kesäkuuta 2015 | hinta: 3,70€ | 110. sivut 3 ja 4 Megajuhlat Kotimaa raportoi saksan evankelisista kirkkopäivistä, joilla vieraili myös liittokansleri angela merkel. Sen jälkeen Suomen Lähetysseura on muuttanut työnsä painopisteitä siellä ja muualla maailmassa. vuosikerta | 0043595–15–24. lähetystyö ennen ja nyt Ambomaalta kaikki alkoi. Sivut 16–20 s uomen l ähet y s seura leikkaukset määrärahojen vähennykset iskevät rajusti Kirkon ulkomaanavun ja lähetysjärjestöjen työhön. sivu 8 23 11
On kuitenkin tärkeää, että kirkko määrittelee mikä ja millainen järjestö on sen lähetysjärjestö. dANiEllE MiETTiNEN Matti Laurila on Oulun hiippakunnan kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri. Piispamme Samuel Salmi ja emerituspiispamme Olavi Rimpiläinen ovat olleet lähetystyötä tukevia persoonia. – Hengellistä ravintoa. – Oulun hiippakunnassa tehdään paljon lähetystyötä, joka ei kanavoidu kirkon järjestöjen kautta. 5 Suosittu laatikkoviljely leviää seurakuntiinkin. Suomen Lähetysseuran valtakunnalliset lähetysjuhlat pidetään ensi viikonloppuna Rovaniemellä. Miksei se ole isompi. Meillä on sitoutuneet työntekijät ja vastuunkantajat. Lisäksi kaikki rovastikunnat tukevat Inkerin kirkkoa suoraan. Tämä on laatutakuu. Kirkon Ulkomaanavun edellinen toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen sanoi lähetysjuhlillamme vieraillessaan, että Ulkomaanavun kaltaisten järjestöjen työ ei riitä, kirkko tarvitsee julistusta. Miltä keskustelu kuulostaa Pohjois-Suomesta katsottuna. PRESidENTTi s. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten ja Rauhan Sanan lähetystyö on tällaista. Puhutaanko asiasta vielä. 2 TÄNÄÄN Kotimaa 11.6.2015 TÄSSÄ NUMEROSSA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen, Noora Wikman Graafikko Gun Helminen Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä (virkavapaalla), Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski, Jussi Rytkönen (virkavapaalla), Olli Seppälä, Meri Toivanen, Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 55?000 lukijaa (KMT 2014) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi ViljEly jA VARjElU s. 12 Kirkko on parantanut otettaan, sanoo tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen. Tärkeintä ei tietenkään ole se, mitä tilastoissa lukee, vaan se, että työtä tehdään. – Yksikään yhtymä ei ole täällä rajannut mitään järjestöä pois. Toivon, että tämä merkittävä työ näkyisi myös kirkon lähetystilastoissa. Millaisia haasteita lähetystyöllä on edessään. KUVA: JAANI FöHR. Tietenkään pienet seurakunnat eivät voi kannattaa kaikkien järjestöjen työtä. Mitä odotat juhlilta. ”Pohjoisen lähetystyö on laajempaa kuin tilastot näyttävät” ViikON hENkilö Matti Laurila haluaa suoran tuen Inkerin kirkolle mukaan lähetystilastoihin. Hyvästä maineestaan huolimatta hiippakuntasi seurakuntien tuki lähetysjärjestöille on keskinkertainen. Ohjelmassa on joka päivä messu ja raamattuopetusta. 22 Kristinusko leviää pakolaisten ja internetin keskellä. – En ole viimeisen vuoden aikana kuullut tästä enää juurikaan keskustelua. Olet lähetysinnostuksestaan tunnetun Oulun hiippakunnan kansainvälisen työn hiippakuntasihteeri. 15 Ooppera kertoo Oskar Merikannon elämästä. Ne tekevät valintansa paikkakuntansa hengellisen ilmapiirin, lähetyskannatuksen ja lähetystyöntekijän tuttuuden perusteella. Jeesuksen koko elämä, kuolema ja ylösnousemus näyttävät, että Jumalan rakkaus on rajat ylittävää rakkautta. Suomen Lähetysseuran taannoinen päätös rekrytoida parisuhteensa rekisteröinyt pari vähensi nimikkosopimusten määrää pohjoisessa. Lähetystyötä ei myöskään tule ymmärtää parin raamatunkohdan varaan rakennetuksi pienen piirin harrastukseksi. Nepal on minulle läheinen, koska olen työskennellyt siellä vaimoni kanssa kartoittamassa sokeiden oloja. Odotan myös nepalilaisen Bhibin Shakyan terveisiä siitä, miten nepalilaiset ja paikalliset seurakunnat ovat selvinneet maanjäristyksestä. Haluamme kunnioittaa seurakuntiemme moni-ilmeisyyttä. kiiTOlliSUUS s.28 Kuksasta juotu kahvi on erityisen hyvää. kUlTTUURi s. Lähetyskäsky vain kokoaa yhteen Jeesuksen elämän ja opetukset. Pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymissä on taisteltu siitä, minkä järjestöjen kautta lähetysmäärärahat kanavoidaan. TAlkOOT s.6 Paikkaako hyväntekeväisyys valtion tehtäviä. lÄhETySTyö s. – Hiippakuntamme lähetystyön lippulaiva ovat vuosittaiset hiippakunnan omat lähetysjuhlat, jotka luovat myönteistä ilmapiiriä. – Julistuksen ja diakonian pitäminen yhdessä on tärkeää. Mistä hiippakuntasi lähetysinnostus johtuu. On hyvä, että keskustelua käydään. TASA-ARVO s. 10 Sauli Niinistö rakentaa kansallista yksimielisyyttä, kirjoittaa Tapani Ruokanen. Jos kiellämme evankeliumin maailmalta, kiellämme sen pian myös omilta lapsiltamme
Yhteenvetona hän toteaa, että Suomen kehitysyhteistyö on osaltaan parantanut vastaanottajamaiden julkisia palveluita, kuten koulutusta ja vesihuoltoa, sekä vähentänyt köyhyyttä. Myöhemmin alkoi kuulua sellaisia huhuja, että tuo lähetys olikin hankittu korvaamaan silloisen väkijuomakiellon aiheuttamaa juovutusjuomain puutetta. ¶ Ajatus varsinaisesta elämästä tulee kirjailija Antti Nyléniltä. Tämä avokätinen lahja, varsinainen elämä, jatkuu kuolemasta piittaamatta. Paheksuttavaa se on ainakin, että nuori roteva ihminen, joka jo on saanut niin paljon enemmän oppia kuin enimmät muut, viettää kesälomansa sulasta laiskuudesta. Teoksessaan Hyvyys hän kirjoittaa, ettei ihmiselämän tule olla vain kuolemantuomion täytäntöönpanon neuvotonta odottelua eikä tylsistynyttä piirustelua paperilapuille. mari teinilÄ Päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi PÄÄKIRJOITUS 11.6.1915 Yhdysvalloissa ei olla tyytyväisiä Saksan antamaan vastaukseen Englannin rannikon saartoa koskevasta asiasta, ja nyt Yhdysvaltain hallitus on laatinut uuden nootin ankarampaan äänensävyyn. PAUlIINA KAINUlAINEN kontiolahtelainen pappi ja vapaa tutkija ju KK a f ordell K esä alkoi ikävästi kehitysyhteistyötä tekeville järjestöille. Siksi rajut ja nopealla aikataululla toteutetut leikkaukset kehitysyhteistyöstä ovat kohtuuttomia. Varsinaiselle elämälle on luonteenomaista kaipaus päästää irti, olla takertumatta. Suomi on edelleen sitoutunut monien muiden rikkaiden maiden kanssa siihen, että kehitysyhteistyön osuus on 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Reinikka antaa erityistä kiitosta Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen haastattelussa Suomen Lähetysseuran kautta toteutetulle koulutustyölle Etiopiassa. Me emme elä sellaista aikaa, jolloin opiskelevan nuoren sopisi kesäaikaansa viettää pelkästään mukavuudesta ja ilonpidosta. Iso osa suomalaisista uskoo äärimmäisen köyhyyden lisääntyEurojen lisäksi pitää puhua laadusta neen maailmassa, kun se on tosiasiassa puolittunut kahden viimeisen vuosikymmenen aikana. Leikkaukset tehdään ensi vuoden alusta. Jatkossa pitää puhua enemmän myös työn laadusta ja järjestöjen mahdollisuuksista tehdä enemmän yhteistyötä esimerkiksi hallinnoinnissa ja koordinoinnissa. Reinikan mukaan tämä pirstaleisuus ei tuo parhaita lopputuloksia, vaan apua pitäisi keskittää suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Reinikka nostaa esille myös kehitysyhteistyötä koskevan viestinnän, jossa on parantamisen varaa. Viime syksynä tilattiin täällä olevasta kirkollisesta liikkeestä ehtoollisviiniä erääseen Pohjanmaan pitäjään. Sitoutuminen on tie vapauteen. Luovun egoni ylivallasta, esimerkiksi halustani hallita asioita. Uusi hallitus päätti vähentää kehitysyhteistyöhön suunnattuja varoja kerralla 300 miljoonaa euroa. Kiitos kehitysyhteistyön, maailma on monilta osin parempi paikka kuin 50 vuotta sitten. Kenttä on hajanainen, tuettavia järjestöjä on yli 500 ja niillä on yhteensä toistatuhatta hanketta 103 maassa. Tosiasiassa koulua käy yli 90 prosenttia lapsista. Sen on kirjoittanut taloustieteen tohtori ja Maailmanpankissa johtajana työskennellyt Ritva Reinikka. Vaarana on, että ne kohdistuvat kaikkein pahimmin köyhimpien maiden ihmisiin. Oivallisia näkökulmia laatukeskusteluun tarjoaa vasta valmistunut riippumaton arvio Suomen kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta. TÄNÄÄN 3 Kotimaa 11.6.2015 TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN Kiitos kehitysyhteistyön, maailma on monilta osin parempi paikka kuin 50 vuotta sitten. Varsinainen elämä Entä jos vaihdettaisiin hetkeksi sanojen iankaikkinen elämä tilalle sanat varsinainen elämä. Useimmat luulevat myös, että kehitysmaiden lapsista alle puolet käy koulua. On ymmärrettävää, että näiden jättileikkausten jälkeen keskustelun painopiste on euroissa. Kun kuva on näin väärä, silloin ei ole myöskään syntynyt käsitystä kehitysyhteistyön myönteisistä vaikutuksista. Kehitysyhteistyön laadussa on kuitenkin Reinikan mukaan parantamisen varaa. Pitää puhua suoraan myös siitä, riittääkö kaikilla suomalaisilla kansalaisjärjestöillä hyvän tahdon lisäksi asiantuntemusta tehdä kestävää kehitysyhteistyötä. Vahvuuksia ovat olleet vesihuolto, metsät, koulutus, sukupuolten tasa-arvo ja vammaistyö. Hän näkee perusteita myös alueelliseen keskittämiseen. Varoista kanavoidaan noin kymmenen prosenttia kansalaisjärjestöjen kautta. ¶ Jeesuksen jalanjäljissä elämä voi olla yhteyden hellittämätöntä hakemista ja ajoittain riskeihin suostumista. Miltä kuulostaisi: ”Kuka ikinä minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talostaan tai muusta tärkeästä, saa satakertaisesti taloja, veljiä, sisaria ja lapsia, hän saa varsinaisen elämän.” Jeesus lupaa seuraajilleen runsaskätisesti mielekkyyden ja yhteyden tuntoa. Vaikka suunta kohti parempaa maailmaa on oikea, vielä ei olla perillä. Tämän määrätavoitteen lisäksi Suomen pitäisi asettaa itselleen selkeämpiä laatutavoitteita.
– Se tarkoittaa mittavia supistuksia toiminnassa. Kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestön Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen kertoo, että ennakkotietojen mukaan leikkaukset ovat 30–40 prosentin luokkaa. TUija PYHÄraNTa Kehitysyhteistyöjärjestöjen delegaatio tapasi ulkomaankauppaja kehitysministeri Lenita Toivakan maanantaina. Suomen Lähetysseuran varatoiminnanjohtaja Rolf Steffansson kertoo, että Lähetysseura on budjetoinut ensi vuodeksi 8,5 miljoonaa ulkoministeriön rahaa. Pakolaisvirta ja radikalisoituminen eivät tule loppumaan näillä toimenpiteillä. Rolf Steffanssonin mielestä kehitysavun leikkaaminen on huono tapa säästää, sillä ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin kriisinhallinta. Kirjoituskilpailun parhaat esseet kertovat koulutuksen tärkeydestä. Kehitysyhteistyön määrärahojen leikkauksilla on merkittävä vaikutus kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen talouteen. Kuva: Jani LauKKanEn. Jos leikkaukset iskevät täysimääräisesti ensi vuoden alusta, sillä on katastrofaalisia vaikutuksia. Tilaisuudessa sytytettiin kynttilöitä maanjäristyksessä menehtyneille sekä kaikille, joiden elämään se on vaikuttanut. Järjestöillä ei ole vielä tarkkaa tietoa siitä, miten leikkaukset kohdentuvat, mutta niiden vaikutukset ovat joka tapauksessa merkittäviä. Kehitysyhteistyöjärjestöt ovat vedonneet kehitysministeri Lenita Toivakkaan, jotta leikkaukset toteutettaisiin porrastetusti ja maltillisesti. – Lienee sanomattakin selvää, että kun puhutaan tämän mittaluokan leikkauksista, ei mennä enää millään juustohöylällä, Lappalainen sanoo. Tällä hetkellä alle kaksi prosenttia humanitaarisesta avusta kohdennetaan koulutukseen. Suomessa on pohdittava lasten oikeuksien näkökulmasta, miten viranomaiset valvovat uskonnollisten yhdyskuntien ja yhdistysten toimintaa. Lapsiavioliitot tulisi kieltää kokonaan tai vähintään lasta on aina kuultava päätöstä tehtäessä. Vielä ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka suuri osa tuesta menetetään, mutta Steffanssonin valistunut arvaus on 40 prosenttia. – Suomen Lähetysseuralla on 3–5 vuoden yhteistyösopimuksia kirkkojen vammaistyön, naistyön ja ruokatuotannon kanssa. Taustalla on Suomen heikko taloustilanne. Kirkon ympäristödiplomin suunnittelija palkittiin Hiippakuntadekaani Ouri Mattilalle myönnettiin Maailman ympäristöpäivänä perjantaina Etelä-Savon ympäristöpalkinto. Iso osa avustusohjelmista on kokonaan lopettamisuhan alla. Jo saavutetuissa tuloksissa otetaan takapakkia, Steffansson sanoo. Suomi on edelleen sitoutunut saavuttamaan kehitysrahoituksessa 0,7 prosentin osuuden bruttokansantulosta. Ulkoministeriön varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahoja leikataan 300 miljoonalla eurolla ensi vuoden alusta lähtien. Toivakka muistuttaa, että määrärahojen leikkaukset on tarkoitettu väliaikaisiksi. Tilaisuudessa kuultiin nepalilaisten opiskelijoiden kokemuksia, ja Punaisen Ristin edustajat kertoivat avustustyön nykytilanteesta. Oulussa sytytettiin kynttilöitä Nepalin järistyksen uhreille Oulun rotuaarilla muistettiin perjantaina Nepalin maanjäristyksen uhreja. 4 TÄNÄÄN Kotimaa 11.6.2015 LYHYET LYHYET Pakolaisnuoret: Koulutus asetettava etusijalle katastrofissakin Koulutus katastrofeissa -verkosto järjesti kirjoituskilpailun eri puolilla maailmaa pahimpien humanitaaristen kriisien keskellä eläville lapsille ja nuorille. – Järjestöjen työ perustuu pitkäaikaisiin projekteihin ja hankkeisiin. Tilaisuudessa puhuttiin suomalaisen kansalaisjärjestökentän puolesta ja tuotiin esiin huoli leikkausten vaikutuksesta kehitysmaihin ja pitkäjänteiseen työhön. Tätä varten on luotava jonkinlainen rakenne, tehostettava viranomaistoimintaa ja lisättävä viranomaisten osaamista. Puhutaan kymmenistä tuhansista avunsaajista, jotka jäävät ilman apua, Hemberg sanoo. Toivakan mukaan leikkaukset tullaan kuitenkin toteuttamaan suunnitellusti. Ennaltaehkäisy on halvempaa kuin kriisinhallinta, Rolf Steffansson Suomen Lähetysseurasta sanoo. Lapsiasiavaltuutettu: Uskonnollisia yhteisöjä alettava valvoa Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan lasten oikeudet on huomioitava nykyistä paremmin myös hengellisissä yhteisöissä. – Puhutaan että pitäisi auttaa siellä, missä ihmiset ovat, mutta nyt hallitus sanoo, että ei auteta. – Kyllähän leikkaukset varmasti vaikuttavat toimintaan, koska ne ovat aika suuria, Toivakka sanoo. Mattila on johtanut kirkon oman ympäristöjärjestelmän Kirkon ympäristödiplomin suunnittelua ja toteutusta sekä kouluttanut järjestelmän auditoijia. Viime vuonna kehitysyhteistyöhön käytettiin noin 800 miljoonaa euroa. Lisäksi päästökaupasta saadut tulot ohjataan jatkossa muualle. Sitoutuminen ja pitkäjänteisyys ovat laadukkaan ja tuloksellisen kehitysyhteistyön tunnuspiirteitä, Lappalainen sanoo. Vaikutusten minimoimiseksi järjestöjen tulisi Toivakan mukaan uudistaa toimintaansa, pienentää hallintokuluja ja tiivistää yhteistyötä. Vuonna 2015 kehitysrahoituksen osuus bruttokansantulosta on 0,48 prosenttia. Mahdollisuus järjestettyyn avioliittoon on estettävä. Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Jouni Hemberg arvioi, että Ulkomaanavulle leikkaus voi tarkoittaa jopa viidennestä järjestön kokonaisbudjetista. Järjestöt: Leikkaukset vaarantavat pitkäjänteisen kehitysyhteistyön KEHiTYsaPU Kehitysministeri Lenita Toivakan mukaan järjestöjen tulisi uudistaa toimintaansa. Palkinnon perusteluissa kiitetään Mattilan aktiivisuutta niin paikallisen kuin valtakunnallisen tason ympäristötyössä. Huolta aiheuttaa leikkausten suuruuden lisäksi nopea aikataulu
Terävä, ketterä, ajan hermolla. Kirkkokissa auttaa pappia saarnassa, rukouksessa, lauluissa ja juontamisessa niin perhemessuissa, koululaiskirkoissa kuin lasten kirkkohetkissäkin. Lauttasaaren kirkon takapihalla Helsingissä yhteisöviljellään jo kolmatta kesää. Kotimaa Pron tietojen perusteella Rovaniemellä kesäkuussa järjestettävään vuosikokoukseen ilmoittautui määräpäivään mennessä vain kolmisensataa edustajaa, mikä on huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna. Kesällä nuorten työpanosta tarvitaan paljon etenkin hautausmailla. Roihuvuoren seurakunnan kirkkokissan suurin tehtävä on tuoda iloa ja riemua kirkkoon. Suurimmillaan vuosikokouksessa voisi olla 1000–1500 edustajaa. Selkokielen käyttäjiä ovat esimerkiksi ihmiset, joiden on vamman tai sairauden vuoksi vaikea hahmottaa tekstiä, lapset ja vanhukset sekä ihmiset, joiden äidinkieli ei ole suomi. Särkänniemen huvipuistossa järjestettiin lauantaina Suomen ensimmäinen Kummipäivä. Kesäteologien määrä on kuitenkin laskussa. Muutama vuosi sitten alkunsa saaneesta kissasta on muodostunut suosittu hahmo. Yhteisöviljelyä voi harrastaa lisäksi ainakin Helsingin Munkkiniemen ja Paavalin seurakunnissa, Espoon Olarin sekä Oulun Karjasillan seurakunnassa. Se säädettiin Englannin Runnymedessä 15.6.1215 rajoittamaan kuningas Juhana Maattoman itsevaltaa. – Lauttasaaressa kaikilla ei ole mahdollista hoitaa omaa puutarhaa, joten tämä on oiva tapa oppia kasvattamaan vihanneksia ja juureksia. Tapahtuman järjesti Kummius.fi. Seurakuntalaiset hoitavat viljelyn, ja seurakunta tarjoaa maa-alan, kompostin ja varastotilan. Vain harvat seurakunnat käyttävät valtaa, joka niille Suomen Lähetysseuran jäsenenä kuuluisi. Upeaa, että ajatus lähti seurakuntalaisilta, hän kommentoi. Magna Cartalla oli merkityksensä myös kirkolle, joka erotettiin kruunun suorasta vallasta. Lohjan seurakunnan hautaustoimi työllistää tänä kesänä yhteensä 57 kausija kesätyöntekijää. Lauttasaarelaisen Sanna Yli-Koski-Mustosen mukaan yhteisöviljely on leppoisaa ja luontevaa. Lapset ovat Pulkkisten mukaan kiinnostuneita kissan hännästä ja kodista. Tampereen seurakuntien pisteellä askarreltiin ja tehtiin omia rintanappeja. – Ajattelin, että jos jokin laatikko jäisi tyhjilleen, voisin itsekin kokeilla omia taitojani. kuva: Jukka GranStröm magna Cartan kaksi kirkkoa Ihmisoikeuksien julistusten ja perustuslakien isä Magna Carta täyttää tulevana maanantaina 800 vuotta. Lisäksi nuoria toimii kirkko-oppaina ja kesäteologeina. Huippuvuonna 2009 heitä oli 233, mutta viime vuonna seurakunnat palkkasivat enää 176 kesäteologia. – Viljely ja varjelu kuuluvat kristityn tehtävään. Nekalan seurakuntatalon viljelylaatikoita hoitaa pitkälti toistakymmentä innokasta viljelijää. Evankelis-luterilainen kirkko on avannut uudistetut selkokieliset verkkosivut. Nämä arvot kumpusivat kristillisestä ihmisnäkemyksestä ja etiikasta. Lasten mielestä Kirkkokissalla on hassut jutut ja se osaa pitää hauskaa. Suurin osa on täyttänyt 18 vuotta, mutta joukossa on myös muutama alaikäinen. Yhteisöviljelyn suosio kasvaa ja seurakunnatkin tarjoavat mahdollisuuden pienviljelyyn. Se kuitenkin sisälsi väitteitä, joista myöhemmin rakentui kansanvallan perusta. Juhlavuoden tarjous nyt 79 E 12 kk VIIKON POIMINNAT VERKOSTA TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA TOIMITTAJALTA Seurakunnilla on merkittävä rooli nuorten työllistäjänä. Viime vuoden sato oli todella hyvä, hän kertoo. pitkanen@ kotimaa.fi. Selkokielisillä sivuilla kristinuskon perusasiat on selitetty niin, että tekstiä on helppo lukea ja ymmärtää. Vielä merkittävämpää on kuitenkin oppineiden kirkonmiesten vaikutus säädösten sisältöön. Laatikoita hoitaa 12 ruokakuntaa, pääsääntöisesti nuoria aikuisia ja lapsiperheitä. Toisaalta se on vallankäyttäjä, mutta samalla myös radikaali jokaista ihmistä koskevan luovuttamattoman ihmisarvon puolustaja. Kirkkokissana esiintyvät Roihuvuoren seurakunnan lastenohjaajat Margit ja Marika Pulkkinen. Verkkosivut on suunnattu heille, joiden on vaikea lukea yleiskielistä tekstiä. MARKUS MÄKI Lue lisää Kotimaa24:stä. Säädöskokoelma siirsi todellisuudessa kuninkaan valtaa aatelisille. Heistä puolet on nuoria opiskelijoita. Ilmoittautuneissa painottuu Pohjois-Suomen edustus. Lauttasaaren seurakunnan vapaaehtoiskoordinaattorin Marjut Mularin mielestä yhdessä hoidettava viljelmä sopii loistavasti kirkon arvoihin. TÄNÄÄN 5 Kotimaa 11.6.2015 Yhdistäisitkö nämä 110-vuotiaaseen. Toiminta lähti liikkeelle seurakuntalaisten aloitteesta. Todennäköisesti Canterburyn silloinen arkkipiispa kirjoitti pykälät, jotka syvimmin liittyvät yksilön arvoon ja vapauteen. Suuri osa kansaa ja kaikki naiset jäivät säädösten ulkopuolelle. Magna Carta esimerkiksi kielsi vapaan miehen vangitsemisen ilman vertaistensa tuomiota. Sivuilla on perustietoa kirkon toiminnasta, jumalanpalveluksesta ja kirkkovuodesta. Useissa seurakunnissa lähtijät ovat joko lähetysaktiiveja tai lähetyspiirien edustajia. Silti Magna Cartan ajatukset yksilön arvosta olivat omana aikanaan kuohuttavia keksintöjä. Tarjous on voimassa 31.8.2015 saakka ja koskee vain uusia tilauksia Suomessa. Kasvien onneksi kaikille laatikoille kuitenkin löytyi viljelijä, Tampereen Eteläisen seurakunnan seurakuntatyöntekijä Matti Etelänsaari naurahtaa. Kasteluvuorot jaetaan viikoittain, ja sato jaetaan viljelijöiden kesken. Tuolloin vapaiden miesten joukko oli tietysti pieni. Kirkko tuntuu edelleen olevan samassa kaksinaisessa roolissa kuin Magna Cartan aikana. Päivän aikana kummiporukat kiersivät yhteistyökumppaneiden toimintapisteissä. Tampereella yhteisöviljelyä on harrastettu vuodesta 2011. Seurakunnat tarjoavat laatikkoviljelmän Lauttasaaren seurakunnassa viljellään jo toista vuotta. Arvokeskustelussa mukana jo vuodesta 1905. ANNA-KAISA PITKÄNEN anna-kaisa
Siihen kuuluu oleellisena osana toiminta. Hiilamo oli vihreiden ehdokkaana eduskuntavaaleissa 2011. 6 TÄNÄÄN Kotimaa 11.6.2015 Asiantuntijoiden mukaan yhteiskunnassa tarvitaan symbolisia tekoja, mutta ne eivät yksin riitä. Julkisessa keskustelussa talkoovetoomusta on tulkittu erilaisista näkökulmista. Palkkojen alentamisen ohella on puhuttu keräyksiin osallistumisesta, hyväntekeväisyydestä ja yleisestä talkoohengestä. Täällä ihmiset ovat tottuneet useasta eri syystä ajattelemaan, että valtio on hyvä. Keräys uuden lastensairaalan puolesta kuitenkin edustaa hänen mukaansa angloamerikkalaista mallia, jossa hyväntekeväisyys paikkaa valtion tehtäviä. Valtio on luterilaisille tärkeämpi kuin talkoot halliTuSohjelma Luterilaisessa ajattelussa verotus turvaa oikeudenmukaisuuden, katolisuudessa vastuu on suvuilla ja yhteisöillä. kirkon diakoniatyö on nyt passiivisempaa kuin 1990-luvun laman aikana. Talkoot eivät sinänsä ole suomalaisessa politiikassa mikään uusi asia. Suomessa luterilaisuus on yksi hyvinvointivaltion syntyyn vaikuttaneista aatevirtauksista. Sen sijaan puhe talkoista ja yhteisvastuusta on helpompi kokea myönteisenä. Pääministeri Juha Sipilä mainitsi kirkon johdon erikseen puhuessaan hyväosaisten talkoista. Silti hyväntekeväisyys ja julkinen lahjoittaminen koetaan kiusalliseksi ja jopa kielteiseksi. – Symbolisia tekoja tarvitaan. Monet luterilaisen kirkon piispoista vastasivat viime viikon Kotimaassa talkookutsuun pohtimalla elämäntavan yleistä kohtuullistamista ja vapaaehtoista lahjoittamista. Hyväntekeväisyyskampanjatkin ovat historiasta tuttuja. Hänen mukaansa myös työttömien yhdistysten toiminta on edelliseen lamaan verrattuna passiivista. Diakoniassa on viime vuosikymmeninä sekä annettu apua että puhuttu julkisen vallan vastuusta, huomauttaa Hiilamo. Ville Päivänsalo kuVA: Veikko SomerPuro ProfeSSori: myöTÄTuNTo vaaTii ToimiNTaa Kirkon viesti on mennyt läpi, jos se nähdään myötätunnon puolestapuhujana ja jos siltä yhä odotetaan Suomessa erityistä solidaarisuutta, sanoo kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi Helsingin yliopistosta. – Valtiolta odotetaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ei vain kansalaisoikeudet takaavana yövartijavaltiona toimimista, Ville Päivänsalo sanoo. Mahdollisia syitä on hänen mielestään useita: Lama on tällä kertaa tullut hiipien. – Tutkimusten mukaan suomalaiset odottavat kirkolta erityisesti puhetta ja tekoja vähäosaisten puolesta, enemmän kuin puhetta vaikkapa opista, Pessi sanoo. jooNa raudaSKoSKi Palkkojen alentamistakin on kommentoitu kirkossa eri tavoin. Pessi tulkitsee vetoomuksen koskevan välillisesti koko kirkkoa. Kirkon talous on heikentynyt. Näin ollen ei ole sattumaa, että hyväntekeväisyys on Suomessa vasta toissijainen keino oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi. Käsitykset siitä, miten sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta pitäisi huolehtia, vaihtelevat myös kirkkokuntien välillä. Pohjoismaiden kaltaisissa korkean sosiaaliturvan maissa on myös aktiivinen kansalaisvaikuttamisen perinne. Rikkaiden osallistuminen hyväntekeväisyyteen on hyvä asia, mutta se ei näytä riittävän, sanoo globaalin teologian, maailmankuvien ja aatevirtausten apulaisprofessori Ville Päivänsalo Helsingin yliopistosta. Hän osoitti viestin johtajille, jotka päättävät itse omista eduistaan. Hän on aiemmin työskennellyt muun muassa diakonian ja yhteiskuntatyön johtajana Kirkkohallituksessa ja yksikönjohtajana Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Suomessa on viime viikot keskusteltu poikkeuksellisen innokkaasti talkoista. Hiilamon mukaan 1900-luvun alussa vaikuttaneiden Koulukeittiöyhdistyksen tai rouvasväenyhdistysten ajamat asiat muodostuivat myöhemmin osaksi lainsäädäntöä. – Meillä on Suomessa sekä huolestuttavia signaaleja kuilusta että paljon hyviä esimerkkejä solidaarisuudesta. Talkookutsun sisältö oli epämääräinen, toteaa Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo. Hän huomauttaa, että eliitti on asemassa, jossa se saa itse päättää, luopuuko se omista eduistaan. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat hämmästyttävä poikkeus. Päihteidenkäyttäjille ja rikollisille tukea annetaan nihkeämmin. diakoniatyö on auttamismuoto, joka sijoittuu valtion tukien ja hyväntekeväisyyden välimaastoon. Auttaminen vaatii yleensä jonkin kosketuspinnan autettavan maailmaan. Mäkinen sanoi olevansa valmis alentamaan palkkaansa, jos leikkaus tehdään verotuksen kautta. Monissa maissa on paljon enemmän korruptiota. Angloamerikkalaisessa mallissa yhteiskunnalliset talkoot saavat suuremman roolin ja oikeudenmukaisuus toteutuu hyväntekeväisyyden kautta. Pelkät puheet eivät synnytä aitoa talkoohenkeä, joka perustuisi solidaarisuuteen ja myötätuntoon. Hän uskoo myötätunnon rapautuvan, jos kuilu hyväja huono-osaisten välillä kasvaa liian suureksi. Köyhemmät ovat vieraantuneet kirkosta samaan tapaan kuin muutkin, joten apua ei välttämättä osata edes hakea. Huovisen mukaan Suomessa tarvitaan sekä verotusta että kolehteja. Niiden riski on, etteivät ne pienuutensa vuoksi herätä ruokkimisihmeen kaltaista laajaa liikettä. Hän painottaa, että hyväntekeväisyys ja laaja valtio eivät yleisesti ottaen ole ristiriidassa keskenään. Pessi johtaa tutkimushanketta, joka selvittää myötätunnon merkitystä työelämässä. Luterilaisuudessa ajatellaan, että valtiolla on ensisijainen vastuu kansalaisten hyvinvoinnista. Pessi pitääkin haastavana kysymystä keinoista, joilla hyväosaisten myötätuntoa muita kohtaan saataisiin heräteltyä. Hiilamon mukaan kirkon diakoniatyö on nyt passiivisempaa kuin 1990-luvun laman aikana. Niistä kaikki eivät pääse lehtien sivuille saakka. Lisäksi Hiilamosta vaikuttaa siltä, että diakonia kaipaa uudistushenkeä. Emerituspiispa Eero Huovinen puolestaan kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että on outoa, jos vapaaehtoinen talkoohenki leimataan uusliberalismiksi. Syynä on tuoreen pääministerin Juha Sipilän vetoomus, jonka hän esitti hallitusneuvottelujen päätteeksi politiikan, virkamiesten, elinkeinoelämän ja kirkon eliitille. Hänen mukaansa myötätunto ei ole vain tunne. Sipilä peräsi hyväosaisilta kohtuullisuutta ja talkoohenkeä. Heikki Hiilamo huomauttaa, että hyväntekeväisyyden kohteeksi valikoituu useimmiten ihmisiä, joiden ei koeta olevan vastuussa omasta avun tarpeestaan. – Globaali lähtökohtaoletus on, ettei valtioon voi juuri luottaa. Ne voidaan tulkita hämäysliikkeiksi, jolla peitetään isompia ongelmia, Päivänsalo sanoo. Näitä ryhmiä ovat perinteisesti lapset ja vanhukset. Pääministeri liitti talkoot ennen kaikkea yhteiskuntasopimuksen syntymiseen ja palkkojen leikkaamiseen. Heikki Hiilamo kuVA: olli SePPälä olli Valtonen kuVA: JAni lAukkAnen Anne Birgitta Pessi kuVA: lindA tAmmiSto. – Periaatteellisesti on iso ero, perustuuko apu laista tulevaan oikeuteen vai sattumanvaraiseen hyväntekeväisyyteen, Hiilamo sanoo. Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi viime viikolla Ylelle, että verotus on oikea tapa huolehtia oikeudenmukaisuudesta
Luottamuksen rakentamisessa sen sijaan voimme auttaa Sipilää ja isänmaata. Meri ToiVaNeN, JooNa raudaskoski. Siinä mielessä otan mielelläni vastaan Sipilän kutsun talkoisiin. Sara Ollikainen pysähtyi kuuntelemaan. Järjestöjohtajana hän tarkastelee talkoohaastetta myös sosiaalisen pääoman näkökulmasta. Katolisissa maissa sosiaalinen oikeudenmukaisuus on ollut sukujen ja yhteisöjen vastuulla. – Talkoita tarvitaan, mutta lisäksi kannatan verotuksen tarkistamista niin, että se koskisi enemmän suurituloisia, Valtonen sanoo. – Valtion lakisääteisiä tehtäviä ei pidä ryhtyä ratkaisemaan vapaaehtoistoiminnalla. Valtonen toteaa, ettei hallitus ole vielä ehtinyt näyttää, miten se aikoo saada maan toimimaan aiempaa kannattavammin. Hän johtaa sosiaalialan järjestöä HelsinkiMissiota ja on kokoomuksen entinen kaupunginvaltuutettu. Yhteiskunnallisella tasolla se näkyy niin, että hyvää toteutetaan kontrolloidusti valtion kautta. Saksa sijoittuukin yhteiskuntamallina pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja hyväntekeväisyysyhteiskunnan väliin. Niinpä myös kriitikoiden pitäisi Valtosen mukaan malttaa odottaa sen sijaan, että kansalaisten luottamus hallituksen ratkaisuihin murennetaan heti kättelyssä. kuvA: jANi lAukkANeN Päivänsalo muistuttaa, ettei hyvinvointivaltiota ole automaattisesti olemassa. Kalvinistisessa eli reformoidussa perinteessä suhtaudutaan pessimistisesti etenkin muihin kuin kristittyihin. TÄNÄÄN 7 Kotimaa 11.6.2015 Lähde onnistuneelle ryhmätai omatoimimatkalle AFRIKKAAN www.koonono.com olle@koonono.com 050-465 6152 Asiantunteva vastuullinen matkanjärjestäsi: Koonono Matkat Oy Myllärintanhua 1 i 32, 00920 Helsinki Valmismatkaliiketunnus 2949/11/Mj Feissarit Aino Patomäki ja Yad Anwar hankkivat Helsingin Narinkkatorilla kuukausilahjoittajia HelsinkiMissiolle. Luterilaisessa ajattelussa vaikuttaa Päivänsalon mukaan vahvemmin käsitys perisynnistä ja epäluuloisuus ihmisten pyrkimyksiä kohtaan. Ennen kaikkea yksinäisyys kuuluu niihin juttuihin, jotka syövät luottamusta pahimmin. Valtion toteuttamaa verotusta pitää oikeudenmukaisen yhteiskunnan pohjana myös rovasti Olli Valtonen. Taustalla on käsitys, jonka mukaan ihmiset tekevät luonnostaan hyvää. Esimerkkinä yhteiskunnallisen ajattelun muutoksesta Päivänsalo mainitsee Saksan, jossa vaikuttaa Suomen lailla vahva luterilainen perinne. Menestys ja hyväntekeväisyys kuuluvat oleellisesti yksilön vastuulle, eikä yhteiskunnan tukea tarvita. Valtonen huomauttaa, että yleistä luottamusta syö sekin, jos kansan enemmistö kokee hyvinvoivien pääsevän muita helpommalla. Se vaatii halun rakentaa sitä yhdessä. Valtonen sanoo olevansa arkkipiispa Mäkisen kanssa samaa mieltä siitä, että uuden hallituksen pitäisi toteuttaa palkanalennukset verotuksen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen maassa kuitenkin omaksuttiin epäluuloinen asenne valtiota kohtaan. Näitä kaikuja hän tervehtii ilolla. Hän sanoo kuulevansa hallituksen puheissa syvempiä kaikuja siitä, että Suomen on pakko uudistua
Pyhiinvaeltaja viisastuu tietämättään. Talouselämää, etiikkaa, Raamattua, digitalisaatiota, sovitusta, sateenkaarielämää, vanhenemista, esteettömyyttä, toisten uskontojen kohtaamista, ihmisoikeuksia ja paljon muuta. Jos kirkollisen tilaisuuden teemana on ”jotta meistä tulisi viisaita”, ”damit wir klug werden”, niin pakkohan siitä on ottaa selvää. Myös Saksassa on kärsitty seurakunnissa jäsenkadosta, mutta evankeliset kirkkopäivät on pitänyt pintansa. Hiukan hymyilyttää tuskailu päällekkäisten tapahtumien kanssa, sillä Stuttgartissa viidelle päivälle oli kaikkineen ripoteltu noin 2500 tapahtumaa. Osallistujamääräksi on arvioitu noin 250 000. Niillä on yhä vahva asema saksalaisessa yhteiskunnassa. Olemme vasta opettelemassa moniarvoiseksi ja erilaisuutta sietäväksi yhteiskunnaksi – ja kirkoksi. Kouvolassa oli toukokuussa yli 70 eri tilaisuutta, ja moni osallistujista valitti, että kiinnostavat asiat menevät päällekkäin eikä kaikkiin ehdi vaikka kuinka yrittäisi. Sen alle voi hänen mukaansa laittaa vaikka mitä, kuten oli laitettukin. Vaikka innokkaimmat tempovat omille laitumilleen, on perusjoukko tiiviisti, joskin passiivisesti kuulomatkan päässä kirkonkellojen soitosta. Paitsi että suomeksi teeman lähtökohtana oleva psalmin 90 jae kuuluu, ”että saisimme viisaan sydämen”. Teema on hyvin valittu. Moni poliitikko pitää yhä tärkeänä tulla nähdyksi päivillä, tai vielä parempaa, tulla pyydetyksi johonkin tilaisuuteen puhujaksi tai panelistiksi. Tänä vuonna paikalla olivat muiden muassa liittopresidentti Joachim Gauck sekä Viisas istuu varjossa Stuttgartin kirkkopäiville myytiin yli 133 000 osallistumislippua. Ne osoittautuivat päätähuimaavaksi ja hikiseksi kokemukseksi.. KuVAt: OLLi SeppäLä SakSa Toimittaja teki pyhiinvaelluksen Saksan evankelisille kirkkopäiville. evankelisten kirkkopäivien esiintyjälistalta löytyivät niin liittokansleri Angela Merkel kuin YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan. Siitä tulee vain 500 tapahtumaa päivää kohden. Lisäksi paikallinen väki osallistui lukuisiin ilmaistilaisuuksiin. Se on nykyajan pyhiinvaellusta. Viisaus-teema houkuttelee pohtimaan, suorastaan pakottaa keskusteluun. – Kirkkopäivien päätösjumalanpalvelukseen osallistui 95 000 ihmistä. Minusta vertailu Suomen ja Saksan kirkkopäivien välillä paljastaa jotain olennaista. Sekin kannattaa muistaa, että Suomen luterilainen kirkko on edelleen varsin yhtenäinen. Suomessa järjestettävien Kirkkopäivien ohjelmatarjonta on runsas, vaikka sitä on yleisön pyynnöstä vähennetty. Siis sinne! Mitäpä janoava sielu ei olisi valmis tekemään sen eteen, että edes hieman viisastuisi, sydämessään tai muuten vain. Meillä moninaisuuden samanaikaisuus koetaan ahdistavaksi. Olemme valtakunta, jossa pätee vain yksi totuus kerrallaan. Matka on tärkein, ei niinkään tarkka päämäärä. Junassa tapasin Hampurista kotoisin olevan miehen, kirkkopäivävieraan, joka piti viisautta aivan liian yleisenä teemana. Käännöksissä on sävyero, mutta viis siitä. Stuttgartin ylipormestari Fritz Kuhn kutsui sitä erittäin kommunikatiiviseksi. Kyse on Saksan evankelisista kirkkopäivistä, jotka järjestetään eteläisessä Saksassa, Stuttgartissa. Käännöksen summittaisuus riittää. Saksalaisella perusteellisuudella laaditussa ohjelmakirjasessa on 620 sivua, sekä parisataa sivua muita painotuotteita, kuten laulukirja. 8 TÄNÄÄN Kotimaa 11.6.2015 Saksan 35
Vettä! Ilmainen juomavesi nousi arvoonsa, sillä Stuttgartissa oli ajoittain lämpöä yli 30 astetta. Voittaja sai antaa 20 euroa. Samanlaisuuden paine pakottaa tyhmyyteen. Jos ei muusta syystä, niin ainakin kännykän näyttö näkyy silloin paremmin. Se pisti silmään, että mahdollisuuksien markkinoilla, jossa noin 800 järjestöä tai muuta vastaavaa kertoi asiastaan, monilla oli käytössään onnenkaruselli. Protestia ja huumoria: 11. Viisas sydän on riittävän fiksu, ettei se torju elämän rajallisuutta. Tai kuuntelee musiikkia, jota Stuttgartissa oli tarjolla paljon ja joka lähtöön. Olli SEppÄlÄ Katso Kotimaa Prosta lisää kuvia ja video Saksan evankelisilta kirkkopäiviltä. Hän sanoi, että jos hän tekisi mediaan päiväkatsauksen, siinä ei puhuttaisi talousluvuista, vaan kerrottaisiin, kuinka paljon lapsia on syntynyt, kuinka monta avioliittoa solmittu, kuinka monta pakolaista on otettu vastaan tai kuinka monta lasta on ollut koulussa sinä päivänä. Viisaus on tavassa nähdä asioita eri tavalla. Istuin esimerkiksi katolisessa tuomiokirkossa evankelisessa jumalanpalveluksessa ja olo tuntui kodikkaalta, sillä musiikki kuulosti tutulta – Tuomasmessulta. Suomalainen tarvitsee muistutuksen oman hurskautensa ja kirkkokäsityksensä kapeudesta. Jos hän oli ensimmäistä kertaa Saksan evankelisilla kirkkopäivillä tai ylipäätään missään kirkollisessa jättitilaisuudessa, voi olla että tie viisauteen tapahtuu tyhjyyden kautta. Gauck kuitenkin varoitti liiallisesta hengellisten käsitteiden politisoimisesta. Kirkkopäivien tunnuslause näyttää suuntaa. Samanlaisuuden paine pakottaa tyhmyyteen.. Stuttgartissa oli hirveä helle, lämpömittari nousi perjantaina yli 30 asteen. Stuttgartin kirkkopäivien tunnuslause liittyy psalmissa 90 siihen, että ihminen tunnistaa kuolevaisuutensa ja viisastuu sen vuoksi: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.” Usko Jumalaan on kristillisen vakaumuksen mukaan viisauden lähde, sillä usko johtaa oman itsensä kohtaamiseen. Paljon on liikaa ja liika ei helpota oman näkemyksen muodostamisessa. Siitä puolestaan syntyy ymmärrys niin omaa elämää kuin ihmiskunnan laajempia näkymiä kohtaan. Erilaisesta näkemisestä puhui myös Saksan reformaation merkkivuoden 2017 pääsihteeri, entinen piispa Margot Kässmann. Myös valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble oli puhumassa raamattuluennolla. Viisaus on tavassa nähdä asioita eri tavalla. Kirkkopäivähuivit olivat tunnus, joka yhdisti ihmisiä katukuvassa. Saksan kirkkopäivät nimittäin ovat suuruudessaan samalla kertaa sekä masentavat että huippukiehtovat. Kiinnostavia puhujia viisauden sanoineen tuli Saksan ulkopuoleltakin, kuten YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan, Nobelin rauhanpalkinnon saanut intialainen Kailash Satyarthi sekä Melinda Gates, Microsoftin luojan Bill Gatesin vaimo. Eräs spontaani nuorisokonsertti ison puun alla näytti afrikkalaisen kylän kokoukselta: kaikki istuivat tarkasti varjon sisällä, kuin viisauden kämmenellä. käsky, sinun pitää maksaa itse omat kirkkopäiväsi. Liittopresidentti Gauck on myös evankelinen pappi, ja on ollut aikoinaan järjestämässä saksan evankelisia kirkkopäiviä. Mukaan mahtuu esiintyjäpuolella sekä nuhjuista yrittämistä että hienoja oivalluksia. Sen sanoma on kyllä Jumalalle ja kyllä elämälle, joka on rajallinen ja joka on sen vuoksi elettävä viisaasti, kirjoitti Saksan evankelisten kirkkopäivien pääsihteeri Ellen Ueberschär. Viisas ottaa silloin aikalisän. Myös he olivat hakemassa viisautta – tai no, ainakin virikkeitä ja vinkkejä omaan toimintaan. Gauck muistutti, että tapahtumassa ollaan aina uskonelämän ja maailman välimaastossa. Tyhmyyteen pakottaa myös yhteiskunta, joka tyrkyttää mahdollisuutta ansaita tolkuttomasti rahaa. – Meistä tulee viisaampia, jos pääsemme turhamaisuudestamme ja tunnustamme taitojemme rajat, summasi raamattuluennollaan Erhard Eppel, 88-vuotias poliitikko ja kirkkopäiväveteraani. Stuttgartissa oli muutamia kymmeniä suomalaisia, ainakin kaksi kirkollista ryhmää. Kirkkopäivillä on esillä isoja teemoja, jotka jonkun mielestä eivät sinne kuuluisi, mutta kristitty ei voi laittaa päätä pensaaseen ja sanoa, etteivät esimerkiksi oikeudenmukaisuus tai ympäristökysymykset kuuluisi hänelle lainkaan. Hauskin oli käänteinen onnenpyörä, joka kertoi, minkä summan joudut antamaan hyväntekeväisyyteen. Karusellia pyörittämällä havainnollistettiin milloin mitäkin asiaa ja sen sattumanvaraisuutta. Entä viisastuiko pyhiinvaeltaja. Viisas istuu varjossa. Jos pyhiinvaeltaja tuli hakemaan Saksasta oppia oman vaelluksensa ja hengellisen tietoisuutensa vahvistukseksi, saattoi käydä miten vain, riippuen missä tilaisuuksissa ehti, onnistui tai jaksoi käydä. Toki hän puhui myös itselleen läheisemästä aiheesta, nimittäin Euroopan talouspolitiikasta. Viisautta on löytää tuttua erilaisuudessa. En ehkä tullut Stuttgartissa hullua hurskaammaksi, mutta hurskasta viisaammaksi kyllä tulin. TÄNÄÄN 9 Kotimaa 11.6.2015 liittokansleri Angela Merkel, joka puhui digitalisaatiosta ja viisaudesta. Varjoa! Vettä! Arkiviisaus ajoi ihmiset varjoon puiden alle ja talojen reunustoille. Mutta minkäs teet, se on ainoa mikä meillä on. Kristitty on siis viisas koska Jumala on vapauttanut hänet näkemään maailman sellaisena kuin se on luotuna, mutta myös langenneena
Venäjän ulkopolitiikan täyskäännös vaatii myös Suomelta uutta orientoitumista ja johtamistapaa. Vaihtoehdoista puhutaan nyt kiihkottomasti. Eihän taloudenkaan tehtävä ole mitään muuta kuin turvata ihmisille elämä, presidentti sanoi. Presidentti kuuntelee, millainen yksimielisyys vallitsee kansakunnan kannalta olennaisissa kysymyksissä. Vanhat Nato-haukat ja pasifistit kykenivät kuuntelemaan toisiaan. Yhteistyötä tarvitaan, sillä kysymys turvallisuudesta on palannut yllättävän nopeasti Eurooppaan. 10 TÄNÄÄN Kotimaa 11.6.2015 poliTiikka Kultaranta-keskustelut vahvistavat presidentin otetta ulkoja turvallisuuspolitiikasta. Mutta on toinenkin syy: Sauli Niinistö on ottanut ulkopolitiikan ohjakset tiukasti käsiinsä. Keskustelua käydään kuitenkin uudella tavalla. Tasavallan presidentin kolmatta kertaa järjestämät Kultaranta-keskustelut keskittyvät ulkoja turvallisuuspolitiikkaan. Presidentin mukaan on poliittisesti mahdotonta, ettei EU tukisi konfliktiin joutunutta jäsentään. Kansalaisaloitteiden komitean puheenjohtaja, Aleksei Kudrin toimi 2000–2011 Venäjän valtiovarainministerinä ja varapääministerinä, kunnes sukset menivät ristiin valKansallista yksimielisyyttä rakentamassa Ulkoministeri Erkki Tuomioja ja presidentti Sauli Niinistö (oik.) osallistuivat ulkopoliittiseen keskustelutapahtumaan Kultaranta-keskusteluihin Naantalin Kultarannassa 8.6.2014. Ensi kertaa mukaan on kutsuttu myös kansainvälisiä puhujavieraita. Niinistö tuo ulkoja turvallisuuspolitiikan yleiseen keskusteluun normaaliksi keskustelunaiheeksi. Noin sata ulkoja turvallisuuspolitiikan asiantuntijaa ja vaikuttajaa yhteiskunnan eri tahoilta tulee mukaan, poliittisia päättäjiä, tutkijoita sekä hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia.. Idealismin sijaan puhutaan tosiasioiden tunnustamisesta. Puolustusministeri Jussi Niinistö totesi (Yle 3.6.), että virheellinen päätös luopua jalkaväkimiinoista maksetaan viime kädessä suomalaisten verellä. Se on hänen mukaansa taloudenpidon, ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan tarkoitus. Ulkoja turvallisuuspolitiikka on jälleen elintärkeää. Viime kesän Kultaranta-keskusteluissa Niinistö korosti velvollisuutta turvata elämän puitteet. Seminaarin rakenne työryhmineen sekä luottamuksellinen ilmapiiri mursivat vanhat juupas-eipäs -asetelmat. Brookings-instituutin johtaja, Yhdysvaltain entinen varaulkoministeri Strobe Talbott tuli tunnetuksi Balkanin kriisin aikana yhtenä presidentti Martti Ahtisaaren työtovereista. Niihin osallistuu poliittisia päättäjiä, tutkijoita sekä hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja median edustajia. Presidentin keskusteluissa voidaan tehdä myös kansainvälisiä aloitteita. Presidentti Niinistö näki Nato-puheiden ja Venäjä-puheiden lisäksi turvallisuusyhteyteen liittyvän olennaisesti elämän turvallisuuden. kesäkuuta 2015. Presidentti Sauli Niinistö on rakentanut uuden tavan johtaa ulkoja turvallisuuspolitiikkaa perustuslain mukaisesti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Niinistö on laajentanut vaikutustaan yli valtioneuvoston ja ottanut mukaan myös opposition sekä yleisen mielipiteen. Kuuntelemalla johtaminen ilmeni myös tavassa, jolla presidentti keskusteli ulkoja turvallisuuspolitiikan pois päiväjärjestyksestä ennen vaaleja puoluejohtajien kanssa Mäntyniemessä. Presidentti itse sai hyvän kuvan suomalaisista mielipiteistä. Kansallisen yksimielisyyden rakentamisen tärkein perustelu on Venäjän uusi, hyökkäävä ulkopolitiikka, Ukrainan sota ja Krimin valloitus. Seuraava presidentin ulkoja turvallisuuspoliittinen keskustelutilaisuus, kolmannet Kultaranta-keskustelut järjestetään 14.– 15. Virheisiin ei siis ole varaa. Entisen perustuslain aikana ulkopoliittinen yksimielisyys on ollut tasavallan presidentin vallankäytön keskeinen väline. Niinistö on löytänyt keinot johtaa ulkopolitiikkaa myös aikana, jolloin presidentin valtaoikeuksia on riisuttu radikaalisti. Kesällä 2013 Kultarantaan kokoontui poliitikkojen lisäksi kansalaisjärjestöjen, tiedemaailman ja elinkeinoelämän edustajia. Politiikan virheiden maksaminen verellä on uutta retoriikkaa, ulkoja turvallisuuspolitiikan oikea hintalappu – se lopullinen viime kädessä. Hän linjasi vierailleen, ettei Suomessa voi olla erakkoarmeijaa. tiojohdon kanssa. Muissa istunnoissa ja työryhmissä käsitellään Suomea, länsimaita ja demokratiaa, Venäjän kehitysnäkymiä sekä tiedustelua, terrorismia ja turvallisuutta. Suomi ei ole enää yksin. TapaNi RuokaNeN Kirjoittaja osallistui Kultaranta-keskusteluihin 2013 ja 2014 median edustajana. Leimakirvestä ei heiluteltu, vaan pureuduttiin turvallisuuteen, jonka reunaehtoja Venäjä oli yllättäen muuttanut. Hän rakentaa kansallista yksimielisyyttä vaikuttamalla henkilökohtaisesti vaikuttajiin. Ulkomaiset vieraat käyvät keskustelua aiheesta ”The World Disorder?” (Maailman epäjärjestys?). Onnekkaasti keskustelu aloitettiin yli puoli vuotta ennen Ukrainan tapahtumia. KUva: STR / LEHTIKUva / TaTU LERToLa Presidentti kuuntelee, millainen yksimielisyys vallitsee kansakunnan kannalta olennaisissa kysymyksissä. Ykkösalustajana oli presidentti itse. Seuraava Kultaranta-keskustelu järjestetään ensi sunnuntaina ja maanantaina. Niinistö muistutti Pohjoismaiden yhteistyöstä ja EU-sopimusten puolustusvelvoitteesta. Se puolestaan näyttää vaikuttavan presidentin muotoiluihin, joissa Naton painoarvo on vähentynyt, mutta pohjoismainen ja eurooppalainen ulottuvuus korostuneet – nämä toki ovat myös Niinistön omia, perinteisiä korostuksia. Hänen mukaansa eroaminen Ottawan sopimuksesta tuntuu mahdottomalta ja korvaavia järjestelmiä on etsittävä uudesta teknologiasta. On syntynyt kokemus historiallisesta muutoksesta. Tästä linjauksesta syntyi vilkasta keskustelua myös julkisuudessa. Münchenin kansainvälisen turvallisuuskonferenssin puheenjohtaja Wolfgang Ischinger on pitkän linjan diplomaatti ja myös tuttu Balkanilta
Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies esitti, että ajatus sunnuntaista kirkkoja pyhäpäivänä on jäänne menneisyydestä ( Savon Sanomat 2.6.). 8:5) Jo muinaiset bisnesmiehet haistoivat, että lepopäivän valjastaminen bisneksille toisi kilpailuedun. Rangaistukseksi viranomaiset surmasivat 49 kristittyä, myös papin ja hänen neljä lastaan. Palaute: toimitus@kotimaa.fi Vanhan testamentin sapattikäskyyn kuului ajatus, että lepopäivä on pyhäpäivä ja suuri tasa-arvon päivä. Emme myöskään halunneet olla lisäämässä yhtymämallin tuomaa byrokratiaa sinne, missä mallille ei ole tarvetta. Seurakunta jatkoi sunnuntain viettoa Saturnius-nimisen papin johdolla. Ilman pyhää kaikki muuttuu harmaaksi arjeksi. JarI JOLKKONEN Kirjoittaja on Kuopion hiippakunnan piispa. k u V amaij a Rakenneuudistus törmäsi todellisuuteen Seurakuntarakenteen uudistuksen kaatuminen ei ollut katastrofi, kirjoittavat Erkki Puhalainen ja Tuulikki Väliniemi. Kirkon paikallistason rakenteita koskevaa sääntelyä on pyritty muuttamaan viime kirkolliskokouksessa esillä olleessa lakimuutoksessa. Meillä on olemassa yhtymälainsäädäntö, joka mahdollistaa esityksen tavoitteiden mukaisen kevytrakenteisen yhtymän luomisen tarvittaessa, mutta ei pakota siihen. Muutospakko olisi koskenut myös niitä seurakuntia, joilla ei olisi ollut tarvetta tähän ratkaisuun. Siitä on neutraalisuus kaukana. Toimittaja Sipilän kolumni on tärkeä. Komitean työn tuloksella voi olla vaikutuksia myös seurakuntarakenteeseen. Rakenneuudistuksen kaatuminen kirkolliskokouksessa ei ole katastrofi, niin kuin kirkon viestinnässä on annettu ymmärtää. Siinä yhtymälle olisi siirretty esimerkiksi seurakuntien omaisuus, henkilökunta ja tehtäviä. Esityksen hyväksyminen olisi tarkoittanut, ettei Suomessa olisi enää siirtymäajan jälkeen ollut kirkon paikallisrakenteen perusyksikkönä vuosisatoja olleita taloudellisesti ja hallinnollisesti itsenäisiä seurakuntia. Lakivaliokunnan jäsenistä yli puolet jätti eriävän mielipiteen kolmeen lakivaliokunnan esityksen kohtaan. Keisari Diocletianus julkaisi helmikuussa 303 jKr. Vaikka lepopäivän pyhittäminen ei vielä ole rangaistavaa, Abitinian marttyyrien vastauksessa on ajatonta viisautta. Sunnuntai viikonpäivänä pitäisi neutraloida. Sitä se todella on. Sen sijaan käsitys sunnuntain merkityksestä perhe-elämälle, luonnolle ja kulttuurille koskettaa kaikkia. Aivan yhtä vanha jäänne on myös liikemiesten nurina yhteisiä pyhäja lepopäiviä vastaan. Meillä esitystä vastaan äänestäneillä oli erityisen painava syy painaa punaista: esitykseen sisältyi pakko, jonka mukaan kaikkien seurakuntien olisi kuuluttava seurakuntayhtymään. Se on paljon humaanimpi ja ekologisempi. Ihminen tarvitsee lepoa ja virkistystä. Silloin jokaisella johtajalla, työntekijällä ja jopa karjaeläimellä on oikeus lepoon, virkistykseen ja hyödyttömään yhdessä oloon. Lakivaliokunnan esitys lainmuutokseksi sisälsi parannuksia voimassa olevaan yhtymälainsäädäntöön. Jos pyhänä pitää valita pakkotyön ja pakkolevon välillä, suosittelen jälkimmäistä. Vanhan testamentin sapattikäskyyn kuului ajatus, että lepopäivä on pyhäpäivä ja suuri tasa-arvon päivä. ( Helsingin Sanomat 7.6.). ediktin, jossa vaadittiin kristittyjä luovuttamaan viranomaisille pyhät kirjoitukset ja lopettamaan sunnuntain vietto messuineen. Yhtenä tavoitteena oli mahdollistaa myös pienten ja taloudellisesti kannattamattomien seurakuntien elämä. 2700 vuotta sitten elänyt profeetta Aamos siteerasi aikansa suurmaanomistajien jupinaa: ”Te kysytte: Milloin päättyy uudenkuun juhla, että saamme myydä viljaa, milloin sapatti, että saamme avata varastot. Sitä ei kerrota, miten heidän lapsensa ilmiön kokevat. TÄNÄÄN 11 Kotimaa 11.6.2015 MIELIPITEET KOLUMNI Jari Jolkkonen Pyhäpäivä tuomiolla Työmarkkinajärjestöille kuuluu sen sopiminen, mikä on kohtuullinen korvaus sunnuntaina tehdystä työstä. Silloin voimme taas pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla.” (Aam. Esitykseen sisältyi kuitenkin muutama kriittinen kohta, jotka lopulta kaatoivat sen. Emme usko yhden totuuden ajatteluun, jonka mukaan ylhäältä saneltu malli olisi ainoa toimiva tapa vastata eri puolilla maata hyvin erilaisissa olosuhteissa elävien seurakuntien tulevaisuuden haasteisiin. Ihmisen arvo ei ole hänen markkina-arvonsa. Prosessin keskeisenä lähtökohtana ovat olleet kuntarakenteeseen mahdollisesti tulevat muutokset ja niiden vaikutukset seurakuntiin. Teeskentely sunnuntain erityislaatuisuudesta voitaisiin lopettaa. Erityisen raskasta se varmasti olisi ollut niille seurakunnille, jotka lähimenneisyydessä ovat tehneet taloudellisesti kannattavia ja toiminnallisesti mielekkäitä ratkaisuja seurakuntaelämän järjestämiseksi alueellaan. ErKKI PUhaLaINEN TUULIKKI VÄLINIEMI kirkolliskokousedustajia muutospakko olisi koskenut myös niitä seurakuntia, joilla ei olisi ollut tarvetta tähän ratkaisuun.. Kiinni jäätyään useimmat kidutetut ilmoittivat kuulusteluissa syyn: ”Sine dominico non possumus”, mikä tarkoittaa suomeksi ”Ilman sunnuntaita emme voi elää”. Se paljastaa, millainen yhdistelmä syntyy, kun kapitalistinen työn jumalointi ja sosialistinen pakkouskonnottomuus lyövät kättä toisilleen. Pyhän vietto on myös vakaumusasia. Sunnuntaina tehdään töitä ihan niin kuin muinakin päivinä. Ilman lepopäivää emme jaksa elää. Kirkkohallitus esitti ratkaisuksi kaikkien seurakuntien kuulumista seurakuntayhtymään. Pidemmälle meni toimittaja Annamari Sipilä, jonka mielestä sunnuntai pitäisi maallisessa yhteiskunnassa neutraloida tavalliseksi viikonpäiväksi. Sipilän tuntemat tietotyöläiset keventävät maanantain työpainetta tekemällä sunnuntaina vähintään puolikkaan työpäivän. Pakko olisi merkinnyt valtavaa prosessia lähes kaikissa seurakunnissa niiden joutuessa miettimään uuden hallintohimmelin rakentamista. Se paljastaa, mikä on lopulta tärkeää. Kirkolliskokous perusti koko kirkon keskushallintoa pohtimaan asiantuntijakomitean, jonka työn tuloksia tarkastellaan marraskuussa 2016. Niiltä osin sen läpimeneminen olisi ollut toivottavaa. Nykyisen Tunisian alueella toiminut piispa Fundanus antoi periksi painostukselle – sellaisiahan piispat usein ovat. Lapset odottavat, että edes sunnuntaina vanhemmat olisivat läsnä. Ratkaisu olisi merkinnyt uuden hallinnollisen portaan, seurakuntayhtymän, rakentamista
Kotimaa 11.6.2015 12 MATKALLA Tasa-arvoon on vielä matkaa Tasa-arvoon on vielä matkaa
Kirkastui, että juridiikan opinnot kiinnostavat.” • Harrastus: ”Yritän käydä muutaman kerran viikossa joogassa. Kotimaa 11.6.2015 MATKALLA 13 Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen on huolestunut tasa-arvon tilasta uuden hallitusohjelman vuoksi. Usein naiset jämähtävät tiettyihin asiantuntijatehtäviin. – Jossain määrin suomalaisessa keskustelussa voimistuu myös uskonnonvastaisuus. Vain kahdessa pörssiyhtiössä on nainen toimitusjohtajana. – Tasa-arvo on sellainen asia, että milloinkaan ei voi pysähtyä lepäämään laakereilla. Uran aikana maamme taloudessa on koettu niin nousukuin laskusuhdanteita. – Kyllä osaajia löytyy. Tasa-arvovaltuutettu suree kirkon diakoniatyön jäämistä muiden asioiden varjoon julkisuudessa. Toisaalta luterilainen kirkko on kokonaisuudessaan parantanut otettaan tasa-arvoasioissa. Ennen juristinainen oli useamman eri ministeriön palveluksessa ja valtuutetun jaksojen välillä. – Nämäkin jäävät vain toteamuksiksi eikä kerrota tarkemmin, mitä tavoitellaan. Se on mielikuva ja myytti, joka ei vain pidä paikkaansa. – Tämä on hallitusohjelma, jossa tehdään rajuja karsintoja. Jos he pääsevät johtoryhmän jäseniksi, he ovat usein henkilöstöhallinnon puolella, mutta eivät juurikaan ydinalueen johtotehtävissä. Pirkko Mäkinen toivottaa hymyillen tervetulleeksi. Näin arjessa, mitä juristit tekevät. Traditio on ollut, että hallituksessa on kumpaakin sukupuolta vähintään 40 prosenttia. Hän toimi oikeusasiamiehen kansliapäällikkönä. Kataisen ja Stubbin pääministeriaikana naisten ja miesten palkkaeroa ei saatu kurottua 15 prosenttiin. Mäkinen on eronnut luterilaisesta kirkosta, koska siellä vastustettiin naispappeutta. Se on raju muutos työttömille ja kotona opiskeleville. – Työn tulokset ovat erittäin hyviä opetuksen, sosiaalitoimen ja terveydenhuollon puolella. Mäkinen toteaa, että vuodesta 1995 lähtien hallitukset ovat tehneet tasa-arvo-ohjelman. Ohjelma jättää tasa-arvon edistämisen ja toteaa vain, että Suomi on tasa-arvoinen maa. Ne pitävät päänsä. He ovat raivanneet tiensä vastuullisiin ja myös epätyypillisiin tehtäviin, kuten puolustusministeriksi. Niillä on vaikutuksia suomalaiseen elämään ja tasa-arvoon. Ortodoksisessa kirkossa naisten puuttuminen papistosta ei kalva mieltä. Tässä sitä ei mainita. – Kuulemme seurakuntaa ja annamme oman kannanottomme. Tasa-arvovaltuutettu Mäkisen johtopäätös hallitusohjelmasta on, että lainsäädäntötyötä pitää valvoa erityisen tarkkaan. Toisaalta hallitusohjelma lupaa turvata erossa lapsen oikeuden isään ja äitiin sekä uudistaa tapaamisoikeuteen liittyvän lainsäädännön. Perhevapailla oleville ei karttuisi vuosilomia enää kuin puolelta vuodelta. Pirkko Mäkinen on aikoinaan eronnut luterilaisesta kirkosta, koska kirkossa ilmeni naispappeuden vastustamista. Uskonnonvapautta tulkitaan kauhean laajasti niin, että se olisi yhtä kuin uskonnon kieltäminen. tekstit: Johannes iJäs & kuvat: Jani laukkanen Pääministeri Juha Sipilän tuoreessa hallitusohjelmassa ei mainita juuri mitään tasa-arvon kehittämisestä. Puoluejohtajat ovat miehiä ja useissa puolueissa keskeisillä paikoilla on miehiä. ”Olen myös onnellinen mummeli, koska minulla on viisi lastenlasta. Yritysmaailmassa pitäisi olla enemmän urapolkuja, jotta naiset pääsevät etenemään. Mäkinen kuvaa hallitusohjelman kokonaistilannetta surulliseksi. Pirkko Mäkinen on toiminut tasa-arvovaltuutettuna kahteen otteeseen, vuodesta 1995 vuoteen 2002 ja uudestaan vuodesta 2006 alkaen. – Ennen miespappi saattoi kieltäytyä työskentelemästä omaantuntoon vedoten naispapin kanssa. Hän on pitänyt myös arkkipiispa Kari Mäkisen puheita seksuaalija sukupuolivähemmistöjen puolesta hienoina ulostuloina. Tässä asiassa yhteydenottajat ovat enimmäkseen naisia. – Pienet lapset joutuvat tässäkin asiassa maksumiehiksi. Se on sopivaa tämän ikäiselle ihmisille, ei ole liian kiivastahtista.”. Vuoden määräaikaisten palvelusuhteiden tekeminen tulee mahdolliseksi ilman perustetta. Poikien perheet asuvat Helsingissä.” • Miksi juristi: ”Kun olin kirjoittanut ylioppilaaksi Helsingissä vuonna 1971, olin vuoden töissä vakuutusoikeudessa. Näyttäisi siltä, että tämä hallituskokoonpano lähtee siitä, että asia on kunnossa ja mitään ei tarvitse tehdä. – Mutta koskaan ei ole oikein varaa panna tasa-arvoasioita erinomaiseen kuntoon. Elinkeinoelämässä ja yritysmaailmassa on toisin. He katsovat sukupuolen vaikuttaneen työntekijän valintaan. Itse ajattelen niin, että uskonnonvapaus on vapautta kuulua uskonnolliseen yhteisöön tai olla kuulumatta. Niillä on vaikutuksia suomalaiseen elämään ja tasa-arvoon. Mäkinen kannattaa naiskiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin. Ne ovat usein poliittisia ja työmarkkinapoliittisia asioita, eivätkä näytä olevan tärkeysjärjestyksessä ykkössijalla. Kovin montaa kynänpiirtoa ei erotu. Naiset ovat miehiä useammin määräaikaisissa työsuhteissa. Se on valtuutetulla huolellisesti alleviivattuna käsissään. Subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan. Mäkistä harmittaa puhe julkisen sektorin liian hyvistä palkoista ja erityisesti siitä, miten sairaanhoitajien palkkoja olisi joitakin vuosia sitten nostettu liikaa. Raskaus voi vaikeuttaa jatkon saamista työsuhteelle. Nyt tämä ei toteudu ennen kuin Annika Saarikko korvaa Juha Rehulan kahden vuoden kuluttua perheja peruspalveluministerinä. KUKA. Uuden hallituksen pitäisi panna hihat heilumaan. Vähimmäisvaatimus on sen selvittäminen, miten lait vaikuttavat naisiin ja miehiin. Eduskunnan puhemiehet olivat viime vaalikaudella miehiä. – Nyt jää nähtäväksi, tuleeko sellaista. Suomalaisen kulttuuriin äkkinäinen muuttaminen kokonaan uskonnottomaksi tuntuu ylireagoinnilta. – Hukkaan heitettyä osaamista. Kyllä hyvästä työstä pitää maksaa asianmukainen korvaus. Tämä ryhtiliike on selkiyttänyt tilannetta, tasa-arvovaltuutettu kiittää. Usein ne liittyvät papin virkojen täyttöön. Ruotsin vaaleissa taasen miltei jokainen puolue julistautui feministiseksi. Ei hyödynnetä osaamista, johon on investoitu. Perheisiin tämä iskee kovasti. Ei toimita rationaalisesti. Mäkinen mainitsee useita esimerkkejä. Sitten jää heidän harkittavakseen, tekevätkö he jotakin asialle. Mäkinen aloittaa puheen kolmikannassa sovittavasta samapalkkaisuusohjelmasta. Olemme sopineet, että puhumme puolentoista tunnin aikana ainakin hallitusohjelmasta. Sen Mäkinen pani merkille, ettei tasa-arvosta puhuttu ennen vaalejakaan, lukuun ottamatta Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan omaa paneelia. Mikään ei ole saavutettu etu. Luulisi tasa-arvovaltuutettua riepovan. • Pirkko Mäkinen, syntynyt: 1952 Mäntässä • Asuu: Helsinki, Katajanokka • Ammatti ja arvo: Tasa-arvovaltuutettu, varatuomari • Perhe: Kaksi aikuista poikaa. Tasa-arvoasioita tulee Pirkko Mäkisen pöydälle myös luterilaisesta kirkosta. Mäkinen ei ole huomannut, että seurakunnat olisivat muuttaneet valintapäätöksiään. Mäkisen mukaan myytti sukupuolten välisestä tasa-arvosta johtuu siitä, että naiset ovat pärjänneet politiikassa. Asemat voidaan menettää. Myös päiväkotien ryhmäkokoa aiotaan kasvattaa. Viimeinen pisara Tämä on hallitusohjelma, jossa tehdään rajuja karsintoja. Suomalainen politiikka on miehistynyt viime vuosina. Perheisiin tämä iskee kovasti. Nyt miespapin pitää virkaan tulleessaan sitoutua työskentelemään naispapin kanssa. Naisten parempi koulutustaso ei heijastu täysipainoisesti työelämään. Onneksi sää on aurinkoinen, kun hänen toimistonsa ulko-ovi Helsingin Pohjoisrannassa avautuu. Hallitusneuvottelijoissa oli paljon miehiä ja uudet ministerit ovat valtaosin miehiä
Hiljattain ortodoksisessa kirkossa syntyi kohu, kun Ambrosius kutsui toisen kirkkokunnan piispan eli ystävänsä Irja Askolan käymään Uspenskin katedraalin kaikkein pyhimmässä, ikonostaasissa. – Kuinka moni vanhempi on valmis tukemaan, jos poika haluaa kosmetologiksi, kampaajaksi tai sairaanhoitajaksi. Kun rekrytointifirmat hakevat hallituksen jäseniä ja johtajia, Mäkinen soisi, että he etsisivät yhtä monta vaihtoehtoa naisista ja miehistä.. Tällä hetkellä hän kuitenkin kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Huomiota on Mäkisen mukaan kiinnitettävä myös poikien koulunkäyntiin. Jumalansynnyttäjän eli Neitsyt Marian rooli kirkossa on Mäkiselle tärkeä. En ole sitä miettinyt, odotan, miten asia etenee, hän ajattelee ortodoksina. Kesälomalla hän menee Valamon ja Lintulan luostarin läheisyyteen ja käy niissä palveluksissa. Asiaa ruoditaan Konstantinopolin ekumeenisessa patriarkaatissa asti. – Luostarit ovat helmiä, kauniisti ylläpidettyjä, upeita ikoneja. – Ajattelin, että en halua tulla kitkeräksi katkeraksi vanhaksi naiseksi, joka on vain uhrautunut. – Hänen isoäitinsä oli ortodoksi. Kun puhutaan tasa-arvosta, puhutaan usein naisista. – Hänen kanssaan juttelin ja tällä tiellä olen. Esimerkiksi nuorten miesten opinnot myöhästyvät. Meidän järjestelmiemme pitäisi kunnioittaa isyyttä. On hyvä tietää, että jotkut rukoilevat meidän kaikkien puolesta niissä. Prosessi on ymmärtääkseni kesken. Hän on mukana myös metropoliitta Ambrosiuksen Helsingissä isännöimässä Kulttuurikeskus Sofian ystäväyhdistyksessä. Mäkinen kertoo, että yhä useammin myös miehet ottavat yhteyttä tasa-arvovaltuutetun toimistoon. – Myös kirkkomme naisteologit käyvät aktiivista keskustelua naisten asemasta. – Viime hallituskaudella miesliike otti aimo askeleen eteenpäin. Takavuosina kansainvälistä mediaa kiinnosti Suomen asevelvollisuusarmeija ja etenkin se, miksi asevelvollisuus koskee vain miehiä. Kuvittelin, että kyllähän fiksu nainen pystyy elämään ilman hengellisyyttä, mutta eipä sitä sitten pystynytkään. Kuvittelin, että kyllähän fiksu nainen pystyy elämään ilman hengellisyyttä, mutta eipä sitä sitten pystynytkään. Pirkko Mäkinen käy luostareissa. Lapsuudessani äiti kuitenkin lauleskeli pääsiäisen aikaan ortodoksisia veisuja. Ortodoksinen kirkko on kyllä vienyt mennessään. Norjassa asevelvollisuus on laajennettu koskemaan myös naisia. On kauhean surullista, että asioita puidaan päivälehtien yleisönosastoissa. Hiljattain hän oli luostarimatkalla Georgiassa. Mäkinen haluaa, että tähän siirtymistä selvitetään Suomessa avoimesti. – Minulle riitti ortodoksisuus sellaisena kuin se oli, ja että se otti minut vastaan, hän jatkaa. Mäkinen ei voinut sanoa muuta kuin, että tasa-arvolain mukaan kyseessä ei ole laissa tarkoitettu syrjintä. – En ikinä antanut luterilaiselle kirkolle mahdollisuutta, kun elin 15 vuotta kirkosta eronneena. Niin minä marssin Liisankadulle ja ilmoittauduin, että haluan liittyä kirkkoon. – Ortodoksisuudessa on niin paljon huolenpitoa, esimerkiksi rippi-isä ja oma kummi. Kun he siirtolaisena tulivat rajan tänne puolelle, äidistä tuli luterilainen. – En tiedä, hyväksyisinkö naiset pappeina. Hän sanoo iloitsevansa, että naisen asemasta keskustellaan maailmanlaajassa ortodoksisessa kirkossa. Helsingin keskustan ortodoksisen seurakunnan tiloissa oli paikalla päivystävä pappi. Poikien pitää saada valita ammatti oman kiinnostuksen mukaan. Hän on jopa muuttanut Helsingin Lauttasaaresta Katajanokalle lähelle kotiseurakuntansa Uspenskin katedraalia. Kotimaa 11.6.2015 14 MATKALLA olivat eräät piispanvaalit, joissa naisehdokas jäi valitsematta. Kirkko on tiivis vähemmistöyhteisö. Pirkko Mäkinen asettaisi naisille kiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksiin. He rupesivat osallistumaan ja nostamaan mieskysymyksiä tasa-arvopolitiikan agendalle, Mäkinen iloitsee. Järjestelmässä on monia eriarvoistavia seikkoja. Tasa-arvovaltuutetuilla on toive myös vanhemmille. Esimerkiksi koulukuljetukset ja tietyt etuudet menevät kuitenkin vain yhteen osoitteeseen. Ortodoksisessa kirkossa naispappeus ei tuntunut merkittävältä asialta. En haluaisi ottaa siihen kantaa, kun en ole nähnyt tilannetta. Näin hän on vain kävelymatkan päässä kirkosta, jossa käy pyhäisin. Haluan elämälleni sisällön. Mäkinen tuumii, että hänen olisi ollut mahdollista liittyä takaisin myös luterilaiseen kirkkoon. – Olen lukenut vain, mitä on tapahtunut. Itsekin olen nyt tullut kummiksi. – Jos tulee ero, miehet haluavat jatkaa isänä olemista. Mäkinen kuvaa liittymistään omaksi valinnakseen. Hän puhuu mullistavasta elämänvaiheesta. Nykyään kasvava määrä eroperheistä sopii yhteishuoltajuudesta ja vuoroasumisesta. Mäkinen on Ortodoksisen kirkon kansainvälisen diakonia ja lähetystyö Filantropian hallituksen jäsen. He keskeyttävät koulun tyttöjä herkemmin eivätkä suorita ammatti-, ammattikorkeatai korkeakoulututkintoa yhtä usein kuin tytöt. Avioeron kokenut Mäkinen liittyi ortodoksiseen kirkkoon kuusi vuotta sitten. Myös avioeron jälkeisissä tilanteissa miesten asemaa on parannettava. – Onhan se ongelma. Hänen äitinsä tosin on karjalaisia ja ollut hyvin lähellä ortodoksisuutta
Jaakko Kuusistolta tilattu Elämälle – ooppera Oskar Merikannosta on yhtä lailla myös libretisti Juhani Koiviston napakymppi. Modernisti jäi aikanaan kriitikkojen hampaisiin ja sai tunnustusta työlleen vasta myöhemmin. KuvA: Jussi NiuKKAlA Jaakko Kuusiston sävelkieli palvelee tarinan joutuisaa etenemistä.. Ja minun tahdostani riittää teille kaikille!”, laulaa Ackte. Laulajatar Aino Acktén merkitys asian edistämisessä on kiistaton ja ansaitsee siksi kokonaan oman näytöksensä. Oskarin vanhempien tanssi kysyy eri kohtauksissa: valitsetko isäsi tien. Kun siirrytään Aarre-pojan säveltäjäksi kasvamisen vuosiin, on myös oopperan musiikki painavimmillaan. Oopperassakin vilahtaneet Kesäillan valssi ja Itkevä huilu jatkavat yhä elämäänsä. Todelliseen kulttuurimaahan piti saada myös oikea suomenkielinen oopperatalo. Kotimaa 11.6.2015 MATKALLA 15 Ilmajoen musiikkijuhlat on jälleen tuottanut merkittävän uuden suomalaisen oopperan. Ja millainen se onkaan, kun rooliin on saatu Johanna Kartano-Rusanen. Oskar Merikanto haluaa muuttaa maailmaa lauluin, mutta hänen poikansa Aarre liittyy valkoisten puolelle taistelemaan. Sibelius kannustaa Merikantoa kirjoittamaan vekseleitä, koska ”niin me muutkin teemme”, johon Merikanto toteaa että ”emme me voi toisiltamme ikuisesti lainata”. Asetelmat selviävät hetkessä. Saan kolminkertaisen ansion: hän esittää laulujani, minä säestän häntä ja kirjoitan vielä arvostelun”. ”Kaiken voi hankkia, paitsi tahtoa. asti. Aarren ja Robert Kajanuksen kaksoisroolissa laulanut Simo Mäkinen näyttelee hyvin, mutta kasvaa vielä laulajana. Jussi Merikanto (ei sukua) on kuin luotu rooliin. Monien toimiensa ohella Merikanto oli myös Helsingin Johanneksenkirkon urkuri. Erityisen nautittavaa oli kuunnella Ilmajoella kuoroa. Korkealentoisuuden korostajana Kämpin juhlahumussa pyörähtää myös Ad astra -maalauksen punapää. Jalasjärveläissyntyisen Merikannon katse on kansan tasolla. ”Ooppera on nyt perustettu!” Niin on, mutta riidoitta ei diivan kanssa selvitä. Kansallisoopperan päädramaturgi osaa kulttuurihistoriamme ja sen tiivistämisen oleellisiin kohtauksiin. Jean Sibelius, Axel Gallén, Robert Kajanus, Karl Flodin ja Oskar Merikanto viettävät iltaa Kämpissä haaveillen suomalaisen kulttuurin noususta ja kansan sivistämisestä. Siellä ei pihisty! Oskar Merikanto koki oman arvonnousunsa jo elinaikanaan. Sävellettyään vielä ”sellaisen virren, jota lauletaan kun minua ei enää ole”, Merikanto kuolee ystäviensä ympäröimänä. Eeva-Maria Kopp teki vahvan suorituksen Liisa-vaimona. Säveltäjän kansansuosio tuli kauan ennen kriitikkojen suosiota, mutta taloudellisesti elämä ei ollut helppoa. Eri oopperoita varten otettavien ”reklaamikuvien” kuvaussessio saa yleisön nauramaan ääneen. Samaan aikaan kun sivistyneistö haaveilee kansan kulttuurisesta nostamisesta, köyhä ja sorrettu kansanosa nousee kapinaan. Ohjaaja Anna Kelo näyttää tavan takaa hienoja kulttuurisia viitteitä sen minkä katsoja kykenee niitä poimimaan. Juhani Koivisto pysyy tekstissään oivasti historiassa, mutta omakin puumerkki vuodesta 2015 oopperaan livahtaa. Isän alkoholinkäyttö riistäytyi sen jälkeen käsistä ja lopulta hän ampui itsensä puolisonsa haudalle. KuvA: Jussi NiuKKAlA Kulttuurimme kulmakivet OOpperA Oskar Merikannon elämästä kertova ooppera valottaa kulttuurimme kultakautta. Kohta tämä jo poistuu järjestämään oopperajuhlia Savoon. Vaikka shown varastaminen ei ole tarkoituksena, niin vain käy. Jaakko Kuusiston sävelkieli palvelee tarinan joutuisaa etenemistä. Säveltäjä Sibelius, kapellimestari Kajanus sekä kuvataiteilija Gallén hehkuttavat toistensa erinomaisuutta, kriitikko Flodinkin on sisäpiirissä, mutta säveltäjä Oskaria arvostellaan kansanmieheksi. Oskar Merikannon äiti kuoli pojan ollessa pieni. Aino Ackté (Johanna Rusanen-Kartano) ja Oskar Merikanto (Jussi Merikanto) muistelevat yhteisiä esiintymisiään, joissa ensimmäinen räiskyi ja rakasti kiihkeästi, toinen taas sovitteli myhäellen eri taiteilijatemperamentit yhteen. Siihen Gallén kuittaa: ”Miksi ei, joskus vielä koko Eurooppa tekee niin”. Elämälle kuljettaa katsojat halki kuohuvan 1800–1900-lukujen vaihteen, jolloin kansallismielisyys nosti ponnekkaasti päätään. Ooppera alkaa Akseli Gallen-Kallelan Symposion-maalauksen tunnelmista. Valtionhoitaja Mannerheim nimitti hänet professoriksi. Sisällissotaa käsittelevä näytös on realistinen. Aino Ackté (Johanna Rusanen-Kartano) ja Oskar Merikanto (Jussi Merikanto) muistelevat yhteisiä esiintymisiään, joissa ensimmäinen räiskyi ja rakasti kiihkeästi, toinen taas sovitteli myhäellen eri taiteilijatemperamentit yhteen. Kun isä menee anomaan poikansa vapautusta, kohtauksessa muistutetaan siitä, että Oskar on aina säveltänyt kansalle. Luotettavasti rooleja tekivät myös Aki Alamikkotervo, Juhani Alakärppä, Jouni Kokora ja Juha Pikkarainen. AnnMAri SALMeLA Ilmajoen musiikkijuhlat: Elämälle – Ooppera Oskar Merikannosta 14.6. Aarre jää punaisten vangiksi. Tämänkin Koivisto tiivistää ulosottomiehen käynnin jälkeiseen Oskarin repliikkiin: ”Pitää lähteä ansaitsemaan, Ojanperän konsertti alkaa. Tanssiteatteri Tsuumin Hanna Korhonen ja Samuli Nordberg esiintyvät näiden tapahtumien varjoina. Oskar on luonteeltaan lempeä ja sopuisa, säveltäjänä romanttinen melodikko. Muutamia Merikantoja Sibelius-viitteitäkin kuuluu, mutta enemmän merkitystä on tunnelmilla
teksti: Joona Raudaskoski vanhat kuvat: suomen lähetysseuRa Työhön kutsun sain. Nyt työ on valmis: Namibian kirkko ja kansa seisovat omilla jaloillaan. Lämmin suhde suomalaisiin on kuitenkin säilynyt. Kotimaa 11.6.2015 16 MATKALLA Kun nuori Heikki Saari lähti Ambomaalle vuonna 1903, hän joutui keskelle lähetystyön rakennusurakkaa
Sodan seurauksena Saari heitettiin työhönsä kuin uimataidoton lapsi uima-altaaseen. Etelä-Pohjanmaalta Soinin pitäjästä kertyy Namibian Ongandjeroon suorinta maareittiä pitkin yli 13 000 kilometriä. Lähetystyö oli käynnistynyt hitaasti sairastelun, varojen puutteen ja heikon kielitaidon vuoksi. Siellä hän opiskeli lähes kaikkea mahdollista Afrikassa tarvittavaa, muun muassa kieliä, talonrakennusta, puukäsitöitä, muurausta, sairaanhoitoa ja Raamattua. Suomalaisten lähettien ansiosta amboheimot eivät liittyneet hereroiden sotaan. Heikki Saari ja Sakeus Ihuhua tekivät yhteistyötä lähetystyön aloittamikseksi ombalantun heimon alueella. Nälkä ja taudit olivat harventaneet 1800-luvun lopulla suomalaisten lähettien joukkoa. Saari jäi vastavihityn vaimonsa kanssa vastuuseen lähetysasemasta, jonka seurakunta koostui muutamasta muualta Ambomaalta tulleesta käännynnäisestä. Se oli paimentolaisten ja maataviljelevien amboheimojen asuttama syrjäseutu Saksan keisarikunnan Länsi-Afrikan siirtomaissa. Nykyään Namibiaan pääsee reittilennolla alle vuorokaudessa. Kiertokoulun opettajan poika halusi julistaa evankeliumia Afrikassa. Saaren isän sydän paloi lähetykselle ja kodin lähetysaiheiset kirjat ruokkivat pojan mielikuvitusta. Saari pääsi Suomen Lähetysseuran lähetyskouluun 18-vuotiaana vuonna 1897. Vuonna 1903 hän oli valmis matkustamaan vieraalle mantereelle. Työhön kutsun sain Sodan seurauksena Saari heitettiin työhönsä kuin uimataidoton lapsi uima-altaaseen.. Vaikka Ambomaa oli nimellisesti Saksan siirtomaa-aluetta, lähetit tekivät työtä paikallisten heimokuninkaiden ehdoilla ja suostumuksella. Saaren edeltäjät olivat odottaneet ensimmäistä kastettavaa ihmistä neljätoista vuotta. Ensimmäinen vuosi kului lähes kokonaan malarian kourissa. Hän saapui Ongandjeran lähetysasemalle vuoden 1903 lopulla. Lähetysseura oli saanut yksinoikeuden lähetystyöhön amboheimojen parissa saksalaisten protestanttien tuella. Kotimaa 11.6.2015 MATKALLA 17 Pohjoisesta etelään on pitkä matka. Saaren vuosikurssi heitettiin vastaamaan haasteeseen suoraan suomalaisen lähetyskoulun penkiltä. Lähetystyöntekijät virkistäytyvät kokouksen jälkeen. Voimavarat eivät riittäneet levittäytymään uusille alueille ja katoliset etenivät työssään. Seuraavat vuodet perusasioiden, kuten rakennusten pystyttämisen parissa. Ensimmäiset suomalaislähetit olivat saapuneet Ambomaalle vuonna 1870, yhdeksän vuotta ennen Saaren syntymää. Vielä 1800-luvun lopulla ainut vaihtoehto oli kuukausien vaivalloinen laivamatka. Tilanne kärjistyi ja kuningas hääti lähetysasemaa johtaneen Emil Liljebladin alueelta vuonna 1904. Syynä oli ambojen eteläisten naapurien, hererojen, tyytymättömyys siirtomaaisäntiä kohtaan. Kuva on otettu Ambomaalla vuonna 1911. Saari pystyi aloittamaan koulun pitämisen vuonna 1905. Työtoverina oli samaan aikaan maahan tullut Juho Tuominen. Hän opetti seitsemää oppilastaan muun muassa lukemaan ja kirjoittaHeikki Saari Helsingissä ennen ensimmäistä matkaansa vuonna 1903. Rautanen oli viimeisiä elossa olevia vuonna 1870 alueelle saapuneista läheteistä. Myös he halusivat amboheimojen alueille. Ongandjeran itsevaltainen ambokuningas Tshaanika ei pitänyt eurooppalaisten ajatusten ja tapojen leviämisestä. Silti villi Afrikka oli nuoren Heikki Saaren unelma. Osa kuninkaista sieti lähetystyöntekijöitä ainoastaan saksalaisten pelossa. Tshaanikan pelko saksalaisia kohtaan vahvisti Saaren asemaa. Tshaanikan arvostama Martti Rautanen ei ollut pystynyt palaamaan lomaltaan hererosodan vuoksi, mikä aiheutti ristiriitoja kuninkaan ja lähettien välillä. Kun Saari saapui Lounais-Afrikkaan, siellä vallitsi kansanmurhaan päättynyt kapina ja sota. Kirjoissa kuvattiin suomalaisten ainoaa lähetyskenttää, joka oli Lounais-Afrikassa sijaitsevalla Ambomaalla. Pian kävikin selväksi, että kapina päättyisi hererojen täydelliseen tappioon. Reitti kulkee läpi autiomaan ja kriisipesäkkeiden. Autolla matka kestäisi viikon ilman yhtään pysähdystä. Roomalaiskatoliset kuitenkin kasvattivat valtaansa vuosisadan lopulla maan sisäpolitiikassa
Sieltä hän palasi Suomeen opiskelemaan teologiaa. Tuohon aikaan lähetit joutuivat jättämään useimmat lapsistaan Suomeen joko taloudellisista syistä tai malarian pelossa. Osalle Afrikassa kasvaneista lapsista paluu ja jääminen Suomeen olivat vaikeita ajatuksia. Isompia lähetystyön tukiverkkoja syntyi 1900-luvun alkupuolella. Sairaanhoitaja-diakonissaksi Suomessa opiskellut Kuoppala halusi takaisin Afrikkaan, koska hän omien sanojensa mukaan halusi ”nähdä lakeutta laajemmalle”. He viettivät samalla lähetyskentällä suurimman osan työurastaan. Uuden hallituksen kehitysavun vähennysaikeet eivät ainakaan löysennä niitä. Saari oli 1930-luvulla ensimmäinen Herättäjä-Yhdistyksen luoman Heränneen kansan lähetysrahaston nimikkolähetti Kalle Himasen ja Maria Ala-Nikulan kanssa. Suomen lähetysjärjestöissä varotaan sotkemasta puhetta lähetystyöstä ja kehitysyhteistyöstä, koska valtio määrittelee kehitysyhteistyörahojen saannille tiukat ehdot. Opetuksen varsinainen tarkoitus oli tehdä oppilaista kristittyjä. Pioneerilähetit menivät aloittamaan työtä ja katsoivat, mitä siitä tulee, Kuoppala pohtii. Nykyään Namibian evankelisluterilainen kirkko on maan suurin kirkko ja kristinusko suurin uskonto, mutta vielä 110 vuotta sitten se oli valloittajien uskonto. Kristinuskoon kääntyneille se tarkoitti lähettien tai heidän läheistensä nimien valintaa. Ambokulttuuri oli varsin tasa-arvoinen ja naiset olivat usein perinteisten yhteisöjen johtajia. Vaikka Namibiaan ei enää ohjata kehitysyhteistyön määrärahoja, niin keskustelu on tuttu Kuoppalallekin. Saarella todella oli kolmetoista lasta, joista muutama oli poika. Viimeisin lähettikausi venyi neljääntoista vuoteen talvisodan syttymisen vuoksi. Osa läheteistä joutui jäämään kotimaahan huonon terveytensä takia. Huomattiin, että ihmisellä on muukin kuin sanan nälkä. Vuosisadan alussa lähetystyö oli läheteille elämäntehtävä. Lähetit ajattelivat, ettei sinne voi mennä vain saarnaamaan evankeliumia. Evankelista Kustaa Isokon perhe Ambomaalla. Nykyään Lähetysseuran kumppanit suunnittelevat työnsä itsenäisemmin ja lähetit kysyvät heiltä avun tarpeesta. Aina vastaus ei miellytä. Ensimmäisen neljän vuoden työkauden jälkeen Lähetysseura lennätti hänet uusiin tehtäviin Etelä-Amerikan Kolumbiaan. Jo lähetystyön alkuvaiheessa lähettien puolisoille annettiin merkittävä rooli. Postikortti Omarurusta toivottaa suomalaisille siunattua uutta vuotta 1906. Myös Maija ja Ossi Kuoppala olivat rahaston nimikkolähettejä. Saaren aikaisilla läheteillä oli paljon valtaa ja toimintaohjeet tulivat Lähetysseuralta Suomesta. Namibiaan hän palasi samana vuonna. Opintojen jälkeen papiksi vihitty Kuoppala työskenteli vuoteen 2011 asti Lähetysseuran aluekoordinaattorina Suomessa. Hänet on kuvattu lähetystyöntekijä Erkki Laurmaa (ent.Lehto) kanssa 1900-luvun alkupuolella. Sieltä hänen perheensä muutti pian Namibiaan, jossa Kuoppala asui kymmenvuotiaaksi. Moni Namibian ministeri kiittää tänä päivänäkin, että on saanut koulutuksensa lähetyskouluissa, Kuoppala sanoo. Kotimaa 11.6.2015 18 MATKALLA maan. Sinä aikana Suomeen jätetyt lapset kasvoivat aikuisiksi. Tulot perustuivat vapaaehtoisiin lahjoituksiin ja kolehteihin. – Pitkää sitoutumista yhteen paikkaan on enää vähän. Hän pitää ristiriitaa teennäisenä. Heikki Saaren neljä työkautta kestivät yhteensä 34 vuotta. Moni käännynnäinen halusi korostaa elämänmuutoksensa kertakaikkisuutta ottamalla kristityn nimen. Hän on aloittanut työnsä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kappalaisena. Osalle Saaren lapsista ero oli liikaa. Siitä ei tullut koskaan kirkkoa repivää riitaa. Kukaan heistä ei palannut Namibiaan jatkamaan isänsä työtä, vaikka se oli Heikki Saaren suurin toive. Kuoppalan varsinainen syntymäpaikka on Etelä-Pohjanmaalla Lapualla. Naispuolinen pappi toivotettiin Namibiassa lämpimästi tervetulleeksi, sillä pappisviran avautuminen naisille tapahtui Namibiassa hyvin pian Suomen jälkeen. Rakennettiin koulut ja sairaalat. – Ennen sitä halusin olla mieluummin iloinen diakonissa kuin lehtori, Kuoppala nauraa. – Sata vuotta sitten ei ollut kysymystä kehitysyhteistyöstä ja lähetystyöstä. Kuoppalat eivät olleet aivan ensimmäisiä lähettejä alueella, mutta seurakunta otti vasta ensimmäisiä askeleitaan. Osa ei koskaan palannut kotiin. Lähetit ajattelivat, ettei sinne voi mennä vain saarnaamaan evankeliumia.. Moni lähettiperhe ei selvinnyt taudista. Francistownin tilanne oli lähetystyön näkökulmasta monella tapaa samanlainen kuin Saaren ajan Namibiassa. Hän on vastikään palannut viimeiseltä työntekijäkaudeltaan Namibiasta. Ongandjeran kuningas Tshaanika salli lähetystyön kansansa alueella. Vasta viime vuosikymmeninä lähetystyötä on alettu tukea kirkollisverovaroista seurakuntien talousarviomäärärahoilla. Tuoreen aviomiehensä Ossi Kuoppalan kanssa hän löysi maailmanparannuskohteen Botswanan Francistownista 1980-luvun alussa. Vuosisadan alussa suomalaiset lähetyspiirit rahoittivat lähetystyötä. Martti Rautasen perintönä Martti on ollut jo vuosikymmeniä suosittu nimi Namibiassa, kauan ennen presidentti Martti Ahtisaaren osallistumista maan itsenäistymisprosessiin. Amboille kristinuskoon kääntyminen tarkoitti paitsi luopumista monista vanhoista heimokulttuurin piirteistä myös niiden sekoittamista uusiin ajatuksiin. Sittemmin oppilaita tuli paljon lisää. Työstä on tullut projektiluontoista, sillä on alku ja loppu. Sata vuotta sitten ei ollut kysymystä kehitysyhteistyöstä ja lähetystyöstä. – Toiset syntyvät herätysliikkeeseen, minä synnyin lähetykseen, naurahtaa Maija Kuoppala. Kirkko oli juuri avannut pappeuden naisille. Kehitysyhteistyön osuuden kasvaminen taas herättää kritiikkiä lähetystyön kannattajissa. Ambokulttuurissa lapsen nimi annettiin usein kunnioitetun henkilön nimen perusteella. Oikeastaan moni namibialainen uskoi rauhanneuvottelijan olleen ”Ahti Saari” eli Heikki Saaren poika. – Vanhalle lähettipolvelle voi tehdä kipeää, kun kentällä ei enää tehdä sitä tai tätä, mutta emme mekään halua amerikkalaisia kertomaan, miten meidän pitäisi kirkkoamme hoitaa, Kuoppala kuvaa muutosta. Työ tuotti hedelmää ja kaikki seitsemän oppilasta kastettiin vuotta myöhemmin. Seuraajia Heikki Saari sai kuitenkin runsaasti, ja myöhempinä vuosikymmeninä myös lasten jättämisestä Suomeen tuli harvinaista. Esimerkiksi Martti Rautasen hauta on suosittu matkakohde lähetystyöstä innostuneiden keskuudessa
Suomalaiseen virsikirjaan on päätynyt myös Saaren ensimmäisellä matkallaan kirjoittama virsi Sun työhös, Jeesus, kutsun sain. Paikalliset seurakuntalaiset tukivat lähettejä jonkin verran esimerkiksi ruualla. Pioneeriläheteistä osa yritti elättää itseään pienimuotoisella liiketoiminnalla, mutta Lähetysseura kielsi sen nopeasti. Sotavuosina Suomesta ei saanut lähettää rahaa ulkomaille valuuttasääntelyn vuoksi. Lähetit valittivat jatkuvasti, ettei Lähetysseura huolehdi heistä kunnolla. Tiedän, että täällä Suomessa asia puhuttaa, mutta ei siellä kentällä voi erottaa näitä kahta. Lähettien asunnot ovat periaatteessa edelleen kansan keskellä, mikä tarkoittaa usein keskitason asuinaluetta. Vastaavaa epävarmuutta ei Kuoppalan mukaan nykyään ole. Eteläisessä Afrikassa etäisyydet ovat pitkiä. Yhteistyökumppaneille ei voi luvata asioita, joita ei kyetä rahapulassa toteuttamaan. Vaikka raha tulee edelleen suurimmaksi osaksi lahjoituksista, sen käyttö suunnitellaan tarkasti etukäteen. Kaikilla läheteillä on kodissaan vähintään sähköt ja vesi. toiset syntyvät herätysliikkeeseen, minä synnyin lähetykseen.. Maija Kuoppala ajoi työssään tuhansia kilometrejä Namibiassa, Botswanassa ja Angolassa. Kotimaa 11.6.2015 MATKALLA 19 Hän pitää yhteistyörahojen kanavoimista Lähetysseuran kautta luontevana, koska järjestöllä on kehittynyt työn hoitamiseen ammattitaitoa ja verkostoja. KuvA: MAri tEiNilä Epävarmuus työoloissa on vähentynyt muutenkin. Herännäisyys on Kuoppalaa ja Saarta löyhästi yhdistävä tekijä. – Voiko sitä erottaa lähetyksestä, jos joku saa ihmisarvon. Ensimmäiset lähetit rakensivat itse talonsa ja paljon muutakin, esimerkiksi kirjallisen muodon alueen kielelle. Ironista kyllä, Saari ei itse osannut laulaa lainkaan. – Nykyisestä työstä puuttuu se uskon elementti, että rukoillaan ja katsotaan tuleeko jotain, Kuoppala nauraa. KuvAt: MAri tEiNilä lähetystyöntekijä Maija Kuoppala avusti paikallisia pappeja muun muassa suurissa kastetilaisuuksissa. tässä hän toimittaa kastetta emerituspiispa tomas Shivuten kanssa Emanuel-kirkossa Katuturassa joulukuussa 2013. Hän käänsi ndongaksi Siionin virret -kokoelman, joka loi perustan koko Namibian luterilaisen kirkon virsikirjalle. Sehän on suoraan Raamatusta: haluatko parantua. Silloin lähetit saivat tukea Pohjois-Amerikan luterilaisilta. Herännäishenkinen virsikulttuuri on yksi Heikki Saaren kuuluvimpia jälkiä Namibiassa. Saaren aikaan työtä tehtiin kirjaimellisesti alkuperäisväestön keskellä ja heidän kielellään
Kuoppala ihmettelee suomalaisten intoa päästä tekemään projekteja tai evankelioimiskampanjoita omista lähtökohdistaan. Namibian tilanne on muuttunut valtavasti Heikki Saaren ajoista. Lähetystyöntekijät avustavat heitä tarvittaessa. Suurin osa heistä työskenteli terveydenhoidossa ja opetuksessa. Windhoekissa yhdessä kirkossa saattaa käydä joka sunnuntai yli tuhat ihmistä. Se tulee aina säilymään niin Lähetysseuran ja Suomen kansan mielissä. Sydänäänien kuuntelemisen ja kohtaamisen pitäisi olla työn keskiössä. Suomalaisten vientikulttuuri kuitenkin vetää ihmisiä toistaiseksi puoleensa. Kuoppala kuvaa Namibian luterilaisia messuja muotokieleltään hämmentävän suomalaisiksi. Noin kolmasosa teki hengellistä työtä. Hän kuitenkin uskoo, että Namibiaan kasvanut kristillisyys on oma puulajinsa. Lähetystyön ketju ei ole koskaan täysin katkennut, vaikka maassa pidetään enää vain paria Lähetysseuran työntekijää. Vasta viime vuosikymmeninä perinteitä on yritetty elvyttää. – Nykyään lähetyksen rooli Namibiassa vähenee. • Lisäksi lähteenä on käytetty Matti Peltolan teosta Suomen Lähetysseuran Afrikan työn historia (1958, Suomen Lähetysseura). Maa siirtyi Saksalta Etelä-Afrikan hallintaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Silti hän ei usko, että sama resepti enää toimisi Suomessa. Kotimaa 11.6.2015 20 MATKALLA Herännäisyyden synnyttäneet pietismi ja herrnhutilaisuus olivat tuontitavaraa myös Suomessa. Viimeinen Lähetysseuran edustaja lähti Namibian luterilaisen kirkon kirkkohallituksesta 1990-luvulla. • Juttua varten on haastateltu entistä Namibian lähettiä Olle Erikssonia, Heikki Saaren tytärtä Pirkko Kännistä ja lähetyssihteeri Marja Jousmäkeä. kuvA: MAijA kuoPPALA Lähetystyöntekijä Maija kuoppala ja hänen lapsuudenperheensä kotiapulainen ja lastenhoitaja Monika Naukushu keskustelevat. Sen jälkeen päätöksenteko on ollut täysin omaehtoista, Maija Kuoppala kertoo. Namibiassa on riittävästi pappeja oman kirkon tarpeisiin. Vuosikymmeniä myöhemmin lähetystyöntekijät alkoivat suhtautua myönteisesti paikalliseen musiikkiin, mutta ambot eivät enää halunneet käyttää sitä jumalanpalveluksissaan. Kirkkoihin pitää mennä puolta tuntia ennen messun alkua saadakseen istumapaikan. Usein kääntyminen kristinuskoon koettiin niin voimakkaana elämänmuutoksena, että kaikki vanha ja pakanalliseksi koettu haluttiin jättää taakse. kuvA: MAri TeiNiLä oshigambon lukion oppilaat lukevat tenttiin marraskuussa 2013. Maassa on suhteellisen korkea bruttokansantuote, mutta myös valtavat tuloerot ja ongelmia demokratian kehittämisessä. Lähettien määrä alkoi vähentyä, kun myös paikallisista saatiin koulutettua työvoimaa. – Koulutuksen tukemisessa tuetaan ensin tietyn matkaa ihmistä ja sitten seurakunta Papit peittivät haudan pastori Salatiel Ailongan hautajaisissa tammikuussa 2015. – Namibia on kuin esikoinen. Viedessään niiden perintöä Afrikkaan, lähetit syrjäyttivät perinteiseen alkuperäisuskontoon kuuluvaa musiikkia. – Paikalliset itse tietävät, mitä pitää tehdä. Stipendi on kuin lautturi rannalta toiselle. Erään piispan unelma on, että hän voisi kutsua Suomesta vieraita ja maksaa heidän kaikki matkakulunsa, Kuoppala sanoo. Huipussaan se oli 1970-luvulla, kun maassa oli 120 lähettiä lapsineen. Se on käynyt läpi pitkän sisällissodan ja vaikean itsenäistymisprosessin, joka päättyi vuonna 1990. Mekin haluamme sen saman puun varjoon! Me tarvitsemme nyt niitä siemeniä, Kuoppala huokaisee. Kesäkuun lopulla Namibiaan lähtee Maija Kuoppalan seuraaja Ilkka Repo, joka jatkaa hänen työtään eteläisen Afrikan aluepäällikkönä. Koulutus, terveydenhuolto ja muut palvelut ovat kehittyneet varsin hyvin. Nykyisestä työstä puuttuu se uskon elementti, että rukoillaan ja katsotaan tuleeko jotain.. Yhteistyön tulevaisuuden Kuoppala näkee konsultoinnissa ja rahallisessa tukemisessa. Luterilaisen kirkon ylläpitämä koulu on yksi Namibian parhaista. Myös namibialaiset haluavat yhteistyötä. Myös pitkään jatkunut itsenäistymissota ajoi lähetystyöntekijöitä maasta. Vaikka maa seisoo yhä paremmin omilla jaloillaan, Maija Kuoppala ei usko Lähetysseuran tai ylipäänsä suomalaisten suhteen katkeamiseen Namibiaan. Lähetystyöntekijöiden määrä oli pitkään muutaman kymmenen henkilön paikkeilla. kuvA: MAri TeiNiLä palkkaa hänet. Kaupungistumisesta huolimatta maatalous, turismi ja kaivosteollisuus ovat tärkeitä työllistäjiä. Voi ajatella, että heillä on oikeus puhtaaseen veteen, eikä voivotella kuinka likaista heidän vetensä on. – Tekee mieli kysyä, että miten te namibialaiset olette kasvattaneet tämän puun siitä suomalaisten tuomasta siemenestä