maaliskuuta 2021 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : O lli Se pp äl ä 11 6. 24 4 N:o 11 | 19. vu os ik er ta 00 43 59 5– 21 –1 2 Kynä, paperi ja elämäkerta Hengellisestä elämästä kirjoitetaan yhä kirjoja, mutta lajityyppi kaipaa uudistumista 12 Kansliapäällikköä huolettaa, repsahdetaanko kriisin jälkeen Maria on esikuva ja äidillisen lämmön tuoja
JUSSI RYTKÖNEN Artikkelitoimittaja miettii, mitä kirkko voi tarjota uratietoisille kyvyille. 2 Mikä on Minna Canthin merkitys tämän päivän ihmisille. Kirkko on toistaiseksi luotettava palkanmaksaja ja kelpo työnantaja. – Kirjasarjassa ovat mukana Minna Canthin lisäksi Ellen Thesleff, Eeva Kilpi ja uusimpana Fredrika Runeberg. Se, että kaikki ovat mukana, tekee yhteiskunnasta ja elämästä parempaa. Tänään on toisin, kertoo tämän lehden sivuilla 8–9 oleva juttu ”Paimenista on pulaa – koulutetut karkaavat muualle”. Muissa Pohjoismaissa tai Saksassa papeista ei yleensä ole ylitarjontaa. En ollut lukenut hänen tuotantoaan. – Hän on esi-äiti naisten tasa-arvohankkeelle Suomessa. Hän oli sanomalehtinainen, kirjailija ja seuranainen, jolla oli laaja sosiaalinen verkosto. Minäkin haluaisin tulla sellaiseksi. Juttu paljastaa, että Vapaakirkon ja helluntaiseurakuntien on entistä vaikeampi palkata paimenia tai saada heidät pysymään töissään. Se on supernaisen ominaisuus. | viikon henkilö | Perjantaina 19.3. Toivoisin, että kouluissa häntä juhlittaisiin enemmän. Tasa-arvo ei liity vain sukupuoleen, vaan myös muihin vähemmistöryhmiin. – Ennen kuin aloimme tehdä kirjaa, minulla oli ihaileva kuva naisesta, joka laukoi freesejä sitaatteja. NOORA WIKMAN-HAAVISTO 2 KOTIMAA | 19.3.2021 aluksi. Kuvittaja Sanna Pelliccioni on tehnyt yhdessä Leena Virtasen kanssa kirjan Minna! Suomen supernaisia -kuvakirjasarjaan. 5 Mitä tasa-arvo merkitsee sinulle. Kirjaa tehdessä tuli esille se, miten älyttömän laajasti hän kirjoitti. Odotan myös, että jonain päivänä puhuttaisiin lajien välisestä tasa-arvosta. Papit eivät kovin usein ole vaihtaneet kirkkokuntaa tai siirtyneet kokonaan muiden alojen töihin. 3 Keitä muita ovat suomalaiset supernaiset. Ihminen ei ole luomakunnan kruunu vaan yksi laji muiden joukossa. 1 Minkälainen suhde sinulla on Minna Canthiin. Lapset ovat ihmetelleet muun muassa sitä, miksi tytöille on opetettu koruompelua, jos he ylipäätään ovat päässeet kouluun. 97-vuotias naapurini on pystynyt säilyttämään näinäkin aikoina valoisan asenteen ja on toisille ystävällinen. Tämä kaikki on hyvin mielenkiintoista. | Kuva: Jukka Granström SANNA PELLICCIONI kuvittaja Kauas papit karkaavat H erran viinamäessä on kautta aikojen tehty työtä. Jos kirkot joutuvat entistä enemmän taistelemaan työvoimaa saadakseen, joutuvat ne miettimään uudella tavalla sitä, mitä ne mielenkiintoisia ja vaativia työtehtäviä etsiville ihmisille voivat tarjota. vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. – Heitä on lukematon määrä. Mutta olipa todellisuus mikä hyvänsä, elämänuraa etsivien nuorten kokemukset kirkosta voivat olla ristiriitaisia tai ainakin mielikuvat muuttua. Pappispula voi joskus olla totta myös kansankirkossa. Yliopisto-opiskelu on myös lisännyt papinalkujen siirtymistä vapaista suunnista luterilaisuuteen. Suomen evankelis-luterilainen kirkko lienee viimeisiä kansankirkkoja, joka ei vuosikymmeniin ole kärsinyt pappispulasta – eräät sen hiippakunnat kylläkin. – Hyvinvointia ja sitä, että saa toteuttaa itseään. On tärkeää, että varsinkin kouluissa opetettaisiin myös naisten tarinoita. – Historiassa puolet ihmisistä, eli naiset, on aika lailla sivuutettu. Yllättävää oli, miten hän aikana ennen internetiä vaikutti aktiivisesti Suomen kulttuurielämään pikkukaupungista käsin. 4 Miksi näitä historian naisia kannattaa nostaa esille. ”Toivoisin, että Minna Canthia juhlittaisiin enemmän” Sanna Pelliccioni ja Leena Virtanen ovat lukeneet Suomen supernaisista kertovia kirjojaan lapsiryhmille. Jokainen sukupolvi joutuu löytämään uudestaan thesleffinsä ja kilpensä, koska he eivät ole mukana kaanonissa. Supernaisen ei tarvitse olla julkisuuden henkilö. Näen esimerkiksi omat mummoni supernaisina
Tämän yhteistyön toivoisi jatkuvan myös koronakriisin jälkeen. 1921 Kotimaa 18.3.1921. On koettu, että kirkollisvero menee hyödylliseen toimintaan. Sen kysymyksen äärellä olemme nytkin, keskellä kulkutautia. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa.fi : Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Pupu Design Oy Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: Kotimaa 74 000 (2020 KMT) Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Koronaepidemia rajoituksineen ja taloudellisine vaikutuksineen on lisännyt seurakuntien diakoniatyössä asiakaskontaktien määrää. Teloitusmuoto oli äärimmäisen julma ja häpäisevä. Vain noin puolet perusteli kirkon jäsenyyttä kirkon auttamistyön tukemisella. | tuhat merkkiä taivaasta | | pääkirjoitus | ???????. On tärkeä ymmärtää myös sen olevan osa kirkon diakoniaa eli lähimmäisen palvelemista auttamalla ja tukemalla erityisesti haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Liiton mukaan työn määrän kasvu on näkynyt huolestuttavalla tavalla diakoniatyöntekijöiden työuupumuksena. Siksi Ihmisen Poika tietää, mitä kärsimys on. Jos kärsivät, kuinka Jeesus voi kantaa heidän kärsimyksensä. MERI TOIVANEN OLLI SEPPÄLÄ julkaisupäällikkö olli.seppala@kotimaa.fi 3 KOTIMAA | 19.3.2021. Kärsivätkö he enemmän kuin Jeesus. Koronakriisin seurauksena erityisesti suurissa kaupungeissa diakoniatyössä tehdään aiempaa enemmän yhteistyötä kaupungin ja järjestöjen kanssa. Kristus ei kysy, kuka kärsii eniten, eikä meidänkään pidä. Emme voi sanoa että oikeus ja vanhurskaus olisi tämän lain kautta tullut joka suhteessa toteutetuksi. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Diakoniatyö näyttää taas merkityksensä D iakonia ja hädänalaisten auttaminen ovat pitkään olleet monille suomalaisille tärkeä perustelu kuulua kirkkoon. ?. Kirkon tilastojen mukaan ne kasvoivat viime vuonna 35 prosenttia edellisvuodesta. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Mutta nyt vahvistettu laki asettaa heidät tosiasiallisesti huomattavassa määrästä parempaan asemaan. Vuonna 2019 toteutetussa kyselyssä kirkolliset toimitukset ja perinteet nostettiin auttamistyötä tärkeämmiksi syiksi kuulua kirkkoon. Kun kärsivä asettuu toisen kärsivän vierelle, molemmat kulkevat Kristuksen jäljissä. Diakoniatyöntekijöiden liitto kiinnittää ymmärrettävästi huomiota siihen, että samaan aikaan diakoniatyöntekijöiden henkilötyövuosien määrä on laskenut. Hänen ristiinnaulitsemisensa sanotaan olevan kauhein kohtalo, jonka maa päällään kantaa. Kuitenkin juuri ennen koronaepidemian alkua julkistetun Gallup Ecclesiastica -kyselyn tulos kertoi, että aiemmista kyselyistä poiketen kirkon auttamistyö ei enää ole yhtä keskeinen jäsenyyden syy. Tänään on tasavallan Presidentti vahvistanut Eduskunnan hyväksynnän lain Evankelis-luterilaisten ja kreikkalais-katolisten seurakuntain papiston ja lukkarin virkataloihin kuuluvien torppaja mäkitupa-alueiden lunastamisesta. Diakoniatyöntekijöiden liitto vaatii, että seurakunnissa suunnitellut henkilöstövähennykset on peruttava, täyttämättömät diakonian virat avattava ja perustettava uusia diakonian virkoja seurakuntiin. Kriisitilanteissa diakonian merkitys painottuu niin ihmisten arjessa kuin kirkon imagossa. Puhdasta mustaa ei voi mitata. Tosin olemme aina olleet sitä mieltä että papiston torpparit ja mäkitupalaiset olisivat asetettavat samaan asemaan kuin yksityisten maatilanomistajain alueilla asuvat torpparit ja mäkitupalaiset. Todennäköisesti seuraavassa Gallup Ecclesiasticassa auttamistyön merkitys korostuu halukkuutena kuulua kirkkoon. Kuka kärsii eniten ja miten se mitataan. 18.3. Kärsimystä ei voi vertailla, kärsivän rinnalle voi vain jäädä. Moni voi pahoin eikä tule nähdyksi. Törmäsin keskusteluun, jossa pohdittiin, kävikö Jeesus todella läpi ihmiskunnan pahimman kärsimyksen. Polvilleen vievässä kärsimyksessä ei ole mieltä, ja siksi se satuttaa. Kärsimystä ei voi selittää, sitä voi vain yrittää lieventää. Parhaillaan on meneillään Yhteisvastuukeräys. Mutta entä ne miljoonat, jotka kokevat koko elämän ajan kestävää tuskaa: kidutusta, sairautta, hyväksikäyttöä, tuhoamisleirejä
Entä onko korona-aika vaikuttanut siihen, miten suomalaiset suhtautuvat kirkkoon. Kirkko on hienolla tavalla tehnyt sen, mikä sille on rooliksi annettu. Siitä muodostuu monipuolinen tilkkutäkki. Kirkon yksi kysymys on, millä tavalla ollaan muutoksessa mukana ja ihmisten kanssa. On vakiintuneet menettelytavat ja tiedetään, kuka vastaa mistäkin, Huokuna toteaa. Kun on turbulenssia, se on myönteinen seikka. Nyt ollaan taas samassa tilanteessa. Ei meille ole sanottu, että pitää lopettaa tilaisuuksia, vaan itsenäistä asemaamme on tässä suhteessa kunnioitettu. Tilanne on nyt toisenlainen. . On kulunut vuosi siitä, kun Suomi julistettiin poikkeustilaan. – Kirkon rooli kriisitilanteissa on henkisen kestävyyden tukeminen. | haastattelu | K irkon talon uutuuttaan hohtavat monitoimitilat ammottavat tyhjinä, kun kansliapäällikkö Pekka Huokuna käy torstaisin virastokollegion kokouksessa. . Sitten työpaikoilla repsahdetaan, ei enää jakseta, tulee oireita. Huokunan mukaan valtio on antanut kirkolle koronavuoden aikana autonomista roolia ja kirkko on tehnyt oman osansa terveyden suojelemiseksi. Perustettiin siis koronaryhmä, joka tarkisti valtiovallalta ohjeita ja antoi niitä koordinoidusti eteenpäin kapitulien kautta seurakunnille. Se tulee ihmistä lähelle oman seurakunnan toiminnassa, mutta seurakuntia on satoja, keskenään hyvinkin erilaisia. Huokunan mielessä on kaksi kuvaa kirkosta. Käytännössä korona-aika on lisännyt ja lähentänyt kirkon ja valtiovallan yhteydenpitoa. Huokunan mielestä kirkon on pidettävä huolta paikastaan yhteiskunnassa, ettei se ajaudu marginaaliin. Kansliapäällikkö on kirkon hallinnon ”pääministeri” ja vastaa yhdessä arkkipiispan kanssa yhteiskuntasuhteiden hoitamisesta. Koronaryhmän muodostivat arkkipiispan ja kansliapäällikön toimistot, kirkon viestintä ja toiminnallinen osasto. – Selvästi valtio on antanut kirkolle autonomista roolia. Se tuo mukanaan vastuun rakastaa lähimmäistään ja pitää huolta luomakunnasta. – Viime vuoden helmikuulla jo kiivaasti mietittiin, miten koronan kanssa eletään. Suunnitelmien mukaan valmiuslain voimaan tullessa Kirkkohallitukseen pitää perustaa johtokeskus. Toisessa kirkko on jäsenyydeltään vahva mutta ulossulkeva. Ne ovat myös löytäneet uusia kumppanuuksia, mikä on suomalaisen kriisinhallinnan keskeisiä asioita. Pekka Huokuna kiittelee seurakuntien digiloikkaa eli jumalanpalvelusten striimausta verkkoon ja myös niiden osallistumista heikoimpien tukemiseen, kuten siihen, että on soiteltu vanhuksille ja tarjottu apua. Yhteistyö on ollut varsin sujuvaa, Huokuna sanoo. Kirkkohallituksen kansliapäällikölle Pekka Huokunalle kulunut koronavuosi on ollut tiivistä yhteydenpitoa valtiovallan kanssa. Ovet pannaan kiinni, verhot vedetään eteen ja ollaan yhdessä iloisia. Toisessa kuvassa nostetaan pöytä ja tuolit pihalle, sytytetään kynttilät kadun reunalle koronavuosi | Viime keväänä Suomi julistettiin poikkeustilaan. 1990-luvun laman aikaan taisi olla sama ilmiö, Huokuna miettii. Siihen pitäisi osata varautua. . Vuosi sitten Suomi joutui poikkeustilaan ja sillä oli vaikutusta myös kirkon hallintoon. ” Usein kriisin tsemppaa hammasta purren. – Sen on oltava entistä tietoisempi omasta identiteetistään, siitä, mitä tarkoittaa olla kirkko. Nyt on ollut hienoa, että seurakunnat ovat laajasti ymmärtäneet ryhtyä toimimaan. 4 KOTIMAA | 19.3.2021 uutiset. Koronavuosi on ajanut Kirkkohallituksen väen etätöihin. Kansliapäällikkö Huokunalle tämä aika on merkinnyt tiivistä kirkon ja yhteiskunnan välistä poikkeustilan yhteydenpitoa. Kirkko on hienolla tavalla hoitanut roolinsa Tästä on kyse . Sen on oltava myös niin avoin, että siihen voi tuntea kuuluvansa monista lähtökohdista – silloinkin, kun ei allekirjoita kaikkea sen ajattelua tai halua osallistua toimintaan. Viime viikolla voimaan tullut muutos kirkkolakiin hiljentää tilat entisestään, sillä osastoja johtavista kirkkoneuvoksista koostuva virastokollegiokin voi tästä lähtien pitää kokouksensa sähköisesti. Yleiskirje seurakunnille lähti maaliskuun alussa ennen varsinaista poikkeusaikaa, Huokuna kertaa päiväkirjamerkintöjään. – Se on jonkinlainen indikaatio. – Nyt kun valmiuslakia ollaan ottamassa käyttöön, koronaryhmän työtä jatketaan. Me taas olemme tehneet oman osamme ja suojelleet terveyttä. Silti kaiken aikaa tapahtuu. – Kun valtion puolella on mietitty rajoituksia, sieltä on soitettu ja kysytty, miltä se kirkon suunnalta näyttäisi. Kirkosta eroaminen ainakin on vähentynyt. – Kirkko on instituutio, joka kantaa mukanaan jatkuvuutta ja pysyvyyttä. Se kertoo perussanomaa Jumalan hyvyydestä ja uskolla siihen voidaan liittyä. Pekka Huokuna on Kirkkohallituksen kansliapäällikkö
Poikkeusolojen aikana löydettyjä työtapoja ei Huokunan mielestä kannata hylätä, mutta sitä pitää miettiä, mitä työn hybridimalli oikeasti tarkoittaa. – Se nähdään sitten, kun päästään normaalioloihin. Siihen liittyvä toiminnallisen osaston organisoituminen on vielä kesken. Kaksi asiaa häntä kuitenkin mietityttää koronan jälkeisessä tulevaisuudessa. – Ollaan sinnitelty, mutta entä sitten, kun tämä on ohi. – Pitäisi oikealla tavalla ymmärtää aikaresurssi ja taloudellinen resurssi. On kokouksia, jotka ovat tehokkaampia etänä. Olen siihen aika tyytyväinen. Tilat on jo laskettu pienemmällä mitoituksella. Tämä on ollut toiminnan tehostamishanke, Huokuna sanoo. ILAHDUTA ITSEÄSI JA LÄHEISTÄSI HANKKIMALLA LIPUT CLUB FOR FIVE VIRRET ETÄKONSERTTIIN PITKÄPERJANTAINA 2.4.2021 KLO 19 NAUTI VOIMAANNUTTAVASTA MUSIIKISTA TURVALLISESTI KOTISOHVALTASI. En usko, että tämä tapahtuu itsestään. Kirkon viestinnän organisoituminen on myös työn alla. Luulen näppituntumalla, että ne riittävät. Hänestä on hämmästyttävää, että Kirkkohallituksessa kriisiä ja samalla normaalia kehittämistoimintaa on pystytty hoitamaan etäkokouksilla sujuvasti. – Jos identiteetti on vahva, molemmat kuvat ovat mahdollisia, mutta vain toinen on järkevä, kansliapäällikkö toteaa. Sitten kun tullaan yhteen, sen pitäisi olla muuta kuin paperinpyöritystä. Kirkon tutkimuskeskuksen ja koulutuskeskuksen integraatio viivästyi koronan vuoksi ja toteutuu ehkä syksyllä. Vielä ei Huokunan mukaan vuokralaisia ole kuitenkaan löydetty. Samalla Kirkkohallituksen organisaatiossa jatkuu toimenpiteitä, jotka liittyvät vuoden vaihteessa päättyneeseen työn tehostamiseen tähdänneeseen Suunta-hankkeeseen. Mutta kun tarvitaan ideointia nollasta alkaen, se pitäisi Huokunan mukaan tehdä vaikka kahvipöydässä kasvotusten ja välillä käydä kävelylläkin. – Kokonaisuutena Suunta-hanke on ollut iso juttu ja koskettanut lähes kaikkia työntekijöitä. Täytyy ihan tietoisesti siirtyä uudenlaisiin työtapoihin. KONSERTTI OSOITTEESSA: www.jumalanpalvelusverkossa.fi TALTIONTI KATSOTTAVISSA 8.4. – Monta vuotta on puhuttu siitä, että etätyötä pitäisi edistää ja säästää virkamatkoissa. Omista huoneista on luovuttu, ja nyt uutukaiset monitoimitilat odottavat työntekijöitä takaisin. Siihen pitäisi osata varautua. | Kuvat: Jukka Granström 5 KOTIMAA | 19.3.2021. ASTI. Nytpä se sitten tapahtui, Pekka Huokuna sanoo. Kirkkohallituksessa Huokunan mukaan asian suhteen ryhdytään toimeen. Toinen asia, mikä kansliapäällikköä huolestuttaa, on työntekijöiden jaksaminen kriisin jälkeen. Siitä loppuraportti on työn alla, mutta osa toimenpiteistä on vielä kesken. CLUB FOR FIVE LIPPU.FI merkityksellistä mediaa ja kutsutaan ohikulkevat kahvinjuontiin ja keskustelemaan siitä, mikä meille ja teille on tärkeää. Olisi voinut olla suurempiakin toimenpiteitä, isoihin linjavetoihin ei ole menty. Kirkon talosta vapautunutta tilaa vuokrataan ulkopuolisille. Usein kriisin tsemppaa hammasta purren. Hankkeen myötä Kirkkohallituksen työtiloja on tiivistetty. Sitten työpaikoilla repsahdetaan, ei enää jakseta, tulee oireita. Korona-ajan tuoma suuri muutos on etätyön yleistyminen myös kirkossa. FREIJA ÖZCAN Kirkkohallituksen monitoimitilat ja kansliapäällikkö Pekka Huokuna odottavat, että työntekijät palaavat etätöistä toimistolle. Mutta miten käy etätyön lisääntymisen myötä, onko tilaa Eteläranta 8:ssa sijaitsevassa Kirkon talossa sittenkin liikaa
– Kerättäköön Liedossa nyt kokemusta! Rakentaisimme Leipähuoneen niin, että keskiaikaisia rakenteita ei vaurioiteta. Liedon kirkkoherran Risto Leppäsen mukaan kirkkotila, sen toimivuus ja samalla sen pyhyys puhuttelevat kirkon jäseniä, millä on merkitystä jopa kirkon jäsenyysajattelussa. Leppäsen mukaan asiassa törmäävät nyt suojelun ja käytön logiikka ja arvot. Mitään peruuttamatonta ei tehdä. Teologisesti Leppänen ei pidä vähäpätöisenä sitäkään, että kun kirkossa messussa jaetaan ehtoollisleipää, jaettaisiin samassa kirkossa Leipähuoneessa esimerkiksi EU-ruoka-apua. 6 KOTIMAA | 19.3.2021 uutiset. Esteettömän kirkkosalin muutostyöt etenevät hyvin. – Siksi nyt alkanut jarrutus ihmetyttää. – Se oli pommi. – Jos poikkeaminen ei ole mahdollista, seuraavaksi harkitsemme asemakaavan muutosta, Risto Leppänen sanoo. Niukkenevien resurssien kirkko voi Leppäsen mukaan luopua monista kiinteistöistä, mutta kirkoista sen on pidettävä kiinni. Leipähuone olisi yhteydessä vuonna 1902 kirkon itäpäätyyn rakennettuun niin sanottuun pikkukirkkoon. – Toimivuuden ja kehityksen pitäisi kuitenkin kulkea suojelun rinnalla. Uusi osa voidaan purkaa sadan vuoden päästä, jos halutaan. Tällä hetkellä seurakunta odottaa poikkeushakemuksen käsittelyä Liedon kunnassa. – Haluamme kirkostamme samalla kertaa olohuoneen, ihmisten kodin ja Jumalan huoneen. Museovirasto on Leppäsen mukaan aikaisemmin tyytynyt kirkon päätöksiin, eikä ole hakenut muutosta kirkkovaltuuston eikä Kirkkohallituksen päätöksiin. Lisäksi siinä olisi esteetön wc-tila. | Kuva: Arkkitehtitoimisto Noan ” Eniten virasto pelkää Liedon kirkon muodostuvan keskiaikaisten kirkkojen ulkoisten osien korjausrakentamisen ennakkotapaukseksi. Liedon kunnalta on haettu Leipähuoneen rakentamista varten poikkeuslupahakemusta. Siinä törmäävät suojelun ja käytön logiikka ja arvot. Liedon seurakunta on nimenomaan halunnut vaalia pieteetillä kirkon keskiaikaista interiööriä. Kirkkotiloja on aiemmin käsitelty yksittäistapauksina. Museoviraston puoltamatta jättämisen keskeisenä perusteluna on se, että Liedon kirkon laajennuksella olisi toteutuessaan myös laajempaa merkitystä esimerkkinä keskiaikaisen kirkon lisärakentamisen toteuttamisesta. Varsinais-Suomen Ely-keskus on marraskuussa 2020 linjannut, että kirkon laajennus pitäisi toteuttaa erillisenä rakennuksena kirkon läheisyyteen: kirkon käytön pitäisi keskuksen mukaan sopeutua rakennukseen, ei päinvastoin. Valtion viranomaisilla on kuitenkin seurakunnan suunnitelmista poikkeava käsitys Liedon korjausrakentamisesta. Tämä ”Leipähuone” toimisi pienenä kohtauspaikkana, oleskelutilana ja esimerkiksi diakoniakahvilana. Viimeksi helmikuun lopussa 2021 Museovirasto on ilmaissut kirjeessään Liedon kunnalle, että se ei puolla seurakunnan poikkeuslupahakemusta. JUSSI RYTKÖNEN Suojeltu ja elävä kirkko Lieto | Kirkon suunniteltu lisäosa ”Leipähuone” on herättänyt Liedon seurakunnan ja Museoviraston välisen kiistan. Nyt näyttää siltä, että eniten virasto pelkää Liedon kirkon muodostuvan keskiaikaisten kirkkojen ulkoisten osien korjausrakentamisen ennakkotapaukseksi. Seurakunta hyväksyi vuoden 2020 alussa suunnitelman, jossa se halusi kirkon mittavan sisätilaremontin yhteydessä rakentaa kirkon ulkoseinään kiinni ulokemaisen, keskiaikaista sakastia muistuttavan tilan. Leppänen kertoo linjamuutoksen tulleen yllätyksenä. Turun tuomiokapituli ja Kirkkohallitus ovat hyväksyneet seurakunnan suunnitelmat. | kirkon korjaus | Liedon seurakunta haluaisi rakentaa Pyhän Pietarin kirkon ulkoseinään kiinni keskiaikaista sakastia muistuttavan tilan. Havainnekuva. Pikkukirkosta ja Leipähuoneesta muodostuisi pieni kohtaamisen tila. L iedon 1400-luvun lopulla rakennettu Pyhän Pietarin kirkko on ajautunut seurakunnan tarpeiden ja Museoviraston suojelupyrkimyksien erilaisten painotuksien ristiaallokkoon. – Asia on kuitenkin niin, että yhteys kirkkoon tarvitaan ja muualla kirkon ympäristössä on paljon hautoja, Leppänen toteaa
K ansanäänestyksessä Sveitsissä aiemmin tässä kuussa hyväksytty niin sanottu burkakielto herättää vastustusta maan uskonnollisissa yhdyskunnissa. | Kuva: Lehtikuva / Imago Images / Manuel Geisser Tarjous Askel -lehden tilaajille Kaikki maaliskuussa Askel-lehden tilanneet osallistuvat arvontaan, jossa voi voittaa perhelipun Club for five etäpääsiäiskonserttiin. Yhteisöt ovat ilmaisseet huolensa uskonnonvapaudesta ja uskonnollisten vähemmistöjen asemasta maassa. ”Päätös avaa vanhoja haavoja, lisää entisestään epätasa-arvoa lain edessä ja antaa viestin muslimivähemmistön sulkemisesta ulkopuolelle”, Sveitsin muslimien neuvosto sanoi julkilausumassaan ja kertoi vievänsä päätöksen oikeuden käsiteltäväksi. Lakiesityksessä ei suoraan mainita islamia, mutta ehdotusta on laajalti kutsuttu burkakielloksi. Tämänkertainen äänestys ei ollut ensimmäinen islamia koskeva. Konsertti lähetetään osoitteessa: www.jumalanpalvelusverkossa.fi Konsertista voi nauttia turvallisesti omalta kotisohvalta ja se on katsottavissa koko pääsiäisen ajan. Arvontaan osallistuvat kaikki Askel-lehden tilaajat. Sveitsin suurin islamilainen ryhmittymä kutsui vaalisunnuntaita synkäksi päiväksi muslimeille, Britannian yleisradioyhtiö BBC kertoi. Poikkeuksia ovat uskonnolliset tilaisuudet, terveyssyistä käytettävä kasvosuoja ja perinteisissä karnevaaleissa pidettävät naamiot. 020 754 2333 • asiakaspalvelu@kotimaa.fi 39 € 6 kk Arvonta suoritetaan 31.3.2021 ja voittajille ilmoi tetaan henkilökohtaisesti. | ulkomaat | paa. Niqab on kasvot peittävä huntu, jossa silmät jäävät näkyviin. Hyväksytty esitys kieltää kasvojen peittämisen julkisella paikalla. Sveitsin hallituksen mukaan kielto on vahingollinen turismille, sillä suurin osa burkia ja niqabia käyttävistä on Persianlahden maista tulevia matkailijoita. Sveitsin kantonien eli osavaltioiden perinne on suora demokratia, johon kuuluvat toistuvat kansanäänestykset. (Lippuja arvontaa 5 kpl, yksi lippu/tilaaja). Vähintään osittaisia kieltoja on voimassa myös muun muassa Hollannissa, Tanskassa, Itävallassa ja Bulgariassa. Tilauskoodi: CFF3/21 7 KOTIMAA | 19.3.2021. Lucernen yliopiston Uskonnontutkimuksen keskuksen johtaja Andreas Tunger-Zanetti sanoo The Catholic Heraldissa, että niqabin käyttö on yhteydessä fundamentalistiseen islamintulkintaan, mutta poliittiseen islamiin asua ei voida liittää. Neuvosto huomauttaa, että naiset saavat nyt käskyjä kahdelta puolelta: uskonyhteisö edellyttää kasvojen peittämistä, valtio niiden paljastamista. Sveitsin väestöstä noin viisi prosenttia on muslimeja. Lucernen yliopiston tutkimuksen mukaan Sveitsissä ei käytännössä ole burkaa käyttäviä naisia, ja niqabia käyttää arviolta 30 maassa asuvaa naista. MERI TOIVANEN Kansalaisaloitteen mainos Sveitsin Zürichissä kannusti äänestämään kasvot peittävän huivin kieltämisen puolesta. Musliminaisten hunnuista on kiistelty kymmenen viime vuoden aikana eri puolilla Euroop”Burkakielto” tyrmistyttää uskonnollisia yhteisöjä Sveitsissä äänestys | Kansa hyväksyi esityksen kasvojen peittämisestä julkisella paikalla. Tämänkertaista äänestystulosta Sveitsin kansanpuolue luonnehti vahvaksi symboliksi taistelussa radikaalia poliittista islamia vastaan. Burkalla tarkoitetaan koko vartalon ja kasvot peittävää kaapua, jossa on silmien kohdalla verkko. The Catholic Herald -lehti kertoo, että myös Sveitsin uskontojen neuvosto ja piispainkokous ovat julkaisseet lakiesitystä vastustavat kannanotot. Sveitsin hallitus vastusti kieltoa, mutta 51,2 prosenttia äänensä antaneista tuki sitä. Vuonna 2009 kansalaiset äänestivät minareettien rakentamista vastaan. Esityksen takana on oikeistopopulistinen Sveitsin kansanpuolue SVP. ”Aloite ei auta naisia eikä ratkaise radikaalien uskonnollisten ideologioiden aiheuttamia ongelmia”, Sveitsin uskontojen neuvoston julkilausumassa todetaan. Ranska kielsi kasvot kokonaan peittävän hunnun julkisilla paikoilla vuonna 2011. Toisaalta BBC haastatteli myös imaamia, joka uskoi, että hankkeen islamofobisesta motiivista huolimatta kielto voimaannuttaisi Sveitsissä eläviä musliminaisia. Esitys on saanut alkunsa ennen koronaviruspandemiaa, jonka aikana Sveitsissä on monin paikoin otettu käyttöön maskipakko. Uskoa, toivoa & rakkautta askel.la HILDA JA LYYLI LEVITTÄVÄT HANHIENERGIAA MIELIPAHA PÄÄTTYI SOVINTOON MYÖTÄTUNTO AUTTAA ONNISTUMAAN LEMMIKKINI: PAPPILAN KAMARISSA: HARRIET URPONEN: Reetta Meriläinen ja maailma koronan jälkeen Taneli Hassinen löysi levollisuuden Pääsiäisen ilo kuuluu kaikille 9 askeleen vaellus irtonumero 9,50 € 3/21 www.askel.la • puh
Lisäksi seurakunnista on poistunut suuri joukko nuorempia työntekijöitä. Työnohjausta pitäisi tarjota enemmän, Turussa pastorina työskentelevä Hirviniemi sanoo. Tämä on uskonnonvapauslain perusteella mahdollista. Koko Suomen kattavan Helsingin katolisen hiippakunnan yleisohje on, että messuja seurattaisiin lähinnä etäyhteyden avulla, ja seurakuntalaiset on poikkeusaikana vapautettu messussa käymisen velvollisuudesta. | lyhyesti | | vapaakristilliset yhteisöt | V uosi vierähti, eikä vieläkään olla maalissa. Korona on sotkenut prosessia, mutta maailma näyttää muutenkin muuttuneen tässä asiassa, Vilponen toteaa. Kuten monilla muillakin työpaikoilla, myös Suomen vapaakristillisissä seurakunnissa viime vuodet ovat merkinneet suuriin ikäluokkiin kuuluvien työntekijöiden eläköitymistä. Ongelmat sinänsä ovat tuttuja myös kansankirkoista, mutta vapaakristillisissä seurakunnissa niihin tuo oman erityisleimansa se, että pastori on tyypillisesti ainoa palkattu työntekijä. Kaikissa kirkoissa on hiippakunnan ohjeistuksen mukaan osoitettava käytettävissä olevat paikat. Mikäli tuleva seurakunnankokous antaa hallituksen esitykselle siunauksensa, uusi pastori aloittanee työnsä alkusyksystä. Hirviniemen mukaan keskeinen syy ilmiöön ovat seurakuntien työnantajaosaamisen puutteet. Paimenista on pulaa – koulutetut karkaavat muualle murrosvaihe | Suhtautuminen pastorin työhön on muuttunut pienissä vapaakristillisissä kirkkokunnissa. – Meillä keskeinen pastoripolku on mennyt niin, että henkilö aloittaa nuorisotyöstä ja siirtyy myöhemmin muuhun seurakuntatyöhön. Messuissa on maskipakko. Lisäksi ongelma on tuttu muissa jäsenmäärältään suurimmissa vapaakristillisissä yhteisöissä: helluntaiherätyksessä ja Suomen Adventtikirkossa. – Työajan hallinta ja oman johtajuusroolin löytäminen muuten vapaaehtoisista koostuvassa työyhteisössä ei ole helppoa. Kun viimeksi haimme työntekijää kymmenisen vuotta sitten, hakijoita oli enemmän. Voimakkainta tällainen liikehdintä näyttää olleen helluntaiherätyksessä. Määrä on paljon liikkeessä, joka koostuu noin 240 seurakunnasta. Uudessa kirkkolaissa sähköiset kokoukset on huomioitu ja niitä koskevat säännökset ulottuvat myös kirkolliskokoukseen. Sähköisten kokousten pitäminen on mahdollista kirkon kaikissa toimielimissä kirkolliskokousta lukuun ottamatta. Arkki on vain yksi Suomen Vapaakirkon seurakunnista, joilla on ollut viime vuosina vaikeuksia saada palkattua itselleen hengellistä paimenta. Tämä on lisännyt vuosittain avautuvien pastorintoimien määrää. Lisäksi kirkossa on oltava mahdollisuus käsienpesuun tai desinfiointiin. Silti muutakin osaamista tarvittaisiin. Liikkeen piirissä vuonna 2014 tehdyn selvityksen mukaan vuosina 2000–2014 lähes sata nuorisotyöntekijää ja nuorta pastoria luopui palkatusta vakanssista ja siirtyi alalta pois. 8 KOTIMAA | 19.3.2021 uutiset. Samaan aikaan moni liikkeiden teologisesti koulutetuista nuorista on löytänyt hengellisen kodin ja työpaikan luterilaisesta seurakunnasta. Kirkon toimielimet saavat nyt kokoustaa sähköisesti Tasavallan presidentti vahvisti viime viikolla lain, joka helpottaa kirkon hallinnon hoitamista korona-aikana. Epäselvät toimenkuvat, tuen puute, kohtuuttomat odotukset sekä yli voimien käyvä työmäärä ovat Help ry:ssä usein kuultuja ongelmia. Nyt sopivan tuntuinen ehdokas on kuitenkin löytynyt, kertoo seurakunnan hallituksen puheenjohtaja Jappe Vilponen. Laki ajettiin läpi kiireellisenä ja sen on tarkoitus helpottaa kokousten järjestämistä siihen asti, kunnes uusi kirkkolaki tulee voimaan. Syynä on pula työnhakijoista. Järvenpäässä toimivan Arkki-vapaaseurakunnan edellinen pastori siirtyi Vapaakirkon sisällä toisiin tehtäviin keväällä 2020, mutta hänen seuraajaansa ei ole edelleenkään nimitetty. Nyt tämä polku on osoittautunut kuoppaiseksi, helluntailaisen työntekijäjärjestön Help ry:n puheenjohtaja Antti Hirviniemi toteaa. Helluntailaisen Ristin Voitto -lehden viime lokakuussa julkaiseman uutisen mukaan helluntaiseurakunnissa oli tuolloin avoinna useita pastorin vakansseja, joihin ei etsinnästä ja työpaikkailmoittelusta huolimatta ollut löytynyt ketään. Lehden mukaan uutta tilanteessa on se, että pastoripula on alkanut näkyä myös kaupungeissa. Katoliset seurakunnat jatkavat messujen järjestämistä Suomen katolisissa seurakunnissa ihmiset voivat koronatilanteesta huolimatta kokoontua yhä messuun. Maaseutuseurakunnissa hankaluudet työntekijöiden löytämisessä ovat olleet arkea jo pitkään. Aluehallintovirastojen määräykset alueellisista kokoontumisrajoituksista otetaan huomioon soveltaen ja kirkkokohtaisesti. Jokaisessa seurakunnassa on aktiivisesti valvottava, ettei kirkkoon pääse enempää ihmisiä kuin turvavälit sallivat. Perhekuntien välissä on oltava koko ajan vähintään kahden metrin turvavälit. Kirkon toimielimien sähköiset kokoukset mahdollistava laki tuli voimaan maanantaina 15.3. Syynä on se, että kirkolliskokouksella ei ole käytettävissä etäkokouksiin soveltuvaa järjestelmää. Se, että jopa alle sadan jäsenen yhteisöillä on elinvoimaa palkata työntekijä, on ilonaihe. – Rekrytoinnin vaikeus yllätti meidät. Silti katolisiin messuihin voi tällä hetkellä rajoitetusti tulla
Järvenpään Arkki-seurakunnassa pastoritonta aikaa on helpottanut se, että koronapandemian vuoksi monet toiminnot ovat olleet pysähdyksissä. Vuorisen ja Hirviniemen mukaan työpaikkojen kiinnostavuuteen vaikuttaa enenevästi myös se, miten hyvin työnhakijan perhe pystyy sijoittumaan kohdepaikkakunnalle. Uskon, että siitä kaikesta jää jotakin pysyvää myös uuden pastorin ajalle, Jappe Vilponen sanoo. Suuri joukko liikkeeseen kuuluvia on suorittanut teologisen tutkinnon joko yliopistoissa tai liikkeen omassa koulutuslaitoksessa, Keuruun IK-opistossa. Arkistokuva seurakunnassa järjestetystä Isän sydän -tapahtumasta. Suomen Adventtikirkossa rekrytointihaasteet ovat pakottaneet yhteisön laskemaan työntekijöiden muodollista koulutusta koskevia vaatimuksia, kirkkokunnan johtaja Aimo Helminen kertoo. | Kuva: Heikki Salmela ” Kaikkiaan luterilaisissa seurakunnissa toimii pastoraalisissa tehtävissä vähintään kymmeniä entisiä helluntailaisia, vapaakirkollisia ja muihin vapaakristillisiin yhteisöihin kuuluneita. Erityisesti monille naisille kansankirkko on tuntunut luontevammalta paikalta toteuttaa omaa hengellistä kutsumusta. Enää asuinpaikkakuntaa ei vaihdeta vain saarnaajaisän kutsumuksen perusteella, vaan myös puolison työllistymistä ja lasten kouluasioiden järjestymistä pidetään tärkeänä. – Lisäksi tehtäviä on jaettu uudestaan ja seurakuntalaisia on käytetty enemmän esimerkiksi sananpalveluksessa. Hirviniemi ja Vuorinen pitävät tällaista kutsumuskäsityksen muuttumista tervetulleena. Olipa seurakunnalla pastoria tai ei, korkeinta valtaa vapaakristillisissä seurakunnissa käyttää yleensä hallitus, vanhimmisto tai seurakunnankokous. Yhdyskunnan pastorina työskentelevällä tulisi olla teologian maisteritutkinto ja mieluiten kirkon omasta korkeakoulusta ulkomailta. Vain pieni osa näistä on kuitenkin työllistynyt liikkeen seurakuntiin. Viime vuosina pastoriksi on jouduttu palkkaamaan myös sellaisia, joilla ei ole teologista korkeakoulututkintoa. Ilmiö kuitenkin vähentää tarjolla olevia vaihtoehtoja niin pastorintyöstä kiinnostuneilta kuin työntekijää etsiviltä seurakunnilta, etenkin maaseudulla. Vaikka naispastoreiden määrä on kasvanut vapaakristillisissä yhteisöissä, monessa pienessä seurakunnassa kynnys palkata nainen seurakunnan ainoaksi työntekijäksi on edelleen korkea. Helluntaiherätyksessä koulutukseen liittyvä kipuilu on toisenlaista. Jos henkilö katsoo voivansa toteuttaa omaa kutsumustaan paremmin siellä, siirtymä voi tuntua luonnolliselta, Hannu Vuorinen arvioi. – Lähivuosina muodollisen pätevyyden omaavien pastoreiden palkkaaminen tulee olemaan kirkossamme suuri haaste, kun useita pastoreita on jäämässä eläkkeelle, Helminen toteaa. Toisinaan etenkin teologisissa tiedekunnissa suoritetut opinnot käynnistävät isomman hengellisen prosessin, ja opiskelijat päätyvät liittymään evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja hakeutumaan kirkon töihin. 9 KOTIMAA | 19.3.2021. – Työnsaantimahdollisuudet ja työn tekemisen puitteet saattavat olla paremmat luterilaisessa kirkossa. – Koko liike on epäonnistunut näiden koulutettujen jäsentemme integroimisessa seurakuntatyöhön, Hirviniemi suree. – Turhautumista esiintyy, samoin kyselyä siitä, onko pastorius oma koko elämänmittainen työ. Myös Suomen Vapaakirkossa nuorten työntekijöiden alanvaihtoja tapahtuu jonkin verran, kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen kertoo. Antti Hirviniemen mukaan syynä on se, että pastorivakansseja täytettäessä hakijan muut henkilökohtaiset ominaisuudet painavat yleensä enemmän kuin muodollinen koulutus. Silti haastatellut näkevät pastoripulan uhkaavan jatkuessaan pienten kirkkokuntien elinvoimaa. Järvenpään Arkki on moderni kaupunkiseurakunta, mutta on silti joutunut olemaan pitkään ilman palkattua pastoria. HEIKKI SALMELA Saarnatuoli tyhjillään. Kaikkiaan luterilaisissa seurakunnissa toimii pastoraalisissa tehtävissä vähintään kymmeniä entisiä helluntailaisia, vapaakirkollisia ja muihin vapaakristillisiin yhteisöihin kuuluneita. Vaikka arvostus työntekijöiden teologista osaamista kohtaan on seurakunnissa kasvanut, monen helluntailaisen mielikuvissa hyvä pastori on edelleen ennen kaikkea sujuvasanainen puhuja, ei teologinen kirjaviisas
Ne saavat eri merkityksiä esimerkiksi Setassa, perheneuvonnassa ja Evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kuulostaako tahattomasti lapsettoman, lasta toivovan korvissa kovinkaan sulosointusilta itsevarma puhe ”lapsen hankkimisesta” kuin auton ostosta ikään. Korhonen ei kiinnitä riittävästi huomiota siihen, että sananvapaus (tasa-arvo, yhdenvertaisuus) ja viran velvoitteet ovat kontekstuaalisia käsitteitä ja riidanalaisia, jollei niille anneta selkeitä kriteereitä. Näin yksinkertainen ei asia ole. Kummassakin asiakirjassa on kirjattu perheneuvonnan keskeisiksi periaatteiksi ja arvoiksi usko, toivo ja rakkaus. Erilaisiin perhemuotoihin en ole kirjoituksissani suoranaisesti ottanut kantaa enkä arvottanut seksuaalivähemmistöjä. Niin kauan kuin kirkko pitää itse avioliittoa miehen ja naisen liittona, niin minua on vaikea syyttää kirkkotyönantajaa vastustamaan asettumisesta muutoin kuin että koko kirkon opetus nähdään syrjivänä. 1: 30–31). Niistä tulee lihaa ja verta vasta siinä ideologisessa kuplassa tai kirkkoyhteisössä, jossa niitä käytetään. Otsikkokysymykseeni vastaan: Ei hankita – lapsi saadaan! AINO MARTTILA Siikalatva Hankitaanko lapsi. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus” (Luuk. Nelivuotias katselee vanhempaansa ymmyrkäisin silmin: – Äiti, mistä minut on ostettu. On pitäydytty kirkon omassa kielessä koska perheneuvonta on osa kirkon sielunhoidollis-diakonista perustehtävää. Ymmärrän, että minun kirjoitukseni herättää kritiikkiä ja ärtymystä sukupuolineutraalin avioliiton kannattajien piirissä. Se ei kuitenkaan ole peruste sille, että kirkossa tulisi Korhosen tavoin osoittaa ovea niille perheneuvojille ja papeille, jotka eivät jaa hänen arvomaailmaansa. ILKKA KURJENMÄKI Johtava perheneuvoja, Oulu Kommentti Korhosen kritiikkiin avioliitto | Niin kauan kuin kirkko pitää itse avioliittoa miehen ja naisen liittona, on minua vaikea syyttää kirkkotyönantajaa vastustamaan asettumisesta, kirjoittaa Ilkka Kurjenmäki. Ensi pyhän päähenkilö nuori Maria ei ehtinyt pohtia kummemmin lapsen tekemistä kuin hankkimistakaan, kun hän saa enkeliltä ilmoituksen: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Vanhastaan on puhuttu lasten ”tekemisestä”. Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja erilaiset perhemuodot kulkevat toki mukana kaikessa kirkon työssä ja ovat tärkeitä, mutta Korhosella ne asettuvat uskon, toivon ja rakkauden paikalle ja vääristävät kokonaiskuvaa. Kirkossa niiden tulkinnan ei tarvitse perustua Setan periaateohjelmaan. Galilean köyhästä, nuoresta tytöstä ei voi puhua lapsen ”hankkijana”. Kuka sanoisi nykymarioille: ”Älä pelkää, ota vastaan lapsi, jota kannat! Saat apua, teistä huolehditaan.” Hetken hurmasta alkanut yllätysraskaus saattaa tyrmätä nuoren mielen. korvaa H aluan lyhyesti kommentoida joitakin Johanna Korhosen Kotimaassa ja Seurakuntalaisessa esittämiä, minua koskevia käsityksiä. Ymmärtääkseni kirkon työntekijä saa ja hänen tulee avoimesti edustaa ja edistää oman kirkkonsa näkemyksiä. Korhonen kirjoittaa: ”Kun esimerkiksi kirkkotyönantaja on linjannut perheneuvonnan periaatteiksi tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kaikkien asiakkaiden yhtäläisen kunnioittamisen näiden perhemuodoista riippumatta, viranhaltijan olisi osoitettava erityistä harkintaa ennen kuin asettuu vastustamaan työnantajansa linjauksia.” (Seurakuntalainen 2.3.) Perheneuvonnan periaatteet on kirjattu lähinnä kahteen asiakirjaan, Kohtaaminen kantaa ja Perheneuvonnan etiikka, laatu ja määrä. Sateenkaariparien käyminen Oulun perheasiain neuvottelukeskuksessa ei ole vaarantunut, koska neuvottelukeskuksessa on viisi muuta perheneuvojaa joiden puoleen voi kääntyä, jos näkemykseni häiritsee. Se voi olla entistä kuluttajalähtöisempi laitos ja palveluntarjoaja, mutta yhä kauempana sen omista sisäisistä päämääristä. Onko toisin varakkaan, ehkä jo varttuneen ulkomaalaispariskunnan kohdalla, joka maksaa suurenkin summan voidakseen ottaa omakseen ukrainalaissynnyttäjän maailmaan saattaman lapsen. Myös niiden käytössä julkisessa keskustelussa tulisi mielestäni käyttää enemmän harkintaa ja vastuuta. – Kulta, ei sinua ole ostettu, vaan äiti ja isä on saaneet sinut! – Äiti, onko minut haettu kierrätyskeskuksesta. Kotimaassa (11.3.) Korhonen kuvaa ”mikä on sananvapaus ja miten sen käyttäminen liittyy julkisen viran velvoitteisiin”. Ihminen pysyy pitkälle estämään raskaudet, mutta huolimatta keinoalkuisten raskauksien mahdollisuuksista lasta toivova voi joutua toteamaan inhimillisen rajallisuuden. Kuka olisi silloin paikalla kertomassa, ettei kannata kiirehtiä peruuttamattomaan, jota voisi myöhemmin katua. Korhonen katsoo, että olisin asettunut vastustamaan työnantajani linjauksia juuri tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja erilaisia perhemuotoja koskien. Syntyvyyden säännöstelyn tultua tutuksi kaikelle kansalle vauvan maailmaan saattamisesta ruvettiin puhumaan ”hankkimisena”. 10 mielipiteet KOTIMAA | 19.3.2021. Yhdenvertaisuuslain syrjimättömyys ei merkitse sitä, että perheneuvoja-papin tulee nähdä eri uskonnot, seksuaaliset suuntautumiset ja avioliittonäkemykset samassa valossa. Samoin roolini Oulun hiippakunnan häirintäyhdyshenkilönä on vähäinen, koska tehtävää hoitaa lisäkseni kolme muuta asiantuntijaa. Kirjoituksissani olen lähinnä eritellyt avioliittokäsitysten eroavaisuuksia. Sinä sanot Maire-tädille, että minut on hankittu. Yksi nykyisen avioliittoja seksuaalieettisen keskustelun suuri vallankaappaus näkyy juuri siinä miten sukupuolija seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavien liikkeiden (LGBT) näkemysten terve kritiikki leimataan lähes kauttaaltaan syrjiväksi, tasa-arvon vastaiseksi tai ”homofobiseksi”. Kärjistyneessä kirkollisessa ilmapiirissä harvalla asialla on samanlaista retorista voimaa kuin noilla voimasanoilla. Korhosen edustama tapa tulkinta sananvapautta kapeasti sateenkaarijärjestöjen kriteereillä ja harjoittaa identiteettipoliittista kirkkokuria tulee muuttamaan kirkkoa. ” Ymmärtääkseni kirkon työntekijä saa ja hänen tulee avoimesti edustaa ja edistää oman kirkkonsa näkemyksiä
On onnellista – joskin harvinaista – jos jollakulla on selvät sävelet siitä, miksi kaukana siintävässä tulevaisuudessa tulee tai haluaa tulla. Siunausta ja levollista mieltä yseille, abiturienteille, koulua tai ammattia vaihtaville, sijoitussalkkua avaaville! Olet vaikka mitä, ja enemmän. Viimeinen ehtoollinen on ilmeisesti ollut varsin perinteinen juutalainen pääsiäisateria ja sitä vietettiin päivää ennen tuon vuoden juutalaista pääsiäisjuhlaa. Vuonna 30 jKr., joka on todennäköisin Jeesuksen kuolinvuosi, essealaisten pääsiäisateria oli poikkeuksellisesti vain päivää ennen juutalaisten pääsiäisateriaa ja lammasuhrien teurastamisen päivää. Olemisesta ja tulemisesta SATU SAARINEN Kirjoittaja on Oulun hiippakunnan tuomiorovasti. Meidän on huollettava itseämme liikkuen, rukoillen ja Raamattua tutkien. Elämän aikana saattaa ehtiä paljon. Vuosisadat on teologinen tutkimus ihmetellyt, miksi evankeliumit näyttäisivät olevan ristiriitaisia puhuessaan Jeesuksen ja opetuslasten viimeisestä ateriasta. Yhtä meistä vie sinnikkyys, toista kunnianhimo, kolmatta pelko, neljättä ajautuminen. Tutkimus essealaisista ja Qumranin asukkaista eli rajusti juutalaista käytäntöä kritisoineesta uskonryhmästä on ratkaisut asian. JOUKO JÄÄSKELÄINEN Juutalaisuudesta väitellyt valtiotieteiden tohtori ja kirkolliskokouksen jäsen, Vantaa Tutkimus ja teologinen ongelma Jooga Tämä sana voi muuttaa liikunnallisen hartauden. Kun jooga tuodaan kirkkoon, viedäänkö Jeesus jooga-studioon. Uskon, että kaikkia kuitenkin vie johdatus. Niitä luo TikTok, tähtiä hiova puoliammattimainen harrastusmaailma ja näiden myötä syntyvä epärealistinen käsitys siitä, että ”kaikki muut” ovat jo matkalla menestykseen. Tarkoitettu sapatti oli happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä eli sapatti, ehkä myös viikkosapatti. ” Enhän vihjaa, että tekemällä tai tavoittamalla jotain enemmän olet enemmän. Tämä lienee ollut tuon ajan ihmisille ihan selvä asia. Yhä nuorempien paineet ovat joka tapauksessa kovat. Mitä napakammin kirjoitat, sitä todennäköisemmin tekstisi julkaistaan. Asiassa on vastaansanomaton puoli: aikuisella iällä ei ole myöhäistä opiskella uutta! Ja tosi on, että olemassa olevat taloudelliset resurssit helpottavat hyppyä tuntemattomaan. Enhän vihjaa, että tekemällä tai tavoittamalla jotain enemmän olet enemmän. päivänä. Todennäköisesti ne kaikki muutkin miettivät samoja. Kristillinen kirkko on myös lähettävä kirkko. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan eli synoptisten evankeliumien mukaan se näyttäisi olevan juutalainen pääsiäisateria. Ehtii onnistua ja epäonnistua. Kaksi sanaa ”jooga” , ”Jeesus”, mitä ne meille merkitsevät. Yritän aikuisena viestiä viisaasti elämänvalintojen kanssa kamppailevalle nuorelle. Essealaisten lahkossa miehet tekivät noinkin arkisia tekoja. Sitä noudatettiin tietyllä rytmillä kevätpäivän seisauksesta laskien. Ei tarvitse olla varma, eikä ylipäätään edes haluta tulla vaikka miksi. Ehtii tehdä oikeita ja vääriäkin valintoja. Harva meistä on tullut siksi, mitä tänään on, kaikkein suorinta tietä. Onko se joogaa. Vaikka miksi tulemisen mahdollistaa tässä tapauksessa ilmeisen kovan motivaation lisäksi sijoitustoiminnan harrastaminen. Ja paljon! Olennaisinta on, että on tyytyväinen ja elää omannäköistä elämäänsä. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa.fi-verkkosivustolla. Keholliseen hartauteen osallistuvat tekevät ohjatusti normaaleja kaikille sopivia liikkeitä raajojensa rajoissa. Yhtä oikein kuin kannustava puhe siitä, että kaikki on mahdollista, on rauhoittava ja rohkaiseva viesti siitä, että kaikkea ei tarvitse olla. Viimemainittu taas oli Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivä ja päättyi pikaiseen Jeesuksen hautaan viemiseen ennen sapattia. Kaikesta tästä muodostuu ainutlaatuinen elämäntarina, jossa ei välttämättä enää erota, mikä oli onnea ja mikä epäonnea. Jokainen meistä on vastannut pienenä aikuisen hyväntahtoiseen kysymykseen siitä, mikä minusta tulee isona. LEENA KONTULA Naisliikunta-guru Kaarina Karin ohjein liikkumaan hurahtanut luterilainen, Helsinki Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi. 11 KOTIMAA | 19.3.2021. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Matkan mutkat opettavat eniten. Se saattaa hämmentää ja pelottaa. Heidän kortteliinsa ei ”vahtikoiria” tullut tilannetta häiritsemään. Tapahtuma-alueella noudatettu versio essealaisten kalenterista oli erityinen. Sen avulla aikuisopiskelu onnistuu ja ovia avautuu. | kolumni | M ainoksessa aikuinen ihminen todistaa, miten hänestä voi tulla vielä vaikka mitä. Tarvitsemme niin liikuntaa kuin rukousta. Kenestäkään ei tarvitse tulla vaikka mitä, koska jokainen jo on juuri sitä – vaikka mitä. Kantaa vastuunsa ja kortensa kekoon, omaan ja yhteiseen. Tämä olisi kuitenkin syöty päivää ennen juutalaisten viettämää ateriaa, joka on pääsiäisiltana eli nisankuun 14. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 3000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Ja elämä yhteishakuineen ja muine valintoineen edessä. Näin käy ymmärrettäväksi, miksi Jeesus neuvoi opetuslapsia menemään saliin, jonne heidät ohjasi vettä kantanut mies. Kun tulevat presidentit, NHL-starat ja elokuvatähdet pudottelevat vastauksia kuin apteekin hyllyltä, ahdistus vaikka miksi tulemisesta on todennäköisesti vielä kaukana. Lisäksi he olivat pahassa ristiriidassa juutalaisen eliitin kanssa. Kuitenkin minä, yhteishaun valintakonetta välttelevän teinin äiti, takerruin ajatukseen tulemisesta vaikka miksi
Hän kertoili lapsuudestaan ja opiskeluajoistaan teologisessa tiedekunnassa Helsingissä. Rakemaan hartaussarjan ensimmäisessä osassa hän kertoi olleensa nuorena Turussa katupoika, jota kirkko ei liiemmälti kiinnostanut. Matkaan liittyy tapahtuma, jollaista tuskin aiemmin on radiohartauksissa kuultu. Hartaudet ovat usein olleet eräänlaisia pienoiselämäkertoja. Nimittäin matkan aikana Rakemaalle tuli tarve niin sanotusti heittää vettä ja hän joutui laskemaan nesteen laidan yli mereen. 12 KOTIMAA | 19.3.2021 hengellinen elämä. Eläkkeellä oleva erityisnuorisotyöntekijä Jukka Rakemaa on yksi Elämäni kristittynä -sarjan aamuhartauksien puhujista. – Tapahtuma herätti luonnollisesti pahennusta, Rakemaa muistelee. TEKSTI JA KUVAT ?| OLLI SEPPÄLÄ ” Tunnetuin esimerkki löytyy Apostolien teoista, jossa kuvataan kristittyjen vainoajan Saulin kääntymys ja muuntuminen Paavaliksi. Huomasin nyrpistäväni nenääni: Mikä tämä tällainen hartaus on. Heidän välilleen kehkeytyi tupakkapaikalla keskustelu, jossa Rakemaa tunsi tulleensa hyväksytyksi sellaisena kuin hän on. R adion aamuhartaudessa puhuja jutteli omasta elämästään. Nyrpistin ennenaikaisesti, sillä en tajunnut, että juttelu oli osa temaattista hartaussarjaa ”Elämäni kristittynä”. Sarjassa yksi puhuja kerrallaan pitää monta hartautta, jotka kaikki luotaavat hänen kasvuaan ja vaellustaan kristittynä. – En sitä radiohartaudessa ihan suoraan sanonut, ettei olisi kuulostanut liian hurskaalta, mutta Sepossa kohtasin Jumalan ja Vapahtajan. Mutta – muun tekemisen puutteessa – hän päätti kerran lähteä kesäiseen illanviettoon Hennalan leirikeskukseen seurakuntanuorten kanssa. Leirikeskuksessa Rakemaa tapasi teologian ylioppilaan ja kesäisännän Sepon. Tosin ei hän ollut kysynytkään. Kukaan ei nimittäin kertonut hänelle, että tällaisia tarpeita varten olisi laivan sisätiloissa ollut vessa. Tai jos tarkkoja ollaan hartaudet ovat lähinnä elämäntarinoita, lyhyitä elämäkerrallisia kertomuksia tai välähdyksiä. Sillä eikö sitä Uskonelämän jälkiä paperilla Hengellinen elämäkerta on vanha lajityyppi, joka voi vielä hyvin, mutta kaipaa uutta potkua. Rakemaa oli laivan kannella yksin, kukaan ei ottanut häneen kontaktia. Matka tehtiin laivalla Satavan saareen, joka sijaitsi silloisessa Kakskerran kunnassa
Seurasi uusia vierailuja seurakuntanuorten mukana leirikeskukseen. Rehellisyys on siis ainoa ratkaisu. Samoihin aikoihin ilmestyi katolista vähemmistökirkkoa kritisoiva lehtikirjoitus, johon Newman koki tarvetta vastata. Englanninkielinen Apologia Pro Vita Sua ilmestyi jo 1864, ja sen uudistettu laitos 1865. Elämäkerran eli biografian kirjoittaa joku muu kuin kuvauksen kohde itse, joka voi olla jo ” Kristillinen autofiktio odottaa vielä heräämistään. Yksittäisten tapahtumien, kokemusten ja oivallusten ketjusta saattaa syntyä hengellinen omaelämäkerta. Samalla hän tajusi, että yksi kirjoitus ei riitä, vaan tarvittiin laajempi selvitys hänen kääntymisensä syistä. Olihan se ensimmäinen hartaus sellainen todistuspuheenvuoro. jo rippikoulussa opeteta, että Jumala kohdataan sanassa, sakramenteissa, luonnossa ja toisissa ihmisisä. Toisaalta tästä seuraa, että valhettakaan ei voi itsestään kirjoittaa. Kirjasta tuli valtava menestys. Hän kävi muutama vuosi sitten nykyisen Hennalan seurakuntakodin rannassa muistelmassa omaa hengellistä tietään. Stenroth) ja sitten 1947 kokonaan ( Otto Lakka). Käsin kirjoitettu on sydämellä ajateltu. Newman kirjoitti ensin lehteen useita artikkeleita, joista julkaistiin myös kirja. Newman itse kirjoittaa: ”Katolilaiseksi tultuani minulla ei ole tietenkään mitään lisättävää uskonnollisten käsitysteni historiaan. Hengellisyys elämäkerrassa on näkökulmakysymys. Kun puhutaan hengellisestä elämäkerrasta, on perinteisesti tarkoitettu kahta asiaa, elämäkertaa ja omaeläkertaa. Totean vain, ettei minulla ole muutoksia kerrottavana ja etten ole tuntenut minkäänlaista sydämenahdistusta. Olen ollut täysin rauhallinen ja tyytyväinen. Newmanin Apologia sai alkunsa siitä, että hän, aikansa tunnettu anglikaaniteologi, kääntyi katolilaiseksi. Siinä on viisi lukua: ”Uskonnolliset käsitykseni vuoteen 1833”, Uskonnolliset käsitykseni vuodesta 1833 vuoteen 1839”, ”Uskonnolliset käsitykseni vuodesta 1839 vuoteen 1841”, ”Uskonnolliset käsitykseni vuodesta 1841 vuoteen 1845” ja ”Kantani vuodesta 1845”. Kirjassaan Augustinus pohtii myös tunnustamisen arvoa ja muistin toimintaa. En tarkoita tässä, että mieleni olisi ollut toimeton tai että olisin lakannut ajattelemasta teologisia kysymyksiä. Rakemaasta tuli sittemmin kirkon nuorisotyöntekijä. Confessiones eli Tunnustukset on suomennettu kahteen kertaan, ensin 1905 lyhentäen ( Osv. Kolmekymppisenä Augustinus tutustui piispa Ambrosiuksen vaikutuksesta kristinuskon ja hänet kastettiin 32-vuotiaana. » 13 KOTIMAA | 19.3.2021. En ole ainuttakaan kertaa epäillyt.” Newman kuvaa tilannettaan, kuin olisi tullut myrskyävältä mereltä satamaan, ja kuinka hän on ollut ”jatkuvasti ja keskeytyksettä onnellinen tähän päivään saakka”. Hän ajattelee, että ei ole tarpeen olla liian henkilökohtainen, sillä Jumalahan jo tietää miten asiat sydämessä ovat. – Hartauksien tekeminen oli vaikeaa, sillä en ole koskaan aiemmin pitänyt radiohartauksia. Koiranleuka saattaisi sanoa, että Newmanin oman todistuksen mukaan hänen uskonnollinen kehityksensä päättyi vuoteen 1845. Yksi tällainen, yhä vielä monia innostava on englantilaisen John Henry Newmanin Tilinteko uskostani (suomennos 1990 Heine Gustafsson). Augustinuksen Tunnustuksilla oli suuri ja pitkäkestoinen vaikutus myöhempään tunnustukselliseen uskonnolliseen kirjallisuuteen. Augustinus kertoo kirjassaan kuinka oli nuorena huonoilla teillä ja kuinka hän löysi manikealaisuuden, Lähi-idän alueella vaikuttaneen, nyttemmin lähes kokonaan kadonneen uskonnon. Ylipäätään kaikkien aikojen ensimmäisenä omaelämäkertana on pidetty kirkkoisä Augustinuksen teosta Confessiones, joka on samalla myös hengellinen omaelämäkerta. Rakemaa kertoo viime aikoina muutenkin miettineessä lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Historian mittaan on kirjoitettu lukemattomasti vaikutusvaltaisia ja laajasti luettuja hengellisiä elämäkertoja eritoten kristinuskon piirissä. Toki Augustinusta ennen on myös kerrottu ja kirjoitettu hengellisiä elämäntarinoita, lyhyitä kuvauksia uskoontulosta. Tunnetuin esimerkki löytyy Apostolien teoista, jossa kuvataan kristittyjen vainoajan Saulin kääntymys ja muuntuminen Paavaliksi. Oman hengellisen tien muistelu ja sen näkeminen kokonaisuutena on hyvä syy kirjoittaa tai nykyisin myös nauhoittaa asioita ylös. Se on kirjoitettu vuosien 397 ja 400 välillä
Miettinen on kirjoittanut myös kirjan ihmisistä, joille uukuniemeläisellä herätysliikkeellä on erityinen merkitys ( Orpojen kotijuhlat). Hengellisyyden määrä kirjassa on tällöin paljolti kirjoittajan oma valinta. Haastateltava näkee itsensä joka päivä eri tavalla, ja kirjoittamiseen vaikuttavat joka hetki monet itsessä liikkuvat asiat. Toimittaja-kirjailija Danielle Miettinen on erikoistunut hengellisiin elämäkertoihin, vähemmän juhlallisesti sanottuna stooreihin, joissa on mukana hengellinen näkökulma. Joku toinen on kuitenkin pukenut hänen tarinansa sanoiksi. Uusin tulokas kirjallisena ilmaisumuotona on autofiktio, omaelämäkerrallinen kaunokirjallisuus. Nicky Cruzin Juokse, poika juokse kertoo newyorkilaisen jenginuoren tarinan ja Eeva Mesiäisen kirjoittama Maria Kajavan pitkä taival puolestaan kertoo inkerinsuomalaisesta Maria Kajavan elämästä Neuvostoliitossa. Jokainen haastattelu ja kohtaaminen on erilainen. Danielle Miettinen sanoo lukeneensa kasapäin hengellisiä elämäkertoja ja tarinoita. yhteisön odottamaan kerrontatapaan sopivaksi. Omaa hengellistä elämäkertaa Miettinen ei aio kirjoittaa. Muistelmissa voi keskittyä myös ihmissuhteisiin, kuten äidin tai isän vaikutukseen. Siinä on jotain ainutkertaista kokemuksellista, jonka välittäminen lukijalle on tavoitteena. Niiden tarkoitus on teologisen oikeaoppisuuden koriostaminen ja hurskauden herättäminen, ei niinkään pitäytyminen tosiasioissa tai yksilöpsykologiassa. Ne ovat elämäkertaa rajatumpia, ja liittyvät usein johonkin ulkoiseen tehtävään, jota muistelija on hoitanut. Oma lajityyppinsä ovat keskiajalla kirjoitetut pyhimyselämäkerrat eli hagiografiat. Myös elämäkerran kirjoittaminen on Miettisen mukaan suhteessa olemista, ja siinä tapahtuvaa tulkintaa ja valikointia. Nykyään myös liian kaunistelevaa elämäkertaa voidaan kutsua hieman halventavassa merkityksessä hagiografiaksi. Varsinainen kristillinen autofiktio odottaa vielä heräämistään. Tai kuten Miettinen sanoo, tarinoihin, joissa näkyvät ”Jumalan suuret teot ihmisen elämässä”. – Pohjimmiltaan näissä tarinoissa on kyse suhteesta Jeesukseen. Tänä keväänä ilmestyy Miettisen kirja Isät, jossa neljä Suomessa työskentelevää katolista pappia kertoo kutsumuksestaan. Hengellinen muisti osaa olla valikoiva. Omaelämäkerrat puolestaan ovat eri asia kuin muistelmat. 14 KOTIMAA | 19.3.2021 hengellinen elämä. Jos hengellisyys on punaisena lankana tai pääosassa, kyse on hengellisestä omaeläkerrasta. Miten suhde syntyi ja syveni, mitä vaikutuksia sillä on ollut ja miten suhde on muuttunut. Omaelämäkerta eli autobiografia puolestaan on nimensä mukaan asianomaisen itsensä kirjoittama rehellisyyteen pyrkivä kuvaus ja arvio omasta elämästään ja myös persoonastaan. – Ei voi kirjoittaa kahta samanlaista tarinaa samasta ihmisestä. edesmennyt tai hän voi olla elämänsä kunnossa. Lopputulos ratkaisee lukukokemuksen, eikä viime kädessä ole merkitystä menivätkö kaikki yksityiskohdat todellisuudessa niin kuin kirjassa lukee. Kristilliset todistuskertomukset voi nähdä eräänlaisena pienimuotoisena autofiktiota, jossa oma kokemus muunnetaan ja sanoitetaan ” Pohjimmiltaan näissä tarinoissa on kyse suhteesta Jeesukseen. Kyse ei kokonaisuudessaan siis ole fiktiosta, kuvitelluista tapahtumista. Usein tällainen kirja on esimerkiksi (kristillisen) kustantajan toiveesta rajattu uskonnollisemmaksi kuin ihmisen elämä kokonaisuudessaan oli. Niistä erityisesti kaksi hyvin erilaista on tehnyt häneen vahvan vaikutuksen. Hurskaalla kynällä voi kirjoittaa myös terävästi. Sillä tarkoitetaan kirjallisuutta, jossa kirjailija eläytyy vapaasti tapahtumiin, jotka ovat ainakin osin totta. Poliittiset muistelmat ovat tästä hyvä esimerkki, mutta myös kirkollisia mustelmakirjoja on. – Jos jotain omaan elämääni liittyvää julkaisisin, niin haluaisin joskus kertoa äitini tarinan. Lukuisten tarinallisten lehtijuttujen lisäksi Miettinen on kirjoittanut kirjat entisestä poliisista Jaakko Pirttiahosta ( Juokse, Jaakko, juokse), lähetystyöntekijä Rauno Jalavistosta ( Onnellinen) ja islamilaisuudesta kristityksi kääntyneestä Rashidista ( Rashid) sekä kirjan ( Hän kutsui minua), jossa on useita entisten muslimien tarinoita
www.jumalanpalvelusverkossa.fi on Kotimaan verkkosivuilla julkaisema uusi kokonaisuus. Palvelun käyttö ja katselu on ilmaista ja tuotetaan palveluna seurakunnille veloituksetta. – En kuitenkaan ole kursseillani koskaan törmännyt ihmiseen, joka aikoisi kirjoittaa hengellisen omaelämäkerran. Haluaisin oppia kirjoittamaan ilman sitä. Hän on myös kirjoittanut kirjan Kuoleman horisontti ja kirjoitus. Ota silloin huomioon ainakin viisi näkökohtaa. kirjoittamisessa yllättävän usein myös muuna kuin vain luterilaisuutena. Monilla on kokemuksia esimerkiksi ortodoksisuudesta, uskonnollisesta etsinnästä, antroposofiasta, teosofiasta, new agesta tai pienistä kristillistä lahkoista, joiden nimiäkään en ole kuullut. Keskity muutokseen ja elämän saranakohtiin. Olemme koonneet seurakunnista lähetettäviä jumalanpalveluksia, hartauksia ja konsertteja yhteen paikkaan, helposti löydettäväksi kokonaisuudeksi. Olen taustaltani toimittaja ja tunnen journalismin korsetin kiristävän ympärilläni. Pelkkä sitaatti ei ole tulkinta. Hulmi korostaa kursseillaan, että kirjoittamisessa lähdetään ulkoisesta liikkeelle ja siirrytään siitä sisäiseen. i Olen jo aika monta lukua kirjoittanut. Halutaan tutkia miten olen tullut tähän, mikä on elämäni punainen lanka. 2. Omasta historiasta kertominen on vaikeampaa kuin luulin. Vältä paljoja raamattusitaatteja, sillä ne eivät sellaisenaan kerro mitään sinusta, ellet tee tulkintaa. 5. – Kuolema, sairaudet ja menetykset saavat monet tajuamaan elämän rajallisuuden. Jos kirjoitat vain itsellesi, edellä olevat kysymykset voivat silti olla hyödyllisiä. Yhteistyössä: www.jumalanpalvelusverkossa.fi 15 KOTIMAA | 19.3.2021. Lisäksi voit valita itsellesi sopivan ajankohdan katsoa tallenteita tai palata kuuntelemaan hyvät kohdat uudelleen. Sen vuoksi hakeudutaan koulutukseen ja ohjaukseen etsimään tukea sille, miten kirjoittamalla voisi ymmärtää oma elämää, myös uskonnon osuutta siinä. Älä sievistele, mutta älä myöskään liioittele. Usko ja laajemmin suhde uskontoon tulee kyllä esiin monissa kirjoituksissa ja elämäntarinoissa. – Toisaalta lukijoille sitä kirjoitetaan. Niin myös enkelikokemuksilla ja selvänäköunilla. Älä kerro menneisyydestäsi merirosvotarinaa, jos et oikeasti ole ollut merirosvo. Näe hengellisyys mieluiten matkana. Toisin sanoen älä kirjoita ”Jumala sanoi minulle...” vaan ”Koin että Jumala halusi sanoa minulle...” Jumala ei myöskään sanele sinulle tekstiä, vaan olet itse vastuussa siitä. ” Halutaan pysähtyä ja kysyä, minkä kaiken läpi olen tähän tullut. Ole rehellinen. 3. 1. merkityksellistä mediaa Haluamme osaltamme helpottaa ihmisille merkityksellisten tapahtumien saatavuutta ja löydettävyyttä. – Uskonto näyttäytyy elämäkerrallisessa Näin kirjoitat omasta hengellisestä matkastasi Omasta hengellisestä tiestä ja kehityksestä kannattaa kirjoittaa, jos ei välttämättä paksua kirjaa, niin jäsennelty kertomus kuitenkin. Hulmi kutsuu itseään hengelliseksi ihmiseksi. Hollannissa asuva äitini on katolilainen ja syntyisin Indonesiasta. Näillä kaikilla voi olla suuri vaikutus ihmiseen. Älä kirjoita minkään ennakko-odotuksen mukaan. Hulmi sanoo, että pelkkää hengellisyyttä tuskin sisältyy kenenkään elämään, vaan aina siihen kuuluu paljon muutakin. Usko voi olla osa tätä lankaa. Älä piiloudu Jumalan taakse. Mieti kenelle kirjoitat tai kenen haluaisit lukevan tekstisi ja miksi. Puhu omalla nimelläsi ja omasta kokemuksestasi. Halutaan pysähtyä ja kysyä, minkä kaiken läpi olen tähän tullut. 4. Vieraile jumalanpalveluksissa eri puolilla maata, turvallisesti omalta kotisohvaltasi. Saat ehkä välimatkaa tekstiisi. Älä uskottele olevasi valmis, äläkä varsinkaan kuvittele olevasi kirsikka lopullisen totuuden päällä. Miettinen sanoo haluavansa kirjoittaa hengellisiä elämäkertoja ja tarinoita ilman, että toistaa lajityypin tavallisimmat kliseet. Sinun on kerrottava oma tarinasi. Kirjailija ja kirjallisterapiaohjaaja Heli Hulmi on kirjoittanut useita elämäkertoja, muun muassa Seela Sellasta ( Seela ja tähti)
Piirien lisäksi helvetissä on useita kuiluja eli eräänlaisia alalokeroita tietyille syntisille. päivä 1321. Myös esimerkiksi Salvador Dalí on tehnyt Danten kirjan jokaisesta sadasta luvusta, eli laulusta kuvituksen. Hän oli mystikko ja luostarin perustaja. Dante kirjoitti myös italiaksi, Toscanan murteella, ei pelkästään latinaksi, kuten keskiajalla oli tapana. Gustave Dorén piirrokset kuvittavat monia Divina Commedian laitoksia. Beatrice oli todellinen henkilö ( Beatrice Portinari). Kaikki kolme Jumalaisen näytelmän osaa päättyvät samaan sanaan: tähdet. Jumalaisessa näytelmässä on paljon lukusymboliikkaa, esimerkiksi jokaisessa osassa on 33 lukua eli laulua. Taivas eli paratiisi muodostuu planeettojen mukaan nimetyistä kehistä, taivaista. Jumalainen näytelmä on suomennettu kahdesti. Se valmistui 1321. Hän oli kuitenkin naimisissa, joten Danten rakkaus jäi platoniseksi, ihannoivaksi ja Beatricesta muodostui filosofinen muusa. Jumalaista näytelmää voidaan Danten itsensä mukaan tulkita samoin kuin keskiajalla oli tapana tulkita Raamattua eli nelikerroksisesti: kirjaimellisesti, allegorisesti eli vertauskuvallisesti, anagogisesti eli tuonpuoleisuutta ja pelastusta kuvaten sekä moraalisesti. Jumalaisen näytelmän lisäksi Danten toiseksi tunnetuin teos on runoa ja suorasanaista tekstiä yhdistelevä Vita Nuova (Uusi elämä). Suomeksi runoelma on käännetty kahdesti. Kummastakin on painoksia, joissa on Dorén kuvitus. Dante sijoitti helvetin piireihin ja kuiluihin oman aikansa poliittisia vastustajiaan ja harhaoppisena pidettyjä henkilöitä. Dante – hänestä on usein tapana käyttää vain etunimeä – tunnetaan erityisesti kolmiosaisesta runoelmastaan, näkyeepoksestaan Jumalainen näytelmä eli Divina Commedia. Pariskunnalla oli ainakin neljä lasta. Dante Alihghieri syntyi vuonna 1265 Firenzessä. | Kuva: Olli Seppälä Jumalaisesta näytelmästä löytyy monta käännöstä ja laitosta. Hän tuli tunnetuksi poliitikkona ja diplomaattina, joka sittemmin joutui elinikäiseen maapakoon rakkaasta synnyinkaupungistaan. T änä vuonna tulee kuluneeksi 700 vuotta italialaisen runoilijan ja poliitikon Dante Alighierin kuolemasta. tai 14. Se kertoo hänen rakkaudestaan Beatrice-nimiseen naiseen, samaiseen, joka on oppaana myöhemmin ilmestyneessä Jumalaisessa näytelmässä. Hänen hautansa on Ravennassa. Dante ansaitsisi uuden ajanmukaisen suomennoksen, kenties suorasanaisen, sillä alkutekstin tiukassa riimirakenteessa on suomennoksessa hankala pitäytyä – jos sitä yrittää väkisin, ajatus jää muodon jalkoihin. | Kuva: Olli Seppälä 16 KOTIMAA | 19.3.2021 kulttuuri. Jumalaisen näytelmän kirjoittamisen Dante aloitti vuonna 1308. Danten kuvaaman helvetin tuulikaappina on limbus, paikka jossa kastamattomat lapset ja ennen Kristusta syntynet hyveelliset Danten kuolemasta 700 vuotta ihmiset ovat. Myöhemmin taivaassa oppaaksi tulee nainen nimeltä Beatrice. Alun perin teoksen nimi oli vain Commedia, mutta jälkipolvet pitävät sitä jumalaisena. Kaikkiaan Helvetissä on yhdeksän piiriä, joista alimassa ei suinkaan ole kuuma, vaan kylmä. Lisäksi on yski johdantolaulu eli kaikkiaan lauluja on sata. Kiirastulessa on kaksi pengertä ja seitsemän piiriä. Runoelmasta kasvaa eräänlainen keskiaikaisen maailmankuvan tiivistelmä. Dante Alighieri kuoli syyskuun 13. Jumalainen näytelmä on innoittanut taitelijoita, erityisesti kuvataiteilijoita. OLLI SEPPÄLÄ | kirjallisuus | Dante kuvataan jylhänä hahmona. Runoelma kuvaa Danten matkaa läpi helvetin, kiirastulen ja taivaan. Niistä viimeisimmässä, Embyreanissa asuvat Jumala ja kaikki pyhät, jotka Dante näkee järjestäytyneen kuin ruusun terälehdet. Dante oli naimissa Gemma Donatin kanssa, vaikka ei koskaan maininnut tätä kirjoituksissaan. Matkallaan Dantella on oppaanaan antiikin Rooman runoilija Vergilius. ”Danten helvetti” piireineen ja kauhuineen on tunnettu käsite irrallaan runoelman muista osista. Hän on kirjoittanut muun muassa monarkiaa puolustavan kirjan. ”Italian kirjakielen isän” merkkivuotta vietetään erityisesti hänen kotimaassaan, mutta myös eri puolilla maailmaa. Dante Alighieri tunnetaan ennen kaikkea Jumalaisen näytelmän kirjoittajana. Kuvan veistos matkamuistomyymälästä. Eino Leinon suomennos ilmestyi 1912–14 ja Elina Vaaran 1963. Ja aivan viime hetkillä ennen Jumalan näkemistä opas vaihtuu Bernhard Clairvauxlaiseksi
Jutussa vanhemmat käyvät läpi elämää vakavasti sairaan lapsen kanssa, lapsen äkillistä kuolemaa, shokkia, surua ja elämän jatkumista. Niitä hän ryhtyy selvittämään yksin ja yhdessä omia traumojaan kantavan poliisin kanssa. Mutta mitä vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä oikein tiedetään. | Kuva: Jan Hromadko/ SATEL Film Gmbh/Yle ”Santeri eli kokonaisen elämän, ja me ajattelemme, että se oli hyvä elämä”, sanoo Martti Toikka Meidän perheen (3/21) haastattelussa. Kaunis nuori unkaritar ja meedio Fleur Salomé viettelee Freudin, kun tämä yrittää suitsia naisen sisällä riehuvan unkarilaispakanallisen táltos-hengen mahtia. ”Hei tytöt, miten ihanaa on vapaus!” huudahdetaan kuulokuvassa vuodelta 1956. ERJA HARJUNPÄÄ Rakel Liehu: Valaanluiset koskettimet. 298 sivua. Tämä tyttären kasvukertomukseksi muuttuva tarina keskeytyy kertojapianon irrallisiin muistoihin menneisyydestä. Fleurin on lapsena adoptoinut salaperäinen kreivillinen unkarilaispariskunta, Viktor ja Sophia von Szápáry. Tämä tekee kirjan rytmistä paikoin levottoman, mutta antaa samalla lukijalle taukopaikkoja runsassanaisen kerronnan tulvassa. Radio 1 Su 21.3. Robert Finster esittää Freudia Ylen jännityssarjassa. Rakel Liehun kirjan Valaanluiset koskettimet kertojana toimii nimittäin musta piano vuoropuhellen valkoisen pianoveljensä kanssa. Aihe on valtavan raskas, mutta Ida Valppaan kirjoittama haastattelu on kaunis ja lohdullinen. Musta piano kertoo tarinaansa valkoiselle veljelleen, joka on piilotettuna kellariin Leningradin piirityksen aikana. Muistot ovat molemmille tuttuja, useaan otteeseen kerrottuja ja toimivat kirjan sisällä eräänlaisina pienoisnovelleina. Pianot syntyvät pietarilaisen pianonrakentajan taitavissa käsissä tsaarinajan loistoon ja kansainvälisyyteen. Miksi naista nimiteltiin Kuopion julkeaksi rouvaksi. Tytär varttuu perheen ja yhteisön turvassa. Nuoren papin pieni perhe elää keskellä sodan ja ajan ankaruutta. Täysin fiktiivinen, mutta erittäin koukuttava tv-sarja päättyy siihen, mistä tuntemamme Freudin oikea tarina alkaa. Juttu tuo myös esiin sen, ettei menetyksestä tarvitse päästä yli tai unohtaa. Samalla kun nämä kaksi vanhaa soitinta kertovat oman ja omistajiensa tarinan, ne maalaavat lukijalle lempeän ajankuvan menneiltä vuosikymmeniltä. Kirja on sympaattinen sekoitus satua ja todellisia lapsuusmuistoja. Kirjan nykyhetken tapahtumat ajoittuvat viime sodan vuosiin. WSOY 2020. Muistot ovat läsnä joka päivä. | viikon kirja | | painettua sanaa | Kun aikuinen lukija kohtaa kirjassaan puhuvan pianon, pieni hämmennys lienee sallittua. Kirjan päätarinaksi nousee kuitenkin kertojapianon uusi koti ja sen asukkaat kaukana lumen maassa: suomalaisen pikkukylän pappila, papin perhe ja etenkin perheen tytär. Vanhoillislestadiolainen liike on ollut esillä taajaan niin television draamatuotannossa kuin kirjallisuudessakin. Ohjelman toimittavat Hilkka Nevala ja Mikko Kurenlahti. Samasta puusta veistettyjen soittimien tiet erkanevat tahoilleen, mutta henkinen yhteys säilyy ja mahdollistaa vuoropuhelun. klo 12.05 Horisontti. JUSSI RYTKÖNEN Freud – tappajan mieli on kokonaisuudessaan katsottavissa Yle Areenassa. Elämä on kaunista ja viatonta, menetyksistä ja sodan ahdistavuudesta huolimatta. Televisiosarjassa Freud – tappajan mieli päähenkilö uppoaa paitsi ihmismielen psykologisiin, pimeisiin huoneisiin, myös tuntemattoman tappajan tekemiin rikoksiin. Ja miksi dialogi liikkeen kanssa näyttää olevan hankalaa. Hän törmää kuitenkin työssään potilaisiin, joiden ongelmia ei kukaan osaa selittää. | psykologinen trilleri | Sielun pimeistä syövereistä Wien vuonna 1886. Usko nousee jutussa esiin luonnollisena, voimaa antavana asiana. ”Saamme uskoa rakastavaan Jumalaan ja siihen, että kuoleman jälkeen pääsemme kotiin taivaaseen.” Perheessä oli puhuttu kuolemasta, eikä lapsi vanhempien mukaan pelännyt sitä. Ansa Ikosen ohjaama teos etsii ihmistä patsaan takaa. Canth kritisoi jo nuorena ajan puutteellista naiskasvatusta, joka oli hänestä vain silmänlumetta. Perheen kymmenvuotias lapsi menehtyi vuosi sitten sairaskohtaukseen. Lapsen maailman ja mielikuvituksen kuvaus on kirjan parasta antia, eikä tyttären tuleva kirjailijan ura tule yllätyksenä. Uskottava ajankuvaus maustuu yllättävistä, joskus eksoottisistakin tarinoista pianon todellisista tai kuvitelluista muistoista. Tekstin rytmi hyppelehtii uteliaan punarinnan tavoin. Lukijalle välittyy kaunis lapsuusmuisto mustavalkoisen Suomi-filmin hengessä, klassisen pianomusiikin ja virsien veisuun tahdittamana. Nuoren juutalaisen hermolääkärin Sigmund Freudin uudenlaiset hypnoosi-hoitomenetelmät nolataan lääkärikunnassa. NOORA WIKMAN-HAAVISTO Yle Areena audio: Minna Canth ihmisenä. Kuunneltavissa toistaiseksi. Kuunneltavissa myös | viikon radioja tv-vinkit | 17 KOTIMAA | 19.3.2021 17. Spiritismiä, okkultismia ja hypnoosia harrastavilla Szápáryillä on myös koko sarjan tapahtumia selittävä, uhkaava suunnitelma monien unkarilaisten vihaamaa Itävallan keisaria Frans Joosef I:tä vastaan. Niukkuudesta ja vastoinkäymisistä huolimatta elämä on onnellista. Seksuaalisuuden tabut kolisevat mielen kaapeissa. Prahassa kuvattuun sarjaan tuovat autenttisuutta siinä puhutut saksa ja unkari. Horisontissa aiheesta keskustelemassa ovat Tuomo Törmänen, Rebekka Naatus ja Satu Lidman. Kuka Minna Canth oikein oli ja mistä voima muuttaa yhteiskunnallisia oloja kumpusi
Paastonaika on ei-välttämättömästä luopumista. Paasto on turhasta ja ei-välttämättömästä luopumista. Moni on luopunut elämästä, terveydestä tai toimeentulosta. Ministerit ja asiantuntijat ovat toistaneet toistamasta päästyään, että ei-välttämättömät kontaktit on jätettävä väliin, ei-välttämättömille matkoille ei pidä lähteä. Pandemia-aallot ovat seuranneet toistaan ihmisten valintojen seurauksena. Edessä oli toinen pääsiäinen, jolloin kristityt eivät pääsisi kirkkoon. TEKSTI | MERI TOIVANEN – KUVITUS | PÄIVI KARJALAINEN Vuoden paasto P aastonajan alkaminen ei merkinnyt minulle tänä vuonna mitään. Poikkeustila oli taas täällä ja huoli lähes edellisvuoden lukemissa, rinnalla väsynyt kyynisyys ja ihmisten välinen epäluottamus. Mitä ihminen tarvitsee elääkseen. Viimeksi kuluneen vuoden aikana olen kuullut monia muitakin määritelmiä. On selvää, että ilman toisia ihmisiä, kosketusta ja virikkeitä eläminen on pidemmän päälle vain hengissä säilymistä. Hengissä pysymisellä ja hyvinvoinnilla on vissi ero. Klassisessa Maslow’n tarvehierarkiassa elämän perustana ovat fysiologiset tarpeet. YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon. Toisen mielestä kuntosali on perusoikeus ja kolmannen mielestä tasavuosisynttärit on juhlittava, oli mikä oli. ” Kipeintä pandemiassa ei ole ollut ei-välttämättömästä luopuminen vaan välttämättömästä luopuminen. Olen miettinyt paljon välttämättömyyden olemusta. Helmikuun puolivälissä koitti laskiaissunnuntai ja minä totesin, etten halua mennä elämän yksinkertaistamisessa enää yhtään pidemmälle. Koronavirus on saanut meidät harjoittelemaan sitä koko vuoden – ihmisinä ja yhteiskuntina. Mihin tässä paastonaikaa tarvittiin. Tuhkakeskiviikkona mielessäni vilisivät muistikuvat vuoden takaisesta paastonajasta: uudesta uhasta, linnoittautumisesta kotiin, ensimmäisistä striimatuista jumalanpalveluksista, pääsiäisestä, jolloin kristityt eivät päässeet kirkkoon. Sen päälle rakentuvat suojautuminen vaaroilta, yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet sekä itsekunnioitus ja kunnioituksen saaminen muilta. Happea, vettä ja ruokaa, tietävät avaruuslentäjät. Vuosi oli kulunut ja uusi paastonaika alkoi. Nuorten on päästävä harrastuksiinsa. Olen tuntenut kiukkua ja turhautumista ja muistuttanut itselleni, etten tunne niitä edellytyksiä, joiden varassa toiset ihmiset pysyvät tolpillaan. Mitä pidempään poikkeava aika kestää, sitä enemmän kerroksia jokainen tarvitsee voidakseen hyvin. Ylimpänä ovat itsensä toteuttamisen ja jopa ylittämisen tarpeet. Monen yksinäisyys on ollut tänä vuonna syövyttävää. Vuoden aikana olen huomannut, että välttämätön ja ei-välttämätön tarkoittavat ihmisille hyvin erilaisia asioita. Tällä kertaa sitä on opeteltu koko vuosi. 18 KOTIMAA | 19.3.2021 essee. Joku pitää välttämättömänä ystävien tapaamista. Pelkän välttämättömyyden varassa kitkuttaminen jättää jälkensä jokaiseen. Yrittäjien on voitava harjoittaa elinkeinoaan. Yhteiskunnan tasolla puhumme siitä, mikä eri ihmisryhmille on välttämätöntä: Vanhusten on saatava tavata omaisiaan
Nykyinen pandemia on hankalasti määriteltävä olosuhde. Tällaisiin asioihin verrattuna moni pandemia-aikana esiin nostettu välttämättömyys tuntuu irvokkaalta. Puolisoni sanoi olevansa haaleampi kopio itsestään. Puolisoni työnsi äitiäni ulkona pyörätuolissa ja minä vierellä kaivoin esiin puhelimen. Ihmisten yhteisössä ne joutuvat helposti vastakkain, vaikka ne eivät ole vastakkaisia. Olen miettinyt myös, mitä tällaisista asioista ajatellaan sotaa käyvissä maissa – vai onko koronapandemian vertaaminen sotaan täysin mautonta. ” Ikään kuin emme osaisi päättää, onko kyseessä haitta, josta on mahdollista kitkuttaa läpi ilman eri sukupolville koituvia vaurioita, vai onko selvää, ettemme selviä seurauksitta. Mahdollisimman tavallinen elämä pitää hengissä tuhon ja kuoleman keskellä. Minä ja puolisoni puhuimme äskettäin siitä, miten sosiaalisten kontaktien vähäisyys vaikuttaa meihin. Minä kuvasin kokemustani niin, että olen yksiulotteisempi versio aiemmasta minästäni. Olen lukenut, kuinka ihmiset saattavat sodan keskellä jatkaa arkeaan hämmästyttävän normaalina. Silti moni joutuu arvioimaan, mitä ei-välttämätöntä he tekevät, jotta säilyttävät käsillä olevassa kriisissä mielenterveytensä. Herra auta! Siitä hetkestä oli riisuttu kaikki turha. Pandemia-aika on ollut pitkä paasto, mutta se ei ole johtanut automaattisesti puhdistumiseen. Vuosi sitten, kun pandemia alkoi, moni puhui solidaarisuudesta ja ihmisten keskinäisestä riippuvuudesta. Olemme laskeneet hygienian ja ravintoarvojen rajat, joilla vanhustenhoito on kelvollista. Vaatimukset ovat olleet kohtuuttomia: perheenjäsen on pitänyt jättää yksin kuoleman hetkellä, läheisen hautaan siunaamiseen on päässyt osallistumaan vain pieni osa rakkaista. Vaikka tunnen itseni näivettyneeksi, aavistan, ettei se ole lopullista. Hoosianna, heleät äänet soivat kännykän kaiuttimesta. Se on tilan raivaamista Jumalalle ja toisille ihmisille. En ole kuitenkaan toivoton. Erilaiset elämäntilanteet pakottavat päästämään irti välttämättömyyksistä. Vasta nyt se koetellaan toden teolla. Laitoin kuulumaan Hoosianna-hymnin Tapiolan kuoron versiona. Paastonaika on merkityksen etsimistä. Samalla kun välttämättömyydestä on tullut yksilöllisesti määriteltävä seikka, yhteiskuntamme on joissain tilanteissa sopinut yhteisesti siitä, mikä on välttämätöntä. Ikään kuin emme osaisi päättää, onko kyseessä haitta, josta on mahdollista kitkuttaa läpi ilman eri sukupolville koituvia vaurioita, vai onko selvää, ettemme selviä seurauksitta. Silti minulla on vuoden aikana ollut hetkiä, joissa olen saapunut oleellisen äärelle. Tuttu pappi kertoi Facebookissa kokemuksistaan koronavuoden hautajaisissa: ”On soitettu viulua haudalla niin, että muut ovat kuunnelleet parkkipaikalla, on poltettu kynttilää striimin äärellä, ruumisautolla on käyty pieni kierros, jotta hyvästeihin ovat useammat voineet osallistua.” Luopuminen ei tietenkään liity vain korona-aikaan. Moni on luopunut elämästä, terveydestä tai toimeentulosta. Olemme päättäneet, että tarpeen vaatiessa juuri täysi-ikäisiksi tulleet pojat voidaan lähettää sotaan, jossa he voivat kuolla tai traumatisoitua. Jokaisen ihmisen lähtökohdat pandemiasta selviytymiseen muodostuvat yhtälöstä, jonka osia ovat ikä, fyysinen ja psyykkinen terveys, perhemuoto, sosiaaliset suhteet, taloudellinen asema ja työolot. Kipeintä pandemiassa ei ole ollut ei-välttämättömästä luopuminen vaan välttämättömästä luopuminen. Erään sellaisen koin ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Odotan myös kiinnostuneena, mitä pidämme välttämättömänä sitten, kun tämä vaihe on ohi. Ja siinä hetkessä oli kaikki olennainen. Ihmisten kekseliäisyys liikuttaa. Omalla kohdallani se on ollut myös vimmaista kiinnittymistä koronauutisiin ja vastapainona turruttavaa pakoa viihteeseen. Monenlaiset huolet kietoutuvat toisiinsa. Eroava vanhempi voi menettää arjen lastensa kanssa, vakavasti sairastuva liikuntakykynsä. On myös tarinoita siitä, kuinka on opittu tekemään toisin. Maskikasvoinen adventtikulkueemme eteni läpi marrasharmaan parkkipaikan. 19 KOTIMAA | 19.3.2021. Tuo tapaaminen oli meidän keinomme kohdata toisemme ja ottaa yhdessä adventti vastaan
Romaaneitaan hän ei saanut toimimaan, mutta runot syntyivät helposti. Hän ei tuntenut Kolhosta ketään, naapureita ei ollut, ei televisiota eikä nettiyhteyttä. Pimeys alkoi ahdistaa ja rajoittaa elämää, Voronin sanoo ja päästää harmaan kollin ulos tuvasta. – Huomasin tien laidalla jonkin seurakunnan jossa oli meneillään hengellinen tilaisuus. Lapsuus ei väiky moneltakaan osin miehen mielessä mieluisana: – Vartuin betonilähiössä, jossa ei ollut tavatonta aloittaa alkoholin kanssa läträäminen jo 13-vuotiaana. Harmaa, autio hirsimökki metsän laidassa on peräisin 1890-luvulta, ja uudempi punainen on rakennettu 1950. Kauppaan oli autottomalla miehellä kuuden kilometrin kävelymatka. Niiden kirjoittaminen oli eräänlaista terapiaa. Hän laskee vettä kanisterista kahvipannuun, riipaisee tulet hellaan ja palaa sitten muistoissaan vuosiin ennen Viita-ahoa. Menin sisälle ja sain vettä. Voronin sai kotoaan lukemisen ja kirjoittamisen mallin. TEKSTI | KIRSI-KLAUDIA KANGAS – KUVAT | ESKO SOINI Tomi Voroninin unelmien koti löytyi kiinteistövälittäjän hakukoneesta. Jossain vaiheessa matkalaista alkoi vaivata nestehukka. Pohjimmiltaan Voronin oli kiltti ja herkkä mies, mutta sellainen ei ollut suosittua hänen elämänpiireissään. Voronin ei ollut kuullutkaan Kolhosta, mutta päätti tarttua tilaisuuteen ja osti parin hehtaarin maatilkun sekä sillä sijaitsevat rakennukset keväällä 2015. Kotitehtäväksi annettu ainekirjoitus paisui seitsemän kouluvihon mittaiseksi. Tomi Voroninin ei ole helppoa muistella kaikkia mutkia taipaleellaan Viita-ahon ajattelijaksi, kuten häntä kutsutaan. Seikkailija jatkoi patikkaansa, mutta päätyi lopulta putkan kautta takaisin kotiin. Asuinneliöitä raamikkaalla yksineläjällä on vain 27, mutta tässä on kaikki mitä hän Osku-kissansa kanssa tarvitsee. Hän istahti väsyneenä sängyn reunalle, avasi reppunsa ja huomasi samalla pullojen seassa Raamatun. Mökki ja sauna lämpiävät puilla, ja ulkovessa nököttää pihan perällä. Käänteentekevä hetki oli se, jolloin tytär kertoi kuinka oli pelännyt isänsä puolesta, kun tämä lähti kotoa ” Aluksi olin suorastaan järkyttynyt siitä ystävällisyydestä, jota täällä kohtasin. Runo Täällä, jylhien korpien keskellä en näe mitään, ymmärrän kaiken! Tomi Voronin: Viita-ahon ajattelija – torpparin elämää, 2019 K un Helsingin seudulla ikänsä asunut Tomi Voronin syötti kiinteistövälittäjän hakukoneeseen unelmiensa kodin tuntomerkit, osui valinta Pirkanmaalle, Kolhon Viita-ahossa sijaitsevaan punaiseen mökkiin. Nuoruuden avioliitto oli purkautunut ja toinenkin rakoili. Illalla hän lämmitti saunan, ihmetteli lintujen konserttia ja kesän tuoksuja. 20 KOTIMAA | 19.3.2021 haastattelu. Vesi tulee ja menee kantamalla. – Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. – Aloitin raivaamalla pusikoitunutta pihaa, kunnes sain avarrettua näkymää vanhaan ja uuteen tupaan sekä aittoihin ja saunaan. Peukalopaikka avautui Matteuksen evankeliumista (6:34). nottavaa. Koulussa minua ei kiinnostanut muu kuin kirjoittaminen. Ensimmäinen kesä kului kaupungin asfalttipihoihin tottuneelta mieheltä uuden elämänmuodon oppimiseen. Lisäksi minulle tarjottiin ruokaa ja annettiin mukaan Raamattu. Tomi Voroninille on aina ollut luontevaa purkaa ajatuksiaan kirjoittamalla. Pakkasin tavarani ja jätin perhe-elämän taakseni huomisesta huolehtimatta. Eräänä päivänä hän pakkasi reppunsa täyteen viinapulloja ja lähti kotoa aikeenaan kävellä Vantaalta jonnekin. Hän pyysi Jumalaa puhumaan nyt, jos hänellä olisi jotakin saViita-ahon ajattelija Runoilija Tomi Voronin ja Kolhon kirkon oven pielessä seisova vaivaisukko tervehtivät toisiaan. Kehno koulumenestys enteili kirjavaa työhistoriaa. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Kaveripiiri oli sen mukaista. Alkoholi alkoi kuitenkin viedä häntä yhä enemmän. Elämän karhea pinta on kummallekin tuttua, mutta Voronin on muokannut siitä omannäköistä punaisessa torpassaan. – Syksy toi pimeyden, hiljaisuuden ja yksinäisyyden tunteen