Sivu 16 Finalistit Kotimaa arvioi kuusi kirjaa, jotka tavoittelevat Vuoden kristillinen kirja -palkintoa. 0 04 3 59 5 –14 – 4 2 matteus pentti Miten pysäyttää jäsenkato. 1 09. | . Sivu 6 Kirkkodraamat Mia Pätsi kirjoitti eurooppalaisen ja suomalaisen kirkkodraaman historian. Sivu 18. Sivut 12–15 ?41 Vaalikone Ensi viikolla avautuva seurakuntavaalikone läpivalaisee ehdokkaiden taustat. h i n ta: 3,70 € . | . | . Kastettujen määrä vähenee kaupungeissa nopeasti. v u os i k e rta . lo k a ku u ta 20 1 4 . Kirkon on opittava perustelemaan selkeästi jäsenyyden etuja, sanoo Hanna Salomäki Kirkon tutkimuskeskuksesta. 9
9 Aito hartaus tarttuu, kirjoittaa Kirsti Ellilä. 22 Alavuden seurakunta palkitsi pitkän uran tehneitä. Esillä oli 12 sävyä. Olli Seppälä Sacrum on osa Kotimaa Oy:tä. Sacrumin myymälästä saa esimerkiksi naispapin virka-asuja. – Kyllä ostetaan jatkuvasti. Yli 90 prosenttia seurakunnista edellyttää, että papit ostavat itse virkavaatteensa. 1 0 . Nyt on tarjolla kolme hieman erilaista mallia. Paita on tehty nuorisotyöntekijöiden pyynnöstä. KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs (virkavapaalla) Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen Graafikko Gun Helminen Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä (virkavapaalla), Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Olli Seppälä, Meri Toivanen Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Hämeen Paino, Forssa Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Liiketoimintajohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 69 000 lukijaa (KMT Lukija 2013) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi Sacrum on maamme suurin kirkollisten tarvikkeiden myyjä. Sacrum kiertää myyntinäyttelynsä kanssa syksyn aikana 30 paikkakunnalla, joista saamme palautetta. Teemme esimerkiksi kynttilät itse Juhavan tehtaalla Lohjalla. Vain Sacrumista saa Suomessa valmistettuja öylättejä. Lukevien seurat s. Mikä on kilpailutilanne kirkollisissa tarvikkeissa. 2 TÄ N Ä Ä N TÄSSÄ NUMEROSSA Verkko ei vedä s. – Meillä ei ole monopolia missään tuoteryhmässä, joten kilpailua on. Puhdas Jumala s. Kuva: Olli Seppälä Piispat messuilla s. – Markkinatilanne on kahtalainen. Niinpä muissa ostoksissa, esimerkiksi lahjakirjoissa, säästötarpeet näkyvät vahvasti. – Kyllä niitäkin myydään, vaikka se ei virallinen virka-asu olekaan. Esimerkiksi Ruotsissa näkee harmaita ja sinisiä papinpaitoja. Kodin lämpöä s. – Sinistä paitaa käyttävät toisinaan myös papit, varsinkin ulkomailla työskennelleet. Ostetaanko diakoniatyöntekijän vihreää paitaa. Kaikki miehet eivät kovin usein uusi papinpaitojaankaan. Osa seurakunnista antaa joko vaaterahaa tai maksaa esimerkiksi yhden virkapaidan vuodessa. 4 Sosiaalinen media on vähemmistön juttu kirkossa. – Kilpailuvalttejamme ovat laaja valikoima eri tuoteryhmissä sekä kotimaisuus. Entä nuorisotyöntekijöiden sininen paita, tekeekö se kauppansa. K o t i m a a 9. Mikä on tällä hetkellä markkinatilanne, myynti- ja markkinointipäällikkö Susanna Mäntyranta. Kirkollisia vaatteita puolestaan teemme Tampereella omassa ateljeessamme, Solemniksessa. Sitä kehitellään vielä naispappien kanssa eteenpäin. 5 Piispat haastattelevat kirjailijoita kirjamessuilla. ”Miespapit ostavat papinpaitoja harvakseltaan” Viikon henkilö Seurakunnat säästävät, mutta eivät jumalanpalvelukseen ja toimituksiin liittyvistä ostoksista. Kyselyn perusteella diakonin paidan sävy on hieman muuttunut aiemmasta. 20 Mauri Laakkosen sukkapuikot kilisevät kodittomien hyväksi. Lastenohjaajat ovat toivoneet asua, joka viestii heidän kirkollisesta tehtävästään. Mikä on lastenohjaajien ”virka-puvun” tilanne. Seurakunta toimii vakaasti, jos kyseessä on sen perustehtävä eli jumalanpalvelus tai kirkolliset toimitukset. Kolumni s. Kuopion diakoniapäivillä kyselin, minkälaisesta vihreästä diakoniatyöntekijät paitansa haluavat. Ne valmistetaan Diakonissalaitoksessa. – Lastenohjaajien vaate on täysin epävirallinen ja sitä kehitetään palautteen pohjalta. Juuri nyt naisia kiinnostaa papinasuun tehty tunika. – Diakonissojen virkapukuja sen sijaan myymme enää harvoin, ehkä 1–3 kappaletta vuodessa. 27 Jumala ei luonut puhtaussääntöjä, kirjoittaa Kari Kuula. 11 Turun kirjamessujen perinteisiin kuuluvat körttiseurat. Miten pappien vaatteet myyvät juuri nyt. Niihin liittyviä tarvikkeita, kuten kynttilöitä, liturgisia esineitä, kummikirjoja ja vihkiraamattuja ostetaan kuten ennenkin. – Virka-asuja menee tasaisesti. 2 0 1 4 Susanna Mäntyranta on Sacrumin myyntija markkinointipäällikkö. Ahkera Alavus s. – Toisaalla seurakuntien epävakaa taloudellinen tilanne näkyy. – Naiset sen sijaan ostavat useita erilaisia paitoja, lyhyt- ja pitkähihaisia, sekä eri materiaaleista tehtyjä. Koska kyse ei ole virallisesta asusta, vihreän sävy ei ole niin tarkkaan määritelty. – Miehet hankkivat pappisvihkimykseen kaftaanin ja moni pärjää sillä koko työuransa
Kunnanhallituksessa istuvan kunnan työntekijän voi olla jukka fordell Jäävi luottamushenkilö eskeinen ero seurakuntien ja kuntien päätöksenteossa on, voiko työntekijä olla myös luottamushenkilö. Kokoomus, keskusta ja kristilliset eivät sallisi kuntien työntekijöiden olla kunnanhallituksien jäseniä. 1 0 . Kun siinä on yritystä, alkaa virsikin soida Jumalalle mieluisasti. Jos oikeudesta ja vanhurskaudesta on nuusaa, jää messukin kovin tyhjäksi muotomenoksi. Jos Aamokselta kysytään, hänellä on selvät sävelet. Vireillä oleva kuntalakiuudistuksen työntekijän luottamustoimea koskeva muutos jakaa sekä hallitusta että oppositiota. Suuri määrä sieluja janoaa elävää Jumalaa. Kunnan työntekijä voi toimia luottamushenkilönä kunnallisessa päätöksenteossa. Kirkossa työntekijää ei voida valita oman työnantajaseurakuntansa luottamushenkilöksi. Hyvä kunnanhallitus varaakin aina riittävästi aikaa kaikkien työntekijäryhmien kuulemiselle. Eipä messuta, eivät soi urut, ette pääse sisään. Poikkeus liittyy pappeuteen. Työntekijä voi kuitenkin asettua ehdolle kotiseurakunnassaan, jos asuu muualla kuin työpaikkansa seurakunnan alueella. 3 Kirkon ovet kiinni Työntekijän ja luottamushenkilön roolit sopivat huonosti yhteen. Vaikka kuinka jääväisi ja välttäisi ottamasta kantaa puolisonsa toimialaa koskeviin asioihin, silti ulospäin näyttää väistämättä siltä, että luottamushenkilö ajaa puolisonsa etua. Heprean kielen ilmaisukeinoihin kuuluu saman asian kuvailu kahdesti peräkkäin vähän eri sanoin. Kirkkoherralle on kirkkolaissa luotu kolmoisrooli esittelijänä, viranhaltijana ja päättäjänä. On nuoria miehiä, jotka tahtovat tulla profeetoiksi ja tuntevat kutsumusta päästä työhön Jumalan kunniaksi ja sielujen pelastukseksi. Niinpä tuo oikeuden ja vanhurskauden virtaaminen on yhtä ja samaa. Kirkko näyttää rajoittamisessa oikeata mal- lia, vaikka kirkonkaan malli ei ole täydellinen kirkkoherran kolmoisroolin myötä. Vain harvalla on viisautta erottaa nämä kaksi tehtävää toisistaan. Kyselyyn vastanneista kunnanjohtajista 64 prosentin mielestä työsuhdetta ja luottamustoimea ei pitäisi yhdistää. Kirkko on kiinni ja pysyy. Yksi lakiin ehdotettu muutos on, ettei työntekijä voisi enää istua kunnanhallituksessa. kohtuuttoman vaikeaa esimerkiksi vaikeissa talouspäätöksissä nähdä koko kunnan etu, eikä vain omaa toimialaansa. Apostolinen into on palautumassa. N.M.K.Y:n maailmanko- mitea on lähettänyt eri maiden yhdistyksille kirjelmän, jossa se lausuu: Elämme parhaillaan ratkaisevan tärkeää ajankohtaa ihmishengen historiassa. k. Nyt on sopivin aika tilata savuhattuja joita valmistetaan monta eri laatua ja joita suositetaan. Suomen Lähetysseuran Lestadiolaisten haaraosaston yleinen kokous joka oli aiottu t. Ne odottavat evankeliumia. Mitenkäs se nyt noin. Maailmassa on tapahtumassa uskonnollinen uudistus. Niin yhteiskunnan kuin yksilöiden tasolla pitäisi kohdella kaikkia ihmisiä oikeudenmukaisesti. SDP, vasemmistoliitto, perussuomalaiset ja kommunistinen puolue eivät asettaisi kelpoisuudelle työsuhteeseen liittyviä ehtoja. Yksittäisessä seurakunnassa kanttorin tai papin puolison on viisaampaa toimia seurakunnan hyväksi muilla tavoin kuin luottamushenkilönä asioista päättämällä. RKP:n mielestä työntekijä ei voi kulua kunnanhallituksen puheenjohtajistoon. O.Y. G.W. Vaikka kunnissa eletään erilaisissa todellisuuksissa, perusteltua olisi kirjata lakiin, ettei työsuhteinen henkilö voi toimia luottamushenkilösuhteessa työnantajaansa. Luetaan vielä syy siihen: Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. Niin hyvä kuin onkin osata virsiä ja hallita kaanaankieltä, on Isä Jumalan silmissä paljon parempi elää hänen tahtomallaan tavalla. Jumalaa palvellaan kohtelemalla ihmisiä oikein. Työntekijän ja luottamushenkilön roolit sopivat huonosti yhteen. Hallituspuolueiden ja opposition hajonta tässä kysymyksessä saattaa vaikuttaa siihen, että kuntalakiuudistuksesta poistetaan kokonaan työntekijöiden luottamustoimia rajoittava kohta. Jumala vihaa sitä. Ihan turha kantaa uhreja, helisyttää harppua ja antaa virren soida. alkupuolella pitää Jalasjärvellä, on päätetty siirtää rauhallisempaan aikaan. Suomen Yrittäjien keväällä tekemä tutkimus kysyi tätä asiaa kunnanja kaupunginjohtajilta. ¶ Ei siis olla hurskaita ja jumalisia vain sunnuntaina kello 10, vaan läpi elämän. Marja-Sisko Aalto rovasti, Kuopion tuomiokapitulin notaari KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN 9.10.1914 N.M.K.Y:n kansainvälinen rukouspäivä. Aamoksen aikaan kävi niin. mari teinilÄ Päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi No niin, nyt loppuivat jumalanpalvelukset. Kansat ja sydämet avautuvat. Ilmoitus. Sohlberg A.B:n läkki-, pelti-, vaski- ja rautateosten liike.. 2 0 1 4 PÄÄKIRJOITUS TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA K Kuntalakiuudistuksen on tarkoitus mennä läpi vielä tällä hallituskaudella. Vihreät ei ole ilmoittanut kantaansa. Kapitulin nimittämä kirkkoherra toimii yhtymässä yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajana ja yksittäisen seurakunnan kirkkoherra toimii kirkkoneuvostonsa puheenjohtajana. TÄN Ä ÄN K o t i m a a 9. Seurakuntien ja kuntien luottamustoimissa ongelmia saattaa syntyä myös perheenjäsenten luottamustoimista. Vain harvalla on viisautta erottaa nämä kaksi tehtävää toisistaan
Verkossa seurakuntalaisilla on uudenlaiset mahdollisuudet tuoda esiin omia näkemyksiään ja puhetapojaan. Tämä puolestaan saattaa jopa lisätä ennakkoluuloja ryhmien välillä, mutta joissain tapauksissa johtaa myös kohti parempaa kehitystä. Kirkon ulkosuomalaistyön Tukiverkkosi maailmalla -kampanja tuo lentokentälle kaksi erilaista julistetta. Verkkoviestinnän uhkia mutta myös mah- dollisuuksia yhteisöllisyydelle on pahasti liioiteltu, käy ilmi Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisemasta Kirkon muuttuva yhteisöllisyys -tutkimushankkeen ensimmäisestä osaraportista. Ketolan mukaan verkko pystyy lähinnä täydentämään, ei korvaamaan perinteisiä viestinnän välineitä seurakunnissa. Osa niistä päätyy herättämään huomiota banderolleina seurakuntatalon seinälle. Teologinen yhdistyy suuremmaksi tiedekunnaksi yhdessä psykologisen ja humanistisen tiedekunnan kanssa, mutta pysyy omana osastonaan. Joona Raudaskoski Lue Kimmo Ketolan koko haastattelu Kotimaa Prosta.. Siksi kirkon pitäisikin kiinnostua enemmän ihmisten tavasta ymmärtää omaa uskonnollisuuttaan. 1 0 . Honkaniemen mukaan se on paljon seurakunnan sivuksi. Positiivisen julkisuuden myötä seurakuntalaisten ylpeys omasta kotiseurakunnastaan on jälleen vahvistunut. Edellä ovat vain Helsinki ja Tampere. Ketolan mukaan verkossa on onnistuttu lähinnä vahvistamaan jo olemassa olevia yhteisöjä ja täydentämään vanhoja viestinnän kanavia. Nokian seurakunnan viestintä sosiaalisessa mediassa nojaa pitkälti kristinuskon sanomaa humoristisesti esitteleviin kuviin. – Meidän on sanottu päässeen ihmisten aamukahvipöytään, Honkaniemi naurahtaa viitaten seurakunnan julkaisemien banderollien herättämään keskusteluun. Päätös syntyi silloinkin tiukan äänestyksen jälkeen. Samalla listalla hänen kanssaan ovat muun muassa Pariisin Notre Damen pääurkuri Olivier Latry sekä edesmenneet ranskalaiset urkutaiteen suurmiehet Charles-Marie Widor ja Pierre Cochereau. Verkon yhteisöllisyyden on työssään huo- mannut myös Nokian seurakunnan tiedottaja Marko Honkaniemi. Verkossa uutisia seuraa ja keskusteluun osallistuu vain pieni osa jäsenistä. Kirkko Suomessa -sivuilla on 29 860 tykkääjää. Mainokset muistuttavat ulkosuomalaistyöstä Helsinki-Vantaan lentokentällä näkyvä mainoskampanja kertoo ulkomaille matkustaville kirkon olevan tukena myös ulkomailla. Kirkkovaltuusto muutti valtuuston viime vuonna tekemää linjausta, jonka mukaan seurakuntien budjettituki keskitettiin vain kahdelle lähetysjärjestölle. Kirkkovaltuuston päätös koskee vain seurakuntien yhteisestä budjetista jaettavia avustuksia. Muutenkin sosiaaliset ovat sosiaalisia myös verkossa. Juhlaa vietettiin kodikkaassa tunnelmassa, vaikka tiedekunnan itsenäinen taival päättyy vuodenvaihteessa. Åbo Akademin teologinen juhli Åbo Akademin teologinen tiedekunta vietti 90-vuotisjuhliaan viime viikolla. Nokian seurakunnan sosiaalisen median yhteisöt ovat muodostuneet esimerkiksi perhekerhojen ja nuorisotyön ympärille. Kirkon tutkimuskeskuksen vt. 4 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 9. Verkkoviestintää ei voi jättää tekemättä, mutta sen merkitystä ei pitäisi yliarvioida. Ketola painottaa, että verkossa ihmisiä ei tavoita teologien vaikealla jargonilla. Se on vähän, kun ajatellaan kirkon koko jäsenmäärää. johtaja Kimmo Ketola uskoo, etteivät kirkon satsaukset verkkoviestintään ole olleet kuitenkaan turhia. Myös Honkaniemi uskoo, että rento ja välitön verkkokeskustelu voi lähentää työntekijöiden ja seurakuntalaisten välejä. Ulkosuomalaisten seurakunta tarjoaa monelle ulkomailla asuvalle tärkeän yhteyden muihin suomalaisiin. Verkkokeskustelun on yleisesti toivottu lisäävän ymmärrystä eri tavoin ajattelevien välille, mutta Ketolan mukaan se ennemminkin tekee mielipide-erot julkisiksi. kuvakooste: Matti Karppinen Verkko ei lunastanut odotuksia uudesta yhteisöllisyydestä Verkkoyhteisöt Internetissä vahvistuvat valmiit uskonnollisen osallistumisen muodot, mutta uusia ei juuri synny, Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisema raportti kertoo. Lisäksi seurakunta on tilannut humoristisia sarjakuvastrippejä Fingerpori-sarjakuvaa piirtävältä Pertti Jarlalta. Nokialla verkkoviestinnällä on onnistuttu palauttamaan seurakuntalaisten ylpeys omasta seurakunnasta. Honkaniemen mukaan verkkoviestinnällä on onnistuttu hoitamaan seurakunnan vaikeaa suhdetta Nokia Missioon liittyviin tapahtumiin. Vantaa tukee kaikkia järjestöjä Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto päätti äänin 26–22, että Vantaan seurakuntien yhteisestä budjetista jaetaan avustusta kaikille kirkon lähetysjärjestöille. Kyse on suuresta organisaatiomuutoksesta, jossa yliopiston 12 laitosta yhdistetään neljäksi tiedekunnaksi. Ketola muistuttaa, että uskonnolliset ainekset ovat tavallisille kirkon jäsenille osa jokapäiväistä elämää. Ykköseksi valitulla videolla Kiviniemi soittaa Caprice héroïque -improvisaation Ranskan Rouenin St. Toisaalta verkon kautta on onnistuttu tekemään kirkkoa näkyvämmäksi vähän toimintaan osallistuville jäsenille. Uusia yhteisöjä ei ole käytännössä juuri syntynyt. Nokian seurakunnassa on noin 24 000 jäsentä ja Facebook-tilillä on noin 1 500 tykkääjää. Teologiset kiistat ja papiston puhe koskettavat vain pientä osaa seurakuntalaisista. – Kun näkyviin tulevia asioita on pakko ruveta käsittelemään, on opeteltava käytännössä erimielisyyden etiikkaa, Ketola sanoo. Kirkollinen keskustelu elääkin pitkälti muualla kuin sosiaalisessa mediassa. Toisaalta Nokia Mission jälkimaininkeihin liittyy kuppikuntaisuutta seurakunnan sisällä, mutta siitä ei puhuta julkisesti. 2 0 1 4 LYHYET Kiviniemi huippuurkurien joukkoon Konserttiurkuri Kalevi Kiviniemi on valittu ykköseksi The Best Organists of the World -listalle YouTubessa. Ouenin katedraalin Cavaillé-Coll -uruilla, joita pidetään urkujen Stradivariuksena
Haastattelut päättää lauantai- na Juha Pihkala. Tekijä ei saisi livistää muina miehinä. Pekka Rehumäki Kirkkohal- TEOLOGIASSA TAPAHTUU Toimittajalta TOIMITTAJALTA mikko huotari Tommi Tuomi / otavamedia Ihmisarvo, kuolema, utopia, pettymys, pelko ja sota nousevat esiin Helsingin Kirjamessuilla, kun piispat jututtavat kirjailijoita. Luihu teko ei ole laiton, Helsingin Sanomat kirjoitti 3.10. 5 Palveleva puhelin p. Viikoittain ruoka-apua hakee noin 150 hen- keä. Oikeuden päätös ei tunnu hyvältä. Eikö olisi hienoa, jos tekijä kertoisi, että minä se olin. Hän tiesi Kähkösen olevan taitava kertoja. 20 www.verkkoauttaminen.fi. Taso laskee tästä vuodesta”, Keskitalo toteaa. Kansalaisten moraali, vas- tuuntunto ja oikeudentaju on tähän asti ollut toisella kannalla. lituksesta arvelee, että luvassa on yllättäviä kohtaamisia. Helsingin Kallion kirkossa otettiin käyttöön rippituoli Mikkelinpäivänä. ”Rippituoli muistuttaa siitä, että kirkko on anteeksiannon paikka, pieni pala taivasta maan päällä”, sanoo Kallion seurakunnan kirkkoherra Teemu Laajasalo, jonka pitkäaikainen haave rippituoli on. 2 0 1 4 Piispat haastattelevat kirjailijoita Kirjamessuilla Seitsemän piispaa haastattelee Helsingin Kirjamessuilla yhdeksää kirjailijaa tai kirjailijaryhmää 23.–25.lokakuuta. Itsekriminalisointia ei tarvitse harjoittaa, eikä mitään tekoa tarvitse myöntää. Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo kritisoi voimakkaasti hallituksen aikeita laskea kehitysyhteistyön määrärahojen tasoa Suomen Kuvalehden Rajalla-blogissa. Hän haastattelee viime vuoden Kristillinen kirja -palkinnon voittajaa Pauliina Rauhalaa, joka kertoo kohua herättäneestä kirjastaan Taivaslaulu. Sakari Sarkimaa Pako kolaripaikalta Korkein oikeus on päättänyt, että toisen autoa kolhiva saa lähteä lipettiin, eikä tarvitse itse ilmoittautua tekijäksi. Simo Peuran kanssa keskustelevat kuoleman pelosta Sari Kivistö, Virpi Mäkinen, Esko Seppänen ja Ilkka Taipale. 1 0 . Muilta tahoilta ei tarjottu vastaavia teesejä vaalikoneeseen. Teesit päätyivät mukaan vaalikoneeseen, koska niiden laatijat itse ehdottivat niitä kirkkohallitukselle, kertoo seurakuntavaalien projektipäällikkö Mari Leppänen. Helsinki Vineyard ja Vineyard Uusimaa -seurakunnat ovat järjestäytyneet uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, kertoo Radio Dei. Häkkinen on piispojen urakoitsija, sillä hän on ottanut haastateltavakseen kolme kirjailijaa. Sielunhoitoa ja rippiä toteutetaan Kallion kirkon ohella myös muissa Kallion seurakunnan tiloissa jatkossakin. Emerituspiispa Voitto Huotari haastattelee Helsingin Kirjamessuilla Sirpa Kähköstä. Vineyard määrittelee kuuluvansa herätyskristillisen evankelikaalisuuden ja helluntaikarismaattisuuden välimaastoon. Emerituspiispa Voitto Huotari valitsi haastateltavakseen Graniittimies-kirjan kirjoittaneen Sirpa Kähkösen. Seuraavat kaksi jututettavaa ovat Henkka Hyppönen (Pelon hinta) ja Esa Sariola (Kaikella voimallani). Sakari Sarkimaa sakari.sarkimaa@ kotimaa.fi VIIKON POIMINNAT VERKOSTA Seurakuntavaalien vaalikoneessa ehdokkailta kysytään, sitoutuvatko he kirkon kansainvälisen työn teeseihin ja lapsivaikutuksiin liittyvään Kaikkien kirkko -huoneentauluun. Syytön saa kärsiä naarmut ja kolhut nahoissaan. ”Hallituksen ensi vuoden talousarvioesi- tykseen kätkeytyy skandaali, josta ei ole paljon ääneen hiiskuttu. Aina joku silminnäkijä voi ilmoittaa havaintonsa uhrille tai poliisille. Silloin hän ei pääse kuin koira veräjästä. Entä jos kolhija jää kiinni toisen ilmoituksen perusteella. Seppo Häkkinen avaa haastattelut torstaina aiheenaan Jouni Tillin kirja Suomen pyhä sota – Papit jatkosodassa. 01019 0071 joka ilta klo 18 alkaen Samtalstjänst t. seurakunnat, Vapaakirkko ja Pysäkki ry. Sovitaan asia. Toivottavasti tästä syntyy hyvä keskustelu, Huotari miettii. Eihän kolaripaikalta saa karata. Rippituolia voidaan käyttää yksityiseen rippiin silloin, kun kirkossa on pappi paikalla. – Kirja kertoo vähän kuvatusta mikromaailmasta, ihmiskohtaloista, ihmisarvon menetyksestä ja katulapsista. Mitä jos sinun autosi ovi on lytyssä tai naarmuisena. Huotaria kiinnosti Kähkösen kuvaama utopia, jota suomalaiset lähtivät rakentamaan entiseen Neuvostoliittoon. Poliisi on päätöksestä hämillään ja odottaa lisäohjeita, miten sen pitää toimia jatkossa. Se kertoo aatteen voimasta, unelmista ja pettymyksistä, ja nostaa tunteet pintaan. On tehnyt häijyä, jos ei selvitä tekojaan. TÄN Ä ÄN K o t i m a a 9. Aiheet ovat kiehtovia ja tunteita nostattavia. 01019 0072 varje kväll från kl. Kauppaliikkeiden lahjoittamia vanhentuvia tuotteita ovat jakaneet yhteistyössä Adventtikirkko, Helluntaiseurakunta, Iisalmen ev.lut. Kaikkien kirkko -huoneentaulun on muotoillut Poikien ja tyttöjen keskus yhdessä Kirnu-järjestöjen ja partiolaisten kanssa. Vahinkoja sattuu, mutta vastuu pitää kantaa. Suomessa Vineyard-kirkolla on seurakunta Helsingissä ja Järvenpäässä. Toivottavasti monen motivaatio ja kansalaisrohkeus riittävät tähän. Ratkaisun mukaan kenenkään ei tarvitse ilmiantaa itseään mistään teosta. Omatunto jää kolkuttamaan, jos annan viattoman kärsiä oman tekoni vuoksi. Kansainvälisen työn teesit on laatinut Suomen Lähetysseura yhdessä Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Kehitysyhteistyömäärärahojen tason arvioidaan olevan noin 0,48 prosenttia bruttokansantulosta. Messuilla esitellään myös seurakuntavaaleja. Tavoitteena oli päällekkäisyyksien poistaminen ja toiminnan tehostaminen. Kirkko kuuluu Pohjolan alueella toimivaan Vineyard Norden -kirkkokuntaan, johon kuuluu parikymmentä seurakuntaa. Iisalmen yhteinen ruoka-apu täyttää lokakuussa yhden vuoden. Aikaisemmin jokainen toimi omilla tahoillaan, mutta vuosi sitten voimavarat päätettiin yhdistää. Lisäksi Irja Askola haastattelee Tuula-Liina Varista, Björn Vikström Elisabet Rehniä ja Matti Repo Antti Tuuria
Mikä sinua itseäsi kiinnostaa näissä seurakuntavaaleissa. Kysymykset ovat henkilökohtaisempia. Miten kysymysten laati- minen seurakuntavaalikoneeseen eroaa esimerkiksi kuntavaalikoneen suunnittelusta. 2 0 1 4 – Vaalikoneen pyrkimys on lisätä avoimuutta yhteiskuntaan, MTV:n Uutisten tuottaja ja toimittaja Sami Ruokangas sanoo. Kysymykset on tehnyt ryhmä, johon kuului MTV:n Uutis- ten journalisteja, pappeja sekä vaalikoneen teknisestä toteutuksesta vastaavan Zef Solutionsin kyselytutkimusasiantuntijoita. Toisaalta seurakuntien päätöksenteko avautuu maallikolle melko vaikeas- ti, ja kysymysten muotoileminen kenen tahansa ymmärrettävään muotoon on haastavaa. – Vaikea kysymys. Mitä pitäisi tapahtua, jotta aktiivisuus nousisi merkittävästi. 1 0 . MTV Uutisten tuottaja ja toimittaja Sami Ruokangas, 41, on osallistunut vaalikoneiden tuottamiseen vuodesta 2006. Tavoitteena on antaa välineitä paikalliseen vaalityöhön ja parantaa vaalien avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. – Puolueiden ja herätysliikkeiden aktiivisuus, se ketkä tulevat valituiksi ja mitä aatteita he edustavat. kuva: Jukka Granström Vaalikone paljastaa ehdokkaiden taustat Seurakuntavaalit MTV:n toimittaja Sami Ruokangas lupaa, että seurakuntavaalikone vähentää ehdokkaiden taustojen piilottelua. Seurakuntavaalien vaalikoneen kysymykset on laadittu yhdessä MTV:n vaaliasiantuntijoiden kanssa. Tässä mielessä kirkko on kriisissä. 6 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 9. Vuoden 2010 seurakuntavaaleissa äänestysprosentti oli valtakunnallisesti tasan 17 ja Helsingin hiippakunnassa 13,4 prosenttia. Seu-. – Seurakuntavaalikone eroaa paljonkin muista vaalikoneista
Artikkelin mukaan he ovat maassamme karismaattisen liikkeen ”ykkösnimet”. Suomen luterilainen kirkko on ekumeenisissa verkostoissa sitoutunut naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Mi- nimivaatimus on, että suomalaiset järjestöt eivät opetuksellaan ja toimillaan vaikeuta kumppanuuskirkkojen naisten pääsyä kirkon virkoihin. Pääongelma ei kuluneina vuosina ole ollut raha, vaan lukuisia vuosia jatkunut väärä opetus. Tällainen tilaisuus on esimerkiksi silloin, kun uudet kirkot luovat omia kirkkojärjestyksiään. Hengenuudistuksenkin vaikutusta olisi tärkeää saada rajatuksi nyt, kun Markku Koivisto on lopettanut missionsa ja Pirkko Jalovaara sekä Seppo Juntunen ehkä supistavat toimintaansa. 8 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 9. Kuka seuraa, miten järjestöt toimivat näissä tilanteissa. Ahonen Tulevaisuuden kirkko 32,– Tulevaisuuden kirkko voi ilmetä aivan toisenlaisena kuin kukaan on kuvitellut. Siinä järjestöt sitoutuvat noudattamaan evankelis-luterilaisen kirkon tunnustusta ja päätöksiä sekä toteuttamaan kirkon hyväksymää lähetysstrategiaa ja sen periaatteita. Kohtalokasta on, että hengellinen regimentti ei toiminut silloin, kun sen aika olisi ollut tutkia ja hoitaa omaa vastuualuettaan. Noina vuosina Huhtalan ja Hengenuudistus kirkossamme -yhdistyksen olisi pitänyt uudistaa kirkkoa. Kirkon seurakunnissa varsi- nainen vahinko tapahtui noina vuosina, jolloin Huhtala ja hänen johtamansa yhdistys oli hiljaa. Uuspietismissä korostettiin, että vain todellisten uskovaisten piiri johtaa ja tekee lähetystyötä. 2 0 1 4 MIELIPITEET Kuuluuko karismaattisuus kirkkoon. Näin ei liene tapahtunut. Hen- genuudistus ei ole sopiva taho tällaiseen työhön, mutta kenties se voisi ottaa vastuulleen Jalovaaran ja Juntusen auttamisen. He tarvitsevat luultavasti enemmän apua ja hoitoa kuin heidän kannattajansa. Järjestöillä on usein ainutlaatuinen mahdollisuus puhua ja toimia naisten aseman vahvistamiseksi. Seurakuntien vastuunkantajien tulisi pohtia, kuuluuko seurakuntien tehtäviin ovien pitäminen auki karismaattisuuden harhoille. On tärkeää, että jokainen seurakuntalainen voi osallistua lähetykseen vapaaehtoisena tai työntekijänä. 21,– Verkkokauppa: Suomen Lähetysseuran Basaari Tähtitorninkatu 18, 00140 Helsinki Avoinna ma– pe 12 –15.30 Puhelin 020 712 7222 · basaari @ suomenlahetysseura.fi pa Huhtala sanonut näin 3, 5 tai 10 vuotta sitten! Silloin se olisi ollut paikallaan ja vastuuta kantavan paimenen oikein ajoitettu kannanotto. Perussopimuksen taustalla http:// basaari. Liian helposti puhumme esimerkiksi naisten asemasta vain köyhyyden poistamisen näkökulmasta. Kristinuskon hämmästyttävä kasvu kolmannessa maailmassa on yllättänyt kaikki. Köyhien rinnalla kulkeminen, ihmisarvon puolustaminen, rauhan ja sovinnon rakentaminen ovat kiinteä osa sitä sanomaa, jota varten kirkko on lähetetty maailmaan. Kotimaan numerossa 39 Hengenuudistus kirkossamme -yhdistyksen toiminnanjohtaja, pastori Marko Huhtala arvioi maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaraa ja pastori Seppo Juntusta sekä heidän toimintaansa. Huhtalan valitseminen Jalovaaran ja Juntusen ja heidän toimintansa arvioijaksi on outoa. Heitä arvioidaan lehdessä siksi, että he ovat olleet otsikoissa rahankeräyksiin liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Nykyinen väittely voidaan perustellusti nähdä jatkona 1960-luvun keskusteluihin. Nyt kun edellä mainittujen tahojen raha-asiat on nostettu tarkastelun kohteeksi, Huhtala sanoo olevansa huolestunut kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat olleet Jalovaaran ja Juntusen toiminnassa mukana. Lähetystyö haluttiin rajoittaa kääntymykseen tähtääväksi julistustyöksi. Lähetystyö kuuluu seurakunnalle. Jokaisella kirkon papilla pitää olla tasavertaiset mahdollisuudet tulla valituksi rekrytoinneissa. Lähetystyöhön kuu- luvat sekä julistus että palvelu, ja sitä tehdään kirkon ekumeenisten sopimusten mukaisesti. Aiempien kokemusten perus- teella seurakuntien tulisi olla varovaisia suhteessa Hengenuudistus kirkossamme -yhdistykseen, jottei samoja virheitä tehtäisi taas uudelleen. Sen olisi pitänyt sopia Rukousystävät ry:n ja Rukouspalvelu ry:n kanssa rauhallisesti asioita perustellen, etteivät kirkon seu- Suomen Lähetysseura Risto A. Karismaattisuus Hengen uudistus kirkossamme -yhdistys on ollut hiljaa karismaattisuuden harhoista, muistuttaa Per-Olof Malk. Sen olisi pitänyt varjella ihmisiä ja varoittaa karismaattisista eksytyksistä. On tärkeää, että meillä on luottamushenkilöitä, joilla on vahva näky lähetystyöstä koko seurakunnan tehtävänä. Sen sijaan Huhtala kertoo Kotimaan artikkelissa, että hänen johtamansa yhdistys ”on vuosien varrella tarjonnut yhteistyömahdollisuuksia kumpaisellekin”, siis Jalovaaralle ja Juntuselle. 1 0 . Suomen Lähetysseuralle on tärkeää, että näiden periaatteiden seuraamista valvotaan. Selkeä raamattuopetus olisi nyt yksi parhaista lääkkeistä niille, jotka ovat hakeneet apua Jalovaaralta ja Juntuselta. Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin. Per-Olof Malk rovasti, toiminnanjohtaja Lähetys tasa-arvoa edistämään Kesällä 2013 seitsemän lähetysjärjestöä allekirjoitti perussopimuksen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa. Keskustelu lähetystyöstä on jatkunut tämän jälkeen vilkkaana. Kolmas kriittinen kohta koski yhteyttä ekumeeniseen liikkeeseen. Tuolloin uuspietistinen herätys kritisoi lähetystyötä. Pitkään jatkunut väärä opetus aiheutti paljon enemmän vahinkoa sieluille kuin se rahallinen menetys, joka annettiin kolehteina ja muuna tukena niin, että poliisin ”syytä epäillä” -kynnys on ylitetty. klo 12–15. mission.fi rakuntien tilat voi olla näiden järjestöjen käytössä niiden virheellisen opetuksen vuoksi. Arvojen pitää näkyä myös ul- komaan työssä. Osa keskustelijoistakin on samoja. Tämän valinnan takia asian käsittelyltä putoaa pohja pois. Ilmaisemme tämän omassa järjestörakenteessamme. Olisi- on kirkon kansainvälisen työn strategia. Rolf Steffansson toiminnanjohtajan sijainen Suomen Lähetysseura. Katso lisää: www.suomenlahetysseura.fi/kustannusliike/ Elina Antikainen Mikä on ihminen Runokirja kuolemasta ja surusta, mutta myös uskosta ja toivosta, joka jää elämään kaiken jälkeen. Kirkkomme seurakunnille on annettu ylin päätösvalta vuosikokouksen kautta. Se linjaa, että lähetys on kirkon ydintoimintaa, johon kaikki kastetut kristityt on kutsuttu. Maallinen regimentti hoitaa sille kuuluvaa työtään. Näitä kahta ihmistä ei saa nyt jättää yksin. Toivomme, että kirkon kansainvälinen työ ei unohdu tulevissa seurakuntavaaleissa. Lähetystyö on kirkossamme järjestövetoista, mutta siitä ei saa tulla suojelualue, jossa kirkon normaalit pelisäännöt eivät päde. Palvelu on luovuttamaton osa kirkon lähetystyötä, vaikka sitä kutsuttaisiinkin nimellä kehitysyhteistyö. Huhtala ei liene kriittisesti arvioinut kumpaakaan ”ykkösnimeä” aikaisemmin – niinä vuosina, kun Jalovaara ja Juntunen kiersivät yhdessä ja erikseen opettamassa omaa tulkintaansa kristinuskosta. Kirjan teemoihin liittyen järjestetään seminaari Helsingissä Lähetyskirkossa 21.10. Tarvitsemme selkeää evankeliumin opettamista seurakunnissa. Nämä ongelmat on tuotu toistuvasti ihmisten tietoon painetussa ja sähköisessä muodossa sekä seminaareissa ja luentotilaisuuksissa
Enimmäkseen olen elänyt keskivertoluterilaisen tavoin hurskaan välinpitämättömänä sen suhteen, mitä kirkko opettaa. Kuitenkin juuri siinä on yhteyden näkyvä muoto. Sekin on tuntunut merkitykselliseltä, että tarvittiin tosiaan afrikkalaistaustainen mies osoittamaan kulttuuriimme syntyneestä nihilistisestä tyhjiöstä minulle tietä kohti todellisuutta, jonka varassa olemassaolomme lepää. Nyt jälkeen päin ymmärrän, että musta kirkkovieras oli luultavasti katolilainen, joka vieraassa maassa noudatti omia uskonnollisia perinteitään. Silloin ulko-ovi kolahti. Tähänhän kastekin osoittaa meille tietä. 9. Ohuiden lehtien havina kantautui äänettömän kirkon halki vaivattomasti korviini, kun hän syventyi lukemiseen. En kuvittele, että musta mies oli pyhä. En minäkään ole aina ymmärtänyt pyhimysten ideaa. Pitkään. Turismin aikakautena on mahdollista olla samalla kertaa hengellisesti kuuliainen Kristuksen kutsulle ja tottelematon kirkkojen opeille. Hetken kuluttua hän meni alttarin eteen polvilleen. Kirkko on Kristuksen ruumis. Kivilattia oli kova, mutta mies ei välittänyt. 2 0 1 4 KOLUMNI Kirsti Ellilä Kirkon yhteydestä Selailin vanhoja Kotimaa-lehtiä ja palasin uudelleen numeroon 36/2014, sivulle 7. Tällä uudella kirkkolain säädöksellä haluttiin nostaa kirkon lähetystehtävä ja diakoninen tehtävä eri muodoissaan evankeliumin sisältöön kuuluvaksi asiaksi. Tässä uudessa tehtäväpykälässä nimenomaan painotettiin julistamistehtävän ja sakramenttien hoitamisen lisäksi toimintaa ”muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi”. Korhonen panee päänsä pensaaseen Diakonia välittää evankeliumia Keskustelu lähetysmäärä- Koko kahdenkymmenen vuoden aikana, jolloin nykyistä voimassaolevaa kirkkolakia valmisteltiin, ei kertaakaan muistini mukaan asetettu kyseenalaiseksi jo 1940-luvulla säädettyä kirkkolain pykälää, joka velvoittaa seurakuntia ylläpitämään diakonian virkaa. Ei tapahtunut mitään, mies vain viipyi polvillaan. Toiseksi, näkemykseni ei tarkoita Leif Nummelan ehdotusta eli henkilöseurakuntien sallimista. Se oli havahduttava näky, musta mies valkoisessa kirkossa ja kirkon ulkopuolella suomalaisen marraskuisen kaamoksen koko painava huppu. Silloin huomasin, että ihmisen hartaus tarttuu, jos se on aitoa. Aloin oudosti epäillä, että ehkä onkin olemassa joku, joka kuuntelee meitä ja välittää meistä kummastakin. En käsitä ehtoollisyhteyden torjujien selityksiä, eikä minun tarvitsekaan. Palaute: toimitus@kotimaa.fi jailijakeikalla Seinäjoen suunnalla. Tunnustan, että maailma on tässä suhteessa Korhosen kannalta epäreilu, mutta jokin raja argumentoinnissakin olisi oltava. Jollakin tavalla tämä tapahtui hänen läsnäolonsa välityksellä. Ensinnäkin, ehtoollisen merkitystä ei selvästi ja nimellä mainiten tuoda esille. Mies riisui toppatakkinsa, laskosti sen siististi, sitten otti laukusta kirjan. Pekka Niiranen kirkolliskokousedustaja, perustevaliokunnan jäsen Kuopio Erkki Lintunen rovasti Ossi Haaramäki asessori, Nurmo Musta mies valkoisessa kirkossa M ihin pyhimyksiä tarvitaan. detään hyvänä arkkitehtinä. Jos jossain ja joskus tapahtuu valintaa, karsimista, hyväksymistä tai hylkäämistä, se tapahtuu Pyhän Kolminaisuuden silmien edessä, ei meidän vahtimisellamme. Viihdytettyäni itseäni kirjastosHuosa jatkoin yksityistä kulttuurimatmasin, kailuani ja päädyin Lakeuden ristiin, Alvar Aallon suunnittelemaan että kirkkoon, joka oli valkoinen, autio ja ihmisen hartaus kaikui kolkosti. Jos minä saan mennä ja ojentaa käteni vastaanottamaan, niin miksi ei kuka tahansa Kristukseen kastettu. Kun selviä tosiasioita ei voi kiistää, on kirkolliskokousedustaja Johanna Korhonen kumppaniensa kanssa nyt keksinyt, ettei koko puheena olevaa mietintöä ole edes olemassa. Jälkeenpäin olen useinkin muistellut tuo- ta tuntemattomaksi jäänyttä ihmistä. Kristittyjen yhteys ei voi perustua henkilökohtaisiin käsityksiin, ei edes henkilökohtaiseen uskoon, vaan Kristukseen. Minä uskon niin enkä vahdi vierelle polvistuvan uskoa. Mutta hänen rukoushetkensä ansiosta tyhpa s i le in o MIELIPITEET rahoista ja perustevaliokunnan viime toukokuussa kirkolliskokouksessa hyväksytystä mietinnöstä saa yhä kummallisempia piirteitä. Yhtäkkiä tajusin, mikä virka pyhimyksillä on. Korhonen väittää myös, ettei sitä ole hyväksytty kirkolliskokouksessa (Kotimaa 25.9.) Korhonen voi minun puolestani pitää päätään pensaassa ja uskotella, ettei asiakirjaa ole, mutta muut asiasta kiinnostuneet löytävät kyseisen perustevaliokunnan mietinnön www.evl.fi/sakasti -sivuilta. Päivän hommien jälkeen edessäni avautui pitkä ilta Seinäjoen tapahtumarikkaassa keskustassa. Tällä kuuliaisuuden ja tottelemattomuuden yhdistämisellä kristikunta vähitellen kasvaa uskon totisimpaan sisältöön. Siellä ovat piispojen teesit kirkon yhteydestä ja kommentteja. Jäin seuraamaan mitä tapahtuisi. Kysyjä vain tekee hienotunteisesti tiettäväksi, että hän itse on vapaa pyhimysten palvonnan keskiaikaisesta vitsauksesta. Tuntuu oudolta edes keskustella mahdollisuudesta lakkauttaa diakonian virkoja seurakunnissa. 1 0 . tarttuu, jos se on Jäin takapenkkiin istumaan ja ihmettelemään, miksi Alvar Aaltoa pi- aitoa. Kun minulle esitetään tämä kysymys, se on yleensä luonteeltaan retorinen, eikä siihen odoteta vastausta. Mutta eräs tapaus toi pyhimysten idean lähemmäksi elämääni. Omalta osaltani elän toivossa, että järki pikkuhiljaa voittaisi – myös tässä asiassa. Näennäisestä tapahtumaköyhyydestään huolimatta performanssi oli vaikuttava. Tein kaksi havaintoa, joista olisi jatkettava keskustelua. Niin kauan kuin emme saa vierailla toisten kirkkojen ehtoollisella, koko ekumenia on pelkkää aivotyötä – ja ihmisen harjoittamaa yhteyden torjuntaa. Oli synkkä ja myrskyinen marraskuu, olin kir- jä kirkko lakkasi hetkeksi olemasta tyhjä. Hän ei tule meidän uskossamme, vaan leivässä ja viinissä, kun ne pyhitetään hänen lupauksellaan (asetussanoilla). Nykyisen kirkkolain valmistelussa nostettiin esille uudella painolla kirkon ja seurakunnan tehtävä laatimalla kirkkolain 2 pykälä, joka oli lainsäädännössä aivan uusi. Hengellisen antaumuksensa kautta he välittävät meille penseille sellaisen ällistyttävän aavistuksen, että ehkä todellisuus ei tyhjenekään materiaan, joka on ympärillämme. Kolahdusta seurasi askeleet ja musta mies vilahti ohitseni tyhjään kirkkosaliin. TÄN Ä ÄN K o t i m a a 9. Reformoitu malli adoraatiosta eli pyhitetyn ehtoollisleivän kunnioittamisesta oli vääjäämättä pelkistetty. Kirsti Ellilä Kirjoittaja on turkulainen kirjailija, uskontotieteilijä ja katolisen kirkon jäsen
Sen osoittavat muun muassa varhaisemmat Gerstenmaieria sivuavat suomalaislähteet. Kovina aikoina puheet dan julistajina (ei siis Papit jatovat kovia. 0800-06776 Apua ja tukea kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa kokeneille ikääntyville. Toimintaa tukee: Raha-automaattiyhdistys ry ÄLÄ JÄÄ YKSIN MIETTIMÄÄN kenttäpiispa Pekka Särkiön ansiokas arvio Jouni Tillin kirjasta. Mikään suuri kirkollisen vastarintaliikkeen edustaja hän ei ollut. Sen jälkeisinä vuosina hän tuli täysin vakuuttuneeksi natsien kirkonvastaisista pyrkimyksistä. 2 0 1 4 MIELIPITEET Vastine kenttäpiispa Särkiölle Kenttäpiispa Pekka Särkiö on sissaan, saarnoissaan ja puheissaan Raamatun sekä kristillisen tradition avulla. Natsien valta kesti noin 12 vuotta, mutta kommunismin noin 60 vuotta. lestaan perustelTeokseni tarkoitiin muun muastus ei ole arvostella tai edes arvioida sitä, miten sa yhteisellä pyhällä taistelulla kirkon olisi pitänyt toimia. Eino Murtorinne. Jouni Tilli tutkijatohtori Kenttäpiispa osuu oikeaan Kotimaassa (2.10.) julkaistiin SOITA EDES SUVANTO-LINJA PUH. Tiivistä suhdetseen suurvallan ta Saksaan puoavulla. Näyttää todella siltä, että Tilli ei ole vaivautunut perusteelliseen historian tutkimukseen saati siihen, että olisi tavannut kasvokkain sodassa olleita pappeja tai piispoja. Nähtyään isänmaansa toisenlaiset äidinkasvot hän ajautui lähelle sen sisäisiä vastustajia, jopa vastarintaliikettä. Kuvääryyden saatanallisia valtoja ten jo alaotsikko Papit jatkosovastaan. Kenttäpiispa Särkiö sanoo kirjani puutteen olevan, etten käsittele lainkaan Neuvostoliiton todellisuutta ja sen muodostamaa uhkaa, joihin pappien puheet liittyivät. Tämä ei kuitenkaan ole Suomen pyhän sodan tarkoitus, kuten jo kirjani esipuheessa tuon julki. Omaksi tutkimusongelmakseen Könönen on ilmoittanut ulkomaanpiispan henkilön tutkimisen kansainvälisen tutkimuksen näkökulmasta, koska tätä on hänen mielestään pohdittu liian vähän. Heckel oli läheisen tuttavan- sa (Ulrich von Hassell) mukaan sangen hyvin informoitu kaikista natsien kirkon ja kristillisen etiikan vastaisista toimista – nähtävästi aina holokaustia myöten. Saksan tunnustuskirkon hengellinen luottamusneuvosto pohti jo vuonna 1943 Heckelin roolia. nyt toimia. Sama poliittinen tarkoitushakuisuus leimasi myös muutoin hänen toimintaansa. Suomalaisilla oli lisäksi muutoinkin varsin puhtaat paperit, mikäli naiiviutta ei lueta paheeksi. Se päätyi useampien tutkijoiden myöhemmin esittämään samansuuntaiseen käsitykseen. Toki jo tällainen aihevalinta on mahdollista tulkita arvosteluksi tai jopa moralisoinniksi. Näitä ei voitane silti kosodassa) kertoo, tarkastelen pitää aivan merkityksettöminä sitä, miten papit selittivät jatretorisina valintoina. En voi yhtyä Könösen käsi- tykseen. Erkki Helle Kotimaan pitkäaikainen asiamies, entinen piirisihteeri , Jyväskylä Muutama sana ulkomaanpiispa Heckelin roolista Janne Könönen on 25.9. Tuon kyllä kirjassani esille, että bolsevikkien kirkkopolitiikka ja teot Karjalassa antoivat kouriintuntuvia perusteita pappien retorisille valinnoille. Tämän avulla hän pyrki häivyttämään Norjan kirkkotaistelusta ja muista natsismin toimista kantautuvat pelottavat kirkolliset viestit. On silti syytä pitää mielessä, että Suomi ei suinkaan ollut ajopuu maailmanpolitiikan laineilla, vaan aktiivinen toimija, Ristiretki ja pyhä sota olivat jota ahdisti Neumerkittävässä rooTeoklissa erityisesti sovostoliiton painosseni dan alkuvaiheessa, tus välirauhan aitarkoi- mikä osaltaan tarkana. Kriittinen näkökulmani ei tarkoita jälkiviisastelua, vaan analyysia siitä, miten pappien puhevalta liittyi sodan oikeutukseen. Oletan, että 2010-luvulla suomalainen lukeva yleisö on tietoinen siitä, mitä Neuvostoliitossa kauheimmillaan tapahtui, miten bolsevikit suurvaltapolitiikkaansa rakensivat ja miten julkiateismi oli suomalaiselle papistolle erityisen uhkaavaa. Rohkenen päinvastoin väittää, että kysymys on pikemminkin kirjoittajan ja hänen neuvonantajiensa puuttuvista tiedoista Heckeliä koskevan tutkimuksen osalta. Tästä huolimatta hän säilytti ulkomaanpiispan julkisen roolinsa Kolmannen valtakunnan uskollisena poliittisena renkinä ja esiintyi julkisuudessa sen puolustajana. Samalla Suokoitti esimerkiksi mi näki mahdolli- tus ei ole arvossuuden talvisodan tella tai edes arvi- Martti Lutherin ristiretkikäsitysvääryytenä koetun ten sivuuttamisrauhan oikaisemi- oida sitä, miten kirkon olisi pitäta. Tällöin hän aikaisempaa voimallisemmin vetosi suomalaisiin virkaveljiinsä yhteisessä bolshevismin vastaisessa taistelussa. Sen mukaan Heckel pyrki aina vuoteen 1941 saakka innokkaasti luomaan siltaa evankelisen kirkon ja natsismin välille, mutta pettyi pyrkimyksessään surkeasti. Valtakunnallinen ja maksuton auttava puhelin päivystää ti ja to klo 12-18. Luterilaisen kirkon monimutkaisesta suhteesta maalliseen valtaan sekä siihen liittyvien teologisten ratkaisujen haasteellisuudesta kiinnostuneille suosittelen Kotimaankin sivuilla esillä olleeseen Unkariin liittyvää David Baerin teosta The Struggle of Hungarian Lutherans under Communism (2006). Muiden muassa Eero Lehtinen on väkevästi kuvannut olosuhteita ja tuntoja, joiden keskellä tuolloin elettiin. Kirjoitus vaikutti monilta osin siinä määrin tutulta, että jäin miettimään, ovatko plagiointia koskevat rajat nykypäivän kirjoittajilta ja lehdistöltä häviämässä. Monien vuosikymmenten ajan heidän korviinsa soivat ”Kremlin kellot”. il- mestyneessä Kotimaan numerossa julkaissut laajahkon saksalaista ulkomaanpiispa Theodor Heckeliä koskevan kirjoituksen. Teoksekosodan eri tilanteita kirjoitukni lopussa suhteutan tuloksia- ni kristillisen oikeutetun sodan perinteeseen. Yhtenä irvokkaimmista esi- merkeistä on pidetty allekirjoittaneenkin aikoinaan laajasti käsittelemää Heckelin Suomen matkaa syksyllä 1943. Jos sodan lopputulos olisikin muodostunut toiseksi, häntä olisi juhlittu suurena uskon ja isänmaan sankarina. 10 TÄ N Ä ÄN K o t i m a a 9. Tehtiinhän Suomessakin monista Heckelin aate- ja uskonystävistä piispoja toinen toisensa jälkeen. Kulkekaamme avoimin silmin esimerkiksi Eestissä, ja kuulostelkaamme Inkeriläisiä paluumuuttajia. Sotahistoriaa vähänkään tunteville on varmasti selvää, että Suomi oli sekä ennen sotaa että jatkosodan aikana erittäin ahtaassa raossa suurvaltojen selvitellessä välejään. lausunut Kotimaan viime viikon numerossa Suomen pyhä sota -teokseeni liittyen seikkoja, joihin rohkenen esittää eriävän mielipiteeni. Lakineuvonta joka parillisen viikon ke 16-18. Heckelin menettelyä voi tie- tysti – kyynisesti ajateltuna – pitää myös hyvin perusteltuna. Antikristilliset olot uhkasivat noina vuosina Suomea. 1 0 . Erottavana tekijänä oli vain se, että Suomi oli onnistunut hyppäämään yhdennellätoista hetkellä pois Hitlerin varmaa tuhoa kohti kulkevasta kuoleman junasta, vaikka monet pappismiehet olivat pitäneet tätä hyppyä aseveljeyden pettämisenä. Myös Heckelin läheinen työtoveri Eugen Gerstenmaier toimi Kolmannen valtakunnan uskollisena aseenkantajana aina vuoteen 1941 saakka
TÄN Ä ÄN K o t i m a a 9. Siinä ehtii sanoa kolme tai neljä ajatusta. 2 0 1 4 11 Körttiklangia kirjamessuilla KÖRTTISEURAT Turun kirjamessujen sunnuntain ohjelmaan on jo vuosia kuulunut siioninvirsiseurat. Kukaan ei tivaa että oletkos varmasti uskossa! Seuroissa puhuivat myös Hannu-Pekka Björkman (vas.), Heimo Rinne, Harri Raitis ja Kari J. Viime vuonna olivat esimerkiksi Kaisa Korhonen ja Juha Hurme. Harvoilla messuilla pidetään siioninvirsiseuroja ja vielä harvemmilla tilaisuutta on avaamassa presidentin puoliso – mutta Turun kirjamessuillapa on. Ainakaan etukäteen hän ei myöntänyt jännittävänsä: – Tämä on kotikenttä. Hän kertoi, miten oli löytänyt körttiläisyyden: ettei ole uskossa, mutta että – Viime uutena vuotena tein usko on toisinaan hänessä. Seurat pidetään auditoriossa ja ovet ovat auki – se on messutapahtuma siinä missä muutkin. ja Hilkka Oksama-Valtonen Kristoffersson olivat mukana jo Kukaan toista kertaa. kaan ei kysy, oletko uskossa. Siionin virsien yksinkertainen poljento sopii hyvin sinne puheiden väliin. Tällä kertaa ensimmäisenä puhui kirjallisuusagentti Tiina Kristoffersson. Moni käy kurkkimassa nurkan takana, mitä ihmettä siellä tapahtuu. Tämä on juuri oikea paiktiin! Se muutti kaiken. Ihmisiä tulee ja menee, joskin enemmän ehkä tulee. Kirjamessujen seuroihin pyydetään puhujiksi kirjallisuusihmisiä, välissä veisataan Siionin virsiä ja sitten jatketaan taas messuhulinaan. – Ideana oli alusta saakka saada puhujiksi kirjallisuusihmisiä ja mahdollisesti joku sellainenkin, jolla olisi hiukan körttiklangia. Idea tuoda seurat messuille oli alun perin Turun kirjamessujen isän, Kari J. Loppui ka seuroille! Oksama-Valtonen se muiden kanssa kilpailu ja liimiettii. Seurat simistä ei eroa: nänsä olivat mo– Minulla oli kirkosta samanlemmille uusi mutta miellyttälainen fiilis kuin aikoinaan kouvä tuttavuus. Ja sitten taas jatketaan messukaaosta! Harri Raittiin mukaan puhujia ei ole ollut vaikea houkutella mukaan. Tiina Kristoffersson kertoi pitävänsä körttiläisyydessä siitä, että ihminen saa vain tulla mukaan. Körttitaustainen kirjailija Harri Raitis toimii tilaisuuden isäntänä. Saa tulla kaarti, nyt he hasaman tien pitäi- mukaan veisaalusivat tulla uusi tutustua siihen, maan. KörttiläiAnne Kolstela on samaa syydessä on vähän samaa. 1 0 . – Tämä on pieni meditaatiohetki, hetken rauha, jolloin voi kuunnella itseään tai puhujaa. Facebookissa lupauksen, että tänä vuonna en eroa kirkosta. Kettulan. Viion perinpohjainen ihminen. Jenni Haukio toivotti seuraväen tervetulleeksi ja lupasi, että jatkossakin tällainen pieni hengellinen hengähdyshetki tullaan kirjamessuilla näkemään. Täytyy varoa ettei käy niin! Kerrottakoon, että ei käynyt. Kumieltä. Hän oli tutustumassa herättäjäjuhliin ja mietti, olisiko mahdollista saada seurat messuille. Hän esittelee puhujat ja sitten veisataan. Kettulan mielestä seurat istuvat messuille hyvin. luliikunnasta, jossa en ikinä ol– Tällainen tapahtuma istuu lut hyvä. Kettula. Ja vaikka kaikki puhujat eivät suinkaan ole erityisen uskonnollisia ihmisiä, tilaisuuden luonne ymmärretään: – Puheet ovat ihan seurapuheita, eli käsittelevät jotain itselle tärkeää asiaa. Hauskaa on sekin, että täNäyttelijaä Hannu-Pekka mä on messuohjelmaksi pitkä, Björkman siteerasi puheesperäti tunnin! saan Torsti Lehtistä ja sanoi, Roope Lipasti. Sitä hulinasta on sinänsä mukavaa, on körttiläisyys minulle. Siis järjestää kaiken kaaoksen keskelle vähän syvempi tilaisuus. Vain siitä syttyy sydämemme..:” Veisuusta päätellen naisia on paikalla enemmän – tai sitten he vain laulavat lujempaa. Virret eivät olleet tuttuja, mutta niin helppoja, että veisuukin onnistui. Niin kuin on nähty jo vuosikymmenen ajan. Jos ei kysy, me vuonna heidät hän kerran oli houkutti paikalle oletko päättänyt, ettei nimekäs puhujaeroa kirkosta, niin uskossa. kuva: Pasi Leino Anne Kolstela ja Hilkka Oksama-Valtonen olivat mukana toista kertaa. Anne Kolstela nasta kiinni... Saa – Rauhoittuminen messutulla mukaan veisaamaan. Ajattelin, että sepä vasta onkin Yleisöä Kirjamessujen seuroishelppo lupaus, mutta niin siinä sa oli tänäkin vuonna lähemsitten kävi, että Herra otti samäs kaksisataa. vaa. Jopa maskottihahmot Tatu ja Patu kulkevat ohi. Vihdoin aikuisena ker- erinomaisesti messuille! Saa ran jumpassa ohjaaja sanoi, ethiljentyä hetkeksi Sanan ääreltä tehkää vain ihan omaan tahle. Aloitetaan virrestä 180 b, toisesta säkeistöstä: ”Saavu, Jeesus, seurahamme, niin rakastamme, uskomme. Sitä on mutta myös veisaaminen on kiarmo minulle. Ei sen tarvitse olla Jeesus, mutta aika usein se jotain sentapaista on – tämä kun on kuitenkin hengellinen tilaisuus. kunnasta tuli kivaa. delleen. Mutta seurapuhe on kyllä aika haastava, kun se saa olla vain noin kahdeksan minuuttia. Vanhoissa seuroissa kävi usein niin, että jos jutteli oikein palturia, niin joku aloitti veisuun puheen päälle. Tänä vuonna Kettula oli itse ensimmäistä kertaa puhujana
Väite 1: Kirkko on joutunut sivuraiteelle 2 000-luku on ollut kirkolle isojen muutosten aika, kun irtautuminen sen toiminnasta on kiihtynyt entisestään.. Kotimaa pyysi Porvoon piispaa Björn Vikströmiä, hiippakuntadekaani Kari Ruotsalaista, Kirkon koulutuskeskuksen johtajaa Kari Kopperia sekä kirkolliskokousedustaja Katri Korolaista arvioimaan Salomäen pohdintaa. teksti: Noora Wikman & kuvitus: matteus pentti K otimaa kutsui Kirkon tutkimuskeskuksen virkavapaalla olevan johtajan Hanna Salomäen alustamaan keskustelua kirkollisista trendeistä ja tulevaisuuden haasteista. Yhä useampi kirkon jäsen suhtautuu kirkkoon palvelun tuottajana. Kirkkoon kuuluminen vaihtelee merkittävästi alueittain, mikä hankaloittaa yhteistä suunnittelua. Haasteita käsitellään tutkimuskeskuksen verkkojulkaisussa Leikkauspintoja kirkon jäsenyyteen. 1 0 . Salomäki esittikin kolme kirkon kohtaloa muokkaavaa haastetta. Ne ovat syntyneet laajojen tutkimusaineistojen perusteella. Myös kirkon toimintaan osallistutaan entistä vähemmän. 12 M AT K AL L A K o t i m a a 9. Onko kirkon johto hereillä. 2 0 1 4 Kun kirkon Yhä harvempi suomalainen kastetaan luterilaisen kirkon jäseneksi tulevaisuudessa
Nyt kastamatta jäävät lapset puuttuvat jatkossakin kirkon toiminnoista, sillä odotettavissa on ohut side kirkkoon. Kirkon aseman muuttuminen ei kuitenkaan huolestuta Kotimaan haastattelemia kirkon vaikuttajia. Kentällä juoksee 22 ihmistä, 70 000 huutaa katsomossa ja miljardi seuraa televisiosta. tä kirkko on ajautunut pois asemasta, jossa se on koko kansan kattava instituutio. Hanna Salomäki ennustaa, että kirkon jäsenistön vähetessä myös toimintoja joudutaan supistamaan. – Onko kirkon tehtävä se, että saamme ihmiset mukaan toimintaan. Hän harmittelee kuitenkin sitä, että julkisessa elämässä vallitsee nykyään pyrkimys elämänkatsomukselliseen tyhjiöön. Tällä on vaikutuksensa myös kirkon yhteiskunnalliseen asemaan, sillä enemmistöretoriikan käyttö perusteluissa ei enää toimi. Salomäen mielestä kirkon käyttämässä retoriikassa elää kuitenkin vahvana kuva kansankirkosta, joka kohtaa valtaosan suomalaisista esimerkiksi kirkollisten toimitusten yhteydessä. En ole kauhean huolissani kirkon perustehtävästä, eli evankeliumin julistamisesta ja palvelutehtävän tulevaisuudesta. M AT KAL L A K o t i m a a 9. Myös Oulun hiippakunnan hiippakuntadekaani Kari Ruotsalainen katsoo, ettei kirkon tehtävä ole puolustaa oikeuksiaan. Kirkosta etäämmällä olevat ikäluokat eivät välttämättä halua kirkollista hautausta. Kirkolliskokousedustaja Katri Korolainen tunnustaa, että kansankirkkoajatte-. Kopperin mukaan haaste on siinä, kuinka kirkon työntekijät oppisivat elämään ja toimimaan seurakuntalaisten kanssa. 2 0 1 4 13 jäsenet vähenevät Yhä harvemmalla suomalaisella on kosketusta kirkkoon, sen jokapäiväiseen työhön, työntekijöihin tai kirkollisiin toimituksiin. Kastettujen lasten osuus on pudonnut 1990-luvulta lähtien yli 90 prosentista 73 prosenttiin. Toimituksista hautaan siunaamisen suosio on ollut pysyvin, mutta Hanna Salomäki ennustaa senkin suosion vähenevän. Se tuo mukanaan muutoksia kirkkoon sitoutumisessa. Ihminen ei yleensä uskonnollistu ikääntyessään. Mielestäni kirkon tehtävä on toimia niin, että ihmiset uskaltaisivat uskoa Jumalaan ja rohkaistuisivat rakastamaan lähimmäistä. Ruotsalaisen mielestä on kuitenkin otettava huomioon, että kirkon toimintaan osallistuminen on muuttunut. Kastamatta jätetyt lapset puuttuvat jatkossakin kirkon toiminnoista. Toisaalta on muistettava, että se mikä aiemmin tavoitti, ei istu enää tämän päivän maailmaan. Tämä ei monilla alueilla pidä enää paikkaansa. Hanna Salo- mäki toteaa, et- Maksavan asiakkaan näkökulma vahvistuu, jos henkilökohtainen kontakti kirkkoon puuttuu. Minusta tämä ei ole kirkon idea. Kirkon jäsenistä puolet osallistuu seurakunnan toimintaan kerran vuodessa tai harvemmin. Pitää myös miettiä, miten tässä yhteisössä syntyisi mielekkäitä toimintoja. Hänen mukaansa Suomessa ei ole toista yhteisöä, joka kokoaisi kansaa kirkon tavoin. – Kaiken myllerryksen keskellä pi- tää muistaa, mitä varten olemme täällä. Monet pitävät jopa hyvänä sitä, että rakenteet kevenevät ja perustehtävä kirkastuu. Nuorten totutusta poikkeavaan uskonnollisuuteen on Salomäen mukaan syytä varautua tulevaisuudessa. Jos tätä tapahtuu, silloin kirkko on onnistunut. – Kirkossa täytyy nyt tarkastella omaa toimintaa ja miettiä, tehdäänkö sitä jollekin kuvitteelliselle joukolle, jonka toivotaan olevan olemassa. – Jotkut ajattelevat, että kirkon toiminta olisi onnistuneena kuin jalkapallon MM-finaali. Björn Vikström toteaa, ettei pidä kirkon julkisoikeudellisen aseman purkamista ollenkaan huolestuttavana. Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kop- peri huomauttaa, ettei kirkko ole vähemmistössä jäsenmäärän vähenemisestä huolimatta. Ihminen ei uskonnollistu ikääntyessään. 1 0
K o t i m a a 9. Kari Kopperin mielestä on mahdotonta ajatella, että kirkkohallitus pystyisi suunnittelemaan ohjeita, joita sellaisenaan noudatettaisiin koko maassa. Porvoon hiippakunnassa olot vaihtelevat. Hän tunnistaa paikallisten erojen hankaloittavan kirkon yhteistä suunnittelua. On kaupunkiseurakuntia, mutta samalla pieniä paikkakuntia Helsingistä ulkosaariston ja Pohjanmaan seurakuntiin. Kari Ruotsalainen ei pidä yhteisiä strategioita ongelmina, mutta korostaa eteläisen ja pohjoisen Suomen vuoropuhelun tärkeyttä. lähde: Kirkon tutkimuskeskus irkon jäsenet näkevät itsensä kuluttajina, jotka hakevat tarvitsemiaan palveluja. Valinnat kirkon jäsenyyden suhteen tehdään usein ympäristön vaikutteiden perusteella. Silloin kirkko näyttäytyy virastona, isona instituutiona. kuuluu % 91-100 81-90 71-80 60-70 alle 60 Väite 3: Kirkko on muuttumassa kuluttajakirkoksi K Björn Vikströmillä on vahva kokemus alueel- listen erojen vaikutuksista toiminnan suunnitteluun. Hanna Salomäen mukaan kuluttajayhteiskunnassa ensisijaista on oma motivaatio. Esimerkkejä voisivat olla vaikka- pa seurakuntarakenneuudistus, Kipa ja Kirjuri. – Tarkoitetaanko kirkon kansalla ihmisiä, joilla on juuret kirkossa tai Suomessa. En myöskään halua mökin mummoa helsinkiläisen hapatuksen uhriksi. – Olen yrittänyt rummuttaa kirkon sisällä, että meillä on miljoona heikosti kiinnittynyttä jäsentä. Jos vanhemmat eivät tunne ketään lapsensa kastanutta, hekin jättävät jälkikasvunsa kastamisen väliin. Björn Vikström puolestaan kyseenalaistaa kansankirkon määritelmän. Tämä edellyttää kirkolta jäsenyyden perustelua ja motivointia. Tässä tilanteessa työn johtaminen ja suunnittelu on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Jos nämä miljoona lähtevät, olemme jo tosi erilaisessa tilanteessa. Se ei ole riippuvainen jäsenmäärästä. Vaikka Oulun hiippakunnassa perinteinen sitoutuminen on vielä vahvaa, täytyy meidänkin olla hereillä. – Helsinki ei saa jäädä tossukaksi siksi, että jossain maaseudulla menee hyvin. Myös hiippakuntien ja kaupunkien sisällä saattaa vallita täysin erilaisia todellisuuksia. Onko yhteisten strategioiden tekemisessä sitten mitään järkeä. – Tämä on ongelma suunnittelun ja yhteisten strategioiden kannalta. 14 MAT K AL L A lusta luopuminen on hänelle kivuliasta. Monissa paikallisseurakunnissa ollaan kuitenkin heräämässä siihen, että pääkaupunkiseudun kehitys saattaa tulla omaankin pitäjään. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että kansankirkosta ei kuitenkaan voida enää kauaa puhua. – Mielestäni kansankirkolle on tyypillistä pyrkimys olla avoin omalle kristilliselle perinteelle ja niille ihmisille, jotka asuvat kirkon toiminta-alueella, hän sanoo. Maksavan asiakkaan näkökulma vahvistuu, jos henkilökohtainen kontakti kirkkoon puuttuu. Kyllä me hautajaisia tulevaisuudessa saamme, mutta entä kasteet, Korolainen kysyy. – Suomalaiset ovat kiinnostuneita uskonnoista, mutta tietämättömiä niistä. Olin kuitenkin koko työskentelyn ajan tosi huolissani siitä, että siinä ei ole konkreettisia keinoja eikä oteta kantaa niihin haasteisiin, joita meillä tällä hetkellä on, Katri Korolainen sanoo. Aikapommi tikittää nopeammin kuin uskomme. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminnan suunta vuoteen 2020, jota olin tekemässä, on kauhean kiva paperi. Vaikka Helsingin seurakuntayhtymään kuuluikin vuonna 2013 vain 58 prosenttia kaupungin asukkaista, samaan hiippakuntaan kuuluvassa Myrskylän seurakunnassa jäsenten osuus kunnan asukkaista on yli 84 prosenttia. Keskipohjalaisen Perhon pitäjän asukkaista 94 prosenttia kuului kirkkoon vuonna 2013. – Onhan se inhimillistä toivoa, että asiat jatkuisivat niin kuin ennenkin. Mitä etäämpänä kirkosta on, sitä helpommin tulkitaan kirkkoa median välittämien mielikuvien kautta, Salomäki sanoo.. – Ylätason rakenteet ja yhteiset isot linjat ovat tärkeitä, mutta seurakunnan täytyy miettiä oman yhteisönsä elämää ja kysyä mikä siellä on mielekästä. Vikström pitää kuitenkin kokonaiskirkon isoja uudistuksia ongelmallisina. 1 0 . Tasapainoilu eri alueiden välillä on vaikeaa. Väite 2: Hiippakunnat eriytyvät toisistaan H anna Salomäki näkee kirkon haasteena myös sen, että hiippakunnat poikkeavat yhä enemmän toisistaan jäsenyyden, kasvatustyön ja toiminnan tavoittavuuden suhteen. Jos turvaudutaan vain ”keskiarvokirkon” lukuihin, alueelliset erot hämärtyvät, eikä ”kriisikuntia” havaita niin helposti, Salomäki sanoo. Tilastot näyttävät vastaavia lukuja niin kasteiden, rippikoulujen kuin kirkollisten vihkimistenkin osalta. Silloin mennään suurten ehdoilla ja pidän tätä huolestuttavana. 2 0 1 4 Kirkkoonkuuluminen vuonna 2012 Katri Korolainen on ollut mukana kirkon strategiatyössä. – Kohtaamisen kirkko. Helsingin seurakuntayhtymään kuuluu 58 prosenttia helsinkiläisistä. Jäsenet kyselevät, miksi juuri minä kuulun kirkkoon. Kansankirkko on Vikströmin mielestä näky siitä, mitä on olla kirkko. – Kun erilaisia projekteja viedään läpi kirkossa, niin tavoitteena on yhdenmukaistaminen. Oulun hiippakuntadekaani Kari Ruotsalainen toteaa, että alueellisista eroista ollaan koko kirkon hallinnossa tietoisempia kuin paikallisesti
Yhteiskunnallinen keskustelu ei kuitenkaan toimi näin, Björn Vikström sanoo. Vikström toteaa kuitenkin, että mikäli piispat eivät ole reagoineet muuttuvaan tilanteeseen tarpeeksi hyvin, ei siitä voi syyttää tiedonpuutetta. – Jos kirkon edustajaa odotetaan johonkin tilaisuuteen ottamaan kantaa, antaa epäselvän kuvan, jos hän sanoo vain, että ”me olemme tässä kyselemässä”. M AT KAL L A K o t i m a a 9. Kun media vielä kärjistää asioita, syntyy kirkosta aika erikoinen kuva. Kuva: Kotialbumi – Kari Ruotsalainen Jotkut ajattelevat, että kirkon toiminta olisi onnistuneena kuin jalkapallon MM-finaali. Pitää muistaa, ettei muutos tapahdu piispainkokouksen sisällä, vaan seurakunnissa, joissa pitää luoda strategioita muuttuneeseen tilanteeseen. Katri Korolaisen mielestä esimerkiksi kirkolliskokous koostuu liian yhtenäisestä joukosta kirkon tosiuskovaisia ja aktiiveja. kuva: Olli Seppälä Kirkolta siis odotetaan yksinkertaisia vas- tauksia asioihin, jotka ovat kirkon näkökulmasta monimutkaisia. Kari Ruotsalaisen mukaan kirkossa ollaan heräämässä. – Piispana kierrän paljon juhlallisissa tilaisuuksissa, esimerkiksi seurakuntien tasavuosien vietossa. Kari Kopperin mielestä kirkko ei ole vastausautomaatti. Viesti muutoksesta on vahvasti esillä. Kirkon keskushallinnon työtä on tukea seurakuntia tässä. Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi kouluttaa työntekijöitä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. – Jos puhutaan esimerkiksi homouutisoinnista, niin lukijan kysymykset ovat hirveän yksinkertaisia. Samalla täytyy varoa tuudittautumasta joidenkin paikkakuntien huipputilastoihin ja kirkollisten toimitusten vetovoimaan. Björn Vikströmin mukaan on perusteltua odottaa, että kirkko toisi napakasti kantansa esille. Hanna Salomäki on virkavapaalla oleva Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja. Haastateltavat tunnistavat kirkon epämääräiset viestit ja haparoinnit. 2 0 1 4 Kari Kopperi pitää juuri kirkkoon liittyviä mielikuvia isona haasteena. Kirkolta odotetaan vastauksia hengellisiin kysymyksiin. Jos ryhtyisimme vastausautomaateiksi, muuttuisimme samalla ihan toisenlaiseksi, Kopperi pohtii. kuva: Matti Karppinen K irkon vaikuttajat korostavat, ettei instituution auta panna päätään pensaaseen vaan ottaa lusikka kauniiseen käteen ja kohdata muuttuva todellisuus. Samalla etsitään keinoja muuttuvassa toimintaympäristössä elämiseen. – Kirkon demokraattisuus johtaa siihen, että vaikka oltaisiin hereillä, kirkkolaivan kääntäminen on aika vaikeaa. Ei äänekkäintä voi tuolloin syyttää, jos hän näyttäytyy kirkon äänenä, Salomäki asettelee. Katri Korolainen kuitenkin muistuttaa, että tavalliselle ihmiselle kysymykset ovat yksinkertaisia. Pitäisi pohtia, ollaanko kirkossa tarpeeksi tietoisia uusista haasteista. Hän kyselee, onko jokainen ihminen Jumalan kuva vai ei. Kirkolle ongelmaksi voi tällöin muodostua se, kuka käyttää kirkon ääntä. Ulostulot ovat todellisuudesta irtautuneita. Vaarana siis on, että piispa elää kuplassa. Jos emme osaa vastata tähän, jotain on tosi pahasti pielessä. Vaihtoehto on se, että toisimme kantamme esille vasta pitkän prosessin jälkeen, kun on saatu kasaan jokin dokumentti. Luterilaisessa perinteessä taas on luotettu ihmisten omaan järkeen. – Jos jätetään tyhjä tila, sen täyttää äänekkäimmin puhuva. Oulun hiippakunnassa sitoutuminen kirkkoon on vahvaa, kertoo hiippakuntadekaani Kari Ruotsalainen. – Hanna Salomäki Onko kirkko hereillä. Toisaalta kirkon ulostulot jäävät toisinaan epämääräisiksi. – Kyllä kirkolliskokouksessa näistä puhutaan, mutta aivan liian pienin äänenpainoin. – On tärkeää, että kirkon jäsenet ottaisivat osaa keskusteluun silläkin uhalla, että kirkosta tulee erilaisia viestejä. Kun on monenlaista intressiryhmää, päätösten tekeminen on hankalaa. Tästä olen huolissani, Ruotsalainen sanoo. Jos omaan lähipiiriin kuuluu pelkästään kirkon aktiiveja ja työntekijöitä, ei välttämättä näe kovin hyvin, mitä on muualla. Silloin on paljon väkeä liikkeellä. – Meiltä odotetaan sellaista, mitä meidän on vaikea olla. Björn Vikström myöntää, että tilastojen tar- kastelu on piispallekin suotavaa, jotta todellisuustaju pysyy hallinnassa. – Henkilökohtaisesti koen ongelmalliseksi sen, että kysymyksiin elämästä ja uskosta ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Nyt pitäisi uskaltaa kysyä vaikeita kysymyksiä. Porvoon piispa Björn Vikström johtaa hiippakuntaa, jonka olot vaihtelevat kaupunkiseurakunnista ulkosaaristoon. kuva: Matti Karppinen – Björn Vikström Kirkon tehtävä ei ole puolustaa oikeuksiaan. Kirkon koulutuskeskuksessa pyritään valmentamaan työntekijöitä vaikeiden kysymysten esittämiseen. Kiitän häntä siitä, että hän on reilusti Jeesuksen puolella: hänellä on somessa paljon rukouksia, jotka ovat lähellä ihmistä. Häntä ei kiinnosta, että siunataanko vai vihitäänkö. Korolaisen mukaan kirkollinen viestintä on kuitenkin parantunut. On kuitenkin totta, että kirkossa on erilaisia näkemyksiä, Vikström sanoo. Piispatkin ovat petranneet. – Kirkossa ei ole tiedostettu, minkälaisen mielikuvamaailman kanssa olemme tekemissä. Tilannetta hankaloittaa median tapa hakea ristiriitoja. Nuorten uskonnollisuus tuo muutoksia kirkkoon sitoutumisessa. – Esimerkiksi Irja Askola on kotonaan mediassa ja Tapio Luoma on ottanut somen tosi hyvin haltuun. 1 0 . kuva: Matti Karppinen – Kari Kopperi Kirkolliskokouksen ulostulot ovat todellisuudesta irtautuneita. Hanna Salomäki toteaa, että suuri osa kirk- koon kuuluvista suomalaisista toivoo kirkolta aktiivista roolia julkisessa arvokeskustelussa. Median välittämän kuvan kohtaavat papit, jotka saavat toimitusten jälkeen palautetta, että et ollutkaan ihan tavallinen pappi. – Pidän erittäin tärkeänä sitä, että johtajia patistetaan ja myös tuetaan muutostiellä. Kari Kopperi tuumailee, että uudenlaista ajattelua on olemassa, mutta liian usein se jää ympäripyöreän strategiapuheen vangiksi. Julkisuuteen esimerkiksi näyttää siltä, että riitelemme naispappeudesta, vaikka todellisuudessa sitä vastustaa vain pieni joukko. – ’Näin on tehty aina ennenkin’ ovat kuolevan seurakunnan viisi viimeistä sanaa.. Ääntä saavat hänen puolestaan käyttää kaikki kirkon jäsenet. – Katri Korolainen Kirkolliskokousedustaja Katri Korolainen pyrkii muistuttamaan muita päättäjiä kirkon jäsenten ohenevasta kirkkosuhteesta. Yhtenäistä viestiä välittävä kirkko on hänen mukaansa ylhäältä johdettu, eikä hyväksy poikkipuheita. 15 Pidän erittäin tärkeänä sitä, että johtajia patistetaan ja myös tuetaan muutostiellä
Mikael liittyi Mikael Agricolan syntymän 500-vuotisjuhlaan. 16 M AT K AL L A K o t i m a a 9. kuvat: Olli Seppälä Pelkkää kirkkodraamaa Teatterin moniosaaja Mia Pätsi kirjoitti kaksiosaisen kirkkodraaman historian, vaikka kustantajat sanoivat: ”Ei kiitos!” V ain harva tajusi etukäteen mitä tuleman piti. Näytelmän oli kirjoittanut pernajalainen runoilija Kai Nieminen ja sen ohjasi Mia Pätsi. 2 0 1 4 Monenlaisia teatterialan töitä tehnyt Mia Pätsi on pyrkinyt tuoreessa kirjassaan määrittelemään tarkemmin kirkkodraaman käsitettä ja ymmärtämään taidemuodon historiaa. Tekstiä muutettiin paremmin kirkolliseen ympäristöön sopivaksi. Mia Pätsi oli ensimmäistä kertaa ohjaamas- Olen kiihkouskovainen vain kirkkodraaman suhteen.. Ensin tekstissä puhuttiin aaveesta, mutta seurakunnan edustajat puuttuivat siihen. 1 0 . Keväällä 2007 Keravan kirkon seurakuntasalissa sai ensi-iltansa näytelmä nimeltä Mikael. Nainen pysähtyy automatkalla Pernajan kirkolle ja tapaa siellä vanhuksen, jota luulee ensin suntioksi. Näytelmä kertoi Agricolan elämästä runollisen opettavasti. Se ei ollut ihan taval- linen juttu. Se oli varmasti yksi juhlavuoden ennakkoluulottomimmista teoksista
Näyttelijäntyön ytimessä on ripittäytyminen, totuudellisuus. Sen sijaan isovanhemmat olivat vahvasti mukana kristillisissä riennoissa. Pätsin mielestä myöskään kirkkoteatteri ei ole paras mahdollinen sana kuvaamaan kyseistä teatterin muotoa. – Kun tulin sieltä Helsingin lentoasemalle, en ehtinyt käydä kotona Pudasjärvellä, vaan oli kiire opintojen alkuun Aarhusiin. Haastattelun lopuksi Mia Pätsi kertoo, että häntä oli edellisenä päivänä pyydetty seurakuntavaaliehdokkaaksi. Myös noo-teatterin perusteet kuuluivat opintoihin. Sen jälkeen hän on työskennellyt teatterin parissa useissa eri tehtävissä erityisesti draaman opettajana, mutta myös näyttelijänä, laulajana, tanssijana, ohjaajana, käsikirjoittajana ja tuottajana. Olin tyttö lausuntaryhmästä pohtimassa grotowskilaisia metodeja, Pätsi nauraa nyt. Moni puhuu myös kristillisestä teatterista, varsinkin jos lähtökohta on enemmän tai vähemmän herätyskristillinen. Mikaelia tehdessään Mia Pätsi ei vielä tuntenut suomalaisen kirkkodraaman perinteitä. Olin ollut kahden vaiheilla, jatkanko Tanskassa vai en. – En tarkkaan tiedä, mistä se lähti. Pätsissä lauloi nyttemmin tunnettu näyttelijä Mia Nuutila, jonka avulla myös Mia Pätsi solmi yhteyksiä teatterintekijöihin. – Minusta dramaattinen kirkkodraama ei ole hyvä käsite, vaan ikään kuin saman asian sanomista kahteen kertaan. Tämä merkitsi käännekohtaa. – Esitimme Mikaelia eri puolilla Suomea kirkoissa ja vastaanotto oli hyvä. En ymmärtänyt kunnolla kieltä. Suuri julkisuus ei kuitenkaan ollut kertonut kirkkodraamasta juuri mitään, olin siitä autuaan tietämätön. Noo-teatteri on rituaalinomaista ja hidastempoista. – Olin saanut Suomen tietokirjailijaliitolta apurahan teosta varten. Kun tuli ammatinvalinnan aika, elossa olleet isovanhemmat eivät katsoneet hyvällä, kun lapsenlapsi pyrki Teatterikorkeakouluun. Ensimmäisen opintovuoden jäl- keen Pätsi oli kesän serkkunsa luona Yhdysvalloissa au pairina. Aarhusissa oli opiskeltu paljon musiikkia ja laulua. Tukholma taasen vai- kutti jotenkin itsestään selvältä. – Olen kiihkouskovainen vain kirkkodraaman suhteen, Pätsi toteaa. – Ensimmäisen vuoden Tanskassa olin sanalla sanottuna ihan pihalla. Mikaelin myötä Mia Pätsi toi kuin vahingos- sa suomalaiseen kirkkodraamaan uusia tuulia. Oma taustani oli pohjoisessa ja pienissä ympyröissä. Pyhimykset teatterissa, näyttelijät kirkossa -teoksen ensimmäinen osa keskittyy eurooppalaiseen kirkkodraaman historiaan, toinen osa Pohjoismaihin ja Suomeen. – Uskon Jumalaan ja siihen, että on olemassa jotain tämän arkisen kokemuksen ulkopuolella. – Pudasjärvellä asui paljon vanhoillislestadiolaisia. • Mia Pätsi, 44 syntynyt Salossa, varttunut Pudasjärvellä ja asuu Mäntsälässä • Perhe: aviomies, kaksi lasta sekä pohjanpystykorva • Ammatti: teatterin moniosaaja eli draaman opettaja, näyttelijä, laulaja, tanssija, ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja. Halusin aina näyttelijäksi. Hän oli perheen ainoa lapsi seudulla, jossa suuret perheet olivat tavallisia. Vuosi poissa kotoa opetti, että pärjään maailmalla. – Noo-näytelmät ovat aina uskonnollisia näytelmiä ja Mikael-näytelmässäkin pohdittiin uskonnon merkitystä ihmisen elämässä. Mia Pätsi on kotoisin Pudasjärveltä. – Ajattelin ensin Lontoota, mutta se tuntui olevan niin kaukana. Hän puhui myös pelkistetystä, ”köyhästä teatterista”. Useimmissa hänen ohjauksissaan on mukana keskiaikaa ja tietoisuutta historiasta sekä teatterin perinteistä. Yksi Grotowskin ajatuksista on teatterin pyhyys ja rituaalisuus. 1 0 . Jälkikäteen hän tunnistaa teatterin tekemisessään partiossa saadut kipinät, ihmisten ohjaamisen ja ryhmässä toimimisen. Vuonna 2002 Mia Pätsi valmistui Teatterikoulusta tanssi- ja teatteripedagogiikan laitokselta. Eräässä haastattelussa Pätsi kertoi Mikael-näytelmässä yhdistäneensä noo-teatterin kauniin ja hillityn ulkoisen muodon omiin uskonnollisiin juuriinsa, luterilaisuuteen. Pätsi ei ollut seurakuntanuori, mutta sitäkin innokkaampi partiolainen. • Motto: Ei varsinaista mottoa, mutta toistelee vanhemmilta perittyjä hokemia: ”Ei se ota, jos ei annakaan.” ja ”Yrittänyttä ei laiteta.” jaa tehdessään terminologiseen sekamelskaan. Hän on monipuolinen teatterin ammattilainen ja muodostanut oman synteesinsä erilaisista aineksista. Sen arveltiin olevan aiheeltaan liian marginaalinen. Hän on tehnyt kirkkodraamoja myös kotikuntansa kirkkoon. M AT KAL L A K o t i m a a 9. Hyvän voittoon pahasta uskon myös. Tiettävästi koskaan aikaisemmin kukaan ei ollut yhdistänyt japanilaista noo-teatteria ja sen ilmaisukeinoja kirkkodraamaan. Minun perheeni ei ollut uskovainen, vaikka äitini kävi kirkossa. Kyse ei kuitenkaan ollut samanlaisesta fyysisestä teatterista kuin Suomessa. Teatteria ja kirkkodraamaa tehdään laajalti seurakunnissa kautta maan, mutta kustantajan arvion mukaan ei riittävästi. Siitä on helpompi kirjoittaa. Palattuaan kolmivuotisen teatterikoulun jälkeen näyttelijänä Suomeen, Mia Pätsi sai huomata, että suomalainen teatterimaailma oli oma suljettu piirinsä eikä hän ollut kunnolla verkostoitunut. Asiaa piti harkita ja keskustella siitä aviomiehen kanssa, joka oli sillä hetkellä Pohjois-Suomessa metsällä. Omasta uskosta on jotenkin hankala puhua. Jouko Turkan fyysisyys ilmeni hikenä ja räkänä poskella, tanskalainen fyysisyys tarkoitti tanssia ja liikunnallisuutta. niuksen runodraamasta Sieluni ei pala tulessakaan (2012) sekä Sancta Birgitta (2010), monologi Pyhästä Birgitasta. Mia Pätsi on kirjoittanut myös kirjan nimeltä Näyttelijän tekniikoita (2010). Suuri julkisuus ei kuitenkaan ollut kertonut kirkkodraamasta juuri mitään, olin siitä autuaan tietämätön. Jos ovet eivät toiveammattiin aukea Suomes- sa, niin sitten ulkomailla. Tällä hetkellä kirkkodraama on Mia Pätsin sydäntä lähellä. Nyt hän tietää kirkkodraamasta myös teoriassa, sillä kesän ja alkusyksyn aikana on ilmestynyt hänen kirjoittamansa kaksiosainen kirja Pyhimykset teatterissa, näyttelijät kirkossa. Mia Pätsi asuu perheineen Mäntsälässä. – Käsitteellä on merkitystä. Parhaiten hän menestyi dramaturgipuolella. Se antaa mahdollisuuden käsitellä myös omia uskonnollisia tunteita ja ajatuksia. Kirkkodraama on vakiintunut teatterihistoriallinen termi, joten siitä ei pitäisi luopua. Se innosti perehtymään kirkkodraamaan laajemminkin. Mia Pätsin näkemys kirkkodraamasta ei ole lainkaan herätyskristillinen. Myös näytteleminen juontaa alkunsa lapsuuteen. Noo-teatteri oli hänelle tuttua jo teatterikouluajoilta 1990-luvun alusta Tanskasta. – Sieltä olen ammentanut uskonnollisen kuvastoni, Pätsi kertoo. Kirkkotila on näille näytelmille luonteva paikka. Näyttelijä oli syntinen ammatti erityisesti isoäidin mielestä. Perinteisesti on puhuttu kirkkodraamasta, jonka alan suomalainen grand old lady Marjatta Haapanen jakoi liturgiseen ja dramaattiseen kirkkodraamaan. He tilasivat lapsenlapselleen helluntailiikkeen lastenlehteä Hyvää Paimenta. – Kun tutustuin aiheeseen, hämmästelin mitä kaikkea varsinkin Etelä-Suomessa oli tehty vuosien varrella. Pätsi törmäsi kirkkodraamakir- KUKA. Olin mukana paikallisessa harrastajateatterissa ja lausuntaryhmässä. Mia Pätsin kirkkodraamaohjauksia ovat Mikaelin lisäksi Sanan näkijä (2014), monologi Maria Maddalenasta, Ilo-Laulu Jesuxesta (2014) musiikkinäytelmä Matthias Salam- 17 Suunnitellessaan kirkkodraamasta kertovaa kirjaa Mia Pätsi törmäsi esteeseen: kukaan kustantaja ei halunnut ottaa kirjaa listoilleen. Ajattelin, että teen sen sitten vaikka omakustanteena. Haastattelua seuraavana päivänä tulee tekstiviesti: ”Eilen illalla minut houkuteltiin mukaan seurakuntavaaleihin ryhmään Uudet tuulet – nuorekkaat sitoutumattomat!” Olli Seppälä. • Ajankohtaista: Kirjoittanut kirjan kirkkodraaman historiasta Pyhimykset teatterissa, näyttelijät kirkossa. Tällä hetkellä opettajana ja ohjaajana Järvenpään Opistossa ja Mäntsälän kansanopistossa. Pätsin kirkkodraamat eivät ole – ainakaan vielä – olleet liturgisia, vaan ne ovat tulleet modernilla tavalla lähelle pyhimyksistä kertovia perinteisiä kirkkonäytelmiä. Jako uskoviin ja ei-uskoviin oli jyrkkä. Pätsi ei päässyt Teatterikorkeakouluun, vaikka yritti useammankin kerran. Books On Demand -kustantamo tekee kirjoja sen mukaan kuin niille on kysyntää. Yhä useampi suomalainen hakeutui teatteriopintoihin ulkomaille 1980–1990-lukujen taiteessa. Mia Pätsi perusti vuonna 1997 Saara Hedlundin kanssa kansanmusiikkiyhtyeen, jonka nimi on Pätsi. 2 0 1 4 sa teatteria, jota voidaan kutsua kirkkodraamaksi. Se teki yhden levynkin vuonna 2002 ja esiintyy tarvittaessa edelleen. Niinpä pyrin Tanskaan Aarhusiin Pohjoismaiseen teatterikouluun, jonka teatterinäkemys oli hyvin fyysinen. Pätsille oli tärkeää tutustua puolalaissyntyisen kokeellisen teatterin gurun Jerzy Grotowskin näkemyksiin ja menetelmiin
Ilkka Koivisto: Blogitaivas repeilee. Kirjailija Pauliina Rauhala valitsee voittajan Helsingin kirjames Sodassa leukemiaa vastaan Mediayrittäjä Kristiina Hanhirova kertoo kirjassa Rakkautta, rukouksia ja rauhoittavia ajasta aviomiehensä syöpädiagnoosin jälkeen. Otsikon lisäksi ei muuta olekaan. Mutta Nyman muistuttaa, että ilmeisesti ne ihan ensimmäiset viestit Ristin Kiesuksesta tulivat sittenkin idästä. Tästä todistavat muinaisvenä-. 18 Y H DE S SÄ K o t i m a a 9. Kun hän puhuu enemmän omana itsenään tai perinteisen vakavasti, tekstistä tule tavanomaisempaa. Blogitaivas repeilee pitää sisällään 70 Koiviston lyhyttä, usein reilun sivun mittaista tekstiä. Niissä kiteytyy Koiviston sanomistavan herkku. Sieltä, lännestä, puhalsivat Suomeen voimakkaimmat ja kestävimmät kristilliset tuulet. Joukossa ovat esimerkiksi Apostolien teot Ilta-Sanomien tyyliin tehtynä sekä tosi-tv-versio Korttipakka-biiisistä. Päätösvalta työelämässä. Vuoden kristillinen kirja löytyy tästä joukosta. Hanseillä yhdistäen niitä kirkollihirovan mielestä on aika miet- siin kliseisiin. Parhaimmilmuuta olekaan. Kotimaa on PRO. Tuija Tiihonen Kriittisenä yönä teho-osasKristiina Hanhirova: tolla kirjoittajaan tekivät jäRakkautta, rukouksia ja risyttävän vaikutuksen kirkrauhoittavia. Tunnettu tv-toimittaja Timo Laukkio sairastui akuuttiin leukemiaan vuonna 2005 ja joutui heti raskaisiin hoitoihin. Kahdeksaan kuluneeseen vuoteen on sisältynyt toistuvia hoitojaksoja, romahduksia, pelkoa ja tuskaa, mutta myös toipumista, iloa, rakkautta ja toivoa. syöpään, eikä se laan hän on siltarkoita, että ihloin, kun ironimisiä yhtäkkiä alkaisi kaatuilsoi ja leikkii nettimaailman klila ympäriltä”, hän lataa. Nyman rakentaa kirjansa sellaisten persoonallisuuksien varaan, joiden työn seuraukset ovat välillisesti tai erityisesti tuntuneet meillä. Kun tavaa ja rakentaLyhin yhä suuri osa ihvaa. Kirjoituksia uskosta pilke silmäkulmassa. kouksen vaikein kohta, tapahtiä, miten sairastuneet pidetukoon sinun tahtosi, muuttui tään mahdollisimman hyväsoivallukseksi, joka antoi voisä kunnossa ja myös mukana maa ja rohkeutta. Päivä. Sota ei ole ohi, mutta me olemme elossa, Hanhirova toteaa. Tämän tomisistä elää pitpostaus distaa Blogitaikään, joukoson otsi- vas-sivuston pesamme on yhä rustaja Ilkka koitu Täydellinen enemmän saiKoivisto, joka on luettelo hengellisraita ja toipilaikehittänyt maita. 2 0 1 4 Huumoria, historiaa ja taistel EHDOKKAAT Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2014 on tarjolla kuusi hyvää kirjaa. 1 0 . ”Joka kolmas tä ansioistani. 221 s. Kirjoittaja heittää loppuBlogin ei tarvitse olla valitussanoissaan haasteen meilta tai tilitystä, se voi olla oivalle kaikille. Hän on brändännyt itsensä, kuten hyvän blogistin tuleekin tehdä. Olli Seppälä Inspiroidu. oli otettu isompiin käsiin. Hanhirova kertoo luontevasti pariskunnan uskosta, josta on otettu mittaa sairauden vuosina. Wsoy. nion tyylin sanoa suomalainen sai- Otsikon lisäksi ei asioita huumorilrastuu johonkin la. Kristinuskomme on tuontitavaraa Joskus itsestäänselvyydestä voi näköjään tehdä yllättävän ja raikkaan kirjan. Sellainen on Hannu Nymanin uutuus Vieraiden varassa, joka muistut- Kokemuksia vakavan sairauden varjossa, ulkomaalaisia vaikutteita Suomen Siionissa, ironisia blogitekstejä, taistelua raamatuntulkinnasta, katekismusta lapsille ja sotapappien julistusta. Kaikesta tästä hän kirjoittaa riipaisevan avoimesti ja säkenöivällä huumorilla. Heitä ovat esimerkiksi Irlan- nin Pyhä Patrick ja Ruotsin apostoli Angskar. 140 s. Isä meidän -ru- Kotimaa on nyt enemmän. koisä Tertullianuksen sanat ”Credo quia absurdum – UsOivaltavia kon, koska se on järjetöntä” blogipostauksia työtoverin tekstiviestissä. Lyhin postaus on otsikoitu Täydellinen luettelo hengellistä ansioistani. Itseironia on hengellinen hyve, ja sen Koivisto taitaa. Yleisöäänestykseen voi osallistua osoitteessa http://vuodenkristillinenkirja.fi/ taa suomalaisia kristittyjä tärkeästä asiasta: hengellisyytemme on saanut valtavasti aineksia ulkomailta
Tavallaan ovatkin, mutta kysymykset eivät ole juridisia, vaan erittäin teologisia ja hengellisiä. LukukokemukDanielle Miettinen Antti Siukonen ja Harri Heikkanen: Lasten katekismus. Yhteinen.evlutkirkko.fi/perhejuhlat on melkein kemiallisesti puhdas teologiasta. Miten paljon parempi onkaan kirkon nykyisten sivujen luon- nehdinta Kristuksen asettamasta kasteesta: ”Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta. Oliko vastapuolen ”pyhä sota” muutettavat muuttaen sen ihmeellisempää. Benkun maailjensa ja asenteimaan. Ehkä siitä johtuu, että asiat esitellään vähemmän perinteisellä tavalla. Sotapappien julistus valoi uskoa päämääriin Kun Suomen armeija kesällä 1941 valtasi takaisin Neuvostoliiton edellisenä vuonna Suomelta ryöstämät alueet sekä Aunuksen ja Vienan, mukana oli satoja sotilaspappeja. Karas-Sana Oy. 19 sena kirja on paikoin kiehtova, oivalluksia herättävä, mutta paikoin myös hieman puuduttava luettelo kirjoitusten ja esitelmien saamasta vastaanotosta. Sodan lopputulos oli isku myös monille sananselittäjille. Tässä kaikessa ei ole mitään uutta, mutta Nyman tiivistää aiheestaan mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän paketin. Jo otsikko on eräänlainen uutuus. Siksi ei pidä sortua teologiseen sisäpiirikieleen. Jos jotakin toivoisi lisää, se olisi vaikkapa puna-armeijan kommunistisen propagandan vertailu tässä tutkittuihin saarnoihin. Jatkossakin juridis-hallinnollinen näkökulma on hallitseva. Kolmikon elämä Kiistellyn tutuissa ja mielikuvitukselliraamatuntutkijan sissa paikoissa kulkee katekismenestystarina muksen perinteisen rakenteen rinnalla. Papit jatkosodan julistajina. Tässä niitä tulee. Tillin tekstin vahvuuksiin kuuluu runsas ja laaja alkuperäislähteiden – siis sotilaspappien säilyneiden saarnojen ja kirjoitusten – siteeraaminen. Asioiden tilaa korjataan silti parhaiten uutteralla teologiasta ponnistavalla opetuksella, ei sillä, että kirkko itse vesittää viestinnässään sakramentit kirkollisiksi perinnetoimituksiksi. Kummin tehtävissä mainitaan rukous. Uusi sivusto on tarkoitettu ihmisille, jotka eivät ole seurakuntien sisäpiiriläisiä. 217 s. Räisänen iton myös tehtäviä. Raamatuntutkijan tarina. Taistelua ja tulkintaa on peLasten katekismus on erinrusteellinen kertomus, josomainen apuneuvo myös selsa on myös puolustuspuheen laiselle aikuiselle, joka haluaielementtejä – Räisänen näkee si antaa lapselleen kristillistä asiat itsensä kannalta parhain kasvatusta, mutta ei tiedä mipäin, vaikka suostuu myös itten sen tekisi. Sen kehittämiseen toivotaan kommentteja. Jussi Rytkönen Jouni Tilli: Suomen pyhä sota. Jo ennen Martti Lutheria on saksalaisella kristinuskolla ollut suuri vaikutus Suomeen. O tsikko ei viittaa kasteen sakramentin syntymistapaan (Jumalan lupaus ja näkyvä aine), vaan luterilaisen kirkon rakenteilla olevaan internet-sivustoon yhteinen.evlutkirkko.fi. 50 s. Jussi Rytkönen Hannu Nyman: Vieraiden varassa. Ensimmäinen asia, joka kasteesta kerrotaan, on nimen ilmoittaminen. Toimitukset ovat toki perhejuhlia, mutta teologisesti koko seurakunnan, yhteisön juhlia. Professori Heikki Räisäsen Antti Siukonen on kertomuistelmat kertoo paitsi tutnut asiat sisällöllisesti samalla kijan uraauurtavasta työstä, tavalla kuin ne on kerrottu tumyös kirkollisen keskustelun hannet vuodet, mutta kieli on kuumuudesta. Sotaonnen kääntyessä muuttui myös pappien julistus, joka etsi selityksiä uuteen tilanteeseen myös suomalaisten synneistä ja luopumuksesta. 1 0 . Y HD E SSÄ K o t i m a a 9. sekritiikkiin. Vastaukset kastekysymyksiin kuulemma korostavat sitä, että vanhemmat ovat päättäneet lapsen uskonnollisesta asemasta. Kokonaisuus se kirjoittaa joutuneensa vuoon käytössä osoittautunut kohsikausiksi Herran kansan sylderyhmänsä mielestä uskottakykupiksi. Kastetilaisuuden kulku -osio on jo parempi, tosin sielläkin on omituisuuksia. Tilli osoittaa kirjassaan monin sotilaspappien saarnoista ja kirjoituksista ottamiensa esimerkein, miten Suomen käymää taistelua pyrittiin alusta lähtien selittämään myös hengellisesti. Jussi Rytkönen jussi.rytkonen@kotimaa.fi. tämän ajan lasten kieltä. jästä kieleemme lainatut sanat pappi, risti, pakana, suntio, kummi ja Raamattu. Karjalan vapauttaminen oli suorastaan kansallemme annettu pyhä tehtävä, jonka toteuttamisessa myös raskaat uhrit olivat välttämättömiä ja Herran mielen mukaisia. Vauhdikas katekismus lapsille Lasten katekismuksen pää- henkilöt Saara ja Benkku ovat parhaat kaverukset, joiden lempipaikka on kirkko. 455 s. Kirjan henkilögalleria olisi jonkun toisen valitsemana ollut ehkä toisenlainen, mutta hyvä näinkin. Matkalla uskomme kansainvälisille juurille. Atena, 317 s. Ristiäisten järjestäminen opastetaan siten, että lukijalle syntyy mielikuva uskonnollisen viraston toimittamasta hallinnollisesta aktista. LiikVuosikymmenten ajan Heikkeelle lähdetään lasten kysyki Räisäsen nimi on herättänyt myksistä, joita syntyy leikkien kirkossa ja kristikansassa tunkeskellä, hiekkalaatikolla ja teita – toisissa kotisohvalla vämyönteisiä, toiLiikkeelle syneen aikuisen sissa kielteisiä. Kasteessa Jumala kutsuu ihmisen nimeltä omakseen ja lahjoittaa hänelle oman uskon. tään lut ”repivän liHarri Heiklasten kysymyksis- kasen sarjakuberaaliteologitä, joita syntyy an” – mitä silvamainen kulä tarkoitetaan- leikkien keskellä ja vitus toimii kaan – symboli, erinomaiseskotisohvalla väsyeräänlainen vieti ja imaisee lapras sika, jota so- neen aikuisen kans- set Saaran ja pii hutkia pelko- sa jutustellessa. Ja 1800-luvulla palattiin siinä mielessä alkujuurille, että jo 200 vuoden ajan erilaisia kristillisiä vaikutteita on erilaisina impulsseina saapunut Suomeen varsinkin eri puolilta anglosaksista maailmaa. Kaste velvoittaa luottamaan Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti.” Uusi sivusto on silti oikeilla jäljillä siinä, että uskonnollinen kieli on monelle outoa ja kirkon opit heikosti tunnettuja. Miten papit käsittelivät käytävän sodan luonnetta. Tätä käsittelee uudessa kirjassaan Suomen pyhä sota Jyväskylän yliopiston valtio-opin tutkija Jouni Tilli. Ajankuva välittyy niistä hyvin. Kirjapaja. Suomen nähtiin olevan mukana maailmanhistorian vyöryn melkein kosmiset mittasuhteet saavassa lopunajallisessa taistelussa, pyhällä ristiretkellä idän ateistista raakalaisvaltaa vastaan. Kirkossa työskentelee suntiona Anna, joka on hauskin lasten tuntema aikuinen. Lasten Keskus 2013. Esimerkiksi voidaan ottaa Perhejuhlat-osastosta otettu kas- teteksti. (Kotimaa 14.8.) Olli Seppälä Heikki Räisänen: Taistelua ja tulkintaa. Mutta jokaiselle vähääkään kirkollisesta keskustelusta laajemmin kiinnostuneelle Räisäsen muistelmat on välttämätön hankinta. vaksi. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän pääsee vapaaksi synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Mukana densa kyllyydestä. 2 0 1 4 uita TEOLOGIASSA TAPAHTUU Kirkko vesittää kasteen suilla 26.10. kanssa jutustellähdeHänestä on tullessa
Oma ilo syntyy siitä, kun tietää tuottaneensa toiselle iloa. 2 0 1 4 Isoisä neuloo kodittomille Lähimmäisyys Kymmenen lapsen isoisä Mauri Laakkonen haluaa auttaa kodittomia neulomalla heille lämpimiä sukkia talveksi. Riihimäkeläinen isoisä Mauri Laakkonen on lähettänyt A-klinikkasäätiön villasukkakeräykseen jo 15 paria itse neulomiaan villasukkia. – Lähetin keräykseen saman tien 15 paria villasukkia, jotka minulla oli varastossa. – Käytän aina hyvälaatuista lankaa, koska lopputulos on paljon miellyttävämpi kuin karkeammilla langoilla. 1 0 . Juuri tästä on kyse myös villasukkakeräyksen järjestäjien, Lauriina Peräjärven ja Teija Pirhosen mukaan. Laakkonen ei ole henkilökoh- taisesti tavannut ketään toista neulovaa miestä. Sukat jaetaan Asunnottomien yössä 17. 20 Y H DE S SÄ K o t i m a a 9. Suunnittelen itse kuvioni, ideat syntyvät ja muotoutuvat työtä tehdessä. Laakkonen aloittaa neulomisen aamulla viiden, kuuden aikaan ja jatkaa sitä iltapäivällä. Hän sai kekseliään ajatuksen: hän neuloisi sisarilleen lapaset joululahjaksi. Halutaan viedä lämpöä niille, joilla on vaikeaa. Asunnottomia perheitä on 446. Asunnottomien määrät ovat kasvaneet noin 15 prosentilla aiempiin vuosiin nähden. Laakkosen mielestä on lohdutonta, miten itsekkyys ja välinpitämättömyys ovat yhteiskunnassa lisääntyneet. Sillä rahalla joku saa lämpöä itselleen pitkäksi aikaa. Sillä resurssien ja sosiaalisen tuen puute. eri puolilla Suomea. Minulle on kerrottu, että muitakin kaltaisiani on. • Vuoden 2013 tietojen mukaan Suomessa on 7 852 yksinäistä asunnotonta. Hän kävi salaa neulomassa isänsä serkun luona, ettei yllätys paljastunut sisarille liian aikaisin. Ehkä myös edesmenneen isäni alkoaloilta, järjestöjä, seurakuntia, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, toimittajia, poliitikkoja sekä vertaisia. Mikäli haluat osallistua talkoisiin, laita puikot viuhumaan ja valmiita sukkia/sukkalankoja tulemaan: A-klinikkasäätiö/ Sukkakeräys, Maistraatinportti 2, 00240 Helsinki. – Keräys on yksi tapa tuoda kodittomia näkyväksi ja saada ihmiset ajattelemaan heitä, A-klinikkasäätiöllä suunnittelijana toimiva Peräjärvi toteaa. lokakuuta. Villasukkakeräys on Laakko- tomien yön valtakunnallisessa tapahtumassa 17.10. Vuosikymmenten aikana on syntynyt muun muassa sukkia, pipoja, villapaitoja ja vauvan peittoja. – Olisi kuitenkin mukavaa, kun syntyisi ihan omia miesten neulekerhoja. sen mielestä merkki siitä, että hyvääkin tapahtuu. Häntä miellyttää kampanjassa muun muassa se, että kaikki sukat menevät suoraan avuntarvitsijoille eikä hallinnollisia kuluja ole. Annika Eronen A-klinikkasäätiö haastaa kaikki mukaan Asunnottomien yön villasukkakeräykseen. Kulkeeko tuomioviitta päällä vai ajatteleeko, että olemme täällä kaikki yhdessä. – Miehet ehkä neulovat piilossa, salaa, Laakkonen hymyilee. rahalla joku saa lämpöä itselleen pitkäksi aikaa. Laakkonen toivoo, että keräys laajenisi ja muuttuisi jokavuotiseksi tapahtumaksi, jossa erilaiset yhdistykset, yksityishenkilöt ja seurat voisivat olla mukana. • Pitkäaikaisasunnottomuuden syynä eivät ole niinkään yksilöiden tekemät väärät valinnat vaan edullisten vuokra-asuntojen puute sekä toisaalta elämän kriisit, vaihtoehtojen, • Tapahtuma kokoaa yhteen laajan joukon kansalaisia ja toimijoita yhteiskunnan eri • Asunnottomien yön tapahtumia järjestetään ympäri Suomea 17.10. Tuloksena voi olla yllättäviä, hyödyllisiä ja avuliaita innovaatioita. holiongelma vaikutti siihen, että koin kampanjan heti itselleni tärkeäksi. Sukat jaetaan tarvitseville Asunnot- kuva: Annika Eronen Yksi lankakerä maksaa noin neljä euroa. Laakkonen pohtii, että juuret auttamiseen ovat varmaankin lapsuudessa. • Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen edellyttää sekä asuntopoliittisia toimia että asumisen tukipalveluiden kehittämistä niin, että ne vastaavat myös erittäin vaikeassa tilanteessa elävien asunnottomien tarpeisiin ja toiveisiin. Suvaitsemattomuudesta kielii muun muassa viime viikkoina käyty keskustelu maahanmuuttajien saamista lastenvaunuista. – Kyse on siitä, miten näkee toiset ihmiset. Laakkonen näkee tärkeänä myös kampanjan symbolisen arvon. Keskipohjanmaalaisen perheen 9-vuotias poika Mauri Laakkonen mietti kuumeisesti sopivaa joululahjaa neljälle pikkusiskolleen. Sukat jaetaan tarvitseville Suomen Asunnottomien yönä 17.10. Lapaset onnistuivat hyvin ja Laakkosen neulomisharrastus jatkui. – Neuloessa sitä ajattelee aina sitä, jolle neuloo. – Vanhempani majoittivat välillä kotiimme ohikulkijoita, vaikka tilaa oli vähän. Kerran hän tosin törmäsi lankahyllyllä ostoksilla olevaan nuoreen mieheen, mutta ei rohjennut kysyä, neuloiko tämäkin. Laakkonen sai ohjeen äidiltään. – Nykyään neulon päivittäin, 64-vuotias kymmenen lapsenlapsen isoisä kertoo. Muutama kuukausi sitten Laakkonen kuuli tyttärensä kautta A-klinikkasäätiön villasukkakeräyksestä, jossa haastettiin ihmisiä neulomaan villasukkia kodittomille. O li vuosi 1959 ja joulu oli tulossa. Lisää syntyy koko ajan. – Miten vähällä vaivalla voikin auttaa! Yksi lankakerä maksaa noin neljä euroa. • Seuraa tapahtuman tiedotusta Asunnottomien yön nettisivuilta asunnottomienyo.?fi tai Facebookista ja Twitteristä #asunnottomienyö Tiedot perustuvat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen kuntakyselyyn ja Tampereen yliopiston pitkäaikaisasunnottomuutta koskevaan tutkimushankkeeseen. Monilla kodittomilla on ongelmia päihteiden kanssa. Kutomisharrastusta on pitkään pidetty vain naisten juttuna, mutta nykyään yhä useammat miehet rohkenevat tarttua puikkoihin. Laakkosen puikot heiluvat kampanjan hyväksi toden- Asunnottomien määrä kasvussa näköisesti tälläkin hetkellä