valtio tekee erityistä vanhuspolitiikkaa eli päätöksiä, joiden tavoitteena on vanhusten elinoloihin vaikuttaminen. Eläkkeelle ensi vuonna siirtyvä arkkipiispa Kari Mäkinen ja emeritusprofessori Antti Eskola keskustelivat syyskuun alussa Ilta-Sanomien haastattelussa vanhenemisesta. Voihan sitä niinkin yrittää vastustaa lähestyvää kuolemaa. Jos eivät tänään, niin huomenna kuitenkin. Voi, olla että ikä tuo perspektiiviä ja myös niin sanotut iäisyysnäköalat alkavat kiinnostaa. Kaikki vanhukset ovat eläkeläisiä, mutta kaikki eläkeläiset eivät ole vanhuksia. Ikä vaikuttaa uskoon syventävästi ja avartavasti. Viime vuonna työeläkkeelle siirtyneitä oli noin 76 000. Lopputulos on aina sama. Ikänsä vuoksi työelämän ulkopuolella olevat muodostavat epäyhtenäisen ryhmän, joka kuitenkin kiinnostaa kaupallisia toimijoita. Toisille ehkä liiankin kanssa. Vanhoihin ihmisiin kohdistuvien päätösten taustalla vaikuttavat luonnollisesti yhteiskunnan arvot. Vaikea uskoa, että jos ei ikinä ole tottunut kuluttamaan kirkonpenkkiä, siihen ryhtyy myöskään eläköityessään. Nuoruutta ihannoiva kulutuskeskeinen maailma ei Suomessa mieluusti katsele köpötteleviä vanhuksia, ei ainakaan julkisessa tilassa. Se ei tarkoita, että se olisi jotenkin vähempiarvoista elämää”, Mäkinen sanoi. Eskolan mielestä kaikkien vanhusten ei tarvitse olla hyödyllisiä ja aktiivisia ja kävellä sauvat viuhuen ympäri rantoja. Mukana seurasi chileläinen mies, jonka kanssa hän avioitui pari vuotta sitten. Että elämänkoulun opit ovat menneet perille. Minun alin eläkeikäni on muuttuneesta järjestelmästä johtuen 63,9. Tai ehkä pitäisi. En kuitenkaan ole menossa millekään seniori-iän valmennuskurssille, vaikka sellaisiakin järjestetään. Ne rakentuvat muun muassa niistä mielikuvista, joita vanhuksista ja vanhuudesta kulloinkin vallitsee. ”Vanheneminen on jotakin sellaista, jonka ihminen vastaanottaa. Tunnustan eläneeni. Moni nainen tekee jo 50 vuoden iässä katkeran havainnon: olen muuttumassa näkymättömäksi. ”On aivan yhtä oikeutettua vetäytyä omiin oloihinsa. Muutoksiin voi ja kannattaa valmistautua. Mieluiten tietysti niin, että lopputulos on fiksu ja taloudellinen. Kaikkea ei voi suunnitella, kaikkea ei voi hallita. Ostin sieltä t-paidan, jossa oli Nerudan sanat ja hänen elämäkertansa nimi: Confieso que he vivido. Voi olla, että siihen sisältyy vaikeita asioita
Tätä samaa ei pysty Kuusen mukaan yhtä kokonaisvaltaisesti ilmaisemaan puhutulla tai kirjoitetulla kielellä. Katse häneen voi sisältää sekä pyynnön että rukouksen, mutta katseella otetaan myös vastaan, mitä Jumala meille antaa. Toisaalta esimerkiksi ehtoollisen asetussanoja lausuttaessa viittoja ottaa Jeesuksen roolin. Erityisesti työskentely jouluevankeliumin parissa avasi Riitta Kuuselle uusia näkökulmia puhkituttuun tekstiin. – Viittomakielessä käytetään koko kehon ilmaisuvoimaa ja tunneviestit ovat olennaisia. Jumalanpalveluksessa Jeesus viitotaan sijaitsemaan etuoikealla, pikkuisen neutraalin tilan yläpuolella. Jeesus viitotaan osoittamalla Jeesuksen kämmenissä olevat naulan reiät, joista Jeesus tunnistettiin ylösnousemuksen jälkeen. Istumme vastatusten neuvottelupöydän ääressä. Viittomakielessä käytetään koko kehon ilmaisuvoimaa. Vuonna 2001 ilmestyi viittomakielisen kirkkokäsikirjan ensimmäinen osa Sana tulee näkyväksi. Kirkossa päätettiin vuonna 1998, että kirkon keskeiset tekstit tarvitsevat yhtenäiset viittomakieliset käännökset. – Pitkään mietin, mistä tulee voima antaa anteeksi niille, jotka ovat minua verisesti loukanneet. Yllä olevissa kuvissa Riitta Kuusi viittoo sanat aamen (vasemmalla) ja Jumala (oikealla). Kun Jeesuksesta puhutaan uskontunnustuksessa viittoen, hän menee konkreettisesti alas tuonelaan, vaikuttaa tässä elämässä neutraalissa tilassa ja nousee sitten taivaaseen paikkaan, jossa Jumala on. Syvästi sykähdyttävä on ollut myös Herran siunaukseen liittyvä oivallus. Viittomakielessä ne muutetaan usein myönteisiksi. Tästä voitaisiin ottaa oppia myös tavallisiin jumalanpalveluksiin.. Katseella pyydän sen voiman Jumalalta. Se tuo ajatukseen erilaisen sävyn. KuvAt: JuKKA GRAnstRöm sAAVuTeTTAVuus Viittomakieli ja selkokieli ovat tarjonneet asiantuntija Riitta Kuuselle hätkähdyttäviä teologisia oivalluksia. Mutta viittomakielessä on olennaista, miten asiat ovat ja miten ne tehdään. – Näin ilmaistaan upealla tavalla, että Jeesus ei ole taivaassa vaan läsnä juuri tässä tilanteessa ja hetkessä, Riitta Kuusi kertoo. Viittomakielinen Isä Meidän -rukous antoi tähän hätkähdyttävän vastauksen. Alla olevassa kuvassa Kuusi viittoo sanan vanhurskas. Viittomakielen sanajärjestys on usein toinen kuin puhutun kielen. Viittomakielessä Jumala on oikealla ylhäällä. Tapahtuiko kaikki nopeasti, yhtäkkisesti vai vähitellen. Viittomakielellä olisi siis jumalanpalveluksille muutakin annettavaa kuin raikkaat teologiset oivallukset. Tästä voitaisiin ottaa oppia myös tavallisiin jumalanpalveluksiin. – Kieltoilmaukset ovat tyypillisiä meidän puhutulle hengelliselle kielellemme. Esimerkiksi Jumalan kämmenellä -virren kohta ”ei kukaan ole turvaton” viitotaan ”kaikilla turva on”. Viittomakielessä kuitenkin viitotaan: ”Herra minun omat kasvoni kirkastaa”. Samoin häntä kiinnosti, palasivatko paimenet takaisin jonossa vai ryhmässä, juosten vai kävellen. Lisää sävykkyyttä, rytmiä, intensiivisyyttä ja tunnetta! Kun puhutaan saavutettavuudesta, monelle tulee ensiksi mieleen fyysiset seikat: pääseekö jonnekin tilaan helposti pyörätuolin tai rollaattorin kanssa. Viittomakielessä myös asioiden ja maailman kerroksellisuus havainnollistuu. Kääntäjä Tuomas Uusimäki kysyi teologeilta paljon hyviä kysymyksiä. Tästäkin voi seurata oivalluksia. Riitta Kuusi näyttää, kuinka kirkastaminen ikään kuin vedetään omille kasvoille. 18 KOTIMAA 14 .9. Kirkossa ollaan Kuusen havaintojen mukaan usein eleettömiä ja äänenkäyttökin on monotonista. Raamatusta on nyt käännetty viittomakielelle Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit sekä Vanhan Testamentin alkukertomuksia. Teologit ja äidinkieleltään viittomakieliset tekivät lujasti töitä yhdessä. Rivien välit ja nyanssit tulevat viittoessa näkyviksi, Kuusi sanoo. Evankeliumiteksteissä Jeesus sijoitetaan viittojan eteen, neutraaliin tilaan. 2 01 7 V iittomakieli on opettanut minulle, miten valtavan merkittävä asia katse on, kertoo viittomakielen ja selkokielen asiantuntija Riitta Kuusi Kirkkohallituksesta. Kuusen katse on innostunut ja kirkas. Ensin äänensävyt ja painotukset hävittivät ilmeet, ja sittemmin äänenkäyttökin on alkanut muistuttaa uutisten lukua. – Harvoin näitä tulee Raamattua lukiessa ajateltua. Olennainen osa saavutettaViittomakieli luo teologiaa KrIsTITyn VAellus Yksi osa saavutettavuutta on se, miten sanat ja sanoma avautuvat erityisryhmille, esimerkiksi viittomakielisille, kehitysvammaisille tai muistisairaille. Viittomakielen näkökulmasta on esimerkiksi olennaista, millä tavalla enkelit tulivat taivaasta ja miten ne menivät sinne takaisin. Puhutussa kielessä sanotaan ”Herra kirkastakoon kasvonsa meille”
Suomessa on selkokielen tarpeessa noin puoli miljoonaa ihmistä. Lähdimme siitä ajatuksesta, että Jumala on verbi. Isään kun voi liittyä monenlaisia kokemuksia, myös huonoja. Osa aistialttarin esineistä on paikallaan pysyvästi. Metsään oli tallautunut polkuja, jotka tuntuivat kaikki vievän kohti uusia seikkailuja. Kielellinen ymmärrys voi heikentyä myös vaikkapa onnettomuuden seurauksena. Selkokieli on ollut jossain määrin käytössä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa jo kauan, erityisesti kehitysvammaistyössä. Ja silti tuntui kuin jokin olisi kuiskannut: Kiva kohdata. Esimerkiksi ehtoollisrukouksessa todetaan väkevästi: Jeesus kuoli puolestamme. Pakenin metsään.. Niinpä koululaisetkin hyötyvät esimerkiksi selko-Raamatusta, Riitta Kuusi sanoo. Jätin Jumalan etsimisen, ja tein kuten suomalainen joskus vaikeassa tilanteessa tekee. – Tämä oli melko kunnianhimoinen tehtävä. Kuvien avulla puhevammaisen henkilön tulkki voi havainnollistaa esimerkiksi kastejuhlassa asiakkaalleen, mitä juhlassa tapahtuu. – Kansainvälisten kuvapankkien kuvat eivät aina istu meidän kulttuuriimme. Ei, vaikka ruoka oli hyvää ja hiljaisuus miellyttävää. Havainnoin ympäristöä niin itsevarmasti ja asiantuntemattomasti kuin vain kirjaviisas taajama-asukas voi. Se kiinnittää ihmiset olemaan kokonaisvaltaisesti läsnä tässä hetkessä kaikkia aisteja hyödyntäen, sanoo vammaisasioiden asiantuntija Tiina Peippo Kirkkohallituksesta. lyhyen soratiekävelyn ja ojan yli hyppäämisen jälkeen olin kuin uusi ihminen. KOTIMAA 19 14 .9. Mystinen liturginen kieli jää selkojumalanpalveluksiin sitä kautta, että Isä meidän, uskontunnustus, Herran siunaus, Herra armahda, Jumalan karitsa ja ehtoollisen asetussanat ovat samassa muodossa kuin kaikissa muissakin messuissa. Perinteisten kuvasymbolien rinnalle loimme dynaamiset kuvat, joissa kädet ovat merkittävässä roolissa. – Turvallisuuden alleviivaamiseksi olemme varoneet selkokielessä sanaa isä puhuessamme Jumalasta. Lapsena tunsin lähimetsät kuin omat taskuni, partiossa retkeily kuului joka vuodenaikaan, vielä yläkoulussa ja lukiossa kuljin ulkona isäni ja koiran kanssa. Peippo esitteli viime viikolla aistialttaria Pohjoismaiden kirkkojen kehitysvammaistyöntekijöiden neuvottelupäivillä Uppsalassa. Mutta nyt olin metsässä, eikä hiljaisuuskaan enää ahdistanut. Jumalan kaikki kolme persoonaa toimivat. Ei, vaikka viileässä huoneessa nukuin kuin lapsi ja heräsin virkeänä. – Lisäksi kristillisen perinteen tuntemus on lasten keskuudessa ohentunut eivätkä kristilliset käsitteet ole välttämättä heille tuttuja. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kädet ovat kaikki hiukan eriväriset. Kun kirkon saavutettavuusohjelmaa ryhdyttiin tekemään vuonna 2010, päätettiin myös kirkon selkosivut uusia perusteellisesti. Istuin hartaushetkissä, tapailin Taizé-laulujen alttostemmaa ja kuuntelin, kuinka lauluamme säestävä sello hengitti retriittiohjaajan taitavassa otteessa. Messun selkomukautuksessa asiat sanotaan lyhyesti ja kirkkaasti. Ei sitä Jumalaa oikein tuntunut löytyvän. Ennen synnintunnustusta puolestaan luodaan turvallinen tila toteamalla, että Jumala on. Maapallo lepää tukevasti Jumalan kämmenellä. Selkokielessä suositaan yksinkertaisia päälauseita. Pyhän Hengen symbolissa kädet ovat asennossa, joka merkitsee kyyhkystä. Jumala tahtoo meille hyvää. Mietin, kuinka paljon olimme toistemme tiellä. Pakenin metsään. Tällaisia ovat muun muassa palmunoksa, piikkipensaan oksa ja öljytuikku. Alttari on rakennettu betonista ja lasista. Lauseenvastikkeet puretaan aina auki. Kaidetta ja esineitä on helppo tunnustella myös pyörätuolista. kuVA: VAAlijAlAn kunTAyHTyMä Kohtaaminen metsässä L ähdin etsimään Jumalaa hiljaisuuden retriitistä. Rakensin mielikuvitusmajoja. Halusin kunnioittaa toisten hiljaisuutta, sitä hienovaraista prosessia, jota ohjaaja oli varovasti kuvaillut pohjustuksessaan. Nelisenkymmentä tuntia tuntui vääränmittaiselta ajalta viettää hiljaisuudessa tuntemattomien ihmisten keskellä. Niitä voi ladata kirkon kuvapankista käyttöönsä kuka vain. – Kuvilla haluamme viestiä, että Jumala on Luoja, joka ei ole jättänyt luomakuntaa oman onnensa nojaan. Halusimme yhteiseen käyttöön kuvia, jotka nousevat suomalais-luterilaisesta perinteestä, Riitta Kuusi kertoo. Pitkästä aikaa. Se on pysyvä, muokattavissa oleva alttari, jossa pyhäpäivät ja juhlapäivät voi aistia tunnustelemalla, kuuntelemalla, katsoen, tuoksujen välityksellä ja toisinaan myös maistellen. Viittomakielisten ja näkövammaisten lisäksi tällaisia erityisryhmiä ovat esimerkiksi kehitysvammaiset, muistisairaat tai he, joille suomi on vieras kieli. Yritin päätellä ilmansuunnat. eMIlIA KArhu Aistialttari johdattaa kirkkovuoden teemoihin viidellä aistilla Suomen ensimmäinen aistialttari on ollut käytössä nyt neljä kuukautta Vaalijalan kirkossa Pieksämäellä. Hän elää. Rukoilemme turvallisesti Jumalaa. – Aistialttari on elämys kenelle vain. Selkokielelle käännetyissä Raamatun teksteissä on pyritty säilyttämään runollisuus ja kauneus. Söin ketunleipää, puolukoita ja kasapäin vadelmia. Kuvat löytyvät kolmessa muodossa: värillisinä, mustavalkoisina ja ääriviivakuvina. Idean keksivät Vaalijalan seurakunnan jäsen Timo Rönkkö ja hoitaja Marjo-Riitta Huuhka. 2 01 7 KOluMnI sAArA-MArIA pulKKInen vuutta kirkossa on kuitenkin myös se, miten sanat ja sanoma avautuvat erityisryhmille. Alttaria on kehitelty yhdessä Vaalijalan kuntoutusyksikön asukkaiden kanssa. Kuvissa Jumalan käsi esimerkiksi kannattelee maapalloa ja toinen käsi siunaa sitä ylhäältä päin. Jumala elää. Lepäsin ja rentouduin, tylsistyin ja sitten ahdistuinkin. Kaupungissa asuessa retkisuunnitelmat tuntuivat kerta toisensa jälkeen kaatuvan lähijunan aikatauluihin. Se koostuu vitriineistä, syvennyksistä ja pitkistä kaiteista, joiden taakse sijoitetaan kirkkovuoden teemojen mukaan vaihtuvia kosketeltavia esineitä, pistekirjoitusta sekä erilaisia tuoksuja. uusinta saavutettavuuden rintamalla kirkossa ovat Teemu Junkkaalan piirtämät kuvat, jotka on suunniteltu erityisesti puhevammaisten ja kehitysvammaisten tarpeisiin. Istahdin kivelle ja yritin muistaa, milloin olin viimeksi ollut metsässä. En oikeastaan edes ajatellut sitä. Toiminnallisten kuvien lisäksi työryhmä pyrki löytämään kuvat myös Jumalan kolmelle persoonalle. Nyt huomiota kiinnitettiin myös muihin selkokielestä hyötyviin ihmisryhmiin. Pelastus on totta. Enkä juuri ajatellut Jumalaakaan. Jätin Jumalan etsimisen, ja tein kuten suomalainen joskus vaikeassa tilanteessa tekee. Katkaisin puhelimesta datayhteyden ja sitouduin olemaan hiljaa yhdessä tusinan muun retriittivieraan kanssa. Aistialttari-idean isä, Vaalijalan seurakunnan jäsen Timo Rönkkö ja kehitysvammaisten pappi Sanna Hynninen tunnustelevat alttarikaidetta. Teologisina asiantuntijoina toimivat kehitysvammaistyön papit Sanna Hynninen ja Matti Pehkonen. Matkasin kimppakyydillä kaupungista leirikeskukseen maaseudulle, petasin kerrossängyn alapedin kotoa tuomillani lakanoilla. – Siinä on selkokielen voima, asioita ei selitellä. Yhdessä kuvassa maapallo on sijoitettu suuren Jumalan sydämen kuvan sisään
Hänen lähestymistapansa oli pastoraaliteologinen. Häpeääkö se lähetystyötä. joób työskentelee luterilaisen kirkon pappien jatkokoulutuksesta huolehtivan pastoraaliakatemian johtajana. Usean vuoden avustustyö vaikuttaa, lähentää.” Samana päivänä johtaja Tirsa Forssell Maahanmuuttovirastosta vahvisti Ylen haastattelussa, että tänä vuonna 600– 700 turvapaikanhakijaa, lähinnä irakilaisia ja afganistanilaisia, on kääntynyt Suomessa kristityiksi. Joób halusi auttaa kirkkoaan. Ihminen ei ole tuollainen, Joób totesi. Tässä kirkko tekee sitä, mitä sen pitääkin tehdä. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Mielenkiintoista on esimerkiksi olKommunismin palvelun haavat unKArI Teologian tohtori Máté Joób on tutkinut sosialistisen Unkarin turvallisuuspalvelun agentteina toimineiden pappien omaisten syyllisyyttä ja häpeää. Käännytä, tai tule käännytetyksi. – Ensin julkisuuteen alkoi tulla informanttien salanimiä, sitten niiden taakse kätkeytyviä oikeita nimiä. Miten eri yksilöt ovat kohdanneet tämän menneisyyden avaamisen teeman. Syyllisiä ei haluttu etsiä, vaan toivottiin kirkon eheytymistä ja anteeksiantoa. Toki muuallakin Euroopassa on tapahtunut, että islamilaisista monokulttuureista tulevat kiinnostuvat kristinuskosta. Islaminuskoisten siirtolaisten suuri määrä Afrikasta ja Aasiasta Eurooppaan on jo nyt järkyttänyt maanosaamme. 2 01 7 KOluMnI jussI ryTKönen S e kirja oli kirkollemme shokki. Sen jälkeen raporttien uhrit antaisivat heille anteeksi. Sielunhoidosta ja pastoraaliteologiasta väitöskirjansa vuonna 2006 tehneen Joóbin mielessä alkoi kehkeytyä ajatus siitä, että kirkon sielunhoidolle pitäisi nyt tehdä jotakin. Unkarin luterilaiseen kirkkoon keskustelu menneisyydestä tuli Joóbin mukaan kunnolla vasta 2000-luvun alussa. Joób kiinnitti huomiota siihen, että informanteista ja heidän teoistaan puhuttiin paljon, mutta ei heidän omaisistaan. Olin huolissani siitä, että kirkko ei näyttänyt kykenevän luomaan sellaista ilmapiiriä, jossa menneisyyden taakkoja tunnollaan kantavat uskaltaisivat tulla esiin ja voisivat saada apua. Vuonna 2005 aloitti työnsä kirkon menneisyyttä dokumenttien avulla tutkiva historioitsijatoimikunta. Jos kirkko ei todista Kristuksesta teoin ja sanoin, moni kyselevä muslimi voi vain ihmetellä, häpeääkö kirkko evankeliumia?. Miten hän voi rakentaa uudelleen kuvan isästään ja kuka voisi auttaa tässä prosessissa. Jos kirkko poliittisen korrektiuden tai muun syyn vuoksi ujostelee tarjonnassaan, miksi vaivautua kirkkoon peremmälle. 1995) kirjoittivat vuosikymmenien ajan Unkarin sosialistisen diktatuurin salaiselle palvelulle. Puolikuu vai risti. Oli toisaalta myös asioiden unohtamista puolustavia puheenvuoroja. Kun merkittävät poliitikot ja korkeat virkamiehet noteeraavat kristinuskon vetovoiman, on Suomessakin tultu uuteen, parempaan aikaan. Järjestelmän raportoijat tai ilmiantajat – tai informantit – olivat toimineet yhteiskunnan kaikissa lohkoissa. elämme mielenkiintoista ja hämmentävää aikaa. Tämä koskisi siis sekä tekijöitä, että heidän omaisiaan. Perheenjäsenten tilanne on Joóbin mukaan ehkä vielä vaikeampi kuin informanttien, koska vaikeiden tunteiden takana ei ole konkreettisia tekoja, joita voisi viedä synnintunnustukseen. Kirjassa julkaistiin ensi kertaa satoja salaisia raportteja, joita piispat Zoltán Káldy (k. 20 KOTIMAA 14 .9. Miten voitaisiin auttaa ilmiantajina toimineita, miten heidän omaisiaan. Ottlik (k. Joób kertoo olleensa vuonna 2010 Budapestissä yhdessä asiaa koskeneessa konferenssissa. – Kenelle tällainen ihminen voisi kertoa, että hänellä on vaikeuksia sen kanssa, että yhtäkkiä kuva omasta isästä rappeutui täysin. Aivan liian mekanistista. Vaadittiin sekä syyllisten paljastamista että julkista tuomitsemista. Samassa haastattelussa turkulainen kirkkoherra asiallisesti totesi, että lähetystyötä turvapaikanhakijoiden keskuudessa ei tehdä, mutta auttamistyö saa monet heistä kiinnostumaan, mikä tämä kirkko oikein on. Ja miten auttaa niitä, jotka kamppailivat sen kanssa, että heidän työtoverinsa olivat raportoineet heistä. Viime vuosina hän on tehnyt tutkimusta, jossa selvitetään varsinkin informanttien perheenjäsenien häpeänja syyllisyydentunteita. – Kirjoitin asiasta kirkon lehteen. Kasteita lienee tapahtunut eniten vapaissa suunnissa, mutta myös vanhoissa kansankirkoissa. – Tässä työssä minulle on ollut tärkeää saada esiin ihminen tietyn teon taustalla. Tämä aika pakottaa myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon miettimään uudelleen muslimien evankelioimista. Me emme olisi täällä nyt kirkkona puhumassa auttamisesta ja palvelusta, elleivät Jeesus Nasaretilainen ja Paavali olisi muinoin julistaneet parannuksen, kääntymyksen, elämänmuutoksen ja pelastuksen evankeliumia. Se auttaa, mutta myös evankelioi, opettaa ja kastaa. evankeliumin julistaminen muslimeille on kauan ollut lännen kirkoille tabu. Oli jo paljastunut, että myös kirkon sisällä oli toiminut informantteina monia piispoja, pappeja ja muita vastuunkantajia. Sosialistisesta järjestelmästä ja Neuvostoliiton miehityksestä 1989–1991 vapautuneessa Unkarissa on vasta 2000-luvulla alkanut maan salatun menneisyyden selvittely. Niinpä hän siirtyi Ruotsiin. Hän on lisäksi Budapestin Semmelweis-yliopiston opettaja. Hän viittaa vuonna 2010 ilmestyneeseen monisatasivuiseen dokumenttikokoelmaan Háló 2 (Verkko 2). Jos kirkko ei todista Kristuksesta teoin ja sanoin, moni kyselevä muslimi voi vain ihmetellä, häpeääkö kirkko evankeliumia. Eikö missio silloin käänny herkästi toisin päin. Hyvin harvat kuitenkin tulivat esiin vapaaehtoisesti. PAsTOrAAlITeOlOgIA Suomen kirkko ei kuitenkaan uskaltanut ottaa häntä vastaan loikkaamisen ja Unkarin-suhteiden vuoksi. – Ajattelin silloin, että ei se noin mene. Monenlaista nousee esiin. Kirkko ja kääntyminen kristityksi, sekä vaikeasti mitattava ja myös aiheellisesti kriittisiä ajatuksia herättävä kääntymyksen aitous ovat yhtäkkiä päivän puheenaihe. 1987) ja Ern. Jälkimmäinen on kirkon erityisosaamista, jota kukaan toinen ei tee. Kirkossa järkytyttiin näistä tiedoista. Työ on ollut luottamuksellisten haastattelujen tekemistä. Pastori, teologian tohtori Máté Joób on tullut maininneeksi Unkarin evankelisluterilaisen kirkon viime vuosien merkittävimmän sisäisen pommin nimen. Siellä ehdotettiin, että kaikki sellaiset, jotka olivat toimineet informantteina, tulisivat vapaaehtoisesti julkisuuteen ja tunnustaisivat ”syntinsä”. Olisiko iso konferenssi aiheesta paikallaan. Ja jos taakkojaan kantava ihminen haluaa tunnustaa syntinsä, kirkon on suotava hänelle synninpäästö. Häpeä, syyllisyydentunne ja pelko olivat liian suuria, Joób toteaa. He olivat kauan raportoineet sosialistisen valtion turvallisuuspalvelulle kirkon poliittisista mielialoista, työtovereistaan, seurakuntalaisistaan, ulkomaalaisista vieraista ja matkoista ulkomaille. V ihreiden entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Ville Niinistö kehui viikko sitten yhteisöpalvelu Twitterissä Suomen kirkkoa näillä sanoilla: ”Turvapaikanhakijoiden halu kääntyä kristityiksi juuri Suomessa kertoo hyvää kirkon työstä. Evankeliumi etenee myös näin. Määrä on poikkeuksellisen suuri ja ilmiö Forssellin mukaan suomalainen
– Itse kävin Töölössä alakoulua. Kielitaitoni parani ja koulukin oli ehkä kansainvälisempi. – Joistakin agenteista taas tiedetään heidän tehneen raporttejaan yhdessä urkinnan kohteena olleen kanssa. Hänen perheensä muutti 1980-luvun alussa harvinaisella tavalla Suomeen, kapitalistiseen länsimaahan. Käytyjen keskustelujen kautta hän toivoo voivansa paremmin ymmärtää niitä ihmisiä, jotka kamppailevat sellaisten taakkojen kanssa, joissa he eivät ole olleet aktiivisia tekijöitä. Lisäksi hänet siirrettiin länsirajalle suurehkoon seurakuntaan, jossa tuli vaikeita työsuhdeongelmia: hänen kollegansa oli alkoholisti ja jopa kavalsi seurakunnan varoja. Yksi syy uupumukseen oli se, että hän oli joutunut piispa Káldyn epäsuosioon. – Meidän on kansakuntana ja kirkkona kyettävä luomaan turvallinen ilmapiiri, jossa syntien tunnustaminen, häpeän kohtaaminen ja avoin keskustelu ovat mahdollisia. Esimerkiksi länsimaihin matkustamisen sallivan passin saamisen ehtona saattoi olla yhteistyön vaatimus. – Vaikka informantit toimivat salassa, koko perhe voi kantaa seurauksia. Hänen pappissetänsä Oliver Joób puolisoineen loikkasi vuonna 1979 kuorovierailumatkalla Suomeen. – Siksi hänet siirrettiin Itä-Unkarin Nyíregyházan kaupungista pieneen kyläseurakuntaan yli 400 kilometrin päähän maan länsirajalle. Loikkaaminen. Se oli aluksi vaikeaa. He ovat itse päättäneet, suostuvatko he tähän ja mitä he haluavat kertoa. Máté Joób on syntynyt vuonna 1972. KUva: JUKKa GranströM KUKA. – Monelle haastatellulle ne ovat olleet vapauttavia. Tämä oli virallisen selityksen mukaan ”valtion ja kirkon suhteelle hyväksi”. Tätä hän lapsilleenkin opetti. Tuolla sanalla ymmärrettiin kylmän sodan aikana luvatonta siirtymistä sosialistisista maista länteen. Myöhemmin hän muutti Sveitsiin. Mutta isäni mielestä ”unkarilaisten paikka oli Unkarissa”. – Suomen kirkko ei kuitenkaan uskaltanut ottaa häntä vastaan loikkaamisen ja Unkarin-suhteiden vuoksi. Informanttien omaisia koskevassa tutkimuksessa keskeisiä Joóbin saamia tuloksia on ollut esimerkiksi se, että agenttitoiminta voidaan ymmärtää vain perhehistorian kautta. Vuonna 1987 perhe palasi Unkariin ja Máté meni lukioon. Toiset halusivat edistää uraansa palveluksia tekemällä. Joób kertoo, että hänen käymänsä keskustelut taakkojaan kantavien ihmisten kanssa ovat olleet mielenkiintoisia. Joób on kirjoittanut ja esitelmöinyt tutkimustuloksistaan Unkarissa ja myös ulkomailla, viimeksi Järvenpäässä elokuussa 2017 pidetyssä kansainvälisessä pastoraaliteologian konferenssissa. – Taustalla on ollut esimerkiksi ihmisten lankeemuksia ja heikkouksia, joita hyväksi käyttäen, kiristämällä, ihmisiä saatiin mukaan verkostoon. JUssI RyTKönen Máté Joób on haastatellut Unkarin sosialistihallinnon salaisina informantteina toimineiden pappien perheenjäseniä. Unkarin toipuminen menneisyyden haavoista kestää vielä kauan. Jotkut ovat olleet innokkaita ja ehkä vahingoittaneet raportointinsa kohteita. Joób kertoo setänsä kysyneen papin töitä Suomen kirkossa. – Monet tuttavamme Unkarissa pitivät meitä hulluina. Heille on ollut tarve puhua. 2 01 7 Máté Joób on haastatellut Unkarin sosialistihallinnon salaisina informantteina toimineiden pappien perheenjäseniä. Joób muistuttaa, että informanttina toimimisessa oli suuria eroja. Miksi ihmeessä palata rautaesiripun taakse, kun olisi ollut mahdollisuus elää lännessä. Hän joutui kommunistihallinnon silmätikuksi, koska teki ”liian ahkerasti” esimerkiksi nuorisotyötä. – Hän oli hyvin väsynyt Unkarin kirkon silloiseen raskaaseen ilmapiiriin ja oli luopunut papinvirastaan juuri ennen loikkaamista. Käytyjen keskustelujen kautta hän toivoo voivansa paremmin ymmärtää niitä ihmisiä, jotka kamppailevat sellaisten taakkojen kanssa, joissa he eivät ole olleet aktiivisia tekijöitä. Vain sillä tavalla voimme mennä luottavaisesti eteenpäin. Máté Joóbilla on ollut myös henkilökohtaisia syitä kiinnostua kommunistivallan aikaisista vaikeista kysymyksistä. Niinpä hän siirtyi Ruotsiin ja palveli Ruotsin kirkkoa Boråsissa. – Suomalaisessa Yhteiskoulussa oli jo paljon helpompaa. • Máté Joób, 45 • Koulutus: Teologian tohtori, pappi • Perhe: Naimisissa, kolme lasta • Työ: Pappien pastoraaliakatemian johtaja, yliopiston opettaja • Kielitaito: Unkari, englanti, suomi ja ruotsi. KOTIMAA 21 14 .9. Myös Mátén isoisä oli pappi. KUva: JUKKa GranströM lut se, miten ihmisiä houkuteltiin informanteiksi. Koska tulin sosialistisesta maasta, toiset lapset haukkuivat minua kommunistiksi ja sain siksi joskus turpiinikin, Joób muistelee hymähdellen. Musiikkipedagogi-vanhemmat työllistyivät Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Kirkon sielunhoitotyössä on kehitettävä niitä auttamismuotoja, joissa voidaan purkaa niitä taakkoja ja tabuja, joita ei voida käsitellä synnintunnustus–synninpäästö-akselilla
vIrOn KAnsAllIsMuseO kansallispukuja esittelevässä näyttelyssä on vaatteita 1700-luvun lopusta 1900-luvun alkuun.. Tässä Baltian maiden suurimmassa museossa on käynyt tähän mennessä lähes 300 000 vierailijaa. Lattiaan rakennettu sininen virta, jonka jokainen kävijä voi käsittää Tuonelan tai elämän virraksi, vie eri heimokansojen luo. Huikea kävijämäärä on saavutettu korkeasta 14 euron pääsymaksusta huolimatta. Museo tarjoaa runsaasti myös uskonnollista esineistöä ja tietoa. Ne näyttävät haurailta. Museon nimi on Muistojen kenttä. Kristinuskon historiaa kuvaa esimerkiksi naisen luuranko noin 800 vuoden takaa. Uralin kaiku -osaston huoneissa kuvataan arkista elämää ja juhlahetkiä eri kansojen parissa. Viron kansallismuseossa keskeistä on sijainti, sillä rakennus sijaitsee puna-armeijan sotilaslentokentän päällä. 22 KOTIMAA 14 .9. Hologrammina esitetty kuva hajoaa aika ajoin, mikä näyt teilleasettajien mukaan kuvaa reformaatiota. Se löytyi muutama vuosi sitten Kukrusen kalmistosta Koillis-Virosta. Muutoin neuvostoaika on museossa vain sivuroolissa, kyseistä aikaa varten Virossa on muita museoita. Uralin kaiku on tärkeä kunnianosoitus katoamassa oleville pienille kansoille, joista iso osa sijoittuu nykyisen Venäjän alueelle. kuvaT: Mari Teinilä Heimokansojen luo vie sininen virta, jonka voi käsittää Tuonelan tai elämän virraksi. Hantien mytologian karhu ja itkijänainen näyttäytyvät nykytekniikan keinoin. Pienen kansan suuri museo Pyhällä Marialla on erityinen merkitys virolaisille, sillä alueen ensimmäinen nimi oli Terra Mariana. Yksi keskeinen osa kansallismuseota on maailman laajin suomalais-ugrilaisille kansoille omistettu osasto Uralin kaiku. 2 01 7 V iron kansallismuseo Tartossa avattiin vuosi sitten. Luuranko on asetettu esille tyylikkäästi ikään kuin omaan hautakammioon museon valtaväylän sivuun. Tiloista löytyy hirsitaloja, saunoja ja kota-rakennuksia. Nyt muutamia neuvostoarmeijan aikaisia sotilaskoneen pyöriä on sijoitettu lasivitriiniin. Koko kansallismuseon näytteillepano on onnistunut yhdistämään luontevasti vanhan ja uuden, eli perinteiset esineet lasivitriineissä sekä uusimman tekniikan
Sellaista kaipaavalle on kuitenkin olemassa kosolti muita, myös ajanmukaisia teoksia. Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria. Itsenäisyyden alkupuolelta nostetaan esiin esimerkiksi sisällissodan haavat, kieltolaki sekä maalaisja kaupunkilaiselämän eroaminen toisistaan. Joka kerta se kuitenkin muotoutuu uudestaan ehjäksi Marianmaan Pyhäksi Mariaksi. Teoksen artikkeleilla on useita eri kirjoittajia. Osansa saavat myös kotimaisen radion ja elokuvan nousu, kielitaistelu ja Lapuanliike, sekä kansaa yhdistänyt ja kansallistunnetta luonut urheiluaatteen leviäminen. Viime vuosikymmenistä analysoidaan ympäristöasioita, mediakulttuuria, presidentti Urho Kekkosen ikonista hahmoa sekä laman jakaman kansakunnan todellisuutta.. Seuraava pääluku ”Menetetty maa, uusi elämä” kattaa sotavuodet ja jälleenrakennuskauden. Runsas kävijämäärä kertoo Viron kansallismuseon merkityksestä pienelle kansalle. Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria. JussI ryTKönen Marjo Kaartinen, Hannu Salmi ja Marja Tuominen (toim.): Maamme. MArI TeInIlä Viron kansallismuseo. Myöhemmiltä vuosikymmeniltä kerrotaan esimerkiksi sota-ajan kulttuuri-ilmiöistä, jälleenrakentamisen suuresta tarinasta, kotia ja asumista koskeneista muutoksista, siirtolaisuudesta ja ulkosuomalaisuuden synnystä, ystävyysseuroista ja kesänviettokulttuurin yleistymisestä. Emännän mukana haudatuista koruista löytyi myös ristikuvio. Myös virolaisissa kirkoissa hävitettiin kuvia osana uskonpuhdistusta 1500-luvulla. Muuseumitee 2, Tartto. Vainajan miespuolinen lähiomainen tai kummipoika veisti ristin puuhun kun vainajaa vietiin hautausmaalle. Mitä kirjan tematiikasta sitten on luettavissa. Vaikka sadan vuoden mittaista kulttuurihistoriaa esitellään satojen sivujen laajuudelta, on kyseessä kuitenkin aina tietynlainen valinta ja uhkayritys. ”Tunteva yhteisö” -luku kattaa ajanjakson Suomen itsenäistymisestä 1930-luvun loppuun. Tämä koskee myös itsenäisen Suomen kulttuurihistoriaa. Tätä kuvaa sekin, että virolaiset sukulaiset veivät allekirjoittaneen aikanaan useita kertoja katsomaan museon rakennustyömaata. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2016. Kulttuurihistoriallinen katsaus ei voi olla systemaattinen esitys, eikä Maamme sitä yritäkään olla. Sillä onhan se suurta, kun entisen miehittäjävallan sotilaslentokenttä muuttuu vähitellen koko kansakunnan aarreaitaksi. Varhaisimmat tiedot ristipuista ovat 1600-luvulta. Itsenäisen Suomen kulttuurihistoria tarjoaa yhden katsauksen satavuotiaan kansakunnan kollektiivisen muistin kattamaan ajanvirtaan. Tästä kaikesta on nyt tehty uutuuskirja Maamme. Keskusteluun osallistui muun muassa paikallinen luterilainen piispa Joel Lühamets. Omalla tavallaan ne ovat esimerkkejä virolaisesta tavasta yhdistää hengellisyys ja luonto. 2 01 7 Pyhällä Marialla on erityinen merkitys virolaisille, sillä alueen ensimmäinen nimi oli Terra Mariana. Keskeiselle paikalle lasivitriiniin on sijoitettu pienikokoinen Neitsyt Maria. Hologrammina esitetty kuva hajoaa aika ajoin, mikä näyt teilleasettajien mukaan kuvaa reformaatiota. Sata suomalaisuuden vuotta KIrJA rintamamiestalot ovat osa kansamme kulttuurihistoriallista kollektiivista muistia. kuvassa lapsiperheiden asuttamaa tyyppitalokatua sodanjälkeisellä raumalla. 494 sivua. Kirja jakautuu karkean kronologisesti kolmeen päälukuun, joiden alla olevissa temaattisissa kappaleissa käsitellään suomalaisen kulttuurihistorian tekijöitä. KOTIMAA 23 14 .9. Pyhällä Marialla on erityinen merkitys virolaisille, sillä alueen ensimmäinen nimi oli Terra Mariana, Marianmaa, Kun museo avattiin, katsojalla oli mahdollisuus potkaista vitriinin jalustaa, jolloin hologrammina esitetty Neitsyt Maria hajosi sirpaleiksi. Siitä, mitä on nähty, kuultu, koettu, opittu ja jaettu toisten kanssa. Museossa on esillä myös etelävirolainen korkea mänty, johon on kaiverrettu tuhatkunta ristiä. Näytteilleasettajien mukaan potkiminen ja sitä seurannut hajoaminen kuvasivat reformaatiota. Nämä ristipuut sijaitsivat usein hautausmaiden lähellä. kirjan kuvitusta. Kulttuurihistoriaa esittelevä teos on ymmärrettävästi niukka lähde poliittiseen tai taloushistoriaan kytkeytyvissä asioissa. Näkökulmasta riippuen se voi olla paljon tai vähän, olennaista tai lillukanvarsia. Hiekassa lepäävä luuranko ja ristikoru kuvaavat karun kauniilla tavalla ajan ja iankaikkisuuden liittoa. Siitä huolimatta lukijalle tarjottava artikkelikattaus on hyvin edustava. Neitsyt Maria ei enää potkimalla mene sirpaleiksi, mutta kuva hajoaa itsekseen aika ajoin. Joka tapauksessa Maamme. Viimeksi ”Vallaton kansa” tuo lukijan 1960-luvulta 2000-luvun kansainvälistyvään Suomeen. kuvaT: Mari Teinilä Kukrusen emännäksi nimetty nainen oli kuollessaan silloisen mittapuun mukaan iäkäs, noin 45-vuotias. I hmisen, jopa kansakunnan muistot rakentuvat toisista ihmisistä, tapahtumista, esineistä, tunteista ja aistimuksista. Viime vuosikymmenistä analysoidaan muun ohessa ympäristöasioita, mediakulttuurin nousua, presidentti Urho Kekkosen ikonista hahmoa sekä monikielistyvän ja laman jakaman kansakunnan todellisuutta. Jotakin on aina jätettävä pois. www.erm.ee Hiekassa lepäävä luuranko ja ristikoru kuvaavat karun kauniilla tavalla ajan ja iankaikkisuuden liittoa. Kirja koostuu artikkeleista, jotka esittelevät tasavallan ja kansakunnan sadan vuoden tapahtumia, ilmiöitä, tiedettä, taidetta, politiikkaa, niiden merkityksiä ja ihmisiä kulttuurin takana. Neitsyt Marian jalustan potkiminen nostatti syystäkin vastalauseiden myrskyn
Pohdintansa tueksi hän tuo esiin tieteellistä tietoa ja suuria minuuden muutoksia kokeneiden ihmisten omakohtaisia kokemuksia. Toimipisteinä ovat Lieksa, Nurmes ja Joensuu. VIESTINTÄPÄÄLLIKÖN VIRKA Haemme Joensuun ev.lut. PerheUUTISeT. mennessä. 24 KOTIMAA 14 .9. I-leiri 4.–14.7.2018 II-leiri 18.–28.7.2018 Rippikoululeirin päätteeksi järjestetään konfirmaatiomessu. Minästä on moneksi KIrJA Psykoterapeutti, kirjailija Katriina Järvinen käsittelee uudessa kirjassaan minuuden muutoksia yksilön elämänkaaressa. Kirjailija, psykoterapeutti Katriina Järvinen tarkastelee uudessa kirjassaan Saanko esitellä – Monenlaiset minämme minuuden muutoksia yksilön elämänkaaressa. Monen minuus muuttuu matkan varrella huomaamatta niin, että oma entinen itse voi näyttää täysin vieraalta. Järvinen on tullut tunnetuksi kirjastaan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa hän Laura Kolben kanssa käsitteli koulutuksen ja luokkataustan piilotettua, mutta varsin merkitsevää yhteyttä hyvinvointivaltiossa. sosiaalineuvos, toimittaja Toive Tynjälä. Onnittelutili: FI21 4913 1620 0071 26, jonka varat ohjataan diabeetikkojen ja syöpäpotilaiden virkistäytymiseen. Järvinen päätyy kysymään, onko ajatus yhtenäisestä minuudesta tulkintaharha. Osa hänen haastateltavistaan samaistuu tähän kokemukseen. Järvisen henkilökohtaisuuden voisi ajatella jossakin vaiheessa kuulostavan kuluneen toisteiselta, mutta kiinnostavasti hän onnistuu löytämään lapsuuteensa aina uuden, lukijaa koukuttavan näkökulman. Kuva: Jani LauKKanen 80 VUOTTA täytti 10.9. 70 VUOTTA täyttää 18.9. Tarkemmat tiedot: www.joensuunevl.fi/toita Katso tarkempi ilmoitus: www.h-y.fi Herättäjä-Yhdistys hakee pappia Ouluun/Kalajokilaaksoon Aluesihteeriksi tekemään aluetyötä Pohjois-Suomessa, Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla 1.1.2018 alkaen. RIPPIKOULUUN 2018. Myöhemmin Järvisestä tuli kulttuuriantropologian ja sosiaalipsykologian opiskelija, kahden tyttären äiti, kirjailija ja terapeutti. Hakuaika päättyy 25.9.2017 klo 15.00. Enemmistö meistä etsii minuuttaan vähintäänkin jossain elämänvaiheissa, ja useat läpi koko elämänsä. Järvisen tapa kirjoittaa uskonnosta on aito. Odotamme laaja-alaista viestinnän asiantuntemusta, johtamistaitoa, yhteistyökykyä ja kirkollisen kentän tuntemusta. Toisille usko taas edustaa minän muuttumattomuutta ja pysyvyyttä, lapsesta asti säilynyttä ydintä. 221 s. Suomen Lähetysseura järjestää kesällä 2018 kaksi rippikoululeiriä Päiväkummussa Orivedellä. Hakuaika päättyy 29.9.2017 klo 15.00. Emerituspiispa Matti Sihvonen etsii Sortavalan maaseurakunnan historiaa käsittelevään kirjaansa kuvia lukijoilta. Järvisen kirjan luettuaan on aina terapiassa käynyt olo, vaikka ei ole kertonut omasta elämästään sanaakaan. Haastateltavina ovat esimerkiksi sosiaalipsykologian professori Antti Eskola sekä World Vision-kummilapsijärjestön toiminnanjohtaja, aiemmin bisnesmaailmassa uran tehnyt Tiina Antturi. Hakemukset 29.9.2017 mennessä sähköpostilla simo.juntunen@h-y.fi. Järvinen kirjoittaa taitavasti kertoen elämästään tarpeeksi, mutta ei liikaa. Kirjapaja 2017. ANNA-KAISA PITKäNeN Katriina Järvinen: Saanko esitellä – Monenlaiset minämme. Järviselle elämän suurimpia muutoksia on ollut irtautuminen fundamentalistisesta kristinuskon tulkinnasta ja siirtyminen kohti uskoa tutkiskelevaa, akateemista maailmankuvaa. 2 01 7 KOULUTUSTA Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@kotimaa.fi PAIKKOJA AVOINNA Joensuun ev.lut. Luokkaretken jälkeen ilmestyivät kirjat Kaikella kunnioituksella – irtiottoja vanhempien vallasta sekä Tuulikki Pietilän kanssa tehty Vapaa nainen törmää todellisuuteen – tutkimusmatkoja tosielämään. Kirjan punaisena lankana ovat Järvisen omat elämänkokemukset. Rippikouluun 2018. Kuvat palautetaan lähettäjille. Näissä kaikissa teoksissa kuuluu selkeästi tekijän oma elämänkokemus. Siinä ollaan aina matkalla jonnekin sanomatta yhtään valmista totuutta. Valinnoista ilmoitetaan syyskuun lopussa. Tuloksena on avoin, kiinnostava ja keskusteluun kutsuva peili, jossa lukija löytää myös itseensä uusia näkökulmia. seurakuntayhtymässä on avoinna MÄÄRÄAIKAINEN OSA-AIKAINEN PERHENEUVOJAN VIRKA Haemme Joensuun perheasiain neuvottelukeskukseen määräaikaista (kaksi vuotta), osa-aikaista (52 %) perheneuvojaa Pielisen Karjalan alueella tehtävään perheneuvontatyöhön 1.1.2018 alkaen. HENKILÖSTÖPÄÄLLIKÖN VIRKA Haemme Joensuun ev.lut. Hän varttui 1960-luvulla helluntailaisessa työläisperheessä. Henkilöstöpäällikön keskeisiin tehtäviin kuuluvat henkilöstön rekrytointija palkkausasioiden valmistelu, henkilöstöhallinnon raporttien tuottaminen, työterveyspalveluiden ja viranomaisasioiden yhteyshenkilönä toimiminen ja työhyvinvoinnista vastaaminen. Järvinen ei ole edelleenkään varma siitä, onko niiden välille synnytettävissä edes auttavasti yhtenäistä, haurasta kertomusta. Leirin osallistumismaksu on 440€. seurakuntayhtymään henkilöstöpäällikköä vastaamaan seurakuntayhtymän palvelussuhdeasioista, palkkahallinnosta ja työaikaan liittyvistä asioista. Kerta toisensa jälkeen hän palaa lapsuutensa uskonnollisiin ristiriitoihin ja pelkoihin. Haku 17.9. Kuvia Sortavalan kirkosta ja seurakunnallisesta elämästä voi lähettää postitse osoitteeseen Valkeisenkatu 14 A 7, 70600 Kuopio tai sähköisesti osoitteeseen km.sihvonen@ gmail.com. www.suomenlahetysseura.fi/rippikoulut Tiedustelut: Rippikouluja nuorisotyön asiantuntija Jaakko ”Jagr” Niiles jaakko.niiles@suomenlahetysseura.fi / 040 6351157 O mana itsenä olemisen ihanuus on lahja, josta vain osa ihmisistä saa nauttia. Juhlat klo 14 alkaen kotona Ilmajoella, Rengintie 1. Hän myös nivoo omia kokemuksiaan lähihistorian tapahtumiin ja psykologisiin oivalluksiin. Uskonnollisuus on usein minuuden ytimessä, eikä ihmisen jumalasuhde säästy muutoksilta elämän varrella. lukion uskonnon ja psykologian vanhempi lehtori Tauno Salonen Järvenpäässä. seurakuntayhtymään viestintäpäällikköä vastaamaan seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien sisäisestä ja ulkoisesta viestinnästä ja sen kehittämisestä. Hakuaika päättyy 22.9.2017 klo 15.00. Nämä minuudet eivät ole olleet helposti yhteen sovitettavissa. Lisätiedot ja hakeminen:
Juhannuksen tuplanumero 27 5.7. Julkaisuaikataulu Palveluhakemisto joka numerossa alkaen 5.1.12. 3.10. 1.2. Tiedusteluihin vastaa hallintojohtaja Hannu Sarikka, puh. 45 8.11. 9 1.3. klo 18.30 Naisryhmä: Jepuan seurakuntakodissa. Hakemus tulee toimittaa 2.10.2017 klo 12.00 mennessä täyttämällä sähköinen hakulomake osoitteessa www.lahdenseurakuntayhtyma.fi/Avoimet työpaikat tai kirjallisesti osoitteella Lahden seurakuntayhtymä, Kirjaamo, PL 84, Kirkkokatu 5, 15111 Lahti. 26.9. 040 752 0868 www.lyrs.fi LED ulkovalaistusratkaisut pihoille ja hautausmaille. 24 % Ilmoitusvaraukset ja aineistot: edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä Sähköpostitse tilauspalvelut@kotimaa.fi Tilaushinnat Kestotilaus 12 kk 127,00 € Kotimaa-lehti ja digipaketti 12 kk 147,00 € Digipaketti 12 kk 106,80 € Vähintään kuukauden ajaksi tilatta vien sanomatai aikakaus lehtien verokanta on 10. 29.8. 28.3. 20 pe 18.5. Ilmoitushintoihin lisätään arvonlisävero 23 %. 7 16.2. 22.2. 14-15 5.4. 044 719 1206 tai heikki.pelkonen@evl.fi. ronmylly Oronmyllysäätiö sr hakee palvelukseensa Toimitusjohtajaa Tehtävänä on toimia Oronmyllyn lomaja kurssikeskuksen johtajana ja isäntänä. Kokous-, kurssija leiritilat 38 20.9. ke 18.10.2017 Pastori, lausuntataiteilija, kirjailija Aino-Kaarina Mäkisalo esittelee kirjansa ”Saunan lumo ja pyhyys” ydinajatuksia. 6.6. 8.8. Joulun tuplanumero MEDIATIEDOT 2012 Lisäveloitukset Ilmoitusvalmistus 60 e /tunti + alv 23 %. 34 23.8. Lisätietoja antavat khra Lauri Jäntti p. 25-26 21.6. 14.11. % 1.1.2013 lähtien ja digilehden 24 ?%. 040 359 0111. 18 3.5. Kirja & kulttuuri (jaetaan Kirjamessuilla) 44 1.11. 33 16.8. Ti 26.9. 43 25.10. LAHDEN SEURAKUNTAYHTYMÄ Lapinlahden seurakunnassa on haettavana diakonian virka joka täytetään toistaiseksi ja kokoaikaisena 1.1.2018 lukien. 0400 641 894 tai arto.valkeapaa@sana.fi ja Oronmyllysäätiön hallituksen pj Pekka Maaranen puh. 7.11. 1.8. 25.7. 2.5. Kesän tuplanumero 30 26.7. Viran hakuilmoitus kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta www.lahdenseurakunnat.fi/info-ja-asiointi/avoimet-tyopaikat sivustolta. 11.1. 46 15.11. Upeasta luonnostaan tunnettu Kuusamo, messuelämältään rikas ja monipuolinen sekä kehittymishaluinen seurakunta odottaa innolla uutta kanttoria. Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkkinointiin henkilörekisteri lain puitteissa. 22.8. Tilaisuudet alkavat kahvituksella klo 13.00ja jatkuvat alustusten virittäminä keskusteluina klo 13.30-15.00. Café Mikael Mikelintuvassa, Ingegerd Juntunen. Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa24.fi/tyopaikat-ja-virat. 18.1. LAHDEN SEURAKUNTAYHTYMÄ Haemme talouspäällikköä 1.11.2017 alkaen vakinaiseen virkasuhteeseen. 040 5021 439 ja diakonissa Vuokko Väätäinen p. 020 741 6051 www.c2smartlight.com Uusheräyksen Keskusliitto ry www.uusherays.fi p. 8 23.2. 0400 793 441, toimisto@oronmylly.fi ronmylly or on m yl ly .fi Nuorisotyönohjaajan virka Launeen seurakunnassa on haettavana nuorisotyön ohjaajan virka. Kesämenot & kurssit 21 24.5. 9.5. 5.9. Lisätietoja antaa: kirkkoherra Heikki Pelkonen puh. 28.12.11 2 12.1. 21.11. 13 29.3. 3000 kpl 22 31.5. 15.2. 020 754 2000 Faksi 020 754 2343 Sähköpostit: etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Sari Havia 020 754 2284 Jaana Mehtälä 020 754 2309 Myyntija markkinointipäällikkö: Minna Zilliacus 020 754 2361 Ilmoitustrafiikki: Pirjo Teva 020 754 2292 Aineistot: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi (otsikoksi lehden nimi ja julkaisupäivä) Ilmoitushinnat 2,50 e /pmm 1/2 -sivu vaaka 1950 e 1/1 -sivu 3900 e Määräpaikka s. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla. KOTIMAA 25 14 .9. Kuusamon seurakunnassa on uudelleen haettavana I KANTTORIN VIRKA (B-VIRKA) ajalla 14.9.–5.10.2017. 040 676 5164 Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 Ilmoitusmarkkinointi Pirjo Teva 040 680 4057 Minna Zilliacus 040 774 7777 Sähköposti: etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036 Sähköposti: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi viite: ”Kotimaa” Ilmoitushinnat 2,50 € / pmm + alv. Adventti 49 pe 7.12. 40 4.10. 5 oikea alakulma, 2 x 150 mm 825 e Takasivu ½-sivu vaaka 2145 e Takasivu 1/1-sivu 4290 e Nro Ilmestyy Varaus/aineisto Teema/erikoispainokset 1 5.1. Lisätietoja tehtävästä antavat Oronmyllyn määräaikainen tj Arto Valkeapää, puh. Hakuilmoitus on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteissa: www.lapinlahdenseurakunta.fi ja www.ylasavonseurakunnat.fi. 05-755 6650 Fax 05-755 6670 PALVELUHAKEMISTO Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki PL 279, 00181 Helsinki Päätoimittaja: Mari Teinilä Levikki ja lukijamäärä 38.563 kpl (LT 2010) 76.000 lukijaa (KMT Lukija 2011) Ilmoitusmarkkinointi KOTIMAA-YHTIÖT Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki PL 279, 00181 Helsinki Puh. 32 9.8. 19.9. PÄÄKAUPUNKISEUDUN ELÄKETEOLOGIT JA PUOLISOT kokoontuvat Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan Bulevardin seurakuntasalissa, Bulevardi 16, 2.kerros syyskaudella 2017 seuraavasti: ke 20.9.2017 Lähetystyöntekijä Seppo Kalliokoski kertoo Namibiasta rakkaudella Stadin kundista kuninkaan neuvosmieheksi. Hakuaika päättyy 10.10.2017 klo 16. 040 7551 210. 4.1. 4.7. 10 8.3. 17 26.4. 24.10. klo 10-11.30. 23.5. Yhteisvastuu 6 9.2. 14.3. 10.10. 3000 kpl 28-29 12.7. www.sacrum.fi Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat kuten myös Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuun tuotteet. Hakuilmoitus kokonaisuudessaan on luettavissa osoitteessa www.lahdenseurakunnat.fi. 31 2.8. 50 13.12. 18.7. 48 29.11. 42 18.10. ti 4.12. Pääsiäisen tuplanumero 16 19.4. Herättäjäjuhlat, lisäp. 25.4. 28.11. 13.6. Tehtävän vastaanottamisen ajankohdasta sovitaan hakijan kanssa. 3 19.1. 21.3. 51-52 20.12. 41 11.10. 29.2. 37 13.9. Kirkon musiikkijuhlat, Jyväskylä, lisäp. (06) 433 5700 FI44 4747 1020 0016 55 Lähetysyhdistys Rauhan Sana p. 39 27.9. 12 22.3. Edellytämme paikkakunnalle muuttoa ja autamme tarvittaessa asunnon hankinnassa. 044 719 1201, hannu.sarikka@evl.fi. ke 22.11.2017 Päätoimittaja, emerita Reetta Meriläinen alustaa aiheesta: ”Kirkko toimittajan näkökulmasta”. 18.4. Tervetuloa vanhat ja uudet juuri eläkkeelle jääneet keskustelemaan ja tuttuja tapaamaan! www.karjalanevankelinenseura.net PÄIVÄN TUNNUSSANA Tikkupolku 1 49460 Hamina Puh. Matkailu 4 26.1. Hakemukset ja CV:t pyydämme lähettämään 30.9.2017 mennessä osoitteeseen: Oronmyllyn lomaja kurssikeskus / hakemus Oronmyllyntie 250 59310 Särkisalmi Pekka Maaranen hallituksen puheenjohtaja, Oronmyllysäätiö sr Oronmyllysäätiö Oronmyllyn lomaja kurssikeskus Oronmyllyntie 250, 59310 SÄRKISALMI Puh. klo 10 Suomenkielinen messu: Jepuan kirkossa, Mats Edman, Mikaela Lönnqvist. 17.10. Hakuilmoitus nähtävänä kokonaisuudessaan www. 8.2. kuusamonseurakunta.fi.” UUDENKAARLEPYYN SEURAKUNTA Su 17.9. 24 14.6. Koulu ja uskonnonopetus 5 2.2. 08 4639 200 Raamattuaiheisia kursseja Helsingin Raamattukoulu www.helsinginraamattukoulu.fi Teologiset kirjat myy ja ostaa teologinenkirjakauppa.fi Puh. 27.6. 23 7.6. Arvostamme hakijalta: • kristillistä elämänkatsomusta • soveltuvaa koulutusta ja esimieskokemusta • yhteistyökykyä • näkemystä ja kokemusta majoitusja ravitsemusalalta • näkemystä ja kokemusta järjestön tai seurakunnan ylläpitämän kurssikeskuksen ohjelmaja liiketoiminnan kehittämisestä • hengellisen kentän tuntemusta Etsimme tehtävään oma-aloitteista, innovatiivista, ihmisten kanssa hyvin toimeentulevaa, hyvät johtamistaidot omaavaa henkilöä, joka kykenee itsenäisen työskentelyn lisäksi myös verkostoitumaan ja kehittämään toimintaa. 19 10.5. Työhän sisältyy ohjelmatoiminnan suunnittelu, johtaminen ja toteutukseen osallistuminen, vastuullinen taloussuunnittelu ja -seuranta yhdessä säätiön hallituksen kanssa. Pidätämme oikeuden hintojen muutokseen. 47 22.11. 12.12. 7.3. Pyydä tarjous p. 30.5. www.kotimaa-yhtiot.fi www.h-y.fi hy@h-y.fi puh. 11.4. 15.8. Kirjekuoreen merkintä ”Talouspäällikön virka”. Kokous-, kurssija leiritilat 11 15.3. ti 15.5. Hakemukset ensisijaisesti hakuilmoituksen linkin kautta, hakemukset voi toimittaa myös kirjepostina osoitteeseen: Lahden seurakuntayhtymä, Kirjaamo, Kirkkokatu 5, PL 84, 15111 Lahti, kuoreen merkintä ”Launeen nuorisotyönohjaajan virka”. 31.10. 35 30.8. 2 01 7 PAIKKOJA AVOINNA SEURAKUNNAT Ilmoitusmyynti Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi KOKOUKSIA Pe 10.9. 36 6.9. 25.1. 12.9. Virka tulee ottaa vastaan 1.2.2018 alkaen
keskiviikko 20.9. Päätoimittaja Heli Karhumäki, Lapua. Ruotsin kirkon suomalainen seurakuntapiiri täällä Gislavedissa on ollut minulle tärkeä asia alusta lähtien. Ikebana ja kristillinen maailmankatsomus. klo 18.30 Saamelaishäät 1/2. 26 KOTIMAA 14 .9. Todistuspuheenvuorot: Onni Hämäläinen ja luutnantti Kaisu Leino. 10.00 jumalanpalvelus Ilmajoen kirkosta. rukoilen aamuin illoin ja vaikka kävelyllä luonnossa. Esikoulussa oli kaksikielisiä ja suomenkielisiä ryhmiä. Seurakuntapiiri on ollut turvallinen yhteisö, jossa voi olla oma itsensä. Kuuden päivän kuluttua poika soitti ja sanoi, että voisin alkaa syödä taas. Mummo opetti minulle iltarukouksen. Minulle rukous on kuin jonkun kanssa puhumista, kanssakäymistä Jumalan kanssa. Nykyään ei ole suomea puhuvia lapsia ja päiväkoti on monikulttuurinen. Eija Sarpola MInun ruKOuKSEnI rAdI0 & Tv R uotsiin lähdin 1968 vastahakoisesti miehen perässä kaksivuotiaan lapsen kanssa. Maanantai 18.9. jumalanpalvelukset Sunnuntai 17.9. Johdanto-osuuden rukous: Katri Filppu. KAj AAlTO Ruotsinsuomalaisten kirkkopäiviä vietetään 22.–24.9. klo 12.15 Horisontti. Lapsuudenkotini ei ollut erityisesti uskovainen, mutta mielellään vanhempani näkivät, että kävin pyhäkoulussa ja tyttökerhossa. Göteborgissa. klo15.05 Pisara. Ivor Bolton johtaa orkesteria. Pian rukouselämäkin asettui ennalleen. Imatralle jäivät sukulaiset ja työ. Olen kokenut, että rukous toimii, asiat järjestyvät. Rovasti Jouko Ikola, Kuopio. Oppilaitospastori Henri Järvinen. Händelin dramaattinen 3-näytöksinen oratorio. Hankin lastenhoitajan koulutuksen Ruotsissa ja Gislavedin kaupungissa tarjottiin heti töitä, kun suomalaisia lapsia oli paljon. torstai 21.9. Tiedottaja Eva Wäljas, Tampere. Näyttelijä Mikko Bredenberg lukee Joonan kirjaa. klo 10.00 Suodattamaton Möllehave. Lehtori Sari Vatanen, Ortodoksinen kirkko, Joensuu. Hän oli saanut työpaikan. Yle tv1 lauantai 16.9. 2 01 7 MAIjA p. lauantai 16.9. Saarnaa Risto-Pekka Alhainen ja Maija-Liisa Mäki-Kahma. Lapsenlapsi sairastui diabetekseen. Kerran poikani pyysi rukoilemaan työpaikka-asian puolesta. Kului kaksi päivää eikä vastausta tullut. Päärooleissa Christopher Purves, Iestyn Davies ja Lucy Crowe. Miten Jumala voit sallia tällaisen kroonisen sairauden lapselle, kiukuttelin. Luotan lapsellisesti Raamatun sanaan, jossa sanotaan, että anokaa, niin teille annetaan. Maanantai 18.9 klo 18.30 Minä olen muslimi 2/6. Ikävoin vanhempiani ja elämää, joka oli siellä. Glyndebournen oopperan suurmenestys, G. Hän havainnollisti Raamatun tekstiä tekemällä muun muassa ahtaan portin, josta lapsina juuri ja juuri mahduimme menemään. Sarjassa tavataan ruotsalaisia muslimeja, jotka kertovat suhteesta uskontoonsa.. klo 14.00 Yhdeksän virttä muutoksesta: jumalan sana. Maanantai 18.9. tiistai 19.9. Sunnuntai 17.9. Iltahartaus klo 18.50, ehtookellot, lauantaisin klo 18.00. Virsitutkija SuviPäivi Koski, Helsinki. Kirkkoherra Arto Antturi, Helsinki. Perjantai 15.9. Virret: 326:1–3, 475:4, 903, 330:1, 960, 221, 908. Myös koulussa oli uskova opettaja, jonka uskontotunnit olivat eläviä. Toiminnanjohtaja Teuvo V. Meidän papille olen voinut myös aina soittaa ja kertoa huolistani. Siellä voi kertoa tuntemuksistaan ja rukoilla toinen toisensa puolesta. Kappalainen Eija Kalliala, Turku. Kirjailija Maija Paavilainen, Hämeenlinna. Sunnuntai 17.9. Sunnuntai 17.9. (U) Yle teema & Fem Perjantai 15.9. Se vaikutti koko perheen elämään ja oli kova pala minulle, koska huolehdin heistä kovasti. torstai 21.9. Kerran olen pettynyt Jumalaan raskaasti. Perjantai 15.9. Luotan lapsellisesti Raamatun sanaan, jossa sanotaan, että anokaa, niin teille annetaan. kuva: kaj aalto Hartaudet Yle Radio 1 aamuhartaus klo 6.15 ja 7.50. Jumalanpalveluksen johtaa luutnantti Riku Leino. Riikonen, Savonlinna. tiistai 19.9. klo13.30 Händel: Saul. keskiviikko 20.9. Liturgina Maria Siekkinen. Ehtookelloina Sievin kirkon kellot. Nuorisotyönohjaaja Santtu Perkiö, Helsinki. Koska et pidä sanaasi, laitan Raamattuni kaappiin ja lopetan lukemiseni. Lapsia sopeutetaan ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Vaikka olen eläkkeellä, käyn vielä töissä silloin tällöin. Kanttorina Heini Kataja-Kantola. Parin päivän päästä otin taas kirjan esiin ja luin muistaakseni psalmeja, joista haen lohtua, kun olen surullinen. Sarjassa vietetään saamelaisia häitä. Saarnaa kapteeni Maarit Vuollet. Maanantai 18.9. Rukoilen erityisesti lasteni ja lastenlasteni puolesta. Kirkkoherra Aleksej Sjöberg, Ortodoksinen kirkko, Tampere. Musiikissa avustaa Ilmajoen Tuomaskuoro johtajanaan Heini Kataja-Kantola. 11.00 jumalanpalvelus kotkan Pelastusarmeijasta. Vähitellen kuitenkin sopeuduin. Laulut Pelastusarmeijan laulukirjasta nrot: 148, 155, 14, 234, 119, 269. Muut ohjelmat Yle Radio 1 Sunnuntai 17.9. Musiikin johto luutnantti Kaisu Leino sekä Maarit Vuollet ja Pelastusarmeijan Kouvolan osaston ylistysbändi. Tanskalainen pappi ja kirjailija Johannes Möllehave kertoo kuinka hän sai oman elämänhalunsa takaisin kahden aivoinfarktin ja sitä seuranneen syvän depression jälkeen. ”Kanssakäymistä Jumalan kanssa” Eija Sarpola, 70, on Ruotsissa Gislavedissa asuva esikoulunopettaja ja suomalaisen seurakuntapiirin aktiivijäsen. 18.30 Hengellisen musiikin toivekonsertti. lauantai 16.9. Kun asia pitkittyi, koin että minun pitää paastota. F
Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut. Näin voi ajatella omaa paikkaansa etsivä nuori, näin voi sanoa sodan keskeltä pakoon pyrkivä pakolainen. Tekstit: Ps. Se oli ”väärin sammutettu” niin kuin entinen tulipalo. Täytä sydämemme ilolla ja viritä meissä uusi ylistyslaulu. Ilman armoa ei ole myöskään vapautta. Ja hänen kauttaan viesti lähtee tehokkaasti eteenpäin. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. Toinen ehtii alukseen ennen toista, toinen jää rannalle. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Liturginen väri on vihreä. Tämän 38 vuotta väliin pudonneen Jeesus huomasi suuresta kylpylävieraiden joukosta. MATTI sALOMäKI tuomiorovasti Lapua g u n d a m én. Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Sairas vastasi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Iankaikkinen Jumala, anna minun tänä päivänä ensimmäiseksi ajatella Sinua, anna ensimmäiseksi rukoilla Sinua, anna ensimmäiseksi lausua Sinun nimesi, ensimmäiseksi polvistua Sinun eteesi rukouksessa. Yhä uudestaan siinä toistuu kertosäe ”Iäti kestää hänen armonsa”. Sillä hän on elämä ja terveys ja synnittömyys meille synnin kanssa kamppaileville. Ehkä hän näkee joukosta juuri tämän kauimmin apua kaivanneen. 24:14–16, 2. Jeesuksen toiminta selvästi provosoi juutalaisia nousemaan häntä vastaan, sillä näin toimien – parantamisesta huolimatta – hän asetti itsensä käskyjä suuremmaksi ja Jumalan vertaiseksi. KOTIMAA 27 14 .9. Juutalaisissa pitkästä sairaudesta parantunut mies ei herättänyt myötäkiitollisuutta. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. 15. Alttarilla on kaksi kynttilää. M iksi kiitollisimpia ihmisiä ovat usein ne, jotka ovat joutuneet menettämään paljon. Hän, joka on ollut vakavasti sairaana, hän jolta on jouduttu amputoimaan raaja, hän joka on menettänyt läheisen ihmisen, hän joka on ollut vakavassa onnettomuudessa. Täydellisen hyvyytesi ja täydellisen viisautesi tähden, sen rakkauden tähden, jolla ihmiskuntaa rakastat. Vapaus ilman voimavaroja tyhjentyy sisällöstään. Älä enää tee syntiä, sanoi Jeesus myös aviorikoksesta syytetylle naiselle. Joka tapauksessa mies oli odottanut omaa vuoroaan sukupolven ajan. Miten kukaan voisi elää synnitöntä elämää tästä eteenpäin. 9:6–15, Joh. Kor. Miksi Jeesus ottaa vain yhden monista parannettavaksi. Miten kiitollisen mielen voisi löytää elämään jo ennen kuin joutuu kokemaan suuria menetyksiä. Puhdista meidät katkeruudesta, joka on sammuttanut kiitollisuuden. 136:1–9, 25–26, Jes. 65:2–6, 9 tai Ps. Tulevan pyhän psalmi 136 kehottaa kiittämään Herraa, sillä hän on hyvä. Yhä edelleen osa juutalaisista noudattaa näitä nykyaikaan sovellettuja käskyjä ja kieltoja, siksi vaikkapa hissiä ei käytetä tai ruokaa valmisteta sapattina juutalaishotellissa. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Kiitollisuus”. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa. Jos parantuminen sinänsä olikin myönteistä, niin sitä suurempi rikos heidän mielestään oli, että Jeesus paransi ja vieläpä käski kantaa vuodetta sapattina, mikä oli vastoin juutalaisten sapattisäännöksiä. Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.” Mies vastasi heille: ”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.’” Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Sillä hän on elämä ja terveys ja synnittömyys meille synnin kanssa kamppaileville. Tällaista kilpailua ja kamppailua on elämä pienestä lähtien. Kolehti kootaan kirkolliseen työhön suomalaisten parissa ulkomailla ja kansainväliseen diakoniaan Suomen satamissa Suomen Merimieskirkon kautta. Kertomuksen miehen sanat puhuttelevat ja tulevat kohti yhä uusissa tilanteissa: ”Minulla ei ole ketään.., joku toinen ehtii ennen minua..”. Tästä Jeesus haluaa varoittaa. Tästä Jeesus haluaa varoittaa. Siitä aiheesta keskustelu jatkuu seuraavissa jakeissa. Hän kertoi monille, mitä hänelle oli tapahtunut ja kuka sen oli tehnyt. 2 01 7 ensI pyhänä OsuMIA ruKOus 15. John Baillie Rukoile kiittäen, Kirjapaja Tehdä! Tulla joksikin! Minä en halua tulla, minä haluan olla. Sairauttakin pahempi synnin seuraus on se, jos joutuu eroon Vapahtajasta. Virressä sama asia sanotaan: ”Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan.” Siinä meille ihmettelyn ja kiitoksen aihetta! Sairauttakin pahempi synnin seuraus on se, jos joutuu eroon Vapahtajasta. Sinä puhut ajasta joka on ohi kauan sitten, eikä se merkitse yhtään mitään, kaikki tuo että tullaan joksikin ja tehdään ja omistetaan! Tove Jansson Aurinkokaupunki, WSOY elämä on ensisijaisesti resurssikysymys. Mutta se päivä oli sapatti. Kertomuksen loppu herättää kysymyksen synnin ja sairauden yhteydestä. Tuntuu kuin parantuminen olisi vain tahdosta kiinni ja sairaus nähtäisiin synnin seurauksena – ja sitähän se laajasti ymmärrettynä onkin, syntiinlankeemuksen jälkikaikuja. sunnunTAI heLLunTAIsTA Iäti kestää hänen armonsa parantuneesta miehestä tuli tehokas viestin viejä. Ajatuksia herättävät myös Jeesuksen sanat: ”Tahdotko tulla terveeksi.., älä enää tee syntiä…”. 5:1–15. Martti Lindqvist Hyvä elämä, Otava Jumala, kaiken luoja ja antaja. Kertomuksesta ei selviä, oliko uskomus kylpylän parantavasta altaasta vain taikauskoa vai oikeasti Herran enkelin tekosia. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Kiittäkää Herraa! Johanneksen evankeliumi 5: 1–15 Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Elämämme on täynnä ihmeitäsi, mutta me olemme usein liian turtuneita näkemään niitä. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Näinkö tavallinen arkinen elämä turruttaa meidät ja myös kiitollisuuden. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda
Maalla, kaupungissa, lähiössä, omakotitalossa, kerrostalossa. Reitti polveilee Cardiffista Holywelliin. Kristillisessä kaksijakoisuudessa Jumalan tupa tosin olisi isompi. Kirja sisältää lyhyen kuvauksen jokaisesta päivämatkasta ja paljon käytännön tietoa vaelluksen eri puolista. Jumala on urbaani. Vastaväitteet ja kommentit teesiin: toimitus@kotimaa.fi Viikon teesi 41 Re formaatio • 500 vuo tta • umala asuu kaupungissa Isä Meidän asuu taivaassa. Taivas on kasarmi, sillä siellä asuu taivaallinen sotajoukko. Teesit on osoitettu niin kirkolle kuin jokaiselle kristitylle. 19,90 (22,90) 19 90 Pertti Jarla Fingerporin ISO postilla Sisältää aiemmin ilmestyneet Fingerporin heräämisoppaan ja Postillan täydennettynä muilla Fingerporin uskontoaiheisilla stripeillä. Taivas on kristitylle samalla kertaa konkreettinen ja symbolinen. Sekin on hyvä muistaa, että puutarha ei ole villiä luontoa, vaan ihmiskäden – alunperin Jumalan käden – muokkaamaa. 10,90 (13,00) ARKTINEN BANAANI 10 90 Anna-Mari Kaskinen, Miikka Ruokanen (toim.) Sanan aika – Kirkkovuosi 2017–2018 Vuosittain päivittyvä, rakastettu Sanan aika elää mukana kirkkovuodessa ja tarjoaa Raamatun tekstin arkeen ja juhlaan sekä rukouksen kullekin kirkkopyhälle. Hulvattomat legendat, pyhät paikat ja vieraanvaraiset walesilaiset valloittavat vaeltajan. Vanha oivallus tietää, että Raamattu alkaa puutarhasta ja päättyy kaupunkiin. Kristikunnan tie vie maalta asutuskeskuksiin. Yksi kuitenkin on varmaa, taivas ei ole hallaa hönkivän suon reuna. 22,40 (24,90) BOOKS ON DEMAND Matkaristi Kotimainen matkaristi on viimeisteltyä käsityötä. 6,60 (7,80) S ANAN AIKA k irkkovuosi 2017-2018 R aamattua vuoden jokaiselle päivälle SA N A N A IK A 6 60 Birgitta Seppänen Onnellisesti perille – Kävelyn alkeet Santiago de Compostelaan Lähde mukaan innostuneen naisen vaellusmatkalle. Koko 8 x 5,5 x 1 cm. Taivaskaupungin loisto on sukua Edenin puutarhalle. Se ei myöskään ole tunturin laelta avautuva tyhjyys. Ristin voi nostaa pystyyn ja se pysyy magneetin avulla tukevasti paikoillaan molemmissa asennoissa. 020 754 2350 ONNELLISESTI PERILLE EXIT 3.0 cd Uutuuslevy Exitin 30-vuotisen uran kunniaksi. Ruumiin ylösnousemus uskotaan kirjaimellisesti, mutta samalla se on vahva vertauskuva. Sukella valokuviin, tutustu erilaisiin vaeltajiin ja koe caminon ainutlaatuinen henki. 49,00 49 00 22 40 Liisa Seppänen Sadetta ja siunauksia – Pyhiinvaellus Walesissa Liisa Seppänen palaa kelttiläisille poluille, tällä kertaa keväiseen Walesiin. Olli Seppälä. Tuulen pieksämällä rannikolla ja hiljaisissa laaksoissa kuuluu yhä kaikuja pyhästä Davidista kumppaneineen. Onko sillä väliä, missä Jumala asuu. 23,90 (28,90) 23 90 Kotimaa julkaisee vuoden ajan (27.10.2016 – 2.11.2017) jokaisessa numerossaan joka viikko yhden teesin reformaation merkkivuoden ja Lutherin vuonna 1517 naulaamien teesien kunniaksi. 2 01 7 VERKKOKAUPPA: www.sacrum.fi MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Kansallisylpeys koskettaa, vaikka kymrin kieli jää hepreaksi. 28 KOTIMAA 14 .9. Taivaassa on tungosta, siellä on monenlaista väkeä ja ylistyskuoroa. Mikä paikka se on. Vai henkisestä tilastako on kyse. Seuraa päiväreittejä, kevät-kesän hetkiä ja kiinnostu Espanjan halki kulkevan vaelluksen yksinkertaisesta kauneudesta. Paritalo sopisi vahvasti kaksijakoiseen maailmankuvaan, jossa hyvä ja paha olisivat seinänaapureina