heinäkuuta 2016 | hinta: 3,70€ | 111. Sivut 4–6 Anoppia demonisoivat mielikuvat voisi unohtaa, kirjoittaa Riikka Juvonen. Ystävien tapaaminen on pala taivasta maan päällä. sivut 8–9 Avioliittolaki ja avara armo nousivat esille Vantaan herättäjäjuhlilla. vuosikerta | 0043595–16–30 28–29 Pala taivasta Venäjä ei muutu länneksi, vaikka moni niin kuvittelee, sanoo professori Jukka Korpela. Samat kysymykset yhdistävät enemmän kuin vastaukset. . . 14. sivut 12–13 Es K o Jä m s ä
Silpomisia tapahtuu eniten päiväntasaajan pohjoispuolisella Afrikan mantereella sekä Lähi-idässä. Malmivaara ja alttaripalveluksen toimittivat Oulujoen kirkkoherra, rovasti E. Jos tuota kulmaa siirtäisi hieman, kokonaisuus näyttäisi siltä tai tuolta. p. Etiopiassa, jossa kristittyjä on noin 60 prosenttia, naisista silvotaan 74 prosenttia. Niissä on suuntaa ja voimaa. M aailmassa tapahtuu jatkuvasti muutosta parempaan. Unicefin tänä vuonna ilmestyneen raportin varovaisen arvion mukaan maailmassa elää yli 200 miljoonaa silvotuksi joutunutta naista. Esimerkiksi naisten sukupuolielinten silpominen on vähentynyt. 2 KOTIMAA 14 .7. Pimeän keskellä ne kertovat yhteydestä, jonka on kerran taivaassa luvattu tulevan täydeksi. Viisautta on ymmärtää, että yhtä vähän kuin voin muovata pilviä, voin muuttaa toista ihmistä. Silpominen on myös osa suomalaista todellisuutta tänne muualta muuttaneiden ihmisten myötä. Ilmoitus. Somaliassa vastaava luku on 98 prosenttia. Pahimmillaan silpominen johtaa leikkauksen tarpeeseen esimerkiksi silloin, kun silvottu nainen ei enää pysty virtsaamaan tai synnyttämään. Silpomista vastaan Naisten silpominen on yksi tämän ajan suurimpia ihmisoikeusloukkauksia.. 2 01 6 Pääkirjoitus sata vuotta sitten tuhat merkkiä taivaasta mari teinilä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi laina KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Tuottaja Tuija Tiihonen Toimitussihteerit Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu Jussi Rytkönen Olli Seppälä Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Lukijamäärä 58 000 (KMT 2015) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi 14.7.1916 Herättäjäjuhlia vietettiin Haapajärvellä t.k. Ei ole kummaa, että näinä raskaina aikoina, jolloin Ihmisen Pojan päivän lähestymisen merkit entistä selvimpinä näkyvät ympärillämme, kristikansa ja kirkkokunnat kysyvät Herransa edessä, ollaanko kulkemassa yötä vaiko päivää kohti. Silpominen on täsmällisempi termi, sillä toimenpide aiheuttaa vakavia virtsaamiseen tai synnyttämiseen liittyviä vammoja. Kun katselen niitä, ne ovat hetken paikallaan, mutta pian jo pakenevat. Kauneimmillaan pilvet ovat heijastaessaan aamutai ilta-auringon valoa. Yksi tapa on tukea eri järjestöjen, esimerkiksi Suomen Lähetysseuran, työtä naisten silpomista vastaan. Molemmat ovat tarkoitettuja paikalleen. Taivaan liikkeet K esäpilvet ovat erilaisia kuin talven. Puseroita valkosia A. Kumpikin muuttaa muotoaan vain suuremmissa käsissä. AnTTI SIUKOnEn Suomen Pipliaseuran kehittämispäällikkö Nyt kun Britannia on lähdössä EU:sta, menettää englannin kieli yhden voimakkaimman tukijansa. Uskonnollisten johtajien, sekä kristittyjen että muslimien, pitäisi entistä paljon päättäväisemmin vastustaa naisten silpomista omissa yhteisöissään. Suomessa silpominen on rikoslain mukaan rangaistava teko, josta voi saada useiden vuosien vankeusrangaistuksen. Maailmaa voi muuttaa yhä paremmaksi. Lisäksi se tekee seksuaalisesta kanssakäymisestä usein kivuliasta. Kesäpilvistä otan mieleeni mahdollisimman monta. Juhlajumalanpalveluksessa saarnasi Lapuan rovasti W. naisten ulkoisten sukupuolielinten osittaista tai kokonaan poistamista ilman lääketieteellistä syytä kutsutaan harhaanjohtavasti myös ympärileikkaukseksi. Suomalaisille tämä tarkoittaa vahvaa suositusta: monipuolistetaan kieliopintojamme. Joskus haluaisin muovata pilviä. Hiipuvan ja elämää janoavan vierellä yhteys on se, joka merkitsee. Se on rangaistava teko silloinkin, jos Suomessa asuva tyttö viedään operaatioon ulkomaille. Toki on pieniä, heikkoja, yksinäisiäkin. Esimerkiksi Egyptissä, jonka väestöstä 90 prosenttia on muslimeja, 87 prosenttia naisista silvotaan. Lari Kotilainen Suomen Kuvalehdessä 8.7. Ilman tilastojakin voi väittää, että moni näistä naisista kuolee ennen leikkaukseen pääsyä. Aivan kuten ihmisen syntymässä ja kuolemassa, Jumalan kädenjälki piirtyy niissä selvimmin. Kyrklund Kluuvikatu 3. 5. Talven pilvet riippuvat ja vellovat. Tietenkään englantia ei heitetä EU:ssa yli laidan – onhan esimerkiksi Irlanti edelleen osa unionia – mutta lienee selvä, että ranskan ja saksan kaltaiset EU-mittakaavan jättikielet eivät jätä tilaisuutta käyttämättä. Vastasyntynyt saa ympärillään olevat hehkumaan. Päivätyönsä päättäneen vanhuksen iho silittää myös silittäjäänsä. Pesonen ja Karhumäen kansanopiston johtaja Väinö Malmivaara.-Juhlaa suosi erittäin kaunis ilma ja oli kansaa arviolta 7,000–8,000 henkeä. Silpominen koskee suomalaisia myös siksi, että sen vastaista työtä voi tehdä täältä käsin. Luvut ovat kuitenkin yhä musertavia
Kirkkoherra ei kuitenkaan pannut neuvoston kantaa toimeen, ja kolehdit kerättiin Kirkkohallituksen ohjeiden mukaisesti. Palvelun tuottajan Ilkka Kalmanlehdon mukaan syksyllä kerääjiksi on tulossa lukuisa joukko seurakuntia eri puolilta Suomea. – Kovat kommentit aiheuttivat murtumia siihen ohueen kohteliaisuuden ja suvaitsevaisuuden kuoreen, joka suojaa yhteiskuntaamme. Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi maanantaina järjestetyssä paneelikeskustelussa, että ihmisellä on oikeus sellaisiin tehtäviin, joissa hän tuntee olevansa tarpeellinen. Tuomarinvala poistuu tuomioistuimista . Tällä hetkellä seurakunta kerää varoja yksihuoltajaäidin teini-ikäisten poikien sänkyjen hankintaa varten sekä talousvaikeuksiin joutuneiden maanviljelijöiden tukemiseksi. Vapaaehtoistyo. Kallion nykyinen kirkkoherra Teemu Laajasalo toteaa, että asia on hänen mielestään ollut juridisesti ja hallinnollisesti selvä koko prosessin ajan. Myös eroa vastustavien leiri syyllistyi hänen mukaansa jossain määrin samaan. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan Helsingin Kallion seurakuntaneuvoston päätös olla keräämättä kolehteja Kirkkohallituksen yleiskirjeessä määräämille kolehtikohteille oli laiton. Ensi vuoden alusta alkaen kaikki tuomarit antavat vakuutuksen ”kunnian ja omantunnon kautta”. Arkkipiispa Justin Welbyn mielestä Brexit-kampanjassa käytettiin puheenvuoroja, joita on mahdotonta hyväksyä. Hän oli kirkon ensimmäinen johtaja ja Ambo-Kavangon kirkon kirkkohallituksen jäsen 1949–63. heinäkuuta. 2 01 6 uutisviikko KOOnnuT: TuIjA PyhärAnTA Seurakunnat ovat ryhtyneet järjestämään paikalliskeräyksiä diakoniatyön asiakkaiden tukemiseksi. Jatkossa uusien tuomareiden on annettava tuomarinvakuutus, joka on kaikille samanlainen. Eduskunta päätti kesäkuun lopussa poistaa käytöstä nykyisen tuomarinvalan, joka vannotaan ”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”. Suomen Lähetysseuran eläkkeellä ollut lähetysjohtaja, rovasti Alpo Hukka kuoli 4. Tilaisuudessa haluttiin kääntää päälaelleen kuvio, jossa työttömät ja mielenterveyskuntoutujat ovat vaikuttajatapaamisissa mukana vain puheenaiheina. johtava diakoniaviranhaltija Virpi Jukarainen kertoo, että mukaan keräykseen valitaan sellaisia kohteita, joihin avun kohdistaminen muilla keinoin ei onnistu. Arkkipiispa Kari Mäkinen osallistui SuomiAreenassa myös suureen hoivakeskusteluun. KOTIMAA 3 14 .7. Mielekäs paikka on ihmisen oikeus myös silloin, kun voimavarat eivät riitä nyky-yhteiskunnan vaatimuksiin. Siellä hän kehitti nuoren kirkon työtä ja alueen esimiestyötä. Hän olisi täyttänyt syyskuussa sata vuotta. Kansanäänestyksen jälkeen olemme todistaneet sellaista myrkyn ja vihan purskahdusten tulvaa, jota en muista tässä maassa vuosiin, Welby sanoi. Suomen Lähetysseuran lähetysjohtajana hän työskenteli vuosina 1967–1981, minkä jälkeen hän jäi eläkkeelle. Kuvassa lisäksi vasemmalla tutkija Päivi Rissanen (MTKL), johtaja Anne Knaapi (SOSTE), sekä Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen. Kiista sai alkunsa, kun Kallion seurakuntaneuvosto päätti kesäkuussa 2011 vaihtaa kaksi Kirkkohallituksen määräämää kolehtikohdetta, Sley:n ja OPKO:n, itse valitsemiinsa kohteisiin. Iisalmen seurakunta perusti ensimmäiset keräyskohteet sivustolle heinäkuun vaihteessa. fi-palvelun kautta oman keräyksensä ovat aloittaneet Oulun, Tampereen, Kotkan ja Iisalmen seurakunnat. Jo nykyisinkin tuomarin vakuutus on valan vaihtoehto. Sodan jälkeen hänet lähetettiin lähetystyöhön vaimonsa Leena Hukan kanssa Ambomaalle, nykyisen Namibian alueelle. KuvA: EEvA-KAISA HEIKuRA Kirkko keskustelee työstä SuomiAreenassa. Vakuutus on annettava ennen tuomarintehtäviin ryhtymistä ja tuomiovallan käyttämistä virassa. Keskustelun jatkoksi porilaiset työttömät ja mielenterveyskuntoutujat järjestivät yhdessä arkkipiispan kanssa Eriminglen. Paikalliskeräyksillä apua diakonian asiakkaille Keräykseen valitaan kohteita, joihin avun kohdistaminen muilla keinoin ei onnistu. Seurakunnan vs. KHO tuomitsi kolehtien epäämisen laittomaksi Porin SuomiAreenassa on keskusteltu tällä viikolla työstä ja kansalaisjärjestötoiminnasta. rovasti Alpo hukka on kuollut . Paikalliskeräysten kohteet valitsee seurakunnan diakoniatyöntekijöiden tiimi. KHO piti voimassa Helsingin hallinto-oikeuden aiemmin tekemän ratkaisun, jonka mukaan seurakuntaneuvosto ylitti asiassa toimivaltansa. Lakiesityksen perusteluissa sanotaan, että tuomarin tehtävä on maallinen tehtävä, minkä vuoksi uskonnollisesta tuomarinvalasta luovutaan. Seurakuntaneuvosto perusteli päätöstä sillä, etteivät kolehtikohteiksi määrätyt järjestöt hyväksy naispappeutta ja niiden suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin poikkeaa kirkon virallisesta linjasta. Canterburyn arkkipiispa arvosteli EU-eroon johtanutta Brexit-kampanjaa liian kovista puheista Britannian parlamentin ylähuoneessa pitämässään puheessa. – Seurakuntaneuvoston enemmistön kanta on mielestäni nähtävä ennemmin kirkkopoliittisena ja eettisenä kannanottona. Arkkipiispa Welby arvosteli Brexit-puheita . Hukka vihittiin papiksi vuonna 1939
Herättäjäjuhlien kaltaiset suuret tapahtumat eivät olisi mahdollisia ilman suurta vapaaehtoisten eli talkoolaisten joukkoa. HeräTTäJäJuHlAT vAnTAAllA . Ravintolassa joukkomme ei ole aivan nuorta. Erilaisia talkootehtäviä riittää jo juhla-alueen rakentamisvaiheessa. Yhteisö mahdollistaa maailmasta laajemman näköalan, jota yksin ei jaksaisi kantaa, mutta yhteisön kanssa jaksaa. Juhlien aikana eniten talkoolaisia kaivataan juhlaravintolan ja -kahvilan ohella liikenteen ohjauksessa ja kolehdinkeruussa. Muitakin tehtäviä on runsaasti. Erityinen ekoteko tällainen massaruokailu ei ole, sillä massoittain paperilautasia sekä muovisia aterimia ja juomakuppeja päätyy jätteisiin. Tyhjät lämpöastiat ja roskat on kiikutettava pois. Hän tarjosi jalkahierontaa Aholansaari-muistoja vastaan. Heitä tarvittiin Vantaalla nyt noin 1 500 henkeä ja ilmeisesti tähän lukuun myöskin päästiin. Muistelen vuosikymmenien takaisten herättäjäjuhlien ravintoloita ja silloisia todella pitkiä ja hitaita jonoja. Juhlaravintola on suuressa Myyrmäki-hallissa. Missä talkoonuoret ovat, voidaan kysyä. 4 KOTIMAA 14 .7. Raulo lainaa ystäväänsä, jonka mukaan herännäisyys on tapa tehdä arkisesta pyhää, mystisestä arkista, näyttää lohtua surun keskelle ja muistuttaa siitä, että ilon takana on kuolema. 2 01 6 ”I sä sisäkkönä.” Takavuosien menestyskomedian nimi on ensimmäinen ajatukseni, kun puen ylleni juhlaravintolan talkootoimistosta saamani hiukset peittävän suojan ja sinisen essun. TEKSTIT: mARI TEINILÄ KuvAT: ESKo jÄmSÄ Missä talkoonuoret ovat, voidaan kysyä.. Kuorolaisia on paljon. Kolmen päivän aikana jaetaan tuhansia ja tuhansia annoksia. Täällä huolletaan ruumista. Herännäisyys merkitsee hänelle myös yhteisöä, ihmisiä joiden kanssa kokoontua saman asian äärelle. Kun ruokailijoita kertyy jonoksi asti, on ruoan jakajilla kiire. Talkoolaisena linjastolla Körttiläisyyden ytimessä JuHlAvIerAs Myyrmäen urheilukentällä painotettiin sekä kyselevää mieltä että Kristusta. Niistä on tarkoitus koota kirja. Nuoret myyvät körttipastilleja ja juhlapasseja. Ruokalan täydentäjän tehtävä on hakea varastosta annostelijoiden ulottuville lämmintä ruokaa sisältävät lämpöastiat, juomat, juustot, leivät, lautaset, aterimet ja muu tarpeellinen. Tulen synnintuntoon. Syksyllä Raulo muuttaa Oxfordiin tekemään väitöskirjaa evoluutio-biologiasta. Kaiuttimista sinnekin kuuluu juhlakentän seurojen veisuu ja puheet. Mutta missä itse olin 30-vuotiaana pienten lasten isänä, kun talkoisiin olisi pitänyt mennä. Identiteettikriisini ei kuitenkaan kestä kauan. Hyväksyntä ei perustu siihen mihin ja miten uskoo. Ravintolan hälyn vuoksi suuri osa jää kuitenkin tajuamatta eivätkä kiireiset talkoolaiset muutenkaan ennätä keskittyä hengelliseen sanomaan. Tilannetta on tarkkailtava, koska joka hetki jokin laji on jossakin pisteessä loppumassa. Ruokailulinjaston takana on heti siirryttävä reaaliaikaan. Kuulen, että tekijöissä oli ollut vajausta. Mutta jos astioita ruvettaisiin tiskaamaan, tarvittaisiin talkoolaisia vielä paljon enemmän. Kaikesta huomaa, että nykyisin juhlilla käy vähemmän ihmisiä kuin ennen. Oloni on ylipäätään hieman outo. Raulon mukaan körttiläisiä eivät yhdistä samat vastaukset, vaan samansuuntaiset kysymykset. Miksi en hoksannut ajella työkalujen kanssa muutamana iltana paikalle. Aura Raulo oli tuonut herättäjäjuhlille repsahtaneen retronojatuolin
KOTIMAA 5 14 .7. Hietaset ovat kirkkokuorolaisia ja Sirkka Hietanen toimii vapaaehtoistyössä lähetystyön hyväksi. Ensi vuoden Nilsiän herättäjäjuhlille Simojoelta on tilattu kirja aiheesta Mistä löydän sielunlevon ja rauhan Ukko Paavon kammarissa. Hänen mukaansa Siionin virret ovat se, mikä pitää juhlat asiassa. Lapinjärveläiset eläkeläiset Sirkka ja Jorma Hietanen eivät miellä itseään körttiläisiksi vaan perusluterilaisiksi, jotka käyvät mielellään eri juhlilla. – Se, että raja-aitojen sijaan on suvaitsevaisuutta, Iinatti sanoo. JussI RyTKönen . Miksi herätysliikkeiden ja muiden järjestöjen vapaaehtoisuus ei nykyistä juohevammin siirry seurakuntien toimintakulttuuriin. Saa olla monenlainen. Simojoen mukaan savolaisessa herännäisyydessä korostuu se, että ihminen on mitä on, ja sanoo Kristukselle, ole Sinä minun Vapahtajani. Juhlien päätyttyä talkootoimenkuvani muuttuu. Kannelmäen kirkkoherran tehtävästä eläkkeelle aikoinaan jäänyt Pentti Simojoki toteaa, että kun herättäjäjuhlilla puheet kirjoitetaan etukäteen, niin yritystä on usein liikaa, eikä silloin keppi lennä. Yhden koulukunnan mukaan kirkko on jo hukannut varsinkin vapaaehtoiset miehet. Melkein kuin olisi laulujuhlilla, hän jatkaa. On merkillistä, miten nopeasti lyhyen opastuksen työnjohdolta saanut talkoolaisjoukko saa kaiken osiin ja lastattua kuljetuksiin pois. 2 01 6 Onneksi juhlien jätteitä pyritään kierrättämään. Kuva: EsKo JäMsä. Lapualaiset perheneuvoja Leena ja maakuntajohtaja Asko Peltola käyvät herättäjäjuhlilla, jos ovat silloin töistä vapaina. Saan akkuporakoneen ja osallistun iltaan saakka juhlaravintolan pöytien purkamiseen. . Kirkollisten kesätapahtumien talkoolainen ei ehkä ole mikään työn sankari, mutta hänessä ruumiillistuu se ainoa suunta, joka Suomen kirkon toiminnan voi pelastaa. Jos näin on, pitäisikö jo seuraava Suomeen rakennettava kirkko pystyttää osittain talkoolaisten voimin. Ehkä juuri niin joudutaan ja saadaan tehdä. Leena Peltolan mielestä herännäisyydessä voisi olla vieläkin enemmän varaa monenlaisuuteen niin että taustasta, suvusta ja sukunimestä huolimatta voi olla tervetullut juhlille. Kun iso joukko ihmisiä veisaa yhdessä Siionin virsiä, niin veisuu menee tänne, Sirkka Hietanen sanoo sydäntään osoittaen. Asko Peltola määrittelee herännäisyyden avarakatseiseksi armoksi. Simojoki sanoo herännäisyydessä olevan kyse sielun sisäisestä kanssakäymisestä, ihmisen ymmärryksessä ja läsnäolemisessa Kristuksen kanssa. Juhlien merkitys nousee virsistä ja niiden veisaamisesta. Paavo Ruotsalaista paljon tutkinut Simojoki sanoo Ruotsalaista vapaasti lainaten: Harjoita sisällistä kanssakäymistä sen ristiinnaulitun Kristuksen kanssa, joka on aivoissasi ja ymmärryksessäsi. . Sirkka Hietanen työskenteli aikanaan seurakunnan lastenohjaajana ja Jorma Hietanen LVI-alalla. Leena Peltolan mukaan olennaista on hyväksyntä ja armo. Jussi Rytkönen työskenteli talkoolaisena herättäjäjuhlien juhlaravintolassa Myyrmäkihallissa. Körttiläisyydestä heille tulee lähinnä mieleen erityinen tapa veisata. Tänä kesänä he ovat käyneet myös Vihdissä lähetysjuhlilla. Peltoloiden opettajana työskentelevä tytär ja taaperoikäisen Taavin äiti Miina Iinatti sanoo, että hänelle olennaisinta herännäisyydessä on yhteisö, veisuut ja pyhän läsnäolo. Vai riittäisikö talkoolaisia sittenkään kirkon normaalitoiminnan arjessa
Herättäjä-Yhdistyksen vuosikokous Vantaan herättäjäjuhlilla yltyi kiivaaseen mielipiteenvaihtoon Siionin virsien uudistuksesta. Ajankohtaiset teemat ovat usein läsnä myös seurapuheissa. Mainitaan ministeritasolta vaikka Paula Risikko (kok), Hautala sanoo. Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen rohkaisi herännäisiä keskusteluun aiheesta jo kolme vuotta sitten Hengellisen Kuukausilehden pääkirjoituksessa. Yksi liikkeen arvo on siinä, että poliittisilta näkemyksiltään hyvin erilaiset ihmiset mahtuvat samaan seurapenkkiin, Simo Juntunen sanoo. Kun 60-luvulla herännäisalueilta lähdettiin kaupunkeihin, siellä törmättiin vasemmistosävytteiseen eetokseen. . – Mutta mukaan mahtuu myös kriittisiä ääniä, hän lisää. Myös kirkko tulee uudistamaan oman virsikirjansa. Yhdistyksen hallitus päätti vakiinnuttaa hallituksen jäsenten määräksi yhdeksän aiemman 12 sijaan. Päätösseurojen jälkeen juhlakansa osallistui perinteisiin penkkitalkoisiin. 2 01 6 H erättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Hautala ihmettelee, miksei kirkossa ole tuntunut olevan halukkuutta nostaa avioliittolain muutosta keskusteluun, vaikka tarve olisi ilmeinen. – Herännäisyys on lähtöisin maaseutualueilta, joilla kokoomuksen ja keskustan kannatus oli vahvaa. Vuonna 2008 alkanut kokonaisuudistus on nyt loppuvaiheessaan. Juntusen ja Hautalan mukaan Herättäjä-Yhdistyksen jäsenkunnasta löytyy koko poliittinen värisuora. Piispa Kaarlo Kalliala oli yksi pois jääneistä. Tarpeen osoitti Hautalan mielestä esimerkiksi viime kevään kirkolliskokous. KuVa: MiRa STRengell. elokuuta asti. Monet penkkikilometrit ja tuhannet alumiiniset pukit saatiin lyhyessä ajassa pinotuiksi pois kuljetusta varten. Kirkon pitäisi tässä asiassa löytää selkeä menosuunta lakimuutoksen jälkeen, Hautala sanoo. – Uudistukseen on käytetty aikaa ja harkintaa. 6 KOTIMAA 14 .7. Virsistä voi antaa palautetta 15. Asiallista, maltillista ja toisia kunnioittavaa keskustelua tarvitaan. – Tavallaan se kuuluu tähän kahden maan kansalaisuuteen, että yhteiskunnalliset kysymykset ja hengelliset kysymykset ovat samaan aikaan läsnä, Simo Juntunen sanoo. Herännäisen liikkeen poliittinen suuntautuminen on muuttunut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. TuIjA PyHärAnTA SIIOnIn vIrSIuudISTuS MAAlIIn SyKSyllä . Hautalan mukaan keskustelussa pitäisi etsiä rohkeasti uusia näkökulmia. Siinä missä perinteisesti on äänestetty keskustaa ja kokoomusta, nykyään erityisesti kaupunkilaisherännäisten piirissä kannatusta on lisäksi ainakin vasemmistopuolueilla ja vihreillä. Poliittisen kirjon laajeneminen ei heidän mielestään kerro kuitenkaan niinkään herännäisyyden vaan suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta. Erilaiset näkemykset tuodaan esiin, mutta ajattelu näkemysten taustalla jää piiloon. Myyrmäen kirkkoon kokoontuneista 171 äänioikeutetusta 66 oli sitä mieltä, että jäsenistölle pitäisi antaa vielä lisää aikaa ja tilaisuuksia antaa palautetta muutoksista. Tukiainen toi esiin huolta tuttujen sanamuotojen muuttamisesta ja säkeistöjen poistamisesta. Haluamme tarjota siihen omat virtemme herännäisyyden omasta näkökulmasta uudistettuina, Hautala totesi. Virret on tarkoitus hyväksyä hallituksessa syksyllä ja ottaa käyttöön ensi vuoden herättäjäjuhlilla Nilsiässä. Herännäisyyden suhde yhteiskuntaan rakentuu luterilaisen regimenttiopin lähtökohdista, mutta yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumista ei silti varota. Helsingin Sanomat selvitti viime eduskuntavaalien jälkeen kansanedustajien uskonnollisia vakaumuksia ja löysi eduskunnasta yhden körtin, perussuomalaisten Kari Kulmalan. KuVa: TuiJa TiiHOnen Vantaan herättäjäjuhlien kävijämääräksi laskettiin 34 000. Jukka Hautalan mukaan tulos ei vastaa todellisuutta. TuIjA TIIHOnen ”Tasa-arvoisesta avioliittolaista uskallettava keskustella” Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen (vas.) ja puheenjohtaja Jukka Hautala osallistuivat viime perjantaina Herättäjä-Yhdistyksen vuosikokoukseen Vantaan Myyrmäen kirkossa. Uusina hallitukseen äänestettiin Turun kristillisen opiston rehtori Tapani Rantala (139 ääntä), kirjailija Minna Kettunen Lapinlahdelta (128) ja hiippakuntapastori Outi Äärelä Oulusta (108). – Tunnistan sieltä useita henkilöitä, jotka järjestävät kotiseuroja ja toimivat paikallisosastoissa tai puhujina. Jukka Hautala toteaa, että Herättäjä-Yhdistyksen jäsenet ovat vapaita ajattelemaan asiasta niin kuin tahtovat. Uudet virret ovat olleet nähtävissä Herättäjä-Yhdistyksen nettisivuilla toukokuusta lähtien ja niitä on esitelty tilaisuuksissa. Herättäjä-Yhdistyksen puheenjohtaja Jukka Hautala on tyytyväinen, että hankkeen loppu häämöttää. 80-luvulta eteenpäin ympäristökysymykset ovat nousseet liikkeessä tärkeiksi, mikä kertoo siitä, että herännäisnuorisoa on paljon kaupungeissa, Jukka Hautala sanoo. Yhdistys valitsi uudet jäsenet hallitukseensa erovuoroisten tilalle. – Pitäisi osata kuunnella toisia ja pohtia myös omaa näkemystään siltä kannalta, että miten siihen on päätynyt. Myös Simo Juntusen mukaan keskustelu avioliittolain muutoksesta on jäänyt pintapuoliseksi. Uuteen Siionin virsikirjaan tulee yhteensä 250 virttä. Avioliittolain muutos ei ollut esityslistalla, mutta Risto Tuorin aihetta käsitellyt edustaja-aloite poiki 60 puheenvuoroa. Seurapuheissa kannetaan Juntusen mukaan huolta lapsista ja nuorista, ihmisten jaksamisesta arjessa, globaalin oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja ympäristökysymyksistä. Tukiaisen esittelemä 29 jäsenen yritys muuttaa hallituksen päättämiä askelmerkkejä ei saanut riittävää kannatusta äänestyksessä, vaan hallitus etenee kohti virsiuudistuksen hyväksyntää tulevana syksynä. – Kaikki mitä yhteiskunnassa tapahtuu, tapahtuu myös herännäisyyden sisällä. – Yhdistyksen hallitus ei ole ottanut tähän asiaan kantaa, koska se ei sinänsä ole yhdistyksen asia. Sellaisen voisi tarjota esimerkiksi avioliittokäsityksen tarkastelu eksegetiikan ja historian tutkimuksen näkökulmista. Siihen, miten kirkon tulisi menetellä avioliittolain muuttuessa, Herättäjä-Yhdistyksellä ei ole yhteistä kantaa. Simo Juntunen arvioi, että liikkeen piirissä lakimuutokseen suhtaudutaan pääasiassa myönteisesti ja toivotaan, että kirkon avioliittokäsitys vastaisi jatkossakin yhteiskunnan avioliittokäsitystä. Rovasti Heikki O. Puheenaiheeksi ovat nousseet myös monikulttuurisuus, rasismi ja ääri-ilmiöt
Jonkinlaista protektionismia maataloutemme tarvitsisi. Myös koneet olivat yksinkertaisempia. – Yhä suuremmaksi muuttuneilla tiloilla on entistä vähemmän työvoimaa. Tilakoko alkaa Suomessa olla sitä luokkaa, että traktoreiden ja muiden koneiden pitäisi olla isoja ja vahvoja. Investointien kanssa ollaan varovaisia, silti rakennukset, laitteet ja kalusto kuluvat. Suomi ei saisi nuoleskella EU:ta. Maaliskuun traktorimarssilla Helsingissä ja viime viikon OKRA-maatalousnäyttelyssä Oripäässä mukana ollut yrittäjä muistuttaa, että ilman omaa elintarviketuotantoa Suomi on tiukan paikan tullen toisten armoilla. Mutta kotimaisen ruoan kalleus ei ole tuottajan syytä. Sellainen syö meidän kilpailukykyämme. On pohdittava vakavasti, onko tälle työlle enää edellytyksiä. Siksi moni viljelijä käy nykyisin töissä myös ulkopuolella. – En moiti kuluttajaa siitä, että hän ostaa kaupasta halvinta. Suomalainen ruoka on puhdasta ja korkealla moraalilla tuotettua. JUSSI RYTKÖNEN Maitotilallinen Juho Pietilä Loimaalta pakkaa tuorerehun pinkkeihin paaleihin. Miten maitotiloilla tällä hetkellä menee. Navetassasi on 60 lypsävän karja. KOTIMAA 7 14 .7. – Olemme Suomessa sokaistuneet sille tosiasialle, että asiat voisivat olla toisin kuin nyt. Oma poikani saattaa harkita viljelijäksi ryhtymistä. Kun raja Venäjän vastapakotteiden vuoksi meni kiinni ilman ennakkovaroitusta, vienti loppui vuorokaudessa. – Samaan aikaan kotimaassa toteutettiin maataloustukiuudistus, EU:n maitokiintiöitä poistettiin ja moni maa lisäsi tuotantoaan. Esimerkiksi kriisitilanteessa ilman omaa tuotantoa ollaan toisten armoilla. Miten tilanne on muuttunut esimerkiksi 30 vuoden aikana. Paalista menee neljä senttiä Roosa nauha -keräykseen. Miksi Suomessa tarvitaan omaa elintarviketuotantoa. Suomeenkin tuodaan tällä hetkellä aikaisempaa enemmän maitotuotteita ulkomailta. Esimerkiksi suomalaisen kuminan laatu ja määrä on maailman ylivoimaista huippua. – En uskalla sanoa, mistä sitä saisi. Mistä maatalousyrittäjä saa toivoa. – Aina on sanottu, että maataloudessa on tulevaisuus. – Taloudellisesti tällä alalla tultiin rytinällä alas pari vuotta sitten. Vielä 1980-luvulla oli usein tarvittaessa käytettävissä esimerkiksi sisarusapua. – Tilanne on nyt aika järjetön. Uusia vientimarkkinoita voisi olla vaikka Kiinassa, missä on suuria saastuneita maa-aloja. – Leipä on nyt lujassa. Itselläni esimerkiksi on viljelyksessä 170 hehtaaria ja onneksi jopa velimies talon töissä, mutta teen silti rehut kymmenelle muullekin tilalle. Mutta nyt on tilanne se, että ehtiikö kurki kuolla, ennen kuin suo sulaa. On toki valopilkkuja. Uudenvärisen kääremuovin avulla hän osallistuu rintasyövän vastaiseen työhön. Onneksi esimerkiksi Valiolla oli valmiuksia tehdä niistä maitomääristä nopeasti maitojauhetta. Mitä käytännön ongelmia tästä tilanteesta on tuottajille koitunut. Jos maatalous ajettaisiin Suomessa alas, olisi aika urakka tehdä pusikoituneista pelloista jälleen viljelykelpoisia. Tilan tulot ovat pudonneet jopa neljänneksen, tulos jopa nollaan, koska kustannukset kuitenkin ovat nousseet. 2 01 6 ”On pohdittava vakavasti, onko maataloudessa tulevaisuutta” M aitotilallinen Juho Pietilä viljelee laajaa perintötilaa Loimaan peltolakeuksilla. KUva: JUSSI RYTKÖNEN vIIKON hENKIlÖ Ilman omaa elintarviketuotantoa Suomi on tiukan paikan tullen toisten armoilla.
Professori Jukka Korpelan mielestä Venäjää ei voi ymmärtää, jos ei ymmärrä idän ja lännen ajattelutapojen eroja. Ajattelutavan ero niin lännen ja islamin kuin lännen ja Venäjän välillä on johtanut kyvyttömyyteen neuvotella ja sopia asioista. Jos niin tehdään, moskeija muuttuu keskusteluosapuoleksi ja maahanmuuttaja sitoutuu moskeijan alaisuuteen. Nytkin kirkko toteuttaa uskollisesti tehtäväänsä Putinin vallan vahvistajana, Korpela sanoo. Mahtava johtaja on mahtava, eikä hänen tarvitse noudattaa lakia. Maailma tuntuu jakautuvan yhä voimakkaammin. Se on erilainen kuin itämainen tapa hahmottaa maailmaa. Ortodoksiselle kirkollekin muutos on ollut helppo, pitkälti sen vuoksi, että se ei koskaan ole eriytynyt valtiosta eikä maallisista vallanpitäjistä. Hän on lain yläpuolella, eikä sitä aseteta kyseenalaiseksi. – Meidän on vaikea ymmärtää, että sharia vastaa meidän perustuslakiamme. Länsi lähti eriytymään, ja se vain vahvistui 1700-luvulla valistuksen vaikutuksesta, Korpela sanoo. 8 KOTIMAA 14 .7. – Sen vuoksi paluu takaisin Neuvostoliitosta Venäjäksi sujui niin helposti. Viime vuonna Korpela julkaisi kirjan Länsimaisen yhteiskunnan juurilla (Gaudeamus), joka nimettiin vuoden 2015 historiateokseksi. – 1000-luvulle asti tultiin käymäjalkaa niin, että kirkollinen ja maallinen valta olivat sopusoinnussa keskenään. Yhteiskunnallinen lainsäädäntö ei islamilaisissa maissa voi olla sharian vastainen. Se on pitkä juttu. Oliko vallankumouskaan lopulta suuri kulttuurinen muutos. – Itämaisessa ajattelussa syvin totuus ei ole rationaalinen vaan mystinen, Jumalan kätketty totuus. V enäjän presidentti Vladimir Putinin Suomen-vierailu toissa viikolla on monella tasolla merkittävä asia. 2 01 6 KuKA. Niin se vain on, Korpela muistuttaa. Siinä kommunistinen puolue korvasi aateliston. Kun lännessä kehittyi väittelemiseen perustuva sic-et-non-metodi, jossa paras argumentti voittaa, idässä retoriikan merkitys ja luottamus auktoriteetin oikeassa olemiseen säilyi. Miten tässä on päässyt näin käymään. Läntisen ajattelun ääripäätä edustavat ne, jotka haluavat eristää Venäjän kansainvälisestä yhteisöstä, eivätkä katso hyvällä sitä, että Putin ylipäätään vieraili Suomessa. Uskonto muuttui yksityisasiaksi, jolla ei ole yhteiskunnallisessa toiminnassa merkitystä. Riidan seuraukset olivat kauaskantoisia. Se on hankala asetelma, Korpela muistuttaa. – Viranomaisten on keskusteltava suoraan maahanmuuttajien kanssa. Kirjassa hän tarkastelee niitä kehityslinjoja, jotka Rooman valtakunnan muovautumisen seurauksena johtivat idän ja lännen yhteiskunnallisen ja kirkollisen ajattelun eriytymiseen. – Kristillisellä ja islamilaisella maailmalla on yhteiset juuret. Sitä on lännessä vaikea ymmärtää yhteiskunnallisen ajattelun perustana. Samalla valettiin perustus myös lännen maallistumiselle, kun kirkon valta yhteiskunnassa vähitellen heikkeni ja lopulta katosi kokonaan. Tämä selittää, miksi Venäjällä on lähes mahdotonta olla oppositiota. Ortodoksinen kirkko ei koskaan ole irrottautunut samalla tavalla maallisten hallitsijoiden vaikutuksesta ja islamissa uskonto hallitsee maallista yhteiskuntaa. – Putinin Suomen vierailu on hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeä Suomen ja Venäjän kahdenvälinen suhde on. Koraania ei voi asettaa kyseenalaiseksi. Sen merkittävyyttä alleviivaa myös siihen liittyvä ristiriitainen suhtautuminen, joka paljastaa jakolinjat. 1400-luvulla Venäjä kehittyi lännen suuntaan, mutta teki täyskäännöksen 1550-luvulla, kunnes taas 1700-luvulla lännen ihailu etenkin Pietarin yläluokan ja hovin piirissä voimistui. Toisaalla ovat ne, jotka muistuttavat, että Suomi ei maantieteelliselle sijainnilleen mitään voi ja on tärkeä ylläpitää yhteyksiä Venäjään kaikissa olosuhteissa. Ortodokseilla ja islamilla on yhä edelleen hyvin samanlainen käsitys totuudesta. Venäjä ei muutu länneksi, vaikka lännessä monet niin kuvittelevat. Sen vuoksi Suomelle on tärkeä ylläpitää kahdenvälisiä suhteita Venäjään, kuten presidentti Sauli Niinistö tekee. Se vaikuttaa myös toisin päin: vuosikymmeniä lännessä asuneen islamilaisperheen vesa saattaa radikalisoitua esimerkiksi uskonnollisen opetuksen seurauksena, koska hänen on lähes mahdoton omaksua läntistä rationalistista ajattelua. Mukaan ei saa ottaa esimerkiksi moskeijaa. Korpela painottaa, että rationalismi on läntinen ajattelutapa. Korpela toteaa, että tämän perimmäisen totuuskäsityksen seurauksena emme kykene ymmärtämään itämaista maailmankuvaa. – Venäjän rakenteet eivät sovi siihen, että se voisi muuttua meidän ajattelutapamme mukaiseksi oikeusvaltioksi. Maahanmuuttajien ajattelutapa pitää tuntea ja ymmärtää. Se kuuluu uskonnollisen ajattelun piiriin, josta olemme vieraantuneet, Korpela sanoo. • •Jukka Korpela • •Ikä: 59 vuotta • •Perhe: vaimo, kolme poikaa ja yksi tytär, kaksi lastenlasta • •Ammatti: ItäSuomen yliopiston yleisen historian professori • •Kirkko: vihitty ortodoksisen kirkon diakoniksi • •Kirja: Jukka Korpela: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla, Gaudeamus 2015 • •Motto: Mahtaakohan tuo pitää paikkaansa. Kuninkaat nimittivät myös kirkon hallintohenkilöt. Perimmäinen tapa ajatella muuttuu hitaasti. Valtaeliitti käytti asemaansa etuoikeuksien keräämiseen eli sama meno jatkui kuin ennen vallankumousta, vain etuoikeutetut henkilöt vaihtuivat. Venäjä on historiallisesti vaihdellut suuntaansa idän ja lännen välillä. Kahden totuuden kansalainen Venäjä ei muutu länneksi, vaikka lännessä monet niin kuvittelevat.. Kehitys kärjistyi investituurariidaksi, kun vuonna 1059 Rooman kirkolliskokous julisti, että maallisilla johtajilla ei enää ole oikeutta osallistua paavin nimittämiseen, vaan sen tekee kardinaalikollegio. Vaikeutemme ymmärtää Venäjää juontaa läntisen ja itäisen ajattelun eroista, sanoo yleisen historian professori Jukka Korpela. Kirkko ja valtio alkoivat erkaantua lännessä toisistaan. Paavius periytyi käytännössä roomalaisten ylimysperheiden piirissä. Neuvostoliiton luhistumisen jälkeisiä näkemyksiä siitä, että Venäjä muuttuisi länsimaiseksi oikeusvaltioksi ja ehkä jopa kansalaisyhteiskunnaksi, Korpela pitää pikemminkin toiveajatteluna kuin yhteiskunta-analyysinä. Kotouttaminen pitää tehdä niin, että ihmiset tulevat osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Tämä suhde on viime kädessä Suomelle tärkeämpi kuin EU silloin, kun ollaan viho viimeisellä rannalla, Korpela muistuttaa. Juttu on niin pitkä, että se on vaatinut Jukka Korpelalta vuosikymmenten perehtymisen antiikin ja keskiajan historiaan, työskentelyn diplomaattina Kairossa, Moskovassa ja Sofiassa sekä parikymmentä vuotta yleisen historian professorina Itä-Suomen yliopistossa
Niinpä Korpela löysi itsensä opiskelemasta diakoniksi. HeIKKI HAKAlA – Meillä lännessä on itsestämme käsitys niin erinomaisina, emme kykene asettumaan itäisesti ajattelevien asemaan, Jukka Korpela sanoo. – Pidämme venäläisiä argumentteja propagandana tai tietoisena vääristelynä. Tästä seuraavat myös lähipiirin etuoikeudet. Kun Jukka Korpela aikoinaan palasi diplomaattikomennuksiltaan Kairosta, Moskovasta ja Sofiasta, itä oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen, niin syvän, että hän päätti vaihtaa luterilaisuuden ortodoksisuudeksi. Se kuitenkin edellyttää, että he ovat lojaaleja hallitsijalle. Talous ja politiikka kietoutuvat toisiinsa. Mutta jotakin se kertoo Jukka Korpelasta: rationalisti, jolle syvin totuus on mystinen, kätketty Jumala. Ortodoksisessa kirkossa diakonit ovat pääsääntöisesti henkilöitä, joilla varsinainen ammatti on joku aivan muu, joten kyse ei ole ortodoksisen kirkon piirissä poikkeustapauksesta. Hyvä esimerkki tästä on sukulaisten suosiminen, joka lännessä on kriminalisoitu, mutta idässä vallankäytön lähtökohta. Ortodoksisuus kiehtoi Korpelaa niin paljon, että hän on myös ortodoksisen kirkon diakoni. Hallitsijan lähellä olevat saavat taloudellisia etuja, suorastaan omaisuuksia. Metropoliitta Johannes huomasi, että Mikkelin kuorossa on mies, jolle löytyisi käyttöä kirkon vastuunkantajana. Laulutaidolla on merkitystä, sillä diakonilla on ortodoksisessa jumalanpalveluksessa paljon laulettavaa. Minä arvelen, että he ihan oikeasti näkevät maailman sellaisena kuin kertovat sen näkevänsä. Mutta kun meillä lännessä on itsestämme käsitys niin erinomaisina, absoluuttisen hyvinä, emme kykene asettumaan itäisesti ajattelevien asemaan. Ajattelutapa heijastelee hyvin itäistä valtaperinnettä. Moni toimintatapa, jota me länsimaissa pidämme sopimattomana, jopa laittomana, on klaaniyhteiskunnassa luonnollinen tapa toimia. Sinne ei ollut oikein mitään yhteyttä ja tuttavapiirissäni oli paljon ortodokseja, joiden piirissä tunsin viihtyväni. Venäläinen, Putiniin kriittisesti suhtautuva päätoimittaja totesi, että Putin pitää vastustajia vihollisina tai pettureina ja kohtelee heitä sen mukaisesti. Kuilu on aika leveä, Korpela sanoo. Kuva:EsKo JäMsä. Oppositio on yksinkertaisesti loukkaus hallitsijaa kohtaan, Korpela sanoo. Hallitsija kerää lähipiiristään ne, joita hän pitää luotettavimpina. – Olin vieraantunut luterilaisesta kirkosta. 2 01 6 – Oppositio ei toimi Venäjällä sen vuoksi, että väittelykulttuuria ei ole olemassakaan. KOTIMAA 9 14 .7. Kehitys alkoi Mikkelin ortodoksisen seurakunnan kuorosta, jossa Korpela lauloi bassoa. Samalla hän huokaisi kuuluvansa onneksi vihollisiin. Minusta tämä mahdollisuus pitäisi ottaa huomioon
10 KOTIMAA 14 .7. Voisiko pariliitto, homoparinimikkeenä ja yhteiskunnallisena ilmiönä, olla selkeyttävä ratkaisu. Mutta niin se vain tässä kavalassa maailmassa menee, ettei kikkailulla ja sanaleikeillä körtti miksikään muutu. Raamatut + erikieliset Raamatut + Lastenraamatut + Virsikirjat + Korut ja mukit www piplia fi . Ei minusta körttiläisyydessä ole mitään häpeämistä, siis ihan oikean uskovaisen mallina. 2 01 6 . EU:n jäsenvaltiot toinen toisensa jälkeen luovat Jumalan luonnonjärjestystä vähättelevää lainsäädäntöä. Jos on näin hyvä aate, miksi se pitää kieltää?Ja yrittää esittää ihan muuta, mitä oikeasti on. Herättäjä-yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen sai tilaisuuden olla mukana illan pääuutisissa. Suomen Pipliaseura | myynti | myynti piplia fi | www pipliakauppa fi. Kirjoita viestin alkuun Kotimaa Mielipide (muista välilyönti!) ja sen jälkeen vapaasti se, mitä haluat sanoa. Ota kantaa Lähetä tekstiviesti! Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Se on perinteisesti kansankirkon merkittävin, valpas ja rehellinen tiedottaja. On itse asiassa aika kummallista, jos Niilo Räsänen luterilaisen kirkon pappina ja Päivi hengellisten tilaisuuksien maallikkopuhujana eivät voisi ottaa osaa kirkkokuntansa keskusteluun avioliitosta. ` ???t ????. Ehkä se, että sana ”synti” mainittiin uutisoinnissa ja samassa unohdettiin poliitikollakin olevan uskonnonvapaus ja oikeus toimia myös muissa rooleissa. Aidon herätyksen ja elävän usAinoana kansankirkon herätysliikkeistä herännäisyys ilmoittautui homoparien vihkimisen kannattajaksi. Muuten en tietäisi, missä mennään. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Koko Suomen kansa sai kuulla herännäisyyden nykyisestä linjasta. – – Suomessa kaikki kristilliset kirkot ovat tällä hetkellä määritelleet avioliiton miehen ja naisen väliseksi, ja Räsästen kirja jatkaa tällä linjalla. Viestin hinta on 0,90 euroa. Tänään sateenkaarimessut ovat muotia. Ennen vanhaan me kaikki mahduimme yhteen ja samaan jumalanpalvelukseen. Tutustu ja tilaa www.pipliakauppa.. Mikä siitä sitten teki kohu-uutisen. Lähetä tekstiviesti numeroon 13526. Se kertoo avoimesti kaikista kansankirkon piiriin liittyvistä ilmiöistä. Media totuuden julistajana Ainoana kansankirkon herätysliikkeistä herännäisyys ilmoittautui homoparien vihkimisen kannattajaksi. kon mailta kantautuu sydämiä särkenyt viesti: Näillä lakeuksilla ei pilkata Jumalaa! Kotimaa puolestaan ansaitsee totuuden julistajana jakamattoman kiitoksen. Kerro mielipiteesi napakasti, kommentoi tiukasti. ™ 365 + Piplia Mukana matkassa kesän juhlissa! P voimasanoja IPLiA. Sekö on tärkeintä tämän päivän Suomessa. Ollessaan sitoutumattomia niiden sanoma on suorastaan totuuden julistusta. Toimitus pidättää itsellään oikeuden valikoida lehdessä julkaistavat kommentit ja mielipiteet. Viime päivien tapahtumat ovat varsin hämmentäviä. Kulkueessa marssi myös sotilasasuinen merivoimien ylikersantti. Televisio ja lehdistö ovat valppaita tiedottajia. Vantaan herättäjäjuhlien avajaispäivänä tv oli taas valppaana. Enkä olisi tietoinen siitäkään, minkä puolesta milloinkin pitää rukoilla! HeIKKI SAVOLA 87 v. Nasaretilainen saa kertoilla muistakin kaitsemistaan lampaista, meillä ja muualla. Maahanmuuttoko vastaisuudessa huolehtii EU-kansojen väestökehityksestä. Avioliitto on aina ollut miehen ja naisen välinen suhde. Mitähän sotaveteraanien harveneva joukko asiasta arvelee. Olimme tasavertaisina syntisinä Jumalan edessä. Sitäkö varten menneet polvet kirkkonsa rakensivat. Miksi olen Kotimaan kestotilaaja. Ja yrittää esittää ihan muuta, mitä oikeasti on. Kirkon korkein ohje on Raamatussa oleva Jumalan sana. Hannu Kuosmanen 11.7. Jotenkin minua hämmentää tämä körttiläisten – tai ainakin osan – hillitön halu kieltää uskonsa. Se odottelee vain kirkon lopullista päätöstä asian suhteen. rovasti, Kotimaan kestotilaaja, Liperi Kotimaa 24:n blogeista poimittua Tämän kesän ”Räsäs-kohu” saatiin siitä, että Päivi ja Niilo Räsänen julkaisivat avioliittoa ja seksuaalisuutta käsittelevän hengellisen kirjan herätysliikkeensä kesäjuhlilla. Jos on näin hyvä aate, miksi se pitää kieltää. Sari Essayah 9.7. Heinäkuun toisena päivänä televisio esitteli Pride-tapahtumaa Helsingissä. Samaa uskovaisten porukkaa ne ovat edelleen, aina sieltä Ukko-Paavon ajoista alkaen. Rytmikäs huuto ”Tieto lisää nautintoa” tahditti kulkuetta
On mahdollista laatia strategia, joka olisi seurakunnissakin helposti muutettavissa konkreettisiksi toimenpiteiksi. Diakonialle on viime lamassa langennut niiden ihmisten auttaminen, jotka ovat pudonneet yhteiskuntamme turvaverkkojen viimeisestäkin pussinperästä läpi. Elokuvat, sarjakuvat ja tv-sarjat tarjoavat nykypäivänä mitä ihmeellisempiä maailmoja. Seurakuntien tulee olla aloitteellisia siinä, että yhteiskunta ottaa kunnostaakseen ja hoitaakseen kaikki muistomerkit. Jeesus – toisenlainen supersankari Raamatun tarinat ihmetyttivät minua lapsena. Tärkeää ensiapua, joka valitettavasti samalla mahdollistaa sen, ettei julkisen vallan tarvitse puuttua ongelmien taustalla oleviin rakenteisiin. 2 01 6 KOLUMNI Tapio Pajunen M e vanhemmat ihmiset muistamme ajan, jolloin Suomessa oli tavoitteellista sosiaalipolitiikkaa, jonka tavoitteena oli köyhien ja heikkojen elämänlaadun parantaminen. Uskon, että se joskus saadaan valmiiksi, koska sen valmistelijoilla ja päättäjillä on valmius kompromisseihin. On taikavoimia, kyborgeja, puhuvia eläimiä ja vaikka mitä. Kun yhteiskuntamme kylmenee, meidän on muistettava, että Jeesus ei koskaan kääntänyt selkäänsä vähempiosaisille tai yhteisön syrjityille. Miten Jeesus oikein pystyi kaikkiin ihmetekoihinsa. Tarvitaan suunnitelmallisia, rohkeita, ulostuloja konkreettisin uudistusehdotuksin. TApIO pAjUNeN Kirjoittaja on Yhteisvastuun keräysjohtaja. Tämä lehden ilmestyessä yhteiskunnallinen ja kirkollinen eliitti kokoontuu Porin SuomiAreenalle. Kirkon oma SOTE-uudistus Profeetalliselle diakonialle on tilausta juuri nyt kun vailla toivoa on valtava joukko pitkäaikaistyöttömiä, turvapaikanhakijoita, köyhiä eläkeläisiä. Eri puolilla maata maastossa on vuoden 1918 sodan uhrien hautoja. Mikä lienee talouden, vallan ja rakenteiden rooli tässä. ANTTI VANhANeN Lappeenranta herättäjäjuhlat vietettiin enimmäkseen aurinkoisessa säässä Vantaalla 8.?10.7.2016 tunnuksella Kahden maan kansalainen. Diakonian tila on hieman samanlainen kuin suomalaisen sosiaalityön. Kuinka leipä ja kalat riittivät kaikille. Mikäli kirkko kokisi tehtäväkseen vaikuttaa syrjäytymistä aiheuttavien ja ylläpitävien rakenteiden poistamiseen, tulisi diakoniatyöntekijöiden kokemus ja tieto saada kuuluviin. Esimerkiksi Vapaussodan perinneliiton paikallisyhdistykset vaalivat omiaan ja työväenjärjestöt omiaan. Juhlat kokosivat runsaasti juhlavieraita yhteen Jumalan Sanan äärelle. Kirkollakin on oma sote-uudistuksensa, nimeltään diakonaatti. Uhrit olivat kirkon jäseniä riippumatta siitä, kummalla puolella sotaa he olivat. Siltä on puuttunut tavoitteellisuus, jonka avulla pyrittäisiin poistamaan köyhyyttä ja edistämään sosiaalisten mahdollisuuksien toteutumista. Niin ja vielä tuohon Sote-uudistukseen. Eurovetoisuus on leimannut viime vuosien sosiaalipolitiikkaamme. Pitkään väännetyn Sote-uudistuksenkin keskiössä ovat hallinto, rakenteet ja talous. Muistan miten 1980-luvulla meille diakoniaopiskelijoille kerrottiin, että on käynnissä diakonaattiuudistus ja kohta kaikki saadaan kuntoon. KOTIMAA 11 14 .7. Meille aikuisille tekisi hyvää välillä muistaa ne Jeesuksen parhaat supervoimat. Näin saataisiin arvokas työ näkyväksi ja kirkkomme yhteinen ääni kuuluviin. On runsaasti muistomerkkejä, joita valtio eivätkä kunnat hoida. Tai käveli vetten päällä. Uudistus on edelleen niin sanotusti vaiheessa. Merkittäviä huono-osaisten elämänlaatua parantavia päätöksiä ei ole odotettavissa uudistusprosessin ollessa käynnissä. Puuseppä, joka osasi monistaa ruokaa, kalpenee äkkiä avaruuteen lentävälle lihaskimpulle. Toivon, että kirkkohallitus ja tuomiokapitulit ovat tässä asiassa aktiivisia ja ohjeistavia. Voisi siis äkkiseltään tuntua, etteivät Jeesuksen teot ketään ihmetytä. Kirkolla olisi mahdollisuus paljon enempäänkin. Miten Jeesus komensi tuulta. Lapselle nuo ihmeteot olivat suuri hämmästys, jonka avulla tarina Jeesuksesta tuli eläväksi ja mielenkiintoiseksi. Ensi kesänä, jos Jumala suo, pidetään herättäjäjuhlat Nilsiässä 7.–9.7.2017 tunnuksella: Uudistat armollasi. MIIKKA KeRäNeN kirkkovaltuutettu, Tulkaa kaikki/Vihreät, Rovaniemi ensi vuonna vietetään Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlia. Tämä olisi osoitus, että sodan jakolinjat ovat lopullisesti umpeutuneet. Kiitämme lämpimästi kaikkia herättäjäjuhlien palvelutehtäviin ja järjestämiseen osallistuneita kumppaneita, talkoolaisia, Vantaan seurakuntia ja Vantaan kaupunkia hyvästä yhteistyöstä. Tämän tulee tapahtua laajalla rintamalla seurakunnan ruohonjuuresta kirkkohallitukseen asti. Resurssit eivät riitä juuri muuhun kuin välttämättömään ensiapuun. Tehdään paljon ammatillista, arvokasta auttamistyötä. Niitä kerrottiin leireillä ja kerhoissa, usein havainnollistavien kuvien avulla. Innolla odotan, millaisia ulostuloja sieltä saamme. Sitä supervoimaa meidän pitää muistaa itsekin toteuttaa. Hän otti tykönsä ne, jotka kaikki muut hylkäsivät. Sosiaalipoliittisten ratkaisujen keskeisenä tavoitteena näyttää olevan talouskasvu ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Seurakuntien velvollisuutena on viimeistään nyt selvittää ja varmistaa, että kaikki vainajat tulevat hautaan siunatuiksi. Tahdomme kiittää juhlavieraita tuestanne ja esirukouksistanne Herättäjä-Yhdistyksen työn puolesta. Profeetalliselle diakonialle on tilausta juuri nyt kun vailla toivoa on valtava joukko pitkäaikaistyöttömiä, turvapaikanhakijoita, köyhiä eläkeläisiä. Keskeisenä osana strategiaa tulisi olla tulevaisuuteen katsova diakonisen vaikuttamistoiminnan suunnitelma. Siunattua kesää! Herättäjä-Yhdistyksen puolesta jUKKA hAUTALA puheenjohtaja SIMO jUNTUNeN toiminnanjohtaja Kahden maan kansalaiset kiittävät Palvelus vuoden 1918 sodan uhreille. Herra yksin tietää, milloin uudistus saadaan valmiiksi. Se on se supervoima, joka puhuttelee ihmisiä paljon enemmän kuin mikään muu
12 KOTIMAA 14 .7. Mainospätkä kierrättää kulunutta kliseetä puolison äidistä, jonka kanssa ei tulla toimeen. Tervetuloa mökille, anoppi! elevisioruudulla ahdistunut mies pölähtää rautakauppaan ja pyytää saada nähtäväkseen kaupan jokaisen ruuvin, mutterin ja härpäkkeen nettivalikoimaa unohtamatta, jotta aikaa kuluisi niin, ettei hänen tarvitsisi palata enää samalle mökille anopin kanssa. A nopin huono maine lienee jäänne vanhoista agraarikulttuurin ajoista, jolloin miehet määräsivät lähes kaikesta naisten ollessa alakynnessä. 2 01 6 päivi karjalainen. Eikä väistyminen aina tarkoittanut siirtymistä sievään mummolaan kunnioitettuna harmaahapsena vaan syrjäytymistä tontin laidalla kyhjöttävään tönöön nuoren polven armonpalojen varaan, varsinkin jos mummo oli raihnainen ja, niin kuin usein, leski. Kun miniä tuli taloon, vanhaemäntä tiesi joutuvansa pian väistymään. Entisaikojen maalaisyhteisössä ainoastaan koti aittoineen oli naisten valtakuntaa, missä emäntä sai näyttää kyntensä ja päteä. Suomalaisella arkkimammalla on Januksen kasvot, joista toiset kuuluvat pullanpehmeälle isoäidille, toiset hirviöanopille vaikka yksi ja sama mummo on useimmiten perheen tukirenkaan vahvin lenkki. Paha anoppi on junttihuumorigenren vakioteema, johon ei ole pystynyt sen enempää aika, kehitys kuin feminismikään
Sellaista nöyryyttä ei yksikään mies voisi vastustaa! R uut teki työtä käskettyä. Siitä ei mennyt kahta päivää kun jo vietettiin häät. Illalla hän paahtoi jyvät Noomin syödä. Ihmekös tuo jos vallanvaihdoksesta kahden sukupolven välillä syntyi kitkaa. Ennen kuin vanhanemäntä luopui aitan avaimista, hän ehti, jos pani tuulemaan, ottaa luulot pois seuraajaltaan. Samalla uusperheissä tapahtuu rehevöitymistä. Lemminkäisen kuitenkin lähdettyä ovet paukkuen ja kadottua niille teilleen, äiti etsii hänet käsiinsä, haravoi pala palalta ylös Tuonelan joesta, parsii kasaan, sivelee hunajalla terveeksi ja vie takaisin kotiin Kyllikin luokse. Naista demonisoivat anoppimielikuvat voisivat siis lentää romukoppaan. Vuoden kuluttua syntyi vauva jota Noomi sai ryhtyä hoitamaan. Siitä lieto Lemminkäinen jo kohta kotia läksi kanssa armahan emonsa, kera valtavanhempansa. Toisaalta, ydinperheen käsitteen kurouduttua lasten ja vanhempien miniyhteisöksi, yksityisyyden rajat ovat käyneet niin ahtaiksi, että normaali välittäminenkin koetaan joskus tunkeiluna. Naiset kulkivat yhtä jalkaa halki kivisen vuorimaan solia ja joen uomia seuraillen. ”Rangaiskoon minua Jumala nyt ja aina, jos muu kuin kuolema erottaa minut sinusta”, tyttö vakuutti. Siihen liittyvä negatiivinen lataus ei tee oikeutta ihmissuhteelle, joka on lähes yhtä perusemoinen kuin suhde äitiinkin. Voi sitä riemua! Noomi kantoi pientä poikaa ylpeänä pitkin Betlehemin katuja ja kaupungin naiset tanssivat heidän ympärillään ylistäen Jumalaa, joka antoi onnen takaisin sille, joka oli sen menettänyt. Heidän siellä ollessaan Elimelek kuoli ja Noomi jäi leskeksi. Turhanpanttina oleminen nöyryytti miniän perhehierarkian hännille juuri niin kuin oli tarkoituskin. Omassa perhepiirissäni kerrotaan kuinka 1800-luvun puolivälistä hämäläisrustholliin tullut älykäs ja lukenut nuorikko pantiin anopin käskystä viikkokausiksi istumaan ruokasaliin astiakaapin eteen muka perintöhopeita vahtimaan. Ja mikäs siinä, laaja ja kirjava läheisjoukko lisää ihmistuntemusta ja suvaitsevaisuutta. Puolelta öin Boas havahtui siihen, että hänen jalkansa osuivat johonkin pehmeään. S ana anoppi on yksi suomenkielen vanhimmista sanoista. Siihen kuluvat varmaan viimeisetkin lantit, anopin sukanvarsisäästöt ja vanhuudenturva. 2 01 6 RIIKKA JuvOnen Kirjoittaja on kirjailija ja kuvataiteilija. Teos on paitsi eräänlainen pohjolan pietà myös kuvaus suomalaisesta äitimuorista sisukkaimmillaan. Huonosta genrestä huolimatta ainakin lähes kaikilla minun ystävilläni ja tuttavillani vaikuttaa olevan lämpimät välit anoppeihinsa samoin kuin he itse appivanhempina ovat kiintyneet vävyihinsä ja miniöihinsä. Hän oli lasteni mummi, minä hänen lastenlastensa äiti, ja sillä sipuli. Puolison äiti on kelpo vieras kesämökille. Äitien ja isien uusien puolisoiden myötä lapset saavat uusia sisaruksia ja uusia mummeja ja ukkeja ja vanhemmat uusia appia ja anoppeja, jotka hekin saattavat vaihtaa paria. Nyt heitä oli kolme leskeä, joiden Noomi arveli selviytyvän parhaiten hänen vanhalla kotiseudullaan Juudeassa missä sato oli kuulemma ollut taas runsas ja missä Elimelek-vainaan nimissä oli vielä peltotilkku. Kalevalan tarinassa Kyllikki, Saaren kukka ja ison tilan tytär, lähtee komean mutta köyhän kalastajan, Ahti Lemminkäisen, matkaan. Koska oli kevät, ruoho vihersi, laaksojen pohjia peittivät punaisten vuokkojen matot ja lammaspaimenet kantoivat vastasyntyneitä karitsoja olkapäillään. N aista demonisoivat anoppimielikuvat voisivat siis lentää romukoppaan. Heti seuraavana aamuna Ruut pinkaisi pelloille ja ryhtyi kulkemaan viljankorjaajien perässä keräten helmaansa maahan varisseita tähkäpäitä. Puimatantereella Ruutin tuli odottaa yön laskeutumista. Ohoh Ahti poikaseni! Sull on Kyllikki ko´issa, kotinainen korkeampi! Kamala on kaksi naista yhen miehen vuotehella. Poikien naitua paikalliset neidot, Orpanin ja Ruutin, elämä näytti jatkuvan. Hän pitää miniänsä puolia. Ruutin päätä sen sijaan oli mahdotonta kääntää. Kuultuaan, että nainen oli Noomin miniä, joka haki suojaa hänen huomastaan, hän jatkoi tyytyväisenä uniaan. Englantilaisten käyttämä mother-in-law, äiti lain kautta, kuvaa paremmin yhteenliittymää jossa rakkaus ei ole itsestäänselvyys mutta rakennettavissa. Hän on Lemminkäisen äiti, Saaren Kyllikin anoppi. M eidän Kalevalastammekin löytyy supermamma, jonka leijonasydän on paikallaan. Aseman menetys, oma vanheneminen ja tarpeettomaksi muuttumisen pelko, saivat simputtamaan miniää, vaikkei anoppi muuten mikään häijyläinen olisi ollutkaan. Akseli Gallen-Kallelan kansallisromanttisessa maalauksessa vuodelta 1897 hän istuu Tuonelan joen rannalla kuolleen poikansa vierellä ja katsoo kohti taivasta varmana siitä, että voi pelastaa jälkikasvunsa, kunhan vain keinot keksitään. Anopin huono maine lienee jäänne vanhoista agraarikulttuurin ajoista, jolloin miehet määräsivät lähes kaikesta naisten ollessa alakynnessä.. Kun tulisieluiset Kyllikki ja Lemminkäinen sitten myöhemmin riitaantuvat ja Lemminkäinen aikoo jättää vaimonsa hakeakseen Pohjolasta itselleen muka paremman morsiamen, anoppi ymmärtää, että ylpeys on vaarassa rikkoa suuren rakkauden. ”Pidä kuitenkin varasi, ettei Boas näe sinua, ennen kuin on syönyt ja juonut”, ovela anoppi evästi. Välimme säilyivät hyvinä vielä senkin jälkeen kun olin eronnut hänen pojastaan. Niin anoppi ja miniä sinnittelivät päivästä toiseen kunnes Noomi keksi, että rikkaasta Boasista, jonka pelloilla Ruut kulki ja joka oli Noomille kaukaista sukua, tulisi oiva mies Ruutille. Itsekin pidin kovasti nyt jo edesmenneestä kuusamolaisesta anopistani. KOTIMAA 13 14 .7. Mutta siitä viis, äiti rakastaa poikaansa ja on siksi valmis rakastamaan myös tämän mielitiettyä. Tullessaan miehen kotiin hän kokee pettymyksen. Miniän oli, totta vieköön, saatava elämäänsä muutakin sisältöä kuin vanhasta anopista huolehtiminen, Noomi tuumasi ja kehotti Ruutia laittautumaan sieväksi, hieromaan ihoonsa tuoksuöljyä ja hilpaisemaan puimatantereelle missä vietettiin parasta aikaa sadonkorjuujuhlia. Lopulta, pitkän taivuttelun jälkeen Orpan suostui lähtemään kotiinsa. N yt ajat ovat toiset, uusi ja vanha sukupolvi elävät erillään ja eri maailmoissa eikä jokapäiväisessä arjessa tarvitse taistella enää ainakaan aineellisesta reviiristä. N aisten välistä solidaarisuutta on kosolti myös Raamatun tarinassa Noomista ja hänen miniästään Ruutista. N aiset leiriytyivät Noomin ja Elimelekin vanhan asumuksen raunioille. Ei siinä riitaa tarvittu vaan naisten välistä solidaarisuutta, joka tuntui suorastaan pieneltä helmeltä elämän aika ajoin harmaassa kudelmassa. Mutta sitten kuolivat pojatkin. Parhaimmillaan kesämökin pallogrillillä, nykysuomalaisella leirinuotiolla, käy pöhinä monien erilaisten sukulaisten ja bonussukulaisten asettuessa pahvilautasineen samaan piiriin. Tönöpahanen ei vastaa sitä asumisen tasoa mihin Saaren kartanon tytär on tottunut. Puolison äiti on kelpo vieras kesämökille, sillä hänellä on useimmiten tuliaisina sitä, mitä oma rakas miniäni nimittää hyväksi anoppihoodiksi: rohkaisua, kannustusta ja sukupolvelta sukupolvelle siirtyvää elämän tietotaitoa. Betlehemiin tultaessa oli ohranleikkuun aika. Matkalla Juudeaan Noomi tuli kuitenkin ajatelleeksi, ettei miniöillä ollut muukalaisina Betlehemissä odotettavissa muuta kuin ylenkatsetta ja pyysi heitä kääntymään takaisin, mutta kumpikaan ei tahtonut erota anopistaan. Siinä missä miniät saivat huutia, huutia saivat myös niin kutsutut kotivävyt, tyttärien miehet, jotka, jos talossa ei ollut omaa poikaa, asettuivat appivanhempien maatilalle raatamaan kunnes pääsisivät vuorollaan astumaan isännän saappaisiin. Mutta anoppi rientää tulijaa vastaan, koppaa Kyllikin lämpimään tervetuliaissyleilyynsä ja hoputtaa Lemminkäistä korjaamaan ja laajentamaan taloa niin, että tyttö tuntee olonsa kotoisaksi. Juhlijoiden kellahdettua nukkumaan kuka minnekin, hän hiipisi Boasin luo ja käpertyisi vaivihkaa hänen jalkopäähänsä. Noomi oli lähtenyt miehensä Elimelekin ja kahden poikansa kanssa Betlehemistä nälkää pakoon Jordan-joen takaiseen Moabiin
Tuolloinkin esimerkiksi käskyt ja niiden selitykset oli osattava sanasta sanaan. 2 01 6 Monen polven rippikoulu muistot Oma rippikoulu ei unohdu, mutta paljon on muuttunut isovanhempien ajoista. Aliisa kertoi leirin puolivälissä, että riparimuistoihin jäävät niin iltaohjelmat, isosten sketsit ja hauskat aamuherätykset kuin oppimispäiväkirjan täyttäminenkin. Rippikouluun mentiin yleensä koulupäivän jälkeen illalla. – Vaikka tytöt ja pojat kävivät rippikoulun erikseen, niin pääsimme samaan aikaan ripille helatorstaina 17. Osaamista kuulusteltiin muun muassa kinkereillä. Ulkoluvusta elämykselliseen oppimiseen Aliisa Saarikosken paappa Esko Töyli ja isoisoäiti Töylin-mumma Esteri Töyli vertailevat rippikoulukokemuksiaan. Meitä oli samassa ryhmässä Seinäjoen Lyseon poikia parilta luokalta. Suurin osa nuorista oli tullut Päiväkumpuun yksin, ilman ennestään tuttuja kavereita. Pieniä lipsahduksia sattui, vaikka ulkoläksyt oli opeteltu hyvin. Rippikoululaiset osallistuvat toteutukseen muun muassa soittajina, laulajina ja tekstien lukijoina. Keitin yhden talven kotona, ja opettelin Katekismusta ja Raamatun historiaa. Valkoisissa vaatteissa mentiin pappilasta kirkolle. Se oli juhlaa, kun pappilassa leivontapäivänä saatettiin keittiön ohi kulkeville nuorille antaa maistiaisia. Hän on elänyt rippikoulun kehityksessä mukana. Rippikoulua käytiin kaksi viikkoa syksyllä ja kaksi keväällä, tytöt ja pojat vuoroviikoin. Olen ollut Päiväkummussa aiemmin varhaisnuorten leireillä ja vanhemmat siskoni ovat käyneet rippileirinsä siellä. – Kuulusteluissa aloin luetella ensimmäistä käskyä: Minä olen Jumala, sinun Herrasi. Tutustuminen eri puolilta Suomea tulleisiin rippikoulukavereihin sujui vaivattomasti heti alkupäivistä lähtien. – Halusin lisävuoden, että osaisin kaikki asiat hyvin. Kysymykset eivät ole olleet vaikeita, mutta joihinkin on pitänyt pohtia vastausta tarkemmin. Jotkut joutuivat pänttäämään enemmän kuin toiset, mutta kaikki kuitenkin pääsivät rippikoulusta läpi. Vuosien aikana rippikouluopetus on kehittynyt hyvään suuntaan, kun ulkoluvusta on siirrytty elämykselliseen opettamiseen. – Pappeina olivat rovasti Emil Oskar Ojala ja Paavo Malmivaara, kanttorina Oskari Itävaara. – On ollut ihanaa saada illalla rauhoittua riihikirkossa. Rippikouluopetus toteutettiin niin, että pappi kertoi ja oppilaat kuuntelivat. Nuoret Seinäjoelta ja Jämsästä saivat peilata omia kokemuksiaan vuosikymmenten takaisiin. Sisältö oli melko suppea, mitä perusteltiin sillä, että koulussa järjestetään uskonnonopetusta. Hänen muistiinsa ovat jääneet myös rippikoulumatkat polkupyörällä kelirikon pehmentämiä kurateitä pitkin. Ennen eläkkeelle jäämistään Esko Töyli toimi Alahärmän kirkkoherrana kolmisenkymmentä vuotta. Konfirmaatio on tulevana lauantaina leirikeskuksen telttakirkossa. Osallisuus ja elämysten kautta oppiminen kuuluu nykyaikaiseen rippikouluun. Matkaa oli toistakymmentä kilometriä Törnävän pappilaan, jonka renkituvassa opetusta annettiin. Hän muistelee, että ensimmäiset rippileirit pidettiin 1960-luvun lopulla, jolloin hän oli kirkkoherrana Pihlajavedellä. Ohjelmantäyteisten päivien jälkeen Aliisalle oli tärkeää päästä hiljentymään. Aliisan paappa Esko Töyli kävi rippikoulun vuonna 1955. A liisa Saarikoski kävi juuri rippikoulun Päiväkummussa Orivedellä, Suomen Lähetysseuran leirikeskuksessa. Monelle on tullut ihan itku, mutta ei surusta, vaan siitä, kun on niin rauhallinen ja vapaa olo. Hänen isoisänsä Esko Töyli kävi oman rippikoulunsa 1950-luvulla ja mumma Esteri Töyli 1930-luvulla. – Meillä ei ole ollut kuulusteluja, vaan täytämme oppimispäiväkirjaa joka aamu. OuTI RAnTAlA. Toisin oli entisaikoina, jolloin Katekismus opeteltiin kannesta kanteen, ja vielä erestakaasin, kuten Aliisan äidinisänäiti, 97-vuotias Esteri Töyli muistaa. – Leiripaikan valinta oli luontevaa. – Voi sanoa, että olen käynyt oman rippikouluni työni ohella. Papiksi hänet vihittiin vuonna 1967. Pojat ja tytöt kävivät erikseen rippikoulun ja meidät myös konfirmoitiin omissa ryhmissämme. Kerran opetellut asiat ovat pysyneet muistissa läpi elämän. Asiat ovat samat, opetusmenetelmät muuttuneet. Hän päätti aikoinaan varmistaa osaamisensa, ja meni siksi vuotta ikäisiään myöhemmin rippikouluun. Seuraavalla kerralla kuulusteltiin. 14 KOTIMAA 14 .7. kUVA: OUTi RANTAlA Seinäjokelainen Aliisa Saarikoski pääsee ripille ensi lauantaina. toukokuuta 1935. Nuorilla oli mukana omat eväät. – Rippikouluopetus toteutettiin niin, että pappi kertoi ja oppilaat kuuntelivat. Seuraavalla kerralla kuulusteltiin
Isosia ei tuohon aikaan rippileirillä ollut. Välillä istutaan oppitunnilla ja kuunnellaan, mitä sanottavaa rippileirin johtajalla rovasti Werner J. – Oma rippileirini oli lopultakin aika tavanomainen leiri, johon tosin oli porukka valikoitunut enimmäkseen NMKY:n nuorista. Tunnelma oli tiivis ja leirille syntyi aivan omanlainen me-henki. Leirin aikana käytiin kiinnostavia keskusteluja uskoon ja elämään liittyvistä kysymyksistä. Isoset osoittavat esimerkillään, että uskonelämä voi olla nuorekasta ja rentoa. Perheen kesken juotiin kahvit eikä rippilahjojakaan ostettu kuten nykyisin. Yli 30 rippileirillä olevaa pojankoltiaista ui ja pelaa jalkapalloa kymmenen päivän ajan. Kotona juhla jatkui suvun ja ystävien kesken. N MKY:n kesäkoti Helsingin Laajasalossa kesällä 1960. 2 01 6 Sakari Nurmesviita oli rippileirillä vuonna 1960. Parhaita ovat yöuinnit. Elokuun alussa yöt ovat jo pimeitä, joten uinnissa on seikkailun maku. kUVA: PäiVi keToLAiNeN Siihen aikaan ei pidetty kotona suuria juhlia rippilapsille. Vuosi oli 2014. Monen polven rippikoulu muistot Vaari muistaa yöuinnit, tyttärentytär kaverihäät Sakari Nurmesviidan rippileiristä Helsingin Laajasalossa on jo 56 vuotta. Alboja ei käytössä ollut, mutta kaulassa oli rusetti ajan tavan mukaisesti. Niinan mielestä oppitunteja ja vapaa-aikaa oli leirillä sopivasti. Edelleen hän pitää vaimonsa Pirjo Nurmesviidan kanssa isovanhempi-lapsi-leirejä, joten kokemusta leirielämästä on kertynyt kosolti. Poikien joukossa temmelsi myös nykyisin eläkkeellä oleva Jämsän kirkkoherra Sakari Nurmesviita. – Maitokärryllä mentiin saarikirkkoon ja kaikilla oli omat roolinsa häissä. – Lahjaksi toivoin rahaa. Koska kyseessä oli NMKY:n leiri, osallistujat olivat pelkkiä poikia. Aurolalla ja Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen pääsihteerillä Rolf Tiivolalla pojille on. – Tietysti uimme ja pelasimme lentopalloa. Toistaiseksi ratsastusharrastus on pitänyt hänet kuitenkin niin tiiviisti tallilla, ettei hän ole ehtinyt isoseksi leirille. Joukkoon mahtuu leirejä seurakuntien leirikeskuksissa sekä vaellusleirejä Lapissa ja Kanadassa. – Siihen aikaan ei pidetty kotona suuria juhlia rippilapsille. PäIvI KeTOlAInen. – Siihen aikaan leiririppikoulut olivat harvinaisia. Sekä ”Saku-vaari” että tyttärentytär Nina haluavat korostaa isosten tärkeää merkitystä rippileireillä. Tyttärentytär Nina Nurmesviita kävi riparin kaksi vuotta sitten. Vain yksi poika oli halukas sulhasen rooliin, mutta morsiameksi tahtoi kymmenen tyttöä. KOTIMAA 15 14 .7. Kaveriliitosta syntynyt kaveruus säilyi vielä leirin jälkeenkin. Nina leipoi kakut juhlaan omin käsin. Saattaapa joku seikkailija poltella tupakkaakin – tietysti salaa. Rippileirille halusi myös Sakari Nurmesviidan tyttärentytär Nina Nurmesviita. Sainkin niin paljon, että ostin sillä uuden puhelimen. Tyttärentytär Nina Nurmesviita kävi riparin Jämsän Särkisaaressa kaksi vuotta sitten. Ripari pidettiin Jämsän seurakunnan leirikeskuksessa Särkisaaressa, Päijänteen rannalla. Yksi huippuhetki olivat leirillä pidetyt kaverihäät. Arpa suosi Ninaa. Sitten oli juhlat morsiamenryöstöineen ja muine leikkeineen. Ripille pääsy tapahtui NMKY:n juhlasalissa, sillä Helsingin tuomiokirkko oli remontissa. Uskonasiat olivat meille tuttuja ennestään. – Halusin ilman muuta oman seurakunnan leirille, koska kaveritkin menivät sinne. Oman leirinsä jälkeen Nurmesviita on pitänyt papin roolissa suunnilleen 50 rippileiriä. Ninan konfirmaatio oli omassa kotikirkossa. Kun konfirmaatiopäivä koitti, useimmilla pojista oli yllään elämänsä ensimmäinen tumma puku. Ninakin kävi riparin jälkeen isoskoulutuksen. Jöötä pojille piti nuoriso-ohjaaja. Perheen kesken juotiin kahvit eikä rippilahjojakaan ostettu kuten nykyisin. Leirit alkoivat ensin kristillisten järjestöjen piiristä ja levisivät sitten seurakuntiin, hän kertoo
Samalla musiikki niin sanotusti pudotti monen kuulijan silmiltä lasit, joiden läpi liikettä ja sen antia oli siihen asti totuttu tarkastelemaan. Laulu-, kuvaja näyttämötaiteen yhdistyessä joku niistä tavoittaa ihmisen mielen. Herätysliikkeiden ytimessä ovat puheet ja laulut tai virret, joiden kautta liikkeeseen kasvaminen tapahtuu. Teos oli ohjelmistossa yli kymmenen vuoden ajan. Kokkosen oopperaa esitettiin neljänä kesänä 1970-luvun lopulla. Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset -ooppera oli monelle seurakuntaja herätysliikeaktiiville ensimmäinen kosketus oopperataiteeseen. Vasta jos teoksen aihe liittyy suoraan kristityn vaellukseen, ihmiset havahtuvat. Oopperassa puheet vaihtuvat kertomukseen vaivatusta miehestä ja hänen läheisistään, kutsumuksestaan ja sen hinnasta. Paljon ihmisiä vaelsi myös Olavinlinnan silloin vielä varsin tuuliseen katsomoon. Viimeisten kiusausten synnyttämästä oopperaherätyksestä huolimatta oopperataide ei vieläkään saa kristikansaa herkästi liikkeelle. Kesällä 2012 Savonlinnassa esitettiin kokeellinen yhViimeiset kiusaukset sai kristikansan liikkeelle OOpperA Oopperoiden vakiosisältöä ovat ihmiselämän tragediat, eettisesti vaikeat ratkaisut, ahneus, ylpeys ja vallan houkutukset.. 16 KOTIMAA 14 .7. 2 01 6 KrIsTITyn vAellus E llei oopperaesitys saa katsojan ajatuksia ja mielikuvitusta liikkeelle, vika ei ole katsojassa vaan toteutuksessa. Kiusauksia tultiin katsomaan maakuntia myöten ja Helsingin Albertinkadulla silloin sijainneen Kansallisoopperan eteen pysähtyi linja-auto toisensa perään
Mahdolliset muistamiset Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon nuoriso/rauhankasvatustyölle ja Suomessa tehtävälle kehitysvammaistyölle. klo 18. Giuseppe Verdin Otello ja Macbeth, W.A. KOTIMAA 17 14 .7. Juhlan kunniaksi kesäinen messu Kuopion Kallaveden kirkossa 20.7. Ei siis kumma, että monien Jos oopperoita valikoi sen mukaan, ovatko niiden aiheet suoraan uskonnollisia tai kristinuskon kannalta merkittävien ihmisten elämään perustuvia, haaviin ei jää kovin suurta määrää. Israelin kansa Babyloniassa. Siellä tavallinen kansa eli omaa elämäänsä, aatelisto omaansa ja kirkolla oli erittäin suuri valta, oltiin sitten katolisen tai ortodoksisen uskon piirissä. Tämän kesän Savonlinnan oopperajuhlien ohjelmistossa ei ole selkeästi kristillistä teosta. Tuntuu, etteivät he kykene lainkaan käsittämään, mistä vallankumouksen uskontoja kirkkovihassa on kyse. peRheuuTIseT NIMITyKseT 60 VuoTTA täyttää 27.7. kirkkoherrana Valtimolla vuosina 2008–2010 sekä seurakuntapastorina Kaavin (2007–2008) ja Outokummun (2010–2014) seurakunnissa. András Battan laajassa ja arvostetussa hakuteoksessa Ooppera: säveltäjät, teokset, esittäjät on listattu 1600-luvulta lähtien lähes 400 oopperaa. klo 10 alkavassa messussa, jonka jälkeen on seurat Seurakuntalassa. pastori, TM Markus Kontiainen. Sen sijaan katsojat pääsevät tutustumaan ihmisen pahuuden eri ilmenemismuotoihin: mustasukkaisuuteen, panetteluun, vallanhimoon, kateuteen, toisten hyväksikäyttöön, tappamiseen ja kaikenlaiseen väkivaltaan. Viesti Wille 70v. Sen jälkeen kirkkokahvit ja lyhyt kesäkonsertti: Iistsaid Singers + Antti Hyvärinen; Pekka Vienola. Millainen on kirkon ja valtion nykyinen suhde länsimaissa tai niiden ulkopuolella. Richard Strauss: Salome (1905) Uuden testamentin kertomukset Johannes Kastajan teloittamisesta. SuoMen KAnSAlliSooppeRA/ KARi HAKli oopperoiden juonet tuntuvat paikoin omituisilta. Arvonnassa kirjapalkinnon voittivat: Voitto Eloranta Helsingistä, Toive Mustonen Enonkoskelta ja Helena Sillanpää Ruovedeltä. Jaakko Ryhänen ja Riitta-Maija Ahonen lauloivat päärooleja Viimeisissä kiusauksissa vuonna 2005. rovasti osmo Kauppinen Porissa. Nurmeksen seurakunnan kirkkoherrana aloittaa 1.8. Camille Saint-Saëns: Samson ja Dalila (1877). Yhtään suomalaista ei kirjaan mahtunut, joten varmaan suuri määrä muitakin kansallisesti kiinnostavia oopperoita puuttuu joukosta. Hän siirtyy Nurmekseen Rääkkylän kirkkoherran virasta. Arnold Schönberg: Mooses ja Aaron (1932) Säveltäjän vastaus Saksan nousevaan antisemitismiin. Kuopion hiippakunnan emerituspiispa Wille Riekkinen. Teoksen eettinen lähtöasetelma oli kiinnostava hyvän ja pahan kiistellessä näyttämöllä. Giachino Rossini: Mooses Egyptissä (1818) Israelin kansan pako Egyptistä. Vanhana taidemuotona oopperat kantavat mukanaan liki 400 vuoden historiallista painolastia. Mikä hänestä on sellaisen tehnyt. Ranskalainen Francis Poulenc sävelsi sen vuonna 1957 ja sijoitti tapahtumat Ranskan vallankumouksen aikaan pariisilaiseen karmeliittaluostariin. Kontiainen on aiemmin toiminut vt. RAAMATullIsIA OOppeROITA Giuseppe Verdi: Nabucco (1842). Merkkipäivää vietetään perhepiirissä. Tunnetuin osa Heprealaisten orjien kuoro. Merkkipäivää vietetään jo sunnuntaina 24.7. Jos oopperoita valikoi sen mukaan, ovatko niiden aiheet suoraan uskonnollisia tai kristinuskon kannalta merkittävien ihmisten elämään perustuvia, haaviin ei jää kovin suurta määrää. Tästä huolimatta ratkojat olivat täyttäneet ristikon oikein. sIRKKu NysTRöM Juhannusristikon ratkaisu Juhannusristikossa 22.6. Tili: Wille Riekkinen: FI90 5600 0520 5277 58. Juupajoen kappeliseurakunnan kappalainen Sirpa Riihimäki Juupajoella. Ei lahjoja, puheita eikä kukkia. Vaikka se oli uutuusooppera, näytöksissä vilahteli kristillisiltä kesäjuhlilta tuttua väkeä. syvästi uskonnollisista oopperoista koskettavimpia on Karmeliittain tarinoita. Lämpimästi tervetuloa!. Nykyihminen ei kohtaa juuri missään muualla 1700ja 1800-lukujen sääty-yhteiskunnan valta-asetelmia. Mozartin Don Giovanni ja Leoš Janá?ekin Kuolleesta talosta ovat monipuolinen kattaus ihmisen pahuudesta. Sen sijaan oopperoiden vakiosisältöä ovat ihmiselämän tragediat, eettisesti vaikeat ratkaisut, vääriin ihmisiin rakastuminen, suvun etuja ajavat avioliitot sekä ahneus, ylpeys ja vallan houkutukset. Onnea voittajille! 70 VuoTTA täyttää 26.7. Kuulija alkaa pohtia, miten paljon tilanteet ovat muuttuneet 1600-luvulta tähän päivään. 2 01 6 teisöooppera Free Will eli Vapaa tahto. Suurinkvisiittorin ja kuninkaan kiistellessä Don Carlos -oopperassa valtaistuin joutuu alistumaan kirkolle. Tupakkatehtaan kaunis ja itsekeskeinen työntekijä Carmen kiusaa ja pilkkaa miehiä ilokseen. Karmeliittain tarinoita on Suomessa esitetty vain yhden kerran vuonna 1999. Valistunut arvaus voisi olla, että länsimaisen musiikin piirissä syntyneitä oopperoita lienee vähintään 600–700. Sen henkilöihin kuuluivat muun muassa Lucifer, Jeanne d’Arc ja muutama arkkienkeli. Useimmat oopperat perustuvat oman aikansa näytelmiin tai kirjoihin, joita tiivistetään sekä mitaltaan että henkilömääriltään. Ohjelmistoissa edelleen olevista oopperoista valtaosa on sävelletty 100–250 vuotta sitten. Esitetty myös nimellä Mooses ja Faarao. 70 VuoTTA täyttää 21.7. oli virhe: yksi vinkkikuvista esitti metsoa, vaikka kirjaimista muodostui teeri. Sensuuri iski myös helposti teokseen, jos yhteiskunnan valtaapitävät näyttivät joutuvan huonoon valoon. Karmeliitat keskustelevat hyvästä ja huonosta kuolemasta, marttyyriudesta, kuuliaisuudesta ja uskollisuudesta kutsumukselle. Onko Carmen tunteeton nainen, joka oikeasti ei välitäkään miehistä, vaan ainoastaan käyttää heitä hyväkseen. Oopperan tapahtumat löytyvät Tuomarien kirjasta
Onhan juuri Jesaja se profeetta, jonka ennustuksissa kristityt ovat nähneet ennustukset Kristuksesta. Eräänlaisena lukukokemuksellisena sivutuotteena Karjalaisen kirja muistuttaa meitä ylipäätään siitä, että Vanhaa testamenttia pitäisi lukea enemmän. Kirjoittaja käy läpi ”ensimmäisen”, ”toisen” ja ”kolmannen” Jesajan sisältöä, keskittyen erityisesti myös Jesajan kohtiin, jotka ovat tärkeitä kristinuskon teologisen itseymmärryksen ja Vanhan testamentin tulkinnan kannalta. Asiayhteydestä ja sanojasta riippuen citykörtti voi olla joko imarteleva, neutraali tai haukkumanimi. Kirjan harvinainen helmi on suomennos alun perin 100-luvulla eKr. viime vuodet ovat tuoneet seuratupiinkin vienoa, kätkettyä teologista jännitettä raamattuja parisuhdekysymyksissä. Mutta kirkkopoliittinen taistelu on kovaa. Ja sellaisesta ei nykypäivän kristityillekään mitään hyvää seuraa. Elääkseen kirkon ja sen liikkeidenkin on oltava itsekriittisiä ja ajoittain jotakin on uudistettava. Tästä syystä Ihmeellinen neuvonantaja puolustaa hyvin paikkaansa yhtenä yleistajuisena eksegeettisenä ja teologisena puheenvuorona. Miksi. jesajan kirjasta ei suomen kielellä ole olemassa liikaa analyyttista tai kommentoivaa kirjallisuutta. Toinen syy citykörtti-käsitteeseen voisi olla, että herännäisyydessä on siedetty teologisesti ja kirkkopoliittisesti laajempaa mielipiteiden kirjoa kuin joissakin muissa liikkeissä. Sellaisia ovat esimerkiksi ennustukset nuoren naisen raskaaksi tulemisesta, pimeydessä vaeltavasta kansasta, Iisain kannon versosta ja muista keskeisistä profetioista. Jossakin toisessa hengenliikkeessä on ehkä alun alkaen ollut mukana myös voimakkaampi urbaani elementti. Jesaja tihkuu aineistoa, josta kristityt ovat rakentaneet oman uskontulkintansa tukipilareita. Siionin virsien uudistaminenkaan ei kaikkia miellytä. Sen hinta voi olla omaksua teologia, joka ylikorostaa ensimmäisen uskonkappaleen asioita ja etiikkaa. jUssI ryTKönen Kirjan harvinainen helmi on suomennos alun perin 100-luvulla eKr. Urpo Karjalainen: Ihmeellinen neuvonantaja – Jesajan kirjan historia. peräisin olevasta tekstistä Jesajan marttyyrikuolemasta ja hänen taivaaseenastumisestaan. Mutta miksi citykörteistä ylipäätään puhutaan. Jesajan kirja on myös se Vanhan testamentin osa, josta kristitty ja juutalainen saavat aikaan teologisesti syvällisimmät erimielisyydet. Yksi syy körttiläinen-sanan evoluutiolle voi olla se, että herännäisyys oli muinoin talonpoikien liike. Kirjassa harjoitetaan jonkin verran hepreankielisten termien analyysia, mutta lukijan ei silti tarvitse olla teologi. 2 01 6 kolumni jussi rytkönen väITösKIrjAT Citykörttejä ja ajatusrikoksia T e olette ehkä kuulleet sanotuksi, että ne citykörtit ovat sellaisia kirkollisia liberoja. Heränneiden seurapuheissa pohditaan paljon herännäisyyttä itseään. Hyvät esitiedot vaikeasta aiheesta ovat kuitenkin suotavat, sillä kirjoittajan tyyli ei ole kaikkein yksinkertaisin mahdollinen. Uudessa kirjassaan Ihmeellinen neuvonantaja. peräisin olevasta tekstistä Jesajan marttyyrikuolemasta ja hänen taivaaseenastumisestaan. Jesajan kirjan salattu viisaus avautuu. ”Meille, jotka elämme lähes 2500 vuoden päässä näiden muinaisten kirjoittajien omasta elämänhistoriasta, kirjoittajien määrällä ei voi olla kovin suurta merkitystä”, Karjalainen toteaa. Kirjan sivuilla etsitään vastauksia muun muassa siihen, kuka kirjoittaja saattoi olla, missä historiallisessa tilanteessa hän kirjoitti ja miten Jesajaa on tulkittu myöhemmässä kristillisessä traditiossa. Muuten niitä voi uhata kuihtuminen tai koteloituminen. Kirjoittaja keskustelee myös eri-ikäisten akateemisten Jesaja-tutkimusten kanssa, piilottelematta silti omaa analyysiaan. Seurapenkkiin ei uuden ole niin helppo tulla, kuin liikkeen itseymmärryksessä ajatellaan. Ehkä heränneetkin vielä syyttelevät toisiaan kirkkopoliittisista ja teologisista ajatusrikoksista, tai toisaalta luopumisesta aidosta körttinäkemyksestä. Jesajan kirjan historia tämän Vanhan testamentin helmen kanssa käy nyt painiin Urpo Karjalainen. Mutta suolan pitäisi uudistusten jälkeenkin maistua suolaiselta. Voi olla että luen vääriä tekstejä, mutta missä luuraavat lähiöhedbergiläiset, polisrukoilevaiset, cityfemmat ja urbaanilessut. Teoksessa problematisoidaan mielenkiintoisesti eräitä Jesajasta tehtyjä tulkintoja. 240 s. V anhan testamentin tärkeimpiin kirjoihin kuuluu yhtäältä teologiselta anniltaan järeä, toisaalta rakenteeltaan ja sanomaltaan salaperäinen profeetta Jesajan kirja. Herännäisyydessä tajutaan onneksi hyvin, että maailma muuttuu. 18 KOTIMAA 14 .7. Todellisuus on moni-ilmeisempi. Herännäisyyteen voi kohdistua paineita, jotta se voisi säilyttää kirkollisen salonkikelpoisuutensa. Lähitulevaisuus näyttää, pysyykö herännäisyys edelleen vahvasti kirkollisena, avarana ja armollisena, Kristusta tarvitsevien, tuomion tuntoisten syntisten liikkeenä. Mutta sellainen ei enää ole protestia mammonaa vastaan, vaan lain lukemista jo lyödyille. Kirjoittaja lähtee vanhasta eksegeettisestä tosiasiasta, jonka mukaan Jesajan kirjan lopullinen versio koostuu kahdesta tai kolmesta eri osasta, jotka kirjan lopulliset toimittajat ovat liittäneet yhteen. Ehkä heränneetkin vielä syyttelevät toisiaan kirkkopoliittisista ja teologisista ajatusrikoksista, tai toisaalta luopumisesta aidosta körttinäkemyksestä. Ulkopuoliselle tämä voi kertoa myös näkymättömistä raja-aidoista ja sisäpiiriläisyydestä. Kirjan esipuheessa kirjoittaja korostaa sitä, että tämä teos on kirja Jesajan kirjan historiasta. Jesaja käy seitsemässä taivaassa, näkee Marian, Herran syntymän, ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemisen. Teksti on saanut lopullisen muotonsa vasta vuosisatoja myöhemmin. Herättäjä-Yhdistys. Ehkä kaupunkikörttiläisyys on alalaji, jolle ei oikein ole vastinetta muualla kirkon piireissä. Jos Raamatun alkuosaa laiminlyödään, Jeesus Nasaretilaisen sanoma ei enää kiinnity sen alkuperäiseen kontekstiin
Lopussa isä Bernard toteaa: ”On vain erilaisia versioita totuudesta. TuIjA TIIhOnEn nalla millä hyvänsä. Anderssonin kolumnit on ryhmitelty kirjassa kuuteen eri osaan. Tarina etenee vangitsevalla inseuraava Kotimaa-lehti ilmestyy torstaina 28.7. Kirja olisi kaivannut pientä huolellista editointia. Kirja kertoo Akselista, joka kuoli 46 tunnin ikäisenä ja Elinasta, joka eli koko elämänsä kohdussa. Jokainen niistä käsittelee aiheita, joista ruotsalaisessa ja suomalaisessakin yhteiskunnassa on usein vaikea käydä järkevää ja monipuolista keskustelua. Muuten uskon korttitalo on vaarassa romahtaa. KOTIMAA 19 14 .7. Suom. Tästä seuraa, että Andersson kieltäytyy ratsastamasta minkään poliittisen tai muun ismin satulassa. 79s. Asiakaspalvelu 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi www.askellehti.fi Viiltävän terävää – ruotsista ruotsalaisen kirjailijan Lena Anderssonin kirjoittamia romaaneja on suomennettu aikaisemmin. Hänen perheensä noudattaa tarkasti katolisen uskonharjoituksen ulkoisia muotoja. Lena Andersson: Enpä usko. EMIlIA KArhu Uudistunut lehtipisteissä. Suomentaja Jaakko Kankaanpää on tehnyt hienoa työtä. Äidin mielestä hänet on saatava ihmeitä tekevälle lähteelle ja parantumaan hinÄidin mielestä poika on saatava ihmeitä tekevälle lähteelle ja parantumaan hinnalla millä hyvänsä. Siltala. Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta. Jo aivan syntymävalmiin Elinan kohtukuolemaa Teresa Laine-Puhakainen kuvaa riipaisevasti: ”En ollut enää lapseni turva ja suoja. Ja niitä hallitsevat vahvat ihmiset.” Kirja palkittiin Britanniassa viime vuoden parhaana esikoisromaanina. Nyt suomeksi ilmestyy Enpä usko. Kotimaan toimitus toivottaa lukijoille valoisaa sydänkesän aikaa!. Teresa Laine-Puhakainen: Akselin ja Elinan suruvalssi. 2 01 6 Brittiläisen Andrew Michael Hurleyn Hylätty ranta on outo ja kiehtova romaani. Voit tilata Askelen myös kotiisi. Se on uskallettava elää läpi joka solullaan. jussI ryTKönEn tensiivisyydellä ja kolkot yksityiskohdat luovat piinaavan jännitteen. WSOY 2016. Ajatuksia ja kannanottoja. Kertoja on mies, joka on tapahtumahetkellä teini. Poika näkee äidin fanaattisuuden läpi syihin asti. Se kertoo katolisesta seurueesta, joka lähtee pääsiäisenviettoon ränsistyneeseen lomapaikkaan rannikolle. Minusta oli tullut vauvani hauta.” Jokaisen ihmisen suru on äärimmäisen yksilöllinen ja väistämättä myös jollain tavoin itsekäs. 174 s. Siksi tämä kolumnikokoelma kipinöi lukijan hyppysissä viimeiseen sivuun saakka, välillä miellyttäen, toisinaan sopivasti ärsyttäen ja uusia ajatuksiakin kirvoittaen. Biofilos 2015. Virheet eivät kuitenkaan vie päähuomiota. Kirjoittajan analyysi on kautta linjan yllättävää ja varsin itsenäistä. Nämä osat ovat Yhteiskunta, Muuttoliike ja integraatio, Uskonto, Koulu, Ihmiskäsitys sekä Perhe, parisuhde ja sukupuoli. Kirjoittaja näyttää tuntevan katolisen uskonnon perin pohjin, mutta näyttää sen kyynisessä valossa. Perheen toinen poika on mykkä. Onneksi hänen tukenaan matkalla on maalaisjärjellä varustettu pappi, isä Bernard. Syrjäinen rannikkokylä ei toivota tervetulleeksi, vaan on nurjamielinen luontoa myöten. Ajatuksia ja kannanottoja. Vuoroveden voimien rinnalla ihminen on pieni. Kyseessä on eräänlainen pyhiinvaellus ja retriitti, jonka motiiviksi paljastuu ryhmää yhdistävä toive ihmeestä. Jaakko Kankaanpää. Kolkko retriitti KIrjAT ”Minusta tuli vauvani hauta” Vaasalaisen äidin pieni kirja Akselin ja Elinan suruvalssi on hengästyttävän intensiivinen kuvaus kahden vauvan menettämisestä, surun totaalisuudesta ja varovaisista askelista kohti toipumista. Oudot tapahtumat seuraavat toistaan, eikä lukijalle selitetä kaikkea. Jokaisen pääteeman alla on joukko lyhyitä, ajoittain viiltävän teräviä katsauksia erityisiin teemoihin. Kertojanääni on viisas ja kerronta paikoin kauniin runollista, mistä syntyy kiinnostava vastakohtaisuus. Laine-Puhakainen kuvaa kirjassaan rohkeasti myös vihaansa Jumalaa kohtaan. Muuten uskon korttitalo on vaarassa romahtaa. 427 s. Teoksessa on hänen tukholmalaisessa Dagens Nyheter -lehdessä julkaisemiaan kolumneja. Kirjan väkevin anti lienee vertaistuellinen
myönnetyt tutkinnot: Teologian tohtori: Tiina Huhtanen Teologian maisteri: J ohn Andersson, Solomon Dedua, Tiina Eriksson, Tapio Heinilä, Panu Hemminki, Sarastus Hietanen, Mikko Hiltunen, Laura Itävuori, Susanna Karkkola, Kim Katainen, Maaria Keskitalo, Elisa Korhonen, Katja Kosonen, Tiina Leppänen, Petteri Mannermaa, Päivi Marin, Kristian Melander, Laura Nousiainen, Jenni Pakarinen, Jari Palomäki, Jussi Parviainen, Evi Petäjä, Hanna Pitkänen, Pirjo Rantala, Joona Raudaskoski, Tuomas Salmi, Annika Schmidt, Arja Seppänen, Oili Seppänen, Iiris I Simonen, Riina Sjögren, Iiro Summanen, Xana Suominen, Juliana Szarek-Vainikka, Antero Toikka, Minna Tuovinen, Marko Turunen, Samuli Tyni, Elina Törrönen, Ville Vakkuri, Riikka Vitikainen, Raili Vähäsöyrinki. Laulu syntyi Raamatun ajatuksesta: Sydämen hiljaisuudessa Jumala puhuu. – Meillä aikuisilla on suuri vastuu siitä, miten välitämme turvallista kuvaa Jumalasta. PäIVI HäKKInen – Kuuntelen-laululla on myös fyysinen ulottuvuus. Omasta lapsuudestaan hän muistaa kuinka virret On riemu kun saan tulla ja Vieraalla maalla kaukana koskettivat jyhkeydellään. Virsikirjan lisävihkon virsi 922 , Kuuntelen on Mari Torri-Tuomisen ja Annika Koivulan yhteistyössä syntynyt rukouslaulu. Virsihän on osa seurakunnan yhteistä ilmaisua vaikka se samalla koetaan myös henkilökohtaisesti. Kuuntelen-laululla on lisäksi fyysinen ulottuvuus. Se ei ole sama asia kuin musikaalisuus. Musiikin ilo ja lumo on lapselle tärkeää. KuVA: JuKKA GRANSTROM Virsi eletään kaikilla aisteilla 922 Musiikin ilo ja lumo on lapselle tärkeää.. – Vain kahdesta toistettavasta lauseesta muodostuva kappale kätkee sisäänsä ajatuksen, että Jumala ei katoa vaikka on hiljaista. Alun perin laulu on julkaistu Helmeilyä-laulukirjassa. 20 KOTIMAA 14 .7. Ortodoksisessa teologiassa ei suoritettuja tutkintoja toukokuussa. Nuorisoja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto: Oona Häyrinen, Milja Ihalainen, Jonna Lappalainen, Seija Lappalainen, Leila Lauttamus, Janina Mäkelä, Jani Pirhonen, Anniina Santamäki, Rasmus Tiihonen, Markus Viinikainen, Iida Viljakainen, Nea Väisänen. Kyse on rytmistä ja liikkeestä. Teologian kandidaatti: Helena Häkkinen, Joensuu, Kari-Antti Kitunen, Joensuu, Jussi Savolainen, Joensuu, Benjamin Värre, Joensuu. – Usein ajattelemme, että lasten virren täytyy olla erityisen yksinkertainen. Lapsuuden hengellisistä lauluista ja siitä, miten puhumme uskosta, voi tulla koko elämää kannattelevia asioita. Teologian kandidaatti: Veikko Ahonen, Tuulimaria Bützow, Aino-Maija Eronen, Kari Forsström, Esther Guilland, Ville Halkosaari, Hanna Hallikas, Maiju Halmela, Joonas Haverinen, Paavo Huotari, Ossi Hyvärinen, Matti Isohanni, Kirsi-Marja Isotalo, Sauli Jäntti, Tanja Jääskeläinen, Petja-Anttoni Kallonen, Katariina Kaski, Eveliina Keinänen, Mikko Kivimäki, Karoliina Korhonen, Lucifer Kosonen, Matti Kotajärvi, Kristiina Kurtén, Aino Laine, Kaija Laitanen, Erkki Lampinen, Samuli Lehtola, Tarja Lehtonen, Roope Liljanto, Lasse Lindberg, Katri Malmi, Lotta Merisaari, Mari Metso, Ari Minadis, Eveliina Moilanen, Tero Moilanen, Anna-Katariina Mykrä-Siljander, Carolina Nystén, Anne Nåhls, Antti Ojanen, Anna Paatero, Virpi Palviainen, Sanna Parkkinen, Juhani Pikkarainen, Juho Puhto, Miia Raninen, Sasu Rauhala, Aleksi Riikonen, Miika Räsänen, Kukka Salmiovirta, Olli Saukko, Janne Simojoki, Kirsi Simpanen, Erika Stigell, Annika Takkula, Niilo Toivonen, Jannimaija Tuomala, Antti Vanhoja, Hanna Vapaavuori, Ville Verkkonen, Markus Ylimaa Seurakuntaopistossa ammatillisen perustutkinnon keväällä 2016 suorittaneet: Järvenpään kampus/ Nuorisoja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto, nuorisoja vapaa-ajan ohjaaja: Petronella Hannus, Aino Hietanen, Noora Huikko, Eetu Huovilainen, Henna Imponen, Ronja Inkinen, Robert Jussila, Lauri Kanerva, Niko Karkkonen, Markus Koski, Mila Kotala, Niko Koukkari, Elisa Lautala, Mari Lehmuskanta, Nita Lehtonen, Matilda Lepistö, Vili Lindqvist, Krista Lintumäki, Maxie Madisson, Juuso Manninen, Iida Metso, Tuuli Nurmi, Toni Oksanen, Tuomas Pitkänen, Joona Pulkkinen, Carolina Ratilainen, Anni Reini, Sonja Rönkä, Sara Saarelainen, Mikaela Salmi, Joni Siik, Suvi Sivén, Väinö Särkimäki, Talvikki Tanskanen, Helmi Tähtinen, Heikki Törrönen, Elizabeth Wolff, Jani Väisänen, Niklas Väyliö, Kari Åkerlund. Pieksämäen kampus/ Lapsija perhetyön perustutkinto, lastenohjaaja: Essi Aimasmäki, Mervi Asikainen, Helena Gråsten, Pirita Hiltunen, Jenna Hyvärinen, Jenna Hämäläinen, Nita Hämäläinen, Irja Härö-Piipponen, Riitta Hölttä, Kati Ihalainen, Pirkko Immonen, Tia-Maria Iskanius, Heli Junkkarinen, Sanna Kauhanen, Iida Kolehmainen, Eija Korhonen, Krista Korhonen, Marika Koskinen, Sini-Kirsi Kraft, Enni Kuikka, Marja Kärki, Anu Lahti, Albina Laitinen, Heidi Lampinen, Johanna Moilanen, Outi Montonen, Jenni Nissinen, Salla-Maari Nousiainen, Henna Ouni, Jenni Paasonen, Laura Partanen, Mari Piispanen, Virpi Puranen, Jessica Putkonen, Hanna-Kaisa Rantakokko, Satu Reinikainen, Roosa Rouhiainen, Noora Taari, Jari Tiikkainen, Helen Toodo, Anne Turunen, Eine Turunen, Riitta Töyräs, Krista Vauhkonen, Nea Vehviläinen, Viivi Venäläinen, Laura Wright. Torri-Tuominen kuvailee laulua eräällä tavalla tyhjäksi, jonka hiljaisuuteen voi peittää koko elämänsä. Jostain mikä on kaikin aistein koettavissa riippumatta musikaalisesta lahjakkuudesta, Torri-Tuominen avaa työnsä peruskäsitettä. Sitä voi käyttää sylittelyja rauhoittumislauluna vauvankin kanssa. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 20.6. 2016 suoritetut tutkinnot: Läntinen teologia/filosofinen tiedekunta Teologian maisteri: Miia Gabel, Kuopio, Atte Hokkanen, Joensuu, Kirsi Hukka, Kitee, Laura Kemppainen, Joensuu, Anu Lehto-Korhonen, Kuopio, Ari Mäkelä, Joensuu, Tuomo Niemelä, Oulu. SLK:n kouluttajana työskentelevä Torri-Tuominen kertoo, että virsiä saattaa karata ilmoille pitkin päivää. Työssään lasten hengellisten laulujen parissa Torri-Tuominen on oivaltanut, että virressä täytyy säilyttää tietty mysteeri. Sitä voi käyttää sylittelyja rauhoittumislauluna vauvankin kanssa, Mari Torri-Tuominen kertoo. – Rukous voi olla äänekästä, mutta tämä laulu ohjaa yhteiseen sydämen rukoukseen. 2 01 6 VIrren TeKIjä TuTKInnOT Itä-Suomen yliopistossa 1.–31.5. – Esimerkiksi virret antavat lapselle mahdollisuuden omaksua kirkon hengellistä perintöä. – Kanttorivuosilta jäi tavaksi pitää virsikirjaa aina mukana, hän nauraa. Jaakkiman kampus/ Lapsija perhetyön perustutkinto, lastenohjaaja: Maria Hänninen, Tarja Idman, Maria Kallioranta, Miila Kerminen, Marjo Lahikainen, Laura Lyijynen, Hanna Parkkima, Piia Piiparinen, Krista Pekkala, Eija Rautalahti, Aata Ronkanen, Anette Stjerna, Henna Suhonen. – Ennemmin olen sellainen pienten tuntojen sanoittaja, Mari Torri-Tuominen hymyilee. Virrentekijän titteli tuntuu Torri-Tuomisesta hieman liian juhlalliselta. – Tiedätkö mitä tarkoittaa muusisuus. H elsingin Lauttasaaressa, Seurakuntien Lapsityön Keskuksen toimiston käytävällä reippain askelin kävelevä Mari Torri-Tuominen heläyttää iloisen tervehdyksen. Virsi tulee eläväksi laulamalla, mutta myös aistimalla ja kokemalla. Silti vaikeampikin virsi voi koskettaa lasta tunnelmallaan ja poljennollaan