Sivut 16–17 Donald Trump ja Hillary Clinton taistelevat vihaisten kristittyjen äänistä. Sivu 6 10. vuosikerta | 0043595–16–11 10 es k o jä M s ä. ARMO JA JOOGA Kristillistä joogaa on se, kun kristitty joogaa, espoolainen pappi Heli Harjunpää sanoo. Sivu 7 Ulla-Maarit Magga on valittu saamelaisten edustajaksi kirkolliskokoukseen. MAAliSkuutA 2016 | hinta: 3,70€ | 111
Elätetään 30 nautaa, 4 hevosta. -Sähkösanomat kertovat rauhallisten välien katkeamisen Portugalin ja Saksan välillä olevan aivan hiuskarvan varassa. Kirkko ei vihi papiksi henkilöä, joka kieltäytyy työskentelemästä naispapin kanssa tai vaatii erillisvihkimystä, jossa vihittävinä on vain miehiä. Tutkija Maarit Hytönen on selvittänyt suomalaisten suhtautumista naispappeuteen 2000-luvulla. Ei ole yllättävää, että vastustajien joukossa on enemmän miehiä kuin naisia ja maantieteellisesti he painottuvat Pohjois-Suomeen tai Itä-Suomeen. Kirkon juhlavuosi Elämme vielä edelläkävijöiden aikaa, mutta vähitellen vastuut kirkossa jakautuvat tasaisemmin eri sukupuolten välillä. Epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutuneet papit ovat valittamisen sijaan keskittyneet hoitamaan kutsumustyötään. Tässä suhteessa elämme edelläkävijöiden aikaa, mutta vähitellen myös vastuut jakautuvat tasaisemmin sukupuolten välillä. Kirkolliskokouksessa aikoinaan tehty naispappeusponsi jäi epäselväksi. Kaikista suomalaisista naispappeuden kannattajia on yli 90 prosenttia. PAuLIInA rAuhALA kirjailija. 3. Tämä kirkkolain oikea ja johdonmukainen tulkinta on osaltaan johtanut Lähetyshiippakunnan sekä eräiden herätysliikkeiden omien jumalanpalvelusyhteisöjen syntymiseen. 2 KOTIMAA 1 0. Lähimmäisenrakkaus ei ole mistään tutkinnoista kiinni, vaan sitä voi välittää ihan tavallinen ihminen. Yhdysvaltain ja Saksan välit ovat uudelleen kiristymässä, Saksa kun ei tahdo taipua Yhdysvaltain vaatimuksiin merisodan käymistapoihin nähden. Puutarhakaupan vuokot kuiskaavat niin kuin Rakel Liehun runo: Ja tapahtui, että maan väkevyys alkoi antaa hänelle sanoja, yksinkertaisia ja pitäviä, ja ne asettuivat lähekkäin hänessä, ja niiden väliin syttyi valojuova. Multaa kaivaessani olen varma onnestani. Naispappeuden hyväksymisen jälkeen kirkko ei ole kuitenkaan voinut toteuttaa sukupuoleen perustuvia eri sääntöjä. Valtaosa työntekijöistä ja luottamushenkilöistä hyväksyy naispappeuden, mutta edelleen on pieni joukko niitä, jotka eivät sitä hyväksy. K yyneleitä virtasi ilosta, helpotuksesta ja pettymyksestä äänestystuloksen ratkettua. Maan väkevyys A urinko sulattaa lunta katon reunalta. On pakko sukeltaa puutarhakaupan nettisivulle ja tehdä ennakkotilaus. Portugali ei näet ole totellut Saksan vaatimusta, että Portugalin satamiin jääneet saksalaiset laivat ovat takavarikosta päästettävät vapaiksi. Kun aika on, se pusertuu esiin niin väkevänä ja hauraana, että voimme vain ihastella. Syksyllä kätkimme lasten kanssa kukkapenkkiin kaksisataa sipulia, liljoja ja tulppaaneja. Rakkautta ei voi opettaa, vaan sitä tartutetaan.” Psykoterapeuttipappi Markku Yli-Mäyry Sana-lehdessä 3.3. Lisäksi vastustajien joukossa korostuu nuorten osuus. Vuokralle tarjotaan paikan päällä 22.3.1916 klo 10 a.p. ¶ Mies huokaa, josko se kohta olisi jo valmis, piha pieni. 2000-luvulla kielteinen suhtautuminen naispappeuden vastustajiin on myös kasvanut. Elämä ei ole sattumanvaraista. Tämä tie johtaisi umpikujaan. Osa on tulkinnut pontta niin, että naispappeuden vastustajille pitäisi taata seurakunnissa työskentelymahdollisuudet, joissa heidän ei esimerkiksi tarvitse toimittaa jumalanpalvelusta naispuolisen papin kanssa. Kirkkoherra. ¶ Kun lapset ihmettelevät sipuleita, pelkkiä mötiköitä routaisessa maassa, uskosta puhuminen on hetken helppoa. Nurmikolle pistelimme koloja ja niihin krookusten ja kevättähtien mukuloita. Virolahden iso pappila 5 vuodeksi. 2 01 6 KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Uutispäällikkö Johannes Ijäs (virkavapaalla) Tuottaja Tuija Tiihonen Toimitussihteerit Leena Hietamies Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu Danielle Miettinen Jussi Rytkönen Olli Seppälä Meri Toivanen Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 54 000 lukijaa (KMT syksy13/kevät14) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi Pääkirjoitus SATA VuOTTA SITTen TuhAT MerKKIä TAIVAASTA MArI TeInILä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi LAInA Rakkaudetta jääneet eivät välttämättä kykene rakastamaan – rakastamisen kyky vaatii rakastetuksi tulemista. Psalmin kirjoittajakin sen tietää: Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Pioneja ja syysleimuja, punahattuja ja kurjenpolvia. Kasvun iloa suurempaa ei ole. Ensimmäiset naiset vihittiin vuonna 1988, nykyisin heitä on lähes puolet kaikista papeista. Minä huokaan, että kesken on eikä lopu. 10.3.1916 Maailmansota. Alin arentisumma 1,500 mk. Tämä tapahtui vuonna 1986 kirkolliskokouksen päätettyä pappisviran avaamisesta naisille. Vaikka papeiksi vihittävistä nykyisin yli puolet on naisia, kirkkoherranviroissa heitä on vielä huomattava vähemmistö ja piispoistakin vasta yksi on nainen. On yhtämittaa 11 vuotta ollut papin omassa hoidossa. Papinvirassa työskentelevät naiset ovat kohdanneet väheksyvää suhtautumista, vastaanottaneet ala-arvoista postia sekä joutuneet ammatissaan torjutuiksi
Paavi on jäsenenä uskontojen luokassa, jonka jäseneksi piispa Jolkkonen nyt kutsuttiin. Oikeusministeriön teettämässä selvityksessä tarkasteltiin kuuden vähemmistöryhmän kokemuksia häirinnästä ja vihapuheesta. Vastaajien mukaan sekä muslimien että lestadiolaisten yhteisöjä seksualisoidaan negatiivisella tavalla: lestadiolaiset saatetaan selvityksen mukaan leimata pedofiileiksi ja muslimit raiskaajiksi. Vastaajissa oli eniten muslimeja, luterilaisten herätysliikkeiden jäseniä sekä juutalaisia. Kirkolliskokous on Suomen ortodoksisen kirkon ylin päättävä elin. Jari Jolkkonen Euroopan tiedeja taideakatemiaan . 3. Hän aloittaa uudessa tehtävässään 11. Myös kirkosta tehdään valeuutisia Eeva-Kaisa heikura KT:n tiedotuspäälliköksi . Myös kirkosta esiintyy Lohikosken mukaan välillä valheellisia uutisia. 2 01 6 uuTIsvIIKKO KOOnnuT: nOOrA wIKMAn-hAAvIsTO uskonnollisten vähemmistöjen kokema häirintä tarkoittaa ennen kaikkea sanallisia loukkauksia ja nimittelyä, osoittaa tuore selvitys. Hän on aiemmin työskennellyt useissa viestinnän vastuutehtävissä, viimeksi Ilmatieteen laitoksen viestintäpäällikkönä. Lisäksi kirkolliskokoukseen valitaan vaaleilla 18 maallikoiden, 11 papiston ja kolme kanttoreiden edustajaa. Akatemiaan kuuluu yli 1 700 jäsentä, joista 11 suomalaista huippututkijaa. Avoimeen kyselyyn vastanneista 1 475 ihmisestä 128 koki joutuneensa vihapuheen tai häirinnän kohteeksi nimenomaan uskonnolliseen vähemmistöryhmään kuulumisensa takia. Suomen ortodoksinen kirkko valitsee tällä viikolla uudet kirkolliskokousedustajat. Aggressiivinen, henkilöön käyvä vihapuhe kohdistuu Lohikosken mukaan kirkossa erityisesti arkkipiispa Kari Mäkiseen ja Helsingin piispaan Irja Askolaan. Ensi kesän hengelliset kesäjuhlat sijoittuvat eteläiseen Suomeen. Katso kaikki tämän vuoden kesäjuhlat Kotimaa24:stä. Kirkon tiedotuskeskuksen uudeksi tiedotuspäälliköksi on valittu Eeva-Kaisa Heikura. Vähemmistöt kohtaavat häirintää kadulla ja netissä vääristeltyjä ja valheellisia uutisia levittävät sivustot ovat muuttaneet joidenkin kansalaisten todellisuuskäsityksen kieroutuneeksi, sanoo Kirkon tiedotuskeskuksen verkkoviestintäpäällikkö Lari Lohikoski. Kansanlähetyspäiviä vietetään Ryttylässä samana viikonloppuna. Esimerkiksi Suomen Lähetysseuran Valtakunnalliset Lähetysjuhlat on tänä kesänä Vihdissä 11.–12.6. Esimerkkinä hän mainitsee joulukuisen kohun Leppävaaran kirkosta poistetusta rististä, jonka tilalle olisi laitettu vapaamuurareiden symboliksi uskottu silmä-kuvio. Jäsenten joukossa on 32 nobelistia. Akatemia toimii eri tieteenja kulttuurinalojen kansainvälisten huippututkijoiden keskustelufoorumina. huhtikuuta. Todellisuudessa kyseinen alttaritaideteos on ollut paikallaan vuodesta 2011. KuVA: JoHAnnES TErVo Kesäjuhlat painottuvat etelään Vihapuhe kohdistuu erityisesti Kari Mäkiseen ja Irja Askolaan.. Ortodoksinen kirkko valitsee uudet kirkolliskokousedustajat . KOTIMAA 3 1 0. Körttien Herättäjäjuhlia vietetään Vantaalla 8.–10.7. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys SLEY järjestää Valtakunnallisen Evankeliumijuhlan Virroilla 1.–3.7. Häirintää tapahtuu selvityksen mukaan eniten julkisilla paikoilla ja toiseksi eniten internetissä. Kansan Raamattuseura järjestää Sanan Suvipäivät Kangasalla 17.–19.6. Uskonnolliset vähemmistöryhmät kokivat, että yleistäväksi koettu uutisointi näkyy häirintänä yksittäisten ihmisten arjessa. Tämä tulkittiin muslimien hyysäämiseksi. Sateenvarjot ja kumisaappaat tulivat tarpeeseen Suviseuroilla Vaasassa. Selvityksen perusteella ei voi tulkita, kuinka suuri osa mistäkin vähemmistöryhmästä kokee häirintää ja vihapuhetta. Herätysliikkeistä esiin nousi erityisesti lestadiolaisuus. Itseoikeutettuja jäseniä ovat Suomen ortodoksisen kirkon piispat: Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Helsingin metropoliitta Ambrosius, Oulun metropoliitta Elia ja Joensuun piispa Arseni. Se on järjestäytynyt luokiksi, jotka vastaavat tiedekuntia. Kesä 2015 muistetaan kylmänä ja sateisena. Poikkeuksena Torniossa kokoontuvat vanhoillislestadiolaisten Suviseurat 1.–4.7. Kuopion hiippakunnan piispa, dosentti Jari Jolkkonen on kutsuttu Euroopan tiedeja taideakatemian jäseneksi. Filosofian maisteri, teologian kandidaatti Heikura on ollut parin viimeisimmän vuoden ajan päätoiminen teologian opiskelija. Suurten medioiden päätoimittajat julkaisivat viime viikolla kannanoton luotettavan median puolesta ja irtisanoutuivat valemedioissa tapahtuvasta solvaamisesta ja valehtelusta
Suuriin suomalaiskeskuksiinkaan, kuten Boråsiin ja Tukholmaan, ei tahdota löytää kaksikielistä pappia. Hän on Göteborgin suomenkielisen seurakuntatyön johtava pappi. Muita työntekijöitä on lisäksi 50. Tukholman suomalainen seurakunta on ainoa itsenäinen ruotsinsuomalainen seurakunta. Sillä on myös ainoa kirkkoherranvirka. 2 01 6 FAKTA . Boråsissa suomalaista pappia on haettu kuukausikaupalla ja hakuaikaa pidennettiin maaPula kaksikielisistä papeista Ruotsissa suOMAlAIsTyö Suomenkielistä pappia arvostettaisiin, mutta rekrytointi on vaikeaa. Ruotsinsuomalainen seurakuntatyö työllistää noin 100 pappia ja diakonia eri puolilla Ruotsia. Komministeri on Ruotsin kirkossa seurakuntapapin titteli. Se on yksi tämän työn plussia, Satu Rekola sanoo. Muita työntekijöitä on lisäksi 50. Tukholman suomalaisen seurakunnan kolmella papilla on kädet täynnä töitä, Turunen toteaa. Ruotsinsuomalaista toimintaa on koko maassa. Ruotsissa asuu 675 000 suomalaistaustaista ja Suomessa syntyneitä 163 867 (Ruotsin tilastokeskus 2012). kuva: MiRjaMi RuStaniuS. Rekrytoivien seurakuntien katseet kääntyvät nyt Suomeen. Suomenkielisistä papeista on pula esimerkiksi Tukholman seudulla. Ruotsissa suomenkielinen evankelisluterilainen seurakuntatyö tapahtuu Ruotsin kirkon sisällä. – Pappispula on tosiasia. 3. Kaikkiaan suomalaistyössä on noin 100 pappia ja diakonia. RuOTsIn KIRKKO – On mahtavaa, kun jonkun ajan kuluttua huomaa, että ruotsin kieli on tullut sujuvaksi. P appispula vaivaa suomenkielistä seurakuntatyötä Ruotsissa. Eläkkeellä oleva rovasti Pekka Turunen toimittaa hautajaisia lähes joka viikko ja vastaa Nyköpingin suomenkielisistä jumalanpalveluksista. Suomenkielisten pappien rekrytointi ei käy hetkessä ja päteviä hakijoita on vähän. 4 KOTIMAA 1 0. Määrä on vähentynyt Ruotsin kirkossa jonkin verran viime vuosina ja osa heidän työstään on nykyään ruotsinkielisen valtaväestön parissa
Millä mielellä lähdet edustajaksi kirkolliskokoukseen. Kirkonmenojen lisäksi Marianpäivillä järjestetään nykyään markkinat, porokilpailut ja suopunginheittokisat. kesäkuuta. Minun mielestäni kirkko on aina suhtautunut saamelaisiin positiivisesti. – Nuoruudessani kävin rippikoulun ja pidin pyhäkoulua. Palasin asumaan lapsuuteni kotikylään Nunnaseen. Edustaja on maallikko, ja hänet valitsee saamelaisten korkein poliittinen elin saamelaiskäräjät. Aiemmin työskentelin sairaanhoitajana Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä. En myöskään tunne muita edustajia. 2 01 6 viikon henkilö ”Kirkko suhtautuu saamelaisiin positiivisesti, toisin kuin valtio” S aamelaisten edustajaksi kirkolliskokouksen tulevalle nelivuotiskaudelle on valittu Ulla-Maarit Magga Enontekiöltä. Usein osa messusta pidetään suomeksi, osa saameksi. Jotkut ovat pitäneet anteeksipyyntöä hienona asiana, toiset eivät ole ymmärtäneet, miksi kirkon piti pyytää anteeksi. Sitten opiskelin opettajaksi Norjan puolella Kautokeinossa. Minut valittiin yksimielisesti. Luvut selviävät Eurobarometri-kyselystä. Toisaalta kehitysmaille annettavan tuen lisäämistä puoltavien vastaajien osuus on Suomessa alhaisempi kuin EU:ssa keskimäärin. Ruotsin prinssin Carl Philipin ja sofia Hellqvistin häissä kesällä 2015 esiintynyt gospel-laulaja samuel Ljungblahd saapuu tänä kesänä Suomeen. 6 KOTIMAA 1 0. Toinen on virsikirjan lisävihkoon hyväksytty Nils-Aslak Valkeapään virsi Giitu buot Du attáldagain ( Kiitän Herran antamista teistä). Ensi sunnuntaina vietettävä Marianpäivä on saamelaisille tärkeä kirkkopyhä. – Saamelaisilla on siitä monenlaisia mielipiteitä. – Yksi mielivirsistäni on virsi 517, Herra, kädelläsi. Päivä on meille saamelaisille edelleen tärkeä. Yksi kuudestatoista kummilapsestanikin on kastettu Marianpäivänä. Ulla-Maarit Magga, kuka olet ja mistä tulet. Kevättalvella oli helppo liikkua, ja päivä oli jo pidentynyt. Parhaan elokuvan Oscar-palkinnon voitti viime viikolla Spotlight. Tapahtuma kerää väkeä laajalta alueelta tänne Enontekiölle. Suomalaisista 91 prosenttia kannattaa kehitysapua. Opetan Karesuvannon koulussa saamenkielistä luokkaa, jossa on esikoululaisia sekä ekaja tokaluokkalaisia. Mitä mieltä olet asiasta. Maggan kotikirkko on Enontekiön kirkko. Millaisia yhteyksiä sinulla on kirkkoon ja seurakuntaan. Nykyään käyn kirkossa muutamia kertoja vuodessa. MerI TOIvAnen Ulla-Maarit Magga lähtee saamelaisten edustajaksi kirkolliskokoukseen Nunnasen kylästä Enontekiöltä. Suomi ei ole ratifioinut alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevää ILO 169 -sopimusta. Perheemme oli perinteinen saamelaisperhe. Vuonna 2012 Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmi esitti kirkon anteeksipyynnön saamelaisille. Prinssihäiden gospeltähti kesällä Suomeen . Vajaa vuosi sitten vietetyissä kuninkaallisissa häissä Ljungbladh lauloi iloisen Joyful joyful -kappaleen, jonka saattelemana morsiuspari poistui Tukholman kuninkaanlinnan kirkosta. – Olen 41-vuotias opettaja Enontekiöltä, Nunnasen kylästä. Luokallani on kahdeksan oppilasta. Ljungbladh esiintyy Keuruulla järjestettävän helluntaiseurakuntien Juhannuskonferenssin konsertissa perjantaina 24. – Olen edustajana saamelaiskäräjillä, ja ilmoitin halukkuudestani lähteä kirkolliskokoukseen. Olen vilkaissut netistä, mitä siellä tapahtuu, mutta en tiedä vielä paljon. – Aikanaan, kun poroihmiset asuivat tunturissa, he kokoontuivat Marianpäiville. Seurakuntamme on kaksikielinen. Valtiovalta sen sijaan ei. Enontekiön kirkkoon on kotoani matkaa 45 kilometriä. Taustalla olivat 1930-luvun tapahtumat, muun muassa niin sanotut rotututkimukset. Sen tiedän, että lähden kirkolliskokoukseen nuorehkona ihmisenä. Vatikaanin L’Osservatore Romano -lehden kolumnisti kiitteli elokuvaa heti maanantaina otsikolla ”Se ei ole katolilaisuuden vastainen elokuva”. Kannatus on hieman suurempaa kuin EU-maissa keskimäärin. Saamelaisilla on ollut oma kirkolliskokousedustaja vuodesta 2000. Mitä silloin tapahtuu. Isä oli poromies, äiti kotiäiti. Elokuva kertoo Boston Globe -lehden toimittajista, jotka paljastivat vuosia jatkuneen lasten hyväksikäytön katolisen kirkon piirissä. KUva: TaNja virKKUNEN / ENoNTEKiöN saNoMaT Suomalaiset kannattavat kehitysapua . Marianpäivänä kastettiin, vihittiin ja konfirmoitiin. Suomalaisista tuen lisäämistä kannattaa 61 prosenttia, kun EU:ssa keskimäärin vastaava luku on 68. 3. Osa haluaa vieläkin kastattaa lapsensa juuri silloin. Kyselyn mukaan valtaosa eurooppalaisista suhtautuu kehitysyhteistyöhön myönteisesti. Kaikista EU:n kansalaisista kehitysapua kannattaa 89 prosenttia. vatikaanin lehti kiitteli Oscarvoittajaa . Mikä on sinulle rakkain virsi. Kolumnisti Lucetta scaraffian mukaan elokuva ”onnistuu antamaan äänen sille järkytykselle ja syvälle kivulle, jota uskovat kokivat saadessaan tietää näistä karmeista tosiasioista”.
Kukaan ei oikeasti tiedä, mitä Trump tekisi presidenttinä tai mihin hän todella uskoo. 2 01 6 uutisessee T änä vaalivuonna amerikkalaiset ovat harvinaisen vihaisia ja tyytymättömiä. Jokaisen republikaanipuolueen ehdokkuutta havittelevan on kuunneltava herätyskristittyjä, sillä puolue on heidän äänistään edelleenkin riippuvainen.. Mutta vieläkin vihaisempia ovat Yhdysvaltain 90 miljoonaa herätyskristittyä. Vermontin senaattori Bernie Sandersin suuret lupaukset ja tinkimättömät puheet vetosivat omiin paremmin kuin Clintonin aluksi kaupittelema keskitien pragmatismi. Kaikkein vihaisimpia ovat uskonnolliset amerikkalaiset, sillä heille – uskonnolliselle vasemmistolle yhtä lailla kuin oikeistolle – Barack Obaman aikakausi on ollut suuri pettymys. järjestetyissä esivaaleissa. Rajalinjan kummallakin puolella on käynnissä taisto vihaisten kristittyjen äänistä. Se on hänen pääteemansa nytkin. Kumpikin tarjoaa versiota siitä varsin vanhakantaisesta ohjelmasta, jossa usko supistetaan ja välineellistetään “oikeudenmukaisuuden” ja “yhteishyvän” valtiojohtoiseen tavoitteluun, hyvinvointivaltion rippeiden turvaamiseen, rikkaiden veroilla sakottamiseen ja valtionvelalla köyhemmistä huolehtimiseen. Kuten Cruz, lupaa Rubiokin taistella kaikella voimallaan myös syntymättömien lasten oikeudesta elämään ja perinteisen avioliiton ja perhemallin puolesta. Myös samaa sukupuolta olevien avioliitto-oikeus ja aborttien mahdollisimman vapaa saatavuus, samoin valtiollinen sairausvakuutusjärjestelmä, pakolaisten hoiva ja ympäristönsuojelu ovat tälle joukolle olennaisesti uskonnollisia kysymyksiä, joista ei tingitä. Molemmat saivat merkittäviä voittoja supertiistaina, eli 1.3. Jäljellä olevista ehdokkaista yksi – Ted Cruz, herätyskristitty baptisti, Texasin senaattori ja helluntailaisen saarnaajan poiTaistelu vihaisten kristittyjen äänistä Hillary Clinton pyrkii demokraattien ja Donald Trump republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Mutta hän tarjoaa vahvaa, päättäväistä johtajuutta, puhuu kristinuskon puolesta ja islamia vastaan, vannoo palauttavansa Yhdysvallat entiseen loistoonsa ja lupaa taistella myös herätyskristittyjen puolesta. Ero Clintonin ja Sandersin välillä on tyylillinen, ei ohjelmallinen. Clinton saikin varteenotettavan haastajan puolueensa vasemmistosiivestä. O baman kausi on tarkoittanut yritystä pakottaa kaikki työnantajat maksamaan työntekijöidensä abortit ja uskonyhteisöt avaamaan työtehtävänsä myös uskonnottomille ja toisuskontoisille. Demokraattien oli tarkoitus kruunata entinen ulkoministeri Hillary Clinton Obaman seuraajaksi ja työn jatkajaksi ilman sen suurempia äänestämisiä. Yhtä näkyvästi se on osa toisen mukana kilvassa vielä olevan latinolaisen herätyskristityn, konservatiivisen katolilaisen, myös baptistiseurakunnassa säännöllisesti käyvän Marco Rubion sanomaa. Kaikki tämä, ja seuraavalle presidentille tarjoutunut mahdollisuus nimittää uusi tuomari kaiken tämän laillisuudesta pian päättävään Korkeimpaan oikeuteen on tehnyt herätyskristityille uskonvapauden kohtalosta näiden vaalien keskeisimmän kysymyksen. Seuraava tärkeä äänestyspäivä, toinen supertiistai, on ensi viikolla. Kaikki tietävät, ettei hän itse ole uskonnollinen mies eikä ole elänyt kristillistä elämää. Joillain paikkakunnilla se on jopa tarkoittanut saarnojen valtiollista ennakkosensuuria. MArKKu ruOTsIlA Kirjoittaja on Pohjois-Amerikan kirkkohistorian dosentti. Mutta hän on myös aikansa ilmapiirin ilmiömäinen aistija ja tulkki, joka on oppinut puhumaan herätyskristittyjen kieltä. KOTIMAA 7 1 0. Clintonilla, Obaman saavutusten pragmaattisella puolustajalla, on ollut vaikeaa, koska suurin osa uskonnollista ja muuta vasemmistoa ei ole ollenkaan tyytyväinen noihin saavutuksiin. He ovat lopen kyllästyneitä maansa nykymenoon ja vaativat todellista, radikaalia muutosta. LEHTIKUVA / REUTERS / DAVID BECKER / NANCy WIECHEC / FILES STAFF ka – on taistellut uskonvapauden puolesta Obaman aikakaudella. Sandersilla, Obaman riittämättömyyden apostolilla ja vallankumouksen vihaisella julistajalla, vaalitilaisuudet ovat aina täynnä väkeä, varsinkin vihaisia nuoria. Valinta ehdokkaaksi ei kuitenkaan ole vielä varmaa. Tänä vaalivuonna kristityt ovat vihaisia ja vihainen Trump vetoaa heihin sittenkin eniten. Jokaisen republikaanipuolueen ehdokkuutta havittelevan on kuunneltava herätyskristittyjä, sillä puolue on heidän äänistään edelleenkin riippuvainen. A siakysymyksissä ei metodisti Clintonin ja hengelliseksi tunnustautuvan, mutta muuten omaa uskontoaan harjoittamattoman juutalaisen Sandersin väliltä löydy juurikaan eroja. Monille niille, jotka oman uskonvakaumuksensa takia ovat kieltäytyneet hyväksymästä samaa sukupuolta olevien avioliittoja, ovat Obaman vuodet tarkoittaneet vankilaa ja elannon menetystä. M yös republikaanien ennakkosuosikki, voitosta voittoon marssiva miljardööri Donald Trump on ottanut nämä teemat ohjelmistoonsa. 3. Käynnissä on ollut aggressiivisin yritys koskaan julkisten paikkojen puhdistamiseksi kristillisistä symboleista, evankelioivasta “vihapuheesta” ja vapaaehtoisista rukoushetkistä. Obaman kausi on heidän konservatiiviselle enemmistölleen ollut yhtä suurta painajaista, ja he etsivät nyt vimmatusti revanssia, menetetyn palautusta ja kaikenlaisten vasemmistolaisten vallasta syöksemistä
Johtavien henkilöiden oma arvomaailma, elämänja ihmiskäsitys sekä henkinen kypsyys vaikuttavat vahvasti siihen, millaista käytännön johtaminen ja työskentely heidän organisaatioissaan on. Vanheneminen voi pahentaa vamman vaikutusta, kun toimintakyky muutenkin heikkenee. Vammaisten vanhusten palvelut on turvattava Vammaislainsäädännön uudistaminen on hyvä asia. Konsulttiyrittäjän kokemuksieni perusteella sekä muutaman vuoden kirkon luottamustehtävissä toimineena ajattelin tuoda esille joitakin ajatuksia aiheesta. Samaa toivon myös esimiehille ja johtajille kirkon organisaatioissa. Onko arjen taistoissa kilpailu ja kaverin kampitus yleisempää. Olemme huolestuneita miten yli 75-vuotiaille vammaisille henkilöille taataan riittävät palvelut, jos he jäävät vammaispalvelulain ulkopuolelle. Omat havaintoni ja yhteistyö viranhaltijoiden kanssa tukevat tätä tutkimustulosta. Seurakunnan ykkösmiehen ja -naisen eli kirkkoherran tehtävä näyttää näin maallikosta jopa ylivoimaisen vaikealta. klo 13 Liput 13 € Vivamon Raamattukylä Vivamontie 2, 08200 LOHJA Varaukset ja tiedustelut: puh. Tuskin millään seurakunnalla on varaa palkata kirkkoherralle kakkosmiestä maalliseksi johtajaksi. 2 01 6 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. klo 13 ja 18 pe 25.3. Tällaisessa kulttuurissa yhteisön ja sen jäsenten tuki antaa voimaa ja innostaa. Onko armon sijaan vallalla armottomuus. 3. Kotiseurakunnassani Alavassa, jonka seurakuntaneuvostossa toimin, vaikuttivat asiat olevan jopa paremmin kuin seurakuntayhtymässä keskimäärin. Leikkausten myötä esimerkiksi kuljetuspalvelut ja henkilökohtainen apu eivät olisi ikääntyneille vammaisille ihmisille subjektiivisia oikeuksia, vaan maksullisia sosiaalihuoltolain mukaisia palveluja, joiden järjestäminen vaihtelisi kunnittain. Asiantuntemus yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnissa, itsemääräämisoikeuden toteutuminen, toimiva kotipalvelu tai henkilökohtainen apu sekä kuljetuspalvelut mahdollistavat kotona asumisen ja turvallisen arjen sujumisen. Armoa on, että sinut hyväksytään sellaisena kuin olet virheinesi ja puutteinesi. Uudistuksen tavoitteena on lisätä vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa. Jokainen voi joskus olla heikko ja hauras sekä tarvita yhteisön ja kumppaneiden tukea. Sen perusteella johtaminen ja työyhteisöjen ilmapiiri ovat hyvällä tolalla. Armollisen johtamiskulttuurin ydintä on, että jokainen voi omilla armolahjoillaan palvella yhteisöä voimiensa mukaan eikä keneltäkään vaadita liikaa. Yhteiskuntamme arvot näkyvät siinä, miten kohtelemme heikommassa asemassa olevia, joita juuri vammaiset vanhukset ovat. Ihmisen Poika pääsiäisvaellus Palmusunnuntain riemusaatosta ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen Esitykset: ke 23.3. Ehkä ihmiset ovat liiankin sitoutuneita ja tunnollisia, jolloin jaksaminen voi ajoittain olla koetuksella. Vammaisen henkilön vamma ei parane iän myötä. 0207 681 760 vivamonraamattukyla.. Hengellinen ja maallinen johtajuus ei ole helppo yhdistelmä. Vaikeinakaan aikoina ei näissä irtisanota ihmisiä, vaan haetaan pehmeämpiä keinoja selvitä. Olisiko mahdollista lisätä resursseja maallisten askareiden hoitoon tai pyrkiä jakamaan taakkaa ja tehtäviä luottamushenkilöille ja vapaaehtoisille. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Vaikeudet ja epävarmuudet eivät silloin lannista, vaan päinvastoin lisäävät energiaa ja yhteisiä ponnisteluja. Tosiasia on myös se, että kuntien menoja on tulevaisuudessa supistettava. Kuopion tuomiokapitulin notaari Marja-Sisko Aalto kirjoitti hyvin Savon Sanomissa (1.3.) johtamisesta kirkossa ja kaipasi syyllistämisen ja synnintunnon ylläpidon sijaan armoa. 8 KOTIMAA 1 0. Niissä ihmisjohtaminen, ikäjohtaminen ja ihmistä korostavat menetelmät korostuvat teknokraattisten tulos tai ulos -oppien sijaan. UpI HeInOnen konsulttiyrittäjä (emeritus), Kuopion Alavan seurakuntaneuvoston jäsen, Kuopion seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston ja -valtuuston jäsen Armollisuutta johtamiskulttuuriin JOHTAMInen Armollisessa työyhteisössä jokainen voi palvella voimiensa mukaan eikä keneltäkään vaadita liikaa. Vammaispalvelujen saaminen ei ole sidoksissa vammaisen henkilön varallisuuteen eikä pääsääntöisesti ikään, todetaan Vammaispalvelujen käsikirjassa. Kirkkoherran tehtävä näyttää jopa ylivoimaisen vaikealta. Hengellinen ja maallinen johtajuus ei ole helppo yhdistelmä. Jokainen kosketus tähän asti on ollut hyvää mieltä tuottava, lämmin ja voimaannuttava. klo 13 ja 18 la 26.3. Armollisen johtamiskulttuurin piirteinä korostuvat oikeudenmukaisuus, ihmisyyden kunnioitus ja myötätunto. RIITTA KUUsI, IRene nUMMelA, KATRI sUHOnen Vammaisja vanhustyön asiantuntijoita, Kirkkohallitus. Hengellisen elämän kukoistus ja sen edellytysten turvaaminen ja kehittäminen on tietysti pääasia, mutta joskus moninaiset käytännön kysymykset, kuten talousja kiinteistöasiat, vievät paljon kirkkoherrojen aikaa ja voimia. Kirkon osalta kokemukseni rajoittuu Kuopion seurakuntayhtymään, jossa vastikään on tehty piispantarkastus ja siihen liittyvä laaja työilmapiiritutkimus. Parhaansa tekeminen riittää. Monissa palveluorganisaatioissa sekä julkishallinnon yhteisöissä on samoja piirteitä kuin edellisissä. Sinulta ei vaadita supertuloksia eivätkä epäonnistumiset aiheuta tuomitsemista. Näyttää siltä, että pitkään hyvin pärjänneet organisaatiot sekä omistajavetoiset pk-yritykset ovat armollisempia. Kaveria ei jätetä -motto kuvaa hyvin tällaista kulttuuria. Hän korosti porkkanan käyttöä kepin sijaan todeten muun muassa, että esimiehen tulisi kehua edes yksi työntekijä päivässä. Heidän pitäisi ehkä olla itselleen armollisempia ja pyrkiä kohtuullistamaan mittavaa ja henkisesti varmasti aika ajoin raskasta työtaakkaa
Kotimaa24:n jutussa lainattiin arkkipiispa Mäkisen ja arkkipiispa Amvrosin tervehdyksissään esiin tuomia ajatuksia ja haastateltiin suomalaisdelegaation puheenjohtajana toiminutta piispa Häkkistä. Tämä kaikki tuli esiin myös seminaarissa. m a t ti k a r p p in en. Suomalaiseen esitelmätyyliin kuuluu avointen kysymysten esittäminen, kun taas ortodoksit harrastavat opetuspuheita. Ahdistusta aiheutti ajatus helvetistä. Tietävätkö he, miksi pääsiäistä vietetään. Näin, miten lapsi pienestä pitäen juurrutetaan kristilliseen traditioon ja kirkon uskoon. Ortodoksit korostavat yhtenäisyyttä, mutta virallisen ohjelman ulkopuolella ilmaistaan, että asiat eivät ole yksioikoisia. Valtuuskunnan jäsenenä ja esitelmän pitäjänä haluan täydentää keskusteluista annettua kuvaa. Länsimaissa keskustelu ymmärretään avoimeksi mielipiteenvaihdoksi, jossa ei karteta erimielisyyksiä. Meillä pyritään kunnioittamaan myös omasta poikkeavia näkemyksiä, mutta ortodoksisessa keskustelukulttuurissa ei kaihdeta eri tavoin ajattelevien painostamista. 3. Lapsuudesta saakka säilynyt pyhä muisto, kokemus rakastavasta Jumalasta, voi joskus olla elämän pelastus. Teille puhutaan paljon teidän kasvatuksestanne. Kirkkojen välisiä keskusteluita on ennenkin pyritty käyttämään myös poliittisiin tarkoituksiin. Ortodoksit keskittyivät esitelmissään kuvaamaan teologisia ideaaleja, suomalaiset puhuivat myös todellisen ihmiselämän epätäydellisyydestä. Kodin merkitys kristillisen uskon synnyssä ja tradition siirtämisessä on keskeinen. Uhkaaminen suhteiden katkaisemisella ei näytä tuottaneen toivottuja tuloksia. Näkökulman rajaaminen näin jättää varjoon tärkeitä taustatekijöitä. Venäläiselle ortodoksiselle ajattelulle tyypillinen hierarkkisuus ei näy vain avioliittokäsityksessä, jossa korostetaan miehen valtaa naisen yli, vaan kaikissa muissakin ihmisten välisissä suhteissa ja kirkkokäsityksessä. Kun suomalaisessa kirkollisessa keskustelussa käsitellään suhteita ortodokseihin, on syytä pitää mielessä, että uhkaus ei ole argumentti. seppO HäKKINeN Kirjoittaja on Mikkelin hiippakunnan piispa Yksikin hyvä muisto Kodin merkitys kristillisen uskon synnyssä ja tradition siirtämisessä on keskeinen. Media on kertonut viime vuosina Venäjän hallituksen moraalikampanjasta länsimaisia vaikutteita vastaan. KOTIMAA 9 1 0. Sen jälkeen hän kumartuu ja lapsi painaa päänsä ikoniin. Suomen evankelis-luterilaisen ja Venäjän ortodoksisen kirkon teologisia keskusteluja Kulttuurikeskus Sofiassa 26.–28.2. Venäjän kirkon kansainväliset yhteydet ovat viime vuosina ohentuneet ohentumistaan, minkä venäläisdelegaation jäsen pöytäkeskustelussa valittaen totesi. Hetken kuluttua äiti yrittää nostaa lastaan pois, mutta lapsi puristaa pienin käsin ikonin reunaa ja pitää päätään sen päällä. ja Kotimaa-lehden kolumnissa 3.3. Kasvatus on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vahvuus. Sen voi todeta käytettävissä olevista seurakuntien määrärahoista, työntekijöiden lukumäärästä ja osallistujatilastoista. Miten on kotien kristillisen kasvatuksen laita. Ja jos vaikkapa vain yksi ainoa hyvä muisto jää sydämeenne, niin sekin voi joskus olla pelastuksenne.” Jokaisella lapsella on oikeus kuulla evankeliumin sanoma hyvästä Jumalasta sekä luottaa ja turvautua häneen. Uutisoinnissa tuotiin esiin kirkkojen avioliitto-opetuksen eroja ja yhtäläisyyksiä ja nimettiin homoseksuaalisuus suhteita hiertäväksi ongelmakohdaksi. Äiti kävelee keskellä kirkkoa olevan ikonin luo, tekee ristinmerkin ja suutelee ikonia. Lopulta lapsi hellittää otteensa ja äiti lapsensa kanssa tekee tilaa seuraaville. Tuo yksinkertainen tapahtuma puhuttelee minua voimakkaasti. Ja ennen kaikkea: usko Jeesukseen Kristukseen vie kerran iankaikkiseen elämään. Poika voi nukkua yönsä rauhassa. Tapahtuma Pokrovan kirkossa palautti mieleeni venäläisen kirjailijan Fjodor Mihailovitš Dostojevskin teoksen Karamazovin veljekset. Jumala on oikeudenmukainen ja armollinen. Jos voi koota paljon tuollaisia muistoja mukaansa elämän matkalle, niin ihminen on pelastettu koko elämänsä ajaksi. Sitä ei tehdä pakottamalla eikä pakkosyöttämällä vaan omalla esimerkillä johdatetaan lapsi luottamaan turvalliseen Taivaan Isään. Tähän jumalanpalvelukseen minut toi osallistuminen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon teologiseen konferenssiin Helsingissä. Kodin antamaa hengellistä perustaa ei voi korvata. Tuo ajatus on pohjimmiltaan pakanallinen. Viime vuosien aikana kasteiden määrä on vähentynyt ja kotien kristillinen kasvatus heikentynyt. TAIsTO HILLberg eläkeläinen, Jämsänkoski K atseeni harhailee ortodoksisen Pokrovan seurakunnan kirkossa sinne tänne. Jumalan sanan mukaan koko ihminen nukkuu kuoleman uneen. ”Tietäkää siis, ettei ole mitään korkeampaa, eikä voimakkaampaa, ei terveellisempää eikä hyödyllisempää ihmisen vastaiselle elämälle, kuin jokin hyvä muisto, varsinkin lapsuudesta saatu. Taivaassa ei muistella enää mitään synnin aiheuttamaa pahaa. Liturgia kuulostaa kauniilta, mutta en ymmärrä kirkkoslaavia. JAANA HALLAMAA Suomen kirkon edustaja teologisissa keskusteluissa Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa, sosiaalietiikan professori, Helsinki Jumala on armollinen Kirjailija Pauliina Rauhala kertoi Tuhat merkkiä taivaasta -kirjoituksessa ( Kotimaa 3.3.) pojan levottoman yön rukouksesta. 2 01 6 KOLUMNI Seppo Häkkinen Lisävalotusta oppikeskusteluihin Jussi Rytkönen selosti Kotimaa24:ssä 29.2. Jokin tuollainen ihana, pyhä muisto, joka on säilynyt lapsuudesta saakka, kenties onkin paras kasvatus. Kirkkojen väliset erot tulevat näkyviin paitsi sisällöllisissä kysymyksissä myös tavassa ymmärtää teologinen keskustelu. Nuorimman veljen Aljosan ajatukseen on kiteytetty olennaisin perheen ja kristillisen kasvatuksen merkityksestä koko ihmiselämälle. Pojalle – ja monelle muulle – tuskaa tuottava helvettioppi perustuu käsitykseen kuolemattomasta sielusta. Keskustelujen käyminen eri tavoin ajattelevien kanssa on tärkeää ja antaa mahdollisuuden jakaa ja oppia. Jumala herättää hänet eloon ylösnousemuksessa Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä. Ortodoksisen kirkon edustajat toistavat samoja näkemyksiä. Oppivatko lapsemme iltarukouksen. Katsellessani huomaan nuoren äidin, joka kantaa lasta sylissään
– Roolini on toimia lähinnä henkisenä tukijana, Borgas muotoilee. Ikiaikainen aboriginaalikulttuuri on edelleen kiinteä osa Australian alkuperäisasukkaiden elämää. Valkoihoisten siirtolaisten saapuessa Australiaan noin 200 vuotta sitten alkuperäisasukkaita ei pidetty ihmisinä. Kristinusko tuo toivoa paremmasta. – Olin alkoholisti. – Jeesus on kutsunut minut tähän työhön, sillä Jeesus välittää kärsivistä ja heikoista. Pitjantjatjaran kieltä hän on opiskellut käytännössä. Alkuperäisväestön määristä länsimaisten siirtolaisten saapumisen aikaan ei ole tarkkoja tietoja. Borgas, 55, on koulutukseltaan teologi. Heistä kumpikaan ei syntynyt luterilaiseen perheeseen. Hän toimii pastorina Alice Springsin kaupungissa ja kiertää vankiloissa ja sairaaloissa rukoilemassa ihmisten puolesta. Yksi Dixonin läheisimmistä raamatunkohdista on Jeesuksen sanat ristillä: Jumalani, miksi minut hylkäsit. Hänen syntymäänsä ei kirjattu väestörekisteriin. Nimeni ei kelvannut todistukseen ja viranomaiset kirjoittivat nimekseni Charlie Chirrup. Paljon aboriginaaleja kuoli lähinnä maanomistukseen liittyvissä yhteenotoissa valkoihoisten kanssa sekä Euroopasta tulleiden siirtolaisten mukanaan tuomiin sairauksiin. Luterilainen usko on sekä Dixonille että Chirrupille elämän kantava voima. He korostavat, että jokainen alkuperäisasuA ustralian alkuperäisasukkaiden eli aboriginaalien lähihistoria on synkkä. Kulttuuriperinteemme tulee Jumalalta kuten kaikki elämässämme, siksi uskonnon ja kulttuurin välillä ei ole mitään ristiriitaa. Finke River Mission on osa Australian luterilaista kirkkoa ja toimii Keski-Australiassa viidellä aboriginaalikielialueella yhteensä 45 syrjäisillä alueilla sijaitsevissa aboriginaaliyhteisöissä. Nyt elämäni on hyvää, Dixon kertoo. Nämä tarinat siirretään huolellisesti sukupolvilta toisille salaisissa seremonioissa. Vasta vuoden 1967 perustuslaissa heidät laskettiin mukaan väestöön eikä enää eläinja kasvikuntaan. Yritämme auttaa ihmisiä näkemään tulevaisuuden valoisana. Oma esimerkkini antaa ihmisille toivoa. Ehkä se kuulosti heistä aboriginaalinimeltäni, Chirrup kertoo. Opintoja vaikeuttaa myös se, että englanti on heille yleensä kolmas tai jopa neljäs kieli, kertoo Finke River Mission -seurakunnan pastori Robert Borgas. – Kulttuuri on tärkeää ja myös kulttuuriperinteemme tulee Jumalalta kuten kaikki elämässämme, siksi uskonnon ja kulttuurin välillä ei ole mitään ristiriitaa, Dixon ja Chirrup sanovat. Yhteys Jumalaan löytyi elämän vaikeuksien myötä. Kristittyjen kautta Jeesus osoittaa, etteivät he ole yksin vaan Jeesus itse on kärsivien kanssa, Dixon sanoo. Näin uskonnollisen ohjelman televisiossa ja halusin ryhtyä lukemaan Raamattua. Aboriginaalitaustaisia pastoreita alueella on noin 30. Tärkein osa kulttuuria ovat tarinat esi-isien luomistyöstä. Kulttuuri ohjaa niin ihmissuhteita kuin elintapoja. Pohjoisterritoriossa Kaltukatjaran kylässä vuonna 1948 syntynyt Chirrup sai aboriginaalinimen Talyatarra. Aboriginaalien pistetaiteen, dot painting, keskiössä on aina tärkein asia kuten tässä uskonnollisessa maalauksessa risti.. Heidän lukumääränsä laski dramaattisesti koko 1800-luvun ajan osittain siksi, että tietyillä alueilla alkuperäisasukkaita jopa surmattiin systemaattisesti. 3. Hänen kiinnostuksensa aboriginaaleihin syttyi jo peruskoulussa, jossa hänellä oli aboriginaalitaustaisia ystäviä. Aboriginaalien tilanne ei ole hyvä. – Sain ensimmäisen henkilöllisyystodistukseni parikymppisenä 60-luvun lopussa. Chirrupin kollega, Simon Dixon, 49, vastaa molempien puolesta. Luterilaisuus elää aboriginaalien maailmankuvassa sovussa esi-isien perinteiden kanssa. – Vaikeuksiin ajautuneet ihmiset, etenkin aboriginaalit, joutuvat usein sukunsa ja perheensä hylkäämiksi ja he ovat todella yksin. Tärkeä osa kulttuuriperinnettä on myös aboriginaalitaide, jossa jokainen piste ja symboli ovat oleellinen osa taideteoksen esittämää tarinaa. 2 01 6 – Aboriginaaleille on usein vaikeaa lähteä kauas kotiseuduiltaan opiskelemaan yliopistoon. Kysymykseen siitä, miten aboriginaalit voiLuterilaisuus ja perinteet käsi kädessä Moni Australian alkuperäisasukkaista eli aboriginaaleista on omaksunut luterilaisen uskon. Hän on työskennellyt aboriginaalien parissa jo kolme vuosikymmentä ja vastaa Pitjantjatjaran alueen luterilaisten aboriginaaliseurakuntien parissa tehtävästä työstä. – Monet asiat ovat edelleen kipeitä ja vaikeita. Koulutuksen pastorin tehtäviinsä Dixon ja Chirrup ovat saaneet Finke River Mission -seurakunnan kautta. teksti ja kuvat: Päivi arvonen vat antaa anteeksi valkoihoisten epäinhimillisen kohtelun, Chirrup vastaa hiljaisuudella ja tuijottamalla tyhjyyteen. 10 KOTIMAA 1 0. Kiitän Jumalaa tästä kokemuksesta, joka pelasti minut. Keski-Australiassa Alice Springsin kaupungissa elävä luterilainen pastori Charlie Chirrup, 68, muistaa hyvin ajan, jolloin Australian valtio ei pitänyt häntä ihmisenä. Kummankin perhehistoriassa on sekä vaikeita sairauksia että alkoholismia. Lapsuudestaan ja nuoruudestaan hän haluaa muistaa ja kertoa vain hyviä asioita. – Parasta oli viettää aikaa luonnossa ja oppia perinteisiä taitoja sekä esi-isien historiaa
Australian luterilainen kirkko ei hyväksy naispappeutta, mutta Daphne Puntjina on pitkään toiminut omassa yhteisössään käytännössä seurakunnan ja jumalanpalveluksen johtajana.. 2 01 6 Jumalanpalveluksessa miehet istuvat oikealla puolella ja naiset vasemmalla, mutta koirat ovat tervetulleita kummallekin puolelle. KOTIMAA 11 1 0. Simon Dixon (vas) ja Charlie Chirrup ovat molemmat löytäneet elävän uskon vaikeiden elämänvaiheiden jälkeen. 3
Siksi perinteinen elämäntapa ei ole enää mahdollista. 12 KOTIMAA 1 0. On ihailtavaa, että vanhat perinteet elävät ja säilyvät sukupolvilta toisille, Borgas sanoo.. Taulut muistuttavat myös siitä, ettei alueella saa viedä alkoholia, sillä alkoholismi on aboriginaalien parissa iso ongelma. Luonto on muuttunut. – Luonto on muuttunut. Virallisesti hän on edelleen noin 200 kilometrin päässä Alice Springsistä sijaitsevan Areyongan aboriginaaliyhteisön pastori. Kirkkoon saapuu paljon lapsia sekä muutama pyörätuolissa istuva vanhus. – Jumalanpalveluksessa saattaa olla vain vanhempia ihmisiä ja osa jäsenistä tulee kirkkoon vain vaikkapa hautajaisiin. Hermannsburgin uusi kirkko kylässä, josta saksalaisten luterilaisten lähetyssaarnaajien työ aboriginaalien parissa alkoi vuonna 1877. – On suuri kunnia saada palvella seurakuntaa ja Jumalaa, Puntjina sanoo. Pian sen jälkeen aloin pitää pyhäkoulua, Puntjina kertoo. Areyongassa asuu noin sata aboriginaalia. Perinteisillä elämäntavoilla hän viittaa metsästykseen ja keräilyyn. Vuorten kupeessa sijaitseva Areyonga on suljettu alue kuten lähes kaikki aboriginaalien asuinyhteisöt. 3. – Areyongassa toiminut pastori Leo Kalleske kastoi minut yhtä aikaa esikoispoikani Rodneyn kanssa vuonna 1960. Seurakuntalaiset osallistuvat aktiivisesti virsilauluun ja jokainen käy ehtoollisella, joka voidaan järjestää vain kun Borgas saapuu kylään noin kerran kuukaudessa. Vuonna 2004 hänet valittiin Pohjoisterritorion Vuoden kansalaiseksi. kas saa nykyäänkin vanhemmiltaan perinneopetusta ja jokaisella aboriginaaliyhteisössä elävällä on edelleen kyky ja taito selvitä luonnossa esi-isien tavoin. Sunnuntaiaamuna kyläläiset kokoontuvat jumalanpalvelukseen, jonka toimittaa Borgasin lisäksi poikkeuksellisesti nainen, 72-vuotias Daphne Puntjina. LuTerILAIseT AbOrIgInAALIT . Heistä noin 5 500 on taustaltaan alkuperäisasukkaita. Jumalanpalvelus on pitjantjatjarankielinen. Jäseniä Finke River Missionin seurakunnalla on noin 6 000. . Keski-Australia ja Alice Springs ovat luterilaisten aboriginaalien ydinaluetta. Australian luterilaisen kirkon vuoden 2011 tutkimuksen mukaan luterilaiseksi itsensä määrittelee noin 250 000 australialaista, mikä on vain reilu prosentti väestöstä. Viimeisin luonnossa elänyt yhteisö löytyi 90-luvun alussa, Dixon kertoo. – Naispappeuden hyväksyminen vie varmasti paljon aikaa, mutta jo nyt on ihmisiä, jotka sen hyväksyisivät. – Olen tyytyväinen elämääni tässä pikkukylässä, jossa voin välillä harjoittaa myös perinteisiä elämäntapoja, Puntjina sanoo. – Puntjina ei ole virallisesti pappi, mutta käytännössä hän toimii seurakunnan ja jumalanpalvelusten johtajana, koska täällä ei ole miespappia, Borgas kertoo. Isoille festivaaleille osallistuu paljon ihmisiä, Dixon sanoo. . . Kyläläisten mukana kirkkoon saapuu myös heille rakkaita koiria, jotka asettuvat tottuneesti isäntiensä ja emäntiensä jalkoihin lepäämään jumalanpalveluksen ajaksi. Hän käy yhä edelleen metsästämässä ruuaksi kiven tai kepin avulla goanna-liskoja ja käärmeitä sekä osallistuu aboriginaalien perinteisiin seremoniatapaamisiin. 2 01 6 Areyongan kirkko on vaatimaton peltirakennus, joka täyttyy seurakuntalaisista joka sunnuntai. Koirien läsnäolo ei häiritse ketään, mutta ehtoolliselle pyrkiviä koiria joku hätistelee hellästi kauemmaksi. naispappeus on Australian luterilaisessa kirkossa vasta keskustelun asteella. Vuoden 2011 tilaston mukaan aboriginaaleja on noin 3 prosenttia Australian väestöstä. Puntjina on vaatimaton ja ystävällinen nainen. Pohjoisterritoriossa, jossa jutun haastateltavat asuvat, aboriginaalien osuus väestöstä on 30 prosenttia. Aboriginaalien suhtautuminen mediaan on yleensä hyvin negatiivista. Pastori Kallesken lähdettyä Areyongasta 1980-luvun puolivälissä Puntjina tavallaan peri pastorin roolin ja on johtanut seurakunnan jumalanpalveluksia siitä lähtien. Aitoja ei ole, mutta tien vieressä olevat kieltotaulut muistuttavat, ettei alueelle saa lain mukaan mennä ilman kulkulupaa. Robert Borgas kiinnostui aboriginaaleista jo kouluiässä ja on tehnyt koko työuransa töitä aboriginaalien parissa. Ei se ole mahdoton ajatus aboriginaaliseurakunnissakaan, Dixon sanoo. Siksi perinteinen elämäntapa ei ole enää mahdollista eikä tiettävästi kokonaan luonnossa elä enää yhtään aboriginaaliyhteisöä. . – Minun lisäkseni täällä käy lähinnä vain valtion virkailijoita eikä koskaan ketään muita valkoihoisia, Borgas kertoo ajaessaan kylään. Siitä, miten suuri osa heistä kuuluu alkuperäiskansaan, ei ole tarkkaa tietoa, sillä kaikki luterilaisen kirkon toimintaan osallistuvat eivät ole kirkon jäseniä. Muulloin jumalanpalveluksen suorittaa Puntjina. Hämähäkinseittien koristama pieni askeettinen kirkkorakennus alkaa täyttyä kyläläisistä jo hyvissä ajoin ennen jumalanpalveluksen alkamisajankohtaa aamuyhdeksää. Pastori Chirrup asuu nykyään Alice Springsin kaupungissa, koska hän tarvitsee päivittäistä hoitoa munuaissairauteensa. Hän on matkustanut kuorolauluharrastuksensa vuoksi niin Australiassa kuin Euroopassakin ja on siksi tottunut keskustelemaan ulkomaalaisten kanssa. Borgas kertoo Puntjinan olevan erittäin arvostettu ja aktiivinen yhteisön jäsen ja saaneen useita tunnustuspalkintoja ansioistaan. – Heillä on paljon huonoja kokemuksia eikä heitä yksinkertaisesti kiinnosta media, Borgas sanoo. Joitakin osuuksia Borgas lukee englanniksi. . – Aboriginaaleilla on hämmästyttävä kyky yhdistää saumattomasti muinaiset perinteet ja moderni luterilaisuus
4 Edvard Bergenheim Turun ja Suomen arkkipiispana virkauransa päättänyt Edvard Bergenheim (1798– 1884) saattaa olla nykysuomalaisille hieman tuntematon kirkonmies. KOTIMAA 13 1 0. Teologian tohtori hänestä tuli Uppsalassa vuonna 1800. Samana vuonna hänet valittiin itsenäistyneessä Suomessa perustetun uuden ruotsinkielisen Porvoon hiippakunnan ensimmäiseksi piispaksi vuonna 1923. Vikströmin arkkipiispuusajan merkittäviä tapahtumia Suomen kirkossa olivat varsinkin naispappeuspäätös (1986) sekä uusi suomenkielinen virsikirja (1986) ja raamatunkäännös (1992). 5 Max von Bonsdorff Porvoon pitkäaikainen piispa oli Max von Bonsdorff (1882–1967). Viimeiseksi Ruotsin vallan ajan Turun piispaksi Tengström valittiin vuonna 1803. Piispana ja arkkipiispana hän palveli 29 vuotta. Hänet valittiin Porvoon piispaksi vuonna 1970. Ylhäällä vasemmalla Gustav Johansson, Max von Bonsdorff ja Juho Koskimies, alarivissä Edvard Bergenheim, John Vikström ja Jacob Tensgtröm. Tässä virassa hän palveli kuolemaansa saakka, vuoteen 1930. 7 John Vikström Seuraavana luettelossa on yhteensä 28 vuotta Porvoon piispana ja arkkipiispana palvellut John Vikström (s.1931). Hän sopi vuonna 1346 Torniossa Uppsalan arkkipiispan kanssa hiippakuntien rajan kulkevan Tornion ja Kemin kirkkopitäjien välistä. Ylivieskassa syntynyt Johansson vihittiin Kuopion piispan virkaan vuonna 1885. Turun arkkipiispaksi hänet valittiin vuonna 1850 ja tässä virassa hän jatkoi kuolemaansa saakka, ennätykselliset 34 vuotta. Arkkipiispana hän vaikutti 1982–1998. Tässä tehtävässä vierähti 31 vuotta. 2 Mauno II Tavast Toiseksi pisimmän piispallisen uran on tehnyt keskiajan kirkkomme katolinen Turun piispa, vaikutusvaltainen kirkkoruhtinas Mauno II Tavast eli Magnus Olai (n.1357–1452). Juvalla syntynyt Koskimies oli tunnettu suomalaisuusmies ja herännäispiispa. Bälingessä Upplannissa syntynyt Hemming opiskeli hänkin Pariisissa, jossa hänen opettajanaan oli Pierre Roger, myöhempi paavi Clemens VI. Syntyjään turkulainen von Bonsdorff väitteli teologian tohtoriksi vuonna 1923. KuVanKäSiTTElY: Gun daMén Mauno ii Tavast Hemming. Viisi heistä on pidellyt piispansauvaa yli kolme vuosikymmentä. Hänen aikanaan perustettiin Suomen Pipliaseura vuonna 1812. Piispana ja arkkipiispana pitkän elämän elänyt Johansson palveli 45 vuoden ajan. JussI RyTKönEn suOMEn pIIspAT Monilla suomalaisilla piispoilla on ollut pitkä virkaura. Vaasan hovioikeuden presidentin pojaksi syntynyt Bergenheim valmistui ylioppilaaksi Turun ohella myös Tartossa. 3 Juho Koskimies Kolmanneksi pitkäaikaisin piispansauvan kantaja maassamme on ollut Juho Koskimies (1859–1936), joka palveli Oulun hiippakuntaa piispana 36 vuoden ajan vuosina 1900– 1936. 1290–1366). 2 01 6 KahdeKsan Kestopiispaa 1 Gustav Johansson Suomen kirkkohistorian pisimpään piispan virassa ollut henkilö on arkkipiispa Gustav Johansson (1844–1930). Tällöin sinetöitiin kirkon puolesta esimerkiksi seurakuntien ja kuntien erottaminen toisistaan. Hänen kautensa merkittävimpiä tapahtumia oli uuden kirkkolain käyttöönotto vuonna 1869. Oppinut ja toimelias Hemming kohensi hiippakuntansa oloja monin tavoin. Prahan maistereihin kuulunut Mauno istui Turun piispanistuimella 38 vuotta, vuodesta 1412 vuoteen 1450, kunnes ilmeisesti vetäytyi luostariin. Kuvat ovat Kirkollisisa vaikuttajia -teoksesta (SKS). Kokkolalaislähtöinen Tengström oli monilahjakkuus teologina, hallintomiehenä ja poliitikkona. 3. Reformaation juhlavuonna 1817 hänen virkanimikkeekseen tuli arkkipiispa. Tässä tehtävässä hän työskenteli vuoteen 1366, yhteensä 27 vuotta. 8 Hemming Kahdeksanneksi pisimmän virkauran piispana on tehnyt keskiaikainen Turun piispa, autuas Hemming (n. Hän suomensi Forsman-sukunimensä vuoden 1906 suuressa nimenmuuttoaallossa. Savonlinnan piispaksi hänet valittiin 1897 ja arkkipiispaksi 1899. Turun piispaksi Hemming valittiin vuonna 1338. Von Bonsdorff jäi eläkkeelle vuonna 1954. 6 Jacob Tensgtröm Suomen ensimmäinen arkkipiispa oli pohjalaiseen pappissukuun kuulunut Jacob Tensgtröm (1755–1832). Jo hänen aikanaan kirjoitettiin messukäyttöä varten suomeksi Isä meidänja Ave Maria -rukoukset, sekä uskontunnustus. Samoin hänen väitöskirjansa (1899) oli ensimmäisiä suomeksi kirjoitettuja. Tässä tehtävässä hän palveli 1817– 1832, viimeiset vuodet tosin virkavapaalla ollen. Kruunupyyssä syntynyt Vikström väitteli teologian tohtoriksi 1966. Tässä tehtävästä alkoi Suomen toistaiseksi pisin piispallinen virkakausi. Mynämäeltä kotoisin oleva piispa vaikutti suuresti silloisen Suomen kehitykseen
Kun Jaakko Nummisen lapualaisen äidin kotitalo siirrettiin 1970ja 1980-luvun taitteessa Sipooseen, arkkipiispa Paavali suoritti ortodoksisen kodinsiunauksen. Niitä hän viettää paljolti kakkosasunnossaan, 1700-luvulla rakennetussa pohjalaistalossa, jonka hän on siirrättänyt Sipooseen. – Paikallispappi. Numminen ymmärtää, että menneeseen on huono juuttua, mutta korostaa kehityksen rattaita olevan moneen eri lähtöön. Kaikki keskittämisajattelu ei ole Nummisen mukaan ollut talouslähtöistä. Viime vuoden lopulla ilmestyneessä kirjassaan Kirkko keskellä yhteiskuntaa (Kirjapaja) Numminen otti voimakkaasti kantaa pienten seurakuntien itsenäisyyden puolesta. Mitä turvattomammaksi yhteiskunta muuttuu, sitä tärkeämpi kirkko on ihmiselle. Vaasassa 1928 syntynyt Numminen korostaa elävän yhteyden tärkeyttä papiston ja seurakuntalaisten välillä. – Kirjoitin kirjassani, että jonkin paikallisen seurakunnan säilyessä lakkautettujen kuntien vaakunat voitaisiin laittaa muistoiksi seurakuntatalon eteiseen. – Opin vähitellen tajuamaan kirkollisten asioiden suuren henkisen merkityksen ministeriön hallintokokonaisuudessa. Heidät vihittiin ortodoksisin menoin. m a t ti k a r p p iN eN. Opetusministeriön kansliapäällikkönä vuosina 1973–1994 Numminen oli keskeinen päätöksentekijä kirkkoa koskevissa asioissa. Muslimien määrän kasvaessa uskonnonopetuksen järjestämisen laatu ja sisältö ovat koko kansaa koskettavia hyvinvointikysymyksiä. Eipä hän tunnustaudu myöskään kuntien yhdistämisen ystäväksi. – Minun politiikkani opetusministeriössä oli kaiken aikaa se, että jokainen uskontokunta voi järjestää itse uskonnonopetuksen. – Se on jäänyt ikään kuin huomaamatta, että seurakunnan keskeinen toiminta ulottuu ihmisiin, heidän lohduttamiseensa ja siunaamiseensa, heidän hengellisen ja henkisen elämänsä hoitamiseen. Keinutuolin tasainen liike pysähtyy hetkeksi, kun Numminen ilahtuu lausumastaan sanasta ja toistaa sen. Olihan se aikamoinen herja, Numminen naurahtaa. Hän on nähnyt kirkon etääntyvän kansasta, mutta uskoo, että muutos parempaan on tulossa. – Luterilais-ortodoksinen avioliitto on ollut siunaus, Numminen kiittää. Valtion ja kirkon välisten suhteiden vaaliminen oli sydämen asia Jaakko Nummiselle, kun hän toimi reilun 20 vuoden ajan opetusministeriön kansliapäällikkönä. Meillä ei ole oikeutta puuttua esimerkiksi muslimien maailmankatsomukseen, Numminen sanoo. – Täällähän muslimeja on ennen pitkää enemmän kuin ortodokseja, hän huomauttaa. Numminen siteeraa arvostamaansa emeritusarkkipiispaa. 2 01 6 M inisteri Jaakko Numminen, 87, seuraa kiinnostuneena yhteiskunnan ja kirkon asioita eläkepäivillään. Suomen molempien kansankirkkojen uskollisena puolustajana tunnettu vaikuttaja painotUskollinen kirkon puolustaja taa mielellään olevansa uskonnonvapauden vankkumaton kannattaja. – Olen valmis korostamaan omaehtoista kirkkoa ja perinteen voimaa. – Pidän tärkeänä, että seurakunnat voivat säilyttää nimensä, jokasunnuntaiset jumalanpalveluksensa ja koko hengellisen työnsä. Mielestäni suuri käänne on meneillään. Numminen muistuttaa suomalaisten henkisestä ja hengellisestä perinnöstä, joka auttaa tänäkin päivänä. 14 KOTIMAA 1 0. – Yhteiskunnallisessa kehityksessä on paljon sellaisia virtauksia, jotka tulevat voimistamaan kirkkoa. 3. Kirkon hallintomiesten vahva kiinnostus hallintoa ja sen järjestelyitä kohtaan on ollut liian vahvaa, Numminen näkee. Se on uskonnonvapauden periaatteen mukaista. Jos muslimit vaativat islaminopetuksen järjestämistä omassa uskonnollisessa yhdyskunnassaan, esimerkiksi lähimoskeijassa islamin oppitunneilla, se voi Nummisen mielestä korvata koulun uskonnonopetuksen. Ne antavat eniten turvallisuuden tunnetta muuttuvassa maailmassa. Numminen myöntää kirkon aseman olevan voimakkaasti sidottuna talouteen. Mitä turvattomammaksi yhteiskunta muuttuu, sitä tärkeämpi kirkko on ihmiselle. On oltava lapsen perheestä ja vanhemmista kiinni, miten halutaan toimia. – Suomen ortodoksinen kulttuuri merkitsee sitä, että luterilaisella kirkolla on olemassa vertauskohta, johon voi peilata omia menetelmiä, ja päinvastoin. Kirkon ei tarvitse seurata orjallisesti kuntauudistusten jälkiä. Seurakunta on ensisijaisesti yhdessäolo-organisaatio. Seurakunnat eivät voi toimia samalla tavalla kuin kunnat, jotka liitosten jälkeen keskittävät palvelunsa yhteen keskukseen. Numminen kannustaa evankelis-luterilaista kirkkoa toimimaan johdonmukaisesti. Yksi suurista rikkauksista on kaksi kansankirkkoa. Jaakko Nummisen Maija-vaimo on aunuksenkarjalainen ortodoksi. – John Vikström on viisaasti kirjoittanut, että kunta on palvelujen ja hallinnon tehokkuuteen pyrkivä rationaalinen asiaja päämääräorganisaatio
2 01 6 KuKA. Kärjekkäidenkään sanailujen keskellä kirkon ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. – Tuuleenkaan ei kannata huudella mitä sattuu. – Se sopi siihen kohtaan paremmin, vaikka siirtäminen ei sujunut ilman omantunnontuskia. • •Julkaisut: Muun muassa kirjasarja Yhteisön voima (Edita 2011), joka kuvaa nuorisoseuraliikettä vuosina 1881–2010, Kirkko keskellä yhteiskuntaa (2015) • •Motto: Asioilla on tapana järjestyä. 3. – Se on fysioterapeutin neuvo. Välillä Numminen keskeyttää kirjoittamisensa, nousee ylös tuolilta ja laskeutuu hiljalleen istumaan. Jaakko Numminen kiittää ympärillä olevaa turvaverkostoaan, joka auttaa muiden muassa tien auraamisessa ja polttopuiden teossa. Talutin mummoa ja menin kirkkoon seuraksi. – Mummo kävi joka pyhä kirkossa. – Suomalaiseen kristillisyyteen liittyminen oli luonnollinen asia, vaikka ei silloin mitään uskonnollisia herätyksiä koettu. JOuNI LAMpINeN. Viisaus asuu suomalaisissa tuvissa ja kerrostalokaksioissa, perheiden keskellä ja sinkkujen illoissa. KOTIMAA 15 1 0. – Koko Eurooppa-politiikka on ajautumassa ongelmiin. Nyt kirkolla on hyvä tilaisuus edistää sopua ja yhteistä hyvää pakolaisvirtojen koetellessa Suomeakin. Tätä liikettä toistaessa voi samalla ajatella vapaasti, joten kirjoittamista jatkaessa on saattanut taas yksi solmukohta aueta. • •Perhe: Vaimo, 4 lasta, 13 lastenlasta. Ikoni on nyt Miijanmäen tuvan peräseinällä. Luin samalla tentteihin. Suhtautuminen muslimeihin tulee synnyttämään vastakohtia, joita kirkon on käsiteltävä taitavasti. Nummiset viihtyvät sekä Helsingin-kodissaan että Sipoon vapaa-ajan asunnossaan. Tärkeimmän koulun kirkon ja valtion välisten suhteiden hoitamista varten Numminen kävi jo lapsena, kristillisiä arvoja jakaneessa kodissaan. – Minut lähetettiin usein leskenä eläneen mummoni luokse Lapualle pitämään seuraa. Esimerkiksi jotkin kirkon piirissä käydyt homoseksuaalisuutta koskevat julkiset keskustelut ja puheenvuorot ovat olleet vastenmielistä kuultavaa, Numminen huokaa. – Sisään tultuaan arkkipiispa marssi suoraan tuvan takaseinälle ja naulasi vanhan seinäkellon sijalle kauniin Jumalanäidin ikonin. Polvikivut ovat tulleet tutuiksi. Historian oppi ei muutu sormia napsauttamalla nykypäivän viisaudeksi. Kuunteleminen on avainsana moneen asiaan. Suvusta löytyy pohjalaisia luterilaisia pappeja kuudessa sukupolvessa. Kuulin, että olin kiltti poika. • • Jaakko Numminen, 87 • •Työ: Kansliapäällikkö, eläkkeellä vuodesta 1994. Kirkko ja valtio -komitean työryhmän puheenjohtajana vaikuttanut (1981–1982) Numminen tietää, että erilaisten näkemysten yhteensovittaminen vie aikaa ja vaatii hermoja. – Kirkon on tiedettävä, mitä Suomen kansan suuri enemmistö ajattelee. – Saan myös apua vaativien tietokonehakujen tekemiseen, aktiivisesti kirjoittava mies kertoo. Vaasan hovioikeuden asessorina ja oikeusneuvoksena toiminut Jaakon isä, Juuso Vilho Numminen, istui Vaasan kirkkovaltuustossa ja sittemmin hovioikeuden ja korkeimman oikeuden edusmiehenä kirkolliskokouksessa
kuvat: Esko Jämsä. Siellä Harjunpää kurotteli yhdessä muiden kurssilaisten kanssa käsiään kohti kattoa hitaasti hengityksen tahdissa. 2 01 6 KrIsTITyn vAellus J os Heli Harjunpää ei olisi parikymmentä vuotta sitten maksanut koko syyslukukautta kerralla, Kirkkonummen kansalaisopiston joogakurssi olisi saattanut jäädä kesken. Harjunpää etsi syksyllä 1993 uutta liikuntaharrastusta, ja kansalaisopiston tarjonnasta silmiin sattui jooga. – Minusta se vaikutti vanhempien ihmisten tehottomalta venyttelyltä. Espoolainen Heli Harjunpää aloittaa jokaisen aamunsa rukoilemalla joogamatolla. Aluksi hengellisyys ja jooga elivät Harjunpään elämässä rinnakkain, mutta ilman varsinaista yhteyttä toisiinsa. Hän jatkoi kuitenkin sinnikkäästi tunneilla käymistä, ja muutaman viikon päästä hän alkoi huomata positiivisia muutoksia. Harjunpää aloittaa jokaisen aamunsa samalla tavalla. – Silloin en vielä ymmärtänyt, että se oli itse asiassa hengitysharjoitus, jossa kehoon keskittymisen kautta tullaan tähän hetkeen. 16 KOTIMAA 1 0. Vähitellen kristillinen hengellisyys on kuitenkin nivoutunut luontevasti osaksi Harjunpään omaa joogaharjoittelua. Aiemmin vaivanneet selkäkivut katosivat ja Harjunpää alkoi tiedostaa kehoaan paremmin. Kotonaan Espoossa hän sytyttää kynttilän, asettuu joogamatolArmollista kilvoittelua JOOgA Joogassa yhdistyy fyysinen harjoittelu ja kaikesta suorittamisesta luopuminen, kertoo pappi ja joogaohjaaja Heli Harjunpää. 3. samana vuonna, jona Heli Harjunpää löysi joogan, hänet vihittiin papiksi. Ensimmäinen tunti järjestettiin suuren koulukeskuksen viileässä jumppasalissa loisteputkien valaistuksessa. Ohjaaja kehotti sulkemaan silmät ja kuulostelemaan, miltä kehossa tuntuu
KOTIMAA 17 1 0. Ei tunnu, Heli Harjunpää vakuuttaa. Heli Harjunpään mielestä jooga on väline, jolle jokainen harrastaja antaa sisällön. Tuttavapiirissäni kerrotaan lapsista, jotka ystävällisesti jaksavat muistuttaa vanhempiaan niistä vielä kun nämä ovat vanhuksia, tai puoliso palaa aina uudestaan vanhoihin laiminlyönteihin. Toisaalta en ihan ymmärrä, miksi se pitäisi kääntää. Hänen kokemuksensa mukaan jooga itsessään on tervetullutta seurakuntiin, mutta joskus tilaisuuksien järjestäjät toivovat, ettei sitä kutsuttaisi joogaksi. On tekoja, jotka olisi voinut jättää tekemättä. – Kontemplatiivisessa rukouksessa ei niinkään tuoteta itse ajatuksia ja puhetta Jumalalle, vaan kuunnellaan Jumalan puhetta. Se häikäisi silmiä edessä ja loi pitkän varjon takanani. Kilvoittelun lisäksi joogaharjoituksessa on Harjunpään mukaan keskeistä rentoutuminen ja syvä hellittäminen, jossa päästetään irti kaikesta suorittamisesta ja asetutaan koko painolla alustan varaan lepäämään. Se sai minut oivaltamaan jotain Jumalan rakkaudesta. Harjunpää on kuitenkin käynyt myös sellaisilla joogatunneilla, joissa lauletaan sanskritinkielisiä uskonnollisia mantroja. Hän ohjaa meditatiivista ja lempeää ”kansalaisopistojoogaa”, joka Harjunpään mukaan sopii kaikille. Mitä enemmän sitä saa ottaa vastaan, mitä korkeammalla aurinko on, sitä pienempi on varjoni. Melkein kaikki me kannamme jonkinlaista syyllisyyttä ainakin jostain asiasta.. Ylöspäin suuntautuvissa liikkeissä Harjunpää kurottaa kohti valoa eli kääntyy Kristuksen puoleen. toinen kysyi synkistelijältä. Tästä nousee ilo ja kiitollisuus, kuten Jumalan rakkauden kokemuksessa. Vaikka jooga tunnetaan alun perin hindulaisten harjoituksena, joogaa ovat harjoittaneet myös monien muiden uskontojen edustajat, muun muassa buddhalaiset, muslimit ja kristityt. Joogaan liittyy myös eettistä kilvoittelua. äideillä ja isillä on varsinainen arsenaali lastensa kasvatukseen tai sen puutteeseen liittyviä syyllisyyksiä perässä raahattavaksi. – Joogaharjoitus itsessään on kilvoitteluharjoitus siinä mielessä, että kyllähän ihminen jäisi usein mieluummin makaamaan sohvalle kuin siirtyisi joogamatolle tekemään fyysisiä ja joskus rankkojakin harjoituksia, Harjunpää sanoo. Voisiko itselleen antaa anteeksi asiat, jotka Jumala on antanut anteeksi jo aikoja sitten. Suusta pölähtää sanoja, joita katuu saman tien. Kylmässä ilmassa oli häivähdys kevään tuoksua. Eikö hindulaisista jumalista laulaminen tunnu papista epämukavalta. Sitten hän tekee monille joogaajille tutun aurinkotervehdyksen. Harjunpää on nykyään paitsi joogan harrastaja, myös joogaohjaaja. – Kristillistä joogaa on se, kun kristitty joogaa, Harjunpää tiivistää. Harjunpää toteaa, että joogaan liittyvä kilvoittelu saattaa olla tutumpaa katolilaisille kuin luterilaisille. Niin kuin vanhat synnit, ajattelin. – Tällöin voi saada kokea olevansa täysin hyväksyttynä vahvemman kannateltavana. Toisaalta myös luterilainen armon korostaminen sopii Harjunpään mielestä hyvin yhteen joogan kanssa. Siksi Harjunpää on joutunut etsimään joogalle vaihtoehtoisia ilmauksia kuten ”kehollinen liike ja rukous” tai ”meditatiivinen liike”. Melkein kaikki me kannamme jonkinlaista syyllisyyttä ainakin jostain asiasta. – Mantralaulussa tärkeintä on äänen resonointi kehossa ja mielessä, keskittyminen ja hiljentyminen, hän kuvailee. Jos seurakunnassa harjoitetaan joogaa, eikö sitä voisi kutsua kristilliseksi joogaksi, Harjunpää kysyy. – Kristus on Vapahtajani ja sydämeni valo, eivätkä muiden uskontojen tai kulttuurien laulut uhkaa sitä millään tavalla. – Jos olisit paras ystäväsi, mitä sanoisit hänelle. – On asioita, joita en pysty antamaan itselleni koskaan anteeksi, ne ovat aina osa minua, minun synkkä puoleni, yksi ystävistäni kertoi. – Että älä rankaise itseäsi jatkuvasti, jo riittää, jokainen tekee virheitä. Helsingissä sairaalapappina työskentelevälle Harjunpäälle kuunteleminen on tärkeä osa niin työtä kuin hengellisyyttä ja joogaakin. Jotkut ovat sitä mieltä, että jooga on auttamatta ristiriidassa kristinuskon kanssa. – Kyllä meidän kristittyjenkin tulee huolehtia kehomme hyvinvoinnista ja mielen rauhoittumisesta. Ennen kuin tiesin mitään kontemplaatiosta, jooga on ollut minun tapani viljellä hiljaisuutta. Kumartuessaan hän kumartaa kunnioitustaan luomakunnalle ja Luojalle. – Niinpä, sanoimme kuorossa. 3. Ilta-aurinko paistoi matalalta kun kävelin kotiin. – Jotenkin sillä tavalla sen voi sanoa suomeksi, vaikka jooga-sana suoraan käännettynä tarkoittaa yhteyttä. Pitkät varjot J uttelin parin ystävän kanssa aiheesta syyllisyys. Jumalan rakkaus on kuin kevään ja kesän auringonpaiste. Helposti tulee mentyä mukaan turhaan arvostelemiseen. 2 01 6 KOluMnI leenA hIeTAMIes le ja lausuu keskiaikaisen rukouksen: Tule Pyhä Henki, lähetä taivaasta valosi säde, tule köyhien isä, tule lahjojen antaja, tule sydämen valo. heli Harjunpää on ohjannut joogaa jonkin verran myös seurakuntien ja muiden kristillisten yhteisöjen tilaisuuksissa. Sehän on yksi keski-ikäisten naisten ”avautumisen” lempiteemoja. Kristillisyyteen jooga sopii Harjunpään mielestä hienosti. Lopussa hän laittaa kämmenet yhteen sydämen edessä ja kiittää Jumalaa. Kristus on Vapahtajani ja sydämeni valo, eivätkä muiden uskontojen tai kulttuurien laulut uhkaa sitä millään tavalla. Vaikka joogaa harrastetaan nykyään myös täysin irrallaan uskonnollisuudesta, hindulaisuus ja itämaiset vaikutteet saattavat näkyä joissain suomalaisissakin joogakouluissa. TuIJA PyhärAnTA Heli Harjunpään mielestä jooga on väline, jolle jokainen harrastaja antaa sisällön. Ehkä vertauksessani jokin kohta ontuu, mutta ainakin saamme ajatella, että Jumalan rakastava armo on niin joka puolella meitä, ettei varjoja näy. Harjunpää vertaa joogan eettisiä periaatteita, kuten elämän kunnioittamista, väkivallattomuutta, totuudellisuutta ja ahneudesta luopumista, kymmeneen käskyyn. Harjunpäästä on myös mielenkiintoista oppia muista uskonnoista, ja hän kertoo arvostavansa niitä. Joogan juuret ovat Intian niemimaalla harjoitetussa asketismissa. Useimmat meistä osaavat kyllä kiusata itseään ihan itse. Olisiko mahdollista rakastaa lähimmäistä niin kokonaan, ”joka puolelta”, ettei hänen tarvitsisi kärsiä omista varjoistaan. Kaikki kristityt eivät suhtaudu joogaan yhtä avoimesti. Hän muistuttaa, että Raamatussakin puhutaan ruumiista Pyhän Hengen temppelinä
Tähän yhteydenpitoon liittyy myös eräs sotien välisen ajan kirkkojen välisen politiikan tragedia. Teologit ovat yliopistossa, koska he olivat tuhat vuotta sitten perustamassa sitä. uusi aika tuo myös uusia vaatimuksia. Piispakunnasta Jaakko Gummerus tarttui voimallisimmin työhön sukukansayhteyksien hyväksi. Suuressa osassa maailmaa näin ei nimittäin ole. Varmaankin he menestyvät työssään. Sellaiseen antaa parhaat eväät akateeminen koulutus. Tuossa tilanteessa Suomi ja sen luterilainen kirkko olivat saaneet harjoitella autonomiaa ja omaa organisaatiotaan jo yli sadan vuoden ajan. Kirkollinen nuorisotyö tuli sekin 1930-luvulla mukaan, mutta vasta järjestökentän jälkeen. Kirkko oli Viron itsenäistymiseen saakka ollut osa Venäjän saksalaisjohtoista luterilaista kirkkoa. Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi nostaa artikkelissaan esille sen, mitä papin pitäisi osata työssä selvitäkseen. Se vaatii papeiltakin laajaa teoreettista sivistystä. Alkuasetelmasta huolimatta kirkot lähtivät keskinäisen lähentymisen tielle. Onko papilla lupa ja mahdollisuus studeerata, kuten Agricola jo vaati. Sota katkaisi veljeskirkkojen yhteydet, joiden uudelleen nousu kukoistukseen antoi sittemmin odottaa itseään vuosikymmenien ajan. Toisaalta länsimaissa ihmisten koulutustaso nousee nousemistaan. Kopperin ansiokas pohdinta johdattelee hyvin tärkeän kysymyksen äärelle. Helsingin yliopisto 2016, 365 s. Euroopassa pappien yliopistollisella koulutuksella on ikivanhat, hienot perinteet. Aina on ollut myös selvää, että varsinainen ammatillinen osaaminen, saarnaaminen, sielunhoito, opettaminen, ihmisten muu kohtaaminen ja oman sekä muiden spiritualiteetin hoitaminen opitaan kunnolla vasta käytännössä, työvuosien mukana. 2 01 6 väITösKIrjA KOluMnI jussI ryTKönen K ahden luterilaisen veljeskirkon, Suomen ja Viron, kohtalot ja vaiheet ovat olleet hyvin erilaiset. 3. Koosteessa on useita artikkeleja. Oma lukunsa olivat herätysliikeyhteydet Viroon. Suomesta Viroon suuntautuivat esimerkiksi heimoherätyksen läpitunkema Herättäjä-Yhdistys ja Lestadiolainen uusheräys. Pappi voi joutua esimerkiksi tilanteeseen, jossa hänen pitäisi voida oikaista muslimiveljiemme erheelliset käsitykset kristinuskosta.. Yksi seuraus tästä oli sekin, että Viron sivistyneistö etääntyi luterilaisesta kirkosta enemmän kuin vastaava yhteiskuntaluokka Suomessa. Herättäjä-Yhdistyksen Viron Inkerinmaalle lähettämä AKS-henkinen pastori Helle K. Suomen kirkko oli myös kansallinen kirkko, jonka papisto oli peräisin kansan riveistä ja säätynä suomenkielistynyt jo varhain. Viro kävi 1930-luvulla kohti autoritaarista yhteiskuntaa, Suomi taas muuttui parlamentaarisemmaksi. Olisi onnetonta, jos pappi ei kykenisi käymään myös vaativaa maailmankatsomuksellista tai yhteiskunnallista keskustelua. Viron kirkko sen sijaan oli baltiansaksalaisen yläluokan hallitsemaa ja sen suhde virolaiseen rahvaaseen oli jäänyt etäiseksi. kuVa: JuSSi RyTkönen Papin tietotaito H elsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sekä Itä-Suomen yliopiston ja Turun Åbo Akademiin teologian osastojen ylläpitämä Teologia.fi-sivusto käsittelee viime kuun puolella julkaistussa artikkelikoosteessaan pappeja siinä paljon puhutussa työelämässä. Varsinkin kolmannessa maailmassa papit valmistuvat usein eritasoisista käytännöllisesti orientoituneista seminaareista tai raamattukouluista. Erviö joutui poistumaan maasta työlupansa menettäneenä vuonna 1937. Niinpä tänään kuka tahansa pappi voi joutua esimerkiksi tilanteeseen, jossa hänen pitäisi voida oikaista muslimiveljiemme erheelliset käsitykset kristinuskosta, ja vielä perustella ymmärrettävästi ja vakuuttavasti, miksi Jumalamme on kolmiyhteinen ja miksi Jeesus on messias. Suhteiden nykyisten hoitajien on helppo tutustua itämerensuomalaisen ekumenian historiaan tämän uuden tutkimuksen avulla. Tutkimuksessa käy ilmi, miten erilaisessa asemassa veljeskansojen luterilaiset kirkot olivat ja miten erilaiset lähtökohdat niillä oli molempien maiden itsenäistyttyä. Tutkimuksessa käy ilmi myös se, että kirkollinen yhteydenpito oli osa laajempaa eri alojen suhteiden kiinteytymistä Suomen ja Viron välillä. Erviö joutui poistumaan maasta työlupansa menettäneenä vuonna 1937. Onneksi moneen asiaan on. Samoin sitä, jaksavatko henkisesti aina paljon vaativassa ammatissa ja joskus kaoottisissa seurakuntaolosuhteissa toimivat papit ylläpitää teologista ja pastoraalista osaamistaan. Yrjölän tutkimuksesta käy ilmi, miten monipuolisesta yhteydenpidosta oli kysymys. Kaikkeen ei ole vastauksia. Eri yhteyksissä on usein aikaisemmin kysytty myös sitä, miksi pappi tarvitsisi juuri akateemisen koulutuksen. Viron veräjät avautuivat Tallinnan keskiaikainen tuomiokirkko Toompealla on Viron luterilaisen kirkon pääkirkko. Samoin Yrjölä toteaa tutkimustuloksissaan myös sen, että suhteiden alusta alkaen suomalaiset saivat vakiintuneempana ja työssään monipuolisempana kirkkona yhteydenpidossa jonkinlaisen oppimestarin roolin. Papisto osasi tietysti viroa, mutta kirkon hallintokieli oli saksa. jussI ryTKönen Jukka Yrjölä: Uskon silta Suomenlahden yli. Uudessa kirkkohistorian väitöskirjassaan Uskon silta Suomenlahden yli Jukka Yrjölä on tutkinut suomalaisten luterilaisia kirkollisia suhteita Viroon maailmansotien välisenä aikana. Suomalaisten kirkolliset suhteet Viroon vuosina 1918–1939. Teologien ammatillisen koko arsenaalin hallintaa olisi hyvä kirkossa seurata ja tukea. Herättäjä-Yhdistyksen Viron Inkeriin lähettämä AKS-henkinen pastori Helle K. Se on todistanut myös lukuisia suomalais-virolaisia tapaamisia. yrjölä käsittelee tutkimuksessaan myös ajanjakson kirkollisesti relevanttia poliittista yleiskuvaa. 18 KOTIMAA 1 0. Mukana Suomesta olivat eräiden piispojen ja pappien ohella monet kristilliset järjestöt: Suomen Kristillinen Ylioppilasyhdistys, Rautatieläisten Kristillinen Yhdistys, Suomen Lähetysseura, Suomen NMKY, Suomen Merimieslähetysseura ja Suomen Pyhäkouluyhdistys. Virolaisesta näkökulmasta hänen suomalaiskansallinen toimintansa Neuvosto-Venäjän rajapitäjissä muodosti jopa poliittisen turvallisuusuhan
Ikaalisissa, Ylöjärvellä, Tampereella, Lempäälässä ja Lapualla. Aihepiiri on raskas, mutta teos jatkaa Maaseudun Taiteellisen Teatterin ja Pentti Tynkkysen aiempaa tinkimätöntä linjaa: Tämä on jo kolmas historiaan pohjautuva, yhdessä toteutettava vakava oopperateos. 2 01 6 KIRJAT O opperan keskellä lauletaan: ”On aivan hiljaista, aivan kuin luonto ei uskoisi...” Siihen lauseeseen kiteytyy koko Huutolaistytön laulu -kirkko-oopperan ydin. 3. Kirjaa on saatavissa vain kustantajan arvoteosmyynnistä. Sitoutuminen ja halu tehdä tosissaan kuuluvat ja näkyvät. Kuorolaiset ovat tehneet mahtavan työn teoksen opetellessaan. Tammi 2016. Ollaan Hämeenkyrössä, kesässä 1867. Joona Vuorenpää työskentelee Finanssialan keskusliiton tiedotuspäällikkönä. Kattavan esittelyn saa myös Suomessa työskentelevä Stepan Sarpaneva. Kirkkoherra kiittää joka tilassa, mutta painajainen ihmisarvon kutistumisesta ”vähiten vaativalle” ei jätä hengenmiestä öisin rauhaan. Kaikessa vallitsee toden tuntu. Hämeenkyröönkin tullaan, ”jopa Savosta”, mutta ruokaa ei ole. Haastattelut on tehty eri puolilla maailmaa. Kirja kertoo ammatti-identiteettiin kasvamisesta. Painajainen ihmisarvon kutistumisesta ”vähiten vaativalle” ei jätä hengenmiestä rauhaan.. Ajan mestarit on tehty tarkoituksella luksustuotteeksi, sillä monet kellot, joita kirjassa esitellään, ovat myös sitä. Kaikki tekevät rooleissaan vakuuttavaa työtä. Kirjasta on otettu 1 200 kappaleen rajoitettu ja numeroitu painos, joten sen hinta on huomattavan korkea. Katsojalle jää mahdollisuus päättää tapahtuuko loppu maan päällä vai taivaassa. Eläkkeellä olevien kanttorien, Jukka Hovilan ja Pentti Tynkkysen yhteistyönä syntynyt Huutolaistytön laulu on oikeastaan musiikkiteatteria, ei niinkään ooppera. Jopa parasta karjaa joudutaan tappamaan, kun sille ei ole ruokaa. Moni kirjaan haastatelluista kertoo, että Kelloseppäkouluun hakeutuminen oli vähän kuin sattumaa, ei välttämättä pitkäaikainen unelma. Orvoiksi jääneiden lasten kohtalona on huutolaisuus. Puhutut vuorosanat valmistelevat taustan seuraavalle kohtaukselle ja samalla varmistavat, että kaikki pysyvät tapahtumissa mukana. Kirja päättyy lainaukseen Jaakobin kirjeestä, mikä tuo kiinnostavan filosofishenkisen jännitteen kokonaisuuteen (4:14): ”Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu.” OllI SEppälä Joona Vuorenpää: Ajan mestarit. Teoksen ”orkesterina” on Tynkkynen uruissa, ja Hovila kosketinsoittimissa esiintyjien lomassa. Joukossa on vain muutama sävelletty teos, joista vanhahtava Isä meidän -rukous on upein. kuvA: RAmI mARjAmAkI OOppERA Työmaana aika Kellosepän työssä on ollut aina jotain ”jumalallista”. Maaseudun Taiteellinen Teatteri ry on loistava porukka teoksen esittämään. teoksen omakseen. Parkkisen pienet oivallukset luovat yhtäkkiä vaikkapa valtaisan väkijoukon tunnun pieneen tilaan. Musiikki on pääasiassa yhteen sovitettujen virsien, tuttujen laulujen ja paikoin läpisävelletyn replikoinnin hienosti onnistunut kokonaisuus. Voutilainen-merkkinen kello tunnetaan kaikkialla maailmassa kelloharrastajien ja keräilijöiden keskuudessa. Aki Ollikaisen romaani Nälkävuosi on piirtänyt sen lukeneiden mieleen ihmisten hädän kaikessa kauheudessaan. Hän on omistanut kirjansa viime vuonna kuolleelle isälleen. Kylän virkamiehet ovat ankarampia kuin kirkkoherra ( Taisto Polvi), jonka puoliso ( Mirka Myrskyranta) lopulta pelastaa huutolaistytöt huomaansa. Kaikki toivo laitetaan kesämyöhällä alettuun kylvöön. Hän on ajan mestari ja saa taidollaan kellon toimimaan oikein ja maailman pysymään ajassaan. Sarpaneva-kellojen tunnus on omintakeinen design ja tuima kuukasvoinen hahmo. Huutolaistytön laulun tarinan keskiössä ovat kaksi lasta, Anna, 12 ja Silja, 14, huutokaupan viimeiset, joita kukaan ei halua. Kirkko on haasteellinen näyttämö, kun esiintyjiä ei voi juurikaan nostaa ”lavalle”, mutta silti kaikki toimii. Kun pakkanen syö sadon syyskuun alussa, kaikki tietävät, että edessä on ankea aika. Onko se onnellinen. KOTIMAA 19 1 0. Käsillä tekeminen tuntuu olevan monelle varsinainen ponnin lähteä opiskelemaan kellosepäksi. Eniten tilaa saa luonnollisesti Kari Voutilainen, Rovaniemellä syntynyt ja Sveitsissä uraa tekevä tinkimätön taitaja. Kukaan ei voi uskoa, että taas on tulossa nälkävuosi. Kenelle kunta joutuu lapsen elatuksesta vähiten maksamaan, sille lapsi siirretään. Suomalaiset valuvat pohjoisesta etelään ruokaa etsien. AnnMARI SAlMElA Huutolaistytön laulun kantaesitys Hämeenkyrön kirkossa 6.3. tammikuuta 1868 huutokauppaa, joissa 299 lasta myydään ”vähiten vaativille”. Sitä esitetään kevään aikana lisäksi mm. Huutolaistytön laulussa ollaan optimistisempia. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Tapio Parkkinen on ottanut Minun oli nälkä Oona Pätäri (Anna), Flora Heinäsuo (Silja) ja Inga Sulin tekevät hienosti roolinsa huutolaistyttöinä sekä näiden äitinä. Äänelliset erikoistehosteet luovat vuoroin kesälämpöä, vuoroin hyytävää viimaa. Joona Vuorenpään hulppean kokoinen kirja Ajan mestarit lähestyy kellosepän työtä tyystin toisesta, puhtaasti maallisesta näkökulmasta. Hän tekee kelloja sekä S.U.F.-merkillä että Sarpaneva-nimellä. Kirja esittelee 25 suomalaista nykykelloseppää, jotka vaikuttavat eri puolilla maailmaa. Ajatus Jumalasta suurena kelloseppänä viittaa Luojaan maailmankaikkeuden pyörittäjänä, ja vertausta on käytetty monissa erilaissa teologisissa yhteyksissä, viimeksi älykkään suunnittelun teorioista puhuttaessa. Ne ovat himoittuja esineitä, joiden hinnat ovat viisija kuusinumeroisia. 420 s. Jäät lähtevät järvestä vasta juhannuksena. Repliikit nousevat historiallisista dokumenteista, tarina perustuu tapahtuneisiin asioihin. Heiskan pihalla pidetään 2. Kirja on samalla kunnianosoitus Espoossa toimivalle Kelloseppäkoululle ja hatunnosto suomalaisille käden taitajille, pitkäjänteiselle kouluttautumiselle ja pyrkimyksestä täydellisyyteen omalla alallaan. Ajan mestarit on ytimeltään haastattelukirja, jonka lopussa on faktaa suomalaisen kellosepäntaidon vaiheista. Inga Sulin, Oona Pätäri ja Flora Heinäsuo ovat äiti ja tyttäret ihanine yhteisine lauluineen. Talvivilja on kuollut. Lauluammattilaisia mukana on vain muutama
klo 10-12, ABC Pernajan Vanhakylässä. Lyyränen vihittiin 29.10.1980 ja hän aloitti Hyvinkään seurakunnan 1. Papiksi Pekka T. 040-8212107 tai kirkkoherranvirastoon puh. Lyyränen jäi pois Hyvinkään seurakunnan virasta vuonna 2005. Tervetuloa syntymäpäiväkonserttiin tuomiokirkkoon ti 22.3. Katarina Forsell puh. Vapaa pääsy, kolehti tuomiokirkkoseurakunnan nimikkolähetin Elisa Wathenin työn tukemiseen Ev.-lut. Lyyräsesta tuli Paavolan oma pappi, jota paavolalaiset muistavat lämmöllä. 0400 552 127. akasia@akasia.fi tai 050 354 3241 (MJ). Ohjelma: www.akasia.fi/Matkat. Kirkko herra valitaan välillisellä vaalilla, jon ka toimittaa Joroisten seurakunnan kirkkovaltuusto. Matk.joht. Virkasuhteeseen otettaessa voidaan määrätä koeajasta. Virkaan valitun on esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus terveydentilastaan. Pekka T. mennessä: antti@vanhanen. Monelle hyvinkääläiselle on Lyyräsen toimesta istutettu puu Galileaan professori Aapeli Saarisalon muistometsään. lehdessä julkaistut työpaikat verkossa www.kotimaa24.fi/ tyopaikat Seurakuntien Talousneuvoston Säätiön apurahat vuosille 2016–2017 haettavissa Säätiö myöntää anomuksesta apurahoja seurakuntien hallintoa tai taloutta koskevien tutkimusten tai julkaisujen tekemiseen. klo 16.30-18.00 Isnäsin Solbackassa, Edöntie 38. Tiedustelut maria.sairanen@evl.fi tai puh. Hänen ensimmäisiä aloitteitaan oli, että Paavolaan rakennettaisiin jäähalli. virallisena apulaisena. Lapuan hiippakunnan tuomiokapituLi on julistanut haettavaksi Lappajärven seurakunnan kirkkoherran viran. 20 KOTIMAA 1 0. 50 VuOTTA täyttää 22.3. Hän oli syntynyt Helsingissä 7.7.1954. Kalevankatu 12, 3.krs, PL 160, 60101 Seinäjoki. KUOPION HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI on julistanut haettavaksi 4.4.2016 kello 15 mennessä Joroisten seurakunnan kirkkoherran viran. Linkki facebook: ”pernajan seurakunta” tai pernajanseurakunta.fi. 4* hot., puolihoito, 1850,2 hh:ssa. Virkaan valitulta vaaditaan suomen kielen erinomaista suullista ja kirjal lista taitoa sekä ruotsin kielen tyydyt tävää ymmärtämisen taitoa. Lähetysyhdistys Kylväjän kautta. Muihinkin perusteltuihin kirkollisiin kohteisiin apurahoja on mahdollista saada. viim. Seurakuntien Talousneuvoston Säätiön hallitus APuRAHAT Vain 19,90 / 3 kk Seurakunnissa sattuu ja tapahtuu. Hakemukseen on liitettävä hyväk syttävä lääkärintodistus viranhoidon terveydellisistä edellytyksistä. Kuopion Kallaveden seurakunnan II kappalaisen viran. Lyyräsen aloitteesta Paavolasta kirjoitettiin kirja Vaiverosta Paavolaksi. Vaalitapa on välillinen. krs, PL 42, 70101 KUOPIO. Hyvinkään seurakunnan työntekijät muistavat lämmöllä sydämellistä työtoveriaan ja siunaavat puolisoa ja tytärtä surun keskellä. Lohikeittoa ja kahvia Lappeen seurakuntasalissa alkaen klo 17, seurat klo 19. Ilm. Hinta 2,50 euroa/henkilö, 5 euroa/ perhe. lyyränen Pastori Pekka Tapani Lyyränen kuoli 9.2. 11.3. Viimeisinä vuosinaan hän keskittyi laaja-alaiseen tutkimustyöhön, johon kuului muun muassa Raamatun tutkiminen sen alkukielillä, Suomen ja Israelin historia, raamatullinen arkeologia ja DNAeli geenitutkimus. Erityisen kiinnostunut Lyyränen oli Israelista ja suomensukuisista kansoista. Mahdolliset muistamiset Herättäjä-Yhdistyksen lähetysrahastolle FI 26 1095 3000 0135 89, viesti: AV. Hän toimi aktiivisesti Suomen Karmel-yhdistyksessä ja teki useita matkoja Israeliin. Hakemukset tulee toimittaa 1.4.2016 kello 16.00 mennessä Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulille os. Pernajan seurakunta ja Isnäsin vanhempainyhdistys ry. IlKKA JäRVINEN Hyvinkään seurakunnan kirkkoherra Tiedot ja kuva perhepalstalle toimitetaan viikkoa ennen toivottua julkaisupäivää kirjallisesti osoitteella Kotimaa, Perheuutiset, PL 279, 00181 Helsinki tai sähköpostitse: toimitus@kotimaa.fi Valokuva palautetaan, jos mukana on osoitteella ja postimerkillä varustettu kirjekuori. Hänen vastuualueitaan olivat vuosien varrella muun muassa seurakunnan lapsityö, evankelioimistyö sekä jumalanpalvelusja musiikkityö. Järj. Ilm. Tilaa K24 + Pro + kotimaan näköislehti yhdessä digipakettina. teologian tohtori Antti Vanhanen. klo 11.00 Koskenkylän Mikaelintuvassa, Heli Rantanen. Vapaamuotoinen hakemus, johon sisältyy tutkimustai julkaisusuunnitelma, pyydetään toimittamaan säätiölle viimeistään perjan taina 8.4.2016 osoitteella Vanha Soukkiontie 665, 04680 Hirvihaara. Ei lahjoja eikä puheita. Virka edellyttää suomen kielen erin omaista suullista ja kirjallista taitoa sekä ruotsin kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. TM Riitta Lemmetyinen ja TM Marianne Jansson. Virkaan valitulta vaaditaan suomen kielen erinomaista suullista ja kir jallista taitoa sekä ruotsin kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Kello viiden soppa ja pääsiäisaskartelu: soppa pe 18.3. Eräs entinen paavolalainen sanoi, että Lyyränen oli kuin Paavolan Isä Camillo. Apurahat ovat henkilökohtaisia. Lyyräsen tulojuhlaa vietettiin 2.11.1980 Paavolan seurakuntakodissa, jonka alueen pappina hän toimi koko työuransa ajan. Hänet koettiin myös Paavolan kou70 VuOTTA täyttää 17.3. 044-722 9242. 3. KuOllEET lun omana pappina. Tilaa osoitteessa kotimaa24.fi Käytä kampanjakoodia: tutustu-2016 Pappi perui häät MATKAIlu AKASIA-SÄÄTIÖN RYHMÄMATKA SAKSAAN: LUTHER-KOHTEET JA BERLIINI 24.9.-1.10.16 Mm. Pysy ajan tasalla. klo 18, esiintyjinä Tarvo Laakso sekä Jukka ja Tove Leppilampi. Pyhäkoulu: su 13.3. Helsingissä. Wittenberg, Wartburg, Sanssoucin linna, Mozart-konsertti, Harz-vuoristo. Tuomiokapitulin osoite on Kuninkaan katu 22 A 3. Ilm. 2 01 6 KOuluTusTA JulIsTETAAN HAETTAVAKsI sEuRAKuNNAT Yhteisvastuukeräyksen lipaskeräys: la 12.3. PERHEuuTIsET. net tai 0500-873300. Hän oli henkilö, joka otti huomioon tapaamansa ihmiset. Hänen aikanaan alettiin viettää Paavola-päivää, jossa valitaan vuoden paavolalainen. 15.3. Hän toimi useita vuosia äitinsä omaishoitajana. pastori Yrjö Ikonen, Suomenlinnan ja varhaisnuorisotyön pappi Helsingin tuomiokirkkoseurakunnasta. Pääsiäisaskartelu klo 16.3018.30. Hakemukseen on liitettävä nimikirjanote, josta ilmenee esteettömyys hakea kirkkoherran virkaa, sekä hyväksyttävä lääkärintodistus