10 Tiernapoikien perinne elää ja muuttuu Veli-Matti Mattila selkiyttäisi kirkon ajatusjohtajuutta. 4 Ka nn en ku va : G us ta ve D or é 11 4. Tahallaan tai tahattomasti. Kyllä voi ja niin myös tehdään. vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –5 7 Voiko Raamattua lukea väärin
Suomen tämän vuoden Lucia-neito on Sara Ray. Olin tosi iloinen. Presidentti Tarja Halonen kruunaa hänet Helsingin tuomiokirkossa Lucian päivänä 13.12. Kruunajaiset järjestetään tuomiokirkossa, ja illalla Lucia-kulkue liikkuu läpi Helsingin keskustan. Kirkon yhdellä seinustalla elämää enemmänkin kokenut miesporukka jutteli teetarjoilun äärellä. Aihe on haastava. aluksi | viikon henkilö | Kirkkotilat kunnolla käyttöön V aikka viime aikoina kirkkotiloista onkin keskusteltu erityisesti koulujen juhlien yhteydessä, tämän lehden välissä olevassa Pro-liitteessä keskitytään kiinteistöihin. 3 Mitä Lucian päivänä tapahtuu. Olen vuosia ollut mukana Tampereen Aleksanterin kirkon Avoin kirkko -toiminnassa. Osallistun Luciana kaikkiaan 109 tapahtumaan muutaman viikon aikana. Ulkopuolisesta Avoin kirkko saattaa ajoittain vaikuttaa jopa luovalta kaaokselta. Nyt ystäväni Laura kertoi minulle kaksi päivää ennen viimeistä mahdollisuutta, että ajatteli ilmoittaa minut Lucia-kilpailuun. | Kuva: Folkhälsan / Robert Seger KOTIMAA | 12.12.2019 2. Samaan aikaan nuori hääpari harjoitteli alttarilla papin opastuksella suurta päiväänsä. – Luciana saan levittää iloa ja valoa ja tavata ihmisiä. Laulaminen siellä ja muissakin tilaisuuksissa on minulle tärkeää. kello 17. Sitten käymme eduskunnassa ja Lucia-kilpailun järjestäjän Folkhälsanin yksiköissä tapaamassa vanhuksia. Hän on myös Lucia-keräyksen keulakuva. Elämää aidosti sykkivä kirkkotila ilahduttaa ja koskettaa syvältä. Kun kirkko on täynnä erilaista väkeä, niin jotakin on tehty oikein. Kirkkohan on oikea toiveiden keskittymä. 25-vuotiaana olen Suomen vanhin Lucia. Saman katon alla halutaan kohdata Jumala ja toisia ihmisiä, ihailla arkkitehtuuria, nauttia musiikkia, hiljentyä – tai jotakin aivan muuta. 1 Mitä Lucia-perinne merkitsee sinulle. – Olen opiskellut luokanopettajaksi Vaasassa ja olen gradua vaille valmis. 5 Mitä teet elämässäsi sen lisäksi, että olet Lucia. Muistan joskus todistaneeni kyseisessä paikassa ällistyttävää tilannetta. 2 Miten tulit lähteneeksi suomen Lucia -ehdokkaaksi. – Aamu alkaa Helsingin Forumista. Meri ToiVanen Lucian kruunajaiset Yle Teemalla ja Femillä 13.12. Olen ollut Lucia kerran ennenkin, 15-vuotiaana kotipaikassani Ähtävällä Pohjanmaalla. Jos on vaikea puhua, tunteita voi välittää laululla. ”Olin iloinen, kun ystäväni halusi ilmoittaa minut Lucia-kilpailuun” sara ray Suomen Lucia 2019 sara ray vierailee suomen Luciana muun muassa sairaaloissa ja juhlatilaisuuksissa. Uskon, että se on hyvä asia. Vesa Keinonen Toimittaja viihtyy kirkoissa, joissa ei tarvitse pönöttää. Lucia-keräyksellä tuetaan lapsiperheitä, joilla on vaikeuksia arjessaan. Kirkko on ihmisiä varten eikä pölyinen museo. Tällä hetkellä opiskelen Turussa biologiaa, joten minusta tulee myös aineenopettaja. Pääosin vapaaehtoisten seurakuntalaisten voimin isossa kirkossa järjestetään monenlaista aktiviteettia diakoniasta rukoushetkiin. Lisätietoa keräyksestä www.lucia.fi. Kirkkosalin perimmäisessä nurkassa käytiin sielunhoitokeskustelua. Kaiken tohinan keskellä suntiot valmistelivat illan konserttia, ja suunnittelipa joku ryhmä vielä seuraavan sunnuntain messun rukousalttareitakin. Kun isoisäni oli sairaalassa, lauloin hänelle usein. – Olisin halunnut osallistua kilpailuun jo aiemmin, mutta kilpahiihto vei aikani talvisin. Mietin kuitenkin, pitäisikö Lucian olla nuorempi. – Suomen Lucia -perinteen 70-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetään konsertti 15.12. Olen rohkeampi tapaamaan ihmisiä kuin nuorempana. 4 Mitä tilaisuuksia odotat eniten
Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Ne ovat sanat, jotka pakottavat ulos omista suojista. KoTiMaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien liiton jäsenlehti iSSn 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Matti Koli Myyntijohtaja: Otto Mattsson lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Kotimaa 12.12.1919. Älä pelkää. Eräänä iltana oli muutamia nuoria miehiä matkalla kaupungin huonomaineisimpaan huvittelupaikkaan juuri kun kello kaupungin kirkontornissa löi yhdeksän. Tästä ristiriitaisesta ja monimutkaisesta aikuisten luomasta tilanteesta kärsivät nyt lapset. Sillä ne pakottavat katsomaan kohti. Tälläkin oikeudellisella arviolla on oikeuskanslerin mukaan rajallinen merkitys, koska viranomaisten mahdollisuudet toimia Suomen rajojen ulkopuolella ovat erilaiset kuin Suomessa. Sillä miltä mahtaa tuntua hyvän joulun toivotus, jos ei usko jaksavansa huomiseen. Ne ovat joulun tärkeimmät sanat. Toimenpiteiden hitautta arvostellessa pitää muistaa, että valmisteluja lasten kotiuttamiseksi on jo tehty, osin julkisuudelta piilossa. Meitä, jotka pelkäämme nähdä, ettei kaikkia kosketakaan joulun hämyisä estetiikka tai ansaittu lepo juhlavalmistelujen jälkeen. Puhutteleeko puhe joulurauhasta, jos kipu korventaa ruumista tai mieltä niin, että rauhaa ei saa hetkeksikään. He rukoilevat juuri nyt puolestani, jatkoi nuorukainen – – en voi seurata teitä. Siksi on luotettava siihen, että ulkoministeriö omasta sisäisestä kriisistään huolimatta tekee kaikkensa lasten kotiuttamiseksi. Olot al-Holin vankileirillä kurjistuvat entisestään talven myötä. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 12.12. Laps’ hankeen hukkui, unhoittui S yyriassa al-Holin vankileirillä olevat noin 30 suomalaista lasta ovat osa viime päivien kotimaista poliittista turbulenssia. Oikeuskansleri muistutti toisaalta myös siitä, että huoltajan oikeuksilla on rajansa. Niiden avulla voidaan olla katsomatta ihmistä, joka sanat ottaa vastaan. ?. Perustuslaki ja lapsia oikeuksia koskeva yleissopimus puoltaa sitä, että ainakin lapset pitäisi pyrkiä kotiuttamaan. Yhdenkään lapsen paikka ei ole vankileirillä. Huoltajat ovat tietoisina merkittävistä riskeistä vieneet lapsensa kyseisille alueille. Älkää pelätkö, hän sanoi. Silti ne auttavat suojautumaan. Että todellisuudessa ihmiset janoavat kuulla jotain muuta kuin tyhjyyttään kumisevia sanoja. Al-Holin leirillä olevien lasten sijaan julkisuudessa on pidetty esillä ulkoministeri Pekka Haavistoa syyttäviä virkamiehiä sekä puolustautuvaa ulkoministeriä. Lasten hakeminen Suomeen ei näytä onnistuvan ilman vanhempia, sillä lasten erottaminen huoltajistaan ulkomailla on monimutkaisempaa kuin Suomessa. Ja kun toverit kyselivät häneltä syytä tähän sanoi hän: Kun jätin vanhempieni kodin maalla, sanoi äitini: Poikani, kun tulet kaupunkiin, joudut monien kiusausten alaiseksi, mutta vanha isäsi ja minä rukoilemme puolestasi joka ilta kello yhdeksän. Hyvää, iloista, riemullista joulua! Tunnelmallista juhlaa! Joulurauhaa! Joskus mietin, lausutaanko maailmassa koskaan yhtä paljon tyhjiä sanoja kuin joulun alla. Ne olivat tärkeät sanat, sillä meitä pelkureita on paljon. Tuskin koskaan maailma on yhtä täynnä toivotuksia kuin joulun alla. Joululaulun säkeistö Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu on saamassa uutta merkitystä. 1919 Mari Teinilä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. Siitä kertoo oikeuskansleri Tuomas Pöystin lokakuussa antama ratkaisu kanteluista, jotka oli tehty liittyen toimiin Syyriassa al-Holin leirillä olevien suomalaisten kotiuttamiseksi. Oikeuskansleri katsookin, että selkeä toimintatapa olisi pyrkiä kotiuttamaan lapset sekä heidän huoltajansa. enkelikin puhui jouluyönä. KOTIMAA | 12.12.2019 3. Kohtuuden nimessä on todettava, että al-Holin tilanne on lainsäädännöllisesti erittäin monimutkainen. Miltä tuntuvat kehotukset viettää laatuaikaa läheisten kanssa, kun läheisiä ei ole. Yksi miehistä pysähtyi ja sanoi: En voi seurata teitä. Tätä kirjoittaessa ei ole selvää, miten ulkoministeri Pekka Haaviston käy häneen ulkoministeriön joidenkin virkamiesten taholta kohdistuvien syytösten seurauksena. Meri ToiVanen Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. Mediajulkisuus on luonut mielikuvaa sisäänpäin kääntyneestä ministeriöstä, jolle lasten etu ei ole keskeisin asia. Monet sanoista ovat vilpittömiä, en sitä kiellä. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita
Matteuksen evankeliumissa kerrotaan tietäjien vierailusta Betlehemin seimellä. Oululaisessa sanomalehti Kalevassa julkaistiin säätiön puheenjohtajan Heikki Viertolan ja jäsenen, Oulun tuomiorovastin Satu Tiernapojissa yhdistyvät vanha, uusi ja lainattu perinne | Keskieurooppalainen mysteerinäytelmä kulkeutui osaksi suomalaista jouluperinnettä ja jatkaa yhä muutostaan. Työuransa Sjöman teki Helsingin ruotsinkielisissä seurakunnissa. Näytelmä saavutti suuren suosion ja levisi kirkkojen ulkopuolelle. Syynä on Murjaanien kuninkaan hahmo, jonka kasvot on tavattu näytelmässä maalata mustaksi. Diakonissalaitos myi osuutensa Terveystalosta Diakonissalaitos on myynyt omistamansa koko 10,52 prosentin osuuden Terveystalo Oyj:n osakkeista OP-ryhmään kuuluville Pohjola Vakuutukselle ja OP-Henkivakuutukselle. – Tiernapojat on elinvoimainen perinne, joka kuuluu suomalaiseen joulunviettoon, sanoo Tiernasäätiön puheenjohtaja Heikki Viertola. Kuninkaiden kumarrusta ennustaa jo Vanhan testamentin profeetta Jesaja. Helsingin Stockmann julkaisi videon työntekijöistään tiernapoikina. Lisäksi mukana ovat Herodeksen palvelija Knihti ja tähdenpyörittäjä Mänkki. Tiernapoikaperinnettä on viime vuosina myös arvosteltu. Carl Gustaf Emil Mannerheim kuoli 1951, ei 1946. Näkyvimmin keskustelu kärjistyi jouluna 2017. Näytelmästä on tehty parodiaversioita, ja vuorosanoja on sovitettu erilaisten yhteisöjen tarpeisiin. Heidät esitetään kertomusperinteessä eri maanosista saapuvina: eurooppalaisena, afrikkalaisena ja aasialaisena hahmona. Hän oli syntynyt Helsingissä vuonna 1926. Kilpailukin on voimissaan: siinä on monta sarjaa eivätkä kaikki halukkaat joukkueet mahdu mukaan. Käsikirjoituksessa viitataan myös Herodeksen toimeenpanemaan Betlehemin lastensurmaan. Nykyisessä Oulun tiernapoikanäytelmässä jäljellä on neljä hahmoa. Lopulta Stockmann poisti videon. Menneinä vuosikymmeninä tiernapojat liikkuivat ovelta ovelle. KOTIMAA | 12.12.2019 4. Nyt puhutaan siitä, tarvitseeko Murjaanien kuninkaan olla musta. Kun näytelmä saapui Ruotsiin, siinä oli vielä toistakymmentä henkilöä. Kritiikki mustaksi maalatuista kasvoista nousi kovaksi. Näytelmän juuret ovat raamatulliset. Tiernapoikatulkinnat ovat aina eläneet ajassa. Porukan mukana kulkee tähti, mieluimmin pyöritettävä. Tänä vuonna Opetushallitus on kehottanut ottamaan Tiernapojista käydyn yhteiskunnallisen keskustelun huomioon paikallisissa ratkaisuissa niin, ettei toiminta ”ole omiaan herättämään” rasistisia mielikuvia. Niihin kuului joulun ja loppiaisen teksteistä yhdistelty näytelmä kolmesta kuninkaasta. Lauri Kristian Relander kuoli 1942 ei 1932. Oulun historiassa tunnetaan tiernapoikajoukkueiden välisiä tappeluitakin. Perustuslakivaliokunnalta piispat toivovat kannanottoa siihen, voidaanko koulun yhteisiä juhlia järjestää kirkossa. Tiernapojat on kansanperinnettä ja oikea jouluinen sekametelisoppa, joka kuuluu eurooppalaiseen tähtipoikanäytelmien traditioon. Piispat vetoavat koulujen rehtoreihin ja päiväkotien johtajiin, jotta yksittäisten epäselvyyksien vuoksi ei katkaistaisi seurakuntien, koulujen ja päiväkotien hyvin toimivaa yhteistyötä. 14 vuotta sitten perustettu säätiö ylläpitää tiernaperinnettä ja järjestää valtakunnallista Tiernapoikakilpailua, jonka juuret ulottuvat Oulussa 1930-luvulle. Ulla-Christina Sjöman on kuollut Suomen tunnetuimpiin esirukoilijoihin kuulunut lehtori Ulla-Christina Sjöman kuoli Helsingissä viime perjantaina, 6.12. | näytelmä | T ähän vuodenaikaan kouluissa, seurakunnissa tai pikkujouluissa voi törmätä Tiernapoikiin. Vuonna 2019 Tiernapojat voivat edelleen hyvin, ainakin oululaisesta näkökulmasta katsottuna. Tiernapojat yrittivät sen avulla voittaa viranomaisia puolelleen. Aikanaan, 1800-luvun jälkipuoliskolla, se löysi Ruotsin kautta tiensä Ouluun, josta tuli tiernapoikaperinteen suomalainen kehto. Diakonissalaitos sai haltuunsa Terveystalon osakkeita vuonna 2016, kun Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön omistama Diacor terveyspalvelut Oy yhdistyi Terveystaloon. Alkuperäisestä kertomuksesta on kuitenkin erkaannuttu kauas. Näytelmän erikoisiin kerroksiin kuuluu vuoden 1880 kieppeillä syntynyt ylistys keisari Aleksanteri II:lle. Viime viikonvaihteessa keskusteluun puuttui myös Tiernasäätiö. itsenäisyyspäivän iltana. Kiertäminen oli poliisin säätelemää. Niihin miekkoja ja pahvisia kruunuja kantaviin laulunäytelmän roolihahmoihin. Oulun tiernapoikanäytelmän pohjana on osia kolmen kuninkaan näytelmästä. Suomen presidenteistä Ukko-Pekkana tunnettiin Pehr Evind Svinhufvud, ei Kyösti Kallio. Oikaisu Presidenttien haudoista kertovassa jutussa (Kotimaa 5.12.) oli virheitä. Kauppasumma on noin 138 miljoonaa euroa. Roolihahmotkin ovat karisseet matkan varrella. Näytelmässä Herodes kertoo matkastaan Murjaanien maahan – tosin tällaista matkaa Herodeksen ei tiedetä oikeasti tehneen – ja alistaa Murjaanien kuninkaan tahtonsa alle. uutiset | lyhyesti | Piispat vetoavat kouluihin ja päiväkoteihin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat julkaisivat viime viikolla kannanoton, jossa he rohkaisevat kasvattajia kouluissa ja päiväkodeissa pitämään esillä kulttuuriperintöä. Päähenkilöt ovat kuningas Herodes ja Murjaanien kuningas. Keskiajalla Keski-Euroopan kirkoissa esitettiin niin sanottuja mysteerinäytelmiä
Saarisen mukaan kyse on päinvastoin perinteen pelastamisesta. WSOY 1991. Missään ei ole mitään merkintää, että niin pitäisi tehdä, sanoo Terwa-Oulun Tiernapoikien joukkuetta valmentanut Milla Korja, joka on koreografi ja ohjaaja sekä yhden tiernapojan äiti. Siinä on kyse nimenomaan pilkasta ja ivasta, tummaihoisten lapsekkaiksi tekemisestä”, Viertola ja Saarinen kirjoittivat. Hahmojen tunnisteita ovat myös vaatteet ja niiden väri. | Kuva: Jukka-Pekka Moilanen / Kaleva KOTIMAA | 12.12.2019 5. Rasismia tutkinut Helsingin yliopiston sosiologian apulaisprofessori Lena Näre totesi Stockmann-kohun aikaan Helsingin Sanomissa, että pohjoisamerikkalaisessa perinteessä blackfacella on vahva yhteys kolonialismiin, orjuuteen ja valkoiseen ylivaltaan. Tytöt ja naiset ovat voineet maalata viikset ja parran tai olla maalaamatta. Hän korostaa, että näytelmään ei kuulu minkään ihmisryhmän halventaminen. Tiernasäätiö ehdottaa myös Murjaanien kuningas -nimen korvaamista Maurien kuninkaalla. Meri Toivanen Kirjallisuus: Myllylä, Rauno: Tähti se kulukeepi. Viertolan ja Saarisen kirjoitus Kalevassa herätti tuoreeltaan kiitosta mutta myös tyrmistystä. Halusimme tehdä selväksi, että Tiernapojissa monikulttuurisuutta ei ole koskaan koettu huonoksi asiaksi, Heikki Viertola sanoo. Terwa-oulun Tiernapojat Wili Mattila (vas.), väinö Lapinoja, aarni Korja ja eetu Jylhä osallistuivat oulun Tiernapoikakilpailuun marraskuussa. Niin kutsutun blackface-tradition tausta on 1800-luvulla Yhdysvalloissa kiertäneissä teatteriryhmissä. Hahmon nimen oletetaan juontuvan Mauretaniaan, muinaisen Rooman provinssiin Afrikan pohjoisrannikolla. – Minulla on tummaihoiset lapset ja siksi ymmärrän tätä keskustelua myös sisältäpäin. Lapsia hämmästyttää, miksi rooleja ei esitetä luonteesta ja sisällöstä vaan ihonväristä käsin, Saarinen sanoo. ” Tiernasäätiö haluaa tehdä pesäeron Tiernapoikien ja rasismin välille. Kirjoituksella säätiö halusi puhdistaa Tiernapoikien maineen. On merkittävää, että kauppakeskus Valkeassa esitetään kertomusta Vapahtajan syntymästä joulun alla joka päivä. Tiernapoikien tarina. Tällaisena se rinnastuu rasistiseen blackface-käytäntöön, joka on nähtävissä muun muassa hollantilaisessa Zwarte Piet -perinteessä. ”Vaikka naaman mustaaminen ei oululaisessa tiernapoikakuvaelmassa ole koskaan merkinnyt halventamista, on siitä syytä luopua. Kaikki joukkueet eivät maalanneet Murjaanien kuninkaan kasvoja tänäkään vuonna. Kasvonsa maalaavat Zwarte Piet -hahmot taas ovat kuuluneet hollantilaiseen joululauluperinteeseen. Tiernapojat on elävää oululaista lastenkulttuuria, josta kannattaa pitää kiinni, Saarinen sanoo. Tiernapoikien juonessa Herodes on paha ja Murjaanien kuningas hyvä hahmo. – Valitsimme tietoisesti, että emme maalaa mustaa naamaa. Saarisen kirjoitus. Hänen mielestään aika on muuttunut peruuttamattomasti, ja mustaksi maalatusta naamasta voi seurata vääriä mielleyhtymiä. Monen mielestä perinteen muuttamisessa mennään nyt liian pitkälle. Tiernasäätiön kilpailussa joukkueet ovat toteuttaneet laulunäytelmää eri tavoilla tähänkin saakka. Siinä haluttiin tehdä pesäero Tiernapoikien ja rasismin välille. – Se on luova juttu, yhteisöllinen ja taustaltaan umpikristillinen perinne. – Muutaman viime vuoden aikana Tiernapojista on alettu puhua rasistisena näytelmänä. Viertola ja Saarinen toteavat, että tiernapoikaperinne on aina muuttunut ajassa, ja niin on oltava jatkossakin. Säännöissä Murjaanien kuninkaalta ei ole viime vuosina edellytetty kasvojen kokonaan maalaamista, vaan tunnisteeksi on riittänyt musta parta
Miten kirkkoa tulisi viedä eteenpäin. uutiset Pulkkinen, Pirjo Eliisa, seurakuntaemäntä, Hämeenlinna Taskila, Arja Kaarina, seurakuntasihteeri, Oulu Suomen Valkoisen Ruusun mitali Lahtinen, Terttu Helena, vahtimestari, Hämeenlinna Saarni, Anne Maria, pyhäkoulusihteeri, Turku Santanen, Heidi Eliisa, lastenohjaaja, Hämeenlinna Kotimaa tasavallan presidentti antoi 6. Kirja on suunnattu ennen kaikkea seurakuntien työn tekijöille. Kirjoittajat haastavat kirkkoa ja sen johtajia mutta katsovat samalla myönteisesti tulevaisuuteen. joulukuuta kunniamerkkejä 3 568 ansioituneelle Suomen kansalaiselle. 27,90 (32,50) 27 90 Sari Lehtelä (toim.) Mitä kirkolle kuuluu. 27,90 (32,90) 27 90 Juha M. Mitkä ovat johtamisen vahvuudet ja heikkoudet. 24,70 (29,00) SUOMEN LÄHETYSSEURA 24 70 KOTIMAA | 12.12.2019 6. Myös seurakuntien jäsenet kertovat, mitä kristittynä eläminen heille merkitsee oman kulttuurinsa keskellä, usein pienen vähemmistökirkon jäsenenä. Mikä on totuus liinan alkuperästä. Käytännönläheinen opas läheisensä kuolemalle menettäneen ihmisen kohtaamisesta ja sielunhoidosta. 020 754 2350 HY VIN JOHDET TU KIRKKO 27 90 Päivitetty! Laura Arikka, Heikki Arikka (toim.) Hyvin johdettu kirkko – Visioita, haasteita, näkökulmia Kirja tarjoaa kirkon ja seurakuntien johtoasemissa työskentelevien ajatuksia, visioita ja pohdintoja johtajuudesta ja sen kehittämisestä. Itkonen Surun virrassa – Läheisensä menettäneen sielunhoito Käytännönläheinen opas läheisensä menettäneen ihmisen kohtaamisesta ja sielunhoidosta. Mitkä ovat viimeisimmät tieteellisen tutkimuksen tulokset. Mitä historia kertoo sen vaiheista. Suru on rakkauden varjo. Asiantuntija-artikkeleissa käsitellään Lähetysseuran visiota, lähetystyön näkymiä ja globaalin kirkon suurta murrosta. Joukossa on myös kirkon työntekijöitä ja kirkkoa lähellä olevien järjestöjen ja toimijoiden edustajia. Millaista kirkon ja seurakuntien johtajuus on. 27,90 (34,90) VERKKOKAUPPA: www.sacrum.fi MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Monet tutkijat ovat pyrkineet osoittamaan aitousväitteet vääriksi ja käärinliinan keskiaikaiseksi väärennökseksi. Suomen Lähetysseuran yhteistyökirkkojen johtajat eri puolilta maailmaa kertovat, mikä on kirkon elinvoiman salaisuus ja minkä he näkevät oman kirkkonsa tehtäväksi. He ottavat kantaa ajankohtaisiin kysymyksiin muun muassa ilmastonmuutoksesta. mus., Masku Kaitainen, Tapani, pastori, Hausjärvi Koistinen, Jouko Tapani, pastori, Kuopio Marjanen, Heikki Ilkka Tapani, aluepappi, Espoo Sahamies, Juha Pertti, kappalainen, Lahti Suomen Leijonan ansioristi Korva, Tuija Anita, esimies, kansliapäällikön sihteeri, Helsinki Suomen Valkoisen Ruusun i luokan mitali kultaristein Fedotoff, Anu Katriina, diakoniatyöntekijä, Oulu Laiho, Kari Antero, ylipuutarhuri, Hämeenlinna Lomma, Seija Anna-Liisa, diakonissa, Oulu Meriläinen, Sari Sinikka, kirkon nuorisotyöntekijä, diakoni, Oulu Mukari, Irma-Elina, johtava diakoniatyöntekijä, Oulu Valtonen, Ulla Anneli, johtava diakonian viranhaltija, Rusko Suomen Valkoisen Ruusun i luokan mitali Ilola, Raija Hannele, lähetyssihteeri, Kannus Katajamäki, Arvo Ensio, seurakuntamestari, Mikkeli Kiukkonen, Jyrki Eerikki, nuorisotyönohjaaja, Pielavesi Kirkollisille toimijoille kunniamerkkejä Kotimaan päätoimittaja mari teinilä sai Suomen Leijonan i luokan ritarimerkin. Aina on mahdollisuus uudistua. Se on merkityksellisen ihmiselämän erottamaton osa. |K uv a: Ju kk a G ra nst rö m Juha Hiltunen Valokuva Jeesuksesta – Torinon käärinliina tieteen, historian ja Uuden testamentin valossa Torinon käärinliina on yksi tunnetuimmista ja kiistellyimmistä pyhäinjäännöksistä. Kunniamerkki myönnettiin ainakin seuraaville kirkon työntekijöille tai sen toimintaa ja hallintoa lähellä oleville henkilöille: Suomen Valkoisen Ruusun i luokan ritarimerkki Kallioniemi, Arto Juha Viljami, professori, Helsinki Lindström, Bror Anders, kirkkoherra, lääninrovasti, Tammisaari Rintamäki, Juha Matti Sakari, kirkkoherra, seurakuntayhtymän johtaja, Helsinki Suomen Leijonan i luokan ritarimerkki Berg, Berndt Ingemar Christian, kirkkoherra, Mustasaari Teinilä, Mari Katariina, päätoimittaja, Helsinki Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki Buchert, Maria Birgitta, yliopisto-opettaja, Espoo Lehto, Risto Eino, hautaustoimen päällikkö, puutarhaneuvos, Helsinki Palm, Juha-Matti Kalevi, tuomiorovasti, Mikkeli Salomaa, Heikki Sakari, yliopistonlehtori, Joensuu Suomen Leijonan ritarimerkki Erkkilä, Päivi Riikka, hiippakuntasihteeri, Askola Harmanen, Eija Marja Helena, EP:n perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja, Seinäjoki Hautala, Jukka Tapio, rehtori, Ylivieska Sulkko, Seppo Antti Kalervo, johtaja, Naarajärvi Suomen Valkoisen Ruusun ansioristi Harmaala, Juha Pekka, kappalainen, Hämeenlinna Hietaharju, Markku Ilmari, A-kanttori, dir
– En tahdo olla päsmäröimässä, mutta kyllä uskon, että jäsenkatoa voi välttää, kun entistä paremmin seurakuntatasolla ymmärretään ihmisten tämän päivän todellisuus ja ajatusjohtajuutta vahvistetaan yhtenäistämällä. – Yhteiskunnallisiin asioihin liittyvä ajatusjohtajuus näyttäytyy kirkossa hajanaisena ja henkilöityy joihinkin persooniin, hän jatkaa. Elisa näkee yhteiskuntavastuun osana yrityksen laadukkuutta. Toivottavasti ajan myötä ymmärrykseni tässä suhteessa on kasvanut. Lapsuudenkodissa kirkossa käytiin suomalaiseen tapaan. Niin paljon hyvää kuin palvelumme tuovat, liiallisella tai kokemattomalla käytöllä voi tulla hankaluuksia. – Oleellista on, että yrityksellä on yhteiset tavoitteet, joista työntekijöillä on selkeä käsitys. Mattilan kanssa keskustelemassa ovat arkkipiispa Tapio Luoma ja Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen. Mari TEinilä Toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila osallistuu Kirkkopalvelujen järjestämään Kirkon johtamisforumiin torstaina 16.1. Suomessa partio on perinteisesti ollut lähellä kirkkoa, vaikka onkin moniarvoinen yhteisö. Ehkä aina en ole ymmärtänyt erityisesti muutoksissa niiden kaikkia vaikutuksia toisiin ihmisiin. Se muun muassa ylläpitää digikoulua, joissa on ollut mukana yli 2 000 nuorta eri puolilta Suomea, sekä tukee nuorten ShedHelsinki-musikaaliteatteria. Veli-Matti Mattila korostaa sitä, että kirkolla on ollut paljon annettavaa ja on jatkossakin jäsenkadosta huolimatta. – Olemme painottaneet virheistä oppimisen kulttuuria, myös virheistä oppimisen. ” Oleellista on, että yrityksellä on yhteiset tavoitteet, joista työntekijöillä on käsitys. Ensin on Elisan tavoitteet, sitten yksiköiden ja tiimien tavoitteet ja vasta sitten yksilön tavoitteet. Elisa tukee suomalaisia nuoria eri tavoin. Mattila sanoo, ettei ole asiantuntija kirkon johtamisen suhteen, mutta suostuu arvioimaan sitä ”vähäisellä näkemyksellä ja tiedolla.” – Kirkossa on vahva kyky johtaa paikallisia yhteisöjä eli seurakuntia. – Yksi keskeinen tekijä on, että työntekijät on saatu innostettua mukaan työn ja toiminnan jatkuvaan parantamiseen. – Lisäksi minulla on vahva partiotausta ja sitä kautta syntynyt arvopohja. Toimitusjohtajana hän kertoo opiskelevansa toimintaympäristön jatkuvaa muutosta, teknologiaa, markkinaympäristön ja Tavoitteiden pitää olla yhteiset pörssiyhtiö | Toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila kertoo, mitä Elisassa on tehty laadukkaan johtamisen hyväksi, ja esittää käsityksensä johtamisesta kirkossa. Teuvalta Pohjanmaalta lähtöisin oleva Veli-Matti Mattila on kirkon jäsen. Pitkäjänteinen kehittäminen on tärkeää, vaikka kyky nopeisiin muutoksiin on myös oleellista, toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila sanoo. – Toimitusjohtajana olen varmasti tehnyt virheitä. Vaikka juurisyiden löytyminen voi olla kivuliasta, virhe on meille yleensä lahja, koska siitä voidaan oppia. Veli-Matti Mattila on ollut Elisan toimitusjohtaja 16 vuotta. – Mieli ry:n kanssa Elisalla on Aidosti minä -hanke liittyen sosiaaliseen mediaan. Vaikka olen ollut Elisan toimitusjohtaja 16 vuotta, opettelen toimitusjohtajana olemista joka päivä. Oman suhteensa kirkkoon hän määrittelee tavanomaiseksi suomalaiseksi. – Minun pitää jatkuvasti päivittää, mihin suuntaan toimintaympäristö on menossa. Mattila puhuu oppimista ja oivaltamista tukevasta johtamisesta, jota on harjoiteltu myös virheiden kautta. | laadukas johtaminen | E lisan voi palkintojen perusteella määritellä hyväksi työpaikaksi ja laadukkaan johtamisen yritykseksi. Tämä on tärkeysjärjestys. KOTIMAA | 12.12.2019 7. | Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva kuluttajien käyttäytymistä sekä lainsäädännön muutoksia. Mattilan mukaan on tärkeää toimia vastuullisesti ja olla hyvä yhteiskunnan jäsen yrityksenä. Kirkkopalvelut on Kotimaata kustantavan Kotimaa Oy:n suurin omistaja. Ehkä ulospäin näyttää siltä, että paikallisella tasolla johtaminen on vahvempaa kuin kokonaisorganisaation johtaminen
Samalla kun uskon ja luonnontieteiden suhde on aidosti rakentava, herää kysymys, miksi kirkko sivuuttaa kannanotoissaan ihmistieteet niin täysin. Sopusointu tieteen ja teologian välillä saavutetaan kuvaamalla uskoa kannanottoon sopivalla tavalla. Esimerkiksi vuonna 2015 kirkolliskokous antoi Kirkkohallitukselle tehtäväksi julkaista tutkimustietoa avioliittoja perhekäsitysten yhteiskunnallisista, kulttuurisista ja kirkollisista muutoksista. Teoksen yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja kirkollisia muutoksia koskevat asiantuntijakirjoitukset eivät näytä millään tapaa vaikuttaneen perustevaliokunnan mietintöön. J ukka Hautala analysoi piispojen puheenvuoroa Tieteiden lahja luonnontieteiden näkökulmasta ( Kotimaa 5.12.). Tulkitsen, että piispat seikkailivat Rakkauden lahjassa jossain tieteeseen ja uskoon perustuvan ihmiskuvan välimaastossa ilman lähdeviitteitä ja kriittisyyttä. Toivo Loikkanen 6.12. Olisikohan aika meidänkin herätä huolehtimaan vesistöistä. Täydennän Hautalan mainiota analyysia kolmella huomiolla. Piispat myös kuvaavat kristillistä uskoa kovin tiedemyönteisessä valossa: ”kristillinen usko auttaa näkemään tieteet suurena lahjana ja osana laajempaa elämän kehystä.” (s. Samalla ajattelen, että olisi outoa jos emme nyt muistaisi, mitä tapahtui 80 vuotta sitten ja sen jälkeisinä vuosina. Jos kirkko kerran suhtautuu näin myönteisesti tieteeseen, miksei kirkon kannanotoissa juurikaan viitata edes kirkon oman tutkimuskeskuksen tuloksiin. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Kirkolliskokouksen perustevaliokunta laati vuonna 2018 mietinnön kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta. KOTIMAA | 12.12.2019 8. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Tutkimuskeskus on 50 vuotta tuottanut laadukasta tutkimusta kirkkoa lähellä olevista aiheista kirkon toiminnan ja päätöksenteon tueksi. Tieteiden lahja jatkaa samaa sopusointuista harmoniaa. Tieteiden lahjassa juuri lähdeviitteet ja tieto pohjatekstin kirjoittajista lisää tekstin uskottavuutta huomattavasti. 6). Läheinen sukulainen tai perheen muu ystävä voi toimia miehen tai naisen mallina, mikäli lapsi kasvaa ilman jompaakumpaa vanhempaa.” Lainaus kuulostaa tieteelliseltä kuvaukselta lapsen sukupuoli-identiteetin kehityksestä, mutta käsittääkseni näkemys ei välttämättä edusta tieteen valtavirtaa. – – On sanottu yleisesti elämästä ja sama voidaan sanoa näihinkin asioihin liittyen: Jos emme tiedä, mistä tulemme ja mitä on ollut ennen meitä, emme voi tuntea keitä olemme ja mihin olemme menossa. On esitetty, että itsenäisyydelle ja sen juhlimiselle pitää löytää muuta sisältöä. tiede ja usko | Tieteiden lahja on kaunis asiakirja. Väitöskirjassani nostin esille piispojen puheenvuoron Rakkauden lahja (2008) hämmentävän kuvan ihmisen sukupuolisuuden kehityksestä: ”Lapsen sukupuoli-identiteetin kehityksessä on tärkeää, että hän kokee olevansa hyväksytty juuri oman sukupuolensa edustajana. Politiikassa niiden pitäisi menestyä, jotka toimivat suoraan, avoimesti ja yhteiseksi parhaaksi. Oikein ymmärrettynä ristiriitaa tieteen ja teologian välillä ei ole. Siksi toivoisin sen olevan totta kirkossamme, kirjoittaa Tuomas Hynynen. Kuka kusee kenen silmään. Kirkon tutkimuskeskus julkaisi vastauksena tehtävänantoon teoksen Perhe ja avioliitto muutoksessa syksyllä 2017. Tämä pohdinta ja kysely on paikallaan, ja paljon uudenlaista ja eteenpäin katsovaa sisältöä itsenäisyyspäivän viettoon kuuluukin. Raamatun eettinen opetus ja ihmiseen luomisessa asetettu lähimmäisenrakkauden velvoite ohjaavat aina samaan suuntaan. Lause maalaa uskosta kauniin ja kannanoton sanomalle sopusointuisen kuvan. Uskon ja etiikan ristiriita on merkki siitä, että jompikumpi on ymmärretty väärin. Piispojen mukaan tiede on ylivoimainen tapa saavuttaa aistein havaittavaa maailmaa koskevaa tietoa. 21). Kolmas kysymys koskee Kirkon tutkimuskeskuksen asemaa. Onko kettu saalistaja vai saalis. Kotimaa24:n blogeissa sanottua mitä tarinoiden ketuista pitäisi oppia. Teologian ja tieteen riita on merkki väärinymmärryksestä. Kirkon ympäristödiplomin käsikirjat ja ilmasto-ohjelma osoittavat käytännön arvostusta tieteelliselle tutkimukselle. Tiede mainitaan osana luomisessa annettua viljelemisen ja varjelemisen tehtävää (s. Pekka Pesonen 6.12. Tieteiden lahja kuvaa teologian ja luonnontieteen suhdetta erittäin myönteisesti. Pitäisin kuitenkin lausetta realistisemmin suomalaista kristikuntaa kuvaavana, jos lauseen predikaattina ei olisi ”auttaa” vaan ”voi auttaa”. Joskus viime vuosina on julkisuuteen nostettu esille kysymys itsenäisyyspäivän vieton sisällöstä. Toinen kysymys koskee kirkon kannanottojen suhdetta ihmistieteisiin. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Pekka Särkiö 9.12. Siinä viitattiin Perhe ja avioliitto muutoksessa -teokseen kaksi kertaa. Ensin pitäisi kysyä, kenellä on ketun häntä kainalossa, minkä vuoksi ja ketä varten. Piispojen kannanotto Tieteiden lahja on kaunis asiakirja. En muista, että kirkon aiemmissa asiakirjoissa tiede olisi kuvattu osana viljelemistä ja varjelemista. Marraskuussa tarkastetussa väitöskirjassani totesin, että kirkon kannanotot ovat viime vuosikymmeninä kuvanneet kristinuskon ja etiikan sopusointua. Molemmilla vanhemmilla on luovuttamattoman tärkeä tehtävä tässä kehityksessä. Kyse on kontekstuaalisesta teologiasta, jolla aiemmin lähinnä irrallisten käsitteiden välille luodaan yhteyksiä ja uskon sisältöä ymmärretään uudella tavalla. Tutkijat ovat huolissaan Euroopan makean veden tilasta. On esitetty, että olemme jumittuneet muistelemaan sota-aikoja ja katsomaan menneeseen. TuOmaS Hynynen kirkkoherra Lopen seurakunta Piispojen tiedepuheenvuoro hämmentää ” Jos kirkko kerran suhtautuu näin myönteisesti tieteeseen, miksei kirkon kannanotoissa juurikaan viitata edes kirkon oman tutkimuskeskuksen tuloksiin. Sympatiani ovat Senaatintorilla jolkottelevan ketun, kuten muidenkin ahdistettujen puolella. Siksi toivoisin sen olevan totta kirkossamme
Eikö ehdokaslistoista kertominen olisi juuri toimittajien tehtävä. Kenestä tahansa ei ole kuitenkaan valmentajaksi, ja osa työntekijöistä ei osaa delegoida. Joulukirkon kansa tulee rohkaisemaan meitä kaikkia ja osoittaa, että Jumalan rakkaustarina ihmiskunnan kanssa on jatkuvasti tärkeää. Olen jäänyt pohtimaan, miten minä olen omalla toiminnallani vaikuttanut ihmisten vieraantumiseen kirkosta. J oulukirkon kansaksi voi kutsua virolaisia, jotka yleisesti ottaen eivät käy usein kirkossa ja joista luterilaiseen kirkkoon kuuluu 12 prosenttia väestöstä. Samaa toivoa ja uskoa tarvitsevat myös kirkko ja seurakunnat. Valitsijayhdistysten näkökulmasta ehdokaslistoissa ei ole mitään epämääräistä. Ohjeet ehdotusten lähettämiseen löytyvät Tampereen hiippakunnan sivuilta. Ehdokaslistan maallikkoja pappisehdokkaat ovat allekirjoittaneet yhteiset teesit, jotka koskevat muun muassa hallinnon läpinäkyvyyttä, työntekijöiden yhdenvertaisuutta, ekologisuutta ja kaikkien parien oikeutta kirkolliseen avioliittoon. Usein vapaaehtoinen on henkilö, joka tekee jotain hänelle osoitettua tehtävää, tai jos tehtävä ei kiinnosta, hän ei tee mitään. Ainakin Tampereen hiippakunnassa perustetun Avara kirkko -valitsijayhdistyksen valinnat on tehty ääneen keskustellen ja yksissä tuumin. Ihmismäärän lisääntyminen kirkossa adventtiaikaan on merkki juuri siitä toivosta ja uudesta alusta, jota me kirkoissa silloin saarnaamme. Tampereen hiippakuntavaltuustossa on päädytty siihen, että sellaista toimintaa, jossa on onnistuttu kehittämään seurakuntalaisten aktiivista toimijuutta, pitää palkinta. Ihmiset kaipaavat toivoa ja uskoa uuden alun mahdollisuuteen. Jouluaattona kirkkoväkeä on jatkuvasti hyvin runsaasti, eikä ainoastaan kaupungeissa vaan myös pienillä maapaikkakunnilla. asKo alaJoKi Tampereen hiippakuntavaltuuston puheenjohtaja Vapaaehtoisia vai seurakuntalaisia. Jokaisen ihmisen tie tässä maailmassa Jumalan taivaan alla on erilainen ja erityinen. Joskus kuulee myös kritisoitavan niitä, jotka käyvät kirkossa ainoastaan joulun yhteydessä, ikään kuin olisi jotenkin tekopyhää tulla ainoastaan joulunaikaan käymään. Aktiivisten osallistujien määrää on vaikea tietää. Pohtimisen aihetta riittää. Jouluaattona vanha kivikirkko täyttyy väestä. Ehdotuksia palkinnon saajaksi voivat esittää Tampereen hiippakunnan seurakuntien kirkkoneuvostot ja seurakuntaneuvostot sekä johtokunnat ja seurakunnan erilaiset toimintaryhmät. olli löyTTy Avara kirkko -valitsijayhdistys, Tampereen hiippakunta KOTIMAA | 12.12.2019 9. olli seppälä ja meri Toivanen kirjoittivat: ”Perinteiseen tapaan ehdokaslistat on tälläkin kerralla koottu hiljaisuudessa ja nimetty pääosin epämääräisesti.” Kotimaa-lehdestä luettuna väite kuulostaa oudolta. Listan nimi kertoo ehdokkaiden kirkkopoliittisista näkemyksistä (avarakirkko.fi). Voisi sanoa, kolmannes Viron väestöstä kuuluu johonkin seurakuntaan. Usein olisi hyvä, jos sen sijaan puhuttaisiin seurakuntalaisista, ja vielä parempi, jos puhuttaisiin seurakuntalaisvastuusta. Ihan oma juttunsa ovat monenlaiset konsertit kirkoissa adventtiaikana ja joulunpyhinä. Itse olen ollut hyvin varovainen kritisoimaan. Vertailun vuoksi voi kertoa, että ortodokseja Virossa on 16 prosenttia väestöstä. Seurakuntalaiset pitäisi vapauttaa toimimaan seurakunnassaan. Allekirjoitukset varmistavat, että tuleepa kuka tahansa listalta valituksi, hän on sitoutunut samoihin arvoihin. Työntekijöiden pitäisi olla kykeneviä toimimaan valmentajina. Toinen merkittävä tulppa on työntekijä, joka haluaa pitää kaikki langat käsissään eikä uskalla vapauttaa seurakuntalaisiaan käyttämään lahjojaan seurakunnan hyväksi. ” Jokaisen ihmisen tie tässä maailmassa Jumalan taivaan alla on erilainen ja erityinen. Hiippakuntavaltuusto päättää kesäkuun kokouksessaan palkinnon myöntämisestä tuomiokapitulin esittelystä. Ensinnäkin heille pitäisi antaa vapaus toimia seurakunnan hyväksi ja rohkaista heitä siinä. Hiippakunnan antamalla huomionosoituksella seurakuntia halutaan rohkaista tunnistamaan uusia kasvun versojaan. Adventtipyhinä käy oman kokemukseni mukaan Pilistveressä kirkossa noin kolmannes enemmän ihmisiä kuin tavallisena sunnuntaina. Yhdeksi osaratkaisuksi tarjotaan usein vapaaehtoisia. Viron kirkossa on väitelty ja väitellään jatkuvasti niiden sopivuudesta kirkkoon. Adventin ja joulun aikana on tilanne täysin päinvastainen. Hermann Kalmus Kirjoittaja on Pilistveren seurakunnan kirkkoherra. Perinteisesti vapaaehtoisia on tarvittu kahvinkeittäjiksi tai papin pikkutöiden hoitajiksi. Ihmisten syyt kirkosta vieraantumiseen ovat hyvin henkilökohtaisia ja liiankin usein inhimillisesti ymmärrettäviä. Rauhaa jouluun! Joulukirkon kansa Taloudellisten resurssien vähetessä seurakunnissa haetaan ratkaisua, miten selvitä eteenpäin. Luterilainen kirkko Virossa on virolaisten kirkko. Tampereen hiippakunta jakaa vuodesta 2020 alkaen vuosittain Kasvun Verso -palkinnon tällaiselle toiminnalle. Yleisesti sellaisissa tapahtumissa pappi avaa tilaisuuden ja usein myös lopettaa sen siunaukseen. Mielipiteitä on puolin ja toisin, koska musiikkivalintojen sopivuudesta kirkkoon ollaan eri mieltä. Kirkollisten ja maallisten tapahtumien välimaastoon jäävät konsertit ovat suosittuja. Jeesus Kristus koskettaa. Isommilla paikkakunnilla ja kaupungeissa järjestetään jouluaattona kaksi tai kolmekin jumalanpalvelusta. ehdokasasettelu on avointa ja linjakasta Kotimaassa (28.11.) kuvattiin kirkolliskokousvaalien ehdokasasettelua ”valitettavan salamyhkäiseksi”. Näitä asioita on pohdittu hiippakuntatasolla. Minusta vapaaehtoinen on huono sana, kun puhutaan seurakunnassa toimimisesta. Ihmiset istuvat runsaan tunnin kylmässä keskiaikaisessa kirkossa
13:1–7). Ehkäpä juuri sen vuoksi sitä myös luetaan väärin. – Hyvä esimerkki ovat Paholaisen raamattusitaatit keskustelussa Jeesuksen kanssa (Matt. Eikö enää saa siteerata julkisesti Raamattua. Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori Lauri Thurén sanoo, että Raamatun tekstejä on aina tulkittu väärin. – Kuluneen 200 vuoden aikana Raamatun tulkinta on sekä yksilöllistynyt että siirtynyt monella suunnalla kaikkia ihmisiä koskevaan tulkintakehikkoon. Syyllistyikö Räsänen tviitillään kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Myllykoski mainitsee räikeänä esimerkkinä tällaisesta 3. Homoseksuaalit ovat tässä tapauksessa oletettu kansanryhmä ja Räsäsen tapa tulkita ja lainata Raamattua on epäilty kiihottamisen väline. Sekä vahingossa että tarkoitushakuisesti. K ansanedustaja Päivi Räsänen siteerasi viime kesän alussa Raamattua Twitterissä ja päätyi kuultavaksi poliisilaitokselle. 4:1–11). Ja ehkäpä juuri sen vuoksi sitä voi myös lukea tai tulkita vääriin. Asiaan vaikutti, että kyseinen kirjoitus on edelleen netissä saatavilla. Väärin luettu! Raamattu on monille pyhä kirja. Milloin Raamatun lukemisesta tuli rikollista. Kirkko ja kaupungin (8.11.) pääkirjoituksessa Jaakko Heinimäki kirjoitti Räsäsen tapauksiin liittyen, että Raamattu ei nauti syytesuojaa: ”Raamattua voi siteerata myös rikollisella, loukkaavalla ja vahingoittavalla tavalla.” Raamattu ei ole neutraali kirja. Moni Ison Kirjan vannoutunut ystävä on joutunut pysähtymään: mikä Raamattu oikein on, miten sitä luetaan ja tulkitaan. Samaten Räsäsen vuonna 2004 kirjoittama ja Luther-säätiön kustantama pamfletti johti tänä syksynä poliisin tutkintaan. Siinä oli kyse samasta asiasta kuin tviitissä eli mahdollisesta kiihottamisesta kansaryhmää vastaan. He ovat itse ansainneet kuolemansa.” TeksTi | Olli seppälä – kuvaT | Jukka GransTrÖm Ja Gun damén KOTIMAA | 12.12.2019 10. Helsingin yliopiston Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski muistuttaa, että kriteerit Raamatun käyttämiselle oikein tai väärin ovat aina olleet tekstien ulkopuolella ja riippuneet kulloisestakin tulkitsijasta sekä hänen taustastaan. Eikö syntiä saa sanoa synniksi. Siksi Raamatun maailmasta kumpuavat ikivanhat kulttuuriset käsitykset eivät läheskään aina vastaa meidän yleistä moraalitajuamme. Se synnyttää intohimoja ja sielunpaloa. Eikä vain kerran ja vahingossa, vaan säännöllisesti ja tahallaan. Raamattu itsekin kuvaa näitä tilanteita. Se koetaan eri tavoin pyhäksi ja velvoittavaksi. Mooseksen kirjan kohdan 20:13: ”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. reportaasi ” Julkisuudessa käydyt kiistat yksittäisen Raamatun jakeen tulkinnasta ovat vain jäävuoren huippuja. Mikä on lukijan vastuu. Thurénin mukaan tuoreimpiin esimerkkeihin Raamatun väärinkäytöstä kuului Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon tapa perustella toimiaan Paavalin kehotuksella esivallan tottelemiseen (Room
Älä lue Raamattua lainkaan. – Esimerkiksi lähes kaikki Jeesuksen vertausten allegorinen [vertauskuvallinen] tulkinta on väärin. Onneksi niitä on myös vastustettu ja voidaan yhä vastustaa Raamatun pohjalta, Pesonen sanoo. – Kesällä eräs kirkollinen vaikuttaja ihmetteli, miksi suoraan Raamatusta ohjeita etsivät eivät vaadi homoille kuolemantuomiota. Keskity vain yksittäisiin jakeisiin, vältä kokonaisuuksia. Ollilaisen mukaan näyttää siltä, että julkisuudessa käydyt kiistat yksittäisen Raamatun jakeen tulkinnasta ovat vain jäävuoren huippuja. » KOTIMAA | 12.12.2019 11. Ranskalaisen Gustave Doré raamattukuvitus on monen mielestä ”se ainoa ja oikea”. Kansanlähetysopiston raamattukouluttaja ja apologialinjan vastaava Vesa Ollilainen katsoo Raamatun väärinkäyttöä hieman eri suunnasta eli vallankäyttäjien näkökulmasta. Käytä Raamattua kaiken poliittisen päätöksenteon lähteenä. Tee Raamatusta hengellisen elämäsi niksikirja. – 1900-luku tarjoaa runsaasti esimerkkejä siitä, miten totalitarismiin siirtyvässä yhteiskunnassa Raamatun lukemista, opettamista ja noudattamista pidettiin vaarallisena, vääränä ja rikollisena. Vallitsevan järjestyksen voimaa vain harvat kykenivät vastustamaan. – Kaikkia näitä on perusteltu Raamatun sanoilla. Hän tiesi varmasti, etteivät luterilaiset kristityt ole sidottuja Vanhan testamentin yhteiskunnalliseen lakiin. Käytä Raamattua yksilöiden ja yhteisöjen syntisyyden alleviivaamiseen. Taustalla on jumalakuva. Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen eli Sleyn raamattukoulutussihteeri Erkki Koskenniemi sanoo, että Raamatun väärinkäyttö on useinkin törkeää, mutta on vaikea sanoa, koska se on tahallista. Kirkon vuosisatainen juutalaisvastaisuus vainoineen muokkasi maaperää ja asenneilmastoa Euroopassa rikoksista kauheimmalle, holokaustille. Julistaudu raamatulliseksi. Tulkitse kaikkea vertauskuvallisesti. Pesonen listaa esimerkkejä: intiaanien väkivaltainen kohtelu Amerikan löytämisen jälkeen, orjakaupan ja orjuuden oikeuttaminen 1700–1800-luvuilla, naisten alistetun aseman oikeuttaminen Euroopan maiden historiassa, juutalaisvihan lietsominen tsaarinajan Venäjällä ja natsi-Saksassa, perheväkivallan puolustaminen tämän päivän Venäjällä ja homovihan edelleen jatkuva lietsominen useissa Afrikan maissa. Lue tarkoitushakuisesti. Suurempi ongelma on kuitenkin väittää, että jokainen voi tulkita Raamat10 tapaa käyttää Raamattua väärin Ota kaikki kirjaimellisesti totena. Kansan Raamattuseuran raamattukouluttaja Riitta Keskimäki tunnistaa myös Raamatun väärinkäytön. Jos Jumalan olemassaolo kielletään, hänen suunsa sidotaan, estetään häntä puhumasta selvästi ja arvovaltaisesti tai orjuutetaan yksittäisen muotiarvon palvelijaksi, ohjaa se väistämättä tietynlaiseen tapaan lukea Raamattua. Vähättele muita lukutapoja kuin omaasi. Minusta siinä käytettiin Raamattua tahallaan väärin ja leimaamistarkoituksessa. – Räikein esimerkki Raamatun rikollisesta väärinkäytöstä ja -tulkinnasta on kirkkoon jo Apostolisten isien aikana 100-luvulla pesiytynyt juutalaisvastaisuus. – Ero syntyy ihan peruskysymyksissä ja selittyy usein sillä, mitä ajattelemme Jumalasta. Uuden testamentin eksegetiikasta väitellyt ja seurakuntapastorina Nurmijärvellä työskentelevä Anni Pesonen sanoo, että tapauksissa, joissa Raamattua on käytetty väärin, on yleensä ollut kyse ihmisarvon kiistämisestä. Raamatun väärintulkinta on professori Lauri Thurénin mukaan tavattoman yleistä. 1800-luvun lopulla syntyneet kuvat ovat muovanneet käsityksiä Raamatun ihmistä ja tapahtumapaikoista
Raamatun lukemisessa ja tulkinnassa on varsinkin protestanttisessa perinteessä sisäänrakennettu ristiriita yksityisen ihmisen ja kirkon välillä. Raamatussa saavat kuitenkin äänensä kuuluville myös sellaiset kirjoittajat, jotka eivät tällaista periaatetta hyväksyisi. Matti Myllykoski näkee, että yhteisöjen lukutavat vaikuttavat yksilöihin. Sanoihan Martti Luther, että tavallinen maallikko Raamatun kanssa on suurempi kuin mahtavin paavi ilman Raamattua. Myös Anni Pesonen muistuttaa, että isot yhteisöt, kirkot ja jopa valtiot, ovat osallistuneet raamatunkäyttöön, jolla on alistettu pieniä ja suuria ihmisryhmiä. Yllättävä ja yleinen Raamatun väärinkäytön muoto voi olla myös se, että Raamattua ei käytetä lainkaan. Sitaatin maallikolla ne tietysti ovat hallussa. Toki ne ovat tehneet Raamatun pohjalta myös paljon hyvää. Myllykoski ottaa esimerkin. – Raamatussa esiintyvät uskomukset ovat syntyneet hyvin toisenlaisen maailmankuvan piirissä kuin missä me elämme. – Julkinen keskustelu jää sitten sille tasolle, että toisessa vaakakupissa näyttää olevan sekulaari ihmisoikeusajattelu ja toisessa kourallinen yksittäisiä raamatunkohtia, jotka ovat ilmeisen kielteisiä vaikkapa seksuaalivähemmistöjen kannalta. ” Eksegetiikan paras metodi on kuitenkin sisälukutaito. Yksilöiden epäeettiset tulkinnat muuttuvat vaarallisiksi silloin, kun ne synnyttävät yhteisöllistä vihaa. Tämä koskee myös keskeisiä asioita. Ajattelijat ovat olleet yksilöitä, sekä toisinajattelijat että ne, joiden tulkinnat ovat ohjanneet isoja yhteisöjä. Tiedeyhteisön tulkintaa ohjaavat puolestaan metodit, kriittinen ajattelu ja niiden sisällä käyty keskustelu. Muuten vankiloissa ei olisi tilaa muille kuin Raamattua lainaaville. Yksilön tai pienen porukan tulkintatapa voi poiketa paljonkin seurakunnissa ja kirkkokunnissa valitsevasta lukutavasta – vaikka sekään ei koskaan ole täysin yhtenäinen. Thurén sanoo, että vakiintuneiden yhteisöjen ulkopuolella mennään tulkinnoissa helposti harhaan, kun edellä mainittuja reunaehtoja ei ole ja tulkinnan tärkein motiivi saattaa olla tarkoitushakuisuus. Kristitty tekee usein parhaansa ymmärtääkseen niitä omasta ajastaan käsin. Jopa holokaustin jälkeen monet kristityt pitivät juutalaisten vainoamista luonnollisena seurauksena sille, että nämä olisivat tappaneet Jeesuksen. KOTIMAA | 12.12.2019 12. – Yksilöiden on kuitenkin helppo ylittää iso yhteisö sekä hyvässä että pahassa. Seurauksena on ollut yltiöpäisyyttä, riitaa ja lahkoutumista. Esimerkiksi Amerikan historiassa on ollut Raamatun lukijoita, jotka ovat puolustaneet orjuutta, mutta on ollut niitäkin Raamatun käyttäjiä, jotka ovat omistareportaasi Raamatussa kerrotaan kuinka jo Paholainen käytti väärin Raamattua kiusatessaan Jeesusta. – Esimerkiksi luterilaisen kirkon tulkintaa määrittävät tunnustuskirjat, joiden linjaukset nousevat pitkälti kirkkoisiltä. Ja koska protestanttisuudessa ja niin ollen myös luterilaisuudessa jokaisella on nykyisin oikeus lukea Raamattua ja tulkita sitä miten parhaaksi näkee, monet myös tekevät niin. Ensimmäiset kristityt uskoivat Jeesuksen nousseen ruumiillisesti taivaaseen ja odottivat hänen tulevan sieltä hyvin pian takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Luther-sitaatin tausta-ajatus on, että paavi on menettänyt otteensa oikeaan, tosi Raamattuun, eikä hän tunnusta Raamatun auktoriteettiasemaa. – Vallassa ollessaan kirkot ovat olleet alttiita käyttämään Raamattua epäeettisesti. tua omalla tavallaan tai ettei ole olemassa oikeaa ja väärää tulkintaa. Ne eivät alun perin tarkoittaneet satojen tai tuhansien vuosien odotusaikaa vaan aivan yksinkertaisesti sitä, että Jeesus tulee pian. Professori Lauri Thurénin mukaan perinne asettaa yhteisöjen raamatuntulkinnalle edes jonkinlaiset rajat. – Ilmestyskirjassa esiintyvät ylösnousseen Jeesuksen sanat ”minä tulen pian” oli suunnattu niiden alkuperäisten kuulijoiden tilanteeseen. Aivan erityisesti Raamattua käytetään Myllykosken mielestä väärin silloin, kun sitä käytetään kaikille ihmisille yhteisiä oikeuksia vastaan. Raamatun väärintulkinnasta Matti Myllykoski sanoo, että ylipäätänsä voidakseen ymmärtää Raamattua, sitä on ymmärrettävä toisin, kuin sen kirjoittajat ovat teksteillään tarkoittaneet. Se on väärin, mutta se ei ole Suomessa rikos. – Ihminen taivuttaa Jumalan sanan omien ajatustensa palvelijaksi. Tästä on kysymys Anni Pesosen mukaan silloin, kun annetaan Raamatun painavimman sanoman unohtua eikä pidetä sitä esillä. Kirjallisuustieteessä tällainen ”lukijan diktatuuri” on hylätty aikaa sitten. – Yhteisille oikeuksille on raamatullinen perusteensa jo rakkauden kaksoiskäskyssä. Erkki Koskenniemi puolestaan sanoo, että mitään tekstiä ei ole käytetty niin paljon väärin kuin Raamattua
Eksegetiikan paras metodi on kuitenkin sisälukutaito. Ja silti kirkko elää siitä, mitä yksittäinen ihminen saa Jumalalta sydämeensä muille tuotavaksi. – Uskon, että tänä päivänä suuri osa niistä, jotka tutkivat Raamattua aktiivisesti ja joille se on rakas, allekirjoittavat Sola scriptura -periaatteen. Erkki Koskenniemen mukaan yhden ihmisen näkökulma on aina vain yhden ihmisen näkökulma, mutta monen yksittäisen ihmisen Raamatun lukeminen ikään kuin lisää vakautta veneeseen. Saarnaajan ja yksittäisen kristityn pitää vielä lisätä siihen sielun asia. Riitta Keskimäki sanoo tutkineensa Raamattua aktiivisesti vuodesta 1967 lähtien ja olevansa ”edelleen siitä liekeissä”. Aamun aloitan lukemalla Raamattua Taivaallisen Isäni puheena minulle ja läheisilleni. Matti Myllykoski sanoo lukevansa Raamattua monesta näkökulmasta, muun muassa kristittynä, kriittisenä tutkijana, kirjallisuuden ystävänä, isänä pojalleen sekä ”pienenä lapsena, joka minussa asuu”. Minusta mielenkiintoisempaa on pohtia, mistä mahdollinen väärinkäyttö johtuu, mitä siitä seuraa ja mitä sille voidaan tehdä. Anni Pesonen sanoo arvostavansa tieteellistä ja historiallista Raamatun tutkimusta, mutta hengelliseen elämän tarpeisiin se ei riitä. Mutta hengellisiin kysymyksiin tutkimus ei ota kantaa. – Ja luultavasti jokainen eri tavalla. neet koko elämänsä orjien vapauttamiselle. Vesa Ollilainen | Kuva: Kansanlähetys KOTIMAA | 12.12.2019 13. Myös tuhlaajapoikavertausta. Vesa Ollilainen sanoo myös, että jokainen raamatuntulkinta – niin yksilöllinen kuin yhteisöllinen – on altis väärinkäytölle. Luterilainen raamattunäkemys on pitkälti ankkuroitunut Sola scriptura -periaatteeseen. – Mitä enemmän keskustellaan ja väitelläänkin, sitä vakaammin köli osoittaa alaspäin. Sen mukaan Raamattu on ylin auktoriteetti, jonka valossa on arvioitava niin uskonelämän kuin kirkkoinstituution asioita. Itse koen hedelmällisiksi esimerkiksi modernin narratologian ja argumentaatiotutkimuksen, mutta olen käyttänyt jopa meteorologiaa ja meriarkeologiaa. Raamattu ei ole minulle teoloRiitta Keskimäki | Kuva: Pertti Kärki Erkki Koskenniemi | Kuva: Onni Anttoora Matti Myllykoski | Kuva: Olli Seppälä Anni Pesonen | Kuva: Olli Seppälä Lauri Thurén | Kuva: Pentti Potkonen giaa, etiikkaa tai uskontoa vaan ensi sijassa suhteessa olemista elävän Jumalan ja Vapahtajani ja Herrani Jeesuksen kanssa. – Minulle Raamattu ei ole ihmisen puhetta Jumalasta vaan elävän ja kaikkivaltiaan Jumalan puhetta ihmiselle. Erkki Koskenniemi on raamatunlukijana sekä tutkija että opettaja, mutta myös yksityinen ihminen. Keskimäki ei ole teologi vaan maallikko, koulutukseltaan kieltenopettaja. – Työssä käytän parhaita menetelmiä miltä tahansa tieteenalalta. Lauri Thurén sanoo tutkijana olevansa utelias selvittämään, mihin muinaiset kirjoittajat oikeasti pyrkivät. – Kirjoitan vuosittain artikkeleja kansainväliselle tiedemaailmalle, jolla on omat sääntönsä. Vesa Ollilainen sanoo, että Raamattua lukiessa hänellä on kolme kiintopistettä: Jumalan olemassaolo, Jeesuksen raamattunäkemys sekä hänen ylösnousemisensa. – Tutkimuksen luoma tausta on väistämätön lähtökohta varsinkin niille, jotka tulkitsevat Raamattua jonkin uskonnollisen yhteisön auktoriteetilla. Entä miten Kotimaan haastattelemat asiantuntijat itse lukevat Raamattua. Jeesuksen kertomia tarinoita tulkitaan monin tavoin. Mikäli kirkko tai yhteisö lipeää tältä perustalta ja vesittää Raamatun arvovallan, repeää väistämättä myös kuilu yksityisen ja yhteisön lähestymistavan välille. Riitta Keskimäki korostaa tätä periaatetta. – Jokainen Raamatun tulkitsija on itse osa omaa tulkintaansa. ” Voidakseen ymmärtää Raamattua, sitä on ymmärrettävä toisin kuin sen kirjoittajat ovat teksteillään tarkoittaneet
kulttuuri | tv-sarja | ” Monarkia on Jumalan salainen missio. Nyt ikä nostaa tunteet pintaan. Elisabet ratkaisee asian vaihtamalla pappia. Philipin vastustuksesta huolimatta kuningatar päättää pelastaa Alicen Britanniaan. Philip seuraa kuumatkaa lumoutuneena. Suosittu Netflixpalvelun tv-sarja The Crown on ehtinyt kolmanteen kauteen. – Sanotaan, että aina tiesi, milloin hän oli käytävällä tulossa, koska ilmassa leijui Woodbine-tupakan tuoksahdus. | Kuva: Des Willie / Netflix aluksi tupakkaa sauhuttelevaa äitiään. The Crownin kolmannella kaudella prinssi Philip ( Tobias Menzies) ajautuu keski-iän kriisiin, joka tuntuu myös hengellisenä kriisinä. Tarkoituksena oli luoda paikka, jonne maan johtavat miehet ja naiset kaikilta aloilta voisivat vetäytyä keskustelemaan uskonnollisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävistä kysymyksistä. Philipiä koettelee kolmannella kaudella myös äidin paluu. Se on kuvitteellinen, mutta rakentuu oikeiden tapahtumien varaan. Alkujaan hän oli englantilainen prinsessa ja naimisissa Kreikan kuninkaan nuoremman pojan Andrew’n kanssa. Entä oliko prinssi Philipillä tosielämässä ikäkriisi. Kolmas kausi sijoittuu historialliseen ajanjaksoon, jona ihminen astuu kuun pinnalle. Mutta Philipiä Prinssi saa hengellistä ohjausta keski-iän kriisissä Windsorin dekaanin saarnat puuduttavat, ja hän jättää jumalanpalvelukset väliin. – Monarkia on Jumalan salainen missio Maan kaunistamiseksi ja kohottamiseksi, kuningataräiti Mary ( Eileen Atkins) lausahtaa sarjassa. Kirkossa voi järjestellä mielensä tulevaa viikkoa varten, Elisabet ( Olivia Colman) selittää puolisolleen. Lopulta he kuitenkin löytävät toisensa, ja äiti neuvoo poikaansa löytämään hengellisen elämän. Kuningatar Elisabet on kruunajaisistaan vuonna 1953 lähtien ollut myös Englannin kirkon ylin johtaja ja uskon puolustaja. Politiikkaan kuningatar ei puutu, vaikka onkin maansa hallitsija, mutta brittilehtien mukaan hän osallistuu hyvin mielellään kirkon toimintaan. Nunnanpukuinen vaatimaton hahmo saapuu Buckinghamin palatsiin. Uudeksi dekaaniksi valikoituu Robin Woods ( Tim McMullan). Vasta kun kutsu tuli itse kuningattarelta, Alice suostui lähtemään luostaristaan. Aivan ihastuttava hahmo prinsessa Alice on myös tv-sarjassa ja tuo mainion vapautuneen tuulahduksen kuninkaallisen tapakulttuurin ja rooleissaan ahdistuneiden perheenjäsenten keskelle. Outoa olisi kertoa kuninkaallisesta perheestä ilman hengellistä aspektia. Hän hoiti luostaria abbedissana ja antoi pois kaiken omaisuutensa. Tämä ryhtyy perustamaan Windsorin alueelle St George’s Housena tunnettua retriittipaikkaa ja koittaa houkutella vastentahtoista Philipiä mukaan hankkeeseen. Tämän tästä sarjassa sivutaan myös hengellisiä hetkiä. Pariskunnalla oli viis lasta, joista Philip on nuorin. Philip joutui äidistään eroon yhdeksänvuotiaana, kun Alicella todettiin skitsofrenia ja tämä suljettiin laitokseen. Todellisuudessa prinsessa Alice of Battenberg tosiaan oli nunna. Vapauduttuaan Alice jäi eroon perheestään ja päätyi lopulta natsien hallitsemaan Kreikkaan, missä hän piilotteli juutalaisperhettä talonsa ullakolla melkein vuoden. Hän on joutunut luopumaan omista urahaaveistaan, jäämään vaimonsa varjoon ja keskittymään perheen johtamiseen. Kuninkaallinen elämäkertakirjoittaja Hugo Vickers arvioi Express-lehdelle, että Philip oli jo vuosia yrittänyt saada äitinsä Englantiin. Philip kyllästyy myös käymään kirkossa. – Tuskinpa hän olisi tunnistanut keski-iän kriisiä, vaikka se olisi läimäyttänyt häntä poskelle. Sen rinnalla mikään muu ei tunnu oikein miltään. Tosielämässä prinssi Philip ja Robin Woods olivat hyvät ystävät ja rakensivat St George’s Housea yhdessä. Ajatus Edinburghin herttuan äidistä pukeutuneena nunnaksi sauhuttelemassa Woodbinea… aivan ihastuttavaa, kommentoi prinssi Philipin elämäkertakirjoittaja Gyles Brandreth Daily Mail -lehdelle. Kreikassa hyväntekeväisyysjärjestöä johtava Philipin äiti, prinsessa Alice ( Jane Lapotaire) on vaarassa jäädä sotilasvallankaappauksen jalkoihin. Se sopii mainiosti joulunpyhien katsottavaksi. FreijA ÖzcAn KOTIMAA | 12.12.2019 14. Historioitsija ja Elisabetin elämäkerran kirjoittaja Sally Bedell Smith arvelee NBC:n haastattelussa, että ei. Hän on aina ollut itsevarma ja ymmärtänyt oman roolinsa suhteessa kuningattareen, Smith sanoo. Prinssi häpeää ja välttelee Prinssi Philip (Tom Menzies) osallistuu Aberfanin kaivosonnettomuudessa kuolleiden lasten hautajaisiin ulkoisesti tyynenä, mutta järkyttyneenä. Alice perusti kristillisen Martan ja Marian sääntökunnan ja rakennutti sille luostarin ja orpokodin Ateenaan. T he Crown kertoo Englannin kuninkaallisesta perheestä
OLLi SEPPäLä Kemistä Kioton temppeleihin Ruusuvuori: Aavikkosutten veli. Sama tahti on askelten. Se voitti Turun kirjamessujen ja ruokamessujen yhteisen Kirja à la Carte -palkinnon. Aavikkosutten veli on myös pikainen kuvaus kansallismielisen ääriryhmän toiminnasta. Hän on entinen merimiespappi ja innokas karaoken laulaja, mutta on nyt laittanut harrastuksen tauolle, sillä pitäähän virkamiehen ajatella imagoaan. Aavikkosutten veli keskittyy Kemissä tapahtuneeseen kaksoissurmaan. klo 18.30 Taivaallista menoa: Pyhää kohti. Nykyään Ylen uutispäällikkönä työskentelevä Valkama on kirjoittanut Japanista myös tietokirjoja. Washingtonissa työskentelevä Pentikäinen pohtii työkseen sovintoprosesseja. klo 8.05 Kuusi kuvaa tutkimusprofessori Antti Pentikäisen elämästä. Niin keskeisessä roolissa siinä ovat temppelit ja buddhalainen ajattelu. Sitten hänet pidätettiin ihmissalakuljetuksesta. Teema & Fem Su 15.12. Aavikkosutten veli on toinen Dunder-kirja Lapponia-sarjassa. Se menee syvälle olennaiseen ja muistuttaa tärkeistä asioista. Osa 1/4. Ruusuvuoren eli Juha Ruusuvuoren ja Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren luoma hahmo Janne Dunder on tervetullut lisä tähän galleriaan. P appi rikosten ratkaisijana ei ole uusi ilmiö kirjallisuudessa tai tv-sarjoissa. klo 11.15 Hengen asein. Toimittaja Else Turunen vie lukijan hetkeksi kulkemaan lumisella hautausmaalla. Nyt hän haluaa pelastaa ihmishenkiä Suomessa. Dunderin lähipiiriin kuuluu hevosia harrastava ystävä, Saara Julin, jonka ammattiala on sama kuin Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren eli lastenpsykiatria. Tanskalainen Salam Aldeen matkusti Kreikkaan pelastaakseen ihmishenkiä. Heikki Valkaman dekkareita onkin nimitetty gastrodekkareiksi. Suomen kansa kokosi itsensä. ”Valot tuikkivat siirtymisen herkällä alueella, rajapinnassa, jossa elävät käsittävät, että elämä on määräaikainen lahja”, Turunen kirjoittaa. FREija Özcan H eikki Valkaman kolmas dekkari vie jälleen Japaniin huippukokki Riku Niemen matkassa. 354 sivua. Humanity on trial. Tällä kertaa tapahtumapaikkana ovat Kioton buddhalaiset temppelit, joihin Niemi asettuu opiskelemaan temppeliruuan saloja kansainvälistä dokumenttia varten. Romaanin uusnatsijärjestö Thorin vasara muistuttaa todellisuuden Soldiers of Odinia ja Pohjoismaista vastarintaliikettä. Päähenkilö on pappi ja perheetön perheneuvoja Kemissä. Kuvituksena on sininpunertavaksi hämärtyvässä illassa lumesta pilkistäviä hautakiviä ja lyhtyjä, joissa palaa kynttilöitä. 283 sivua. ”Sillä, millainen ihminen olen, on väliä”, Turunen toteaa. Lukijalle syntyy kuitenkin pikku hiljaa oma käsitys taustalla piilevistä vaikuttimista, sillä kerrontaan kuuluu pääepäillyn äidin saamia kirjeitä, joissa kummitäti kyselee kummipoikansa vointia. Toimittaja pohtii sitä, miten ihminen tulee maaksi jälleen ja energia kiertää. klo 18.30 Norjalainen artisti Aurora esiintyy Nidarosin tuomiokirkossa. Ruoka ja Japani olivat keskeisessä roolissa myös esikoisdekkarissa Pallokala (2017), kuten nimestä saattaa arvata. Heikki Valkama: Tulikukka. Samaan aikaan tuhopolttaja piinaa Kioton uskonnollisia rakennuksia – ja valitsee kohteekseen myös ulkomaalaisen kokin. Atte menetti perheensä kansanmurhassa 3-vuotiaana. Maailmalta vyöryi sympatiaa. klo 21.00 Tuhkimotarinoita. Teema & Fem Ma 16.12. Teema & Fem Ke 18.12. KOTIMAA | 12.12.2019 15. Mutta voisi Tulikukkaa kutsua uskontodekkariksikin. Epäilyt kohdistuvat tiettyyn henkilöön ja äärioikeistolaiseen ryhmään ja sen toimintaan, joita kirjassa kaivellaan. klo 22.00. Tietoa erityisesti japanilaisesta ruokakulttuurista onkin mukana runsaasti. Viime vuonna ilmestynyt Laserjuuri kertoi muinaisen mausteen metsästyksestä Kreikassa. Juttu on kuin tauko, kuin joulu itse elämän kiihkeyden keskellä. Yle Radio 1 La 14.12. Vanhempi nainen ja nuori ulkomaalainen mies löydetään ammuttuina. | kirja | | painettua sanaa | | viikon vinkit | Maalla-lehden joulunumerossa 11/2019 Nostalgia-palstalla tunnelmoidaan jouluisasti otsikolla ”Valojen hiljainen viesti”. Rikosjuonen ohella vähintään yhtä tärkeässä roolissa kerronnassa on ruoka ja erityisesti temppeliruoka. Viihde ja propaganda ovat oma aselajinsa. Tammi 2019. Saara haluaisi olla enemmän kuin ystävä, mutta Janne kuvataan näiden viestien vastaanottajana jotenkin avuttomana, mikä tuo sopivan humoristisen jännitteen kerrontaan. Henrika Lax on taiteilija, pedagogi ja gregoriaanisen tyylin laulaja. TV1 Su 15.12. Salaperäinen rikollinen esiintyy kirjassa minäkertojana, mutta hänen henkilöllisyytensä jää lukijan pähkäiltäväksi. TV2 Ti 17.12. WSOY 2019. Kuvan on ottanut Hannu Lindroos. Lähipiiriin kuuluu myös eläköitynyt Ruotsin puolella asuva poliisi Håkan, joka ajaa Ford Mustangilla. Nälkä tulee lukiessa. Sekä Lapponia-sarjan ensimmäinen osa Yksi näistä pienimmistä (2017) että Aavikkosutten veli käsittelevät rikosta, jonka tekijän taustalta löytyy psykologinen trauma. Tuija PYHäRanTa Uskonnolla on merkittävä rooli kahdessa kotimaisessa dekkarissa
P uolet alle 50-vuotiaista suomalaisista ilmoittaa, ettei usko Jumalaan. Sen sijaan 25–34-vuotiaista 25 prosenttia uskoo Jumalaan ja 52 prosenttia ei usko. Kirkosta eroamista pohtivat kuitenkin eniten miehet. Tutkimuksen mukaan vain neljännes 25–39-vuotiaista naisista pitää uskonnollista seremoniaa tärkeänä tai erittäin tärkeänä syntymän yhteydessä. Runsaat kymmenen vuotta sitten heitä oli 19 prosenttia. Yli 50-vuotiaat ilmoittautuvat uskoviksi selvästi enemmän kuin heitä nuoremmat. Artikkelin mukaan kyselytutkimuksien viesti on, että uskontoon vahvimmin sitoutuneen ihmisjoukon osuus on vuosien 2008–2018 välillä pysynyt suunnilleen samana, hieman yli kymmenessä prosentissa suomalaisesta väestöstä. Niiden osuus, jotka eivät noudata uskontoaan eivätkä pidä itseään hengellisinä, on selvästi kasvanut kymmenessä vuodessa. Mielenkiintoista on myös se, että vastauskategoriaan ”en noudata uskontoa mutta pidän itseäni hengellisenä ihmisenä, jota kiinnostavat pyhät ja yliluonnolliset asiat” kuuluu nyt 25 prosenttia. Vanhuuseläkeiän ylittäneistä 45 prosenttia uskoo Jumalaan ja 26 prosenttia ei usko. Kun eroamisten syitä on kysytty, kolme viidestä kirkosta eronneesta miehestä tai naisesta piti eroamisen syynä sitä, että ”kirkolla ei instituutiona ole minulle mitään itsenäistä merkitystä” tai ”en usko JuKyselytutkimusten mukaan suomalaisten usko Jumalaan vähenee. | Kuva: Olli Seppälä malaan”. Mutta samalla se on voinut Salomäen mukaan merkitä laiskuutta toiminnan kehittämisessä tai jäsenistä kiinnostumisessa. Vuonna 2008 heitä oli ISSP:n mukaan runsas neljännes vastanneista. Enemmistökirkolla on Suomessa ollut vahva asema yhteiskunnassa: valtiopäivien avajaisissa, kouluissa, armeijassa, sairaaloissa ja vankiloissa. Vaikka enemmistöaseman murtuminen ei sinänsä poista näitä työmuotoja, Salomäki arvioi niiden joutuvan entistä tarkemman arvioinnin ja kritiikin kohteeksi. KOTIMAA | 12.12.2019 16. teologia | kirkkososiologia | Suomessa on muodostunut ikäryhmä, joka jo syntymästään lähtien on kirkon ja uskonnollisen toiminnan ulkopuolella. Pohjoismainen luterilaisuus on Salomäen mukaan ollut maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen ilmiö. JuSSi RytKönen ” Naisten uskonnollisuuden vähentyminen vaikuttaa tulevaisuuteen siksi, että uskonnollisen perinteen siirto on tapahtunut perinteisesti naisten kautta. Entä sitten usko Jumalaan. Kun kirkosta erotaan tai kun kirkon jäsenten lapsia ei kasteta, on keskeinen muutos aikaisempaan Salomäen mukaan se, että Suomessa on muodostunut ikäryhmä, joka on syntymästään lähtien kirkon ja uskonnollisen toiminnan ulkopuolella. Tällaisiksi ilmoittautuu kyselytutkimuksissa nyt kolmannes suomalaisista. Salomäen analyysin mukaan jumaluskon murentuminen korostuu erityisesti nuorten naisten ryhmässä: suurimmat osuudet jumaluskosta luopuneista löytyvät alle 35-vuotiaiden naisten ryhmästä. Taloudellisesti turvattu asema on mahdollistanut suuret työntekijäresurssit. Helsingissä on jo seurakuntia, joiden alueella luterilaiset ovat vähemmistö. Jos lukuihin ja prosentteihin on uskominen, monet kirkon jäsenyyden mittarit näyttävät siis alenevia trendejä. Muutoksia sen sijaan tapahtuu muissa ryhmissä. Jumaluskoa ja monia muita kirkkososiologisia mittareita analysoi Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki tuoreessa artikkelissaan Kirkon ja kristinuskon asema Suomessa 2020ja 2030-luvuilla (Iustitia 36). Samaan voi viitata myös se, että jumalanpalvelukseen osallistuminen on vähentynyt vuosikymmenien mittaan merkittävästi. Vuosien 2008 ja 2018 välillä oli lisääntynyt myös niiden osuus, jotAnalyysi: kirkkoa kohtaa jumaluskon katoaminen ka eivät ylipäätään osanneet vastata kysymykseen uskonnon noudattamisesta: 15 prosentista osuus oli kasvanut 22 prosenttiin. Naisten uskonnollisuuden vähentyminen vaikuttaa merkittävästi tulevaisuuteen siksi, että uskonnollisen perinteen siirto on tapahtunut perinteisesti juuri naisten kautta. Salomäki toteaa artikkelissaan, että tällä hetkellä tiedossa olevien tietojen pohjalta irtautumiskehitys kirkosta tulee jatkumaan lähivuosien aikana. Salomäen mukaan tämä merkitsee sitä, että kirkon jäsenyyttä arvioidaan entistä enemmän arvioiden omaa suhdetta kirkon oppiin ja kirkon merkitykseen omassa elämässä. Miesten kohdalla Jumalaan aina uskoneiden ja yhä uskovien osuus on sama vanhimmassa ja nuorimmassa ikäluokassa. Jumaluskosta luopuminen on ollut suurinta alle 35-vuotiaiden naisten kohdalla. Näin kertoo kansainvälinen uskonnollista identifikaatiota mittaava ISSP-tutkimus (2018), johon vastasi viime vuonna Suomessa 1 229 15–75-vuotiasta ihmistä. Jatkossa kirkon ei Salomäen mukaan pitäisi muistella, miten ennen kaikki oli paremmin, vaan myöntää vallitsevat realiteetit ja etsiä tässä uskonnollisessa todellisuudessa parhaat ja toimivimmat kanavat etsiä ja tavoittaa ihmisiä, jotta evankeliumi voisi levitä
Tositilanteessa sellainen auttaisi kohtaamaan sen, että kaikki eivät palaisi kotiin. Arkeologian tehtävä ei myöskään ole antaa tuomiota Raamatun oikeellisuudesta: Raamatun maiden arkeologia on normaalia historian tutkimusta arkeologian menetelmin. Kertausharjoituksessa oleva joukko miehiä on toivonut iltahartautta. JussI RytkönEn | kirja | | kolumni | ” Usein uskoa arvioitaessa mukana on myös vaikeasti mitattavia suureita, kuten vaihtelevat tunteet ja erilaiset elämänkohtalot. Varsinkin silloin, kun sitä vähiten odottaa. Jokaisen papin pitäisi muistaa, että jos hän on vaiti, jossakin vaiheessa kivet alkavat huutaa. Ero myös muita seikkoja painottavaan yhdistyskristillisyyden maailmaan voi tässä suhteessa olla huomattava. 220 sivua. Ja kuitenkin uskon torjuminen on myös tahdon päätös, jollakin tasolla. Pohjoismaiden luterilaisista kirkoista on pitkään puhuttu kansankirkkoina. Usein uskoa arvioitaessa mukana on myös vaikeasti mitattavia suureita, kuten vaihtelevat tunteet ja erilaiset elämänkohtalot. Katsaus Israelin uusimpiin kaivauksiin. O n erikoista, että seurakunta lähestyy ehtoollispöytää kolmijonossa tahtimarssia käyden. Valistunut lukija on suunnilleen perillä siitä, mitkä kaivauksista ja löydöistä ovat olleet syystä tai toisesta kuuluisimpia. Martti Lutheria mukaillen: kulta ei lakkaa olemasta kultaa, vaikka se kulkisi ihmisen mukana huonoilla teillä. Tällaiset kohtaamiset maastopukuisessa joukossa ovat hienoja hetkiä. Tilaisuuksia on sotaharjoituksen pimeinä iltoina useita. Myös Suomen ortodoksista kirkkoa luonnehditaan kansankirkoksi. Junkkaalalla on taito tiivistää sanottavansa selkeästi, eikä lukijaa yleistajuisessa kirjassa kiusata sellaisella tekstillä, joka kuuluu pikemminkin tieteelliseen asiayhteyteen. Eero Junkkaala: Arkeologian aarteita. Toisaalta ainakin papit saavat jatkuvasti myös yllättyä siitä, minkälainen kysyntä tämän elämänalueen asioilla kuitenkin on. Pohjolan kansankirkoista Tanskan kirkko on edelleen myös selkeä valtiokirkko. Entäpä sitten ne kaivaukset. Tulkaa, sillä kaikki on valmista. Jumalasta ja kirkosta puhutaan – jopa kertausharjoituksessa. Yhden asian kirjoittaja tekee kuitenkin selväksi heti: arkeologia ei ”todista” Raamattua oikeaksi tai useinkaan kerro Raamatusta mitään. Mutta sekin olisi hyvä muistaa, että pohjimmiltaan kysymys omasta uskosta voi jopa olla ihmiselle liian vaikea. Kenttämessu vetää vakavaksi. Termi on epävirallinen, mutta sillä tarkoitetaan väestön suuren enemmistön kirkkoa, jolla on historiallisesti pitkät juuret, paljon liittymäkohtia koko kansakunnan elämään ja erityisellä tavalla säädetty suhde valtioon. Nämä lähtökohdat mielessä pitäen lukija voi sitten lähteä Junkkaalan matkaan kaivaukselta toiselle. Jos usko kerran on Pyhän Hengen työtä eikä omaa aikaansaannostamme, ei sen hukkaaminenkaan liene ihan oma päätöksemme. Kyselytutkimukset antavat aivan varmasti uskonnollisuutta ja kirkon jäsenyyttä teologisesti tarkasteltaessa yhden kuvan. Tapahtui kenttäehtoollisella lumisessa metsässä, Suomen muotoisen pilven alla. Miksi näin. Lumisen metsän pyhä sakramentti JussI RytkönEn Kirjoittaja ottaa kantaa ajankohtaisiin teologisiin aiheisiin. Ihmisen mieli on ihmeellinen pienoismaailma. Eero Junkkaalan uutuuskirja on osittain vanhan kertausta, suureksi osaksi aikaisemman tiedon päivitystä, jonkin verran uuttakin ja ennen kaikkea kauttaaltaan myös mielenkiintoista pohdiskelua Pyhän maan arkeologian äärellä. Suomalainen uskonnollisuus kansankirkollisessa katsannossa on mielenkiintoinen ilmiö. Miehet ja naiset astuvat lumisen metsän hämärästä ottamaan vastaan Kristuksen ruumiin ja juomaan kuolemattomuuden lähteestä. Toisaalta pitää myös olla tarkkana siitä, miten kysymykset asetetaan ja mitä ei kysytä. Kirjan kaivauskohteiden esittely jakautuu kirjassa neljään pääosaan: johdantoon, Vanhaan testamenttiin, Jeesuksen aikaan sekä siihen, mikä voisi olla arkeologisten löytöjen sanoma. Perussanoma 2019. Korvansa voi tukkia, mutta voiko tunteisiin – tai järkeilyyn – aina luottaa. Suomessa valtiokirkkojärjestelmä purettiin jo vuonna 1870. Mitä tarkoittaa Kansankirkko KOTIMAA | 12.12.2019 17. Kansankirkoissa jäsenyys määritellään kasteen perusteella. Ja luettavaa kirjassa kyllä riittää. Tiedänkö uskovani, vai uskonko tietäväni. Vain hieman hurskastellen voisi myös todeta, että minne ihmeeseen Jumalasta voisi vieraantua. Mutta asiasta mitään tietämätönkin saa tämän kirjan avulla tehdä nojatuolimatkan, jossa hän kohtaa esimerkiksi Jerikon, Hasorin ja Megiddon rauniokummut, Daavidin-steelan arvoituksen ja Daavidin kaupungin kaivaukset, Salomon ajan aasin lantaa, Kesarean sataman jäänteet, Herodeksen hauta-arkun, Jeesus-veneen Gennesaretilla, Jerusalemin Raamatussa mainitut mikve-altaat, Pyhän haudan kirkon, Emmauksen etsinnän – ja paljon muuta. Ehtoollista jakava sotilaspappi yrittää ymmärtää. Yhtäältä se noudattaa kansainvälisiä trendejä – kuten oheinen juttu jumaluskosta osaltaan kertoo. On myös sanottava, että kirjoittaja tuntee pappenheimilaisensa ja pohdiskelee siksi esimerkiksi Jeesuksen historiallisuutta ja syntymäaikaa, arkeologisten löytöjen ja luomiskertomuksen suhdetta sekä Jeesuksen tekemiä ihmeitä – kaikki uskovan ihmisen kysymyksiä silloin, kun Raamatun ajan maailmaa lähestytään tieteen keinoin. Sotilaspappikollegani kanssa olemme kuitenkin kattaneet ehtoollispöydän. Israelin alueen uusimmista arkeologisista kaivauksista kertoo uudessa kirjassaan Arkeologian aarteita Eero Junkkaala. Lumisessa metsässä on pimeää, vain lumihangessa palavat roihut, koristeltu kuusi ja sotilaspappien otsalamput antavat jonkin verran valoa
Yhtä paljon mainintoja saivat reportaasi Muoniosta Valo on läsnä myös kaamoksessa, William Blakesta kertova essee Viattomuuden ja kokemuksen laulaja sekä virolaisen papin Eenok Haamerin haastattelu Pakovuosien kouluttama. 18 KOTIMAA | 12.12.2019. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Jos sinulla on tietoa kuvasta, kerro se viestillä osoitteeseen: kotimaa24@kotimaa.fi tai Kotimaa24:n Facebook-sivulla, jossa kuva myös julkaistaan. Kuva on otettu elokuussa 1988. Perusmessusta ei ole kyse, sillä taustalla soittaa bändi. Jos ei muuta keksi, voi ottaa käyttöön seuraavan kaskun. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Äänet hajosivat usealle eri jutulle. Tämänviikkoisessa kuvassa on meneillään ehtoollisen vietto. Olin Kotkan kolmen seurakunnan ja seurakuntayhtymän viestinnästä vastaavana tiedottaja/tiedotus-/ viestintäpäällikkö vuosina 1979–2013. Vuoden 2001 alusta palasin tyttönimeeni Mäkitalo.” Kuvassa taustalla näkyvä mies on Pirkko Soukan mukaan mahdollisesti pastori Pertti Tenhovaara, joka tuli Kotkan seurakuntaan viralliseksi apulaiseksi 1988 ja kirkkoherraksi 2000-luvun alussa. Voit perustella valintasi lyhyesti. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. 3 Mitä tarkoittaa gastrodekkari. (Niinpä puhuja voi rauhoitella kuulijoitaan sanomalla, että itse on tiivistänyt puheen kolmeen pointtiin...) Viime viikon mysteerikuvaan lähetti vastauksen kuvan oikeassa laidassa oleva henkilö eli Tuula Mäkitalo: ”[Kuvassa on] tiedotusvastaava Tuula Luotonen (os. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Suurimman osan aikaa sukunimeni oli Luotonen. Mysteerikuva-sarjassa Kotimaa julkaisee kuvia arkistostaan. kirkkokahvit Mysteerikuva | vastaus | | kasku | | paras juttu | Anna palautetta, Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi paras juttu. Mäkitalo) Kotkan ev.-lut. Olen tiivistänyt sanottavani kahteentoista kohtaan... K otimaan valokuva-arkistossa on monta laatikollista vanhoja kuvia, joissa ei ole kunnollista tietoa siitä, milloin ja missä tilanteessa kuva on otettu. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Missä ja milloin kuva on otettu. Tekstejä saatetaan käyttää osana seuraavia mysteerikuvajuttuja. Ensimmäinen postilakon jälkeen ilmestynyt Kotimaa numero 47 ei tavoittanut kaikkia lukijoita äänestyksen määräaikaan mennessä. seurakuntien Kymenlaakson messujen Messukappeliin johtavalla käytävällä Toivo Pekkasen koululla 1980-luvulla. | 3 kysymystä | Kuulijan kiinnostus täytyy herättää. 2 Mistä televisiosarja The Crown kertoo. OLLi SEPPÄLÄ |K uv a: Ri tv a Ra si la 1 Ketkä ovat tiernapoikanäytelmän hahmot. 1 Her ode s, Mur jaa nie n kunin gas , Her ode kse n pal vel ija Kni hti ja täh den pyö ritt äjä Män kki 2 Eng lan nin kun ink aal lis est a per hee stä 3 Gas tro dek kar i on jän nity skirj a, jos sa ruo ka ja ruo kakul ttuu ri ova t tär keä ssä roo lis sa. Kotka-Kymin seurakunnan viestinnän lehtileikkeistä ja laajasta kuva-arkistosta löytyy messujen päivämäärät ja sisäkuviakin. Piispa Eino Sormusella oli tapana valmistella kuulijoitaan aloittamalla puheensa seuraavasti: – Ajattelin puhua lyhyesti. Kirjapalkinnon voitti Pekka Jäntti Jyväskylästä. Tunnistatko kuvan henkilöitä
Jos hän olisi kysynyt, mikä Graalin maljan alkuperä on, Kalastajakuningas olisi parantunut. Valencian katedraalin maljankaan historiaa ei voida aukottomasti todistaa – kuten ei oikeastaan minkään muunkaan Jeesuksen ajoilta peräisin olevan reliikin vaiheita. Ellei ehtoolliseen liittyisi tätä joka sunnuntain messussa ehtoollismaljan sisällä toistuvaa ihmettä, ei Graalin maljassakaan olisi mitään ihmeellistä. EEro HiEtala ja HEikki rusama Graalin maljasta kerrotaan lisää Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcastissa. Kirjailija Dan Brown heitti Da Vinci -koodissa ilmoille ajatuksen, että nimi johtuisi sanaparista sang real eli pyhä veri. Tarinan mukaan Graal päätyi kuin päätyikin Espanjaan ja on monien vaiheiden jälkeen nähtävissä vielä tänäkin päivänä Valencian katedraalissa. Pyhän Laurentiuksen sanotaan olleen kotoisin Espanjan Valenciasta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Vapaasti käännettynä se on pyhä kulho. ” Da Vinci -koodi on muokannut voimakkaasti sukupolvemme käsityksiä Graalin maljasta. Sekavassa taustatarinassa maljalla tarkoitetaan Maria Magdaleenaa, joka olisi saanut Jeesuksen kanssa lapsia. Voimme siis ajatella, että tarinoiden ihmeitä tekevä Graal on oikeastaan olemassa jokaisessa kirkossa. Da Vinci -koodissa Graalin malja ei tosin ole malja lainkaan. Uskottavin Graalin maljaa käsittelevistä tarinoista on ehkä sittenkin se, jonka sankari on Pyhä Laurentius. Vaikka modernin ihmisen reaktio Graalin maljan tyyppisiin esineisiin on yleensä epäilys, olisi ehkä jopa ihmeellisempää, jos näin merkittävää esinettä ei olisi otettu talteen muistoesineeksi. Siksi on mahdollisKristinuskon esineistöstä yksi mieltä kuohuttavimmista on Graalin malja. Graalin malja nousi keskiöön myös 1100-luvun ritarirunoudessa, jota voi pitää sen aikakauden viihdekirjallisuutena. V arhaiset kristityt alkoivat viettää muistoateriaa eli ehtoollista hyvin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Miksi Jeesuksen käyttämästä ehtoollismaljasta on noussut näin suuri haloo. Eräässä tarinassa päädytään haavoittuneen Kalastajakuninkaan linnaan, jossa nuorukaisten ja neitojen kulkue kantaa graaliksi kutsuttua ruoka-astiaa päärakennuksen läpi. Juuri ennen grillaamalla tapahtunutta marttyyrikuolemaansa – josta muuten on edelleen muistutuksena Lohjan vaakunassa halsteri – Laurentius oli jakanut kirkon rikkaudet köyhille ja toimittanut arvokkaat muistoesineet, kuten Graalin maljan, turvaan ympäri kristikuntaa. Graalin maljan metsästys Tässä tarustossa Graalin malja sekoittui pyöreän pöydän ritarien seikkailuihin. Kiinnostuksemme alkuperäistä ehtoollismaljaa kohtaan on kirkolle mahdollisuus kertoa todellisesta Graalin maljan ihmeestä. Opetuslapset siis luultavasti ymmärsivät viimeisen ehtoollisen merkityksen jo ensimmäisenä kiirastorstaina. Graal tarkoittaa muinaisranskaksi kulhoa tai matalaa vatia. Voisiko tässä olla yksi vetovoimatekijä sunnuntaimessujen elävöittämiseksi. Voit kuunnella sen Kotimaa24:ssä, Spotifyssa tai käyttämälläsi podcastsovelluksella. Tätä ennen Graalin malja olisi auttanut häntä hänen pelastumisessaan vankilasta. Hieman yllättäen pyöreän pöydän ritarien joukossa seikkailee Joosef Arimatialainen, siis Raamatussa oman hautansa Jeesuksen käyttöön antanut rikas juutalainen. Siellä Kristus ilmestyi Joosefille ja uskoi maljan hänen haltuunsa. Tähän Pyhä Laurentius ei ollut suostunut. Graalin maljan tarina olisi ollut vain peitetarina Jeesuksen sukulinjalle. Toinen asia tietenkin on, onko Graalin malja voinut säilyä meidän päiviimme asti. Ehdokkaita on lukuisia. Joosef pysyi vankilassa hengissä sen ansiosta, että kyyhkynen lensi päivittäin hänen selliinsä ja pudotti maljaan ehtoollisleivän. 200-luvulla Rooman valtakunta oli vaatinut häntä antamaan kirkon rikkaudet keisari Valerianukselle. Edelleen uskomme, että ehtoollisessa viini muuttuu mysteerisellä tavalla Jeesuksen vereksi, joka pesee pois syntimme. Jos Dan Brown kirjoitti sekavasti, niin osattiin sitä aiemminkin. Siksi Graalin malja varmasti innostaa myös tulevaisuudessa tarinankertojia yhä uusiin selityksiin ja kertomuksiin sen vaiheista. Tarina kertoo, että Joosef olisi tuonut maljan Britanniaan Jeesuksen kuoleman jälkeen ja perustanut saarivaltakunnan ensimmäisen kristillisen kirkon Glastonburyyn. | Kuvitus: Matteus Pentti KOTIMAA | 12.12.2019 19. Tarinan mukaan Joosef Arimatialaista syytettiin Jeesuksen ruumiin varastamisesta sen kadottua ja hänet heitettiin tyrmään. Ritari nimeltä Percival näkee maljan mutta koska hänet on opetettu vähäpuheiseksi, hän ei kysy siitä ja sen alkuperästä mitään. ta uskoa tarinaan, jossa Laurentius olisi toimittanut kallisarvoisen maljan juuri synnyinseuduilleen. Myöhemmin Percivalia moititaan tästä. Brownin kirja on luultavasti muokannut sukupolvemme käsityksiä Graalin maljasta Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvan lisäksi voimakkaammin kuin mikään muu
(Anna-Mari Kaskinen, virsi 517) Kaikesta kiitollisina ikävöimään jäävät Olli ja Paula, Eetu, Emma ja Juho Ulla ja Werner, Falko ja Anna Eero ja Sirkka, Maija, Jarkko, Ilmari ja Oskari, Tiina ja Lauri Päivi ja Iida Hanna Erkki-veli muut sukulaiset ja ystävät Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että rakkaamme siunataan Korpilahden kirkossa 21.12.2019 klo 11. Kirkon yhteisissä tehtävissä Rimpiläinen sai paljon kiitosta tavastaan toimia jumalanpalvelusja käsikirjauudistuksissa sekä kirkon perhetyön johtokunnan ja diakoniakomitean puheenjohtajana. Muistotilaisuus pidetään Vanhassa Pappilassa hautaan laskemisen jälkeen. Eniten julkisuutta Rimpiläinen sai naispappeuskeskustelussa. Jo väitöskirjassaan Olavi Rimpiläinen osoitti, että rukous kuolleiden puolesta kuuluu kirkon perinteeseen. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään. Hän rakensi niin aktiivisesti perinnekirkkojen välisiä yhteyksiä, että syntyi käsite Oulun ekumenia. Hän jäi lopulta piispakunnassa yksin kannattamaan perinteistä virkanäkemystä. 23.11.2019 Korpilahti Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Syksyllä 1979 Rimpiläinen valittiin suurella äänten enemmistöllä Oulun hiippakunnan piispaksi. Hänen johdollaan kirkon työntekijöiden jatkokoulutuksen painopiste siirrettiin hiippakuntiin. Rimpiläinen oli liturgisesti korkeakirkollinen, mutta vierasti kaikkea pönäkkyyttä. Äidin iltarukoukset, körttiopettajien opastus ja nuorisopappina toimineen Kimmo Virtasen sielunhoito antoivat hyvän pohjan ponnistaa teologiseen tiedekuntaan. Pian hän kuitenkin siirtyi uskonnonopettajaksi saadakseen enemmän aikaa jatko-opintoihin. Muuan Rimpiläistä haastatellut toimittaja sanoi, että piispan kanssa voi olla eri mieltä, mutta hänestä ei voi olla pitämättä. Puolisoiden välinen syvä keskinäinen kiintymys ja kunnioitus säilyi loppuun saakka. Rimpiläinen joutui virkanäkemyksensä vuoksi kohtaamaan paljon kritiikkiä, mutta mieluummin hän väistyi kuin muutti kantaansa, jonka katsoi perustuvan Raamattuun. Hän piti seurakuntatyöstä ja oppi arvostamaltaan esimieheltä kirkkoherra Olavi Krogerukselta ottamaan kaikki herätysliikkeet kansankirkon palvelukseen. Vaikka Rimpiläisen menettelyä arvosteltiin ja pappisvihkimykseen päätyneet naisteologit kokivat sen loukkaavana, monet hänen kanssaan eri mieltä olevat kirkon työntekijät, myös monet naiset, kokivat, että piispa arvosti heitä ja heidän työtään. Hänen kanssaan samalla kannalla ollut kirkkokansa ja herätysliikeväki sai hänestä arvostetun johtajan, joka toimi puheenjohtajana niin Paavalin synodissa kuin Suomen teologisessa instituutissa. Hautauksen historiaa käsitellyt väitöskirja valmistui professori Martti Parvion ohjauksessa 1971, ja käytännöllisen teologian dosentiksi Rimpiläinen nimitettiin kaksi vuotta myöhemmin. Olavi Rimpiläinen Oulun hiippakunnan emerituspiispa Olavi Rimpiläinen kuoli 3.12. Paljolti juuri hänen ansiostaan vanhoillislestadiolainen liike sai sen paikan kirkossa, jonka se osaksi omilla toimillaan ja osaksi siihen kohdistuvan ankaran kritiikin tähden oli 1960ja 1970-luvulla menettänyt. 7.12.1926 Ul Pyhäjärvi k. Hän oli syntynyt 12.8.1937 Siilinjärvellä. sairastettuaan noin puoli vuotta. tiedoksi | kuolleet | Rakas äiti, sisar, mummu, isomummo ruustinna Eeva Elisabet OJANEN (o.s. Vuonna 1974 Rimpiläinen valittiin Kirkon koulutuskeskuksen johtajaksi, missä tehtävässä hänen asiantuntemuksensa jumalanpalveluksen, kirkollisten toimitusten ja kirkon perinteen kysymyksissä tuli koko kirkon hyväksi. Vuonna 1959 Rimpiläinen solmi avioliiton Anneli Takalan, luokkatoverinsa kanssa. Nyt hänen itsensä puolesta voi pyytää vanhan rukouksen sanoin: ”Herra, anna hänelle ikuinen lepo luonasi, iankaikkinen valo loistakoon hänelle.” TimO Junkkaala kirkkohistorian dosentti Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Kotimaa-lehden Joulun tuplanumero 19.12.2019 KOTIMAA | 12.12.2019 20. Piispa kiersi ahkerasti laajaa hiippakuntaansa. Oulun piispasta ei löytynytkään äkkiväärää sovinistia, vaan ystävällinen ja leppoisa, huumoria viljelevä mies, jonka vaatimaton olemus ja syvä vakaumus puhutteli. Hiippakunnan yhteyden rakentamisessa Rimpiläinen onnistuikin yli odotusten. Annelista Olavi sai tukijan, keskustelukumppanin ja työtoverin, jonka mielipiteitä hän arvosti. Koulutuskeskuksen johtajan tehtävän ohella Rimpiläinen opetti myös yliopistossa. Olli-piispa oli mutkaton ja huumorintajuinen kansan mies, joka osasi kuunnella ihmisten huolia ja josta siksi tuli sekä monille seurakuntien työntekijöille että maallikoille tärkeä rinnalla kulkija ja sielunhoitaja. From) s. Rimpiläinen puhui voimakkaasti pohjoisen elinodotusten puolesta, ja hänen käynnistämänsä talkoot nostivat Oulun hiippakunnan yhteisvastuukeräyksessä hiippakuntien parhaimmistoon. Kun Rimpiläinen kävi nimittämisensä jälkeen tapaamassa presidentti Kekkosta, tämä esitti toivomuksen, että piispa pitäisi tärkeimpänä tehtävänään rauhan palauttamista hiippakuntaan. Oulun hiippakuntaa pidettiin erityisen vaikeahoitoisena pitkien etäisyyksien, vaikean työttömyystilanteen ja lestadiolaisuuden tuoman jännityksen vuoksi. Lapsia he saivat kaksi, Johannan 1963 ja Jussin 1967. Hyvin sujuneiden opintojen jälkeen Rimpiläiselle avautui stipendiaattikausi Saksassa ja sen jälkeen Pielisensuun apupapin paikka Joensuussa. Piispantarkastukset monipuolisine ohjelmineen ja kouluvierailuineen olivat piispalle mieluisia, samoin työntekijäkoulutus ja yleensä kanssakäyminen kasvokkain ihmisten kanssa