vu os ik er ta 00 43 59 5– 19 –4 1 24 Täälläkin kulki Aleksis Kivi Toimittaja vaelsi kirjailijan jäljissä syvälle suomalaisuuteen 12 Kolme arkkipiispa emeritusta pohti Jumalaa Liedossa John Henry Newman kanonisoidaan pyhimykseksi. 4 Ka nn en ku va : Ju ss i Ry tk ön en 11 4
Juoksunsa jälkeen Korte kommentoi medialle, ettei jaksanut enää kunnolla keskittyä välierään. Moni urheilufani närkästyi lausunnosta, niin minäkin. Voisimmeko tarkastella idoleitamme lempeämmällä katseella. Hikeä, kipua ja kieltäymyksiä. Jo siinä vaiheessa on voittanut itsensä. – Harmittaa, kun kirkossa riidellään niin paljon. 1 Minkälainen esitys on kyseessä, Jussi Parviainen. Tähän Kotimaa-lehteen haastattelin pappia, joka harrastaa kamppailulajeja. Ei urheilijakaan ole kone. Messujen ohjelmaan kuuluu myös näytelmäkirjailija Jussi Parviaisen ja tanssija Riina Laurilan esitys Eleen evankeliumi. Olli SePPälä ”Ei ole helppoa julkisesti sanoa olevansa uskova” Jussi Parviainen valitsi kuvauspaikaksi Temppeliaukion kirkon, joka on hänen kotiaan lähinnä oleva kirkko. Näin syksyllä yleisurheilijoidenkin pitkä kausi on kääntymässä loppuunsa. Moni yksityinen kristitty on ihmeissään, sillä riitely vaikuttaa häneenkin. Välierissä reetta Hurske, annimari Korte ja nooralotta neziri kuitenkin juoksivat aika vaisusti. Kauden tavoitteet täyttyivät jo, kun hän oli päässyt alkuerästään jatkoon. Porukka on bunkkereissaan, ja jokaisella on oma vahva mielipide. Henri Järvisen mukaan olennaista ei ole voitto tai häviö, vaan tatamille meneminen. Takana on valtava määrä treeniä. Eikö aina pitäisi olla päämääränä voitto, tai vähintään finaalipaikka. Harvoja valopilkkuja olivat naisten pika-aiturit, jotka kaikki pääsivät alkueristään jatkoon. – Siinä on puhetta ja tanssia. Liian usein kristillisissä yhteisöissä syntyy päinvastaisia fyysisiä eleitä, joiden seurauksena on umpimielisyyttä ja hymyttömyyttä. Väitteemme on, että Jeesuksen eleet olivat hyvää tarkoittavia ja että hän niiden avulla synnytti ilmapiiriin, joka mahdollisti vuorovaikutuksen ja sen, että ihminen tunsi itsensä hyväksytyksi. Työstän parhaillaan näytelmää Jeesuksen menestystarinasta. aluksi | viikon henkilö | Helsingissä järjestään 12.–13. Miksi muuten kannattaa edes lähteä kisoihin. Kun niissä porukoissa sanoo Jeesus, joku kommentoi heti, että ei Jeesus ollut ainoa, vaan on muitakin yhtä suuria. M uutama päivä sitten päättyneet yleisurheilun MM-kisat Dohassa olivat suomalaisittain aikamoinen mahalasku. Miltä luterilaisen kirkon elämä näyttää. Miten ihmeessä ammattiurheilija voi mennä puhumaan tuollaista. Henri Järvinen kertoo harrastuksestaan sivulla 27. KOTIMAA | 10.10.2019 2. 3 Sinusta ilmestyi viime vuonna muistelmaelämäkerta Jumalan rakastaja. | Kuva: Olli Seppälä JuSSi ParViainen näytelmäkirjailija, ohjaaja ja tuottaja Voiton vai jonkun muun takia. Ei siinä mitään, Jumala on ollut eri tavoin läsnä kaikessa mitä olen tehnyt, erityisesti vakavissa näytelmissäni. Vieläkö olet sellainen. Tuomitsemmeko me kisojen seuraajat liian armottomasti urheilijoiden epäonnistumiset. – Kustantaja halusi kirjan nimen näytelmäni mukaan. lokakuuta Hengen ja tiedon messut, jossa on esillä rajatietoa ja uushengellisyyttä. 4 Olet ortodoksi, mutta käyt erityisesti Tuomasmessussa. 2 Mikä on suhteesi messun taustaideologiaan eli rajatietoon. – Osa rajatietoväestä on mennyt ehkä aiempaa syvemmälle huuhaahan. Esimerkiksi piispa Teemu Laajasalon julkisuudessa sama kohtelu on härskiä eikä tee kirkolle hyvää. Ehkä tv-viihde on asia erikseen. Ei ole helppoa julkisesti sanoa olevansa uskova. Tarkoitus on kertoa fyysisyyden ja eleiden merkityksestä ihmiselle. Finaalipaikka jäi ikävän kauas. VeSa KeinOnen Toimittaja hurahti urheiluun jo hyvin nuorena. Ymmärrän niitä kristittyjä, joille rajatiedon messut ovat kauhistus
”Vapauteen Kristus meidät vapautti”, totesi Paavali, joka oli vankilassakin sisäisesti vapaa, kahleitaan ja vartijoitaan vahvempi. 1919 Mari Teinilä päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. Toki sosiaalinen media osaltaan myös edistää lukemista, sillä sieltä löytyy erilaisia kirjapiirejä ja monet blogistit esittelevät lukemiaan kirjoja. 1914. Kirjastojen ansiosta lukeminen on tasa-arvoista, jos ei oteta huomioon pitkänomaisen Suomen suuria eroja kodin ja kirjaston välimatkoissa. KoTiMaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva Kaijasilta-Heinonen Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu (virkavap.), Vesa Keinonen, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Meri Toivanen aikakauslehtien liiton jäsenlehti iSSn 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Matti Koli Myyntijohtaja: Otto Mattsson lukijamäärä: 50?000 KMT 2018 Kotimaa 10.10.1919. Sosiaaliseen mediaan käytetty aika vaikuttaa osaltaan siihen, miten paljon tai vähän aikaa jää kirjojen lukemiselle. Tänään 10.10. Liput liehuvat supervoimien puolesta L ukemaan opettelu on yksi herkullisimpia kohtauksia Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä. Tavoitteena on, että kaikilla lapsilla ja nuorilla on riittävä lukutaito. Kihlakunnanoikeus, johon asia joutui, kumosi kanteen. Oman itsensä, kuplansa ja ajatuskehiensä rajoittamana, avaimet itsellä – mutta hukassa. Lisäksi seurakunnissa voisi järjestää nykyistä enemmän lukupiirejä. Jonkin ihmissuhteen tai sukukirouksen kahleissa. Mistä löytyy vapaus. Kuten muistanette, paloi Lopen seurakunnan kirkko v. ”Jos te pysytte minun sanassani – – te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Avaimenperissä lukee siis ”totuus”. Se näkyy esimerkiksi siinä, että peruskoulusta valmistuvista jopa joka kymmenes on vailla jatko-opintoihin riittävää lukutaitoa. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 10.10. ?. liput liehuvat Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi, siis sivistyksen ja supervoiman puolesta. Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. PäiVi PuhaKKa Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja. Oliko hänellä tunikan taskussa avain, jonka perissä luki ”totuus”. Veljekset kurittavat nokkavaa pikkuveljeään. Sitä on vaalittu orjuudessa ja vieraan vallan alla. Joskus vapauspyrkimyksissä ja irtiotoissa kahle vain kiristyy; se, mitä luuli vapaudeksi, veikin vankilaan. Japanissa tehtyjen tutkimusten mukaan kirjastoa ahkerasti käyttävät ihmiset ovat pitkäikäisempiä kuin muut kansalaiset. Turun hovioikeus, johon jutussa vedottiin, on nyttemmin puolestaan kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen, sekä tuominnut kirkkoneuvoston jäsenet korvaamaan seurakunnan kärsimän vahingon 144,426 markalla 4o pennillä sekä maksamaan seurakunnalleen oikeudenkäyntikuluja 1,200 markkaa. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Kirjastossa asioiminen ei maksa mitään. Tähän liittyen Opetushallitus on käynnistänyt lasten ja nuorten lukutaidon puolesta Lukuliike-hankkeen. Suomi on lukutaidon suhteen huippumaa. Nuorin veljeksistä Eero opettaa isoveljilleen aakkosia, ja oppimestarin rooli nousee kuopusveljellä päähän. Se on sitä edelleen, vaikka lasten ja nuorten lukutaito on viime vuosina heikentynyt. Parhaimmillaan niissä yhdistyvät sivistys ja yhteisöllisyys. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.” Unelma vapaudesta. Houkuttelevampaa olisi, jos siinä lukisi ”rajaton nautintaja itsemääräämisoikeus”, ”itsensä toteuttaminen”, ”raha”, ”nuoruus” tai ”terveys”. Sosiaalisen median voisi entistä tehokkaammin valjastaa palvelemaan tasokkaan kirjallisuuden lukemista. ”Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Yksi hankkeen perusväitteistä on, että lukutaito on supervoima. Seurakunta nosti kanteen kirkkoneuvostoaan vastaan siitä, että tämä oli laiminlyönyt palovakuuttaa kirkon. Lopulta opitaan lukemaankin. Esimerkiksi seurakuntien Facebook-sivuilla voisi olla lyhyitä esittelyjä hyvistä uskontoa käsittelevistä romaaneista ja tietokirjoista. KOTIMAA | 10.10.2019 3. Tavan, taipumuksen tai riippuvuuden vankina. Se on sitä, koska lukutaidolla on niin laaja merkitys ja vaikutus oppimiseen, tasa-arvoon, sivistykseen kulttuuriin sekä hyvinvointiin
– Osaanko pukea sanoiksi jotakin, minkä joku toinen voisi ymmärtää. Kolme eläkkeellä olevaa arkkipiispaa John Vikström, Jukka Paarma ja Kari Mäkinen keskustelivat kirkkoillassa aiheesta ”Kuuleeko Jumala – kuuleeko kukaan?” Tilaisuuden juontajana toimi kirkkoherra Risto Leppänen. Aurassa vaalit käydään 20.10. Niinpä sellaisten ihmisten ääni ei pääse kuulumaan. Vikström arvioi, että politiikassa päätöksentekijät eivät kuule niitä, joista he eivät ole riippuvaisia. Tähän minä tuskastun, Vikström sanoi. – Meidän kansalaisten pitää pitää tässä asiassa ääntä, jotta johtajamme voisivat tehdä ikäviäkin päätöksiä. Kekäläinen tuomittiin maaliskuussa yhden vuoden ehdolliseen vankeuteen törkeästä kavalluksesta. KOTIMAA | 10.10.2019 4. John Vikström viittasi amerikkalaisen filosofin ja taloustieteilijän Francis Fukuyaman uuteen kirjaan Maailman tila. Mietin siellä, miten sellaisen ihmisen ääni kuuluu, jonka mieli ja muisti ovat haihtuneet. Mäkinen muistutti kaikkien arkkipiispojen äänen kuuluneen paremmin kuin monen muun. – Turhautuneisuus leviää ryhmissä, joissa koetaan, että näin ei ole. Sekä Aurassa että Humppilassa kirkkovaltuusto valittiin viime syksynä sopuvaaleilla. uutiset | lyhyesti | | arkkipiispat | L iedon kirkossa tehtiin viime viikolla eräänlaista historiaa. – Silloin järkeen vetoava argumentointi ei tahdo mennä perille. – Heillä on puolestapuhujia. Useammin hän kuitenkin kertoi kysyneensä sitä, että ymmärtääkö kukaan. Paarma piti nuorten innostumista ympäristökysymyksistä hyvänä, vaikka asiaan voivatkin eniten vaikuttaa maailman johtajat ja poliitikot. Kahdessa seurakunnassa uudet vaalit Auran ja Humppilan seurakunnissa uusitaan seurakuntavaalit. Mutta kyllä kysymys Jumalasta on seurannut minua koko elämän ajan. Voittaja julkistetaan 27.10. Se on turhauttavaa, esimerkiksi puhuttaessa naisten pappeudesta tai seksuaalietiikasta. Kuusi ehdokasta ovat Maarit Erosen ja Jane Jonesin Kadun kukka, Jukka Hautalan Seitsemän kertaa seitsemän, Saara Kinnusen Äidin ikävä, Sinikka Klemettilän Pianomies Hillel Tokazier, Juho Sankamon Alkukirkon salaisuus ja Tapani Sopasen Juhani Huotari. ja Humppilassa 26.1.2020. Silloin ehdokkaita löytyi kirkon vaalijärjestyksen mukainen vähimmäismäärä eli neljä viidesosaa kirkkovaltuuston normaalista paikkamäärästä. Jukka Paarman mukaan täytyy miettiä sitä, onko olemassa toisia, joille voi puhua. Kirjoittaja osaa Vikströmin mukaan osoittaa, miten yhteiskunnassa pitäisi ymmärtää tarve tulla hyvin nähdyksi ja kuulluksi. Mutta ihmisen ja myös kirkon perimmäinen kysymys on hänestä nimenomaan se, onko tuolla ylhäällä joku, joku kuuntelee. Molemmissa seurakunnissa syynä uusiin vaaleihin on kirkkovaltuuston kutistuminen liian pieneksi. Kaikkiaan sopuvaalit käytiin 50 seurakunnassa. Sen kanssa olen kamppaillut koko työurani ajan. Helsinkiläispappi pidätettiin virasta Helsingin tuomiokapituli on pidättänyt pappisvirasta Pitäjänmäen seurakunnan papin Harri ”Haka” Kekäläisen kolmen kuukauden määräajaksi. Taustalla on tilanne, jossa Vantaan seurakunnat maksoi Kekäläisen tilille vahingossa 530 000 euroa. Pankille tehtiin nopeasti palautuspyyntö, mutta Kekäläinen oli ehtinyt käyttää rahoista lähes satatuhatta euroa. Mutta sellainen ryhmä, jonka puolesta ei ole puhuttu, ovat yksinäiset ihmiset. Vuoden kristillinen kirja -ehdokkaat julki Vuoden kristillinen kirja 2019 kilpailun ehdokkaat julkistettiin Turun kirjamessuilla viime viikonloppuna. Erityisesti nyt eläkkeellä on ollut aikaa pohtia sitä. John Vikström muistutti siitä, että kannanotot kirkossa perustuvat usein tunteisiin. Aluksi määriteltiin Leppäsen pyynnöstä sellaisia tilanteita, joissa emeritusarkkipiispat ovat joutuneet itse miettimään teemaa: kuuleeko Jumala, kuuleeko kukaan. Nostaisin siksi esille yksinäiset ihmiset, Paarma sanoi. Ja sitten olen joutunut kysymään, ymmärsikö se joku toinen, mitä halusin sanoa, Mäkinen pohdiskeli. Sen sijaan on vaikeampi tietää sitä, keitä ne ovat, joiden äänen pitäisi paremmin kuulua – Kävin juuri dementiaosastolla. Välillä veisattiin virrestä 600: Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Seuraavaksi puheenjohtaja Leppänen halusi kuulla, mitä ajatuksia nuorten lakkoilu ilmaston puolesta emerituksien mielissä herättää. Siihen peltoon sitten populistiset johtajat kylvävät ja se pelto antaa hyvin satoa, Vikström totesi. – Sitä mietin varsinkin nuorena, elämänuraa valitessani. Aurassa yksi valtuutetuista muutti pois paikkakunnalta ja Humppilassa neljä valtuutettua erosi kirkkovaltuustosta. Paarma arvioi, että poliitikkojen puheissa kaikkien köyhimmät, yksinhuoltajat ja seksuaaliset vähemmistöt ovat olleet kyllä esillä. Mäkinen arvioi sellaisia tilanteita kyllä olleen. Kari Mäkinen kertoi olleensa ”Kuuleeko Jumala” on ihmisen ikuinen kysymys keskustelu | Emeritusarkkipiispojen mukaan nykyisin vanhojen pitäisi kuulla nuoria, esimerkiksi ympäristöasioissa. Kekäläinen palautti rahat, mikä lievensi tuomiota. John Vikströmin mielestä kansanedustajien kauden pitäisi olla jopa kymmenen vuotta, jotta he uskaltaisivat tehdä myös sellaisia päätöksiä, joista kansalaiset eivät pidä. Nykyisin eletään yhteiskunnallisesti kuohuvaa, uutta aikaa. Keskustelu polveili aiheen ympärillä. Ketkä sitten ovat niitä, joita nykymaailmassa ei kuulla
Millä tavalla arkkipiispat olivat itse olleet peruskysymyksen edessä. Vikström huomautti, että ”meille vanhoille” on hieman nöyryyttävää, että luomakunnan puolesta huokaaminen tulee tutkijoiden ja varsinkin nuorten suusta. Jussi RytKönEn KOTIMAA | 10.10.2019 5. Vikströmin mukaan niitäkin hetkiä on ollut. Paarman mukaan kukaan tuskin osaa antaa hyvää vastausta. Vikström jatkoi pohdiskelemalla sitä, että yksi aikamme ongelma, myös ympäristökysymyksissä, on lyhyen perspektiivin kulttuuri. – John Vikström Emeritusarkkipiispat Kari Mäkinen, John Vikström ja Jukka Paarma etsivät Liedon kirkossa vastauksia siihen, kenen äänen pitäisi ihmisten kesken kuulua ja kuuleeko Jumala meitä. Kyllä silloin joutuu kysymään, mikä suunnitelma Jumalalla on. ” Silloin järkeen vetoava argumentointi ei tahdo mennä perille. Siellä saan sitten vastauksen niihin kysymyksiin, jotka täällä ajassa ovat olleet, Jukka Paarma sanoi. – Mutta kyllä minulla on vakaa käsitys, että Kristus on odottamassa. Mäkinen ei osannut nostaa esiin mitään yksittäistä asiaa. – Luomakunnan ja ihmisarvon vaativa puolustaminen on vakava asia. Kari Mäkinen piti ongelmana nykyajan ahneuden kulttuuria. Koko elämäntapamme rakentuu fossiilisten polttoaineiden varaan. Korinttilaiskirjeen kohdan (13:12), jossa Paavali kirjoittaa: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Lopuksi palattiin siihen, kuuleeko Jumala. – Me kaikki olemme varmasti oppineet luottamaan Jumalan johdatukseen. – Kuulemmeko me todella. 16-vuotias asperger-tyttö herättää meitä näkemään, että katastrofi on lähellä. Paarma jatkoi, että ympäristöasioiden pitäisi johtaa meitä kaikkia yhteiseen nöyrään synnintunnustukseen. Esimerkiksi silloin, kun hänen vaimonsa sairastui vakavasti 90-luvulla, tai kun lääkäri kertoi, että hänellä itsellään on syöpä. Viimeinen kysymys oli arkkiatri Risto Pelkosen aikoinaan toisessa tilanteessa esittämä: Kun aika kerran päättyy, keitä on taivaassa vastassa. Mutta koen, että kyllä hän taisi kuulla, Vikström sanoi. Paarma totesi vielä lempiraamatunkohtansa olevan 1. Poliitikotkin varautuvat aina siihen, että heidät valittaisiin myös seuraavissa vaaleissa: siksi kannattajia ei haluta ärsyttää liikaa. Ympäristötietoisuus on asia, joka koskettaa eniten nuoria. – En tiedä, mutta toivon, Kari Mäkinen lisäsi. Ihmisiä pitäisi valita parlamentteihin neljän vuoden asemesta kahdeksaksi tai kymmeneksi vuodeksi. | Kuva: Jussi Rytkönen – Se tulee olemaan jännittävä hetki, Vikström sanoi. Toivoa herättää hänen mielestään kuitenkin se, että jopa talouselämän ytimessä alkaa tällä hetkellä tapahtua jonkinlaista heräämistä. Mutta hän kertoi pohdiskelevansa sitä, onko kysymys silloin jostakin läsnä olevasta vai jostakin etäisestä. Arkkipiispojen mukaan vanhat saattavat jo ajatella, että ei tämä enää meitä koske. ilmastomielenosoituksessa tyttärenpoikansa kanssa. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä.” Tilaisuuden lopuksi käytiin lyhyt keskustelu runsaslukuisen yleisön esittämien kysymyksien ja huomioiden perusteella. Sitten uskallettaisiin tehdä, mitä täytyy tehdä, Vikström totesi. – Maailmaa pitää kuitenkin viljellä ja varjella. Ympäristöasiat ovat syvästi Raamatun sanomaan liittyviä kysymyksiä, Paarma muistutti. Vikström kysyi. Se on turhauttavaa, esimerkiksi puhuttaessa naisten pappeudesta tai seksuaalietiikasta. – Eduskuntakausi on liian lyhyt. Kaiken päätteeksi emeritusarkkipiispa John Vikström siunasi koko kirkkokansan kotimatkalle Liedon kirkosta. Me emme katso riittävän pitkälle eteenpäin
Suomalaisseurakunta Tallinnan sydämessä TeksTi | Vesa keinonen – kuVaT | jukka gransTröm julia ignatjevan ja markku Päiviön iloinen tapaaminen. Valja Zaitseva (vas.), Lilja Tarkanovskaja ja nina kool. – Taustatekijöinä nimenvaihdokselle olivat inkeriläisten maastamuutto sekä suomalaisten määrän lisääntyminen Virossa. Uutteralla talkootyöllä huoneisto on kuitenkin saatu hyvään kuntoon, kertoo Tallinnan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Hannele Päiviö. Nyt se palvelee yhä enemmän myös Virossa asuvia suomalaisia ja turisteja. – Kirkossa kerättiin tuolloin nimilista inkerinsuomalaisen luterilaisen seurakunnan perustamiseksi. Heidän jäljiltään paikka oli hämärä ja remontin tarpeessa. – Jumalanpalveluksissamme käy nykyisin keskimäärin vain 10–15 henkeä. Seurakuntamme mummojen määrä on luonnollisen poistuman takia vähentynyt. Huoneistolla lienee hiukan jopa kirkkohistoriallistakin merkitystä. Ajan henki rohkaisi myös Virossa asuvia, suomea puhuvia inkeriläisiä. Seurakunta vietti syyskuussa 30-vuotisjuhliaan. Päiviö johtaa poikkeuksellista seurakuntaa. KOTIMAA | 10.10.2019 6. Vuodesta 1998 se on virallisesti ollut Tallinnan Suomalainen Pyhän Pietarin seurakunta. Siellä sijaitsee myös Tallinnan Suomalaisen seurakunnan seurakuntakoti. Juhlallisuuksiin kuului myös juhlamessu Ruotsalaisessa Pyhän Mikaelin kirkossa. Myöhemmin inkerinsuomalainen seurakunta muutti nimeään. Seurakunnan toiminta-aluekin kattaa koko etelänaapurimme. Kaikki hämmästyivät, kun myönteinen päätös tuli jo puolessa vuodessa, Hannele Päiviö kertoo. Siihen aikaan lupa piti vielä anoa Moskovasta saakka. – Neuvostoaikana näissä tiloissa toimi uskontoasioista vastanneen viranomaisen toimisto. Sen koko rahoitus tulee Suomen evankelis-luterilaiselta kirkolta, mutta samalla seurakunta on osa Viron kirkkoa. Tallinnan Suomalaisen seurakunnan alku liittyy Viron itsenäistymistä edeltäneeseen Laulavaan vallankumoukseen. Omaa kirkkoa Tallinnan Suomalaisella seurakunnalla ei ole, vaan se vuokraa vanhassa kaupungissa sijaitsevaa Mikaelin kirkkoa. Heitä kokoontui kesällä 1989 peräti 700 Tallinnan Jaanin kirkkoon Inkerin lipun vihkimistilaisuuteen. Silloin vapauden tuulet alkoivat puhaltaa koko yhteiskunnassa. Hannele Päiviön lisäksi seurakunnassa työskentelee turistipapin tittelillä hänen Markku-puolisonsa. uutiset | ulkosuomalaiset | T allinnan keskustan Pärnu maanteellä Estonia-teatterin ja Viron draamateatterin liepeillä ollaan Viron yhteiskunnan ja kulttuurin ytimessä. Takavuosina kirkkoon saattoi tulla muutokset | Tallinnan suomalainen seurakunta syntyi kolme vuosikymmentä sitten vastaamaan inkeriläisten hengellisiin tarpeisiin
Tarvittaessa hän auttaa kokkia ja siivoaakin. Pari tuntia ennen Tiistaituvan alkamista seurakuntakodille saapuu yksi heistä, Irma Kantola. Kantola on aikaisemmin työskennellyt sairaanhoitajana. Nuorempaa väkeä puolestaan tavoitetaan muun muassa omalla rippikoululla. Lisäksi aina keskiviikkoisin alle kouluikäiset saapuvat äitiensä kanssa Kirkkomuskariin. – Meitä on täällä monta muutakin vapaaehtoista palkattujen työntekijöiden apuna. Sen jälkeen lauletaan, soitetaan ja leikitään muusikkomme Ulla Krigulin johdolla. Sen aikana tuli sellainen olo, että minulla voisi olla annettavaa Tiistaituvalla käyville senioreille. Tallinnan suoValja Zaitseva (vas.), Lilja Tarkanovskaja ja Nina Kool. Nina Gritsan (vas.) Aino Pakkonen ja Nina Startsenko. Sinne monet inkeriläiset Tallinnan lähiöistä ja kaupungin ulkopuoleltakin jaksavat edelleen sitkeästi tulla. Tuolijumppaa mummoille Myös Tallinnan suomalaisessa seurakunnassa toiminnan elinehtona ovat vapaaehtoiset. Olemme yhteisö, ja yhdessä luomme tämän paikan hengen. Siitäkin on vapaaehtoistyössä hyötyä. Syntymäpäiväjuhlatkin ovat osallistujille tärkeitä. Seurakunnan tärkeä toimintamuoto on Tiistaitupa. Kirkkoherra Päiviön mukaan Kirkkomuskarilla on osallistujille suuri merkitys. – Mieheni nimitettiin viime vuonna Suomen Viron-suurlähettilääksi. Kantola korostaa sitä, että hän ei ole seurakunnan vapaaehtoistyössä ”suurlähettilään rouvana”, vaan Irmana. Muskarin jälkeen nautitaan vielä yhteinen lounas. » KOTIMAA | 10.10.2019 7. – Ohjelmassa on päivän sanaa, virsilaulua ja seurustelua kahvia juoden. Etsin itselleni sopivaa tekemistä ja sitten tuli ohjelmaan vierailu tänne seurakunnan tiloihin. Tuolijumppa kuuluu Tiistaituvan ohjelmaan. – Ensin pidetään pyhäkouluhetki. 30–40 seurakuntalaista, Hannele Päiviö kertoo. Irma Kantola kuuntelee Tiistaituvalla mummoja ja on heille läsnä. – Vedän mummoille tuolijumppaa ja voin tarvittaessa myös mitata verenpaineen
Siellä toimisivat seurakunta sekä koulu. Kirkkoherra Hannele Päiviö haluaa kertoa yhden unelmansa ääneen. Hän haaveilee siitä, että vielä joskus Tallinnassa olisi oma Suomi-talo. – Lapset taas oppivat täällä suomen kieltä ja suomalaista kulttuuriperintöä. – Pitäisi olla joku bisnestä ja rakentamista ymmärtävä ”kummisetä”, joka lähtisi rahoittamaan hanketta. – Emme elä missään umpiossa vaan hengitämme hyvin laajasti. Ja täältä voidaan lähteäkin eri puolille maailmaa. He tulevat ystävyysseurakunnista ja muualtakin. Jo nyt Tallinnassa asuvien suomalaisten sekä turistien osuus toiminnassamme on aika suuri, Päiviö toteaa. Päiviö kertoo, että jäsentensä lisäksi Tallinnan Suomalainen seurakunta tavoittaa paljon muitakin. – Teemme yhteistyötä myös Viron eri paikkakuntien Suomi-seurojen kanssa. Seurakunnan jäsenmäärä on nykyään noin 120, mikä ei suomalaisittain vaikuta suurelta. – Tässä kaupungissa on jo nyt Suomalainen koulu, mutta sen tilat ovat hyvin ahtaat. Tallinnassa ja muualla Virossa asuvilla suomalaisilla lienee jatkossakin tarvetta omalle seurakunnalle. – Kaikille avoimeen, ekumeeniseen tilaan voi esimerkiksi hotellivieras tulla hetkeksi hiljentymään. Seurakunnassa käy paljon kuoroja ja muita suomalaisvieraita. Esimerkiksi Pärnun Suomi-seuralla on yli 500 maksavaa jäsentä. KOTIMAA | 10.10.2019 8. – Tällä jäsenmäärällä olemme Virossa keskisuuri seurakunta, kirkkoherra huomauttaa. Myös Virossa toimivat Inkeri-seurat ovat meille hyviä yhteistyökumppaneita. – Viroon voidaan muuttaa jostakin muualta kuin Suomesta. Olen siellä pappina tarvittaessa käytettävissä keskustelua varten. Uusissa tiloissa seurakunta ja koulu voisivat osittain käyttää samoja tiloja. Se järjestää esimerkiksi eri puolella Viroa Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksia. Vietämme myös kaikkia kirkollisia juhlapyhiä. – Kun tämän joukon määrä koko ajan vähenee, niin pitää keksiä yhä uusia keinoja tavoittaa ihmisiä. Selvää on, että Tallinnan suomalainen seurakunta on jatkossakin muutosten edessä. Vielä toiminnassa mukana olevien inkeriläismummojen keski-ikä on jo hyvin korkea. Nämä ihmiset toivovat saavansa hautaan siunaamiset ja muut toimitukset omalla, rakkaalla äidinkielellään, kirkkoherra pohtii. Silloin Tallinna jää vain yhdeksi pysähdyspaikaksi. Kenties yksi yllättävimmistä on legendaariseen Viru-hotelliin viime vuonna avattu hiljainen tila. Kirkkomuskarista suomalaisäidit saavat kaivattuja sosiaalisia kontakteja ja uusia ystäviä. Hän on työskennellyt Tallinnassa jo lähes 13 vuotta. On hyvä muistaa, että suomalainen seurakunta syntyi yhteyden tarpeen lisäksi myös toisesta lähtökohdasta. – Seurakuntalaistemme uskon äidinkieli on suomi. Monia uusia avauksia on jo tehtykin. Hannele Päiviö tuntee toimintaympäristön hyvin. uutiset Raissa-Lilja Keskküla (vas.), Elsa Kuldmeri, Julia Ignatjeva ja Maria Sõpp valmistelivat tarjoiluja. Suomenlahden eteläpuolella asiaa pitää kuitenkin lähestyä toisin. Päiviö ymmärtää hyvin, että aivan lähivuosina hänen haaveensa ei välttämättä toteudu. malaisäideistä moni kokee yksinäisyyttä ja irrallisuutta
Miten määritellään onnellinen, kuului miesten joukosta. Sillä tavalla lauma rakentuu. Uutinen kertoi Kirkon tutkimuskeskuksen kyselystä, jonka mukaan Helsingissä 35–44-vuotiaista miehistä vain 32 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Mitä tutummaksi kirkko itseään tekee, sitä helpommin siihen luotetaan. Milloin viimeksi olet puhunut perimmäisistä kysymyksistä. Pitää tietää, mitä hakee, että löytää, kuului kritiikki. Haastattelujen perusteella luotiin pajat, joissa syntyneet ideoinnit viedään päätöksentekoon ja joulukuussa toteutukseen. Huolella ja vakavasti miesjoukko kuitenkin paneutui vastaamaan kysymyksiin, joita muotoiltiin sitten ryhmissä väitteiksi. Mies tarvitsee lauman. Lauman kanssa ei toisaalta tarvitse olla kaiken aikaa. Paristakymmenestä miehestä noin puolet oli Malmin seurakunnan miespuolisia työntekijöitä ja puolet paikallisia asukkaita. miesten tapaaminen. – Se on pilattu pedofilialla ja korruptiolla. Seurakunnan eteläisellä alueella Viikissä, Viikinmäessä, Pihlajamäessä ja Pihlajistossa tätä kysyttiin erityisesti miehiltä. Freija Özcan Mies tarvitsee lauman Kirkkoherra Heikki arikka (vas.) ja viikkiläisisä Timo Berry vetivät miesten keskusteluillan Viikin kirkossa. Molemmin puolin olisi varaa rakentaa tuttuutta ja sen kautta luottamusta. Milloin viimeksi olet ollut onnellinen. Kirkon maine ei vakuuttanut. Berry laittoi pelkillä etunimillään esiintyneet miehet ensimmäiseksi vastaamaan kysymyksiin: Milloin viimeksi toimit omien arvojesi mukaisesti. Malmin seurakunnassa aloitettuun ”Joulu 2019 tehdään yhdessä” -projektiin otettiin mukaan tutkittavaksi myös miehet. KOTIMAA | 10.10.2019 9. Arjen tyytyväisyys on olennaista ja se voi ”eskaloitua onneksi”. – Mutta niistä on vaikea saada tietoa. | Kuva: Freija Özcan ” Kun on lauma ympärillä ja lauma voi hyvin, mies on onnellinen. – Tämä on äärettömän vaikeaa. Kirkkoherra Heikki Arikka peräsi lopuksi, mitä kirkko voisi tehdä, jotta miehet kiinnostuisivat siitä. Viikin kirkossa pidettiin 18.9. Riittää kun se on olemassa. | uutisessee | T yöikäiset miehet jättävät kirkon Helsingissä. Kun on lauma ympärillä ja lauma voi hyvin, mies on onnellinen. – Menen yksin mökille. Samalla paljastui kiinnostavaa tietoa miesten tavasta kokea yhteyttä. Kolmanneksi tärkeäksi asiaksi nousi onnellisuus, joka liittyi tiiviisti omaan laumaan. Esiin nousivat myös syvään juurtuneet ennakkokäsitykset. Keskustelua kirkossa johti Timo Berry, viikkiläinen isä ja yritysjohtaja, joka ilmoitti olevansa uskonnoton ihminen. Miesten keskustelua seuratessa päällimmäiseksi jäi mieleen, että tällaisia paikallisia keskustelutilanteita kirkossa saisi olla enemmän. Eikö voisi tarjota tekemistä, johon koko perhe ja kaikenlaiset ihmiset voisivat yhdessä osallistua. Siitä luontaisesti pitäisi seurata se, että jos kirkko haluaa olla paikallinen keskus ja paikallisille tärkeä, sen pitäisi myös luovuttaa vastuuta toiminnastaan näille ihmisille. Suomalainen mies voi käydä kaverinsa kanssa kuntosalilla, saunoa ja tehdä pihatöitä puhumatta samalla juurikaan mitään. Sitä haluttiin aikaa läheisille ihmisille mutta myös itselle: – Menen salille, ja siihen on muiden sopeuduttava. Näin Kotimaa24 otsikoi viime toukokuussa. Miehet suosittelivatkin kirkolle luottamuksen rakentamista. Helsingin suurimman seurakunnan Malmin kirkkoherra Heikki Arikka huolestui tilastoista ja päätti ottaa asiasta kopin. Jumalanpalveluksia miehet eivät pitäneet tarpeeksi elävinä. Lauman merkityksen itselleen juuri oivaltaneet miehet kyseenalaistivat ensimmäiseksi, pitääkö ylipäätään kirkon erotella ihmisryhmiä toiminnoissaan. Onnellisuuteen tarvittiin miesten mielestä merkityksellistä tekemistä, työtä ja perhe-elämää. Silti miehelle jää tunne, että on ollut läsnä ja ollut yhdessä. Mutta jos kirkon maine ihmisten silmissä on rappeutunut, voi myös kysyä, onko ihmisten maine kirkon silmissä kovin holhottava ja heikko. Paikalle oli kutsuttu alueen miehiä. Illan tarkoituksena oli selvittää, miten seurakunta voisi palvella miehiä paremmin eli miten heitä saataisiin enemmän kirkkoon. Isille ja lapsille suunnatut leirit ja brunssit saivat kehuja miehiltä, jotka olivat niihin osallistuneet. Kolmannen päivän jälkeen tuntuu, että olisi kiva jutella jollekin. Viestintäsuunnittelija Anu Merenlahden ja seurakuntapastori Sari Hakurin palvelumuotoiluprojektissa on tehty satakunta haastattelua, joissa on selvitetty, mikä työikäiselle on tärkeää. Tämä nousi illan keskeisimmäksi väitteeksi. Miehet totesivat kokevansa tärkeäksi olla tuhlaamatta aikaa
Ministeri Pär Stenbäck on äskettäin julkaissut ruotsiksi ja suomeksi kirjan demokratian tulevaisuudesta. Messukokemus oli pysäyttävä. Siksi myös uskontoa, kulttuuria ja traditioita, joiden perustalle voimme rakentaa tulevaisuutta. Teos on ajankohtainen koko Euroopassa, ja vielä enemmän USA:ssa. Poliittisen kentän pirstoutuminen on käynnissä. Politiikan toimijoiden näköalattomuus ja teknokraattisuus Suomessa eivät lupaa hyvää. – – Kulkiessani ehtoollispöytään näin miten sokea nuorimies mukaili hanurillaan Päivä vain ja hetki kerrallansa -melodiaa kanttorin ja pianon vieressä, ihana valkoinen opaskoira makoili rauhallisesti vieressä. Lasten tulevaisuudesta huolehtiminen on jäänyt taka-alalle, kun maailman päättäjien ja bisneksen päähuomio on ollut rikkauksien kartuttamisessa. Koko maailman ekologinen tulevaisuus riippuu Amazonin alueen sademetsistä, joita on kaikkiaan Kotimaa24:n blogeissa sanottua ” Tuli mieleen, että tällaista kai voisi olla taivaassa. www.kotimaa24.fi Kotimaa24 – jo vuodesta 2009 Ajoin aamulla kotikirkkoni messuun ja ihmettelin, miksi parhaalla paikalla ei ollut parkissa yhtään autoa. Pekka Särkiö 1.10. Isä Ambrosius 3.10. mielipiteet Alussa oli uutinen. Tuttu diakoniatyöntekijä avustajineen oli ohjaamassa liikennettä ja antoi kuitenkin parkkeerata yhteen reunaruutuun. Kaikki osallistuminen oli istualtaan. Ehtoollisen aikana yksi jakopari kiersi penkkirivien välissä ja toi ehtoollisen niille, jotka eivät päässeet liikkumaan. Mielessäni on parin viikon takainen kuva lapsen ja aikuisen kohtaamisesta – ruotsalaisen koulutyttö Greta Thunbergin tuima katse, kun Yhdysvaltain presidentti kulkee hänen ohitseen. Virret ilmoitettiin ääneen. Lukemisessa ja kaikessa oli senkin takia rauhallinen tahti. Roomassa piispojen synodissa eli kirkolliskokouksessa aiheenaan Amazon on paljon pelissä. Viittomakielen tulkki oli koko ajan mukana ja tulkkasi kaiken. KOTIMAA | 10.10.2019 10. – – Lapset ja nuoret ovat nähneet kirkkaasti, kenen edessä aikuiset polvistut. Stenbäck analysoi ytimekkäästi kansanvallan nykytilannetta, populismin nousua ja oikeusvaltion haasteita. Tuli mieleen, että tällaista kai voisi olla taivaassa. – – Huomasin että muutamat ensimmäiset tuolirivit oli aseteltu väljemmin, niin että niihin pääsi helposti rollaattorin tai rullatuolin kanssa. Diakoniatyöntekijä kuljetti pikaritarjotinta. Samalla elämän tulevaisuus on yhä enemmän uhattuna. Aluksi diakoniapappi ohjeisti, että jos pappi erehtyy sanomaan että ”nousemme kuulemaan...” jne., niin ei nousta. Perinteiset puolueet ovat menettäneet yli puolet jäsenistään 30 vuodessa. Tarvitsemme visioita ja lupauksia. ”Ei varmaan enää tule paljoa invalidikyydityksiä.” Muistin että messu oli nimetty Saavu-messuksi, jossa saavutettavuuteen oli kiinnitetty erityistä huomiota. Se on saanut lapset ja nuoret osoittamaan mieltään. Hannu Paavola 6.10
Suomessa on tämän ohella myös toinen, samankaltainen ja samaan aikakauteen ajoittuva, pienempi löytökohde Vöyrin Käldamäki. Pelkona on ”kalteva pinta”, slippery slope, parisuhde valtaa papit porttiteorian tavoin. com/2018/01/17/kasvot-voyrin-kaldamaen-rautakautiselle-tytolle/. Osallistuin itsekin Oulussa koululaisten perjantaiseen lakkotilaisuuteen Oulun kaupungintalon edessä. Kokonaisena säilyneen pääkallon perusteella on kasvojen rekonstruktioihin perehtynyt Heidi kuivaniemi-smith laatinut ennallistuksen Käldamäen tytöstä. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Isäni kantoi rintamaveteraanien tammenlehvää takkinsa rintapielessä kuten niin monet muutkin sotien sukupolven miehet. Jukka Raunu 1.10. Maailmanloppu tulee, kun kaikki kiinalaiset hankkivat jääkaapin. Silti Pan-Amazon-synodi voi olla Reutersin mukaan ”räjähdysherkkä” – konservatiiviset voimat katolisessa kirkossa kampittavat Franciscuksen uudistushankkeita kaikin voimin. – – Yurimaguasin vikariaatin alueella on vain 25 pappia alueella, joka on Panaman kokoinen. Nuorten ilmastolakkoilu sai jopa maailman mahtimiehet Donald Trumpin ja Vladimir Putinin munaamaan itsensä vähättelemällä ja pilkkaamalla ilmastoaktiivi Greta Thunbergia. Pelko on demokratian vihollinen kiitos suntioliitteestä! kerrankin muistettiin suntioita! Juttu suntion työstä Kotimaa Pro -liitteessä (3.10.) oli mielenkiintoinen ja hyvä. Se iso uutispommi, jota vielä vuosia pienet tytöt muistelivat päiväkirjoissa. Liisa Jaakonsaari Kirjoittaja on ex-meppi. Yksi kysymyksistä kuului: ”Mikä on tärkein tapahtuma Suomessa, jonka olet kokenut?” Kaikki tytöt kirjoittivat: Porkkalan palauttaminen. K uka vielä väittää, ettei nuorten ääni kuulu. Muistan kuinka aikoinaan pelättiin jääkaapeissa käytettävien freonien aiheuttamaa otsonikatoa. Kasvoja voi katsoa muun muassa osoitteessa www.kalmistopiiri.wordpress. Löysin jokin aika sitten Hyvät ystävät -kirjani, jossa noin kymmenvuotiaat koulukaverini vastailivat kysymyksiin tulevaisuuden suunnitelmista, lempiruuasta, kivoimmista kouluaineista ja muista arkisista asioista. Miljardit ovat alkaneet liikkua kohti uusiutuvaa energiaa. KOTIMAA | 10.10.2019 11. Ilmastonmuutos on aika nähdä uhkan sijasta mahdollisuutena todelliseen kestävään kehitykseen. Mutta silloin näkyy, jos jättää työt tekemättä. ” Minua jäi vaivaamaan pienen koululaisen kyltti, missä luki: Vihaan ihmisiä. Neuvostoliitto luovutti Porkkalan takaisin syyskuussa 1955. Myös Käldamäessä on päätelty olleen rautakautinen uhrilähde tai suokalmisto, jossa vainajat on haudattu matalaan veteen. sähköposti: toimitus@kotimaa.fi osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Pelko ja angsti luovat pohjaa ääriliikehdinnälle, mikä tuhoaa demokratiaa. Olen varma, että Greta Thunberg ja ilmastolakot ovat suuria sukupolvikokemuksia. Jos nuoret tuntevat tuskaa ja häpeää siitä, mitä pistävät suuhunsa, on aikuisten tunnettava häpeää, mitä heidän suustaan tulee ulos, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta. Nyt kuuluu. Jouko räty historian harrastaja yhdeksän valtion alueella. Ilmassa oli nuorten ja lasten iloa ja energiaa, mutta myös pelkoa ja ahdistusta. Ahdistus ja viha ovat vaarallisia tunteita. Minua jäi vaivaamaan pienen koululaisen kyltti, missä luki: Vihaan ihmisiä. Mutta piispat eivät voi täysin lopettaa Franciscuksen uudistuksia, sillä lopulta kaikki päätösvalta on yksin paavilla piispojen isosta määrästä huolimatta. Juuri työskentelyasiakirja on herättänyt eniten keskustelua, sillä siinä mainitaan mahdollisuus vihkiä papeiksi perheellisiä miehiä ja myös tutkia naisten roolia kirkon työssä. Kaikki tämä ja myös yhteiskunnallinen kuohunta ja shamaanien (sic!) viisaus mainitaan Amazon-aiheisen synodin valmisteludokumentissa, Preparatory Document. Jotteivät asiat olisi liian yksinkertaisia, on myös toinen ja enemmän kirkolliseen todellisuuteen viittaava Instrumentum laboris, työskentelyasiakirja, joka on englanniksi Working Document. Se on myös globaalein liike kuin mikään liike koskaan aikaisemmin. Olisi tullutkin, jollei freoneja olisi kielletty vuonna 2001. Onneksi rahamaailmasta kuuluu jotain uutta. MarJu HuHtinen käldamäessäkin haudattiin veteen kotimaassa (12.9.) oli artikkeli Isonkyrön Leväluhdan muinaisista lähdehautauksista. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Konmarittaminen (mielenrauhan hankkiminen tavaroita hävittämällä) oli tuntematon käsite, kun kaikki mahdollinen säästettiin pahoja päiviä varten. ” Pan-Amazon-synodi voi olla ”räjähdysherkkä” – konservatiiviset voimat katolisessa kirkossa kampittavat Franciscuksen uudistushankkeita kaikin voimin. Äitini parsi ja paikkasi, säästi pussit ja purnukat. Jokaisella sukupolvella on yhteisiä kokemuksia, joiden merkitys on valtava. Olen itse suntio ja teen paljon hiljaista työtä, joka ei näy ulospäin
Tämä Albert Edelfeltin piirros Kivestä on julkaistu Suomen Kuvalehdessä toukokuussa 1873. Tiettävästi Aleksis Kivestä ei ole eläessä tehtyä valotai muuta kuvaa. A. reportaasi Nurmijärven poika rakensi suomalaisuuden omakuvaa Aleksis Kiven päivänä on nykyisin kysyttävä, mikä merkitys suomalaisella kirjallisuudella on muuttuvassa Suomessa ja tässä maassa tänään eläville ihmisille. Forssellin piirrokseen, jonka tämä teki hautajaispäivänä 4.1.1873 arkussa makaavasta Kivestä. Kivi loi lyhyeksi jääneen elämänsä aikana osan siitä kulttuurin perustuksesta, jolla suomalaiset tähyävät tulevaisuuteen. Se perustuu E. TEKSTi | juSSi ryTKönEn – KuvAT | juKKA grAnSTröm jA juSSi ryTKönEn KOTIMAA | 10.10.2019 12
Etunimi on hakattu tummanharmaaseen kiveen muodossa Alexis. Hauta on aika koruton. Kivi lienee tuntenut myös Siionin virsiä, joita hänen körttiläinen Anna-äitinsä varmasti seuroissa ja kotona veisasi. Siitä todistaa esimerkiksi runo ”Metsän poika tahdon olla, sankar’ jylhän kuusiston. Siinä Kivi katseli koululaisten rivejä. Mutta hänen tuotantoaan ei sen runsaista kristillisistä viitteistä huolimatta voi pitää erityisen uskonnollisena. Kivi oppi ruotsia loistavasti ja pääsi koulutuspolullaan hieman katkonaisesti kulkien ylioppilaaksi vuonna 1857. Suomen kieli eli ”virallisena” lähinnä kirkossa ja seurakuntaelämässä. Muistotilaisuus vietettiin läheisessä Saksan talossa. Veikkaan, että ei hän Helsingin keskuskirjaston Oodin ylimmän kerroksen Aleksis Kiven kuolinmökki -matto on uusi, omaperäinen tapa muistaa kansalliskirjailijaamme. Äiti oli toivonut lahjakkaasta pojastaan pappia, mutta Kivi päätti ryhtyä vapaaksi kirjailijaksi. Sen nousu virkakieleksi alkoi vasta vuoden 1863 kieliasetuksesta. Sen sijaan ei tiedetä, kokiko pieni Aleksis Berghin 1830-luvun Nurmijärvellä alkaneen suuren innovaation: pyhäkoulun. Kivi suhtautui uskontoon myöhemmin melko neutraalisti, kunnioittaenkin. Kirjasto on oivallinen paikka Aleksis Kiven muistolle, sillä laajassa tuotannossaan Kivi oikeastaan kirjoitti auki suomalaisuuden. Hän piti aikuisenakin metsissä liikkumisesta ja metsästämisestä. Istun sohvalla maton päällä. Kivi syntyi ja kasvoi Nurmijärvellä, Palojoen kylässä. Olin kulisseja siirtelevä näyttämöpoika, mutta oli minulla pieni osakin: näytelmän lopussa kannoin erään toverini kanssa paareilla jalkansa loukannutta Mikko Vilkastusta näyttämön poikki. Hautaan siunaamisen toimitti Tuusulan kirkkoherra Karl Aspegren. Me luemme hänen hengentuotteistaan, minkälaisia me olemme – tai luulemme olevamme. Asetelma on hyvin erikoinen. Jos pysäyttäisin tuon pojan ja kysyisin häneltä seitsemän veljeksen nimiä, kuinka monta hänelle tulisi mieleen. Siellä esitettiin Paavo Liskin ohjaamana Nummisuutareita. Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön, ja maailma unholaan jääköön.” Aleksis Kivi sai kotoaan kohtuulliset elämän eväät. Sen etunurkkauksessa oli suurikokoinen Aleksis Kiven pään kipsiveistos. Runossaan Ikävyys Kivi viittaa kuitenkin erääseen toiseen puuhun hautansa koristeena: ”Mun hautani nyt kaivakaat halavain suojaan ja peitol mustal se peittäkäät taas – – ettei kenkään tiedä, että lepokammioin on halavan himmeän alla.” Halava on pajulaji, joka ei aina kasva kovin korkeaksi. Arvattavasti Kivi kuuli tämän saarnoja kirkossa ja kinkereillä. Viittauksia molempiin on esimerkiksi Seitsemässä veljeksessä runsaasti. Maan ainoa virkakieli oli ruotsi. Hänen varsinaista sukunimeään Stenvall siinä ei mainita. Myöhemmin olen perehtynyt Kiven tuotantoon lisää suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden opinnoissa sekä omin päin. Tuusulan kirkkomaan kuuluisin hauta on varmaankin Aleksis Kiven hauta. Ylhäältä päin kuvattuina pienen asunnon sisällä ovat Aleksiksen ohessa hänen veljensä Albert Stenvall, tämän vaimo Vilhelmiina ja heidän lapsensa. Myös Kiven runouteen perehdyttiin jonkin verran. Koulussa Seitsemän veljestä oli pakollista eikä lainkaan vastenmielistä luettavaa. Mitähän tämä Aleksis merkitsee tämän päivän koululaisille ja hipstereille. Kivi haudattiin tammikuussa 1873. Kävin oppikoulua Nurmijärvellä, missä aamunavaukset pidettiin joskus juhlasalissa. Yliopistossa hän opiskeli kuusi vuotta suorittamatta tutkintoa. Jos Kiven runo tulkitaan toiveeksi, ehkä nykyiset tuijat kirjailijan haudalla pitäisi kuitenkin vaihtaa, kun ne ikääntyvät. Minkähänlainen kappalainen Aleksis Kivestä olisi muuten tullut. Todellista pakkoruotsia hänelle opetti ankarilla metodeilla Helsingin Katajanokalla pitämässään koulussa muuan Ukko Granberg. » KOTIMAA | 10.10.2019 13. Kivi lepää jalkojeni juuressa. Oodissa katselen nyt kirjastossa kulkijoita. Lukemaan Aleksis Kivi oppi kiertokoulussa ja kotonaan. K ansalliskirjailijamme Aleksis Kivi (1834– 1872) lepää kuolinvuoteellaan Helsingin keskustakirjaston Oodin lattialla. Syntymäkoti on nykyisin museona. Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli 17-vuotiaana Nurmijärven Palojoen Kivi-juhlissa vuonna 1978. Kodin lähellä on Taaborinvuoreksi kutsuttu kallioinen kukkula, jossa Kiven tiedetään lapsena leikkineen. Nuorempana olin itse Kiven jalkojen juuressa. Siinä se on, komeine paasineen ja reunuskivineen. Valtaisan kirjastosalin reunalle on nimittäin levitetty suurikokoinen matto ja siihen kuvioitu Tuusulassa sijaitsevan Aleksis Kiven kuolinmökin pohjapiirros. Kiinnitän huomioni varsinkin nuoriin. Me luemme hänen hengentuotteistaan, minkälaisia me olemme – tai luulemme olevamme. Kylän maalaismaisema on muuttunut vain vähän. Paasi paikalle nousi vasta myöhemmin. Entä tulisiko mieleen yhtään Kiven näytelmää tai runoa. Muutenkin kotiseutu oli Kivelle tärkeä. Suomenkielisiä korkeampiin opintoihin johtavia kouluja ei 1840-luvulla ollut. Kansakouluasetus annettiin 1866. ” Laajassa tuotannossaan Kivi oikeastaan kirjoitti auki suomalaisuuden. Se ei välttämättä ole aivan tarkasti siinä, missä Kiven luut maan povessa lepäävät. Tietäisikö hän, miksi nuo veljekset juoksivat jouluyönä lumessa susia pakoon. Kivi lepää haudassaan kirjailijanimellään. Niinpä Kivi joutui lapsena opettelemaan ruotsia koulutielle päästäkseen. Kivi tuntuu sitä tärkeämmältä, mitä enemmän hänen rooliaan kansakuntamme rakentamisessa ajattelee. Haudan ympärillä kasvaa nykyisin suurikokoisia tuijia. Puhutteleeko heitä se suomalaisuuden kuvasto, jonka Kivi on tuotannossaan hakannut Impivaaran graniittiin. Hän oppi jo nuorena tuntemaan Wanhan virsikirjan (1701) ja Biblian (1776) jykevää vanhan kirjasuomen sanontaa. Kiven lapsuudessa Nurmijärvellä oli kappalaisena ja kirkkoherrana herännäispappi ja Paavo Ruotsalaisen ystäväpiiriin lukeutunut Johan Fredrik Bergh
Osa niistä voi olla varsin myyttisiä, jopa tekemällä tehtyjä, mutta niitä on oltava. Todellisuudessa Kivi kamppaili koko aikuiselämänsä ajan köyhyyden, puutteen, epävarmuuden ja sairastelun kanssa. Kirkon virkatalossa asuen olisi monia arjen huoliakin ollut vähemmän. Sanomalehdet, kirjat, kirjastot ja näytelmät ovat kuuluneet kauan monien suomalaisten elämään. Helsingin Seurasaaressa on jäljennös Siuntiossa sijainneesta mökistä, jossa Aleksis Kivi vietti ainakin kesän ja syksyn 1863. Eino Leino luonnehti Kiven vaiheiden tragiikkaa runossaan Aleksis Kivi: ”Syntyi lapsi syksyllä – tuulet niin vinhasti vinkui – tuult’ oli koko elämä, nähnyt ei kesää, ei kevättä, eli vain syksystä jouluun.” Runossa kuollut lapsi – Aleksis Kivi – kertoo taivaassa Jumalalle kuolleensa kurjuuteen ja nälkään. Aleksis Kivi kuului niihin, jotka nostivat suomen kielen sille kuuluvaan asemaan. 1860-luvun lopulla maata koettelivat myös suuret nälkävuodet. Nykyisin tuo sanomisen palo ehkä näkyy internetin keskustelupalstoissa ja sosiaalisen median kiehunnassa. Maamme on ollut myös pöytälaatikkokirjailijoiden luvattua maata. Silti kuulemme myös hälyttäviä ääniä. Totta toinen puoli, mutta kyllä Kivi myös menestyi. Hän viimeisteli siellä näytelmiään Kullervo ja Nummisuutarit. Asiaan vaikutti suuresti professori August Ahlqvistin romaaniin suuntaama murskaava kritiikki. Tämä taas johti kansaja oppikoulujen sekä sivistyksen nousun myötä siihen, että suomalaisista tuli 1900-luvun mittaan kenties maailman lukevinta kansaa. Kun se julkaistiin, aikalaiset eivät heti käsittäneet, minkälainen mestariteos oli syntynyt. Suomalaisten lukutaidolle ja kirjallisuuden harrastamiselle on tapahtumassa jotakin. Alkoholia kului hänen 38-vuotisen elämänsä loppua kohti ajoittain runsaasti. Hän toteutti mainittujen suomalaisuusmiesten toiveiden mukaisia projekteja: Kivi kirjoitti 15 suomenkielistä näytelmää, joista ensimmäisenä kantaesitettiin Lea vuonna 1869. Kiven ystäviin kuuluivat esimerkiksi senaattori Ernst Albert Forssel, kirjailija Emil Nervander ja sekä myöhempi valtiopäivämies ja päätoimittaja Vihtori Lounasmaa. Kivi asui samalla paikalle olleessa teurastaja J. Valtionpalkinto tuli vuonna 1865 Nummisuutarit-näytelmästä. Kivi peittosi tuossa kilpailussa jopa Johan Ludvig Runebergin, ruotsiksi kirjoittaneen lyriikan mestarin. Wareliuksen talossa vuokralaisena 1859–1660 ja 1865. Kiven varsinaista kuolinsyytä ei tiedetä. Toisaalta Kiven lyhyen elämän dramaattisuutta ja sen vastoinkäymisiä on myös liioiteltu. reportaasi pappinakaan olisi kirjoittamista jättänyt. Kivi ei koskaan kotiutunut ruotsia keskenään puhuneen eliitin joukkoon. Joka kymmenes suomalainen arvioidaan heikoksi lukijaksi. Syyskuussa julkistetun uutisen mukaan joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaisi lukea kuin auttavasti. Se murskasi tunnetusti myös Kiven itsensä, vei kirjailijan alakuloon ja lopulta työkyvyttömänä kuolinvuoteelle. Aleksis Kiven synnyinja lapsuuskoti Nurmijärven Palojoella. Mutta oma suomenkielinen kansa oli tälle lahjakkuudelle kenties tärkein asia hänen elämässään. Hän pysyi ulkopuolisena. Kivestä alkoi suomalaisen kirjallisuuden, teatterin ja elokuvan pitkä traditio, jossa kuvataan myös sopeutumattomia ja laitapuolen yksilöitä. ” Jokainen kansakunta tarvitsee yhdistäviä tekijöitä. Toisaalta Kiven suosijoita olivat yhteiskunnan kermaan kuuluneet suomalaisuusmiehet, varsinkin Johann Vilhelm Snellman ja Fredrik Cygnaeus. Olisiko jopa käynyt niin, että kirjallisuuden historiassamme mainittaisiin nyt rovasti Stenvall, joka kirjoitti tunnettuja näytelmiä, runoja ja romaaneja. Myös suomalaiseen kotiin jo kauan kuulunut kirjahylly alkaa olla historiaa: alle 40-vuotiaat ostavat kirjoja vähän, eikä niitä varsinkaan Helsinkiläisessä Forumin kauppakeskuksessa on Aleksis Kivi -seuran vuonna 2016 kiinnittämä muistolaatta. » KOTIMAA | 10.10.2019 14. W. Ensimmäinen suomenkielinen romaani Seitsemän veljestä ilmestyi vuonna 1870. Olihan Kiven omakin elämä kuin myöhemmistä Kaurismäki-elokuvista. Mielenterveys oli mennyt. Metsämies oli ruumiiltaan sairaalloinen, ja hänen elintapansa olivat huonot. Päälle päätteeksi tulivat joidenkin ylenkatse ja velkojat. Kivi voitti myös palkintoja
» Lapinlahden sairaala Helsingissä. Nykymittapuulla hyvin alkeelliset hoidot eivät tuoneet parannusta potilaan tilaan. Kivi kotiutettiin veljensä Albertin hoitoon Tuusulaan. KOTIMAA | 10.10.2019 15. Mielenterveydeltään järkkynyt ja sairaalloinen Kivi oli hoidettavana täällä 1871–1872
Kivi oli ennen kaikkea näytelmäkirjailija. Lukukeskus.fi-sivuston mukaan Suomi on edelleen lukutaidon kärkimaa, mutta kehitys on kielteistä. KOTIMAA | 10.10.2019 16. Yksi Suomea ja suomalaisuutta rakentavista asioista on edelleen se, että nousevat polvet saavat luettavakseen myös Aleksis Kiven tuotantoa. Onko niiden edellytys, että ihminen voi samaistua Jukolan veljeksiin, Nummisuutarien Eskoon tai Tuntemattoman sotilaan sankarihahmoihin. Vuonna 2016 tehdyn World literacy -arvion mukaan Suomi oli edelleen lukemisen ja lukutaidon ykkösmaa maailmassa. Muuten olemme vain joukko kuluttajia ja vaalikarjaa. Oodin Kivi-maton kuvioinnissa lepää kansalliskirjailija, joka antoi suomalaisille itsetuntoa ja yhden kuvan itsestään. Mutta on kirjassa myös hauska peruskertomus: veljeksethän muuttavat Impivaaraan oikeastaan siksi, että he eivät tahdo oppia lukemaan eli muuttua osaksi muuta yhteisöä, joka on näyttänyt heille myös nurjia puoliaan. Jos trendi pahenee, vaikuttaa se tasa-arvoon, opiskeluun, työllistymiseen ja ylipäätään kykyyn osallistua yhteiskunnan elämään. Ja paljon muuta. Niinkään ei voi olla, että suomalaisuudella ei olisikaan mitään erityistä sisältöä. Muuten ei tarvittaisi Suomalaisen kirjallisuuden päivääkään. Osa kansamme olemusta on sen kirjallisuus. Keskustakirjasto Oodin kävijöistä kuitenkin huomaa, miten Jukolan Jussi ei ole enää Suomessa asuvan ainoa arkkityyppi. Aleksis Kiven hauta Tuusulan kirkkomaalla. Ehkä hän kirjoittaisi Seitsemän veljeksen jatko-osan. reportaasi hankita olohuoneiden kirjahyllyihin hillottaviksi. Kivi haudattiin 4. ” Kivestä alkoi suomalaisen kirjallisuuden, teatterin ja elokuvan pitkä traditio, jossa kuvataan myös sopeutumattomia yksilöitä. Jokainen kansakunta tarvitsee yhdistäviä historiallisia, uskonnollisia, poliittisia ja kulttuurisia tekijöitä. Kotitausta ja asuinseutu vaikuttavat yhä enemmän lukutaitoon ja lukemiseen. Mitä Aleksis Kivi tekisi. Veri veti veljeksiä metsään. Ei tähän ole mitään helppoa vastausta. Mitä suomalainen kirjallisuus merkitsee vaikkapa Afrikasta tai Lähi-idästä tulleelle maahanmuuttajalle. Samoin ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on koulussa edelleen suuri. Tässä Tuusulan Syvälahdessa sijaitsevassa mökissä Kivi asui elämänsä viimeiset kuukaudet veljensä Albertin ja tämän perheen hoidettavana. Suomi muuttuu nykyisin kovaa vauhtia. Kaikki muuten historiallisesti protestanttisenemmistöisiä maita. Kiitos työstäsi, Aleksis Kivi. Totta kai sillä on. Ongelmista syytetään tavallisimmin tietokoneita, internetiä, sosiaalista mediaa ja nopeaa, lyhytjänteistä viestittelyä. Suurten kaupunkien ulkopuolella elää vielä etnisesti yhtenäinen ja luterilainen Suomi, jossa monen muun yhdistävän tekijän ohessa tunnetaan ainakin jollakin tavalla monet yhteiset ja suomalaisuutta muovanneet tekstit: Kalevala, Katekismus, vanhat virret, Aleksis Kiven, Eino Leinon ja Väinö Linnan tuotanto. Seuraavina tulivat Norja, Islanti, Tanska, Ruotsi, Sveitsi, Yhdysvallat, Saksa, Latvia ja Alankomaat. Mielenkiintoinen ja hyvin tärkeä kysymys Aleksis Kiven päivänä onkin, mitä suomalaisuus ja suomalainen kirjallisuus ovat. tammikuuta 1873. Huippulukijoiden määrä vähenee. Ja vastauksia voi olla monia. Tähän jatkumoon saakoon mahdollisuuksiensa mukaan liittyä jokainen, joka haluaa ja tuntee olevansa suomalainen. Osa niistä voi olla varsin myyttisiä, jopa tekemällä tehtyjä, mutta niitä on oltava. Kansallisteatterin edessä sijaitsee Wäinö Aaltosen vuonna 1939 valmistunut Aleksis Kiven muistopatsas. Eräät hänen näytelmistään ovat kaikkien aikojen suosituimpia kotimaisia näytelmiä. Kansallisromaanimme varsinainen viestihän on romanttis–realistisessa hengessä se, miten Suomen kansa nousee metsien keskeltä kohti sivistystä ja paikkaansa tässä maailmassa. Tuusulan kirkon (1734) rakennusmestarina oli aikoinaan Kiven äidin isoisän isä Erik Hannula. Suomalaisuus ei voi tarkoittaa mitä tahansa
Mies, Valja, osoittautuu Jehovan todistajaksi. TV1 La 12.10. Janne Kütimaa asuu Tallinnassa sekä työskentelee Adventtikirkon pastorina Helsingissä ja Maarianhaminassa, mutta hänen sydämensä on Kökarissa. Tammi 2019. Teema & Fem Ma 14.10. TV1 Ke 16.10. Joutuuko toinen osapuoli luopumaan rakkauden tähden identiteetistään. Kukaan ei rakasta tyhjiössä kuin ehkä hetken. TuiJA PyHäRAnTA Some Deep Story Yle TV1:llä perjantaisin noin klo 19.45. | painettua sanaa | Keväällä 2018 kirjailija Antti Hurskainen liittyy kirkkoon. Nyt Hurskainen yrittää opetella kristityksi käymällä messussa, mutta ennen kaikkea yliopiston kirjastossa. Amandan lähipiiri järkyttyy kuullessaan miehen uskonnosta. Jokainen 12-minuuttinen lyhytdokumentti kertoo yhden tarinan. Siellä hän lukee Paul Tillichiä, Juhani Rekolaa, Terho Pursiaista ja Paavalin kirjeiden kommentaareja. klo 18.30 Taivaallista menoa: Sisäinen kompassi. Kiven jäljillä ovat muun muassa Jouko Turkka, Kalle Holmberg ja Veijo Meri. (U) TV1 To 17.10. On palkitsevaa, kun tarttuu itselleen entuudestaan tuntemattoman kirjailijan tuntemattomaan kirjaan ja huomaa, että se alkaa vetää. Vastoinkäymisiä niin kotona kuin työssään kohdannut kirjailija päättää etsiä apua vaikeuksiinsa kirkosta, josta on jo kerran lähtenyt pois. Diakoniatyöntekijä Onerva Toikko. Kirja osoittautuu tavallista kiinnostavammaksi ja monin tavoin ainutlaatuiseksi. Nainen ja mies tapaavat, seuraa syvä tunne ja lopuksi herääminen siitä. Sami Kieksin ohjaaman dokumenttisarja Some Deep Storyn uusi kausi kertoo köyhyysrajan alapuolella elävistä suomalaisista. Kolme tarinaa köyhyydestä Sylvi-Helenan vaikeudet alkoivat, kun hän joutui jäämään pois työelämästä terveysongelmien takia. Hänen viereensä istuu venäläinen mies. Romaani on näennäisesti tavallinen rakkauskertomus. Miksi ei. Heitä on Tilastokeskuksen mukaan lähes 700 000. klo 19.00 Itse asiassa kuultuna: Kaj Chydenius. Rakkaus on ihana kupla, mutta kuplan ulkopuolella on elämää. Lukija seuraa myös oma sydän pamppaillen, kuinka Amandan ja Valjan lopulta käy. Monenlaisia kohtaloita nähnyt Hursti tietää, että köyhyyteen saattaa pudota kuka tahansa. – Mun mielestä pitäisi olla hyvin nöyrällä asenteella ja mielenlaadulla siitä, että jos mulla nyt menee hyvin, niin voi katsoa ylöspäin ja sanoa: Kiitos, että mulla nyt menee hyvin. Haastattelijana Juho-Pekka Rantala. Viitasaarelaisen kolmen lapsen yksinhuoltajan Sarin tulot taas eivät riitä perheen elättämiseen. Marttinen kuvaa tapahtumia Amandan näkökulmasta hänen mielenliikkeitään ja psykologisia aavisteluitaan rekisteröiden. Miten ovat syntyneet niin poliittiset kuin rakkauslaulutkin. Paavin ystävä, katolisen kirkon jättämään joutunut nainen sekä pakolainen Syyriasta. klo 15.05 Pisara. | viikon kirja | Teema & Fem Pe 11.10. Vanhempiensa työtä jatkava Heikki Hursti jakaa Hurstin valinnassa ruoka-apua. Jutun voi lukea myös verkossa osoitteessa apu.fi/artikkelit/jeesus-ei-ole-masennuslaake. Samalla Amandallekin alkaa valjeta, kuinka totaalisesta maailmankatsomuksesta jehovantodistajuudessa on kyse. | Kuva: Yle kuvapalvelu kulttuuri KOTIMAA | 10.10.2019 17. Marttisen romaani antaa pohtimisen aihetta laajemminkin monikulttuurisessa ja -uskontoisessa Suomessa. klo 14.05 Kiehtova maailma: Sue Perkinsin Ganges. He rakastuvat. Siinä kysymys, johon kirkon on löydettävä vastaus. klo 14.30 Franciscus – paavi, joka koskettaa. OLLi SePPäLä | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | Annamari Marttinen: Tässä meillä on kaikki nyt. Seuraavana keväänä hän eroaa siitä. Amandan ja Valjan suhdetta seuratessaan lukija miettii, että eikö jo Romeon ja Julian tarina osoittanut, että ulkoisilla tekijöillä on parisuhteessa merkitystä. Nouseeko rakkaus korkeammalle kuin uskonnon rakentama muuri. Raahelainen Sylvi-Helena sinnittelee työkyvyttömänä nollatuloilla. klo 13.30 Elävä arkisto esittää. Matka on edennyt Gangesjoen varrella sijaitsevaan hindujen pyhään kaupunkiin Varanasiin. Kuinka eronneen suomalaisnaisen ja aktiivisen venäläisen Jehovan todistajan välinen rakkaussuhde voi onnistua. Kansalliskirjailija Aleksis Kivi on innostanut suomalaisia teatterin ja television tekijöitä. Kirjailijan esseestä piirtyy kuva siitä, kuinka vaikeaa maallistuneessa Suomessa kasvaneen on opetella kristityksi totisesta yrityksestä huolimatta. Voinko olla jotenkin auttamassa niitä, joilla ei mene hyvin. Kaikki jaksot ovat katsottavissa Yle Areenassa. 313 sivua. Lukija hieraisee silmiään. Poikkeuksellista Marttisen romaanissa on, että nyt on kyse kahden eri maailmankuvan ja uskonnon yhteentörmäyksestä rakkauden peiton alla. Amanda Kallio – joka romaanin mittaan joutuu tunnistamaan, että on luterilainen – menee kansalaisopiston ruotsinkurssille. Mukana on kolme ihmistä, joiden elämään paavi on vaikuttanut. Teema & Fem Ma 14.10. Miten onnistuu liitto, jossa toiselle osapuolelle uskonto rajoituksineen on elämän tärkein asia. Vuodestaan kirkossa Hurskainen kertoo Imagessa (8/2019) julkaistussa esseessään Jeesus ei ole masennuslääke. Lappeenrantalaisen Annamari Marttisen kymmenes romaani Tässä meillä on kaikki nyt oli minulle juuri tällainen kirja. Antti Hurskainen ”leijuu valikoimiensa pyhien kirjoitusten kuplassa”, kuten hän itse muotoilee, mutta ei löydä seurakuntaa. TuiJA PyHäRAnTA | lyhytdokumentti | Miltä näyttää köyhyys Suomessa vuonna 2019
Teosluonnos oli käsittämätön. Silti hengellisessä käsitteistössäegolla on paha kaiku. Tänä päivänä Hiltusen uhmakas ja persoonallinen Sibelius-tulkinta on Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä. Keskiajan jälkeen, tultaessa 1400-luvulle, esiin astui renessanssi ja herätti henkiin antiikin filosofiat, loi humanismin ja kohotti ihmisen itsen valokeilaan, missä se on edelleen. Samalla hän oli myös uuden länsimaisen ihmiskäsityksen airut. Egokatastrofi uhkaa. Keskiajalla kirkko oli taiteen suurin tilaaja ja saneli ehdot. Ego on latinaa ja tarkoittaa minää, ei sen kummempaa. Mutta hengellisessä käsitteistössä sillä on paha kaiku. Se oli omana aikanaan yhtä radikaalia kuin Hiltusen teräspillit reilut kuusi ja puoli vuosisataa myöhemmin. Eikö kristillinen kirkko siis oikeastaan saa kiittää olemassaolostaan rämäköitä egoja, jotka ovat panneet itsensä likoon, uskaltaneet astua ” Alkuseurakunnissa kaikki jaettiin, keskenään oltiin veljiä ja sisaria. Giotto oli edellä aikaansa. Valinta olla kristitty, häpäisevän kuolemanrangaistuksen kärsineen galilealaisen resupekkasaarnaajan seuraaja, vaati silloisen kulttuurin keskellä varmasti valtaisaa omaehtoista draivia. Pauhaa kuin sinfonia. Vaan Giottopa asetti madonnansa valtaistuimelle istumaan takalistollaan niin kuin todelliset ihmiset. Jeesuksen kumouksellisen sanoman eteenpäin viemiseen, levittämiseen ympäri Rooman valtakuntaa ja Vähää-Aasiaa, siihen vasta vahvoja persoonia tarvittiinkin. Ihmiset kärvistelivät helvetin pelon pinteessä eikä feodalismin ja ruton rusikoimassa maailmankuvassa ollut juuri sijaa yksilöarvolle. Kaikki jaettiin, keskenään oltiin veljiä ja sisaria. Sen luomiseen on tarvittu paljon rohkeutta. Varsinkin luostareissa egon koetaan olevan uhka kristilliselle kilvoitukselle. Sisar Theangelin sanoin: monastisuudessa ei ole minää, on vain me. Apostolien teoista ja Paavalin kirjeistä päätellen myös alkukristillisissä seurakunnissa vallitsi voimakas yhteisöllisyys. Kun kuvanveistäjä Eila Hiltunen voitti vuonna 1962 Sibelius-muistomerkin suunnittelukilpailun, nousi raivo. Pitäisi olla näköispatsas! Vastustuksesta huolimatta patsas kuitenkin toteutettiin ja taiteilija suostui pitkin hampain liittämään sen viereen säveltäjämestarin kasvoreliefin. Ärripurri Pietari ja hengellisen täyskäännöksen tehnyt Paavali eivät olleet maan hiljaisia. Maalausten kolmiulotteisuus, henkilöiden luonnollisuus ja aidot ilmeet saivat katsojan näkemään pyhimyksissä omia piirteitään. Monumentin muoto soi. Pyhiä henkilöitä ei kuvattu lihaksi ja vereksi vaan bysanttilaisperäisen kaanonin jähmettämiksi lähes paperinukkemaisiksi hahmoiksi, jotka leijuivat aineettomuudessa. Loppukesän aurinko hohtaa teräsputkien pinnalla, puiden lomasta välkkyy meri. essee Kirkkokin on tarvinnut rämäköitä egoja, jotka ovat panneet itsensä likoon. Ajassamme on paljon egoa – sisar Theangeli lausahtaa mietteliäästi Pyhän apostoli Paavalin luostarin hämärässä vierassalissa Lavrionissa, Kreikassa, parin tunnin bussimatkan päässä Ateenasta. Firezeläistaiteilija Giotto di Bondonenen maalatessa kuuluisan Ognissanti Madonnan vuonna 1306 Euroopassa elettiin vielä keskiaikaa. Hökötys. Liian moderni. Se ei kuitenkaan tarkoittanut laumahenkeä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut laumahenkeä. Vuosina 1266–1337 elänyt Giotto oli taiteen uudistaja. TeksTi | Riikka Juvonen – kuviTus | Päivi kaRJalainen KOTIMAA | 10.10.2019 18. M onumentti kohoaa muhkeana Sibeliuksen puiston kalliolla
Jumala rakastaa maailmaa. Muhammedin pyhät ilmestykset taas kohottivat varsinkin vähäosaisten itsetuntoa aikana, jolloin Arabian niemimaan paimentolaiset elivät heimojohtajiensa ehdottoman ylivallan alla. Ei liene väärin sanoa, että abrahamilaisten uskontojen mukaisesti jokaisen ihmisyksilön arvostuksen tulisi olla sydämensivistyksen kivijalka. Monastinen kuuliaisuus opettaa nöyryyttä, jonka päämääränä on häivyttää itse niin, että alkaa heijastaa Jumalan tahtoa. Niin heidän teoksiinsa puhaltui henki. Jeesus kutsui ihmisiä orjuudesta vapauteen. Yksilön merkitys on korkeimmillaan, kun kaikilla on hiilijalanjälki. Hmm. Mikään ihmisen aikaansaannos, oppi, poliittinen järjestelmä, taideteoksesta puhumattakaan, ei ole merkityksellinen, jos se ei kurota kohti toisia. Nostaa jalustalle niiden sijaan, joilla on kultainen toilettipytty, ne, jotka valjastavat suuren egonsa hyvän tahdon palvelukseen. Uskovana taas joudun painimaan egon kanssa päivittäin. Taiteilijana ja kirjailijana minä on tärkein työvälineeni. Diktatuuri ja totalitarismi suosivat kasvottomia massoja. Itsen häivyttäminen ilman, että lakkaa olemasta, on pyhä taito, joka osataan luostareissa. Kun ihmiset eivät ole henkilöitä vaan joukko, heidät on helppo yllyttää huutamaan vaikka ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!” Valitettavasti myös kirkko on historian saatossa pönkittänyt valtaansa tasapäistämällä. Jokainen voi tehdä pienesti suuria tekoja, valita ostoskoriin avokadon sijaan lantun, löytää vastuullisuudesta ja välittämisestä uutta haviteltavaa. framille ja esittää pelotta totutusta poikkeavia mullistavia näkemyksiä. Samoin ääriliikkeet ja populismi. Moni visionääri on päätynyt roviolle tai ainakin kirkonkiroukseen. KOTIMAA | 10.10.2019 19. Kirjoittaja on kirjailija ja kuvataiteilija. Kristus syntyy sinne missä on tilaa, niinhän jouluevankeliumissa sanotaan. Mooses nosti juutalaiset kansallisille jaloilleen ja johti heidät pois Egyptin pakkotyöstä. Symbolinen miekka, jonka Jeesus Matteuksen evankeliumin mukaan sanoi tuoneensa maan päälle, ei istu konsensuksen käteen! Kristinuskon mukaan ihminen on lähtökohtaisesti arvokas. ” Mikään ihmisen aikaansaannos ei ole merkityksellinen, jos se ei kurota kohti toisia. Omaan napaan kääntynyt luovuus ei ole kummoistakaan luovuutta. ”Tapahtukoon sinun tahtosi” ei kuitenkaan ole helppo rukous, ainakaan minulle. Ihmisen lakkaamaton rukous etsii Kristuksen läsnäoloa ja tunnistaa Hänet jokaisessa ihmisessä – opettaa 300-luvulla jKr. Se soi. Rakastetaan mekin. Ihmisarvon käsitys näkyi jo varhain kaikkien kolmen uskonnon yhteiskunnallisessa vaikutuksessakin. Meillä on tieto, taito ja arvot pelastaa maailma – ja tehdä siitä parempi. vaikuttanut kirkkoisä ja itäisen luostariperinteen luoja Basileos Suuri. Yhdessä vahvoja – niin kuin he sanovat. Kenenkään pää ei nouse ryhmästä. Yhden kuuluisimmista kerettiläisistä, Martti Lutherin, syntilistassa olivat muun muassa omatunto, Paavin ja muun kirkolliseliitin arvovallan kyseenalaistaminen ja tahto korottaa Raamattu Roomalaiskatolisen kirkon tärkeimmäksi ohjenuoraksi. Luostarissa kaikki tekevät kaikkea. Tänä päivänä ihmiskunnalla on enemmän toivoa kuin koskaan aikaisemmin. Hiltunen ja Giotto eivät tehneet teoksiaan itseään varten. Silti jokainen sisar on Luojan luoma persoonallisuus. He antoivat. Saman näkemyksen jakavat kaksi muutakin Lähi-idässä syntynyttä maailmanuskontoa, juutalaisuus ja islam. ”Jumala on kaikki” on uskomme ydin. Vastaus löytyy rakkaudesta. Kuinka taitavasti joku ikoneita maalaakaan, tiskivuoroilta hän ei säästy. Vierailuista nunnaluostareihin olen saanut voimaa tähän kamppailuun. Mutta kuinka me, tavalliset pulliaiset, voimme toteutua ainutkertaisina yksilöinä niin, ettei ego peitä näkyvistä Jumalaa. Se tuottaa vain mekaanista tyhjää. Myytti ihmisen alkuperästä on yhteinen: Jumala loi ihmisen kuvakseen, paratiisiin, rakkautensa kirkkaimmaksi tähdeksi
Talossa riitti työtä ja vilskettä, kun lapsista neljä syntyi vuoden välein. Kun mieheltä meni työpaikka alta, löytyi uusi Espoosta. Elävän leski Kun 16-vuotias Marjo Ojalammi alkoi seurustella tulevan aviomiehensä kanssa, hän ei aavistanut, mihin elämä heidät kuljettaisi. Hyvä perhe-elämä muuttui helvetiksi, kun miehen mielisairautta ei osattu diagnosoida oikein. Kummankaan vanhemmat eivät olleet helluntailaisia, mutta yhteiskristillisyys kukoisti. – Jälkeenpäin arvioituna nuoruuteni usko oli aika mustavalkoista. – Koin itseni huonoksi ja epäonnistuneeksi. Mies oli jo aiemmin palanut loppuun työssään. Vanhemmat eivät olleet mielissään siitä, että tyttö juoksi helluntailaisten porukoissa, mutta Marjolle seurakunta toi lapsuudessa turvallisuutta ja tasapainoa. Marjon lapsuudenkoti oli kolmen sukupolven asuttama maitotila. Itseluottamus oli nollissa. Se tarjosi myös yksityisyyttä. Isä oli helposti tulistuva ja saattoi rankaista Marjoa ankarasti ilman että tyttö ymmärsi syytä. Lapsena ja nuorena Jumala oli Marjo Ojalammille ankara Isä, joka rankaisi pienestäkin virheestä. – Kivet ja puut olivat kavereitani. haastattelu E lettiin 1970-luvun loppua Kurikassa. Marjolle lankesi liian varhain liian suuria vastuita, ja hänestä tuli arka. Näin tilanteessa myös mahdollisuuden paeta kotoa. Nuori perhe eli aktiivista ja sosiaalista elämää. 12-vuotiaana Marjo sairastui vakavaan anoreksiaan. Menimme naimisiin kun täytin 18. Nykyäänkin rakastan liikkua luonnossa, oli säätila mikä tahansa. Sairaus oli lyhyt mutta raju. Marjo Ojalammi ja hänen tuleva puolisonsa tutustuivat toisiinsa helluntaiseurakunnan nuortenilloissa. KOTIMAA | 10.10.2019 20. Jeesus oli minulle turvapaikka Isä-Jumalan vihaa vastaan. Mieheni oli 19-vuotias. Siitä alkoi toipumiseni. Koulusta oli kiva tulla kotiin, kun äiti oli vastassa keittiössä ruuanlaittopuuhissa. Marjo oli sisaruksista vanhin. Yhteinen elämä jatkuu yhä, mutta kumpikaan ei ole entisensä. Häpesin itseäni. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että ei se niin mene. Rahat olivat tiukalla ja puolisoiden väliset luonne-erot isoja, mutta yhteinen kristillinen arvomaailma ja rakkaus luontoon ja perheeseen yhdistivät. Vuosituhannen vaihteessa perheen elämä mullistui peruuttamattomasti. Eräänä päivänä katsoin itseäni mamman huoneen kokovartalopeilistä ja tajusin näyttäväni keskitysleirivangilta. 13-vuotiaana tapahtuneen uskoontulon myötä Marjo Ojalammin jatkuva helvetinpelko hälveni. Kun oppikoulun uskonnonopettaja sitten opetti meille, että Jeesus on rakkaus, joka on sovittanut ihmisten välit Jumalan kanssa, samaistin Jeesuksen mielessäni äitiin. marjo Ojalammi, 57 ammatti: yrittäjä, kirjailija kotipaikka: Kerava Perhe: aviomies, tytär, vävy ja kaksi lapsenlasta lempikirja: Raamattu lempilaulu: virsi 600 (Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan) harrastukset: lenkkeily, käsityöt, luonnon valokuvaaminen, maalaus, kirjoittaminen motto: Muista elää! Tartu rohkeasti hetkeen. Hänen kuviteltiin kärsivän myös masennuksesta, johon hän sai hoitoa. Ajattelin, että kun uskon oikein, Jumala varjelee kaikelta pahalta. Turvaa ja lepoa Marjo sai ympäröivästä luonnosta. – Mieheni teki itsensä tykö sydämeeni vähitellen. Perhe oli sukurakas, ja serkkujen kanssa vietetyt kesät ovat jääneet Marjon mieleen ihanina. Tyttö koki olevansa Jumalalle kelpaamaton. Tilanne kuitenkin suistui vähitellen yhä syvempään ahdistukseen, hulluuteen ja itsemurha-ajatuksiin. Toisaalta lapsuuteen kuului myös tummia sävyjä. Omat siipeni eivät olisi yksin kantaneet. Silti olin sitkeä ja elämänhaluinen. En ole koskaan katunut nuorena avioitumista. Puolentoista vuoden päästä naimisiin menosta Ojalammin perheeseen syntyi tytär. – Tässä näkyi varmasti vaikea isäsuhteeni. Marjokin sai opiskelupaikan Espoon kauppaoppilaitoksesta, joten perhe suuntasi etelään. Niille pystyin juttelemaan ja myös itkemään elämääni. TeksTi | emilia karhu – kuviaT | jukka gransTröm Kuka. Marjo sairasti vaikeaa astmaa, ja isä raivostui jopa tytön hengenahdistuksesta