kesäkuuta 2016 | hinta: 3,70€ | 111. sivut 14–15 Pietarin luterilainen Pyhän Marian seurakunta haluaa näyttää perinteisen uskon kauneuden. . vuosikerta | 0043595–16–24 23. Sielu tarvitsee myös hiljaisuutta. Älylaitteet houkuttavat jatkuvaan roikkumiseen sosiaalisen median viriketulvassa. sivut 4–5 9. Miten käy sielun soMessa. . Sivut 12–13 Pä iv i K a r ja la in en Kesäjuhlakausi jatkuu lähetysjuhlilla. Kotimaa kertoo, mitä juhlavieraan repusta pitäisi löytyä
Turun tuomiokirkon urut. Britannian kansanäänestys juhannuksen alla voi tarkoittaa maan irtautumista EU:sta. Yhteisellä hyvällä tarkoitetaan rauhan sekä yhteiskunnallisten oikeuksien ja vapauksien toteutumista, kuten myös oikeudenmukaisuudelle ja reiluudelle perustuvan yhteisön rakentamista. Kun katson vapauden peiliin, takaisin katsoo kuilu. Joudutaan maksumieheksi ja joudutaan kantamaan yhteisiä taakkoja. Vuosien kuluttua hän oli harmaa ja heitti noppaa mutterikahvilan ikkunapöydässä aamukuudelta tietääkseen mihin ryhtyisi. Kreikan talouskatastrofi ja pakolaisten saapuminen Eurooppaan eivät suinkaan lisää tunnetta yhdessä elämisen helppoudesta saati hyödyllisyydestä. En valita, mutta on tämä kovaa peliä kosmisin panoksin. Yhtenäisyyttä vastustavat voimat keinuttavat venettä tositarkoituksella. 6. Heidän keskuudessaan toimii m.m. Lisäksi samaan aikaan varsinkin Unkarissa ja Puolassa on meneillään eurooppalaisten arvojen, avoimen yhteiskunnan ja demokratian vastaisia toimia. Jumalan lapsena eläminen on ”se juttu”. Juuri nyt EU ja yhteisvaluutta euro ovat vaikeassa tilanteessa. 2 KOTIMAA 9. Lämminsydämisille ihmisystäville! Jos joku ystävällinen koti tahtoisi 6 viikon ajaksi – ellei koko kesäksi – vastaanottaa köyhän lesken kaksi, 5–7 vuotiasta tyttöä, pyydetään hyväntahtoisesti tekemään siitä ilmoitus rouva A Trygg-Heleniukselle --. ”Toivon, että kysymykseni ei olisi lopulta se, mitä olen saanut aikaiseksi, vaan kuka olen ihmisenä ja Jumalan lapsena. Se seisoo kynnyksellä ja mittailee minua: Jos sinä ihminen et ole vapaa, et kykene siihen mihin uskosi sinua velvoittaa. Tai ainakin sitä toivovat ajatussuunnat saavat eri maissa lisäpontta. Järjestöt toteuttavat tiukan uskonnollisen lähtökohdan lisäksi myös paljon laajempia, edellä lueteltujen kristillisten arvojen mukaisia tavoitteita. Jokainen ajattelee itseään ja omia etujaan. Moni meilläkin haikailee paluutta vanhoihin hyviin markka-aikoihin ja viis veisaa mitä muualla Vanhalla Mantereella tapahtuu. Yhdessä elämisen riemu ja riesa Lähetyskäsky on samalla käsky avata ikkunaverhot ja parvekkeen ovet. Lähetyskäsky on samalla käsky avata ikkunaverhot ja parvekkeen ovet. Kristillisten kirkkojen näkökulmasta Euroopan yhtenäisyyttä nitisyttävä ajatussuunta on harmillinen. Näköala on kirkoissa aina laajempi. Parasta aikaa on Kangasalan Urkutehtaalla rakenteilla Suomen, ellei koko Pohjoismaiden suurimmat urut. Pelimiehen vapaus. Nimittäin isossa kuvassa kirkko ei ole vain yhteen maantieteelliseen paikkaan sitoutunut organisaatio. Nekin auttavat lähimmäistä ja edistävät yhteistä hyvää sekä ihmisoikeuksien toteutumista ja uskonnonvapauden yhteiskuntaa. En tiedä miksi uhkayritys poistaa sielun levottomuuden. Ajattelen vapautta usein. ”Näytelmätaiteilijoiden kristillinen liitto”, jonka kunniapuheenjohtajana toimii Winchesterin piispa Talbot. Brexit voi johtaa moneen muuhunkin exitiin, monen muunkin maan uloslähtöön. Tänään rukoilen äitini haudalla niin monta tuntia kuin arpakuution silmäluku määrää. Joskus käännyn sisään ja unohdan itseni. OLLI SEPPäLä julkaisupäällikkö, olli.seppälä@kotimaa.fi 9.6.1916 Kuvaavana Englannin nykyaikaisille oloille mainittakoon, että maan näyttelijäkunta ei semmoisenaan ole niinkään epäkirkollista väkeä. ¶ Jos pelurilla ei ole vapautta, hän on vain eläin tai enkeli. E uroopan Unioni on ollut mielenkiintoinen ja monin tavoin hyödyllinen kokeilu kansakuntien kyvystä elää yhdessä isossa verkostossa. Yksinkertaisesti vain palvelen sitä pelintekijää jonka jakaja sekoittaa pakkaansa. Tuli kutonen. Yhteisen hyvän edistäminen ja lähimmäisen auttaminen ovat kristillisiä arvoja, jotka ovat olleet myös EU:n toiminnan ytimessä. Takavuosien EU-huumasta ei ole enää jälkeäkään ja hajottavat voimat keräävät suosiotaan. Siksi arvomme ei ole tekemisessä vaan suhteessa Jumalaan. Kirkkojen lisäksi monet niitä lähellä olevat järjestöt – erityisesti lähetysjärjestöt – toteuttavat yhteisiä päämääriä. Lähetyskatse suuntautuu aina omien rajojen ulkopuolelle. 2 01 6 Pääkirjoitus sata vuotta sitten tuhat merkkiä taivaasta Laina KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Tuottaja Tuija Tiihonen Toimitussihteerit Leena Hietamies Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu Jussi Rytkönen Olli Seppälä Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Lukijamäärä 58 000 (KMT 2015) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi K ortti tuo, kortti vie, en minä näitä jää murehtimaan, kuultiin ilmoitus tappion hetkellä. Haluaisin myös säilyttää elämisen riemun.” OPKO:n pääsihteeri Jussi Miettisen vastaus Uudessa Tiessä kysymykseen ”Mitä toiveita on pyöreitä vuosia [50] täyttävällä miehellä”. Yhdessä elämisen riemu on Euroopassa äkkiä maailmanpolitiikan tapahtumien edessä muuttunut riesaksi. JArI EhrnrOOTh Kirjailija sekä kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Helsingin yliopistossa. Ymmärsin, ettei hän pelannut voittaakseen vaan kukistaakseen sattuman. Hietaniemen uurnalehdossa sanoja riitti tunniksi, muistikuvia toiseksi, neljä kului hiljaisuudessa. Tämä on meillä pulma yhteinen – luonnollinen ja looginen. Kristus hyväksyy meidät sellaisina kuin olemme eikä sellaisina kuin meidän täytyisi olla
Hämeenkylä on tiettävästi Suomen ensimmäinen kirkkorakennus, joka tuottaa sähköä omilla aurinkopaneeleillaan. 6. Juhlat jatkuvat suurella yleisötilaisuudella Malmön Arenalla. KuvA: SAnteri LuomAniemi Hämeenkylän kirkkoon aurinkopaneelit Kyyjärvellä vastustetaan vastaanottokeskuksen sulkemista. Lahjoituksen myötä siitä tulee osa kansalliskokoelmaa. KOTIMAA 3 9. Juhlassa muistellaan paitsi 500 vuoden takaista reformaatiota, myös 50 vuotta jatkunutta katolisen ja luterilaisen kirkon välistä ekumeenista dialogia. – He ovat lähteneet kurjista paikoista, ja meidän maahanmuuttopolitiikka on sellaista, että näytetään vain ovia. lokakuuta. Kirkon katolle on juuri asennettu kaksikymmentä 1,7 neliömetrin kokoista aurinkopaneelia. Posti julkaisee suomalaista vaivaisukkoperinnettä esittäviä postimerkkejä. Se ei ole kristillistä eikä inhimillistä. Seurakunta on järjestänyt keskuksen kanssa yhteisiä tilaisuuksia ja Vallivaara kertoo pitäneensä rippikoulua yhdelle ihmiselle. Suomen Vapaakirkko lahjoittaa lähetyskentiltä kerätyt etnografiset esinekokoelmansa Suomen kansallismuseoon kuuluvalle Kulttuurien museolle. Niiden aiheina ovat Soinin vaivaisakka sekä Alajärven ja Hauhon vaivaisukot. Paavi Franciscus johtaa yhdessä Luterilaisen maailmanliiton johtajien kanssa juhlajumalanpalveluksen Lundin tuomiokirkossa 31. Suomessa on arviolta 145 vaivaisukkoa ja yksi vaivaisakka. Kirkkonummella bongattiin 33 lintulajia, jotka listattiin liitutauluun. Luterilaisten ja katolilaisten yhteiseen reformaation 500-vuotismuistojuhlaan Ruotsissa odotetaan syksyllä jopa 10 000 kävijää. Helsingin tuomiokirkon portailta havaittiin 29 ja Laitilan kirkolla 21 lintulajia. Kyyjärven seurakunnan kirkkoherra Olavi Vallivaara kertoo, että vastaanottokeskuksen asukkaat ovat sopeutuneet paikkakunnalle hyvin. Samalla esineistö kertoi vieraista kulttuureista. Reformaatiojuhlaan Ruotsiin odotetaan 10 000 osallistujaa . Maahanmuuttovirasto on ilmoittanut lakkauttavansa vastaanottokeskuksia ja vähentää jäljelle jäävistä keskuksista paikkoja Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrän vähentyessä. Päätös lakkauttaa vastaanottokeskus tuntuu Olavi Vallivaarasta ikävältä. Vantaalainen Hämeenkylän kirkko saa jatkossa osan tarvitsemastaan energiasta auringosta. 2 01 6 uutisviikko koonnut: noora wikman-haavisto Vapaakirkko tekee lahjoituksen kansallismuseolle . Vaivaisukko ja -akka postimerkkeihin . vastaanottokeskus halutaan pitää Kyyjärvellä Oven näyttäminen ei ole kristillistä eikä inhimillistä viime sunnuntaina järjestettiin Bongaa kirkolta -lintutapahtuma Helsingissä, Kirkkonummella ja Laitilassa. Kansallismuseossa kokoelma tutkitaan ja konservoidaan. Luomakunnan messun jälkeen nähtiin vielä harmaahaikara, kaksi merikotkaa ja mustahaikara. Merkit on suunnitellut Anssi Kähärä. Samassa pienoisarkissa julkaistaan postimerkit myös kunkin vaivaishenkilön kotikirkoista. Paikkakunnalle joulukuussa perustetun vastaanottokeskuksen sulkemispäätös on aiheuttanut pettymystä ja lakkautuspäätöksen perumista vaaditaan nettiadressilla. Vaivaisukko on kirkon seinään kiinnitetty maalattu puuveistos, jonka rinnassa olevaan aukkoon voi laittaa rahaa. Myöhemmin kirkon aulaan on tarkoitus asentaa näyttötaulu, josta voi seurata reaaliajassa aurinkopaneelien energiatuotantoa. osallistujat havainnoivat lintuja ja lähiseudun luontoa kirkkojen portailta. Aurinkopaneelit tuottavat energiaa Hämeenkylän kirkolle. Valtaosa kokoelman vanhimmasta esineistöstä on peräisin Intiasta Himalajan etelärinteiltä, jonne vapaakirkollinen Skandinaavinen Allianssilähetys perusti ensimmäiset lähetysasemansa 1800-luvun lopulla. Noin 600 esineen kokoelma on Suomessa erittäin merkittävä. Kotimaassa käydessään lähetystyöntekijät esittelivät esineistöä suomalaiselle yleisölle tarkoituksena hankkia varoja ulkolähetyksen kustannuksiin. Lintubongauksen jälkeen vietettiin Luomakunnan messua. KuvA: terHo HAAtAjA. Kesäaikaan aurinkoenergialla saadaan kirkkoherra Jukka Nevalan mukaan katettua noin kolmannes kirkon energiantarpeesta. Se sisältää esineistöä eri maista Aasiasta ja Afrikasta
Sitä ei ihmettele, kun näkee 35-vuotiaan kirkkoherran dynamomaisen energian. 4 KOTIMAA 9. Kävijätkin suhtautuivat pelkästään positiivisesti. K u v a t: EK a tE r in a ta La n in a Pyhän Marian luterilainen seurakunta osallistui tänä vuonna ensimmäistä kertaa Pietarin kulttuurilaitosten avoimet ovet-tapahtumaan eli Museoiden yöhön. Vastahan hän oli kantamassa vitriinikaappia, ja nyt näkyy jo pitävän vapaaehtoispalaveria. 2 01 6 Luterilaisuus kiinnostaa Pietarissa venäjä Pyhän Marian seurakunnassa on tekemisen meininkiä. Lauantai-iltapäivänä Marian kirkossa Pietarissa väreilee jännitys, osallistuuhan luterilainen Pyhän Marian seurakunta ensi kertaa Museoiden yöhön. Hän kertoo olettaneensa, että suurin osa kävijöistä poistuisi heti Museoyön ohjelmaan kuuluneiden konserttien jälkeen, mutta moni jäikin kuuntelemaan ja kyselemään luterilaisuudesta. 6. – Päällimmäisenä on ilo ja kiitos Jumalalle. Ja aina perässä juoksee joku kysymässä jotain. viidessä tunnissa Marian kirkossa vieraili yli 3000 kiinnostunutta.. Kukaan ei tiedä, mitä odottaa, mutta tuskin sentään yli 3 000 kävijää viidessä tunnissa. – Vanhempani tulivat tueksi, että kirkkoon jäisi edes joku, mutta he pääsivät hädin tuskin istumaan! Mihail Ivanov tuli Pyhän Marian seurakuntaan pastoriksi vuonna 2009 Aleksandr Laugan tilalle, tämän kuoltua ylNykyihmisen ongelmia ovat yksinäisyys ja rakkauden puute. InKerIn KIrKKO M ihail Ivanov tuntuu kerkiävän kaikkialle. Sunnuntaina tapaan helpottuneen kirkkoherran, joka ehtii vasta illansuussa haukkaamaan jotain. Välillä pitkä mies harppoo kakkoskerroksen toimistohuoneeseen. Lauantaina hän taisi jäädä kokonaan ilman ruokaa. Seurakunta tarjoaa mahdollisuuden kohdata kasvoista kasvoihin. On suuri ihme, että kaikki meni niin hyvin, vaikka valmistelut jäivät viime tippaan
Mihail Ivanov pahoittelee, ettei osaa suomea paria sanaa enempää. Marian seurakunnan kanttori Marina Väisä. FAKTA InKerIn KIrKOn suOMAlAIseT yhTeIsTyöKuMPPAnIT: . – Nykyihmisen ongelmia ovat yksinäisyys ja rakkauden puute. Aleksei Uimonen toteaa Suomessa elettävän yltäkylläisyyden aikaa. Konsertteja järjestetään usein, ja jumalanpalveluksissakin on poikkeuksellisen paljon musiikkia. Kaikki tasa-arvoisina seurakunnan jäseninä. KOTIMAA 5 9. Seurakunta tarjoaa mahdollisuuden kohdata kasvoista kasvoihin. hAnnele nIeMI Kirkkoherra Mihail Ivanov on huomannut ihmisten kaipaavan hengellisiä arvoja ja isiensä uskoa. Ortodoksi-isoveli kuitenkin päätti, että veljestä tulee kristitty ja kokeili luterilaista kirkkoa. Perestroikan vuonna 1990 Pyhän Marian seurakunta perustettiin uudelleen. Kuusi vuotta vanhempi Anton Ivanov vei pikkuveljen ortodoksikirkkoon, missä tämä pian väsyi seisomiseen ja kirkkoslaaviin. Nyt hän opiskelee raamattutunneilla luterilaisuutta ja kertoo kokeneensa hienoja asioita. Kirkon tilaisuudet vetävät vuosi vuodelta uusia luterilaisuudesta kiinnostuneita kävijöitä. Huhtikuussa minut kastettiin. Tiedämme, mitä tapahtui. – Venäjällä luovuttiin Jumalasta vuonna 1917 moniksi sukupolviksi. Venäjänkielisen jumalanpalveluksen lisäksi kirkkoherran sunnuntaiohjelmassa on vielä raamattutunti ja vihkiäisharjoitus. Kirkkoherraksi Ivanov valittiin vuonna 2014. Ortodoksikirkkoon Pyhän Marian seurakunnalla on kirkkoherran mukaan erinomaiset välit. Äiti ja Anton konfirmoitiin Marian kirkossa, siellä Anton myös vihittiin ja tämän lapsi kastettiin. Kanttori on kiitollisen ylpeä upeista barokkiuruista, jotka ovat Venäjällä ainoat laatuaan. Siitä oli hyvä jatkaa. Musiikki on valjastettu tehokäyttöön. Pyhän MArIAn seurAKunTA . – Toiminta oli jo tullessani reippaassa nousussa. – Tulin tänne suntioksi 15-vuotiaana, ja aloin opetella suomea, kertoo vuonna 1975 Inkerinmaan Haapakankaalla syntynyt Uimonen. FAKTA lättäen. . . 2 01 6 Neuvostoliiton hajottua Pyhän Marian kirkko palautettiin Pietarin luterilaiselle seurakunnalle. – En tiennyt mitään kirkosta, jonne tulin urkukonserttiin, mutta pidin ilmapiiristä. Samana vuonna siitä tuli Inkerin kirkon tuomiokirkko. Pyhän Marian seurakunnan kanttori Marina Väisä naurahtaa seurakuntansa olevan luova evankelioija. Vihkiäisiä vietettiin 19.5.2002. Liityin aluksi kuoroon, sillä tarvitsin miettimisaikaa. Aika ei riitä opiskeluun, kun työ vaatii lähes jatkuvaa läsnäoloa. Marian seurakunnassa rukoillaan koko ajan Suomen kirkon puolesta, kertoo Aleksei Uimonen. Samaa sanoo kirkkoherra Mihail Ivanov, joka nuorukaisena päätti valita luterilaisuuden. Meidän vahvuutemme on ihmiset. Lähetysseura, Kansanlähetys, Evankeliumiyhdistys, ELY, Herättäjä-Yhdistys, Kylväjä, SRK, Uusherätys, Rauhan Sana, LFF, Esikoislestadiolaiset, Liikemiesten Lähetysliitto, Itä-Karjalan Abuniekat, Kristalli ry, Riihimäen Idäntyö ry, Raamattuopisto, KRS, Diakonialaitos Lahti, Lahden Diakoniasäätiö, Kristilliset Eläkeläiset, SANSA. On tärkeää olla avoin ja aktiivinen. Joka sunnuntai suomenkielinen jumalanpalvelus klo 10.30, venäjänkielinen klo 14. Toksovon kirkkoherra Aleksei Uimonen. Siitä syttyi kipinä, joka on johtanut koko Ivanovin perheen luterilaisuuteen. Neuvostoliitossa toiminta vaikeutui, ja vuonna 1938 ovet suljettiin. . Evankelioinnissa on lukuisia keinoja. Kirkkonsa se sai takaisin 1998. Venäjänkieliset jumalanpalvelukset vetävät koko ajan enemmän ihmisiä ja nuorempaa väkeä. Tapaamme myös säännöllisesti sekä ortodoksiettä katolisen seurakunnan edustajia. Rakennus toimi muun muassa asuntolana ja eläinkauppana. – Ortodoksipappisseminaarin opiskelijoita käy rippikoulutunneillamme. Ennen Museoiden yötä hän esittelee suomalaisryhmälle kasvattajakirkkonsa. Sen näyttävät huomanneen ne monet venäläiset liikemiehet, jotka tukevat seurakuntia taloudellisesti. niin kävi Tatjana Ivanovalle, joka nyt päivystää vapaaehtoisena kirkko-oppaana Museoiden yössä. Seurakuntaan kuuluu noin 400 jäsentä, jotka käyvät aktiivisesti kirkossa. – No, isä vielä miettii, mutta pian hänetkin konfirmoidaan, naurahtaa Mihail. Yksi tärkeimmistä on musiikki. Vauraus ei tuo onnea. Puolison esimerkillä saattoi olla osuutensa. Ihmiset kaipaavat isiensä uskoa ja hengellisiä arvoja, Ivanov on huomannut. Hän on huomannut seurakuntalaisten ottavan koko ajan enemmän vastuuta toiminnasta. Aleksandr Ivanov liittyi seurakuntaan jo aiemmin, ja opiskelee innolla suomenkieltä. Arvostetussa Mariinskin oopperateatterissakin konsertoinut Väisä on opiskellut Suomessa, ja tulossa esiintymään Kouvolan kirkkoon kesäkuussa. – Meidän tehtävämme on näyttää perinteisen uskon kauneus. Ihmiset ovat alkaneet hänen mukaansa kunnioittaa perimäänsä, kaivata hengellistä kotiaan ja kuunnella Jumalan sanaa. Vuonna 1632 perustettu ruotsalais-suomalainen evankelis-luterilainen seurakunta jakaantui kahtia vuonna 1745. Suomen kieli on entistä harvemman hallussa, mutta into sen opiskeluun näyttäisi kasvavan. 6. Toksovon kirkkoherra Aleksei Uimonen tekee Marian seurakunnassa puoltapäivää suomenkielisenä pastorina. Ymmärtävätkö nykysuomalaiset kiittää siitä heitä, jotka sota-aikoina polvistuivat rukoilemaan Jumalaa. . Tässä Inkerin kirkolla on suuri vastuu ja mahdollisuus, joka meidän pitää osata käyttää. Inkerin kirkolla on tässä ainutlaatuinen mahdollisuus näyttää perinteisen uskon kauneus.. . Ne teki vuonna 2010 suomalainen Martti Porthan. Moni kirkkokonserttiin tullut on jäänyt seurakuntaan. Seurakuntaamme kuuluu kaikenikäisiä monilta aloilta, tv-julkkiksista ydinfyysikoihin. Näinä virtuaaliaikoina se on monelle ilahduttava vaihtoehto. 14 työntekijää pyörittää toimintaa vapaaehtoisten avulla. Herzenin yliopiston englanninopettaja Ivanova ei ennen kastettaan kuulunut mihinkään seurakuntaan. – Konserttiohjelmaan on painettu seurakunnan kuukausiohjelma. Suomalaiset rakensivat Pietarissa Bolshaja Sennaja-kadulle Pyhän Marian kirkon, joka vihittiin 1805
Sivustoilta voi helposti löytää paljon kiinnostavaa tietoa. Kuukauden aikana monet muslimit paastoavat auringon noususta auringon laskuun. Saako nettiin laittaa kuvia vieraiden ihmisten hautakivistä. Tämän jälkeen TE-toimisto antaa lausunnon työttömän oikeudesta työttömyysetuuteen vapaaehtoistyön aikana. Asiasta löytyy Helsingin hallinto-oikeuden päätös. Vesilahden strategia sarjakuvaksi . OllI Seppälä Suomen Sukututkimusseuran puheenjohtaja P.T. Ovatko netin sukupuusivustot ja -palvelut tulevaisuutta vai hetkellistä markkinahumua. – Muita vastaavia kaupallisia palveluja ovat esimerkiksi yhdysvaltalaiset Ancestry ja Geni sekä ranskalainen GeneaNet FamilySearch -palvelu, joka on mormonien ylläpitämä. Vaikka hautamuistomerkistä otetun kuvan lataaminen nettiin ei ole laitonta, onko se moraalisesti oikein. Facebookissa on ryhmiä, joissa kuvia julkaistaan. – Tällä hetkellä jotkut palvelut antavat markkinoinnissaan liian ruusuisen kuvan siitä, mitä ne pystyvät tarjoamaan. Kuusiluoma. – Eniten iloa netin sukupuupalveluista voi olla henkilölle, joka ei aiemmin ole ollut kiinnostunut sukututkimuksesta. Elossa olevalta on henkilötietolain mukaan kysyttävä häntä koskevien tietojen laittamista nettiin, mutta kuolleilla tätä oikeutta ei luonnollisesti ole. – On ja ei. 6 KOTIMAA 9. Hän saattaa hämmästyä omista sukujuuristaan ja siitä, kuinka paljon niistä on tietoa. Eduskunnan vapaaehtoistyön tukiryhmä esittää vapaaehtoistyötä tekevien kohtelun yhtenäistämistä verotuksessa. Henttisen mielestä niissä on hienosti läsnä ne voimavarat, joiden varassa 670 vuotta täyttävä seurakunta jatkaa tulevaisuuteen.. Nykyisin työttömän on ilmoitettava TE-toimistolle, mitä vapaaehtoistyötä hän aikoo tehdä. Vesilahden seurakunta on tiivistänyt ja kuvittanut strategiansa seuraavaksi neljäksi vuodeksi helposti hahmotettavaan muotoon: neljäksi yksinkertaiseksi kuvaksi. Käytännön kysymysten sijaan moni muslimi kuitenkin pitää paastossa olennaisimpana itsensä tutkiskelua ja Jumalalle omistautumista, kertoo 27-vuotias Najma Kotimaa24:ssä. – Kyllä saa, siinä ei ole mitään laitonta. Mikä se on. Kuva: Rami maRjamäKi Ramadan alkoi maanantaina . Eniten olisin kuitenkin huolissani siitä, että jos omat tietoni ovat sukupuupalvelussa, ne ovat myös oikein. esitys: Vapaaehtoistyöntekijöiden kulukorvaukset verottomiksi . Kuusiluoma löysi äitinsä kuolintiedon netin sukupuupalvelusta jo ennen hautajaisia. 2 01 6 viikon henkilö ”Kuvan hautakivestä saa laittaa nettiin” I nternetin sukupuupalvelut antavat ruusuisen kuvan sukututkimuksesta, sanoo Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. – Se on yksi internetin sukupuupalveluista. Toimitukseen yhteyttä ottanut nainen oli löytänyt kuvat MyHeritage -sukupuupalvelusta. Kun strategian teossa kuitenkin nähdään vaivaa, on tärkeää saattaa se osaksi seurakunnan arkea. Muslimien pyhä kuukausi, Ramadan alkoi kesäkuun ensimmäisenä maanantaina. MyHeritage mainostaa juuri nyt aktiivisesti verkossa ja myös televisiossa. Kuvissa puhutaan seurakunnan sanoman esillä pitämisestä ja lähimmäisenrakkauden tärkeydestä. Ehdotuksen mukaan kaikille vapaaehtoistyötä julkisessa ja yleishyödyllisessä toiminnassa tekeville voidaan maksaa verottomia kulukorvauksia. 6. Sukututkimus on vakavaa puuhaa ja siitä on markkinahumu kaukana. – Myös Sukututkimusseuralla on verkossa hautamuistomerkkien kuva-arkisto. Tiedot vainajasta on laitettu kiveen siksi, että ulkopuolinenkin saisi asiasta tiedon. Se on nykyaikaa. Kotimaan toimitukseen otti yhteyttä nainen, joka löysi vanhempiensa hautakivestä otetun kuvan internetin sukupuupalvelusta. Ramadan päättyy id-al fitr -päivään 6.7. Miten näihin palveluihin pitäisi suhtautua. – Näen asian niin, että hautakivi on julkinen ja se on esillä julkisessa paikassa. Tukiryhmä esittää myös byrokratian vähentämistä silloin, kun työtön tekee vapaaehtoistyötä. – Itse suhtaudun varovaisen positiivisesti, mutta myönnän hieman hämmästyneeni, kun löysin äitini kuolintiedon eräästä palvelusta jo ennen hautajaisia. Kirkkoherra Harri Henttinen perustelee strategian sarjakuvan muotoon saattamista sillä, että kuvitettuna strategia muuttuu ihmisen kokoiseksi ja havainnolliseksi eikä jää niin helposti ö-mappiin. Yhtiö on israelilainen ja se tarjoaa aluksi ilmaisen sisäänpääsyn, mutta jos haluaa laajemman sukupuun, joutuu maksamaan. Kuvan laittaminen nettiin ei siis muuta asiaa. Hauta on joskus todennäköisesti hänenkin viimeinen leposijansa ja hän kokee yksityisyytensä tulleen loukatuksi, vaikka kyseessä on vain hautakivi, eikä koti. Mutta sukututkimus vaatii myös kriittisyyttä, eikä verkossa voi aina olla varma tiedon paikkansa pitävyydestä ja yleensä lähdetiedotkin puuttuvat. Sukututkimukseen ei ole oikotietä. Onko netin sukupuusivustoista hyötyä suomalaisille sukututkijoille
Seuraavassa on yritys avata sanonta pyydän anteeksi noilla kulttuureista riippumattomilla, universaaleilla alkusanoilla: 1) Tiedän, että olen tehnyt jotakin pahaa. En tiedä, mitä Kallasvuo todella tarkoitti, mutta lehtiin nousi outo otsikko: ”Toimitusjohtaja Kallasvuo pyytää anteeksi tehtaan lakkauttamista.” Tehtaan lakkautus oli kuitenkin harkittu osa Nokian suunnitelmaa. Eikö anteeksipyyntö olisi ollut looginen vain, jos olisi samalla ilmoitettu että tehtaan lakkautus perutaan. Kun Alexander Stubb pyysi anteeksi väärien lukujen esittämistä, moitittiin tyyliä. He saattavat sanoa: ’Olin paha’ tai jotakin sellaista, mutta näin he tekevät vain harvoin. 2) Minusta tuntuu pahalta se, mitä olen tehnyt. Faattisia ovat kiitos, tervetuloa ja sen kaltaiset sanat. Niistä huomaa, miten paljon herkkyyttä ja intohimoja sanaan anteeksi liittyy. Nokia sai tammikuussa 2008 aikaan myrskyn lakkauttamalla Bochumin tehtaan Saksassa. Eikä siinä kaikki, noilla kaikkien tuntemilla ydinsanoilla voidaan selittää kaikkien maailman kielten kaikki loput sanat. Julkisista anteeksipyynnöistä huomaa, miten paljon herkkyyttä ja intohimoja sanaan anteeksi liittyy. He eivät ilmaise katumustaan sanoin vaan teoin.” Mitä sana anteeksi tarkoittaa. Sitten alkoi koulukiusaaminen, on kuin ihmiset olisivat sanoneet: ”Emme kuulleet anteeksipyyntöäsi, sanotko uudestaan, kovempaa.” Lopulta Stubb mateli. Lista olkoon ohjenuora poliitikolle. Faattisia ovat ilmaukset, jotka eivät varsinaisesti tarkoita mitään – ne ovat kyhnytyspuhetta, joka vain hoitaa sosiaalista suhdetta. JuhAnA TOrKKI Kirjoittaja on teologian tohtori ja puhevalmentaja. ”Pyydän anteeksi, jos olen johtanut harhaan. Nokian entinen toimitusjohtaja Olli-Pekka Kallasvuo oli pahoillaan vuonna 2008 tehtaan lakkauttamisesta. ”How do you do?” ”How do you do?” Olisi järjetöntä yrittää kääntää sananvaihtoa kirjaimellisesti. Faattista kielenkäyttöä on, kun kaksi englantilaista gentlemannia kohtaa tiellä. Miten selittäisit sen ihmiselle, jonka äidinkielessä sitä ei ole. KOTIMAA 7 9. 6. Ministeri Lenita Toivakan taannoinen anteeksipyyntö herätti närkästystä ehdollisuudellaan. Ministerit Lenita Toivakka ja Alexander Stubb ovat pahoitelleet julkisesti eduskunnalle antamaansa virheellistä tietoa. M A T Ti K A r P P iN eN V A LT iO N eu V O S TO O TA V A M eD iA / Le H Ti K u V A / P eT r i K A iP iA iN eN. N ykyään muodissa ovat julkiset anteeksipyynnöt. ”Virhe oli ilman muuta minun, sori siitä.” Sori. Faattisten ilmausten merkitys muotoutuu hienovaraisesti osana sosiaalista tilannetta. Hänen mielestään ensimmäinen anteeksipyyntö oli kaikkein vilpittömin, se oli aitoa Stubbia. Miten pyytää pirahalta anteeksi. Muistan erään perheväkivallasta kärsineen lapsen, joka vähän väliä, mitä pienimmästä syystä, toisteli sanaa anteeksi. J ulkiset anteeksipyynnöt ovat oma pelinsä. Kun lapsi sanoo vanhemmilleen anteeksi, tai ystävä ystävälle, tai ihminen Jumalalle, merkitys voi olla paljon yksinkertaisempi. Ehkä sen voisi tulkata 65 alkusanan ydinkielellä pirahalle jotenkin näin: Älä näe pahaa, minkä tein. Näe minut. ”Haluan teidän edessänne pyytää nöyrästi anteeksi.” Tapaus tuo mieleen kertomukset uskonnollisista yhteisöistä, joissa anteeksi ei annettu, ennen kuin oli osannut käyttää oikeita sanoja, jotka kelpaavat ripittäjälle. Yhdysvaltalainen kielentutkija Dan Everett vietti vuosia Amazonilla piraha-heimon parissa. Eräs ystäväni tosin puolusti Stubbia. Näin hän kertoo: ”Pirahoilla ei ole sanaa anteeksi. S ana anteeksi kuuluu niin sanottuun faattiseen kielenkäyttöön. Ehkä hänelle sanan merkitys oli: ”Pelkään että sinä nyt hylkäät minut.” K ohdattuaan kansoja, joiden kulttuuri on kaukana länsimaisesta, kielentutkijat Australiassa tekivät jymylöydön: on olemassa noin 65 sellaista sanaa, jotka esiintyvät kaikissa maailman kielissä. 4) En halua enää tehdä sitä pahaa, mitä tein. ”Voiko pyytää anteeksi, jos…. Jos jokin kohta ei täyty, ehkä anteeksipyyntösi on falski. 2 01 6 uuTIsessee T iesitkö, että sanaa anteeksi ei ole kaikissa kielissä. 3) Jos voin tehdä jotain hyvää niille, joille tein pahaa, haluan tehdä sen
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaki ja -järjestys korostavat sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikki sen opilliset linjaukset perustuvat Raamattuun. Viime aikoina on käytetty paljon rahaa kirkkoon kuuluvien kartoittamiseen ja heidän tarpeisiinsa vastaamiseen. Olli Salomäenpää antaisi papeille oikeuden vihkiä, mutta paikallisen seurakunnan hallinto voi päättää tapahtuuko vihkiminen kirkollisessa vai muussa tilassa. Vaikka jumalanpalveluksissa käyvien määrä laskee, se ei tosiaankaan tarkoita, että kirkkoni olisi lopettanut hyvään elämään opastamisen. Kotimaassa 2.6. Aikamoista toiveajattelua, että messuelämän muutokset todellakin lisäisivät merkittävästi messuissa kävijöitä. Arjessa toteutuva kristillinen rakkaus, armo, toivo ja usko johdatukseen ovat oman työni lähtökohdat, joita haluan siirtää sadoille ryhmissämme käyville lapsille ja vanhemmille. Vain yleismaallista porinaa, puhuja paasaa luonnon saasteista, globalisaatiosta ynnä muuta. Radiossa oli oma hengellisten ohjelmien ja hartauksien osasto, jota johti ansiokkaasti Heikki Castren. sitä pohdittiin useammassa kirjoituksessa. 2 01 6 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Hänen mielestään kirkon työmuodoista ovat perusteltuja vain ne, jotka ”valmistavat ihmisiä käyttämään jumalanpalvelusta”. Oikeat aamuhartaudet takaisin! Hän, joka haluaisi kuunnella radiosta aamutai iltahartauden, saa ihmeekseen huomata, kuinka harvoin niissä on nykyisin todellista hartautta. 6. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Vaan entä jos jumalanpalvelus ei vain kerta kaikkiaan riitä kaikille paikkaansa seurakunnassa etsiville, vaikka vääntäisimme sen millaiseen muotoon. Heitäkö, jotka ”käyttävät jumalanpalvelusta” ja kirkollisia toimituksia. Rohkeus ei tainnut riittää näiden työmuotojen nimeämiseen. Jonkun kristillinen, hyvä ja syvä elämäntapa voi näkyä paJumalanpalvelus ei riitä kaikille TyöMuOdOT Kirkko opastaa hyvään elämään joka päivä esimerkiksi lapsija perhetyössä sekä rippikouluissa. Luterilaiseen tunnustukseen sitoutuneen papin tulisi seurata Jumalan sanan ja kirkkonsa opetuksia avioliitosta. Yhä harvemmin paikalla on puhuja, jonka puhe perustuu Raamatun tekstiin. Miten ihmeessä tämä voi olla niin vaikeaa. Eikö siis Raamatun ja siitä johdetun kirkon voimassa olevan avioliitto-opetuksen pitäisi ratkaista asia. Sitä tehdään joka päivä esimerkiksi lapsija perhetyössä sekä rippikouluissa. Jumalanpalvelus, jota Miettinen luonnehtii, on köyhän miehen retriitti, jossa elämykseksi riittää lapsuudesta tutun virren vierittämä kyynel poskella. Viimeiset vuodet ovat seurakuntien työntekijät saaneet aineistoa Jäsen 360 -tutkimuksista ja olemme ankarasti pohtineet, miten tavoitamme tarkasti separoidut ryhmät. Millaiseen messuun meidän muiden työalojen tulisi ryhtyä väkeä preppaamaan. Nyt kun hartaudet ovat Kirkon tiedotuskeskuksen järjes. Pastori Samuli Pentikäinen pitäytyi myös tekstiselityksiin. Pelätään, että monet papit suorittavat vihkimisiä vastoin nykyistä kirkollista avioliittolakia, kun eduskunnan säätämä laki samaa sukupuolta olevien liitoista tulee voimaan ensi vuoden maaliskuun alussa. Hyvään kristityn elämään vaikuttaa kirjoituksen perusteella kuuluvan jumalanpalveluksissa käynti ja muiden kristillisten tapojen noudattaminen. Raamatun luomiskertomuksen ja Jeesuksen opetuksen mukaan avioliitto on yksiselitteisesti miehen ja naisen välinen. Vihkimisongelman ratkaisu Samaa sukupuolta olevien mahdollinen kirkollinen avioliittoon vihkiminen puhuttaa. Eikä ihme. Miten tuonne solahtavat: lapset, ilo, monenlainen musiikki, toiminnallisuus, elämyksellisyys tai monikulttuurisuus. Vuosina 1974–76 oli usein puhujana maanviljelijä Toivo Leppänen, maallikkosaarnaaja, jonka puheet aina perustuivat johonkin Raamatun tekstiin. Muistelen kaiholla 1970-luvun aamuhartauksia. Silloin kirkon herätysliikkeiden puhujilla oli säännölliset, tasapuoliset vuorot. Kirjoittajan ajatusten mukaan sekin lienee ollut turhaa, sillä ”kristittyjen tulisi keskustella keskenään”. Nyt kysyisinkin, keitä hän pitää kristittyinä. Tuolloin sai kuulla monipuolisesti selitettyä Jumalan sanaa. Artikkeli oli raskasta luettavaa. JUMALA KUULEE Evankeliset kesäjuhlat LAPUAN tuomiokirkossa 17.-19.6.2016 Meni ihan klassisesti päiväkahvit väärään kurkkuun lukiessani Kotimaasta (26.5) toimittaja, teologi Esko Miettisen esseen ”Mitä kansankirkon jälkeen”. Jussi Rytkönen arveli kolumnissaan, että avioliittoasiassa saatetaan kokea melkoinen sotku. 8 KOTIMAA 9. Mietin myös, mitä diakoniatyön tekijät ajattelevat kirjoittajan ankarista lauseista. Mitä tarkemmin tuota artikkelia luin, sitä suurempi kiukku nousi. Ne olivat juhlallisia tuokioita. Annetaanko heidän sitten vain erota, yrittämättäkään tarjota heille muuta. Miettisen mukaan ”on tullut aika luopua kansankirkkoideologian mukanaan tuomista ylimääräisistä työmuodoista”. HelI VApAAKAllIO Espoo Kristillinen, hyvä ja syvä elämäntapa voi näkyä pakolaisista huolehtimisessa, luonnonsuojelutyössä ja erilaisiin seurakunnan toimintapiireihin osallistumisessa. Lisäksi hän väittää, että kirkko on lakannut opastamasta hyvään elämään, ja siksi yhteiselämä on alkanut mädäntyä. Täystyrmäys odotti loppupuolella kirjoitusta, vaikka matkan varrella haukoin jo henkeä. On hämmentävää, miten eri linjoilla toimittajateologi on kirkon nykytrendeistä. Ovathan kaikki kirkkoon kuuluvat miljoonat suomalaiset kuitenkin kristittyjä. Kirjoittajan mielestä laajuuden sijaan pitäisi nyt keskittyä. Keskittyä messuelämän kehittämiseen. TAISTO HIllberg eläkeläinen, Jämsänkoski kolaisista huolehtimisessa, luonnonsuojelutyössä, erilaisiin seurakunnan toimintapiireihin osallistumisessa eikä suinkaan messukäyntien laskemisessa. Hartauden päätti oikea virsi. Oma käsitykseni työstäni ei ole sillä tavoin ehdollista, että työni päämääränä olisi jonkinlainen suoritustavoite, siis jumalanpalvelusta ”käyttävien” määrän kohentaminen
SeppO HäKKINeN Kirjoittaja on Mikkelin hiippakunnan piispa Yhteiset turvaverkot Kansamme murrosajat opettavat paljon suomalaisten arvomaailmasta. Nämä arvot kestävät myös tulevaisuudessa. Itse hän painottaa jumalanpalveluksen ja sakramenttien ohella monipuolista seurakuntatoimintaa ja visiota kansalaisyhteiskunnan kirkosta. Terveiden elämänarvojen ja -tapojen edistäminen, lähimmäisenrakkauden juurruttaminen sekä vastuuseen kasvattaminen lisäävät turvallisuutta niin yksilön itsensä kuin koko yhteisön elämässä. Ongelmana kansalaisyhteiskunnan kirkko -ajatuksessa on, että sosiologinen lähestymistapa ei kerro, mistä teologisesti ottaen voisi olla kyse. Kansamme tarvitsisi selvää, Raamatun opetuksiin perustuvaa sananselitystä, muutkin kuin he, jotka käyvät sitä kuuntelemassa herätysliikkeiden seuroissa. Bonhoefferin visio on tiivistetty myös sisäisintä keskittymistä ulospäin suuntautuvaa palvelua varten. Seurakuntien toiminta erityisesti henkisen kriisinkestävyyden vahvistamiseksi on koko yhteiskunnan kannalta keskeistä. Tässä on seurakuntien tärkeä tehtäväkenttä yhä edelleen. Kirkkohan on läsnä kaikkialla – myös harvaan asutuilla alueilla, joilta monet toimijat ja palvelut ovat poistuneet. 6. Yhtä mieltä voitaneen olla siitä, että messukeskeinen ajattelu ei voi tarkoittaa eristäytymistä todellisuudesta erilliseen saarekkeeseen. Kansankirkko-käsite monisisältöisyydessään on Saksassa nähty ongelmistaan huolimatta edelleen hyödyllisenä integroivana käsitteenä. Kun hämähäkkien verkot yhtyvät, ne sitovat leijonan, tietää etiopialainen sananlasku. Yhdessä niistä tulee vahva turvaverkko. Muuten seurakuntien merkitys helposti unohtuu. Luottamus Jumalaan oli tulevaisuudenuskon luja perusta. Hallitus antoi eduskunnalle pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa sisäisen turvallisuuden selonteon, jonka pohjalta päivitetään sisäisen turvallisuuden ohjelma. ANTTI SIppALA Raahe. Kansankirkko ei sinällään ole enää visionaarinen käsite. Sakramentaalinen kirkkokäsitys tarkoittaa ankkuroitumista Jumalan armoon, joka on suunnattu maailmalle niin diakonian kuin lähetyksen ja kasvatuksen keinoin ja joka kantaa myös arjessa. TOMI KArTTUNeN Johtava asiantuntija, teologia ja ekumenia, Kirkkohallituksen ulkoasiain osasto tämää ja kun puhujina on taidemaalareita, säveltäjiä, tutkijoita, ne eivät enää ole hartauspuheita, vaan milloin mitäkin reppureissaajan vuorikiipeilyelämyksistä kertovia. Siksi jo pitkään on ollut käytössä erityisiä kirkon strategiapapereita. Kansamme murrosajat opettavat paljon suomalaisten arvomaailmasta. Kalevi Toiviainen kiteytti viimeisessä esitelmässään kansankirkon ongelman: …onko tuon kansankirkon käsitteen ’kansa’ ymmärrettävä samaksi, joka ilmaistaisiin kreikaksi sanalla ’ethnos’, vai onko kysymyksessä ’laos’, jota UT käyttää puhuessaan ’Jumalan kansasta’. KOTIMAA 9 9. Kirkolla ja seurakunnilla on häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa oma tehtävänsä hoidettavana. Turvallisuusselontekoja ja -suunnitelmia laadittaessa on syytä muistaa, kuinka meitä edeltäneet sukupolvet kohtasivat pelon ja epävarmuuden. Innoitusta globaalina aikana on haettu vaikkapa Dietrich Bonhoefferiltä (1906–45), jonka kirkko toisia varten -kiteytys on innoittanut pitkään. Huotari kuvaa Miettisen painottaneen pyrkimystä laajuuden sijaan syvyyteen ja ulospäin suuntautumisen sijaan keskihakuisuuteen. Siksi tarvitaan yhteistä verkkoa, johon jokainen kutoo oman lankansa. Vuoteen 2020 asti ulottuva toimintalinjaus on otsikoitu Kohtaamisen kirkko: Kirkko on olemassa, jotta kristillinen sanoma eläisi kaikkialla maailmassa ja olisi tarjolla jokaiselle ihmiselle … Kirkko on haastettu löytämään yhä uudelleen yhteys arkisesta todellisuudesta sanaan ja sakramentteihin ja päinvastoin. Hoitamalla varsinaisen perustehtävänsä mahdollisimman hyvin seurakunta tukee samalla paikkakunnan asukkaiden kokonaisvaltaista turvallisuutta. Ylivoimaisten vaikeuksien keskellä turvattiin Hänen johdatukseensa. Voinee sanoa, että jos kyse on kirkosta merkityksessä etninen kansa, kansankirkko on jopa vaarallinen termi – ajatellaanpa vain 1930-luvun saksalaisia kristittyjä, mutta laos-merkityksessä se on yhä relevantti. Elämä tahdotaan tietoisesti arkipäiväistää, kun kaupatkin ovat auki sunnuntaisin iltamyöhään. Työn alla ovat myös valtioneuvoston ulkoja turvallisuuspoliittinen selonteko ja puolustusselonteko. Sana tuli lihaksi Kristuksessa, alkusakramentissa. Sodan kokeneiden isiemme ja äitiemme periaatteissa korostettiin jokaisen suomalaisen yhdenvertaisuutta, rehellisen työn merkitystä, rakentavaa suhtautumista toisen pyrintöihin, vastuun kantamista yhteiskunnasta, rohkeaa yrittämistä ja rehellisyyttä. Kirkossa on syytä olla aktiivinen, kun keskeisiä kokonaisturvallisuuden edistämiseen liittyviä suunnitelmia nyt päivitetään. Se tarkoittaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana. Syntyaikanaan 1800-luvun Saksassa kansankirkko-ajatus sai yhtäältä vaikutteita kansallisuusaatteesta, toisaalta kansanlähetyksellisestä toimintanäystä. Radion hartaat säveletkin ovat usein irvokkaita väärenteitä tutuista virsistä. Osaltaan se liittyi kansalaisyhteiskunnankin syntyyn. Paradoksi näyttäisi ottavan huomioon niin Miettisen kuin Huotarin tähtäyspisteet. Joku rokkari kirkuu omaa versiotaan vanhasta virrestä. Kirkko on ollut vuosisatojen ajan suomalaisessa yhteiskunnassa vahva arvokasvattaja. 2 01 6 KOLUMNI Seppo Häkkinen P ienen valtion voima on toimivassa yhteistyössä. Suomalaisen yhteiskunnan varautuminen yhä moniulotteisempiin uhkiin perustuu kokonaisturvallisuuden periaatteeseen. Moni tavallinen kuulija osaisi pitää paremman aamuhartauden. Turvallisuuskomitea päivittää Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa. Mikään toimija ei yksin pysty huolehtimaan turvallisuudesta. Veteraanisukupolvien elämänohjeet sopivat edelleen turvallisen yhteiselämän perustaksi. Kansankirkko ja Jumalan kansan juhla esko Miettinen ( KM 26.5.) ja Voitto Huotari ( KM 2.6.) ovat käyneet keskustelua kansankirkkokäsityksestä. Näitä ei toki voi täysin irrottaa toisistaan, koska kirkko toimii aina jossakin kontekstissa
– Olemme tehneet vierailuja kirkkoihin ja synagogaan, jotta ymmärtäisimme paremmin, Syrjäytymisen torjuja Kun ei osaa lukea, ei tunne myöskään kunnolla Koraania, jolloin harhakäsityksiä ja ennakkoluuloja on helppo ruokkia.. – Naiset kertovatkin kotona yleensä vain, että oppivat täällä kieltä, keittotaitoa ja käsitöitä – asioita, jotka hyödyttävät perhettä. Syrjäytymisen uhka vain siirtyy sukupolvelta seuraavalle. Keskus tekee näkyvää sosiaalityötä, jossa mukana on myös paljon ateisteja. Lukuja kirjoitustaidon puute taas on suuri jarru. Jos heidät torjutaan tai kotoutus sujuu välinpitämättömästi ja puolinaisesti, edessä on lukkiutuminen omiin suljettuihin piireihin. Marhabanin toiminta pyörii noin 40 paikallisen vapaaehtoisen varassa. Kun luottamus on saavutettu, on aika kertoa, että heillä on laillisia oikeuksia ja myös mahdollisuuksia kohentaa asemaansa. Landesin mukaan kielitaito on tärkein avain yhteiskuntaan sekä kansalaisuuden saamiseksi. Lapsiaan tuodessaan vanhemmat jäävät usein itse paikalle kyselemään neuvoja ongelmiinsa. – Avainasemassa ovat naiset. Valtion valvoma laïcité-periaate tarkoittaa, että hallinto ja uskonto pidetään erillään toisistaan. Osa naisista elää järjestetyssä avioliitossa, toiset yksinhuoltajina. Täällä eri käytännön keinoja on kokeiltu jo kauan. Lapsille ja nuorille on tarjolla myös tukiopetusta ja päiväkerhoja. Meillä on, ja sillä on valtava merkitys. Suuri osa naisista herää aamuneljältä hoitamaan kotia, tekee ehkä siivoustöitä muutaman tunnin ansaitakseen ja tulee sitten tänne. – Heillä on valtava motivaatio oppia. Landesin mukaan keskuksessa kerrotaan avoimesti, mikä on ranskalaisen yhteiskunnan suhde uskontoon ja mitä ekumenia ja suvaitsevaisuus tarkoittavat. – Jos maahanmuuttajavanhemmat ovat itse hukassa yhteiskunnassa, jonne ovat päätyneet, eivät he voi uskottavasti antaa lapsilleenkaan tukea tai neuvoja tai lujittaa kulttuuriaan. Viranomaiset eivät tue kirkkoja tai hengellistä työtä, kirkko ei harjoita sosiaalityötä. 2 01 6 Mélanie Landes nostaa maahanmuuttajanaisia mukaan yhteiskuntaan. Maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään asukkaista on jopa kaksi kolmasosaa. Landesin mukaan eristäytymisen taustalla ovat usein kulttuuritekijät. Se edistää syrjäytymistä, katkeroitumista ja siirtymistä väkivaltaisiin ääriliikkeisiin. Valtaosa Marhabanin tukemista maahanmuuttajista on Mélanie Landesin mukaan Ranskan entisistä Pohjois-Afrikan siirtomaista vuosikymmenten kuluessa saapuneita arabeja. Marhaban tarkoittaa arabiaksi tervetuloa, Landes muistuttaa. – Eivät he tule etsimään rikkauksia vaan päästäkseen paikkaan, jossa heidän lapsensa voivat pysyä hengissä. Nyt aamupäivällä sermin takaa kuuluu kattiloiden kilinää, ompelukoneen säksätystä ja puheensorinaa. Paraikaa Ranskaan virtaa kuitenkin samanlainen Syyrian ja Irakin sota-alueilta pakenevien hädänalaisten joukko kuin Suomeenkin. Marhaban-diakoniakeskuksen toiminnan juuret taas ovat Suomen Lähetysseuran jo yli 30 vuotta sitten Ranskassa käynnistyneessä työssä maahanmuuttajien hyväksi. – Hallinnolla ja viranomaisilla ei käytännössä ole aikaa opettaa, miten käyttää metroa tai kuinka maksetaan sähkölasku. 10 KOTIMAA 9. Nykyään työ keskittyy Marhabaniin, jonka Lähetysseura perusti 13 vuotta sitten yhdessä protestanttisten kirkkokuntien kanssa. Uusi pakolaistulva tarkoittaa, että maahanmuuttajien nostaminen nopeasti osaksi muuta yhteiskuntaa on entistä tärkeämpää. Kaupunki on Euroopan kolmanneksi suurin juutalaisasutuksen keskus. Naisten ompeluja ruoanlaittokerhot askaroivat, keskustelevat ja vertailevat kokemuksiaan. Marseille ja Marhaban ovatkin paikkoja, joista voi hakea vastauksia kysymyksiin parhaista tavoista kotouttaa uusia tulijoita ja estää heidän syrjäytymistään. Heikko kielitaito ja lukutaidottomuus tekevät arkisten perusasioidenkin hoidosta pelottavaa ja monimutkaista. Välimeren keskeisiin satamakaupunkeihin kuuluva Marseille on koko reilun 2 500 vuoden olemassaolonsa ajan ollut vilkas maahanmuuttokeskus. – Monet maahanmuuttajaperheet ovat kotoisin syrjäseuduilta ja lukutaidottomia. Naisten perehdyttäminen ympäröivään yhteiskuntaan ja tiedon lisääminen heidän oikeuksistaan ovatkin Marhabanin työn keskipisteessä. Jos joku sanoo, että ei, sinulla ei ole oikeutta tuollaiseen, toiset korjaavat – katso ympärillesi, kyllä on! Ranskalaisen yhteiskunnan perusta on tiukan maallinen. Marhabanissa uudet tulijat tapaavat myös Marseillessa pitkään asuneita maahanmuuttajia. Mélanie Landesin toimisto on keveällä ruokosermillä erotettu nurkkaus kapeassa ja pitkässä pohjakerroksen tilassa, jossa on iso näyteikkuna. Keskustelut heidän kanssaan tarjoavat tärkeää vertaistukea ja hälventävät ennakkoluuloja molemmin puolin. Hyväksynnän ja myötätunnon osoittaminen yhdessä aidon, tulevaisuudenmahdollisuuksia kohentavan koulutuksen kanssa on hänen mielestään paras resepti toimivaan alkuun uudessa ympäristössä. Osa miehistä suhtautuu yhä epäluuloisesti ”vieraisiin vaikutteisiin”, joita heidän vaimonsa ja tyttärensä keräävät, Landes myöntää. Moni heistä elää uudessa ympäristössään eristyksissä ja olosuhteiden armoilla, Landes sanoo. Lukutaitoja kieliluokat ovat vuorossa myöhemmin iltapäivällä. Hänen kuvaamansa syyn ja seurauksen suhde on silti ilmeinen Suomessakin. Tässä putiikissa asiakkaille tarjotaan toivoa. Elämään voi liittyä myös väkivaltaa ja uhkaa. Landes johtaa maahanmuuttajia tukevaa Marhaban-diakoniakeskusta Ranskan toiseksi suurimmassa kaupungissa Marseillessa. Pakolaisvirran Syyriasta ja Irakista kiihdyttyä Marhaban on aloittanut omat kieliluokat vastatulleille. – He ovat jo asettuneet yhteiskuntaan ja osaavat kertoa uskottavalla tavalla, miten se onnistuu. – Otamme tulijat vastaan ilman ehtoja, heidän toiveitaan ja huoliaan kuunnellen. Marhabanissa kristityt ja muslimit toimivat ja jopa rukoilevat yhdessä. Muoto on selvästi laadittu pikkuputiikille, joita Marseillen kerrostalojen kivijalat ovat täynnä. – Kun ei osaa lukea, ei tunne myöskään kunnolla Koraania, jolloin harhakäsityksiä ja ennakkoluuloja on helppo ruokkia. M élanie Landes, 32, ei kauaa mieti vastaustaan kysymykseen, miksi islamilaiset äärijärjestöt vetävät niin monia Euroopassa asuvien muslimiperheiden nuoria toimintaansa. Nykyään kaupungin vajaasta miljoonasta asukkaasta yli neljäsosa on muslimeja, pääasiassa Pohjois-Afrikan arabeja. 6
Landes kertoo, että keskukseen ei ole kohdistunut uhkailua, vaikka Marhabanin kristillinen tausta onkin tullut monelle muslimille yllätyksenä. Landesin valoisa elämänasenne ja usko auttoivat voittamaan suuren pettymyksen, jonka hän koki kun selkärangan murtuminen tuhosi hänen tavoitteensa ammattitanssijan urasta. Hänen poissa ollessaan Marhabanin toimintaa johtaa pastori Riitta Granroth, joka ollut mukana Suomen Lähetysseuran maahanmuuttajatyössä Marseillessa jo 20 vuoden ajan. kuva: Hannu Pesonen miten on mahdollista elää rinnakkain eroista huolimatta. Siellä camisardeiksi kutsutut hugenotit pysyivät sitkeästi vuoristoseuduillaan ja taistelivat itselleen uskonvapauden kun lähes kaikki muut ranskalaisprotestantit pakenivat maasta aurinkokuningas Ludvig XIV:n vuonna 1685 aloittamia uskonvainoja. Ranskassa äitiysloma on lyhyt ja Landes aikoo palata töihinsä jo elokuun lopulla, tosin alkuun osa-aikaisena. 6. Hänen äitinsä tekee diakoniatyötä sairaaloissa. – Suuri risti muistuttaa siellä yhä kaikista uskonsa takia vangittuina olleista cévenneläisistä. – Kaste tapahtuu vasta aikuisiällä kun siitä voi itse päättää. Sen rinnalle nousi vapaaehtoistyö lasten ja nuorten parissa Marhabanissa, josta vähitellen muodostui ammatti. Auttaminen ja usko kulkevat vankasti suvussa. Olin harjoitellut herkeämättä vuosia. kuva: Hannu Pesonen Mélanie Landesin mukaan maahanmuuttajanaiset ovat avainasemassa ehkäisemässä syrjäytymistä ja radikalisoitumista. KOTIMAA 11 9. • •ammatti: Marhaban-diakoniakeskuksen johtaja • •Perhe: Mies ja pian syntyvä esikoinen • •kotipaikka: Marseilles, Ranska vään nauruun, jota kirkastaa ilo ja valo. Meillä on, ja sillä on valtava merkitys.. Landes ymmärtää hyvin taakan, jota syrjintä ja ennakkoluulot kasaavat Marhabanin asiakkaiden arkeen. Silloin minutkin upotettiin jokeen. HAnnu PesOnen Hallinnolla ja viranomaisilla ei käytännössä ole aikaa opettaa, miten käyttää metroa tai kuinka maksetaan sähkölasku. 2 01 6 Mélanie Landesin mukaan maahanmuuttajanaiset ovat avainasemassa ehkäisemässä syrjäytymistä ja radikalisoitumista. Paraikaa perhe odottaa esikoistaan, jonka pitäisi syntyä juuri näinä päivinä. Mélanie Landesin mies sen sijaan on tietoliikennealalla. Hänen sukunsa on peräisin eteläisen Ranskan Cévennesistä. • •Mélanie Landes, 32. – Olen siis Marhabanin kasvatti itsekin. Keskuksessa toimitaan siis tavalla, joka on silkkaa myrkkyä äärimuslimien silmissä. Balettikoulu ja tanssilukio vaihtuivat raskaan etsikkoajan jälkeen uskontotieteen opiskeluun yliopistossa. Nostaako se Ranskassa alati piilevää uhkaa joutua terroritekojen kohteeksi. Landesin isä johtaa vähäosaisten naisten tueksi 70 vuotta sitten perustettua Jane Pannier -keskusta, joka auttaa nykyään myös turvapaikanhakijoita. Valinnanvapaus kuuluu vahvasti céveneläiseen protestanttisuuteen, Landes tähdentää. – Koska Ranska on hyvin maallinen yhteiskunta, he päinvastoin tunnistavat meissä saman uskovaisuuden kuin itsessään. Moni heistä päätyi kahleissa Marseillen edustalla sijaitsevaan Ifin linnaan, saarivankilaan, jossa myös Alexandre Dumasin Monte-Criston kreivi lojui. – Niinpä hänestä on suuri apu keskuksen huoltotöissä – tällä käyttäjämäärällä sähkösulakkeet poksahtavat tavan takaa! sanoo Landes ja purskahtaa hänelle tyypilliseen helmeileKuKA. – Leikkaus oli kova pala
Rajatiedosta, mystiikasta ja symbolismista kiinnostunut Yeats ajatteli, että yksi ihmisen vaikeimmista haasteista on elää elämänsä sielua kunnioittaen ja tulla siksi, mikä on – elää niin, ettei sielu jää levottomana vaeltelemaan maailmaan, niin kuin hän uskoi laiminlyödylle sielulle käyvän. Sitä kutsun egoksi. Kaunokirjallisuuden vaatima lukutaito, joka edellyttää syventymistä, eläytymistä ja viitseliäisyyttä, rapistuu nopeasti. Egon tuo kaipuu saa levottomaksi, edustavathan hiljaisuus ja yksinäisyys sille kuolemaa. Se kilpailee toisten egojen kanssa näkyvyydestä, sillä huomiotalous ruokkii kilpailuviettiä. Niiden ruuduilta lukeminen on huomiotalouden klikkailulukemista, joka kasvattaa lukijalukuja, muttei viisautta ja sivistystä. Molemmilta voi suojautua helposti: sulkemalla tietokoneen. Hän on vahva muttei korskea, nöyrä muttei nöyristelevä. Silloin ihminen on viisas. Hän ei halua muistutusta siitä, että yhteisöllisen virtuaalitodellisuuden ulkopuolella, lihaa ja verta olevien ihmisten maailmassa, häntä kaipaa vain harva, jos kukaan. Vietämme paljon aikaa sellaisten teknisten laitteiden äärellä, jotka verkottavat meitä maailman ihmisten kanssa. Sitä älylaitteisiin vapaaehtoisen riippuvuuden kehittänyt ihminen ei kuitenkaan tee. Aiemmin se kuului perustaviin kansalaistaitoihin ja opittiin koulussa. Tämä liittyy siihen, että huomiotaloudessa hiljaisuus ja oma rauha käyvät koko ajan harvinaisemmiksi. Sen nimeen vannotaan yritysja työelämässä, yhä useammin myös yksityiselämässä. Matka jatkuu yhä, joka päivä. R unoilija William Butler Yeats, irlantilainen hänkin, oli koko ikänsä kiinnostunut sielun mysteeristä. 6. Sen huomaa jokainen, joka matkustaa julkisilla kulkuvälineillä ja joutuu kuulemaan kanssamatkustajien puhelinvuodatuksia yksityisistä asioista. Kirjailijana olen huomannut keskittymiskyvyn heikentymisen siinä, miten lukutottumukset ovat meillä – ja epäilemättä muuallakin – muuttuneet. Se on osa sielun nöyryyttämistä. Tai työasioista: varsinkin junien vaunuosastoista on tullut verkottuneiden tietotyöläisten avokonttoreita. 12 KOTIMAA 9. Olemme (muka) yksityisiä toisten seurassa. M inusta sielu on aina kuulostanut kiehtovalta ja kunnioitusta herättävältä, sekä sanana että käsitteenä. Tässä esseessä tarkoitan sielulla ihmisen sisintä olemusta, sisältäpäin ohjautuvaa osaa psyykestä. Vanhuuden runossaan Purjehdus Byzantioniin (1928) hän kirjoittaa oivaltavasti: Mitätön on vanha mies,/ pelkkä keppiin ripustettu takkiriepu ellei/ sielu laula ja taputa käsiään, kajauta ääntään/ kun rasahtelee rikki kuolevainen kaapu. Ulkoisen todellisuuden kanssa kommunikoi toinen psyyken osa. Laiteriippuvuus ja älylaitteiden jatkuva näpelöiminen näyttää myös hämärryttäneen yksityisen ja julkisen rajaa, tai tajuamme siitä. Näistä kahdesta ego on verkottuneessa ja yhteisöllisessä huomiotaloudessa kuin kotonaan. Yeatsin tavoin ajattelen, että vaalittu sielu saa rauhan, jos ihminen elää sieluaan kunnioittaen. Jos häntä liiaksi ohjaavat egon pyyteet – mikä huomiotaloudessa käy helposti – toverusten välinen yhteys häiriintyy. Halu viipyä asioiden äärellä, tehdä hitaasti, on katoamassa. Sen korvaa nyt hätäinen ja kärsimätön, mihinkään paneutumaton silmäilevä lukeminen, joka tyydyttää pinnallista uteliaisuutta ja pyrkii nopeaan tarpeentyydytykseen. Talouspuhetta viljelevässä ja lukuja palvovassa nyky-Suomessa, jossa tiedetään kaiken hinta muttei juuri minkään arvoa, hitaus on leimattu tuottamattomuudeksi. V erkottuneessa maailmassa ihmisen psyykettä huuhtoo tietotulva, ja maailmasta kantautuva tauoton häly kuormittaa aivoja. Sisäisen maailman tärkeyteen havahduin nuorukaisena lukiessani kaunokirjallisuutta. Sillä tovereita niiden tulisi olla ja arvostaa toisiaan, jotta ihminen pystyy elämään tasapainoista elämää ja sovittamaan toisiinsa sisäisen ja ulkoisen maailman arvot. (Suomentamastani valikoimasta Torni ja kierreportaat, 2015). Siihen kiteytyy jotakin hyvin olennaista ihmisyydestä ja ihmisenä olemisesta. Sen taikapiirin ulkopuolinen maailma, esimerkiksi joukko kanssamatkustajia, katoaa – tai ainakaan sitä ei tarvitse ottaa huomioon. On siirrytty huomiotalouteen, jossa on tärkeää tehdä itsensä ja ajatuksensa toisille näkyviksi. Sielua tämä tosiasia lohduttaa, egoa pelkkä ajatuskin siitä lamaannuttaa. Julkinen tila yksityistyy, tai yksityinen julkistuu. Mutta mitä verkottuminen ja huomiohakuisuus tekee ihmisen sisäiselle maailmalle ja siitä elävälle sielulle. Pahimmillaan ihminen silloin surkastuu Yeatsin vieroksumaksi näyksi, kepinnokassa roikkuvaksi sieluttomaksi takkirievuksi. Hiljaisuuden kaipuu osoittaa, että sielu sinnittelee eikä ole lopullisesti nujertunut. Jos lakkaamme arvostamasta sivistymistä ja sen edellyttämää viitseliästä ja aikaa vievää lukutaitoa, emme myöskään arvosta kykyä eläytyvään myötätuntoon.. Kommunikaatio lisääntyy, tieto ja mielipiteet liikkuvat nopeasti. Vaikka sitä on vaikea myöntää, ne synnyttävät riippuvuutta, monille jo lapsina. Juuri tällaiseen lukemiseen soveltuvat – ja houkuttavat – pikkuriikkisin näytöin varustetut kannettavat älylaitteet. M etelin ja hälyn täyttämässä maailmassa myös keskittymiskykymme on heikentynyt. Parhaimmillaan sielu ja ego kunnioittavat ja ymmärtävät toisiaan, ja ihminen säilyttää sielukkuutensa ja arvokkuutensa. Egot asettuvat näytille, koska ulkopuolinen huomio saa ne kukoistamaan. Niinpä älylaitteet ovat auki kaikkialla ja kaiken aikaa. 2 01 6 Näyn, siis olen Mitä älylaitteiden jatkuva näpelöiminen, verkottumisen pakko ja huomion tavoittelu sosiaalisessa mediassa tekevät ihmisen sisäiselle maailmalle ja sielulle, pohtii Jyrki Vainonen. Y hteisöllisyys on päivän sana. Yksityisyyden kokemus voi näin syntyä, vaikkei olisikaan fyysisesti yksin. Aikaamme sopiikin hyvin kuvaamaan – toki idealistisen filosofian kontekstista irrotettuna – irlantilaisen filosofin, piispa George Berkeleyn 1700-luvulla esittämä kuuluisa ajatus siitä, että oleminen on nähdyksi tai havaituksi tulemista: Esse est percipi. Sielu on moisesta lähinnä kauhuissaan. Tarinoista ja niiden sepitetyistä maailmoista löysin henkilöhahmoja, joiden opastamana aloin etsiä itseäni ja tietäni sielua kunnioittavaan elämään. Älylaitteen seura ja lumovoima riittävät. Ei ihme, että maailmasta vetäytyminen on alkanut kiinnostaa monia. Sielulle ne sen sijaan ovat välttämättömyys, elämää ruokkiva voima. Verkottunut, yhteisöllinen aika koettelee sielun ja egon keskinäistä toveruutta
S ielun vaaliminen jää – on aina jäänyt – jokaisen maailmaan syntyneen ihmisen henkilökohtaiseksi tehtäväksi. Tältä osin mikään ei ole muuttunut. Myös turhia harkitsematta, sillä harkitut puheenvuorot eivät kiinnosta ketään, hän ajattelee. Se tuntuu liian turvalliselta, liian tylsältä ja värittömältä, liian tasapainoiselta. 6. Tällöin vaikutelmat korostuvat ja niitä korostetaan, ja tosiasiat on helppo koristella propagandareunuksin. Homo Sometus katsoo oikeudekseen kirjoittaa nimettömänä tai nimimerkin suojista, koska virtuaalinen maailma tarjoaa siihen mahdollisuuden. Mielipiteen voi valita valmiiden mielipiteiden joukosta, tarvitsematta muodostaa sitä etiikan ja dialogin tietä, erilaisia näkemyksiä pohtimalla ja vertailemalla. Se on varmin merkki henkisestä näivettymisestä, korskean ja sielustaan eksyneen ihmisen valinta. V erkottuminen on paljastanut huomiotalouden dionyysisen luonteen. Tässä on kyse laajemmasta asiasta: sosiaalisuuden murroksesta. Siellä hän jakaa auliisti näkemyksiään, turhia viivyttelemättä. Silmäilevä lukeminen ei houkuta eläytymään. Usein hän viljelee tunnepuhetta, joka joskus väkivaltaistuu vihapuheeksi. I hanteeksi on nostettu verkottunut, ulkoisiin ärsykkeisiin herkästi reagoiva eläin. Huomiotaloudessa sielulta vaaditaan vain vielä aiempaakin enemmän voimia ja päättäväisyyttä, jotta se saisi edellä kiiruhtavan egon pysähtymään. Yhä harvemmin kaikuu sielun laulu, niin kuin Yeatsin runossa; yhä useammin kuuluu vain kepin nokassa roikkuvien takkiriepujen lepatus tuulessa. Faktojen tarkistaminen vie liiaksi aikaa ja on kaiken lisäksi tylsää. Sitten ego olisi vielä houkuteltava kuuntelemaan viisasta matkatoveria. Silloin poimimme pöydältä mieluummin kännykän nettiyhteyksineen kuin kirjan. Tällainen ihminen – kutsuttakoon häntä nimellä Homo Sometus – elää suuren osan ajastaan virtuaalitodellisuudessa. 2 01 6 J os lakkaamme arvostamasta sivistymistä ja sen edellyttämää viitseliästä ja aikaa vievää lukutaitoa, emme myöskään arvosta kykyä eläytyvään myötätuntoon. Jos ei ole aikaa paneutua, on kovin helppo vakuuttaa itselleen, etteivät paneutuminen ja eläytyminen – siis empatia – ole tärkeitä, sillä kukapa haluaisi elää omatunto jatkuvasti soimaten. Osa mediasta tekee parhaansa ruokkiakseen ihmisten – monesti alhaista – kiinnostusta ääri-ilmiöihin. Vasta vuosikymmenten kuluttua tiedämme, millaisia seurauksia tällä on psyykellemme ja yhteiskunnalle. KOTIMAA 13 9. Perinteinen kanssakäymisen muoto, kasvokkainen aistimellinen sosiaalisuus, joka nimenomaisesti edellyttää kykyä empatiaan samoin kuin sosiaalista silmää, kun ihmiset toimivat ikään kuin peileinä toisilleen, on korvautumassa toisenlaisella sosiaalisuudella. Sielun vaaliminen on aina jäänyt jokaisen maailmaan syntyneen ihmisen henkilökohtaiseksi tehtäväksi. Siksi se on aina ollut eettisesti velvoittavaa.. Näin monista meistä, yhteisöllisen huomiotalouden älylaiteaddikteista, on nopeasti tulossa ulkoa päin ohjautuvia egoihmisiä, kärsimättömiä pintaliitäjiä, eettisesti ja moraalisesti huteria tuuliviirejä, jotka kääntyvät aina siihen suuntaan, mistä kulloisellakin hetkellä kantautuu äänekkäin poru ja mekastus. Hän ei myöskään koe tarvetta kantaa vastuuta sanomisistaan. Pä iv i Ka rja la in en JyrKI VAInOnen Kirjoittaja on kirjailija ja suomentaja, Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtaja. Siksi se on aina ollut eettisesti velvoittavaa. Asenteellinen omakohtaisuus pyrkii syrjäyttämään faktatiedon. Se on lihallisuudesta riisuttua ruumiitonta virtuaalimaailman yhteisöllisyyttä, jossa kanssaihminen, lähimmäinen, on läsnä vain niminä, sanoina ja kuvina. Juuri tunnepuheen lisääntyminen ja vastuuton sanankäyttö ovat mielestäni sananvapauden suurimpia ongelmia tällä hetkellä, niin Suomessa kuin muuallakin. Molemminpuolinen arvostus kun syntyy helpommin, jos peräkkäin kävelemisen sijaan kuljetaan rinnakkain, tasajalkaa. Tosiasiat kielletään surutta, jos niin huvittaa ja siitä on verkkokeskustelussa etua. Mutta jo nyt on nähtävissä, ettei romantiikan ajalta juontuva ihmisihanne, sielukas sisäisen maailman ohjaama olento, kelpaa huomiotalousajan ihanteeksi. Apollonista, tasapainoon pyrkivää yhteiskuntaa, jota edustaa esimerkiksi pohjoismainen hyvinvointivaltio, ei enää pidetä arvossa
2 Liikkeen laulukirja tai virsikirja Laulukirjat ovat pienikokoisia, mutta tärkeitä. Nykyisin aurinkolasit eivät herätä huomiota pilviselläkään kelillä, ja tuleehan sitä UV-säteilyä myös pilvistä huolimatta. Mikäli budjetti on tiukka, voi sopivia kesäisiä kortteja ostaa torien tai halpiskauppojen tarjoustelineistä jo ennakkoon. Monilta juhlilta kortteihin saa erikoisleiman tai tarran. 4 Hattu Kesäjuhlien kukkahattutädit saattavat naurattaa nuorempia kävijöitä, mutta viimeiset naurut kuuluvatkin tädeille. Esimerkiksi herättäjäjuhlilla monet keräävät tarroja ja tunnuksia kirjansa alkulehdille. Sen lisäksi tottumattoman juhlavieraan on helpompi tiirailla lasien takaa, miten muut konkarit toimivat, ja ottaa tilannetta ja käytäntöjä haltuun. 14 KOTIMAA 9. 6. 6 Sateenvarjo Suuri osa kesäjuhlista juhlitaan ulkona paljaan taivaan alla. Kotimaan toimituksella on vuosien varrelta runsaasti kokemusta kesäjuhlista, joten kerromme nyt, mitä juhlille suuntaavan kannattaa pakata reppuun. Erityisen kullanarvoinen se on, jos mittari näyttää hellelukemia ja aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. Auringonpaahteessa uhkaa auringonpistos ja nestehukka, sadesäässä kosteusvauriot ja kesänuha. Kirja mahtuu hyvin paitsi reppuun, myös käsilaukkuun tai taskuun. 7 Juomapullo Nesteytys on tärkeää etenkin hellesäällä, mutta myös kylmemmissä sääolosuhteissa. Jos ei muista juoda, alkaa pilviselläkin säällä heikottaa ja päätä särkeä.. Sateenvarjosta on hyötyä niin sateella kuin paisteellakin. Kuumuus ei näännytä eikä auringosta saa ihosyöpää, kun asettautuu seurapenkkiin kunnollisen kokoisen sateenvarjon suojaan. Ihminen tarvitOta nämä mukaan kesäjuhlille vAruSTeeT Kesäjuhlavieras altistuu koko viikonlopun ajan aamusta iltaan äärimmäisille olosuhteille. Kun juhlilla lauletaan, on mukava voida yhtyä siihen. Virsissä on myös niin vahva sanoma, että niiden tekstejä kannattaa selata muutenkin. 2 01 6 1 Aurinkolasit Aurinkolasit suojaavat silmiä paitsi valolta ja säteilyltä, myös juhlakentän hiekkaja siitepölyltä. Kesäjuhlilla on nautinnollista istua kaikessa rauhassa nurmikolla puun varjossa, etsiä liikkeen laulukirjasta ystäville ja sukulaisille sopivia värssyjä ja kirjoittaa pikku hiljaa kortteja. Siksi lierihattu tai lippis pelastaa päivän seurapenkissä. Suora porotus päähän tekee huonon olon, mutta pahinta on häikäisy. 5 Osoitekirja ja kynä Perinteinen postikortti ilahduttaa saajaansa, ja hengellisten kesäjuhlien antia voi levittää tässä muodossa myös sukulaisille ja ystäville. 3 Lukulasit Tarvitaan, että virsija laulukirjan pienikokoisen tekstin näkisi kunnolla. Kesäjuhlat ilman hattua ovat kärsimystä, jos aurinko edes vähän pilkistää pilven raosta. Niistä voi laskea kuinka monta kertaa on ollut mukana ja missä minäkin vuonna juhlat on pidetty. Mikäli kukkaro sallii, on tietenkin mukava ostaa kortit juhlilta
Porissa. . . Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys SLEY . koonnut: noora WIkMan-HaavIsto Suuri osa kesäjuhlista juhlitaan ulkona paljaan taivaan alla. Lähetyksen kesäpäivät 17.–19.6. Kansan Raamattuseura . Monilla juhlapaikoilla on vesipisteitä, joista omaa juomapulloa voi täydentää ilmaiseksi. 11 Xylitolpastilleja Kesäjuhlilla tulee napsittua vaikkapa jäätelöä, jonka jälkeen on hyvä ottaa xylitol-pastillia. Virroilla. . Kansanlähetyspäivät 1.– 3.7. Evankelinen lähetysyhdistys ELY . Suvijuhlat 15.–17.7 Vantaalla. Herättäjä-yhdistys . Miehillä iso vanhanajan kangasnenäliina suorittaa huivin tehtävää. Kirkastusjuhlat 29.–31.7. Evankeliset kesäjuhlat 17.–19.6. Hengelliset syventymispäivät 25.–28.8. Jos ei muista juoda, alkaa pilviselläkin säällä heikottaa ja päätä särkeä. . Vantaalla. Sen voi myös laittaa päätä suojaamaan auringonpaisteelta. Kirkkovirsikirja Kaksi kestävää, helposti puhdistettavaa kansimateriaalia, neljä väriä. 10 Huivi Kevyt puuvillahuivi suojaa niskaa auringonpaisteelta ja vedolta, ja siihen voi taputella hikistä otsaa. Lapualla. Koko 115 x 199 mm. Yksinään liikkeellä olevan kannattaa myös ottaa mukaan yhden istuttava alusta, vaikka vain suojaamaan uusia kesävaatteita mutaja ruohotahroilta. 9. Suviseurat 1.–4.7. Lappeenrannassa. Kangasalla. . Kansan Raamattuseura . Rauhan Sana . Merimieskirkon kesäjuhla 13.–14.8. Torniossa. . Heinävedellä. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla. 8 50 Hengellisiä kesäjuhlia . Muovikassiin voi myös kerätä lehtiä ja muuta materiaalia, jota juhlilla jaetaan. Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys . 8,50 (9,90) Kysy tarjous isommasta määrästä. Rukoilevaisten kesäseurat 15.–17.7 Nakkilassa. Suomen Lähetysseura . Sateen sattuessa muovikassin sisään voi pujottaa istuinalustan tai villatakin istuinalustaksi. . Helsingissä. Kirkonkuvaja tekstipainatus mahdollinen kanteen. 020 754 2350 KIRKKOVIRSIKIRJA 2016 on ilmestynyt! Virsikirjan lisävihko 2016 Vasta ilmestynyt Virsikirjan lisävihko sisältää 79 uutta virttä nuoteilla ja sointumerkinnöillä. KuV at: Sca nSto cKp Hot o, gun daM én. Lähetysyhdistys Kylväjä . Suomen Raamattuopisto see vettä keskimäärin 1–2 litraa päivän aikana. 6. 8 Istuinalusta Juhlakentillä on istumapaikkoja rajoitetusti, ja moni paistattelee mielellään päivää nurmikolla. . . Sateenvarjosta on hyötyä niin sateella kuin paisteellakin. Koko 115 x 99 mm, 210 s. . . . Ryttylässä. Vihdissä. 19 90 NYt sAAtAVANA NYt sAAtAVANA tÄYdELLiNEN LAitOs jOKA sisÄLtÄÄ NYKYisEN ViRsiKiRjAN LisÄKsi 79 UUttA ViRttÄ. 19,90 (24,50) Kysy tarjous isommasta määrästä. Jos olet liikkeellä koko perheen voimin, kannattaa mukaan varata iso viltti, jolla on tilaa myös tuttaville. 9 Muovikassi Vaikka ekologisista syistä suosimme kangaskasseja, yksi siisti muovikassi kannattaa taitella reppuun tai laukkuun. . 2 01 6 Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat kuten myös Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuun tuotteet. VERKKOKAUPPA : www.sacrum.fi MYYMÄLÄ : HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Valtakunnalliset Lähetysjuhlat 11.–12.6. Pakkaa siis laukkuun mukaan vesipullo. Illalla huivi suojaa niskaa hyttysten pistoilta. Sateen jälkeen märän sateenvarjon voi laittaa muovikassiin, niin se ei kastele repussa muita tavaroita. . Herättäjäjuhlat 8.–10.7. Valtakunnallinen Evankeliumijuhla 1.–3.7. . Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys . Sanan Suvipäivät 17.–19.6. Myös lapset jaksavat kuunnella keskittyneesti seuraohjelmaa vähintäänkin sen ajan, kun xylitol-pastilli sulaa suussa
Ihmisen on lupa kuolla. Itkettiin ja naurettiin. 2 01 6 tautien klinikalla vaihtui saattohoitoon. Kuolema oli luonnollinen osa elämää, eikä se päästänyt irti lääkäriopinnoissakaan. Maalaisluonnon vehreys ryöppyää yhä ikkunoiden takana. Mutta aina vain pyrkii kumppaniksi takaisin. Hanna Seppä löytää pian elämästään punaisen langan. Jotkut vaiheet saattohoidon lähihistorian selkkauksista seulotaan tällä seisomalla pois julkisuudesta. Heikinsuon rukoushuoneessa, Uudentalontie 283, to ja pe klo 12 ja 18. Luottamus, totuudellisuus ja aitous avaavat oven yhä leveämmälle. Näkö, kuulo ja tuntosarvet terästyvät. rukous huoneessa, Kurjentaival 22, ma, ti ja ke klo 12 ja 18. rukoushuoneessa, Koivumetsäntie 2, pe klo 18, la klo 11 ja 17, su klo 12 ja 18. Joka kerran polkupyörää parkkiin lukittaessa on muistutettava itseään siitä, että tänne tullaan toista ihmistä varten, ei hoidattamaan itseään. Hoidon ytimessä on potilaan oman tahdon kunnioittaminen loppuun asti. rukoushuoneessa, Tapparakatu 20, pe klo 18, Ristin kirkossa la (jp ja HPE) klo 10, rukous huoneessa la klo 17, su ja ma klo 12 ja 18. Äidin saattohoito omaishoitajana. Mikkelissä 29.–30.6. rukous huo nees sa, Kaitaistentie 5, la, su ja ma klo 12 ja 18. Lappeenrannassa 22.–23.6. Paljon on vielä petrattavaa siinä, että saattohoitopäätös tehdään oikeaan aikaan. Kun Minna Canth on patsaana Maljapuron puistossa, saattohoidon puskuriksi nousi lääkäri Hanna Seppä. Tuonen tumma vieras vei naapureita, ukin, mummin ja isän. Entä jos tämä hetki onkin se viimeinen. Ennen kuin asiat Savossa toteutuvat, jonkun pitää puskea etukenossa. Saattajan omat asiat on oltava reilassa. Tuolloin saatettiin jo ylpeillä siitä, että kaupungin vaivaishoito on mallillaan. Aikanaan Harjula oli maatila. Tampereella 13.–15.6. Äiti oli hoitoalalla. Oulun seudun ammattiopiston Haukiputaan yksikössä, Asemakyläntie 5, Haukipudas, ma klo 18, ti klo 12 ja 18, ke klo 12. Kiva juttu, mutta ei-vastaukset eivät lannistaneet lääkäriä, jota saattohoito ei päästänyt irti. Edessä olivat vielä kaikkein korkeimmat opinnot. Puretaanpa kerä alkuun, lapsuuden kohtaamisiin kuoleman kanssa. Liika varovaisuus poistuu, rohkeus kasvaa kokemuksen myötä. Pöytyällä 16.–17.6. Esikoislestadiolaiset ry Saattaja välttämätön K uopiolainen saattohoito on noussut kurjista kulisseista kattojen tasalle. Eikä pelkää. Vaihtoehtoja ei ollut. Saattohoito ei toteudu yhdessä vuorokaudessa. Kun yhteys syntyy, se on ihme. Mutta nyt nostamme hattua pihan keskiössä kohoavalle 100-vuotiaalle Kivelälle. ESIKOISLESTADIOLAISTEN ISOT SEURAT 10.6.–6.7.2016 Lahdessa 24.–27.6. Pysähdytäänpä pihamaalle. rukous huo nees sa, Pihlajatie 2, ke ja to klo 12 ja 18. Mieli keskitetty läsnäoloon, ja yhä avarampaan kohtaamiseen. Syvyys avautuu kanssakysyen. Saattokodissa ihminen on riisuttuna ja suuren avun tarpeessa. Näky polusta oli valaistu kirkkain lampuin. Tämä alue oli vielä 1890-luvun alussa maankuulu kurjuudestaan. Ei liian aikaisin, koska kukaan ei jaksa kuolla joka päivä. rukoushuoneessa, Puistolantie 1, pe, la ja su klo 12 ja 18. Uusien potilaiden saapumisesta on ilmoitettu. Täällä he olivat turvassa. Erikoistuminen ensin syöpätauteihin, palliatiiviseen lääketieteeseen ja lopulta saattohoitoon. KrISTITyn vAelluS Lähdön odotushuone oli hyvä molemmille, potilaalla oma huone, omainen sai mahdollisuuden yöpyä. Muttei liian myöhäänkään. Jokaisen hetken arvokkuus toteutui lääkäriperheessä loppuun asti. Eläkkeellä oleva opettaja etsi uusia askeleita, ja tiesi hänkin, että polku johtaa tänne: saattohoidon vapaaehtoiseksi. Tuntemattoman ihmisen kanssa ollaan ytimessä, kaikki karistaneena. Kop-kop-kop. Savon ammattija aikuisopiston opettaja Sirpa Toppinen on työpäivän jälkeen hankkinut ruuat iäkkäille vanhemmilleen, ruokkinut neljä koiraa ja kurvaa maasturillaan Kelloniemestä Harjulaan. Lääkäri on koulutettu pelastamaan ihmishenkiä. Kivuttavana olivat jyrkät portaat ennen kuin saatto-osasto vakiintui Lehtolakotiin Harjulan sairaalaan. Puhujina saarnaajia Pohjois-Ruotsista heräyksen syntysijoilta. Päässä on tapahduttava aikamoinen täyskäännös, ettei hän näe kuolemaa tappiona työlleen. Kuopiolainen vaivaishoito tuli tunnetuksi Minna Canthin kirjoitettua novellinsa Köyhää kansaa. Tietokoneen taustakuvana on Typy, yksi lääkärin neljästä kissasta, levollinen katse silläkin. Tervetuloa kuulemaan elävää Jumalan sanaa. Sairaanhoitaja tuo lääkärille neljä lappusta. MaalaisSAATTOhOITO Ole läsnä, ole todella läsnä. 16 KOTIMAA 9. Piispa Juho Rudolf Koskimies vihki talon vuonna 1915. Pahinta kaikesta on se, jos hoidon linjausta ei haluta tehdä. Kuva Timo HarTiKainen katoaakin. Välillä se näyttäytyy kirkkaalla värillään selvänä, välillä sotkeutuu niin kuin lankakerän on tapana, Kun mitään ei enää ole tehtävissä, on vielä tehtävissä paljon. Turussa 18.–20.6. Seuroja pidetään seuraavasti: Helsingissä 10.–12.6. Kaisa Peltoselle ovi saatto-osastolle on raollaan. Hanna Sepän tämä syvä pohdinta vei siihen, että työ aktiivihoitojen parissa Kuopion yliopistollisen sairaalan syöpä. Enossa 1.–3.7. Kotona varttui perheen pienin, alle kolmevuotias kohti uutta elämää. Lääkäri on sisustanut työhuoneensa rauhallisin pastellivärein. Kuolevan kohtaamisen taitoihin kuuluvat ammattitaito, empatia, rohkeus ja kutsumus. Merkiksi siitä, että kuolema ei ole ihmisen eikä hoitotyön tappio. Läheisten saatto opetti paljon, mutta täällä ovat aivan uudet läksyt. 6. rukoushuoneessa, Lepolankatu 30, ke ja to klo 12 ja 18. Oulussa 4.–6.7. viides kerros
Vatsa avattiin, mutta mitään ei enää voitu tehdä. Paikalliseen toimintaan keräysvaroista osoitettiin kymmenen prosenttia. Nyt ammattina on opettaa lähihoitajille lempeää saattohoitoa. Toinen työ pappina vei hänet viime lauantainakin haudan partaalle. Ole läsnä, ole läsnä, ole todella läsnä. Syöpä ryösti elämänkumppanin puolelleen. Nykyään näitä nummia, ahomaita ja niittyjä kutsutaan perinnemaisemiksi tai kulttuurimaisemiksi, ja niitä mennään katsomaan erilaisten ryhmien bussimatkoilla. Jos googlaat netissä sanan aho tai keto, et löydä mitään luontoon liittyvää. Anna jää huoneeseen. Kuopion seurakunnat tilittivät saattohoidon tukiyksikölle 5 600 euroa. On lauantaiaamu. Vaatteet mustaan kassiin. Täällä he olivat turvassa. Sadan vuoden aikana perinnemaisemien eli perinnebiotooppien määrä on romahtanut alle prosenttiin. Muistatko lapsuutesi niityt, ahot ja kedot. Keto ohjaa ruokavaliojuttuihin ja ketoosiin, eteen ei tule yhtään kuvaakaan kedosta kukkineen. Rahoitus tulee yksityiseltä lahjoittajalta. Nykynuori ymmärtää kyllä tämän raamatunkohdan sanoman, mutta ei välttämättä tiedä miltä keto näyttää eikä ole ehkä ikinä nähnyt kehräämistä edes museon näytöksissä. WILHeLMIInA HOnKAnen. Taksi. Aho vie suomalaisiin sukunimiin, kuvahaku jääkiekkosankariin. vuosisatojen ajan laiduntaminen, niittäminen, kaskeaminen ja esimerkiksi lehdeskerppujen tekeminen lampaiden talviravinnoksi muovasi näitä alueita. Tehomaatalous ei suosi vapaina laiduntavia lampaita ja lehmiä, jotka ovat olleet parhaita maisemanhoitajia. He kokoontuvat viikatteiden ja haravoiden kanssa ulkoilmaan ja kylvävät niittyja ketokukkien siemeniä sopivaan maaperään. 2 01 6 kolumni LeenA HIeTAMIes YHTeIsvAsTuuHAnKe: HYvä KuOLeMA Vuoden 2014 Yhteisvastuukeräys tuotti saattohoidolle 579 605,96 euroa. Juoksujalkaa hissiin. Talkoot, infotilaisuudet ja oman työn jäljen näkeminen maisemassa kannustavat yhä uusia ihmisiä mukaan. Tuossa on hänen tuolinsa. Molemmat näkivät pääteaseman valot, vaikka kuolemasta ei ääneen puhuttukaan. Kukkivat kunnaat K oska olet viimeksi nähnyt villinä kasvavan ruiskukan, kissankäpälän tai ketoneilikan. Monet ihmiset ja yhteisöt ovat heränneet suojelemaan ja elvyttämään perinnemaisemia. Valtakunnallisesti rahaa on käytetty muun muassa Saattohoito kuntoon -hankkeeseen (hyväkuolema.fi). Pioneerityön organisoinnista vastaa Pohjois-Savon syöpäyhdistys. Sadan vuoden aikana perinnemaisemien eli perinnebiotooppien määrä on romahtanut alle prosenttiin. Kolmannen sektorin vapaaehtoistoiminta alkoi tämän vuoden alussa. Sauvat käteen ja parin kilometrin kävely kaupungin keskustasta. Katsokaa kedon kukkia kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Lähtijä ennätti edelle. Kuolevan kohtaamisen taitoihin kuuluvat ammattitaito, empatia, rohkeus ja kutsumus. Umpeenkasvaminen, metsittäminen ja rehevöityminen tuhoaa kohta loputkin. 6. Hoitaja pysäyttää hätäisen saattajan Lehtolakodin käytävällä. Tätä opettaja ei väsy kertaamaan. talon tyttö hoivasi eläimet ja hautasi lemmikit. Harakankelloa ja lapsuudesta tuttua ahdekaunokkia kuvataan innokkaasti. Kenelle nyt kerron, mitä tapahtui. Kuopion kaupungin 15-paikkainen saatto-osasto Lehtolakoti aloitti lokakuussa 2015. Annan puhelin soi kesken aamuaskareiden. Ja sitten hyvät uutiset. Toivotaan että myös perinnemetsien suojelu jatkuu. Lähdön odotushuone oli hyvä molemmille, potilaalla oma huone, omainen sai mahdollisuuden yöpyä. KOTIMAA 17 9. Että sadan vuoden päästä ihmiset edelleen tietäisivät, mitä tarkoittaa ruislinnun laulu sekä tuoksut vanamon ja varjot veen. Anna on käynyt täällä kahden viikon ajan joka päivä. Sitten tulee tyhjyys. Ne ovat erittäin monimuotoisia sekä kasviettä eläinlajistoltaan. Kerrostalon siniristi puolitankoon. Aito kohtaaminen kietoo yhteen synnynnäisen lahjakkuuden, herkän vaiston, oppimisen tuloksen sekä persoonallisuuden
Tuntuu äärimmäisen surulliselta, että juuri tällöin jotkut papit tai joku osa kirkosta kääntyykin sisäänpäin kun nyt meidän tehtävä olisi avautua ja hengittää ulospäin, Valtonen lausui Kotimaa24:lle. Vai voiko pappi muokata niitä, pyrkimyksenään esimerkiksi sanoittaa asiaa uudella tavalla tai tuoda esille ja kirkon moniäänisyyttä. – Arvostan heidän mielipidettään, mutta taistelen sen puolesta, että tietty moniäänisyys kirkossa voisi toteutua. Kuva: Olli Seppälä. Teologisesti ja kirkko-oikeudellisesti on Kuopion piispan mukaan selvää, että pappi käyttää asetussanoja lausuessaan kirkkokäsikirjassa olevaa muotoa. Kirkko voi ruveta seuraamaan myös muita liikkeiltä entistä kriittisemmin siinä, onko annettu todellinen opetus tunnustuksen mukaista. Se on 6–7 prosenttia koko määrästä. Suurin osa rippikouluista on jo kauan ollut leirimuotoisia ja monissa seurakunnissa suurin tunku on alkukesän rippikouluihin. Luterilaisen ehtoollisteologian mukaan ehtoollisen asetussanoissa seurakunta kuulee Kristuksen omat sanat. Siinä pappi ensin perustelee poikkeamistaan apologeettisesti sanomalla olevansa pienen ihmisen puolella tai taistelevansa kirkon selviytymisen puolesta. Osa järjestöistä pitää rippikouluja yhteistyössä seurakuntien kanssa. – Se oikeuttaa tai suorastaan pakottaa hänet toimimaan vastoin tylsän kirkon jähmeitä pelinsääntöjä, Jolkkonen sanoo haastattelussa. Tämä on aika, jolloin kirkko joutuu taistelemaan olemassaolostaan nykymuodossaan varsinkin Helsingissä. Järjestökristillisyys on monessa asiassa autonomista, mutta rippikouluhan on kirkon järjestöille ulkoistamaa, luvanvarausta toimintaa. Opetuksen laadunvalvonta on ollut hiippakuntien kontolla. Kotimaa24 : n haastattelema Valtonen kertoo olevansa pahoillaan siitä, jos hänen käyttämänsä asetussanat jotakuta loukkaavat. Valtonen käytti leivästä ilmaisua ”ruoaksi matkalle”. Rippikoulun kävi viime vuonna 49 065 henkeä. Rippikoulu on yksi kansankirkon aarteista. Esikoislestadiolainen liike on sakramenttiseparatismin myötä lähtenyt tielle, jossa rippikoululupien saaminen voi olla kiven alla.. Ne tekevät ehtoollisesta sakramentin. Käykö siinä kuten lähetysrahoissa: luvat tai mielenmuutos. Jolkkonen on väitöskirjassaan Uskon ja rakkauden sakramentti (2005) tutkinut Martti Lutherin ehtoollisteologiaa. Mutta kirkon avio-opit eivät ole muuttuneet. Alkaako sisällöissä rippikoulujen pitäjien oman näkemyksen mukainen sooloilu. Seurakunnissa paine hieman kevenee ja järjestöissä on voitu perehdyttää nuorisoa oman hengenliikkeen traditioihin. Mitä avioliitosta pitäisi uudessa tilanteessa opettaa. 18 KOTIMAA 9. Kuva Tuomasmessusta 2015. Kaikki osapuolet ovat olleet tyytyväisiä. Asiasta on virinnyt vilkas keskustelu esimerkiksi Facebookissa. Olli SEppälä sAKRAMenTTI Rippikoulusta uusi taistelukenttä P arhaillaan eletään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulutyön kuuminta aikaa. Rippikoulun suomalainen erityispiirre on, että niitä voivat hiippakuntien luvalla pitää myös monet kristilliset järjestöt. – Itse keksityissä asetussanoissa ja uskontunnustuksissa on se ongelma, että ne muuttavat ja usein myös kaventavat asian merkitystä. Minulle matkaeväs tuo mieleen makkaran, jota paistan nuotiolla jänismetsällä, Jolkkonen sanoi Kotimaa24:lle. Kuopion piispa Jari Jolkkonen kommentoi tapahtunutta niin ikään Kotimaa24:n haastattelussa. Itse keksityissä asetussanoissa ja uskontunnustuksissa on se ongelma, että ne muuttavat ja usein myös kaventavat asian merkitystä. Valtosen mielestä vain yhtä formulaa ehtoollisrukoukseen vaativien ajattelun takana on ”fundamentalistista sanamagiikkaa”. On kuitenkin mahdollista, että tällainen ei jatku. Raamatussa ehtoollisen asetussanat mainitaan hieman eri tavoin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa sekä Paavalin Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille. Toisaalta avioliittolain muuttuessa sukupuolineutraali avioliitto-opetus tehnee jonkinlaisen maihinnousun nimenomaan seurakuntien rippikouluihin. Rippikoulusta voi tulla kirkon seuraava taistelukenttä. Jolkkosen mukaan pappien irtiotoissa keskustelu noudattaa melko tyypillisesti retorista kaavaa. Niissä rippikoulun kävi 2 242 nuorta. Suuri osa nuorisosta opiskelee kristinuskon sisältöä ja tutustuu samalla kirkon liturgiseen ja rukouselämään. entä kun kirkkopolitiikassa huomataan, että monissa herätysliikkeissä avioliitosta opetetaan rippikoulunuorille turhan perinteisesti. Hän ei omien sanojensa mukaan ymmärrä sitä, että sanotaan, että pitää olla vain käsikirjan hyväksymä muoto. Eniten järjestörippikouluja piti vanhoillislestadiolaisten SRK: vuonna 2015 jopa 47 rippikoulua. Kirkkohallituksen kasvatusja perheasiain yksikön mukaan järjestörippikoulujen käyneitä ei tilastoida, mutta kokonaismäärä lienee runsaat 3 000. Lopulta on kyse siitä, mitä kirkossa saa sanoa. Viini oli ”matkajuomaa”. Niissä mainitaan kyllä ehtoollisaineiden olevan Kristuksen ruumis ja veri, mutta asetussanat poikkeavat muuten muodoltaan huomattavasti kirkkokäsikirjan sanamuodosta. Esimerkiksi esikoislestadiolainen liike on sakramenttiseparatismin myötä lähtenyt tielle, jossa rippikoululupien saaminen voi olla kiven alla. Jos rippikoulun avioliitto-opetuksesta tehdään tasa-arvotai ihmisoikeuskysymys, kiistan ainekset ovatkin jo koossa. 2 01 6 kolumni jussi rytkönen O nko messussa ehtoollista asetettaessa käytettävä tiukasti kirkkokäsikirjassa olevia asetussanoja. 6. Ehtoollisen asetussanat herättävät hämmennystä Ehtoollisen asetussanat keinuttavat Tuomasmessussa. Jolkkonen muistuttaa myös, että Valtosen käyttämät sanat ”sanamagiasta” olivat alun perin 1500-luvulla reformoitua pilkkaa luterilaisesta ehtoollisopista. JussI RyTKönen Lue lisää Kotimaa24:stä. Kotimaa24 uutisoi viime viikolla, että HelsinkiMission johtaja, pastori Olli Valtonen on vuosien ajan käyttänyt Tuomasmessun liturgina toimiessaan poikkeavia asetussanoja. Kysymys ei ole enää teoreettinen
Ja kaunis tapa on kylvettää viimeisen kerran elämänsä loppua lähestyvä, Mäkisalo sanoo. Kysymys on vaikea. Herkullista luettavaa on emerituspiispa Wille Riekkisen kuvaus omasta syntymästään savusaunassa. Siitä idea lähti sitten muhimaan. Pappi, lausuntataitelija Aino-Kaarina Mäkisalo on kirjoittanut Saunan Henki -teoksen, joka käsittelee saunan olemusta myös hengellisestä näkökulmasta. Ekoteologi Pauliina Kainulainen määrittelee kirjassa saunan vastarinnan paikaksi. – Saunalla ja kirkolla on paljon yhteistä. Saunakin tarjoaa sinne tulijalle armollisen kokemuksen. KOTIMAA 19 9. Ajatus kirjasta syntyi Mäkisalon ystävilleen järjestämistä savusaunaretriiteistä. Se säilyttää perinnettä mutta samalla uudistuukin koko ajan. – Olen suurena saunafanina toteuttanut kesäpaikassamme sellaisia useina kesinä. Se on viimeisiä linnakkeita, missä voi vielä olla suunnittelematta tai organisoimatta asioita. Entä voiko saunasta kristillisessä mielessä puhua pyhänä paikkana. Sen jälkeen voi taas nauttia elämän perustavista iloista. Eihän saunominen kuitenkaan korvaa jumalanpalvelusta tai hartautta. 2 01 6 T avallinen saunakokemuskin voi parhaimmillaan sisältää pyhyyttä. Sauna on Kainulaisen mukaan luotu ihmisen uudistumista varten. Aino-Kaarina Mäkisalon mukaan joka kerta arkielämässä kylpiessämme tavallaan uudistamme kasteemme. Kylpemisen jälkeen mieli on yhdistynyt. Saunomme hiljaisuudessa ja pidämme myös retriitteihin kuuluvat normaalit rukoushetket. Kunnon löylykokemus on omiaan palauttamaan ruumiin ja sielun tasapainoon. Sauna on ikivanha. Mäkisalo alkoi valmistella retriittiin sisältyviin keskusteluhetkiin sauna-aiheisia viriketekstejä. VeSA KeInOnen Suomalaisen saunan päivä on joka kesäkuun toisena lauantaina. Aino-Kaarina Mäkisalo (toim.): Saunan Henki. KuvA: EsKo JäMsä. Saunafani toivoisi kirkonkin hoksaavan saunan tarjoamat mahdollisuudet. 6. Tänä vuonna päivää vietetään 11.6. Nuoremmat sukupolvet ovat Mäkisalon mukaan löytäneet luontevasti oman tapansa saunoa. Kirja käsittelee oivaltavasti myös saunan roolia kansanperinteessä. – Saunassa on synnytty ja siellä on pesty vainajat. Saunakin tarjoaa sinne tulijalle armollisen kokemuksen. Hän myös arvelee, että meillä saattaisi olla saunan sakramentti, mikäli Jeesus olisi syntynyt tälle alueelle. Saunan Henki koostuu muun muassa saunakokemuksista, tietopohjaisista osista, Marja Kuparisen runoista sekä Heikki ja Leena Tyhtilän puhuttelevasta Saunavirrestä. Kirjapaja 2016. Sauna on ollut keskeisessä osassa monessa siirtymäriitissä. Rippituolin piirteitäkin saunasta voi löytää. Löylytellessä et voi epäonnistua. Löylytellessä et voi epäonnistua. Se on jälleen kokonainen. Uusia yleisiä saunoja avataan, ja suosittuja saunatapahtumia järjestetään. Esimerkiksi Tampereella Harjun seurakunta järjestää kesäisin pihakirkkoja Rajaportin yleisen saunan pihamaalla. – Osa sitä on yhteisöllisyys. Aikamme teknologioista huumaantunut saa tulla saunan pehmeään syliin katumaan ja paranemaankin. KIrjA Myös nuoremmat sukupolvet ovat Aino-Kaarina Mäkisalon mukaan löytäneet luontevasti oman tapansa saunoa. 184 s. Arkinen mutta pyhä sauna Saunalla ja kirkolla on paljon yhteistä. – Yksi retriitin osallistuja kysyi, miksi en laajentaisi noita tekstejä kirjaksi. – Kirjoitin tämän kirjaan tosin aika aralla mielellä. Perinteiset morsiussaunat taas ovat jalostuneet nykyisiksi polttarisaunoiksi
Tähän tarpeeseen kirjoitin riemullisen kappaleen pääsiäisen ydinsanomasta. Arvostetulla tekstintekijällä on takanaan pian neljä vuosikymmentä vapaana kirjoittajana ja toimittajana. . . Jos Perkiön bongaa ajatuksiinsa vaipuneena raitiovaunupysäkillä tai kassajonossa, on todennäköistä, että hän tekee töitä. Vanhustyön erikoisammattitutkinto: Kirsi Kumpulainen, Tuusula, Mari Nykänen, Lahti. Mutta aivan erityinen tuike Perkiön silmiin syttyy, kun hän kertoo näytelmäkerhosta, jota pitää lastenlapsilleen ja heidän muutamalle kaverilleen. PAIKKOjA AvOInnA Kotimaan 22.6. Nelisäkeistöistä virttä rytmittää tansanialainen melodia, jonka alkuperä on tuntematon. 20 KOTIMAA 9. Tärkeintä on, että ihminen saa kirkosta jotain sielullensa. Nuorisoja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto, näyttötutkintoon valmistava koulutus, nuorisoja vapaa-ajanohjaaja: Päivi Aaltonen, Lahti, Jaana Heikkinen, Orimattila, Erja Huovilainen, Hollola, Noora Kainiemi, Lahti, Mesi Kivi, Hollola, Mirva Myllynen, Lahti, Krisse Rask, Asikkala, Piia Räty, Lahti, Jarno Salonen, Hollola, Sanna Valkonen, Lahti, Mari Virta, Lahti, Heidi Virtanen, Orimattila, Hannu Wahlsten, Lahti, Sanna Weman, Lahti. Pelkään, että jatkuvat uudistukset tekevät jumalanpalveluksesta entistä vieraamman kokemuksen tavalliselle suomalaiselle, Perkiö pohtii. Lahden diakonian instituutista kevään 2016 aikana valmistuneet opiskelijat: Sosiaalija terveysalan perustutkinto, lähihoitaja: Emma Järvinen, Lahti, Emilia Koskimaa, Lahti, Emmi Matkalin, Kärkölä, Jenni Mynttinen, Orimattila, Rosa-Mari Ruotsalainen, Hollola, Julia Savolainen, Kärkölä, Pipsa Sinisalo, Lahti, Markus Turunen, Lahti. Virsi on syvien vesien tulkki 943 V iL LE PA LO N EN Sotkamon seurakunnassa on haettavana DIAKONIAN VIRKA 1.9.2016 alkaen tai sopimuksen mukaan Hakuaika päättyy 1.7.2016 klo 15.00 Virkaan valittavan tehtävänä on vastata Sotkamon seurakunnan yleisestä diakoniatyöstä yhdessä toisen viranhaltijan kanssa. Kymmenvuotiaana auennut tekstisuoni pulputtaa yhä. Hyväksykäämme itsemme tämmöisinä kuin olemme. 6. Sanoittajana pyrin aina muistamaan, että tehtäväni on antaa sanoja kuulijoille, toteaa Pia Perkiö. Tekeillä on myös oratorioteksti Olli Kortekankaan sävellykseen. Hakuilmoitus löytyy kokonaisuudessaan Sotkamon seurakunnan internet-sivuilta www.sotkamonseurakunta.fi/27-diakonia. Psykiatrisen hoidon erikoisammattitutkinto: Kaisu Hallberg, Lahti, Minna Hellqvist, Lahti, Jaana Laitinen, Lahti, Jarno Penttilä, Lahti, Aliisa Seppänen, Hollola. Sosiaalija terveysalan perustutkinto, näyttötutkintoon valmistava koulutus, lähihoitaja: Heli Hallikainen, Lahti, Katja Karkkonen, Lahti, Janita Laurén, Lahti, Outi Leivonen, Lahti, Nikita Niemi, Hollola, Tiina Oksanen, Lahti, Maria Sarkala, Lahti, Anneli Tamminen, Lahti, Agnes Vagner, Lahti. . Jossain vaiheessa keksin, että passiivisen odottelun voikin muuttaa aktiiviseksi työn teoksi, Perkiö nauraa. 2 01 6 vIrren TeKIjä TuTKInnOT T iedätkö, ikä on vain numeroita, toteaa helsinkiläinen Pia Perkiö, 71. Parhaillaan virsirunoilija kirjoittaa surukirjaa Kirjapajalle ja kirjeitä Raamatun henkilöille. Tehtävän palkkaus on vaativuusryhmä 502 mukainen. 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi. Lapsija perhetyön perustutkinto, lastenohjaaja: Kaisa Lampola, Lahti, Liisa Romo, Lahti. Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto: Marjo Kamotskin, Nastola, Jenni Kuustie, Kotka, Henna Leinonen, Lahti, Johanna Lohvansuu, Asikkala, Paula Perkiö, Kouvola, Noora Salmela, Asikkala, Pirjo Salomaa, Asikkala. – Tässä on paljon sanoja, mutta reippaan rytmin ja helpon melodian myötä se etenee sujuvasti, Perkiö kuvailee virttä 943. Se on syvän veden tulkki, joka parhaimmillaan kokoaa monesta eri syystä ahtaalla olevien ihmisten tunnot yhteen. Teologian kandidaatti: Kirsi Hukka, Kitee, Heikki Pesämaa, Oulu. Vuonna 1991 Laula kaikki maa -laulukirjassa (Suomen Lähetysseura) julkaistu Aurinko tanssii, halleluja -kappale valittiin mukaan virsikirjan lisävihkoon. Hakemuksen ja CV:n pyydämme lähettämään kirjeitse osoitteella: Sotkamon seurakunta/diakonian virka, Salmelantie 1, 88600 SOTKAMO. Lapsija perhetyön perustutkinto, näyttötutkintoon valmistava koulutus, lastenohjaaja: Nina Kontio, Lahti. Syntymäisillään on uusi runo tai ehkäpä näytelmän juonenkäänne. Lisäksi Lahden diakonian instituutista on valmistunut 33 opiskelijaa, joiden nimeä ei saa julkaista. . Perkiö toteaa, että suomalaiset ovat melankolinen kansa, joka muistaa Jumalan etenkin silloin, kun menee huonosti. Kirjeet kuullaan Ylen iltahartauksina syksyllä. Itä-Suomen yliopistossa läntisessä teologiassa 1.–30.4. Lukuisia lauluja urallaan sanoittanut Perkiö on nyt myös tuoreeltaan virsirunoilija. suoritetut tutkinnot. Sanoittajan mielestä lauluja tulee ja menee, mutta virren pitää kestää aikaa. ilmestyvässä juhannuksen tuplanumerossa on LISÄJAKELU. (Ortodoksisessa teologiassa ei vastaavana aikana suoritettu tutkintoja.) Filosofinen tiedekunta Teologian maisteri: Katja Niskala, Joensuu, Niko Salminen, Rovaniemi, Janne Tervonen, Nokia, Laura Witick, Joensuu. Tehtävään vaaditaan piispainkokouksen hyväksymä diakonian virkatutkinto. Pirjo Teva p. Lisätietoja antavat khra Erkki Marin 050 4008 119 tai diakoniatyöntekijä Riikka Pursiainen 050 3255 209. Iloisista pääsiäislauluista oli tuolloin pulaa. PäIvI HäKKInen – Virret ja kaikki muukin musiikki ovat henkilökohtaisia kokemuksia, sillä kuuntelemme aina itsemme läpi. Meillä iloisetkin virret lauletaan usein hiljaa ja matalalta. Nuorisoja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto, nuorisoja vapaa-ajanohjaaja: Lilli-Noora Rantanen, Lahti. . Olen lyhytjännitteinen ihminen. Perkiö uskoo, että keskivertosuomalainen, joka käy harvemmin kirkossa, kaipaa virreltä ennen kaikkea lohtua ja tuttuutta. Varausja aineistopäivä 16.6. Kun ihminen on vaikeuksissa, hän tarvitsee virren