vuosikerta | 0043595–16–15 14. SiVu 19 7. huhTikuuTa 2016 | hinta: 3,70€ | 111. Sivut 4–5 o ll i s ep pä lä Hyvät kokouskäytännöt jäävät liian usein toteutumatta. Oman kirkOn rauniOilla Ylivieskan kirkkoherra Timo Määttä kiittää tuesta, jota seurakunta on saanut eri puolilta Suomea. SiVuT 12–14 Teatteri ja seurakunta yhteistyöhön Kuopion tuomiokirkon juhlavuonna
Myös aiemmin tuhopoltetuissa Haapaveden, Tyrvään ja Porvoon kirkoissa on syyllistämisen sijaan keskitytty jälleenrakentamiseen. pikainen. Häntäluu sisällämme kertoo meille, että olemme simpanssin serkkuja ja kaikkien hännällisten etäisempiä sukulaisia, suurta sukua, joka tätä maata kansoittaa. Viimeinen virallinen tiedonanto mainitsee Riian läheisyydessä olleen erityisen ankaran tykistötaistelun. Todellisuus näyttäytyy myös täysin päinvastaisena. Hän herää aamuöisin ja lähtee rannalle vastaanottamaan pakolaisten veneitä. Veneistä nostetaan ensin turvaan vauvat ja lapset, sillä merimatkan lisäksi rantautuminen on vaarallista. Heti tuoreeltaan myös tuhopoltosta epäillyn nuoren miehen ja hänen omaistensa puolesta rukoiltiin. Tämä aika ei ole muita kummempi. Iloinen ja ylpeä saa olla myös kirkosta, joka tarjoaa suojaa kaikille ihmisille riippumatta heidän uskonnostaan. Ihmisistä löytyy kykyä hyvyyteen ja tahtoa vieraanvaraisuuteen. 2 01 6 KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Uutispäällikkö Johannes Ijäs (virkavapaalla) Tuottaja Tuija Tiihonen Toimitussihteerit Leena Hietamies Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu Danielle Miettinen Jussi Rytkönen Olli Seppälä Meri Toivanen Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Lukijamäärä 58 000 (KMT 2015) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi Pääkirjoitus SATA VuOTTA SITTen TuhAT MerKKIä TAIVAASTA LAInA 7.4.1916 Itäisellä sotanäyttämöllä on yhäti ollut taisteluita pitkin matkaa huolimatta kevättulvista. Suositellaan samassa talossa olevaa ruokaja leikkeleliikettä. Tätä virttä pitää veisata erityisen kovaa silloin, kun maailma ympärillä näyttää tuhoutuvan. Pääsiäisyönä Ylivieskan kirkon savuavilla raunioilla veisattiin virttä hyvyyden voiman ihmeellisestä suojasta. Euroopassa esiintyy pakolaisuuteen liittyvää päätöksentekoa, tekoja ja puheita, jotka jättävät jälkipolville ylpeyden sijaan vain häpeän aiheita. Kirkon jäsen saa olla iloinen ja ylpeä yhteisöstä, joka rukoilee jokaisen ihmisen puolesta, myös tuhopolttajan puolesta. Mitä teemme maalle, teemme itsellemme. Kotiin lähet. Kaikki merkit valon puolelle asettumisesta ovat tärkeitä tässä pimeähakuisessa maailmassa. Jos joku rakentaa elämänsä tämän myytin varaan, hänen valintansa on kunnioitettava, mutta ei siksi, että se nousisi tiedosta, vaan siksi, että se on hänen arvovalintaan nojaava vakaumuksensa. V iime päiviltä löytyy esimerkkejä hyvän puolelle asettumisesta. Silloin kun kotikirkko palaa. Tositarinoita vapaaehtoisten ihmisten alttiudesta auttaa pakolaisuuteen joutuneita ihmisiä löytyy myös joka puolelta Suomea, esimerkiksi SPR:stä, seurakunnista ja urheiluseuroista. Tositarinoita hyvyydestä Hyvyyden voimasta pitää veisata erityisen kovaa silloin, kun maailma ympärillä näyttää tuhoutuvan.. Ja se kertoo, että kannamme luomakuntaa itsessämme, meitä ohjaavat osaltaan ikiaikaiset viestit, vaistot ja tarpeet. -Pietarsaaren seurakunnan leikkaushuone on sopimattomalla paikalla ja monessa suhteessa varsin puutteellisessa kunnossa. ¶ Ihminen ihmisenä on ihmisen kasvattama, sellaisena kulttuurinen olento, ja Luojaansa aavisteleva olento, mutta se on kädellisestä nisäkkäästä tehty. Tässä Kotimaassa Ylivieskan seurakunnan kirkkoherra Timo Määtän haastattelussa yksi erityisen koskettava kohta on kirkkoherran rukous. Merellä jatkuu matkustajaja kuljetuslaivojen ahkeraa upottelemista. Luomakunta meissä T eologiystäväni poika oli loukannut häntäluunsa pulkkamäessä ja kysyi: ”Isä, mikä on häntäluun uskonnollinen merkitys?” Hänen isänsä jakoi tämän Facebookissa enkä voinut olla vastaamatta: ”Häntäluu muistuttaa meitä geneettisestä yhteydestämme muuhun luomakuntaan.” ¶ Lapset osaavat kysyä suuria ja olennaisia kysymyksiä. 2 KOTIMAA 7.4 . Helsingin Sanomissa sunnuntaina julkaistu juttu kertoi Kreikan Lesboksen saaren asukkaista, jotka auttavat saarelle pyrkiviä pakolaisia. Myytti on kuitenkin ollut viettelevä, koska tieto ja taito ovat dramaattisesti lisääntyneet.” Emerituspiispa Juha Pihkala verkkolehti Areiopagissa 5.4. Hyvä varasto aikaan verraten. Genesis kertoo saman asian siten, että Herra Jumala teki ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elävän hengen. M.W.Jokinen Herkkuja, Hedelmiä sekä Kotija Siirtomaantavaroita. Maailman sivu vieraiden kansojen ja uskontojen edustajia on kohdeltu epäinhimillisesti ja heistä on levitetty väärää tietoa. Kolios kertoo tekevänsä tätä vapaaehtoistyötä, jotta hänen lapsenlapsensa voisi aikanaan olla ylpeä isoisästään. Hyvyys voi ilmetä yllättävällä tavalla myös kotimaisissa katastrofeissa. Silloin kun sota ja terrorismi jälleen kerran koskevat myös Eurooppaa. TAPIO KOIVuKArI kirjailija Yksi uuden ajan – tai oikeastaan uusimman ajan – myyteistä on se, että tieto olisi syrjäyttämässä uskon ja että tietoon perustuva taito ja vaikkapa rukous olisivat toisensa pois sulkevia asioita. Seurakunnanko vai kunnan on rakennettava ruumiinleikkuuhuone. Emanuel Kolios on yksi heistä. Se kertoo, että kohtalomme on yhteinen sukumme kanssa, ei ole ihmistä ilman muuta luomakuntaa. Mitään uutta siinä ei ole
Taanila työskentelee Suomen Lähetysseuran varainhankinnassa seurakuntayhteyksien koordinaattorina. Kuva Kotimaa24:n videosta jossa hän kertoo suhteestaan saarnaamiseen. Saarnoja Digipostillaan ovat syöttäneet yksityiset papit, mutta mukaan on pyydetty myös saarnoja, jotka jo nyt ovat verkossa. MCC-kirkko suomeen . ”Nykyisessä asenneilmapiirissä arkkipiispa on osoittanut ihailtavaa moraalista selkärankaa seistessään ihmisoikeuksien ja lähimmäisenrakkauden takana, somekohuista riippumatta. Sen kokoontumisiin on osallistunut kerrallaan kymmenkunta ihmistä. Digipostillassa jo yli 1 000 saarnaa Yllättäen myös kirjoitettu saarnaa elää ja voi hyvin.. SPR:n Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirit myönsivät kaksi viikkoa sitten vastaavan tunnustuksen Turun arkkihiippakunnan seurakunnille. – Jos saarnaaja ajattelee saarnaa valmistellessaan, että tästä tulee julkaisu, hän tekee kirjallisen version sen sijaan, että valmistelisi puhetta. Kotimaan saarnapankki, Digipostilla, on avattu. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen julkaisemassa, Oskari Heikki Jussilan vuonna 1916 toimittamassa kokoelmassa on 329 laulua. Heille saarna on tiukasti puhetilanteeseen sidottu vuorovaikutustapahtuma. Saarnat ovat keskeinen osa jumalapalvelusta, vaikka niiden merkityksestä ja muodosta käydään jatkuvasti keskustelua, sanoo Kotimaan päätoimittaja Mari Teinilä. Kaikki papit eivät suhtaudu saarnojensa laittamiseen verkkoon myönteisesti. OllI sePPälä Digipostilla vapaasti luettavissa www.kotimaapro. – Digipostilla herättää varmasti kiinnostusta saarnoja kohtaan. Tällaista ryhdikkyyttä voi kirkkoon kuulumatonkin arvostaa”, sivustolla todetaan. KOTIMAA 3 7.4 . – Digipostillaan saarnoja pyytäessämme törmäsimme myös tietoon, että ainakin kaksi piispaa käy parhaillaan keskusteluja kustantajan kanssa saarnakokoelmansa julkaisemisesta. Jotkut julkaisevat saarnojaan myös Facebookissa. fi/digipostilla Laura Mäkelä Porvoon suomalaisesta seurakunnasta on yksi Digipostillaan saarnojaan syöttäneistä papeista. Saarnat on jaoteltu kirkkovuoden ja Suomen luterilaisen kirkon evankeliumikirjan mukaan. Digipostilla löytyy KotimaaPro -verkkosivustolta. Saarnaamista Helsingin yliopistossa opettava yliopistonlehtori Sini Hulmi sanoo Kotimaa Pro:n haastattelussa suhtautuvansa hieman varauksellisesti kirjoitettujen saarnojen kokoelmiin. Niitä on seurakuntien sivuilla, pappien omilla nettisivuilla ja blogeissa. Digipostillasta löytyy myös saarna-aiheisia videoita sekä verkkojuttuja, joissa puhutaan saarnoista ja saarnaamisesta. Punaisen Ristin Lapin piiri on myöntänyt Ennakkoluuloton edelläkävijä -tunnustuksen Juha Taanilalle Kemistä. Facebookiin on syntynyt sivusto Ateistit, agnostikot ja pakanat arkkipiispan puolella. Digipostillassa saarnoja voi etsiä vapaalla sanahaulla tai esimerkiksi saarnaajan nimellä, kirkkovuoden pyhän, Raamatun tekstin, vuoden ja seurakunnan mukaan. Hakutoiminnolla varustetusta arkistosta löytyy tähän mennessä noin 1 100 saarnaa. Ateistit arkkipiispan tukena . Postilla on saarnojen kokoelma, joka perinteisesti on sisältänyt koko kirkkovuoden saarnat kirkkopyhien mukaan. useimmat piispat ovat antaneet luvan verkossa jo nyt olevien saarnojensa liittämiseksi osaksi Digipostillan tietokantaa. Saarnaajat voivat itse syöttää tekstinsä Digipostillaan. Ne on pidetty eri puolilla Suomea viime vuosina. Vanhoillislestadiolaisten laulukokoelma Siionin laulut täyttää tänä vuonna sata vuotta. Digipostillan tarkoitus on myös tukea kristillisen uskon perusasioiden julistamista ymmärrettävin ja puhuttelevin keinoin niin saarnatuolissa kuin verkossa. Tässä kuussa julkaistava uusi Siionin laulut -kokoelma otetaan virallisesti käyttöön Tornion Suviseuroissa. Postilla on peräisin latinankielistä ilmauksesta Post illa verba textus, näiden tekstisanojen jälkeen. Yllättäen myös kirjoitettu saarna elää ja voi hyvin, Mari Teinilä toteaa. Palkintoperusteluissa viitataan siihen, että Taanila vapaaehtoisineen oli viime syksynä valmis kantamaan kortensa kekoon turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Siitä tehdään myös mobiilija tietokoneversiot. ”Toiminnassa on vaikutteita ja kirjoa sen mukaan keitä kulloinkin osallistuu. Digipostillan ajatuksena on, että osa joka sunnuntai kirkoissa pidettävistä sadoista saarnoista päätyisi tuoreeltaan tietokantaan. Aika paljon seurailemme luterilaista jumalanpalvelusta ja kirkkovuotta, mutta joskus vaikutteet tulevat vaikka taizelaisuudesta”, sanoo Elävä vesi MCC Helsinki -seurakunnan pastori Tarja Pyykkö. siionin laulut sata vuotta . Papit ovat käyttäneet postilloja saarnojensa valmistamisen apuna, maallikot hartauskirjoina. 2 01 6 uuTIsvIIKKO KOOnnuT: nOOrA wIKMAn-hAAvIsTO Punainen risti palkitsi taas kirkollisen toimijan . Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen kirkkona tunnettu Metropolitan Community Churches (MCC) aloitti toimintansa Suomessa. Seurakunta kutsuu itseään yhteisölliseksi ihmisoikeuskirkoksi
– Ajattelen, että se oli yksittäisen ihmisen äärimmäinen teko. Timo Määttä . 4 KOTIMAA 7.4 . Kotoisin Raisiosta. Pian näimme taivaanrannassa tulipalon kajon. . Määttä vastasi. Sellainen kun on tapana Pohjanmaan suunnalla, myös Ylivieskan korkeudella. lomiehet jatkoivat sammutustöitä, Määttä muistelee messua, joka ei hevin unohdu ylivieskalaisten mielistä. Näille pohdinnoille ei valitettavasti ollut käyttöä tositilanteessa, sillä palo oli niin rajua. Kirkkoneuvoston kokouksen aluksi luin rukouksen, johon liitin myös tekijän ja hänen omaisensa. P ääsiäisen 2016 ei ollut alun perinkään tarkoitus olla tavallinen juhlapyhä Ylivieskan kirkkoherran Timo Määtän elämässä. Sen sytyttämiseen oli käytetty nestettä, joka voimisti palon leviämistä. Määttä lähti autolla kirkolle vaimonsa kanssa, joka myös on Ylivieskan seurakunnan työntekijä, diakonissa. Kirkon luhistuessa liekkien alle Määttä soitti noin kello kahdeksan aikaan Oulun hiippakunnan piispalle Samuel Salmelle, joka ei ollut vielä kuullut asiasta. – Pappila sijaitsee parin kilometrin päässä kirkosta. Viisi aikuista lasta. Mistään tällaisesta ei ollut kyse. – Hän ilmaisi, että olisi mahdollisuudessa lähteä Ylivieskaan. – Kirkko palaa, seurakuntamestari toisti. Tajusimme nopeasti, että mitään ei ole tehtävissä. Kirkkoherra perheineen valmistautui siis pahaa aavistamatta lankalauantaina naapuriensa kanssa polttamaan välipelloksi kutsutulla tontilla pääsiäiskokkoa. . Palon tapahtuminen juuri pääsiäisenä vahvisti Määtän mukaan Jeesuksen ylösnousemuksen merkitystä. Kun tulimme paikalle, oli vastassa shokeeraava näky, kirkko ilmiliekissä. KUvaT: Olli Seppälä TulIpAlO . Vastasin, että ylivieskalaiset antaisivat sille arvoa. . Piispa tuli ja seurakuntakeskuksessa pidettäväksi ilmoitettu yömessu järjestettiin taivasalla kirkon kivimuurin ulkopuolella. – Mitä. Mutta toisin kävi. Seurakunta alkoi valmistautua seuraajan etsintään. Hän lupasi seurakunnan pyynnöstä jatkaa työssään jälleenrakennusprojektin ajan. Kirkkoherra Timo Määtän oli määrä jäädä eläkkeelle ensi vuonna. Sen oli määrä olla viimeinen pääsiäinen kirkkoherrana, sillä hän oli jo eroanomuksensa jättänyt ja tuomiokapituli oli asian siunannut. – Olen miettinyt, että jos sellainen puhelu tulisi, niin mitä pitäisi yrittää pelastaa kirkosta, miten ohjeistaa henkilöstöä ja pelastajia. 2 01 6 KuKA. – Me vietimme messua ja paUutta kirkkoa rakentamaan YlIvIesKA Kirkon palo siirsi kirkkoherra Timo Määtän eläkkeelle lähtöä. Timo Määttä sanoo etukäteen ajatelleensa mahdollisuutta, että kirkossa syttyisi tulipalo. Samalla vietettiin nuorimman lapsenlapsen, 1-vuotiaan Valo-pojan syntymäpäiviä. Vielä on töitä tehtävänä. Varttia vaille kahdeksan Määtän puhelin soi. – Elämä ja ylösnousemuksen toivo olivat uudella tavalla vahvasti läsnä. Se ei ollut mikään etiäinen vaan virallisen varautumissuunnitelman mukaista pohdintaa. Siellä oli seurakuntamestari, joka sanoi, että kirkko palaa. . Määttä sanoo, ettei tunne tekijää eikä tiedä hänen niTulipalon myötä katosi paitsi työpaikka myös tärkeä osa elämää.. Henkilökohtainen eläkeikä 64 vuotta tuli vastaan. Teologian tohtori, väitellyt. Poliisi sai varsin nopeasti selville, että palo oli tahallaan sytytetty. Timo ja Marja Määttä olivat saaneet pääsiäiseksi kotipappilaan vieraaksi viisi aikuista lastaan. Määtän eläkepäivien oli määrä koittaa helmikuussa 2017. Epäillyksi paljastui paikkakuntalainen mies ja poliisilla oli syynsä korostaa kantasuomalaisuutta, sillä netissä alkoi oitis villi spekulointi, että palo olisi suunnattu arkkipiispan ja kirkon pakolaismyönteisiä lausuntoja vastaan. Vaimo Marja Määttä Ylivieskan seurakunnan diakonissa. Pappina Salo-Uskelassa kaksi vuotta, Ylivieskassa 15 vuotta kappalaisena ja 20 vuotta kirkkoherrana
OllI Seppälä Me vietimme messua ja palomiehet jatkoivat sammutustöitä.. Soitin myös piispalle ja kysyin hänen kantaansa. Tämä haastattelu on tehty maaliskuun viimeisenä päivänä Ylivieskassa. Heidät on vihitty – yllättäen – Ylivieskan kirkossa. – Usko ei ole seinistä tai paikasta kiinni. 2 01 6 Hiiltyneen kirkon raunioilla on kysyttävä, mikä kirkko on. – Tämä pakottaa kysymään myös, mikä kirkko on, ja mitä se merkitsee minulle. KOTIMAA 5 7.4 . Hän on murtautunut kirkkoon ja sytyttänyt sen palavaa nestettä hyväksi käyttäen. Jo palopaikalle sain puhelut muun muassa STT:ltä ja Yleltä. Kirkon alttaritaulu oli Sigurd Wettenhovi-Aspan maalaama, ja monien mielestä synkkä, esittihän se pelkästään ristiinnaulittua Jeesusta mustaa taustaa vasten. Jumalanpalvelus on Määtälle ollut tärkeä ilman messuherätystäkin, hän on istunut kirkon penkissä sunnuntaisin, vaikka ei ole ollut työvuorossa. Hän tahtoo kiittää kaikkia, jotka ovat viestejä lähettäneet. – Sanoin, että minun pitää miettiä asiaa ja rukoilla. Määttä sanoo herätysliikkeekseen jumalanpalveluksen. – Jospa kiitos menee näin Kotimaan kautta! Ylivieskan kirkko rakennettiin muutama vuosi ennen Ranskan vallankumousta 1700-luvun lopussa. meään, vaikka paikkakunnalla toki liikkuu huhuja. Minulla on nyt jatkooni ulkoinen kutsu, mutta myös sisäinen kutsu. Tulipalon myötä katosi paitsi työpaikka myös tärkeä osa elämää. Sovimme, että viranomaiset hoitavat virallisen tiedotuksen, minä saatoin keskittyä tunnelmiin ja seurakunnan näkökulmaan. Kaikkiin niihin hän ei voi mitenkään vastata henkilökohtaisesti. Tarve jakaa kokemus oman kirkon tuhoutumisesta on suuri. Myös seurakunnan päätös uuden kirkon rakentamisesta on uutisoitu, samoin kuin epäillyn tarkoituksellisesta toiminnasta. Opiskeluaikana hän kävi Kansan Raamattuseuran tilaisuuksissa. Ylivieskassa uusheräyskin on tullut tutuksi. Timo Määttä on kotoisin Raisiosta, Turun kupeesta. – Suostuin jatkamaan, sillä tuntui kohtuuttomalta, että seurakunnan pitäisi kaiken keskellä vielä keskittyä kirkkoherran valintaan. Näky on lohduton. Hän tutustui pari vuotta sitten ruotsalaisen Fredrik Modéuksen ajatuksiin jumalanpalvelusryhmistä ja yhdessä tekemisestä. – Viesteissä on ollut lohdullisinta tieto, että meidän puolestamme on rukoiltu, Määttä sanoo. Jo palopaikalla ylivieskalaiset vakuuttelivat toisilleen, että kirkko rakennetaan uudelleen. – Toisaalta papille on hyvä, että hänellä on selkeä hengellinen koti. Määtän puhelin on soinut palon jälkeen taukoamatta ja sähköposti tuonut viestejä. Kirkkoneuvosto pyysi häntä jatkamaan kirkkoherrana vielä kirkon rakennushankkeen ajan. Kirkkovaltuusto antoi viime keskiviikkona kirkkoneuvoston tehtäväksi ryhtyä valmistelemaan uuden kirkon rakentamista. – Minulle taulusta tuli kuitenkin rakas juuri sen yksinkertaisuuden ja karuuden vuoksi. Kotimaa oli mukana kirkon raunioilla, kun eräs kirkkoa vartioiva vapaaehtoinen näytti kirkkoherra Määtälle hiiltyneiden hirsien alta pilkistävät kirkonkellot, päällisin puolin hyväkuntoisen näköisinä. Seurakunnassa ja mediassa on iloittu siitä, että sakastissa olleessa kassakaapissa on säilynyt osa ehtoollisastioista. Mutta Ylivieskassa on samalla paikalla ollut kirkko yli 200 vuotta, joten kyllä silläkin on merkitystä ihmisten mielissä. Kirkon palon jälkeen Timo Määttä on joutunut miettimään tulevaisuudensuunnitelmansa uusiksi. Hiiltyneistä hirsistä kohoaa tympeä tulipalon ja vanhan savun tuoksu. Hänen äitinsä on siirtokarjalaisia Lumivaarasta. Määttä tuntee lapsuudenkodistaan lestadiolaisuutta mutta sanoo, ettei ole pelkästään yhden liikkeen mies. Joku ajattelee, että rakennetaan tismalleen samanlainen kuin vanha. Toinen haluaa tilalle modernin kirkon. Mutta toisaalta pappi on kaikkia seurakuntalaisia varten. Jos sellaista ei ole, se voi olla puute. Kolmas uskoo parhaan tuloksen syntyvän kun yhdistetään modernia ja perinteistä, esimerkkinä Kärsämäen paanukirkko. Palopaikka on eristetty nauhalla ja sitä vartioidaan. Moni haluaa vaihtaa sanan pari kirkkoherran kanssa. Mitä se tarkoittaa käytännössä, on pitkän tien ja monien keskustelujen päässä. Asioilla ei sinänsä ole yhteyttä, mutta rinnastus antaa perspektiiviä siitä, minkälainen perintö ja kulttuurihistoriallinen muistikiteytymä kirkko oli. Viimeinen kirkollinen tilaisuus Ylivieskan puisessa kirkossa oli pitkäperjantain sanajumalapalvelus kello 15 eli Jeesuksen kuolinhetkellä. Hänen isänsä oli lähtöisin Kuusamosta. Ihmisiä, nuoria ja vanhoja, kulkee kirkon ympärillä hiljaisina. – Pakko myöntää, tapahtuman saama huomio yllätti. Paloa edeltävän arkkitehtonisen hahmon kirkko sai 1892
jälleenrAKennus Porvoon tuomiokirkko tuhopoltettiin vuonna 2006. Lindgård itse oli siihen aikaan kappalainen. Kirkko on palanut aiemmin 1600-luvulla. Porvoossa jälleenrakentaminen oli epävarmaa ja pitkittyi. – Keskellä yötä puhelin soi, että kirkko palaa. Kirkko on palanut myös vuosina 1508, 1571, 1590 ja 1708. Tyrvään entinen kirkkoherra, nykyään eläkkeellä oleva Osmo Ojansivu kuvailee, että hänen ensimmäinen hetkensä oman kirkon paloyönä oli shokeeraava. Porvoon ja Tyrvään kirkot olivat kivikirkkoja, ja niistä jäi paljon ennallistettavaa. . – Meidän piti muun muassa vaihtaa pääurakoijaa, koska aiemmasta tuli käytännössä konkurssikypsä. Sen sijaan Tyrväällä ryhdytEnsijärkytyksen jälkeen katsotaan eteenpäin . – Koko elämäni pysähtyi siihen. 6 KOTIMAA 7.4 . Porvoon tuomiokirkko paloi 2006 ja otettiin takaisin käyttöön 2008. Lomaviikon loppuaika kului hyvin kummallisessa tunnetilassa, ja epätodellinen tunne jatkui, kun hän kotimaahan tultuaan ajoi suoraan kirkkomäelle. Vasta kun hän muutaman päivän kuluttua meni yksin paikalle, kyyneleet tulivat. Katkeruutta ei paikkakunnilla haudottu. Vähitellen kuvio kuitenkin selkiytyi ja rakennustyö pääsi alkamaan. Miten sellaisesta kokemuksesta toivutaan ja miten tuhopoltto vaikuttaa seurakunnan henkiseen ilmapiiriin. Kotimaa kysyi tätä kolmelta tuhopolton kokeneelta seurakunnalta. kuva: MaTTi kaRPPinEn Palo kosketti ja järkytti, ei pelkästään seurakunta-aktiiveja vaan myös niitä, jotka eivät moneen vuoteen olleet käyneet kirkossa.. Kirkkoa ei kunnostettu. Palon aikana Haapavedellä oli kirkkoherrana Teuvo Aho, joka hänkin on nykyään eläkkeellä. Seurakuntakeskus valmistui lähettyville vuonna 1984. Se jälleenrakennettiin vaiheittain 2003–2005 ja otettiin käyttöön 2009. Haapaveden puukirkko paloi 1981. Sen jälkeen oli pakko asettaa katse eteenpäin. kuva: EaSTPRESS Tyrvään kirkkoa rakennetaan uudelleen palon jälkeen toukokuussa 2000. Porvoon ja Haapaveden rakennustyöt toteutettiin ja rahoitettiin ennen kaikkea virallisia kanavia pitkin, kun taas Tyrväällä jälleenrakennus asettui pitkälti vapaaehtoisten harteille. Lisäksi oli kaksi kovaa pakkastalvea, ja betonikirkossa oli valuja kesken yli 30 asteen pakkasissa. KIrKOn TuhO Myös Porvoon, Tyrvään ja Haapaveden kirkot tuhopoltettiin. 2 01 6 FAKTA K irkon palaminen on traumaattinen kokemus sekä seurakuntalaisille että seurakunnan työntekijöille. – Siitä, että ihmisvahinkoja ei ollut, ja siitä, että palo rajoittui vain kirkkoon eikä levinnyt Porvoon vanhaan kaupunkiin, hän toteaa. Sekä ruotsinettä suomenkielisten seurakuntien kirkkoherrojen virat olivat täyttämättä, eikä selkeästi ollut tiedossa, kuka ottaa ohjat käsiinsä. Palo ei onneksi levinnyt vanhaan kaupunkiin. Hän oli palohetkenä ulkomailla. – Alitajuntaisesti piti sitten toimia siten kuin sattui toimimaan. Porvoon tuomiokirkko kunnostettiin ennalleen, samoin Pyhän Olavin kirkko. Kun hän seisoi Tyrvään Pyhän Olavin kirkon raunioilla ensimmäisten joukossa, hän ei osannut itkeä. Se oli uskomaton asia, hän kommentoi. Haapaveden kirkko oli Ylivieskan kirkon tapaan puukirkko. Lisäksi kirkkoon osui vuonna 1941 lentopommi. Teuvo Aho kertoo, että Haapaveden uuden seurakuntakeskuksen rakentaminen kysyi paljon voimia. Yritimme kanttorin ja suntion kanssa tuoda sakastin kautta pois niitä arvoesineitä, mitä saimme käsiimme, kunnes palopäällikkö kielsi, että rakennukseen ei saa enää mennä. Näiden seurakuntien selviämisessä on paljon yhteistä. Haapavedellä hiiltyneet seinät purettiin pois, ja lähettyville nousi uusi, moderni seurakuntakeskus. Porvoon tuomiokirkon palosta on kulunut 10 vuotta, Tyrvään Pyhän Olavin kirkon tuhopoltosta 19 vuotta ja Haapaveden puukirkon tuhoutumisesta 35 vuotta. Porvoon ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra ja tuomiorovasti Mats Lindgård kertoo, että hänen ensireaktionsa Porvoon tuomiokirkon paloyönä tulleisiin tekstiviesteihin oli helpotus. . – Oivalsin vasta paikan päällä, kuinka suuresti palo kosketti ja järkytti porvoolaisia, ei pelkästään seurakunta-aktiiveja vaan yhtä syvästi myös niitä, jotka eivät olleet moneen vuoteen edes käyneet sisällä kirkossa, hän kertoo. Mitä tämä tarkoittaa ja mitä nyt, Ojansivu muistelee. Kotimaassa hän kohtasi myös ihmisten surun. Tänä vuonna se viettää 500-vuotisjuhlavuottaan. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko paloi 1997. Aho kuvailee, että kun kirkko oli palanut, ensimmäiseksi tuli lamaantunut hetki. Palossa säästyi kellotapuli, ehtoollisvälineet, kaksi messukasukkaa ja vihkiryijy. Mistä saataisiin uusi kirkko
– Ihmisyyden raunioilta ja kuolemasta päästään elämään ja synnit saadaan anteeksi. Uusien kirkkojen valmistuminen oli kaikille koskettava ja puhdistava kokemus. Kun uusi kirkko valmistui, kirkossakäyntikin lisääntyi huomattavasti. KOTIMAA 7 7.4 . kuva: Päivi karjalainen nen sai ihmiset arvostamaan kirkkoa uudella tavalla. Aho muistuttaa, että elämä tarvitsee sekä valon että varjon. Silti Jumalan käsi kantaa. – Jälleenrakentaminen ja kirkkotaideprojekti merkitsi ylösnousemusta Pyhän Olavin kirkolle, Osmo Ojansivu iloitsee. Syyssateet olivat alkamassa. Toistatuhatta ihmistä sitoutui kunnostustalkoisiin. Seurakuntien henkinen ilmapiiri ei keskittynyt syyllistämiseen vaan jälleenrakentamiseen. Tyrvään vapaaehtoistyöstä tulikin ainutlaatuinen ilmiö. – Useinhan miehille ei juuri löydy seurakunnissa mielekästä käsillä tekemisen muotoa. – Minut valittiin tuomiorovastiksi sinä vuonna. – En ole niin hartaana kirkossa ennen miestä nähnyt, kun katselin, miten ne miehet höyläsivät ja rakensivat, Ojansivu naurahtaa. Sen enempää Ojansivulle, Lindgårdille kuin Aholle ei jäänyt katkeruutta tuhopolttajaa kohtaan. Samalla tavoin pääsiäisenä kuljetaan sunnuntaiaamua kohti pimeässä ja kaikki on toivotonta. Silloin uudesta kirkosta tulee seurakuntalaisille aidosti oma. Talkootyö kantoi meitä, Osmo Ojansivu pohtii. 2 01 6 tiin toimeen välittömästi, koska oli pakko. Emme enää ajatelleet niinkään katastrofia vaan oli pakko keskittyä siihen, mitä nyt tehdään. Lindgård, Ojansivu ja Aho pohtivat, että paitsi jälleenrakentaminen myös tulipalo ja menetys yhdistivät vahvasti seurakuntaa. Lisäksi heidän oli kohdattava syyllinen ja annettava tukea hänelle ja hänen omaisilleen. – Oli hyvä, että saimme lähteä heti liikkeelle. Jos muureja ei olisi suojattu, vesi olisi imeytynyt niihin ja jäätynyt talvella, eikä kirkkoa olisi enää voinut korjata. Teuvo Aho Haapavedeltä kuvailee, että tulipalon myötä pitäjäläisillä oli yhteinen puheenaihe ja paljon muisteluksia, jotka olisivat muuten jääneet muistelematta. – Muuten emme osaa arvostaa valoa. Menetys herättää heikonkin uskon ja rakkauden. – Kirkon palo antoi tunteen, että kaikki porvoolaiset ovat samassa veneessä, riippumatta siitä, missä elämäntilanteessa ollaan tai miten aktiivisesti osallistutaan seurakunnan toimintaan, Lindgård miettii. Tämä oli parasta miestyötä. – Porvoon tuomiokirkko on tästäkin syystä minulle rakas. Oli liikuttavaa ja ikimuistoista, kun sain tulla asetetuksi virkaan juuri käyttöön otetussa tuomiokirkossa, Mats Lindgård sanoo. MArIA KeSTI. Työntekijöiltä vaati voimia se, että heidän oli jaksettava puhua tuhopoltosta niin kauan kuin seurakuntalaisilla oli siihen tarvetta. Tutun ja itsestään selvänä pidetyn kirkon menettämiYlivieskan puukirkko paloi pääsiäisyönä maan tasalle. Ojansivu kehottaakin ottamaan jälleenrakennusprojektiin mukaan talkoolaisia myös silloin, kun palkattu urakoija vastaa rakennustöistä. Jälleenrakennuksen ydinjoukon muodosti 20–30 eläkeläismiehen vapaaehtoisryhmä. Sehän on kristinuskon perussanoma. Osmo Ojansivu toteaa, että kun kirkkorakennus syntyy uudelleen, se muistuttaa siitä, että tuhkastakin noustaan uuteen elämään
– Auttaminen lähtee avunpyytäjän aloitteesta. Kirkkoturva onkin ekumeeninen käsite. Minkälainen historia kirkkoturvalla on. 2 01 6 VIIKON HENKILÖ ”Kirkkoturva vahvistaa demokratiaa, ei kyseenalaista sitä” K ristillinen usko ja kansainväliset ihmisoikeusstandardit velvoittavat meitä puolustamaan heikoimmassa asemassa olevia, sanoo ihmisoikeusasiantuntija Anna Hyvärinen Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta. Nyt julkisuudessa on puhuttu, että kirkko asettuu lain yläpuolelle. Kirkkoturva ei ole koskaan lainvastainen, tapauksissa tehdään aina yhteistyötä viranomaisten kanssa. – Kirkkoturvatoimenpiteet ovat olleet Suomessa pienimuotoisia, tapauksia on ollut muutamia, ja osaan on saatu positiivisia tuloksia. Kirkkoturva ei ole valtiota vastustava käytäntö, eikä mikään kirkko voi myöntää valtiollista turvapaikkaa tai antaa oleskelulupaa. Yksi tunnettu esimerkki ovat toisen maailmansodan juutalaisvainot, jolloin jotkut kristityt tarjosivat suojaa juutalaisille. NOOrA WIKMAN-HAAVIsTO Kautta aikojen ihmiset ovat hakeneet turvaa kirkoista moninaisissa hätätilanteissa.. Kautta aikojen ihmiset ovat hakeneet turvaa kirkoista moninaisissa hätätilanteissa. Usein tarvitaan vain tukea viranomaisten kanssa asioimiseen, ihan niin kuin kirkkojen diakonia auttaa kotimaisia avuntarvitsijoita yhteistyöhön sosiaalitoimiston ja Kelan kanssa. 8 KOTIMAA 7.4 . – Kristittyjen tehtävä on kulkea lähimmäisten rinnalla vaikeissa elämäntilanteissa. Joskus viranomaispäätökset täytyy kyseenalaistaa, koska virkavalIhmiset ovat kautta aikojen hakeneet turvaa eri kirkoista. Taustalla on havainto tai epäilys siitä, että turvapaikkahakemuksen käsittelyssä on ollut virheitä tai puutteita tai henkilö ei ole alkuvaiheessa saanut riittävää tai asianmukaista lakimiesapua. – Lähtökohtana on se, että avun tarpeessa olevia autetaan riippumatta heidän asemastaan Suomessa. Suomessa kirkkoturvatapauksia on ollut muutamia eri kirkkokunnissa. Kirkkoturva onkin ekumeeninen käsite, kertoo ihmisoikeusasiantuntija Anna Hyvärinen Suomen Ekumeenisesta Neuvostosta. KuvA: ESKo JämSä ta ei ole erehtymätön. – Käsitteet asyyli ja sanctuarium ymmärrettiin jo antiikin aikana, jolloin niillä tarkoitettiin temppeliturvapaikkoja. Minkälaisia toimenpiteitä kirkkoturva voi pitää sisällään. Toiminnan yhtenä ohjeena on Geneven pakolaissopimus ja Suomen ulkomaalaislaki. Tehdessään näin kirkko tai seurakunta vahvistaa demokraattista järjestelmäämme, ei kyseenalaista sitä. Pitääkö tämä paikkansa. Onko Suomessa viime kuukausina kirkoista haettu turvaa. Miksi kirkko antaa turvaa. Se tarkoittaa turvapaikanhakijoiden rinnalla kulkemista. Turvaa haetaan aika ajoin, eli kirkkoturva on ajankohtainen tämän hetken tilanteessa. – Kirkot eivät asetu lain yläpuolelle missään tilanteissa. Tärkeitä toimenpiteitä ovat rukous, sielunhoito ja hengellinen sekä henkinen tuki, toivon luominen tulevaisuuteen olemalla kuitenkin realistinen, lupailematta mitään ja auttamalla tarvittaessa turvan hakija psykologisen tai muun tarvittavan tuen piiriin. – Kirkot antavat turvaa, koska ihmisarvon tulee olla kristityille yleismaailmallinen ja jakamaton käsite, josta ei voida tehdä kompromisseja. – Seurakunnat eivät piilottele ihmisiä vaan haluavat edistää ihmisten oikeudenmukaista kohtelua. Mitä kirkkoturva tarkoittaa. Kirkkoturvan tarkoituksena on sen varmistaminen, että turvapaikanhakija on saanut kaiken sen tuen, mikä hänelle lain ja kansainvälisten sopimusten mukaan kuuluu. – Turvapaikanhakijan saatua päätöksen suuntaan tai toiseen, seurakunnan on tärkeä auttaa hänet joko uuden elämän alkuun uudessa kotimaassa tai siunata lähtijä matkaan. Henkilöön tulisi pitää yhteyttä myös palautuksen jälkeen. Demokratiaan kuuluu läpinäkyvyys ja mahdollisuus tehdä valitus. Paikalliseen kirkkoon voi ottaa yhteyttä, jotta palaajalla on uusi tuki saatavilla
Ponsi oli kuitenkin juridiselta painoarvoltaan kaukana lakipykälästä ja lisäksi sisällöltään epämääräinen. Teologia ja juridiikka tappelivat – kumpi voitti. Niin käy kirkossa usein. Kirkkolaissa kirkon tehtäväksi on määritelty Jumalan sanan julistaminen ja sakramenttien jakaminen sekä toiminta kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. H elpointa olisi, että kirkko päättäisi asiasta – ja pian. KOTIMAA 9 7.4 . Kirkon pitää päättää, miten se suhtautuu uuteen avioliittolakiin. Toiset ajattelevat, että rankaisemiseen ei olisi syytä. Hallinnon ja talouden on kirkossa tarkoitus palvella hengellisiä päämääriä. Seurakunta julkaisi virkailmoituksen Kotimaassa 17.3. Kirkon tunnustuksen mukainen käsitys raamatullisuudesta on kuitenkin lavea väylä. Jos pappi lain tultua voimaan vihkisi samaa sukupuolta olevat avioliittoon, liitto olisi juridisesti pätevä. Eduskunta äänesti uudesta parisuhdelaista toissa syksynä. Virkailmoitukseen otti Kotimaa24:n uutisessa kantaa myös Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Liberaalien mielestä ne eivät ole ristiriidassa keskenään. On niitä ääniä, joiden mukaan kirkon pitää rangaista pappeja, jotka ottavat ohjat omiin käsiinsä. Yhtenä edellytyksenä viran hoitamiseen mainittiin raamatullisuus. Toisten mielestä seurakunta yritti kummallisin keinoin rajata vääränlaista kristillisyyttä edustavat hakijat virkakilvan ulkopuolelle. Nähtäväksi jää, miten käy Joroisissa. kuva: Matti karppinEn Konservatiivit ajattelevat, että kirkon suhtautumisessa avioliittolakiin voittaa joko teologia tai juridiikka. Liberaalien mielestä ne eivät ole ristiriidassa keskenään. Ilmoituksesta alkoi vilkas keskustelu Kotimaa24:ssä. Konservatiivit katsovat, että tilanteessa voittaa joko teologia tai juridiikka. Kun vastakkain ovat työlainsäädännön pykälät ja kirkkolain ponsi, jälkimmäinen ei paljon paina. Siitä tulisi mielenkiintoista seurattavaa. Monen mielestä kirkkolakiin vuonna 1986 naispappeudesta hyväksytty ponsi oli välimallin ratkaisu, joka tuottaa ongelmia yhä, vuosikymmeniä myöhemmin. ”Laki on kaikki mitä tarvitaan”, luki äänestystulosta odottaneen kansalaisen kyltissä. Moni kirkkoa koskeva uutinen käsittelee vääntöä, jossa teologia ja hengellisyys ottavat tavalla tai toisella mittaa politiikasta, hallinnosta tai juridiikasta. Tätä kantaa edustavien mielestä avioliitto on miehen ja naisen välinen eikä muuksi muutu. Jos joku kuitenkin valittaa päätöksestä ja viittaa raamatullisuusehtoon, maallinen tuomioistuin arvioi, miten seurakunta on määritellyt raamatullisuuden. Median uutiskriteerit taipuvat helpommin tarkastelemaan lupia ja luvattomuuksia kuin armoa ja syntiä. Entinen kirkkoneuvos, varatuomari Risto Voipio analysoi Joroisten tilannetta Kotimaa24:n blogissaan. 2 01 6 uuTIsessee S e oli vain yksi työpaikkailmoitus, mutta siihen tiivistyi olennaisia asioita kirkon elämästä. K irkko on aina ollut samaan aikaan kiinni taivaassa ja maassa, teologiassa ja lainsäädännössä. Sitä, miten kirkko suhtautuisi kansalaistottelemattomiin pappeihinsa, tietää tuskin kukaan. Toisten mielestä kirkon tilasta kertoo kaiken se, että raamatullisuuden mainitsemista pidetään paheksuttavana. Se voi myös pitäytyä nykyisessä avioliittokäsityksessään. Ponsi lupasi toiminnanvapauden naispappeutta vastustaville kirkon jäsenille ja viranhaltijoille. Hän totesi, että kun kirkkovaltuusto valitsee viranhaltijan, se saa laissa mainittujen ehtojen lisäksi määrittää virkaan omia kelpoisuusehtojaan. MerI TOIvAnen Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja.. Vihkimisen kaavassa kuitenkin käytetään käsitteitä morsian ja sulhanen. Joroisten seurakunta alkoi etsiä itselleen uutta kirkkoherraa. Virkailmoituksessa toisiinsa törmäsivät paitsi raamattunäkemykset, myös teologia ja juridiikka. Sukupuolesta ei sanota mitään. Helsingin hiippakunnan hiippakuntadekaani Reijo Liimatainen on ehdottanut Helsingin Sanomissa, että samaa sukupuolta oleva pariskunta voisi ilmoittaa vihkijälle, kumpaa kutsutaan morsiameksi ja kumpaa sulhaseksi. Jännite kiehtoo. Kirkko voi alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Mitään sääntöä ei heidän mielestään edes rikottaisi. Maallinen lainsäädäntö ei sitä paitsi estäisi säätämästä kirkkolakia juuri sellaiseksi kuin kirkko haluaa. Se voi johtaa myös tulkintoihin, jotka ovat ristiriidassa lain kanssa. Se selviää jo seuraamalla mediaa. P alataan vielä Joroisiin. Hän sanoi, että seurakunnissa ei voi olla kirkon tunnustuksesta poikkeavaa käsitystä raamatullisuudesta eikä erivapauksia lainsäädännöstä. Naispappeuden vastustajien näkökulmasta juridiikka jyräsi teologian. Kolmas vaihtoehto on, että kirkko luopuu vihkioikeudestaan ja toimittaa jatkossa vain avioliittoon siunaamisia. Rajana ovat vain keskeiset perusoikeudet. Päätöksen olisi syytä olla myös selkeä. Kirkkokäsikirjan mukaan vihittävien on oltava rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. T eologia ja juridiikka eivät elä tyhjiössä, ja siksi luterilaisella kirkolla on nyt edessään merkittävä valinta
Kerro mielipiteesi napakasti, kommentoi tiukasti. Mikä elämänarvo on syrjäyttänyt lähimmäisyhteisöllisyyden. Ensin Esko Ahon hallitus teki sunnuntaista kauppapäivän ja nyt Juha Sipilän hallitus laajensi sitä. Moni aamuhartaus kuuluisi muualle kuin hartausohjelmaan. Viestin hinta on 0,90 euroa. Mitä asiasta ajatellaan taivaassa ja mitä siitä ollaan mieltä Keskustan kenttäväen keskuudessa. En ole kuullut yhdenkään piispan tai papin myötävaikuttavan puheillaan ikääntyvien netin käyttöön. Sen seurauksina sekä antoettä lainankorot alkoivat nousta ja vuosikymmenen lopulla maamme taloudessa elettiin hulluja vuosia. Leningradin piirityksen aikana Stalin ateistina salli asukkaiden pyynnöstä avata kirkkojen ovet, jotta ihmiset voisivat mennä suuressa hädässään niihin rukoilemaan. JAAnA PALOLA Järvenpää . Ylivieskan kirkkopalosta Ensiksikin on todettava, että tuollainen teko on todella murheellinen. Tuo sosiaalinen kohtaaminen, kuulumisten vaihto voi olla jollekin ainut sillä viikolla tai kuulla tapahtuva tutun lähimmäisen kohtaaminen. On köykäistä ajattelua, että kun sunnuntaista ja arkipyhistä tehdään kauppapäivä, niin maamme talous elpyy. Kirjoita viestin alkuun Kotimaa Mielipide (muista välilyönti!) ja sen jälkeen vapaasti se, mitä haluat sanoa. Niissä ei seurattukaan kärsimystien matkaa, kuten ennen on ollut tapana. . Lehdessä ilmoitettiin muutoksesta terveydenhuollossa. Kristityt alkoivat kuitenkin viettää Jeesuksen ylösnousemuksen päivää lepopäivänä. Hallitus on siis nähnyt turhaksi normiksi kolmannen käskyn, Muista pyhittää lepopäivä! Me kristitythän olemme saaneet lepopäivän Israelin kansalta, kun Raamatun Jumala antoi Mooseksen välityksellä kymmenen käskyä valitulle kansalleen. Näitä pähkäilen ja toivottelen voimia entiseen kotiseurakuntaani. Tulee kuitenkin mieleen – tämän laman ja monenlaisen hädän keskellä, että onko hyvin kallis kirkkorakennus niin välttämätön. Sunnuntaisin kaupat näyttävät olevan auki jo klo 10:stä lähtien. Jumalaa kun voi palvella vaatimattomimmissakin tiloissa. Laboratoriokokeisiin pitää varata aika sähköpostilla tai puhelimella, ei voi enää mennä määräpäivinä jonoon ja vuoronumerolla sovitun mukaiseen veritai virtsakokeeseen. Hän myös käyttää hyväkseen meidän hengellistä laiskuuttamme estääkseen meitä pääsemästä kuulemaan Jumalan eläväksi tekeviä sanoja. Niistä olivat seurauksina 1990-luvun alun pankkikriisi ja talouslama. 2 01 6 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Petyin kuunnellessani hiljaisen viikon aamuhartauksia. Lähetä tekstiviesti numeroon 13526. Jeesus sanoo Joh. Jumala ei kuitenkaan ole kumonnut tai purkanut yhtäkään kymmenestä käskystään. Eikö entisiä tiloja, esimerkiksi kappelia, voisi laajentaa tai rakentaa vaatimattomampi pyhättö. Eikö hallituksen tulisi huolehtia myös kansalaisten henkisestä ja hengellisestä hyvinvoinnista. Miksi radiosta poistettiin vesperit, jotka kuuluivat adventtiin, pitkäperjantaihin ja pyhäinpäivään. On aika keskustella vanhusvähemmistöjen tarpeista. Hallitusten päätösten seurauksena sunnuntaista on tullut arkinen kauppapäivä. Kyllä siihen tarvitaan ihan muita toimenpiteitä, niin kuin olemme saaneet nähdä viime kuukausien työmarkkinaneuvotteluista. 6:63: ”Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä.” Ilman niitä sanoja me ihmiset menehdymme. . Kaiken takana on Jumalan vastustaja Saatana, joka tekee kaikkensa saadakseen meidät ihmiset rikkomaan Jumalan käskyt ja sekoittaakseen meidät ja koko kansamme elämän. 5:17 Jeesus sanoo: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia ja profeettoja kumoamaan.” En ole tullut kumoamaan vaan toteuttamaan. Profeetta Aamos kirjoittaa tulevista ajoista Aam. Marja Salminen Pelkään, että Hän, joka sääti lepopäivän meitä ihmisiä varten, voi ottaa kansaltamme ja hallituksen toimilta siunauksensa pois.. Ikääntyvien kansalaisten nettihaasteisiin tarvitaan myötäelämistä. 10 KOTIMAA 7.4 . Ota kantaa Lähetä tekstiviesti! Ikääntyneet jääneet heitteille nettipalveluissa Ikääntyneet ihmiset hyljätään heitteille. ”Katsokaa netistä”, neuvotaan Kelasta, Terveydenhuollosta ja muista virkaportaista. Niinpä se on poistanut liikeaikalain rajoitukset. Toimitus pidättää itsellään oikeuden valikoida lehdessä julkaistavat kommentit ja mielipiteet. 8:11–12: ”Koittaa aika – sanoi Herra Jumala – jolloin minä lähetän maahan nälän. Kansalaisilta on viety pyhä, sen syvemmässä merkityksessä. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän. Nyt kaupat voivat olla auki milloin kauppiaat niin haluavat. Voidaan korostaen kysyä, mistä yhteisöllisyyden puute johtuu. Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.” MArTTI nIssInEn rovasti, Iisalmi Normien purkamiset KAuPPOJEn AuKIOLOT Hallitus on tehnyt kolmannesta käskystä turhan normin. Maamme nykyinen hallitus on asettanut yhdeksi tavoitteekseen turhien normien purkamisen. Miten nettiä ja älypuhelinta omistamattomat pidetään tasavertaisesti yhteisöjen jäseninä. Eläkeläisten puheenvuoroissa korostuu usein yhteisöllisyyden merkitys, sen kaipuu. Radion ohjelmatarjontaan pettynyt kuuntelija. On vippaskonsti tehdä Jumalan antamasta lepopäivästä kauppapäivä. Muutosvastaisuuden muokkaajana kirkolla on avaimet, iäkkäät ihmiset luottavat sen viestintään. Surullista maamme kohdalla on se, että Keskusta-johtoiset hallitukset ovat mitätöineet kolmannen käskyn. Vaikka kirkossa kävijämäärät ovat laskussa – kai Keski-Pohjanmaallakin – niin taas huomattiin, että kirkko jumalanpalveluspaikkana on todella tärkeä suurimmalle osalle ihmisistä. Kolmas käsky on myös ensimmäinen työsuojelusäädös. Paimentehtävä, joka ohjasi kirkkoa vielä 1900luvun alussa huolehtimaan kansan lukutaidosta, on toki siirtynyt koululaitoksen tehtäväksi, mutta verkkotiedon jakamisessa unohdetaan, että monilta ikääntyviltä puuttuvat verkkolaitteet ja niiden käyttöön tarvittava osaaminen. Näin säästyneet varat voisi ohjata ihmisten auttamiseen diakonian kautta. Mielipide ja asenne on korjausliikkeen tarpeessa. Meitä ikääntyneitä on tullut määräpäivänä hyvissä ajoin jonotukseen, on voitu vaihtaa kuulumisia ja tavata muita kremppaa potevia. Asiahan kulminoituu siihen, että osa suomalaisista on sunnuntaisin ja arkipyhinä kirkoissa jumalanpalveluksissa ja osa tavaratemppeleissä shoppailemassa. ”Uusi aika” merkitsee sitä, että sunnuntait ja arkipyhät on uhrattu talouden alttarille. Pelkään, että Hän, joka sääti lepopäivän meitä ihmisiä varten, voi ottaa kansaltamme ja hallituksen toimilta siunauksensa pois. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Korkmanin johtopäätös oli, ettei markkinatalouden itsesäätely toiminut, vaikka hallitus oli niin uskonut. Hallituksemme mielestä meillä Suomessa ei ole sellaista hätää, että lepopäivät tulisi pyhittää! Terve jumalanpelko näyttää kadonneen kansamme keskuudesta. Vuorisaarnassaan MT. Hänen nimensä tarkoittaa sekoittajaa. Vähättely on henkistä väkivaltaa! EErO PELTOnIEMI Kauhava Kirjassaan Väärää talouspolitiikkaa professori Sixten Korkman tuo esiin, kuinka vuonna 1986 silloinen hallitus purki korkosäännöstelyn
Olla vuorossa. Äiti oli osviitoissaan pidättyväinen, mutta tapaisensa, tarkka. Kolme sivua joogaa Kotimaassa nro 10. Menneinä vuosikymmeninä SDP:tä arvosteltiin liian kirkkokriittiseksi puolueeksi. Ja odotan jälleennäkemistä. Astua eturiviin, vasten sitä horisonttia, joka on jo lakannut loittonemasta ja lähtenyt kääntymään kohti. Näyttäydyn myös jo tulevana ongelmana: kuka meistä hoitaa, missä, millä rahoilla, miten pitkään. Kotimaan kolumnista ei päässyt aivan jyvälle siitä, että näkikö kirjoittaja arkkipiispan palkitsemisen myönteisenä asiana vai ei. Harvalla oli onni nähdä viisi lapsenlapsenlasta, iloita kuudennesta tulokkaasta, ja tunnistaa heidät kaikki viimeiseen iltaansa asti. m a tt i k a r p p in en SDP:n ja kirkon suhteista Toimittaja Jussi Rytkönen oli noteerannut kolumnissaan ( Kotimaa 24.3) Demarinaisten arkkipiispa Kari Mäkiselle yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistämisen johdosta myöntämän Risto Rohkea -palkinnon. Kenenkään totuus ei ole toista todempi eikä kokemus muita aidompi. Odotan erilaisten muistojen ja muistikuvien kaleidoskooppia. Odotan kodin tyhjentämistä, äidin ystävien kohtaamista, elämää jolloin en enää vaistomaisesti kaarra äidin kotikadulle – kaikkea sitä mikä on vaikeaa ja välttämätöntä. Harva jää orvoksi vasta liki seitsenkymppisenä. Olen piankin se mummeli, jonka liikkumiset ja jaksamiset pitää ottaa sukujuhlia suunnitellessa huomioon. Palkinnon perusteluissa kiitettiin arkkipiispaa hänen vähemmistöjen ja maahanmuuttajien puolesta käyttämistään puheenvuoroista. Iltalehdessä oli 5.8.2005 pikku-uutinen Norjasta. Nyt odotan lauantain hautajaisia. ”Mietiskelyn ja hengitysharjoitusten oli toivottu auttavan vankeja hillitsemään vihaansa, mutta tosiasiassa jooga näytti romuttavan heidän viimeisetkin psykologiset estonsa”, kertoi uutinen. ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä”, Markus 13:5. Mitä ei kohta tule sanotuksi, jää kenties ainaiseksi sanomatta. Sen tulee kuitenkin olla rikkaus, ei uhka. Pelkkänä voimistelunakin joogaa harjoittava voi, huomaamattaan, joutua sen taustalla vaikuttavan hindulaisuuden henkien taikapiiriin, lähteä mukaan sen henkisempiin muotoihin mantraym. Silti on merkityksellistä olla vanhin. Harva on ehtinyt tutustua äitiinsä näin pitkään. harjoituksineen. IrMeLI LeHTONeN seniori, Helsinki Pelkkänä voimistelunakin joogaa harjoittava voi, huomaamattaan, joutua sen taustalla vaikuttavan hindulaisuuden henkien taikapiiriin.. Kriittisiä ääniä siis – miten tärkeää olisikaan papistolle toisen kotimaisen kielen tuntemus. Teenkö ne niin kuin äiti teki, vai päinvastoin. 2 01 6 KOLUMNI Hilkka Olkinuora Ä iti palasi äitinsä arkulta kirkonpenkkiin kalpeana: ”Olen sitten seuraavana vuorossa.” Tänä lauantaina on minun vuoroni. HILKKA OLKINUOrA Kirjoittaja on pastori, tytär, äiti ja isoäiti. ”Maailmanvalloittaja”-jooga onkin onnistunut lähes syrjäyttämään tavallisen voimistelun. Tietääkseni myös Vartiosaaren karmeliitoilla on joogaa ohjelmassaan. Ringerikin vankilassa lopetettiin vankien joogatunnit, kun huomattiin niiden lisäävän väkivaltaisten vankien aggressiivisuutta ja aiheuttavan unettomuutta. Halaamme veljen kanssa. SDP:n kirkkosuhteiden osalta on vuosikymmenten mittaan totuttu siihen, että ne herättävät keskustelua. Hyvä siitä tulee. Demarinaisten palkinto ei ole sen erikoisempi asia kuin maaliskuun puolivälin Kotimaassa julkaistu pääministeri Juha Sipilän (kesk.) haastattelu: osa kirkollisten ja poliittisten toimijoiden luontevaa kanssakäymistä, mikä on perinteisesti ollut yksi suomalaisen yhteiskunnan suuria vahvuuksia. VILLe JALOVAArA TT, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen (sd.) Jälleenkö joogaa. Toivottavasti näin voi olla myös jatkossa. Elämää ei anneta eikä annostella ihmisen mitalla. Kyrkpressen on kertonut saksalaisesta luostarista, missä joogataan, missä abbedissa aloittaa päivän aurinkotervehdyksellä. Jäljelle jäävät äidin ja isoäidin roolit ja tehtävät. Se on pyhä tehtävä. Ennen omaa vuoroaan leskiäiti joutui saattamaan hautaan sekä tyttärensä miehineen että kahden kuukauden ikäisen tyttärenpoikansa. Heidän ei tarvitse tiedostaa päivittäin, miten väistämätön lähteminen heillekin aikanaan on. Harva on elämäänsä riittävästi nähnyt, mutta ei kuitenkaan valittanut sitä ettei pääse pois. Yksikään niistä ei kuitenkaan ole se, jonka kuollut on vienyt mukanaan. Sillä eihän se niin tietenkään mene, järjestyksessä, biologisesti, järkeenkäyvästi, ymmärrettävästi. Jokohan uskomme, sen enempiä pohtimatta, kun pastori Heli Harjunpää sanoo, että kristillinen jooga on sitä, että kristitty joogaa. Ja pieni lapsenlapsi. Se on salaisuus. Paitsi tietoa, tarvitaan myös henkisen erottamisen lahjaa. Mitä vielä jaksan, se on tehtävä ennen kuin voimani ovat menneet ja muistutan äitiä hänen viimeisinä aikoinaan. Olen nyt myös lakannut olemasta tytär samalla tavoin kuin ennen. Olen nyt se, jonka harteille asettuu ajan kulumisen tiedostaminen. Häneltä on kirja Buddha eller Jesus (XP-Media 2002). Etuoikeutettuja olemme, me kaikki, elävät ja kuollut. Olen nyt vuorostani se, jonka takana lapset ja lapsenlapset saavat rakentaa elämäänsä rauhassa. Jos nykyisin pyritään luontevaan kanssakäymiseen, eikö se ole merkki myönteisestä kehityksestä. Äiti saatetaan vihkikirkostaan hautaan Leposaareen, jossa omat vanhemmat jo ovat. Epäilijöitä ja varoittajia kuitenkin on, esimerkiksi edesmennyt Basilea Schlink Maria-sisarissa 1970-luvulla traktaatissa ”Kristityt ja jooga” – ei enää saatavilla – sekä 2000-luvulla Gertrud Storsjö, raamatunopettaja, jolla on laaja aasialaisen hengellisyyden tuntemus. Ehkä saamme jotakin suvun suurista kertomuksista tällä tavoin elämään eteenpäin. Pappina tiedän, että jo hautauskeskusteluissa voidaan olla muistelemassa yhtä monta erilaista elämää kuin paikalla on ihmisiä. Seuraavana vuorossa Olen nyt vuorostani se, jonka takana lapset ja lapsenlapset saavat rakentaa elämäänsä rauhassa. KOTIMAA 11 7.4
Kolumnin aihe on: Näillä Yhdysvaltain armeijan kahdeksalla keinolla tuhoat työpaikkasi. 2 01 6 K un lähestyin kirkkoherroja kysellen seurakuntien työntekijöiden kokouskäytännöistä, Hämeenkylän kirkkoherra ja Vantaan tuomiorovasti Jukka Nevala pyysi minua tutustumaan Jaakko Lyytisen kolumniin Helsingin Sanomissa. Jukka Nevala kokee, että hänen seurakunnassaan on löydetty sopivat ja toimivat kokouskäytännöt. – Toisaalta pienen työyhteisön kokouksia leimaa epämuodollisuus, mikä on meillä toimivaa. – On erittäin tärkeää, että seurakunnan työntekijät kokoontuvat yhteen ja viettävät myös yhdessä ehtoollista säännöllisesti. Erikokoisissa seurakunnissa työntekijöiden kokouskäytännöt ovat luonnollisesti erilaisia. Kyllä kokoukset ja yhteinen keskustelu siis ovat olennainen osa kohtaamisen kirkkoa, mutta kokousten nimellä kulkevat kokoontumiset on pidettävä asiakeskeisinä, Viitala toteaa. Kokonaisuudessaan kokoukset uhkaavat kuitenkin viedä Nevalan mukaan kirkossa liikaa aikaa varsinaiselta työltä ja ihmisten kohtaamiselta. Kokouksissa ei siis olla läsnä, vaikka ollaan paikalla. Jyväskylän seurakunnan alueseurakuntien työntekijät sekä yhteiset toiminnalliset tai tukipalveluiden yksiköt pitävät omissa yksiköissään kokouksen noin kerran kuukaudessa. Toiminnallinen johtoryhmä kokoontuu kirkkoherran johdolla niin ikään kerran kuukaudessa. Espoonlahden seurakunnan kirkkoherra Jouni Turtiainen harmittelee sitä, että kokouksiin tullaan liian usein liian huonosti valmistautuneina ja niissä räplätään älypuhelimia, tabletteja ja läppäreitä. Kotimaa selvitti, mikä toimii ja mikä hiertää erikokoisten seurakuntien kokouskäytännöissä. teksti: emilia karhu & kuvat: matti pikkujämsä Keskustelu tai luennointi sujuu niin, että nopein ja kovaäänisin johtaa ja muut ovat hiljaa.. 12 KOTIMAA 7.4 . Niissä pitää tehdä päätöksiä, joilla on vaikutusta eikä puhua puuta heinää, Jukka Nevala sanoo. Kokousten tulee kuitenkin olla hyvin valmisteltuja ja jämäkästi johdettuja. Nevala arveli ottavansa kolumnin esiin myös oman työpaikkansa kokouksessa. Myös Alavieskan kirkkoherra Eija Nivala painottaa, että kokoukset ovat asioiden hoitamista varten ja koko työyhteisön kokouksissa pyritään sellaisiin asialistoihin, että aiheet koskisivat kaikkia. Jyväskylän seurakunnan 300 hengen työyhteisö ei kokousta koskaan koko joukolla, mutta pitää kerran vuodessa työyhteisöpäivän. Pienen Alavieskan seurakunnan seitsemän työntekijää sen sijaan näkevät käytännössä toisiaan lounasja kahvipöydässä lähes päivittäin ja pitävät koko työyhteisön kokouksia säännöllisesti 2–3 viikon välein. – Isossa seurakunnassa korostuu kokouskalenterin koordinointi. Nevalan mukaan suunnittelu on tärkeää, mutta jokaisen on pohdittava omaan työnkuvaansa peilaten, miten iso osa työajasta on mielekästä käyttää kokouksiin. Pienehkössä reilun 12 000 jäsenen ja 20–30 työntekijän seurakunnassa pidetään joka toinen viikko koko työyhteisöä koskeva kokous ja joka toinen viikko pappien ja kanttorien kokous. Johtoryhmään kuuluvat yhdeksän aluekappalaista sekä eri työalojen kokoseurakunnalliset vastuuhenkilöt kuten työalasihteerit. Meillä pyritään sellaiseen perusjakoon, että alueseurakuntien ja muiden yksiköiden omat kokoukset ovat parillisilla viikoilla ja yhteiset kokoukset parittomilla, sanoo Jyväskylän kirkkoherra Arto Viitala. Keinot liittyivät kiinteästi työpaikan kokouskäytäntöihin. Kokoukset alkavat ja päättyvät selkeästi, mutta tärkeitä ajankohtaisia aiheita nostetaan esiin myös spontaanisti ilman tarkkaa ennakkosuunnittelua, Nivala sanoo. Kokoukset – siunaus vai kirous. – Siten sanotaan, että tästä ei ole puhuttu tai kysytään, miksei tästä ole kerrottu. Hykerryttävässä kolumnissa neuvotaan muun muassa vaalimaan virallisuutta, ohjaamaan kaikki päätettävät asiat jatkokäsittelyyn erilaisille toimikunnille, pitämään pitkiä puheita omin kokemuksin höystettyinä, kiistelemään pöytäkirjojen sanamuodoista, nostamaan esiin epäolennaisuuksia, puolustamaan varovaisuutta ja kyseenalaistamaan jo tehtyjen vanhojen päätösten järkevyys. – Kokoukset mahdollistavat vuorovaikutuksen ja yhdessä toteutetun työn niin työntekijöiden kesken kuin työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja muidenkin vastuunkantajien välillä
2 01 6. KOTIMAA 13 7.4
2 01 6 Kahvit ja sämpylät lisäävät osallistumishalukkuutta, jos lounas on jäänyt väliin kiireessä. Vain muutamat avaavat suunsa. viikon keskiviikkoihin. Keskustelu tai luennointi sujuu niin, että nopein ja kovaäänisin johtaa ja muut ovat hiljaa. Suurehkossa seurakunnassa puolentoista tunnin kokous on ehkä hiukan liian lyhyt asioiden runsauden takia, Haikonen sanoo. – Kokoukset turhauttavat, kun joukkoa on koolla tosi paljon ja kirkkoherra istuu jossakin kymmenien metrien päässä. Nuorisotyönohjaaja painottaa, että puheenjohtajan tulee varmistaa, että kokouksessa pysytään asiassa eikä jaaritella tuntikausia. – Jos asiaa katsotaan työntekijän näkökulmasta, kokouksia on varmaan liian paljon, mikä aiheuttaa purnaamista ja turhautumista. – Asioiden tiedottaminen kaikille yhtäaikaisesti on tärkeää ja lopettaa käytäväpuheet. Johtamisen näkökulmasta monia kokouksia vaivaa tehottomuus, löysä valmistelu sekä asioiden päällekkäisyys ja paljous, Turtiainen analysoi. Mahdolliset muut asiat pitäisi käsitellä vasta kokouksen lopussa. Toimiviksi kokouskäytännöiksi on Espoonlahden seurakunnassa havaittu hyvin valmistellut esityslistat päätösehdotuksineen sekä rohkea tarttuminen ongelmiin. – Siellä missä henkilöstön osaaminen ja kunkin työntekijän erityispiirteet saadaan kudottua toimivaksi verkostoksi, sujuvat myös kokoukset hyvin ja tehokkaasti. Työntekijät näkevät neuvoston olevan yhteisellä asialla heidän kanssaan ja neuvostolle on tullut selkeämpi näkemys siitä, mitä seurakunnassa eri työaloilla on suunniteltu ja mikä toteutunut, Haikonen toteaa. Tiimit kokoontuvat joka toinen viikko kolme tuntia ja se riittää. Kanttorin mukaan kokouskäytäntöjen toimivuus on usein suoraan verrannollinen työyhteisön työhyvinvointiin. Nykyisin Länsi-Suomessa työskentelevä kanttori, jolla on työkokemusta useista isoista seurakunnista, kertoo osallistuneensa sekä erittäin hyvin toimineisiin että tehottomiin kanttoreiden tiimikokouksiin. Vastaajista kukaan ei ole töissä niissä seurakunnissa, joiden kirkkoherroja on tässä jutussa haastateltu. – Kokousten tärkein merkitys on yhteisten toimintaperiaatteiden varmistaminen ja se, että kaikki saavat tiedon olennaisista muutoksista, sanoo kirkkoherra Reijo Leino. Hyvän kokouksen tunnusmerkeiksi hän nimeää ajoissa osallistujille saapuvat kokousmateriaalit, rakentavan ja avoimen kokousilmapiirin sekä sujuvan mutta kiireettömän kokouksen etenemisen. Kaikkien työntekijöiden yhteisiä kokouksia on vuodessa noin kuusi ja työalojen omia kokouksia vuosittain noin kahdeksan. Useissa seurakunnissa työskennellyt diakoni Etelä-Suomesta arvostaa nykyisen työpaikkansa kokouskäytäntöjä. tai 3. Hölisevät, omaa puhettaan ja kaskujaan rakastavat henkilöt ovat kokouksissa piinallista seuraa.. – Kahvit ja sämpylät lisäävät osallistumishalukkuutta, jos lounas on jäänyt väliin, kuten usein työkiireissä tahtoo käydä, Turtiainen huomauttaa. Seurakuntaan kuuluu kahdeksan alueseurakuntaa varsin laajalla maantieteellisellä alueella. Espoonlahdessa kaikki työntekijät kokoontuvat noin kuusi kertaa vuodessa. – Jälkimmäisestä joudun välillä lipsumaan, koska asioita tuntuu riittävän. Yhteinen kirkkohetki on rauhoittava alku kokoukselle ja etuoikeus keskellä työpäivää, diakoniatyöntekijä sanoo. Isoja koko työyhteisön kokouksia on harvoin ja se on hyvä. Rukous alussa tai lopussa on luonteva osa työkokousta seurakunnassa. Se on lisännyt ymmärrystä puolin ja toisin. Nuorisotyönohjaaja Länsi-Suomesta on hyvin turhautunut seurakuntansa työntekijäkokouksiin, joita pidetään kerran kuussa. Osa kutoo, osa selaa kännykkää tai läppäriä. – Kokouksia vältetään viimeiseen asti ja ne pyritään pitämään lyhyinä. – Hölisevät, omaa puhettaan, kaskujaan ja juttujaan rakastavat henkilöt ovat kokouksissa piinallista seuraa, diakoni mainitsee. Lappeenrannan seurakunnassa koko työntekijäjoukko kokoontuu kaksi kertaa kuukaudessa puoleksitoista tunniksi kerrallaan. Kotimaa lähetti aiheesta myös nimettömiä kyselyjä eri työntekijäryhmien edustajille eri puolille Suomea erikokoisiin seurakuntiin. Monet asiat voi hoitaa myös sähköpostilla tai puhelimitse. Järvi-Kuopion seurakunnassa pitkät välimatkat tuovat haasteita työyhteisön kokouksille. Suuret kokoukset ovat sekä kanttorin että pohjoissuomalaisen diakoniatyöntekijän mukaan kokousteknisesti erityisen haastavia. – Tämä on osoittautunut hyväksi käytännöksi. Ihmettelen, miten vähän seurakunnat jakavat näistä keskenään tietoa ja kokemuksia. Turhautumista lisää se, että kokouksissamme ei ole esityslistaa eikä muutakaan suunnitelmaa. Kaksi kertaa vuodessa, kun käsitellään toimintakertomusta ja talousja toimintasuunnitelmaa, työntekijät osallistuvat Lappeenrannassa seurakuntaneuvoston kokouksiin. – Jännä havainto on ollut se, että tehotonkin tiimi kuvittelee toimivansa tehokkaasti. – Ilman vuorovaikutusta, tiedon jakamista ja ongelmiin tarttumista työyhteisö ei voi hyvin. Tässä auttaisi esityslista, jonka aiheissa pysytään. Diakoniatiimi ja nuorisotyön tiimi kokoontuvat joka viikko ja lapsityön ydintiimi kaksi kertaa kuukaudessa. Diakonin mielestä on tärkeää, että kokouksella on jämäkkä puheenjohtaja ja selkeä aihe sekä tiedossa oleva päättymisaika. 14 KOTIMAA 7.4 . Tällaisessa kokouksessa kokouskäytänteet ovat aivan hukassa ja toisten kuunteleminen tuntuu olevan toisarvoista, diakoniatyöntekijä pohtii. – Jos ihmiset vain kutsutaan paikalle ja katsotaan sitten mitä tapahtuu, ei yleensä tapahdu yhtään mitään hyödyllistä. Sen vuoksi työyhteisön kokoukset ovat välttämättömiä, hän summaa. Niinpä kaikki kokoukset pyritään keskittämään kuukauden 1. Virallisten pöytäkirjojen laatimisesta on työyhteisökokouksissa luovuttu, mutta selkeät muistiot, joista on luettavissa yhteiset päätökset, ovat välttämättömiä. Viestinnän ja johtamisen näkökulmasta kokouksia on sopivasti. – Ne pidetään aina aamuisin kahdeksalta, mikä turhauttaa pääosin iltatyötä tekevää. Kirkkoherra Hannu Haikonen pyrkii pitämään kiinni siitä, että kokoukset alkaisivat ja päättyisivät sovittuun aikaan. Vaikuttaa olevan myös niin, että siellä missä olisi erityisesti tarvetta kiinnittää huomiota kokoustekniikkaan, asiasta puhuminen on arka paikka eikä kunnon keskustelu ole mahdollista. Yrityksistä huolimatta tilanteeseen ei ole saatu mitään muutosta. Seurakunnan johtoryhmä, hallintotiimi, papit ja kanttorit sekä kirkon palveluskunnan tiimi kokoontuvat kerran kuukaudessa
Guadalupen neitsyestä tuli Meksikon suojelupyhimys ja se on erityisen merkityksellinen kristityille intiaaneille. kuvA: WikipEdiA. 2 01 6 Viisi kristillistä massatapahtumaa 1 Siionin kirkon pääsiäinen Siionin kirkon (The Zion Christian Church) pääsiäistapahtuma Moorian vuorella Etelä-Afrikassa, maan pohjoisosassa Limpopon maakunnassa kokoaa vuosittain ulkoilmajumalanpalveluksiinsa jopa kolme miljoonaa kävijää kaikkialta eteläisestä Afrikasta. Reformaation merkkivuosi tekee tilaisuudesta erityisen. Kaksi muuta ovat Via Francigena Roomaan ja pyhiinvaellus Jerusalemiin. reformaation merkkivuoden kirkkopäivät alkavat Berliinistä päättyvät Wittenbergiin. Katedraalissa, jossa on tilaa 10 000 ihmiselle, käy yli kaksi kertaa enemmän pyhiinvaeltajia kuin Pietarinkirkossa Roomassa. Tummaihoisten vuonna 1910 perustamaan Siionin kirkkoon kuuluu noin viisi miljoonaa jäsentä ja se on levinnyt koko Afrikkaan ja Lähi-itään. Espanjan ja Ranskan rajalta Pyreneitten vuoristosta Espanjan läpi kulkeva pyhiinvaellusreitti otettiin UNESCO:n maailmanperintöluetteloon 1993. Sitä pidettiin yhtenä kolmesta reitistä, joilla kaikki synnit voitiin saada anteeksi. Itsenäisen organisaationsa ansiosta tapahtuma on säilynyt eri kirkkokuntia yhdistävänä ruohonjuuritason liikkeenä. Ohjelmassa on musiikkia, luentoja, keskustelua ja kulttuuritapahtumia. Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti on saanut nimensä apostoli Jaakobilta. Viime vuonna vaeltajia oli yli 260 000. kuvA: olli SEppälä Taizèn tunnelmaa. kuvA: TAiZé-yhTEiSö Santiago de Compostelan katedraali on vaelluksen päätepiste. kuvA: WikipEdiA Guadalupen neitsyt Maria. 4 Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan Pohjois-Espanjassa sijaitseva Santiago de Compostelan katedraali on vuosisatojen ajan ollut pyhiinvaeltajien päämäärä, jonne on patikoitu satoja kilometrejä. KOTIMAA 15 7.4 . Uudenvuodentapahtumat eri puolilla Eurooppaa kokoavat yleensä noin 10 000 osanottajaa. Perimätiedon mukaan Jaakob on haudattu Santiago de Compostelan katedraaliin. Päätösjumalanpalvelus on viisipäiväisten kirkkopäivien hengellinen kohokohta. KAj AAlTO yhTeISöllISyyS Pyhiinvaeltaminen kuuluu lähes joka uskontoon ja massatapahtumat ovat myös monille kristityille uskoa vahvistavia kohokohtia. Kävijöitä Guadalupen neitsyen basilikassa on vuosittain peräti 20 miljoonaa. Pyhän Jaakobin reittiä on kuljettu keskiajalta saakka. Parhaimmillaan osanottajia on ollut 500 000. Yhden teorian mukaan Santiago de Compostelasta tuli suosittu, koska Jerusalemiin oli liian vaikea matka, mutta Roomaan pääsi liian helpolla. Lisäksi Taizé-tapahtumia järjestetään muualla Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa sekä Amerikassa. Siionin kirkko on sekoitus afrikkalaista kulttuuria, katolisen kirkon perinnettä ja karismaattisuutta. Etelä-Afrikan turistioppaat varoittavat joka vuosi liikenneruuhkista Johannesburgin pohjoispuolella, sillä massiivinen kansainvaellus tukkii pohjoisen tiet, vaikka kirkko vuokraa tuhansia sadan hengen linja-autoja pyhiinvaeltajien kuljettamiseksi. Kirkkopäivien Kohtaamisten illasta on muodostunut yksi Saksan suurimmista katutapahtumista, jolloin järjestävän kaupungin keskustan valloittaa juhliva kirkkokansa. Ikonin nimi viittaa Neitsyt Mariaan, jonka uskotaan ilmestyneen vuonna 1531 Guadalupessa. Kirkon symboli on Daavidin tähti, ja vuorenrinteeseen tehty kuvio näkyy kauas. Siionin kirkon pääsiäisen konsertti vuodelta 2016 Etelä-Afrikassa. 5 Guadalupen neitsyen ilmestyksen vuosipäivä Meksikossa Guadalupen neitsyen ilmestyksen vuosipäivä 12. Erityisesti nuorten aikuisten suosiossa ovat viikon kestävät tapahtumat, joissa hiljennytään yksinkertaisissa oloissa rukoilemaan yhdessä, mietiskelemään ja laulamaan taizéhymnejä. Tarinan mukaan Maria ilmestyi intiaanimiehelle ja puhutteli tätä nahuatlin kielellä. Seuraavat Saksan kirkkopäivät järjestetään toukokuussa 2017. kuvA: ThE Zion ChriSTiAn ChurCh Saksan kirkkopäivät Stuttgartissa 2015. 2 Saksan kirkkopäivät Toisen maailmansodan jälkeen 1949 maallikoiden aloitteesta syntyneet Saksan evankeliset kirkkopäivät (Deutscher Evangelischer Kirchentag) kokoaa joka toinen vuosi yhteen satojatuhansia protestanttisia kristittyjä. Nykyisin yhä useampi pyhiinvaeltaja on ei-katolinen. Vuonna 2012 Taizén luottamuksen pyhiinvaellukseksi kutsuttu tapahtuma järjestettiin Helsingissä. Siionin kirkon jäsenet kokoontuvat Moorian vuorella myös syyskuussa. Jumalanpalveluksiin suurtapahtumissa kuuluvat tanssi, puhdistusriitit, sairaiden puolesta rukoileminen, profetoiminen sekä kastetilaisuus joella. 3 Taizén tapahtumat Ekumeeninen veljesyhteisö Ranskassa, Taizén kylässä kokoaa tuhansia vieraita eri puolilta maailmaa tapahtumiinsa, joista suurin on uudenvuoden juhla. joulukuuta on suuri juhlapäivä, mutta Guadalupeen käy jatkuva ihmisvirta. Pääkaupungista Berliinistä alkavat kirkkopäivät päättyvät Wittenbergiin, Lutherin kotikaupunkiin, jossa suurta päätösmessua vietetään. Seuraavat Saksan kirkkopäivät järjestetään toukokuussa 2017
Sääntökuntahenki on täältä kaukana, vaikka naisten ja miesten asuinhuoneet ovat eri puolella taloa. Se on pikemminkin hiljaisuuden ja rukouksen tyyssija, rauhaa rakastavien ekumeeninen yhteisö. Niko Taina muutti joulun jälkeen Helsingin melskeestä luostariyhteisön rauhaan. Enonkosken luostari on maamme ainoa luterilainen luostari. Suoraan sanoen matka tuntuu iltahämärässä hurjan pitkältä. – Täällä on myös pariskuntia varten huoneita, huomauttaa Niko Taina. Enonkosken IhamaLuostari kylän sylissä EnOnKOsKEn yhTEIsö Iso unelma yhteisöllisyyden voimasta johti hiljaisuuden etsijät Ihamaniemen vanhaan kouluun. KUvaT: Päivi KeToLaiNeN KrIsTITyn vAELLus. Hän pyytää vieraita kanssaan kappeliin hetkirukoukseen, ja pian veisaamme epävireisellä soinnilla Enonkosken luostariyhteisön virttä. 16 KOTIMAA 7.4 . Luostarin tarina alkoi 1990-luvun alkupuolella, jolloin Ihamaniemen kyläkoulu lakkautettiin. Tällä kertaa luostarissa on vain yksi asukas. Silja Loikkanen, Riitta Parttimaa-Redsven, Pellervo Kokkonen, Ulla-Riitta Kautonen ja Niko Taina kantavat vastuuta Suomen ainoan luterilaisen luostariyhteisön toiminnasta. Kelopuun inspiroiman alttaritaulun alla toivotamme toisillemme hyvää yötä. 2 01 6 M aan korvessa kulkevi tie, joka halki itäsavolaisen maiseman vie. Samaan aikaan joukko hiljaisuuden liikkeen aktiiveja etsi paikkaa, johon voisi perustaa luostarin. Kyläläiset jännittivät, miten pitäjän vanhimmalle sivukoululle sitten käy. Kyseessä ei ole kuitenkaan luostari sanan tiukassa merkityksessä. Koloveden kansallispuiston tienviitan kohdalla ollaan kuitenkin lähellä määränpäätä, Enonkosken luostaria
Koulun toiminta loppui 1993. Varausja aineistopäivä 13.5. Valoisan ruokasalin huoneentaulussa lukee: missä rakkaus ja laupeus, siellä Jumala. Muutama vuosi sitten luostarin tulevaisuus oli osin valinkauhassa. Ihamaniemellä asuu niin ikään Riitta Parttimaa-Redsven. Luostarin esite toteaa, että yhteisö voi tarjota oman elämän pyhiinvaeltajille matkaseuraa ja rukousyhteyttä. Luostarin alkuasukkailla oli iso unelma yhteisöllisyyden voimasta. Luostariyhteisö vaalii luterilaista hengellistä perintöä ja hakee ekumeenista yhteyttä toisten kristittyjen kanssa. Lisääkin talkoolaisia kaivataan, ja asukkaitakin mahtuisi taloon 12 henkeä kerrallaan. Kun luostariin saapuu vieraita, hän kertoo heille koulun ja luostarin tarinaa. Tämän tietää Savonlinnan matkailun kehitysjohtaja Pellervo Kokkonen, joka toimii tällä hetkellä luostariyhteisön tukiyhdistyksen puheenjohtajana. Unelma toteutui osittain, sillä aika ei ollut kypsä luterilaiselle luostarille sääntöineen päivineen. Mutta suurin niistä on rakkaus. Luostari tarjoaa lepoa arjesta, mutta se vaatii asujalta sopeutuvaa mielenlaatua. Kyläläiset kutsuivat häntä yksinkertaisesti Luostarin Virvaksi. Niinpä paikalliset luostarin ystävät päättivät ottaa aiempaa enemmän vastuuta luostarin toiminnasta. Koulun yläkerta toimii luostarin majoitustiloina. Laulua on tullut ohjaamaan Ulla-Riitta Kautonen, joka on eläkkeellä Enonkosken nuorisotyönohjaajan virasta. Uudistunut lehtipisteissä. Itäafrikkalainen sananlasku Lahjanne Herättäjä-Yhdistyksen kansainväliselle ja lähetystyölle 3.646,00 e . Yksi ensimmäisistä oli Virva Tyrväinen, josta sittemmin tuli sisar Virva. Vielä kauempana on Enonkoski Helsingistä katsoen. Luostarista onkin tullut kyIHAMAnIeMen luOsTArIyHTeIsö Luostariyhteisö sijaitsee Enonkosken kunnassa Itä-Savossa. Kappelissa pidetään kerran kuussa messu, jonka jälkeen juodaan päiväkahvit. 2 01 6 Vuoret eivät kohtaa toisiaan, mutta ihmiset kohtaavat. Täällä asuttiin ekaluokasta lähtien kouluviikot, koska saarista oli vaikea päivittäin kouluun tulla. Luostari on rukouksen paikka, joka osoittaa tietä Jumalan luo. Asiakaspalvelu 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi www.askellehti.fi Lähetä surunvalittelusi. Luostariyhteisön toiminta-ajatus on sama kuin alun perin. Aamupalveluksessa laulu sointuu jo edellisiltaa paremmin. Kyläläiset ilahtuivat, kun kuulivat, että koulusta tuleekin luostari. Luostariyhteisön vahva hengellinen tukija Anna-Maija Raittila oli poissa ja muutkin vastuunkantajat olivat kaukana – suurin osa siellä Helsingissä. – Täällä on pidetty rippikoululeirejä ja muutakin paikallisten nuorten toimintaa, hän kuvailee luostarin ja seurakunnan yhteistyötä. KOTIMAA 17 7.4 . Pirjo Teva 040 680 4057 niemestä sellainen löytyi. Luostari toimii entisellä Ihamaniemen kyläkoululla, joka on rakennettu 1908 ja sitä on laajennettu 1954. – On tultava toimeen sekä itsensä että toisten kanssa. Siksi tarvitaan kiireettömiä paikkoja, joissa ihmiset voivat levähtää.. Kor. Hän käy luostarissa talkoissa milloin vain tarvitaan. Helsinki on Enonkoskelta katsoen kaukana. Enonkoskella on Suomen ainoa luterilainen luostariyhteisö. Siksi tarvitaan kiireettömiä paikkoja, joissa ihmiset voivat levähtää. Se on osa suomalaisen hiljaisuuden liikkeen ja Taizé-liikkeen muodostamaa verkostoa. (1. Naapurissa asuva Loikkanen on edelleen koululla tuttu näky. Voit tilata Askelen myös kotiisi. – Näin vanha koulu sai arvokkaan jatkon, sanoo Silja Loikkanen, jonka oma elämä on nivoutunut koulun historiaan monin langoin. Rahaa siis tarvitaan, mutta raha ei ole veturi. Äskettäin luostariin on asennettu maalämpöjärjestelmä ja pientä remonttia riittäisi jatkuvasti. Alakerran opetustilat ovat yhteisessä käytössä. – Oli kova pakkanen ja kirkas tähtitaivas, kun ensimmäiset asukkaat tulivat, hän muistelee helmikuuta 1994. – Edelleen maailmalla väsyneet voivat tulla tänne Ihamaniemeen, toivottaa Silja Loikkanen leveällä savon murteella. län sydän ja se on mukana Elävä Ihamaniemi -hankkeessa, jonka muita toimijoita ovat paikalliset Martat ja maamiesseura. Se rohkaisee kaikkia etsimään kutsumustaan ensisijaisesti oman arjen ympyröissä, mutta toive on myös, että yhteisön jäseniä asuisi luostariyhteisön tiloissa. PÄIVI KeTOlAInen Aikamme on täynnä puhumista ja tietämistä. Vaikka Kokkonen on matkailualalla, ei hän visioi luostarista turistikeidasta. 020 701 2211 Hyvä ilmoittaja! Kotimaan kesämenot ilmestyy 19.5. Luostari asumisyhteisönä ei tuntunut houkuttelevan uusia tulijoita. Kiitos! Antti Vanhanen Rakkaamme, farmaseutti Anna-Liisa MUSTAKALLIO s. Vanha savolainen perusluterilaisuus riittäköön vetovoimaksi. Se on samalla Enonkosken kappeliseurakunnan sivukappeli. – Aikamme on täynnä puhumista ja tietämistä. 26.2.2016 Kiittäen ja kaivaten Laura muut sukulaiset ja ystävät Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. 13:13) Siunaus toimitettu Kokemäellä 26.3.2016. Pitää ottaa myös vastuuta askareista, sanoo Ulla-Riitta Kautonen. Hän viipyi luostarissa 15 vuotta. Kiitämme lämpimästi osanotosta. Sen sijaan syntyi yhteisö, joka etsii uusia uomia vaikkapa Facebookin kautta. Hän näkee paikallisen seurakunnan ja luostariyhteisön välisen sillan tärkeänä. 12.4.1927 k. punaisenristinkauppa.fi Adressien tekstaus tai puh. Sinne on Savonlinnasta matkaa hieman yli 50 kilometriä. Entisessä yläluokassa on Pyhän Kolminaisuuden kappeli, joka vihittiin käyttöön 1995. Yläkerrassa oli asunnot ja alakerrassa opetustilat. – Pienenä asuin koulun asuntolassa ja myöhemmin olin itse asuntolanhoitajana
Teologisesti kyse on pohjimmiltaan siitä, että Jeesus Nasaretilainen kutsui seuraamaan itseään. Silti on selvää, että joitakin siteitä kirkosta, uskonyhteisöstä eroava katkoo. Kuitenkin jo 1400-luvun lopulta alkaen kansan oli osattava tärkeimmät rukoukset ulkoa. Surkeudesta huolimatta kansankirkon pitäisi kuitenkin oikeastaan olla tyytyväinenkin, koska siitä eroaminen on edelleen monille iso, julkisen maininnan arvoinen asia. Miksi me uskomme ”pyhän, yhteisen seurakunnan”. Turun seudulla alettiin käyttää suomea kirkollisissa toimituksissa ja jumalanpalveluksissa vuoden 1537 aikoihin. A rkkipiispa Kari Mäkisen vaikeaselkoiset puheet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden suojelemisesta ovat aiheuttaneet jonkinmoisen kirkosta eroamisen aallon. Häkkinen ja hänen oppilaansa ovat tutkineet näitä Agricolan kirjoja edeltäneitä suomenkielisiä käsikirjoituksia. Onko se vain jokin yhdistys. Suomessa kirjakieli luotiin vasta 1500-luvulla. Hän ei pakottanut seuraansa, vaikka kehottikin ihmisiä parannukseen ja uskomaan hyvän sanoman. Kirkkoon liittyminen, sen jäsenenä eläminen ja siitä eroaminen ovat osa uskonnonvapautta. Onko pelastus lopulta missä tahansa. Vanhin suomenkielinen teksti on Ruotsista löytynyt Uppsalan evankeliumikirjan katkelma. Hän huolehtii jokaisesta ihmisestä, kaikesta luomastaan ja Hän on meidän ymmärrystämme ylempänä. Ruotsin reformaattori Olaus Petri tutustui Lutherin ajatuksiin Wittenbergissä vuonna 1517. Kaste toki säilyy erotessakin. Meillä ei kuitenkaan ole uutta ilmoitusta siitä, että näkyvän kirkon jäsenyydellä ei olisikaan merkitystä. Mutta voisiko Jumala, absoluuttinen Hyvä, myös hylätä minut. Näille kielille oli käännetty paljon kirjallisuutta jo aiemmin. Kirkosta eroava voi ajatella, ettei hän silti Jumalasta eroa. Voidaan keskustella kasteeseen pohjautuvan jäsenyyden ja lainsäädännöllisen muodollisen jäsenyyden sisällöstä ja suhteesta. Uusia testamentteja on säilynyt ainakin 75 kappaletta, Häkkinen kertoo. Kirkosta lähteminen on yhteisön kannalta surullista. Tosi kirkon rajoja ei ihminen näe. Se voisikin olla vaikeaa. 2 01 6 KOluMnI jussI ryTKönen Kirkolliset käsikirjoitukset olivat varhaisimpia suomenkielisiä tekstejä. Yksilön kannalta se on teologisesti ristiriitaista. Muita Agricolan teoksia ovat Rukouskirja, Uusi testamentti, Kirkkokäsikirja, Messu, Piina eli Jeesuksen kärsimyshistoria, Psalttari, Veisut ja ennustukset sekä Pikkuprofeetat, Häkkinen luettelee. Kirjakielestä tuli yhdistävä tekijä hajanaiseen maahan, Häkkinen toteaa. Jumala on rakkaus. Eroanko kirkon jättäessäni Jumalasta. – Agricolan kirjat oli tarkoitettu jokaiseen seurakuntaan. – Aapinen ilmestyi vuonna 1543, ja siitä otettiin pian uusia painoksia. Reformaatioajan kuningas Kustaa Vaasa piti tärkeänä, että suomalaisia lähestyttiin heidän omalla kielellään, ja halusi poikiensa oppivan suomea. KuvA: PAsi Leino juHlAVuOsI Eroanko Jumalasta. 18 KOTIMAA 7.4 . – Reformaatio muutti koko suomen kieltä. Mutta lempeä Vapahtaja muistutti ihmisiä myös synnistä, kuolemasta ja tuomiosta. Miksi kirkkoon sitten pitäisi ollenkaan kuulua. Myös maallisen vallankäytön kieli kehittyi. Vaikka Suomen kirkko menettää jäseniään, kirkosta eroaminen ei teologisesti muutu pikkuasiaksi. Kirjojen käyttäjiä olivat papit, sillä vasta 1600-luvulla lukutaitoa alettiin opettaa kansalle. Koska kirjat olivat harvinaisia, lisättiin vanhoihin latinankielisiin kirjoihin suomenkielisiä lisälehtiä. Suomen kielen kohdalla tilanne oli aivan toinen kuin ruotsin tai saksan. – Vuonna 1555 Kustaa Vaasa lähetti Savonlinnan läänin asukkaille kirjeen, joka oli ensimmäinen merkittävä kirje suomen kielellä, Häkkinen kertoo. – Aiemmin kansa oli saanut tietoa Raamatusta vain muiden välityksellä. Myös lakien suomentaminen edisti kirjakielen kehittymistä. Muutamat julkisuuden henkilötkin ovat arkkipiispan fundeeraamisen vuoksi uhkailleet kirkosta eroamisella. Opilliset koepallot ”anonyymeista kristityistä” voivat olla teologisesti syvällisiä, mielenkiintoisia ja oikeansuuntaisiakin, mutta niistä seuraa vielä monimutkaisempia kysymyksiä. Aiemmin ei ollut yleiskieltä, vaan vain erilaisia murteita. Surkeudesta huolimatta kansankirkon pitäisi kuitenkin oikeastaan olla tyytyväinenkin, koska siitä eroaminen on edelleen monille iso, julkisen maininnan arvoinen asia.. Huhtikuun alussa professori emerita Kaisa Häkkinen luennoi suomen kirjakielen synnystä reformaatioaikana. sAArA PAATerO Reformaatio synnytti suomen kirjakielen Professori emerita Kaisa Häkkinen luennoi viime maanantaina Turun tuomiokirkossa suomen kirjakielen synnystä reformaatioaikana. Näin esimerkiksi kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.). On laskettu, että Agricola ehti kääntää 37 prosenttia Raamatusta. Nyt heidän oli voitava tutustua tekstiin omalla kielellään, ja kaikki ajan kirjat ja tekstit palvelivat tätä tavoitetta, Häkkinen kertoo. Kirkolla on väliä. Ne pohjautuvat länsisuomalaiseen kieleen. Käsikirjoituksista löytyy monenlaista aineistoa, kuten kirkkolauluja, kirkkokäsikirja, sielunhoidon opaskirja ja messu. Turun piispana ja Suomen reformaattorina toimineen Mikael Agricolan painetut kirjat ovat suomen kirjakielen perusta. – Lähin kirjapaino oli Tukholmassa asti, ja Suomessa oli helpompaa kirjoittaa tekstejä käsin. Tarvittavia tekstejä ei ollut, vaan ne oli käännettävä. Tustalla Mikael Agricolan patsas. ensimmäiseksi suomen kieltä käytettiin Tukholman seurakunnassa, koska siellä oli paljon suomalaisia. Suomi kuului tuolloin Ruotsiin, ja Olaus Petrin teokset ja reformaatiovaikutteet tulivat Suomeen Tukholman kautta. T urussa reformaation 500-vuotisjuhliin on valmistauduttu kieleen ja kirjallisuuteen keskittyvällä luentosarjalla
Hän on hyvillään siitä, että näytelmässä on mukana niin kritiikki, kiitos, ilo kuin suru. Käsikirjoituksen nähdessään hänelle oli heti selvää, että siinä on aineksia isompaan produktioon. – On etuoikeus olla kirkkoherrana, kun sattuu tällainen juhlavuosi kohdalle. KuvA: SAmi TirKKonEn NäyTelMä ohjaaja Johanna Sorjonen (vas.) ja kanttori Anna Pöyhönen ovat saaneet uutta ajateltavaa työryhmän yhteisistä keskusteluista. Kuvassa Anna Pöyhönen (vas.) ja Sari Happonen. Tavallisen kansalaisen näkökulma korostuu huumoria unohtamatta. Kokemus hyvästä yhteistyöstä rohkaisee vastaavaan myös tulevaisuudessa. – Ihmisillä, jotka käyvät vain harvoin kirkossa voi olla vanhakantainen ajatus jumalanpalveluksesta ja kirkosta, Sorjonen summaa. – Alkuvaiheessa tuomiokirkossa ei ollut vielä urkuja. Silmiä avaava matka Esityksen puvustuksesta vastaa Savonia-ammattikorkeakoulun vaatetusmuotoilun opiskelijat. Hän perehtyi käsikirjoitusta varten Suomen, Kuopion ja Kuopion Tuomiokirkon historiaan. Esityksessä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, Sorjonen kertoo. Teksti tuo esiin, miten kirkko on vastannut ihmisten etsintään eri aikakausina ja pysynyt mukana yhteiskunnan muutoksissa. Katsoja pääsee seuraamaan niin pestuumarkkinoita, sisällissodan vankien kurjuutta, lankkipoikien kesäläksyjen kuulustelua, suurpommituksia kuin naispappeuden pohdintoja. Jos kirkko on sanan kuulemisen paikka, niin teatteri on sanan moniaistisuutta. KuvA: virPi KirvES-TorvinEn Tässä on ainutlaatuinen mahdollisuus kokea teatterin keinoin, mikä on ollut Kuopion Tuomiokirkon merkitys.. Etsin niitä omista lähtökohdistani käsin. E ikö se olekaan mikään Jeesus-näytelmä. Lisäksi mukana on eläkkeelle jäänyt näyttelijä Tarmo Valkonen, Jarkko Kumpulainen ja Tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Anna Pöyhönen. Kuopion Tuomiokirkkoseurakunta ei ole tehnyt aiemmin näin mittavaa yhteistyötä kaupunginteatterin kanssa. Esitys on hänelle jännittävä ja ainutlaatuinen. Hän myös ohjaa tänään kantaesityksensä saavan Kuopion Tuomiokirkon 200. Pöyhönen on oppinut paljon näyttelemisestä, esityksen vaiheista ja saanut uutta innostusta työhönsä. 2 01 6 Kuopion Tuomiokirkko juhlistaa 200-vuotistaivaltaan näytelmäyhteistyöllä kaupunginteatterin kanssa. Osaa kohtauksista voisi esittää muuallakin, mutta toiset liittyvät esimerkiksi Kuopion Tuomiokirkon valmistumiseen. Rannankari halusi juhlakirjan sijaan näytelmän, koska sen avulla voisi saada laajemman ihmisryhmän kiinnostumaan asiasta. – Tässä on saanut laittaa itsensä täysillä likoon, hän hehkuttaa. KOTIMAA 19 7.4 . Näytelmässä on kahdeksan eri tarinaa kahdensadan vuoden ajalta. – Tässä on ainutlaatuinen mahdollisuus kokea teatterin keinoin, mikä on ollut Kuopion Tuomiokirkon merkitys. Ilpo Rannankarin mukaan kokonaiskustannukset nousevat 30 000–40 000 euroon, mutta iso osa kuluista peittynee lipputuloilla. Pidän tärkeänä, että vietämme sitä kirkon arvon mukaisesti, hän sanoo. Olemme halunneet pysyä uskollisena kulloisellekin aikakaudelle. Molemmat pelaavat vertausja mielikuvilla, Sorjonen pohtii. VIrpI KIrVes-TOrVINeN Kivi kiveltä -esitykset jatkuvat Kuopion Tuomiokirkossa 19. Kukin roolihahmo etsii tarkoitusta elämälleen. toukokuuta asti. Kanttori Anna Pöyhönen näyttelee, laulaa, soittaa urkuja, urkuharmonia ja pianoa. Kuopion kaupunki on rahoittanut kahden Kuopion kaupunginteatterin näyttelijän, Seija Pitkäsen ja Sari Happosen, panoksen. Hänellä on aiempaa kokemusta harrastajateattereista ja oopperarooleista. Kirkko on ennenkin joutunut miettimään vaikkapa rahakysymyksiä ja kokenut vastustusta. Pöyhönen on etsinyt kuhunkin aikakauteen sopivaa musiikkia sekä välittänyt kirkon hiljaista ja sisäistä tietoa. Ohjaaja haluaa olla omalle äänelleen uskollinen kunnioittaen kirkon näkemystä. on kysymys, johon dramaturgi ja näytelmäkirjailija Johanna Sorjonen törmäsi kertoessaan käsikirjoituksestaan. Ensimmäisen kerran näytelmän otti esille idean isä, tuomiorovasti ja kirkkoherra Ilpo Rannankari vuoden 2014 alussa. Äänentoisto ja iso tila ovat tuoneet omat haasteensa, mutta muuten kirkossa työskentely on tuntunut Sorjosesta hienolta. Sorjoselle produktio on ollut valaiseva ja silmiä avaava kokemus. KuvA: SAmi TirKKonEn niin Seija Pitkäsellä, Tarmo valkosella kuin muillakin näyttelijöillä on esityksessä monta roolia. – Teksti on kirkastunut ja parantunut pitkin matkaa. Toimittaja Kaija Vuorio auttoi näiden tietojen tarkistamisessa. juhlavuoden näytelmän Kivi kiveltä. Fiktiivisten henkilöiden lisäksi mukana on historiallisia hahmoja, kuten piispa Gustaf Johansson, kirkkoherra Matthias Ingman, kirjailija Minna Canth ja suurtalollinen Petter Väänänen. – Taiteilija etsii totuutta ja pohtii elämän tarkoitusta laajemminkin. Harjoitukset alkoivat helmikuussa
Päijät-Hämeestä / Kymenlaaksosta. Päiväjuhla alk. klo 10, mm. Raatikainen työskenteli aiemmin rakennusalan opettajana POKE:lla. Salla Häkkinen, Pekka Kiviranta, Antero Rasilainen. seurakuntayhtymässä on haettavana ERITYISDIAKONIAN VIRKA Tarkemmat tiedot: www.tampereenseurakunnat.fi/tyopaikat Hakuaika päättyy 25.4.2016. klo 15.00 mennessä osoitteeseen PL 85, 90101 Oulu tai käyntiosoitteeseen Ojakatu 1, sähköpostitse oulu.tuomiokapituli@evl.fi tai faksina (08) 535 8533. klo 17 Iltamessu, Erja Kalpio, Satu Kivisaari. KOMMINISTERI Ruotsinsuomalaiseen työhön Boråsiin, 100 % Haluatko tehdä työtä innostuneessa seurakunnassa, jolla on vahva identiteetti. Seurakuntalaiset valitsevat kirkkoherran (välitön vaalitapa). Katso tarkemmat tiedot ja täytä sähköinen hakuilmoitus www.vantaanseurakunnat.fi/avoimet-tyopaikat Virka täytetään 1.9.2016 alkaen. Kajaanin seurakunnassa on haettavana Tiedottajan sijaisuus perhevapaiden ajaksi katso hakuilmoitus http://kajaaninseurakunta.fi Lohjan seurakunta on laajentunut vuoden 2013 alusta ja seurakuntaan kuuluvat entiset Karjalohjan, Nummen, Pusulan ja Sammatin seurakunnat. Vantaankosken seurakunnassa on haettavana nuorisotyönohjaajan virka Viran painopisteenä on erityisnuorisotyö. Lohjan seurakunnassa on haettavana DIAKONIAN VIRANSIJAISUUS ajalle 1.6.2016–26.4.2017 Viran pääasiallisena tehtävänä on diakonian aluetyö Sammatin ja Karjalohjan alueella. klo 12.30, mm. Viimeinen hakupäivä 28.4.2016 . SEURAKUNTAYHTYMÄ Viitasaaren seurakunnan talouspäälliköksi on valittu Kirsi Salojärvi Viitasaarelta. Klo 14.30 Vuosikokous (käsitellään sääntömääräiset asiat). Kirkkoherran virkaa hakevan tulee olla pastoraalitutkinnon ja seurakuntatyön johtamisen tutkinnon suorittanut pappi. 0400 212109. Tarkempi ohjelma: www.evankeliset.net Seminaari la 16.4. Puh. Hakemukseen on liitettävä nimikirjaote, josta ilmenee esteettömyys hakea kirkkoherranvirkaa, sekä lääkärintodistus (T-todistus). Mahdollisesti myös pidemmäksikin ajaksi. Lisää virasta voit lukea www.svenskakyrkan.se/boras. Työntekijöitä on noin 130. Hakuaika päättyy 2.5.2016. alk. 20 KOTIMAA 7.4 . Lisätietoja antaa khra Martti Puontila puh. Hakuaika päättyy 22.4.2016 klo 16. 045 110 30 40 Pääsiäisristikon ratkaisu PAIKKOJA AVOINNA NIMITyKseT Tampereen ev.lut. Tarkemmat tiedot www.lohjanseurakunta.fi (Ajankohtaista/Avoimet työpaikat) ja www.evl.fi/rekrytointi. Seurakunnan jäsenmäärä on noin 36 000. 0400 599 702, martti.puontila@evl.fi Tornion seurakunnassa on haettavana DIAKONIAN VIRKA Hakemukset 28.12.2012 klo 13.00 mennessä osoitteella: Tornion seurakunta Kirkkoneuvosto Parasniementie 115 95450 Tornio Virka voidaan ottaa vastaan 1.7.2013. Kirkkoneuvosto Tornion seurakunnassa on haettavana KIRKKOHERRAN VIRKA PAIKKOJA AVOINNA HALUTAAN VUOKRATA MÖKKI. P ääsiäisristikon kirjapalkinnot menevät seuraaville: Marja Parviainen, Savitaipale, Annaliisa Nummi, Rauma ja Ilkka Helastie, Helsinki. Kirjapalkintona on Jaakko Heinimäen toimittama kirja Piispanpolku 10 Hengellisiä matkakertomuksia. Jos haluat, tule tänne! Ota yhteyttä seurakunnan johtavaan pappiin Kristian Yngvessoniin tai diakoni Eini Ollilaiseen, +46 33-179400. klo 10, Harri Luoma, Pekka Kiviranta, Mika Sagulin, Suvi-Tuulia Raittinen. Tornion seurakunta on noin 18 000 jäsenen ja yli 50 työntekijän seura kunta Peräpohjolassa eteläisessä Tornionjokilaaksossa. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa Viitapuulla, Fenestralla ja ER-sahalla. Seurakunnan kiinteistötoimen työnjohtajaksi on valittu Tommi Raatikainen Viitasaarelta. Virka edellyttää suomen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä ruotsin kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa. Lisätietoja Raimo Kittilä p. 2 01 6 VUOKRATA HALUTAAN Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi TAPAHTUMIA ”Me julistamme ristiinnaulittua Kristusta” Evankelinen lähetysyhdistys ELY ry:n seminaari ja vuosikokous 16.-17.4.2016 Tampereella Kalevan kirkossa (Liisanpuisto 1) Messu Kalevan kirkossa su 17.4. Viran hakuilmoitus on kokonaisuudessaan nähtävillä Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin sivuilla www.oulunhiippakunta.evl.fi sekä Tornion seurakunnan sivuilla www.tornio.seurakunta.net Oulun hiippakunnan tuomiokapitulille osoitetut hakemukset tulee toimittaa 19.4. Klo 19 Huutolaistytön laulu Tuomiokirkossa. Olli Hallikainen, Valto Käkelä, Anneli Lähdesmäki, Antero Rasilainen. (Kirjapaja) Onnea voittajille!. TAMPEREEN EV.LUT