vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –4 5 1. 4 Ka nn en ku va : Ki m m o Ra ua tm aa 11 3. Emerituspiispa Matti Sihvonen: Kirkko selviytyy Tässä lehdessä liitteenä:. marraskuuta 2018 | hinta: 3,70 € 20 44 18 Ristijärvellä väki alkaa ikääntyä Hilja Jokelainen, 95, joutui muuttamaan tuvastaan rivitaloon 12 Tulevaisuus: Viimeinen kaste on vuonna 2056
Viime sunnuntaina Oulussa, maantieteellisesti melkein puolivälissä Suomea, vietettiin Samuel Salmen lähtöjuhlaa, ja tänään jukka Keskitalo on aloittanut piispana. Juhlissa pidettiin lukuisia kiitospuheita, joissa nousi esille Pohjois-Suomea koskevia näkökulmia, esimerkiksi saamelaisten asema. 4 Keiden toivotte tarttuvan toimittamaanne kirjaan. – Suurin osa kirjoittajista on torniolaisia, mutta toki mukaan mahtuu kirjoittajia myös pääkaupunkiseudulta ja muualta Suomesta. Eeva Peura on uskonnonopettaja ja Tarja Tervahauta terapeutti. – Emme tehneet kirjaa kilpailua varten, vaan vertaistueksi. aluksi | viikon henkilö | Vuoden kristillinen kirja 2018 on torniolaisten Eeva Peuran ja Tarja Tervahaudan toimittama Lapseni on poissa – kirja suruun (Kirjapaja 2018). Olisimme halunneet jättää perheisiin luettavaa, joka liittyy lapsen menetykseen. Surupolut ovat erilaisia. 1 Miten ja mistä ajatus kirjasta syntyi. Olli SEppälä ”Lapsen menettämisen surussa on jotain erityislaatuista” Tarja Tervahauta ja Eeva peura ovat yllättyneitä ja iloisia Vuoden kristillinen kirja 2018 -kilpailun voitosta. Puolitoista vuotta sitten otimme asian uudestaan esille, ja silloin monet sururyhmissämme käyneet vanhemmat lähtivät mukaan. On luonnollista ajatella, että vanhat lähtevät ensin, joten lapsen kuolema on poikkeuksellista. Lue juttu piispa Samuel Salmen lähtöjuhlasta sivulta 7. Ottamatta kantaa siihen, oliko kritiikki silloin perusteltua, niin valtakunnallisen median on tärkeä harjoittaa tässäkin suhteessa itsekritiikkiä. Muutamia vuosia sitten hän arvosteli kirkon viestintää ja muuta mediaa etelän asioihin keskittymisestä. Tällä viikolla Kotimaassa on laaja juttu Ristijärveltä, viime viikolle raportoimme Kiihtelysvaarasta. Toivomme myös, että kirjamme synnyttäisi seurakunnissa halun perustaa erityissururyhmiä. Viisi vuotta sitten ehdotimme kirjan tekemistä vanhemmille, mutta silloin he eivät olleet valmiita. Osa kirjan teksteistä on vanhempien kirjoittamia, osa perustuu tekemiimme haastatteluihin. Valinnan teki kuuden ehdokkaan joukosta Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo Helsingin Kirjamessuilla viime sunnuntaina. KOTIMAA | 1.11.2018 2. 3 Eikö surukirjoja ole jo entuudestaan. Lähiviikkoina Kotimaa käy muun muassa Etelä-Pohjanmaalla, Turussa, Kuopiossa – ja pääkaupunkiseudulla. Joka päivä juttuvalinnoissa ja näkökulmissa on tärkeä muistaa, että valtaosa Suomesta ja suomalaisista sijoittuu pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Piispa Salmen työuralla korostuivat myös yhteistyö Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle sekä kirkon yhteyden ja jumalanpalveluselämän vaaliminen. Mari TEinilä Päätoimittaja kuunteli pohjoisen näkökulmia. Siinä mielessä se on käyttökirjallisuutta. – Ajatus kirjasta syntyi jo kymmenen vuotta sitten. – Olemme ohjanneet yhdessä kymmenen vuotta sururyhmiä ja käyneet kodeissa, joita on kohdannut läheisen menetys. Kirja on tarkoitettu paitsi yksittäisten ihmisten myös sururyhmien käyttöön. Pohjoiseen painottuneita juhlapuheita kuunnellessa mieleen muistui piispa Salmen taannoinen kritiikki. | Kuva: Olli Seppälä Tarja TErVahauTa ja EEVa pEura Vuoden kristillinen kirja 2018 -kilpailun voittajat puolivälissä Suomea P ohjoisen piispa on vaihtunut tänään. Sellaisen kirjan, jossa olisi tarttumapintaa eri-ikäisten lasten ja eri tavoilla lapsensa menettäneiden vanhemmille. 2 Milloin kirja sai alkunsa. – On kyllä ja hyviä sellaisia, mutta koimme, että lapsen menettämisen surussa on jotain erityislaatuista. Lähtöpäivän juhlissa oli lämmin ja kiitollinen tunnelma. – Emme tehneet kirjaa kilpailua varten, vaan vertaistueksi
Hei te siellä kaukana, teitä muistan täällä! Vai kiinnostaako teitä enää se, mitä jäi tänne. Selvityksen jälkeen on varmasti helpompi puhua rahasta, säästöistä ja kehittämisestä. Luvatut säästöt antavat odottaa itseään Yksilön etsintä korostuu Tulevaisuusselonteko Kirkon kasvatus vuonna 2030 keskittyy kristillisen uskon välittymisen haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Tanskassa on terveyshallituksen kehotuksesta kirkollisministeriö antanut määräyksen, etteivät jumalanpalvelukset kirkoissa saa kestää puolta tuntia enempää, jottei tuhoava tauti pääsisi väenkokousten kautta levenemään. Vaiko ajatuksista lähtevä energia. Hengellisyydestä keskusteleminen edellyttää kuitenkin, että olemassa yhteinen kieli. Suosituksia ovat esimerkiksi toimintatavan muutokset hankkeiden läpiviemisessä, loppukäyttäjien ja erilaisten seurakuntien tarpeiden kuunteleminen, hankintojen keskittäminen entisestään, kustannusten hallintamallin kehittäminen sekä kokonaiskirkon tasolla tietohallinnon ohjausryhmän roolin selkeyttäminen ja tietohallinnon toimeenpanovallan kasvattaminen. Ehkä siellä ymmärrys on jotain, mitä täällä ei koskaan kykene tavoittamaan. Tilintarkastusyhtiö KPMG Oy:n tekemässä selvityksessä käy ilmi, että Kipa ei ole täyttänyt sille asetettuja säästötavoitteita. Lisäksi suosituksena on muodostaa kirkkoon jo nyt sen palkkalistoilla olevista it-alan osaajista erityinen projektipäällikköjen resurssipooli, josta voidaan tarvittaessa valita projektipäällikkö yhteisiin hankkeisiin. Kumpiakin on tarjolla, vaikka osin ne ovat näkökulmakysymys. Leijona syö ruohoa lammasten kanssa, eikä mistään ole puute. KPMG:n selvityksessä annetaan runsaasti suosituksia, kuinka kirkon it-hallintoa ja -järjestelmiä saataisiin tehokkaammiksi ja toimivimmiksi. 1918 ???????. Ehkä siellä aika kulkee toisin tai ei lainkaan. Selvityksen mukaan myöskään jäsentietojärjestelmä Kirjuri ei ole täyttänyt sille asettuja toiveita. Juuri nehän tekevät ihmisestä ihmisen ja elämästä elämän. Sen verran hajallaan ovat pitkin maata, etten kaikkien haudoille ehdi. Ja ihmisen kiihkoa ja paloa tahdon tuntea. Pyhäinpäivänä vietän hetken edesmenneiden kanssa. FreiJa ÖzcaN Kirjoittaja on Kotimaan toimituspäällikkö. On rikkumaton rauha, on kauneus. Vai ilmako sen kertoo – kynttilöistä nouseva vieno savu, joka leijailee viileään marraskuun pimeään. Kirkko näyttäytyy vain yhtenä mahdollisena rakennuspuuna muiden joukossa. Eikä kiirettä enää ole. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | 1.11. E nsi viikolla kokoontuva kirkolliskokous saa käsittelyyn pyytämänsä selvityksen kirkon it-hankinnoista. KOTIMAA | 1.11.2018 3. Kipan kustannukset ovat tähän mennessä olleet 67 miljoonaa. Kirkon ja seurakuntien viestinnälle tulevaisuusselonteko antaa tehtävän: mediassa ja muissa kohtaamisissa tulee pitää esillä näkemystä hengellisyydestä luonnollisena osana elämää. Mutta ehkäpä maan alla verkostoituvat juuret kertovat eteenpäin toisille, että olen käynyt. Syyskylmän ja kosteuden suojissa on espanjantauti ruton lailla levinnyt yli Euroopan ja levenee pelottavassa määrässä omassa maassammekin, kaataen yhä uusia uhreja ei enää kymmenittäin, vaan sadoittain ja tuhansittain. Yksi havainto on, että tulevaisuudessa uskontoa ei enää saada itsestään selvästi perintönä vanhemmilta, vaan yksilö luo uskonnollisen identiteetin, maailmankuvansa ja arvonsa oman etsinnän kautta. Se on aiheellinen, sillä hankintojen merkityksestä on liikkunut paljon kitkeriä puheita, varsinkin Kirkon taloushallinnon palvelukeskusta (Kipa) koskevaa. Mutta täällä vielä marraskuun illassa elämä on täysi vasta, kun se on eletty. Kotimaa perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Hietalahden ranta?13, 00181 Helsinki asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 toimitussihteeri: Tuija Pyhäranta 040 549 6813, Noora WikmanHaavisto (virkavap.) Graafikot: Gun Damén, Ritva KaijasiltaHeinonen Valokuvaaja: Jukka Granström toimittajat: Antti Berg, Emilia Karhu, Ari Minadis, Jussi Rytkönen (virkavap.), Meri Toivanen aikakauslehtien Liiton jäsenlehti iSSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy toimitusjohtaja: Matti Koli Lukijamäärä: 49?000 KMT S2017/2018 Kotimaa 1.11.1918. Ongelmia on, mutta ne eivät ole ylivoimaisia. ?. On rauha siitä, että aikanaan loputkin seuraavat perässä. Kirkon henkilöstöja taloushallinnon yhteenlaskettujen kustannusten piti vuositasolla pudota 26 miljoonasta eurosta 17–19 miljoonaan euroon, mutta ne ovat päinvastoin nousseet 30 miljoonaan. Kirjurin piti tuottaa 30 miljoonan säästöt kymmenen vuoden aikana. Yksin Budapestissa on n 8000 henkeä kuollut espanjankuumeeseen. Siellä, missä ihmisen kiihko ja palo sammuvat samalla kun vaivat ja surut ovat poissa, siellä kaiketi sielu lepää. Tähän mennessä järjestelmä on tullut maksamaan 22 miljoonaa, ja säästöä on tullut 700 000 euroa
Kristillinen kotikasvatus on kuitenkin voimakkaasti vähentynyt, ja kirkon tila koulussa kaventunut. Monilla on mielikuva, että kaste on jäykkää, muodollista ja virallista. Kaste on alku kristilliselle kasvatukselle. Lokakuussa 2016 järjestetystä kirkkoherranvaalista jätettiin hallinto-oikeuteen kolme valitusta, jotka koskivat tuomiokapitulin päätöstä vaalisijoille asetetuista hakijoista sekä muotovirhettä, jonka johdosta vaalissa jätettiin huomioimatta 171 ääntä. Kirkkovaltuusto valitsi tammikuussa 2017 kiinteistöja hautaustoimen johtokuntaan kuusi miestä ja yhden naisen. Pirkanmaan maakuntamuseo vastustaa kirkon purkamista. Kirkkohallitus: Valkeakosken kirkko voidaan purkaa Kirkkohallitus on hylännyt Valkeakosken kirkon purkamista koskevan valituksen ja vahvistanut Sääksmäen kirkkovaltuuston päätöksen kirkon purkamisesta ja tontin asettamisesta myyntiin. Muutokseen ja sen ripeyteen ei Kokkosen mukaan ole riittävästi kirkossa herätty. Kristillinen kasvatus on yhä vahvemmin kirkon oma tehtävä. Huhtikuussa Pohjois-Suomen hallinto-oikeus määräsi, että vaali on toimitettava uudestaan. Kokoava toiminta ja kirkon jäsenyys ovat olleet tasaisessa ja melkein huomaamattomassa laskussa. Oikeus totesi, että johtokunta on toimielin, jota koskevat kirkkolain säädökset sukupuolikiintiöistä. uutiset K irkon kolmas tulevaisuusselonteko Kirkon kasvatus vuonna 2030 tarkastelee kristillisen uskon välittymistä uusille sukupolville. Selonteon tavoitteena on laajemman tulevaisuuskeskustelun herättäminen kirkossa. – Niillä ratkaisuilla, joita teemme seuraavan viiden vuoden aikana, on hyvin paljon merkitystä. Selonteon mukaan iso joukko rippikoulun käyneitä nuoria aikuisia eroaa kirkosta vuosittain ja jättää lapsensa kastamatta, koska eivät tiedä miksi kastaa hänet. Oikaisu Kiihtelysvaaran kirkkopalosta kertoneessa jutussa (Kotimaa 25.10.) oli nimivirhe. Kysymys ei ole pelkästä organisaation jäsenyydestä, hengellisyydestä tai perinteestä, vaan kasvun ja | lyhyesti | | kirkon kasvatus | Kaste on kirkon elämänlanka, joka uhkaa katketa tulevaisuusselonteko | Uskonnollisen kasvatuksen saaneiden osuus on Suomessa puolittunut yhdessä sukupolvessa. KOTIMAA | 1.11.2018 4. Kaava tai oppi edellä kommunikoiminen ei tänä päivänä kuitenkaan toimi. Tornion kirkkoherran virka uudelleen auki Oulun tuomiokapituli julisti Tornion seurakunnan kirkkoherran viran uudelleen haettavaksi. – Jos pystymme viestimään kirkossa sitä, että haluamme kokonaisvaltaisesti tukea ihmistä kasteen kautta, niin uskon, että enemmistö haluaa tarttua siihen. Näin kertoo selonteon toimittanut Kirkkohallituksen kasvatuksen ja perheasioiden yksikön johtaja Jarmo Kokkonen. Kun jäsenyys tippuu alle 70 prosenttiin, asia kumuloituu varsinkin nuoremmissa ikäluokissa. Aikaisemmin on julkaistu Kirkko 2020: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko (2010) sekä vuonna Kirkkona monikulttuurisessa yhteiskunnassa, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuusselonteko (2014). Tulevaisuusselonteossa on laskettu, että mikäli kastettujen määrä laskee viime vuosien tahtia, viimeinen henkilö kastetaan Suomessa vuonna 2056. Hallinto-oikeus kumosi kirkkovaltuuston nimitykset Itä-Suomen hallinto-oikeus on määrännyt kumottavaksi Kotka-Kymin seurakunnan kirkkovaltuuston päätöksen sukupuolikiintiöihin vedoten. Selonteon mukaan moni kasteen este poistuu, kun kieltä muokataan ja hyödynnetään elävää kuvaa ja ääntä sekä internetin ja sosiaalisen median mahdollisuuksia. Tulevaisuusselonteko . . Perinne on Kokkosen mukaan edelleen tärkeä kriteeri, mutta sen itsestäänselvyys on kadonnut, koska sosiaalista painetta siihen ei enää ole. Selonteon mukaan oleellisin syy lapsen kastamiselle näyttää olevan perinteeseen liittyminen. Kirkkohallitus valmistelee neljän vuoden välein kirkolliskokoukselle tulevaisuusselonteon. Vaara-Karjalan seurakuntapastorin nimi on Jukka Erkkilä, ei Jussi. Yhdessä sukupolvessa uskonnollisen kasvatuksen saaneiden osuus on puolittunut. Lain mukaan johtokunnissa tulee olla vähintään 40 prosenttia sekä naisia että miehiä. Tarvitsemme uusia sanoituksia ja kuvituksia, sellaista kokonaisvaltaista tunneviestiä, joka kommunikoi ihmisten elämäntodellisuuden kanssa. Kokkosen mukaan kirkossa ei ole onnistuttu viestimään sitä, että kasteessa on kysymys lapsen kokonaisvaltaisesta hyvästä. – Kirkon kasvatus on nojautunut voimakkaasti kodin ja koulun vahvaan rooliin kristillisinä kasvattajina. Selonteossa tarkastellaan kasteen kieltä, sillä monille hengellinen kieli on vierasta. Kirkon kolmatta tulevaisuusselontekoa käsitellään kirkolliskokouksessa ensi viikolla. Purkulupaa tulee hakea vielä Valkeakosken kaupungilta. Siinä huomioidaan kirkon ja yhteiskunnan sirpaloituminen sekä kirkon rooli yhteiskunnallisena keskustelijana. – Jos googletat sanan ”kaste”, kirkkomme tarjoaa ensimmäisenä kastekäskyä ja sen hengellistä selitystä. Jarmo Kokkonen puhuu kasteesta kirkon elämänlankana, koska se määrittää lapsen taivalta kasvatuksen suhteen niin kirkossa, koulussa kuin yhteiskunnassakin. Selonteko on tarkoitettu kirkon työn kehittämisen välineeksi kaikkiin seurakuntiin ja kirkollisiin yhteisöihin sekä luomaan pohjaa kirkon seuraavalle yhteiselle strategialle
Selonteossa on pohdittu myös kummin tehtävää ja kummiuskäsitteen uudelleen määrittämistä. He voivat olla kiinnostuneita kirkon elämästä, vaikka eivät olisikaan kirkon jäseniä. Kokkonen kertoo, että kirkko tekee yhteistyötä Sanoma Oy:n, Vauva-lehden ja Vauva.fi-palvelun kanssa. Jos kirkolla olisi kummien yhteystiedot, kummit voisivat saada profiloitua tietoa toiminnan mahdollisuuksista. ” Monilla on mielikuva, että kaste on jäykkää, muodollista ja virallista. Kokkonen ottaa esiin myös kirkossa lanseeratun EVK-ohjelman. Esimerkiksi jääkiekon SM-liigaseurat järjestävät kummipelejä yhteistyössä kirkon kanssa. elämän ihmeestä sekä niiden tukemisesta. Ari MinAdis Kasteelle pitäisi löytää myös muita perusteita kuin perinne, sanoo kirkon kolmannen tulevaisuusselonteon toimittanut Jarmo Kokkonen. Samoin uskon, että voimme tavoittaa lapsia heille tutuissa medioissa. Meidän tulisi tarkemmin kuulla sitä perhettä, jolle asia on ajankohtainen. Iltarukousten ja jumalanpalvelusten lisäksi siihen voi kuulua myös vaikka metsäretkiä ja huvipuistossa käymistä kummilapsen kanssa. | Kuva: Olli Seppälä KOTIMAA | 1.11.2018 5. Perheet eivät kevyesti tai sattumanvaraisesti valitse kummejaan, vaan etsivät ihmisiä, jotka he tuntevat ja joihin he luottavat. Vaikka uskonnollinen kasvatus perheissä on heikentynyt, kummin tehtävä kiinnostaa – myös kirkosta etäällä olevia. Vuonna 2010 kirkolliskokous hyväksyi uudistuksen, jonka mukaan poikkeustilanteessa riittää yksi kummi. Kokkonen painottaa henkilökohtaista jäsenviestintää. Tämä tosin edellyttää nykyistä paljon suurempaa satsausta lasten ja kouluikäisten kirkolliseen mediaan. Tulisiko kummiuden kriteerejä madaltaa. Kirkko kysyy kummien nimiä, mutta ei heidän yhteystietojaan. – Se voi olla yksi ratkaisu. Kuvassa kastemalja Helsingin Töölön kirkossa. Meidän pitää myös osata olla asiakaslähtöisempiä, palvelumuotoilla omia tuotteitamme ja vastata ihmisten tarpeisiin. – Vaikka kummius ei olisi ensisijaisesti ihmisten mielissä kirkollista, pystymme kuitenkin liittymään niihin asioihin, joita kirkko pitää tärkeänä ja jotka ovat ihmisille tärkeitä. Uskon esimerkiksi siihen, että vuonna 2030 kirkko voi olla Suomen suurin matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksien tarjoaja lapsille ja nuorille. – Kirkolla on edelleen suuria mahdollisuuksia. Tähän pitäisikin Kokkosen mielestä saada nopeasti muutos. Yhdeksi esteeksi kasteelle on selonteon mukaan kehittymässä vaatimus kahdesta luterilaisesta kummista. Tarkoituksena on rakentaa lähiaikoina kasteliite sekä verkkoon että printtilehteen. Lyhenne tarkoittaa ”ei vielä kristittyä”. Ohjelman tarkoituksena on kohdata ihmisiä taustasta riippumatta. Kristillistä kasvatusta ja kummiuden harjoittamista on myös iltasatujen ja kirjojen lukeminen yhdessä lasten kanssa. Kummiuden kriteerien muutos on kuitenkin hidas tie. Tarkoituksena on, että ensi vuonna mukana olisi paljon muitakin valtakunnallisia toimijoita, jotka toteuttavat yhdessä kirkon kanssa kummitapahtumia. – Meidän kannattaa viestiä sitä, että kristillinen kasvatus on huolenpitoa, ystävyyttä, rinnalla kulkemista ja vastuunjakamista. Kokkosen mukaan kirkko on brändännyt kummiutta jo monta vuotta. ”Epäviralliseksi” kummiksi tuleminen voisi olla alkusysäys, joka johtaa kirkkoon kuulumattomat kummit seurakuntayhteyteen
Miehen kerrotaan huutaneen juutalaisvastaisia iskulauseita ennen hyökkäystään. Hyökkäys on tuomittu myös Euroopassa. | Kuva: Lehtikuva / AFP Photo / Miguel Medina Tutkimuskeskus: Eurooppa jakautunut asenteissa vähemmistöihin Eurooppa on jakautunut jyrkästi itään ja länteen, kun tarkastellaan asenteita vähemmistöjä kohtaan sekä sosiaalisia kysymyksiä, kuten homojen oikeuksia ja aborttia. Hän ja hänen tiedottajansa Hind Ahmas (vas.) saivat sakkoja kasvot peittävän huivin käytöstä. Trump tuomitsi hyökkäyksen pahana antisemitistisenä tekona ihmisyyttä vastaan. Kuvassa oikealla on Kenza Drider, joka tavoitteli presidenttiehdokkuutta Ranskassa vuoden 2012 vaaleissa. Suomessa 66 prosenttia hyväksyisi muslimin ja 82 prosenttia juutalaisen perheeseensä. Tänä vuonna kaksi vihkimätöntä ”veljeä” eli maallikkojäsentä saavat poikkeuksellisesti osallistua äänestykseen sääntökuntansa edustajina. Synagogaan iskenyt tappoi 11 ihmistä Pittsburghissa Yhdysvalloissa Pittsburghissa synagogaan viime lauantaina kohdistuneessa hyökkäyksessä kuoli yksitoista ja haavoittui kuusi ihmistä. Armeniassa seitsemän prosenttia oli valmiita hyväksymään muslimin perheeseensä ja 28 prosenttia juutalaisen. KOTIMAA | 1.11.2018 6. Piispainsynodi kokoaa yhteen noin 300 piispaa, pappia, nunnaa ja maallikkoa, joista noin 35 on naisia. 46-vuotias mies ampui sattumanvaraisesti Squirrel Hillin alueella sijaitsevassa Tree of Life -synagogassa olevia ihmisiä. maailmalta YK:n ihmisoikeuskomitea totesi viime viikolla, että Ranskassa vuonna 2010 säädetty laki, joka kieltää kasvoja peittävien asusteiden käytön julkisella paikalla, rikkoo ihmisoikeuksia. Vetoomus: Lisää päätösvaltaa naisille katolisessa kirkossa Osa katolisen kirkon naispuolisista toimijoista haluaa lisää päätäntävaltaa kirkon keskeisissä kysymyksissä, kertoo uutistoimisto Reuters. Naisille äänioikeutta vaativa vetoomus on saanut 9 000 allekirjoitusta. Tieto selviää yhdysvaltalaisen tutkimuskeskuksen Pew’n tuoreesta kyselystä. Komitean mukaan Ranskan pitäisi maksaa heille korvauksia, sillä laki rikkoo suhteettomasti heidän oikeuttaan ilmaista uskontoaan. Hän oli kirjoittanut sosiaalisessa mediassa, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump huomioi liikaa juutalaisia. Naisten rooli kirkossa on ollut piispainsynodin tapaamisessa toistuva teema. Alankomaissa 88 prosenttia kertoi hyväksyvänsä muslimin ja 96 prosenttia juutalaisen perheeseensä. Alle puolet itäja keskieurooppalaisista vastasi myöntävästi kysymykseen siitä, olisivatko he valmiita hyväksymään muslimin tai juutalaisen omaan perheeseensä, länsieurooppalaisista vastaavasti yli puolet. Vain ”synodien isät” mukaan lukien piispat ja erityisesti nimetyt tai valitut miesedustajat saavat äänestää paaville lähetettävistä suosituksista, jotka hän ottaa huomioon kirjoittaessaan dokumentteja. Kuva on joulukuulta 2011. Vetoomuksen ovat laatineet 10 maallikkoryhmää. Komitea käsitteli tapausta, jossa kaksi naista sai sakot huivin käytöstä julkisella paikalla. Saksan liittokansleri Angela Merkelin mukaan kaikkien on noustava juutalaisvihamielisyyttä vastaan
Salmea kuvattiin ”tunturien ja jokilaaksojen väsymättömäksi paimeneksi”. Hän kiitti piispa Samuel Salmea erityisesti siitä, että Salmi on tuonut kirkollisen normaaliuden Oulun hiippakuntaan, eli myös siellä on alettu vihkiä naisia papeiksi. Saamelaisten sosiaalija terveysalan oikeuksia ajavan SámiSoster ry:n puheenjohtaja, enontekiöläinen Ristenrauna Magga kiitti Salmea mittavasta työstä saamelaisten hyväksi. Maggan mukaan Samuel Salmeen sopii saamelainen luonnehPäivä täynnä kiitosta lähtöjuhla | Piispa Samuel Salmen lähtöjuhlaa vietettiin sunnuntaina Oulussa. Se tarkoittaa sitä, että johtavasta asemastaan huolimatta henkilö tulee tykö ja kättelee. Piispa Samuel Salmen lähtömessua vietettiin sunnuntaina Oulun tuomiokirkossa. – Yhteisessä seminaarissa piispa Samuel Salmi pyysi anteeksi kirkon tekemiä vääryyksiä. | Kuvat: Sanna Krook Oulujoen kirkkoherra Ilkka Mäkinen. Mäkinen kiitti Salmea myös sitä, että hän on korostanut ympäristöasioita. dinta: ”Se on alhainen Herra, jota saa puristaa”. Oulujoen kirkkoherraksi vuosi sitten valittu Ilkka Mäkinen toimi juhlapäivänä yhtenä airueista. Kiitollisissa juhlapuheissa tiivistyi 18 piispavuoden työura. – Piispa saarnasi siitä, että Jumala antaa aina anteeksi, ihminen antaa joskus anteeksi, mutta luonto ei anna koskaan anteeksi. Monissa juhlapäivän puheenvuoroissa nousikin esille piispa Samuel Salmen johdonmukaisuus ympäristöasioiden esillä pitäjänä. Hänelle jäi piispa Samuel Salmen saarnasta erityisesti mieleen ympäristökysymyksiin liittyvät teemat sekä anteeksiantoon liittyvä kolmijako. Erityisen suuri merkitys on ollut kuuden vuoden takaisella anteeksipyynnöllä. MaRI TeInIlä KOTIMAA | 1.11.2018 7. Ehkä messu toi kuitenkin pienen suvantokohdan pääministerille poliittisesti poikkeuksellisen paineisiin päiviin. – Hän on myös vahvistanut pohjoisen yhteistyötä muun muassa Barentsin meren kirkkojen yhteistyön kautta, Mäkinen listasi. SámiSosterin puheenjohtaja Ristenrauna Magga. uutiset | eläkkeelle jääminen | P iispa Samuel Salmen lähtöjuhla alkoi piispanmessulla Oulun täydessä tuomiokirkossa. Tämän anteeksipyynnön vaikutukset kantavat yhä, Magga sanoi. Pääministeri Juha Sipilä luki messussa päivän tekstistä Jesajasta kertovaa raamatunkohtaa, jossa puhutaan syyllisyydestä ja pahoista teoista. Yhdeksäsluokkalainen Iisa Sallmén oli juhlamessussa keräämässä kolehtia 17 muun partiolaisen kanssa. Partiolainen ja yhdeksäsluokkalainen Iisa Sallmén. Pääministeri Juha Sipilä (vas.) ja hänen puolisonsa Minna-Maaria Sipilä istuivat kirkkokahveilla Samuel Salmen ja hänen puolisonsa Hannele Salmen kanssa. Kirkon ja saamelaisten yhteyttä vaalitaan saamelaisten kirkkopäivillä sekä perinteeksi muodostuneella piispanmessulla saamelaisten kansallispäivänä 6.2
Heistä Kirkkohallitus seuloi haastateltavat ja lopulta neljä psykologisiin testeihin lähetettyä. Kirkolliskokouksen valitsijamiesten varapuheenjohtajan Tapio Tähtisen mukaan kirkolliskokousedustajien joukossa on ilmennyt epätietoisuutta prosessin kulusta ja siitä, kuka oikein antaa esityksen valittavasta. Kansliapäällikkö johtaa Kirkkohallituksen viraston toimintaa ja vastaa sen yhteiskuntasuhteista. Soveltava korkeakoulututkinto ja kirkon hyvä tuntemus riittävät. Itse asiassa valitsijamiehet eivät ole sidottuja myöskään saamaansa listaan hakijoista eivätkä hakuajan umpeutumiseen. Virka vapautuu, kun Jukka Keskitalo siirtyy 1.11. alkaen Oulun hiippakunnan piispaksi. Siksi työjärjestyksen mukaan on Kirkkohallitukselle varattavaa tilaisuus antaa lausunto hakuajan jälkeen ilmoittautuneista tai suostumuksen antaneista henkilöistä, Kuuskoski vahvistaa. Vielä tässäkin vaiheessa voi nimiä nousta esiin. ” Valitsijamiehet eivät ole ollenkaan sidottuja Kirkkohallituksen tekemään valmisteluun. Kirkolliskokouksen pääsihteeri, varatuomari Katri Kuuskoski selventää monimutkaista prosessia. – Kirkkohallitus esittää vain, että virka täytetään. Se tapahtuu vasta Turussa kirkolliskokousviikolla. – Mutta on vaikea nähdä, että olisi realistista tulla valituksi, kun on soveltuvuustestitkin tehty, Kuuskoski sanoo. – On se mahdollista. – Valitsijamiehet eivät vielä ole käsitelleet kansliapäällikön valintaesitystä. uutiset Ota yhteyttä: (02) 5491 680 tilauspalvelu@novarbo.fi novarbo.fi NOVARBO kasvualustat • erilaisiin käyttökohteisiin • pakattuna ja irtona Uutuutena orgaanis-mineraaliset VIANO-viheraluelannoitteet. Valitsijamiehet valmistelevat asian ja tekevät ehdotuksen siitä, kuka tehtävään valitaan. Kaikki kolmetoista hakijaa ovat hakijoita koko ajan, Kuuskoski huomauttaa. – Jos on henkilövaali tai talouskysymys, silloin saattaa pompahtaa äänestys irti alkuperäisestä ehdotuksesta ihan hyvin, koska tulee niin paljon muita intressejä, kokenut kirkolliskokousedustaja Leif Nummela toteaa. Toisaalta kansliapäällikön ei tarvitse olla pappi eikä edes teologi. Siten kaikki hakijat ovat periaatteessa vielä ”kisassa mukana”, Tähtinen huomauttaa. – Valitsijamiehet eivät ole ollenkaan sidottuja Kirkkohallituksen tekemään valmisteluun. Se voi yllättää vielä aivan viime metreillä. Jukka Keskitalo valittiin virkaansa vuonna 2010 Jyväskylän kirkkoherran virasta. Valmistelussa voi nousta esiin suostumuksensa antava henkilö ohi listan. Yhteydenottokierros kirkolliskokousedustajille paljastaa, että ainakaan tässä vaiheessa ihan villejä mustia hevosia ei keskusteluissa esiinny. – Kirkkohallitus on aina valmisteluelin kirkolliskokoukselle, hän toteaa. Tähtinen painottaa kuitenkin, että ehdotuksen asiassa kirkolliskokoukselle tekevät kirkolliskokouksen työjärjestyksen 9 §:n mukaisesti kirkolliskokouksen valitsijamiehet. Kirkon viestinnän tiedotteen mukaan Kirkkohallitus esittää kirkolliskokoukselle virkaan soveltuvina ensisijaisesti Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtajaa Pekka Huokunaa ja toisena Kuopion Männistön seurakunnan kirkkoherraa Aulikki Mäkistä. Kirkolliskokous valitsee kansliapäällikön Kansliapäällikön vaalin musta hevonen voisi olla kirkolliskokouksen jäsen ja kirkkoherra maakunnasta. Kirkolliskokoukseen tulee lähetekeskusteluun tämä esitys ja nykyisen kansliapäällikön eroanomus sekä lisäksi luettelo virkaa hakeneista. Hakuaikaan mennessä virkaa haki kolmetoista henkeä. Silloin kansliapäälliköksi valittiin lehtiotsikoiden mukaan ”susirajan takaa” Tornion kirkkoherra Risto Junttila. KOTIMAA | 1.11.2018 8. valintaprosessi | Kirkkohallituksen kansliapäällikön valinta ei ole aivan yksinkertainen prosessi. Lopullisen päätöksen valinnasta tekee kirkolliskokous suljetulla lippuäänestyksellä loppuviikosta. | Kuva: Paolo Gallo Modena / Scanstockphoto Ne lähetetään sitten virallisesti valitsijamiehille, Katri Kuuskoski kertoo. Neljän testatun puolesta kuitenkin lobataan voimakkaasti. KASVUALUSTAT LANNOITTEET KASVIHUONETEKNIIKKA | merkittävä virka | T urussa ensi viikolla kokoontuva kirkolliskokous valitsee Kirkkohallitukselle uuden kansliapäällikön. Seuraavaksi Kirkkohallitus antaa kirkolliskokoukselle esityksen asiasta. Kirkolliskokous on valinnut kansliapäällikön vuodesta 1997 lähtien
Haluan jakaa vastuuta johtoryhmälle. Ruohonjuuritasolta tulee kokemukseni mukaan hyviä ideoita. Informaation pitää kulkea kahteen suuntaan. Muutos ei ole pelottava asia, näin olen kokenut. Se on iso haaste. TeKSTiT: FReiJA ÖzcAn Haussa muutosjohtaja espoon Leppävaaran seurakunnan kirkkoherra Kalervo Salo | Kuva:Jani Laukkanen KOTIMAA | 1.11.2018 9. Kalervo Salo, 60 1) Tärkein muutos on se, että keskusrahastomaksu alentui. Aulikki Mäkinen, 51 1) Kirkkohallituksella on edessään paitsi säästöihin liittyvät isot kysymykset – talous heikkenee, isoja säästötoimia tehdään – myös sisäinen organisaation muutos, jossa päällekkäisyys vähenee ja muut kirkolliset toimijat huomioidaan. Niin olen toiminut nykyisessä tehtävässäni. Kansliapäällikön tulee johtaa vähenevien voimavarojen suuntaamista siihen, mihin seurakunnat niitä erityisesti tarvitsevat. Se on kaikkein suurin haaste. Nimenomaan muutosjohtamisessa on erityisen tärkeää, että keskustelu kulkee läpi organisaation. Kirkkohallitukselta se edellyttää rohkeutta tehdä rakenteellisia ratkaisuja. Vaikka se tietää supistuksia, se antaa myös mahdollisuuksia. 2) Olen hyvä hahmottamaan kokonaisuuksia, suuntautumaan tulevaisuuteen ja pidän itseäni visionäärinä. Tässä tarvitaan seurakuntien ja kirkon toimijoiden entistä parempaa yhteistyötä. Olen määrätietoinen, työskentelen sujuvasti haastavissa tilanteissa enkä nujerru paineen alla. Sillä tavalla olen realisti, että suuret muutokset eivät tapahdu hetkessä. Läpimuutoksen vieminen loppuun on kestänyt nelisen vuotta ja nyt päästään katsomaan eteenpäin. Niistä keskeisin on kehittämispalvelujen uudelleen järjestäminen. Kirkon ja Kirkkohallituksen täytyy tehdä entistä vahvemmin vaikuttamistoimintaa asiantuntijuudesta käsin. Pekka Huokuna, 57 1) Kirkolliskokouksen edellyttämät tulevaisuustoimenpiteet aiheuttavat muutoksia. Juha Rintamäki, 49 1) Kirkkohallituksen rooli palveluorganisaationa seurakuntien tukijana ja toiminnan kehittäjänä vahvistuu. Pyrin hahmottamaan, mihin ollaan menossa, ja innostamaan porukat siihen suuntaan niin, että kaikki mahdollisimman hyvin pääsevät mukaan toteuttamiseen ja jo olemassa olevaa osaamista voitaisiin hyödyntää. Tuore selvitys tietohallinnosta edellyttää myös muutoksia kirkossa. Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtaja Pekka Huokuna | Kuva: Aarne Ormio Kuopion Männistön seurakunnan kirkkoherra Aulikki Mäkinen | Kuva: Kuopion hiippakunta Helsingin Lauttasaaren seurakunnan kirkkoherra Juha Rintamäki | Kuva: Riitta Supperi / Keksi K i rkkohallituksen kansliapäällikön virkaa haki kolmetoista hakijaa. Yhdessä tehdään keskeisiä päätöksiä ja myös kannetaan vastuu niistä. Siihen täytyy varata resursseja, se täytyy tehdä harkitusti ja hallitusti. Kirkolliskokous on tehnyt Kirkkohallitukselta säästöjä vaativan päätöksen. Toisaalta samalla toimintaa pitää kehittää uuteen suuntaan. Se aika, jolloin organisaatiolla oli itsessään merkitystä, on ohi. Se aiheuttaa työn organisoimista uudelleen. Minut tunnetaan nopeaksi ja tehokkaaksi ja olen tottunut johtamaan asioita siihen suuntaan, mistä on yhteisesti päätetty. Eli uutta pitää luoda ja samalla supistaa. Se on tulevaisuuden toimintatapa. Talous on supistunut samassa suuruusluokassa. Minulla on kokemusta oman seurakunnan muutosjohtamisesta. Mielestäni kirkolla on tuhannen taalan paikka laittaa oma toimintaorganisaationsa kuntoon tilanteessa, jossa sen verotulot kehittyvät suotuisasti vielä muutaman vuoden. Kirkolliskokousedustajien avuksi Kotimaa kysyi neljän kärjeltä: 1) Millaisia muutoksia Kirkkohallituksella on edessään lähivuosina. Se on erittäin innostavaa. He ovat Mika Aalto, Pekka Huokuna, Nils Martin Juselius, Kari Kopperi, Pia Katriina Lehtinen, Aulikki Mäkinen, Juha Rintamäki, Riikka Ryökäs, Kalervo Salo ja neljä hakijaa, jotka eivät ole halunneet nimeään julkisuuteen. Pienemmässä mittakaavassa meillä tehdään samanlaisia säästötoimia, strategiaa ja työnkuviin liittyviä muutoksia. On luotava uusia toimintatapoja, löydettävä uudella tavalla mahdollisuuksia yhteistyöhön. Kaikki tämä on arkipäivää. Reilut kuusi miljoonaa pitää säästää. 2) Minun johtamisfilosofiani on jaetun johtajuuden filosofiaa. Tämäntyyppisen muutoksen olen käynyt läpi omassa seurakunnassani ja Espoon seurakuntayhtymässä. Kirkkohallituksella on myös tärkeä rooli kirkon yhteiskuntasuhteiden hoitajana pitää esillä kirkolle merkittäviä asioita, jotta kirkko voi toteuttaa tehtäväänsä suomalaisessa yhteiskunnassa myös jatkossa. Kirkkohallituksen muutosprosessiin kuuluu myös koordinoida yhteiskuntasuhteiden hoitoa ja sitä, miten asiantuntijat ovat siinä mukana. 2) Helsingin seurakuntayhtymän johtajana olen vienyt eteenpäin muutosta, jossa on toteutumassa diakonista vaikuttavuutta syventävä toimintakulttuurin muutos sekä lähes viidentoista miljoonan euron sopeutusohjelma taataksemme voimavaroja seurakunnallisen toiminnan kehittämiseen. Muutos vaatii määrätietoista toteuttamista. Kirkkohallitus haastatteli hakijoista kuusi ja valitsi lopulta neljä hakijaa psykologisiin testeihin. Tämä koskee paitsi keskushallintoa, myös seurakuntakenttää ja järjestöjä. 2) Millainen muutosjohtaja olisit näissä tilanteissa. 2) Olen yhdessä muitten ihmisten ja työntekijöiden kanssa toimiva, eteenpäin pyrkivä, aikaansaava ja strategisesti ajatteleva johtaja. Täytyy antaa ihmisille aikaa hengittää niiden mukana. Olen ollut tekemässä muutoshankkeita aikaisemmissa tehtävissäni
Esimerkiksi Lahden perheneuvonnalla on sopimukset Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän (HyKy) kanssa, johon kuuluvat myös Myrskylä ja Pukkila. Itsetyydytys kuvataan itsekeskeisyyttä vahvistavana ja pornoon houkuttelevana. K irkkohallitus esittää, että Päijät-Hämeen maakunta siirrettäisiin kokonaisuudessaan Mikkelin hiippakuntaan. Tampereen hiippakunta on osoittanut olevansa innovatiivinen ja rohkeita ratkaisuja toteuttava. Kirkkohallituksen esityksestä ei ole keskusteltu henkilöstön kanssa. Se on ristiriidassa myös koulujen ja julkisen terveydenhuollon tarjoaman seksuaalikasvatuksen ja seksuaaAhdistavaa seksuaalikasv atusta ei saa hyväksyä KOTIMAA | 1.11.2018 10. Tarkoitus lieneekin kuitata tällä esityksellä Mikkelin kapituliin kohdistuvat säästöt. Näin ei luoda kirkolle kestävää tulevaisuutta. Toivon, että kirkolliskokouksen jäsenet vahvistavat Hämeen monin tavoin toimivaa ikiaikaista yhteenkuuluvuutta Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen kesken. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Seksuaalisuus kuuluu vain heteroavioliittoon, ja homosuhteet ovat Jumalan tahdon vastaisia. Esitys on tarkoitushakuinen, omien perusteidensa vastainen ja antaa virheellisen kuvan Päijät-Hämeen maakunnan todellisuudesta. Kirkolliset haasteet ovat erilaiset. Päijät-Hämeelle tämä on identiteettikysymys. Ainoa side itään on Lahden ja Lappeenrannan yhteinen ammattikorkeakoulu. kotimaassa kerrottiin (25.10), että kirkon virallinen palvelujärjestö Sley on julkaissut tänä vuonna nuorille suunnatun oppaan Kutsuvat sitä rakkaudeksi. Opas suhtautuu kielteisesti aborttiin, ja rinnastaa siihen kuparikierukan ja jälkiehkäisypillerin. HyKy on suuntautunut etelään ja Kanta-Hämeen suuntaan. JOukO VeSala rovasti, johtava perheneuvoja, psykoterapeutti (vet.), työnohjaaja Päijät-Häme kuuluu Tampereen hiippakuntaan ” Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen maakunnat ovat asemoineet itsensä osaksi pääkaupunkiseudun metropolialuetta, eivät Savoa. Kirkkohallitus perustelee esitystään paremmalla yhteistyöllä viranomaisten, kuntien sekä kolmannen sektorin kanssa. Kirkkohallituksen esitys on menneen maailman ratkaisuesitys, kikka, jolla haukkaamalla pala naapurista kaikki säilyy entisellään. Sitä käytetään kirkon palvelujärjestöjen ja muiden kirkollisten järjestöjen nuorisotyössä. Juuri työntekijät ovat viikoittain yhteyksissä tuomikapituliinsa ja tekemisissä yhteiskunnan verkostojen kanssa. mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Tampereen alue on kasvava, Mikkelin alue menettää väestöään. Tampereen ja Mikkelin hiippakunnat ovat luonteeltaan, haasteiltaan ja toimintakulttuuriltaan erilaiset. Kansanlähetyksen julkaiseman Uusi Tie -lehden (9.8.) mukaan opasta on käytetty opetusmateriaalina ja jaettu evankelis-luterilaisen kirkon rippileireillä. Kirkkohallituksen esitys heikentää jo nyt toimivia aktiivisia yhteyksiä. Keskittymällä väkimääriin esitys antaa harhaanjohtavan ja suppean kuvan Päijät-Hämeen kirkollisesta työstä ja aktiivisista yhteyksistä yhteiskunnan toimijoiden kanssa. Hiippakuntavaihdos heikentää Lahden perheneuvonnan asemaa suhteessa sopimuskumppaniin, toisin kuin esityksessä väitetään. Tuleva maakuntaja soteuudistus tulee lisäämään Hämeen keskinäistä yhteistyötä, ei vähentämään. Lisäksi osa kolmannen sektorin toimijoista on sidoksissa Kanta-Hämeeseen. Oppaan mukaan mies on perheen pää, ja tämä järjestys vallitsee myös seurakunnassa. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. hiippakuntauudistus | Päijät-Hämeen siirto Mikkelin hiippakuntaan heikentäisi alueelle luotuja toimivia yhteyksiä, kirjoittaa Lahden perheasian neuvottelukeskuksen johtaja Jouko Vesala. Esitys keskittyy vertailemaan hiippakuntien väkimääriä. Maakunnallamme on Kanta-Hämeen kanssa yhteinen poliisilaitos, ely-keskus, kauppakamari ja kulttuuriyhteistyötä. Opetus on jyrkässä ristiriidassa kirkon tasa-arvoja yhdenvertaisuusperiaatteiden sekä rippikoulusuunnitelman kanssa. Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen maakunnat ovat asemoineet itsensä osaksi pääkaupunkiseudun metropolialuetta, eivät Savoa. Heillä on oppaan mukaan oikeus saada seksuaalisen suuntautumisen muutokseen tähtäävää terapiaa kenenkään estämättä. Kansanlähetys ja Kylväjä, kirkon palvelujärjestöjä nekin, ovat olleet mukana tuottamassa opasta, sekä joukko muita kirkossa toimivia järjestöjä. Näissä asioissa Päijät-Häme on osa Hämettä. Seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvat voivat hakea apua kristillisestä sielunhoidosta. Hanketta on valitettavasti viety eteenpäin sammutetuin lyhdyin. Kirkolliskokouksen jäsenet eivät voi tietää sitä todellisuutta, jossa Päijät-Hämeessä tehdään kirkollista työtä
Suhteita luotiin neuvostoajan päätyttyä ja Venäjän-matkailun helpotuttua. Suurkaupunki pursuaa taiteilijoita, muusikoita ja esiintyjiä, jotka kilpailevat saadakseen työnsä hämärään ja kylmään kirkkosaliin. I nkerin kirkolla on monia ystävyysseurakuntia Suomessa. Kaupunki kustansi uuden katon, mutta saksalainen seurakunta ei enää halunnut Pyhää Annaa ristikseen. Tapio Tähtinen Maria-Kaisa Aula Kirsi Hiilamo Aarto Jalava Sammeli Juntunen Janne Kaisanlahti Marja-Leena Korpela Tuija Kruus Jarmo Leppiniemi Päivi Linnoinen Pauli Niemelä Markku Orsila Heikki Pelkonen Matti Perälä Olli-Pekka Silfverhuth Liisa Teräslahti Jaakko Weuro Kansliapäällikön valitsee kirkolliskokous Ahdistavaa seksuaalikasv atusta ei saa hyväksyä lisuuden monimuotoisuutta koskevan tieteellisen tiedon kanssa. Miksi tulla kirkkoon. Kirkkoon tarvitaan lisää julkista ja kriittistä keskustelua epäkohdista ja kamppailua ihmisoikeuksista, jotta myös syrjivä ja traumatisoiva seksuaalisuuskasvatus saataisiin loppumaan. Kyseistä opasta käyttävät järjestöt ovat opettaneet samanlaisia asioita rippileireillään ja nuorisotyössään jo pitkään, ilman että asiaan olisi puututtu kirkon johdon taholta. Me allekirjoittaneet kirkolliskokouksen valitsijamiehet haluamme hälventää monien kirkolliskokousedustajien hämmennystä päätösvallan siirtymisestä esimerkiksi kirkkohallituksen täysistunnolle, joka nosti omassa lausunnossaan kansliapäällikön virkaa hakeneiden joukosta kaksi kärkikandidaattia. inkerin ystävyys opettaa KOTIMAA | 1.11.2018 11. Kokonaisvaltainen evankeliumi koskettaa koko ihmistä. Haastatteluja suorittamaan on valittu työryhmä, jossa on valitsijamiesten ja kirkkohallituksen täysistunnon edustus. Se kuitenkin hiipuu hiljalleen taustasäteilyksi, jonka erityislaatu hädin tuskin erottuu muusta. Baltimoressa oli tyhjentyneessä kirkossa aloitettava alusta ja tarjottava naapuruston asukkaille tila heidän omille toiminnoilleen. Sisään poikkeavista irrallisista kasvaa hengellinen yhteisö, joka löytää Kristuksen metropolin kuhinan keskellä. Nuoria teksti voi ahdistaa paljon. Valitsijamiehet ovat toistaiseksi päättäneet niistä painopisteistä, joita viranhoitoon liittyy sekä valinneet virkaa hakeneista kuusi sopivimmaksi katsomaansa haastatteluun. Kirkolliskokoukselle asiasta tekee ehdotuksen kirkolliskokouksen työjärjestyksen 9 §:n mukaisesti kirkolliskokouksen valitsijamiehet – ei esimerkiksi kirkkohallituksen täysistunto. Kirkkovaalit ovat pian edessä ja ne muistuttavat siitä, että vastuu kirkon asioista kuuluu myös demokraattisesti valituille elimille. Monen mielessä Inkerin-ystävyys on joko heimoajattelun sävyttämää köyhien avustamista tai herätysliikkeitten lähetystoimintaa siellä, missä voi vapaasti vastustaa naispappeutta. Yläsalissa kokoontuu kursseja ja kerhoja. Inkerin kirkko on nyt käynnistänyt siinä oman urbaanin missionsa. Seurakunta pitää pelastusarmeijan kanssa soppakeittiötä sekä kahvilaa ja järjestää kristinuskon alkeiskursseja. Mutta kannattaa tehdä opintomatka Pietariin Pyhän Annan kirkkoon. Neuvostoaikana se muutettiin elokuvateatteriksi, ja lopulta siinä toimi yökerho. Tämä edustaa huolestuttavaa vastuuttomuutta, etenkin kun on kyse herkässä iässä olevista nuorista. Pöydällä on palapeli, jota yksinäiset saavat tulla näpräämään. Valitsijamiehet eivät ole vielä käsitelleet kansliapäällikön valintaa tämän laajemmin. Matti Repo Kirjoittaja on Tampereen piispa. Vastaavia kaupunkiteologian sovelluksia olen nähnyt monin paikoin ystävyyshiippakunnissa. Seurakuntien ja kirkolliskokouksen päättäjien keskuudessa on ilmennyt epäselvyyttä siitä, mikä toimielin valitsee Kirkkohallituksen kansliapäällikön. Mutta ehkä kirkon muutos tapahtuu samoin kuin alkoholistin raitistuminen eli vasta pohjakosketuksen kautta. Manchesterissä oli kirkon nurkkaus sisustettu olohuoneeksi sohvineen. Pyhä Anna oli alun perin saksalainen kirkko. Noilta ajoilta muistiin piirtyivät syrjäseutujen suomea puhuvat vähävaraiset vanhukset. Sunnuntaisin pidetään kolme jumalanpalvelusta, yksi englanniksi ja kaksi venäjäksi. Valinta on yksiselitteisesti kirkolliskokouksen käsissä. Kärkikandidaattien tarkempi arviointi tapahtuu valitsijamiesten toimesta, haastattelut ja muut rekrytointiin liittyvät valmistelut suorittaneen työryhmän työ huomioon ottaen, vasta kirkolliskokousviikolla marraskuussa. Ennen pitkää on vaihdettava strategiaa ja ryhdyttävä viimeisten jäsenten pidättelemisen sijasta tavoittelemaan uusia. Esimerkiksi homoseksuaalisille nuorille opas ei jätä mitään tapaa toteuttaa seksuaalisuuttaan, koska sekä seksuaalisuhteisiin samaa sukupuolta olevan kanssa että itsetyydytykseen otetaan kielteinen kanta. Seurakunta on avannut tulipalon turmeleman kirkkonsa kulttuurille. Sama hiljainen hyväksyntä näyttää jatkuvan edelleen. Kirkon järjestöjen rippileirien valvonta kuuluisi tuomiokapituleille ja virallisten palvelujärjestöjen ja lähetysjärjestöjen kuten Sleyn toiminnan valvonta piispainkokoukselle ja Kirkkohallituksen elimille. Suomen kaupungeissa tuntuu vielä kansankirkon läsnäolo. SaRi RoMan-LageRSpetz eve RäMö Kirjoittajat ovat vantaalaisia Tulkaa kaikki -liikkeen seurakuntavaaliehdokkaita. Kun Pietarin kaupunki kymmenkunta vuotta sitten ryhtyi palauttamaan kirkkoa oikeille omistajilleen, siinä syttyi tulipalo. ” Ennen pitkää on vaihdettava strategiaa ja ryhdyttävä viimeisten jäsenten pidättelemisen sijasta tavoittelemaan uusia. Arkipäivän pistäytyjistä kasvaa vähitellen sunnuntain seurakunta. Mallia on haettu Tukholman Santa Klarasta. Mustuneesta kirkosta on tullut nuorten aikuisten eksoottinen kohtaamispaikka
Seurakunnan vanhustyö on elinvoimaista. Talkoohenki ja huolenpito elävät Kainuussa sitäkin väkevämpinä. TeksTi | emilia karhu – kuvaT | kimmo rauaTmaa KOTIMAA | 1.11.2018 12. reportaasi Tyytymi nen antaa pitk än iän Ristijärven viimeinen pankki sulki keväällä ovensa, ja myös huoltoasema kuppiloineen on edesmennyt
antaa pitk än iän KOTIMAA | 1.11.2018 13. Nyt hän joutui jättämään rakkaan tupansa ja muuttamaan kirkonkylälle rivitaloon. Tyytymi nen Hilja Jokelainen, 95, on tähän saakka kantanut itse kaivosta veden ja liiteristä polttopuut ja pessyt saunassa käsin pyykkinsä
Hartauden päätteeksi veisataan virrestä 530. Ensin syöttelin hänelle lusikalla ruokaa. Esikoululaiset esittivät keskiviikkokerholaisille pari laululeikkiä ja saivat riemastuneen vastaanoton. Maija Kurkinen oli aikanaan 25 vuotta töissä kunnan kotipalvelussa. Joku murehtii eläkkeensä riittävyyttä, toinen terveyspulmia ja kolmas omassa kodissa pärjäämistä. Vietetään vanhusten viikkoa. Tällä kertaa kerhossa on tavallista enemmän väkeä, koska paikalla on myös kymmenkunta Ristijärven kunnan vanhusneuvoston jäsentä. Minulla ja Hinni-Sirkalla oli sängyt vierekkäin, saatiin koskettaa ja olla lähekkäin. Joka maanantai hän osallistuu veteraanien vesijumppaan ja keskiviikkoisin on tämä seurakunnan kerho ikäihmisille. Aurinko paistaa, linnut lentävät ja marjojakin poimitaan. Lapset ovat piirtäneet porukalla vanhuksille pari taulua. Rakennuksia korjataan talkoilla ja se huomataan heti, jos joku uupuu tielle. Ensimmäisenä halutaan tietää, pysyykö terveyskeskus Ristijärvellä, vaikka sote-uudistus tulisi. Kerholaiset jännittävät, pystyykö Heikkinen säestämään kerhon lopuksi yhteislaulut, vai kutsuuko navetta jo sitä ennen. Pitkän ikänsä ja hyvän kuntonsa salaisuuden Karjalainen kiteyttää empimättä. Lähes kaikki ristijärveläiset asuvat rivija pientaloissa. Diakoni Marikka Hiltunen puhuu alkuhartaudessa vanhuuteen liittyvistä peloista. – Minä hyväksyn kaiken, mitä minä ylhäältä saan. – Joudan hyvin tekemään muutakin kuin vain olemaan kotona. Keskiviikkokerho on koolla ja paikalla ehkä kolmisenkymmentä henkeä. – Ehdittiin olla naimisissa 70 vuotta, Karjalainen kertoo ja hörppää kahvia Ristijärven seurakuntatalolla Kainuussa. Hän on jäänyt eläkkeelle lasten ja nuorten erityisohjaajan työstä. Hiltunen vakuuttaa kuulijoille, että Jumalaan turvaava ihminen voi kaikesta huolimatta katsoa luottavaisesti myös vanhuutta ja kuolemaa kohti. V uosi sitten sotaveteraani Arvi Karjalaisen, 94, vaimo kuoli. Seurakunnan kanttoria tuuraa pianon takana Martta Heikkinen. He kertovat, että Ristijärvellä toimii yhä vanhanaikainen naapuriapu. – Hoidin hänet sänkyyn viimeiseen päivään asti. Tämä on ollut pitkä vuosi. Molemmat ovat yhtä hymyä. Vain kymmenen prosenttia väestöstä on alle 15-vuotiaita, ja yli 64-vuotiaiden osuus väkiluvusta on lähes 40 prosenttia. Ristijärvi sijaitsee keskellä Kainuun maakuntaa. – Olen ollut jo 16 vuotta leskenä ja asun omakotitalossa kymmenen kilometrin päässä kylältä. Hiltunen tulee ja halaa häntä. Vaimo sairasti pitkään. Kunnan työikäisistä on työttömänä runsaat 15 prosenttia. Keittiössä häärää vapaaehtoisena Kerttu Kemppainen. Kun on aika juoda kahvia, pelmahtaa seurakuntasaliin joukko eläväisiä esikoululaisia. Leskiystävät kahvipöydässä nyökyttelevät. Minulle riittää se, mitä kulloinkin on. Nyt Arvi Karjalainen on joutunut etsimään elämäänsä uutta tekemistä. Seuraavaksi vanhusneuvosto esittelee itsensä ja kerholaiset saavat esittää kysymyksiä. Mukavinta on kuitenkin kokoontua säännöllisesti rupattelemaan vertaisten kanssa. Kuvissa ollaan traktorin kyydissä ja tehdään tuorerehupaaleja. Kirkkoonkuulumisprosentti on korkea. ” Minä hyväksyn kaiken, mitä minä ylhäältä saan. – Metsätöissä savotoissa oli joskus rankkaa, mutta vaimoa hoitaessa ei koskaan. Hänen hiehonsa poikii minä hetkenä hyvänsä. Kesä menee tonttia myllätessä, mutta muulloin kaipaan kyllä seuraa, kun olen tällainen sosiaalinen ihminen. Hän asettelee kupit, munkit ja pasteijat kauniisti pöytään ja laittaa kahvin tulemaan. Nyt eläkeläisenä keskiviikkokerhosta on tullut hänelle tärkeä paikka tuttujen tapaamiselle. Apteekreportaasi Arvi Karjalainen (oik.) totuttelee elämään yksin. Meillä Marikan kanssa synkkaa, ollaan sellaiset sielunkumppanit, Kemppainen sanoo. Karjalaisen mukaan metsätöissä savotoissa oli joskus rankkaa, mutta vaimoa hoitaessa ei koskaan. Yhdessä nurkassa kaahaa komea monsteriauto. Ihmiset katsovat, että naapuritaloihin syttyvät joka ilta valot. He esittävät opettajansa kanssa pari laululeikkiä ja saavat ilahtuneen vastaanoton. Keittiöhommien lisäksi vien esimerkiksi seurakunnan joulutervehdyksiä vähävaraisille. Omaishoitajan homma oli Karjalaiselle helppoa ja mieluista. – Arvi Karjalainen KOTIMAA | 1.11.2018 14. Kun nieleminen meni vaikeaksi, autoin imemään pillillä ravintolisiä. Juttelu on myös hyvää muistiterapiaa, hän naurahtaa. Aiemmin Karjalainen ei juuri ehtinyt kerhoilemaan, koska vaimo oli seitsemän vuotta petipotilaana. – Täällä saapi tuota kieltä hieroo, ei tule sitten makuuhaavoja kieleen. Huolen taustalla on se, että kylän viimeinenkin pankki sulki ovensa äskettäin ja myös huoltoasema kuppiloineen on edesmennyt. Hän siteeraa Jesajan kirjaa, jossa Jumala lupaa: ”Teidän vanhuutenne päiviin saakka minä olen sama”. Minulle riittää se, mitä kulloinkin on. Hän ajaa vielä autoa ja käy lähes päivittäin viemässä vaimon haudalle kukkia tai kynttilän. Kunnassa asuu 1 300 ihmistä, joista seurakuntaan kuuluu noin 1 100
Minun ei tarvitse olla virkamiesmäinen, vaikka virkamies olenkin. Heikkinen on syntyperäinen ristijärveläinen ja uskovaisen kodin kasvatti, joka päätyi omien Moni saapuu keskiviikkokerhoon Ristijärven seurakuntatalolle polkupyörällä. Tutuksi ovat tulleet esimerkiksi Herättäjäjuhlat, Kansanlähetyspäivät ja Hailuodon seurakunta. Minut sitten valittiin jatkamaan hänen hommiaan ja tässä tehtävässä olen nyt ollut vakituisena vuodesta 1986. Perustamiskustannukset olivat isot, mutta säästöjä ratkaisulla kuitenkin haetaan. Lopuksi luetaan yhdessä Isä meidän -rukous. Tekniikassa on vielä jonkin verran kysymysmerkkejä. Mäkäräinen iloitsee siitä, että sai kylälle lisäbussipysäkin, kun kirjelmöi asiasta Ely-keskukselle. Pienuus on hänen mukaansa sekä Ristijärven seurakunnan voima että heikkous. Yhdistymisistä ja seurakuntayhtymistä on puhuttu, mutta hankkeet ovat toistaiseksi aina kaatuneet äänestyksissä. – Minulle on herttaisen sama, vaikka me yhdistyisimme esimerkiksi Paltamon seurakunnan kanssa. Hän on seurakunnan vahtimestari, haudankaivaja, talonmies, puutarhuri, kellonsoittaja ja suntio. Vanhusneuvosto lupaa kirjata asian ylös. Ristijärvi » KOTIMAA | 1.11.2018 15. Kerhon jälkeen osa kävijöistä suuntaa syömään Marttojen keittämää savulihakeittoa. sanojensa mukaan seurakuntamestariksi Luojan suuresta armosta. Erityisesti hän kohdistaa toiveensa seurakunnan luottamushenkilöille. Hän kannustaa sopimaan tapaamisajan puhelimitse. Se vie kielen mennessään. Esirukouksissa on suuri voima. ki, kirjasto ja kaksi kauppaa sentään palvelevat vielä. – Täällä pääsee ihmisiä lähelle. Heikkinen asuu yhä syntymäkodissaan läheisellä maatilalla ja on viihtynyt monipuolisessa työssään. Ruuan jälkeen seurakuntamestari Urpo Heikkinen esittelee minulle 1800-luvun alussa rakennettua Ristijärven kirkkoa. Vappu Mäkäräinen osallistuu innokkaasti kaikille seurakunnan järjestämille retkille. Kotihoidon palveluesimies Salla Heikkinen vakuuttaa, että ainakaan hänen korviinsa ei ole kuulunut, että terveyskeskusta oltaisiin kokonaan siirtämässä pois Ristijärveltä. – No älä nyt silleen sinne kirjoita. Eilen etsin, vaan en löytänyt, kysellään yleisöstä. Mutta onhan tässä pienuudessa puolensa. Hälytystä navettaan ei ole tullut, joten varakanttori on yhä paikalla säestämässä. Jälkiruuaksi saa vielä voisilmäpullaa ja marjapuuroa. Keskustelua herättää myös kuljetuspalveluiden saatavuus. Seurakuntalaisten välillä on kodinomainen yhteys ja talkoolaiset kuudenkympin ja kuoleman väliltä tekevät paljon, Heikkinen pohtii. – Mistä sinut löytää. Suora sähkölämmitys on vaihdettu toista vuotta sitten maalämpöön. Hän on lähestynyt kunnanjohtajaakin risukonraivausasiassa ja varmistanut, että maanomistajalle talkoot sopisivat. Laboratorio on auki keskiviikkoisin jatkossakin. Mäkäräinen ei piittaa uskonnollisuudesta, mutta henkilökohtainen usko Jeesukseen on hänen mukaansa elämän tärkein asia. Mäkäräisen mukaan ihmiset saisivat käydä enemmän kirkossa. – Kun se uusi pysäkki oli paikallaan, menin ja veisasin siellä Herraa hyvää kiittäkää. Heikkinen kertoo olleensa eilen Hyrynsalmella, jossa hän tekee virkansa toista puolikasta. Vappu Mäkäräistä murehduttaa, että Kotokunnaan vanhusten rivitaloasuntojen ikkunoista ei näe kovin pitkälle, kun edessä on tureikkoa. Kerhon päätteeksi lauletaan vielä Mä silmät luon ylös taivaaseen, Soi kunniaksi Luojan ja Olen kuullut, on kaupunki tuolla. Se meni niin, että olin tuurannut pari vuotta edeltäjääni, kun hän kuoli äkillisesti auto-onnettomuudessa
Erityisen vaikea ongelma on yksinäisyys ja se, että ihmiset syrjäytyvät koteihinsa. Marikka Hiltunen on kotoisin tavallisesta tapaluterilaisesta kodista Suomussalmelta. Ilman sitä voi lyödä hanskat tiskiin. Hilja Jokelainen kasvatti neljä lastaan ilman mukavuuksia, muttei koe olleensa mitään vailla sen jälkeen, kun isompi talo saatiin valmiiksi ” Se pittää nyt matalapainetta. Onneksi Ristijärvellä yhteistyö koulun ja sosiaalitoimen kanssa on mutkatonta, ja diakonin puoleen käännytään usein ongelmatilanteissa. Hiltunen törmää toisinaan ennakkoluuloihin. KOTIMAA | 1.11.2018 16. Myös hänen puolisonsa asuu siellä. – Tämä on ollut raskas juttu minulle. Uskonasiat eivät olleet lapsuudessa läsnä juuri muuten kuin perinteisiä arvoja korostavana kotikasvatuksena ja joulukirkkokäynteinä. Nuorena lukiolaisena hän lähti kesätöihin Helsinkiin Kustaankartanon vanhainkotiin. Ainoana pappina hän saa todella toteuttaa kutsumustaan. Työni ovat aina liittyneet lähimmäisenrakkauteen. Aiemmin hän on työskennellyt esimerkiksi toimittajana, tiedottajana, pitsan paistajana ja tanssinopettajana. Yhteistyö on ollut katkolla henkilövaihdosten vuoksi. – Viime talven köpöttelin vielä, vaan nyt lihasreuma hankaloittaa liikkumista niin, että tajusin, etten pärjää enää ensi talvena. Lapset ovat hellävaraisesti puhelleet muutosta, mutta itse sain onneksi tehdä päätöksen. Se pittää nyt matalapainetta. Pieni metsätie Jokelaisen kotitilalle valmistui vasta 1980-luvulla. Kivioja vetää rippileirit nuorisotyöntekijän kanssa, joka on yhteinen Paltamon seurakunnan kanssa. Tällä hetkellä hän suunnittelee ja valmistaa laukkuja kotona pappilassa. Hän kohtaa paljon työttömyyttä, köyhyyttä, näköalattomuutta ja ihmissuhdeongelmia. Kirkossa istuessa hänet valtasi rauha. Diakonina hänellä on suurempi mahdollisuus auttaa ja kulkea ihmisten rinnalla pidempiä matkoja. Mutta on täällä hyviäkin asioita näköpiirissä. Siihen kiteytyy kaikki myös diakoniatyössä. Toimittajana Hiltunen kuunteli ihmisten elämäntarinoita ja jäi usein murehtimaan heidän kohtaloitaan. Myöhemmin usko on tullut minuun ikään kuin itsestään. Masentunut ihminen ei ehkä lähde psykiatrin puheille 150 kilometrin päähän Ouluun edes kerran, saati jokaviikkoisiin säännöllisiin terapiatapaamisiin. Kukaan ei ole tyrkyttänyt minulle mitään, mutta koko ajan minua on johdatettu. – Hilja Jokelainen Hilja Jokelainen silittää nuorimman poikansa Niilo-kissaa, joka on aina viettänyt kesät hänen hoidossaan. Vapaapäivinään hän alkoi bongata ratikalla kirkkoja. Ennen he kävivät yhdessä toivottamassa uudet asukkaat tervetulleeksi paikkakunnalle. Hiltunen tuli etelästä takaisin Suomussalmelle paluumuuttajana tyttärensä kanssa vuonna 2006. Hän on valmistunut Kuopion Muotoiluakatemiasta. Pakon edessä piti lähteä omasta rakkaasta kodista. Hän uskoo pitkän ikänsä salaisuuden piilevän kovassa ruumiillisessa työssä ja säännöllisissä elämäntavoissa. Pakon edessä piti lähteä omasta rakkaasta kodista, Jokelainen juttelee. Marikka Hiltunen valmistui sosionomi-diakoniksi vasta kolmisen vuotta sitten ja on nyt Ristijärvellä ensimmäisessä tämän alan työpaikassaan. Kirkkoherran ja kunnanjohtajan yhteistyö on perinteisesti ollut Ristijärvellä vilkasta. Työn vuoksi Hiltusella on asunto myös Ristijärvellä. Hilja Jokelainen, 95, on muuttanut viikko sitten kylälle kunnan rivitaloon. Pihapiirissä on nähty ilveksiä ja ahman jäljet. – Köyhyys sairastuttaa. Voimaa työhön Hiltunen ammentaa siitä ajatuksesta, että kaikella on tarkoitus. Kerran karhukin kävi pihan perällä tonkimassa tunkiota. Köyhät jäävät vähitellen neljän seinän sisälle ja alkavat hävetä elämäänsä ja jopa olemassaoloaan. Lintujen ruokkiminen on ollut Jokelaiselle mieluista puuhaa. Ihmiset eivät yksinkertaisesti tiedä, mitä diakoni tekee. – Se on minulle oikein henkireikä, kun saan laulaa joka viikko kaksi tuntia kaunista hengellistä musiikkia yhdessä muiden kanssa. Oman alan töitä on vaikea löytää kohtuulliselta etäisyydeltä. – Opin viime kesänä kurssilla Valamossa, että häpeä on rakkauden vastakohta. He lähtevät muualle ja jäävät sille tielle. – Jälkikäteen näen kaikessa johdatuksen. – Se oli ensimmäisiä heräämisiäni hengellisyyteen. Hilja Jokelainen on tähän saakka kantanut itse kaivosta veden ja liiteristä polttopuut, lämmittänyt taloa ja pessyt saunassa käsin pyykkinsä. Seurakunnan kirkkoherra ja ainoa pappi Pauli Kivioja iloitsee siitä, että tänä vuonna 100 prosenttia paikkakunnan rippikouluikäisistä kävi rippikoulun. reportaasi Piipahdan kahvilla myös pappilassa. – Se on surullista, että nuorille ei ole täällä opiskelupaikkoja. Hän haluaa hakea vielä muutaman unohtuneen esineen uuteen kotiin. Koska väestö on vanhusvoittoista, tämä ei tarkoita kuin noin kymmentä nuorta. Mutta silti. Kirkkoherran vaimo Tanja Kivioja on leiponut herkullisia sämpylöitä ja omenapiirakkaa. Jos suunniteltu puunjalostuslaitos tulee Paltamoon, paranevat alueen työllisyysnäkymät kovasti. Työni on tukea ihmisten itsetuntoa ja yrittää vakuuttaa, että he ovat arvokkaita ja heidän elämällään on väliä. Myös Suomussalmen kirkkokuoro antaa virtaa. Sitä ennen hän asui koko elämänsä reilun 20 kilometrin päässä Myllyahossa, Välijoen talossa. Pauli Kivioja sopii yksipappiseen seurakuntaan, koska tykkää saarnaamisesta. Kun ihminen vajoaa riittävän syvälle masennukseen, hän menettää aloitekykynsä. Aiemmin Hiltunen kävi aina silloin tällöin tapaamassa Jokelaista Myllyahossa. Kun uusi kunnanjohtaja on nyt valittu, aikoo Pauli Kivioja viritellä jälleen yhteyksiä. Ongelma on Hiltusen mukaan erityisen vaikea pitkien etäisyyksien Kainuussa ja Pohjois-Suomessa. Sitä ennen piti taivaltaa pari-kolme kilometriä kinttupolkua päästäkseen isomman tien varteen. Marikka Hiltunen on sopinut, että haemme Jokelaisen kyytiin ja menemme käymään yhdessä hänen vanhalla kotitilallaan
Yhdessä alettiin kuitenkin rakentaa uutta taloa ja uutta yhteistä elämää. Vieressä asui Jokelaisen sisko, joka oli naimisissa Jaakon veljen kanssa. Mutta kylällä monet onnittelivat ja sanoivat, että tunnustus tuli oikealle ihmiselle. Painajaisunia jatkui pitkään. Jaakkokin huusi ja voivotteli unissaan yöt. vuonna 1948. Erämaahan ei olisi saatu apua riittävän nopeasti, jos jotakin olisi mennyt synnytyksissä vikaan. Mies oli rintamalla etulinjassa koko sota-ajan mutta säilyi kuin ihmeen kaupalla haavoittumattomana. Silloin ei aina tultu yöksi kotiin. KOTIMAA | 1.11.2018 17. – Syysmyrskylläkin me lapset soudimme keskenämme, ei kukaan meidän perään katsonut. Vanhemmat ja kolme sisarusta asuivat pienessä, vetoisessa tuvassa, jonka katto oli aluksi tehty tuohesta. Työn ilo on ollut Jokelaisen elämässä parasta. Ennen kuin palaamme kylälle Hilja etsii komerosta kestokukkaset, jotka he askartelivat aikanaan miehen kanssa näkövammaisten kerhossa. Perheellä oli pari lehmää ja lampaita. Pian kukkaset koristavat uuden kodin ikkunalautaa. – Jospa minä vähitellen tottuisin. Lapset auttoivat kotiarjen pyörityksessä heti kun pystyivät. Rivitalossa uni ei ole tahtonut tulla. Ei ollut sosiaalihuoltoa eikä lapsilisiä. Sellaisista nautin kovasti. Sanoin, etten ymmärtänyt, miksi minut valittiin. Hän kuoli kymmenen vuotta sitten 94-vuotiaana. Hilja Jokelainen esittelee diakoni Marikka Hiltuselle synnyinmökkiään, jonka hänen isänsä rakensi talvella 1920. Hänellä on neljän lapsen lisäksi seitsemän lastenlasta ja kuusi lastenlastenlasta, joita hän tapaa erityisesti kesäisin. Isä kuoli Hiljan ollessa vasta 2-vuotias. Hiljan mies eli pitkään. Lapsuutta ei oikein ollut. Kaikesta oli puutetta, mutta eteenpäin vain mentiin. Terveyttäkin on riittänyt kohtalaisesti. Välirauhan aikana hän tutustui mieheensä Jaakkoon, ja naimisiin he menivät vuonna 1941. Neuvolassa ei juuri käyty sen enempää odotusaikana kuin pienten lasten kanssakaan. Jaakon näköhermot rappeutuivat vanhemmiten. Pari vuotta isän kuoleman jälkeen vanhin siskoni kuoli keuhkotautiin. Eilen kävi Oikarisen Tiina tekemässä jalkahoidon, ja hierontaakin saan. Sota-aikana ja sen jälkeen oli vaikeaa saada edes lapsille vaatekangasta. Äitiyspakkauksessa oli vain pari paitaa, riepuja ja flanellinuttu. Ja kelirikkoaikana piti kiertää hiihtäen koko järvi. Naapureista oli toisilleen paljon tukea. Aiemmassa isän rakentamassa pikkupirtissä oli kyllä ahdasta ja kylmää. Ajattelin sitten lopulta, että pitää hyväksyä tämä ja nostaa vähän leukaa ylös, Jokelainen hymyilee. – Täällä kotitalossa kun pötkähdin sänkyyn, nukahdin saman tien kuin saunalyhty. – Mutta ei ne miehet henkisesti terveinä sodasta palanneet. Kouluun käveltiin ensin viisi kilometriä ja sitten soudettiin pari kilometriä järven yli. – Äiti jäi meidän pienten lasten kanssa erämaahan. Nyt hän toivoo pääsevänsä yli muuton painajaisesta. Viime vuonna hänet valittiin Ristijärven Vuoden Ämmäksi. Toisinaan sisään satoi. – En tahtonut saada sanaa suusta, kun soittivat. Vaikka Hilja Jokelainen ei koskaan päässyt opiskelemaan, hän on lukenut paljon, kaikkea mitä kirjastonhoitaja keksi suositella. Äidilläni oli vahva elämänusko ja hän oli kova työihminen. Jokelaisen vanhemmat muuttivat tilalle talvella 1920. Kun Hilja Jokelainen sai kansakoulun käytyä, alkoi sota. Silloin elämä oli todella ankaraa. Pihalla Hilja silittää nuorimman poikansa Niilo-kissaa, joka on aina viettänyt kesät hänen hoidossaan. Miehen vaatimuksesta Hilja kuitenkin synnytti kaikki lapsensa Kajaanissa synnytyslaitoksella
Hevosella on myös tärkeä rooli tunteikkaassa Oma maa -elokuvassa, joka kertoo rakkaudesta ja kuvaa asutustilan raivaamista sotien jälkeen.| Kuva: Solar Films KOTIMAA | 1.11.2018 18. Uskonnon luonnollinen läsPieni pala omaa maata liinu (Usva) ja Anni (Oona Airola). Myös Annin sisko Hilkka ( Helmi Linnosmaa) osoittautuu osaavaksi ja pystyväksi liike-elämässä. Onko kyse nykyajan asenteesta. Ylipäätään vanhojen, pystyvien naisten kuvaaminen on moderni näkökulma. Se on osaavasti tehty moderni elokuva, mutta dialogin ja tarinansa vuoksi se tuntuu vanhanaikaiselta, ei kuitenkaan moneen kertaan nähdyltä. Elokuvan alussa on vielä sota-aika. Ohjaaja Markku Pölönen tekee näkyväksi edeltävien sukupolvien kokemuksia Pohjois-Karjalassa tavalla, joka varmasti löytää katsojansa. Ilmassa on myös sovinnon henkeä Annin isän ja äidin puolelta. Elokuva kertoo sotienjälkeisestä ajasta ja rintamamiestontin raivaamisesta vuodesta 1945 olympiavuoteen 1952. Vaikeuksien jälkeen elämä näyttää asettuvan uomilleen. Hänet on siirretty toiseen aikaan. Paikalla on sekä luterilainen että ortodoksinen pappi – pienellä viittauksella katsojalle kerrotaan, että eletään maailmojen rajalla. Elokuvan lopussa on hauska heitto, kun Veikon hyviin naimisiin päässyt kaveri huikkaa traktorikaupoilla: Maatalous on tulevaisuuden ala! Olli Seppälä | elokuva | ” Elokuva tekee kunniaa naisten osaamiselle ja panokselle sota-ajan vaikeissa oloissa. Anni tapaa Veikon ( Konsta Laakso), haavoittuneen ja vaatimattomista oloista tulevan miehen. Anni myös ratsastaa kuin kartanontytär konsanaan, mikä on virkistävä kuvallinen ilmaisu. Varakkaan perheen poika saa surmansa. Markku Pölösen ohjaama elokuva tekee kunniaa kylmien tilojen ihmisille. Ainakin yksi päähenkilö – tässä tapauksessa Anni – on nykyihminen asenteineen. Elokuva on Pölösen ensimmäinen ohjaus kymmeneen vuoteen. Olisi liian helppo ratkaisu kuvata perisuomalaiseen tapaan pienviljelijän elämisen surkeutta ja tilojen elinkelvottomuutta. Oma maa on Pölösen alkuperäisidea, jonka hän työsti valmiiksi käsikirjoitukseksi yhdessä Antti Heikkisen kanssa. Oma maa on erikoinen sekoitus vanhaa ja uutta. Oma maa on rakkaustarina, mutta myös selviytymistarina – sekä pariskunnan että sotien runteleman Suomen. Veikon ja Annin elämä ei ole pelkää auvoa, vaan sodan ja Veikon kotiolojen karut kokemukset piinaavat. Oma maa antaa toisenlaisen viestin. T oivottavasti kenenkään nautinto ei mene pilalle tiedosta, että Oma maa -elokuvassa on onnellinen loppu. Mukana oli dramaturgina myös Paula Vesala. kulttuuri näolo pohjoiskarjalaisen kyläyhteisön elämässä välähtää kohtauksessa, jossa väki on koolla Marttojen tilaisuudessa. Katsojaa saattaa hieman häiritä sama kuin monissa muissakin historiaan sijoittuvissa draamoissa. Elokuva tekee kunniaa naisten osaamiselle ja panokselle sota-ajan vaikeissa oloissa. Hevosella, Liinulla, on tärkeä rooli kummassakin. Heillä on siviilivihkiminen, mikä tuntuu oudolta, koska ratkaisua ei millään tavalla selitetä tai avata. Yleensä realistisissa syrjäseutukuvauksissa hevonen vain tekee raskasta työtään. Veikko ja Anni avioituvat, vaikka Annin vanhemmat eivät pidä ajatusta sopivana. Oona Airola ja Konsta Laakso ovat hyviä rooleissaan. Varsinkaan Annin tausta ei viittaa ei-kirkollisuuteen, päinvastoin, perhe rukoilee joulupöydässä ruokarukouksen. Elokuva tekee kunniaa raivaajasukupolvelle ja heille, jotka laitettiin kylmille tiloille uuden elämän toivossa. Varsinkin Airolalla on muutama mainio kohtaus, kuten luonnikas keskustelu isän ( Antti Virmavirta) kanssa saunan kuistilla. Perheen tytär, Anni ( Oona Airola) käy katsomassa armeijalle otettua perheen hevosta, joka kärsii sotatraumasta siinä missä ihmisetkin
Anne Flinkkilän vieraat, Minna Lindgren ja Vappu Taipale, julistavat, että vanhoissa naisissa on voima ja viisaus. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Ihmisyydelle jää tilaa vain, jos on valmis riskeeraamaan oman asemansa ja turvallisuutensa. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Tuija Tiihonen Päivi Lipponen: Ihmisyyden vuoksi. Haastattelijana Juho-Pekka Rantala. Kirjapalkinnon voitti Pertti Falkstedt. klo 22.00 Dok: Usko (Tanska 2018) Yhteiskunta ja tekniikka ovat kehittyneet valtavasti kahdentuhannen vuoden aikana, mutta yksi asia kuitenkin pysyy: ihmisen usko jumaliin. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. klo 18.30 Taivaallista menoa: Älä häpeä sitä, että olet vain ihminen. Asiakaspalvelu 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi www.askellehti.fi Uusi on ilmestynyt! Ilmoittaja! Varaa ilmoituspaikkasi 29.11. marraskuuta 2018 | hinta: 3,70 € 20 44 18 Ristijärvellä väki alkaa ikääntyä Hilja Jokelainen, 95, joutui muuttamaan tuvastaan rivitaloon 12 Tulevaisuus: Viimeinen kaste on vuonna 2056. Tämän kaiken Lipponen tekee sujuvalla ja nautittavalla kerrontatyylillä. Tilaa Askel itsellesi tai lahjaksi. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Hän kuvaa, miten tavalliset ihmiset lumoutuivat fasismin ja kommunismin aatteista, jotka johtivat lopulta diktatuuriin ja valtaviin rikoksiin ihmisyyttä vastaan. He saavat itsekin pettyä ja kärsiä. klo 17.10 Flinkkilä & Tastula. Ministeri Pär Stenbäck oli Koiviston presidenttikauden ensimmäinen ulkoministeri. Timon tytär Aila varttuu kasvattina juutalaisperheessä ja lähtee opiskelemaan Saksaan. Hans puolestaan rakastaa juutalaista Judithia, mutta liittyy SS-joukkoihin. Harmaan massan kapina. klo 19.00 Itse asiassa kuultuna: Pär Stenbäck. 432 sivua. Ailan sulhanen Franz tempautuu uskomaan Hitlerin lupaamaan loistavaan tulevaisuuteen. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). TV1 Ti 6.11. vu os ik er ta 00 43 59 5– 18 –4 5 1. TV1 La 3.11. Voit myös perustella valintasi lyhyesti. Aatteen palon varassa toimineet huomaavat tottelemisen vievän raakuuksiin. KOTIMAA | 1.11.2018 19. Emerituspiispa Matti Sihvonen: Kirkko selviytyy Anna palautetta, kerro mikä on mielestäsi HYVÄ JUTTU Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi hyvä juttu. Alussa Stalin on Helsingissä nostattamassa tukea työläisten vallankumoukselle, joka on jo tehty Venäjällä. | viikon kirja | | viikon tv-vinkit | 4 Ka nn en ku va : Ki m m o Ra ua tm aa 11 3. Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Kotimaan numeron 42 hyväksi jutuksi on äänestetty Lohjan kaupunginjohtaja Mika Sivulan haastattelu Yhteyttä yli rajojen. Lopulta yhteen kietoutuvat tarinat sijoittuvat Suomeen, Saksaan ja Neuvostoliittoon vuosina 1917–2011. Päivi Lipponen on tarttunut suureen aiheeseen, joka on taas huolestuttavan ajankohtainen. Siellä hän todistaa 1930-luvulla voimistuvan kansallissosialismin ja juutalaisten ahdingon. Teema & Fem Ma 5.11. Kannaksen rintamalottana Aila oppii, että ”sodassa ei ollut sijaa herkkyydelle, oikean ja väärän pohtimiselle saati yksilön omatunnolle.” Keskitysleirillä Judith puolestaan päättää, että ”toivoa, arvoja, sivistystä ja omaatuntoa häneltä ei voisi ottaa, vaikka kaikki muu vietäisiin”. Myöhemmin hän teki uran Punaisen Ristin palveluksessa. ilmestyvään Kotimaa-lehden adventtinumeroon. Sairaalapappi Maria Widén toimi ennen eläkkeelle jäämistään sielunhoitajana Maarianhaminassa ja koki monia syviä oivalluksia ihmisiä kohdatessaan. Lipponen on kirjoittanut toimivan romaanin, jonka taustana on runsaasti faktatietoa tutkimuksista, päiväkirjoista ja muistelmista. WSOY 2018. Henkilöiden kautta kirja näyttää tapahtumat ja asenteiden muuttumisen. Teema & Fem Su 4.11. Romaani osoittaa sekä fasismin että kommunismin illuusiot ja haaksirikot sekä sen, miten ihmisiä voi harhauttaa populistisilla lupauksilla ja vihanlietsonnalla. Hänen tulkistaan Timosta tulee punaisten johtohahmo, joka sodan jälkeen jättää perheensä ja pakenee Moskovaan. Onko uskonto tie hyvään elämään vai ehkä keino paeta elämää. Alussa erillisiltä vaikuttavat tarinat seuraavat pääosin viiden henkilön vaiheita läpi Euroopan myllerrysten
Kun tulin piispaksi 1984, hiippakunta oli mielestäni vielä varsin yhtenäinen. – Onneksi minun ei tarvitse ottaa kantaa Raskas taakka Kuopion piispa emeritus Matti Sihvonen suhtautuu luottavaisesti kirkon tulevaisuuteen kriiseistä huolimatta. Kun lopullinen lähtö tuli, perhe kiersi eri paikkakunnilla aina vuoteen 1953 saakka, jolloin löytyi pysyvä koti Iitistä. Väitöstä seurasi vuonna 1980 kutsu Kirkon koulutuskeskuksen johtajaksi Järvenpäähän. Kuuden ja puolen vuoden kuluttua Sihvonen tunsi, että on antanut kaikkensa Hankasalmella. Lammen toisella reunalla on kaupunginteatteri ja toisella Alavan kirkko. Sihvonen oli viikot etelässä töissä ja tuli aina viikonlopuiksi kotiin Joensuuhun. Sen jälkeen Sihvonen toimi opettajana Pieksämäellä Sisälähetysseuran opistossa ja sitten kirkkoherrana Hankasalmella. Matti Sihvonen, 86, palveli hiippakunnan piispana vuosina 1984–1996. Kaikkein kovimmalle ottivat seurakuntien työilmapiiriongelmat. Pitää vain rukoilla, että itse pysyy uskossa, ja toinenkin pysyy ja että voi auttaa kolmatta löytämään uskon, Sihvonen sanoo. Matti Sihvonen on nyt kirkkomme ainoa ja viimeinen evakkopiispa. Sihvosen väitöskirja käsitteli Wilhelm Löhen kirkko-oppia. He sanoivat, että vanhemmat ovat kouluttaneet sinut, ja että voisit valita jotain parempaa kuin pappisuran. Nyt olen rauhoittunut. Tämä ei Sihvosen mukaan ole huono tai hyvä asia. Toinen oli 2015 kuollut Mikkelin piispa Kalevi Toiviainen. – Oli hyödyllistä paneutua siihen, mitä kirkko on ja mitä on luterilainen kirkko. – Olen nuoruudessani tehnyt raskaita maatalon töitä, metsätöitä ja rakennustöitä, mutta kyllä piispan viran hoito on ollut kovin työ, Sihvonen sanoo. Koville otti myös eläkkeelle siirtymisen jälkeen alkanut kirkosta eroamisen kasvu. Nykyisin se ei enää sitä ole. Sitä yrittäisi selittää asiat parhain päin. Sihvosen lisäksi sen johtajista Olavi Rimpiläinen, Kalevi Toiviainen, Simo Peura sekä opettajista Wille Riekkinen ja Yrjö Sariola ovat tulleet valituiksi piispoiksi. Nyt piispana on Sihvosen papiksi aikanaan vihkimä Jari Jolkkonen. Kaiken seurauksena paineet kävivät niin ahdistaviksi, että Sihvonen keskeytti opinnot ja palasi kotitilalle Iittiin maatöihin. Sihvoset joutuivat monien muiden tapaan evakkoon kaksi kertaa 1940 ja 1944. Opiskelujen loppuvaiheessa hän oli kesäteologina Laukaassa. Siellä tapahtui jotain kohtalokasta. Matti Sihvonen, 86 Kotoisin: Sortavalan maalaiskunnasta Asuu: Kuopiossa Perhe: vaimo Anna-Liisa, kaksi tytärtä, seitsemän lastenlasten ja kaksi lastenlastenlasta ” En luottaisi muistelmiin, jotka kirjoittaisin. Sihvonen valmistui nopeasti ja hakeutui papiksi Kuhmoon 1958. Isä rohkaisi poikaansa ja sanoi, että kyllä ne opintorahat jostain kaivetaan. Lisäksi taloudelliset huolet painoivat raskaina. Niin vain on. Sihvonen ei pystynyt samastumaan sellaiseen uskoon. Sihvosen veli asuu yhä vanhaa kotitilaa. Kuka. Hän ei puhu pelkästään Suomen luterilaisesta kirkosta vaan maailmanhaastattelu laajasta Kristuksen kirkosta. – Muistan valvoneeni öitä ja olleeni tuskainen kirkon tilanteen vuoksi. Sihvonen puhuu levollisesti kirkosta ja siitä, kuinka se on kestänyt monenlaiset kuohut ja paineet, ja tulee selviämään myös nykyisistä vaikeuksista. Monet läheiset kyseenalaistivat Sihvosen valinnan. Heidän kotoaan Niemisen kylästä oli Sortavalan kirkolle matkaa parikymmentä kilometriä. Opiskelujen alettu alkoi myös kriisi. – Keskityin niin täysin seurakuntatyöhön, että unohdin teologian ja kielet. Matti Sihvonen muistaa piispa Olavi Kareksen sanoneen, että Kuopion hiippakunta on hengeltään yhtenäisin koko aurinkokunnassa. Hän hakeutui omien sanojensa mukaan helpompiin töihin eli kappalaiseksi Pielisensuun seurakuntaan Joensuussa. Hänen jälkeensä Kuopion piispaksi tuli Wille Riekkinen. He avioituivat 1959. Kirkon koulutuskeskusta on sanottu piispahautomoksi. Kuhmon seurakuntaelämä oli tavallista vilkkaampaa ja intensiivisempää. Samalla hän pani vauhtia jatko-opintoihinsa. Osa opiskelutovereista edusti herätyskristillistä näkemystä, jonka mukaan ei ole mitään, jos ei ole tullut uskoon. Moniäänisyys on kirkon nykyaikaa. K uopiossa Valkeisenlammen rannoilla on nähtävissä enää ruskan rippeet. Näkymä Kuopion hiippakunnan piispa emeritus Matti Sihvosen ja hänen vaimonsa Anna-Liisan parvekkeelta sen kuin paranee, kun lehtiverho putoaa vesinäkymän edestä. Sortavalassa vaikutti vanha rukoilevaisuus, mutta Sihvosen perhe ei kuulut sen piiriin. Seitsemässä vuodessa nuori pappi oli ajanut itsenä loppuun. |K uv a: O lli Se pp äl ä KOTIMAA | 1.11.2018 20. Ensimmäinen työtehtävä oli osallistua ylioppilasjuhlaseuroihin. Niin tapahtui ja uusi alku teologisessa tiedekunnassa lähti hyvin käyntiin. Kyseinen ylioppilas oli muuan Anna-Liisa Talso, tuleva rouva Sihvonen. – Se oli osin huumoria, mutta myös totta. Hän oli saanut stipendin Kuopion hiippakunnalta, joten se velvoitti työskentelemään hiippakunnan alueella. Vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Ajatus ryhtyä lukemaan teologiaa vahvistui armeija-aikana. Sihvonen syntyi ja asui lapsuutensa Sortavalan maalaiskunnassa Laatokan rannalla