vu os ik er ta 00 43 59 5– 21 –0 8 Kuvien takana Jani Laukkaselle valokuvaajan ammatti on ollut tie pelottomuuteen 18 Korona sai auttamaan – Kotimaanavun keräystuotto viisinkertaistui Aamupuurosta alkoi kastematka 200 vuotta sitten Lohjalla. helmikuuta 2021 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 6. 12 6 N:o 7 | 19
NOORA WIKMANHAAVISTO Toimitussihteeri toivoisi osaavansa valokuvata. Samalla hän oppii tulevassa elämässä tarpeellisia tietotyötaitoja. Työhöni kuuluu käsitellä tekstit ja hankkia juttuihin valokuvat. Työkaverini mukaan Laukkanen on kuvatessaan sulavaliikkeinen kuin kissa. Olen työssäni ollut lukemattomilla keikoilla eri valokuvaajien kanssa. Ne toimivat hyvin myös korona-ajan etäopetuksessa. Toimittaja Petri Vähäsarja kuvailee sivulta 18 alkavassa haastattelussa valokuvaaja Jani Laukkasen työskentelytapaa hyvin tunnistettavasti. Nimimerkillä yritetty on. Mitä lisäarvoa ne tuovat. – Uskontoja katsomuslukutaito auttaa ymmärtämään, mikä merkitys uskonnollisilla katsomuksilla on maailman tapahtumissa USA:n politiikasta ympäristönsuojeluun. Kun omat kykyni rajoittuvat tekstiin, en voi kuin ihailla kuvaajien ammattitaitoa. Tästä taidosta ei ole maailmassa ylitarjontaa. Jos ei ymmärrä uskontoja, ei ymmärrä maailmaa. 1 Miksi uskonnonopetus on tärkeää tässä ajassa. Laukkasella on taito saada pidättyväisimmästäkin kuvattavasta hymy irti. Opiskelija voi asettaa itselleen tavoitteita ja seurata niiden toteutumista oppimisanalytiikan avulla. Ihanne olisi hybridiratkaisu, jossa olisi kaikille yhteisiä osia ja oman uskonnon opetusta. Odotellut sivummalla, pidellyt sateenvarjon näköistä apuvälinettä ja vitsaillut haastateltavan kanssa että vieläkö se haluaa lisää kuvia. EMILIA KARHU ”Jos ei ymmärrä uskontoja, ei ymmärrä maailmaa” Uskontojen yhteiskunnallinen vaikutus ja esiintyminen kulttuureissa ja mediassa ovat ajankohtaisia ja pohjattoman kiinnostavia asioita. Näin sieluni silmin kuinka hän pomppii, ryömii ja kiipeilee. | viikon henkilö | Suomen uskonnonopettajain liitto valitsi vuoden uskonnonopettajaksi Savonlinnan lyseon lukion ja taidelukion lehtorin Virpi Loikkasen. Uskonnonopettajana voin olla myös rauhankasvattaja ja arvokasvattaja, Virpi Loikkanen sanoo. Uskonnonopetus antaa välineitä ajatteluun ja aineksia rakentaa omaa identiteettiä sekä taitoja tarkastella maailmaa ja eri katsomuksia. – Vahva poliittinen paine tulee luultavasti johtamaan yhteen yhteiseen katsomusaineeseen. 2 KOTIMAA | 19.2.2021 aluksi. Jopa Alister McGrathin. Omiin perinteisiin ja muiden katsomuksiin tutustuminen auttaa myös kohtaamaan kunnioittavasti eri tavalla ajattelevia. | Kuva: Anne Rinkinen VIRPI LOIKKANEN uskonnonlehtori Kiitos kuvista K aikki Kotimaassa julkaistut jutut kulkevat minun kauttani. Löytää hyvät kuvakulmat ja asetelmat, ymmärtää valon liikkeet ja saa haastateltavan hymyilemään. 3 Mihin suuntaan uskonnonopetusta tulisi kehittää. Sähköiset alustat mahdollistavat monipuolisia opiskelutapoja ja nopean palautteen antamisen. On tärkeää, että tulevaisuudessakin perehdytään kunnolla eri uskontoihin ja katsomuksiin. – Sähköisiä materiaaleja voidaan päivittää jatkuvasti. Uskonto ei ole globaalisti vähäpätöinen ilmiö, joka voitaisiin kuitata valinnaisella kurssilla. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa urani aikana luin haastattelua ihmisestä, jonka tunnen. Valokuvaaja näkee maailman omalla tavallaan. Ei nimittäin ole niin, että nykyajan hienoilla kameroilla kuka vaan saa hyviä kuvia. – Elämme informaatiotulvassa, jossa on joskus vaikea erottaa, mikä on totta ja merkittävää, ja mikä taas valheellista ja kestämätöntä. Hän on pidetty, avulias ja monilahjakas kollega, kouluttaja, pedagogi ja oppikirjailija. 2 Olet kehittänyt sähköisiä oppimateriaaleja ja sähköisen opetuksen pedagogiikkaa
Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Kirkkoa on kiitettävä siitä, että se ei uskonnonvapauteensa nojaten ole esiintynyt koronatietäjänä, vaan on osana yhteiskuntaa mukautunut viranomaisten ja asiantuntijoiden ohjeisiin. Taustalla oli varsinkin 1300-luvun musta surma, joka niitti ison osan Euroopan väestöstä. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.” EMILIA KARHU 18.2. Nyt on aika kirkossa miettiä, mitkä kuluneen vuoden opetukset ovat olleet. Kun valiokunta on useisiin vähemmän hyödyllisiin tarkoituksiin määrärahoja huomattavasti korottanut, on se sen sijaan kirkollisiin tarkoituksiin osoittanut mitä suurinta säästäväisyyttä. En ole koskaan paastonnut mistään ruoka-aineesta, en somesta tai punaviinistä. Mutta kirkko on jo ottanut oikeita askeleita. Ruotsalaisen hiippakunnan perustamista koskevasta kysymyksessä valiokunta lausuu lyhyesti: Valiokunnan mielestä ei eduskunnalla ole syytä muuttaa aiemmin tekemää päätöstään, että hiippakuntien lukumäärä ei ole lisättävä. Ruotsalaista hiippakuntaa varten varattua määrärahaa ei edelleenkään hyväksytä. Tätä tarkoitusta varten varattu määräraha poistetaan menoarviosta. Ja onhan kirkon Herra myös kuolemantanssin lopullinen voittaja. Olen pyrkinyt kohtuuteen ja yrittänyt selviytyä elämästä. Mistä e-kristitty saa pelastuksen välineet. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. | tuhat merkkiä taivaasta | ???????. Tilanne on toki sille melko mahdoton, koska kokoontua ei voida. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Pupu Design Oy Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: Kotimaa 74 000 (2020 KMT) Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Toisaalta kirkko on korona-aikana ollut varsin näkymätön. Vastustus sulaa. Kirkko on myös taitavasti ja oikea-aikaisesti siirtynyt muun yhteiskunnan tavoin verkkoon. Minä en pysty enkä osaa. Koronapandemia ei onneksi ole ollut läheskään niin vaarallinen. On silti oikein huomata entistä valppaammin myös verkkoajan nomadiseurakuntalainen: Mikä oikeasti on liikkuvan etätyöläisen tai -eläkeläisen seurakunta. Läsnäolon kirkosta tuli poissaolon kirkko. Jotkut poliitikot puhuvat jo e-kuntalaisuudesta. Ajatus pidättäytymisestä on tuntunut elitistiseltä. On viisasta ja jatkossakin kannatettavaa, että kirkon messut, hartaudet ja muut ohjelmat ovat myös siellä, missä muutkin suomalaiset, eli Ylen ja kaupallisilla kanavilla, nettisivuilla ja somessa. ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Vaikka ajattelisin paaston olevan henkistä ja hengellistä keskittymistä olennaiseen, pyrkimystä hiljentää mielen kohina ja päästä lähemmäs Jumalaa, jokin minussa vastustaa yhä. | pääkirjoitus | JUSSI RYTKÖNEN jussi.rytkonen@kotimaa.fi Kirkon koronatanssi M yöhäiskeskiajan kirkkotaiteessa yleistyi kuolemantanssi-motiivi. Paluu normaaliin merkitsee kirkolle uuden ajan vaativaa missiota entistä verkostoituneemmassa maailmassa. Mutta kirkon varsinainen ja ainoa oma asia, evankeliumi, on levinnyt myös koronan varjossa. Kun luen Jesajan kirjaa, sielussani liikahtaa. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. 3 KOTIMAA | 19.2.2021. Mikä lienee tämän ajan seuraus esimerkiksi messussa käymisen tavoille. Siinä luurangot vievät mukanaan tanssiin niin maan mahtavia kuin köyhiäkin. Jollakin siihen on kenties voimia ja varaa, arvostan. Entistä pienemmillä resursseilla pitäisi pystyä myös uuteen. 1921 Kotimaa 18.2.1921. Mutta viruksen aiheuttamaa kuolemaa, murhetta, ahdistusta ja muuta haittaa on kuitenkin ollut liikaa. Pandemian jälkeen etätyö ja muuttovirtojen muuttuminen tuovat sekä kunnat että seurakunnat uuteen tilanteeseen. Aito ihmiskontakti, messu, seurapenkki ja kaikki kokoava työ ovat koronan jälkeen arvossaan ja seurakuntien parokiaalimalli on yhä oikea lähtökohta. Mikä juuri kotiseurakunnan merkitys hänelle on. Valtiovarainvaliokunta on nyt lopettanut valtion tuloja menoarvion lukemisen. Suhteeni paastoon on aina ollut ongelmallinen. ?
”Suomen kristillisissä seurakunnissa koetaan, että seurakuntiemme uusien jäsenten oikeuksia poljetaan karkealla tavalla”, lausunnossa todetaan. | turvapaikanhakijat | S itä tilannetta Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra Kaisa Huhtala tuskin unohtaa koskaan. Huhtala istui Porin poliisiasemalla kristityksi kääntyneen turvapaikanhakijan vieressä ja kuunteli, kun poliisi luki Maahanmuuttoviraston päätöstä turvapaikka-asiassa. – Monet turvapaikanhakijat tulevat kulttuureista, joissa ei samalla tavalla opeteta sanoittamaan tällaisia asioita. – Työssäni en ole usein joutunut tilanteeseen, johon olisi liittynyt niin äärimmäistä tuskan ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Huhtala oli myös kirjoittanut lausunnon hänen kristillisyydestään. Joissakin tapauksissa myönteistä oleskelulupapäätöstä on edeltänyt kielteinen päätös. Vasta valitus on tuonut muutoksen. Huhtala kuunteli lukemista häkeltyneenä. Porin Teljässä kääntyneet maahanmuuttajat on alusta asti pyritty integroimaan samaan messuyhteisöön kantasuomalaisten kanssa. Huhtala tunnistaa viranomaisten epäilyksen siitä, että osa turvapaikanhakijoista vain näyttelee kristittyä, jotta saisi sen perusteella oleskeluluvan. – Koin sen loukkauksena paitsi hänen uskoaan myös omaa uskoani kohtaan. Samoin halu auttaa toisia ja palvella esimerkiksi seurakunnan keittiöllä on vahva. Evankelinen Allianssi on yli 30 herätyskristillisen järjestön ja kirkkokunnan yhteistyöelin. Vakaumuksen arvioinnissa yhä puutteita kääntyminen | Kun viranomainen ei vakuutu seurakunnan jäseneksi otetun henkilön uskosta, osa iskusta kohdistuu yhteisön pappiin. Lähi-idästä kotoisin oleva henkilö oli kääntynyt islamista kristinuskoon ja haki Suomesta kansainvälistä suojelua kääntymyksestään aiheutuvan vainoriskin vuoksi. Suomen Evankelisen Allianssin mukaan Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuksien päätöksentekijöiltä puuttuu edelleen uskonnonlukutaitoa. Nykyään osa kääntyneistä pystyy jo itse toimimaan tulkkeina toisille. Henkilön uskonvakaumusta kuvanneista lauseista yksikään ei pitänyt paikkaansa. Lopuilla prosessi on yhä kesken: meiltä ei toistaiseksi ole yhtään kristittyä pakkopalautettu lähtömaahan, Kaisa Huhtala kertoo. – Heillä on poikkeuksetta kova halu lukea ja ymmärtää Raamattua. Porin Teljän seurakunnan toimintaan osallistuu aktiivisesti noin 40 kristityksi kääntynyttä turvapaikanhakijaa. Kaisa Huhtala pitää ongelmallisena kääntyneille asetettua vaatimusta osata sanoittaa omaa uskonkokemusta hyvin yksityiskohtaisesti. Silti heiltä edellytetään oman uskonkokemuksen sanallista kuvaamista jännittävässä ja lyhyessä kuulemistilanteessa. Vaikka epäkohdista on puhuttu vuosia, SEAn mukaan ongelmia on edelleen sekä Maahanmuuttoviraston eli Migrin että hallinto-oikeuksien käsittelyprosesseissa. Lausunnon mukaan kääntyneitä koskevat päätökset ovat usein epäloogisia ja ristiriitaisia, ne perustuvat epäolennaisiin seikkoihin eikä uskon aitouden arvioinnissa haluta huomioida puoltavia todistajanlausuntoja. – Viime kuukausina olemme saaneet kokea suurta iloa, kun moni heistä on saanut joko väliaikaisen tai pysyvän oleskeluluvan. Suomen Evankelinen Allianssi (SEA) julkaisi tammikuussa vetoomuksen, jossa se nosti esille kristityksi kääntyneiden ex-muslimien turvapaikkatutkinnassa ilmeneviä ongelmia. Nyt poliisin lukemasta tekstistä ilmeni, että Maahanmuuttovirasto ei ollut vakuuttunut henkilön uskon aitoudesta eikä siksi myöntänyt hänelle turvapaikkaa. Vuonna 2019 suomalaiset kirkkojen johtajat, joukossa arkkipiispa Tapio Luoma, toivat julki saman huolen hyvin samankaltaisin argumentein. Vaikka lukuisat kristityksi kääntyneet ovat saaneet oleskeluluvan, suuri joukko on myös saanut kuulla, ettei heidän uskoaan pidetä aitona tai että he voivat elää kristittynä turvallisesti kotimaassaan. Huhtala järkyttyi siitä, ettei hänen lausuntoaan ja yli 30 vuoden pappiskokemustaan otettu vakavasti. – Meillä oleskeluluvan saaneet osallistuvat tilaisuuksiin yhtä säännöllisesti kuin ennenkin. Hän huomauttaa, että kaikki kantasuomalaisetkaan seurakunta-aktiivit eivät osaa tai halua kuvata omaa uskonkokemustaan sanallisesti, vaikka me länsimaalaiset opimme lapsesta asti kuvailemaan tuntemuksiamme. Ihmiselle, jolla on syvä hengellinen vakaumus ja joka todistaa siitä julkisesti, sanotaan, ettei se, miten hän kuvaa uskoaan, ole totta eikä merkityksellistä, Huhtala toteaa. 4 KOTIMAA | 19.2.2021 uutiset. Osa heistä on hiljaisemmin hurskaita, mutta suuri osa kertoo uskonasioista julkisesti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, Huhtala sanoo. Kyse oli Porin Teljän seurakunnan jäsenestä, ja Huhtala tunsi hänet vuosien ajalta. Alkuvaiheessa seurakunta palkkasi tilaisuuksiin arabianja farsinkielisiä tulkkeja. Porin Teljässä valekääntymyksiä ei ole ilmennyt
Maahanmuuttoviraston tulosalueen johtaja Anu Karppi kommentoi SEAn esittämää kritiikkiä tammikuussa Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa. Seurakuntayhteisössään hänet tunnetaan erityisen luotettuna ja vakaana kristittynä. Tällä hetkellä Migrissä on Karpin mukaan vireillä noin 500 hakemusta, joissa vedotaan uskonnolliseen kääntymykseen turvapaikkaperusteena. Hän kokee Karpin lausunnot lähinnä kirkkojen rauhoittelemisena. Kirkkoherra on nähnyt turvapaikanhakijoiden läheisiltään saamia videoita ja viestejä, joissa ilmoitetaan, ettei henkilö kääntymyksensä vuoksi ole enää vanhempiensa lapsi tai heimon jäsen, ja häntä uhataan tappamisella. Karpin mukaan kirkoilta viime vuosina tullut kritiikki on otettu vakavasti, prosesseja on kehitetty ja henkilöstöä koulutettu. – Viimeksi pari viikkoa sitten hallinto-oikeus antoi erästä seurakunnan ehtoollisavustajaa koskevan päätöksen, jonka mukaan henkilö ei ole kristitty lainkaan. Kirkkoherra Kaisa Huhtala takana oikealla. Kummallisina Huhtala pitää myös turvapaikkapäätöksissä esiintyviä näkemyksiä siitä, että henkilö voisi Iranin tai Afganistanin kaltaisessa maassa elää kristittynä niin, ettei sitä huomata. – Olemme kiinnittäneet huomiota erityisesti vakaumuksen ajallisen keston painoarvoon, perheen pienten lasten kuulemistarpeisiin ja seurakunnan lausuntojen painoarvoon, Karppi toteaa Kirkko ja kaupungissa. Kiitosta Migri ja hallinto-oikeudet saavat turvapaikkapuhutteluissa käytettyjen tulkkien ammattitaidon parantumisesta. Näiden seikkojen vuoksi Huhtala antaisi henkilön pitkäaikaiseen tuntemiseen perustuville todistajanlausunnoille selvästi nykyistä merkittävämmän roolin uskonvakaumuksen arvioinnissa. Suomen Evankelisen Allianssin hallituksen jäsen, pastori Timo Keskitalo oli laatimassa SEAn lausuntoa. | Kuva: Mikko Jokinen ” Oleskeluluvan saaneet osallistuvat tilaisuuksiin yhtä säännöllisesti kuin ennenkin. HEIKKI SALMELA Porin Teljässä kääntyneet turvapaikanhakijat muodostavat merkittävän osan aktiivisesta seurakuntaväestä. Huhtala osaa arabiaa, ja aiemmin hän joutui todistajana joskus puuttumaan puhuttelutilanteeseen, kun tulkki ei kääntänyt arabiasta suomeksi kaikkia niitä seikkoja, jotka henkilö sanoi. Kuva arki-illan raamattuhetkestä. Tunnetta siitä, että kirkkojen viesti vihdoin otettaisiin vakavasti, ei edelleenkään syntynyt. Viime aikoina tällaiseen ei ole ollut tarvetta. Huhtala ihmettelee, miksi Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeudet eivät luota teologian ammattilaisen asiantuntijalausuntoon, kun esimerkiksi henkilön psyykkistä terveyttä koskeviin psykiatrien lausuntoihin luotetaan. Useimmat kuvan maahanmuuttajista ovat saaneet oleskeluluvan Suomeen. Maskit riisuttiin hetkeksi kuvanottoa varten. – Myös se auttaa, että nämä ihmiset osaavat jo aika hyvin itse suomea. Se on aivan kohtuuton vaatimus. Suomalaismediassakin esillä olleessa tapauksessa pakkopalautettu iranilainen Sardar pidätettiin heti Teheranin lentokentällä ja vietiin kidutettavaksi. 5 KOTIMAA | 19.2.2021
Syöpähoitojen vuoksi taajamaan muuttanut nainen kaipasi vuokra-asuntoonsa kalusteita, ja pitkän matkan päässä töissä käyvän yksinhuoltajaäidin rahat eivät riittäneet autoremonttiin. Kun teksti on valmis, luen sen asiakkaalle. Hiljattain Sonniseen otti yhteyttä monisairas, pienituloinen sivukylällä asuva vanha mies, jolla ei ollut varaa ostaa polttopuita. Kotimaanapu on yksi Kirkkopalvelut ry:n jäsenseurakunnilleen tarjoamista palveluista. Ja mainostoimisto hoiti markkinoinnin lahjaksi. Silloin monet seurakunnat alkoivat aktiivisemmin käyttää tätä kanavaa. – Yritän ylläpitää toivoa ja luoda kokemuksen, että olen lähimmäisenä rinnalla. Diakoniatyöntekijä ei anna rahaa, vaan maksaa keräyksen tuotolla esimerkiksi erääntyneen laskun tai pesukoneen. – Kaikki seurakunnat eivät ole vielä oivaltaneet, millaisia mahdollisuuksia nämä työkalut voivat tuoda. Kaikenlaisia asioita nettiin ei tietenkään voi kirjoittaa. Hän tietää, että pienimmillä eläkkeillä elävien talous menee herkästi sekaisin, jos esimerkiksi sairastuu, tulee avioero tai omainen kuolee. Sairas perheenäiti tarvitsi puolestaan lapselleen lämpimiä vaatteita. Pirjo Sonninen ymmärtää, että kiireen ja jatkuvan muutoksen keskellä digikeräyksen opettelu voi tuntua haastavalta. Avoin ja läpinäkyvä täsmälahjoittaminen sopii ajan henkeen. Lahjoittajien henkilöllisyys ei missään vaiheessa tule avunsaajien tietoon. – He ovat kaikki valtavan kiitollisia avusta. Yhteiskunnassa ei Harrin mukaan useinkaan nähdä, miten suudigitaalisuus | Polttopuita eläkeläiselle syrjäkylään ja leikkaus opiskelijan loukkaantuneelle koiralle. Entä miten varmistetaan, että apua saavat pysyvät anonyymeinä, kun heidän hyvin henkilökohtaisia asioitaan kirjoitetaan nettiin kenen tahansa luettaviksi. Perusdiakoniatyötä ne eivät tietenkään korvaa. Yritykset lahjoittivat muutaman vuoden ikäisiä, käytöstä poistettuja koneita Kotimaanavulle. fi ja ruoka-apu.fi -sivustot. 6 KOTIMAA | 19.2.2021 uutiset. Keräys toimii niin, että seurakuntien diakoniaviranhaltijat arvioivat asiakkaan avuntarpeen. – Viime syksynä päätin, että nyt minä opettelen sen. Sonnisen mielestä asiakkaat saavat paljon voimaa siitä, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat auttaa juuri heitä. – Seurakunnille tämä on kätevää, kun rahankeräysluvatkin ovat valmiina. Kotimaanavun kautta 1 500 eri-ikäistä opinhaluista suomalaista sai viime vuonna itselleen oman läppärin. – Koronan synnyttämä auttamishalu ja seurakuntien digiloikka, keräyksen tuottaja Ilkka Kalmanlehto arvioi. Tietotekniikan ammattilaiset asensivat ne korvausta ottamatta opiskeluun sopiviksi. Kirkkopalveluiden kehitysjohtaja Hannu Harri iloitsee siitä, että yhä useampi seurakunta käyttää Kotimaanapua yhtenä diakoniatyönsä kanavana. – Kaikki ovat saaneet apua. Kuopion seudulla diakonissana työskentelevä Pirjo Sonninen on pyytänyt monille asiakkailleen helpotusta ahdinkoon Kotimaanavun digikeräysten kautta. – Viime kevät herätti uuden auttamisen aallon, kun korona teki avun tarpeen näkyväksi. Mikä selittää hienon tuloksen. Se voi auttaa näkemään kokonaisvaltaisemmin. – Kysyn aina asiakkaalta, saanko tehdä hakemuksen, jossa hänen tilanteensa tulee näkyviin. Yli 30 vuoden työkokemuksella Pirjo Sonninen on oppinut sanoittamaan asiakkaidensa tilannetta niin, että avuntarve tulee esille selkeästi, mutta ilman surkuttelua. Soitin Ilkka Kalmanlehdolle ja saimme homman alulle. Joskus voi myös olla hyvä, että toinen ihminen sanoittaa elämäntilannetta. Kirkkopalvelujen digitaaliseen tuoteperheeseen kuuluvat Kotimaanavun ohella vapaaehtoistyö. Kasvua oli edelliseen vuoteen 500 prosenttia. Hädän hetkellä Sonninen kartoittaa asiakkaansa taloudellisen tilanteen. Elämän varjopuolia kohdatessani olen Taivaan Isälle kiitollinen siitä, että ihmiset saavat apua ja voin toimia Hänen työssään. Hän ottaa selvää, millaista apua tämä voi saada kunnan, Kelan tai yhteiskunnan muiden verkostojen kautta. Siihen tarvitaan kuitenkin tietokone, eikä sitä ole kaikilla. Suomen 378 seurakunnasta Kotimaanavussa on mukana 137 seurakuntaa. Keräyksiin osallistuvat mielellään myös sellaiset, jotka eivät ole kirkon jäseniä, Kalmanlehto sanoo. Auttamishalu on vahvinta siellä, missä tarve on konkreettinen ja avun perillemeno taattua. | diakonia | K otimaanavun digitaaliset paikalliskeräykset saivat suomalaiset lahjoittamaan viime vuonna huikeat 1,2 miljoonaa euroa ahdinkoon joutuneiden auttamiseksi. Kotimaanavun keräystuotto kasvoi viime vuonna viisinkertaiseksi Kaikille kone Opiskelu kuuluu kaikille. Monessa tilanteessa Kotimaanavun keräys on ollut ainoa apu äkilliseen kriisiin. Diakoniatyöntekijät valitsivat sopivat lahjoituksen saajat, Posti ja Schenker kuljettivat koneet ilmaiseksi perille. He kirjoittavat Kotimaanavun sivustolle lyhyen kuvauksen tilanteesta ja laittavat mukaan omat yhteystietonsa. Seurakuntien diakoniatyöntekijät kanavoivat viime vuonna Kotimaanavun kautta yli miljoonan euron arvosta apua ahdinkoon joutuneille Suomessa
Auttaminen on kristillisen ihmiskuvan mukaista elämää. – Auttaminen on yleismaailmallinen hyve. – Diakonian viranhaltijat auttavat ihmisiä kokonaisvaltaisesti, pitkäjänteisesti ja laajasti verkostoituneina, Hannu Harri kiittää. Parhaimmillaan ihmisiä erottavat kuplat poksahtelevat, kun aivan kaikenlaiset ihmiset auttavat vaikkapa tulipalossa kotinsa menettänyttä perhettä. Kotimaanavun digitaaliset paikalliskeräykset kasvattivat suosiotaan viime vuonna. – On etuoikeus palvella heidän onnistumistaan ja heidän asiakkaitaan tämän keräysinstrumentin kautta. Se yhdistää ihmisiä monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa maailmassa. – Ja kun joku kaatuu liukkaalla tiellä, autat hänet ylös, ihonvärillä ja puoluekannalla ei ole väliä. 7 KOTIMAA | 19.2.2021. Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Kotimaa-lehden pääsiäisen tuplanumero ilmestyy 26.3.2021 Pyydä tarjous ja varaa ilmoitustila 19.3.mennessä. Diakoniatyössä on tarjolla huippuammattilaisten laajaa palveluneuvontaa, keskusteluapua, konkreettista käytännön apua ja monimuotoista vertaistukea. Heikompiosaisten auttaminen on Ilkka Kalmanlehdon mielestä rikkinäisen maailman korjaamista silläkin tavalla, että se tuo erilaisia yhteen. Kalmanlehdon mukaan diakoniaa korostava kirkko ei suinkaan ole missiostaan eksynyt, vaan siihen palannut kirkko. Se luo yhteisyyden ja yhteisen vastuun tunnetta. – Lahjoittaminen on teko, joka voi synnyttää käsityksen jostakin suuresta. Hän lyö pöytään vahvoja tilastolukuja: kaikista seurakuntien viime vuoden asiakaskontakteista kaksi kolmesta tapahtui diakoniatyöntekijän kanssa. – Diakonia on seurakunnan ydintehtävä ja lahjoittaminen on tämän päivän tapa osallistua seurakunnan elämään. Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Kotimaa-lehden pääsiäisen tuplanumero ilmestyy 26.3.2021 ren panoksen seurakuntien diakoniatyö antaa ihmisten hädän tunnistamiseen ja lievittämiseen. Kalmanlehdon mielestä seurakuntien olemuksesta iso osa on diakoniaa. DANIELLE MIETTINEN Kirkkopalvelut on Kotimaata julkaisevan Kotimaa Oy:n suurin omistaja. Ilkka Kalmanlehto yhtyy kiitoksiin. | Kuvitus: Salla Koivunen/Kirkkopalvelut ” Diakonia on seurakunnan ydintehtävä ja lahjoittaminen on tämän päivän tapa osallistua seurakunnan elämään
Artikkelini toisessa osassa kysymyksenasettelu muuttuu. » 8 KOTIMAA | 19.2.2021 mielipiteet. Sen perusteella olen tehnyt muutamia havaintoja. Näin ajatteli näköjään Jeesus. Tällöin olisi otettava huomioon, miten meidän ihmisten ehdottomasta yhdenvertaisuudesta voidaan tehdä kaksi vastakkaista johtopäätöstä: Olemme yhdenvertaisia kaikista olosuhteista riippumatta, joten näitä ei tarvitse muuttaa. Jos tätä artikkelini päätarkoitusta ja sen mukaista rakennetta ei oteta huomioon, syntyy luonnollisesti hyvin sekava keskustelu, jossa annetaan väärä kuva ajatuksenkulustani ja perusteluistani. Minulle lähetetyssä korrehtuurissa toimitus ehdotti otsikoksi ”Kuinka avioliitto perustellaan”. JOHN VIKSTRÖM Emeritusarkkipiispa Kaksi pääkysymystä teologia | Avioliittokeskustelussa on ajauduttu pois pääkysymyksistä, kirjoittaa emeritusarkkipiispa John Vikström. Sen vuoksi on ymmärrettävää, että miehen ja naisen välisestä liitosta kirjoitetaan artikkelissa vain vähän.” Jos kirjoittaa avioliittonäkemyksen mahdollisesta laajentamisesta, on tietysti todettava mistä avioliitosta on kyse. Tätä etsintää pidetään nyt suurena uhkana perinteiselle käsitykselle. Tämä ei olisi mikään radikaali uutuus kirkossamme, koska meillä oli tällainen järjestys jo 1900-luvulla, yhtäältä patriarkaaliseen ihmisja avioliittokäsitykseen ja toisaalta ihmisten tasavertaisuuteen pohjautuva. Ajan mittaan yhteiskuntaluokka, ihonväri tai uskonto eivät enää estäneet ihmisen vapaata valintaa. Avioliiton perustuminen vapaaseen valintaan ja tahtoon näkyy vihkikaavassa – myös siviilivihkimisen kaavassa. Vapaata valintaa tuskin kukaan voi vastustaa kristillisin Avioliitto perustuu suostumukseen Avioliittokäsitys Viime aikoina ovat minua viisaammat henkilöt esittäneet mielipiteitään samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä avioliittoon. Ei huomata sitä, minkä emerituspiispa Eero Huovinen entisenä professorina huomasi. Kysyn millä ehdoilla voitaisiin laajentaa avioliittokäsitys siten kuin uuden vihkikaavan hyväksyminen edellyttää. Pääpaino on kuitenkin muualla. korvaa Avioliittoon vaikuttavat ulkoiset olosuhteet ovat vaihdelleet ajan mukana: kenellä on varaa mennä naimisiin, kuka on kelvollinen puolisoksi, kuka puolison valitsee. Miten ajattelemme tämän päivän kirkossa. Nimittäin että ”artikkelin päätarkoitus on etsiä perusteluja homoseksuaalisesti suuntautuneiden liitolle. Ensimmäisessä kysyn, olisiko mahdollista sisällyttää kirkkokäsikirjaan kirkolliskokouksen määräenemmistöllä hyväksymä kaava, jota voitaisiin käyttää sekä eri että samaa sukupuolta olevia vihittäessä. Jos keskustelu jatkossakin liittyy lähinnä minun artikkeliini, toivon että kirkkomme yhteyttä ajatellen keskityttäisiin artikkelin kahteen pääkysymykseen. En halua sitä horjuttaa. Tätä kysymystä on tähän asti kierretty hyvin kaukaa. Mielestäni huomiotta on jäänyt kokonaan tärkeä asia: Avioliittohan on vain miehen ja naisen välinen liitto ja se on vain ja ainoastaan jälkeläisten hankkimista varten. Hyväksyin ehdotuksen, mutta en silloin oivaltanut, että uusi otsikko saattaa johtaa lukijan väärälle polulle. Ei huomata mihin asiayhteyteen ne kuuluvat. Etsin vaihtoehtoisen kannan ja kaavan mahdollisia perusteluja. Eri sukupuolten avioliitto tulee jatkossakin olemaan enemmistöasemassa. Lukija tietysti odottaa, että näin otsikoidun artikkelin tarkoitus on antaa kattava kuva kristillisen avioliiton perusteluista. Mutta jos nykyisen käsityksen perustus on niin itsestään selvä ja vahva kuin keskustelussa annetaan ymmärtää, ei liene sopimatonta kysyä, miten heikoksi mielletty vaihtoehto voisi sitä horjuttaa. Rakkausavioliiton voiman näkee dramaattisimmin siinä, miten monet Eurooppaan pyrkivät maahanmuuttajat suostuvat hengenvaaran mieluummin kuin solmivat vanhempiensa vaatiman avioliiton kotimaassaan. Ja: Olemme yhdenvertaisia, joten olosuhteet on muutettava vastaamaan tätä yhdenvertaisuutta. Tämä edellyttäisi kahden avioliittokäsityksen rinnakkaiseloa. Avioliiton perustaa kumppanien vastaus ”tahdon”. Silloin syntysi meilläkin järjestys, jonka esimerkiksi Norjan kirkolliskokous ja yksimielinen piispakunta hyväksyivät vuonna 2017. Nykyiset vihkikaavat saisivat jäädä ennalleen, ja ne jotka pitävät niitä ainoina mahdollisina, pysykööt kannassaan. Ja, onko homoseksuaalinen rakkaus samanarvoinen kuin heteroseksuaalinen. Tähän olen valitettavasti itse syypää. Voisimmeko siis 1900-luvun kirkon esikuvan mukaisesti sisällyttää vaihtoehtoisen vihkikaavan kirkkokäsikirjaamme. Minulle on kyllä lähetetty kooste tähänastisista puheenvuoroista. Siten minulla ei ole kattavaa kuvaa käynnissä olevasta avioliittokeskustelusta. Se, sehän oli Jumalan suunnitelma luodessaan heidät mieheksi ja naiseksi. Ja toiseen pääkysymykseen liittyen: Voimmeko pitää homoseksuaalista suuntautumista ja sen mukaista rakkautta hyväksyttävänä. Näin on usein ajateltu yhteiskunnallisissa protestija vapautusliikkeissä. Totean, että tällainen laajentaminen on kahden ehdon varassa. ” Etsin vaihtoehtoisen kannan ja kaavan mahdollisia perusteluja. Mihin tarkoitukseen Jumala on asettanut avioliiton. Kanava-artikkelini alkuperäinen otsikko oli ”Laajennettu avioliittokäsitys?” Kirkkomme ykseyttä ja yhteyttä ajatellen halusin pohtia avioliittokäsityksen mahdollisen laajentamisen edellytyksiä. Toivon myös, että kiinnitettäisiin enemmän huomiota meillä ja muualla vellovan avioliittokeskustelun keskeiseen kysymykseen ihmisarvosta ja yhdenvertaisuudesta. Luulen ymmärtäväni näitä pelkoja. Päällimmäinen havaintoni on, ettei keskustelussa keskitytä artikkelini pääkysymyksiin. Viimeistään 1800-luvulla keskeiseksi kysymykseksi nousi oikeus saada itse päättää, kenen kanssa solmia avioliitto. Artikkelissani on kaksi osaa. ERKKI KYTÖMÄKI Emeritussuntio Lapua E n ole koskaan seurannut nettikeskustelua, enkä ole vieläkään aloittanut. Kriittisissä puheenvuoroissa keskitytään puolustamaan perinteistä avioliittokäsitystä, jota en esitä muutettavaksi
Jo yli 140 vuotta sitten ruotsalainen filosofian tohtori, estetiikan ja filosofian professori Pontus Wikner esitti Psykologisissa tunnustuksissaan vaatimuksen, että ihmisiä, joilla on hänen kaltaisensa homoseksuaalinen suuntautuminen, tulisi ”kohdella armeliaasti” ja asettaa erityisasemaan. LIISA TUOVINEN Rovasti, Ekumeenisen Yhteys-liikkeen entinen puheenjohtaja KIRSI HIILAMO Rovasti, Ekumeenisen Yhteys-liikkeen nykyinen puheenjohtaja 9 KOTIMAA | 19.2.2021. Ratkaisun pitäisi helpottua, kun ongelmaa lähestytään pastoraalisesti vihittävien kannalta. Jotkut papit ovat vihkineet avioliittoon homoja lesbopareja, vaikka se on virallisen kirkon kannalta luvatonta. Kun homoja lesboparit ovat toivoneet ja saavuttaneet oikeuden avioliittoon, ei se ole mikään seksuaalisen hillittömyyden riemuvoitto niin kuin jotkut tuntuvat ajattelevan. Tämä on osa luomakunnan monimuotoisuutta ja sellaisena hyväksyttävä. Tästä ristiriitaisesta tilanteesta John Vikström on artikkelillaan auttamassa kirkkolaivaa selkeille vesille ja kirkon palvelijoita toimimaan Herramme esikuvan mukaan. Oikeus avioeroon on ollut ja on yhä vaikea kysymys kirkoille. Osa on halunnut kirkollisen vihkimisen. Kun ihminen haluaa toisen kanssa solmia avioliiton, hän haluaa sitoutua yhteiseen elämään, huolenpitoon, uskollisuuteen sekä toivoon että tämä olisi koko elämän kestävä liitto. Jos on liian paha olla tai mikään ei tunnu enää hyvältä ja tulee toimeen omassakin varassa, on lupa lähteä pois. Kirjassa pidämme hyväksyttävänä mahdollisuutena vakinaista homoseksuaalista parisuhdetta. Kristillisen avioliittokäsityksen ytimessä on ajatus siitä, että sitoutuminen avioliittoon tekee hyvää ihmiselle. Emeritusarkkipiispa John Vikström haluaa tehdä sen luvalliseksi ( Kanava 1/21). Kirkossa on alettu oivaltaa, että parisuhteissa, olkoon kyse sitten avio-, avo-, tai homopareista, osapuolten keskinäinen rakkaus, läheisyys, hellyys ja seksi on luonnollista ja oikein, jos suhteen molemmat osapuolet hyväksyvät sen. Ei homo tai lesbo ole tässä suhteessa erilainen. Jos näitä ei ole oppinut lapsuudessa tai nuoruudessa, niitä voi opetella aikuisuudessa. Kirkolle samaa sukupuolta olevien parien avioliitto tarkoittaa sitä, että nämä parit hakevat siunausta yhteiselle elämälleen. Haluttiin auttaa puolisoita löytämään uusi tie yhteen. Seksuaalisuhde on vain yksi niistä. Avioliitto-opetuksen ydinhän on sitoutuminen elinikäiseen yhteyteen, huolenpitoon ja vastuuseen. Wikner kirjoittaa näin: ”Muistutan vielä kerran, että olen halunnut avata tien kuvaamaani liittoon vain niille, jotka voivat ottaa sen vastaan Jumalan lahjana ja Jumalaa kiittäen.” Ne samaa sukupuolta olevat parit, jotka haluavat solmia avioliiton ”kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä”, kuten kirkon vihkikaavassa sanotaan, ovat juuri näitä Wiknerin tarkoittamia pareja, jotka kokevat suhteensa Jumalan lahjaksi ja pyytävät sille Jumalan siunausta. Avioliitossa on parisuhteena monia yhteyden alueita. Hyvä, rakastan Raamattua enemmän kuin useimmat niistä, jotka rakastavat naisia: mutta sen täyteen erehtymättömyyteen en usko, ja rehellisesti sanoen, eivät edes kaikki teistä. Hän jopa ehdottaa, että tulevaisuudessa voitaisiin solmia avioliittoja samaa sukupuolta olevien välillä. Kirkon perheneuvonta syntyi sotien jälkeen, kun sodan traumatisoimat ja erilläänolon vieraannuttamat puolisot hakivat avioeroa. Emme voineet pitää sitä sen huonompana parisuhteena kuin silloin yleistymässä ollutta heteroparien avoliittoa. Osa pareista on hyödyntänyt tätä mahdollisuutta. Eikä sateenkaariperheenkään kohdalla sukusolun luovuttaja välttämättä ole lainkaan perheen ulkopuolinen henkilö, vaan yhteydessä lapsensa perheeseen. JOUKO SIHVO Emeritusprofessori Samaa sukupuolta olevien liitot hyväksyttäviä myös kirkossa perustein, vaikka vuosisatoja on myös vihitty avioliittoon tietäen, että suostumus on pakotettu. Monille homoille on yhtä suuri suru kuin heteroille se, jos omaa lasta ei voi saada. Kun ulkoiset pakkokeinot ovat poissa, avioliittoa ei voi kumppaneiden tahdon vastaisesti pitää koossa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa samaa sukupuolta olevat voivat mennä naimisiin siviiliviranomaisen edessä. Mutta te vetoatte siihen silloin, kun se sopii teidän etukäteen määrättyihin tarkoituksiinne.” Kirkossamme on siis pappeja, jotka eivät pyydettäessä ole voineet kieltäytyä vihkimästä ja siunaamasta samaa sukupuolta olevia pareja. Kun vuonna 1975 kirjoitimme Martti Lindqvistin kanssa kirjan Homoseksuaalisuus ja kirkko, törmäsimme jaotteluun taipumus ja sen toteuttaminen. Tämä ei auta. Biologinen tosiasia on, että joillakin seksuaalinen vetovoima ja halu jakaa elämänsä toisen ihmisen kanssa suuntautuu omaan sukupuoleen. On paradoksaalista, että Suomessa maallinen viranomainen suhtautuu syrjittyihin kärsiviin sukupuolivähemmistöihin armeliaammin kuin kirkon palvelija, joka asettaa kirkon virallisen kannan maallisen lain yläpuolelle. Jos ”uskon Luojaan ja rakastan häntä yli kaiken”, kunnioitan hänen todellisuuttaan. Emerituspiispa Eero Huovinen ei oikein tunnu hyväksyvän Vikströmin etenemistapaa asiassa, muttei hänen artikkelistaan löydy muutakaan ehdotusta ( Suomen Kuvalehti 28.1.). Se on kuitenkin puolison valinnassa keskeinen. Sen oivalsi jo aikanaan Wikner: ”Vetoatte Raamattuun. Kiistassa on kysymys raamattukäsityksestä. Siksi kysymys hedelmöityshoidoista ja adoptiosta on niin tärkeä. Yksi ihmisen elämän suurista toiveista – monelle kaikkein suurin – on toive omasta lapsesta ja siitä, että saa kasvaa lapsen kanssa. Viime viikkojen avioliittokeskustelussa on kuulunut myös ääniä, jotka vaativat kirkolta ankarampaa moraalijulistusta esimerkiksi avioeroja vastaan. 1970-luvulla luotiin uusia perheja parisuhdetyön muotoja, kun havaittiin, että läheisyys edellyttää uskallusta ja taitoa puhua toiveista ja tavoitteista, nähdä suhteen voimavara, tehdä päätöksiä yhdessä ja ratkaista ristiriitoja. Pastoraaliselta kannalta tuntuu kohtuuttomalta rangaista heitä kirkon lain rikkomisesta
Näin arkkipiispallinen ilmoitus ja seremonialliset puitteet vihjaavat Kaarle-kuninkaiden, William-prinssien ja Victoria-kuningattarien parissa viihtyvälle televisioseurakunnalle, että Tapio-piispa virkaveljineen ja -sisarineen on kirkon aatelistoa, jonka alamaisuudesta nyt Mari Leppänenkin kohotetaan Mari-piispaksi privilegioiden pariin. Niissä antiikin hyveajattelu on kunniassa ja elämässä tärkeintä on tehdä sitä, mikä on oikein, sekä tavoitella kauneutta ja totuutta. ILKKA LINDSTRÖM Rovaniemi Ohjenuoraksi mielen tyyneys 10 KOTIMAA | 19.2.2021 mielipiteet. Hän puhuttelee kirjeiden vastaanottajia kunnioittavasti ja kohteliaasti retoriikan parhaiden perinteiden mukaisesti sekä tuo oman eetoksensa esiin hienovaraisesti rivien välissä. Piispa Mari Leppäsen vihkisaarnastakin voi päätellä, että hän ennen Turun piispanvaalia kävi Jaakobin painia jossa pyrki sovittamaan yhteen oman kutsumuksensa seurakunnan kutsun kanssa. Liian monen seurakuntalaisen, mutta myös valitettavan monen papin ajatuksissa papin henkilökohtainen kutsumus on jotenkin lähempänä Jumalaa kuin rivikansalainen kysymyksineen. Mielenrauhan saavuttamiseksi Plutarkhos suosittelee nykyihmistä keskittymään sisäiseen elämään. Piispoista puhumattakaan. Mielenrauhan saavuttaminen on Plutarkhokselle sisäinen matka. Jussi Rytkönen esitteli ( Kotimaa 5.2.) Juhana Torkin suomentamat ja valitsemat Plutarkhoksen kirjeet, jotka on koottu pieneksi kirjaksi. ” Papin valtuudet eivät tule Jumalalta vaan seurakunnalta. Papin valtuudet eivät tule Jumalalta vaan seurakunnalta. Rauhoittavilla pohdinnoillaan hän etäännyttää itsensä tilanteesta, ”ottaa järjen käteensä” tyynnyttäen näin mielensä. Siksi olisin suonut arkkipiispa Tapio Luoman piispanvihkimismessussa korostavan seurakunnan kutsun, Lutherin kielellä ulkoisen kutsumuksen, tärkeyttä. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa.fi-verkkosivustolla. Hän läpivalaisee sen löytääkseen keinot sen kukistamiseen. Köyhä sen sijaan on materian sitoma. Ulkoiset asiat eivät Plutarkhoksen mukaan takaa onnellisuutta, vaan se että osaa ottaa elämän filosofisesti. Ilman teologista mielikuvitusta saattoi nimittäin tulkita Luoman tarkoittavan, että seurakunnan rooli on vain kannatella rukouksissaan itse Jumalan valitsemaa Leppästä. Piispa Leppänen osui asian ytimeen todetessaan saarnassaan köyhien, heikkojen, yksinäisten, ulkopuolisten ja suojattomien hätähuudosta: ”Sen Jumala kyllä kuulee, mutta kuulemmeko me?” Nöyryydestä seurakunnan kutsun edessä puhuu myös Leppäsen Juliana Norwichlaisen sanoihin pukema henkilökohtainen tilitys: tärkeintä ei ole varmuus omasta roolista Jumalan työssä vaan kaipuu Jumalan töihin. MARKUS MALMGREN MUT, Espoo Seurakunta kutsuu piispa Leppäsen kutsu ja kutsumus | Papin tai piispan kutsumukset eivät ole lähempänä Jumalaa kuin rivikansalaisen, kirjoittaa Markus Malmgren. S uomen evankelis-luterilaisen kirkon piispan virkaa ei voi hakea. Kun kiukku ja viha ovat poissa, mieli on tyyni ja levollinen. Kannattaa vielä mainita, että Plutarkhos toimi elämänsä viimeiset vuosikymmenet Delfoissa pappina Apollonin temppelissä, minä aikana hänen tekstinsä todennäköisesti ovat syntyneet. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 3000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Tarvitaan seurakunnan kutsu. Vaikka teksteissä otetaan välillä kovastikin yhteen, toista kuitenkin kuunnellaan ja pidetään yhteydestä kiinni. Plutarkhoksella on merkittävä viesti 2000 vuoden takaa tähän päivään. Esimerkiksi pyytämällä – ja kehottamalla meitä kymmeniätuhansia ruudun takaa messuun osallistuvia pyytämään – Jumalan siunausta sille seurakunnan kutsumukselle, joka Leppäselle on ilmoitettu pyydettäessä häntä ehdokkaaksi ja viimein vaalituloksen vahvistuttua. Sen jälkeen hän aloittaa retorisen työn kirjoittamalla esseen jollekin ystävälleen. Tällainen ihminen on Plutarkhoksen mielestä rikas ja onnellinen, koska hänellä on ylenmäärin sitä, mitä ilman hän voi olla. Mitä napakammin kirjoitat, sitä todennäköisemmin tekstisi julkaistaan. Ei vaikka Jumala kuinka kutsuisi. Näin syntyy joukko oivalluksia. Nykypäivän raivonilmaukset loistavat poissaolollaan. Näin hän vakuuttaa ystävänsä ja samalla itsensä. Luther kuitenkin asetti seurakunnan pappisviran yläpuolelle: johtajuus on alisteinen yhteiskunnalle. Luther päätyi painiskelun jälkeen pappisviran säilyttämiseen, kauhistuttuaan sitä mielivaltaa ja seurakuntien tuhoa, johon yksin sisäiseen kutsumukseen perustuva hengellinen johtajuus oli monin paikoin vienyt. Piispan toimittama vihkitoimitus ei kuitenkaan kohota pappia tai piispaa eikä hänen kutsumustaan piiruakaan lähemmäksi Jumalaa. Luterilaiselle papille Jumalan kutsu esitetään aina seurakunnan kutsun muodossa, ei apostolisen suksession ja piispan arvovallan kautta, kuten eräissä muissa kirkkokunnissa. Sen sijaan Plutarkhos pysähtyy, katsoo itseään ja huomaa elämässään jonkin paheen, jota alkaa tutkia. Harkitsevuus ja maltti ovat meille ohjenuorana. Ei tarvitse pakata matkalaukkua ja ostaa matkalippua Santiago de Compostelaan tai vaihtaa dieettiään muutaman kuukauden välein. Toki pappikin – jopa piispa – tekee työtään Jumalan siunauksella, mutta niin tekee meistä jokainen, aivan yhtä suurella siunauksella tehtävästä riippumatta. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Piispaehdokkaan asettaakin ehdolle jokin kirkon jäsenistä koostuva ryhmä, ehdokkaan myönnyttyä sen esittämään seurakunnan kutsuun. korvaa Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi
Tottahan tuo nyt oli, mutta piispan tulkintaa pidettiin epäreiluna. Kirkon yhteistoimintasääntely kaipaa uudistamista. Sodan jälkeen Suomessa otettiin etäisyyttä väkivaltaa uhkuvaan osaan lähimenneisyyttä. Voin hyvin kuvitella savolaisen körttivanhuksen rukouksen, kun herännäisperheen nuori kasvatti parran ja pukeutui punaiseen paitaan 1960-luvulla. Onko mitään perusteltua syytä jatkaa nykytilaa, jossa kirkon työntekijöillä on muita heikommat oikeudet. Vähiten körttiläiset itse. Yhteistoiminnan tarkoituksena on antaa henkilöstölle oikea-aikaista tietoa työnantajan suunnitelmista sekä lisätä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia työpaikan toimintaan ja työoloihin. Yksinkertaisin vaihtoehto saattaa seurakuntien yhteistoiminta ajanmukaiselle tasolle on laajentaa yhteistoimintalain soveltamisalaa koskemaan myös kirkkoa. Se ei nykyisellään vastaa sitä tasoa, jota Euroopan unioni jäsenvaltioiltaan edellyttää. Kirkon työyhteisöjen yhteistoiminnan perusta ei ole kestävällä pohjalla. Kukaan ei tahtonut muistella entistä poliittisuskonnollista uhoa eikä kaivannut kulttuurivihamielistä pietististä umpimielisyyttä. Pahimmillaan ”yt” on kirosana, joka mainitaan silloin, kun henkilöstöä vähennetään tai organisaatiossa tapahtuu muita isoja muutoksia. Mikrohistoriallinen näkökulma körttinuorten elämään tuo esiin tämän ristiriitaisemman kertomuksen. Isänmaa oli vain toissijainen Jumalan valtakunnan rinnalla. Nämä pitää toteuttaa eduskunnan säätämällä lailla. Tämä työntekijöiden perusoikeus on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 27 artiklaan, ja sikäli se rinnastuu Suomen perustuslaissa jokaiselle osoitettuihin perusoikeuksiin. Seurakuntienkin työyhteisöistä löytyy näitä molempia. Yhdessä tai korkeintaan kahdessa sukupolvessa myös körttiläisyyden kuva ja itseymmärrys muuttui päälaelleen. Maailmaan mukautuminen tansseineen oli kauhistuttavaa. Sen puolesta ovat Akava ja AKI-liitot sekä useat muut työmarkkinajärjestöt lausuneet työja elinkeinoministeriölle. Suomesta on aika vaikea löytää toista hengellistä liikettä, joka olisi suhteessaan yhteiskuntaan muuttunut yhtä paljon kuin körttiläisyys. EU:n jäsenvaltiot on velvoitettu järjestämään yhteistoiminta siten, että työntekijöiden oikeudet taataan tehokkaasti. Esimerkiksi jos kirkon työntekijä irtisanotaan tuotannollis-taloudellista syistä ilman edeltävää yhteistoimintamenettelyä, hän ei ole oikeutettu minkäänlaiseen korvaukseen. Tutkija on analysoinut Lapinlahden Portaanpään opiston nuorten käsityksiä ja identiteetin rakentumista aikana, jolloin uusi körttiopisto aloitteli kasvatustoimintaansa keskellä poliittisen modernisaation murrosta. Piispa toi esille tunnetut tosiasiat: ”1930-luvulla körteissä oli fasisteja, mutta 2020-luvulla heidän joukossaan onkin punavihreitä aktivisteja.” Moni nykykörtti hätkähti. Kirkossa on kyllä vuodesta 1999 ollut voimassa seurakuntia sitova yhteistoimintasopimus, mutta se ei kaikilta osin vastaa EU:n yhteistoimintamenettelydirektiivin (2002/14/ EY) edellytyksiä. Uusin kirkkohistorian tutkimus valaisee muutosta lisää, kun Eija Taskinen-Tuovinen väittelee tänään (19.2.) Itä-Suomen yliopistossa. Kirkko on meillä Suomessa ainoa työelämäsektori, jota ei koske mikään yhteistoimintalaki. Körttiläisyyden omassa piirissä asia nähdään kai nykyään niin, että muutosalttius on ollut vain parannuksentekoa. Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan 19.2.2009 (2010/C 76 E/03) katsonut välttämättömäksi taata myös julkisyhteisöjen työntekijöille samat yhteistoimintaa koskevat oikeudet kuin yksityisen sektorin työntekijöille. Työyhteisöissä harjoitettu yhteistoiminta on parhaimmillaan hyvähenkistä ja rakentavaa vuoropuhelua työnantajien ja työntekijöiden välillä. Miksei kehitystä voi tulkita maallistumiseksikin. Historiasta löytyy muitakin esimerkkejä, joissa körttiläisyyden julkisuuskuvaa hallitsi poliittisuus, koska liikkeen piirissä politikoitiin. Hurskas, nöyrä ja koreilematon elämä oli Jumalan tahdon mukaista. He ovat kaiken aikaa myös itse arvioimassa ja tekemässä muutosta, joka voi olla sekä kivuliasta että välttämätöntä. Näiden ihanteiden keskellä nuorten arki näytti olevan silkkaa kamppailua muutoksen puolesta tai vastaan. ” Voin kuvitella savolaisen körttivanhuksen rukouksen, kun perheen nuori kasvatti parran ja pukeutui punaiseen paitaan. Asia on korjattava sisällyttämällä kirkko nyt valmisteltavaan yhteistoimintalakiin. Valtiolla asianmukainen lainsäädäntö on toteutettu jo vuonna 1988 ja kunnissa vuonna 2006. Aatehistoriallinen tutkimusperinne on suurten linjojen tutkimusta, joka harvemmin pysähtyy yksityiskohtien äärelle. Kirkon yhteistoimintasopimus ei myöskään sisällä vastaavia hyvityksiä ja seuraamuksia kuin muiden työelämäsektorien yhteistoimintalait. Körttiläisyydestä ILKKA HUHTA Kirjoittaja on kirkkohistorian professori Itä-Suomen yliopistossa. MINNA RAASSINA Puheenjohtaja, AKI-liitot ry JUSSI JUNNI Toiminnanjohtaja, AKI-liitot ry Seurakuntien ytneuvottelujen perusta uudistettava 11 KOTIMAA | 19.2.2021. Yhteistoimintasääntelyn uudistamisen aika on nyt. Perinteiset tavat körttipukuineen ja sukupuolijakoineen oli arvioitava uudelleen. Murroksen ja muutoksen keskellä ihmiset eivät kuitenkaan ole vain ideologioiden ja aatteiden vietävissä. Sopimus ei esimerkiksi tunne työntekijöiden oikeutta lausua organisaatiomuutoksista sekä oikeutta saada asiasta työnantajan lisäselvitykset. Että ”herännäisyydessä sisältö täyttyy usein maallisella ideologialla.” Pidin piispan herätyssaarnasta. Yleistä yhteistoimintalakia uudistetaan parhaillaan. Muualla yhteiskunnassa työnantaja on velvoitettu korvaamaan tällainen rikkomus enintään 30 000 eurolla. | kolumni | P iispa Teemu Laajasalo mainitsi taannoin haastattelussa kiinnittäneensä huomionsa herännäisyyden alttiuteen politisoitua
O Jumal’! Sinua kiitäm’! – Pikku-Johanin kastematka 12 KOTIMAA | 19.2.2021 jumalanpalveluksen historia
Hedelmätarhat ovat nyt suuressa suosiossa lähiseuduilla. Aamuvarhain sunnuntaina August on sytyttänyt lieteen avotulen. Synnytys oli pitkä. Mutta normaalit synnytykset hoituvat sukulaisnaisten ja naapuruston voimin. Naapurimökin väki nukkuu tuvan seinänvieriä kiertävillä penkeillä, mutta heille mies on tehnyt kauniin, tukevan sängyn. Saatuaan tietää raskaudesta Ida istutti pihaan omenapuun. Siitä nousee väkevä viljan tuoksu. Nainen voidaan kirkottaa aikaisintaan 40 päivän päästä synnytyksestä. Vilhelmiina on laittanut puuropadan porisemaan. Kirkas maaliskuun lopun aurinko tunkeutuu sisään pienestä mökin ikkunasta. Ennen varsinaista jumalanpalvelusta kirkkoherra Aleksander Lauréus kuulustelee sakastissa kristinoppia ehtoolliselle aikovilta, toimittaa lohjansaarelaisen kalastajan hautaan siunaamisen ja Johanin kasteen. i Kevättalvella 200 vuotta sitten köyhän lohjalaisperheen kolmen päivän ikäinen esikoispoika saa pyhän kasteen ennen messua täydessä kivikirkossa. Hänen ja sisarensa Vilhelmiinan avulla Ida selvisi hengissä, vaikkei jossain vaiheessa siihen enää uskonut. Iida ja miehensä August asuvat mäkitupalaisina Lohjan Laakspohjan kartanon mailla. Kummitäti Manta näkee vain pienen pojan sylissään ja papin, joka suorittaa maailman tärkeintä toimitusta. Pieni äitiysloma tulee kyllä tarpeeseen. August on erityisen taitava käsistään. Eletään vuotta 1821. Ida makaa voipuneena vuoteessa olkien päällä. Se on harvinaisuus köyhässä mökissä. Jakkaralla ponnistaen pieni ihme vihdoin parkaisi ensi huutonsa. 13 KOTIMAA | 19.2.2021. Öisin tuvan lämpötila laskee alas. Viileät kaalinlehdet helpottavat poltetta ja vällyjen alla tarkenee. TEKSTI ?| EMILIA KARHU – KUVITUS ?| KAROLIINA PERTAMO E sikoisen syntymästä on pian vuorokausi. Läheisen torpan emäntä Manta on Idan ystävä ja itseoppinut lapsenpäästäjä. Sitä ennen hänen ei sovi koskea ruokatavaroihin tai liikkua kylillä. Pitäjässä on jo ihan oikea kätilökin, jonka työtä valvoo kirkkoherra. Mutta hän toivoo sydämestään tuon yhden taimen selviävän ja tuottavan vielä joskus kullanarvoisia hedelmiä kasvavalle perheelle. Manta ja miehensä ovat lupautuneet pikkuisen kummeiksi, samoin suutari Frans ja vaimonsa Hilma. Kylmä sää laukaisi vielä rintatulehduksenkin. Varsinkaan kirkkoon ei ole mitään asiaa. Taimen hän sai Mantalta. Takapenkissä joku haastaa riitaa. Kolmen päivän ikäinen pikku Johan saa pyhän kasteen. Onneksi on vuode, missä maata, Iida miettii nyt. Ida ei pääse lapsensa suurta hetkeä todistamaan. Nainen voidaan kirkottaa aikaisintaan 40 päivän päästä synnytyksestä. Tänään on suuri päivä. Juuri nyt Ida ei millään jaksaisi raskaita töitään kar» ” Ida ei pääse lapsensa suurta hetkeä todistamaan. Syntymän ihmettä todistettiin pienessä, lämpimässä, hämyisessä pihasaunassa. Viinan haju sekoittuu kynttilälampettien steariininkäryyn. Idalla tuskin tulee koskaan olemaan varaa useampaan puuhun
Tänään kaikuu kirkossa kunnon veisuu, Manta iloitsee. Aateliset istuvat edessä. ” Koska usko tulee kuulemisesta, suntio saattaa nukahtaneet armon piiriin tönimällä heidät hereille. Ahtaus ei haittaa vaan tuntuu hyvältä hyisessä kylmyydessä. Mantaa huolestuttaa, ettei paholainen vain saa otetta kastamattomasta. Osa istuu lattialla, jotkut seisovat. Mutta ajatus kaikista vaivoista vapautumisesta osuu väsyneisiin sydämiin. Koska kauppoja ei ole, tehdään suuri osa vuoden välttämättömistä hankinnoista keväisillä markkinoilla. Kävelymatka kohti kirkkoa voi alkaa. Naiset pyyhkivät silmiään. Miehet ottavat karvalakit päästään. tanon navetalla. Väkeä on saapunut Turusta, Helsingistä ja Tammisaaresta saakka. Moni on voimistanut itseään kirkkoja markkinamatkan vaivoissa nauttimalla viinaksia. Iloinen, kovaääninen rupattelu kuuluu kauas. Ihmisääni on kaunis soitin. Virret ovat Mantalle rakkaita. Idan ja Augustin hartain rukous jo ennen pojan syntymää oli, ettei lapsi vain kuolisi kastamattomana. Kalastajan arkku viedään siunaamisen jälkeen katettuun talvihautaan odottamaan säiden lämpenemistä. Syvällä sisimmässään Idan on vaikea uskoa, että Jumala jättäisi kastamattoman pienokaisen sielun levottomaksi hengeksi, joka ei löydä taivaaseen. Naiset istuvat alttarilta katsoen vasemmalla. Vapaan’ vainoist’, väkivalloist’, Synnist’, surust’, kaikist’ vaivoist’, Paits’ pelkoo, levoss’ lujass’, Rauhass’ ratki juur’ autuaass’, Rinnat rakkaudest’ palaa, Toinen toistans’ kohtaan alat’. Kuin surmattujen lapsien sielut, jotka itkivät näkymättöminä kirkonmenojen aikana! Ei kai hyvä Jumala voi niin julma olla. Hän horjahtaa hiukan. Kaikille ei riitä istumapaikkoja. Mutta viisainta on luottaa oppineempiin. 14 KOTIMAA | 19.2.2021 jumalanpalveluksen historia. Manta, Hilma ja vauva löytävät istumapaikan viimeisestä penkkirivistä. Ida on taitava valmistamaan kotipolttoista. Kirjasta löytyvät virsien lisäksi pyhäpäivien lukuja saarnatekstit, monenlaiset rukoukset, Vähä katekismus, jumalanpalveluksen kaava ja jännittäviä tietoja ihmiskunnan historiasta. Silloin edessä olisi kauhea kohtalo. Kirkon holvien korkeus huimaa häntä joka kerta. Hilman ja Fransin teinipojat soittavat kirkonkelloja. Mutta siihen on präntätty kaikki tarpeellinen. He auttavat usein myös haudankaivuussa, mutta nyt maa on liian jäinen. Sylikummina hän käärii pienen lämpimästi lampaantaljaan ja varmistaa tuutulaululla, ettei paha silmä tule lapsen luo. Eivät he vainajaa tunteneet. Myyntikojuja on noussut kaikkialle. Kun kaikki kummit ovat saapuneet, tarjoaa August heille puuroa ja kunnon viinaryypyt. Ikivanha harmaakivikirkko seisoo tyynenä, mutta sen ympärillä kuhisee. Mantan hengitys höyryää. Joukko on onnekas, matkaa on alle 10 kilometriä. Markkinoiden aikaan suuri kirkko on aina ääriään myöten täynnä. Kuuluvat vaatineen itselleen viime aikoina enemmän oikeuksia ja korkeampaa asemaa, myös kirkon penkkijärjestyksessä. Urkuja kirkossa ei vielä ole. Maaton maaseudun väki pakkautuu kirkon perälle. Markkinat ovat koonneet Lohjan kirkonmäen täyteen väkeä. Heidän jälkeensä tulevat talonpojat. Väki alkaa pakkautua kylmään kirkkoon. Koska Manta imettää vielä omaa pienimmäistään, voi Ida antaa vauvansa turvallisin mielin tuntikausia kestävään reissuun. Ruumiinsiunauksen päätteeksi holveissa kaikuu virsi 409. Heidän torpastaan löytyy vain yksi kirja, virsikirja. Mutta lapsen kastamisella on kiire. Mantalta heruu tarvittaessa maitotilkka myös kummipojalle. Hälinä hiljenee hetkeksi, kun kalastajan arkku tuodaan reellä kirkon ovelle
15 KOTIMAA | 19.2.2021. Sillä on nälkä. Hän toimittaa tärkeää hengellistä virkaa. Eräs torpan nurkassa asuva köyhä vanhus oli koko ikänsä yrittänyt oppia lukemaan ulkoa katekismusta, tuloksetta. Vihdoin kirkonkellot kuuluttavat messun päättyneeksi. Me sinua rukoilemme. Ehtoollisen jaon aikana veisuu jatkuu väsymättömänä ja lohduttaa arkamielisiä. Pappi pyytää Jumalaa ajamaan lapsesta pois sydämen sokeudet ja särkemään perkeleen siteet. Kastetoimituksen aluksi pappi antaa lapsen suuhun suolarakeen, joka symbolisoi viisautta, ja lukee monenlaisia rukouksia. Laine sekä Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen. Vanha emäpitäjä ja maatalouspitäjä, asukkaita alle 3 000 . Vanhan viinan haju sekoittuu kynttilälampettien steariininkäryyn ja hevosilla kirkkoon tulleista lähtevään tallin löyhkään. . Seuraavaksi vuorossa ovat vielä viralliset kuulutukset uusista laeista ja asetuksista sekä tietoa tärkeistä maailman tapahtumista. Yli 20 prosenttia alle 1-vuotiaista kuoli. Muut lähteet: Yrjö Kaukiainen: Lohjalaisten historia 2 (1808-1925), Eeva Savela: Lohjan ykkösapteekin historia, Länsi-Uusimaa rautakaudesta tietokoneaikaan, Lohjan kirkko, rakennushistoria, maalaukset ja sisustus, Lohjan kylät ja kaupunginosat ” Kuulutuksissa Kustaa peräänkuuluttaa karannutta vaimoaan ja ilmoittaa, ettei aio vastata tämän veloista. Seuraavaksi on vuorossa Johanin kaste. . Me ylistämme ja kunnioitamme sinua. . Leipä on itse leivottua ja rukiista. ”Langetkaamme polvillemme ja nöyryyttäkäämme Jumalan, meidän taivaallisen Isämme edessä sydämellä ja suulla, ja tunnustakaamme itseämme vaivaisiksi viheliäisiksi syntisiksi, kuin me myös olemme, rukoillen häneltä armoa ja laupiutta”, pappi vetoaa ja polvistuu itsekin. Aamen. Amandan kehitysvammainen poika on kadonnut. Synnintunnustukseen mennessä on syytä palata takaisin. Tilattoman väestön määrä, torpat ja mäkituvat lisääntyivät, mutta nälkää ei nähty. Pieni Johan alkaa kitistä. Kuulutuksissa Kustaa peräänkuuluttaa karannutta vaimoaan ja ilmoittaa, ettei aio vastata tämän veloista. Ehtoollisella oli käytävä vähintään kerran vuodessa. Vihdoin varsinainen jumalanpalvelus voi alkaa. Suntio käy koputtelemassa nukahtaneita hereille. Lohja 1820-luvulla . Kirkkoherra on nyt päättänyt antaa armon käydä oikeudesta. Hilmaa puistattaa hieman. Monien ulkovaatteet tuoksuvat vahvasti savulta. Moni ehtoolliselle luvan saanut miettii: Enhän vain nauti pyhää ateriaa turmiokseni. Kallista viiniä ei riitä tarjottavaksi vieraspaikkakuntalaisille. Nyt tämä lapsi on turvassa. 58 kylää, 173 taloa ja 113 torppaa sekä pieniä mökkejä. Högforsin kosken rannalle on perustettu rautaruukki. Muistot reilun kymmenen vuoden takaisesta sodasta omassa maassa saavat kuulijoissa aikaan vilunväreitä. Evankeliumisaarnan kestoksi on määrätty yksi tiima eli tunti. Ennen ehtoollista ja evankeliumisaarnaa veisataan aina virsi Pyhästä Kolminaisuudesta. Me sinua kiitämme, sinun suuren kunnias tähden. Hiekka valuu saarnatuolissa olevassa tiimalasissa papin puhuessa. Väki havahtuu. Moni on jo väsynyt istumiseen ja käynyt ottamassa ulkona ryypyn ja haukkaamassa vaivihkaa raitista ilmaa. Hän huokaisee syvään. Täytyyhän naisen päästä ehtoolliselle edes kerran ennen kuolemaansa. Herran siunauksen jälkeen muistetaan vielä rukouksessa keisaria ja vedotaan veisaten rauhan puolesta: Varjel’ meit’, meidän maakuntaam’, Tulipalost’, veren vuodost’, Niilt’ kuin meit’ teloittaa pyytää ain’, Riitaiset hillitse sodast’, Suo rauha meill’, jota halaam’. Säkeistöjä saattaa olla yhdessä virressä jopa kolmekymmentä. Ehtoollista eivät suinkaan pääse nauttimaan kaikki halukkaat. Ristiäisseurue lähtee kävelemään kohti kotia. Ennen aamusaarnaa veisataan monta pitkää virttä. Vielä on edessä koko jumalanpalveluksen huipennus: evankeliumisaarna ja Herran pyhä ehtoollinen. Synnintunnustuksen ja synninpäästön jälkeen puhkeaa kiitos: ”Me kiitämme sinua. Monilla on mukana oma virsikirja. Valtava helpotus valtaa ristiäisväen. Hän tönii vierustoverin lempeästi hereille. Sen pohjalle on laitettu kuumia kiviä, jotta pikkuinen ei pelästy ja palellu. Manta on onnellinen mummon puolesta. Tahti on hidas, rytmi kuin levollisen hengityksen. Vanha kivinen kasteallas on täytetty vedellä. Veisuun aikana seurakuntalaiset tuovat kirkkoherralle kuulutuksiaan. . Manta huomaa, että Hilma on torkahtanut. Koska usko tulee kuulemisesta, hän saattaa nukahtaneet armon piiriin tönimällä heidät hereille. Ensin on läpäistävä kuulustelut. Mantan vanhin tyttö on leiponut juhlan kunniaksi pullaa, ja Hilma on järjestänyt oikeaa kahvia. Lopulta hän aloittaa puheen: ”Tehkäämme nyt tämän köyhän lapsen kanssa, kuin kristillinen ja veljellinen rakkaus meiltä vaatii, nimittäin, saattakaamme häntä kasteen kautta meidän rakkaan Herramme ja Vapahtajamme Jesuksen Kristuksen tykö, rukoillen kaikesta sydämestä, että hän armollisesti näin häntä vastaanottaisi, antaisi hänelle kaikki hänen syntinsä ja riettautensa anteeksi ja siunaisi häntä.” Tilaisuus jatkuu Raamatun tekstein, rukouksin ja manauksin. Muijalan kylässä on sattunut tulipalo, yhteisön apua tarvitaan nyt kipeästi. Ei selvitä kirkonmenoista tälläkään kertaa alta neljän tunnin. Kirkkoherra kuitenkin kiipeää saarnastuoliin turkki päällä. Viinan kotipoltto oli laillista ja yleistä. ”Avaa hänen eteensä sinun laupiutes ovi, että hän merkittäisiin sinun viisautes merkillä, ja että häneltä kaikki pahat himot katoisivat, ja hän seuraisi myös sinun pyhiä käskyjäs, ja niin sinua iloisesti, sinun pyhässä seurakunnassas palvelisi, ja olisi sinun pyhään kasteesees sovelias, ja saisi siinä totisen terveyden Jesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.” Pappi kysyy lapsen nimeä. Lopulta pappi valelee vettä lapsen päähän kolme kertaa. Hilma kaivaa taskustaan nuuskan huuleen, varoen ettei suntio näe. Ehtoolliselle sopii hakeutua vain omassa kotiseurakunnassa. Herra Jumala taivaast’! Me kiitäm’ sinua vahvast’, Ja uskom’ kaiketi sen pääll’, Ett’s tahdot olla laupias meill’, Laupias meill’. Martta antaa vaivihkaa pojalle rintaa. Maatilat olivat vauraita ja kartanoita oli useita. Kirkonmäellä asui lukuisia käsityöläisiä. Ennen katekismussaarnaa veisataan lisää. Kummit vastaavat ja lupaavat sen jälkeen pienokaisen puolesta, että tämä luopuu perkeleestä ja kaikista sen salajuonista ja uskoo Jumalan, Kristuksen ja Pyhän Hengen päälle. Vihdoin vuorossa on ehtoollisen asetussanat. Minä kastan sinun Johan Augustinpoika nimeen Isän, ja Pojan, ja Pyhän Hengen. Perällä joku tuntuu haastavan riitaakin. Osmaanien valtakuntaan kuuluvassa Kreikassa huhutaan itsenäisyyssodan alkaneen. Kohta tapahtuu jotakin maagista. Osa veisaa vanhaan tapaan ulkomuistista. Hyvässä turvassa. Me siunaamme sinua. Erään huonojen kulkureittien takana asuvan talollisen huhuttiin joutuneen maksamaan sievoiset sakot sekä perheensä että palvelusväkensä puolesta, kun edellisestä ehtoolliskäynnistä oli kulunut jo kaksi vuotta. Saarnaa seuraa yhteinen esirukous sairaiden, kuolleitten ja avioliittoon aikovien edestä sekä kirkotettujen ja entiseen terveyteensä palanneiden synnyttäjäin edestä. Kylmä kirkko alkaa lämmetä suuresta väkimäärästä. Kirkon penkeistä kuuluu kovaäänistä keskustelua. O Jumal’! sinua kiitäm’! Juttua varten taustahaastattelun antoivat pappi ja kirkkohistorian dosentti Esko M. Mutta Manta ei kuule eikä näe muuta kuin pienen pojan sylissään ja papin, joka suorittaa maailman tärkeintä toimitusta. Idalla ja Augustilla ei ole posliinikuppeja tai juuri muitakaan astioita, mutta jokainen juhlavieras on tuonut mukanaan oman kupin juhlamökkiin jo aamulla. O Herra Jumala! Taivaallinen Kuningas, Isä, kaikkivaltias Jumala! O Herra, sen kaikkein korkeimman ainoa Poika, Jesu Kriste!” Ja taas veisataan. . He palaavat takaisin kirkonpenkkiin
Parhaat paikat 40 upeaa kohdetta eri puolilla Suomea. 044 4639 226 Etsitkö paikkaa leirille, ryhmämatkalle, kokoukselle tai juhlalle. Ei koulutusvaatimuksia, vaan rakentavaa yhteistyöhalua. Oiva paikka pitää rippikoulut, Katso lisätietoja: www.heinakallio. Ryhmille hyvät tarjoukset, joka 15. luonnon keskellä Heposelän rannalla. Soita ja kysy vapaita aikoja! ETTÄ HE YHTÄ OLISIVAT Jos etsitte uutta palvelupaikkaa, niin meillä on tarve ja mahdollisuus toteuttaa yhteiskristillistä toimintaa HUPELISSA Tuusniemellä. Leirija kurssitoimintaa ympäri vuoden. Varaukset ja lisätiedot: vesala@evl.fi, p. Hengen voimaa ry Eino Räsänen, 0500 671898, eirasanen@gmail.com Majoitusta joka lähtöön Mutanen – Koivuniemi – Sarpatti – Vesala Neljä leirikeskusta 20–150 hengelle täysihoidosta omatoimiseen tapahtumaan. , p. Sopii hyvin eläkeläisille. Olemme toimineet vuodesta 2016 tarjoten kokous-, leiriym., tilaisuuksiin tiloja. Oiva paikka pitää rippikoulut, leirikoulut, koulutustai hiljentymispäivät, avioparitapahtumat ym. Käy katsomassa koko valikoima nettisivuillamme. 040 535 1657 www.jyvaskylanseurakunta.fi 16 KOTIMAA | 19.2.2021 16. kokousja leiritilat, valmennuskurssit ja koulutukset HEINÄKALLION LEIRIKOTI Kangasalla on sopivasti sivussa kiireestä ja hälystä. Tiedustelut: heinakallio@kkro. Majoitustilat n. 0400 380 093 www.vuontispirtti.fi Majoitusta huoneissa tai mökeissä. Matkaa Tampereelta vain 30 km. www.kirkonpaikat.fi Me tarjoamme sinulle Kokoukset, kurssit ja leirit onnistuu Vuontispirtillä 99340 RAATTAMA Puh. vapaa paikalla! Kevään viikoilla vielä tilaa. 65 hengelle, kappeli, uusi rantasauna ym
Peurunka, Laukaa, haku 30.7. ilmoitusmyynti@kotimaa.fi Ilmoita Kotimaa-lehdessä ja tavoitat 74 000 ammattipäättäjää ja kuluttajaa, jotka käyttävät lehden lukemiseen 42 min. Lehmiranta, Salo, haku 23.7. Voit hakea kurssille, jos erosta tai leskeksi jäämisestä on kulunut vähintään puoli vuotta tai pääsääntöisesti enintään kolme vuotta. Kotimaa-lehden pääsiäisen tuplanumero ilmestyy 26.3. Lisätietoja ja sähköinen haku www.elakeliitto.fi/sopeutuminen tai hakulomakkeiden tilaus p. Kurssit ovat maksuttomia, mutta matkat kurssipaikalle maksaa osallistuja. Kurssit ovat avoimia kaikille. Kurssilla käydään läpi suruun liittyviä asioita ja yksin jäämisen aiheuttamia tunteita. mennessä Kurssit tarjoavat mahdollisuuden muiden samassa elämäntilanteessa olevien kohtaamiseen ja vastavuoroiseen kokemusten vaihtoon kokeneen ammattilaisen ohjauksessa. syystä johtuvaa lapsenlapsista vieraantumista. Kun ilmoitat Kotimaa -lehdessä saat kotimaa.fi:stä bannerialennuksen –50 % Tarjous voimassa 19.3. Isovanhemmuus erossa -kurssin osalta 1–6 vuotta tilanteen alkamisesta . 044 2990 826 ja sinikka.korhonen@kainuunopisto.fi Meiltä saat tarvittaessa ilmoitusvalmistuksen lisäpalveluna niin printtiin kuin verkkoon. Kysy lisätietoja ja pyydä tarjous Kainuun Opistolta p. mennessä tehdyistä varauksista. Rauhalahti, Kuopio, haku 19.3. Tervetuloa pitämään rippikoulu Kainuuseen, Paltamon Mieslahteen! Majoitus, ruokailu sekä opetustilat yhdistettynä upeaan sijaintiimme vaaramaiseman ja Oulujärven välissä mahdollistavat ikimuistoisen rippikoulun ryhmällenne. Tavoitteena on uusien näkökulmien saaminen muuttuneeseen elämäntilanteeseen. kokousja leiritilat, valmennuskurssit ja koulutukset Eläkeliiton sopeutumista tukevat kurssit 2021 Isovanhemmuus erossa -kurssi on tarkoitettu yli 50-vuotiaille isovanhemmille. (työikäiset) Lehmiranta, Salo, haku 9.4. Mainosta bannerilla kotimaa.fi:ssä ja tavoitat yli 80 000 aktiivista kävijää, joista yli puolet käy verkkopalvelussa yli yhdeksän kertaa kuukaudessa. Paketilla tavoitat tuplasti enemmän, eri ikäryhmät ja eri mediakanavien käyttäjät. Break Sokos Hotel Eden, Oulu, haku 27.8. mennessä • 15.–19.6. • 8.–12.9. mennessä Erosta eheäksi® -kurssit on tarkoitettu yli 50-vuotiaille aviotai avoeron kokeneille. Tuplasti enemmän Pirjo Teva p. 040 7257 561, anu.korhonen@elakeliitto.fi Kokoukset, riparit, kurssit, tyhy-päivät, lomat Kansan Raamattuseuran lomaja kurssikeskukset tarjoavat elämyksiä ja monipuolista ohjelmaa ympäri vuoden. mennessä Yhtäkkiä yksin® -kurssit on tarkoitettu yli 50-vuotiaille leskeksi jääneille. Tervetuloa! kansanraamattuseura.fi vivamo.fi kairosmaja.fi orisberg.fi tervonsalmi.fi ETSITTEKÖ RIPPIKOULULLE IHASTUTTAVAA PAIKKAA. Tavoitteena on auttaa haastavassa elämäntilanteessa ja tarjota mahdollisuus tilanteen jäsentelyyn, siihen liittyvien tunteiden käsittelyyn ja uusien näkökulmien löytämiseen. • 24.–28.5. 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Mediamyynti: Juha Kurvinen p. mennessä • 1.–5.11. mennessä • 24.–28.8. • 4.–8.10. Kurssilla käsitellään omien lasten erosta tms. Lehmiranta, Salo, haku 11.6. 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi 17 KOTIMAA | 19.2.2021
Pahin seuraus juomisesta oli avioero. Laukkanen polkee jalallaan lattiaa. Itämaista ajattelua Laukkanen oli ammentanut jo aiemmin reissuillaan Intiassa ja Nepalissa. Hän osallistui Billy Grahamin tilaisuuteen Helsingin Olympiastadionilla ja pitää sitä edelleen elämänsä käännekohtana. Suurimman osan nuoruuttaan Laukkanen asui Vantaan Rajakylässä. – Olin sellainen hippiäinen. – Muistan, kun istuin tyttöystäväni kanssa ravintolassa, ja joku mies kysyi tyttöystävältäni, kuka on tuo nainen hänen seurassaan. Alkoholista tuli tapa yrittää lääkitä asiaa. Hän kertoo olleensa feminiini nuorimies. – Terapia on väärä tapa. Kävin tosin siinä sivussa kokkiharjoittelussa. Kerran viikossa liftasin mökiltä Stadiin. Laukkanen ei halua tarkemmin selostaa juomishistoriaansa, mutta hän kertoo, että hoidossa on oltu, AA:sta saatu apua. Muistan pakahtuneisuuden tunteen, kun ajoin pyörällä kotiin. Se syvensi ahdistustani. Laukkanen ei koskaan kirjoittanut ylioppilaaksi vaikka kävikin hetken aikaa lukiota. Koulussa Laukkanen oli pelokas. » 18 KOTIMAA | 19.2.2021 haastattelu. Innokkuudelle on syynsä. Uuden ihmisen kohtaaminen herättää hänet henkiin. Miten olisi addiktiivinen käytös. Pitää saada se tuntu, että nyt tapahtuu jotain tavallisesta poikkeavaa. Opiskelin nimittäin jonkin aikaa kasvisruokakokiksi, Laukkanen sanoo ja leikkaa siivun ylikypsää porsaankylkeä. Laukkasen mökkilukemistoon kuului maailmankirjallisuuden klassikoita, kuten Hermann Hesseä, mutta myös Yrjö Kallisen teosofiaa. – Nykyään olen onnellisesti parisuhteessa. – Se oli väkevä uskoontulo, mutta en missään vaiheessa ajatellut, että oma ratkaisuni olisi taivaspaikan avain. Yksi kuva pitää ottaa autossa. – Voi olla, että kannattaisi sanoa vain, ettei alkoholi sopinut minulle. Professori oli ilmeisesti tottunut muodollisempaan käytökseen. Hänellä oli sosiaalinen fobia, itsetunnossa vajetta. Myöhemmin syntyi pikkusisko Lotta. Menin kirkkoon silleen, että vitsit, nyt mennään kuuntelemaan Jumalan sanaa. – Keikalla mopo keulii aina. Jani Laukkasen elämä on ollut kolmiulotteista. Laukkanen oli jännittäjä, mutta koulussa myös pinko. Yläasteella hän kävi Jakomäen messussa ”mummojen seassa”. Laukkanen kuitenkin kuului tuolloinkin kirkkoon ”sydämen tasolla”. Hän kävi vuosien ajan One Way Mission -seurakunnassa, ja muissakin yhteisöissä, jotka olivat enemmän helluntailaisia kuin luterilaisia. Häpeä sai minut pois raiteiltani pitkäksi aikaa. – Luin enkä tehnyt mitään muuta. – Minulla oli tarve kohdata Jumala. Laukkanen ei osaa antaa yhtä järkevää syytä tällaiselle poikkeavalle käytökselle nuoren miehen elämässä. Lukiokokeilun jälkeen hän asui kolme vuotta perheensä mökillä Kuusjoella ja luki kirjoja. Sitten tuli luokkaretki Viking Mariella -laivalla. Rinnakkain ovat kulkeneet taide, usko ja sosiaalinen fobia. J ani Laukkasella on fyysinen valokuvaustyyli. Puhuttiin millimetreistä, mutta Laukkanen sai McGrathin aristokraattisiin suupieliin liikettä. Laukkanen erosi kirkosta, koska ei halunnut olla nimikristitty. – Muistan, että suuni tuntui aina jäykältä. Laukkanen pakeni jännitystä alkoholiin. Yhdeksännellä luokalla hän ei oikein edes uskaltanut käydä koulussa. Kymmenisen vuotta sitten todistin koomista tilannetta, jossa Laukkanen maanitteli maailmankuulua teologian professoria Alister McGrathia muodostamaan edes aavistuksenomaisen hymyn. Kaverit eivät käyneet kirkossa, eikä oma perhe ollut aktiivinen seurakunnassa. Ei, siitä tulee liian epämääräinen kuva. Toiminta näyttää liikunnalta. Laukkanen miettii muita sopivia sanoja. Se riitti. Isä oli luokanopettaja ja äiti parturi-kampaaja. – Liityin viime kesänä takaisin. Nyt tulee siisti kuva! Kun Jani Laukkanen tarttui nuorena kameraan, hän ymmärsi, että ihmisiä ei tarvitsekaan pelätä. Laukkanen syntyi Espoossa vuonna 1973. TEKSTI ?| PETRI VÄHÄSARJA – KUVAT ?| JUKKA GRANSTRÖM ” Muistan pakahtuneisuuden tunteen, kun ajoin pyörällä kotiin. Kuvaustilanteet ovat parhaimmillaan ihanaa ryhmädynamiikkaa. Valokuvaus on hänen mukaansa hengissä pysymistä. Risteilystä alkoi maistelu. Laukkanen joi kolme kaljaa. Viisiottelijaa kuvatessa kaikki harjoitushallissa seuraavat näytöstä. – Kerran biologian tunnilla aloin vastatessani änkyttää. Laukkasella oli jo lapsena tapana mennä kirkkoon. Laukkanen säntäili McGrathin ympärillä ja lähestulkoon istui tämän olkapäällä. – Kova paikka, Laukkanen sanoo. Siinä välissä kului Laukkasen arvion mukaan ”puoli elämää”. Hän juoksee ja hyppii – ryömii tarvittaessa. Siitä tulee leima. – No puhutaan nyt jossain määrin sitten alkoholista, Laukkanen päättää. Oli pakko viitata. Kuitenkin kaikki lukevat rivien välistä, että olen alkoholisti. Se oli kova kolaus. Vuonna 1987 Jani Laukkanen oli ripari-ikäinen teini. Se oli minun korkeakouluni. Laukkanen vannoo, ettei innostus ole teeskentelyä. ”Porvarikoti”, kuten hän kuvailee. Hän kiihdyttää itseään: ”Nyt tulee makee! Siis todellakin, NYT me aletaan päästä tunnelmaan!” Kun haastateltava kertoo peurakolarista, Laukkanen tarttuu autoon
Tänään ja vastedes. Elämässäni olen ylpeä siitä että saan valokuvata. Jani Laukkanen saa kenet vain hymyilemään. 19 KOTIMAA | 19.2.2021. Rukoilen että pysytään terveinä. Kuvattavana on helsinkiläisen Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala. Kuka. Jani Laukkanen, 47 Juuri nyt elän luottamuksessa, että mitä hyvänsä tapahtuu, niin ollaan aina Korkeimman kädessä
Jumalan sanakin on kirjallisuutta. Hän osti ensimmäisen ammattikameransa Pariisissa ottamillaan katukuvilla. – Olen erityisesti kuvannut ihmisiä, mutta reportaasit ja uutiset kiinnostavat myös. Pentti Saarikosken tuotannon olen lukenut kokonaan. Olin yhden yön sairaalassa. Ei minulle tule mieleen mitään kuvia. Ensimmäiset työnsä lehtikuvaajana hän teki Vantaan Lauri -lehdelle ja vähän myöhemmin Sanalle. – On kiva, että faija soittelee. Raamatussa puhutaan ihmisestä Jumalan kuvana. – En ole aiemmin ajatellut asiaa, mutta ihmiset ovat Jumalan kuvankäsittelyn tulosta, Laukkanen kehittelee. Tykkään kielestä, joka on vähän vammaista. Pariisi liittyy Laukkasen elämään muutenkin. – Ajan näitä sisään, Laukkanen sanoo ja kokeilee aggressiivisesti lattian pitoa. Laukkanen kuvaa suuriin medioihin, kuten ET-lehteen. Valokuvaaminen on hänelle tärkeää, mutta ei se ole kaikkein tärkeintä. ” Minä en sitten ala esittelemään mitään suosikkikuviani tässä jutussa. – On tarkoitus jatkaa juoksemista. Mutta valokuvauskin on taidetta. 20 KOTIMAA | 19.2.2021 haastattelu. Laukkanen saattaa innostua jopa asioista, jotka ovat hänelle itselleen vastenmielisiä, jos kuvattava on niistä innostunut. Jani Laukkanen kuvaa paljon ihmisiä, mutta myös uutiset ja reportaasit kiinnostavat. Sellaisesta että käsisalama päin naamaa. Hän käyttää paljon salamavaloja ja pitää värit kirkkaina. Tein myös kokeilevampia kuvia. Laita vaikka, että siinä Kuusjoen jälkeen! – Muistini on vähän ongelmallinen. Ei ole väliä, vaikka sijoittaisit sen väärään aikaan. – Yhden kerran olen vakaumuksen vuoksi jättänyt tekemättä keikan. Hän on 74-vuotias tai jotain sitä luokkaa. Hän kertoo, että Ranskan entinen presidentti on juuri kuollut koronaan, eikä sitä tiedä Suomessa vielä kukaan. Illalla katson seuraavan päivän keikat, ja ehkä suunnittelen kuvauspaikkoja. – Minä en sitten ala esittelemään mitään suosikkikuviani tässä jutussa. Mutta miksi Laukkanen halusi liittyä takaisin luterilaiseen kirkkoon. Olen kohdistanut addiktioni urheiluun. Tykkään kovasta, vähän törkeästä valosta. Laukkaselle on vuosien varrella kehittynyt varsin tunnistettava tyyli. Se oli Tarot-kortteja koskeva juttu. Koira kuseskelemassa auton renkaisiin. Kuvan ottaminen on symbolinen teko. Poltin negatiivia stidillä ja vedostin. Kaaduin 15 vuotta sitten ratikassa, tai siis sain turpaan. Jumala on valo. – Valokuvauksessa on tärkeää rytmi ja myös epärytmi, jota olen oppinut modernisti-runoilijoilta. Hän saattoi olla silloin esimerkiksi 20-vuotias. – Jossain kohtaa opiskelin taidehistoriaa Helsingin Avoimessa yliopistossa. Mennään niissä askelissa, jotka on annettu. – Tytöt tykkäsivät ostella niitä, ja vähän niin kuin iskin silmää, Laukkanen kertoo naureskellen. Tuli pieni aivovamma, eikä pää ole sen jälkeen pelannut niin kuin ennen. – En ajattele, että ihmiset hyväksyisivät minut, koska kuvaan. – Ne olivat vähän anarkistisia kuvia. – Luterilainen teologia on puhuttelevaa, armon alleviivaaminen. Hän myin kuvia 15–20 markan hinnalla ja huomasi olevansa hyvä ihmisten kohtaamisessa. Ne olivat mustavalkovedoksia, jotka Laukkanen kehitti vessassa. Kristillisiin lehtiin hän on kuvannut paljon. Siellä on Laukkasen isä, joka asuu nykyään Pariisissa. Olen äärimmäisen luottavainen. Hän teki opettajan töiden jälkeen uran diplomaattina ja on nyt eläkkeellä ja naimisissa ranskalais-brasilialaisen naisen kanssa. Ja lenkkarit ovat uuden näköiset. – Koen olevani virrassa, enkä stressaa ollenkaan huomista. Vaikka menisi aivan lekkeriksi, uskon, että Jeesuksen armo kantaa. Minua liikuttaa ihmisten innostuminen. Ehkä tänään tekisin sen keikan, koska olen paatunut jäbä. Ne ovat luovia askelia. Uusin on paras. Olen nykyään niin rento, että on ihanaa tehdä töitä. Mutta kuvaaminen on kyllä ollut hänelle työkalu pelottomaan elämään. Puhelin pirahtaa. Olen kyllä saanut neurologista terapiaa, tai mikä se termi nyt olikaan. Jutellessaan valokuvistaan tuntemattomille hän ei enää jännittänytkään. Kirjallisuus on suurin taidemuoto