Masennus avasi papille toisenlaisen elämän. helmikuuta 2021 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : O lli Se pp ä’l ä 11 6. Nyt se on valmis. 10 Mitä kirkossa saa puhua eläin tuotannosta. 14 4 N:o 5 | 05. vu os ik er ta 00 43 59 5– 21 –0 6 Tässä lehdessä liitteenä: Kauan kaivattu kirkko Tikkurilaan oli tarkoitus rakentaa kirkkorakennus 1950-luvulla
| Kuva: Johanna Rauhala RAMI RAUHALA Agronomi ja maitotilallinen Torin laidalla O li ilo ja käydä katsomassa ja tekemässä juttua Tikkurilan uudesta kirkosta. 1 Rami Rauhala, erosit kirkosta luettuasi Kuulan kolumnin. 2 KOTIMAA | 5.2.2021 aluksi. Se on hieno ja modernin arkkitehtonisen ja seurakuntastrategisen ajattelun tulos. Juttu Tikkurilan on kirkosta luettavissa ja kuvat katsottavissa sivuilla 10–13. Ehkä jo parin vuoden kuluttua Kotimaan Kirkko ja minä -sarjassa on mukana joku tikkurilainen, joka kertoo syvästä ja mutkattomasta kirkkosuhteestaan. Onko Kauniainen sinulle tuttu paikka. – Maitotilat kärsivät, kun useista eri syistä johtuen maitomarkkinat ovat murroksessa, ja samaan aikaan tuotantokustannukset ovat jatkaneet kasvuaan. Tässä numerossa sivulla 23 Jorma Junnonen kertoo Kotkan punatiilisestä, uusgotiikkaa edustavasta kirkosta. Vain hyvinvoiva maa ja eläimet tuottavat ja pysyvät terveinä. Viime vuosina lehtiartikkelit uusista kirkoista ovat käyneet harvinaisemmiksi. Meillä on 65 lypsylehmää ja saman verran hiehoja. – Kyllä vain, vaimoni Johanna on kotoisin sieltä ja meidät on vihitty Kauniaisten kirkossa. Investoinnit ja taloudelliset vastuut ovat suuret. Erosin surullisin mielin seurakunnasta, joka tekee myös paljon hyvää. Se, mistä voi tinkiä, on oma palkka. – Tuli tunne, että kirkolle kelpaa kirkollisvero ja vapaaehtoistyö, mutta tässäkö oli kiitos: kirkon lehdessä syyllistettiin viljelijöitä vailla faktapohjaa ja kirjoitustyyli oli ala-arvoinen. 3 Onko maitotiloilla erityispiirteitä muuhun maatalouteen verrattuna. Tuntuu, että useammin on ollut uutisia purettavista kirkoista. Työmäärä on suuri ja taloudelliset paineet kovat. Kirkko torin laidalla ei myöskään ole kaikkein yleisin kirkon sijainti Suomessa. Uuden pihaton rakentaminen tälle eläinmäärälle maksaa helposti yli miljoona euroa. – Viljelijöihin kohdistuu muutenkin syyllistämistä eri tahoilta. Kuvaan väkisin tunkenut koira on Jalmari. 4 Kari Kuula on pappina Kauniaisten seurakunnassa. Kirkko edustaa ihmisille jatkuvuutta ja turvaa, vaikka itse ei ahkeria kirkonpenkinkuluttajia oltaisikaan. OLLI SEPPÄLÄ Julkaisupäällikkö iloitsee aina päästessään käymään uudessa kirkossa. Kummakin tilalle onneksi rakennetaan uusi, sillä kirkkorakennuksilla on edelleen suuri merkitys paikallisille ihmisille. Tulipalo on viime vuosina tuhonnut kaksi kirkkoa, Ylivieskassa ja Kiihtelysvaarassa. Maataloustuottajia ahdistaa ja suututtaa, että heidän tekemästä työstä voidaan puhua epäkunnioittavasti, vaikka ei alasta tietäisi vähääkään. Yleisesti puhutaan eläinten kohtelusta, maatalouden päästöistä ja halutaan halvempaa ruokaa. Viljelijät ovat kiinnostuneita tuotannon vastuullisuudesta. Jää nähtäväksi millaisen paikan Tikkurilan kirkko saa vantaalaisten sydämissä. Seuraan edelleen Kauniaisten asioita mediassa, ja tuttavia asuu siellä. Tikkurilan vanha kirkkokin purettiin uuden tieltä. Kirkko tarjoaa seurakunnalle mahdollisuuden löytää uudenlainen olemisen tapa ihmisten arjessa ja elämässä. Kuula muun muassa rinnasti eläinten massakäytön ”saatanalliseen julmuuteen”. Vastakkainasettelu ärsyttää, koska meistä jokainen tarvitsee jokapäiväisen leipänsä. OLLI SEPPÄLÄ ”Uskooni kirkosta eroaminen ei vaikuta mitenkään” Maitotilallinen Rami Rauhala ja Hilliahon Noomi R. Esimerkiksi kuivikkeiden vuosittaiset kustannukset ovat yli 10 000 euroa ja ostorehun 65 000 euroa. Uskooni ero ei kuitenkaan vaikuta mitenkään. Eläinten kasvatus on pitkäjänteistä toimintaa. Ruoantuotannossa kotieläinja kasvituotanto ovat myös monelta osin vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. 2 Mikä on viljelijöiden tilanne juuri nyt. Miksi. Työskentelin valmistumisen jälkeen tutkijana silloisessa maaja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksessa ja muistan jo niiltä ajoilta, että Kauniaisissa maatiloja tai karjankasvatusta ei ole lainkaan. | viikon henkilö | Sieviläinen agronomi ja maitotilallinen Rami Rauhala, 45, reagoi vahvasti pastori Kari Kuulan kolumniin Kirkko ja kaupungissa
Yli 20 vuotta eläkkeellä ollut emeritusarkkipiispa John Vikström osoitti, että keskustelu avioliitosta on jäänyt kirkossa selvästi kesken. Sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Pupu Design Oy Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: Kotimaa 74 000 (2020 KMT) Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Mutta jos Jumala tahtoo armahtaa ja pelastaa kaikki, minäkin voin olla kristitty. Hänellä on valta ja voima toimia tahtonsa mukaan. Huomaan, että oma sitoutumiseni kristinuskoon on yhä enemmän sen varassa, mitä ajattelen Jumalan vastaavan noihin kysymyksiin. Joskus sitä silti jää miettimään pelastuksen kysymystäkin. Jos hän vain tarjoaa pelastuksen ja anteeksiannon mahdollisuutta, ne eivät kuulu minulle. Nopeus ei korvaa keskustelun laatua E meritusarkkipiispa John Vikströmin samaa sukupuolta olevien ihmisten kirkollista vihkimistä koskeva artikkeli on innoittanut useisiin avioliittoa käsitteleviin kirjoituksiin. Iso osa Vikströmin innoittamista avioliittoa koskevista kirjoituksista on julkaistu Kotimaan verkkosivuilla. Kommentointi sosiaalisessa mediassa on usein nokkelaa tai ilkeää sen sijaan, että itse aiheesta käytäisiin perusteltua ja toinen toistaan kunnioittavaa keskustelua. ”Herra on osoittanut pyhän käsivartensa voiman kaikkien kansojen silmien edessä, niin että maan kaikki ääret näkevät pelastuksen, jonka meidän Jumalamme on tuonut”, sanotaan Jesajan kirjassa Kynttilänpäivän tekstissä. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Käytännön arjessa ei useinkaan jaksa ajatella taivaallista anteeksiantoa, sen ehtoja tai ehdottomuutta. Kanavan lisäksi Vikströmin koko artikkeli ja emerituspiispa Eero Huovisen vastauspuheenvuoro on julkaistu Suomen Kuvalehden verkkosivuilla. Kotimaa 1.2.1921. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. EMILIA KARHU 1.2. Kokouksessa olleet papit suhtautuivat suopeasti ja myötätuntoisesti tätä meillä uutta aatetta kohtaan ja ovat valmiit kannattamaan aloitetta sikäli, mikäli se yleisön puolelta havaitaan vilpittömän tositarpeen vaatimaksi. Tässä viestissä on jotakin majesteettista ja kutkuttavaa. Itse asian lisäksi merkillepantavaa on se missä keskustelu alkoi. On pakko kysyä: Tahdotko armahtaa kaikki. Avointa se ei kuitenkaan ole ollut. Mutta tahdotko pelastaa kaikki. Riittää, että yrittää tulla toimeen ihmisten kesken. Muuten ne hajoavat lukuisiin eri somekanaviin. Se on laajentanut jokamiehenoikeutta kommentoida ja osallistua nopeasti eri keskusteluihin, tai aloittaa niitä kokonaan uusista aiheista. John Vikström julkaisi artikkelinsa tiivistelmän kahdeksan kertaa vuodessa ilmestyvässä paperilehdessä, Kanavassa. Kaikki näkevät. 1921. Koska osa sosiaalisen median keskusteluista käydään suljetuissa ryhmissä, sekin on mahdollista, että jossakin niistä on käyty tasokasta avioliittoa koskevaa keskustelua. Hiljaisia hetkiä kirkossa. Sosiaalinen media tarvitsee rinnalleen edelleen hitaampia medioita, jotka eri puolille hajaantuneen keskustelun sijaan kokoavat esimerkiksi avioliittoa koskevia puheenvuoroja samaan paikkaan. Papisto kumminkaan ei katso olevansa oikeutettu omin valtuuksin antamaan lupaa hiljaisten hetkien miettimiseen kirkossa, vaan on seurakuntalaisten, hankittava lupa asianomaisilta virastoilta. Jumala sanoo: ”Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon”. ?. Kotimaa-lehti palaa avioliittokeskusteluun ensi viikolla koostamalla siihen asti käydyistä puheenvuoroista päänäkökohtia. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. 3 KOTIMAA | 5.2.2021. Turun tuomiokirkkoseurakunnan papiston veljeskokouksessa keskusteltiin hiljaisten hartaushetkien käytäntöön ottamisessa kirkossa, kuten Ruotsissa on jo tehty. Perustellut puheenvuorot tarvitsevat edelleen julkaisualustakseen paperille painettuja lehtiä tai niiden verkkosivuja
Mahdollisuutta oli tiedustellut Kaarinan kaupunki. Seurakuntaneuvosto teki asiasta yksimielisen päätöksen viime viikolla. Pappi, teologian tohtori Kari Kuulan kirjoitus julkaistiin pääkaupunkiseudun seurakuntien Kirkko ja kaupunki -median verkkosivuilla alun perin 18.1. – Onhan meillä törkyturpakolumnisteja maa pullollaan eikä niihin kirjoituksiin juuri reagoida. Ruotsin kirkko päätti, että hiippakuntahallitus ei saa erottaa piispaa Härnösandin hiippakuntahallitus on ylittänyt valtuutensa päättäessään irtisanoa piispa Eva Nordung Byströmin. Piispan työnantajana muodollisesti toimiva hiippakuntahallitus palkkasi juristin hoitamaan työsuhteen lopettamisen. Marttila pitää ratkaisevana, että kirjoittaja oli pappi ja julkaisu oli kirkon oma. Hän sen sijaan sanoo ajatelleensa tekstiä abstraktisti. Tähän tulokseen tuli Ruotsin kirkon valituslautakunta tammikuussa. – Siitä huolimatta se oli minun mielestäni potaskaa. Heikkoja olosuhteita on nytkin, Marttila myöntää. Jotta kivi saataisiin pois, asia pitää käsitellä kirkon piirissä. MTK kuitenkin haluaa, että tuomiokapituli tutkii, onko Kuula käyttäytynyt arvolleen ja asemalleen sopivasti. Mutta kun oppi-isän suulla tuli tuollainen teksti, tunne oli järkytys. – Sananvapaus on tässä maassa vahva ja pyhä. Kirkko ja kaupunki poisti Kuulan kolumnin verkkosivuiltaan ja päätoimittaja Jaakko Heinimäki pyysi sen julkaisemista anteeksi. Verkossa toteutettava äänestys on avoinna 7.2. saakka. Juha Marttilan mukaan MTK pitää olennaisimpana, että tapaukseen ottaa kantaa nimenomaan evankelis-luterilainen kirkko. | lyhyesti | K iihkeää on keskustelu ollut. Onko Kuulan katsottu kirjoittaneen ihmisen ja eläimen globaalista valtasuhteesta vai arjesta suomalaisilla tiloilla. MTK suuttui kolumnista, koska kirjoittaja oli pappi maaseutu ja kirkko | Etujärjestö haluaa tuomiokapitulin tutkivan, käyttäytyikö Kirkko ja kaupunki -lehden kolumnisti Kari Kuula asemalleen sopivasti. Marttila sanoo olevansa vakuuttunut, että Jeesuksen aikana olosuhteet olivat eläimille huonommat kuin nykyaikana. Marttila myöntää, että viljelijöiden suuttumuksen taustalla on paljon taakkaa ja tuskaa. Marttila uskoo, että suurin osa viljelijöistä on tulkinnut tekstin konkreettisesti. Suomalaiset viljelijät suuttuivat. Kirkkosalista tulee kaupungin rokotuskeskus Kaarinassa Kaarinan seurakunta luovuttaa kirkkosalinsa Kaarinan kaupungin koronarokotuskeskukseksi. – Kirjoitus oli erittäin häijy ja sen sisältö oli suomalaisia kotieläintuottajia loukkaava. | eläintuotanto | 4 KOTIMAA | 5.2.2021 uutiset. Kolumnissaan Kuula arvosteli kovin sanoin eläinten tehotuotantoa. Näin toteaa Maaja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n johtokunnan puheenjohtaja Juha Marttila viime viikkojen kohukolumnista. Se, miten Kari Kuulan kolumnia on tulkittu, vaikuttaa riippuvan myös siitä, kuinka abstraktisti kolumni on luettu. Myös media-alan itsesääntelyelin Julkisen sanan neuvosto on kertonut käsittelevänsä tapauksen. Tuntui, että kirkkokin kääntää selkänsä. Hän sanoo, että arkkipiispan ja monen muun piispan viljelijöitä tukevat kannanotot ”noteerattiin kiitollisuudella”. Hankaluuksia voi tulla, mutta kirkkoherran mukaan vaakakupissa painoi enemmän pandemiatilanteen poikkeuksellisuus ja ainutlaatuisuus. Hiippakunnan papit eivät kannattaneet erovaatimuksia vaan luottivat edelleen piispaansa. Maanantaina 25.1. Kari Kuula pyysi Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa anteeksi. Se on niin syvältä riipaissut suomalaisia karjankasvattajia, että on nyt kivi kengässä. Kuula kirjoitti kolumnissaan, ettei Jeesuksen seuraaja voi mitenkään osallistua nykyisenkaltaiseen eläinten kohteluun. Seurakunta joutuu suunnittelemaan toimintaansa uudelleen kirkkosalin ollessa poissa käytöstä. ”Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat”, Kuula kirjoitti. Tuomiokapituliin MTK sen sijaan kanteli. Seurakuntalaiset saavat äänestää rahojen käytöstä Hämeenlinnassa Hämeenlinna-Vanajan seurakunta on aloittanut äänestyksen, jossa seurakuntalaiset saavat valita, mihin kahteen suurempaan hankkeeseen seurakunnassa suunnataan rahaa ja voimavaroja tänä vuonna. Marttilan mukaan viljelijät ovat kuitenkin rauhallista porukkaa. – Viljelijöistä tuntuu, että suomalaisesta yhteiskunnasta tuleva viesti on pelkästään negatiivinen. Kunnissa viime vuosina yleistynyttä osallistuvan budjetoinnin mallia lähdetään nyt soveltamaan ensimmäistä kertaa seurakunnassa. Hän mainitsee huonoina esimerkkeinä kiinalaiset eläintorit ja nautojen kuljettamisen maailmalla. Hän ei usko, että alkusuuttumuksen jälkeen moni olisi ajatellut kirkosta eroamista, ei hänkään ole. Hän nimesi lehmästä runsaasti lypsetyn maidon ”kauheaksi tuotteeksi” ja rinnasti eläinten massakäytön ”saatanalliseen julmuuteen”. Marttila sanoi MTK:n harkitsevan ”järeitäkin oikeudellisia toimia”. Kamelinselkä katkesi. Valituslautakunnan puheenjohtajan Johan Munckin mukaan piispaa ei voida irtisanoa, ellei piispojen vastuuneuvosto ole ensin todennut häntä sopimattomaksi kirkon vihkimysvirkaan. Myöhemmin Juha Marttila sanoi, että rikosilmoitusta ei tehdä. Rikosoikeudellisesti aineksia ei ole, Marttila totesi Kotimaalle. Eva Nordung Byström valitti päätöksestä Ruotsin kirkon valituslautakuntaan. Kari Kuula on Espoon hiippakunnan pappi, ja Espoon tuomiokapitulista vahvistettiin kantelun saapuminen viime viikolla. Samalla yrittäjät tekevät parhaansa eläinten hyvinvoinnin ja ympäristöasioiden suhteen. Piispan viraltapanoa vaadittiin viime syyskuussa
Moderni eläinteologia näkee tässä myös myötätuntokysymyksen.” Periaatteelliset ongelmatkin ovat suuria, Kuula toteaa. Marttila sanoo ihmettelevänsä Kirkko ja kaupungin ratkaisua kolumnin poistamisesta. Kirjoituksessa Kuula haluaa valaista, mitä uudempi kristillinen teologia sanoo eläimistä. – Yleensä toimitukset seisovat viimeiseen saakka julkaistun materiaalin takana. ”Asetelma on kestämätön ympäristön ja etiikan näkökulmasta. Evoluutio luomisen mekanismina johtaa kilpailuun, kärsimykseen ja kuolemaan. Kuula huomauttaa eläinteologian myöntävän, että maailma rakentuu saalistamisen varaan. ”Perinteisen käsityksen mukaan eläimet luotiin meitä varten, meidän iloksemme ja hyödyksemme. Joidenkin eläinten kanssa olemme luoneet molempia hyödyttävän kumppanuuden, esimerkiksi koirien. Emme ole maailman napa, emme edes tällä planeetalla.” Hän jatkaa, että eläimillä on siis itseisarvo lajeina ja yksilöinä. Kuvassa luomutilan lehmä Hausjärvellä. MERI TOIVANEN Kauniaisten suomalaisen seurakunnan pappi, tietokirjailija Kari Kuula kirjoitti poistetun tekstinsä tilalle uuden kolumnin eläinteologiasta ja tehotuotannosta. Harkinta tehdään ennen julkaisua ja sitten puolustetaan valittua linjaa. Toiset eläimet taas ovat muuttuneet pelkäksi resurssiksi, työvoimaksi ja ravinnon lähteeksi.” Kuula toteaa, että joinakin aikoina eläinten syöminen on ollut välttämätöntä ihmisen selviämiselle hengissä. ”Kristityn kilvoittelu alkaa siis omalta lautaselta. – Mutta kolumnissa niputettiin ihan kaikki, vaikka sitä katsoi kuinka abstraktisti. Kirkko ja kaupunki poisti kolumnin sen jälkeen, kun Juha Marttila oli kertonut Maaseudun Tulevaisuudessa suunnitelluista oikeustoimista. Päätoimittaja Jaakko Heinimäki kiisti julkisuudessa, että häntä olisi painostettu. – Viestin siinä Maaseudun Tulevaisuuden lukijoille, että toimia on tulossa. | Kuva: Matti Karppinen MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila. Marttilan mielestä haastattelua, jossa hän kertoi mahdollisista seurauksista, ei voi pitää painostuksena. Nykyisen tietämyksen valossa tämä on mahdoton ajatus. Hän kirjoittaa, että mitä enemmän eläimiä tutkitaan, sitä selvemmin ne nähdään tuntoisina olentoina, jotka kärsivät elleivät saa toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Heinimäki sanoi, että Kuula toivoi jälkikäteen kolumniinsa täydennyksiä eikä hän pitänyt ratkaisua hyvänä vaan ajatteli, että Kuulan on parempi kirjoittaa kokonaan uusi kolumni aiheesta. Kasvisruokaan siirtyminen on Jumalan rakkauden osoittamista kanssaluoduille.” MERI TOIVANEN Kari Kuula: Emme ole maailman napa Etujärjestö MTK:n mukaan seurakuntalehden kolumni loukkasi suomalaisia kotieläintuottajia. On vähennettävä lihan syöntiä, mielellään lopetettava kokonaan. Kolumni julkaistiin Kirkko ja kaupungin verkkosivuilla 1.2. ”Näin ihmisen eläinsuhde on jakautunut kahtia. | Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva 5 KOTIMAA | 5.2.2021. Kuula toteaa, että eläinteologia lähtee myötätunnosta kanssaluotuja kohtaan. Kuula huomauttaa, että nykymittaan kasvanut maailman väestö edellyttää tehotuotantoa ja lihan maailmanlaajoja markkinoita. Hän jatkaa, että nykyään Suomessakaan lihansyönti ei ole millään muotoa välttämätöntä, puhumattakaan muista eläinteollisuuden muodoista. Laaja tulkinta julkisuudessa oli, että MTK on sekaantunut sananvapauteen ja journalistisin periaattein toimiva lehti on alistunut painostukseen
Muutamat seurakunnat kuten Leppävirta, Vihti ja Haaga ovat ideoineet uudenlaisia lähtöjä. Helsinkiläisessä Haagan seurakunnassa Yhteisvastuukeräystä lähdettiin markkinoimaan erikoisemmalla videolla. Paikkana on Riuttarannan leirikeskus Moksijärven rannalla. paistetaan kirkon pihalla makkaraa, ja isoset ovat tarjoilemassa kuumaa mehua ja kahvia. Vihdin seurakunnassa keräykseen on lähdetty myymällä saunaja avantouintivuoroja perheille. Nenosen mukaan avautuminen on kuitenkin sosiaalisessa mediassa ja etenkin Twitterissä tuottanut jo auttamisen halua jopa ihmisiltä, jotka eivät kuulu Haagan seurakuntaan tai ovat peräti toiselta paikkakunnalta. Vuonna 2019 seminaarissa oli paneelikeskustelu Itä-Suomen Aluehallintoviraston koulutoimen tarkastajan, opiskelijoiden ja opettajan kanssa. Lauantain 6.2. Viime vuonna seminaarissa vieraili opetusministeri Li Andersson vastaamassa oppilaiden kysymyksiin. Keräyspäällikkö Tero Huvin aloitteesta aikanaan aloitetut seminaarit ovat Ryytyn mielestä erityisen hyvä toimintamalli kansalaiskasvatuksen näkökulmasta. Nyt seurakunta suunnittelee järjestävänsä lisää vuoroja helmikuulle. Iso osa seurakunnan isosista on lukiolaisia ja he osallistuvat isostoiminnan kautta Yhteisvastuukeräykseen. Tarkoitus on tehdä sarja avautumisvideoita. Mukana seminaarissa ovat olleet lukiolaiset sekä kutsuttuina työntekijöitä kunnan ja seurakunnan puolelta ja muutamia luottamushenkilöitä. – Idea videosta lähti hyvin pitkälle Samin päästä. Professori Heikki Hiilamo luennoi suomalaisen köyhyyden rakenteesta ja historioitsija Teemu Keskisarja kertoi historian näkökulmia suomalaiseen köyhyyteen. – Tässä vaiheessa pitäis olla kaikki suunnitelmat jo valmiina. Haagan kirkkoherra Heikki Nenonen luottaa kuitenkin keräyspäällikköönsä ja tämän luovuuteen. Vuorot ovat tunnin mittaisia, ja vuorojen välissä sauna tuuletetaan ja tilat siivotaan. | yhteisvastuukeräys | L eppävirran seurakunta Pohjois-Savossa on jo kolmatta vuotta aloittanut Yhteisvastuukeräyksen seminaarilla, joka järjestetään yhdessä paikallisen lukion kanssa. Tänä vuonna seminaari pidettiin verkossa. Hiilamolta tuli tilastotiedettä ja selkeitä ohjeita nykyhetkeen. Jotenkin piti selvitä, joten tehtävä lankesi vapaaehtoisista ja viestinnästä vastaavalle Lahtiselle. Ei köyhyyttä ole lukiossa tällä tavalla käsitelty, Leppävirran seurakunnan kappalainen Sanna Ryytty sanoo. Koronarajoitukset hankaloittavat keräystapahtumien järjestämistä. – Minusta se oli kiva kombo. Keräyksen avajaisissa 7.2. Muutaman kanssa on jo sovittu päiviä, joina he tulevat keräystä tekemään. FREIJA ÖZCAN Kansalaiskasvatusta, avantouintia ja hämmentynyt keräyspäällikkö innovaatiot | Yhteisvastuukeräys alkaa sunnuntaina 7.2. Tunnin vuoron hinta on ollut 25 euroa/1–5 henkeä ja 30 euroa/6–9 henkeä. Saunan yhteydessä on kaksi isoa pukeutumistilaa. vuorot laitettiin julki torstaina 28.1. Keskisarja oli viihdyttävä, vaikka hänellä oli asiaa. klo 17 ja klo 22 mennessä kaikki oli jo varattu. – Mä tuun tarviin sun jeesiä! Mä tarviin ideoita, mä tarviin lipaskerääjiä… En mä itse asiassa ees tiiä, mitä mä tarviin. Tavoitteena on saada historiallinen tulos tai ainakin pelastaa keräyspäällikön maine. haasteellisissa oloissa. Seminaari edistää vuoropuhelua vaikuttajien ja nuorten välillä ja samalla saadaan tietoa Yhteisvastuun teemaan liittyvistä asioista. Tuomiokirkkoseurakunnassa on varmaan jo toukokuussa perustettu työryhmä ja Töölössä: ”Kaikki on hyvällä mallilla”, Lahtinen panikoi. Seurakunta myy keskuskeen saunaja avantouintivuoroja perheille Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Kerro mulle, mitä mä tarviin, epätoivoinen keräyspäällikkö pyytää. Siinä hämmentynyt keräyspäällikkö, pastori Sami Lahtinen avautuu yllättäen saamastaan tehtävästä, joka ei ollut tullut puheeksi, kun kirkkoherran kanssa toimenkuvaa käytiin läpi. – Saunavuorot menivät kuin kuumille kiukaan kiville muutamassa tunnissa, seurakunnan tiedottaja Outi Läh teenoja kertoo. Meillä on hyvin kokeileva työkulttuuri, Nenonen sanoo. Vihdin seurakunnan Riuttarannan leirikeskus on Moksjärven rannalla. | Kuva: Vihdin seurakunta ” Mä tuun tarviin sun jeesiä! Mä tarviin ideoita, mä tarviin lipaskerääjiä! 6 KOTIMAA | 5.2.2021 uutiset. Siksi vuorot on nimenomaan tarkoitettu perheille. Lähteenoja painottaa, että turvallisuus on korona-aikana tärkeintä. Tilanteen tausta on kuitenkin Nenosen mukaan sillä tavalla aito, että seurakunnassa vaihtui väkeä eikä yllättäen ollut enää ketään, joka olisi hoitanut aiemmin Yhteisvastuukeräyksiä
Periaatteellisesti merkittävänä kysymyksenä piispat käsittelivät sitä, hyväksytäänkö kirkon tunnustuspykälän siirtäminen kirkkolaista kirkkojärjestykseen. | lainsäädäntö | Nykyisessä kirkkolaissa kirkon tunnustus on määritelty ensimmäisessä pykälässä. Piispojen mielestä pappisviran hoitoa koskevaa varoitusta ei pidä muuttaa muistutukseksi. Voimassa olevassa kirkkolaissa edellytetään jäsenyyden lisäksi konfirmaatiota. Kirkon tunnustukseen ja oppiin pohjautuvat säännökset ehdotetaan siirrettäväksi kirkkojärjestykseen. Piispat eivät puolla muutosesitystä. Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi 19.2.2021 Kokous ja leiri, valmennuskurssit ja koulutukset Pyydä tarjous ja varaa paikkasi 12.2.2021 mennessä. Kokonaisuus sisältää uuden kirkkolain, erillislakeja sekä kirkkojärjestyksen. Uudessa lakiesityksessä konfirmaatiota voitaisiin pitää vain eduksi luettavana seikkana. Uudessa ehdotuksessa kirkkolakiin on otettu pääosin vain säännöksiä, jotka koskevat kirkon järjestysmuotoa ja hallintoa. Piispojen mukaan konfirmaatio on säilytettävä virkasuhteen kelpoisuusehdoissa. P iispainkokous otti viime viikolla kantaa kirkkohallituksen esitykseen uudeksi kirkkolainsäädännöksi. ”Kirkko päättää näin itse omasta tunnustuksestaan”, piispainkokous toteaa. Piispojen mukaan siirto voidaan tehdä. Piispainkokouskin piti aiemmin tärkeänä, että tunnustuspykälä olisi kirkkolaissa. Valiokunnan mukaan lakiehdotus oli liian yksityiskohtainen ja siinä oli tunnustuksellisia kohtia, jotka eivät sovellu eduskunnan päätettäväksi. Lakiesityksessä evankelis-luterilaisen kirkon viranhaltijasta todetaan, että virkatai työsuhteeseen otettavan on oltava kirkon jäsen, jos tehtävät liittyvät ”jumalanpalveluselämään, diakoniaan, kasvatukseen, opetukseen, sielunhoitoon tai edustamiseen”. Esityksessä ehdotetaan sanaa muistutus, jotta pappisviran hoitoon liittyvää rangaistusta ei sekoitettaisi varoitukseen, jonka työnantaja voi antaa palvelussuhteeseen liittyvänä moitteena. Kirkkolaki määrittelisi tunnustuksen merkityksen ja viittaisi kirkkojärjestykseen, jossa tarkemmin määriteltäisiin kirkon tunnustuksen perusta ja sisältö. Piispainkokouksen pääsihteerin Kari Kopperin mukaan muutos tekisi piispainkokouksen mielestä tilanteen sekavaksi ja antaisi helposti vaikutelman, että muistutus olisi paljon lievempi asia. Kirkolliskokouksessa käytet tiin marraskuussa huolestuneita puheenvuoroja siitä, miten tunnustuksen siirtäminen lain tasolta kirkkojärjestykseen vaikuttaisi kirkon identiteettiin. Piispat kommentoivat myös useita muita kirkkolakiuudistuksen yksityiskohtia. Nykyinen, eduskunnan hyväksymä kirkkolaki alkaa tunnustuspykälällä, jossa viitataan Raamattuun, vanhan kirkon uskontunnutuksiin ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin. Muuttunutta kantaansa piispat perustelevat sillä, että valtiovallan näkökulmasta kirkon tunnustusperustan määrittely sopii paremmin kirkon itsemääräämisoikeuden piiriin eli kirkkojärjestykseen. MERI TOIVANEN Piispat: Tunnustuspykälä voidaan poistaa kirkkolaista uudistus | Piispainkokous on samalla kannalla valtiovallan kanssa. | Kuva: Jukka Granström 7 KOTIMAA | 5.2.2021. Uusi kirkkolakiesitys hyväksyttiin kirkolliskokouksessa jo 2018. Piispojen mukaan tunnustuspykälä voidaan siirtää laista kirkkojärjestykseen. Säännökset kirkon viranhaltijoista, Kirkon työmarkkinalaitoksesta sekä Kirkon eläkerahastosta on siirretty uusiin erillislakeihin. Viime keväänä se kuitenkin palautui kirkon käsittelyyn eduskunnan perustuslakivaliokunnalta
Työvaiheet, vastuut, aikataulu ja kustannusarvio ovat perinteisiä elementtejä muutoshankkeissa. Samoin Mikaelinkirkossa on järjestetty jo vuosia Rafaelin enkeleiden työväenlaulukonsertteja, joissa tosin hengellisten laulujen määrä on vuosi vuodelta kasvanut. Ihmiset eivät saisi olla muutosten kohteita, vaan muutosten tekijöitä. Lyödään vaikkapa organisaatiomalli ja palvelut lukkoon ennen kuin on selvitetty kunnolla asiakastarpeita ja niiden muuttumista. 8 mielipiteet KOTIMAA | 5.2.2021. Hyvä muutosjohtamisen ohje aikoinaan OP-ryhmässä esimiehille oli ”tiedottakaa säännöllisesti, vaikka mitään tiedotettavaa ei olisikaan”. Tuntuu, ettei viestintä ja vuorovaikutus ole koskaan riittävää. Oma lukunsa ovat ulkopuoliset häiriöt kuten valitukset. Eri puolilla Suomea pohditaan muun muassa seurakuntien yhdistämistä. Monesti käy niin, että suulaimmat puhuvat omiaan, hiljaiset kuuntelevat ja hitaimmat eivät pääse kunnolla mukaan, kun puheenjohtaja jo päättää seminaarin. Joskus hankkeen vaiheet voivat olla väärässä järjestyksessä. Muutosten johtaminen ei ole helppo laji ja onkin järkevää käyttää apuna siihen erikoistuneiden asiantuntijoiden palveluksia. Muutosten päätä ei näy ja siksi niiden kanssa on opittava elämään. Pastori Heikki Palmu ( Kotimaa 22.1.) suomi kirkkoa passiivisuudesta suhteessa tuleviin kuntavaaleihin. Kirkossa käy usein niin, ettei seurakuntalaisten ääni kuulu riittävästi muutosten suunnittelussa, kirkkoa kauempana olevien epäilijöiden tai lähes-uskovien äänistä puhumattakaan. Keskusteluteemoja kannattaa nostaa esiin mieluummin kirkon ja Raamatun arvopohjalta kuin yksittäisten liikkeiden vaaliohjelmista. PASI JAAKKOLA Kappalainen, luottamushenkilö Turku Seurakunnissa on myös yhteiskunnallisesti aktiivisia Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi. Usein kuitenkin esiintyy ylioptimismia hankkeen vaatimasta ajasta. Nämä ja lukuisat muut esimerkit rohkaisevat seurakuntia ottamaan osaa keskusteluun. Varsinkin jos pitää luoda uutta ja olla innovatiivinen, on oleellista, kuinka muutos ja kehittäminen tapahtuu. Projekteilla onkin huono taipumus ylittää aikataulut ja aiheuttaa näin lisäkuluja. Ehkä oma kokemukseni seurakunnista yhteiskunnallisina keskustelijoina on rajallinen, mutta mielestäni Mikaelinseurakunta on ollut tässä hyvin aktiivinen. Valitettavan usein muutoksia tehdään ylhäältä pakottaen ja liian nopeasti. Edustettuna olivat kaikki puolueet, niin vasemmisto kuin perussuomalaisetkin. Hyvän muutoksen edellytyksenä on, että kaikki tietävät vastaukset kysymyksiin miksi, mitä, miten, milloin. Vastaus antaa muutokselle mielekkyyden ja tarkoituksen. Kotikaupungissani Kuopiossa ollaan rakentamassa joko kolmen tai neljän seurakunnan mallia nykyisistä kuudesta. UPI HEINONEN Ex-johdon konsultti, Kuopion Alavan seurakuntaneuvoston jäsen Muutos ei saa olla itseisarvo johtaminen | Valitettavan usein muutoksia tehdään ylhäältä pakottaen ja liian nopeasti, kirjoittaa Upi Heinonen. Miksi on oleellisin kysymys. Nämä 25–35-vuotiaat naiset kaipaavat hengellisyyttä, mutta vieroksuvat kirkkoa eivätkä ”usko”. Harhaan voidaan silti mennä, jos ei käsitellä tarpeeksi työyhteisökysymyksiä ja henkilöstön kehittymiseen, motivoitumiseen ja tuleviin tehtäviin liittyviä asioita. Vain riittävä tieto ja aito vuorovaikutus varmistaa, että muutos koetaan omaksi ja siihen sitoudutaan. Tärkeää on muistaa kuitenkin poliittinen neutraalius. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 3000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Sanallakaan hän ei maininnut, että osallistui ennen viime vaaleja kanssani tällaiseen toivomaansa vaalipaneeliin Turun Mikaelinkirkossa. Usein luullaan, että muutamalla seminaarilla ryhmätöineen on osallistaminen ja sitoutuminen hoidettu. Muutoksella haetaan yleensä jotain hyötyä. Vaalipaneeleiden lisäksi on järjestetty lukuisia Kirkko kohtaa -iltoja, joissa puoluepolitiikan lisäksi on keskusteltu muun muassa turvapaikkakysymyksistä. Miten on vaikea ja tosi tärkeä kysymys. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa.fi-verkkosivustolla. Helpointa on aikatauluttaa muutos. Samoin osallistamisen aikaansaaminen vaatii omat keinonsa, eikä todellakaan pelkkä lausuntomenettely sitä takaa. ” Kyllä näitä muutoksia helposti tekisi, mutta nuo ihmiset niitä harmillisesti häiritsevät. korvaa E lämme jatkuvien muutosten keskellä. Mitä onkin jo helpompi kysymys. Mitä napakammin kirjoitat, sitä todennäköisemmin tekstisi julkaistaan. Osallistumalla voimme vaikuttaa siihen, että hengelliset kysymykset eivät ajaudu yhteiskunnassa marginaaliin. Sen konkretisointi on vaikeaa, mutta ilman sitä muutoksen perusteet jäävät tyhjän päälle. Miksi suurseurakunta on parempi kuin muutama keskikokoinen – jos on. Muutoin saattaa käydä kuten eräälle muutoksen kanssa tuskailevalle johtajalle, joka totesi ”kyllä näitä muutoksia helposti tekisi, mutta nuo ihmiset niitä harmillisesti häiritsevät”. On pystyttävä selkeästi sanomaan, mitä toiminnallista ja taloudellista hyötyä uudesta olotilasta on ja kenelle. Jotain uutta ja niin sanottuja milleniaalinaisia puhuttelevaa tulisi kirkon pystyä kehittämään ja tarjoamaan, jotta se olisi haluttava yhteisö
Uskon, että muunlaista aikaa ei ole koskaan ollutkaan. He haluavat elää yhdessä, olla toisilleen uskollisia ja tukea toisiaan elämän kaikissa vaiheissa. Suurhenkilöt vai satunnaiset tapahtumat. Konkreettisen rauhan hetkellä ja silloin, kun ristiriitaan on tullut joku ratkaisu. Emeritukset Eero Huovinen ja Miikka Ruokanen ovat julkisuudessa kommentoineet kirjoitustani, joka koskee kirkkomme avioliittokäsityksen mahdollista laajentamista. Dialogin tekijöitä ja sillanrakentajia tarvitaan kaikkina aikoina. Puhumattakaan kirkon johdon uskottavuudesta tavallisten kansalaisten ja pappislupaustaan edelleen noudattavien pappien keskuudessa. Minun vastaukseni on kyllä. Aikalaiset pitivät itseään yksinkertaisesti roomalaisina. Ensinnäkin sanana bysantti on myöhäsyntyinen: sitä alettiin käyttää ajanjaksosta vasta 1500-luvulla. Omalla maallakin oli neuvoteltava ja tehtävä kompromisseja; khalkedonilaisten ja monofysiittien dialogi jatkui vuosisatojen ajan. On riipaisevaa kuulla ensimmäisen ruttoepidemian vaikutuksesta valtakunnassa. JOHN VIKSTRÖM Emeritusarkkipiispa Selvyyden vuoksi Emerituspiispa Mikko Heik ka ( Kotimaa 8.1.) kirjoittaa: ”En toki kuvitellut, että piispainkokous hyväksyisi vielä tässä vaiheessa samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkimistä.” Tästä saa sen käsityksen, että piispainkokouksella olisi valta päättää tällaisesta asiasta. Ymmärtääkseni tämän asian päättäminen kuuluu kirkolliskokoukselle kirkkolain muutoksena. Tuskin koskaan on ollut aikaa, jolloin yhteinen kokemus olisi ollut levon ja lempeän pysähtyneisyyden hetki. Tämä huoli on meillä yhteinen. Laiha sopu mahdollistaa dialogin ja sovinnon rakentamisen. Jos olemme, kuten arvelen, tällä kohtaa samaa mieltä, jää pohdittavaksi, miten kirkkomme voisi parhaiten välittää Jumalan siunauksen niille, jotka sitä pyytävät. AURANEN Espoon seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsen, Olarin seurakuntaneuvoston jäsen, Dipl.ins, pastori Mikä on piispainkokouksen valta. Jos Justinianukselta kysytään, sen teki puolisoiden kiintymys. Innostuin ennen joulua kuuntelemaan podcastia, jossa Robin Pierson käy läpi Bysantin historiaa vuodesta 476 lähtien Konstantinopolin valloitukseen 1453 asti. Näin ollen he päättävät solmia liiton ja pyytää sille yhteiskunnan vahvistusta sekä kirkon siunausta. Saammeko kristittyinä ja kirkkona pyytää Jumalalta, että Hän auttaa ja tukee heitä antamalla siunauksensa heille ja heidän liitolleen. Sekä että SATU SAARINEN Kirjoittaja on Oulun hiippakunnan tuomiorovasti. Valloitetuilla alueilla kohdattiin konkreettinen kysymys toisinuskovien kanssa elämisestä. Ehkä hetkittäin. | kolumni | O len viimeiset viikot ollut aivan pääsemättömissä Konstantinopolin keisarikuvioiden kanssa. Julkinen keskustelukin on lähtenyt liikkeelle. He ovat esittäneet tärkeitä ja varteenotettavia näkökohtia muun muassa miehen ja naisen välisen avioliiton perusteluista. Ei ole hyvä, jos tärkeä asia jää arvailujen varaan. Suomen valtio on luvannut tukea heidän liittoaan antamalla sille vahvistuksen. Sen tähden saanen esittää selkiinnyttävän kysymyksen. ERKKI O. Puoluepolitiikka, uskonnolliset kysymykset, intohimot ja rajanveto ei ole ollut selkeää silloin, eikä se ole selkeää nyt. Samalla on pyrittävä varmistamaan, että nykyiselle avioliittokäsitykselle ja sen kannattajille taataan riittävästi tilaa kirkossamme. 9 KOTIMAA | 5.2.2021. Kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä rakastaa toisiaan. Uskontodialogi ja sen käyminen oli keisarin johdolla jatkuvaa. ” Aika on aina ollut nopeimmin muuttuva ja haastavin juuri siinä hetkessä, sitä elävälle ja kokevalle. Keskustelua ja sen seuraajia ajatellen olisi eduksi, jos kantamme eräässä ratkaisevassa kysymyksessä tehtäisiin mahdollisimman selväksi sekä keskustelijoille että muillekin lukijoille. Yksityisessä elämässä ja yhteisöissä ihminen saa kokea lepoa ja rauhaa. Podcast on lohdullinen kuin paksu kirja yöpöydällä; loppua ei näy, ja niin on hyvä. Elämä on aina enemmän sekä-että kuin joko-tai. Tällöin on mielestäni otettava huomioon myös ne eettiset ja kirkon yhteyttä koskevat näkökohdat, jotka olen kirjoituksessani esittänyt. Kaunista, jos jätämme siihen sillanrakentajan merkin. Samoista ihmisen elämää koskettavista asioista kuin nyt. Bysantin huikea historia osoittaa sen, minkä jokainen historia tekee: historia kirjoitetaan aina jälkeenpäin. Koronan kanssa kamppaileville suurvalloille esimerkki on konkreettinen. Siksi piispojen ja tuomiokapitulien olisikin syytä ryhdistäytyä ja laittaa papit noudattamaan pappislupauksiaan, ennen kuin tilanne meilläkin ryöstäytyy käsistä. Historia kirjoitetaan aina jälkeenpäin. Mikä tekee avioliiton – yhteiskunnallinen ja kirkollinen säätämys vai keskinäinen sitoumus ja rakkaus. Mistä Bysantissa keskusteltiin. Heikan mainitsema ”Huomattava joukko pappeja, jotka ottivat ohjat omiin käsiinsä” on myös vaarallinen ilmiö, kuten olemme viime aikoina Yhdysvalloista saaneet kuulla ”ohjien omiin käsiin ottamisesta”. Joskus kuulee sanottavan, että ”nyt enemmän kuin milloinkaan” elämme sekasortoista, nopeasti muuttuvaa aikaa. Toisekseen: laajaa kaarta piirtävä, mutta kiehtoviin yksityiskohtiin pureutuva podcast opettaa sen, että historian tapahtumat – kuten nykyhetkenkin tapahtumat – ovat harvoin suoraviivaisia ja yksinkertaisia. Kirkkolaista ei tällaista käsitystä kuitenkaan saa. Mikä on emerituskollegojeni vastaus. Kuka tai mikä jättää jäljen historiaan, kuka tai mikä päättää sen suunnan. Esimerkiksi avioliiton juridiikasta ja teologiasta. Aika on aina ollut nopeimmin muuttuva ja haastavin juuri siinä hetkessä, sitä elävälle ja kokevalle
TEKSTI JA KUVAT: OLLI SEPPÄLÄ 10 KOTIMAA | 5.2.2021 reportaasi. Kirkko keskellä korttelia Vantaan Tikkurilaan valmistui moderni kirkko, joka houkuttelee pistäytymään sisään vaikka työmatkalla
Kirkon vihkivät Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo ja Porvoon hiippakunnan piispa BoGöran Åstrand, sillä kirkko on myös Vantaan ruotsinkielisen seurakunnan käytössä. Samaan aikaan vanhan kirkon sisäilmaongelmat pahenivat, joten kirkon purkamista alettiin suunnitella, mutta kaupunki ja kaupunginmuseo vastustivat sitä ensin. Seurakunta ehti olla ilman Tikkurilan keskuksessa sijaitsevaa kirkkoa seitsemän vuotta, kunnes uusi kirkko vihittiin käyttöön 24. Moni on myös vaihtanut Tikkurilassa junaa lentoasemalle. Silloin kirkkoon mahtuu 450 ihmistä. Helena Vaarin suunnittelemassa alttarivaatteessa erottuvat Jeesuksen kasvot. Kaupungin hallinnollinen keskus sijaitsee Tikkurilassa, joka on tuttu kaikille junalla Helsinkiin matkustaville. » 11 KOTIMAA | 5.2.2021. Samalla paikalla – aivan Tikkurilan keskustassa kivenheiton päässä rautatieasemalta– sijainnut vanha punatiilinen kirkkorakennus purettiin vuonna 2018. Tikkurilan kirkon alttarin paikkaa voidaan muuttaa. Suunnitelmissa oli rakentaa varsinainen kirkko seurakuntakeskuksen viereen, mutta tarve kirkolle oli suuri ja niin seurakuntasali vihittiin kirkoksi. Tikkurilan seurakunta on jäsenmäärältään suurin Vantaan seurakunnista, jäseniä on 38 500. Aluksi puhuttiin alkuperäisestä suunnitelmasta eli uuden kirkkorakennuksen rakentamisesta. Myös tunnettu maalitehdas pitää Tikkurilan nimeä esillä. tammikuuta. i V antaa on Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Seurakuntayhtymän talousnäkymien heikkeneminen supisti hankkeen laajuutta. Siitä oli järjestetty arkkitehtikilpailukin, ehdotuksia tuli lähes sata. Kirkkoherra Janne Sil vast sanoo olleensa 15 vuoden ajan mukana erilaissa hankkeissa kirkon saamiseksi Tikkurilaan. Kuvassa se on itäseinällä, mutta se voidaan sijoittaa myös vasemmalle pohjoisseinälle, jos käyttöön otetaan lisäsalit. Vanhan kirkon – alun perin seurakuntakeskuksen – olivat suunnitelleet arkkitehdit Lee na ja Kalle Niukkanen, ja se valmistui 1956. Tikkurilan uuden kirkon valmistuminen on pitkän tien päätepiste. Siellä on noin 235 000 asukasta. Se oli asetettu käyttökieltoon sisäilmaongelmien vuoksi jo viisi vuotta aiemmin
Tikkurilan uuden kirkon nimeksi valikoitui nimikilpailun perusteella Tikkurilan kirkko (ruotsiksi Dickursby kyrka, englanniksi Tikkurila Church). Sisääntuloaula on valoisa. Silvast sanoo, että Tikkurilan kirkon tarkoituksena on olla matalan kynnyksen paikka ja auki päivittäin. Uuden kirkon suunnittelussa ja toteutuksessa käytettiin osallistamista, eli ihmisiltä kysyttiin näkemyksiä ja mielipiteitä muun muassa kirkkosalin irtotuolien prototyypistä. Tikkurilan uuden kirkon on suunnitellut helsinkiläinen arkkitehtitoimisto Oopeaa, pääsuunnittelijanaan Anssi Lassila, joka on aiemmin suunnitellut Kärsämäen Paanukirkon, Klaukkalan kirkon Nurmijärvellä, Kuokkalan kirkon Jyväskylässä ja Suvelan kappelin Espoossa. Korona-aika luonnollisesti asettaa omat rajoituksensa. Se sai nimistöntutkimuksen asiantuntijoiden myöntämän Vuoden nimi 2020 -palkinnon. – Hanke laajeni, kun mukaan tuli kaupunki ja syntyi ajatus koko kirkkokorttelin kehittämisestä. Yläkerrassa sijaitsevat seurakunnan virastot ja neuvotteluhuoneet. Kirkon yhteydessä sijaistee myös seurakunnan ja seurakuntayhtymän toimistotilat sekä muun muassa perheneuvonnan vastaanotto. ” Moni on lomamatkoilla eteläisessä Euroopassa tutustunut tapaan, että kirkkoon voi piipahtaa luontevasti. Perusteluissa nimivalintaa pidettiin onnistuneena, sillä se kuvaa kohdettaan hyvin selkeästi sekä on helppo muistaa ja käyttää. Janne Silvast kertoo toivoneensa nimeä, joka on selkeä, sillä Vantaalla on kirkkoja, joilla on hieno kirkollinen nimi, mutta joita ei tunnista juuri kukaan. – Kun perjantaina ennen vihkijäisiä näin ensimmäisen kerran kirkkosalin penkkeineen kaikkineen ilman rakennustelineitä, niin olihan se herkkä hetki, Silvast tunnustaa. Uusia kirkkoja ei Suomessa enää valmistu kovin usein. 12 KOTIMAA | 5.2.2021 reportaasi. Tikkurilan kirkon urut rakentaa Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy. Siinä päädyttiin nykyiseen malliin ja tonttien myyntiin. Silvast sanoo Kirkkosalin valmistuminen meni viime tippaan. – Yksi hyvä nimiehdokas teologisesti ajateltuna oli Pyhän kohtaamisen kirkko, mutta käytännössä se olisi saattanut nostaa kynnystä tulla kirkkoon. Nyt se on mahdollista myös täällä Tikkurilassa. – Istumismukavuus ainakin minun selälleni parani, kun tuoleista saatiin palautetta. Seurakuntayhtymä omistaa enää kirkon tontin lisäksi tontin, jolle valmistuu ennen kesää asuinkerrostalo, josta kaksi kolmasosaa on HOASin vuokraamaa ja yksi kolmasosa Vantaan seurakuntayhtymän omistaman Bethania kiinteistöyhtiön, Janne Silvast summaa
Kirkko on osa korttelia, johon rakentuu lisäksi myös opiskelija-, vuokraja omistusasuntoja sekä liiketiloja. Kirkon kokoontumistilat ovat moderneja ja viihtyisiä. Kristuksen profiili näkyy erityisen vahvasti alttariliinassa. Kuvan tila on erityisesti lasten kerhokäyttöön. Kelloista suurin on peräisin Tikkurilan vanhasta kirkosta. Tekstiilien ”halkeama” on pitsiä. 13 KOTIMAA | 5.2.2021. Useimmat kirkot sijaitsevat irrallaan muista rakennuksista omilla tonteillaan. Jaana Partanen ja Heikki Lamusuo ovat myös suunnitelleet kirkkosalin taiteen. Hänen työnsä lähtökohtia symboliikassa ovat Kristuksen profiili, tämän päivän pyhiinvaeltajat ja elämänpuu. Tikkurilan kirkko sijaitsee torin laidalla kivenheiton päässä rautatieasemalta. Kaikkiaan kirkkokortteliin tulee koti yli tuhannelle ihmiselle. Tikkurilan kirkon erikoisuus on carillo eli tornikellopeli. Nyt se on mahdollista myös täällä Tikkurilassa. ” Kirkkokortteliin tulee koti yli tuhannelle ihmiselle. Tikkurilan kirkko edustaa Suomessa harvinaista tapaa liittää kirkko osaksi ympärillä olevaa korttelia. Tikkurilan kirkon lasista ja tiilestä koostuva julkisivutaide on kuopiolaisen suunnitteluja arkkitehtitoimisto Partanen & Lamusuon käsialaa. Kirkkosalin urut rakentaa urkurakentamo Veikko Virtanen Oy. Se on eri sävelkorkeuksille viritetyistä 31 kellosta koostuva soitin, jota soitetaan urkujen tapaan mekaanisella koskettimistolla ja pedaaleilla. Kirkkorakennuksessa on kirkkosalin sekä kerhoja työtilojen lisäksi muun muassa kahvila ja perheille avoin oleskeluja leikkitila Pienten paikka. Kellopelin on suunnittelut Supa vit Nummelin. Kirkon seinän värillisissä tiilissä on raamatunlauseita. i – Moni on lomamatkoilla eteläisessä Euroopassa tutustunut tapaan, että kirkkoon voi piipahtaa luontevasti. Silvastin mukaan tavoitteena on, että kirkko olisi arkisin auki aamukahdeksasta iltayhdeksään. Liinan poikki kulkee ikään kuin vahva halkeama, kuin joki, jonka mutkista muodostuvat Jeesuksen kasvot. Kirkkotekstiilien suunnittelija ja toteuttaja on tekstiilitaiteilija Helena Vaari. Tekstiilien materiaali on villa, silkki ja viskoosi
– Olen huono ottamaan tilaa itselleni. Siitä alkoi pysyvä lääkärisuhde ja useita, pitkiä hoitojaksoja psyPappi ja ihmisen mieli Sairauseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi jäänyt Tuulikki Vuorela opettelee kuoriutumaan pois omasta kyvyttömyyden tunteesta. Koska Tuulikki Vuorelalla ei ole omia lapsia, sai rippikoulutyössä toteuttaa äidin roolia. Lukion jälkeen tuntui luonnolliselta aloittaa teologian opinnot. Noin nuori ja sillä on jo eläkeläiskortti. TEKSTI | MARI VAINIO – KUVA | JUKKA GRANSTRÖM Joskus on oikeus vain olla ja nauttia hämäränhyssystä koiran kanssa, sanoo Tuulikki Vuorela. Ne olivat tuntemuksia, joita hän pyöritteli mielessään. Tukena ihmisyyden kasvussa on aina ollut kirkko. Vai tekisikö mitään. Juuri nyt nautin ihan tavallisesta elämästä mieheni ja muiden läheisten kanssa. – Olin todella iloinen ja innostunut kaikesta. Ja kuitenkin puhuminen on tärkeää. On oikeus asettua lepäämään. Ensimmäisen kerran vihkimys kun ohitettiin muka piispan kiireiden vuoksi. Terapiajaksoja on kertynyt paljon. Harrastan luonnossa liikkumista, historiaa, kirjallisuutta ja kuvataidetta. Sen hän on ymmärtänyt. Hän pääsi kuitenkin tarttumaan omaan ammattiin ja nautti siitä. Kuka. Nyt voi miettiä, mitä eläkkeellä tekisi. Saa vetää omat rajansa. ” Läheiset olivat ihmetelleet miten masentunut voi samalla olla niin toimelias. Hänestä tuntuu, että on helpompi kuunnella muita kuin kertoa toisille omista ongelmistaan. Me emme tarvitse sinua. Olin helpottunut, kun pääsin salista ulos. Eläkeläiskorttia ei tohdi arjen keskellä vilauttaa. Omista tuntemuksistaan Vuorelan on vaikea puhua. Polku unelmatyöhön oli kuitenkin mutkikas. Luen parhaillaan Mark Twainin elämäkertaa. Rukoilen mielenrauhaa itselleni ja muille. Papin ammatti tuntui lopulta nappivalinnalta. Varsinkin nuorisotyö antoi paljon iloa. Sen jälkeen mukaan alkoi hiipiä elämän uupumus, kuten Vuorela itse sen määrittelee. Asun vanhassa maalaistalossa pienellä kylällä. Niin 54 vuotias Vuorela uskoo muiden ajattelevan. Lopullinen romahdus tuli 2000-luvun alkupuolella. Ehkä liiaksikin. – Makasin kotini lattialla sikiöasennossa pehmolelut ympärilläni. Elämässäni olen ylpeä siitä, että olen saanut olla avuksi niin monille. Siihen liittyy häpeää. T uulikki Vuorela kertoo itse olleensa eläkkeelle jäämiselleen suurin vastus. Itsetuntoni sai siitä kovan kolauksen. Parissa kuormittavassa työyhteisössä Vuorela kertoo olleensa muiden työntekijöiden apuna. Suunta sitä kohden oli selvä. Lopulta. Kuormitin itseäni enkä enää jaksanut. Yksinäisyys ja ulkopuolisuus ovat tuttuja tunteita. – Se oli minulle paha isku. Oli vain ponnisteltava ulos mielen pimeästä maisemasta ja uskottava, ettei tekemättömyys ole paheellisena näyttäytyvää laiskuutta. Asiaan on kasvettava pikku hiljaa. Tuulikki Vuorela, 54. En osaa, kaikki ovat minua parempia, en halua häiritä muita. Vuorela kyllä naurahtaa, kun kertoo, ettei naispappeus silloin ollut vielä mahdollista. Saman asian Vuorela on kohdannut elämässään. Se kun tuntui helpottavan yksinkertaisesti lepäämällä. Suora palaute tulee heti. Eläkepäätöksen jälkeen asia on tullut uniin. – Yritin päästä unessani usein mukaan porukkaan, jossa kaikki toimivat yhdessä. – Nuoret ovat niin vilpittömiä ja aitoja. – Sain silloin mielialalääkkeet ja aloin käydä kolme kertaa viikossa terapiassa. Jo opiskeluaikana alkoivat paniikkioireet, suorastaan tenttikammo, kuten Vuorela itse sitä kutsuu. – Kävin kolme kertaa lukemassa eläkepäätöksen ennen kuin uskoin sen todeksi. – Kuuntelin ja tsemppasin heitä. Työtä sai tehdä vauvasta vaariin. 14 KOTIMAA | 5.2.2021 haastattelu. Sana eläkeläinen tuntuu ahdistavan Vuorelaa. Ensimmäisen sairausloman syyksi Tuulikki Vuorela määrittelee uupumuksen. Väsymys otti vallan. Vihkimyksen Tuulikki Vuorela sai 1.11.1996. – Joko en lukenut lainkaan tai luettuanikin istuin tentissä vain vaaditut puoli tuntia ja palautin tyhjän paperin. Tuulikki Vuorela kertoo asettuneensa sen yhteyteen pienestä pitäen. Vastaus minulle oli aina sama
Papin työ jäi Tuulikki Vuorelalta taakse vuonna 2015. Itselleni tästä on tullut lähes missio, jolla haluan näyttää, että näin voi olla. Hiljaisuuden äärellä Vuorela sanoo myös löytäneensä todellisen olemisesta nousevan ihmisarvon. Raja on raja. Aluksi hoitoa annettiin masennukseen, kunnes diagnoosiksi määrittyi kaksisuuntainen mielialahäiriö, hypomania ja masennus. Itse olin aluksi pettynyt. Nyt minun oli tajuttava, että minulla on sairaus, joka pysyy ja on aina osa minua. – Eläkkeestä huolimatta olen kuitenkin edelleen pappi. Luotin aiemmin siihen, että masennus menee joskus ohi. Minut ohitettiin hauissa täysin. Nyt voi jättäytyä uteliaana kuulemaan, mitä elämällä on vielä annettavanaan, oma mieli rauhaisan avoimena uuteen. Joku on jopa pohtinut väsyneiden ihmisten mahdollisuutta tehdä vähemmän työtä, voimiensa mukaan. Ehtoollisen jakaminen on tärkeä osa sitä. On oikeus vain olla ja elää oman näköistään elämää, nauttia hämärän hyssystä koiran kanssa, iloita metsästä, luonnon rauhasta ja ehkä kantaa sitä vielä iloksi muille. Häntä on ymmärretty ja työtoveri on toivotettu lämpimästi takaisin työhön. Olen laiska. Seurakuntatyössä hän ei ole enää ollut mukana. Tuulikki Vuorela kertoo nyt makustelevansa sanaa eläkeläinen. Työ ei sittenkään ole kaikki. Olen aiemmin kietoutunut omaan kyvyttömyyteeni. – Sairauteni kautta minulle on avautunut sellainen maisema ihmisten elämästä ja yhteiskunnasta, mitä monella ei ole. kiatrisissa sairaaloissa. Alan hiljalleen kuoriutua sieltä pois. Se ei lopulta määrittele meitä. Mutta ei. Ehkä siitä avautuukin papille aivan uusi levon paikka. Sitä tapahtuu ikävä kyllä liian usein. Vuorela muistuttaa siitä, että omaa kristillistä kutsumustaan voi toteuttaa missä tahansa ammatissa tai ilman ammattia. – Läheisillä lamput syttyivät. – Aiemmin ajattelin, etten vain yritä riittävästi. Sen jälkeen hän on toiminut pappina hiljaisuuden retriiteissä. Seurakuntien työyhteisöissä Vuorela kertoo aina saaneensa tukea. Työkokeilujen jälkeen Tuulikki Vuorela teki neljä vuotta papin työtä, mutta se päättyi pettymykseen vakituisen työn saamisesta. – Papit eivät aina uskalla tunnustaa mielenterveyden ongelmiaan. Ihmisillä on erilaisia sairauksia, ja tämä on yksi niistä. Työsuhteen loppuminen ei sitä päätä. Vuorela pohtii sen olevan tuttua varmasti monelle muullekin hakijalle. He olivat jo aiemmin ihmetelleet, miten masentunut voi samalla olla niin toimelias. Roolissa on pysyttävä. Retriitinohjaajana hiljaisuuden levollinen sanattomuus puhuttelee entistä enemmän. Jos vain ponnistelen tarpeeksi, pystyn vielä tekemään työtä. Tänä päivänä monet arjen sankarit hakeutuvat hiljaisuuden retriitteihin. – Koin, että mahdollisuuden tullen minut sivuutettiin. – Retriiteissä saan edelleen pappina toteuttaa kutsumustani. Mitä esimerkiksi tarkoittaa psykiatrinen osastohoito tai päiväsairaala, entä kuntouttava kurssi. 15 KOTIMAA | 5.2.2021
Piispuus on Zittigin mukaan nykyisin kirkolle myös merkittävä julkisuuden ”väline” ja persoonaan sidottua: juuri persoonat kiinnostavat mediaa ja ihmisiä. – Piispan paikka ei automaattisesti takaa näkyvyyttä ja kaikki piispat eivät ole samalla tavoin julkisuudessa. – Hän olisi halunnut hengellisen kaitsentaviran, mutta yksikään saksalainen piispa ei lähtenyt reformaattoreiden ohjelmaan mukaan. Mutta piispuus on silti entistä enemmän jollakin tavalla pappeudesta eroava viran muoto. Zittingin mukaan Luterilainen maailmanliitto suosittaa jäsenkirkoilleen piispuutta, mutta se ei ole jäsenyyden ehto. – He olivat yleensä myös sitä mieltä, että piispuus oli järjestetty Suomessa oikein ja luterilaisesti, mutta he olivat silti keskenäänkin eri mieltä. Apostolista suksessiota eli seuraantoa voidaan pitää tärkeänä, jolloin vihkijän tai vihkijöiden pitää olla myös apostolisen seuraannon ketjuun vihittyjä piispoja. Kontaktit sekä Englannin kirkkoon että katoliseen kirkkoon ovat muistuttaneet myös Pohjolan luterilaisia kirkkoja siitä, että ne kuuluvat luterilaisinakin katoliseen traditioon. Viimeisten vuosikymmenien aikana suomalainen luterilainen piispuus ja sen virkateologia ovat Zittingin mukaan muuttuneet. Näin kertoo Espoon Tapiolan seurakuntapastori Heidi Zit ting. 16 KOTIMAA | 5.2.2021 teologia. Vain piispa esimerkiksi vihkii papiksi. Tämä kertoo Zittingin mukaan piispuuden pysyvyydestä. Piispalla on tietyt tehtävänsä. Esimerkiksi Eero Huovinen on onnistunut tässä hyvin. Pelkkä vihkimysten ketju ei saa sitä aikaan, vaikka voikin olla osa sitä. – Monissa luterilaisissa kirkoissa kaitsijaa kutsutaan piispaksi, mutta toisissa hän on superintendentti, presidentti tai kirkkopresidentti, tai sitten voidaan käyttää muuta nimeä, Zitting kertoo. V ielä 1960-luvulla monet suomalaiset piispat ajattelivat, että piispa oli vain pappi, jolla on tiettyjä tehtäviä. – Vaikka piispanvirkaa pidetään nyt pappeudesta vähän erillisenä asiana, Raamatun ensisijaisuuden ja kristittyjen tasa-arvon periaatteista on pidetty kiinni. Myös kaitsentatehtävään ottaminen on luterilaisuudessa järjestetty eri tavoin. Hän on tullut hyvin laajalle joukolle suomalaisia tutuksi. Joissakin luterilaisissa kirkoissa apostolista seuraantoa on jopa vastustettu. Luterilaisen kaitsenta-moninaisuuden tausta on reformaatioajan poikkeusoloissa. Väitöskirjan mukaan luterilainen virkateologia on piispuuden kohdalla yhä vakiintumatonta. – Ennen tuomiorovastikin kelpasi vanhan kirkkolain mukaan tarvittaessa vihkimään. Myös ekumeenisen BEM-asiakirjan virkateologia on Zittingin mukaan otettu kirkossamme hyvin vastaan. | Kuva: Lauri Laine ” Nykyisinkin piispaa pidetään pappina. Lisäksi piispan ymmärretään olevan piispa eläkkeelläkin. Nykyään apostolinen seuraanto nähdään Zittingin mukaan kuitenkin laajemmin. Piispaa ei vihitä uudelleen, jos hän vaihtaa hiippakuntaa. – Joissakin luterilaisissa kirkoissa piispa vihitään piispanvirkaan. ”Ruhtinaspiispat” olivat hätäratkaisu kirkon hallinnon johtajina. Zitting toteaa, että ekumeenisesta kehityksestä huolimatta luterilaiset ovat pysyneet hyvin uskollisina omille virkanäkemyksilleen. Zitting muistuttaa, että Martti Luther joutui eräänlaisessa hätätilanteessa kääntymään maallisten ruhtinaiden puoleen, kun uusille evankelisille alueille tarvittiin kaitsentaa. – Siinä ei siis ole kyse mistään ontologisesta muutoksesta, vaan konsekraatiosta, eli tehtävään pyhittämisestä. Selkeää piispuuden virkateologiaa ei ollut. Oma persoona korostuu piispanviran hoidossa nyt ja tulevaisuudessa. JUSSI RYTKÖNEN | väitös | Ekumenia on vaikuttanut luterilaisen piispuuden muutokseen, sanoo seurakuntapastori Heidi Zitting, joka väitteli marraskuussa piispuuden teologiasta Helsingin yliopistossa. Tutkija: Nykypiispuus on myös persoonaan sidottua Luterilaisen piis puuden muutokseen on vaikuttanut ekumenia. Mutta piispuus on silti jollakin tavalla pappeudesta eroava viran muoto. Kun Suomen kirkko vihkii piispaksi, on kaavan tarkka ilmaus vihkiminen piispan virkaan. Globaalissa luterilaisuudessa kaitsenta, tai hiippakuntien johtaminen on järjestetty monilla eri tavoilla: mitään yhtenäistä luterilaista piispuutta ei Zittingin mukaan ole, vaikka kehitys näyttääkin pikkuhiljaa yhtenäistyvän. – Nykyisinkin piispaa pidetään toki pappina. Hän väitteli marraskuussa teologian tohtoriksi piispuuden teologiasta Helsingin yliopistossa
Usein ne ovat piispan, papin ja diakonin virat, joita voidaan tarkastella myös yhden viran kolmena eri säikeenä. Vain kourallinen heistä osui oikeaan. Epätoivoisimmat odottivat vielä presidentti Joe Bidenin virkaanastujaispäivänä ihmettä tapahtuvaksi. Kovaääniset sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja uudistusta ajavat profeettaoletetut... Hänen keisareitaan aikuisiässä olivat muun muassa Vespasianus, Domitianus, Trajanus ja Hadrianus. Niinpä he kaikki yhtä lukuun ottamatta kuuntelivat uudestaan taivaallisia ääniä ja ennustivat valitulle vallanpitäjälle jatkokautta. Mitä tarkoittaa. Kyseessä on palveluvirka, jonka juuret ovat Raamatussa. Yleinen virka kuuluu kaikille kristityille: kaikki kuuluvat ”kuninkaalliseen papistoon”. Kirjoittajana Plutarkhos oli kiinnostunut moraalista ja uskonnosta. Sen profeetat ennustivat Donald Trumpille jatkokautta viimeiseen saakka. Eikä se enää vaikuta vain Yhdysvalloissa, vaan sen ajatukset ovat vuosia löytäneet tiensä myös suomalaiseen karismaattisuuteen. Profeetat kriisissä FREIJA ÖZCAN Kirjoittaja ihmettelee ajankohtaisia teologisia aiheita. Niitä on neljä. Jotkut, kuten ”jo äitinsä kohdussa yliluonnollisen kutsun saanut” profeetta Jeremiah Johnson ovat katuneet ja tehneet parannusta väärästä profetiasta – ja saaneet siitä hyvästä osakseen tappouhkauksia ja tuhansia ilkeitä, julkeita sähköposteja. Pettyneet profeetat ovat kääntyneet toisiaan vastaan. Hänen elämäntaidosta kertovat kirjoituksensa tarjoavat mielenkiintoista vertailumateriaalia sille, joka haluaa ymmärtää antiikin ylimyksien pakanallisen maailman kysymyksiä ja pohtia sitä, miten kristinusko aikoinaan muutti asennoitumista elämään. He viihtyvät kuitenkin virastojen ja retriittien kätköissä tekemättä numeroa itsestään. On myös hämmentävää, miten hyvin parin vuosituhannen takainen elämäntaito sopii kiireisen nykyihmisen usein kaoottisen ajanja olemisen hallintaan. Sillä arvioidaan olevan pari miljoonaa kannattajaa. Plutarkhoksella on paljon annettavaa myös 2020-luvun hajoavan todellisuuden sieluille. Kirkon virka on apostolien ajoista kehittynyt vuosisatojen aikana kohti nykyisyyttä. Plutarkhos eli aikana, jolloin Rooman imperiumin mahti oli laajimmillaan. Nyt profeettaliike on kuitenkin kriisissä. Joskus toki tapaa meidänkin kirkossamme sellaisia hiljaisia hengenihmisiä, joista tavoittaa profeetallisen äänenpainon. Otava 2020. ” Joskus toki tapaa meidänkin kirkossamme sellaisia hiljaisia hengenihmisiä, joista tavoittaa profeetallisen äänenpainon. JUSSI RYTKÖNEN Plutarkhos: Mielen tyyneydestä. Tämän tavattoman tuotteliaan kirjoittajan muinaiskreikankielisestä tuotannosta on Juhana Torkki valinnut pieneen kirjaan mielenrauhaan ja elämäntaitoihin liittyviä tekstejä. Niin on hyvä. Omat vastauksensa tähän etsintään antoi kreikkalainen, Rooman valtakunnassa elänyt kirjailija-elämäkerturi-filosofi Plutarkhos (45–125). Kyseessä on karismaattinen liike, jonka ideana on palauttaa kunniaan kaksi unohduksissa ollutta seurakunnan virkaa, apostolit ja profeetat, ja valloittaa maailma kristittyjen vallan alle. 17 KOTIMAA | 5.2.2021. Semminkin, kun yhdellekään profeetoista ei tullut mieleen ennustaa koronapandemian tuloa ja sen tultua jotkut ennustivat pandemian loppuvan viime vuoden huhtikuussa. Jotkut kieltävät olleensa väärässä ja väittävät, että Trump onkin voideltu presidentiksi taivaassa. Tulevaisuuden ennusteita trendien ja ilmiöiden pohjalta laativat meillä huolella ja hyvässä järjestyksessä futuristit ja Kirkon tutkimuskeskus. Siitä huolimatta juuri samassa filosofisessa traditiossa oli yhteistä pohjaa myös hieman myöhempien kristillisten ajattelijoiden kanssa. Tarina voisi hyvin olla Raamatusta, mutta ei ole. Erityisessä virassa eri kirkoissa on erilaisia ratkaisuja. Mitä pahaa meille on siinä, että häntä ei nyt mikään voi satuttaa?” Jos Plutarkhoksen tekstejä leimaa jokin yksi asia, se on valtava toisten ajattelijoiden sitaattien määrä. Idässä kasvoi tuolloin uusi kristinusko, jota platonismiin liittynyt Plutarkhos ilmeisesti ei tuntenut. 157 sivua. | kirja | | kolumni | | kirja | Jos ihminen jotakin etsii, niin todennäköisesti yksi tarvehierarkian huipulla oleva asia on mielenrauha. Uusi testamentti mainitsee myös apostolit, opettajat, diakonit, presbyteerit ja piispat. O lipa kerran neljäkymmentä profeettaa, jotka ennustivat uuden vallanpitäjän valintaa. Kristuksella on kolminainen virka: papillinen, profeetallinen ja kuninkaallinen. Virka Kirkon virka, nykytodellisuudessa yleensä pappeus tai pappisvirka, ei ole juuriltaan tai sanan koko sisällöltä aivan yksiselitteinen asia. Viimeisessäkin Plutarkhos uskoo mielenhallinnan mahdollisuuksiin, vaikka tapahtuma iskee isään ja äitiin hirvittävän raskaasti: ”Meille ei pitäisi tuottaa tuskaa sen, että tyttäremme on päässyt sinne, missä tuskaa ei ole. Ja joutuivat pettymään. Suomentanut Juhana Torkki. Joka tapauksessa profeettaliikkeen uskottavuus on nollassa. Tekisi mieli lainata karismaattisuutta tiukasti arvostellutta viidesläistä rovasti Olavi Peltolaa ja sanoa, että lopunajan eksytystä tuollainen. Se on nykypäivää ja Yhdysvalloista, missä uusapostolinen liike koittaa rakentua kristinuskon uudeksi suuntaukseksi katolilaisuuden, ortodoksisuuden ja protestanttisuuden rinnalle. Pieleen meni. Mutta näine hyvineen lukijalle tarjotaan pienessä tilassa hämmästyttävä kattaus filosofiaa ja näkemystä siitä, miten elämän ilmiöitä voi tarkastella ja arvottaa. Ilmeisesti he näkivät Trumpissa tien maailmanvalloitukseen. Kotoisasta ja vaatimattomasta luterilaisuudesta käsin katsottuna tällaiset estradeilla patsastelevat, politiikkaan sotkeutuvat profeetat tuntuvat kummallisilta. Kirjemuotoinen ”Mielen tyyneydestä”, itsehillintää ja muuta sellaista opettava ”Vihan hallinnasta”, hämmästyttävän ajankohtainen ”Turhasta uteliaisuudesta” ja lopuksi Plutarkhoksen oman kaksivuotiaan Timoksena-tyttären kuoleman vuoksi vaimolle kirjoitettu kaunis ja syvällinen kirje ”Lohdutukseksi puolisolle”. Muinaisessa Israelissa oli pappeja ja leeviläisiä. no, tiedätte miten heidän käy. Mikä lopulta on yhteistä ja mikä erottaa
kirkkokahvit Mysteerikuva | vastaus | | kasku | | paras juttu | | 3 kysymystä | 18 KOTIMAA | 5.2.2021 Anna palautetta, Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi paras juttu. 1. Tapana oli, että ennen varsinaisia kinkereitä käytiin kouluilla ja sen takia siinä on alakoululaisia. Hän kiinnitti huomiota, että rovasti valmisteli saarnojaan pitkään ja huolella käyttäen apuna monia kirjoja. Tim oks ena . Missä ja milloin kuva on otettu. Aluksi kinkereitä pidettiin päivisin ja myöhemmin siirryttiin pitämään iltaisin aina vuoteen 1977 saakka, johon tilastot loppuvat. 3. Joukon kärjessä on piispa. Tunnetko kuvan ihmisiä. Ketkä olivat suunnitelleet Tikkurilan vanhan kirkon. Kirjapalkinnon voitti Elise Heinonen Laitilasta. Eikö voisi antaa Raamatun puhua ja luottaa siihen, että Henki antaa sanat suuhun, apulainen huomautti. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. Piispojen kaitsennasta kertovan jutun kirjoitti Olli Seppälä. Tämän viikon kuvassa joukko kirkollisesti pukeutuneita ihmisiä on tulossa ulos ovesta. Viime viikon kuvan tunnisti useampi lukija. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Voit perustella valintasi lyhyesti. 65. Suntio-painija Juha Ahokasta haastatteli Juhana Unkuri ja kuvasi Rami Marjamäki. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Jos sinulla on tietoa kuvasta, kerro se viestillä osoitteeseen: kotimaa24@kotimaa.fi tai Kotimaan Facebook-sivulla, jossa kuva myös julkaistaan. 2 . 18. Mysteerikuva-sarjassa Kotimaa ja Kotimaa.fi julkaisevat kuvia arkistostaan. Mistä tilanteesta on kyse. – Eikö saarnoista tule noin hieman kuivia. Rovasti katsoi apulaistaan lempeästi ja sanoi: – Ehkä niinkin, mutta kokemuksesta voin kertoa, että seurauksena olisi vain sekavia puheita ja suun aukomista. K otimaan valokuva-arkistossa on monta laatikollista vanhoja kuvia, joissa ei ole kunnollista tietoa siitä, milloin ja missä tilanteessa kuva on otettu. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Mikä oli Plutarkhoksen tyttären nimi. 1 . Isäni tuli Pudasjärvelle 1956 Heinäveden kappalaisen virasta.” Kotimaan nro 3/21 paras juttu -äänestyksessä eniten ääniä saivat jutut ”Kuka kaipaa kaitsijaa?” ja ”Painijasta tuli suntio”. 3 . Kuinka monta hiehoa on Rami Rauhalan maitotilalla. 2. Henrik Hämäläinen kirjoittaa: ”Kuvassa on isäni Pudasjärven kirkkoherra Timo Hämäläinen pitämässä lukukinkeriä joillakin Pudasjärven kouluista, joita oli kaikkiaan 55 ja kinkeripiirejä saman verran. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. | Kuva: Kotimaan kuva-arkisto N uori vastavihitty innokas pappi tuli ensimmäiseen seurakuntapaikkaansa kokeneen rovastin apulaiseksi. Ark kite hdi t Lee na ja Kal le Niu kka nen
Ei huolta, ilmiö ei ole vaarallinen, sillä meneillään on vuorosanojen opiskelu seuraavaa teatteriesitystä varten. Kuhmoisten Harrastajateatterissa Vesikallio on näytellyt, ohjannut, kuiskannut sekä myynyt väliajalla kahvia ja makkaraa. Harrastajanäyttelijän palkka on yleisöstä huokuva hyvä mieli, kun on päästy hetkeksi irti arjen harmaudesta. – Teatterin viehätys piilee siinä, että voi eläytyä monenlaisten ihmisten tilanteisiin. | harrastaja | K un diakoni Tar ja Vesikallio on lenkillä tai auton ratissa, saattaa hänen suustaan kuulua kummallista pöpötystä. Toisinkin päin homma toimii: draaman keinoilla saadaan vaihtelua seurakuntatyöhön. PÄIVI KETOLAINEN Kuhmon seurakunnan diakonin Tarja Vesikallion mukaan seurakuntatyössäkin voi hyödyntää oivaltavaa improvisointia. 19 KOTIMAA | 5.2.2021. Pikkulikkana Vesikallio näytteli mielellään päiväkodin ja koulun näytelmissä, mutta sitten tuli pitkä tauko. Kuhmoisten kesäteatteri sijaitsee kuvankauniilla Kalholanniemellä. Paikka on kuin luotu lämminhenkisille maalaiskomeTarja Vesikallio harrastajanäyttelijä dioille. Muutettuaan Kuhmoisiin hän päätyi harrastajateatteriin ystävän yllytyksestä. Toisaalta teatterin kautta hän on voinut näyttää ihmisille, että diakoni on aivan tavallinen ihminen. Teatteri on myös hyvää vastapainoa päivätyölleni, hän sanoo. – Taidan olla omalta olemukseltakin aika tomera. Vesikallion roolihahmot ovatkin usein topakoita emäntiä, jotka pitävät kyläkunnan ukkokultia ojennuksessa. – Vaikka olisi miten väsynyt ennen teatteri-iltaa, aina sieltä tulee kotiin virkistyneenä. Harjoitukset alkavat kevättalvella ja esitykset nappaavat ison siivun kesästä. – Ennen jokaista esitystä pohdin, onko se tasapainossa omien arvojeni kanssa. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, enkä Jumalan mieltä. Ennen harrastuksen aloittamista Vesikallio kävikin perusteellisen puntaroinnin ja totesi, että onhan hänellä vara valita roolinsa. Joskus kautta rantain kantautuu epäröintiä, miksi seurakunnan virkaihminen kapuaa teatterilavalle. – Tarina kertoo vanhasta suutarista, joka auttaa erilaisia lähimmäisiä ja hän tapaa heissä Jeesuksen. – Jokin kärpänen meitä teatterilaisia on purrut, ei tätä muuten osaa selittää. Silloin tällöin Tarja Vesikallio elävöittää seurakunnan tilaisuuksia yhden naisen yllätysesityksillä. | Kuva: Päivi Ketolainen ” Jokin kärpänen meitä teatterilaisia on purrut, ei tätä muuten osaa selittää. Teatteriharrastus vaatii sitoutumista. Saattaapa diakoni pistää riparillakin hattureuhkan päähänsä ja tekeytyä pappa Panoviksi, nuorten iloksi
| nimitykset | Jan Szarek Puolan luterilaisen kirkon emeritusarkkipiispa Jan Szarek menehtyi koronaan 8.10.2020 Puolan Cieszynissä. Toisen maailmansodan jättämät arvet ja poliittinen tilanne toivat haasteita uran alkuvuosiin. JULIANA SZAREK-VAINIKKA Jan Szarekin lapsenlapsi | kuolleet | | nimitykset | Joensuun seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi on valittu Katri Vilén, 39. Vuonna 1941 Salattu elämä Kristuksen kanssa Jumalassa ilmestyi viidennen kerran Yrjö Karilaan suomentamana. Jan edusti Puolan luterilaista kirkkoa ja Puolan Ekumeenista Neuvostoa monissa kansainvälisissä kokouksissa. Janille tärkeää oli myös diakoniatyön kehittäminen. Toinen ylöspano Helsingisä, Präntätty Waseniuksen tykönä 1836, hänen kulutuksellansa. Tätä ennen pietistijohtaja Sven Rosénin ruotsinkielinen versio oli levinnyt Suomessakin. Valinnan teki Joensuun seurakunnan seurakuntaneuvosto kokouksessaan keskiviikkona 27.1. 191 sivua. kirkkoherra Petri Raskin siirtyessä eläkkeelle. Hän oli syntynyt 13.2.1936 Bielsko-Bialassa Etelä-Puolassa. Lahden seurakuntien oppilaitostyön lauluryhmä vieraili Puolassa vuonna 1985 pastori Ilmo Leinosen johdolla, viralliset ystävyysseurakuntasuhteet solmittiin vuonna 1987. Jan valittiin vuonna 1963 edustamaan Puolan luterilaisia Helsingissä järjestettyyn Luterilaisen Maailmanliiton kokoukseen, mutta viranomaiset eivät myöntäneet hänelle matkustuslupaa. Kirkkoherran virka avautuu 1.6. Hänet lähetettiin yhdessä vaimonsa Aniela Szarekin kanssa Masuriaan, Puolan koillisosaan. Alueella asuu edelleen valtaosa Puolan luterilaisista. Siitä sitte Saxan ja Ruotsin kielexi ja nyt Ruotsin kielestä Suomexi käänetty. LEENA HIETAMIES Johannes Bernieri: Salattu elämä Kristuksen kanssa Jumalassa. Salattu elämä Kristuksen kanssa Jumalassa -kirjan ensimmäinen suomentaja oli herännäisjohtaja Henrik Renqvist. Masurian luterilaiset elivät vaatimattomissa oloissa. Hänen kuolemansa jälkeen koottiin kirjoiksi tämän kirjoittamia kirjeitä ja tekstejä. Janin toiveiden mukaisesti hautajaisissa ei keskitytty vain työuraan, vaan tapahtuma oli luonteeltaan evankelioiva. Aniela toimi vapaaehtoisena kanttorina, kuoronjohtajana ja huolehti seurakunnan taloudesta. Hän kertoi, miten tämä hurskas mies auttoi köyhiä ja vaikutti Jumalan valtakunnan leviämiseen omalla esimerkillään. Jania muistellaan sekä hengellisenä isänä että aikaansaavana johtajana, joka toi pienen luterilaisen vähemmistökirkon maailmankartalle. Harvaan asutulla alueella Jan liikkui kesät talvet vanhalla moottoripyörällä. Katolinen kirkko on julistanut kvietismin harhaopiksi. Menestyksestään huolimatta hän luopui toimestaan ja antautui Jumalalle pyhitettyyn hiljaiseen elämään. Bernieri kuoli 1659 ollessaan polvillaan rukoilemassa, kuten hänen tapansa oli. Suomentanut Yrjö Karilas. Laajasti sivistyneestä lahjakkaasta nuoresta miehestä tuli kuninkaallinen neuvos ja kotikaupunkinsa tullikamarin rahastonhoitaja. | klassikko | Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi 040 750 3036 Rakkaamme 20 KOTIMAA | 5.2.2021 tiedoksi. Kymmenen Masuriassa vietetyn vuoden jälkeen perhe palasi Bielsko-Bialaan, jossa Jan toimi seurakuntapastorina, myöhemmin kirkkoherrana ja Cieszynin hiippakunnan seniorina eli piispana. Jan valmistui teologian maisteriksi Varsovan teologisesta akatemiasta ja vihittiin papiksi vuonna 1960. Masuriassa syntyivät lapset Piotr ja Ewa. WSOY 1941. Kirja löytyi hänen lapsuudenkotinsa kirjakokoelmasta. Hän siteeraa esipuheessa teoksen ruotsintajan mainintaa, ettei kirja sovellu nykyajan maallistuneelle ja ulkonaista touhua harrastavalle kristitylle vaan ”halullisille sieluille, etteivät he juoksisi Kristuksen ohi, kuten tavallisesti tapahtuu, ennen kuin sielu tulee perinpohjin nöyryytetyksi ja saa havaita, ettei oma vanhurskaus riitä, vaan että hänen täytyy mennä Kristuksen luo, jos tahtoo löytää levon.” Bernierin kirja oli tuttu myös Aleksis Kivelle. Vuoden 1836 suomennoksen kannessa luki: Salattu Elämä Christuxen kanssa Jumalasa. Hän toimi omaishoitajana puolisolleen Anielalle, joka sairasti Alzheimerin tautia ja menehtyi tammikuussa 2019. Kokouksessa pidetyssä kirkkoherranvaalissa Vilén sai 9 ääntä ja Jaakko Muhonen 6 ääntä. Karilas käytti lähteenä pietistisen mystikon Gerhard Tersteegenin vuoden 1727 saksalaista käännöstä. Bernieri oli katolilainen kvietisti, joka kannatti oman tahdon kuolettamista ja siten antautumista kokonaan Jumalan ja lähimmäisten palvelemiseen. Muistelmateoksessaan hän lainasi psalmin sanoja: ”Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.” Hautajaispäivänä muistokellot soivat samaan aikaan kaikissa luterilaisissa kirkoissa Puolassa. Eläkkeelläkin hän osallistui aktiivisesti kirkolliseen elämään Puolassa ja ulkomailla. Kiven körttivaatteita käyttävä äiti Annastina Hamberg kuului poikansa mukaan pietisteihin. Siellä hän työskenteli seurakuntapastorina ja kirkkoherrana. Jonka Se Jumalinen Johannes Bernieri On ensin Franskan kielellä sangen Evangeliumelliseksi selittänyt ja Kirjoittanut. Vilén toimii tällä hetkellä kappalaisena Joensuun seurakunnassa. Hulmi) kautta. Kirjat levisivät nopeasti Ranskaan, Saksaan ja Pohjoismaihin. Jan kävi ensimmäisen kerran Suomessa 1970-luvulla ja tutustui moneen suomalaiseen perheeseen. Hän on työskennellyt pappina yhteensä 12 vuoden ajan. Seurakunnan niukat resurssit vaativat perheeltä luovuutta ja sitkeyttä. Ranskalainen Johannes Bernieri eli Jean de Bernières-Louvigny syntyi 1602 Caenin kaupungissa vanhaan normandialaiseen aatelissukuun. Tämä suunta löysi kaikupohjaa erityisesti Pohjanmaan mystikkojen keskuudessa. Mahdollisuus julkaista itse luterilaista kirjallisuutta oli vähemmistökirkolle merkittävä keino vahvistaa omaa identiteettiä. Vuonna 1991 hänet valittiin luterilaisen kirkon arkkipiispaksi, vihkimysmessuun osallistui piispa Olavi Rimpiläinen. Pierre Daniel Huet, josta myöhemmin tuli piispa, asui nuorena Caenissa Bernierin naapurissa. Hänen johdollaan perustettiin vuonna 1983 maan ensimmäinen luterilainen kirjakauppa ”Logos” ja Bielsko-Bialaan rakennettiin luterilainen kirjapainotalo ”Augustana”. Janin vahva kutsumus näkyi niin saarnoissa kuin toiminnassa. Jan toivoi, että hänen elämäänsä muisteltaisiin todistuksena Jumalan armon vaikutuksesta. Janilla oli erityinen side Suomeen miniänsä Ritva Szarekin (os. Vuosina 1993–2001 hän toimi Puolan Ekumeenisen Neuvoston pääsihteerinä
Ylitornion seurakunta on 3500 seurakuntalaisen yhteisö. Kotimaa ja KotimaaPro-liite näköislehtenä sekä digitaalinen arkisto) 12 kk 132 € kestotilauksena• Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakas suhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkki nointiin henkilörekisteri lain puitteissa • Pidämme oikeuden hintojen muutokseen. Paikkoja avoinna ilmoitukset 2,70 € / pmm + alv. 24 %. Tornionlaakson asutus on nykyäänkin suureksi osaksi suomensyntyistä ja -kielistä. Kanttoriksi Tornionjokilaaksoon, Ylitornion seurakuntaan! Hakuilmoitus yhteystietoineen kirkon rekrytointi sivulla ja oikotiessä. Sähköinen hakuilmoitus ja -lomake: bit.ly/tyopaikat-seinajoensrk Seurakuntapastorin virka avoinna Ilmoitusmyynti: Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Ylitornion seurakunnan muuta piispainkokouksen hyväksymää tutkintoa edellyttävä kanttorin virka 1.8.2021 alkaen tai sopimuksen mukaan. 21 KOTIMAA | 5.2.2021. Lisätiedot: Johtava kappalainen Liisa Rantala 044 754 8740 tai liisa.rantala@evl.fi. Ylitorniolla koet kaikki neljä vuodenaikaa kauniin luonnon tarjoamin maustein ja saat myös tuulahduksen rajantakaisen sisarkirkkomme Svenska Kyrkanin toiminnasta. 24 %. Tule töihin meille Tornionjokilaaksoon! Vaarojen reunustamalle, rehevälle Tornionlaaksolle leimaa-antavia piirteitä ovat vapaana virtaava, tuntureilta alkunsa saava Tornionjoki ja rajanaapuruus Ruotsin kanssa. Kotimaa painettuna, KotimaaPro-liite painettuna, näköislehdet, digitaalinen arkisto, kalenteri) 12 kk 156 € kestotilauksena. Ilmoitusvalmistus 80,00 € + alv. Katso lisätiedot Kirkon avoimet työpaikat evl.fi Kiuruveden seurakunnassa on haettavana diakoniatyöntekijän virka . Kotimaa vain diginä -tilaus (sis. erityismessut ja digitaalinen sisällöntuotanto. Molemmin puolin rajaa puhutaan pääkielten ohella myös ainutlaatuista ruotsinja suomenkielistä vaikutteita saanutta meän-kieltä. Hakuilmoitus on opiston verkkosivuilla www.perheniemi.com Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi ILMOITUKSET KOKONAISUUDESSAAN & LINKKI HAKUPORTAALIIMME NETTISIVUILLAMME OSOITTEESSA: jyvaskylanseurakunta.fi/avoimet-tyopaikat Tule meille töihin! JYVÄSKYLÄN SEURAKUNNASSA on haettavana Kaksi perheneuvojan virkaa HAKU PÄÄTTYY 26.2.2021 KLO 15 Vanhusja omaishoitotyön projektityöntekijän virka HAKU PÄÄTTYY 19.2.2021 KLO 15 Ajalle 1.5.2021 – 30.4.2024 Vastuualueina mm. Hakuaika päättyy 24.2.2021 klo 15 . 24 % / h • Ilmoitusvaraukset ja aineistot: edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä sähköpostitse ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Tilaushinnat: Koko Kotimaa -tilaus (sis. Sähköinen haku 18.2.2021 klo 15 mennessä KirkkoHR-palvelun kautta. Haku päättyy 26.2.2021 klo 15. Hakuilmoitus kokonaisuudessaan osoitteessa www.kiuruvedenseurakunta.fi Lähellä ihmistä, lähelle Jumalaa Perheniemen evankelisessa opistossa on hae?avana rehtorin tehtävä. Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa.fi/tyopaikat-ja-virat Paikkoja avoinna Hollolan seurakunnassa on haettavana KANTTORIN VIRKA alkaen 1.4.2021. ASIAKASPALVELU tilaukset ja osoitteenmuutokset: puhelin 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Mediamyynti: Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@ kotimaa.fi, Juha Kurvinen 040 665 5983, juha.kurvinen@kotimaa.fi • Ilmoitushinnat: 2,50 € / pmm + alv
Ma 8.2. Yle Radio 1 ja TV1 klo 10.00 Piispanvihkimysmessu Turun tuomiokirkossa. Muusikot Anu Åberg, flyygeli ja urkupositiivi, Aarne Pelkonen, baritoni, Toni Isokivi, trumpetti, Takuya Takashima, oboe, Timo Lehtovaara, kontrabasso ja irlantilainen puuhuilu, Tomi Salo, patarummut ja symbaalit. Kappalainen Markku Koistinen, Eno. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. To 11.2. Vaikeina aikoina voi tuntua, että Jumala pysyttelee meidän horisonttimme alapuolella. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Mikä sinua auttoi jaksamaan pimeän ajan yli. La 6.2. Alttarilla on kuusi kynttilää. 2:22–33. Elämän varrella eteemme annetaan auvoisia aurinkoisia päiviä, mutta myös niitä aamuja, jolloin päivä ei tunnu sarastavan lainkaan. Päätoimittaja Heli Karhumäki, Lapua. Jotain samaa koen Jumalan läsnäolossa elämän kaamoksen hetkinä. Nuorisotyönohjaaja Jukka Rakemaa, Helsinki. Avustajina piispat Kaisa-Mari Hintikka, Simo Peura ja Matti Repo. Kirkkoherra Ann-Maarit Joenperä, Mäntyharju. Teologian tohtori Anni Pesonen, Nurmijärvi. | kynttilänpäivä | Luukkaan evankeliumi 2:22–33 – – Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Kolehti kootaan Yhteisvastuukeräykselle teemalla ”Ikäihmiset kriisin keskellä”. Aurinko ei vielä paljoa näyttäydy horisontin yläpuolella, mutta korkealle kohoavan kotikirkkoni ikkunat onnistuvat kaappaamaan nimenomaan nuo kevään ensimmäiset auringonsäteet. Olen nimittäin huomannut, että pimeyden keskeltä pienikin valo erottuu kirkkaammin. Ti 9.2. Hänen pelastustyönsä ansiosta tuota valoa seuratessa meillä on aina mukana elämän valo, missä ikinä kuljemme. 1:5–7; Luuk. T ähän aikaan vuodesta kirkkaana pakkaspäivänä Ivalon kirkon urkuparven ikkunoihin heijastuvat kultaiset auringonsäteet. Heijastuivatpa nämä pilkahdukset sitten lähimmäistemme, rukouksen tai ympäröivän luomakunnan kautta, loistavat ne toivon kynttilöinä vahvaa viestiä pelastuksesta Kristuksessa. Professori Juhani Laurinkari, Kuopio. Kuitenkin saamme luottaa siihen, että Hän ympäröi meidät jokaisena elämämme päivänä, myös silloin kun päivä tuntuu pimeältä kuin yö. Iltahartaus klo 18.50, la klo 18. Valon ja pimeyden vaihtelu vuodenaikojen mukaan muistuttaa myös erilaisista valoisan ja pimeän ajoista, joita meidän elämässämme on. Minulta usein kysytään, kuinka kestän pohjoisen pitkän kaamoksen. Yle Radio 1 Aamuhartaus klo 6.15 ja 7.15 La 6.2. Näyttelijä Krista Kosonen lukee Luukkaan evankeliumin uutta käännöstä. Ma 8.2. Kristus syntyi valoksi maailman pimeyteen. Toimittaja Elina Vaittinen, Helsinki. Saarna: Turun piispa Mari Leppänen. Ke 10.2. To 11.2. 48:11–15; Mal. Voin vain ihailla, kuinka hienosti luomakuntamme yliarkkitehti lyö kättä kirkon arkkitehtuurin kanssa juuri tähän aikaan vuodesta, kun kaamos taittuu ja päivä alkaa hiljalleen pidentyä kesää ja yötöntä yötä kohden. Joh. Kirkkopalvelujen koordinaattori Sirpa Okulov, Ortodoksinen kirkko, Kuopio. Kanttorina Jukka Pietilä, urkurina Arttu Selonen. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Virret: 111:1-4, 726, 447, 954, 199:1-2, 339:1-2. Hämärän hetkinä voi olla vaikea nähdä tie ja kulkea turvallisin mielin eteenpäin. Ku vi tu s: An ni in a M ik am a 22 KOTIMAA | 5.2.2021 pyhä. Pe 12.2. Jumalanpalvelukset Sunnuntai 7.2. Se on sen merkki, että kaamos on päättynyt. Artikkelitoimittaja Jussi Rytkönen, Tuusula. Ti 9.2. 3:1–2; 1. Pastori Juho Puhto, Jyväskylä. Kirkkopalvelut ry, tili: FI16 2089 1800 0067 75. Muistuttakoon se siitä samasta pelastuksesta, jonka jo vanha hurskas Simeon sai omin silmin nähdä. Silloin kun maailman pimeys tuntuu verhoutuvan ylle, voivat pienetkin valon pilkahdukset tuoda turvaa, lohtua ja karkottaa yksinäisyytemme. | ensi pyhänä | | radio & tv | Kynttilänpäivä on aiheeltaan ”Kristus, Jumalan kirkkauden säteily”. Valo kaamoksessa MARI VALJAKKA Kirjoittaja on kolttasaamelainen pappi Ivalosta, työskentelee saamelaisten pappina saamelaisten kotiseutualueella. Toimittaja Inkeri Tuikka, Helluntaiherätys, Helsinki. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Uusinta klo 23. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin. Minulle pohjoisen kaamos ei näyttäydy ahdistavana vaan kauniina ja turvallisena. Ke 10.2. Tekstit: Ps. Hengen valo loistakoon tänäänkin sisimpäämme kirkkaana kuin yötön yö, ja karkottakoon se elämämme kaamoksen. Kynttilänpäivänä evankeliumiteksti puhuu pelastuksesta, valosta ja kirkkaudesta, joka loistaa maailmalle. Liturgina arkkipiispa Tapio Luoma. Arkkipiispa Tapio Luoma avustajineen vihkii Turun arkkihiippakunnan uuden piispan, Mari Leppäsen, virkaan. Esitän tuon saman kysymyksen sinulle tänään, kun keväästä on jo aavistus ilmassa. Tekstinlukijoina ministeri Annika Saarikko ja Olga Leppänen. Liturginen väri on valkoinen, maanantaista lauantaihin vihreä. Pe 12.2. Juuri näitä valon pilkahduksia pohjoisen kaamos on täynnä; taivaalla on punaisen sävyjä, revontulet, tähtiä, kuu ja sinisiä hetkiä, jolloin taivas tuntuu laskeutuvan maan päälle
Ymmärrän, että monille on kova paikka ylittää kirkon kynnys. Oli se minullekin. HANNELE NIEMI ” Mietin, ketkä kaikki ovat tätä rakentaneet, täällä istuneet tasa-arvoisina Jumalan edessä. Paavalia lainaten Jumalan sana on kivi, jolle kirkko rakentuu, ei toisinpäin. Kirkossa olen osallistunut moneen suureen tilaisuuteen ja karun riisuttuun iltamessuun, jossa paikalla oli kaksi miestä ja pappi. Kirkkoon olen kuulunut aina, mutta kirkossa käynti vaati yllättävän suurta rohkeutta kaltaiseltani mitään tietämättömältä. Ja koronan takia taas suljettu, juuri kun ihmisillä olisi suuri tarve yhteisöllisyyteen. Pieni liekki jäi palamaan. Nyt tunnen puuttuvan palaseni löytyneen. Siihen meillä täällä maan päällä on rajalliset mahdollisuudet. |K uv a: Ko tia lb um i 23 KOTIMAA | 5.2.2021. Kirkossa ollaan kokemassa pyhää. Jos minulla ei ole messussa palvelutehtävää, istun yleensä samalla paikalla pääovesta vasemmalla, silmieni edessä seuraavan penkin reunastaan murtunut lauta. Jumalan rakkauden ymmärtäminen edellyttää Jumalan pyhyyden ymmärtämistä. | Kirkko & minä | Kirkossa kokemassa pyhää Kolmatta vuotta eläkeläisenä Kotkan keskustassa viihtyvä Jorma Junnonen löysi paikkansa kirkossa seurakunnan Miesten piirin kautta. Silti mukana oli kaikki. Kirkkoon mennään sanan kuuloon, kuten ennen sanottiin. Kotikirkkoni on keskellä Kotkansaarta, ulkoa kylmää tiiltä, mutta sisältä kodikas, lämpimine väreineen. Jokaisella on kirkossa paikkansa. W Jeesus-lapsen valo Pekka Halosen Kuninkaitten kumarrus -alttaritaulussa kutsuu katsomaan tarkempaa. Mietin, ketkä kaikki ovat tätä rakentaneet, täällä istuneet tasa-arvoisina Jumalan edessä. En muista, koska kävin Kotkan kirkossa ensimmäisen kerran, mutta muistan tunteen. Sinne on helppo tulla. Paimen johdattaa laumaa, ei lauma paimenta. Kaipaan etenkin ehtoollista. Messu tarjoaa kuvastimen tälle ihmeelle, jonka voi kokea myös Kotkan kirkossa. Tahdoin tulla kokonaiseksi. Kotkan kirkko on harvoin täynnä. Nyt ajattelen, että tähti johdatti minua, kuten itämaan tietäjiäkin, Jeesuksen luo. Kun armon kerjäläinen pääsee Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi, se on huikea matka pelosta rakkauteen. En kokenut mitään rajua kriisiä tai kutsua, mutta vuosien mittaan hiljainen kuiske vahvistui. Pääsin osalliseksi hyvin pitkään perinteeseen. Koen yhä ihmeenä sen, että käyn nyt kirkossa melkein joka sunnuntai ja osallistun monin tavoin seurakunnan toimintaan. | Kuva: Wikimedia Commons Jorma Junnonen Kotkan kirkko W Uusgoottilaistyylinen rakennus valmistui 1898. Olin riemuissani ylitettyäni kynnyksen, osallistuttuani messuun ensi kertaa uskovana kristittynä. M inulla ei ollut kirkkoon juuri mitään suhdetta, kunnes 2000-luvun alkupuolella ulkomailla seuraamani messut herättivät pohtimaan: näillä ihmisillä on jotain enemmän kuin minulla. MAIJA P
Kun saavuin Kansallisoopperan edessä olevalle sulapaikalle, siinä oli jo ihmisiä kiikaroimassa. Se oli hänen elämänsä onnellisin päivä. Sitä pidettiin ihmeenä. | Kuva: Olli Seppälä Rukous Sorsien Jumala, anna minulle muuta ruokaa kuin iänikuista pullaa. Jouhisorsat pesivät lintujärvillä ja merenrantaniityillä erityisesti Keskija Pohjois-Suomessa. Jouhisorsa uiskenteli rauhassa paikalla. Meillä pesiviä pareja on 8 000–15 000. Eräänä yönä mies näki unen. J os haluaa tietää, mitä lintuhavaintoja kotiseuduilla on viime päivinä tehty, kannattaa katsoa Tiirasta. Vain kerran hänen onnistui ampua jouhisorsa. Kiinnostavia lintuja kannattaa käydä katsomassa, vaikka ne eivät olisi paikalla. Metsästäjäpiireissä kerrotaan tarinaa miehestä, joka tuli sokeaksi eikä enää voinut käydä metsällä. OLLI SEPPÄLÄ Takana jouhisorsanaaras. Jumalalla on toinenkin ehto. Se on laji, jonka näkee tavallisimmin kevätmuutolla. Saat ampua vain naarasjouhisorsia. Niinpä seurailin viime viikolla Tiiraa ja ilahduin, sillä kotini lähellä Töölönlahdella on havaittu jouhisorsa. Enkeli lupasi palata asiaan kysyttyään ensin Jumalalta neuvoa. 24 KOTIMAA | 5.2.2021 luomakunta. Kyseessä oli naaras, joten sen erottaminen kymmenistä heinäSalattu sorsa Jouhisorsa on kaunis ja vähälukuinen puolisukeltaja. – Haluaisin saada näköni takaisin ja päästä ampumaan sorsia, mies vastasi rehellisesti. Kuten ihmiset, me sorsat tarvitsemme kunnon evästä talven keskellä. Mies kauhistui, sillä lentävä jouhisorsanaaras oli vaikea erottaa varsinkin sinisorsanaaraista. Juhlapukuinen koirasjouhisorsa on helppo erottaa ruskeasta päästä, valkoisesta rintamuksestaan ja pitkin kaulaa niskan taakse nousevasta valkoisesta viivasta. Seuraavansa yönä enkeli palasi miehen uneen ja sanoi: – Jumala antaa sinulle näkösi takaisin aina metsästyskauden alussa, mutta vain yhdeksi päiväksi. Jouhisorsan yleisvaikutelma on vaaleampi, sen pää on sirompi ja tasaisen ruskea. – Hyvä on, otan armon ja haasteen vastaan. Se on verkossa kaikille avoin lintutietopalvelu, jonne harrastajat voivat liittää oman havaintonsa. – Mutta. – Mitä sorsalintuja haluaisit ampua. Siinä hänen luokseen tuli enkeli ja kysyi: – Jos saisit toivoa, mitä haluaisit tehdä. Päätin suunnata Töölönlahdelle, vaikka edellispäivältä ei jouhisorsahavaintoa ollutkaan Tiirassa. – Kaikkia. Niin metsästäjä sai näkönsä takaisin joka vuosi. – Kiitos Herran, mies hihkaisi. eli sinisorsanaaraista vaati tarkkaa katsetta ja lajintuntemusta. Jos linnut nostaisivat päätään, jouhisorsalla olisi pitempi kaula. Jouhisorsa ( Anas acuta) on sinisorsan kokoinen sorsalintu, jonka EU:n alueen kannasta peräti 90 prosenttia pesii Suomessa. Ja elämässä myös. Aamen. Etualalla sinisorsanaaras
Kirkkohallituksen asiantuntija Terhi Paananen pohtii, mikä avuksi. | Kuva: Jukka Granström. >> sivut 2–5 Kirkkoherran kannattaa rohkaista työntekijöitä osallistumaan retriitteihin, pyhiinvaelluksiin, seurakunnan pienryhmiin ja hiljaisuuden joogaan, kirkkohallituksen asiantuntija Terhi Paananen sanoo. AIHEENA: Työntekijän hengellinen identiteetti 2 21 Työntekijä tarvitsee hengellistä tukea Työntekijöiden hengellinen erilaisuus palvelee seurakuntaa, mutta voi olla työyhteisölle haaste
– Erilaisuus ei ole rikkinäisyyttä, vaan rikkaus. – Voi käydä niin, että työntekijät palvelevat erilaisuudellaan seurakuntaa, mutta eivät toisiaan. Hengellinen erilaisuus voi hämmentää Seurakunnassa hengellisyys on aina paitsi yksilön sisäistä myös yhteisöllistä. Tämä koskee kaikkia ammattiryhmiä haudankaivajasta emäntään ja suntiosta lastenohjaajaan. Esimies antaa mallin Työntekijöiden tukeminen heidän hengellisen elämänsä hoitamisessa kuuluu kirkkoherrojen tehtäviin, Terhi Paananen sanoo. – Hengellinen elämä kannattelee kaikkea, mitä seurakunnassa tehdään, oli se sitten sählyä, messun viettoa tai ruuanjakelua. Tämän tiedostaminen on tärkeää. Moni pettyy seurakuntaan, ja tästä seuraa usein hengellisen elämän kriisi, Paananen kertoo. Joku tämän kuullessaan varmasti kysyy, mihin mahtuu Pyhä Henki, jos kaikki menee aina kaavan mukaan. Ohjeistamista paremmin toimii mallin antaminen. Lähelle tuominen ja tuleminen on Paanasen mukaan ainoa mahdollisuus sille, että työntekijät oppivat arvostamaan toistensa traditioita. Ensimmäinen sijoittuu seitsemän vuoden päähän työn aloittamisesta, toinen viisikymmentävuotisjuhlien tienoille. Paanasen mielestä hengellinen elämä toteutuu sanojen sijaan toimintana, ja se vaatii myös aikaa ja pysähtymistä. Paananen tietää, että moni tulee kirkkoon töihin toivoen, että saa samalla itselleenkin hengellistä ravintoa. K aksi kriisivaihetta erottuu selvästi, kun tarkastellaan kirkon työntekijöiden hengellistä elämää. Samaan hengenvetoon Paananen kuitenkin muistuttaa, että rukousta on monenlaista. Tämä on hengellistä johtamista. – Tämä ei näy riitoina, vaan etäisyytenä, väheksymisenä ja joskus pilkkaamisena. Yksi tapa on vapaa rukous, mutta se ei sovi kaikille. Vaikka tästä vallitsisi suloinen yksimielisyys, hengellisyyden eläminen yhdessä voi silti hämmentää. – Voisiko se olla rukous. – Pyhä Henki osaa kyllä ottaa tilansa. Paananen ei kuitenkaan ajattele, että erilaisuus on jotakin, mikä pitäisi korjata. Herkkien asioiden äärellä täytyy kiinnittää paljon huomiota ilmapiiriin, Paananen sanoo. Tämä kaipaus on ihmisen sisäistä ääntä ja tapahtumista, joiden tukeminen työyhteisössä ei ole yksinkertaista. Tässä tullaan kenties kaikkein vaikeimpaan kysymykseen: osaako kirkkoherra tai esimies antaa tilaa yksilöiden erilaisille tavoille toteuttaa omaa hengellisyyttään ja samalla luoda yhteisen hengellisen tilan. – Terhi Paananen » 5.2.2021 26. Terhi Paananen on kirkkohallituksen johtava asiantuntija erityisalueenaan jumalanpalvelus ja hengellinen elämä. Pian takki voi olla niin tyhjä, että työ polttaa loppuun. Hän kääntää katseensa kirkkoherroihin, jotka ovat paitsi esimiehiä myös työyhteisöjensä hengellisiä johtajia. Työtoverin hengellinen elämä voi tuntua aivan oudolta. Hän suosittelee valmiiden rukousten käyttämistä, niitä muokaten ja soveltaen. | hengellisen identiteetin tukeminen | Työ kirkossa ei takaa automaattisesti hengen ravintoa henkinen jaksaminen I Seurakuntaan töihin tullessa moni toivoo, että oma hengellinen elämä hoituu siinä samalla. Silti kaikelta hengellisyydeltä voi Paanasen mukaan odottaa rehellisyyttä, aitoutta ja myötätuntoa. Ensimmäinen kriisi sattuu monille aikaan, jolloin omat lapset ovat pieniä. Suurissa seurakunnissa työpaikoille tulee hengellisten traditioiden värikäs kirjo, ja erilaisuus voi pelästyttää joitakin työntekijöitä. Voi olla vaikeaa ajatella, että joku näin henkilökohtainen asia liittyy ammatilliseen pätevyyteen. Hän jos kuka on kuullut avunhuutoja ruuhkavuosien hengellisistä alhoista. Arvostus kasvaa lähellä Synkkä skenaario syntyy sen sijaan siitä, että hengellisyydessään erilaiset työntekijät ajautuvat etäälle toisistaan. Näin varmistetaan, että kaikkien turvallisuudentunne säilyy. Esimies voi osoittaa hengellisen elämän arvostamista esimerkiksi antamalla työntekijän tehdä seu» Voi käydä niin, että työntekijät palvelevat erilaisuudellaan seurakuntaa, mutta eivät toisiaan. Kirkon on tärkeää tukea työntekijöidensä hengellistä elämää jo työuran alussa, sanoo asiantuntija Terhi Paananen. Valmis rukous tuo turvaa Eteenpäin voi päästä etsimällä pienintä yhteistä nimittäjää, johon kaikki voivat kiinnittyä vilpittömästi, ilman teeskentelyä. Monimuotoisuutta tulee kuitenkin sallia. – Seurakunnassa vastassa onkin jatkuva kiire. Paavali opetti, että seurakunnassa mennään eteenpäin heikoimman mukaan. – Millä tahansa tavalla kirkkoherra toimii, hän tulee antaneeksi työntekijöilleen mallin siitä, miten hengellinen elämä on mukana arjen työssä. – Ihminen kaipaa lähteelle ammentamaan virvoitusta
| Kuva: Jukka Granström 5.2.2021 27. Kaikelta hengellisyydeltä voi odottaa rehellisyyttä, aitoutta ja myötätuntoa, sanoo Terhi Paananen
Palautteissakin sitä arvostetaan. – Koko Seinäjoen seurakunnassa on vahva kansankirkollinen työnäky. Jos lähetän tärkeän sähköpostin, huokaisen sen puolesta, mutta en minä voi siihen tuntia käyttää. Jukka Salon mukaan erilaisista hengellisistä taustoista tulevilla työntekijöillä on hyvä yhteys keskenään. – Jukka Salo 5.2.2021 28. Kansankirkollinen työnäky yhdistää Seinäjoelta löytyy seurakunta, jossa työntekijöiden hengellinen elämä vaikuttaa vireältä, eikä kuppikuntia ole syntynyt. Kirkkoherra Jukka Salo kertoo, että lähes kaikki kokoukset aloitetaan hartaudella. Työntekijöitä kannattaa rohkaista osallistumaan myös retriitteihin, pyhiinvaelluksiin, seurakunnan pienryhmiin ja hiljaisuuden joogaan, Paananen luettelee. Rukoileminen tapahtuu eri ihmisillä hyvin eri tavoin, mutta kyllä se on näissä töissä tärkeää. Seurakunnan papisto kokoontuu kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan käytännön asioiden lisäksi myös teologisista kysymyksistä. – Työntekijät voivat myös valita itselleen kirkon ja hiippakunnan koulutuksista sellaisia, jotka tukevat ja syventävät omaa hengellistä elämää, Salo kertoo. Täydennyskoulutus virkistää Myös kirkon koulutukset ovat hengelliselle elämälle tärkeitä, Terhi Paananen muistuttaa. DANIELLE MIETTINEN Hengellisen elämän lähteelle hakeutuminen vaatii aikaa ja pysähtymistä, ja on osa kirkon työntekijän ammatillista pätevyyttä. – Olemme todenneet, että Raamattuun liittyvää koulutusta on tarpeellista järjestää koko työyhteisölle. – Kerran eräs suntio pyysi, että voisin kirjoittaa rukouksen, jonka hän voisi rukoilla sytyttäessään sunnuntaiaamuna kynttilöitä alttarille. Paananen muistaa vieläkin ne rukoukset, jotka hän seurakuntapappina rukoili kävellessään autolta kastekodin tai surukodin ovelle. Paananen nostaa esimerkiksi Helsingin hiippakunnan järjestämän suntioiden jumalanpalveluksen täydennyskoulutuksen, jossa on mukana vahva hengellinen ulottuvuus – suntioiden omasta toiveesta. | Kuva: Päivi Puhakka » Olemme todenneet, että Raamattuun liittyvää koulutusta on tarpeellista järjestää koko työyhteisölle. Siinä kokeneempi kulkee kokemattomamman rinnalla, mutta molemmat ovat saman tien kulkijoita. Ja luotettava siihen, että Jumala toimii. – Kirkon koulutuskeskuksessa, hiippakuntien koulutuksissa ja työalojen neuvottelupäivillä on aina tilaa hengelliselle elämälle. Valmistelemme sellaista todennäköisesti jo tälle keväälle. Liikkeelle lähdetään ohjattavan kysymyksistä. Myös hengellinen ohjaus sopii monelle. Yli 170 hengen työyhteisölle järjestetään kuukausittain yhteinen tapaaminen, johon liittyy hartaus, adventin ja pääsiäisen aikana myös ehtoollismessu. Mitä mieltä Terhi Paananen on rukoilemisesta työajalla. | teema | rakuntalaisten kanssa retkiä sellaisille kesäjuhlille, jotka tämä kokee itselleen läheisiksi. – Ohjaajaksi voi pyytää sellaista henkilöä, jota arvostaa. Tuomiokapituleilla on hengellisen ohjauksen verkostoja, josta myös voi kysyä itselleen ohjaajaa. – Siinä on muistettava, mihin on menossa ja mitä varten. – Kyllä työntekijä voi rukoilla töissäkin
5.2.2021 29. Kuopiossa työntekijöitä kannustetaan samassa hengessä käyttämään työaikaa retriitteihin ja hengelliseen ohjaukseen. Yhtymässä on myös lukupiirejä, joita kutsutaan studeerausryhmiksi. Väätäisen mielestä on arvokasta, että uusia työntekijöitä rohkaistaan osallistumaan jumalanpalveluksiin ja muihin hengellisiin tilaisuuksiin, rukoilemaan, ottamaan vastaan hengellistä ohjausta ja lukemaan hengellistä elämää rakentavaa kirjallisuutta. Sen verran monia hiljaisuus kuitenkin houkuttelee, että retriitteihin pääsyä täytyy säännöstellä. Vieraiksi on kutsuttu tunnettuja ohjaajia, kuten Peter Halldorf ja Henry Morgan. Niihin osallistuu sekä seurakuntien työntekijöitä että seurakuntalaisia, koska olemme halunneet tuoda heidät yhteen harjoittamaan ja jakamaan hengellisyyttään, Tyrväinen kertoo. Emmauksen tiellä hän ohjasi opetuslapsia ymmärtämään kirjoituksia kävellen heidän rinnallaan. Matkakumppanuus kukoistaa Kuopiossa Tuula Junnikkala, Hilkka Heikkilä ja Ulla Turunen kokoontuivat tammikuussa Kuopion seurakuntayhtymän lukupiiriin tutkimaan Wilfrid Stinissenin kirjaa Kristillinen syvämietiskely. Sanatonta, keskittyvää rukousta on kutsuttu jopa kuolemisen harjoitukseksi, eikä se sovi kaikille, Tyrväinen toteaa. – Seurakuntayhtymän alueella toimii monta hengellisen matkakumppanuuden ryhmää, jotka harjoittavat ignatiaanista raamatunlukutapaa. Kuopion hiippakunta kutsuu joka vuosi edellisen vuoden aikana papin ja diakonian virkaan vihityt henkilöt kolme päivää kestävään hiljaisuuden retriittiin. Jotkut pitävät tällaista spiritualiteettia elitistisenä. – Pienryhmien tarjoama kollegiaalinen tuki on koettu tärkeänä. Niiden yhtenä tavoitteena on auttaa työntekijöitä näkemään hengellisen elämän hoitaminen osana ammatti-identiteettiä. Tyrväinen tietää, että hiljaisuuden viljely, ignatiaanisuus ja mystikkojen lukeminen vetävät puoleensa vain osaa seurakuntien työntekijöistä. Ryhmän puheenjohtajana toimi vuodenvaihteeseen saakka Männistön seurakunnan spiritualiteetista vastaava pastori Salla Tyrväinen. – Hiljaisuus ja kontemplatiivisuus alkavat useimmiten kutsua vasta elämän jälkipuolella, kun on jo valmiutta luopua egon pyyteistä. DANIELLE MIETTINEN » Kuopion seurakuntayhtymä ja tuomiokapituli ovat järjestäneet kaikille avoimia hengellisen ohjauksen koulutuspäiviä. Kuopion Alavan seurakunta järjestää retriittejä ensikertalaisille. Papeilla retriitti on osa ordinaatiovalmennusta, mutta jos paikkoja riittää, mukaan ovat tervetulleita myös muiden alojen uudet työntekijät. – On ilahduttavaa, että kirkon koulutuskalenteri tarjoaa yhä enemmän hengelliseen ohjaukseen ja spiritualiteettiin liittyvää koulutusta, Anna Väätäinen toteaa. – Ryhmänohjaajina toimivat kokeneet työntekijät, joista monet ovat hengellisiä ohjaajia, matkakumppaneita, retriitinohjaajia tai työnohjaajia. | Kuva: Laura Siponmaa K ohinan ja tohinan keskellä Jeesus vetäytyi vuorelle hiljaisuuteen rukoilemaan. Tavoitteena on kirkon työntekijän identiteetin vahvistuminen niin, että jokainen voi kokea olevansa osallinen kirkon uskosta ja tehtävästä, Väätäinen kertoo. – Piispainkokous suosittelee, että hiippakunnat järjestävät uusille työntekijöilleen orientoitumiskoulutuksia. Tämä Helva-ryhmä muun muassa suunnittelee hengellisen ohjauksen ja matkakumppanuuden koulutuksia. Niissä on luettu esimerkiksi Richard Rohria ja Wilfrid Stinis seniä. Kuopion seurakuntayhtymän työntekijöillä on mahdollisuus osallistua kerran vuodessa hiljaisuuden retriittiin seurakuntayhtymän kustannuksella. Hiljaisuutta ja mystiikkaa varttuneille Yhtymä ja tuomiokapituli ovat järjestäneet kaikille avoimia hengellisen ohjauksen koulutuspäiviä. Retriitinohjaaja ja Helva-ryhmän sihteerinä toimiva rovastikuntapastori Anna Väätäinen työskenteli viime vuoden Kuopion hiippakunnassa uusien työntekijöiden orientoitumiskoulutuksen parissa. Etusijalla ovat ne, jotka eivät ole pariin vuoteen osallistuneet. Elämä auki pienryhmissä Kuopion hiippakunnassa orientoitumiskoulutus toteutetaan yhteisten aloitusja lopetuspäivien lisäksi moniammatillisissa ja luottamuksellisissa pienryhmissä. Kuopion seurakuntayhtymä perusti kahdeksan vuotta sitten työryhmän vahvistamaan seurakunnan työntekijöiden ja seurakuntalaisten hengellistä elämää. Seurakuntayhtymä tukee taloudellisesti myös kouluttautumista retriitinohjaajiksi. Väätäinen muistuttaa, että orientoitumiskoulutus ei korvaa paikallista perehdyttämistä eikä mentorointia, vaan tulee niiden rinnalle
5.2.2021 30. Helluntailaisuuden teologia painottui tuolloin 1970–80-luvuilla pitkälti Jeesuksen paluuseen, jonka piti tapahtua jo lähiaikoina. Isä oli rivihelluntailainen. Hänellä on vahva helluntailaistausta, jota leimasi lapsuudessa ja nuoruudessa kiihkeä lopunaikojen odotus. Nuoruusiässä Partanen pyöri muiden uskovien helsinkiläisnuorten kanssa yhteiskristillisissä tapahtumissa. Täyttymisen merkkinä oli kielillä puhuminen. | helluntailaisesta luterilaiseksi | Papin viitta sopikin harteille hengellinen matka | Nokian seurakunnassa seurakuntapastorina työskentelevä Juha Partanen on kulkenut poikkeuksellisen tien luterilaiseksi papiksi. Hänen äitinsä veti seurakunnan kitarakuoroa. Lapsesta saakka tuli käytyä eri tilaisuuksissa useita kertoja viikossa. – Vain hengellä täytettyjen uskovien ajateltiin pääsevän varmasti taivaaseen. Jos ehtisi saada auton ja naisen… Juha pyöri aktiivisesti seurakun» Pelkäsin alati, miten minun kävisi, jos Jeesus juuri nyt tulisi maan päälle. – Silloin aloin ensimmäistä kertaa ajatella, että myös helluntailaisuuden ulkopuolella olevia uskovia voi pelastua. – Seurakunta vei ison osan myös minun elämästäni. H elsingistä kotoisin oleva Juha Partanen kasvoi helluntailaisessa kodissa
– Opetuskin oli aika syyllistävää. Voisiko hän lähteä helluntaipiireissä usein kritisoituun Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Ja naisen. Päätin valita pappislinjan. Keskusteleva akateeminen yhteisö houkutteli. Häntä pyydettiin opettamaankin opistossa. Jos yksi palestiinalainen tekee virheen, niin koko suvun talo voidaan jyrätä maan tasalle. Skarppi mies menestyi opinnoissaan hyvin ja suoritti englanninkielisen MA-tutkinnon. Helmikuussa 2019 Juha Partanen vihittiin Oulun hiippakunnassa papiksi. – Myös helluntailaisuudessa jumalanpalveluskulttuuri muuttui vähitellen yhä enemmän ylistyslaulattamiseksi. Hän koki olevansa b-luokan uskova, koska ei ollut monien muiden tavoin puhunut kielillä. Partanen pääsikin opiskelemaan. Ihmiset saattoivat nauraa hallitsemattomasti ja jäljitellä eläimiä. – Jotkut helluntailaiset jopa epäilivät, että minut oli aivopesty nopeasti. Hänen mielestään hengellisiä juuria ei kannata katkaista nopeasti ja täydellisesti. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli Keminmaan seurakunnassa. – Minulle oli tarjolla myös vakituisen opettajan työ. Pappisura alkoi vetää puoleensa Juhan mielessä oli myös alkanut itää uusi ajatus. Myös Raamatun tekstejä tulee tarkastella kirjoitusajasta ja asiayhteydestä käsin. – Olen marinoitu parannussaarnoissa. – Kun luterilaisessa kirkossa puhutaan toiveikkaasti uusista messuyhteisöistä, niin välillä melkein hymähdän. Yksi syy siihen oli Toronton herätyksenä tunnettu ilmiö, joka levisi Suomeenkin vuonna 1995. Taustastaan huolimatta Juha Partanen ei pappina laske itseään kirkon konservatiivisiipeen. – Esimerkiksi Herran siunauksen lukeminen kirkkokansalle on aivan mahtavaa, samoin ehtoollisen asetus ja jakaminen. Juha Partanen ei peittele helluntailaista taustaansa. – Olin käynyt jonkin verran puhumassa helluntaiseurakunnissa, ja päälleni lyötiin pastorin viittaa. Hän kertoo, että hän ei ole koskaan helluntailaisuuden piirissä kokenut samaa pyhyyden tunnetta kuin ihan arkisessa luterilaisessa messussa. – Helluntailaisuuden nuorempi polvi otti ne hyvin vastaan. Pystytään elämään aivan normaalisti, eikä tunneta siitä syyllisyyttä. – Myöhemmin siirryin Nokialle seurakuntapastoriksi. Partanen kirjoitti useita kirjoja Ilmestyskirjan erilaisista tulkinnoista. Helluntailaisuudessa sekin asia oli toisin. Hän työskenteli erilaisissa myyntitehtävissä, kunnes pysähtyi miettimään. Tarkkailupisteillä Partanen kollegoineen sai seurata ikäviä tilanteita, kun israelilaiset simputtivat palestiinalaisia. – Helluntailaisuudessa haetaan paljon vahvoja kokemuksia. Opiskelujen aikana Pappisliiton järjestämässä tilaisuudessa kolme pappia kertoi opiskelijoille papin työstä. Hän mieltää olevansa enemmän kallellaan liberaaliin suuntaan. Helluntailaisesta historiasta on toki hänelle hyötyäkin. Ajattelin kuitenkin, että sitä en päälleni halua. Tuolloin hän vietti kolme kuukautta Israelin ja Länsirannan palestiinalaisalueella Kirkkojen maailmanneuvoston ihmisoikeustarkkailijana. – Olin ollut nuoruudesta saakka helluntailiikkeelle tyypillisesti innokas Israelin ystävä. Seurakuntapastori ei näe juurikaan haittoja siinä, että hänellä on tausta helluntailaisuudessa. Perheemme asuu Helsingissä ja Pirkanmaahan on jo miltei takapihallamme, hän sanoo. Helluntailaisuus muuttui erilaiseksi Partanen alkoi vähitellen vieraantua helluntailaisuudesta. En kuitenkaan siihen tarttunut, koska olin tavannut helsinkiläisnaisen, joka on nykyisin vaimoni. Israelin ystävästä kova kriitikko Tärkeä etappi Juha Partasen hengellisellä polulla oli vuosi 2016. – Helluntailaisissa olin liian liberaali, mutta luterilaisuudessa se on mahdotonta, Partanen naurahtaa. Hän lähti opiskelemaan Keuruulle helluntaiherätyksen Iso Kirja -opistoon. – Jos minulla on taito käsitellä ihmisiä, niin käytänkö sitä lahjaa siihen, että saisin ihmiset ostamaan. – Vasta siellä aloin oikeasti ymmärtää myös sisällöllisesti sen, mihin olin lapsesta saakka uskonut. Mitään ajatusta pappeudesta hänellä ei vielä silloin ollut. Pelkäsin alati, miten minun kävisi, jos Jeesus juuri nyt tulisi maan päälle. Juha alkoi perehtyä eksegetiikkaan ja oivaltaa entistä paremmin kontekstin merkityksen. Muutama toive kuitenkin kajasteli mielessä. – Koin sen sopivaksi viitaksi. Iso Kirja avasi asioita Juha Partanen otti lopputilin. Myös luterilainen spiritualiteetti miellyttää. | Kuva: Jukka Granström 5.2.2021 31. Ylistäminen ei hätkäytä Pitkän hengellisen tien kulkenut Juha Partanen on ilahtunut siitäkin, että luterilaisen kirkon sisään mahtuu monenlaisia ajatuksia. nassa, mutta tunsi kuitenkin huonoa omatuntoa. Totuus paljastui kuitenkin hyvin toisenlaiseksi. Sellainenhan on minulle niin tuttua. Partanen tykästyi pohjoisen väkeen ja menoon. Lähdin tarkkailijan tehtäviin ajatuksena paljastaa palestiinalaisten propagandan, jota media meille syöttää. En hätkähdä, jos messu on rungoltaan tai musiikiltaan erilainen. Jeesus ei tullutkaan, ja Juha suoritti kauppaopiston markkinointilinjan. – Kunpa eläisin 18-vuotiaaksi, jotta saisin ajokortin ja auton. VESA KEINONEN » Helluntailaisissa olin liian liberaali, mutta luterilaisuudessa se on mahdotonta. Ilmestyskirjasta kumpuavat lopunajan ennustukset olivat seurakunnassa rajuja. Luterilaisuudessa meno on rauhallisempaa. Seurakuntien vanhimmisto sen sijaan oli usein nihkeämpi tulkinnoilleni. Vierastin uutta karismaattisuutta. – Käytössä oli esimerkiksi kollektiivinen rangaistus. Paineeton asenne uskontoon Parin vuoden pappiskokemuksella Juha Partanen arvostaa luterilaisuudessa erityisesti pragmaattisuutta ja arjen läheisyyttä. Näkökulma alkoi avartua. Välillä koen, että julistan liian armollista evankeliumia. Suomeen palattuaan Partanen ei ole epäröinyt kertoa uusia käsityksiään myös julkisuudessa. Helluntaipastorin muottiin en kokenut sopivani. Nuori mies ajatteli, että tulevaisuus näyttää hyvin epävarmalta. Juha Partanen kehuu myös luterilaisten paineetonta asennetta uskontoon
Silloin voin luottaa, että Jumala herättää minussa toivomiaan asioita ja ohjaa minua haluamaansa suuntaan. Oman historiani vuoksi en kaipaa enää lainkaan ylhäältä tulevaa, oikeassa olevaa hengellistä opetusta. Kyselyä ei saisi tulkita vääränlaiseksi epäilyksi, koska se mahdollistaa kasvun ihmisenä ja kristittynä. Nykyisin usko merkitsee minulle iloa, voimaa, vapautta ja suurta turvaa. Toki äitinä huolestun edelleen monista asioista, mutta ilman uskoa murehtisin varmasti enemmän. Sakraalissa tilassa on helpointa asettua olemaan kolmiyhteisen Jumalan kanssa ja keskittyä hänen läsnäoloonsa. 5.2.2021 32. Hätä ajoi miettimään syvällisesti uskonasioita. Rukoilen kerhoissa myös lasten kanssa. Minulle hengellisen elämän hoitamisessa on tärkeää varata kalenterista konkreettisesti aikaa hiljaisuudelle, rauhoittumiselle ja rukoukselle. Olen ollut messussa myös erilaisissa vapaaehtoistehtävissä. TEKSTIT | EMILIA KARHU Rukous kantaa Rukoilen sekä itsekseni että työkavereiden kanssa. En kuitenkaan sano, että tässä nämä, hoida ne, vaan pyrin vuorovaikutukseen. Varsinaisen hengellisen heräämisen koin saatuani omia lapsia. Vaikka aamuisin on vähän kiire valmistella päivän töitä, otamme sen kymmenen minuuttia ja rauhoitumme rukoukseen. Seurakuntayhteys muiden samoin uskovien kanssa hoitaa hengellisyyttä myös. | hengellisyyden hoitaminen | Lastenohjaaja Mari Kajaan, 46, Espoonlahden seurakunta Oman hengellisyyden hoitaminen on erittäin tärkeää seurakunnan työntekijöille. Jumalalla on viisaus, ja hän kantaa, lohduttaa ja johdattaa meitä. Rukouksessa voin tuoda asiani Jumalalle ja päästä lähelle häntä. Ihmisen elämässä on erilaisia hengellisiä vaiheita, joihin liittyy erilaisia tarpeita. | Kuva: Jukka Granström » Usko merkitsee minulle iloa ja suurta turvaa. Itselleni tärkeintä on rukous. Onneksi Raamattua ja muuta hengellistä kirjallisuutta voi lukea myös itsekseen. Kati Pirttimaa, 49, tuomaspappi, Helsinki Ajattelen, että ihmisen on hyvä koko ajan kysellä Jumalan edessä, kuka Sinä olet, kuka minä olen ja mihin Sinä minua kutsut. Myös luonnon kauneus lataa akkuja. Olisi tärkeää, että esimerkiksi kaipausta hengelliseen opetukseen ei käytetä väärin. Rukoilen sekä itsekseni että työkavereiden kanssa. Jollei itse saa hengellistä ravintoa, ei sitä pysty myöskään jakamaan eteenpäin. Tärkeä pienryhmäsolukin on kokoontunut vain etänä. Irja Askola on sanonut, että haaveissa kuiskii Jumala. Muuhun rauhoittumiseen luonnossa liikkuminen on hyvä keino, mutta hengellisellä meditaatiolla on oltava kohde. He saavat kertoa asioitaan, joiden puolesta hartaudessa sitten rukoillaan. Se on kristitylle yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Kävin lapsena pyhäkoulua ja opin iltarukouksen. Raamatusta on tullut minulle viime vuosina entistä tärkeämpi ja elävämpi. Olen ylläpitänyt Arkiretriitti-nimistä Facebook-sikirkossa töissä | Neljä kirkon työntekijää kertoo, miten he hoitavat omaa hengellisyyttään, saavat rakennusaineita hengelliselle identiteetilleen ja voimaa hengelliseen työhön. Olen jo kovasti ikävöinyt Soukan kappelin Kohtaamispaikka-messuja, joissa saa osallistua kokonaisvaltaisesti ylistysmusiikkiin, käydä ehtoollisella, kuulla Jumalan sanaa ja rukoilla yhdessä muiden kanssa. Aloitamme jokaisen työpäivän yhteisellä rukouksella, Mari Kajaan kertoo. Yksi heistä sairasti pienenä paljon. Se on ihanaa ja voimauttavaa. Uskon, että omat haaveet sekä Jumalalta saadut lahjat antavat meille vihjeitä, mihin suuntaan kulkea. On helpottavaa ja vapauttavaa jättäytyä sen varaan, että Jumalalla on suunnitelma meidän kaikkien elämälle. Korona-aikana olen lähinnä katsonut striimattuja jumalanpalveluksia. Jätän rukouksessa Jumalalle omat ja maailman asiat ja koko elämäni. Aloitamme jokaisen työpäivän yhteisellä rukouksella. On tärkeää olla valpas ja avoin Jumalan tahdolle. Parasta on, jos voin aloittaa työpäivän rukoillen kirkossa. Toivon lasten oppivan, että Jumalan kanssa voi jutella omin sanoin. Se onnistuu parhaiten, kun olen itseni kanssa sinut. En ole kovin hyvä luontohiljentyjä
Olin silloin hyvin liberaalissa työyhteisössä ja katsoin konservatiivina ympärilleni ja ihmettelin Jumalalle, että minunko. Mikkeli Kivimäki haluaa suostua kaikessa Jumalan tahtoon. | Kuva: Johanna Kivimäki Oman historiani vuoksi en kaipaa enää lainkaan ylhäältä tulevaa, oikeassa olevaa hengellistä opetusta., sanoo Kati Pirttimaa. On ollut hienoa tajuta, että Raamattu ei ole joko tai -tulkintojen kirja, josta pitää löytää yksi totuus. vua, joka pohjautuu ignatiaaniseen raamatunluvun tapaan. » 5.2.2021 33. luvun alku. Toinen oli apostolien teoista, ja siinä Stefanus kivitetään. Suhde Jumalan kanssa on kuin hyppy tuntemattomaan. 1990-luvun puolivälissä jouduin käsittelemään syvästi hylätyksi tulemisen pelkoani, kun kihlaukseni purkautui. Olen nyt 10 vuotta rukoillut ja odottanut, että saisin herätä ja Jumala puettaisi minut voimalla korkeudesta. On ihanaa, että saan jakaa työyhteisössä hengellisiä haaveitani enkä tule tyrmätyksi. Että tapahtuisi helluntain ihme, jonka jälkeen en pelkäisi suostua kaikessa hänen tahtoonsa. Käytännössä hengellisyyttäni hoitaa päivittäinen rukous hektisen perhearjen ja työn lomassa. Hän sanoi, että sinun pitäisi herätä. Oli vapauttavaa tajuta, että vaikka en kyennyt antamaan anteeksi, Jumala rakasti minua silti. Eri elämäntilanteissa samasta Raamatun kertomuksesta löytää hyvin erilaisia asioita. Oivalsin, että minun kuuluu antaa elämäni kokonaan Jumalan käsiin ja suostua kaikkeen, mihin Hän haluaa minut viedä. Vaikka ihmiset tuomitsisivat minut väärin perustein, Jumala tietää totuuden. Se on loppuelämän mittainen prosessi. | Kuva: Jukka Granström » On ollut hienoa tajuta, että Raamattu ei ole joko tai -tulkintojen kirja, josta pitää löytää yksi totuus. Arkiretriitin ryhmäkokoontumisissa jokainen saa jakaa omia oivalluksiaan matkakumppanuuden hengessä, mutta toisten ajatuksia ei juurikaan kommentoida. Reilut 10 vuotta sitten koin sydämessäni Jumalan selvän puhuttelun. Sen lisäksi, että minä luen Raamattua, Raamattu lukee minua. Jos otan elämässä liian vahvoja periaatteita, voi olla, että sidon itseni niihin enkä Jumalaan, mikä estää kristittynä kasvamisen. Jumala sanoi minulle, etten voi antaa anteeksi ennen kuin hän on hoitanut ja rakastanut minua riittävästi. Myöhemmin pystyin päättämään anteeksiannosta. Hän huutaa: Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä! Ymmärsin, että minun on laskettava elämäni Jumalan käsiin riippumatta siitä, tapahtuuko minulle oikeutta vai vääryyttä. Tulin uskoon 22-vuotiaana ja minua puhutteli heti Roomalaiskirjeen 12. Vastaukseksi Jumala antoi kaksi raamatunkohtaa. Entäs nämä muut. Olin katkera, vihainen ja haudoin kostoa. Jos yritän olla muiden mielen mukaisesti ”hyvä uskovainen”, saatan jättää menemättä sinne, minne Jumala haluaa minun menevän. Mikkeli Kivimäki, 50, nuorisotyönohjaaja, Hämeenkyrön seurakunta Raamattu on hengelliselle elämälleni hyvin tärkeä. Toisessa Jeesus sanoo ristillä: Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät. » Jos otan elämässä liian vahvoja periaatteita, voi olla, että sidon itseni niihin enkä Jumalaan. Saan paljon hengellistä ravintoa myös ohjaamissani raamattupiireissä ja rukouspiireissä sekä keskusteluissa työkavereitten kanssa. Kommentaarikirjallisuuden avulla opin ymmärtämään yhä syvemmin juutalaista kulttuuria. Uskon, että se on Jumalan Sanaa, mutta me ihmiset voimme ymmärtää sitä myös väärin. Siinä asettaudutaan joka päivä jonkun Raamatun tekstin ääreen ikään kuin tuo teksti olisi peili
Eräs niistä on kehityspsykologi James Marcian luoma. Ihmisen identiteetti, tapa tulkita oma itsensä, rakentuu monista osa-alueista. Prosessi voi olla pitkä. Vapaalla ollessani kuuntelen aina nettiradiosta oman seurakunnan messun. Jumala asetti meidät luotunsa kauniiseen luomakuntaan viljelemään, varjelemaan ja saamaan elantomme. Muilla sektoreilla nämä moniosaajat helposti kuittaisivat korkeammat tulot. Jos uskonnon kieltä käyttäen haluamme tulkita hengellisen identiteetin kehitystä, kyse on hengellisestä kasvusta. Identiteettikehityksen vaiheita ovat: jäsentymätön, etsijän, lainattu ja saavutettu identiteetti. Siitä seurakunnan henkilöstöhallinnon tulisi osata ottaa koppi. Iän, elämänkokemuksen ja identiteetin muiden osa-alueiden kautta sitoumus voi uudelleen päätyä arvioitavaksi. Pappina olen aina liikkeellä kutsumuksen kera. Ei ole valmista muottia, johon voisi ketään istuttaa. Hyvä saarna jää ruokkimaan ajatuksia pitkäksi aikaa, synnintunnustukseen ja muihin rukouksiin pystyy usein samaistumaan, ehtoollinen hoitaa ja taitavien kanttoreiden ansiosta messu päättyy ihanaan musiikkiin, joka kohottaa kohti taivasta. Mutta voisiko ajatella, että Samuelin asenne tarjoaisi lähtökohdan: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” Silloin ollaan parhaan hengellisen identiteetin hoitajan hoivassa. Vaikka seurakunnassa työssä oleva henkilö joskus olisikin tulkinnut saavuttaneensa eheän hengellisen identiteetin, voivat elämän kriisit tai paineet sen järkyttää, ja alkaa uuden etsintä. Ajattelen, että elämä on kokonaisvaltaista ja lahjaa. Kirkon työntekijästä tulee ”ammattiuskovainen”, kuuluu hän sitten hengellistä työtä tai tukipalveluita tekevien joukkoon. Palkka ei ehkä kenenkään kohdalla ole määräävä tekijä. Yksilön itsensä ja myös seurakunnan kannalta tätä on pidettävä positiivisena. Hyvät keskustelut rikastuttavat. Elämän lahjaluonne heijastuu kaikkeen: työhön, ihmissuhteisiin, hengellisyyteen, itseymmärrykseen ja koko maailmankuvaan. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on Sanna Ryytylle olennainen osa hengellisyyttä. Hektisen lapsiperhearjen keskellä siitä ei pystynyt nauttimaan samalla tavoin kuin nyt. Rukous on kristittyjen yhteinen kieli ja läsnä myös arkisessa puuhastelussa. Koko elämä on oikeastaan rukousta. | hengellisyyden hoitaminen | Sanna Ryytty, 58, kappalainen, Leppävirran seurakunta Minulle ei ole olemassa erikseen hengellistä ja hengetöntä elämää. Teorian mukaan kehityksessä voi olla erilaisia vaiheita. Ne eivät ole sidoksissa ihmisen ikään. On tärkeää olla kotona omassa ikääntyvässä kehossaan ja pitää siitä huolta syömällä terveellisesti, liikkumalla ja lepäämällä. 5.2.2021 34. Kyse on ajattelurakenteiden kehittymisestä, jossa oleellista on oma psyykkinen kasvu. Myös lähi-ihmissuhteista on syytä huolehtia tietoisesti. Haluan palvella sinua palvelemalla ihmisiä. Ehkä tarvitaan myös ulkopuolista tukea. Olen ollut töissä Leppävirralla niin kauan, että kuunnellessa näen sieluni silmin, kuka istuu missäkin kohtaa kirkossa. Kun olen palvelusvuorossa, hengellisyyttäni hoitaa myös Raamatun tekstiin ja kommentaareihin paneutuminen, tekstin pohdiskelu ja sen äärellä rukoileminen. Työnantajalta, niin seurakuntaorganisaatiolta kuin seurakuntalaisilta edellytetään pitkämielisyyttä, hyvyyttä ja rakkautta. Psykologia tarjoaa eri teorioita lähestyä asiaa. Messussa on paljon hengellisyyttä hoitavia elementtejä. Vahingollisempaa olisi, että työntekijä ripustautuisi lainattuun identiteettiin ja kieltäisi kasvun mahdollisuuden. Sanon Jumalalle: Tässä olen, sinun käytettävissäsi. Työlle luonteenomaista on jatkuva vuorovaikutus, usein vaikeiden asioiden kohtaaminen. Täällä maaseudulla on joskus haastavaa yhdistää ystävyyssuhteiden hoito ja papin työ. Identiteettiään ihminen rakentaa tietoisesti ja tiedostamattaan koko elämänsä ajan. ”Ammattiuskovaisuus” ja identiteetti S eurakunta on hengellinen yhteisö, mutta myös työyhteisö. Myös muun ammattikirjallisuuden lukeminen on antoisaa. Millainen sitten olisi seurakunnan työntekijän saavutettu hengellinen identiteetti. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on minulle olennainen osa hengellisyyttä. Työntekijöitä yhdistää tietoinen valinta tehdä työtä maailmankatsomusorganisaatiossa. Messusta on tullut minulle vanhemmiten todella tärkeä. Jokainen työntekijä on ainutkertainen persoonallisuus omine lahjoineen ja myös omine kipupisteineen. Lisäksi teen itselleni tärkeitä asioita kuten laulan kuorossa ja kuuntelen musiikkia. Kun ne ovat kunnossa, jaksan paneutua hengelliseen työhön. Erityishaasteen kaikkien työnkuvaan tuo identiteetin kahden osa-alueen, ammattija elämänkatsomusidentiteetin, yhteensovittaminen. | kolumni | SIMO JOUHI Kirjoittaja on päiväkerhopojasta senioriksi seurakunnassa varttunut kirkkovaltuutettu Lohjalta. Kuva: Markku Ryytty » Minulle ei ole olemassa erikseen hengellistä ja hengetöntä elämää. Kun suku ja ystävät ovat vapaalla, minä olen töissä. Erityisellä tavalla rukous on läsnä, kun tapaan seurakuntalaisia. Prosessissa keskeistä on identiteetin etsiminen ja siihen sitoutuminen
– Molemmat sanat, hengellinen ja identiteetti, ovat kinkkisiä. Ihmisillä on niistä vaikka minkälaisia mielikuvia. K un halutaan vahvistaa seurakuntien työntekijöiden hengellistä identiteettiä, mitä oikeastaan ollaan tekemässä. Seurakunnassa kristitty kasvaa sanasta ja sakramenteista saamallaan voimalla. Seuraavaksi Helenius ottaa päästään pois filosofin hatun ja alkaa määritellä identiteettiä kristillisen kirkon elämänmuodosta käsin. DANIELLE MIETTINEN » Identiteetti on kuin sirpaleista koottu mosaiikki, johon ihminen valitsee elämän varrella paloja ja jättää toisia pois. Ahdistusten kantaja Hiippakuntasihteeri kaivaa esille Tunnustuskirjat ja sieltä Augsburgin tunnustuksen artiklan 20. Helenius huomauttaa, että Lut her ei rukouksen teologiassaan painottanut kontemplaatiota, vetäytymistä rukoukseen, vaan tentaatiota, ahdistusta rakastamisen ”tentissä”. – 40 prosenttia suomalaisista pitää itseään henkisinä ihmisinä. – Kun ihminen lähestyy sanaa uskon ja rukouksen hengessä, hän saa Jumalalta halun ja kehotuksen rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään. – Jumala isänä ja kirkko äitinä. Hengellinen ihminen uskoo lisäksi elävänsä suhteessa jonkinlaiseen jumaluuteen. Mutta selvää on, että hengellisyys on persoonallisen identiteetin yksi osa. Henki on latinaksi spiritus, ja siitä suoraan johdettu spiritualiteetti tarkoittaa monille samaa kuin hengellisyys. Kirkko synnyttää kastetut kristityt, kantaa heitä helmassaan sanan ja sakramentin avulla ja lähettää heidät palvelemaan ja rakastamaan maailmaa. Hengellinen identiteetti kaaoksessa – Ricoeur puhui identiteetistä tarinana, jonka ihminen luo lukemalla oman elämänsä tapahtumia. Hän näyttää, kuinka Kristukselta lahjana saatu vanhurskaus saattaa kristityn tekemään hyviä tekoja toisille. Hengellisyys on suhde Henkisyydelle ja hengellisyydelle on yhteistä se, että molemmissa uskotaan todellisuuteen, joka on jotakin muuta kuin fyysis-materiaalinen maailma. Se on elämää lähetettynä ja Kristuksen todistajana. Luterilaisen hengellisen identiteetin ytimessä on rakkaus. Kotimaa Pro pyysi hiippakuntasihteeri Timo Heleniusta vastaamaan kysymykseen. Kristityistä henkisiä sanoo olevansa 44 prosenttia ja uskonnottomista 38 prosenttia. – Ortodoksit puhuvat pyhästä muuttumattomasta liturgiasta, joka liittää jokaisen kastetun hengelliseen todellisuuteen. Ennen ajateltiin, että on yksi minä, joka on aina sama. Tämä on liturgista elämää. Helenius ajattelee Ricoeurin tavoin, että identiteetti muuttuu koko elämän ajan. Siihen taas ei välttämättä sisälly uskoa jumaluuteen eikä sitoutumista mihinkään uskonnolliseen instituutioon. Kun Helenius on palastellut identiteetin, hän siirtyy ruotimaan sanaa hengellinen. Joillekin spiritualiteetti sen sijaan tarkoittaa samaa kuin henkisyys. Henkisyydestä suhdeulottuvuus puuttuu. Identiteetti on kuin sirpaleista koottu mosaiikki, johon ihminen valitsee elämän varrella paloja ja jättää toisia pois. Joustava prosessi Ennen ajateltiin, että on yksi minä, joka on aina sama. Se muodostuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa sisäisen minän ja sosiaalis-kulttuurisen maailman välillä. Kuten filosofille sopii, vastausta lähdetään rakentamaan käsiteanalyysilla. Sekin voidaan ymmärtää monella tavalla. Minun persoonallinen identiteettini on narratiivinen kaari minäkokemuksen jatkumolla. Timo Helenius kulkeutuu pohdinnoissaan olemassaolon ytimeen, rakkauteen. ytimessä rakkaus | Hengellinen identiteetti tarkoittaa nyky-Suomessa mitä sattuu. Turun arkkihiippakunnan hengellisen elämän ekspertti Timo Helenius johdattaa käsitekaaoksen läpi kohti hengellisen identiteetin luterilaista ydintä. – Kristityn rukous on vaivannäköä toisten palvelemisessa. Nykyisin identiteetti nähdään joustavana, se muuttuu läpi elämän. Kuva: Päivi Puhakka | käsitteen määrittely | 5.2.2021 35. Kristityn identiteetti oli Lutherille toiminnallinen, se suuntautuu kohti maailmaa. Turun arkkihiippakunnassa Heleniuksen vastuualuetta on muun muassa seurakuntien työntekijöiden hengellisen elämän tuki. Hän aloittaa kasteesta, jossa kristitty liitetään seurakuntaan. – Kirkon jäsenen hengellinen identiteetti koostuu missiosta ja diakoniasta. Tämä tarkoittaa oman elämän alttiiksi antamista. Hän on myös filosofian dosentti, joka on paneutunut identiteetin kysymyksiin ranskalaisen Paul Ricoeurin jäljissä. Liturgia on Heleniukselle paljon enemmän kuin elämää messussa. Nykyisin identiteetti nähdään joustavana, siihen liittyy erilaisia kokeiluja, varsinkin nuorena. Kristityn koko elämä on liturgiaa
kirkkoherraksi 1.2.2021 alkaen, kunnes virka vakinaisesti täytetään, Santeri Kaleva Töölön vs. Asiasta tehtiin kantelu, jossa kysyttiin, oliko laulun esittäminen seurakunnalle sovelias kannanotto poliittiseen keskusteluun. Laukaan seurakunta, 12.–14.3. Oulun hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Jussi Ol lila Kolarin kirkkoherraksi 1.3.21 alkaen, Ilari Kinnunen Rovaniemen kirkkoherraksi 1.2.21–31.1.22, Pentti Kallioranta Rovaniemen rovastikunnan lääninrovastiksi 1.2.–31.12.21. AnnaMari Kaskinen). III kappalaiseksi 9.1.21–31.5.22. | hiippakuntauutiset | Mikkelin hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Henna Huppunen Kouvolan seurakunnan I kappalaiseksi 1.2.21 lukien, Hannu Kähärä Elimäen vs. Pastoraalitutkinto suoritettu: Lauri Holma ja Heli Pruuki. Espoon hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Tuomas Niskanen Keravan seurakunnan I kappalaiseksi (johtava kappalainen) 1.2.21 alkaen. Hankasalmen seurakunta, 29.–31.10. Domkapitlet utser prosten Clas Abrahamsson till utredningsman för att utreda en ändring i församlingsstrukturerna i Malax kyrkliga samfällighet. Helsingin hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Han nu Pöntinen Vantaan rovastikunnan lääninrovastiksi 1.2.21– 31.1.25, Maiju Halmela Porvoon suomalaisen seurakunnan vs. Lapuan hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Jukka Kemppainen Pihtiputaan ja Kinnulan seurakuntien yhteiseksi vt. Pappisvirasta pidättäminen: Kai Sadinmaa on julkisissa puheissaan, kirjoituksissaan ja saarnassaan kieltänyt kirkkomme opetuksen pappisvirasta, erillisen pappisvihkimyksen tarpeellisuuden, papiston tehtävän sakramenttien jakajana sekä kehottanut maallikkoehtoolliseen ja irrottautumaan piispojen kaitsennasta. Pappina olen myös töissä silloin, kun perhe on vapaalla. EMILIA KARHU Uskon hyvään ja rakastavaan Jumalaan, joka toivoo meitä lähelleen, sanoo Milla Huttunen. – Määräaikaisena on mahdollisuus tutustua eri seurakuntiin ja työaloihin ja siten nähdä monia työyhteisöjä ja toimintatapoja. Entä raskainta. – Parasta papin työssä on olla ihmisten rinnalla ihmisenä ja samalla välittää viestiä rakastavasta Jumalasta. kappalaiseksi 1.1.– 31.12.21, Lasse Lindberg Salon seurakuntapastoriksi (IV) 14.2.21–12.2.22. – Uskon hyvään ja rakastavaan Jumalaan, joka toivoo meitä lähelleen ja tahtoo meille hyvää. » Mikä on pappina ydinviestisi ihmisille. Ensimmäinen paikka oli Järvi-Kuopion seurakunnassa, josta siirryin Kuopion tuomiokirkkoseurakuntaan. » Mikä papin työssä on ollut tähän mennessä parasta. Alajärven seurakunta. Kauhavan seurakunta, 1.–3.10. Tuomiokapituli julistaa haettavaksi hiippakuntadekaanin viran 4.2. Runo ei ole sisällöltään asiaton tai kirkon sanoman vastainen, vaan se tähdentää jokaisen ihmisen luovuttamatonta ihmisarvoa. seurakuntapastoriksi 21.1.–31.12.21, Rosa Kostamo Malmin ma. Espoon tuomiorovastin virkaa hakivat: Hyvinkään kappalainen, TL Petteri Kerko, Kiimingin kirkkoherra, TT Pauli Niemelä, Tampereen Harjun kirkkoherra, TM Ari Paavilainen ja Helsingin Malmin hallintopastori, TT Elina Perttilä. Tampereen hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Juha Par tanen Nokian seurakuntapastoriksi 1.2.21–31.10.22. Ylempi pastoraalitutkinto suoritettu: Salla Häkkinen. kirkkoherraksi 8.2.–31.8.21. – Sain vihkimyksen papiksi helatorstaina 2018. Porvoon hiippakunta Förordnanden: Fred Wilén till kyrkoherdetjänsten i Kyrkslätts svenska församling från 1.7.2021, Tomas Portin till en kaplanstjänst i Pedersöre församling från 1.2.2021. seurakuntapastoriksi 1.3.21–30.4.22, Matti Hyry Hämeenkylän vt. Sieltä jäin kotiin äitiysja vanhempainvapaalle. II seurakuntapastoriksi 9.1.21–31.5.22, Kaisa Hirvonen Kallion vs. Kaplanstjänsten i Esbo svenska församling har sökts av: Jo han Kanckos, Maria Lindberg, Sini Aschan, Mirja von Martens och Irene Erkko. Beträffande skicklighet och förmåga är Irene Erkko mest meriterad. Turun arkkihiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Mari Leppänen Turun arkkihiippakunnan piispaksi 1.2.21 lukien, Helena Kuusiranta Länsi-Porin kirkkoherraksi 1.3.21 lukien, Leena Sirén Maarian seurakunnan vt. Hiippakuntadekaanin virkaan valittiin pastori Juha Rauhala 1.3.21 alkaen. Kristuksen pelastustyö on meidän kaikkien toivo. seurakuntapastoriksi 1.1.–31.12.21, Kalle Kuusniemi Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön kasvatuksen ja seurakuntapalvelun päälliköksi 11.1.21 alkaen, Pyry Paananen Kallion vs. Toivon mahdollisuutta kulkea seurakuntalaisten mukana pitkäjänteisesti ja mahdollisuutta kehittää omaa työtä. On myös raskasta, kun ei tiedä, miten työt jatkuvat määräaikaisuuden jälkeen. Tuomiokapituli totesi, että kantelu ei anna aihetta jatkotoimenpiteisiin. Ilmajoen seurakunnan messussa esitettiin 12.7.20 laulu ”Ei ole vieraslajia” (san. Tulevan piispan Mari Leppä sen erityisavustajaksi on valittu 1.2.21 alkaen TM Anna Hälli. | Kuva: Huttusen kotialbumi 5.2.2021 36. Harmillista on se, että ei pääse osallistumaan samalla tavalla pitkäjänteiseen työskentelyyn, ja tutuksi tulleita seurakuntalaisia jää ikävä. – Toivon kyllä. Vakituinen virka toisi myös turvan töiden jatkumisesta. Nyt puolentoista vuoden kotonaolon jälkeen palaan töihin Järvi-Kuopioon 50 prosentin työajalla. seurakuntapastoriksi 10.2.21–3.1.22, Susanna Julin Sammonlahden seurakuntapastoriksi 15.1.21 lukien. Sadinmaa pidätetään pappisvirasta kuudeksi kuukaudeksi kirkkolain 5 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla. ”Määräaikaisena pääsen tutustumaan seurakuntiin ja työaloihin, mutta pitkäjänteisyys puuttuu” » Onnittelut määräaikaisesta seurakuntapastorin työstä Järvi-Kuopion seurakunnassa, Milla Huttunen! Kauanko olet ollut pappina ja missä eri määräaikaisissa tehtävissä. mennessä. seurakuntapastoriksi 7.1.–31.12.21, Iiro Salminen Vantaankosken vt. – Raskainta on se, kun kysymyksien tai surun edessä ei aina sanat riitä tai löydy. » Mitä hyviä ja huonoja puolia määräaikaisissa tehtävissä on. Piispantarkastukset vuonna 2021: 12.–14.2. Jos hän ei tänä aikana pyydä eroa pappisvirasta tai osoita tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli määrää hänet menettämään pappisvirkansa. Pappina saan olla mukana ihmisten isoissa ilon ja surun hetkissä ja välittää kolmiyhteisen Jumalan siunausta. Kuopion hiippakunta Viranhoitomääräyksiä: Milla Huttunen Järvi-Kuopion seurakunnan II seurakuntapastoriksi (50 %) 1.2.21.–31.1.22, kirkkoherra Jari Uimonen osa-aikaiseksi (30 %) kirkkoherraksi Heinäveden seurakuntaan oman toimen ohella 1.2.–31.12.21, Tuula Pauli virkaa perustamatta Heinäveden seurakuntapastoriksi (70 %) 1.2.– 31.12.21. » Toivotko vakituista virkaa