SIVu 6 HuRmoS VAI oppI. Eero Huovinen kirjoittaa uudessa kirjassaan, että saarnaajan pitää rakastaa seurakuntalaistensa elämää. vuosikerta | 0043595–15–41. SIVu 10 40 8. Sivut 18–19 ja n i la u k k a n en KRIISIAVuN pERINNE kirkot olivat pakolaisten ensimmäisiä auttajia toisen maailmansodan jälkeen. VAIKEA SAARNA. loKAKuutA 2015 | hinta: 3,70€ | 110. Maallikkojohtoisissa liikkeissä on suhtauduttu epäluuloisesti teologiseen oppineisuuteen
SiRiA KOhONEN Laxmi Shrestha työskentelee vammaistyötä Nepalissa tekevässä Katse eteenpäin -järjestössä. Olemme pystyneet tarjoamaan noin tuhannelle vammaiselle koulutusta. ”Nepalin vammaisten täytyy ymmärtää oma arvokkuutensa” ViiKON hENKilö Laxmi Shrestha tekee vammaisia tukevaa työtä Nepalissa. lUOMAKUNTA s. Vammaiset voivat esimerkiksi itse tehdä radio-ohjelmia. s. 4 Seurakunnat eivät saa taloudellista hyötyä turvapaikanhakijoista. – Kaiken tällaisen työn kautta vammaiset ja heidän perheensä voivat ymmärtää, että he ovat arvokkaita ja he voivat vaikuttaa yhteiskunnassa. Vammaiset tietävät, että he saavat koulutusta ja heillä on mahdollisuus vaikuttaa yhteisössä. Varsinkin maaseudulla vammaisia piilotellaan kotona eikä heitä lasketa ulos. 2 TÄNÄÄN Ko t i m a a 8. Koulutamme myös erilaisia ammattitaitoja, esimerkiksi ompelukoneompelua, sikojen ja vuohien hoitoa sekä kalastusta. MUSiiKKi s. – Nepal on köyhä ja alikehittynyt maa, ja kaikki terveyteen liittyvät asiat ovat ongelmallisia. KiRjAlliSUUS s. 2 01 5 TÄSSÄ NUMEROSSA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen ja Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Tuija Pyhäranta, Jussi Rytkönen, Olli Seppälä, Meri Toivanen Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 54 000 lukijaa (KMT syksy13/kevät14) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi KUKA MAKSAA. 9 Hiljaisuus on jokamiehen oikeus, kirjoittaa Johanna Hurtig. – Tarjoamme koulutusta lapsille lähinnä ulkomaisilta järjestöiltä tulleiden varojen avulla, joten monet vammaisten vanhemmat ajattelevat, että vammaisista huolehtiminen on kansalaisjärjestöjen tehtävä eikä heidän. Olet Katse eteenpäin -järjestön kummityön koordinaattori. – Olen täällä oppinut myös sen, että Nepalissa vammaisten lasten vanhempien tulisi osallistua enemmän lasten auttamiseen. Välitämme tietoa esimerkiksi siitä, että vammaisilla on samanlaiset oikeudet elämästä iloitsemiseen, opiskeluun ja avioliittoon kuin kaikilla muillakin. Millaista vammaisten ihmisten elämä on yleensä Nepalissa. KASARMillE s. Mitä olet havainnut vierailusi aikana vammaistyöstä Suomessa. 28 Hallakehrääjä sietää kylmää. Haluan kiittää Suomea ja Suomen Lähetysseuraa kaikesta avusta, jota järjestömme on saanut. 5 Tuusulan seurakunta osti kiinteistön armeijalta. 1 0. Jos lapsi syntyy vammaisena, tämä saa tukea ja apua jo sairaalassa. 20 Kuusi teosta on ehdolla vuoden kristilliseksi kirjaksi. OlE hiljAA s. Miten ihmiset Nepalissa suhtautuvat työhönne. 14 Rotuerottelua ei enää voi syyttää ongelmista, sanoo pastori James Adams. Kaikki terveetkään eivät pääse kouluun, saati sitten sairaat. He saattavat ajatella, etteivät halua vammaista lasta takaisin, vaan jättäisivät tämän järjestön hoiviin. – Autettavat kuuluvat eri etnisyyksiin ja uskontoihin. Pitkäjänteisen vaikuttamistyön kautta myös Nepalin valtio on kuitenkin alkanut antaa pientä tukea vammaisten kouluttamiseen, ja ihmisten asenteet ovat alkaneet hiljalleen muuttua, koska myös valtio tukee vammaistyötä. 17 Klassiset säveltäjät inspiroituivat Jumalasta. KUVA: MATTI KARPPINEN. Miten Katse eteenpäin -järjestö toimii vammaisten hyväksi. Ihmiset ajattelevat, että vammaisena syntyminen tai vammautuminen johtuu edellisessä elämässä tehdyistä asioista. ETElÄ-AfRiKKA s. – Suomessa vammaiset ovat niin hyvässä asemassa, etteivät he itsekään ajattele olevansa vammaisia. Teemme myös asenteita muokkaavaa vaikuttamistyötä. Mihin etnisiin ryhmiin tai uskontokuntiin auttamanne ihmiset kuuluvat. Suurin osa autettavistamme on kastittomia, mutta jos ylempiin kasteihin kuuluva tarvitsee myös apuamme, emme jätä häntä huomiotta. Myös se asenne, että vammaisuus olisi edellisen elämän syntien tulos, on hiljalleen väistymässä. Heidän täytyy ymmärtää lapsensa arvo, sillä lapsen tuki tulee ennen muuta kotoa eikä koulusta. – Suomen Lähetysseura, joka on yhteistyöjärjestömme, sekä muut kansainväliset järjestöt ovat mahdollistaneet sen, että vammaisille voidaan järjestää koulutusta. Vammaisten saaminen kouluun on myös rahallisesti mahdotonta, sillä vanhempien täytyy mennä töihin, eikä heillä riitä aikaa, energiaa eikä mahdollisuuksia järjestää vammaiselle lapselle hoitoa. Shrestha oli Suomessa Lähetysseuran vieraana
Suomen todettiin olevan toistaiseksi rauhallinen maa. Toinen jälkiviisas kysymys on, että jos merkit massaliikehdinnästä olivat nähtävissä, niin olisiko turvapaikanhakijoiden suureen määrään voinut valmistautua paremmin. Sen, että jonain päivänä katselen lempeän huvittuneesti mennyttä kirkasotsaista itseäni. Tässä mielessä Suomi on mallimaa moneen EU-valtioon verrattuna. Yhä uudelleen joudun toteamaan: tällä kummallisella pyhittymisen tiellä ei pyristelyistä huolimatta tulla paremmaksi tai viisaammiksi. Vastauksena kysymyksiin voi väittää, että merkkejä mahdollisista kansojen liikehdinnästä on ollut. Näitä juhlia koskevat uutiset ovat varmaankin olleet omiaan kehottamaan muistakin seurakunnissa samantapaisten juhlain toimeenpanemiseen. Mielipiteiden vaihdon jälkeen tultiin neuvottelussa yksimielisesti seuraaviin johtopäätöksiin: Tulipa Venäjän osaksi vielä millaisia koettelemuksia tahansa, se ei pistä miekkaansa tuppeen ennen kuin se on näännyttänyt mahtavalla voimallaan vihollisen. Sen jälkeen lukuisat muut seurakunnat ovat toimineet samoin. Toisen tason tehtävä seurakunnille on pitää ääntä siitä, että massaliikehdinnässä on aina kyse yksittäisistä ihmisistä. Toimenpidesuosituksissa raportti totesi, että jos tämä kehitys jatkuu, negatiivinen sosiaalinen mieliala kääntyy yhteiskunnan kannalta kielteiseksi käyttäytymiseksi. Hänelle haluaisin kertoa, että kamalaa kyllä tapahtuu, mutta se on aivan eri kuin mitä pelkäät. Ihmisen arvo on ehdoton. Sellainen, joka on mahdollinen vasta kaiken rämpimisen jälkeen. Puolustusministeriön ja sisäministeriön teettämä tutkimus selvitti yhteiskunnan arvoja asenneympäristön muutoksia Suomessa. Tietojen mukaan oli Moskovassa viime tiistaina Moskovan kuvernementin aateliston ylimääräinen kokous. Saharan eteläpuolinen Afrikka on maailman köyhintä aluetta, samalla väestö kasvaa siellä nopeinta vauhtia. YK:n arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä Afrikan väkimäärä kasvaa nykyisestä yli miljardista 2,4 miljardiin ihmiseen. Ennen kokouksen alkua pidettiin pitkäaikainen neuvottelu, jossa käsiteltiin nykyisiä poliittisia kysymyksiä. Tälle painotukselle voi olla pitkään tarvetta, sillä kansainvaelluksia aiheuttavat syyt ovat kokonaan ratkaisematta.. Tällä tiellä tullaan ehjemmiksi. MINNA-MAARIT JAAKKOlA pastori, verkkosuunnittelija ju k k a fo r d el l J älkiviisauden aika on viimeistään silloin kun turvapaikanhakijoiden vuolain virta Suomeen on tyrehtymässä. Ja mikä onkaan luonnollisempaa kuin että Herran seurakunta edes kerran vuodessa kokoontuu kiittämään Jumalaa vuoden tulosta sekä uhraamaan kiitosuhriksi osan vuodentuotteista Jumalan valtakunnan työn hyväksi. liedon seurakunta oli ensimmäinen, joka järjesti hätämajoitusta turvapaikanhakijoille. Ja vielä tulee aamu, jolloin peilissä vilahtaa ennen näkemätön rohkeus. Yhtenä työvälineenä tulevaisuuteen varautumisessa on mielialaindikaattori-tutkimus kolmen vuoden takaa. Hetkittäin tahtoisin aikakoneen, että voisin nykyisellä ymmärryksellä muuttaa menneisyyden suuntaa. Sillä olen aina ollut hyvä suunnittelemaan, paljon parempi kuin ottamaan vastaan ohjausta. Hyviin vuorovaikutussuhteisiin kuuluu poliisien ja muiden viranomaisten toiminta. Luultavasti merkitsin sen silloin haasteeksi, muuta selitystä en keksi. Lisäksi jo vuosien ajan on ollut nähtävissä paineiden kasvaminen kotimaasta lähtemiseen Afganistanin, Syyrian, Irakin ja Somalian kriisien jatkuessa. 2 01 5 KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA Tämän vuoden kansainvaellus voi olla vasta alkua. Vaikeassa tilanteessa viranomaiset ja vapaehtoiset ovat tehneet kuitenkin hyvää työtä. 1 0. Maailmanpankin johtava ekonomisti Francisco Ferreira varoitti Helsingin Sanomien haastattelussa, että tämän vuoden kansainvaellus saattaa olla vasta alkua. Vuorovaikutussuhteita ei voi kuitenkaan ulkoistaa viranomaisille, vaan jokainen kansalainen on osa niitä. Lisäksi sosiaalisella ja perinteisellä medialla on vastuu siinä, miten ne esittävät asioita. Mutta vaikka kaiken saisi entiselleen, olisin itse muuttunut. TÄNÄÄN 3 Ko t i m a a 8. Tutkimuksen perusteella suomalaisten mielialat olivat yleisellä tasolla muuttuneet aiempaa pessimistisemmiksi. Tiellä ehjäksi Nuoruuteni Raamatusta löytyy alleviivattuna kohta: Ihminen suunnittelee tiensä, Herra ohjaa hänen askeleensa. ¶ Niin, jos palaisin ajassa, kertoisin muutakin. Raportti esitti toimenpidesuosituksissa, että on viisasta varautua kriiseihin rakentamalla jo ennakkoon hyviä vuorovaikutussuhteita eri ryhmien välillä, mutta myös vararesursseja massaliikehdinnän varalle. Useissa seurakunnissa on jo tänä syksynä vietetty elojuhlia jonkun seurakunnallisen tarkoituksen, etupäässä diakonia-asian hyväksi. Menneisyyden minäni pelkäsi ja rukoili aivan eri asioita. Tosin pitkään näytti siltä, että isoin osa Suomeen pyrkivistä ihmisistä saattaa tulla entisen Neuvostoliiton alueelta. Elojuhlat. mari teinilÄ Päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi PÄÄKIRJOITUS 8.10.1915 Moskovan kuvernementin aateliston kokous. Hitaaksi moitittu kirkko pystyi reagoimaan nopeasti. Ensimmäinen kysymys kuuluu, oliko turvapaikanhakijoiden suuri määrä yllätys, vai olivatko merkit kansainvaelluksista nähtävissä kuukausia, ellei jo vuosia aikaisemmin. Toistaiseksi rauhallista Massaliikehdintään varautuminen jäi toteutumatta
Vihdin seurakunta pyörittää 2,4 miljoonan budjetilla vastaanottokeskusta. Talousjohtaja ja kirkkoherra saavat työstään palkkansa päälle muutaman sadan euron lisäkorvauksen. Moni hätämajoitus on seurakuntien järjestämä. Maailman opettajien päivän seminaarissa Helsingissä palkittiin Raunistulan yhtenäiskoulu Turusta sekä Seinäjoen lukion opettajien työryhmä, jonka Maailma ulottuvillasi -opintokokonaisuus antaa kokonaiskuvan globalisaation eri ulottuvuuksista ja haasteista.. Esimerkiksi Vihdin Riuttarannasta on jouduttu siirtämään toisiin tiloihin 81 tilaisuutta, muun muassa hiihtolomarippileiri. Kirkkoherra Pekka Valkeapää kertoo, että seurakunnan pitää osoittaa tositteilla valtiolle, miten raha on käytetty. – Seurakuntien motiivin tulee olla humanitäärinen. Sekin tosin on epävarmaa. Valtion velvollisuus järjestää vastaanottotoimintaa on lakisääteistä ja myös seurakuntalaisten on hyvä tietää, kuka toiminnan maksaa. Seurakunnan lähetyssihteeri työskentelee yhden päivän viikossa vastaanottokeskuksessa. Valtio korvaa seurakuntien toiminnan. Tähän voidaan antaa seurakunnan työntekijöille myös virkavapaata. Vihdin seurakunta on sopinut vastaanottokeskuksen toiminnasta maahanmuuttoviraston kanssa, joka hyväksyi seurakunnan talousjohtajan tekemän ehdotuksen 2,4 miljoonan euron budjetista. Hätämajoitustoimintaakin on jo useissa seurakunnissa. Pitää auttaa hädässä olevaa ja toimia kultaisen säännön mukaan. Naispappeudesta on maassa keskusteltu jo pitkään. Selvät ylibudjetoinnit pitää palauttaa. Heikki Huttunen on EKK:n historian ensimmäinen ortodoksinen sekä ensimmäinen pohjoismaista tuleva pääsihteeri. Vastaanottokeskus on ainoastaan Vihdin seurakunnalla. Valkeapää arvelee, että juuri kiinteistövuokraus voisi olla tekijä, joka houkuttelee yrityksiä vastaanottokeskusten perustamiseen. – Diakoninen työ on pääasia. Maksettava summa on noin 43 euroa henkilöltä vuorokaudessa, eli noin 15 000 euroa henkilöä kohden vuodessa. Kylmän sodan aikana 1959 perustettu EKK on ekumeeninen protestanttisten, luterilaisten, ortodoksisten ja anglikaanisten kirkkojen yhteiselin. Ei-ääniä annettiin 145 ja kyllä-ääniä 269. Suomessa on Yle uutisten mukaan vajaa sata turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta ja hätämajoituspaikkaa. Helsingissä Lauttasaaren kirkon tiloihin majoitettiin pakolaisia syyskuussa 2015. Lapualaiset kaipaavat uudistusta Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoneuvosto esittää kirkolliskokoukselle seurakuntavaalien siirtämistä pois isänpäivästä sekä äänestyskäytäntöjen joustavoittamista. 2 01 5 LYHYET Valtio korvaa majoittamisen seurakunnille TurvapaikaNHakijaT Seurakunnat ovat liikkeellä kultaisen säännön velvoittamina. Riuttarannan leirikeskukseen on majoittuneena 107 henkilöä. kirkkohallituksen pakolaisja maahanmuuttajatyön asiantuntija Marja-Liisa Laihia kehottaa seurakuntia käymään huolellisesti kustannukset läpi ennen toimintaan ryhtymistä. kuVa: Joona Raudaskoski Heikki Huttusesta Ekk:n pääsihteeri Ortodoksipappi, rovasti Heikki Huttunen on valittu Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) pääsihteeriksi. Globaalikasvattajille palkintoja Opetusministeri sanni Grahn-Laasonen (kok) jakoi Opettajat ilman rajoja -verkoston myöntämät palkinnot globaalikasvatuksessa ansioituneelle koululle ja opettajalle. Tavoitteena on seurakuntavaalien yleisesti alhaisen äänestysprosentin nostaminen. Tila otettiin hätämajoituskäyttöön kaupungin pyynnöstä. Huttunen vastaanottaa tehtävän alkuvuodesta 2016. Myös yritykset ovat kiinnostuneita vastaanottokeskuksen perustamisesta. australian luterilaiset hylkäsivät naispappeuden Australian luterilaisen kirkon synodi äänesti naispappeuden hyväksymisestä viikonloppuna Brisbainessa. Laihian havaintojen mukaan seurakunnat eivät ajattele taloudellista voittoa avustaessaan turvapaikanhakijoita. 4 TÄNÄÄN Ko t i m a a 8. Joustavammat käytännöt pitäisivät sisällään paperille tulostetuista äänestysluetteloista luopumisen sekä ennakkoäänestyskäytäntöjen yksinkertaistamisen. joHaNNES ijÄS Lisää aiheesta Kotimaa24:ssä. Pieniä eroja voi tuoda esimerkiksi vuokratasojen vaihtelu eri paikkakunnilla. Kirkkoneuvoston aloite menee hiippakuntavaltuuston käsiteltäväksi. Sillä tavalla tämä sopii hyvin seurakunnan perustehtävään, hän toteaa. On arveltu, että toiminnassa haistetaan myös taloudellinen hyöty. Korvaustaso on kaikille toimijoille suurin piirtein sama. Meillä on paljon työntekijöitä, jotka soveltuvat turvapaikanhakijoita auttamaan, vastaanottamisen ja lähimmäisyyden tehtäviin. Mikäli aloite saa siellä kannatusta, se lähetetään edelleen kirkolliskokoukselle. Vihdin seurakunnan väliaikaisen vastaanottokeskuksen toiminta alkoi syyskuussa ja jatkuu huhtikuun loppuun. Kaikista Kotimaan tavoittamista seurakunnista vakuutetaan, että liikkeellä ollaan aivan eri syistä. Seurakunta ei ole vielä päättänyt, maksetaanko hänenkin palkkansa valtion rahoista. Vastustava kanta voitti määrävähemmistön turvin, vaikka enemmistö kannatti esitystä. Hyväksyntään olisi tarvittu kahden kolmasosan enemmistö, joista jäi puuttumaan 13 ääntä. Maahanmuuttoviraston viestinnästä todetaan Kotimaalle, ettei taloudellinen hyöty vastaanottokeskuksista ole korkea. Ainut, mistä Vihdin seurakunta saattaa saada tuottoa omaan toimintaansa, on juuri kiinteistön vuokra. Seurakunta on palkannut vastaanottokeskukseen seitsemän ohjaajaa ja johtajan, kuusi henkilöä keittiöön sekä ostopalveluna sairaanhoitajan ja vartioinnin. Hätämajoitusta on esimerkiksi Turussa, Saarijärvellä ja Liperissä. 1 0
Bloggari vetosi sananvapauteen ja sanoi, ettei ole vastuussa, siitä, miten seuraajat hänen sanansa ymmärtävät. Vain 5 e loppuvuosi Tilaa osoitteessa kotimaa24.fi Pappi saarnasi humalasta TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA TOIMITTAJALTA VIIKON POIMINNAT VERKOSTA Uudisrakennussuunnitelman peruuntumisen vuoksi seurakunta säästää nyt miljoonia euroja. Rohkaisen erityisesti työnantajia palkkaamaan ikäisiäni ihmisiä töihin. 2 01 5 Kotimaa24 täyttää 5 vuotta. JUSSI RyTKöNEN Tuusula saa kasarmilta seurakuntakeskuksen Tuusulan kirkkoherra Ulla Rosenqvist odottaa jo seurakuntakeskuksen valmistumista. Nämä äänet eivät todennäköisesti tule täysin laantumaan. Kahvisatojen kutistuessa kymmenien miljoonien varsinkin kehitysmaissa asuvien kahvinviljelystä ja -viennistä riippuvaisten ihmisten toimeentulo on vaarassa. Yhteistyömme on aina ollut erinomaista, Rosenqvist toteaa. Meriläinen kertoo olleensa ensimmäistä leiririppikoulupolvea Kiteen Evankelisessa Kansanopistossa. Verkkokeskusteluissa on yhä kimeitä kaikuja ajalta, jolloin lakialoite sukupuolineutraalista avioliittolaista tuli eduskunnan äänestykseen. Tässä iässä on jo kokemusta ja elämäntilanne mahdollistaa keskittymisen työhön”, Aaltonen sanoo työhuoneessaan Helsingin Itä-Pasilan ay-kortteleissa. Bloggarin puheenvuoroa käsiteltiin sarjassa ajankohtaislähetyksessä ja kysyttiin, eikö se ole väkivaltaan yllyttämistä. TÄNÄÄN 5 Ko t i m a a 8. Kirkkokahvin hinta saattaa nousta ja koko kahvinjuontikulttuuri olla tulevaisuudessa uhattuna. Puolustusvoimien käytössä olleiden rakennuksien hankkiminen kirkolle ei ole tavallista. kUva; SaUvo Jylhä Tyyntä myrskyn edellä. Hanke viivästyi kaavavalituksen vuoksi. ”Olen elävä esimerkki siitä, että yli viisikymppinen voi lähteä vielä uudelle uralle. Vinkki kiinteistön hankkimiseksi tuli Tuusulan kunnanjohtaja Hannu Joensivulta. Lämmin suhde evankelis-luterilaiseen kirkkoon muodostui jo Meriläisen lapsuudenkodissa Pohjois-Karjalan Polvijärvellä, jossa kirkossa ja pyhäkoulussa käynti kuului itsestään selvänä sunnuntain viettoon. Joulukuussa 2014 Tuusulan kunta vetäytyi yhteishankkeesta, joka olisi maksanut seurakunnalle noin 11 miljoonaa euroa. Uusi kiinteistö on alun perin rakennettu Ilmatorjuntakouluksi 1990-luvulla. Näin ennustaa syyskuun numerossaan yhdysvaltalainen National Geographic -lehti. Se maksaa Tuusulan kirkkoherran Ulla Rosenqvistin mukaan arviolta 4 miljoonaa euroa. – Muussa tapauksessa uusi seurakuntakeskus olisi jo valmis, ja nyt sitä maksettaisiin. Hiippakuntavaltuusto on käsitellyt aloitetta, ja se etenee seuraavaksi kirkolliskokoukseen. Vanha seurakuntakeskus purettiin kosteusvaurioiden takia vuonna 2012. Juhlavuoden kunniaksi loppuvuoden tilaus vain 5 eurolla. Kirkon alat edustaa ekumeenisesti seurakuntien ja kristillisten järjestöjen eri tehtävissä toimivia työntekijäryhmiä. Kirkolliskokoukselle esitetään, että seurakuntaneuvoston jäsenelle annettaisiin mahdollisuus osallistua seurakuntaneuvoston kokoukseen virtuaalisesti eli ilman fyysistä läsnäoloa. Ikä ei ole este ottaa vastaan uusia tehtäviä. 1 0. Suomessa ja todellisessa elämässä kirkon suhtautuminen samaa sukupuolta olevien vihkimisiin on vielä avoin. Nyt hankittava seurakuntakeskus saattaa olla valmis ensi vuoden lopussa. OLLI SEPPÄLÄ olli.seppala @kotimaa.fi Tuoreessa kirjassaan Tytön tie (Kirjapaja 2015) Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Reetta Meriläinen omistaa yhden luvun kokemuksilleen ja ajatuksilleen kirkosta ja sen merkityksestä. Sen jälkeen hän kulki seurakuntanuorissa ja toimi isosena, ”mikä oli tärkeää johtamisoppia, vaikkei sitä silloin sellaiseksi mieltänyt”. Perustelujen mukaan kirkkolakiin tehtävä muutos helpottaisi toisella paikkakunnalla opiskelevien nuorten mahdollisuuksia osallistua luottamushenkilötoimintaan kotiseurakunnassaan.. Pieni mutta lain tiellä on, sillä Aito avioliitto ry:n keräämä yli 100 000 nimen kansalaisaloite haluaisi kumota uuden sukupuolineutraalin avioliittolain. Asia lähti viime keväänä kirkolliskokouksesta yleisvaliokuntaan pohdintaan. ”Kirkon rooli vastavoimana on vahvistunut leipäjonojen ja tuloerojen vuosina”, hän kirjoittaa. Eräiden ennusteiden mukaan ilmastonmuutos saattaa edetessään hävittää suuren osan, jopa puolet maailman kahvinviljelyyn soveltuvasta maa-alasta vuoteen 2050 mennessä. Kirkon alat ry:n uusi toiminnanjohtaja Paula Aaltonen on 54-vuotias ja haluaa rohkaista sekä ikäisiään työntekijöitä että työnantajia. Aloitteen on alun perin tehnyt John Åsvik Vaasan ruotsalaisen seurakunnan seurakuntaneuvostosta. – Jo seitsemän vuotta ilman toimivaa seurakuntakeskusta ollut eteläinen Tuusula ja seurakunnan työyhteisö tarvitsevat kipeästi yhteisen tilan, Ulla Rosenqvist sanoo. Rosenqvist pitää kaavavalitusta ja kunnan vetäytymistä Jumalan johdatuksena. Samalle paikalle oli tarkoitus rakentaa yhteistyössä kunnan kanssa uusi iso yhteisrakennus. Tuusulan kirkkovaltuusto päätti viime viikolla hankkia uudeksi seurakuntakeskukseksi Tuusulassa sijaitsevan puolustusvoimien entisen kansainvälisen työn keskuksen päärakennuksen. Suositun ruotsalais-tanskalaisen Silta-televisiosarjan kolmannella tuotantokaudella murhataan tanskalainen pappi, joka oli ensimmäisenä vihkinyt samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon. – Kunta tunsi syyllisyyttä hankkeen kariutumisesta. Entisen armeijan kiinteistön hankkiminen ja remontoiminen tulee sen sijaan suhteellisen halvaksi. Ennen murhaa bloggari julisti videolla, että jos kyseinen pappi olisi elänyt Raamatun aikaan, hänet olisi kivitetty. Nyt on tyyntä myrskyn edellä, sillä laki astuu voimaan vasta maaliskuussa 2017. Nyt on avioliittorintamalla kuitenkin melko rauhallista
6 TÄNÄÄN Ko t i m a a 8. Näin laajamittainen pakolaisvirta koskettaa Suomea nyt ensimmäistä kertaa. 2 01 5 pakolaiseT Toisen maailmansodan jättämässä pakolaiskriisissä kirkot olivat ensimmäisten auttajien joukossa. Kirkon kriisiavulla pitkät perinteet Kirkkojen oli sodan jälkeen helpompi päästä auttamaan kuin poliittisten järjestöjen. Evakot olivat sotien aikana maansisäisiä pakolaisia ja Ruotsiin ja Tanskaan lähetettiin yli 70 000 sotalasta. Kaikki eivät olisi halunneet auttaa saksalaisia, mutta kirkot painottivat, ettei syyllisten hakeminen kannata. Kuvassa baptistien orpokodin lapset saavat vaatteita Puolassa. Monissa seurakunnissa myös etsitään vapaaehtoistyöntekijöitä turvapaikanhakijoiden ystäviksi ja opettamaan suomen kieltä. 1 0. Suomikin on ollut maa, josta lähdettiin pakolaiseksi. Hän on perehtynyt pakolaiskysymykseen tutkiessaan toisen maailmansodan jälkeistä kirkollista jälleenrakentamista. KuvA: KirKKojen mAAilmAnneuvosto. Avustustoiminta piti sisällään materiaalista apua, ruokaa ja vaatteita sekä kirkkojen tukemista. Pakolaiset eivät usein nouse suomalaisessa historiankirjoituksessa esille, eikä oman maan pakolaisliikkeitä tunnisteta. Tämä vaikuttaa myös suhtautumiseen, Meriläinen kertoo. – Toisen maailmansodan jälkeen pakolaisuus oli kuitenkin Euroopan sisäistä, kun nyt on kyse Euroopan ulkopuolisesta aallosta. Suomalaisten historiattomuus ja haluttomuus katsoa vaikeita ilmiöitä näkyy teologian tohtori Juha Meriläisen mukaan siinä, miten pakolaisuutta mitataan ja käsitellään tänä päivänä. Seurakunnat ovat tarjonneet tilojaan turvapaikanhakijoille, hankkineet vaatelahjoituksia sekä keränneet kolehteja pakolaisten auttamiseksi. Pakolaiskriisi näkyy myös Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden määrässä. Maailman konfliktit ovat saaneet liikkeelle ennennäkemättömän suuren määrän ihmisiä. Suunta oli 1900-luvun alussa kuitenkin Euroopasta pois, kun nyt Eurooppa vetää puoleensa. Myös toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa oli mittava pakolaisongelma, jolloin kirkkojen avustustyö nousi merkittävään rooliin. Tilanne on herättänyt myös suomalaisten auttamishalun, jolle esimerkiksi seurakunnat ovat tarjonneet kanavan. Hänen mukaansa 1900-luku oli merkittävin pakolaisuuden ja siirtolaisuuden vuosisata
Helsingin seurakunnilla on edessään 15 prosentin säästökuuri kolmen vuoden aikana. Lisäksi selvityksen alla on Miettisen mukaan malli, jossa työntekijät eivät olisi seurakuntien, vaan seurakuntayhtymän palkkalistoilla. Siinä on nyt vuokralla tuomiokapituli ja kaupallinen yritys. Avustustoimintaa käynnistettäessä Kirkkojen maailmanneuvoston jälleenrakennusosasto koordinoi avun jakamista. Sodan päätyttyä monet vaativat, että Saksaa oli autettava vasta kun muiden maiden elintaso olisi Saksan yläpuolella. Tämän lisäksi vankija keskitysleireiltä vapautui miljoonia ihmisiä. Pakolaisuutta aiheuttivat tuhoutuneet kodit ja alueet, mutta toisaalta myös muuttunut poliittinen tilanne. Sodan aikana ruotsalaisetkin tarjoutuivat oma-aloitteisesti auttamaan Suomea. Silloin Saksaa oli nöyryytetty ja se halusi revanssia, mikä johti toiseen maailmansotaan. Sielunhoitoa oli harjoitettu aiemminkin avustustyön rinnalla. Kyse oli valtavasta kriisistä. Meriläinen toteaa, että nyt suomalainen keskustelu on kylmempää kuin aiemmin. Hengellinen jälleenrakennus koettiin erityisesti kirkkojen tehtäväksi, mutta hätä oli niin suuri, että kirkkojen oli muutettava alussa työn painopistettä. Saksan avustamisella haluttiin myös estää ensimmäisen maailmansodan jälkeisen tilanteen uusiutuminen. Tällä hetkellä pohditaan, suostutaanko ottamaan vastaan tänne pyrkivät ihmiset. – Raporttien mukaan Saksan pakolaisleireillä ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä ja kuolleisuusmäärät pysyivät aluksi yhtä suurina kuin taistelujen aikana. Protestanttiset kirkot ja järjestöt lähettivät apua protestanttisten alueiden pakolaisille ja katolilaiset katolisten maiden hädänalaisille. – Kirkkojen maailmanneuvoston perustaminen vuonna 1948 muutti toiminnan painotusta. Ensi vuonna budjetteja nipistetään 3 prosenttia, seuraavina 5 ja 7 prosenttia. Meriläinen kertoo kirkkojen pyrkineen vaikuttamaan mielipiteisiin ja kannanottoihin. Myös Yhdysvalloissa protestanttisten kirkkojen edustajat kävivät tapaamassa presidentti Harry Trumania. Meriläisen mukaan kirkkojen oli usein helpompi päästä avustamaan kuin poliittisten järjestöjen. Neuvostoliiton vaikutuspiiriin jääneet pakenivat Saksaan, jossa tilanne oli muutenkin kaoottinen. kuVa: Olli Seppälä. Lisäksi kaksi kerrosta on Tuomiokirkkoseurakunnan käytössä. – Ruotsin kirkko painotti, että jokainen ihminen on Jumalan luomana ainutkertainen ja jokaista tulee kohdella samalla tavalla kunnioittavasti. Protestanttien sekä katolilaisten toiminta oli vahvasti erillään, ja tunnustuskunnat olivat paikoin kilpailuasetelmassa. Valtiorajojen ylittäminen oli vaikeaa ja oman kansakunnan selviäminen oli avainasemassa. Jälleenrakentamistyö oli ollut tähän asti suurin toiminnan osa-alue, mutta nyt painopistettä siirrettiin pakolaistyöhön, Meriläinen sanoo. 2 01 5 IHAN UUSI ELÄMYS Helsinki 89,7 MHz Hyvinkää 92,7 MHz Hämeenlinna 101,3 MHz Joensuu 95,4 MHz Jyväskylä 95,9 MHz Kokkola 91,8 MHz Kouvola 95,2 MHz Kristiinankaupunki 106,9 MHz Kuopio 88,8 MHz Lahti 101 MHz Lappeenranta 107,1 MHz Mikkeli 93,4 MHz Oulu 98,1 MHz Pihtipudas 89,3 MHz Pori 91,3 MHz Porvoo 89,2 MHz Seinäjoki 91,8 MHz Tampere 101,6 MHz Turku 95,9 MHz Rovaniemi 100,4 MHz Vaasa 92,5 MHz Kuuntele netissä: www.patmos.fi Kuuluvuusalueet ja taajuudet 1.10. Humanitaarisen avun tarve alkoi Euroopassa vähentyä eikä Yhdysvaltojen antaman Marshall-avun takia kirkollista apua enää tarvittu kaikissa maissa. Helsingin yhteinen kirkkovaltuusto saa joulukuussa päätettäväkseen konkreettisia linjauksia, joiden perusteella toimintaa on tarkoitus tehostaa. Maiden rajojen siirtyessä ihmiset joutuivat jättämään vanhat asuinpaikkansa. Päämääränä oli saada avustetut kirkot auttamaan muita. Ilman ristiriitoja avustustoiminta ei aina sujunut. Miettinen ottaa esimerkiksi Bulevardi 16:ssa sijaitsevan arvokiinteistön. SAArA PAATero Vaikka suursota oli vahingoittanut maanosaa vakavasti, löytyi kirkoista auttamishalua. Suomeenkin amerikkalaiset kveekarit saapuivat YK:n ohella ensimmäisenä. Pakolaistyö jatkui Meriläisen mukaan Euroopassa 1950-luvulla. Henkinen avustustyö alkoi saada ajan mittaan suurempaa merkitystä, kun aineellinen hätä alkoi helpottaa. Työmuotona oli materiaalinen apu, kuten ruoka ja vaatteet, sekä kirkkojen aseman vahvistaminen. Kuitenkin paavin nimissä lähetettiin sodan aikana avustusta myös Suomen lapsille, vaikka katolilaisia oli maassa hyvin vähän. Euroopassa koettiin voimakasta katkeruutta sodan aloittanutta Saksaa kohtaan ja sitä haluttiin kohdella mahdollisimman ankarasti. Päämääränä oli vahvistaa kristinuskoa, jotta ihmiset saisivat uutta toivoa ja lohtua. Keskeistä oli kuitenkin Raamatusta nouseva ajatus alastomien vaatettamisesta ja nälkäisten ruokkimisesta. – Voisivatko seurakunnan toiminnot sijoittua muihin jo olemassa oleviin tiloin, jolloin nykyiset tilat voitaisiin vuokrata ulos. TÄNÄÄN 7 Ko t i m a a 8. – Rekrytointikieltoa ei ole, mutta säästötavoitteista johtuen rekrytointeja on käytännössä vaikea tehdä, Miettinen sanoo. Vaikka suursota oli vahingoittanut maanosaa vakavasti, löytyi kirkoista auttamishalua. Oma historia on Meriläisen mukaan syytä muistaa nykyisenkin kriisin aikana. Ensimmäisiä auttajia Euroopassa olivat YK:n jälleenrakennusjärjestö UNRRA, Punainen Risti ja kirkot. Myös kylmä sota esti avun viemisen Itä-Eurooppaan. Jaettu apu oli pitkälti amerikansuomalaisten lähettämää. Norjalaisten oli amerikkalaisten vaatimuksesta autettava saksalaisia, mikä oli lähihistorian vuoksi henkisesti vaikeaa. Sodan aikana kirkkojen toimintaedellytykset olivat niin heikot, ettei avustustoimintaan ollut mahdollisuuksia. Saksassa myös itsemurhaluvut olivat korkeita. Sodan jälkeen pakolaisuus oli aiempaa mittavampaa ja ratkaisuja kaivattiin kipeästi. Kirkot painoivat Raamattuja ja hengellistä kirjallisuutta, joista oli suuri pula. Vuosikymmenen aikana se alkoi kuitenkin selkeästi vähentyä. Apu tuli yksittäisiltä kirkoilta ja kirkollisilta avustusjärjestöiltä. oLLI SePPÄLÄ Helsingin kiinteistöt säästösyynissä Bulevardin arvokiinteistössä on vuokralaisia. 1 0. – Tällä hetkellä on menossa selvitys kaikista kiinteistöistä, sanoo Helsingin seurakuntien yhteisten työalojen johtaja Pentti Miettinen. Myös pappeja kuntoutettiin ja kirkkoja rakennettiin uudelleen. Muista maista poiketen Ruotsissa tunnettiin myötätuntoa saksalaisia kohtaan. Meriläinen kertoo kirkkojen pitäneen esillä inhimillisyyttä ja ihmisen arvoa. He korostivat, että avustuskanavat tulisi avata Saksaan. He avustivat ensin Lapissa ja myöhemmin Keski-Suomessa evakkoja. Kirkot painottivat, ettei ole oikein asettaa sodan syyllisiä ja syyttömiä eri asemaan. – Tarkkoja lukuja pakolaisten määrästä on vaikea sanoa, mutta yksin Saksan alueella oli arvioiden mukaan Itä-Euroopasta tulleita pakolaisia 10–15 miljoonaa, Meriläinen kertoo. Ensimmäiset vuodet sodan jälkeen Eurooppa oli kirkkojen avustustyön tärkein kohde, mutta sen jälkeen apua suunnattiin muuallekin. Amerikan luterilaiset korostivat Suomen ja Norjan kirkoille, että niiden on ryhdyttävä avustustyöhön heti, kun ne pääsevät jaloilleen. – Motiivina saattoi olla myös tietyn veljeskansan avustaminen tai kommunismin leviämisen estäminen kirkkoja vahvistamalla. alkaen TULEE TAAS Pakolaiskysymys oli ollut esillä jo ennen toista maailmansotaa fasististen ja kommunististen yhteiskuntien vainotessa kansalaisiaan. Kveekarien avustusjärjestöt olivat epäpoliittisia ja pasifistisia toimijoita, joita arvostettiin laajasti ja joilla oli merkittävä rooli avustustyössä
Nyt viimeistään olisi aika miettiä, keskustella, mistä tämä arvio kumpuaa, mikä sitä ylläpitää. Tämäkin ajatusmalli elää ja voi hyvin tunnistamattomana, piilossa. Hätämajoituksissa ja vastaanottokeskuksissa asuvia on kohdattu vieraanvaraisuudella ja lähimmäisenrakkaudella. Kauan sitten 1950-luvulla naispuolinen historianopettajani tyttökoulussa sanoi silloin tällöin, ettei naisten tule sanoa olevansa yhtä kyvykkäitä oppimaan ja toimimaan kuin miehet. Konfirmoimaton ei myöskään voi tulla kummiksi. Kysymys on iso myös Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle tarkasteltaessa asiaa sukupolven yli. Sakramentit ovat Raamatun keskiössä, ydinasia. Ruotsissa ja Norjassa ei ole sakramenttimuutosten yhteydessä katkaistu yhteyttä kirkkoon. Miksi asialla on kiire. Jumalan kädestä lähtenyt, kuten uskomme. Hautaan siunaaminenkin jää monien kysymysten taakse. Meidän naistenkin on oltava valmiit muuttumaan ja oltava valmiit kulkemaan omia kehityspolkujamme. Ei vain naisten itsensä vuoksi vaan kirkon, ja yhteiskunnan etua ajatellen. 13:5). erilliseen tilaisuuteen linjaamaan esikoislestadiolaisten keskuudessa kuohuvaa kysymystä sakramenttien toimittamisesta maallikoiden voimin omilla rukoushuoneilla. Monesti on esitetty kysymys, miksi kirkko ei voi tulla sakramenttikäytännössään herätysliikettä vastaan. Vihkiminen on hoidettava maistraatissa. Liike on arvostellut kirkkoa muun muassa siitä, että sille kelpaa kaikki, kirkko on täysin laidaton. Ei voi, kirkkoa ja piispoja sitovat kirkkolain päätökset, joiden muuttaminen on kirkolliskokouksen asia. lut. Poikkeuksena hätätilanteet. Esikoislestadiolaiset sananpalvelijat kokoontuvat Lahdessa 10.10. Ruotsissa tilanne on toisenlainen. Olkaamme rohkeasti mukana paljastamassa pois raivattavia jäänteitä ajattelustamme ja rakentamassa uutta. Jos on niin, että äänestäjät kirkollisissa vaaleissa äänestävät niitä, joita pitävät sopivimpina ja pätevimpinä, ja enemmistö näistä on miehiä, on se korutonta kerrontaa meidän naisten kyvyistä. Tämän johdosta Ruotsissa liikkeen hengellinen johto on viestittänyt, että kirkosta ei tarvitse erota Suomessakaan. voimakkaasti kysymykseen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohtaamisesta ja vastaanottamisesta seurakunnissa. Kuka on asettanut miehen mitaksi. Kirkko ei ollutkaan täysin laidaton. Perinteisesti liike on suhtautunut kriittisesti kirkkoon ja sen käytäntöihin. Esikoislestadiolaisille kysymys on suurin oman historiansa aikana. Ainoa keino edetä lakia kunnioittaen on perustaa ensin oma kirkko. Käytännön vuoropuhelua on se, että annamme eri uskontojen kannattajien kertoa omasta uskostaan, mikä koskee samalla myös suomalaisia kristittyjä. Sen ylläpitäjiä ovat sekä naiset että miehet. Vaikeuksia tulee myös monenlaiseen yhteistyöhön eri järjestöjen kanssa, esimerkiksi Inkerin kirkon kanssa. Kirkko ei ollutkaan täysin laidaton. Kirkkotilojen ja leirikeskusten saaminen herätysliikkeen käyttöön jää kysymysten taakse. Kuka uskoo tämän. Olemme liian helposti ja kritiikittömästi hyväksyneet ikuisina totuuksina seikkoja, jotka ovat vain aikaansa sidottuja uskomuksia. Silloin ehkä pätevien ja etevien joukkoon ilmaantuisi lisää naisia, ei vain naisten vaan myös miesten hyödyksi. Maahamme nopeasti tulleiden nyt jo lähes 20 000 tulijan kohtaaminen ei kuitenkaan ole vain seurakunnallisen diakonian haaste, vaan kyse on siitä , miten kristillinen seurakunta todistaa elävästä kolmiyhteisestä Jumalasta. Jaakko ruSaMa Lähetysteologi Kirkon lähetystyön keskus Mieskasvoinen perinne elää artikkeli kirkolliskokouksesta ja sen naisedustajista ( Kotimaa 1.10.) herätti ajatuksia. Esikoislestadiolaisen liikkeen tulisi olla tästä riemuissaan. kirkkoon johtaa siihen, että liike ajaa jäseniään ulos kirkon jäsenyydestä ja sen hengellisestä yhteydestä. Kirkkoon kuulumaton lapsi jää päiväkerhotoiminnassa jonon hännille. Tulijoita tulee ja menee, mutta seurakunta pysyy ja todistaa Kristuksesta aina ja kaikkialla. Lopputulos on kuitenkin se, että esimerkiksi kirkolliskokoukseen soveliaina pidettyjen parissa naiset ovat vähemmistö. kirkkoamme kohtaan. Sanktiona voidaan nähdä myös edellä mainitut seuraukset. 1 0. Esikoislestadiolaiset ovat saaneet vuosikymmenten aikana monenlaista apua ja palvelua kirkolta aivan näihin päiviin asti. Kirkko ei ole näyttämässä ovea eikä potkimassa esikoislestadiolaista herätysliikettä pois yhteydestään. Kirkolla on opin suhteen raja, joka kulkee sakramenteissa. SakraMENTIT Esikoislestadiolaisten kirkkosuhde horjuu sakramenttikysymyksen vuoksi. Kasvakaa niin pitkälle kuin voitte, vaikka moni mies jäisi jälkeenne, hän jatkoi. Tämä olisi avointa ja reilua toimintaa myös ev.lut. Ilmaan on edelleen jäänyt kysymys esikoislestadiolaiselle herätysliikkeelle, miksi tällainen sakramenttimuutos tarvitaan. Se kuuluu kaikkeen kohtaamiseen. 8 TÄNÄÄN Ko t i m a a 8. Tästä on muun muassa piispa Jari Jolkkonen kirjoittanut Kotimaassa 6.8. Menossa oleva prosessi kuitenkin kertoo, että näin ei ole. Se tapahtuu sanoin ja teoin. Kansankielessä sanktiolla ymmärretään rangaistusta lain rikkomisesta. kirkon yhteydessä toimivalla herätysliikkeellä on omantunnon velvoite edetä myös sakramenttikysymyksessään kirkkolaki ja -järjestys huomioiden. Edesmenneet sukupolvet opettivat aina kirkon olevan suojapaikka herätysliikkeille. Mikä on ihminen. g u n da m én. Mielestäni tämä olisi pohtimisen arvoinen kysymys. Tätä rohkeutta tarvitaan nyt jos koskaan. Kymmenissä seurakunnissa on ihailtavalla tavalla otettu vastaan niitä, jotka eri syistä johtuen ovat joutuneet lähtemään tai ovat tehneet ratkaisun lähteä pois omasta maastaan. Piispa Irja Askola sanoi samassa artikkelissa mielestäni oikein, että taustalla on pitkä mieskasvoinen perinne. Omavaltaisesti kastettu lapsi jäisi kirkon yhteyden ulkopuolelle väestörekisteriin. Jos taas naisista löytyisi riittävästi sopivia ja päteviä ja kuitenkin äänestäjät äänestävät miehiä, kertoo sekin jotakin malleista, jotka ohjaavat toimintaamme. 2 01 5 MIELIPITEET Miksi muutos, esikoislestadiolaiset. Tästä seuraa se, että kirkollista vihkimistä ei voida suorittaa. Kirkon kanssa yhteistyönä järjestetyt järjestörippikoulut eivät saa toimilupaa jatkossa. TaPaNI IhaLaINEN Hollola Tulijoille todistusta sanoin ja teoin Toimittaja Jussi Rytkönen tarttui 1.10. Lähtökohtaisesti minkäänlaista vaatimusta henkilökohtaiseen kirkosta eroamiseen ei ole esitetty. SEIJa MoLINa TT, VTM Esikoislestadiolaisen liikkeen tulisi olla riemuissaan. Prosessi on osoitus, että kirkko pitää kiinni kaikkein tärkeimmästä ja olennaisimmasta opinkohdasta. Maallikon toimittaessa sakramentit niistä ei todennäköisesti seuraa kirkon tai maallisen lain suunnalta sanktioita. Parhaillaan päivitettävässä luterilaisen kirkon lähetyksen peruslinjauksessa korostetaan eri uskontojen kannattajia kohdatessa kristillisen todistuksen merkitystä. Vastaako tämä todella ajatteluamme. Eikö siinä ole aina kaksi puolta, nainen ja mies. Ainoa keino lähteä sitä murtamaan on sen tiedostaminen ja esille nostaminen. Suomessa sakramenttien toimittaminen itse ilman yhteyttä ev. Kirkkojärjestyksen mukaan kasteen toimittaa pappi ja ehtoollisen jakaa pappi. Kun on kyse kristityistä, sanktio on myös omassatunnossa tapahtuva rike (Room
2 01 5 MIELIPITEET KOLUMNI Johanna Hurtig Porin seurakuntien nuorten kuoron kriisi 1970-luvulla Emeritusprofessori Lars Aejmelaeus sanoi radion aamuhartaudessa 30.9., että Keski-Porin kirkkokuorossa tapahtui 1970-luvun alussa hajaannus, jonka syynä oli niin sanottu karismaattinen ylihengellisyys tai väärä karismaattisuus – miten nyt tämä ilmaistaankin. Hiljaisuus ei ole vain kaunis sana. Keski-Porin nuorisonohjaajana toiminut Mauri Iljanto koki helluntailaisen herätyksen, omaksui sen mukaisen uskonnäkemyksen ja kävi niin sanotulla uskovien kasteella. 1 0. Monella tavalla niin on hyvä. oli Jussi Rytkösen valaiseva kirjoitus sunnuntaista. Tuo episodisarja ei koskenut kuitenkaan kirkkokuoroa vastoin Aejmelaeuksen muistikuvaa. Taukoamaton älämölö ei anna mahdollisuutta pysähtyä eikä tuumailla. Jatkuva sosiaalisuus, meteli ja mukaan meneminen voi olla myös eräänlaista pakoa. Onko vaikeneminen nykyään samaa kuin sosiaalinen katoaminen. Ennen riitti, että päättäjillä ja johtajilla oli sellainen. Jos on taukojen kanssa huolimaton, kokonaisuus kärsii. Hiljaisuus ei kuitenkaan ole vain puheen puuttumista, eikä sen vastakohta ole meteli. Sellaisena kristityt voivat sitä kunnioittaa. Se on jokamiehen ja naisen oikeus, jota kannattaa vaalia oman itsen ja toisten parhaaksi. Silloinen arkkipiispa Martti Simojoki lausui minulle evästyksenä tuomiokapitulin istunnossa 1968, että ”Pori on semmoinen tuulinen paikka”. Tarvitaanko hiljaisuuden päivää. Jos kristityt tahtovat juutalaisten löytävän hylkäämäänsä Messiaan, kristittyjen on ensin itse löydettävä hylkäämänsä lepopäivä. Hiljaisuus on rauhaa ja lepoa ja hiljaisuuden vastakohta on vaatimus. Kanta on parasta olla heti, tässä ja saman tien. Aikaa tai paremminkin ajankohtia on ryhdytty kiinnittämään myös erilaisiin aiheisiin. Samoin tekivät alussa myös muista kansoista kristityiksi kääntyneet. Mutta sillä, että sunnuntai olisi syrjäyttänyt sapatin kymmenen käskyn tarkoittamana viikoittaisena lepopäivänä, ei ole mitään raamatullista arvovaltaa. Kuorossa olen oppinut, että tauko, tyhjä tila musiikin sisällä on tärkeä osa musiikkia. Nuorten kuoron johtaja Pertti Pausila loukkaantui Iljannon puolesta ja siirtyi myös helluntaiseurakuntaan. Sunnuntai on Jeesuksen ylösnousemuksen päivä. Rytkönen viittasikin kirkolliskokouksiin, joissa sapatin viettäjiltä evättiin kirkon jäsenyys. On vuodenja vuorokaudenaikoja, viikonpäiviä, kuukausia, kellonaikoja, lomaa, juhlaa ja arkea. Meteli ei anna rauhaa, se vaatii. Juutalaisten kristittyjen Toora ja erityisesti sapatti tulivat virallisesti seurakunnan hylkäämiksi. Tällainen oli siis tuo Porin hengellinen kriisi 1970-luvun alussa. Palaute: toimitus@kotimaa.fi Hiljaisuus Onko vaikeneminen nykyään samaa kuin sosiaalinen katoaminen. Saatoin seurata läheltä asioita. Tällöin kuitenkin tapahtui muutos. ArTO JUhANI SAArINEN pastori, Valkeakoski hyLÄTTy LEPOPÄIvÄ Kotimaassa 1.10. Kirkon ja niin sanottujen vapaitten suuntien väliset jännitteet ovat muuttuneet viime vuosikymmenien aikana. Onhan meitä suomalaisia niputettu tuppisuiksi, kaikilla kielillä vaikeneviksi. Kuten kirjoituksesta kävi ilmi, ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia. Nykyään on yhteiskristillisyys, jonka eroa termistä ekumenia moni ei arkitasolla käsitä. Lasteni ollessa pieniä väsyttävin asia arjessa oli useimmiten meteli. Ajassamme on jatkuvasti meneillään debatteja, kohuja, uutisia ja asioita, joihin pitäisi olla oma naseva, näpäkkä tai muuten vain punnittu, vakuuttava kanta. TAISTO hILLbErg eläkeläinen, Jämsänkoski A ikaa jaksotetaan monin eri tavoin. Hyvää hiljaisuuden päivää! JOhANNA hUrTIg Kirjoittaja on yhteiskuntatieteen tohtori ja sosiaalityön dosentti. Keski-Porin kirkkoherra Matti A. Kristittyjen yhteiset rukoustilaisuudet ja ristivaellusten tapaiset liikehdinnät ynnä muut vastaavat entisaikoina allianssikristillisyydeksi nimitetyt yhteydenpidot ovat lisääntyneet. Silti saa myös kysyä onko aina pakko. Mykkäkoulut saakin lakkauttaa, tabut murtaa ja väittelyissä oppii. Tämä katajainen kansa ei ole enää vaiti. Ei ihme, että kristittyjen ja juutalaisten tiet erosivat. Osallistumisesta, ajatustensa, kokemustensa ja elämänsä näyttämisestä ja äänensä käyttämisestä on tullut kansalaisvelvollisuus. Samaan aikaan kylvettiin myös ensimmäiset kristillisen antisemitismin siemenet. Mustonen ja kirkkoneuvosto käsittelivät tiukasti tapahtunutta, joka johti Iljannon lähtöön nuorisotyöntekijän toimesta. Ja kyllä, me osaamme mykkäkoulun alkeet aivan luonnostamme. Kristittyjen yhteys on pikkuisen pitemmällä kuin vuosikymmeniä sitten – joskin aina on haikailua ”oikeiden raamatullisten” seurakuntien perään. Myös uuskarismaattisuus voi olla ihmisten enemmistölle outo käsite, kun viihdemaailman ”lavakarisma” sekoittaa päät. Keskeneräisinäkin saamme osallistua. Sinua ei ole, jos et kuulu ja näy kaiken aikaa muille. He viettivät pyhäpäivänään Raamatun lepopäiväkäskyn sapattia – lauantaita. Kysymys oli Porin seurakuntien nuorten kuorosta, jossa olin itsekin mukana. On naisten, isien ja asunnottomien päivää, vanhusten viikkoa ja työn juhlaa. Suhteessa luonnon kiertokulkuun, uskonnollisiin tapahtumiin ja työhön. Eivät niinkään leikkien, riitojen tai kiljumisen äänet sinänsä, vaan se, että oli pakko erottaa, edellyttivätkö äänet puuttumista. Historian tutkijat ovat osoittaneet kristillisen julistuksen menestyneen juutalaisten keskuudessa aina neljännelle vuosisadalle saakka. Pitikö mennä heti, vai riittikö se, että oli kuulolla. retriitin hoitavaa rauhaa saa rakentaa myös keskelle arkea. Tämän lehden ilmestyessä on hiljaisuuden päivä. Hän sai itse pyytää eroa radikaalin erottamisen vaihtoehtona. m a t ti k a r p p in en. Hiljaisuudesta on tullut katoavaa kansaperinnettä. TÄNÄÄN 9 Ko t i m a a 8
Ko t i m a a 8. Sen piirissä pappeihin ja yliopistolliseen teologiaan on suhtauduttu vaihtelevasti.. 2 01 5 10 MATKALLA Suomessa on aina elänyt vahvana myös maallikkojen johtama uskonto. 1 0
Maallikoista teologinen päteminen tukahduttaa lapsen uskon. Välissä on muutto Etelä-Suomeen, seitsemän vuotta teologian opintoja ja aikuistuminen. teksti: Joona Raudaskoski & kuvat: kaRoliina peRtamo I sä keittää puuroa perheelle ja radiossa soi aamuhartaus. Sitten isä opiskeli papiksi ja jatkoi saarnaamista seurojen lisäksi kirkossa. Se on erityisesti maallikkojen vaalimaa, vanhoihin raamatunkäännöksiin pitäytyvää kuvakieltä. Teologian opinnot on nähty uhkana hengelliselle vapaudelle ja yksinkertaiselle aidolle uskolle. 26-vuotias Piri on kasvanut vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvassa perheessä. Hänen isänsä oli pitkään liikkeen maallikkosaarnaaja. Papit taas ovat pyrkineet käsitteellistämään, määrittelemään ja rauhoittamaan. 1 0. Hänen tarinansa on kuin kuva maallikkojohtoisten uskonnollisten liikkeiden ja papiston johtaman kirkkoinstituution välisestä hankauksesta. Maallikot ovat rakastaneet hurmoksellista tunnetta. Sen piirissä on suhtauduttu vaihtelevasti pappeihin ja yliopistolliseen teologiaan. Suomessa pappien ja maallikkojen enemmistön suurin ero on ollut viime vuosikymmeniin asti koulutuksessa. Papit ovat edustaneet aikansa yliopistosivistystä. Samaan aikaan Piri on kasvanut evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntaelämään lähellä kirkon instituutiota. Tällä näkymättömällä Jumalan valtakunnan rajalla Piri on koko elämänsä seisonut. – Olen kasvanut sellaiseen ilmapiiriin, etteivät asiat ole mustavalkoisia. Maallikot ovat rakastaneet hurmoksellista tunnetta. Papit taas ovat pyrkineet käsitteellistämään, määrittelemään ja rauhoittamaan.. Maallikkovetoisessa herätysliikkeessä ei juuri haikailla sisäisten kriitikoiden perään. Sääty-yhteiskunnassa pappeus tarkoitti myös vaikutusvaltaiseen pappissäätyyn kuulumista. Ko t i m a a 8. Useimmiten suhtautumista on leimannut pelko. Seuroissa Riikka Pirille ovat tulleet tutuksi vanhoillislestadiolaisen liikkeen Siionin laulut ja kaanaankieleksi kutsuttu kuvakieli. Vuosia myöhemmin Piri istuu kahvilassa Helsingin yliopiston kirjaston vieressä. Piri miettiikin hetken ja jatkaa. Niitä pitää osata kritisoida, Piri kertoo. Papiston johtaman ja julkiseen valtaan sitoutuneen uskonnon rinnalla Suomessa on aina elänyt vahva maallikkojen uskonto. Yleiskielessä sanalla viitataan usein yleisesti ihmiseen, joka ei ole jonkin alan asiantuntija. – Kritisoinnilla on tietenkin myös seurauksensa. Kriittinen ja käsitteellinen suhde uskon asioihin on kuitenkin selvästi kirkon maailmasta. Vaikka vanhoillislestadiolainen liike toimii Suomessa evankelis-luterilaisen kirkon suojissa, liikkeessä oikea seurakunta ymmärretään käytännössä liikkeen jäsenistä koostuvana yhteisönä. Jaakko Löytyn kappale Kahden maan kansalainen kiinnittää nuoren taivalkoskelaisen Riikka Pirin huomion. Aivan kuin se kertoisi hänen elämästään. Kristinuskon yhteydessä maallikolla tarkoitetaan ihmistä, joka ei ole saanut pappisvihkimystä tai teologista koulutusta. 2 01 5 MATKALLA 11 Sivistys kahlitsi hengen herätyksen Koulutettu papisto kavahtaa uskonnollista hurmosta
Monen hyvin tiukan uskonnollisen ryhmän taustalla on ollut heikko koulutustaso. Pappi Wilhelmi Malmivaara kokosi liikkeen 1800-luvun lopulla. Talonpoika Paavo Ruotsalainen keräsi Pohjois-Savossa ympärilleen herätyksistä ja hurmoksista innostuneita. Hurmokset tukahdutettiin ja syntyi kirkkoon kelpaava herännäisyys. Sen sijaan monessa lahkossa ja kultissa koulutusta on vieroksuttu. Osalle heistä hän on voinut toimia myös vertaistukena ja auttajana. Myöhemmin papit ovat jättäneet rukoilevaisuuden moneen otteeseen. Molemmat yhteisöt ovat täynnä tohtoritason teologeja. Seuranneina vuosikymmeninä Paavon ympäriltä hajautunut ryhmä eli karismaattisten maallikkosaarnaajien voimin. Kirkon käsitteellinen ja järkeilevä usko ei vedonnut ihmisten tunteisiin. Myös suhtautuminen ehkäisyyn ja television kaltaisiin uusiin keksintöihin oli avomielisempää kuin maallikoilla. – Se mitä on olla lestadiolainen, liittyy minulle paljon tunteisiin, lapsen uskoon ja lapsuuden kokemuksiin. Jos taustalla olisi Lähetyshiippakunnan kaltainen tunnustukseen tarrautuminen, liikkeessä todennäköisesti koettaisiin ongelmallisena myös maallikot sakramenttien toimittajina. Kielilläpuhuminen, naisten horrossaarnat ja spontaanit liikutukset kuitenkin puistattivat yliopistosivistyneitä pappeja. Heidän mielestään liikkeeseen sitoutuneet papit olivat liian liberaaleja ja uhkasivat repiä alas rajat Jumalan valtakunnan ja maailman välistä. Hänen kuoltua vuonna 1861 lestadiolainen herätys oli tiukasti maallikkojen käsissä. Maallikkojen johdolla liike jämähti pysyvästi 1700-luvun hengelliseen kirjallisuuteen, Bibliaan ja 1600-luvun jumalanpalveluskaavoihin. Opillisuus liittyy yleensä sivistyneisyyteen teologian historiasta. Paavo Ruotsalaisen kanssa riitautuneiden pappien synnyttämässä evankelisessa liikkeessä juuri opillisuus eli uskon käsitteellinen pohdinta on ollut aina keskiössä. Maallikkojen näkökulmasta meno kuitenkin laimentui pilalle. Se on liittynyt leimallisesti ennemmin maaseutuun kuin uskonnollisiin liikkeisiin itseensä. Osa kuitenkin alkaa kyseenalaistaa opetusta ja ajautuu tai ajetaan eroon liikkeestä. Liikkeen konservatiivisuus on kuitenkin tiukan opillista. Hän iloitsee siitä, etteivät asiat ole kotonakaan olleet mustavalkoisia, vaan ristiriitoja uskonkysymyksissä on siedetty sielläkin. He riitautuivat maallikkojen kanssa jo ennen Ruotsalaisen kuolemaa. Sitten väki alkoi muuttaa kaupunkeihin, joissa liikkeen sosiaalinen ulottuvuus ei ollut enää yhtä vahva. Säätypapisto pyrki ottamaan herätykset haltuunsa. Luterilaisen virkakäsityksen keskiössä on nimittäin erillinen pappisvirka sakramenttien toimittamista varten. Myös Riikka Piri muistaa lähipiirinsä hämmästyksen, kun hän kertoi lähtevänsä opiskelemaan teologiaa. Minulle joko–tai-valinta ei ole vaihtoehto, hän jatkaa. Papit olivat liian liberaaleja ja uhkasivat repiä alas rajat Jumalan valtakunnan ja maailman välistä. Sivistys on aina haastanut ehdottomana pidettyjä käsityksiä, liittyivät ne elämäntapoihin tai oppeihin. Heistä keskeisin oli Juhani Raattamaa. Teologian opiskeluun avomielisimmin kaikista herätysliikkeistä on suhtauduttu evankelisuuden piirissä, jossa on kuljettu myös toiseen ääripäähän. Ne eivät voi antaa tuumaakaan periksi opin tulkinnastaan esimerkiksi naispappeuskysymyksessä. Ajatus järkeilystä uskon vihollisena jäi elämään lähinnä Siionin virsissä ja seurapuheissa. Nykyään sen suurin, Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen ympärille ryhmittynyt haara tunnetaan muun muassa konservatiivisesta kannastaan naispappeja ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Paljon evankelisen liikkeen konservatiivisesta siivestä ammentava Luther-säätiö ja Lähetyshiippakunta ovat eräänlaisia raivoluterilaisia. Tultaessa 1960-luvulle vanhoillislestadiolaisen liikkeen maallikkojen tyytymättömyys pappeja kohtaan kasvoi. Kriittiset äänet vaiennetaan tai ajetaan ulos. Yhä useampi talonpoikien kaupunkeihin muuttaneista lapsista sai akateemisen yliopistosivistyksen. Se perustuu luterilaisten tunnustuskirjojen muotoiluihin sakramenteista, kasteesta ja ehtoollisesta. Teologian opintojen Piri kokee antaneen työkaluja käsitellä omaa kamppailua ja kehitystä. Kahdesta päähaarasta esikoislestadiolaisuus on ollut aina täysin maallikkojohtoinen liike. Maallikkoihin vedonneet hurmokset levisivät itään ja pohjoiseen 1800-luvun alussa. Esikoiset päättivät viime vuonna ottaa käyttöön liikkeen maallikkojen jakamat sakramentit. Vielä 1900-luvulla käytännön kokemuksen mukaan leipä saatiin pelloilta, ei kirjoista lukemalla. Silti se on hänen hengellinen kotinsa, tapansa sanoittaa omaa kristillistä vakaumustaan. Pikaista maailmanloppua odottava yhteisö piirtää tarkasti rajan omien ja muiden välille. Erimielisyydet uskon sanoittamisesta hajottivat lestadiolaisuutta 1900-luvun alussa. Heidän mukanaan liike menetti paljon kirkkosuhteestaan ja jäi lähinnä pohjoisen maaseudun liikkeeksi. Piriä ei nimittäin kiinnostanut uskonnon opettajankaan työ. 1 0. Muutto, opinnot ja itsenäistyminen ovat muuttaneet Pirin suhdetta liikkeeseensä. – Olisi sääli päästää toinen jalka kokonaan irti. Miksi en voisi tarrautua siihen. Vastakkainasettelu johti lopulta siihen, että papit ajettiin ulos yhteisöstä. Niiden myötä tulee painotus pappisviran teologiasta. Suurin syy on naispappeus. Myös vanhoillislestadiolaisuus säilyi pääasiassa maallikkoliikkeenä, vaikka sen piirissä pappeja olikin. Liike ei hyväksy naispappeutta, minkä takia teologian opiskelua pidetään naisille erityisen isona riskinä. Hän ei sitoudu sen opetuksiin elämäntavasta, naispappeudesta tai Jumalan valtakunnan rajoista. Lapuan tuomiokapitulin mielestä Palola oli saarnannut niin kuin papin kuuluukin. Nykyään heitä arvostetaan, koska liikkeen näkökulmasta he ovat onnistuneet säilyttämään lapsenomaisen uskonsa käytyään läpi teologisen tiedekunnan. Moni opetus kuulostaa ehdottomalta, mutta samaan hengenvetoon jaksetaan aina sanoa, etteivät Jumalan valtakunnan rajat ole näkyviä. Viime vuosina körttikapinaksi itseään kutsuva joukko on vaatinut maanviljelijä Jouko Kukkosen johdolla paluuta konservatiivisempaan linjaan, lähemmäs vanhojen maallikkosaarnaajien opetusta. Se sammutti hurmokselliset herätykset. Maallikkoliikkeet eivät ole evankelisuuden tavoin opillisia tai tunnustuksellisia. Suomessakin on esiintynyt 1900-luvulla kotoperäisiä eristäytyneitä lahkoja. Ko t i m a a 8. Yksinkertaisen johtoajatuksen ja lapsenmielisen uskon ympärille kokoontunut ryhmä kyllästyi pappien pohdiskeluun. Lounais-Suomessa syntyi paikallisia hurmoksia ja ihmisiä kokoontui karismaattisten saarnamiesten tai -naisten ympärille. Paavo Ruotsalaisen kanssa riitautuneiden pappien synnyttämässä evankelisessa liikkeessä juuri opillisuus eli uskon käsitteellinen pohdinta on ollut aina keskiössä.. Vanhan luterilaisuuden hengessä se erotti oppiin ja elämäntapaan liittyvät kysymykset toisistaan. Papit eivät nähneet liikettä ainoana pelastettujen yhteisönä. Herätysten levittyä Ruotsin Lappiin ne saivat keulahahmokseen ruotsalaisen papin ja luonnontutkijan Lars Levi Laestadiuksen. Maailmanlaajuisesti tunnetuin esimerkki on Yhdysvalloissa syntynyt Jehovan todistajien uskonto. 2 01 5 12 MATKALLA Niin sanotun maallikkojohtoisen herätyskristillisyyden alku Suomessa ajoitetaan usein 1700-luvulle. Hän myöntääkin teologisten opintojen haastaneen paljon vähemmän hänen maailmankuvaansa kuin monien tuttujen vanhoillislestadiolaisten. Papiksi lukeneet toivat kotiseudulleen mukanaan uusia ajatuksia. Niistä tunnetuimmat olivat 1900-luvulla Lapissa syntynyt korpelalaisuus, Satakunnassa syntynyt kartanolaisuus ja kainuulainen härkösläisyys. Syynä oli muun muassa liian löyhä seurakuntaoppi. Sivistyneisyyden yhtenä piirteenä pidetään yleensä kykyä nähdä eri näkökulmia ehdottomien totuuksien sijaan. Abraham ja Antti Achreniuksen johdolla myöhemmin Länsi-Suomen rukoilevaisuudeksi muodostunut liike vältti riittävästi konfliktia kirkon kanssa. Se on kokonaisvaltaista, Piri pohtii. Häneltä on kyselty, eikö olisi rehellisempää ja rohkeampaa vain jättää liike, jos ei halua sitoutua sen pelisääntöihin. Esimerkiksi esikoislestadiolaisuuden suhde oppiin on täysin päinvastainen kuin evankelisuuden tai Lähetyshiippakunnan. Isoissa herätysliikkeissä koulutuskielteisyys ei koskaan saanut jalansijaa. Muiden herätysliikkeiden piirissä herännäisyyttä on kutsuttu vähättelevästi jopa nukutusliikkeeksi tai kirkon viralliseksi herätysliikkeeksi. Seksuaalivähemmistökysymys nousee raamatuntulkinnasta. Myös Ruotsalaisen porukkaan lyöttäytyi pappeja. Edesmenneen Jaakko Eleniuksen ja muiden pappien johdolla liikkeen piirissä on pitkään karsastettu tunteellisia liikutuksia ja karismaattisia ilmiöitä. Liikkeen piiristä alkoi ajan mittaan taas tulla pappeja. Jäykkyys opillisuudessa on törmännyt modernin maailman ihanteisiin. Liike tunnettiin ennen iloisesta evankelisesta uskostaan. Pastori Tuomas Palola erotettiin keväällä Jyväskylän rauhanyhdistyksen puhujantehtävästä. Muotoa ja oppia ei enää juuri erotettu toisistaan
Se tuskin olisi mahdollista muiden viidesläisten järjestöjen kohdalla. Yleisen koulutustason noustessa ero on kaventunut. Alkuinnon laannuttua moni alkoi suhtautua kriittisemmin liikkeen ajatteluun ehdottomasta kääntymyksestä ja sen jälkeisestä elämästä. Se kuitenkin kuvaa myös uskonnon erottumista muista elämän ja kulttuurin osa-alueista omaksi tarkkarajaiseksi elämänmuodokseen. Poikkeaman viidennen herätysliikkeen sisällä muodostaa Kansan Raamattuseura. Raamattuseuraa johtaa pastori Ulla Saunaluoma. Riikka Pirin tavoin entistä useampi haluaa määritellä uskonnollisiin liikkeisiin kuulumista uudella tavalla. Liikkeen piirissä onkin myöhemmin ollut mukana paljon pappeja, myös naisia. • Artikkelia varten on haastateltu kirkkohistorian yliopistolehtori Ilkka Huhtaa, filosofian tohtori Jani Alataloa, teologian opiskelija Joona Korteniemeä, teologian tohtori Hanna Salomäkeä ja teologian tohtori Teemu Kakkuria ja käytetty hänen kirjaansa Suomalainen herätys (Kirjapaja, 2014).. Se syntyi ruotsalaisen maallikkosaarnaaja Karl Mangsin vaikutuksesta. Papisto on edustanut aikansa yliopistosivistystä. Ennen toista maailmansotaa se ryhmittyi evankelis-luterilaisen kirkon pappina toimineen Urho Muroman ympärille. Dogmatiikan professori Osmo Tiililä oli vahva liikkeen puolestapuhuja. Diplomi-insinöörin koulutuksen saaneiden maallikkojen johdolla syntyi myös Espoossa 1900-luvun lopussa äärimmäisen eristäytynyt Koivuniemen lahko. Yleisen koulutustason noustessa ero pappien ja maallikkojen vallan ja tiedon välillä on kaventunut. Kun maailmasta tulee monimutkaisempi, siihen on vaikeaa ottaa yhtä ehdotonta kantaa. Jokainen näistä liikkeistä syntyi maallikkojen johdolla. Sekularisaatio, kaupungistuminen ja viestintätekniikan kehitys haastavat sekä uskonnollisia liikkeitä että käsitystämme niistä. Koulutustaso ei kuitenkaan ole enää suoraviivaisesti se tekijä, joka vaikuttaa uskonnollisten liikkeiden ajatteluun. Ko t i m a a 8. 1 0. 2 01 5 MATKALLA 13 Viime vuosikymmeniin asti suurin ero papiston ja maallikkojen välillä on ollut koulutus. Toinen kuviota monimutkaistanut tekijä on ollut sekularisaatio. Sotien jälkeen keskeinen vaikuttaja oli Chicagossa teologiasta tohtoriksi väitellyt pappi Uuras Saarnivaara. Liike oli alusta asti viidennen liikkeen yhdistyksistä maltillisin ja vähiten opillinen ja kirkkokriittinen. Samaan aikaan pappissäädystä on tullut ammatti muiden joukossa. Monien 1960ja -70-luvuilla nuoruuttaan eläneiden muistoja kirkosta leimaavat juuri viidennen herätysliikkeen synnyttämät nuorisoherätykset. Osana tätä kehitystä syntyi 1900-luvun alkupuolella viidentenä herätysliikkeenä tunnettu virtaus. Sekularisaatiolla viitataan yleensä maallistumiseen ja kirkon aseman heikkenemiseen
2 01 5 14 MATKALLA Metodistipastori James Adams työskentelee ehkäistäkseen jännitteitä mustien ja valkoisten sekä mustien etelä-afrikkalaisten ja muualta Afrikasta tulleiden pakolaisten välillä. Ko t i m a a 8. 1 0. Tärkein kumppani on KwaZulu-Natalin kirkkojen neuvosto KZNCC, jonka hankkeita Suomen Lähetysseura rahoittaa.
Hän hämmästyi huomatessaan, että hallitus ahdisteli kokoukseen osallistuneita valkoisiakin. KwaZulu-Natalissa zulukansa pitää vahvasti kiinni näkemyksestään, että uudisraivaajat ryöstivät heille kuuluneet maat tiluksikseen. – Ei ole kyse siitä, oletko musta vai valkoinen, vaan siitä että Estcourt tarvitsee pastorin, viestin kertoja kuittasi. Mutta viime aikoina yhteiskunta on menettänyt huolestuttavalla tavalla tulevaisuudenuskoaan ja kykyään kaventaa kansanryhmien välisiä kuiluja. Hänen kehityskaarensa kertoo jännitteistä, epäluuloista mutta myös kädenojennuksista, joita Etelä-Afrikan eri kansanryhmien välillä on nähty sen jälkeen kun maa vuonna 1994 siirtyi vuosikymmenten kansalaisvastarinnan jälkeen valkoisen vähemmistön rotuerotteluhallinnosta enemmistövaltaan. Ylioppilastutkinnon hän joutui suorittamaan kirjekurssina. Nyt Adamsia jo hymyilyttää Estcourtin kirkonmäellä. Mustia taas epäilyttää heidän taloudellinen ylivaltansa. Samaan aikaan paine jakaa maat uudelleen kasvaa. Ko t i m a a 8. Hän tuntee useimmat Etelä-Afrikan kesRasismi opitaan – niinpä siitä voi myös oppia pois. Viha muualta tulevia afrikkalaisia kohtaan näkyy heidän asuntojensa, leiriensä ja liikeyritystensä tuhoamisena. Estcourtiin – äärivanhoillisten valkoisten suurtilallisten perinteiseen linnakkeeseen. Tuppukylään syvälle KwaZulu-Natalin maakunnan peräkolkille. Valkoiset tilalliset puolestaan muistuttavat, että he ovat asuneet niillä sukupolvien ajan. Etelä-Afrikka ei ole syöksynyt sekasorron, koston ja vihanpidon kierteeseen niin kuin pahanilmanlinnut tuolloin ennustelivat. Entistä useampi suurtilallinen kohtelee tiluksillaan sukupolvien ajan asuneita maatyöläisperheitä laittomina maanvaltaajina. Nyt asukasluku on kaksinkertaistunut, ja kaksi kolmasosaa heistä on mustia. Koska isäntä halusi pitää lapset töissä paimentamassa karjaa, hän pääsi kouluun vasta 11-vuotiaana. – Lähdet Estcourtin kirkkoherraksi, soittaja kertoi hänelle Etelä-Afrikan metodistikirkon johdon yksimielisestä päätöksestä. Siitä lähtien Estcourtin arkea, asenneilmastoa, ilmapiiriä ja taloutta ovat säätäneet valkoiset. Avolavapakettiautot kaartavat lähitiluksilta maatalouskauppaan. – Olin peloissani, ja valkoiset seurakunnan jäsenet raivoissaan, Adams kertaa tuloaikojensa tunnelmia. Niitä kärjistää pettymys, jota jatkuvasti kasvava osa eteläafrikkalaisista tuntee hallitustaan kohtaan. Keskustelu loppui siihen. Ihmiset on hyväksyttävä sellaisina kuin ovat ja kaivettava heissä oleva hyvä esiin.. Ihmiset on hyväksyttävä sellaisina kuin ovat ja kaivettava heissä oleva hyvä esiin. Tyypillisempää valkoisen eteläafrikkalaisen pikkukaupungin kylänraittia saa hakea. Adamsin yhteiskunnallinen aktiivisuus heräsi vuonna 1981 kun hän osallistui Johannesburgissa metodistikirkon järjestämään kokoukseen apartheidia vastaan. Buurien perässä tulivat yhtä omistushaluiset britit Natalin rannikolta. Jännitteet yhtäältä mustien ja valkoisten, toisaalta mustien eteläafrikkalaisten ja laittomien maahanmuuttajien kesken ovat kasvaneet räjähdysherkiksi. Molemmat lietsovat väkivaltaa ja vastakkainasettelua, jotka vaarantavat vakavasti yhteiskuntakehitystä. Ymmärryksestä on nyt suuri apu. Selviä pelisääntöjä ei ole, koska omistusasiakirjoja ei ole paperilla. Jykevät tiilimökit ovat yhä kuin 1800-luvun puolivälistä, jolloin hollantilaisperäisten afrikaanerien eli buurien ensimmäiset härkävankkurit keikkuivat tänne valtaamaan ruohotasankoja. Rasismi opitaan – niinpä siitä voi myös oppia pois. Molemmat ajoivat tieltään seutuja ikiajat asuttaneen zulukansan karjalaumoineen. 1 0. – Suuri osa valkoisista pysyy vain siksi, ettei heillä ole varaa lähteä. Maassa on arviolta 2,5–3 miljoonaa turvapaikanhakijaa tai laitonta siirtolaista, pääasiassa muualta Afrikasta. Heidän motiivinsa ovat samat kuin Eurooppaan pyrkijöilläkin, hengenvaara tai toivottomuus ihmisarvoiseen elämään kotiseuduilla. 2 01 5 MATKALLA 15 Muutosten mies Pastori James Adams rakentaa kaikenvärisistä ja -muotoisista palasista kuvaa uudesta Etelä-Afrikasta. Valkoisia on jäljellä enää 600, mutta heidän suurtilansa ja lihasäilyketehtaansa elättävät yhä kaupunkia. Seurakuntansa ensimmäinen musta kirkkoherra on kuitenkin onnistunut sekä voittamaan valkoisten luottamuksen että säilyttämään mustien arvostuksen. – Ymmärsin, että eteläafrikkalaisten ennakkoluulot toisiaan kohtaan kumpusivat perusteettomista peloista ja epäilyksistä. Etelä-Afrikkaa on jo usean vuoden ajan koetellut yhtä laaja pakolaisaalto, jonka edessä Eurooppa paraikaa on sormi suussa. Estcourtin kirkonpiha onkin hyvä paikka miettiä, missä ja millaisten ongelmien edessä uusi Etelä-Afrikka paraikaa seisoo. Estcourtissakin näkyvät Etelä-Afrikan kaksi polttavinta ongelmaa, valtavan pakolaisaallon tuottama muukalaisviha sekä epäselvät maanomistusolot. Mutta kun tila myydään, uusi omistaja ei halua periä ongelmia vaan häätää mustat mailtaan. – Mutta minähän olen musta, Adams änkytti. Kun perheet ovat kasvaneet ja niiden maatilkku käynyt pieneksi, ne ovat hakeneet lisätilaa karjalle ja kansalle farmarien joutomailta. Adams, 55, syntyi samanlaisilla syrjäseuduilla itäisellä Kapmaalla. Ei ole sattumaa, että Adams työskentelee näkyvästi molempien ongelmien ratkaisemiseksi. Hänen isänsä oli valkoisen suurtilan maatyöläinen, äiti kotiapulainen. teksti ja kuvat: Hannu Pesonen M etodistipastori James Adamsin puhelin soi Kapkaupungissa marraskuussa 2011. Hyökkäyksissä on tänä vuonna kuollut kymmeniä ihmisiä. Valkoisen vallan kaatuessa kaupungissa oli 11 000 asukasta, joista 3 400 valkoista ja 5 800 aasialaista. Pelilautaa ravistellaan paraikaa rajusti, mutta se ei hajota kokonaisuutta. Kohta 30 vuotta metodistikirkon riveissä toimineella ”pastori Jamesilla” on hyvät edellytykset tuntea laumansa. Juoksuhaudat ovat syviä
Ne muodostavat perinteisesti ainoan instituution, jonka jokseenkin kaikki Etelä-Afrikan monimutkaisten kiistakysymysten osapuolet hyväksyvät uskottavaksi välittäjäksi. Yhtä synkkiä kaikuja lähimenneisyydestä herätti sen tutkinta. – Se saa minut suuttumaan heti. Uusi Etelä-Afrikka on saanut aikaan jo paljon hyvääkin. Rotuerotteluhallinnon päättymisestä on jo yli 20 vuotta, emmekä voi enää panna asioita sen viaksi. Adamsin tärkein työkumppani on KwaZulu-Natalin kirkkojen neuvosto KZNCC. – Eteläafrikkalaiset ovat huonon hallinnon ja rikottujen lupausten uhreja. Sen pitäisi suuntautua hallitusta ja viranomaisia eikä suojattomia vastaan. Toimintamalli oli kuin suoraan apartheid-hallituksen oppikirjoista. Samaan aikaan pakolaiset tulevat ja alkavat rakentaa ahkerasti parempaa elämää, pistävät pystyyn kaupan, parturin tai kuppilan ja alkavat ansaita rahaa. Tilanne muuttuneekin vielä nykyistä huonommaksi ennen kuin alkaa parantua, Adams arvioi. Hallitus säätää niitä heikon taustatiedon varassa, kuulematta niitä joita lait käytännössä koskevat. 2 01 5 16 MATKALLA keiset uskonnolliset vaikuttajat vuosikymmenten takaa ja on ollut lähes yhtä kauan mukana kirkkojen yhteiskunnallisessa yhteistyössä. Etelä-Afrikan kirkkojen neuvosto onkin kuluneen vuoden aikana arvostellut jyrkästi tapaa, jolla presidentti Jacob Zuma on vältellyt vastuutaan puuttua kasvavaan korruptioon, yhteiskunnallisiin jännitteisiin, levottomuuksiin ja väkivaltaan. Sillä on päinvastoin yhä suurempi merkitys nyt kun ainoa kansakuntaa arvovallallaan ja moraalillaan todella yhdistänyt suurmies Nelson Mandela on poissa. Kuulemme jatkuvasti kansanedustajien selittävän, miten monta uutta työpaikkaa taas on syntynyt, mutta täällä katutasolla emme näe niitä. – Nyt jos koskaan meitä taas tarvitaan. – Muukalaisvihan ytimessä on heikko taloustilanne ja hallituksen toteutumattomat lupaukset. Hänen mukaansa vaalilupauksia oikeudenmukaisesta maanjaosta ei ole täytetty. Kapkaupungin anglikaanisen kirkon emeritus-arkkipiispan Desmond Tutun rinnalle arvojohtajina ovat nousemassa hänen virkansa nykyinen haltija Thabo Makgoba sekä Mandelan hautajaispuheen pitänyt, Etelä-Afrikan kirkkojen neuvostoa johtava metodistikirkon piispa Ziphozihle Siwa. Asenteiden kärjistymistä edistää voimakkaasti hallituksen saamattomuus pyrkiä kestäviin ratkaisuihin, Adams arvioi. Syvätkin erimielisyydet voidaan sovitella. Ellei hallitus tee jatkossa oikeita toimia ja ansaitse takaisin menetettyä luottamusta, Etelä-Afrikkaa odottavat synkät ajat. Kirkollisten johtajien piiristä sen sijaan löytyy vahvoja omantunnon ääniä, Adams muistuttaa. Sovintotyön tarve ei suinkaan loppunut maailmankuulun totuuskomission urakan päätyttyä, Adams korostaa. Varsinkaan, kun pahimpia tuhoiskuja tekevät yleensä ihmiset, jotka eivät ole olleet koskaan töissä eivätkä tee mitään olojensa kohentamiseksi. – Se ei kuitenkaan oikeuta väkivaltaa ja syrjintää. – Sekä katkeruus, jota eteläafrikkalaiset tuntevat paitsi apartheid-ajan hallintoa myös nykyistä valtaa kohtaan. Mutta uskon tämän maan tulevaisuuteen. Tilanne ei ole toivoton, Adams tähdentää. Eteläafrikkalaiset ovat huonon hallinnon ja rikottujen lupausten uhreja. Se valitsi jo vuonna 1964 mustan pastorin Seth Mokitimin johtajakseen, vaikka seurauksena sitä uhkasi häätö valkoisilta alueilta. Vaarallista on, että uskotteluun ja vihanlietsontaan syyllistyvät entistä useammin sekä hallitus että paikallispoliitikot, Adams tähdentää. Eivät ulkomaalaiset vie heidän työpaikkojaan tai liiketoimintaansa. Noin kaksi kolmasosaa eteläafrikkalaisista on äänestänyt valtapuolueeksi muuttunutta vapautusliikettä ANC:ta vuodesta 1994 asti. Pitäisi nopeasti koota kirkkojen vetämä indaba, yhteinen neuvottelukokous niin maakiistojen kuin pakolaisongelmienkin sovittelemiseksi. Ko t i m a a 8. Adams ei näe nykyisten ANC-poliitikkojen joukossa ketään, jolla olisi Mandelan kaltaisia, kansakuntaa yli roturajojen innostavan valtiomiehen aineksia. Vitkutellen ja vastahakoisesti asetettu tutkintalautakunta vapautti viranomaiset ja kaivosyhtiön kaikesta vastuusta ja totesi, ettei korvauksista päättäminen kuolleiden kaivostyöläisten omaisille kuulunut sille. Käynnissä ei ole kuitenkaan minkäänlaista mielekästä korjausliikettä, joka vastaisi eteläafrikkalaisten toiveisiin talousja yhteiskuntaolojen kohentamiseksi. Helpoin tapa on kääntää sen kärki yhteiskunnan vähäosaisimpia vastaan, syyllistää heidät omien ongelmiensa aiheuttajiksi ja uskotella, että heidät häätämällä ne ratkeavat. Heidän kiukkunsa kohde onkin väärä. – Meillä on 13 maankäyttöä säätelevää lakia, joista yksikään ei toimi. Liian moni on kuollut ja kärsinyt, jotta voisimme sallia sen epäonnistuvan. Kirkkojen merkitys yhteiskunnan eheyttämisessä ja siten myös hyvinvoinnin lujittamisessa talouskehityksessä on lähivuosina ratkaisevan suuri, Adams uskoo. James Adams lähetettiin pastoriksi valkoisten suurtilallisten Estcourtin kylään.. Toisaalta siinäkin piilee suuri vaara, Adams muistuttaa. – Tarvitaan työpaikkoja, tehokasta pakolaispolitiikkaa ja arvojohtajuutta. Sitä enemmän kuulen, miten syvenevistä ongelmista ja puuttuvista ratkaisuista syytetään apartheidin taakkaa. Sen ydinhankkeita ovat Suomen Lähetysseuran rahoittamat laajat ohjelmat maanomistusolojen sekä muukalaisvihan vähentämiseksi. Vaikka tavoitteet olisivat hyviä, toteutus on kehnoa. Voimakkaasti kasvanut musta ja värillinen keskiluokka on yhteiskuntaja uskonrauhan säilyttämisen vankimpia takeita. Eteläafrikkalaiset tuntevat olonsa uhatuiksi. Sekä hallitus että kansalaiset toimivat edelleen vapaustaistelun tunnetilassa. Rotuerotteluhallinnon päättymisestä on jo yli 20 vuotta, emmekä voi enää panna asioita sen viaksi. Metodistikirkon vaikutuspiirissä itsekin koko nuoruutensa tiiviisti kasvanut Mandela muisti kiittää kirkon rohkeutta usein vapauduttuaan – monet sen aktiivijäsenistä päätyivät hänen vankitovereikseen. 1 0. Ja hallitus vastaa samalla mitalla. ANC:n käskyttämän poliisin ja armeijan väkivallan vertauskuvaksi on noussut kolmen vuoden takainen Marikanan verilöyly. – Asenteiden ja koko mielen muuttaminen tarkoittaa silti valtavaa kamppailua. – Kun hallitus ei tee mieluisia ratkaisuja tai epäonnistuu olojen kohentamisessa, ihmiset ajattelevat että mellakat ja autonrenkaiden polttaminen pakottavat sen tuloksiin. Metodistikirkko oli vahvin rotuerottelua vastaan puhunut kirkko, ja ainoa jonka toiminnan apartheid-hallitus kielsi. Kynnys paremman asutuksen, peruspalveluiden, poliittisten ja yhteiskunnallisten oikeuksien puolesta mieltään osoittavien ihmisten surmaamiseksi on laskenut selvästi. Poliisi ampui joukkomielenosoituksen aikana kuoliaaksi 34 mustaa kaivostyöläistä, jotka lakkoilivat parempien palkkaja työetujen puolesta valkoisten omistamassa platinakaivoksessa. ANC:n arvostusta nakertavat kuitenkin yhä pahemmin toistuvat skandaalit, entisten vapaustaistelijoiden osoittama ahneus ja oman suvun suosiminen sekä kyvyttömyys täyttää itsenäisyyden alkuhuumassa annettuja liian suuria lupauksia
Kuuluisan baritoni Dietrich Fischer-Dieskaun mukaan Schubertin Novalis-sovitusten teema on kuoleman voittaminen. Se tuotti 400 puntaa ja vapautti 142 miestä velkavankeudesta. ”Vain todella uskonnollinen sielu on saanut Schubertin antamaan kuoron huutaa yksinäisyydessään, kuin epätoivon erämaasta, Gloria -osan alussa. Kun Joseph Haydn myöhemmin sai kuulla Händelin Halleluja-kuoron, hän puhkesi itkuun ja parahti: ”Hän on suurin meistä kaikista!” Hyväntekeväisyyskonsertti, jossa Messias sai kantaesityksensä 1742, oli menestys. Die Schöpfung -oratorion (Luominen) oli tarkoitus ”inspiroida Luojan ihailuun ja hartauteen”. Joseph Haydnin patsas Wienissä. 2 01 5 MATKALLA 17 Viisi säVeltäjää jumalan puhuttelussa R aamatun teksteistä eivät ole inspiroituneet ainoastaan kirkon palveluksessa olleet säveltäjät, kuten Olivier Messiaen ja Cécar Franck, vaan kymmenet länsimaiden suurimpiin säveltäjiin luettavista tekijöistä. Hänen tavoitteensa oli omien sanojensa mukaan ”rakkauden ja hyvyyden kautta kuvata jumalallisuutta”. Händel (1685–1759) oli jo päättänyt vetäytyä julkisuudesta 56-vuotiaana, kun tapahtui kaksi yllättävää asiaa. Erään kerran poikakuoron harjoituksista Felixin kerrotaan tulleen kotiin itkien. Myös Händelin suosio nousi ja hän sai kuolemaansa asti nauttia kunnioitusta suurena säveltäjänä. Kapellimestarina Mendelssohn kaivoi esiin Bachin unohdetut teokset ja saikin aikaan Bach-herätyksen 1800-luvulla. 1 0. Felix Mendelssohnille tämä oli mieluinen asia ja hän liittyi aikuisena luterilaiseen kirkkoon ja rakasti erityisesti Johann Sebastian Bachin musiikkia. Kun Händel myöhemmin yritti kuvata kokemustaan, hän siteerasi Paavalia, joka eräässä tilanteessa ei tiennyt oliko ollut ruumiissaan vai ei. Hän piti säveltäjän kykyjään Jumalan lahjana. Kuoro oli harjoitellut Bachin Matteuspassiota, kun toinen poika oli ivallisesti kuiskannut: ”Jaahas, juutalaispoika korottaa äänensä Kristukselle”. Myös musiikkineron oli tehtävä paljon työtä ja kehitettävä kykyjään. inSpiRAATio Klassisen musiikin suuret mestarit ovat ammentaneet Raamatusta. Lopussa luki Laus Deo tai Soli Deo Gloria (Ylistys Jumalalle). Lasten saama pilkka uskonnon takia oli isälle liikaa. 2 Joseph Haydn Monista sinfonioistaan tunnettu Joseph Haydn (1732– 1809) sanoi kerran kirkon puhdasoppisten moittiessa tämän musiikkia kevyeksi ja iloiseksi: ”Koska Jumala on antanut minulle iloisen sydämen, hän varmasti antaa minulle anteeksi, että palvelen häntä ilolla.” Kuten Johan Sebastian Bach, myös Haydn aloitti useimmat teoksistaan kirjoittamalla nuotiston ylle In Nomine Jesu (Jeesuksen nimessä). Niin syntyi yksi musiikinhistorian suurimmista teoksista, oratorio Messias. Kuva: vladimir mucibabic / ScanStocKpHoto. Adam Schubertia messujen säveltäjänä. 5 Antonin Dvorak Tsekkisäveltäjä Antonin Dvorak (1841–1904) on tunnettu sinfoniastaan Uudesta maailmasta, johon hän sai vaikutteita oleskellessaan pari vuotta Yhdysvalloissa. Mendelssohn sävelsi kaksi oratoriota, Elias ja Paavali. Hän uppoutui sävellystyöhönsä eikä poistunut Lontoon asunnostaan kolmeen viikkoon. 1 Georg Friedrich Händel Syvässä masennuksen kuilussa ollut säveltäjä G. ”Joka päivä polvistuin ja pyysin Jumalalta voimaa työhöni.” 3 Franz Schubert ”Joskus tuntuu, etten ollenkaan kuuluisi tähän maailmaan”, sanoi 31-vuotiaana kuollut Franz Schubert (1797–1828) vaikeuksiensa keskellä. Kommentoidessaan suurteostaan D-duurimessua hän kirjoitti: ”Älkää ihmetelkö, että olen niin uskonnollinen. Hän itse johti oratorion yli 30 kertaa ja ne tuottivat suuria summia muun muassa Foundling-sairaalan hyväksi. Dvorak oli pääasiassa itseoppinut ja sanoi opiskelevansa yhdessä lintujen, kukkien, Jumalan ja itsensä kanssa. Vain syvän jumalallisen avun ja helpotuksen kaipuu on kantanut pohtivaa ja melankolista säveltäjää tämän viimeisinä elinvuosina”, luonnehtii musiikintutkija Carl A. Hänen suosikkiteoksensa oli Stabat Mater, jonka hän oli säveltänyt parannuttuaan vaikeasta sairaudesta. ”Schubertin paini tämän ilmiön kanssa tulee ilmi tässä henkilökohtaisena kokemuksena uskossa toimimisesta”, laulaja kirjoitti tutustuttuaan säveltäjän lauluihin. 4 Felix Mendelssohn Felix Mendelssohn (1809–1847) syntyi varakkaaseen juutalaisperheeseen Saksassa ja hänen musikaalisuutensa huomattiin varhain. Toiseksi häneltä pyydettiin sävellystä Dublinissa pidettävään hyväntekeväisyyskonserttiin. F. Hän päätti enemmän lasten takia kuin omasta vakaumuksesta kastattaa lapsensa kristilliseen uskoon. Taiteilija, joka ei ole sitä, ei koskaan voisi luoda mitään tämän kaltaista. Ko t i m a a 8. Siellä hän kuuli negrospirituaaleja, joiden voimakas tunnelataus teki vahvan vaikutuksen säveltäjään. Ensinnäkin hän sai varakkaalta ystävältään Charles Jennensiltä libreton, joka perustui Raamatun teksteihin. Eikö meillä ole tarpeeksi esimerkkejä siitä Beethovenissa, Bachissa, Raphaelissa ja lukuisissa muissa.” KAJ AALTo Lähteenä on käytetty Patrick Kavanaughin teosta Spiritual Lives of the Great Composers. Säveltäjän kirjeet kertovat hänen uskoneen jumalalliseen inspiraatioon, mutta hän yhdisti sen protestanttiseen työmoraaliin. Sävellystyötä muistellessaan Haydn totesi, ettei koskaan ollut niin työhönsä antautunut kuin Luomista säveltäessään
Jos taas ihminen uskoo, ja jos hän on saanut saarnan kautta vaikka hengellisiä kokemuksia, niin silloinhan saarnan merkitys on täysin eri. Huovisen kirjan perusväite on, että saarnaamiseen vaikuttaa kulloinenkin historiallinen tilanne. Esimerkiksi papin arvovalta on pienentynyt, oppineisuuden arvostus laskenut, tuomion sanaa ei enää välitetä kuulla, tulkintojen moninaisuus on arkipäivää. On julistettu, kuka on hyvä ja kuka huono. Ei saarna voi olla jossain muissa sfääreissä kuin missä kuulijan elämä on, toteaa Hämäläinen. – Jos ihminen ei usko Jeesukseen ja Jumalaan, niin eihän saarna silloin ole välttämättä muuta kuin puhe. – Varmaan se on vaikeampaa. Haastateltavien mielestä saarnan asema kuulijakunnassa ja ympäristössä riippuu yleisöstä. Kahdeksan vuotta papin virkaa toimittaneen Sari Järän mukaan myös saarnojen kuulijakunnan käsitykset uskosta ja elämästä ovat monipuolistuneet. Saarnan asemaa yhteiskunnallisessa keskustelussa kaikki haastatellut pitävät kuitenkin pienehkönä, sikäli kun kyseessä on esimerkiksi tavallisen papin pitämä sunnuntaisaarna kirkon aktiivikävijöille. Seinäjoen seurakunnan kappalainen Merja Lampila vastaa myöntävästi. – Ylipäätään moniarvoistuminen on vaikuttanut siihen, että ihmiset kuuntelevat penkissä saarnoja kriittisemmin. Samaan historiakäsitykseen yhtyy myös seitsemän vuotta pappina ollut Haukiputaan seurakunnan pastori Jari Flink. – Eettis-moraalisissa asioissa saarnalla voi olla merkitystä. Mutta kyllä kuulijan pitää myös ymmärtää saarna tähän päivään, ja siinä pitää olla yhtymäkohtia kuulijan omaan elämään. Kirkon sanomalla oli auktoriteettia. Hän lainaa Erno Paasilinnan aforismia kirjailijasta ja muuttaa sen muotoon ”elä sellainen elämä, että voit saarnata”. – Ennen kaikkea saarna on uskon vahvistamista varten. Myös uskonnon ja Jumalan merkitys ihmisten elämässä on vähentynyt. Ko t i m a a 8. – Saarnaajan tulisi myös pitää kaikkein heikoimmalla olevan puolia. Jari Flinkin mukaan saarnan merkitys riippuu kuitenkin ensisijaisesti kuulijan vakaumuksesta. Onhan se meidän vastauksemme Jumalan rakkauteen. Sitä voidaan elävöittää esimerkiksi musiikin tai näytelmien avulla. Varsinkin saarnaajan tulee pitää yksilölliset mölyt mahassaan, sillä hän on vastuussa yhteisön rakentamisesta. Huovinen kysyy myös, kenen asialla saarnaaja on. Jumalan, Kristuksen ja evankeliumin asiaa puoltavat myös muut haastateltavat. ”Kukaan ei voi saarnata ilmattomassa tilassa eikä tyhjiössä”, Huovinen kirjoittaa. Saarnaaminen on äärimmillään muuta kuin vain virkatoimi, se on syttymistä ja palamista sille, mitä haluaa sanoa. Siinä mielessä veikkaan, että saarnaaminen on muuttunut haastavammaksi. – Saarna on ennen ollut tietyssä mielessä ankarampi kuin nykyaikana. Luulen, että nykyään kirkossa käyvällä luterilaisella ihmiselläkin saattaa olla siihen kristillisyyteen sekoittuneena vähän muunkinlaisia uskonnollisia piirteitä, Järä pohtii. Papit pohtivat myös, kenen asialla saarnaaja on. Aikaisemmin kirkon rooli oli selkeämpi ja kirkkoa kuunneltiin. Huovinen kirjoittaa myös: ”Vaikka saarna on hengellinen tapahtuma, aivan maallisetkin tapahtumat opastavat sellaiseen elämään, joka voi johtaa saarnaajaksi.” Hurskaimmankaan saarSaarnaaminen muuttuu vaikeammaksi ”Raamattu toisessa kädessä ja sanomalehti toisessa” Kotimaa kysyi neljältä papilta heidän näkemyksiään saarnan asemaan ja sen muutokseen. Huovinen kehottaa saarnaajaa herkistymään elämän traagisuudelle, mutta myös oman elämänsä tragedioille. Samaan hengenvetoon Huovinen muistuttaa, että saarnaaja ei ole sooloartisti eikä kuulija taustastaan irrallaan. -kirjan luvuista on otsikoitu Miksi saarnaaminen on tullut vaikeammaksi. Huovinen listaa asioita, jotka ovat muuttuneet ja saarna sen myötä. Semmoinen pelottelu on jäänyt vähemmälle, ja saarnassa on korostunut opetuksellisuus. Jumalan sanoman lisäksi Merja Lampila nostaa kuitenkin esiin myös lähimmäisenrakkauden teeman. Saarna tapahtuu kirkossa. – Aikaisemmin ajatus opista ja kristillisyydestä on ollut yhtenäisempää. Siinä korostuu saarnaajan yksilöllisyys, mutta myös kuulijan yksilöllisyys. Luonnollisesti Huovinen korostaa saarnaajan palvelijaluonnetta. Jos saarnaaja arvioi väärin ajan aateympäristön, hänen sanansa eivät kohtaa kuulijaa. – Hyvällä saarnaajalla on Raamattu toisessa kädessä ja sanomalehti toisessa, kertoo Petteri Hämäläinen hänelle opetetusta saarnaamisperiaatteesta. E läkkeellä oleva Helsingin piispa Eero Huovinen on kirjoittanut erinomaisen kirjan saarnasta. Kallaveden seurakuntapastori Petteri Hämäläinen sekä Lammin seurakunnan pastori Sari Järä ovat huomanneet, että saarna on muuttunut monipuolisemmaksi. Lampila on toiminut pappina 25 vuotta. SiriA KoHonen. Flink ei suoraan koe, että saarnaaminen olisi muutoksen myötä vaikeutunut. Silloin on esimerkiksi ihmisten uskontilasta saatettu antaa julkisessa saarnassa arvioita. 1 0. Toisaalta, jos ajattelen, että minun pitäisi mennä historiassa nyt saarnaamaan vaikka 1900-luvun alkupuolelle, niin en haluaisi olla siinä roolissa. Huovisen mielestä saarnaajan tehtävä on myös sanoittaa näkymätöntä tuskaa. 2 01 5 18 MATKALLA Eero Huovisen saarnaa käsittelevän kirjan nimessä on kysymysmerkki. Tämä sekä saarnaajan että kuulijan on hyvä muistaa. – Nykyään voidaan saarnata muutenkin kuin puhumalla. Jos ajatellaan esimerkiksi, miten meidän tulisi suhtautua yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuten pakolaisuuteen, niin kyllähän sillä on merkitystä, miten kirkko moraalisen vastuunsa kantaa, Lampila kommentoi. Saarna ei ole vain monotonista ääntä, myös mielekkääseen sanomisen tapaan panostetaan, kommentoi vajaan kymmenvuotisen pappisuran tehnyt Hämäläinen. Yksi Huovisen Saarna. Hyvä kysymys on myös, voiko hyvinvoiville ihmisille saarnata. Onko saarnaaminen nykyään vaikeampaa. Saarnaaja on osa ketjua, jatkumoa, ja yhdistää puheissaan vanhaa ja uutta. – Kyllä ilman muuta pitäisi olla niin, että saarnaaja ei puhu ensisijaisesti omaa asiaansa, vaan nimenomaan evankeliumin asiaa, toteaa Sari Järä. – Kristuksen asialla, on se peruslähtökohta, toteaa Flink ykskantaan. Väsynyt ja laimea länsimainen elämä vie saarnaajalta puheesta terän, jos hän ei ole pääsyt näkemään elämää pinnan alla. On lueteltu nimeltä seurakuntalaisten syntejä, julkista tuomitsemista on ollut enemmän, ja enemmän on peloteltu viimeisellä tuomiolla. Kaikkea ei tarvitse itse kokea, mutta pitää osata kuunnella lähimmäisten tuskia, kärsimyksiä, epäonnistumisia, menetyksiä ja suruja
Saarnaajan rakkauden kohde on kuulijoiden elämä. Hän selittää sen ensiriveillä. Hän kirjoittaa esimerkiksi, että saarnaajan asenteen kuulijoita kohtaan tulee olla kuin ensirakastajan. Huovinen ei siis kuvittele sanoneensa saarnasta viimeistä sanaa. Ei riitä, että ottaa kuulijat huomioon, heitä on rakastettava. Hänet kuvattiin Helsingin tuomiokirkon saarnastuolissa. Vahvan keskustelunavauksen hän kuitenkin on tehnyt. ”Pidän kysymysmerkeistä.” Huovinen sanoo, että erityisesti uskonasioissa tarvitaan kyseenalaistamista, etsimistä ja keskeneräisyyttä. oLLi seppäLä Eero Huovinen: Saarna. 1 0. 2 01 5 MATKALLA 19 Elä sellainen elämä, että voit saarnata, muotoilee emerituspiispa Eero Huovinen. kuva: Jani LaukkanEn Elä sellainen elämä, että voit saarnata, muotoilee emerituspiispa Eero Huovinen. 319 s. WSOY. Huovista lukiessa saarnaamisesta tulee miltei elämää suurempaa toimintaa.. Hän kirjoittaa myös Luther-säätiöstä ja kutsuu sitä yksimuotoisuuden ja samanmielisyyden vallihaudan takana olevaksi joukoksi, joka pysyy erossa toisella tavalla ajattelevista. kuva: Jani LaukkanEn naajan ei pidä halveksia arkisia asioita. Huovista lukiessa saarnaamisesta tulee miltei elämää suurempaa toimintaa. Hänet kuvattiin Helsingin tuomiokirkon saarnatuolissa. Huoviselle kysymysmerkki tarkoittaa, että asia saa jatkoa. Sekakuoro ei voi olla yhtä linjakas kuin samanmielisten seurakunta. Saarnaaja joutuu kuuntelemaan tarkasti, mitä Jumala sanoo hänelle ja mitä ihmiset sanovat. Miksi Huovisen kirjan nimessä on kysymysmerkki. Niistä Huovisella on kirjassa oma lukunsa. Toisaalta Huovinen sanoo, että kansankirkon vahvuus ja heikkous on sen väljyydessä. Ko t i m a a 8. Lisäksi saarnaaja tarvitsee tietoa ja ymmärrystä erilaisista puheenpitämisen lainalaisuuksista ja puheen valmistamisen keinoista. Viisaasti Huovinen myös varoittaa pitämästä kuulijajoukkoa joko syntisinä tai hurskaina. Huovisen mukaan Jumalan ja ihmisten kuuntelun välillä ei saa olla kilpailuasetelmaa
205 s. Maisemaja ihmiskuvaukset ovat eläviä, mutta niiden kautta sukelletaan Irlannin historiaan, uskonnolliseen elämään ja kaunokirjallisuuteen. 1 0. Niissä tavalliset ihmiset tuovat esiin ihmisten hengellisyyteen liittyviä, joskus intiimejäkin häpeäkokemuksia. Sairaalassa äidin sängyn vierellä nousee esiin tunteiden kirjo, päällimmäisenä hellyys ja kiitollisuus. Helvetin läpi käynyt Helvetti, kiirastuli, paratiisi. Elina Antikainen (s. Irlantilainen päiväkirja on tietenkin jotakin muuta kuin tavanomainen kuvaus perhelomasta. Palan helvettiä kokee lukijakin kirjan ensiosaa kahlatessaan. Mäkisen teoksessa lähetystyöntekijät ovat uskossaan epämiellyttäviä ja kiivaita ihmisiä. Onko siitä kärsivien auttamiseen paneuduttu. ( Kotimaa 2.7.) aRTTuRi KiVinEVa Juhani Rekola: Irlantilainen päiväkirja. 1988) on kirjannut ja piirtänyt ajatuksensa kauniiksi, viisaiksi tuokiokuviksi luopumisesta. Kirjapaja. Uusi Tie. Kaunokirjallista teosta ei pidä lukea kuin dokumenttia, mutta kirjailijaa voisi olettaa kiinnostavan esimerkiksi se, miten hänen kirjansa kuvaamassa paikassa asuttiin ja elettiin. Ystävyyttä ja luopumisia Toissa kesänä surmattu avustustyöntekijä Seija Järvenpää oli sisukas nainen, jolla oli valoisa kutsumus ja lämmin persoona. Tarinaa tehostaa elävä ja tiivis kielenkäyttö. Vino kuva ambomaasta Kirja alkaa kappelin palamisesta Ambomaalla lähes sata vuotta sitten. Kirjapaja. – – Lauri Mäkisen tarjoama kuva Ambomaasta on monin tavoin vino, siellä asuneelle teksti tarjoaa tahatonta hupia. Suomen Lähetysseura 2014. On päivänselvää, että kertoja on kirjailija eikä vain henkilö, joka on saanut kustantajalta kehotuksen kirjoittaa koskettava tarina. ( Kotimaa 19.3.) joHannES ijÄS Kimmo Oksanen: Kasvonsa menettänyt mies. Kirja on hyvin henkilökohtainen ja siinä katsellaan elämää enimmäkseen arjen näkökulmasta. 2 01 5 20 YHDESSÄ Kertomuksia ihmisen matkalta Kansanedustaja Jutta Urpilainen valitsee voittajakirjan finalistien joukosta. ( Kotimaa 17.9.) DaniEllE MiETTinEn Jukka Sariola: Ystäväni Seija – Kutsumuksena Afganistan. Väliin on hengitettävä syvään, pidettävä taukoa. Haluan kokea kaiken ahdistuksen ja kivun; elää tämän kuoleman.” Kirja on lohdullinen, vaikka jäljelle jää haikeus. KiRjaT Vuoden Kristillinen kirja -tittelistä kilpailee jälleen kuusi hyvin erilaista teosta.. Tytär löytää äidinrakkauden voiman, joka kantaa yli kuoleman. Häpeästä hyväksyntään heittää kirkollemme tiukan haasteen. Ne puolestaan antavat ainekset keski-ikäisen Rekolan pohdinnalle suhteestaan pappeuteen, kirkkoon ja kristilliseen uskoon. Rekola on tässäkin teoksessa uskollinen linjalleen, jossa otetaan tosissaan ihmisen kokemus elämän traagisuudesta ja hänen vapaudenkaipuunsa. WSOY. ( Kotimaa 21.11. ( Kotimaa 28.5.) MaRi TEinilÄ Lauri Mäkinen: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset. – – Oksanen kertoo kirjassaan peittelemättä, kuinka korvasta imuroidaan kuollutta ihoa ja miten hän öisissä painajaisissaan repii ison palan otsan ihoa irti. Sellaisena hänet kuvaa Jukka Sariola, jonka teos Ystäväni Seija – Kutsumuksena Afganistan on kirja ennen muuta ystävyydestä. Kettusen uusi kirja Häpeästä hyväksyntään on konkreettisempi kuin muutaman vuoden takainen tutkimus, joka käsitteli samoja teemoja. 266 s. ( Kotimaa 19.2.) Tuija TiiHonEn Elina Antikainen: Mikä on ihminen. 2014) VESa KEinonEn Paavo Kettunen: Häpeästä hyväksyntään. Teos antaa kuitenkin paljon avoimuudellaan, jolla se kuvaa unelmia, niistä luopumista ja Jumalan hyvää johdatusta äkilliseen loppuun saakka. Päähenkilöinä on lähetystyöntekijöitä sekä paikallisia ihmisiä. Tosiasiat vaikuttavat uskottavuuteen. 71 s. Siltala. Millä tavalla seurakuntaelämässä tunnistetaan hengellistä häpeää. Häpeä ja hengellisyys Paavo Kettusen tuoreen häpeä-tutkimuksen aineisto koostuu yli neljästäsadasta kirjeestä. 300 s. Ko t i m a a 8. Nämä ovat Helsingin Sanomien toimittajan Kimmo Oksasen kirjan Kasvonsa menettänyt mies kolme osaa Danten Jumalaista näytelmää mukaillen. Valinta julkistetaan Helsingin kirjamessuilla 25.10. Suomalaisen avustustyön merkitystä Afganistanissa, maan yhteiskunnallisia haasteita, historiaa ja uskonnollisia liikkeitä kirjassa ei juuri käsitellä. Yli kuoleman Pieni proosarunokirja Mikä on ihminen kertoo koskettavasti tyttären surusta äidin sairauden ja kuoleman aikana. Myös siirtomaavaltojen ja muiden kirkkokuntien edustajilla on keskeinen rooli. Kunnes: ”Tämän yön minä haluan valvoa. 250 s Rekola puhuttelee yhä Esseisti Juhani Rekola (1916–1986) tuo oman panoksensa 45 vuoden takaa tämän päivän kirkkokeskusteluun tänä vuonna julkaistussa Irlantilaisessa päiväkirjassaan. 170 s