tammikuuta 2021 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ju kk a G ra ns tr öm 11 6. vu os ik er ta 00 43 59 5– 21 –0 5 Rohkeasti ja yhdessä tekemällä Lasten puolesta työskentelevä Tuomas Kurttila kysyy, voisivatko seurakunnat perustaa päiväkoteja 18 Seurakunnat alkavat jälleen jakaa ehtoollista John Vikström ottaa kantaa avioliittokäsitykseen. 8 4 N:o 4 | 29
Miten popcoronaa tanssitaan. Viime viikon mysteerikuvan arvoitus ratkeaa sivulla 26. Lukijat ovat ottaneet mysteerikuvat rakkaudella vastaan. 1 Asenteet tanssia kohtaan ovat muuttuneet kirkossa. Ne jatkavat silti samaa tarinaa. Korona-aika näkyy ilman halaamisena, vilkutuksina ja kyynärpäämoikkauksina. Kotimaan Facebook-sivulla yhteisö koostaa tarinaa, kun yksi muistaa paikan ja toinen päättelee ajan. Silloin ei voi tanssia väärin, ja silloin jokainen on tanssiessaan kaunis. | viikon henkilö | Tanssinopettaja Aira Samulin sai viime viikolla Kirkkohallituksen John Vikström -liikuttajapalkinnon. MERI TOIVANEN Toimittaja löysi mysteerikuvasta tuttuja. 3 Olet edistänyt liikunnan lisäksi muun muassa mielenterveystyötä ja maanpuolustushenkeä, toiminut kunnallispolitiikassa ja saanut monta palkintoa elämäntyöstä. Mistä luovuutesi ja energiasi kumpuaa. Puhelimet olivat jo laulaneet vanhojen ystävien kesken. Hän on kehittänyt ikäihmisille sopivia tansseja, joita on käytetty paljon myös seurakunnissa. Kuvat kertovat siitä seurakuntien todellisuudesta, josta Kotimaan lukijat tulevat. 4 Olet tehnyt 1970-luvun Popcorn-hitistä suositun tanssivideon nimeltä Popcorona. Ymmärrän palautteen. Ja kun katsoin, minunkin mieleeni tuli muistoja: kuvan ihmiset olivat lapsuudessani äitini työtovereita. Sodan aikana tanssi oli syntiä, ja silloin steppasin, koska steppaamista pidettiin enemmän musiikkina. Nyt seurakunnissa otetaan puhelimilla ryhmäselfieitä. Kuvia alettiin julkaista Kotimaan verkossa alkuvuodesta 2017, ja myöhemmin ne löysivät tiensä myös paperilehteen. 2 KOTIMAA | 29.1.2021 aluksi. Palautetta sarjasta voi antaa osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi. 2 Kutsut nuoret, ikäihmiset, muistisairaat, mielenterveysongelmaiset ja aivan kaikki tanssimaan. Olet toiminut myös Liikkuva seurakunta -liikuntakummina. Äskettäin eräs lukija toivoi sarjan tilalle jotain eteenpäin katsovampaa. Olen iloisesti yllättynyt palkinnosta. | Kuva: Jukka Granström AIRA SAMULIN Kirkon liikuntapalkinnon voittaja Muistojen kuvat V iime viikon lopulla kummitätini soitti. – Hyvä saada hyväksyntää. Tanssi on saanut aikanaan paljon kritiikkiä, mutta nyt, kun se kirkon taholta huomioidaan, tuntuu erityisen hyvältä. Yllättävän usein löytyy kuvassa oleva henkilö, joka tietää siitä kaiken. – Elämänasenteestani johtuen olen halunnut tehdä hyvää tanssin avulla. – Tanssi on vanhempi ilmaisumuoto kuin puhe. Mysteerikuva-sarjassa julkaistaan Kotimaan arkistokuvia, joista puuttuu kunnolliset tiedot siitä, milloin ja missä ne on otettu. Perusteluissa häntä kiitettiin työstä liikunnallisen elämäntavan, kehopositiivisuuden ja nuorten liikkumisen hyväksi. Joskus tulee kriittistäkin palautetta. Hän oli kuullut huhun, että juuri ilmestyneen Kotimaan Mysteerikuva-palstalla on tuttuja. Itse olen kuitenkin useimmiten ilahtunut ja liikuttunutkin yhteisöllisyydestä, jota mysteerikuvien ympärille syntyy. Kun heittäytyy musiikin mukaan, ei välitä miltä se näyttää, vaan miltä se tuntuu. – Siinä ollaan koko ajan paikallaan, eli turvavälit säilyvät. Tunnistuksia tulee lähes aina. Vartalo liikkuu kuitenkin rytmikkäästi. Mitä muutos merkitsee sinulle. Miksi. Musiikin mukaan rytmissä liikkuminen on terapeuttista ja parasta aivolääkettä. DANIELLE MIETTINEN ”Tanssiminen on parasta aivolääkettä” Aira Samulin, 94, vaalii kehon lisäksi iloista mieltä ja tanssii edelleen lähes päivittäin
Jumala katsoo sorrettujen puoleen ja profeetat vahvistavat hänen viestinsä vaatimalla ihmisiä auttamaan leskiä, orpoja ja muukalaisia. Molemmissa maissa juhlittiin tapausta suurenmoiseksi ja suurvaltain täkäläiset edustajat sekä Suomen hallitus ovat niitä sydämellisimmin onnitelleet. Kristinuskon historiassa oikeudenmukaisuudesta tuli tuonpuoleista. Entä miten päästä tästä tilanteesta eteenpäin. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Vielä joskus oikeus toteutuu. Tunnustus on annettu yksimielisesti. Silti MTK:n harkitsemat oikeustoimet kuulostavat liioitelluilta. Viro ja Latvia tunnustettu itsenäisiksi. Vielä joskus hän kuulee ja vastaa. Tässä uskossa lukemattomat sukupolvet ovat vaeltaneet vaivassa ja toivoneet parempaa. Usein se tehdään maataloustuottajia syyllistäen. 1921 Kotimaa 28.1.1921. Kerro se meille, oikeuden Jumala! EMILIA KARHU Kirkko ja maaseutu S eurakuntapastori, tietokirjailija Kari Kuulan maataloutta käsitellyt kolumni Kirkko ja kaupunki -lehdessä aiheutti poikkeuksellisia toimia. Sodan seurauksia. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Pupu Design Oy Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: Kotimaa 74 000 (2020 KMT) Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Arkkipiispan mukaan maaseudulla tehtävä työ on kutsumustyötä, joka perustuu yhteistyöhön luonnon kanssa ja luonnon kunnioittamiseen. Harvinaisempi näkökulma tähän teemaan oli se, että Kuula veti Jeesuksen tekstinsä tueksi. Päätoimittaja Jaakko Heinimäki poisti kolumnin lehden verkkosivuilta. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat.” MTK:n lisäksi Maaseudun Tulevaisuus, monet maataloustuottajat sekä osa piispoista olivat reagoineet tekstiin. Kolumni oli sillä tavoin kärjekkäästi kirjoitettu, että maataloudesta elantonsa saavien ihmisten loukkaantumisen voi hyvin ymmärtää. Jumalan valtakunta edellyttää oikeutta jo tässä ajassa. Jeesus oli kuitenkin Isänsä eli Aabrahamin Jumalan Poika. Jesajan kirjassa sanotaan: ”Herra on oikeuden Jumala. Yksi tapa on, että MTK kutsuu pääkaupunkiseudun toimittajia ja kolumnisteja tutustumaan kotimaiseen maataloustuotantoon. Liittoutuneitten valtain korkein neuvosto on tunnustanut Viron ja Latvian de jure itsenäisiksi, suvereenisiksi tasavalloiksi, mistä eilen saapui tänne tieto. Myös kolumnin poistanut päätoimittaja pyysi anteeksi ja sanoi kolumnin julkaisun olleen virhe. Toivo on. Milloin on viisautta taipua, milloin taistella. Sitä ennen Maaja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK oli kertonut harkitsevansa oikeustoimia. ?. Maataloudesta, niin kuin mistä tahansa elinkeinosta, pitää voida esittää erilaisia näkemyksiä, myös kirkkoa lähellä olevissa medioissa. 28.1. Arkkipiispa Tapio Luoma kirjoitti viisaasti kaikkien edun olevan se, että maatalousyrittäjät jaksavat työssään. Kari Kuula pyysi tekstiään anteeksi. 3 KOTIMAA | 29.1.2021. Vanhassa testamentissa oikeudenmukaisuus on tämänpuoleista. Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle”. Kolumnin seurauksena piispat puolustivat maataloudessa työskenteleviä ihmisiä. Sitä oli myös kolumnin poistaminen sivustolta. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. Kuula kirjoitti: ”Jos Jeesus syntyisi nykyajan eläinten hehtaaritalliin, hän muuttaisi suunnitelmiaan saman tien. Tähän lupaukseen tarrautuen he ovat toimittaneet askareensa kohtuuttomissakin elämäntilanteissa. Kuulan esittämä kritiikki maatalouden tehotuotantoa kohtaan ei ole uusi asia. Ranskan hallitus on ilmoittanut sen huolestuttavan tiedoituksen, että Ranskan väkiluku on alentunut sodan aikana kokonaisella neljällä miljoonalla hengellä. Pahimmillaan on päädytty pitämään alistetut alistettuina väittämällä, että kärsimällä kuuliaisesti he saavat taivaassa erityisen kirkkaan kruunun. Kolumni ei loukannut kenenkään yksityisen ihmisen kunniaa, vaan arvosteli kärjekkäästi tehotuotantoa
Vihkiminen nähtiin Yle TV1:ssä suorana lähetyksenä. Sama ongelma on Vikströmin mukaan leimannut viime vuosien keskustelua seksuaalija sukupuolivähemmistöjen kohtelusta ja asemasta. Kirkon vihkivät ja messussa saarnasivat Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo ja ruotsinkielisen Porvoon hiippakunnan piispa Bo-Göran Åstrand, sillä kyseessä on sekä Tikkurilan seurakunnan että Vanda svenska församlingin kotikirkko. Petri Määtän valinta kirkkoneuvokseksi lainvoimainen Petri Määtän valinta kirkkoneuvokseksi on saanut lainvoiman, kirkkohallituksen täysistunto totesi kokouksessaan tiistaina 19.1. Ensi viikon Kotimaassa julkaistaan kuvareportaasi uudesta kirkosta. Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokouksen vahvistamassa vaalissa lauantaina Pohjola sai 111 ääntä ja toinen ehdokas Esko Murto 12 ääntä. Kirkolla toimivat myös Vantaan seurakuntien hallinto ja yhteinen seurakuntatyö. Vikström sanoo halunneensa ottaa asian esille, koska hänellä on syvä huoli siitä, miten kirkossa voidaan löytää yhteinen tie ja tehdä yhteistä matkaa avioliittokysymyksessä. 14–16 metriin nousevan kirkkosalin korkeuden kuvataan olevan kuin suomalaisen metsän puunlatvat. Samoin kävi, kun suunniteltiin pappisviran avaamista naisille. On kyse ihmisarvosta, tasa-arvoisuuden laajentamisesta niin, että sen piiriin sisällytetään myös seksuaalivähemmistöt, kuten naiset ja työläiset runsaat sata vuotta sitten.” Vikström muistuttaa, että kirkko on pitkään ollut kiinni patriarkaalisessa ihmisja maailmankuvassa, mistä johtuen se on suhtautunut kielteisesti tai ainakin kriittisesti, kun työväenliike – entiset palvelijat – sekä naisasialiike lähtivät taistelemaan tasavertaisuuden puolesta. Kirkossa on vain yksi arkkipiispa kerrallaan. Materiaaleina erottuvat tiili, puu ja betoni. ”On kyse jostain, joka sijaitsee paljon syvemmällä ihmisten mielissä ja jolla on vielä suurempi merkitys ja painoarvo”, Vikström kirjoittaa. – Asia alkoi vaivata minua viime kesänä, ja syksyn mittaan ryhdyin kirjoittamaan, josko ajatuksistani muodostuisi kokonaisuus, Vikström sanoo ja painottaa, että aloite kirjotukseen tuli häneltä itseltään. Ajattelin, että minullakin on oikeus siihen. Juhana Pohjolasta Lähetyshiippakunnan seuraava piispa Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan seuraava piispa on Lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani, teologian tohtori Juhana Pohjola, 48. Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi valituksen marraskuussa 2020. -kirjoituksessaan liikkeelle kirkkokäsikirjoista, jotka heijastelevat suoraan sekä John Vikström haluaa laajentaa kirkon avioliittonäkemystä vähemmistöt | Taistelussa avioliittokäsityksen laajentamisen puolesta on Vikströmin mukaan kyse seksuaalivähemmistöjen tunnustamisesta täysiarvoisiksi ihmisiksi. Vikström sanoo, että kysymys seksuaalivähemmistöjen asemasta ja kohtelusta kirkossa on seurannut ja vaivannut häntä pitkään. Ensin mainitussa on julkaistu tiivistelmä, jälkimmäisessä verkkolehdessä koko pitkä kirjoitus. Eikä myöskään ole kyse siitä, että samaa sukupuolta olevien avioliitto tulisi laajemmin hyväksytyksi. 4 KOTIMAA | 29.1.2021 uutiset. Olen kirjoittanut rakkaalle kirkolleni ja ehkä myös kirkolliskokoukselle. ”Se mihin viime kädessä pyritään, on homoseksuaalisesti suuntautuneiden tunnustaminen täysiarvoisiksi ihmisiksi. | lyhyesti | E meritusarkkipiispa John Vikström on kirjoittanut laajan artikkelin, jossa hän pyrkii osoittamaan, millä ehdoilla samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen olisi mahdollista. tammikuuta. Kirjoitus on julkaistu kokonaisuudessaan myös Kotimaa.fi:n verkkoesseessä. – Kirkon nykyinen tilanne asian suhteen ei ole kestävä. Kirkon suunnittelussa tavoitteena on ollut arjesta irtautuminen. Mutta monet valtion korkeat virkamiehet presidenttejä myöten ovat eläkkeellä ollessaan lausuneet jotain myös ajankohtaisista asioista. | kirkon oppi | Tikkurilan kirkko vihittiin käyttöön Uusi Tikkurilan kirkko vihittiin käyttöön Vantaalla sunnuntaina 24. Vikström lähtee Laajennettu avioliittokäsitys. Pohjola kertoo tuntevansa ”suurta heikkoutta suuren tehtävän ja kutsun edessä”, mutta sanoo tietävänsä, että asian puolesta on rukoiltu Lähetyshiippakunnan seurakunnissa. Kirjoituksessaan Vikström sanoo, että vuosia kestäneessä taistelussa avioliittokäsityksen laajentamisen puolesta ei ole kyse vain taistelusta sen hyväksi, että homoseksuaalinen rakkaus katsottaisiin samanarvoiseksi heteroseksuaalisen rakkauden kanssa. Aikanaan tuomiokapituli tutki kantelua, jossa Vikströmiä syytettiin harhaoppiseksi liian myönteisistä kannanotoista homoseksuaalisuuteen. Päätös ei saanut tuolloin lainvoimaa, koska virantäytössä toiseksi jäänyt teologian tohtori Aulikki Mäkinen valitti päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen. Kirjoitus on ensin julkaistu sekä 22.1. ilmestyneessä Kanavassa että Suomen Kuvalehdessä. – Kun jäin eläkkeelle [1998], ajattelin, että en osallistu aktiivisesti mihinkään sellaiseen, mikä kuuluu seuraajilleni. Täysistunto valitsi teologian maisteri Petri Määtän Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston johtajaksi keväällä 2019
Vuosien 1964 ja 1984 käsikirjoissa oli enää jäljellä yksi maininta, joka viittaa patriarkaaliseen ihmiskäsitykseen. kirkon oppeja että kirkon muuttunutta avioliittonäkemystä. Vikström sanoo, että kirkko on tähän asti yrittänyt muodostaa eettiset kannanottonsa kuuntelemalla Raamatusta kuuluvan Jumalan sanan ja ihmisten konkreettisesta tilasta nousevan äänen välistä vuoropuhelua. Muutokseen johtavat askeleet ovat olleet lyhyitä, joten muutosta ei ole ehkä havaittu, mutta nyt edessä on askel, jonka kaikki huomaavat. Toinen on avioliiton sisäinen, jossa miehellä on lopullinen päätösvalta, ja toinen on jumalanpalvelus, jossa naisen pitää alistua olemalla johtamatta ja opettamatta. OLLI SEPPÄLÄ Emeritusarkkipiispa John Vikström kotonaan Turussa marraskuussa 2019. Kirkon herätysliikkeissä on Vikströmin mukaan jäseniä, jotka haluavat edelleen pitäytyä patriarkaalisessa käsityksessä miehestä ja naisesta kahdella alueella. ”Näin ollen on myös ollut perusteltua kehittää avioliittokäsitystä samoja arvoja ja tavoitteita kohti: Vapaus avioliiton osapuolten täysi-ikäisyytenä ilman holhousta, tasa-arvo vastuun, oikeuksien ja velvollisuuksien tasaamisena ja veljeyden solidaarisuus keskinäisen tuen ja molemminpuolisen avun noudattamisena”, Vikström kirjoittaa. ”Uskon, että avioliittokäsityksen tähänastinen kehittäminen kirkossamme on ollut tämän dialogin jatkuvaa kuuntelua ja varteen ottamista. 5 KOTIMAA | 29.1.2021. Sama näkyi vahvasti vielä vuoden 1913 käsikirjassa, jonka vihkikaavassa korostettiin vaimon alisteista asemaa mieheen nähden. Jännityksellä odotan, mihin tämä tapa kysyä ja tutkia Jumalan tahtoa tulevina vuosina johtaa. ”Vuoden 2004 käsikirjassa ei ole enää yhtään raamatunkohtaa, joka viittaisi luomiskertomusten tai huoneentaulujen patriarkaaliseen ihmisja avioliittokäsitykseen. ”Siten kannatetaan samanaikaisesti kahta eri ihmisja avioliittokäsitystä, yhtäältä sukupuolten yhdenvertaisuuteen pohjautuvaa käsitystä yhteiskunnan ja kirkon hallinnon kaikilla aloilla, toisaalta patriarkaalista käsitystä kahdella mainitulla alalla”, Vikström kirjoittaa. Vikström huomauttaa, että kirkon avioliittokäsityksen muutos on ollut osa laajempaa muutosprosessia ympäröivässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Toivon, että ehdin sen nähdä”, Vikström päättää kirjoituksensa. Entistä selvemmin painotetaan puolisoiden tasavertaisuutta, keskinäistä huolenpitoa ja tukea”, Vikström kirjoittaa. | Kuva: Olli Seppälä ” Olen kirjoittanut rakkaalle kirkolleni ja ehkä myös kirkol liskokoukselle. Kirkkokäsikirjat vuosilta 1693 ja 1886 olivat Vikströmin mukaan kokonaan patriarkaalisen ihmisja avioliittokäsityksen leimaamia. Vikström näkee, että avioliittonäkemyksen tarkistaminen on sopusoinnussa sen uskon ja tunnustuksen kanssa, joka on ohjannut kirkkoa osallistumaan muihinkin vapauksia ja tasa-arvoa edistäviin muutoksiin yhteiskunnassa
Samalla hän kysyy, onko kyseessä todellakin jumalallinen oikeus, kun venäjänjuutalainen muuttaa siirtokuntaan ja ottaa haltuunsa kristityn palestiinalaisperheen maat. Kirjan nimi on The Other Side of the Wall eli muurin toinen puoli. Heistä 130 000 on kristittyjä. A Palestinian Christian Narrative of Lament and Hope. Kaiken palestiinalaisiin kohdistuvan epäoikeudenmukaisuuden keskellä Munther jaksaa kuitenkin toivoa, että israelilaiset ja palestiinalaiset voisivat yhdessä jakaa maan ja elää rauhassa keskenään. Miehitys rajoittaa elämää siinä määrin, että tulevaisuus jää näköalattomaksi, siksi monet palestiinalaisperheet muuttavat ulkomaille. Se kuvaa osuvasti asennetta palestiinalaiskristittyihin: ”Siksi, kun olet palestiinalainen! Näin selitti kristillisen lähetyskonferenssin järjestäjä syytä, miksi he harkitsivat vetävänsä pois puhekutsuni. Isaac Muntherin kirja olisi hyvä kääntää suomeksi avartamaan keskustelua Pyhän maan teologiasta. Olin kelvoton, koska olin palestiinalainen. IV Press 2020. Heidän perheensä saivat jäädä Israeliin vuonna 1948 samaan aikaan kun 700 000 palestiinalaista lähti tai ajettiin kodeistaan. Järjestön tavoitteena on muuttaa Länsirannan demografiaa niin, että alueen liittäminen Israeliin olisi lopulta helppoa. Heidän ääntänsä ei haluta kuulla, ja se halutaan tietoisesti vaientaa. Jotkut kristilliset piirit kokevat tehtäväkseen edistää palestiinalaisten muuttoa. Maat, jotka ovat olleet perheen omistuksessa satoja, ellei tuhansia vuosia. Betlehemin luterilaisen kirkon pappi, teologian tohtori Isaac Munther on kirjoittanut merkittävän kirjan palestiinalaiskristittyjen elämästä. Nämä sanat ovat siitä lähtien vainonneet minua. | essee | 6 KOTIMAA | 29.1.2021. 256 sivua. Israelin miehitys rajoittaa heidän jokapäiväistä elämäänsä, olipa sitten kyseessä maa-alueiden tai vesivarojen hallinta, vapaa liikkuminen tai tasavertaiset oikeudet naapurin kanssa. En ole oikeutettu maahan, jossa esi-isäni ovat asuneet satoja vuosia, koska heidän mielestään Jumala päätti tuhansia vuosia sitten, kuka omistaa nämä maat. Perustuslain mukaan Israel on juutalainen valtio, mistä seuraa, ettei palestiinalaisilla ole tasavertaisia oikeuksia. Harva kristillinen kustantaja tuskin haluaa julkaista kirjaa, sillä odotettavissa olisi ankara syytös Israel-vastaisuudesta pienen mutta äänekkään joukon toimesta. | Kuva: Kotialbumi Muurin toisella puolella kielenä poistettiin heinäkuussa 2018. Silti palestiinalaiskristityt kokevat jääneensä marginaaliin keskustelusta, jossa puhutaan heidän kotimaastaan. Olemmeko syyllisiä, kun meillä on väärä postiosoite ja väärä dna?” Kirjassaan Isaac Munther kutsuu meidät kulkemaan palestiinalaiskristittyjen jalanjäljissä ja etsimään ymmärrystä heidän kokemuksistaan sekä uskostaan. Israelin väkiluvusta 20 prosenttia eli 1,8 miljoonaa on nykyään palestiinalaisia. Maasta, jossa heidän perheensä ovat asuneet satoja, ellei tuhansia vuosia. ” Munther jaksaa kuitenkin toivoa, että israelilaiset ja pales tiinalaiset voisivat yhdessä jakaa maan ja elää rauhassa keskenään. Arabian kielen asema virallisena Betlehemin luterilaisen kirkon pappi Isaac Munther käsittelee kirjassaan palestiinalaiskristittyjen elämää. Monissa kristillisissä piireissä ajatellaan, että olen esteenä Jumalan suunnitelmalle, koska asun esi-isieni mailla. Toimiiko Jumala eri tavalla eri ihmisten kanssa riippuen etnisyydestä, kansallisuudesta, tai uskonnosta, vai olemmeko vain toisen luokan Jumalan lapsia. Minun pitäisi yksinkertaisesti hyväksyä se totuutena! Usein kuullut tuomionsanat ovat saaneet monet palestiinalaiskristityt kysymään, rakastaako Jumala meitä palestiinalaisia. OLLI PITKÄNEN Kirjoittaja on työskennellyt useita vuosia Lähi-idässä ja perehtynyt kristittyjen asemaan alueella. Esimerkiksi The Alliance for Israel Advocacy -järjestö maksaa palestiinalaisille, jos he suostuvat muuttamaan pois. Palestiinalaisalueilla Länsirannalla, Gazassa ja Itä-Jerusalemissa asuu 4,8 miljoonaa palestiinalaista, joista 46 000 on kristittyjä. Isaac Munther: The Other Side of the Wall. uutiset K ristityt ovat asuneet Palestiinassa aina alkuseurakunnasta lähtien. Kirjan johdannossa Munther kertoo henkilökohtaisen kokemuksen puhujakutsustaan lähetyskonferenssiin Irlannissa. Heidän huolensa ei johtunut teologisista näkemyksistäni vaan siitä, kuka olin ja mistä tulen
Hänen todetaan esittäneen samoja ajatuksia myös blogissa, radio-ohjelmassa ja sosiaalisessa mediassa. Kai Sadinmaa sirkusmessun pappina vuonna 2019. JUSSI RYTKÖNEN JA OLLI SEPPÄLÄ Tuomiokapituli erotti Kai Sadinmaan virasta kuudeksi kuukaudeksi rangaistus | Sadinmaan mukaan päätös on symbolinen teloitus. Sadinmaa on kapitulin mukaan sanonut myös, että erillistä papiksi vihkimistä ei tarvita. Tällä hetkellä hänellä on mielessä kirjan kirjoittaminen. Jos Sadinmaa ei ole pappisvirasta pidättämisen kuluessa pyytänyt eroa pappisvirasta tai osoittanut tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli määrää hänet menettämään pappisvirkansa. 7 KOTIMAA | 29.1.2021. Olen ollut hankala tyyppi ja astunut isompien varpaille. Pohdin tätä myös itseni kautta. En tosin halua suoraan verrata itseäni kirjan ihmisiin, eihän minun teloiteta, vaikka eräässä mielessä onhan virasta erottaminen symbolinen teloitus. Saarnassaan Sadinmaa kapitulin mukaan toteaa, että nykyistä pappeutta ei voi perustella apostolisella suksessiolla. Vastineessaan Sadinmaa ei kapitulin mukaan vastaa hänelle tehtyihin kysymyksiin, mutta sen sijaan kysyy piispoilta, aikovatko he jatkaa hänen käsityksensä mukaista piispanlupauksen rikkomista. Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli päätti pidättää Sadinmaan pappisvirasta kuuden kuukauden ajaksi kirkkolain 5 luvun 3 §:n 2 momentin nojalla. Ovat kapitulissa tehneet töitä asian eteen, että saavat minut pois. Tuomiokapituli on 4.9.2020 lähettämässään lausuntopyynnössä pyytänyt Sadinmaata vastaamaan, pitääkö hän voimassa päätöksensä irtisanoutua piispan kaitsennasta ja kehottaako hän edelleen kirkon jäseniä ja työntekijöitä hylkäämään piispat hengellisinä paimenina. Kotimaan tavoittaessa Kai Sadinmaan hän ei ollut vielä ehtinyt yksityiskohtaisesti tutustua tuomikapitulin pöytäkirjaan. – Tavallaan tämä harkinta-aika tuli hyvään saumaan. Sadinmaa sanoo, että nyt hänellä on aikaa rauhassa miettiä pappeutta ja mitä se hänelle merkitsee. Tuomiokapituli toteaa, että erityisen pappeuden ja sen edellyttämän pappisvihkimyksen kieltäminen sekä ehtoollisen viettoa koskevien periaatteiden rikkomiseen kehottaminen on johdonmukaisesti johtanut kirkollisen yhteyden katkeamiseen. – Vaikka olihan tällainen päätös odotettavissa. Hän sai siihen apurahan, ja kustannusopimustakin ollaan allekirjoittamassa. Kapitulin selvityksessä nostetaan esille esimerkiksi elokuussa 2020 kirjoitettu julkilausuma, jossa Sadinmaa kehottaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä ja työntekijöitä hylkäämään piispat hengellisenä paimenena. Hän on kehottanut seurakuntalaisia jakamaan ehtoollista toisilleen. Erottamispäätös oli yksimielinen ja se tulee voimaan heti. | Kuva: Olli Seppälä Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi 19.2.2021 Kokous ja leiri, valmennuskurssit ja koulutukset Pyydä tarjous ja varaa paikkasi 12.2.2021 mennessä. – En osaa nyt vastata, kuinka menettelen. Erottamisen syynä ovat Sadinmaan esittämät näkemykset pappisvirasta, ehtoollisesta ja piispan virasta. Kapituli viittaa myös Sadinmaan Viikin kirkossa 5.10.2020 pitämään saarnaan. Kai Sadinmaa sanoo Kotimaalle olevansa surullinen päätöksestä. Niistä on voitava keskustella. Kirja, jota teen, käsittelee pasifisteja, jotka olivat valmiit menemään kuolemaan vakaumuksensa puolesta. | pappeus | H elsingin hiippakunnan tuomiokapituli on erottanut pastori Kai Sadinmaan, 56, pappisvirasta kuudeksi kuukaudeksi. Sadinmaa toimi pappina Helsingin Malmin seurakunnassa viime vuoden loppuun. Asiat, joista olen puhunut, ovat edelleen olemassa. – Varmasti joudun syviin vesiin
– Käymme piispojen kanssa säännöllisesti keskusteluja koronatilanteesta ja olemme puhuneet myös kasvavasta paineesta saada ehtoollista poikkeavissa oloissa, Kuopion piispa Jari Jolkkonen sanoo. Tuusulassa aloitettiin jo loppukeväästä 2020 käytäntö, jossa seurakunnan kirkot olivat striimatun messun jälkeen muutaman tunnin auki ehtoollista varten. Viisi tapaa nauttia ehtoollinen turvallisesti poikkeavissa oloissa | koronan vaikutukset | 8 KOTIMAA | 29.1.2021 uutiset. L ähes joka puolella Suomea messut olivat keväällä 2020 katkolla eikä yhteistä ehtoollista päästy seurakunnissa viettämään koronapandemian vuoksi. – Tilaisuuksia on järjestetty kolmen vartin välein niin monta kuin tarvitaan. Rankinen kertoo, että järjestelmä kehitettiin, kun useampi messuyhteisön jäsen oli loppusyksystä yhteydessä ja ehdotti sitä. Tämä voi toimia suurissa kaupungeissa, joissa matka kotiovelta kirkkoon ei ole kovin pitkä. – Yhteinen rukous ja ehtoollinen antavat voimaa pitkittyneessä stressissä ja tuovat turvallisuutta. Netissä on helppo ilmoittautua, mutta minulle voi myös soittaa tai laittaa tekstiviestin ja varata näin paikan ehtoollistilaisuuteen, sanoo Pyhän Sydämen Kappelin pastori Jari Rankinen. Tätä tapaa sovelletaan esimerkiksi Sleyn Pyhän Sydämen Kappelissa Helsingissä, jossa on järjestetty 13.12. Ensimmäinen on järjestää peräkkäin useita pienimuotoisia ehtoollismessuja viikkomessun kaavalla, jolloin kaikki halukkaat pääsevät mukaan kokoontumisrajoitukset huomioiden. – Tämä vaatii lisää työtä papilta, kanttorilta ja suntiolta, mutta erityisesti jumalanpalvelusten ja ehtoollisen toimittamista vartenhan me olemme kirkossa töissä. Ihmiset kestivät tilanteen, koska sen ajateltiin olevan lyhytaikainen poikkeustila. Mahsakramentti | Syksyllä ihmiset alkoivat kaivata yhteisiä ehtoollisia. Hänen mukaansa piispat haluavat, että kaikessa toimitaan terveysturvallisuus edellä. Viime sunnuntaina oli viisi tilaisuutta ja seuraavana on seitsemän. Siinä Kristus hoitaa ja palvelee meitä, vahvistaa uskoamme ja vakuuttaa, että synnit on annettu anteeksi. Kyse on myös Kristuksen läsnäolon kokemuksesta. Jari Jolkkosen mukaan ehtoollisia voidaan järjestää ja nauttia näissä oloissa turvallisesti ja teologisesti pätevästi ainakin viidellä eri tavalla. Niihin voi osallistua toimitusvastuulla olevan papin lisäksi yhdeksän henkilöä per tilaisuus. alkaen joka sunnuntai 20–25 minuutin mittaisia ehtoollisen viettoja. Kesällä tilanne helpottui hieman ja messuja voitiin jälleen viettää, henkilömäärät tarkasti huomioiden. Tätä käytäntöä on sovellettu Helsingin Tuomasmessussa ja Tuusulan seurakunnassa ja sovelletaan nyt myös piispa Matti Revon kannustamana Tampereella. Kristuksen ruumis ei ole pikaruokaa, siksi valmistautuminen tarvitaan. Tilanteissa on sovellettu luovasti yksityisen ehtoollisen kaavaa. Nyt on löydetty keinoja viettää ehtoollista turvallisesti ja teologisesti pätevällä tavalla myös pandemian keskellä. Toinen piispa Jolkkosen mukaan mahdollinen tapa jakaa nyt ehtoollista on tehdä se striimatun messun jälkeen kotikirkossa ilmoittautumispohjalta tai suntion säädellessä kerralla kirkkoon tulevien määrää. Ehtoollisella uskoa eletään todeksi yhdessä toisten kristittyjen kanssa. Nyt tammikuussa on palattu samaan käytäntöön. – Ihminen osallistuu ensin kotonaan virtuaalisesti messun sanaosaan ja valmistautuu hengellisesti vastaanottamaan ehtoollisen. – Ehtoollinen on valtavan tärkeä, ja poikkeusaika on syventänyt monille sen merkitystä entisestään. – Suurin osa hyväksyi aluksi ehtoollisen puuttumisen, mutta sitten sain kiukkuisiakin sähköposteja seurakuntalaisilta, että miksi kirkko ei jaa ehtoollista. Ihmisiä ei kuitenkaan saa jättää yksin ja ehtoollisen kaipaukseen on vastattava. Emmauksen tielläkin surullisten opetuslasten silmät aukesivat, kun Herra mursi leivän, Jolkkonen sanoo. Kun marraskuussa siirryttiin monin paikoin jälleen pelkkiin striimattuihin jumalanpalveluksiin, alkoi ehtoolliskaipaus nostaa vahvasti päätään. Lisäksi monille on tärkeää päästä fyysisesti tuttuun kirkkoon
Kolmantena mahdollisena tapana viettää messua ehtoollisineen Jari Jolkkonen mainitsee sektorimallin. 9 KOTIMAA | 29.1.2021. Ihmiset tarvitsevat yhteyttä toisiinsa ja Jumalaan, sanoo kirkkoherra Ari Paavilainen. On tärkeää, että eri viranomaiset ovat tietoisia toistensa päätöksistä ja yhteistyö on hyvää, eikä kirkko lähde sooloilemaan käytännöissään. Kirkon tehtävänä on nyt erityisesti toivon ylläpitäminen. Sen sijaan ajatus siitä, että ihminen nauttisi omalla kotisohvalla leipää ja viiniä katsoessaan messustriimiä, on Jolkkosen mukaan sopimaton. Sen sijaan korona-aika on Jolkkosen mukaan palauttanut mieliin viidennen mahdollisuuden eli vanhan, unohdetun aarteen: mahdollisuuden nauttia ehtoollinen hengellisesti. Monissa seurakunnissa on sama kokemus: yksityisten ehtoollisten määrä ei lisääntynyt, vaikka yhteiset ehtoolliset olivat keväällä ja syksyllä tauolla. – Ehtoollinen on tarjolla kaksi tuntia messun jälkeen. Jukka-Pekka Ruusukallio jakoi ehtoollista viime sunnuntaina Lielahden kirkossa Tampereella. Jolkkonen ottaa esimerkiksi Leppävirran kirkon, johon mahtuu 2 200 henkeä. Jari Jolkkosen mukaan neljäs mahdollisuus on jakaa ehtoollinen yksityisesti, mutta yksityistä ehtoollista pyydetään lähinnä vakavasti sairaana tai kuoleman lähestyessä. Tuomasmessussa siunattua sakramenttia on jaettu halukkaille striimatun messun jälkeen Mikael Agricolan kirkon kappelissa 17.1. alkaen. – Se olisi rinnakkaistapahtuma, ei enää yhteysateria sanan intiimissä ja hengellisessä merkityksessä. – Neuvotteluissa aluehallintovirasto on suhtautunut asiaan ymmärtävästi. Hän iloitsee siitä, että suomalaiset kristityt tiedostavat vahvasti olemassa olevan todellisuuden ja ymmärtävät, että seurakunnissa ei voida ottaa riskejä. EMILIA KARHU ” Sain kiukkuisia kin sähköposteja seurakuntalaisilta, että miksi kirkko ei jaa ehtoollista. – Jos isossa ristikirkossa kirkkotila jaetaan neljään eri sektoriin pohjaratkaisun mukaisesti, voitaisiin messuun ottaa paikallisten rajoitusten mukaisen 20 hengen sijaan 60–80 henkeä ja turvavälit pysyisivät silti reiluina. | | Kuvat: Rami Marjamäki dollisuutta ehtoolliselle hyödyntää muutama ihminen joka sunnuntai. Ruuhkaa ei ole ollut, kertoo kirkkoherra Ulla Rosenqvist. Ehtoollisen voi nauttia hengellisesti vaikkapa messustriimiä katsoessaan. Ehtoolliselle tulee ilmoittautua perjantaihin mennessä ottamalla yhteyttä tuomaspappi Kati Pirttimaahan. – Kun ihminen ei voi olosuhteiden vuoksi suulla ottaa vastaan Herran ruumista, hän voi kuitenkin sydämen uskolla nauttia ehtoollisen ja ottaa Kristuksen vastaan hengellisesti. Suosituksen sektorimallista on antanut hiippakuntansa piispoille Jolkkosen lisäksi myös Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. On helpompi uskoa anteeksiantoon, kun tuntee leivän suussaan ja viinin valuvan kehoonsa. Siellä, missä kirkot ovat suuria, voidaan soveltaa tilan lohkomista samaan tapaan kuin kesällä urheilutapahtumissa. – Itselleni Jumalan läsnäolo tuntuu erityisen todelliselta, kun nautin konkreettisen leivän ja viinin. Sitä on kaivattu ja on tärkeää, että siihen on mahdollisuus, vaikkei se suuria kansanjoukkoja kokoaisikaan. Tampereen Harjun seurakunnassa toteutettiin ehtoollinen seurakunnan kaikissa kirkoissa yhdestä kirkosta striimatun jumalanpalveluksen jälkeen ensi kertaa 24.1. Rosenqvistin mukaan ihmisillä on hyvin moninaiset syyt tulla ehtoolliselle
” En ole havainnut, että luottamushenki löt olisivat moraa lisilta tai eettisiltä ominaisuuksiltaan huonompia kuin piispat tai papit. Tässä ei pitäisi olla mitään torjuttavaa tai traumoja aiheuttavaa. Vain hän on voittanut synnin, pahan ja kuoleman vallan. Miten ihmeessä se olisi edes mahdollista. Suuri osa heistä istuu myös kunnallisissa päätöksentekoelimissä ja ovat mukana kuka minkäkin puolueen paikallistoiminnassa. Tuskin lukutaito olisi vieläkään kovin korkealla ilman kirkon aloittamaa opetusta. VILLE NIITTYNEN Lääninrovasti, valtiotieteiden tohtori, Kaarina Kirkon olisi aika aikuistua suhteessaan politiikkaan luottamushenkilöt | Kirkon päättäjät tekevät poliittisia päätöksiä, eikä siinä pitäisi olla mitään torjuttavaa, kirjoittaa Ville Niittynen. Kirkon merkitys (väkivallasta huolimatta) on ollut melko suuri satojen vuosien ajan. En ole havainnut, että missään näissä organisaatioissa luottamushenkilöt olisivat moraalisilta tai eettisiltä ominaisuuksiltaan huonompia, kuin mitä vaikkapa piispat tai papit ovat. Miksi siis kieltää. Suomi on maailman vakain ja vaurain valtio. En ole myöskään havainnut, että Jumala olisi heistä kenestäkään yhtään sen kauempana kuin kirkon työntekijöistä. Jo valtio-opin ensimmäisillä luennoilla oppii, että lauseet ”tämä yhteiskunnallinen epäkohta tulee poistaa” ja ”tästä yhteiskunnallisesta epäkohdasta ei tule puhua, koska politiikka ei kuulu kirkkoon” ovat molemmat yhtä poliittisia lauseita. Kirkoltani toivon kuitenkin, että suhteessaan politiikkaan se aikuistuisi. Sotilaspappi lohdutti kuolevaa sotilasta ja muistutti Jeesuksen pelastavasta avusta ja läsnäolosta. Rakennustaito levisi laajalle maaseudullekin kirkkorakennusten myötä. Itselläni on kokemusta poliittisesta päätöksenteosta Rauman kaupungin, Rauman ja Kaarinan seurakuntien sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän osalta. Ylin valta seurakunnassa kuuluu vaaleilla valituille luottamushenkilöille, joista suuri osa kytkeytyy poliittisiin puolueisiimme. TAISTO SEPPÄNEN 10 mielipiteet KOTIMAA | 29.1.2021. korvaa K irkolla on politiikkatrauma. Väestörekisterin pito oli tärkeä ja on vieläkin tärkeä lähde, kun halutaan historiatietoja paikkakuntien ja ihmisten elämästä. Ja olisi aidosti kiitollinen omista poliittisista päättäjistään. Musiikin taso on ollut korkea jo barokin ajalta lähtien, kun J.S. Haastateltava Ylellä toivoi eräänlaista anarkismia kirkkoon. Miten voisi samanaikaisesti järjestää yleiset vaalit ja puhua, ettei kirkossa tule olla politiikkaa. Mitä lienee tarkoittanut, sillä anarkismihan on sekasortoinen tila, joka yhdistetään joihinkin valtiollisiin toimielimiin. Bach ynnä muut panivat nuotit oikeaan järjestykseen. Kirkon politiikkatraumassa kuuluu kaikuja menneiden aikojen pietistisestä maailmankielteisyydestä: Te poliitikot edustatte pahaa maailmallisuutta, mutta voisitteko kuitenkin perehtyä taas tämän illan esityslistaan ja tulla tekemään vastuullisia päätöksiä. Vaikutti siltä, että tuo slogan: ”Isän, pojan ja pyhän hengen nimeen...” koettiin jotenkin loitsun kaltaiseksi, joka kuuluu siihen virkaan. Politiikan kieltäminen ei poista sitä. Miten kerätä ja allokoida resursseja ilman politiikkaa. MARJA MÄÄTTÄ kansanopetuksen aloittaminen kauan sitten oli tärkeä asia. Päätökset perustuvat päättäjien arvoihin ja heidän erilaisiin intresseihinsä. Suomen menestystarina on rakennettu ensi sijassa paikallisesti toimivien poliitikkojen tekemän työn varaan. Jeesus kehotti meitä tulemaan lasten kaltaisiksi. Kirkolliseen virkaan valmistuville ei taida olla monia vaatimuksia. Varmaan kiva tulla kokoukseen, kun saa lehdestä lukea, että politiikka ei likaisuutensa vuoksi kuulu kirkkoon. He tekevät poliittisia päätöksiä eli päättävät resurssien keräämisestä ja niiden jakamisesta. Koronan yhteydessä on puhuttu yhteisestä Onko vaatimuksia. Erään haastattelun mukaan kirkko koetaan ahdistavana ja vallahaluisena jopa väkivaltaisena laitoksena. Kun järjestelmän pohja on ollut vahva, valtiojohdon on ollut hyvä hoitaa oma osuutensa. Vain hän voi auttaa ja antaa rauhan elämässä ja kuolemassa. Jeesus on tuo toivo ja apu hädän hetkellä. Omia karjalaisia sukulaisiamme on sankarihaudassa Nivalassa. Jos teologian opiskeluun pyrkiviä ei kuulustella, voisi kysyä ainakin sen, että onko heillä yhtään ajatusta, joka sopii yhteen kirkon opin kanssa. Monet toivat esille, että tässäkin elämänvaiheessa on olemassa toivo. Meillä vihollisesta. On tarvittu poliittisesti aktiivisia ihmisiä, jotka ovat järjestäytyneet poliittisten puolueiden alle ja jotka ovat yhdessä jaksaneet hakea kompromisseja. Jeesus sanoo Raamatussa: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Hänelle olkoon kiitos ja kunnia. Ajatus on absurdi kirkossa, joka haluaa olla kansankirkko keskellä kylää. Miten olla yhteiskunnassa merkittävä toimija ilman politiikkaa. Politiikassa vaikeneminenkin on kannanotto. Passiivisuus on politiikassa status quon valitsemista. Jokainen kyllä huomaa, minkä poliittisten puolueiden agendaan kirkko kulloinkin liittyy, kun se puhuu vaikkapa ilmastonmuutoksesta, sosiaaliturvan nostamisesta, työttömän ihmisarvosta, maataloustuottajien tekemästä arvokkaasta työstä tai moraaliposeerauksesta. Tunnistaisi ja tunnustaisi itsessään olevan politiikan, näkisi sen arvon, irtautuisi politiikkaan kohdistuvasta pietistisestä puheenparrestaan. Ihmettelenkin aina kuullessani puheenpartta, että kirkon tulisi olla jotenkin politiikasta ja puoluepolitiikasta vapaata. Mietin myös, miltä mahtaa tuntua niistä tuhansista kirkkovaltuutetuista, jotka viitsivät ilta illan jälkeen antaa aikaansa ja tietotaitoansa seurakunnan hyvän hallinnon turvaamiseksi. Pandemian alkuvaiheessa media antoi tilaa piispoille ja muille kirkon työntekijöille. Jeesus on toivo ja apu Katsoimme puolisoni kanssa itsenäisyyspäivänä alkuperäistä versiota Tuntematon sotilas -elokuvasta. Kuitenkin se on – ja on aina ollut – poliittinen vallankäyttäjä, jonka oma hallinto rakentuu tavanomaisten poliittisten prosessien varaan. Elokuvassa koskettivat kuvaukset nuorten sotilaiden kuolinhetkistä taisteluissa: he huusivat Jeesusta
Raamatun ajaton viesti on vilpitön myötätunto ja armo, sanoma rakkaudesta, jota ei voi rahalla ostaa eikä pärjäämisellä lunastaa. Kukaan muu ei voi viedä sinun paikkaasi tästä pöydästä. Ratkaisu on perusteltu, semminkin kun seura on hoitanut toimialansa kronikoinnin tunnollisesti. Jos ennen mentiinkin toiselle puolelle maapalloa ja saneltiin maan asukkaille, mihin pitää uskoa ja miten elää, nykyään vastaavanlainen käskyttäminen ei toimi. OLLI LÖYTTY Kirjoittaja on tutkija ja tietokirjailija. Syntisten pöydässä ei ymmärretä elämälle vierasta liturgiaa eikä vaikeaselkoisia oppilauselmia. Näissä kohtaamisissa Jeesus pysähtyy ja asettuu osaksi juuri näiden ihmisten elämäntodellisuutta. On kiehtovaa kuvitella, millaisen kurkistusluukun maailmalle Lähetyssanomien uutiset ”Ambomaalta” tarjosivat vaikkapa maaseudun väestölle 1800-luvun lopulla. Mitä napakammin kirjoitat, sitä todennäköisemmin tekstisi julkaistaan. Olennaisempi ero viime vuonna ilmestyneeseen juhlakirjaan on kuitenkin se, että Shejavalin teoksen tekstit oli painettu kolmella kielellä: ndongaksi, suomeksi ja englanniksi. Se tarkoitti muun muassa namibialaisten vastuunkantajien näkyvää roolia kirjassa. V iime vuonna saavutettiin komea merkkipaalu niin suomalaisen lähetystyön kuin maamme kansainvälisten suhteiden historiassa: Suomen Lähetysseuran Namibian-työ täytti 150 vuotta. Luepa vaikkapa Jeesuksesta ja aviorikoksesta tavatusta naisesta (Joh. Kovat ja tuomitsevat sanat eivät tavoita rikkinäistä ja sielussaan haavoille lyötyä ihmistä. Rohjettaisiinko puhua yksinkertaista ja ymmärrettävää kieltä elämästä ja ihmisenä olemisesta. Ei suinkaan, vaan kyse on tämän hetken hittibiisistä suoraan soittolistojen kärjestä: Erika Vikmanin Syntisten pöytä. Toisin oli 50 vuotta sitten, kun juhlittiin Namibian-työn satavuotista taivalta. Olet Jumalan silmissä kaunis ja rakas. Juhlia ei sattuneesta syystä päästy viettämään, mutta juhlakirjan aiheesta Lähetysseura julkaisi. Itse löydän tästä hänen videostaan ja biisistään jotakin hyvin kristillistä ja raamatullista käännettynä nykyaikana ymmärrettävälle kielelle. 11 KOTIMAA | 29.1.2021. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 3000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Kiitettävää kirjassa on myös naisten työpanoksen esiin nostaminen. Viime vuosina on korostettu lähetysjärjestöjen ja paikallisten kirkkojen tasaveroista kumppanuutta. Monikielisyys teki tarinasta yhteisen. Otsikossa mainitaan ystävyys, mutta kenen näkökulmasta kirja on tehty. Aito kumppanuus on mahdollista vain, jos olemme valmiita katsomaan maailmaa myös toisen osapuolen näkökulmasta. 8:1–11) tai Matteus-nimisestä tullimiehestä (Matt. Lähetystyö – kenen tarina. On punaista, kimaltelevaa, tiukkaa ja kaikki muodot paljastavaa. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa.fi-verkkosivustolla. Jeesus ei loukkaannu ja suutu Jumalan puolesta, kun nuo ihmiset eivät taaskaan päässeet elämässään lähellekään täydellisyyttä. Namibialaisen Abisai Shejavalin kirjoittama Ambo-Kavangon kirkko -teos sisälsi olennaisen tiedon suomalaislähettien ansioista, mutta sen kärki oli paikallisen seurakunnan vaiheissa. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. ” Juhlakirjassa kyllä kerrotaan myös na mibialaisista mutta toimittajien joukossa ei heitä ole. HARRI HENTINEN KirkkoHarri Vesilahdesta Syntisten pöydässä Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi. Reaktio oli odotettava. Miesten tekemisillä on, kuten tiedetään, huomattavasti suurempi todennäköisyys tulla ikuistetuksi vuosiraportteihin ja historiakirjoihin. Video on järisyttävä. Mitään niin kaukaista maailmankolkkaa ei Suomessa ole seurattu samalla tavalla herkeämättä yhtä pitkää aikaa. Olisi kiinnostavaa ja tarpeellista kuulla namibialainen näkemys suomalaisesta lähetystyöstä. Usean toimittajan ja kirjoittajan voimin tehdyssä Ystävyyden tiellä Namibiassa -kirjassa pääpaino ei ole historiassa vaan nykypäivässä. Hän ei katso heitä yläpuolelta, ulkopuolisen moralistin tai mielensäpahoittajan silmin. 9:9–13). Vaikka lähetyksen entisten kohdealueiden sisarkirkkomme saattavat olla taloudellisesti meitä heikommassa asemassa, niiden kristillisyys on ihan sitä samaa kristillisyyttä, jota mekin tunnustamme. Osa hurrasi ja osa oli heti valmis kivittämään ”hengiltä”. Juhlakirjassa kyllä kerrotaan myös namibialaisista, mutta toimittajien joukossa ei heitä ole. Kirjan lehtijuttumaiset artikkelit herättävät kuitenkin myös kysymyksiä. | kolumni | ”Jätettyjä, petettyjä, eronneita, karanneita Langenneita, ratkenneita, sisimpänsä salanneita… Kiusattuja, tuomittuja, perintönsä juhlineita Kivipohjaan pudonneita, kirottuja tuhlareita… Kun et kaipaa sääliä etkä saarnaa Tai et jaksa täydellisyyden taakkaa Tule luoksemme Leipä on jo murrettu Jos joku teistä on niin synnitön ja kunnollinen Heittäköön päällemme tänne sen ensimmäisen kiven…” Tässäkö ote jostakin virrestä tai hengellisestä laulusta, tai ehkäpä uuden Kirkkokäsikirjan ehtoollisliturgiasta. Itse Erika on meille tuttu musiikkibisneksestä ja monista iltapäivälehtien kohujutuista. Samasta Erikan biisistä: ”Meit on täällä sekava seurakunta Ja sellaisena kun oot sun pitää tulla Mun viereen on Paikka sulle varattu” Tässä on sanottu yksinkertaisesti ja arkipäivän ymmärrettävällä kielellä: Tervetuloa! Täällä on paikka juuri sinulle
Keräys toi kirkon kansan tasolle ja madalsi kirkon kynnystä. Keräys kuitenkin aikaistui, sillä tammikuussa 2010 Haitissa tapahtui tuhoisa maanjäristys. Uuden keräyksen nimeksi tuli Yhteisvastuu. Ensinnäkin avuntarve oli huutava, toisekseen auttajia ja keräyksiä organisoivia tahoja ei ollut riittävästi. Ensimmäinen maamme rajojen ulkopuolella sijainnut kohde oli Ambo-Kavangon kirkko Namibiassa. Alettiin myös puhua diakoniakasvatuksesta. Matalan kynnyksen keräys Yhteisvastuukeräys on vuodesta 1950 asti heijastellut ihmisten auttamishalua ja sen kiinnostuksen kohteita. Syntyi näkemys, että Yhteisvastuukeräys on kansallinen ponnistus, ei vain kirkon ja seurakuntien diakoninen tempaus. Se järjesti vuosina 1942–1949 Kansanapu-nimisen keräyksen. Kasvatusnäkökulma sai kuitenkin kritiikkiä paikallisilta keräyspäälliköltä. Keräyksellä nähtiin olevan myös oman seurakunnan diakoniatyötä vahvistava vaikutus, ja sille haluttiin myös nähdä julistuksellinen merkitys, kun kerääjät seurakunnan nimissä ottivat yhteyttä ihmisiin. Yhteisvastuukeräys oli yksi uudenlaisen kirkollisen työn muoto, jossa yhdistyi monta yleisesti hyväksyttävää asiaa. Yhteisvastuukeräyksen vastaanotto seurakunnissa eri puolilla maata ei ollut itsestään selvää, sillä monin paikoin käytiin keskustelua kirkon tehtävästä. Jälkimmäinen näkemys voitti alaa. 12 KOTIMAA | 29.1.2021 Yhteisvastuukeräys. Aluksi Yhteisvastuukeräysten kohteet olivat vain kotimaisia. OLLI SEPPÄLÄ Lähteet: www.yhteisvastuu.fi; Mikko Malkavaaran artikkeli Yhteisvastuun viisi vuosikymmentä Riikka Härkösen toimittamassa kirjassa Yhteisvastuun ajankuvat (2000); Anu Siikanivan pro gradu -tutkielma (2004). Vuonna 1993 Yhteisvastuukeräyksen rahallisten tavoitteiden rinnalle tulivat myös kasvatukselliset tavoitteet. Ajatus kansainvälisestä diakoniasta ei myöskään ollut vielä laajasti tuttu. He halusivat reivata keräystä takaisin perusasioiden äärelle eli rahan keräämiseen hädässä oleville. Näiden järjestöjen keskuselimeksi perustettiin Kansa huolto ry. ” Yhteisvastuukerä yksen vastaanotto seurakunnissa eri puolilla maata ei ollut itsestään selvää. Pohjoisja Itä-Suomen nälkäänäkeville lapsiperheille kerättiin 60 miljoonaa silloista markkaa. Se käynnisti Yhteisvastuukeräyksen etuajassa, ja ensimmäiset kolme viikkoa kerättiin Haitin maanjäristyksen uhrien auttamiseksi. Ei ylhäältäpäin uskonnollista sanomaa tyrkyttäen. Yhteisvastuukeräys joutui 1990-luvulla myös kilpailutilanteeseen, sillä Suomeen syntyi muitakin suuria keräyksiä. Esimerkiksi vuosina 1964 ja 1966 kohteena oli kehitysmaiden nälänhätä. Oliko tehtävä puhtaasti hengellinen vai kuuluiko siihen myös sosiaalista toimintaa. Vuodesta 1963 lähtien apua ryhdyttiin antamaan myös ulkomaisiin kohteisiin. Nimen ideoi Varkauden kirkkoherra Kustaa Sarsa, ja Suomen tasavallan presidentti kutsuttiin keräyksen suojelijaksi. Keräyksen kaikkien aikojen paras tuotto oli vuonna 2010, jolloin saatiin kasaan 6,8 miljoonaan euroa. Tuolloin alkuperäinen keräyskohde olivat köyhät lapsiperheet Haitissa. Kirkon tehtäväksi nähtiin hengellisen sanoman julistamisen lisäksi myös yhteiskunnallinen vaikuttaminen, jota keräys osaltaan edisti. Samalla keräys korosti kansallista yhteenkuuluvuutta, jota vielä vahvisti tasavallan presidentin asema keräyksen suojelijana. Aina 1990-luvulle asti Yhteisvastuukeräyksen tärkeimmäksi päämääräksi nähtiin rahan kerääminen sitä tarvitseville. Ihmisten hyväntahtoisuus ja lähimmäisenrakkaus oli suurta, sillä keräyksen tavoite ylittyi tuplasti. Niin tapahtuikin ja mukaan tulivat vähitellen erilaiset uudet keräysmuodot ja lahjoitustavat. Yhteisvastuukeräyksen suosioon vaikutti kolme tekijää. Keräyksen ajateltiin herättävän ihmiset huomaamaan lähimmäistensä hätä. Kolmantena tekijänä oli toiminnan aloittamiselle suotuisa teologinen ilmapiiri, sillä monien sotien jälkeen syntyneiden kirkon toimintamuotojen tarkoitus oli lähestyä ihmisiä heidän omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan käsin. Kansanapu-keräyksestä luovuttiin, koska akuutein avuntarve oli voitettu, mutta kansalaisten hätä ei poistunut varsinkaan Pohjoisja Itä-Suomesta. Puhuttiin myös asennekasvatuksesta, jolla toivottiin olevan suotuisa vaikutus keräyksen tulokseen. Ulkomaisia keräyskohteita oli ehdotettu jo 1950-luvulla, mutta silloin moni näki avun tarpeen omassa maassa suurena. 1960ja -70-lukujen aikana suomalaisten yleinen tietoisuus kansainvälisestä vastuusta kasvoi, ja se näkyi myös Yhteisvastuukeräyksen ulkomaisissa kohteissa. Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton (nykyinen Kirkkopalvelut) pääsihteeri Toivo Laitinen ja sosiaalisihteeri Lauri Tuomi olivat kiertomatkoillaan 1949 eri puolilla Suomea nähneet perheiden hädän, minkä vuoksi he ehdottivat suurkeräyksen järjestämistä. T alvija jatkosodan ja niitä seuranneiden pulavuosien aikana Suomessa vaikutti useita järjestöjä, jotka pyrkivät auttamaan kansalaisia. Ensimmäiset Yhteisvastuu-talkoot käynnistyivät vuonna 1950 kaikissa seurakunnissa
– Nuorten yksinäisyyden ja syrjäytymisen torjuminen Mosambikin pääkaupungissa Maputossa. – Lasten auttaminen kouluun Haitissa. 1953: Rasittuneet äidit, kroonisesti sairaat ja vammaiset, asunto-olojen parantaminen sekä Helsingin diakonissalaitos. 2017: Torjuttu ihmiskauppaa ja autettu ihmiskaupan uhreja. 2012: Ehkäisty suomalaisten ylivelkaantumista inhimillisten pienluottojen avulla. 1951: Vanhusten auttaminen, Pohjoisja Itä-Suomen rajaseudun sairaiden lasten auttaminen sekä Oulun diakonissalaitos. 1954: Invalidien, vankien ja aistiviallisten parissa suoritettava työ, asunto-olojen parantaminen sekä Porin diakonissalaitos. 1950: Työttömät Pohjoisja Itä-Suomessa, kahdesta peräkkäisestä hallavuodesta johtuva hätä sekä Pieksämäen diakonissalaitos. 1955: Varattomat lesket ja orvot, kodeissaan elävien vajaakykyisten auttaminen ja näiden hoitohenkilöstön kouluttaminen sekä viisi diakonissalaitosta. 1956: Vaikeuksiin joutuneet sotalesket, orvot, sairaat lapset ja vanhukset, henkisesti rasittuneet henkilöt sekä viisi diakonissalaitosta. – Riittävän ravinnon turvaaminen köyhyydessä eläville ihmisille maailman katastrofialueilla. 1952: Varattomien perheiden ja vanhusten asunto-olojen parantaminen sekä Viipurista Lahteen evakuoitu diakonissalaitos. Vuonna 1993 oli myynnissä muun muassa patakintaita ja kynttilöitä. – Kyläyhteisöjen tukeminen Kambodžan syrjäisillä ja köyhillä maaseutualueilla. 2016: Torjuttu nuorten syrjäytymistä sekä tuettu heidän elämänhallintataitojensa kehittymistä ja osallisuutta partiotoiminnan avulla. Hyvä kuolema -hankkeen koordinoijana on Terhosäätiö. 1958: Rasittuneet suurperheiset äidit ja taloudelliseen ahdinkoon joutuneet kodit sekä viisi diakonissalaitosta. 2014: Kehitetty suomalaista saattohoitoa. – Alkuperäiskansojen parissa tehtävän ihmisoikeustyön tukeminen Guatemalassa. | Kuva: Kotimaan kuva-arkisto / Matti Karppinen Keräysesite vuodelta 1988, jolloin ulkomaisena kohteena oli maatalouden, vesihuollon, terveydenhuollon ja koulutuksen kehittäminen Mosambikissa ja mosambikilaisten pakolaisten auttaminen. – Konfliktien keskellä, esimerkiksi Lähi-idässä, asuvien nuorten auttaminen. – Nuorten ammattikoulutuksen ja toimeentulon tukeminen Länsi-Ugandassa. 2011: Torjuttu nuorten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. i 1950-luvun keräyskohteet 1959: Vankien, alkoholistien ja henkisesti sairaiden omaiset sekä viisi diakonissalaitosta. – Katastrofien ja konfliktien aiheuttamissa hätätilanteissa pahiten kärsineiden ihmisten, erityisesti nuorten, auttaminen. Verkoston kautta autetaan erityisesti yksinäisiä, sairaita ja taloudellisessa ahdingossa olevia tai muista syistä elämässään vaikeaan tilanteeseen joutuneita ihmisiä. Pienluottohankkeen toteuttajana on Takuu-Säätiö. 2010-luvun keräyskohteet 2019: Tuettu vähävaraisten lasten ja nuorten koulutusta esimerkiksi avustamalla maksullisten opiskeluvälineiden hankinnassa Kirkon diakoniarahaston kautta. 2013: Autettu yksinäisiä vanhuksia. Hankkeen toteuttajana Marttaliitto. Kuva: Kotimaan kuva-arkisto 13 KOTIMAA | 29.1.2021. Hankkeen toteuttajina Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Mielenterveysseura ja Suomen Punainen Risti. Yhteisvastuukeräystä voi tukea myös ostamalla erilaista oheismateriaalia. 2015: Laajennettu suomalaista Suurella Sydämellä -vapaaehtoisverkoston toimintaa koko maahan. – Haitin maanjäristyksen uhrit. 1957: Sairaat vanhukset, henkisesti rasittuneet henkilöt ja kodit, joissa on vajaamielisiä lapsia sekä viisi diakonissalaitosta. – Kylien säästöja lainaryhmien tukeminen Ugandassa. Etsivän vanhustyön projektin toteuttajana on Kirkkopalvelujen Kehittämiskeskus Tyynelä yhteistyössä seurakuntien diakoniatyön kanssa. Toimintaa koordinoi Kirkkopalvelut ry. 2010: Järjestetty ruokakursseja vähävaraisille lapsiperheille ja tehty kotikäyntejä, joilla neuvottu ruoanlaitossa ja ohjattu kodin töissä. Mosambik oli keräyskohteena myös 2011. 2018: Autettu ruoka-avun tarpeessa olevia ihmisiä
Meillähän hyvin harvat ihmiset kuolevat nälkään tai terveydenhuollon puutteisiin: aina on käytettävissä jotakin ensiapua, toisin kuin monessa muussa maassa. | Kuva: Kotimaan kuva-arkisto/Ritva Neuvonen ” Valitsemme kohteet ajankohtaisen tarpeen perusteella. Toinen selkeä linjaus Pajusen mukaan on, että Yhteisvastuukeräys ei ole koskaan valinnut keräyskohteitaan sillä perusteella, mistä saataisiin optimaalinen euromääräinen tuotto. – Olemme viime keväästä lähtien valmentaneet seurakuntia siihen, että nyt käynnistyvä keräys joudutaan toteuttamaan tehokkaasti uudella tavalla. – Siihen Yhteisvastuukeräys ottaa kantaa kohdentamalla apuaan myös sinne, missä avun tarve on huomattavasti suurempi kuin Suomessa. – Valitsemme kohteet ajankohtaisen tarpeen perusteella. Siihen on aina diako niset perusteet. Taustalla on Pajusen mukaan erityisesti Matteuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesukselta kysytään, mikä on suurin käsky laissa. Nykyinen pandemia on vaikuttanut pienentävästi Yhteisvastuukeräyksen tulokseen. Keräys tuo Pajusen mukaan selkeästi esille sen, että keräyksen taustaorganisaatio ovat kirkko ja sen seurakunnat. – Näin keräys on minusta avoimesti poliittinenkin toimi, mutta ei missään tapauksessa puoluepoliittinen. Osa keräyksen tuotosta menee kansainväliseen diakoniaan eli kehitysyhteistyöhön. Siinä mielessä Yhteisvastuukeräys on yksi konkreettinen toiminto, jossa valtiovalta ja kirkko yhdessä toimivat hyvän puolesta. Seurakunnissa ei kuluvan vuoden aikana ole voitu toteuttaa suunniteltuja keräystoimia. Keräyksen aatteelliseen pohjaan kuuluu Pajusen mukaan myös Jeesuksen toimintaan pohjautuva heikkojen puolustaminen: keräys haluaa toimia heikkojen äänenä. Se taas on Pajusen mukaan nykyisin vahvasti poliittinen aihe. – Keräyksen tehtävä ja toimintatapa nousee hyvin puhtaasti Jeesuksen opetuksesta ja toiminnasta. – Keräyksen alusta lähtien sen suojelijana on toiminut tasavallan presidentti. – Jeesus vastaa, että suurin on ”rakasta Jumalaa yli kaiken. Näiden kahden teeman rinnakkaiselosta kumpuaa Yhteisvastuukeräys. Kuvassa vasemmalla keräysjohtaja, rovasti Kauko Vänttinen, opetusneuvos Kerttu Saalasti, Porvoon piispa John Vikström ja maaherra Erkki Huurtamo. Ja toinen yhtä tärkeä on, ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. 14 KOTIMAA | 29.1.2021 Yhteisvastuukeräys. Siksi olemme satsanneet digitaalisiin vaikutusmahdollisuuksiin, some-kontaktointiin ja muuhun sellaiseen. Pajunen on kuitenkin toiveikas jatkon suhteen. JUSSI RYTKÖNEN Tasavallan presidentti on ollut yhteisvastuukeräyksen suojelija alusta saakka. K irkkopalveluiden Yhteisvastuun keräysjohtaja Tapio Pajunen kertoo, että yhteisvastuukeräyksellä ei ole erityistä omaa teologista ajatusta taustanaan. Keräyksen tulos tilitettiin presidentti Urho Kekkoselle vuonna 1978. Niiden toiminnasta kumpuaa lähimmäisen ”Yhteisvastuukeräys nousee Jeesuksen opetuksesta” rakastamisen toteuttaminen. Ylipäätään Pajunen arvioi Yhteisvastuukeräyksen olevan merkittävä luterilaisen kirkon ”tavaramerkkinä” ja viestinä. Siihen on aina diakoniset perusteet. – Valtavasti tapahtumia jäi toteuttamatta, ja kolehtien tuotossa se näkyy
Osan yhteisvastuuvaroista Kirkon Ulkomaanapu käyttää äkillisten katastrofien kriisiapuun. • Koetko aidosti osallistuvasi jumalanpalvelukseen kotoa käsin. Seurakuntien diakoniavastaanotoilla tavattiin viime vuonna 150 000 yli 70-vuotiasta. Y hteisvastuukeräyksellä kerätään tänä vuonna varoja ikäihmisten auttamiseen heidän taloudellisessa ahdingossaan. Arkkiatri Risto Pelkonen kantaa huolta ikätoveriensa syrjäytymisestä. Sairauskierre apteekkilaskuineen saattaa suistaa velkakierteeseen. Ikääntyneiden avustushakemusten merkittävimmiksi syiksi nousevat pienet tulot ja sairaudet, kertoo Kirkon diakoniarahaston avustusvalmistelija Anita Salonen. Kotimaahan jäävästä osuudesta loput jakautuvat kahden valtakunnallisen tuotonsaajan kesken. – Helposti ne vanhukset, joilla on huono taloudellinen asema, jäävät digitalisaation ulkopuolelle. Haluaisimme kuulla seurakuntalaisten kokemuk sia tästä. Miltä jumalanpalveluksen seuraaminen etänä tuntuu. Apua ohjataan kuitenkin aina tarpeen mukaan yli kymmeneen maahan. • Mitkä ovat striimatun jumalanpalveluksen hyvät ja huonot puolet verrattuna normaaliin kirkossa käymiseen. Toinen valtakunnallinen tuotonsaaja on Seurakuntaopiston kokoama kansanopistoverkosto. Diakoniarahaston avustuksia voivat ikäihmiset hakea paikallisseurakuntien diakoniatyön kautta. Painotuksena on arvokkaan vanhuuden tukeminen auttamalla vanhuksia ja perheitä katastrofien, konfliktien ja luonnonmullistusten aiheuttamissa hätätilanteissa. Esimerkkikohdemaana ulkomailla on Uganda. Ruusuja ja risuja. Se toteuttaa saamallaan 10 prosentilla ikäihmisille maksutonta digitaitojen opetusta. • Toivotko striimaamisen jatkuvan sittenkin, kun koronapandemia on ohi. Voit kertoa meille lyhyesti tai pitkästi ajatuksiasi ja vastata esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: • Oletko katsonut usein striimattuja jumalanpalveluksia tai tv-jumalanpalveluksia. Osittain striimin katsominen netistä on ollut ainoa mahdollisuus osallistua jumalanpal velukseen. Silloin he ovat ulkopuolella koko yhteiskunnasta, toteaa ikätoveriensa kaikenlaisen syrjäytymisen puolesta huolta kantava arkkiatri Risto Pelkonen. Yhteisvastuukeräyksen tuotosta 60 prosenttia menee ulkomaille Kirkon Ulkomaanavun katastrofirahaston kautta. • Mitä vinkkejä haluaisit antaa jumalanpalvelusten striimaajille. Lähetäthän ajatuksiasi sähköpostilla 8.2. Vastaajilta toivotaan taustatietona paikkakunta, ikä ja sukupuoli (nainen/ mies/ muu). • Onko sillä väliä, tuleeko striimi kotiseurakunnasta vai jostakin muusta seurakunnasta. Vastauksia voidaan siteerata nimettömästi maaliskuun Kotimaa Pro -liitteessä, jonka teemana on jumalanpalvelus. Esimerkiksi viime vuoden keräystuotto oli 1 995 818 euroa, josta kotimaahan siis jäisi jakoperiaatteella 798 327 euroa ja Kirkon Ulkomaanavun katastrofiavun kautta maailmalle lähtisi 60 prosenttia eli 1 197 491 euroa. Se saa 10 prosentin osuuden tuotosta. Kotimaassa jokainen seurakunta saa pitää omilla sivuillaan, tapahtumillaan ja lipaskeräyksillään keräämästään tuotosta 20 prosenttia käytettäväksi ikäihmisten auttamiseen omalla alueellaan. Työelämäaikaan otettuja lainoja onkin vaikea hoitaa, jos työura katkeaa ennenaikaisesti, toteaa Yhteisvastuukeräyksen esimiespiispa Matti Repo keräyksen tiedotteessa. FREIJA ÖZCAN ” Helposti ne vanhuk set, joilla on huono taloudellinen asema, jäävät digitalisaa tion ulkopuolelle. Miksi. Tarkoitus on auttaa ikäihmisiä sekä kotimaassa että ulkomailla. Valtaosa Kirkon Ulkomaanavulle tulevista yhteisvastuuvaroista käytetään pitkävaikutteiseen kehitysyhteistyöhön yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. mennessä: emilia.karhu@kotimaa.fi Lämmin kiitos! 15 KOTIMAA | 29.1.2021. Yhteisvastuukeräyksen valtakunnallisista keräysoperaatioista ei seurakunnille tilitetä tuottoa. Opetettavia digitaitoja ovat pankki-, Kelaja virastoasiointi tietokoneella. – Tarve on suuri. Kirkon diakoniarahasto on näistä toinen. Keräyksen tuotosta 40 prosenttia jää kotimaahan. – Elämässä tulee eteen sairauksia, työttömyyttä ja yllättäviä Nyt autetaan ikäihmisiä elämänkäänteitä. Viime vuosina meille saapuneista avustushakemuksista yli 60-vuotiailta tulleita on ollut joka neljäs ja määrä on kasvussa. | Kuva: Mikko Käkelä Kerro kokemuksistasi striimatun jumalanpalveluksen äärellä! Koronan vuoksi seurakunnissa on panostettu jumalan palvelusten striimaamiseen. Opetusta annetaan lyhytkursseina vuodesta 2022 alkaen
Ennen Yhdysvaltoja käsittelevien dokumenttien täyspaastoa kannattaa katsoa vielä yksi kyseistä maata kuvaava televisio-ohjelma. | dokumentti | Karismaattisena saarnaajana Billy Graham keräsi valtavat ihmismassat tilaisuuksiinsa. Enimmillään häntä oli yhtä aikaa kuuntelemassa ulkoilmatilaisuudessa 1,1 miljoonaa ihmistä Etelä-Koreassa. Suurten massojen tavoittamiseen hän ei kuitenkaan aina tarvinnut mediaa. Billy Graham oli jo vetäytynyt julkisuudesta, mutta hänet kutsuttiin puhujaksi yhteiseen rukoushetkeen, johon osallistui maan korkein johto. Grahamin tyttären mukaan hänen isänsä oli valmis menemään vaikka helvettiin, jos hän saa julistaa siellä evankeliumia. Hän oli edelleen se Amerikan pastori, joka tarvittiin yhdistämään ja lohduttamaan kansakuntaa siihen kohdistuneen iskun jälkeen. Etelä-Afrikassa vuonna 1973 Billy Graham julisti, ettei Jeesus ollut valkoinen, eikä musta, vaan että Jeesus oli ihonväriltään todennäköisesti ruskea. Graham kuoli kolme vuotta sitten 99-vuotiaana. Dokumenttiohjelmassa asiantuntijoiden lisäksi Billy Grahamin tytär Anne Graham Lotz kertoo isästään. Dokumenttielokuva Billy Graham – Vallan pastori kertoo Yhdysvaltain ehkä tunnetuimmasta evankelistasta ja baptistipastorista Billy Grahamista. Hän syntyi presbyteeriseen maanviljelijäperheeseen Pohjois-Carolinassa. Dokumentti Billy Grahamista kuvaa uskonnon ja politiikan kietoutumista Yhdysvalloissa. E n liene ainoa, jolla on mediaseurannassa tarve pitää tauko kaikesta Yhdysvaltoihin liittyvästä ja keskittyä välillä muuhun maailmaan. Huolimatta poliittisista kannanotoistaan ja tiiviistä yhteydestään presidentteihin Billy Graham uskoi, että yksilön hengellinen ratkaisu on yhteiskuntaa eniten muuttava voima. Tätä pohjoisamerikkalaista suurvaltaa koskevaa tarjontaa on ollut sekä uutispuolella että dokumenteissa yllin kyllin. Yhdysvalloissa uskonto on keskeinen osa politiikkaa, toisin kuin Ranskassa, jossa uskonto on lähinnä yksityisasia. Evankelistana Graham katsoi, että hänen tehtävänsä on ”myydä Jeesusta”. Vuonna 2001 terroristit iskivät Yhdysvaltoihin. ”Billy Graham tahtoi tuoda Amerikan pastori evankelisen uskon amerikkalaisen yhteiskunnan ytimeen”, todetaan tässä ranskalaisessa dokumentissa. Dokumentti päättyy siihen, kun Billy Grahamin arkkua tuodaan kongressirakennukseen. MARI TEINILÄ Billy Graham – Vallan pastori on katsottavissa Yle Areenassa. | Kuva: Illégitime Défense/Yle ” Graham oli valmis menemään vaikka helvettiin, jos hän saa julistaa siellä evankeliumia. Hänen mukaansa Billy Grahamin ja evankelikaalien välit tulehtuivat, jopa Grahamin perheeseen suunnattuihin tappouhkauksiin asti, kun Billy Graham oli arvostellut 1980-luvulla presidentti Reaganin asevarusteluohjelmaa ja vieraillut Moskovassa ydinvarustelua vastustavassa konferenssissa. Rotuerottelun rikkomassa Etelä-Afrikassa se oli radikaali väite. Dokumentti esittää asiantuntijoiden näkemyksiä Grahamin poliittisista näkemyksistä, suhteesta presidentteihin sekä uskonnon ja politiikan kietoutumisesta toisiinsa. Se on kunnianosoitus, joka on osoitettu vain harvoille yksityisille kansalaisille. Hän nautti esiintymisestä. Sen lisäksi hän ymmärsi julkisuudessa näkymisen merkityksen. Billy Grahamin merkitystä Yhdysvaltain politiikassa kuvaa se, että dokumentti alkaa presidentti Donald Trumpin pitämällä puheella Grahamin hautajaisissa. Billy Graham oli aikanaan myös se henkilö, joka aloitti Washingtonissa 1950-luvulla niin sanotut Rukousaamiaiset, joihin sittemmin yksikään Yhdysvaltain presidentti ei ole jättänyt osallistumatta. 16 KOTIMAA | 29.1.2021 kulttuuri. Myöhemmin hän otti kantaa Vietnamin sotaan ensin puolesta ja sitten sitä vastaan sekä vastusti presidentti Ronald Reaganin strategista puolustushanketta eli Tähtien sotaa. Lukion jälkeen Graham oli työskennellyt harjakauppiaana ja sanonut dokumentin mukaan, että harjojen ja Jeesuksen myynti on tavallaan sama asia, pitää uskoa tuotteeseensa. Maailmanlopun uskottiin olevan lähellä, siksi evankelioinnilla oli kiire. Dokumentti nostaa esille, että 1950-luvulla Billy Graham ei suostunut siihen, että hänen evankelioimistilaisuuksissaan etelävaltiossa mustat ja valkoiset olisi istutettu sen ajan käytännön mukaan eri lohkoihin. Graham osasi jo varhain käyttää evankelioinnissa kulloisenkin ajan moderneimpia viestintävälineitä. Graham otti voimakkaasti kantaa kylmän sodan aikana kommunismiin, ”paholaisen uskontoon” sekä ydintuhon uhkaan
OLLI SEPPÄLÄ John Grisham: Oikeuden vartijat. TV1 La 30.1. Joissain osavaltioissa ei riitä, että tulkitsee vanhoja todisteita toisin, vaan on tuotava saliin uusia todisteita. TV1 La 30.1. Myös kuolemanrangaistuksen uhka leijuu ilmassa. Yksin kotisaarellaan Saaristomerellä asuva Patrik Finneman, 57, upposi kolme vuotta sitten jäihin ja ehti olla kuolleena 55 minuuttia ennen kuin hänen elintoimintonsa saatiin elvytettyä. Hän palaa kokemukseen Kodin Kuvalehden (2/21) haastattelussa. Finneman on. Kirjan viesti on, että oikeusjärjestelmä on hyvä vasta kun se pystyy korjaamaan omat erehdyksensä. Nyt Ivalo on nähtävissä myös Ylellä ja Yle Areenassa. Yhdessä kohtauksessa hän ottaa papin roolin. Pienenä sivujuonteena myös lestadiolaisuus tulee sarjassa eri tavoin esiin. Raija-Liisa Vuorio. Finnemanin ensimmäinen ajatus kuolleista heräämisen jälkeen oli hyvin käytännöllinen: pojat ehtivät kopterilla sittenkin ajoissa apuun. Gullen Postin pappeus on romaanissa sivuroolissa, mutta koko ajan läsnä. Oikeuden vartijat on paitsi kirjan nimi myös säätiön nimi – järjestöllä on vastineensa todellisuudessa. Nimismies ( Taneli Mäkelä) tervehtii osaa ihmisistä ”Jumalan terve”, vaikka hänelle sanotaan, ettei hän oikeasti kuulu liikkeeseen. Mikään ei pelottanut eikä entinen elämä vilissyt filmin tavoin mielessä. 351 sivua. Romaanissa musta mies on istunut yli 20 vuotta vankilassa syytettynä avioerojuristinsa murhasta. Hän hoitaa yhtä aikaa useita tapauksia, joista yksi nousee romaanin keskiöön. Jorma Veikko Sappinen. klo 18.30 Taivaallista menoa: Björn Vikström. Palattuaan saarelleen hän laittoi verkot veteen ja lämmitti saunan. klo 15.10 Adam & Eva. Hän myös toivoo, että vieraanvaraisuus olisi vastavuoroista ja lisäisi ymmärrystä toistemme tavoista elää. klo 13.35 Pisara. Hän turvautuu välillä papin kaulukseen voidakseen edistää asiaansa eli syyttömänä tuomitun vapauttamista. Hänen kirjoistaan on tehty useita elokuvia. (U) Teema & Fem Ma 1.2. Kirjailija Tommi Kinnunen ja historiantutkija Marianne Junila kertovat Anne Flinkkilälle Lapin sodan vaietun tarinan. Mikä heitä houkutteli ja mihin se johti. | viikon kirja | | viikon kirja | | painettua sanaa | | viikon tv-vinkit | Yhdysvaltalainen John Grisham on yksi tuotteliaimmista ja luetuimmista jännityskirjailijoista. Sarjan tapahtumat käynnistyvät, kun kuolleelta naiselta löytyy harvinainen tappava virus. Syyttömänä tuomittua ei niin vain voikaan vapauttaa, vaan juridinen järjestelmä vaatii omat kiemuransa, jotka vaihtelevat osavaltioittain. Tapahtumia ja sivujuonia on paljon. klo 17.10 Flinkkilä & Kellomäki. Sarjan keskushenkilö on poliisi Nina Kautsalo (erinomainen Iina Kuustonen). Tanskalaiset Adam Holm ja Eva Selsing keskustelevat lääkärin ja kätilön kanssa islamin uskon paikasta tanskalaisessa yhteiskunnassa. Hukkuminen tuntui Finnemanista kuin nukahtamiselta. Harva meistä on kertomassa kuolemastaan. Toimittuaan pappina seurakunnassa hän tutustui vankilapapin työhön ja vankilamaailmaan. klo 17.25 Jumalasta Guruun 1/3. Krp häärii myös paikalla. EMILIA KARHU Virus Lapissa Vuonna 2018 maksulliselle Elisa Viihteelle tehtiin suomalais-saksalainen tv-sarja Ivalo. Lestadiolaisten enemmistö myös kieltäytyy virustutkijan verikokeista. Grishamin vahvuus on lakimiehen työn yksityiskohtainen kuvaaminen. Yle TV2 Maanantai 1.2. Sitä tutkimaan lähetetään lääkäri-tutkija Thomas ( Maximilian Brükner). Väsytti vain kuin pitkän työpäivän jälkeen ja olo oli rauhallinen. Vieraanvaraisuus on kyky kohdata muutosta yhteiskunnassamme ja ilmastokysymyksissä, näin ajattelee systemaattisen teologian professori ja Porvoon entinen piispa Björn Vikström. WSOY 2020. Grisham perustaa tarinansa osin tositapaukseen. Siitä on tullut entistä kiinnostavampi koronaviruksen vuoksi. OLLI SEPPÄLÄ Ivalo TV1:ssä maanantaisin ja sunnuntaisin. Teema & Fem To 4.2. Kaikki jaksot katsottavissa Yle Areenassa. Hän koki nuorena juristina burn outin ja siirtyi lukemaan teologiaa. Pitäisikö islamia pelätä. Romaani kertoo siitä, miksi hän joutui syntipukiksi. Säätiö on keskittynyt ajamaan syyttömänä tuomittujen vapauttamista. Iso osa hänen jännäreistään sijoittuu lakimiesten maailmaan, niin myös tuorein suomennos Oikeuden vartijat. Talvi ja Lapin maisemat antavat sarjalle oman ilmeen ja vahvan tunnelman. Viitisenkymmentä vuotta sitten länsimaiset nuoret alkoivat kiinnostua itämaisista uskonnoista ja muista virtauksista. Hänen perheensä, sisko Marita ( Pihla Viitala) ja down-lapsi Venla ( Venla Ronkainen), päätyy myös tapahtumien osaksi. Ennen kirjailijaksi siirtymistään 1990-luvulla Grisham toimi asianajajana. Finnemanin ruumiinlämpö ehti laskea 26 asteeseen, mikä luultavimmin varjeli aivovauriolta. Moottorikelkalla ajellaan paljon, ruumiitakin löytyy. Suom. | poliisisarja | 17 KOTIMAA | 29.1.2021. Sen ohjasi suomalainen Hannu Salonen, joka on tehnyt uransa Saksassa erityisesti television poliisisarjoja ( Kahden keikka ja Kriminalisti) ohjaten. Post on yksi säätiön neljästä työntekijästä. Olemmeko unohtaneet kristillisiin arvoihin perustuvan moraalipohjamme. Kirjan päähenkilö on asianajaja Gullen Post, joka on myös metodistikirkon pappi. Se toimii pienellä budjetilla ja sisäisen näyn voimalla
Juuri nyt alan ymmärtämään, että vanhenen. Jälleen tänään lähtee arkkitehdille uusia ideoita. Normaalisti kyseisen neuvottelukunnan puheenjohtajana on totuttu näkemään piispa. Tuomas Kurttila, 42. – Sanapariin kiteytyy paljon. Tapaan Kurttilan Helsingin ensikodilla. Oli aika lähellä, että pappislinjalla opiskelleesta Tuomas Kurttilasta olisi saatu Suomen Siioniin pappi. Hän toimii toista vuotta perinteikkään yhdistyksen toiminnanjohtajana. Olisin ollut siis eräänlainen apupappi. Tulevalle toiminnalle on haettu suuntaviivoja muun muassa kirkon nelivuotiskertomukseen perehtymällä. ” Silloisen kirkkoher ran kanssa kävimme keskusteluja siitä, olisinko voinut työskennellä heillä vapaaehtoispoh jalta. – Silloisen kirkkoherran kanssa kävimme keskusteluja siitä, olisinko voinut työskennellä heillä vapaaehtoispohjalta. – Se on hyvä yhdistelmä historiaa, kulttuurinymmärrystä ja dogmatiikkaa. Kurttila suuntautuikin muunlaisten haasteiden pariin. Yhteiskunnallisesti aktiivisena ja aloitteellisena tunnettu Kurttila kertoo olevansa ilahtunut kutsusta Kirkkohallituksen neuvottelukuntaan. Monessa mukana ollut Kurttila valittiin viime vuoden lopulla Kirkon kasvatuksen ja perheasioiden neuvottelukunnan puheenjohtajaksi. – Näen tehtävän tärkeänä. Monenlaisen muutoksen keskellä meillä on nyt mahdollisuus tukea kirkkoa. Avainasioita ovat rohkeus ja yhdessä tekeminen. Kun hän puhuu, äänestä saattaa jopa erottaa hienoisen ”papillisen nuotin”. Toimintaympäristönä kirkko ei ole Tuomas Kurttilalle uusi. Hänen kotiseurakunnassaan Helsingin Paavalissa oli aikoinaan työvoimatarvetta. Kaksi sanaa nousi avauskokouksessa esille yli muiden: yhdessä tekeminen. Hän naurahtaa, että ”ei 18 KOTIMAA | 29.1.2021 haastattelu. Viimeksi nuijaa heilutti Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Olisin ollut siis eräänlainen apupappi. Kurttilan vetämä neuvottelukunta on kokoontunut yhden kerran. Elämässäni olen ylpeä siitä, että näen maailman ja elämän toiveikkaana. Edessä on mielenkiintoinen haaste, kun kansalaisja lastensuojelujärjestölle vuonna 1942 Vallilan työläiskaupunginosaan rakennetut tilat ovat perusteellisen remontin tarpeessa. Rukoilen huokauksin. Jälkimmäisessä häntä kiinnosti aiheen syvyyselementti. Ja käytännöllisen teologian kautta oppi paljon muun muassa sielunhoidosta, kasvatuksesta, perhetyöstä ja diakoniasta. – Tähän viereen suunnitellaan uutta ensikotia. H elsingin ensikoti ry:n toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila on pitkään tarkastellut näköalapaikalta suomalaisten perheiden ja lasten tilannetta. Pyrimme työssämme löytämään konkreettisia ajatuksia siihen, mitä yhdessä tekeminen voisi olla kirkon sisällä ja toisaalta verkostoissa suhteissa eri toimijoihin. Nimitys on poikkeuksellinen. Kuka. Se on inspiroivaa. Kurttila luki ensin hallintotieteitä ja lähti myöhemmin opiskelemaan teologiaa. Kirkkoherran aloitteesta huolimatta kuvio ei kuitenkaan onnistunut tuomiokapitulissa. Ennen Helsingin ensikotia hän on työsLasten ja perheiden puolustaja Kirkko voi olla jatkossakin vahva toimija kasvatuksen ja perheiden parissa. Teologia antaa runsaasti eväitä ajatella tätä inhimillistä maailmaamme. TEKSTI | VESA KEINONEN – KUVAT | JUKKA GRANSTRÖM kennellyt muun muassa opetusja kulttuuriministeriössä, Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtajana sekä lapsiasiavaltuutettuna. Kurttila kertoo, että ei ole nykyisin varsinainen seurakunta-aktiivi. Hän on takavuosina opiskellut teologiaa aina maisteriksi saakka
Silloin myös oppilaiden vanhemmat saattavat reagoida. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Kurttila ei olisi hengellinen ihminen. Miksi kirkon on sitten entistä vaikeampi päästä kouluympäristöön. – Koulumaailmassa on jo nähtävissä se, että ovia suljetaan kirkon suuntaan. Hän näkee hengellisyyden olevan kokonaisvaltaisesti rakennettuna meihin kaikkiin ihmisiin. Avainkysymys on, miten seurakuntien työntekijöille löytyy jatkossakin tilaa kouluympäristöstä. Mutta itsestään selvää ei kirkon roolin säilyminen kuviossa mukana kuitenkaan ole. Tämä näkyy myös sellaisilla toimialoilla, jotka ovat kirkon maailmaa. – Seurakuntien lapsija perhetyössä on huipTuomas Kurttila iloitsee siitä, että Helsingin ensikoti on pystynyt pitämään palvelunsa käynnissä myös koronan aikana. Koti, koulu, kaverit ja kirkko. Tuomas Kurttila arvelee, että kirkon pelätään tuovan kouluihin mukanaan sellaisen agendan, jota ei tunnisteta ja johon ei oikein voi luottaakaan. Eivät perusopetuksen opettajat ehdi olla nuorten tukena esimerkiksi tunnesäätelyyn tai kiusaamiseen liittyvissä asioissa. Tarve ja palvelu on saatava kohtaamaan. Tarjonnan lisäksi kasvatuksen osaamiselle on myös jatkuvaa kysyntää. Seurakuntien varhaiskasvatuksesta ja nuorisotyöstä löytyy melkoinen leegio rautaisia ammattilaisia. » 19 KOTIMAA | 29.1.2021. Se on kuin ilma, jota hengitämme. tuo kirkon tilastoihin paljoakaan”. – Esimerkiksi kouluissa nuorilla on monenlaisia kohtaamattomia tarpeita. Kurttila toteaa, että esimerkiksi pyhäkoulujen on nykyisin vaikea tavoittaa ihmisiä. – Olennaista on, miten kirkko pystyy rakentamaan luottamuksen kouluihin ja koko yhteiskuntaan. Sama koskee montaa muutakin kirkon kokoavaa toimintaa. Eletään instituutioiden vahvan haastamisen aikaa. Näiden neljän vankan pilarin varaan Tuomas Kurttila uskoo kasvatuksen jatkossakin rakentuvan. Olen vakuuttunut siitä, että kirkko pystyy avaamaan ovia ennen kaikkea arkisella toiminnallaan, kuten koulunuorisotyöllä. Tässäkin seurakunnilla olisi paljon annettavaa. Kurttila huomauttaa, että kirkolla on vahva kasvattajien osaamisresurssi. Yhä enemmän kunnat ja tulevat maakunnat ottavat kumppaneikseen yrityksiä ja yhdistyksiä, joilta palvelut ostetaan. Pyhä antaa tähän voimia. Ajattelen, että arjessa on kristityn elämä. Hän nostaa esimerkiksi julkisen sektorin tavat tuottaa palveluita. Kirkon kasvatuksen ja perheasioiden neuvottelukunnan tuoreena puheenjohtajana Tuomas Kurttila kaipaisi kirkolta lisää rohkeutta tehdä uusia aloitteita. Verkkoauttaminen on edelleen lisääntynyt. Kirkon oleellisuus on siinä, että se voi olla näissä eri tavoin läsnä. Muutoksessa ei saa jäädä polkemaan paikalleen. – Arjessa meillä kaikilla on esillä kipuja, suruja, iloja sekä ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä
– Jos tämä asia jää poliittisille päätöksentekijöille, kestävä ja tasapainoinen ratkaisu voi jäädä syntymättä. – Kyseisissä oppilaitoksissakin nuoret miettivät niitä elämän suuria kysymyksiä. Kurttila haluaa islamin uskonnon opetuksen kouluissamme säilyvän jatkossakin laadukkaana. Elämänkatsomustiedon opetuksen Kurttila mahdollistaisi kaikille. Monella se on islam. Tuomas Kurttilan mielestä kirkossakin kannattaa pohtia sitä, tapahtuvatko muutokset pakon sanelemana vai kykenemmekö ennakoimaan niitä. – Oman uskonnon opetus on hyvin tärkeä osa persoonan rakentumista sekä luottamuksen rakentamista perheiden ja koulun kaltaisen instituution välillä. Jokaisella tulisi olla riittävät eväät ymmärtää eri katsomuksia ja maailman moninaisuutta. Hän heittää ilman ajatuksen siitä, voisiko olla mahdollista perustaa seurakuntien omia päiväkoteja. Näkisin kirkon yhtenä tehtävänä varmistaa sen, että tälle joukolle riittää jatkossakin töitä, ja että kirkko tavoittaa ihmiset. 20 KOTIMAA | 29.1.2021 haastattelu. Päälle liimattua muiden kulttuurien huomioimisen ei kuitenkaan pidä olla. – Toivoisin, että Suomessakin pystyisimme viettämään kristillisiä juhlapyhiä ja juhlia. – Minusta tämä on epäloogista, koska uskonnonopetukseen voi osallistua kuka vaan. Entinen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on suurella ilolla pannut merkille juuri lasten ” Miksi kirkko ei voisi järjestää vanhem muusryhmiä, joissa tuettaisiin lasten kasvatusta. Tuomas Kurttila on sitä mieltä, että positiivinen uskonnonvapaus on osa sivistyneen yhteiskunnan olemusta ja rakenteita. Koko yhteisö voi luottaa kirkon olemassaoloon, vaikka henkilökohtainen suhde siihen olisi millainen tahansa. – Juuri tällaisessa käytännön toiminnassa kirkko on vahvoilla. Perusopetuksen puolella Kurttila nostaa ydinkysymykseksi sen, mikä on oman uskonnon opetuksen ja yleisen katsomusopetuksen suhde. Toki kyseessä on vaativa ammatillinen ala, ja pappien pitäisi saada silloin perheneuvonnasta lisää koulutusta. Nykyisin kyseisen aineen opetukseen saavat osallistua vain ne oppilaat, jotka eivät kuulu mihinkään rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan. – Olisiko mahdollista kytkeä perheneuvonta jollakin tavalla osaksi toimituskeskusteluja. puluokan ammattilaisia. – Koraanikoulujen kaltaiset vaihtoehdot ovat erittäin huono esimerkki, kuten maailmalta olemme nähneet. Kouluissamme on yhä enemmän lapsia ja nuoria, joiden uskonto on joku muu kuin kristinusko. Hän kaipaisi esimerkiksi ammatillisiin oppilaitoksiin uutena aineena katsomuskasvatuksen opetusta. Kurttila kertoo, että on eri tehtäviensä kautta saanut vierailla kouluissa ja päiväkodeissa, joissa puolet lapsista puhuu muuta kieltä kuin suomea. Toivo on tulevissa sukupolvissa. Vanhemmuus on nykyaikana usein kovilla ja kirkon perheneuvonta taas tunnetaan laadukkaana. Kurttila toteaa, että hyvin maallisetkin yhteiskunnat voivat olla hengellisesti näkyvillä olevia. Toisen käytännön esimerkin Tuomas Kurttila poimii seurakuntien perhetyöstä. Katsomuskasvatus on yksi asia, joka on lähellä Tuomas Kurttilan sydäntä. – Tuollaisissa ympäristöissä on luontevaa juhlia kaikkia niitä traditioita ja kulttuureita, joita lapset tai nuoret kyseisessä päiväkodissa tai koulussa edustavat. Se olisi sellaista arjen aloitteellisuutta, joka heijastuisi myönteisesti koko yhteisöön. Uskallammeko esimerkiksi viettää työpaikalla vapaaehtoisen jouluhartauden. – Herää kysymys, mitä arjessa rohkenemme tehdä. Olennainen asia tässä on se, toimitaanko mukaan kutsuvasti vai poissulkevasti. Hän peräänkuuluttaa kirkolta vahvaa ja aloitteellista roolia myös oman uskonnonopetuksen ja yleisen katsomusopetuksen suhteen määrittelyyn