6 4 N:o 9 | 5. maaliskuuta 2021 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 6. vu os ik er ta 00 43 59 5– 21 –1 Arkkiveisun jäljillä Kansanmuusikko Emilia Lajunen herätti henkiin isoisoisoisänsä laulun Keuruun kirkkoveneturmasta 14 Lapset jäävät Suomessa liian varhain yksin Hautaustoimistot huolissaan hautajaisten tiukoista rajoituksista Tässä lehdessä liitteenä:
En ole kuullut, että kukaan tuttavistanikaan olisi rokotevastainen. – Lapsiani ja lapsenlapsia olisi mukava päästä tapaamaan kunnolla. Perhekeskeisissä maissa lasta suojellaan lailla, työja perhe-elämää sovitellaan yhteen joustavasti eikä lasta edes saa jättää yksin alle 12-vuotiaana. Ekaluokkalaiset ja erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat saavat kerhonsa. Tarjoaako se myös mahdollisuuden olla läsnä, saatavilla ja kuulolla. Siinä hän pärjääkin kiitettävästi olemalla reipas ja omatoiminen. Joskus ajattelen, että lähden tuttuja tapamaan, mutta sitten muistaakin, että eihän se nyt käy. Iltapäiviään yksin viettävät pienet koululaiset ja heidän työssä uupuneet vanhempansa. Jonkun kerran olin viluissani, mutta se on minulle tuttua muutenkin. Ehkä pari minuuttia jouduimme 86-vuotiaan mieheni kanssa odottamaan. Kaupassa olen viime aikoina käynyt kerran viikossa. 1 Milloin ja missä sait rokotuksen. Ajattelin, että onhan minut rokotettu, mutta käytin toki maskia. Olen tehnyt työurani hallintojohtajana terveysalalla. 2 KOTIMAA | 5.3.2021 aluksi. Kasvatamme moniosaajien itsenäistä ja yksinäistä sukupolvea. | Kuva: Tomi Olli Lastu laineilla ” Se mikä on monen maan lainsäädännössä lasten heitteille jättämistä, on Suomessa normaalia”, toteaa psykologian professori Lea Pulkkinen haastattelussa, joka alkaa sivulta 4. 2 Oliko itsestään selvää, että otat rokotuksen. Mieheni ja kaksi tytärtäni ovat myös terveysalalla. Korona-aika on lisännyt stressiä kotona, jossa lapsen ei sentään tarvitse olla yksin. Myöskään miehelläni ei ole ollut sivuoireita. – Olemme jo sen ikäisiä, että menoja ei muutenkaan ole paljon. Säästösyistä. Pidempi lapsuus! PÄIVI PUHAKKA Toimitussihteeri pohtii lapsen hyvää arkea. Aika oli varattu etukäteen. – Ei mitään mainittavampaa. OLLI SEPPÄLÄ ”Toisen rokotuksen aika on jo varattu” HILKKA KYLMÄLÄ eläkeläinen Hilkka Kylmälä odottaa jo, että pääsisi tapaamaan lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Tokaluokkalaiset saavat olla reippaita ja perheet kekseliäitä turvallisen iltapäivän järjestämiseksi. Aiheesta käytyä keskustelua olen kyllä seurannut. Korona lisää monenlaista tuskaa. Omaa normaaliamme on se, että työelämän tasa-arvovaatimusten keskellä lapselle on varattu sivurooli. – Se tapahtui 15. ”Suomen lapsilla ei ole tarpeeksi emotionaalista turvaa”, Pulkkinen sanoo. Kuulumiset koulun jälkeen, yhteiset läksyt, pelit, ateriat, levollisemmat illat, hitaammat aamut. helmikuuta Vimpelin terveyskeskuksessa. Googlasin rokotetta, jonka sain, ja luin, että se antaa 95 prosentin suojan. Siinä missä Juha tarkkaili ylävirralta tulevaa tuoretta lastua, omat lapsemme ja nuoremme seilaavat ”verkkovirroissa” ilman turvallista yhteisöllisyyttä. Itse toimenpide ei kauan kestänyt. – Kyllä se oli selvää, luotan lääketieteeseen. Yksi rokotuksen jo saaneista on vimpeliläinen Hilkka Kylmälä, 84. Viime viikolla uskaltauduin kirjastoon katsomaan Punaisen Ristin näyttelyä. Meillä onnellisten pisa-pärjääjien maassa on toisenlainen normaali. 3 Onko rokotuksesta ollut haittavaikutuksia. Mitä tilalle. Toisen rokotuksen aika on sekin varattu jo toukokuun alkuun. | viikon henkilö | | viikon henkilö | Koronarokotukset ovat käynnissä eri puolilla maata. Oma kotikaupunkini Espoo supistaa iltapäiväkerhotoimintaa. 4 Miten koronarajoitukset ovat vaikuttaneet sinun ja miehesi elämään. Iltojen ja joissakin lajeissa jopa aamujen harrasterallit ovat tauolla
Kyselyyn vastanneet kertoivat miten tärkeää on, että seurakunnat ovat näissä poikkeusoloissa alkaneet lähettää striimattuja jumalanpalveluksia verkossa. Kun kuva on otettu, koronasta ei tiedetty mitään. Olemme saaneet paljon haltuun. Osa seurakuntalaisista toivookin striimausten jatkuvan myös korona-ajan päätyttyä. Koronan jälkeen edessä saattaa olla jumalanpalveluskäytäntöihin liittyviä pysyvämpiä muutoksia. Näin on monissa seurakunnissa myös tehty. Poikkeusajan tuomat paineet ovat jo itsessään riittävä syy siihen, että papit ja muut työntekijät varaavat aikaa ihmisten kuuntelemiseen. Sumu ei ole enää yhtä tiheä. Toinen muutos voi olla jumalanpalveluksiin paikan päällä osallistuvien määrän väheneminen. Korona-ajan rajoitukset ovat saattaneet herättää tarpeen yhteyden kokemiseen. Huidoimme sokkona sumuun. Kierrämme kehää, muuttuiko mikään. Uusi paastonaika, uudet poikkeusolot. Ja psalmi sanoo: Me katsomme odottaen Herraan, Jumalaamme, kunnes hän armahtaa meitä. Tämä saavutus menee yli kaikkien odotusten ja kehottaa meitä sydämestämme kiittämään Herraa ja rukoilemaan armoa näille vastakastetuille, jotta he kaikessa Kristuksen nimen kaunistaisivat. Siihen liittyen Kotimaakin palvelee seurakuntalaisia uudella tavalla palmusunnuntaista lähtien. Sitten näen valokuvan. MERI TOIVANEN Kirkkotie lyheni olohuoneeseen J umalanpalvelusten striimauksiin ollaan pääsääntöisesti tyytyväisiä. | pääkirjoitus | MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. 3 KOTIMAA | 5.3.2021. Ministerit seisovat lähes kiinni toisissaan, ovat kuin sillit suolassa. Koska osa seurakuntalaisista on tottunut seuraamaan striimattuja jumalanpalveluksia, kirkkotielle voi olla vaikea lähteä uudestaan. Ilmanalassa on lupaus keväästä. Daily Heraldin Moskovan kirjeenvaihtaja ilmoittaa lehdelleen, että malaria raivoaa nykyään Venäjällä niin suurissa määrin ja että siellä mainittua tautia sairastavien lukumäärä nousee 10 miljoonaan. Kevään tuntu ilmanalassa tuo mieleen takaumia vuoden takaa. Vastaajan mukaan hengellinen etsintä aktivoituu yleensä vaikeina aikoina ja kristillisen seurakunnan tulee ensisijaisesti vastata siihen tarpeeseen. Ankarat ajat kuormittavat monin eri tavoin seurakuntalaisia. Maskeista ei tietoakaan. Koko vuoden olemme opetelleet tuntemaan uhkaa, näkymätöntä vihollista. Viime vuoden aikaan Ambomaalla kastettuja on sieltä saapuneen pöytäkirjan mukaan 1 500. Monilla on kaipuu nauttia ehtoollista ilman erikoisjärjestelyjä. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. ?. Eräs Kotimaa Pron kyselyyn vastanneista esitti, että korona-aikana hengellisen työn tekijät keskittyisivät enemmän seurakuntalaisten henkilökohtaiseen tapaamiseen. Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen, psalmi väittää keskellä paastonaikaa. Tunnemme etäisyydet, suojaukset, muunnokset ja rokotteiden tehot. Jatkossa striimatut jumalanpalvelukset löytyvät aiempaa helpommin verkosta. Se on poikkeusolojen julistuksesta viime maaliskuulta. Tätä väitettä tukee tässä numerossa ilmestyvän Kotimaa Pro -liitteen tekemä kysely. Jumalanpalvelukseen osallistuminen omassa olohuoneessa on helpompaa, ja osalle ihmisiä se on terveyssyistä ainoa vaihtoehto. | tuhat merkkiä taivaasta | 4.3. 1921 Kotimaa 4.3.1921. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Pupu Design Oy Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: Kotimaa 74 000 (2020 KMT) Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. On mahdollista, että kun messuja päästään järjestämään vailla kokoontumisrajoituksia, ainakin alussa aiempaa isompi määrä ihmisiä osallistuu niihin paikan päällä. Toimittajat paikalla laumoittain. Kuva todistaa: emme me ole samassa pisteessä kuin vuosi sitten. Selvempikin voisi suunnitelma olla, parahdan minä. Ulkomailta. Sen toiminta on alkanut valjeta, aerosolien kulku on mallinnettu ja piikkiproteiinit kuvattu
Suomea kutsutaan maailman onnellisimmaksi maaksi. – Vanhemmat voivat olla päättäväisiä ja ratkaista tilanteet silloin, kun heillä on hyvät perusteet ja kun he ovat kuunnelleet lastensa näkemyksiä ja selostaneet perusteensa. Moni on kysynyt, eikö lapsilähtöisyys merkitse oman vanhemmuuden menettämistä. Miten samassa maassa lasten mielen hyvinvointi on vain keskitasoa. Pulkkisen mukaan näitä lapsia on kuultu, kannustettu yksilöinä ja heidän kanssaan on oltu. Lapset sen kyllä ymmärtävät ennemmin tai myöhemmin. Voi siis sanoa, että Suomessa ihmiset luottavat eniten omaan maahansa. Kyllä lapsi selviää, kyllä hän osaa jo ottaa jääkaapista ruokaa ja mennä julkisilla sinne ja tänne. Suomen lapsilla ei ole tarpeeksi emotionaalista turvaa. Tarkkaan ottaen siinä kansainvälisessä vertailussa, johon tämä ilmaus perustuu, ihmisiä pyydettiin arvioimaan elämäänsä asteikolla huonoin mahdollinen – paras mahdollinen. Lapsesta aikuiseksi -tutkimus antaa tietoa myös käyttäytymispiirteiden siirtymisestä seuraavalle sukupolvelle. Laki myös painotti isän osuutta lapsen elämässä. Kahdellatoista satunnaisesti poimitulla koululuokalla oppilaita oli 369. Tänä päivänä kasvatus on entistä lapsilähtöisempää, kun vielä pitkälle toisen maailmansodan jälkeen suomalaista kasvatusta hallitsi tottelemisen ihanne. Ainakin yksi syy tähän on se, että Hollanti on hyvin perhekeskeinen maa ja siellä on pystytty sovittamaan yhteen työelämän ja perhe-elämän vaatimuksia. Emme ehkä ymmärrä, miten paljon nuoret ovat nähneet elämässään väkivaltaa peleissä ja mediassa, mutta näkemättä sen todellisia vaikutuksia. Se sisältää monta hyvää periaatetta, kuten sen, että “lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Tarkastellessaan suomalaista kasvatuskenttää ajallisesti taaksepäin Pulkkinen toteaa, että vedenjakaja suomalaisessa kasvatusajattelussa on vuonna 1983 säädetty laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Myös työelämä joustaa ja elämää rakennetaan lasten edun näkökulmasta. Monissa Euroopan maissa lainsäädäntö estää alle 12-vuotiaan lapsen jättämisen yksin. – Laki perustuu tutkittuun tietoon ja on kaikin tavoin erinomainen kasvatusohje vielä tänäänkin. Uskon, että tämä on seurausta 1980-luvulla alkaneesta kasvatusajattelun muutoksesta. Syitä nuorten väkivaltaan ja myötätunnon vähäisyyteen on etsittävä myös yhteiskunnasta ja sen viranomaisten voimattomuudesta väkivallan kitkemisessä, ei vain kotikasvatuksesta. – Ei se, että vanhemmat koettavat nähdä asiat lapsen kannalta, eikä sen ymmärtäminen, miksi lapsi käyttäytyy tietyllä tavalla, merkitse vanhempien vastuun ohenemista. Isien osallistuminen lastensa hoitoon ja kasvatukseen oli lisääntynyt isän roolin merkityksen korostamisen tuloksena, mihin on sisältynyt myös isien mahdollisuus olla mukana synnytyksissä. Yksi niistä tutkimuksista, jotka ovat voimakkaasti vaikuttaneet suomalaiseen kasvatusajatteluun on Pulkkisen vuonna 1968 väitöstutkimuksenaan aloittama Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimus. – Meillä odotetaan lapsilta liian varhaista itsenäisyyttä suhteessa vanhempiinsa. Esimerkiksi Koskelan henkirikoksen tapainen käsittämätön raakuus toveria kohtaan järkyttää. Niinpä perinteisissä kotiäitikulttuurin maissa, kuten Saksassa, koulutyön järjestelyjä mukautetaan äitien lisääntyvään työssäkäyntiin siten, että lapsia ei jätetä yksin. Arvioinnit olivat yhteydessä luottamukseen viranomaisia ja läheisten antamaa tukea kohtaan. – Miten sitten on mahdollista, että samassa maassa vanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon. On tapahtunut eriytymistä sosiaalisesti hyvin ja heikosti käyttäytyvien välillä. Vastaus: Koska Suomessa korostetaan yksin suoriutumista eikä meillä ole kunnollisia puitteita perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamiseen. Suomen lapset jäävät liian varhain yksin ” Miten sitten on mahdollista, että samassa maassa vanhemmat kuuluvat maailman uupuneimpien joukkoon. Nykymenolla lapset jäävät liian varhain yksin. | haastattelu | J yväskylän yliopiston psykologian professorina ja tutkijana elämäntyönsä tehnyt Lea Pulkkinen ei lakkaa ihmettelemästä sitä, miten vähän Suomessa pyritään edistämään työelämän joustavaa kytkentää perhe-elämään. – Se mikä on monen maan lainsäädännössä lasten heitteille jättämistä, on Suomessa normaalia. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti”. He etsivät enemmän myönteisiä ratkaisuja, sovittelivat ja neuvottelivat. Hitaasti kuullaan, kun lapsen kasvatus | Työn ja perheen yhteensovittamiseen pitäisi Suomessa panostaa enemmän, sanoo professori Lea Pulkkinen. Vastaavia yhteyksiä ei todettu isien ja tyttärien tai äitien ja lasten välillä. Siinä on seurattu vuonna 1959 syntyneiden kansakoulun toista luokkaa käyneiden oppilaiden elämänkulkua. Seurauksena ovat alle kouluikäisten lasten pitkät hoitopäivät, pienten koululaisten ajelehtiminen iltapäivisin, netissä roikkuminen, yksinäisyys ja ahdistuneisuus. 4 KOTIMAA | 5.3.2021 uutiset. Vanhempien tehtävä on edelleen olla vanhempia ja kantaa vastuu lapsista ja heidän kasvatuksestaan. Murheellinen tutkimustulos on se, että aggressiivisen käytöksen osuus ei ole 30 vuodessa vähentynyt. Tutkimusta vuoteen 2013 asti johtanut Pulkkinen nostaa tutkimuksesta esille yhden tuloksen: – 1990-luvun 8-vuotiaat olivat selkeästi sosiaalisempia kuin heidän isänsä ja äitinsä 1960-luvulla. Hollantilaiset pitävät elämäänsä lähes yhtä hyvänä kuin suomalaiset, mutta lasten mielenterveydessä Hollanti on paras ja siellä vanhemmat ovat vähiten uupuneita Euroopassa. Poikien kehityksen ja isyyden tukemista tarvitaan kehityksen katkaisemiseksi. Suomessa taas työelämän säädökset ovat sellaisia, että kokopäivätyö on ainoa mahdollisuus. Se osoitti, että isän vaikeuksilla käyttäytymisensä ja tunteidensa hallinnassa 8-vuotiaana on taipumusta siirtyä heidän pojilleen, jolloin syntyi ylisukupolvista jatkuvuutta
Elämässäni olen ylpeä, sanoisin mieluummin kiitollinen siitä, että olen laajan tutkimusryhmäni kanssa onnistunut tekemään sellaista ihmisen kehityksen ja lasten kasvuedellytysten tutkimusta, joka on saanut monenlaista tunnustusta. Kuitenkin kuullaan. pipl i a.fi Lahjoita 10 € tekstiviestillä LÄHETÄ VIESTI PIPLIA NUMEROON 16499 Lahjoitus veloitetaan puhelinlaskultasi. Rukoilen viisautta. ennen oppitunteja, niiden välissä ja jälkeen. äänellä yrittää puhua, Lea Pulkkinen kiteyttää kokemuksensa työstään yhteiskunnallisten päättäjien kanssa. Lea Pulkkinen Juuri nyt mietiskelen monia yhteiskunnallisia kysymyksiä lasten ja nuorten kasvuolojen kannalta muun muassa äskettäin lausuntoja varten julkisuuteen tuodun koulutuspoliittisia visioita 2040-luvulle esittävän selontekoluonnoksen takia. Asun mieheni kuoltua yksin Helsingissä kerrostalossa ja nautin ikkunoista avautuvista kauniista metsäisistä näköaloista. Harrastan lukemista ja kirjoittamista, mikä näyttää työnteon jatkamiselta eläkkeellä, mutta minulle se on tapa toteuttaa itseäni ja kohdata elämää. Nyt niin sanottua Suomen mallia rahoitetaan kokeiluluonteisesti. Ks. Lue lisää piplia.fi Lahjoita Raamatunkäännöstyöhön Kiinassa Rakas R aamattu , min un kielelläni P voimasanoja IPLiA. Luen päivisin syventääkseni kirjoittamiseni tietopohjaa ja iltaisin arvostetun elämäntyön tehneiden henkilöiden elämäkertoja sekä hyviä arviointeja saaneita kaunokirjallisia teoksia. – On ilahduttavaa, että harrastustoiminnan järjestäminen niin sanotulla Suomen mallilla on nykyisen hallituksen ohjelmassa. | Kuva: Jukka Granström . KALEVI VIRTANEN Professori Lea Pulkkinen ehdotti jo vuonna 2005, että lasten toivomaa harrastustoimintaa järjestettäisiin koulupäivän yhteydessä. piplia.fi/keraysluvat 5 KOTIMAA | 5.3.2021. Vuonna 2005 Lea Pulkkinen ehdotti laajaan tutkimukseen perustuen yhdessä Leevi Launosen kanssa, kirjassa Eheytetty koulupäivä, että lasten toivomaa ja hyvin ohjattua harrastustoimintaa järjestettäisiin koulupäivän yhteydessä, Kuka. RA/2017/786 ja ÅLR 2020/3237. Se on merkinnyt asioiden tunnetuksi tulemista. Toivottavasti se saadaan pian lakisääteiseksi, mikä turvaa toiminnan jatkuvuuden. Sitä rahoitetaan jo kokeiluluonteisesti. Sen ohella nautin musiikin kuuntelusta, laajasta perheestäni lapsenlapsenlapsineen ja ystävistäni. Se luo uskoa, toivoa ja elämää. Omakielinen Raamattu on maailman tärkein kirja
S uomen hallituksen ja alueellisten viranomaisten uudet toimet koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi ovat kiristäneet ja kiristävät kokoontumisrajoituksia seurakunnissa eri sairaanhoitopiirien alueilla. Seuraava presidentin esittely on 12.3. Hallitus kertoi 25.2., että se ohjaa ottamaan käyttöön leviämisvaiheen tiukimmat rajoitukset seitsemällä alueella. Hiippakunnista Turun arkkihiippakunta kertoi hallituksen viimeviikkoisen tiedotustilaisuuden jälkeen kuuden hengen kokoontumisrajoitukseen siirtymisestä. Samoja toimia suositellaan kiihtymisvaiheessa oleville yhdeksälle alueelle. Aluehallintoviraston määräykset kokoontumisrajoituksista eivät kokoontumislain perusteella ulotu jumalanpalveluksiin ja vastaaviin uskonnollisiin toimituksiin. Hautajaisiin on liiton mukaan voinut osallistua esimerkiksi vain neljä omaista, kun pappi ja kanttori ovat olleet mukana. Kokoontumisrajoitus olisi näillä alueilla kuusi henkilöä. | lyhyesti | Eduskunta hyväksyi kirkon sähköiset kokoukset Eduskunta on hyväksynyt lakiesityksen, joka mahdollistaa kirkon toimielinten sähköiset kokoukset. Viime viikolla voimaan tulleen uuden tartuntatautilain mukaan uskonnolliset yhdyskunnat voidaan velvoittaa noudattamaan aluehallintoviraston määräyksiä, joissa toiminnasta vastuullisen on huolehdittava, että hygienia, turvavälit ja lähikontaktien välttäminen toteutuvat. Hautaustoimistojen Liitto pyytää Kirkkohallitusta ja aluehallintovirastoja antamaan ohjeet, jotka mahdollistavat vainajan läheisille tasapuolisen kohtelun. Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Suomen ortodoksinen kirkko ja rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat ovat päättäneet kokoontumisrajoituksista itse. ”Seurakuntien työntekijöiden välittämät viestit sisältävät kokemusta ihmisten turhautumisesta, kokemusta epäoikeudenmukaisuudesta ja jopa epätoivoa”, Laajasalo sanoi. Kyseessä on kiireellinen muutos kirkkolakiin, jonka on tarkoitus tulla voimaan mahdollisimman pian. | Kuva: Olli Seppälä 6 KOTIMAA | 5.3.2021 uutiset. ”Seurakunnat suojelevat omaa henkilökuntaansa, muttei silti tulisi unohtaa niiden tehtävää omaisten tukena kuoleman hetkellä”, kannanotossa todetaan. Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura on julkaissut teologista tutkimusta ja klassikkojen käännöksiä vuodesta 1891 lähtien. Kirkkoja suositellaan pitämään auki yksityistä hiljentymistä varten. Laki vaatii vielä presidentti Sauli Niinistön hyväksynnän. – On upeaa, että tällainen määrä isoksi osaksi loppuunmyytyä teologista kirjallisuutta saadaan kaikkien saataville ajasta ja paikasta riippumatta, STKS:n puheenjohtaja Kati Tervo-Niemelä sanoo seuran tiedotteessa. Muutos on väliaikainen, sillä kokonaan uudessa kirkkolakiesityksessä, jonka eduskunta aikanaan hyväksyy, on huomioitu säännökset sähköisestä kokoontumisesta. Helsingin piispa Teemu Laajasalo julkaisi puheenvuoron, jossa hän nosti esiin ihmisten jaksamisen. Liiton mukaan seurakunnat ja niiden yksittäiset päättäjät ovat paikoin tulkinneet rajoituksiin liittyviä ohjeistuksia hyvin tiukasti. Suurin osa digitoiduista teoksista on systemaattisen ja käytännöllisen teologian alalta. Tiedeja kulttuuriministeri Annika Saarikko on todennut aiemmin, että uskonnolliset yhdyskunnat ovat yleisesti ottaen noudattaneet koronasuosituksia hyvin. Ohjeita antavat hiippakuntien tuomiokapitulit, kuten viime kuukausina on ollut käytäntönä. Evankelis-luterilaiset seurakunnat ovat koko pandemian ajan noudattaneet yhteiskunnan yleisiä linjauksia. Kuopion hiippakunnan alueella ollaan pandemian perustasolla eli koronatartuntoja on tällä hetkellä vähän. Kansalliskirjaston digipalvelu julkaisi STKS:n teoksia Digi.kansalliskirjasto.fi -palveluun on liitetty 173 Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran (STKS) teosta, joista 146 avataan tutkijoiden ja suuren yleisön käyttöön. Koko kirkon yhteisiä ohjeita ei olla päivittämässä lähiaikoina. Liiton mukaan tilaisuuden kesto on usein lyhyempi kuin asiointi esimerkiksi ruokakaupassa. Digitoitujen teosten joukossa on tunnettujen suomalaisten teologien ja piispojen väitöskirjoja ja myöhempiä tutkimuksia. ”Emme olekaan tässä enää yhdessä, vaan erilaisia jakolinjoja nousee esiin. Hän totesi, että poikkeusajan pitkittyessä yhtenäisyyden saavuttaminen vaatii enemmän töitä kuin pandemian alussa vuosi sitten. Hiippakunnat huomauttavat, että hautaan siunaamisissa rajoituksista voidaan poiketa, jos lähiomaisten määrä sitä edellyttää. Jakolinjojen ylittämiseksi vaaditaan nyt entistä enemmän toisen asemaan asettumista.” MERI TOIVANEN Uusikaan tartuntatautilaki ei sulje kirkon tiloja Hautaustoimistot: Seurakunnissa liian tiukkoja järjestelyjä Suomen Hautaustoimistojen Liitto ry esittää kannanotossaan huolensa hautajaisten järjestämiseen liittyvistä rajoituksista ja niiden tulkinnasta koronapandemian aikana. Päätöksiä tekevät aluehallintovirastot. OLLI SEPPÄLÄ Vuorelan kirkon alttari Siilinjärvellä Pohjois-Savossa. Uskonnollisten yhdyskuntien tiloja ei uudenkaan tartuntatautilain nojalla voida määrätä suljettaviksi. Hautaustoimistojen Liitto toteaa kannanotossaan, että hautajaiset voidaan pitää suurelta osin ulkotiloissa haudalla sekä kirkoissa ja kappeleissa, joissa on tilaa noudattaa turvavälejä. Helsingin ja Espoon hiippakunnat ilmoittivat kuuden henkilön kokoontumisrajoituksesta Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen perustuen jo aiemmin. Juuri väliaikaisuutensa vuoksi säännökset tulevat koskemaan kaikkia muita päätöksentekoelimiä mutta eivät kirkolliskokousta, jolla ei esityksen mukaan ole käytettävissä etäkokoukset mahdollistavaa järjestelmää
Näin on toimittu vastikään Yhdysvalloissa, Tolvanen sanoo. Helsingin Sanomien jutussa todetaan, että autonomian myötä Suomen kirkko menettäisi kirkkodemokratian, yhteyden Suomen valtioon, kansankirkkostatuksen ja verotusoikeuden. Matti Tolvanen huomauttaa, että Suomen ortodoksisen kirkon aseman muuttaminen ei käy helposti. Sotien jälkeen vahvistettiin poliittisella päätöksellä, että kirkko kuuluu autonomisena Konstantinopolin patriarkaattiin, ei Moskovan patriarkaatin alaisuuteen. Helsingin Sanomat kertoi 21.2., että Suomen ortodoksikirkon johdolle on vihjattu Konstantinopolin halusta kaventaa Suomen kirkon autonomiaa, jos piispat eivät saa riitojaan sovittua. – En tiedä, mihin Pekka Metso sanomansa perustaa. – Aseman muuttaminen ei edes onnistuisi millään yksipuolisella Konstantinopolin ilmoituksella, Tolvanen sanoo. – Piispat ovat vierailun jälkeen kyenneet tekemään päätöksiä. ”Olen kuullut, että jos kolmannelle [Konstantinopolin] tarkastuskäynnille olisi tarvetta, niin se tarkoittaisi jo jotain Suomen ortodoksisen kirkon asemalle. – Piispoilla on työsuhde Suomen ortodoksiseen kirkkoon, mutta ei työssä voi toimia, jos piispuus on otettu pois. Kirjeessä pyydettiin ohjausta ja apua Suomen ortodoksisen kirkon tilanteeseen. Viime kesänä Tolvanen ja muut kirkollishallituksen jäsenet lähettivät Konstantinopolin patriarkaattiin kirjeen. Mutta tunnen aika hyvin keskustelut, joita on käyty, ja tällaista uhkaa ei ole Konstantinopolista esitetty. Pekka Metso sanoo HS:ssa, että autonomian riisuminen loisi Suomen kirkkoon valtatyhjiön, joka herättäisi kiinnostusta Moskovan patriarkaatissa. Hän on ollut myös kirkolliskokousedustaja ja kirkolliskokouksen lakivaliokunnan puheenjohtaja. Matti Tolvasen mukaan tilanne on muuttunut Istanbulin-matkan jälkeen selvästi. Sitä en kiistä, etteikö Suomessa olisi voitu asiaa pohtia. Kirjeen seurauksena piispat Leo, Arseni ja allekirjoittajiin kuulunut Elia kävivät lokakuussa Istanbulissa patriarkka Bartolomeos I:n pakeilla, pitivät siellä piispainkokouksen ja lähettivät lauhkean lausunnon. Arkkipiispa Leon ja metropoliitta Arsenin välejä ja niiden vaikutusta piispainkokouksen toimintaan on käsitelty viimeksi kuluneen vuoden aikana monessa mediassa. | Kuva: Varpu Heiskanen / Itä-Suomen yliopisto | ortodoksinen kirkko | 7 KOTIMAA | 5.3.2021. Tolvanen on kirkollishallituksen jäsen toista nelivuotiskautta. Nähtäväksi jäi, muuttuuko jokin pysyvästi. väitteet | Patriarkaatti ei voi tehdä yksipuolista päätöstä, sanoo oikeusoppinut. Viron ja Australian arkkipiispat ovat vuonna 2019 käyneet kahteen otteeseen patriarkaatin lähettäminä Suomessa purkamassa tilannetta. H elsingin Sanomien laaja kirjoitus Suomen ortodoksisen kirkon piispojen jäätävistä väleistä sai äskettäin kysymään, voivatko johtajien huonot henkilösuhteet johtaa kirkon autonomisen aseman horjumiseen. Konstantinopolin patriarkaatti puolestaan on ”kanoninen esimies”, joka voi ottaa piispalta pois piispuuden. Toki vakava huoli on tuotu esiin. Ortodoksipiispojen työnantaja on Suomen ortodoksisen kirkon kirkollishallitus. Allekirjoittajina olivat kirkollishallituksen jäsenet lukuun ottamatta asiassa esteellisiä Leoa ja Arsenia. Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkaattiin mutta sillä on autonomia, joka myönnettiin vuonna 1923. On ollut neuvottelupöydässä, että Suomen kirkon asema lähtisi vakavaan harkintaan”, ortodoksisen teologian apulaisprofessori Pekka Metso sanoi Helsingin Sanomissa. MERI TOIVANEN Uhkaavatko ortodoksipiispojen tulehtuneet välit kirkon asemaa. Sen sijaan patriarkaatilla on käytössään niin sanottuja kanonisia toimenpiteitä. Tähän vaaditaan Tolvasen mukaan päätös, jossa on mukana riittävän monta patriarkaatin piispaa. Kirkon asema on määritelty Suomen lainsäädännössä. Matti Tolvanen on ortodoksisen kirkollishallituksen lakimiesjäsen ja siviiliammatiltaan rikosja prosessioikeuden professori. Jos Konstantinopoli haluaisi tehdä toimia, toimet kohdistuisivat yksittäiseen piispaan. Pekka Metson kommentit herättävät hämmennystä Matti Tolvasessa, joka on ortodoksisen kirkon kirkollishallituksen lakimiesjäsen ja siviiliammatiltaan rikosja prosessioikeuden professori
Uskonpuhdistuksen raamattuperiaatteesta muodostui näin kirkkolain tunnustuspykälän perusta, joka kesti myös keisarivallan aikana, jolloin valtiojohto oli eriuskoinen. 6). On niin helppoa linnoittautua vanhoihin asemiin ja kieltää muutoksen tarve. Tältä tieltä puuttuu Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen siunaus. Länsimainen lähetys uskoi valistuksen ajan lapsena työn jatkuvaan menestykseen ja omaan kulttuuriseen ylemmyyteensä. MARTTI ARKKILA, ARI JUUPALUOMA, MAURI LAAKSO, HANNU LEHTONEN Pastorit ja opiskelutoverit Kirkon taisteltava tunnustuspykälän puolesta 8 mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi. AHONEN Mistä lähetystyön muutoksessa on kysymys. Tunnustuspykälä on kirkkolakimme vanhinta aineistoa. Sanamuodoiltaan moneen kertaan uudistettunakin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vielä voimassa oleva kirkkolaki tunnustautuu uskonpuhdistuksen raamattuperiaatteeseen: ”Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan, sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia on kirkossa tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.” Tunnustuspykälä osoittaa sen perustuksen, jolla kirkko toimii. Lähetystyö jatkuu kaikkialla mutta paikallisen kulttuurin ja kirkon ehdoin. Länsimaisella lähetyksellä ei ole kuitenkaan mitään hävettävää. Samansuuruisen ulkomaisen työntekijämäärän pysyminen maassa vielä tänäänkin herättäisi kummastusta ja syytteitä holhoamisesta. Kirkon kulmakivenä tunnustuspykälä sen sijaan tulisi säilyttää mahdollisimman korkealla säädöshierarkiassa. Suurimmat kirkot ja kristittyjen enemmistö löytyvät nykyisin entisistä lähetysmaista. Kristillisen vaikutuksen ulkopuolella olevia alueita ja kansanryhmiä on edelleen maailmassa paljon, mutta yleensä siellä, missä on jo monia kirkkojakin. Valtiovallan vaatimus siirtää kyseinen pykälä kirkkolain puolelta kirkkojärjestykseen heijastaa tätä ”uuden ajan” käsitystä, vaikka siirtoa puolustellaankin viisain sanoin. Aikaisemmin länsimaista elämäntapaa pidettiin kristittynä elämisen mallina kaikkialla maailmassa. Ihmiset ovat kaikkialla liikkeellä. Mitä napakammin kirjoitat, sitä todennäköisemmin tekstisi julkaistaan. Se ei osannut tehdä oikeutta Afrikan pitkälle historialle ja rikkaalle musiikkiperinteelle. Lähetystyö on suuntautunut yleensä sinne, missä Kristusta ei vielä tunneta. Ahonen. ” Suomeenkin saapuu Afrikasta ja Aasiasta lähetystyöntekijöitä. Sen suurimpiin ansioihin kuuluu paikallisten seurakuntien työntekijöiden kouluttaminen afrikkalaisen kristillisyyden johtajiksi ja edustajiksi. Lähetystyön tulevaisuudesta käyty keskustelu on herättänyt levottomuutta seurakunnissa. Ruotsin kansallisvaltion synnyttyä kuningas Kustaa Vaasa oli antanut Västeråsin valtiopäivien (1527) tehtäväksi laatia kirkon oppia ja uskoa koskevan sopimuksen. Afrikkalaiset, aasialaiset ja Latinalaisen Amerikan kristityt ovat rajujen muutosten keskellä etsineet omaa tietään ja käyneet läpi omaa itsenäistymisprosessiaan. Siirto olisi karhunpalvelus kirkolle. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 3000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Tunnustuspykälän antaman suojan muretessa Suomen kirkko irtaantuu yhä enenemässä määrin Pyhän Jumalan asettamalta perustalta. Suomeenkin saapuu Afrikasta ja Aasiasta lähetystyöntekijöitä, ensin työhön maahanmuuttajien keskuuteen, sitten ennen pitkää myös kantaväestön pariin. korvaa S eurakuntien tekemästä lähetystyöstä löytyy paljon ilonaiheita. Tämä perusta ei ole vuosisatojen saatossa muuttunut. Lähetystyön keskihakuiset voimat korostuvat, jolloin paikallisseurakunnan merkitys lähetyksessä kasvaa. Maailmanlähetyksessä on käynnissä sinänsä luonnollinen, mutta perustavanlaatuinen siirtymävaihe. Kristuksen seuraajat tarvitsevat nyt jos koskaan tukea siinä, miten kukin voi toimia Kristuksen todistajana maailmassa. Kääntäessään kristinuskon peruskirjat paikalliselle kielelle lähetystyöntekijät ovat olleet luomassa kunkin maan kirjakieltä. Kansainvälinen kanssakäyminen ja muuttoliike ovat tuoneet uusia piirteitä lähetystyöhön. Aikojen vaihtuessa Kristuksen seuraaminen kysyy rohkeutta. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. RISTO A. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Maassamme tehtävässä työssä he eivät kuitenkaan korvaa suomalaisia, oman kulttuurinsa tuntevia kristittyjä. Piispojen ja kirkolliskokouksen tehtävänä on antautumisen sijaan taistella tätä muutosta vastaan! Tämän maailman keskellä kirkko puolustautuu Jumalan Sanan aseilla (Ef. Inhimillisesti katsottuna se teki valtaisan työn laskemalla pohjan kristinuskon nykyiselle nousulle Afrikassa. Päävastuu lähetyksestä on siirtymässä länsimaisilta kirkoilta kristittyjen uudelle enemmistölle. Länsimaisen kulttuurin heikkoudet ovat kuitenkin tulleet sitä mukaa ilmi kun afrikkalaisten ja aasialaisten kristittyjen määrä on lisääntynyt. Sen valossa tunnustuspykälä on tullut vanhanaikaiseksi, jopa vääräksi. Sanamuotojen ja sisällön muotoutumista oli edeltänyt pitkä teologinen, poliittinen ja valtiosääntöoikeudellinen prosessi, jolla oli suora yhteys luterilaiseen uskonpuhdistukseen. Länsimaisen ihmisen raamattukäsitys sen sijaan on ratkaisevasti muuttunut. Se sisältyy jo niin kutsuttuun karoliiniseen kirkkolakiin vuodelta 1686. Raamatun mukana nämä aseet menetetään. keskustelu | Kansainvälinen kanssakäyminen ja muuttoliike ovat tuoneet uusia piirteitä lähetystyöhön, kirjoittaa Risto A. KOTIMAA | 5.3.2021. Suomen Lähetysseuralla oli Namibiassa parhaimmillaan yli 100 työntekijää. Jumalan sanaa tuli nyt kaikkialla valtakunnassa saarnata puhtaasti Raamatun mukaisesti. On kyselty huolestuneina, pysyykö evankeliumi edelleen lähetystyön keskuksessa. Enää ei voida työn menestystä mitata sillä, kuinka paljon kirkolla on lähetystyöntekijöitä
Kaipaus ja yksinäisyys ovat raastavia tunteita. Hoitoa tarvinneita vanhuksia ei viety sairaaloihin, vaan heitä saatettiin pitää ilman tarvittavaa lisähappea hoitopaikoissaan. Jo 1960-luvulta saakka on nostettu esiin huolestuttavaa vanhustenhoidon tilaa. Kun korona on saatu kuriin, hoivan tila ja koronatoimet on perinpohjaisesti selvitettävä, niistä on opittava ja tehtävä tarvittavat parannukset ikäihmisten palveluihin, niin Suomessa kuin koko Euroopassa. Henkilökuntaa ja suojavarusteita ei ole ollut riittävästi. Perusoikeudet kuuluvat kaikille ihmisille, ketään ei saa perusteetta asettaa eriarvoiseen asemaan. Mielestäni jokaisen äänioikeutetun tulee saada käyttää äänioikeuttaan normaaleissa olosuhteissa. Ilman Jeesuksen veren puhdistusta emme voi saada anteeksiantamusta. Maassamme on liikkeellä kulkutauti. Kun jumalanpalveluksetkin ovat nyt suljetut kirkkoväeltä, on aihetta siirtää kuntavaalit turvallisempaan ajankohtaan. | kolumni | I äkkäimpien lähimmäistemme elinolojen ongelmakohdat ovat korostuneet kuluneen vuoden aikana, kun koronavirus sulki ovia ja laittoi meidän kaikkien jaksamisen ahtaalle. Ovatko kaikki konservatiivikristityt jo täysin vaienneet. maisteri / uskonnon lehtori Seinäjoki Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi. Eikö kirkon tärkein tehtävä olekaan enää ihmisten johtaminen taivastielle ja Raamatun sanan opettaminen. Uskonpuhdistuksen toisen pääperiaatteen mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje. Kuuluuko kirkossamme vielä Jumalan ääni. 9 KOTIMAA | 5.3.2021. Jos Jumalasta vieraantuneet ihmiset eivät koe olevansa syntisiä, he eivät tarvitse Vapahtajaa. Itsestään selvää on, että ikäihmisille kuuluvat samat oikeudet kuin muillekin. Koronaepidemia paljasti karulla tavalla koko Euroopassa vanhustenhoidon puutteita. Hyvinvointivaltiossamme on varaa hoitaa ikäihmisemme arvokkaasti ja heidän erilaisia tarpeitaan kunnioittaen. On surullista, ettei tilanne tosiasiassa ole parantunut edes vuosikymmenien aikana. Iästä riippumatta jokaisella on oikeus saada parhaalla mahdollisella tavalla arvokasta elämää tukevat palvelut. Pitkässä elämässä on ehditty kokea vaikeita asioita ja isoja vastoinkäymisiä. Milloin kuulemme piispojen ja pappien suusta sanat: Näin sanoo Raamattu. Aika ja paikat ovat muuttuneet, mutta pitkälti perusongelmat ovat edelleen samat – resurssit, henkilöstömäärä ja tilat asianmukaiseen hoitotasoon eivät ole riittävät. LAURI OINONEN Kuntavaalit siirrettävä Onko Raamatun ääni vaiennut. Mitä napakammin kirjoitat, sitä todennäköisemmin tekstisi julkaistaan. Lapin läänin ollessa vielä sotatoimialuetta oli kevättalven 1945 eduskuntavaaleille syynä tarve saada Neuvostoliitolle myötämielinen eduskunta. 4:3). He eivät enää luottaneet Jumalan antamiin ohjeisiin. Näin kävi Espanjan Kataloniassa, missä vain 53 prosenttia äänestäjistä käytti äänioikeuttaan, kun edelliskerralla normaalioloissa vastaava luku oli 80 prosenttia. Mitä merkitsisivät suurten äänestäjäjoukkojen karanteenit vaaleille. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa.fi-verkkosivustolla. Ikäihmisten hoidon tila kertoo arvoistamme SIRPA PIETIKÄINEN Kirjoittaja on europarlamentaarikko. Monet ikäihmiset ovatkin sanoneet, että kun peilasi viime kevään tilannetta elettyyn elämään ja aiempiin murheisiin, tämä ei sitten kuitenkaan ollut pahinta. Suuri osa riskiryhmiin kuuluvista äänioikeutetuista todennäköisesti jättäisi kuntavaalit kokonaan sivuun. Ollessani Hämeenlinnassa sosiaalilautakunnan jäsenenä 1980-luvulla, kävin tutustumassa vanhainkoteihin, joiden seuraaminen oli vastuullani. Ikä on mielivaltainen peruste eriarvoistaa. Haluammeko olla niitä pappeja ja maallikkoja, jotka opettavat sitä, mitä Jumalasta vieraantunut kansa haluaa kuulla. AIRA KESKI-LUOMA Teol. ” Voisimmeko me kohdella lapsiamme samalla tavalla kuin kohtelemme ikäihmisiämme. Miksi tämä elämämme tärkein asia ei kiinnosta ihmisiä kotimaassamme. Huhtikuulle ajoittuvat kuntavaalit osuvat arvaamattoman pahaan epidemia-aikaan. Toisaalta pitkä elämänkokemus tuo perspektiiviä. Pyhä kirjamme opettaa hyvin selvästi, mikä on syntiä. Kyse on tahdosta. Toiset jäivät yksin hoivalaitoksiin, jotka sulkeutuivat vierailijoilta. Mihin Suomen luterilainen kirkko on menossa. Monelle laitoksessa asuvalle sähköisistä viestimistä ei juuri ole iloa. Rauhan ajan historiassa ei ole Suomessa ollut vakavan kulkutaudin aikaan vaaleja. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 3000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Kristittyinä meidät on kutsuttu viemään ilosanomaa eteenpäin. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Onko Raamattu vielä ylimpänä ohjeena kirkossa. Olemmeko niitä, jotka sanovat, että Jumalan sana on vanhentunut tai ettei se enää pidä paikkaansa. Tim. Raamattu varoittaa tällaisesta ajasta sanomalla: ”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä, mitä kulloinkin mieli tekee” ( 2. Espanjantaudin riehuessa itsenäisyytemme alussa ei vielä ollut tehty Tarton rauhaa. Asenne ja ongelma ovat korvien välissä; voisimmeko me kohdella lapsiamme samalla tavalla kuin kohtelemme ikäihmisiämme. Olen puhunut paremman hoivan puolesta jo pitkään ja surrut monin paikoin sen todella huonoa tilaa. Julkisuuteen on tullut toinen toistaan ikävämpiä tapauksia kertoen karua kieltään todellisuudesta laitoksissa. Jos asetamme oman järkemme ja yleisen mielipiteen Raamatun yläpuolelle, toimimme kuten ensimmäiset ihmiset. Esitetyt suojatoimet äänestystilanteisiin eivät ole kansalaisille vakuuttavia. Luettuani Kotimaasta (19.2.) John Vikströmin, Liisa Tuovisen, Kirsi Hiilamon, Jouko Sihvon ja Freija Özcanin kirjoituksia, minua alkoi ahdistaa. Se, miten kohtelemme heitä, paljastaa paljon arvoistamme ja asenteistamme. Monet ovat olleet ilman fyysistä kontaktia läheisiinsä, puhelimet ja verkkoyhteydet sentään toimivat. Mikä haitta on vaaleja edeltävän ihmisten parissa tapahtuvan laajan ja vuorovaikutteisen vaalikampanjoinnin puuttuminen. Nämä ovat demokratiaa vakavasti vaarantavia tosiasioita, jotka ministerien tulee ottaa huomioon eikä kuvitella demokratian toteutuvan määräpäivään nimetyissä vaaleissa. Mitä tapahtuisi, jos vaalilautakunnat joutuisivat karanteeniin
P uolasta useimmille tulee mieleen maan johdon asenne vallitsevaa EU:n politiikkaa kohtaan. Kohua olivat todistamassa Merimieskirkon ja konsulaatin suomalaiset. Aktiivit pantiin pian ruotuun, mutta heille jäi kytemään usko rohkean kansalaistoiminnan mahdollisuuksiin ja voimaan vaikuttaa asioihin. TEKSTI | OSKAR VAHERVUORI ” Raivostunut väkijoukko rynnäköi puoluetaloon ja sytytti sen alakerran kirjapainon palamaan. Vuoden 1970 telakkakapinat lukeutuvat vähemmän tunnettuihin vaiheisiin Puolan lähihistoriassa. Neuvostoliiton hajottua ja rautaesiripun revettyä Puola aloitti muiden Itä-Euroopan maiden tavoin paluun kohti länsimaista yhteiskuntajärjestystä 1990-luvun alkuvuosina. Menossa mukana oli silloin myös nuori Lech Wa??sa joukkoineen. Katolinen kirkko ja monet muut kulttuuriset siteet linkittivät puolalaisen kansallisidentiteetin enemmän länteen kuin itään. Toisen maailmansodan aikaisen saksalaismiehityksen tilalle saatiin sodan jälkeen päällystakiksi Neuvostoliitto sekä kommunistinen yhteiskuntajärjestelmä. Mutta puolalaisten uhmamieli ei ole vain tämän päivän ilmiö. Moni muistaa Gdanskin telakan tapahtumat vuonna 1980, Solidaarisuus-liikkeen sekä sen karismaattisen johtajan Lech Wa??san. Ja kun puolalaisille tärkeät hyveet yksilönvapaus, oikeus itsensä ilmaisuun sekä elämän moniin nautintoihin käytännössä riistettiin kaikilta, kansan laaja tyytymättömyys oli tosiasia. Lauantaina 12.12.1970 valtionjohto ilmoitti merkittävistä elintarvikkeiden hinnankorotuksista. Asemanhoitaja Esko Vepsä löysi itsensä roikkumasta Merimieskirkon katolta armeijan helikopterin pörrätessä yläpuolella. 10 KOTIMAA | 5.3.2021 10 historia. Aiemman kosmopoliittisuuden sijaan voitiin seurustella etupäässä muiden kansandemokraattisten veljesmaiden kanssa. Huolimatta siitä, että Puola on Itämeren rantavaltio kuten Suomikin, tunnemme Puolaa ja sen tarinaa varsin huonosti. Puolassa kristilliset jouluperinteet lahjoineen ja herkkuineen olivat vielä voimissaan kommunistisesta yhteiskuntajärjestelmästä Tapahtui Puolassa loppuvuodesta 1970 Puolan rannikkokaupungeissa kuohui joulun alla vuonna 1970. Maassa on kuohunut useaan otteeseen – verisestikin
muodostettiin lakkokomitea, johon myös Lech Wa??sa kuului. Hän muistaa ajan tapahtumat elävästi. Rannikon kaupungeissa oli vielä jonkin aikaa vielä poikkeustila sekä öisin ulkonaliikkumiskielto. Maanantaina 14.12. Gdanskin telakan väki ryhtyi lakkoon. Keskiviikkona 16.12. Lauantaina 19.12. Lastasin koko perheeni lasten mummu mukaan lukien merimieskirkon pikkubussiin. Raivostunut väkijoukko rynnäköi puoluetaloon ja sytytti sen alakerran kirjapainon palamaan. | Kuva: Kotialbumi » 11 KOTIMAA | 5.3.2021. Esko Vepsä työskenteli tuolloin Suomen Merimieskirkon asemanhoitajana ja asui perheensä kanssa Gdyniassa. armeija eristi Gdanskin telakka-alueen. Uskonnon harjoittamista ei virallisesti hyväksytty, mutta sitä katsottiin läpi sormien. joulukuuta kadulla. – Siitä me sitten aamukahvit juotuamme päätimme ottaa selvää mitä kaupungilla tapahtuu. ” Miehet takoivat sellin rautaovea ja huusivat englanniksi, saksaksi ja puolaksi vartijoita. Hallintorakennuksen eteen kokoontui 3 000 telakkatyöläistä vaatimaan hyvitystä hintojen noususta. Perjantaina 18.12. Se oli miehityslakko, eli työläiset linnoittautuivat telakalle ja jatkoivat nimellisesti työntekoa, jotta heitä ei voitaisi syyttää työvelvollisuuksiensa laiminlyönnistä. Puhelinlinjat ja kaikki tietoliikenneyhteydet Gdanskiin ja kaupungista muualle Puolaan – ulkomaista puhumattakaan – oli katkaistu pian konfliktin alettua. päivänä vuonna 1970 Gdanskin telakan työntekijät ryhtyivät lakkoon. Seuraavaksi joukko siirtyi kommunistipuolueen aluetoimiston eteen. Vepsä seurasi aktiivisesti tilannetta tulevina päivinä. Ryhmä vaati edellisenä päivänä vangittujen vapauttamista ja julisti yleislakon alkavaksi. Esko Vepsä työskenteli 1970-luvulla Puolassa Merimieskirkon asemanhoitajana. Suuri kuohunta Puolan vientiteollisuuden ja kansantalouden kannalta keskeisissä kaupungeissa loi pian myös paineita puhdistuksille Puolan ylimmässä johdossa. | Kuva: Agencja FORUM / Alamy Stock Photo Tiistaina 15.12. – Kerroin tilanteen konsuli Pentti Lerkille, joka innostui kuin Aku piimästä. Työläisten lähetystö, joka saattoi vaatimukset puolueen tietoon, pidätettiin ja heitä syytettiin maanpetoksesta. Levottomuuksissa sai surmansa Zbigniew Godlesk, jonka ruumista työtoverit kantoivat 17. Nyt tavallisten puolalaisten mitta oli täyttynyt. Näihin aikoihin saakka puoluejohto oli pystynyt perustelemaan elintarvikepulaa ja kansalaisten huonoa ostovoimaa ”sodan jälkeisillä poikkeusoloilla”, vaikka sodasta oli jo 25 vuotta. Jouluun 14. Perhe ajoi konsulaattiin Sopotiin. armeija eristi myös Szczecinin telakan. Miliisi ja armeija onnistuivat voimatoimilla tukahduttamaan lakkoilut. Tilanne kehittyi väkivaltaiseksi miliisin hyökättyä mielenosoittajia vastaan lamautuskraanattien ja kyynelkaasun avulla. Yhteenotot miliisin ja työläisten välillä jatkuivat pitkälle yöhön, kunnes joukko hajotettiin ja useita satoja henkilöitä pidätettiin. Seuraavana päivänä Gdyniassa miliisi ja asevoimat avasivat tulen aamulla telakalle töihin pyrkineitä kohti. Kansan joulunvietto oli uhattuna. Gierek matkusti myös viimein useiden pyyntöjen jälkeen henkilökohtaisesti paikan päälle keskustelemaan rannikon telakkatyöläisten kanssa. Telakan johto ei reagoinut työläisten vaatimuksiin. Maan johtaja W?adys?aw Gomu?ka siirrettiin syrjään ja tilalle nousi nuorempi, uudistusmielinen Edward Gierek. Ja niin meitä sitten oli meidän ja konsulin perhe – eli koko suomainen siirtokunta – Klainarin kyydissä matkalla kohti Gdanskin keskustaa. niitä oli enää Szczecinissä. Vepsä onnistui saamaan yhden paluumatkalle lähtevän suomalaislaivan kyytiin kirjeen, jossa hän välitti kotimaahan tilannetiedotuksen. huolimatta
| Kuva: Vesa Vepsä Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Kotimaa-lehden pääsiäisen tuplanumero ilmestyy 26.3.2021 Pyydä tarjous ja varaa ilmoitustila 19.3.mennessä. ajaa raportoimaan tilanteesta Suomen suurlähetystölle. Ilmeisesti tulituksesta johtuen sillalta hyppi väkeä alas. – Kun kävelin jalkakäytävällä Gdynian yhtä pääkatua pitkin, ajoi ohi miliisiauto, jonka takapenkiltä ammuttiin avoimen ikkunan läpi konepistoolilla. Muutama minuutti helikopterin poistumisen jälkeen taloon soitettiin ja kehotettiin pysymään sisätiloissa, koska turvallisuutta ei voida taata. Kopteri leijui paikallaan varsin pitkään. Puolue oli radiossa ja televisiossa kehottanut heitä palaamaan töihin. Vepsä perheineen asui samassa rakennuksessa. Näin kuinka yläpuolellani ensimmäisen ja toisen kerroksen väliseen seinään tuli luodiniskemiä. Paluumatkalle Varsovasta päästiin vasta iltamyöhään. Kuten arvata saattaa, tapahtumien tarkkailu lähituntumalta ei ollut aivan vaaratonta. Kolmoiskaupungin Gdansk-Sopot-Gdynia alue oli eristetty muusta maasta ja teiden varrelle oli asetettu tiesulkuja. Sieltä kurkoteltiin ulos ja valokuvattiin minua. Kun oven kurkistusluukku vihdoin aukeni, Vepsä näytti visiittikortin, joka saikin aikaan melkoista vipinää. – Ajoimme Varsovaan ja tapasimme lähetystön väkeä. Sillan päässä oli asemissa panssaroituja ajoneuvoja. Kun meidät pysäytettiin, niin paikalliset miliisit eivät joko välittäneet tai ymmärtäneet dokumenteistamme mitään. – Torstaiaamuna 17.12.1970 kiipesimme Gdynian Ruotsin merimieskirkon katolle yhdessä diakoni Nils-Göran Wetterbergin kanssa. Konekivääreillä tulitettiin sillalle tulevan väkijoukon ylitse takana olleeseen metsämaastoon. Kuva on otettu vuonna 2008, jolloin toiminta oli jo loppunut. Vaistomaisesti vedin maihin – niin kuin sanotaan. Wetterberg ehti livahtaa kattoluukusta sisään, mutta minä en. Kotvan kuluttua paikalle kiiruhti paikallismiliisin päällikkö, joka pyyteli vuolaasti anteeksi väärinkäsitystä. Miehet pysäytettiin Pas??kin pikkukaupungissa, joka sijaitsee noin 80 kilometriä Gdanskista kaakkoon. No, ei tosiaan voida taata, jos tullaan pään päälle pörräämään, Vepsä kuittaa. Lopulta saatiin viesti perille. Rautatieasemalta johti jalankulkusilta vilkkaan monikaistaisen ajoväylän ylitse. Juttu perustuu Esko Vepsän haastatteluun. Matkalle Varsovaan päästiin vasta alkuillasta. Joulurauha laskeutui viimein kristillisen – vaikkakin vielä seuraavien kahden vuosikymmenen ajan kommunistisen Puolan ylle. Konflikti hiipui loppuviikosta ja seesteisempi arki palasi Puolaan. Vepsä ja konsuli Lerkki päättivät keskiviikkona 16.12. Matka jatkui. Alueella partioivilla esivallan joukoilla oli liipaisinsormi varsin herkässä. Onneksi pienen tilannearvion jälkeen Lerkki tutki pikkutakkinsa taskuja ja löysi valtakirjan jättötilaisuudessa joitain päiviä aikaisemmin Puolan ulkoministerin Stefan J?drychowskin nuorelle konsulille antaman käyntikortin, jonka takapuolella oli käsin kirjoitettu saateteksti ”Tervetuloa maahamme”. Löydöstä innostuneina miehet takoivat sellin rautaovea ja huusivat englanniksi, saksaksi ja puolaksi vartijoita. Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Kotimaa-lehden pääsiäisen tuplanumero ilmestyy 26.3.2021 historia 12 KOTIMAA | 5.3.2021. Makasin katolla roottorin erittäin voimakkaassa ilmavirrassa. Taustaselvitykset on tehnyt Vesa Vepsä. – Ollessamme katolla saimme pian yllemme armeijan helikopterin. Seisoimme katolla ja kiikaroimme Gdynian asemalle päin tarkkaillen mitä tapahtuu. Hän oli juuri käynyt Varsovassa jättämässä valtuuskirjansa ja diplomaattipassinsa Puolan ulkoministeriöön. – Lerkillä oli autossaan ruotsalaiset kilvet ja hallussaan tilapäiset paperit. Merimieskirkon konsulaattikilvin varustetulla Volkswagen-pikkubussilla saattoi liikkua kaupungilla, mutta eräänkin kerran Vepsän oli ajettava nurmikkopientareelle väistäessään samoilla ajolinjoilla vastaan tulevaa panssarivaunua. Työläiset käyttivät tätä ylikulkusiltaa työmatkallaan. ” Wetterberg ehti livahtaa kattoluukusta sisään, mutta minä en. Perillä ensi alkuun suurlähettiläs Osmo Orkomies ei ollut uskoa tapahtuneeksi telakkakaupunkien veritekoja. Meidät heitettiin aika lailla kovakouraisesti häkkiin. Minun vaatimukseni oli, että Yleisradio lukee tiedon, että alueella olevilla suomalaisilla ei ole hätää, mikä tapahtuikin. Joulun alla 1970 Esko Vepsä kiipesi diakoni Nils-Göran Wetterbergin kanssa Ruotsin merimieskirkon katolle tarkkailemaan levottomuuksia
Hänen tekstiään on luettava pysähdellen löytääkseen sanojen syvimmät merkitykset ja merkitysyhteydet, ja voidaksemme olla toinen toisillemme turvallisia satamia. Hän oli iso nimi piireissä, joissa janottiin vahvaa kokemusta uskosta ja Jumalasta. Vain matkalle lähtevää on onniteltava, sillä hän tekee sen kaikkien puolesta. Taivaallista menoa -ohjelmassa Patrick Tiainen kertoo kohtaavansa nyt oman yksinäisyytensä. Hanna Klingenbergin toimittamassa 27-minuuttisessa ohjelmassa entinen uskontojulkkis istuu pääasiassa omakotitalonsa olohuoneessa ja puutarhassa. Viime syksynä tehdyssä, kirkon viestinnän tuottamassa Ylen Taivaallista menoa -sarjan jaksossa tavataan itselleen uuden identiteetin löytänyt Patrick Tiainen. RISTO KORMILAINEN Louise Glück: Uskollinen ja hyveellinen yö. Hän myönsi homoseksuaalisuutensa, ja hurskas uskonnollinen kulissi romahti. Vaikka asiat eivät muutu, niihin tulee matkalla aina uusi näkökulma. Tiaisen mukaan seurakunnassa tehtiin kuitenkin silloin se, mitä pidettiin oikeana. Sodan olemus on aina turha, mutta majakan todellinen tehtävä on: ”Täällä on pohjoinen.” Glück on runoissaan maailmasta huolehtija, vaikka ei sano sitä ääneen. Mäkelä päättää kolumninsa sanoihin: ”Mennyttä voi muistella, mutta elämä odottaa yhä edessäpäin. Tarina muuttuu kerronnalliseksi runoksi, tapahtumien kirjaamiseksi ja vaihtuvien näkökulmien spektriksi. Tiaisella ei ollut enää paluutta karismaattisiin piireihin. Hän kouluttautui hätäkeskuspäivystäjäksi ja opiskelee nyt lyhytterapeutiksi. Sitä voi tutkia, siitä voi huvittua ja ihmetellä polun kiemuraisuutta, mutta sinne ei pidä jäädä. OLLI SEPPÄLÄ Taivallista menoa katsottavissa Yle Areenassa. | Kuva: Marko Ekström / Yle 13 KOTIMAA | 5.3.2021. Glück ei ole mikään julistaja, mutta ei myöskään sivuuta eettisiä kysymyksiä runoudessaan. Mikko Kurenlahti tutkii kuluttamista uskomusjärjestelmänä (Saarn. klo 9 Piispan kyselytunti. Hyvää matkaa!” MARI TEINILÄ | dokumentti | Pudonnut tähti Kokkolalainen Patrick Tiainen oli vuosina 2014–2017 nuori julkkis ja perustamansa karismaattisen Word of Faith Church Finland -seurakunnan (tunnettiin myös nimellä Uskon Sana, nykyisin WOF-seurakunta) johtaja. Yksinkertaiset kuvat muuttuvat yleisiksi hahmotuksiksi ja maailmankuvaksi, jossa arvoituksellisuus avautuu arkeen ja arjen kautta. Klingenbergin haastattelema Tiainen on sympaattisen ja rehellisen oloinen. Varaslähtö naistenpäivään. Tiaisen kiihkeä toiminta katkesi loppuunpalamiseen ja kaapista tulemiseen. Turun ja Suomen arkkipiispa Tapio Luomaa haastattelevat Journalistin päätoimittaja Maria Petterson, Ylen Pekka Niiranen ja Kotimaan päätoimittaja Mari Teinilä. Klo 20 MOT: Suomen huoltovarmuuden heikot lenkit. 1943) runoudessa. 5:9-11). He kokivat olevansa osa jotain suurempaa. Studiossa koolla emerita piispa Irja Askola, piispa Kaisamari Hintikka ja piispa Mari Leppänen. Myyteistä rakentuu silta arkeen yhdysvaltalaisen Louise Glückin (s. Ohjelman lopussa Tiainen myös sanoittaa tämän hetken uskonnäkemystään. ilmestyneessä ET-lehdessä hän kirjoittaa menneisyydestä sekä Lootin vaimosta. Ritari löytyy jokaisesta, joka rehellisesti uskaltaa matkalle. Hän johdattelee hiljaisesti lukijaansa, väläyttää maiseman ja puhuu itsensä löytämisestä kodin pöydän ääressä. Suomentanut Anni Sumari. | viikon kirja | TV1 La 6.3. Uskollinen ja hyveellinen yö -kokoelma on saatu nyt myös suomeksi ja runoilija Anni Sumari on onnistunut tavoittamaan käännöksessään taitavasti Glückin niin kielellisen kuin temaattisen ulottuvuuden. TV1 Ma 8.3. 17.2. | viikon radioja tv-vinkit | | painettua sanaa | Raamatun tunteminen on tai ainakin pitäisi olla keskeinen osa suomalaista kulttuuriperintöä. Tiainen katselee itseään puhumassa, laulamassa kielillä ja profetoimassa. Radio 1 Su 7.3. 78 sivua. Klo 12.05 Horisontti. Radio Dei Ke 10.3. Glückin kokoelma on tarina kuoleman maahan matkaavasta ritarista. Lootin vaimo kääntyi katsomaan taakseen ja jähmettyi patsaaksi; Loot tuijotti tietä ja eli vielä pitkään.” Jos lukijalla ei ole tietoa, kuka on Lootin vaimo, niin luultavasti Mäkelän kolumnin viesti ei täysin aukea. ”Pitkä elämä kantaa mukanaan pitkää menneisyyttä, se kulkee kyllä mukanamme. Klo 12 Göteborgin sinfonikot: Kate Bush -ilta. Klo 14 Pisara. Suomessa ei varastoida juuri lainkaan elintarvikkeita kriisien varalle. ET-lehden yksi taitavista kolumnisteista on kirjailija ja taiteen akateemikko Hannu Mäkelä. Mukana studiossa myös Radio Dein Ariel Neulaniemi. Minkälainen heidän matkansa kirkon ylinpään johtoon on ollut. Vuonna 2020 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saanut Glück on yksi sukupolvemme valovoimaisimpia lyyrikoita. Enostone 2020. Sinfonikkojen kunnianosoitus yhdelle aikamme ainutlaatuisimmista artisteista. Teema & Fem Pe 12.3. Hän sanoo kohtaavansa nyt oman yksinäisyyteensä, joka on kuin helvetti. Glück johdattelee niin kirjallisuuden kuin psykologian kautta tarkastelemaan ihmisyyttä karheassa valossa, jossa ”menneisyys on haudattu tulevaisuuteen”. Hän sanoo, että päällimmäisenä on suru kaikesta. Hän rakentaa monikerroksista lyriikkaa, punoo tarinoita ja yllättää älykkyydellään. Uskollinen ja hyveellinen yö on loistelias teos, sanoilla leikittelevä, eloisa ja väliin myös hiljaista huumoria sykähtelevä
Kaikki venekunnat kuitenkin uskaltautuivat valkoisena vaippana aaltoilevalle Keurusselälle. Keuruun vanhan kirkon hautausmaalta löytyy yhä 175 vuotta sitten tapahtuneessa kirkkoveneturmassa hukkuneiden hautakiviä. – Kirkkovenelaulun sävy poikkeaa muusta hänen tuotannostaan. Kerrotaan, että Kristina ja Fredrika Kolhon kotitalon pihamaalla kaksi kaunista koivua kaatui tuona kohtalokkaana päivänä, juuri puolen päivän aikaan. Torppari Fredrik Järvenpää yritti uida maihin, mutta voimat uupuivat keskellä järveä. Hän on ottanut selvää 175 vuotta sitten sattuneesta kirkkoveneonnettomuudesta tutustuttuaan arkkiveisuun, joka on lähtöisin hänen isoisoisoisänsä Herman Saxbergin (1830– 1909), alias ”Pilli-Hermannin”, kynästä. Myös Pilli-Hermanni menetti turmassa sukulaisiaan. – Äidinäitini paheksui usein miehensä isoisää Hermannia, rikollista, juoppoa ja muusikonrenttua. Kansanmuusikko Emilia Lajunen levytti isoisoisoisänsä arkkiveisun. 300 merkkiä tässä. Monien kädet irtautuivat tai tarttuivat toisiin laidoista pitäneisiin, vetäen heitäkin pinnan alle. Aaltion mukaan elokuun viimeinen päivä vuonna 1845 alkoi Keuruulla aivan tavanomaisena sunnuntaina. Viulupelimanni ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin opettaja Lajunen ei ole ensimmäistä kertaa eläytymässä Keuruulla menneeseen. Muutamat kiipesivät veneen pohjan päälle tai pitivät laidoista kiinni, mutta samassa vene pyörähti uudestaan ympäri. | Kuva: Jukka Granström ” Hän oli kulkijaluonne, käveli pitkiäkin matkoja ja kierteli soittamassa häissä Keski-Suomessa ja aina Etelä-Pohjanmaalla saakka. Keskellä järveä myrsky yltyi niin, että osa veneistä katsoi viisaimmaksi ottaa kurssin kohti rantaa, mutta muutamat jatkoivat sitkeästi eteenpäin. Matti Kolho pelasti sokean, jo veden alle painuneen Lotta-tytön tarttumalla tämän ympärille kiedotusta liinasta kiinni. Osa tarttui toisiaan käsistä veneen pohjan yli ja pelastui. Keuruun kirkkomatkan traaginen päätös oli suurin sisävesionnettomuus Suomessa aina Kuru-laivan uppoamiseen, vuoteen 1929 saakka. Aivan kirkon kaakkoiskulman nurkalla tuntuu tärppäävän. Lajusen isoisoisoisä, klarinetisti Herman Saxberg tunnettiin ”Pilli-Hermannina”. Lopulta Kaukasen karin luona löi iso aalto Haikan talon veneen täyteen vettä. Seuraukset olivat karmeat muillekin kuin Kolhon talolle. Emilia Lajunen muistaa kuulleensa tarinoita esi-isästään Herman Saxbergistä jo aivan pienenä. Muistan miten se tuiIsoisän arkkiveisu heräsi henkiin Keuruun kirkkovenetragedia kosketti myös viisunikkari Herman Saxbergia 1800-luvulla. Elo kuut 1845. Tuuli oli tällä välin yltynyt niin, että rannalla olleet kehottivat väkeä lykkäämään lähtöä. Kaikkiaan 37 kirkkomatkalla ollutta kyläläistä menehtyi Keurusselän hyisiin aaltoihin, ainoastaan 11 ihmisen pelastuessa. Keuruun kirjan (1928) kirjoittaneen Eino A. Siitä huolimatta heillä oli kotona aina Hermannin kuva seinällä. TEKSTI | JANNE KÖNÖNEN – KUVAT | JUKKA GRANSTRÖM JA JANNE KÖNÖNEN Emilia Lajunen opettaa kansanmusiikkia Sibelius-Akatemiassa. Teksti vuolukivestä erottuu auringon kirkkaassa valossa juuri ja juuri ymmärrettävänä: Tässä lepäävät Talon emäntä Kristina Kolho Ja hänen tyttärensä Fredrika Kolho Hukkuivat Keurun Selkään 31 päiv. Tekstissä on vahva yhteisöllisyyden tuntu, mutta samalla myös syvä henkilökohtainen taso. – Tässä se taitaa olla, tuumaa Lajunen ja pyyhkii kädellään sammalta ja syksyn lehtiä pois korkeahkon muistomerkin pinnalta. Jumalanpalvelus vanhassa kirkossa meni kuten pitikin ja koitti kotiinpaluu. Osa uimataidottomista vajosi heti aaltojen alle. | Kuva: Janne Könönen 14 KOTIMAA | 5.3.2021 haastattelu. E milia Lajunen kävelee kesällä 2020 Keuruun vanhan kirkon hautausmaalla ja tutkii hautakivien ajan patinoimia pintoja. Kuka. Iso kirkkovene kaatui silmänräpäyksessä. Musiikki on hänellä verissä. Pitäjän lounaiskulmaa asuttanut Kolhon kylän väki huhki ensin Kaijanselän yli Koikan venevalkamaan, käveli sitten kolmisen kilometriä kannaksen yli ja nousi Kaukasen rannassa odottaneisiin pitkiin kirkkoveneisiin
15 KOTIMAA | 5.3.2021. Lajunen sanoo Pilli-Hermannin elävän henkilönä yhä keuruulaisessa muistissa. Hermanni ei tunnustanut, ja lopulta keisari armahti hänet. Pilli-Hermannin kepeiden tekstien joukossa kirkkoveneveisu on poikkeustapaus. Jos Hermanni eläisi, tekisikö hän nyt balladin koronavirusepidemiasta. Tälläkin kerralla hän vapautui syytöksistä. Henkilökuvan lisäksi Lajunen keräsi musiikinopiskelijana yhteen Pilli-Hermannin tekstit, etsi niihin melodiat ja koosti löydöistään konsertin. Yleensä Hermannin tekstit ovat pitkiä, mutta tämä on mitä ilmeisimmin tietoisestikin lyhyt ja ytimekäs, jotta tapahtuman kauhu ja suru jäisivät mieleen. Lajunen sanoo sen osoittavan, miten syvästi kolholaisten tragedia syysmyrkyssä kävi Hermanninkin sieluun. – Kerran täällä pidetyn konsertin jälkeen oli hieman kuumottavakin tilanne, kun eräs nainen tuli sanomaan, että jos sinun esi-isäsi ei olisi murhannut sitä ensimmäistä vaimoaan, niin mekin oltaisiin sukulaisia. – Se on koskettava ja selvästi tekijän itsensäkin murhemielelle saanut laulu. Mökin paikalla on tänä päivänä veisunikkarin muistoksi pystytetty muistomerkki. Lajunen etsi veisulle melodiaa ja selvisi, että Saxberg oli tehnyt tekstin Johannes Gezelius nuoremman vuonna 1702 toimittaman koraalikirja Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirjan virteen 213. – Hän istui vuosia tutkintavankeudessa, mutta murha ei selvinnyt koskaan. Musiikin lisäksi Hermannista paljastui muutakin uutta. Hermanni oli oikeastikin, ei vain juttujen perusteella, suvun musta lammas. Maija kasvatti viisi lasta lähes yksin, kun aviomies hummasi missä milloinkin tuntematta kotiintuloaikoja, Lajunen pohtii. Herman Saxberg eli viimeiset vuotensa perheensä kanssa korpimökissään Keuruun lähistöllä. – Saattaisi tehdäkin, sillä hän otti kantaa aina ajankohtaisiin aiheisiin, kuten elinaikanaan Suomessakin paljon kohua herättäneeseen Venäjän ja Japanin väliseen sotaan. mailmeinen ukko siinä kuvassa kiehtoi kovasti lapsen mielikuvitusta. En viitsinyt sanoa, mutta mielessäni ajattelin, että eihän se olisi mahdollista, sillä ilman Hermannin toista perhettä minuakaan ei olisi. Mummo oli uskonnollinen, Kalle-pappa taas taksikuski ja pelimanni, joka soitti kannelta, kun haitari oli tuohon aikaan epäilyttävänä instrumenttina pannassa. – Musiikki on kulkenut meillä suvussa. Mummon kertomat tarinat saivat itse viulua soittavan ja laulavan Lajusen opiskeluaikanaan keräämään tietoa klarinetisti Hermannista. Pilli-Hermannin tulkintoja ei aikanaan saatu taltioiduksi savikiekoille tai äänilevyille, mutta kirkkoveneballadin voi kuulla Emilia Lajusen esittämänä hänen vuonna 2012 julkaisemallaan Turkoosi polkupyörä -levyllä. Hän oli kulkijaluonne, käveli pitkiäkin matkoja ja kierteli soittamassa häissä Keski-Suomessa ja aina Etelä-Pohjanmaalla saakka. Myöhemmin, vielä 60-vuotiaanakin, Herman Saxberg oli epäiltynä Hoskarin isännän ryöstöstä ja murhasta. Pienempien rikkeiden kuten viinan salapolton ja perunavarkauksien lisäksi Saxbergia syytettiin vakavistakin rikoksista, kuten ensimmäisen vaimonsa murhasta. – Olen joskus miettinyt, mitä hänen vaimonsa ”Pilli-Maija” ajatteli kaikesta tästä. – Arkistossa istuessa sai kyllä selata melko paljon käräjäpöytäkirjoja
Tanssi ja alkoholi olivat täysin torjuttuja. Tutkimuksessaan Taskinen-Tuovinen hahmottaa viisi sellaista diskurssia, joiden varaan Portaanpään opiston körtti-identiteetti rakentui. Körttiläisten edustamaan konservatiiviseen antimodernismiin ujuttautui edistysuskoisen moderniuden aineksia. Herännäisyys arvosti äitejä, ja nimenomaan tytöt nähtiin yhteiskunnan moraalisena selkärankana, mutta naista ei pidetty yhteiskunnallisena vaikuttajana. Portaanpään körttiyhteisö edusti Taskinen-Tuovisen mukaan koko Pohjois-Savon herännäisyyttä. Emansipaatio ei Portaanpäähän tutkimusajanjaksona ulottunut, mutta käyttäytymisdiskurssissa Portaanpään tytöt toivat jo keskusteluun miesten ja naisten työnjaon. Kerhoja järjestötoimintaankin osallistuminen yleistyi 1930-luvulla. Isänmaallisuusdiskurssi voimistui 1920ja 1930-lukujen vaihteessa. Toisessa eli suhtautumisdiskurssissa opistolaiset rakensivat tutkimuksen mukaan identiteettiään suhteessa kulttuurielämään, sivistykseen, kansalaisjärjestöihin sekä huvija virkistystoimintaan. Viidenneksi modernisaatiodiskurssi, joka sai aikaan muutospainetta muissa diskursseissa. 16 KOTIMAA | 5.3.2021 teologia. Kolmantena tuli velvollisuusdiskurssi, mikä tarkoitti velvollisuuksia opistoa, vanhempia ja herännäisyyttä kohtaan. Körtti-identiteettiä vahvisti myös körttipuvun käyttö, joka alkoi 1930-luvulla muuttua. Silti äärioikeistolaisten kansanliikkeiden vaikutus opiston körtti-identiteettiin ei ollut yksiselitteinen. Kirkkohistorian väitöskirja Körtti-identiteetti. Siihen kuuluivat heimokansojen auttaminen ja maanpuolustus. Keskellä alarivissä Erkki Kurki-Suonio sekä Sirkka ja Vilho Pesonen. Siihen kuuluivat pyhäkouluja lähetystyö, sekä opiston ja herännäisyyden edustaminen maailmassa. Näistä diskursseista tärkeimpiin kuului käyttäytymisdiskurssi. Perinteisesti herännäisyys oli ollut torjuva suhteessa kulttuuripyrintöihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. M inkälainen on ollut herännäisyyden kansanhistoria sen tavallisen kannattajakunnan keskuudessa. Eija Taskinen-Tuovinen on paneutunut aiheeseen yksittäisten henkilöiden sekä alueellisten ja paikallisten pienryhmien kautta. Myös Portaanpään kristillinen opisto joutui koko herännäisyyden tavoin määrittämään identiteettinsä muuttuneessa maailmassa uudelleen. Teatteri ja elokuvatkaan eivät tutkimuksen mukaan olleet opettajien hyväksymiä, mutta suurin osa opistolaisista oli sota-aikaan tultaessa hyväksynyt elokuvat sopivana ajanvietteenä. Portaanpään kristillisen opiston identiteetti ja sen muutokset vuosina 1923–1945 tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa helmikuussa. Opistolaispojat innostuivat myös urheilusta, mutta herännäisnuorten oikeana huvittelumuotina pidettiin seuroja. Asenteet muuttuivat, mutta 1920ja 1930-luvulla se ei tuntunut Portaanpäässä. 1920-luvun kansallisromanttinen idealismi kasvoi talvisotaan mennessä taistelutahtoiseksi ryssänvihaksi. Tutkimuksen päälähteinä ovat opistossa käytyjen keskustelukokousten pöytäkirjat sekä oppilaiden kerran viikossa toimittama Portaanpään Viesti -lehti. | Kuva: Portaanpään kristillinen opisto ” Käyttäytymisdiskurssiin kuului tietty puhetapa, synnintuntoa ja huonoutta korostava ”körttiretoriikka”. Tätä diskurssia voimisti sotaa seurannut koko suomalaisen yhteiskunnan murroskausi. Siinä määriteltiin heränneen ihmisen ominaispiirteet ja tuntomerkit. ”Körtti-identiteetin” on usein oletettu noudattaneen liikkeen suurmieshistorian linjauksia, eikä tätä ole paljon kyseenalaistettu. Harva sitä kritisoi. JUSSI RYTKÖNEN | väitös | Portaanpään kristillisen opiston oppilaita 1920-luvulla. Siihen sisältyi myös käsitys siitä, minkälainen oli oikea heränHerännäisopiston identiteetti perinteen ja modernin ristivedossa neen ihmisen usko ja miten se hänen elämässään ilmeni. Uusi väitöskirja analysoi Portaanpään kristillisen opiston körtti-identiteettiä ja siinä tapahtuneita muutoksia vuosina 1923–1945. Isänmaallisuusdiskurssi linkittyi muiden diskurssien kanssa. Herännäisyyden kansallis-valtiollisen merkityksen julki tuomiseen ei suhtauduttu körttiläisen vaatimattomasti. Osalle opistolaisista se oli kodinperintöä, osa oppi sen opistoaikanaan. Käyttäytymisdiskurssiin kuului tietty puhetapa, synnintuntoa ja huonoutta korostava ”körttiretoriikka”. Portaanpään opettajakunta oikeistolaistui 1930-luvulla ja opistolaiset alkoivat osallistua myös suojeluskunnan toimintaan
Huolta, pelkoa, paniikkia. T alvilomalla katsoin HBO:lta ajankohtaisen uuden elokuvan Locked down. Sanotaan, että hän puhuu hiljaisuudessa. Heräät, syöt, käyt kaupassa, kävelyllä, luet tai katsot televisiota. 17 KOTIMAA | 5.3.2021. Myös Jeesus osoitti kuuliaisuutta Isälle ja sitä pitäisi uskovien Uuden testamentin mukaan osoittaa myös hengellisille isilleen, seurakunnan johtajille. Sukella syvemmälle. ” Pysähtyminen saattaa tietysti olla tavattoman ahdistavaa, etenkin jos on itselleen kovin vieras. Tässä piilee kuitenkin myös mahdollisuus. Katsele Kaikkeuden Luojaa ja anna hänen katsella sinua. Sen sijaan joutuu kääntymään sisäänpäin. Cusanus vie lukijansa ajattelemaan esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: ”Ikuisuus on kolme ja yksi”, ”Suurimman, äärettömän viivan ominaisuudet”, ”Jumalan nimet ja myöntävä teologia”, ”Universumin koostumus ja sen rajallisuuden asteet”, ”Maan ominaisuudet”, ”Suurin rajautunut on yhtä aikaa absoluutti, luoja ja luotu” tai ”Jeesuksen Kristuksen kuoleman salaisuudet”. Hyväksy tilanne. On turha raivota vaikkapa hallituksen päätöksiä vastaan, et voi niille mitään. Kun mieli pysähtyy ja vaikenee, kun on aikaa tuijottaa tyynesti kaukaisuuteen tai seinään, saattaa kohdata sisimpänsä kuvastimen, josta näkee häivähdyksen Jumalaa. Tee edelliset, jälkimmäiset taas sulje pois mielestäsi. Samalla saattaa mieltä hiertää oma taloustilanne ja työttömyys. Teoksensa alussa Cusanus linjaa tutkimustehtäväänsä Jobin kirjaa siteeraten näin: ”Viisaus on salattua, tiedon kohde kätköissä kaikkien silmiltä. Hauska pikku anekdootti on, että Mika Waltarin romaanissa Nuori Johannes juuri Cusanus toimii romaanin päähenkilön oppi-isänä. Silloin saattaa tiedostaa omat tunteensa ja yhtäkkiä erottaa, mitä todella haluaa. Koronatilanne pakottaa meidät suomalaisetkin taas sulkeutumaan. JUSSI RYTKÖNEN Nicolaus Cusanus: Oppineesta tietämättömyydestä. Sitä vastaan toimiminen on turmiollista. Tylsinä ja samanlaisina toistuvat päivät saavat mielenkin oudosti puuroutumaan. Mutta hitaan lukemisen ja luetun märehtimisen metodilla Cusanus voi avata lukijalleen uudenlaisia ajattelun maailmoja, joissa ei tyydytä helppoihin vastauksiin. Cusanuksen pohdinnat eivät ole ihan kevyttä luettavaa. Jos asia kerran on näin – – me siis haluamme tietoa tietämättömyydestämme. Kuuliaisuus Jos oheisen Portaanpää-jutun kuvailemat menneiden aikojen opiskelijat kokivat velvollisuuksia suhteessa esimerkiksi vanhempiinsa tai herännäisyyteen, olivat he näille kuuliaisia. Aivan ensimmäiseksi pysähdy ja tunnustele oloasi. Mitä se sinusta kertoo. 230 sivua. Nimen voisi suomentaa vaikkapa ”Sulussa”. Pieni geometrian ja aritmetiikan kertauskin omassa mielessä voi olla paikallaan ennen hänen ajatuksiensa pureskelua. Anna oppikeskustelujen tai maailmanparantamisen hetkeksi olla. Jos siis voimme täysin tavoittaa tämän päämäärän, olemme saavuttaneet oppineen tietämättömyyden.” Cusanuksen mukaan ainoastaan oppinutta tietämättömyyttä noudattamalla voidaan lähestyä filosofian ja teologian ydinalueita oikealla tavalla. Tutki ihmisiäsi ja mitä heistä ajattelet. Ehkä joudumme jopa ulkonaliikkumiskieltoon. Suomentanut Juha Pihkala. Vakavasta aiheesta huolimatta kyseessä on komedia. Tässäkin suhteessa laita mielestäsi pois asiat, joille et voi mitään. Mitä tarkoittaa. Elämä käy pieneksi joko aivan yksin kotona tai perheen kanssa tiiviisti hermot koetuksella. Kun päivät toistuvat samanlaisina ja pitkinä, ei voi enää paeta itseään menoihin ja touhuun – mitä ihminen helposti tekee. STKSJ 287, 2020. Saatat yllättyä. Älä pelkää, vaan sukella syvemmälle itseesi ja maailmankaikkeuteen. Elokuva leikittelee sillä tosiasialla, että neljän seinän sisälle tylsyyteen pakotettu ihminen joutuu kohtaamaan itsensä. Ahdistaako ajatus. Seuraavaksi, tutustu yksinkertaisempaan elämääsi. Hän ajatteli ajalleen poikkeuksellisesti myös niin, että Maa kiertää Aurinkoa ja jälkimmäinen on vain yksi lukemattomista tähdistä. Käy läpi faktat. Mitkä ovat ne asiat, jotka voit tehdä tilanteesi parantamiseksi. Tuntuuko pieneltä ja tylsältä. Se tarkoittaa uskonnollisessa kielessä tahtoa noudattaa toisen tahtoa, jopa vastausta Jumalan puhutteluun. Sulkuretriitti FREIJA ÖZCAN Kirjoittaja ihmettelee ajankohtaisia teologisia asioita. Tutki kotiasi. Hänen ajatteluaan on tallennettu 1440 valmistuneeseen teokseen De docta ignorantia, joka ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa suomeksi nimellä Oppineesta tietämättömyydestä. Pohdi myös Jumalaa. Ihmisen pitää olla kuuliainen myös omalletunnolleen. Pysähtyminen saattaa tietysti olla tavattoman ahdistavaa, etenkin jos on itselleen kovin vieras. Kirja on tämän jälkeen oppinutta risteilyä ja sukeltamista erityyppisten Jumalaa, universumia ja Kristusta koskevien ongelmien tummissa, viileissä vesissä. Teoksessa on kolme kirjaa, tai kolme osaa. Olet joutunut omaan henkilökohtaiseen retriittiisi. Kuuliaisuus on nykyisin yleiselle kielitajulle kenties hieman vanhahtava termi. Mitä kipeämpiä asioita itsessämme on, sitä mieluummin painamme ne syvälle sisimpään ja pakenemme työhön, opiskeluun, harrastuksiin, huvituksiin – ihmissuhteisiinkin. Mitkä ovat ne asiat, joille et voi mitään. Kokeile puhua itsesi ja ihmistesi kanssa asioista, joista ette ole ennen puhuneet. Jo vain voi, ajatteli 1401–1464 elänyt saksalaissyntyinen filosofi, teologi, juristi, mystikko, matemaatikko ja tähtitieteilijä Nicolaus Cusanus. Vaikka Nicolaus Cusanus on sittemmin pitkälti unohtunut, hänen ajattelunsa osoittaa, miten rikasta tieteellistä työtä myöhäiskeskiajan maailmassa voitiin tehdä. Raamatussa ihmisen on oltava kuuliainen Jumalalle. Tätä viestiä kertoo myös Augsburgin tunnustus. Moni joutuu pysyttelemään vielä tiiviimmin etäoloissa, harrastukset ovat kiinni ja kontaktit toisiin ihmisiin karsiutuvat. Hiljaisuus on nimenomaan tylsyyttä ja joutilaisuutta. Elokuva kertoo eroamassa olevasta pariskunnasta, joka jumittuu kaksistaan kotiin, kun Lontoo koronan vuoksi suljetaan. | kolumni | | kirja | Voiko Jumalan ja kosmoksen salaisuuksia etsiä myös matematiikan käsitteiden avulla
Mikä oli Herman Saxbergin soitin. | Kuva: Kotimaan kuva-arkisto T akavuosikymmeninä Kuopion hiippakunnassa pidettiin teologinen seminaari, jonka aiheena oli uskon äidinkieli. Heli Joronen kuitenkin kirjoitti oikein, että kuva on otettu Tampereella Hakametsän jäähallin pihalla. Esitelmät olivat korkealentoisia ja oppineita. Voit perustella valintasi lyhyesti. | paras juttu | | kasku | Mysteerikuva K otimaan valokuva-arkistossa on monta laatikollista vanhoja kuvia, joissa ei ole kunnollista tietoa siitä, milloin ja missä tilanteessa kuva on otettu. Minkä palkinnon Louise Glück sai vuonna 2020. 2 . Mistä kuvassa on kyse. Kirjapalkinnon voitti Mervi Niiranen Riihimäeltä. 1 . Kylteissä lienee mainittu niiden teema ”Elämän leipä”. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Jeesus-marssi rantautui Suomeen vasta seuraavana vuonna. Kahdensadan vuoden takaista kirkkomatkaa elävöittivät toimittaja Emilia Karhu ja kuvittaja Karoliina Pertamo. –Kymmenen käskyn sijasta olisi parikymmentä ehdotusta. 3 . Jos sinulla on tietoa kuvasta, kerro se viestillä osoitteeseen: kotimaa24@kotimaa.fi tai Kotimaan Facebook-sivulla, jossa kuva myös julkaistaan. 18. kirkkokahvit 18 KOTIMAA | 5.3.2021 | vastaus | | 3 kysymystä | Anna palautetta, Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi paras juttu. ”Siinä tuntui kuin itse olisi ollut mukana”, kommentoi eräs lukija. 1. Tunnistatko ketään kuvan ihmisistä. Kla rin ett i 2. Milloin Nicolaus Cusanus eli. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Viisaiden puheenvuorojen lomassa kahvitauolla kuultiin keskustelu: – Jos Jumala olisi ollut savolainen, mitä meillä olisi Raamatussa. Tämän viikon kuvassa joukko ihmisiä katselee ympärilleen, ikään kuin porukka olisi uudessa paikassa ja hieman hämmennyksissä. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Kuvan arveltiin liittyvän Jeesus-marssiin, mutta siitä ei vuonna 1991 ollut kysymys, kun kyseinen marssi lähti liikkeelle osana Tampereella pidettyjä Kirkon Nuorisopäiviä. Missä ja milloin kuva on otettu. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Nob elin kirj alli suu spa lki nno n 3. Mysteerikuva-sarjassa Kotimaa ja Kotimaa.fi julkaisevat kuvia arkistostaan. – . Vuo sin a 140 1–1 464 Kotimaan nro 7 Paras juttu -äänestyksessä eniten mainintoja sai historiallinen kertomus pikku-Johanin kastematkasta. Edellisen viikon mysteerikuvan tunnistaminen tuotti jonkin verran vaikeuksia tai sitten tamperelaiset eivät vaivautuneet
| Oulu | 19 KOTIMAA | 5.3.2021. Keskustelua syntyy. Elämä on sosiaalisempaa ja hän saa uutta tietoa kristinuskosta. Korona-aikana kokoontumiset on toteutettu Teamsilla. Oulujoen seurakunnan Äijien kesken -ilta käynnistyy tuhkakeskiviikon iltana kello 18. VESA KEINONEN Kirkkoherra Ilkka Mäkisen mukaan verkkotilaisuuden dynamiikka poikkeaa yllättävän vähän kasvokkaisesta tapaamisesta. Monella näyttää olevan kahvia tai teetä kupissa. Miehet arvelevat, että niillä olisi käyttöä nykyisinkin. Kasvotusten kohtaamista kuitenkin jo odotellaan. – Asiat hoituvat Teamsin kautta, mutta jos keskustellaan hengellisyydestä tai henkisyydestä, niin kyllä se vaatisi kohdakkain olemista. Kirkkoherra päättää tilaisuuden loppurukoukseen. Martti Rytivaara näkee miesten illoilla itselleen kaksi tärkeää merkitystä. – Nyt olen yrittänyt eri miespiireissäkin opetella enemmän sitä kuuntelemista. Miesten keskustelu soljuu luontevasti eteenpäin myös Teamsissa. Miesten hengellisen illan voi pitää myös videotapaamisena. | Kuvat: Outi Mäkinen ja Vesa Keinonen ” Jokainen saa puhua muiden keskeyttämättä. Teams kilahtelee ja lisää kasvoja ilmestyy näytölle. Hurskautta, oikeamielisyyttä ja itsehillintää kaivattiin. Rytivaarakin tapaisi muita ryhmäläisiä mieluiten kasvotusten. Linjoilla on aluksi puolenkymmentä miestä. Ihan kaikkien kohdalla. – Kun aloin pitkän tauon jälkeen käydä jumalanpalveluksissa, niin en oikein ymmärtänyt mistä puhuttiin. Keskustellaan siitä, millaiset vaatimukset kyseisen kirjeen kirjoittamisen aikoihin asetettiin seurakunnan johtajille. Eläkkeellä oleva Korhonen sanoo, että työelämässä tottui joskus puhumaan liiankin suoraan. Vakio-osallistuja Jouko Korhosen mielestä tapaaminen kasvotusten on aina parasta. Meidän kaikkien elämään pyydetään rakMiehet koolla virtuaalisesti kautta, toivoa ja vieraanvaraisuutta toisia kohtaan. Ensin jutustellaan niitä näitä. Se tuntuu rauhoittavalta. Nopeiden heittojen maailmassa kiinnittää huomiota se, että jokainen saa puhua muiden keskeyttämättä. Joka toinen viikko pidettävät Äijien kesken -illat käynnistyivät Oulussa syksyllä 2019. L iityn mukaan elämäni ensimmäiseen Teams-ohjelmalla pidettävään miesten hengelliseen tilaisuuteen. Toki onhan tämä parempi kuin ei mitään. Se tuntuu rauhoittavalta. Sitten kirkkoherra Ilkka Mäkinen johdattaa rukoukseen ja pitää napakan alustuksen Tiituksen kirjeestä. – Etäyhteydellä huomiota menee liikaa tekniikan säätämiseen
Historian tunteman nimen tämä merkittävä nainen sai ryhtyessään elämään erakkoelämää Norwichin kukoistavan kauppakaupungin Pyhän Julianuksen kirkon kupeeseen rakennetussa erakkomajassa. Hänen oikeaa nimeään ei tiedetä eikä hänen elämänhistoriastaan muutenkaan ole jäänyt tarkkoja tietoja. Tämä on päätelty ajan tavoista ja niinä vuosina riehuneista ruttoepidemioista. Saksalaiset pommittivat 1942 Pyhän Julianuksen kirkon maan tasalle, mutta kirkko ja Julianan kammio on rakennettu uudelleen. Silloin tämä merkitsi rajaseutuleirejä ja avustuspakettien lähettämistä. Kahdeksan-lakia oli vaikea noudattaa: ei saanut olla ulkona tai kylässä kahdeksan jälkeen. Valavuori) kuoli 31.12.2020 Turussa Parkinmäen palvelutalossa tasan 20 vuotta miehensä Timo Lounelan jälkeen. Mutta ei koulussa ikävää ollut. Kouluaineetkin hän korjasi perheen ympäröimänä eikä omassa työhuoneessa. Miehensä Timon Mirja Lounela kohtasi kristillisten ylioppilaiden Lapin leirillä ja muussa toiminnassa opintojen loppuvaiheessa. Hän kuvasi hyvin miten hänen elämänsä kaksi tärkeintä asiaa oli viisilapsinen perhe ja opettaminen. Ilman johtajan lupaa ei saanut pitää vieraspitoja, ei osallistua huvitilaisuuksiin, ei kuulua yhdistyksiin, ei käydä iltamissa, ei käydä elokuvissa. Siinä saattoi olla parikin pientä huonetta ja pieni puutarha, mutta asukas ei enää koskaan poistunut sieltä. Ennen erakkoelämävaihettaan Juliana oli ilmeisesti ollut varakkaan perheen tytär, näin päätellään hänen oppineisuudestaan. Mirja Lounelan pääaineena oli suomen kieli ja tavoitteena opettajan ura. Kirkon seinään avatun luukun kautta hän näki alttarin ja osallistui messuihin. Ristikkoikkunan kautta hän sai hoidettua maalliset tarpeensa, kuten ruuan ja juoman, ja antoi sielunhoitoa, neuvoa ja lohdutusta sitä hakeville ihmisille. Hän oli yksi anakoreeteista, joista keskiajalla kaksi kolmasosaa oli naisia. Tämä toivoa antava lause on Juliana Norwichilaisen 1300-luvun lopulla Jumalalta saama viesti. Hän oli syntynyt 19.10.1932 Kemissä. Juliana Norwichlainen (1342–n.1416) oli yksi keskiajan suurista mystikoista, joka kärsi vakavista sairauksista ja sai näkyjä. Hänen keskittymiskykynsä ja pikalukutaitonsa oli ilmiömäinen. Tallella olevia 1500ja 1600-luvuilla kopioituja käsikirjoituksia säilytetään British Museumissa ja Pariisin kansalliskirjastossa. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi 20 KOTIMAA | 5.3.2021 tiedoksi. painos Kirjaneliö 1985. Tutkijat ovat kuitenkin pystyneet päättelemään paljon hänen taidoistaan kirjoittaa ja tulkita taivaallisia ilmestyksiään. 1. Sitä Mirja Lounela kuvasi hyvin: Pukeutumisesta oli tiukat ohjeet: ei punaista, ei lyhyitä hihoja. Opiskeluaikana hän oli mukana opiskelijajärjestössä ja YKY:ssä, jonka sosiaalisihteeri Mirja oli. Oulussa oli kuitenkin helpompaa kuin Tapiolassa. Julianan kokemien ilmestysten ja niiden selitysten käsittämän tekstikokoelman on suomentanut dogmatiikan dosentti Paavo Rissanen (1946–1999) nimellä Jumalan rakkauden ilmestys. Välitunnilla oli tyttöjen ja poikien oltava eri puolilla pihaa. Vaikeasta tilanteesta kertoi muisto, että sanottiin: Ei mennä pommisuojaan, siellä vain pelätään. Viimeinen opettajanpaikka oli Pohjois-Tapiolan lukiossa. Hänen hersyvä naurunsa piristi varmaan oppituntejakin. Mirja Lounela oli jo opiskeluaikana Kansanvalistusseuran kirjeopiston suomen kielen opettaja. ”Osasimme pitää hauskaa niissä olosuhteissa, ja tiukat järjestyssäännöt, joita oli vaikea noudattaa, toivat elämään jännitystä” kuvasi Mirja Lounela. Perheen seuraava muutto oli Nivalaan ja kouluksi tuli Raudaskylän sisäoppilaitos. PAAVO LOUNELA Mirja Lounelan lanko Tiedot perustuvat Lounelan kirjoittamaan muistelukirjaan Pikkuympyrästä isoympyrään, joka ilmestyi omakustanteena 2010. Viimeisinä Oulun vuosina oli Pellonkartanon leirikeskus koko perheelle tärkeä ja siellä on vastuussa nykyään tyttären perhe. Anakoreetin vihkimys muistutti hautajaisia; tämä ihminen oli tavallaan kuollut maailmalle. LEENA HIETAMIES Juliana Norwichlainen: Jumalan rakkauden ilmestys. | kuolleet | Kaikki kääntyy hyväksi, kaikki kääntyy hyväksi, kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi. Hän oli mahdollisesti ollut naimisissa ja saanut lapsia, mutta menettänyt perheensä. Mirja Lounelan elämänkatsomus perustui jo lapsuudesta kristilliseen uskoon. Varhaisen lapsuutensa Mirja Lounela eli Haminassa ja koki Haminan rajut pommitukset. Mirja Lounela piti opettamisesta. Juliana oli noin 30-vuotias ja hyvin sairas, kun hän sai ensimmäiset voimakkaat ilmestyksensä kärsivästä, mutta kaikkia luotuja äärettömästi rakastavasta Kristuksesta. | klassikko | Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi 040 750 3036 Rakkaamme Meiltä saat tarvittaessa ilmoitusvalmistuksen lisäpalveluna niin printtiin kuin verkkoon. Rissanen kirjoitti myös jokaiseen lukuun lisäselitykset ja laajan johdannon, mikä auttaa lukijaa ymmärtämään Juliana Norwichlaisen tekstien viisautta. Valmistuttuaan filosofian maisteriksi ensimmäinen kouluvirka oli Helsingin yksityislyseossa ja sitten Oulussa tyttölyseossa ja 16 vuotta Lyseon lukiossa vanhempana lehtorina. Erään kirjoituksen mottona oli opettajan urasta: ”Ketä jumalat rakastavat, sen he tekevät äidinkielen opettajaksi.” Tai jo kouluaikana hän ajatteli, että on hieno ammatti, kun saa keskellä arkipäivää lukea romaaneja ja runoja. Anakoreetti oli maallikko, joka vihkiytyi elämään loppuelämänsä kirkon seinään kiinni rakennetussa erakkomajassa. | nimitykset | Mirja Lounela Mirja Lounela (os. Tästä hän kirjoittaa parikymmentä vuotta myöhemmin teoksessaan Revelation of Divine Love, jonka kerrotaan olevan ensimmäinen säilynyt naisen kirjoittama englanninkielinen teos
Sähköinen haku KirkkoHR:n lomakkeella 12.3.2021 klo 15 mennessä. Hakuilmoitus kokonaisuudessaan osoitteessa www.kiuruvedenseurakunta.fi Hyvinkään seurakunnassa on haettavana 22.3.2021 klo 13 mennessä Hakuilmoitus on kokonaisuudessaan luettavissa seurakunnan kotisivuilla www.hyvinkaanseurakunta.fi/tyopaikat JOHTAVAN DIAKONIATYÖNTEKIJÄN VIRKA ILMOITUKSET KOKONAISUUDESSAAN & LINKKI HAKUPORTAALIIMME NETTISIVUILLAMME OSOITTEESSA: jyvaskylanseurakunta.fi/avoimet-tyopaikat Tule meille töihin! JYVÄSKYLÄN SEURAKUNNASSA on haettavana Kaksi diakonian virkaa HAKU 12.3.2021 KLO 15 MENNESSÄ Seurakuntapastorin virka HAKU 19.3.2021 KLO 15 MENNESSÄ Virkapaikka Kuokkalan alueseurakunta HAKU 26.3.2021 KLO 15 MENNESSÄ Virkapaikka Vaajakosken alueseurakunta Virkapaikka Palokan alueseurakunta Seurakunnat Su 7.3 Klo 12 Paastojumalanpalvelus Munsalan srk-kodista, lähetys seurakunnan Youtube-kanavassa. ASIAKASPALVELU tilaukset ja osoitteenmuutokset: puhelin 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Mediamyynti: Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@ kotimaa.fi, Juha Kurvinen 040 665 5983, juha.kurvinen@kotimaa.fi • Ilmoitushinnat: 2,50 € / pmm + alv. Hakuaika päättyy 24.3.2021 klo 15 . Ilmoitusvalmistus 80,00 € + alv. Paikkoja avoinna ilmoitukset 2,70 € / pmm + alv. Kotimaa painettuna, KotimaaPro-liite painettuna, näköislehdet, digitaalinen arkisto, kalenteri) 12 kk 156 € kestotilauksena. Kotimaa ja KotimaaPro-liite näköislehtenä sekä digitaalinen arkisto) 12 kk 132 € kestotilauksena• Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakas suhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkki nointiin henkilörekisteri lain puitteissa • Pidämme oikeuden hintojen muutokseen. 24 % / h • Ilmoitusvaraukset ja aineistot: edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä sähköpostitse ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Tilaushinnat: Koko Kotimaa -tilaus (sis. 24 %. VALKEALAN SEURAKUNTA Kiuruveden seurakunnassa on haettavana diakoniatyöntekijän virka . Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi Ilmoitusmyynti: Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi 21 KOTIMAA | 5.3.2021. Kotimaa vain diginä -tilaus (sis. Lisätiedot: Arto Helle 040 620 1695, arto.helle@evl.fi. 24 %. Paikkoja avoinna Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa.fi/tyopaikat-ja-virat Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on julistanut haettavaksi PAIMION SEURAKUNNAN KIRKKOHERRAN VIRAN Hakuaika päättyy 19.3.2021 klo 15.00 Viran tarkemmat tiedot ja hakuohjeet kirkkoHRpalvelussa ja www.arkkihiippakunta.fi/kirkkoon-toihin/ Seurakuntapastorin virka avoinna Vastuualueena varhaiskasvatus
To 11.3. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne.” Jeesus ei luule olevansa enempää kuin on. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Hän tietää olevansa Jumalan poika. paastonajan sunnuntai on aiheeltaan ”Jeesus, pahan vallan voittaja”. Urkurina Sirpa Marjanen. Hän sanoo: “Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Hän näki sen ja riemuitsi.” Juutalaiset sanoivat hänelle: ”Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi minä olin.” – – N uori europarlamentaarikko kertoi vastikään mediassa, kuinka ennakkoluulot olivat aiheuttaneet nuorelle ammattilaiselle kiusallisia tilanteita. Avustajana rovasti Arja Vaulas. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta.” Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: ”Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. olevamme ja etsiä vastausta siihen, keitä todellisuudessa olemme suhteessa toinen toisiimme ja Jumalaan. 8:46–59. Ke 10.3. Kristittyinä kohtaamme joskus ennakkoluuloja ja saatamme joutua puolustamaan uskoamme kyseenalaistajille. Radio 1 klo 11 Jumalanpalvelus Kotkan Adventtikirkossa. 123:2, Jer. paastonajan sunnuntai | Mikä sinä luulet olevasi. Paasto avaa sydämemme Jumalalle ja silmämme näkemään sen, mikä on oikeasti suurta ja ihmeellistä. Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Ke 10.3. Runonlausuja Aila Järvirova, Parkano. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Paastonaikana voimme kysyä itseltämme, keitä me luulemme | 3. Jumalanpalvelus Sunnuntai 7.3. TV 1 klo 10 Jumalanpalvelus Mäntsälän kirkossa. Kehitysvammaisten seurakuntalaisten kanssa toteutetussa saavutettavassa jumalanpalveluksessa jokaisella on mahdollisuus osallistua, palvella ja auttaa. Lehtori Jorma Pollari, Pelastusarmeija, Jyväskylä. Diakoni Helvi Vuolasmaa, Kirkkonummi. Jeesus kysyykin: “Miksi ette usko minua?” Jeesus ei ole se, joka rehvakkaasti kiilaa muiden ohi ja yläpuolelle, mutta hän ei myöskään tarvitse maallisia tunnusmerkkejä todistaakseen asemansa. Radio 1 klo 10 Jumalanpalvelus Roihuvuoren kirkossa. Eikö asia olekin niin?” – – Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan. Seurakunnan johtaja Heimo Hokkanen, Baptistikirkko, Vaasa. Heidän mukaansa Jeesuksessa on paha henki ja hänkin on liian nuori olemaan se kuka väittää olevansa. Virret: 273, 923:1-3, 289, 903:1-2. Pastori Elina Ahola, Lieto. Näkemään Kristuksen ja suuren rakkauden meitä kohtaan hänen sovitustyössään. Kerran työpaikalleen saapuessa vartijat eivät päästäneet häntä kokoukseen. Toimittaja Marjo Kiljunen ja toimittaja Hanna Paavilainen, Helsinki. Evankeliumissa juutalaiset tivaavat Jeesukselta: “Mikä sinä luulet olevasi?” He epäilevät kaikkea mitä Jeesus sanoo ja luulevat tietävänsä paremmin. 25:11–20, Ps. Näyttelijä Krista Kosonen lukee Luukkaan evankeliumin uutta käännöstä. 25:15, Ps. Liturgina Lea Tommola. Pe 12.3. Urkurina Päivi Niva-Vilkko. Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua. FI78 5062 0320 1903 60. Alttarilla on kaksi kynttilää. Kanttorina ja pianistina Boris Källman. Paastonaika haastaa tutkiskelemaan, miten suhtaudumme Kristukseen, kun hän lähestyy meitä. 22 KOTIMAA | 5.3.2021 pyhä. Ti 9.3. Artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen, Tuusula. Yhteislaulut: Seurakunta laulaa -kirjasta numerot 24, 37, 337, 300. Kanssaihmisten mukana loin pitkiä katseita ja mietin, mikähän tuokin luulee olevansa. Kanttorina Hannele Filppula. Ennakkoluulot estivät vartijoita näkemästä hänen todellista asemaansa. Kanttori Heini Kataja-Kantola, Jokioinen. Liturginen väri on violetti tai sininen. Lauluyhtye Fake Five. MARI VALJAKKA Kirjoittaja on kolttasaamelainen pappi Ivalosta, työskentelee saamelaisten pappina saamelaisten kotiseutualueella. Pastori Heli Harjunpää, Espoo. Saarnaajana teologian tohtori Kai Arasola. Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. 7:23–26, 1.Joh. Ma 8.3. Päätoimittaja Heli Karhumäki, Lapua. Kerran lentokentällä rehvakas maailmanomistaja kiilasi turvatarkastuksessa jonon ohi. To 11.3. Kysymys ei siis olekaan siitä, mikä tai kuka Jeesus on, vaan siitä, mikä estää ihmisiä uskomasta häneen. 3. Kolehti kerätään satelliittitelevisiotyön tukemiseen Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa Medialähetys Sanansaattajien kautta. Yle Radio 1 Aamuhartaus klo 6.15 ja 7.15 La 6.3. 5:12–20, Joh. Entä olemmeko me oppineet tuntemaan Jumalaa ja kuulemmeko, mitä hän meille puhuu vai tiedämmekö itse paremmin. Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?” Jeesus vastasi: ”Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Ti 9.3. Häntä luultiin harjoittelijaksi eikä uskottu, vaikka virkakortti todisti hänen olevan europarlamentaarikko. Estävätkö ennakkoluulomme näkemästä hänen todellista luontoaan. Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Toisaalta joudumme aika ajoin kilvoittelemaan, ettei rehvakas maailmanomistaja nostaisi meissä päätään ja luottamus omiin kykyihimme kasvaisi liian suureksi estäen näkemästä todellista asemaamme. Ma 8.3. | ensi pyhänä | | radio & tv | Ku vi tu s: An ni in a M ik am a Johanneksen evankeliumi 8:46–59 Jeesus sanoi: ”Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä. Tekstinlukijoina Hannele Filppula ja Arja Vaulas. Tekstit: Ps. Saarnaajana ja liturgina pastori Remo Ronkainen. Iltahartaus klo 18.20 ja la 18 La 6.3. Pe 12.3. Samaan aikaan rehvakkaan maailmanomistajan koko olemus julisti: ”Ettekö te tiedä, kuka minä olen?” Suuret luulot estivät häntä näkemästä todellista asemaansa muiden vertaisena. Tiedottaja Jussi Leppälä, Sievi
Arkkitehtuurissa on mystiikkaa ja spiritualiteettia. Monet uudet kirkot ovat arkisia, vähän hengettömiä. Aivan kuin kuolleet todella nousisivat ylös taivaaseen. Sama, joka häikäisi lapsen silmät Reisjärven kirkossa, pani kuiskaamaan Laukaan Hartikan kirkkomaalla vuosikymmeniä myöhemmin, mykisti yllättäen uutta arkkitehtuuria edustavan Keltinmäen kirkon alttarin edessä. Pyrimme selittämään selittämättömän, uudistamaan ja päivittämään ja unohdamme, kuinka olennaista salatun lumo on. Kristuksen sisällinen tunto.” Jyväskylän Keltinmäen kirkko on poikkeus uusien joukossa. Ja niin oli hyvä. | Kuva: Minnamaria Koskela |K uv a: H an na -K ai sa H äm äl äi ne n 23 KOTIMAA | 5.3.2021. Taiteilija Penni Rainion suunnitteleman teoksen nimi on Kuolleiden ylösnousemus. Kaikki on niin minua, minun kirkkoani, Jeesustani, Jumalaani. MINNAMARIA KOSKELA ” Kirkkosali muistuttaa turvallista sylimäistä tilaa. Tosin vierastan vähän käsitettä ”minun kirkkoni”. Se kuvaa Jumalan rakkautta, siunaa ja silittää edessään seisovaa. Tulee turvaton olo, jos pitää oma Jumala ja kirkkokin tehdä. Keltinmäen kirkossakin minun tekee mieli niiata ja kuiskata. Kun sitä katsoo, on havaitsevinaan liikkeen ylöspäin. Tämä valo, vahva tunne Jumalan läsnäolosta, on minun kirkkoni. W Suunnittelija arkkitehti Olavi Noronen. Ja jos niin on, kenen kirkko se sitten on. Hiljensin ääntäni ja aloin kuiskata. Kirkkosali muistuttaa turvallista sylimäistä tilaa, ja sen sydän on taivasta kohti kurkottava pyöreä lasialttari, jolle laskeutuu voimakas valo. W Kutsutaan Valon ja ykseyden kirkoksi. Valmistunut vuonna 1992. Tilakin voi johdattaa hengelliseen havahtumiseen, siihen, josta seppä Högman muistutti Paavo Ruotsalaista: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki. Ne ovat kauniita, mutta niistä puuttuu jotain olennaista, mieltä kohottavaa. Nykyisin väännämme kaksin käsin ja hartioin kaikessa kirkkoon ja uskoon liittyvässä. Mystinen valo tuntui niin pyhältä, että ovella niiasin. Samalla arkipäiväistämme helposti kaiken. Viisas ystäväni muistutti, että se kuitenkin on Kristuksen kirkko. Siellä kaikki oli kirkasta ja ihmeellistä. Lievestuoreella Keski-Suomessa asuvalle kirjailija Aino Suholalle Keltinmäen kirkko on tullut läheiseksi monenlaisen puhumisella palvelemisen kautta. Siellä on samaa ihmeellistä Jumalan valoa kuin lapsuuteni Reisjärven kirkossa. | Kirkko & minä | Tekee mieli niiata ja puhua kuiskaten Aino Suhola Keltinmäen kirkko W Lähiökirkko, jonka yhteydessä on seurakuntakeskus. P yhä valo. Kaipaan spiritualiteettia. Kirkko tuli minulle tutuksi 1990-luvulla, jolloin sain palvella siellä puhujana monenlaisissa tilaisuuksissa. MAIJA P. Siinä oli turvallista kuunnella pitkää saarnaa, josta en paljon tietenkään ymmärtänyt, mutta kaikki yhdessä – virret, veisuu, urkujen ja sanankin pauhu tekivät selväksi olennaisimman: Ihminen on pieni ja Jumala suuri ja salattu. Siinä ovat hevonen ja kärryt vaihtaneet paikkaa. Tämä koskee myös kirkkoarkkitehtuuria. Siihen kirkkoon minut talutettiin lapsena Reisjärvellä. Valo ja alttarilla oleva tekstiilitaideteos liittyvät yhteen niin täydellisesti, että tulee vaikutelma kahdensuuntaisesta valosta ja liikkeestä
– Kiitos. Sen rinta oli valkoinen. Tarina kertoo renkipojasta, joka oli rakastunut talon tyttäreen. – Tuonne päättyy pian köyhä ja tarpeeton elämäni, hän parahti puoliääneen ja katsahti ylöspäin, mutta ei saanut huuliltaan ulos rukousta. Seuraavana päivänä löysin linnun yläjuoksulta. En saanut edes mahdollisuutta laukaista kameraa. En tahdo enää päättää päiviäni, sillä olen kuullut linnun puhuvan. – Älä minua kiitä, vaan meidän Luojaamme, sanoi lintu ja sukelsi veteen. Sain kuvia matkan päästä, mutta lintu istui jään reunalla joenpenkereen varjossa, joten kuvista ei tullut kummoisiakaan. Hain kameran ja yritin saada kuvan tuosta sympaattisesta ja karaistuneesta sukeltelijasta. Aamukävelyllä näin myllyn sulassa linnun istumassa kivellä. Olen lintu, jolta meidän Luojamme pyysi apua, että puhuisin sinulle. Tyttö halusi, ettei poika pitäisi yhteyttä. Koskikara. Niinpä loppiaisena hän meni avoimen veden ääreen ja katsoi lasittunein ilmein kuohuja. – En. – Mitä tarkoitat. poika sanoi silmät hämmästyksestä suurina. – Mitä, oletko sinä puhuva lintu. Pariskunta piti yhtä keväästä syksyyn, jolloin tyttö lähti opiskelemaan kaupunkiin. Hän teki tarvittavat työt, mutta ei ollut enää entisensä, iloinen ja reipas. | Kuva: Mika Seppälä 24 KOTIMAA | 5.3.2021 luomakunta. Tämän jutun kuvan on ottanut toisaalla veljeni paremmalla onnella ja pelottomammasta yksilöstä. Hänen mielestään suhteella ei ollut tulevaisuutta, koska tytön perhe oli jyrkästi sitä vastaan. Kiitos myös siitä, että koskikaroja on olemassa. Vuodenvaihteen tienoilla pojan mieli synkkeni entisestään ja hän päätti hukuttautua läheiseen koskeen. – Sitä että älä hyvä mies hyppää veteen. Kottaraisen kokoinen koskikara pesii pohjoisessa, mutta sitä tavataan ympäri Suomea talvella avoimissa koskipaikoissa. – Oletko sinä enkeli. kylmään veteen hakeakseen ravintoa. Sen lähellä oli avoin joenpätkä ja koski, jossa oli vanha mylly. Samassa poika kuuli huudon: – Hei, sinä siellä toisella puolella. OLLI SEPPÄLÄ Rukous Kylmien vesien Jumala, karaise sieluni, etten säikähdä vähästä, vaan osaan nähdä monimuotoisuuden voimana ja ristiriidat rakkautena. Poika näki edessään jäänreunalla pienen linnun. Se on kylmää ja siinä on liian matalaa. Mutta tämä yksilö oli arka. – Kyllä, sitäkin, mutta ensisijaisetsi olen lintu, joka tuo viestin. Lintu sukeltelee pirteän oloisena Karaistunut sukeltaja Koskikaran voi nähdä talvisin avoimena virtaavien jokien rannoilla. O lin vuokramökillä. Poika lähti kotiinsa muuttuneena miehenä. Aamen Koskikaran istuskelee avoimien jokien rannoilla ja rantakivillä tehden sukelluksia veteen ravinnon perään. Poika koki eron voimakkaasti ja muuttui puhumattomaksi
>> s.2–5. 3 21 AIHEENA: jumalanpalvelus Yhteyttä yli seurakuntarajojen Moni kertoo Kotimaan kyselyssä osallistuvansa etänä useisiin jumalanpalveluksiin viikoittain. Olennaisinta on kuuluvuus ja hyvä sanoma, tiivistää eräs vastaaja
”Samalla voi tehdä perheelle ruokaa, pyyhkiä pölyjä tai lajitella pyykkejä. Turvaa, rytmiä ja ajansäästöä Nainen, 72, Haminasta kertoo järkyttyneensä, kun tavallinen kirkossakäynti ei enää ollut viime vuoden maaliskuusta alkaen turvallista. K oronan vuoksi seurakunnissa on panostettu jo pian vuoden ajan jumalanpalvelusten striimaamiseen. Harmia ovat aiheuttaneet huono äänenlaatu ja liian esittävä tyyli. ”Viikko rytmittyy mukavasti, kun sunnuntaisin hiljentyy nettilähetyksen ajaksi”, kirjoittaa mies, 68, Kotkasta. Vaikka yhdessäolo ja ehtoollinen jäävät virtuaalisesti pois, voi radiojumalanpalveluksen äärellä virkistyä henkisesti hyvinkin voimakkaasti, toteaa puolestaan nainen, 77, Naantalista. Mies, 77, Kouvolasta kokee etäjumalanpalvelukseen osallistumisen koskettavaksi ja toteaa: ”Viisautta on hyväksyä olosuhteet ja tosiasiat.” Mies, 41, Kouvolasta on havahtunut striimien äärellä jumalanpalveluksen fyysisyyteen, jota ei voi virtuaalikeinoin täysin toteuttaa. Riittää poikkeustilassa Moni pohti vastauksissaan osallistumisen intensiteettiä striimin äärellä. Nainen, 68, Turusta tiivisti useiden kokemuksen: ”Osallistuminen ei ole aitoa, mutta riittää ihan hyvin poikkeustilassa.” Mies, 77, Juvalta toteaa, että vaikka etäjumalanpalveluksissa ei koeta samanlaista yhteydentunnetta kuin kasvokkain kokoonnuttaessa, striimattukin jumalanpalvelus on silti hoitava. ”Jumalanpalvelus tuli kotiini. Osan aikaa striimin katsominen netistä tai kirkonmenojen kuuntelu radiosta tai katselu televisiosta ovat olleet ainoa mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen. Saimme 45 seikkaperäistä vastausta eri puolilta Suomea. Hänen mukaansa Suomessa on vähitellen menetetty ymmärrys perinteisen jumalanpalveluksen fyysisyydestä, kun pietismin perinne on korostanut niin vahvasti vain sisäistä hengellisyyttä. ”Messu on kulloinkin koolla » Jumalanpalvelus tuli kotiini. Rukouksiin osallistun kyllä hengessäni.” Mies, 74, Paimiosta kertoo pysytelleensä kesälläkin enimmäkseen virtuaaliseurakuntalaisena, koska äärimmäisen varomisen tunnelma fyysisesti kirkkoon mennessä tuntui karkottavalta. ”Siten pystyy parhaiten eläytymään niin kuin olisi kirkossa.” Jumalanpalvelus ei ole esitys Nainen, 75, Kuopiosta kokee miehensä kanssa osallistuvansa etänä jumalanpalvelukseen aivan aidosti. Sellaista voi kyllä käyttää joskus hartausohjelmana”, sanoo nainen, 63, Luumäeltä. Fyysinen ymmärretään helposti ulkonaiseksi, pinnalliseksi tai jopa teeskentelyksi. En osallistu virsien lauluun. 5.3.2021 26. Ensimmäisiä striimauksia katsoessaan hän koki liikuttavaa juhlan tuntua, kun pääsi riskiryhmäläisenä sittenkin mukaan jumalanpalvelukseen. Kotimaa kysyi lukijoiden kokemuksia ja mielipiteitä etäjumalanpalveluksista. ”Emme halua konserttiin vaan osallistumaan.” Moni muukin vastaaja totesi, että toivoo mieluummin teknisesti ja kuvakulmiltaan yksinkertaisen suoratoiston oikeasta, todellisesta jumalanpalveluksesta kuin etukäteen tehdyn, palasista koostetun, tv-teknisesti taitavan jumalanpalveluksen. Iloa on tuonut kotiseurakunnan tutun papin näkeminen ja mahdollisuus vierailla jumalanpalveluksissa eri puolilla maata ja maailmaa. Oli huikeaa, kun tiesi tekevänsä tuon kaiken yhdessä muiden kanssa, vaikkei heitä nähnyt.” Nainen 63, Luumäeltä ei koe striimattua jumalanpalvelusta samanveroiseksi kuin normaalia. ”Kolme ihmistä nojatuoleissa juttelemassa jostain aiheesta ja hausbändi laulelemassa ei ole jumalanpalvelus. ”Ihminen on kuitenkin psyko-fyysinen olento. ”Saatan neuloa sukkaa samalla. Nousin seisomaan ja lauloin kunniaa, yksinäni mutta kuitenkin osallistuen.” Nainen, 40, Rantasalmelta iloitsee, että striimattuun jumalanpalvelukseen pääsee helposti säässä kuin säässä ja itselle sopivaan kellonaikaan. ”Jumalanpalveluselämä on nyt melko levotonta mutta monipuolista”, summaa nainen, 70, Lahdesta. Nousin seisomaan ja lauloin kunniaa, yksinäni mutta kuitenkin osallistuen. Moni kertoi käyvänsä normaalisti messussa joka pyhä tai vähintään pari kertaa kuukaudessa. Nuorin vastaaja oli 40-vuotias ja vanhin 94. Tallenteelta voi kuunnella hyvät kohdat uudelleen.” Nainen, 66, Helsingistä koki, että seurakuntien striimattujen tilaisuuksien seuraaminen oli varsinkin koronakauden alun ahdistusten ja pelon keskellä turvapaikka ja hyvää ajankulua. Striimatut jumalanpalvelukset tuovat nyt rytmiä myös korona-aikaan. Aluksi striimausten teknisessä laadussa oli paljon toivomisen varaa, mutta tilanne on kohentunut viime kuukausina. Nainen, 58, Liedosta toivoo, että jumalanpalvelukset striimattaisiin niin, että näkymä olisi katsojalle sama kuin kirkon penkissä istuessa. | kysely | Striimaukset seurakuntalaisten silmin etäjumalanpalvelus | Seurakuntalaiset ovat kokeneet striimattujen jumalanpalvelusten ääressä sekä suurta kiitollisuutta että tuskastumista. Striimausten aikana huomasin tarttuvani kahta lujemmin kaikkeen siihen fyysisyyteen, joka oli mahdollista, kuten seisomaan nousemiset, polvistumiset, vuorotervehdykset ja laulaminen. Ei tarvitse laittautua ihmisten ilmoille menemistä varten ja matkoissakin säästää aikaa. ”Sytytämme kynttilän, varaamme virsikirjat ja osallistumme omalla äänellämme virsilauluun ja seurakunnan osuuksiin.” Hän painottaa, ettei pidä koostetuista jumalanpalveluksista, joissa seurakunnan osuus on minimoitu. Vastauksissa kehutaan vuolaasti työntekijöiden tekemää nopeaa digiloikkaa ja halua tarjota ihmisille hengenravintoa myös poikkeustilanteessa
| Kuva: Olli Seppälä 5.3.2021 27. Etäjumalanpalvelukset mahdollistavat käsitöiden teon ja muun pienen puuhastelun striimin seuraamisen lomassa
”On ollut vallan komeaa osallistua jumalanpalveluksiin ympäri maata, isoissa kaupungeissa ja pikkukylissä. Moni kertoo katsovansa tai kuuntelevansa pyhän aikana useita eri messuja, jolloin on mielenkiintoista vertailla, miten saarnaajat päivän tekstiä käsittelevät. Kokemus on useimmiten ollut autenttinen. Sen sijaan jälkikäteen tullut nauhoitettu lähetys on aina tuntunut lattealta”, kirjoittaa mies, 79, Helsingistä. Ihania ovia uudenlaiseen yhteyteen Mies, 77, Kouvolasta sanoo, että on ollut suuriarvoista voida osallistua striimattuihin jumalanpalveluksiin eri puolilla Suomea. Erityisesti Luther-kirkko oli varsinainen korona-ajan löytö”, kertoo nainen, 75, Ikaalisista. ”Olen mielenkiinnosta seurannut myös muiden kuin oman seurakunnan jumalanpalveluksia. Nainen, 66, Helsingistä puolestaan kokee tekopyhäksi ja keinotekoiseksi veisata yksin kodissaan. Korona-aika on avannut meille todella ihania ovia uudenlaiseen seurakuntayhteyteen.” Lähes kaikki vastaajat kertovat seuraavansa striimattuja jumalanpalveluksia eri puolilta Suomea. ”Varsinkin keväällä kuva hyppelehti, äänentoisto takkusi, kuvan ja äänen synkronointi ei toiminut ja erityisiä vaikeuksia oli puheen ja musiikin volyymisäädöissä”, kirjoittaa nainen, 75, Keravalta. Kun kerhot ja kokoontumiset ovat olleet tauolla, hän on myös ehtinyt lukea Raamattua, jopa viisi tuntia päivässä. Nainen, 65, Naantalista kertoo katsovansa yksittäisen saarnan joskus useita kertoja. Mies, 63 Lappeenrannasta ajattelee, että seurakuntayhtymissä pitäisi satsata yhteen jumalanpalveluksen striimaukseen vuoronperään kaikista pääkirkoista ja tehdä se kunnolla. Mies, 41, Kouvolasta on nauttinut välimatkojen katoamisesta ja kertoo olleensa paljon yhteydessä erääseen seurakuntaan Englannissa. Musiikin merkitys on korostunut Kanttoreiden vahva panos ja monipuolinen musiikki sai monilta vastaajilta kiitosta. ”Aluksi sai olla koko ajan säätämässä volume-nappulasta, kun alttarilla ja urkuparvella oli omat mikrofonit ja musiikki soi niin paljon kovempaa kuin puhe”, kertoo nainen, 65, Uudestakaupungista. ”Kerrostalossa asuvana olen laulanut joko hyvin hiljaa tai en lainkaan”, kertoo nainen, 78, Jyväskylästä. ”Kyllä meillä on veisuukirja kädessä ja laulamme mukana. ”Eri soittimia on käytetty luovasti elävöittämään jumalanpalvelusta”, sanoo mies, 68, Kotkasta. ”Pappien työpanosta tarvitaan kipeästi henkilökohtaiseen sielunhoitoon, puhelinkeskusteluihin ja henkilökohtaiseen rukoukseen. Papit, diakonit ja muut hengellisen työn tekijät saisivat keskittyä henkilökohtaiseen seurakuntalaisten kohtaamiseen. ”Koen osallistuvani kotona jumalanpalvelukseen, mutta virsien veisaaminen kotona ei tunnu yhtä luontevalta”, kirjoittaa mies, 54, Oulusta. Teknisiä haasteita ja aikataulujen vapautta Toisille on tärkeää osallistua jumalanpalvelukseen juuri samaan aikaan kun sitä vietetään. Hänen miehensä ei voi osallistua striimausten seuraamiseen lainkaan, kun kuulolaitteen tehot eivät riitä hiljaisen striimiäänen seuraamiseen. Toiset puolestaan nauttivat siitä, että on vapaus osallistua missä ja mihin » Jumalanpalveluselämä on nyt melko levotonta mutta monipuolista. Pianon kalskahtava sointi ei ravitse”, kirjoittaa nainen, 82, Kangasalta. Osa valikoi seuraamansa jumalanpalveluksen sen perusteella, kuka on saarnavuorossa. Kriittisintä on kuuluvuus Lähes jokaisessa vastauksessa todettiin, että kaikkein tärkeintä on hyvä, tasainen äänenlaatu. Soittimia on putkipenaalista ukuleleen ja muutakin rekvisiittaa, kuten huiveja ja helistimiä. Jotkut vierailevat entisten kotiseurakuntiensa tai lapsuuden kotiseurakunnan messussa, toiset suosivat herätysliikkeiden messuja. Virsien sanoja toivotaan striimiin näkyville. ”En ole sitoutunut johonkin tiettyyn seurakuntaan, vaan katson tai kuuntelen kirkonmenot milloin mistäkin”, kertoo mies 74, Paimiosta. Useampikin vastaaja kiinnitti huomiota siihen, että kanttori istuu nyt useammin pianon taakse kuin soittaa urkuja. Toisaalta jotkut kokevat, että musiikki on ollut ylipanostettua ja liian esittävää. ”Striimausten avulla löysin puhdasta Jumalan sanaa. Kuvan kanssa se tuntuu paremmalta kuin radiosta kuuntelemalla”, kirjoittaa mies, 77, Lohjalta. ”On mielenkiintoista tutustua eri kirkkoihin”, kirjoittaa nainen, 80, Mikkelistä. Jumalan sana on ehtymätön lähde”, kirjoittaa nainen, 70, Lahdesta. Itseäni tämä on häirinnyt kovasti”, sanoo nainen, 72, Tampereelta. ”Näin kokee myös korona-aikana solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta koko kristikansan kanssa. ”Siellä jatkuivat myös päivittäiset hetkipalvelukset, jotka virvoittivat mieltä ja rytmittivät yksinäisiä etätyöpäiviäni, kun Suomessa oli keväällä sulkutoimia.” Eräälle vastaajalle oli upea kokemus päästä etäyhteyksin mukaan lapsenlapsen konfirmaatiomessuun. Jumalanpalveluksiin voi osallistua ammattilaisten äänittämien ohjelmien äärellä”, sanoo nainen, 57, Lappeenrannasta. ”Jos urkuri ei soita jaloa soitintaan, vaihdan lähetystä. | kysely | olevan seurakunnan juhlahetki, Jumalan edessä olemista, ei siis mikään esitys”, painottaa nainen, 76, Helsingistä. Ilman kunnollista kuuluvuutta osallistuminen kärsii tai on mahdotonta. Kaikki eivät koe voivansa osallistua kotona virsilauluun, vaikka haluaisivat. ”Tv:n Nojatuolikirkossa minua ärsyttää virsien naukuminen”, kommentoi puolestaan mies, 77, Juvalta. ”Virtuaalikirkko mahdollistaa sellaistakin, mikä ei onnistu normaalissa jumalanpalveluksessa. Oma seurakunta on tietenkin se mukavin muttei aina suinkaan paras”, sanoo nainen, 65, Uudestakaupungista. 5.3.2021 28. ”Nyt paukut menevät hukkaan. Moni suosittelee, että kirkko järjestäisi työntekijöilleen keskitetysti teknistä striimauskoulutusta. ”Kanttorit ovat esitelleet koko osaamisrepertuaarinsa. Esimerkiksi näytetään, kun urkuri työskentelee urkuparvella”, kiittää nainen, 72, Oulusta. ”Varsinkin alkuaikoina ja joskus vähän vieläkin on ollut kuuluvuuden pätkimistä. Vähintäänkin toivotaan, että lähetyksessä aina kerrottaisiin, mikä virsi veisataan seuraavaksi. Toisaalta osa kyseenalaistaa, kannattaako seurakuntien työntekijöiden työpanosta suunnata niin paljon tekniikkaan. ”Jokainen saarna on omalla tavallaan rakentava. Hengellinen etsintä aktivoituu yleensä vaikeina aikoina ja tähän kristillisen seurakunnan tulee ensisijaisesti vastata”, hän kirjoittaa. Minulla ei ole lisäkaiuttimia ja ääni on yleensäkin liian hiljainen”, kertoo nainen, 78, Jyväskylästä
Erityisesti yksinäiset ja yksin asuvat kaipaavat fyysistä seurakuntayhteyttä. Valtaosa kuitenkin toivoo striimattujen jumalanpalvelusten jatkuvan koronan jälkeenkin, koska se mahdollistaa liikuntarajoitteisten osallistumisen ja on saattanut tuoda jumalanpalvelusten ääreen sellaisia uusia ihmisiä, jotka eivät uskalla, halua tai jaksa tulla fyysisesti paikalle. ”Kun kuulin niistä, olen sen jälkeen ollut joka sunnuntai tietokoneen ääressä YouTubessa kello 10”, kertoo nainen, 78 Jyväskylästä. EMILIA KARHU » Ennen kuin saa striimatun lähetyksen toimimaan, tarvitsee painaa useampaa nippeliä. Kaipaus ehtoolliselle Valtaosa vastaajista kaipaa ehtoollista ja yhteisiä kirkkokahveja kasvokkain. Vastaajat kantoivat huolta myös dementikkojen mahdollisuudesta osallistua virtuaalisesti. Papitkin häipyvät kuvasta virsien ajaksi. Nainen, 94, Espoosta kertoo, että hän ja 98-vuotias miehensä katsovat poikansa avustuksella YouTubesta jumalanpalveluksen eri seurakunnista heille sopivaan aikaan joka viikko. ”Striimaus ei voita yhdessä samassa tilassa vietettävää messua. Digitekniikka on hyvä apu, mutta se ei saavuta läheskään kaikkia kansalaisia”, kirjoittaa nainen, 68, Kontiolahdelta. Nainen, 71, Uudestakaupungista iloitsee, että jumalanpalvelukseen pääsee mukaan vaikka matkailuautossa. Hän pyytää, että seurakunnat ilmoittaisivat striimauksista selkeästi lehdissä. Toisaalta erityisesti vanhin ikäluokka ei välttämättä ole someaktiivista eikä osaa tai halua kirjautua somepalveluun. Se vain korostaa, että olen yksin”, sanoo nainen, 72, Haminasta. 5.3.2021 29. Moni kokee osallisuutta Facebook-striimien äärellä, kun voi peukuttaa ja lähettää viestillä terveisiä muille. Tuntuu tosi kurjalta, kun ei ole veisaavaa seurakuntaa. Jotkut kertoivat, että keväällä meni pitkään ennen kuin he ylipäätään saivat tiedon striimatuista jumalanpalveluksista. ”Toivoisin, että kirkossa olisi yleisemminkin käytössä mahdollisuus osallistua virtuaalisesti erilaisiin tapahtumiin ja keskusteluihin. ”Tässä vaiheessa koronaa alan jo todella väsyä striimauksiin. Meidän vanha äitimme tarvitsee aina avustajan. ”Ennen kuin saa striimatun lähetyksen toimimaan, tarvitsee painaa useampaa nippeliä. Striimien kautta kokee myös korona-aikana solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta koko kristikansan kanssa, kirjoittaa mies, 77, Kouvolasta. Meidän vanha äitimme tarvitsee aina avustajan. | Kuva: Olli Seppälä aikaan vain. Jo konkreettinen kirkkomatka ja ystävien tapaaminen sekä sykähdyttävä tunne yhteisestä ehtoollisesta luo täydellisen sunnuntaiaamuun”, kirjoittaa nainen, 82, Kangasalta. Usein tekisi mieli osallistua, mutta aika ei riitä paikan päälle lähtemiseen”, kirjoittaa nainen, 61, Helsingistä
Siunaamaan erotettu Kaikki eivät ole Holman kanssa samaa mieltä. – Tällaisissa ryhmissä moni seurakuntalainen on oppinut ymmärtämään ja rakastamaan messua. J umalanpalveluselämän kouluttajat ovat viime vuosina keskustelleet paljon siitä, miten seurakuntalaisia saataisiin enemmän pappien rinnalle toteuttamaan messua. Ne ovat alkusiunaus, päivän rukous, ehtoollisen toimittaminen ja loppusiunaus. Jotkut papit ovat ottaneet mallia vapaista suunnista ja ajattelevat keventävänsä tilaisuutta luopumalla kaavamaisesta | traditio ja vapaus | 5.3.2021 30. Jumalanpalveluksen teologiaa papeille opettava Juhani Holma kertoo, mitkä ne ovat. Mitä kaikkea seurakuntalaiset sitten voivat messussa tehdä. Hän aloittaa sen kolmiyhteisen Jumalan nimessä ja päättää sen kolmiyhteisen Jumalan siunaukseen. Juhani Holman mukaan on vain neljä tehtävää, joita ei voi suorittaa kukaan muu kuin pappi. Holma puhuu sen puolesta, että messuavustajiksi rohkaistaisiin monenlaisia ihmisiä, myös esimerkiksi lapsia. Palvelumahdollisuuksia varten olisi joka seurakunnassa hyvä olla jumalanpalvelustai kirkkoväärtiryhmiä, Kirkon koulutuskeskuksen kouluttaja Juhani Holma toivoo. rajat | Messussa on vain neljä asiaa, joita seurakuntalaiset eivät voi hoitaa. Miksi messussa pitää olla pappi. Kun saa olla mukana sekä suunnittelemassa että avustamassa, messusta tulee oma. – Liturgin tehtävänä on johtaa messua
Kirja kertoo Emmauksen tien tapahtumista kristillisen messun alkukuvana. Tämä nousee kaukaa ja syvältä kirkon traditiosta. – Kun ihminen vihitään papiksi, hänet kutsutaan ja erotetaan erityiseen tehtävään, Jumalan siunauksen välittämiseen. Miksi tämä ei käy. DANIELLE MIETTINEN Teologian tohtori ja musiikin maisteri Juhani Holma muistuttaa, että seurakunta palkkaa papit sakramenttien ja sanan hoitamiseen. – Menen pöytään toisten Kristusta tarvitsevien mukana, paljaana, ja annan viereeni tulla kenen tahansa Kristusta tarvitsevan ihmisen. Holma huomauttaa, että kaavasta poikkeaminen ja pappisviran erityisyydestä luopuminen eivät tarkoita vapauden lisääntymistä. Muuten voi käyttää mitä tahansa sopivia lauluja. Kaikesta edellä sanotusta huolimatta messun toimittamisessa on valtavasti vapautta, Holma toteaa. Ihmiset tulevat koolle kukin omasta pitkäperjantaistaan. – On tärkeää luoda kokemus, että jokaisen elämä, äidinkieli ja mahdolliset rajoitteet halutaan ottaa huomioon. Maaseudulla, jossa voidaan viettää vain yksi messu viikossa, olisi nähtävä vaivaa, jotta monenlaisten olisi messussa hyvä olla. Itse viihdyn sellaisessa messussa, jossa käytetään sekä urkuja että gospelmusiikkia. Kristus lukee ja saarnaa heille Jumalan sanaa. Jotakin kaunista ja hyvää tapahtuu Juhani Holman mielestä silloin, kun erilaiset seurakuntalaiset kohtaavat toisensa ehtoollispöydässä. Kirkon koulutuskeskuksen kouluttaja tiesi kyllä messusta jo yhtä ja toista. Esirukousten on hyvä nousta niistä aiheista, joiden keskellä seurakunta kulloinkin elää. Vastauksena näkemiseen heissä syntyy halu palata arkeensa ilosanoman kanssa ja ilosanoman palvelijoina. Opetuslapset tahtovat viipyä opettajan seurassa ja pyytävät häntä jäämään luokseen. Kristus liittyy surevien opetuslasten joukkoon ja selittää heille kirjoituksia Mooseksesta ja profeetoista alkaen. – On hyvä kuulla omaa musiikillista äidinkieltään. Nouwenin teoksen Pyhä ateria (Kirjapaja 1999). – Kaava on kantanut kirkkoa ja kantaa jatkossakin, ja pappisviralla on luterilaisuudessa keskeinen rooli. Papin tulee osoittaa kuuliaisuuttaa sille, mitä kirkko häneltä odottaa. DANIELLE MIETTINEN 5.3.2021 31. Juuret Kristuksessa Holma huomauttaa, että luterilaisuudessa pappi edustaa virkansa puolesta Kristusta, vaikka virkateologia onkin erilainen kuin katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa. – Näissä tapahtumissa kaikki on annettu messua varten niin valmiina, että kirkoissa on aina löydetty tämä sama runko. – On syntynyt luottamus ja kaipaus, Holma sanoo. | Kuva: Olli Seppälä Oppilaana Emmauksen tiellä: luottamusta, kaipausta ja yhteinen ateria J uhani Holma löysi liturgian teologiasta uusia syvyyksiä Henry J.M. Ylösnoussut Kristus johtaa messua, hän on selebrantti, liturgi. Ketju alkoi Jeesuksen siunatessa ja valtuuttaessa apostolit. Ja myös luterilaiset varjelevat niin kutsuttua apostolista suksessiota, seuraantoa, jossa valtuutus papin ja piispan tehtäviin on kulkenut kätten päälle panemisen kautta. Monipuolisuutta musiikkiin Musiikin suhteen Holma kehottaa olemaan avara. Sitten hän sai käsiinsä rakastetun teologin Henry J.M. Hän oli istunut kirkonpenkissä lapsesta saakka ja tutustunut ortodoksien ja katolilaistenkin jumalanpalveluksiin. Luukkaan evankeliumiin talletettu kertomus alkaa pitkäperjantain murheesta. Se on luterilaisen perinteen mukainen ja sinne on turvallista tulla. Holma muistuttaa, että pappisvihkimys ja pappisvala ovat seurakuntalaiselle takuu siitä, että hän voi luottaa messuun. Emmauksen tiellä hänen silmänsä aukenivat. Holman äänessä kuuluu harras innostus, kun hän kuvailee kahden opetuslapsen matkantekoa kohti Emmausta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Holman mukaan tilaisuudesta tekee messun kolme asiaa: seurakunta tulee koolle, tilaisuutta johtaa pappi ja tilaisuudessa on tarjolla ehtoollisen sakramentti. Suurkaupungeissa voi Holman mielestä olla omia messuja esimerkiksi jazzin ja kansanlaulujen ystäville. – Jos sakramenttien toimittaminen ei kuuluisi vain papeille, tarvittaisiinko pappisvihkimystäkään. Kirkkoherran luvalla saarnaamaan voi kutsua muitakin kuin pappeja. Pappeus ja sakramentit ovat kuuluneet yhteen kirkon koko kaksituhatvuotisen historian. Holmaa kertomus rohkaisee luottamaan kaavaan. Yhteisellä aterialla heidän silmänsä aukenevat ja he lähtevät kertomaan muille opetuslapsille, että he ovat kohdanneet Herran Henri Nouwenin tavoin Juhani Holma näkee lyhyessä kertomuksessa messun koko kaaren ja syvän ytimen. Kristus näytti meille jumalanpalveluksen esimerkin. Opetuslapset vastaavat opetukseen ilmaisemalla halunsa olla hänen kanssaan, kun he pyytävät Jeesusta jäämään yöksi Emmaukseen. – Me luterilaisetkin ajattelemme, että pappi saa vihkimyksessä kirkon, Pyhän Hengen ja Kristuksen valtuuttamana tehtävän, johon kuuluvat erityisesti sanan opettaminen ja sakramenttien toimittaminen. – Myös kirkkovuosi sanoittaa joka pyhä näköalat tuoreesti, se pitää seurakunnan kiinni Jumalan sanan sykkeessä. Käsikirja edellyttää kaksi pakollista virttä, paastonaikana yhden. Miksi ehtoollisen toimittaminen kuuluu vain papeille. Messuun pitäisi uskaltaa mahduttaa useampaa musiikkityyliä ja käyttää säestykseen erilaisia soittimia. Nouwenin seurassa. – Pappeuden juuret juontavat Kristukseen niin kuin sakramentitkin. Se ei ole jotakin kuivaa ja kuollutta, vaan elävää liturgiaa, joka antaa Jumalan armon ja lahjat Kristuksen kädestä. aloituksesta ja lopetuksesta. Aterialla Kristus siunaa leivän, ja silloin opetuslasten silmät aukenevat. Hän oivalsi jotakin niin syvää ja kaunista, että puhuu siitä aina opettaessaan papeille messun teologiaa
Kun kirkkokahveilla minut ohjataan vielä nauttimaan lasillinen viiniä keksien kera, olen täysin evankelioitu ja valmis liittymään tähän seurakuntaan. Anglikaaninen messu on minulle vieras, mutta käsiohjelmasta on paljon apua. Tuskin ennätän istahtaa paikoilleni, kun kirkkoväärti poikkeaa kysymään, olenko ensimmäistä kertaa. Bridesin kirkkoon, joka sekin on Lontoossa, mutta on Southwarkin hienosti remontoidun katedraalin täydellinen vastakohta. –?Oletko täällä ensimmäistä kertaa. Täytyy olla niin, että messuvalmistelut tehdään täällä hyvin ajoissa tai siihen on kehittynyt todella vahva rutiini. | Kuva: Wikipedia Public Domain / Adrian Pingstone | messuissa maailmalla | 5.3.2021 32. Lopulta messu alkaa johdantosanoilla, joissa suomalainen vieras toivotetaan tervetulleeksi mukaan. Mukana on myös virsien sanat. Kirkkoväärtit saattelevat kulkueita ja puhujia paikasta toiseen, värikkäät kaavut hulmuavat. Messu etenee tyynen juhlallisesti. Osassa korkeista ikkunoista lasit on paikattu muovilla. Seurakuntalaiset tunnetaan nimeltä, ollaan yhtä perhettä. Rukoilemme Maryn, Sandran, Davidin ja Liamin puolesta, mutta salatuksi jää, mikä huoli heitä painaa. Jälkimmäinen saa yleensä unohtamaan edellisen. Messu voi olla korkeakirkollinen, kunhan se on tehty sillä asenteella, että seurakunta tekee yhdessä. Seurakuntalaiset ovat jättäneet esirukouspyyntöjä. Anglikaaniset virret soivat lämpiminä ja vehreinä. Eräänä toisena sunnuntaina poikkean St. Istahdan korkeiden holvikaarien alle. Samoja piirteitä olen havainnut sittemmin muissakin anglikaanisissa messuissa. Southwark on korkeakirkollinen katedraali, joten pieniä yksityiskohtia ja kumarruksia riittää niin papistolla kuin maallikoillakin. Ne luetaan toisin kuin meillä: nyt ei rukoilla anopin selän ja naapurin syövän puolesta, vaan jokainen mainitaan yksinkertaisesti etunimeltä. Kun vastaan olevani, vapaaehtoinen toivottaa tervetulleeksi, antaa ohjeet minne mennä ja käteeni vielä käsiohjelman. ystävällisesti hymyilevä vapaaehtoinen tiedustelee minulta Lontoossa sijaitsevan Southwarkin katedraalin ovella. Tunne on oudon läheinen. Ohessa on mainoksia tulevista tilaisuuksista. Homeenhajua, ystävällisyyttä ja hiljaisuutta A stutpa mihin tahansa englantilaiseen keskiaikaiseen kirkkoon, törmäät kahteen asiaan: hienohkoon tai toisinaan vahvaan homeen tuoksahdukseen ja äärimmäiseen ystävällisyyteen. Valmistelujen ja rutiinin puolesta puhuu sekin, että vapaaehtoisia seurakuntalaisia ja kirkkoväärtejä on mukana monta. On tärkeää kokea olevansa osa joukkoa ja tervetullut. Niistä puuttuu suomalainen melankolisuus ja synnintuska. Se on huolella laadittu ja painettu vihko juuri tätä messua varten. Southwarkin katedraalissa messu etenee tyynen juhlallisesti. Homeen häivähdys on voimakkaampi, ystävällisyys sitäkin suurempaa. Pian paikalle saapuu myös kirkkoherra. Seuraavaksi vanhempi rouva nousee kirkkosalin toisesta päästä ja kävelee keppiinsä tukeutuen tervehtimään minua. vierailulla | Anglikaanisen kirkon messut Englannissa ja Taizé-jumalanpalvelukset Ranskassa tekivät toimittajaan lähtemättömän vaikutuksen. Rukoilemme Maryn puolesta Yllättävimmän hetken koen kuitenkin, kun päästään esirukoukseen
Välillä keskittyminen iskee, he kaivavat laulumonisteen esiin ja yhtyvät lauluun. Erikoista on sekin, ettei täällä ole penkkejä. Silloin en koe olevani paikalla seurakuntalaisena, koska tarkkaavaisuuteni on kohdistunut muualle eli kuorolaisiin. Hiljaisuus on oudon yhdistävää. Messua, jossa Raamatun tekstit puhuvat ilman selitystä, laulut hiipivät kutkuttamaan tunteita ja hiljaisuus kutoo siteitä ihmisten välille. Usein musiikki on messussa kuitenkin vain sivuseikka ja jopa punainen vaate, jos kyse on liian rytmikkäästä musiikista. Esimerkiksi toistensa hiusten letityksen tai papin saarnan säestämisen laulamalla ”Aamen, aamen…” Pienimmillä kuorolaisilla on fleeceponchot, joita kutsumme viitoiksi. Jumalanpalveluksissa käyminen ei kuulu minunkaan vapaa-aikaani, mutta kun käyn, olen avustamassa lapsija nuorisokuoron tai lauluyhtyeen kanssa. Huonommin taipuvat jäävät salin laidoilla oleville portaille. Huomaan, että en edes katso kellosta, miten kauan hiljaisuutta kestää. Pitkä hiljaisuus Kukkuloiden päällä keskellä vehreää ranskalaista maalaismaisemaa on ehkä omituisin kirkko, missä koskaan olen käynyt. Usein kiirastorstai-illan messussa on myös paljon soittoa ja laulua. Hyvin valitut virret ja lisävihkosen uudet tuttavuudet, erilaisten soitinja laulukokoonpanojen soitot ja laulut. Seurustelevat parit istuvat sylikkäin. Kiirastorstai-illan messu on yksi suosikkini. Se tuntuu hyvältä, mieli on hiljaa. Niitä lauletaan kaikkien paikalla olevien kielillä ja toistetaan ja toistetaan. Ja jatkavat sitten taas omia puuhiaan. Joku lukee kirjaa. Jumalanpalvelukset tuntuvat usein kuorolaisista pitkiltä, jolloin he keksivät ajankuluksi vaikka mitä. Niistä pidän erityisesti, oli kyse mistä messusta vain. Olen ollut jumalanpalveluksissa kolme kertaa päivässä jo kolmatta päivää, joten hengellinen kiintiöni on täyttymässä. Jumalanpalvelus muodostuu lauluista, raamatunluvusta ja rukouksesta. Kaikki ovat kuitenkin hengessä mukana ja levottomiksi kovin levollisia. | Kuva: Freija Özcan 5.3.2021 33. Toinen suosikeistani on jouluyön messu. Minua viehättää se, ettei kukaan tule suhisemaan nuorisolle ja hiljentämään heitä. On kuitenkin pari messutyyppiä, joista pidän niiden erityisen tunnelman vuoksi. Jumalanpalveluksien tärkein ja merkittävin osuus itselleni on musiikki. Paikka on Taizé ja valkoiseen pukeutuneet veljet saapuvat jonossa saliin asettuakseen sen keskelle omille jakkaroilleen. Kun satun kohtaamaan tuntemattoman nuoren katseen, hymyilemme. Asetun siis salin takaosaan. Koen myös, että musiikki koskettaa henkisestikin syvemmältä kuin Raamatun lukukappaleet. Se on tunnelmaltaan niin pehmeä ja lämmin. Koen olevani väärinajattelija, kun sanon niin. Joskus sunnuntain aamuherätys on liian aikainen kuorolaisille, joten he käpertyvät torkkumaan pehmeiden ja lämpimien viittojen suojiin. Harvoin käyn itsekseni messussa jouluaattona päivällä, mutta jouluyönä on tullut käytyä useamman kerran. Jälkikäteen huomaan kaipaavani messua, jossa olla lattialla. Juudaksen kynttilän sammuttaminen on toinen mieleenpainuva hetki samaisesta messusta. Semmoiseen tyyliin tämä messumaailma vain on jämähtänyt. Muut kirkonmenot vievät tavallisesta jumalanpalveluksesta suurimman osuuden. Ympärilläni nuoriso puuhailee, räplää kännykkää, supisee hiljaa. Voihan jumalanpalvelusta viettää niinkin. Kenen toimesta. ADA VESENTERÄ Kirjoittaja pohtii elämän ilmiöitä nuoren oululaisen kirkkovaltuutetun silmin. » Hyvä musiikki vaan antaa minulle paljon enemmän kuin pitkät saarnat ja rukoukset. Istun tuhatpäisen nuorisojoukon laidalla, siellä missä levottomimmat istuvat. Osa väestä istuu lattialla, joillakin on rukousjakkarat. Se on rakennus, jota on laajennettu ja laajennettu niin, että sitä voisi kuvata valtavana latona. Se on pitkä, ei mikään parin minuutin kiusallinen ajatustauko kuten meidän jumalanpalveluksissamme usein, vaan kymmenen minuuttia, ehkä enemmän. FREIJA ÖZCAN » Rukoilemme Maryn, Sandran, Davidin ja Liamin puolesta, mutta salatuksi jää, mikä huoli heitä painaa. Freija Özcan on jäänyt kaipaamaan Taizé-messuja, joissa Raamatun tekstit puhuvat ilman selitystä ja hiljaisuus kutoo siteitä ihmisten välille. Olen uinut jo hyvin sisään Taizé-lauluihin. | kolumni | Kuorot vievät jumalanpalveluksiin U seat käyvät messuissa vain juhlapyhinä, esimerkiksi jouluisin perinteen vuoksi. Alkuun ajattelin hiljaisuuden aikana kaikenlaista, nyt huomaan jo, etten ajattele, en edes rukoile, vain olen ja katselen. Se on taianomaista. Vaikka minulla onkin tässä asiassa kotikenttäetu, niin ehdottomasti ihanin hetki oli, kun pikkuveljeni soitti trumpetilla Errol Garnerin ja Johnny Burken säveltämän kappaleen Misty Karjasillan kirkon parvella jouluyönä. Minua kiehtoo kuitenkin raamatunlukua seuraava hiljaisuus. Mutta hyvä musiikki vaan antaa minulle paljon enemmän kuin pitkät saarnat ja rukoukset. Messun vaikuttavin hetki on se, kun alttarivaatteet vaihtuvat mustaan. Muuten kirkko onkin vain hieno ja vaikuttavan näköinen rakennus
Syy on tämä: vuosi 2050 on niin kaukana, että siitä olisi parempi pyytää haastattelu spekulatiivisen fiktion kirjoittajalta, ei vastuulliselta tulevaisuustutkijalta. Sinne täytyy liikkua ympäristössä, joka ei ole aina turvallinen. Heimoilla on omat jumalanpalveluksensa, joista yhdellä on messu käsikirjasta sunnuntaina kello 10. Kopteri saapuu ajallaan ja Hernesaho nousee kepeästi kyytiin. Katsotaan siis lähemmäksi. Tässä on Halavan mielestä jumalanpalvelusten avain: segmentointi. Hernesaho uskoo, että vuonna 2050 jumalanpalveluksiin on tungosta, koska kirkko on onnistunut vastaamaan ihmisten yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden kaipuuseen. Pirkanmaalla hän näki, että pelkästään kellonaikoja ruk» Sirkkapastaillallisen jälkeen hän piipahtaa vielä virtuaalisesti Kairon sisarseurakunnan järjestämässä senioripappien karismaattisessa rukoushetkessä. Langaton sääasema laskee keittiönpöydän näyttöön parhaan reitin ja kulkuneuvon Mikaelinkirkolle. Hernesaho ilahtuu ajatuksesta, että tänään kaikkiin kolmeen messuun saattaa saapua monta sataa osallistujaa, vaikka suurin osa tulee mukaan digiyhteyksien kautta. Toiminta muuttuu radikaalisti jo ensi vuonna. | Kuva: Jukka Granström | tulevaisuus | 5.3.2021 34. Tulevaisuustutkija Ilkka Halava kehottaa kirkkoa ratkaisemaan rahapulansa nopeasti, että messuja voidaan ylipäänsä viettää. Nyt rakennetaan uusia hybridikäytäntöjä, joissa yhdistyy kasvokkaisuus ja virtuaalisuus. Paukkuja ei pitäisi hukata katsomalla liian kauas, sinne, mistä kukaan ei oikeasti tiedä mitään. P yhäaamu Turussa vuonna 2050. Halavan mukaan kirkon on talousvaikeuksiensa vuoksi muututtava rajusti viimeistään viiden vuoden kuluttua. Ekumeenisen ja teologisesti moniarvoisen kirkon sisällä toimii useita elinvoimaisia messuperinteitä karismaattisesta liturgiseen ja ylistävästä kontemplatiiviseen. Myrsky on laantunut ja Hernesaho päättää siirtyä kirkolle tilauskopterilla robottijalan sijaan. Koko luterilainen kirkko on sulautunut osaksi protestanttista kirkkoperhettä. Halavan mielestä on selvää, että messut ovat siirtyneet verkkoon jäädäkseen. Hän on aktiivinen mediakeskustelija, paimentaa nuorten aikuisten yhteisöä ja toimii puheenjohtajana Hengen uudistus kirkossamme -liikkeessä. Verkon vuorovaikutteisuus chattikanavineen sen sijaan tarjoaa mahdollisuuden räätälöityyn kävijäkeskeisyyteen. Heimojen aikaa Turun Mikaelinseurakunnan seurakuntapastori Matti Hernesaho visioi mielellään jumalanpalveluksen tulevaisuutta. Seurakunnissa ajatellaan usein, että kirkkotila on turvallinen ja stressitön paikka. – Vanhat normaalit ovat vanhentuneet käsiin. Julkiseen tilaan tuleminen vaatii kaikilta jotakin muuta kuin istuminen omassa olohuoneessa. – On se aikamoinen siunaus, jos vahvasti liikuntarajoitteinen ihminen voi osallistua messuun kotisohvaltaan, Halava sanoo. Aurinko paistaa pitkästä aikaa. Yleensä ajattelemme, että kirkkoon tulemalla voimme kohdata toisemme, toisin kuin verkossa. Vaikuttaa siltä, että linja on katkennut. Globaalit heimot, kuten hiljaisuuden liike, karismaattisuus, evankelikaalisuus ja katolilaisuus, muodostavat identiteettejä kirkon sisällä. Muut kokoontumiset voivat olla milloin ja millaisia tahansa. Yritysvalmentaja ja Prime Frontierin toimitusjohtaja ei hetkeen sano mitään. Siellä on pian alkamassa sunnuntain ensimmäinen messu. Emme elä koronan vuoksi poikkeusaikaa, josta palaisimme normaaliin. Kansankirkollisuutta tuskin enää on, vaan ihmisiä liimaa yhteen lähiyhteisö. – Vuonna 2050 messu on edelleen fyysinen kokoontuminen, jonka sisään on rakennettu online-todellisuus. Mikaelin seurakunta ei ole enää luterilainen. Saarna voidaan välittää netin kautta vaikkapa Kairosta, ja saman puheen voi kuulla messussa myös New Yorkissa. Globaalit heimot, kuten hiljaisuuden liike, karismaattisuus, evankelikaalisuus ja katolilaisuus, muodostavat identiteettejä kirkon sisällä. Sitten kuuluu huokaus. Kaikille se ei kuitenkaan sitä ole, Halava huomauttaa. Vuonna 2050 messu ei ole enää luterilainen messu | Vuonna 2050 jumalanpalveluksia vietetään joka makuun, mutta ekumenia on sulauttanut luterilaisen kirkon olemattomiin, ennustavat pappi Matti Hernesaho ja asiantuntija Terhi Paananen. Ihmekös tuo, kun ikää on vasta 58 vuotta ja eläkeikään matkaa 15 vuotta. Halava kääntää päälaelleen myös ajatuksen kohtaamisesta. Hybridimessut tulivat jäädäkseen Mitä tulevaisuustutkija Ilkka Halava näkee, kun hänen aikakoneensa pysähtyy kirkon ovelle vuonna 2050. Siunauksia sohvalle Jumalanpalveluksen kohdalla on keskusteltu siitä, onko striimattu messu oikea messu, välittääkö se siunauksen. Pastori Matti Hernesaho asettelee leivän päälle viipaleen leikkelettä, jonka robottikokki on valmistanut bioreaktorissa. Todellisuudessa moni kohtaa kirkossa vain edessään olevan penkin selkänojan. Heimoilla on omat jumalanpalveluksensa, ennustaa pappi Matti Hernesaho messujen tulevaisuutta
Luterilaisuuden ei tule olla Martti Luther -museo. Ihmiset haluavat toteuttaa kristillistä uskoaan auttamalla ja kantamalla vastuuta. Entä Matti Hernesahon messu Turussa vuonna 2050, miten se sujui. Hiljaisuuden ystävät kokoontuvat Konstantinopolissa. Kirkon jumalanpalveluksen tulevaisuutta työkseen kehittävän Paanasen mielestä Apostolien teoista voi lukea, millainen jumalanpalvelus on vuonna 2050. Tämäkin on paluuta juurille. Paanasen mielestä aterian keskeisyys on kristinuskon viisautta. Se pitää kristityt aina fyysisesti yhdessä. Nämä pysyvät. – Luterilaisen teologian ytimen säilyttämiseen ei enää tarvita luterilaista kirkkoa. Yhteiselle aterialle Apostoleihin vetoaa myös Kirkkohallituksen asiantuntija Terhi Paananen. Paanasta jännittää sanoa, että niin se menee. Hän muistuttaa, että opetuslapset ovat kokoontuneet alusta asti sunnuntaisin ja Jeesus on aina ollut heidän keskellään. Urut säilyvät kyllä, mutta niiden rinnalla käytetään muita musiikin tekemisen tapoja. DANIELLE MIETTINEN Asiantuntija Terhi Paanasen mielestä ehtoollisaterian keskeisyys on kristinuskon viisautta. Emme voi edes aavistella millaisia ne ovat vuonna 2050. Yhteistä omaisuutta Mitä Paananen ajattelee Hernesahon ennustuksesta, että kääntelemme luterilaisen kirkon historian viimeisiä sivuja. Entä urut, onko ne lennätetty Marsiin. Illalla kopteri hakee pastorin kirkolta kotiin. kaamalla messuvieraiden määrä kasvoi neljässä vuodessa kahdellakymmenellä tuhannella. Nyt rakennetaan uusia hybridikäytäntöjä, joissa yhdistyy kasvokkaisuus ja virtuaalisuus. Uskonvanhurskaudesta on tullut kaikkien kirkkojen yhteistä omaisuutta. – Messut, Hernesaho korjaa. | Kuva: Pressikuva 5.3.2021 35. – Kristityt kokoontuvat yhteen rukoilemaan, viettämään ateriaa eli ehtoollista ja kuulemaan apostolien opetusta eli Raamattua. – Kaikki mitä messussa tapahtuu, pohjautuu syvästi Jeesuksen elämään ja hänen opetuksiinsa. Robottikokin tarjoileman sirkkapastaillallisen jälkeen hän piipahtaa vielä virtuaalivierailulla Kairon sisarseurakunnan järjestämässä senioripappien karismaattisessa rukoushetkessä. – On oltava roomalaiselle roomalainen ja kreikkalaiselle kreikkalainen, Ilkka Halava muistuttaa Paavalin sanoin. Messun vietossa tämä tarkoittaa, että jo nyt näkyvissä oleva ekumeeninen trendi jatkuu: liturgisten kirkkojen messujärjestys yhtenäistyy. Se pitää kristityt aina fyysisesti yhdessä. | Kuva: Olli Seppälä Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan mielestä on selvää, että messut ovat siirtyneet verkkoon jäädäkseen. – Messumusiikki monipuolistuu koko ajan. Toinen tulevaisuuden jumalanpalveluksen trendi on Paanasen mielestä diakonisuus
Uskon, että käynnissä olevan hankkeen myötäkin löydämme vastauksia niihin kysymyksiin, joita nyt pohditaan: mitä ja kuka tekee, missä, miten ja milloin. Jotta tilanteeseen voidaan sairaalasielunhoidossa vastata ja jokaista vanhusta palvella yhdenvertaisesti, on selkiytettävä ja kartoitettava nykytilannetta ja luotava vaihtoehtoisia malleja. Papiksi vihittiin 14.2.21: Tiia Hauhio, Miika Kähkönen ja Roope Syngelmä. – Hanke kulkee nimellä Sielunhoiva vantaalaisen vanhetessa. Hollolan Vesikansan alueen kappalaiseksi 1.5.21–30.4.23, Jani Mäkitalo Joutsenon 50 % seurakuntapastoriksi ja 50 % kappalaisen viransijaiseksi 15.2.21, diakoniatyöntekijä Anne Pöyry 40 % hiippakuntasihteeriksi 1.3.21. Lisäksi saan pappina olla mukana käytännön sairaalasielunhoidossa. Suomi on iso maa ja siksi on alueellisesti käytävä rohkeasti keskustelua, tarkasteltava realistisesti olemassa olevaa ja käytävä huomiseen innovatiivisesti. Piispa Teemu Laajasalo on kutsunut koolle työryhmän edistämään tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista Helsingin hiippakunnassa. seurakuntien rakennemuutos tulee voimaan tai rakennemuutosselvitys raukeaa, enintään 31.8.22 asti. Pastoraalitutkinto: Heikki Korva Porvoon hiippakunta Högre pastoralexamen: Karl af Hällström Kyrkoherdetjänsten i Vanda svenska församling förklaras ledig att sökas senast 8.3.21 Tampereen hiippakunta Viranhoitomääräykset: Päivi Hakkari Riihimäen kappalaiseksi 1.4.21, Markku Mustajärvi Oriveden kappalaiseksi 1.3.21, Pentti Lehto Ypäjän kirkkoherraksi 1.4.21, Tiina Mononen Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntapastoriksi 1.3.21. mennessä. Työtäni on tehdä jo olemassa olevaa näkyväksi ja tuottaa materiaalia tulevaisuuden pohdintoja varten. Vaikka emme kohtaa sairaaloissa ja laitoksissa kaikkia tarvitsevia, on merkityksellistä, että myös siellä näkyvät toivon merkit niin potilaille, asiakkaille ja heidän läheisilleen kuin henkilökunnallekin. Kuopion hiippakunta Viranhoitomääräykset: Juha Aronen Ilomantsin kirkkoherraksi 1.5.21, Elina Knuuttila Kuopion Puijon kirkkoherraksi 1.9.21, kunnes Kuopion ev.lut. – Kun sairaus, kipu tai kuolema tulee lähelle, on tärkeää, että on olemassa myös osaajia, jotka voivat kulkea kappaleen matkaa mukana. EMILIA KARHU | Kuva: Jussi Rekiaro | hiippakuntauutiset | 5.3.2021 36. Mikkelin hiippakunta Viranhoitomääräykset: Katja-Margit Takatalo o.v.v. ”Rakastan elämää ja Jeesusta – Sielunhoito on kirkon ydintä” » 1. Haettavaksi julistetaan Roihuvuoren seurakunnan I kappalaisen virka 5.3 mennessä. Ikäihmisten määrä tulee nousemaan Vantaalla seuraavan kymmenen vuoden aikana yli 60 prosenttia. – Havaintojeni mukaan tarve sairaalasielunhoidolle ei ole vähenemässä. Johtamisen kysymykset motivoivat. On erityisen tärkeää, että kirkko on siellä, missä on hätää ja sairautta. Turun arkkihiippakunta Viranhoitomääräykset: Aulikki Mäkinen Turun tuomiorovastiksi 1.4.21, Tuomas Vaura Turun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntapastoriksi (I) 1.3.21. Kirkossa saan työskennellä näiden asioiden parissa. Lapuan hiippakunta Viranhoitomääräykset: Minna Teräväinen Jämsän seurakuntapastoriksi 1.5.21, Marja Rämänen Jyväskylän XXV seurakuntapastoriksi (Keltinmäen alueseurakunta) 1.4.21, Marika Närhi Jyväskylän XXVIII seurakuntapastoriksi (yhteiskuntavastuun pappi) 1.3.– 31.12.2021, enintään siihen saakka, että VI kappalaisen vaali saa lainvoiman. Espoon hiippakunta Viranhoitomääräykset: Marjo Parttimaa Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan 50 % seurakuntapastoriksi 1.2.–31.3.21 ja II seurakuntapastoriksi 1.4.– 30.9.2021. – Pappina olen saanut palvella vuodesta 2015, pääasiassa vastaten Hämeenkylän seurakunnassa varhaiskasvatuksesta. Mistä siinä on kyse. Haettavaksi julistetaan Pihtiputaan ja Kinnulan seurakuntien yhteinen kirkkoherran virka 5.3. Rakastan elämää ja Jeesusta ja uskon, että kaikille asioille on aikansa ja paikkansa ja tarkoituksensa. Aika, jota elämme, herättää ihmisissä paljon kysymyksiä, ajatuksia ja pelkoja. » 2. Jäsenet 2021– 2022: Björklund Antti, Heikura Eeva-Kaisa, Huttunen Satu (pj), Kainulainen Jenna, Kalpio Noora, Korpelainen Pietu, Kouri Suvi, Laine Antti, Mäntylä Laura, Niemistö Hilkka, Pellikka Laura, Salminen Iiro, Suhonen Sami ja Takala Toomas. Haluan kulloisessakin tehtävässä olla omalta osaltani rakentamassa seurakuntaa, jossa evankeliumi ja sen muutosvoima on keskiössä. Helsingin hiippakunta Viranhoitomääräykset: Paula Enckell Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön sairaalapapiksi 10.2.21, Jarna Wikström Vantaan seurakuntayhtymän sairaalasielunhoidon kehittämishankkeen ma. Ihmiset ja ihmisyys monine sävyineen ja säröineen kiinnostavat minua. Kuopion seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajaksi Matti Pentikäinen 1.3.21–31.12.22. Pastoraalitutkinto: Suvi Leppänen ja Jaakko Ranta. Työn tekemiset tavat, mallit ja rakenteet varmasti kehittyvät yhteiskunnan muutosten myötä. mennessä. Ylempi pastoraalitutkinto: Juha Karhulahti, pastoraalitutkinto: Asko Nuorkivi. Mitä töitä olet aiemmin tehnyt seurakunnassa. KM, TM Jarna Wikström, olet aloittanut työt Vantaan seurakuntayhtymän vuoden kestävässä sairaalasielunhoidon kehittämishankkeessa. Pastoraalitutkinto: Sami Saravuoma Haettavaksi julistetaan Paimion seurakunnan kirkkoherran virka 19.3.21 mennessä. Haettavaksi julistetaan: Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan II kappalaisen (hallintokappalaisen) virka 9.3. Oulun hiippakunta Viranhoitomääräykset: Olli Luhtasela Sievin kirkkoherraksi 1.4.21, Ville Järvinen Rovaniemen kappalaiseksi 1.4.21, Jane Fagerström Tornion seurakuntapastoriksi 1.3.21, Oscar Toivanen Tornion seurakuntapastoriksi 1.3.21, Rainer Väänänen Rovaniemen kappalaiseksi 1.2.21– 31.1.22. Miksi sairaalasielunhoitoa tarvitaan ja mikä on sen tulevaisuus. Diakonian virkaan vihittiin 21.2.21: Virpi Hirvonen, Harri Mölsä, Hannele Ranta-Nilkku, Leena Ranta-Opas ja Johanna Summanen. Ihminen tarvitsee aina ihmistä, kirkko on ihmistä varten ja sielunhoitotyö on sen ydintä. On tärkeää, että sairaalasielunhoitopalvelut ovat kaikkien yhtäläisesti saatavilla. Ylempi pastoraalitutkinto: Johannes Riuttala, Pastoraalitutkinto: Hanna Koli, Juha Partanen ja Hanne von Weissenberg. » 3. Teen haastatteluja ja kyselyjä ja kuulen monia kirkollisia, kunnallisia ja valtakunnallisia tahoja. hanketyöntekijäksi 1.2.21–31.1.22, Jenni Tuulensuu Sininauhasäätiö-konsernin papiksi 1.2.21