TÖISSÄ PYHÄNÄ Minttu Mikkola palvelee useana sunnuntaina rovaniemeläisessä marketissa. vuosikerta | 0043595–15–40. SIvu 4 PaavIN MaTkaSSa suomalaispappi Petra kuivala sai harvinaisen kutsun paavin vierailulle kuubaan. SIvu 14 39 1. Pyhäpäivän merkitys on vaihdellut aikojen myötä. Sivut 8–11 k a is a s ir Én MIeSvalTa jaTkuu naisten määrä kirkolliskokouksessa vähentynyt 1990-luvulta lähtien. lokakuuTa 2015 | hinta: 3,70€ | 110
18 Jukka Paarma kirjoitti arkkipiispan talosta. Yksityiseltä sektorilta siirryin aikanaan kirkkohallituksen palvelukseen, jossa työskentelin yli seitsemän vuotta talousosastolla ryhmäpäällikkönä. – Suomi on vaikeassa taloustilanteessa ja työmarkkinoiden on luonnollisesti kyettävä mukautumaan ajan haasteisiin. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi, että mikä lainsäädännöllä määrätään, sitä ei toisin työja virkaehtosopimuksilla voisi sopia. pyhÄT pOlUT s. 2 TÄNÄÄN Ko t i m a a 1 . 21 Oopperan pääosassa loistivat lapset. Sait lentävän lähdön, sillä työmarkkinakentällä on kuohahdellut poikkeuksellisesti. STTK:n puheenjohtajan, Antti Palolan, johdolla löydämme varmasti rakentavan ratkaisun ja vaihtoehdon hallituksen esittämälle linjalle. Oletko itse ollut koskaan lakossa tai osallistunut muuhun työtaisteluun. Kirkkohallituksesta vaihdoin kuudeksi vuodeksi Helsingin yliopistoon, jossa työskentelin talouspalveluiden päällikkönä keskittyen tutkimusrahoituksiin. 28 Sanomalehteä voi käyttää moneen tarkoitukseen.. Minkälainen työmarkkinatausta sinulla on. Mihin työntekijäjärjestöjä vielä tarvitaan. Ratkaisun saamiseksi neuvotteluyhteyden auki pitäminen on kaikissa tapauksissa ensiarvoisen tärkeää, lakkoillessa häviävät kaikki. Vastustus hallituksen esittämälle toimintatavalle johti laajamittaiseen mielenilmaukseen. 20 Enonkoskella haaveillaan pyhiinvaellusverkostosta. Pakkolait olisivat vahvassa ristiriidassa vallitsevan käytännön kanssa. TAivASlAUlUT s. ARkkiTEhTUURi s. 17 Näytelmä sai ensi-iltansa myös Oulussa. Tämä olisi jotakin aivan uutta suomalaisessa sopimusjärjestelmässä. kiiTOlliSUUS s. 1 0. Minkälaista yhteiskuntasopimusta Kirkon alat voisi olla rakentamassa. kAkSi kiRkkOA s. NOOA s. – Tähän asti työ on ollut valtiovallan erityisessä suojelussa ja lait on tehty heikoimpien turvaksi. – Kirkon alat ry kuuluu Suomen suurimpaan toimihenkilökeskusjärjestöön, STTK:hon, jossa lisäksemme on 16 muuta ammattiliittoa. Ratkaisun avaimet ovat reilun kokonaisuuden löytämisessä. Aloitit syyskuun alussa Kirkon alat ry:n toiminnanjohtajana. Ammattiliitot valvovat myös työehtosopimuksien noudattamista ja toimivat ristiriitatilanteissa työntekijän apuna. Kun työvoiman tarjonta ylittää kysynnän, ilman ammattiliiton neuvottelemia yleissitovia työehtoja työn tarjoajalle tulisi kohtuuttoman vahva asema työpanoksen tarjoajaan nähden. Miten kommentoisit viime viikkojen tilannetta. Kirkon osalta kyse ei ollut lakosta, vaan vapaaehtoisesta osallistumisesta mielenilmaukseen. 5 Seurakunnat kestitsevät vieraitaan arkisesti. – Minulla ei ole työmarkkinataustaa, paitsi olen luonnollisesti itse ollut työntekijänä aina ammattiliiton jäsen. Olli SEppÄlÄ Paula Aaltonen aloitti suurimman seurakuntien työntekijäryhmiä edustavan ammattiliiton, Kirkon alat ry:n uutena toiminnanjohtajana syyskuun alussa. 12 Suomessa on kaksi ristin ja ylösnousemuksen kirkkoa. 2 01 5 TÄSSÄ NUMEROSSA KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti toimitus@kotimaa.fi tai etunimi.sukunimi@kotimaa.fi Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen ja Noora Wikman-Haavisto Graafikko Gun Damén Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä (virkavapaalla), Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski, Jussi Rytkönen, Olli Seppälä, Meri Toivanen Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myyntija markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 54 000 lukijaa (KMT syksy13/kevät14) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse asiakaspalvelu@kotimaa.fi ”Työmarkkinoiden on kyettävä mukautumaan ajan haasteisiin” viikON hENkilö Lakkoillessa häviävät kaikki, sanoo Kirkon alat ry:n Paula Aaltonen. Pelkästään yksittäisten palkansaajaryhmien etuihin puuttumalla lisäisimme ainoastaan yhteiskunnallista rauhattomuutta. KUVA: OLLI SEPPäLä EdUSTAMiNEN s. – Ei, en ole ollut. – Sitä voidaan pitää markkinatilanteena. Nyt oli oikea aika palata takaisin kirkon sektorin tehtäviin. Minkälainen on työnantajan ja työntekijän välinen suhde. Työnantaja hankkii korvausta vastaan työntekijältä työpanoksen. – Juurihan olemme todistaneet ammattiliittojen tarpeellisuuden ja toiminnan voiman! Ammattiliittojen tärkein tehtävä on edelleenkin neuvotella työehtosopimuksia työnantajaliittojen kanssa. Julkisuudessa törmää usein ajatukseen, että ay-liike on syypää Suomen lamaan, koska se on vanhanaikainen ja jäykkä. – Hallitus on ilmoittanut toimeenpanevansa työelämän uudistukset pakottavilla laeilla
Mutta ajan kuluessa tavoitan itseni yhä useammin miettimässä vapauttani. 28. ¶ Jeesus, voisiko armahduspäätöksen laittaa täytäntöön viipymättä. Ku Klux Klanin pukuun pukeutunut, yksittäinen nuori mies on vääristänyt Suomi-kuvaa ja sen oikeita mittasuhteita. 2 01 5 TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN PÄÄKIRJOITUS Sisäpoliittisista syistä Suomi peitti päänsä ja antoi muiden maiden tehdä varsinaisia päätöksiä. Täällä päivät ovat usein samanlaisia, toistuvat noudattaen arkista rutiiniaan. Ensikertalaisena olisin toivonut pääseväni puolella tuomiolla, mutta ymmärrän sydänsuruni ja menetykseni vakavuuden. Kysyä, mitä nämä pelot ovat ja mistä ne nousevat. Sumussa Mitä jos tämä sumu, jossa olen kulkenut vuosikaudet, olisikin riittävä rangaistus. Haaveeni nousevat kaipauksesta ja iskevät reikiä pelon sumuverhoon. -On ollut tapauksia, vaikka poikkeuksina, että jotkut ovat liian nuorina rippikouluun pyrkineet. Sumussa selviydytään, täällä ei onneksi ehdi liikaa ajattelemaan. Varsinkin työkansan keskuudessa moni tahtoo panna lapsensa omaa leipää ansaitsemaan. On tärkeää, että me suvaitsevaiset ihmiset pystymme kuuntelemaan myös niitä ihmisiä, joiden mielestä Suomen ei pitäisi ottaa vastaan turvapaikanhakijoita. Mitä jos voisin levittää peiton rannalle, suudella välittämättä katseista ja piirtää märkään ihoon tarttuneeseen hiekkaan ehjän sydämeni. Se vaan puhuu ijästä, mikä tarvitaan ”oikeaan Herran pyhällä ehtoollisella käymiseen”. 1 0. Ku Klux Klanin asun käyttäminen on tuomittava teko. Ku Klux Klan -hahmon tuomitseminen ja sen mahdollisesti laajemmaksi muuttuvan ilmiön torjuminen pitää tehdä jämäkästi, mutta samalla viisaasti. mari teinilÄ Päätoimittaja mari.teinila@kotimaa.fi 1.10.1915 Määrättyä rippikouluikää ei kirkkolakimme ole määrännyt eikä voikaan määrätä. Sillä sekin on totta, että kaikki kansakunnat ovat siinä mielessä samanlaisia, että ne ajattelevat olevansa ainutlaatuisia. Alma Hartikainen. Tämän ajatuksen esitti Tampereen yliopiston tutkimusjohtajana työskentelevä ja brändäämistä tutkinut Katja Valaskivi Helsingin Sanomien verkkosivujen haastattelussa. Korkeavuorenk. Myös Ku Klux Klan -kuvissa nuori mies oli peittänyt päänsä. Pitää olla uskallusta ja tahtoa kuunnella turvapaikanhakijoihin kohdistuvia pelkoja. Suomen hyvä kansainvälinen maine on kuitenkin perustellusti kyseenalaistumassa kehitysyhteistyöhön kohdistuneiden jättileikkausten seurauksena. Hitaimmat päivät käytän katuen valintoja, jotka toivat minut tänne. MINNA-MAARIT JAAKKOlA pastori, verkkosuunnittelija ju k k a fo r d el l K ansainvälisissä tiedotusvälineissä levisi viime viikolla vastenmielinen uutiskuva Suomesta. Suruharsoja on varastossa. Tämän yhden valkokaapuun pukeutuneen ihmisen kuvan lisäksi olisi pitänyt ottaa ja levittää kymmeniä tuhansia kuvia niistä suomalaisista, jotka tekevät vapaaehtoistyötä turvapaikanhakijoiden hyväksi esimerkiksi SPR:n, seurakuntien tai järjestöjen kautta. Pitää kysyä, mitä asiaa sinulla on ja sitten keskityttyä kuuntelemaan. Ainakin toistaiseksi se on Suomessa myös yksittäinen ilmiö. Ja lienee niitäkin vanhempia, jotka luulevat vastuunalaisuutensa vähenevän sitte kun lapsi on ripille laskettu. Oikea kuva Suomesta Siksi on hyvä, että monet seurakunnat ovat järjestäneet tilaisuuksia, joissa paikalliset ihmiset ovat voineet nostaa esiin huoliaan tässä uudessa tilanteessa. TÄNÄÄN 3 Ko t i m a a 1 . Sisäpoliittisista syistä Suomi peitti päänsä ja antoi muiden maiden tehdä varsinaisia päätöksiä. Siinä Ku Klux Klanin valkokaapuiseen asuun pukeutunut nuori mies heilutti Suomen lippua. Kuvan leviäminen kansainvälisten uutistoimistojen kautta vääristää Suomi-kuvaa. Näyttääkin, että me suomalaiset osaamme tehdä myös hyviä tekoja. Syyshattuja on saapunut. Päivän halvimmat hinnat. ¶ Iltarukoukseksi sanon aina sen saman, kotona opitun, sillä itselleni en ainakaan kehtaa pyytää mitään. Tätä rapautumista kansainvälisenä vastuunkantajana voimisti se, että Suomi ainoana maana äänesti tyhjää EU:n turvapaikkakiintiöitä käsitelleessä ministerikokouksen äänestyksessä. Usein pelko puolittuu puhumalla. Tämän yksittäisen 19-vuotiaan miehen teon tuomitsemisen lisäksi on pysähdyttävä hänen edessään, riisuttava huppu pois ja katsottava häntä silmiin. Tämä tunne ei sen sijaan koskaan poistu, jos pelkääjä tulee torjutuksi tai tuomituksi. Silloin se voi kasvaa vaarallisiin mittoihin. Tämän ijän voi yksi saavuttaa varhemmin toinen myöhemmin. Kyseinen henkilö oli vastaanottamassa Lahden Hennalaan tuotuja turvapaikanhakijoita. On kuitenkin hyvä säilyttää suhteellisuudentaju siitä, olemmeko me tässäkään asiassa muita kansoja kummempia. Kun tämän kuvan kanssa maailmalle levisi uutinen siitä, että Suomi äänesti tyhjää turvapaikkakiintiöitä koskevassa äänestyksessä, pitää kysyä, onko maailmalle levinnyt kuva päänsä huputtaneesta miehestä sittenkään niin väärä.. Jos yhtenä päivänä rangaistukseni olisikin jo riittävä, rikosrekisterini pyyhitty pois, jos olisin vapaa rakastamaan jälleen myös itseäni
syy sukupuolten epätasaiseen edustukseen kirkolliskokouksessa löytyy asenteista, arvioi kirkkososiologi ja sukupuolen tutkija Meri-Anna Hintsala. – Naisedustajien arvovalta oli 1970-luvulla heiveröinen ja kynnys puheenvuoron käyttämiseen korkeampi kuin miehillä. Sen jälkeen naisten osuus maallikkoedustajista kääntyi laskuun, mutta osuus pappisedustajista alkoi kasvaa. Naisedustajien mahdollisuus vaikuttaa kirkolliskokouksessa on parantunut, vaikka naisten määrä on viime vuosikymmeninä laskenut. – Luterilaisen kirkon pitäisi nostaa esille selkeämmin kirkon jäsenten osaamista ja myös erilaisia vallankäytön tapoja, ei vain hierarkkista valtaa. 4 TÄNÄÄN Ko t i m a a 1 . Kirkon työntekijöistä valtaosa on naisia, ja naiset osallistuvat kirkon toimintaan miehiä ahkerammin. – Naistenkin suusta kuulee silloin tällöin sellaisia puheenvuoroja, että kyllä ne miehet meistä huolta pitää. Tuija PyhÄraNTa Seuraavat kirkolliskokousvaalit järjestetään helmikuussa 2016. Minkä tähden miehiä valitaan enemmän, sitä minun on vaikea selittää, Kääriäinen sanoo. 1 0. Kirkkolaki määrää, että kummallakin sukupuolella on oltava vähintään 40 prosentin edustus. Naisten osuus maallikkoedustajista kääntyi selvään nousuun vuoden 1974 vaaleissa, jolloin naispappeus oli tulossa kirkolliskokouksen käsiteltäväksi. Kirkollisessa kontekstissa erityinen miehiä suosiva tekijä on lisäksi se, että kaikki kirkon piirissä toimivat ja kirkolliskokousvaaleissa aktiiviset tahot eivät hyväksy naisten pappeutta. – Pääsääntöisesti asioistamme päättävät etuoikeutetussa asemassa olevat ihmiset. Hintsala kertoo pitävänsä sukupuolten tasaisen edustuksen saavuttamista tärkeänä päämääränä. Piispa Irja Askolan mukaan kirkon päätöksenteon miesvaltaisuuden taustalla vaikuttaa kirkon pitkä, mieskasvoinen perinne. Vaaleilla valittaviin toimielimiin, kuten kirkolliskokoukseen, kiintiöitä ei kuitenkaan sovelleta. Samalla hän muistuttaa, että naisten lisäksi kirkolliskokouksessa ovat aliedustettuina muun muassa nuoret, seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvat sekä ei-akateemisesti koulutetut kirkon jäsenet. Toisaalta Askola huomauttaa, että kirkon miesvaltaisuus on mielikuvissa suurempaa kuin todellisuudessa. – Muuhun yhteiskuntaan verrattuna kirkolliskokous ei ole ollut asenteiltaan sellainen patriarkaalisuuden linnake, jollaiseksi se julkisuudessa ajoittain on leimattu. – Äänestäjissä naisia ja miehiä on yhtä paljon, ja äänestäjillä on oikeus valita tehtävään mielestään sopivin ja pätevin. Antila arvioi, että naisten aseman muutos kirkolliskokouksessa on heijastellut muun yhteiskunnan tasa-arvokehitystä. Hiippakuntavaltuustoissa ja kirkolliskokouksessa naisia on vain reilu kolmannes kaikista edustajista. Askolan mukaan kysymys kirkon miesvaltaisuudesta liittyy myös kirkon pappisvaltaisuuteen. Myös ovi keskeisiin valiokuntiin alkoi avautua. Naisten osuus kirkolliskokousedustajista on pienentynyt viime vuosikymmeninä. – Naisten luomisvoima, muutosvoima ja ketteryys tarttua asioihin on myös vallankäyttöä, josta iloitsen. Hän nostaa esiin vaikutusvaltaisina naisina muun muassa Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtajan Kaisa Raittilan, kirkolliskokouksen puheenjohtajan Kaisa Röngän sekä kirkkohallituksen talousosaston johtajan, kirkkoneuvos Leena Rantasen. 2 01 5 Kirkon eduskunnassa vain joka kolmas edustaja on nainen Tasa-arvo Naisten etenemistä hidastavia rakenteellisia esteitä on purettu, mutta asenteet eivät ole muuttuneet yhtä nopeasti. Myös seurakuntien luottamushenkilöistä 54 prosenttia on naisia. Määrällinen tasa-arvo toteutuu niissä kirkon päätöksentekoelimissä, joiden jäseniä ei valita vaaleilla. Naisten etenemistä hidastavia rakenteellisia esteitä on purettu, mutta asenteet eivät ole muuttuneet yhtä nopeasti. Kuva: MattiKarppiNeN Naistenkin suusta kuulee silloin tällöin sellaisia puheenvuoroja, että kyllä ne miehet meistä huolta pitää.. Määrällinen edustus yksin ei kuitenkaan kerro koko kuvaa sukupuolten välisestä tasa-arvosta, Antila huomauttaa. Kirkkoneuvos Kimmo Kääriäisen mielestä tasa-arvo toteutuu kirkon päätöksenteossa kokonaisuudessaan hyvin. 2000-luvulle tultaessa naisten osuus myös pappisedustajista kääntyi kuitenkin laskuun. – Tämä perinne sanelee yhä asenteita, vaikka ne vähitellen ovat muuttuneet. Silloin sai alkunsa käytäntö, jonka mukaan kokouksen puheenjohtajistoon valitaan naisedustaja. Kirkon ylimmissä päätöksentekoelimissä naiset ovat kuitenkin vähemmistössä. Sellainen on esimerkiksi kirkkohallituksen täysistunto. – Kirkolliskokousvaaleihin ei enää liittynyt sellaisia naisten asemaa koskevia ohjelmallisia tavoitteita, jotka olivat kasvattaneet naisten määrää nopeasti 1970ja 1980-luvuilla. Samat asenteet näkyvät Hintsalan mukaan laajasti yhteiskunnallisessa keskustelussa. 1980-luvulla tilanne parantui merkittävästi. – Se on rakenteellinen tekijä, joka voi vinouttaa valintaa, Hintsala sanoo. Naisten vaikuttamismahdollisuudet kirkolliskokouksessa ovat parantuneet siitä huolimatta, että naisten määrällinen edustus on ollut viime vuosikymmeninä laskusuunnassa, sanoo kirkolliskokouksen historiaa tutkinut Jaakko Olavi Antila. – Se ei kaikilta osin tarkoita sitä, että miehiä ja naisia olisi sama määrä, mutta se tarkoittaa sitä, että mahdollisuudet ovat yhtäläiset. Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin, niin sanottu kirkon eduskunta. Osuus kasvoi edelleen 1980-luvulla, ja vuoden 1988 vaaleissa enemmistö maallikkoedustajista oli naisia. Kokeneenkin naisedustajan oli olennaisesti vaikeampi päästä tärkeitä asioita valmistelevaan valiokuntaan kuin miespuolisen kollegansa
Ohjeistustakaan ei ole, ettei se antaisi väärää signaalia. Asenne on sama niin Helsingissä, Turussa, Seinäjoella kuin Lapinlahdellakin. Emme harrasta tarjoamisia ravintoloissa, vaan tapaamme arkisesti kahvin ääressä. Kirkon taloustietojärjestelmä Kipa jakaa perinteiseen edustamiseen kuuluvat erät muun muassa kuljetuksiin, ruokapalveluihin ja majoituspalveluihin, joista ne pitää poimia erikseen. SIrkkU NYSTröM Seurakunnat edustavat varoen ja läpinäkyvästi Seurakunnat tapaavat sidosryhmiä arkisesti kahvin ääressä. Toinen kirjoittajista oli MTK:n eläinten hyvinvoinnista vastaava asiantuntija. SLS:n kuukausilahjoittajien määrä kasvussa Suomen Lähetysseuran kuukasilahjoittajien määrä on kasvanut kesäkuun jälkeen yli 20 prosenttia. Seurakuntatyö, jota tehdään esimerkiksi maahanmuuttajien auttamiseksi, ei Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ole käännyttävää, vaan uskonnonvapautta kunnioitetaan, kertoo Vantaan seurakuntayhtymän kansainvälisen työn sihteeri Sari Koistinen. Saksassa taas kääntyvien muslimien määrä on paljon suurempi, kertoo saksalainen Die Welt. Uuteen eläinsuojelulakiin on tarkoitus kirjata aiempaa tarkemmin esimerkiksi tuotantoeläimen mahdollisuus liikkumiseen ja muuhun lajityypilliseen käyttäytymiseen. – Kun joku yritys kutsuu yhtymän edustajia sidosryhmätapaamiseen tai päinvastoin, vieraanvaraisuuden pitää olla kohtuullista. TÄNÄÄN 5 Ko t i m a a 1 . Aiemmin myös paavi Franciscus on ilmoittanut Vatikaanin aikovan majoittaa kaksi pakolaisperhettä. Vuosi sitten Kirkkohallitus antoi seurakunnille selkeät ohjeet koskien niin omaa kuin vastaanotettua vieraanvaraisuutta. Suomen Merimieskirkkoon yt-neuvottelut Suomen Merimieskirkon hallitus aloittaa yhteistoimintaneuvottelut. Maalaisjärki vaatii, että Suomeen ulkomailta tuotavat elintarvikkeet on tuotettava samoilla säännöillä kuin kotimaisetkin. Canterburyn arkkipiispa majoittaa pakolaisia Englannin anglikaanikirkon johtaja, Canterburyn arkkipiispa Justin Welby kertoo The Guardianille aikovansa majoittaa yhden tai kaksi pakolaisperhettä Lambeth Palacen mailla sijaitsevaan mökkiinsä. Ympäri Suomea muutamia muslimeja hakeutuu kuitenkin silloin tällöin aikuisrippikouluun ja ottaa sen jälkeen kasteen. Seurakunnat eivät edusta. – Edustamiseen on tiukka linja, edes määrärahoja ei ole budjetissa. Perusteluna oli, että parannukset eläinten oloihin tekevät tuotannosta liian kallista. Jokaisessa yrityksessä tiedetään, mitä on edustaminen. EU:n ulkopuolisen tuonnin osalta sen kieltävät WTO:n kansainvälisen kaupan säännöt. Kuukausilahjoittajien tuen määrä korostuu, kun hallitus aikoo ensi vuonna leikata kehitysyhteistyön tukemista. 1 0. Ne osoittavat vieraanvaraisuutta tarjoamalla kahvia ja pullaa tai maksamalla vähävaraisen ystävyysseurakunnan kuoron esiintymiskulut. Juhlavuoden kunniaksi loppuvuoden tilaus vain 5 eurolla. Jos emme eroa EU:sta, possun ja kotimaisen tuotannon ainoa toivo on kuluttaja. Iso-Britannia on sitoutunut ottamaan vastaan 20 000 pakolaista Syyrian raja-alueiden lähettyvillä olevilta pakolaisleireiltä, mutta arkkipiispa Welby pitää määrää liian pienenä. Esimerkiksi Lapinlahden kirkkoherran ja Lappeenrannan kirkkoherrojen vuotuiset edustustarjoomukset yhteistyökumppaneille ovat suuruudeltaan 300–500 euroa. Lehden mukaan berliiniläinen luterilainen seurakunta kastaa vuosittain satoja muslimitaustaisia maahanmuuttajia kristinuskoon. Arkkipiispa muistuttaa, että myös Jeesus oli pakolainen, ja nyt myös Euroopassa turvapaikkaa etsiviä pakolaisia tulee auttaa. Lähetysseuran tämän vuoden noin 30 miljoonan euron vuosibudjetista 8,4 miljoonaa on valtion antamaa kehitysyhteistyötukea, mutta ensi vuonna budjetti pienenee yli 3,3 miljoonalla eurolla. Neuvottelut kohdistuvat Merimieskirkon keskustoimiston ja kotimaan henkilöstöön. Kun ostan vähemmän lihaa, olen mukana ilmastotalkoissa, ja säästyneen rahan voin käyttää herkkuruokani elämän laatuun. EU:n sisämarkkinoita puolestaan säätelevät EU:n omat kilpailurajoitukset. Tampereen seurakuntayhtymän hallintojohtaja Jukka-Pekka Fabrin kertoo, että seurakunnalla on paljon yhteistyötä muun muassa kaupungin kanssa, mutta tapaamiset hoidetaan vuoroin kummankin tiloissa. Suomen Lähetysseura on evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestö ja suurimpia kehitysyhteistyötä tekeviä järjestöjä Suomessa. Kotimaan henkilöstöön kuuluu tällä hetkellä 22 työntekijää, joista vähennetään alustavan arvion mukaan korkeintaan kahdeksan henkilöä. Vain 5 e loppuvuosi Tilaa osoitteessa kotimaa24.fi Taistelu avioliitosta jatkuu Suomessa kääntyviä muslimeja vain vähän Suomessa muslimeja kastetaan evankelis-luterilaiseen kirkkoon vain vähän. He ostavat mieluummin halpaa tuontilihaa kyselemättä, voiko emakko kääntyä karsinassaan ja saako lehmä kävellä. Perustetaan kansanliike sellaisen kotimaisen kotieläintuotannon puolesta, joka päästää lehmät laitumelle, kanat orsille ja possut pahnoille! DANIELLE MIETTINEN danielle.miettinen@kotimaa.fi. Työmaakokouksen yhteydessä voidaan käydä henkilökuntaruokalassa syömässä, Fabrin sanoo. Kuva: Matti Karppinen MtK ja possun tulevaisuus ”Eläinsuojelulain uudistus uhkaa kotieläintuotantoa.” Näin oli otsikoitu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstan kirjoitus viime perjantaina. Merimieskirkon talous on 2010-luvulla ollut useana vuotena alijäämäinen, ja siihen osuu tänä ja seuraavana vuonna rahoitusvähennyksiä. 2 01 5 LYHYET TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA TOIMITTAJALTA Kotimaa24 täyttää 5 vuotta. Sillä on toimintaa 30 maassa lähes sadan paikallisen kirkon ja järjestön kanssa. Tällaista lakia ei EU-valtio kuitenkaan saa säätää. Hieman yli puolet Merimieskirkon rahoituksesta on omaa varainhankintaa, ja suurimpia Merimieskirkon rahoittajia ovat muiden muassa Suomen evankelis-luterilainen kirkko, seurakunnat, RAY, opetusja kulttuuriministeriö, Wihurin rahasto sekä Merimieseläkekassa. Riittävän monet kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan tuotantoeläimen hyvinvoinnista. Seurakunnissa sana on lähes tuntematon ja herättää helposti ennakkoluuloja. Sen pitää palvella seurakunnan tarkoituksia ja olla niin läpinäkyvää, ettei mitään epäilyksiä herää, sanoo Helsingin yhtymän hallintojohtaja Jussi Muhonen
Heidän tarkoituksensa ei varmasti ole auttamishalujen lisääntyminen. Kynttilä 100 % steariinia, jalka kotimaista käsityötä. Kun Seinäjoella oli kysymys uudisrakennuksesta, johon rakennusvaiheessa tilan ostaja saattoi vaikuttaa, olisi voitu aivan hyvin tehdä hiippakunnallinen edustustila ja piispan asunto erikseen ja välttyä nyt aiheutuneelta kohulta. Mikä on saanut aikaan tuon vihamielisyyden tulijoita kohtaa. kirkkomme outo suhmurointi. Piispan virka on myös monella tavalla edustusvirka ja tehtävään liittyy monella tavalla kirkollinen arvovalta. 2 01 5 Sacrumista saat kristilliset kirjat, hengellisen musiikin ja elokuvat kuten myös Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuun tuotteet. Elävätköhän päättäjät sielläkin jossain kuplassa. Järjetön väkivalta ja väärä tuomittava käyttäytyminen on eri asia, kuin järjellinen maailman yli miljardin eri tavoin hädänalaisen auttamisen laittaminen kiireellisyysja tärkeysjärjestykseen. MIELIPITEET. Kuvien seurauksena YK:n kokouksessa valtioiden päät ovat kyselleet Suomen edustajilta, mitä maassa on tekeillä. – – Jotainhan yhteiskunnassamme on pahasti pielessä, kun empatiassa on näin suuria puutteita. 13 60 Kotien rukouskirja Vuodesta 1991 kotien kristillistä elämää hoitanut klassikkokirja uudistui. Pönötys kun on ihmisten arvostamista ja kunnioittamista läsnäolollaan. Hannu Kuosmanen 24.9. Ko t i m a a 1 . Hävettääkö olla lahtelainen. Risto Voipio 23.9. Pekka Pesonen 28.9. 1 0. Maailmalle levisi kuvia ku klux klaanilaista muistuttavaan omatekoiseen asuun pukeutuneesta, joka mellakoi yhdessä kymmenien muiden kanssa ensimmäisiä Hennalaan saapuvia pakolaisia vastaan. – – Seinäjoella olisi ollut mahdollista toimia toisin ja tarkoituksenmukaisemmin kuin nyt toimittiin. Jotainhan yhteiskunnassamme on pahasti pielessä, kun empatiassa on näin suuria puutteita. On ihan oikein, että niin kauan kuin piispan palkkausjärjestelmä on antiikkinen ja piispa haluaa siinä pysyä, piispan käyttöön osoitetaan kelvollinen keskiluokkainen asunto hyvältä paikalta ja hyvien yhteyksien päästä ja hän maksaa siitä veronsa, niin kuin kuuluukin. Jotain hyvääkin nämä pakolaisten vastustajat kuitenkin saavat aikaan. Luonnonvalkoinen 100 % viskoosikangas, luturgisin värein kirjotut ristikuviot. Pönötyspuoli kuuluu minunkin pappisvirassani tehtäviini, kun käyn edustamassa seurakuntaa erinäisissä paikoissa tai seurakuntalaisten luona pitkin työvuotta. 100 cm. Mitä inhottavammin he käyttäytyvät, niin sitä innokkaammin me vapaaehtoiset autamme. Yhdestä tasapainottomasta raukasta on noussut suhteettoman suuri häly, joka olisi median edustajien pitänyt ymmärtää vaieta kuoliaaksi. Sacrum palvelee seurakuntia kattavalla kirkollisten tarvikkeiden, virka-asujen, kirkollisten tekstiilien ja kynttilöiden valikoimalla. kirkkomme eliitin, piispat mukaan lukien, jotka hurskaasti kehottivat kansalaisia avaamaan kukkaronnyörin vaikeassa pakolaistilanteessa. 1–19 17,10 € 20–99 15,50 € 100–499 14,60 € 500– 13,60 € Kastekynttilä keraamisella jalalla Paketti sisältää antiikkikynttilän Kristus-monogrammilla sekä keraamisen kynttilänjalan. Kyllä sillä myös jo jonkinlaista asuntolainaakin lyhentäisi. Oikeutetusti voi Voipion tavoin kysyä, onko köyhtyvän kirkon syytä pitää tällaista palkkaja kiinteistörakennetta yllä, kaikkine siihen liittyvinä piispaloineen. Mutta jotta asia saisi oikeat mittasuhteet, on syytä todeta, että piispojen keskipalkka viime vuonna oli 7 065 €/kk ja varsinainen palkka keskimäärin 9 297 €/kk – siis palkka jossa on huomioitu asuntoedun arvo. Näin kuitenkin aivan selvästi käy. Täällä samalla sivustolla on juttu ”Talousvaikeudet haastavat seurakuntien diakoniaa”. Piispan asunto ja pakolaiset kiihdyttivät blogeissa Lapuan piispan uuden virka-asunnon hinnasta Seinäjoella ja Suomeen tulleesta pakolaisten virrasta keskusteltiin vilkkaasti Kotimaa24:n blogeissa ja kommenteissa. Sanoitusta on muokattu 2010-luvun perheille ja mukana on myös uusia rukoustekstejä. Risto Rautkoski 27.8. Edustusviran osalta tarvitaan käytännössä myös edustustila, jossa vieraita voi ottaa vastaan, joskus jopa majoittaakin, mahdollisesti mm. 7 20 108 00 Kastestola Kaunis, matkakokoinen, kotikasteisiin suunniteltu stola. Jos on kirkollamme varaa sijoittaa Seinäjoella sellainen määrä johonkin kämppään, niin voisi olettaa, että rahaa riittää myös diakoniaan. Mitään järkevää hyväksyttävää perustetta siihen, että nämä kaksi tilaa yhdistetään yhdeksi asunnoksi, ei ole. www.sacrum.fi MYYMÄLÄ : HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 puh. Jotenkin ällistyttää ev.lut. Missä ovat suurimmassa hädässä olevat vainotut, haavoittuneet ja sairaat, vanhukset, lesket ja orvot. Tarja Aarnio 24.9. Piispa ja hiippakunta tarvitsee myös tilan, jossa voi verkostoitua, pitää tilaisuuksia ja edustaa ym. Pekka Särkiö 28.9. ulkomaalaisia vieraita. Yhdestäkään virka-asunnosta ei tiloja löytynyt pakolaisten käyttöön tämän sivuston mukaan. Äärimieliset haluavat juuri julkisuutta ja sitä iltapäivälehdistö sekä some näyttävät heille auliisti tarjoavan. Lapuan piispan virka-asunto on Kirkkohallituksen omistama eikä kirkko majoita piispaa ilmaiseksi. Kotimaista käsityötä. Tietyissä virkatehtävissä ei pönötyksestä pääse eroon, vaikka sitä tahtoisi. Missä ja ketä tulisi auttaa ensisijassa ja miten tunnistaa nämä ihmiset. Lapuan piispan virka-asunnosta nousseessa mediakohussa surkeata on, että kirkko on virittänyt itse miinan, johon se sitten itse myös astui. Uusi upea kuvitus on Elina Warstan käsialaa. Tällä tulotasolla pääsee Suomessa parhaiten tienaavan viiden prosentin joukkoon – ja tietysti myös parhaimpien veronmaksajien joukkoon. Sopii myös matkastolaksi. Kotien rukouskirja kulkee kirkkovuoden ja elämänkaaren mukana arjessa ja juhlassa. Leveys n. Ville Hassinen 23.9. 020 754 2350 KASTE Alk. Varmaan muhkean vuokrasumman piispa asunnostaan saa maksaa. 7 cm, pituus hartialta stolan päähän n. Kannattaa lukea, erityisesti ev.lut. Vuositasolla tämä on luokkaa 120 000 euroa. On helppo leimata Lapuan piispan asuntoasia löyhäksi populismiksi, jolla kirkkoa taas lyödään
Ajattelen, että laturi on kuin yhteys Jumalaan, joka lataa akkumme ja antaa voimaa toimia. Harri KuHalaMpi TT, Tampere Omenoita pakolaisille aamulehdessä oli etusivun kuvareportaasi piispa Matti Revon vierailusta Torpan leirikeskukseen, johon oli majoitettu pakolaisia ( AL 23.9.). Menneinä vuosina Suomen kirkoissa alttari oli yleisesti sijoitettuna alttaritaulun eteen seinää vasten. Uskonsa menettänyt puolestaan ei saa virtaa ja oman akun teho häviää vähitellen. Moni meistä ei enää kykene kunnolla selviytymään, jos älypuhelin ei koko ajan ole käden ulottuvilla. Emme toki palvo ehtoollisvälineitä sen paremmin kuin kuvaa kirkon takaseinässä vaan nimenomaan Kristusta. Omenat eivät millään tavoin kilpaile evankeliumin kanssa. Ohjeita kyllä satelee siitä, miten pitäisi elää ja olla. SaKari VainiKKa FT, Tampere VaStauS: piispa vieraili 22.9. Tärkeintä on silloin asettua kuuntelemaan ja ymmärtämään. Tamperella seurakuntien ylläpitämässä turvapaikanhakijoiden hätämajoituksessa Torpalla. Lisäksi piispa halusi vierailullaan kiittää seurakuntien työntekijöitä ja vapaaehtoisia suuresta ponnistuksesta hätämajoituksen järjestämisessä. Matkapuhelimen tuoma muutos käyttäytymiseemme on hätkähdyttävän suuri. Kyseessä on sellainen moderni vatkain, joka toimii oman akun voimalla, joka aina välillä pistetään latautumaan laturiin. Myönnän kuuluvani tähän joukkoon. Raamatun vertaukset liittyvät Raamatun aikaan ja sen ajan maailmaan. Sanoillakin on aikansa. Sunnuntaista toiseen papit selittävät Jeesuksen vertauksia, joilla hän yrittää tehdä ymmärrettäväksi, mistä uskossa oikein on kysymys. 2 01 5 Mielipiteet KoluMni Heikki Hakala kristityn vatkaimessa akku latautuu ja vispilät pyörivät.. Vertaukset ovat konkreettisia, jotta ihan jokaisen olisi mahdollista ymmärtää, mistä oikein on kysymys. Tämä tulee muuttamaan käyttäytymistämme tulevina vuosina merkittävästi. Liturgian Kristukseen viittaavassa symboliikassa on kysymys kirkon kannalta olennaisista asioista. Ulkokultainen ja tekopyhä ihminen on kuin sähkövatkain, jossa vispilät eivät ole kiinni. HeiKKi HaKala Kirjoittaja on toistaiseksi lahtelainen journalisti. Nyt sortoa paenneet ihmiset ovat tulleet maahan, jossa evankeliumia vielä saa vapaasti julistaa. Samalla heidän kasvonsa ovat sekä alttaria että seurakuntaa kohti. On vaikeaa löytää perustetta sille, että liturgi juuri sillä hetkellä kääntää selkänsä sakramentille, jonka kautta Kristus voidaan ottaa vastaan. Mitä parempaa kristityt voivat maahamme tulleille muslimeille antaa kuin sanoman Kristuksesta. Kääntääkö pappi selkänsä Kristukselle. Pikemminkin hyvästä sanomasta ja Jumalan rakkaudesta tulee tässä tilanteessa kertoa ensisijaisesti teoin ja asettumalla rinnalle. Se kyllä latautuu, mikä onkin kaikkein surkeinta, sillä sen vuoksi se pitää meteliä lakkaamatta. Erilaisia työkaluja ja välineitä voidaan toisaalta käyttää niissä olevien akkujen avulla hyvinkin vapaasti, kunhan vain säännöllisesti muistamme ladata akut uudelleen. Oleellista ei ole koneen surina, vaan se, mitä vispilät tekevät. Niiden oikein ymmärtäminen vaatii sen ajan tuntemusta. Vispilät jaksavat jauhaa vain sen ajan kuin virtaa riittää, sitten ne sammuvat. Näinä aikoina olemme yhtä aikaa riippuvaisia ja vapaita. Kristinuskoon kääntyminen merkitsee kuolemantuomiota. Akussa on virtaa ja vatkain pitää kovaa meteliä, mutta mitään valmista ei synny. Kristityn vatkaimessa akku latautuu ja vispilät pyörivät. Se kuvittelee olevansa työn touhussa, vaikka kaikki näkevät, että mitään ei synny, kuuluu vain ääntä. Ladattu akku antaa meille mahdollisuuden tehdä mitä erilaisimpia asioita, mutta me tarvitsemme säännöllisesti latautumista, siis Jumalan antamaa voimaa. Hanne Von WeiSSenberg TT, dosentti, verkostoja yhteisötyön asiantuntija, Tampereen hiippakunta K un sanat eivät riitä selittämään, tarvitaan avuksi mielikuvia ja vertauksia. Surullinen on kuva virtalähteensä kadottaneesta vatkaimesta, mutta vielä irvokkaampi on kuva vatkaimesta, joka surisee ja surisee ilman kiinni olevia vispilöitä. Eräät piispan tapaamat turvapaikanhakijat ovat jo tiedustelleet arabiankielistä Raamattua tai kyytiä kirkkoon. Moni on myös pakenemassa uskonnollista vainoa. itseäni on jo pitempään kiehtonut ajatus Jumalasta virtalähteenä. otan vertauksen sähkövatkaimesta. Viime aikoina olen hämmentynyt messussa aina kun liturgi on Jumalan Karitsa -hymnin aikana kääntänyt selkänsä sekä seurakunnalle että alttarille ja kohottanut katseensa alttaritaulua kohti. Palaute:toimitus@kotimaa.fi Virtalähteen varassa Piispan asunto ja pakolaiset kiihdyttivät blogeissa m a t ti k a r P P in en tÄnÄÄn 7 Ko t i m a a 1 . Piispa vei heille omenoita. Ne siirtävät Jumalan voimaa tekoihin, jotka palvelevat lähimmäisiä ja ovat apuna siellä, missä apua tarvitaan. Uskonnosta keskusteleminen voi alkaa sitten, kun perustarpeet on tyydytetty ja ihmiset ovat turvassa. Vertaukset otetaan ihmisten arkisesta elämästä. Niiden suhteen toiminnan pitäisi olla tarkasti kohdallaan. Monet pakolaiset tulevat Isis-kalifaatin valtaamilta alueilta, joilla harjoitetaan islamilaista miekkalähetystä. Vierailun tarkoituksena oli tavata turvapaikanhakijoita ja kuulla heidän tarinoitaan. Tämä on vapauttanut ihmisen ajan ja paikan kahleista. 1 0. Eikö kirkon tehtävä ole pitää evankeliumia tarjolla ja rukoilla. Sittemmin alttaripöytä on usein siirretty reilusti irti seinästä, jolloin papisto mahtuu toimimaan alttarin takana. Hätämajoituksessa olevat ihmiset ovat juuri saapuneet Suomeen, ja heidän tilanteensa on erittäin haavoittuvainen. Ehkä meidän pitäisi pitää huolta siitä, että vispilät ovat kiinni, ennen kuin kytkemme virran päälle. Ele oli kaunis, mutta herätti kysymyksen: miksi piispa ei vienyt heille arabianja kurdinkielisiä Uusia testamentteja. Se tarkoittaa, että voimme työskennellä käytännössä missä tahansa, josta voimme saada yhteyden ja jossa voimme ladata puhelimiamme ja tietokoneitamme. Tämä yllättää, koska juuri sitä ennen hän on todennut kuinka Kristus itse on läsnä alttarilla olevassa leivässä ja viinissä. Siitä vieraanvaraisuuden eleessä oli kysymys. Kirkko käyttää hupenevia varojaan maailman äärissä tapahtuvaan lähetystyöhön, mutta nyt kun työn kohteet tulevat omaan maahamme, lähetysinto näyttää hiipuvan. Vertausten tuominen sellaisenaan meidän aikaamme saattaa johtaa jopa virhetulkintaan. Puhumme mobiliteetista. Omenoita näillä ihmisillä on omastakin takaa, mutta kristillistä sanomaa pelastuksesta heillä ei ole. Olisi epäeettistä tässä kohdassa tehdä lähetystyötä ja käyttää hyväksi toisen ihmisen avun tarjoajasta riippuvaista asemaa
2 01 5 8 MATKALLA Joensuu Pyhä sunnuntai Sunnuntai metSällä. Ko t i m a a 1 . Siellä on rauhaa”, sanoo Reija Rautiainen, 57. lappeenrannasta kotoisin oleva Rautiainen kuvattiin Joensuun Koverolla. teksti: Jussi Rytkönen Joensuu. Kuva: pentti potKonen Sunnuntailisistä käydyn suomalaisen keskustelun unohdettuna taustana on itse sunnuntai. ”metsässä on hyvä olla. 1 0. Kristittyjen pyhäpäivästä tuli Rooman imperiumissa vapaapäivä, joka menetti viikon ensimmäisen päivän aseman vasta 1900-luvulla
Kahdeksas päivä oli ylösnousemuksen päivä. Vanha ajatus on myös sunnuntain vertaaminen viikon kahdeksanteen päivään. Tämäkin tulee Raamatusta, sillä luomiskertomuksessa (1. Jeesus Nasaretilainen kunnioitti juutalaista lakia, mutta evankeliumien mukaan hän suhtautui juutalaisiin sapattisääntöihin ajoittain liberaalisti. Viikon ensimmäiseksi päiväksi tuli nyt maanantai. Länsimaisia arvoja omaksuneessa Turkissa viikkovapaapäiviä ovat lauantai ja sunnuntai. Tämä on korostunut tänä vuonna kotimaan politiikassa. Islamissa pyhäpäivä on perjantai. Sunnuntai menetti Suomessa viikon ensimmäisen päivän aseman, kun vuonna 1973 siirryttiin kansainvälisen ISO-standardin mukaiseen viikon mittaamiseen. Myös Uuden testamentin kreikkalainen teksti käyttää sanaa tó sabbatón, sapatti. Ilman sunnuntailisiä halukkuus pyhätyöhön romahtaisi, koska ”sunnuntaita pidetään vielä erilaisena viikonpäivänä, muutenkin kuin kirkollisesti”. Moos. Sunnuntaiaamupäivässä on edelleen paljon lepoja pyhäpäivän piirteitä. 1 0. Muinaisen Lähi-idän seemiläiselle paimentolaiskansalle annetun työntekokiellon pitkä varjo tuntuu vielä 2000-luvulla eurooppalaisessa keskustelussa. Omakotialueilla ruohonleikkurit eivät säksätä sunnuntaisin ennen puoltapäivää. Kristityn sunnuntain vieton varhaishistoria on kuitenkin hieman hämärän peitossa. Siinä välissä tehtiin töitä. Vaikka kristittyjen pyhäpäiväksi muodostui sunnuntai, on tärkeää huomata, että sunnuntai ei vielä vuosisatoihin ollut Rooman imperiumissa vapaapäivä. Vieraille soittamista sunnuntaina voidaan lykätä iltapäivän puolelle. 300ja 400-lukujen kirkolliskokouksissa kirkosta perattiin liittymäkohtia juutalaisuuteen. Ellei jumalanpalvelusta vietetty sunnuntaisin ihan alusta alkaen, viimeistään 100-luvulla on selvää, että kristityt viettävät palvelustaan sunnuntaisin. ”Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.” (Kol. Yleinen vapaapäivä sunnuntaista tuli vasta Rooman keisari Konstantinuksen määräyksellä vuonna 321. Silloin kiellettiin muun muassa oikeudenistunnot. Sunnuntaikorvaukset voivatkin olla tärkeä palkan lisä pienituloisille ja epäsäännöllisinä aikoina työtä tekeville suomalaisille. Opiskelijoille viikonloppuja iltalisät ovat ansaintakeino. – Suurissa työpaikoissa on alallamme kyllä aika pitkälle voitu sopia siitä, että niiden, jotka eivät tahdo tehdä sunnuntaivuoroja, ei tarvitse niitä tehdä, Koivuniemi kertoo. Sunnuntain uutta asemaa kristittyjen keskuudessa edisti Kristuksen ylösnousemuksen ohella se, että myös seurakunnan synty eli helluntaijuhla oli sunnuntaina. He kokoontuvat kirkkoihinsa perjantaina, koska sunnuntaina ollaan sorvin ääressä muun yhteiskunnan tavoin. Sama ratkaisu on tehty Libanonissa, jossa kristityt muodostavat vajaan kolmanneksen väestöstä. Palvelualojen ammattiliiton PAM:n puheenjohtajan Ann Selinin mukaan kaupan henkilöstöllä on kyllä työhaluja sunnuntaisin, mutta kaksinkertaiset tuntipalkat motivoivat. Roomassa paavi Sylvester I:n tehtäväksi jäi keisarin määräyksen kirkollinen siunaaminen. Nuoret ovat kuitenkin luku sinänsä. 2 01 5 MATKALLA 9 Rovaniemi S unnuntai on erilainen ja arvokas päivä. Sunnuntaisin jotkut kaupat aukeavat, mutta vasta kirkonmenojen jälkeen. Tästä uskonnosta kristityiksi tulevilta kiellettiin sapatin viettäminen. Rovaniemi. Mutta miksi kristityt viettävät vapaapäivää sunnuntaina. Koivuniemi ei pidä lauantain ja sunnuntain eroja vapaapäivinä suurina. Siis lauantai. Vaaka kallistui sunnuntain hyväksi. Sen sijaan maataloustöitä keisarien sunnuntaimääräykset eivät koskeneet. 2:16). – Opiskelijoille, joista monet eivät valmistuttuaan jää kaupan alalle, viikonloppuja iltalisät ovat ansaintakeino. Esimerkiksi Persianlahden öljymaissa maahanmuuttajakristitytkin ovat mukautuneet tähän. Samalla viikonvaihde muuttui viikonlopuksi. Sunnuntai poikkeaa lauantaista, toisesta nykykulttuuriin kuuluvasta viikkovapaapäivästä. PAM:n järjestöjohtajan Niina Koivuniemen mukaan kaupan alan myyjien kokemus kuitenkin on, että silloin kaupoissa on melko hiljaista. Sunnuntai oli pitkään länsimaissa kalenteriviikon ensimmäinen päivä. 20:8) olevan kolmannen käskyn. Sunnuntai sai keisarin mukaan olla ”auringon kunnioitettava päivä”. Seitsemäs päivä, Herran sapatti, ei ole vain lepopäivä. Ensimmäiset kristityt olivat taustaltaan juutalaisia. Kuopion piispan Jari Jolkkosen mukaan olennaista kulttuurimme sunnuntaipyhässä ja sen rauhoittamisessa tarpeettomalta työnYhteiskunnassa on vaarana, että sunnuntai voi menettää erityisluonteensa. Urheilukilpailuja tai muita tilaisuuksia ei yleensä järjestetä sunnuntaiaamuisin. Jumalanpalvelukset pidettiin sunnuntaisin varhain aamulla tai illalla. Vuonna 115 Roomassa kuollut Antiokian piispa Ignatios kirjoittaa, että kristityt eivät enää viettäneet sapattia, vaan Herran päivää, eli sunnuntaita. Moos. Kun kristinusko Paavalin ja muiden lähetystyöntekijöiden myötä levisi roomalaiseen maailmaan, vahvistui pakanakristittyjen seurakunnissa käsitys siitä, että sapattisäännöt eivät koske kristittyjä. Myöhemmin 300-luvulla, kristinuskon ollessa monilla alueilla jo enemmistön uskonto, sunnuntain kiellettyjen asioiden luetteloon lisättiin vielä teatteri ja sirkusesitykset. Kuva: KaiSa SiRén Jotkut kristityt ryhmät tosin jatkoivat sapatin viettämistä paljon pidempään. Kirkkovuoden kehitys muokkasi sunnuntaiden luonnetta. Silti jo Uudesta testamentista on pääteltävissä, että sunnuntaista muodostui nuorelle kristinuskolle tärkeä pyhäpäivä. Kristittyjen joukossa adventistit viettävät pyhäpäivää lauantaina. Sunnuntai töiSSä. Se on yhä juutalaisten viikon pyhäpäivä. Jumalahan loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemännen. Pyhitä lepopäivä! Näin on Katekismus suomentanut Vanhassa testamentissa (2. Ihmisten mielen pohjalla on Suomessa edelleen käsitys siitä, että sunnuntaiaamu on arjesta poikkeava hetki. Hepreaksi tämä lepopäivä kuuluu kyseisessä raamatunkohdassa jom ha-shabat, sapatin päivä. näin voi käydä, mikäli yhä useampi toimiala alkaa olla aktiivinen myös sunnuntaisin. Heille viikon pyhäpäivä oli tietenkin edelleen sapatti. Vapaa-aikana haluttaisiin olla perheen ja ystävien kanssa. Perjantaisin muslimit sulkevat alueillaan kauppoja melko aikaisin. Se on kalentereiden punainen päivä, jolloin yhteiskunnan rytmi, ihmisten ajankäyttö, kauppojen aukiolo, julkisen liikenteen aikataulut ja monet muut asiat ovat toisin kuin kuutena muuna viikonpäivänä. Monen nykyisen sunnuntain kirkollinen aihe on ikivanha. Kristinuskon kasvaminen eroon juutalaisuudesta oli parin sukupolven mittainen prosessi. Sunnuntaikorvaukset ylittävät lauantaikorvaukset, mutta olennaista pienipalkkaisten alojen työntekijöille olisi Koivuniemen mukaan se, että viikonloppupäivinä lisät olisivat mahdollisimman suuret. Lisäksi olisi hyvä, että viikossa olisi kaksi peräkkäistä vapaapäivää, joista toinen osuisi viikonloppuun. On mielenkiintoista, että Koraani tai muu islamilainen traditio ei sisällä varsinaista työnteon kieltoa perjantaina. Vasta kristityksi kääntymässä ollut keisari ei perustellut määräystään erityisesti kristinuskolla. K-Market Rinteenkulmassa työskentelevälle Minttu Mikkolalle, 28, osuu harvoin sunnuntaivuoro. Kirkonkellot toki kumisevat edelleen sunnuntaisin jumalanpalvelukseen kutsuen. 1:1–2:3) Jumala aloittaa työnsä ensimmäisenä päivänä ja seitsemäntenä päivänä – eli sapattina – hän lepäsi kaikesta työstään. Palkansaajapuolella niitä taas on puolustettu. Ko t i m a a 1 . Sunnuntai voidaan hinnoitella euroissa. Sunnuntai koetaan edelleen päiväksi, jolloin oltaisiin mieluummin vapaalla. Raamattu nimenomaan kieltää työnteon tuona päivänä. Hän paransi sairaita – siis teki työtä – sapattina ja puolusti sapattisääntöjä rikkovia oppilaitaan julistaen, että sapatti on ihmistä eikä ihminen sapattia varten. Päätöksen vahvistivat uudelleen Laodikeaan vuonna 363 kokoontuneet piispat. Säästöjä etsivä hallitus esitti yhtenä vaihtoehtona sunnuntaityöstä maksettavien korvauksien pienentämistä. Päivä on kuitenkin lauantai. Islamilaisissa maissa perjantai on kuitenkin länsimaiden sunnuntaita muistuttava vapaapäivä
– En näe syytä, miksi esimerkiksi kirkon pitäisi yhteiskunnassa vahtia sitä, mitkä ne pyhätyökorvaukset ovat. Koska sunnuntaisinkin on tehtävä töitä, maksetaan monella alalla tuntuvia sunnuntaikorvauksia. Suomen kielen sanan taustalla on sana, joka nykysaksaksi kuuluu Sonntag, nykyenglanniksi sunday ja nykyruotsiksi söndag. Lauantain suomenkielinen nimi esimerkiksi viittaa pesuihin, joita pyhäpäivän vuoksi tehtiin. 1 0. Germaanisten kansojen tavoin myös kreikkalais-roomalaisessa pakanuudessa sunnuntai oli auringon päivä, kreikaksi heeméra helíou, latinaksi dies solis. Monella alalla yritykset voivat maksaa sunnuntailisiä. Sunnuntain nimi on monessa kielessä suoraan Raamatun sivuilta kumpuava. Tällaista on esimerkiksi henkeä pelastava toiminta. Laki oli voimassa pienin muutoksin noin 200 vuotta, Schaumanin kirkkolakiin (1869) saakka. Hän ymmärtää myös taloudellisesti vaikeat ajat yrityksien sunnuntailisien maksamisen näkökulmasta. Mutta nämä eivät Jolkkosen mukaan ole absoluuttisia totuuksia. Mutta sellaisten maksaminen tai suuruus on tarkoituksenmukaisuuskysymys, se ei ole teologiaa. Eurooppalaiseen tapaan esimerkiksi suomalaisessa talonpoikaisessa kulttuurissa työskenneltiin vuosisadasta toiseen maanantaista lauantaihin. – Vaikka sunnuntai on pyhäpäivä, on ihan selvää, että joidenkin alojen täytyy pyöriä silloinkin. Kristittyjen oli helppo yhdistää aurinkosymboliikka Kristukseen. Valkeala. Vuonna 1686 Suomessa voimaan tullut, hyvin valtiokirkollinen ”Kircko-Laki ja Ordningi” antoi seurakunnille ohjeita sunnuntain vietosta. Jos rahaa on vähän, sitä on vähän. Kreikaksi se on kyriakée heeméra, ”Herran päivä”. Kulttuurit ovat olleet yhteyksissä toisiinsa ja käsitteitä sekä tapoja hahmottaa todellisuutta on lainattu eri suuntiin. Samoin on laita Itä-Aasiassa kiinan, japanin, korean ja tiibetin kielissä. Se on myös sapatin alkuperäinen tarkoitus, Jolkkonen muistuttaa. – Kirkossa esimerkiksi papit ja kanttorit ja muut hengellisen työn tekijät eivät sunnuntailisiä saa. Suomalainen kansanperinne on täynnä viittauksia pyhään ja sen viettoon. Myös lainsäädäntö on puolustanut sunnuntaita. Vaikka viikonlopun vapaapäiviä on useimmilla ihmisillä nykyisin kaksi, sunnuntai eroaa Jolkkosen mielestä olennaisesti lauantaista. kuVa: joHannes WieHn 1900-luvun lopussa joukkoviestintä ja ajanvieteteollisuus olivat täysin mukana arjen ja viikonvaihteen syklissä. Tämä semanttinen loikka ei ollut liian uskallettu, sillä sanoipa Jeesus itsekin Johanneksen evankeliumissa olevansa ”maailman valo”. Ylipäätään sunnuntai on kristinuskossa myös joka viikko toistuva pääsiäinen. Juuret johtavat germaanisten kansojen uskontoon, jossa sunnuntai oli ”auringon päivä”. sunnuntai leirikeskuksessa. Venäjäksi sunnuntai on viehättävästi voskresenje, ”ylösnousemus”. – Se pitäisi käyttää lepäämiseen. Näin on järkeily muinoin ehkä kulkenut. Esimerkiksi vuonna 168 kuollut apologeetta eli kristinuskon puolustaja Justinus Marttyyri piti kirjoituksissaan Kristusta todellisena aurinkona. liisa Haimi, 59, on Valkealassa sijaitsevan Pohjonrannan leirikeskuksen emäntä. Näin voi käydä, mikäli yhä useampi toimiala alkaa olla aktiivinen myös sunnuntaisin. Entä suomen kielen sunnuntai. Voiko sitä selvemmin sanoa. Haimi pitää sunnuntaitöistä, koska asiakkaat ovat silloin lomalla ja ovat tyytyväisiä ja iloisia tullessaan valmiiseen pöytään. Yhteiskunnassa on kuitenkin vaarana, että sunnuntai voi menettää erityisluonteensa. 2 01 5 10 MATKALLA Valkeala teolta on se, että meillä mahdollisimman monilla olisi yhteinen lepoja pyhäpäivä. Sunnuntaina harvaan asutulla maaseudulla voitiin lähteä kirkkoon pitkienkin matkojen päähän. Latinaksi sunnuntai on dominica, mistä on lyhyt matka uuslatinalaisten eli romaanisten kielten ilmaisuihin domenica (italia), domingo (espanja) ja dimanche (ranska). Ko t i m a a 1 . Ymmärrän kyllä, että sellaisia halutaan maksaa, Jolkkonen määrittelee. Sunnuntai oli läntisessä maailmassa yleisesti viikon pyhäja lepopäivä runsaan puolentoista vuosituhannen ajan. Erikoista kyllä, myös sanskritissa ja monissa muissa Intian kielissä sunnuntain nimi viittaa aurinkoon. Sunnuntain auringolle omistavissa kulttuureissa nimeämisen taustalla ovat usein olleet taivaankappaleet, sekä maan, tulen ja veden kaltaiset elementit. Toisaalta sunnuntai oli tästä syystä myös markkinapäivä, väkeähän oli silloin koolla. Jos viikko alkaa sunnuntaista, olkoon se auringon, kirkkaimman taivaankappaleen ja sen jumaluudelle omistettu päivä. Hurskas on myös viron kielen termi sunnuntaille: pühapäev, ”pyhäpäivä”
Tässä ei ole mitään uutta. Sunnuntai kotona. Mutta jo silloin huomattiin, että ihmisen ja luomakunnan voimat ehtyvät. Mutta sunnuntaita pitäisi ennemmin vahvistaa kuin heikentää. Ko t i m a a 1 . Yhtenäiskulttuurissa säädellyn sunnuntain kanssa elettiin vuosisatoja. 1900-luvun lopussa joukkoviestintä ja ajanvieteteollisuus olivat täysin mukana arjen ja viikonvaihteen syklissä. Suomessa on pian puoli vuosisataa eletty kulttuurisesti suhteellisen nuoressa viikonloppukulttuurissa, jossa useimmilla työssäkäyvillä on kaksi lepopäivää, lauantai ja sunnuntai. Sunnuntai-nimistä päivää ei ollut. Kirkolla olisi tässä tehtävää. Sunnuntailla on myönteinen merkitys kulttuurisesti ja hengellisesti. Suomalaisiin kouluihin viisipäiväinen työviikko tuli elokuussa 1971. Salimäen perheessä tehdään yhdessä ruokaa sunnuntaisin. Mutta 1700ja varsinkin 1800-luvulla alkoi ensin Britanniassa ja sitten muualla länsimaissa muodostua vaurastunut porvarillinen kaupunkikulttuuri. 1960-luvulla levisi läpi läntisen maailman uutuus, viisipäiväinen työviikko. Neuvostoliiton diktaattori Iosif Stalin määräsi 1930-luvulla vuoroviikkokalenterin, jossa viikkovapaita kyllä oli, mutta sunnuntai ei sattunut useimpien neuvostokansalaisten vapaapäiväksi. Vanhan testamentin säädöksiä vapaapäivästä voidaan pitää jopa ensimmäisenä työsuojelulainsäädäntönä. Vapaa lauantai oli eräänlainen sapatin paluu, mutta täysin maallisena versiona. Jos näin kävisi, ruvetaan Jolkkosen maalaamassa visiossa monilla muillakin työpaikoilla tekemään työtä paitsi lauantaisin, myös sunnuntaisin. Sunnuntai on silti edelleen sekä mielikuvissa että käytännössä vapaapäivänä lauantaista poikkeava. Teollistuneissa maissa kello alkoi 1900-luvulla tahdittaa yhä useamman viikkorytmiä. Sunnuntain iltapäivään tuli erilaisen seurustelun lisäksi yhä enemmän ajanvietemahdollisuuksia, ulkoilua, urheilua, konsertteja ja juhlimista. Kokeilu oli sosiaaliselle elämälle tuhoisa ja lopetettiin vuonna 1940. Myös busseja, jakeluja henkilöautoja kulkee enemmän. – Se on meillä yleinen vapaapäivä. tyttäret Elsi (vasemmalla), Enni ja anni auttavat Mari ja Mika Salimäkeä hampurilaisten valmistamisessa. Lohja. Vuosina 1793–1808 sovelletussa vallankumouskalenterissa viikko oli kymmenpäiväinen. Jolkkosesta lepopäivä on armoa. Käytäntö ei ollut suosittu ja sunnuntait palasivat vuonna 1802. Esimerkiksi sunnuntain sanomalehdistä tuli paksuja ja niihin kirjoitettiin laajoja artikkeleja. Kun kuusi päivää tuijotetaan maahan, siis maallisiin asioihin, seitsemäntenä päivänä on mahdollisuus kohottaa katse kohti taivasta ja etsiytyä Jumalan sanan ja läsnäolon äärelle, Jari Jolkkonen sanoo. Toisaalta yksien vapaa-aika lisäsi toisten työmahdollisuuksia juuri sunnuntaisin. – Silloin ihmisellä on Jumalan antama oikeus hyödyttömyyteen eli lepoon, virkistykseen, yhdessä oloon. Jumalanpalvelukset pidetään sunnuntaisin. – Ketjureaktio on mahdollinen. Suomessa siihen siirryttiin 1960-luvun lopussa. Jari Jolkkonen on hieman huolissaan siitä, että sunnuntai alkaisi muistuttaa kaupallisessa mielessä lauantaita. Kaiken kaikkiaan sunnuntai jaksaa Jolkkosen mielestä Suomessa vielä aika hyvin. Sunnuntai erosi yhä enemmän pakkotahtisesta arjesta. Jo muinaisessa juutalaisuudessa elinkeinoelämän edustajat vainusivat sen, että seitsemännenkin päivän ottaminen elinkeinoelämän palvelukseen merkitsee markkinaetua. Jonkinlaista painetta tähän kulttuurinmuutokseen tuntuisi olevan. Jos sunnuntaina ovat kaupat auki, sähkön kulutus kasvaa. kuva: Matti PirhonEn vapaa lauantai oli eräänlainen sapatin paluu, mutta täysin maallisena versiona. On huolestuttava piirre, jos avataan ensin kaupat, sitten vaikkapa vakuutusyhtiöt ja pankit, ja sitten syntyy painetta avata päiväkoteja ja lisätä julkista liikennettä, Jolkkonen pohdiskelee. 1 0. Yksi päivistä oli viikkovapaapäivä. 2 01 5 MATKALLA 11 Lohja Uudella ajalla sunnuntai oli vakavasti uhattuna Ranskan vallankumouksessa. Koko uuden ajanlaskun keisari Napoleon perui vuonna 1806. Sunnuntaitapoihin alkoi kirkon ja perhekeskeisyyden rinnalle kuulua keskinäisen seurustelun ja ajanvietteen kulttuuri. Ylipäätään vasta 1900-luku synnytti sen sunnuntaija viikonloppukulttuurin, jota läntisessä maailmassa pidetään nyt itsestäänselvyytenä. – Ei ole hyvä suunta, että yhteiskunta toimii kaikilla aloilla 24/7. Se ei ole ekologisestikaan hyvä
Verrattuna roomalaiskatoliseen ja protestanttiseen kirkkoon ortodoksinen kirkko ei ole pitkänperjantain ja ristin kirkko, vaan ylösnousemuksen kirkko.” Osaavat eroa tehdä luterilaisetkin. 2 01 5 12 MATKALLA Eedomista puhaltaa On jo aika lopettaa puhe ristin ja ylösnousemuksen kirkoista. Joillekin luterilaisen kirkon tai ainakin omassa kokemusmaailmassa eläneen luterilaisuuden viesti on ollut synkeää ristillä päähän lyömistä ja ankeita virsisulkeisia. M eillä on tässä kaksi kirkkoa. Jossa jatkuvasti vain saarnataan Kristuksen kärsimyksistä ristillä. Asenteet aukenivat, kun ortodoksit ja luterilaiset päätyivät samoille asuinalueille ja työpaikoille, saman saunan lauteille ja saman kotitalouden jäseniksi. Autonomiaa vanhempiakin kirkkoja toki on, kuten Lappeenrantaan jo vuonna 1785 rakennettu Jumalanäidin suojeluksen kirkko. Liian usein on tiedetty, miten pitkäperjantain jumalanpalvelus toteutetaan ja liian usein jääty pohtimaan, mitä ihmettä silloin pääsiäisyönä sitten tehtäisiin. Se, joka on osa apostolien ylösnousemususkon jatkumoa ja se, joka ei ainakaan kaikilta osilta sitä ole. K ahdeksantena helluntainjälkeisenä sunnuntaina ortodoksinen kirkko muistelee Khalkedonin kirkolliskokouksen isiä. Ja sitten toinen kappale niin, että se koskee luterilaista kirkkoa. Eikä ortodoksinen kirkko lähtenyt, vaikka Suomi itsenäistyi. Liturgiaan tullaan toisinaan tipotellen eikä penkkejä ole. Mielikuva on helppo vetää esiin, kun vatvotaan kuvitellun suomalaisen kansanluonteen kroonista masentuneisuutta ja pohditaan, miksi luterilaisen kirkon jäsenmäärä on syvässä syöksykierteessä. Meillä on kaksi kirkkoa. Ko t i m a a 1 . Sieltä arjen tasolta on tainnut alkaa salakavala vertailu. Kuvassa kiiltävä pasha, taustalla himmeä ikoni ja jutussa se leppoisa ortodoksi juttelee viisaita armollisesta Jumalasta. Risti piirtyy ylösnousemuksen valoa vasten, ylösnousemus hohkaa ristin pimeään, kirjoittaa toimittaja Saila Keskiaho. Sen kirkon, jossa kangistutaan vanhoihin kaavoihin ja taitetaan peistä yksittäisistä Jumalan olemassaolon sanallisista muotoiluista. Opetuspuheessaan arkkipiispa sanoi: ”Ortodoksinen kirkko on lyhyeltä määritelmältään apostolisen pääsiäisuskon jatkumo. Ortodokseilla siis tuntui varhaisten tuomasmessuaktiivien mielestä olevan jotain, mitä luterilaisilla ei ollut. Viimeistään ne vuodet, joiden ajan Suomi oli autonominen suuriruhtinaskunta ja osa Venäjän imperiumia, sementoivat ortodoksisuuden osaksi suomalaista maisemaa. Sen, joka koskettaa kaikkia aisteja ja jossa ihminen otetaan kokonaisvaltaisesti vastaan. Eivätkä luterilaisen kirkon edustajat tähän syyttömiä ole. Puhun tietenkin ortodoksisesta kirkosta. Suomenlinnassa nykyisin luterilaista seurakuntaa palveleva kirkko rakennettiin alun perin ortodoksiseksi kirkoksi. Kirkon, jossa järki voittaa tunteen. Jossa ei niinkään halota jumalallisia hiuksia, vaan vaietaan oikeissa paikoissa. Sodanjälkeinen Suomi asutti valtavan määrän pakolaisia Neuvostoliitolle menetetyltä maa-alueelta. Jossa lauletaan kirkkaasti Kristuksen ylösnousemuksesta. Ryssittelyn vuodet painoivat monen ortodoksisuuden pois päivänvalosta. 1 0. Liian usein puhe parannuksesta on kääntynyt lähimmäisen sängyn ja viinakaapin perkaamiseksi. Liturgian toimitti ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo. Ja tiedättehän myös sen toisen kirkon. Teillä tällaista, meillä tuommoista. Se, joka iloitsee ylösnousemuksesta ja se, joka herkuttelee ristintuskilla. Puhun tietenkin luterilaisesta kirkosta. O sansa vastakkainasetteluun tuo myös osa niistä entisistä luterilaisista, jotka ovat liittyneet ortodoksiseen kirkkoon. Hän ilmeisesti viittaa siihen, että ortodoksisissa kirkoissa on ikoneita, joiden äärellä ihmiset pysähtyvät rukoilemaan ja sytyttämään tuohuksia. Kun Tuomasmessua synnytettiin 1980-luvun Helsingissä, siihen haluttiin omaksua ortodokseilta ”pyhää kaaosta rukousalttareineen, tulemisineen ja menemisineen”, kuten Olli Valtonen, yksi messun kantaisistä, luonnehti tämän lehden haastattelussa (21.3.2013). Sillä myydään rutkasti naistenlehtien pääsiäisnumeroita. Tällainen kokemus on kokijoilleen ehdottomasti totta. Suomessa ortodoksinen ja luterilainen kirkko ovat jo vanhastaan hankautuneet toisiaan vasten niin yhteisökuin yksilötasolla. Se, joka iloitsee ylösnousemuksesta ja se, joka herkuttelee ristintuskilla.. Tämä on epäreilu, epätosi ja vieläpä ilkeä jako, totta kai. T iedättehän sen mystisen kirkon. Ehkä siihenkin, että kirkkotilassa on enemmän liikettä kuin luterilaisessa kirkkosalissa. Ortodoksisuus on näyttänyt siitä vinkkelistä ihmiskuvaltaan ja liturgiselta elämältään valoisalta vaihtoehdolta. Päinvastoin, se jäi ja siirtyi Moskovan patriarkaatin alaisuudesta osaksi Konstantinopolin patriarkaattia, idästä lännemmäs. Liian usein ainoa mielikuva virsistä on keuhkotautisilla uruilla työläästi läpilaahattu koraali. Kirkon perinteen näkökulmasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin puhua niistä yhtä aikaa. Jossa osataan nauttia aineellisen maailman iloista. Heistä merkittävä osa kuului ortodoksiseen kirkkoon tai, kuten silloin tavattiin rumasti sanoa, ryssänkirkkoon. Jonka ihanne-elämä on tiukan askeettista. Heidän haparoivat yrityksensä sanoittaa omaa valintaansa muuttuvat kuitenkin lehtien sivuilla ja yleisessä tajunnassa liian helposti stereotyypitellyksi nollasummapeliksi. Lapset kastettiin luterilaisiksi ja ikonit pantiin kaappiin. Mutta luepa nyt ensimmäinen kappale niin, että se kuvailee ortodoksista kirkkoa. Ja se jokin oli ihailtavaa. Tänä kesänä se sunnuntai oli 22.7 ja radiosta saattoi kuunnella juhlapäivän liturgian. Se, jossa on vapaus mennä ja tulla ja se, jossa sitä ei ole. Usko näihin kahteen kirkkoon on yllättävän sitkeässä ekumeniasta huolimatta. Yhtäkkiä se ei olekaan epäreilua, epätotta tai ilkeää, vaan kevyesti lausuttava totuudentapainen. Tai silloin, kun kirjoitetaan saarnoja. Kirkkoja nousi eritoten varuskuntakaupunkeihin
Hänet sysättiin leirin ulkopuolelle, hänestä tehtiin kaikkien orjien orja. Heidän esimerkkinsä on innoittanut muitakin. Uspenskin ikonissa, niin kuin kaikissa sen tyypin ikoneissa, Kristus ei ole yksin. Risti ja ylösnousemus kuuluvat sisäkkäisinä jokaisen kirkon julistukseen. Silloin voisimme kuulla, kuinka syvältä ortodoksisen kirkon teologien ketju on luodannut Kristuksen ristiä ja kuinka riemukkaasti luterilainen virsitraditio hehkuttaa Kristuksen ylösnousemuksen ihmettä. Se, että ortodoksisen kirkon arkkipiispa ja naistenlehtien pääsiäisekstrat puhuvat ristin ja ylösnousemuksen kirkoista, on silkkaa kirkkoja kulttuuripolitiikkaa. Siinä ikonissa Kristus polkee ristin ja kidutusvälineet jalkoihinsa. Suurena perjantaina toimitetaan nimittäin vino pino palveluksia kaikissa Suomen ortodoksisissa kirkoissa. Kuhmon kirkon alttaritaulussa Kristus suorastaan leijuu tyhjän haudan edessä pökertyneiden vartijoiden vieressä. Muuta perustaa ei ole annettu. Järisyttävää on ajatella, että siinäkin kädessä on naulan jälki. O lisiko mahdollista ajatella, että jonakin pääsiäisviikkona radiosta kuuluisi pitkäeli Suurena perjantaina lähinnä ortodoksista ohjelmaa. Siksi on edesvastuutonta käyttää meidän pelastuksemme alkuaineita halpaan kirkkopolitiikkaan ja nopeatempoiseen identiteetinrakennukseen. Kirkon jakamattoman perinteen näkökulmasta ei ole muuta mahdollisuutta kuin puhua rististä ja ylösnousemuksesta yhtä aikaa, toisiinsa lomittuneina. Kun me katsomme Kristusta, me katsomme Jumalaa. Siksi on välttämätöntä, että risti ja ylösnousemus mahdutetaan samaan ikoniin. Ko t i m a a 1 . E i kirkkotaidekaan aina erottele. Vaikka kirkkotaide keskittyy yleensä joko kärsimykseen tai ylösnousemukseen, teologia ei voi valita. Joidenkin keskiaikaisten ristien Kristuksen kyljestä vuotaa runsas verivirta, joka näyttää nopeasti katsottuna jauhelihalta. 2 01 5 MATKALLA 13 Samaan aikaan ortodoksiseen kirkkoon on liittynyt viisaita ihmisiä, tutkijoita ja taiteilijoita. M utta eihän meillä ole vaihtoehtoja, jos oikein syvälle teologiaan mennään. Kehotan sinua nyt sulkemaan lehden ja avaamaan virsikirjan, vaikkapa virren 105 osastosta Pääsiäinen. Vaikka ei sekään ole koko totuus ortodoksisesta kirkosta, eikä varsinkaan yksittäisten seurakuntayhteisöjen elämästä. Risti ja ylösnousemus kuuluvat sisäkkäisinä jokaisen kirkon julistukseen. Ja että sinä samaisena vuonna pääsiäisyön messu taltioitaisiinkin luterilaisesta kirkosta. Yksi niistä sijaitsee Helsingissä Uspenskin katedraalissa, jossa ylösnousemusta kuvaavaa ikonia voi käydä suutelemassa. Meidän raadollisuuteemme Kristus laskeutui, meitä päästämään perkeleen pauloista runnelluilla kämmenillään. Maanviljelijä, kansanedustaja ja vanhoillislestadiolainen maallikkosaarnaaja Leonard Typpö osui olennaiseen. / Lehti puhkeaa jo puihin, / valkoruusut aukeilee. Yhteisestä maljasta nauttivat ehtoollista kaikki, mitä ikinä ajattelevatkaan muista kirkoista, eri sukupuolien edustajista tai heidän piispuudestaan. Hänet ruoskittiin muodottomaksi ja surmattiin julmasti. 1 0. Adam ja Eva tarttuvat käteen voimallisesti, henkensä edestä. Vasta viimekeväinen kiistely ekumenian ja alttarien rajoista toi säröjä puhtoiseen julkisuuskuvaan. Risti piirtyy ylösnousemuksen valoa vasten, ylösnousemus hohkaa ristin pimeään. ”Kylmä talvi pois on mennyt, / myrskysää on lakannut, / lumipilvet hajotetut, / kylmä sumu selvinnyt. Se on kuva sinusta ja minusta. Hän on ojentanut kätensä kohti tuonelan tyhjyyttä, josta hän vetää Adamin ja Eevan alkuperäiseen kirkkauteen, kuvansa kaltaisuuteen. Muuta perustaa ei ole annettu. Sillä niin kuin Kristus itse alleviivaa, Isä on Hänessä ja Hän Isässä. / Lounatuuli hiljaisena / Eedomista puhaltaa.” Kuka vielä väittää, että luterilainen kirkko ei ole ylösnousemuksen kirkko. Myös media on pitkään kohdellut ortodoksista kirkkoa silkkihansikkain. Risti ja ylösnousemus mahtuvat myös samaan kuvaan. Älä luulekaan, että kyseessä on kuva Adamista ja Evasta. Kristuksen voitto sikiää syvimmästä häpeästä. Tällainen Jumala meillä on. SAiLA KeSKiAho Kirjoittaja on toimittaja ja ortodoksi. pä iv i k a R ja la in en
Vieressään hänellä on joukko katolisen kirkon kutsuvieraita, kommunistisen puolueen virkailijoita ja Argentiinan presidentti. Lähtiessään Kuivala keräsi suosituskirjeitä muun muassa kirkolta, ulkoministeriöltä ja yliopistolta. Ko t i m a a 1 . Ensimmäinen kuukausi meni siinä, että istuin juttelemassa eri ihmisten kanssa kahvilla. Ensimmäisen vuoden hän kartutti espanjan taitojaan seurakuntatyön ohessa. Väitöskirjan aiheena katolisen kirkon asema kommunistisessa Kuubassa oli valtava riski. Ihmisten katse ei kiinnity ensisijaisesti kumpaankaan patsaaseen. Sen sijaan tuhannet silmäparit seuraavat roomalaiskatolisen kirkon johtajan, paavi Franciscuksen liikkeitä. Kuivala arvelee, että kovimman vastakkainasettelun vuosina arkistoja on saatettu tietoisesti tuhota. Franciscus kehottaa saarnassaan kuulijoitaan palvelemaan ennemmin toisiaan kuin ideologiaa. Viimeisen päivän ennen kuukauden mittaista reissua hän viettää tapaamalla ystäviään ja pakkaamalla. – Mietin, että miten olisi matkustaa Kuubaan. Keski-Suomen Karstulasta kotoisin olevan Kuivalan pappiskutsumus heräsi hänen opiskellessaan teologiaa Helsingissä. Kun ottaa huomioon sukupuolikysymyksen, oli häikäisevää, kuinka positiivisen vastaanoton sain pappeuteni kautta, Kuivala pohtii tapahtunutta. Viistosti siitä on pystytetty pienempi patsas, joka esittää kätensä levittänyttä nasaretilaista puuseppä Jeesusta. TeksTi: Joona Raudaskoski Kuivala istuu yliopiston kirjaston kahvilassa ja hymyilee. Katolisen kirkon vaikuttajat kuuntelivat, kyselivät ja tutkivat suosituskirjeitä. Työskennellessään Seinäjoella hän sai jatko-opinto-oikeuden Helsingin yliopistosta. Katolinen kirkko ei tunnusta luterilaisten kirkkojen pappeutta eikä hyväksy naisia pappisvirkaan. – Minulla on onnellinen tilanne. Sitten hän siirtyi yliopiston palkkalistoille. Kuivala matkusti maahan viideksi kuukaudeksi viime vuoden lopulla. – Lopulta minulle todettiin, etteivät nämä ole avoimia aineistoja, eikä näihin arkistoihin päästetä tutkijoita. – Oli aika huikea kokemus, kun kuubalaiset katolisen kirkon piispat ryntäsivät halaamaan nähdessään minut ensimmäisen kerran niissä vaatteissa. Siitä huolimatta Kuuban katolinen piispainkokous kutsui Petra Kuivalan tarkkailemaan paavin vierailua ja ottivat hänet avosylin vastaan, nimenomaan pappina. – Sitten vaan ovikelloa soittamaan, keskustelemaan ja tutustumaan. Viime vuonna hän palasi seurakuntatyöhön Malmin seurakuntaan. 1 0. Koska arkistot eivät olleet avoimessa käytössä, niitä ei oltu järjestetty. Reppureissaajana Kuivala ihmetteli katolisten kirkkojen paljoutta kommunistisessa maassa. Pappisvihkimyksen hän sai Seinäjoen seurakuntaan vuonna 2012. Ensimmäisenä opiskeluvuonna ylioppilaslahjarahat polttelivat Kuivalan taskussa. – Kokemukseni on, että arkistot avannut luottamus rakentui sille maaperälle, että olen. Jännittyneen yhteiskunnallisen tilanteen, puutteellisen tiedonkulun ja mahdollisesti olemattomien arkistojen takia moni piti kirkkohistoriallista tutkimusta mahdottomana. Nyt hän istuu hyväntuulisena kutsuvierasaitiossa rauhassa kameroilta. Valtakunnallisen television suoran lähetyksen kautta katsojia on moninkertaisesti enemmän. Hänen lentonsa Kuubaan lähtee seuraavana päivänä. Mutta tässä tapauksessa olemme valmiit tekemään poikkeuksen, Kuivala muistelee hymyillen. Periaatteessa koko väitöskirja on mahdollista tehdä työsuhteisena tohtorikoulutettavana neljän vuoden aikana. Jossain Castron takana, kutsuvierasaition toisessa rivissä, istuu nuori suomalainen evankelis-luterilaisen kirkon pappi ja tohtorikoulutettava Petra Kuivala. Oli siis pakko lähteä uudelleen Kuubaan. Se ei enää yllättänyt kuubalaiseen elämänmenoon tutustunutta Kuivalaa. Siitä syntyi myöhemmin kandidaatintutkielma ja pro gradu. Alun perin lennon piti lähteä jo pari päivää aikaisemmin, mutta viisumin saaminen lykkääntyi. Hetkeä aikaisemmin on näytetty presidentti Raúl Castron saapuminen messuun. Kuivalan matka kommunistisen Kuuban roomalais-katolisen kirkon vieraaksi on ollut ainutlaatuinen. Kuubalaisten piispojen erityisestä toiveesta hän on pukenut ylleen naispuolisille papeille tarkoitetun valonsäteen, virkakuntansa virallisen juhlapuvun. Siellä voisi olla hyvä käydä, ennen kuin maailma alkaa muuttua, Kuivala nauraa. Kuva: Joona RaudasKosKi Pastori Petra Kuivalan matka kommunistisen Kuuban roomalais-katolisen kirkon vieraaksi oli suomen kirkon historiassa ainutlaatuinen. Suomessa näkemistäni valokuvista ja videopätkistä voin vain aavistella tunnelmaa aukiolla. Tutkimustyö on vienyt paitsi Helsingin yliopiston kirjastoon myös Kuubaan tutkimaan paikallisia arkistoja – ja tarkkailemaan paavin vierailua. Kirkkohallituksessa ei tunneta täysin vastaavaa tapausta, varsinkaan kun otetaan huomioon vierailun kohdemaa, suljettu kommunistinen Kuuba. Kutsu Havannaan Pastori Petra Kuivala valmistelee väitöskirjaa Kuuban kirkon ja valtion suhteista. Se vapauttaa miettimästä jatkuvasti rahoituksen saamista ja muiden töiden etsimistä, Kuivala sanoo. 2 01 5 14 MATKALLA H avannan Vallankumouksen aukion laidalla kohoaa valtava kapinallistaistelija Che Guevaran reliefimäinen patsas. Seuraavan vuoden syksyllä hän siirtyi kirkkohallitukseen jumalanpalveluspäivien projektisihteeriksi. Matkalaukut hän täytti lahjoilla
KuVAt: PetrA KuIVAlA Vallankumouksen aukion alttarin edessä ennen sunnuntain messua. Ko t i m a a 1 . Paavi saapuu Havannan katedraaliin. Paavi otti matkansa aikana vain epäsuorasti kantaa Kuuban ihmisoikeustilanteeseen. Aukion laidalla kohoaa vallankumoustaistelija Che Guevaran patsas. 2 01 5 MATKALLA 15 Kuivala pääsi osallistumaan Havannan roomalais-katolisessa katedraalissa rukoushetkeen, jonka paavi toimitti munkeille, nunnille ja papistolle. 1 0. Valtakunnallinen televisiokanava välitti paavin vierailusta suoraa lähetystä. Sunnuntain messussa paavi kutsui Kuubalaisia rakkauden vallankumouksellisiksi. Ihmiset kokoontuivat odottamaan paavin reitin varsille Havannassa. Kuivala seurasi Holguinissa järjestettyä messua paikallisen perheen kanssa. KuVA: l’OSSerVAtOre rOmAnO / POOl PHOtO / AP / leHtIKuVA. Kuivalan mukaan paavi esiintyi Havannassa huomattavasti jäykempänä kuin televisiokuvan perusteella myöhemmin Yhdysvalloissa. Kuivalakin lauloi paikallisessa seurakunnan kuorossa lauantaina, yhteensä viisi tuntia
Ateismin ihannetta lievennettiin vuoden 1992 perustuslaissa. Suhteet Yhdysvaltoihin on Kuuballe taloudellisesti merkittävä. Sitä ennen hän penkoo lisää katolisen kirkon arkistoja. päivinä. Kuivalan lähettämistä kuvista näkyy teiden varsille kerääntyneitä ihmisjoukkoja. Kun ei ole katolilainen, kuubalainen tai kommunisti, on riittävän ulkopuolinen. Kuivala kertoo, että paavi Franciscus ja hänen aloitteellinen roolinsa Kuuban ja Yhdysvaltain diplomaattisuhteiden palauttamisessa on antanut kirkolle positiivista nostetta. Hänen ajattelunsa on saanut vaikutteita vapautuksen teologiasta, jonka piirteitä Kuivala tunnistaa kuubalaisessa katolilaisuudessa. Virallisen katolisen uskonnonharjoituksen rinnalla elää perinteistä kansanuskoa ja katolilaisuutta yhdistelevä santería. • Petra Kuivala • Teologian maisteri, vihitty papiksi vuonna 2012 • Valmistelee väitöskirjaa tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Matka yöbussilla kesti 17 tuntia. Silloin oli jo kiire hankkia lentolippuja ja viisumeita syyskuun 19. – Saarnat oli kohdistettu kuulijoille, joista kaikki eivät ole kirkon sisäpuolella. Jo tuolloin piispainkokous puhui Kuivalalle mahdollisuudesta saada kutsu paavin vierailua tarkkailemaan. Hän palaa vasta lokakuun lopulla. Kutsukirje kolahti postiluukusta elokuussa. Vastakkainasettelujen maassa tällaiseen ihmiseen on helpompi luottaa. Ei ihme, että Kuivalan on helppo innostua tutkimuskohteestaan. Katolinen kirkko torjuu sen, mutta monelle näiden kahden harjoittaminen sulautuu saumattomasti toisiinsa. Positiivinen suhtautuminen ja toiveikkuus ovat kuubalaisuuden elementtejä. Toisaalta Kuuban viime vuosien mullistus on ylipäänsä avannut aivan uusia mahdollisuuksia avoimelle tutkimukselle. Heidän kanssaan kirkon pitää lähteä liikkeille perusteista. Kuuban väestöstä noin 70 prosenttia arvellaan olevan kastettu katoliseen kirkkoon. Sitä paitsi Havannassa liikkuvan sitkeän huhun mukaan kirkko olisi kutsunut erään toisinajattelijajohtajan Havannan katedraaliin paavin toimittamaan suljettuun rukoushetkeen. Vierailun jatkuttua Havannasta maaseudulle Kuivala siirtyi tavallisten kuubalaisten keskelle. – Oli valtava etuoikeus, että pääsin sinne, Kuivala sanoo. Poliittisista syistä kirkko ei kuitenkaan ole halunnut lausua ääneen liittyvänsä kansainvälisiin aatevirtauksiin. Kuuluvuus on huono kuin lappilaisessa kurussa. Hiukan yllättäen Kuivala kertoo kuubalaisissa hämmästyttävän eniten heidän varauksettomuutensa ja ennakkoluulottomuutensa. Hän ei silloin tiennyt huhusta ja muut asiat täyttivät mielen. Valtion kontrollista riippumatonta siviiliyhteiskuntaa ei käytännössä ole. Perheen kanssa hän riemuitsi, kun paavi siunasi televisiossa naapurustosta tutun lapsen. Kun Kuivala aloitti tutkimuksensa, hän ei voinut aavistaa, miten isoja tapahtumia pääsisi todistamaan. Huhut paavin mahdollisesta Kuuban vierailusta alkoivat liikkua jo huhtikuussa, Kuivalan ensimmäisen tutkimusmatkan loppupuolella. Koska tiedonkulku ei ole avointa, huhut muuttuvat helposti totuudeksi. Sitä ennen hänellä riittää sulateltavaa paavin vierailun kokemuksissa. On syyskuun loppu ja Kuivala on Kuuban pääkaupungissa Havannassa. Juuri ennen Kuivalan paluuta Suomeen toukokuussa Kuubassa riemuittiin paavin matkasuunnitelman virallistumisesta. Paavi Franciscus on kolmas perättäinen paavi, joka on vieraillut kommunistisessa Kuubassa. Sen toivotaan vaikuttavan myös yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Kirkkohistoriallinen väitöstutkimus käsittelee katolisen kirkon asemaa Kuubassa. Kuivala ei osaa vahvistaa huhua, vaikka itsekin osallistui papistolle, munkeille ja nunnille tarkoitettuun rukoushetkeen. KUKA. 1 0. Viiden kuukauden matkan aikana hän eli kuubalaisessa perheessä. Sitä ei kuitenkaan tehty, koska toimittajalle selvisi Kuivalan olevan ulkomaalainen. Missään katolisen kirkon piirissä en kokenut väheksyntää tai ulossulkemista, vaan pikemminkin mukaan lukemista, Kuivala sanoo. Samalla ihmiset painottavat sopeutumisen merkitystä selviytymiskeinona. Ulkopuolisuuden kokemus on musertava. Argentiinasta kotoisin oleva paavi saarnasi äidinkielellään espanjalla. Kuivala seisoi itsekin viisi tuntia tien laidassa paikallisen kuoron kanssa paavin saapuessa lauantaina. Sunnuntaina oli aika pukea päälle valonsäde ja liittyä kutsuvieraiden joukkoon. Kuivalan siirtyessä parvekkeelle taustalta kuuluu vanhojen, ohi ajavien autojen pörinää. – Jos ihminen otetaan lähelle, hänet todella otetaan lähelle. Paikallisessa kodissa Holguínissa hän seurasi messusta esitettyjä analyyseja televisiosta. Kuubasta taas mieleen tulevat sikarit, aurinko, vanhat autot ja iloiset ihmiset. Ilmeisesti Kuivala ei kuule ääntäni, joten katkaisen puhelun ja yritän uudelleen. Siihen asti matkaa seurannut Kuivala on juuri palannut maan toisesta päästä Havannaan. Sen sijaan hän keskittyi saarnoissaan katolisen uskon perusteisiin. – Perheen äiti sanoi hyvin, että osin historiallisen tilanteen takia ja vallankumouksen mullistusten kautta onnellisuuteen ajatellaan kuuluvan myös vastoinkäymiset. Sunnuntain messussa Vallankumouksen aukiolla Kuivala istui kutsuvierasaitiossa, presidentti Raúl Castron ja muiden kutsuvieraiden takana toisessa rivissä. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sekin on joutunut tekemään liennytyksiä. – Liikuin The Washington Postin toimittajan kanssa ja jaoimme saatavilla ollutta tietoa, Kuivala kertoo. Se on jotain aivan muuta kuin mihin olin valmistautunut. – Kokemukseni on, että ymmärtääkseen syvästi kuubalaista yhteiskuntaa ja elämää Kuubassa, pitäisi olla elänyt ja kasvanut siellä. Näin tarkkaan ei yleensä taideta seurata edes valtionpäämiesten vierailuja. Kaikkialla leijuu tukahduttava pelon ja valvonnan ilmapiiri. Puhelimesta kuuluu rahinaa ja vaimeaa huhuilua. Moni puhuu pelon ilmapiiristä. Kuivala tunnistaa tarkkailun ja valtion kontrollin olevan osa myös kuubalaista kommunismia. Ensin hänellä on kuitenkin aikaa katsella paavin Yhdysvaltoihin jatkunutta vierailua latinalaisen Amerikan yhteisen kanavan kautta suorana. päivä alkaneelle paavin vierailulle. P ET R A K u iV A lA JO O n A R A u d A S K O S K i. Maan toisinajattelijoiden harmiksi hän ei ottanut suorasanaisesti kantaa maan ihmisoikeustilanteeseen. Viikonloppuna Kuivala on päässyt osallistumaan muun muassa piispainkokouksen seurueen mukana Vallankumouksen aukiolla toimitettuun messuun, kirjaimellisesti aitopaikalta. Kuivala arvelee, että painotuksen taustalla oli diplomaattisuuden lisäksi myös käytännöllinen syy. Sen jälkeen maassa on periaatteessa ollut uskonnonvapaus. Kuivalan äänessä kuuluu innostus. Paavi on kaksi päivää aikaisemmin jatkanut matkaansa Yhdysvaltoihin. Videolla kaikki huutavat täyttä kurkkua espanjaksi: Veljemme Franciscus, sinähän olet jo kuubalainen! Eräänlainen veli paavi kuubalaisille onkin. Sinä aikana hän keskusteli useaan kertaan perheen kanssa siitä, ovatko kuubalaiset onnellisia sulkeutuneessa maassaan. Kuivala aikookin käyttää myös syyskuisen matkansa hyödyksi tutkimukselleen. Arvaamattomuus on avoimen ja uteliaan mielen parhaita ystäviä. Kolmenkymmenen vuoden virallinen ateismin ihanne vieraannutti kaksi sukupolvea kokonaan kirkosta. Kuuba on viimeinen Amerikan maa, joka on onnistunut säilyttämään perinteisen kommunistisen yhteiskuntajärjestyksen. • Motto: Espanjalaisrunoilija Antonio Machadon ajatus: ”Jos haluat käydä dialogia, kysy ensin, keskity sitten kuuntelemaan.” Se on ollut hyvä ohjenuora tutkimuksentekoon Kuubassa. Ko t i m a a 1 . Toisaalta hän tutustui kansainvälisten tiedotusvälineiden toimittajiin ja melkein antoi haastattelun Kuuban televisioon. Heistä noin kaksi prosenttia osallistuu säännöllisesti jumalanpalveluselämään. • Osallistui paavi Franciscuksen Kuuban vierailulle tarkkailijana syyskuun 19.–22. 2 01 5 16 MATKALLA 16 MATKALLA pappi. Populaarikulttuurissa Itä-Euroopan vanhat kommunistiset maat ja esimerkiksi nyky-Kiina kuvataan harmaina ja ankeina. Toisaalta hän uskoo, että myös ulkopuolisuudella oli oma roolinsa
Tampereella Viljan taide on konkreettista, näyttämöllä on esimerkiksi suuria ja vahvoja kuvia korskuvista hevosista. Onneksi esityksestä tuli hyvä. Aleksi tunnistaa ne suruvaipan toukiksi. Oulussa lapset esittävät lapsia, Tampereella myös aikuiset. Oulussa Taivaslaululla on kollektiivinen tilaus, mikä näkyy liki loppuun myydyissä esityksissä. Ne symboloivat uhkaa, tasapäistävää yhteisöä ja yleistä mielipidettä. Tampereen Vilja nauraa, Oulun Vilja hymyilee. Hänen kauttaan pohjustetaan henkinen maisema, josta nuori, erilainen lestadiolaispoika koulukiusaamisen keskeltä ponnistaa. Oulussa näytelmä alkaa kohtauksella, jossa Aleksi ja Vilja tapaavat ensi kertaa kahden. kuVA: Jussi TuOkkOlA kummassakin tulkinnassa on oivalluksensa ja näkökulmansa.. Vilja opiskelee kuvataidetta. Aleksi on ensimmäisen näytöksen päähenkilö. Kumpikin ohjaus hyödyntää teatterilla kertomisen mahdollisuuksia. Kummassakin tulkinnassa on oivalluksensa ja näkökulmansa. Kumpikin esitys on vahvaa teatteria, jossa katsoja pääsee vanhoillislestadiolaisen elämäntapaja selityskuplan sisälle. Oulun kaupunginteatterin Taivaslaululla on tavallaan kotikenttäetu, sillä romaanin tapahtumat sijoittuvat Oulun seudulle, jossa on vahva vanhoillislestadiolainen vaikutus ja elämäntapa. Kumpi versio Taivaslaulusta on siis parempi, kumpi kannattaa käydä katsomassa. Tulkinnat ovat riittävän erilaisia, joten vastaus paremmuusjärjestykseen – oikeastaan pitäisi puhua kiinnostavuusjärjestyksestä – riippuu katsojasta. Heille Taivaslaulun kuvaama maailma tuntui sangen tutulta. Tampereella he ovat harmittomia ovikellonsoittajia, kylläkin väärän uskon tyrkyttäjiä. Tampereen Vilja on hahmona kiinnostavampi, modernimpi. Oulussa kuullaan myös Stiven Naatuksen kirjoittama, yleisölle osoitettu saarna. Oulun esityksen analyysi vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä on asteen verran kriittisempi kuin Tampereen version. Toisaalta voi ajatella, että moderni Vilja katkeaa jatkuvien raskauksien synnyttämään ahdistukseen helpommin kuin osaansa ikään kuin jo valmiiksi sopeutunut Oulun Vilja. Lisäksi Taivaslaulu Oulussa on ehkä enemmän ukkosenjohdatin kuin Tampereella. Taivaslaulu sai kantaesityksensä elokuun lopussa Tampereen Työväen Teatterissa Heidi Räsäsen ohjaamana. Oulussa Viljan taide esitetään henkisempänä, pienten liikahdusten taiteena. Oulun Aleksi ( Jyri Ojansivu) sen sijaan on mielenkiintoisempi hahmo kuin Tampereen Aleksi ( Tommi Raitolehto), monisyisempi ja psykologisesti perustellummin tehty. Tampereen esityksessä on ahdistavia, kasvottomia hahmoja, joita käsiohjelmassa kutsutaan suruvaipoiksi. He olivat kumpikin työnsä – sosiaalija opetustoimi – puolesta joutuneet tekemisiin vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluvien ihmisten kanssa. Katosta laskeutuu valoa hohtava tietokone, jota väki kerääntyy katsomaan. Suruvaipan toukat vilahtavat vain yhdessä repliikissä. Oulun Vilja saattaa jopa vastata liian hyvin kliseistä kuvaa kiltistä lestadiolaistytöstä. Taivaslaulu on sekä kaunis rakkaustarina että kriittinen kuvaus itseensä käpertyneestä, omalakiseen autuuteen uskovasta yhteisöstä, jossa yksilö tuhoutuu, jos hän ei sopeudu. 2 01 5 MATKALLA 17 Kupla puhkeaa P auliina Rauhalan Taivaslaulu on hyvä romaani. Oulun Taivaslaulussa korostuu Tampereen versiota enemmän internetin ja verkkokeskustelujen merkitys. Blogi on vahvemmin läsnä myös videoprojisointien kautta, blogin kirjoittajan kasvot täyttävät koko näyttämön. Jos on pakko valita, kävisin katomassa Oulun esityksen, mutta jos Tampereen suunta sopii paremmin, niin ei hätää, hyvää on tarjolla sielläkin. 1 0. Oulun Taivaslaulussa henkilöt puhuvat paikallista murretta, mikä tuo näyttämölle ikään kuin autenttisuuden tai dokumentaarisuuden tunnetta. Kohtauksessa näyttämön taakse heijastuu videokuva, joka on sähköisesti käsitelty niin, että kun Vilja heiluttaa käsiään, kuvaan ilmestyy enkelikuvio. Tai ainakin tämä on joidenkin äitien kokemus, ja näille kokemuksille Taivaslaulussa haetaan oikeutusta. Tampereella Taivaslaulun keskushenkilö Vilja ( Eriikka Väliahde) on selvästi vahvempi ja räiskyvämpi persona kuin Oulun Vilja ( Merja Pietilä), joka on sisäänpäin kääntyneempi. Ko t i m a a 1 . TeATTeri Oulussa Taivaslaululle oli sosiaalinen tilaus. On ilmestynyt nimetön blogi, jossa pohditaan kriittisesti vanhoillislestadiolaisen liikkeen käytäntöjä ja vallankäyttöä. Merja Pietilä ja Jyri Ojansivu ovat Vilja ja Aleksi Oulun kaupunginteatterissa. • Arvio Tampereen Työväen Teatterin Taivaslaulusta ilmestyi Kotimaassa 3.9.2015. OLLi SeppäLä • Taivaslaulu Oulun Kaupunginteatterissa. Muutamaa viikkoa myöhemmin Oulun kaupunginteatterissa tuli ensi-iltaan samasta sovituksesta Heta Haanperän ohjaama tulkinta. Keskustelin väliajalla kahvipöydässä kahden itselleni entuudestaan tuntemattoman katsojan kanssa. Oulussa katsojilla on suuremmalla todennäköisyydellä omakohtaisia kokemuksia lestadiolaisesta herätysliikkeestä ja sen ihmisistä. Taivaslaulussa on ensisijaisesti kysymys suurperheiden äitien jaksamisesta jatkuvien raskauksin nitistäminä. Tampereen esitys on runollisempi, Oulun jotenkin suorempi. Näyttelijät ovat olemukseltaan ja laadultaan myös erilaisia. Oulussa kuplamaista tunnetta rakennetaan esimerkiksi kuvaamalla ovelle ilmestyvät Jehovan todistajat uhkaavina varjohahmoina. Dramaturgi Seija Holman siitä tekemä teatterisovitus on myös hyvä, se selkeyttää kaunokirjallisesti kerrottua tarinaa. Kumpi on parempi esitys rakkaustarinasta vanhoillislestadiolaisessa kuplassa, Tampereen vai Oulun esitys. Romaanin alkupuolella on kohtaus, jossa lapset löytävät pihalta toukkia, karvamatoja. Oulussa tällaista näyttämöratkaisua ei ole
Yli kolme vuosikymmentä arkkipiispana toiminut Gustaf Johansson on vielä Sääty-yhteiskunnan patriarkka. Kolme arkkipiispaa on menettänyt poikansa joko talvisodassa tai jatkosodassa. Kirkollisia pienpiirejä kuvaa se, että kolme ensimmäistä primus inter paresta ja yksi heidän jälkeensä virkaa hoitaneista arkkipiispoista ovat olleet keskenään sukua. kuvassa J.G. Häntä koskevan osuuden on kirjoittanut professori Kari Immonen. Ilmari Salomies on saanut sanaparin Joviaali sillanrakentaja. Vain Aleksi Lehtosella oli pieniä lapsia taloon muuttaessaan. Painuma kertonee jotakin arkkipiispantyön raskaudesta. Gustaf Mannerheim kävi joulukuussa 1918 vastavalittuna valtionhoitajana pyytämässä arkkipiispalta siunausta tehtäväänsä. Arkkipiispantalo sijaitsee Turussa muutama sata metriä Tuomiokirkosta Aurajokea ylöspäin. 2 01 5 18 YHDESSÄ Arkkipiispantaloa käsittelevän kirjan julkistaminen osui samaan viikkoon, jolloin keskusteltiin piispan työsuhdeasunnosta Lapuan hiippakunnassa. Näin on kuljettu arkkipiispojen matkassa 125 vuotta sääty-yhteiskunnasta kirkkoon, jonka asema on haastettu. Paarman aikana valmistui osin ristiriitaisen vastaanoton saanut Kohti yhteistä hyvää -kannanotto, jossa arvosteltiin vapaiden markkinoiden ylivaltaa. Viimeisimmässä suuressa korjauksessa talon alle asennettiin 115 teräspaalua, jotka porattiin peruskallioon asti. suuressa salongissa on Gunnar Wahlroosin suunnittelemat nojatuolit, sohvat ja kattokruunu, sekä rokokookalusteita. Hän toteaa, että vaikka sata vuotta palatsin rakentamisen jälkeen yli 80 prosenttia suomalaisista oli kirkon jäseniä, niin ”Kansan henkisenä voimavarana ja moraalisena opettajana kirkko on kuitenkin tämän ajan mittaan saanut enenevässä määrin kokea olevansa vain yksi, joskin vahva vaikuttaja.” Rakennuksen lisäksi Paarma kertoo kiinnostavasti talossa asuneista 11 arkkipiispasta. Martti Simojoen Mona-koira ei puolestaan pitänyt parrakkaista papeista, monien ortodoksi-isien lisäksi sen sai aikanaan nilkassaan tuntea Terho Pursiainen. 1 0. Kirjan kirjoittaja, arkkipiispa emeritus Jukka Paarma luonnehtii kirkon aseman muutoksia. Jukka Paarma on otsikoitu sanoilla Kansankirkon asialla ja Kari Mäkinen kohtaa Haastetun kirkon. Toistaiseksi kaikki arkkipiispat ovat olleet miehiä, joiden puolisot ovat viime vuosikymmeninä pääsääntöisesti jatkaneet omaa työuraansa. Kirjailija Hannu Salama kävi talossa yllätysvierailulla ja kirjailija Pentti Saarikoski kirjoitti omasta vierailustaan runon, jossa hän syö arkkipiispattaren leipomaa pullaa. Paarma on luonnehtinut viranhoitajien painotuksia kutakin henkilöä koskevan tekstin otsikossa. Talo ja sen asukkaat Arkkipiispan virka-asunnon työhuoneen huonekaluista osa on 1930-luvulta. seinillä talon vanhimmat taideteokset. Oopperalaulajatar Aino Acktén ensimmäinen puoliso oli arkkipiispa Torsten Thure Renvallin poika Heikki Renvall. Pääosin Jac. Ko t i m a a 1 . Arkkipiispantalo seisoo nyt tukevasti peruskalliolla. Adjutantin asiana oli kertoa, että presidentti aikoo osallistua seuraavana sunnuntaina Turun tuomiokirkon jumalanpalvelukseen. Taidemaalari ja kirjailija Alex Matson asui aikoinaan arkkipiispantalossa avioiduttuaan Erkki Kailan Kerttu-tyttären kanssa. Aleksi Lehtosen aikana kirkko kansainvälistyi, siksi häntä määrittelee sanapari Kansainvälistyvä piispantalo. Kirja sivuaa myös Suomen historiaa ja poliittista johtoa. Kirjan julkistustilaisuudessa Paarma korosti puolisoiden merkitystä arkkipiispan työn tukijana ja joskus myös sensorina. Silloinen arkkipiispa Johansson kirjoitti vierailun jälkeen päiväkirjaansa enteellisesti: ”Mahtavatko hallitsijat enää tulevaisuudessa osoittaa tällaista kunnioitusta kirkolle.” Myös Suomen kulttuurielämä kietoutuu talon historiaan. Ahrenbergin suunnittelema rakennus on 125-vuotias. kuvAt; AArne OrmiO / kirkkOhALLitus KIRJA Jukka Paarman mainio kirja arkkipiispantalosta kertoo arkkitehtuurin lisäksi ihmisistä ja kirkkohistoriasta. Martti Simojoki oli Kirkon ääni, ja Mikko Juvaa kuvaavat sanat Akatemia ja kirkko, John Vikströmiä Kirkko ja yhteiskunta. Hauskin anekdootti liittyy Aleksi Lehtosen viisivuotiaaseen Johannes-poikaan. Vanhempien poissa ollessa hän oli vastannut Kultarannasta tulleeseen puheluun. Geitelin maalaama öljyväriteos rakkaus.. Lehtosen aikana sivurakennuksessa asui talvikaudet Vuokko-lehmä, jonka antama maito tuli hyvään tarpeeseen. Immonen arvelee Paarman arkkipiispakaudella henkilökohtaisesti vaikeimman asian olleen piispa Ilkka Kantolan virkaeron. Savimaalle aikoinaan pystytetty talo oli painunut arkkipiispan työhuoneen kohdalta 30 senttimetriä toista päätä alemmaksi. Kirkkohistoria tulee eläväksi. ”Antaa tulla vaan”, Johannes oli vastannut. Hän kuvaa kyseisten henkilöiden teologisia painotuksia ja kirkkopoliittisia linjauksia, mutta kertoo myös heidän perheistään ja muusta yksityiselämästä. Otsikko Politiikan huipulta kirkon johtoon kuvaa Lauri Ingmania. Paarman teksti on kiinnostavaa ja sujuvaa. Talossa on eletty myös suuria suruja
Kirjan luettuaan vakuuttuu siitä, ettei tämän talon rakentamiseen aikoinaan käytettyä 132 786 markkaa olisi voinut sijoittaa paremmin. Lauri Ingman oli saanut sen lahjaksi Turun tuomiokirkkoseurakunnan naisväeltä. Sääty-yhteiskunnan palatsista on muodostunut avointen ovien virkatalo, kuten Paarma kirjoittaa. 319 s.. Vuokko Kimari-Ermalan maalaama muotokuva 60-vuotiaasta John Vikströmistä. 1 0. Paarman kirja kertoo, että mitraa käytettiin ensimmäisen kerran arkkipiispan virkaanasettajaisjuhlassa vuonna 1930. Mari TEinilÄ Jukka Paarma: Arkkipiispantalo. Piispanhiippa jäi sen jälkeen Turun tuomiokirkon sakastin kaappiin käyttämättömänä pitkiksi ajoiksi, mutta valitettavasti ei ikiajoiksi. 2 01 5 YHDESSÄ 19 Aurajoen rannalla lähellä Tuomiokirkkoa sijaitseva arkkipiispantalo valmistui 125 vuotta sitten. Piispan työsuhdeasunnon, joka on myös sijoitus, sijaan pitäisi ihmetellä, miksi varoja käytetään piispallisen vallan korostamiseen. Ko t i m a a 1 . Mitrat eli piispanhiipat ovat esimerkkejä tällaisesta tarpeettomasta ja kyseenalaisesta vallan merkkien korostamisesta. Historia ja sen asukkaat. SKS. Hän ei itse ollut innostunut ulkoisista virkamerkeistä, mutta katsoi, ettei lahjaa sovi väheksyä. Kirjaa lukiessa on vaikea ymmärtää, miksi Lapuan piispalle kerrostalosta hankittu työsuhdeasunto, vaikkakin arvokas, herättää ärtymystä
Turusta lainatun kyläasiamies Pirkko Kaskisen johdolla jakaannuttiin ryhmiin ja pidettiin oppimiskahvilaa, jossa pohdittiin Pyhiä Polkuja annettujen aiheiden pohjalta ja jossa jokainen pääsi ideoimaan. Kuva siitä, mitä pyhät polut ovat ja voisivat olla, alkaa piirtyä. Ko t i m a a 1 . Nyt pohdittiin, miten polkujen käyttäjiä saataisiin lisää, mitä paikallinen väki voisi tehdä, jotta reiteistä tulisi vetovoimaisia. Se tasavertaistaa, sen varrella pysähdytään katselemaan maisemia. Toimiva kokonaisuus ei synny pelkästä ideasta, siihen tarvitaan käytännön tekoja. Haave on saada näille seuduille toimiva pyhiinvaellusverkosto, jonne saataisiin vaeltajien virta eri puolilta maailmaa. Tapahtuman tavoitteena on ottaa seuraava pieni askel, tehdä se yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat halunneet tulla paikalle. 2 01 5 20 YHDESSÄ Uudistunut lehtipisteissä. Ilahduttavaa on, että tapahtuma oli kaikille avoin ja jokaisen ajatukset olivat tärkeitä. kuva: Tanja auraMo vaellusten oheisilmiöihin. Yhteinen käytäntö, jotta elämykset pääsevät syntymään. Virityspuheenvuoron piti viestintäyrittäjä Heikki Hakala, joka on omassa elämässään opetellut kulkemaan valtatien sijaan polkua pitkin. – Aihe on tuttu, ja nyt on saanut oikein syventyä asiaan. Pyhien polkujen kehittämisestäkin on tehty polku, pyhiinvaellusmatka, jossa ollaan tasavertaisia ja jonka varrella on aikaa pysähtyä. – Ollaan vallattomia ja annetaan ajatuksille villiä liikettä, Hynninen lietsoi. Pyhillä Poluilla on jo valmiita reittejä ja vuosittain järjestetään useita opastettuja vaellustapahtumia. kuva; PYhäT PoluT / kalEvi koSkEla PYHÄt Polut Enonkoskelaisilla on haaveena saada pyhiinvaellusverkosto Suomeen, yksi määränpää olisi Santiago de Enonkoski. Pyhyys, syvyys, elämys. – Polulla kulkemisessa matka on itseisarvo, sillä on vaikeaa kiirehtiä. Täällä ovat myös Pyhät Polut. Enonkoskella on kunniakas historia ja kauniit maisemat. Unelmaa kohti, pienin askelin. Mukavaa, kun otetaan muidenkin kuin asiantuntijoiden ajatukset huomioon, Tuovi Timonen kehui. 101000 lukijaa (KMT S2014/K2015). tanja auramo. Asiakaspalvelu 020 754 2333, asiakaspalvelu@kotimaa.fi www.askellehti.fi Mutkainen tie vie Savonlinnasta korpeen päin, syyssade viskoo pisaroita ja puut ovat ruskapuvussa. Hakala haastaa myös miettimään kertomusta pyhästä polusta. Seurakuntatalon läheisyydessä asuvat Tuovi ja Niilo Timonen tulivat hämärää syyspäivää viettämään mielenkiintoisen aiheen äärelle. Enonkosken seurakuntataloon kokoontui lauantaina 26.9. Voit tilata Askelen myös kotiisi. 1 0. Hakala puhui myös pyhiinvaellusten traditioihin liitetyistä negatiivisista asenteista, jotka usein pohjautuvat pyhiinSuuri unelma pienin askelin Pyhät Polut -vaelluksella itse matka on tärkeä. Kertomukset liikuttavat ihmisiä, ne houkuttelevat kuulemaan ja kuuntelemaan paikan päällä. Pyhä, metsä ja matka kutsuvat hiljentymään ja syventymään. Pyhillä Poluilla ei olla, jotta saataisiin Jumalalta pisteitä, vaan matkalla maisemassa, sen tarinoissa, ja samalla omalla sisäisellä polulla. Talojen verkosto, maatilayrittäjät, ei hoitamattomia pajupusikoita. Paikalle tuli pääosin ihan tavallisia aktiivisia enonkoskelaisia. Visiona on tehdä Enonkoskesta yksi maailman pyhiinvaelluskeskuksista, mutta se halutaan toteuttaa pienin askelin. Enonkoskella pohdittiin pyhiinvaellusverkoston luomista. vuotuiseen Pyhät Polut -tapahtumaan joukko ihmisiä, jotka haluavat kehittää suurta unelmaa askeleen verran eteenpäin. Pyhiinvaellus on kuulunut moniin eri perinteisiin, ihmisille toiset paikat ovat pyhempiä kuin toiset. Tapahtuman avasi Pyhät Polut ry:n puheenjohtaja, rovasti Veli-Matti Hynninen, joka on idean kanssa yhtä aikaa mieli pilvissä ja jalat maassa. Ykskaks ollaan vireässä ja elinvoimaisessa Enonkosken kirkonkylässä, itsenäisen kunnan keskuksessa. – Pyhät Polut edustavat kaikkea muuta kuin pyhiinvaellustraditioita, joissa ei olla uskallettu luottaa Jumalan armoon, vaan siihen on pitänyt liittää tekoja, painotti Hakala