vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –1 6 16 Irti ja takaisin Ensin Pekka Aittakumpu jätti vanhoillislestadiolaisuuden. Sitten hänestä tuli liikkeen Päivämies-lehden päätoimittaja. 4 Ka nn en ku va : Ja an i Fö hr 11 3. 12 Eläinten hyvinvointilaki lisäisi lihantuontia Jumala ei jätä Jussi Parviaista rauhaan
Seminaareja on suljettu ja luostareissa on yhä hiljaisempaa. | Kuva: Jukka Granström ARi OJell pastori, teologisten asioiden ja ekumenian asiantuntija KOTIMAA | 12.4.2018 2. Verkkomaailma ja sosiaalinen media mahdollistavat myös uusia toimintamuotoja. Yhteensä suhteita on 20 eri maassa ja kaikilla mantereilla. aluksi | viikon henkilö | Kelttisaaren kirkko tienhaarassa T ässä lehdessä sivulla 7 olevassa uutisesseessä kerrotaan Irlannista ja sen uskonnollisuuden muutoksista. Nykyään lähdetään liikkeelle tasaveroisen kumppanuuden ajatuksesta. Uutisessee kertoo kuitenkin, miten tänään asiat ovat Irlannissakin monella tavalla toisin. 1 Kuinka laajaa ystävyysseurakuntatoiminta on tällä hetkellä. Kelttiläinen kristinusko on menneisyydessäkin osoittanut muille omaperäisyytensä. 4 Minkälaisena näet ystävyysseurakuntatoiminnan ajankohtaisen merkityksen. Kansainväliset verkostot ovat laajat erityisesti Viron, Inkerin ja Unkarin luterilaisiin seurakuntiin. Maa on viimeisten 20 vuoden aikana ottanut vastaan liki miljoona maahanmuuttajaa ja samalla monikulttuuristunut. Muualla maailmassa katolinen kirkko yleensä kasvaa, mutta Euroopassa se on kohdannut jälkijunassa samat ongelmat, jotka protestanttisille kirkoille ovat tulleet jo aikaisemmin tutuiksi. Se on merkittävää kirkon kansainvälistä työtä, jossa vastuunkantajina ovat tavalliset seurakuntalaiset. Onkohan edessä katolisen kirkon seuraava reformaatio. Toivon mukaan ystävyysseurakuntaverkostot säilyvät laadukkaan kohtaamisen verkostoina ulottuen myös uusille alueille. Elintaso on noussut, elämäntapa muuttunut ja perusirlantilaisten suhde kirkkoonsa ohentunut. Kirkon pedofiiliskandaalit ovat järkyttäneet irlantilaisia. Ystävyysseurakuntatoiminta voisi olla myös aiempaa tunnetumpi kirkon kansainvälisen työn muoto, jolloin saataisiin motivoitua uusia osallistujia tärkeään työhön. Viime vuosina on päästy eroon asetelmasta auttajan ja autettavan välillä. Näin voitaisiin kohdata niukkenevien taloudellisten resurssien haasteita. Lisäksi olisi tärkeää, että ystävyystoiminnassa aktiiviset suomalaisseurakunnat verkostoituisivat keskenään, jakaisivat tietoa ja kokemuksia, yhdistäisivät resursseja ja tekisivät yhteistyötä. Ari Ojell vastaa Kirkkohallituksessa ystävyysseurakuntatoimintaan liittyvistä asioista. Jussi RytKönen Artikkelitoimittaja pohtii, onko edessä katolisen kirkon seuraava reformaatio. Uutisessee päättyy toteamukseen, että kirkon moraalinen auktoriteetti Irlannissa onkin pitkälti mennyttä. Maan lainsäädäntö muuttuu kirkon näkökulmasta yhä profaanimmaksi. ARi MinAdis ”Ystävyysseurakunnat ovat tasavertaisia kumppaneita” Ari Ojell toivoo, että ystävyystoiminnassa aktiiviset suomalaisseurakunnat verkostoituisivat keskenään. Kahdella kolmesta seurakunnasta Suomessa on ulkomainen ystävyysseurakunta. Ystävyysseurakunnat rakentavat ruohonjuuritasolla kestävää yhteyttä ihmisten ja kansakuntien välillä ja ovat inhimillinen turvaverkko arvaamattomaksi käyneessä maailmassa. 5 entä miltä näyttää ystävyysseurakuntien tulevaisuus. Vastavuoroiset seurakuntaja työntekijävierailut, työntekijävaihdot, leirit ja retket, taloudellisen tuen antaminen ja ennen kaikkea hengellinen kumppanuus ovat esimerkkejä toiminnasta. 2 Miten kuvailisit nykyistä ystävyysseurakuntatoimintaa. Irlanti, tuo Vihreä saari, eurooppalaisen kelttiläisyyden viimeinen rintama, on ollut vahvasti katolinen maa jo varhaiskeskiajalta lähtien – yksi katolisen kirkon kruununjalokivistä Euroopassa. Katolinen kirkko Irlannissa potee pappispulaa. 3 Millaista muutosta toiminnassa on ollut viime aikoina havaittavissa
Katekismuksessa sitä on iskostettu suomalaisten mieliin. / Ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka tuli sen kertomaan. Me tunnemme meissä olevan hyvän rauhasta, jonka saamme, pahan levottomuudesta, joka meissä herää. Varsinkin apostolinen uskontunnustus on antanut sanat ja hahmon sukupolvien jumalakokemukselle. – Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki muu teille annetaan. Suomessa ollaan liturgisesti varsin kirjaimellisia ja perinneuskollisia. –– Tehtävämme on pyrkiä käyttämään oikein meille annettuja lahjoja, ajatuksia, mielikuvitusta, käsiä, kasvattamaan sydämemme myönteisiä puolia. 1968 Kirjailija Tito Colliander on nähnyt paljon. Urut soivat, kylä nukkuu. Tyttöjä ja poikia. Ja kun lähden, aion ottaa sen mukaani” Jumala on monimutkainen. 200 miljardia galaksia. Määränpää on kaukana taivaassa. Ja universumi. Sinä katselet vastaantulevaa oppineiden joukkoa. T uomasmessun 30-vuotisjumalanpalvelus viime sunnuntaina Helsingin Agricolan kirkossa on herättänyt keskustelun uskontunnustuksesta. ?. Esimerkiksi Münchenin Thomasmessessa ei käytetä laisinkaan perinteisiä uskontunnustuksia. ToMMi KaleniuS Kirjoittaja on laulaja-lauluntekijä. Ne ovat historiallisessa tilanteessa syntyneitä jumalamäärittelyjä ja kolminaisuuden luonteen kuvauksia. Aikamme vaikein vaiva on juuri levottomuutena ilmenevä paha. Eivät siis mitään ihmisen ajattelua ja päättelykykyä suurempia tekstejä. Yleensä nämä uudistajat on patistettu ruotuun. Uskontunnustusten asema on kuitenkin vakiintunut – joskaan ei esimerkiksi vapaissa suunnissa. Ei varmaankaan perinteen ja kirkkolain sisältämässä merkityksessä. Ja joka haluaa luoduille hyvää niin elämässä kuin kuolemassa. / Ja Pyhään Henkeen, joka auttaa meitä raivaamaan erämaasta puutarhan ja luomaan Jumalan valtakunnan maan päälle.” Kaunis ja ajateltu muotoilu, mutta onko se uskontunnustus lainkaan. Saarnansa lopuksi Olli Valtonen johdatteli seurakunnan uudenlaiseen, väljään tunnustukseen, joka lyhyytensä vuoksi tulkoon siteeratuksi kokonaisuudessaan: ”Minä uskon Jumalaan, Luojaan, joka rakastaa luomaansa maailmaa ja ihmistä. Kaikki suuruus voi olla lähempänä kuin aavistammekaan. Uskontunnustus ei katoa minnekään ???????. Mielessäsi Tom Waitsin biisi: ”Siinä maassa on kaupunki ja kaupungissa talo. Ja ihminen. Mitä he tarkoittavat. He toivottavat siunausta ja menestystä ja puhuvat ammattimaisesti jumalasta koodinimillä kuten, Yeshua Hamashiach. Suomen evankelis-luterilainen kirkko nojaa kolmeen ekumeeniseen uskontunnustukseen. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 9.4. Myöskään Jeesuksen rooli ja merkitys pelastuksen sisältönä ei tule esille. Onneksi on Tom Waits, joka tarkentaa kuvaa. Viime vuosina kirkollisia tekstejä ja liturgisia sanamuotoja on eri tavoin yritetty sanoittaa uusiksi. Siksi on kiinnostavaa kuulla erilaisista merkitysavauksista ja käsitehypyistä, joilla teologisia muotoiluja on yritetty tuoda nykyihmisen kokemusmaailmaan ja tehdä niitä elävämmiksi. Kävelet merenrantaa ja keräilet matkallasi pikkukiviä. Aina ei tarvitse tähytä kauas. Myös muissa Saksan Tuomasmessuissa on luotu omat tunnustukset, jotka ovat paljon lyhyempiä kuin vanhat uskontunnustukset eli credot. Sinne pääsee seuraamalla navigaattorin opastusta. Siinä talossa on nainen ja sillä naisella sydän, jota rakastan. Linnunrataamme ja sen satoja miljardeja tähtiä. –– Minkä hän näkee elämässä tavoittelemisen arvoiseksi. Tässä ajassa voisi olla enemmän kuin hyödyllinen sormiharjoitus itse kullekin laittaa paperille oma uskontunnustuksensa. Minkälaiseen Jumalaan uskon. Mitä ovat ne asiat, painotukset ja näkökulmat, joita haluaisi korostaa, kun puhutaan Jumalasta. Sinä ajattelet maailmankaikkeutta. Robottimaisella äänellä annetut neuvot kertovat, mihin suuntaan tulisi kääntyä. KoTiMaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Tuottaja: Tuija Tiihonen (virkavap.) Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikko: Gun Damén Toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien liiton jäsenlehti iSSn 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Juha Ruotsalainen 050 515 1440 lukijamäärä: 70 000 KMT KOTIMAA | 12.4.2018 3. Hyvä niin, aikuistunut vaihtoehtomessu ei sammaloidu. Aurinkokunnan planeettoja ja koko kosmosta. Tietävätkö he jotain enemmän. Jos valitsee oman reitin ja kulkee harhaan, tulee kääntyä takaisin oikealle reitille. Uskontunnustus ei ole katoamassa mihinkään. Parhaat palkitaan. On helppo huomata, että Valtosen muotoilusta puuttuu esimerkiksi Apostolisen uskontunnustuksen sisältämä liittyminen yhteisöön, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhien yhteyteen. Kiukutella ei saa. Kirkko ja yksilö tarvitsevat jatkossakin sanoja, joilla ilmaista se usko, johon järki ja sydän voivat tunnustautua
Jumalan tarkoitusperiä ei voi kaikissa asioissa ymmärtää. ” Veren syöminen on kiellettyä, koska siinä on olennon sielu. Mietintöön sisältyy lausumaehdotus, jossa edellytetään, että valtioneuvosto asettaa laajapohjaisen asiantuntijatyöryhmän selvittämään elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita. Hän perustelee tainnuttamatta teurastamista sillä, että tainnutus heikentää veren valumista ulos ruhosta. Kansainvälisesti kyse on mittavasta liiketoiminnasta, SINE huomauttaa. Hän huomauttaa, että ehdotetun lain hyväksyminen johtaisi lihan tuomiseen ulkomailta, mikä ei olisi hyväksi kotimaiselle tuotannolle eikä kuluttajien terveydelle. Molemmat yhteisöt väittävät, että verenlasku ennen tainnutusta ei ole eläimelle tuskallisempaa kuin tainnuttaminen. Seuraavaksi se etenee eduskunnan täysistunnon käsittelyyn. Niinistö luonnehti Ilta-Sanomien haastattelussa tilaisuutta hyvin lämminhenkiseksi. . Suuri osa valmisteilla olevan eläinten hyvinvointilain kritiikistä on kohdistunut parsinavettoihin ja porsitushäkkeihin, maaja metsätalousministeriön eläinlääkintäylitarkastaja Tiina Pullola kertoo. Ei ole pakko tietää kaikkea. Nuorten parissa voi olla enemmän muitakin syitä, Ararse sanoo. Suomen Islamilaisen Neuvoston (SINE) mielestä lakiluonnoksen eläinten teurastusta koskeva säännös on ristiriidassa uskonnon ja omantunnon vapauden kanssa. Määrä yllätti virkamiehet siitä huolimatta, että niitä osattiin odottaa paljon. Valiokunnan mietinnön mukaan asiassa tarvitaan laajaa kansalaiskeskustelua ja huolellista eettistä arviointia. . Laki tekisi myös suomalaisille tuottajille mahdottomaksi tuottaa uskonnollisesti oikein teurastettua lihaa. Lakiluonnoksessa sääntelyä on muutettu niin, että eläin on aina tainnutettava ennen teurastusta. Valmisteilla oleva uusi eläinten hyvinvointilaki kieltäisi tämän. Loppuun asti asiaa ei kuitenkaan voi selittää. Eero Huovinen kastoi presidenttiparin lapsen Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion kahden kuukauden ikäinen poika kastettiin tänään lauantaina. Sosiaalija terveysvaliokunta ehdotti perjantaina valmistuneessa mietinnössään aloitteen hylkäämistä. Ihmisen äly yltää vain tiettyyn pisteeseen, mutta Jumalan äly ylittää sen. | lyhyesti | KOTIMAA | 12.4.2018 4. . En minä tiedä. Vaikka liha on perinteisesti ollut keskeinen osa juutalaisten juhlakulttuuria, kasvissyönti voisi olla myös teologisesti hyvä ratkaisu, Livson toteaa. Monissa lausunnoissa arvosteltiin tuotantoeläinten hyvinvoinnin myymistä tilanteissa, joissa toisessa vaakakupissa on iso raha. Haluamme noudattaa Jumalan käskyä, koska se on Jumalan käsky, Ararse perustelee. SINE katsoo, että halal-teurastus kuuluu uskonnonvapauden piiriin. Oikaisu Kotimaan numerossa 12/18, sivulla 31 julkaistussa mysteerikuvassa ei ole Paula Saar, vaan Hagerin seurakunnan kirkkoherra, rovasti Paul Saar. Veren syöminen on kiellettyä, koska siinä on olennon sielu. Jos ihminen on uskovainen, tietyt asiat pitää hyväksyä siksi, että ne lukevat pyhissä teksteissä. Tähän asti verenlaskun on saanut aloittaa tainnuttamisen kanssa samanaikaisesti. Livsonin mukaan lihansyönti ei kuulunut Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan. Entä puhutaanko muslimiyhteisöissä lihansyönnin vähentämisestä ekologisista tai eläinsuojelullisista syistä. Poika sai nimekseen Aaro Veli Väinämö Niinistö. . Valiokunta ehdottaa eutanasia-aloitteen hylkäämistä Kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi ei näytä etenevän eduskunnassa. Lausuntojen joukossa olivat myös Suomen islamilaisen neuvoston ja Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston voimakkaat kannanotot nykykäytännön puolesta. Presidentti Niinistö kertoi Ilta-Sanomille, että pienimuotoinen kastetilaisuus järjestettiin tasavallan presidentin virka-asunnossa Mäntyniemessä. Viilto ennen tainnutusta rituaaliteurastus | Jos esitys uudeksi eläinten hyvinvointilaiksi hyväksytään, kosherja halal-liha on tulevaisuudessa tuotava ulkomailta. Tainnuttamista vaativat sen sijaan huomauttavat, että hädissään olevaa eläintä käsiteltäessä veitsen viilto ei aina osu kaulavaltimoon, niin kuin oli tarkoitus. Miksi Jumala käskee muslimin rukoilla viisi kertaa päivässä, eikä esimerkiksi neljä tai kuusi kertaa. uutiset | lakimuutos | J otta liha olisi juutalaiselle kosher ja muslimille halal, verenlasku on aloitettava eläimen ollessa vielä tajuissaan. SINE:n hallituksen puheenjohtajalla Abdihakim Yasin Ararsella ei ole muuta vastausta kuin Jumalan käsky. Maaja metsätalousministeriö pyysi lakiluonnoksesta lausuntoja, joita lähetettiin peräti 380. Niinistö kertoi Facebookissa, että kasteen toimitti Helsingin hiippakunnan emerituspiispa Eero Huovinen. Juutalaiset ja muslimit pitävät muutosta uskonnonvapauden loukkauksena. Helsingin juutalaisen seurakunnan rabbin Simon Livsonin mielestä väärin teurastetun eläimen syöminen on sama kuin söisi sikaa. Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston mukaan hallituksen esitys uudeksi laiksi on perusteeton ja vaikeuttaisi juutalaisen uskonnon harjoittamista Suomessa. Mikä sitten tekee tainnutettuna teurastetusta lihasta muslimille sopimatonta. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan, että eduskunta ryhtyy toimenpiteisiin eutanasian laillistamiseksi Suomessa. Lihansyönnin vähentämisestä kyllä keskustellaan, mutta yleensä syyt liittyvät terveyteen
Ei eläin ole kahlittu kokonaan liikkumattomaksi. . EU:ssa on ollut vireillä laki eläinten hyvinvoinnista, mutta juuri nyt hanke on jäissä. . Muslimien halalja juutalaisten kosher-vaatimusten mukaan eläin on teurastettava niin, että tajuissaan olevan eläimen kaulavaltimo katkaistaan ja veri valutetaan nopeasti pois. Monissa maataloustuottajien lausunnoissa pidettiin sen sijaan hyvänä parsinavetoiden sallimista ja porsitushäkkien kieltämistä vasta pitkän siirtymäajan jälkeen. . Tämä on suuri ongelma, jonka ratkaisu vaatii uusia kauppapolitiikan pelisääntöjä. Jo nyt yli puolet navetoista ovat pihattoja. Katariina Sirosen mielestä itseisarvo on niin uusi ja tuntematon käsite, että sen vaikutus tuotantoeläinten kasvatukseen olisi arvoitus. Sirosen mielestä tuotantoeläinten hyvinvointiin vaikuttaa eniten tuottajien hyvinvointi. Lausuntoja kerättiin helmikuun loppuun. Tulossa eduskunnan käsittelyyn elokuussa. | Kuva: Jukka Granström pääsevät laiduntamaan ja jaloittelemaan kesäisin, joillakin tiloilla ympäri vuoden. Kuvassa halal-lihaa espoolaisen kaupan lihatiskillä. Suomessa monet asiat on säädelty EU-tasoa tiukemmin, Tiina Pullola toteaa. EU:n sisämarkkinoilla EU:n jäsenmaa voi vaikuttaa tuontielintarvikkeiden laatuun vain vaatimalla parannuksia tuotantoeläindirektiiveihin. DaniEllE MiEttinEn KOTIMAA | 12.4.2018 5. . Tuotantomme joutuu kilpailemaan hyvinkin epämääräisten tuontierien kanssa. . Runsaasti arvostelua herättäneiden emakoiden porsitusja tiineytyshäkkien yhtäkkinen kieltäminen aiheuttaisi Sirosen mukaan ongelmia kotimaiselle sianlihantuotannolle. . Suomalainen kotieläintuotanto tarvitsisi markkinoilla enemmän arvostusta. Maataloustuottajain keskusliiton Etelä-Pohjanmaan järjestöagrologi Katariina Sironen uskoo, että parsinavetoiden vastustaminen perustuu vääriin mielikuviin. Tulkintaa ei voi jättää ennakkotapausten varaan, se loukkaisi tuotantoeläinten kasvattajien oikeusturvaa, Sironen sanoo. Lainvalmistelun yhteydessä julkisuudessa on väitelty paljon siitä, onko eläimellä itseisarvoa. . . Astuu näillä näkymin voimaan samaan aikaan maakuntauudistuksen kanssa vuonna 2020. Eläinten oikeuksien puolustajat ovat pitäneet lakiehdotuksen suurena heikkoutena sitä, että pykälistä on poistettu maininta eläimen itseisarvosta. Lehmät Eläinten hyvinvointilaki . Tuottajat pitivät itseisarvon käsitettä liian monitulkintaisena, Tiina Pullolla perustelee. Pienissä parsinavetoissa lehmää hoidetaan hyvinkin yksilöllisesti. Hän uskoo, että vapaa porsitus on joka tapauksessa suunta, jota kohti ollaan menossa. Korvaa eläinsuojelulain vuodelta 1996. . Sironen huomauttaa, että kansainvälisessä vertailussa suomalainen tuotanto on ekologista ja eettistä. Demokraattisessa yhteiskunnassa lainsäädännön on tarkoitus kuvastaa kansalaisten enemmistön moraalitajua ja käsityksiä oikeasta ja väärästä. EU-direktiiveillä säädetään tarkkoja pitovaatimuksia vain osalle tuotantoeläinlajeista, esimerkiksi naudoille ei ole omaa direktiiviä. Lainsäädännön liiallinen kiristäminen aiheuttaisi tuottajille lisää ongelmia. Niissä ei auta, vaikka lainsäädäntö olisi kuinka tiukka. Norjan ja Hollannin laeissa tällainen maininta on. Lainsäädännön tulee olla selkeää, että tiedetään, mitä laissa käytetyistä käsitteistä käytännössä seuraa. Sirosen mielestä keskustelussa täytyy huomioida maatalouden rakennekehitys. Tuottajien taloudellinen ahdinko voi johtaa valitettaviin uupumistapauksiin
Uutisesta kertoo Saksan radion ulkomaanpalvelu Deutsche Welle (DW). Itävalta suunnittelee huivikieltoa päiväkoteihin ja esikouluihin Itävallan hallitus ilmoitti viime viikolla aikomuksestaan kieltää tyttöjen huivinkäyttö päiväkodeissa ja esikouluissa. Prinssin mukaan Israelin olemassaolon kiistämiseksi ei ole uskonnollisia syitä. Schweringen ei ole ainoa saksalainen kaupunki, jossa natsiajan kellot ovat herättäneet kiistaa. Kalenterieroista johtuen pääsiäinen on venäjällä yleensä eri aikaan kuin Suomessa. Saudi-Arabian kruununprinssi: Israelilaisilla ja palestiinalaisilla on oikeus omaan kotimaahansa Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman on todennut yhdysvaltalaisen The Atlantic -lehden haastattelussa, että ”palestiinalaisilla ja israelilaisilla on oikeus omaan maahansa”. | Kuva: Maxim Korotchenko / Itar Tass / Lehtikuva maailmalta KOTIMAA | 12.4.2018 6. Pääsiäisen ristikulkue Astrahanissa Etelä-Venäjällä Volgan suistossa viime maanantaina, jolloin oli juliaanista kalenteria noudattavan ortodoksisen kirkon pääsiäinen. Hannoverin evankelisluterilaiseen maakirkkoon kuuluvan seurakunnan kirkonkellossa luki, että ”tämä risti takaa menestyksen ja voittaa ristiriidat”. Hakaristi ja natsikirjoitukset poistettiin ilkivaltaisesti kirkonkellosta Saksassa Pohjois-Saksassa sijaitsevan seurakunnan kirkonkellosta on ilkivalloin poistettu hakaristi ja natsiaikaiset kirjoitukset. Lapussa todettiin, että tekijöiden tarkoituksena oli ”puhdistaa ei vain kylä mutta kirkonkello: pulunjätöksistä ja kansallissosialistisesta saastasta, joka uhkasi 80 vuoden jälkeenkin jakaa kylän asukkaat”. Suomen ortodoksinen kirkko noudattaa läntistä gregoriaanista kalenteria, joten meillä luterilaisen ja ortodoksisen kirkon pääsiäispyhät osuvat samoille päiville. DW:n mukaan tekijästä ei ole tietoa. Fassmannin mukaan kysymys on symbolisesta päätöksestä. Itävallan opetusministeri Heinz Fassmann totesi lakiluonnoksen olevan valmis kesään mennessä, AFP kertoo. Natsiristein ja -tekstein merkittyjä kirkonkelloja asennettiin moniin saksalaisiin kirkkoihin 1930-luvulla. Ylipäätään koko arabimaailmassa tällaiset ylimmän tason ilmaisut juutalaisvaltion tunnustamisesta ovat olleet erittäin harvinaisia. Tällaisista kommenteista huolimatta Saudi-Arabia ei edelleenkään ole virallisesti tunnustanut Israelia. Kukaan toinen korkea-arvoinen saudi ei ole koskaan myöntänyt, että Israel voisi olla olemassa itsenäisenä valtiona. Kurier-sanomalehden mukaan opetusministeri tai asiantuntijat eivät pysty antamaan lukuja siitä, kuinka moni tyttö pukeutuu huiviin päiväkodeissa ja esikouluissa. Kirkon oveen oli kuitenkin jätetty lappu, jossa tapausta nimitettiin kevätsiivoukseksi. Asiasta kertoo uutistoimisto AFP. Pääsiäisen ajankohta määräytyy vanhan, vuodelta 325 peräisin olevan säännön mukaan eli pääsiäinen on aina kevätpäiväntasausta seuraavan täyden kuun jälkeisenä sunnuntaina
Ei ihme, että monet katolisen kirkon kriitikot Irlannissa ja sen ulkopuolella ovat kutsuneet 1900-luvun Irlantia teokratiaksi – maaksi, jota hallitaan uskonnollisella vallalla. Sekularisaatio ja lukuisat hyväksikäyttöskandaalit ovat muokanneet katolisen kirkon asemaa maassa peruuttamattomasti. Irlannin aborttilaki on Euroopan tiukimpia. Katolisen kirkon valta heijastui kaikkien irlantilaisten elämään. Eleellä tuntui olevan erityinen merkitys. Vuonna 1979 niin avioero kuin ehkäisyvälineiden myynti oli kielletty lailla. Kirkkoa vaivaa pappispula, ja monet sääntökunnat ovat kuihtuneet pois. Maallistuneille irlantilaisille se perustelu ei enää riitä. Kyselyjen mukaan enemmistö äänestäjistä kannattaa vapaata aborttioikeutta alkuraskauden aikana. Samalla joka vuosi 3?000–5?000 irlantilaisnaista matkustaa Isoon-Britanniaan hakeakseen raskaudenkeskeytyksen. Kirkko pyöritti lähes kaikkia valtion rahoittamia alakouluja ja useimpia sairaaloita. Jopa katolisissa julkaisuissa kirkon edustajat kiirehtivät toteamaan, että abortin rajoittamisessa on kyse ihmisoikeuksista, ei kirkon käskyistä. Käytäntö on laillinen ja niin vakiintunut, että englantilainen abortteja tarjoava BPAS-järjestö ylläpitää irlantilaisille naisille omaa verkkosivua, jossa se antaa ohjeita aina nopeimpia ja edullisimpia matkustusreittejä myöten. Ehkäisyvälineiden myynti vapautui maassa 1980-luvulla, ja avioerosta tuli laillista vuonna 1996. Irlanti on päättänyt järjestää kansanäänestyksen perustuslain muokkaamisesta toukokuussa. KOTIMAA | 12.4.2018 7. Katolisen kirkon valta heikkenee Irlannissa Mielenosoittajat puolustivat vapaampaa aborttioikeutta maaliskuussa Dublinissa. | uutisessee | K un paavi Johannes Paavali II laskeutui Dublinin lentokentälle vuonna 1979, hän aloitti Irlannin matkansa suutelemalla maata. Intialaissyntyinen Halappanavar oli pyytänyt aborttia siinä vaiheessa, kun oli selvää, ettei raskaus voisi jatkua. Moni asia Irlannissa on kuitenkin muuttunut. Saara-Maria Pulkkinen Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Vuonna 2015 maassa hyväksyttiin sukupuolineutraali avioliittolaki, joka sai kansanäänestyksessä yli 60 prosentin kannatuksen. Ennen abortin rajoittajat vetosivat rohkeasti uskontoon. 78 prosenttia irlantilaisista tunnustautuu edelleen katolilaisiksi. Suurperheiden lapsista monet päätyivät papeiksi tai sääntökuntasisariksi. Epäilyttäviä naisia myös suljettiin niin kutsuttuihin Magdalena-pesuloihin, joissa heitä ohjattiin katumukseen teettämällä heillä raskasta työtä palkatta. Katolisen kirkon aborttikanta on selvä. | Kuva: Clodagh Kilcoyne / Reuters / Lehtikuva ” Kirkon edustajat kiirehtivät toteamaan, että abortin rajoittamisessa on kyse ihmisoikeuksista, ei kirkon käskyistä. Vuonna 2012 Irlannin aborttilaki herätti kansainvälistä keskustelua, kun 31-vuotias Savita Halappanavar kuoli viikon kestäneeseen keskenmenoon. Keskenmenon pitkittyessä Halappanavar sai verenmyrkytyksen ja kuoli. Tapahtuma johti lainsäädännön selventämiseen sekä vilkastuneeseen kansalaiskeskusteluun koko aborttilain uudelleensäätämisestä. Nyky-Irlannissa sen ääni on kuitenkin vain yksi monien joukossa. Edelleen voimassa oleva säädös tekee abortin laittomaksi kaikissa tilanteissa, joissa raskaana olevan naisen henki ei ole vaarassa. Yli 90 prosenttia Irlannin kansalaisista kutsui itseään katolilaisiksi, ja heistä lähes yhdeksän kymmenestä kävi kirkossa viikoittain. Paavin ulkoilmassa toimittamaan messuun osallistui 1,25 miljoonaa irlantilaista, kolmannes maan silloisesta väestöstä. Seuraavaksi vuorossa on aborttilaki. Paavi saapui valtioon, jota on hyvällä syyllä kutsuttu maailman katolisimmaksi maaksi. Lääkärit olivat kieltäytyneet vedoten siihen, ettei hänen henkensä ollut vaarassa eikä abortti siten voinut olla laillinen. Pian Irlanti saa taas paavillisia vieraita. Neljä vuotta Johannes Paavali II:n vierailun jälkeen irlantilaiset hyväksyivät kansanäänestyksessä maan perustuslakiin muutoksen, jonka mukaan raskaana olevalla naisella ja tämän syntymättömällä lapsella on yhtäläiset ihmisoikeudet. Sekä maan pääministeri että oppositiopuolueen johtaja ovat ilmoittaneet tukevansa aborttioikeutta. Paavi Franciscus saapuu maahan elokuussa. Uskontokuntiin sitoutumattomien määrä on kuitenkin kasvanut, ja jopa joka kymmenes irlantilainen on ilmoittautunut uskonnottomaksi. Tilastot kertovat myös, että enää vain vähemmistö katolilaisista käy kirkossa viikoittain. Avioliiton ulkopuolella synnyttäneitä naisia painostettiin luovuttamaan lapsensa adoptoitaviksi. Se on johtanut tilanteeseen, missä Irlannissa tehdään vuosittain muutama kymmenen laillista aborttia. Irlannissa katolisen kirkon vaikutus näkyi kaikkialla
Vauhtia päätöksentekoon tuovat Korolaisen mukaan maalliset oikeusistuimet. Helander esitti viime syksynä piispainkokouksen tilaaehdotukset | Kirkolliskokousedustajat esittävät ratkaisuja samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Lisäksi Korolaisen ehdotus johtaisi Turtiaisen mielestä kirkon varmaan jakautumiseen. – Sen jälkeen pitää pystyä vihkimään tai ei voi olla virassa. Hallinto-oikeutta ei kiinnosta, miten etenemme, mutta se on ongelma, jos mitään päätöstä ei ole tehty eikä minkäänlaista prosessia ole käynnissä. Korolaisen mukaan kirkon pitää välttää tilanne, jossa seurakuntalaiset ovat kahden kerroksen väkeä. Tarjolla kaksi kompromissia vihkimisiin KOTIMAA | 12.4.2018 8. Hän sanoo, että työntekijät jaettaisiin vuohiin ja lampaisiin eli niihin, jotka suostuvat vihkimisiin, ja niihin, jotka eivät suostu. Ajatuksessaan Turtiainen seuraa emeritaprofessori Eila Helanderin mallia. Sopiva siirtymäaika voisi Korolaisen mukaan olla esimerkiksi kymmenen vuotta. Kilvoittelunsa seurauksena Turtiainen sanoo päätyneensä aiempaa realistisempaan käsitykseen. – Meidän on osoitettava, että kirkko toimii maallisen lainsäädännön mukaan, mutta meillä on asiassa siirtymäaika. Enää hän ei kannata pappien toimittamia siviilivihkimisiä vaan sitä, että kirkolliseen vihkimiseen luotaisiin nykyisen kaavan rinnalle sukupuolineutraali kaava. Ajatusta omantunnonvapauden määräaikaisuudesta Turtiainen kutsuu kuitenkin oudoksi. uutiset | avioliittolaki | K irkon yritys etsiä kompromissia samaa sukupuolta olevien vihkimisiin tuotti äskettäin kaksi konkreettista ehdotusta. Sitähän se tarkoittaa. Viime syksynä Jouni Turtiainen ehdotti, että pappi voisi halutessaan toimittaa samaa sukupuolta olevan parin siviilivihkimisen ja sen yhteydessä piispainkokouksen salliman rukouksen parin kanssa ja puolesta. – On pitänyt taistella Jumalan edessä tämän kysymyksen äärellä. Nykyisin naispappeuden vastustajien on kuitenkin lähes mahdotonta saada kirkosta töitä. Kun kirkko 1980-luvulla hyväksyi naisten pappeuden, vanhalla virkakannalla oleville luvattiin kotipaikkaoikeus kirkossa. Turtiaisen mukaan omantunnonvapaus ei voi olla määräaikainen, sillä ihmisoikeudet eivät ole määräaikaisia. Korolainen kertoo ehdottavansa määräaikaista omantunnonvapautta juuri naispappeuskysymyksen osoittaman esimerkin takia. Perinteistä avioliittokäsitystä puolustava Turtiainen kertoi kannattavansa omantunnonvapautta sateenkaaripareja vihkiville papeille. Uusia pappeja ei pitäisi Korolaisen mukaan vihkiä virkaan lainkaan, elleivät nämä suostu vihkimään sateenkaaripareja avioliittoon. Vihkijöiden omantunnonvapaudesta puhuminen on tähänastisessa kirkollisessa keskustelussa tyssännyt monen epäilykseen siitä, että vapaus jäisi lyhytaikaiseksi. Epäilijät vetoavat naispappeuskysymykseen. Kirkolliskokousedustaja, Espoonlahden seurakunnan kirkkoherra Jouni Turtiainen vastasi viime viikolla Katri Korolaisen ehdotukseen. – Ei ilmaisunvapaudesta tai uskonnonvapaudestakaan voi neuvotella, Turtiainen sanoo. Katri Korolainen väläyttää määräaikaista omantunnonvapautta, Jouni Turtiainen kahta rinnakkaista vihkikaavaa. Korolainen huomauttaa, että hän elää itse liberaalissa helsinkiläisessä viiteryhmässä, jonka mielestä vihkimisiin ei pitäisi määritellä minkäänlaista omantunnonvapautta, vaan kaiken edelle menee seurakuntalaisten näkökulma. Edellytyksenä olisi Turtiaisen mukaan, että myös nämä papit sitoutuisivat kirkon perinteiseen avioliitto-opetukseen. Turtiaisen mukaan kävisi niin kuin virkakysymyksessä: perinteisellä kannalla olevat joutuisivat lopulta virkakieltoon. Päätöksenteko, josta seuraa avoimia haavoja, ei saisi toistua. Korolaisen mukaan naispappeuden ympärillä käytävä keskustelu on edelleen avoin haava. Korolainen toteaa Kotimaalle, että hänen ehdotuksensa ei ole loppuun asti hiottu, mutta hän haluaa avata sillä keskustelua. – Ymmärrän, että Katri yrittää välttää virkakysymyksen ansan. Vihkimisistään rangaistuksia saaneet papit ovat kertoneet valittavansa tuomiokapitulin päätöksistä hallinto-oikeuteen. Näen, mistä hänen ehdotuksensa nousee, mutta en voi hyväksyä ehdotuksen logiikkaa, Turtiainen sanoo. Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Katri Korolainen ehdotti papeille siirtymäaikaa, jonka kuluessa heidän pitäisi ratkaista, ovatko he valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja. Korolaisen ehdotuksen Turtiainen kertoo kuulevansa niin, että tämä haluaa etsiä kompromissia ja viedä keskustelua eteenpäin. Korolainen esitti näkemyksensä ensimmäisen kerran Lännen Median haastattelussa pääsiäisenä. Turtiainen sanoo rakastavansa kirkkoa niin paljon, ettei ole valmis sen hajoamiseen. Siksi hän sanoo keskustelleensa, kilvoitelleensa ja etsineensä kompromissia. Nyt Turtiainen sanoo joutuneensa pohtimaan ajatustaan uudelleen. Korolainen uskoo, että maalliset oikeusistuimet ratkaisevat asian pappien oikeusturvan näkökulmasta. Korolaisen mukaan ajatus on hänen omansa eikä sen takana ole ainakaan tällä erää mitään kirkolliskokousedustajien joukkoa
Katri Korolainen Kirkolliskokousedustajat Katri Korolainen ja Jouni Turtiainen ovat saaneet ehdotuksistaan runsaasti palautetta. Meri Toivanen ” Siirtymäajan jälkeen pitää pystyä vihkimään tai ei voi olla virassa. – Kirkko ei voi luopua avioliitto-opetuksestaan, mutta realismia on, että valtiossa, jossa elämme, on toisenlainen avioliittokäsitys. – Avioliittoon liittyy syviä teologisia kysymyksiä, mutta avioliittolain muutoksen myötä näen samaa sukupuolta olevien vihkimisen ennen kaikkea kirkkopoliittisena kysymyksenä. | Kuvat: Jukka Granström ” Kun työntekijöitä rekrytoidaan, poliittisia kantoja ei saa kysyä. Käytännössä pappi kertoisi Turtiaisen mukaan vaikkapa rippikoulussa, että kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä, valtion avioliittokäsitys on toinen, ja vihkimisissä kirkko on antanut papeille omantunnonvapauden. Pappien jakaminen vuohiin ja lampaisiin estettäisiin Turtiaisen mukaan sillä, että rekrytoinnissa ei saisi kysyä vihkikantaa. Parin kommentoijan mukaan Korolaisen ehdotus oli liian maltillinen. Turtiainen kertoo saaneensa palautetta kiitoksista pettymyksen ja kiukun purkauksiin. Turtiainen ottaa Raamatusta esimerkin, joka kuvaa hänen mielestään kompromissin luonnetta. Turtiaisen mukaan sukupuolineutraalia kaavaa käyttäisivät papit, jotka omantunnonvapauteensa nojaten vihkisivät samaa sukupuolta olevia. Yksityisviestejä Korolainen kertoo saaneensa muutamia kymmeniä. Häntä on kiitetty halukkuudesta rakentaa siltoja ja rohkeudesta astua oman ”konservatiivikuplan” ulkopuolelle, toisaalta syytetty kirkon hajottamisesta ja Raamatusta luopumisesta. Helanderin selvitystä on vastustettu sanomalla, että kirkko ei voi ajaa kaksilla raiteilla. Jos kirkko tekisi tällaisen kompromissin, se liittyisi maailmanlaajan kirkon opetukseen ottaen samalla huomioon yhteiskunnallisen todellisuuden, Turtiainen katsoo. Hän halusi ottaa Timoteuksen mukaan lähetystyöhön eikä halunnut, että tämän ympärileikkaamattomuus herättäisi pahennusta juutalaisissa. Näidenkin pappien pitäisi Turtiaisen mielestä sitoutua opettamaan avioliitosta kirkon perinteisen käsityksen mukaan. – Olen siis puun ja kuoren välissä, Turtiainen toteaa. Turtiainen toteaa, että kompromissi tarkoittaa kuitenkin nimenomaan toisaalta-toisaalta-asennetta. Kun työntekijöitä rekrytoidaan, poliittisia kantoja ei saa kysyä. Timoteuksen kohdalla hän teki kuitenkin poikkeuksen. Vihkijöille myönnettävä omantunnonvapaus pitäisi määritellä tarkkaan, Turtiainen sanoo. Sekä Korolainen että Turtiainen kertovat saaneensa kompromissiehdotuksistaan runsaasti palautetta. Jouni Turtiainen KOTIMAA | 12.4.2018 9. Kielteisessä palautteessa on väitetty, että Korolainen on hylännyt Raamatun ja ajaa konservatiivit ulos kirkosta. Niissä on aina kaksi näkemystä yhdessä. Korolainen arvioi, että puolet hänen saamastaan palautteesta on ollut positiivista ja puolet kritiikkiä. Kompromissit eivät ole loppuun saakka johdonmukaisia. Turtiaista on myös moitittu siitä, ettei hän ole uskaltanut ”mennä loppuun saakka” vaan haluaa ylläpitää kompromissillaan homoseksuaaleja syrjivää rakennetta. Omantunnonvapaus saattaa hänen mielestään avata Pandoran lippaan, joka voisi johtaa siihen, että kaikista kirkon opetukseen liittyvistä kysymyksistä tulee vain omantunnonkysymyksiä. – Sitä se on parisuhteissakin, tai muuten pannaan kantapäät vastakkain ja lusikat jakoon. massa selvityksessä, että kirkon ei tarvitsisi muuttaa avioliittokäsitystään, mutta papit voisivat saada oikeuden vihkiä tai olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja. – Siksi omantunnonvapaus pitää rajata selvästi koskemaan niitä, jotka eivät voi sitoutua avioliittokysymyksessä kirkon opetukseen, Turtiainen sanoo. – Paavali vastusti jyrkästi pakanoiden ympärileikkaamista. – Mutta eikö se ole kompromissin paikkakin. Kymmenkunta niistä oli vihaposteja, hän sanoo. Molempia on kiitetty ja haukuttu
Tähän toivomukseen on helppo yhtyä. Arushan Maailman lähetyskonferenssin jälkeen kotimainen keskustelu on hyvin avannut sitä, miten erityisesti afrikkalaisten ”ääni” kokouksessa puhui lähetystyön uudistamisesta. Lain pilkulleen tuntevasta Sauluksesta voi tulla varauksetonta armoa julistava Paavali. Sairaalaverkosto oli olemassa, mutta perheellä ei ollut varaa hoitoihin. Meitä kutsuttiin jakamaan asiantuntemustamme ja vahvistamaan paikallista osaamista. Herääminen on herättäjän varassa. Herätyksen odottaminen ei ole vain joidenkin ”konservatiiviseksi” leimattujen herätysliikkeiden tehtävä, odotus leimaa myös herännäisyyttä ja koko kirkkoa. Raamattunsa pölyttymään päästänyt saattaa tarttua uudella innolla pyhään kirjaan. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. Sambialainen pastori, teologian tohtori ja ensimmäisen päivän pääpuhuja Mutale Mulenga-Kaunda kertoi, miten teini-ikäisinä hän ja hänen sisarensa joutuivat hoitamaan aidsiin sairastuneen yksinhuoltajaäidin. Näen herätysliikkeet mieluummin kirkon palvelijoina kuin sitä näykkivinä kriitikkoina. Afrikan mantereella on kymmeniä miljoonia nuoria, jotka elävät samanlaisissa olosuhteissa. Kun afrikkalaisten tai aasialaisten kumppaneiden oma ääni otetaan vakavasti, vältetään riski siitä, että teemme työtä omasta auttamistarpeesta käsin. Toinen ja suurempi kysymys on resursointi. Tämä uudistustrendi on jo pitemmän ajan näkynyt muun muassa Suomen Lähetysseuran toiminnassa. Vaikka sairaalaja klinikkaverkosto on jo varsin kattava, suurimmat haasteet ovat hoidon laatu ja resursointi. tapani Rantala mielipiteet KOTIMAA | 12.4.2018 10. Äiti oli sairaanhoitaja ja irtisanottu työstään sairauden tultua ilmi. Epävirallisten lukujen mukaan kirkot vastaavat jopa 40 prosenttia hoitotarpeesta. Lähetystyössä painopiste on siirtynyt työntekijöiden lähettämisestä paikallisten työntekijöiden ja heidän kouluttajiensa osaamisen vahvistamiseen. ” Jos otamme vakavasti Afrikan kirkkojen äänen, keskittyminen yksilöiden avustamiseen ei tuo kestävää muutosta. Konferenssissa tuotiin esiin, että kutsu kääntymykseen on samalla myös oikeudenmukaisuuden vaatimus. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Herätys on koko kirkon asia. Arushan viesti on, että kun me kirkkona ja seurakuntina päätämme kansainvälisestä rahoituksesta, tärkein arviointikriteeri tulee olla, missä määrin hankkeet vastaavat paikallisesti määriteltyjä tarpeita ja ratkaisumalleja. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Yhden ihmisen kärsimystä on helppoa ymmärtää ja tuntea. Siinä tarvitaan vaikuttamista. Herätys voi yllättää kaikki. 020 701 2211 Kirkolliskokoustoveri Mikko Himanka toivoo herätysliikkeiltä nöyrää ja rakkaudellista asennetta suhteessa toisiinsa ( Kotimaa 13–14/18). Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Mutale toi esiin sen, että Kristuksen seuraaminen siinä kontekstissa tarkoittaa vaikuttamista rakenteisiin ja siten taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen. Rolf SteffanSSon toiminnanjohtaja Suomen Lähetysseura Kuuluuko afrikkalaisten ääni suomalaisessa lähetystyössä. Liitän mielelläni asenteen kohteeksi myös koko kirkon. Herääminen ja havahtuminen kyseenalaistavat itsekkyytemme, omat pinttyneet ajattelumallimme ja jopa uskonkäsityksemme. Voiko herätys merkitä meidän aikanamme herätystä armeliaisuuteen ja syrjimättömyyteen. Annetaanko meille jumalanpalvelusherätys. Voiko herätys merkitä sitä, että uudella vakavuudella tartumme luomakunnan varjelemiseen. Tarvitaan osaavia työntekijöitä. Kun vuosituhat vaihtui ja osa kehitysmaiden ja kehittyvien maiden velkoja poistettiin, Tansanian kirkko pystyi neuvottelemaan kirkon sairaaloille huoltosopimukset. keskustelu | Maailman lähetyskonferenssi kutsui Kristuksen seuraajia toimimaan ihmisoikeuksia ja -arvoa sortavien järjestelmien muuttamiseksi. Valitettavan usein saatamme huomata, että olo on kuin Getsemanessa nukkuvilla opetuslapsilla. Sopimusten avulla valtio verovaroin tukee palkkaja lääkekuluja. Sekä kirkot että valtiot ovat kehittäneet terveydenhuoltoa. Olin itse mukana useammassa neuvottelussa. Kirkot ovat korostaneet terveydenhuollon koulutuksen merkitystä. Se mahdollisti hoidon niille, jotka Mutalen tavoin elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Lähetä surunvalittelusi. Syntiseksi herääminen ja Kristuksen armoon turvautuminen merkitsevät päivittäistä kilvoittelua. Esimerkiksi Tansaniassa kirkon yliopisto kouluttaa lääkäreitä. Mutta jos otamme vakavasti Afrikan kirkkojen äänen, keskittyminen yksilöiden avustamiseen ei tuo kestävää muutosta. Herätys on koko kirkon asia Himanka arvioi, että herännäisyys on erottautumassa ”kirkon viralliseksi kansanliikkeeksi”, kun taas muissa herätysliikkeissä odotetaan edelleen herätystä ja haastetaan kirkkoa. Arusha kutsuu Kristuksen seuraajia toimimaan ihmisoikeuksia ja -arvoa sortavien järjestelmien muuttamiseksi. Valvominen ei onnistu
Tämä edellyttää, että näille ääripäille osataan sanoa selkeästi ei. Jos pyytää, vihin, koska mielestäni se on ainoa tapa, jolla kirkko voi ilmaista hyväksyvänsä kahden toisiaan rakastavan, samaa sukupuolta olevan ihmisen tarpeen sitoutua toisiinsa ja saada keskinäiselle yhteydelleen Jumalan siunaus. Romanit ovat osa suomalaista yhteiskuntaa – niin kuin sinä ja minä! Rainer ja muut romaniystäväni – periksi ei anneta, sillä Jumalakaan ei anna periksi! Olli Pitkänen Pitäisi olla ilmiselvää, etteivät ns. Seisommeko vielä sen takana, mihin väitämme uskovamme. Niillä tuntuu kuitenkin olevan yhtä monta merkitystä kuin on puhujaakin. Jokainen muistaa Hectorin ainakin siitä laulusta, jossa ”pappi sai kahvia juodakseen” ja ”lumi teki enkelin eteiseen”. Lukiessani emeritus-piispa Eero Huovisen upeaa avioliitto-analyysia hänen Parhain päin -kirjastaan juolahti mieleen ajatus: entä jos perustettaisiin uusi instituutio. Vain liiton nimi olisi eri. Hänen veljensä oli sairastunut syöpään ja siksi hän päätti mennä juttelemaan papin kanssa. Keskustelumme lopuksi pappi sanoi minulle: ”Itse asiassa on niin, että sinulla on lauluissasi enemmän lohtua, kuin mitä minä kirkonmiehenä pystyn antamaan. Ja se on suuri häpeä. L ueskelin jokin aika sitten legendaarisen lauluntekijän Hectorin elämäkertaa. Rakkausliiton solmineilla olisi adoptio-oikeutta myöten tasan samat oikeudet kuin aviopuolisoilla. Mikä on meidän ydinsanomamme. ääripäät osoita, mihinkä suuntaan kirkkolaivaa tulee kääntää. Oli niin tai näin, siellä stadionin nurmella 20 000 suomalaista sai uuden alun elämälleen. Vankka perinne panee konservatiivikristityn vierastamaan kahden miehen tai kahden naisen avioitumista. Riittääkö vain se, että pappi saa kahvia juodakseen. Minkä takana me luterilaiset seisomme. Sieltä ei kenenkään tarvinnut lähteä sanoen, että ”kiitti helvetisti”. Erityisesti kirjasta jäi mietityttämään eräs luku, jossa Hector pohtii elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä. Pekka Simojoki Kirjoittaja on muusikko, sanoittaja, sovittaja ja säveltäjä. Mitenkä se tapahtuu. HanneS Tiira Sateenkaaripappi Pori Rakkausliitto. Avioliittoon vihkiminen olisi upea tapa kohdata nämä henkilöt ilman eriarvoistamisen kitkerää lisämaustetta. Hector kirjoitti näin: ”Toivoin kuulevani papilta, onko kirkko vielä sen takana, mitä meille on opetettu – onko olemassa iankaikkinen elämä ja miten lohduttaa kuolemaan valmistautuvaa ihmistä. Niin se valitettavasti on.” Sinänsä häneltä imarteleva vastaus, mutta minua se ei auttanut yhtään. Kirkko vihkisi samaa sukupuolta olevat tähän rakkausliittoon osapuilleen samoin menoin, kuin se vihkii avioliittoon. Mitä kirkolliselta yhteydeltä saa edellyttää ja mitä pitää edellyttää. Oliko kyseessä joku teologinen linjanveto. Entä millaisen vastauksen epätoivoinen etsijä saa tänään kirkoltaan. Kirkollisessa keskustelussa käytetään tänään paljon sellaisia termejä kuin kirkon ”ydinsanoma” tai ”perustehtävä”. Jotakin on pahasti rikki yhteiskunnassamme, jos sen jokainen henkilö ei saa tasavertaista kohtelua ja mahdollisuutta. Yksikään pari ei ole sitä minulta toistaiseksi pyytänyt. Nimi olisi esimerkiksi rakkausliitto. Ne ystävyyssuhteet ovat kullan arvoisia. Istuisimme ikkunan ääreen katselemaan rauhassa luonnon virkoamista tai lähtisimme luonnonhelmaan kuuntelemaan kevään heräämistä. Emilia Turpeinen Kotimaa24:n blogeista ” Oliko papilla huono päivä vai uskonkriisi. Kuulun pappeihin, jotka suostuvat vihkimään samaa sukupuolta olevat lähimmäiset avioliittoon. Sen miehen kohdalla ei tainnut jäädä epäselväksi, minkä takana hän seisoi. Olen itse kokenut suurta etuoikeutta tuntea ja tehdä työtä monien romanien kanssa niin Suomessa kuin ulkomailla. Muistan vielä itsekin sen, kuinka Helsingin stadion oli täynnä Grahamin julistaessa siellä yksinkertaista evankeliumia 30 vuotta sitten. Siitä löytyikin monta mielenkiintoista tarinaa, jotka tempaisivat mukanaan niihin aikoihin, kun itsekin opettelin kitaran rämpyttämistä into piukassa. Hyvä ystäväni Rainer vaihtoi sukunimensä vastikään, kun huomasi ettei hänen poikansa pysty saamaan työtä romaninimensä takia. Muistan senkin, kuinka paljon hän sai kuraa päälleen siitä, että julistus ei ollut tarpeeksi luterilaista. Pappi sai kahvia juodakseen KOTIMAA | 12.4.2018 11. He löysivät iankaikkisen elämän toivon. He tulivat uskoon. Keväisen maan tuoksussa, muuttolintujen laulussa ja mullasta pilkistävissä leskenlehdissä voi rauhan lisäksi löytää kasvun mahdollisuuden myös omasta sisimmästään. Ajattelin vain, että kiitti helvetisti.” Tuo kohta kirjassa ei jättänyt minua rauhaan, vaan kysymykset pyörivät päässäni: Mikä oli ongelma. Voisi kuvitella, että romanit ovat jo saavuttaneet tasa-arvoisen aseman suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta käytäntö ei valitettavasti ole niin. Jukka Kivimäki Mitä jos tänä keväänä keskittyisimme suursiivouksen ja muiden tohinoiden sijaan etsimään mielenrauhaa hengähtämällä hetkisen. Toisaalta uskon avio-oikeudet antavan rakkausliiton tyydyttävän sen solmivia itseään, onhan rakkaus jo sanana kauniimpi kuin avio. Kirjaa lukiessani kuulin uutisen, että tunnettu evankelista Billy Graham oli kuollut 99-vuotiaana. Heidän saattaisi olla helpompi niellä käytännössä sama toimitus, jos ”avio” vaihdettaisiin sanaksi rakkaus. Oliko papilla huono päivä vai uskonkriisi. Vaikkei avioliitollekaan ole varsinaisesti raamatullisia perusteita, on se hyvin vanha instituutio, katolisille jopa sakramentti. Ottaisimme mallia ympäröivästä luonnosta pysähtymällä tähän hetkeen ja hengittämällä syvään. Osoittamalla missä kulkee tunnustuksen rajat. Hän halusi kuulemma hädän hetkellä tietää, saisiko jotain vastinetta kirkollisverolleen
Välissä Aittakumpu sai synninpäästön, joka muutti kaiken. Viime vuodet hän työskenteli vanhoillislestadiolaisten Päivämies-lehden päätoimittajana. Pekka Aittakumpu ehdottaa, että haastattelu tehdään Oulun pääkirjastossa. Isosiskon kanssa päästiin isoisän mukana kalareissuille, mutta Pekka kaipasi painikaveria. Mielessä kyti kriisi elämän sisällöstä. Vuonna 2015 hänestä tuli liikkeen Päivämies-lehden vt. Tänne hän tuli, ja täällä hän sanoi kaverilleen päätyneensä siihen, ettei Jumalaa ole olemassa. Perhe, suku, ystävät, hälinä. – Jotenkin oivalsin, että ai, tällä tavallakin voi kirjoittaa. Tuosta hetkestä on kulunut 12 vuotta. Hän oli kertonut sen perheelleenkin: häntä ei enää kiinnostanut. Niin nykyään sanottaisiin. Tämän kuun alussa Aittakumpu luopui tehtävistään SRK:ssa ja aloitti seurakuntapastorin virassa Haukiputaan seurakunnassa Oulussa. viime vuonna ilmestyi aittakummun esikoisromaani home sweet home. – Olin syrjäytymisvaarassa. Koko lapsuutensa hän oli käynyt näillä vanhoillislestadiolaisen liikkeen juhlilla, joita odotettiin koko vuosi. Mutta rippikouluikäisestä lähtien hän ei ollut halunnut lähteä Suviseuroihin, eikä mihinkään seuroihin, vaikka oli koko elämänsä käynyt pyhäkoulussa, päiväkerhossa ja raamattuluokassa. Armeijan jälkeen Aittakumpu muutti Ouluun. – Minulle alkoi seljetä, että Mutkan kautta kotiin Teininä Pekka Aittakumpu hylkäsi uskon ja koulun. Hän ei muista, mikä kirja oli, mutta muistaa, mitä ajatteli. Myöhemmin olen saanut hänen kanssaan painia, Aittakumpu naurahtaa. Paasilinna sai kuitenkin Aittakummun oivaltamaan, kuinka rajattomasti kirjallisuus pystyi kuvaamaan ihmistä ja maailmaa. – Kun veli syntyi, huomasin, ettei tästä ole painikaveriksi vielä vähään aikaan. oulun pääkirjasto on Pekka aittakummulle tärkeä paikka. Aittakumpu syntyi 13-lapsisen perheen toiseksi vanhimpana Kuusamossa. Hän on kulkenut pitkän matkan – ja saanut yhden synninpäästön, joka muutti kaiken. Opettaja sanoi, ettei Pekan kannattaisi lähteä lukioon. Tällä vuosikymmenellä Aittakumpu on vaikuttanut vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtoportaassa. Usko ei kiinnostanut, eikä koulukaan. Rippikouluiässä alkoivat vaikeudet. Nyt Pekka Aittakumpu on 36-vuotias. 19-vuotiaana Aittakumpu sattui saamaan käsiinsä Arto Paasilinnan romaanin. Isossa perheessä oli rikasta kasvaa. Hän myi marketissa puhelinliittymiä ja kauppasi puhelinmyyjänä Kodin Kuvalehteä ja Me Naisia. Hän opiskeli sähköalaa ja liiketaloutta, mutta molemmat ammattikoulun linjat jäivät kesken. Jokin hänet silti sai tänne Sotkamon Suviseuroihin. Äiti luki Pekalle paljon, ja alakoululaisena Pekka ahmi seikkailukirjoja: Nopsajalkoja, Korttelijengejä ja Viisikoita. Niin nykyään sanottaisiin. kirjallisuuden opinnot saivat hänet lukemaan raamattua sen jälkeen, kun hän oli tehnyt pitkän irtioton uskosta. Kirjallisuus oli lapsuudenperheestä tuttua. Ainoa harmi oli, että ensimmäinen veli syntyi vasta, kun Pekka oli kuuden. päätoimittaja ja Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtoryhmän jäsen. Pekka Aittakumpu oli ainoa, joka ei ollut sama kuin ennen. Aittakumpu oli 25-vuotias. Kirjasto on vaikuttanut siihen, miten hänestä tuli hän. haastattelu S uviseurat olivat samanlaiset kuin aina. KOTIMAA | 12.4.2018 12. TeksTi | Meri Toivanen – kuvaT | jaani föhr ” Olin syrjäytymisvaarassa
Vanhin on kahdeksanvuotias, nuorin vuoden ikäinen ”pallero”, kuten Pekka Aittakumpu sanoo. – Filosofian sijaan löysin totuuden Jumalan sanasta ja ennen kaikkea Jeesuksesta. Evankeliumeissa oli toinenkin kohta, joka puhutteli Aittakumpua. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä”. Aittakumpu opiskeli kirjallisuutta ja mainitsi perheelleen Raamatun olevan oikeastaan aika mielenkiintoinen teos. Hengellisten piirien ulkopuolella kymmenen vuotta ollut Aittakumpu lähti kierrokselle uskonyhteisöihin: vapaakirkkoon, helluntaiseurakuntaan, lestadiolaisuuden eri haaroihin. Koin, että hän saarnasi minulle synnit anteeksi ja minä sain sydämelleni rauhan. Hän kävi kirjastossa tutkimassa liikkeiden lehtiä. Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ja lähetti heidät maailmaan. – Jotenkin kaipasin sitä synninpäästöä. Kun hän seuraavan kerran täytti vuosia, sisarukset antoivat Raamatun hänelle lahjaksi. Bongasin yhden vanhoillislestadiolaisen henkilön jostain SRK:n julkaisusta ja soitin hänelle. Hänelle oikea vastaus löytyi Raamatusta, siitä sisarusten hankkimasta. Hän oli Tiina. – Uskon löytäminen uudelleen oli mullistava kokemus. Mikä on elämän päämäärä. Kymmenen vuotta myöhemmin parilla on kuusi lasta. Enää hän ei halunnut äidinkielenopettajaksi. Tuli sellainen olo, että siitä olisi mukava kertoa muillekin. Hän halusi opiskelemaan teologiaa. » KOTIMAA | 12.4.2018 13. Se ei riittänyt Pekalle. Silloin joku ajoi ohi punaisella pyörällä, pysähtyi vähän matkan päähän risteykseen ja katseli ympärilleen. Aittakumpu alkoi opiskella avoimessa yliopistossa kirjallisuutta. Se oli mahdollista niillekin, jotka eivät olleet käyneet lukiota tai ammattikoulua. Pekka ja Tiina alkoivat jutella ja totesivat, että olivat menossa samalle luennolle. Aittakumpu palasi lapsuutensa uskonyhteisöön. Aittakumpu oli alkanut opiskella yliopistolla myös filosofiaa, sillä hän etsi elämän tarkoitusta. ”Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut”, Jeesus sanoi. Oli syksyinen lauantaiaamu, ja Pekka oli matkalla luennolle. Tytöllä oli punainen polkupyörä. Niin Pekka Aittakumpu ajattelee nyt. Sisarukset vetivät oikeasta narusta. – Kun tulin paikalle, hän kysyi tietä yliopistolle. Filosofian luennolla kävi ilmi, että Platonin mukaan kaiken takana täytyy olla absoluuttinen hyvyys. Kysymykset eivät jättäneet häntä rauhaan: Miksi me olemme täällä. Pekka Aittakumpu oli aloittanut teologian opinnot avoimessa yliopistossa. ehkä se, mitä teen elämässäni, löytyy kirjojen puolelta
– On elämäni isoin asia, että sain uskon lahjan takaisin. Ja silloinkin, kun lapsi ei pyydä. Rakentaminen ja kiinteistöjen kunnossapito on puutteellista. Aittakummulle usko antaa iankaikkisen elämän toivon. Aina kun lapsi kysyy, että saanko tulla syliin, pyrin ottamaan hänet syliin. Oulun seudulla vanhoillislestadiolaisilla papeilla riittää paljon töitä. Julkaistaanko näitä palautteita. Pekka Aittakumpu, 36 Koulutus: Filosofian ja teologian maisteri Työ: Haukiputaan seurakunnan seurakuntapastori. Siihen Pekka Aittakumpu ei halua sanoa mitään. Kotimaa haastatteli Pekka Aittakumpua uutisjuttua varten syksyllä 2016. Siksihän hän lähti opiskelemaan teologiaa, kertoakseen uskosta ihmisille. Raskaaksi en koe oikeastaan mitään. Hengellisiä asioita piti sanoittaa niin, että lehti ruokkisi lukijan uskonelämää. Uskominen on mielestäni kevyttä ja vapaata. Pekka Aittakummun esikoisteos Home Sweet Home ilmestyi viime vuoden keväällä Arktisen Banaanin kustantamana. Jeesus opetti, että älkää kootko aarteita maan päälle. Aittakummun mukaan aika Päivämiehessä oli antoisaa ja vaativaa. Haisevia vaatteita ja kodin tunkkaisuudesta kommentoivia tuttavia. Hän ymmärsi, kuinka paljon kiistoja sisäilmaongelmiin liittyy. Uskon pitäisi säilyä tärkeimpänä asiana. – Omassa elämässäni olen kokenut, että yhteiskunta tukee heikommassa asemassa olevaa mutta kannustaa yrittämään itse. Talon rakenAittakummun mieleen on jäänyt erityisesti eräs yläkoulun opettaja, joka rohkaisi eteenpäin myös häntä, vaativaa oppilasta. Samalla lehtityön aikataulut olivat kireitä ja päätöksiä piti tehdä nopeasti. Sain sen kokemuksen, että vaikka kaikkea ei ymmärrä, kaikella on tarkoituksensa. Kuka. – Syntien anteeksiantamus on rakkainta. Esikoisromaani: Home Sweet Home ilmestyi 2017 Perhe: Vaimo Tiina Aittakumpu ja kuusi lasta Asuu: Oulun Kiimingissä teista paljastui tavallinen tarina. Sen sijaan Pekka Aittakumpu haluaa puhua siitä, mitä usko hänelle nyt merkitsee. Aittakumpu on toivonut, että tässä haastattelussa ei puhuta kirkkopolitiikkaa. Hometalot olisivat aihe, johon voisi vaikuttaa kaunokirjallisuudella. Saako liikkeen sisällä sanoa, mitä mieltä on. Aittakumpu on halunnut vaikuttaa yhteiskuntaan muutenkin kuin kaunokirjallisin keinoin. Nyt hän ajattelee, ettei se ole mahdollista. Se oli ollut hänen haaveensa siitä saakka, kun hän nuorena tutustui Paasilinnaan. Koen sen tosi merkityksellisenä ja arvokkaana. Työskenteli vanhoillislestadiolaisen liikkeen Päivämieslehden vt. Usko ja rakkaus teksteihin yhdistyivät Päivämiehessä. Ihottumaa, päänsärkyä ja hengenahdistusta. Myös liikettä koskevat kysymykset saavat hänet pitämään pitkiä taukoja. Miten vanhoillislestadiolainen synninpäästö sitten tuntuu erilaiselta kuin se synninpäästö, jonka pappi julistaa luterilaisessa messussa joka sunnuntai. Päivämiehen päätoimittajana Pekka Aittakumpu on tasapainoillut sananvapauden ja SRK:n virallisen kannan välillä. Voiko maailmaa sitten muuttaa vanhoillislestadiolaisuudessa. – Haluan olla läsnä oleva isä. Monet vanhoillislestadiolaiset pyytävät tilaisuuksiinsa oman liikkeen pappia, jos se vain on mahdollista. Aittakumpu sanoo, että etsiessään totuutta filosofiasta hän yritti selittää kaiken järjellä. Talo pystyttiin korjaamaan, mutta Pekka Aittakummun päässä alkoi muhia. Mikä omassa liikkeessäsi on rakkainta, entä raskainta. – No, niitä peilataan siihen toiminta-ajatukseen, että onko teksti mielestämme raamatullinen. Aittakumpu toteaa nyt, että Päivämiehessä asioita tarkastellaan Raamatun pohjalta. Nyt on uuden aika. Sitä, että hänen elämällään on pohja ja hänellä on rauhallinen olo. ” Bongasin yhden vanhoillislestadiolaisen henkilön jostain julkaisusta ja soitin hänelle. 1980-luvun lapsena Aittakumpu kokee eläneensä yhteiskunnassa, jossa kaikista pidettiin huolta. – Toivottavasti se on auttanut minua ymmärtämään ihmisten erilaisia vakaumuksia ja ajattelutapoja. Kutsumus seurakuntatyöhön on ollut vahva. Kymmenen viime vuotta hän työskenteli Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksessä: kesätoimittajana, toimittajana ja toimitussihteerinä, lopuksi vt. Iltaisin, kun lapset nukkuivat, Aittakumpu kirjoitti. Aittakummun mukaan Päivämieheen tulee palautetta ihmisiltä, jotka ovat asioista eri mieltä kuin SRK. – Kipeitäkin asioita pyritään käsittelemään, mutta ajattelen, että ihmiset tarvitsevat nykyään Raamatusta nousevaa toivon näköalaa. – Seurakunnassa saa olla mukana ihmisten iloissa ja suruissa. haastattelu Hän toteaa, että isyys on hänelle yksi elämän suurimmista asioista. Ensimmäiset lehtijuttunsa Pekka Aittakumpu kirjoitti harjoittelijana Keskustan Suomenmaa-lehdessä. Se johtuu kiireestä, rahasta ja tietämättömyydestä. Homekoira merkkasi paikat. päätoimittaja vuosina 2015–2018. Jos jokin on raskasta, se on itsessä asuva syntisyys. Muutokset ja moniäänisyys eivät ole asioita, josta Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys tunnetaan. Keskustan kuntapoliitikkona hän haluaa edistää lapsiin, nuoriin ja kouluun liittyviä kysymyksiä. Hänen mukaansa nimimerkillä julkaistu kirjoitus jätti tulkinnanvaraa siitä, mikä on SRK:n kanta ehkäisyyn. Aittakumpu toivoo hänen työotteessaan seurakunnassa näkyvän, että hän on katsellut asioita ulkopuolelta. Käsikirjoitus lähti kaikille kustantamoille, jotka tulivat Aittakummun mieleen. Aittakumpu halusi kirjoittaa romaanin. päätoimittajana ja viestintäyksikön esimiehenä. – Ajallinen elämä on pohjimmiltaan aika lyhyt. Päätoimittaja oli tuolloin poistanut Päivämiehen verkkosivuilta ehkäisyä pohtineen blogikirjoituksen. Aittakumpu on aloittanut seurakuntapappina Haukiputaalla. KOTIMAA | 12.4.2018 14. Joitakin vuosia sitten Aittakummun perhe osti Oulun Kiimingistä 1970-luvulla rakennetun omakotitalon
Aurinko-kustannus 2017. klo 22.05 Theroux ja skientologia. Niin tai näin, anu Järmistön suurtyö Suomen evankelis-luterilaiset kirkot on eräänlainen kulttuuriteko. yle Teema & Fem Ti 17.4. Tällainen työ vaatii monenlaista vaivannäköä. Näistä valinnoista harjoituksissa improvisoitiin pieniä kohtauksia, ja vähitellen käsikirjoitus vakiintui harjoitusten myötä. Nooa-kertomuksessa Jumala tekee liiton kaikkien elävien kanssa. Maakunnan sisällä ne ovat paikkakunnittain aakkosjärjestyksessä. Kokemuksellisuus ei kuitenkaan ole järkipuheen vastakohta. Useimmat kirjan kuvat ovat Järmistön itsensä ottamia. Opetuspuheella ja järkeilyllä on sijansa, mutta saattaa olla, että vain niiden kautta Raamatun kertomuksista jää jotain piiloon. Lopputuloksena on näyttävä kooste Suomen luterilaisista Herran huoneista. En ole opetusnäytelmien tekijä. Jokainen kuvattu kirkko esitellään kirjassa muutamin sanoin. klo 12.40 Dokumenttiprojekti: Pohjolan enkeli. Kukaan kirkon jäsenistä ei kuitenkaan halua olla mukana dokumentissa ja Theroux kohtaa myös suoranaista häirintää. Kun yhden kirjan kansien välissä on valokuvattuina kaikki Suomen evankelis-luterilaiset kirkot, hiipii mieleen ajatus: onkohan tämä ensimmäinen kerta. Lisätietoja www.tarinoidenmajatalo.fi. TV2 Su 15.4. Miksi. (U) TV1 To 19.4. 316 sivua. Kirjaan on kuvattu kaikkiaan 823 kirkkoa. Jumala auttaa myös eläintä”, toteaa pappi Anne-Marie Odell. Kirkkojen ulkomuodot kertovat eri aikakausista ja vaihtuvista tyylisuunnista. Minusta se on tärkeä haaste. Työskentely voi olla yhtä aikaa kriittistä ja haltioituvaa. 2 Tänä keväänä esitätte näytelmää Nooasta. Cezannen Kortinpelaajat-maalauksen puhuttelevuuteen on vaikuttanut niin taiteilijan arkielämä kuin suojeluspyhimyksetkin. Jotakuta kiinnostivat ympäristökysymykset ja ihmisen vastuu, toista kiinnosti kertomuksen patriarkaalisuus ja Nooan miniän rooli. Tällainen kirja on kätevä kaikkien kirkkojemme pikahakemisto ja samalla näyttävä lahjaesine. Periaatteessa jokainen kirkko esitellään kirjassa samassa laajuudessa, joten isokokoisista Turun tuomiokirkosta, Kerimäen kirkosta tai Kemin kirkosta on suunnilleen saman verran tekstiä ja kuvaa kuin pienistä Eurajoen Irjanteen kyläkirkosta, Tervakosken kirkosta tai Sodankylän vanhasta kirkosta. Miten näytelmä syntyi. Luimme kertomuksen Nooasta, minkä jälkeen kaikki ryhmän jäsenet saivat valita itselleen mieleisen roolihahmon ja kertoa, mitkä kertomuksen kohdat ja teemat kiinnostavat heitä. saakka Jyväskylän Kulttuuritila Omenapuussa. Näyttämöllistämme kertomuksen ilmiöitä, ja katsojalla on vapaus eläytyä kertomuksen maailmaan ja tehdä löytöjä itseään varten. klo 22.00 Ulkolinja: Varastettu vallankumous (12) .Syyrian vallankumouksen tavoitteena oli demokraattinen valtio, mutta maa on ajautunut ääriliikkeiden käsiin ja sotaan. 3 Mitä voimme oppia Nooan tarinasta. Lisäksi eräistä kirkoista on satunnaisesti muutakin tietoa, kuten tornin tai kellotapulin korkeus. Kirkon rakentamisajankohdan lisäksi selityksissä mainitaan yleensä myös kirkon suunnittelija tai rakentaja sekä kirkon istumapaikkojen määrä – paljonko temppelissä siis on tilaa. KOTIMAA | 12.4.2018 15. Kysymys ihmisten selviytymisestä toistensa kanssa hyvin vaikeissa elämäntilanteissa on tärkeä. TuiJa PyhäRaNTa Esitykset 22.4. MiKa LahTiNeN Teatteriohjaaja |K uv a: M in na Li uk ko TV1 La 14.4. Kuvauspäiviä kertyi esipuheen mukaan vuosien mittaan yli sata ja ajettuja kilometrejä noin 50 000. Mielestäni on jännittävää, että Nooa selviää vedenpaisumuksesta, mutta oman perheen välit tulehtuvat. Rakennusvuosien perusteella voi lukija tarkkailla sitäkin, missä kristillinen viljelys on ollut varhaisinta tai missä moderneja kirkkoja on eri syistä pystytetty eniten. Miltei kaikki kirkkojen kuvat on otettu kesäaikaan, mutta joukkoon mahtuu myös jokunen kevät-, syystai talvimaisemassa oleva kirkkorakennus. Ihmiset ovat vertaisia toisilleen ja vastuussa yhteisestä maailmasta. Kirkot on ryhmitelty nykyisen maakuntajaon mukaisesti. Louis Theroux tarttuu yhteen uransa haastavimmista aiheista ja perehtyy skientologiaan. JuSSi RyTKöNeN Anu Järmistö: Suomen evankelis-luterilaiset kirkot. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | | 3 kysymystä ohjaajalle | kulttuuri 1 Johtamasi Kansan Raamattuseuran Torstaiteatteri tekee näytelmiä Raamatun kertomuksista. klo 20.30 Tarinat taulujen takaa. klo 15.05 Pisara. Elokuvan ytimessä on Hugo Simbergin rakastettu taideteos Haavoittunut enkeli. Kirjoittajan mukaan on mahdollista, että teoksesta puuttuu jokin kirkoksi luokiteltava rakennus ja mukana kenties on myös jokin kirkko, jota ei ole kirkoksi vihitty. TV1 Su 15.4
Tämän vuoksi on outoa että esimerkiksi Via Crucis -pääsiäisnäytelmässä Jeesusta voi esittää vaikka nainen. Daavidin lisäksi toinen keskeinen Raamatun hahmo Jussi Parviaiselle on luonnollisesti Jeesus. Angsti eli ahdistus on ollut myös Jussi Parviaisen luoman näyttämöminän, Juska Paarman, keskeinen ominaisuus. – Hengentieteen opeissa Jeesus nähdään usein vain yhtenä viisauden opettajana, mikä on minusta kummallista. Kirjan alaotsikko on sama kuin hänen läpimurtonäytelmänsä vuodelta 1984. – Vanhan käännöksen mu| elämäkerta | Jumalaa paossa. Nyt on puhe hengellisestä tiestä. Liikkuminen Jehovan todistajien parissa teki Jussi Parviaiselle tutuksi Vanhan testamentin. Hänen karismansa oli transsendenssin, tuonpuoleisen, tuominen tämänpuoleiseksi. Jussi Parviainen esitti Paavo Ruotsalaisen rooliin. Jumalan rakastajan päähenkilö Juska Paarma haluaa tulla Michelangelon Daavid-patsaan kaltaiseksi. Opistolla tehtiin Lauri Kokkosen näytelmä Viimeiset kiusaukset – jonka pohjalta Joonas Kokkonen teki samannimisen menestysoopperansa. Herännäisyyskin tuli tutuksi. Toisin sanoen, jos ei tee täysillä eli sisäistä tekemisen syvintä ideaa, ei tekemisellä ole merkitystä. Ortodoksisuudessa asiat eivät ratkea vasta kuolemassa vaan ovat läsnä tässä ja nyt. Lukion Parviainen suoritti loppuun Mieslahden kristillisessä kansankorkeakoulussa, jonka aikana hän sai ensimmäisen vahvan kosketuksensa teatteriin. Siellä häntä puhutteli erityisesti kuningas Daavid ja hänen tarinansa. Ei teatterissa eikä hengellisessä elämässä. Monet niiden nimistäkin viittaavat aihepiiriin: Saatana, Raamattu, Valtakunta, Sielunelämää, Suojelusenkeli, Pimeyden rakenne ja Armo. Paavo Ruotsalaisen angsti oli kova. Isä tunsi Raamattua ja iltarukouskin luettiin. Parviaisen näkemystä elämästä yleensä ja hengellisestä elämästä kuvaa fiktion käsite. kulttuuri T ässä jutussa ei puhuta teatterimies Jussi Parviaisen elämästä sellaisena kuin se on viime vuosina näyttäytynyt lehtien skandaalinkäryisissä lööpeissä. Seppä Högmanin oivalluksen samastaminen teatteriin kiteyttää Jussi Parviaisen elämänfilosofiaa laajemminkin. – Jeesuksen erityisyys ei ole hänen eettinen sanomansa, vaan se, että hän teki näkymättömän näkyväksi. Hän voi toki siteerata Jeesusta, mutta ei esittää, sillä läsnäolo ei ole esittämistä. Lapselle sanotaan, että ollaan Jumalan kämmenellä, mutta aikuisten täytyy löytää kielikuvalle oma vastine, tai muuten yhteys ei synny. Jussi Parviaisen hengelliselle tielle kuuluvat myös tutustumisretket parapsykologiaan, spiritualismiin ja ruusuristiläisyyteen. Parviaisen tuotantoa 1980-luvulta lähtien aina näihin päiviin asti seurannut löytää hengellistä etsintää, kyselyä, uhoa ja rimpuilua erityisesti hänen draamoissaan. Se tehdään hetkittäin näkyväksi myös Maria Roihan kirjoittamassa tuoreessa elämäkerrassa Jussi Parviainen – Jumalan rakastaja. – Jos maailmassa ei olisi fiktiota, ei olisi paljon mitään. Kiinnostuin heistä ja heidän opetuksestaan, hän kertoo helsinkiläisessä kantakahvilassaan, joka sattumalta sijaitsee samassa kiinteistössä kuin herännäisten seuratupa. Jussi Parvinen syntyi ja kasvoi Kuhmossa. Näytelmää kierrettiin esittämässä eri puolilla Suomea. Daavidin elämästä löytyy on myös väkivaltaa ja nöyryytystä. Parvinen tunnustaa, ettei ole nykyisin kovin aktiivinen ortodoksisen seurakunnan toiminnassa, mutta osallistuu silloin tällöin palveluksiin. Ylimaallisiin mittoihin kasvava ahdistus. Parviainen tarkoittaa, että jos Jeesus oli ihminen ja Jumala samalla kertaa, hän oli ihminen miehenä, ei ihmisen ideana. Kun hän sanoi, että tulee takaisin, miljoonat myös odottavat häntä yhä vielä. Silloin hän osallistui Suomen Raamattuopiston leirille Vuokatissa ja kävi myöhemmin siellä myös rippikoulunsa. Sen sijaan ” Haen sellaista ilmaisua, jossa tuonpuoleinen on aistittavissa läsnäolevana näyttämöllä. – Olihan rooli 17–18-vuotiaalle iso ja merkittävä. Se ei ole kovin suora. Ei edes omassa elämässä. – Liittyminen oli aika lyhyt prosessi. Uskonto on oma maailmansa, jossa on omat draaman lakinsa. Riparin jälkeen hän oli mukana oman seurakuntansa nuorisotoiminnassa muun muassa isosena. Kun sanotaan, että on Kristus sydämessä, se tarkoittaa että syntyy suojaava kehä, Kristus-yhteys. Jussi Parviainen liittyi ortodoksiseen kirkkoon 2000-luvun alussa. Parviainen kulki lapsena Jehovan todistajien tilaisuuksissa, mutta menetti kiinnostuksensa heihin 13-vuotiaana. Jeesus on kiistatta maailmanhistorian merkittävin henkilö. – Jeesus ei ole roolihenkilö vaan elävä ihminen. Ollessani alta kymmenen, meillä alkoi käydä Jehovan todistajia. Siis se, että elämä on jotenkin sepitteellistä. – Perheeni ei ollut mitenkään uskonnollinen. Lepsuilemalla ei tule mitään. Jussi Parviaisen lööppijulkisuuden taustalla kulkee piilossa hänen hengellinen tiensä. kaan hän oli ”mies jossa ei virhettä ollut”. Minua kiehtoi erityisesti spiritualisaatio, hengellisyyden läpäisevyys kaikessa. KOTIMAA | 12.4.2018 16. Sen painopiste on Parviaisen näytelmissä ja suhteessa Joukko Turkkaan. Parviainen sanoo, että seppä Högmanin sana Paavolle ”yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunteminen”, muodostui hänelle fundamentiksi myös teatterikoulussa
Ehkä kirjoittaminenkin on miellyttävää pakenemista. OllI SePPälä 17. KOTIMAA | 12.4.2018 hän on ajoittain käynyt Tuomasmessussa ahkerasti. – Haen sellaista ilmaisua, jossa tuonpuoleinen on aistittavissa läsnäolevana näyttämöllä. Elämäkerran mukaan ajatus Jeesuksen menestystarinasta sai alkunsa Pitäjänmäen seurakunnan nykyisen kirkkoherran Arto Antturin kanssa käydyistä keskusteluista. Parviainen sanoo, että ajatus on vieläkin vanhempaa perua. – Pystyn kyllä samastumaan tuohon näkökulmaan. Pakenetko Jumalaa, Jussi Parvinen. Jos on viimeisen kymmenen vuoden aikana puhunut vähääkään pitempään Jussi ParviJussi Parviaisen hengellinen tie tulee esiin myös Maria Roihan kirjoittamassa tuoreessa elämäkerrassa. Ehkä minun tavassani yrittää hahmottaa Kristuksen merkitys on virheitä, joita en näe. Mutta entä jos asetelman kääntää päälaelleen. Kukaan teatterijohtaja ei ole vielä lämmennyt ajatukselle. Se Suuri Näytelmä. Hänen elämäntyönsä tiivistelmä, kuten hän itse ajattelee. – En tee tarkka rajaa kirkkokuntien välillä. Parviainen sanoo kokeilleensa hypnoosia, jotta voisi sen aikana eläytyä Jeesuksen kuolemaan ja käyntiin kuolleiden valtakunnassa. | Kuva: Olli Seppälä Kuka. Näytelmän vimmattu kirjoittaminen on samalla matka tutkimaan Jeesusta. Ajatus tuonpuoleisen tekemisestä aistittavaksi ei Parviaiselle ole erikoisuuden tavoittelua vaan todellisuuden luonteeseen kuuluva mahdollisuus. Jussi Parviaista voisi luonnehtia etsijäksi, jolle uskonto on suorastaan riivajainen. Se toistuu käsitteenä hänen elämäkerrassaan monissa kohdin. Ihminen ylittää rajoja niin uskonnossa, seksuaalisuudessa kuin identiteetissäänkin. Ehkä se, että loputtomasti etsii, on oikeastaan pakenemista. Jukka Leppilammen perustama taitelijoiden rukouspiiri on tullut Parviaiselle myös tärkeäksi. Hän on tehnyt siitä jo ainakin kolme versiosta, jotka hänen mukaansa voitaisiin esittää. Jeesuksen menestystarina on näytelmä, jota Parviainen kirjoittaa. Näytelmäkirjailija, dramaturgi, ohjaaja, tuottaja Jussi Parvinen Ikä: 62 Kotoisin: Syntynyt Kuhmossa, asuu Helsingissä Tehdyt työt: Teatteria, elokuvia ja runsaasti tv-viihdettä, esitysten tuottamista sen kanssa, on esille tullut Jeesuksen menestystarina. Elämäkerrassaan hän sanoo, että todellisia asioita on vähän ja että enimmät asiat ovat pelkoja, fantasioita tai värittyneitä muistoja. Puhe tämän ja tuonpuoleisen ylittämisestä ovat Parviaiselle rajarikos
Kummityttö on oppinut puhumaan hänelle kovaa. – Halusin tänne viikonloppuisin yökylään, sillä kotona ei ollut sähköä eikä televisiota, niin tulin tänne aina viikonloppuaamujen lastenohjelmia katsomaan. – Alli opetti minut leikkaamaan matonkuteita ja ompelemaan niitä. Molemmista myös saunominen oli mieluisaa. Parhaimmillaan kummisuhde muovautuu elinikäiseksi ystävyyssuhteeksi niin, että sekä kummilapsi että kummi tukevat toinen toistaan ja ovat läsnä juhlan lisäksi myös usein arjessa. Nuutisesta tuli kuin tulikin Martta Väisäsen kummi. Alli keitti sunnuntaiaamuisin aina riisipuuroa, Väisänen muistaa. Marjaretket, kuten karpaloiden kerääminen, kuuluvat yhteisiin muistoihin. Alli-kummilta Väisänen on saanut kukkien alkuja ja raparperin juuria. Joku aika sitten Nuutinen joutui sairaalaan ensimmäistä kertaa elämässään. Myös rippijuhlissa kummi oli siunaamassa kummilastaan. Väisänen on selventänyt laboratoriotuloksia kummilleen. Täällä kummin luona opin myös neulomaan lapasia, ja sain kimmokkeen neulomiseen, Väisänen kertoo. Kummin luo pääsi oikopolkuja myöten, ja tuolloin matkaa kertyi puolitoista kilometriä. – Tuossa sängyn vuodevaatelaatikossa nukuit monet kerrat, kummi muistelee ja osoittaa pientä laatikkoa. Maantietä matka olisi ollut paljon pidempi. Kummilasta muistettiin syntymäja nimipäivinä sekä jouluisin. Tilaisuudesta on joku valokuvakin olemassa. Alli Nuutinen oli mukana Väisäsen ristiäisissä, jotka pidettiin Vesannon kirkossa. Kummi sai hoitaa myös varamummon roolia, sillä Väisäsen toinen mummo kuoli varhain, ja toinen asui eri paikkakunnalla. Väisäsen äidin vuorotyön johdosta varamummoa tarvittiin usein. TeksTi ja kuvaT | anu HyTönen Martta väisänen on oppinut kummiltaan käsityötaitoja. Yhdessä he laittoivat kukkapenkkejä ja hoitivat pihamaata. KOTIMAA | 12.4.2018 18. Kohtaamisia kummin kanssa Miten kummisuhteelle käy, kun kummilapset aikuistuvat ja keski-ikäistyvät. Näistäkin aikaa on kulunut nyt 16 vuotta. Lapasen hän neuloi lapsena alli nuutisen opissa. Kummi onkin yleensä juuri se kodin ulkopuolinen turvallinen aikuissuhde. Kummityttö osallistui vahvasti Nuutisen arkeen. Nuutinen ja Väisänen asuivat samalla kylällä, joten yhteydenpitokin on ollut tiivistä. Vuosi oli 1987. – Sinun pitää syödä enemmän, hän sanoo. Kudoin niillä myös itse oman maton. Kotimaa kertoo kolmen kummisuhteen tarinan. Sairaanhoitajana työskentelevä Väisänen on avustanut kummiaan muun muassa ennen tämän kaihileikkausta. Hän viettikin lapsena paljon aikaa kumminsa kotona. Sanotaan, että kummi on kummilapsensa aikuinen ystävä, joka osaltaan huolehtii lapsen kristillisestä kasvatuksesta. » ” Kummi onkin yleensä juuri se kodin ulkopuolinen turvallinen aikuissuhde. Näistä ajoista todisteena Nuutisen hellan yläpuolella roikkuvat pienenpienet lapaset, jotka Väisänen on kumminsa opissa neulonut. Välillä yhteyttä Martta Väisänen ja Alli Nuutinen pitivät puhelimitsekin, mutta nyt soittelu on jäänyt vähemmälle, sillä pian 90 vuotta täyttävän Nuutisen kuulo on mennyt heikoksi. Ystävyyssuhde on kestänyt vuosikymmenet. Lapasiin on tehty pienet peukalot ja hieman kuvioitua neuletta. Navetassa meillä oli kangaspuut. Väisänen on ollut Nuutiselle ainoa kummilapsi. – Eivät ne joululahjat olleet niin kovin kummallisia, mutta tulipa joskus oltua joulupukkinakin Martalle. kummit K un Vesannon Sonkarinkylällä asuvaa Alli Nuutista pyydettiin Martta Väisäsen kummiksi, hän totesi vauvan vanhemmille: – Ei näin vanhaa kummia voi pyytää, joka ei välttämättä elä enää kauan. Kummius määritellään kirkon ja vanhempien antamaksi luottamustehtäväksi
Pertti Toikkanen keskustelee kummiensa Lauri ja Leena Laukkasen kanssa arkipäivän touhuista, kuten lehmistä ja kalastuksesta. KOTIMAA | 12.4.2018 19. Alli Nuutinen piti itseään alun perin liian vanhana Martta Väisäsen kummiksi
Pohdinnat Vesannolle muutosta alkoivat toden teolla. Vuoden 1963 loppukesällä vietettiin pappilan sakastissa Tarja Riikosen ristiäisiä. – Lähellä asuvien kanssa kummisuhde on muotoutunut kiinteämmäksi, mutta kaikkia heitä muistan rukouksissani. Toki kummilapsia olen pyrkinyt muistamaan jouluisin, rippijuhlissa ja ylioppilasjuhlissa, Maukonen kertoo. Pojan kuoleman jälkeen yhteydenpito jatkui surutyön merkeissä. Pirkko Maukosella on viisi kummilasta, joista osa puolison kanssa yhteisinä. Hän on ollut mukana myös kummilapsensa tytön Soljan syntymäpäivillä. Esityksiä oli seurakuntakodilla. Perinnönjaostakin muodostui raskas ja riitainen. – Pyhäkoulut muistan minäkin. Kun Riikonen kuuli äidiltään, että hänen kummiensa poika Visa oli sairastunut vakavasti, hän ryhtyi itse pitämään tiiviimmin yhteyttä kummeihinsa. Hän kävi monta kertaa Visaa katsomassa. Samanlaista kummisuhdetta omiin kummilapsiin ei ole muodostunut, ehkä kummiuskin on muuttunut, hän sanoo. Nyt reilut 54 vuotta myöhemmin Tarja Riikonen saapuu tapaamaan Pirkko-kummiaan hymyssäsuin, vaikka on hetkeä aikaisemmin ajanut autolla penkkaan. – Nykylapset kehittyvät nopeasti ja heillä on jo pienestä pitäen digitaitoja, Nuutinen toteaa. Kaikilla on lämmin olo. Pirkko Maukonen toimi takavuosina pitkään omalla kylällä pyhäkoulunopettajana. Reino-kummi on lähtenyt pakkasten välissä kokemaan verkkoja. Kummeina tilaisuudessa olivat läsnä Pirkko ja Reino Maukonen. Pyhäkoulu järjesti myös joulujuhlia. Rippilahjaksi Riikonen on saanut kummeiltaan Pirkko Maukosen kutoman Keltapääsky-raanun. Välillä oli pitkiä ajanjaksoja, että yhteydenpito tapahtui Riikosen äidin välityksellä, mutta tilanne tänä päivänä on toinen. Pyhäkoulut kiersivät talosta taloon sunnuntaisin. Äiti aina kertoi, mitä kummeilleni kuului, Tarja Riikonen kertoo. Heille Maukonen on ollut etäkummi. – Tuli turvaton olo, kun halusi saada ison ratkaisun päätökseen. – Kävin paljon kotona auttamassa heitä. Monet aivan turhaan pelkäävät noita kohtaamisia, Pirkko Maukonen sanoo. Maukoset olivat tuolloin nuoripari, ja he asustivat miehen kotitilalla. – Mieleen on tullut paljon muistoja noilta ajoilta, kuten pyhäkoululaisten kanssa toteutettu näytelmä Sakkeus tulee alas puusta. Tuolloin suurta ratkaisuaan hän pohti myös kummiensa kanssa, jotka olivat isoksi avuksi. Kaksi kummityttöä asuu kotikunnassa Vesannolla, ja kolme muuta kummilasta asuvat Keiteleellä, Kuorevedellä ja Kuopiossa. – Isän kuoleman aikoihin tuli tärkeäksi tietoisuus, että pienessä suvussa on jäljellä vielä muun muassa Reino-kummi. Samalla hän alkoi pohtia sitä, voisiko hän palata takaisin omalle synnyinseudulleen. – Kun kuolema on lähellä, ihmisiä ei saa jättää yksin. Hän työskenteli myös tovin Vesannolla kokeillakseen, miltä paluumuutto tuntuisi. Myös Tarja Riikosen isän kunto heikkeni, ja äidistä tuli hänen omaishoitajansa. Kun työelämä ja aikuiselämä koitti, yhteydenpito kummeihin tapahtui sitten äidin välityksellä. Oli avuton olo, Tarja Riikonen kertoo. Kummien kautta Riikonen kertoo saaneensa tietoa vanhemmistaan, entisajan elämästä ja kotiseudusta. – Kummini arjessa en ole kerennyt niin paljoa auttaa, harmittelee Väisänen. kummit Martta Väisäsellä itsellään on kolme kummilasta. Iloinen puheensorina täyttää talon. Kun Alli Nuutinen ja Martta Väisänen istuvat kotoisasti halkolaatikolla, kissa kääntää kylkeään uunin päällä. Asiat loksahtelivat paikoilleen pala kerrallaan. Pirkko Maukonen ja Tarja Riikonen ovat pitäneet kummisuhdettaan yllä vaihtelevasti. Ne olivat kuluttavia vuosia, Riikonen muistelee. – Reino oli luottoaikuinen, joka Tarja Riikonen ja Pirkko Maukonen muistelevat mieluusti kotikylän historiaa. – Olen ollut paljon huonompi kummi omille kummilapsilleni. Hän tietää sukuni vaiheet, ja olemmekin hänen kanssaan tutkineet sukujuuria sukukirjan avulla. Hän asui 20 vuotta Etelä-Suomessa. Riikosen isä ja Reino Maukonen olivat sukua mutta myös naapureita. – Äitisi puhui aina pitkiä puheluita ja soitti myöhään illalla, Pirkko Maukonen muistelee. KOTIMAA | 12.4.2018 20. Viisi vuotta sitten hän muutti Vesannon naapurikuntaan Viitasaarelle. Ja rippijuhlat, vaikkei niitä kovin isosti meillä ollut tapana juhlia. Omalla kylällä asuvat kummilapset olivat mukana toiminnassa, Maukonen kertoo. Pidin sitä isossa arvossa, kun kävit Visaa katsomassa. Pian tämän jälkeen hänen äitinsä sairastui vakavasti ja kuoli syksyllä 2013. Hänen isänsä menehtyi 14 vuotta sitten