Sivut 18–19 ju k k a g r a n s tr ö m Brayan jääskeläinen mäntsälän kirkossa 30.8.2017. syysKUUta 2017 | hinta: 3,70€ | 112. sIvU 7. Soittokokemusta hän on hankkinut kymmenissä kirkoissa. sIvUt 2 ja 4–5 Paine saada naisia kirkon korkeisiin virkoihin on kasvanut. vuosikerta | 0043595–17–37 36 NUORI URKURI Mäntsäläläinen Brayan Jääskeläinen, 13, päätti vuosia sitten, että hänestä tulee urkuri. jukka granstrom Diakonit jyrähtivät huonoosaisuuden kasaantumista vastaan. NUORI URKURI Mäntsäläläinen Brayan Jääskeläinen, 13, päätti vuosia sitten, että hänestä tulee urkuri. Sivut 18–19 7. Soittokokemusta hän on hankkinut kymmenissä kirkoissa
Hanna Ranssi-Matikainen Seurakuntalaisen blogissaan 31.8. Alut, jotka muhivat pimennossa O letko ajatellut, että elämä on oikeastaan jatkumo uusia alkuja. Näiden yhteyksien luomisessa ja ylläpitämisessä tarvitaan esimiesten tukea. Sekin on Jumalalle mahdollista. Esimerkiksi Kirkkopalvelujen Kotimaanavun organisoima ja EU-elintarviketukeen perustuva Ruokapankki jakoi viime vuonna yli miljoona kiloa elintarvikkeita seurakuntien ja kristillisten toimijoiden kautta. Kirkko on opastanut, kouluttanut ja ohjannut meitä kääntymään itseämme suuremman puoleen. Diakoniaviranhaltijat kohtaavat työssään niitä suomalaisia, jotka elävät toimeentulorajan alapuolella syvässä köyhyydessä. Viime vuosina ruoka-avun tarve on kasvanut. Kuunnelkaa diakoneja! Kirkon on pidettävä köyhän puolta puoluepoliittisen leimautumisen uhalla.. Kirkon on asetuttava köyhän puolelle puoluepoliittisen leimautumisen uhalla. Kyseiset diakoniatyöntekijät osallistuivat keskusteluun hallituksen leikkauspolitiikkaa vastustavalla sivustolla. Vanhassa testamentissa kansa kukoisti, kun se muisti pyytää neuvoja Jumalalta. heidän taloudellista asemaansa. Jeesuksen koko elämä oli valmistautumista kuolemaan, joka ei ollut loppu, vaan alku. Ne ovat alkuja, jotka muhivat pimennossa. ruoka-avun jakaminen on ensiapua köyhyyteen. Oman alan ihmisiä kokoavat seminaarit ovat tärkeitä, mutta niiden lisäksi diakonien pitäisi vielä enemmän olla yhteyksissä esimerkiksi kuntapäättäjiin. Jokainen hetki on ainakin uuden alun mahdollisuus. Erojen kasvaessa vaarantuu kyky ymmärtää heikommassa taloudellisessa tilanteessa olevan ihmisen asemaa. Tätä ääntä pitää kuunnella ja vetää siitä johtopäätöksiä silläkin uhalla, että köyhyyteen ja eriarvoistumiseen liittyvät avaukset kuullaan helposti puoluepoliittisina kannanottoina. Jokainen päivä on uusi alku, jokainen kohtaaminen on uuden alku. Ruokaa pitää jakaa, mutta myös ääntä on käytettävä. Myös diakoniaviranhaltijoilta voi edellyttää suurempaa aktiivisuutta jakaa kokemuksiaan. 2 01 7 Pääkirjoitus sATA vuOTTA sITTen TuhAT MerKKIä TAIvAAsTA MArI TeInIlä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi lAInA KOTIMAA Perustettu 1905 sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite Hietalahdenranta 13 00181 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä 040 522 0566 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24 Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen 040 737 4722 Tuottaja Tuija Tiihonen 040 051 5513 Toimitussihteeri Noora Wikman-Haavisto 040 178 8423 Graafikko Gun Damén Toimittajat Antti Berg Emilia Karhu Saara-Maria Pulkkinen Jussi Rytkönen Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen 050 515 1440 Markkinointipäällikkö Minna Zilliacus 040 7747777 lukijamäärä 64 000 KMT Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 7.9.1917 Kun julkisuudessa on näkynyt mielipiteitä, että uskonnonopetus olisi poistettava kouluista, vaatii omatuntomme meitä tuomaan ilmi eriävän kantamme. Kotimaanapu on suurin EU-ruokajakelua koordinoiva taho Suomessa. 2 KOTIMAA 7.9. Yksi seikka on loistanut arvioissa [Suomen menestystarinassa] poissaolollaan. Niin onnettomasti emme soisi käyvän rakkaalle kansallemme. Jumala antaa rohkeuden tehdä jotain toisin. Ja sitten on pienempiä alkuja, joista koostuu elämä. Siitä, pidetäänkö kaikista huolta, ja ovatko kaikki ihmiset oikeasti samanarvoisia. Mutta myöhemmin näkee suuret kaaret, aikakausien alut, omassa elämässä ja maailman vaiheissa. Näihin alkuihin tarvitaan Jumalaa ja ihmistä. Parempaa yhteiskuntaa voi rakentaa kuuntelemalla nykyistä enemmän sosiaalityöntekijöiden sekä diakonien kokemuksia. Nämä syksyn ensimmäiset päivät, jolloin kirpakat aamut kohisevat toimeliaisuutta. Jumala, joka on sekä alku että loppu, halusi, että me, hänen luomansa, saisimme ikuisen alun. Myllypuro on ollut eniten esillä ruoka-avun jakopaikkana, mutta sen lisäksi eri puolilla Suomea on satoja muita jakelupisteitä. Se on tärkeää, mutta se ei poista köyhyyden syitä. Kokous tuli siihen päätökseen, että hippakuntahallitusten välityksellä olisi saatava seurakunnat kohottamaan opettajain palkat vähintään 600 markkaan ja sen ohessa toimittamaan opettajalle asunto tai ainakin vuokrarahat. Ihminen vastaa siitä, että rohkeus muuttuu teoiksi. viime kesäkuussa oli maamme alkukoulunopettajien kokous Kotkassa ja käsiteltiin siellä m.m. Tähän joukkoon kuuluu noin kymmenen prosenttia kansasta. • Jeesuksessa iti maailmoja muuttava uusi alku koko hänen elämänsä ajan. Hetkiä, joissa ei tunnista, että jotain uutta itää jo. • On myös alkuja, jotka tunnistaa aluiksi vasta aikojen päästä. Kansojen historia todistaa vahvasti, että kansa, joka on hylännyt Jumalan, on joutunut tuuliajolle. Kristinuskon merkitys on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka kansassamme on aina ollut runsas joukko rukouksin maata rakentavia. -Sisälähetysseura Herättäjään kuuluvia kansaja oppikoulujen opettajia. Yhteiskunnan hyvyyttä pitää arvioida sen arvoista käsin. Diakoniaviranhaltijat nostivatkin kannanotossaan esille huolensa tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvamisesta. On olemassa selkeitä alkuja, sellaisia kuin työkauden alku, lukuvuoden alku, puuhakkaan elämän alku. MerI TOIvAnen K ahdeksan pääkaupunkiseudulla työskentelevää diakoniaviranhaltijaa on ilmaissut huolensa asenneilmaston raaistumisesta ja huono-osaisuuden kasautumisesta. Se on yksi mittari eriarvoistumisen lisääntymisestä
Suurin osa siitä eli 2,54 miljoonaa euroa menee ortodoksiselle kirkolle. Tämänvuotisen budjetin käsittelyn yhteydessä tehtiin lainmuutos, jolla valtionrahoituksen indeksikorotukset jäädytettiin vuosiksi 2017– 2019. piispa Jolkkonen Itä-suomen yliopiston hallitukseen . m In eR v a s ep pä Lä Budjettirahoituksen korotusta ei ole tulossa ensi vuonnakaan. Katolisen kirkon johtaja ja ortodoksisen Konstantinopolin patriarkaatin arkkipiispa julkaisivat yhteisen vetoomuksensa perjantaina, jolloin sekä katolinen että ortodoksinen kirkko viettivät rukouspäivää luomakunnan puolesta. johtajana työskentelevän Jarmo Kokkosen mukaan isostoiminnan tulisi rakentaa siltaa aikuiseen seurakuntalaisuuteen. Suomen helluntaiseurakunnissa on vuonna 2016 kastettu yli 200 iranilaistaustaista henkilöä, kertoo Ristin Voitto -lehti. Diakin tiedotteen mukaan isostoiminnan uudessa linjauksessa toiminta nähdään rippikoulua laajempana vapaaehtoistoimintana, jonka lähtökohtana on nuoren kasvu seurakuntalaisena. väkivaltaisuudet ovat kiihtyneet viime päivinä buddhalaisenemmistöisessä myanmarissa valtion turvallisuusjoukkojen ja rohingya-taistelijoiden välillä. maata johtava rauhannobelisti aung san suu Kyi on kiistänyt YK:n väitteet. ”Tunnustan, että siihen oli helppo suostua. Päämiehet muistuttavat, että ilmastonmuutoksesta ja ”planeetan rappiosta” kärsivät pahiten köyhyydessä elävät ja haavoittuvaisimmat ihmiset. Jolkkonen kertoo, että häntä kosittiin tehtävään Itä-Suomen yliopiston hallituksessa jo keväällä. Teos julkistetaan syyskuun lopussa. Itä-Suomen yliopiston yliopistokollegio on valinnut hallituksen yliopistoyhteisön ulkopuoliset jäsenet uudelle toimikaudelle. Ristin Voiton mukaan iranilaisten keskuudessa tapahtuva aktiivinen kristinuskoon kääntyminen on huomionarvoista ympäri maailmaa. Turvapaikanhakijoiden ohella kääntymyksiä kristinuskoon on tapahtunut aiemmin Suomeen tulleiden iranilaisten keskuudessa. Paavi Franciscus ja ekumeeninen patriarkka Bartolomeos vetoavat yhdessä luonnon puolesta. paavi ja patriarkka vetoavat luonnon puolesta . Myös muiden kirkollisten määrärahojen kokonaissumma pysynee ennallaan. Kuva: K.m. Suomen Merimieskirkko saa 134 000 euroa. myanmarissa rohingya-muslimeja pidetään laittomina siirtolaisina, eikä heillä ole kansalaisoikeuksia. Se tarkoittaa sitä, että kirkon toivomaa budjettirahoituksen korotusta ei ole tulossa ensi vuonnakaan. Lähden nöyrin ja innostunein mielin tekemään töitä yliopiston puolesta”. Ensi vuoden alussa toimikautensa aloittavaan hallitukseen on valittu Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen, Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander, Polar Electro Oy:n liikuntatieteellinen johtaja Raija Laukkanen ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan toiminnanjohtaja Lea Ryynänen-Karjalainen. Julkaisun toimittaneen, Kirkkohallituksen kasvatuksen ja perheasioiden vs. Asia tulee esiin Diakonia-ammattikorkeakoulun tuoreessa julkaisussa Tehdään ihmeitä! Osallisuus, vapaaehtoisuus, jäsenyys ja hengellisyys isostoiminnassa. Lehtitietojen mukaan ainakin 40 000 ihmistä on paennut Bangladeshiin ja kymmeniä on hukkunut, kun rajajokea ylittäneet veneet ovat kaatuneet. Isostoiminta kasvattaa seurakuntalaisuuteen helluntaiseurakunnissa kastettu yli 200 iranilaistaustaista . KOTIMAA 3 7.9. 2 01 7 uuTIsvIIKKO KOOnnuT: nOOrA wIKMAn-hAAvIsTO Luterilaisen kirkon saama valtion rahoitusosuus säilynee ensi vuonna opetusja kulttuuriministeriön esityksen mukaisena eli 114 miljoonassa eurossa. monet rohingyat ovat kuitenkin asuneet myanmarin alueella sukupolvien ajan. Opetusja kulttuuriministeriö esittää, että vuonna 2018 kirkollisen ja uskonnollisen toiminnan tukemiseen myönnetään yhteensä 3,3 miljoonaa euroa. Avustukset eräiden siirtoväen sankarihautojen hoitoon ja luovutetun alueen hautausmaiden kunnostamiseen ovat 32 000 euroa. Joukko rohingya-muslimeja pakeni viime maanantaina väkivaltaisuuksia Rakhinen osavaltiossa myanmarissa. nOOrA wIKMAn-hAAvIsTO Isostoiminta sitouttaa seurakuntaan. Lehdessä arvioidaan kääntymisten keskeisimmäksi syyksi pettymyksen islamiin ja sen nimissä tehtyihin raakuuksiin. Esimerkiksi Keski-Euroopassa luvut ovat Suomea suurempia. Solidaarisuus köyhiä kohtaan on siis sidoksissa luonnon puolesta toimimiseen. asad / LehtIKuva / aFp photo. YK on varoittanut humanitaarisesta kriisistä myanmarissa ja sanonut valtion todennäköisesti syyllistyneen rikoksiin ihmisyyttä vastaan. vastaavia yhteenottoja on ollut Rakhinen osavaltiossa aiemminkin. OLLI seppäLä Kirkolliset määrärahat pysyvät ennallaan rippikoulun isostoiminta voi sitouttaa seurakuntaan jopa nuoren, joka tulee täysin ei-uskonnollisesta kodista, Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak)
Työelämästä on tullut raakaa. Tämän kokonaisvaltaisuuden vuoksi näemme sellaista, mitä muut eivät näe. Yksi allekirjoittajista, osatyökykyisten ja vaikeassa työmarkkinatilanteessa olevien työllistymistä työkseen pohtiva Helsingin seurakuntien projektityöntekijä Anna Hästö on eniten huolissaan kovenevista arvoista ja asenneilmastosta. Monet ovat koulutettuja, mutta eivät syystä tai toisesta kykene täysiaikaiseen työhön. Näemme työssämme, että jotkut päätökset ovat selkeästi vääriä ja se tieto pitää välittää eteenpäin, Hästö linjaa. Itä-Helsingissä seurakunta on esimerkiksi järjestänyt keskustelutilaisuuksia, joissa ihmisten tilanteita ja ongelmia avataan kunnallispoliitikoille. Heidän toivotaan puuhastelevan omissa piireissään muuta. Sitten viesti jaetaan 500 kertaa. Kristian Pesti on erityisen huolissaan kotiin syrjäytyneistä nuorista. – Meillä on diakonian blogi, mutta aika pienen piirin puuhasteluahan se on. Vanhusten, työttömien ja lapsiperheiden asioita pidetään kohtuullisen hyvin esillä, mutta syrjäytymisvaarassa olevat nuoret jäävät näkymättömiin. Ihmiset puhuvat toisistaan rajusti ja rumasti yhä julkisemmin. Kirkko on iso toimija Suomessa, mutta vaikuttamistyössä sillä on vielä paljon opittavaa. Työttömyyden ja huono-osaisuuden taustalta löytyviä monimutkaisia kuvioita ei ymmärretä. KuvA. Me vasta harjoittelemme vaikuttamista. Harkinta on vähentynyt toimeentulotukea myönnettäessä, kun toimeentulotuki siirtyi kunnilta Kelaan. – Tämä meidän julkinen kannanottomme oli alkua. Myös Myllypuron alueen diakoni Kristian Pesti ajattelee kirkon ja diakoniatyöntekijöiden tarvitsevan lisää vaikuttamisosaamista. Työelämä ei jousta ja räätälöidyt työt ovat todella vähissä. – Me näemme, mikä on lopputulos ja ketkä putoavat väliin. – Jos ei ole koskaan käynyt Kalasatamaa idempänä, voi olla vaikea tietää, millaisia ihmiskohtaloita on Myllypuron leipäjonoissa. Tämä tieto pitää välittää eteenpäin, sanoo Anna Hästö. Jonkinlaisen vaikuttamisen pitäisi kuulua Hästön mukaan luontevana osana kirkon perustyöhön. Osatyökykyiset ovat moninainen ryhmä, joista iso osa on mielenterveyskuntoutujia, kehitysvammaisia tai jollain tavoin fyysisesti rajoitteisia. Empatiakyky joutuu koetteille tai jopa katoaa. Heikossa asemassa olevilla ihmisillä on ihailtavasti keskinäistä solidaarisuutta, mutta yleisen välittämisen ilmapiiri kaipaa vahvistusta, sanoo Myllypuron alueen diakoni Kristian Pesti. – Näitä ihmisiä on vaikea tavoittaa, ja he uhkaavat jäädä täysin äänettömiksi. – Ihmisen pitää mielellään pystyä 120 prosentin työpanokseen. Diakoniatyöntekijöiden mukaan pienituloiset eivät voi enää elää pääkaupunkiseudulla palkallaan. Sosiaalinen media heittää kasvoille sen, mitä ennen mutistiin kahvipöydässä. Kannanotossa diakoniatyöntekijät vetosivat päättäjiin, jotta nämä huomioisivat diakoniatyön arjessa ilmenevän yhä voimakkaamman huono-osaisuuden kasaantumisen. – Heikossa asemassa olevilDiakoniatyöntekijät: Asenneilmasto on raaka DIAKOnIATYö Diakoniatyöntekijät näkevät, mikä on päätösten lopputulos ja ketkä putoavat väliin. – Ei ihminen halua olla suojelun kohde. Millaista kuvaa yhteiskunnasta nuorille luomme. Jollei pysty, hänestä ei muka ole mihinkään. Moni hallitsee somekanavien peruskäytön, mutta emme tiedä, miten oman viestin saisi näkyviin suuren tietomassan seasta. 2 01 7 H elsingin seurakuntien kahdeksan diakoniatyöntekijän vahva kannanotto hallituksen leikkauspolitiikkaa vastustavalla sivustolla on herättänyt paljon huomiota. – Ihmisten asioista ei voi kertoa, mutta ilmiöistä voi. Vaikka kirkko ei voi sitoutua puolueisiin, se voi pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan rakenteisiin, joiden vuoksi osa ihmisistä ajautuu pulaan. Näyttää surullisesti siltä, että ihmisen mitta on hänen tuottavuutensa”, kannanotossa sanotaan. Diakoniatyön ytimessä on ajatus etsiä heitä, joita mikään muu apu ei tavoita. Taustalla on myös vammaisiin kohdistuva suojelun kulttuuri. Jollei pysty, hänestä ei muka ole mihinkään.. Omaishoidon ja vammaistukien leikkaukset kurittavat niitä, jotka ovat entisestäänkin lujilla. Kotimaa haastatteli tarkemmin julkilausuman kolmea allekirjoittajaa. Seurakuntien olisi hyvä panostaa etsivään nuorisotyöhön. Hän haluaa tehdä oikeita töitä. Köyhien perheiden nuoret ovat hälyttävän toivottomia. Diakoniatyössä ihmisen elämäntilanne kartoitetaan kokonaisuudessaan. Heidän on valittava, jättävätkö vuokran maksamatta vai lääkkeet ostamatta. Yrityksissä ja jopa kirkossa ajatellaan Hästön mukaan, ettei tällaisille henkilöille ole käyttöä työelämässä. Eri asioissa vaikuttamisen väylät ovat erilaiset. ”Väki jakautuu yhä selvemmin kahtia, pärjääjiin ja putoajiin. Kokonaisuutta ei katso kukaan. Anna Hästön mukaan kirkon pitäisi tuoda rohkeammin päättäjien tietoon ne konkreettiset vaikutukset, mitä päätöksillä on ihmisten arkeen. Onko se enää kaikille yhteinen, kaikista huolta pitävä yhteiskunta?” työntekijät kysyvät kannanotossa. Pestin mukaan kirkon työntekijöiden ei pidä varoa tai pelätä rohkeita ulostuloja. JuKKA GrAnströM VAIKuTTAMInen Ihmisen pitää mielellään pystyä 120 prosentin työpanokseen. 4 KOTIMAA 7.9. Työntekijät ovat huolissaan asenteiden kovenemisesta ja yhteiskuntarauhasta. Työttömät leimataan laiskoiksi loisiksi. Kristian Pesti on erityisen huolissaan kotiin syrjäytyneistä nuorista, jota eivät osallistu yhteiskuntaan millään tavoin eivätkä ole kiinni missään palvelujärjestelmässä. Palkkatukirahat loppuvat joka vuosi kesken ja niiden hakeminen on vaikeaa, Hästö listaa ongelmia. Uusien pappien ja diakonien koulutuksessa toivottavasti huomioidaan tätäkin puolta, Pesti sanoo. ”Kaikkien ei ole edes mahdollista opiskella, kun toimeentulosta on jatkuva huoli. Kun tuloerot ja eriarvoisuus kasvavat, ovat äärilaidat yhä kauempana toisistaan. Tilanteessa saattaa tikittää vakava aikapommi
Seurakunnan työntekijät voivat toki yksilöinä olla myös puolueissa aktiivisia, mutta kirkko ei voi. Suurissa vaikeuksissa olevalla henkilöllä ei aina ole kykyä hakea apua useasta paikasta. Ovatko kaikki ihmiset oikeasti enää samanarvoisia suomalaisessa yhteiskunnassa. Uusi tilanne ja valtava muutos vaativat opettelua kaikilta. – Haluan silti kysyä, voisiko yhteiskunnan arvovalinta olla yhä se, että kaikista pidetään huolta. Kaikki haastatellut diakoniatyöntekijät ovat varovaisia puhuessaan puoluepolitiikasta. – En halua syyttää ketään. 2 01 7 la ihmisillä on ihailtavasti keskinäistä solidaarisuutta, mutta yleisen välittämisen ilmapiiri kaipaa vahvistusta. Kristian Pesti kokee, että kirkon työntekijöiden näkyvä läsnäolo heikossa asemassa olevien rinnalla on tärkeää. Kuva. Anna Hästö viittaa historiaan ja toteaa, että kirkon asemoituminen puoluepoliittisesti ei luo hyvää henkeä. Myös Elina Leppihalme painottaa, että diakoniatyöntekijöiden kannanotto ei ole suunnattu mitään tiettyjä puolueita vastaan. johtava diakoniatyöntekijä Elina Leppihalme on havainnut, että toimeentulotuen siirtyminen kunnilta Kelaan näkyy monenlaisina ongelmina ihmisten elämässä. He voivat lähteä joukolla liikkeelle ja osoittaa lähimmäisenrakkautta. KOTIMAA 5 7.9. Hänen mukaansa on ymmärrettävää, että kun säästöjä tarvitaan, säästetään sieltä, missä on eniten menoja. Malmin seurakunnan vs. Leppihalmettakin huolettaa silti eniten arvojen koveneminen. Tämä ei kuitenkaan vaadi puoluepoliittista sitoutumista. JuKKa GranströM On tärkeää tehdä päättäjille näkyväksi, miten valtavia kokonaisvaikutuksia yksittäiset poliittiset päätökset voivat joidenkin elämässä aiheuttaa.. Meidän tehtävänä on kuitenkin puhutella heitä, jotka asioista päättävät. – Jos kannatetaan jotakin tiettyä puoluetta tai puolueita, ollaan väistämättä joitakin muita vastaan. Tässä tavallisilla seurakuntalaisilla olisi iso tehtävä. Diakoniatyössä meidän tehtävämme on arvioida poliittisten päätösten vaikutuksia ihmisten arkeen ja raportoida niistä, riippumatta siitä, mitkä puolueet päätöksiä ovat tehneet, Hästö sanoo. On tärkeää tehdä päättäjille näkyväksi, miten valtavia kokonaisvaikutuksia yksittäiset poliittiset päätökset voivat joidenkin elämässä aiheuttaa. EMIlIA KArhu Heikossa asemassa olevilla ihmisillä on ihailtavasti keskinäistä solidaarisuutta, mutta yleisen välittämisen ilmapiiri kaipaa vahvistusta, sanoo Myllypuron alueen diakoni Kristian Pesti. – Poliittinen ulottuvuus hiukan epäilytti minua tässä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että toimeentulotuen harkinnanvaraisuus on heikentynyt uudistuksen myötä
Nyt minulla on mahdollisuus tukea hiljaisuuden ystäviä. Tunnet hyvin myös anglikaanikirkon. Aiemmin, jos tehtäväni sitä vaativat, tein jotain sisällöllistä tai keitin vaikka kahvia. Samalla uskonnollinen vallankäyttö on tullut yhä selvemmin näkyviin. Siitä nousee monen kristityn paradoksi: mitä enemmän on tilaa puhua, sitä selvemmin näkyvät jännitteet suhteessa siihen, mitä kirkko instituutiona opettaa. Länsieurooppalaisilla protestanteilla ja katolilaisilla on keskenään enemmän yhteisiä kuin erottavia asioita, arvioivat molempien ryhmien edustajat yhdysvaltalaisen tutkimuskeskuksen Pew Research Centerin kyselyssä. Työhöni kuuluu kaikki mahdollinen. Kuva: Pasi LeiNo. Länsieurooppalaiset protestantit ja katolilaiset harjoittavat uskoaan suhteellisen vähän. Kuva: Pasi LeiNo vIIKOn henKIlö vantaan Pyhän laurin kirkossa voi mennä naimisiin sateenkaarimessussa . Protestantit ja katolilaiset lähellä toisiaan länsieuroopassa . – Aiemmin tehtävänäni oli tukea arkkipiispaa hänen virkansa hoidossa. – Minut on vihitty papiksi palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla. Keskimäärin 12 prosenttia katolilaisista ja 14 prosenttia protestanteista rukoilee päivittäin. – Hiljaisuuden ystävät on kristillistä spiritualiteettia tukeva yhdistys. Vantaalla on syntynyt erikoinen tilanne: Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan seurakuntaneuvosto päätti alkuvuonna avata tilansa samaa sukupuolta olevien parien vihkimiselle. Niistä ajoista tavaksi jäi päivittäisen hetkipalveluksen rukouksen julkaiseminen sosiaalisessa mediassa. ”Tärkeintä on, että puhumme uskosta ja Jumalasta julkisessa tilassa” T eologian tohtori Mika KT Pajunen aloitti tällä viikolla Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtajana. On hengellistä hyvinvointia edistävää toimintaa, että ihan avoimesti puhutaan Jumalasta ja rukoillaan eli tehdään sitä, mitä varten kirkko on olemassa. Millaista on työ Hiljaisuuden ystävien toiminnanjohtajana. Selvityksen mukaan enemmistö molemmista ryhmistä ajatteli, että taivaaseen pääsemiseksi vaaditaan sekä uskoa että hyviä tekoja. Kristuksessa me olemme yhtä ja siksi meidän on otettava toinen toisemme huomioon. 2 01 7 Hiljaisuuden ystävien uusi toiminnanjohtaja Mika KT Pajunen on työskennellyt anglikaanisen kirkon pappina. Ykseys ei perustu samanmielisyyteen vaan siihen, että me uskomme Jeesukseen. Siitä lähtien olen ollut kahden kirkon pappi. – Jos puhutaan kirkosta, minulle se tarkoittaa ensisijaisesti ajan ja paikan todellisuuden ylittävää Kristuksen kirkkoa. Tutkimuskeskus arvioi, että tässä mielessä vastaukset edustivat enemmän katolista kuin luterilaista käsitystä pelastuksesta. Olen sen ainoa palkattu työntekijä. – Meidän ajassamme muutos on myös sitä, että siirrymme uskosta oikeaoppisina lauselmina siihen, että usko on oikeaa, merkityksellistä elämää. Kun kristitty tekee näin, hän huomaa, että tätä elämää eletään yhdessä lähimmäisten ja Jumalan kanssa. Tietyllä tapaa sama jatkuu nyt. lokakuuta järjestettävässä messussa Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Niistä ajoista tavaksi jäi päivittäisen hetkipalveluksen rukouksen julkaiseminen sosiaalisessa mediassa. – Nyt ihmisten on helpompi puhua ja olla sitä mieltä, mitä ovat. Käännät päivittäin anglikaanien hetkipalveluksen rukouksen sosiaaliseen mediaan. Miten arvioisit kirkon muuttuneen tällä vuosikymmenellä. AnTTI Berg Hiljaisuuden ystävien uusi toiminnanjohtaja Mika KT Pajunen on työskennellyt anglikaanisen kirkon pappina. Nyt aluksi olen tutustunut yhdistykseen, sen talouteen, toimistonpitoon ja lehden tekoon. Pyhän Laurin kirkkoa niin ikään käyttävä Tikkurilan seurakunta taas ei salli sateenkaariparien vihkimistä tiloissaan. Järjestäjät kertovat, että jos kysyntää vihkimiselle on, se voidaan toteuttaa 13. Niiden rukoukset ovat kauniita, mutta tärkeämpää on, että puhumme uskosta ja Jumalasta julkisessa tilassa, jota sosiaalinen mediakin on. Vihkipapiksi on lupautunut eläkkeellä oleva Porvoon hiippakunnan pappi Jarmo Juntumaa. Miten tapa on syntynyt. Vastaavasti 13 prosenttia katolilaisista ja 12 prosenttia protestanteista kertoi uskonnon olevan tärkeä osa elämäänsä. Helsingin silloinen piispa Eero Huovinen vihki minut papiksi, mutta vokaatio tuli anglikaaniselta kirkolta. Kymmenen vuotta toiminut ruotsinkielinen sateenkaarimessu Regnbågsmässan avaa ovensa sateenkaariparien vihkimisille. – Anglikaanisena pappina työhön kuuluivat päivittäiset hetkipalvelukset. – Jos menetämme kirkkona kielen puhua Jumalassa, alamme voida huonosti. Ruotsinkielinen sateenkaarimessu on toteutettu kerran vuodessa yhteistyössä Setan ruotsinkielisen alajärjestön Regnbågsankanin ja Yhteys-liikkeen kanssa. Se tarkoittaa minulle sitä, ettei paikalliskirkko tai tunnustuskunta ole ainoa totuus. – Jos pysähtyy kuuntelemaan itseään, huomaa, minne on menossa. Siitä tuli elämäntapa. Koska kyse on kuitenkin Jumalan perheväestä, niin silloin kun kristityt riitelevät keskenään, siitä tulee todella rumaa perheväkivaltaa. 6 KOTIMAA 7.9. Harvempi kyselyyn vastannut oli sitä mieltä, että pelkkä usko riittää pelastukseen. Aiemmin messuja järjestettiin Helsingin keskustassa sijaitsevassa Johanneksen seurakunnassa. Sitä ennen hän työskenteli viisi vuotta arkkipiispa Kari Mäkisen teologisena erityisavustajana. Mitä annettavaa hiljaisuuden liikkeellä on tällaisina aikoina. Tästä näkökulmasta kaikki institutionaalinen vallankäyttö näyttäytyy helposti väkivaltana. Miten se on vaikuttanut kirkkokäsitykseesi
Roihuvuoren kirkkoherra Timo Pekka Kaskinen kirjoitti asiasta omalla Facebook-sivullaan seuraavasti: ”Nainen piispojen joukosta nyt puuttuu, mutta asia lienee pian korjattavissa. Vaikka paineita naisen valintaan on, äänestäjien rohkeus tuskin riittää siihen. Helsingin jälkeen on siis enemmän kuin selvää, että Turkuun arkkipiispanvaaliin tulee kenties useampikin naisehdokas. Laajasalo on itsekin huomannut syntyneen tilanteen surkuhupaisuuden, ja hän on sanonut haluavansa omalla työllään parantaa naisten sijoittumista kirkon johtotehtävissä. He polttivat kampanjaenergiansa ylivoimaisen etumatkan saaneen vastustajan edessä. Laajasalon valinta nimittäin tulee avaamaan portin naisten nousulle yhä korkeampiin asemiin kirkossa. Hänen tukijoitaan on muun muassa Jaana Hallamaa. 2 01 7 K irkkoherra, yhtymänjohtaja Teemu Laajasalon valinta Helsingin hiippakunnan piispaksi oli yli puolelle äänestäjistä mieluisa. Niiden tulevaisuudesta virisi mielenkiintoinen Facebook-keskustelu kirkon sisäpiirissä. ”Ykseyden ja yhteyden vaaliminen onnistuu parhaiten piispalle, jonka hengellistä johtajuutta eivät heikennä sukupuoleen liittyvät kiistat. He todistivat esiintymisellään, että päteviä ja pystyviä naisia kyllä löytyy. T eemu Laajasalolta jää tyhjiksi merkittäviä kirkollisia näköalapaikkoja. Seuraavia piispanvaaleja odotellessa voidaan keskittyä muiden tärkeiden virkojen täyttöön. Olkoonkin, että välimatka lyheni keskustelu keskustelulta. Ja mitä enemmän johtava asema – kuten piispuus – edellyttää kirkon ykseyden vaalimista, sitä varmemmin virkaan valitaan mies, koska hänellä on helpommin myös konservatiivien tuki. kirkkoherran viran ja Helsingin seurakuntayhtymän johtajan tehtävän.” Toisen seurakunnan kirkkoherran virkaan Kaskinen ei voi sekaantua, mutta yhtymänjohtajasta hänellä on mielipide. Kuva: OLLi SeppäLä uuTIsessee OllI seppälä Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö. Vaaliin on ilmoittautunut tutkija ja Turun hiippakunnan pitkäaikainen hiippakuntasihteeri Heli Inkinen. KOTIMAA 7 7.9. Hänen mukaansa sukupuolella on sitä suurempi merkitys, mitä korkeammasta kirkollisesta asemasta on kysymys. Jos arkkipiispaksi ei nyt valita naista, niin sitä seuraavassa piispanvaalissa paineet siihen kasvavat huomattavasti. Täällä Helsingissä Teemu jättää jälkensä kaksi isoa postia, Kallion Paine saada naisia kirkon johtaviin asemiin kasvaa Kaisamari Hintikka, Jaana Hallamaa ja Teemu Laajasalo piispanvaalin aattona järjestetyissä siioninvirsiseuroissa Helsingin Seuratuvalla. Helsingin yhtymän johtajan paikka on yksi esimerkki siitä keskustelusta, jonka Laajasalon valinta vääjäämättä avasi. Yhden selityksen ilmiölle tarjoaa Sari Roman-Lagerspetz Kotimaa24:n blogissa. Kaskinen ehdotti tehtävään Haagan kirkkoherraa Marja Heltelää, vaikka ei ollut kysynyt asiaa häneltä. Kallion kirkkoherranvirkaankin tulee varmasti naishakijoita. Johtavissa asemissa heitä kuitenkin on kirkon eri tehtävissä selvästi vähemmän. Helsingin vaalin ehdokkaat Jaana Hallamaa ja Kaisamari Hintikka joutuivat tavallaan uhrautumaan. V aikka Helsingin vaalikampanjan aikana sukupuoliasetelma ei erityisemmin puheissa korostunut, se on ollut vaalin jälkeen sitäkin enemmän esillä. Näin ollen miespuolinen piispa onnistuu yhteyden vaalimisessa huomattavasti naispuolista piispaa paremmin”, Roman-Lagerspetz kirjoittaa. K irkon työntekijöistä selvä enemmistö, 70 prosenttia, on naisia. Miesnaamainen kirkko ei ole tavoittelemisen arvoinen julkisivu. Syntyneessä keskusteluketjussa Heltelä kiittää Kaskista ja sanoo, että jos valintatyöryhmä päätyy häneen, hän on mielellään käytettävissä. Hänestä kirkko saa selvästi uuden ajan piispan, joka osaa liikkua nuoralla, jonka toisessa päässä on liberaali kirkko, toisessa konservatiivinen. Kirkon konservatiivit ovat olleet pääosin mielissään Laajasalon valinnasta, mutta he eivät tiedä, mitä saivat oheistuotteena. Mikään muu ei ole mahdollista, ihan jo kirkon yleisen yhteiskunnallisen imagon vuoksi. Myös papeiksi vihittävistä enemmistö on naisia. Kirkon johtokin voi olla jäsenistönsä kuva eli miehiä ja naisia yhtä paljon – tai jos haluaa olla rehellinen, naisia hiukan enemmän. Olisi toivottavaa, että jokaista kirkon avautuvaa johtotehtävää voisi tarkastella kokonaisuuden kautta. Vaikka paineita naisen valintaan on, äänestäjien rohkeus tuskin riittää siihen.
Jaana Jaakola Mediasta saimme sitten järkytykseksemme nähdä, millaisen ehdotuksen konsultti laati ja minkä tuomiokapituli päätti toteuttaa. Tuomiokapituli teki kesäkuussa aloitteen neljän seurakunnan muodostamisesta suomenkielisistä seurakunnista. Jo nuorempana ihmetytti lemmikkieläinten suuri hautausmaa ja suuret hautakivet Helsingissä. Lopuksi konsultti vielä varmisti: ”Olenko ymmärtänyt oikein, teille mieluisin vaihtoehto olisi seurakunnan pysyminen itsenäisenä, toiseksi paras olisi liitos Henrikin kanssa ja huonoin vaihtoehto liittyminen Tuomiokirkkoseurakuntaan?” Neuvosto vahvisti näin olevan. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. päIvI SAlMInen Ei pakkoliitoksille! rAKenneMUUTOS Seurakuntaliitokset kuohuttavat Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä. Sekä Katariina että Henrik liitetään Tuomiokirkkoseurakuntaan. Tuomiokapitulin aloite veisi kohtalokkaalla tavalla päätöksenteon seurakuntalaisen ulottumattomiin ja loisi uuden hallintoportaan. TAISTO J. Eivätkö virret riitä, jotka ovat satojen vuosien aikana syntyneet ja puhuttelevat edelleen vahvasti sekä sanojen että sävelen voimalla. Sitten tuli vielä yksi konsultti, kuunteleva ja luottamusta herättävä. Kyllä joskus aikaisemminkin sanottiin ja jossakin laulussakin todetaan, että linnut laulullaan ylistävät Jumalaa, mutta kyllä se on tutkimuksissakin todettu, että ne merkitsevät sillä reviiriään. Hän sai neuvostomme oikein avautumaan, ja vuolaasti hänelle selvitettiin kantojamme. 2 01 7 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Tuomme esille nykyaikaisen mallin, joka nojaa Kirkon tulevaisuuskomitean mietintöön ja kirkolliskokouksen linjauksiin. vai konsulttiko kuitenkin. Esitämme, että Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän päätöksissä nojataan Kirkon tulevaisuuskomitean mietintöön eikä Turun ja Kaarinan alueella toteuteta pakkoliitoksia. Mitä kirkolta halutaan, sitä tässä ihmettelee muutenkin. Paattisten seurakunta Jenni Haaki (kirkkovaltuutettu). Seurakuntavaalien ja luottamushenkilöiden merkitys on suuri. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Tuomiokirkkoseurakunta: Harri Raitis, (neuvoston vpj, kirkkovaltuutettu), Lauri Palmunen, Helmi-Riitta Toivari (kirkkovaltuutettu, yhteisen kirkkoneuvoston jäsen). Kirkolliskokous harkitsee tervetulleita uudistuksia, jotka mahdollistavat paremman yhteistyön seurakuntien välillä. Piispaksi valittiin viihdealalla toiminut henkilö, joka on tutkinut masturbaatiota. 8 KOTIMAA 7.9. Seuraavat Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän luottamushenkilöt: Piikkiön seurakuntaneuvosto Harri Lukander (yhteisen kirkkovaltuuston pj. Kului vuosi, jonka aikana liitosta innokkaasti kannattaneilla palkollisilla olisi ollut mahdollisuus kehitellä monenlaista yhteistyötä Henrikin kanssa, mutta eipä sellaista tapahtunut. Tuo Hyvinkään koirien siunaaminen jotenkin järkytti. Martin seurakunta Seppo Muurinen (neuvoston vpj.), Mauri Kantola, Essi Tarvainen (kirkkovaltuutettu), Tuomo Pelander, Siro Rauti, Kirsti Grönberg (kirkkovaltuutettu), Anna-Liisa Kiviö (kirkkovaltuutettu), Markku Liitola, On Kristus kirkon Herra . Tulevaisuuskomitea tähtää ihmisläheisiin pienempiin seurakuntiin. Jos seurakuntaneuvoston yli kävellään seurakunnan suurimmassa kysymyksessä eli kysymyksessä itsenäisyydestä, vaikka seurakunta on toteuttanut hengellistä tehtäväänsä, huolehtinut hyvin taloudestaan ja budjetin ylitysten sijaan saanut jotain jäämään säästöönkin, niin koko luottamushenkilöjärjestelmähän on pelkkää näennäisdemokratiaa. Kun yksi konsultti päsmäröi tulevaisuutemme, siinä on vaikeampaa nähdä jumalallinen johdatus.. Kirkon tulevaisuuskomitean mietintöhän kannattaa seurakuntayhtymiä, joissa itsenäiset seurakunnat ”voivat säilyttää nimensä ja identiteettinsä, eikä seurakuntalaisten tunnesidettä omaan seurakuntaan rikota”. Pehmeällä uhkailulla muutoksista, joita tulisi, halutaan tai ei, saatiin Katariinan seurakuntaneuvostokin tekemään päätös liitoksesta Henrikin seurakunnan kanssa (allekirjoittaneen tosin jättäessä ainoana eriävän mielipiteen). Kirkkoherran maininta siitä, että eläimet ylistävät Jumalaa, on mielestäni harhaoppia. neuvoston vpj.), Kirsi Huoponen (kirkkovaltuutettu), Mirjo Kanervavuori, (kirkkovaltuutettu, yhteisen kirkkoneuvoston jäsen), Laura Langh-Lagerlöf, Laura Hilakari, Jorma Hellstén, Esko Lehtisalo, Sanna Tähkämaa, Janne Aso, Sinikka Tuomarila, Marjo Uotila ja Miikka Sipilä. Seppänen Lohja Liisa Fredriksson, Jukka Laine, Pekka Saarela, Anni Itähaarla. Eläimillä ei ole sielua, ei mitään käsitystä Jumalasta eikä tuonpuoleisesta. Seurakuntien aloitteissa ja niistä annetuissa lausunnoissa vain Mikaelin, Kaarinan ja Maarian seurakunnat ovat tämän esityksen linjalla. Aloite noudattaa pääosin tuomiokapitulin asettaman selvitysmiehen esitystä. Kun asioista päätetään demokraattisilla vaaleilla, voimme ajatella, että korkeammalla voimalla on lukuisia tapoja ohjata tulos sellaiseksi, jonka näkee tarkoitustensa mukaiseksi, mutta kun yksi konsultti päsmäröi tulevaisuutemme, siinä on vaikeampaa nähdä jumalallinen johdatus. Muut kuusi joko vastustavat esitystä tai ovat tehneet siitä oleellisesti poikkeavia aloitteita. Katse on suunnattava tulevaisuuteen, ihmisten aitoon läheisyyteen. Seurakuntalaisten merkitystä korostettava entistä enemmän Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä valmistellaan rakenteen muutosta. Usko puhdistettava Kirkon piirissä tai ainakin kirkon hyväksymänä on ollut sellaista toimintaa, että sitä ei voi pitää hyväksyttävänä. Myös Tuomiokirkkoseurakunnan jäsenmäärä kohoaisi samaan lukuun, jos siihen liitettäisiin esitetyllä tavalla Katariinan ja Henrikin seurakunnat. Siinähän oli palvonnan piirteitä. Martin seurakunta vastustaa liitosta, ja Katariinan ja Henrikin seurakunnat ovat yhteisesti esittäneet, että niistä muodostettaisiin uusi seurakunta. Omituista on sekin, että monien kirkkojen ovet ovat auki Elvis-muusikoille niin kuin kirkoista haettaisiin viihdettä. Seurakuntalaisten tärkeyttä korostetaan jatkossa entistä enemmän. Yhteisen kasvatusasiain johtokunnan pj. Ehdotettu Martin ja Mikaelin seurakuntien yhdistäminen tekisi uudesta seurakunnasta 40 000 jäsenen suurseurakunnan, joka ulottuisi Pansiosta Kakskertaan. Erityisen kummalliselta tuntuisivat hyvin toimivan ja lähes ihanteellisen kokoisen Piikkiön seurakunnan lakkauttaminen sekä Martin pakkoliitos Mikaeliin. Nyt tarvittaisiin uutta uskonpuhdistusta, jossa sanottaisiin, miten pitää toimia, että kirkon alkuperäinen sanoma voisi säilyä ja koskettaa ihmisiä. Tuomiokirkkoseurakunta ei ole esittänyt mainittujen seurakuntien liittämistä tuomiokirkkoseurakuntaan. Kun kirkon oppi on muuttunut vuosikymmenien aikana liberaalin turhamaisuuden ehdoilla, en henkilökohtaisesti katso voivani osallistua siihen mitenkään. Onneksi voi Kirkkohallitus vielä puhaltaa poikki tämän pelin, joka perustuu jo vanhanaikaiseen ajattelutapaan. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on vuosia vatvottu rakennemuutosta. Mihin sitä tarvitaan
Voisinko minä olla se mies, joka tuli kirkkoon. Pariskunta alkoi avautua mieltään painavista asioista. sukupuolittavista sanoista, ja yhtenä esimerkkinä hän esitti kastemekon. JOHANNA HäMe-SAHINOJA seurakuntalainen, Kangasala Reformoidut ja luterilaiset Kastemekko ei sukupuolita. Ovien avaaminen, siltojen rakentaminen ja tervetulleeksi toivottava ilmapiiri. Ja mikä on alba, jos ei jonkin sortin mekko. Toki näiden muotoja on syytä aina päivittää. Myös yhteistyö reformoitujen ja luterilaisten välillä tuntuu olevan hankalampaa kuin esimerkiksi luterilaisten ja katolilaisten välillä. Jossain ennaltamääräämisoppia ehkä kannatetaankin, mutta me emme siihen törmänneet. Joka viides nuori mies on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella, vaarassa jäädä pysyvästi syrjään. Kevyet sisäänheittotuotteet eivät tyydytä sisimmän nälkää, eivätkä saa ihmistä sitoutumaan seurakuntaan. Puhuimme lukuisten ihmisten kanssa uskon kysymyksistä. Lyhyen kapinointikauden jälkeen, Alankomaissa asuessamme, aloimme aktiivisesti käydä seurakunnan eri työmuodoissa ja mieheni toimi myös pyhäkoulun opettajana. Siksi messussa on oltava vahvana diakoninen ulottuvuus esimerkiksi yhteisen lounaan muodossa. ju k k a g r a n s tr ö m Luterilaista ja reformoitua kirkkoa koskevissa kirjoituksissa on tullut esiin, että reformoitu kirkko olisi ansioita vaativa ja jopa edelleenkin ennaltamääräämisoppia kannattava. Näin siitä huolimatta, että Alankomaissa luterilainen ja maltillinen reformoitu kirkko ovat yhdistyneet Alankomaiden protestanttiseksi kirkoksi. MARKeTTA HOOgeSTegeR Iitti Toimittaja Jussi Rytkönen kirjoitti kolumnissaan ”Kastemekko sukupuolittaa” Kotimaassa 31.8. Entä, jos olisinkin istunut tuttujen pöytään, kuten usein teen. Tylsiltä tuntuvat asiat, kuten kristittyjen yhteys, luterilaiset virret, Raamatun selittäminen ja polvistuminen ehtoolliselle ovat sittenkin perusasioita. Monet nuoret miehet eivät voi enää yhtyä ajatukseen, että ”samat vaiheet meidän on”. Jo pikkupoikana mieheni oli käytävä joka ikinen sunnuntai kirkossa. Samoin kuin Suomen luterilaisessa kirkossa, samaa oppia voidaan tulkita uskomattoman monella tavalla. Rytkösen mielestä sana ”mekko” on ilmeisesti lähtökohtaisesti feminiini, samaan tapaan kuin ”herra” on maskuliininen. Aluksi oli tarjolla makkaraa ja Sotilaskodin munkkeja. Lapsista ei saa tulla vain hyväosaisten unelma, toteaa professori Heikki Hiilamo (Lapsen maailma 8/2017). Siksi ilosanoma Kristuksesta on sitä ydintä, joka antaa syyn tulla kirkkoon. Varsinainen pihvi on kuitenkin hengellinen koskettavuus. Ajatus tuntuu nuoresta miehestä ehkä kaukaiselta. Koulut ovat jääneet kesken, inttikin on keskeytynyt tai jäänyt aloittamatta. Yhdessä pöydässä istui hiljainen pariskunta. Tutut laulut kajahtivat komeasti. Kastemekko sukupuolittaa ainoastaan mahdollisilla koristeillaan, tavanomainen tapa kun on laittaa vaaleanpunaiset nauhat tyttövauvalle ja vaaleansiniset poikavauvalle. Mieheni on hollantilainen ja hän, samoin kuin jo aikuiset lapsemme, ovat reformoituja. Tässä ajassa on huutava tarve lähimmäisten hädän kohtaamiseen. Tuli kirkkoon mies Kevyet sisäänheittotuotteet eivät tyydytä sisimmän nälkää, eivätkä saa ihmistä sitoutumaan seurakuntaan. Messun päällimmäinen vire ei ole synkistely, vaan toivo, ilo ja rauha. Mutta ennaltamääräämisopista mieheni ei ollut edes kuullut. Rytkösen käsitys on kuitenkin kovin kapea, ehkä peräti harkitsematon. Hartiat kiinni toisen hartioissa voitiin kokea Isänmaan virren sanoin, että ”samat vaiheet meidän on” (577). Ja vielä oman lapsen kanssa. Suomeen muutettuamme olemme hämmästyneet siitä, miten reformoitua kirkkoa täällä arvostellaan sen vanhimpien muotojen mukaan. Olin viime viikolla Saarijärvellä miesten illassa. KOTIMAA 9 7.9. Yhdessä on käyty koulua, sitten rippikoulua ja miesten koulua. Ruokapöydässä luettiin Isä meidän -rukous ennen syömistä. PeKKA SäRKIö Kirjoittaja on kenttäpiispa. 2 01 7 KOLUMNI Pekka Särkiö O lenko tervetullut. Työelämässä on täytetty oma paikka yli 40 vuotta. Tutustuimme erilaisiin ajatuksiin mutta emme ennaltamääräämisoppiin. Jeesuskin ilmeisesti pukeutui vaatteeseen, joka nykysuomalaisen silmiin on mekko. Kouluttamattomalle ei kuitenkaan löydy helpolla töitä. Tästä riippuu paljon se, tuleeko ihminen seurakunnan tilaisuuteen. Löytyisikö se joskus kirkon penkistä. Tässä on kasvavien kirkkojen resepti – tai osa siitä. Jatkossa yhä useampi mies jää ilman lapsia, sanoo taas Väestöliiton Anna Rotkirch (HS:n Kuukausiliite 7/2017). Perhe ja omat lapset ovat hartaana toiveena, mutta ei löydy naista, joka huolisi. Myös reformoidun kirkon oppia tulkitaan monella tavalla, ja aika vaikuttaa molempiin. Kävimme myös muissa kuin omassa seurakunnassamme ja monissa ekumeenisissa tilaisuuksissa. Vaikka esimerkiksi 1800-luvun englannissa vaaleanpunainen oli maskuliinisena pidetty väri ja tyttölapsille sopivampi oli vaaleansininen. Istuin heidän seuraansa. Kirkosta etsitään armollista Jumalaa. Mikään pakkohan ei ole lasta pitkähelmaiseen vaatteeseen pukea kasteelle, kastepotkupukukin sopii mainiosti kaikille vauvoille sukupuolesta riippumatta. Mikä vetää yli 900 miestä kirkkoon. Riparilta on monen mieleen jäänyt soimaan laulun Kirkossa sanat: Tuli kirkkoon mies ja lapsi. Nyt moni mies kysyy omaa paikkaansa. Käytännölliset työt kelpaisivat samoin kuin itse ansaittu raha, jolla tulisi toimeen. Uudet kirkkovieraat olisivat jääneet yksin. Mieleeni on jäänyt kirkkokahvihetki jumalanpalveluksen jälkeen. Monet ovat avioituneet ja monet eronneet. Puhutaanko minulle
Kuva: JuKKa Granström. 2 01 7 Kutsumuksena pappeus Kutsumuksena pappeus Kutsumus papiksi alkoi syntyä Lasse Lindbergille rippikouluikäisenä. 10 KOTIMAA 7.9
Pienessä kylässä asuu noin 160 perhettä. Kotikylä on nimeltään Ubonratchatani ja se sijaitsee Koillis-Thaimaassa. Nykyään muilta aloilta tuttu aktiivinen työnhaku on tullut osaksi myös papin elämää. Pappien työllisyysnäkymät eivät Suomessa ole kovin hyvät. Sen jälkeen on edessä vielä parin vuoden maisteriopinnot. Chomsri on opiskellut kolme vuotta ja edessä on vielä kahden vuoden opinnot, jonka jälkeen hän valmistuu teologian kandidaatiksi. Sanajumalanpalvelus voidaan suorittaa ilman pappia tai teologia maallikkoevankelistojen voimin. EMILIA KArhu Thaimaassa valtio ei tunnusta kirkon opintoja akateemisiksi J iraporn Chomsri opiskelee kolmatta vuotta Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon teologikoulutusohjelmassa Bangkokissa. KuVa: JuKKa GRaNSTRöM Minkälaista on teologian opiskelu Thaimaassa, Namibiassa, Virossa, Ruotsissa ja Suomessa. Tämä auttaa myöhemmin työllistymisessä. Välillä olen kipuillut, mutta kutsumus on koko ajan kantanut. Papin virkoja on auki harvakseltaan ja nekin ovat usein määräaikaisia. – Kyläni on erittäin köyhä, siellä ei ole koulua ja pappimme on jo vanha. Thaimaan evankelis-luterilaisessa kirkossa ei virallisesti hyväksytä naispappeutta, mutta naiset saavat etenkin syrjäseuduilla erivapauksia esimerkiksi ehtoollisen jakamiseen ja hautaan siunaamiseen. – Minulla on vahva kiinnostus sekä akateemiseen maailmaan että käytännön papin työhön. Kirkko kasvaa koko ajan ja saa uusia jäseniä etenkin pohjoisen vuoristokansojen keskuudessa. Lindberg kuitenkin luottaa työllistymismahdollisuuksiinsa, koska on valmis liikkumaan työn ja kutsumuksen perässä eri puolille Suomea ja mahdollisesti Ruotsiin tai Norjaankin. Viisi papiksi aikovaa teologian opiskelijaa kertoo pappiskutsumuksestaan ja opinnoistaan. Kutsumus papiksi alkoi syntyä Lasse Lindbergille rippikouluikäisenä. Uskontoihin sitoutumaton valtion yliopisto tarjoaa kyllä jykevän tietopohjan ja materiaalipankin, josta voi ammentaa paljon papin tehtävässä, mutta hengellinen puoli pitää hakea muualta. Opintie on pitkä. Lindbergin mukaan ammatillisia valmiuksia on tärkeä kehittää opiskeluaikana esimerkiksi hakeutumalla seurakuntiin kesätöihin ja osallistumalla opiskelijajärjestöjen toimintaan. – On hienoa, että minulla on tämä mahdollisuus, enkä tarvitse opintolainaa, mutta toiOn opeteltava brändäämään itsensä ja osoitettava, että on hyvä pappi. Evankelistoja kirkolla on kolmisenkymmentä sekä lisäksi useita avustavia maallikkoja. Hän oli suuri idolini ja hänen esimerkkinsä innoittamana haluan papiksi. Henkilökohtaisesti voi kuitenkin olla raadollista ja rankkaa, jos kutsumus on vahva, mutta ovet eivät vaan aukea. Opiskelupaikka Thaimaan pääkaupungissa on noin 700 kilometrin päässä Chomsrin kotikylästä. Lindberg lisäisi tulevien pappien opintoihin enemmän ihmissuhdetaitoihin liittyviä kursseja. Joillekin kutsumustietoisille opiskelijoille tämä on turhauttavaa ja aiheuttaa pettymyksiä, mutta Lindberg on kokenut toisin. Kirkkoa johtaa vaaleilla enintään kahdeksi nelivuotiskaudeksi valittava piispa. Varsinaisesti kutsumus alkoi vetää tavallisen tapakristityn perheen poikaa puoleensa rippikouluikäisenä. Kristittyjä on Thaimaan 68 miljoonasta asukkaasta vain noin prosentti. Toisaalta hän pohtii, että ihmisten kohtaaminen on myös persoonallisuuskysymys. Thaimaan valtio ei tunnusta evankelisluterilaisen kirkon teologiopintoja akateemisiksi opinnoiksi, mutta kirkon piirissä niiden katsotaan vastaavan akateemisia oppiarvoja. – Tämä uravalinta ei ollut nuorelle miehelle yksikertainen ja helppo. Noin puolet Thaimaan kristityistä on katolilaisia. He voivat valita työntekijänsä isosta joukosta ehdokkaita. Suomessa yliopistosta ei valmistu pappeja vaan teologeja H elsingin yliopistossa teologiaa opiskeleva Lasse Lindberg on paininut pappiskutsumuksen kanssa koko ikänsä. Lukiossa taitava uskonnonopettaja herätti Lindbergin kiinnostuksen akateemista teologiaa kohtaan. Vuonna 1994 perustettu Thaimaan evankelisluterilaisella kirkolla on noin 5 000 jäsentä. Hän on ehtinyt olla työelämässä useamman vuoden ja opiskelee nyt papiksi työn ohessa. Lindberg painottaa, että Suomessa teologinen tiedekunta ei ole ammattikoulu. Lasse Lindberg. 2 01 7 Minkälaista on teologian opiskelu Thaimaassa, Namibiassa, Virossa, Ruotsissa ja Suomessa. Ajatus pappeudesta ei kerta kaikkiaan jätä minua rauhaan. Kirkolla oli viime vuonna 15 vihittyä pappia. Sieltä ei valmistu ainoatakaan pappia vaan teologian maistereita. Tunnen sääliä kyläläisiä kohtaan ja toivon pappina voivani auttaa heitä, Chomsri sanoo. – Synnyin kristittyyn perheeseen ja jo lapsena ihailin kyläni naispuolista evankelistaa. Meillä on yliopistossa vapaamuotoinen pappeusseminaari-verkosto, jossa pohdimme hengellistä kutsumusta. Hän muistaa jo pikkupoikana Paimiossa katsoneensa kirkossa pappia ja pohtineensa, että voisi isona seisoa siellä edessä samassa tehtävässä. Naisteologeja kirkolla on kaksi ja koulutusohjelmassa on Chomsrin lisäksi neljä naista. Seurakuntien näkökulmasta tämä on ihanteellista. KOTIMAA 11 7.9. En osaa ajatella mitään muuta ammattia itselleni. – On opeteltava brändäämään itsensä ja osoitettava, että on hyvä pappi. PäIvI ArvOnEn ruotsissa opiskelu onnistuu työn ohessa U ppsalan yliopistossa teologiaa opiskeleva Annica Sundkvist tähtää pappisvihkimykseen vuonna 2019. Viisi papiksi aikovaa teologian opiskelijaa kertoo pappiskutsumuksestaan ja opinnoistaan
Useimmat opiskelijat tekevät kuitenkin töitä vain kesäisin ja viikonloppuisin. 2 01 7 Annica Sundkvist opiskelee Uppsalan yliopistossa teologiaa ja käy samaan aikaan töissä Södertäljessä. KAj AAlTO Virossa papin töitä voi olla jo opiskeluaikana M argus Suvi lähti 40-vuotiaana Tarton yliopistoon opiskelemaan teologiaa. Hän otti kuitenkin yhteyttä Strängnäsin hiippakuntaan ja koetteli kutsumustaan. Teologinen tietämys ei ole minua itseäni varten, vaan että saisin hyvän kontaktin ihmisiin, hän sanoo. Sundkvist ei arvellut olevansa kykenevä papiksi, vaikka oli ollut mukana seurakunnan lapsityössä ja vahtimestarinakin. En osaa ajatella mitään muuta ammattia itselleni. KAj AAlto valmistuttuaan jiraporn Chomsri aikoo mennä papin töihin omaan kotikyläänsä. Opiskelu Uppsalan yliopistossa tapahtuu paljolti etäopiskeluna, mikä on mahdollistanut työnteon samanaikaisesti. 12 KOTIMAA 7.9. – Suunnitelmana oli, että 40-vuotiaana, kun lapseni ovat jo riittävän isoja, voin vapaasti opiskella sitä, mikä kiinnostaa minua. Hän valmistui keväällä 2017. Hän toteaa, että onhan kirkko jo satoja vuosia sitten perustanut kouluja ja tehnyt sosiaalista työtä, mitkä nyt ovat kuntien tehtäviä. Työ ihmisten parissa antoi hänelle idean kouluttautua kirkon virkaan. Suvi työskenteli aiemmin nuorisoja sosiaalityöntekijänä. Jiraporn Chomsri Teologinen tietämys ei ole minua itseäni varten, vaan että saisin hyvän kontaktin ihmisiin. Ihmisten kohtaaminen on tärkeätä. Toisaalta seurakunnat ovat melko erilaisia eri puolilla Ruotsia. Ei tahdo oikein olla aikaa pohtia ja mietiskellä rauhassa, mikä olisi hyvä teologian opinnoissa, Sundkvist toteaa. Hän kuvaa Ruotsin kirkkoa ekumeeniseksi, siellä on totuttu tekemään yhteistyötä muiden kirkkojen kanssa. Hänellä on ystäviä, jotka kertovat, että siellä asiaosaamista painotetaan enemmän ja teologian opiskelijoiden yhteisö on tiiviimpi. Ruotsissa opiskelu poikkeaa Annica Sundkvistin mukaan aika paljon esimerkiksi ison Britannian järjestelmästä. KUvA: Päivi ARvonen Margus Suvi valmistui tarton yliopistosta viime keväänä. Päätös aloittaa papin virkaan tähtäävät teologian opinnot kesti melko kauan. Södertäljen kunnan palveluksessa oleva Sundkvist on kohdannut monenlaisia reaktioita uranvaihtoonsa liittyen. – Näin, että ihmiset tarvitsevat avun saamiseksi toivoa, jota kirkko voi antaa. – Aika raskasta tämä on tällä tavalla. Södertäljessä on saatu paljon vaikutteita idän kirkoista, koska kaupungissa on monta ortodoksikirkkoa, joissa on paljon maahanmuuttajia. Margus Suvi. Silloin oli riittävästi elämänkokemusta kirkon virkaa varten. Kirkossa taas hänen työelämäkokemustaan pidetään myönteisenä asiana. Kuva Södertäljen S:t Ragnhildin kirkosta, jossa hän usein käy. KUvA. – Olen käyttäytymistieteilijä ja opiskellut muun muassa kehityspsykologiaa, mistä on hyötyä papin työssä. Hänellä on edessään vielä pappistentti. Annica Sundkvist Teologia asetettiin nykytieteen laajempaan kuvaan ja luotiin yhteys muuhun tieteeseen. Työtovereiden mielestä kirkossa työskenteleminen on aivan toinen maailma. Kirkon virka oli Margus Suville tietoinen valinta. KUvA: KAido SooM saalta se ei ehkä ole ihan reilua opiskelua kohtaan. Kahden vuoden opiskelun jälkeen yksi opettajista, joka työskenteli myös Valgan Naisevankelista oli suuri idolini ja hänen esimerkkinsä innoittamana haluan papiksi
2 01 7 Hilja Namutenyalla on edessä neljäs vuosi pappisseminaarissa. – Lisäksi englanti on avain kaikkiin mahdollisiin resursseihin, Paulinumin rehtori Daniel Ndemuweda kertoo. Lisäksi tiedekunnassa oli muutama ihminen, jotka eivät olleet kiinnostuneita kirkon virasta vaan halusivat teologista yleissivistystä. Pappien kouluttaminen on ykköstehtävämme, Ndemuweda painottaa. KOTIMAA 13 7.9. Se oli avartava kokemus. Tällä hetkellä teen kirjallista tutkielmaa siitä, millä tavalla kirkko voi julistaa sanomaansa maallistuneessa ja korruptoituneessa yhteiskunnassa. Englannin kielestä on paljon etua, mutta Ndemuweda tunnistaa myös oman äidinkielen merkityksen koulutuksessa. – Haluaisin, että täällä perehdyttäisiin enemmän homiletiikkaan, eli saarnaoppiin ja sielunhoitoon. Namutenya on kotoisin maan pohjoisosasta Oshakatista, alueelta, jonka monet suomalaiset muistavat Ambomaana. Kiinnostavinta Suvin mielestä oli se, että opiskelu oli hyvin nykyaikaista ja teologia liittyi nykyajan elämään. Rehtori haluaisi kuitenkin kehittää opetuksen sisältöä. Hän toivoisi, että opinnoissa olisi enemmän tilaa saarnaopille ja sielunhoidolle. – Vaikka opiskelijat olivat hyvin erilaisia, pärjäsimme hyvin. KAIdO SOOM Namibiassa opiskellaan seurakuntatyötä varten H ilja Namutenya opiskelee teologiaa Namibian pääkaupungissa Windhoekissa sijaitsevassa teologisessa seminaarissa Paulinumissa. Uusi vuosikurssi aloittaa nelivuotiset opinnot joka toinen vuosi. Teologien joukossa saksalainen Friedrich Bonhoeffer on minun suuri suosikkini. Vs. Oppilaitos ei siis ole osa valtion koulutusjärjestelmää ja opiskelu on maksullista. – Meillä oli muutama opiskelija, jotka olivat jo aiemmin saaneet papin viran ja halusivat lisäkoulutusta. Paulinum – pieni luterilaisuuden generaattori Namibiassa Namibian pääkaupungin Windhoekin laitamilla sijaitsee omalla kampuksellaan Paulinum, Namibian kahden suurimman luterilaisen kirkon yhteinen teologinen seminaari. kirkkoherra Vallo Ehasalu toimitti messun kerran kuukaudessa. Muinaisista kielistä opetetaan Uuden testamentin kreikkaa. Miten Hamunenya kehittäisi opintoja. Papin soveltavat opinnot eivät kuulu Virossa yliopiston opetukseen samalla tavalla kuin Suomessa. Hilja Namutenya. Paulinumin myöntämä diplomi pätevöittää Namibiassa vain kirkon tehtäviin. Sen taustavoimina ovat sekä Namibian evankelisluterilainen kirkko (ELCIN) että Evankelisluterilainen kirkko Namibian tasavallassa (ELCRN). Suurin osa Paulinumin opiskelijoista on naisia. Edessä on neljäs vuosi luterilaisessa pappisseminaarissa. Suvi työskenteli Valgassa harjoittelijana kaksi vuotta. Koulutuksessa tähdätään nimenomaan siihen, että opiskelijoista tulee pappeja seurakuntiin. Yksi heistä oli luterilaisen seurakunnan pappi, toinen ortodoksisen seurakunnan pappi ja pienen karismaattisen liikkeen pappi. – Toimitin sanajumalanpalveluksen yksin kolme kertaa kuukaudessa. He puhuvat äidinkielinään yleensä ndongaa, nkuanjamaa, hereroa, kuangalia, namaa tai muita paikallisia kieliä. Paulinum antaa opiskelijoille perustiedot eksegetiikassa, kirkkohistoriassa sekä systemaattisessa ja kontekstuaalisessa teologiassa. Opiskelijoita Paulinumissa on alle 50. Suvin mukaan ilmapiiri teologisessa tiedekunnassa oli akateeminen ja ystävällinen. Oppilaitos haluaakin rehtori Ndemuwedan mukaan edistää naisten osallisuutta kirkon johtotehtäviin. JuSSI RyTKöNeN Läntinen teologia on hyvin hyödyllistä. Virossa kirkko järjestää soveltavan työharjoittelun papeille yhden vuoden aikana yliopistossa tapahtuvan teologian opiskelun lisäksi. – Te suomalaiset olette onnellisia, koska olette kehittäneet omaa kieltänne, ettekä joudu käyttämään englantia. JuSSI RyTKöNeN Lue lisää Kotimaa Pro:sta. Se olisi resurssien haaskaamista. Vuonna 2014 opintonsa aloittanut Namutenya haluaa oman kirkkonsa, Namibian evankelisluterilaisen kirkon (ELCIN) papiksi. Vuonna 1963 toimintansa Otjimbingwen kaupungissa aloittanut seminaari on sijainnut vuodesta 1997 alkaen Windhoekissa. – Teologia asetettiin nykytieteen laajempaan kuvaan ja luotiin yhteys muuhun tieteeseen. Ymmärsin, miten tärkeä on uskonnon osuus ihmisen elämässä. – Emme niinkään pyri tekemään heistä oppineita teologeja. Valga on 12 000 asukaan rajakaupunki Viron ja Latvian välillä. – Läntinen teologia on hyvin hyödyllistä. Opiskelijat tulevat Paulinumiin eri puolilta Namibiaa. Emme esimerkiksi ole opettaneet psykologiaa tai sosiologiaa. Tulevat papit saavat Paulinumissa seurakuntatyöhön tähtäävän peruskoulutuksen. – Nuoret tarvitsevat laajemman maailmankuvan. – Olen saanut hyviä arvosanoja. Yliopistolla opiskelu jatkui samanaikaisesti ja Suvi meni sen ohella myös Tallinnaan papin koulutukseen. kuva: Jussi RytköNeN rovastikunnan lääninrovastina, kutsui Suvin pitämään jumalanpalveluksia Valgan seurakuntaan. Namibian kirkot ja teologit ovat saaneet paljon vaikutteita länsimaisesta, myös suomalaisesta teologiasta ja spiritualiteetista. Oppilaitoksen ainoa opetuskieli on kuitenkin englanti, joka on Namibian virallinen kieli ja kaiken korkeamman opetuksen kieli maassa. Molemmat taidot kuuluvat pappien kutsumukseen. Teologia on kansainvälistä. Hän pitää opiskelusta ja hänen opintonsa ovat tähän saakka sujuneet vaivattomasti. Toivomme, että tulevaisuudessa jotkut opiskelijamme voisivat suorittaa erilaisia kursseja myös yliopistossa. Seurakunnalla ei ole pitkään aikaan ollut paikan päällä asuvaa pappia
Jokin aavistus erosta hänellä oli ollut pitempään, mutta se vahvistui eräänä lauantaina isossa konventissa Messukeskuksessa. – Tapahtui jokin havahtuminen. – Kaikki eronneet jotka tiesin, olivat erotetUskontoa vastaan rokotettu Ben Kalland vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Jehovan todistajissa. – En ollut erityisemmin kiinnostunut mormoneista, enkä olisi lukenut heistä kertovaa tietokirjaa, mutta romaanin avulla asia tuntui mielenkiintoiselta ja tärkeältä. Aihe on harvinainen suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Hän kirjoitti vuosikymmenten kuluttua romaanin, joka sijoittuu todistajien maailmaan.. Näin alkaa Ben Kallandin romaani Vien sinut kotiin. • •Harrastaa matkailua, kirjallisuutta, indie-elokuvia ja musiikkia. Kirje ei ole pääasia, vaan miehen, Markus Douglasin, ja hänen sisarustensa tarina. Perheessä oli neljä lasta ja he asuivat Itä-Helsingissä. – Ihmettelin, miksi kukaan ei ole kirjoittanut Suomessa romaania Jehovan todistajista. Sääntöjen moninaisuus ärsytti. • •Asuu Kauniaisissa. Kalland puhuu Jehovan todistajista tai todistajista, ei jehovista, kuten puhekielessä usein on tapana. Olemme kaikki jättäneet todistajat. Samoin se, että ulkoa tulee sääntöjä, jotka muuttuvat. – Ei ole minun eikä sisarusteni vika, että olemme syntyneet Jehovan todistajien perheeseen. Mies avaa kirjeen vasta lentokoneessa. Vaikka Vien sinut kotiin ei ole omaelämäkerrallinen romaani, siinä on monia yhtymäkohtia Kallandin omiin vaiheisiin. Kallandilla ei ollut mallia suuren askeleen ottamiseen. Ben Kalland , 58, tietää mistä puhuu. • •It-alan konsultti. M ies on lähdössä Yhdysvalloista Suomeen sisarensa hautajaisiin. 14 KOTIMAA 7.9. – Kuuntelin puhetta muiden mukana, kun mieleeni tuli, miksi ihmeessä istun kuuntelemassa tällaista. 2 01 7 KuKA. En ole aiemmin halunnut tuoda taustaani mitenkään esiin, mutta nyt se kirjan myötä luonnollisesti tulee. • •Kauppatieteen maisteri. Kuten se, että Kalland syntyi perheeseen, joka kuului ruotsinkieliseen Jehovan todistajien seurakuntaan. Silloin syntyi päätös, että Jehovan todistajien elämätapa ja kokouksissa istuminen eivät olleet sitä, mitä hän halusi elämältään. • •Ben Kalland • •Syntynyt 1959 Helsingissä. Juuri ennen lähtöä työpaikan vastaanottoon tuodaan hänelle kirje. Lopulta ajattelin, että minun on se kirjoitettava, vaikka tiesin, että todistajiin kuuluvat sukulaiseni eivät siitä pitäisi, Kalland sanoo. Mutta miten erota Jehovan todistajista. Nousin ja lähdin kaupungille. Vanhoillislestadiolaisuus on ollut vahvimmin esillä kirjallisuudessa, tuoreimpina esimerkkeinä Pauliina Rauhalan Taivaslaulu tai Ruusuvuori-jännäri Yksi näistä pienimmistä. Kalland sanoo eronneensa protestiksi, mistään uskon kriisistä ei ollut kyse. En halua enää peittää asiaa mitenkään. • •Säveltänyt musiikkia lyhytelokuviin ja esimerkiksi luistelun MM-kisoihin. Vaikka Kalland ei kirjassaan puhu kertaakaan Jehovan todistajista, heistä ja heidän kulttuuripiiristään on kysymys. Hän kokee ilmaisun halventavana. Kalland irtautui Jehovan todistajista parikymppisenä. Eron syyt eivät olleet teologiassa tai vaikeissa opinkohdissa. Lähettäjä sanoo olevansa hänen tyttärensä ja haluavansa tavata. Varsinaisen innoituksen Kalland sai romaaniinsa luettuaan Juha Itkosen mormoneista kertovan romaanin Myöhempien aikojen pyhiä. Oli nätti päivä ja tunsin itseni vapaaksi. Suljettu ja selvärajainen uskonnollinen yhteisö tarjoaa fiktiolle – niin romaanille kuin novellille, draamalle ja elokuvalle – hyvän ympäristön, jota vasten yksilön ratkaisut peilautuvat
– En tosin tunne itseäni uskonnon uhriksi, en ainakaan enää. Sinä aikana Kalland istui kokouksissa kuten ennenkin ja kulki ovelta ovelle julistamassa, vaikka tiesi, että tulee jättämään liikkeen. – On vaikea selittää, mistä karttaminen nousee. He eivät tervehdi, jos sattuvat kadulla vastakkain. Romaanin kirjoittaminen ei myöskään ole mikään kosto tai katkeruuden osoitus todistajia kohtaan. – Päähenkilö ei todellakaan ole omakuva. Mutta jos aikuisena kääntyy todistajaksi ja sitten päättää erota, todennäköisesti hakeutuu johonkin muuhun uskonnolliseen yhteisöön. – Olen huomannut, että ne jotka ovat syntyneet todistajaperheeseen ja sitten eroavat liikkeestä, eivät tunne tarvetta liittyä mihinkään toiseen kirkkokuntaan. – Tietääkseni minua ei ole koskaan erotettu todistajista. Nousin ja lähdin kaupungille. Sen koomin minulla ei ole ollut heihin henkilökohtaista kontaktia. Ben Kallandin eroamisesta Jehovan todistajista ei aluksi seurannut suurta dramatiikkaa. 2 01 7 tuja, useimmat sen vuoksi, että olivat rakastuneet väärään ihmiseen. – Olen tietysti liioitellut, mutta ihan varmasti sellaistakin on. Kirkko tekee myös paljon hyvää. – Minua ei kartettu ja olin sukulaisteni kanssa tekemisissä. Liikkeen vaalima ihanteellinen ihmisja perhekuva saavat romaanissa kyytiä. Romaanissa päähenkilön siskon Carolan eroprosessi muistuttaa Kallandin omaa prosessia. – Sitten vain lakkasin käymästä kokouksissa ja vetosin muihin kiireisiin. Virallinen ohje tietysti on, ettei pidä humaltua liikaa. Kesti vielä puoli vuotta ennen kuin lähtöpäätös varmistui. Kalland kuvaa romaanissaan todistajat tavallisiksi ihmisiksi. – Luterilaisesta kirkosta en löydä samankaltaisia painostavia ja ulossulkevia piirteitä. Mutta kaikki muuttui vuonna 2002. Oli nätti päivä ja tunsin itseni vapaaksi.. Vien sinut kotiin ei kerro it-alalla työskentelevästä Ben Kallandista. – Halusin kertoa tarinan ja sijoitin sen ainutkertaiseen ympäristöön. Käytän kirjailijan vapautta. Palautteen perusteella tarina myös kannatti kertoa. – Aloin googlata ja päädyin sivuille, jossa kerrottiin Jehovan todistajien opista kriittisiä asioita. Hän sanoo, ettei tunne minkäänlaista uskonnollista kaipausta, ja arvelee tulleensa lapsena ja nuorena liiankin hyvin rokotetuksi kaikkea uskontoa vastaan. Tunnustan itse käyttäytyneeni aikoinaan samalla tavalla erotettuja kohtaan. Yksilötasolla sitä voidaan katsoa läpi sormien, kunhan ei pidä asiaa mitenkään esillä. OllI Seppälä Kuuntelin puhetta muiden mukana, kun mieleeni tuli, miksi ihmeessä istun kuuntelemassa tällaista. – Alkoholi ei ole todistajien keskuudessa mikään iso tabu, he ryyppäävät siinä kuin muutkin. Hän ei halunnut puhua heistä pahaa ja puolusti keskusteluissa lapsuutensa uskonnollista yhteisöä. Tiettävästi todellisuudessa kukaan suomalainen ei ole päässyt Vartiotorni-seuran keskustoimistossa niin korkeaan asemaan kuin päähenkilöni. Kirkko edustaa suomalaisten tapaa uskoa. Kalland ei kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. He käyttävät alkoholia ja heillä on seksisuhteita. Julkisuudessa Jehovan todistajat ovat yrittäneet kiistää tiukan karttamiskäytännön olemassaolon. – Sain kirjeen sukulaisilta, että ettemme voi olla kanssasi tekemisissä. – Suomalaiset todistajat käyttäytyvät kuten muut suomalaiset, ja ranskalaiset todistajat juovat viiniä kuten muutkin Ranskassa. Nuorison tapaamiset ovat eräänlaisia avioliittomarkkinoita, sillä seurustelua ulkopuolisten kanssa ei pidetä suotavana. Nyt häpeän sitä syvästi. Romaanissa kuvataan myös johtohenkilöiden naissuhteita. En näe alkoholin käytössä eroa muuhun yhteiskuntaan. Vuoden 2002 tiukka karttamissääntö pakotti hänet kuitenkin ottamaan tarkemmin selvää Jehovan todistajien opista ja organisaatiosta. Ehkä seurakunnassa ajateltiin, että olen ottanut hieman etäisyyttä ja palaan kyllä aikanani takaisin. Esimerkiksi hänen uransa USA:ssa ei liity mitenkään minuun. Tein hänet ristiriitaiseksi, osin iljettäväksi, takinkääntäjäksi ja itsekkääksi. Silloin Valtakunnan palveluksessamme -lehdessä oli artikkeli, jossa muistutettiin, että eronneiden kanssa ei saanut olla missään tekemisissä. Kyseessä on myös rahantekokone, mutta romaanissani en halunnut korostaa tätä puolta. Kalland sanoo, ettei kokemustensa perusteella pidä Jehovan todistajia yhtään sen parempana, muttei huonompanakaan yhteisönä kuin muita yhteisöjä. Kirkko on liberaali ja se sopii suomalaisille. Jehovan todistajat eivät Ben Kallandin mielestä ole ainutlaatuinen uskonnollinen yhteisö. Siteeraan Vartiotornin artikkelia, jossa kerrotaan, että joukko korkea-arvoisia johtohenkilöitä on harrastanut homosuhteita, pedofiliaa ja vaimonvaihtoa. Kalland on myös ollut mukana Uskontojen uhrien tuki UUT ry:ssä. Minut kyllä kutsuttiin kuulusteluun, mutta en mennyt ja asiani painettiin villaisella. Kallandin mukaan Jehovan todistajien seurakunnissa ihmiset ihastuvat ja rakastuvat kuten ihmiset muullakin. Hän löytää mormoneista ja vanhoillislestadiolaisista samoja piirteitä. Edelleenkään minua ei kiinnosta niinkään teologia kuin johtamisjärjestelmät ja taloudellinen valta liikkeessä. Eroamisensa jälkeen Kallandilla oli pitkään myönteinen kuva todistajista. Muistutus tehosi, ja Kalland huomasi olevansa sukulaisilleen kuin ilmaa. Miten voi katkaista suhteet omiin lapsiin. KOTIMAA 15 7.9
Maailman viimeinen kahtia jaettu pääkaupunki, Kyproksen Nikosia läähättää heinäkuun alun helteessä. Vanha rajanylityspaikka Ledra Gate legendaarisine YK-miesten asuttamine Ledra Palace -hotelleineen on autio ja hiljainen. A urinko polttaa selkää kuin silitysrauta, kun kävelen poikki Vihreän linjan. 16 KOTIMAA 7.9. Vastakkain asettelua oli kuitenkin jo ilmaspä iv i K a R Ja la in en. Kirjan kuvaamaan aikaan Bellapais oli vielä Kyproksen turkkilaisten ja kreikkalaisten asuttama sekakylä, jossa jamalit ja kostakset istuivat yhdessä keskusaukiolla kasvavan Joutilaisuuden puun alla ja kohottivat Commandaria-viinilasillisiaan toistensa terveydeksi. Olen matkalla kirjailija Lawrence Durrellin 1950-luvulla kirjoittaman Katkerat sitruunat -teoksen kuuluisaksi tekemään Bellapaisin kylään Kyrenian vuoristoon. 2 01 7 Kyproksen kuuma peruna Kunpa Kypros saisi nousta malliksi siitä lähimmäisenrakkaudesta, joka pohjimmiltaan yhdistää islamia ja kristinuskoa, kirjoittaa saarella asunut Riikka Juvonen. Passipoliisit nuokkuvat tarkastuskopeissaan ja saaren poliittisista jännitteistä muistuttaa ainoastaan jakaranda-puun varjoon pysäköity valkoinen UN-tunnuksilla varustettu maastoauto
Bellapaisin pihat ja parvekkeet suorastaan ryöppyävät bouganvilleja, ruusuja ja pelargonioita. Kyproksella toimivissa UNFICYPjoukoissa ovat palvelleet myös lukuisat suomalaiset sinibaretit. Kuka ikinä itäisen Välimeren seudulla on tahtonut vaikutusvaltaa, haalinut omaisuutta tai kalisuttanut aseita, on pyrkinyt hallitsemaan myös Kyprosta.. Tapakulttuuri on vieraanvaraisuuden, kohteliaisuuden ja kursailun kudelma, jonka monimutkaisuutta lisää ylpeys ja kasvojen menettämisen pelko. Nikosian tomun keskellä ajatus niistä tuntuu niin virkistävältä, että pyrin ensimmäisen näkemäni siihen suuntaan puksuttavan liikennevälineen kyytiin. Matkaa sinne on vain reilut seitsemänkymmentä kilometriä. Huikaisevan maiseman äärellä, iloisessa monikansallisessa seurassa hyvää viiniä ja meze-herkkuja maistellen tekee kuitenkin mieli ajatella, että efendi Ozen ja kìrios Demostenos ovat molemmat väärässä ja rauha voi kaikesta huolimatta palata Kyprokselle. Y litettyäni rajan on iltapäivä ja arvaan, että Pohjois-Kyproksen brittiläinen kolonia Bellapaissa valmistautuu parhaillaan nauttimaan kello viiden teetä. Asuessani 1980-luvulla Etelä-Nikosiassa eräs tuttavani kuvasi kuitenkin vähemmän suvaitsevaisesti kreikkalaisten ja turkkilaisten yhteiseloa kysyen, miltä minusta tuntuisi, jos maalaisin taulun johon joku toinen tekisi kehykset ja sitten saisimme molemmat yhtälailla signeerata taideteoksen omaksemme. Asuessani aikoinaan Jerusalemissa luulin, että vanhojen katkeruuksien hautominen ja koston kierrättäminen sukupolvelta toiselle on nimenomaan Lähi-idän kulttuurinen – tai peräti uskonnollinen – ominaispiirre. RIIKKA JuvOnen Kirjoittaja on kuvataiteilija ja kirjailija, joka on asunut Kyproksella 1980-luvulla. Kyproksen itsenäistyminen vuonna 1960 saarta lähes sata vuotta hallinneesta siirtomaaisännästä ei kaikkien osapuolien hyvistä aikeista huolimatta lopettanut väestöryhmien eriarvoistumista. Perillä Girnen eli Kyrenian satamakaupungissa paikalliset tipautetaan kukin omalle kotiovelleen ja minut taksitolpalle, mistä saa pirssin Bellapaisiin. Kuka ikinä itäisen Välimeren seudulla on tahtonut vaikutusvaltaa, haalinut omaisuutta tai kalisuttanut aseita, on pyrkinyt hallitsemaan myös Kyprosta. Siitä kuohuva Lähi-itä ja maailmanpolitiikan loiskeet pitävät huolen. Vanhastaan tiedän heidän noudattavan lempikylässään perienglantilaisia tapojaan, joihin teehetken lisäksi kuuluu myös ahkera puutarhanhoito. Liki neljäsataa vuotta samoilla laitumilla vuohiaan ja lampaitaan paimentaneitten naapurusten välille syntyi eripuraa ja keskinäinen epäluottamus lisääntyi. Turkin sulttaanikunnalta vuonna 1878 Isolle Britannialle siirtyneen Kyproksen turkkilaisvähemmistön asema ja elinolot alkoivat heiketä brittihallinnon aikana kreikkalaisväen taas kasvattaessa itseensä lisää kansallispuhkua. Ilmeisesti Durrelin arvostama kayfiks oli juuri se piirre, joka turkkilaisissa ärsytti kreikkalaistuttavaani. Tuoreen valtion ensimmäiseksi presidentiksi noussut ortodoksikirkon päämies arkkipiispa Makarios III tunnettiin Kyproksen kreikkalaistamismielisen Énosis-liikkeen kannattajana. Aikaa sitten parhaat päivänsä ohittanut pikkubussi kuvastaa hyvin vuonna 2004 EU:n jäseneksi hyväksytyn eteläisen Kyproksen tasavallan ja vuonna 1983 perustetun, toistaiseksi vain Turkin tunnustaman Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan välistä taloudellista epäsuhtaa. Levantissa loukkauksia ja koettuja vääryyksiä ei paineta villaisella ennen kuin potut on maksettu pottuina – tai edes jotain sinne päin. Buyrun – olkaa hyvä! V uosia Kyproksella viettänyt Lawrence Durrell kuvaa kirjassaan turkkilaista ystäväänsä asianajaja Sabria: ”Hän oli ilmeisesti saanut synnyinlahjana tuon ihmeellisen muhamettilaisen ominaisuuden, jota sanotaan kayfiksi – rauhassa ja hiljaisuudessa syntyvä mietiskely. Vanha mies kertoi sisällissotaa seuranneiden levottomien vuosien terroriteoista, läheisten kuolemista ja pakenemisista yön selkään pelkissä yöpaidoissa. Ristiriidat yltyivät sisällissodaksi vuonna 1963 ja lyhyen kärhämän jälkeen solmittiin aselepo, jota valvomaan saapuivat YK:n kansainväliset rauhanturvaajat. Kyproksen kohtalona on aina ollut sijaita kauppaja valloitusreittien solmukohdassa. Se on myös tuonut tilanteeseen kosolti lisädraamaa. Niille annettiin arvoa Kyproksella, missä kansa on joutunut kokemaan ylikävelyä milloin kenenkin valloittajan taholta. 2 01 7 sa. Viimeisimmät saaren yhdistymiseen tähtäävät rauhanneuvottelut olivat juuri päättyneet Genevessä tuloksettomina ja sopu karannut hamaan tulevaisuuteen – tai ehkä iäksi, niin kuin bellapaisilainen kyläkauppias Ozan surullisena arveli. KOTIMAA 17 7.9. Mandaatin alettua vuonna 1964 paikalle lähetetty ensimmäinen, noin tuhannen miehen pataljoona oli maamme siihen asti mittavin rauhaturvahanke. Jospa Luoja antaisi Katkerien sitruunoiden kelpo Sabrin olla oikeassa ja ihmisten keskinäisen kunnioituksen voittaa epäluottamuksen ja kaunan niin, että jo 8000-luvulla ennen ajanlaskumme alkua asuttuna ollut saari saisi nousta esimerkiksi siitä lähimmäisenrakkaudesta, joka pohjimmiltaan yhdistää islamia ja kristinuskoa. Rajan toisella puolella kreikkalaisella taksinkuljettajalla oli hänelläkin kauhutarinoita kerrottavanaan. Hän pelkäsi, että turkkilaisväki joutuisi uudelleen alakynteen, jos Turkin armeija poistuisi saarelta, niin kuin kreikkalaisosapuoli oli neuvotteluissa esittänyt. Hän ei luottanut lainkaan Turkkiin eikä Turkin aikeisiin, vaan koki miehityksen ja 35 000 turkkilaissotilaan läsnäolon saarella suurena uhkana sekä loukkauksena Kyproksen suvereniteetille. Heitä tarvitaan saarella yhä. B ellapaisissa, ihanan goottilaisen Abbey de la Paixin eli Rauhan luostarin muurien katveessa juhlitaan ystävieni häitä. Turkin kreikkalaistamisuhan vastavetona heinäkuussa 1974 suorittama maihinnousu Kyreniaan, ja siitä alkanut saaren pohjoisosan miehitys jatkuu edelleen. Liki neljäsataa vuotta samoilla laitumilla vuohiaan ja lampaitaan paimentaneitten naapurusten välille syntyi eripuraa ja keskinäinen epäluottamus lisääntyi. Kyproslaisten veljeys ei ulottunut saman kakun jakamiseen asti ja nyt, poliittisen tilanteen eristämän saaren pohjoisosan syrjäytyessä vaurastuvaa etelää taloudellisesti huomattavasti vähäosaisemmaksi, ja kyproslaisten muuttuessa aina vain enemmän kahden kerroksen väeksi, yhteenkuuluvuuden tunne tuskin vahvistuu. Turkin puolen kotteron tuuletuksesta huolehtii haitarina edestakaisin paiskova rikkinäinen ovi. Se juontui ennen muuta tasapuolisista ja hyvistä suhteista paikallisiin asukkaisiin. Kaunojen huomasin kytevän pinnan alla myös kuluneena kesänä vieraillessani jälleen Kyproksella. ”Kypros on pieni ja me olemme kaikki ystäviä vaikka olemmekin kovin erilaisia. Kun kreikkalaisuusaktivistit ryhtyivät ajamaan agendansa mukaisia muutoksia etnisen tasapuolisuuden takaavaan perustuslakiin, turkkilaisvähemmistö alkoi tuntea olonsa todella tukalaksi. Autovanhus on aivan toista maata kuin se kiiltäväkylkinen viileäksi ilmastoitu ShutleBus, jolla kiidin Larnakan lentokentältä Nikosiaan. Ravintolan terassin alapuolella levittyvällä Kyrenian rantatasangolla syttyvät illan valot ja tummuvan meren takana häivähtää hetkeksi näkyviin kuin kangastuksena Turkin vuoristo. Eikä saaren strateginen merkitys ole vieläkään kadonnut. I täisen Välimeren alueella ihmisten väliset suhteet ovat kaikki kaikessa. Tämä on Kypros, rakas ystävä”, Sabri puolestaan hehkuttaa kotisaarensa henkeä. Olemassaolon rauha, lipuminen sisälle kohtaloon, jos Jumala suo – niin kuin arabit sanovat – saattaa vaikuttaa passiivisuudelta sellaisesta, jonka ihanteina ovat toimeliaisuus ja käsin kosketeltavat aikaansaannokset. Viimeisten suomalaisten tarkkailijoitten pakattua sotilaskassinsa ja lähdettyä kotiin kesäkuussa 2005 härmäläisfaittereista jäi jäljelle positiivinen muisto. Se ei ole meditaatiota tai haaveilua, jotka edellyttävät tietoista henkistä rentoutumista, vaan jotain syvempää, tahdon pohjatonta lepoa, joka ei kysy itseltään: ”Olenko onnellinen vai onneton?” Miehet istuvat korkealla Kyrenian linnan varustuksilla ja juhlivat Durrelin onnistuneita talokauppoja Bellapaisissa. Nikosiassa sain kuitenkin hämmästyksekseni nähdä, kuinka kristityn eteläpuolen koululaisia kuljetettiin Pohjois-Kyproksen kansallispäivänä bussilasteittain rajalle osoittamaan mieltä ja heiluttamaan banderolleja. Mutta kuljettaja pysähtyy jarrut kirskuen keskelle risteystä ottaakseen mukaan kaukana pysäkistä huitovan turistin ja kanssamatkustajat tekevät ystävällisesti hymyillen tilaa myös kapsäkille
2 01 7 – Pääasiassa olemme vierailleet näissä niin kutsutuissa tiekirkoissa, jotka ovat auki kesällä. Sen soitan aika lailla joka kirkossa. Kolumbiasta Suomeen muutaman kuukauden ikäisenä adoptoidun pojan ja hänen isovanhempiensa Torsti ja Liisa Jääskeläisen kesäiset kirkkovierailumatkat ovat olleet keskimäärin viikon kestäviä. Brayan Jääskeläinen soitti urkuja ensimmäisen kerran alle 10-vuotiaana. 18 KOTIMAA 7.9. Jääskeläinen nauttii kirkkojen tunnelmasta. He ovat kulkeneet eri puolilla Suomea. Kulunut kesä oli seitsemäs putkeen, kun kolmikko panosti kirkkovierailuihin. – Tämä vuosi oli ensimmäinen, kun meillä oli jonkinlainen etukäteissuunnitelma, isoisä huomauttaa. Synnynnäinen urkuri Konevitsan kirkonkellot ovat Brayan Jääskeläisen bravuuri.. Brayan Jääskeläinen on kysynyt soittolupaa reilusta sadasta kirkosta. Lempikappaleeni on ranskalainen Charles-Marie Widorin urkusinfonian finaali Toccata. Soittoluvan saatuaan ja soittamaan päästessään Jääskeläinen vakuuttaa lähes poikkeuksetta sattumanvaraisesti valikoituneen kuulijakuntansa. Jääskeläiset vierailivat Hämeen, Keski-Suomen ja Etelä-Karjalan kirkoissa. Niitä on erilaista soittaa ja äänet kuulostavat erilaisilta, siihen vaikuttaa kirkon akustiikkakin, hän sanoo. Kirkossa vieraillessaan hän kysyy aina lupaa soittaa urkuja. Aikaisempina vuosina Brayan Jääskeläinen ja hänen isovanhempansa valitsivat ajosuunnan enemmän tai vähemmän sattuman kaupalla. Kuvat: JuKKa granströM KrIsTITyn vAellus Isovanhemmat torsti ja Liisa Jääskeläinen kuljettavat Brayan Jääskeläistä kesäisin kirkkoihin eri puolille suomea. – Joskus päätän etukäteen mitä soitan ja joskus soitan mitä mieleen tulee. Mäntsälässä asuva poika oli neljävuotias, kun hän sai joululahjaksi pienille lapsille soM äntsäläläinen Brayan Jääskeläinen, 13, on soittanut urkuja jo noin 70 eri kirkossa. Jääskeläisellä on urkujen luokse päästessään usein selvät sävelet sen suhteen, mitä hän soittaa. Brayan Jääskeläinen osoitti jo varhaisessa vaiheessa olevansa musiikillisesti erityisen lahjakas. – Kirkossa on aina niin hieno tunnelma. MusIIKKI Jo nelivuotiaana Brayan Jääskeläinen soitti korvakuulolta Bachia lasten kosketinsoittimilla. – Urut ovat usein ihan erilaisia. Hän tietää nuoresta iästään huolimatta paljon kirkoista ja niiden uruista Suomessa. – Brayanilla on silloin hirveä into. Isoäiti sanoo Jääskeläisen olevan yhteisillä reissuilla erityisen valppaana, kun he kaartavat autolla kirkon pihaan. Poika oli alle kymmenenvuotias, kun hän sai tilaisuuden soittaa urkuja jouluaaton kirkkotapahtumassa Pukkilan kirkossa. Kuva on otettu Mäntsälän kirkossa. Soittamisen lisäksi Brayan Jääskeläinen nauttii kirkossa olemisesta. Hän on matkustanut kirkosta toiseen isovanhempiensa kanssa seitsemänvuotiaasta asti. On joka kerta yllätys kirkkoon astuvalle kolmikolle, saako poika soittaa urkuja vai ei. – Joka reissulta löytyy se paras soittopaikka, Brayan Jääskeläinen kertoo. Jotkut soittoa kuunnelleet ovat olleet hämmentyneitä, kun heille on selvinnyt soittajan ikä. – Konevitsan kirkonkellot on Brayanin bravuuri, isoisä lisää ja antaa ymmärtää, että se on hänenkin suosikkinsa. Jääskeläisen innostus kirkkoja ja urkuja kohtaan on tuonut ilahduttavia käänteitä hänen elämäänsä. – Joillakin tunnetuilla kanttoreilla on omat nettisivut, jonne he kirjoittavat osan tiedoistaan. Kun auto pysähtyy, poika syöksyy heti kirkkoon
Elämästä pitää tehdä riittävän mielekästä tässä ja nyt. – 1600-luvun lopusta 1900-luvun alkuun mahtui paljon legendaarisia säveltäjiä, kuten Mozart ja Beethoven. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. – Olen tehnyt useita kymmeniä omia kappaleita. Kenen tahansa elämä voi päättyä koska tahansa. Soittamisen ja kuuntelemisen lisäksi hän kokee vetoa musiikin luomiseen. Vanhemmilla riitti ihmettelemistä, kun poika viritteli korvakuulolta ilmoille Johann Sebastian Bachin säveltämän urkuteoksen. Kuva on otettu Mäntsälän kirkossa. Keskity siihen – ja vain siihen – mitä juuri teet. 020 701 2211. Elämästä pitää siis pyrkiä tekemään riittävän mielekästä tässä ja nyt. Lahjakkaalle pojalle oli etsitty jo jonkin aikaa urkuriopettajaa, kunnes Jääskeläiset pääsivät Kujalan jäljille vieraillessaan viime vuonna Merikarvian isossa kirkossa Satakunnassa. Urkumusiikki on aina kiinnostanut minua. Lähetä surunvalittelusi. Kun ihminen on oikein ahtaalla, hän voi saada hetkellisen lohdun hetkeen tarttumisesta, mikä hänelle lämpimästi suotakoon. KOTIMAA 19 7.9. – Minusta tulee urkuri. ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne... Tartu hetkeen. On pakko miettiä tekemisiään ja valintojaan myös pitkällä tähtäimellä. Jos jokainen ajattelisi vain tätä hetkeä ja tekisi intohimoisesti ja täysillä sitä, mikä itselle on luontaisinta, monelta loppuisivat voimat kesken ja välttämättömiä asioita jäisi hoitamatta. Suurin osa meistä on vastuussa myös muista kuin itsestään, työn kautta, perhesiteiden kautta tai ystävyyssuhteissaan. Tykkään säveltämisestä. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” Samalla kun ajattelen hetkeen tarttumisen olevan oikeasti viisasta ja toisinaan välttämätöntä, mieleeni nousee myös vastaväitteitä. Samaa opetti jo Jeesus aikanaan. veltuvan kosketinsoittimen. 2 01 7 KOluMnI EMIlIA KArhu Tässä ja nyt vai ennakoiden. Jääskeläinen opiskelee pääaineenaan pianonsoittoa Porvoonseudun musiikkopistossa ja sivuaineena urkujen soittoa Länsi-Helsingin musiikkopistossa, jossa hänen opettajansa on urkuripedagogi Susanne Kujala. Pienestä pitäen klassista musiikkia laidasta laitaan kuunnellut Brayan Jääskeläinen nostaa esille kaksi säveltäjää. O len jo jonkin aikaa suosinut syntymäpäiväonnitteluissa näyttelijä Ritva Oksasen ajatusta, jonka hän esitti joskus Kotivinkki-lehden haastattelussa. Jääskeläisen musiikkimieltymyksistä keskusteltaessa on syytä sivuta hänen suosimaansa taidemuotoa, jossa yhdistyvät musiikki ja näytelmä. Isovanhemmatkin ihmettelivät, kun pieni poika kantoi mukanaan muovikassin täydeltä klassista musiikkia – kerta toisensa jälkeen. Silti tämä ei oikeuta välinpitämättömyyteen huomisesta, ensi vuodesta tai vuosisadasta. Mitä luottamus Kaikkivaltiaaseen kansojen hallitsijaan saa tai ei saa yksilön elämässä tarkoittaa. On joka kerta yllätys kirkkoon astuvalle kolmikolle, saako poika soittaa urkuja vai ei. Kuvat: JuKKa granströM Soittolupaa on kysytty reilusta sadasta kirkosta. Silti tämä ei oikeuta välinpitämättömyyteen huomisesta, ensi viikosta, ensi vuodesta tai vuosisadasta. Kerralla ei tarvitse jaksaa enempää.” Samaa viisautta toistavat lukuisat filosofit ja elämäntaito-oppaat. Ole läsnä. Musiikki ei ole Brayan Jääskeläiselle lähtökohtaisesti työtä, vaan jotakin, joka kuuluu luonnostaan hänen elämäänsä. Sanoin sen jo pienenä lapsena. Missä menee raja terveen ja sairaan huolehtimisen välillä. ”Elämän suuressa kellossa on yksi aika: nyt. Totta on myös, että kukaan meistä ei tiedä, saako nähdä vielä huomisen. Tämän jännitteen ja sisäisen sotatilan kanssa joudun ihmisenä elämään. JOunI lAMpInEn Brayan Jääskeläinen soitti urkuja ensimmäisen kerran alle 10-vuotiaana. Ihmisen on pakko ennakoida, suunnitella, pitää kiinni sovitusta ja jonkin verran myös murehtia ennakkoon. – Ajattelin, että se villitys menee ohi, mutta eipä mennyt, isoäiti muistelee. – Ooppera kiinnostaa ja paras näkemäni teos on Mozartin Taikahuilu. On vain tämä päivä ja tämä hetki
Kansankirkollinen luterilaisuus on edennyt sivistyksen saralla ”valtion vapaamatkustajana”. Näin tekee myös kastetta miltei elämäntyönään tutkinut lähetyshiippakunnan emerituspiispa, teologian tohtori Matti Väisänen uudessa kirjassaan Pelastuksesta osalliseksi. Ja katso: varsinainen kastedogmatiikkahan tässä onkin kansien väliin puristettu. Professori Seppo A. Huomionarvoista on esimerkiksi se, että Yhdysvaltojen kirkkojen monikulttuurisuutta mitattaessa kaksi suurta luterilaista kirkkoa, ELCA ja Missouri-synodi, osoittautuvat peränpitäjiksi. Kaste ja lestadiolaisuuden lankeemus KAsTeTeOlOgIA Outo luterilaisuus V aikka luterilaisuus on Suomessa enemmistönä ja itsestäänselvyys, eurooppalaisesti ja globaalisti tilanne on aivan toinen: luterilaisuus on aika erikoista. Kaste on kristikunnassa kuitenkin aina ollut myös opillisten kiistojen aihe. 263 sivua. Voiko vanhoillislestadiolaisuudella olla ulospääsyä lankeemuksestaan, sen yksin Jumala tietää. Reformaation merkkivuosi on luterilaisille hyvä tilaisuus olla kiitollisia Kristuksesta ja evankeliumista sekä omasta ominaislaadusta kristittyinä – ja tehdä ehkä vähän parannustakin, jos siihen on todellista aihetta. Luterilaisuus näyttäytyy kirkkojen joukossa huonona evankelioijana. Esimerkiksi katolisessa ja ortodoksisessa ajattelussa synnin tila ei Saarisen mukaan kerta kaikkiaan sovi pelastuksen tilassa olevaan kristittyyn. 20 KOTIMAA 7.9. Sley-Media Oy 2017. Tämä voisi olla sellaista luterilaista teologista monikulttuurisuutta. Lisäksi luterilaisuuden oivallus ihmisestä samalla kertaa syntisenä ja vanhurskautettuna on aika vieras monille muille kirkkokunnille. Kaikkein monikulttuurisimpia ovat tässä tarkastelussa adventistit, muslimit, Jehovan todistajat ja katolilaiset. Ne ovat edelleen vahvasti saksalaisja pohjoismaalaistaustaisten valkoisten amerikkalaisten kirkkokuntia. Näin esittää ekumeniikan professori Risto Saarinen kesällä ilmestyneessä piispa Simo Peuran juhlakirjassa olevassa artikkelissaan Luterilaisuus maailman kirkkojen perheessä – ekumeenisia hajamietteitä. raamatun ja Luther-sitaattien voimalla pureudutaan tekstissä siihen, mitä kaste on ja myös siihen, mitä se ei ole. Se on paikkauskollinen ”jököttäjä”, joka ei aseta itseään likoon kotikentän ulkopuolella. saarisen havaintoihin kuuluu myös kansanopetustraditioillaan ylpeilevän luterilaisten kirkkojen yliopistojen huono kompetenssi maailmanvertailussa. Tässä osiossa merkittävää on, miten Väisänen uskaltaa puuttua vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen erikoisiin kasteteologisiin opetuksiin. Teinosen kerrotaan tokaisseen, että ”harhaoppisten kirjoja kannattaa lukea, niistä oppii eniten”. Luterilaisuus näyttäytyy kirkkojen joukossa Saarisen mukaan myös huonona evankelioijana. Toki tämäkin näkemys on kritiikille altista teologista työskentelyä. Väisäsen kirja muistuttaa, että kyseessä todella on syntien anteeksiantamuksen ja pelastuksen sakramentti. Väisänen riisuu kyseisen hengenliikkeen seurakuntaopin alastomaksi ja kritisoi asiallisesti liikkeen syntija kasteopetuksen ongelmia. jussI ryTKönen Matti Väisänen: Pelastuksesta osalliseksi. Jälkimmäinen aineisto, kirjoittajan analyysi uskon syrjäytymisestä ja kasteteologian vääristymisestä, onkin kirjassa kenties ajankohtaisinta ja mielenkiintoisinta. Luterilaisuus on ekumeenisesti mielenkiintoinen tapaus. Väisäsen tekstiä lukiessa ei kannata olla huolissaan harhaoppisuudesta, vaikka kirjoittaja skismaattiseksi arvioitua yhteisöä edustaakin. Kirjoittaja jakaa kasteteoksensa kahteen pääosaan, jotka ovat pelastusteologia ja dogmihistoria. Se on katolisen kirkon suora perillinen, mutta myös myöhemmän protestantismin kasvatusvanhempi. Väisänen summaa vanhoillislestadiolaisuuden kritiikkinsä näin: ”Todellisuudessa vanhoillislestadiolaisuus on Suomen luterilaisen kansankirkon sisällä ja suojeluksessa toimiva Raamatusta ja luterilaisesta tunnustuksesta irronnut yhteisö. 2 01 7 KOluMnI jussI ryTKönen M uun muassa luterilaisen käsityksen mukaan kristityn vaellus alkaa siitä, kun hänet kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja otetaan seurakunnan jäseneksi. On arvokasta, että luterilaista kasteteologiaa tuottavat myös muut kuin evankelis-luterilaisen kirkon toimijat. Se tahtoo kiinnittää jäsenensä Kristukseen, mutta ei vain häneen, vaan kaikkien lahkojen tavoin samalla myös oman liikkeen orjuuteen ja samalla Raamattua ja luterilaisen kirkon tunnustusta vastaan. Toisaalta luterilaisuus on kuitenkin hämmästyttävän vahva pitämään ne jäsenet, jotka sillä on. Se on paikkauskollinen ”jököttäjä”, joka ei aseta itseään likoon kotikentän ulkopuolella.. Väisänen itse luonnehtii kirjaansa ”omaksi kasteteologiseksi testamentikseen jälkipolville”. Niiden sisältö jakautuu systemaattisesti lukuihin ja alalukuihin. jos Saarisen havainnot pitävät paikkansa, ne ovat sekä mielenkiintoisia että huolestuttavia. Suomen luterilaisesta kirkosta ei kyseisen vamman hoitamisessa näytä olevan apua.” Mitä uuspietistisiin kasteteologian vääristymiin tulee, Väisänen on yhtä kriittinen: ”Viidennen herätysliikkeen parissa tapaa meidän päivinämme kasteteologian vääristymien koko kirjon.” Kirkon kirkkopoliittis-teologisessa tuiskeessa voi joskus unohtua, miten vakava asia kaste Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen mukaan on. Siksi kastetta kannattaa teologisesti tutkia ja pitää ruuti kuivana. Kompositio tuo mieleen menneiden vuosisatojen luterilaisen ortodoksian massiiviset opinkohtien tiivistykset. Viidennen herätysliikkeen parissa tapaa meidän päivinämme kasteteologian vääristymien koko kirjon