vu os ik er ta 00 43 59 5– 21 –0 4 Kirkossa lähes päivittäin Entinen huippupainija Juha Ahokas on nykyään Tampereen Messukylän seurakunnan suntio 18 Uurnahautausten suosio vaatii lisää krematorioita Piispa kaitsee pappeja – mutta mitä se tarkoittaa?. 12 8 N:o 03 | 22.tammikuuta 2021 | hinta: 3,90 € Ka nn en ku va : Ra m i M ar ja m äk i 11 6
Vain ihanneyhteiskunnissa on äänestetty kaikesta, mutta eivät ne ole yleensä kauan kestäneet. Paljon karmeampi vaihtoehto on se epäilys, joka huonoina päivinä tulee kaitsettavan mieleen: johtaako tätä kirkkoa oikeasti joku. Siinä neljä kirkkomme piispaa pohdiskelee, mitä kaitseminen tänään on. Piispallinen kaitsenta elää ajassa. Kannattaa lukea. Tämä tuli mieleeni, kun luin tämän lehden sivuilla 12–15 olevan jutun ”Kuka kaipaa kaitsijaa?”. | Kuva: Jukka Granström HEIDI GRANSTRÖM nuorisotyönohjaaja Kirkon Cowperson P iispansauva on symbolinen paimenen sauva. Ehdotimme siihen keinoja. Lisäksi painotimme, että aikuisten ja kasvattajien tehtävä on aina ylläpitää toivoa. Organisaatiota johtaa aina joku. 2 KOTIMAA | 22.1.2021 aluksi. – Osallistuimme Pohjois-Saksan maakirkon järjestämään nuorten ilmastokonferenssiin. 1 Miltä nyt tuntuu. Myös ilmastomielenosoituksissa on oltu mukana. | viikon henkilö | Nuorisotyönohjaaja Heidi Granström sai Kirkkohallituksen vuoden 2020 ympäristökasvatuspalkinnon. Oma pienuus ja Jumalan huolenpito konkretisoituvat valtavan tähtitaivaan alla. Ihan tarkkaan ottaen on tietysti niin, että piispansauva viittaa lammaseikä karjapaimenen muinaiseen työkaluun. – Nuoresta pitäen luonto, eläimet ja ympäristöasiat ovat olleet minulle tärkeitä. Piispoilla on kaitsentatehtävä ja on hyvä, jos he sitä Sanassa ja tunnustuksessa pysyen rohkeasti hoitavat. Oma sielunmaisemani on perinteinen suomalainen metsä. JUSSI RYTKÖNEN Artikkelitoimittaja kaipaa kaitsentaa. – Nuorten ympäristötunteet pitäisi kuulla ja huomioida entistä paremmin. Seurakunnissa tehdään ruohonjuuritasolla paljon hyvää ympäristötyötä, ja olen yksi toimija muiden joukossa. EMILIA KARHU ”Nuorten ympäristötunteet pitäisi huomioida paremmin” – Onneksi Suomessa luonto on lähellä kaikkialla, Helsingissäkin, sanoo ympäristökasvatuspalkinnon saanut Heidi Granström. Onneksi Suomessa luonto on lähellä kaikkialla, Helsingissäkin. Vanhassa tankerovitsissä huonosti englantia osannut Ahti Karjalainen englanninsi Paimenpsalmin 23 ”Herra on minun paimeneni” sanat ”Mister is my Cowboy”. Hänen työhönsä on sisältynyt 12 vuoden ajan laaja-alaista ympäristökasvatusta Helsingin Malmin seurakunnassa. 4 Mitä luonto sinulle merkitsee. Pieni osa kokee hyvin lamauttavaakin pelkoa ja ahdistusta. 3 Olit mukana päivittämässä Vihreitä ripareita. Sillä on paitsi hallittu laumaa, käyty kenties tarvittaessa myös laumaa uhkaavien varkaiden ja petojen kimppuun. Jylhissä maisemissa mittasuhteet asettuvat kohdilleen. Rakastan puita, metsät ovat pyhiä. Mikä uudistui. – Vaellusriparit Lapissa ovat olleet ihania. Viimeistään julkisuus tekee piispan. Toisaalta luonnon rauha ja kauneus vetoavat nuoriin ja tuovat iloa. – Nuoria huolestuttaa ilmastonmuutoksen seurausten lisäksi luonnon roskaaminen, ihmisten välinpitämättömyys ja päätöksenteon hitaus. – Olen todella kiitollinen ja otettu mutta myös hämmentynyt. Osan reissuun tarvittavista rahoista keräsimme esimerkiksi valmistamalla ja myymällä muovikelmun korvaavia mehiläisvahakääreitä sekä taskuroskiksia tupakantumpeille. Nykyaika haluaa johtajia, neuvojia, kuuntelijoita, opastajia – ja kasvoja. Siinä, että piispa kaitsee ja samalla johtaa hiippakuntaansa, sen papistoa ja seurakuntia, ei lähtökohtaisesti pitäisi olla mitään outoa. 2 Mitä kaikkea olet konkreettisesti tehnyt nuorten kanssa. Olen kantanut huolta sademetsistä 1990-luvulta asti
Pieni maa näytti esimerkkiä V iime päivien ja viikkojen uutiset Yhdysvalloista sekä Venäjältä kertovat kyseisten suurvaltojen suuruuden kriisistä. 1921 Kotimaa 21.1.1921. Mikä ei suinkaan merkitse samaa kuin niiden upeus ja rikkaus, monesti päinvastoin. Jakelusta aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen vaikutuksen Posti neutraloi rahoittamalla päästöjä vähentäviä, valvottuja ilmastohankkeita. Kristillisten taidepäivien ohjelman aloitti tarkastaja, arkkitehti T. Vastaa välillä puheluun, mutta on jollain lailla tavoittamattomissa. Esitelmöitsijä, joka on tutkinut mm. 3 KOTIMAA | 22.1.2021. He näyttivät esimerkkiä siitä, miten pieni valtio toimii eettisesti oikein ja rohkeasti suhteessa suureen naapurimaahansa. ”Herra puolustaa kansaansa, hän säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa, että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet.” Matkalla asemalle näet hänen raahustavan lumista tietä reppu selässä yksin kouluun. Oman maan kansalaisten tekemä hyökkäys kongressiin Washingtonissa sekä kotimaahansa palanneen oppositiopoliitikon pidättäminen Moskovassa ovat entisestään heikentäneet mielikuvaa suurvaltojen suuruudesta. Hän, hän ja hän, kolme eri ikäistä kulkijaa, mutta kaikissa jotain samaa. On pakkanen, mutta takki ohut. Hän säälii. Hän puolustaa. Ja että jokaisella ihmisellä on yhtäläinen ihmisarvo riippumatta kyseisen maan presidentistä tai poliittisesta järjestelmästä. Maanantaina venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi tuomittiin poliisiasemalla pidetyssä pikaoikeudenkäynnissä vangittavaksi 30 vuorokaudeksi. | pääkirjoitus | | tuhat merkkiä taivaasta | MARI TEINILÄ päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi ???????. suomalaisia kansanomaisia kotien sisustuksia maamme eri puolilla, osasi tehdä asiansa mielenkiintoiseksi ja miellyttäviä herätteitä antavaksi. Poliittiseen järjestelmään kohdistuvan kritiikin sijaan yksilö saattaa lyödä helposti leimoja kokonaisiin kansakuntiin. Silmät maskin takana ovat suunnattoman väsyneet ja tyhjät. Yksittäisessä ihmisessä voi ilmetä ylimielisyyttä muita maita arvioidessaan. Heillä ei enää ole voimaa. Laiturilla kolme hän kulkee kumarassa roskikselta toiselle ja kaivaa muovipussiinsa tyhjät pullot. ?. He tarvitsisivat rinnalleen toiset askeleet lumeen, määräaseman ja toivon täyttämät silmät. Painojäte kierrätetään 99 %:sesti. He ovat sellaisia tai tällaisia. Sivistystä on ymmärtää, että kaikki kansat koostuvat yksittäisistä ihmisistä. Pandemian yhdessä kukistamisen sijaan Yhdysvaltojen tällä viikolla virkakautensa päättänyt presidentti Donald Trump sekä Venäjän presidentti Vladimir Putin ovat toimillaan lisänneet vain paineita pandemian koettelemassa maailmassa. Suomen presidentti, pääministeri ja ulkoministeri osoittivat suuruuttaan, kun he heti tuomitsivat Venäjän oppositiopoliitikon pidätyksen. PÄIVI PUHAKKA 21.1. Hän, joka tuli veljeksemme ja Vapahtajaksemme, kutsuu meitä kanssakulkijoiksi ja kulkee rinnalla, kun itse väsymme. Kommunistinen manifesti kehotti aikanaan: ”Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!” Nyt elämme aikaa, jolloin kaikkien maiden johtajien pitäisi liittyä yhteen ja keskittää voimansa pandemian kukistamiseen. Salervo, pitäen esitelmän aiheesta `Kauneusarvot ja kotisivistys´. Yhteiskunta vaatimuksineen ja kiireineen, nielee viihtyisän kotielämän pyörteisiinsä, ellei siihen ruveta eritoten lämmintä ja rakastavaa huolenpitoa luomaan. KOTIMAA perustettu 1905 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite: PL 279, 00181 Helsinki www.kotimaa24.fi/kotimaa Käyntiosoite: Porkkalankatu?7 B, 00180 Helsinki Asiakaspalvelu: 020 754 2333 Päätoimittaja: Mari Teinilä 040 522 0566 Toimituspäällikkö: Freija Özcan 040 683 8431 Julkaisupäällikkö, Kotimaa24: Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri: Irja Karppinen 040 737 4722 Toimitussihteeri: Noora WikmanHaavisto 040 178 8423 Graafikot: Pupu Design Oy Valokuvaaja: Jukka Granström Toimittajat: Emilia Karhu, Jussi Rytkönen (artikkelitoimittaja), Tuija Pyhäranta (virkavap.), Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino: Botnia Print, Kokkola Kustantaja: Kotimaa Oy Toimitusjohtaja: Kati Kinnunen Lukijamäärä: Kotimaa 74 000 (2020 KMT) Kotimaa painetaan ympäristöystävällisesti kierrätyskuidusta ja puujätteestä valmistetulle paperille ilman kemikaaleja, vettä tai öljyä. Näet hänen nousevan junaan, istuvan kuulokkeet korvilla penkkiin ja kaivavan tyylikkäästä nahkasalkusta tietokoneen. Pahimmillaan se johtaa kuitenkin siihen, ettei näin puhuva ihminen enää pysty tuntemaan myötätuntoa leimaamansa kansakunnan ihmisiä kohtaan. Laiturilla kolme, mutta ei määränpäätä eikä kotia. Hän näkee. Hän saattaa puhua halventavan yleistävästi esimerkiksi amerikkalaisista, venäläisistä, israelilaisista tai palestiinalaisista. Tämä kokonaisia kansoja leimaava puhetapa on usein harmitonta
Leirivuorokausien määrästä riippumatta etäopetus tuli viime vuonna merkittäväksi osaksi rippikoulujenkin todellisuutta. Etätoteutusten heikkouksina pidettiin, että kontakti nuoriin jäi ohueksi. Jotkut pitivät pelkästään päivärippikouluja. Seurakunnissa päädyttiin erilaisiin ratkaisuihin: Intensiivijaksoja lyhennettiin. Työyhteisöiltä toivottiin parempaa sitoutumista rippikoulujen etätoteutusten kehittämiseen. Kaksi kolmasosaa vastanneista piti etärippikoulun ohjaamista myönteisenä kokemuksena. Rippikoulukysely on toteutettu kolmena peräkkäisenä vuonna. – Kun seurakunnat tekevät päätöksiä leirivuorokausien määrästä, ne tekevät valtavan kauaskantoisia ratkaisuja, Kati Tervo-Niemelä sanoi. Koronavuonna kevään ja kesän rippikoulut sisälsivät yleisimmin 6–7 leirivuorokautta, loppuvuoden rippikoulut 4–5 leirivuorokautta. | kirkon kasvatuksen päivä | Koronavuosi tarjosi yllättäen laboratorio-olosuhteen, jossa rippileirin vaikutusta voitiin arvioida. Asiantuntijat totesivat, että seurakunnat joutuivat aikaisin keväällä ratkaisemaan rippikoulujensa järjestelyt tilanteessa, jossa koronaviruksen leviämistilannetta oli hyvin vaikea ennakoida. Uudet toimintatavat innostivat ja tiimin yhteishenki vahvistui. L eirijakson pituus on suoraan yhteydessä siihen, kuinka tyytyväisiä nuoret ovat rippikouluun, osoittaa kirkon valtakunnallinen rippikoulukysely. Hybridimalleja kehitettiin. Pieni osa nuorista koki, että etänä käyty rippikoulu sopi heille oikein hyvin. Yli yhdeksän yötä leirillä oli viettänyt vain pari prosenttia vastaajista. MERI TOIVANEN Leiripäivien määrä ratkaisee, onko rippikoulu onnistunut koronavuosi | Poikkeusajan kysely osoitti, että leirin pituus vaikuttaa suoraan rippikoululle annettuun arvosanaan. Johtopäätöksiä analysoivat rippikouluasiantuntijat ja -tutkijat Jari Pulkkinen Kirkkohallituksesta, Kati Tervo-Niemelä Itä-Suomen yliopistosta ja Jouko Porkka Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Vastauksia saatiin myös noin kolmeltatuhannelta isoselta ja noin 900 työntekijältä. Kokemuksistaan oli kyselyssä kertonut sata rippikoulujen työntekijää loka-marraskuussa. Vuoden 2020 rippikouluja oli jouluun mennessä arvioinut noin 14 600 nuorta, mikä on runsas kolmannes kaikista vuoden rippikoululaisista. Rippikouluun ei sisältynyt lainkaan yöpymisiä 19 prosentilla kesän rippikouluihin osallistuneista ja 11 prosentilla loppuvuoden rippikouluihin osallistuneista. Leirivuorokausien määrä oli selvässä yhteydessä myös osallistujien turvallisuuden ja ilon kokemukseen, oman hengellisen elämän vahvistumiseen, vahvistuneeseen kokemukseen kristinuskon henkilökohtaisesta merkityksellisyydestä ja myönteiseen muutokseen suhteessa kirkkoon ja seurakuntaan. Ainakin jonkin verran etäopetusta piti sisällään noin puolet rippikouluista. Osa seurakunnista siirsi leirinsä loppukesään tai syksyyn. Koronavuonna vaikutusmahdollisuudet olivat vähäiset. Kyselyn merkittävä tulos oli tieto siitä, että leirin pituus vaikutti suoraan rippikoululle annettuun kokonaisarvosanaan. Huomionarvoista on, että työntekijät suhtautuivat verkko-opetukseen kriittisemmin kuin nuoret. Kyselyn tuloksia esiteltiin viime viikolla virtuaalisesti järjestetyssä Kirkon kasvatuksen päivässä. Jouko Porkka totesi Kasvatuksen päivän tilaisuudessa, että koronavuosi tarjosi yllättäen laboratorio-olosuhteen, jossa leirin vaikutusta voitiin arvioida. He kokivat mahdollisuuksia osaamisensa hyödyntämiseen. 4 KOTIMAA | 22.1.2021 uutiset. | Kuva: Olli Seppälä ” Kun seurakunnat tekevät päätöksiä leirivuorokausien määrästä, ne tekevät valtavan kauaskantoisia ratkaisuja. Työntekijöiden kokemuksia etäopetukseen siirtymisestä käsittelivät Kirkon kasvatuksen päivässä rippikoulun ja seurakuntakasvatuksen asiantuntija Vilppu Huomo Kirkkohallituksesta sekä lehtorit Sanna Jattu ja Sami Ritokoski Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Työntekijät iloitsivat siitä, että rippikoulu saatiin koronaolosuhteissa ylipäänsä järjestettyä. Tavallisena vuonna nuoret voivat itse vaikuttaa siihen, missä muodossa käyvät rippikoulun
K irkon kasvatuksen barometri 2020 on laaja kirkon kasvatustoiminnan ja nuorisotyön ammattilaisten parissa toteutettu ajankohtaistutkimus. Jos vastaajan esimies oli nuorisotyönohjaaja, hänen kokemuksensa luottamushenkilöistä oli kriittisempi kuin jos hänen esimiehensä oli pappi tai kirkkoherra. Kolmasosa varhaiskasvatuksen työntekijöistä ei tee lainkaan yhteistyötä luottamushenkilöiden kanssa ja neljäsosa vain kerran vuodessa. Varsinaisen kasvatuksen barometrin lisäksi julkaisuun on otettu aiheeseen liittyviä asiantuntija-artikkeleita. Vastaajat kokivat nuorisotyön olevan luottamushenkilöiden mielestä ”rähisevää” ja ”kiukuttelevaa”. FREIJA ÖZCAN Kirkon kasvattajilla lähes olematon suhde luottamushenkilöihin tutkimus | Kasvatuksen päivillä julkistettiin ensimmäistä kertaa toteutettu kirkon kasvatuksen barometri. Lisäksi avovastauksista kävi ilmi, että nuorisotyöntekijöiden mielikuva luottamushenkilöistä on varsin negatiivinen. Innostava ja kohtaava kasvatus -julkaisussa mukana olevasta Tero Fleminchin artikkelista ilmenee lisäksi, että nuorisotyöntekijät eivät usko luottamushenkilöiden arvostavan heidän työtään. | Kuva: Olli Seppälä | kirkon kasvatuksen päivä | 5 KOTIMAA | 22.1.2021. Barometristä kävi myös ilmi, että kirkon nuorisotyönohjaajat ja varhaiskasvatuksen työntekijät tekevät seurakuntien luottamushenkilöiden kanssa yhteistyötä vain satunnaisesti, jos lainkaan. Kasvatuksen papeista sen sijaan lähes puolet kertoo tekevänsä yhteistyötä luottamushenkilöiden kanssa vähintään kerran kuukaudessa. Vastaajat myös kokivat työn tukevan heidän kristillistä uskoaan. Nuorisotyönohjaajista 14 prosenttia ei tee yhteistyötä luottamushenkilöiden kanssa lainkaan ja neljäsosa vain kerran vuodessa. Jumalanpalveluksissa sen sijaan kasvatuksen alan työntekijöistä käy vain harva. Barometri julkaistiin viime viikolla. Fleminchin mukaan 39 prosenttia nuorisotyöntekijöistä oli sitä mieltä, etteivät luottamushenkilöt ole kiinnostuneita heidän mielipiteistään. Auttamista ja kohtaamista pidettiin tärkeämpänä kuin työn hengellisiä sisältöjä ja niistä taas julistaminen ja evankeliointi asettuivat vähemmän tärkeäksi kuin muut sisällöt. Kyselyyn saatiin 428 vastausta. Luottamushenkilöitä kuvattiin Fleminchin tutkimuksessa etäisiksi ja jopa seurakuntatyöstä vieraantuneiksi. Idean siihen on antanut Diakonia-ammattikorkeakoulussa vuosittain toteutettu diakonian barometritutkimus. Harvinaisinta on varhaiskasvatuksen ja luottamushenkilöiden välinen yhteistyö. Valtaosalle kyselyyn vastanneista työ on kutsumus, jonka he kokevat saaneensa Jumalalta. Barometrin kysely lähetettiin noin 3 500 kasvatuksen työntekijälle ja heidän esimiehilleen. Tutkimuksen pohjalta tehdyn julkaisun Innostava ja kohtaava kasvatus, Kirkon kasvatuksen barometri 2020 ovat toimittaneet Jouko Porkka ja Minna Valtonen. Tutkimuksen suorittivat opinnäytetyönään nuorisotyönohjaajat Mia Kuronen Raaseporin suomalaisesta seurakunnasta, Mikko Matkoski Vaasan suomalaisesta seurakunnasta, Mia Mod Oulunkylän seurakunnasta ja Jenni Surakka Haagan seurakunnasta. Fleminch on tutkinut nuorisotyön arvostusta Kasvatuksen ja nuorisotyön asiantuntijat ry:n (KNT) keväällä 2019 tekemän jäsenkyselyn yhteydessä. Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi 19.2.2021 Kokous ja leiri, valmennuskurssit ja koulutukset Pyydä tarjous ja varaa paikkasi 12.2.2021 mennessä. Seurakunnan varhaiskasvattajien ja luottamushenkilöiden todellisuudet kohtaavat vain harvoin, selviää Kirkon kasvatuksen barometrista. Kasvatusta vastaajat halusivat tarjota niin, että se antaa tilaa monenlaisille näkemyksille ja kysymyksille. Kutsuva työ nähtiin tärkeänä, koska seurakunnan toimintaan osallistuminen on yhä enemmän yksilön valinta
Suomen helluntailiikkeen seurakunnissa on pastoreina runsaat parikymmentä naista. Turun tuomiokirkossa. Tästä ajoituksesta poikettiin kerran, vuonna 1951, koska heinäkuun alussa järjestettiin eduskuntavaalit. Tuomiokapituli: jumalan palveluksessa sai esittää Ei ole vieraslajia -laulun Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin mukaan Ilmajoen seurakunnan jumalanpalveluksessa viime heinäkuussa esitetty laulu ei anna aihetta jatkotoimenpiteisiin. Tuomiokapitulille osoitetussa kantelussa kysyttiin, oliko Anna-Mari Kaskisen runoon sävelletyn laulun Ei ole vieraslajia esittäminen seurakunnalle sovelias kannanotto poliittiseen keskusteluun. Myös muutamissa seurakuntien vanhimmistoissa on naisia. Aiemmin seurojen ajankohta oli kesä-heinäkuun vaihde, jolloin Suviseurat saattoivat olla myös keskellä viikkoa. Poikkeuksia niihin ei ole juurikaan viime vuosikymmeninä tehty, paitsi körttien Herättäjä-Yhdistyksessä. Nykyinen juhannusta seuraava viikonloppu vakiintui Suviseurojen ajankohdaksi 1960-luvulla. Toisaalta hän näkee hengellisten kesäjuhlien superviikonlopussa myös hyviä puolia. Tavallisesti piispaksi vihkimisiin osallistuu myös ulkomaisten sisarkirkkojen piispoja, mutta ei tällä kertaa. – Tällöin majoituskapasiteetti ja talkoolaiset voisivat käydä vähiin, toteaa Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen. Korhonen on ensimmäinen nainen kirkkokunnan johtajana. Kaikkien juhlien sattuminen tänä vuonna samalle viikonlopulle on Kaarivaaran mukaan siinä mielessä harmillista, että useille kesäjuhlille osallistuvat joutuvat nyt valitsemaan, minne suuntaavat. Kotimaan kyselyssä selvisi, että herätysliikkeillä on kiinteät juhla-ajankohdat, jotka määrittyvät eri liikkeissä eri perusteilla. Herättäjäjuhlat on järjestetty viime vuosikymmeninä yleensä kaksi viikkoa juhannuksen jälkeen. 6 KOTIMAA | 22.1.2021 uutiset. Kantelun teki Lapuan hiippakunnan hiippakuntavaltuutettu Piia Kattelus-Kilpeläinen (ps.). Tänä kesänä Herättäjäjuhlat pidetään viikkoa aikaisemmin kuin tavallisesti, koska ne on määrä järjestää Kauhavalla, joka sijaitsee lähellä Seinäjokea. Jos jokin juhlista saa kiinnostusta mediassa, on mahdollista, että muutkin samaan viikonloppuun osuvat hengelliset kesäjuhlat tulevat mainituiksi ja samalla markkinoiduiksi. Messun ja vihkimisen toimittaa arkkipiispa Tapio Luoma. Tuona vuonna Suviseuroihin kokoonnuttiin jo ennen juhannusta. Hän on toiminut pastorina kymmen vuotta. – Päällekkäisyyksiä juhla-aikatauluissa tulee joka tapauksessa. Seinäjoella puolestaan vietetään Herätysliikkeiden juhla-ajankohdat määrittyvät eri tavoin juhlaruuhka | Suurin osa herätysliikkeistä järjestää kesäjuhlat aina tiettynä viikonloppuna. – Samanaikaisuus tuo vaikuttavuutta ja näkyvyyttä. Häntä avustavat piispat Simo Peura, Matti Repo ja Kaisamari Hintikka. Yle televisioi messun, ja sitä voi seurata myös virtuaalikirkko.fi:n kautta. | kesäjuhlien aikataulut | Rajoitukset vaikuttavat Leppäsen piispaksi vihkimiseen Mari Leppänen vihitään Turun arkkihiippakunnan piispaksi kynttilänpäivänä 7.2. Poikkeuksia tästä on kuitenkin tehty, jos juhlapaikkakunnalla tai sen läheisyydessä on samaan aikaan jokin muu suuri kesätapahtuma. Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) Valtakunnallinen Evankeliumijuhla järjestetään käytännössä aina yhtä aikaa Suviseurojen kanssa juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna. Kapituli toteaa, että runo ei ole sisällöltään asiaton tai kirkon sanoman vastainen, vaan se tähdentää jokaisen ihmisen luovuttamatonta ihmisarvoa. Poikkeuksen tekee Herättäjä-Yhdistys, jonka juhla-ajankohta joustaa esimerkiksi tangomarkkinoiden vuoksi. Voimassa olevat koronarajoitukset vaikuttavat vihkimysmessun toteutukseen, eikä kaikille avointa messua voida järjestää. Ensimmäinen nainen Helluntaikirkon johtoon Suomen Helluntaikirkon uudeksi johtajaksi ja hallituksen puheenjohtajaksi on valittu Lappeenrannan helluntaiseurakunnan pastori Helena Korhonen, 64. – Vakioviikonloppu on ajankohtana hyvä, koska säännöllisesti Suviseuroihin osallistuvat tietävät suunnitella oman kesäohjelmansa sen mukaan, SRK:n pääsihteeri Juha Kaarivaara sanoo. Myös Säilä harmittelee sitä, että ihmiset eivät nyt voi vierailla useilla kesäjuhlilla. Vanhoillislestadiolaisten Suviseuroja järjestävä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) ei koordinoi tapahtumansa ajankohtaa muiden herätysliikkeiden kanssa, koska oman juhlan ajankohdalla on pitkät perinteet. – Maatalousyhteiskunnassa oli vielä mahdollista järjestää Suviseurat keskellä viikkoa, mutta käytäntö ei soveltunut enää teollisuusyhteiskuntaan, Kaarivaara sanoo. Tuomiokapitulin suunnitelmissa on myös, että keväällä tai kesällä järjestettäisiin hiippakunnan yhteinen juhla ja messu. | lyhyesti | T änä vuonna kaikkia Suomen suurimpia herätysliikkeiden kesäjuhlia valmistellaan samalle viikonlopulle heinäkuun alkuun. Seuraamme kuitenkin sillä tavoin muiden liikkeiden juhlasuunnitelmia, ettei juhlia järjestettäisi samaan aikaan ihan naapurikunnissa, Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä sanoo. Aikataulusta ei ole viime vuosikymmeninä poikettu. Vielä ei ole tiedossa, voidaanko ne järjestää perinteisesti vai toteutetaanko tapahtumat viimevuotiseen tapaan virtuaalisina. Sen jälkeen ajankohdasta ei ole tehty yhtään poikkeusta
Herätysliikkeiden johdon vastuulle jää, otetaanko tieto huomioon käytännössä. TEKSTIT: EMILIA KARHU Vanhoillislestadiolaisten Suviseurat vakiintuivat juhannusta seuraavaan viikonloppuun 1960-luvulla. – Tästä näkökulmasta tämän kesän tilanne on todella mielenkiintoinen. 7 KOTIMAA | 22.1.2021. Yhteistyöryhmässä voimme vain jakaa tietoa. | Kuva: Jukka Granström ” Joensuun Herättäjäjuhlat vuonna 2022 aikaistuvat Ilosaarirockin vuoksi. Alun perin ryhmään kuuluivat kaikki suuret evankelis-luterilaiset tapahtumajärjestäjät paitsi vanhoillislestadiolaiset. Jari Kupiainen toimii myös tapahtumaelinkeinon keskusjärjestön Tapahtumateollisuus ry:n hallituksessa. Yhteistyö on hedelmällistä. Tänä vuonna juhannuksen päivämäärä on poikkeuksellisen myöhäinen, 26.6. Ryhmän alkuperäinen idea oli, että tiedot juhla-ajankohdista ja juhlapaikkakunnista välittyisivät useaksi vuodeksi eteenpäin, jolloin alueellista ja aikataulullista päällekkäisyyttä voitaisiin välttää. Sittemmin joukkoon on tullut mukaan ekumeenisia toimijoita, kuten helluntailaiset, sekä seurakuntayhtymien tapahtumajärjestäjiä suurista kaupungeista. Vuosikymmeniä sitten siirryttiin kuitenkin viikonloppujuhliin heinäkuun alkupuolella. Tapaamisiin liittyy kalenterikokouksen lisäksi koulutusta. Useimmiten ajankohdaksi osuu kaksi viikkoa juhannuksen jälkeen oleva viikonloppu. Poikkeusaikatauluja on luvassa myös kahtena seuraavana vuonna. Kansanlähetyspäivät järjestetään aina sinä viikonloppuna, jonka perjantai on ensimmäinen perjantai heinäkuussa. – Vien sinne hengellisten tapahtumajärjestäjien terveisiä ja välitän sieltä tietoa ja ideoita hengellisille toimijoille. Myös Nummela kertoo, että monet Kansanlähetyksen työn ystävät käyvät mielellään useammilla kesäjuhlilla, mikä ei päällekkäisyyksien sattuessa ole mahdollista. Ortodoksit harkitsevat mukaantuloa, Kupiainen kertoo. Yhteistyöryhmä yrittää välttää päällekkäisyyttä Suomessa on toiminut jo yli kymmenen vuotta hengellisten kesäjuhlien ja kirkollisten tapahtumien yhteistyöryhmä, jonka käytännön koollekutsumisesta on vastannut kehityspäällikkö Jari Kupiainen Kirkkopalveluista. Herättäjäjuhlia on järjestetty vuodesta 1893 lähtien, ja myös niiden historiaan ovat Suviseurojen tapaan kuuluneet juhlat keskellä viikkoa. Sen jälkeen ajankohdasta ei ole tehty poikkeuksia. – En tiedä mistä alkaen näin on tehty, mutta ainakin 25 viime vuotta ovat menneet näin. Emme siis neuvottele ajankohdasta muiden järjestöjen kanssa, vaan ajankohta on kiinteä, sanoo Kansanlähetyksen lähetysjohtaja Daniel Nummela. – Toisaalta tapahtumia järjestetään nykyään paljon, ja päällekkäisyydet ovat mahdollisesti tulleet jäädäkseen, Kupiainen sanoo. Kuva vuodelta 2018. Nykyisin ryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa keväällä ja syksyllä. Suviseurojen edustajia emme ole saaneet kutsuista huolimatta mukaan. Joensuun Herättäjäjuhlat vuonna 2022 aikaistuvat Ilosaarirockin vuoksi ja Seinäjoen Herättäjäjuhlat vuonna 2023 jälleen tangon takia. Tangomarkkinoita juuri silloin, kun Herättäjäjuhlat olisi ollut määrä järjestää. Koulutuksen teemoina ovat olleet esimerkiksi viestintä, tapahtumaturvallisuus, palvelumuotoilu, juhlien tekninen toteuttaminen ja virtuaalisen tapahtuman tuottaminen. – Ryhmässä on tällä hetkellä noin 30 jäsentä. Ryhmä on kaikille avoin, ja siihen pääsee pyynnöstä mukaan
Kyseinen poikkeus on yksityinen Krematoriosäätiön ylläpitämä Helsingin Hietaniemen krematorio. Särkymävaraa ei ole. Mikkelin seudulla oman krematorion rakentaminen edellyttäisi vähintäänkin alueen seurakuntien välistä yhteistyötä, tuomiokirkkoseurakunnan talousjohtaja Tiina Snicker toteaa. Kokkolassa hanke on pidemmällä, ja tuhkaustoiminnan on tarkoitus alkaa ensi elokuussa. Oulun seurakuntayhtymässä arvioidaan, että Rovaniemen ja Kokkolan hankkeiden valmistuminen helpottaa Oulun krematorioon kohdistuvaa painetta mahdollisesti vain muutaman vuoden, sillä tuhkausten suosion ennakoidaan kasvavan Oulun alueella voimakkaasti. Vuoden 2020 tilastot eivät ole vielä valmistuneet, mutta vuonna 2019 Suomessa tuhkattiin jo yli 30 700 vainajaa. Pahimmillaan kaikkia tuhkattavaksi tarjottuja vainajia ei ole kyetty vastaanottamaan edes jonotusaikoja venyttämällä. Kysymys krematorioinvestointien maksajasta on noussut ajankohtaiseksi, kun uurnahautausten suosio on kasvanut nopeasti. – Vainajien tuhkaaminen on tärkeä palvelu, ja sen merkitys kasvaa koko ajan. Hautaustoimilaissa sitä ei kuitenkaan ole määrätty minkään toimijan vastuulle, vaan lain mukaan myös esimerkiksi kunnat, kuntayhtymät ja säätiöt voivat ylläpitää krematorioita, Palo toteaa. Loppuosa katettiin lainalla. Hanketta varten lähiseudun seurakunnat perustivat kiinteistöyhtymän, johon seurakunnat sijoittivat yhteensä 900 000 euroa. Tuhkaukset ovat ruuhkautuneet muun muassa Pohjois-Suomessa, jossa on vain kaksi krematoriota, Kajaanissa ja Oulussa. Kenelle kuuluu krematorioiden ylläpito. Painetta on koettu erityisesti Oulussa, mutta tilanteen uskotaan helpottuvan, kun Kokkolassa ja Rovaniemellä vireillä olevat krematorioiden rakennushankkeet valmistuvat. Krematoriokapasiteetin rakentaminen on kallis investointi, teki sen mikä toimija tahansa. U seimpien hautaustoimeen liittyvien julkisten palvelujen tuottamisesta ovat maassamme vastanneet luterilaiset seurakunnat, ja niiden rakennuttamia ovat yhtä lukuun ottamatta myös maamme krematoriot eli tuhkauslaitokset. | hautauspalvelut | ” Kirkko on yrittänyt pitää aihetta esillä, mutta keskustelukumppaneita on ollut vaikea löytää. Tuhkaustoiminnassa seurakuntien roolin ei kuitenkaan tarvitsisi olla näin iso, muistuttaa maankäyttöpäällikkö Harri Palo Kirkkohallituksesta. – Myös meillä Kokkolassa on kirkko ja yhteiskunta | Moni mieltää vainajien tuhkaustoiminnan seurakuntien vastuulle kuuluvaksi palveluksi. Vuonna 2016 käyttöönotettu Lahden Levon hautausmaan uusi krematoriorakennus maksoi 3,6 miljoonaa euroa. Monessa krematoriossa tuhkausten suosion kasvu on merkinnyt sitä, että nykyiset kapasiteettirajat ovat tulleet vastaan. Rovaniemellä ja Kokkolassa krematorioiden rakentamisvaiheen budjetit ovat 1,3–1,5 miljoonaa euroa, sillä uunit sijoitetaan olemassa oleviin tiloihin. Käytännössä kapasiteetin lisääminen tarkoittaa joko uunien tai vähintään savukaasujen puhdistusjärjestelmien päivitystä. – Se, että seurakunnat ovat rakentaneet niitä, on ollut niille täysin vapaaehtoista. 8 KOTIMAA | 22.1.2021 uutiset. Näin ei kuitenkaan ole. Kummassakin tapauksessa seurakunta maksaa alkuinvestoinnin omista varoistaan. – Pelkkä uuni maksaa noin 600 000 euroa ja savukaasujen puhdistusjärjestelmä noin 400 000 euroa, Lahden seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Jukka-Pekka Penttinen kertoo. Vielä 2010-luvun alussa Suomessa tehtiin vain noin 20 000 tuhkausta vuodessa. – Akuutein tarve uudelle krematoriolle on Mikkelin seudulla, mistä tuhkattavat vainajat kuljetetaan nykyään muun muassa Jyväskylään ja Lahteen, Halme arvioi. Tuhkausmaksut kattavat käyttö-, ylläpitoja lainanlyhennyskulut. Suomen hautaustoiminnan keskusliiton pääsihteerin Matti Halmeen mukaan Kokkolan ja Rovaniemen lisäksi Suomeen tarvitaan kiireesti 1–2 uutta krematoriota sekä kapasiteetin lisäystä useisiin olemassa oleviin tuhkaamoihin. Määrä oli 57 prosenttia kaikista kuolleista. Kumpikin luku kasvoi edellisvuodesta selvästi ja oli tähänastinen ennätys. Ainakin Rovaniemellä on tarkoitus, että seurakunta saa sijoittamansa rahat ajan myötä takaisin tuhkausmaksujen tuotoista. Mikään laki ei velvoita seurakuntia ylläpitämään krematorioita toisin kuin esimerkiksi hautausmaita
HEIKKI SALMELA Uurnahautausten suosio kasvaa vauhdilla, ja se on luonut tarpeen lisätä krematoriokapasiteettia eri puolille maata. – Harvaan asutuilla alueilla, joissa ei ole muuta riittävän taloudellisen kantokyvyn omaavaa toimijaa, maakunnat ja kuntayhtymät olisivat paras taho ylläpitämään krematorioita. Palo arvelee, että toistaiseksi kunnissa ja maakuntahallinnoissa ei ole juurikaan ajateltu koko asiaa. Siellä on katsottu, että tämä on seurakunnan asia, Rovaniemen seurakunnan hallintojohtaja Antti Jääskeläinen kertoo. Palo ja Matti Halme korostavat sitä, että kyse on tarjolla olevien hautauspalvelujen yhdenmukaisuudesta. Kuva: Lahden seurakuntayhtymän viestintä 9 KOTIMAA | 22.1.2021. – Herää myös kysymys, miksi me kirkkona esittäisimme muille vaatimuksia tuhkaustoiminnan järjestämisestä, koska se on meille itsellemmekin täysin vapaaehtoista. Tulevaisuudessa tuhkaustoiminta sopisi hyvin esimerkiksi suunniteltujen sotemaakuntien tehtäväksi. Maamme ensimmäinen, vuonna 1926 perustettu tuhkauslaitos oli jutun alussa mainittu Helsingin Hietaniemen krematorio. mahdollista, että tuhkausten yleistyessä investointi myöhemmin maksaa itseään takaisin. Ne hankkeet ovat vielä kalliimpia, Kokkolan seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Janne Korkiakangas toteaa. Nykyisissä rakennushankkeissa Kokkolan seurakuntayhtymä tekee yhteistyötä Keski-Pohjanmaan keskussairaalan kanssa, jolta vuokrattuihin tiloihin krematorio valmistuu. – Kaupunki ei ollut hankkeesta missään vaiheessa innostunut. – Luulen, että siellä ei ole otettu huomioon, että tämä asia voisi olla heidän tehtävänsä. Kotimaa-lehden sosiaalija terveysministeriöstä saamien tietojen mukaan krematoriotoiminta ei myöskään ole ollut esillä tulevien sotemaakuntien tehtäviä suunniteltaessa. Toisaalta kansa odottaa, että tarjolla on uurnahautausvaihtoehto. Kun Lahteen 1960-luvulla rakennettiin alueen ensimmäistä krematoriota, kaupunki oli mukana hankkeessa. Uurnahautauksen pitää olla taloudellisesti ja logistisesti mielekästä, asuipa henkilö missä päin Suomea tahansa. Mikäli tuhkauspalvelujen tuottajapohja tulevaisuudessa laajenisi, sen voisi ajatella olevan paluuta kohti tuhkaustoiminnan alkua Suomessa. Laihoin tuloksin. Kirkkohallituksen Harri Palo toivoisi ylikunnallisten toimijoiden ottavan tuhkauspalveluista vastuuta etenkin pienimmissä maakunnissa, joissa taloudellisesti vahvoja keskusseurakuntia ei ole. Palon mukaan kirkko on eri yhteyksissä yrittänyt pitää aihetta esillä, mutta keskustelukumppaneita on ollut vaikea löytää. Vainajien kuljettaminen satojen kilometrien päähän tuhkattavaksi ei ole järkevää myöskään ekologisesti. Tällä hetkellä Suomessa on 22 tuhkaamoa ja niissä yhteensä 30 uunia. Kuva on Lahden Levon krematoriosta. On mahdollista, että valtio ja kunnat eivät miellä, ettei asia varsinaisesti kuulu seurakunnille. Meille säästö tulee kuitenkin pääosin siinä, ettei hautausmaiden laajennustarvetta tule eteen niin nopeasti. Matti Halmeen ja Harri Palon käsityksen mukaan moni krematorioita ylläpitävä seurakunta joutuu joka vuosi sijoittamaan varoja tuhkaustoiminnan ylläpitämiseen, koska palvelumaksut halutaan pitää maltillisina. Kaupunginisien kanssa Kokkolassa ei ole keskusteltu, mutta Rovaniemellä on. Toisaalta säästöä saadaan hautausmaakuluissa
Osalle asia on itsestään selvä: tottakai! Mutta mukana on myös toista mieltä olevia, joiden mielestä usko tarkoittaa Jumala-suhdetta, ei maallisia asioita. Historiallisesti selvittämättä on kysymys, miksi Suomen työväestö ei siitä huolimatta eronnut kirkosta. Joko aika olisi kypsä siihen, että paikallisseurakunta tarjoaisi kaikille kunnallisvaalien ehdokkaille puolueettoman foorumin keskustella. Elämänkerroissa harvoin kuulee suoraa katsomuksellista puhetta. Onko meillä siinä jotakin sanottavaa. Ehkä teksti oli toimituksen mieleen, kun kaksi viikkoa myöhemmin lehdessä julkaistiin saman toimittajan paljon pitempi myönteinen arvostelu itämaisia oppeja käsittelevästä kirjasta nan sivulla tiedotetaan, että jumalanpalvelusta voi seurata ainoastaan suorana seurakunnan Facebook-kanavalla. Kristilliset sosialidemokraatit ovat toimineet yli 70 vuotta ja uudempia tulokkaita ovat Armon Vihreät. Henkisyyttä ja mielenrauhaa -kirja ei varsinaisesti esittele itämaisia uskontoja, vaan sitä, miten ne vaikuttavat suomalaisessa yhteiskunnassa. Niitä on siis liikaa, mutta miten tätä voisi hyödyntää. Saan ammentaa sieluuni armon ja ilon sanomaa, ja samalla saan rauhoittavaa voimaa ankeaan arkeen. Se lähentäisi kirkkoa ja kansaa, siitä hyötyisi niin kirkko kuin kansa. Mutta mitä nyt. Eikä se ollut Paavalilla ja muilla apostoleillakaan kristillinen. Kirkon ja seurakuntien talous heikkenee jäsenkadon tähden, mutta niiden omistuksessa on yhä noin 8 000 kiinteistöä. HARRI YLI-HUITA Laihia Edellisen johdosta: Kiitos palautteesta. korvaa 10 mielipiteet KOTIMAA | 22.1.2021 K ristittyjen keskuudessa on pian parituhatta vuotta keskusteltu kiivaasti siitä, koskeeko meitä yhteisten asioiden hoitaminen eli politiikka. Raamatun mukaan uskontojen sekoittaminen eli synkretismi on kuitenkin selvästi väärin. Yleensä sieltä jumalanpalveluksia voi katsoa striimausten jälkeen kahden viikon ajan. Kirkon ja sen papiston aktiivisesti oikeistolainen, jopa äärioikeistolainen politiikka on niin tunnettu, etten käy sitä kertaamaan. Viime vuosikymmeninä on kirkkoa jo välillä syytetty vasemmistolaiseksi. SeurakunSynkretismi ei kuulu kristinuskoon Kotimaan adventtinumerossa (27.11.) oli tyrmistyttävä lehden toimittajan tekemä arvostelu kirjasta Kuka olisi uskonut. Sotien jälkeinen historia aivan lyhyesti: Nuori sotilaspapisto oli samoissa korsuissa rintamalla, kirkon ja vasemmiston suhde lientyi. Fakta on, että kirkko ja seurakunnat ovat suosineet oikeistoa ja syrjineet vasemmistoa. MARJA-LEENA PÄIVINEN Joensuu Henkisyyttä ja mielenrauhaa. Mieluummin katsoisin lähetyksiä YouTuben kautta. Seurakunta ei palvele syrjään vetäytymällä, vaan kuten se on avannut ovensa musiikille, se voi avata ne myös yhteiskunnalliselle keskustelulle. Profeetan vastaus on sitä selvempi, koska ”esivalta” ei ollut juutalainen. Siksi on erikoista, että lehdessä kehuttiin epäkristillistä itämaista uskoa. Miten suhtautua paikalliseen yhteisten asioiden hoitoon. Vastausta on etsitty perusdokumentistamme Raamatusta. Kysymys on taas ajankohtainen maan valmistautuessa kunnallisvaaleihin. Onko seurakunnan vastaus ihmisten elämään harmonian haavekuva vai totuus – kumpi toisi vapautta. Emmekö voisi ennemmin kutsua sisään kaikki. Auttaako pään pensaaseen työntäminen. Niinpä katson evankeliumin ilosanomaa sisältäviä lähetyksiä eri puolilta Suomea itselleni sopivana ajankohtana, myös jälkikäteen. Valitettavasti myös oma seurakuntani on valinnut Facebookin lähetyskanavakseen. Usein on lainattu profeetta Jeremian sanaa pakkosiirtolaisuudessa eläville juutalaisille: ”Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Kaikkien koolle kutsuminen ei olisi helppoa vaan haastavaa, mutta kumpaa me kirkossa nyt tarvitsemme. Keskustelijat olisivat erimielisiä, mutta sehän on tosiasia. Jokainen saa tietysti uskoa mihin haluaa. Vain Facebook-tunnuksella kirkkoon Laura Kataja kirjoitti Kotimaassa (15.1.2021) aiheellisesti siitä, kuinka monet seurakunnat ovat koronarajoitusten vuoksi lähettäneet verkossa katsottavaksi jumalanpalveluksia Facebookin kautta. HEIKKI PALMU Kirjailija ja pastori, Turku Vaalit kohta edessä – Koskeeko se kirkkoa. Toivottavasti käytäntö jatkuisi myös sitten, kun joskus pääsemme ”uuteen normaaliin”. ” Kirkko ja seurakunnat ovat suosineet oikeistoa ja syrjineet vasemmistoa. Miten tämän päivän luterilainen kirkko suhtautuu puolueisiin. Olen miettinyt, onko jumalanpalvelusten välittäminen YouTube-kanavan kautta maksullista. Ehkä sitä voi ymmärtää kirkon historian leimallisen oikeistolaisuuden kautta. Suomen satavuotisessa historiassa ei kirkkoa totisesti voi syyttää passiiviseksi. Miksi pelätä ristiriitoja. Kuten kirkon strategia esittää, nyt on ovien avaamisen aika. Olen asiasta täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Avata ovet kaikille. Se saavuttaisi huomattavasti enemmän sellaisiakin iäkkäitä seurakuntalaisia, joilla on vähemmän tietoteknisiä taitoja tai jotka eivät halua käyttää Facebookia. Karin Kokoomus oli kypärä-papin puvussa, mutta se on mennyttä historiaa. Lisäksi Raamatun mukaan vain Jeesus voi tuoda todellisen rauhan ja pelastuksen. Ja ellei maanlaajuisella kirkolla, kai kuitenkin paikallisella seurakunnalla. Tämän havaitseminen ja ymmärtäminen on kirkon väelle tärkeää. Kotimaa on luterilaisen kirkkomme epävirallinen äänenkannattaja. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.” (Jeremia 19:7) Osallistua vai pysyä hiljaa katsomossa. Turvallista vaikenemista vai rohkeaa riskin ottamista. OLLI SEPPÄLÄ. Mutta on toinenkin vaihtoehto. Siinä ylistettiin buddhalaisuuden ”ihanuutta” minusta ikävällä tavalla. Näkyvintä on pyrkimys puolueettomuuteen ja varovaisuus yhteiskunnan kysymyksissä. Olen ihmetellyt tuota monien seurakuntien käyttämää Facebook-lähetystapaa. kirkon ja yhteiskunnan suhde | Kirkon olisi aika avata ovensa yhteiskunnalliselle keskustelulle yli puoluerajojen, kirjoittaa Heikki Palmu. Arvostan suuresti, että olen koronarajoitteista huolimatta voinut seurata jumalanpalvelusten nettistriimauksia ympäri Suomea YouTube-kanavalla. Jumalaan uskovan tuli osallistua ja toimia, ei vetäytyä syrjään. En ylistänyt Anne Brunilan kirjassa esiin tulevaa buddhalaisuutta, vaan tapaa, jolla hän kertoo maailmankuvastaan avoimesti. Vai miksi sitä ei käytetä. Kaikki vaalit ovat tärkeitä, niin seurakunnan, kunnan kuin myös valtiolliset vaalit
Olisi tärkeää saada piispoilta selvitys siitä, mitä he tarkoittavat tasa-arvolla ja yhdenvertaisuudella sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta, ja näiden arvojen tosiasiallisella edistämisellä lähetystyössä. Mieltäni on lämmittänyt viestit, joita olen saanut lehtijutun jälkeen. ” Nykymaailmassa ei voi sulkea rajoja ja toivoa parasta.. Kirkolliskokousedustajien mielestä piispat ovat väärässä: jotkut järjestöistä syrjivät räikeästi naispappeja ja homoja. Kotimaantyön osalta todetaan, että järjestöt noudattavat seurakuntien käytäntöä toimiessaan seurakuntien kanssa kirkon vuoden 1986 päätöksen mukaisesti. Samoin ovat tehneet monet 1960-luvulla Ruotsiin lähteneet. Kirkossamme on Yhteinen todistus -asiakirjan lisäksi muitakin virallisia asiakirjoja, joissa sitoudutaan sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen kirkon kaikessa toiminnassa. Kerroin keltaisesta maljakostani, joka tuli Viipurista isäni evakkomatkassa. Oikeistopopulismin nousu, pelko ja epäluulo lisääntyvät ja uhkaavat yhdessä toimimisen pohjaa. Jos nämä periaatteet ja arvot voivat nimittäin tarkoittaa mitä vain – esimerkiksi sitä, että naiset ovat alamaisia miehille ja homosuhteet ovat syntiä – niin ne eivät tarkoita oikeastaan yhtään mitään. Maljakon alkuperä on tarkentunut Kupittaan saveen ja taiteilija Kalle Akkola sen maalaajaksi. Niiden monipuolinen kirjo auttaa ymmärtämään erilaisuutta. Nykymaailmassa ei voi sulkea rajoja ja toivoa parasta. Sopeutuminen ei ollut aina helppoa, ja suomalaista kulttuuria on ylläpidetty siellä näihin päiviin. Maamme on ollut osa Ruotsia ja Venäjää, joten geeneissämme ja perinteissämme on vahvasti niin idän kuin lännenkin perimät. Viipurikin oli ennen sotia merkittävä kulttuurikaupunki, jossa sekoittuivat kansallisuudet, kielet, perinteet ja uskonnot. Lisäksi hän toteaa, että ”se, keitä järjestöt palkkaavat, ei kuulu sopimuksen piiriin”. Näitä ovat muun muassa Lapsivaikutusten arviointi, 2015, Linjaus sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta, 2015 ja Turvallinen seurakunta, 2018. Juuret kertovat keitä olemme SIRPA PIETIKÄINEN Kirjoittaja on europarlamentaarikko. Tämä kertoo siitä, että piispat eivät ole uskottavia tasa-arvoja yhdenvertaisuusasioiden arvioijia. Keskitymmekö saamaan muut ymmärtämään asiaamme ja yrittäisimmekö ymmärtää muita. Olemme Euroopassa suurien haasteiden edessä, joissa tarvitaan yhteistyötä ja hyväksyntää. On huolestuttavaa, että piispat näyttävät esimerkillään, että sen enempää Yhteinen todistus -asiakirjan kuin edellä mainittujen muiden asiakirjojen tasa-arvoja yhdenvertaisuusperiaatteita ei tosiasiallisesti tarvitse ottaa vakavasti. Se, että näemme itsemme olevan oikeassa ja toisten väärässä, on demokratian iso haaste. 11 KOTIMAA | 22.1.2021 Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Liitä viestiin myös yhteystietosi. Se ei estä konflikteja syntymästä, mutta siten voi ymmärtää, onko kyseessä todellinen konflikti vai väärinkäsitys. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa.fi-verkkosivustolla. Valitettavasti en enää voi isältäni kysyä tuon maljakon tarinaa. Euroopan koillisnurkassa, idän ja lännen rajalla, vaikutteet molemmista suunnista ovat rikastuttaneet kulttuuriamme erilaisilla tavoilla. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. On järkyttävää, että vaikka Yhteinen todistus -asiakirjan toimintaperiaatteiden mukaan ihmisten välisen oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen kuuluu lähetystyöhön, niin piispat eivät näe mitään ongelmaa sellaisissa järjestöissä, jotka torjuvat naispappeuden, eivät rekrytoi naispappeja ja opettavat, että mies on perheen pää ja homous on syntiä. L oppuvuodesta sain pyynnön jakaa lehtijutussa tarinan rakkaasta esineestä. Kirkon lähetystyön keskuksen vs. Järjestöjen omaan toimintaan se ei ota kantaa”. Hän toteaa myös, että: ”Yhteinen todistus -asiakirjassa on kaksi mainintaa virkakysymyksestä. johtaja Elina Hellqvist vastasi kirkolliskokousedustajien kritiikkiin haastattelussa (Kotimaa.fi 18.12.2020). Paremman elämän perässä Amerikkaan lähti 1860-luvulta alkaen satoja tuhansia suomalaisia. SARI ROMAN-LAGERSPETZ VTT, yleisen valtio-opin dosentti (Helsingin yliopisto), poliittisen filosofian dosentti (Turun yliopisto), teologian maisteri, vantaalainen kirkon luottamushenkilö Mitä piispat tarkoittavat yhdenvertaisuudella. Osin isäni taustan vuoksi minulta riittää ymmärrystä niille, jotka ovat eri syistä joutuneet jättämään kotinsa ja aloittamaan elämänsä alusta toisaalla. Mitä napakammin kirjoitat, sitä todennäköisemmin tekstisi julkaistaan. Ennakkokäsityksiemme ja tulkintojemme vuoksi emme aina ymmärrä toisiamme. | kolumni | Neljä kirkolliskokousedustajaa kritisoi mielipidekirjoituksessaan ( Kotimaa 18.12.2020) piispainkokousta siitä, että se totesi joulukuun 2020 kokouksessaan, että kirkkomme kaikki seitsemän lähetysjärjestöä ovat noudattaneet Yhteinen todistus -asiakirjan toimintaperiaatteita ja lähetystyön perussopimusta. Puheet raja-aidoista ovat jokapäiväisiä, mutta mikään kansakunta ei yksin pysty ratkaisemaan ilmastonmuutosta tai suojautumaan tulevilta pankkikriiseiltä. Juuremme ovat tärkeät, ne auttavat osaltaan ymmärtämään, keitä olemme ja miksi olemme sellaisia kuin olemme. Hellqvistin mukaan piispat olivat yksimielisesti sitä mieltä, että järjestöt ovat noudattaneet perussopimusta. Jos näemme erilaisuuden, meillä on mahdollisuus. Ennenkin on menty ja tultu. Pitkän kirjoituksen maksimipituus on 3000 merkkiä välilyönteineen ja lyhyen 1000 merkkiä. Saamistani viesteistä välittyy sama tarina, miksi maljakkoni on suuri aarteeni: se muistuttaa minua karjalaisista juuristani. Suomalaisuus on kulttuuria, perinteitä ja juuria. Vastakkainasettelun politiikan lopputulema on surullisen tuttu Euroopan historiasta. Kolmevuotiaana orvoksi jääneestä isästäni huolehti hänen aikanaan Pietarista Viipuriin muuttanut isoäitinsä
Vielä 1960-luvulla ammattien arvostusta mittaavissa kyselyissä oli mukana paimen. Jukka Keskitalon viittaus kirkkojärjestykseen kertoo, että kaitsenta käsitteenä istuu syvässä kirkollisessa kielenkäytössä ja hallinnossa. – Piispan ja papin väliset keskustelut ovat luottamuksellisia, joten en lähde niitä tässäkään yksittäistapauksessa avaamaan, Keskitalo vastaa. Siihen suoraan liittyviä tehtäviä ovat hiippakunnan pappien tukeminen, ohjaaminen ja valvominen heidän työssään. Piispojen keskeinen tehtävä on kaitsenta. Kysytään Keskitalolta itseltään. Kaitsenta kuitenkin mainitaan ensimmäisenä. Vuonna 1966 se oli listan viimeinen eli suomalaisten vähiten arvostama ammatti. Mitä tuo kirkollisen itseymmärryksen ja ammattislangin käsite mahtaa tarkoittaa nykyaikana. Kyseisen kohdan (luku 18, pykälä 1) jälkeen kirkkojärjestys luettelee kaikki muutkin piispan tehtävät. Oulun piispa haluaa kuitenkin selvyyden vuoksi tähdentää, että kaikki papit ovat koko ajan piispan kaitsennassa, koska piispa on kirkkojärjestyksen (18:1) mukaan ”seurakuntien ja pappien ylin kaitsija”. Esimerkiksi kun Oulun tuomiokapituli viime vuoden joulukuussa päätti olla rankaisematta kolmea pappia, jotka olivat vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon, kapituli ilmoitti antaneensa asian piispan kaitsentaan. J os sanaristikossa olisi vihje ”paimenen verbi” ja vastaukseksi haettaisiin seitsemän kirjaimen sanaa, vastaus olisi kaitsea. Kirkollisessa katsannossa paimenessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin, se on hyvinkin arvostettava amKuka kaipaa kaitsijaa. – Näin ollen Oulun tuomiokapitulin päätöksessä on todettu vain se, mikä jo muutoinkin on voimassa oleva asiantila. Verbistä kaitsea johdettu käsite kaitsenta on kirkollista kieltä, ammattislangia, joka vilahtaa silloin tällöin myös suuren yleisön silmiin. Mitä piispa tekee papeille, kun hän kaitsee heitä. 12 KOTIMAA | 22.1.2021 piispat 12. Pitääkö piispa papeille isällisen puhuttelun. Ja milloin tämä piispa Jukka Keskitalon tekemä kaitsenta tapahtuu – vai toimitetaanko se, kuten kirkollisessa maastossa on tapana sanoa. Vaatiiko hän heiltä joitain lupauksia. Myös pappien ja muiden seurakunnan työntekijöiden opillisen ja elämäntavallisen nuhteettomuuden valvonta kuuluu kaitsevan paimenen eli piispan tehtäviin. Moni pysähtyi uutisen luettuaan kysymään, mitä ihmettä kaitsenta oikein tarkoittaa. Nuhteleeko heitä. TEKSTI???|??OLLI SEPPÄLÄ ” Kaitsenta on papin oikeus ja mahdollisuus saada tukea ja apua
Peuran mukaan kaitsennan piiri on laaja ja koskee monin osin kirkkoherroja ja pappeja. – Kaitsenta on johtamista, johon kuuluu aina rakkaus laumaan ja huolenpito kaikista matti, ja pääpaimenet eli esipaimenet saavat siitä myös kirkon korkeinta palkkaa. Sana pastori, (latinaksi pastor), tarkoittaa paimenta. Kuka kokee itsenä lampaaksi. Kirkollisessa kuvakielessä Jeesus on kaikkien paimen, pappi on seurakuntalaisten paimen ja piispa pappien paimen. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.” (Hes. Myös Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura viittaa Vanhan testamentin kuvauksiin laumasta ja hyvästä paimenesta. Jos ymmärtää sanan kaitsenta merkityksen Raamatussa ja kirkon perinteessä, niin se ei piispa Oulun piispansauva on vuodelta 1948. Jolkkonen muistuttaa myös, että Jeesus puhuu itsestään Hyvänä Paimenena ja Uusi testamentti asettaa tämän velvoittavaksi ”seurakunnan kaitsijalle”. | Kuva: Matti Karppinen Oulun piispa Jukka Keskitalo. Piispa Jari Jolkkonen sanoo suoraan, että holhoaminen on huonoa johtamista, eikä sitä pidä sekoittaa kaitsentaan. Jotkut työyhteisöjen ja luottamushenkilöidenkin kanssa käytävät keskustelut ovat myös olleet luonteeltaan vahvasti kaitsennallisia, Hintikka sanoo. Toinen on luterilaisen piispan ja toinen ortodoksisen piispan hauta. Hiippakunnan laajennettua sitä täydennettiin vuonna 2015. Kuka nykyihminen haluaa olla kaitsennan kohde. Vanhassa testamentissa Jumala puhuu itsestään paimenena. Myönteisestikin ilmaistuna se on vähintäänkin omintakeinen. Kirkollisen itseymmärryksen ulkopuolella termi kaitsenta saattaa vaikuttaa hieman vanhanaikaiselta, jopa holhoavalta ja vieraannuttavalta. Samoin piispaa tarkoittava kreikankielinen sana episkopos tarkoittaa kaitsijaa. Jukka Keskitalon mielestä suinkaan kerro vieraannuttavuudesta tai holhouksesta. Paimen esiintyy sekä ammattinimikkeenä että uskonnollisena kielikuvana. 34:16) Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen sanoo pitävänsä erityisen paljon juuri oheisesta raamatunjakeesta ja sen kielikuvasta. – Päinvastoin ajattelen, että kirkon on hyväkin vaalia sellaisia ilmauksia, jotka kantavat sisällään hengellistä merkitystä, eikä kopioida käsitteitään sokeasti esimerkiksi liike-elämän kielestä. Esimerkiksi Tampereen hiippakunnan piispansauvaan (otettu käyttöön 1934) on kaiverrettu Jeesuksen sanat: ”Minä annan henkeni lampaiden puolesta”. Niinpä kaitsennan piiriin kuuluvat sekä seurakunnat että papisto. » 13 KOTIMAA | 22.1.2021. Puheella paimenesta ja kaitsennasta on vankka taustansa Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Kirkko on omaksunut tämän näkemyksen. Kirkossa johtamistehtävää hoitavan tulee toimia Jeesuksen esikuvan mukaisesti ja huolehtia hänelle uskotusta laumasta. Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka korostaa myös, että piispan kohdalla kaitsenta tarkoittaa kaikkea viranhoitoa. – Sinä on kolme puolta: oikean paimenen pitää etsiä eksyneitä, hoivata lempeästi uupuneita, mutta myös pitää vahvat ja lihavat kurissa, etteivät ne tallo heikompia jalkoihinsa ja suurilla kippurasarvillaan puske niitä ulos laumasta. | Kuva: Jaani Föhr Kuopion piispa Jari Jolkkonen. Piispan tärkeä tunnus, sauva, on alun perin paimenen käytännöllinen sauva, joka aikojen saatossa on kehittynyt koristeelliseksi symboliksi. | Kuva: Tuija Hyttinen Lapuan piispa Simo Peura. Tämä sopii kirkkoon, jossa tapahtuu myös toisten tönimistä, osapuolet vain vaihtuvat. Helsingin Hietaniemen hautausmaa-alueella on kaksi piispan hautaa, joissa kummassakin on kuvattu sauva, piispan viran ja sen hoitajan identiteetin näkyvä tunnus. | Kuva: Aarne Ormio Espoon piispa Kaisamari Hintikka. Joskus on tarpeen, että piispa ja kirkkoherra tekevät tässä yhteistyötä. | Kuva: Markku Pihlaja ” Lammas on älykäs, sosiaalinen ja herkästi toisten tuntemuksia aistiva lauman jäsen. Eikö kaitsenta herätä mielikuvan holhouksen kohteena olemisesta. – Sitä kaitsentaa, jota piispa hoitaa hiippakunnassa, hoitavat kirkkoherrat seurakunnissa. – Jeesuskin ymmärsi omaksi tehtäväkseen kristittyjen ohjaamisen ja johtamisen. ”Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Kaitsenta on luonteeltaan vuorovaikutuksellista kohtaamista piispan ja papin välillä
Näen asian toisin. Entä miten tietoisen kaitsennallisen toimenpiteen kohteeksi joutuneet papit ovat suhtautuneet tilanteeseen. –Tästä näkökulmasta voi olla papin kannalta helpompi käsitellä henkilökohtaiseen elämään tai viranhoitoon liittyviä asioita piispan kanssa henkilökohtaisessa keskusteluprosessissa. – Kaitsenta on sitä tukea, jota piispa ja tuomiokapituli antavat hiippakunnan seurakunnille ja papeille. – Sana ”joutuminen” viittaa siihen, että kaitseminen olisi lähtökohtaisesti jotain kielteistä tai epätavallista. – Siihen pastori vihitään ja siihen kirkkoherra, ruotsiksi kyrkoherde, (”kirkonpaimen”) asetetaan ja siitä seurakunnan kaitsijan eli piispan virka on saanut nimensä. Lisäksi usein kuluu aikaa ja joskus julkisuuden paine lisää vielä tilanteen vaikeutta. Kirkossa jokainen, niin tavallinen kirkonpenkin kuluttaja kuin työntekijäkin, altistuu kaitsennalle sanan laajimmassa merkityksessä, vaikka ei sitä havaitse. Laajan kaitsentakäsityksen lisäksi on olemassa kapeampi käsitys, johon alussa kerrotussa esimerkissä Oulustakin viitattiin. KOTIMAA | 22.1.2021 14. Tässä matkanteossa papin pitää voida luottaa siihen, että häntä kuullaan, mutta myös siihen että piispalla on sekä viran että osaamisen ja kokemuksen vuoksi syy tietää, mihin suuntaan tässä pitäisi olla kulkemassa. Piispa Simo Peura kiinnittää huomiota kysymyksen sanmuotoon. Nämä kaksi sitten tarvittaessa täydentävät toisiaan. Kuva: Olli Seppälä Lapuan kolmiosainen piispansauva painaa 2 100 grammaa. Onko se heistä kiusallista vai vapauttavaa. Jolkkonen kysyy. Jolkkonen muistuttaa, että lammas on älykäs, sosiaalinen ja herkästi toisten tuntemuksia aistiva lauman jäsen. – Harmi, että siitä on tehty tyhmän synonyymi. sen jäsenistä. Tietenkin kirkkoneuvosto ja kirkolliskokous osallistuvat siihen myös, mutta kaitsenta ja paimen viittaavat usein johtamisen persoonalliseen ulottuvuuteen. Hintikan mukaan kaitsenta perustuu vuorovaikutukselle, luottamukselle ja luottamuksellisuudelle. Pelkistäen on kyse siitä, että yksittäinen pappi joutuu syystä tai toisesta piispan puhutteluun. Se mikä alun perin on ymmärretty vastuun kantamisena ja huolehtimisena siitä, että kaikki pysyvät joukossa mukana, nähdään nyt kontrollina ja ihmisen yksilönvapauden rajoittamisena. Kapitulin tasolla vuorovaikutus pappiin päin tapahtuu muodollisesti asiakirjojen välityksellä ja lakipykäliä korostaen. – Agraarikulttuurissa lauman kaitseminen avautui monisyisempänä tehtävänä kuin mihin se nyt on typistynyt. Jari Jolkkonen puolestaan sanoo, että laajimmassa merkityksessä kaitsenta on synonyymi kaikelle hengelliselle ohjaamiselle ja pastoraaliselle eli sielunhoidolliselle johtamiselle. Tuomiokapitulin tehtävä puolestaan on ensisijaisesti hallinnollinen. Se on paljon sanottu organisaatiolta, jossa johtaminen on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys ja jolla on täysin ylivoimainen kokemus johtamisen tutkimisesta teoriassa ja käytännössä. Jokaisen papin kohdalla kaitsenta alkaa vihkimysvalmennuksessa ja jatkuu Espoon piispansauvassa on tilaa tulevien piispojen nimille. Hintikka sanoo, että ei halua ymmärtää kaitsentaa niin, että joku olisi toimija ja toinen toiminnan kohde. Kaisamari Hintikka pitää kaitsentaa hyvänä esimerkkinä kirkollisesta sanastosta, joka on peräisin Raamatusta ja sen tekstien synty-ympäristöstä. Jari Jolkkosen mukaan kapeassa merkityksessä kaitsennalla voidaankin tarkoittaa piispan viran hoitamista henkilökohtaisen keskustelun ja vuorovaikutuksen avulla vastakohtana tuomiokapitulin hallinnolliselle prosessille. – Pappien osalta esimerkiksi kantelut ja tietyt vakavat virkavirheet on pakko käsitellä tuomiokapitulissa hallinnollisena prosessina. Itselläni ovat mielessä esimerkiksi eräät päihdetapaukset: kumpi on inhimillisempi tapa käsitellä niitä, yksityinen keskustelu ja hoitoonohjaus vai julkinen hallintoprosessi ja varoitus. Puolustusvoimien komentaja, amiraali Jan Klenberg kirjoitti kerran Ruotuväki-lehdessä, että hän on vanhemmiten alkanut ajatella johtamista paimen-metaforan kautta. Kuva: Annukka Pihlaja piispat ” Olen itse kokenut jokaisen kaitsennallisen keskustelun yhteyttä rakentavana silloinkin, kun ne eivät ole kummallekaan osapuolelle olleet helppoja. Mutta voin sanoa, että ne eivät ole erityisen miellyttäviä kenenkään kannalta. – Pikemminkin näen kaitsennan rinnalla kulkemisena, jakamisena ja oikean suunnan etsimisenä. Tällöin kaitsenta ymmärretään kovin ahtaasti. Piispan tehtävä on ensisijaisesti hengellinen ja sielunhoidollinen, onpa siinä työnohjauksen piirteitäkin
Simo Peura: Ei se aina helppoa ole. » Työyhteisö on kuin orkesteri 3 20 AiheenA: Työyhteisötaidot AiheenA: Rippikoulu |K uv a: Ra m i M ar ja m äk i Tampereen Messukylän seurakunnan nuorisotyönohjaa ja Eetu Tuomi neuvoo rippikoulun työntekijöitä olemaan reiluja ja helposti lähestyttäviä. – Toki tunnereaktioita on ollut monenlaisia. Virkatehtävissä on joskus pakko toimia erotuomarina kiistoissa tai puuttua epäkohtiin. Kaitsenta on papin oikeus ja mahdollisuus saada tukea ja apua. Keskitalo kertoo kirkossa vuosikausia jatkuneesta diakonaattikeskustelusta, jossa on tullut esiin, että useat muutkin kirkon työntekijäryhmät toivovat pääsevänsä osalliseksi piispan kaitsennasta. Hengellisen identiteetin murros: Juha Partasen matka helluntailaisuuden keskiöstä luterilaiseksi papiksi . hiippakunnan kaitsentaan ja on itsekin vihitty pastorin eli paimenen tehtävään. Millaista hengellisen identiteetin tukea seurakunnat tarjoavat työntekijöilleen. Kaitsenta on myös hengellistä ohjaamista, rohkaisua, kuuntelemista ja esirukousta papin puolesta. – Ei kaitsenta ole vain korjaavaa palautetta, vaikka toki se voi olla sitäkin. – Pappi kuuluu aina jonkin ” Useat muutkin kirkon työntekijäryhmät toivovat pääsevänsä osalliseksi piispan kaitsennasta. » sivut 6–8 |K uv itu s: M at te us Pe nt ti Korona lisäsi nälkää Diakoniatyössä tehdään pitkää päivää. Saamme vastauksia kirkkohallituksesta, Seinäjoelta ja Kuopiosta . Kaisamari Hintikka sanoo, ettei ole kokenut pappien olleen kiusaantuneita kaitsennallisista keskusteluista. Viran hoitoon sisältyy kuitenkin myös paljon iloa ja merkitystä. Rs hi -la ps i la sk ee m äk ia ut ol la La os is sa . Papit myös suhtautuvat kaitsentaan vaihtelevasti. Byrokratiaa on turha pelätä, vakuuttaa asiantuntija Riina Lilja. |K uv a: Ar i Vi tik ai ne n/ Su om en Lä he ty ss eu ra 10 20 AIHEENA: Lähetystyö ja kansainvälinen diakonia . – Jos keskustelualoite tulee papilta, asian käsittely sujuu yleensä hyvin. 15 KOTIMAA | 22.1.2021. Olen itse kokenut jokaisen kaitsennallisen keskustelun yhteyttä rakentavana silloinkin, kun ne eivät ole kummallekaan osapuolelle olleet helppoja, kertoo Hintikka. Jos aloite tulee piispalta, papin voi olla vaikeampi käsitellä asiaa. Teema: Työntekijöiden hengellinen identiteetti AiheenA: Työaika ja ajanhallinta Moduulityöaika lisää motivaatiota ja jaksamista Töölön kirkkoherra Hannu Ronimus rohkaisee seurakuntia kokeilemaan uudenlaisia työaikamalleja. Peura myöntää, että käytännössä jotkin kaitsentatilanteet ovat erityisen vaativia. Erityisesti seurakuntien työntekijöille ja luotta mushenkilöille suunnattu Kotimaa Pro -liite jaetaan Kotimaa-lehden välissä. Jukka Keskitalon havaintojen mukaan papit kokevat keskustelut piispan kanssa mahdollisuutena pohdiskella virkansa ja työnsä kysymyksiä. Miten hoidat käytännössä hengellisyyttäsi. Asiakaskunta on laajentunut ja ongelmat monimutkaistune et. Ilmestyy 10 kertaa vuodessa Pro-liite numero 2 ilmestyy 5.2. Jari Jolkkonen: Kaitsenta ei ole vain ulkokohtainen rooli, vaan itse virka. Olennaista on aito kuunteleminen ja keskinäinen luottamus. Oman hiippakuntani pappien kanssa on pysMiltä tuntuu olla kaitsija. » AIHEENA: Digiloikka 5 20 Kirkkomusiikki katsoo kohti uutta Yhteisömuusikot Elsa Sihvola ja Katja Kangas menevät sinne, missä ihmisetkin ovat. Ei voi asettua sen ulkopuolelle. » sivu 10 6 20 AIHEENA: Kirkkomusiikki AIHEENA: Talous Seurakunnat: Hakekaa EU-rahoitusta! Sitä on luvassa esimerkiksi kestävän kehityksen ja sosiaalisen osallisuuden hankkeisiin. Jukka Keskitalo: Koen olevani sinut tämän viran kanssa, vaikka se ei nykymaailmassa todellakaan ole helppo. |K uv a: Ju kk a G ra ns tr öm Punkalaitumen kirkkoherra Irina Kaukinen uskoo innostukseen, luovuuteen ja iloon. Kun pyytää vihkimystä, hyväksyy tämän. En pelkää sellaisia tilanteita, mutta en myöskään erityisesti nauti niistä. >> sivut 2-5 AIHEENA: Diakonia Lähetys puhuttaa Kokosimme vastauksia lähetystyötä koskeviin kysymyksiin ja tietopaketit kirkon virallisista lähetysjärjestöistä. Kuva: Kuopion hiippakunta tytty puhumaan hankalistakin asioista. Siihen kirkko on kutsunut ja vihkinyt, siksi sen kanssa on hyvä yrittää ystävystyä. Jari Jolkkosen mielestä papin ja piispan suhteen tulee perustua hengelliseen yhteyteen ja keskinäiseen luottamukseen. Toivon, että pappien kynnys kääntyä oma-aloitteisesti piispan puoleen pysyisi matalana. Kuopion piispansauvassa vuodelta 1953 on apilaristi ja evankelistojen symbolit. sivu 8 Riparilla aitous on valttia Digiloikka vähentää jäykistelyä Pastori Jussi Laine näkee digitaalisuuden luovan mahdollisuuksia vuorovaikutukselle. Se ei tee kuitenkaan tehtävästä helppoa, vaan jokaiseen keskusteluun ja kohtaamiseen on syytä valmistautua ajatuksella ja rukouksella. Jututimme myös nuoria vaikuttajia ja KUA:n toiminnanjohtajaa. Vastaajia tuomaspappi Kati Pirttimaa, nuorisotyönohjaaja Mikkeli Kivimäki, lastenohjaaja Mari Kajaan ja kappalainen Sanna Ryytty siitä alkaen koko pappisuran ajan. |K uv a: Ju kk a G ra ns tr öm AiheenA: Vapaaehtoiset hallitulla riskillä voi saavuttaa paljon Lohjan seurakunnan Eeva Hietala, Piia Korpijaakko ja Simo Jouhi uskovat vapaaehtoisuuden voimaan. Kaisamari Hintikka: Olen sinut tämän roolin kanssa, sillä ei tätä virkaa muuten voisi hoitaa
Inhimillisenä kuvattu Jeesus on samaistuttava, ja jo kosketuksen näkeminen voi herättää katsojassa vahvoja tunteita. Inhimillinen ja lempeä Jeesus muotoutui alttaritaulujen aiheeksi 1800-luvun loppupuolella. Aikakauden yhteiskunnallisiin oloihin vaikuttivat muun muassa teollistuminen ja kaupungistuminen sekä naisten ja lasten aseman parantuminen. Aikakauden laupeudentyö oli vahvasti naisten tekemää. Alttaritauluihin kaivattiin hahmoa, joka voi vedota kaikkiin. Frosterus-Såltin maalasi vuosien 1870 ja 1916 välillä yhteensä 65 alttaritaulua – noin kolmasosan aikakauden koko tuotannosta Suomessa. Takanen kiinnostui vuosisadan vaihteesta ensin suurten murrosten aikakautena. Takasen mukaan Frosterus-Såltin on vaikuttanut vahvasti siihen, miten alttaritaulut meillä ylipäänsä nähdään. Maailmansotien aikaan siirryttiin jälleen ristiinnaulitsemisen teemoihin. Sosiaalityö oli siirtynyt kuntien vastuulle, ja kirkon uusi tehtävä liittyi ennen kaikkea kaikkein köyhimpien ja huonoimmassa asemassa olevien auttamiseen. Mutta ei hän toisaalta kieltäytynyt ristiinnaulitsemisen teemastakaan. R istiinnaulitseminen ja viimeinen ehtoollinen olivat suosittuja alttaritaulujen aiheita vielä 1800-luvun alkupuolella. Kuvilla on valtava voima. Tauluissa nähtiin ensimmäistä kertaa myös naisia ja lapsia, naispuolisten taiteilijoiden kuvaamina. Lempeä, äidillinen Jeesus jäi kuitenkin osaksi alttaritaulujen kuvastoa, ja aikalaisille teokset ovat voineet tarjota uuden näkökulman kristinuskoon. LAURA YÖNTILÄ | kirkkotaide | Jepuan kirkon alttaritaulussa Uusikaarlepyyssä Kristus ilmestyy Maria Magdalenalle. Frosterus-Såltinin Kristuksen ilmestyminen Maria Magdalenalle -alttaritaulussa ylösnoussut Kristus ojentaa kätensä Maria Magdalenan suuntaan. – Ihmiset saattoivat aikanaan katsella näitä tauluja useitakin tunteja viikossa, jumalanpalvelusten yhteydessä. Monia 1800-luvulla maalattuja alttaritauluja saatettiin siirtää pois alttarilta esimerkiksi urkuparvelle tai seurakunnan muihin tiloihin. Laupeudentyön esikuvana voitaisiin nähdä Frosterus-Såltinin Tulkaa minun tyköni -alttaritaulut, joissa Jeesus voi ottaa luokseen niin synnillisyyttä edustavan punapukeisen naisen kuin äidin lapsineen. Protestanttisessa perinteessä on kuvattu erityisesti Jeesuksen elämää ja pelastushistoriaa, 1800–1900-luvun vaihteen alttaritauluista Turun yliopistossa väitellyt Ringa Takanen kertoo. Sädekehä muodostuu taustalla olevan auringon säteistä. Jo Matteuksen ja Luukaan evankeliumeissa viitataan Jeesuksen haluun suojella ihmiskuntaa kanaemon tavoin, Takanen toteaa. | Kuva: Heikki Hanka ” Alexandra Frosterus-Såltin on vaikuttanut vahvasti siihen, miten alttaritaulut meillä ylipäänsä nähdään. Hän ei halunnut maalata ristiinnaulittua Jeesusta, vaan saattoi ehdottaa tilalle esimerkiksi Jeesusta siunaamassa lapsia. 16 KOTIMAA | 22.1.2021 kulttuuri. – Frosterus-Såltin sai alttaritaulujen maalaamisesta itse lohtua. Puhuttiin langenneiden nostamisesta, ja esimerkiksi vankiloiden kristillisessä sosiaalityössä naiset auttoivat naisia. – Jeesus voi olla sekä hyvä paimen että madonna, sekä isä että äiti. Alttaritaulut valikoituivat taidehistorian väitöskirjan aiheeksi, kun Takanen huomasi, että niistä vastasi poikkeuksellisen usein yksi ja sama taiteilija, Alexandra Frosterus-Såltin. Teos on vuodelta 1906. Leskeksi jäänyt taiteilija aloitti lapsensa elättääkseen varsinaisen tuotantonsa liki nelikymppisenä, ja parhaimmilAlttaritaulujen lempeä Jeesus laan alttaritauluja saattoi valmistua vuoden aikana jopa neljä
(U) Terapiaa turkkilaisittain Netflixin ja muiden suoratoistopalvelujen merkitys on myös maailmankuvan avartamisessa. Tai matka laskuvarjolla. Se koostuu seitsemästä osasta, laulusta (canto). Kreationismissa nähdään runoilija pienenä jumalana, joka luo oman kielellisen universumin. OLLI SEPPÄLÄ Ethos katsottavissa Netflixissä. Mutta nyt räjähti pankki ja tajunta. ”Se on ollut minun hyväksyntäni tapahtumaan. Huidobro kirjoittaa ”avasin silmäni vuosisadalla / jolloin kristinusko kuoli” ja paria riviä myöhemmin ”kuolee kristinusko joka ei ole ratkaissut yhtäkään ongelmaa / joka on opettanut vain kuolleita rukouksia”. Olen kuullut unen ja valveen rajalla veisuun ja puheen. Miten rutto syntyi, miten se levisi ja miten se lopulta taltutettiin. Katsomiskokemus on poikkeuksellisen antoisa ja syvällinenkin. Pastori Billy Graham toimi vallan kulisseissa aina presidentti Harry Trumanista Barack Obamaan. klo 11.30 Taivastiellä. En tiedä, onko se ollut nukkumista, ehkä enemmänkin vajoamista. Virressä suoraan tunnustetaan omaa vajavaisuutta tai kaipuuta kokonaiseen yhteyteen. Joitakin turkkilaisia sarjoja olen koittanut kastoa, mutta ne ovat jääneet pian kesken muun muassa erilaisen dramaturgisen otteen vuoksi. (U) TV1 Ke 27.1. klo 19.00 Prisma: Yksinäisyyden aikakausi. Lontoon suuri ruttoepidemia puhkesi vuonna 1665. Suomennos ja alkusanat Emma Ketonen. Ethos kuvaa naisten vaikeuksia ja jännitteistä elämää toisaalta modernissa ja toisaalta vanhoillisessa maassa. Dokumentissa tarkastellaan vallan ja uskonnon yhteyttä Yhdysvalloissa. Viimeinen canto onkin täyttä nonsensea, absurdia leikillisyyttä. Mukana on myös erikoisia jaksoja lopputekstien aikana. Pääja keskushenkilö on Meryam ( Öykü Karayel), vaatimaton huivia käyttävä siivooja. klo 14.00 John Ford, Amerikan syvä ääni. Teema & Fem Pe 29.1. | Kuva: Netflix 17 KOTIMAA | 22.1.2021 17. Heidän keskustelunsa ovat harvinaisen kiinnostavia. Kumpikin vietti paljon aikaa ulkomailla, ja he olivat aatteiltaan sosialisteja. / Pankaa se kukkimaan runossa.” Emmi Ketosen oivasti suomentama ja hyödyllisillä alkusanoilla varustama kokoelma, runoelma Altazor ilmestyi alunperin 1931 Espanjassa. TV1 La 23.1. Nerudasta tuli vahvasti maansa ja kansansa ääni, Huidobro oli enemmän taideteoreettinen ja kansainvälinen. Miksi paavi on katolilaisille niin tärkeä. Hän päätyy pyörtyilyn vuoksi psykiatrin ( Defne Kayalar) vastaanotolle. Pappi Olli Viljakainen. Vieraina katolilaisiksi kääntynyt Samuelssonin pariskunta. Huidobro ja Neruda olivat aikalaisia ja tunsivat toisensa. klo 9.05 Historia: Billy Graham vallan pastori. klo 12.55 Pisara. Niissä on mahdollista katsoa elokuvia, sarjoja ja dokumentteja maista, joiden tarjontaa ei koskaan aiemmin päässyt seuraamaan. Se ensimmäinen on tietysti Pablo Neruda (1904–1973). Katolisuus. Halutaan jo täällä ollessa tuntea se tuonpuoleinen.” EMILIA KARHU Yllättävää. Laskuvarjo on hullun elämän vertauskuva, me putoamme, kunnes matka loppuu. Huivin käyttö ja islamilaisen opettajan perhe tuovat uskonnon näkyviin. Teema & Fem Ti 26.1. Parkko 2020. Tutkimukset osoittavat että yksinäisyys on lisääntynyt. Mikä on syy tähän ilmiöön ja miten voimme vähentää yksinäisyyttä. Myös mielenterveyden ongelmia käsitellään. Erikoisella tavalla Ethos nostaa esiin ihmisiä, jotka jollain tavalla liittyvät Maryamin tai hänet tuntevien ihmisten elämään. OLLI SEPPÄLÄ Vicente Huidobro: Altazor. 144 sivua. Epidemian synty. TV1 La 23.1. Berkun Oyan käsikirjoittama ja ohjaama kahdeksanosainen Ethos kertoo monta tarinaa ja ihmiskohtaloa nyky-Turkissa, ristiriitaisessa ja jakautuneessa maassa. Huidobron kreationismia ei kuitenkaan pidä sotkea samannimiseen kristillistä luomisoppia korostavaan aatesuuntaan. Kokoelman alaotsikko on Tai matkalla laskuvarjolla. Altazoria on pidetty Huidobron runouden huipentumana. Huidobron nimiin menee kreationismi (creacionismo), eli runousoppi, joka nimettiin 1916. Altazor on runon kertoja ja kokija, jonka läpi virtaavat ajan ilmiöt. Teema & Fem Ke 27.1. Elokuvaohjaaja John Ford on lukuisissa elokuvissaan tulkinnut amerikkalaista sielunmaisemaa, myyttejä, sankareita ja unelmia. Kreationismin ”isyydestä” tosin käytiin 1920-luvulla kiistaa. Huidobron lainatuin ajatus lienee: ”Miksi laulatte ruusuista, voi runoilijat. | viikon kirja | | painettua sanaa | | viikon tv-vinkit | Äänitaiteilija Jaakko Autio kertoo Herättäjä-Yhdistyksen tuoreessa Henki-lehdessä (1/21), että nukkuminen seuroissa ja jumalanpalveluksissa on ollut lapsesta saakka hänen tapansa osallistua, rentoutua ja tuntea yhteyttä. | draamasarja | Antoisa ja syvällinen Ethos kertoo ihmiskohtaloista nyky-Turkissa. Olen ollut omassa syvässä kuuntelun tilassani”, Autio kuvailee. Vahva absurdius kuuluu myös Altazorin leijailussa halki synkkien aikojen. Altazor on kielellisesti vahva, kirjoittaja on itsevarma ja tempautuu välillä mukaan toiston ja sanaleikkien laukkaan. Vicente Huidobro (1893–1948) on vasta toinen chileläinen runoilija, jolta on suomennettu kokonainen teos. klo 21.00 Historia: Lontoon suuri ruttoepidemia 1/3. Virret ovat Autiolle intiimi ja ylisukupolvinen tapa olla tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen rajalla. ”Meidän kropat on viritetty siten, että aika helposti menemme mukaan ja alamme laulaa yhdessä
– Vahtimestarien on huolehdittava niin turvallisuudesta kuin tekniikasta. Ahokkaan sukujuuret ovat Nurmossa, ja lapsuutensa hän vietti pääosin Ilmajoella. Ahokas totesi, että suntion opinnot Helsingissä olisi erinomainen valinta. – Opiskelupaikkaa hakiessani tuleva opettajani kysyi minulta haastattelussa, miksi haluan suntioksi ja töihin seurakuntaan. Teini-iässä hän innostui kuitenkin painista, ja pappishaaveet jäivät. Ahokas pitää omassa työssään kahta tehtävää erityisen tärkeinä. Korona-aika on tuonut yhteiskuntaan stressiä ja epätietoisuutta. Nämä heijastuvat toisiinsa puolin ja toisin. Sanoin haluavani elämääni rauhaa. Seitsemän vuoden aikana kaikille sopiva ajankohta on järjestynyt neljä kertaa. Hän toteaa, että ylivahtimestarien tulee olla tavoitettavissa 24/7. Olen järjestänyt vahtimestareille muun muassa striimauskoulutusta. – Heräsin aamuyöstä ja mietin, millaista koulutusta suntioille mahtoi olla. – Alaisteni työhyvinvointi on ollut minulle ehdoton kulmakivi tämän seitsemän vuoden ajan. Siitä sai voimaa.” Juha Ahokas varttui Etelä-Pohjanmaalla, suomalaisen painin kehdossa. Silloinkin tuo pastori katsoi minua vähän pitkään, mutta nyt jo hymyillen. – Koen olevani oikeassa paikassa, kun ollaan arkun äärellä ja voin vaihtaa muutaman sanan surevien kanssa. Korona-aika on tuonut töihin omat lisähaasteensa. Kun takavuosina rakensin työkseni halleja, piipahdin illalla kotona, lepäsin puoli tuntia sängyssä ja lähdin taas liikkeelle. Seurakuntatyö kiinnosti, Ahokkaan vanhemmilla oli asunto Espoon Tapiolassa, ja hänen painikavereitaankin toimi suntiona Etelä-Pohjanmaalla. J uha Ahokas haaveili nuorella iällä pappisurasta. Ajattelin lepääväni sitten, kun työ on valmis. Hänen äidinpuoleisen isoäitinsä veli Hermanni Pihlajamäki ja isoäidin serkku Kustaa Pihlajamäki olivat molemmat painin Painijasta tuli suntio Kehonsa painiuralla loppuun kuluttanut Juha Ahokas viihtyy suntiona. Kirkot ovat olleet hänelle läheisiä lapsuudesta asti. Noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin Ahokas aloitti suntion opinnot Helsingissä Laajasalon kristillisellä opistolla. Seuraavaksi pastori kysyi Ahokkaalta, miten hän suhtautuu kuolemaan. Työhaastattelussa Ahokkaalla oli mukanaan hänen ainoa työtodistuksensa. – Sitten huomasin, ettei asia ihan niin olekaan. TEKSTI | JUHANA UNKURI – KUVAT | RAMI MARJAMÄKI ” Kyllä sinä pärjäät näitten juntturaisten vahtimestarien kanssa, kun olet pärjännyt juntturaisten painijoidenkin kanssa. Kuuntelu on ylipäätään tärkeä osa työtäni. Varsinkin yksi työtodistukseni kohta herätti innostusta: ”sikojen kohtelu: arvosana kiitettävä”. Tutkinnon hän suoritti loppuun työn ohessa. Menin nettiin ja löysin etsimäni. – Olin ollut 5–7-vuotiaana töissä ilmajokisella maatilalla. Koulua kaksi kuukautta käytyään Ahokas haki ja pääsi Tampereen Messukylän seurakunnan ylivahtimestariksi. Nurmossa asunut Ahokas kertoo nähneensä ennen suntiokoulutukseen hakeutumista unen, jossa hän katseli pohjoisen maisemissa pientä erämaakirkkoa, jonka edustalla olivat suntio lapioineen, pappi ja pari muuta hahmoa. Ahokas kertoo ajatelleensa ensin, että ylivahtimestarin työssä kiireen tuntu johtui hänen luonteenlaadustaan. Yleensä Ahokkaan katsoessa puhelimeen siellä on tehtäviä, jotka vaativat vastauksen tunnin tai kahden sisällä tai viimeistään seuraavana aamuna. – Esimerkiksi tilojen siisteydestä huolehtiminen on tässä työssä tärkeää. Tämä pastori katsoi minua vähän pitkään ja sanoi, ettei seurakunnasta kyllä rauhaa löydy. Virallisesti seurakuntamme neljällä ylivahtimestarilla pitäisi olla yhteinen kokoontuminen kerran kuussa tai vähintään joka toinen kuukausi. Toinen Ahokkaalle tärkeä työn osa-alue on siunaustilaisuudet ja surevien kohtaaminen, joka alkaa jo käytännön asioista sovittaessa. Hänen mukaansa ongelmia on usein helpompi lähteä ratkomaan heti, koska seuraavana päivänä on uusia ongelmia. Ylivahtimestarin työssään Ahokas vastaa kaikkiaan viidestä kirkosta ja seitsemästä seurakuntatalosta, ja hänen alaisuudessaan toimii 15 työntekijää. Ahokas on mukana myös seurakunnan johtoryhmässä. – Illalla sänkyyn mennessä yritän olla katsomatta työpuhelimeen. Ahokas on maineikkaasta painisuvusta. Minulle on tärkeää, että he voivat hyvin niin töissä kuin kotona. Suntio/vahtimestari huolehtii muun muassa kirkollisten toimitusten käytännön järjestelyistä ja ottaa vastaan tilaisuuksiin tulijat. – Sanoin sen olevan onnen päivä. Tämä näkyy myös meidän henkilöstössämme. Ylivahtimestarina Ahokas johtaa henkilöstöä, mutta tekee itsekin käytännön töitä. Paikkojen tulee olla niin puhtaita, että pienet lapset voivat kontata ja ryömiä vapaasti. Minulla on se paha vika, että minun on vaikea jättää töitä kesken. » 18 KOTIMAA | 22.1.2021 haastattelu. Joskus jotkut vanhemmat rouvat ovat sanoneet minulle siunaustilaisuuden jälkeen, että ”oli ihana nähdä hymyilevät kasvosi surun keskellä. – Työt aloittaessani kirkkoherra evästi minua sanoen: ”Kyllä sinä pärjäät näitten juntturaisten vahtimestarien kanssa, kun olet pärjännyt juntturaisten painijoidenkin kanssa.” Ahokkaan ajatus pienestä hiljaisesta seurakunnasta tai ylipäätään rauhasta ei ole ainakaan vielä toteutunut
Suojelusta perheelle ja muille läheisille. Kuka. » 19 KOTIMAA | 22.1.2021. Juha Ahokas, 51 Elämässäni olen ylpeä Eemi-pojasta Rukoilen, että hyvyys voisi voittaa pahuuden, ja oikeudenmukaisuus voisi toteutua tässä maailmassa
Vanhojen ihmisten kuuntelu on aina hyvästä. – Pihlajamäen Onni asui pitkään Hermanni-veljensä – joka oli olympiavoittajan täyskaima – kanssa Pihlajamäen tilalla, mutta sitten Hermanni kuoli. Heidän vanhin veljensä Elo hoiti siellä omia bisneksiään ja pelasi shakkia Kekkosen adjutantin kanssa. Ahokas tarttui puhelimeen ja soitti röntgenosastolle. Juha Ahokkaan mukaan tärkeintä ylivahtimestarin työssä on alaisten hyvinvointi ja surevien kohtaaminen. olympiavoittajia, ja varsinkin äidinpuoleinen suku on ylipäätään täynnä painijoita. Hänellä oli myös sydänvaivoja flunssaisena harjoittelun seurauksena. Tuossa vaiheessa Ahokas harkitsi kehitysvammaisten henkilökohtaisen avustajan koulutusta. Muuten selän välilevystä aiheutunut kipu olisi vallannut mielen. – Pidän tornionjokilaaksolaisista ihmisistä ja ” Koen olevani oikeassa paikassa, kun ollaan arkun äärellä ja voin vaihtaa muutaman sanan surevien kanssa. Onni sairasteli, ja olin hänen apunaan. Viikonloppu meni poltteessa sairaalassa. Ahokas loukkasi selkänsä pahasti ristivyöheitossa. MM-kisoissa hän oli parhaimmillaan neljäs ja olympialaisissa seitsemäs. – Jalkahermoon ei pääse enää kipuimpulsseja, kun stimulaattori täyttää hermon sähköllä. Hän valmensi muun muassa arvokisamitalisti Rami Hietaniemeä. Kahden päivän päästä tehtiin uusi leikkaus. – Minun oli pakko olla liikkeellä ja tehdä paljon. Näin kivut ovat kadonneet. 20 KOTIMAA | 22.1.2021 haastattelu. Maanantain aamukierrolla neurokirurgi sanoi ”katsotaan, jos tällä viikolla kuvataan.” Itse tiesin pysyvän vamman jo tulleen. Töitä Ahokas teki rakennuksilla. Samoihin aikoihin Ahokkaan tilanne helpottui, kun hänen selkärankaansa asennettiin kipustimulaattori. Ahokas kärsi urallaan muun muassa olkapää-, kyynärpää-, polvi-, ja selkävammoista. Ahokas toimi vuosien ajan myös Nurmossa asuneen iäkkään sukulaismiehen omaishoitajana. Seuraavana syksynä hän meni lukioon, mutta alkoi opiskella pian ammattikoulussa levyseppähitsaajaksi voidakseen keskittyä täysipainoisemmin urheiluun. – Onni ja Hermanni asuivat lähes koko elämänsä Nurmossa, mutta nuorena he olivat Helsingissä telakalla töissä. – Sen jälkeen neurokirurgi näytti putkiloihin laitettuja, selästäni poistamiaan sentin mittaisia tulppia ja totesi, ettei voinut uskoa välilevyn voineen hajota sellaisella paineella. – Silloinkin tuntui olevan kiire. Onnilla oli paljon elämänkokemusta, ja häneltä kuuli monia juttuja painista ja ylipäätään elämästä. Suomen mestaruuksia kertyi yhteensä 30, jolla hän on tilastokakkosena toisen raskaan sarjan painijan Keijo Mannin jälkeen (33 mestaruutta). Leikkaus olisi kuitenkin pitänyt tehdä 24 tuntia vamman syntymisestä. Oman painiuransa jälkeen Ahokas toimi painivalmentajana oman toimen ohessa. Selkävamman takia Ahokas oli vuosituhannen vaihteessa vajaat pari vuotta kilpailematta. Siitä eteenpäin repeytymä tuotti oikeaan jalkaan polttavaa kipua ja teki nilkan löysäksi. Hänen painiuransa päättyi vuonna 2007 selän pysyvään hermovammaan. Ahokas toteaa ajaneensa painiurallaan kehonsa loppuun. Seuratasolla huippuvuosinaan lähinnä Nurmon Jymyä edustanut Ahokas osallistui arvokisoissa kreikkalais-roomalaiseen painiin, mutta kilpaili SM-tasolla myös vapaapainissa. Hänet haettiin, kuvattiin heti ja vietiin vauhdilla leikkaukseen. Ahokas kertoo Onni Pihlajamäen olleen kiinnostunut monenlaisista asioista, kuten uskonnosta, päivänpolitiikasta, tähtitieteestä ja maantieteestä. Ahokas voitti urallaan neljä arvokisamitalia, jotka kaikki tulivat Euroopan mestaruuskisoista: yhteissaldona kulta, kaksi hopeaa ja pronssi. Hän osoittautui lahjakkaaksi painijaksi ja nousi parikymppisenä kansainväliselle huipulle raskaassa sarjassa. Ahokas asui painiuransa aikana muutaman vuoden Haaparannassa. Ahokas on ajatellut jälkikäteen, että hänen olisi pitänyt kuunnella tarkemminkin sukulaismiehen viisauksia. Onni Pihlajamäki siirtyi ajasta iäisyyteen vuonna 2014. Opiskelupaikkaa olisi voinut hakea esimerkiksi Haaparannan ja Tornion seudulta. Ahokas itse kiinnostui painista suhteellisen myöhään, yhdeksännen luokan keväällä, jolloin hän suuntasi Ilmajoen Kisailijoiden harjoituksiin. Uran päättyessä olin 38-vuotias, ja minun piti alkaa miettiä mitä alan tehdä loppuunajetulla keholla työkseni. – Oli perjantai-ilta eikä magneettitutkimusta suostuttu tekemään pyynnöistäni huolimatta. – Vertailukohtaa voi hakea vaikka loppuunajetusta kaivinkoneesta
Me lapset totesimme, että taas mentiin ohi, emmekä saaneet limukkaa ja herkkuja. Uskonto oli Ahokkaalle tuttu ja läheinen asia jo nuorella ikää. Ahokas on elämänsä aikana myös piirtänyt kirkkoja erinäisille papereille. Jokainen kertoi perhesuhteistaan. Varttuneemmalla iällä tullut perhe oli Ahokkaalle yllätys. Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. – Joku totesi sitten siinä vieressä, että ”äläs sano”. Suurimman osan aikuisiästään Ahokas on asunut Nurmossa. Muut lapset ovat iältään 15, 13, 10 ja 7. Näin vanha elämänviisaus piti taas paikkansa. Ahokkaan ensimmäinen oma lapsi, Eemi-poika, on nyt vajaan vuoden ikäinen. seudusta muutenkin. Itse totesin, että lapsia ei ole eikä tule. Eräänä syksyisenä iltana Nurmon kirkossa pidettiin musiikki-iltahartaus. – Joskus saman olotilan saavuttaa myös silloin, kun kohtaa tietynlaisia ihmisiä. Pienenä hän tapasi käydä vanhempiensa kanssa kirkoissa ja hautausmailla. Nykyään Ahokas asuu työja perhesyistä Tampereella. Mutta nyt kun olen ollut työni puolesta kirkon kanssa kosketuksissa lähes päivittäin, kynän käteen saadessani en alakaan välttämättä piirtää ensimmäisenä kirkkoa. Sen sijaan pysähdyimme kirkoissa. Kirkot ovat olleet Ahokkaalle läheisiä lapsuudesta asti. Varsinainen uskoontulo tapahtui vuonna 1995 Ahokkaan ollessa 25-vuotias. – Esimerkiksi pohjoisen lomareissuilla emme tavanneet pysähtyä huoltoasemien kohdalla. 1990-luvun loppupuolella hän rakensi sinne oman talon. – Töiden lisäksi myös kotona on menoa ja meininkiä, Ahokas naurahtaa ja kuvailee Eemiä vauhdikkaaksi, vilkkaaksi ja vahvaksi lapseksi. 21 KOTIMAA | 22.1.2021. – Tilaisuuden jälkeen sukupappimme Hirvilammin Tapio tuli luokseni ja kysyi, tahdonko antaa elämäni Jeesukselle. Siinä hetkessä murheet poistuivat ja kivut häipyivät. Ahokas asuu työja perhesyistä Tampereella, mutta sukutila ja itse rakennettu talo ovat Nurmossa. Vastasin, että tahdon, ja rukoilimme yhdessä. Hänen ja avopuoliso Annan uusioperheessä on yhteensä viisi lasta. Monesti teimme silloisen puolisoni kanssa niin, että nähtyämme kyltin kirkosta laitoimme auton parkkiin ja pyöräilimme loppumatkan kirkon luo. – Muista, kun olin aloittamassa työt Tampereen seurakuntayhtymässä ja me uudet työntekijät esittelimme itsemme tutustumistilaisuudessa. Joidenkin ihmisten kohdalla kokee vastakkaisia tunteita. Ahokkaalla on Nurmossa myös oma sukutila. – Reissuillaan on parempi välttää moottoritiekulttuuria ja suosia kyläteitä: niiltä löytyy enemmän elämää, parempia maisemia ja myös kirkkoja. Hän on taltioinut muun muassa lukuisia ruotsalaisia ja norjalaisia kirkkoja. – Alaja yläasteen koulukirjojeni lähes jokaiselta sivulta löytyy kirkon kuvia. Ahokas kertoo voivansa elää samoja tunteita uudestaan sulkiessaan silmänsä ja muistellessaan uskoontulon hetkiä. ” Alaja yläasteen koulukirjojeni lähes jokaiselta sivulta löytyy kirkon kuvia. Perhe tapasi myös kuvata kirkkoja, ja aikuisiällä Ahokas on jatkanut perinnettä. Tuossa vaiheessa löysin kuitenkin suntion opinnot, ja ajatus henkilökohtaisen avustajan koulutuksesta jäi. Joissain ei niin kiinnostavissa kokouksissakin olen voinut alkaa piirtää paperille kirkon paanukattoa
Eikö kirkkokaan onnistu rohkaisemaan nuoria pareja luottamaan tulevaisuuteen ja saamaan enemmän lapsia. Käytännössä evankelis-luterilainen kirkko kuitenkin hallitsee us” Suomessa syntyvyys on korkeinta alueilla, joissa asuu suuri määrä lestadiolaisia. Esimerkiksi Ranskassa ja Isossa-Britanniassa katolisilla naisilla on enemmän lapsia kuin muilla. Uskontokuntiin kuulumattomissa on huomattava joukko muslimeita, jotka yleensä ovat ensimmäisen polven maahanmuuttajia. Artikkelissa tarkastelimme uskontoa uskontokuntiin kuulumisen tai kuulumattomuuden mukaan. Yhtenä tekijänä halusimme tarkastella myös uskonnon vaikutusta. Aikaisemmissa tutkimuksissa uskonnolla on havaittu olevan vaikutus syntyvyyteen. Lapsiperheiden hyvinvoinnista huolehtivalle kirkolle alhaisessa syntyvyydessä on kyse paitsi jäsenkadosta ja niukkenevista resursseista myös sanoman uskottavuudesta. TEKSTI | HEIKKI HIILAMO – KUVITUS | PÄIVI KARJALAINEN Kirkon jäsenyys tukee syntyvyyttä K irkon nelivuotiskertomuksen mukaan kastettujen lasten määrä on liki puolittunut 20 vuodessa. Suurimmat syntyvyyslukemat esiintyvät samoilla alueilla, joissa sekularisaatio on ollut vähäisintä. Uskontokuntiin kuulumattomia oli noin 28 prosenttia. Muutaman vuosikymmenen jälkeen veronmaksajien määrän väheneminen alkaa nakertaa hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Muiden kristittyjen osuus oli pari prosenttia ja muihin kuin kristillisiin uskontokuntiin kuuluvien osuus alle prosentti. Tänä vuonna syntyvyyden odotetaan kääntyvän hitaaseen nousuun, mutta koronapandemian vaikutukset voivat jälleen pudottaa syntyvyyttä. Vielä vuonna 2010 kokonaishedelmällisyysluku oli 1,87. Syntyvyyden laskussa hämmästyttävintä on se, ettei sille ole kyetty löytämään selviä syitä esimerkiksi työmarkkinoiden, perhepolitiikan tai sukupuolten välisen tasa-arvon kehityksestä. Selvitimme yhdessä Väestöliiton tutkijan Henri Mikkolan ja taloushistorian professori Jari Elorannan kanssa, millaiset seikat ovat yhteydessä syntyvyyden muutoksiin Suomen kunnissa viime vuosikymmenten aikana. Kirkolle jäsenmäärän pienenemisellä on vieläkin suurempi vaikutus. Määrä on laskenut dramaattisesti paitsi siksi, etteivät vanhemmat tuo lapsiaan kastettavaksi, mutta myös siksi, että lapsia syntyy selvästi aikaisempaa vähemmän. Yleisesti ottaen syntyvyys on laskenut 1900-luvun alusta selvästi kaikissa rikkaissa maissa, mutta laskun ajoittumiseen ja voimakkuuteen vaikuttavat alueellisesti kulttuuriset ja uskonnolliset tekijät. Evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului hieman alle 70 prosenttia väestöstä. 22 KOTIMAA | 22.1.2021 essee. Suomessa syntyvyys on korkeinta alueilla, joilla asuu suuri määrä lestadiolaisia. Viime vuonna Suomessa syntyi 45 613 lasta, kun yhdeksän vuotta aikaisemmin määrä oli 60 980. Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (3/2020) julkaistussa tutkimuksessamme analysoimme syntyvyyden muutoksia Suomen kunnissa vuosina 1995–2017. Vuoden 2018 lopussa Suomessa oli yhteensä 142 rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Viimeisimpien lukujen mukaan nainen synnyttäisi keskimäärin 1,35 lasta, mikä on alhaisin koskaan Pohjoismaissa mitattu lukema. Julkisessa taloudessa alhainen syntyvyys näkyy aluksi säästyneinä menoina ja korkeampina tuloina, kun äidit ja isät eivät pidä vapaita lastenhoidon vuoksi
Taloudellisen epävarmuuden ja sukupuolten välisen tasa-arvon puutteiden lisäksi syntyvyyteen vaikuttaa myös se, miten lasten saamisesta ja lapsista puhutaan julkisissa ja yksityisissä yhteyksissä. Lääkeyhtiö Merckin toteutti kesäkuussa 2020 Taloustutkimuksen internetpaneelilla laajan 18–45-vuotiaille kohdistetun kyselyn lasten saamisesta. Kaistaleella Etelä-Lapista eteläisintä Pohjanmaata myöten kirkosta eroaminen on koko tarkasteluajanjaksolla yhteydessä syntyvyyden laskuun. Lapsettomille päällimmäiset mielikuvat liittyvät velvollisuuksiin (36%) ja uupumukseen (31%), kun taas lapsiperheissä korostuu onni (75%) ja ilo (50%). Toisin sanoen niissä kunnissa, joissa uskontokuntiin kuuluvien osuus pysyi suhteellisen korkeana, syntyi suhteessa enemmän lapsia kuin niissä kunnissa, joissa sekularisaatio eteni nopeammin. Näillä alueilla kirkkoon kuuluu vielä reilusti yli 90 prosenttia väestöstä. konnollista maisemaa ja näin ollen tutkimuksemme kuvaa sen roolia. Yksi syy syntyvyyden laskulle voi liittyä siihen, että lasten saamiseen ja lapsiin yhdistetään aikaisempaa enemmän kielteisiä mielikuvia. Tarkastelimme siksi myös sitä, miten eri tekijät vaikuttavat syntyvyyteen eri puolilla maata. Uskonnollisimmat kunnat Suomessa ovat melko harvaan asuttuja muutaman tuhannen asukkaan kuntia. Alueelliset erot ovat Suomessa suuria. Tästä syystä tarkastelimme uskontokuntiin kuuluvien osuuden lisäksi samanaikaisesti opiskelijoiden sekä toisen ja korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuutta sekä ylimpään ja alimpaan tulokymmenykseen kuuluvien ja työttömien osuutta. Jo karkeat tulokset osoittivat, että suurimmat syntyvyyslukemat esiintyvät samoilla alueilla, joissa sekularisaatio on ollut vähäisintä ja jossa uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluu lähes koko väestö. Tiedämme, että monet saavat lapsia vähemmän kuin toivovat. Emme tarkastelleet mainittujen tekijöiden yleisyyttä sinänsä, vaan tekijöissä tapahtuneita muutoksia yhden kunnan sisällä. Tulokset viittaavat siihen, että kirkon jäsenyydellä on ollut syntyvyyttä tukeva rooli. 23 KOTIMAA | 22.1.2021. Tuloksen merkitsevyyttä ei muuttanut edes se, painotettiinko analyysissä havaintoja kuntien asukasmäärällä vai ei. Toisin sanoen etsimme erikseen kustakin kunnasta edellä mainittuja tekijöitä, joissa olisi tapahtunut merkittävissä määrin samansuuntaisia tai päinvastaisia muutoksia suhteessa kokonaishedelmällisyyteen. Voisiko kirkko tehdä vielä jotain enemmän syntyvyyden nostamiseksi. Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa väestö on erityisen uskonnollista verrattuna muuhun Suomeen. Tähän voi vaikuttaa kaupunkialueille kohdistuva maahanmuutto. Tutkimuksemme ei vastaa suoraan siihen, miksi syntyvyys on alentunut globaalin talouskriisin jälkeen. Tärkeää olisi myös se, että nuoret vanhemmat osallistuisivat seurakuntien ja muiden järjestäjien sosiaalisiin tilaisuuksiin lapsiensa kanssa. Toisin sanoen kirkko on onnistunut pitämään yllä perinteisiä arvoja, joihin kuuluu vahvasti perheellistyminen ja vanhemmuuden kunnioitus. Kaakkoisja Etelä-Suomessa uskonnon ja kokonaishedelmällisyyden laskun yhteys on paljon maltillisempi. Kysely osoitti, miten dramaattisesti vanhemmuuteen liittyvät mielikuvat poikkeavat niiden välillä, joilla ei ole lapsia ja joilla on lapsia. Tulos oli pätevä sekä kaikkia kuntia kuvaavassa analyysissä että pieniä, alle 40 000 asukkaan kuntia koskevassa analyysissä. Yhteys oli toki voimakkaampi mallissa, jossa ei ollut mukana väestöpainoja. Tarkasteluajanjaksolla maallistuminen voimistui ja kirkkoon kuulumattomien määrä moninkertaistui monilla alueilla. Uskontokuntiin kuulumisen ohella syntyvyyteen vaikuttavat aikaisempien tutkimusten mukaan esimerkiksi koulutustaso ja taloudellinen asema. Jäsenten kohtaamisessa ja muussa viestinnässä kirkko voi tukea syntyvyyttä pitämällä esillä lasten ja lapsuuden arvoa sekä omaa toimintaansa lapsiperheiden tukemisessa. Lisäksi mukana oli nettomuutto kuntien välillä. ” Kirkko on onnistunut pitämään yllä perinteisiä arvoja, joihin kuuluu vahvasti perheellistyminen ja vanhemmuuden kunnioitus. Jos näin ei tapahdu, muut voivat tulkita vanhemmuuden rajoittavan liikaa elämää. Tulostemme mukaan uskontokuntiin kuulumattomien osuuden kasvu oli yhteydessä syntyvyyden alentumiseen senkin jälkeen, kun kaikkien muiden tekijöiden vaikutus oli otettu huomioon
Sittemmin keskiajalta alkaen valtikka siirtyi länteen. Useimmat ovat venäläisiä, mutta joukossa on myös romanialainen, serbi, kreikkalaisia ja englantilaisia. Muita kirjassa esiteltyjä, yhtä merkittäviä ortodoksisen teologian uudistajia ja tiennäyttäjiä ovat esimerkiksi romanialainen teologian uudistaja isä Dumitru St?niloae (1903–1993), venäläissyntyinen köyhien ystävä Maria Pariisilainen (1891–1945), joka päätti päivänsä Ravensbrückin keskitysleirillä, New Yorkissa elämäntyönsä tehneet emigranttivenäläiset teologian raskassarjalaiset Alexander Schmemann (1921– 1983) ja isä John Meyendorff (1926–1992), sekä kreikkalainen maallikkoteologi, välillä jesuiittoihinkin kuulunut Dimitrios Koutroubis (1921–1983). Kuollessaan hän oli Louthin mukaan maailman tunnetuin ortodoksiteologi. Teologien esittelyt hakevat tasapainoa elämäkertojen ja toisaalta heidän ajattelunsa keskeisten ideoiden välillä. Ja moni muu. Viimeisenä Louth esittelee vielä englantilaisen metropoliitta Kallistoksen ( Timothy Ware, s. Luterilaiselle lukijalle voi olla yllättävää havaita, miten modernia ja uudistuvaa tässä kirjassa raotettu 1900-luvun ortodoksinen teologia on voinut olla. Osa heistä on teologiassa maailmankuuluja, osa ainakin Suomessa vähän tunnettuja. Kuvassa vanhaa venäläistä kirkkoarkkitehtuuria Äänisjärven Kižin saaren maailmanperintöalueella Venäjän Karjalassa. Vuonna 1922 Florovskin tavoin synnyinmaastaan karkotettu teologi teki suhteellisen lyhyeksi jääneen elämäntyönsä Pariisissa. Loppuelämänsä kirkkoisien teologiasta ammentanut Florovski vietti Ranskassa. Suomennos Valamo Kustannus. B rittiläisen ortodoksin Andrew Louthin uutuuskirja Hyvyyttä ja kauneutta etsimässä kokoaa kansiensa väliin kolmisenkymmentä merkittävää ja uudistavaa ortodoksiteologia, jotka pitivät idän kirkkojen teologian liekkiä yllä vaikeana aikana 1800-luvun loppupuolelta vuosituhannen vaihteeseen. Louth lähtee kirjassaan liikkeelle bysanttilaisten teologisten tekstien vuonna 1782 julkaistun Filokalia-kokoelman ikonisesta ja käänteentekevästä merkityksestä ortodoksisen teologian uudistumisen historiassa. Ortodoksisia ajattelijoita Filokaliasta nykypäivään. Isä Georges Florovski (1893– 1979) kuului niihin intellektuellien joukkoon, jotka NeuvostoVenäjä karkotti vuonna 1922. Idän teologia kesti ja uudistui, mutta sen tuntemus lännessä heikkeni. Kristikunnan itäinen haara oli antiikin aikoina muiden ajattelun alueiden rinnalla teologisesti luova ja tuottelias. | Kuva: Jussi Rytkönen ” Idän teologia kesti ja uudistui, mutta sen tuntemus lännessä heikkeni. Seuraavaksi on mainittava isä Pavel Florenski (1882–1937), intellektuelli ja laaja-alainen poikkeusyksilö-nero, jonka teologiaa Louth pitää syvällisyydessään myös ristiriitaisena. Mystisestä ja apofaattisesta teologiastaan tuli tunnetuksi venäläinen Vladimir Losski (1903–1958). Andrew Louth on onnistunut kirjassaan paketoimaan kokonaisuuden, jonka avulla lukija voi perehtyä eräiden maailman merkittävimpien teologisten ajattelijoiden elämänvaiheisiin ja ajattelun pääkohtiin. Filokalian muodostamalle pohjalle Louth marssittaa aikajärjestyksessä esiin joukon ortodoksiteologeja. Esimerkiksi järkeä ja ikonografiaa tutkineen Florenskin elämä päättyi Stalinin pyöveleiden edessä. Hänen tunnetuin kirjansa on myös suomeksi käännetty mestariteos Idän kirkon mystinen teologia. 538 sivua. JUSSI RYTKÖNEN Andrew Louth: Hyvyyttä ja kauneutta etsimässä. 24 KOTIMAA | 22.1.2021 teologia. Uusi kirja esittelee kattavalla tavalla modernin ortodoksisen teologian merkittävimmät ajattelijat Vladimir Solovjovista Kallistos Wareen. Jos teologinen ruokahalu herää, tämä kirja tarjoaa vielä kokoaan enemmän: sen lopussa oleva bibliografia on erinomainen. 1934), joka lienee tämän hetken tunnetuimpia ortodoksiteologeja varsinkin läntisessä maailmassa. Valamon luostarin julkaisuja 2020. | kirja | Monet suuret itäeurooppalaiset ortodoksiset kirkot joutuivat 1900-luvun mittaan ahtaalle, mutta teologiaa tehtiin myös lännen diasporassa. Varhaisimpana venäläinen maallikkoteologi ja professori Modernin ortodoksiteologian galleria Vladimir Solovjov (1853–1900), jonka monipuolinen teologinen mielenkiinto näkyi jopa ajalle harvinaisena kallistumisena Roomaa kohti
Ne eivät ole 1970–80-luvuille jäänyt ilmiö, vaan niitä pidetään edelleen. Ortodoksijuutalaiset ovat taas yksi juutalaisten ryhmä. Lopputuloksena on hyvin paha olo. Ajatushautomo Kompassi 2020. Kristillisen lehden toimittajanakin olen törmännyt tällaiseen ”korjaavaan rukoukseen” karismaattisuuteen kallistuneissa luterilaisissa herätysliikkeissä ja vapaissa suunnissa. Helluntailaisuus on ollut globaalisti hajanaista ja muuttuvaa, ja niin on ollut sen sosiaaliopetuskin. Regimenttioppinsa, luonnollisen lain ja kultaisen säännön pohjalta luterilainen kirkko ei väitä omistavansa mitään erityistä kristillistä viisautta hyvän yhteiskunnan rakentamiseksi. Latvus nostaa esille myös eräitä ajankohtaisia keskustelunaiheita. Tämä pieni kirjanen ei ehkä vastaa kaikkiin kysymyksiin. Uuteen pieneen kirjaseen Kirkkojen yhteiskunnallinen opetus ovat asiansa tuntevat tekijät tiivistäneet jotakin siitä, mitä luterilainen, ortodoksinen, helluntailainen, katolinen ja reformoitu traditio opettavat yhteiskunnasta ja kirkkojen tehtävästä siinä. Ei ole helppoa koota itseään ja panna vastaan. Mutta sekä Venäjän kirkko että Konstantinopoli ovat luoneet tuoreita sosiaalioppeja. Luterilaisessa teologiassa on puhuttu luterilaisen ortodoksian ajasta. Eräänä päivänä voi vielä oppia sanomaan: EI! Rajat kuntoon! FREIJA ÖZCAN Kirjoittaja ihmettelee ajankohtaisia teologisia aiheita. Pisimmälle ja yksityiskohtaisimmalle tasolle yhteiskunnallisen opetuksensa lienee vienyt katolinen kirkko. JUSSI RYTKÖNEN Esa Erävalo (toim.): Kirkkojen yhteiskunnallinen opetus. Kirkkokunnat voivat olla yhteiskunnallisissa kysymyksissä hyvinkin erimielisiä. Hengelliseen väkivaltaan alistuu kuin itsestään tottumuksesta, turtuneesta kaipuusta olla hyväksytty tai ihan vaan koska hyvä käytös tuntuu vaativan tilanteen sietämistä. Toisen parannuksen teon puolesta voi rukoilla hiljaa kammiossaan kenenkään näkemättä. Päälleni vyöryy rukous, jossa käydään läpi pelastuksen perusteet ja tehdään parannusta minun puolestani. Kyllä aikuinen tiesi. 167 sivua. Reformoitu teologia ei ole Suomessa tuttua. Kyse on pohjimmiltaan rajattomuudesta ja vanhanaikaisesta autoritaarisesta kasvatuksesta, jostain sellaisesta, josta hyvin tiukka uskonnollinen kulttuuri tai hurmoksellinen karismaattisuus ei auta kasvamaan aikuisuuteen ja vahvoihin rajoihin: Ei sitä lapsen syitä kuunneltu, kun vitsaa ennen vanhaan annettiin. Vanhoillislestadiolaisesta hoitokokouksesta tunnistan saman ilmiön ja mekaniikan kuin omista kokemuksistani. Suurin osa idän kirkoista kantaa nimessään ortodoksinen-sanaa. Tämä voi joskus hieman vaikuttaa pasuunan ääneen, mutta tasa-arvosta, köyhistä ja heikoista tulisi huolehtia oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Omia rajojaan kannattaa pohtia, tunnustella ja ryhtyä vahvistamaan niitä. Miksi siis kuunnella hairahtuneen uskovan näkemystä, kyllä minä tiedän, mitä väärää hän tekee! Sitä paitsi väärin ajattelu voi tunkeutua minun rajojeni yli ja joudun helvettiin! Näin on lupa ylittää toisen ihmisen fyysisen tai henkisen koskemattomuuden raja. Olen todistanut tällaisia kohtaamattomuuden hetkiä juhlissa ja kylässä käydessä: paikalle tullut uskosta oletettavasti etääntynyt halutaan rukouksen muotoon puetulla opetuksella saattaa taas oikeaan tilaan. Ortodoksiset kirkot ovat kirjan mukaan heränneet yhteiskunnallisiin kysymyksiin sangen myöhään, sillä kirkkokunta on läpi aikojen keskittynyt maallista elämää enemmän taivasten valtakuntaan johdattamiseen. Nämä kokemukset tulivat mieleeni, kun luin maakuntalehti Kalevasta juttuja vanhoillislestadiolaisista hoitokokouksista. Ortodoksinen Sana ortodoksinen on alun perin kreikkaa. Jumalaankin voi luottaa näissä asioissa. ” Ei pidä olettaa toisen sisäisestä maailmasta ja uskosta mitään, ellei ole ensin kysynyt. Epäilenpä, että Jeesuksen ja apostolien ajan keskustelukulttuurissa tällaisissa tilanteissa on huudettu molemmin puolin ja isoon ääneen. Koyzisin analyysissa nousee esille, miten ”se toinen reformaatio” on vaikuttanut yhteiskunnallisen vallan hajauttamisen ideaaliin sekä demokratiaan. Esimerkkejä ovat esimerkiksi Britannia, Sveitsi, Alankomaat ja Yhdysvallat. Se, jonka rajaa loukataan, onkin sitten vaikeassa asemassa. ”Maailmaa” on vierastettu ja eettistä opetusta on ollut vaikeaa yhdistää muuttuvaan yhteiskuntaan. Luterilaisen osuuden kirjoittaja on Kari Latvus, ortodoksisen Teo Merras, helluntailaisen Markku Luoma, katolisen Gabriel Salmela ja reformoidun David T. Kokemukseni on vanhoillisesta helluntailaisesta perinteestä. Koyzis. 25 KOTIMAA | 22.1.2021. Meikäläisittäin on toisin. Raamattu toki muutamassa kohdassa kehottaa nuhtelemaan väärin tekevää, ja jos ei kahden kesken usko niin sitten useamman voimin. ” Kiitos Taivaallinen Isä, että…” Ja sitten tapahtuu se, mitä hartiat jäykkinä tiedän odottaa. Terminologia on ollut horjuvaa: viime vuosisadalla ortodoksisen synonyymina pidettiin usein kreikkalaiskatolista, mikä merkitsee nykyisin eri asiaa. Se korostaa esimerkiksi uskonnonvapautta, perheen merkitystä, köyhien auttamista, solidaarisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Hoidettavaksi joutuneet olivat kertoneet Kalevalle tilanteen olleen heille vastentahtoinen, kielteinen ja epäoikeudenmukaiselta tuntunut kokemus, jossa heitä itseään ei kuultu. Mutta se johdattaa aiheesta kiinnostuneen lukijansa oikealle tielle, etsimään yhä syvällisempiä vastauksia – ja löytämään uusia kysymyksiä. Mitä tähän nyt sitten ohjeeksi sanoisi. Toisaalta niiden yhteiskunnallisessa teologiassa on myös sisäistä hajontaa – ja tietysti paljon yhteistä. Ei pidä olettaa toisen sisäisestä maailmasta ja uskosta mitään, ellei ole ensin kysynyt. | kirja | | kolumni | Mitä tarkoittaa. Se viittaa sananmukaisesti ”oikein ylistävään”, mutta sen muita merkityksiä myös uskonnollisen kontekstin ulkopuolella ovat ”oikeaoppinen” tai ”puhdasoppinen”
| vastaus | Mysteerikuva K errotaan kirkkoherrasta, joka pitkän virkavapaansa jälkeen hämmästeli väen vähyyttä jumalanpalveluksessa. Missä ja milloin kuva on otettu. | Kuva: Kotimaan kuva-arkisto / Tuomo Korteniemi 1 . – Sitä vain, että kyllä väen vähyys kirkonpenkeissä johtuu enemmän kirkkoherrasta kuin minusta. 22. Kirjapalkinnon voitti Terttu Kuivasmäki Seinäjoelta. Lähetä viestisi osoitteeseen toimitus@kotimaa.fi, otsikkokenttään viesti Hyvä juttu + lehden numero (löytyy kannesta). Viime viikon mysteerikuvan henkilöistä osan tunnisti moni. Mistä tilanteesta on kyse. Jep uan kirk oss a Uus ika arlep yys sä. – Ei meidän, vaan kirkkoherran. Missä kirkossa sijaistee Alexandra Frosterus-Såltin alttaritaulu Kristuksen ilmestyminen Maria Magdalenalle. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kirjapalkinto. 3. K otimaan valokuva-arkistossa on monta laatikollista vanhoja kuvia, joissa ei ole kunnollista tietoa siitä, milloin ja missä tilanteessa kuva on otettu. 2. Voit perustella valintasi lyhyesti. 3 . Mysteerikuva-sarjassa Kotimaa ja Kotimaa.fi julkaisevat kuvia arkistostaan. Voit myös lähettää viestisi postikortilla osoitteeseen PL 279, 00181 Helsinki. Eerika Palomurto kirjoitti: ”Vaaliuurnaa tyhjentävät vasemmalta katsoen Helsingin Vanhan kirkon lehtori Raili Vihonen, kirkkoherra/rovasti Jaakko Palomurto (isäni), toista miestä [kasvot jäävät piiloon] en tunnista, seuraavana on luultavasti kanslisti Airi Ranta-Pantti ja reunimmaisena Anniina Palomurto (siskoni). Jälkikäteen hän sanoi suntiolle sakastissa: – Meidän täytyy tehdä asialle jotain. kirkkokahvit | kasku | | paras juttu | | 3 kysymystä | 26 KOTIMAA | 22.1.2021 Anna palautetta, Voita kirjapalkinto! Kerro mikä tässä Kotimaan numerossa on mielestäsi paras juttu. Huomioithan, että osoitetietojasi voidaan käyttää markkinointitarkoituksiin. Missä painikilpailussa Juha Ahokas on saanut arvomitaleja. 2 . 26. Eur oop an mes tar uus kisoi ssa . Sitä ei siskonikaan muista, mitkä vaalit olivat kyseessä. Jos sinulla on tietoa kuvasta, kerro se viestillä osoitteeseen: kotimaa24@kotimaa.fi tai Kotimaan Facebook-sivulla, jossa kuva myös julkaistaan. Vastausaikaa on seitsemän päivää lehden ilmestymisestä. – Mitä suntio tarkoittaa. Keitä kuvan ihmiset ovat. 1. Isäni aloitti kirkkoherrana Vanhassa kirkossa 1979, joten sen jälkeen.” Kuva on vuoden 1981 seurakuntavaaleista. Montako krematoriota Suomessa on. Tämän viikon kuvassa neljä naista ja yksi mies istuu pyöreän pöydän äärellä. Kotimaan numeron 1/2021 paras juttu -äänestyksessä eniten mainintoja sai Timo Viitalan kirjoittama ja kuvaama reportaasi ”Etiopiassa uskonnollisuus näkyy ja kuuluu – jouluna läpi yön”
Saatuaan tanssikipinän Virtanen ei antanut roihun laantua. – Katsellessani ihmisten iloista pyörähtelyä pyysin äitiäni opettamaan minulle tanssia. Olen myös ottanut aina välillä tanssiaskelia lenkillä käydessäni. – Minuun teki alusta saakka vaikutuksen, että ihmisillä oli hauskaa ja he juttelivat paljon toistensa kanssa. Virtanen on silti pitänyt virettä yllä omilla metodeillaan. – Laitan päivittäin kotona korvanapit korville ja alan tanssia kuvitellen parin mukaani. | harrastaja | H umppilan seurakunnan seurakuntamestari Jukka Virtanen innostui tanssista jo nuorena sukujuhlissa. – Kyseinen frakki oli minulla myös häissäni ja poikani käytti sitä lukion vanhojen tansseissa. – Lähdimme sen jälkeen harjoittelemaan ja kilpailemaan todella intensiivisesti. Vuosia tanssia muillekin opettanut seurakuntamestari kannustaa tutustumaan siihen tarkemmin. Hän löysi sopivan tanssiparin, ja tanssikärpänen puri yhä kiivaammin. – Tanssi on lihasten ja vartalon kokonaisvaltaista hallintaa, salitreeniä, juoksulenkkiä sekä ruokavaliota. Kilpailut toivat myös menestystä, seisoimme Jukka Virtanen tanssi jopa korkeimmalla korokkeella. TOMI OLLI Tanssi ja polttopuiden teko ovat Jukka Virtaselle tärkeitä harrastuksia. – Olen esimerkiksi eräässä koulutuksessa näyttänyt, miten saadaan jalkoihin lisää verenkiertoa tanssin opein. | Kuva: Tomi Olli ” Laitan päivittäin kotona korvanapit korville ja alan tanssia kuvitellen parin mukaani. Tanssiharrastus velvoitti Jukka Virtasen uusimaan vaatekaapin sisältöä. Tällä hetkellä Virtanen ei ole mukana kilpailutoiminnassa, mutta sen aika saattaa tulla taas myöhemmin. Meneillään oleva korona-aika on kuitenkin tuonut rajoitteita lavatanssiharrastukselle. 27 KOTIMAA | 22.1.2021. Virtanen on myös vienyt tanssin sanomaa työyhteisöönsä Humppilan seurakuntaan. SM-kisoissa emme silti kuitenkaan onnistuneet nousemaan mitaleille. Vuosien vieriessä Virtanen innostui myös kilpatanssista, ja uudet kuviot kutsuivat kolmikymppisenä. Kukaan ei harmi kyllä kuitenkaan innostunut tanssista sen enempää. Hän sanoi siihen, että jahas ja vei minua sen jälkeen juhlalattialla kuin laskiämpäriä. Hän teetätti harrastuksen vuoksi tanssipukuja sekä frakin. Neljätoistavuotiaana hän alkoi kiertää tuttavapariskunnan kanssa tanssilavoja saaden paljon kokemusta. Sen parissa tapaa myös uusia ihmisiä, minäkin olen saanut harrasteen kanssa paljon ystäviä eri puolilta Suomea. Ikää hänellä oli tuolloin vain kaksitoista vuotta
Tässä elämässä on myös kärsimystä, ja Jumala kutsuu meitä kantamaan vastuuta ja rukoilemaan. Rakkaamme, rovasti Sirkku Marja Kaarina KAIPIAINEN o.s. Hiippakuntadekaanin tehtävänä on johtaa ja kehittää piispan alaisuudessa hiippakunnallista toimintaa. Kirjapaja 1987. Aiemmin Berliinissä hän oli pitänyt rippikoulua köyhien kaupunginosan nuorille. seurakuntaneuvosto 15.1. Osallistuttuaan epäonnistuneeseen salajuoneen Hitlerin murhaamiseksi hän joutui Gestapon käsiin. Teologian kandidaatti: Kinnunen Mikko, Möttönen Hanna-Mari, Roth Jenny. Saksaksi vuonna 1939 ilmestynyt kirja Gemeinsames Leben eli Anna-Maija Raittilan suomentamana Yhteinen elämä käsittelee tätä aihepiiriä. Kuolinilmoitukset ja -kiitokset Kotimaa-lehdessä: ilmoitusmyynti@kotimaa.fi 040 750 3036 Rakkaamme 28 KOTIMAA | 22.1.2021 tiedoksi. Kaila s. Pimeyden ja pahuuden keskelläkin on lupa uskoa parempaan tulevaisuuteen. 31.12.2020 Suonenjoki Luonasi on kotini mun. LEENA HIETAMIES Dietrich Bonhoeffer: Yhteinen elämä. Viimeisenä joulunaan Bonhoeffer kirjoitti kihlatulleen ja perheelleen koskettavan runon hyvyyden voiman ihmeellisestä suojasta. Yhteys on lähimmäisen auttamista ja palvelemista, ja näin Jumalan palvelemista. Kun pasifistinen vastarinta ei auttanut ja sodan raakuus sekä juutalaisten vaino jatkuivat, Bonhoefferin mielestä aseellinen vallankaappaus oli eettisesti oikeutettu, vaikka ei synnitön. Hämeenkylän seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi on valittu Hämeenkylän seurakunnan kappalaisena toiminut Matti Hyry. Hän auttoi juutalaisia pakenemaan Sveitsiin. Valinnan suoritti Hämeenkylän seurakunnan Itä-Suomen yliopistossa Filosofisessa tiedekunnassa 1.11.– 30.11.2020 suoritetut tutkinnot: Läntinen teologia Teologian maisteri: Korhonen Sonja, Taskila Sari, Voutilainen Roosa. Ruotsin kirkon Haaparannan seurakunnan kirkkoherrana ja Norra-Norbottenin lääninrovastina tällä hetkellä toimivalla Juha Rauhalalla on vahva seurakuntatyön kokemus ja kirkollinen johtamiskokemus. Hämeenkylän kirkkoherrana vuodesta 2007 toiminut Jukka Nevala jää eläkkeelle helmikuussa 2021. 19.6.1940 Tampere k. Kirkkoherrasta äänestettiin selvin luvuin 14–1. Lämmin kiitos kaikille Sirkkua hoitaneille. Hän on tuomiokapitulin kollegion ja johtoryhmän jäsen, sekä toiminnallisen osaston henkilöstön esimies. Kiitos osanotosta suruumme. | kuolleet | | tutkinnot | Siunaus on toimitettu läheisten läsnä ollessa. Siellä hän tutustui papin työhön Harlemissa, jossa häntä järkytti köyhälistön sekä mustan väestön asema. Suomennos on omistettu Erkki Niinivaaran muistolle. Keväällä 1945 hänet hirtettiin Flossenbürgin keskitysleirillä vain viikko ennen Hitlerin kuolemaa. Ortodoksinen teologia Teologian maisteri: Potkonen Darja. Hän pohti teodikean ongelmaa, miksi Jumala sallii pahan, miten keskellä kärsimystä voi uskoa Jumalaan. Sodan syttymisen jälkeen vallanpitäjät sulkivat Bonhoefferin johtamat pappisseminaarit ja hän itse sai puhekiellon. Kotimaassaan Bonhoeffer perusti ystäviensä kanssa rasismia ja kansalliskiihkoa vastustavan Tunnustuskirkon, kun valtionkirkko myötäili natseja. Myöhemmin hän matkusti vuodeksi New Yorkiin tutkijaksi. Hän päätyi korostamaan seurakunnan yhteisöllisyyttä ja kristinuskon tämänpuoleisuutta. Ylistys olkoon ristiinnaulitun. Suomennos Anna-Maija Raittila. Virsi 960:3 Syvästi kaivaten Juhani Sari ja Jukka perheineen Marjo ja Kari perheineen Tiina ja Teemu muut omaiset ja ystävät Dietrich Bonhoeffer syntyi 1906 Breslaussa (nykyisin Puolan Wroc?aw) aatelistaustaiseen suurperheeseen. Bonhoeffer totesi itse rikkoneensa Jeesuksen käskyä vastaan ja saavansa siitä oikeudenmukaisen tuomion: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”. Bonhoeffer keskittyi teologiseen tutkimukseen ja kirjallisiin töihin, kunnes hänelle annettiin myös julkaisukielto. Yhteys kantaa elämän arjessa. Isä Paul oli tunnettu psykiatri ja neurologi, äiti Paula von Hase Bonhoeffer opettaja. Perhe muutti Berliiniin, jossa Dietrich aloitti teologian opinnot ja väitteli tohtoriksi vain 21-vuotiaana. | klassikko | | nimityksiä | Kirkkoherra Juha Rauhala on valittu Oulun hiippakunnan tuomiokapitulin istunnossa hiippakuntadekaaniksi
Koronavirusrajoitteiden vuoksi molemmat tapahtumat pidetään virtuaalisesti. Hakuaika päättyy ma 8.2.2021 klo 15. Hakemukset virkaan on jätettävä sähköisesti 5.2.2021 klo 15.00 mennessä KirkkoHR-järjestelmän kautta osoitteessa mikkelin tuomiokirkkoseurakunta.fi/info-ja-asiointi/avoimet-tyopaikat Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnassa on haettavana www.mikkelintuomiokirkkoseurakunta.fi Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulissa haettavana hiippakuntadekaanin virka Hakuaika päättyy 4.2.2021 klo 15.00. Lehdessä julkaistut työpaikat verkossa kotimaa.fi/tyopaikat-ja-virat Paikkoja avoinna . Lisätietoja: arkkihiippakunta.fi/kirkkoon-toihin/ Kokouksia Ilmoitukset osoitteeseen ilmoitusmyynti@ kotimaa.fi Eksegeettinen päivä 2021 Torstaina 4.2.2021 kello 10.00–16.00 Raamattu ja populaarikulttuuri Esitelmiä pitävät raamatuntutkimuksen asiantuntijat. Tarkemmat tiedot ja hakuohjeet: www.lohjanseurakunta.fi/info-ja-asiointi/ avoimet-tyopaikat LOHJAN SEURAKUNTA Hyvinkään seurakunnassa on haettavana 5.2.2021 klo 13 mennessä Hakuilmoitus on kokonaisuudessaan luettavissa seurakunnan kotisivuilla www.hyvinkaanseurakunta.fi/ info-ja-asiointi/avoimet-tyopaikat KAKSI SAIRAALAPASTORIN VIRKAA Sinun seurakuntasi Diakonian ja erityistyöalojen johtajan virka Tarkemman tiedot löytyvät QR-koodin takaa tai www.evl.fi/rekrytointi ja www.mol.fi. 24 % / h • Ilmoitusvaraukset ja aineistot: edellisen viikon perjantaina klo 12 mennessä sähköpostitse ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Tilaushinnat: Koko Kotimaa -tilaus (sis. Katso lisätiedot ja hae: hameenlinnanseurakunnat.?/tyopaikat Lohjan seurakunnassa on haettavana HAUTAUSTOIMEN PÄÄLLIKÖN VIRKA Hautaustoimen päällikkö johtaa ja kehittää hautausja puistopalveluiden kokonaisuutta; vastaa seurakunnan hautausmaiden hallinnoinnista ja ylläpidosta, hautauspalveluiden järjestämisestä, hautainhoitorahaston sopimushaudoista, hautausmaiden ja muiden viheralueiden suunnittelusta ja rakentamisesta sekä toimii hautausja puistopalveluiden henkilöstön ylimpänä esimiehenä. Paikkoja avoinna ilmoitukset 2,70 € / pmm + alv. Ilmoitusvalmistus 80,00 € + alv. Lisätietoja Suomen Eksegeettisen Seuran verkkosivuilta https://blogs. ASIAKASPALVELU tilaukset ja osoitteenmuutokset: puhelin 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi • Ilmoitustrafiikki: Jukka Heinänen 040 750 3036, ilmoitusmyynti@kotimaa.fi • Mediamyynti: Pirjo Teva 040 680 4057, pirjo.teva@ kotimaa.fi, Juha Kurvinen 040 665 5983, juha.kurvinen@kotimaa.fi • Ilmoitushinnat: 2,50 € / pmm + alv. helsinki.fi/eksegeettinen-seura/ Tervetuloa! Suomen Eksegeettinen Seura Ilmoitusmyynti: Juha Kurvinen 040 665 5983 juha.kurvinen@kotimaa.fi Pirjo Teva 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi 29 KOTIMAA | 22.1.2021. Kotimaa painettuna, KotimaaPro-liite painettuna, näköislehdet, digitaalinen arkisto, kalenteri) 12 kk 156 € kestotilauksena. 24 %. Kotimaa ja KotimaaPro-liite näköislehtenä sekä digitaalinen arkisto) 12 kk 132 € kestotilauksena• Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan luovuttaa ja käyttää asiakas suhteen hoitamiseen sekä lain sallimaan asiakasmarkki nointiin henkilörekisteri lain puitteissa • Pidämme oikeuden hintojen muutokseen. . Kotimaa vain diginä -tilaus (sis. Suomen Eksegeettisen Seuran vuosikokous kello 16.00 alkaen. 24 %
1:29–39. (FI85 1018 3000 0744 03, viite 3010). Kreikan sana di?kónei, jota Markuksen evankeliumin kirjoittaja palvelemisesta käyttää, on sama, jolla on juuri tätä ennen kuvattu, miten enkelit pitivät Jeesuksesta huolta erämaassa. Jumalanpalvelukset Sunnuntai 24.1. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Siksi kertomus Simonin anopin parantamisesta ei ole pelkkä parantamiskertomus. Se on myös kertomus kutsusta seurata Jeesusta, löytää oma palvelustehtävä. Kädestä ottamisessa ei ole pakottamista eikä vaatimusta. Palvelemaan nostettu MAIJA SANKARI Kirjoittaja on Vieremän seurakunnan seurakuntapastori. Sairaus sulki monet pois omasta yhteisöstä ja yhteydestä toisiin ihmisiin. La 23.1. Jeesus parantaa anopin ja kutsuu hänet samalla opetuslapseuteen. Opetusneuvos Kalevi Virtanen, Helsinki. Saarna: Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Mayvor Wärn-Rancken. 102:16–23; 5. Ku vi tu s: An ni in a M ik am a 30 KOTIMAA | 22.1.2021 pyhä. Kertomus ei kuitenkaan tyhjene tähän Jeesuksen tapaan kohdata sairas. Silloin kun olemme kaikkein heikoimmillamme eikä meillä ole mitään annettavaa itsestämme, saamme pyytää Jeesusta luoksemme. Kor. Samalla se oli kutsu opetuslapseuteen, seuraamaan Jeesusta. 12.00 Ekumeeninen jumalanpalvelus Olarin kirkosta Espoosta. Ensimmäinen on sana, jota Markus käyttää anopin jalkeille auttamisesta. Nuorisotyönohjaaja Mari Vuorisalmi, Tampere. Tänä korona-aikana, kun koskettamista on vältettävä, Jeesuksen tapa toimia tuntuu erityisen hyvältä. Sama lupaus ja kutsu koskee myös meitä. Samoin hän kehotti opetuslapsiaan. Ke 27.1. 1:3–7; Mark. Kanttorina Samppa Laakso. TV1 klo 10.00 Jumalanpalvelus. Uusinta klo 23. Joka tahtoo tulla suureksi, olkoon toisten palvelija. Tekstissä on kaksi sanaa, ?geiren ja di?kónei, joiden alkuperäinen kreikankielinen merkitys antaa kertomukselle erityistä sisältöä. Hän on kutsunut ensimmäiset opetuslapsensa ja saarnannut Jumalan valtakunnasta. Ti 26.1. Ke 27.1. Pe 29.1. Ma 25.1. Nuorisotyönohjaaja Jukka Rakemaa, Helsinki. Parantaessaan Jeesus ei vain anna terveyttä takaisin, vaan siihen liittyy syvempi merkitys. He sanoivat hänelle: ”Kaikki etsivät sinua.” Mutta Jeesus sanoi: ”Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Kanttorina Elja Puukko. Pastori Petri Viinikkala, Helluntaiherätys, Helsinki. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. Pastori Marjaana Toiviainen, Helsinki. Se on lempeä kutsu. Yle Radio 1 Aamuhartaus klo 6.15 ja 7.15. 10.00 Jumalanpalvelus Lappeenrannan Sammonlahden kirkosta. Vantaan Tikkurilan kirkon vihkimismessussa saarnaavat Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo ja Porvoon hiippakunnan piispa Bo-Göran Åstrand. Kirkkoherra, lääninrovasti Juha Eklund saarnaa. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Kouluttaja Mika Aspinen, Vantaa. Kun Jeesus paransi sairaita ja pahojen henkien vallassa olevia, hän antoi heille voiman nousta ja löytää uudelleen oma paikkansa yhteisössä. Muusikko Make Perttilä, Järvenpää. Kanttorina Heidi Kunttu, urkurina Anu Piutula-Heinonkoski. Se on sama kuin muutamassa muussakin parantamiskertomuksessa, mutta sen lisäksi tällä samalla sanalla enkeli ilmoitti naisille haudalla Jeesuksen ylösnousemisesta. Tekstit: Ps. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. 3. Filosofian maisteri Sari Lehtelä, Helsinki. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Näin oli myös Simonin anopin kohdalla. Hän ei tullut palveltavaksi vaan palvelemaan. Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Tekstin mukaan parannuttuaan hän alkoi heti palvella vieraitaan. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. Alttarilla on kaksi kynttilää. 32:36–39; 2. Musiikkiryhmä: Tavikset ja Seurakuntakuoro, Siiri Kaijansinkko, alttoviulu. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet. Ennen saapumistaan Simonin ja Andreaksen kotiin hän on parantanut synagogassa pahojen henkien riivaaman miehen. To 28.1. Jeesus ottaa anoppia kädestä ja auttaa hänet jalkeille parantaessaan hänet. Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Kolehti kootaan kristittyjen yhteyden edistämiseen Suomen Ekumeenisen Neuvoston kautta. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. To 28.1. Nämä teemat, opetuslapseus ja parantaminen toistuvat kertomuksessa Simonin anopista. Kertomuksesta ei käy ilmi, kuinka vakava hänen sairautensa oli. Hän ottaa kädestä, nostaa jalkeille ja kutsuu palvelemaan. Pe 29.1. Joka tapauksessa se on siirtänyt hänet sivuun omalta paikaltaan kodin ylläpitäjänä. Pastori Mika K T Pajunen, Akaa. Diakoniatyöntekijä Nea Kivistö, Kerava. | ensi pyhänä | | radio & tv | P äivän tekstissä Jeesus on aloittanut julkisen toimintansa. sunnuntai loppiaisesta | Markuksen evankeliumi 1:29–39 Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Näyttelijä Krista Kosonen lukee Luukaan evankeliumin uutta käännöstä. Kirkkokunnan johtaja Jari Portaankorva, Baptistiyhdyskunta, Piikkiö. | 3. Liturginen väri on vihreä. Moos. Iltahartaus klo 18.50, la klo 18. Liturgina Ulla Junell. Samalla sanalla Jeesus kuvaa myöhemmin evankeliumissa omaa tehtäväänsä. Palvelua voidaan joskus pitää vähäpätöisenä tehtävänä, mutta niin ei ole tässä tapauksessa. Virret: 327; 932: 1-4; 525: 1,2,5,6; 806, 932:4-5; 919; 929:1,5. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. Urkurina Pauliina Hyry. sunnuntai loppiaisesta on aiheeltaan ”Jeesus herättää uskon”. Virret: 600, 949, 954. La 23.1. Ma 25.1. Ti 26.1
Olen jopa vaihtanut kirkkotekstiilejä. Ostin myös omilla rahoillani koiran. Ripille en päässyt täällä vaan Ryttylässä käytyäni Kansanlähetyksen vaellusriparin Saariselällä. Olen käynyt kuusi vuotta viikoittain ratsastamassa puolen tunnin ajon päässä Savitaipaleella. W 8.3.1944 siellä järjestettiin presidentti P.E. Svinhufvudin kotikunnaat. En voisi asettua kaupunkiin, missä tosin nyt opintojen takia osan aikaa asun. Yllytyshulluna lähden aina, kun kirkkoherramme Tuija Nuutinen johonkin pyytää. Ensikäynnilläni olin kuulemma vain muutaman viikon ikäinen. Viime vuonna Luumäen ensimmäisessä jouluvaelluksessa esitin Mariaa. Muistan olleeni äidin mukana laittamassa ehtoollispikareita messua varten, ehkä viisivuotiaana. Palaan varmasti kotitilalle, joka aikanaan minulle ainokaisena jää. |K uv a: Ko tia lb um i 31 KOTIMAA | 22.1.2021. | Kirkko & minä | Takapihalla päiväunilla Riikka Juntto Luumäen kirkko W Carl Ludvig Engelin suunnittelema empiretyylinen kirkko valmistui 1845. Seurakunnassa osallistun usein kahvitushommiin. Monissa muissa tärkeissä tilaisuuksissa olen kotikirkossani ollut: Korsuhartauksissa, serkkuni häissä ja neljä vuotta sitten enoni hautajaisissa. MAIJA P. Lempipaikkani on urkuparvella, mistä näkee hyvin alttarille. K otoani kirkolle on linnuntietä noin 500 metriä. Äitini Marjut Juntto teki suntion sijaisuuksia, ja hänen siivotessaan kirkkoa vetelin takapihalla päiväunia. Kaksija puolivuotias suomenpystykorva Jeppe on kanssani sekä metsällä että seurana. Siitä kaksi vuotta eteenpäin oli paljon hautajaisia. HANNELE NIEMI Kouvolassa kokiksi opiskeleva Riikka Juntto, 16, arvostaa Luumäen historiaa, johon kirkon ohella kuuluvat niin Salpalinja kuin presidentti P.E. Jos ikinä menen naimisiin, teen sen Luumäen kirkossa, jota tuskin koskaan raatsin hylätä, kuten en maaseudun vapautta ja rauhaakaan. Toinen pelastukseni ovat eläimet. | Kuva: Wikimedia Commons ” Lempipaikkani on urkuparvella, mistä näkee hyvin alttarille. Monena vuonna olen jakanut lauluvihkosia Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa. Äitikin sairasti syövän. Hän kuoli yllättäen vain 61-vuotiaana ja oli minulle tärkeä ihminen. Sisimmässäni vahvana elävä usko Jumalaan ja Jeesukseen tuo elämääni tukea sekä turvaa. Se kaikki kasvatti kuortani. Riparilla sain purkaa suruani ja kysyä: Miksi mie joudun koko ajan menettämään. Kirkkoon mahtuu noin 800 ihmistä. Svinhufvudin hautajaiset. Korona-aikana jumalanpalvelukset siellä jatkuvat yli talven, eikä niitä siirretä Taavetin seurakuntakeskukseen, vaikka vanhan puukirkon lämmitys on kallista ja kovaa hommaa. Hevosen selässä on pakko keskittyä vain ratsastamiseen
Päätin kuvata niitä, mutta kaisloja ja pajunoksia oli sen verran edessä, että arvelin viisaammaksi kiertää yläkautta avoimempaan sektoriin. Maa oli valkoinen ja vesi auki. Tuuli vain humisi lehdettömässä rantakoivikossa. Sitä joutsenet ovat yrittäneet kertoa sinulle. Joutsen eli laulujoutsen ( Cygnus cygnus) on Suomen kansallislintu, mikä sopii hyvin, sillä se on viimeisiä lähtijöitä ja ensimmäisiä tulijoita keväällä. Se tarkoittaa aina, että viivytteleviä vesilintujakin löytyy. Luostarin väki kokoontui saattelemaan matkalaisen tie päälle. – Veli, miksi haluat lähteä. Sama ilmiö jatkui koko kevään. – Korkein Kaikkivaltias, mitä varten joutsenia on joka paikassa, minne tulen. Joukolla sulassa Laulujoutsenen näkeminen on aina voimaannuttava kokemus. Munkki pakkasi ikonin ja eväät reppuunsa. Niin koitti lähdön päivä. Äkkiä kuulin joutsenten huutoa. Joutsenet viivyttelevät Suomessa pitkään, jos avovettä vain riittää. OLLI SEPPÄLÄ Rukous Jumala, sinä olet olemassaolo ja rakkaus! Sinun enkelisi kulkevat edelläni, minne ikinä menen. Tultuaan järven rantaan, jonka jää oli alkanut sulaa, munkki näki joutsenen. Juttelin naapurien kanssa, jotka myös sattuivat olemaan tarkastuskäynnillä. Munkki huudahti tuskastuneena: – Jumala, mitä tämä on, mitä yritä minulle sanoa. Tarina kertoo venäläisestä munkista, joka päätti lähteä kevättalvella kulkemaan kohti pohjoista lumen sulamisen ja kevään edistymisen mukaan. Keväällä ne ovat ensimmäisiä paluumuuttajia kun sulapaikat ilmestyvät järviin ja jokiin. Siinä ne olivat suoraan tonttimme edessä, kaksi aikuista ja kolme poikasta. Tänä vuonna vedet olivat monin paikoin etelässä auki vielä alkuvuonna. Aamen. Se oli hyvä, mikä tarkoittaa, että joki kyllä tulvi, mutta ei mitenkään normaalia enemmän. Linnut olivat selvästi tietoisia läsnäolostani, vaikka etäisyyttä oli melkoisesti. – Koska haluan kertoa Jumalan olemassaolosta ja rakkaudesta pohjoisen asukkaille, munkki vastasi. | Kuva: Olli Seppälä 32 KOTIMAA | 22.1.2021 luomakunta. T ammikuun alussa, ennen eteläisen Suomen lumisadetta ja kovia pakkasia, kävin mökillä tarkistamassa tulvatilanteen. Yllätykseni oli suuri, sillä viiden joutsenen lisäksi aivan lähistöllä oli yksitoista muuta joutsenta. Aina saavuttuaan uudelle järvelle hän näki, että jään reunalla avovedessä uiskenteli joutsen tai useampia. Mutta kukaan ei vastannut. Silloin puunkolosta kuului ääni: – Sinä pölvästi! Jumalan olemassaolo ja rakkaus ovat olleet täällä jo ennen sinun tuloasi. Matka on vaarallinen, sanoivat toiset munkit. Sama toistui myös kahden seuraavan järven rannalla. Ja jos enkeleillä on kiireitä, sinä lähetät joutsenet ja kaikki maailman linnut. Pääsin kuvaamaan niitä hyvästä kohtaa