SIvU 7. SIvUT 4–5 Ju K K a G r a n s tr o m sateenkaaripareja vihkivät papit saivat arkkipiispan sanoista selkänojan. vuosikerta | 0043595–17–06 5 NAAPURIN TUNTIJA Afrikka on yli miljardin ihmisen jättiläismanner ja Euroopan pysyvä naapuri, ulkoministeriön johtava asiantuntija Martti Eirola muistuttaa. Sivut 10–12 Yhteisvastuukeräys alkaa sunnuntaina. . . Keräys torjuu ihmiskauppaa. 2. helmikuuta 2017 | hinta: 3,70€ | 111
Uran bonuksena nähdä sekä tehtävän antaja että täyttymys – matkan päästä. 2 01 7 Pääkirjoitus sata vuotta sitten tuhat merkkiä taivaasta mari teinilä päätoimittaja, mari.teinila@kotimaa.fi laina kotimaa Perustettu 1905 sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@ kotimaa.fi osoite PL 279, 00181 Helsinki käyntiosoite Hietalahdenranta 13 00181 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä 040 522 0566 Julkaisupäällikkö, kotimaa24 Olli Seppälä 040 587 7411 Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen 040 737 4722 tuottaja Tuija Tiihonen 040 051 5513 toimitussihteerit Anna-Kaisa Pitkänen (virkavapaalla) Noora Wikman-Haavisto 040 178 8423 Graafikko Gun Damén toimittajat Antti Berg Emilia Karhu Jussi Rytkönen Meri Toivanen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola kustantaja Kotimaa Oy toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen 050 515 1440 markkinointipäällikkö Minna Zilliacus 040 7747777 lukijamäärä 64 000 KMT tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 2.2.1917 Viime lehdessämme kerroimme Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin kristillisestä elämänkatsomuksesta. Irja Askola ehdottaa kolmen kohdan ohjelmaa, jolla jokainen voi lisätä hyvän puheen määrää ympäristössään. 2 . Kuuntele, älä ivaa! Askola muistuttaa, etteivät pelko ja viha poistu komentamalla eivätkä varsinkaan ivaamalla, solvaamalla ja halveksimalla toisiamme.. Hänellä on jo kannettavanaan painava taakka. Askola muistuttaa, että vihapuheen synnyttää usein pelko. Siitä huolimatta hän painottaa sitkeästi kuuntelemisen merkitystä. Kuulostaa naiivilta, mutta toteutuessaan se voi muuttaa maailmaa. Ylelle antamassaan haastattelussa piispa Irja Askola pitää vihapuheessa erityisen huolestuttavana sen arkipäiväistymistä. • Herra suojasi Moosesta itseltään! Jumalalta, kuluttavalta tulelta. Ihmeellinen pelastuminen Egyptin hoviin ja vielä ihmeellisempi tehtävä. 2 KOTIMAA 2 . Ja rukoillaan mielekkään työn löytymisen puolesta. Erikoinen elämä alusta loppuun. Ensimmäisen keskusteluillan aiheena on vihapuhe. Mutta usein työ sisältää siunauksen. Askola muistuttaa, etteivät ”pelko ja viha poistu komentamalla eivätkä varsinkaan ivaamalla, solvaamalla ja halveksimalla toisiamme.” Toinen asia on tunnistaa, milloin kuuntelun sijaan vihapuhe edellyttää poliisitutkintaa. Rangaistus on yksi tapa hillitä vihapuhetta. Tällä kertaa esitämme lukijoillemme Englannin nykyisestä pääministeristä piirteitä -jotka selvästi osoittavat että hänkin on mieskohtaisesti kristitty. V ihapuhe on yhtä vanha ilmiö kuin ihmiskunta, mutta sen levittäminen on tehostunut. Syypää on internet, joka jakaa vihasanat hetkessä laajoille joukoille. -Ei vastannut tuo kuvaus sitä, mitä papilta odotamme. Myös apulaisvaltakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on todennut, että vihapuheeseen liittyvien sakkorangaistusten tasoa pitää harkita. Lyhyen ajan kuluessa kolme perussuomalaista, yksi kansanedustaja ja kaksi muuta aktiivia, on tuomittu sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai panettelevista, solvaavista ja uhkaavista puheista. • Kerran, uran alkumetreillä hän oli katsellut Herran loittonevaa selkää. Oikeuslaitoksen lisäksi kirkko on kiinnittänyt huomiota tähän ilmiöön. -Jouluaattona Lloyd George esiintyi saarnaajana eräässä Lontoon walesilaisessa vapaakirkossa. Aikoinaan Horebilla loimunnut tuli ei kuluttanut orjantappurapensasta eikä se kuluttanut Moosesta, joka sai nähdä vain lukuisat tienviitat kotiin päin: veri oven pielissä, käärme tangon päässä, orjantappurat... Kun 120-vuotiaan matkanjohtajan edessä siinsi meden maa, hänen näkönsä ja voimansa olivat tallella. Se tuo elannon ja antaa elämälle merkitystä. Tuetaan tätä lähimmäistämme. Tänä iltana klo 21.05 TV1:ssä alkaa uusi suora keskustelusarja A-Teema. Silloin ei ole pitkä matka vihatekojen hyväksymiseen. Tuli K un minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni... Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin... Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen mielestä esimerkiksi rasistisesta vihapuheesta pitäisi jatkossa saada kovempia rangaistuksia. Mission ytimessä olivat kansa ja luvattu maa sekä Mooses ja Herra, joiden välissä paloi tuli ensikohtaamisesta asti. – Ei lisätä arvostelulla työnsä menettäneen tuskaa. Kesällä eräs maalaismies kertoi pappistuttavastaan -että ensin pappi piti vihkitoimituksen ja illemmalla otti hän itse viulun käteensä ja kun tanssi alkoi, otti hän siihen rohkeasti osaa. Jotain voi itse kukin tehdä hyvän puolesta. Kuoleman uhka jo lapsena. Moni työ onkin raskaudessaan ja yksitoikkoisuudessaan sen tekijälle taakka. Mooseksen urakka päättyi luvatun maan rajoille. Silloin on erityisen tärkeää, että kyseinen henkilö tulee kuulluksi. Vesa Keinonen Sanan kolumnissa 26.1. Hän on itsekin ollut vuosien ajan vihapuheen kohteena. Yksinkertaisimmillaan se toteutuu niin, että päivän mittaan sanoo kolmelle ihmiselle jotakin myönteistä, joka on totta. He kaikki käyttivät sosiaalista mediaa puheidensa levityksessä. Hän puhui hyvin avoimesti ja persoonallisesti. PäIVI PuhAKKA Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisen oli määrä hankkia leipänsä otsa hiessä
Liittojen mukaan hengellisen työn viranhaltijat saavat alimitoitettua työaikakorvausta juhlapyhistä, niitä edeltävästä ajasta ja leirityöstä. johtaja Kimmo Ketola ja kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja. Aloitteen tavoitteena on mahdollistaa kotisaattohoidon toteutuminen myös pitkien välimatkojen alueilla ja välttää vuodeosastohoito silloin, kun potilas ja omainen haluavat hoidon toteutuvan kotona. Työajan ulkopuolella ovat uskonnollisia toimituksia tekevät viranhaltijat ja välittömästi opetus-, kasvatus-, julistus-, lähetysja diakoniatyötä tekevät viranhaltijat. 2 . Toistaiseksi nimiä on kertynyt vähän. Kaikki kolme ovat akavalaisia liittoja. Ne toteavat, että työelämä on muuttunut myös kirkossa. Suomen Teologisen Instituutin (STI) vs. Mika Yrjölä Helluntaikirkon johtajaksi . Sihteerinä toimii piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen. Hän toimii STI:ssä maaliskuun alusta ensi vuoden elokuun loppuun. Suomessa on vuodesta 2007 asti juhlittu myös kiinalaista uutta vuotta. Selvityksen on tarkoitus valmistua lokakuun loppuun mennessä niin, että piispainkokous voisi hyväksyä sen joulukuun 2017 tai helmikuun 2018 istunnossa. Sen vireille panija ja edustaja on lääkäri Taru Lehtinen, toinen varaedustaja on pappi ja sairaanhoitaja Saila Karppinen. Piispainkokous sai marraskuussa kirkolliskokoukselta toimeksiannon selvittää asiaa yhdessä Kirkkohallituksen kanssa. ”Nämä perustelut eivät enää sovellu evankelis-luterilaisen kirkon hengelliseen työhön”, liitot kirjoittavat. Suomen Helluntaikirkon johtajaksi eli hallituksen puheenjohtajasi on valittu Helsingin Saalemin seurakunnanjohtaja Mika Yrjölä. Aloitteessa ehdotetaan ryhtymistä lainvalmisteluun, jotta omaisille tai läheisille voitaisiin järjestää palkkaan suhteutettu kuukauden pituinen saattohoitovapaa. 2 01 7 Koonnut: noora wiKman-haavisto vIIKOn KuvA Kolme kirkon työntekijöiden ammattiliittoa vaatii työaikalain soveltamista myös hengellisen työn viranhaltijoihin. Kuvan lohikäärme kiemurteli Kampin hiljaisuuden kappelin edessä, mikä kertoo kulttuurien ja uskontojen kohtaamisesta. lähetysjohtajaksi.. Taustaselvityksen tekijän tueksi piispainkokous asetti ohjausryhmän, jonka puheenjohtajaksi nimettiin arkkipiispa Kari Mäkinen ja jäseniksi kansliapäällikkö Jukka Keskitalo, Kirkon tutkimuskeskuksen vs. Kirkolliskokoukseen asia tulisi toukokuussa 2018. Päätöksen mukaan papeilla on oikeus valita, toimittavatko he samaa sukupuolta olevien vihkimisen tai heidän maistraatissa solmitun avioliittonsa kirkollisen siunauksen. Uusi vihkikaava otettiin käyttöön jo keskiviikkona 1.2.2017. Parhaillaan vireillä oleva kansalaisaloite kerää nimiä saattohoitovapaan puolesta. Kuva: OLLi SePPäLä Sukupuolineutraali vihkikaava otettiin käyttöön norjassa . MerI TOIvAnen Liitot vaativat työaikaa hengellisen työn virkoihin Liitot toteavat kannanotossaan, että työelämä on muuttunut myös kirkossa. Nyt vihkikaavaa muokattiin sukupuolineutraaliksi muun muassa poistamalla kaavasta sanat morsian ja sulhanen, kertoo uutistoimisto Reuters. Norjassa luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi maanantaina samaa sukupuolta olevien parien avioliitot mahdollistavan uuden vihkikaavan. MerI TOIvAnen Piispainkokous nimesi vihkioikeuden kartoittajat Kiinalaisen kalenterin mukaan viime perjantaina alkoi kukon vuosi. Aloitetta perustellaan inhimillisin syin sekä tasa-arvoon ja talouteen liittyvin syin. Edellinen puheenjohtaja usko Katto valittiin varapuheenjohtajaksi. Saattohoitovapaasta tehtiin kansalaisaloite . Taustaselvityksen tekee professori Eila Helander. Kirkolliskokous äänesti vihkimisen puolesta jo huhtikuussa 2016. Selvityksessä kartoitetaan myös, mitä vaihtoehtoja kirkolla on ja mitä vaikutuksia eri vaihtoehdoilla voi olla. Selvitys toteutetaan kartoituksena avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkolle. Juhla näyttäytyy paljolti markkinaja kulttuuririehana, mutta kiinalaisella uudenvuoden juhlalla on juuret kungfutselaisuudessa, buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa. Liitot toteavat, että EU:n työaikadirektiivistä ja työaikalaista voidaan poiketa toiminnan erityispiirteiden vuoksi tai tapauksissa, joissa työntekijät voivat päättää työajasta itse. KOTIMAA 3 2 . Kannanotossa ovat mukana Kirkon akateemiset AKI, Diakoniatyöntekijöiden Liitto ja Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liitto. Hän jäi eläkkeelle Helsingin yliopiston kirkkososiologian professorin tehtävästä vuonna 2014. pääsihteerinä aloittaa teologian maisteri, pastori Jari Rankinen. Jari rankinen aloittaa STI:ssä . Piispainkokous selvittää laajalla kartoituksella, mitä vaikutuksia kirkolle olisi vihkioikeudesta luopumisesta. STI:n pääsihteerinä elokuusta 2013 lähtien työskennellyt teologian tohtori, pastori ville auvinen siirtyy Sleyn vs
Jordaniassa avustustyön painopisteenä ovat koulutus ja psykososiaalinen tuki noin 12?30-vuotiaille leireillä ja paikallisissa yhteisöissä asuville Syyrian pakolaisille. Muistoksi jäi perhekuva ja kodin avaimet. Summa on valtava heidän tulotasoonsa nähden. Samalla sain mahdollisuuden suorittaa varhaiskasvatuksen opintoja, Sawsan kertoo. Sawsan ja hänen miehensä Mohammed ovat kotoisin Syyriasta, Daraan alueelta, joka sijaitsee hyvin lähellä Jordanian rajaa. Nyt en voi tehdä oikein mitään, vaikka osaisin. 2 01 7 yhTeIsvAsTuu vain päivästä toiseen, Mohammed toteaa. – Kun mitään muuta kuljetusta ei ollut, liikuimme paikasta toiseen polkupyörillä. Lopulta taloa, jossa perhe sillä hetkellä majoittui, alettiin ampua ja luodit lävistivät seiniä. Sawsan ja Mohammed eivät voi sanoa olevansa onnellisia nykyisessä tilanteessa, vaikka he pystyvätkin nipin napin selviytymään. – Jaoimme perheen kahteen autoon, jotta ainakin osa meistä selviytyisi, Mohammed muistelee. Yritän pyyhkiä niitä pois, jotta lapset eivät näkisi kaikkea. Sawsanin mukaan vuorovaikutus ihmisten kanssa on kaikkein parasta hänen työssään. Hän ei olisi aluksi halunnut päästää vaimoakaan töihin, koska se, ettei pysty elättämään perhettään on pahinta, mitä miehelle voi hänen kulttuurissaan tapahtua. Kun heräsimme, kaikki olivat poissa. Marraskuussa 2012 perhe päätti lopulta paeta Jordaniaan, jotta lapset pääsisivät turvaan. Jokainen haluaisi pois. – Aluksi kaikki tuntui toivottomalta. Perheen nuorin lapsi syntyi vain vajaa kuukausi ennen Syyrian kriisin alkua. Toimintakeskuksessa järjestetään monipuolista harrastustoimintaa, esimerkiksi jalkapalloa, karatea ja taidetyöpajoja sekä oman toimeentulon hankkimista edistävää ja ammatillisia valmiuksia kehittävää koulutusta, kuten englanninopetusta ja parturikursseja. Perheen säästöt hupenivat. Odotimme monta tuntia, mutta ketään ei enää tullut. Pakolaistilanne kiristää myös paikallisten asukkaiden hermoja jo ennestään työttömyysongelmien sekä luonnonvarojen niukkuuden kanssa kamppailevassa maassa. Myöhemmin hän sai työpaikan lähistöllä sijaitsevasta Kirkon Ulkomaanavun toimintakeskuksesta, jota tuetaan myös Yhteisvastuun keräysvaroin. Tilanne paheni nopeasti. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu. Lisäksi hän kiertelee pakolaisten kodeissa ja kertoo heille toimintakeskuksen aktiviteeteista. Päätin kuitenkin ryhtyä tekemään jotakin ja pääsin orpokotiin vapaaehtoistyöhön. Tästä alkoi perheen kaksi vuotta kestänyt pakomatka Syyrian sisällä. Osa heistä asuu keskelle aavikkoa pystytetyillä leireillä, osa paikallisyhteisöissä. Puuseppänä Syyriassa työskennellyt Mohammed lähti välillä etsimään töitä Libanonista, jotta saisi kokoon rahaa perheen passien uusimiseen. Valtaosa pakolaisista on kotoisin sodan rikki repimästä Syyriasta. TeKeMIsen puuTe TurhAuTTAA . Ahmad kyselee vähän väliä kotiin jääneitä leS awsan, 29, pujahtaa paahtavasta keskipäivän kuumuudesta kotitalonsa varjoisaan rappukäytävään Jordanian pääkaupungissa Ammanissa. 4 KOTIMAA 2 . Mieluiten takaisin Syyriaan ja jos se ei ole mahdollista, mihin tahansa muualle. Lapset ovat hämmentyneitä. FAKTA. Matkan varrella täysin vieraat ihmiset halusivat auttaa ja päästivät meidät lepäämään koteihinsa. – Elämä Syyriassa perheen kanssa oli hyvää ja onnellista, Sawsan ja Mohammed muistelevat ja katsovat toisiaan hymyillen. Päivittäin Sawsan pitää kirjaa ammattikurssien ja harrastusryhmien osallistujista ja ottaa yhteyttä mahdollisiin poissaolijoihin. Pinta-alaltaan lähes neljä kertaa Suomea pienempi Jordania on ottanut vastaan viime vuosina reilut 650 000 virallisesti rekisteröityä pakolaista, kolmanneksi eniten koko maailmassa. Lopulta otimme tärkeimmät paperimme mukaan ja pakenimme talosta katon kautta. Perheeseen kuuluvat myös 10ja 5-vuotiaat pojat Ahmad ja Yasin sekä 7-vuotias Nour-tytär. Vuoden 2017 Yhteisvastuuvaroin tuettava kansainvälinen työ keskittyy erityisesti konfliktien keskellä asuvien nuorten auttamiseen, jotta he pystyisivät rakentamaan kohtuullisen elämän itselleen ja omaisilleen lähellä kotiseutuaan, ja välttäisivät pakomatkalla vaanivat vaarat, kuten ihmiskaupan ja -salakuljetuksen. Perheen nuorin poika järkyttyi tapahtuneesta niin, että lakkasi puhumasta. – Aloitin puuseppänä jo 14-vuotiaana ja rakastan työtäni. Epäviralliset arviot liikkuvat noin 1,4 miljoonan pakolaisen kieppeillä. 2 . – Naapureiden lapset kirjoittavat tänne pilkkakirjoituksia lapsistani. Myös sodan arvet ja huoli Syyriassa edelleen olevista perheenjäsenistä kalvavat mieltä. Heille järjestetään muun muassa oman toimeentulon hankkimista tukevaa ammatillista koulutusta, kuten parturikursseja, englannintunteja sekä erilaisia työpajoja ja harrastuksia, jotka tuovat kovasti kaivattua tekemistä ja rutiineja arkeen sekä tarjoavat henkistä tukea vaikeassa elämäntilanteessa selviytymiseen. Yritän pyyhkiä niitä pois, jotta lapset eivät näkisi kaikkea, Sawsan kertoo. sawsan ja Mohammed lapsineen asuvat nyt kerrostalokaksiossa Jordanian pääkaupungissa Ammanissa paikallisten ihmisten joukossa, kuten 80 prosenttia Syyrian pakolaisista. – Pyrin vakuuttamaan vanhemmat siitä, että toimintakeskus on lapsille ja nuorille turvallinen ja hyödyllinen paikka, mihin heidät uskaltaa päästää. 12?17-vuotiaista pojista enää 47 prosenttia ja tytöistä 54 prosenttia käy koulua. – Emme tienneet, että naapurustomme aiottiin evakuoida juuri sinä yönä. He maksavat lähes 300 euroa kuukaudessa vuokraa asunnosta, jonka katto ja seinät homehtuvat talvella. jOrdAnIA Syyriasta paenneet Sawsan ja Mohammed yrittävät selviytyä pakolaisina Jordaniassa. Yli puolet heistä on alle 18-vuotiaita. sen sijaan Mohammedilla, kuten valtaosalla pakolaisista, ei ole työlupaa ja työn saanti on äärimmäisen vaikeaa. – Ymmärsin kuitenkin, että työn tekeminen antaa Sawsanille ja meille kaikille toivoa ja että toimintakeskuksessa on turvallista työskennellä. Elämme ”Lasten takia yritämme kaikkemme” Naapureiden lapset kirjoittavat tänne pilkkakirjoituksia lapsistani. Israelissa ja Palestiinalaisalueilla yhteisvastuuvaroin tuetaan rauhankasvatustyötä nuorten medialukutaidon sekä ihmisoikeustuntemuksen parantamiseksi. – Kaadoimme ovien eteen kaikkea mahdollista tavaraa ja piilouduimme kylpyhuoneeseen. Työlupia on äärimmäisen vaikea saada ja pakolaisnuorten jatkokoulutusmahdollisuudet ovat lähes olemattomat. Valkoisilla seinillä on arabiankielisiä kirjoituksia. Turhautuminen ja vaikeat elinolosuhteet raastavat hermoja
– Lasten takia yritämme kaikkemme. 2 01 7 FAKTA Syyrialaiset Sawsan ja Mohammed asuvat pakolaisina Jordanian pääkaupungissa Ammanissa, kuten 80 prosenttia syyrialaispakolaisista. Suomessa yhteisvastuuvaroin autetaan ihmiskaupan uhreja yhteistyössä Pro-tukipiste ry:n, Rikosuhripäivystyksen, Pakolaisneuvonta ry:n ja Monika-Naiset liitto ry:n kanssa. Jordaniassa yhteisvastuuvaroin tuettava työ kohentaa pakolaisten elinolosuhteita ja vahvistaa nuorten valmiuksia hyvän elämän rakentamiseen lähellä kotiseutuaan, mikä puolestaan ennaltaehkäisee altistumista ihmiskaupalle ja muulle hyväksikäytölle. Yhteisvastuukeräys alkaa 5.2.2017. lujaan ja Yasin ei edelleenkään puhu juuri mitään. Toivon, että hän alkaisi taas puhua, Sawsan sanoo kyynel silmäkulmassaan. 2 . Vaikka olosuhteet ovat erilaiset, ihmiskaupan taustalta kaikkialla maailmassa löytyy köyhyyttä, vaikeita elämäntilanteita ja suuria unelmia paremmasta tulevaisuudesta sekä toisista piittaamatonta oman edun tavoittelua ja julmaa hyväksikäyttöä. Yhteisvastuuta järjestävä Kirkkopalvelut on myös Kotimaata kustantavan Kotimaa Oy:n suurin omistaja. KOTIMAA 5 2 . Yasinin kanssa katsomme usein lentokoneita taivaalla, hän pitää niistä. Keräysvaroin muun muassa kehitetään tukihenkilötoimintaa ja etsivää työtä, vahvistetaan työntekijöiden osaamista tunnistaa ja tavoittaa ihmiskaupan uhreja, tarjotaan kriisiapua majoituksen, ruoan, hygienian ja vaatetuksen järjestämiseen, mahdollisuus tulkin käyttöön sekä matalan kynnyksen oikeudellista neuvontaa. Yhteisvastuu 2017 katsoo ihmiskauppaa sekä Lähi-idän konflikteja pakenevien ihmisten että suomalaisyhteiskunnan näkökulmista. KuvA: YhteiSvAStuu Ihmiskauppaa ja siihen rinnastettavaa hyväksikäyttöä pidetään yhtenä tämän hetken suurimmista ihmisoikeushaasteista. TeKsTIT: sAllA PelTOnen Kirjoittaja on Yhteisvastuun viestintäpäällikkö. Yhteisvastuu 2017 torjuu ihmiskauppaa. He ovat Jumalan lahja, ja heistä täytyy pitää huolta. Lapsia pilkataan ja kun Ahmad menee ulos, häntä lyödään usein. Ihmisten liikkuvuuden lisääntymisen myötä myös ihmiskaupan riskit ovat kasvaneet ja avuntarve on suuri. – Yritän olla optimistinen ja antaa toivoa lapsille. Ihmiskauppaa on vaikea havaita, mutta se on läsnä kaikkialla
Miten oppimateriaalit ovat muuttuneet vuosien kuluessa. – Pohjatietojen erot pitää ottaa huomioon: on oltava eritasoisia aineistoja ja tehtäviä. Positiivista on, että opetussuunnitelmissa on siirrytty yksityiskohdista laajempiin kokonaisuuksiin. Lukion ykköskurssissa on paljon sellaista, mikä sopii myös elämänkatsomustiedon opiskelijoille. Oppimateriaalien tekeminen on selkeyttänyt sitä, mitä haluan painottaa omassa työssäni. – Lukion kursseista toinen voisi olla yhteistä katsomusopetusta ja toinen oman uskonnon opetusta. Piispa Jari Jolkkonen matkustaa helmikuussa kirkon vieraaksi yhdessä lääninrovastien kanssa. – Yhteiskunnan maallistuminen näkyy myös koulussa. Selonteon mukaan kirkkolakia ja ohjeita pitäisi tulkita niin, että se turvaisi ”suurimman mahdollisen vapauden” sateenkaaripareille ilman muutoksia itse oppiin. Miten oppimateriaalien tekeminen on vaikuttanut työhösi opettajana. Mieheni sanoi, että on sama, mitä opiskelen, sillä opettaja minusta tulee kuitenkin. Palkinnon myöntäjät luonnehtivat sinua alati uudistuvaksi oppikirjailijaksi, joka on syvällisesti perehtynyt opettamiinsa aineisiin. Etiopian Mekane Yesus -kirkko on 7,9 miljoonalla jäsenellään maailman suurin luterilainen kirkko. Siinä ei ehdoteta, että kirkon pitäisi siunata kyseiset liitot. Miten uskonnonopetus on muuttunut sen jälkeen. 2 01 7 viikon henkilö Jordanian ja Pyhän maan kirkon piispaksi Ibrahim Azar . Verkkoryhmissä uskonnon opiskeluun tulee katsomuksellista pohdintaa, vaikkei sitä opetussuunnitelmassa olisikaan. Nykyisen piispan Munib Younanin eläkkeelle jäämisen ajankohtaa ei ole vahvistettu. On realismia ajatella, että tulevaisuudessa yhteinen katsomusopetus on pakollista ja oman uskonnon opiskelu valinnaista. Tärkeintä on aina opiskelijan kohtaaminen. Yksi palkituista oli helsinkiläisen Ressun lukion uskonnon ja psykologian lehtori Johanna Jämsä. Helsinkiläisen Ressun lukion lehtori Johanna Jämsä on uskonnon ja psykologian oppimateriaaleja tehdessään tavannut kollegoita eri puolita maata. Englannin kirkon piispat: Avioliitto on vain miehen ja naisen välinen . Olen saanut valtavasti inspiroivista työryhmistä. Koulujen digitalisaatiota ei pidä kuitenkaan ihannoida sinisilmäisesti. Sen saa valita vapaasti. Hän on opiskellut teologiaa Yhdysvalloissa ja johtamistaitoa Englannissa. MErI TOIvAnEn Suomen uskonnonopettajain liiton talvipäivät järjestetään 4.2. Jerusalemin luterilaisen Pelastajan kirkon kirkkoherra Ibrahim Azar on valittu Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon uudeksi piispaksi. Miten katsomusopetus pitäisi järjestää tulevaisuudessa. Piispat myös painottavat, että selonteko on pikemminkin osa pitkää keskustelua kuin piste sille. Aloitit opettajana vuonna 1993. Lukion voi siis käydä ilman, että tietää mitään kristinuskosta, juutalaisuudesta tai islamista. Asiasta kertoo brittilehti The Guardian. Hän on ollut tekemässä lukion uskonnon Arkkija Uusi Arkki -kirjasarjaa 1990-luvulta alkaen. Se on ongelma. ”Uskonnon oppimateriaaleissa pitää ottaa huomioon pohjatietojen erot” S uomen tietokirjailijat ry palkitsi oppikirjailijoita opetusalan Educa-messuilla Helsingissä viime lauantaina. KUvA: JUKKA GRAnStRöM. Taisin olla samaa mieltä. 6 KOTIMAA 2 . Lukiomme on mukana tuntijakokokeilussa, jossa pakollisia uskonnon kursseja on vain yksi. – Uskonto ja psykologia kiinnostivat minua koulussa. Etiopian evankelisen Mekane Yesus -kirkon presidentiksi on valittu pastori Yonas Yigezu. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1988. Miten sinusta tuli opettaja. Yllättävää on, että oman maailmankatsomuksen pohdintaa ei ole opetussuunnitelmassa mukana. Mekane Yesus -kirkon johtoon Yonas Yigezu . Opiskelin kasvatustiedettä ja hain sitten teologiseen. Avioliittokysymys on hiertänyt kirkon jäsenistön välejä vuosikymmeniä. – Työryhmämme ajatuksena on ollut opiskelijan innostaminen. Se tuo uusia hienoja mahdollisuuksia opiskelijan aktivoimiseen. Ensimmäisessä on uskontotieteellinen näkökulma, toisessa perehdytään kristinuskoon eri puolilla maailmaa. – Se on ollut rikastuttavaa, Jämsä sanoo. Mitä mieltä olet uskonnon uudesta opetussuunnitelmasta. Selonteossa todetaan, että kirkon olisi selkeytettävä nykyistä käytäntöään vapaamuotoisesta rukouksesta samaa sukupuolta olevien parien rekisteröityjen parisuhteiden tai avioliittojen puolesta. Ylioppilaskirjoitukset eivät voi enää ohjata tuntityöskentelyä, sillä ainereaalin myötä uskonnon kirjoittajien määrä on vähentynyt merkittävästi. Englannin kirkon piispat ovat kahden vuoden keskustelujen jälkeen päätyneet siihen, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen. Palaute kollegoilta eri puolilta maata on ollut palkitsevaa. – Uskonnossa on nyt kaksi pakollista kurssia. Kirjan lisäksi tehdään digitaalista materiaalia. 2 . Monille opiskelijoille aiemmin perustietoina pidetyt asiat ovat lukioon tullessa uusia. Hän toimi aiemmin kirkkonsa evankelioimistyön johtajana. Jordanian ja Pyhän Maan evankelisluterilainen kirkko on Kuopion hiippakunnan kumppanuuskirkko. Piispaksi valittu Azar on opiskellut Betlehemissä ja Münchenissä. Pastori Yonas Yigezu on kansainvälisesti verkostoitunut ja toiminut useissa luottamustehtävissä muun muassa raamatunkäännöstyössä. Syy-seuraussuhteiden pohtiminen on minulle luontevaa
Siitä voi tulla kirkolle ongelma. P uheessaan arkkipiispa totesi sen, minkä kaikki asiaa seuranneet tietävät: kukaan ei voi tarkasti ennakoida, mitä maaliskuun jälkeen tapahtuu. Abstraktiudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen takia arkkipiispan sanat antavat luvan vihkiä. Tämän sanominen on rehellistä, ja viimeiset hetket sanomiseen ovat nyt. ”Tulee myös olemaan tilanteita, joissa pappi omantuntonsa ohjaamana toimittaa avioliittoon vihkimisen ohjeista huolimatta. Mäkinen sanoi, ettei puhu piispainkokouksen nimissä, vaan omasta puolestaan. Mäkinen pyysi, ettei keskustelu keskittyisi kontrolliin, vaan siihen, miten kirkko toimii kaikkien jäsentensä palvelijana ja tukena. Ja toden totta: rivit tiivistyvät. Uusi avioliittolaki tulee voimaan kuukauden päästä. Hän on viime aikoina pitänyt harvoin piispainkokouksen avauspuheita, mutta nyt hän halusi puhua työtovereilleen. Hän teki tämän korostamalla piispojen omaa pastoraalista vastuuta ja harkintaa, jota toisten pitää kunnioittaa. Hän toivoi, että nämä voivat yhtyä sateenkaariväen iloon riippumatta siitä, mitä he ajattelevat kirkollisesta vihkimisestä. Ne papit, jotka eivät tunne voivansa palvella samaa sukupuolta olevaa paria millään lailla, toimivat arkkipiispan mukaan vastuullisesti ohjatessaan parin toisen papin luo. Kirkko ei siihen kaadu”, Mäkinen sanoi. Kirkon rekka osallistui seksuaalija sukupuolivähemmistöjen Pride-kulkueeseen Helsingissä viime kesänä. Sateenkaaripareja vihkivät papit avasivat sivuston verkossa. Todellisuudessa kukaan ei tiedä edes, kuinka moni samaa sukupuolta oleva pari (enää) haluaa kirkossa naimisiin. Arkkipiispa piti puheen piispainkokouksessa, joten hän osoitti sanansa piispoille. Hän sanoi, että kirkon linjaus on vihkiä miehiä ja naisia. Papit saivat arkkipiispalta luvan vihkiä samaa sukupuolta olevia Nyt on sanottu ääneen sekin, että tulevassa epäselvyyden tilassa kukin piispa linjaa omaa hiippakuntaansa. Entä mitä sanottavaa arkkipiispalla oli. Kirkon hallinto on ollut aivan liian hidas reagoimaan lakimuutokseen. Avioliittoon vihkiminen saattaa asettaa osan ihmisistä eriarvoiseen asemaan eri puolilla maata. 2 . Arkkipiispa totesi myös, että kirkon ykseyden vaaliminen ei toteudu pinnistelyn ja velvollisuudesta luodun yksimielisyyden avulla. E nsimmäinen merkittävä asia arkkipiispa Mäkisen puheessa oli, että papit saivat piispatasolta aiempaa selvemmän luvan vihkiä sateenkaaripareja. Arkkipiispa toivoi siis, etteivät seurakuntalaiset joutuisi kärsimään kanteluista. Jokainen voi päättää, minkä tulkintalinjan valitsee. Hän antoi ymmärtää, että kun sateenkaaripareja vihitään, niin tehdään ”ohjeista huolimatta”. Joka tapauksessa asiat muuttuvat. Samalla hän käytännössä tuli pyytäneeksi, ettei pappien toimista kanneltaisi. Nykyistä tilannetta Mäkinen sanoitti myös todetessaan, että kirjavasta käytännöstä tulee kirkon todellisuutta. KOTIMAA 7 2 . Linjaukset vaikuttavat myös tavallisten ihmisten elämään. Kirkon konservatiiviset järjestöt pitivät oman neuvonpitonsa avioliitosta. Rekan lavalla oli mukana myös arkkipiispa Kari Mäkisen pahvinen muotokuva. Mäkinen totesi, että hän aistii kirkollisissa toimijoissa lisääntyvää rauhattomuutta. Hänen mielestään on vahingollista, jos avioliitot joutuvat kirkkopoliittisen kamppailun jalkoihin ja ulkopuoliset tekevät juhlista oikeustai kanteluprosesseja. Yhtäältä arkkipiispa sitoutui puheessaan siihen, mihin kirkossa on virallisesti päästy. Sillä silloin ei puhuta enää pappien, vaan seurakuntalaisten oikeuksista. Osa papeista osallistuu hääjuhliin, osa rukoilee, osa siunaa, osa vihkii. 2 01 7 AnAlyysI V iime viikolla järjestetyssä piispainkokouksessa Kari Mäkinen otti arkkipiispalle kuuluvan paikan. Tulevat kuukaudet paljastanevat, että käytännöt ovat kirjavia monin tavoin. S enkin Mäkinen antoi puheessaan epäsuorasti ymmärtää, että eri hiippakuntien käytännöistä muotoutuu erilaisia. Toisaalta arkkipiispa kuitenkin sanoi, että kirkko ei kaadu vihkimisiin. Sanat ovat selkänoja papille, joka aprikoi, mitä tehdä, jos vastakkain ovat työnantajan ohjeet ja pyyntö palvella seurakuntalaisia. Arkkipiispa sanoi pitävänsä todennäköisenä, että maaliskuun alun jälkeen kaikki papit eivät noudata kirkon linjausta vihkiä vain miehiä ja naisia. Pään painamisessa pensaaseen kirkolla on liian pitkät perinteet. Kirkon kaatuminen on abstrakti viesti, jossa kirkko voi viitata maailmanlaajaan Kristuksen kirkkoon, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rakenteeseen tai kokemukseen kirkon ykseydestä. Nyt on siis sanottu ääneen sekin, että tulevassa epäselvyyden tilassa kukin piispa linjaa omaa hiippakuntaansa. Arkkipiispanvaalin Kari Mäkiselle täpärästi hävinnyt professori Miikka Ruokanen tuli Kotimaassa julkisuuteen puolustamaan vihkioikeudesta luopumista. Kuva: CRistian Medel MerI TOIvAnen Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja.. Piispa ja tuomiokapituli päättävät, miten vihkipappien toimintaan suhtaudutaan
Tätä Jumalan valmista työtä tuhoaa syntiinlankeemus ja sen seuraukset. Vertaisryhmät ovat yhteiskunnassamme usein ainoa paikka, jossa kuolleesta lapsesta voi puhua ja häntä muistella, vielä kymmenen vuoden jälkeenkin.. Ketään ei painosteta mukaan ryhmiin ja niihin saa tulla milloin itse sen kokee hyväksi. 2 01 7 Mielipiteet Sähköposti: toimitus@kotimaa.fi Osoite: Kotimaa, Mielipiteet, PL 279, 00181 Helsinki Kirjoita lyhyesti ja lähetä myös yhteystietosi. Ongelman ratkaisuksi esitetään, että ryhmätapaamisilla on selkeä ennalta määritelty kesto ja niitä johdetaan ammattimaisesti. Toimituksella on oikeus lyhentää ja käsitellä tekstejä. lapsensa menettäneelle lapsi on tärkeä ja arvokas riippumatta siitä, kuinka kauan kuolemasta on aikaa. Vertaisohjaajat on koulutettu tunnistamaan ammatillisen avun tarpeessa olevat. Alussa käsitellään vaikeita kokemuksia ja tunteita ja lopussa keskiössä on jo oma tulevaisuuden ja selviytymisen pohdinta. On tärkeää, että yhteiskunta tukee lapsensa menettäneitä taloudellisesti, sosiaalisesti ja lääketieteellisesti esimerkiksi kriisiavulla, traumaterapialla, psykoterapialla ja kuntoutuksella. Vertaisryhmät ovat yhteiskunnassamme usein ainoa paikka, jossa kuolleesta lapsesta voi puhua ja häntä muistella, vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Ryhmiä ohjaavat koulutetut vertaisohjaajat eivätkä ammattilaiset. Se on uskonnollisen elämänkatsomuksen ytimessä eräänlainen lempeä katse, joka auttaa löytämään yleistä merkitystä olemassaololle. Jumala itse kertoo miten luomakunta syntyi. Jumalan rakkautta on se, että Hän lähetti Jeesuksen sovittamaan ihmiskunnan synnit ja ohjaamaan meidät Pyhän Hengen kautta oikeaan uskoon. Mitä se ei tietenkään ole. Tämä armon sana on Jumalan rakkautta. Sellaisiin tuloksiin ovat kymmenet tuhannet tiedemiehet kaikin keinoin pyrkineet jo liki 200 vuoden ajan – tuloksetta! Evoluutioteoria on siis uskomus – ei tieteellinen tosiasia. Muuntelun voimme lajikohtaisesti havaita ilman suurempaa tieteellistä tutkimustakin. Suru voi olla syvenemässä eikä se ole ohi vuodessa tai kymmenessä vuodessa. Hänelle haluaisin sanoa, että on ihanaa, että elämäsi on mennyt eteenpäin etkä enää koe vertaistuen tarvetta. Ryhmissä ei käsitellä eikä hoideta akuutteja traumoja. Lapsensa menettäneiden surun pitkäkestoisuus on täysin normaalia. Luontomme ja järkemme on siis turmeltunut, ja oikeaa apua tälle turmelukselle tuo Jumalan kuunteleminen. Hän teki sen ja tehtyään kävi lepoon. Kreationismi, luomisoppi, sen sijaan on uskomus, ei varsinainen tieteellinen teoria. Akuuttia traumaa ei kellään tietenkään ole kymmentä vuotta. Tämän harhaopin liittäminen Lutherin teesien yhteyteen on mautonta. Surun kesto ja ilmenemismuodot ovat hyvin yksilölliset. Lue Raamatun kolme ensimmäistä lukua, niin olet hieman paremmin kärryillä. Sen sijaan ajatus luomisesta ja Jumalasta kaiken elämän alkusyynä on syvästi inhimillinen tapa nähdä maailma. Mitä lajin määritelmään tulee, niin lajikäsitteitä on erilaisia. Kotimaan artikkelin mukaan yli kymmenen vuoden akuutti traumanpurkuvaihe ei ole hyväksi tai tarkoituksenmukainen. Ei tule sekoittaa keskenään lajien sisäistä muuntelua ja uusien lajien syntymistä. Tässä puhutaan nyt hankalasti erilaisilla kielipeleillä. Totta on, että evoluutio, kehitysoppi, on teoria, mutta sitä tarkennetaan ja haastetaan koko ajan, kuten avoimessa tiedemaailmassa tavataan tehdä. Yhdistyksemme on suurin lapsensa menettäneiden vertaistuen järjestäjä maassamme. Kohtalotovereiden kanssa märehditään samat asiat päivästä ja kuukaudesta toiseen – joillakin tämä vaihe on kestänyt jo yli 10 vuotta. OllI sEPPälä Viikon teesin kirjoittaja, Kotimaan julkaisupäällikkö Evoluutiousko on harhaoppi Emilia Karhun Vertaistuen varjot -artikkelin ( Kotimaa 26.1.) tueksi on siteerattu henkilöä, joka on kuulunut pariinkin lapsensa menettäneiden ryhmään. Hän huomasi, että ryhmissä on valitettavan paljon sellaisia, jotka eivät edes yritä päästä surussa eteenpäin. 8 KOTIMAA 2 . Usko ja (luonnon)tiede eivät ole vaihtoehtoisia tapoja tarkastella todellisuutta, vaan rinnakkaisia. Ihmisiä on erilaisia, koiria on erilaisia, mutta niiden dna-rakenne on samanlainen – ja siinä lajin rajat. Antakaa meidän lapsemme menettäneiden surra ja rakastaa kuolleita lapsiamme elämämme loppuun asti. Se ei ole korjaavaa eikä ammattiapua korvaavaa toimintaa. Lajiutuminen tarkoittaa sitä, että alun perin saman lajin populaatiot muuttuvat omiksi lajeikseen kun niiden yksilöt ovat geneettisesti niin etäällä tosistaan, että niiden jälkeläiset eivät pysty lisääntymään. Evoluutiousko on harhaoppi, siksi kehotan sitä julistavien käyvän siitä parannuksen teon paikalle. lEEnA VIlKKA puheenjohtaja, KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry Surun kestoa ei voi rajata VErTAIsTuKIryhMäT Lapsensa menettäneiden vertaisryhmissä puhutaan lapsen kuolemasta vuosia. Vertaisohjaaja on rinnalla kulkija, rohkaisija ja kuuntelija. Ei se lapsensa menettäneiden kohdalla välttämättä näin mene. 2 . Tuomme ryhmissä myös esiin, että on ok lopettaa ryhmässä käynnit. Jos väite pitää paikkansa, niin Jumalan rakkautta ei ole, koska evoluutiota ei ole. Paljon paasatut mutaatiot eivät ole kehitystekijöitä, vaan rappeutumisilmiö, joka kasaantuessaan aina johtaa yksilön tuhoutumiseen. Osa teksteistä voidaan julkaista Kotimaa24-verkkosivustolla. Muuten, Darwin ei perustanut uskontoa, mutta hänen teoriansa vaikutti syvästi siihen, miten moderni kristillinen teologia käsittelee uskon ja tieteen kysymyksiä. Niiden sekoittaminen on kohtalokasta. Suurimmalla osalla ryhmissä kävijöistä on kulunut lapsen kuolemasta alle neljä vuotta ja moni tulee ryhmään vain kuukausia lapsen kuoleman jälkeen. Evoluution kutsuminen harhaopiksi on oikein, jos ajattelee, että vain luomisoppi on totta. IsTO PIhKAlA Janakkala Edellisen johdosta : Kiitos palautteesta. Nimittäin lapsensa menettäneiden vertaisryhmissä puhutaan lapsen kuolemasta – jokaisessa tapaamisessa ja joka kerta, vuodesta toiseen. Darwinin perustaman naturalistis-ateistisen uskonnon ei ole onnistunut edes itse asettamiensa tieteenmetodein rajatun tutkimuksen avulla todistaa ainuttakaan tapausta, jolloin Jumalan luoma laji olisi kehittynyt toiseksi lajiksi. Toki on tärkeää tulevaisuudessa tutkia myös vertaisuuden mahdollisia haittapuolia ja kehittää vertaistukitoimintaa edelleen uusimman tieteellisen tiedon perustalta. Suru on myös rakkautta, kaipuuta ja ikävää. Valmis mikä valmis. Ne käsittelevät todellisuuden eri puolia. Vertaistukitoiminta on ennaltaehkäisevää ja täydentävää toimintaa. Käpy ry on lapsensa menettäneiden vanhempien perustama yhdistys, jonka toiminnan ydin on vertaisuus. ”Evoluutio on Jumalan rakkautta”, väitti Viikon teesi ( Kotimaa 26.1.). Elämä voi olla mallillaan ja silti haluamme jakaa kuolleen lapsen tai hänen hautansa kuvan vertaisryhmässä tai sosiaalisen median lapsensa menettäneiden keskustelupalstalla
Raamattu ei ole Jumala, meidän mielipiteemme ja käsityksemme eivät ole Jumalan mielipiteitä ja käsityksiä. Ei tarvitse kuulua samaan joukkoon tuon kanssa. Siinä on sitäkin, jonkin verran. Luterilaisesta näkökulmasta tämä koskee sekä kristittyä että ei-kristittyä. Jeesus on elämä, eikä elämä ole vielä valmis. Oletko tullut ajatelleeksi, mikähän meitä vaivaa, olen usein miettinyt, miksi, mitähän, jos ovat tapa väistää vastuunsa. ArI SALMINeN logoterapeutti LIF, Valkeala Käännyttämisestä ja kääntymisestä Viikon teesissä 10 (4.1.) toimittaja Olli Seppälä toteaa, että käännyttäminen on turhaa. Frankl, joka selvisi keskitysleirien kauhuista, on sanonut omaan kokemukseensa nojautuen, että ihminen jonka elämällä on tarkoitus, voi kestää inhimillisesti katsoen lähes mitä tahansa. Ollakseen oikeassa ei tarvitse kohdata, katsoa silmiin, koskettaa. René Magritten teoksessa Kuvien petollisuus (1929) on kuva piipusta ja teksti ”Ceci n’est pas une pipe”, tämä ei ole piippu. Sen sijaan kääntyminen on välttämätöntä. Kannattaako tuo paperittomien suojelua. Nykyisessä kirkkoraamatussa lause, johon Luther viittaa, kuuluu kokonaisuudessaan: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” MArTTI TUUre pastori, Tampere radiojumalanpalvelus toi hyvän olon Sunnuntain jumalanpalvelus on pyhän juhla. Siitä ammennetaan voimia ja eväitä arjen keskelle. niin, olivat kirkossa. Hengellisessä elämässä ei ole kyse oikeassaolemisesta. Jos tämä mahdollisuus viedään meiltä, silloin me vasta todella kärsimme. Me piirrämme kuvia Jumalasta sanoin, teoin ja ajatuksin. Alistamalla uskon kuvat ja Raamatun kertomukset tieteen luupin alle niiden syvyys hämärtyy. Tykkääkö tuo urkumusiikista. Silloin se vie toivon ihmiseltä, jonka syvin tarve on löytää elämälleen tarkoitus myös äärimmäisissä tilanteissa. Puhu kirjakieltä. Logoterapian näkemys ja kokemus on, että jokaisen ihmisen elämällä on aina jokin tarkoitus riippumatta siitä, mikä on hänen kulloinenkin elämäntilanteensa, vammaisuutensa tai sairauden asteensa. Tällaisena koin jokin aika sitten Sääksmäen kirkosta (15.1.) radioidun jumalanpalveluksen. Älä kehu kesämökilläsi, ulkomaan matkallasi tai työhuoneesi ikkunasta avautuvalla näyllä, kun aikomuksenasi on lohduttaa toimeentulovaikeuksissa olevaa. Kysymys on nyt vain keinoista, miten se tehdään. Parannuksen paikka, kuulolla, arjessa tai veriruskeat synnit ovat oikoteitä. Logoterapian isä, juutalainen lääkäri Viktor E. Uskonpuhdistaja Martti Lutherin mukaan kertakääntyminen ei riitä, vaan parannusta tarvitaan joka päivä. Jeesus on tie, joka kutsuu kulkemaan. Kaikki eivät ymmärrä kirkollista tai muotikieltä. Kun Paavali kirjoittaa, että kristityt muodostavat yhdessä Kristuksen ruumiin, hän on hämmentävän ajankohtainen. Uskon kuvien petollisuus on siinä, että alamme pitää niitä totuutena. ”Minä en ainakaan tuohon porukkaan kuulu.” Yllättäen kirkossa ei tiennyt kenestäkään, mihin kohtaan tämä asettui mielipidejanalla. Se on kuva, eikä kuva koskaan ole identtinen sen kanssa, mitä se kuvaa. Saarnat, rukoukset ja virret maalaavat uskon maisemia. Kirkosta vieraantuneelle median ja somen kirkkoa koskeva keskustelu profiloituu oikeassaolijoiden jankkaamiseksi. Niin myös uskon kuvat ja sanat. Voit tietämättäsi kumota luonnon lakeja. Mikä olisikaan nettiä helpompi paikka kasvottomaan mielipiteiden heittelyyn. Jeesus on totuus, mutta minä en ole Jeesus enkä voi totuutta omistaa. Vastustaako tuo homojen vihkimistä. Joku tiukkapipo sanoo jotain, fiksu irtisanoutuu siitä moraalista ylemmyyttä tuntien. Konkreettinen, eksistentiaalinen, agenda tai slogan saattavat ymmälle. Myyttien ja vertauskuvien lukutaito on vähenemässä. Uskon kieli voi sen ymmärtää, mutta totuuden kuva on petollinen. On pelottava ajatus, jos eutanasiasta tulee se, joka määrittelee viime kädessä tarkoituksen ja tarkoituksettomuuden ihmisen elämässä. 2 . Mä, tota ovat huolimatonta kieltä. Tehdään jumalanpalveluksesta yhdessä seurakunnan työntekijöiden kanssa meidän juhlamme. JAANA rUSKO-LAITINeN Hämeenlinna K irkosta eronnut ystäväni kävi pitkästä aikaa kirkossa. Fantasian suosio osoittaa tarinoiden tärkeyden. Lauluryhmän kauniiden laulujen ja voimauttavan rukouksen myötä tuli hyvä olo koko päivälle ja alkavalle viikolle. Jos käytät niitä, selitä ne. HeIKKI MerILÄINeN Mäntsälä Ohjeita hartauspuhetta suunnittelevalle Jeesus on totuus, mutta minä en ole Jeesus enkä voi totuutta omistaa.. Hanki aiheestasi yleissivistävää tietoa. Älä käytä vieraita sanoja. eeVA-KAISA rOSSI Jyväskylän Vaajakosken alueseurakunnan pastori Totuuden kuvat Älä rakenna puhettasi kysymysten varaan. Ei tarvitse kuulla lähimmäisen epävireistä laulua, ei polvistua hänen viereensä ehtoollispöytään, haistaa hänen tuoksuaan. Laululla, rukouksella, todistuspuheenvuorolla – palvelemme kukin omilla lahjoillamme Jumalaa ja lähimmäisiämme. Kuvittelemme Kuvaamatonta, luomme käsitteitä Käsittämättömälle. Raamattu on ihmisten yritystä kuvata Jumalan tekoja ja olemusta. Jokainen kuva on tulkinta, näkökulma, viesti. Sanan kirkossa keho jää aivouskon jalkoihin. Kaikki vain lauloivat ja... Mielipiteet loistivat poissaolollaan, kyse oli jostain muusta: yhdessäolosta tuntemattomien kesken. Adventtimessun hoosianna äidin kanssa oli yllättävä kokemus. 2 01 7 KOLUMNI Eeva-Kaisa Rossi Eutanasian eksytys Kaikki turha kärsimys pitää poistaa ehdottomasti. Martti Luther päättää Katekismuksen uskonkohtien selityksensä sanoihin ”Tämä on varmasti totta”. KOTIMAA 9 2 . Maailmasta se ei katoa, se siirtyy uskonnosta fiktion piiriin. Mutta sen elämää muuttava syvyys ei avaudu väitelauseiden tai eettisten sääntöjen tuijottajalle. Usko ei ole totenapitämistä. Tähän voi yhtyä sikäli, että käännyttäminen tuntuu useimmiten sen kohteena olevasta kiusalliselta. Sanat Jumalasta eivät ole Jumala. Käytyä eutanasiakeskustelua seuranneena minun on vaikea nähdä, että eutanasia poistaisi kärsimystä. Paradoksaalista kyllä, eutanasia sen sijaan lisää kärsimystä
Meidän on yksinkertaisesti tultava sen kanssa toimeen. Suomi mahtuisi Afrikan alalle 88 kertaa. 10 KOTIMAA 2 . – Afrikka on jättiläinen ja pysyvä Euroopan naapuri. Lisäksi Eurooppa tarvitsee Afrikkaa enemmän kuin Afrikka Eurooppaa, Eirola paaluttaa tilanteen lähtökohtia. kaupunkia ja tietysti suuri joukko muita suuria kaupunkeja. Eirolan lapsuudessa kymmenen vuotta kului Namibiassa: varhaislapsuus pohjoisessa Ambomaalla ja kouluvuodet Etelä-Atlantin rannikolla Swakopmundissa suomalaisessa sisäoppilaitoksessa. Jättiläisvaltiot Kanada tai Kiina mahtuisivat Afrikkaan kolme kertaa. Hänen toimialanaan ministeriössä ovat muun muassa EU:n Afrikka-suhteet. Niitä on jo nyt liian paljon. Vuosina 1995–1998 hän työskenteli Pohjois-Namibiassa Nakambale-museohankkeessa. Tämä kuitenkin edellyttää tiettyjä kehityskulkuja. Pian Afrikassa on kuusi yli kymmenen miljoonan asukkaan megaRajojen muuttaminen etnisten ryhmien mukaan olisi Afrikassa kuitenkin loputon ja toivoton urakka ja synnyttäisi konflikteja. Mutta taloudellisesti Afrikka on heikko: Maanosan maiden yhteenlaskettu bruttokan. Afrikka on Aasian jälkeen pinta-alaltaan toiseksi suurin maanosa. – Jos Afrikan kehitys etenee hyvään suuntaan, sen yli miljardille ihmiselle on olemassa paljon mahdollisuuksia. – Afrikassa on kaikkea. Hänen historian väitöskirjansa The Ovambogefahr (1992) käsittelee Ambomaan reservaatin syntyä ja Ondongan kuningaskunnan suhteita Saksan siirtomaavaltaan 1884–1910. Namibiaan Eirola palasi aikuisena uusissa rooleissa: ensin tutkijana ja sen jälkeen 1989– 1990 YK:n UNTAG-operaatiossa rauhanturvaajana, sotilasvirkamiehenä, jonka vastuulla olivat humanitaarinen apu ja Suomen pataljoonan yhteydet toimialueen heimojohtajiin. TeksTi: Jussi RyTkönen & kuva: Jukka GRansTRöm 2000–2004 ja Egyptissä 2004–2007, ja matkustanut muissakin maissa eri puolilla mannerta. Hänelle Afrikka merkitsee myös valonpilkahduksia ja suuria mahdollisuuksia. Ulkoasianministeriön Afrikan ja Lähi-idän osastolla Afrikka-politiikan johtavana asiantuntijana toimiva Martti Eirola ei kiistä maanosan tämänhetkisiä ongelmia. Hän ei kuitenkaan ajattele Afrikasta puhuttaessa ensimmäisenä jättiläismäisen mantereen monia ongelmia, vaan ajattelee koko isoa kuvaa, globaalia tilannetta, jossa nyt eletään. Eirola viittaa YK:n arvioihin, joiden mukaan Afrikan nykyinen 1,2 miljardin asukkaan väestö kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Väestönkasvu on yksi Afrikan isoista haasteista. Eirola tuntee Afrikkaa hyvin. 2 . Hän on aikaisemmin palvellut diplomaattina Tansaniassa Afrikka on kriisejä ja suurta toivoa Ulkoasiainministeriön Afrikka-asiantuntijan Martti Eirolan mielestä Eurooppa tarvitsee Afrikkaa enemmän kuin toisinpäin. 35 vuoden kuluttua enemmistö afrikkalaisista asuu kaupungeissa. Siihen vaikutti kolme A:ta: Ambomaa ja lähetystyö, Afrikka ja afrikkalaiset sekä apartheid ja Etelä-Afrikan miehitys, joka päättyi Namibian itsenäistymiseen. Martti Eirola muutti Namibiaan kaksivuotiaana vuonna 1958. Niistä Afrikan politiikkaa työkseen seuraavalla Eirolalla on valistuneita, kokemukseen ja tutkimukseen pohjautuvia näkemyksiä. Eirola muistuttaa, että pelkästään mantereen luonnonvarat ovat valtavat, inhimillisistä resursseista puhumattakaan. – Lapsuudesta johtuen Namibiasta tuli minulle eräänlainen ajattelun viitekehys. – Kaupungistuminen lisääntyy nopeasti. Sen potentiaali on Euroopankin kannalta tärkeä. 2 01 7 M onen suomalaisen päällimmäiset mielikuvat Afrikasta ovat köyhyyttä ja sairauksia, erilaisia kriisejä ja sotia, pakolaisuutta ja yhä kasvavaa muuttoliikettä pohjoiseen, meren yli Eurooppaan. Hän on niin sanottu lähetyslapsi, sillä hänen vanhempansa työskentelivät Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijöinä Ambomaalla. Mutta hänen ja Afrikan yhteinen tarina alkoi jo paljon aikaisemmin. Tulevaisuudessa voi siintää huomattavasti nykyistä väekkäämpi ja kaupungistuneempi manner
KOTIMAA 11 2 . • •Harrastukset: Lukeminen, musiikki, historia. Eirola kertoo tälle jälkeenjääneisyydelle olevan monia syitä. Maanosan nykyiset valtionrajat ovat silti melkein poikkeuksetta eurooppalaisten siirtomaavaltojen 1800ja 1900-luvuilla vetämiä. • •Perhe: Vaimo ja kolme aikuista lasta. 2 . Usein ne ovat suoria linjoja, jotka leikkaavat samaan etniseen ryhmään kuuluvia ihmisiä eri valtioiden kansalaisiksi. • •Afrikassa opittua: Positiivisuus ja ihmisen arvo ihmisenä. Afrikassa oli lukuisa määrä itsenäisiä valtakuntia ennen kolonialismin kauden alkamista. Rajojen muuttaminen etnisten ryhmien mukaan olisi Afrikassa kuitenkin loputon ja toivoton urakka ja synnyttäisi konflikteja. santuote on yhtä suuri kuin 65-miljoonaisen Ranskan. • •Työ: Ulkoasianministeriön johtava asiantuntija. – Vaikka useimmat Afrikan valtiot ovat olleet itsenäisiä jo vuosikymmenien ajan, mantereella on ”liikaa” rajoja. 2 01 7 Afrikka on kriisejä ja suurta toivoa MArTTI EIrOlA • •Ikä: 61. – Siksi Afrikan Unionin (AU) tasolla on sovit. Niitä on jo nyt liian paljon. Afrikan 54 valtion välinen kauppa ei vieläkään toimi hyvin, vaikka on monenlaisia integraatiopyrkimyksiä
Eirolan mukaan on kuitenkin muistettava, että suurin osa Afrikan muuttoliikkeestä ja pakolaisuudesta on mantereen sisäistä. Sen sijaan uskonto ei useinkaan ole kiistojen varsinainen syy, vaan sitä käytetään hyväksi. – Tilanne vaihtelee eri Afrikan maissa. Tämä on merkittävää aikana, jolloin Euroopassa nähdään naapurimanner ja sen väestö usein myös uhkana. Meitä vaivaa usein vieläkin paternalismi, holhoava asenne afrikkalaisia kohtaan. – Tietysti Etelä-Afrikka ja muu eteläinen Afrikka, mutta myös esimerkiksi Nigeria, Kenia, Etiopia ja Algeria ovat talouskasvun maita. On neuvoteltava, Eirola sanoo. Työvoimaa tuodaan usein Kiinasta, mikä ärsyttää afrikkalaisia. – Kiina ei aseta vastaanottajahallituksille ihmisoikeuksiin liittyviä ehtoja. Sen lisäksi arkea rasittaa usein rikollisuus. – Mielestäni Afrikassa tarvitaan nyt myös valtiontalouden kehittämistä. Monien ulkomaisten toimijoiden joukossa on myös kansainvälisiä suuryrityksiä, jotka himoitsevat Afrikan luonnonvaroja. Tämä on tärkeä eettinen kysymys. Jotta valtiot ja niiden hallinto toimisivat, on kyettävä keräämään veroja. Kokouksen asialistalle on ehdolla yhteisiä asioita, kuten juuri nuorisotyöllisyys ja yleensä talouskehitys, rauhanvälitys ja konfliktien esto, integraatio, kehitysrahoitus ja ylipäätään EU:n ja Afrikan suhteet. Ja korruptio on myös Afrikassa ongelma. Kehitysyhteistyössä rahan antaja ei voi sanella, mitä sillä tehdään. – Muuttoliike riippuu siitä, eteneekö kehitys Afrikassa myönteiseen suuntaan. Omassa työssään hän valmistelee Suomen osalta marraskuussa Norsunluurannikolla pidettävää EU:n ja Afrikan huippukokousta. – Vanha tapa oli se, että tultiin Afrikkaan, tehtiin ja lähdettiin pois. Monessa maassa aivan liian suuri osa budjetista koostuu tällä hetkellä ulkoa tulleesta rahoituksesta. – Köyhyys on monissa maissa oikeasti vähentynyt. Paikalliseen käyttöön tehtyjä sovelluksia tulee koko ajan lisää. Mutta kiinalaisten ehdot ovat taloudellisia. Haastattelutilanteessa Eirolan käsi liikkuu asiantuntevasti pöydälle levitetyn Afrikan kartan yllä. Miten vallanpitäjät saataisiin ymmärtämään, että vallassa ollaan kansan eikä oman itsen takia. Hyvään hallintoon kuuluu Eirolan mukaan myös korruptionvastaisuus. – Kaiken kaikkiaan Afrikka on minusta mieluummin mahdollisuus kuin uhka, Martti Eirola sanoo. 12 KOTIMAA 2 . Asia on vakava. – Yli 90 prosenttia namibialaisista on lukutaitoisia. Esimerkiksi it-sektorilla tapahtuu paljon. 2 . Konfliktien taustalla on myös paimentolaisten ja maanviljelijöiden kiistoja. YK:n joitakin vuosia sitten tekemän vertailun mukaan esimerkiksi Etelä-Afrikassa on väkilukuun suhteutettuna eniten raiskauksia ja tuliaseella tehtyjä murhia maailmassa. Eirolan mukaan esimerkiksi Itä-Afrikassa kristityt ja muslimit ovat perinteisesti tulleet hyvin toimeen keskenään. Afrikan ongelmien taustalla on myös kylmän sodan perintöä. Hyvistä merkeistä huolimatta tämän hetken todellisuutta on myös muuttoliike Afrikasta Eurooppaan. On sekä tehty virheitä että onnistuttu. 2 01 7 tu, että ”nykyisistä rajoista pidetään kiinni”. Martti Eirola valmistelee Suomen osalta ensi marraskuussa pidettävää EU:n ja Afrikan maiden huippukokousta.. Namibian kehityksen taustalla Eirola näkee myös lähetystyön suuren merkityksen. Sellaisesta hyötyvät kaikki, niin omat kansalaiset kuin ulkomaiset investoijatkin. Siitä pitäisi päästä eroon. Esimerkiksi hyvin toteutuneesta kehitysyhteistyöstä Afrikassa Eirola nostaa juuri Namibian. Afrikassa on myös talouskasvun alueita. Eirola toteaa, että Afrikan valtioilla on nykyisin tietynlaisia mahdollisuuksia jopa kilpailuttaa kumppaneitaan. Kun Brexit toteutuu, britit voivat olla vanhalla Afrikan-tuntemuksellaan ja -suhteillaan EU:n kilpailija, jonka kanssa Afrikan maat tekevät erikseen vapaakauppasopimuksia. Siitä pitäisi päästä eroon, Eirola sanoo. EU esimerkiksi kiinnittää huomiota kumppanimaan ihmisoikeustilanteeseen ja vaikkapa naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon. Eirolan mielestä kehitysyhteistyön pitäisi olla oppimisprosessi. Tähän Afrikan infrastruktuurin rakentajan ekologiseen lokeroon on 2000-luvulla astunut Kiina. Meitä vaivaa usein vieläkin paternalismi, holhoava asenne afrikkalaisia kohtaan. – Meidän olisi EU:ssa mietittävä uudelleen, miten parhaiten tulemme toimeen Afrikan maiden kanssa. Sormi osoittaa alueita, joissa talouden käyrät osoittavat vaikeuksien keskelläkin ylöspäin. Kiinalaisen kulutustavaran massiivinen tuonti taas tappaa myös Afrikassa paikallista tuotantoa. Investoimisessa on todella riski, jos oikeudessa maahan on kysymysmerkkejä. Kiinalaiset yritykset myös hankkivat maa-alueita, joissa viljellään Kiinan kotimarkkinoille tarkoitettuja elintarvikkeita. Kaupungistuvat, koulutetut nuoret luovat uutta. – Pieni korruptio on sitä jokapäiväistä maksamista erilaisista palveluksista. Monet rautaja maantiet toimivat huonosti ja niiden kunto on heikko. Mutta se ei toimi. – Kokouksessa tulisi katsoa Euroopan ja Afrikan yhteiseen tulevaisuuteen, Eirola sanoo. – Voi olla, että Namibian menestyksen taustalla on luterilaistakin eetosta. Ne kotiuttavat voittonsa pois kohdemaasta eivätkä maksa sinne veroja, Eirola toteaa. Eirola painottaa, että Afrikan maat tarvitsevat hyvää ja ennakoitavaa hallintoa. Kiinakin janoaa Afrikan raaka-aineita, Eirola toteaa. Toinen syy Afrikan kehityksen hitauteen on Eirolan mukaan infrastruktuurin kehittymättömyys. Norsunluurannikon huippukokous on hänelle yksi toivon merkki Afrikan ja Euroopan suhteissa. Namibia on Eirolan mukaan välttänyt myös monelle Afrikan maalle tyypillisen aivovuodon, siis hyvin koulutettujen ihmisten laajamittaisen muuttamisen maasta pois. Eirola toteaa, että EU:n kehitysyhteistyöja kauppasuhteisiin liittyy ehtoja. Kehitysyhteistyötä Afrikan kanssa on Suomesta tehty 60 vuotta. Blokit tukivat ja aseistivat ”omia” diktaattoreitaan. – Usein nuo yritykset pääsevät kuin koira veräjästä tehdessään sopimuksia toiminnastaan vallanpitäjien kanssa. Luku on suuri Afrikassa. YK:n vuosituhannen kehitystavoitteita on saavutettu. Monet haluavat Eurooppaan töihin, jotta voisivat lähettää sieltä rahaa kotiin, Eirola sanoo. Oma iso kysymyksensä ovat epäselvät maanomistusolot. Menestyksiä on Eirolan mukaan ollut monin paikoin esimerkiksi afrikkalaisella opetussektorilla. – Pelkästään Afrikan kännykkävallankumous on saanut paljon hyvää aikaan. Isoksi korruptioksi kutsuisin sitä, että diktaattori kerää esimerkiksi valtionvaroista tai yritysten toimiluvista henkilökohtaisen omaisuuden. Maanviljelijätkin näkevät esimerkiksi markkinahinnat nyt netistä, mikä auttaa kaupankäyntiä. Usein valtio omistaa maan, vaikka maa on asukkaiden käytössä. Lähetystyö loi koululaitoksen. Mitä korruptioon tulee, sitä on Afrikassa Eirolan mukaan ”pientä” ja ”isoa”. On tehtävä nimenomaan yhteistyötä paikallisten ihmisten ja kumppanien kanssa. Eirola toteaa taustalla olevan juuri köyhyyden. Euroopan yhtenä rasitteena on kolonialismi. Idän ja lännen vastakkainasettelu oli Eirolan mielestä eräänlainen Afrikan uusi jako. – Toisaalta EU-maiden antama tuki kohdistuu usein esimerkiksi koulutukseen ja hyvän hallinnon kehittämiseen, siis ”pehmeisiin” asioihin eikä infran rakentamiseen. Eirola korostaa, että eri puolilla Afrikkaa tehdään myös innovaatioita. Sama koskee usein satamia ja lentokenttiä. Jos nuorilla ei ole siellä elantoa ja tulevaisuuden toivoa, he lähtevät liikkeelle
Lukijapaneelin aktiivisten jäsenten kesken arvomme joka toinen kuukausi kirjapalkintoja sekä tämän vuoden lopussa 500 euron arvoisen Matkapoikien matkalahjakortin. Ennen kaikkea olemme oppineet, ettei lehti ole mitään ilman lukijoita ja heidän antamaansa palautetta. Siis juuri sinua. mennessä sähköpostiosoitteeseen lukijapaneeli@kotimaa.fi Lähetämme sinulle linkin paneeliin kirjautumista varten. 2 . Yhteydenottoasi odottaen, Mari Teinilä päätoimittaja. Tiedämme, ettei lehti ole koskaan täydellisen valmis, vaan sitä pitää kehittää koko ajan. Käytännössä se toteutuu ilmoittautumalla mukaan lukijapaneeliin vastaamaan Kotimaa-lehteä koskeviin kysymyksiin sekä antamaan suoraa palautetta. Siksi kutsumme sinut mukaan Kotimaan lukijayhteisöön. Voi sanoa, että meillä on kokemusta lehden tekemisestä. Kotimaa-lehti viettää 111-vuotisjuhlavuotta. Jos kuulet tämän kutsun innostavana, niin ilmoittaudu torstaihin 9.2. Kotimaan lukijayhteisöön kuuluminen on vapaaehtoista ja siitä voi erota koska tahansa. KOTIMAA 13 2 . Jäsenyys ei velvoita mihinkään. Teemme kyselyitä noin joka toinen kuukausi. 2 01 7 Tervetuloa lukijapaneeliin! Hyvä lukija. Toivomme paneeliin kaiken ikäisiä ja eri elämätilanteissa olevia lukijoita
K un olin lapsi, sota-ajasta oli kulunut vasta sen verran aikaa, että siihen törmäsi vielä tämän tästä arkisissa yhteyksissä. Mieleen tulvahtavat väkisinkin runoilija Uuno Kailaan sanat: Raja railona aukeaa. Kun karhu tulee vastaan, on sama onko herra vai narri. Nykytutkimuksen mukaan esimerkiksi pohjoiskarjalaiset ja kantahämäläiset ovat geeniperimältään kauempana toisistaan kuin Euroopan eri maiden asukkaat. Paukkupakkasilla aikuiset muistelivat talvisodan kylmiä ja kirkas sinitaivas nosti heidän mieliinsä vihollisen lentokoneet, jotka tapasivat juuri sellaisilla säillä ilmaantua pommittamaan Tamperetta pienen suomalaishävittäjän puolustaessa kaupunkiaan kuin ärhäkkä ampiainen. Haastava lapsuus ei kuitenkaan lannista Väinämöistä, vaan tekee hänestä runoniekan, tietäjän ja taitajan. Läheiseen keuhkotautisairaalaan johtavalla tiellä kulki kumaraisia, yskiviä hahmoja harteillaan harmaat manttelit. S uomen satavuotias itsenäisyys on juhlimisen arvoinen asia. 2 01 7 Onneksi olkoon, Suomen kansa! Juhlimisen arvoista on se, että pieni Suomen kansa on säilyttänyt erityispiirteensä, kulttuurinsa ja kielensä – ei vain sata, vaan monta sataa vuotta, silloinkin kun olemme olleet toisten vallan alla, kirjoittaa Riikka Juvonen. 2 . Mummolan salin ikkunoiden edessä roikkuivat edelleen paksut mustat pimennysverhot. Metsästäjä-keräilijät hakeutuivat tänne visentinnahkajalkineissaan runsaiden riista-apajien houkuttelemina todennäköisesti jostain Keski-Euroopan ja Baltian tienoilta. Vuoden 1939 marraskuussa tapahtuneesta Neuvostoliiton hyökkäyksestä alkanut sota aiheutti trauman, joka vaikutti vielä lapsuudessani 1950-luvulla, ja joka vaikuttaa yhä. Pienuudestaan huolimatta väestömme ei kuitenkaan ole geneettisesti erityisen yhtenäinen. Juuri nousukiitoon lähteneen nuoren valtion unelmien ja ruusuisten tulevaisuuden näkymien yhtäkkinen väkivaltainen särkyminen oli shokki, joka muuttui sukupolvien painolastiksi ja ruokkii yhä pessimismiä ja pelkoja varsinkin vähän varttuneempien kansalaisten mielissä. Se, että me olemme pysyneet meikäläisinä kahden mahtivallan puristuksissa, idän ja lännen vaikutuspiirissä ja taistelutantereena, on kunnioitettava suoritus.. S uomena tunnettu alue sai ensimmäiset asukkaansa pian jääkauden jälkeen noin 8500 ennen ajanlaskumme alkua. A llegro liukuu hiljaa kuin aave pitkin teräsverkolla päärmättyä ratalinjaa. 14 KOTIMAA 2 . Se, että me olemme pysyneet meikäläisinä kahden mahtivallan puristuksissa, idän ja lännen vaikutuspiirissä ja taistelutantereena, on kunnioitettava suoritus. Kun lähin naapuri on tumma metsänraja, se ei juuri harjoita sosiaalisiin taitoihin saati varmuuteen. Päinvastoin. Mutta juhlimisen arvoista on myös se, että pieni Suomen kansa on säilyttänyt erityispiirteensä, kulttuurinsa ja ihanan kielensä, ei vain sata, vaan monta sataa vuotta, silloinkin kun olemme olleet toisten vallan alla. Takana Länttä ja Eurooppaa… Teen vaivihkaa ristinmerkin – Suo Herra tässä olla aina raja! Ei muuri, mutta raja. Esimerkiksi heppoisista lyhyen kantaman ratkaisuista varottavan mainion kansanviisauden ”lämmittää kuin kusi pakkasella” on voinut oppia vain hangessa tarpoessaan. Tunteelliseen patriotismiini on olemassa sukupolvinen syy. Meitä lapsia kiellettiin ankarasti ottamasta tienvarren kinoksista lunta lumipalloihin, koska rintamalla levinnyt sotatuberkuloosi tarttui helposti myös siviilioloissa. L ähes kansalliseksi tavaramerkiksemme turhan usein itse mainostamamme huono itsetunto taitaa sekin olla vain luonnollista heijastumaa elinolosuhteistamme, osa eräänlaista aution seudun syndroomaa. Suomen niemi on aina ollut harvaan asuttu. Talviyön äärettömän kipunoinnin alla jokainen on yhtä pieni ja suuri. Edessä Aasia, Itä. Toisaalta ehkä juuri eläminen ankaran luonnon keskellä on rakentanut suomalaisiin myös tavallista vahvemman yhdenvertaisuuden käsityksen. Tuntuu juhlalliselta. Tänä päivänä meitä on viisi ja puoli miljoonaa eli ei enempää kuin yhden mannermaisen suurkaupungin verran. Siihen saattaa olla vaikuttanut monikin seikka, mutta tärkeimmät löytynevät varmasti juuri suomalaisuudesta, siitä millaisia me olemme. Juna ylittää kohta Suomen ja Venäjän rajan, ilmoittaa kuulutus. Kodin kirjahyllyn reunalla nököttävä posliinikarhu oli kaikki, mitä isä oli saanut napattua mukaansa paetessaan äitinsä kanssa Viipurista. Aikojen saatossa maailmasta on kadonnut kokonaisia sivilisaatioita ja monista kielistä on jäänyt jäljelle vain muutama sana. Myöskään pakkanen ei valikoi. Rautakauden Suomessa oli arvioiden mukaan muutama kymmenentuhatta asukasta, Ruotsin vallan alussa 1200-luvulla noin satatuhatta ja vuonna 1809, Venäjän autonomiseksi suuriruhtinaskunnaksi siirryttäessä, yli miljoona. Suomalaisuus onkin siis enemmän henkistä kuin rodullista alkuperää. Alkuun he – hylkeitä, lohia ja hirvieläimiä tarpeekseen pyydettyään – palasivat saaliineen samaa tietä takaisin, mutta pikkuhiljaa yksi ja toinen erakkoelämää kestävä hurjapää asettui pitämään pysyvää majaa kaukaisille metsästysmaille. Kansalliseen ominaislaatuumme vinkkaa jo arkkieepoksemme Kalevalakin alkulehdillään. Elias Lönnrothin 1800-luvun fennomanian hengessä kirjaksi kokoaman myyttisen juuristomme ensimmäisessä runossa Ilmatar, ilman impi, jättää seikkailunhalussaan taivaan yksitoikkoiset salit ja lyöttäytyy myrskytuulen matkaan. Geenien sijaan meitä yhdistävät arvot ja asenteet sekä ankarien luonnonolosuhteiden muokkaama tapa hahmottaa maailmaa. Villistä suhteesta syntyy Väinämöinen, suomalaisten kantaisä, joka kokonaista kolmekymmentä vuotta äitinsä kohdussa hauduttuaan ponnistaa omin avuin ulos, pullahtaa alkumereen ja kauhoo rantaan niin että vesi vaahtoaa. Pala nousee kurkkuun. Olen sitä ikäluokkaa, joka kasvoi vielä uhan tuntu hartioillaan
Meillä on oma historiamme, omat kokemuksemme, tietotaitomme ja kykymme selviytyä kiperissäkin paikoissa ja pitää puolemme. Majesteetti-instituutio oli hetken esillä vuonna 1918, heti sisällissodan jälkeen, kun Suomen eduskunta päätti kutsua saksalaisen Hessenin kreivin Friedrich Karlin vasta itsenäistyneen valtion kuninkaaksi. Ihmisten yhdenvertaisuuden periaate on yhteiskuntamme kivijalka, jonka johdosta meillä on, niin ikään samaan vertailuun nojaten, paras peruskoulutus, paras hallinto, riippumattomin oikeuslaitos sekä vapaimmat ja luotettavimmat vaalit. Kannustetaan itseämme ja toisiamme loistavan laulajan Saara Aallon tapaan – kun meillä on tämä sisu ja joulupukki ja kaikki! Meillä on oma historiamme, omat kokemuksemme, tietotaitomme ja kykymme selviytyä kiperissäkin paikoissa ja pitää puolemme. Olemme omanlaisemme maa. Unohdetaan jo sananparsi ”itku pitkästä ilosta” ja painotetaan kaikkia mahdollisuuksiamme, olivat ne sitten kansainvälisessä kaupassa, politiikassa, teknologiassa, tieteessä, taiteessa tai aivan tavallisessa arjessa. Tilastokeskuksen vasta julkaiseman kansainvälisen vertailun mukaan Suomi on tänä päivänä maailman toiseksi tasa-arvoisin maa. A llegron vaunun penkillä istuessani ja seuratessani käytävällä kulkevaa, sujuvasti englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi matkustusasiakirjoja tarkistavaa suomalaista nuorta treenattua tullimiestä, ajattelin, ettei meillä oikeasti ole hätää. Suomessa myös vaalitaan ihmisten perusoikeuksia Tanskan ohella paremmin kuin missään muualla. Hyvä niin, sillä demokratia sopii suomalaisille paremmin kuin alamaisuus. Kun mukaan luetaan vielä se, että meillä on eniten maailmassa inhimillistä pääomaa ja suomalaiset on listattu yhdeksi innovatiivisimmista kansoista, niin voi perustellusti sanoa, että mitä ikinä vaikeuksia olemmekaan kohdanneet, me olemme suoriutuneet niistä hyvin. Suomea ei voi eikä kannata verrata yksi yhteen mihinkään muuhun maahan. Siitä huolimatta me emme vaikuta luottavan vahvuuksiimme vaan odotamme epäonnistumista kuin ankaraa rangaistusta. 2 . Ja kun Suomea jälleenrakennettiin ja sotakorvauksia maksettiin, molemmat sukupuolet uurastivat rinta rinnan. Hanke kaatui kuitenkin Saksan ensimmäisen maailmansodan häviöön ja sotasyyllisyyteen, ja itsenäinen Suomi päätti ottaa valtiomuodokseen tasavallan. Vaikka muinaisilla suomalaisilla oli kyläpäälliköitä ja heimojohtajia, varsinainen monarkia ei ole koskaan oikein istunut salokansan pirtaan. KOTIMAA 15 2 . Sodissa upseerit pitivät kunnia-asianaan johtaa joukkoja edestä ja yhtä korkeimmista urhoollisuusmitaleista, Mannerheim-ristiä, jaettiin maailman mittakaavassa ainutlaatuisesti päällystön lisäksi myös rivimiehille. RIIKKA JuvOnen Kirjoittaja on kirjailija ja kuvataiteilija Pä iv i K a r ja la in en. P erimmäisten asioiden äärellä me suomalaiset olemme aina osanneet panna tittelit ja tärkeilyt syrjään. Liekö hallan, talven tai sotashokin syytä, mutta vaikka olemme selvinneet Puna-armeijasta, Stalinista ja sotaa seuranneista vaaran vuosista, luovineet vuoden 1947 rauhansopimuksen jälkeen menestyksellisesti läpi kylmän sodan ja Neuvostoliiton kaatumisen, ankkuroituneet Euroopan Unioniin ja kohdanneet globalisaation, automaation ja digitalisaation haasteet, me pelkäämme edelleen taivaan putoavan päähämme. Naiset taas kunnostautuivat lottina ja pitämällä pystyssä kotirintamaa tehden ei ainoastaan omansa vaan myös miesten työt. 2 01 7 G ermaanista perää oleva sana kuningas on Suomessa lähempänä alkumuotoaan ja siis selvemmin lainaa kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Englannissa, missä molemmissa se on sulautunut paikalliseen kieleen
2 . Keskikaupungin kortteleista löytyy häkellyttävän kauniita kirkkoja. Kuvassa Pietarinkirkko. KRIsTITyn vAellus Kirkonkellojen kumina ja kilkatus pitää Roomassa kulkijan ajan tasalla, vaikka katujen viisarikellot näyttävätkin mitä sattuu. Kuva: Juha Määttä / vastavalo. 19. tammikuuta . Seinän laatasta luen, että paavi vieraili tässä kirkossa ensimmäisen kerran reformaation jälkeen vasta 11. – Isällä ei ole yhtään kadotettua lasta. 16 KOTIMAA 2 . joulukuuta 1983. Kristuskirchen messussa kardinaali Kurt Kochin saarnan aiheena on tuhlaajapoika. Turun piispa Kaarlo Kalliala sekä piispa Teemu Sippo katolisesta ja metropoliitta Elia ortodoksisesta kirkosta ovat Roomassa vuotuisella kristittyjen ykseyden rukousviikon vierailulla. Siellä on alkamassa ekumeeninen vesper. Kartalla Kristuskirche näyttää olevan lähellä, mutta ydinkeskustan ulkopuolella kaduilta puuttuvat nimikilvet. 2 01 7 18. Myöhästyneenä ja hengästyneenä avaan kirkon oven. Rooman ilta on pimeä, kun lähden hotellista kohti luterilaisen seurakunnan kirkkoa. Täpötäysi sali laulaa saksan kielellä tuttua ja rakasta virttä Liekkejä on monta, valo on yksi. Alttarilla rukoilevat rinnakkain luterilaisen kirkon piispa ja naispappi, katolisen kirkon kardinaali ja piispa sekä ortodoksikirkon metropoliitta. Niin uutta on tämän tason kirkkojen yhteys. Pääalttarin vieressä, 1500-luvun Päiväkirjamerkintöjä ekumeeniselta vaellukselta ROOMA Toimittaja Kyllikki Krapinoja osallistui suomalaispiispojen Roomassa järjestämiin tilaisuuksiin. tammikuuta. Sovinto on Jumalan lahja niin nuoremmalle pojalle kuin hänen veljelleen, Koch sanoo. On ilo liittyä lauluun. Santa Maria Sopra Minervan goottilainen kirkko seisoo uljaana Pantheonin naapurikorttelissa. Olen eksyksissä ja kysyn tietä nuorelta pojalta
Pikkusisko Ilona Kalliala, 6, antoi askartelemansa kynttiläkuvan. Lempeää tunnelmaa jatkaa saarnassaan piispa Teemu Sippo. KuVa: KyllIKKI KRaPInoJa tummien freskojen koristamassa kappelissa silmiin osuu heleän sinivalkoinen ristilippu ja toinen tässä ympäristössä vähän outo esine, yksinkertainen puuveistos Pyhästä Henrikistä. Sitten paavi siunasi lapset. tammikuuta . 2 . 2 01 7 Sata vuotta sitten ei olisi voitu kuvitella messua basilikassa yhdessä luterilaisten ja ortodoksien kanssa. Seurakunta rukoilee: ”Pyhä Henki, Elämän Antaja, meidät on luotu tulemaan yhdeksi sinussa ja jakamaan tämä elämä maan päällä sisartemme ja veljiemme kanssa.” Kunpa nämä sanat ymmärtäisi Donald Trump, joka juuri nyt astuu virkaansa, rukoilen. Oman vaellukseni viimeinen kohde on Santa Dorothean kirkko Tiberjoen tuntumassa. Hän kertoo keskustelleensa kardinaali Kochin kanssa pakolaisten kohtaamisesta. – Olin ollut vasta kaksi viikkoa piispana kun sain ensimmäisen kutsun seurakuntavierailulle – kutsun Köyliöön. Kun piispa Kalliala jakaa alttarilla ehtoollisleivän ja pastori Mari Leppänen viinin, luterilaisten jälkeen astuvat jonoon katoliset piispat ja birgittalaisluostarin sisaret. Arkkipiispana oli tuolloin John Vikström. Sävelet ja aplodit kaikuvat Santa Maria dell’Anima -kirkon kultaisen kupolin korkeuksiin. Julius Kalliala ojensi paaville itse taittelemansa origamin, sinisen rauhankyyhkyn. En usko, että yhteinen ehtoollispöytä on kovin kaukana. En usko, että yhteinen ehtoollispöytä on kovin kaukana. Teot kohdistuvat aina niiden huomioon ottamiseen, jotka ovat heikkoja ja hätääkärsiviä. Suomi-kappelissa vietetään luterilaista messua, jonka toimittaa piispa Kaarlo Kalliala suomalaispappien avustamana. Birgittalaissisarten kappelissa vietetään vierailun viimeistä vesperiä. Kirkkokuntien rajoja ei ole. tammikuuta . – Tämä on ollut iso yhdistävä juttu. Piispan hirtehishuumori ja 8-vuotiaan lapsenlapsen Julius Kallialan kirkkaalla äänellä lukema raamatunteksti tuovat mahtavaan kirkkoon hymyä ja lämpöä. Kaikki kumartavat päänsä vastaanottamaan siunauksen. Ilona ja Julius Kallialalla oli kunniatehtäviä Roomassa Henrikin muistopäivänä. Perimätiedon mukaan Suomen ensimmäinen piispa Henrik surmattiin Köyliössä 1156. KuVa: KyllIKKI KRaPInoJa Muistokynttilä annaMarialle. JO 32 eKuMeenIsTA vIerAIluA Ensimmäinen ekumeeninen Pyhän Henrikin messu Roomassa järjestettiin 19.1.1985. Kaarlo Kalliala pitää ”aika mielenkiintoisena” sitä, että paavi poikkesi vastaanoton virallisesta kaavasta ja valmistellusta puheesta ja otti esille lapset. 20. – Se oli tosi mielenkiintoista, lapset kommentoivat. Sytytän kynttilän AnnaMarian muistolle. Kummityttöni, sisareni lapsi kuoli Roomassa viisi vuotta sitten, ja luterilainen pappi siunasi hänet täällä. Ohjelmaan kuuluvat ekumeeniset jumalanpalvelukset, tutustuminen katolisen kirkon toimintaan ja paavin yksityisvastaanotto. Mietin kannattaako mennä, kun jäljet pelottavat. satapäinen kirkkokansa vaeltaa Pyhän Birgitan taloon nauttimaan virvokkeita, ja yhtäkkiä Rooman illan ihmisvilinässä kuulen ympärilläni vain suomen kieltä! Piispa Kallialalla ja lapsenlapsilla on nyt hetki aikaa kertoa ikimuistoisesta aamupäivästä paavi Franciscuksen vastaanotolla. Piispa Teemu Sippo on optimistinen: – Sata vuotta sitten ei olisi voitu kuvitella messua basilikassa yhdessä luterilaisten ja ortodoksien kanssa. – Siinä todellisuudessa tehdään ekumeenista työtä yhdessä. KOTIMAA 17 2 . Ekumeeninen vierailu päättyy Cappella Cathedralis Turku -kuoron iltakonserttiin ja Finlandia-hymniin. Hetki on kaunis, vaikka ehtoollisyhteyden puuttumisen takia myös kipeä. – Tämän paavin vahvuus on avoimuus ja välittömyys. Teemme hirveästi töitä, ja näin se palkitaan, kuoron toinen johtaja kanttori Anu Åberg hymyilee. Tästä lähtien joka vuosi yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispoista on matkustanut kristittyjen ykseyden rukousviikon aikana Roomaan yhdessä katolisen kirkon sekä ortodoksisen kirkon piispan kanssa. Hän tekee symbolisia tekoja. Me emme tiedä, sillä Pyhä Henki ohjaa kirkkoja, mutta voimme rukoilla. Taustalla Sakari Pykälän veistämä Pyhän Henrikin patsas. nikean uskontunnustukseen yhtyvät metropoliitta Elia (vas.), arkkipiispa Brian Farrell ja piispa Teemu Sippo sekä birgittalaissisaret. Häntä hymyilyttää vieläkin se, että samalla hänen kätensä sujahti vahingossa paavin hihaan. Hän kertoo kirkkonsa omaksuneen joitakin Martti Lutherin ajatuksia, keskeisimpänä ”yksin armosta”. Yksi heistä on suomalainen sisar Marja-Liisa Alahärmästä. 21. Arrivederci! Näkemiin! KyllIKKI KrApInOJA. Tulkaa lasten kaltaisiksi, Kalliala jatkaa. Olennaista on avun tarve. – Me uskomme sellaiseen Jumalaan, joka lähestyy meitä lapsessa. KuVa: RISTo HaKala Piispa Kaarlo Kalliala toimitti luterilaisen messun Santa Maria sopra Minerva -kirkon Suomi-kappelissa. – Kuinka todellisesti kysymme itseltämme, mitä merkitsee olla kristitty, Suomen ortodoksisen kirkon metropoliitta Elia pohtii saarnassaan. Tarvitsemme lasten yksinkertaisuutta. Muistopäivää vietetään 19.1. Lapset näyttävät meille tien yhteyteen, Kalliala kertoo paavin sanoneen
vIlle nIITTynen kirkkoherra, poliittisen historian tohtorikoulutettava, Kaarina ta hän ei aktiivisesti propagoinut. Suomi on pohjoismainen demokratia ja syntynyt valtiona pohjoismaisen vapauskäsitteen perustalle. Häneltä tuntuu löytyvän sopivia tekstejä moneen lähtöön ja mitä erilaisimpien tulkintojen tueksi. Yksikään näistä avaimista ei kuitenkaan avaa ovea koko tuotannon tai elämänkaaren ymmärtämiseen. 1920ja 30-luvuilla Runeberg joutui sotaisan nationalismin hyväksikäyttämäksi. He ovat joutuneet miettimään, tohtiiko sitä ihan oikeasti hyökätä Maamme laulun ja Porilaisten marssin kirjoittajaa vastaan, vaikka hän väärällä kielellä kirjoittikin. Yksinkertaisia kiteytyksiä hänestä ja hänen tuotannostaan ei ole kuitenkaan ollut helppo tehdä. Harvasta asiasta kannattaa näin itsenäisyyden juhlavuonna olla enemmän ylpeä. Maan kielivähemmistöä edustava kansallisrunoilija on jo sinänsä paradoksaali ilmiö. Avaimia tarvitaan useampia. Palataan siksi vielä lopuksi kielikysymykseen. Klassikko puhuttelee kaikkina aikoina. Hän oli papiksi vihitty ja pitkän virkauran tuomiokapitulissa tehnyt kirkollinen vallankäyttäjä, tuottelias virsirunoilija sekä valoisan kristinuskon tulkki ja sielunhoitaja. Esikuvallisuutta ja jaloutta löytyy niin hänen kuvaamistaan säätyläisistä, aatelistosta, pappiloiden silmää tekevistä kuin maan isistäkin. Vänrikki onkin hyvin monisyinen teos. 1804 Pietarsaari – 6.5.1877 Porvoo) tutkittu paljon. Viimeisten 150 vuoden aikana on Johan Ludvig Runebergiä (5.2. Se oli omana aikanaan kova juttu. Ote on paikoin idealistinen, mutta oman aikansa mittapuun mukaan kuitenkin kovasti realistinen ja karhea. 1920ja 30-luvuilla Runeberg joutui sotaisan nationalismin hyväksikäyttämäksi.. Tulkinta-avaimeksi, jota käyttämällä Runebergin tuotanto aukeaisi ja saisi selityksensä, on tarjottu monia: antiikin ihannointi, runoilijan tehtävä toimia maailman merkityksen luojana ja paljastajana, isänmaallisuus, kuoleman pelko, valistusaatteet, romantiikan aatteet, oman isä-suhteen työstäminen, kristinusko, rakkaus luontoon. Päinvastoin, on suorastaan hämmästyttävää, kuinka lähes kaikki kypsän iän runoaiheet taustaideoineen löytyvät jo runoilijan varhaistuotannosta. 2 01 7 Tuottelias kansallisrunoilija oli myös valoisan kristinuskon tulkki, joka teki pitkän uran tuomiokapitulissa. Myös kristillisissä piireissä Runeberg on kiintoisan monisyinen tapaus. 18 KOTIMAA 2 . Runeberg-tulkinnat ovat tietenkin vaihdelleet myös eri vuosikymmenien mukaan. Tämä siitä huolimatta, että Vänrikki Stoolin tarinoista olisi kyllä löytynyt kauniita esimerkkejä myös ihmisyyttä korostavalle sodanvastaiselle pasifismille. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että hänen omat ajatuksensa olisivat elämän varrella paljoa muuttuneet. Monikulttuurisuus oli Runebergille taiteen ja elämän luontainen lähtökohta. Ei olekaan ihme, että aina kun Suomessa on käyty kieliriitoja, on Runeberg muodostunut suomenkielisille ongelmalliseksi. Toisaalta yhteiskunnalliset muutosvaatimukset sinänsä puuttuvat Runebergin tuotannosta, niiden puolesRunebergin runoissa edelleen ajankohtaisia teemoja Johan Ludvig Runeberg vihittiin myös papiksi hänen toimiessaan Porvoon kymnaasinlehtorina. 2 . Lisäksi tiedetään, että toisen runokirjansa tuoton Runeberg lahjoitti katovuonna 1833 nälkäänäkevien avustuskassaan. Herätyskristillisille piireille Runeberg on kuitenkin vaikea henkilö, joka jo varhain asettui näiden edustamaa ankaraa kristinuskon tulkintaa vastaan. Kirjallinen debatti, jota hän kävi vuodesta 1837 herännäispappi Lars Stenbäckiä vastaan, on kirkkohistoriassamme yhä vertaansa vailla. Runeberg on vaikea pala tutkijalle. Sinänsä Runeberg rinnastuu mielenkiintoisella tavalla esimerkiksi kenraali Adolf Ehrnroothiin: molemmat tunsivat tehtäväkseen unohdettujen ja arvostusta vaille jääneiden sotaveteraanien kunnian palauttamisen. Siksi itse puhuisin mieluummin lahjaruotsista. Toisaalta se, joka haluaa esittää Runebergin konservatiivisen eliitin ja poliittisen johdon myötäkarvaisena suosikkina, lähes tsaarin ja Venäjän hännystelijänä, löytää siihenkin hänen tuotannostaan ja kirjallisesta jäämistöstään sopivia tekstejä. Luonnonsuojelun saralla hän oli puolestaan 150 vuotta aikaansa edellä. Kuva: WiKimedia Commons Herätyskristillisille piireille Runeberg on vaikea henkilö, joka jo varhain asettui näiden edustamaa ankaraa kristinuskon tulkintaa vastaan. Se, joka haluaa painottaa Runebergiä liberaalin vapausihanteen kannattajana, löytää siihen materiaalia: satiireja valtaapitävistä, karkotusuhkaa Siperiaan, yliopiston johdon epäluuloa liian radikaalina pidettyä runoilijaa kohtaan tai levottoman nuorison esikuvaksi nousemista. Jakamattomasta ihmisarvosta hän voisi pitää meille tämän päivän suomalaisille monta arvokasta oppituntia, samoin ekumeniasta ja uskontojen välisestä dialogista. On ollut ikävää seurata, kuinka esimerkiksi Ylen uutistoimitus on viime aikoina käyttänyt pakkoruotsi-termiä. Runebergin ja nykyajan välillä on lukuisia kiehtovia siteitä. Tavalliset sotilaat, torpan tytöt, metsämiehet ja jopa laukkuryssät nostetaan positiivisessa valossa esiin. Järkäleestä on vaikeaa tehdä pientä sievää pakettia. Runeberg oli ensimmäisiä kansan kuvaajiamme. RunebeRgIn päIvä 5.2
Niin myös kieli elää ajassa ja vastaa notkeasti muuttuviin tarpeisiin, on Kotilaisen viesti. 1500-luvulla kielen kehitystä vauhditti luterilainen ajatus kirkon kansankielisyydestä, 1800-luvulla kansallisuusaate. Kielemme matka on itse asiassa ollut menestystarina. Paikannimien suomentaminen oli vähällä tuoda sellaisia kummajaisia kuin Kyöttipori ja Niu-Jorkki. Uhkana suomen kehitykselle Kotilainen näkee englannin yleistymisen suomalaisten yritysten ja tieteen kielenä. Colliander tunnetaan erityisesti enkeleitä esittävistä puupiirroksistaan, mutta myös öljyja mosaiikkitöistään. Hän avioitui kirjailija Tito Collianderin kanssa. Suomen kieli eilisestä huomiseen. Kirja käy läpi kielen syntyvaiheet, jotka Kotilainen tarjoilee kiinnostavasti. Ina Colliander kuoli 1985. KIRjA Ina Colliander on suomalaisen puupiirrostyylin edelläkävijöitä. Katse keskittyi johonkin. 239 s. Tyylilajin oivaltaa katsomalla tarkkaan kansikuvaa. Collianderin aihepiirejä olivat uskonnon lisäksi myös kodin elämänpiiri, kuten äiti ja lapsi -aiheet. Kotilaisen matkassa rakkaus äidinkielen moninaisuuteen ja joustavuuteen lisääntyy. ”Enkeli tulipunainen” on puupiirros vuodelta 1959. – Äidille taiteen tekeminen oli ehdoton osa jokapäiväistä elämää. Siinä on mukaeltu Edelfeltin piirrosta Mikael Agricolasta: kirjakielen isä on tuotu miksauspöydän ääreen, ehkä uutta räppiä luomaan. Ensiksi Kotilainen ampuu alas mielikuvat, että suomen kieli olisi vaikea ja pieni. Ina Collianderia on luonnehdittu ortodoksisen taiteen modernistiksi ja hänen taiteensa ydintä on kuvattu lauseella ”henkilökohtaisin on uskonnollista”. Käsiin ilmaantuivat kuten itsestään luonnoslehtiö ja kynä. 2 01 7 Suomi ei ole pieni kieli! Lari Kotilaisen Kielen elämä. Sellaisina hetkinä häntä oli viisainta olla häiritsemättä, muisteli taiteilijan poika, isä Sergius Colliander Valamon luostarissa 2014 järjestetyn näyttelyn yhteydessä. Erityisen hauskoja ovat hävinneet sanaehdokkaat, kuten teeskelmä (näytelmä) tai otushaka (eläintarha). Kirjoittaja esittää myös ennustuksia suomen tulevaisuudesta. Inna Behrsen syntyi 1905 Pietarissa ja opiskeli muun muassa Suomessa 1920-luvulla. TuIjA TIIhOnen Lari Kotilainen: Kielen elämä. Tukholmassa esillä Ina Collianderin tuotantoa Ina Collianderille enkelit olivat ennen kaikkea suojelijoita, jotka rauhoittivat ihmisiä vaikeuksien keskellä. Kiinnostava on analyysi identiteetin ja murteen yhteydestä: ”Vaihtuvien roolien maailmassa murteet ovat yksi itsen esittämisen työkalu”, Kotilainen väittää. Suomen kieli eilisestä huomiseen on viihdyttävä tietokirja. 2 . Tästä kirjasta on kaukana sormen heristely ja kirjakielen korostus. Asiakaspalvelu 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi www.askellehti.fi Uusi lehtipisteissä.. Ruotsin suomalaisessa ortodoksisessa seurakunnassa Tukholmassa on avattu Ina Collianderin tuotantoon keskittyvä näyttely. Vaikeus on suhteellista, mutta käyttäjien määrältään suomi on suurempi kuin 98 prosenttia maailman kielistä, oikeasti keskisuuri kieli. Siltala 2016. Myös murteet säilyvät, mutta sekoittuvat. OLLI SeppäLä Collianderia on luonnehdittu ortodoksisen taiteen modernistiksi. Hän piti lukuisia näyttelyjä vuodesta 1930 lähtien. Näyttelyn myötä Ruotsin suomalainen ortodoksinen seurakunta juhlistaa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlaa. Valamon luostari on lainannut useita Collianderin teoksia näyttelyä varten. Muistan, kun jossakin ulkona, vaikkapa penkillä istuen, koko hänen olemuksensa äkkiä saattoi terästäytyä. KOTIMAA 19 2 . Raamatun ilmestyminen suomeksi vuonna 1642 asetti standardin, jonka mukaan suomea kirjoitettiin kauan. Näyttely on esillä Pyhän Nikolaoksen kirkossa Tukholmassa ja avoinna rajatusti kesäkuun alkuun saakka. Ina Colliander on palkittu muun muassa Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1959. Ort.fi-sivuston mukaan kyseessä on tiettävästi ensimmäinen Ina Colliander -näyttely Ruotsissa. Kuva: KansallIsgallErIa / Hannu aaltonEn näYTTeLY Voit tilata Askelen myös kotiisi. Collianderin mosaiikkitöitä on Hangon ortodoksisessa kirkossa, Uuden Valamon kirkossa, Pyhän Eliaan kirkossa Helsingin ortodoksisella hautausmaalla sekä Suomen suurlähetystössä Turkissa. Nykysuomesta voidaan puhua 1870-luvulta lähtien. Muutama esillä oleva työ on Helsingin ortodoksisesta seurakunnasta ja joitakin yksityisistä kokoelmista. Hän ei usko, että lyhenteet ja tekstiviestit turmelevat kielemme. Näyttelyssä on esillä Ina Collianderin grafiikkaa ja kirkkotekstiilejä
Muistisairaus on välillisesti myös omaisten sairaus. Katsoja joutuu pinnistelemään toden ja kuvitellun rajalla, vaikka ymmärtää, että on kyse Arnen hajoavasta muistista. Olkoonkin että moni tunnistettava ilmiö tulee kyllä katsojalle näkyväksi. leenA HIeTAMIeS Venny Soldan-Brofeldt – Heikki Oja (toim.): Theban leijonat ja muita pyhimystaruja. Uusia tapauksia tulee vuosittain yli 14 000. Kuvista julkaistiin 1920-luvulla kirjallisuuden professori ja diplomaatti Yrjö Hirnin teksteillä kirja Pyhimystaruja, joka on nykyään keräilyharvinaisuus. Teatterillisista keinosta mainittakoon henkilöiden vaihtumisen ja kerrotun, kulloinkin vallitsevan informaation ristiriitaisuus. 254 s. 2 . 2 01 7 Muistisairaudet lisääntyvät kun väki ikääntyy. Galleriassa oleva taulu Thebais kuvaa erämaahan vetäytyneiden pyhimysten elämää. Isä ja muut muistisairauksia käsittelevät viime vuosina nähdyt näytelmät – kuten Carin Mannheimerin Viimeinen valssi tai Anneli Kannon kirjaan perustuva Pala palalta pois – ovat tärkeitä kukin tavallaan, koska ne antavat omaisille välineitä käsitellä vaikeaa tilannetta, jossa vanhuus ja muistin katoaminen muuttavat ihmistä. Ranskalaisen Florian Zellerin kirjoittamassa ja Milko Lehdon ohjaamassa näytelmässä pitäydytään isän, Arnen ( Jari Pehkonen) näkökulmaan. Professori Heikki Oja on toimittanut samoista maalauksista uuden kirjan. Ja hyvä niin. Romaanin ihmeellisimpiä kohtauksia ovat tositapahtumiin väljästi perustuvat kuvaukset Venäjän korkeimman johdon, oligarkkien ja heidän naistensa juhlimisesta ja vehkeilystä niin Jenisei-joella kuin Sotšissakin. Pehkonen tekee hienon roolin, joka tuskin voi olla koskettamatta katsojaa, varsinkaan jos hänellä on lähipiirissään kokemuksia muistisairaudesta. Kirjoittajan asiantuntemus paistaa varsinkin Venäjän, mutta myös politiikan ja Lähi-idän ihmisen kuvauksessa. Kirjan loppuvaiheessa vauhdikas juoni kohoaa suorastaan lentoon – paljastukseksi riittäköön, että Suomen raja siirtyy idemmäksi ja Viipuri on jälleen meidän. JuSSI ryTKönen Arto Luukkanen: Pasilan nainen. Aurinko Kustannus 2016. KuVa: TaPio VanHaTalo TeATTerI pyhät tarinat kuvina Kirjailija Juhani Ahon puoliso Venny Soldan-Brofeldt matkusti Italiassa 1800ja 1900-luvun alussa. Keskiaikainen kirjoitustapa oli pitkä ja polveileva, joten Oja mainitsee lyhentäneensä ja yksinkertaistaneensa tarinoita. Helsingin Kaupunginteatterin Pasila-näyttämöllä. Ehkä pienten lastensa iloksi hän lisäsi taulun eri kohdista eläimiä maalauksiinsa. Hän on ”Pasilan nainen”, joka jännittävän tapahtumaketjun seurauksena ajautuu syvälle suomalaisen sisäja idänpolitiikan epätodelliseen maailmaan. Hänen huolehtivaa tytärtään esittää Vuokko Hovatta. Niissä kerrotaan, miten villieläimet auttavat erakkoja pulmatilanteissa. Hän on valikoinut kuviin keskiaikaisia pyhimyslegendoja. Mitään edellä kerrotusta ei tuoda esiin Helsingin Kaupunginteatterin näytelmässä Isä. Näyttämöllä on paljon läsnä myös hänen tyttärensä Anne ( Vuokko Hovatta). Kirjan esittelyssä todetaan, että ”romaanin sisältö ei noudata Suomen virallista ulkopolitiikkaa”. Näytelmän edetessä Arnen tila huononee ja hän palaa lapseksi, muisti kutistuu varhaisimpiin tunnekokemuksiin. 200-luvulla elänyt erakkopyhimys Pyhä Paulus pakeni keisari Deciuksen vainoja ja eli kenenkään tietämättä luolassa 60 vuotta. On myös laskettu, että muistisairauksien hoidosta yhteiskunnalle kohdistuvat menot ovat lähes miljardi euroa. Tästä taulusta Soldan-Brofeldt poimi pieniä kuvaelmia. KIrJAT. Nordbooks 2016. OllI Seppälä Florian Zeller: Isä. Nykyhetkessä tapahtuvassa jännärissä Suomi kohtaa niin Lähi-idän kansainvaelluksen kuin kotimaisen korruptionkin. Kun isästä tulee lapsi Jari Pehkonen tekee hienon roolin muistisairaana isänä. Isä käyttää teatterillisia keinoja kertoakseen Arnen maailman ja perheen hajoamisen tarinan. 20 KOTIMAA 2 . Ilmeisesti vuonna 1903 hän maalasi sarjan pyhimystaruista. Kirjan lopusta löytyy legendojen lähteistä ja käännöksistä kertova kirjallisuusluettelo. Ilmiöstä voidaan puhua jopa kansantautina. Ei todellakaan. Tavallisimmin etenevä muistisairaus liittyy dementiaan yleisesti ja Alzheimerin tautiin erityisesti, mutta syitä on muitakin, kuten aivoverenkierron sairaudet. Ruoka-aikana Jumala lähetti korpin tuomaan heille leipää. Tällä hetkellä etenevästä muistisairaudesta kärsii lähes 200 000 suomalaista. Ahon perhe oli sinä vuonna vuokrannut talon Firenzestä läheltä Galleria Uffizia, jossa taiteilija usein vieraili. Suomen raja siirtyy dekkarissa Teologian tohtori, Venäjän-tuntija ja mediapersoona Arto Luukkanen läväyttää uudessa dekkarissaan Pasilan nainen lukijan eteen surrealistisen, mutta samalla uhkaavan todentuntuisen maailman. Todellisuudessa muistisairauksista kärsii monin verroin suurempi joukko, sillä se koskettaa syvästi puolisoa, lapsia, sukulaisia ja ystäviä. Näytelmä on saanut Ranskassa muun muassa arvostetun Molière-palkinnon. 32 s. Susi kuitenkin ohjasi toisen erakon, Pyhän Antoniuksen tapaamaan Paulusta. Katsoja joutuu pinnistelemään toden ja kuvitellun rajalla, vaikka ymmärtää, että on kyse Arnen hajoavasta muistista. Esitys pärjää omilla teatterin keinoillaan eikä tarvitse sosiaalitai terveysfaktoja tuekseen itse tekstiin tai edes käsiohjelmaan. Romaanin sankari on poliisiorganisaatiossa johdon kanssa törmäilevä ylikonstaapeli Merja Virkki